Lohikoski Pia

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon ilmoitus Garden Helsinki ‑hankkeen poliittisen tuen päättymisestä ei ollut tyylikäs linjanveto, se oli hätäjarrutus. Se on poikkeuksellinen perääntyminen ja sen suora myöntäminen, että hallituksen ytimessä tehtiin suuria virheitä. Tätä päätöstä ei kuitenkaan peruttu siksi, että hallitus olisi löytänyt moraalinsa. Ei, se peruttiin siksi, että media ja oppositio paljastivat härskin kaverikapitalismin ja viikkoja jatkunut paine kävi sietämättömäksi. Arvoisa puhemies! Tämän sotkun vakavin ja synkin ongelma tiivistyy edelleenkin mielestäni eduskunnan harhaanjohtamiseen. Pääministeri antoi 3.7. eduskunnalle kirjallisen vastauksen. Siinä hän salasi valtiovarainministeriön virkamiesten jyrkän kielteisen kannan, varoitukset vakavista riskeistä ja täydellisen vaikutusarvioiden puutteen. Kun maamme ylin päättäjä pimittää virkamiesten varoitukset ja ajaa miljoonahanketta nojautuen yksinomaan hyvä veli ‑tietoon, liikutaan alueella, joka näyttää rakenteelliselta korruptiolta. Päätöksiä tehtiin pelkkien lobbareiden lukujen pohjalta virkamiesmuistiot sivuuttaen. Luottamus päätöksenteon rehellisyyteen ja demokratiamme instituutioihin on ajettu kriisiin. Kyse on järjestelmällisestä kaverikapitalismista. Miten muuten olisi mahdollista, että valtion kassasta löytyi yllättäen 35 miljoonaa euroa juuri tälle hallihankkeelle samaan aikaan kun kaikesta muusta — sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta kuten myös kulttuurista ja muilta liikuntahankkeilta — on leikattu surutta? Arvoisa puhemies! Julkisuuteen nousseet viestit paljastavat, miten Vapaavuori kannusti runttaamaan hankkeen läpi ja kiitteli jälkikäteen Orpon avustajia asian junailemisesta. Tämä on oppikirjaesimerkki kaverikapitalismista, jossa veronmaksajien miljoonia suhmuroidaan vaalirahaveljille ohi normaalin valmistelun. Ja jos tämä hanke kerran oli niin mahtava ja työllisyysvaikutukset huikeat, kuten tänäänkin on perusteltu, niin miksi tämä tuki lopetettiin nyt? Miksi se loppui eilen, kun valokeila osui riittävän syvälle hankkeeseen? Pääministeri varmasti tietää, mutta ei vastaa. Kun tähän yhdistyy oikeuskanslerin pöydällä oleva selvitys pääministerin toiminnasta Valmet Automotiven tapauksessa ja kokoomuksen keskeisen vaalirahoittajan roolista, ei voi kuin ihmetellä. Pääministeri kantaa vastuun paitsi omasta toiminnastaan myös avustajiensa suhmuroinnista. Tuen vetäminen hankkeelta juuri eduskunnan luottamusäänestyksen kynnyksellä on mitä ilmeisimmin poliittinen lehmänkauppa. Perussuomalaiset todennäköisesti vaativat hankkeen hautaamista vastineeksi siitä, että he pitävät hallituksen pystyssä. Mutta hätäinen perääntyminen ja rahahanan sulkeminen eivät pyyhi pois tehtyjä virheitä. Ne eivät pese puhtaaksi sitä jälkeä, jonka tämä salailukulttuuri jättää. Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Valtonen ei ollut vielä ulkoministeri, mutta hän kirjoitti vuonna 2018, että kokoomuksessa päätökset suhmuroi pieni porukka, joka mahtuisi tilataksiin. Tältä se kieltämättä näyttää jälleen kerran. Kaikkivoipaisuuden keskellä normimenettelyt unohtuivat ja konsultit pääsivät kuskin paikalle. Demokratia ei kestä sitä, että eduskuntaa johdetaan harhaan ja valtion rahoja jaetaan takaoven kautta kabineteissa omille sidosryhmille. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo kiisti äsken kysymykseeni vastauksessaan, että olisi antanut vääriä tietoja eduskunnalle, mutta katsotaanpa vastausta eduskunnalle 3.7. Siinä lukee näin: ”Hankkeen toimijat ovat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Eri vaihtoehtoja on arvioitu esimerkiksi vuonna 2024 valtiovarainministeriössä. Keväällä 2025 Garden Helsinki ‑hankkeen suunnitelmat olivat täsmentyneet noin 850 miljoonan euron kehityshankkeeksi, jossa nykyisen jäähallin peruskorjauksen ja uuden monitoimiareenan osuus olisi 350 miljoonaa euroa. Avustusta pidettiin perusteltuna, koska sillä arvioidaan olevan myönteisiä talous- ja työllisyysvaikutuksia.” Kyllähän tämä virke viittaa [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeriön viranhaltijoiden muistioon, joka juuri tätä ennen oli sanottu, joten en osta tätä äskeistä pääministerin vastausta.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen myötä hallituksen tekemät suorat leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon kasvavat noin miljardiin euroon vuositasolla. Hallituksen politiikka kaiken kaikkiaan lisää terveyseroja, köyhyyttä, asunnottomuutta ja sosiaalisia ongelmia, ei pakon vuoksi vaan koska tämä hallitus suosii mieluummin rikkaita ja suuryrityksiä, joille rahaa kyllä riittää. Oikeistohallituksen politiikan myötä tarve kolmannen sektorin tarjoamalle tuelle ja palveluille kasvaa vuosi vuodelta, mutta samalla sen resurssit on päätetty viedä. 190 miljoonan euron leikkaukset hallituskauden aikana vievät puolet sosiaali- ja terveysjärjestöjen aiemmasta rahoituksesta. Asiasta vastaavalle sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille kyse on poliittisesta pelistä ja profiloitumisesta sillä oletuksella, että vihamielinen suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan toisi hänelle poliittista kannatusta. Vaikka kokoomuksen ja RKP:n johto on linjannut, etteivät syrjivät avustuskriteerit ole hyväksyttäviä, ministeri Rydman on toistuvasti ilmoittanut, että kriteerit ovat ja pysyvät. Mielestäni tästä syystä on tarpeen punnita, nauttiiko ministeri enää eduskunnan luottamusta tehtävässään. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamuslausetta sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille. Arvoisa puhemies! Ministeri Rydmanin esittelemien kriteerien mukaan avustusta ei jatkossa myönnettäisi järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön. Yksi järjestöjen työn keskeinen osa on kuitenkin nimenomaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jotta esimerkiksi vammaisten, lasten, nuorten ja vanhusten ääni kuuluisi myös päättäjien korviin. Avustusta ei jatkossa myönnettäisi myöskään järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääosin yhteen tiettyyn ei-terveysperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään. Tämä on ilmeistä syrjintää esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä sekä eri maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Se, että järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, ei jatkossa myönnetä avustuksia, heikentää demokratiaa ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia tuoda päätöksentekoon tietoa, kokemusta sekä kriittisiä ja kehittäviä näkökulmia. Käytännössä suuri osa juuri vaikuttamistyötä tekevistä järjestöistä toimii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Tämä linjaus on ristiriidassa julkiselle vallalle asetetun velvoitteen kanssa turvata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun Suomi virallisesti puhuu kansalaisten kriisinkestävyyden lisäämisestä, annetaan sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin ajaa alas ja hajottaa koko se sote- ja järjestökenttä, joka nimenomaan toteuttaa ihmisten arjen tasolla sekä ennalta ehkäisevää että myös kriisityötä. Ministerin väite siitä, etteivät leikkaukset osu avun tarpeessa oleviin, on kestämätön. Sotejärjestöiltä ei voida leikata näin paljon ilman, että se romuttaa suoraan ihmisiä kohtaavan työn. Järjestöt tarjoavat elintärkeää tukea ja palveluita, joita kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty järjestämään. Erityisen hälyttävää on se, että Rydmanin päätös on jättämässä sosiaalisen hyvinvoinnin kriteerin tukemisen ulkopuolelle. Jos asunnottomuuden, päihdeongelmien ja yksinäisyyden ehkäisy ei enää jatkossa kuulu avustusten piiriin, edessä on niin vaikea sosiaalinen romahdus ja inhimillinen katastrofi, että on vaikea uskoa minkään hallituspuolueen sitä ihan oikeasti haluavan. Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkät perinteet sosiaali- ja terveysalan järjestöillä. Monet niistä on perustettu jo 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuoliskolla. Järjestöt perustettiin auttamaan vaikeimmassa tilanteessa olevia ihmisiä aikana ennen hyvinvointivaltion julkisia palveluita. Järjestöt ovat yli sadan vuoden ajan rakentaneet sitä turvaverkkoa, joka nykyään toimii hyvinvointivaltion julkista sotealaa täydentävänä rakenteena. Lapset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, sotaveteraanit, tukea tarvitsevat nuoret, asunnottomat, päihdeongelmaiset ovat saaneet järjestöjen kautta tukea, jota valtio ei ole pystynyt tarjoamaan. Samalla syntyi miljoonia säästävä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen malli. Järjestörakenne toimii siten, että palkattujen, myös keskusjärjestötasolla työskentelevien järjestöammattilaisten organisoimana pyörii vahva vapaaehtoisten ja kokemustiedon toimintakokonaisuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin kohdistuvat leikkaukset ovat ajamassa alas vanhaa ja toimivaa rakennetta, joka hoitaa tärkeän osan niistä tehtävistä, jotka muutoin kuuluisivat kunnille ja hyvinvointialueille, mutta ne on jätetty kolmannen sektorin hoidettavaksi. Suomen hallitus on nyt tekemässä päätöstä, jonka seurauksia se ei tunnu ymmärtävän.

Arvoisa puhemies! Suomessa on paljon, vähintään satojatuhansia, ihmisiä, joille itsenäinen digiasiointi on vaikeaa tai jopa kokonaan mahdotonta. Vanhusasiavaltuutetun mukaan arjen digitalisoituminen ja digitaalinen viranomaisasiointi aiheuttavat suurelle joukolle ikäihmisiä huomattavia ongelmia. Suomessa asuu jopa 500 000—600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole taitoja sähköiseen asiointiin, eikä näitä taitoja ole kaikilla nuoremmillakaan. Asioinnin digitalisoituminen voi aiheuttaa haasteita muun muassa vammaisille tai muille, joilla on erilaisia hahmottamisen ongelmia. On ollut varsin erikoista lukea lehdestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Laihon kommentteja, joissa hän vaatii muutoksia tähän digitalisaatioon ja puuttumista digisyrjäytymiseen — asiaan, joka on tuotu tänne hallituksen esityksenä ja jonka hän itse on ollut viemässä läpi. Hän on äänestänyt itse näiden esitysten puolesta. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Arvoisa puhemies! Palveluiden digitalisointi on helpottanut monen elämää, mutta samalla digitalisointi kaventaa monien toimintakykyistenkin iäkkäiden mahdollisuuksia hoitaa itse omia asioitaan. Se, että ei osaa käyttää digitaalisia laitteita, ei tarkoita sitä, että on täysin toimintakyvytön, tietenkään. Joten iäkkäilläkin ja muilla, joiden mahdollisuus käyttää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on heikompi, täytyisi olla tosiasialliset, yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa omia asioitaan riippumatta siitä, minkälaiset laitteet on käytettävissä tai onko digitaitoja. Lainsäädännöllä ollaan nyt tuomassa viranomaisviestinnän osapuoleksi myös yksityisiä toimijoita, ja tämä on kyllä erikoinen käänne. Tämähän ei ole digitaalisen asioinnin helpottamista koskevan tavoitteen kannalta mitenkään välttämätöntä vaan uhkaa päinvastoin sekoittaa jo ennestään vaikeaselkoista järjestelmää entisestään. Kuten edellä esimerkiksi edustaja Heinäluoma juuri totesi, monessa ajanvarausjärjestelmässä saattaa esiintyä tämän seurauksena ongelmia. Ihmisten veroasiat tai jotkut sosiaaliturvaan liittyvät asiat saattavat mennä sekaisin, kun ei tiedetä, että automaattisesti sinne Suomi.fi-kanavaan tulevat jatkossa nämä ilmoitukset, jos on kerran käyttänyt näitä digitaalisia palveluita. Ihminen saattaa odottaa kotiinsa kirjettä eikä osaa mennä katsomaan sieltä, ja tämä kyllä aiheuttaa monenmoista sekaannusta. Vielä, arvoisa puhemies, nostan yhden näkökulman esiin. Tässä on työllisyyspalveluita uudistettu, ja Suomi.fi-viestien laajenevan käytön myötä yhä useamman työnhakijan tulee seurata viranomaisten yhteydenottoja sähköisesti nimenomaan Suomi.fi-palvelun kautta. Tämä vaikuttaa suoraan sekä työnhakuasiakkuuden voimassaoloon että oikeuteen työttömyysetuuteen. Tämä valtakunnallinen uudistus koskettaa monia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, esimerkiksi nuoria, joilla ei ole näitä laitteita saatavilla vaikkapa pienituloisuuden takia, maahanmuuttajia tai muita, joilla ei välttämättä ole digitaalisia taitoja. He asettuvat eriarvoiseen asemaan. Kaikki eivät todellakaan ole tietoisia näiden Suomi.fi-viestien ensisijaisuudesta, ja tämän palvelun käyttö on jopa velvoittavaa, jos sen on ottanut alun perin käyttöön. Kyllä tässä on erittäin paljon epäkohtia. Suorastaan paheksun tätä edustaja Laihon toimintaa, jolla hän teki täyttä käsienpesua median kautta tässä asiassa, joka on tullut tähän hallituksen esityksenä ja jota hän on itse ollut viemässä läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tuore korkeakoulutuksen visio sisältää vasemmistoliitolle erityisen tärkeän asian: sitoutumisen maksuttomaan koulutukseen. Visio sitoutuu myös koulutustason nostoon siten, että 60 prosenttia nuorista suorittaisi jatkossa korkeakoulututkinnon. Nyt onkin tärkeää pohtia, ponnistavatko oppivelvollisuuden lukioissa ja amiksissa suorittaneet nuoret tasa-arvoiselta pohjalta korkeakouluihin. Ammatillisen koulutuksen ongelmista on puhuttu paljon. Ne johtuvat leikkauksista, epäonnistuneesta amisreformista ja rahoitusmallista, joka kohtelee oppivelvollisia nuoria kuin aikuisopiskelijoita. Tämä on asettanut amisnuoret epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa lukiolaisiin. Kaikille oppivelvollisille on taattava täydet koulupäivät, riittävä lähiopetus ja oppimisen tuki. Korkeakouluvisioon on kirjattu myös ehdotus lukiokoulutuksen lisäämisestä. Kysynkin: lupaatteko, että lukiopaikkojen lisäystä ei maksateta leikkaamalla lisää ammatillisesta koulutuksesta?

Arvoisa rouva puhemies! Nuorisotyöttömyys on noussut jo 22 prosenttiin. Köyhyysriski ja toimeentulotuen tarve ovat kasvaneet yksinasuvilla nuorilla aikuisilla, joiden kuukausibudjeteista on leikattu jopa satoja euroja. Sosiaaliturvan leikkaukset ovat kohdistuneet kaikkein rajuimmin juuri opiskelijoihin ja työttömiksi joutuneisiin nuoriin. Arvoisa puhemies! Ei ihme, että nuorten tulevaisuususko on heikentynyt. Nuoret haluaisivat työtä, mutta tällä hetkellä hallituksella on tarjota vain kasvavaa työttömyyttä. Nuoret haluaisivat koulutusta, mutta tällä hallituksella on tarjota vain koulutuslupausten pettämistä. Nuoret haluaisivat ilmastotoimia, mutta tällä hallituksella on tarjota vain ilmastotoimettomuutta ja turpeen kunnianpalautusta. [Antti Kurvinen: Sekin meni pieleen!] Ei siis ihme, että Uutissuomalaisen tuoreessa kyselyssä yli puolet nuorista sanoo hallituksen onnistuneen tehtävässään erittäin huonosti. Nuorten usko koulutukseen on kuitenkin vahva. Nuorisobarometrin mukaan 81 prosenttia nuorista haluaisi suorittaa korkeakoulututkinnon. Nykyisellään kuitenkin vain 39 prosenttia nuorista aikuisista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Tiedämme, että myyjän tai rekkakuskin lapsi etenee korkeakouluun epätodennäköisemmin kuin juristin tai lääkärin, vaikka haluaisi. Tämä luokkayhteiskunnan mekanismi on aina ollut olemassa, mutta nyt se on vahvistunut entisestään. Jos haluamme vastata nuorten toiveisiin ja nostaa koulutustasoa, on katsottava nuoriin, jotka eivät syystä tai toisesta hakeudu opintojen pariin. Yksi merkittävä ryhmä ovat ammattikoululaiset. He ovat kärsineet tämän hallituksen koulutusleikkauksista kaikkein eniten. 120 miljoonaa euroa amisleikkauksia näkyy arjessa karusti: OAJ:n mukaan oppivelvolliset amiksissa saavat keskimäärin jopa lukukauden verran vähemmän opetusta kuin asetus edellyttäisi. Ammatillisen koulutuksen rahoitus on korjattava ja varmistettava opetus jokaisena arkipäivänä. Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu paljon velkaantumisesta, mutta nuorten velkaantuminen sitä ei huoleta. Hallitus kasvatti opintotuen lainapainotteisuutta entisestään ja heikensi opiskelijoiden asumisen tukea. Osa nuorista velkaantuu jo toisella asteella oppivelvollisina, ja kasvava velkaantuminen jatkuu korkeakouluopinnoissa. Velkaantuminen saattaa jopa estää opintoihin hakeutumisen varsinkin heikommasta taloudellisesta taustasta tulevilla nuorilla. Tässä kohtaa täytyy muistuttaa hallitusta, että lapsiköyhyyden kasvattaminen on teiltä tietoinen valinta ja se on myös koulutuspoliittinen kysymys. Vasemmistoliitto haluaa velkajarrun opintojen aikaiselle velkaantumiselle parantamalla opintorahaa ja opiskelijoiden asumisen tukea. Meille maksuton koulutus on kynnyskysymys nyt ja aina. Arvoisa puhemies! Tänä keväänä nuoren oli helpompaa päästä lääkikseen kuin Puuiloon kesätöihin. Mitä hallitus on tehnyt? Se on rajannut kuntien palkkatukioikeutta ja korvannut laajamittaiset tuet riittämättömällä työllistymissetelillä, joka auttaa vain pientä osaa työttömistä nuorista. Nuoria tukeviin palveluihin pääsee aiempaa vähemmän nuoria. Nuorten työpajatoiminnan rahoitus ja rakenteet murenevat. Osa-aikatyö on tehty nuorille vaikeammaksi, kun hallitus on poistanut suojaosat työttömyysturvasta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Suojaosat on palautettava pikimmiten. Vasemmistoliitto esittää uutta nuorisotakuuta, jossa jokaiselle nuorelle turvataan tosiasiallinen mahdollisuus työhön, koulutukseen tai nuoren tarpeita vastaavaan palveluun viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Palkkatukityöllistämistä on lisättävä ja kuntien palkkatukityöllistämiselle asetetut rajoitteet on poistettava. Työllisyyspalveluiden resursseja on vahvistettava ja nuorten palvelut on tarjottava matalalla kynnyksellä yhdeltä luukulta Ohjaamo-mallin mukaisesti. Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen suurimpia epäonnistumisia on nuorten eriarvoisuuden tietoinen kasvattaminen. Onneksi vaihtoehtoja on. Olemme vasemmistoliitossa iloisia, että nuorten mielestä olemme paras vaihtoehto. Nuorten tulevaisuususkoa ja hyvinvointia parannetaan ennen kaikkea yhteiskunnan tasa-arvoa vahvistavilla päätöksillä, joissa nuorten ääni on vahvasti mukana. Teen seuraavan epäluottamuslauseen: [Puhemies koputtaa] ”Hallituksen politiikka ei tuo nuorille työtä tai toivoa. Ehdotan, että eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon äskeiseen on pakko todeta, että nyt ei voi kyllä ihan muunneltua totuutta täällä lähteä puhumaan. Hallituksella olivat rivit täynnä. Tässä kokouksessa olin itse paikalla, ja siellä oli jokainen penkki täynnä. [Krista Kiuru: Yhdeksän hallituspuolueen edustajaa!] — Nimenomaan. — Siellä oli yksi hallituspuolueen edustaja, joka päätyi olemaan toista mieltä kuin hallitus, mutta se ei tee siitä tilapäistä enemmistöä, tiedätte sen kyllä oikein hyvin. Älkää puhuko potaskaa täällä salissa, kiitos. Arvoisa puhemies! Joidenkin mielestä vastuullista alkoholipolitiikkaa ja sen sääntelyä saakin heikentää, mutta minun mielestäni se on lyhytnäköistä. Kyse on kansanterveydestä, viime kädessä myös päihdeongelmista ja joidenkin lasisesta lapsuudesta. Itsekin tiedän siitä jotain. Tässä alkoholilain käsittelyssä ei ole kyse pelkästään alkoholipolitiikasta. Kyse on myös lisäksi siitä, noudatetaanko lainvalmistelussa EU-oikeuden edellyttämiä menettelyjä ja turvataanko eduskunnan päätösten oikeudellinen kestävyys. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa asiantuntijat nostivat esiin, että valiokunnan tekemät merkittävät muutokset todennäköisesti edellyttäisivät uutta notifiointia Euroopan komissiolle. Puhemies teki oman ratkaisunsa tänään ja päästi notifioimattomana tämän esityksen tänne saliin. Tämä päätös ei tee tätä notifiointikysymystä olemattomaksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Puhemiesneuvosto oli yksimielinen!] Arvoisa puhemies! EU-notifioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jossa jäsenvaltion on ilmoitettava Euroopan komissiolle sellaisista teknisistä määräyksistä, jotka voivat vaikuttaa tavaroiden tai palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla. Tarkoituksena on varmistaa jo lain valmisteluvaiheessa, että sääntely on EU-oikeuden mukaista. Tämä esitys oli hallituksen notifioimana mennyt Euroopan komissiolle kesällä 2025, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuitenkin mietinnössään tehnyt viime viikolla tähän esitykseen olennaisia muutoksia, jotka koskevat muun muassa etämyynnissä sallittujen alkoholijuomien vahvuusrajoja, etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuutta sekä uusia tunniste- ja valvontavelvoitteita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan juuri tällaiset muutokset ovat todennäköisesti sellaisia, jotka edellyttävät uutta notifiointia. Kaikki valiokunnan kuulemat EU-oikeuden asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että notifioinnin tarkoituksena on varmistaa lain EU-oikeuden mukaisuus jo valmisteluvaiheessa ja tätä velvoitetta ei voida ohittaa kiireeseen vedoten. Me, oppositio, esitimme valiokunnan samaisessa kokouksessa viime viikolla asian käsittelyn keskeyttämistä ja ministeriön velvoittamista varmistamaan valiokunnan tekemien muutosten EU-oikeudellinen kestävyys sekä notifiointimenettelyn asianmukainen toteuttaminen. Toivoimme, että valiokunta olisi päättänyt tämän yhdessä, mutta valitettavasti tästä asiasta jouduttiin äänestämään siten, että tämä esitys hävisi niukasti äänin 9—8. Oppositio esitti tähän vastuullista ratkaisua, että ensin varmistetaan, että EU-oikeuden vaatimukset täyttyvät, ja vasta sitten edetään lopulliseen päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Mielestäni valiokunnan tekemät varsinaiset muutokset mietinnössä hallituksen esitykseen olivat välttämättömiä kansanterveyden, verotulojen ja suomalaisen alkoholijärjestelmän uskottavuuden turvaamiseksi. Valiokunnan keskeisin muutos koski alkoholin etämyyntiä. Hallituksen esityksessä etämyynti olisi mahdollistanut myös nykyisiä vähittäismyyntirajoja vahvempien, jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien myynnin Suomeen. Valiokunnan enemmistönä me päätimme kuitenkin rajoittaa etämyyntiä merkittävästi soveltamalla rajoja kotimaan vähittäismyynnin mukaisesti, eli etämyynti sallitaan enintään 5,5-prosenttisille ja 8-prosenttisille juomille. Kansanterveyden kannalta tärkein valiokunnan tekemä korjaus oli se, että etämyyntiin sovelletaan näitä samoja rajoja. Myöskään Alkon yksinoikeusjärjestelmää ei saa lähteä murentamaan takaoven kautta, ja samat pelisäännöt on oltava kaikille toimijoille riippumatta siitä, myydäänkö alkoholia Suomesta vai ulkomailta. Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin laajasti huoli myöskin siitä, että verovalvonta saattaisi tässä etämyynnissä heikentyä, eli verkkokaupoista tapahtuva etämyynti vaikuttaa suurestikin siihen, että tuotteista ei välttämättä makseta Suomen lain mukaisia veroja, eivätkä suomalaiset veronmaksajat saa olla tilanteessa, jossa alkoholin haitat jäävät yhteiskunnan maksettaviksi mutta tuotot valuvat ulkomaille. Tästä oli kyse tässä valiokunnan mietinnössä erittäin vahvasti. — Kiitos. [Mauri Peltokangas: Olipa melkoista puhemiehen panettelua! Puhemiesneuvosto oli yksimielinen!]

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Sarkkisen tekemää vastalauseen 4 mukaista kannanottoehdotusta. Hallituksen vuosia 2027—2029 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkaa Orpon hallituksen ideologista projektia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajamiseksi sekä eriarvoisuuden kasvattamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Tosiasiassa pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat, kaikki, kasvaneet tällä hallituskaudella. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta. Hallitus pitää yhä kiinni päätöksestään alentaa yhteisöveroa noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa. Euroopan komissio on todennut yhteisöveroalennusten olevan kallis ja tehoton toimi, ja valtiovarainministeriökin on korjannut arviotaan sen itserahoittavuudesta merkittävästi alaspäin. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisessä tasossaan EU:n keskiarvon alapuolella ja näin ollen erittäin kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Tässä julkisen talouden tilanteessa Suomella ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Suomen veroasteen kolmen prosenttiyksikön lasku viimeisen 25 vuoden aikana on heikentänyt julkisen sektorin tulopohjaa suurin piirtein 8—9 miljardia euroa. Ottaen huomioon, että Suomen velkaantumiskehityksen taustalla on erityisen heikko kasvu, tulisi kyllä sopeutustoimien olla sellaisia, että ne haittaavat talouskasvua mahdollisimman vähän. Mutta mitä tekee hallitus? Leikkaa muun muassa koulutuksesta, joka on kasvun tärkein elementti. Arvoisa puhemies! Hallituksen toimet työttömyyskriisiin vastaamisessa ovat riittämättömiä suhteessa kriisin mittakaavaan. Hallitus on jo aiemmin leikannut työllisyysmäärärahoja, ja nyt kuntiin kohdistetaan jälleen uusi valtionosuusleikkaus. Työllisyyden hoidosta vastaavat kunnat joutuvat tälläkin hetkellä toimimaan kasvavan asiakasmäärän kanssa ja riittämättömin resurssein. Työllisyyspalveluiden jatkuva heikentäminen uhkaa kasvattaa rakenteellista työttömyyttä, kun osa työttömistä syrjäytyy työmarkkinoilta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Pahenevalla pitkäaikaistyöttömyydellä tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia. Vasemmistoliiton mielestä kuntien työllisyyspalveluiden resursseja on lisättävä. Myös kuntien palkkatukityöllistämiselle asetetut rajoitteet pitäisi poistaa ja palkkatuen käyttöä lisätä kaikilla sektoreilla. Lisäksi työvoimakoulutuksen tarjontaa voitaisiin lisätä jäädyttämällä kuntien niin sanotut sakkomaksut koulutukseen osallistumisen ajalta. Vasemmistoliitto vaatii myös suojaosien palauttamista työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen, jotta olisi mahdollista ottaa vastaan osa-aikaisia ja lyhytkestoisia töitä. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on vaatinut rakennusalan tukitoimia jo kolme vuotta. Hallituksen päätös kohdentaa 110 miljoonaa euroa korjausrakentamisen tukemiseen on myönteinen mutta tulee pahasti myöhässä. Rakennusalan on annettu jo vuosia kyntää taantumassa, mikä on vaikuttanut aivan koko Suomen talouteen. Hallituksen asuntopolitiikka on pienituloisten kannalta tuhoisaa. VARin ja ARAn lakkauttaminen on ollut osa laajempaa kokonaisuutta, jonka myötä valtio on vetäytymässä roolistaan kohtuuhintaisten asuntojen edistäjänä. Leikkaukset yleiseen asumistukeen, erityisryhmien investointiavustusten alasajo, asumisoikeusasumisen uudistuotannon lopettaminen ja niin edelleen vaikuttavat haitallisesti asuntopolitiikkaan. Tämä tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa asumisen hintaan, joka tulee nousemaan. Rakennusala kärsii vaikeimmasta lamastaan sitten 90-luvun, ja olisi syytä edelleen korottaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon varauksia ja valtuuksia. Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että leikkaukset koulutukseen kuntien valtionosuuksien kautta ovat omasta mielestäni ehkä kaikkein haitallisimpia, mitä voidaan ajatella Suomen talouden kasvuedellytyksille tulevaisuuden osalta. Meidän nuorissa on tulevaisuus, ja on kyllä todella erikoista, että koulutuksesta lähdetään etsimään jälleen lisää säästöjä. Koska koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen merkitys talouskasvulle on täysin kiistaton, niin sen takia erityisesti tämä hallituksen leikkaus ihmetyttää itseäni kovasti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Näitä tavoitteita olivat muun muassa suomalaisten elintason parantaminen, [Arto Satosen välihuuto] työllisyyden nostaminen vähintään 100 000 työllisellä ja julkisen talouden velkasuhteen kasvun pysäyttäminen. On kyllä aikamoinen floppi tämä hallituskausi näihin tavoitteisiin nähden. Päinvastoin, hallitusohjelman tavoitteisiin nähden Suomessa ovat kasvaneet pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys. Kaikki nämä ovat kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työllisyystilanne on EU:n huonoin, ja myöskin työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan te olette täällä puhuneet siitä, että velkaantuminen loppuu, ja siinäkin on käynyt päinvastoin: tämä hallitus ottaa enemmän velkaa kuin edeltäjänsä, vaikka toisin väitätte. Hallitus on rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa myöskin siirtämällä verotusta siten, että suuryritykset ja suurituloiset hyötyvät. Tässä ei ole kyllä kansantalouden näkökulmasta järkeä.

Arvoisa puhemies! Arkistolain päivittäminen on tarpeellista, mutta tässä esityksessä on olennaisia puutteita, jotka liittyvät suoraan tutkimuksen, opiskelun ja opetuksen edellytyksiin. Kansallisarkisto on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan kansallista muistia. Se, miten Kansallisarkiston aineistot ovat saavutettavissa, vaikuttaa suoraan historiantutkimukseen, arkistoalan koulutukseen, viranomaistyöhön ja sukututkimukseen sekä siihen, miten kansalaiset voivat ymmärtää omaa menneisyyttään ja yhteiskunnan kehitystä. Tärkeää arkistoihin pääsy on myös esimerkiksi historiallisia romaaneja kirjoittaville kirjailijoille sekä näytelmien ja elokuvien käsikirjoittajille ja monille muille. Luotettavaan historiatietoon perustuva julkinen keskustelu on tärkeä vastavoima menneisyyttä koskevalle disinformaatiolle. Kansallisarkiston viimeaikainen kehityssuunta huolestuttaa meitä historia-alan ihmisiä, jollainen itsekin alkuperäiseltä taustaltani olen. Kansallisarkisto on ilmoittanut merkittävistä muutoksista toimipaikkaverkostoonsa, mikä tarkoittaisi useiden toimipisteiden sulkemista eri puolilla Suomea. Muutoksia on perusteltu taloudellisilla syillä ja siirtymisellä digitaalisiin palveluihin. Digitaaliset palvelut ovat varmasti hyvä asia ja palvelevat monia, mutta eivät kaikkia, koska Kansallisarkiston aineistoista on tällä hetkellä digitoitu alle 10 prosenttia. Historiantutkimus perustuu usein fyysisten arkistoaineistojen laajaan käyttöön. Niitä pitää pystyä selailemaan, tekemään löytöjä. Tutkijat joutuvat siis käytännössä vielä pitkään tilaamaan aineistoja, joita ei ole lainkaan vielä digitoitu, ja silloin tulee helposti huti, ei voi tietää, missä se tarvitsemansa aineisto on. Tai vaihtoehtoisesti, mikä olisi todella sääli, tämä digitoinnin saatavuus alkaa rajaamaan sitä tutkimusta, eli tutkija tai opiskelija uskaltaa lähteä valitsemaan tutkimusaineensa ja -aiheensa vain sellaisiksi, mitkä on valmiiksi digitoitu. Tämähän rajaa meidän historianymmärrystä ja -tutkimusta melkoisesti, jos näin käy. Lisäksi tutkija ei voi tosiaan läheskään kaikissa tapauksissa tietää etukäteen, missä nämä kaikki tutkimukselle olennaiset lähteet sijaitsevat, joten ei niitä pysty välttämättä edes tilaamaan, koska pitäisi osata kohdentaa kysymyksensä. Arkistoverkoston leikkaukset vaikuttavat myös historia- ja arkistoalan opiskelijoihin, jos opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tutustua alkuperäisaineistoon ja tehdä arkistoharjoittelukursseja siellä lähellä opiskelupaikkakuntaa. Tämä heikentää opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia lähdekritiikkiä ja erottaa luotettava tieto epäluotettavasta. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä lähdekritiikin merkityshän vain korostuu nyt tekoälyn aikakaudella. Kaikkia asioita ei välttämättä voi luotettavasti kysyä netistä. Sieltä saattaa tulla ihan mitä sattuu. Historian opiskelijat etenkin Oulussa, Joensuussa ja Jyväskylässä ovat joutumassa nyt huonompaan asemaan. Kysymys onkin siis laajasti koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä myös alueellisesta tasa-arvosta. Tulee kalliiksi tehdä opinnäytetyötä, jos joutuu monet kerrat tilaamaan digiaineistoja. Aikataulut voivat venyä, ei ehkä pysty etenemään aikataulussa. Mitäs jos opintotukiviikot loppuvat kesken, rahat eivät riitä ja ei ole enää opintotukeakaan jäljellä, kun joutuu moneen kertaan tilaamaan? Laissa olisikin huomioitava tätä nykyistä hallituksen esitystä tarkemmin historiantutkimuksen ja arkistoalan opiskelijoiden tarpeet sekä alueellisen kulttuuriperinnön merkitys. Näistä syistä ehdotan, että nämä lakiesitykset hylätään ja hyväksytään kaksi vastalauseen mukaista lausumaa, ja vastalauseen lausumaehdotuksethan olivat: ”1. Eduskunta edellyttää, että arkistolähteiden alueellisesta saavutettavuudesta tutkimuksen tarpeisiin ja alueellisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi huolehditaan.” ”2. Eduskunta edellyttää, että historian ja arkistoalan opiskelijoilla säilyvät yhdenvertaiset mahdollisuudet opintoihin ja aineistojen käyttöön korkeakouluissa eri puolilla Suomea.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan lyhytnäköisyys ja epäonnistuminen näkyvät konkreettisesti myös koulutuksessa. Suomen pitäisi vahvistaa osaamista, nostaa koulutustasoa sekä pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä, ja mitä tämä hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta kaikilla asteilla. Ei ihme, ettei tämä talous nouse. Täällä vuosi vuodelta on heikennetty koulutuksen rahoitusta varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Ne menevät sieltä kuntien valtionosuuksien kautta, ja niistä te jälleen leikkaatte. Toiselta asteelta on leikattu, ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa, ja nyt korkeakouluissa on myöskin tilanne, että siellä rahoitusta siirrellään paikasta toiseen. Nyt näyttää siltä, että hallitus haluaa leikata myöskin rahoitusta, jolla voitaisiin saada lisää EU-rahoitusta kotiutettua Suomeen. Leikataan sitä Suomen osuutta niin, että ei varmaan saada haettua niitä rahoja sieltä EU:sta. Joten kyllä näyttää siltä, että nämä kasvun eväät täällä on hallitus päättänyt jättää käyttämättä, ja tämä vaikuttaa siltä, että koulutuspanosten sijaan rahaa hassataan yritysten ja suurituloisten veronalennuksiin. Voisikin kysyä ehkä kokoomukselta: Mihin teidän tulevaisuudenuskonne on kadonnut? Missä on teidän visionne suomalaisen osaamisen lisäämiseksi? Mihin se on kadonnut? Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaan leikannut jokaiselta koulutusasteelta. Siellä kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja indeksijarrun kiristäminen ovat leikanneet perusopetusta, ja tänäänkin kuulimme, että myöskin oppimisen tuesta, johon on laitettu rahaa, vastaava summa on toista kautta otettu pois. No, nyt kun meillä tällä hetkellä tiedetään, että työllisyys on heikolla tasolla, niin eikö olisi korkea aika katsoa sinne tulevaisuuteen ja meidän nuorten koulutukseen investoimalla lähteä nostamaan tätä Suomea lamasta? Koulutuksen kentältä kuuluu, että resurssit eivät ole riittäviä oppimisen tuen uudistukseen, ja pahimmillaan tätä uudistusta on käytetty säästökeinona, vaikka sen tarkoitus oli vahvistaa lasten ja nuorten tukea. Näillä hallituksen päätöksillä ei korjata oppimistulosten eriytymistä, ei paranneta Pisa-tuloksia eikä rakenneta yhdenvertaista polkua jokaiselle lapselle ja nuorelle, ja tämä sama lyhytnäköisyys jatkuu toisella asteella ja korkeakouluissa, kuten todettu. Korkeakouluissa kertaluonteinen lisärahoitus ei korvaa pysyvää perusrahoitusta, ja tästä koko korkeakoulukenttä on lausunut. Aloituspaikkoja voidaan totta kai lisätä, mikä on hyvä asia, mutta jos siellä ei anneta vastaavaa rahoitusta, niin kyllähän se opetuksen, ohjauksen ja tutkimuksen perusta rapautuu ja lopputuloksena on heikompi koulutuksen laatu. Juuri tänään on OAJ julkaissut raportin siitä, kuinka koulutus parantaa maiden kilpailukykyä, ja toivon todella, että hallituksessa tämä OAJ:n raportti luettaisiin tarkkaan. Viime kaudella säädettiin tki-rahoituksesta, ja tällä kaudella sen viime kauden parlamentaarisen työn pohjalta on tki-panostuksia jatkettu. Siitä olen tähän asti antanut hallitukselle kiitoksia, että olette pitäneet tästä viime kauden yhteisestä tki-sopimuksestamme kiinni, mutta nyt täytyy todeta, että nyt tässä teidän kevään kehysriihessä päätitte sitten tämän sovun tki-panostuksista murtaa. Mitä tässä tapahtuu sitten, kun EU-rahoituksen hakemisen edellytykset heikkenevät? Olen yrittänyt kysyä asiantuntijoilta sitä, paljonko jää saamatta, kun vähennetään näitä kotimaisia panoksia, joiden pitää olla aina se oma vastinrahoitus täältä Suomen päästä, jotta voidaan hakea niitä EU-rahoja, joilla voitaisiin nostaa Suomea tuleville vuosikymmenille sinne korkealle koulutuksen ja tutkimuksen tasolle, mihin me kuuluisimme, ja vielä en ole saanut vastausta, mutta tätä kysymystä aion jatkossakin esittää ja toivon, että hallitus voisi tämän korjata, sillä jos se on näin, että 10 miljoonaa leikkaamalla jää 100 miljoonaa saamatta, niin silloin ovat kyllä mittasuhteet aivan todella hölmöllä tolalla. Toivon, että tähän palaamme ja tämä korjataan. — Kiitos. [Sinuhe Wallinheimo pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Työttömyys, köyhyys ja asunnottomuus ovat lisääntyneet tällä hallituskaudella. Te lupasitte tuoda Suomeen kestävää kasvua ja parantaa elintasoa. Te lupasitte parantaa työllisyyttä 100 000 uudella työllisellä. Mutta miten on mennyt? Hallituksen leikkauspolitiikka on syventänyt ja pitkittänyt matalasuhdannetta erityisesti siksi, että te olette leikanneet kaikista pienituloisimpien toimeentuloa ja te olette kylväneet epävarmuutta kansalaisiin. Te olette leikanneet erityisesti nuorilta, te olette leikanneet myös koulutuksesta. Te olette varastaneet nuorten tulevaisuususkon, ja sitten te kehtaatte syyttää oppositiota negatiivisuuden viljelemisestä. Eikö teitä yhtään hävetä, että nimenomaan nuorten tulevaisuususko on kadonnut teidän vallassaolonne aikana teidän toimienne johdosta? Miten te itse nyt suhtaudutte siihen, kun nuoret, tämän kevään ylioppilaat ja ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat, [Puhemies koputtaa] katsovat tulevaisuuteen? Mitä heillä on edessä? Mitä te lupaatte heille?

Arvoisa puhemies! Arkistointilain päivittäminen on tarpeen, mutta tässä esityksessä on puutteita, jotka koskevat suoraan tutkimuksen ja opetuksen edellytyksiä. Kansallisarkisto on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan kansallista muistia. Se, miten sen aineistot ovat saavutettavissa, vaikuttaa suoraan historiantutkimukseen, arkistoalan koulutukseen, viranomaistyöhön ja sukututkimukseen sekä siihen, miten kansalaiset voivat ymmärtää omaa menneisyyttään ja yhteiskunnan kehitystä. Aivan erityisesti luotettavaan historiatietoon perustuva julkinen keskustelu on tärkeä vastavoima menneisyyttä koskevalle disinformaatiolle. Kansallisarkiston viimeaikainen kehityssuunta on kuitenkin huolestuttava. Kansallisarkisto on ilmoittanut merkittävistä muutoksista toimipaikkaverkostoonsa, mikä tarkoittaisi useiden toimipisteiden sulkemista eri puolilla Suomea. Muutoksia on perusteltu taloudellisilla syillä ja siirtymisellä digitaalisiin palveluihin. Historiantutkimus perustuu usein fyysisten arkistoaineistojen laajaan käyttöön. Kansallisarkiston aineistoista on tällä hetkellä digitoitu vasta alle kymmenen prosenttia. Tutkijat joutuvat käytännössä siis vielä pitkään tilaamaan aineistoja, joita ei ole vielä edes digitoitu, tai vaihtoehtoisesti tutkimus alkaakin rajautua ja valikoitua vain digitoituihin aineistoihin. Lisäksi tutkija ei voi läheskään kaikissa tapauksissa tietää etukäteen, missä tutkimukselle olennaiset lähteet edes sijaitsevat, joten niiden tarkka kohdentaminen, kysyminen ja tilaaminen digitaalisena on joskus jopa mahdotonta. Et voi tietää, mitä aineiston sisällä olevaa alakansiota lähdet tilaamaan, jos et ole koskaan päässyt näkemään itse sitä aineistoa. Tätä on historiantutkimus. Arkistoverkoston leikkaukset vaikuttavat myös historian ja arkistoalan opiskelijoihin, jos opiskelijoilla ei olekaan mahdollisuutta tutustua alkuperäisaineistoihin. Tämä heikentää opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia historiantutkimukselle aivan keskeistä lähdekritiikkiä ja erottaa luotettavaa tietoa epäluotettavasta. Tilanne on huolestuttava, sillä lähdekritiikin merkitys vain korostuu tekoälyn aikakaudella. Historian opiskelijat etenkin Oulussa, Joensuussa ja Jyväskylässä joutuvat huonompaan asemaan tämän seurauksena. Kysymys on laajasti koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä myös alueellisesta tasa-arvosta. Laissa olisikin huomioitava hallituksen esitystä tarkemmin historiantutkimuksen ja historian ja arkistoalan opiskelijoiden tarpeet sekä alueellisen kulttuuriperinnön merkitys, ja siksi teen ehdotuksen, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen mukaisina. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Muutoksella toteutettaisiin hallitusohjelman mukainen niin sanottu kotihoidon tuen Norjan malli. Tämän esityksen mukaan kotihoidon tuen maksamiseksi edellytettäisiin lähtökohtaisesti, että tuen saaja on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Kotihoidon tuki maksettaisiin vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Tätä asumisaikavaatimusta sovellettaisiin vain, jos kotihoidon tukea hakeva henkilö on muuttanut Suomeen tämän ehdotetun lain tultua voimaan. Tässä näyttää olevan jälleen kyseessä esitys, jolla asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan syntyperän perusteella. Perhevapaajärjestelmää ja kotihoidon tukea tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti eikä syrjimällä Suomeen muuttaneita. Varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen on erittäin tärkeä tavoite, jota kannatan, mutta nyt esitettävä keino ei vaikuta toimivalta eikä yhdenmukaiselta. Me tarvitsemme panostuksia kotoutumispalveluihin, maahanmuuttajien työllistymiseen, kielen oppimiseen, varhaiskasvatuksen laatuun ja saavutettavuuteen, mutta valitettavasti nyt näyttää siltä, että hallituksen leikkauspolitiikka heikentää näitä kaikkia. Useat lausunnonantajat tähän lakiesitykseen pitivät ongelmallisena sitä, että tämä asumisaikavaatimus rajoittaa yhdenvertaisuutta. Monet lausunnonantajat pitivät epävarmana, että tällä esityksellä olevia tavoitteita saavutettaisiin rajaamalla oikeutta kotihoidon tukeen. On hyvä tavoite, että maahanmuuttajaäidit pääsisivät työelämään, mutta ensin pitäisi olla työpaikkoja, pitäisi olla tuettua kielenopetusta, pitäisi olla kotoutumiskoulutusta — näitä palveluita, joita juuri leikataan. Ei se, että viedään palvelut pois ja leikataan kotihoidon tuki, valitettavasti näytä siltä, että tällä saavutettaisiin tätä naisten lisääntyvää työllisyyttä. Osa lausunnonantajista katsoi, että tämä ehdotettu muutos päinvastoin voi vaikeuttaa kohderyhmän tavoittamista palveluihin ja lisää myöskin riskiä sille, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajaäidit saattavat jäädä kotiin hoitamaan lasta ilman etuutta eli ilman tätä korvausta. Muutosten vaikutuksena voikin siis tosiasiassa olla lapsiperheköyhyyden lisääntyminen ja kotoutumisen heikentyminen. Sen takia tätä esitystä on vaikea olla kannattamassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllä palveluista on leikattu, kun hoitotakuuta on pidennetty kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Terveyskeskusmaksut nousevat tällä hallituskaudella 74 prosenttia ja sairaalan poliklinikkamaksut peräti 88 prosenttia. Jatkossa leikkauspotilas joutuu maksamaan 257 euroa toimenpiteestä hoitopäivämaksujen päälle, ja hallitus vähentää nämä vastaavat rahat hyvinvointialueiden rahoituksesta ja pakottaa perimään ne asiakkailta. THL:n asiantuntijat ovat varoittaneet, että rajut korotukset estävät ihmisiä hakeutumasta hoitoon. Kyseessä on tietoinen julkisten terveyspalveluiden alasajo ja tien raivaaminen yksityisille terveysjäteille. Kysynkin ministeriltä: kun hallituskaudella käytetään yli 500 miljoonaa tehottomiin Kela-korvauksiin yksityisille, eikö olisi järkevämpää käyttää ne rahat siten, että ihmiset pääsisivät ajoissa hoitoon kohtuullisella hinnalla omalla terveysasemalla?

Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa jälleen koulutuksesta ja sotesta. Te murennatte julkista terveydenhuoltoa, ja se on arvovalinta, jossa lasku lähetetään sairaille ja pienituloisille: terveyskeskusmaksujen 74 prosentin ja poliklinikkamaksujen 88 prosentin korotukset tämän hallituskauden aikana THL:n mukaan. Hallitus vähentää vastaavat rahat hyvinvointialueiden rahoituksesta ja pakottaa perimään ne asukkailta. Jatkossa leikkauspotilas joutuu maksamaan 257 euroa pelkästä toimenpiteestä hoitopäivämaksujen päälle. Tämä on suora isku esimerkiksi pienituloiselle eläkeläiselle, joka tarvitsee välttämättä kaihi- tai lonkkaleikkauksen. Koulutuksesta puolestaan leikkaatte kuntien valtionosuuksien kautta, mikä osuu päiväkoteihin ja kouluihin. Mutta tätä kysyn, arvoisa valtiovarainministeri, kun tiede- ja kulttuuriministeri on poistunut: kun te leikkaatte korkeakoulu- ja tiedepolitiikassa t&k-rahoitusta siten, että Suomi voi jatkossa saada vähemmän rahoitusta [Puhemies koputtaa] EU:n suurista tutkimusrahoituksista, niin mikä järki tässä on?

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus — niin sanottu uudistus — leikkaa kotoutumiskoulutuksesta sekä heikentää sen saatavuutta ja laatua. Näin vaikeutetaan maahanmuuttajien kielen oppimista ja myös sitä työllistämistä, mitä tässä aikaisemmin peräänkuulutettiin. Tämä jättää tuhansia ihmisiä tyhjän päälle ja lisää syrjäytymistä, mutta se lienee joidenkin tarkoituskin. Vapaa sivistystyö kantaa tällä hetkellä suuren vastuun erityisesti niistä kotoutujista, joilla on heikoimmat opiskeluvalmiudet, ja tämän seurauksena, kun oppilaitosverkosto ajetaan alas, kielikoulutusten jonot pitenevät, vaikka ne ovat jo ennestään kohtuuttomia. Kotoutumis- ja lukutaitokoulutusta ollaan kaventamassa pelkäksi työvoimapoliittiseksi palveluksi. Kuten edustaja Hopsu täällä totesi, niin pätevät opettajat saavat potkut ja tilalle tulee reppufirmoja, jotka halvimmalla tekevät. Mitä tämä hyödyttää meidän kotoutumista, jos me ajamme tämän tuottoisan, hyvän oppilaitosverkoston alas? Ongelmana on ollut koulutuksen liian heikko saatavuus, ja nyt te heikennätte sitä lisää.

Arvoisa puhemies! Suomessa on yli 137 000 köyhyydessä elävää lasta. Moni näistä lapsista elää esimerkiksi yksinhuoltajaperheessä, jossa vanhempi on työtön tai tekee pätkätöitä. Ihmettelen, pääministeri Orpo, väitettänne, että työnteko kannattaa aina, vaikka hallitus on poistanut suojaosat. Tekemänne leikkaukset asumistukeen tiputtivat ensin perheitä toimeentulotuelle, ja tämän vuoden helmikuussa te poistitte suojaosan siitäkin. Samalla tuhositte keikka- ja osa-aikatyön taloudellisen kannattavuuden, [Oikealta: Ei pidä paikkaansa!] koska toimeentulotuessa sata prosenttia vähennetään siitä palkkatulosta, jos olet toimeentulotuen asiakas, euro eurosta, ja kun päälle lasketaan matkakulut töihin, työn vastaanottaminen menee miinukselle. Lopettakaa siis juhlapuheet. Te ette pura kannustinloukkuja, vaan te pahennatte niitä. Sen sijaan suojaosien palauttaminen tekisi työnteosta jälleen kannattavaa. [Puhemies koputtaa] Pääministeri Orpo, oletteko tähän valmis?

Kiitos! Ja kiitos, että sain puheenvuoron ennen kuin pääministeri lähtee salista, koska olen odottanut nyt kaksi ja puoli tuntia, että pääsisin hänelle tämän asiani kertomaan. Suomessa on 137 000 köyhyydessä elävää lasta. Moni näistä lapsista elää pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä, arvoisa pääministeri, joissa vanhempi on työtön tai pätkätöissä. Ihmettelen, pääministeri Orpo, kun te tv-tentissä viime viikolla väititte, että työnteko kannattaa aina, vaikka hallitus on poistanut suojaosat. Näinhän se ei ole. Te unohditte huomioida kriittisen palasen — ei naurata yhtään —, toimeentulotuen. Ensin te leikkasitte asumistukea, jolloin viimesijaisesta toimeentulotuesta tuli välttämätön monelle. Sitten te poistitte toimeentulotuen suojaosan ja pienimuotoiselta työnteolta katosi täysin pohja. Tuloksena on, pääministeri, euro eurosta -periaate, jossa palkka leikkautuu sataprosenttisesti toimeentulotuen saajalta. Tarkistakaa, pääministeri, tämä asia Kelasta, jos ette minua usko. Tämä satunnainen keikkatyö olisi mahdollista, jos te palauttaisitte suojaosat. Työ on arvokasta, ja sitä työkokemusta [Puhemies koputtaa] moni nuorikin kaipaisi. [Puhemies: Aika!] Olisi hienoa, jos he voisivat ottaa vastaan keikkatyötä, joka ei leikkaisi jopa miinukselle budjettia. [Puhemies koputtaa] Jos pitää maksaa matkakuluja ja [Puhemies: Aika on kulunut!] bussilippuja, niin miinukselle menee työ.

Arvoisa puhemies! Hallituksen koulutuspolitiikka nojaa leikkaamiseen ja rajaamiseen. Koulutustaso ei kuitenkaan nouse rajaamalla mahdollisuuksia, vaan se nousee lisäämällä mahdollisuuksia. Nuoruuteen kuuluu oman polun etsiminen. Harva löytää suuntaansa heti, eikä se opiskeluala välttämättä olekaan aina yhdellä kerralla tai ensimmäisellä kierroksella se oikea, saati sitten lopullinen. Tällä lakimuutoksella nuorten paineita valita ala oikein ensimmäisellä kerralla kuitenkin lisätään. Se voi nostaa kynnystä, ja nuori ei välttämättä uskallakaan hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Samalla rajataan oikeutta kouluttautua ja kehittää itseään. Yhden opiskeluoikeuden sääntö ei ratkaise korkeakoulutuksen todellisia ongelmia. Lakimuutoksella puututaan ilmiöön, joka koskee vain hyvin pientä joukkoa opiskelijoita, eikä tämä esitys kuitenkaan valitettavasti tuo yhtään lisää opiskelupaikkoja tai korkeakoulujen perusrahoitusta. Samaan aikaan opintolainataakan kasvu pelottaa monia nuoria ja muodostaa todellisen esteen kouluttautumiselle. Jos me haluamme nostaa koulutustasoa, katse on suunnattava sinne, missä potentiaali on suurin. Ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin siirtyminen on avainasemassa, ja se vaatii parempaa oppimisen tukea, vahvempia yleissivistäviä opintoja sekä riittäviä opetusresursseja ja täysiä kouluviikkoja. Me vasemmistossa haluamme edistää jokaisen mahdollisuutta valita ja myös muuttaa koulutuspolkuansa vapaasti. Siksi nämä lakiehdotukset tulisi hylätä, ja kannatan siten edustaja Elon esitystä.

Arvoisa puhemies! Hyvien yhteyksien avulla koko Suomi pidetään elinvoimaisena ja mahdollistetaan sujuva työ- ja vapaa-ajan liikenne kaikille. Liikennejärjestelmän jatkuvalla kehittämisellä on myös tiivis yhteys ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Suomen kokoisessa maassa liikenteellä on valtava merkitys ilmastonmuutoksen torjunnan onnistumisessa tai epäonnistumisessa. On selvää, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen välttämättömän aikataulun takia täytyisi ensin tehdä nopeat ja vaikuttavat toimet, mutta Orpon hallitus on tehnyt juuri päinvastoin. Jakeluvelvoitteen heikennys ja veromuutokset ovat lisänneet liikenteen ilmastopäästöjä. Tämän suunnitelman keskiössä on sotilaallinen liikkuvuus. Se on ymmärrettävää ja kertoo paljon ajasta, jossa nyt elämme, mutta liikenteen isoa kuvaa ja ilmastotoimia ei saa silti unohtaa.