Lyly Lauri

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous on tietenkin osana elinvoimaista maaseutua. Kannattaa muistaa, että siellä osaavan työvoiman saatavuus ja koulutus ja tutkimus ovat osa elinvoimaisia kuntia ja niitten palveluita, kun me saadaan maatalous toimimaan siellä. Minua tässä keskustelussa huolestuttaa aika paljon se, että kun maatilojen määrä vähenee koko ajan, niin myöskin siellä työskentelevien määrä vähenee. Siellä ollaan vähän yli 100 000 työllisessä, joista yksi kolmasosa on palkattua työvoimaa, ja täällä tuli esille, että siitä iso osa on myöskin ulkomailta palkattua. Todennäköisesti olisi hyvä, että maataloustukien ja muitten tukien ehtona olisi, että noudatetaan työehtoja, jotta niitä tukia saisi, että lähdettäisiin siitä ajattelusta liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Essayahilta: mitä aiotte tehdä, että maataloudessa työvoiman saatavuus oikeilla ehdoilla säilyy tulevaisuudessa ja viljelijän ansiotaso turvataan?

Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tämä lyhyessä lähetekeskustelussa jo alkuiltapäivästä, ja siinä muutamia asioita jäi vielä toteamatta. Voi sanoa, että tämä sukupuolten välinen palkkaeron kaventuminen on ollut äärettömän hidasta viimeisen 20 vuoden aikana. Noin 2000-luvun alkupuolella meillä naisen euro oli 80 senttiä, ja nyt se on 86 senttiä. Siinä on muutama prosentti yli 20 vuodessa parantunut, ja täytyy sanoa, että todella hitaasti. Puolet tästä palkkaerosta miesten ja naisten välillä selittyy segregaatiolla, eli miten miehet ja naiset sijoittuvat eri ammatteihin, ja kuinka naisvaltaisia ja kuinka miesvaltaisia aloja ne ovat. Se selittää puolet, ja toinen puoli on tämä selittämätön palkkaero, joka tässä nyt on ja jota metsästetään tältä osin. Siinä selittämättömässä palkkaerossa meidän täytyy palkkausjärjestelmiä kehittää, ja tämä direktiivi antaa siihen nytten työkaluja. Meillä pitää olla palkkausjärjestelmissä 4—5 keskeistä tekijää — työssä arvioitava pätevyys, kuormitus, vastuun määrä, työolot ja tarvittaessa muut tekijät — mutta direktiivi lähtee näistä tekijöistä. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä, että näitä asioita kehitetään tämän yhteydessä. Se on valitettavaa, että hallitus teki lakiesityksen, joka on aika lailla minimin alle, niin että monessa asiassa se jää toteutumatta. Se, miten tasa-arvolaissa olisi samanarvoisen työn määritelmä, tuleekin olemaan valiokunnassa iso työ, ja sitä pitäisi avata. Sitten kehitetään samanarvoisuuden arviointeja, direktiivin mukaisia palkkarakenteita, niitä, mistä minä äsken puhuin, eli näitä palkkaryhmittelyjä. Sitten voi sanoa, että sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä ei ole tässä laitettu liikkeelle. Se oli lakiluonnoksessa, mutta se on poistettu. En tiedä, miksi. Sieltä ei julkisesti enää voisi olla haettavana mies- tai naispohjaisia ammattinimikkeitä, vaan pitäisi olla sukupuolineutraalia. Oikeussuojan osalta tämä jää todella vajaaksi. Myös se, miten ammattia verrataan vertailuammattiin, palkkavertailua tehdään, on täällä jäänyt erittäin huonolle tasolle. Siinä mielessä sitä pitäisi korjata täällä, että me saataisiin edes direktiivin mukainen lakiesitys aikaiseksi. Paljon työtä on edessä. Katsotaan, mihin päästään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö oli meillä käsittelyssä, ja tämä sai yksimielisen kannanoton siitä, että tätä kannattaa viedä eteenpäin. Tässä on tarkoitus lisätä työvoimapalveluiden mahdollisuutta saada käsitellä nykyistä laajemmin näitä tulotietojärjestelmästä saatavia tietoja, joilla kehitetään palveluja ja toimintoja ja katsotaan, miten vaikuttavia ne työllisyyspalveluiden toimenpiteet ovat olleet. Tällä pystytään saamaan niitä tietoja siitä tulorekisteristä. Toinen tässä on se, että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle annetaan oikeus saada tulotietojärjestelmän tietoja, jotka ovat välttämättömiä valtionavustuksiin liittyvissä asioissa. Siinä mielessä tämä on hyvää hallintoa. Katsoimme tuolla valiokunnassa tämän asian osalta, että ne täydentävät olennaisesti palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen tarvittavaa tietopohjaa ja sen vuoksi tätä kannattaa viedä eteenpäin. Sitten samalla, kun me tätä teemme, tulorekisteriä kehitetään koko ajan parempaan suuntaan ja ehkä päästään joskus myös siihen, että kun yritykset laittavat tiedot meidän tulorekisteriin, niin ei tarvitse muualle toimittaa tietoja, vaan ne saadaan sieltä. Jatkossa on ehkä niin, että myöskin työttömyysturvan tason määrittely tulee tulorekisteritietojen pohjalta ja muuta. Se on hyvä suunta, ja tämä on sitä positiivista hallintoa. Tulorekisterin osalta tulee oikeellisuutta, eli että ne tiedot ovat siellä oikein ja niitä ei muutella. Niiden pitää olla siellä varmistettuja, ja sitä oikeudellisuutta pitää vahvistaa ja varmistaa. Tässä mielessä me saamme tätä asiaa vietyä eteenpäin, ja samalla valiokunta esittää, että tässä hyväksyttäisiin tämmöinen kannanotto, jossa tulorekisteriä kehitettäisiin ja että käynnistettäisiin selvitys tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi. — Eli yksimielinen valiokunnan mietintö. Voimme hyväksyä tämän esityksen.

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen puheenjohtaja Satosen puolesta valiokunnan mietintöä. — Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia. Ehdotetut lakimuutokset mahdollistavat sen, että työvoimaviranomainen voi käsitellä nykyistä laajemmin asiakkaiden välttämättömiä tietojärjestelmään tallennettuja tietoja järjestelmässä säädettyjen työvoimapalvelujen ja tehtävien järjestämiseksi ja tuottamiseksi sekä niitä koskevan valvonnan kehittämiseksi seurantaan, arviointiin, tilastointiin ja niin edelleen. Työvoimaviranomaisella on oikeus käsitellä vain omien asiakkaidensa tulotietoja. Lisäksi lakimuutokset mahdollistavat työvoimaviranomaiselle tulotietojen käsittelyn muita työnhakua ja työllistymistä tukevien palvelujen valvontaan, kehittämiseen ja seurantaan liittyviin asioihin, kunhan palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Muutosten tavoitteena on, että työvoimaviranomaiset voisivat tarjota entistä yksilöllisempiä, vaikuttavampia ja kohdennetumpia ja oikea-aikaisempia työvoimapalveluja asiakkailleen. Lisäksi esityksen tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa valtionavustuksen hakijalta ja viranomaiselta antamalla KEHA-keskukselle oikeus saada tulotietoja valtionavustuksiin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tulorekisteritiedon hyödyntämismahdollisuuksien laajentamista tervetulleena. Tulotiedot täydentävät olennaisesti palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen tarvittavaa tietopohjaa. Myös valtaosa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista suhtautui myönteisesti tulotietojen laajempaan hyödyntämiseen. Asiantuntijakuulemisessa nousi esiin myös mahdollisuudet hyödyntää tulorekisteriä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi. Siitä valiokunta antaa lausumaehdotuksen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että tulorekisteriä on perusteltua hyödyntää täysimääräisesti palveluiden kehittämiseen ja niiden vaikuttavuuden arviointiin. Myös tulorekisterin oikeellisuutta on tarpeen vahvistaa. Valiokunta toteaa myös, että tulorekisteriin perustuva seuranta ei vielä itsessään kerro palveluiden vaikuttavuudesta. Palveluiden vaikuttavuuden todentaminen edellyttää satunnaistamiseen pohjautuvia koeasetelmia ja näitä asetelmia hyödyntäviä tutkimuksia. Valiokunta korostaa vaikuttavuustiedon tärkeyttä työllisyyspalveluiden järjestämisessä ja arvioinnissa. On olennaista tunnistaa työllistymisen lisäksi työllistymisen edellytysten kehittyminen eri osa-alueilla. Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon asiasta ja toteaa, että tämä voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna siten, että 1. lakiehdotukseen lisätään siirtymäsäännös. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 94/2026 sisältyvän 2. lakiehdotuksen. Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen 94/2026 sisältyvän 1. lakiehdotuksen muutokset tässä liitteessä. Eduskunta hyväksyy yhden lausuman, ja lausuma on seuraava: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää selvityksen tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisten päätöksenteon tueksi.” Tässä valiokunta oli yksimielinen.

Arvoisa rouva puhemies! Tärkein asia ostovoiman osalta on tässä keskustelussa unohtunut, ja se on nämä palkankorotukset. [Heikki Vestman: Ne ovat tärkeitä!] Ne ovat kuitenkin nyt se pääostovoiman tekijä. Sitten se, kuinka palkansaajan ostovoima voi kehittyä, riippuu myöskin inflaatiosta. Me tiedämme hyvin, että vuonna 22 Venäjän hyökättyä Ukrainaan meillä inflaatio nousi energiakriisin seurauksena sinne 6—7 prosenttiin. Jokainen ymmärtää, että palkankorotuksesta ei ole seurannut sitä inflaation kehitystä sinä vuonna vaan ne on sovittu etukäteen, ja ostovoiman heikko kehitys siellä vuosina 22—23 johtuu siitä, että inflaatio oli todella korkea ja palkankorotukset olivat siellä noin kahden prosentin tasolla. Nyt inflaatio on ollut rauhallisempi ja palkankorotukset ovat olleet pikkasen parempia, ja nämä pieni- ja keskituloisten veronkevennykset ovat tukeneet myös sitä ostovoiman kehitystä. Toivon, että jatkossakin ostovoiman kehitystä pieni- ja keskituloisilla voidaan veroilla tukea. Mutta pääasia on kuitenkin, että ammattiliitot ja työnantajat pystyvät neuvottelemaan semmoiset palkkaratkaisut tuottavuuden kehityksen kautta, joilla ostovoimaa pystytään tekemään. Meidän pitää rakentaa tuottavuutta erilaisiin yhteisöihin, mikä antaa sitten meille myöskin palkankorotusvaraa jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olin itse paikalla 1977 helmikuussa, kun ensimmäinen ydinvoimalaitos laitettiin valtakunnan verkkoon. Olin silloin myös töissä ydinvoimalaitoksella, olin siellä yli 12 vuotta töissä, ja tunnen kohtuullisen hyvin ydinvoimalaitoksen toimintaa ja sitä, kuinka siellä toimitaan. Se vain kertoo siitä, että kun silloiset ydinvoimalaitokset rakennettiin 25—30 vuodeksi ja niitten kustannukset laskettiin sellaiselle ajalle, niin nyt ne ovat kohta toimineet 50 vuotta. 49 vuotta on Loviisan voimalaitos, vanhin voimalaitos, toiminut. Eli tässä mielessä me olemme tehneet erittäin turvallista ja hyvää energiahuoltoa Suomessa ja varmistaneet suomalaisten kohtuuedullisen sähkönsaannin, ja se on myöskin sillä tavalla, että kun tarvitaan koko ajan perusenergiaa, joka ei ole sääriippuvaista, niin kuin tuuli ja aurinko käytännössä ja vesivoimakin tietyllä tavalla ovat, tässä on yksi tapa sitä tehdä, ja se on myös puhdas tapa. Aina se ei ole ollut näin suosittua kuin tällä hetkellä se on. Se, minkä tällä hetkellä voisi sanoa tämänkin lain osalta, on se, että täällä tuodaan nyt esiin näitä moduuliydinvoimalaitoksia ja niitten rakentamista. Kuitenkin tämä energia-ala on semmoinen, että tämmöiset investoinnit, ydinvoimalaitoksen rakentaminen, vievät vähintään kymmenen vuotta ja tämmöiset pienemmätkin moduuliset vievät useita vuosia. Ensin kun saadaan se ensimmäinen moduuli aikaiseksi, niin siihen menee pitkä aika, ja me joudumme näitä odottamaan vielä jonkun aikaa ennen kuin niitä Suomessa on. Tässä mielessä on hyvä kehitystyö meneillään. Itse toivon, että se kaukolämmön osalle tulee ja voidaan puunpolttoa vähentää ja muuta, että saadaan sillä tavalla sitäkin tehtyä. Lämpöä muutenkin voidaan varastoida. Meidän pitää näihin säänvaihteluihin pystyä enempi reagoimaan, eli säätövoimaa tarvitaan. Sitten edustaja Polvinen toi hyvin esiin sen, että jos meille näitä datakeskuksia tulee, ja toivottavasti tulee, niin sähkön kulutus kasvaa ja tuotettava määrä kasvaa — on ennakoitu, että 50 prosentilla — ja sen tuottamiseen tarvitaan kyllä ydinvoimalaitoksia, iso ydinvoimalaitos vähintään, ja sitten paljon tuulivoimaa ja muuta sähköntuotantoa, mutta ennen kaikkea säätövoimaa monella tapaa, ja myös verkkoa pitää vahvistaa, koska siirtoyhteyksien pitää olla voimassa. Eli tässä tulevat miljardien investoinnit lähivuosina, jos me näihin kaikkiin pystytään vastaamaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevan esityksen tavoitteena on, että viranomaisten Digi- ja väestötietoviraston tuottamaan välityspalveluun lähettämät sähköiset tiedoksiannot voitaisiin jakaa jatkossa palvelun käyttäjille myös yksityisen toimijan tarjoamissa digitaalisissa palveluissa. Digitalisointi ja digitaalinen viestinvälitys on tietenkin erittäin kannatettavaa, ja sillä voidaan nopeuttaa tiedonvälitystä. Ei Postikaan ole koko aikaa täydellisesti kaikkea toimittanut, ja kyllä sielläkin viiveitä on ollut, eli myöskin tämän nykyisen tilanteen osalta pitää huomata, mikä on tämänhetkinen tilanne. Mutta kun tässä nyt laitetaan aika nopeasti yksityinen palveluntarjoaja rinnalle, kun on juuri päästy toteuttamaan Suomi.fi, niin kyllä uskon, että iso osa näistä 500 000—600 000 ihmisestä, joilla digitaidot ovat hyvin huonot, jos voi suoraan sanoa, ei oikein tiedä, mitä hyväksymisiä tai muita pitää tehdä, eikä apua ole aina tarjolla. Siinä mielessä tätä vaiheistusta olisi ehkä pitänyt miettiä paremmin, ja myös sitä, miten varmistetaan jatkossa — koska nyt nämä kaikki viestit menevät digitaalisessa muodossa käytännössä tulevaisuudessa — että ne ihmiset, jotka eivät niitä digitaitoja omaa, voivat varmistua, että he ovat saaneet kaikki tietonsa, ja että sitten myöskin viranomaiset tietävät, että tämä tieto on nyt mennyt sinne perille asti. Tähän kohtaan olisi varmaan ollut tarve vähän aikaa ottaa ja miettiä, miten se tehdään. Ne ihmiset, joilla on henkilökohtaista tukea siinä olemassa, varmaan jollain tavalla pärjäävät, mutta iso osa näistä 500 000—600 000 ihmisestä on sellaisia, että eivät pärjää. Tämä voi tuoda tullessaan sitten ongelmia jatkossa heidän osaltaan, ja miten niistä sitten selvitään. Toivottavasti nämä tiedot, jotka kuitenkin viranomaisten lähettäminä ovat aina erittäin tarpeellisia ja erittäin ajankohtaisia ja sellaisia, joita ihmisten pitää tietää, menevät oikealla tavalla sinne ihmisille tiedoksi. Juuri kun tässä koko ajan on varoituksia tullut, että viranomaiset eivät ole tällä tavalla yhteydessä, niin mihin vedetään ne rajat sitten, kun tulee erilaisilta palveluntarjoiluilta niitä viranomaisten tietoja? Kyllä tässä tämä sekaantumisvaarakin on. Digitalisaatioon pitää mennä, mutta sitä askellusta pitää miettiä ja varmistaa, että ihmiset saavat oikeat tiedot. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta on ihan asiallinen ja hyvä esitys, mutta kun muistetaan, mistä tässä on tultu, niin ensinnäkin kotitalousvähennys oli 2 250 euroa vuonna 23 ja se pudotettiin siitä 1 600 euroon ja nyt palautettiin 2 100 euroon ja vähän rajoja muutettiin, mutta ei palautettu siihen tasoon, mikä se oli aikoinaan. Nämä perusteet, juuri niin kuin täällä on tullut esiin, että sillä halutaan edesauttaa kotimaista kysyntää ja perheitten mahdollisuuksia ostaa tiettyjä palveluja ja ehkäistä harmaata taloutta, ovat juuri näitä asioita, mistä oppositio on tässä koko ajan puhunut, ja nyt hallitus onneksi on ne kuunnellut, mutta ei palauttanut sitä siihen määräänsä, mikä se oli 23 ja 24:kin vielä. Eli tässä mielessä vedetään takaisin sitä leikkausta, mikä aikaisemmin tehtiin, ja olisi ollut hyvä, että se olisi ollut voimassa tässä koko ajan, koska työllisyystilanne on koko ajan ollut erittäin erittäin huono. Tässä mielessä tämä on semmoinen asia, ja onneksi nyt vihdosta viimein tätä korjataan. Arvoisa puhemies! Tämä toinen esitys koskee työmatkakuluvähennystä, jolla omavastuuta alennettaisiin väliaikaisesti 800 euroon, ja siinäkin kannattaa muistaa se, että vuonna 2023 se alaraja oli 750 euroa ja yläraja 8 400 euroa. Nyt sitä alarajaa, 900, pudotettiin 800 euroon ja sitten yläraja pysyy edelleen 7 000 eurossa. Olisi ollut aika kohtuullista, että näitä pidempiä työmatkoja ja työn perässä liikkumista olisi tuettu ja nostettu tätä ylärajaa ylemmäs tästä 7 000:sta, sellaiseksi kuin se oli aikoinaan 2023. Tässä mielessä työn perässä liikkumista olisi kannustettu ja sen työn vastaanottamista vähän pitemmältä. Nämä olisivat olleet oikeita toimia, mutta kun näitäkin rajoja leikattiin silloin alussa ja nyt palautetaan yhdellä sadalla eurolla tuota alarajaa, niin käytännössä viedään asioita takaisinpäin siitä, miten ne olisi pitänyt viedä. Arvoisa puhemies! Sitten tämä liikunta- ja kulttuurisetelin enimmäismäärän nosto 540 euroon: Totta on, että se on vuodesta 2009 saakka ollut samalla 400 euron tasolla, ja nyt se on niin kuin inflaatiotarkistettu ja nostettu siihen 540 euroon, ja sitä myös on laajennettu koskemaan luonto-, kalastus- ja metsästystoimintaa. Tässä mielessä tämä on aiheellinen korjaus, ja tämähän on pysyvä muutos siihen. Nämä kaksi muuta ovat väliaikaisempia muutoksia ja kestävät vain tietyn ajan. Eli olisi kannattanut kuunnella jo aikaisemmin, näillä hyvillä perusteilla, mitä täältä nyt on tuotu näitten vaikutuksista, kotitalousvähennyksen ja erityisesti tämän matkakuluvähennyksen osalta niitä viestejä, mitä oppositiosta tuli, ja tämä ylärajan nosto olisi huomioitava tässä matkakuluvähennyksessä. Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen puhui myös kotitalousvähennyksen laajentamisesta siihen suuntaan, että asuntoyhtiöissä voisi sitä myöskin käyttää. Se kannattaisi ottaa valikkoon, kun mennään eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On ydinenergiasta kysymys, ja kun itse olen työskennellyt ydinvoimalaitoksella 12,5 vuotta, niin on pakko tulla puhumaan näin tärkeästä asiasta kuin ydinenergialaki, joka nyt tässä ollaan uudistamassa. Ydinenergian käyttö on meillä sähköntuotannossa niin, että 40 prosenttia meidän perussähköntuotannosta tulee ydinvoimasta. Tuulivoima tuottaa 28 prosenttia ja vesivoima 16 prosenttia. Voidaan sanoa, että meidän sähköenergiantuotannosta puhdasta energiantuotantoa on 95 prosenttia ja me ollaan aika omavaraisia tältä osin. Jatkossa varmasti tarvitsemme lisää ydinvoimaa, ja tässä annetaan edellytykset lisäydinvoiman rakentamiseen, niin isojen ydinvoimalaitosten rakentamiseen kuin sitten näitten lämpöä tuottavien modulaaristen laitosten rakentamiseen. Tässä on rakennettu niille säädöstä, jolla niitä voidaan tehdä. Selkeästi lupajärjestelyt tässä paketissa helpottuvat, ja niitten osalta viedään matalammalle tasolle näiden lupien antamista kokonaisuudessaan. Tämmöiset voimalaitosinvestoinnit ovat aina mittavia. Se kestää parhaimmillaan, tämmöinen ydinvoimalaitoksen isompi rakentaminen, kymmenen vuotta. Ne ovat myös todella pitkiä projekteja ja erittäin pääomavaltaisia. Nyt tätä prosessia saadaan tässä varmasti yksinkertaistettua ja ehkä vähän nopeutettuakin tältä osin. Modulaaristen voimalaitosten tuotantokokeilujen saaminen Suomessa liikkeelle tuottaa myös semmoisen asian, että voidaan polttoa vähentää, eli esimerkiksi biojätettä ei tarvitse olla niin paljon, että saadaan sitä lämpöä tuotettua. Nämä pienemmät ovat yleensä lämpöä tuottavia laitoksia. Itse tässä paketissa on myös otettu kantaa jätteenhuoltoon eli tähän ydinenergian, uraanin, loppusijoitukseen — täytyy sanoa, että Suomi taitaa olla ainut maa, jossa tämä on ratkaistu, ja meillä on Olkiluodossa se loppusijoituspaikka näitten osalta olemassa. Siinä mielessä se puoli tässä lakipaketissa säilyy ennallaan noin käytännöllisesti katsoen. Suurimmat muutokset ovat tässä tähän lupamenettelyyn ja sitten näitten ajantasaistamiseen ja näitten modulaaristen voimalaitosten rakentamisen mahdollistamiseen. Isoja ydinvoimahankkeita tarvittaisiin Suomessa, koska tässä perusenergiantuotantossa sähköpuolella, jos on datakeskuksia tai muita teollisuuden kaipaamia, sähköntuotantoa tarvitaan ja meillä ei ole oikein monia tapoja, joilla me voidaan sellaista sähköenergiantuotantoa saada aikaiseksi, joka on säästä riippumatonta. Tämä on meidän nykyjärjestelmässä se ongelma, että meidän kulutus on ollut aina säästä riippuvaista. Kulutus heiluu sen mukaan, onko lämmintä tai kylmää tai tuulta tai ei. Nyt myös tuotantopuoli on aika lailla säästä riippuvainen, joten me tarvitsemme paljon semmoista tuotantoa, joka ei ole säästä riippuvaista. Tuuli heiluu ja aurinko paistaa aika ajoin. Ne ovat sääriippuvaisia tuotantomuotoja, ja sen takia näitä tarvitaan — ja sitten säätövoimaa, joka on oma kysymyksensä. Arvoisa rouva puhemies! Me kannatamme tätä lakiesitystä pääpiirteittäin, mutta meillä on vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutosehdotukset täällä. Nämä pykälämuutokset koskevat sitä, että haluaisimme pitää ydinaseiden osalta entiset pykälät, mitkä meillä on nykyisessä ydinenergialaissa. Niihin emme halua muutoksia, ja nämä pykälämuutokset ovat täällä. Eli vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutokset esitän tässä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä opintoseteliasia on positiivinen asia ja tulee siihen tarpeeseen, kun nuoret ovat hakeneet toisen asteen opiskelujen jälkeen jatkokoulutuspaikkaa eivätkä ole sitä saaneet. Siinä mielessä tämä paikkaa sitä kohtaa ja me pystymme pitämään nuoret opiskelujen syrjässä kiinni, ja kun jatkossa näitä opintopisteitä on mahdollisuus kerätä 30, niin sitä voidaan myöhemmin sitten hyödyntää korkeakouluopinnoissa riippuen vähän alasta, mutta muuten periaatteessa pystytään tekemään. Arvoisa rouva puhemies! Se aina ihmetyttää, kun tässä sanotaan, että noin 21 500 uutta ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle ja ammatilliselta puolelta 3 200. Kun katsotaan näitä ikäluokkia, meillä on noin 60 000:n ikäluokka, joka tulee toiselta asteelta, ja korkeakouluissa on tällä hetkellä 56 000 aloituspaikkaa, joista ammattikorkeakouluissa on 31 000 ja yliopistoissa 25 000. Meillä on joku ongelma tässä meidän koulutusputkessakin, että näitä henkilöitä jää näin paljon. Siinä mielessä pitäisi miettiä sitä, miten se toimii, mutta se on toisen puheen ja lainsäädännön väärti, että sitä pitää käydä läpi, miten me saamme tästä parempia tuloksia aikaiseksi. Pelkkä aloituspaikkojen lisääminen ei auta tässä, kun katsotaan tätä tulijoitten määrää. Toiset ehkä vähän kyttäävät paikkaa ja muuta, mille lähtee ja niin poispäin, eli sitäkin kautta voi jäädä paikkoja täyttymättä ja se kierto ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Arvoisa rouva puhemies! Isossa kuvassa tämä on hyvä. Tässä tulee hallituksen toinen lakiesitys, HE 86, joka avasi rajoituksetta avoimet korkeakouluopinnot yli 25-vuotiaille työttömille. Eli vähän samaan kohderyhmään avoimen korkeakoulun puolella tuodaan mahdollisuuksia opiskella. Nyt tämä tulee toista kautta, ja tässä voi tulla opiskelijoitten keskuudessa vähän sekaannusta, että kummalla puolella tässä nyt sitten kannattaa liikkua ja se opiskelupaikka ottaa vastaan ja jatkaa opiskeluja. Sinänsä tässä on hyvä uudistus, vaikka tämä on määräaikainen — tässä on neljän vuoden määräaika 2030:een asti — ja sitten niille, ketkä ovat saaneet tämän opiskelusetelin, se on vähän lyhyempi aika, joten on erittäin hyvä, että tätä myös sitten seurataan ja yritetään löytää kehittämistarpeita. Sen takia tämä valiokunnan lausumaehdotus on täällä. Hyvä, että voidaan korjata, kun tästä on tuloksia saatu. Arvoisa rouva puhemies! Tämä myös tukee sitä tavoitetta, että nostetaan korkeakoulun käyneitten suhteellista määrää, ja se auttaa tätä polkua siihen suuntaan. Mutta myös aika tärkeää on se, että meidän ammatillinen koulutus tuottaa niitä opiskelijoita, jotka menevät korkea-asteelle asti. Sen takia ammatilliseen koulutukseen satsaaminen on tärkeätä, ja sen laatu pitää pystyä pitämään sellaisena, että sieltä on myös jatko-opiskelumahdollisuus. Meidän koulutusjärjestelmän tärkein asia on, että meidän koulutusputkesta, niin ammatilliselta puolelta kuin lukiopuolelta, voidaan opiskella loppuun asti eli tohtorinopintoihin asti, jos haluaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä aika monesti puhun näistä eläkeasioista. Kun urheilu on tullut päätoimiseksi, niin tietenkin pitää saada myöskin sosiaaliturvaa ja ansaita eläkettä — silloin kun sitä päätoimisesti tehdään. Tämän esityksen lähtökohtana on turvata urheilijan vanhuudenturvan järjestämisen mahdollisuudet muuttuneessa vakuutusmarkkinatilanteessa ja saada useampia vakuutuksen tarjoajia markkinoille. Eli käytännössä on tullut semmoinen tilanne, että urheilijoilla ei ole eläkevakuuttamismahdollisuuksia riittävästi, ja nyt tässä siihen kohtaan tehdään väliaikainen ratkaisu mielestäni, koska isompi ratkaisu olisi se, että kun urheilijat ovat sellaisia henkilöitä, jotka päätoimisesti tekevät työnään sitä urheilua, niin pitäisi saada pysyvämpiä ratkaisuja aikaiseksi. Itse näen, että urheilijoiden vakuuttaminen Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan hoitamana olisi pitkällä tähtäimellä vakuutustoimijoiden osalta selkeämpi ja saataisiin luotettava toimija, joka ei olisi niin markkinoiden armoilla. Tähän suuntaan tätä urheilijoiden eläkevakuuttamista pitäisi viedä niin että saataisiin vakuutusyhtiöpohjainen vakaampi ja ennakoivampi turva aikaiseksi. Siitä tämäkin esitys kertoo, että nämä pienet, alle 7 800 euron alle jäävät, säästösummat vakuutusyhtiö voi aina halutessaan itse maksaa pois ja alle 26 000 euron määrästä pitää sopia asianomaisen henkilön kanssa, jos niitä kertasuorituksena tehdään. Eli kyllähän se kertoo siitä, että urheilijoilla tätä vakuutustarjontaa on aika vähän, ja sitten kun ne ovat yleensä pieniä eriä, niin niitten hoitaminenkin on varmasti työläämpää kuin jos ne hoidettaisiin jossain yhdessä eläkeyhtiössä, ja tämä Maatalousyrittäjien eläkelaitos olisi hyvä. Sekin puoltaisi sitä, kun siellä jo tällä hetkellä on myöskin näitä muita toimijoita, jotka ovat siellä vakuutettuina, niin että urheilijoitten vakuuttaminen sopisi hyvin sinne. Tämä lakiesitys on hyvä nyt tämmöisenä väliaikaisena ratkaisuna, ja toivottavasti päästään pysyvämpään ratkaisuun aikanaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Työperäistä hyväksikäyttöä esiintyy etenkin siivous-, ravintola-, palvelu-, maatalous-, rakennus-, marjanpoiminta- ja puutarha-aloilla, joilla sen muodoista yleisin on alipalkkaus. Alipalkkausta esiintyy näillä aloilla muodossa tai toisessa. Tästä syystä tämä alipalkkauksen kriminalisointi, mitä edustajat Viitala ja Suhonen tässä toivat hyvin esiin, olisi ollut erittäin tarpeellinen lisäys tähän lakiesitykseen, ja sitä olisi pitänyt viedä siihen suuntaan. Tämä kiskonnan vahvistaminen on tuonut tähän lakiesitykseen hyviä elementtejä ja sillä tavalla parantaa tilannetta, mutta se jättää kuitenkin vielä sellaisen tilan, jossa kiskonnan tilanteessa pitää sitten muiden edellytysten täyttyä, että päästään sitä viemään eteenpäin, ja alipalkkauksen kriminalisoinnissa niitä ei tarvita. Kiskonta työelämässä ‑säännös mahdollistaa puuttumisen osaan alipalkkaustapauksista, mutta suurin osa alipalkkauksista jää edelleen tämän ja siten rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. Kiskonta työelämässä ‑säännöksen soveltaminen edellyttää erityisten olosuhteiden, kuten uhrin taloudellisen ahdingon, riippuvuussuhteen tai ymmärtämättömyyden, täyttymistä, joten niitä ei tarvitse vaatia alipalkkauksen kriminalisoinnissa. Eli tämä tilanne on sellainen, että siinä pitää olla ne olosuhteet. Vaikka tuo syrjintäolettama poistettiin, niin nyt siinä pitää olla vielä nämä muut olosuhteet, että päästään tätä kiskontaa viemään eteenpäin ja sen uhrin tilannetta korjaamaan. Siinä mielessä tämä laki jää vajaaksi, ja olisi ollut tarpeellista puuttua siihen osaan, jotta päästäisiin pidemmälle. Valtaosa yrityksistä hoitaa erittäin hyvin asioita, ja siinä mielessä tämä lakiesitys, jos siihen olisi lisätty tämä alipalkkauksen kriminalisointi, olisi ollut myös niitten rehellisten yritysten etu, mutta ennen kaikkea se olisi ollut myös näitten palkansaajien etu, jotka joutuvat näitten näitten toimenpiteitten kohteiksi. Sitten kun lailla pitää kuitenkin olla pelotevaikutus, niin siinä mielessä tämä vähän nostaa sitä pelotevaikutusta, ja sitä kautta päästään vähän ennaltaehkäisemään mahdollisia tilanteita, joita tässä työmarkkinatilanteessa tapahtuu valitettavasti monella alalla. Me tarvitsemme koko ajan työelämän asioitten osalta tukea. Viranomaisilla on oltava riittäviä resursseja, me tarvitaan viranomaisten välistä yhteistyötä, tulorekisterin käyttöä ja kaikkea muuta, että päästään näihin kiinni. Sitten me tarvitsemme ammattiliittojen mahdollisuutta nostaa kanne niitten ihmisten puolesta, jotka eivät itse sitä kykene tekemään, jotka eivät tiedä omia oikeuksiaan. Ja sitten me tarvitsemme alipalkkauksen kriminalisointia. Silloin me oltaisiin työelämässä semmoisessa tilanteessa, että työehdot työehtosopimusten mukaisesti tulevat toteutumaan ja lainsäädäntö ja sosiaalivakuutukset tulee hoidettua asianomaisesti. Siinä mielessä työ jatkuu. Tässä on ensimmäinen hyvä askel otettu siihen suuntaan, mutta nyt työtä pitää jatkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Urheilu on ammattimaistunut, ja urheilijoita on jo päätoimisesti urheilemassa, ja he saavat siitä palkkaa. Siinä mielessä, vaikka määrät ovat vielä Suomessa varsin pieniä, kun katsotaan muussa palkkatyössä olevia, on hyvä, että tämmöinen lakimuutos on tässä meneillään ja tekeillä, koska on tämä ongelma, että he eivät saa näitä vakuutuksia ja heitä ei vakuuteta, kun ei ole tarjontaa. Siinä mielessä näen välivaiheena tämän muutoksen, ja meidän pitäisi päästä pitkällä aikavälillä sellaiseen tilanteeseen, että urheilijat olisi vakuutettu käytännössä samalla tavalla kuin muutkin työntekijät, ja siihen suuntaan tässä pitäisi mennä. Itse kannatan erittäin paljon tätä lausumaehdotusta, joka täällä on, että valtioneuvosto selvittää urheilijan vakuutusturvan järjestämistä erillisessä eläkekassassa tai Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa urheilijan vakuutusturvan vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi. Siinä mielessä sanoisin, että ehkä kannattaisi hakea näitä nykyisin toimivia järjestelmiä. Tämä Mela-vaihtoehto on mielestäni parempi vaihtoehto, koska, niin kuin edustaja Kiuru tässä äsken esittelyssä totesi, siellä jo osa taiteilijoista ja muista on vakuutettuina. Tässä mielessä se voisi olla luonteva vaihtoehto. Tämä lakiesitys pitää viedä nyt tässä eteenpäin, että me saadaan urheilijat vakuutettua eläketurvan osalta, mutta sitten jatkossa pitäisi päästä siihen, että he olisivat esimerkiksi Melassa vakuutettuina tai sitten jo niin pitkälle mentäisiin, että joku muu työeläkeyhtiö voisi hoitaa vakuuttamisen näitten osalta. Ehkä tämä Mela-vaihtoehto on tässä nytten realistisin vaihtoehto, jos ajatellaan sitä, miten tässä päästäisiin parhaiten eteenpäin. On hyvä, että tätä korjataan ja nyt yritetään löytää ratkaisuja. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tällaista keskustelua käydään täällä tilanteesta, missä ollaan. Niin kuin olen aiemminkin täällä sanonut, kyllä tähän velan ottamiseen on syyllistynyt aika moni hallitus tätä ennen. Jos katsotaan niitä lukuja, niin puolet velasta oli otettu ennen Marinin hallituskauden aikaa, alle yksi neljäsosa tuli Marinin aikana, ja nyt on tullut Orpon aikana noin yksi neljäsosa. Tämä on se kokonaisuus, miten tämä velka on otettu valtiolle, ja se meidän kaikkien täytyy täällä tunnustaa. Minun mielestäni se on se alku, kun lähdetään liikkeelle, miten tästä päästään eteenpäin, ja edustaja Eestilä tuossa hyvin pohdiskeli eri asioita, mitä pitää hoitaa. Toinen asia, joka tässä pitää myös tunnustaa ja jota pitäisi katsoa, on nämä sopeutustoimet. Niistä edustaja Lohi puhui tuolta pöntöstä, että ne olisivat noin 10 miljardia euroa, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto oli katsonut toteutuneeksi niistä 3,5 miljardia euroa. Kun me näistä lähdetään sitten liikkeelle, todetaan ne, mitkä ovat nämä faktat tässä ympärillä lukuina, niin siitä on helpompi päästä eteenpäin. Varmasti tarvitaan julkisen talouden tuottavuutta. Varmasti iso juttu olisi se, että meidän työllisyys paranisi. Esimerkiksi kunnissa käy tänä päivänä niin, kun myöskin he ovat osa julkista taloutta, että nyt kun työttömyys kasvaa, niin verotulot pienenevät ja menot kasvavat. Työttömyys on tänä päivänä kunnille todella iso kustannustekijä. Tulot vähenevät ja menot lisääntyvät samaan aikaan, ja se heilauttaa kuntien taloutta todella voimakkaasti. Tämä on yksi osa julkista taloutta, joka tässä tämän tekee. Valtion mittakaavassa käy samalla tavalla, että menot kasvavat ja tulot pienenevät, kun työttömyyttä on. Eli kun meillä on 340 000 työtöntä työnhakijaa plus 90 000 ihmistä erilaisissa työllisyyspalveluissa, meillä on 430 000 ihmistä, jotka oikeasti ovat työtä tarvitsemassa, ja kun me siihen asiaan löydämme ratkaisuja — siihen liittyvät kasvu ja osaamisen kehittämiset ja kaikki muut asiat, joilla me pidetään mahdollisuuksia yllä — me tätä taloutta käännetään kasvusuuntaan. Se on ihan keskeisiä keinoja, jos me aiotaan tästä velkavuoresta joskus selvitä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tältä osin lakiesitys, joka meillä on tässä käsittelyssä, on oikeansuuntainen ja vie asioita parempaan suuntaan. Kun täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on todistettu väkevästi myös siitä, että työehtosopimuksia pitää noudattaa työpaikoilla ja työehtojen minimiehtojen pitää siellä täyttyä, niin olen samaa mieltä, ja siihen suuntaan kaikkea työelämää pitäisi viedä, oli se henkilö kotimainen tai sitten ulkomailta tullut ja tekemässä täällä töitä. Arvoisa puhemies! Kannatamme tätä lakiesitystä, ja sitä kannattaa viedä nyt eteenpäin, mutta sitä olisi pitänyt ryhdittää vielä sellaisella näkökulmalla, että palkkavarkautta olisi pitänyt tässä samassa yhteydessä kriminalisoida, koska se olisi tuonut vielä selkeämmän ja oikeudenmukaisen keinon torjua hyväksikäyttöä ja vahvistaa työntekijöiden asemaa näissä tilanteissa. Kiskonta työelämässä, mitä tässä nyt on: Säännös mahdollistaa puuttumisen osaan alipalkkauksista, mutta suuri osa alipalkkauksista jää edelleen tämän ja siten rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. Ja miksi? Kiskonta työelämässä ‑säännöksen soveltaminen edellyttää erityisten olosuhteiden, kuten uhrin taloudellisen ahdingon, riippuvuussuhteen tai ymmärtämättömyyden täyttymistä, jota alipalkkauksen kriminalisoinnissa ei tarvitsisi vaatia. Eli jos alipalkkaus kriminalisoidaan, niin palkan tai sen osan maksamatta jättäminen olisi itsessään rangaistava teko. Tehdään siis rikolliseksi itse teko, esimerkiksi lomarahan maksamatta jättäminen tietoisesti, kun taas työhön liittyvä kiskonta perustuu kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön. Tällainen ero näissä on. Arvoisa puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on meillä erittäin yleistä siivous-, ravintola-, palvelu-, maatalous- ja rakennus-, marjanpoiminta- ja puutarha-aloilla, ja siellä niitä esiintyy aika ajoin, ja viime aikoinakin tämä marjanpoiminta-alalla on ollut erittäin voimakasta. Tämä yksi lakiesitys tuo osan työvälineistä näihin tilanteisiin puuttumiseen. Myös tämä oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on tässä hyvä asia, joka tekee sen, että voidaan määrätä liiketoimintakieltoon. Sitten semmoinen kysymys, joka tässä aika vähän on ollut esillä, on tämä viranomaisyhteistyö, joka tarvitaan tällaisten tilanteitten selvittämisessä. Siksi nyt yritetään naamioida moniakin työsuhteita niin sanotuiksi kevytyrittäjiksi ja yritetään sillä tavalla kiertää niitä velvoitteita. Tässä lähtökohtana on se, että se oikea tilanne on siinä, ei se nimike, millä työskennellään, ja tämäkin on hyvä uudistus tässä mielessä. Sitten tämä moniviranomaisyhteistyö on keskeisessä roolissa hyväksikäytön torjunnassa, ja tämä yhteistyö on välttämätöntä myös jatkossa, jotta ihmiskauppaa voidaan torjua. Sitten, arvoisa puhemies, tärkeä näkökohta, joka tässä jää aina vähän taka-alalle, on uhrin asema. Sen osalta meidän pitää aina katsoa, miten hän pystyy puuttumaan niihin asioihin. Kyllä, kun tämä oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, asiantuntijakuulemisissa erityisesti korostui työperäisellä oleskeluluvalla Suomeen tulleiden työntekijöiden haavoittuvainen asema suhteessa työnantajaan. Tämä tilanne on siellä monesti esillä, ja se käytännössä on sellainen asia, joka pitäisi aina myöskin huomioida, kun tätä tarkastellaan. Arvoisa puhemies! Teimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa lakivaliokunnalle lausumaehdotuksen, jossa valtioneuvosto olisi seurannut tämän lainsäädännön vaikutuksia työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn sekä arvioisi sääntelyn toimivuutta ja lisätoimien tarvetta työperäisen hyväksikäytön vähentämiseksi. Tämä oli sellainen ajatus, että nyt kun tällaista lainsäädäntöä tehdään, niin muutaman vuoden sisällä katsotaan, kuinka se on toiminut ja minkälaisia vahvistavia toimia pitäisi tehdä. Lakivaliokunta ei nyt tätä lausuntoa ottanut mukaan, vaikka tämä oli meidän yksimielinen kantamme. Toivon, että tämän lain toimivuuden seuranta joka tapauksessa tapahtuu muulla tavoin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ylen rooli Suomessa tänä päivänä, kun katsotaan tätä mediaympäristöä ja sitä, kuinka paljon sen ympärillä on sosiaalista mediaa ja kaikkea näitä valetietoja ja muuta, mitä tässä ympärillämme aina aika ajoin esiintyy, on erittäin tärkeä. Siinä mielessä tässä valiokunnan mietinnössä katsotaan Ylen roolia kokonaisuudessaan, miten se kykenee tuottamaan julkisen palvelun tehtävän muuttuvassa mediaympäristössä laadukkaasti, riippumattomasti ja koko maan kattavasti. Nämä ovat niitä ydinkysymyksiä. Sitten kun katsotaan, kuinka me pystytään tekemään tällä tällaista kansallista yhtenäisyyttä vahvistavaa ja yhteiskunnallista luottamusta lisäävää toimintaa, myös nämä ovat tärkeitä. Nyt kun tätä mietintöä katsoo, niin täällä kuitenkin aika isojakin toimenpiteitä on tehty: resurssien leikkausta, 2 000 työntekijää on ollut muutosneuvottelujen kohteena, säästötoimia on tehty aika paljon ja supistuvilla varoilla ja toimintamahdollisuuksilla pitää kyetä laadukkaaseen ja monipuoliseen tuotantoon. Kun sitten katsotaan, minkälaista laajuutta Yle esittää tällä alueella, niin se on tosi tärkeätä. Arvoisa rouva puhemies! Tämän mietinnön ehkä tärkein kohta liittyy kohtaan 11, jossa kiinnitetään huomiota luotettavan tiedon merkitykseen tilanteessa, jossa tekoäly mahdollistaa myös väärän ja harhaanjohtavan sisällön nopean tuottamisen ja levittämisen. On hyvä, että meillä on tämmöinen toimija, joka katsoo näitä asioita ja vie niitä sillä tavalla, että me voidaan luottaa niihin tietoihin. Kun tämä ympäristö on tältä osin niin isossa muutoksessa, on tärkeätä, että meillä on tämmöinen erittäin laadukas mediatalo. Täällä on sitten myös korostettu näitten mediatalojen yhteistyötä, ja se on tosi tärkeätä. Sitten tämä valiokunnan tärkeä loppukaneetti: ”Luotettavan tiedonvälityksen, moniäänisyyden, huoltovarmuuden ja kotimaisen mediakentän toimintaedellytysten merkitys korostuu entisestään teknologisen murroksen ja kansainvälisen kilpailun lisääntyessä.” Tähän on helppo yhtyä, ja olen tosi tyytyväinen tähän yksimieliseen mietintöön, joka tässä on tehty. Tässä on läpivalaistu hyvin Ylen toimintaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisenä puheenvuorona tähän kohtaan allekirjoittanut toteaa vain sen, että SDP ei hyväksy tämän lain kaltaisia työelämän heikennyksiä, työelämän kehittämistä. Tämä laki lisää määräaikaisia työsuhteita, vaikka niitä pitäisi saada vähennettyä. Tämä koskee kaikkia työnantajia, myös julkista, jossa on 25 prosenttia määräaikaisia työsuhteita, tämä koskee erityisesti naisia ja nuoria ja lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää, murtaa peruskiveä, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten peruskiveä, koska lisätään määräaikaisia työsuhteita ja syrjäytetään toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Määräaikaiset työsuhteet luovat lisää epävarmuutta työelämään ja samalla arkielämään. Tästä tulee pidennetty koeaika ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille, mitä todellakaan ei nyt tarvita. Ja viimeiseksi: Tämä ei lisää työllisyyttä eikä tuottavuutta, koska epävarmuus laskee tuottavuutta, ei sitouta työntekijöitä. Sen vuoksi tämä lakiesitys on hylättävä.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen tähänastiset yksipuoliset esitykset ovat lisänneet työnantajan määräysvaltaa ja heikentäneet työntekijöiden työsuhde- ja työttömyysturvaa. Tämä on ollut iso linja, ja tämä lakiesitys määräaikaisten työsopimusten osalta, joka meillä on tässä käsittelyssä, noudattaa tätä samaa linjaa. Työntekijöiden asemaa heikennetään. Hallitus mahdollistaa määräaikaisen perusteettoman työsopimuksen solmimisen. Lisäksi tässä takaisinottovelvollisuus poistetaan alle 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä ja lomautusilmoitusajat puolitetaan 14 päivästä seitsemään päivään. Kaikki heikennyksiä työntekijöiden näkökulmasta. Esitystä perustellaan erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisella ja rekrytointikynnyksen madaltamisella. Kuitenkin tämä koskee kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä Suomessa niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella, ja siinä mielessä tämä perusteluteksti ja sisältö eivät kulje oikein käsikkäin. Muun muassa julkisella puolella määräaikaisia työsuhteita on jo joka neljäs, ja sinne vain halutaan lisää. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lisää määräaikaisia työsopimuksia, vaikka niitä pitäisi saada vähennettyä. Tämä on se yleinen iso linja. Meillä Suomessa määräaikaisia työsopimuksia on jo 13 ja 15 prosentin välillä, noin 15 prosenttia keskiarvona, ja julkisella puolella on noin paljon kuin äsken sanoin, 25 prosenttia. Tämä määräaikainen työsopimusmalli, perusteeton määräaikainen työsopimus ja yleensä määräaikaiset työsopimukset, koskee erityisesti naisia ja nuoria. Tätä kautta tämä tulee lisäämään raskaus- ja perhevapaasyrjintää ja siinä mielessä vie asioita erittäin huonoon suuntaan. Täytyy muistaa, että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on lähtökohtana, ja nyt tälläkin esityksellä yritetään murtaa tätä peruskiveä ja viedä sitä määräaikaisten suuntaan. Olemme määräaikaisissa työsuhteissa jo Euroopan viidenneksi korkeimmalla tasolla, ja meidän pitäisi saada suunta toiseen suuntaan. Määräaikaiset työsopimukset luovat myös epävarmuutta työelämään ja arkielämään, ja sillä lailla perheen ja muun suunnittelu tulee epävarmemmaksi. Myös hallituksen perustelutekstissä on se, että jos määräaikaisten työsuhteiden määrä lisääntyy yhdellä prosentilla, niin tuottavuus laskee 0,19—0,29 prosenttiyksikköä. Eli määräaikaisuus ei lisää tuottavuutta, vaan se vähentää sitä. Tämä on myöskin huono suunta. Tällä pidennetään koeaikaa, kun tällaisella tavalla sitä tehdään, ja ketjutusta mahdollistetaan, koska sen perusteettoman määräaikaisen jälkeen voidaan perustellusta syystä laittaa määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva, mutta siellä on myös tämä perustellusta syystä määräaikainen. Tämä on tilanne tällä hetkellä, ja silti viedään tätä lakiesitystä eteenpäin. Tässä on myös monia muita yksityiskohtia, joita tässä keskustelussa varmasti lisää avaamme. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä vastalauseen 1 mukaisesti esitämme ja esitän, että lakiehdotukset 1—3 hylätään.