Malm Niina

Arvoisa rouva puhemies! Ansiokasta keskustelua on tästä käyty, ja tämän keskustelun perusteella ei voi todeta mitään muuta kuin se, että kyllä on hallitus jälleen osannut tehdä kärpäsestä härkäsen. Ongelma, jota ei ole ollut: on keksitty, että voidaan tehdä tällainen lainsäädäntö. Kyllä minun täytyy yhtyä tähän näkemykseen siitä, mikä on se ammatti tai se työnkuva, jossa työnantajalla kestää yli neljä kuukautta miettiä, miten näitä töitä järjestellään. Kun itsekin olen niitä töitä ollut järjestelemässä työnantajan kanssa siinä kuuluisassa edellisessä elämässä, niin ei kyllä ole tullut sellaista tilannetta eteen, että neljä kuukautta olisi mennyt jonkun työnkuvan järjestelyyn. Sen lisäksi kaikki nämä heikennykset, joita hallitus on työmarkkinoille väkisin ajanut läpi, ovat sellaisia, jotka eivät millään tavoin lisää työstä palautumista tai sitä, että pystyisi lepäämään. Tälläkin viikolla ollaan saatu lukea uutisia siitä, kuinka Suomessa on paljon väsymystä, jaksamiseen liittyviä ongelmia työssä, mielenterveysongelmia, ja näillä tällaisilla esityksillä hallitus ei anna yhtään tilaa työntekijöille siihen, että jossain välissä voisi palautua. Ei ole vuorotteluvapaata, ei ole aikuiskoulutustukea, ei ole enää mitään mahdollisuutta itse aktiivisesti edes yrittää vaikuttaa omaan työelämään ja siihen, että voisi sitä jotenkin parantaa. Hallitus siis käytännössä haluaa passivoida palkansaajat omassa työssään kokonaan niin, että mitään ei voida tehdä. Senpä takia ei tästäkään esityksestä voi päätellä mitään muuta kuin sen, että tämä on hallituksen tekemä direktio-oikeuden multihuipentuma.

Arvoisa puhemies! Niin, ministeri Marttinen, te juuri sanoitte, että mitään mallia ei ole olemassa. Ensin pitää olla työtön, ennen kuin voi kouluttautua eteenpäin. Siitähän aikuiskoulutustuessa oli kyse, että voi itse aktiivisesti vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Mutta kun hallitus perusteli tätä koulutustuen lakkauttamista sillä, että tilalle rakennetaan uusia tapoja kouluttautua, niin nyt vastauksessanne kuului, että niitä ei ole. Soteala oli tästä, kuten mainitsitte, yksi keskeinen esimerkki, ja siellä oli muun muassa lähihoitajien eteneminen sairaanhoitajaksi. Mutta nyt jos ei vielä oletettavasti — toivottavasti — lähihoitajalla ole sitä työttömyyttä, niin kun aikuiskoulutustuki on lakkautettu, niin miten ihmeessä esimerkiksi yksinhuoltajanainen, joka tekee kolmivuorotyötä, työn ohessa pystyy tulevaisuudessa opiskelemaan, vaikkapa sitten siellä alemmalla korkeakoulutasolla? SDP on esittänyt teille aikuiskoulutustuen mallia, ja jopa työnantajapuoli on pyytänyt, että koulutukseen täytyisi panostaa. Miksi siis SDP:n ehdottama hyvä malli ei ole teille kelvannut?

Arvoisa puhemies! Hallitus on vienyt suomalaisilta mahdollisuuden opiskella aikuisiällä ja pysyä mukana työelämän muutoksessa ilman, että toimeentulo romahtaa. Suomi tarvitsee kipeästi osaavia työntekijöitä, ja ihmiset tarvitsevat reiluja mahdollisuuksia oppia uutta. Hallitus on perustellut aikuiskoulutustuen leikkauksia sillä, että tarkoitus ei ole kouluttaa esimerkiksi kokkeja lähihoitajiksi vaan vahvistaa osaamista ja etenemistä työuralla. Tätä ei kuitenkaan ole mahdollistettu. Miten paperimies voisi kouluttautua esimerkiksi asentajaksi tai hitsaajaksi, kun osaajista on tällä hetkellä pulaa? Eikö hallituksen politiikka tässä samalla estä juuri sitä osaamisen kehittämistä ja alanvaihtoa, jota työmarkkinoilla niin kipeästi tarvitaan? Ministeri Marttinen, te lupasitte uuden koulutuspolun, tulikin kinttupolku umpimetsään. Tuliko vahingossa leikattua kaikki, mitä eteen tuli? Miksei korvaavaa mallia ole vieläkään saatu?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lyly tuossa edellä kuvasi taitavasti sitä, mitä tämä direktiivi mahdollistaisi, jos se otettaisiin käyttöön edes siinä mallissa kuin se minimissään voisi olla. Tästä heräsi itselleni ajatus siitä, että on todella surkeaa huomata, kuinka Suomi, joka on ollut vuosikausia työmarkkinoilla suunnannäyttäjä, edelläkävijä, näyttänyt myös Euroopassa suuntaa, mihin reilu työelämä, oikeudenmukainen palkkaus, tasa-arvo voivat olla menossa, ja nyt kolmessa vuodessa me olemme tilanteessa, jossa meillä Suomessa direktiivi toimii perälautana ja jopa se pystytään alittamaan. En olisi uskonut sitä päivää tulevan, että EU-direktiivi on meillä työmarkkinoilla perälautana. Täytyy sanoa, että tämä on kaikkien aikojen sumutus tasa-arvon ja palkka-avoimuuden ja työmarkkinoiden uudistamisen nimissä. Kyllä tässä ollaan 30 vuotta, jos ei 50 vuotta, otettu takapakkia, kuten kaikissa hallituksen työmarkkinaesityksissä. Yksi toisensa jälkeen me olemme palanneet menneisyyteen, ja tämä palkka-avoimuusdirektiivi on yksi esimerkki siitä, kuinka Suomi ei ole menossa tasa-arvon tai palkka-avoimuuden osalta eteenpäin vaan laahaa Euroopan jäljessä ja ryömii sen kuuluisan riman ali kerta toisensa jälkeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se niin on, että työntekijöillä täytyy olla itsellään keinoja, joilla he voivat omaa palkkaansa kasvattaa, ja palkka-avoimuus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö työntekijää voisi palkita yksilöllisesti. Valitettavasti tämän lain osalta näyttää siltä, että hallitus direktiiviä hyväksyessään on ajatellut niin, että näitä mahdollisuuksia työntekijälle ja varsinkin naistyöntekijöille ei voida antaa. Kokoomus esiintyy tasaisin väliajoin tasa-arvon puolueena, mutta kun keskustellaan naisten palkka-avoimuudesta tai tasa-arvosta, niin keskustelua se kyllä kovin välttää, kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi tämän lain osalta on mediassakin jo huomautettu, mutta myös näissä salipuheenvuoroissa, että tämä esitys on työnantajan kynästä. On käsittämätöntä, että kerta toisensa jälkeen tämä hallitus haluaa tehdä esityksiä, joissa se sivuuttaa työntekijät itsensä, varsinkin kun tämäkin laki työntekijöitä itseään koskee. Saavutus on varmasti se, että hallitus on itse pystynyt alittamaan jo minimin ja ryömii nyt sen riman ali, joka EU:sta meille on tullut. Puhemies! Olen kuullut satojen, jopa tuhansien, eurojen suuruisista palkkaeroista miesten ja naisten välillä. On käsittämätöntä, että tässä maassa tälle asialle ei oikeasti ja vakavasti haluta tehdä mitään. Puhutaan milloin markkinoista, milloin tietosuojasta. Ei kyse ole siitä, että joku haluaisi niitata kahvihuoneen seinälle kaikkien palkat näkyviin nimellä ja sisuksilla. Kyse on siitä, että jos epäilee, että ei saa tasa-arvoista palkkaa, ei makseta sitä, mitä muille maksetaan, tai että palkkauksessa on joku ongelma, se voitaisiin selvittää. Valitettavasti tämän esityksen myötä tämäkin periaate tuntuu vesittyvän. Ja kuten täällä on todettu, ilman määritelmiä ei voida myöskään määrittää näitä ongelmia. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä, että meillä on tässä salissa esityksiä, joista puuttuu nimenomaan se sisältö, millä edes näitä virheitä voitaisiin määrittää. Tämä esitys on jälleen yksi hallituksen silmänkääntötemppu sen osalta, että esitetään olevan kiinnostuneita tasa-arvosta mutta sitten tällaisia papereita valiokuntaan tuodaan.

Arvoisa herra puhemies! Me SDP:ssä todella pidämme tärkeänä sitä, että Suomen kansallisesta turvallisuudesta huolehditaan pitkäjänteisesti ja tehokkaasti. Sen, että meillä on oltava riittävä kyky torjua erilaisia uhkia, kuten kollega tässä edellä mainitsi — vakoilua, hybridivaikuttamista, terrorismia sekä myöskin sotilaallisia uhkia — on oltava perusedellytys. Tässä työssähän myös kansainvälisellä tiedusteluyhteistyöllä, mukaan lukien Nato-yhteistyöllä, on merkittävä rooli. Hallituksen esityksen tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Samalla on kuitenkin muistettava se, että on välttämätöntä, että esitys käydään valiokuntakäsittelyssä huolellisesti läpi myös perustuslakivaliokunnassa. Muutoksilla on vaikutuksia perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin, joten säätelyn on oltava oikeasuhtaista, täsmällistä ja tarkkarajaista. Turvallisuutta on vahvistettava tavalla, joka samalla kunnioittaa oikeusvaltion keskeisiä periaatteita.

Herra puhemies! Nyt ihan ensimmäiseksi sanon, kun pääministeri saapui takaisin paikalle — ja tässä on nyt moneen kertaan kysytty sitä, että mihin te ette ole vastannut — että se kysymys, mihin te ette ole vastannut, on: mistä tämä päätös tuli hallituksen pöytään? Sitä me olemme täällä kerta toisensa jälkeen kysyneet, ja tähän te ette ole vielä vastannut. No, onhan tämä hallituksen toiminta kaiken kaikkiaan tämän päivän keskustelun perusteella harvinaisen epäloogista, tai ehkä se voi ollakin varsin loogista, kun tällaisia avustuksia voidaan jakaa samaan aikaan, kun Suomessa lapsiperheköyhyys kasvaa, työttömyysluvut, jotka tänään saatiin, ovat olleet eritoten aivan järkyttävät, 330 000 työtöntä, yli 31 000 enemmän kuin vuosi sitten, ja työllisyysvaikutuksilla sitten näitä hankkeita puolustellaan. No, tässä on nyt nähty tätä hallituksen ja varsinkin perussuomalaisten työmoraalia tänään, se on täällä näkynyt. Perussuomalaiset itsessään eivät myöskään voi pestä käsiään tästä koko kokonaisuudesta. Te olette hallituksessa, ja te varsin hyvin tiesitte, ainakin siellä ministeriryhmässä, mitä tapahtuu. Sen takia se, että tässä neppaillaan prosesseilla tai sillä, mitä kukakin on tehnyt tai mitä pitäisi tulevaisuudessa tehdä, ei poista sitä tosiasiaa, että perussuomalaiset ovat tämänkin hankkeen alun perin siunanneet. Nyt kun mediassa alkoi paine kasvaa, niin kaikki vetävät paniikkijarrutuksen päälle. Tänään on puhuttu paljon myös siitä, että on poikkeuksellista, että eduskunta täällä kokoontuu. Se on poikkeuksellista, mutta kyllä demokratiassa keskustelua täytyy voida käydä myös kesällä, jos siihen tarvetta on, ja siitä olen varsin tyytyväinen, että täällä tänään ollaan ja keskustellaan. Se, että salissa on myös puhuttu sirkuksesta ja kesäteatterista, kertoo minusta kyllä siitä, kuinka paljon tätä työtä arvostetaan — jos tätä nimitetään sirkukseksi ja kesäteatteriksi. Mutta ehkä me sitten näemme sen tulevaisuudessa ja tulevissa vaaleissa, siinä, mikä lopputulos on. No, sitten ihan viimeiseksi on pakko ottaa vielä pieni kannanotto tähän vaalirahakeskusteluun. En muista, että yhtäkään hallia olisi edes suunniteltu rakennettavan SAK:n rahalla. Ei ole mikään salaisuus, että ammattiyhdistysliikkeellä ja sosiaalidemokraattisella liikkeellä on 120 vuoden yhteinen historia. Se historia on tässä maassa tehnyt sopimusyhteiskunnan, sillä on saatu paremmat työolot, sillä on lisätty työturvallisuutta, sillä ollaan parannettu sosiaalietuuksia niin työntekijöille, lapsille kuin nuorille, ja sitä ei todellakaan tarvitse piilotella eikä hävetä. Mutta sen sijaan Pro Markkinatalous on jo nyt ilmoittanut seuraaviin vaaleihin 2,3 miljoonan tuen kokoomukselle ja heille sopiville puolueille — 2,3 miljoonaa. Ihan tässä hihasta voin ravistaa, [Puhemies koputtaa] että tuskinpa tällaisia rahoja SAK:sta irtoaa.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeuskanslerihan on esittänyt kysymyksiä, ja olemmekin nyt täällä tänään kysyneet pääministeriltä, milloinka hän arvioi, että näitä vastauksia voisimme sitten päästä kuulemaan. Mutta täytyy sanoa tähän keskusteluun, että kun ylimielisyys ja junailu, runttailu ovat olleet niitä sanoja, jotka tässä ovat kuuluneet, niin ainakin itselleni se on avannut silmät siitä, mistä tulee perussuomalaisten ääretön tuki kokoomuksen työmarkkinaheikennyksille. Täällä on kuultu siitä, kuinka tänne tullaan kesäteatteriin, sirkukseen, ja eikö voitaisi vain äänestää ja lähteä kotiin. Tämäkö on perussuomalaista työmoraalia tällä kuukausipalkkiolla? Tästäkö te nyt ylpeilette, että tänne tullaan vain äänestämään ja lähdetään kotiin jatkamaan kesää? Ja syksyllä sama meno jatkuu: köyhiltä leikataan; lisää lapsiperheköyhyyttä, lisää työmarkkinaheikennyksiä. Kyllä tänään ainakin jotain on auennut tässä salissa.

Rouva puhemies! Pakko vielä muutama minuutti käyttää aikaa tähän kuriirien tehtävään, jos he tulevaisuudessa tätä alkoholia voivat sitten kotiovelle tuoda. Käytännössä tälläkään hetkellä nämä kuljettajat eivät välttämättä työskentele edes työsuhteessa, ja jos siellä ovella on sitten vastassa jo valmiiksi humalainen tai alaikäinen aggressiivinen ihminen, niin heillä ei ole mitään turvaa siinä vaiheessa. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta, ei edes työsuhteen tuomaa mahdollisuutta, kun esimerkiksi kaupassa myyjillä sentään on toivottavasti olemassa tämmöinen kollektiivinen turva muista työntekijöistä. Heillä ei sitä ole. Ja kun tässä nyt niin korostetaan sitä, että valvotaan ja annetaan tukea valvontaan, niin kuinka ihmeessä nämä kuriirit voivat luottaa siihen, että heidän työtään valvotaan ja heitä tuetaan tässä työssä, jossa heidän täytyy nämä ratkaisut tehdä, myyvätkö he sitä alkoholia siinä ovella vai eivät. No, kun tätä ajatusketjua jatkaa, niin samaan aikaan hallitus on päämäärätietoisesti vaikeuttanut kaikin mahdollisin tavoin ammattiliittoja ja ammattiliittoon kuulumista, mikä tarkoittaa siis sitä, että näillä kuriireilla ei välttämättä ole myöskään mahdollisuutta saada sitä ammattiliiton tuomaa suojaa. Kun valvontaa pitäisi pystyä suorittamaan vaikkapa sitten sieltä Lupa- ja valvontaviraston kautta, niin hallitus onkin, kappas kummaa, leikannut hallinnollisilla kuluilla ja säästöillä myös tästä toiminnasta. Eli kuka ihmeessä sitten auttaa näitä kuriireja näissä ongelmatilanteissa, jos niitä tulee, kun työsuhdetta ei ole ja kukaan ei myöskään valvo? No, sitten täällä nousi esiin myös tämä Tullin ja tullihenkilöstön valvonnan lisääminen. Meillä taitaa tälläkin hetkellä olla Tullissa yt-neuvottelut päällä, ja täällä sitten kauniita sanoja puhutaan siitä, kuinka Tullille annetaan lisäresursseja siihen, että voidaan valvoa näitä alkoholilähetyksiä vaikka ulkomailta. Tämä on kuin hölmöläisen takin tai peiton jatkoa: [Mauri Peltokankaan välihuuto] yksi päätös kumoaa toisen päätöksen. — Kyllä varmasti edustaja Peltokangas tietää aivan täysin tasan tarkkaan, kuinka ongelmallinen tämä tilanne on, mutta te ette vain sitä halua ääneen tässä myöntää.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään eduskunnassa on keskusteltu lähisuhdeväkivallasta mutta myös tästä alkoholilaista. Suomi on edelleen yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Lähisuhdeväkivallan uhreista peräti 75 prosenttia, kuten aikaisemmin päivällä kuultiin, on naisia, ja alkoholi on taustatekijänä lähes joka toisessa tapauksessa. Samaan aikaan kun tilanne on tämä, hallitus on tuomassa eduskuntaan lakiesitystä, joka sallisi alkoholin etämyynnin, kotiinkuljetuksen ja jopa impulsiiviset pikatoimitukset suoraan suomalaisten kotioville. Esityksen omissa vaikutusarvioissa myönnetään suoraan, että kotiympäristössä tapahtuva juominen lisää ja kasvattaa riskiä lähisuhdeväkivallan lisääntymiseen. Hallitus on siis tietoisesti viemässä eteenpäin esitystä, jonka se tietää lisäävän naisten ja lasten turvattomuutta. Toinen asia sitten on tämä lähisuhdeväkivalta, kun se usein ei kosketa pelkästään vain uhria. Se koskettaa myös lapsia, läheisiä ja koko perhettä. Lapselle väkivallan näkeminen, kuuleminen tai sen jatkuvassa pelossa eläminen voi olla äärimmäisen traumatisoivaa, vaikka väkivalta ei kohdistuisi häneen itseensä. Sitten vielä viimeisenä havaintona: Olipa kyseessä sitten päihdeongelma tai väkivaltaisuus, on avun saaminen tällä hetkellä todella sattuman kauppaa. Järjestöt tekevät arvokasta työtä juuri poikien ja miesten auttamisessa, mutta samaan aikaan hallitus leikkaa järjestöiltä. Nämä hallituksen esitykset ovat aivan kummallisia ja ennaltaehkäisyn ja avun saamisen näkökulmasta aivan päälaellaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tämä omituiselta kuulostaa samaan aikaan, kun käytännössä jokaisessa puheenvuorossa, joita hallituspuolueiden edustajat pitävät, puhutaan siitä, kuinka tämä talous on vaikeassa tilanteessa Suomessa. Sitä ei kukaan kiistä. Mutta juuri kuten tässä edellisessä puheenvuorossa edustaja Lyly totesi, hallitus on valmis kairaamaan reikiä tähän juustoonsa entistä enemmän, rapauttamaan veropohjaa ja antamaan vielä veronkevennyksiä sitten hyvätuloisille. Tässä kohden yhteiskunta jakautuu jo muutenkin liian voimakkaasti, ja tiedämme sen, että myös alkoholiongelma on kaikissa yhteiskuntaluokissa aivan yhdenvertainen toisiinsa nähden. Ei ole kysymys siitä, onko duunari vai onko toimitusjohtaja, kun alkoholiongelma voi olla perheen elämää, ja siitä ongelmasta kärsivät kaikki läheiset. Jokainen tässä salissa tietää yhden, jolla on alkoholiongelma, ja tätä ongelmaa te vain pahennatte.

Arvoisa puhemies! Kun tässä vastauksissa nyt kuuluu se, että on edellisen hallituksen vika, niin kysytään nyt sellainen kysymys, mistä ei voi edellistä hallitusta syyttää: Nimittäin viime viikolla kuulimme hämmentävän viestin työnantajilta työntekijöille, kun EK oli sitä mieltä, että näissä tilanteissa, joissa informoidaan muun muassa droneista, täytyy jäädäkin kotiin, mutta samaan aikaan palkkaa ei makseta. Eli jos ihminen noudattaa viranomaisten ohjetta ja jää turvallisuussyistä kotiin drooniuhan aikana, palkkaa ei makseta. Onko todella niin, että kansalainen joutuu itse kantamaan taloudellisen riskin siitä, että toimii viranomaisten ohjeiden mukaisesti? Ministeri Rantanen, tällainen viesti rapauttaa uskottavuutta ja luottamusta viranomaisiin ja turvallisuusohjeisiin. Miten hallitus aikoo korjata tämän tilanteen?

Kiitos, rouva puhemies! Kiitos edustaja Elomaalle tasapainoisesta puheenvuorosta. Täytyy kuitenkin tähän todeta se, että kun tässä puheenvuorossanne totesitte, että täytyy seurata tilannetta, niin kyllä, tilannetta täytyy seurata, mutta ongelmahan on nyt siinä, että kuka sitä tilannetta seuraa. Kun tämä hallitus on tehnyt nämä hallinnon säästönsä, niin se tarkoittaa samaan aikaan sitä, että sieltä työsuojeluviranomaisilta on leikattu ja he ovat siinä tilanteessa, että heidän täytyy kohta ruveta valitsemaan, mihin he sen resurssin käyttävät, sen työajan. Seuraavatko he paikallisia sopimuksia, seuraavatko he näitä määräaikaisuuksia, puuttuvatko he ehkä työperäisen hyväksikäytön ongelmiin? No, tällä hetkellä tilanne on se, että tähän viimeisimpään mainittuun heillä ei ole mahdollisuutta eikä resursseja, vaan ammattiyhdistysliike tekee sitä tällä hetkellä pääsääntöisesti. Nyt kun tämä hallinnon leikkausten vimma on hallituksella aina se paikka, josta kaikki valtion säästöt otetaan, niin tämähän tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan myös sitä, että ei näitä tosiaan tosiasiallisesti kukaan pysty seuraamaan eikä valvomaan, koska lupa- ja valvontaviranomaisella ei ole resursseja valvoa näitä kaikkia tehtäviä, joita nyt lisätään sinne hallituksen toimesta samaan aikaan kun rahoitusta vähennetään. Se on minusta todella surullista, koska kuitenkin tässä on se taustavire, että yritettäisiin edes tehdä jotain hyvää, että yritettäisiin edes seurata, mutta se vain ei ole tosiasiassa mahdollista näiden hallinnon säästöleikkausten takia, ja tällä tavalla ne säästöt sitten realisoituvat oikeaan elämään. ”Työsuojeluviranomaisen näkökulmasta mahdollisuus tehdä määräaikainen työsopimus ilman laissa edellytettyä perusteltua syytä muuttaa työntekijän oikeudellista asemaa tavalla, jonka voidaan arvioida lisäävän syrjinnän riskiä käytännön työelämässä. Työsuojeluvalvonnassa esiin tulleiden havaintojen perusteella työntekijän terveydentilaan, työkykyyn tai työpaikan epäkohtiin puuttumiseen liittyvät tilanteet voivat hyvinkin muuttua tosielämässä juuri sellaisiksi määräaikaisuuden päättämistilanteissa kuin koeaikapurku, yhtenä ongelmana. Kun työsuhde voi päättyä määräaikaisuuden päättymisen perusteella ilman työnantajan velvollisuutta osoittaa irtisanomisperusteen lainmukaisuutta, tällaiset seikat voivat tosiasiallisesti jäädä oikeudellisen arvioinnin ja valvonnan ulkopuolelle.” Tämäkin on sieltä asiantuntijalausunnoista. Eli kun hallitus tekee säästöjään ja näitä työelämän heikennyksiä, niin näistä ei tule mitään muuta kuin tårta på tårta negatiivisessa merkityksessä, kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen työntekijä on aina enemmän ja enemmän altavasteisessa asemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensiksi onnittelut Lundénille tästä palkinnosta ja nimityksestä. [Mikko Lundén: Kiitos!] Se on aina ilo kuulla, että tässäkin talossa on osaamista myös henkilökunnan johtamiseen. Sehän kertoo siitä, että työ on tuottavaa ja työssä voi itse olla vaikutusvaltainen, kun tällaisia palkintoja saa. Mutta muutama asia, joihin on pakko ottaa tässä kantaa. Edustaja Lundén, te sanoitte, että riski on aina työnantajalla. No, nythän on käynyt niin, että tätä riskiä on siirretty tässä viime vuosina työntekijälle koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä alkoi jo siitä Sipilän kikystä, ja sieltä niitä kiky-piiskoja on edelleen julkisella sektorilla. Tällä hetkellä noin kaksi miljardia vuodessa on siirretty työttömyysturvamaksuja ja työeläkemaksuja työnantajalta työntekijälle. Kuinka paljon vielä pitää sitä riskiä siirtää työntekijälle? Pitääkö sitä siirtää niin paljon, että loppupeleissä voi maksaa työnantajalle siitä, että saa käydä töissä? Tämähän on loputon tie, jos tälle tielle lähdetään, ja tällä tiellä hallitus nyt on. No, toinen kysymys on sitten tämä kokoomuksen ongelma. että he eivät kuuntele naisjärjestöjä, eivät edes omia naisjärjestöjään. Samaan aikaan, kun hallituspuolueista paljon käytetään puheenvuoroja siitä, että täytyy tehdä perhemyönteistä politiikkaa, hallitus itse omilla päätöksillään vie tulevaisuudenuskon suomalaisilta ja varsinkin suomalaisilta nuorilta perheiltä. Se, että työsopimus on kolmen kuukauden mittainen tai puolen vuoden nollatuntisopimus, jolla ei niitä tunteja välttämättä edes tule, ei anna tulevaisuudenuskoa. Se ei anna toivoa siitä, että palkka tulee ja mahdollisesti voi sen auton vaihtaa tai asunnon ostaa. Se on surullista, koska jotain, jota tämä maa nyt tarvitsee, on tulevaisuususkoa. Valitettavasti hallitus tällä omalla lainsäädäntöpaketillaan vie tulevaisuususkoa nuorilta mutta erityisesti nuorilta naisilta. Toivoisin, että tässä kuunneltaisiin edes niitä omia naisjärjestöjä. No, tätä on perusteltu sillä, että parannetaan tasa-arvolakia. Jos hallitus ei toisi tällaista esitystä, tämä tasa-arvolain tuominen tänne ei olisi ehkä edes tarpeellista. Hallitus siis itse maalaa ruosteen päälle, korjaa rikkinäisen renkaan purkalla. Tämä on varsinaista spinnausta, sitä oravan huutamista, niin että saadaan siitä itse asiasta huomio pois mukamas näennäisiin tasa-arvoparannuksiin, mitkä eivät pidä paikkaansa. Te itse olette luoneet tämän tilanteen, joka ei ole varsinkaan nuorille naisille edullinen.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä edellisestä, edustaja Marttilan puheenvuorosta on hyvä jatkaa, koska valiokunnan puheenjohtaja Satonen tuossa omissa puheenvuoroissaan monta kertaa peräänkuulutti sitä, että hyvinvointialueilla ja kuntapäättäjillä on nyt se ratkaisun tekijän paikka vaikuttaa siihen, että kunnissa ja hyvinvointialueilla ei näitä ketjutuksia tai perusteettomia määräaikaisuuksia oteta käyttöön. Toivon nyt, että myös sitten kokoomus tekee kaikkensa sen eteen, että myös kunnissa kuntapäättäjät ovat tämän valiokunnan puheenjohtajan linjan takana. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Imatralla aloite on nyt jätetty, ja toivon todella, että kokoomus sitä tulee sitten jatkossa kannattamaan, koska sitä täältä salista saakka toivotaan. Sitten valiokunnan puheenjohtaja Satosella oli omassa puheenvuorossaan myös kritiikkiä sosiaalidemokraatteja kohtaan siitä, että on sekava linja. No, täytyy kyllä kysyä, mikä se kokoomuksen linja sitten on, kun nyt puhutaan siitä Ruotsin mallista, mutta sitten Ruotsin mallista ei kelpaakaan se myötämääräämisoikeus. Ruotsin mallista kelpaa kyllä monia muita asioita tai pohjoismaisia asioita, mutta siinä vaiheessa, kun sieltä Ruotsin mallista otetaan niitä malleja, jotka ovat palkansaajalle edullisia, ne eivät enää kelpaakaan kokoomukselle, eivät sitten millään. Kyllä tämä kokoomuksen linja on varsin sekava. Varsinkin jos mennään siihen, että halutaan tätä pohjoismaista mallia rakentaa Suomeen, niin sehän tarkoittaa sitä, että vahvistetaan työttömyysturvaa ja vahvistetaan työllisyyspalveluita, ja mitä tämä hallitus on tehnyt? Leikannut molempia, ja siihen päälle vielä sitten kevennetty irtisanomissuojaa, joka toki kuuluu pohjoismaiseen malliin, mutta kun nämä eivät tue toinen toisiaan, niin tässähän on nyt ihan selvä ongelma. Kolmanneksi haluan sitten ottaa kyllä kantaa tähän Satosen esittämään rekrytointikynnykseen: Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on kyllä helpompi purkaa kuin tämä määräaikainen työsopimus, jos sellainen tilanne tulee. Sen takia on varsin kummallista, miksi hallitus haluaa nyt entisestään jäykistää työmarkkinoita. Tätä kutsutaan siksi, että voidaan notkeuttaa, voidaan olla ketteriä ja voidaan rekrytoida ensimmäinen työntekijä, mutta todellisuudessa kokoomus tässä jäykistää työmarkkinoita entisestään, ja perussuomalaiset tietenkin siunaavat tämänkin. Sitten nämä perusteettomat nollatuntisopimukset: Siis voit joutua olemaan perusteettomassa määräaikaisessa työsuhteessa, jossa tuntimäärä on nolla. Tämäkö on hallituksen tulevaisuuskuva suomalaisista työmarkkinoista? Aivan järkyttävää. Ja vihonviimeiseksi se tasa-arvo ja yhdenvertaisuus: Raskaussyrjintä tulee todennäköisesti lisääntymään, mutta hallitus ei kuuntele nuoria, ei nuoria naisia, ei kannusta millään tavoin perheen perustamiseen eikä luo minkäänlaista tulevaisuuskuvaa nuorille siitä, että työtä ja tuloa olisi saatavilla tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun nuorilta työntekijöiltä kysyy, mitä he suunnittelevat elämässä, niin yhä useamman osalta vastaus on ollut viime aikoina ”ensi viikkoa tai ehkä ensi syksyä, jos työt jatkuvat”. Tämä ei ole mikään yksittäinen tarina. Tämä on ihan sitä arkea, mitä nuorten kanssa keskustelussa tulee. Määräaikaisuuksista on tämän hallituksen esityksen kautta tulossa oma instituutionsa, oma tapansa hyväksikäyttää sitä, että ihmiset eivät pysty suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan. Kun samaan aikaan hallitus täällä vaatii päivästä toiseen, että ei pidä pelotella, ei pidä tehdä sitä ja pitää luoda tulevaisuususkoa, niin tällaisilla päätöksillä hallitus juuri murtaa nuorten tulevaisuususkoa, kun ei ole uskoa siihen, että työt jatkuvat, että oma toimeentulo on turvattu ja että voi haaveilla siitä omasta autosta tai mahdollisesti tulevaisuudessa omasta asunnosta tai omasta perheestä. Tämä esitys on nuorille ja varsinkin nuorille naisille aivan kestämättömän kamala.

Arvoisa rouva puhemies! Onhan se ihanaa, että täällä juhlitaan Nordean arviota, joka on yksi prosentti — yksi prosentti oli se tämän päivän uutinen. No, mitä tulee sitten rakentamiseen, niin tätä rakentamisen pakettiahan me itse asiassa ehdotimme teille jo monta vuotta sitten. Ja kun täällä tänään on peräänkuulutettu näitä toimia, on peräänkuulutettu sitä, mitkä ovat niitä SDP:n vaihtoehtoja, niin yksi oli se rakentamisen paketti, toinen oli se alv:n muutos ja kolmantena oli se kotitalousvähennys. Onhan se mahtavaa — ja kiitos hallitukselle siitä — että vihdoin nämä SDP:n lääkkeet ovat teillekin maistuneet, mutta auttamattomasti liian myöhään. Sen takia, koska nämä ovat näin myöhässä, nämä menivät näpertelyksi tähän riiheen, joka teiltä tuli vaalibudjettina ulos, ja tämän takia tässä ei ole enää mitään villoja ympärillä — pieniä, pieniä viilauksia. Mutta se, mikä tänään on tullut kyllä erityisen selväksi, on, että leikkaaminen jatkuu, kuten valtiovarainministeri on sanonut tuolla aitiossa tänään, ja veronkevennykset rikkaille tulevat jatkumaan, jos ja kun hallitus jatkaa istumistaan — toivottavasti ei, ja sen takia tämä välikysymys on tehty. Ja, kyllä, me teemme ihan kaikkemme sen eteen, että hallitus saadaan kaadettua, että tämä meno ei tule jatkumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Jättivelka, jättityöttömyys, minimaalinen kasvu. Suomen talouspolitiikan keskeinen tehtävä on kuitenkin vahvistaa kasvua, turvata ostovoimaa ja varmistaa, että yhteiskunnan heikommassa asemassa olevasta pidetään huolta. Näissä tavoitteissa hallitus on epäonnistunut täysin. Ensinnäkin talouskasvu on jäänyt heikoksi samalla, kun kotimainen kysyntä on hiipunut. Leikkaukset ja veroratkaisut, jotka heikentävät pienituloisten ja keskituloisten ostovoimaa, vaimentavat talouden vetoa ja lykkäävät investointeja. Tässä on talouspolitiikassa ristiriita. Täällä me olemme tänään kuulleet iloisia uutisia siitä, että pientä piristymistä teollisuudessa on. Se on mahtavaa. [Oskari Valtola: Pientä!] — Se on vielä pientä, olen pahoillani. Yhtään työpaikkaa ei vielä ole lisää tullut sen takia. Tai jos on, niin ehkä ne ovat sitten muutamia satoja, mutta niillä, edustaja, ei vielä ole merkitystä siihen, että tämä jättityöttömyys taittuisi yhtään mihinkään. Meillä on Suomessa uskottu muun muassa siihen, että koulutus on se, mikä meille luo turvaa tulevaisuuteen, työpaikat, jotka ovat ennakoitavia, mutta tämä hallitus täällä puhuu satsauksista koulutukseen, kun se on samaan aikaan leikannut muun muassa ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa. Kaiken huippu tässä riihipaperissa, joka sieltä sitten vihdoin ja viimein ulos saatiin, oli tämä oppisopimuskoulutuksen kehittäminen. Siellä lisäpöytäkirjassa merkinnöissä oli, että kehitetään oppisopimuskoulutusta muuttamalla tuntimääriä 25:stä 20:een. Tämä kertoo oikeastaan kaiken oleellisen hallituksen talouspolitiikasta, siitä että kyse ei suinkaan ole kehittämisestä, vaan kyse on siitä, että leikataan kerta toisensa jälkeen. Samaan aikaan sitten puhutaan tästä ostovoimasta, kuten ministeri Multala täällä aikaisemmin, suureen ääneen vakuutetaan ja vannotetaan, että nyt on keskituloisen ostovoima parantunut. Niin, kuka ne palkankorotukset neuvotteli? Ne olivat ammattiliitot. Mutta ammattiliittojenkin neuvottelutilaa on tämän kolmen vuoden aikana aika reilusti kavennettu. Sopimusyhteiskunnasta ei ole enää tietoakaan, saatikka siitä, että kukaan neuvottelisi enää oikeasti. Täältä hallitus tekee esityksiä, joilla palkansaaja jyrätään kaikin mahdollisin tavoin. Se ei ole neuvottelua, se ei ole sopimusyhteiskunnan paluuta. Ja kun siihen vielä lisätään vientivetoinen palkkamalli, jolla on sementoitu palkkoja, niin en sitten tulevaisuudessa tiedä, miten niille tulevaisuuden palkkaneuvotteluille tulee käymään. Siinä vaiheessa hallituksen on turha yrittää, jos tätä hirvittävää menoa vielä jatkuu tulevaisuudessa, mennä sen perään, että teillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että ostovoima paranee tai palkat nousevat. No, sitten on otettava kantaa myös tähän itäiseen Suomeen, joka vilahti tuossa debatin aikana edustaja Antikaisen puheenvuorossa — valitettavasti siihen ei saanut vastauspuheenvuoroja. Antikainen täällä innoissaan kertoi, kuinka itäiseen Suomeen on tullut rahoitusta. Nolla euroa. Se, mistä te iloitsette muun muassa liikenneinvestoinneissa, on Karjalan rata. Yli 200 miljoonaa tarvitaan, saatiin vajaa 50. Kolme kilometriä rataa. Kolme kilometriä Suomen ruuhkaisimmalle osuudelle, missä vientitavarat kulkevat. Kolme kilometriä tulevaisuudessa. Ja viimeisenä en voi olla ottamatta kantaa tähän nuorisotyöttömyyteen ja sen pelastamiseen. On todella hienoa, että hallitus on päättänyt, että nyt valtio on se, joka antaa nuorille töitä, 500 kesätyöpaikkaa. Mutta kun samaan aikaan hallitus on aiheuttanut hallinnon säästöohjelmallaan sen, että meillä on jätti-yt:t myöskin hallinnossa, niin kysynpähän vain, kuka ihme niitä nuoria siellä valtionhallinnossa sitten esimerkiksi työhön opastaa, kun ensin irtisanotaan vakinaiset työntekijät. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Tiedätte itsekin sen, että nämä ovat kosmeettisia toimia. Nämä ovat sellaisia toimia, joilla käytännössä laitetaan maalia ruosteen päälle tai yritetään korjata sitä autonrengasta purkalla. Tämän te valitettavasti tulette löytämään edestänne, sitä ei pääse kukaan karkuun. Sitä ei millään spinnaamisella eikä kääntämisellä eikä pois puhumisella voi muuksi muuttaa. Hallitus on itse tämän kuoppansa kaivanut, ja tämän päivän aikana se on vain ja ainoastaan yrittänyt keskittyä siihen, [Puhemies koputtaa] mikä on SDP:n linja, onko sitä vai ei, mutta omasta linjastaan se ei kyllä suostu puhumaan, ei sanallakaan. [Oskari Valtola pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Kun se ensimmäinen uutinen sieltä teollisuudesta tuli, niin täytyy sanoa, että saman tien laitoin sen tuonne omaan sosiaaliseen mediaan ja laitoin saatetekstillä: ”Pidän kyllä penkistä kiinni, jos tässä alkaa positiivista tapahtumaan.” On tietysti ikävää se, että te ette kerkeä näitä huomaamaan, mutta sen takia hyvä tarina täällä on siitä, että me emme mitään sano emmekä mitään tee. Sen sijaan on ihan ymmärrettävää se, että täällä keskustellaan enemmän Espanjasta kuin Suomesta, koska te ette itse pysty perustelemaan omaa talouslinjaanne. Tätä kiilusilmäistä kyykytystä duunareille perussuomalaiset ovat olleet kuittaamassa kolme vuotta tässä hallituksessa. Palkankorotuksetkin ovat tulleet liittojen neuvottelemana, ja siinä Suhosen mainitsemassa kirjassa taidetaan mainita myös siitä, kuinka sopimusyhteiskunta yritetään romuttaa. Tätä, valtiovarainministeri Purra, tätä te haluatte lisää. Te haluatte lisää köyhyyttä, te haluatte antaa rikkaille lisää veronkevennyksiä, hyvää, ihanaa unelmahöttöä, ja se on silloin vaalibudjetti. Siitä ei pääse yhtään mihinkään.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, pääministeri Orpo, kun te tuossa oman puheenne lopussa sanoitte, että toivotaan toivotaan, niin tässä on nyt toivottu kolme vuotta ja lopputulos on aika kylmäävä. Kun taas te, valtiovarainministeri Purra, totesitte, että hallitus ei muuta linjaa, niin tarkoittaako se todella sitä, että lisää köyhiltä leikataan ja lisää rikkaille tullaan antamaan? Tätähän me nyt olemme kolme vuotta tässä katsoneet ja toivoneet parempaa, mutta sitä parempaa ei ole tullut. Hallitus piti oman riihensä, joka meni täysin näpertelyksi. Sieltä tuli ulos pieniä kasvutoimia, mutta se, mikä sieltä oikeastaan tuli ulos aika näyttävästi, oli kyllä kaikkien aikojen vaalibudjetti. Ja sitten kun täällä toisella puolella sanotaan, että vaalipuheita on ilmassa, niin täytyy sanoa, että tämä riihi oli kaikkien aikojen vaalibudjetti, varsinkin kun hallitus itse — tässä elämässä, tässä todellisuudessa — ei ole pystynyt niihin omiin tavoitteisiinsa yltämään: ei ole taitettu velkaantumista, ei ole päästy niihin omiin työllisyystavoitteisiin, ja kaiken lisäksi ne kasvutoimet ovat minimaalisia. [Puhemies koputtaa] Kyllä minä penkistäni pidän kiinni, jos tämä maa lähtee nousuun, mutta kyllä ne merkit [Puhemies koputtaa] ovat vielä niin pieniä, että vähän surettaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut kaikissa tavoitteissaan. Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU:n korkein työttömyys. Luvattiin taittaa velkaantuminen, mutta puheen asteelle jäi sekin. Luvattiin, että koulutus on erityissuojeluksessa. No, ei ole. Rahaa riittää kuitenkin edellä mainittuihin tehottomiin veroratkaisuihin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että onhan täällä teidän kehysriihipäätöksessänne mielenkiintoisiakin asioita. Te päätätte muun muassa panostaa nuorten työllisyyteen työllisyysseteleillä, joita 15.4. Ylen uutisen mukaan on käytetty 74 kappaletta tähän mennessä. [Vasemmalta: Ohhoh!] Te kehitätte oppisopimuskoulutusta: viikkotuntimäärä lasketaan 20:een 25:stä. Nämäkö ovat todella niitä toimia, mihin te kykenette? Eikö nyt olisi aika jo vaihtaa lääkäriä, [Puhemies koputtaa] jos tässä Lindéniä lainaan?

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun Keskusliitto ja 36 muuta järjestöä ovat erittäin huolissaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdottamien uudistusten vaikutuksista lastensuojelun avo- ja jälkihuoltoon. Järjestöt ovat toimittaneet meille edustajille ja myös sinne ministeriöön muistion, jossa pyydetään, ettei sosiaalihuoltolain muutoksia tehtäisi kiireessä vaan kokonaisuutena ja huolellisesti. Oletteko te, ministeri, valmis huolelliseen valmisteluun ja myöskin kokonaisuuden tarkasteluun? Lapsi- ja perhejärjestöt näkevät uudistuksessa merkittäviä riskejä lastensuojelun avo- ja jälkihuollolle eivätkä näe, että kuvattuja säästöjä olisi ehdotetulla tavalla mahdollista saavuttaa. Jos lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea heikennetään, se siirtää ongelmia eteenpäin ja kasvattaa lastensuojelun kustannuksia entisestään. Lapsilla ja nuorilla on erityinen oikeus yhteiskunnan resursseihin ja tukeen, eikä sitä saa harkitsemattomasti heikentää.

Puhemies! Ministeri Marttinen, te sanoitte, että vastuu on siirtynyt kunnille. Kyllä, mutta kun kunnissa ei ole sitä työtä, mitä hakea, työpaikkoja ei ole. 45-vuotias prosessityöntekijä sai yt-lapun isoissa yt-neuvotteluissa, ja lopputili tuli. Hän hakee aktiivisesti töitä, mutta kun niitä töitä ei yksinkertaisesti ole. Hän yrittää päästä uudelleenkoulutukseen, mutta sekin mahdollisuus on kaatunut hallituksen toimien takia. Tämä on kohtuutonta ja tehotonta politiikkaa. Te sanotte, ministeri, että voi opiskella työttömyyden aikana. Tämä ei päde sellaiseen ihmiseen, joka haluaa opiskella vaikka toisen asteen uuden tutkinnon. Hän voi aloittaa niitä opintoja, tai hän voi suorittaa niitä loppuun, jos ne on aiemmin aloitettu, mutta hän ei voi opiskella kokonaan uutta ammattia tässä ajassa. Eikö nyt, ministeri Marttinen, olisi oikea aika opiskella, kun työtä ei ole, ja valmistautua siihen, kun sitä työtä tulevaisuudessa on, vai haluatteko te, että tämä pitkäaikaistyöttömyys rakenteellistuu entistä enemmän, kun ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään? [Ben Zyskowicz: Kyllä, sitä se Marttinen haluaa!]

Arvoisa puhemies! Maija Määräaikainen on 29-vuotias nainen. Hän on hyvä työssään. Hän hoitaa, opettaa ja pysyy kartalla silloinkin, kun karttaa ei ole. Hän on ollut viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa työsuhteessa 3—6 kuukautta peräjälkeen. Määräaikaisuudesta on tullut instituutio, jonka ympärille rakennetaan käytäntöjä, perusteluja ja myös itsepetosta. Ongelma on, että määräaikaisuudesta on tullut oletus aloilla, joissa työn luonne ei ole tilapäinen vaan pysyvä — vain Maijat vaihtuvat. Kun elämä kapenee, Maija ja koko yhteiskunta menettävät tulevaisuudenuskoansa. Tutkimusten mukaan työn epävarmuus vähentää suuria hankintoja ja hidastaa taloudellista itsenäistymistä. Arvoisa ministeri Marttinen, miksi te olette valmiit laillistamaan perusteettomat määräaikaisuudet ettekä kuuntele Maijaa ja muita naisia?

Puhemies! Kiitos myös minun puolestani ministereille, että jaksatte täällä istua. Kuten tuossa aikaisemmin jo debattivaiheessa totesin, tässä työllisyystilanteessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee, sillä työ ja sen myötä tulevat mahdollisuudet eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. Jotkut alueet kasvavat, kun taas toiset joutuvat kamppailemaan työpaikkojen ja väestön vähenemisen myötä. Tämä ei ole vain alueellinen haaste, tämä on koko Suomen elinvoimakysymys. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka tukevat työtä kaikkialla Suomessa: toimivat yhteydet, koulutusmahdollisuudet ja yritysten tasapuoliset edellytykset toimia. Kun nämä jakautuvat tasaisemmin, jokaisella alueella on mahdollisuus menestyä omilla vahvuuksillaan. Tasapainoinen, tasa-arvoinen Suomi on vahvempi. Siksi minäkin olen tänään hiukan ihmeissäni kuunnellut näitä puheenvuoroja maahanmuuttajista. En ole saanut selkoa siihen, onko hallituksen tavoitteena, että maahanmuuttajat tekevät jatkossa kaikki matalapalkka-alan työt ja kantasuomalaiset jäävät työttömiksi tai pahimmillaan päätyvät keräämään risuja ja leikisti siivoamaan ilman palkkaa, varsinkin kun tänään moneen kertaan täällä salissa on todettu, että maahanmuuttajista suurin osa on ukrainalaisia. Varsinkin juuri tänään tämä keskustelu on tuntunut aika hirvittävältä. Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on todennut, että hallitusaitio on raskas paikka. No, tätä en epäile yhtään. On hyvä muistaa kuitenkin, että hallitusvastuu on yksi demokraattisen järjestelmämme vaativimmista tehtävistä. Se tarkoittaa päätösten tekemistä myös silloin, kun vaihtoehdot ovat vaikeita eikä täydellistä ratkaisua ole. Hallituksen on jatkuvasti tasapainoteltava talouden realiteettien, ihmisten arjen ja nopeasti muuttuvien maailmantilanteiden välillä. Valitettavasti työttömyyden voimakas kasvu on Suomessa nyt arkipäivää. Tässä tilanteessa varmasti on raskasta, jos hallitus molempia polkimia painaa samaan aikaan, kuten edustaja Riipi täällä totesi. Tai toisaalta, jos ei sitä vasemman jalan jarrutusta osaa tai vahingossa painaakin kaasun sijasta jarrua, niin kyllä siitä vaikeaa tulee. Nyt on painettu kaasua sosiaaliturvan leikkauksille ja jarrua kasvulle. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että päätöksiä on tehtävä paineen alla, julkisen keskustelun, kritiikin ja epämukavuudenkin keskellä. Kuitenkin valtiovarainministeri totesi viime viikolla, että hallitusaitiossa on vaikeaa. En pysty nyt ymmärtämään sitä, onko vaikeaa tehdä näitä hallituksen päätöksiä vai onko vaikeaa muuten vain. Vaikeudestaan huolimatta vastuun kantaminen on välttämätöntä. On surullista, että tätä vastuuta on nyt kannettu niin, että meillä on kasvava lapsiperheköyhyys, kasvavat työttömyyslukemat ja kasvavat irtisanomismäärät, kasvava velka ja kasvavat konkurssit. Tällä hetkellä Suomessa eletään monien totuuksien arjessa. Tästä viimeisin näyttö tuli viime viikolla, kun julkaistiin tänäänkin mainittu tieto valtiovarainministeriön hallinnoimasta hankkeesta, jossa Suomen kunnat listattiin ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Itäisen ja läntisen Suomen välillä ammottaa iso kuilu: kuilu hyvinvoivan ja valitettavasti pahoinvoivan Suomen välillä. Tämä ei itäsuomalaista päättäjää yllättänyt, kyllähän tämä kuilu näkyy katukuvassa ja kuuluu asiakkaiden ja myös asukkaiden tarinoissa monella tapaa. Mutta järkytyin siitä, että tätä kuilua ei ole alettu luoda umpeen. Hallituksella olisi ollut aikaa pistää rattaat pyörimään. Onhan tätä asiaa tutkittu jo erillisten selvityshenkilöidenkin toimesta, ja viimeisin on antanut toimenpide-ehdotuksensa jo aikaa sitten. Ennen kaikkea on kuitenkin kyse siitä, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmenee. Onko kuntalaisten terveys hyvällä mallilla, työttömiä vähän ja kunnassa turvallista? Myös kulttuurin ja liikunnan edistämisestä sai selvityksessä hyvät pisteet. Kun katson kotikuntani Imatran tilannetta, niin irtisanomiset hyvinvointialueella ja teollisuudessa, isot työttömyysluvut ja niiden alkuvuoden kasvu 18 prosenttiin, rajakaupan loppuminen ja yrittäjien ahdinko sekä turvallisuustilanteen hiipuminen eivät luo uskoa tulevaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Siinä eivät hyvät liikunta- tai kulttuuripalvelut pelkästään auta, vaan nyt tarvitaan todellisia keinoja peruspalveluiden, kuten työttömyyden, hoitoon.

Arvoisa puhemies! Tässä työllisyystilanteessa ei voi kyllä välttyä ajatukselta, että kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee. Työ ja sen myötä tulevat mahdollisuudet eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. [Perussuomalaisten ryhmästä: Demarit ei tee mitään!] Sen sijaan kyllä minuakin hiukan kummastuttaa tämä työministeri Marttisen puheenvuoro siitä, että meidän täältä täytyisi tukea näitä hallituksen toimia, siis tukea toimia, joissa matalapalkka-alojen junat täyttyvät määräaikaisilla työntekijöillä ja joissa iso osa jää asemalle odottamaan käskyä risujen keräämisestä. Tämän esityksen mukaan siitähän ei edes maksettaisi mitään. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin ihmisiä, jotka toimivat siistijöinä, tekevät töitä ulkoalueiden kunnossapidossa, ja heille maksetaan siitä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sen sijaan hallitus on nyt esittänyt ilmeisesti, että nämä työt loppuvat ja siirretään sitten ihmiset kortistoon, jotta he voivat tulla tekemään näitä samoja töitä ilman palkkaa. Tätäkö meidän pitäisi tukea? [Arto Satonen: Voi hyvä tavaton, mitä juttuja!]

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Purra, te totesitte, että toivottomuutta on täällä kyselytunnilla, ei itäisessä Suomessa. Nyt on kyllä sellainen tilanne, että miljoona euroa per päivä ollaan Etelä-Karjalassa menetetty Venäjän hyökkäyssodan takia. Siellä ministeriaitiossa on saatu veronkevennykset, ei varmasti ole hätää siellä eikä toivottomuutta. Toisaalta tästä keskustelusta jää kyllä hiukan sekava olo, kun yhdelle ministerille, Häkkäselle, yhteydet ovat tärkeitä, mutta ministeri Ranne taas huomauttaa, että huomattavasti tärkeämpiä hankkeita on muualla Suomessa. Tämä kertoo kyllä siitä, miltä tämä keskustelu kuulostaakin. Hallituskautta on vuosi jäljellä, ja viimeinen kehysriihi lähestyy. Itä-Suomessa on jo vuosia, siis vuosia, odotettu tukea, että rajojemme sisäpuolelle saataisiin arki ja turvallisuus turvattua. Ministeri Purra: onko tänä keväänä vihdoin itäisen Suomen vuoro, vai jatkuuko tämä selfieiden ottaminen raja-aidalla [Puhemies koputtaa] ja lainan hankkiminen?

Arvoisa puhemies! Niin, itäinen Suomihan ei ole erillään tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, ja on aivan selvää, että Venäjän hyökkäyssota ja sen taloudelliset seuraukset ovat iskeneet kipeästi itäiseen Suomeen. Valitettavasti näyttää siltä, että hallitus on hylännyt kaiken alueellisen potentiaalin. Suomi jakautuu hyvinvoivaan länteen ja ongelmien kanssa räpiköivään itään. Asuntokauppa on hidasta, työpaikat vähenevät, yritykset kipuilevat konkurssien kanssa ja työttömyys kasvaa. Tilanne on heikko koko Suomessa, sitä emme kiellä, mutta itäinen Suomi on poikkeuksellisen ahtaalla. Miten on mahdollista, että edes tässä tilanteessa, jossa me jaamme Euroopan pisimmän ulkorajan Venäjän kanssa, hallitus ei ole onnistunut turvaamaan minkäänlaista EU-tukea itäiseen Suomeen, ainoastaan laina- ja velkarahaa? Piti tulla EU-rahaa, saatiinkin EU-velkaa. Ministeri Purra, pidättekö tätä ihan tavallisena epäonnistumisena vai emämokana?

Arvoisa puhemies! EU-komissaarit ovat kyllä ilolla ottaneet kuvia itärajalla, mutta kun päätösten aika on tullut, on lopputulos ollut valtava pettymys. Pääministeri on lupaillut, että hallitus edistää itäisen Suomen asiaa EU:ssa ja tekee kaikkensa, että tukea saataisiin. Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että hallituksen lupaukset eivät ole toteutuneet. Olemme saaneet ainoastaan laihan lupauksen EU-lainasta. Itäinen Suomi pitäisi turvata siis lainarahalla, mutta rahan lainaaminen on kuin häät ja takaisin maksaminen kuin suruaika, ja suruaikaa itäisessä Suomessa on vietetty usean vuoden ajan. Arvoisa puhemies! Varapääministeri Purra, te olette puhunut paljon velasta. Aiotteko te tulevaisuudessakin ratkoa kaikki itäisen Suomen ongelmat velalla nyt, kun Orpon lupaamaa EU-rahaa ei ole saatu?

Puhemies! Vielä tähän tasa-arvokulmaan sen verran, että onhan tämä hiukan ironista, että tällä hetkellä, kun muun muassa edustaja Partanen täällä puhuu tasa-arvolain muutoksista ja siitä, kuinka sitä kautta parannetaan tätä lakia, joka itsessään tulee lisäämään raskaussyrjintää, niin samaan aikaan hallitus joka tapauksessa leikkaa muun muassa aluehallintovirastoilta ja vaikeuttaa liittoon liittymistä ja liitossa pysymistä. Eli kukaan ei käytännössä tulevaisuudessa pysty edes valvomaan näitä teidän sinne tasa-arvolakiin esittämiänne toimia. Puhemies! Toinen kysymys on sitten se, että, ministeri Marttinen, te totesitte, että tämä on täsmätoimi. Tämä on täsmätoimi, jolla ei ole työllisyysvaikutusta, ja talouteenkin vaikutukset ovat vähäisiä. Eli muutoksen vaikutus tuottavuuteen ja sitä kautta talouskasvuun on siis tutkimuskirjallisuuden valossa epäselvää. On aivan käsittämätöntä, että hallitus tuo näin ristiriitaista lainsäädäntöä saliin.

Puhemies! Orpon—Purran hallituksen johdonmukainen linja on ollut palkansaajan aseman järjestelmällinen heikentäminen. Työsuhdeturvaa on saksittu, neuvotteluvoimaa on poljettu, ja määräaikaisista työsopimuksista ollaan kovaa vauhtia tekemässä uusi normi työpaikoilla. Hallituksen sanelupolitiikka on täysin epäoikeudenmukaista, eikä se vahvista työllisyyttä, kuten lukuisat asiantuntijat ovat varoittaneet ja kuten olemme nyt nähneet. Nyt tarvitaan luottamusta Suomeen ja sopimista — ei sanelua ja epävarmuuksien lietsomista, ei lisää pitkäaikaistyöttömiä. Arvoisa pääministeri! Tätä maata on vuosikymmenet rakennettu yhteistyöllä ja sopien. Löytyykö teiltä nyt nöyryyttä myöntää, että sanelupolitiikka ei käännä työllisyyttä nousuun, ja palata yhteiseen pöytään etsimään oikeasti vaikuttavia keinoja talouden ja työllisyyden suunnan muuttamiseksi?