Mehtälä Timo

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitos maa- ja metsätalousministeri Essayahille tästä illasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi tehdä kysymyksen myös ministerille [Pertti Hemmilä: Oliko tuo lupaus?] asiasta, siitä, onko tulossa hallitukselta näihin siirtolinjoihin, johtokäytäviin tämä esitys siitä, miten saadaan maanomistajille oikea korvaus siitä, että jopa ulkomaiset yhtiöt siirtävät sähköä maanomistajan maan kautta ja tällä hetkellä käytännössä ryöväämällä sen maapohjan. Elikkä tämä maanlunastuslain uudistus, mikä tehtiin — ja mekin valiokunnassa sitä hyvin pitkään käsiteltiin — ei näitä johtokäytäviä elikkä nauhamaisia lunastuksia korvaa, kun tämä korvaus ei toteutunut, elikkä ne eivät tule korvauksen piiriin, maanlunastuslain uudistuksen piiriin. Tämä olisi nyt erittäin tärkeää, koska tämä tilannehan on sillä tavalla karannut vähän niin kuin käsistä, että meillä on tällä hetkellä tosiaan 147 datakeskusta suunnitteilla Suomeen ja nämä kaikki edellyttävät jonkunlaista linjan rakentamista. Me tiedämme sen, että Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan Suomen tuulivoimasta 43 prosenttia tällä hetkellä. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että sitä sähköä tuodaan tänne etelään. Fingrid on sanonut, että me tarvittaisiin kolme vähintään 400-kilovolttista linjaa vierekkäin Pohjois-Pohjanmaalta tänne etelään, elikkä se on noin 300 metriä johtokäytävää, jotta me se sähkömäärä siirrettäisiin. Sen takia tietysti toivomme, että ne investoinnit tulisivatkin sinne, missä se sähkö tuotetaan, niin että ei näitä valtavia johtokäytäviä tarvitsisi tehdä. Kiitokset kaikille. Omasta puolestani tämä on minun kohdaltani viimeinen puheenvuoro, ja varmasti tämä ilta on antanut monelle ajattelemisen aihetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lupasin edellisessä puheessa, että otan konkretiaa esille, ja nyt sitä sitten tulee. Ensinnäkin kaksi asiaa, mitkä tässä illan aikana ovat tulleet ministerin ja hallituksen puheissa esille: Yksi niistä on se, että hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia — siis hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia. Sitten toinen on se, että hallitus on edistänyt luvituksen saantia sekä biokaasun ja turpeen tuottamista. Nyt minun on pakko vähän tarkentaa näitä asioita. Käydäänpä ensin tämä luvitusasia läpi. Tämän hallituksen toimesta perustettiin uusi Lupa- ja valvontavirasto, jonka pääpaikka on siis Tampereella. Siinä yhteydessä kaikesta keskustan vastustuksesta huolimatta tähän Lupa- ja valvontavirastoon sisällytettiin yleisen edun valvontayksikkö — siis yleisen edun valvontayksikkö. Nyt on ollut hyvinkin tarkkaan yrittäjien kanssa keskustelua tästä asiasta, ja siellä on muun muassa peruttu jo olemassa olevia turvetuotantolupia, jotka olisivat kuiviketurpeen tuottamiseen. Muun muassa malminetsintäluvat on myös tämä yleisen edun valvontayksikkö valittanut kumoon. Se, mikä tässä minusta on oikeastaan vielä merkittävämpää maatalouden osalta, on se, että tämän uudistuksen yhteydessä nostettiin lupamaksuja aivan valtavasti. Eli nythän pitää tämmöisen kotieläintilan, niin kuin meidänkin tilan, maksaa ympäristölupaa vähintään 21 000 euroa. Mutta minun mielestäni siellä turvetuotannon puolella tämä lupien nosto oli aivan valtava. Elikkä jos on alle 10 hehtaarin turvetuotantoalue, niin pitää maksaa jo 20 800 euroa luvasta, ja jos noustaan 50 hehtaariin turvetonta aluetta, niin se lupamaksu on jo vajaa 50 000 euroa. Miettikääpä, hyvät ystävät, kollegat, että jos tämmöisestä pelkästä paperista, joka ei mitään muuta kuin oikeuttaa tekemään jotain työtä, pitää maksaa 50 000 euroa, niin kyllä pitää olla jo valtava hinku siihen työntekoon, että lähdet yrittämään, jos siitä lupapaperista maksat niin paljon. No niin, sitten toinen kohta. Lupasin nämä kolme kohtaa tuoda esille. Toinen kohta on tämä biokaasu. Täällä tuli ministerin puheessa ihan oikein, että sitä biokaasutilannetta on parannettu. Kyllä, ulosmyyntirajan nostolla parannettiin sitä mahdollisuutta, että kun on saanut maatalouden investointitukia, niin voidaan myydä ulos energiaa 50 prosenttia, eikä tämä investointituki leikkaudu pois, ja se on positiivinen asia. Mutta samalla hetkellä hallitus on vaikeuttanut pienimuotoista biokaasutoimintaa viidellä eri asialla, joista neljä on tapahtunut talousvaliokunnan puolella ja yksi ympäristövaliokunnan puolella. Nämä neljä kohtaa ovat todentamisvaatimus alle kahden megawatin laitoksille, mitä ei muun muassa Ruotsissa edellytetä mutta Suomessa edellytetään, ja se laitos tuo noin 7 000 euroa kustannusta per yrittäjä. Sitten biometaanin osuutta vähennettiin neljästä prosentista kahteen prosenttiin, mikä vähensi biometaanin kysyntää. Eilen oli Biotalouspäivät tuolla Seinäjoella, ja tämä asia tuli varmasti, että näin on käynyt. No, sitten on joustomekanismi kolmantena. Siellä joustomekanismin osalta, josta me jätettiin eriävä, oli se, että kun nestekaasua eli fossiilista korvataan biometaanilla, niin pitää tuottaa tätä biometaania kaksinkertainen määrä, mikä on aivan järjenvastaista. Näin vaan on. Sitten on vielä tämä kasvilajimääritelmä, että pääkasvia ei tullut lakiin, jolloinka jää tulkinnanvaraiseksi se, saako viljelijä siitä joustomekanismin kautta sitä tukea, mitä kuuluisi saada, uusiutuvan energian tukea. Sitten on vielä tämä ympäristölupa. Elikkä ennen sai tehdä biokaasulaitoksen navetan päähän rakennusluvalla. Tästä lähtien tämä hallitus ajoi ympäristölupauudistuksen niin, että jokainen biokaasulaitos, navetan päähänkin pikkunen pömpeli, vaatii ympäristöluvan, ja se maksaa. [Tuomas Kettunen: Käsittämätöntä!] Vielä eräänä kohtana on tämä turve. Elikkä koska maatalouteen liittyy niin olennaisena osana tämä kuiviketurve, [Puhemies koputtaa] niin tämän kasvu- ja kuiviketurpeen osalta sanon vain sen, että siellä myös nämä konkreettiset parannukset ovat jääneet tekemättä, elikkä sielläkin nämä lupamaksut [Puhemies koputtaa] ovat aivan valtavat, ja sitä jo kävinkin läpi. Minun mielestäni yrittäjänä ajattelen näin, että tässä on mahdoton ajatus semmoinen, että puheet ja teot ovat ristiriidassa, [Puhemies koputtaa] vaan niiden pitää vastata toinen toisiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme tärkeästä kansalaisaloitteesta ”Turve uusiutuvaksi ja päästökaupan piiristä pois — Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia on turvattava”. Ensinnäkin on todettava, että turve on uusiutuvaa. [Hannu Hoskonen: Näin on!] Turvetta kertyy Suomen oloissa paksuudelta puolesta millistä milliin joka vuosi. Turpeen kasvua ei kukaan kiistä. Se on hitaasti uusiutuvaa biomassaa. Se, että turve aikanaan äänestettiin ei-uusiutuvaksi, oli puhtaasti poliittinen päätös. Se oli väärä päätös. Turpeen äänestäminen uusiutuvaksi olisi tärkeää sen vuoksi, että se parantaisi turpeen imagoa. Samalla se tekisi helpommaksi kasvu- ja kuiviketurpeen tuottamisen sekä turpeen korkean arvonlisän tuotteiden valmistamisen. Tästä on muun muassa edustaja Mäenpää ansiokkaasti puhunut aloitteessaan ja myös moni muu edustaja tässä salissa. Kuitenkin on muistettava se tosiasia, että vaikka me nyt päättäisimme äänestää turpeen olevan uusiutuvaa, se ei vaikuttaisi millään tavalla turpeen asemaan päästökaupassa. Hallituksen pitäisi aloittaa välittömästi keskustelu turpeen irrottamiseksi EU:n päästökaupan piiristä, jos tähän halutaan muutosta. [Hannu Hoskonen: Se pitääkin tehdä!] Eduskunta ei päätä turpeen energiakäytöstä, vaan energiayhtiöt, ja ne eivät käytä turvetta, jos sen polttaminen on tehty erittäin kalliiksi. Päästökauppa nostaa turpeen hintaa noin 30 euroa megawattitunti. Se on yli kaksi kertaa turpeen raaka-aineen hinta. Turpeen vero on vain 5,7 euroa megawattitunti, ja 10 000 megawattituntiin asti sitä voi käyttää tällä hetkellä verottomasti. Huoltovarmuuden kannalta tärkeintä olisi varmistaa CHP-laitosten ylläpito ja polttoturvetta niihin pahimpien pakkasten varalle. Arvoisa puhemies! Juuri nyt turvetuotannon suurimmat esteet ovat ympäristöluvan saaminen ja luvan hinta, jota hallitus nosti rajusti nyt tälle vuodelle. Pienimmänkin alueen lupa nousi noin 5 000 eurosta 20 800 euroon. [Mikko Savola: Käsittämätön nousu!] Yli kymmenen hehtaarin alueet maksavat nyt 47 600 euroa. Myös kielteisestä päätöksestä on maksettava, ja maksu on ulosottokelpoinen. Pelkästään luvan hinta estää tällä hetkellä turvetuotannon aloittamisen. Päästö- ja vesistötarkkailun hinta on 30 000 euroa sataa hehtaaria kohti vuodessa. Tässäkin hinta on noussut rajusti. Tämä on järjetöntä. Lisäksi on lupaviraston tarkastus, 800 euroa per kerta, joka ennen oli ilmainen. Sekin pitää todeta, että hallituksen perustama uusi Lupa- ja valvontavirasto on peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia — siis peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia. Ei siis ihme, jos turvetuotanto loppuu. Arvoisa puhemies! Nyt osoitan puheeni kaikille teille, jotka vastustatte turvetta. Oletteko ajatelleet sitä, että ilman kasvuturvetta taimitarhat ja vihannesten kasvattajat ovat todella pahassa pulassa, eli että saa edes kasvisruokaa? Sama tilanne on kotieläintiloilla kuiviketurpeen osalta. Lisäksi kasvuturpeella on valtavat markkinat Euroopassa. Suomalainen kasvuturve on Hollannin taimitarhoilla kovaa valuuttaa. Noin 70 prosenttia Euroopan kasvualustoista on turvetta, eikä sille ole löydetty täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Kysynnän arvioidaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina. Jos turvetuotantoa ajetaan alas, menetämme samalla yrittäjät, koneet ja osaamisen, joista myös kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus riippuu. Turpeella on valtava mahdollisuus korkean arvonlisän tuotteisiin, biostimulantit, aktiivihiili ja akustiikkalevyt mainitakseni. Arvoisa puhemies! Nyt on aika varmistaa poltto-, kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus muutamalla korjauksella. Ensinnäkin omaan kuivikekäyttöön ei tarvita lupaa. Lupamaksut muutenkin alas — ympäristölupa ei voi maksaa kymmeniätuhansia euroja. Vesistötarkkailussa otetaan tarpeettomia vesinäytteitä. Niiden kustannus tällä hetkellä valtakunnassa on kolme miljoonaa euroa turvetuotteille, mikä on ihan käsittämätön asia. Kaiken ympäristötarkkailutiedon yhdistäminen eri viranomaisten välillä voitaisiin tehdä, jolloin päällekkäisyys saataisiin pois. Sitten varataan tarvittava turvetuotantoala, joka on 5 000—8 000 hehtaaria, siis viisi promillea Suomen suopinta-alasta, joka on yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Turpeessa on kysymys energian lisäksi ruuantuotannosta, eläinten hyvinvoinnista, viennistä ja huoltovarmuudesta. Käyttäkäämme sitä myös jatkossa. Kannatan lämpimästi kansalaisaloitetta, ja toivon, että hallitus tuo tämän talousvaliokuntaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Politiikka näyttäytyy usein ihmisille riitaisana, sekavana ja epäjohdonmukaisena. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tuolla ihmisten kanssa jutellessa tämä asia nostetaan esiin tympeänä ja luotaantyöntävänä piirteenä. Keskeinen viesti on, että älkää syytelkö toisianne vaan tehkää hyviä päätöksiä. Mutta on toisaalta niin, että politiikkaan liittyy ihan oikeasti paljon täysin epäjohdonmukaisia asioita, ja tämä ennallistamisasia on juuri sellainen, jota täytyy nyt aivan todella tänään ihmetellä. Vielä enemmän ihmettelen, että vain yksi hallituksen edustaja on täällä paikalla. Arvoisa puhemies! Vuonna 2022 perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra julisti, että meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö, tämä ei kerta kaikkiaan käy. Nyt on väitetty kokoomuksen ja perussuomalaisten taholta, että ennallistamisasetus on hyväksytty viime vaalikaudella. Ei muuten ole. Suuri valiokunta toteaa 30. päivä marraskuuta 2022 seuraavasti: ”Valiokunta ei hyväksy ennallistamisasetusta komission nyt esittämässä muodossa.” Entäs nykyinen hallitus? Suuri valiokunta toteaa 16.6.2023: ”Suuri valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto ottaa edellä esitetyn huomioon” — eli hyväksyy aikaisemman Suomen kannan. Keskusta jätti tähän eriävän mielipiteen. Perussuomalaisten ehdoton ”ei” koko ennallistamisasetuksesta kääntyi hallituksessa. He siis hyväksyvät valtioneuvoston esityksen. Juuri nyt on tilanne sellainen, että hallitus on päättänyt viedä Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman EU-komissiolle kysymättä eduskunnalta yhtään mitään — siis kysymättä eduskunnalta yhtään mitään. Vuotuisiksi kustannuksiksi on arvioitu lähes miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa. Se on iso summa. Perussuomalaiset vastustivat oppositiossa ollessaan ennallistamisasetusta henkeen ja vereen, mutta mitä on tapahtunut puolueen istuessa hallituksessa? Ennallistamisasetus on edennyt ilman mitään mukinoita, ja nyt ollaan pisteessä, jossa kaikkein tärkein vaihe eli kansallinen suunnitelma tehdään ilman eduskunnan käsittelyä. Valtaa suorastaan tyrkytetään ympäristöministeriölle. Kysyn: Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Sitä ei ole ollut, ei vähäisessäkään määrin, ja täällä salissa ei muuten ole yhtään edustajaa paikalla. Mihin jäi myös kokoomuksen vastustus? 2022 kokoomus teki välikysymyksen tästä aiheesta. Ottaen huomioon kokoomuksen, perussuomalaisten, keskustan ja myös SDP:n aiemman hyvin kriittisen näkemyksen ennallistamisasetuksen toteuttamiseen olisin vähintään odottanut, että asiasta tuodaan eduskuntaan selonteko. Selonteko on välttämätön perusteelliseen keskusteluun ennallistamisen haitoista ja kustannuksista. Mitään taloudellista hyötyä ei ole kukaan pystynyt kertomaan tosiasiana ennallistamisesta. Mitään taloudellista hyötyä ei ole pystytty esittämään. Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan käytännössä metsien käyttöön, vesistöjen hoitoon, energiainvestointeihin, maa- ja metsätalouteen, aluekehitykseen ja maaseudun elinkeinoihin vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä on valtava asia. Siksi suunnitelman valmistelua ei voida jättää vain ja ainoastaan ympäristöministeriön valmistelun ja valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan. Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, yrittäjänä olen nähnyt lähes koko ympäristöministeriön olemassaolon ajan, sen historian, ja voin todeta: mitään taloudellista hyvää ei ole koko aikana tullut yrittäjää kohtaan, päinvastoin järkyttävä määrä päällekkäistä byrokratiaa ja lisäkustannusta. Siksi sanon vielä: mikään ei estäisi hallitusta tuomasta asiaa eduskunnan käsittelyyn, mutta ei, niin ei ole haluttu tehdä. Kysyn vilpittömästi, kuinka tämä on yleensä mahdollista. Nyt kuitataan valtava lasku ilman ja vapaaehtoisesti. Kannatan edustaja Kallion tekemiä vastalauseen 1 mukaisia pykälämuutosehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt toinen asia, jonka hallitus tuo maatalousyrittäjien tilanteen parantamiseksi. Ensimmäinenhän oli silloin hallituskauden alussa, kun maatalouden tasausvarausta nostettiin 12 500 euroa, joka sinänsä summana oli sama kuin se, että minä käyn vaimon kanssa iltapäiväkahvilla paikallisessa kahvilassa. Mennäksemme nyt tähän esitykseen tässä on siis kyse maatalouden harjoittajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta. Sitä maksettaisiin kevyestä polttoöljystä, ja määrä olisi neljä senttiä litralta. Esitys on tietysti kannatettava mutta täysin riittämätön, ja kuvaan tämän tilanteen. Keskimääräisellä maatilalla tämä tarkoittaa 400:aa euroa — siis 400:aa euroa. Meillä kun polttoaineen kulutus on merkittävästi suurempi, polttoainekustannus kasvaa Iranin sodan myötä noin 50 000 euroa. Tämä hallituksen esitys nyt tuo meille 3 360 euron korvauksen, elikkä 46 000 euroa jää meidän omaksi maksettavaksi tästä polttoaineen hinnan noususta. Kustannuskriisiin vastaaminen on hallituksella ja hallituksilla aina erityisen tärkeä asia näin akuutissa tilanteessa kuin nyt tämäkin tilanne. Siksi olisin odottanut, että hallitus olisi kehysriihessä ottanut esille tämmöisiä asioita, jotka ovat ihan konkreettisia ja jotka eivät vaadi kustannuksia millään tavalla, kun ne suoraan kohdistuvat maatilalle: Muun muassa tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto. Toinen on sitten lannoitteiden kustannustuki, koska Iranin sotahan nosti sekä öljyn että lannoitteiden hintoja merkittävästi. Viime hallituskaudella otettiin muitakin tukitoimenpiteitä käyttöön. Energiaverostahan tuli tuplapalautus. Sitten otettiin luonnonhaittakorvauksen korotus ja tukien aikaistaminen, varainsiirtoveron poisto sukupolvenvaihdostapauksessa ja Makeran pääomitus 90 miljoonalla. Hyvä hallitus, minä voin kertoa teille sen, että tällä hetkellä muun muassa salaojitusinvestoinnit ovat 80-prosenttisesti seis, kun Makeraa ei ole pääomitettu. Investointitukia salaojituksiin on myönnetty vain suurimpiin kohteisiin, ja suuri osa hakijoista on jäänyt ilman salaojitusavustustukea. Odotan hallitukselta nyt, että tämän energiaveron palautuksen lisäksi hallitus tuo esityksiä, joilla voidaan maatilojen ahdinkoa poistaa elikkä tilannetta parantaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoitteena oli, niin kuin edustaja Vestman jo kertoi, eläinten oikeudet perustuslakiin. Ei siis keskustella eläinten hyvinvointilaista. Mutta koska tämä kansalaisaloite oli niin seikkaperäisesti eläinten hoitoon, eläinten oikeuksiin ja niiden hoidosta ja olemassaolosta kerrottiin niin tarkasti, on melkein pakko tässä yhteydessä kertoa sitten ihan luonnosta sieltä omalta tontilta näitä asioita. Me hoidamme perheen voimin 1 300:aa sonnia päivittäin — siis 1 300:aa sonnia. Eläinten päivittäinen rehustus ja ravintosisältö on tutkittu täsmällisen tarkkaan. Eli kaikki rehut on laboratoriossa tutkittu, ja niiden perusteella ajetaan tietokoneella optimaalinen päivän ruoka, ja joka päivä kaikki ruoka näille 1 300 eläimelle menee vaa’an kautta. Sitten näillä eläimillä on, riippuen ryhmäkoosta, viiden, kymmenen tai 15 eläimen ryhmät. Suurimmat ovat siis 15 eläimen ryhmissä. Elikkä nämä eläimet saavat vapaasti liikkua, sitten ne saavat nukkua olkipehkun päällä, ne saavat tätä ruokaa syödä ympäri vuorokauden vapaasti, ja vettä on tarjolla vapaasti kupeista ja altaista. Sitten vielä isompana ne saavat nukkua pehmustetulla kumiritilällä. Ihan sen takia kerron tämän näin tarkasti, että ymmärretään, minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä tuotantotiloilla eläimiä pidetään. Kun aika sitten on, niin sonnin elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti, ja sekin viranomaisten valvonnassa, ja näin me suomalaiset saamme ruokaa pöytään. Hyvät edustajat, arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tarkoitus on juuri tuotantoeläinten pidon lopettaminen. Koska eläinten teurastaminen ruuaksi katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, lehmä muun muassa, niin kuin edustaja Kallio toi hyvin esille, maidontuotannon päättyessä — me puhumme laktaatiokaudesta — pitäisi siirtää eläinten vanhainkotiin. Jos tämä lakialoite menisi läpi, monien eläinten, kuten koirien ja kissojen, pito kaupungeissa olisi perustuslain vastaista, koska pienissä asunnoissa ei ole mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että tuotantoeläinten lajinomainen käyttäytyminen on paljon paremmin toteutettu kuin lemmikkieläinten, kuten edellä kerroin. Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tekijöiden ajatusmaailma on minun mielestäni todellisuudesta vieraantunut, eläinten tehotuotannolle kun ei ole yksiselitteistä määritelmää. Kokonaisnäkemys eläinten läsnäolosta yhteiskunnassa puuttuu. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, kuka maksaisi kustannukset, kun nykyiselläänkään edes ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan ei ole resursseja. Yhteiskunnalta pitäisi löytyä resurssit tutkia jokaisen eläimen lopettamispäätös aina erikseen. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista esimerkiksi liikenneonnettomuuksien kohdalla? Nimittäin aloitteessa lukee myös, että luonnonvaraisella eläimellä on oikeus saada apua, jos eläin on avuttomassa tilassa. Eli pitäisikö eläintä, kuten pikkulintua, auttaa, jos saaliseläin, vaikkapa haukka, uhkaa syödä sen? Tai pitäisikö hirviemoa auttaa vasan kanssa, jos sudet ovat käymässä kiinni? Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa arkijärkeä. Maataloustuottajien ja lemmikkieläinten omistajien vastuulla on huolehtia eläintensä hyvinvoinnista, ja uusi eläinten hyvinvointilaki turvaa eläinten oikeuksia jo varsin hyvin. Kuitenkin ilmeneviin epäkohtiin pitää puuttua jämäkästi. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ihminen on luomakunnan herra. Toistan: ihminen on luomakunnan herra. Hän hallitsee sitä. Mieleen tulee jopa, että eikö meillä eduskunnassa ole tärkeämpiä asioita käsiteltäväksi. Ihmisillä on arjessaan oikeasti isoja murheita. Monet vanhemmat kamppailevat, että saisivat vuokrat maksettua, sähkölaskut maksettua ja ruokaa perheelle, ja me täällä mietimme nyt sellaisia asioita, jotka veisivät sen viimeisenkin ruuan pöydästä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Elämässä erittäin hyvä tapa edetä on, että asettaa itselleen tavoitteita ja niihin myös pyrkii määrätietoisesti. Silloin tekeminen kohdistuu ja suuntautuu oikeisiin asioihin. Näin on ihan siviilielämässä, yrittämisessä ja toki myös politiikassa. Myös istuva hallitus on asettanut itselleen monenlaisia tavoitteita työllisyydessä, velkaantumisessa, talouskasvussa, uudistuksissa ja niin edelleen. Kun nyt päivän päätteeksi näitä tavoitteita katsomme, niin fakta on, että kaikki talouteen liittyvät avaintavoitteet jäävät äärettömän kauas toteutumisesta. Joka muuta väittää, yrittää kääntää mustan valkoiseksi. Arvoisa puhemies! Nostan tässä puheessani esiin pari seikkaa, jotka ovat vähemmän olleet esillä päivän mittaan mutta jotka yhtä kaikki liittyvät talouteen. Olen ihmetellyt ja hämmästellyt sitä, että meillä pitäisi olla erittäin yrittäjäystävällinen hallitus. Mutta mitä on tapahtunut? Tällä kaudella on nostettu lupamaksuja yrittäjille tuhansilla, jopa kymmenillätuhansilla euroilla. Otan esimerkiksi turvetuotannon. Aiemmin pienimmän turvetuotantoalan lupamaksu oli 5 000 euroa, nyt se on 20 000 euroa, siis nousua yli 15 000 euroa paperilappusesta, joka oikeuttaa tekemään työtä elikkä nostamaan sitä kasvu- ja kuiviketurvetta tai energiaturvetta. Onhan se ihan uskomatonta. Sitten toinen: jos rakentaa navetan, esimerkiksi sellaisen kuin meillä on, niin hallitus nosti tämän lupamaksun 17 600 eurosta 19 400 euroon, elikkä lähes 3 000 euroa nousi senkin paperilappusen hinta. Nämä ovat veroluonteisia maksuja, nämä kerätään yrittäjältä, ja yrittäjä ei voi niitä hyödyntää millään tavalla. Elikkä jos tässä maassa halutaan ruuantuottajaksi, niin pitää olla varakas ihminen, muuten ei voi alkuun päästä. Näiden päätösten vuoksi byrokratia lisääntyy, yrittäjän edellytykset heikkenevät ja kansantalous kärsii. Nimittäin tällaisten lupamaksujen korottaminen on suora syöttö byrokratian lisääntymiselle. Se on suora syöttö lapaan, niin kuin me jääkiekkotermein sanotaan. Arvoisa puhemies! Kansamme tulevaisuuden ja myös taloutemme suurin kysymys on, syntyykö tähän maahan lapsia vai ei. Suomessa on ollut pitkään erityispiirteenä se, että meillä on enemmän suurperheitä kuin monessa muussa länsimaassa. On valtavan hieno asia, että ihmiset rohkenevat luottaa huomispäivään ja haluavat ottaa lapset vastaan. Myös Suomen valtio on halunnut kaikkina sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tukea suurperheitä siksi, että isojen perheiden arvo yhteiskunnalle on tunnistettu: se on ollut valtava. Erityisesti sodan jälkeen jälleenrakentamisen aikana isot perheet antoivat tämän mahdollisuuden Suomen yhteiskunnalle. Suurperheitä on haluttu tukea myös siksi, että isoissa perheissä kustannukset toden totta ovat merkittävät. Suurperheiden tukemisessa erityisesti keskustan vaikutus on ollut aivan keskeinen. Syntyvyyttä pitää edistää kaikin keinoin. Äsken tehty esitys suurperheitten lapsilisien rajusta leikkauksesta on paitsi perheiden kannalta myös Suomen kansantalouden kannalta täysin huono esitys. Sitten lopuksi vielä muutama sana energiasta. On tyly tosiasia, että meillä energiapolitiikkaa ei tänä päivänä Suomessa johda kukaan. Tämä saa aikaan täysin käsittämättömiä asioita. Meille rahdataan pähkinänkuoria Afrikasta asti ja Italiasta tuodaan haisevia jätteitä poltettavaksi tähän maahan. Samanaikaisesti oma kansallinen bioenergia, puuenergia, ei kelpaa lämpölaitoksille. Sitten datakeskuksia suunnitellaan ympäri ämpäri Suomea, eikä ole mitään laskelmaa, miten se vaikuttaa tavalliselle kansalaiselle sähkön, energian hinnassa. Suomessa on Euroopan edullisinta energiaa siksi, että me emme ole enää riippuvaisia fossiilisesta energiasta, niin kuin muualla Euroopassa vielä ollaan, ja siitä saamme olla kiitollisia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänään käytetty valtava määrä puheenvuoroja liittyen julkisen talouden tilaan. En lähde nyt näitä asioita laajemmin kommentoimaan vaan keskityn tällä kertaa energiasektorin asioihin — nehän ovat omassa valiokuntatyössä lähes päivittäin esillä. Hallitus on herättänyt turveyrittäjien keskuudessa valtavasti hämmennystä omalla erittäin kyseenalaisella viestinnällään kehysriihessä ja sen jälkeen. Valtiovarainministeri Purra julisti, että se tekee turpeen kunnianpalautuksen. Purra julisti, että energiahuoltovarmuuden parantaminen nimenomaan energiaturpeen kautta etenee merkittävästi. Elinkeinoministeri Sakari Puisto taas kirjoitti Facebook-päivityksessään hallituksen kohdentavan kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa talvienergiatukeen ja energiaturpeeseen. Tämä kaikki kuulostaa tietysti todella hyvältä, mutta mikä on totuus? Mikä on totuus? Arvoisa puhemies! Tässä julkisen talouden suunnitelmassa kerrotaan, aivan kuten kaikissa muissakin virallisissa asiakirjoissa, näin: ”Tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP-laitosten käytön jatkuminen pidempään.” Kysyn siis ministeriltä: Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Ja vastaan itse: Ei millään tavalla — ei millään tavalla. Turpeen osalta teitte päätöksen pidentää huoltovarmuusvarastointia myös vuosille 2028—2030. Tämä oli hyvä päätös, mutta se ei tuo mitään uutta saatikka lisää alalle. Ei ihme, että turveyrittäjät tuntevat itsensä petetyiksi juuri nyt, erityisesti nyt, kun tänään uutisoitiin, että Helsingin kaupunki lämpiää afrikkalaisilla pähkinänkuorilla. Arvoisa puhemies! Olen usein pitänyt tässä salissa esillä biokaasutuotannon merkitystä ja sitä, miten paljon käyttämätöntä potentiaalia meillä on. Nyt kiitän hallitusta siitä, että se on päättänyt käynnistää selvityksen biokaasutuotantoa edistävistä toimista — onhan sekin jotain. Se, mitä ala tarvitsee, on selkeät kannustimet biokaasun tuottamiseen, siis erilaisten byrokratiarajoitteiden ja täysin tarpeettomien maksujen poistaminen. Hallitus on kyllä tämän reilun kolmen vuoden aikana keskittynyt ennen kaikkea biokaasualan heikentämiseen. Ja voin luetella: On tuotu todentamismenettelyvaatimus pienille laitoksille. Uusiutuvien polttoaineiden, biometaanin, osuutta on laskettu. Maakaasua korvatakseen pitää biokaasua tuottaa kaksinkertainen määrä. Pilaantunutta viljaa biokaasulaitokseen laittava tila ei saa uusiutuvan tikettiä mutta vastaavasti kauppaliike saa. Vielä lopuksi: Pienikin maatilan kokoinen laitos tarvitsee jatkossa ympäristöluvan. Ei tarvitse ihmetellä, että pienten biokaasulaitosten rakentaminen on loppunut lähes kokonaan Suomessa, vain muutamaa suurta rakennetaan, ja nekin osittain ulkomaisten toimijoitten ansiosta. Haapavetinen yritys rakentaa Ruotsiin laitoksia, kun siellä on yrittäjäystävällisempi meininki. Laitosten rakentamista tuetaan paremmin, ja biometaanille maksetaan tuotantotukea vielä lisäksi. Ruotsi hyödyntää potentiaalin biokaasun tuotannossa. Meillä energiayhtiöt mieluummin roudaavat Afrikasta pähkinänkuoria. Oi aikoja, oi tapoja! — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa kuvataan ruokajärjestelmän nykytilaa ja linjataan kansallisen ruokastrategian tavoitteet vuoteen 2040 asti. Selonteon tarkoituksena on tukea poliittista päätöksentekoa ja ohjata koko ruokajärjestelmän kehittämistä. Täällä kyllä tunnistetaan oikeat ongelmakohdat: heikko kannattavuus ja toiseksi tuontiriippuvuus tuotantopanoksista ja niin edelleen. Ja aivan oikein täällä nostetaan tärkeimmiksi asioiksi muun muassa kannattavuus, reiluus ja huoltovarmuus. Mutta ei täällä puhuta siitä mitään, että meidän pitäisi lisätä ruuantuotannon määrää, ei vaikka tuotantomäärät laskevat koko ajan. Kuitenkin selonteossa puhutaan siitä, että ruokavientiin on tärkeää panostaa — siis ruokavientiin on tärkeää panostaa. Arvoisa puhemies! Me olemme elintarvikeviennissä EU:n viimeisiä, joten siihen on kyllä hyvä syy, mutta jos tuotantomäärämme esimerkiksi maito- ja lihatuotannossa koko ajan supistuvat, mitä me kuvittelemme täältä vievämme? Toiseksi talouden näkökulmasta kotieläintuotanto tuo rahavirrat maatalouteen. Ensin pitää panostaa siihen, että suunta kääntyy ja tuotanto alkaa vähentymisen sijaan taas kasvaa, ja tähän tarvitaan konkreettisia toimia: kaupan ylivalta kuriin, rahoituksen saannin ja investointien turvaaminen, julkiselle puolelle velvoite hankkia suomalaista ruokaa — erityisesti tässä Puolustusvoimat on tärkeässä asemassa — ja sitten vielä kilpailulain muuttaminen, näitä muutamia mainitakseni. Sitten otan vielä esille tämän kotimaisen energian, biokaasun, joka tulee meidän kotieläintuotannon oheistuotteena. Korostan, että se on ainut uusiutuvan energian muoto, joka ei tarvitse ympäristöinvestointeja — siis ainut uusiutuvan energian muoto, joka ei tarvitse mitään ympäristöinvestointeja, päinvastoin. Miksi me emme hyödynnä tällaista näin hyvää mahdollisuutta? Arvoisa puhemies! Kevät on toivoa täynnä, ja Suomessa on paljon nuoria miehiä ja naisia, jotka unelmoivat oman maatilan pyörittämisestä ja ruuantuotannosta, niin kuin meidän kohdalla oli 40 vuotta sitten. On tästä talosta ja Euroopan unionista kiinni, miten heidän unelmansa saavat toteutua. Pidetään me eduskunnassa huoli siitä, että saamme jatkossakin pöytään puhdasta suomalaista ruokaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on ollut kriisissä jo pitkään. Kannattavuus on ollut heikkoa, ja kaupan ylivalta on ollut liian suuri. Alati lisääntyvä byrokratia on latistanut monen alkavan yrittäjän innon. Aikoinaan maatalousvirkamiehenä tein päätöksiä kyläteurastamoista ja maidonkäsittelypisteistä. Kaikki ovat loppuneet byrokratian takia. Kaiken tämän päälle viime vuosina on kohdattu useita akuutteja kriisejä. Vuonna 2014 Krimin sota tyrehdytti maidon viennin Venäjälle. Haapavedellä valmistettiin Venäjälle Oltermannin juustoa, josta vientiin meni 90 prosenttia. Maidon kulutus tehtaalla Krimin sodan myötä tipahti 46 rekasta 16 rekkaan. Myös vuonna 2021 alkanut energian hintojen nousu ja sitten Ukrainan sota 2022 nostivat kustannuksia räjähdysmäisesti. Näiden seurauksena edellinen hallitus joutui tekemään alalle useiden satojen miljoonien eurojen tukipaketin. Mutta kuten silloin todettiin, maatalous ei voi olla kriisi- ja tukipakettien varassa, vaan ymmärrettiin, että meidän täytyy saada ruokamarkkina toimimaan, muuten nämä asiat eivät ratkea. Arvoisa puhemies! Siitä on nyt vähän yli kaksi vuotta, kun suomalainen kauppa yksipuolisesti sanelemalla laski lihantuottajille maksettavaa hintaa lähes kymmenen prosenttia. Tämä tapahtui aikana, jolloin tuotantokustannukset olivat edellisinä vuosina nousseet kymmeniä prosentteja. Tämä oli aivan käsittämätön tilanne, ja kaiken järjen mukaan hintoja olisi pitänyt nostaa. Tämä kuvastaa hyvin sitä valtaa, jota suomalainen kahden jättiläisen hallinnoima kauppaketju voi käyttää. Tämä kuvastaa sitä todella hyvin. Juuri siksi edellinen hallitus päätti, että pitää etsiä yhdessä kaikkien puolueitten kanssa keinot, miten suomalaista elintarvikemarkkinalakia ja kilpailulakia tulisi uudistaa. Vaalien alla syntyi työryhmän raportti, jonka mukaista elintarvikemarkkinalain uudistusta käsittelemme nyt. Täällä ovat mukana juuri ne asiat, joita ongelmiksi tunnistettiin, kiitos siitä. Nämä käytännössä olivat siis kostotoimien kieltäminen, sopimusten uudelleen neuvotteleminen, kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja sitten neljänneksi tämä kaupan merkkituotteiden suosimisen kielto. Kun nämä asiat saadaan lakiin, pitää huolehtia, että niiden toteutumista valvotaan. Lähtökohtaisestihan tämä lakiesitys ei tuo tuottajalle yhtään euroa lisää tilille, vaan sitten kun nämä nämä lakiesityksen asiat ovat toteutuneet. Arvoisa puhemies! Elämme aikaa, jolloin suomalaista ruokaa ja suomalaista viljelijää tarvitaan enemmän kuin koskaan — tai, sanottaisiinko, kymmeniin vuosiin. Kun minä olin nuori poika, niin silloin saavutimme Suomessa ruuan omavaraisuuden. Nyt 60 vuotta myöhemmin olemme menossa kovaa vauhtia sen alle. Vaikka miten tekniikka kehittyy ja perusasiat pysyvät samoina, niin siitä huolimatta me tarvitsemme ruokaa ja vettä ja lämpöä samalla tavoin kuin ennenkin. Siinä on se omavaraisuuden kova ydin, huoltovarmuuden kovin ydin, että meillä näitä on. Suomalaisista viljelijöistä ja kotimaisesta ruuantuotannosta huolehtiminen on politiikan tehtävä. Me emme voi kilpailla hinnalla ulkomaista ruokaa vastaan näillä leveyspiireillä, mutta laadussa, maussa ja ruuan puhtaudessa olemme maailman ykkösiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on tekninen muutos siitä, että Huoltovarmuuskeskuksesta tuli valtion virasto ja samassa yhteydessä siihen tuli olennaisena osana Huoltovarmuusrahasto. Nyt tämä Huoltovarmuusrahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan liiketoiminnasta, joka muodostuu tästä huoltovarmuudesta. Tämän rahaston turvin parannetaan huoltovarmuutta, koska rahastolla olisi muutoksen jälkeen oikeus vähentää hankinnoista tapahtuva arvonlisävero, joka kohdistuu tähän huoltovarmuustoimintaan. Merkittävien materiaalihankintojen arvonlisäveron osuus on viime vuonna ollut 18 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Viime vuodet ovat opettaneet meille paljon. Olemme menneet kriisistä toiseen. Pandemia, energiakriisi ja geopoliittiset jännitteet, Ukrainan ja Lähi-idän sota, ovat osoittaneet, että huoltovarmuus ei ole vain tekninen termi vaan se on kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta — siis kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta. Kun kriisi iskee, kysymys kuuluu, onko meillä riittävästi ruokaa, vettä, energiaa lämpönä ja sähkönä sekä lääkkeitä ja toimiva yhteiskunta. Näin eduskunnan huoltovarmuusryhmän jäsenenä nämä asiat tulevat päällimmäisenä mieleen. Sodat ja niiden seurauksena energian hinnan valtava nousu vaikuttavat kaikkeen, kuten onko meillä riittävästi ruokaa ja lämmintä talvella tai saammeko lääkkeitä ja hoitoa — se on sitä huoltovarmuutta. Ajatelkaa, jos ruoka tulisi omasta maasta, me ajelisimme navetan päästä syntyvällä biokaasulla, siirtäisimme myös tavaraliikenteen samalla polttoaineella ja energiaa saataisiin omasta metsästä ja turpeesta. Kaikki tämä on mahdollista — kaikki tämä on mahdollista. Arvoisa puhemies! Suurin huoli liittyy viime viikolla aloittaneen Huoltovarmuuskeskuksen elinkeinoelämän rooliin. Suomen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuus on ollut tähän asti viranomaisten ja yritysten tiivis yhteistyö. Toinen haaste on toimintamallin joustavuus: kun rahoitus siirtyy talousarviomenettelyyn ja henkilöstö virkasuhteeseen, päätöksenteko voi hidastua. Ja kolmanneksi: Tiedonkulku herättää myös kysymyksiä. Nyt vain Huoltovarmuuskeskuksella on oikeus saada ja jakaa tietoa, kun aiemmin myös sektorit ja poolit saivat tiedon suoraan. Tämä voi heikentää yhteistyön sujuvuutta ja yritysten motivaatiota osallistua huoltovarmuustoimintaan. Huoltovarmuus on yhteinen asia, ja sen turvaaminen vaatii viranomaisten, yritysten ja järjestöjen tiivistä yhteistyötä myös jatkossa. Arvoisa puhemies! Kysyn lopuksi: Kun seuraava kriisi tulee, ja se tulee, olemmeko valmiita? Säilytämmekö suomalaisen vahvuuden, yhteistyön ja nopean reagoinnin? Ja kysyn ministeriltä lopuksi: kuinka vaikuttaa arvonlisäveron palautus, 18 miljoonaa euroa, huoltovarmuuteen? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä talvena saimme muistutuksen siitä, että Suomi ei ole energian suhteen vielä lähellekään riittävällä tavalla omavarainen. Erityisesti lämpöenergian osalta on vielä tekemistä ilman fossiilisia polttoaineita. Vuodenkierron mitassa kyllä pärjäämme hyvin, mutta kovien pakkasten aikaan sähkön hinta nousee aivan kohtuuttomalla tavalla. Se kertoo siitä, että tuotantoa ei ole riittävästi pakkaspäiville. Siksi on hyvä ja oikein, että tänään käsittelemme ydinenergialain muuttamista. Sivuhuomiona mainitsen, että tätä ei pidä sekoittaa paljon puhuttuun ydinaselakiin. Muutamia pääkohtia, joissa uusi laki poikkeaa nykyisestä, yli 35 vuotta vanhasta ydinenergialaista: Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi lupajärjestelmä uudistuu. Tilalle tulee modulaarinen lupamalli. Perinteinen raskas ja hyvin keskitetty lupajärjestelmä puretaan osin, ja se vaikuttaa lupien käsittelyn nopeuteen ja hankekehitys joustavoituu. Toiseksi periaatepäätöksen uudistamisesta tulee yleisluontoisempi ja kevyempi. Miten se muuttuu vanhaan lakiin nähden, niin periaatepäätös sisältää jatkossa vain yhteiskunnan kokonaisedun arvioinnin nykyistä yleisluonteisemmin. Periaatepäätös ei enää sisällä teknisiä tai yksityiskohtaisia selvityksiä, ja pienten laitosten periaatepäätös tehdään työ- ja elinkeinoministeriössä ja suurten edelleen valtioneuvostossa. Periaatepäätös annetaan eduskunnalle selontekona, ei enää päätöksenä. Tämä vaikuttaa hankkeitten nopeutumiseen alkumetreillä, ja myös kustannukset pienenevät, koska raskaat tekniset selvitykset siirtyvät myöhempään vaiheeseen. Sitten kolmantena Säteilyturvakeskuksen rooli muuttuu, ja siinä siirrytään tämmöiseen riskitietoiseen sääntelyyn, jossa vaatimukset kohdistuvat olennaisesti turvallisuustekijöihin. Samoin siinä lisätään joustavuutta uuden teknologian, muun muassa näiden SMR:ien, käyttöönottoon, samaten kuin otetaan käyttöön uudet reaktorikonseptit, lämpöreaktorit ja laivareaktorit. Neljäntenä tehdään käyttöluvat joustavammiksi, ja se vaikuttaa sillä tavalla, että niiden voimassaoloa voidaan jatkossa jatkaa kevyemmillä prosesseilla, jos edellytykset täyttyvät. Ydinvoimaloitten käyttöiän jatkaminen siis helpottuu. No, oikeastaan tärkein yksittäinen asia, minkä tästä 550-sivuisesta ydinenergialain aineistosta nostan esille, on tämä, että mahdollistetaan paremmin näitten pienydinvoimaloitten, SMR:ien, rakentamiset. Näitten osalta lupaprosessit kevenevät ja selkiytyvät, ja näitä ensimmäisiä SMR-laitoksia odotetaan Suomeen 2030-luvulla. Tapasimme Fortumin pääjohtajan toissa aamuna, ja tällä hetkellähän Kanadassa on valmistumassa ensimmäinen teollinen SMR-laitos. Vaikutus on se, että näitten hankkeitten toteutus nopeutuu ja investointiriskit siten pienenevät. Sitten viimeisenä, kuudentena kohtana nostan esille vielä ydinjätteitten osalta sen, että Suomi ei ota vastaan ulkomaisia ydinjätteitä ja Suomessa syntynyt ydinjäte loppusijoitetaan Suomeen. Se, mikä muuttuu vanhaan lakiin nähden, on se, että ydinjätehuollon sääntely voidaan käsitellä erillään laitoksen luvasta modulaarisen mallin mukaisesti. Arvoisa puhemies! Uusi laki parantaa SMR-hankkeitten toteuttamisedellytyksiä selvästi. Lupaprosessit kevenevät ja nopeutuvat. STUKin sääntely muuttuu teknologianeutraalimmaksi ja sallivammaksi. Periaatepäätöksen keventäminen vähentää hankkeitten alkuvaiheen riskejä. Pienten reaktorien käsittely siirtyy lähemmäs toimialaa ja mahdollistaa monipuoliset toteutuspolut ja uusia käyttökohteita. Arvoisa puhemies! Tämä malli mahdollistaa hajautetun energiantuotannon. Ei tarvitse kaataa puita voimaloitten ja sähkölinjojen edestä sekä pilata ihmisten mökkimaisemaa. Energia voidaan tuottaa lähellä kulutusta, siis kaupunkien lähelle, ja pienydinvoimalat voivat olla yksi ratkaisu energiantuotannon haasteisiin tällä hetkellä Suomessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme todella tärkeää asiaa, kun on maatalouspoliittinen selonteko. Edellisen kerran tämä on annettu eduskunnalle vuonna 2009, eli tämä on vasta historian kolmas kerta. Ei siis aivan tavallinen paperi ole kysymyksessä. On hyvä, että me keskustelemme maaseudun tilasta ja tulevaisuudesta juuri tänään. Viime vuosina olemme vakavalla tavalla joutuneet heräämään siihen, että meidän täytyy kyetä tuottamaan itse ruoka, sähkö ja lämpö ja polttoaineet, ruuan osalta maito ja liha, kananmunat, leipävilja ja vihannekset ja niin edelleen, sähkön ja lämmön osalta kotitalouksiin, teollisuuteen ja kaukolämpöön ja polttoaineitten osalta autoihin ja työkoneisiin. Tässä on huoltovarmuuden ydin. Kaikki tämä on kiinni elinvoimaisesta maaseudusta. Arvoisa puhemies! Maaseudulla tarvitaan nyt siis konkreettisia tekoja: ruoan osalta kaupan ylivalta kuriin ja sukupolvenvaihdokset kuntoon, maatalouden investointeihin rahoitusasiat kuntoon, kolmanneksi sähkön, lämmön ja polttoaineen tuotannossa pitää hyödyntää maatalouden kapasiteetti eli biokaasun tuotanto ja sitten energiapuun, hakkeen ja turpeen tuotanto. Hallituksen suunnitelmissa, tässä selonteossa, biokaasu on jäänyt täysin sivurooliin, vaikka on kysymys puhtaasta kotimaisesta energiasta. Tätä olen ihmetellyt. Biokaasu on nimittäin ainoa uusiutuvan energian lähde, jonka rakentamisessa ei synny ympäristövaikutuksia. Ei tarvitse kaataa puita, ei tarvitse louhia kalliota, ei tarvitse rakentaa teitä eikä täyttää luontoa aurinkopaneelilla. Tiestön osalta pitää muistaa, että alempiasteinen tieverkosto on kaiken pohjana, sieltä se energiaruoka tulee kumipyörillä kohti kaupunkeja. Arvoisa puhemies! Maatalous- ja elintarvikeketju on erityisesti EU:ssa yksi haavoittuvimmista sektoreista nykyään. Lähi-idän sodan kustannusvaikutukset näkyivät välittömästi heikon energiaomavaraisuuden ja lannoitteiden raaka-aineiden tuontiriippuvuuden vuoksi. Edellinen kriisi, kun Ukrainan sota alkoi, nosti maatalouden investointikustannustasoa lähes 25 prosenttia — siis 25 prosenttia nousivat kustannukset. Jos maa ei ole elintarvikkeiden ja energian suhteen omavarainen, se ottaa vastaan häiriöt täysimääräisinä. Sen maksavat tuottajat ja osittain kuluttajat. Arvoisa puhemies! Selonteossa nostetaan esiin tärkeä havainto: koettu elämänlaatu on keskimäärin korkeampi maaseutualueella kuin kaupunkialueella. Näin on paitsi Suomessa myös monissa Euroopan maissa. Meidän tehtävämme on huolehtia, että maaseutualueella voi asua myös jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa on hyvin lausuttu: koettu elämänlaatu on keskimääräistä korkeampi maaseutualueilla kuin kaupunkialueilla. Tämä on hyvin todettu. Mutta sitten mennäksemme ihan tänne yrityselämään — 40 vuotta sitä tehneenä jonkunlainen käsitys on tullut siitä aikojen saatossa: Tällä hetkellähän on se mielenkiintoinen tilanne, että ensimmäistä kertaa minun historiani aikana ensimmäisessä tukihaussa on annettu kielteiset päätökset peltojen säätösalaojituksesta — siis peltojen säätösalaojituksesta. [Anne Kalmari: Aivan totta!] Tärkeimpiä investointeja maatilalle sen tuottavuuden parantamiseksihan on juuri tämä salaojitus — ja säätösalaojitus vielä vesitalouden kunnossapidon kannalta. Tästä kysynkin ministeriltä: miksi näin? Sitten toinen, maatilojen biokaasuinvestoinnit: Tässä selonteossa ne on jätetty hyvin pienelle osalle. Miksi? Ne ovat ainoa uusiutuvan energian muoto, jota voidaan tehdä niin, että ei tehdä ympäristövahinkoja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Mistä tietää, että joku asia on jollekin puolueelle tärkeä? Kiitos Mäenpäälle tästä hyvästä aloitteesta, mutta sen tietää siitä, että siitä puhutaan aktiivisesti ja sitten neuvottelujen ja päätöksenteon hetkellä siitä myös pidetään kiinni. Harvoin on Suomen politiikassa puhuttu niin paljon ja niin intohimoisesti turpeesta kuin viime vaalikauden loppupuolella. [Mauri Peltokangas: Totta kai, koska te tuhositte sen!] Turpeen osalta sen verran, että perussuomalaisten elokuussa 2022 tehdyssä vaaliohjelmassa luki näin: turpeen energiavero pois, turve uusiutuvaksi ja turve pois päästökaupan piiristä. Yhtäkään näistä asioista ei tullut hallitusohjelmaan. [Juha Mäenpää: Meillä on tavoitteita eikä lupauksia! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Ja toiseksi: viime hallitus päätti energiaturpeen osalta, että se puolitetaan, ja tämä hallitus — tämä hallitus — päätti, että energiaturpeen käyttö lopetetaan. Siinä on vinha ero. Näihin haluaisin vastauksia.

Arvoisa puhemies! Se, onko huoltovarmuus isäntä vai renki, tuli mieleen, kun tätä päivän keskustelua on tässä kuunnellut. Näin kun Suomessa on ollut nyt hyvin kylmä jakso, nämä energia-asiat silloin nousevat tietysti pinnalle, koska sähkölasku meitä muistuttaa siitä, että energia maksaa silloin, kun on kylmää. Päivällisen puheeni keskeinen viesti oli se, että energia‑ ja ilmastopolitiikkaa ei tunnu johtavan oikein kukaan. Tämä kokemus tuli siitä, että olemme valiokunnassa kuulleet yli 20:tä asiantuntijaa, ja siihen kirjalliset lausunnot päälle, ja tämmöinen tuntuma on tullut. Hallituksen strategiassa on lähtökohdaksi otettu hiilineutraalisuuden saavuttaminen, niin kuin edelliselläkin hallituksella oli, ja ilmastopolitiikka on jotenkin isännän asemassa, ja energiapolitiikka sekä huoltovarmuus on jätetty rengin rooliin. Päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan kotimaisen energian lisääminen ovat lähtökohtaisesti ihan kannatettavia asioita, mutta tosiasia on se, että ulko‑ ja turvallisuuspoliittinen tilanne kun on muuttunut, niin tätä ei huomioida riittävästi tässä energia‑ ja ilmastopolitiikassa. Ensinnäkin pitää muistaa, että energiaa tarvitaan sekä sähkön että lämmön muodossa. Molempien riittävyydestä pitää huolehtia joka tilanteessa. Sähköntuotantokapasiteetti on viime vuosina kasvanut merkittävästi tuulivoiman ja aurinkovoiman perusteella, ja sitten on Olkiluoto kolmosen käynnistyminen, ja sitten tämä uusi Aurora-linja Pohjois-Ruotsista, siirtoyhteys, on parantanut sähkön liikuteltavuutta. Samalla myös sähkönkulutuksen arvioidaan kasvavan voimakkaasti sähköautojen, datakeskusten ja lämmöntuotannon sähköistymisen myötä. Pullonkaula on jo nyt sähkönsiirto. Tälläkään hetkellä Pohjois-Suomen sähköä ei täydellä teholla saa siirrettyä tänne etelään. Ei myöskään ole oikein, että Pohjois-Suomesta tehdään tämmöinen tuotantoreservaatti Kehä kolmosen ja datakeskusten tarpeisiin. Tällä hetkellä niin Fingrid kuin jakeluverkkoyhtiötkin nostavat kädet pystyyn lähiajan investointitarpeille. Meillä Fingrid antoi selvän kuvan valiokunnassa: verkon rakentamiseen menee tänä päivänä jopa 7—8 vuotta — siis kantaverkon rakentaminen kestää 7—8 vuotta. Tämä korostaa erityisesti hajautetun energiajärjestelmän merkitystä. Energiaa täytyy tuottaa siellä, missä sitä myös tarvitaan. Toinen vakava ongelma liittyy lämmöntuotantoon, joka on yhä enemmän sähkön varassa. Polttoon perustuvia CHP-laitoksia on purettu, ja monen kaupungin kaukolämpö tuotetaan nyt sähkökattiloilla. Jos sähkönsiirtoon tulee häiriö, niin silloin kaupungissa tulee kylmä, ja näin on jo tapahtunut, Kajaanissa lähiaikoina. Tänä talvena turvetta on jouduttu ajamaan lämpölaitoksiin täydellä teholla vastoin suunnitelmia, ja ilman turpeen toimittajia meillä olisi hätä kädessä. Kurssia on pakko korjata. Erinomainen lämmöntuottaja energiaturve pitää säilyttää vähintään huoltovarmuuskäytössä, ja samalla kotimaista energiaomavaraisuutta, kuten biokaasun tuotantoa, pitää vahvistaa. Biokaasu tukee myös maaseudun elinvoimaa ja on erittäin tärkeä osa hajautettua energiantuotantoa. Kuulimme päivällä myös pienydinvoimasta, ja se voi myös olla osa ratkaisua ja onkin hyvä, mutta sen toteuttaminen vie vielä aikaa. Nyt juuri tällä hetkellä on tärkeintä varmistaa, että olemassa olevaa kapasiteettia ei pureta ennen kuin meillä nämä järjestelmät ovat voimassa. Sähkö, lämpö ja ruoka muodostavat kaiken perustan huoltovarmuudelle, jonka pitää olla isäntä talossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä energiapoliittisessa keskustelussa pitää muistaa se, että meillä nimenomaan suomalainen energiantuotanto voisi kasvaa ja kehittyä. Turpeen osaltahan me voimme vain ihmetellä sitä, miten heikosti vaalilupaukset on tässä lunastettu. Mutta tuohon biokaasuun vielä: Ihan totta puhuen hallituksen toimesta on talousvaliokunnassa tehty neljä eri päätöstä, joilla on heikennetty maatilatasoisten biokaasulaitosten toimintamahdollisuuksia todentamisvaatimuksesta lähtien. Sitten tämä jakeluvelvoitteessa biokaasun, biometaanin, määrän vähentäminen, kun vety tulee tilalle, oli toinen tässä, mitä muistissa on. Me tiedämme, miten valtava potentiaali on biokaasussa meillä tässä maassa. Tällä hetkellähän puolet biometaanista tuodaan ulkomailta, ja Tanska on suurin tuontimaa ja sitten on Ruotsi. Ministeriltä kysyisinkin tätä asiaa: miksi näin, miksi meidän pitää suosia ulkomaista kotimaisen sijaan tässä tilanteessa? — Kiitos.