Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin komissio on joutunut huomauttamaan 22:ta jäsenvaltiota siitä, että tämä täytäntöönpano on myöhässä. Ymmärrän sen erittäin hyvin myös siksi, että jos katsoo tätä lakiesitystä, niin tässä on muutettu yli 44:ää lakia. Tämä on ollut erittäin laaja paketti. Tässä on ollut laaja-alainen työryhmä, jossa on ollut laajasti ministeriöitä mukana, keskusrikospoliisi, yliopiston edustusta, käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat. Tämä ollut todella laajapohjainen, tästä tuli valtavasti palautetta, ja ne käytiin läpi. Mitä katsoin tuosta yhteisösakosta, niin nyt on huomattava, että me ollaan täytetty tämän direktiivin edellytykset. Me ollaan nostettu sitä ihan todella paljon. Jos en väärin muista, niin nykyinen yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000, ja se nostetaan 40 miljoonaan euroon. Se on merkittävä korotus. Samoiten näitten rangaistustasoja nostetaan todella huomattavasti. On hyvin mielenkiintoista huomata, että kun täällä käydään keskustelua siitä, kun esimerkiksi normaaleilla hallituksen esityksillä nostetaan rangaistustasoa, niin silloin tulee usein se, onko tämä oikeasuhtaista ja onko tähän lailliset perusteet ja onko tässä nyt riittävästi arvioitu sitä, että rangaistus nousee näin paljon, mutta EU-oikeudesta me otetaan suoraan nämä rangaistusten kiristykset. Monesti ajattelenkin, että meillä on ehkä Suomessa ollut vähän liian kevyet rangaistukset monissa asioissa, esimerkiksi terrorismirikoksissa, koska monissa maissa on ankarammat rangaistukset. Tarkoitan sanoa tällä keskustelulla sitä, että on jotenkin mielenkiintoista, että silloin kun tullaan EU-kaistaan, niin rangaistukset voivat olla korkeita ja ne hyväksytään ja ehkä kritisoidaan, että ne ovat jopa liiankin lieviä, mutta sitten kun tuodaan kansallista lainsäädäntöä, niin saatetaan sanoa, että onpas kova korotus. Saitteko tästä ehkä kiinni? Ecociden osalta ei nyt mitään uutta kerrottavaa ole. Tiedän, että nämä keskustelut jatkuvat EU-tasolla, mutta mitään uutta minulla ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa. — Oliko tässä vielä joitain muita kysymyksiä? Niin, tämä työryhmä nyt on tehnyt näitä erilaisia arvioita, ja kyllä minäkin hyvin pitkälle olen luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tässä on ollut maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja meidän parhaimpia lakimiehiämme oikeusministeriöstä. Minulla ei ole parempaa osaamista näissä yksityiskohdissa ottaen huomioon, että täällä on kymmeniä EU-asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä, joihin tätä on pitänyt verrata. Mutta käykää tämä lakivaliokunnassa ja valiokunnissa, maa- ja metsätalousvaliokunnissa ja muissa, mihin tämä meneekin, huolellisesti läpi, ja jos tulee jotain, niin pohditaan yhdessä. Kyllä minä uskon, että virkamiehet ovat tässä parhaansa tehneet. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyseessä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan välttämättömät ympäristörikosdirektiivin edellyttämät velvoitteet. Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi vuoden 21 lopussa, ja uudella direktiivillä korvataan vanha, vuonna 2008 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ehdotus sisältää rikosoikeuden alalla uudenlaista ja pitkälle menevää sääntelyä esimerkiksi seuraamusten osalta. Lopullinen direktiivi annettiin huhtikuussa 2024, ja se velvoittaa säätämään rikokseksi tietyt aineellisen ympäristölainsäädännön vastaiset teot. Tässä direktiivissä on kyse pelkästään kriminalisoinneista, aineellisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty muissa yhteyksissä. Direktiivi edellyttää siinä määritellyille rikoksille nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. Joltakin osin myös rangaistavuuden ala laajenee. Direktiivi myös edellyttää, että siinä määritellyt rikokset tulevat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin, jolloin niiden rangaistavuudesta on säädettävä rikoslaissa. Direktiivin johdosta rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla tekotavoilla. Näitä ovat erityisesti eräät jätteitä koskevan lainsäädännön vastaiset teot, EU:n kemikaaleja ja muita haitallisia aineita koskevien asetusten vastainen markkinoille saattaminen, eräät säteilylain ja uuden ydinenergialain vastaiset teot sekä ympäristön muuttamiseen ryhtyminen ilman laissa edellytettyä lupaa tai suunnitelmaa niin sanotussa yva-laissa tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi. Ympäristön turmeleminen edellyttää, että kyseessä oleva teko on luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa esimerkiksi ympäristön pilaantumista. Luonnonsuojelurikosta koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tekotavoiksi luonnonsuojelulainsäädännön vastainen luontokohteen myytäväksi tarjoaminen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan niin sanotun CITES-asetuksen vastainen eräiden kohteiden maahantuonti. Lisäksi luonnonsuojelurikoksena säädettäisiin rangaistavaksi oikeudeton Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella olevan alueen suojelun perusteena olevan luontodirektiivissä tarkoitetun eläinlajin yksilön tai yksilöiden häiritseminen siten, että se haittaa merkittävästi lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista. Uudet jäterikosta ja törkeää jäterikosta koskevat rangaistussäännökset koskisivat vaarallisia jätteitä koskevia laittomia tekoja, kuten vaarallisen jätteen käsittelyä ilman ympäristönsuojelulaissa edellytettyä lupaa pois lukien tilanteet, joissa jätteen määrä on vähäinen. Lisäksi mainitut pykälät koskisivat EU:n niin sanotun jätteensiirtoasetuksen ja niin sanotun aluskierrätysasetuksen vastaisia tekoja, kuten jätteen kansainvälistä siirtämistä ilman asiaa koskevan viranomaisen hyväksyntää sekä aluksen siirtämistä purettavaksi muualle kuin hyväksyttyyn aluskierrätyslaitokseen. Ilmakehän heikentämisenä ja törkeänä ilmakehän heikentämisenä rangaistavaa olisi esimerkiksi otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonepäästöjen päästäminen ympäristöön, niiden käyttäminen, tuonti ja vienti näitä koskevan EU-lainsäädännön vastaisesti. Uudet ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja sen törkeää tekotapaa koskevat säännökset koskisivat ympäristön suojelemiseksi annetun EU-lainsäädännön vastaista ympäristöä vaarantavan tuotteen saattamista markkinoille esimerkiksi ilman laissa edellytettyä lupaa tai nimenomaisen kiellon vastaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Näissä pykälissä säädettäisiin rangaistavaksi se, että EU:n niin sanotun metsäkatoasetuksen mukaisen nimenomaisen kiellon vastaisesti esimerkiksi saatetaan markkinoille asetuksessa tarkoitettu tuote tai hyödyke. Näiden uusien perustekomuotoisten tekojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot olisivat vankeutta neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen, ja ne olisivat rangaistavia ainoastaan tahallisina rikoksina. Esitykseen sisältyy myös ehdotus uudesta vieraslajirikoksesta ja sen rangaistussäännöksestä. Vieraslajirikoksena rangaistavia olisivat eräät EU:n niin sanotun vieraslajiasetuksen sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain vastaiset teot, kuten laiton haitallisen vieraslajin ympäristöön päästäminen, kasvattaminen tai viljeleminen. Rangaistavuus edellyttäisi, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai kuoleman tai vakavan vamman tai vakavan sairauden ihmiselle. Direktiivi edellyttää hyvin ankaraa enimmäisrangaistusta sellaisille tahallisille teoille, jotka aiheuttavat erityisen vakavia ympäristövahinkoja. Tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan uutta ympäristön tuhoamista koskevaa rangaistussäännöstä, jonka rangaistusasteikko olisi yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että ympäristön tuhoaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisenä. Niin ikään säädettäisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ympäristön tuhoamisesta, jonka asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Lisäksi direktiivin velvoitteiden johdosta ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia koskeviin rikoslain lukuihin lisättäisiin uudet soveltamissäännökset. Niiden mukaan viranomaisen myöntävän luvan nojalla toimiminen rinnastettaisiin ilman lupaa toimimiseen esimerkiksi silloin, kun lupaviranomaista on erehdytetty. Direktiivi sisältää oikeushenkilölle määrättävän sakon osalta täysin uudenlaista sääntelyä, mikä edellyttää asiaa koskevan kansallisen sääntelyn muuttamista. Direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa rikoslain 9 luvussa säädettäisiin erityisestä yhteisösakon asteikosta direktiivin velvoitteita täytäntöönpanevien rikosten osalta. Ehdotetut lait on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeää, koska täällä esitettiin väitteitä, että hallitus ei välitä eläinten hyvinvoinnista. Ensinnäkin haluan sanoa, että kaikenlainen pentutehtailu, eläinten potkiminen ja pahoinpitely — oli se sikoja tai muita — on rikos jo nykyisin ja jatkossakin, ja siitä tulee eläintenpitokieltoa. Nykyisin siinä voidaan toimittaa harkintaa. Sitten täällä vihreiden ja vasemmiston puheissa tuli esille, että me emme tee mitään eläinten hyvinvoinnille. Vihreät ja vasemmisto, te ette olleet viime viikolla lähetekeskustelussa: vuosikausia odotettu eläintenpitokiellon pidennys, [Juho Eerola: Ei ollut yhtään vihreää!] elikkä kun tuomitaan, nyt jatkossa ei harkita enää sitä, tuleeko eläintenpitokielto, vaan se lähtökohtaisesti tulee. Miksi te annatte täällä väärää tietoa salissa, että tämä hallitus ei tee mitään eläinten hyvinvoinnille? Olisiko teidän ratkaisu siis se, että lihatalous pitää lopettaa näiden kamalien tapausten vuoksi, jotka ovat lähtökohtaisesti rikoksia, ja koko eläinten pitäminen pitää kieltää? Eikös se pidä kieltää vain niiltä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti? Eläimiä turvataan. Teidän ratkaisu on se, että eläimet pois, ja vissiin lemmikitkin otetaan kohta kaikilta. Herranjestas! [Veronika Honkasalo: Ei kannata antaa väärää todistusta!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tekin olette erittäin ahkera mielestäni ollut kaikki nämä vuodet. — Mutta mennään tähän esitykseen, elikkä tässä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiö- ja osuuskuntamuodossa toimivien yritysten yhtiöoikeudellisia sääntöjä. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti keventää yritysten hallinnollista taakkaa, parantaa yritysten yleisiä edellytyksiä sekä sujuvoittaa osakeyhtiön ja osuuskunnan rekisteristä poistamista ja purkamista koskevaa menettelyä. Esitys koostuu erittäin suuresta määrästä yksittäisiä muutosehdotuksia, joilla tavoitteisiin tähdätään. Erityinen tavoite on sujuvoittaa hallintoa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa hallinnollinen taakka on suhteellisesti suurempi kuin suurissa yrityksissä. Suomen yrityksistähän yli 99 prosenttia on niin kutsuttuja pk-yrityksiä. Suomen yhtiölainsäädännön säännökset toimivat pääosin hyvin. Aiemmissa valtioneuvoston selvityksissä ja verrokkimaiden tarkasteluissa on kuitenkin tunnistettu kansallisesta lainsäädännöstä kehityskohteita. Ensinnäkin yksityisten osakeyhtiöiden ja muiden kuin pörssiosuuskuntien perustamista helpotetaan vähentämällä joitakin tilintarkastajan lausuntoja. Pienet, enintään 8 000 euron arvoiset apportit eli muut omaisuuserät kuin raha voidaan osakkeiden maksamisen, osakeannin ja rahastokorotuksen yhteydessä jatkossa siirtää näihin yrityksiin ilman pakollista tilintarkastajan lausuntoa. Muutokset nopeuttavat yritysten perustamista ja rahoitusjärjestelyjä. Edelleen vähemmistöomistajien ja jäsenten oikeuksia parannetaan laajentamalla mahdollisuuksia erityiseen tarkastukseen myös tytäryrityksissä. Tarkastuksen tulokset ovat jatkossa helpommin osakkeenomistajien ja jäsenten saatavilla, ja yrityksen johdon velvollisuutta auttaa tarkastuksen toteuttamisessa täsmennetään laissa. Velvollisuuden rikkominen voi jatkossa johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Osakepääoman ja vararahaston alentamisen sekä yritysjärjestelyiden yhteydessä velkojille annettavien kuulutusten ja ilmoitusten määräaikoja lyhennetään. Myös sähköisten yhteystietojen käyttöä lisätään. Muutokset nopeuttavat menettelyjä merkittävästi. Myös yrityksen toiminnan lopettamista helpotetaan. Jatkossa rekisteristä poistaminen tehdään yksityisen yhtiön tai osuuskunnan hakemuksesta. Vapaaehtoinen poistaminen rekisteristä ei enää vaadi raskasta, useita kuukausia kestävää selvitysmenettelyä kuten nykyisin. Tämä on merkittävä muutos. Esityksessä on kuitenkin pidetty kiinni riittävästä velkojien suojasta myös uudessa hakemusmenettelyssä. Samalla täsmennetään sääntöjä tilanteissa, joissa yrityksen oma pääoma on negatiivinen. Muiden muutosten osalta yrityksille annetaan enemmän mahdollisuuksia käyttää omia osakkeitaan ja osuuksiaan rahoitusjärjestelyissä. Osuuskuntien jäsenten oikeuksien ja velvollisuuksien muutokset koskevat muun muassa yhteisjäsenyyttä, jäsenten osallistumisoikeuksia sekä vastuuta maksamattomista osuusmaksuista tietyissä maksukyvyttömyystilanteissa. Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan lakien olisi tarkoitus tulla voimaan 1.7.2027. — Kiitos.

Joo. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä oli erittäin hyvä puheenvuoro ja elävöittävä. Minua hymyilytti tuo ”turpa kiinni” siinä lopussa, mutta minä rohkenin vielä sitten tässä avata suuni. Eerola on hyvin hyvä sanailija, ja tässä oli paljon hyviä asioita, mutta vakavasti puhuen tämä esitys on todella tärkeä. Minä toivon, että suhtaudutte tähän myönteisesti. Tätä on tutkittu ottaen huomioon perustuslailliset reunaehdot ja muut. Meidän tulee saada pois rikollinen omaisuus. Ei se voi olla niin, että meidän pitää ja poliisin pitää aina pystyä näyttämään joka ikinen sekunti toisen ihmisen elämässä, kun puolisokeakin näkee, että sen omaisuuden on täytynyt tulla jostakin rikollisesta toiminnasta. Saadaan pois se omaisuus. Minusta se on erittäin tärkeää juuri tuossa jengi- ja nuorisorikollisuudessa, että nähdään, että se rikos ei niin sanotusti kannata, että ei kannata lähteä mukaan tähän jengirikollisuuteen, koska sieltä lähtevät ne hillotkin pois. Siis ei sinne muutenkaan kannata lähteä, sinne joutuu hyvin alisteiseen asemaan. Erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä kun olen keskustellut näistä nuorten tilanteista, niin se on hyvin järkyttävää: Siellä pyydetään hyvin nopeasti henkilöllisyystodistus nähtäväksi, niin kuin Suomenkin pimeässä verkossa, minkä jälkeen henkilöllisyys on tiedossa, minkä jälkeen sinun perheesi, sukusi on tiedossa. Sieltä ei meinaa päästä enää pois. Tämä on yksi keino sille, että tulee tietoisuuteen, että ei sitä rikosta kannata lähteä edes yrittämään, koska ne rahat lähtevät kuitenkin. Mieluummin menee töihin ja opiskelee, ja ei sitä tiedä, mihin se elämä vielä kantaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja jatketaan sillä aiheella. Järjestäytynyt rikollisuus on vakava turvallisuusuhka, ja sen torjuntaan tarvitaan eri keinoja. Nyt käsittelyssä olevalla lakimuutoksella rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden, kuten kultakellojen ja sen kaltaisten statussymbolien ja setelitukkojen, poissaantia helpotetaan, jolloin rikosten houkuttelevuus vähenee ja järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen kannattavuus heikkenee, mikä on erittäin hyvä asia. Eli esityksen tarkoituksena on tehostaa rikoshyödyn poisottamista. Ehdotuksilla toteutettaisiin hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevia kirjauksia. Esitys on osa hallitusohjelman toimia rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjumiseksi myöskin. Se on myös osa hallituksen hyväksymää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Kuten totesin, hallitusohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Lisäksi hallitus muun ohella tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisin saamista. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön aihepiiriä koskeva uusi EU-lainsäädäntö eli vuoden 24 niin sanottu konfiskaatiodirektiivi. Rikoshyödyn poisottamisella varmistetaan, että rikos ei kannata. Rikoshyödyn poisottaminen on siten erittäin tärkeä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja kaikkea rikollisuutta, jonka keskeisenä motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen. Europolin arvioiden mukaan nykyisin vain murto-osa eli 1—2 prosenttia rikollisesta omaisuudesta saadaan tuomittua menetetyksi. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä ja torjua taloudellista hyötyä tuottavaa rikollisuutta ja lähettää yhteiskunnalta viesti siitä, että rikos ei todellakaan kannata: me otamme rikoksella hankitun omaisuuden pois. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan ja parantamaan yleistä turvallisuutta. Esityksen keskeinen muutosehdotus on kokonaan uusi menettämisseuraamus, joka koskisi rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta. Kyseessä olisi viimesijainen menettämisseuraamus, joka voitaisiin tuomita, vaikka mitään yksittäistä rikosta ei kyettäisi näyttämään toteen. Meillähän on nykyisin mahdollisuus konfiskoida rikosasian yhteydessä täysin selkeästi saatu omaisuus rikoshyötynä — siinä tuomitaan samalla rikoksesta — mutta tässä on kysymys siitä, että mitään yksittäistä rikosta ei kyetä näyttämään toteen. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että omaisuus on tunnistettu tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottavan rikoksen esitutkinnassa ja tuomioistuin katsoisi sen olevan varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta. Syyttäjän näyttövelvollisuutta omaisuuden rikollisesta alkuperästä olisi siten alennettu. Nykyisin menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää aina rikoksesta tuomitsemista, kuten äsken mainitsin, ja pitää esittää riittävä näyttö, mistä rikoksesta on ollut kyse, joten kyse on merkittävästä muutoksesta. Ja jos syyttäjä näyttää toteen, että omaisuus on varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, selvitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisikin vastaajalle itselleen, eli tämän pitäisi kyetä osoittamaan omaisuudelle joku laillinen alkuperä. Mitäpä jos olen ollut työttömänä 20 vuotta tai olenpa 17-vuotias ja minulla on sadantuhannen euron verran rahaa, niin varmaan voinet kertoa sitten, mistä laillisesta lähteestä ne ovat tulleet sinulle, jos näin on. Ehdotus perustuisi keskeisiltä osin uuteen EU-lainsäädäntöön, mutta kansallisessa lainsäädännön täytäntöönpanossa me menemme pidemmälle kuin direktiivi edellyttäisi. Käytämme siis kansallista järkevää liikkumavaraa. Ehdotus muistuttaisi Ruotsin uutta lainsäädäntöä, mutta ehdotettu näyttökynnys olisi alhaisempi kuin Ruotsissa, eli menemme vielä hieman edelle Ruotsia tässä esityksessä. Kuten tuossa kerroin aikaisemmin, miten voimme konfiskoida omaisuutta nyt, niin meillä Suomessa on myös aikaisemmin säädetty käännetty todistustaakka niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen suhteen, mutta tässäkin kyseisessä laajennetun hyödyn menettämisessä tulee osoittaa tämä kyseinen rikos toteen. Toinen keskeinen muutos on, että menettämisvaatimus voitaisiin jatkossa antaa vastaajalle tiedoksi kuuluttamalla. Tämä olisi poikkeus rikosasiain käsittelysäännöistä ja mahdollistaisi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tilanteissa, joissa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä eikä hänen olinpaikastaan voida saada tietoa. Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti mahdollistamalla asian uudelleenkäsittely, jos vastaaja myöhemmin riitauttaa tämän kuulutustiedoksiannon. Rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista ehdotetaan tehostettavaksi muun ohella siten, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voitaisiin jatkossa tuomita menetetyksi myös arvomääräisenä. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahanpesijän laillista omaisuutta voitaisiin tuomita menetetyksi pestyä omaisuutta vastaava määrä. Tarkoituksena olisi puuttua erityisesti ammattimaisiin rahanpesijöihin. Näiden hallitusohjelmaan perustuvien toimenpiteiden lisäksi esityksessä ehdotetaan useita muitakin kansalliseen tarpeeseen perustuvia muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksilla esimerkiksi selkeytettäisiin menettämisseuraamuksen ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten, kuten rikoksen uhrin korvausvaatimusten, yhteensovittamista. Uudistuksella myös parannettaisiin rikoksen uhrin asemaa rajat ylittävissä tilanteissa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asianomistajan korvausvaatimuksen toteuttamiseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten lakivaliokunta on aikaisemmin edellyttänyt. Asianomistajan ei näissä tilanteissa enää jatkossa tarvitsisi nostaa erillistä riitakannetta vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi, mikä on rikoksen uhrin kannalta erittäin myönteistä. Esityksessä ehdotetaan myös muita direktiiviin perustuvia lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat muun ohella rikoshyödyn jäljittämistä, tunnistamista ja hallinnoimista. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi uusi laki varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistosta. Muutoksista johtuvia uusia tehtäviä hoitaisivat Suomessa keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Tätä esitystä kannatettiin lausuntopalautteessa laajasti, ja sen tavoitteita eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä. Eniten periaatteellisia ja myös käytännön soveltamista koskevia kysymyksiä herätti näyttökynnyksen alentamista koskeva ehdotus eli uusi selittämätöntä omaisuutta koskeva menettämisseuraamus erityisesti siltä osin kuin ehdotuksessa mentäisiin kansallisesti direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle. Lausuntopalautteen johdosta esityksessä on tarkennettu tätä selittämätöntä omaisuutta ja sen edellytyksiä ja on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muihin valtiosääntöoikeudellisiin vaatimuksiin. Toivon, että eduskunta käsittelee tämän hyvin, ja toivon menestystä esitykselle. — Kiitos.

Kiitos, avoisa puhemies! Kiitän hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tässä parannetaan koko ketjua. On tässä paljon töitä tehtykin, ja vielä jatketaan, lisää tulee. Halusin vastata edustaja Hoskoselle — mutta hän nyt ei enää ole paikalla — kun hän kysyi näistä hallinto-oikeuksista, siitä, miten siellä asioita edistetään. Ensinnäkin hallinto-oikeuksia koskevia kokoonpanosääntelyjä kevennetään, ja se esitys oli eilen lähetekeskustelussa. Muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden jutturuuhka tulee alenemaan, koska siellä on aikaisemmin ollut laajemmat kokoonpanot maahanmuuttoasioissa ja nyt niitä voidaan käsitellä pienemmissä. Ja on monta muuta. Hallinto-oikeuksiin tulee etäoikeudenkäyntejä koskeva esitys. Mitä tulee näihin aiheettomiin sarjavalittajiin, niin tästä puhuttiin eilenkin täällä, ja olen antanut tästä haastatteluja. Hallitus tuli budjettiriihessään ulos ja me teimme kirjauksia siitä, että valtiovarainministeriö tekee kuntalain puolella esityksiä asianosaisen asemasta. Sieltä pitäisi tulla tänä syksynä esitys. Itselläni oikeusministeriössä on valmisteilla etukäteismaksut niille, jotka eivät ole kyseisessä asiassa asianomistajia. Emme halunneet lähtökohtaisesti kaikille mitään ennakkomaksuja ainakaan tässä vaiheessa. Niitä on maailmalla, mutta en pidä ratkaisuna sarjavalittajiin sitä, että kaikille muille, niille, jotka eivät ole sarjavalittajia, tulisi maksu. Elikkä etsimme siihen ratkaisua. Sitten seuraamusmaksu on yksi asia, mitä virkavalmistelussa katsotaan. Esimerkiksi Ranskassa on voimassa seuraamusmaksu, kun voidaan todeta, että se oikeudenkäynti on ollut pelkkää oikeuden väärinkäyttöä. Siellä voidaan antaa enintään 10 000 euron seuraamusmaksu, ja jos semmoinen tulisi, tuhansia euroja, niin kyllä se sitten tärähtää, jos tehtailee erilaisia esityksiä. Näiden on tarkoitus alkuvuodesta lähteä lausunnoille, niin että mahdollisimman pitkälle kyllä viedään tätä. Oikeutta pitää voida hakea, mutta sitä ei saa hyväksikäyttää tai viivästyttää muiden asioita.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun oli tuossa viisi lähetekeskustelua, niin meinasin ottaa jo seuraavan. Mutta ei mitään, mennään tällä. Arvoisa puhemies! Rikosprosessin sujuvoittamiseksi on tällä hallituskaudella annettu useita lakiesityksiä. Syyteneuvottelujen laajentamista koskevat lait on hyväksytty, ja ne ovat tulleet voimaan syyskuun alussa. Sakkomenettelyn laajentamista koskevat lait on samoin hyväksytty, ja ne tulevat voimaan ensi kesänä. Lisäksi on hyväksytty nyt esiteltävän hankkeen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset, joilla muun muassa lisättiin kirjallisia menettelyjä ja niin sanottujen poissaolokäsittelyjen käyttöä eli sitä, että kun henkilöä ei tavoiteta eikä oikeutta oikein päästä käymään, niin jatkossa siihen on paremmat edellytykset. Nämä muutokset ovat olleet voimassa jo kesäkuun alusta lukien. Monia näistä uudistuksista on toivottu vuosikausia, ja nyt ne on vihdoin tehty. Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys sisältää vielä lisää hyvin monenlaisia toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi edelleen. Uudistuksilla pyritään yhdessä muiden sujuvoittamishankkeiden kanssa siihen, että kullekin rikosasialle löytyisi tarkoituksenmukainen käsittelytapa, onpa kyseessä sitten monia viikkoja kestävä huumerikosasia tai yksinkertainen liikennerikos. Muutoksilla muun muassa selkeytetään asianomistajan asemaa tilanteissa, joissa syyttäjä ei tulisi ajamaan hänen korvausvaatimustaan. Viranomaisten toimivaltuuksia selkeytetään esitutkinnan keskeyttämisen ja esitutkintatoimenpiteiden priorisoinnin osalta. Esitutkintavelvoitetta kevennetään sellaisten vähäisten rikosten osalta, joita ei käytännössä voitaisi selvittää, ja vapautetaan näin resursseja puuttua vakavampaan rikollisuuteen. Tutkinnanjohtaja voisi esityksen mukaan myös päättää olla aloittamatta esitutkintaa tai lopettaa sen, jos rikos on vähäinen ja perusteet tähän selvästi täyttyvät. Tutkinnanjohtajan toimivalta rajoittuisi siis vähäisiin, enintään sakoilla rangaistaviin rikosepäilyihin, joissa tärkeä yleinen etu tai yksityinen etu ei edellytä esitutkintaa ja joissa esitutkintaa nykyisin rajoitettaisiin syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnassa määrättävän edunvalvojan sijaisen palkkiota tulisi koskemaan niin sanottu takaisinkorvausvelvollisuus. Nykyisen sijaisen palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen mukaan rikosasian kuluvastuuta koskevien säännösten mukaan korvausvelvollinen asianosainen, tyypillisesti rikoksesta tuomittu vastaaja, olisi velvollinen korvaamaan kulut takaisin valtiolle. Kuulustelujen oikeusturvaa ja tehokkuutta parannettaisiin mahdollistamalla äänitallenteen tekeminen. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vain videotallenteet, joiden tekeminen ja tallentaminen on kalliimpaa. Äänitallenne ei sellaisenaan korvaisi henkilötodistelua oikeudenkäynnissä. Tallenteen lisäksi olisi edelleen laadittava kuulustelupöytäkirja, mutta se voisi olla nykyistä tiiviimpi. Rikosasioiden pääkäsittelystä nykyisin jopa yli kolmasosa peruuntuu, mistä aiheutuu merkittävää ajan ja resurssien hukkaa. Keskeinen syy peruuntumisiin on se, ettei vastaajaa saada haastettua. Esityksessä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa haaste rikosasiaksi tiedoksi esitutkinnan yhteydessä siten, että epäillylle ilmoitettaisiin, milloin ja mistä asiakirjat ovat saatavilla. Ne myös lähetettäisiin epäillylle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen esimerkiksi sähköisesti. Erityisesti laajoissa rikosasioissa, joiden määrä on lisääntynyt, onnistunut valmistelu on keskeisessä roolissa. Jos kaikkien asianosaisten todisteet ja näkemykset riitaisista seikoista eivät ole hyvissä ajoin tiedossa, pääkäsittely saatetaan joutua siitä syystä keskeyttämään useita kertoja lisätutkinnan toimittamiseksi. Onnistunut valmistelu edistää siten asian sujuvaa ja keskitettyä käsittelyä. Lakiin lisättäisiin tästä syystä velvoittavat säännökset siitä, että avustajan olisi annettava loppulausunto esitutkinnassa tai ennakkovastaus tuomioistuimille, jos sellaista pyydetään. Periaatteellisesti kenties merkittävin kokonaisuuteen kuuluvista muutoksista on ehdotus siitä, että rikosasioissa otettaisiin käyttöön niin sanottu todisteprekluusio eli määräaika todisteiden esittämiselle. Käräjäoikeus voisi asettaa määräajan valmisteluistunnon jälkeen tai erityisestä syystä muutenkin. Määräajan jälkeen esitettävää todistetta ei hyväksyttäisi oikeudenkäyntiaineistoksi, ellei määräajan ylittämiselle olisi perusteltua syytä. Hovioikeudessa todisteprekluusio olisi voimassa lähtökohtaisesti kaikissa asioissa. Yhdessä lokakuussa voimaan tulevan videotallenneouudistuksen kanssa se vahvistaisi tavoitetta oikeudenkäynnin painopisteen pitämisessä käräjäoikeudessa. Todisteprekluusio olisi myös hovioikeusvaiheessa joustava, eli esimerkiksi vasta määräajan jälkeen tietoon tulleita uusia todisteita olisi totta kai mahdollista esittää. Ehdotus perustuu hallitusohjelman mukaisesti laadittuun selvitykseen. Näillä ehdotuksilla toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia rikosprosessin sujuvoittamisesta. Esitys on viimeistelty oikeusministeriössä virkatyönä, ja sen taustalla on työryhmävalmistelu sekä lausuntokierrokset. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä, ja sen johdosta on tehty esitykseen vain vähäisiä muutoksia. Ehdotuksissa on huomioitu oikeusturva ja perusoikeudet. Rikosprosessin sujuvuus on itsessään aivan olennainen osa perustuslain mukaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällä hallituskaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että rikosasiat saataisiin käsiteltyä aiempaa nopeammin. On kaikkien asianosaisten ja erityisesti rikoksen uhrin etu, että rikosprosessi etenee ripeästi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin hallituskin on tunnistanut ja kirjannut sen ylös, että järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka sisäiselle turvallisuudelle. Tästä syystä meillä toimivaltuuksia laajennetaan, tiedusteluvaltuuksia laajennetaan, totta kai perusoikeudet huomioiden — se on aivan selvä asia. Monenlaista huhua liikkuu sosiaalisessa mediassa, että hallitus tekisi sitä tai tätä, mutta kyllä me todella tarkkaan tehdään sitä työtä niin eri ministeriöissä kuin oikeusministeriössä niin, että se kohde on se vakava rikollisuus, torjutaan sitä, on se kansainvälistä ihmiskauppaa, huumausainekauppaa, kaikenlaista rahanpesua tai rikollisuutta. Sitten tämä lainsäädäntö, mikä nytkin on: Eli tiukennetaan suunnitelmallisten rikosten rangaistuksia, vankilassa on roti ja järjestys. On tarkoitus, ettei siellä rikoksia tehdä tai puuhastella kaikenlaisia verkkoja. Sen takia meillä on varmuusosastot, nyt tulee tehostetun valvonnan osastolle lisää toimivaltuuksia. Olemme jo muuttaneet — eduskunta, kiitos siitä, hyväksyi sen — sitä, keitä voidaan siirtää avolaitoksiin. Painotetaan turvallisuutta. Lomille lähtemisessäkin turvallisuutta painotetaan. Mutta sitten meidän pitää yhteiskuntana sanoa, että hei, jos sinä olet ryhdistäytynyt, niin me tuetaan sinua, mutta tämä rikollinen toiminta loppuu nyt. Olen myös huomannut sen, että ei aina muisteta antaa nuorille sitä signaalia, että jos elämässä haluat viisastua, niin on mahdollisuus siihen, ja sen jälkeen vielä elämä odottaa. Se olisi aika hyvä meidän tuoda meidän nuorille tietoisuuteen. Tänään me käsitellään myös sitten näitä menettämisseuraamuksia, jotka tulevat laajentumaan, sitä, miten rikollisista teoista saatu hyöty saadaan pois. Se tulee kyllä vähentämään halukkuutta lähteä rikolliseen elämään, kun ne rahat ja kultakellot lähtevät helpommin. Meillä on tosi laaja valikoima, ja kyllä me ollaan siis ennaltaehkäisyynkin panostettu, mutta kun on jäänyt vuosiksi tekemättä näitä kovia toimia, niin näitä on nyt tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitos vastaa vankeuden täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta. Hallitusohjelma sisältää useita vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia kirjauksia, ja viime vuonna eduskunta hyväksyi useita lainmuutoksia, joilla näitä toteutettiin. Tällä esityksellä edistetään vielä toteutumattomia hallitusohjelman tavoitteita. Ensinnäkin, hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan selvitetään, tulisiko poistumislupien edellytyksiä kiristää. Tämän esityksen tavoitteena onkin lisätä turvallisuusseikkojen huomioimista lupaharkinnassa ja tuoda aiempaa selvemmin valvonnan tarpeen arviointi osaksi tuota poistumislupaharkintaa. Näillä muutoksilla edistettäisiin poistumislupamääräysten noudattamista. Toiseksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite selkeyttää ja laajentaa vankilahenkilökunnan toimivaltuuksia tehostetun valvonnan osastoilla. Esityksessä ehdotetaankin uutta sääntelyä tehostetun valvonnan osastoista sekä Rikosseuraamuslaitoksen valvontatoimivaltuuksien selkeyttämistä. Ehdotetut muutokset helpottaisivat toimivaltuuksien soveltamista ja edistäisivät Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuuksia puuttua vankilan järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan tai rikosten tekemiseen vankila-aikana. Kolmanneksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lisätä sakko- ja lyhytaikaisvankien ulkopuolista päihderiippuvuudesta toipumiseen tähtäävää päihdehoitoa. Esityksessä ehdotetaan ulkopuolista laitossijoittelua koskevan säännöstön uudistamista kokonaisuudessaan. Muutosten tavoitteena on parantaa vankien mahdollisuuksia saada päihdekuntoutusta tai muuta tarvitsemaansa tukea jo vankeusaikana. Näiden muutosten lisäksi esitykseen sisältyy useita muita muutoksia, joilla pyritään parantamaan vankilaturvallisuutta ja Rikosseuraamuslaitoksen edellytyksiä huolehtia rangaistusten turvallisesta täytäntöönpanosta. Merkittävänä asiakokonaisuutena on syytä mainita säännösehdotukset, jotka koskevat toimintaa vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Ehdotetun sääntelyn nojalla Rikosseuraamuslaitos pystyisi mukauttamaan rangaistusten täytäntöönpanoa vakavissa häiriötilanteissa, kuten esimerkiksi — meillä oli viime hallituskaudella korona — koronan kaltaisissa pandemiatilanteissa. Kyse voisi olla esimerkiksi vankien toimintojen, tapaamisten, poistumislupien rajoittamisesta tai keskeyttämisestä. Tavoitteena on varmistaa se, että rangaistusten täytäntöönpanosta voitaisiin huolehtia turvallisesti myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi esitykseen sisältyy lukuisia yksittäisiä muutosehdotuksia sekä teknisluontoisia korjauksia vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin. Näillä muutoksilla pyritään selventämään lainsäädäntöä ja helpottamaan sen soveltamista. Kyse on siten laajasta lainsäädäntökokonaisuudesta, jolla parannetaan Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytyksiä. Erityisesti tehostetun valvonnan osastoja sekä valvontatoimivaltuuksia koskevilla lainmuutoksilla edistetään vankilaturvallisuutta ja vaikeutetaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa vankiloissa. Rikosseuraamuslaitos saa työkaluja puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen toimintaan ja rajoittaa sen vaikutusmahdollisuuksia. Esitykseen sisältyy myös muutoksia, joilla parannetaan vankien valmiuksia selviytyä vapautumisen jälkeen siten, että he eivät syyllistyisi uusiin rikoksiin. Uudistukset ovatkin tärkeitä, koska sekä vankeusaikaiseen rikollisuuteen puuttumisella että uusintarikollisuuden vähentämisellä voidaan parantaa osaltaan yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Se on juuri niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi, että tämä on järkyttävää järjestäytynyttä rikollisuutta, kansainvälistä rikollisuutta, jossa ihmistä alistetaan ja hän on täysin esineen asemassa. Tuossa, kun keskustelimme sijaissynnytyksistä, tuli mieleen, että ne on hyvin laajasti Euroopassa kokonaan kielletty tai sallittu hyvin rajatusti. Esimerkiksi täysin kiellettyä se on Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa. Se kertoo siitä, että ihmisen kehoa ei haluta pitää kauppatavarana. Kaupallisessa mielessä se on sallittu tietyissä maissa. Mutta jokainen voi vain kuvitella, jos pakotetaan: Ensin odotat lasta, ja hänet viedään sinulta. Se suru on sellainen, että siitä ei varmaan koskaan toivu. On erittäin tärkeää, että tämä nimenomaisesti mainitaan täällä kriminalisoinneissa. Olen tyytyväinen siitä, että sosiaalidemokraatitkin kehuvat hallitusta tästä työperäisen hyväksikäytön estämisestä. Olemme tehneet tosiaan paljon töitä. Toimme jo aikaisemminkin kriminalisoinnin, joka nyt on hyväksytty. Kiskonnan tapaista työsyrjintää koskeva rikoslain säännös on nyt korvattu kiskontaa työelämässä -säännöksellä ja vielä törkeällä tekomuodolla. Olemme tehneet hyvin paljon muita toimia auttamisjärjestelmään, on pakkoavioliiton kriminalisointi ihmiskaupaksi vielä erikseen. Olemme osoittaneet myös rikosuhrimaksujen korotusten avulla lisärahoitusta työperäisen hyväksikäytön torjuntaan ihmiskaupan uhreille ja kunniaväkivallan uhreille. Me olemme tehneet valtavasti työtä, että ihmisiä ei kohdella kaltoin ja että kriminalisoidaan ja sitten autetaan. Tässä haasteellisessa taloustilanteessa olemme pystyneet kuitenkin lisäämään rahoitusta näihinkin. Kiitän hyvästä keskustelusta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on kyse ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin muuttamisesta. Äsken puhuimme ihmiskaupasta, ja aihe jatkuu. Tässä laitetaan siis tämä muutosdirektiivi täytäntöön. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutosdirektiiviä koskevan ehdotuksen vuonna 22, ja sen tavoitteena on ihmiskaupan ehkäiseminen, torjuminen ja ihmiskaupan uhrien tukeminen. Ihmiskauppa on vakavaa ja monesti kansainvälistä hyväksikäyttöä ja rikos. Tässä esityksessä ehdotetaan ensinnäkin rikoslain ihmiskauppasäännöksen muuttamista siten, että sijaissynnyttäjäksi saattaminen lisättäisiin nimenomaan yhdeksi teon tarkoitukseksi. Tällä ei kylläkään kriminalisoitaisi yleisesti kaikkia sijaissynnytysjärjestelyitä sellaisenaan, vaan jotta kyse olisi ihmiskaupasta, myös ihmiskaupparikoksen muiden osa-alueiden tulisi täyttyä. Kyse olisi tilanteesta, jossa henkilö ei ryhtyisi sijaissynnyttäjäksi aidosti vapaaehtoisesti. Ihmiskauppasäännöksen voidaan katsoa jo nykyään ainakin joissain tilanteissa kattavan sijaissynnytyksen hyväksikäytön, mutta tämä muutos kuitenkin selkeyttäisi asiaa ja mahdollisesti jossain määrin laajentaisi ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin lisättäisiin ihan uusi rangaistussäännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä. Kyse olisi tietoisesta, tahallisesta ihmiskaupan uhrin suorittavan palvelun käyttämisestä, kuten esimerkiksi siivous- ja rakennuspalvelun käyttämisestä. Ehdotettava kriminalisointi merkitsisi ihmiskaupan uhrin suorittamien palveluiden käytön rangaistavuuden laajentamista koskemaan muitakin ihmiskaupan muotoja kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, joka nykyisin on rangaistavaa. Rangaistusasteikko uuden kriminalisoinnin kattamille teoille olisi sakosta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kriminalisoinnilla ehkäistäisiin ihmiskauppaa vähentämällä kysyntää ihmiskaupan kontekstissa suorittaville palveluille. Puhumme siis ennaltaestävyydestä. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan, että mainitun uuden kriminalisoinnin kattamista teoista voitaisiin tuomita oikeushenkilöille yhteisösakko. Lisäksi esityksessä ehdotetaan mainittuun uuteen kriminalisointiin liittyen tarpeelliseksi katsottuja muutoksia pakkokeinolakiin, poliisilakiin ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin. Nämä muutokset koskevat toimivaltuuksia rikoksen tutkimiseksi ja estämiseksi. Toiseksi ehdotetaan muutoksia oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin. Nämä muutokset koskevat rikoksen asianomistajan kuulustelusta esitutkinnassa tehdyn ääni- ja kuvatallenteen käyttämistä tietyissä tilanteissa tuomioistuimessa todisteena, jolloin asianomistaja välttyisi hänen palvelujaan käyttäneiden henkilöiden kohtaamiselta oikeudenkäynnissä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista koskevan vastaanottolain täydennystä. Esityksen valmistelun aikana pyydettiin lausuntoja tästä työryhmän mietinnöstä, ja tätä ihmiskauppasäännösten muuttamista kannatettiin laajasti lausunnoissa. Myös ehdotusta uudesta ihmiskaupan uhrin palvelun käyttämistä koskevasta kriminalisoinnista kannatettiin lausunnoissa melko laajasti, mutta siitä esitettiin myös kriittisiä huomioita. Lausuntopalautteen johdosta säännöksen tahallisuusvaatimusta korotettiin siten, että tietoisuudelle täytyy olla vahva kynnys ja siihen vahvin tahallisuuden aste. Lisäksi jatkovalmistelussa säännöksen enimmäisrangaistus korotettiin kahteen vuoteen vankeutta. Ehdotettavaan uuteen kriminalisointiin liittyvää ehdotusta oikeushenkilön rangaistusvastuusta kannatettiin lausunnoissa laajasti samoin kuin oikeudenkäymiskaaren ja esitutkintalain muutoksia. Myös pakkokeinolain ja poliisilain muutoksia kannatettiin niin ikään useissa lausunnoissa. Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluja on täydennetty ja joitakin pykälätäsmennyksiä on tehty, kuten tuossa edellä totesin. Tarkoituksena on, että nämä lait tulisivat voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä salissa säädettiin joitakin vuosia sitten uusi eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö. Tuo laki edusti monessa suhteessa uudenlaista ajattelutapaa, jossa eläinten hyvinvoinnille ja hyvälle kohtelulle annetaan yhä painavampaa ja myös oikeudellista merkitystä. Selvää kuitenkin on, ja tietysti oli jo tuolloin, etteivät ongelmat ratkaise itseään näin helpolla. Eläinsuojelurikollisuutta ja muita eläinten hyvinvointia vahingoittavia tekoja esiintyy edelleen, eikä näihin tilanteisiin voida aina puuttua riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä meillä on mediasta lukea pahoinpitelyistä, pentutehtailusta, erittäin julmasta kohtelusta. Tällä esityksellä muutettaisiin eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Eläintenpitokiellon määräämistä lisättäisiin niin sanottujen perusmuotoisten eläinsuojelurikosten yhteydessä siten, että kiellon määrääminen säädettäisiin lähtökohdaksi, josta voidaan poiketa vain painavista ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle merkityksellisistä syistä. Lähtökohta siis on, että eläintenpitokielto on määrättävä. Muutoksella lisättäisiin eläintenpitokiellon käyttöä eläinsuojelurikosten yhteydessä, eli taustalla on aina tuomio ja sitten siihen liittyvä eläintenpitokielto. Samalla perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävien kieltojen vähimmäiskestoa korotettaisiin nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Törkeiden eläinsuojelurikosten kohdalla vähimmäiskestoksi säädettäisiin viisi vuotta. Eläintenpitokiellon rikkominen puolestaan säädettäisiin nykyistä ankarammin rangaistavaksi siten, että teosta voitaisiin tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tällä hetkellä tämä on ollut pelkästään sakolla tuomittava. Rangaistusasteikon kiristämisen seurauksena eläintenpitokieltoja voidaan valvoa myös kotirauhan piirissä. Nämä muutokset johtaisivat eläintenpitokiellon tehostumiseen ja sen vaikuttavuuden lisääntymiseen turvaamistoimenpiteenä. Esitykseen sisältyy myös uutena lainsäädäntönä mahdollisuus muuttaa eläintenpitokieltoa tai kumota se tietyin edellytyksin. Tällainen ei ole nykylain mukaan mahdollista, vaikka vaaran eläinten hyvinvoinnin vahingoittamisesta ei enää voitaisi perustellusti katsoa olevan käsillä. Tästä pidennyksestä on ollut julkisuudessa keskustelua jonkun verran, että mitäs nyt sitten, kun se pitenee ja on olemassa ihmisiä, joiden elämäntilanne muuttuu. Tämä kumoaminen on sellainen tapa, että kun eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä esitetään tuntuvasti kiristettäväksi, on perusteltua, että rajoituksia voidaan hellittää silloin, kun vaara eläinten hyvinvoinnille on todistetusti poistunut. Koska taustalla näissä asioissa on kuitenkin eläinsuojelurikos tai muunlainen vakava teko, on perusteltua, että kiellon pitäisi olla voimassa tietty vähimmäisaika ennen kuin muuttaminen tai kumoaminen olisi mahdollista. Tähän uuteen menettelyyn liittyen tehtäisiin myös eräitä lähinnä teknisluonteisia lainsäädäntömuutoksia eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin sekä eläintenpitokieltorekisteristä annettuun lakiin. Kirjasimme kesällä 23 hallitusohjelmaan, että hallitus selvittää eläinsuojelurikosten rangaistuksia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä arvioi mahdollisuudet pidentää eläintenpitokieltoja. Syksyllä 25, noin vuosi sitten, hallitus totesi riihikirjaukseen, että me toteutamme tämän muistion mukaisen lainsäädännön, ja tämä esitys perustuu siihen. Kiitän hallituspuolueita siitä, että saimme tuon kirjauksen viime syksynä, että tämä todella nyt edistyy tällä hallituskaudella. Lainsäädäntöhankkeesta saadussa lausuntopalautteessa esitykseen sisältyviä ehdotuksia on laajalti kannatettu. Eläintenpitokiellon määräämisperusteiden muuttaminen kiellon käyttöä lisäävällä tavalla, vähimmäiskeston pidentäminen sekä kiellon rikkomisen ankarampi rangaistavuus koettiin perustelluksi eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Myös menettely kiellon muuttamiseen tai kumoamiseen koettiin yleisesti tarpeelliseksi. Toki kritiikkiäkin on paikoin esitetty. Nykykäytäntö eläintenpitokiellon määräämisessä ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa nykyisenkään lainsäädännön ja lainsäätäjän tahtoa. Esimerkiksi arviomuistion tekemisen yhteydessä havaittiin, että tuomioistuimet ovat määränneet kuuden kuukauden pituisia eläintenpitokieltoja, vaikka nykyinen laki edellyttää vähintään vuoden pituista eläintenpitokieltoa. Arvoisa puhemies! Eläimiin kohdistetuissa rikoksissa sekä hoidon tai hyvän kohtelun laiminlyönneissä on kyse teoista, jotka kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eläimiin. Ne ovat täysin ihmisen armoilla. Eläin ei voi itse valvoa oikeuksiaan eikä viedä kaltoinkohtelijaansa käräjille. Se on meidän ihmisten tehtävä. Eläinten hyvinvoinnin varmistaminen ja kunnioittava kohtelu ovat jokaisen velvollisuus. Siksi meidänkin on täällä nyt yhdessä huolehdittava siitä, että suojaa ja oikeutta tarvitsevat myös saavat sitä. Toivon asialle pikaista käsittelyä eduskunnassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos, edustaja Rintamäki ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Eerola! Se on juuri näin, että meidän tulee olla näissäkin asioissa kilpailukykyisiä. Me haluamme panostaa yritysten kilpailukykyyn, ja kyllä meillä silloin pitää olla kilpailukykyinen lainsäädäntökin tämäntyyppisissä riidanratkaisumenettelyissä. Yritykset haluavat sopia esimerkiksi juuri tästä välitysmenettelystä sen takia, että ei ole aikaa odotella tuomioistuimen rattaita, vaan he haluavat nopeasti ratkaisun siihen, miten tässä edetään, ja tosiaan on miljoonista kysymys. Tämä nykyinen laki on yli 30 vuotta vanha, joten se on aikakin päivittää. Sen haluaisin sanoa, että tässä hallituksessa ja meillä oikeusministeriössäkin on tehty ihan valtavasti juuri tämäntyyppistä päivitystyötä. Meillä on ollut hallitusohjelmahankkeita kriminaalipolitiikassa, perustuslain muutosta ja hyvin monta laajaa muutosta, mutta myös tämä on yksi niistä, tämä osakeyhtiöiden puoli. Meillä on ollut osakeyhtiölain uudistus, asunto-osakeyhtiölain uudistus, huoneenvuokralain uudistus, asuntokauppalain uudistus ja välitysmenettelylain muutos — valtavia uudistuksia. Tämä hallitus on ollut todella tehokas tuomaan nämä asiat ja korjaamaan näitä asioita. Tietysti kiitän virkakuntaa siitä, että he ovat pysyneet vauhdissa mukana. Työtä on ollut paljon, mutta vielä on paljon tehtäviä tuleville vuosille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä nyt käsiteltävänä on hallituksen esitys uudeksi välitysmenettelylaiksi, joka korvaisi voimassa olevan välimiesmenettelystä annetun lain. Välimiesmenettely on riidanratkaisukeino, joka on vaihtoehto oikeudenkäynnille tuomioistuimessa. Sitä käytetään erityisesti yritysten välisten riitojen ratkaisuun, ja osapuolet vastaavat itse menettelyn kustannuksista. Esityksellä nykyinen välitysmenettelyä koskeva laki uudistettaisiin vastaamaan parhaiten ja paremmin kansainvälisiä käytäntöjä. Tavoitteena on myös lisätä Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja siten edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä. Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaukset välimiesmenettelylain uudistamisesta. Menettelyn nimi muuttuisi välimiesmenettelystä välitysmenettelyksi. Lain terminologian muuttumisen johdosta tehtäisiin teknisiä muutoksia 32 muuhun lakiin. Uudistuksessa otetaan huomioon välitysmenettelyn alalla tapahtuneesta kansainvälisestä kehityksestä ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet. Esityksessä ehdotetaan muun muassa, että välitysoikeus voisi määrätä, että suullinen käsittely tai kuuleminen järjestetään etäyhteydellä. Välitystuomio voitaisiin asianosaisten suostumuksella antaa sähköisessä muodossa ja allekirjoittaa sähköisesti. Esityksen tavoitteena on, että Suomessa on nykyaikainen välitysmenettelylaki, joka turvaa välitysmenettelyn käytön toimivana ja tehokkaana riidanratkaisukeinona. Laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan UNCITRALin mallilakiin. Tavoitteena on näin tehdä kansallisesta välitysmenettelylaista tunnetumpi kansainvälisesti ja siten lisätä kiinnostusta Suomea kohtaan kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä, kuten jo aiemmin totesin. Ehdotettua välitysmenettelylakia sovellettaisiin sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välitysmenettelyissä, joissa välitysmenettelyn paikaksi on sovittu Suomi. Kansallisen välitysmenettelylain sisältö vaikuttaa siihen, minkä maan ulkomaiset toimijat valitsevat välitysmenettelyn paikaksi. Koska ehdotettu laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun UNCITRAL-mallilakiin, uudistuksen odotetaan lisäävän kansainvälisen liike-elämän luottamusta Suomen sääntely- ja toimintaympäristöön ja siten lisäävän Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana. Tämän arvioidaan pitkällä aikavälillä vahvistavan kotimaisten oikeudellisten ja muiden asiantuntijapalvelujen kysyntää ja välillisesti hyödyttävän myös muuta palvelusektoria. Jos välitysmenettelyn paikkana on Suomi, istunnot yleensä järjestetään Suomessa, minkä vuoksi yrityksille aiheutuu vähemmän kustannuksia. Uudistus voi siten pitkällä aikavälillä myös alentaa yritysten riidanratkaisukustannuksia. Välitysmenettelyä koskevien asioiden käsittely tuomioistuimessa ehdotetaan keskitettäväksi Helsingin hovioikeuteen ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Keskittäminen edistäisi näitä asioita koskevan asiantuntemuksen vahvistumista ja oikeuskäytännön yhtenäisyyttä. Helsingin hovioikeuteen keskitettäisiin muun muassa välitystuomion kumoamista ja täytäntöönpanoa koskevat asiat. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen keskitettäisiin välitysoikeuden asettamiseen liittyvät asiat ja välitysoikeuden palkkioita koskevat muutoksenhakuasiat. Lait tulisivat voimaan keväällä 27, noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. — Kiitos.

Kiitos, puhemies! Joo, no ehkä me sitten puhuimme vähän eri asiasta. Tarkoitin itse sitä, että on esitetty, että jos kaikille määrättäisiin ennakkomaksu — tämmöistäkin keskustelua on käyty — niin se ratkaisisi tämän ongelman, ja itse en pidä hyvänä ajatuksena, että kaikille annetaan ennakkomaksu, mutta juuri yritetään etsiä sitä keinoa, että se koskisi tällaista henkilöä, joka sitten käyttää sitä oikeutta väärin. Eihän se aina ole aiheeton valitus, vaan siinä on voinut olla perusteltu syy henkilöllä kokea asia, esimerkiksi olla verottajan kanssa eri mieltä siitä ratkaisusta. Jos häviää sen juttunsa ja tulee se maksu, niin jos se olisi automaattinen, silloin taas voisi ajatella, että hän on niin kuin aiheeton valittaja. Eli tämä ei ole yksinkertaista, mutta on tarkoitus, että alkuvuodesta meillä olisi esitys, joka lähtee lausunnoille. Uskon, että meidän virkamiehet nyt pakertavat tämän kanssa. Itse aion osallistua siihen, ja saa tuoda ideoita. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hyvää keskustelua. — Tämä oli hyvä nosto, että huomasitte sieltä esityksestä tämän, että ulkomaalaisasiat ovat muodostaneet jopa puolet korkeimman hallinto-oikeuden asiakannasta vuosina 20—25. Kun kokoonpano saadaan pienemmäksi, niin totta kai se säästää sitä niin, että ihmiset voivat hoitaa muita asioita. Siellä on paljon asioita, verotukseen liittyviä, lasten huostaanottoon liittyviä, erittäin tärkeitä asioita. Tämä on hyvä huomio, ja tietysti siinä on omat rajoituksensa, ja tämmöistä työtä pitää jatkaa. Olen tuomassa myös etäyhteydet hallintotuomioistuimiin, ja se on tulevaisuutta, etäoikeudenkäynnit. Etäoikeudenkäynneissä perusmuotoisiin riita-asioihin ja käräjäoikeuksiin olevaan esitykseen jouduttiin tekemään tiettyjä rajauksia perustuslaillisista tulkinnoista johtuen silloin eduskuntakäsittelyssä, ja se ei tietysti ehkä toteutunut ihan niin laajana kuin olisimme toivoneet, mutta ehkäpä teknologia muuttuu ja kehittyy, jotta saamme vielä tehokkaammin käyttöön erilaiset tämäntyyppiset automaattiset ja tekniset ratkaisut, koska niitä me tarvitsemme tulevaisuudessa myös tehostamaan oikeudenkäyttöä. Tekniikka on meidän tukena. Niin kuin varmaan huomasitte, niin hallitus riihessään päätti kirjauksista koskien tätä sarjavalitusta. Ensinnäkin valtiovarainministeriössä on muutos kuntalakiin. Kuten siinä kirjauksessa lukee, on tarkoitus rajata sitä valittajien piiriä koskien asuinkiinteistöjen kauppaa, niin että siitä voisivat lähtökohtaisesti vain osapuolet valittaa. En tiedä, missä vaiheessa se on valtiovarainministeriössä, mutta se on luvattu tuoda nyt syksyllä. Siinä on yksi ratkaisukeino. Sitten edustaja Zyskowicz sanoi tuon ennakkomaksun kymmenkertaiseksi tai mitä se olisi: ihan hyvä idea sinänsä, mutta kun se pitäisi kohdistaa niille ihmisille, jotka tätä tehtailua tekisivät. Jos minä nyt vain nostaisin sitä ja ministeriössä todettaisiin, että nostetaan kaikki maksut, niin ne koskisivat kaikkia ihmisiä veroasioissa ja muuten. Se pitää tietysti rajata järkevällä tavalla, että se ei kohdistu niihin ihmisiin, jotka asianmukaisesti valittavat asioista. Tästä syystä tässä samassa yhteydessä katsotaan tätä seuraamusmaksua. Esimerkiksi Ranskassa on käytössä seuraamusmaksu: jos todetaan, että olet käyttänyt oikeutta väärin, voit joutua maksamaan jopa 10 000 euroa. Mutta toki odotan nyt mielenkiinnolla, löytävätkö virkamiehet sieltä ennakkomaksupuolelta juuri tähän kysymykseen ratkaisun, koska minusta ajatus siitä, että me nostamme kaikkien maksuja, ei varmaankaan ole reilua niille, ketkä eivät mitenkään häiriköi, vaan asiallisesti valittavat, niin kuin Suomessa saa valittaa. — Kiitos. [Ben Zyskowicz pyytää vastauspuheenvuoroa]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia korkeimman hallinto-oikeuden, hallinto-oikeuksien ja vakuutusoikeuden kokoonpanoja koskevaan säätelyyn. Tämä esitys juontuu korkeimman hallinto-oikeuden jo vuonna 21 valtioneuvostolle tekemään esitykseen lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä, jossa ehdotettiin juuri näiden kokoonpanosäännösten päivittämistä ja muuttamista. Oikeusministeriö laati valmisteluun ensi vaiheessa hallinto-oikeuksien kokoonpanosääntelyn tarkistamistarpeista arviomuistion, josta järjestettiin lausuntokierros jo vuonna 2023. Uudistamista valmisteltiin sen jälkeen työryhmässä, jota on tukenut erillinen seurantaryhmä, joten huolellista työtä näissä arvioissa on tehty. Tämä mietintö oli lausunnoilla syksyllä 25, ja tätä on tämän palautteen pohjalta eräiltä osin täsmennetty. Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan oikeusprosesseja sujuvoitetaan osana suomalaisen oikeusvaltion ja demokratian vahvistamista. Tavoitteena on oikeusprosessien nopeuttaminen ja sujuvoittaminen ottamalla samalla huomioon ihmisten oikeusturva ja perusoikeudet. Tämä esitys toteuttaa osaltaan näitä kirjauksia. Hallitus ehdottaa hallintotuomioistuinten kokoonpanosääntelyn uudistamista siten, että se mahdollistaisi kokoonpanojen käytön eri asioissa nykyistä joustavammin ja ajantasaisemmin sekä siten, että lainkäyttäjien työpanos voidaan kohdentaa asioiden käsittelyyn mahdollisimman tehokkaasti. Uudistuksilla siis edesautetaan hallintotuomioistuimien voimavarojen keskittämistä vaativien asioiden käsittelyyn. Tämä tukee tuomioistuimia niiden hoitaessa ydintehtäväänsä oikeusturvan ylläpitäjinä. Suurimmat muutokset kohdistuisivat hallinto-oikeuksia koskevaan säätelyyn. Muutosten yhteydessä hallinto-oikeuksia koskeva sääntely sijoitettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, joka muutoinkin jo koskee oikeudenkäyntimenettelyä hallintoasioissa. Voimassa oleva hallinto-oikeuslaki, johon kokoonpanosääntely nykyisin on sijoitettu, kumottaisiin tarpeettomana. Hallinto-oikeuksien peruskokoonpano säilyisi edelleen kolmijäsenisenä. Voimassa oleva kevyempiä yhden ja kahden jäsenen kokoonpanoja koskeva sääntely, joka perustuu suoriin lakiviittauksiin, on jäänyt ajasta jälkeen ja hajaantunut osittain epäjohdonmukaiseksi. Kevyempiä kokoonpanoja koskevassa sääntelyssä ehdotetaan siirryttävän yleiskielisiin ilmauksiin. Samalla luetteloa kevyempien kokoonpanojen ratkaistavissa olevista asioista ajantasaistetaan ja laajennetaan. Lisäksi sääntelyä ehdotetaan joustavoitettavan erinäisin keinoin. Esimerkiksi välitoimia koskevat ratkaisut voitaisiin tehdä myös jatkossa ilman esittelyä. Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen osalta mahdollistettaisiin, että tuomioistuimeen voitaisiin nimittää yhtä hallintotuomaria useampi hallintotuomari. Siellä on vain yksi hallintotuomari, ja voimassa oleva sääntely rajoittaa tämän määrän yhteen. Ahvenanmaalla on kuitenkin ollut viime vuosina tarvetta määräaikaiselle lisäresurssille sielläkin ilmenneiden ruuhkien purkamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ja vakuutusoikeuden kevyempien kokoonpanojen päätösvaltaa laajennettaisiin tietyissä asioissa. Vakuutusoikeuden sääntelyä ehdotetaan myös yhdenmukaistettavan suhteessa muihin hallintotuomioistuimiin ottaen kuitenkin huomioon sen erityispiirteet erityistuomioistuimena. Vakuutusoikeudessa mahdollistettaisiin lisäksi notaarien toimiminen esittelijöinä, mikä on jo pitkään ollut mahdollista hallinto-oikeuksissa. Ehdotuksen kohteena oleviin hallintotuomioistuimiin lisättäisiin kaikkiin uusi laajennetun kokoonpanon muoto. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse olisi vahvennetun jaostokokoonpanon istunnosta, kun taas hallinto-oikeuksissa ja vakuutusoikeudessa vahvennetun osastokokoonpanon istunnosta. Näissä uusissa jaosto- ja osastorajat ylittävissä vahvennetuissa kokoonpanoissa voitaisiin käsitellä useampaa kuin yhtä jaostoa tai osastoa koskevia asioita. Kyseessä on sellaisia oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta merkittäviä asioita, joissa nykyisin joudutaan varsin monesti turvautumaan raskaaseen täysistuntomenettelyyn. Ehdotuksiin lukeutuu edellä mainittujen seikkojen lisäksi muitakin muutoksia, joista osa on varsin teknisiä. Ehdotettujen muutosten arvioidaan kokonaisuudessaan tehostavan ja sujuvoittavan hallintotuomioistuinten työtä. Arvoisa puhemies! Lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan samanaikaisesti vuoden 2027 alussa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kerroin juuri, että esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan direktiivin hallituksen esitys lähti juuri lausunnoille, ja siellä on esityksiä tähän, eli esimerkiksi se esitys on tulossa. Jos meillä vain olisi tämmöinen taikasauva tästä, että tämä viha loppuu tuolla sosiaalisessa mediassa, niin minä käyttäisin sitä nyt — se on loppu — mutta kun se ei ole ihan näin yksinkertaista. Kuten tuotiin esille, siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat anonyymejä. Vaikka meillä olisi pykälät — meillä onkin tällä hetkellä pykäliä: kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen — niin miten sinä löydät sen henkilön ja missä hän ylipäätään asuu, asuuko hän maapallon toisella puolella, ja näin poispäin? Se on se haaste. Voi olla, että tulevaisuudessa on näin, että sosiaalisessa mediassa tulee olla omalla nimellään. Kyllä minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni naamatusten, mutta onko sinulla sitten pokkaa sanoa se sieltä anonyymisti — tämä on yleinen keskustelu. Me ollaan laitettu tässä vaikeassa tilanteessa, kun me nostettiin rikosuhrimaksuja, tällekin vuodelle 700 000 euroa lisää Rikosuhripäivystykseen ja Nollalinjaan. Siellä on paljon matalan kynnyksen palveluita, ja sekin on erittäin hyvä asia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on ollut äärettömän tärkeätä keskustelua, mutta katsoin otteita tästä tuoreesta Tilastokeskuksen tutkimuksesta, ja haluaisin nostaa nyt semmoisen asian esille kaikille kansalaisille, että täällä on tyttöuhrien ja poikauhrien määrä ollut kasvussa. Eli kysymys on pienistä lapsista, ja poikien osuus uhreista on tyypillisesti suurin kaikkein nuorimpien lasten joukossa. Tämä on todella hälyttävää. Me puhutaan nyt pelkästään naisista ja miehistä, mutta minä nostan nyt tähän sen, että lapsia Suomessa ei lyödä. Sitten täältä ilmenee myöskin, että ulkomaalaistaustaisten osuus perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista oli selvästi suurempi kuin heidän osuutensa Suomen väestöstä — tämä on suoraa sitaattia Tilastokeskuksen tilastoista. Tämän takia me ollaan puututtu myös kunniaväkivaltaan aikuisten osalta ja siihen, että naiset saavat Suomessa tietoisuutta, että lapsia ei täällä pahoinpidellä. Tämä on erittäin huolestuttavaa, ja meidän täytyy yhdessä viedä viestiä. Jos meillä poikia ja tyttöjä pahoinpidellään — ja tässä isossa ryhmässä on ollut siinä kasvua — niin se on todella huolestuttavaa. [Laura Huhtasaari: Paras puheenvuoro!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Me teemme valtavasti työtä eri sektorilainsäädännöissä siinä, että tieto kulkisi paremmin. Jos otan esimerkiksi konkreettisia asioita: Meillä on meneillään — pyydän nyt kaikkia tutustumaan — naisiin kohdistuvan väkivallan direktiivin täytäntöönpano, ja se lähti lausunnolle. Sinne on tulossa muun muassa uudistus, jota ehdotetaan esitutkintalakiin, että seksuaalirikoksen tai lähisuhdeväkivallan asianomistajaan kohdistuvan väkivallan riskin ja suojelun tarpeen arviointia pitää jatkuvasti uudelleen tehdä, mikäli tämmöistä perheessä havaitaan. Esimerkiksi tämä on erittäin tärkeä uudistus. Viranomaisten pitää olla hereillä siinä, että jos on tapahtunut väkivaltaa tai sen uhkaa perheessä, niin täytyy selvittää, onko siellä mahdollista, että perhe joutuu väkivallan uhriksi. Pyydän tutustumaan tähän esitykseen. Tämä on lähtenyt juuri lausunnoille, ja siellä on esimerkiksi tällainen pykälä. Tiedonvaihto, sen parantaminen, on äärimmäisen tärkeää aivan kaikessa: jos tieto ei kulje, niin se pysähtyy yhteen henkilöön.

Kiitos, tärkeä kysymys. Kuten tuossa aikaisemmassa vastauksessa yritin hieman avata, niin ensinnäkin sitä, onko joku teko todellinen vai ei, on hyvin vaikea erottaa. Ja kyllä se on erittäin tärkeää, miten meistä jokainen käyttäytyy, oli sitten nainen, mies, tyttö tai poika, miten me toisiamme kohtelemme, miten me toisillemme puhumme. Tämäkin keskustelu on erittäin tärkeä viesti kaikille, jotka tätä katsovat, että väkivalta ei ole koskaan minkäänlainen ratkaisu yhtään mihinkään asiaan. Myös oikeusministerien kesken puhumme usein EU-pöydissä siitä, kuinka vaikeaa nimenomaan tätä internetissä tapahtuvaa materiaalin leviämistä, väkivalta- ja muun materiaalin, on hallita. Toisaalta pitää erottaa sekin, että on olemassa elokuvia, lyhytpätkiä ja huumoria. Kriminalisointi näissä asioissa on hyvin haasteellista mutta ei koskaan mahdotonta, ja sitten toisaalta sen tutkinnan pitää olla myös sellaista, että siihen on riittävästi osaavia henkilöitä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kuten kerroin, me olemme tehneet tuossa todella paljon ja myös EU:ssa käydään erilaisia keskusteluja. Erityisen haastava on juuri sosiaalinen media ja siellä liikkuva aineisto. Me itse huomaamme jatkuvasti joka päivä, että onko tämä totta, eikö tämä ole totta ja miten voisimme sen tunnistaa. Itse näen, että myös näillä alustojen pitäjillä on valtava vastuu siitä, että he kontrolloisivat sitä, mikä on todellista materiaalia ja mikä ei. Tällä kaudella lakivaliokunta käsittelikin myös nämä väkivaltavideoiden kuvaamiset. On kriminalisoitu esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta, tappaminen, lapsiin kohdistuvat seksuaaliteot. Ne on kriminalisoitu. Vaikka ne olisivat deepfake, niin niitä voidaan ottaa tekijän hallusta pois. Me olemme laittaneet valtavasti rahaa rikosten, kunniaväkivallan, parisuhdeväkivallan, seksuaaliväkivallan ehkäisyyn, mutta tämä on uusi ja jatkuvasti kehittyvä ilmiö. Kyllä myönnän sen, että meidän on yhteiskuntana hyvin vaikea pysyä perässä. Rikolliset tuntuvat olevan aina [Puhemies koputtaa] kaksi askelta edellä.

Kiitos, arvoisa puhemies! En voisi enempää yhtyä pääministerin puheenvuoroon. On se nyt kumma juttu, että läheiseen pitää käydä käsiksi, on se entinen puoliso, lapsi tai nykyinen puoliso. Kyllä tämä on asia, josta meidän tulee yhteiskunnassa päästä eroon. Jokaisen pitää voida erityisesti läheisessä suhteessa luottaa siihen, että se läheinen, vaikka jotain erimielisyyttä on, päälle ei käy. Kuten pääministeri totesi ja oikeusministeriö tiedottikin muutama päivä sitten, mehän olemme tehneet ensinnäkin todella paljon esimerkiksi kriminalisointeja: silpominen, pakkoavioliitto. Meillä on selvityksiä vireillä, esimerkiksi tämä pannan käyttö lähestymiskieltotilanteissa. Sitä on valitettavan vähän käytetty, ja se on erittäin harmillista. Sitä selvitetään. Mitä tulee pakottavaan kontrolliin, niin hallitusohjelmaan on kirjattu, että se käydään läpi, ja sitä tehdään oikeusministeriössä. Sitä en uskalla luvata, että se enää tällä hallituskaudella eduskuntaan ehtii, mutta olen äärettömän iloinen siitä, kuinka paljon me olemme pystyneet tekemään kaiken tämän ison ruuhkan keskellä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos kiitoksista. Me olemme tästä itse uudistuksesta sinänsä yksimielisiä. Tosiaan tuossa edustaja Kilpi toi mieleen viime kauden. Siellä olimme, edustaja Kilpi, Keto-Huovinen ja monia muita meiltä — ministeri Rantanenkin oli siellä hetken aikaa, kunnes siirtyi hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi — ja toimme siellä myös paljon ideoita, joita nyt olemme tällä kaudella tuoneet eteenpäin. Tämä oli yksi asia, jota lakivaliokunta silloin kuulemisten perusteella pohti — sehän tapahtuu kuulemisten perusteella asiantuntijoiden vuoksi. Silloin me katsoimme kuitenkin, että kukaan ei voi mennä katsomaan videotallenteita tallennuslaitteiden kanssa, mutta idea on se, että äänitallenteen voi luovuttaa. Ehkä tässä keskustelussa vähän tuntui, että on jotain ongelmia, ettei sinne saa mennä. Siis kaikki asianomaiset sinne saavat mennä ja heidän pitää saada sinne pääsy, mutta kuulemisissa ja mietinnössä meillä oli ajatuksena se, että suojataan näitä esiintyviä henkilöitä videon leviämiseltä, koska se on hieman eri asia, jos on äänitallenne, kun voi olla vaikka haavoittuva ihminen. Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu, mutta ainahan sitä voi myös miettiä uudelleen. Ruotsissahan tämä on tullut voimaan jo 2008, eli me ollaan aika paljon jäljessä. Siellä on tämä videotallennejärjestelmä. Siellä oli alkuvuosina ollut haasteita ja opettelemista, mutta virkamiehet kertoivat minulle, että tuossa 2018, kun he vierailivat Ruotsissa, se oli jo loistavasti käytössä ja oli sujuvoittanut prosesseja. Oli juuri tämä, ettei tarvitsisi mennä uudestaan, että on ahdistavaa, voi olla todella epämiellyttävää siellä odotella. Mitä tulee näihin käsittelyjen peruuntumisiin, niin meillähän on myös siitä olemassa hallituksen esitys täällä eduskunnassa — voi olla, että se on jo hyväksyttykin — että poissaolokäsittelyjä ja kirjallisia käsittelyjä voidaan pitää helpommin. Me olemme kyllä tehneet valtavasti työtä, ja kiitos teille siitä tuesta, jota olen saanut. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunnan vuonna 22 eli viime hallituskaudella hyväksymä videotallenneuudistus saatetaan voimaan. Tämä merkitsee sitä, että käräjäoikeudessa vastaanotettavat todistajan kertomukset ja muu suullinen todistelu tallennetaan videolle. Videotallennetta käytettäisiin mahdollisessa muutoksenhaussa hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Uudistus on jäänyt odottamaan sitä, että voimaantulolle on olemassa tekniset valmiudet, muun muassa tietojärjestelmä ja laitteisto. Niiden hankinnasta on vastannut riippumaton Tuomioistuinvirasto. Erityisesti tietojärjestelmän valmistuminen on viivästynyt valitettavan paljon. Alkuperäinen tavoite oli, että uudistus tulisi voimaan jo vuonna 2023. Tämän uudistuksen voimaantulo edellyttää sitä, että tekniikka toimii ja että tuomarit saavat riittävän koulutuksen. On äärimmäisen tärkeää, että uudistusta ei oteta käyttöön ennen kuin laitteet ja järjestelmä toimivat ja niitä osataan myös käyttää. Tuomioistuinviraston mukaan tuomioistuimet ovat valmiit uudistuksen käyttöönottoon 1. päivä lokakuuta kuluvaa vuotta. Arvoisa puhemies! Videotallenneuudistus on historiallinen muutos, jonka voimaantuloa on kovasti odotettu oikeuslaitoksessa. Se on tärkeä osa oikeudenkäynnin sujuvoittamista, joka on yksi hallituksen kärkiteemoista oikeudenhoidon alalla, ja näitä esityksiä onkin jo tuotu hyvin paljon. Suomessa on ajateltu, että oikeudenkäynnin tulee olla mahdollisimman sujuvaa, kustannuksiltaan edullista ja ennen kaikkea lopputulokseltaan oikeaa. Tähän pyritään. Puutteita on vielä, ja paljon on myös tehtävää — se myönnetään. Videotallenneuudistus toteuttaa juuri näitä tavoitteita. Ajan kulumisen myötä muistikuvat haalistuvat ja kertomukset voivat jopa muuttua. Siksi on tärkeää, että hovioikeudessa voidaan katsoa videolta, mitä todistaja on kertonut käräjäoikeudessa. Se palvelee myös asianomistajia ja todistajia, joiden ei yleensä tarvitse saapua toista kertaa tuomioistuimeen kertomaan samoista asioista. Oma kysymyksensä on, kuinka nopeasti videotallennusta aletaan käyttää, kun tekniset valmiudet siihen ovat kerran olemassa. Omasta mielestäni näin täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti. Siksi hallitus esittää, että uutta menettelyä noudatetaan käräjäoikeudessa kaikissa jutuissa heti lain voimaantulon jälkeen. Ainoa poikkeus ovat ne jutut, joissa pääkäsittely on kesken lakien tullessa voimaan. Arvoisa puhemies! Samassa yhteydessä hallitus esittää muutamia teknisiä korjauksia säännöksiin, jotka koskevat asioiden vireilletuloa tuomioistuimissa. Tarkoituksena on selventää oikeustilaa, ei sinänsä muuttaa sitä. Digi ensin ‑hanke, jota eduskunta käsitteli aikaisemmin tänä vuonna ja jossa säädetyt lait ovat tulleet voimaan huhtikuussa kuluvaa vuotta eli 26, synnytti epäselvyyden esimerkiksi siitä, voiko valituksen käräjäoikeuden tuomiosta toimittaa sähköisesti määräajan viimeisenä päivänä vielä virka-ajan päätyttyä eli kello 16.15:n jälkeen. Lainkohtaa selvennetään siten, että sähköisesti määräajan päättymispäivänä virka-ajan päättymisen jälkeen toimitettu valituskirjelmä olisi saapunut määräajassa. Tällaiset vireilletuloa koskevat säännökset eivät voi olla epäselviä, koska ne voisivat johtaa vakaviin oikeudenmenetyksiin. Siksi oikeusministeriössä on hyvin nopealla tahdilla valmisteltu nämä muutosehdotukset, jotka on liitetty tähän hallituksen esitykseen. Niiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies, oikein mielelläni! Tarkoitin tuossa puheessani sitä, että korkein oikeus oli katsonut — tai ainakin näin minulle virkavastuulla virkamiehet ovat tuoneet esille — että oikeustilan olisi pitänyt olla jo tuollainen. Se on totta, kuten edustaja Zyskowicz sanoi, että siitä alkoi hässäkkä, elikkä oikeuskäytäntö meni sekavaksi, ja se selkeytetään tässä. Silloin kun näitä keissejä tuli jo siinä 24 lopulla, muistan keskustelleeni monien kanssa tästä, ja annoin virkamiehille ohjeen, että katsokaa ja etsikää tähän ratkaisut. Kiitän tätä työryhmää ja oikeusministeriön virkavalmistelua, lainsäädäntöneuvos Korpista siitä, että hän on löytänyt ja he ovat löytäneet käytännössä tämän vaarallisen henkilön perusteen sinne uudeksi vangitsemisedellytykseksi. On hyvä huomata, että tämä uusi vangitsemisperuste on erittäin hyvin rakennettu. Siellä tuodaan nimenomaan indikaattoreita siitä, mikä on esimerkiksi pakenemisvaaran todennäköisyys. Elikkä jos on esimerkiksi rikollisen toiminnan järjestäytyneisyys, suunnitelmallisuus tai joku muu, niin se puoltaa vahvasti sitä, että voi olla, että poistuu maasta, ja silloin pitäisi olla jopa vastanäyttöä siitä, että ei poistu. Elikkä tämä on erittäin hyvä pykälä vakavissa ylitörkeissä rikoksissa siihen, että ihmiset saadaan pidettyä kiinni. Itse en voi ministerinä ottaa kantaa näihin kaikenlaisiin tapauksiin, mitä on ollut, mutta nyt meillä on ainakin nämä aukot sinänsä korjattu. Sitten olisin sanonut tästä pysäköinninvalvonnasta, vaikka edustaja Kiljunen jo lähti, että tämä on selvityksessä oikeusministeriössä, niin että se etenee nyt toisin kuin edellisen hallituksen aikana. Silloin sosiaalidemokraattisen puolueen edustajat tekivät siitä lakialoitteen, jonka itsekin allekirjoitin. Valitettavasti se ei edennyt pääministeri ja sosiaalidemokraatti Sanna Marinin hallituskaudella, mutta sekin etenee.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus varmistaa, että muun muassa pakkokeinolaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla, arvioidaan jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän säätäminen ja hallitus mahdollistaa nykyistä laajempien salaisten pakkokeinojen käytön rikollisjengeissä aktiivisesti toimivan henkilön kohdalla. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin lainsäädäntöön lisättäväksi säännökset salaisesta paikkaan kohdistuvasta etsinnästä ja osallistuvan tietolähteen käytöstä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että ampuma-aserikos lisättäisiin ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaksi perusterikokseksi. Kyse on merkittävästä ja tarpeellisesta pakkokeinolain muutosesityksestä erityisesti vakavien rikosten selvittämistoimivaltuuksien parantamiseksi. Yhteiskunnan intressi selvittää rikos on sitä suurempi, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Esityksessä ehdotetut lainsäädäntömuutokset antavat toimivaltaisille viranomaisille kaivatut lisämahdollisuudet selvittää vakavia rikoksia. Toimintaympäristö erilaisine uusine toimintamahdollisuuksineen rikosten toteuttamiseksi on muuttunut. Esityksen tavoitteena on saattaa viranomaisten keinot hieman lähemmäs sitä toimintatasoa, jolla rikolliset esimerkiksi toimintaympäristön muutoksen ansiosta pystyvät toimimaan. Usein tuntuu, että he ovat aina vähän edellä, mutta me tulemme vahvasti perässä. Lisäksi pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä selkeytettäisiin ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Muun ohella korkeimman oikeuden keväällä 24 antaman ratkaisun mukaisesti lakia selkeytettäisiin siten, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttäisi aina jonkun pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Vaikka vangitseminen edellyttäisi jatkossa rikoksen vakavuudesta riippumatta jonkin erityisen edellytyksen käsilläoloa, esityksessä korostetaan tästä huolimatta sitä, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus olisivat vangitsemisen edellytyksiä koskevassa arvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä, jotka voisivat vahvasti osoittaa yhden tai useamman erityisen edellytyksen käsilläoloa. Esityksessä todetusti ylitörkeiden rikosten osalta jo rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan vahvan perustan vangitsemiselle, eikä karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaarasta edellytettäisi yhtä vahvaa selvitystä kuin tehtäisiin lievempien rikosten kohdalla. Tämä on hyvin loogista. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että oikeustila ei syntynyt edellä viitatun korkeimman oikeuden ratkaisun johdosta, vaan käytäntö on muotoutunut jo aikaisemmin ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Viitatussa korkeimman oikeuden ratkaisussa käytännössä muistutettiin tästä ja huomioitiin lain epäselvyys tältä osin, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen ei voisi perustua pelkästään rikoksen vakavuuteen vaan edellyttäisi aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Jatkossakin on tärkeää, että esitutkintaviranomaiset vaatimuksissaan perustellen vetoavat jatkamis‑, karttamis‑ ja sotkemisvaaraan. On hyvä huomata, että esityksessä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi vangitsemisen edellytyksiä täysin uudella vangitsemisperusteella, joka tulisi sovellettavaksi, kun rikoksesta epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämän uuden vangitsemisperusteen arvioinnissa keskeisessä asemassa olisivat muun muassa rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tämän käyttäytyminen ja yhteydet rikollisjoukkoon, sekä epäiltyyn rikokseen ja teko-olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai epäillylle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Perusteen soveltaminen ehdotetaan rajattavaksi ylitörkeisiin rikoksiin eli niihin, joissa rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta. Eräissä vertailumaissa onkin säädetty vangitsemisesta vastaavin turvallisuusperustein. Tämä löydettiin virkavalmistelussa kansainvälisistä oikeuskäytännöistä meille uudeksi vangitsemisperusteeksi. Esityksen tarkoituksena onkin selkeyttää lainmukaisia vangitsemisen edellytyksiä huomioiden edellä mainittu kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö sekä turvata vangitsemisen mahdollisuus vakavien rikosten osalta. Muutosehdotuksella ei vaikeuteta vangitsemista nykyisestä tilanteesta vaan päinvastoin selkeytetään lainsäädäntöä, jotta vangitseminen olisi mahdollista aina silloin, kun edellytykset sille täyttyvät, tietysti huomioiden vielä tämä uusi vangitsemisperuste. Lausuntokierroksella useat lausunnonantajat pitivät ehdotuksia ja esityksen tavoitteita joko kokonaisuudessaan tai tietyiltä osin kannatettavina, perusteltuina ja laadukkaasti sekä huolellisesti kirjoitettuina. Tämä on erinomainen lähtökohta pakkokeinolain muutoksia koskevalle hallituksen esitykselle ja eduskuntakäsittelylle. Esityksessä ehdotettavilla lainmuutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä viranomaisvaikutuksia, mutta luonnollisesti uusi sääntely toimivine toimintatapoineen edellyttää tietynasteista panostusta ja tietysti henkilöstön koulutusta. Arvoisa puhemies! Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden kielteiset vaikutukset yhteiskunnalle ovat ilmeiset. Esitetyt muutokset korostavat hallituksen tavoitteita parantaa toimivaltaisten viranomaisten rikostenselvittämismahdollisuuksia ja siten parantaa yhteiskunnan turvallisuutta. Se on ollut tällä hallituskaudella koko ajan takaraivossa: yhteiskunnan turvallisuus. Rikostorjunnan tehostamisella voidaan ennakollisesti estää vakavia perusoikeuksiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Samoin rikosten selvittäminen on tavoite, jonka saavuttamista yleinen etu ja yhteiskunnallinen intressi voimakkaasti edellyttävät. Esitettyjen lainmuutosten ehdotetaan tulevan voimaan tämän vuoden kuluvana syksynä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hieman jää epäselväksi nyt, kun täällä on puhuttu, että on tärkeää, että elinkeinonharjoittaja maksaa ja haittaaja maksaa, ja sitten toisaalta on vaadittu, että valtion pitäisi lunastaa näitä maita, ja se maksaisi valtiolle. Silloinhan se ei olisi niin, että tämä harjoittaja maksaa. Tässä ei ole mitään muuta kuin se, että hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvauksen, eli tämä lähtee nimenomaan aiheuttaja maksaa -periaatteesta, ja puheenvuoroissa tuotiin minusta hieman vääristyneesti tätä asiaa esille. Nyt muistutan: Nykyisin ei voida asettaa näitä velvoitteita nollavelvoitelaitokselle lähtökohtaisesti ilman haltijan suostumusta, ja tällä mahdollistetaan, että elinvoimakeskus voi tätä tehdä. Se on kalatalousasiantuntija, ja en minä nyt siitä lähde, että viranomainen ei hoida jatkossa näitä tehtäviä, kun täällä sanotte, että tämä on aivan hampaaton ja aivan turha lainsäädäntö. Nyt kuitenkin muistutan, että tässäkin vaikeassa tilanteessa Orpon ja Purran hallitus tuo tämänkin esityksen. En haluaisi olla ikävä, mutta te ette saaneet viime kaudella, vihreät, tätäkään tuotua. Tässä on haettu tasapainoa. [Puhemies koputtaa] Tässä ei ole kenenkään lauluja lauleltu, vaan suomalaisten etua.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Tosiaan tässä edustaja Mikkonen toi esille sen, että oikeusministeriössä on hyvin pienet resurssit ja osaaminen juuri tähän alueeseen. Siellä on tosiaan ollut lunastuslainsäädäntö, ja siinä oli merkittäviä muutoksia ja selvitettävää, niin että se ei ollut mitenkään valmis, ja jos se olisi ollut, se olisi viime kaudella tuotu. Se tuotiin tällä hallituskaudella, ja sitä oli kymmenen vuotta valmisteltu. Olen mielestäni ministeriön kanssa onnistunut hyvin tuomaan hyvin vanhoja lakeja, joita on odotettu vuosikausia, mutta mennään siihen toiste. Pieniä patoja koskeva hankeselvitys on vireillä tässä hyvin pienessä virkamiesvalmistelussa, mikä meillä on, ja siellä on myös kriisivalmiuteen valmistelua. He tekevät kyllä parhaansa. Haluan sanoa tästä lainsäädännöstä ja arvioista, että tässä on haettu tasapainoa sekä ympäristöperusoikeuden että omaisuudensuojan välillä, ja muun muassa arviointineuvosto on antanut tälle erittäin hyvän arvosanan näistä erilaisista vertailuista. Mitä tulee sitten tähän, että lunastusmahdollisuus otettiin pois tästä lainsäädännöstä, niin tämä työryhmä silloin viime hallituskaudella tosiaan esitti tällaista perustetta, ja sitten toisaalta täällä muuten monissa puheenvuoroissa tuotiin esille juuri se ajatus, että aiheuttaja maksaa. Tämä laki lähtee siitä, että aiheuttaja maksaa ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvausta. Mutta jos täällä ajatellaan, että aiheuttaja maksaa, ja jos valtio lunastaa hyvinkin elinkaarensa loppupuolella olevia voimalaitoksia, niin onko se valtion tehtävä, miten ajatellaan? Sitten kun täällä on puhuttu paljon Ruotsista, niin en tiedä, kuinka hyvin tunnette Ruotsin järjestelmää, mutta virkamieheltä saamani tiedon mukaan Ruotsissa kahdeksan suurta energiayhtiötä on kerännyt kymmenen miljardia kruunua rahastoon, jonka varat on tarkoitus käyttää vesivoimalupien tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, ja yksittäisen laitoksen luvan tarkistamisesta aiheutuvista kustannuksista rahasto voi rahoittaa 85 prosenttia. Niin että Ruotsissa, vaikka on tiukempia, heillä on keksitty tämmöinen yhteisvastuullinen ajatus, rahasto, mitä meillähän on liikennevakuutuksissa ja muissa. Ei minusta huono idea pohdittavaksi. En tässä nyt mitään sen erikoisempaa sano, että hallitus ajaisi, vaan ihan henkilökohtaisesti pohdin, että tässä olisi esimerkiksi yksi ratkaisu, koska tässä taloudellisessa tilanteessa valitettavasti tässä lyövät kaksi perusoikeutta käsille. Totta kai kalojen ja vaelluskalojen suojelu on todella tärkeää, ja niitä ei voi enää palauttaa, mutta ne taloudelliset realiteetit ovat myöskin, että ei valtio voi kaikkia näitä kymmeniä ja kymmeniä lunastaa. Tässä on haettu tasapainoa, ja voin vakuuttaa, että tässä on käyty paljon keskustelua ja tätä ei ole tehty oikeastaan kenenkään ehdoilla. Kukaan taho ei ole tähän mielestäni täysin tyytyväinen, kun puhutaan etujärjestöistä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vesilakia hallitusohjelman mukaisesti. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kalataloudellisten velvoitteiden asettamista sellaisille vanhoille vesivoimalaitoksille, joilla tällaisia ennestään ei ole. Säännösten tarkoituksena on tukea kansallisten vaelluskalakantojen elvyttämistä ja vaalia Suomen arvokasta luontoa. Uudempien vesitaloushankkeiden luparatkaisussa vesiluonnolle ja vesikalakannoille aiheutuvat vaikutukset on tyypillisesti tunnistettu ja niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi hankkeesta vastaavalle on asetettu erilaisia lupamääräyksiä. Sen sijaan vanhempien hankkeiden kalakantoja turvaavat määräykset saattavat olla hyvin yleisluontoisia tai puuttua jopa kokonaan. Tällaisesta laitoksesta käytetään tässä esityksessä ilmaisua ”nollavelvoitelaitos”. Sananen historiasta: Virtavesien patoaminen ja vesivoiman käyttöön ottaminen on alun perin tapahtunut myllyjen ja sahauslaitosten tarpeisiin. Sähköntuotannon tarpeisiin vesivoimaa ryhdyttiin hyödyntämään 1800-luvun loppupuolella, ja myllyn tai sahan voimanlähteenä palvelleet kosket on sittemmin otettu energiantuotantoon. Varhainen sääntely turvasi vahvasti vesistöissä kulkemista ja samalla myös kalankulkua rajoittaen tehokkaasti pysyvien patorakenteiden sijoittumista vesistöihin. Sääntelyn kehittyminen voimataloutta suosivaan suuntaan alkoi 1930-luvulla sähkön tarpeen lisääntymisen myötä. Muutos erilaisia intressejä tasapainottavaan suuntaan tapahtui vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 1961, vesilain soveltamiskäytäntöjen vakiintumisen myötä. Vesilaki on perinteisesti turvannut hyvin vahvasti vesitaloushankkeesta vastaavaa jälkikäteiseltä lupaan puuttumiselta, eikä nykyisen vesilain voimaantulo vuonna 2012 tähän olennaista muutosta tuonut. Lupaan on voitu puuttua hankkeesta vastaavan tahdosta riippumatta vain laissa säädettyjen, varsin tiukkojen edellytysten täyttyessä. Sääntelyllä on alun perin pyritty kannustamaan toiminnanharjoittajia investoimaan sellaisten yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisten hankkeiden toteuttamiseen, johon valtiolla itsellään ei ole ollut mahdollisuuksia. Sittemmin ajattelu on laajentunut muunkintyyppisiin rakentamishankkeisiin. Yhteiskunnallisen muutoksen ja Euroopan unionin lainsäädännön kehittymisen myötä lupien tarkastamista koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti vesilainsäädäntöä, on pidetty epätyydyttävänä erityisesti nollavelvoitelaitosten osalta. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen näille laitoksille on käytännössä osoittautunut hyvin hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta. Arvoisa rouva puhemies! Vesilakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset uuden kalatalousvelvoitteen, kalatalousmaksun tai niiden yhdistelmän määräämisestä nollavelvoitelaitoksille. Muita vesivoimalaitoksia tai muuntyyppisiä vesitaloushankkeita säännökset eivät koskisi. Sähköverkkoon kytkettyjä vesivoimalaitoksia on Suomessa noin 220 kappaletta. Näiden lisäksi on suuri joukko, ehkä arviolta 460 kappaletta, hyvin pieniä, alle 0,1 megawatin laitoksia, jotka palvelevat yksityistä käyttöä eivätkä tuota sähköä jakeluverkkoon. Sähköverkkoon kytkeytyvistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan noin 65 kappaletta, ja verkkoon kytkemättömistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan 76 kappaletta. Tiedot pienemmistä laitoksista ovat kuitenkin puutteelliset, joten nollavelvoitelaitoksia saattaa olla enemmän. Uuden lupamääräyksen asettamista koskeva asia voisi tulla vireille kalatehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen aloitteesta. Yleisen edun valvonta kalatalousasioissa kuuluu kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle, jolla on parhaat edellytykset arvioida, millaiset toimenpiteet edistäisivät vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantamista kokonaisuutena. Muilla viranomaisilla, kansalaisjärjestöillä tai asianosaisilla ei olisi oikeutta panna vireille ehdotettua menettelyä. Uutta kalatalousvelvoitetta tai maksua määrättäessä lupaharkinnassa olisi otettava huomioon kalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja palauttamisen mahdollisuudet vesistössä, muut vesistössä toteutettavat toimenpiteet ja laitoksen merkitys energiahuollon kannalta. Uuden velvoitteen asettamisen tarpeellisuutta ja sisältöä koskeva harkinta olisi korostetun tapauskohtaista, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi kahdelle sinänsä samankaltaiselle voimalaitokselle erisisältöisiä velvoitteita. Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu kalatalousvelvoitteiden, varsinkin kalateiden, rakentamisen voivan aiheuttaa vesivoimalaitoksen omistajalle huomattavia kustannuksia. Lähtökohtana on, että toiminnanharjoittajat vastaavat toimintansa aiheuttamista kustannuksista. Perusoikeusjärjestelmän on kuitenkin katsottu asettavan rajoitteita sille, kuinka pitkälle meneviä määräyksiä toiminnanharjoittajalle voidaan jälkikäteen asettaa. Tämän vuoksi esityksessä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan toiminnanharjoittajalle ei voisi asettaa sellaista kalatalousvelvoitetta, josta voisi aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnanharjoittajan asemaa turvaisi myös luvanhaltijalle ehdotettu oikeus saada eräissä tilanteissa valtiolta korvausta velvoitteesta aiheutuvasta vesivoiman menetyksestä johtuvasta hyödyn olennaisesta vähentymisestä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 27. Lain voimaantulosta ei aiheutuisi vesivoimalaitoksen omistajille tai viranomaisille välittömästi mitään toimintavelvoitetta. Lupaviranomaisissa aiemmin vireille pannut asiat käsiteltäisiin aiemman voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Laissa ei säädettäisi ajanjaksosta, jonka kuluessa uusien velvoitteiden asettamisen nollavelvoitelaitokselle tulisi tapahtua, vaan uusien velvoitteiden asettaminen etenisi siten kuin elinvoimakeskukset harkitsisivat aiheelliseksi ryhtyä toimimaan. Esitystä valmisteltaessa on sidosryhmien toimesta tuotu hyvin selkeästi esiin toisaalta perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen palautuva vaelluskalakantojen nykyistä paremman suojan tarve ja toisaalta vesivoimalaitosten sekä vesialueiden omistajien omaisuudensuojaan liittyvät tarpeet. Nämä näkökohdat on esityksessä pyritty sovittamaan yhteen. Asian merkitykseen ja esitykseen sisältyvien valtiosääntöoikeudellisten kysymysten vuoksi hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että olisi tarpeellista pyytää perustuslakivaliokunnan arvio. Arvoisa puhemies! Hanke on alun perin käynnistetty kansallisista sääntelytarpeista lähtien, mutta hankkeella on yhteys myös Euroopan unionin lainsäädäntöön, erityisesti EU:n vesipuitedirektiiviin. Direktiivin ympäristötavoitteet edellyttävät muun muassa, että pintavesien tilan huononeminen estetään ja että pintavesille määritetyt hyvän tilan ja hyvän ekologisen potentiaalin tavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Komissio on Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan sekä Suomea vastaan käynnistämässään valvontamenettelyssä kiinnittänyt huomiota direktiivin vaatimuksiin muun ohella yleisemminkin vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetuilla lainsäädäntömuutoksilla näihin voitaisiin osaltaan vastata. Nyt puheena oleva hanke koskee kuitenkin ainoastaan nollavelvoitelaitoksia, ei muita vesivoimalaitoksia. Arvoisa puhemies! Esityksessä on pyritty arvioimaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Muutosten taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat ennen kaikkea vesivoimalaitosten omistajiin. Ehdotetut muutokset kohdistuisivat pääasiallisesti alle viiden megawatin suuruisiin voimalaitoksiin. Viranomaisten osalta ehdotetut muutokset vaikuttavat erityisesti asioiden vireillepanosta vastaavien elinvoimakeskusten ja asioiden ratkaisemisesta vastaavan Lupa- ja valvontaviraston työmäärään. Esitys on mahdollistava, eikä lakiin ehdoteta säädettäväksi lupamääräysten tarkistamishankkeiden aikataulusta tai kohteiden valintaa koskevista säännöksistä. Nämä jäisivät elinvoimakeskusten harkinnan varaan. Esityksessä on arvioitu, että uuden velvoitteen asettamista koskevia asioita voisi tulla vuosittain vireille noin 3—4 hakemusta. Tehtävät hoidettaisiin talousarvioehdotuksissa määriteltyjen määrärahatasojen puitteissa. Kalatalousvelvoitteiden toteuttaminen vähentäisi vesivoimalla tuotetun sähkön määrää, joka korvautuisi muista lähteistä peräisin olevalla sähköllä. Kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanosta aiheutuva vähennys vesivoimalla tuotetun sähkön määrään on siten vähäinen, eikä uusien kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanolla ole arvioitu olevan vaikutuksia sähköjärjestelmän käyttö- tai huoltovarmuuteen. — Kiitos.

Kiitos mahdollisuudesta, arvoisa puhemies! Haluan tuoda muutaman konkreettisen asian. On arvioitu, että tämä ei lisää henkilötyövuosivaikutuksia. Tässä hyvin paljon tehdään tietysti asioita, jotka olisi pitänyt jo laissa säädellä. Jonkinlaisia tietohallintokustannuksia on, ja tässä on virkavalmistelussa virkamiehiltä saamani tiedon mukaan huomioitu syyttäjien toiveita hyvin. Mutta mitä tulee tuohon rahoitukseen, niin se on kyllä huomioitu. Tämä tilanne on tietysti haastava, mutta olemme kuitenkin olleet onnellisemmassa asemassa kuin monet muut hallinnonalat, sillä meille oikeusministeriössä on koko hallituskauden osoitettu pienemmät leikkausvelvoitteet, vaikka meidän on pakko kuitenkin tätä hallinnonalaa tiivistää ja näitä leikkauksiakin tehdä. Nyt tässä viimeisimmässä riihessä meille tuli vielä merkittävä vapautus eräistä leikkauksista. Joka tapauksessa olemme tällä hallituskaudella lisänneet edellisen hallituksen teknisen kehyksen jälkeen vielä 25 miljoonaa oikeudenhoidon toimijoille, elikkä se on tänä vuonna 80 miljoonaa. Tämä oikeudenhoidon toimijoiden raha sisältää myös ruuhkanpurkurahaa, mutta valitettavasti niitä ruuhkia on edelleen tuomioistuimissa ja syyttäjillä, osittain myöskin siksi, että poliisilta on tullut nyt lisää asioita. Tietysti on hyvä asia, että me olemme lisänneet poliiseja, mutta tämä on haaste, joka on huomioitu. Koetamme keksiä tähän jonkinlaista mahdollista lisärahoitustakin, mutta tämä ei ole helppo yhtälö. Haluan muistuttaa, että... Te, ketkä lakivaliokunnassa olette, varmaan olette kuulleet esimerkiksi syyttäjiltä positiivista palautetta esimerkiksi sakkomenettelyn uudistamisesta syyteneuvotteluissa, eli sillä on kyllä tarkoitus vähentää tuomioistuimien ja syyttäjien työtaakkaa. Se ei nyt ihan hetkessä näy, mutta sieltä tulee sellaisia esityksiä, mitä on vuosia toivottu. Teen parhaani, sen lupaan. — Kiitos.

Kiitos teille, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan täydennettäväksi niin sanotun rikosasioiden tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa Syyttäjälaitoksen osalta. Samalla on tarpeen muuttaa oikeushallinnon tietovarannon rekisterinpitoa koskevia säännöksiä. Esityksen taustalla on se, että Syyttäjälaitos ja apulaistietosuojavaltuutettu ovat katsoneet jo pidemmän aikaa, että voimassa olevat säännökset Syyttäjälaitoksen henkilötietojen sääntelyn osalta eivät kaikilta osin ole riittäviä. Syyttäjälaitoksen vastuulla olevaan henkilötietojen suojaan sovelletaan tällä hetkellä pelkästään yleislainsäädäntöä eli rikosasioiden tietosuojalakia. Lisäksi syyttäjiä koskevaan erityislainsäädäntöön sisältyy yksittäisiä henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä, kuten säännökset syyttäjien tiedonsaantioikeuksista. Erityisenä puutteena on pidetty sitä, että Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuusta ei säädetä missään laissa. Syyttäjät käyttävät työssään käsittelyjärjestelmää, joka on osa oikeushallinnon valtakunnallista tietovarantoa. Tietovaranto on oikeushallinnon toimijoiden yhteinen tietopankki, jota käyttävät tuomioistuimet, syyttäjät ja oikeusaputoimistot. Voimassa olevan lain mukaan Oikeusrekisterikeskus vastaa yksin koko tietovarannosta rekisterinpitäjänä. Tämä ei vastaa tosiasiallista tilannetta rekisterinpitäjille kuuluvista tehtävistä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin lisätään säännökset, jotka ovat välttämättömiä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Ehdotetut säännökset koskevat Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuun täsmentämistä sekä ylimääräisiä suojatoimia. Laista kävisi selkeästi ilmi Syyttäjälaitoksen tietosuojaoikeudellinen rekisterinpitovastuu. Suojatoimilla tarkoitetaan sitä, että tietosuojaa vahvistetaan, kun henkilötietojen suojaan tai rekisteröidyn henkilön turvallisuuteen kohdistuu erityisiä riskejä. Ehdotuksessa täsmennettäisiin tietojen suojausvelvoitteita, jotta varmistetaan henkilötietojen tietoturvallinen käsittely. Tätä lainvalmistelua tehtäessä kävi myös ilmi, että rikosprosessin osapuolten suojaa on tarpeen vahvistaa. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että yhteistietojen luovuttamista rajoitettaisiin. Lisäksi esimerkiksi todistajansuojeluohjelmaan kuuluvien henkilöiden tietoja on tarpeen suojata vahvemmin. Ehdotuksen mukaan niitä tulisi säilyttää erillään muita rekisteröityjä koskevista tiedoista. Tietovarantolakiin ehdotetuista muutoksista keskeisimmät ovat säännökset yhteisrekisterin pidosta. Oikeusrekisterikeskuksen lisäksi oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitäjänä olisivat tuomioistuimet, Syyttäjälaitos, Oikeuspalveluvirasto ja Tuomioistuinvirasto. Muutos on tärkeä sen varmistamiseksi, että viranomaisten rekisterinpitovastuu ilmenee selkeästi laista ja että rekisterinpitovastuut vastaavat tosiasiallista tilannetta. Tämä lisää lainsäädännön läpinäkyvyyttä paitsi rekisteröityjen myös valvonnan kannalta. Arvoisa puhemies! Rikosasioihin liittyvä henkilötietojen käsittely on perusoikeusherkkää. Se tarkoittaa, että henkilötietoja on tarpeen suojata tavanomaista tarkemmin. Hallituksen ehdottamat lainmuutokset perustuvat tähän lähtökohtaan. Samalla kuitenkin varmistettaisiin, että sääntelystä ei tule liian raskasta ja monimutkaista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tämä maailma muuttuu valtavalla vauhdilla, ja erityisesti kyberturvallisuus on sellainen, että tuntuu, että jatkuvasti tieto, osaaminen ja ohjelmistot kasvavat sitä vauhtia, että lainsäätäjillä on kiirettä pysyä perässä. Minusta tässä hallituksen esityksessä on tosi hyviä esimerkkejä. Jos haluatte katsoa — tämä on lyhyt esitys, mutta sitäkin enemmän asiaa — sivulla 12 on hyviä esimerkkejä, minkälaisia nämä voisivat olla. Toki OTKES ei tee minkäänlaista oikeudellista arviota. Se kuuluu sitten poliisille tai muille valvontaviranomaisille. Mutta he voivat löytää sieltä semmoisia käytäntöjä, mitä on voitu tehdä ehkä väärin ja mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Täällä on hyviä esimerkkejä ikävistä tilanteista, joita voisi tulla esimerkiksi juuri potilastietojärjestelmän osalta. Sitten täältä vesihuollosta on esimerkiksi juuri näin, että esimerkiksi automatiikkaan perustuva vesikemikaalien annostus hakkeroitaisiin ja saataisiin epäkuntoon ja sitten sieltä tulisikin vääränlaista annostusta. Se voisi olla vakava terveydellinen uhka, niin että miten voimme suojautua? Se on tosi tärkeätä, että on toimivaltuuksia. Tämä hallitus on paljon tehnyt kyllä meidän sisäisen turvallisuuden ja yleensä tutkinnan ja monien, monien asioiden eteen. Vaikka tässä välillä keskustelemme vaikeista asioista ja käymme kiivasta keskustelua, niin on kiva huomata, että te muistatte välillä kiittääkin näistä äärimmäisen tärkeistä esityksistä. Olen sen pannut merkille ja kiitän, että saan kannustusta ja saamme kannustusta, niin kuin ministeri Grahn-Laasonen tuossa äsken. Myös se on tärkeää, ettei aina vain ole sitä, että ei ole hyvä asia. — Kiitos. [Jani Kokko: Hallituskin tekee joskus jotain oikein! — Sari Sarkomaa: Ministeri Meri tekee hyvää työtä!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan muutettavaksi turvallisuustutkintalakia siten, että Onnettomuustutkintakeskukselle, niin kutsutusti OTKESille, säädettäisiin toimivalta tutkia erittäin vakavia kyberturvallisuuspoikkeamia. Esitys liittyy hallitusohjelmassa olevaan kirjaukseen, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Esityksellä ehdotetaan myös pantavaksi kansallisesti täytäntöön Euroopan unionin merionnettomuustutkintadirektiiviin tehdyt muutokset. Turvallisuustutkintalakiin on katsottu tarpeelliseksi ehdottaa myös joitakin muita lain toimivuuden ja ajantasaisuuden kannalta tärkeitä muutoksia. Arvoisa puhemies! OTKES on itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, joka keskittyy onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan. Erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien turvallisuustutkinta olisi OTKESille uusi tehtävä. Vaikka on arvioitu, että tämän uuden lain mukaisia tapahtumia ei tulisi erittäin usein tai ehkä pikemminkin harvemmin, niin on hyvä, että meillä on lainsäädäntö kunnossa. Ja kun tässä viime vuosina on seurannut näitä erilaisia tapahtumia, niin esimerkiksi hallituksen esityksessä on arvioitu, että tämä Helsingin kaupungissa vuonna 24 tapahtunut tietomurto olisi tämän uuden pykälän mukainen turvallisuuspoikkeama, jota voitaisiin tutkia. Tutkinnalla voidaan saavuttaa sellaista tietoa, jolla kyetään koko yhteiskunnan tasolla ryhtymään toimenpiteisiin vastaavanlaisten haitallisten tai vahingollisten tapahtumien torjumiseen ennakolta. On myös tärkeää, että tutkintaa voi suorittaa itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, jollainen OTKES tietysti on. Kyberturvallisuudesta, liittyen niin pienempiin kuin suurempiin kyberturvallisuusongelmiin, huolehtivat tälläkin hetkellä useat eri tahot, joiden toiminta on tärkeää ja joiden jatkuvuudesta ja kehittämisestä tulee vastaisuudessakin huolehtia. Nyt OTKESille ehdotettua roolia erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien tutkijana voidaan pitää kuitenkin kyberturvallisuutta täydentävänä OTKESin ollessa eräänlainen ulkopuolinen auditoija. Merionnettomuustutkintadirektiivin muutosten johdosta turvallisuustutkintaan ehdotetut muutokset tarkoittaisivat tarkennuksia ja lisäyksiä muun muassa tutkinnan aloittamisen määräaikaan, ilmoitusvelvollisuuksiin, tutkinnan piiriin kuuluviin aluksiin, raportointiin ja tietojen luovutukseen. On tärkeää ja perusteltua, että merionnettomuuksien tutkintaa pyritään Euroopan unionin tasolla järjestämään siten, että tutkinnan perusteet ja noudatettavat käytännöt ovat yhtenäisiä ja että eri maiden turvallisuustutkintaviranomaiset toimivat tarvittaessa keskenään yhteistyössä. Arvoisa puhemies! Turvallisuustutkintalakiin tällä hallituksen esityksellä ehdotettuja muutoksia voidaan pitää tärkeinä, jotta turvallisuustutkintaa voitaisiin hyödyntää yhteiskunnan ja sen toimijoiden muuttuessa myös erittäin vakaviin kyberturvallisuuspoikkeamiin kohdistuen, oikeudellisen sääntelyn tarkkuus ja muut sisältövaatimukset samalla huomioon ottaen. Samalla on myös välttämätöntä huolehtia Euroopan unionin oikeudesta aiheutuvien velvoitteiden asianmukaisesta kansallisesta täytäntöönpanosta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä kun on kuunnellut pari tuntia tätä keskustelua, niin harmittaa se, että oppositio ei ole ollenkaan käyttänyt puheenvuoroja siitä, kuinka tämä hallitus on kaikessa tässä vaikeassa tilanteessa suojellut meidän puolustusministeriön hallinnonalaa, sisäministeriön hallinnonalaa ja oikeusministeriön hallinnonalaa. Me olemme panostaneet sisäiseen ja kansalliseen turvallisuuteen aivan valtavan määrän. Itse olen jo tänne tuonut tai tuomassa lähes 90 hallituksen esitystä, jotka parantavat laajasti meidän koko oikeusjärjestelmän kenttää: Pakkokeinoja, asunto-osakeyhtiölain uudistus, ulosottoon tulee uudistus, jossa pääoma myös lyhenee. Meillä prosesseja sujuvoitetaan, jotta ihmiset saavat oikeutta. Meillä on valtava määrä esityksiä huoneenvuokralakiin. Meillä on tuotu pakkolunastuslainsäädäntö, jota yritettiin kymmenen vuotta tehdä. Ihmiset kokivat epäoikeudenmukaisuutta. Lupaprosesseja on sujuvoitettu. Siis niin valtavan työn tämä hallitus on tehnyt. Keskustelin oikeusministeriön virkamiesten kanssa. He sanoivat, että tämä on ennätyksellinen hallitus. Me tehdään laajalla alalla yrityksiin, kaikkialle, lainsäädäntöuudistuksia. Ja kun tätä kuuntelevat kansalaiset, niin tulee semmoinen tunne... — En tiedä, mitä Tuppurainen nauraa, voi olla, että nauratte muille vitseille, mutta aidosti puhun ihan totta. Te voitte kysyä oikeusministeriön virkamiehiltä, miten paljon me ollaan tehty erittäin isoja uudistuksia. Meillä on uudistumassa välimiesmenettely, joka auttaa yrityksiä. Siis meillä on ihan mieletön draivi ollut päällä siellä. Me on tehty asioita, joita tässä maassa on odotettu vuosikymmeniä. Toivoisin joskus, että te huomioisitte nämä teidän keskusteluissa, kun te kansalle huudatte, että ”kaikki on pilalla, erotkaa”. Kyllä minä sanon, että nämä kaikki uudistukset olisivat jääneet tekemättä, jos tätä hallitusta ei olisi ollut. Tämän minä halusin tässä todeta. — Kiitos. [Aki Lindén: Aihe oli julkisen talouden suunnitelma!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Oikein hyvä keskustelua oli kuunnella, mutta nyt pitää muistaa, että meillä on vakava tilanne. Meidän turvallisuustilanne on muuttunut, terrorismin uhka on korkealla, ja vakava rikollisuus on jatkuvasti ilmiönä muuttuva, kansainvälistynyt ja vaikeammin havaittava. Me olemme oikeastaan jo myöhässä. Tilanne on se, että meidän pitäisi saada nämä lait mahdollisimman nopeasti voimaan. Täällä hyvin esimerkiksi edustaja Zyskowicz toi esille, että meillä on tilanteita, että voi käyttää kotia tai hotellihuonetta turvapaikkana ja tehdä erilaista suunnittelua, [Johannes Koskinen: Hotellihuonetta ei voi!] ja arvatkaa vaan, onko se tiedossa — kyllä muun muassa Venäjän tiedustelutoiminta tietää meidän lain aukot. He menevät nykyisin kotiin, ja me emme voi mennä sinne arvioimaan sitä, jos vaikka rikollisjoukko saapuu tänne ja me tiedämme, että siellä on kansainvälinen jengipäällikkö, ja me tiedämme, että hän tulee porukan kanssa, meillä on tiedustelutietoa, mutta me emme voi mennä sinne kuuntelemaan, mitä he tekevät. Voi olla, että me myöhästytään. Riskeeraammeko me ihmisten turvallisuuden, kansallisen turvallisuuden? Tämä keskustelu oli siinä mielessä monien osalta huolestuttavaa. Vihreiden ja vasemmistoliiton mielipiteet ja näkemykset eivät sinänsä yllätä, koska he ohjausryhmässä jo jättivät eriävän mielipiteen, ja tämä oli tiedossa. Ohjausryhmähän työskenteli vuoden. Mutta ehkä ovat tulleet yllätyksenä — tuossa virkamiestenkin kanssa keskustelin siitä — sosiaalidemokraattien ulostulot, koska te ette ohjausryhmän aikana ole tuoneet vaatimuksia siitä, että te haluaisitte nyt samaan aikaan nämä substanssilait. Tämä on tullut virkamiehillekin yllätyksenä. [Johannes Koskinen: Sinne nimenomaan haluttiin teksteihin!] Se oli erikoista, koska olisi tietysti hyvä tietää. Mutta huomasin, että teidän kritiikki ei oikeastaan kohdistu tähän lainsäädäntöön. Ehkä edustaja, ryhmäpuheenjohtaja Tuppurainen nosti joitain kehittämistarpeita. En tiedä, toitteko te, edustaja Koskinen — Koskinen oli ainakin mukana tässä ryhmässä — siellä näitä huolia, koska te kuitenkin katsoitte, että tämä laki voi edetä eduskuntaan. [Johannes Koskinen: Kyllä!] Toki teidän ei pitäisi antaa sitten sitä näkemystä, että voi edetä eduskuntaan, jos olettekin eri mieltä. Minulla on pieni pelko, ettei tässä nyt vain ole jotain muuta takana, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Nyt kuuntelen tätä, ja yhteinen huoli näytti olevan ainakin SDP:llä se, että kunhan saadaan ne substanssilait, niin tätä voidaan käsitellä, ja jopa kiireellisenä. No, olen keskustellut tänään sisäministerin kanssa, ja hän sanoi, että poliisilaki on lähdössä pikapuoliin lausunnoille ja se tulee tuossa oliko viikolla 35 eduskuntaan. Perustuslakivaliokuntahan voi tätä käsitellä, ja te voitte ratkoa sitä, ja kun odotetaan sisältölait, niin sitten te saatte ne lait. Mutta todellakin me voimme tuoda ne lait ja sisäministeriö voi tuoda ja puolustusministeriö voi kertoa omista lainsäädäntöhankkeistaan, niin että jos se tästä on kiinni, niin sitten ne tuodaan. Mutta toivon, että se on oikeasti sitten se perustelu, koska tämä on tullut hieman yllätyksenä. Minun on silti pakko kuulijoita varten sanoa tämä, vaikka eivät ole yllätyksiä nämä vasemmiston kommentit, että luodaan lisää suojamekanismeja ihmisten perusoikeuksille. Totta kai niillä on suojamekanismeja. Totta kai perustuslakivaliokunnalla säätäessään lakeja on tiukat kynnykset, joskus jopa harmillisen tiukat minun mielestäni, [Ben Zyskowicz: Kyllä!] mutta semmoista se elämä on, ja saadaan olla eri mieltä. Mutta siis kun väitetään, että tämä ratkaisisi ongelman, niin eihän se nyt ratkaise sitä ongelmaa, jos meillä on aukkoja niin, että meillä tehdään rikoksia ja suunnitellaan rikoksia jossain kotona ja sinne ei päästä tiedustelemaan. On hyvä, että tämä keskustelu jatkuu, mutta me tuomme teille tätä substanssilainsäädäntöä, niin että sitten me päästään käsittelemään kiireellisenä, koska näillä asioilla on kiire. Me olemme jo myöhässä. [Sanna Antikainen: Erinomainen vastaus, kiitos!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on jatkuvasti heikentynyt nopeasti ja monialaisesti. Muun muassa Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut perustavanlaatuisia vaikutuksia Suomen ja lähialueen turvallisuuteen. Globaalin turvallisuusympäristön viimeaikaiset nopeat ja ennakoimattomat muutokset heikentävät turvallisuusympäristöä pitkäaikaisesti tavalla, joka korostaa kansallisen varautumisen ja toimintakyvyn merkitystä. Vastaavasti kuin yleinen turvallisuustilanne myös rikollisuustilanne on järjestäytyneen ja muun vakavimman rikollisuuden osalta kehittynyt ja kehittymässä nopeasti huonompaan suuntaan. Muutoksen taustalla ovat olleet erityisesti vakavan rikollisuuden kansainvälistymisestä seurannut järjestäytyneen rikollisuuden kasvu ja väkivaltaisten toimintamallien yleistyminen. Arvioiden mukaan järjestäytynyt rikollisuus on tulevaisuudessa entistä vaikeammin tunnistettavaa, verkostomaista, monikansallista ja ammattimaista. Suojelupoliisin arvion mukaan Suomen terrorismin uhkataso on tasolla kolme eli kohonnut. Hallintovaliokunta on viime hallituskaudella vuonna 21 sisäisen turvallisuuden selonteosta antamassaan mietinnössä todennut järjestäytyneen rikollisuuden suunnitelmallisen ja tietojohtoisen torjunnan perustuvan erityisesti rikostiedusteluun ja analyysitoimintaan. Valiokunnan mukaan poliisin toiminnan tueksi tarvitaan nykyistä selkeämpää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa vakavampiin rikoksiin ja turvallisuusuhkiin puuttumisen jo aikaisessa vaiheessa. Tuolloin eduskunta hyväksyikin selonteon johdosta kannanoton, jossa edellytetään, että hallitus tehostaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja tässä tarkoituksessa arvioi lainsäädännön kehittämistarpeet ja sen pohjalta valmistelee tarvittavat lainsäädäntöesitykset. Vuoden 2025 sisäisen turvallisuuden selonteossa mainitaan yhtenä lainsäädännön kehittämisen toimenpiteenä rikostiedustelulainsäädäntö, joka mahdollistaa nykyistä tehokkaamman puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Myös perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan vuosien saatossa kehottanut valtioneuvostoa selvittämään kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin suojan uudistamistarpeita. Taustalla ovat esiin nousseet ristiriidat perustuslain kotirauhan suojaa koskevan sääntelyn ja EU-lainsäädännön välillä. Lisäksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena perustuslain arvioimista muun muassa vakavan rikollisuuden uudet muodot ja teknologinen kehitys huomioiden. Myös hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle yhteiskuntajärjestykselle ja torjuu sitä voimakkaasti. Hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi. Lisäksi poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan ottamalla käyttöön rikostiedustelua koskeva lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaammin puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on valmisteltu oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka työtä on ohjannut parlamentaarinen ohjausryhmä. Työryhmän mietinnön lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluita on täydennetty. Parlamentaarinen ohjausryhmä on valmistelun aikana järjestänyt eduskuntaryhmille asiassa useita kuulemistilaisuuksia, joissa on ollut mahdollisuus saada tietoa lakihankkeesta. Parlamentaarinen ohjausryhmä on katsonut, että esitys voi edetä eduskuntaan hallituksen esitykseksi. Vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat jättivät asiassa eriävät mielipiteet. Nyt käsittelyssä oleva esitys koskee perustuslain muutosta. Esityksellä itsessään ei laajenneta turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia, vaan perustuslain muuttaminen mahdollistaa uusista toimivaltuuksista säätämisen tavallisella lailla. Esityksessä edellytetään, että uusista toimivaltuuksista säädettäessä tavallisella lailla se tehdään tarkkarajaisesti. Säädettävien keinojen on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, ja niihin tulee liittää asianmukaiset oikeusturvatakeet ja valvontajärjestelyt. Ja korostan tätä: esitettyjä muutoksia ei ole tarkoitettu esimerkiksi laajamittaiseen massavalvontaan, eivätkä ne mahdollista sitä. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on siis tarkoitus lisätä yksityiselämän suojaa koskevaan perustuslain 10 §:ään uusia luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojan rajoitusperusteita. Näitä ehdotuksia on yhteensä neljä. Ensimmäisenä pykälän 2 momentin sääntelyä luottamuksellisen viestin salaisuudesta ajantasaistettaisiin poistamalla nimenomaiset viittaukset kirjeeseen ja puheluun. Toisena pykälän 3 ja 4 momentin rikosten selvittämistä ja tutkintaa koskevia sanamuotoja uudistettaisiin vastaamaan perustuslain tulkintakäytännössä tapahtunutta muutosta. Molemmissa momenteissa käytettäisiin jatkossa ilmaisua ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Kolmantena pykälän 3 ja 4 momenttiin lisättäisiin rikostiedustelua koskeva uusi rajoitusperuste. Lailla voitaisiin säätää niistä välttämättömistä toimenpiteistä, jotka sallisivat kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamisen tiedon hankkimiseksi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjumista varten. Rikostiedustelua koskevat muutokset mahdollistaisivat jatkossa lainsäädännön, jolla esimerkiksi poliisilain mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja käytettäisiin uhkaperusteisesti vakavien rikosten torjumiseksi ennen konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Tietoa voitaisiin hankkia muun muassa järjestäytyneistä rikollisryhmistä ja rikollisverkostoista. Toimivaltuuksia voisivat olla esimerkiksi peitetoiminta, valeosto asunnossa, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu asunnossa sekä televalvonta ja telekuuntelu. Mahdollisessa rikostiedustelulainsäädännössä tulee säätää riippumattomasta valvonnasta ja tuomioistuinkontrollista. Valvonnalle on varmistettava riittävät resurssit. Neljäs muutos on, että pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että lailla voitaisiin säätää välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä myös tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Kyseisellä siviili- ja sotilastiedustelua koskevalla muutoksella mahdollistettaisiin lainsäädäntö, joka sallii tiedustelun toimivaltuuksien käyttämisen myös kotirauhan suojan piirissä, kun ne nyt ovat mahdollisia vain luottamuksellisen viestin salaisuuteen liittyen. Näitä toimivaltuuksia käytännössä käyttävät suojelupoliisi ja Puolustusvoimat. Toimivaltuuksia voivat olla esimerkiksi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuva peitetoiminta, paikkatiedustelu, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu. Tällä hetkellä lainsäädännössä on aukko, joka mahdollistaa pysyväisluonteisessa asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuvan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelun ja valmistelun sekä teon toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja materiaalien säilyttämisen näissä yksityisissä tiloissa. Arvoisa puhemies! Perustuslain muutos on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen turvallisuustilanteen merkittävä heikentyminen ja tarve varautua Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat hallituksen näkemyksen mukaan sellaisen poikkeuksellisen tilanteen, jossa perustuslain kiireelliselle muuttamiselle on osoitettavissa välttämätön tarve. Vastaavasti edellä kuvatut jo tapahtuneet ja ennakoitavat muutokset rikollisuustilanteessa muodostavat sellaisen uhkan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuudelle, että perustuslain muuttaminen esitetyllä tavalla on välttämätöntä tehdä kiireellisenä. — Kiitos.

Joo, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on tosiaan tullut tämän direktiivin täytäntöönpanon johdosta. Minusta on ihan hyvä, että voidaan käydä keskustelua eri viranomaisten tehtävistä, tehtävien päällekkäisyyksistä ja muista seikoista. Niin kuin tuossa kerroin, jos palataan sinne ensimmäiseen syksyyn, niin meillä perustettiin silloin eduskunnan myötävaikutuksella tämä Erityisviranomaiset, joka on kaikkien valtuutettujen yhtenäinen tämmöinen hallinnollinen yksikkö, joka tuottaa heille hallinnollisia palveluja. Meillä on hyvin erikokoisia valtuutettuja, on vanhusasiavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, tiedusteluvalvontavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, ja heillä on kaikilla hyvin erilaiset resurssit. En osaa kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi vanhusten asiat tai tietosuoja-asiat olisivat jotenkin vähempiarvoisia, ja tämä resurssien käyttö ei ole täysin yhteismitallista. Perussuomalaiset ja monet henkilöt ovat toivoneet, että selvitettäisiin näitä yhdistämisiä ihan sen takia, että saataisiin haavoittuvuuksia ja resursseja paremmin kohdennettua. Sitten taas, mitä tulee puolueiden näkemyksiin siitä, mitä joku valtuutettu tai joku muu sanoo, niin minusta se on ihan normaalia keskustelua. En minä osaa siitä pöyristyä enkä ajatella, että sellaista ei saisi keskustella. Eri mieltähän saa olla. Eihän meillä nyt sellaista tahoa kai Suomenmaassa ole, jonka sanoma on niin suuri totuus, ettei siihen kukaan uskalla kommentoida. Ja siitä huolimatta laitamme asiallisesti direktiivejä täytäntöön. Näin itse ajattelen, ja ehkä henkilökohtaisesti voisin todeta, että en ole sitä keskustelua kuullut, mutta mitä näin sosiaalisessa mediassa, niin se kyllä liittyi enemmän siihen, että itäraja pitäisi avata turvapaikanhaulle, jos näin ymmärsin, ja sen nyt tietysti ehkä tässä tilanteessa jokainen meistä ymmärtää, miksi tuo itäraja on kiinni. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja sitä koskevaa lainsäädäntöä. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät toukokuussa 24 kaksi samansisältöistä direktiiviä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Suomen lainsäädäntö täyttää nämä vähimmäisvaatimukset jo suurimmaksi osin, ja täydennykset esitetään toteutettavaksi direktiivin edellyttämällä minimitasolla. Direktiivit koskevat Suomessa käytännössä yhdenvertaisuusvaltuutettua, tasa-arvovaltuutettua ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa. Nyt annetulla esityksellä muun muassa vahvistettaisiin näiden viranomaisten riippumattomuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja tasa-arvovaltuutetulle säädettäisiin velvollisuus antaa selvitys sidonnaisuuksistaan oikeusministeriölle. Tasa-arvovaltuutetulle annetaan vastaava oikeus olla muusta virasta virkavapaalla valtuutetun tehtävän ajaksi kuin yhdenvertaisuusvaltuutetulla jo on. Lisäksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan pääsihteerin nimittämistoimivalta siirrettäisiin oikeusministeriöltä valtioneuvostolle ja lautakunnan henkilöstön nimittäminen oikeusministeriöltä lautakunnalle itselleen. Esitys sisältää myös säännöksiä valtuutettujen toiminnan järjestämisestä. Moni näistä direktiivin nyt edellyttämistä velvollisuuksista on jo toteutunut valtuutettujen työssä ilman varsinaisia säännöksiäkin. Valtuutetuille lisättäisiin velvollisuus hyväksyä työohjelma ja julkaista tiivistelmä merkittävimmistä lausunnoistaan sekä eritellä keräämänsä syrjintää koskevat tiedot syrjintäperusteittain ja elämänaloittain. Niiden antamien kertomusten sisältöä täsmennettäisiin. Esityksellä toteutettaisiin direktiivin velvoite siitä, että tuomioistuimen tulee varata tasa-arvovaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi asioissa, jotka koskevat tasa-arvolain soveltamista. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla vastaavanlainen oikeus on jo. Käräjäoikeuden kanneaika syrjintäepäilyyn liittyvässä hyvitysasiassa keskeytyisi siksi ajaksi, kun osapuolet etsisivät sovinnollista ratkaisua valtuutetun johdolla. Muuna kuin direktiivin edellyttämänä muutoksena ehdotetaan lisäksi, että valtuutetut voisivat valtuuttaa myös toimintonsa esittelijät antaman kannanoton vakiintuneimmissa asiatyypeissä. Tämä parantaa valtuutettujen edellytyksiä asioiden viivytyksettömään käsittelyyn. Lisäksi ehdotetaan, että kun käräjäoikeuden kanneaika hyvitysasioissa nyt keskeytyy siksi aikaa kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta käsittelee samaa asiaa, niin jatkossa kanneaika alkaisi kulua uudelleen vasta lautakunnan ratkaisun saatua lainvoiman. Tällä ehkäistään sellainen tilanne, jossa sama asia olisi samaan aikaan käsittelyssä sekä hallintotuomioistuimessa että käräjäoikeudessa. Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön asettama työryhmä selvitti yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun tehtävien kehittämistä sekä valtuutettujen yhdistämistä. Selvitys valmistui vuoden 2025 keväällä. Poliittista yhteisymmärrystä ei tuolloin saatu, mutta mikäli sellainen olisi, niin tätä voisi hyvinkin harkita. — Kiitos.

Kyllä, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jos tarkoitatte näitä enimmäismääriä ja määriä, niin täällä lain 58 c §:ssä on näitä eri pykäliin kohdistuvia enimmäismääriä ja sitten näitä reunaehtoja, miten tätä asiaa päätettäessä lain mukaan tulee menetellä. Tämä on erittäin tärkeä huomio, mikä tässä puheenvuoroissa tuli esille, että henkilötietojen käsittely ja tietosuoja on erittäin tärkeää, samoin juuri se, että ei kävisi niin, että samassa tilanteessa olevat yksityiset ja julkisoikeudelliset toimijat eivät voisi saada jonkinlaista seuraamusmaksua. Toki ymmärretään valtiollisia toimijoita, mutta kuitenkin se kannustaa toimijoita toimimaan oikein. En tarkoita sitä, että välttämättä kukaan tahallaan näitä tekisi, mutta voi joskus ollakin, että ollaan törkeän huolimattomia tai jopa tahallisia, ei voida ehkä osoittaa virkavastuuta aivan selvästi tai ainakaan virkarikosta. Meillä on paljon urkkimisia ja muita. Kun on julkkiksia, niin käydään vähän kurkkimassa sieltä, ja se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Tänä päivänä olen itse huolestunut esimerkiksi osoitetiedoista. Meillä on turvallisuuden kannalta erilaisia uhkatilanteita, käydään katselemassa ihmisten osoitetietoja varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa osoitetiedolla on yleinen luovutuskielto tai sitten on kielletty esimerkiksi turvakiellon vuoksi luovuttamasta tietoa eteenpäin. Meidän täytyy olla tarkkoja siitä, että niiden ihmisten tiedot, ketkä eivät tietojaan halua jakaa, eivät leviä vääriin käsiin. Ihmisten yksityiset tiedot eivät ole mitään iltapäivälehtien lööppejä, jotka sitten vielä helposti kuulopuheina leviävät. Niistä voi tulla valtavia vahinkoja. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voitaisiin määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu jatkossa yksityissektorin lisäksi myös julkiselle sektorille. Kyseessä on merkittävin tietosuojalakiin ja rikosasioiden tietosuojalakiin esitetty muutos niiden voimaantulon jälkeen. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan säädämme hallinnolliset sakot tietosuojaloukkauksista koskemaan julkista ja yksityistä sektoria yhtäläisesti ajatuksella samat säännöt kaikille. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että tietosuojalainsäädännön rikkomuksesta seuraamus tulee voida kohdistaa siihen tahoon, joka on vastuussa rikkomuksesta, myös silloin, kun se on viranomaisen vastuulla. Samalla esityksen tavoitteena on varmistaa nykyistä tehokkaampi ja tarkoituksenmukaisempi EU-oikeuden täytäntöönpano. Viranomaiset ovat perustuslaista ja muusta viranomaisia koskevasta lainsäädännöstä johtuen perustellusti eri asemassa kuin yksityiset yritykset. Tietosuojalainsäädännön nykyisiin seuraamussäännöksiin liittyy kuitenkin haasteita. Tämän esityksen taustalla on se, että nykyiset säännökset kohdistuvat viranomaisiin ja yksityisiin eri tavoin myös silloin, kun ne hoitavat samaa tai samankaltaista tehtävää. Kyse on erityisesti niistä tilanteista, joissa yksityiselle taholle on laissa säädetty tehtäväksi hoitaa julkista hallintotehtävää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetuksessa tapahtuvat tehtävät. Voimassa olevan lain säännökset tarkoittavat käytännössä, että seuraamusmaksu voidaan määrätä julkista hallintotehtävää hoitaville yksityisille mutta ei vastaavia tehtäviä hoitaville viranomaisille. Esimerkiksi yksityinen lääkäriasema ja julkinen terveyskeskus käsittelevät samoja potilastietoja ja noudattavat samaa lakia, mutta seuraamukset poikkeavat tällä hetkellä. Yksityinen lääkäriasema voi saada seuraamusmaksun, julkinen terveyskeskus ei. Viranomainen voi myös delegoida itselleen kuuluvia rekisterinpitäjän tehtäviä yksityisille henkilötietojen käsittelijöille. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että yksityiselle henkilötietojen käsittelijälle voitaisiin lähtökohtaisesti määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta viranomainen ei voisi saada seuraamusmaksua, vaikka se olisi viime kädessä rekisterinpitäjänä vastuussa rikkomuksesta. Ehdotetut seuraamusmaksuja koskevat säännökset koskisivat pääsääntöisesti kaikkia viranomaisia ja muita julkissektorin toimijoita sekä julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä. Säännöksiin ehdotetaan kuitenkin eräitä välttämättömiä poikkeuksia, joita ovat muun muassa tuomioistuin ja eduskunnan virastot. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen yksi tavoitteista on se, että seuraamus kohdistuisi siihen tahoon, joka on vastuussa. Hallituksen esittämät seuraamusmaksut ovat myös EU:n tietosuojalainsäädännön juridisen arvioinnin perusteella tarkoituksenmukainen seuraamusvaihtoehto, kun viranomainen on rekisterinpitäjänä vastuussa tietosuojaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Tämä johtuu viime kädessä siitä, että tietosuojalainsäädännön velvoitteet koskevat viime kädessä rekisterinpitäjiä, joita siis voivat olla sekä viranomaiset että yksityinen viranhaltija. Voimassa olevia viranomaisia ja muita julkishallinnon toimijoita koskeva järjestelmä perustuu oleellisin osin laajaan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen. Tämä tarkoittaa yksittäisen viranhaltijan henkilökohtaista rikosoikeudellista vastuuta. Hallinnollinen seuraamusmaksu sen sijaan kohdistetaan suoraan organisaatioon. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä lähtökohtana olisi se, että viranomaisen organisaatiosta ei ole tarpeen osoittaa yksittäisestä rikkomuksesta vastuussa olevaa viranhaltijaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei rikosoikeudelliselle virkavastuulle olisi edelleen tarvetta myös näissä yhteyksissä. Hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sitä järjestelmää, että seuraamus voidaan kohdistaa edelleen yksittäiseen viranhaltijaan rikoslain perusteella silloin, kun on kyse esimerkiksi virkavelvollisuuden rikkomisesta, johon viranhaltijan voidaan osoittaa syyllistyneen tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Yleinen tietosuoja-asetus sallii sen, että jäsenvaltiot käyttävät liikkumavaraa ja sulkevat viranomaiset ja julkishallinnon elimet seuraamusmaksujen soveltamisen alan ulkopuolelle. Suomi on voimassa olevassa lainsäädännössä käyttänyt tätä liikkumavaraa. Yhteiskunta on kuitenkin kehittynyt tietosuojalainsäädännön voimaantulon jälkeen. Digitalisaation lisääntymisen myötä julkissektorin ja yksityissektorin erot henkilötietojen käsittelyssä eivät ole enää yhtä selviä ja myös julkisten palveluiden tuottamisessa hyödynnetään samoja teknisiä ratkaisuja kuin yksityisellä sektorilla. Kansalaiset eivät voi itse päättää, käsitteleekö viranomainen heidän henkilötietojaan ja miten paljon ja millä tavoin niitä käsitellään. Se, että viranomaisiin kohdistuisi mahdollisuus viimesijaisena keinona määrätä tällainen sanktioluontoinen seuraamus eli hallinnollinen seuraamusmaksu, on omiaan lisäämään luottamusta lainmukaiseen henkilötietojen käsittelyyn julkisten palveluiden tarjoamisen yhteydessä. Tämä on erittäin tärkeää. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä lähtökohtaisesti samoin edellytyksin kuin yksityissektorilla. Maksua määrättäessä olisi kuitenkin nimenomaisesti varmistuttava siitä, että se on oikeassa suhteessa viranomaisen kokoon ja taloudelliseen asemaan. Maksujen enimmäismäärät olisivat selkeästi alemmat kuin suoraan tietosuoja-asetuksen nojalla määrättävien maksujen enimmäismäärät. Maksu olisi myös tarkoitettu viimesijaiseksi toimenpiteeksi huomioiden rikkomuksen vakavuuden ja sen, riittävätkö asiassa muut toimenpiteet. Näillä rajauksilla huomioidaan viranomaisten toiminnan erityislaatuinen luonne. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. — Lähden liikkeelle tuosta EU-oikeudesta ja ennakkovaikuttamisesta: Tämä hallitus on pyrkinyt todella paljon jo ennakkovaikuttamaan niihin tuleviin direktiiveihin, joita on tulossa. Niin kuin tiedämme, nämä kestävät yleensä useampia vuosia ja useampia hallituskausia, ja — tuossa keskustan edustaja Hoskonen lähti pois — nämä molemmat direktiivit ovat saaneet syntyjuurensa viime hallituskaudella, ja mittavin EU-vaikuttaminen tietysti on tapahtunut silloin. Olen sitä mieltä, että EU tietysti puuttuu moniin asioihin, mutta jos me ajatellaan ympäristömerkkejä tai harhaanjohtavia tietoja, niin sanotusti viherpesua tai sitä totuuden pesemistä, niin siitähän on kysymys, jos annetaan kuluttajalle kuva, että tämä on hirveän hyvä tuote ja ympäristöäkin suojellaan ja tämä on sertifioitu, ja sitten ei se olekaan, ja ihminen haluaa tehdä valintoja ja maksaakin jopa kalliimmin — ihan todella hyvä tarkoitus. Samaten tuo, että enemmän voitaisiin korjata, koska joskus itsestäkin tuntuu, että pesukoneessa on se parasta ennen ‑päivä, niin että kun se on sen kahdeksan ja puoli vuotta tai kymmenen vuotta, niin sehän laukeaa siinä saman tien, ja olisi ihan kiva, että voisi korjata niitä eikä aina ostaa uutta. Tämä on kestävää meidän kaikkien kannalta, ja sillä voisi olla työllisyysvaikutuksiakin, ja onkin, jos saadaan korjaajia. Mutta toki se edellyttää, että on varaosia, kun ei niitä ilman varaosia korjailla. Nämä laitteet ovat digitalisoituneet myöskin, niin että se ei ole ihan samanlaista kuin ennen muinoin. Siellä on kaikenlaista digitaalisuutta. Sitten vielä ottaisin esille tämän siirtymäajan: Kiitän kaikkia hallituspuolueita ja erilaisia toimijoita, jotka ovat olleet yhteydessä. Olen itse kaksi kertaa tavannut oikeuskomissaarin tästä asiasta, ja valitettavasti EU-maat eivät heränneet riittävän ajoissa siihen, että tälle olisi pitänyt jo silloin aikanaan lähteä miettimään tällaista siirtymäaikaa siltä osin, että yritykset eivät joudu heittämään pois tuotteita ja tekemään erilaiset tarroitukset ja pakkausmateriaalit. Tässä on eri mailla erilaisia ratkaisuja, ja olemme tietysti lähettäneet myös kirjeitä, ja muutkin maat, kuten Saksa, ovat nyt lähestyneet komissiota, mutta sieltä nyt ei näytä tulevan yhteistä ratkaisua. Suomi nyt ehdottaa tätä menettelyä, mikä minusta on järkevää. Keskusteluista oikeuskomissaari McGrathin kanssa, joka vastaa tästä lainsäädännöstä, voin sen verran todeta, että kyllä hänkin vähän hymähti, kun sanoin, että nyt jos tässä ruvetaan heittämään roskikseen näitä, niin siinä ovat vihreät siirtymät aika kaukana eikä kai se kenenkään tarkoitus ole ollut, ja näinhän se tietysti on. — Kiitän keskustelusta.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys perustuu kahden EU-direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon: vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin eli niin sanotun viherpesudirektiivin täytäntöönpanoon sekä tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöönpanoon. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä lisätään kuluttajien tietämystä kulutushyödykkeiden ympäristövaikutuksista ja puututaan totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ympäristöväittämien esittämiseen eli niin kutsuttuun viherpesuun. Tavaroiden korjaamisdirektiivillä pyritään puolestaan edistämään tavaroiden korjaamista. Molemmat direktiivit ovat täysharmonisointidirektiivejä, eikä kansallista liikkumavaraa käytännössä juuri ole. Nämä direktiivit on tarkoitus panna täytäntöön kuluttajansuojalakiin, jätelakiin ja kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annettuun lakiin tehtävillä muutoksilla. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi pannaan osittain täytäntöön myös kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetulla valtioneuvoston asetuksella. Kyseinen asetus sisältää jo nykyisin EU-sääntelyyn perustuvan niin kutsutun mustan listan niistä menettelyistä, joita pidetään kaikissa tilanteissa sopimattomina ja siten kiellettyinä. Tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöön laittamiseksi ehdotetaan annettavan lisäksi oikeusministeriössä asetus eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta. Nämä asetusluonnokset ovat hallituksen esityksen liitteenä. Tähän vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiiviin ja sen täytäntöönpanoon ehdotetaan erinäisiä muutoksia ja täydennyksiä, jotka koskevat markkinoinnissa annettavia tietoja sekä elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuutta ennen sopimuksen tekemistä. Sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi muutoksia ehdotetaan myös kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain seuraamusmaksuja koskeviin säännöksiin. Tässä toisessa direktiivissä eli tavaroiden korjaamisdirektiivissä ehdotetaan, että määrättyjen tavaroiden valmistajille asetettaisiin velvollisuus tarjota kuluttajille korjauspalveluita tietyssä laajuudessa silloinkin, kun kyse ei ole myyjän tai valmistajan vastuulla olevan tavaran vikaantumisesta. Tällaisia tavaroita ovat esimerkiksi erilaiset kodinkoneet, pesukoneet ja jääkaapit. Lisäksi esitetään täsmennyksiä virheenoikaisua tavaran kaupassa koskeviin säännöksiin. Uutta olisi myös sääntely eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta, jota tavaroiden korjaajat voisivat halutessaan käyttää. Jätelakiin lisättäisiin varaosien ja työkalujen tarjoamiseen liittyviä säännöksiä sekä säännöksiä tavaroiden korjaamisen estävistä kielletyistä sopimusehdoista ja käytännöistä. Nämä säännökset tulisivat sovellettaviksi myös elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa. Näitä direktiivejä ja tätä täytäntöönpanoa on valmisteltu oikeusministeriön työryhmässä. Mietinnöstä saatu palaute koski ennen kaikkea tämän vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin soveltamisajan alkamista. Valtaosa lausunnonantajista katsoi, että direktiivin nojalla annettujen säännösten soveltamisen alkaminen jo tämän vuoden syyskuussa olisi erittäin haasteellista jo varastossa olevien erilaisten tuotteiden, tavaroiden ja pakkausmateriaalin kannalta. Lausunnoissa tuotiin esille, että aikataulu voi johtaa erittäin suureen tuote- ja pakkaushävikkiin, mikä tietysti olisi täysin tämän koko direktiivin idean vastaista, että heitettäisiin tavaroita ja tuotteita suorastaan roskakoriin. Oikeusministerinä ja oikeusministeriössä olemme pyrkineet vaikuttamaan Euroopan komissioon ja virkatasolla myös toivoneet, että tähän siirtymäaikahaasteeseen vastattaisiin koko EU:n laajuisella tasolla. Valitettavasti tällaista esitystä ei ole EU:sta nyt tulossa. Hallituksen esityksen liitteenä olevaan valtioneuvoston asetusluonnokseen on näistä syistä johtuen päädytty kirjaamaan tiettyjen kohtien osalta kansallinen kuuden kuukauden siirtymäaika, jota tullaan esittämään, kun valtioneuvoston asetus myöhemmin annetaan. Vaikka siirtymäaika ei suoraan ole direktiivin mukaan sallittua, pidän ja valtioneuvosto pitää sitä välttämättömänä ratkaisuna yritysten kannalta, kun otetaan huomioon uudistuksen niille aiheuttama taloudellinen taakka ja hävitysriski ja hävikkiriski. Jos ajatellaan näitä ympäristövaikutuksia, joita myös tavoitellaan, ja oikean tiedon antamista, niin sehän olisi aivan järjenvastaistakin, että niitä tuotteita ruvettaisiin heittämään pois vain sen takia, että tarroitukset tai muut ohjeet eivät ole direktiivin mukaisia. Muilta osin vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpanon panemiseksi annettavia säännöksiä sovellettaisiin direktiivissä edellytetyn mukaisesti 27.9.2026 lukien. Tavaroiden korjaamisdirektiivi on puolestaan pantava täytäntöön heinäkuun loppuun mennessä, ja kyseiseen direktiiviin perustuvien säännösten soveltaminen alkaisi samasta ajankohdasta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Edustaja Niemi kysyi tästä, miten on sen oven sijoittuminen. Ymmärrykseni mukaan se tulee rakennuslainsäädännöstä, että asunto-osakeyhtiölaissa muutetaan nyt sitä, millä määräenemmistöllä sen voi tehdä. Mitä tulee sitten siihen, kun täällä kysyttiin, oliko pohdittu erityisesti pienten asuntojen kohdalla, niin tietojeni mukaan ei ole asuntokoon mukaan näitä asioita pohdittu. No, tässä lainsäädännössä on lähdetty siitä, minkälaista haittaa siitä lyhytvuokrauksesta voi olla muille osakkeenomistajille, ja sitä arvioidaan sen haitan mukaan. En uskalla lähteä lupaamaan, minkälaista siitä rakennuslainsäädännöstä sitten lopulta ympäristöministeriöstä tulee. Siellähän on ollut erilaisia versioita siitä, ja me jäämme tietysti sitten näkemään, minkälaista sieltä tulee. En lähde sitä arvioimaan. Mielestäni on tärkeätä, että tässä nyt on tällainenkin pykälä, että siihen voidaan puuttua. Toki on olemassa sellaisiakin näkökantoja, että olisi haluttu määräenemmistöllä kieltää osakeyhtiössä tämmöinen lyhytvuokraustoiminta, mutta täällä esityksessä on pohdittu sen perustuslaillisia ongelmia siinä, että se puuttuisi liikaa omaisuudensuojaan taannehtivasti. Toki uusissa yhtiöissä, jos perustetaan esimerkiksi yhtiö, siellä perustamissopimuksessahan voidaan todeta, että tämä on vain asumiseen tarkoitettu, ja tämä on ymmärtääkseni aivan täysin laillinen järjestely. Mutta siinä on aina juuri se, että kun on hankkinut asunnon, niin sitä voi käyttää vuokraamiskäyttöön. Eihän tietysti kaikki Airbnb-toiminta häiritsevää toimintaa ole. Sitten taas toisaalta kuulee juuri pohjoisesta, esimerkiksi Rovaniemeltä, että jos tämä kokonaan Suomessa kiellettäisiin tai rajoitettaisiin valtavasti, niin minnekäs meidän turistit laitetaan. Tämä on ollut hyvin tasapainotteleva kysymys. Ja mitä sitten tulee — oliko se edustaja Kiuru, joka kysyi — tähän tiettyyn tapaukseen, niin en kyllä uskalla lähteä ottamaan kantaa, voisiko se olla erityisen painava syy. Ne on täällä laissa määritelty, ja tapauskohtaisesti pitää arvioida, mikä on sitten milloinkin erittäin painava syy yhtiölle tai muille osakkaille.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin. Tavoitteena on varmistaa, että yli 15 vuotta vanha sääntely vastaa tämän päivän asumisen ja toimintaympäristön tarpeita. Ehdotuksilla vahvistetaan taloyhtiöiden kykyä puuttua häiriöihin, helpotetaan hallittua alasajoa ja täsmennetään konkurssitilanteisiin liittyviä kysymyksiä. Samalla selkiytetään lyhytaikaisen vuokrauksen pelisääntöjä niin, että toiminta on mahdollista, mutta häiriöihin voimme puuttua nykyistä tehokkaammin. Näin myös hallitusohjelmassa haluttiin tämä asia tasapainottaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä vastataan oikeusministeriön osalta hallitusohjelmakirjaukseen, että lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset varmistetaan, mutta samalla mahdollistetaan nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin. Esityksessä sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi sen selventämiseksi, että hallintaanottoa voidaan käyttää keinona puuttua lyhytvuokrauksesta aiheutuvaan haittaan. Ehdotus mahdollistaisi nykyistä paremman puuttumisen sellaiseen asuinkäytöstä poikkeavaan lisäkustannukseen tai haittaan, jota yhtiölle, osakkeenomistajalle tai asukkaille aiheutuu. Säännös toisaalta helpottaisi lain lukemista sen johdosta, että lyhytvuokrauksen sallittavuudesta asunto-osakeyhtiölain kannalta on ollut epäselvyyttä. Toisaalta sääntelyllä varmistettaisiin, että kukin osakkeenomistaja voi käyttää osakehuoneistoaan haluamallaan tavalla asumiseen ja siihen rinnastuvaan käyttöön. Laissa ehdotetaan säädettäväksi osakkeenomistajien velvollisuudesta antaa yhtiölle tarvittavia tietoja lyhytvuokralaisesta. Näin yhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää, onko lyhytvuokrausta harjoittanut osakkeenomistaja itse järjestänyt toimintansa riittävän huolellisesti vahinkojen minimoimiseksi. Lisäksi tietojen perusteella taloyhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää sitä, kehen osakehuoneiston käyttäjään mahdollinen vahingonkorvausvaatimus on syytä kohdistaa. Esityksessä ehdotetaan myös muita täsmennyksiä osakehuoneiston hallintaanottoperusteisiin, jotta yhtiöllä on käytössään riittävät keinot turvata asumisrauha ja asumisviihtyvyys. Tavoitteena on, että sääntely mahdollistaa jatkossa puuttumisen sellaisiin vähäistä suurempiin häiriöihin tai haittoihin, jotka jäävät nyt voimassa olevien hallintaanottoperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Ensinnäkin hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi siten, että terveyden säilyttämiseksi säädetyn tai määrätyn rikkominen voi olla peruste osakehuoneiston ottamiselle yhtiön hallintaan. Säännöksestä seuraisi, että esimerkiksi tupakkalain perusteella määrätyn tupakointikiellon rikkominen olisi asunto-osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin huoneiston hallintaanoton peruste. Rikkomuksen vähäistä suurempaa merkitystä arvioidaan aina tietysti tapauskohtaisesti. Toiseksi hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi uudella häiritsevän elämän viettämiseen tai järjestyksen rikkomiseen rinnastuvan erittäin painavan syyn perusteella. Tällä mahdollistetaan osakehuoneiston ottaminen yhtiön hallintaan myös silloin, kun osakkeenomistajan vieraana yhtiön rakennuksessa tai kiinteistöllä vierailevat henkilöt aiheuttavat toistuvasti muille osakkeenomistajille haittaa ja häiriötä tai vahinkoa yhtiön omaisuudelle. Hallintaanottomenettelyä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi erityisesti varoituksen ja hallintaanottopäätöksen sähköistä tiedoksiantoa koskevilla säännöksillä. Tavoitteena on tukea sähköisten menettelytapojen käyttöä. Asunto-osakeyhtiön hallitun alasajon mahdollisuuksia ehdotetaan parannettavaksi selventämällä ja keventämällä yhtiön selvitystilaan asettamista ja kiinteistö- ja rakennusomaisuuden luovuttamista koskevia säännöksiä. Tarkoituksena on varmistaa, että yhtiökokouksen päätös selvitystilasta ja luovutuksesta olisi käyttökelpoinen keino yhtiön toiminnan päättämiseksi silloin, kun toiminnan jatkamisesta aiheutuisi osakkeenomistajille huomattavaa taloudellista vahinkoa. Päätöksentekoa kevennetään luopumalla riippumattoman asiantuntijan lausunnosta. Yhtiökokoukselle olisi sen sijaan toimitettava riippumattoman asiantuntijan arvio yhtiön osakkeiden ja osakeryhmien käyvistä arvoista sekä yhtiön rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapitotarpeista päätöstä seuraavien vähintään 10 vuoden aikana. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiön ja osakkeenomistajien kunnossapitovastuun rajoittamisesta selvitystilaa ja luovutusta koskevan päätöksen jälkeen vain asumisen kannalta välttämättömään. Näin varmistetaan, että asunto-osakeyhtiö voi päättää toimintansa lopettamisesta hallitusti silloin, kun jatkamiselle ei enää ole edellytyksiä. Osakehuoneistot ovat voineet menettää arvonsa esimerkiksi taloyhtiöiden toimintaympäristön muutoksen takia. Suomessa asuinalueiden rakennemuutos on ollut toisilla paikoilla voimakasta. Se on johtanut erityisesti asumisen keskittymiseen kasvukeskuksiin usein harvaan asuttujen alueiden, kuten maaseudun, kustannuksella. Haasteisiin vastaamiseksi laissa ehdotetaan myös poikettavaksi lain lähtökohtana olevasta suostumusvaatimuksesta yhtiöjärjestyksen vastikeperusteen muuttamiselle silloin, kun osakehuoneiston käyttötarkoitusta muutetaan. Nyt lakiesityksessä ehdotetaan, että päätös edellyttäisi neljän viidesosan määräenemmistöä yhtiön kaikista muista kuin muutoksen kohteena olevista osakkeista, ja sitä, että uudeksi vastikeperusteeksi valitaan uuden käyttötarkoituksen osakehuoneistoa vastaava vastikeperuste. Tällä on tarkoitus helpottaa esimerkiksi liikehuoneistojen käyttötarkoituksen muuttamista asuinhuoneistoksi huoneistojen vajaakäytön vähentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa yksi osakas ei voisi olla taloyhtiötä hyödyttävän päätöksen esteenä. Lisäksi ehdotetaan selvennettäväksi yhtiön omien osakkeiden hankkimista koskevaa säätelyä. Asunto-osakeyhtiön konkurssia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamisesta kuuluisi ensisijaisesti yhtiökokoukselle. Lisäksi laissa ehdotetaan selvennettäväksi konkurssin oikeusvaikutuksia yhtiön osakkeenomistajien ja asukkaiden kannalta. Tavoitteena on varmistaa, että päätös konkurssiin hakemisesta tehdään yhtiössä lähtökohtaisesti osakkeenomistajia kuullen ja heidän kannaltaan ennakoitavalla tavalla. Esityksessä myös ehdotetaan useampia muita asunto-osakeyhtiölain sääntelyn ajantasaistamista koskevia ehdotuksia. Ehdotukset perustuvat pääosin yhtiökäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa ilmenneihin muutostarpeisiin. Näitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedonsaantioikeus osakehuoneistoja koskevista asiakirjoista, yhtiön kunnossapitovastuun selventäminen esimerkiksi niin, että ikkunat kuuluisivat jatkossa yhtiön kunnossapitovastuun piiriin, ja osakkeenomistajan huolenpitovastuu käytettävissään olevista tiloista. Osakkeenomistajan olisi hoidettava huolellisesti myös sellaista käytössään olevaa yhtiön tilaa, jonka hallintaoikeus ei perustu yhtiöjärjestykseen eikä vuokrasopimukseen. Ehdotukset perustuvat lain soveltamisesta saatuihin kokemuksiin, ja niiden tarkoituksena on helpottaa lain lukemista ja selventää toimintatapoja yhtiökäytännössä usein vastaan tulleissa tilanteissa. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.10.2026. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän kiitoksista ja siitä, että vaikka niissäkin puheenvuoroissa, missä ehkä joitain yksittäisiä kohtia arvosteltiin — esimerkiksi tässä vasemmistoliiton edustajan puheessa — kuitenkin tuotiin esille se tosiasia, että tämä on tasapainoinen kokonaisuus. Tässä on painotettu sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeutta, ja niinhän sen pitää ollakin. Ei ole sillä lailla, että on yhden oikeus. Toisaalta jos ajatellaan nyt esimerkiksi näitä irtisanomisaikoja, niin vuokralaisella ne ovat hyvin vapaat, mikä on hyvä asia, kun voi vaihtaa asuntoa työn perässä, perhesuhteiden muuttuessa — on kuukausi aikaa. Voi se joskus vuokralaisellakin joku yksityinen kiire tulla, ja täytyy hankkia sitten uusikin asukas. En pidä mitenkään kohtuuttomana sitä, että meillähän pohjoismaisestikin — on tietysti erilaisia järjestelmiä — vuokranantajilla on lyhyempiä irtisanomisaikoja. Ajattelen niin, että erityisesti yksityishenkilölle kuuden kuukauden irtisanomisaika on hyvin pitkä, jos tarvitsee asunnon esimerkiksi omaan käyttöön. Silloinhan voi olla niin, että itse asiassa tämä vuokranantaja on itse jo asunnoton, kun onkin oma tilanne muuttunut tai on muuttanut ulkomailta. Kuusi kuukautta on hyvin pitkä aika, ja minusta neljä kuukautta on ihan kohtuullinen aika. Toisaalta sitten voi hakea esimerkiksi muuttopäivän siirtoa. Sitten on hyvä huomata, mitä ainakin tässä esityksessä nyt työryhmäkin oli pohtinut hyvin pitkään, että nämä irtisanomisperusteiden muutokset ovat niin merkittäviä muutoksia, että niitä ehdotetaan voimaan tuleviksi vain sen jälkeen, kun solmitaan uusia vuokrasopimuksia, ellei toisin sovita. Tämä on tietysti asia, mitä valiokunta voi pohtia. Siellä on tiettyjen pykälien osalta, kuten tupakointikielto, todettu, että se voidaan ottaa vuokrasuhteisiin ja tulee takautuvasti, mutta sitten on tiettyjä, joita on arvioitu siten, että niitä ei voitaisi muuttaa takautuvasti. Toki valiokunta voi näitä vielä pohtia, mutta tämä poistaa minusta sitä huolta, kun täällä kysyttiin ehkä tästä nykyisestä tilanteesta tai miten tämä epävakauttaa sitä. Tuossa virkamieheltä kyselin, ja on semmoinen näppituntuma, että keskimäärin 2—5 vuotta kestävät vuokrasuhteet. Keskiarvo oli vähän yli kaksi vuotta, mutta kuitenkin siinä mennään. Jos näitä irtisanomisaikoja eivät vuokralainen ja vuokranantaja nyt sovi muutettaviksi, niin eivät ne sieltä itsestään muutu. Toisaalta, jos ajattelen esimerkiksi isoja taloyhtiöitä tai tämmöisiä, niin kuin kunnallisia asunto-osakeyhtiöitä, niin en minä nyt näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi irtisanoa ihmisiä. Eihän heillä ole mitään tarvetta omaan käyttöön, lähinnä voi olla joku remonttitarve. Varmasti näistä yksittäisissä tapauksissa päästään sopimaan. Sitten täällä kysyttiin näistä... Niin, haluan ensin kiittää edustaja Kiurua vielä tuosta turvallisuudesta ja asumisrauhasta. Tähän kiinnitettiin kyllä huomiota valmistelussa erittäin paljon — juuri tähän, että kotiympäristö on semmoinen, että se on rauhallinen. Jos siellä on joku asukas, vuokralainen, joka jatkuvasti aiheuttaa väkivaltatilanteita hänen ystävilleen, niin eihän siellä kukaan halua asua. Elikkä sitten mieluummin tämä lähtee kuin ne muut ihmiset. Sitten tässä kysyttiin tästä, miksi tässä lainsäädännössä ei ole sitä, että saisi poliisilta tietoja käynneistä. Sitä pohdittiin siinä työryhmässä, ja se on sisäministeriön alaista lainsäädäntöä, ja todettiin, että sitä pitäisi valmistella siellä tarvittaessa. Siinä on kyllä haasteita. Tietojeni mukaan se on kai aikanaan ollutkin näin, mutta sitten on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tietosuojaan liittyen, josta syystä sitä on muutettu. Mutta maailma muuttuu ja turvallisuustilanne muuttuu, ja se voisi kyllä olla tähän tilanteeseen auttava. — Nyt loppui aika.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on nyt asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttaminen. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti selkeyttää huoneenvuokralainsäädäntöä niin, että se vastaa nykyisiä tarpeita ja käytäntöjä. Kyse on tärkeästä uudistuksesta, sillä vuokra-asuminen on Suomessa vakiintunut ja hyvin yleinen asumismuoto. Vuokralla asuvia asuntokuntia on yli miljoona, ja vuokralla asuu yhteensä noin 1,6 miljoonaa henkilöä. Vuokra-asuminen koskee siten suurta osaa suomalaisista. Vuokramarkkinoilla on hyvin erilaisia toimijoita, kuten yksityishenkilöitä, vuokranantajayrityksiä, valtion tukemia vuokra-asuntoja tarjoavia toimijoita sekä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia vuokralaisia. Markkinoilla on paljon vuokrasuhteita, joissa kumpikaan osapuoli ei ole vuokrauksen ammattilainen eikä lainsäädännön asiantuntija, ja osaamisen tasokin tosiaan sitten vaihtelee. Arvoisa puhemies! Huoneenvuokralainsäädäntöä ei ole laajasti uudistettu 30 vuoteen. Vaikka lakien keskeiset periaatteet ovat yhä monilta osin toimivia, osittaisuudistus on välttämätön, koska vuokramarkkinoiden käytännöt ja digitalisaatio ovat muuttaneet merkittävästi toimintaympäristöä. Lisäksi lakeihin liittyy paikoin tulkintaepäselvyyksiä ja aukkoja. On tärkeää, että sääntely on ajantasaista, selkeää, tasapainoista ja arjessa toimivaa. Näin se tukee osapuolia jo sopimuksia laadittaessa ja vähentää riitoja sekä tulkintaepäselvyyksiä vuokrasuhteen aikana ja sen päättyessä. Keskeinen osa uudistusta koskee vuokrasuhteeseen liittyvien ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantamista. Erityisesti sähköistä tiedoksiantoa selkeytetään ja sen käyttöalaa laajennetaan. Esitys sisältää myös vuokravakuutta koskevia säännöksiä, sillä nykyisessä laissa ei säädetä vuokravakuuden palauttamisen määräajasta eikä menettelystä siinä. Ehdotuksen mukaan vuokravakuus tulisi palauttaa 14 päivän määräajassa taikka ilmoittaa samassa ajassa sen pidättämisestä. Tämä selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä. Irtisanomissäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi lyhentämällä vuokranantajan pidempää irtisanomisaikaa kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen, jota sovellettaisiin, kun vuokrasuhde on kestänyt vähintään kaksi vuotta. Vuokralaisen varsin joustava yhden kuukauden irtisanomisaika pysyy ennallaan, eli siihen ei esitetä muutoksia. Lisäksi vuokralaisella säilyy lainmukainen oikeus hakea tuomioistuimelta muuttopäivän siirtoa. Muutokset mahdollistavat vuokramarkkinoiden toimivuuden parantamisen ja helpottavat tilanteita, joissa asunto on tarve myydä tai ottaa omaan käyttöön. Lisäksi lakiin ehdotetaan uutta yleistä purkamisperustetta. Vuokrasopimus voidaan purkaa, jos siihen on muu erittäin painava syy. Jo nykyään vaikkapa vuokranantajan uhkaileminen tai huumausaineena käytettävien kasvien viljely ovat vuokrasopimuksen purkamisperusteita käytännössä, vaikka niitä ei erikseen laissa luetella. Esimerkki erittäin painavasta syystä voisi olla se, että syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät. Arviointi perustuisi tietysti aina kokonaisarvioon, jossa otettaisiin huomioon teon tai menettelyn vakavuus, sen yhteys asumiseen sekä huoneiston ja kiinteistön käyttöön. Purkaamissäännöksiä koskevilla muutoksilla voidaan osaltaan parantaa edellytyksiä puuttua erilaisiin häiriötilanteisiin, joita valitettavasti toisinaan esiintyy, sekä turvata asumisrauhaa entistä paremmin. Myös tupakoinnin osalta huoneenvuokralainsäädäntöä on tarpeen muuttaa. Nykytilanne on se, että vaikka vuokranantaja haluaisi, ettei huoneistossa tai esimerkiksi siihen kuuluvalla parvekkeella tupakoitaisi, ei hän aina välttämättä muista tai ymmärrä tämmöistä tupakointikieltoa vuokrasopimukseen laittaa, ja näin se on sitten jäänyt hoitamatta. Myöhemmin vuokrasuhteen jo ollessa voimassa tällaisen ehdon lisääminen vuokrasopimukseen voi kuitenkin osoittautua haastavaksi, koska sitä ei voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti muuttaa. Lisäksi vuokralaisen kieltäytyminen tupakointikiellon lisäämisestä jälkikäteen osaksi vuokrasopimusta on aiheuttanut epäselvyyttä siitä, voiko vuokranantaja irtisanoa vuokrasopimuksen asianmukaisesti pelkästään tällä perusteella. Nyt lakiin ehdotetaan lisättäväksi tämä kielto eli tupakointikielto ja olettamasäännös, jonka mukaan tupakointi huoneistossa tai sen yhteydessä olevalla parvekkeella olisi sallittua vain, jos vuokranantaja erikseen siihen antaa luvan. Lisäedellytyksenä tietysti olisi, että muu laki, esim. tupakkalaki tai sen nojalla annettavat säännökset tai viranomaisen määräykset tai yhtiöjärjestys ei muuta kerro tai sitä muuten estä. Esitys sisältää myös lukuisia muita muutosehdotuksia. Esimerkkeinä mainittakoon täysin uutena sääntelynä vuokralaisen ilmoitusvelvollisuus huoneiston asukkaista sekä huoneistoon jääneen omaisuuden käsittely muuton tai vuokralaisen kuoleman yhteydessä. Lakiin ehdotetaan myös täsmennyksiä vuokrankorotuksesta ilmoittamiseen, vuokranantajan oikeuteen päästä huoneistoon sekä vuokrasuhteen päättymiseen vuokralaisen kuoleman jälkeen. Esityksessä selkeytetään lisäksi vuokrasopimuksen kestoa koskevaa sääntelyä siten, että laissa huomioidaan jatkossa myös sopimusmallit, joissa vuokrasuhteeseen yhdistyy vähimmäiskesto ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleva sopimuskausi. Arvoisa puhemies! Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan otan kiinni koulutuksesta ja sen sisällöstä. Vuonna 22 viime hallituskaudella käsittelimme oikeudenhoidon selontekoa, ja jo silloin tuli esille se, että joko koulutuspaikkoja ei ole riittävästi tai sinne ei saada riittävästi koulutettavia ja vankiloissa työskenteli jo silloin hyvin paljon niin sanottuja ammattialan tutkintoa suorittamattomia henkilöitä niin kuin nyttenkin. Tilanne on nyt siis se, että siellä on ihmisiä, joilla ei ole riittävää koulutusta. Silloin eduskunta hyväksyi tämän näkemyksen, että pitää lähteä selvittämään näitä koulutuksen kehittämistarpeita ja että koska tarvitaan lisää vartija- ja ohjaushenkilökuntaa, niin tämä koulutusuudistus pitää tehdä. Sinänsä on ihan positiivinen asia, että tälle alalle on työpaikkoja ja koulutuspaikkoja, joita nyt tällä hetkellä myös lisätään. Siellä on ollut ennestään vajausta, jota lähdetään täyttämään. Mitä tulee sitten koulutuksen sisältöön, niin totta kai Rikosseuraamuslaitoksen ja tämän koulutuskeskuksen tulee opintosuunnitelmassa ja oppitehtäväjaossa määritellä nämä etäopiskelut ja opiskelun sisällöt. Tässä luodaan sille raamit, niin että me emme suinkaan täällä niin sanotusti tee sitä opintosuunnitelmaa, vaan se kuuluu Rikosseuraamuslaitoksen lakisääteisiin tehtäviin. Mutta niin kuin täällä hallituksen esityksessä todetaan, esimerkiksi voimankäyttö ei ole sellainen, mitä voidaan etänä suorittaa. No, edelleenkin on siis mahdollista, jos haluaa, mennä Vantaan Tikkurilaan opiskelemaan. Sehän jatkuu siellä, ihan kuka vain sinne haluaa, niin että sitähän ei poisteta, mutta tässä tuodaan nimenomaan toisen asteen koulutuksen saaneille määräaikaisessa työsuhteessa oleville nyt niin sanotusti epäpäteville henkilöille mahdollisuus saada se vartijan tutkinto. Tietysti tässä opintosuunnitelmassa vahvistetaan, mitä kaikkea siellä pitää olla, ja totta kai on äärettömän tärkeää, että se on tasalaatuista. On Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä huolehtia, että se on tasalaatuista. Lakivaliokunnassa kaikki ideat ovat tervetulleita seurantaan ja muuten, mutta olisi ihan hienoa, että saisimme nyt ympäri Suomenmaata vartijoita innostumaan tästä tehtävästä. — Kiitos.