Nikkanen Saku

Arvoisa puhemies! Tässä kun hallituksen vastauksia kuuntelee tähän aikuiskoulutustukeen liittyen, niin kyllä siinä hieman kieltämättä kalskahtelee sellainen vähättelevä ilmaisutapa ja tavallaan se ymmärryksen puute ihan tavallisen suomalaisen duunarin arjesta ja siitä, että hän haluaa kehittyä ja kehittää omaa osaamistaan ja ymmärtää hyvin, miten tämä tuleva kasvu, tekoälyn kehitys, kaikki tämä kehityskulku, mitä meillä tässä työelämän murroksessa tällä hetkellä tapahtuu, vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja oppimista. Tämä aikuiskoulutustuki on ollut se tapa turvata sitä omaa toimeentuloa siinä opiskelun aikana ja turvata sitä perheen pärjäämistä, ehkä selvitä niistä asuntolainoista sillä hetkellä, kun se opiskelu on ollut ikään kuin kaikista kriittisimmässä vaiheessa. Edelleen minä haluaisin vastauksen heille, tavallisille suomalaisille duunareille: Mitä teillä on tarjota tällaiseen tilanteeseen, kun tavallinen työntekijä haluaa kouluttautua ja ikään kuin vastata niihin haasteisiin, mitä tulevaisuus on tässä tuomassa? Mitä te olette tuomassa [Puhemies koputtaa] aikuiskoulutuksen tilalle?

Arvoisa rouva puhemies! On tosiaan valitettava tosiasia, että Suomeen kohdistuu yhä vakavampia turvallisuusuhkia, ja viranomaisilla on oltava riittävät keinot niiden torjumiseen. Siksi on ihan perusteltua tarkastella mahdollisuuksia ennakoivaan seuranta- ja analyysitoimintaan, jotta järjestäytyneeseen rikollisuuteen voidaan puuttua tehokkaasti ennen vakavien rikosten tapahtumista. Samalla kuitenkin on pidettävä kiinni oikeusvaltion periaatteista. Viranomaisten toimivallan tulee perustua lakiin, valtuuksien on oltava tarkkarajaisia, ja kansalaisten oikeusturvasta sekä tehokkaasta valvonnasta on huolehdittava. Uhkaperusteinen rikostiedustelu merkitsisi merkittävää muutosta keskusrikospoliisin toimintaan, ja siksi sen vaikutuksia on seurattava tarkasti. Myönteistä on, ettei toimintaa voitaisi kohdistaa asuntoihin tai luottamuksellisen viestin suojan piiriin. Myös telekuunteluoikeuden laajentamiseen voi liittyä perusteltuja tarpeita, mutta ehdotukset on arvioitava huolellisesti ennen lopullisia ratkaisuja. Arvoisa rouva puhemies! Tärkeää on myös pitää mielessä se sama periaate kuin vaikka äsken, kun keskusteltiin — ja ehkä kohta keskustellaan lisää — rajaturvallisuuslaista. Eli tässäkin on kyse turvallisuuteen liittyvästä tärkeästä lainsäädännöstä, ja ennakointi kaikissa turvallisuustilan kysymyksissä on äärimmäisen tärkeää. Usein, kun ollaan reagoimassa, ollaan jo myöhässä, ja siksikin on tärkeää, että viranomaiset saavat riittävät työkalut, jotta rikoksia saataisiin ennen kaikkea ennaltaehkäistyä. Mutta sitten on ehkä hyvä myöskin pitää mielessä muuan Neuvostoliiton hirmuhallitsija: Josef Stalin aikanaan sanoi, että luottamus hyvä, kontrolli parempi. Tässäkin yhteydessä on tärkeää muistuttaa siitä, että ennen kaikkea meidän kuitenkin tässä yhteiskunnassa on tärkeää rakentaa luottamusta ihmisten välillä ja avoimuutta sitä kautta, ettei meidän tarvitsisi myöskään liikaa, pakotetusti tai muuten, huomaamattomastikaan, viedä yhteiskuntaa enemmän kontrolliyhteiskunnan piiriin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin tästä turvallisuustilanteesta: kyllä, olen ihan samaa mieltä, että turvallisuustilanne tässä meidän lähiympäristössä, niin kuin koko Euroopan alueella, ei ole ainakaan parantunut vaan päinvastoin heikentynyt. Mielestäni edustaja Limnellin puheenvuoro oli siinä mielessä erinomainen, että vaikka meidän raja tällä hetkellä näyttää kovin rauhalliselta, niin ei pidä tuudittautua sellaiseen harhaan, vaan nimenomaan meidän turvallisuuspolitiikan ihan peruslähtökohdat lähtevät siitä, että meidän tulee ennakoida, ei reagoida, ja siitä viime kädessä tässä lainsäädännössä on kyse. Se on osoittanut jo tähän asti sinänsä toimivuutensa, kun meidän ei ole tarvinnut tätä käyttöön ottaa vielä tähänkään päivään mennessä. Olen samaa mieltä, että tietysti on valitettavaa, että raja-asemat ovat suljettuja, mutta niin kauan kuin turvallisuustilanne on tämä, niin näin meidän täytyy toimia, ja tuen hallituksen esitystä tässä kyllä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, itsekin tähän lakiin suhtaudun noin lähtökohtaisesti ihan myönteisesti. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti aseharrastajia, ja tuttavapiirissäkin näitä deaktivoituja aseita on jonkun verran. Mutta haluan tuoda tähän kuitenkin toisenkin näkökulman. Nimittäin nämä deaktivoidut aseet eivät välttämättä aina ole niin turvallisia, varsinkaan silloin, kun joku käsistään kätevä aseseppä aktivoi ne aseet. Meillä on tästä esimerkkejä valitettavasti ollut. Esimerkiksi kotikaupungissani Salossa 2014 rikollisjengin jäsen avasi tulen poliisia kohti aktivoidulla Suomi-konepistoolilla, elikkä deaktivoitu ase oli muutettu takaisin toimintakykyiseksi konepistooliksi, ja hän latasi kokonaisen sarjan poliisiautoa kohti. Se oli siis luojan lykky, kun tämä oli hyvin lähellä koulukeskusta, että poliisilla sattui olemaan kolme partioautoa, joista yhdessä oli luodinkestävät ovet. Sattuipa olemaan sitten just tällä partiolla onneksi se auto käytössä, ja säästyttiin vahingoilta. Toinen tapaus tässä ihan lähemmässä historiassa oli vuonna 23 myös kotikaupungissani Salossa — en tiedä, mistä se kertoo. Joka tapauksessa poliisi teki ison takavarikon, jossa löytyi luvattomia aseita mutta löytyi myöskin paljon deaktivoituja aseita, ja ne olivat tällaisen henkilön hallussa, jolla oli metallipaja muutettu tällaiseksi aktivointipajaksi. Sen takia katson, että tässä lainsäädännössä ja jatkossa muutenkin meidän tulee olla todella tarkkoja siitä, että me varmistetaan se, että deaktivointi todellakin tarkoittaa sitä, että sitä asetta ei taitavinkaan seppä enää takaisin toimintakuntoiseksi saa. Tämän asian täytyy meillä olla varma ja varmistettu. Nämä ovat kuitenkin yleensä sellaisia aseita, mitä on deaktivoitu, että niitä on käytetty sodissa ja muuta, kuten tämä esimerkin Suomi-konepistooli, joka on niittänyt tuhoa aika paljonkin sotien aikana. Sellaisia aseita me ei todellakaan haluta täällä vääriin käsiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Esitin tässä aiemmin keskustelun lomassa kysymyksen pääministeri Orpolle ja työministeri Marttiselle koskien toista niin sanottua kuumaa perunaa, joka tässä salissa tänään on esille noussut, nimittäin tätä Uudenkaupungin autotehtaan pelastusta. Siihen ei työministeriltä eikä pääministeriltä vastausta saatu. Ilmeisesti omistajaohjausministeri Strand oli tähän vastannut jotain, mutta edelleenkään sitä oleellista vastausta kysymykseen ei ole saatu, joten uusin kysymykseni ja kysyn, miksi Tesin eli valtion hybridilainan korot mitätöitiin, mikä oli epäedullista valtiolle mutta edullista juuri Pontokselle. Tässä edelleenkään ei ole kyse siitä, ettei autotehdasta olisi tullut pelastaa. Näin varsinaissuomalaisena olen tismalleen sitä mieltä, että tuli pelastaa, mutta se, kuka siitä hyötyy, on tässä nyt se oleellisin kysymys ja se, miten se pelastettiin. Tähän kaipaisin vastausta, ja mielellään korjatkaa, jos olen saanut väärää tietoa tästä. Mutta sitten myös tähän toiseen kuumaan perunaan, josta on enemmän keskusteltu, nimittäin tähän Garden Helsinki ‑hankkeeseen: On hyvä, että pääministeri ja hallitus ovat nyt vihdoinkin ottaneet tämän asian vakavasti ja tähän valtiontukeen liittyvät epäselvyydet pyritään nyt tuomaan esiin myös oikeuskanslerin kautta. Julkisuudessa esiin tulleet tiedot ovat herättäneet aiheellisia kysymyksiä siitä, miten tällaisia päätöksiä valmistellaan ja millä perusteella veronmaksajien rahaa kohdennetaan. Oikeuskanslerinkin reagointi myös tähän asiaan osoittaa, että kaikki ei näyttäisi olevan mennyt tämän hankkeen osalta ihan kuten pitää. Siitä osoituksena on myös se, että hallitus eilen tosiaan veti tämän esityksensä tai tukensa pois tältä hankkeelta. Tämä hallituksen eilinen ilmoitus ei kuitenkaan poista niitä kysymyksiä, miltä koko jupakka näyttää, ja kuten sanonta kuuluu, niin politiikassa moni asia on sitten juuri niin kuin miltä se näyttää. Tavallisen suomalaisen silmissä tilanne näyttää edelleen siltä, että hallituksessa runtataan ja junaillaan rahaa yksittäisen urheiluhankkeeseen tavalla, joka ohittaa normaalin virkavalmistelun ja asiantuntija-arvioiden painoarvon. Juuri tällaiset mielikuvat nakertavat luottamusta päätöksentekoon. Tämän hankkeen osalta näyttää vahvasti siltä, että kyse ei ole pelkistä mielikuvista. Tavallisen suomalaisen oikeudentajua saattaa myös koetella se seikka, että hallitus on leikannut huonoon taloustilanteeseen vedoten huomattavasti pienempiäkin summia milloin mistäkin, mutta jotka ovat osuneet todella kipeästi muun muassa lapsiperheiden, työttömien ja opiskelijoiden toimeentuloon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhtä lailla tavallinen suomalainen ihmettelee sitäkin seikkaa, että samaan aikaan, kun hallitus on valmis myöntämään huomattavan summan yhdelle hankkeelle epäselvin perustein, se on leikannut noin puolet koko maan liikuntapaikkarakentamisen avustusmäärärahasta. Tämä on hallituksen hehkuttaman Suomi liikkeelle ‑ohjelmankin näkökulmasta erikoinen arvovalinta, sillä me kaikki tiedämme, miten paljon meillä olisi tehtävää saada suomalaiset liikkeelle, ja se tarvitsee eri olosuhteita, ei jättihalleja. Tämä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima liikuntapaikkarakentamisen tuki, josta nyt puolet eli 15 miljoonaa leikattiin, on nimenomaan läpinäkyvä, tasapuolinen ja selkeisiin kriteereihin perustuva järjestelmä. Sen kautta tuetaan kuntien ja yhteisöjen hankkeita ympäri Suomen: uimahalleja, jäähalleja, palloiluhalleja, kuntoratoja, lähiliikuntapaikkoja ja muita liikuntapaikkoja, joissa liikkuvat tavalliset suomalaiset lapset, nuoret, perheet ja ikäihmiset. Siksi on aiheellista kysyä, miksi hallitus on tehnyt tällaisen arvovalinnan. Miksi toisella kädellä leikataan tavallisten suomalaisten liikuntapaikoista ja toisella kädellä ollaan valmiita ohjaamaan huomattavasti suurempi summa yksittäiseen hankkeeseen? Tässä keskustelussa tällaisina aikoina ei ole kyse ainoastaan liikuntapaikoista vaan myös työpaikoista. Rakennusala on kärsinyt viime vuosina poikkeuksellisen vaikeasta tilanteesta. Yrityksiä on kaatunut eri puolilla Suomea, työmaita on jäänyt käynnistymättä, ja alan työllisyys on heikentynyt merkittävästi. Siksi on aiheellista pohtia myös sitä, miten julkisella rahalla voitaisiin saada mahdollisimman laaja vaikutus rakentamiseen ja työllisyyteen, jos esimerkiksi Helsinki Garden ‑hankkeen kaltainen 35 miljoonan euron suuruinen tukipaketti olisikin annettu näille koko maan liikuntapaikkarakentamisen kohteille.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Orpo ja työministeri Marttinen, te puolustatte täällä Valmet Automotiven pelastamista ja kysytte meiltä, että emmekö me olisi pelastaneet. No eihän kyse ole siitä, etteikö Uuttakaupunkia olisi saanut tai pitänyt pelastaa. Kysymys on siitä, miten osapuolet hyötyivät tästä järjestelystä. Heitänkin kysymyksen teille, pääministeri Orpo ja ministeri Marttinen, ja kysymys kuuluu: Miksi järjestelyssä päätettiin mitätöidä Tesin antaman hybridilainan korot 15 miljoonan edestä? Tämähän johti siihen, että vuoden 2025 annissa osakkeita merkittiin alle kolmasosan hinnalla verrattuna tilanteeseen, että korkoja ei olisi mitätöity. Tämän tappion kärsivät veronmaksajat, eli Tesi, ja hyötyjänä oli Pontos. Miksi päädyitte tähän Pontokselle edulliseen järjestelyyn, kun muitakin vaihtoehtoja varmasti oli? [Krista Kiuru: Tuo on tosi tärkeä kysymys!]

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen keskeinen sisältö on hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistettavissa merkittävissä säästöissä eli toisin sanoen leikkauksissa. Esityksen mukaan vuodesta 2027 eteenpäin palvelutarpeen kasvusta otettaisiin hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioon 60 prosenttia voimassa olevan lain 80 prosentin sijasta. Palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskevasta määräaikaisesta 0,2 prosenttiyksikön korotuksesta luovuttaisiin vuodesta 2028. Näiden yhteisvaikutus on 268 miljoonaa euroa vuoden 2029 tasossa. Lisäksi siirtymätasauksia muutettaisiin ja siirrettäisiin hyvinvointialueiden rahoitettavaksi yhteensä 120 miljoonalla. Koko hallituksen esityksen vaikutus hyvinvointialueiden rahoitukseen on 388 miljoonaa euroa vähentävä vuoden 2029 tasossa. Hallituksen esityksen tavoitteena kerrotaan olevan kehittää hyvinvointialueiden rahoitusmallia hallitusti ja ennakoivasti perustuslain mukaiset palvelut turvaten. Valitettavasti esitetyt muutokset ja asetetut tavoitteet ovat syvässä ristiriidassa. Arvoisa rouva puhemies! Muutoksen vaikutukset eroavat eri alueilla huomattavasti. Erityisesti rahoituksen kasvu vähenisi Helsingin kaupungilla, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueilla. Asiantuntijakuulemisten perusteella leikkauksia kohdistuu nyt erityisesti alueille, jotka ovat jo sopeuttaneet talouttaan tai joiden palvelutarjonta kasvaa, mitä pidetään epäoikeudenmukaisena ja heikentävän kannusteita toimenpiteiden tekemiseksi ja talouden tasapainottamiseksi alueilla. Kokonaisuutena säästötoimet kiristävät hyvinvointialueiden rahoitusta merkittävästi, ja ne ajoittuvat samaan aikaan hyvinvointialueiden alijäämien kattamisen edellyttämien sopeuttamistoimien ja jälkikäteistarkastuksen vähenemisen kanssa. Liian kireäksi muodostuva talous ei mahdollista alueilla hallittua uudistumista vaan painottaa sopeutustoimia, jotka voivat näkyä myöhemmin kasvavina kustannuksina ja raskaampana palvelutarpeena. On ongelmallista, että hyvinvointialueisiin ja niiden rahoitukseen kohdistetaan nyt monia muutoksia lyhyellä aikavälillä ja osin päällekkäin. Esitetyt muutokset heikentävät luottamusta rahoitusjärjestelmän periaatteisiin ja kannusteita talouden tasapainottamiseen. Alueet tarvitsisivat työrauhaa sekä ratkaisuja, joiden pohjalta toimintaa voi kehittää pitkäjänteisesti sekä tavalla, joka kannustaa uudistusten tekemiseen ja talouden tasapainottamiseen hallitusti ja laadukkaat, vaikuttavat palvelut turvaten. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, esitetyt muutokset heikentävät palvelutarpeen kasvun mukaista rahoituksen kasvua, mikä rikkoo rahoitusperiaatetta ja uhkaa lakisääteisten palveluiden turvaamista alueilla. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa lakiehdotuksessa esitetyillä muutoksilla mahdollistetaan viranomaisten tiedoksiantojen toimittaminen jatkossa myös yksityisiin digipostipalveluihin. Ehdotetulla sääntelyllä on yhteys aiemmin keväällä hallintovaliokunnan käsittelemään ja eduskunnan hyväksymään hallituksen esitykseen, jossa säädettiin sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta. Sen myötä täysi-ikäiselle henkilölle avataan viranomaisaloitteisesti viestinvälityspalvelutili eli Suomi.fi-tili, kun hän tunnistautuu johonkin julkishallinnon sähköiseen palveluun. Nyt käsiteltävää esitystä tuleekin arvioida osana tätä aiemmin hyväksyttyä sääntelyä, niin kuin tässäkin keskustelussa on jo monta kertaa todettu. Näyttää siltä, että nyt esitetyt muutokset uhkaavat tehdä hallinnon asiakkaille vaikeasti hahmottuvasta kokonaisuudesta entisestäänkin vaikeammin hahmotettavan. Arvoisa puhemies! Sähköistä tiedoksiantoa koskevan kokonaisuuden tulisi olla hallinnon asiakkaiden näkökulmasta mahdollisimman selkeä. Sähköisen tiedoksiannon sääntely on tullut voimaan vasta huhtikuussa, minkä vuoksi kokemuksia lähtökohtaisesti kaikkia täysi-ikäisiä hallinnon asiakkaita koskevasta sähköisestä tiedoksiannosta ei vielä ole. Pikemminkin olemme saaneet viitteitä siitä, ettei vastikään säädetty Suomi.fi-palvelun lisätty käyttö ole kaikille kovin yksinkertaista, eivätkä monet ihmiset ymmärrä koko järjestelmää. Myös eduskunnan oikeusasiamies esitti tästä huolensa lausunnossaan hallintovaliokunnalle. Erityisesti henkilöillä, joilla voi jo valmiiksi olla haasteita sähköisen viranomaispostin lukemisessa, saattaa olla vaikeuksia tunnistaa, mitä sovellusta tai katseluohjelmaa heidän tulee seurata. Arvoisa puhemies! Pidämme tärkeänä digitalisaation hyödyntämistä ja tunnistamme, että digitalisaation avulla voidaan parhaimmillaan helpottaa ihmisten viranomaisasiointia ja saavuttaa myös taloudellisia säästöjä. Pidämme kuitenkin ongelmallisena liian nopeaa muutosta, joka lisää järjestelmän epäselvyyttä kansalaisille. Tärkeintä on kuitenkin, että viranomaisten lähettämien tiedoksiantojen perillemeno ja tiedonsaanti niistä varmistetaan kaikissa tilanteissa. Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin tuotu esille sitä digisyrjäytymisen ongelmaa, mikä on todellisuutta tällä hetkellä eri puolilla Suomea. Yli puoli miljoonaa suomalaista ei pärjää tällä hetkellä näiden digilaitteiden kanssa. Mielestäni tässä on erinomaisen hyvää keskustelua käyty siitä, miten isoja haasteita meillä tulevaisuudessa tulee tämän digitalisaation myötä olemaan, mikäli näihin ei kunnolla pureuduta ja näitä ongelmia ratkota. Meillä on paljon muitakin kuin ikääntynyttä väkeä, jotka digisyrjäytyvät tällä hetkellä. Edustaja Kallio nosti hyvin esille myöskin sen, ettei internetyhteyttä ole esimerkiksi eri puolilla Suomea. Ihan tässä niin sanotussa kasvukolmiossa, vaikka kotikaupungissani Salossakin, on paljon, paljon alueita, joilla ei internetyhteyttä yksinkertaisesti ole. Sen lisäksi näiden Suomi-pisteiden valmistelu on vielä pahastikin kesken. Ennen kuin on fyysisesti olemassa näitä Suomi-pisteitäkään, joissa voitaisiin tätä digipalveluapua tarjota ihan viranomaisten toimesta, ei kannattaisi kyllä tällaisia esityksiä tehdä. Arvoisa puhemies! Teen vastalauseen 1 mukaisen esityksen, että lakiehdotus hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan keskustelemme tänään hyvin tärkeästä asiasta, joka on paljon enemmän kuin talouspolitiikkaa, työllisyyslukuja tai budjettiriihiä. Me keskustelemme nuorten elämästä, heidän suunnastaan ja siitä, millaisen yhteiskunnan me olemme heille rakentamassa. Tässä salissa on ihan ansiokkaastikin kehuttu keskusteluilmapiiriä, ainakin tällä hetkellä. Tuossa kiinnitin huomiota, kun ministeri Poutala nosti esiin edustaja Kokon puheenvuoron päätösperusteisesta lapsiperheköyhyyteen sysäämisestä, että ei tällaista päätöstä ole tehty. Ymmärrän toki, että varmasti näin onkin, että ette te nyt suoraan ole päätöksellä tällaista päätöstä tehneet, mutta kyllä täytyy tässä nostaa esille nämä vaikutukset näillä päätöksillä, mitä hallitus tekee, ja päätösten vaikutusten arvioinnilla varmasti on tuotu esille se, että näillä päätöksillä on seurauksensa, ja siinä on ollut seurauksena myös se, että lapsiperheköyhyys on lisääntynyt. Varmasti, suoraan jos asioita esitetään, ei sellaista päätöstä ole, että suoranaisesti olisi päätösperusteisesti lapsiperheköyhyyttä lisätty, mutta kyllä se siellä vaikutusten arvioinneissa on ollut nähtävillä ja näillä päätöksillä on ollut seurauksensa. Tämä välikysymys nostaa esille myös sen karun todellisuuden, että nuorisotyöttömyys on kasvanut sietämättömälle tasolle ja samaan aikaan nuorten usko tulevaan on heikentynyt. Noin 70 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. Nämä eivät ole vain numeroita. Nämä ovat nuoria, joilla on unelmia, osaamista ja halu rakentaa oma elämänsä. Kuten tuossa edustaja Lindén aikaisemmassa puheenvuorossaan nosti mielestäni erittäin hyvin esille, niin näitä toimia nuorten hyväksi, työllisyystoimia, tarvitaan nyt. Hallitus paljon ja ihan oikeutetustikin on nostanut esille sitä, että kasvua on nyt nähtävissä. Sitä on varmasti tulossa, ja uskon, että jos saadaan vielä rauha pysymään Hormuzinsalmella ja ehkä saataisiin jotain positiivisempia uutisia vielä toivottavasti jossain vaiheessa Ukrainan sodastakin, niin kasvua olisi entisestään enemmän tulossa. Mutta jotta me saadaan nämä nuoret sitten töihin, kun ne kasvun merkit, mitä tälläkin hetkellä on olemassa, joskus työpaikoiksi tähän maahan vielä kumuloituvat, me tarvitaan niitä toimia nyt, niin että nuorilla on mahdollisuus kiinnittyä ja päästä työelämään kiinni juurikin nyt. Toimia tarvittaisiin kyllä mielestäni paljon enemmän. Kyllä yhteiskunta toimii vain, jos ihmisille annetaan mahdollisuus kiinnittyä siihen. Nuorille tärkein väylä kiinnittyä yhteiskuntaan on selkeä: koulutus ja työ. Kun nuori pääsee opiskelemaan, hän saa suunnan ja paikan yhteiskunnassa. Kun nuori pääsee työelämään, hän saa osallisuuden ja kokemuksen siitä, että on tarpeellinen. Nämä ovat tärkeitä ja oikeastaan tämän yhteiskunnan ja meidän hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta ihan ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä. Arvoisa rouva puhemies! Nuoren kasvu ei tapahdu vain koulussa tai työpaikalla. Harrastukset ovat myös aivan keskeinen osa nuorten elämää. Urheiluseurat ja kulttuuri‑ ja järjestötoiminta tarjoavat yhteisön, turvallisia aikuisia ja onnistumisen kokemuksia. Liikuntajärjestöjen rooli on tässä erityisen merkittävä. Ne kasvattavat, tukevat ja luovat arjen rytmiä sadoilletuhansille nuorille eri puolilla Suomea. Harrastus on usein se paikka, jossa nuori kokee ensimmäistä kertaa kuuluvansa joukkoon. Se voi olla myös ratkaiseva suojaava tekijä silloin, kun muu elämä horjuu, esimerkiksi tällaisessa tilanteessa, jos opiskelu on jäänyt kesken tai valmistuttua ei työtä vielä löydy. Samalla meidän on tunnustettava uusi, nopeasti kasvanut haaste, nimittäin ruutuajan voimakas lisääntyminen ja sosiaalisen median haitat. Nuoren arki kuluu yhä enemmän näyttöjen äärellä. Sosiaalinen media tuo mukanaan jatkuvaa vertailua, paineita ja kuormitusta. Pahimmillaan se lisää yksinäisyyttä ja heikentää mielenterveyttä. Siksikin nuoria on suojeltava näiltä haittavaikutuksilta. Ilahtuneena huomasinkin, että uusi sosiaaliministerikin oli nostanut esille sen, että sosiaalisen median alustoille tulisi alkaa tulevaisuudessa vaatia vahvaa tunnistautumista ja valvoa niitä ikärajoja, mitkä siellä jo ovat, ja kenties myöskin korottaa niitä ikärajoja tästä nykytilanteesta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Nämä naisiin ja erityisesti lapsiin kohdistuvat väkivallanteot ovat yksinkertaisesti häpeällisiä meille täällä Suomessa, ja erityisesti meidän miesten täytyy nämä teot kyllä tuomita erityisen jyrkästi. Tässä on keskusteltu myös tästä verkossa tapahtuvasta häirinnästä, joka on, niin kuin me kaikki varmasti tässä salissa myös tiedämme, lisääntynyt ihan valtavasti. Tähän voisi olla myöskin keinoja. Olen tehnyt toimenpidealoitteen siitä, ja kiitos siitä, että aika moni on sen tässä salissa myöskin allekirjoittanut. Meillä on tulossa sähköinen henkilöllisyystodistus, jota voisi käyttää näiden sosiaalisen median alustojen kirjautumisessa, ja näin me pystyttäisiin todentamaan se, keitä siellä verkossa liikkuu. Me voisimme myöskin rajoittaa sitä, miten paljon on esimerkiksi valetilejä tällä hetkellä, koska valetilien kautta tätä häirintää, väärää tietoa, deepfakea ynnä muuta levitetään ihan valtavasti. Voisiko tässä olla sellainen keino? Tämä on EU-tason säätelyä, eli EU:sta on tulossa tämä sähköinen henkilöllisyystodistus. Voisiko hallitus ajatella, että tätä asiaa voitaisiin edistää, [Puhemies koputtaa] että nämä somejätit saataisiin kerralla kuriin? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys koskee hallituksen talouspolitiikkaa, mutta ennen kaikkea se koskee luottamusta, luottamusta siihen, että Suomea johdetaan vastuullisesti, rehellisesti ja tuloksellisesti. Kun katsomme hallituksen omia tavoitteita, kuva on poikkeuksellisen selkeä: Hallitus lupasi taittaa velkaantumisen, hallitus lupasi luoda 100 000 uutta työpaikkaa, hallitus lupasi kääntää Suomen talouden kasvuun ja vahvistaa ihmisten elintasoa. Tänään me voimme todeta, että valitettavasti mikään näistä tavoitteista ei ole toteutumassa. Velka kasvaa voimakkaasti, ja vaikka hallitus itsekin piti tätä ongelmana, niin se ei ole pystynyt sitä taittamaan. Alijäämä on moninkertainen tavoitteeseen nähden. Työllisyys on heikentynyt, konkurssien määrä kasvanut, ja Suomi on ajautunut Euroopan heikoimpien työllisyyskehitysten joukkoon. Kyse ei ole yhdestä virhearviosta tai vaikeasta suhdanteesta. Maailmalla on kriisejä, mutta niitä on ollut aiemminkin. Suomi on aiemminkin kyennyt selviämään vaikeista tilanteista verrokkimaihin verrattuna vähintään yhtä hyvin. Nyt Suomi erottuu valitettavasti väärään suuntaan. Kasvu on jäänyt kehittyneiden maiden heikoimmaksi, kotimainen kysyntä on heikkoa, luottamus tulevaisuuteen alhaalla, ja yritykset kertovat kysynnän puutteen olevan suuri kasvun este. Tämä on seurausta hallituksen politiikasta, luottamuksen heikentämisestä Suomen talouden kasvuun, yritystemme tulevaisuuteen ja oman työpaikan säilyvyyteen. Epäluottamus vie halun investoida ja kuluttaa, uskon omaan taloudelliseen tulevaisuuteensa. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikassa on kaksi vakavaa ongelmaa. Ensimmäinen on taloudellinen epäonnistuminen. Keinot eivät toimi: työllisyys ei parane, kasvu ei käynnisty, velka ei käänny. Mutta toinen ongelma on vielä vakavampi: valinnat siitä, kuka maksaa, kun talous ei toimi. Hallitus on valinnut kohdistaa leikkaukset heikoimmassa asemassa oleviin. Sosiaaliturvaa on leikattu, palveluita heikennetty ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettu. Näiden päätösten seurauksena pienituloisten määrä kasvaa kymmenillätuhansilla, ja joukossa on suuri määrä lapsiperheitä. Tämä ei ole ollut väistämätön kehitys. Tämä on ollut poliittinen arvovalinta. Samaan aikaan hallitus jatkaa kalliita veronkevennyksiä ja ratkaisuja, joiden vaikutus kasvuun on vähäinen mutta kustannus sitäkin suurempi. Kehysriihestä ei tullut suunnanmuutosta vaan pieniä, riittämättömiä toimia tilanteessa, joka olisi vaatinut selkeitä ja vaikuttavia ratkaisuja. Suomalaiset näkevät tämän. Siksi luottamus omaan tulevaisuuteen on heikentynyt, kun työpaikat eivät lisäänny, kun hinnat nousevat, kun palvelut heikkenevät ja turva vähenee. Ihmiset kysyvät aivan perustellusti, mihin suuntaan tämä Suomi on menossa. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikka ei ole vain numeroita paperilla. Se on jokaisen suomalaisen arkea. Se on työpaikkoja, toimeentuloa, palveluita ja turvallisuudentunnetta. Tänään on kyse siitä, tunnustaako hallitus tosiasiat, tunnustaako hallitus, että sen talouspolitiikka ei ole saavuttamassa tavoitteitaan, ja ennen kaikkea onko hallitus valmis muuttamaan valitsemaansa väärää suuntaa. Nyt ei enää todellakaan ole rahaa eikä aikaa jatkaa vain samojen toimimattomien keinojen toistamista. Tämän hallituksen on aika luovuttaa ja antaa muiden puolueiden kokeilla, toimisivatko heidän keinonsa paremmin isänmaan talouden vakauttamisessa.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus väittää tällä julkisen talouden suunnitelmalla kääntävänsä Suomen talouden kohti kasvua, korkeampaa työllisyyttä ja hallittua velkaantumista, mutta jos katsomme suunnitelman omia lukuja ja hallituksen tekemiä linjauksia, lopputulos on vaatimaton. Hallituksen omat taloustavoitteet karkaavat kauas saavuttamattomuuteen. Valtiovarainministeriö arvioi talouskasvun olevan tänä vuonna heikkoa, noin 0,6 prosenttia, ja vuosina 27—30 bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan keskimäärin vain 1,5 prosentin vauhtia. Talous ei siis kasva hallituksen lupaamalla tavalla. Työllisyys ei kehity tavoitteiden mukaisesti. Työttömyysaste pysyy noin kymmenessä prosentissa tämän vuoden. Työllisyyden ennustetaan kuitenkin kääntyvän kasvuun vuonna 2027 ja työttömyysasteen laskevan 8,2 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämän toteutumista me kaikki toki toivomme. Ilman merkittävää työllisyyden käännettä parempaan ei talouskasvuakaan tulla näkemään, ja ennen kaikkea luvattu velkaantuminen ei taitu vaan jatkuu ja vain syvenee. Miten tässä näin kävi? On todettava, että julkisen talouden suunnitelmassa on hyvääkin, esimerkiksi panostuksissa t&k-toimintaan, hiilineutraaliudessa ja vihreässä siirtymässä. Suomen on haettava talouskasvua korkeasta teknologisesta osaamisestaan. Näissä kohdissa määrärahoilla edistetään muun muassa ympäristön ja luonnon hyvinvointia sekä vähennetään päästöjä tukemalla uusiutuvaa energiaa sekä edistetään joukkoliikennettä. Tästäkin huolimatta julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen nousee tämän hallituksen toimien seurauksena kovaa vauhtia kohti sataa prosenttia. Julkinen velka suhteessa bkt:hen kasvoi viime vuonna hyvin nopeasti, 6,2 prosenttiyksiköllä jo 88,5 prosenttiin. Tämä on ikävä tosiasia, josta ulos pääseminen tulee vaatimaan pitkän aikavälin poliittisten valintojen savotan — sellaisen, johon taidamme ehtiä kaikki vielä mukaan. Arvoisa rouva puhemies! Samaan aikaan, kun hallitus epäonnistuu talouden perusasioissa, se tekee lisää päätöksiä, jotka heikentävät ihmisten arkea ja palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa hallitus jatkaa ja laajentaa Kelan valinnanvapaus- ja Kela-korvauskokeilujaan. Kela kertoi jo huhtikuussa, että kokeilua ovat hyödyntäneet eniten kaupunkilaiset ja suurituloiset. Yhdenvertaisuustavoite ei ole toteutunut, ei ainakaan kokeilun alkuvaiheessa. Tästä huolimatta hallitus on päättänyt kehysriihessään laajentaa kokeilua. Tutkimusvalikoimaa kasvatetaan, yleislääkärikäyntien enimmäismäärää nostetaan kolmesta kuuteen vuodessa, ja kokeilua jatketaan vuoteen 2028 asti. On aiheellista kysyä, miksi ihmeessä. Useat asiantuntijat ovat todenneet, että tämä ei ole järkevin tapa vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Hyvinvointialueiden rahoitus on täysin yleiskatteellista, eikä sitä ole korvamerkitty perusterveydenhuoltoon. Alun perin olisi ollut mahdollista ohjata rahat suoraan alueille ja näin mahdollistaa palvelujen ostaminen yksityisiltä tai järjestää ne julkisesti ja yhdenvertaisesti. Nyt näyttää siltä, että ne, jotka jo ennestään käyttävät yksityisiä palveluita omasta pussistaan, saavat jatkossa saman käytännössä ilmaiseksi. Ne, joilla tarve on suurin mutta maksukyky pienin, eivät hyödy tästä mitään. He eivät hyödy mitään, mutta heidän terveydenhuollon asiakasmaksunsa korottuvat. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että lääkäriin ei enää taloussyistä mennä, ja näin kansanterveys heikkenee. Suomen tulisi olla maa, jossa hoitoonpääsy ei riipu lompakon paksuudesta. Hallituksen kehysriihen päätösten myötä asiakasmaksuja kuitenkin korotetaan ja uusia maksuja otetaan käyttöön, mikä on herättänyt keskustelua pienituloisten aseman heikentämisestä. Tämä on huonoa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Vai onko tämä Kela-korvauksen kokeilu kohdennettu tulonsiirto niille, jotka eivät sitä edes välttämättä tarvitse? Samaan aikaan toisaalta hallitus leikkaa idealistisin motiivein sotejärjestöjen rahoitusta. STEA-avustuksista leikataan tämän hallituskauden aikana noin puolet eli 190 miljoonaa euroa. Kyse on järjestöistä, jotka tekevät ennaltaehkäisevää työtä, tukevat mielenterveyttä, auttavat heikoimmassa asemassa olevia ja palvelujärjestelmää. Siten hallitus heikentää niitä toimijoita, jotka auttaisivat kuorman kantamisessa.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ehkä edustaja Päivärinnalle tähän ihan todeta, että kyllä kokoomus leikkaa sitten ainakin 190 miljoonaa sotejärjestöiltä. Että siinä on aika vissi ero. [Susanne Päivärinnan välihuuto] Mutta tämän kevään kehysriihen oikeastaan pääuutinen on siinä, että hallitus nyt viimein osoitti, että se on luopunut kaikista taloustavoitteistaan ja epäonnistunut talouspolitiikassaan. Tämän epäonnistumisen ehkä semmoinen kaikista kitkerin crème de la crème, voisi sanoa, on se, että se on tällä epäonnistuneella talouspolitiikallaan aiheuttanut myöskin tavallisten suomalaisten luottamuksen kadottamisen omaan talouteensa. Tämä johtuu siitä, että te olette leikanneet sieltä pienituloisilta, te ette ole keventäneet sitä verotusta, te ette ole vahvistaneet keskituloisten taloutta. Meidän vaihtoehdossa olisivat nämä kaikki olleet tarjolla. Ne eivät ole teille kelvanneet. Kelpaisivatko ne nyt?

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen lähtökohta on perusteltu. Suomen kansalaisilla on merkittävä oikeudellinen asema, ja näin ollen on kohtuullista, että sen saaminen edellyttää riittävää tietotaitoa suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteista, oikeuksista ja velvollisuuksista. Ajatus siitä, että kansalaisuus heijastaa onnistunutta kotoutumista, on hyvä ja kannatettava. Ehdotus yhteiskuntaosaamisen edellytyksestä ja sitä osoittavasta kansalaisuuskokeesta voi parhaimmillaan tukea aktiivista kansalaisuutta ja vahvistaa osallisuutta. Myönteistä on myös se, että osaaminen voitaisiin tietyin edellytyksin osoittaa myös Suomessa suoritetuilla opinnoilla, eli tunnistetaan erilaisia kotoutumisen polkuja. Arvoisa rouva puhemies! Maahanmuuttoviraston vastuurooli koejärjestelmän hallinnoitsijana on luonteva, mutta uuden järjestelmän luominen edellyttää huolellista valmistelua, riittäviä resursseja ja selkeitä takeita toteutuvasta oikeusturvasta. Jatkovalmistelulla on hyvä varmistaa, että uudistus tukee aidosti kotoutumista, on oikeudenmukainen ja vahvistaa luottamusta suomalaisen yhteiskunnan avoimuuteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen.

Arvoisa rouva puhemies! Me SDP:ssä pidämme tärkeänä, että EU:ssa rakennetaan yhteistä toimintalinjaa ja sääntelyä suhteessa kansainvälisen suojelun hakemiseen. Me olemme tukeneet maahanmuuttopaktia ja sen sisältöä. Tämä yhteinen EU-pakti ja yhteinen toimintalinja koskien kansainvälistä suojelua on siinäkin mielessä tietysti tärkeä, niin kuin tässä kuvattiin, että kun me eletään tässä Schengen-alueella, niin se on yhtä lailla täällä pohjoisessa tärkeää kuin se on sitten siellä etelässäkin. Ehkä sellainen toive sinne EU:n suuntaankin ja ehkä tähänkin liittyen olisi, että onko kunnianhimo ikään kuin oikealla tasolla ja ovatko toimet oikealla tasolla. Eli tämähän kyllä keskittyy nyt pitkälti siihen EU:n ulkorajaan ja ehkä niihin, jotka ovat jo täällä meillä sisällä, kun pitäisi löytää EU-tasolla myöskin ratkaisua, miten tämä koko ilmiö saataisiin laajemmin siellä lähtömaissa selvitettyä, ettei tänne rajoille ikään kuin ilmestyttäisi. Tässä tietysti nyt turvallisia maita tuodaan esille, [Puhemies koputtaa] mutta sen lisäksi niihin juurisyihin olisi tärkeää EU-tasollakin yrittää puuttua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituskauden aikana on ulkomaalaislakia muutettu jo noin toistakymmentä kertaa. Siellä on ollut luonnollisesti kyllä ihan kannatettavia muutoksia, mutta kun niitä on tuotu näin monessa eri osassa, niin se on tehnyt kieltämättä tästä kokonaisvaikutusten arvioinnista hieman hankalaa, ja tässäkin esityksessä ikään kuin täydennetään ja korjataan aikaisempiakin esityksiä. Itse tähänkin esitykseen: Lähtökohtaisesti me kannatamme kyllä tavoitteita, että maasta karkottamista koskevien päätösten täytäntöönpanoja pyritään sujuvoittamaan. Kannatamme myös lähtökohtaisesti sitä tavoitetta, että ennalta estetään vaarallisten henkilöiden maahantulo kolmansista maista. Eli kyllä tässäkin esityksessä kannatettavia tavoitteita on, mutta niitä huolia oikeusturvasta ja muusta on syytä katsoa huolellisesti sitten valiokuntakäsittelyssä läpi. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tulevan kehysriihen alla on välttämätöntä kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arjen turvaamiseksi. Hallituskauden toimet ovat heikentäneet monien toimeentuloa, ja epävarmuus tulevasta on kasvanut. Suomi on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen vähentää vuoteen 2030 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Hallitus on tehnyt mittavia leikkauksia toimeentulotukeen ja suunnittelee vähennyksiä sosiaalipalveluihin. Onko näistä tehty kokonaisarvio, jossa huomioidaan etuuksien ja palveluiden yhteisvaikutukset pienituloisiin yksilöihin ja perheisiin? Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä on ollut Suomen merkittävä ja kansainvälisesti tunnettu tavoite. Onko hallitus tähän yhä sitoutunut, ja aikooko se tehdä uusia konkreettisia toimenpiteitä asunnottomuuden vähentämiseksi tilanteessa, jossa asumisen kustannukset ja sosiaaliturvan leikkaukset ajavat yhä useampia ihmisiä ahtaalle? Samalla on syytä kysyä, miten hallitus aikoo puuttua rakennusalan pitkittyneeseen kriisiin. Alan ahdinko syventää työttömyyttä ja taantumaa, ja sen seuraukset heijastuvat laajasti koko yhteiskuntaan. Arvoisa herra puhemies! On myös perusteltua kysyä, onko hallitus valmis perumaan julkista taloutta heikentävän yhteisöveron alennuksen ja suuntaamaan osan näistä varoista tavallisten suomalaisten toimeentulon ja työllisyyden tukemiseen. Tällaiset valinnat kertovat arvopohjasta. Kysymys on lopulta siitä, minkälaista Suomea rakennamme: sellaista, jossa jokaisella lapsella on perheen tulotasosta riippumatta edellytykset riittävään ravintoon, harrastuksiin ja koulunkäyntiin, vai sellaista, jossa eriarvoisuus syvenee ja vastuu siirtyy yhä enemmän yksilöille. Hallituksen tulisi vastata näihin huoliin teoilla, ei vain sanoilla.

Arvoisa rouva puhemies! Monessa suomalaisperheessä eletään nyt todella ankeaa kevättä. Työttömyys, lapsiperheköyhyys ja eriarvoisuus kasvavat. Myös nuorten tulevaisuuden toivo on hukassa. Näiden perheiden todellisuuden ymmärtäminen loistaa kyllä poissaolollaan, kun kuuntelee hallituspuolueiden puheenvuoroja. Hallituksen tekemät heikennykset pienituloisten toimeentuloon, suojaosien leikkaukset työttömille, asumistuen leikkaukset ja niin edelleen ovat vahvistaneet kurjuuden kierrettä ja eriarvoisuuden kasvua. Me varoitimme näistä vaikutuksista, kuten varoittivat monet asiantuntijatkin. Kysyisin nyt hallitukselta: Onko työttömyyden ja lapsiperheköyhyyden kasvu ollut teillä tavoitteena vai onko käynyt niin, että te olette tehneet virheen, kun ette ole kunnollista vaikutusten arviota näitä leikkauksia tehdessänne tehneet? Ja jos tällainen virhe on käynyt, voisitteko myöntää sen virheen?

Arvoisa herra puhemies! Kovin monessa suomalaiskodissa tämä kevät on todellinen huolien kevät. Suomea vaivaa ennätystyöttömyys. Lisää uutisia, huonoja sellaisia, tuntuu tulevan päivittäin ja viikoittain. Viime viikollakin kotikaupungissani Salossa ilmoitettiin valtion enemmistöomistuksessa nykyään olevan Ioncorin puolelta yt-neuvotteluista, joissa arvioitiin, että Salon-tehtaalta irtisanomisia tulisi noin sata kappaletta. Lisäksi valtionvelka ei ole suurista puheista huolimatta hallituksen toimista taittunut. Suomi on EU-maiden hännänhuippu työttömyyden hoidossa. Niissä kodeissa, joissa ylimääräistä rahaa on, säästetään rahat pahan päivän varalta. Ihmiset eivät enää luota talouteen. Toisissa kodeissa taas tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Säästöihin ei siis jää rahaa. Arvoisa ministeri Purra, tässä tilanteessa, kun kotitaloudet ovat todella ahtaalla, [Puhemies koputtaa] onko mielestänne oikein antaa veronalennuksia suuryrityksille ja hyvätuloisille?

Arvoisa herra puhemies! ”Kukahan tämän kaiken oikein siivoaa?” Pääministeri Orpo, te sanoitte eduskuntavaalien alla näin Helsingin Sanomien etusivulla. Vastuuttomalla taloudenpidolla ja kasvua kuristavalla toiminnalla te olette luoneet Suomen, jossa ihmiset eivät enää luota talouteen tai uskalla kuluttaa. Nämä epäoikeudenmukaiset leikkaukset ovat leikanneet oikeastaan sitä kaikista tärkeintä, nimittäin tavallisten suomalaisten luottamusta. Arvoisa pääministeri Orpo, minä kysyn nyt teiltä: alkaako siivoaminen kevään kehysriihessä, vai lykkäättekö luudan seuraavalle hallitukselle?