Puisto Sakari

Kiitos, arvoisa puhemies! Mitä tulee huoltovarmuuteen, huoltovarmuuden tavoite ja tarkoitus ovat tietysti se, että aivan kaikissa olosuhteissa yhteiskunnan kriittiset toiminnot, huoltovarmuus, toimivat. Tietysti omavaraisuus ja kotimaisuus ovat tärkeitä, keskeisiä perusteita tässä. Ne eivät ole ainoita perusteita. Siten viljavarastoissa tai huoltovarmuudessa ylipäätänsäkään ei voi olla riippuvuutta. Ei voi rakentaa yksittäisen satovuoden varaan, tai ei voi rakentaa paikallisten olosuhteiden varaan tai markkinatilanteen mukaan. [Antti Kurvisen välihuuto] Myöskin huoltovarmuudessa Huoltovarmuuskeskuksen on toimittava kilpailuneutraliteetin puitteissa. Jos nyt ajattelee tätä huoltovarmuustasoa, siis vähimmäisvaatimuksessa, kuudessa kuukaudessa, me ollaan sadan prosentin kotimaisuusasteessa ja korotetussa tasossa eli yhdeksässä kuukaudessa me ollaan lähes sadassa prosentissa, 98 prosentissa. Ja kun ajatellaan, että koko ajan näitä varastoja täytyy kierrättää, niin näkisin, että tämä hyvin korkea kotimaisuusaste, mikä on lähellä sataa prosenttia, on hyvin merkittävä taso.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ministerit ja muun muassa edustaja Kinnari nostivat esiin ruokaviennin. Se on tärkeätä elinkeinopoliittisesti, elinkeinojen kannalta mutta myös huoltovarmuuden näkökulmasta, koska mitä enemmän meillä on ruokavientiä, sitä parempi myös huoltovarmuudelle. Ruokavienti etenee sinänsä ihan hyvin, noin viiden prosentin tahtia, mutta lähtötaso on kuitenkin suhteellisen matala, noin kaksi ja puoli miljardia vuodessa. Tavoite on kaksinkertaistaa se tulevien vuosien aikana, jolloin omasta mielestäni päästäisiin kohtuulliselle tasolle, mutta siitäkin vielä riittäisi kyllä matkaa kasvaa. Meillä on myös uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi sanotaan vaikka Naton ohjelmat, erilainen hyllykelpoinen ruoka ja muu, mihin voidaan panostaa. Finnveran rahoituksen osalta 1. päivä toukokuuta lähtien Finnveran rahoitusta voi kohdistua muun muassa investointeihin, uusiin tuotantotiloihin, laajennuksiin, peruskorjauksiin ja erilaisiin tilainvestointeihin ja myös omistajanvaihdoksiin eli sukupolvenvaihdoksiin. — Kiitos.

Hyvä puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys auktorisoiduista teollisoikeusasiamiehistä annetun lain muuttamisesta. Auktorisoidut teollisoikeusasiamiehet ovat patentti-, tavaramerkki- tai mallioikeusasiamiehiä, jotka ovat läpäisseet teollisoikeuslautakunnan järjestämän auktorisointitutkinnon, jonka ammattinimike on lailla suojattu. Auktorisoidut teollisoikeusasiamiehet avustavat ja edustavat asiakkaitaan eli yrityksiä ja keksijöitä teollisoikeuksien, patenttien, tavaramerkkien ja mallioikeuksien suojaamisessa ja puolustamisessa. Teollisoikeusasiamiehet pyrkivät siis varmistamaan, että heidän asiakkaidensa henkinen omaisuus on juridisesti suojattu kilpailijoilta. Auktorisointi on laatutae, ja auktorisoidut asiamiehet ovat lakisääteisen valvontajärjestelmän piirissä. Myös auktorisoimaton toimija voi kuitenkin edustaa asiakkaita. Patentti- ja rekisterihallituksen yhteydessä toimii teollisoikeusasiamieslautakunta, joka vastaa auktorisointiin ja valvontamenettelyyn liittyvistä tehtävistä. Esityksessä ehdotetaan määräaikaisesta teollisoikeusasiamiesten auktorisoinnista luopumista ja auktorisoinnin muuttamista olemaan voimassa toistaiseksi. Ehdotus vähentää viranomaisten työmäärää, yksinkertaistaa sääntelyä ja tukee elinkeinovapauden toteutumista. Ehdotuksen mukaan auktorisointi voitaisiin palauttaa asiamiehen pyynnöstä myös siinä tapauksessa, että asiamies on itse pyytänyt auktorisoinnin poistamista. Ehdotus vähentää hallinnollista rasitetta. Valittaminen kaikista kyseisen lain kattamista markkinaoikeuden päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen säädettäisiin KHO:n valituslupaa edellyttäväksi. Näin yhdenmukaistettaisiin kaikki lain kattamat valitusasiat valitusluvan varaisiksi. Lähtökohtaisesti valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallintotuomioistuimen päätöksistä edellyttää valitusluvan myöntämistä. Ehdotus nopeuttaisi asioiden käsittelyä KHO:ssa ja vapauttaisi resursseja niiden asioiden käsittelyyn, joiden voidaan olettaa sisältävän merkittäviä puutteita. Ehdotus on säädöshuoltoa ja vähentää hallinnollista rasitetta. Lain sisältämät vanhentuneet viittaukset hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Ehdotus on osa säädöshuoltoa. Asiamieheltä perittävä vuosittainen 250 euron valvontamaksu nostettaisiin 300 euroon. Ehdotus vastaa indeksikorotusta ja parantaisi lautakunnan kustannusvastaavuutta. Valvontamaksua ei ole lautakunnan yli 10-vuotisen voimassaolon aikana korotettu kertaakaan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kuten muutamakin edustaja nosti esiin, niin tänä päivänä mineraalit ovat tietysti kiinteä osa teollisuuspolitiikkaa, mutta ne ovat osa turvallisuuspolitiikkaa, kokonaisturvallisuutta. Tässä asetelmassa täytyy miettiä erilaisia riippuvuuksia, ja mineraalialalla — puhutaan sitten louhinnasta tai kaivostoiminnasta tai jalostuksesta tai erilaisesta mineraaliteknologiasta, liikkuvista työkoneista — Suomi on siinä asemassa, että enemmän on ehkä kysymys siitä, miten muilla on riippuvuutta meistä. Eli se ei ole pelkästään nyt toiseen suuntaan, vaan meillä on tässä yhteydessä paljon tarjottavana. Tämä on yksi niistä tärkeistä strategisista sektoreista ja myös osaltaan pääsylippu moniin kansainvälisiin kumppanuusverkostoihin ja liittoumiin, koska meitä kohtaan kohdistuu kiinnostusta. Itse tässä esityksessä, joka nyt on käsittelyssä, keskeinen ympäristön tulokulma on nimenomaan kiertotalouden vahvistaminen, eli tämä on sinänsä positiivinen asia ympäristön näkökulmasta. Mitä tulee näihin tarkkoihin lukuihin, niin nehän tietysti riippuvat niistä itse metalleista, siis puhutaanko perusmetalleista vai arvometalleista, strategisista mineraaleista, teollisista kaivannaisista, harvinaisista maametalleista. Suomella on kyllä aika iso tarjouma näistä maaperässä: nikkeliä tai kobolttia perusmetalleissa ja kultaa, hopeaa arvometalleissa. Meiltä löytyy myös erilaisia harvinaisia maametalleja. Meillä löytyy erilaisia teollisuusmetalleja, esimerkiksi platinaryhmän metalleja, platina, palladium, taitaa olla jonkun verran rodiumiakin ja niin edespäin. Meillä on aika laaja kattaus. Sitten meillä on paljon jalostusosaamista ja kyvykkyyttä, teollista jalostuskapasiteettia, eli se ei ole pelkästään se raaka-aine vaan nimenomaan sen jalostus korkeimman lisäarvon tuotteeksi. Tärkeä on tämä arvoketju aina sieltä etsinnästä kaivostoimintaan ja jalostukseksi, ja sitten on myös teknologiaa ja valmistusta näistä mineraaleista. Tarkat prosenttimäärät pitää tietysti katsoa segmenteittäin, mutta sanoisin, että Euroopassa, EU:ssa Suomi ja Ruotsi ovat ne isot kaivosmaat. Jos ajattelen ylipäätänsä kaivostoimintaa, niin isoja toimijoita ovat esimerkiksi Kanada, Australia ja sitten tietyillä segmenteillä Kiina on hyvin vahva, varsinkin harvinaisissa maametalleissa, sitten Venäjä, Etelä-Afrikka hallitsevat tiettyjä metalleja. Tässä päällimmäiset huomiot. Kiitos, hyvät edustajat.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisten velvoitteiden toimeenpanosta ja valvonnasta. Lisäksi muutettaisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia, Geologian tutkimuskeskuksesta annettua lakia, ympäristönsuojelulakia ja maa-aineslakia. EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva asetus astui voimaan 23. toukokuuta 2024. Asetuksen tavoitteena on muun muassa parantaa kriittisiin raaka-aineisiin liittyvää seurantaa ja vähentää niihin liittyviä toimitusriskejä sekä varmistaa näiden raaka-aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla ja ympäristönsuojelun korkea taso kiertotaloutta ja vastuullisuutta edistämällä. Asetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, mutta, kuten EU-asetukset usein, se edellyttää eräiltä osin täydentävää kansallista sääntelyä, kuten toimivaltaisesta viranomaisesta säätämistä. Eräitä asetuksen vaatimuksia on jo aiemmilla lainsäädännön muutoksilla kansallisesti pantu täytäntöön. Tämä hallituksen esitys täydentää asetuksen täytäntöönpanoa. Nyt esitetyillä uudella lailla ja lakien muutoksilla määrättäisiin useita asetuksen kansallisen täytäntöönpanon edellyttämiä toimivaltaisia viranomaisia, joista ei vielä ole säädetty kansallisesti. Kriittisten raaka-aineiden asetuksessa esimerkiksi asetetaan suoraan vaatimuksia eräille niin kutsuttuja kestomagneetteja sisältäville tuotteille. Tuotteiden vaatimukset koskevat muun muassa niiden merkintää tavalla, joka edistää tuotteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden kierrätystä. Vaikka vaatimukset tulevat suoraan EU-asetuksesta, kansallisesti on määritettävä se viranomainen, joka valvoo näiden tuotteiden markkinoille saattamista. Tässä esityksessä tämä kestomagneetteja sisältävien tuotteiden markkinavalvonta esitetään hajautettavan Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon ja muihin viranomaisiin, jotka valvovat kyseisiä tuotteita jo nykyisellään muista lähtökohdista. Asetus edellyttää jäsenvaltioita myös laatimaan tietokannan käytöstä poistetuista kaivannaisjätealueista sekä laatimaan niin kutsutun kansallisen mineraalien etsintäohjelman. Kansallisella etsintäohjelmalla tarkoitetaan yleistä kansallisen tai alueellisen tason etsintää esimerkiksi laatimalla ennustekarttoja mahdollisista mineraalipotentiaalisista alueista. Kaivannaisjätetietokantaan puolestaan on merkittävä maamme käytöstä poistetut kaivannaisjätealueet ja niihin liittyviä eräitä tarkempia tietoja. Näin pyritään parantamaan tietoa kiertotaloushankkeiden kannalta mielenkiintoisista käytöstä poistetuista jätealueista. Näistä tehtävistä vastaavaksi viranomaiseksi esitetään Geologian tutkimuskeskusta GTK:ta, jonka tehtäväalaan niiden on katsottu sopivan hyvin. Lisäksi asetus vaatii jäsenvaltioita laatimaan kriittisten raaka-aineiden kierrätyksen edistämiseen tähtäävän ohjelman. Ohjelmassa tulee olla toimenpiteitä muun muassa resurssitehokkuuden ja teknologisen kehityksen edistämiseksi, jätteen synnyn ehkäisemiseksi sekä kriittisiä raaka-aineita sisältävien tuotteiden uudelleenkäytön, korjauksen, keräyksen, lajittelun ja kierrätyksen lisäämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriötä esitetään ohjelmasta vastaavaksi viranomaiseksi. Asetuksen täytäntöönpanosta on myös raportoitava. Työ- ja elinkeinoministeriö esitetään määrättäväksi raportoinnista vastaavaksi viranomaiseksi. Edellä tarkoitettujen viranomaistehtävien määräämisen lisäksi säädettäisiin hallinnon sujuvan toiminnan varmistamiseksi tarpeellisista teknisistä säännöksistä. Lisäksi säädettäisiin informatiivisesti tiettyjen toiminnanharjoittajien velvoitteesta laatia alustava taloudellinen arviointitutkimus kaivannaisjätteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaalista asetuksen mukaisesti. Velvoite tulee suoraan EU-asetuksesta, mutta informatiivisella sääntelyllä voidaan parantaa toiminnanharjoittajien tietoisuutta niitä koskevasta asetuksen velvoitteesta. Raaka-aineasetus jättää jäsenvaltioille vain vähän kansallista liikkumavaraa. Tällä hallituksen esityksellä pyritään asetuksen tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen täytäntöönpanoon sekä elinkeinotoiminnan harjoittajiin ja viranomaisiin kohdistuvan hallinnollisen taakan minimointiin. Lakien esitetään tulevan voimaan 1. marraskuuta 2026.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Itse keskityn tehtäväni puolesta kasvun agendaan, ja on ollut hienoa lukea uutisia nyt tältä päivältä teollisuuden tuotannosta, joka kasvoi maaliskuussa 7,3 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Teollisuuden ja rakentamisen liikevaihdot kasvoivat maaliskuussa liki 6 prosenttia vuoden takaisesta. Palveluissa kasvu oli 5,4 prosenttia. Minä ajattelen, että täällä on takana muutama sellainen ilmiö, jotka tulevat yllättämään meidät vielä positiivisesti. Toinen liittyy startup-kenttään. Siellä jo viime vuonna startup-yrityksillä oli itse asiassa ennätysinvestoinnit, ja tämä kenttä alkaa olemaan siinä tilanteessa, että monet näistä yrityksistä pystyvät aikaisempaa paremmin skaalaamaan todella isosti maailmalle, ja me uskotaan, että tässä tulee kasvua tapahtumaan vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle. Eli nämä startup-yritykset kehittyvät kymmenien, satojen miljoonien suuruusluokkaan, osa menee miljardiluokkaan ja päälle sen, kasvavat jopa suuriksi globaaleiksi yrityksiksi. Toinen asia liittyy siihen, mitä me oikeastaan nähdään erilaisilla vienninedistämismatkoilla, oikeastaan missä tahansa me liikutaankin. Viimeksi olin Kanadassa tasavallan presidentin kanssa. Siellä oli mukana 42 suomalaista yritystä, ja suomalaisille yrityksille, elinkeinoelämälle kohdistui tosi kova kysyntä. Me ollaan tosi vahvoja monilla keskeisillä sektoreilla, on se sitten energiateknologiaa tai vaikka verkkoteknologiaa, laivanrakennusta. Meillä on just sellaisia vahvuuksia sellaisilla aloilla, millä löytyy kysyntää, mutta toisaalta tämä maailman vaikea tilanne myös korostaa suomalaisia vahvuuksia. Kun haetaan nyt turvallisuutta, toimitusvarmuutta, niin suomalaiset ovat pitkään keskittyneet laatuun, tekevät korkealaatuisia tuotteita toimitusvarmasti, ja meillä tämä taloudellinen turvallisuus tai huoltovarmuus on jotain, mitä me ollaan oikeastaan aina ajateltu ja kehitetty ja tehty tuotekehitystä. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen vahvuus, millä me tullaan menestymään myös haastavissa olosuhteissa.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia vielä hallintovaliokunnalle tästä mietinnöstä. Se oli minun mielestäni oikeinkin hyvä mietintö, ja siinä on kuvattu hyvin niitä asioita, mitä esimerkiksi monet edustajatkin ottivat tässä esille. Muun muassa edustaja Ollikainen otti sen, että meidän pitää eri alueiden yhteistyötä sujuvoittaa ja myös eri toimijoiden rooleja, kuten esimerkiksi maakuntien, maakuntien liittojen, myös työllisyysalueiden ja hyvinvointialueiden. Tämä on minusta yksi semmoinen asia, mikä pitää saada kuntoon. Silloin pystytään myös tekemään aidosti parempia kumppanuuksia, esimerkiksi maakunnat pystyvät tekemään yhteistyötä. Ja pyritään välttämään sitä, että intressit tavallaan lähtisivät liikaa eriämään siinä. Totta kai minä ymmärrän sen, että maakunnat ovat myös edunvalvontaorganisaatioita, niille kuuluu tämmöinen edunvalvonnallinen näkökulma. EU-vaikuttamista, mihin edustaja Eskelinen viittasi, tosiaan nyt tehdään suhteessa EU:hun valtioneuvoston kanslian johdolla. Seuraavan kerran itse asiassa pääministeri Petteri Orpo osallistuu epäviralliseen huippukokoukseen huomenna. Siellä ovat nämä asiat esillä, ja tietysti on tärkeätä saada Suomen edut turvattua. Aika paljon on tullut positiivista palautetta siitä, miten EU:ssa on havahduttu itäisten alueiden tilanteeseen. Myös erilaiset turvallisuuspoliittiset asiat on otettu paljon enemmän huomioon nyt, eli tämä resilienssi. Siitähän on tämä EastInvest-ohjelma ja myös esimerkiksi tämä ResilEast-ohjelma, mitkä tulevat Suomelle tarpeeseen. Seuraavan kerran itse keskustelen Vilnassa. Liettuassa on tällainen raja-alueiden kokous perjantaina, ja siellä on mahdollisuus keskustella muun muassa komissaari Kubiliuksen kanssa, ja myös aluekehittämisestä vastaava komissaari Fitto on paikalla, eli pidämme näitä asioita esillä paljon. Erityistalousalueista: Itse olen sitä mieltä, että se kannattaa kytkeä nimenomaan tähän NRP-kokonaisuuteen eli tehdä semmoinen valmistelu, missä me leivotaan se sisään tähän uuteen EU-ohjelmakauteen. Se vaatii joka tapauksessa resurssit ja erilaista lainsäädäntö- ja asetusmuutosta ja sellaisen valmistelun, mikä sitten kantaa. Edustaja Strandman otti koulutuksen esille. Vähenevät ikäluokat ovat todella iso haaste. Se on varsinkin harvaan asutuille alueille haaste. Ehkä tietynlainen positiivinen kulma siitäkin voidaan löytää, eli että silloin yhtä oppilasta kohden resurssit voivat jopa kasvaa, mutta en kuitenkaan siitä kokonaiskuvasta tietenkään ole mitenkään iloinen. Valtion roolista: Korostan nimenomaan sitä, mihin edustaja Riipi viittasi, että tämä NRP, eli kyseessä oleva kumppanuusohjelma, on aivan toisenlainen ohjelma kuin mitä aikaisemmin on tehty. Siihen tuodaan erilaisia rahastoja yhteen, ja silloin se, että pyritään rakentamaan nimenomaan aito kumppanuusohjelma, on tietysti tässä todella tärkeää. Eli Suomi toimittaa yhden kumppanuusohjelman, ja sillä mennään, mutta sitä paremmalla syyllä erilaisten alueiden, kuntien, valtion — myös valtion sisällä eri ministeriöiden — pitää pelata todella hyvin yhteen. — Tässä ainakin päällimmäiset. Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Aluekehittämisen lainsäädäntöä on tarpeen uudistaa nyt. Toimintaympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti, ja muutokset koskettavat kaikkia alueita eri tavoin — mutta kaikkia. Aluekehittämisen on vastattava paremmin alueiden haasteisiin ja kyettävä tukemaan niiden kasvumahdollisuuksia. Myös EU:n tuleva rahoituskausi tekee uudistuksesta ajankohtaisen. Investointeja ja kasvua on edistettävä laajasti alueiden erilaiset lähtökohdat tunnistaen. Kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman valmistelu edellyttää toimivaa yhteistyötä alueiden ja valtion välillä. Geopoliittinen tilanne on muuttunut nopeasti. Alueiden kyky houkutella yritystoimintaa ja kumppanuuksia riippuu myös yhä selvemmin vakaudesta ja ennakoitavuudesta. Tämä näkyy suoraan aluekehittämisen tavoitteissa ja painotuksissa. Väestökehitys muokkaa Suomea eri alueilla eri tavoin. Monilla alueilla väestö vähenee ja ikääntyy, mikä vaikuttaa palveluihin ja työvoimaan. Toisaalla kasvu lisää painetta asumiseen ja infrastruktuuriin. Näihin tilanteisiin ei ole yhtä ratkaisua. Aluekehittämisen on perustuttava alueiden omiin vahvuuksiin ja erityispiirteisiin. Aluekehittämisen kasvu- ja elinkeinotoimet kytkeytyvät yhä selvemmin myös kokonaisturvallisuuteen, kriisinkestävyyteen ja huoltovarmuuteen. Luottamus ja osallisuus ovat edellytyksiä sille, että aluekehittäminen on vaikuttavaa. EU:n alue- ja rakennepolitiikka ja alueiden asema ja kokemus osallisuudesta on tärkeää. Talouden tilanne on tiukka. Kaikkea ei voi tehdä kaikkialla. Rakenteita on yksinkertaistettava, päällekkäisyyksiä purettava ja tehtäviä koottava. Yhteistyötä alueiden välillä on lisättävä. Resurssitehokkuus ei ole tavoite sinänsä vaan keino parantaa vaikuttavuutta. Aluekehittämisen on myös kyettävä ylittämään hallinnollisia rajoja. Tämä on nostettu esiin myös hallintovaliokunnan mietinnössä. Yhteistyö ei saa pysähtyä rakenteisiin. Strategista aikajännettä on myös pidennettävä yli hallituskausien. Samalla on todettava, että Suomen aluekehittämisen perusta on vahva. Pitkäjänteinen yhteistyö valtion, alueiden, kuntien, yritysten, korkeakoulujen ja järjestöjen välillä toimii. Uudistamisen tavoite ei ole purkaa tätä vaan vahvistaa ja ajanmukaistaa sitä. Hallintovaliokunta on korostanut kumppanuuden merkitystä kansallisten ja EU-tason uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa. Ilman alueiden sitoutumista uudistukset eivät toimi käytännössä. Selonteko kokoaa tilannekuvan ja osoittaa, missä uudistustarpeet ovat. Se ei vielä lukitse ratkaisuja. Käytännön linjaukset valmistellaan laajapohjaisessa työryhmässä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla yhteistyössä. Aluekehityksen vaikuttavuutta on lisättävä, ja aluekehittämistä on johdettava tulosten kautta. Kysymys on siitä, millaisella mallilla Suomi pystyy kasvamaan ja uudistumaan eri puolilla maata seuraavien vuosien ja vuosikymmenen ajan. Hallintovaliokunnan mietintö antaa tähän hyviä eväitä.

Arvoisa puhemies ja edustajat! Tämä esitys on hyvin rajallinen ja aika tekninen asia, missä korjataan arvonlisäveropykälää, käytännössä arvonlisäverolliset hankinnat ja niiden tilittäminen. Asia korjataan tässä uudessa virastopohjaisessa mallissa ja Huoltovarmuusrahastossa, ja siihen tehdään myös hyvin fiksu siirtymäsäännös. Lausunnot ovat olleet tästä ihan yhteneväisiä. Tässä ei ole sen isommasta asiasta kiinni, mutta sikäli todella merkittävää, että tämä asia piti nyt korjata. Kun edustaja Timo Mehtälä kysyi tästä, niin on tärkeää nyt saada tämä asia eduskunnassa maaliin, jotta tämä tietty epäkohta tulee poistumaan. On hyvä, että tästä huoltovarmuusteemasta käydään keskustelua: akuutista tilanteesta ja myös pitkällä aikavälillä, kuten edustaja Harjanne puhui syvästä huoltovarmuudesta. On tärkeätä, että me keskustellaan tästä laajasti parlamentaarisesti. Kiitoksia edustaja Kike Elomaalle turvenäkemyksistä ja suomalaisesta ruuasta ja kommenteista siellä, samoin edustaja Mehtälälle. Tähän kysymykseen synteettisestä polttoaineesta: Itse näen sen siten, että meillä on tietysti näitä polttoainevarastoja, mutta näkisin, että kapasiteetti ja tekninen kyvykkyys valmistaa synteettisiä polttoaineita, esimerkiksi vedystä ammoniakkia, on itse asiassa tärkeää. Tätä kyvykkyyttä meidän pitää tarkastella myös huoltovarmuusnäkökulmasta. Tosiaan tilanne on niin, että kun me ollaan tehty pitkään, vuosikymmeniä, huoltovarmuustyötä, niin tästä huoltovarmuustyöstä ja kyvykkyydestä on tullut myös vientituote. Tämä näkyy jatkuvana kiinnostuksena oikeastaan kaikkialla ystävällismielisissä maissa, liittolaisilla, partnereilla, keiden luona me vieraillaan. — Kiitoksia.

Hyvä puhemies, edustajat! Esittelen hallituksen esityksen laeiksi huoltovarmuuden turvaamisesta ja Huoltovarmuuskeskuksesta annetun lain 14 ja 16 §:n sekä arvonlisäverolain 7 §:n muuttamisesta. Uudistuksen taustalla on tarve tehdä arvonlisäverolakiin tekninen muutos, joka johtuu 1. huhtikuuta 26 voimaan tulleen huoltovarmuuslain uudistuksesta. Eduskunta hyväksyi 16. helmikuuta uuden huoltovarmuuslain, jolla Huoltovarmuuskeskus muutettiin 1. huhtikuuta lukien valtion virastoksi, jonka toimintamenot rahoitetaan valtion talousarviosta. Huoltovarmuusrahasto säilytetään valtion talousarvion ulkopuolisena rahastona, ja sen rahoitus koostuu edelleen huoltovarmuusmaksusta. Rahastosta maksetaan huoltovarmuustoimenpiteet, kuten materiaalisen varautumisen hankinnat. Huoltovarmuuskeskuksella ja rahastolla olisi jatkossa erilliset kirjanpidot. Rahastolla ei kuitenkaan ole omia työntekijöitä, minkä vuoksi Huoltovarmuuskeskus tekee laissa määritellyt toimenpiteet rahaston lukuun. Huoltovarmuuslakiin ehdotetaan nyt täsmennyksiä siitä, miten materiaaliseen varautumiseen liittyvät liiketoimet kirjataan ja toteutetaan. Huoltovarmuuslakiin täsmennetään, että Huoltovarmuuskeskus tekee Huoltovarmuusrahaston lukuun materiaaliseen varautumiseen tarvittavat liiketoimintaperusteiset osto- ja myyntitoimet sekä kiinteistöjen, maa-alueiden, rakennusten ja rakennelmien hankintaan, vuokraukseen ja ylläpitoon liittyvät liiketoimet. Rahastoon tuloutetaan edellä mainittuihin toimintoihin kytkeytyvät tulot. Toinen keskeinen osa esitystä koskee arvonlisäverolain muuttamista. Arvonlisäverolain 7 §:ssä luetellaan ne valtion liikelaitokset ja eräät niihin verrattavat laitokset, joita ei arvonlisäverotuksessa katsota valtion osaksi. Voimassa olevan arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttiin sisältyvässä luettelossa mainitaan tällä hetkellä Huoltovarmuuskeskus. Huoltovarmuuskeskuksen muututtua virastoksi se on jatkossa osa valtion arvonlisäverotuskokonaisuutta, joten se tulisi poistaa arvonlisäverolain 7 §:n 1 momentista. Arvonlisäverolain 7 §:ään tulisi lisätä Huoltovarmuusrahasto, jotta rahasto olisi erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta materiaaliseen varautumiseen liittyvästä toiminnasta. Rahastolla olisi siten oikeus vähentää niiden hankintojen arvonlisävero, jotka kohdistuvat liiketoiminnan muodossa tapahtuvaan materiaaliseen huoltovarmuustoimintaan. Näihin lukeutuvat edellä mainitut materiaaliseen varautumiseen tarvittavat liiketoimintaperusteiset osto- ja myyntitoimet sekä kiinteistöjen, maa-alueiden, rakennusten ja rakennelmien hankintaan, vuokraukseen ja ylläpitoon liittyvät liiketoiminnot. Arvonlisäverolain 7 §:ään esitetään siis lisättävän Huoltovarmuusrahasto, jotta rahasto olisi erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta materiaaliseen varautumiseen liittyvästä toiminnasta. Tällöin rahastolla olisi oikeus vähentää verollista liiketoimintaansa varten ostamistaan tavaroista tai palveluista suoritettavat arvonlisäverot. Jos arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttiin ei lisättäisi säännöstä siitä, että Huoltovarmuusrahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetusta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta, tämä voisi johtaa tarpeeseen lisäpääomittaa Huoltovarmuusrahastoa valtion talousarviosta rahaston toiminta- ja maksukyvyn ylläpitämiseksi. Lakien ehdotetaan tulevan voimaan 1. toukokuuta 2026, mutta sekä huoltovarmuuslain muutoksia että arvonlisäverolain 7 §:n muutosta liittyen Huoltovarmuusrahaston liiketoiminnan muodossa tapahtuvaan toimintaan sovellettaisiin jo 1.4.2026 alkaen. Tällä varmistetaan, ettei syntyisi kuukauden mittaista siirtymävaihetta huoltovarmuuslain voimaan tulosta lähtien, kun viraston ja rahaston kirjanpidot eriytyvät. Arvoisa puhemies! Toivon esityksen saavan myönteisen vastaanoton eduskunnassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin korjaan sen väitteen, että Finnveran pienyritysrahoitusohjelma olisi jotenkin lopetettu. Ei sitä ole lopetettu, [Anne Kalmari: Se on vaan laitettu tauolle!] vaan sitä on kehitetty edelleen, ja se on parhaillaan käynnissä. Tässä ohjelmassa nimenomaan on kyse mikrolainaohjelmasta yrityksille, jotka työllistävät alle kymmenen ihmistä, ja heidän liiketoiminnan laajentamisesta ja kehittämisestä ja koneinvestoinneista, laiteinvestoinneista ja uusien työntekijöiden palkkaamisesta, uusien toimipisteiden perustamisesta. Tämä on hyvin järkevä ohjelma, ja me jatketaan sitä tämän hallituksen aikaisemmin käyttämää ohjelmaa ja laajennetaan ja parannetaan sitä. Investoinnit nousivat muutamassakin puheenvuorossa esille, ja toissa viikolla taisi olla, kun puhuttiin puhtaan siirtymän, puhtaan energian ja kiertotalouden projekteista: viime vuosi oli itse asiassa ennätysvuosi, yli kahdeksan miljardia ja 174 hanketta. Se aiheuttaa jopa sen kysymyksen, että päästäänkö me samaan tänä vuonna, koska niitä on toteutunut sen verran paljon. Hallitus tietysti omilla toimillaan nimenomaan on ollut mukana edistämässä hankkeita. Paljon kertoo siitä se, että tässä Business Finlandin verovähennysinstrumentissa, missä haetaan tällaista win-win-tyylistä verokannustinta, että valtio kompensoi 20 prosenttia tulevista, toteutuneista hankkeista tuloverotuksessa, yli 20 miljardia on näitä hankkeita putkessa. Sehän on ihan valtava määrä sillä alalla. Edustaja Hoskonen nosti hyvin esille turveluvituksen, siis kasvu- ja kuiviketurpeen, ja jaan tämän huolen. [Antti Kurvinen: Mitä teette sille hallituksessa?] Siinähän on aika nopeastikin saatava uudelleen luvitusta käyntiin, koska siinä on parin kolmen vuoden aikaikkuna, että muuten kasvu- ja kuiviketurve ja sitä myöten myös huoltovarmuus tulee kärsimään — tärkeä asia. [Hannu Hoskonen: Tehdään homma selväksi tällä kaudella heti! — Anne Kalmari: Tuemme jos teette!] — Kiitos.

Puhemies! Siis EU:n budjettineuvottelut ovat käynnissä, ja tämä agenda on vahvasti esillä meillä oikeastaan joka viikko. Ensi viikolla menen sinne kahteen neuvostoon ja jatkan samaa agendaa, ja seuraava rahoituskausi on vuodesta 28 eteenpäin. Siinä on tarkoitus nimenomaan tälle raja-alueelle — on kyse sitten rajaturvallisuudesta, puolustuksesta, kaksikäytöstä tai alueiden elinvoimasta — saada rahoitusta ja ylläpidettyä elinvoimaa. Kaikkea ei tietenkään tapahdu tuki-instrumenttien myötä, ja sen takia meidän on tärkeää saada koko maan elinvoima kasvuun. Meille on aika hienoja uutisia hiljattain tullut myös kaupan alalta, vientiteollisuudelta, eri aloilta, kotitalouksien ostovoimasta, ja ajattelen, että itäinen Suomi seuraa sitä. Mutta sitten me tarvitaan näitä tiettyjä täsmätoimia, sanotaan vaikka investointeihin. Me katsotaan meidän investointeja, konkreettisesti pyritään ohjaamaan ja myötävaikuttamaan siihen, että me saadaan konkretisoitua niitä Itä-Suomen alueelle, eri teollisuudenaloillekin.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy tähän yleiseen tilanteeseen todeta, että meillä on aika paljon positiivisia uutisia, jos ajattelee vaikka teknologiateollisuuden tilauskantoja, tai nyt Helsingin Sanomat maanantaina julkaisi, että kuluttajien ostovoima on parantunut huomattavasti yli odotuksen. Tässä on aika paljon positiivisia uutisia. Itä-Suomen osalta tilanne on vaikea, jos ajattelee maanlaajuisesti. Tosin siellä on melkoisia valopilkkuja. Me haetaan EU-vaikuttamista. Tämä budjettineuvotteluhan on käynnissä, tämä niin kutsuttu kumppanuusohjelma. Näistä erityisistä alueista tällaisia ei ole ollut Suomessa aikaisemmin, ja niissä täytyy tietysti arvioida myös erilaiset tällaiset kokeilulainsäädännölliset asiat, niin että se ei ole ihan helppoa. Itse tarkastelisin myös sitä, että kun EU:n kautta tulee erilaista aloitetta — sanotaan nyt alueellista — liittyen rajaturvallisuuteen, niin olisiko se tavallaan yksi semmoinen hyvä kanava, mihin voisi ehkä ajaa tätä kokeilunäkökulmaa. Ajattelen siinä, että meidän pitää aika tarkasti se kokeilun suunnittelu myös suunnitella. Se ei ole ihan niin helppo juttu kuin pelkästään se alueiden speksaaminen.

Arvoisa puhemies! Itsekin korostan sitä, että me käydään Euroopan unionin suhteen — siellä valmistetaan tätä kumppanuusohjelmaa — jatkuvasti keskustelua. Itsekin olen yhden komissaarin tavannut toissa päivänä. Itse asiassa ensi viikolla lähden EU:n kilpailukykyneuvostoon, tapaan siellä useammankin komissaarin, mukaan lukien puolustuskomissaarin, mikä liittyy tähän turvallisuustilanteeseen. Me haemme rajainstrumenttia myös tähän, harvaan asuttujen alueiden instrumenttia. Yksi semmoinen keskeinen asia, jos minä yhden nostan, missä on paljonkin tehtävää, on esimerkiksi matkailu. Näkisin, että Järvi-Saimaan ja Savonlinnan seudulla on paljon markkinapotentiaalia, mitä pystyttäisiin käyttämään. Itse oikeastaan jatkuvasti kaikissa yhteyksissä tuon tätä potentiaalia esiin, ja se palvelee hyvin. Jos ajatellaan, niin Lapin matkailuhan on nyt ennätyslukemissa, tulee ennätystalvi, mutta jos me saadaan enemmän kausitasoitettua, että esimerkiksi kesämatkailua tulee, niin se palvelisi oikein loistavasti koko Suomen matkailualaa. Tässä yksi esimerkki.

Hyvä puhemies! Hyvät edustajat, tässä on käsiteltävänä hallituksen esitys laiksi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta sekä muutettavaksi eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettu laki, sähköisen viestinnän palveluista annettu laki ja Patentti- ja rekisterihallituksesta annettu laki. Muutoslait ovat luonteeltaan teknisiä. Esityksellä on tarkoitus antaa EU:n käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaa asetusta täydentävät säännökset. Täytäntöön pantavalla asetuksella perustetaan uusi immateriaalisoikeudellinen suojajärjestelmä käsityö- ja teollisuustuotteille. Kyse on esimerkiksi sellaisista tuotteista kuten keramiikka, luonnonkivi ja tekstiilit. Suoja perustuu tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Unionin laajuisen käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan on arvioitu vaikuttavan myönteisesti EU:n kilpailukykyyn sekä asemaan kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Asetuksen täytäntöönpanosta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset on pyritty pitämään minimissään eduskunnan mandaatin mukaisesti. Suomi on pyytänyt ja saanut poikkeuksen asetuksen kaksiportaisesta rekisteröintijärjestelmästä — siis kansallinen taso ja EU-taso. Suomalaiset tuottajat voivat hakea rekisteröintiä suoraan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon, EUIPOon. Esityksessä ehdotetaan kansalliseksi yhteyspisteeksi Patentti- ja rekisterihallitusta hakemuksiin liittyviä kysymyksiä varten sekä yhteydenpitoon komission ja EUIPOn välillä. PRH:lla on rekisteröintiviranomaisena osaamista suojatuista nimistä ja vakiintunutta yhteistyötä EUIPOn kanssa. Patentti- ja rekisterihallitus valvoo myös maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen vaatimustenmukaisuutta ennen tuotteen asettamista markkinoille. Markkinoille saattamisen jälkeisestä valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi ehdotetaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa. Tukesin tulee seurata maantieteellisten merkintöjen käyttöä markkinoilla mukaan lukien sähköinen kaupankäynti. Markkinavalvontalain soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi tämä laki eli laki käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisistä merkinnöistä. Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitus saattaa voimaan keväällä 26. Hyvä puhemies! Hyvät edustajat, toivon esityksen saavan myönteisen vastaanoton täällä eduskunnassa. — Kiitos.