Rintamäki Anne

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Puheenaiheenamme on tänään keskustan välikysymys suomalaisen ruuan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kysymyshän on sinänsä ihan aiheellinen, ja olen kyllä maatalouden kannattavuuskriisistä samaa mieltä. Eihän sitä ole kiistäminen. Kuten välikysymyksessä todettiinkin, viime kaudella kannattavuuskriisiin vastattiin noin 400 miljoonan kriisipaketilla, ja nytkin vaaditaan uutta kriisipakettia. Haluaisin kysyä: korjasiko tuo viime kauden paketti todella kriisin, vai olisiko nyt niin, että tämä on vain jatkumoa samalle asialle? Eihän nyt tukipolitiikalla pystytä korjaamaan markkinapohjaista kannattavuutta. Tällainen rahan kippaaminen on korkeintaan tekohengitystä. Me tarvitsisimme pitkän aikavälin ratkaisuja. Elämme kuitenkin Euroopan unionissa, jossa suomalainen ruoka joutuu kilpailemaan koko Euroopan ruuan kanssa. Toki ruokamme on parasta, sen me itse tiedämme, mutta ei se todellakaan halvinta ole. Samalla annoimme 90-luvulla merkittävän osan maatalouspolitiikkaamme EU:n haltuun. Sitä niitetään, mitä kylvetään tässäkin asiassa. Ruokavientiä meidän kuitenkin on edistettävä. Siinä on ainakin yksi avain maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Onhan se jo hiukan piristynytkin, ja hyvä niin. Arvoisa puhemies! Tärkeä uudistus tällä kaudella on elintarvikemarkkinalaki, jota pidän onnistuneena, mutta onhan se selvää, ettei se yksin riitä näin vaikean tilanteen muuttamiseksi. Suomalainen maatalous pyörii polttoöljyllä, jota käytetään maatiloilla erityisesti työkoneissa, kuten traktoreissa ja puimureissa. Sen hinta on tällä hetkellä maailmantilanteen vuoksi aivan mahdottoman korkea. Samoin on tavallisen polttoaineenkin hinta, mikä vaikuttaa maaseudulla asuvien kukkaroon suoraan ja välittömästi. Sitten taas tämä sikarutto, jota tänä kesänä löytyi. Sen taltuttamiseen hallitus on kyllä sitoutunut, eikä sen asian kanssa ole käsien päällä istuttu. Se on vakava paikka, ja sillä on suora vaikutus myös vientiimme, josta aiemmin mainitsinkin. [Hilkka Kempin välihuuto] Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset jos ketkä ymmärtävät suomalaisen maaseudun arvon. Meidän eduskuntaryhmästämmekin monella on tiiviit siteet suomalaiseen maaseutuun ja maatalouteen, itseni mukaan lukien. Ymmärrämme hyvin, mitä maaseutujen elinkeinojen katoaminen tarkoittaa. Se tarkoittaa näivettyvää maaseutua ja katoavaa maaseutukulttuuria. Meille on kuitenkin tärkeää se, että suomalaisilla olisi mahdollisuus valita myös maaseutumainen eläminen tai maatalous ammatikseen niin halutessaan. Olen aina pitänyt maanviljelijän ammattia suuressa arvossa, koska lapsuudenkodissani oli sekä maanviljelystä että maidon- ja lihantuotantoa. Keskustalaisille haluan tähän lopuksi sanoa, että jos toivotte esimerkiksi seuraavalla hallituskaudella enemmän omannäköistänne maaseutupolitiikkaa, lähtekää siitä hallitusneuvotteluihin neuvottelemaan mielellään sellaisen kokoonpanon kanssa, jossa sitä todella on mahdollista edistää. Viime kauden näyttöjen perusteella vasemmistohallitus ei ole se koalitio. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sisältää ampuma-aselakiin useita käytännönläheisiä ja perusteltuja muutoksia. Esityksen tavoitteena on selkeyttää aselain elinkeinonharjoittajien ilmoitusvelvollisuuksia, parantaa sääntelyn toimivuutta sekä saattaa Suomen lainsäädäntö täysimääräisesti vastaamaan Euroopan unionin asedirektiivin vaatimuksia. On tärkeää, että lainsäädäntö tukee sekä viranomaisten valvontatyötä että vastuullisten kansalaisten, metsästäjien, reserviläisten, urheiluampujien ja asealan yrittäjien arkea. Tässä esityksessä pyritään juuri tähän tasapainoon. Asealan elinkeinonharjoittajien tiedostonpitoa selkeytetään ja asetietojärjestelmän tietoja täydennetään siten, että aseiden ja keskeisten osien seurattavuus paranee. Samalla korjataan niitä puutteita, joista Euroopan komissio on Suomelle lähettänyt huomautuksen. Ehdotetulla muutoksella täydennettäisiin asedirektiivin kansallista täytäntöönpanoa huomautuksen mukaisesti. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen myönteisenä sitä, että deaktivoitujen eli pysyvästi ampumakelvottomiksi tehtyjen aseiden sääntelyä kevennetään. Kun kyse on aseista, jotka eivät enää ole käyttökelpoisia ampuma-aseina, ei niiden säilyttämisen tarvitse olla yhtä raskaan sääntelyn piirissä kuin toimintakuntoisten aseiden. Tämä vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa kuitenkaan vaarantamatta turvallisuutta. Esitys myös yhdenmukaistaa lupien ja hyväksyntöjen peruuttamista koskevaa sääntelyä. Selkeä ja johdonmukainen lainsäädäntö vahvistaa oikeusvarmuutta sekä viranomaisten että luvanhaltijoiden näkökulmasta. Kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että samanlaisia tilanteita arvioidaan samojen periaatteiden mukaisesti. Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkät ja vastuulliset perinteet metsästyksessä, ampumaurheilussa ja maanpuolustuksessa. Niiden harjoittamisen edellytykset on turvattava samalla, kun yhteiskunnan turvallisuudesta huolehditaan. Tämä hallituksen esitys on hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntelyä voidaan päivittää käytännön kokemusten pohjalta ilman tarpeetonta kiristämistä. Kiitän ministeri Rantasta asian esittelystä ja pidän hallituksen esityksen hyväksymistä kannatettavana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtajalle Elomaalle tämän asian esittelystä, ja on pakko sanoa, että viimeinkin. Nämä lintulajit ovat vahingollisia sekä maanviljelylle että kalataloudelle. Vaasan saaristossa näkee merimetsojen tekemiä tuhoja. Niitä lintuja on sananmukaisesti mustanaan luodoilla ja rannoilla, mistä kaikki elollinen kasvusto kuolee. Valkoposkihanhet ovat saaneet haitata maatalouden lisäksi myös uimarantoja. Olen usein ihmetellyt ääneen, kuinka meillä voidaan elättää tuollaisia vahinkoa tekeviä pulskia hanhia — ei muuta kuin pataan. Määrät ovat niin suuria, että harvennus on paikallaan. Mitä järkeä on maksaa miljoonia euroja korvauksia viljelijöille ja palkata väkeä siivoamaan uimarantoja ja puistoja hanhenjätöksistä? Maksetaan ongelmista, mutta ongelma on poistettavissa tai ainakin vähennettävissä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsittelemme valtioneuvoston selontekoa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Aihepiiri on mielenkiintoinen, ja se herättää vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen ihan ymmärrettävästikin. Suomi on sidottu viime hallituskaudella äärimmäisen kunnianhimoiseen hiilineutraalisuustavoitteeseen vuodelle 2035. Olisimme voineet aivan hyvin kulkea tässä muun EU:n vanavedessä ja tähdätä vuoteen 2050, joka on huomattavasti realistisempi tavoite ja antaa yhteiskunnalle paremmin aikaa kehittyä ja valmistautua tulevaan. Arvoisa puhemies! Tässä kun nyt kuitenkin ollaan, niin strategiat ja selonteot ovat sen mukaisia. Katsotaan eteenpäin. Jos todella tahdomme saavuttaa hiilineutraaliuden tässä jatkuvasti sähköntarvettaan kasvattavassa yhteiskunnassa, on avain nähdäkseni ydinvoimassa. Vaikka ydinvoiman 80-lukulaisesta demonisoinnista ollaankin päästy jo vihdoin eteenpäin, ei se silti ole vieläkään mediaseksikäs energiatuotannon muoto. Jotain sieltä Tšernobylistä on jäänyt kummittelemaan ihmisten takaraivoihin. Onneksi tällä hallituksella on ydinvoimaan positiivinen suhtautuminen, ja sen kyllä tästä selonteostakin voi helposti todeta. Tuulivoimaa hehkutetaan jatkuvasti kaikkialla. Samalla kuitenkin unohdetaan mielellään kaikki se haitta ympäristölle, luonnolle ja ihmisasutukselle, mitä juuri tuulivoimalat aiheuttavat. Lennolla Vaasaan tulee katsottua ikkunasta valtavia tuulivoimapuistoja, joiden alta on parturoitu suuret määrät hiilinieluja, aivan samoin kuin siirtolinjojen alta. [Timo Harakka: Menkää junalla!] Tiedä sitten, saimme lukea talvella suurimpaan sähkönkulutuksen aikaan, että joissakin voimaloissa siivet olivat jäätyneet. Ja hiljattain laskin Vöyrin tuulivoimapuistoa ohittaessani, että jopa neljän myllyn siivet olivat paikoillaan, vaikka olikin tuulinen päivä. Arvoisa puhemies! Datakeskukset ovat herättäneet keskustelua, ja ne kyllä huolestuttavat minuakin. Ne ovat melkoisia sähkösyöppöjä, ja pelkona tietysti on, että merkittävästi lisääntynyt sähkönkulutus vailla korvaavaa energiantuotantoa samassa suhteessa saattaa heijastua kuluttajahintoihin. Lappeenrannan LUT-yliopiston tutkijat vaativat maanantaina datakeskuksille velvollisuutta sekä rakentaa varavoimaa että rahoittaa runsaasti uutta uusiutuvaa sähköntuotantoa. Tästä olen täysin samaa mieltä, eli datakeskuksia tulisi velvoittaa omavaraisuuteen sähkön suhteen. Edustaja Vestman taisikin laatia lakialoitteen datakeskuksiin liittyen. Jos tavoitteena on pitkällä aikavälillä sähköistää esimerkiksi liikenne ja kenties maatalouskin joskus todella pitkän ajan kuluttua, tarvitaan Suomeen runsaasti sähköntuotantoa. Muussa tapauksessa olisimme tuontisähkön varassa ja kuluttajahinnat jatkuvasti nousupaineessa. Sydäntalven pakkasjaksoja en haluaisi muistella kesäisenä päivänä, mutta ne tulee pitää kirkkaana mielessä, kun strategioita luodaan. Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien välimatkojen maa, jossa sähköautoilu ei ole vielä pitkään aikaan joka pojan ilo vaan edelleenkin aivan liian kallista. Niin kauan kuin näin on, ja mikäli mikään uusi ja mullistava teknologia ei nopeasti yleisty, on polttomoottoriautot usein ainoa mahdollisuus pyörittää tavallista arkeaan Kehä kolmosen ja suurten kasvukeskittymien ulkopuolella ja toki sisälläkin. Siitä tosiasiasta emme pääse yli emmekä ympäri. Elämän täytyy olla mahdollista haja-asutusalueilla, puulämmitteisten pesien ja kiukaiden valta-alueilla ilmastotoimien tarpeellisuudesta huolimatta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Tämä ennallistamisasetus kuulostaa korvaani kamalalta. Pelkään tämän tulevan erittäin kalliiksi — ennustan näin, toivottavasti olen väärässä. Tämän käsillä olevan hallituksen esityksen tarkoituksena on antaa täydentävät kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimista koskevat säännökset. Toinen asia, mikä tuntuu kovasti puhuttavan, on tämä, että susi poistettaisiin luonnonsuojelulain lajisuojelua koskevan sääntelyn soveltamisalasta ja sen suojelua koskevat säännökset sisältyisivät jatkossa ainoastaan metsästyslainsäädäntöön. Edustaja Kettunen pani merkille perussuomalaisten innon puhua tästä susiasiasta. Voin sanoa, että kaikki perussuomalaiset eivät metsästä. Itse olen metsästänyt ainoastaan kaksilahkeisia elämäni aikana. Se, mitä en tule koskaan ymmärtämään, on se, miksi tätä kannanhoidollista metsästystä vastustetaan niin raivokkaasti ja pelkästään susipolitiikasta puhuminen saa tietyt piirit aivan sekaisin. Useimmiten ne vastustajat ovat sellaisia, [Puhemies koputtaa] jotka eivät elä lähelläkään niitä alueita, missä [Puhemies koputtaa] susi on todella iso ongelma. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomeen saapuu päivittäin kymmeniätuhansia pikkupaketteja Kiinasta — halpaa krääsää, joka kiertää tullimaksut, ohittaa turvallisuusvaatimukset ja saastuttaa ympäristön. Kansalaisaloite nostaa esiin tärkeän ongelman, ultrapikamuodin ja krääsäkaupan epäreilun aseman suomalaisilla markkinoilla. Mielestäni tämä ei ole vain kuluttajansuoja- tai ympäristökysymys, vaan tämä on myös kansallinen kilpailukyky- ja turvallisuuskysymys. Arvoisa puhemies! Meillä on Suomessa yrityksiä, jotka noudattavat lakeja, maksavat veronsa ja kantavat vastuunsa työntekijöistä ja ympäristöstä. Samaan aikaan kiinalaiset verkkokaupat, kuten Temu ja Shein, myyvät tuotteita, jotka ovat usein laadultaan heikkoja, jopa vaarallisia, ja joiden markkinointi perustuu manipulaatioon, joka tarkoittaa tekaistuja alennuksia, ostokiirettä ja pelillistämistä. Tämä ei ole reilua kilpailua. Tämä on epäterve globalisaation ilmentymä, jossa suomalainen yrittäjä jää jalkoihin. Kun flikka tilas Sheiniltä kelttuja, niin määräsin koko paketin avaamattomana pakkaaseen vuorokaudeksi, jotta kissiä pienemmät kurkooset kuoloo. Koskaan ei voi tietää, mitä paketissa saa kylykiääsinä. — Tämä oli Pohjanmaan murteella, jotta te heräisitte, ja näköjään kaikki heräsivät. Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat jo pitkään varoittaneet siitä, miten EU:n ja kansainvälisen kaupan sääntely jättää suomalaiset yritykset altavastaajiksi. Nyt näemme sen konkreettisesti. Krääsätalous syö kotimaisen kaupan elinvoimaa, vie työpaikkoja ja lisää ympäristökuormaa. On täysin kohtuutonta, että suomalainen yritys joutuu kilpailemaan toimijan kanssa, joka ei noudata samoja pelisääntöjä. Me kannatamme kansalaisaloitteen tavoitetta rajoittaa ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainontaa. Lisäksi verotukselliset keinot, kuten pakettikohtainen tullimaksu tai ympäristöperusteinen lisämaksu, ovat harkinnan arvoisia. On aika palauttaa reiluus ja vastuu markkinoille. Arvoisa puhemies! Vaikka kansalaisaloitetta tai toimenpidealoitetta ei sellaisenaan nyt mietinnössä hyväksytäkään, on siinä kuitenkin neljä oleellista lausumaehdotusta. Ne edellyttävät jatkotoimien selvittämistä kansallisesti mutta myös EU:ssa halpatuontiin puuttuvien toimien edistämistä. Valtioneuvoston tulee myös selvittää mahdollisuudet kerätä tuottajavastuun maksut kolmansista maista suoraan kuluttajille myydyistä tuotteista tullimaksujen yhteydessä ja valmistella viipymättä tähän liittyvät ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, tämä on myös kulttuurinen ja arvopohjainen kysymys. Haluammeko yhteiskunnan, jossa kertakäyttöisyys ja halpatuotanto ohittavat laadun, kotimaisuuden ja vastuullisuuden? Perussuomalaisena sanon: ei kiitos krääsätaloudelle, kyllä kiitos suomalaiselle työlle ja yrittäjyydelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ei ole kyse vain veroteknisestä sääntelystä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, joka liittyy Suomen energiahuoltovarmuuteen, kilpailukykyyn ja strategiseen omavaraisuuteen. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet konkreettisesti, että energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa. Suomen on kyettävä tuottamaan riittävästi sähköä omalla alueellaan ilman riippuvuutta epävarmoista tuontiketjuista tai ulkopuolisista toimijoista. Merituulivoima tarjoaa tähän merkittävän mahdollisuuden. Se lisää päästötöntä, kotimaista ja hajautettua sähköntuotantoa mittakaavassa, joka tukee koko yhteiskunnan toimintakykyä myös poikkeusoloissa. Huoltovarmuuden rakentaminen edellyttää pitkäjänteisiä investointeja. Nämä investoinnit syntyvät vain, jos toimintaympäristö on vakaa ja ennakoitava. Hallituksen esityksen tavoitteena on luoda selkeä ja johdonmukainen veromalli merituulivoimalle, jotta yritykset uskaltavat sitoa Suomeen pääomia jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä on huoltovarmuuden ydintä: omaa tuotantokapasiteettia, kotimaista osaamista ja kunnossapitoa Suomessa. Kiinteistöverotuksen osalta esitys tunnistaa meriympäristön erityisolosuhteet. Samalla varmistetaan, että kunnat saavat oikeudenmukaisen osuuden alueelleen sijoittuvasta tuotannosta. Vahva kuntatalous on myös osa huoltovarmuutta. Peruspalvelut, infra ja paikallinen elinvoima tukevat koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Tuloverotuksen osalta hallitus korostaa teknologianeutraaliutta ja johdonmukaisuutta. Merituulivoimaa kohdellaan osana kokonaisuutta, jossa eri energiantuotantomuodot täydentävät toisiaan. Huoltovarmuus ei synny yhdestä ratkaisusta vaan monipuolisesta ja toimintavarmasta energiajärjestelmästä. Merituulivoiman kehittäminen tukee huoltovarmuutta myös epäsuorasti. Kun Suomi pystyy tarjoamaan vakaata ja kohtuuhintaista sähköä, vahvistamme samalla taloudellista itsenäisyyttämme ja kykyämme selviytyä kriiseissä omilla voimillamme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Toimiva liikenneverkko on yhteiskunnan toimintakyvyn perusta. Ilman kunnossa olevia teitä, ratoja, siltoja ja satamia eivät toimi elintarvikehuolto, energiajakelu, teollisuuden kuljetukset eikä viranomaisten ja puolustusvoimien liikkuminen poikkeusoloissa. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö tunnistaa keskeisiä ongelmia, ja se toteaa perusväylänpidon rahoituksen olevan riittämätöntä ja korjausvelan kasvun muodostavan vakavan riskin. Korjausvelan trendi on ollut viime vuosina valitettavasti nouseva. Jokainen lykkääntynyt korjaus kaventaa kuljetusten varmuutta ja viranomaistoiminnan vaihtoehtoja tulevaisuudessa. Huoltovarmuus ei toteudu keskittämällä liikennettä harvoille pääväylille tai yksittäisiin kärkihankkeisiin. Suomalainen maatalous, teollisuus, energiahuolto ja logistiikka sijaitsevat eri puolilla maata. Siksi huoltovarmuus edellyttää koko maan kattavaa ja toimintavarmaa liikenneverkkoa sekä vaihtoehtoisia reittejä. Hajautettu ja kunnossa oleva järjestelmä on kriisitilanteissa vahvuutemme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministerit! Käsittelemme vihervasemmiston yhteistä välikysymystä köyhyydestä ja elinkustannuksien noususta. Sinänsä vasemmiston huolet ovat aivan aiheellisia, mutta perussuomalaisten näkökulma tilanteen ratkaisemiseen on aivan toisenlainen. Me emme nimittäin usko siihen, että tukiriippuvuus on se keino, jolla suomalaiset nousevat köyhyydestä. Toki ymmärrämme, että on ihmisiä, jotka eivät sairauden, vamman tai jonkin muun syyn takia kykene normaaliin työelämään, ja heistä onkin pidettävä hyvää huolta, mutta työikäisten ja työkykyisten ihmisten paikka on työelämässä. Juuri tämän vuoksi hallitus on parantanut työn ja yrittäjyyden edellytyksiä. Ne eivät näy vielä enempää konkreettisina työllisyyslukuina, koska maailmantilanne aiheuttaa meille jatkuvia haasteita. Arvoisa puhemies! Köyhyydestä puhutaan usein suurin sanoin, mutta liian harvoin katsotaan, mitkä ratkaisut oikeasti vähentävät köyhyyttä ja mitkä vain ylläpitävät sitä. Pelkkä rahan siirtäminen taskusta toiseen ei ole rakenteellinen ratkaisu. Se voi helpottaa hetkeksi, mutta jos työ, osallisuus ja arjen turva eivät vahvistu, köyhyys jää pysyväksi. Se ei ole kenenkään etu. Tarvitsemme politiikkaa, joka katkaisee köyhyyden periytymisen, purkaa kannustinloukkuja ja kohdentaa tuen niille, jotka sitä todella tarvitsevat, ei järjestelmää, joka palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee yrittämisestä. Köyhyyden torjuminen vaatii myös rehellisyyttä. Kaikki hyvät aikomukset eivät ole hyviä päätöksiä, jos ne eivät kestä taloudellista todellisuutta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vastuu julkisista varoista kulkevat käsi kädessä tai eivät toteudu lainkaan. Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa hyvin usein sekoitetaan, ehkä tarkoituksenhakuisestikin, köyhyys ja pienituloisuus. Ne eivät ole synonyymejä keskenään, sillä pienituloisuudelle on olemassa ihan selkeä raja. Pienituloiseksi määritellään tällä hetkellä, kun käteen jäävät tulot ovat 1 530 euroa kuukaudessa. Pienituloinen on silloin, kun tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Pienituloisuuden kasvu Suomessa 2020-luvulla on pitkälti matalapalkka-alojen ja ei-työperäisen maahanmuuton seurausta. Kuten arvata saattaa, tästä ei välikysymyksessä mainita halaistua sanaa. Suomalaistaustaisista pienituloisia oli 11,8 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 33,9 prosenttia. Näin tilastot meille kertovat. Viime hallituksen maahanmuuttopolitiikan löysennykset ovatkin selkeästi yksi tekijä koko asiassa, vaikka sitä on tietysti ikävä myöntää. Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa, että ylikunnianhimoinen ilmastopolitiikka vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten arkeen. Hyvänä esimerkkinä on paljon puhuttu polttoainepolitiikka. On aivan selvää, että tuo hinta näkyy muuallakin kuin bensapumpuilla yksityisautoilijalle. Maatalouskoneet, kuten traktorit tai vaikka ruuan logistiikka, pyörivät edelleen dieselin eli pohjalaisittain riisselin voimalla, eikä tähän ole mitään suurta murrosta aivan äkkiä tulossa. Maaseudun Tulevaisuudessa taisi viime vuonna olla juttu, että joku ruotsalainen maanviljelijä oli ostanut sähkötraktorin. Aika pitkä matka on siihen, että suomalainen maatalous pyörisi sähköllä, eikä meillä siihen ole tarvittavaa sähköntuotantoakaan. Kalliimpi polttoaine tarkoittaa siis myös esimerkiksi kalliimpaa ruokaa. Tosiasia tässä maailmanajassa on se, että polttoaineen korkea hinta heikentää työn vastaanoton kannusteita ja vaikuttaa suoraan vähän kaiken hintatasoon. Se kurittaa kaikkia, myös pienituloisia ja köyhiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Laajat asiantuntijaselvitykset ovat osoittaneet, että täyskarjukasvatukseen pakottaminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä eläinten hyvinvoinnille, tuotantoturvallisuudelle ja suomalaiselle lihateollisuudelle. Kustannukset voisivat nousta satoihin miljooniin euroihin muun muassa teurastamojen rakenteellisten muutosten vuoksi. Kuinka moni tässä salissa olevista lainsäätäjistä on ollut sianlihatuotannossa mukana elämänsä aikana? Ei taida montakaan kättä nousta. Itse olen ollut mukana tässä kastraatiotapahtumassa eli kansankielellä salvamisessa. Pidän karjun salvamista täysin normaalina käytäntönä, mikäli halutaan saada lihaa, joka ei haise tai maistu urealle. Lisäksi täysikasvuisten karjujen kanssa toiminta on tuottajalle melkoista onnettomuusriskiä päivästä toiseen. Kuinka ihmeessä kastraatiokieltoa on oltu ajamassa eteenpäin? Koko elinkeino ja samalla koko sianlihatuotanto ollaan asettamassa vaakalaudalle yksipuolisella kastraatiokiellolla, Suomi ainoana maana maailmassa. [Puhemies koputtaa] Kiitos ministerille maalaisjärjen palauttamisesta tähän lainsäädäntöön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys alkoholilain muuttamisesta on ennen kaikkea kasvua, työtä ja yrittäjyyttä tukeva uudistus. Se vastaa siihen todellisuuteen, jossa suomalaiset yritykset toimivat yhä kovemmassa kansainvälisessä kilpailussa ja jossa sääntelyn on oltava sekä selkeää että mahdollistavaa. Keskeistä tässä esityksessä on tarpeettoman byrokratian purkaminen ja toimintaympäristön ennakoitavuuden parantaminen. Yrityksille tämä tarkoittaa vähemmän hallinnollista taakkaa, sujuvampaa lupaprosessia ja enemmän aikaa keskittyä siihen, mikä on olennaista, eli liiketoiminnan kehittämiseen, asiakaskokemukseen sekä työllistämiseen. Erityisen merkittävä uudistus on pienpanimoiden ja muiden kotimaisten juomatuottajien aseman vahvistaminen. He saavat paremmat mahdollisuudet tuoda tuotteitaan markkinoille, kasvattaa tuotantoaan ja rakentaa brändiään. Tämä ei ole vain yksittäisten yritysten etu, vaan se vahvistaa koko kotimaista elintarvike- ja juoma-alaa sekä lisää vientipotentiaalia. Suomalaiset tuotteet ovat laadukkaita, ja nyt annamme niille paremmat edellytykset menestyä. Arvoisa puhemies! Myös ravintola- ja matkailuala hyötyy merkittävästi tästä uudistuksesta. Joustavammat myyntikäytännöt ja selkeämpi sääntely mahdollistavat palveluiden kehittämisen asiakaslähtöisemmin. Tämä tarkoittaa parempia elämyksiä asiakkaille ja lisää kilpailukykyä erityisesti matkailusektorilla, joka on monille alueille elintärkeä elinkeino. On tärkeä ymmärtää, että kyse ei ole vain yksittäisistä sääntelymuutoksista vaan laajemmasta viestistä. Suomi on maa, jossa yrittämistä arvostetaan ja jossa lainsäädäntö tukee kasvua eikä jarruta sitä. Tämä lisää investointihalukkuutta ja luo uskoa tulevaisuuteen. Samalla haluan korostaa, että hallitus ei tingi vastuullisuudesta. Alkoholipolitiikan keskeinen tavoite, haittojen ehkäisy, säilyy ennallaan. Valvonta toimii, ja ehkäisevään työhön panostetaan. Näin varmistamme, että taloudellinen hyöty ja kansanterveys kulkevat käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Pidän tässä esityksessä kuitenkin valuvikana vuosituotantorajaa, joka on asetettu 100 000 litraan puhdasta alkoholia vuodessa. Tähän ei ole valitettavasti tehty muutoksia lausuntopalautteen perusteella. On syytä muistaa, että tuotantomäärä on eri kuin se määrä, joka menee Suomessa markkinoille. Monet suomalaiset juomatuottajat myyvät tuotteitaan myös ulkomaille. Jos vaakakupissa ovat ulosmyyntioikeus ja kapasiteetin kasvattaminen yli 100 000 litraan liiketoiminnan kasvattamiseksi, joutuu juomantuottaja vaikean valinnan eteen. Jos ymmärrän aivan oikein, asian pystyisi varmaan käytännössä kiertämään pilkkomalla yrityksen pienempiin, alle rajan tuottaviin osiin, mutta aivan turhalta säätämiseltä se yrittäjän näkökulmasta varmasti tuntuu. Muutoinkaan tämä raja ei loppujen lopuksi koske oikeasti kovin montaa yritystä Suomessa. Ulosmyyntiraja riittää varsin hyvin asian säätelemiseksi, sillä sehän lopulta määrittää sen, paljonko alkoholista todella jää Suomeen. Toiveeni olisi, että poistaisimme tämän turhan kasvun jarrun panimoiltamme. Me tarvitsemme lisää vientiä ulkomaille kansantaloutemme tilanteen parantamiseksi. —Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme maallemme tärkeästä asiasta, huoltovarmuuden turvaamisesta ja siihen liittyvistä lakimuutoksista. On hyvä todeta heti alkuun: huoltovarmuus ei ole mikään tekninen yksityiskohta, vaan se on kansallisen turvallisuuden ydintä. Se tarkoittaa sitä, että suomalainen yhteiskunta toimii myös kriisin keskellä, että sähkö tulee, ruoka riittää ja peruspalvelut pysyvät käynnissä. Perussuomalaisena kansanedustajana näen, että huoltovarmuus on ennen kaikkea omavaraisuutta, kansallista päätösvaltaa ja realismia. Tässä ajassa emme voi rakentaa turvallisuuttamme sen varaan, että joku muu hoitaa asiat puolestamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä täsmennetään Huoltovarmuusrahaston toimintaa ja muutetaan verotuksellista asemaa siten, että rahasto olisi arvonlisäverovelvollinen tietyissä toiminnoissa. Tämä on teknisesti perusteltu muutos ja selkeyttää järjestelmää sen jälkeen, kun Huoltovarmuuskeskus on muuttunut virastoksi. Onko tämä hallituksen esitys kuitenkin liian varovainen? Missä ovat konkreettiset toimet kotimaisen tuotannon vahvistamiseksi? Missä ovat ratkaisut siihen, että Suomi pystyy kriisitilanteessa tuottamaan itse ruokaa, energiaa ja keskeisiä hyödykkeitä ilman riippuvuutta ulkopuolisista toimitusketjuista? Huoltovarmuuden rahoitusta vahvistetaan muun muassa huoltovarmuusmaksua korottamalla ja siirtämällä sen painopistettä sähkönkulutukseen. Tämä tarkoittaa käytännössä lisälaskua suomalaisille kotitalouksille ja yrityksille. Onko oikein, että tavallinen suomalainen maksaa yhä enemmän samalla, kun huoltovarmuuden rakenteelliset ongelmat, kuten riippuvuus tuontienergiasta tai ulkomaisista tuotantoketjuista, jäävät ratkaisematta? Huoltovarmuus ei saa olla pelkkä rahasto tai hallinnollinen järjestelmä. Se on ennen kaikkea tuotantoa, varastoja ja osaamista Suomessa. Arvoisa puhemies! Mielestäni kotimainen ruoantuotanto on turvattava. Energiaomavaraisuutta on lisättävä, ei heikennettävä. Kriittinen infrastruktuuri on pidettävä suomalaisessa ohjauksessa. Huoltovarmuutta koskeva päätösvalta on säilytettävä kansallisissa käsissä. Arvoisa puhemies! Suomi ei voi nojata kriisissä pelkästään hyvään onneen tai kansainvälisiin lupauksiin. Meidän on pystyttävä seisomaan omilla jaloillamme. Se on kaikkien suomalaisten turvallisuuden edellytys. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma tuo ennakoitavuutta liikennepolitiikkaan yli vaalikausien ja varmistaa, että Suomi pysyy saavutettavana, kilpailukykyisenä ja turvallisena. Suunnitelman ytimessä on tasapaino. Pidämme huolta olemassa olevasta väyläverkosta, huolehdimme korjausvelasta ja kohdennamme investoinnit sinne, missä ne tuottavat eniten hyötyä ihmisille ja elinkeinoelämälle. Tämä tarkoittaa sujuvampaa arkea, toimivampia kuljetusketjuja ja parempia yhteyksiä niin kasvukeskuksissa kuin harvaan asutuilla alueilla. Samalla edistämme siirtymää kohti kestävämpää liikennettä. Panostukset raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen ja päästöjen vähentämiseen eivät ole vain ilmastotekoja vaan myös investointeja tulevaisuuden kilpailukykyyn. Tämä selonteko on askel kohti toimivampaa, turvallisempaa ja kestävämpää liikennejärjestelmää. Pitkäjänteiset päätökset vahvistavat koko Suomen elinvoimaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko linjaa selkeästi ja vastuullisesti Suomen roolia liittolaisena tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö Euroopassa on pysyvästi muuttunut. Suomi ei ole enää vain turvan vastaanottaja, vaan myös sen tuottaja. Puolustusvoimien osallistuminen Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin vuonna 27 on luonnollinen ja johdonmukainen jatkumo jäsenyydellemme. Kyse ei ole pelkästään velvoitteesta, vaan myös vaikuttamisesta. Suomi on mukana suunnittelemassa, harjoittelemassa ja rakentamassa sitä yhteistä puolustusta, johon myös oma turvallisuutemme nojaa. On tärkeää korostaa, että osallistuminen vahvistaa samalla kansallista puolustuskykyämme. Yhteensopivuus liittolaisten kanssa, tiedonvaihto ja yhteiset harjoitukset kehittävät Puolustusvoimien suorituskykyä tavalla, jota emme voisi saavuttaa yksin. Hallitus toimii tässä vastuullisesti, tasapainottaen kansallisen edun, liittolaisvelvoitteiden ja turvallisuuden kokonaisuuden. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko käsittelee aihetta, joka on Suomelle elintärkeä. Maaseutu ei ole vain maantieteellinen alue kartalla, vaan se on suomalaisen ruoantuotannon, huoltovarmuuden, luonnonvarojen kestävän käytön ja alueellisen tasapainon perusta. Ilman elävää maaseutua ei ole vahvaa Suomea. Selonteossa on oikeasuuntaisia asioita mutta myös puutteita. On todettava, että maaseudun elinvoima ei vahvistu pelkillä strategioilla ja ohjelmapapereilla. Tarvitaan konkreettisia tekoja, kuten toimivia palveluja, infraa, työpaikkoja ja ennen kaikkea poliittista tahtoa pitää koko maa asuttuna. Suomalainen maaseutu kantaa suurta vastuuta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista. Maa- ja metsätalous tuottaa ruokaa, energiaa ja raaka-aineita. Silti juuri näiden alojen toimintaedellytykset ovat viime vuosina heikentyneet lisääntyvän sääntelyn, kustannusten ja epävarmuuden vuoksi. Arvoisa puhemies! Meille perussuomalaisille kotimainen ruoantuotanto on kansallinen turvallisuuskysymys. Siksi maatalouden kannattavuus on saatava kuntoon. Viljelijöiden ei pidä joutua tilanteeseen, jossa he tekevät työtä tappiolla samalla, kun byrokratia lisääntyy ja vaatimukset kasvavat. Tarvitsemme politiikkaa, joka turvaa suomalaisen maatalouden kilpailukyvyn myös EU:n tasolla. Toinen keskeinen kysymys on palveluiden saatavuus. Monilla maaseutualueilla ihmiset kokevat, että yhteiskunta vetäytyy askel askeleelta. Terveyspalvelut, koulut, pankit ja poliisi etääntyvät. Kun palvelut katoavat, katoavat myös ihmiset. Digitaalisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, mutta se ei voi korvata kaikkea lähipalvelua. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä hoitaa kaikkea verkossa. Siksi valtion on huolehdittava siitä, että peruspalvelut ovat saavutettavissa myös harvaan asutuilla alueilla. Arvoisa puhemies! Liikenne ja infrastruktuuri ovat maaseudun elinvoiman selkäranka. Tieverkko on monin paikoin rapistunut, ja korjausvelka kasvaa. Metsäteollisuus, maatalous ja muu elinkeinotoiminta ovat riippuvaisia toimivista kuljetuksista. Alemman tieverkon kunnossapitoon on panostettava merkittävästi enemmän. Suomen vahvuus ovat puhdas luonto ja runsaat luonnonvarat. Niitä tulee käyttää vastuullisesti mutta myös rohkeasti kansallisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Maaseutu ei ole menneisyyden jäänne vaan Suomen tulevaisuuden voimavara. Tarvitsemme politiikkaa, joka tukee työntekoa, yrittäjyyttä, kotimaista tuotantoa ja turvallista arkea kaikkialla Suomessa. Arvoisa puhemies! Kohta alkaa aika, kun muuttolinnut palaavat ja maatalouskoneita alkaa liikkua tiheämmin liikenteessä. Maatalon kasvattina arvostan suuresti jokaista alkutuotannossa mukana olevaa ihmistä. Tukekaamme suomalaista tuottajaa ostamalla kotimaista. Se on isänmaallinen teko. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei tarkoita vain sähköä pistorasiasta. Se tarkoittaa ruokaa kaupan hyllyllä, lämpöä kodeissa ja toimivaa alkutuotantoa kriisitilanteissa. Turpeen tuotantoketju niin kasvu-, kuivike- kuin energiaturpeen osalta on osa tätä kokonaisuutta. Turve on varastoitavaa, kotimaista raaka-ainetta. Se ei ole riippuvainen kansainvälisistä toimitusketjuista, satamista tai geopoliittisista riskeistä. Se on suomalaista maaperää ja suomalaista työtä. Realistinen politiikka tunnistaa sen, että kasvu- ja kuiviketurve ovat osa Suomen ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Jos haluamme pitää kiinni kotimaisesta ruuasta, maatalouden elinvoimasta ja kriisinkestävästä Suomesta, turpeella on edelleen perusteltu ja välttämätön rooli. Perussuomalaisesta näkökulmasta tämä on huoltovarmuuskysymys. Emme voi samaan aikaan vaatia kotimaista ruokaa, eläinten hyvinvointia ja maatalouden kannattavuutta, jos samaan aikaan heikennämme keskeistä tuotantopanosta ideologisista syistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on aihe, josta puhutaan verrattain paljon, ja ilmiö on jakanut kantaa ottavat puolestapuhujiin ja vastustajiin. Me perussuomalaiset kannamme vastuuta luonnosta, ympäristöstä ja tulevista sukupolvista, mutta kannamme vastuuta myös suomalaisista, ihmisistä, työpaikoista, elinkeinoista ja kansallisesta päätösvallasta. Suomi on pieni maa globaalissa mittakaavassa. Päästömme ovat alle promillen luokkaa maailman kokonaispäästöistä. Siitä huolimatta meille esitetään yhä kiristyviä velvoitteita, jotka kohdistuvat erityisesti tavallisten suomalaisten arkeen, kuten liikkumiseen, asumiseen, maatalouteen ja teollisuuteen. Samaan aikaan suuret saastuttajamaat kasvattavat päästöjään. On kysyttävä, onko nykyinen linja oikeudenmukainen ja vaikuttava. Arvoisa puhemies! Suomen ilmastopolitiikan perustana on ilmastolaki, joka asettaa kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Lisäksi Suomea sitovat Euroopan unionin ilmastolaki ja EU:n taakanjakosektorin velvoitteet. Perussuomalaisten näkökulmasta keskeinen kysymys on, kuinka pitkälle kansallisesti kiristämme tavoitteita yli EU:n minimitason. Onko järkevää tehdä Suomesta ilmastopolitiikan mallioppilas hinnalla, joka heikentää kilpailukykyämme ja lisää kansalaisten kustannuksia? Liikenteen päästövähennykset eivät saa tarkoittaa sitä, että haja-asutusalueilla asuvat suomalaiset joutuvat kohtuuttomaan asemaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siirtyä sähköautoon tai joukkoliikenteeseen. Polttoaineverojen jatkuva kiristäminen osuu erityisesti pienituloisiin ja työssäkäyviin ihmisiin, joilla ei ole vaihtoehtoja. Maatalous on toinen sektori, jossa realismi on välttämätöntä. Suomalainen viljelijä toimii jo nyt tiukkojen ympäristövaatimusten alaisena. Jos ilmastotoimet heikentävät kotimaista ruuantuotantoa, seurauksena voi olla tuonnin kasvu maista, joissa tuotannon päästöt ovat suuremmat ja ympäristönsuojelu heikompaa. Se ei ole ilmastoteko, vaan se on päästöjen siirtämistä rajojen ulkopuolelle. Arvoisa puhemies! Teollisuuden ja energiatuotannon osalta Suomen vahvuus on puhdas sähkö ja korkea teknologinen osaaminen. Meidän tulee panostaa tutkimukseen, innovaatioihin ja teknologianeutraaliin sääntelyyn. Markkinoiden ja yritysten on saatava kehittää ratkaisuja ilman, että valtio yksityiskohtaisesti ohjaa voittajia ja häviäjiä. Hiilinielujen osalta on tunnustettava metsien merkitys Suomelle sekä taloudellisesti että ilmastollisesti. Metsäpolitiikassa päätösvalta tulee säilyttää kansallisella tasolla. Emme voi hyväksyä ratkaisuja, jotka rajoittavat kohtuuttomasti metsänomistajien oikeuksia tai heikentävät metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Perussuomalaisesta näkökulmasta ilmastopolitiikan tulee täyttää kolme ehtoa: Ensinnäkin sen on oltava vaikuttavaa globaalisti, ei pelkkää kansallista hyveellisyyttä. Toiseksi sen on oltava taloudellisesti kestävää, ei velaksi rakennettua symbolipolitiikkaa. Ja kolmanneksi sen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista, ei tavallisten suomalaisten arkea kurjistavaa sääntelyä. Arvoisa puhemies! Meidän on löydettävä tasapaino ympäristönsuojelun ja kansallisen edun välillä. Ilmastopolitiikka ei saa muodostua itseisarvoksi, joka ohittaa muut yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten työllisyyden, huoltovarmuuden, alueellisen tasa-arvon ja talouskasvun. Emme saa hyväksyä sellaista ilmastopolitiikkaa, jossa Suomi maksaa suhteettoman kovan hinnan ilman, että sillä on todellisia vaikutuksia maailman päästökehitykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Onko järkevää, että pieni kansa kiristää tavoitteitaan yli EU:n vaatimustason ja tekee ilmastopolitiikasta kansallisen kilpailuhaitan? Liikenteen päästövähennykset eivät saa tarkoittaa sitä, että haja-asutusalueilla asuvat suomalaiset joutuvat kohtuuttomaan asemaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siirtyä sähköautoon tai joukkoliikenteeseen. Polttoaineverojen kiristäminen osuu erityisesti pienituloisiin ja työssäkäyviin ihmisiin, joilla ei ole vaihtoehtoja. Maatalous on toinen sektori, jossa realismi on välttämätöntä. Suomalainen viljelijä toimii jo nyt tiukkojen ympäristövaatimusten alaisena. Jos ilmastotoimet heikentävät kotimaista ruoantuotantoa, seurauksena on väistämättä tuonnin kasvu maista, joissa tuotannon päästöt ovat suuremmat ja ympäristönsuojelu heikompaa. Se ei ole ilmastoteko vaan päästöjen siirtämistä rajojemme ulkopuolelle. Emme saa hyväksyä sellaista ilmastopolitiikkaa, jossa Suomi maksaa suhteettoman kovan hinnan ilman, että sillä on [Puhemies koputtaa] todellista vaikutusta maailman päästökehitykseen. — Kiitos.