Sillanpää Pia

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka ei ilmesty itsestään kauppojen hyllyille. Sitä varten on tehty töitä pelloilla, maatiloilla, kasvihuoneissa ja loppuvaiheessa myös elintarvikealan tehtaissa. Suomalainen ruoka syntyy siis suomalaisesta työstä. Siksi tarvitsemme elintarvikelain uudistuksen, jotta tämä koko elintarvikeketju, jossa ruoka tulee monien eri vaiheiden jälkeen pellolta kaupan hyllylle ja lopulta ruokapöytään, olisi mahdollisimman reilu kaikille osapuolille. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuottaja on ansainnut kunnon korvauksen työstään. Jokainen ymmärtää, ettei ruuan tuottaminen ole mitään kevyttä ja helppoa hommaa. Sitä tehdään säässä kuin säässä, aamusta iltaan, ja työ on hyvin fyysistä. Siksi me emme voi jatkaa niin, että se, joka tekee kaikista raskaimman työn, saakin tuotantoketjussa palkkioista sen pienimmän siivun. Kun viljelijä, kotieläintuottaja tai elintarvikeyrittäjä tekee työnsä hyvin, siitä pitää myös saada oikeudenmukainen korvaus, sellainen, jolla tulee toimeen. Suomessa ruokakauppojen kilpailu on keskittynyt pääosin kahdelle suurelle toimijalle. Se tarkoittaa tuottajan kannalta sitä, ettei ole juurikaan varaa valita, kenelle möisi sen tuottamansa ruuan. Neuvottelut tällaisessa tilanteessa eivät ole koskaan tasavertaiset, ja kauppa on aina se, jolla on kädessään ne paremmat neuvottelukortit, ja juuri siihen ongelmaan me haluamme tällä esityksellä puuttua. Yksi osa tätä esitystä on myös se, että kauppojen omien tuotemerkkien suosiminen jatkossa kielletään. Me emme ole nyt tämän lain myötä poistamassa kauppojen omia merkkejä vaan haluamme, että kilpailu olisi aidosti reilua, ja se vaatii sen, että eri valmistajien omat tuotteet pääsevät kaupassa tasapuolisesti esille ja myyntiin eivätkä ne jää jatkuvasti kauppojen omien merkkien varjoon. Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei pelkästään puolusta ruuantuottajien asemaa, vaan se huolehtii myös maamme huoltovarmuudesta. Olemme saaneet viime vuodet seurata sitä, miten maailmantilanne on saattanut muuttua joissakin maissa hyvinkin nopeasti normaalista poikkeustilaan. Siksi meidän täytyy varmistua siitä, että poikkeus- ja kriisitilanteessa pystymme kaikesta huolimatta tuottamaan kotimaista ruokaa. Se vaatii sen, että meillä on riittävästi ruuantuottajia eri puolilla Suomea ja että ruuantuottajilla on edellytykset tehdä työtään. Jos suomalainen ruuantuotanto ei ole kannattavaa, tilat lopettavat toimintansa, ja kun tilat lopettavat, ruuantuotannon osaaminen katoaa tila kerrallaan, ja jos päästämme osaamisen katoamaan, sitä ei hetkessä saada takaisin. Tällä esityksellä panostamme myös jatkuvuuteen. Kun ruuantuottajat tietävät, että he saavat työstään kunnon korvauksen eivätkä ole neuvottelutilanteessa kauppojen kanssa aina heikommassa roolissa, he toivon mukaan haluavat jatkaa tätä arvokasta työtä. Toivon mukaan se sama palo tähän työhön jatkuu myös seuraaville sukupolville. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruuantuotantoon liittyvät vahvasti myös alueelliset päätökset. Kun varmistamme, että ihmisillä on mahdollisuus elää, tehdä töitä ja tulla toimeen myös maaseudulla, pidämme huolen koko Suomen elinvoimaisuudesta. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille myös sen, että tällä hallituskaudella varmistimme, että nykyinen synnytyssairaalaverkosto säilyy koko maassa. Se luo turvaa myös maaseudulla asuville — että heidänkin on turvallista perheellistyä, kun synnytyssairaala ei ole kohtuuttoman matkan päässä. Samalla meidän täytyy huolehtia siitä, että harvaan asutulla seudulla on myös muita palveluita, jotta perheet pystyvät rakentamaan elämäänsä myös suurten kaupunkien ulkopuolelle. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruokaan liittyvät olennaisesti myös julkiset hankinnat. Suomessa syödään joka päivä valtavat määrät aterioita päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja varuskunnissa, ja juuri näissä paikoissa meidän tulisi suosia entistä enemmän kotimaista ruokaa. Olen sitä mieltä, että kaikkien julkisten palveluiden piirissä olevien tulisi tarjota ensisijaisesti vain ja ainoastaan Suomessa tuotettua ruokaa, kun sitä on meillä tarjolla — poikkeuksena toki tuotteet, joita meillä ei kasva, kuten ananas ja muut trooppiset hedelmät, mutta muuten en keksi syytä, miksi meillä pitäisi olla tarjolla mitään ulkomailla tuotettua, jos ruuan saa Suomesta. Tämä vahvistaisi entisestään kotimaista työtä, parantaisi huoltovarmuutta, ja koko elintarviketeollisuus ja suomalaiset ruuantuottajat hyötyisivät siitä. Arvoisa puhemies! Vaikka tämä esitys ei korjaa kaikkia ruuantuotannon ja -tuottajien asemaan liittyviä haasteita, tämä on muutos parempaan. Meidän täytyy edelleen jatkaa työtä sen eteen, että meillä on tulevaisuudessakin elinvoimainen ruuantuotanto ja tulevat sukupolvet saavat nauttia puhtaasta suomalaisesta ruuasta, kuten me olemme saaneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jos suomalaisella sikatilalla todetaan salmonella, siitä aiheutuvat seuraukset voivat olla yrittäjälle todella vaikeita. Tauti pitää totta kai hävittää nopeasti, eläimiä voidaan joutua lopettamaan, tuotanto keskeytyy, ja tästä kaikesta aiheutuu todella suuria kustannuksia. Pahimmillaan yhden salmonellatapauksen seurauksena yrittäjä voi menettää vuosien työn ja koko yrityksen tulevaisuus voi vaarantua. Suomessa salmonellaa on torjuttu tehokkaasti jo vuosikymmenten ajan. Sen ansiosta suomalainen sianliha on maailman mittakaavassakin erittäin puhdasta ja turvallista. Suomalaiset ruuantuottajat ovat tehneet sen eteen paljon töitä, ja se on hyödyttänyt alan lisäksi koko yhteiskuntaa. Sianlihasta peräisin olevia salmonellatapauksia ei juurikaan ole, eikä siitä aiheudu myöskään terveydenhuollon kustannuksia. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin haaste on kuitenkin ollut se, että jos se salmonella osuu omalle tilalle, yrittäjä jää liian suuren taloudellisen riskin kanssa yksin. Vakuutukset eivät ole tänä päivänä enää niin kattavia, että niistä saisi minkäänlaista kunnollista turvaa näihin tilanteisiin. Pahimmassa tapauksessa yksi ainoa salmonellatapaus tilalla voi johtaa jopa koko yrityksen konkurssiin. Siksi hallitus esittää ratkaisuksi salmonellavahinkorahastoa. Rahaston toimintaidea perustuu siihen, että koko ala varautuu yhdessä niihin vahinkoihin, joita yksittäisille tiloille voi sattua. Sikayrittäjät maksavat vuosittain pienen salmonellavahinkomaksun, ja jos jollekin tilalle tulee salmonellatartunta, rahastosta voidaan korvata tilanteesta aiheutuvia kustannuksia. Kyse on siitä, että luomme alalle oman turvaverkon, joka auttaa, jos salmonellatapaus osuu omalle kohdalle. Valtio osallistuu rahaston alkupääomaan sen käynnistysvaiheessa, jotta järjestelmä saadaan heti toimintakuntoon. Sen jälkeen rahaston rahoitus perustuu pääosin alan omiin maksuihin. Arvoisa puhemies! Tämä on konkreettinen keino, jolla parannamme suomalaisen ruuan turvallisuutta entisestään. Kun yrittäjä tietää saavansa apua salmonellan sattuessa kohdalle, salmonellatapauksista ilmoitetaan entistä nopeammin ja vahinkoja voidaan torjua tehokkaammin. Se luo myös turvallisuudentunnetta yrittäjälle itselleen. On selvää, että kukaan ei voi täysin estää salmonellariskiä, vaikka toimisi kaiken suhteen oikein. Siksi on tärkeää, ettei taloudellinen riski lankea yksittäiselle yrittäjälle, joka tekee parhaansa tuottaakseen puhdasta ja turvallista ruokaa meille suomalaisille. Haluan myös muistuttaa, että liittyessään EU:n jäseniksi Suomi ja Ruotsi saivat niin kutsutut salmonellalisävakuudet. Se tarkoittaa sitä, että molemmat maat saavat noudattaa tiukempaa salmonellavalvontaa maassaan kuin mitä EU:n yleinen taso vaatisi, ja sen ansiosta myös Suomeen tuotavan sianlihan pitää olla tutkitusti salmonellavapaata. Suomi saikin nämä erityiset salmonellalisävakuudet juuri siksi, että meidän tautitilanne on poikkeuksellisen hyvä, ja meidän tulisikin pitää se jatkossa yhtä hyvänä. Arvoisa puhemies! Salmonellavahinkorahastolla saamme turvattua suomalaisen sianlihatuotannon jatkossa, ja samalla tuemme alan yrittäjiä, ettei yksikään sikatilallinen jäisi jatkossa yksin, jos se tautitapaus osuu omalle kohdalle. Haluan myös kiittää ministeriä tästä erinomaisesta esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä alkuun kommentoida muutamalle edelliselle puhujalle, että kun te mainitsitte, että perussuomalaiset olivat Sipilän hallituksessa mukana tekemässä tätä Bernerin taksilakiuudistusta, ja moititte sitä, niin miksi ette edellisessä hallituksessa korjanneet tätä Bernerin taksilakia jo sitten, vaan jätitte seuraavalle hallitukselle nämä korjaustoimet, ja nyt me todellakin korjaamme tämän. Taksilain uudistuksessa on tarkoitus muuttaa useita asioita liittyen lupiin, koulutukseen ja valvontaan. Se, mikä kuitenkin näkyy tavalliselle suomalaiselle ja erityisesti suomalaisille naisille, on taksialan turvallisuus. Vielä ennen vuotta 2018 moni suomalainen nainen valitsi taksikyydin kotiin illanvieton päätteeksi, koska pystyi luottamaan siihen, että pääsee turvallisesti kotiin ja kohtuullisella maksulla. Lakimuutoksen myötä tilanne kuitenkin muuttui hyvin radikaalisti. Siksi tässä nykyisessä taksilain uudistuksessa onkin kyse erityisesti siitä, että jokainen nainen voisi jatkossa ottaa taksin ilman pelkoa ja ettei yksikään nainen joutuisi tulevaisuudessa enää ryöstetyksi taksinkuljettajan toimesta tai seksuaaliväkivallan uhriksi. Arvoisa puhemies! Vuoden 2018 taksiuudistuksen jälkeen alalla tapahtui paljon muutoksia. Kilpailu lisääntyi, ja hinnat tulivat asiakkaille monin paikoin edullisemmiksi, mutta samalla sääntelyä purettiin sellaisilla tavoilla, jotka lopulta vain heikensivät ihmisten luottamusta koko taksialaan. Yhtäkkiä valvonta vaikeutui, kuljettajien osaamisessa alkoi näkyä suuria eroja ja asiakkaiden oli entistä vaikeampi tietää, kuka heitä oikein kuljettaa ja onko heillä yhteistä kieltä asiointiin. Valitettavasti olemme myös saaneet lukea tapauksista, joissa taksinkuljettaja on syyllistynyt vakaviin rikoksiin, kuten seksuaalirikoksiin. Jotkut taksinkuljettajat ovat toimineet näin todella suunnitelmallisestikin. On otettu kyytiin naisia illanviettojen jälkeen, ajettu syrjäseudulle ja raiskattu väkivaltaisesti. Jokainen tällainen tapaus on liikaa. Vaikka tiedämme, että suurin osa taksinkuljettajista tekee työnsä rehellisesti ja hyvällä ammattitaidolla, jokainen vakava rikos vaikuttaa koko alan luottamukseen. Se saa suomalaiset pohtimaan, uskaltavatko he tilata taksia, koska eivät tiedä, pääsevätkö he turvallisesti kotiin. Kaikki nimittäin eivät ole päässeet. Arvoisa puhemies! Tämä tilanne koskettaa erityisesti suomalaisia naisia. Moni nainen on saattanut pitää taksikyydin ajan sijaintitietoja päällä läheiselle, puhua matkan aikana puhelimessa tai tehdä muita toimia varmuuden vuoksi, ettei mitään sattuisi matkan aikana. Eikä tämän näin pitäisi olla. Jokaisen pitäisi päästä turvallisesti kotiin taksilla ilman, että joutuu olemaan varuillaan tai tekemään joitain erityisjärjestelyitä. Taksin pitäisi olla palvelua, josta maksetaan juuri siksi, että päästään helposti ja turvallisesti kotiin. Luottamuksen puute taksialaan on näkynyt mielestäni esimerkiksi siinä, että Suomeen on syntynyt yrityksiä, jotka tarjoavat taksikuljetuksia vain naisille, ja näissä yrityksissä on vain ja ainoastaan naiskuljettajia. Nämä yritykset eivät ole syntyneet tyhjästä. Ne ovat syntyneet siksi, että taksialan markkinoilla on ollut kysyntää sellaiselle kuljetuspalvelulle, jossa nainen voi aidosti kokea olonsa turvalliseksi matkan alusta sinne kotiin asti. Jokainen voisikin pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tämä kertoo nykytilanteesta. Onko mukamas normaalia, että tarvitsemme näitä naisille suunnattuja erityisiä kuljetuspalveluita, jotta naiset voivat kokea olevansa turvassa taksissa? Minun mielestäni ei ole. Tavoitteena pitäisi olla se, että tulevaisuudessa jokainen laillinen taksi on Suomessa turvallinen ja että jokainen asiakas voisi luottaa taksinkuljettajaan riippumatta siitä, onko kuljettaja nainen vai mies. Eli ei turvallisuuden pitäisi olla mikään erikoispalvelu vaan vähimmäisvaatimus. Arvoisa puhemies! Siksi me tarvitsemme taksilain uudistusta. Meidän täytyy tarkastaa kuljettajien taustat paremmin ja huomioida lupaharkinnassa mahdolliset väkivalta- ja seksuaalirikokset. On selvää, että kuljettajien koulutusta pitää lisätä ja tehostaa ylipäätään koko alan valvontaa. Samalla teemme tärkeän työn kaikkien rehellisten taksiyrittäjien ja kuljettajien eteen, joiden maine on kärsinyt epärehellisten ja vastuuttomien kuljettajien vuoksi. Tulevaisuudessa haluan luottaa siihen, että taksilla pääsee jälleen turvallisesti kotiin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa eläinten hyvinvointi on erittäin tärkeä arvo. On selvää, että tuotantoeläimiä täytyy kohdella vastuullisesti ja niiden hyvinvoinnista tulee huolehtia elinkaaren alusta loppuun. Tähän liittyy myös porsaiden kastraatio, joka on tutkimusten mukaan kivulias toimenpide, jos toimenpiteessä ei ole asianmukaista kivunlievitystä. Siksi onkin hyvin tärkeää, että lainsäädäntö velvoittaa tiloja kivunlievityksen käyttöön ja että sen toteuttamiseen on riittävät mahdollisuudet kaikilla tiloilla. Samalla meidän täytyy todeta ääneen, että kotimainen ruuantuotanto toimii tällä hetkellä monien paineiden alaisena. Tilanne on monin paikoin vaikea. Tuotantokustannukset ovat nousseet, markkinat ovat kansainvälisesti hyvin kilpailtuja, ja tuottajien kannattavuus on monilla aloilla heikko. Siksi meidän täytyy jatkuvasti arvioida, miten lainsäädäntö vaikuttaa sekä eläinten hyvinvointiin että maatilojen toimintaan. Tasapainoilu kaikkien seikkojen kesken voi olla toisinaan hyvin haastavaakin. Arvoisa puhemies! Tehdyn selvitystyön myötä on noussut esille huoli siitä, että yksin Suomessa toteutettava kastraatiokielto voisi aiheuttaa suuria kustannuksia koko sianlihaketjulle. Siinä tapauksessa vaikutukset ulottuisivat alkutuotannosta teollisuuteen ja vientiin asti. Siksi meidän on mielestäni pakko pohtia myös sitä, minkälaisia seurauksia tämänkaltaisella ratkaisulla olisi suomalaisen ruuantuotannon kilpailukyvylle ja kotimaisen tuotannon jatkuvuudelle. Tässä on kyse myös huoltovarmuudesta. On tärkeää, että jos Suomeen tulisi yllättävä poikkeustila, pystymme silloinkin tuottamaan mahdollisimman suuren osan ruuasta kotimaisesti. Se edellyttää sitä, että maataloudella ja koko elintarvikeketjulla täytyy olla edellytykset toimia kannattavasti myös tulevaisuudessa. Me emme esimerkiksi voi sallia sellaista tilannetta, jossa tuotanto siirtyisi enemmän ulkomaille. Siinä tapauksessa kyse ei olisi vaikutuksista yksittäisiin maatiloihin vaan myös kansalliseen ruokaturvaan. Toisaalta meidän pitää huolehtia myös siitä, että kehitämme edelleen ja tulevaisuudessa toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomalaisen eläintuotannon vahvuus on tähänkin asti ollut korkea hyvinvoinnin taso ja halu kehittää erilaisia tuotantotapoja, jotka perustuvat tutkittuun tietoon. Suomessa ollaankin monilla osa-alueilla paremmassa tilanteessa eläinten hyvinvoinnin suhteen kuin muissa maissa, ja työtä, tutkimusta ja kehitystä meidän täytyy edelleen jatkaa. Arvoisa puhemies! Itse en ainakaan halua asettaa vastakkain eläinten hyvinvointia kotimaisen ruuantuotannon kanssa. Tavoitteena tulisi olla sellainen ratkaisu, jossa molemmat näkökulmat huomioidaan mahdollisimman hyvin. Meidän täytyy huolehtia eläinten hyvinvoinnin lisäksi siitä, että suomalaisella maataloudella on toimintaedellytykset toimia tulevaisuudessakin ja että ruuantuotanto ja huoltovarmuus on turvattu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Joskus on hyvä todeta, että ennen ainakin jotkin asiat olivat paremmin. Kaikki uudistukset eivät todellisuudessa aina paranna asioita, ja tämä käsittelyssä oleva passi- ja henkilökorttilaki on siitä todella hyvä esimerkki — silloin täytyy uskaltaa palata vanhaan toimivaan käytäntöön. Suomessa passi oli hyvin pitkään voimassa, kymmenen vuotta kerrallaan. Vuonna 2006 passin voimassaoloaikaa lyhennettiin kuitenkin viiteen vuoteen, kun biometriset passit otettiin käyttöön. Silloin meille suomalaisille kerrottiin, että passien uusi tekniikka, tietoturva ja tunnistettavuus vaativat niille lyhyemmän voimassaoloajan. Nyt tilanne on toinen. Teknologia on kehittynyt, ja olemme nähneet, että suurin osa Euroopan maista on kaikesta huolimatta pitänyt passien voimassaoloajan kymmenessä vuodessa. Itse asiassa 24 EU-maassa passi on voimassa enintään sen kymmenen vuotta. Suomi on siis ollut tässä asiassa poikkeus muutaman muun maan lisäksi. Arvoisa puhemies! Passien ja henkilökorttien voimassaoloajan pidentäminen helpottaa suomalaisten arkea konkreettisella tavalla. Silloin kun passi ja henkilökortti ovat voimassa vain viisi vuotta, niitä täytyy uusia huomattavasti useammin. Se tarkoittaa hakemuksia, ajanvarauksia, passikuvia, maksuja ja jonottamista, ja esimerkiksi tällä hetkellä viisihenkisessä lapsiperheessä tämä tehdään viisi kertaa muutaman vuoden välein. Samalla vähennämme poliisin lupapalveluiden kuormitusta. Hakemusten määrä vähenee, samoin asioinnin tarve lupapalveluissa. Muutos vapauttaa aikaa ja vähentää kustannuksia. Resursseja voidaan ohjata muihin toimintoihin kuin loputtomiin määriin passihakemuksia. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä pidän hyvänä asiana myös sitä, että turvallisuutta tullaan vahvistamaan eri tavoin. Käytäntöjä kasvokuvien toimittamisesta tiukennetaan, mikä vähentää mahdollisuuksia väärinkäytölle. Lisäksi alaikäisten passeihin lisättävät huoltajatiedot helpottavat perheiden matkustamista ja voivat osaltaan ehkäistä lapsikaappauksia kansainvälisesti. Me emme siis ole pelkästään pidentämässä passien voimassaoloaikaa vaan samalla parannamme koko järjestelmän toimivuutta ja turvallisuutta. Se on kaikkien etu, sillä suomalainen passi on hyvin arvokas dokumentti maailman mittapuulla. Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme jo pitkään ajaneet takaisin kymmenen vuoden passien käyttöönottoa, ja on hienoa nähdä, että nyt se tavoite on toteutumassa. Meidän pitääkin edelleen jatkaa työtä sen eteen, että voimme purkaa turhaa kansalaisten arkea haittaavaa byrokratiaa ja sääntelyä, jotta se perusarki helpottuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihmisen lääkitystietojen täytyy löytyä helposti oikeasta paikasta silloin, kun niitä tarvitaan. Kyse on potilasturvallisuudesta, sujuvammasta arjesta ja myös siitä, miten käytämme järkevällä tavalla verorahoja. Suomessa on paljon iäkkäitä ja monisairaita potilaita, joilla voi olla käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Tiedot lääkityksistä eivät kuitenkaan aina ole samassa paikassa, vaan tiedot saattavat olla hajallaan eri järjestelmissä. Pahimmissa tapauksissa tiedot ovat ylhäällä paperilapulla tai vain ja ainoastaan iäkkään omaisen muistin varassa. Se lisää riskiä ja mahdollisuutta virheille. Silloin voi tulla tilanteita, joissa ihmiselle annetaan päällekkäisiä lääkkeitä, lääkkeiden yhteisvaikutukset havaitaan vaarallisiksi tai ihmiselle annetaan täysin tarpeettomia lääkkeitä vain siksi, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa ihmisen senhetkisestä lääkityksestä. Siksi on todella tärkeää, että kehitämme Kanta-palveluita siten, että lääkityslista olisi oikeasti ajan tasalla ja mahdollisimman kattava. Arvoisa puhemies! Jokaisen suomalaisen tulisi saada turvallista hoitoa riippumatta siitä, asuuko esimerkiksi kotona tai palveluasumisessa. Kun varmistamme, että tieto lääkityksistä kulkee entistä paremmin lääkärin, hoitajan, apteekin ja tarvittaessa myös sosiaalihuollon välillä, vähennämme virheitä ja hoidon laatu paranee. Se tarkoittaa myös parempaa arkea ja hyvinvointia ihmisille. Hyvä ja odotettu muutos on myös se, että jatkossa myös itsehoitolääkkeet voidaan kirjata Kanta-lääkityslistalle. Moni ihminen käyttää esimerkiksi särkylääkkeitä, monivitamiineja tai muita valmisteita ilman, että kertoo niistä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Silti niillä voi olla isoja yhteisvaikutuksia otettavien reseptilääkkeiden kanssa. Kun otettavien lääkkeiden kokonaisuus näkyy yhdestä paikasta, turvallisuus paranee. Tulevaisuudessa myös sosiaalihuollon ammattilaisilla olisi mahdollisuus nähdä lääkitystietoja silloin, kun se on heidän työnsä kannalta välttämätöntä. Esimerkiksi kotihoidossa, päihdehuollossa tai sosiaalihuollon laitoksissa työntekijät osallistuvat usein asiakkaiden lääkehoidon toteuttamiseen, ja silloin heillä täytyy olla käytössä oikeat ja ajantasaiset tiedot asiakkaista ja heidän lääkityksistään. Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuutta parantavien seikkojen lisäksi tämä hallituksen esitys tuo myös taloudellisia hyötyjä. Kun jatkossa tiedot löytyvät yhdestä paikasta ja lääkityksiä arvioidaan kokonaisuutena, niin turhat lääkkeet, virheet ja päällekkäiset lääkevalmisteet vähenevät ja voivat jäädä kokonaan pois. Samalla työntekijöiden työaikaa säästyy niin hyvinvointialueilla kuin apteekissakin, jolloin vapautuvaa työaikaa voidaan käyttää muuhun. Kun tietoa keskitetään yhteen paikkaan, meidän tulee kuitenkin huolehtia ihmisten tietosuojasta. Lääketiedot ovat osa terveystietoja, ja niitä pitää käsitellä erityisellä tarkkuudella sellaisten henkilöiden toimesta, joilla on siihen työnsä puolesta oikeus ja aito tarve. Tässä esityksessä onkin huomioitu myös tietosuoja ja käyttöoikeudet, ja niiden osalta on tehty täsmennyksiä saadun lausuntopalautteen perusteella. Samalla täytyy huolehtia siitä, että jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus nähdä omat tietonsa ja ymmärtää, mihin niitä käytetään ja kuka niitä käyttää. Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen, että sotealalla hyödynnetään teknologiaa juuri tämänkaltaisiin hankkeisiin, jotka vähentävät kustannuksia, helpottavat työntekijöiden työtä ja samalla parantavat meidän kaikkien potilasturvallisuutta. — Kiitos ministerille tämän esityksen tuomisesta.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain uudistusta on odotettu jo hyvin kauan. Nykyinen laki on jäänyt kauas jälkeen siitä, mitä lastensuojelukentän arjen tarpeet olisivat vaatineet jo vuosia sitten. Alalla toimivilla ammattilaisilla ei yksinkertaisesti ole ollut keinoja puuttua erilaisiin tilanteisiin ajoissa ja kaikille turvallisilla tavoilla. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa kodissa ja ympäristössä. Lastensuojelu onkin sellainen palvelu, josta toivoisin, ettei meillä tarvitsisi olla sitä ollenkaan. Valitettavasti osa perheistä voi huonosti. Vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan, tai lapsi vahingoittaa itseään toistuvasti eri keinoin. Niissä tilanteissa suomalaisella yhteiskunnalla on velvollisuus suojella lapsia ja yrittää turvata se turvallinen arki ja kasvuympäristö heille parhaalla mahdollisella tavalla. Perheitä tulisikin auttaa ja tukea riittävällä tavalla, mutta ei liikaa tai liian vähän. Esimerkiksi huostaanotot ovat aina kriisitilanne lapselle ja koko hänen perheelleen, ja niitä tulisikin pyrkiä välttämään, jos on kevyempiä tukikeinoja, joilla turvata lapsen ja perheen hyvinvointi. Mitä enemmän panostamme perhetyöhön ja ennaltaehkäisevään tukeen, sitä pienemmät ovat riskit siihen, että lapsi joudutaan erottamaan vanhemmistaan. Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain keskiössä on kyse rajoista, turvallisuudesta ja välittämisestä. Yksi iso uudistus on se, että niin sanottujen hatkanuorten tilanteeseen puututaan vihdoin vakavalla tasolla. Me kaikki tiedämme, mitä voi tapahtua, kun alaikäinen katoaa lastensuojeluyksiköstä päiviksi tai jopa viikoiksi. Olemme lukeneet näistä surullisista tapauksista uutisista, joissa erityisesti alaikäisiä tyttöjä on houkuteltu yksityisasuntoihin lupaamalla yöpaikka ja alkoholijuomia, mutta tilanne on päättynyt seksuaaliväkivaltaan ja raiskauksiin. Jokainen hatkareissu asettaa nuoren vaaraan. Vastassa voivat olla huumeet, hyväksikäyttö, väkivalta ja aikuiset, jotka haluavat vain hyötyä näistä nuorista. Tähän asti lastensuojelun työntekijöillä ei ole ollut esimerkiksi riittäviä toimivaltuuksia toimia nopeasti ja tehokkaasti näissä tilanteissa. Tähän tulee onneksi muutos. Lastensuojelulle annetaan jatkossa paremmat mahdollisuudet etsiä hatkanuoria, saada heidät takaisin lastensuojeluyksikköön ja estää vaarallisten aineiden sekä esineiden vienti laitoksiin. Arvoisa puhemies! Yksi lastensuojelulaitosten haasteista on ollut tiettyjen oikeuksien puuttuminen. Nuorilla on ollut oikeus omaan puhelimeen, eikä sitä ole voitu ottaa pois ilman hyvin painavia rajoitustoimenpiteitä. Se on tarkoittanut sitä, että lapsi tai nuori on voinut valvoa puhelimellaan koko yön, jolloin häntä ei saa aamulla kouluun. Se on heikentänyt normaalia arkea jo entisestään, kun yöt on valvottu ja päivät nukuttu — tavallisessa kodissa kun olisi selvää, että lapselta tai nuorelta voisi ottaa puhelimen pois yöksi, jos se häiritsee yöunia. Nuorelta voidaan tietyin edellytyksin ottaa pois myös rahaa, maksuvälineitä ja muuta vastaavaa omaisuutta. Lisäksi hallussa oleva puhelin voidaan ottaa pois, jos sen hallussapito vaarantaa lapsen tai muiden henkilöiden hengen, terveyden tai turvallisuuden, häiritsee sijaishuoltopaikan järjestystä tai aiheuttaa vaaraa omaisuudelle. Nämä tuovat selkeitä rajoja nykytilanteeseen, jossa lapsella on voinut olla hyvin paljon erilaisia oikeuksia, jotka todellisuudessa vain aiheuttavat hänelle itselleen haittaa. Jatkossa lastensuojelun työntekijöillä on siis paljon enemmän kasvatuksellisia keinoja ja työkaluja tukea lasten turvallista arkea. Valiokunnassa pidettiin hyvin tärkeänä myös sitä, että kansalliset suositukset digilaitteiden käytöstä otetaan huomioon jatkossa myös lastensuojelun laatusuosituksissa ja muussa ohjeistuksessa. Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esiin myös huolen niistä lapsista ja nuorista, joilla on erittäin vaativa ja vakava tilanne, mutta nykyisen lastensuojelulain keinot eivät pysty heitä auttamaan. He eivät pärjää kotona, sijaisperheessä eivätkä tavallisessa lastensuojelulaitoksessa. Samalla heidän käytöksensä voi olla äärimmäisen väkivaltaista tai itsetuhoista, tai he voivat olla rikoskierteessä. Nämäkin nuoret ansaitsevat yhteiskunnan avun. Näille nuorille tarvitaankin paikka, jossa voidaan taata turvallisuus, kuntoutus, hoito, koulutus ja lapsen suojelu tarvittaessa omalta itseltään. Silloin kyseeseen tulee kuntouttava suljettu laitos, johon voidaan sijoittaa kaikista vakavimmin oireilevat nuoret. Kyse ei ole siitä, että haluaisimme sulkea nämä nuoret pois yhteiskunnasta, vaan kyse on siitä, että haluamme kuntouttaa heidät takaisin osaksi yhteiskuntaa, jossa heillä olisi hyvä tulevaisuus edessä. Samalla erityisen huolenpidon jakso eli EHO-jakso mahdollistetaan tarvittaessa 180 vuorokauteen asti nykyisen 90 vuorokauden sijaan. Ensisijaisesti jokaisen lapsen paikka on perheen luona. Jos lapsi ei syystä tai toisesta pysty elämään oman perheensä kanssa, lapsi tulisi sijoittaa ensisijaisesti sijaisperheeseen ja vasta toissijaisesti lastensuojeluyksikköön. Sitä varten tarvitsemme lisää sijaisperheitä eri hyvinvointialueille, ja se vaatii koulutusta ja tiedon lisäämistä. Arvoisa puhemies! Lastensuojelun kokonaisuudistus tarvitsee edelleen työtä. En voi olla korostamatta ennaltaehkäisyn, perheiden tukemisen ja varhaisen avun merkitystä. Ennaltaehkäisy ei yrityksistä huolimatta silti aina riitä. On tilanteita, joissa lapsi ja perhe tarvitsee vahvempia toimia, jotta turvallinen kasvuympäristö voidaan taata, ja siihen tarvitsemme tätä lastensuojelulain uudistamista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuus koskettaa oikeastaan jokaista, joka lähtee kotiovesta ulos. Se on kaikkien tielläliikkujien ja jalankulkijoiden yhteispeliä, jossa huomioimme toinen toisemme liikenteessä. Liikennetaitoja täytyy harjoitella, ja me aikuiset olemme tärkeässä roolissa siinä, minkälaista liikennekulttuuria opetamme lapsillemme. Suomi on ottanut tavoitteekseen, että vuoteen 2050 mennessä liikenteessä ei kuolisi yksikään ihminen. Se on hyvä tavoite, jonka toivoisi toteutuvan jo hyvin paljon aikaisemmin. Tavoite vaatii sen, että ihmiset ottaisivat vähemmän turhia riskejä liikenteessä ja meillä olisi enemmän ennakointia, pelisääntöjen noudattamista ja muiden huomioon ottamista. Tieliikennekuolemien määrä on Suomessa laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana 29 prosenttia vuoteen 2023, kun keskimääräinen lasku EU:n alueella on ollut vain 16 prosenttia. Eli töitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tehty jo paljon, mutta työ on vielä kesken. Arvoisa puhemies! Tämä esitys keskittyy erityisesti nuoriin kuljettajiin, sillä nuoret ovat liikenteessä yliedustettuina onnettomuuksissa. Vaikka nuoria on koko väestöstä vain pieni osa, he näkyvät tieliikenteen turmatilastoissa aivan liian usein. Näitä surullisia uutisia olemme lukeneet liikaa tässä muutamien viimeisten vuosien aikana. Väestöstä 15—24-vuotiaita nuoria on vain noin 11 prosenttia, mutta 29 prosenttia poliisin tietoon tulleista tieliikenteessä loukkaantuneista ja kuolleista vuosina 2020—2024 oli tämän ikäisiä. Se on paljon, ja jokainen loukkaantuminen ja kuolema on ollut täysin turha. On selvää, ettei uudella ja nuorella kuljettajalla ole kertynyt vielä ajokokemusta kortin saadessa ainakaan kovin paljoa. Ajokokemusta kertyy vain ajamalla ja olemalla liikenteessä, mutta olennaista on se, miten siellä liikenteessä ollaan. Ylinopeudet, alkoholi, riskit, puhelimella viestittely, pelleily tai näyttämisen halu kavereille eivät kuulu liikenteeseen. Siksi on järkevää, että lisäämme ajokoulutusta. Mitä enemmän puhumme liikenteen riskeistä ja opetamme nuoria tunnistamaan niitä, sitä paremmin nuoret osaavat myös välttää niitä. Yksi lisätunti ajo-opetusta tai teoriakoulutusta voi kuulostaa pieneltä määrältä, mutta joillekin se on enemmän kuin tarpeen. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä yksi todella tärkeä muutos nykytilaan on se, että 17-vuotiaiden yöajoa rajoitetaan. On selvää, että yöaikainen ajaminen on riskialtista. Kun ajaa väsyneenä ja pimeässä, virheitä voi sattua myös kokeneillekin kuskeille. Riskit ovat suuremmat nuorille ja kokemattomille kuskeille, jotka saattavat usein myös kaveriporukan paineen alaisena sortua hölmöilyihin, kun ajellaan porukalla yöaikaan. Siksi on vain oikein, että rajoitamme alaikäisten nuorten yöajelua. Parhaimmassa tapauksessa se säästää ihmishenkiä. Autoihin lisättävä merkki alaikäisestä kuljettajasta on myös turvallisuutta parantava tekijä. Se kertoo muille tienkäyttäjille, että kyseessä on uusi ja nuori kuski, joka voidaan ottaa vielä paremmin huomioon liikenteessä. Ja täytyy muistaa, että liikenteessä sattuu virheitä ja niitä sattuu kaikille. Tärkeintä on oppia niistä virheistä, jotta niitä voi välttää jatkossa. Siihen liittyy tuleva ajokieltokoulutus. Jos nuori tekee virheen ja menettää ajokortin, tärkeintä on se, miten hän voi oppia toimimaan jatkossa toisin. Se on osa liikennekasvatusta, eli käydään läpi, mikä meni pieleen ja miten jatkossa toimitaan paremmin ja ennen kaikkea turvallisemmin. Arvoisa puhemies! On myös hyvä tiedostaa, että varsinkin maaseudulla on tärkeää, että nuoret pääsevät liikkumaan harrastuksiin, työharjoitteluun tai kesätöihin itsenäisesti, kun ei ole julkista liikennettä. Haasteen tekee se, miten liikkuminen toteutetaan mahdollisimman turvallisesti. Tässä esityksessä olevat muutokset tekevät parannuksia moneen asiaan, mutta työtä ja erityisesti nuorten liikennekasvatusta täytyy jatkaa. Se on myös jokaisen aikuisen vastuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meidän ei pidä mahdollistaa tai ylläpitää tilannetta, jossa laittomasti maassa olevat ihmiset voivat oleskella Suomessa päivistä, kuukausista tai vuosista toiseen. [Miko Bergbom: Kaikki ulos!] Kuulemme varmasti tämän päivän puheissa, niin kuin on kuultukin, vasemmalta laidalta kommentteja siitä, miten yksikään ihminen ei ole laiton ja miten tämä hallituksen esitys olisi muka jollain tavalla kylmä. Olen samaa mieltä siitä, ettei yksikään ihminen ole laiton, mutta ihminen voi olla laittomasti maassa, jolloin hänellä ei ole perusteita jäädä oleskelemaan tänne, ja sellaiset ihmiset täytyy lähettää mahdollisimman nopeasti omaan kotimaahansa oleskelemaan. Arvoisa puhemies! Meillä on ollut hyvin erikoisia lakeja liittyen maahanmuuttoon, turvapaikkapäätöksiin ja karkotuksiin. Ne ovat perustuneet hyvään uskoon, ja siksi ne eivät ole loppujen lopuksi toimineet kovin hyvin. Tähän asti meillä on ollut tilanteita, joissa henkilö on saanut karkotuspäätöksen mutta valittaa päätöksestä ja on sen myötä voinut jäädä Suomeen hyvin pitkiksikin ajoiksi, eli syntyy tietynlainen välitila, jossa päätös on tehty mutta sitä ei voida panna täytäntöön. Surullisenkuuluisat esimerkit liittyvät turvapaikkahakemuksiin: Henkilö hakee turvapaikkaa, mutta todetaan, ettei sille ole perustetta, ja hän saa kielteisen päätöksen. Henkilö voi kuitenkin tehdä uuden hakemuksen kielteisestä päätöksestä huolimatta, jos tulee ilmi uusia seikkoja hakemuksen perusteeksi, mitä ensimmäisessä hakemuksessa ei ollut. Sitten henkilö muistaakin seuraavalla kerralla olevansa kristitty, jota vainottaisiin islamilaisessa kotimaassa, jos hänet palautettaisiin sinne. Jos tulee uusi kielteinen päätös, seuraavassa hakemuksessa muistetaan, että onkin homo, minkä vuoksi tarvitsee turvapaikan. Huonomuistisuuden vuoksi uusia hakemuksia tehdään milloin milläkin perusteella, miksi pitäisi saada jäädä Suomeen. Tämän koko ajan yhteiskunnan resursseja tuhlataan ja veronmaksajien rahoja vedetään suoraan sanottuna vessasta alas. Arvoisa puhemies! Jatkossa kun on todettu, ettei henkilöllä ole oikeutta olla Suomessa, hänet täytyy saada mahdollisimman pian maasta pois. Pelisääntöjen pitäisi olla kaikille samat ilman turhia vetkutteluja. Jatkossa karkotuspäätöksiä voidaan panna toimeen nopeammin. Jos karkotuspäätös tehdään, sitä ei voi lykätä loputtomiin valitusten vuoksi. Jos tuomioistuin toteaa, että karkotuksen keskeytykselle on perusteet, silloin se voidaan keskeyttää, mutta muuten järjestelmä ei enää jumitu siihen, että päätöksestä valitetaan loputtomiin. Päätöksillä pitää olla merkitys ja seuraukset, ja niiden pitää olla samat kaikille. Lisäksi tässä esityksessä huomioidaan turvallisuus entistä paremmin. Viranomaisille annetaan mahdollisuus määrätä maahantulokielto jo ennakkoon sellaisissa tilanteissa, joissa on perusteltu syy epäillä henkilön aiheuttavan uhkaa yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Eli ongelmiin pyritään puuttumaan ennen kuin mitään tapahtuu, jos meillä on sellaiset riskit tiedossa. Olennaista on myös se, että meillä on yhtenäinen linja näissä asioissa muun Euroopan kanssa. EU:ssa maahanmuuttopolitiikka kiristyy, ja tämä esitys vie Suomea samaan suuntaan, kuten pitääkin. Vuosikausien löysän maahanmuuttopolitiikan jälkeen me tarvitsemme hallitumpaa, selkeämpää ja ennen kaikkea parempaa lainsäädäntöä maahanmuuton ja turvapaikkaprosessien osalta. Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei korjaa kaikkia olemassa olevia haasteita, mutta on tärkeää, että tunnistamme ne ongelmat, mitä meillä vielä on turvapaikkaprosesseihin liittyen. Kaikkia maahantulijoita ei voida palauttaa, vaikka siihen olisi perusteet, esimerkiksi palautuskieltojen vuoksi. Siihen joudumme pohtimaan ratkaisuja yhdessä muiden maiden kanssa, mutta nyt meidän täytyy tehdä ne parannukset, joihin meillä on mahdollisuus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turvapaikkajärjestelmän täytyy olla samaan aikaan tehokas ja oikeudenmukainen. Liian löysä lainsäädäntö on valitettavasti mahdollistanut järjestelmän hyväksikäytön liian pitkään. Siksi tarvitsemme seulontamenettelyt, joilla voimme varmistaa, että jokaisen maahan tulevan henkilöllisyys, turvallisuusriskit ja suojelun tarve arvioidaan mahdollisimman nopeasti ja luotettavasti. Kun käytössä on lisäksi nopeutetut menettelyt, perusteettomat hakemukset voidaan käsitellä hyvin nopealla aikataululla, mikä säästää aikaa kaikilta, sekä yhteiskunnalta että hakijalta itseltään, kun vastaus saadaan nopeasti. Myös palautusjärjestelmä tarvitsee kipeästi tehostamista. Tällä hetkellä meillä on ongelmana, että osaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista ei saada palautettua lähtömaihin. Se heikentää koko järjestelmän uskottavuutta. Nämä ovat ongelmia, jotka pitää pystyä ratkaisemaan yhdessä muun Euroopan kanssa, sillä ne eivät ole pelkästään Suomen ongelmia vaan laajempi haaste. Kiitos ministerille tästäkin esityksestä.

Arvoisa puhemies! Moni ei varmastikaan aina muista, miten tärkeä rooli kotimaisella ruualla on meidän jokaisen suomalaisen arjessa. Jos meillä ei olisi suomalaisia ruuantuottajia, söisimme ulkomailta tuotua ruokaa. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että olisimme aina muiden maiden armoilla ruuan suhteen. Poikkeustilanteessa en edes haluaisi miettiä, miten tulisimme toimeen. Siksi täytyy muistaa, että kotimainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta ja jokaisen suomalaisen turvallisuutta. Meidän päättäjien velvollisuus on huolehtia siitä, että Suomessa pystyy toimimaan ruuantuottajana, että se on kannattavaa ja että sillä tulee toimeen. Ruuantuotannon täytyy toimia myös silloin, kun meillä on mahdollinen kriisi tai poikkeustila päällä. Huoltovarmuus ei kuitenkaan synny itsestään. Se edellyttää päätöksiä, jotka kantavat vuosikymmenten päähän. Päätösten pitää olla sellaisia, jotka turvaavat viljelijöiden toimeentulon, helpottavat maatilojen sukupolvenvaihdoksia ja varmistavat, että ruokaa tuotetaan koko maassa. Jos maatiloja lopettaa, on selvää, ettei niitä saa kriisin keskellä rakennettua tai otettua käyttöön kovin nopeasti takaisin. Siksi jokainen päätös, joka vahvistaa kotimaisen ruuan asemaa, on panostus Suomen turvallisuuteen. Se vaatii sen, että arvostamme kotimaista ruokaa ja käytämme sitä niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin myös kotona, kun teemme valintoja, mitä ostamme ruokakaupasta. Meillä on suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa, kunhan ostamme ja käytämme sitä. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on puhdasta, turvallista ja vastuullisesti tuotettua. Nämä ovat juuri niitä meidän suurimpia vahvuuksiamme ruuantuotannossa. Meillä käytetään vähän antibiootteja, huolehdimme eläinten hyvinvoinnista, ja ruuantuotanto tapahtuu puhtaalla maaperällä ja puhtaasta vedestä. Näiden eteen on tehty jo kauan aikaa töitä, että olemme päässeet ruuantuotannossa tähän pisteeseen. Kun mietimme ja kehitämme suomalaista ruokajärjestelmää, me erotumme jo valmiiksi näiden meidän vahvuuksiemme ansiosta. Siksi meidän ei tulisi ikinä ryhtyä kilpailemaan ruuan edullisuudella vaan sen laadulla, joka on ensiluokkaista. Onko missään parempaa ja puhtaampaa ruokaa kuin Suomessa? Tämä tarjoaa myös suuret mahdollisuudet viennille. Ympäri maailman on kysyntää turvalliselle ja ennen kaikkea puhtaalle ruualle, ja se kysyntä kasvaa koko ajan. Me voimme olla maailmalla se edelläkävijä ruuantuotannossa, kunhan pidämme jatkossakin riman korkealla ja kehitämme ruuantuotannon mahdollisuuksia. Siihen tarvitsemme jokaisen ruuantuottajan mukaan. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on osa lasten ja nuorten arkea aina päivähoidosta peruskouluun ja sieltä jatko-opintoihin. Laadukas ja ravitseva ruoka on suoraan yhteydessä siihen, miten meidän lapset ja nuoret jaksavat koulupäivän ja pystyvät keskittymään opiskeluun. Kun lapsi saa koulussa riittävästi hyvää ruokaa, hän jaksaa oppia, liikkua, kasvaa ja harrastaa, eli hyvä kouluruoka tukee myös lasten koulutyötä. Suomalainen kouluruokailu on maailman mittapuulla hyvin ainutlaatuinen järjestelmä, josta voimme olla erittäin ylpeitä. Sen avulla meillä on mahdollisuus tarjota kaikille lapsille ja nuorille päivittäin lämmin, monipuolinen ja ravitseva ateria. Se on myös osa lasten ruokakasvatusta ja kotimaisen ruuan arvostamisen opettamista jo pienestä pitäen. Lapsille ja nuorille pitää myös opettaa enemmän, mistä ruoka tulee lautaselle. Moni lapsi on valitettavasti vieraantunut todellisuudesta, kun jauheliha ostetaan kaupasta lihahyllystä ja maito kylmäkaapista. Ei muisteta tai ehkä välttämättä halutakaan kertoa, mistä ruoka oikeasti tulee, ettei kukaan vain pahoita mieltään. Ruuan arvostus kasvaisi varmasti entisestään, kun jo lapsesta asti tiedettäisiin, mitä sen ruuan eteen on tehty ennen kuin se ilmestyy lautaselle syötäväksi. Pidän hyvin tärkeänä, että panostamme kouluruuan laatuun ja kotimaisuuteen myös tulevaisuudessa. Kun lapset oppivat arvostamaan hyvää, kotimaista ja puhdasta ruokaa, he arvostavat suomalaista ruokaa myös aikuisena. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä lisätä, että kouluruuan suhteen on tärkeää huomioida, että valinnat tehdään aina lasten terveys edellä. Toisin sanoen ruokapolitiikassa ei pidä antaa sijaa ilmastoideologiselle ajattelulle millään muotoa, missään hetkessä. Lisään vielä sen, että kun joitakin vuosia sitten kasvisruokailijat ovat joutuneet vaatimaan itselleen kasvisruokia kouluun tarjolle joka päivä, niin tällä hetkellä tilanne on kääntynyt toisinpäin, ja usea suomalainen lapsi ja nuori kysyy, eikö heillä ole oikeutta vaatia sekasyöjänä tai lihansyöjänä myös lihaa joka päivä kouluruuaksi. Tämä meidän ehdottomasti pitäisi saada korjattua ja lopettaa tämmöinen ilmastoideologinen ajattelu meidän ruokapolitiikassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen keskiössä on varautuminen sellaisiin tilanteisiin, joita emme toivo koskaan tapahtuvan. Vaikka Suomen turvallisuustilanne on tällä hetkellä tasainen, emme voi koskaan luottaa siihen, että tilanne tulisi olemaan sama myös tulevaisuudessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut konkreettisesti sen, että kriisit voivat syntyä hyvinkin nopeasti ja kriiseillä on omat vaikutuksensa myös lähialueisiin. Ukrainan sodan lisäksi olemme joutuneet seuraamaan viime aikoina maailmantilanteita, joissa eri maat ovat joutuneet sodan keskelle. Siksi myös Suomen täytyy pystyä reagoimaan nopeasti silloin, jos ja kun maassamme vallitsee poikkeustila tai kriisi. Iso osa tätä varautumista on kyky ottaa vastaan kansainvälistä apua silloin, kun omat resurssimme eivät riitä kaikkeen. Arvoisa puhemies! Nykyinen lainsäädäntö ei vastaa tämänkaltaisiin tilanteisiin tarpeeksi hyvin. Tällä hetkellä ulkomaisten terveydenhuollon ammattilaisten tulisi täyttää kaikki kansalliset lupa-, rekisteröinti- ja kielitaitovaatimukset, vaikka apua tarvittaisiin välittömästi. Kriisitilanteessa meillä ei voi olla tällaista byrokratiaa, joka voi pahimmillaan viivästyttää elintärkeää apua ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Tässä esityksessä terveydenhuollon ammattihenkilölakia muutettaisiin siten, että se mahdollistaisi kansainvälisen avun vastaanottamisen nopeasti silloin, kun sille on tarve. Eli kun Suomi olisi virallisesti pyytänyt apua esimerkiksi EU:lta, liittolaisilta tai kansainvälisiltä järjestöiltä, ulkomaiset terveydenhuollon ammattilaiset voisivat toimia Suomessa ilman normaaleja, hitaita lupamenettelyjä. Tämä koskisi nimenomaan tilapäisiä poikkeuksia, joihin sisältyvät vakavat kriisi- ja häiriötilanteet. Normaalioloissa säilyisi edelleen tiukka lupa- ja valvontajärjestelmä. Arvoisa puhemies! On selvää, että byrokratia ei saa estää tai hidastaa avun saamista silloin, kun sitä täällä eniten tarvitaan. Terveydenhuolto on olennainen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja myös huoltovarmuutta. Siksi meidän täytyy varmistaa, että Suomi pystyy toimimaan nopeasti ja tehokkaasti niissä tilanteissa, joissa tarvitsemme kansainvälistä apua. Oli kyseessä sitten luonnonkatastrofit, suuronnettomuudet tai muut laajat turvallisuuskriisit, meidän on ennakoitava ja oltava valmiita nyt eikä pohdittava näitä asioita vasta kriisin äärellä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta vuosille 2026—2037 kuulostaa tavallisen suomalaisen korvaan hienolta poliittiselta kapulakieleltä. Todellisuudessa siinä on kuitenkin kyse suomalaisen arjesta. Kyse on siitä, miten lapset kulkevat turvallisesti kouluun ja aikuiset työpaikoille, ja siitä, pääseekö yritysten tavaraliikenne ajamaan kohteisiinsa ja maitotilallisen maitoautot meijerille, jotta meillä olisi aamupalajugurttia kaupassa ostettavana. Suomessa välimatkat ovat pitkät, ja monilla alueilla toimivaa joukkoliikennettä ei yksinkertaisesti ole. Siksi toimiva tieverkosto ei ole mikään ylellisyys, vaan tarvitsemme sitä siksi, että suomalainen arki pyörii. Se on välttämättömyys. Vaikka joku suuren kaupungin keskustassa asuva autoton ihminen ajattelee, etteivät nämä asiat kosketa häntä, se ei pidä paikkaansa: Kun tiet ovat kunnossa, yhteiskunta toimii. Jos tiet rapautuvat, koko yhteiskunnan toiminta vaikeutuu. Arvoisa puhemies! Haluan katsoa tulevaisuuteen, jossa koko Suomi on asutettu ja saavutettavissa. Liikenne ei ole vain liikkumista paikasta toiseen. Siihen liittyy myös turvallisuus ja huoltovarmuus. Viime vuodet ovat korostaneet, kuinka tärkeää meidän on varmistaa yhteiskunnan toimivuus kriisitilanteissa. Silloin täytyy olla selvää, että meillä ovat tiet kunnossa, väylät toimivat ja satamat, radat ja lentoyhteydet ovat luotettavalla pohjalla. Huoltovarmuudesta puhutaan paljon, koska se liittyy melkeinpä kaikkeen. Teiden ja liikenteen osalta huoltovarmuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ruoka, lääkkeet ja energia liikkuvat koko maassa kaikissa tilanteissa, niin normaali- kuin kriisioloissa. Se tarkoittaa myös sitä, että Puolustusvoimat pystyvät liikkumaan nopeasti ja tehokkaasti tarvittaessa. Siksi tässä käsittelyssä olevassa suunnitelmassa varaudutaan myös sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseen. Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa teiden merkitystä koko Suomen kuljetusjärjestelmälle. Kaikki eivät tiedä, että noin 90 prosenttia tavarasta kulkee Suomessa kuorma-autoilla. Käytännössä siis melkein kaikki tavara kulkee ainakin jossakin vaiheessa maanteitä pitkin. Se on valtava määrä kuljetuksia, toimituksia ja tavaraa. Siksi meillä täytyy olla hyväkuntoinen tieverkko, sillä se on suoraan yhteydessä Suomen kilpailukykyyn. Kun rekat kulkevat teillä, yritykset voivat investoida ja kasvaa. Kun logistiikka toimii, Suomi pystyy viemään tuotteitaan maailmalle, ja sitä me haluamme tässä taloustilanteessa, eli kasvua. Rekat ja muut autot eivät kulje itsestään. Tieverkko on myös monen suomalaisen työpaikka. Se on kuljetusyritysten, kuljettajien ja monien muiden alojen päivittäinen työympäristö. Myös se on syy panostaa tieverkoston kunnossapitoon, jotta näiden alojen työntekijät voivat ajaa turvallisesti hyväkuntoisilla teillä. Me kaikki tiedämme, että suomalaiset tiet on jo vuosia jätetty rappeutumaan ja ne ovat monin paikoin järkyttävässä kunnossa. Korjausvelka on kasvanut pitkän ajan kuluessa. Viime kaudella, kun Marin ja Saarikko olivat vallassa, tuntui, että rahaa käytettiin enemmän vihreän siirtymän nimissä vain joukkoliikenteeseen ja sähköautoihin. Ajateltiin, ettei autoilijalla ja tiestön kunnolla ole yhtään mitään väliä, vaikka eipä se joukkoliikennekään kulje, jos tiet ovat montuilla. Tällä hallituskaudella tiestöön on sen sijaan panostettu suuria summia, ja tavoitteena on edelleen se, ettei korjausvelka enää kasva ja tiet pysyvät kunnossa niin ammattiautoilijoille kuin perheille ja työntekijöille. Arvoisa puhemies! Liikenne ei tarkoita vain tieverkostoa, vaan se on suurempi kokonaisuus. Satamat ovat Suomen viennin yksi elinehdoista. Jäänmurtajat varmistavat, että tavara liikkuu myös talvella. Lentoliikenne yhdistää maakunnat toisiinsa ja koko Suomen muuhun maailmaan. Raideliikenne palvelee täällä pitkien välimatkojen maassa myös työmatkaliikennettä. Samalla huomioidaan myös kaupunkiseutujen tarpeet. On hyvä, että pidämme huolta jalankulkuväylistä, pyöräilyn mahdollisuuksista ja joukkoliikenteen kehittämisestä siellä, missä ne toimivat. Samalla täytyy muistaa, että koko Suomi ei ole yhtä suurta kaupunkia. Siksi liikennepolitiikan täytyy palvella sekä kaupunkilaisia että maaseudulla asuvien tarpeita. Arvoisa puhemies! Liikenneverkoston kehittämisessä täytyy huomioida myös julkisen talouden vaikea tilanne. Rahaa ei ole rajattomasti, ja siksi jokainen investointi täytyy miettiä hyvin tarkkaan. Rahoitus täytyy kohdentaa sinne, missä siitä on eniten hyötyä: liikenneturvallisuuteen, elinkeinoelämän kuljetuksiin, huoltovarmuuteen ja siihen, että koko Suomi pysyy saavutettavana myös tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalousyrittäjän työ on enemmän kuin pelkkä työ: hän tuo ruuan pöytään meille suomalaisille ja vahvistaa omalta osaltaan maamme huoltovarmuutta. Kun puhumme maaseutupoliittisesta selonteosta, puhumme samalla siitä, kuinka paljon arvostamme kotimaista työtä ja puhdasta suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa. Suomalainen ruoka on maailman puhtaimpien joukossa. Meillä on tiukat vaatimukset. Haluamme tietää, mistä ruoka tulee, että eläinten hyvinvointi on taattu ja viljely hoidettu asianmukaisesti. Silloin jokainen meistä voi luottaa siihen, että lautasella oleva kotimainen ruoka on laadukasta. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole itsestään selviä, vaan ne syntyvät suomalaisten maatalousyrittäjien jokapäiväisestä työstä, jota tehdään usein vaikeissa taloudellisissa olosuhteissa. Kustannukset nousevat, sääolosuhteet vaihtelevat ja taloustilanne on hankala. Jos haluamme turvata kotimaisen ruuantuotannon, meidän täytyy huolehtia siitä, että maatalousyrittäjillä on mahdollisuus tehdä työtään kannattavasti. Kyse on koko Suomen ruokaturvasta, maaseudun elinvoimasta ja siitä, että suomalainen puhdas ruoka säilyy osana arkeamme myös tuleville sukupolville.

Arvoisa puhemies! Synnytyssairaalaverkosto on pienentynyt parinkymmenen vuoden aikana. Siinä, missä vuosituhannen alussa suomalaisia syntyi 41 eri sairaalassa, määrä on vähentynyt noin 20 synnytyssairaalaan. Tämä on valtava muutos hyvin lyhyessä ajassa. Kätilönä ja naisten ja perheiden puolustajana minulla on hyvin selkeä näkemys siitä, että yhtäkään synnytyssairaalaa ei ole enää varaa ajaa alas. Synnytykset eivät ole mikään irrallinen tai erillinen osa sotepalveluita, vaan niihin liittyy kiinteästi aina leikkausvalmius, ympärivuorokautinen päivystys sekä tehohoidon valmiudet. Kun yksi synnytyssairaala suljetaan, kyse ei ole pelkästään siitä, että kyseisessä sairaalassa ei hoideta enää synnytyksiä, vaan kyse on koko alueen akuuttihoidon valmiuksista. Jos me haluamme pitää koko maan asuttuna, meidän on turvattava peruspalvelut myös harvemmin asutuilla seuduilla ja maaseudulla. Synnytyssairaalat ovat osa peruspalveluita. Ruoantuottajien, yrittäjien ja lapsiperheiden täytyy voida asua turvallisesti eri puolilla Suomea. Sydänkohtauksen, onnettomuuden tai ennenaikaisen synnytyksen sattuessa [Puhemies koputtaa] ei voi olla niin, että lähimpään sairaalaan on satoja kilometrejä.

Arvoisa puhemies! Suomi ja suomalaiset elävät luonnosta. Olemme eläneet sopusoinnussa luonnon ja metsän kanssa aina ja tulemme elämään myös tulevaisuudessa. Me tiedämme, että Suomi on ilmastoasioissa edelläkävijä. Meidän energiatuotantomme on hyvin puhdasta, teollisuutemme on maailman kärkeä, mitä tulee energiatehokkuuteen, ja metsämme ovat suuria hiilinieluja. Arjessa meille kaikille on selvää, että jätehuolto toimii, lajittelemme ja kierrätämme roskat, hanasta saa puhdasta vettä ja jätevedet puhdistetaan. Suomessa on todella panostettu näihin asioihin, eikä samaa voi sanoa monestakaan muusta maasta. Vai kuinka monesta maasta voi todeta, että siellä olisi mahdollista kävellä metsissä ja kerätä sieltä puhtaita marjoja ja sieniä ruuaksi tai että jätehuolto toimisi näin hyvin kuin meillä? Meidän täytyy uskaltaa käydä ilmastoasioista keskustelua tosiasioihin perustuen ja suomalaisen edun näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa käydään läpi energiajärjestelmän murrosta, sähköistymistä ja puhtaita ratkaisuja. Nämä ovat hyviä lähtökohtia ja tulevaisuuden tavoitteita, mutta perussuomalaisille energiantuotannossa yksi asia on ylitse muiden, nimittäin huoltovarmuus. Suomen täytyy kaikissa oloissa kyetä turvaamaan energiansaanti, ruuantuotanto, terveydenhuolto ja arjen perustoiminnot. Maailma on muuttunut, ja siksi meidän täytyy varmistaa, että pystymme itsenäisesti pärjäämään mahdollisissa poikkeustilanteissa. Emme voi rakentaa meidän ilmasto- ja energiapolitiikkaamme sen varaan, että energiaa on aina saatavilla halvalla jonkun muun tuottamana. Emme voi myöskään ajaa alas omaa tuotantoamme ennen kuin korvaavat ratkaisut ovat aidosti toimintavarmoja. Ilmastopolitiikan täytyy tukea Suomen huoltovarmuutta eikä heikentää sitä. Esimerkiksi tuulivoima on sinänsä hyvä asia, jos ei haittaa, että tuulimyllyt rumentavat ympäristöä ja tuottavat energiaa vain tuulisina päivinä. Tarvitsemme kuitenkin varmaa energiaa, joka ei riipu siitä, minkälainen sää ulkona sattuu olemaan. Yksi hyvä vaihtoehto olisikin lisätä ydinvoimaa. Se on myös ilmastolle hyvä valinta. Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset muistamme aina peräänkuuluttaa mittasuhteita ilmastoasioissa. Maailman mittakaavassa Suomen päästöt ovat edelleenkin promillen luokkaa maailman päästöistä. Siitä huolimatta vihervasemmisto haluaa asettaa ilmastotavoitteet vain kovemmiksi ja tiukemmiksi. Se ei ole kunnianhimoa, vain hölmöyttä. Suomi ei pelasta maapalloa tai muita maita saasteista yksin. Sen sijaan voimme näyttää esimerkkiä teknologialla, innovaatioilla ja osaamisella, jota voi viedä muualle maailmalle ilman, että romutamme omaa talouttamme sen myötä. Me voimme huolehtia luonnosta ilman, että asetamme sitä vastakkain talouden ja ihmisten arjen kanssa. Perussuomalaisille luonto on osa suomalaista identiteettiä. Me haluamme taata tuleville sukupolville puhtaat vedet, elinvoimaiset metsät, monimuotoisen luonnon ja kestävän maatalouden, mutta luonnosta huolehtiminen ei saa tarkoittaa sitä, että metsiä ei saisi koskaan kaataa, että maataloutta kuritetaan uusilla kustannuksilla tai yksityisautoilu kielletään. Se ei saa tarkoittaa sitä, että suomalainen työ ja kotimainen teollisuus ajetaan maihin, joissa päästöt ja saastuttaminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Siksi luonnon ja työpaikkojen ei tarvitse olla vastakkain. Suomalainen työ on usein juuri sitä, että luonto ja ympäristö on otettu huomioon lähestulkoon kaikessa. Arvoisa puhemies! Suomalaisen ilmastopolitiikan täytyy olla sellaista, että suomalainen teollisuus ja suomalaiset työpaikat pysyvät Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Liian kireät ilmastotoimet saavat aikaan vain teollisen siirtymän pois Suomesta. Silloin lähtevät myös työpaikat. Se, mitä me voimme tehdä suomalaisten ja suomalaisen luonnon eteen, on lopulta hyvin yksinkertaista: pidetään kiinni huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta, huolehditaan ainutlaatuisesta suomalaisesta luonnosta, jotta se jää paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, varmistetaan, ettei ilmastopolitiikka romuta suomalaista työtä ja teollisuutta, ja lopuksi hyödynnetään meidän vahvuuksiamme eli suuria ja puhtaita metsiä ja teknologiaosaamista, koulutusta ja innovaatioita. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli täällä salissa vihreiden ryhmäpuhetta ja sen sisältämää maailmanlopun ennustamista, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi niin moni lapsi ja nuori on tässä maassa ahdistunut ja syntyvyys laskee — nuoret aikuiset eivät uskalla tehdä lapsiaan maailmanlopun pelossa. Vihervasemmisto on pelotellut kansalaisia muun muassa lumettomilla talvilla jo ainakin 20 vuotta — ei ole näkynyt — ja väitteet siitä, että meidän metsämme eivät olisi hiilinieluja, ovat lähinnä naurettavia. Voi vaan kysyä, paljonko kaikenlaista höpöhöpöä päättäjät voivat puhua ja pelotella kansalaisia turhaan. Luonnosta ja ilmastosta on erittäin tärkeää pitää hyvää huolta. Se voidaan kuitenkin tehdä järkevästi, niin että samalla turvataan huoltovarmuus ja varmistetaan, että kansalaiset saavat kohtuuhintaista sähköä ja että ylipäätänsä arjen kustannukset, kuten bensan hinta, eivät nouse kohtuuttomasti ja että tässä maassa kaikkien olisi hyvä asua.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo muuttaa rikoslakia ennen kaikkea siksi, että voimme entistä paremmin suojella lapsia. Tässä esityksessä on kyse raakaa väkivaltaa esittävän kuvamateriaalin hallussapidon kriminalisoinnista sekä siitä, että lapsipornon hallussapidosta säädettäisiin erikseen vielä törkeä tekomuoto, jota ei tällä hetkellä ole. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvin ajankohtainen, sillä tiedämme hyvin, että netin ja somen välityksellä levitetään vakavaa ja erityisesti lapsille haitallista sisältöä. Jo tälläkin hetkellä väkivaltavideoiden levittäminen on rangaistavaa, mutta niiden hallussapito ei aikaisemmin sitä ole ollut. Samalla tiedämme kaikki sen, että netissä leviää kuvia ja videoita, joissa esitetään äärimmäistä ja suorastaan sairasta väkivaltaa ihmisiä ja eläimiä kohtaan. On olemassa materiaalia, jossa kuvataan oikeita teloituksia, kidutusta ja raakaa pahoinpitelyä. Joissakin tapauksissa näitä väkivallantekoja tehdään nimenomaan siksi, että ne voidaan kuvata ja levittää eteenpäin. Sen lisäksi, ettei kenenkään tulisi ikinä kohdata tämänkaltaista väkivaltaa, sellaista ei pitäisi kuvata, jotta sen saisi kaikkien nähtäville. Erityisen vahingollista tämänkaltainen materiaali on lapsille, sillä se voi häiritä lapsen kehitystä ja turvallisuudentunnetta. Vaikutukset eivät siis ole mitään pieniä. Arvoisa puhemies! Haluan myös täsmentää, että tässä esityksessä raa’alla ja vakavalla väkivallalla tarkoitetaan nimenomaan oikeaa, tosielämässä tapahtuvaa poikkeuksellisen julmaa väkivaltaa. Tähän eivät sisälly leffateattereiden kauhuelokuvat tai muut vastaavat taiteelliset teokset. Sekään ei ole rangaistavaa, jos materiaalin hallussapito on välttämätöntä esimerkiksi rikoksen todistamisen yhteydessä tai yhteiskunnallisesti merkittävässä tarkoituksessa, kuten esimerkiksi silloin, kun halutaan dokumentoida sotarikoksia. Esityksen sisältö on siis hyvin tarkkaan rajattu, se, mitä se koskee. Lakivaliokunta on myös pohtinut, pitäisikö lapsiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa esittävän materiaalin hallussapidosta säätää oma erillinen rangaistussäännös, jonka seurauksena voisi olla myös vankeutta. Tämä on kuitenkin jätetty lausumassa hallituksen arvioitavaksi. Lakia täytyy kuitenkin kehittää edelleen, jos siihen todetaan tarve. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen toinen muutos koskee lapsipornon hallussapidon törkeää tekomuotoa. Tähän asti lapsipornon hallussapidosta ei ole ollut erillistä törkeää tekomuotoa. Tämän esityksen myötä sellainen säädetään vihdoin. Käytännössä tämä tarkoittaa ankarampia rangaistuksia kaikkein pahimmissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun kuvissa tai videoissa esiintyy hyvin nuoria lapsia, lapsiin kohdistuu väkivaltaa tai erityisen nöyryyttävää kohtelua. EU:ssa minimienimmäisrangaistus tämänkaltaisista teoista on yksi vuosi. Tässä esityksessä enimmäisrangaistus törkeästä tekomuodosta olisi neljä vuotta vankeutta. Me perussuomalaiset pidämme lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornon hallussapitoa vakavina rikoksina, ja siksi rangaistustenkin täytyy olla sen mukaisia. Pedofiilit kuuluvat linnaan eivätkä saalistamaan lapsia kaduille tai nettiin. Arvoisa puhemies! Tämä esitys antaa viranomaisille paljon tehokkaampia keinoja puuttua kuin mitä nykytilanteessa on mahdollista. Sen avulla voidaan vaikuttaa myös materiaalin kysyntään, tarjontaan ja saatavuuteen. Kun kysyntää vähennetään ja rangaistukset ovat kovempia, vaikutetaan myös siihen, ettei uusia lapsia joutuisi rikosten kohteeksi kuviin ja videoihin. Digitalisaatio on tehnyt haitallisen ja myös rikollisen materiaalin levittämisestä ja hankkimisesta entistä helpompaa. Ennen nettiä ja sosiaalista mediaa asiat olivat toisin. Siksi lainsäädännön on pysyttävä mukana tässä kehityksessä. Arvoisa puhemies! On sinänsä surullista, että joudumme laatimaan tämänkaltaisia lakeja. Täydellisessä maailmassa meidän ei tarvitsisi pelätä tämänkaltaisten asioiden puolesta. Tällä hetkellä voimme kuitenkin tehdä lainsäädännön avulla kaiken, jotta suojelemme lapsia haitalliselta materiaalilta ja estämme heitä joutumasta rikosten uhreiksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kertoa, mitä se konkreettisesti tarkoittaa, jos toimisimme kuten keskusta haluaisi ja rahtaisimme tuhansia työntekijöitä ulkomailta Suomeen. Se tarkoittaisi sitä, että korvataan suomalainen työntekijä ulkomaalaisella. [Antti Kaikkonen: Kenen puheenvuorossa se oli? Kummallisia väitteitä!] Viime viikolla saimme lukea lehdestä, miten hoivayhtiö Attendo palkkasi muutama vuosi sitten Suomeen 1 000 hoitajaa Filippiineiltä ja siihen päälle vielä 500 hoitajaa Etiopiasta, Keniasta ja Intiasta. Kaikille ei sitten riittänytkään töitä, mutta ulkomaisia hoitajia ei pystynyt irtisanomaan sopimusten takia. Tämä johti siihen, että vuonna 24 noin 300 suomalaiselta hoitajalta loppuivat työt, heidät irtisanottiin. [Laura Huhtasaari: Saadaan lisää työttömiä!] Tätä on keskustalainen politiikka: lisää maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä hoitoalalle, lisää kielitaidottomuutta ja lisää ongelmia jo valmiiksi paineen alla olevalle alalle ja suomalaiselle hoitajalle kiitokseksi potkut. Työttömyystilannetta tai sotealan haasteita ei ratkaista sillä, että siirretään massoittain kielitaidottomia työntekijöitä maasta toiseen, jotta suomalaiset työntekijät voidaan potkia pihalle. Kyllä se on suomalainen hoitaja ja duunari, jonka oikeuksia pitää tässä maassa ensisijaisesti puolustaa. [Keskustan ryhmästä: Te olette itse esittäneet sitä! — Sanna Antikainen: Paitsi keskusta ei tee niin!]

Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomus kuvaa hyvin sitä, millaisessa todellisuudessa suomalaiset lapset elävät tällä hetkellä. Se myös muistuttaa meitä päättäjiä siitä, minkälaisia valintoja ja päätöksiä meidän täytyy tehdä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden eteen. Kun katsomme 2020-lukua, on tapahtunut paljon. Korona-aika jätti syvät arvet, joista lapsemme kärsivät edelleen. Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut, ja sen mukana ovat tulleet puheet sodasta, taloudellinen epävarmuus, velkaantuminen sekä mielenterveysongelmien kasvu. Nämä kaikki heijastuvat suoraan lasten päivittäiseen arkeen. Lapsuus ei ole mikään irrallinen osio suomalaisesta yhteiskunnasta, vaan se on osa sitä, minkälaisiksi aikuisiksi lapset kasvavat. Arvoisa puhemies! Lasten ja perheiden hyvinvointi on suomalaisen yhteiskunnan yksi peruskivistä. Juuri siksi meidän on uskallettava tehdä myös vaikeita päätöksiä. Julkisen talouden tasapainottaminen ei ole tunnekylmää politiikkaa vaan vastuullista päätöksentekoa. Täytyy ymmärtää, että hallitsematon velkaantuminen kohdistuisi lopulta kaikkein kipeimmin lapsiin ja lapsiperheisiin. Kun verorahoja on rajallinen määrä, Suomen on asetettava suomalaiset perheet etusijalle ja turvattava palvelut ensisijaisesti heille. Kertomuksessa esitetään, että lapsen etu kirjattaisiin perustuslakiin perusoikeussäännöksiin. Lapsen edun ensisijaisuus on jo nyt vahva oikeudellinen periaate. Sen vahvistaminen on tavoite, jonka uskon saavan tässä salissa vahvaa kannatusta. Samalla meidän on huolehdittava, ettei se jää vain sanahelinäksi. Lapsen etu ei toteudu juhlapuheissa vaan arjessa, jossa lapset elävät jokaisena päivänä. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa yksi suuri huolenaihe koskee alaikäisten mielenterveyspalveluita. Opiskeluhuollon kuormitus on kasvanut merkittävästi, ja noin puolet yläluokkalaisista asioi opiskeluhuollossa lukuvuoden aikana. Mielenterveysoireilu eli ahdistus ja keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet. Opiskeluhuolto käyttää todella suuren osan työajastaan mielenterveysasioihin, ja se kertoo nykypäivän tilanteesta paljon. Siksi meidän tulee selkeyttää opiskeluhuollon ja muun sotejärjestelmän keskinäistä työnjakoa sekä säätää kansallisella tasolla yhtenäisemmistä rakenteista alaikäisten mielenterveyspalveluihin. Hoitoon täytyy päästä alueesta riippumatta tarpeeksi nopeasti, ja hoidon täytyy toimia myös käytännön tasolla, ei vain paperilla. Mitä tulee mielenterveysongelmiin, pelkät mielenterveyspalvelut eivät ratkaise tätä käsillä olevaa haastetta. Viime syksynä saimme voimaan kännykkäkiellon kouluihin, mutta se ei riitä. Tarvitsemme myös tiukkaa linjaa vanhemmilta siihen, että suojelemme lapsiamme sosiaalisen median aiheuttamilta haitoilta. Me emme voi sulkea silmiämme siltä, että joka päivä osa lapsista altistuu haitalliselle sisällölle, ja se on omiaan lisäämään nuorten henkisiä ongelmia. Arvoisa puhemies! Erityisen pysäyttävä ja surullinen kohta kertomuksessa oli kuvaus niin sanotuista epätoivokuolemista. Vuonna 2023 nuorten kuolemansyyt muuttuivat dramaattisesti. Itsemurhat ja huumekuolemat nousivat ennätyslukemiin. Epätoivokuolemien osuus nuorten kuolemista nousi jopa lähes 60 prosenttiin. Taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten mielenterveysongelmat, päihteet, syrjäytyminen ja turvattomuus. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Ulos epätoivosta ‑hanke tuottaa tärkeää tietoa näistä poluista, mutta tutkimus yksin ei riitä. Tarvitaan tekoja, läsnäoloa ja turvallista arkea lapsille ja nuorille. Toisen asteen koulutuksen vahvistaminen, koulukiusaamisen ehkäisy, Ankkuri-toiminta, poliisin tehovalvonta, valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyohjelma ja johdonmukainen huumepolitiikka ovat konkreettisia keinoja, joilla voi vaikuttaa näihin asioihin. Perussuomalaiset kannattavat tiukkaa huumepolitiikkaa. Päihderiippuvaiselle nuorelle ei riitä se, että hänelle tarjotaan pelkästään mahdollisuutta vaihtaa puhtaita neuloja itselleen. Hän tarvitsee hoitoa, kuntoutusta ja todellisen mahdollisuuden irrottautua riippuvuudesta. Päihteiden saatavuuden lisääminen ei ole yhdenkään lapsen edun mukaista, enkä siksi voi kannattaa esimerkiksi kannabiksen laillistamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta, joka tänään onneksi myös hylättiin. Lastensuojelussa painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ja avohuoltoon on oikeansuuntainen tavoite. Sijaishuolto on raskas ja kallis toimenpide erityisesti laitoshoitona toteutettuna. Perheiden oikea-aikainen tuki, matalan kynnyksen palvelut ja toimivat peruspalvelut ovat inhimillisesti ja myös taloudellisesti kestävämpi ratkaisu. Vakavasti oireileville lapsille suunnatut hybridiyksiköt voivat olla osa ratkaisua, mutta niidenkin toimivuus riippuu osaavasta henkilöstöstä ja selkeästä työnjaosta. Tavoitteena on kuitenkin se, että jokainen lapsi saisi elää turvallista arkea omassa kodissaan omien vanhempiensa kanssa. Arvoisa puhemies! Haluan kiittää lapsiasiavaltuutettua tästä raportista ja sen tuomista huomioista. Lapsen etu tulee huomioida aina kaikessa päätöksenteossa. Kun pidämme huolta suomalaisista lapsista, pidämme samalla huolta Suomen tulevaisuudesta. — Kiitos.