Talvitie Mari-Leena

Kiitoksia edustajille vielä näihin harjoittelupaikkoihin palaamisesta. Kyllä, sen pyöreän pöydän keskustelun jälkeen velvoitin, että osasto toimii sen kanssa, että me saadaan toimivampi valtakunnallinen yhteinen malli sen alustan osalta eli tämmöinen tekninen toteutus, että me saadaan valtakunnalliset ohjeet ja että se koordinaatio on parempaa ympäri vuoden. Olen myöskin pyytänyt, että valmistelu käynnistyy tämmöisistä yhteisistä suosituksista, niin että meillä on yhteinen tilannekuva korkeakoulutuksella, hyvinvointialueella ja sillä julkisella sektorilla, joka tarjoaa nyt kyseessä olevia nimenomaan korkeakouluharjoittelupaikkoja. Yksityisen sektorin mukaantuloa on myöskin vauhditettu. Niin kuin sanoin aikaisemminkin, moni asia vaikuttaa nyt siihen, että harjoittelupaikoista on pulaa enemmän: Siellä ovat ne korkeammat sisäänotot, siellä on vuosina 23—24 vastavalmistuneiden korkea määrä — he ovat tietenkin työmarkkinoilla, ja silloin ei ole ollut niin suuri tarve harjoitteluille — ja sitten meillä on tietenkin alakohtaisia korkeitakin työttömyyslukuja nuorilla. Mutta yhteinen on asia, ja kyllä minä sanon, että toki on vastuu korkeakoulutuksen puolella, mutta laajempi vastuu erityisesti sotepuolella on myöskin hyvinvointialueilla ja yksityisellä sektorilla. [Puhemies koputtaa] — Oliko sitten vielä joku toinen asia tuohon liittyen — ei. Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tosi tärkeää, että me puhutaan täällä nuorten tulevaisuudesta. Koulutuspaikka ja se, että nuorilla on harrastuksia ja työtä, ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että nuorilla on uskoa tulevaisuuteen. Meillä ovat koulutustason mukaiset erot työllisyydessä OECD:n suurimpia. Jos me ajatellaan meidän nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa tai korkeakoulututkintoa, niin pari vuotta sitten, vuonna 24, heistä vain 42 prosenttia oli töissä. Tämä kertoo siitä, että kaikkein keskeisintä on se, että koulutuspaikkoja on nuorille sekä toisella asteella että myöskin korkeakouluasteella. Se on paras sijoitus sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Vastavalmistuneiden työllisyydessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia, eli esimerkiksi viime vuonna korkeakoulututkinnon suorittaneista yli 80 prosenttia työllistyi kuuden kuukauden elikkä tulevan puolen vuoden aikana. Mutta yksi asia, mistä olemme huolissamme ja mitä tässä edustajat ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajakin nostivat esiin, on tämä harjoittelupaikkojen määrä. Erityisesti harjoittelupaikkojen määrä on kriittinen sotesektorilla. Eli siellä on jo nähtävillä, että se on hidastanut valmistumista, ja nuorilla on huoli siitä, ehtiikö valmistua siinä ajassa, että opintolainahyvitys astuu voimaan ja niin edelleen. Tässä tosiaan pari kuukautta sitten järjestin ministeri Rydmanin kanssa pyöreän pöydän keskustelun, ja totesimme, että tarvitsemme tähän konkreettisia toimia. Niitä konkreettisia toimia, joita todettiin, oli muun muassa se, että harjoitteluita pitää tasaisemmin ajoittaa ympäri vuoden. Nyt on selvästi näkyvillä eri aloilla, että vain tiettyyn aikaan haetaan harjoittelijoita, ja nuoret ovat valmiita hakemaan ja tekemään harjoitteluita ympäri vuoden. Meillä pitää olla myös yhteinen alusta, jossa on kaikki vapaat paikat. Sitten tuli tämmöisiä ongelmia, että jos on varattu harjoittelupaikka ja sitä ei käytetäkään tai tulee jotain mutkaa matkaan, niin sitä ei vapauteta. Eli nämä ovat ihan semmoisia pieniä konkreettisia asioita, mutta tärkeitä. Sitten hyvinvointialueilla myöskin tuotiin esiin se, että pitää olla strategisempi se päätös siitä, että harjoittelupaikkoja on, ja sen ei pidä perustua yksittäiseen tilanteeseen vaan siihen, että tiedetään jo tulevaisuudesta. Mutta on myöskin haasteita siinä, että meillä on osittain koronan johdosta ennätyskorkeat valmistumiset vuosina 23—24. Toisaalta sitten, kuten me tiedetään, me ollaan haluttu varautua yhteiskunnan muutokseen, joten me ollaan nostettu myöskin näitä soteopiskelupaikkojen määriä. Eli tässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat siihen, että nyt ollaan tässä tilanteessa. Mutta me paneudumme asiaan ja me vahvistamme myöskin valtakunnallista koordinaatiota, sitä yhteistä toimivampaa alustaa harjoittelupaikkojen tarjontaan, ja on myöskin hyvinvointialueiden kanssa käyty keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön puolella siitä, miten näitä asioita pystytään ratkaisemaan. Siellä pyöreässä pöydässäkin nostin esiin myös yksityisen sektorin merkityksen eli yksityisen sektorin vastuun siitä, että harjoittelupaikkoja lisätään. Hyvä yritys ja elinkeinoelämän edustaja ottaa tällä hetkellä harjoitteluun niitä tekijöitä, jotka ovat sitten tulevaisuuden hyviä työntekijöitä. Siinä mielessä tätä vastuuta tarvitaan myös sinne yksityiselle sektorille, jotta me saadaan myöskin sujuva siirtymä koulutuksesta työelämään. Mutta tässä riittää kyllä työtä ja tekemistä, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus myös valmistua siinä ajassa, jossa hän on suunnitellut, että harjoittelukin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on todellakin tärkeä asia, ja minä ajattelen niin, että tämä sali jakaa kokonaisuudessaan sen saman näkymän, että me halutaan nuorille opiskelupaikkoja ja me halutaan nuorille työpaikkoja. Harjoittelupaikat ovat olleet kiven alla. Osittain se johtuu myöskin siitä, että meillä on ollut 23—24 ennätyskorkeat valmistuneiden määrät, koska korona-aikana esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolelta ei pystynyt samalla tavalla valmistumaan, koska ei ollut niitä harjoittelupaikkoja. Me järjestimme ministeri Rydmanin kanssa muutama viikko sitten pyöreän pöydän keskustelun näistä harjoittelupaikoista, ja me kävimme läpi siellä hyviä käytänteitä. Me olemme myöskin haastaneet huomattavasti enemmän elinkeinoelämää ja yrityspuolta mukaan siihen, että harjoittelupaikkoja nyt meidän nuorille tarjottaisiin. Siellä on myöskin sellaisia rakenteellisia asioita, joita me käytiin läpi, ja niiden kanssa tehdään toimia, jotta paremmin pystytään sitten myöskin meidän nuorille tarjoamaan niitä harjoittelupaikkoja ja sitä kautta varmistamaan se valmistuminen ajoissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että jokainen nuori löytäisi itselleen elämässä oman paikan ja yhteisön — ja ajattelen, että varmasti me kaikki tässä salissa ajattelemme samoin — sellaisen yhteisön, jossa on hyvä olla, ja monelle se tarkoittaa nuoruusaikana opiskeluita, oman alan löytämistä ja työelämään etenemistä. Myös nuorten toiveet ovat sen suuntaisia. On todella hienoa, että tuoreen nuorisobarometrin mukaan 81 prosenttia nuorista eli 15—29-vuotiaista haluaa tavoitella korkeakoulututkintoa. Aivan liian moni nuori ei kuitenkaan saa tavoittelemaansa ja toivomaansa opiskelupaikkaa korkeakoulussa. Aloittaessani viime vuoden alussa tässä tehtävässä tiede- ja kulttuuriministerinä halusin tutustua nuoriin ja korkeakoulutuksiin liittyvään dataan tarkemmin. Sen jälkeen olen monesti sanonut, että järkytyin, miten moni vastavalmistuneista ei saa opiskelupaikkaa. Vuosittain toiselta asteelta valmistuneista jopa yli 24 000 nuorta jää ilman korkeakoulupaikkaa. Ajattelin silloin, että on tärkeää ratkaista se, miten voisimme avata nuorille ovia korkeakoulutukseen eri tavoin. Esitin viime kevään kasvuriihessä opintoseteliä yhdeksi kasvutoimeksi osana koulutustason nostoa. Pääministeri Orpon johdolla päätimme kasvuriihessä investoinneista, sekä opintosetelistä että lisäaloituspaikoista. Täydentävässä budjettiesityksessä näille osoitettiin yhteensä 100 miljoonan euron rahoitus kolmelle vuodelle. Osaaminen tulevaisuusinvestointina on kiistaton. Korkeakoulutus on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta paras investointi tulevaisuuteen ja tae työllistymiseen. Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on nyt siis hallituksen esitys opintosetelistä, eli yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin lisättäisiin säännökset avoimen korkeakoulutuksen kolmivuotisesta opintosetelikokeilusta. Opintoseteli on uusi keino avata toiselta asteelta valmistuneille nuorille ovia korkeakouluun. Se nopeuttaa siirtymiä, vähentää alanvalintaan liittyvää kuormitusta ja tukee myös nuorten tulevaisuususkoa. Tulevina päivinä moni nuori valmistuu toiselta asteelta. Haluan sanoa jokaiselle: onnea valmistumisesta ja hienosta saavutuksesta. Opintoseteli on tarkoitettu toisen asteen viime jouluna tai tänä keväänä päättäneelle nuorelle, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa. Opintosetelillä nuori voi opiskella avoimessa korkeakoulussa 30 opintopisteen verran maksutta, eli setelillä hän maksaa avoimen korkeakoulun kurssimaksuja. Opiskella voi avoimessa ammattikorkeakoulussa tai avoimessa yliopistossa. Pidän tärkeänä myös sitä, että nuoret saavat opintosetelillä ohjausta. Ohjaus tukee opintoihin hakeutumista ja niiden suorittamista sekä myöhempää tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumista. Valmistelun aikana tiedotimme nuoria ja kysyimme nuorilta ajatuksia opintosetelistä. Teimme verkkokyselyn, johon vastasi lähes 4 600 nuorta. Saatujen vastausten perusteella nuoret suhtautuvat opintosetelikokeiluun erittäin positiivisesti. Lukiolaisista 96 prosenttia suhtautuu myönteisesti setelin käyttöön, ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista 89 prosenttia suhtautuu myönteisesti setelin käyttöön. Arvoisa puhemies! Opintoseteli on osa Orpon hallituksen kokonaisuutta, jolla vahvistetaan koulutus- ja osaamistason nostoa. Lisäksi hallitus on esimerkiksi tehnyt päätökset merkittävistä lisäaloituspaikoista. Aloituspaikkoja on lisätty edeltäjäni ministeri Multalan päätöksillä osaajapula-aloille, kuten sairaanhoitajien, bioanalyytikoiden, varhaiskasvatuksen opettajien, lääkäreiden ja eläinlääkäreiden koulutuksiin. Maaliskuussa tein päätökset kasvun aloille tulevista uusista lisäaloituspaikoista, siis jo tälle vuodelle. Tässä kevään päätöksessä ensikertalaiset olivat pääasiallinen kohderyhmä, ja näiden lisäpaikkojen ja lisärahoituksen myötä hyväksymiskirjeen korkeakoulutukseen tulee saamaan ja opintonsa pääsee aloittamaan 1 095 opiskelijaa enemmän. Hallituksen esityksessä esitämme kolmivuotista opintosetelikokeilua. Tavoitteena siis on, että kokeilulainsäädäntö olisi voimassa jo elokuussa 2026, kun yhteishaun tulokset ovat selvillä. Opintosetelit olisivat tuolloin viime jouluna ja tänä keväänä toiselta asteelta valmistuneiden nuorten käytettävissä. On siis mahdollista, että nuoret voisivat saada opintosetelit käyttöön jo elokuun alusta alkaen, kuitenkin viimeistään tulevan syksyn aikana. Aikataulu tarkentuu eduskuntakäsittelyn aikana, ja tiedän, että sivistysvaliokunta on sitoutunut opintoseteliesityksen joustavaan ja ripeään käsittelyyn, ja kiitos siitä jo etukäteen.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia. Meillähän on ollut aikaisemmin niin, että englanninkielisissä sosiaali- ja terveyspuolen koulutuksissa ei ole vaadittu alkuvaiheessa eikä myöskään loppuvaiheessa sitä suomen kielen riittävää osaamista. Nyt on jo useamman vuoden, ainakin kahden vuoden ja kolmattakin vuotta, osassa ammattikorkeakouluja menty tällaisiin toiminnallisesti kaksikielisiin tutkintoihin. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että koulutus alkaa englannin kielellä sosiaali- ja terveyspuolella, mutta heti tutkinnon alkuvaiheessa aletaan lisäämään systemaattisesti suomen tai ruotsin kielen opetusta osana sitä koulutuksen antamista. Eli englannin kielen opetus vähenee sinne loppuvaiheeseen, ja suomen tai ruotsin kielen opetus osana nimenomaan tätä muuta ammattiosaamiskieltä kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ammattikorkeakoulusta valmistuu, niin hoitajalla on riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja hänellä on kyky vastata sitten myöskin työelämän tarpeisiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Haatainen puhui koulutustason nostosta, ja muutamat muutkin edustajat viittasivat koulutuksen asioihin. Erityisesti tämä meidän osaamis- ja koulutustason nosto: Me olemme käyneet sitä dataa läpi viimeisten vuosien ajalta, ja se, että pelkkiä aloituspaikkoja on lisätty — edellisellä hallituskaudella niitä lisättiin 10 500 — ei ole nostanut meidän koulutustasoa, osaamistasoa, vaan koulutus on kasaantunut. Syksyllä 23 joka neljäs korkeakoulussa aloittanut oli sellainen, jolla oli jo toinen tutkinto tai kaksikin tutkintoa tai toinen opiskelupaikka jo aktiivisena. Sen takia me ollaan edelleen lisätty aloituspaikkoja näille pullonkaula-aloille, muun muassa sotealalle, lääketieteelliseen, eläinlääketieteelliseen. Tällä hetkellä on korkeakouluilla haku näille kasvun aloille. Nämä ovat yksiä keinoja, ja senpä takia tarvitsemme pari muuta keinoa. Uusista keinoista tänä vuonna on tulossa opintosetelikokeilu: kolmivuotinen kokeilu, jossa ne toisen asteen opiskelijat, jotka valmistuvat toiselta asteelta tänä keväänä, pystyisivät saamaan, jos he eivät saa korkeakoulupaikkaa, opintosetelin vuodeksi. Tämä on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväästä. Se aukaisisi meidän korkeakoulupaikkoja nuorille, erityisesti niille, jotka eivät ole päässeet niihin heti suoraan lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta, ja sitä kautta pystyisimme nostamaan koulutustasoa. Lisäksi on myöskin tämän vuoden aikana tavoite viime vuoden kehys- ja kasvuriihen päätöksiin pohjautuen tuoda eduskunnalle esitys siitä, että avoimen kautta on mahdollista korkeakoulututkinto suorittaa. Se on toki maksullinen tutkinto, ja se on enemmän sitten sellaisille henkilöille, joilla on jo toinen tutkinto alla ja joiden työelämäasema on sellainen, että he pystyvät myöskin koulutuksesta maksamaan. Samalla kuitenkin pidämme tosi tärkeänä ja siitä asiasta kiinni, että yhteiskunta tarjoaa jokaiselle nuorelle maksuttoman korkeakoulututkinnon. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustajien muutamiin kysymyksiin: Erityisesti edustaja Merinen toi esiin korkeakoulujen mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten valmistunut voi työllistyä. Korkeakouluilla on useita erilaisia keinoja vaikuttaa siihen, millaiset työelämävalmiudet tutkinnon suorittaneilla on. Esimerkiksi juuri ilmestyneen Karvin arviointiraportin mukaan työelämään osallistumista opetussuunnitelmatyössä olisi hyvä parantaa. Meillä on tällä hetkellä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyö käynnissä, eli pohditaan tavoitteita 2040:een ja näitä toimenpiteitä tämän kevään aikana. On varmasti niin, että tullaan nostamaan työelämävalmiuksien parantamista. Tämä koskee myöskin erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita. Työministeri Marttisen kanssa pidimme ennen joulua tämmöisen pyöreän pöydän keskustelun, jossa käytiin läpi kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistilannetta. Siellä näkyy selvästi se, että jos et saa harjoittelupaikkaa yrityksessä, niin on entistä vaikeampi työllistyä myöskin sen valmistumisen jälkeen. Opintojen aikaiset harjoittelut, opinnäytetyöt ja työelämän kanssa tehtävät projektit auttavat nimenomaan työelämäyhteyksien rakentumisessa opintojen aikana. Myöskin sen takia on tärkeätä, että niihin kannustetaan ja korkeakoulut niitä myöskin tekevät. Korkeakouluilla on myöskin urapalvelut, mutta tässäkin näkyy se haastava tilanne, että myöskin näitä harjoittelupaikkoja on ollut nyt vaikeampi saada, koska vuosina 23—24 niitä korkeakoulusta valmistuneita on enemmän. Arene arvioi, että 3 500 AMK-opiskelijan valmistuminen saattaa viivästyä näitten harjoittelupaikkojen vuoksi. Edustajat Sarkomaa ja Laiho tästä tekivät kirjallisen kysymyksen alkuvuodesta, ja kun heille vastasin viime viikolla, niin totesin siinä, että sosiaali- ja terveysministerin kanssa ollaan järjestämässä pyöreän pöydän keskustelua, johon kutsutaan hyvinvointialueita, Arene, korkeakouluja ja yrityksiä, ja me mietitään, mitä me voimme tehdä sille, ettei ainakaan lakisääteinen harjoittelupaikka viivästyttäisi niitä opiskeluja. Sitten, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä vastaan, koska ainakin edustajat Kettunen, Polvinen ja Räsänen, Hanna, kysyivät itäisen Suomen ohjelmasta. Hallitus tosiaan arvioi. Mehän nimitimme kauppaneuvos Bromanin tekemään esityksiä itäisen Suomen asioiden parantamiseksi, ja tämä erityistalousalue on hallituksella edelleen arvioinnissa, toisin kuin on annettu ymmärtää. Me ollaan tehty valtavia panostuksia. Me ollaan muun muassa Fingridin investointikykyä nostettu miljardilla eurolla, eli se on nyt 5,2 miljardia tulevalle kymmenelle vuodelle. Fingrid käynnisti sen Huutokoski—Kontiolahti-hankkeen yva-prosessin. Sen pitäisi valmistua tänä syksynä. Me ollaan kohdennettu itäisen Suomen kestävän matkailun kasvuohjelmaan kolme miljoonaa euroa. TEM myönsi Imatran seudun ja sen lähialueiden äkillisen rakennemuutoksen toimintasuunnitelman toteuttamiseen rahaa. Me saatiin viime vuonna Euroopan komissiolta 50 miljoonaa euroa rahaa rajapuoleen. [Puhemies koputtaa] Eli tosi paljon on tehty toimenpiteitä, mutta siinä itäisen Suomen ohjelmassa [Puhemies koputtaa] on edelleen toimenpiteitä, mitä hallitus arvioi. Minun mielestäni myöskin sekä Kajaanin seudun että Imatran seudun erityistalousalueen kohdalla on tärkeätä, että hallitus vielä arvioi, mitä niille voi tehdä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustajille esiin nostetuista asioista. Ajattelin lyhyesti kommentoida sivistyshallinnon uudistusta ja Kotuksen eli meidän Kotimaisten kielten keskuksen tilannetta ja sitten tätä, miten korkeakouluissa englannin kieltä opetetaan, ja toisaalta sitten, miten suomen ja ruotsin kieli turvataan. Jonkin verran on noussut huolta tästä Kotimaisten kielten keskuksesta ja sen tehtävistä. Tehtävät on edelleen turvattu. Meillä on tosiaan tämän vuoden alusta tullut tämä sivistyshallinnon uudistus, eli 11 opetus‑ ja kulttuuriministeriön virastoa on yhdistynyt viiteen. Kotimaisten kielten keskus, Kotus, on nykyään yksi Opetushallituksen osasto, mutta sillä on edelleen laissa samat tehtävät ja vastuut, ja vaikka se ei enää ole oma virasto ja näistä 11 virastosta on tullut viisi virastoa, niin edelleen nämä palvelut samalla tavalla turvataan. Eli kyse on enemmän siitä, että me saamme sieltä hallinnosta tehokkuutta ja resurssien yhteensovittamista. Sitten näistä korkeakoulujen opetus‑ ja tutkintokielistä. Meillä on laissa korkeakoulut, joissa kieli on suomi, korkeakoulut, joissa on kieli ruotsi, ja korkeakoulut, joissa se on suomi ja ruotsi, ja muilla korkeakouluilla se on pääsääntöisesti suomi. Mutta meidän laki myöskin mahdollistaa sen, että korkeakoulut voivat opetus‑ ja tutkintokielenä käyttää muuta kuin suomea ja ruotsia. Nyt nähdään se, että se englannin rooli on vahvistunut, ja senpä takia me ollaan reagoitu siihen kahtalaisesti. Toisaalta on tehty kansalliskielistrategia ja kielipoliittinen ohjelma, ja niillä vahvistetaan suomen ja ruotsin asemaa akateemisina ja hallinnollisina kielinä. Toisaalta korkeakouluja ohjataan myöskin tarjoamaan palvelut ja opetusta useilla kielillä yhdenvertaisesti. Tarkoituksena ei ole sinänsä rajoittaa englanninkielistä tarjontaa vaan varmistaa, että nämä kansalliskielet säilyvät täysipainoisina opetus‑ ja tutkintokielinä ja että englanninkielinen koulutus täydentää, ei korvaa sitä suomen‑ ja ruotsinkielistä koulutusta. Nyt meillä on tullut tällaisia toiminnallisesti kaksikielisiä ja kielituettuja tutkintoja, joissa siis ensin saatetaan aloittaa englannin kielellä mutta heti lisätään sitä suomen tai ruotsin kielen osuutta siinä opetuksessa. Näin ollen esimerkiksi sosiaali‑ ja terveysalalle valmistuessa täytyy olla joko ruotsin tai suomen kielen riittävät taidot, jotta voi ajatella, että työllistyy Suomessa sosiaali‑ ja terveysalalle. Eli vaikka aloittaa englanninkielisen tutkintokoulutusohjelman, niin sitä englanninkielisyyttä vähennetään ja suomen tai ruotsin kielen opetusta sitten lisätään. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitos edustajille hyvistä kysymyksistä ja nostoista. Tässä kysyttiin, edustaja Hiltunen kysyi, miksi kätilökoulutuksen osalta tätä kestoa nyt pidennettäisiin, ja vastaus löytyy tosiaan siitä EU:n ammattipätevyysdirektiivistä, joka nyt jatkossa edellyttää, että kätilön koulutus suoritetaan vasta sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen. Sitten tässä oli useampi kysymys siitä, miksi kätilökoulutuksesta ei tehdä eikä esitetä tehtävän YAMK-tasoista tutkintoa. No, ensinnäkin siis kätilöiden kouluttaminen YAMK-tutkintoon edellyttäisi kätilökoulutuksen sisältöjen muuttamista. Kun YAMK-tutkinnoille on säädetty edellytyksiä, muun muassa valmiudet tieteellisen jatkotutkinnon suorittamiseen, niin näiden edellytysten lisääminen kätilökoulutukseen pidentäisi siis huomattavasti sitä koulutuksen pituutta. Eli sinne tulisi lisää koulutussisältöjä, joita pitäisi käydä, jos se olisi YAMK-tutkinto. Edustaja Hopsu ihan oikein tuossa totesi, että yksi este on myöskin työssäoloehdon täyttyminen. Mutta siinä ei ole pelkästään se työssäoloehto, elikkä jos YAMK-tutkintoa haluaa suorittaa, niin tarvitaan vähintään kaksi vuotta työkokemusta. Mutta se ei ole se ainut este, vaan myös ne, mitä toin äsken esiin. Mutta jatkossa meillä on esimerkiksi nyt korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyöskentely ja toimenpiteiden pohtiminen ja työstäminen tämän loppukevään aikana. Tämä YAMK-tutkinnon työssäoloehto on minun mielestäni sellainen asia, jota on syytä tässä miettiä. Kuten edustaja Hopsu toi esiin, siinä on myöskin tämmöisiä kansainväliseen vertailuun liittyviä asioita, joita on ehkä syytä poistaa. Ja sitten Eloranta kysyi, miksi tätä ei uudistettu kokonaisuutena. No, silloin ei olisi ollut mahdollisuutta tehdä tässä ajassa tätä muutosta, joka sitten kuitenkin vastaa siihen, että jos me mietitään ammattikorkeakoulututkintoja, joita on suoritettu vuosina 2015—2023, niin nimenomaan terveydenhoitaja-, kätilö- ja ensihoitajapuolella on ollut 16—20 prosentilla jo se edellinen sotealan tutkinto, eli aika laajalla osalla on sitä päällekkäistä koulutusta. Sitten edustaja Castrén totesi tästä ensihoitajan ammattinimikkeen laillistamisesta, että se on tärkeä, ja Hänninen Suomen turvallisuuden näkökulmasta. Ja sitten Kallio totesi säännellystä koulutuksesta laillistaa ensihoitaja ja sitten tästä rahoitusmallista. Meillä on korkeakoulujen rahoitusmalli nyt voimassa 25—28, ja osana tätä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen [Puhemies koputtaa] visiotyöskentelyä valmistaudutaan sitten siihen vuoden 28 jälkeiseen rahoitusmalliin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi ammattikorkeakoululakia ja opintotukilakia. Eli kyse on esityksestä niin sanotuille sotekaksoistutkinnoille. Kokonaisuutenaan tämä muutos on yksi pieni osa niistä keinoista, joilla toteutetaan koulutustason nostoa. Kuten äskeisessäkin esityksessä, yhteisenä tavoitteena on, että nostetaan korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuutta mahdollisimman lähelle 50:tä prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Muutos mahdollistaa opiskelupaikkojen tarjoamisen mahdollisimman monelle sellaiselle, jolla ei ole vielä tutkintoa tai opiskeluoikeutta. Ja tämä lakimuutos auttaa jonkin verran myös siinä, koska lakimuutoksella ehkäistään koulutuksen kasautumista. Toisena tavoitteena on toimeenpanna EU:n ammattipätevyysdirektiiviä, ja siitä siis tulee tämä vaade, että jatkossa kätilön koulutus suoritetaan vasta sairaanhoitajatutkinnon jälkeen. Nykytilanteessa sairaanhoitaja, joka haluaa kouluttautua ensihoitajaksi, kätilöksi tai terveydenhoitajaksi, suorittaa samantasoisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, vaikka hän olisi suorittanut jo sairaanhoitajakoulutuksen. Se vie kuitenkin opiskelupaikan henkilöltä, joka voisi muuten aloittaa suorittamaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Ammattikorkeakoululakia ehdotetaan siis muutettavaksi siten, että lakiin lisätään uusi koulutustyyppi. Kyseessä on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen tai sen lisäksi suoritettava ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutus, ei siis -tutkinto. Vastaavia, jo pitkään käytössä olleita koulutuksia, jotka eivät ole tutkintoja, ovat esimerkiksi erikoislääkärin ja opettajan koulutukset, jotka suoritetaan tutkinnon jälkeen. Uudistuksen jälkeen sairaanhoitajakoulutuksen jo suorittanut, joka haluaa ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan tehtäviin, voisi suorittaa pelkän ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen. Jatkossa ei siis tarvitsisi enää hakeutua suorittamaan toista kokonaista ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta. Arvoisa puhemies! Nuorten toiselta asteelta valmistuvien koulutuspolut on pyritty pitämään uudistuksessa mahdollisimman samanlaisina kuin nyt. Opiskelija suorittaa nelivuotisen koulutusohjelman, joka antaa osaamisen sekä sairaanhoitajaksi että ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi. Nuorille koulutukseen hakeutuville hakemisessa ei siis näkyisi merkittävää eroa nykytilanteeseen. Sen sijaan sairaanhoitajakoulutuksen jo suorittaneiden koulutuspolku ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi muuttuu: opiskelija suorittaa terveydenhoitajaksi yksivuotisen 60 opintopisteen koulutuksen tai ensihoitajaksi puolitoistavuotisen 90 opintopisteen koulutuksen. Myös kätilökoulutukseen voi hakeutua yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa. Kätilökoulutus kuitenkin voidaan suorittaa EU-direktiivin vaatimusten mukaisesti aina vasta sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen. Kätilöiden koulutuspolku pitenee muodollisesti nykyisestä neljästä ja puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Ja tietenkin tämä koulutuspolun piteneminen tällaisenaan on harmittavaa. Siltä ei kuitenkaan voitu välttyä, koska sairaanhoitajakoulutuksen laajuus on Suomessa kolme ja puoli vuotta ja kätilökoulutuksen laajuus on vuoden 2005 ammattipätevyysdirektiivin nojalla puolitoista vuotta. Suomalaista laadukasta sairaanhoitajakoulutusta ei haluttu heikentää lyhentämällä sitä. Samalla halusimme varmistaa myös sen, että kätilöillä on jatkossakin myös sairaanhoitajakoulutus. Koulutusajan kokonaiskesto kuitenkin lyhenee, jos opiskelija ottaa kätilökoulutuksen sisältöjä sairaanhoitajakoulutuksen vapaavalintaisiin opintoihin, ja näin ollen koulutuksen pituus on neljä ja puoli vuotta. Arvoisa puhemies! Esitetyt uudet koulutukset eivät ole siis suoria tutkintoja, mutta ensihoitajat, kätilöt ja terveydenhoitajat suorittavat jatkossakin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, jonka sisältönä on sairaanhoitajan pätevyys. Tähän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liitetään kaksi tutkintonimikettä tai useampi tutkintonimike eli sairaanhoitaja (AMK) -tutkintonimikkeen lisäksi ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitaja (AMK) -tutkintonimike. Koulutukset suoritetaan joko sairaanhoitajan tutkintokoulutuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus olisi jatkossakin aivan samalla tavalla säänneltyä koulutusta ja niitä järjestettäisiin ammattikorkeakoululakiin lisättävien uusien säännösten nojalla. Uudistuksen tavoitteena on turvata ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen toteutuminen jatkossakin ammattikorkeakouluissa nykyisen tasoisena laadukkaana ja arvostettuna koulutuksena. Toisin kuin julkisuudessa on nostettu esiin huolia, uudistuksella ei heikennetä koulutuksen laatua tai rahoitusta. Opiskelija voisi koulutuksen suoritettuaan hakea laillistusta terveydenhoitajaksi tai kätilöksi Valvirasta kuten nykyisinkin. Myös ensihoitajakoulutus tuottaisi saman ammatillisen kelpoisuuden. Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden oikeus opintotukeen ja opintolainahyvityksen säilyy samana, ja se turvataan samassa esityksessä lainsäädäntömuutoksin. Opiskelijoiden asema on samanlainen kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Ensihoitajat, kätilöt ja terveydenhoitajat saisivat siis jatkossakin laadukasta, laeilla säänneltyä koulutusta, joka johtaa samoihin pätevyyksiin ja ammattinimikkeisiin kuin aiemmin. Heillä olisi myös oikeus opintotukeen vastaavissa tilanteissa kuin nykyäänkin. Muutoksena olisi koulutuksen keston lyheneminen jo tutkinnon suorittaneille ja kokonaisten tutkintojen koulutuspaikkojen vapautuminen ensikertalaisille. Viime vuoden lopussa opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti sidosryhmille keskustelutilaisuuden uudistuksesta. Olemme myös erikseen kuulleet alojen liittoja. Näissä keskusteluissa on noussut tärkeitä asioita huomioina, ja kiitän siitä palautteesta ja dialogista. Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana ammatillisesta opettajankoulutuksesta. Osana tätä uudistusta ammattikorkeakoululakiin lisättäisiin ammatillisen opettajankoulutuksen asetuksenantovaltuus. Tämä tarkoittaa, että jatkossa ammatilliseen opettajankoulutukseen kuuluvista opinnoista, opintojen rakenteesta ja osaamistavoitteista voidaan säätää asetuksella tarkemmin. Ammatillisen opettajankoulutuksen osalta tehtäisiin tarkennuksia myös muihin lain säännöksiin, osin vastaavasti kuin ensihoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilökoulutusten osalta. Muutoksilla ei ole tarkoitus ammatillisen opettajakoulutuksen osalta muuttaa merkittävästi nykytilaa, vaan tavoitteena on tehdä näkyväksi eri opintojen tuottamaa osaamista sekä säätää kyseisten opintojen osaamistavoitteista, jotta ammattikorkeakouluissa suoritettavien opettajankoulutuksen opintojen sisällyttäminen Suomen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehykseen olisi jatkossa mahdollista. Olen valmiina keskustelemaan ja kuuntelemaan edustajien kysymyksiä ja vastaamaan niihin.