Hoskonen Hannu

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän meidän aikamme iso ongelma on todella tuo valtion velkaantuminen. Sitä on yritetty hoitaa, mutta pitäisikö meidän ruveta kotimaassa tekemään semmoisia toimenpiteitä, jotka aidosti taloutta elvyttävät vielä lisää? Meillä on energian hinta maailman kalleinta tällä hetkellä, ja hintahan nousee. Tämän päivän sähkön hintamaksimi on yli 40 senttiä plus verot plus siirtomaksut — aivan järkyttävää. Ja nyt kun tehtiin vielä sopimus, että yksi Olkiluoto myytiin amerikkalaisille yhtiöille, ja meillä on ensi talvena... Sähkön hintaennätys on 2 euroa 35 senttiä sisältäen alvin, se menee ensi talvena rikki. Eihän tämä näin voi olla. Meidän pitää ruveta tekemään nyt aitoa politiikkaa, että kotimainen isokin teollisuus elpyy. Tällä hetkellä metsäteollisuus purkaa laitoksia, sellutehtaita lakkautetaan, sahoja lakkautetaan, metsäomaisuutta myydään ulos, isoja yrityksiä menee Suomesta ulos. Meistä on tulossa tytäryhtiöyhteiskunta, kun ei kannata tämä iso teollisuus enää ollenkaan ja kotimaista energiaa väheksytään. Turve pitää saada takaisin, että ne puut menevät sinne sahalle ja sellutehtaalle. Tällä menolla Suomi kuihtuu. Käykää katsomassa tätä meidän ilmastopolitiikan tuhoa. Valtavat kustannukset, [Puhemies koputtaa] eikä mitään hyötyä. Me emme voi Välimeren maiden lämpöä muuttaa minnekään. [Puhemies koputtaa] Vaikka sinne muuttaisimme asumaan, niin edelleen [Puhemies: Aika!] siellä on kuumaa.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että näitä eläkeyhtiöiden järjestelmiä ja menettelytapoja virtaviivaistetaan. Siitähän on käyty nyt paljon keskustelua, pitäisikö näitä eläkeyhtiöitä olla vähemmän Suomessa. Tämä lakiesitys, mikä nyt on tullut eduskuntaan, ei taida siihen vielä yltää millään tavalla, eikä ylläkään. Totta kai siinä tehdään suunnitelmia, joiden mukaan tulevaisuudessa eläkeyhtiöitten määrää vähennetään ja saadaan byrokratiaa vähennettyä. Mutta kun nyt ministeri on paikalla, niin rohkenen kysyä sen verran, että kun on nyt keskusteltu siitä eläkeyhtiöiden yhteensulauttamisesta, niin onko teillä joku käsitys tästä asiasta, kun te olette varmaan näissä keskusteluissa jonkun verran ollut eläkeyhtiöiden edustajien kanssa puheissa? Ja toinen asia, mistä minä hieman pelonsekaisin tuntein olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, kun nyt on tämmöinen yleinen keskustelunaihe, että pitäisi eläkeleikkuri panna sinne yläpäähän, niin minä olen aina ihmetellyt sitä, että ymmärrykseni mukaan, kun perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen pitkään ollut, se kuuluu tämän omaisuudensuojan piiriin, jokaisen ihmisen oma eläke, minkä hän on elämänsä aikana työssä ehtinyt hankkia. Onko näin, että tämä eläketurva on tällä keinoin suojattu, että sitä ei voida siirtää naapurille eikä kellekään, aivan kuten omaa omaisuutta ei tarvitsisi siirtää? Eläketurva ja oma omaisuus on sen kyseisen henkilön oma, eikä sitä voi pois ottaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee ja maanviljelijöiltä tulevaa viestiä, niin niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Maanviljelijöillä on hätä, ja täällä naureskellaan, että ei ole hätää. Pikkusen ihmeellistä tarinaa. Nyt kun sain tilaisuuden — kiitoksia, puhemies — kysyn arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä: Kun tätä karhunmetsästys- ja sudenmetsästyskiintiöhommaa täällä innokkaasti puolletaan, niin miksi te lähetitte, arvoisa ministeri, nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunnolle, vaikka eduskunta nimenomaan poisti metsästyslaista poronhoitoalueen kokonaan ja samalla edellytti, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee uuden asetuksen, jossa tätä äsken mainittua poronhoitoaluetta ei ole? Te siis rikoitte tässä asiassa eduskunnan päätöksen. Miksi te tämän teette? Tiedänhän minä ja moni metsästystä harrastava ja moni edustaja tietää sen, miksi te tämän teitte: te jätitte auki maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille sen portin, että he pääsevät taas kerran valittamaan näistä luvista. Miksi te toimitte näin, ettekä toimineet niin kuin eduskunta päätti? Lukekaa maa- ja metsätalousministeriön mietintö. Siellä se on.

Arvoisa rouva puhemies! Vain pari pientä yksityiskohtaa. On aivan hieno asia, että alusturvallisuutta koskeva laki on tullut eduskuntaan, ja siellä nimenomaan korostetaan sitä, että pystytään tarkastamaan ja toteamaan nämä laivat turvallisiksi Suomen ulkomaankaupan kannalta. Todellakin, niin kuin edustaja Hänninen äsken totesi, noin 95 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta kulkee laivojen välityksellä, elikkä kysymys on Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Perustuslakivaliokunnassa on usein keskusteltu tästä lainsäädännön tarkkuudesta. Se on melkeinpä, voi sanoa, päivittäinen keskustelunaihe, ainakin sitä sivutaan. Nimittäin sitä, että näiden erilaisten säännösten tulisi olla selkeitä, tarkkarajaisia ja johdonmukaisia. Tämä on suomalaisen lainsäädännön yksi ongelma, koska se taas sitten kumuloituu siihen, että kun on epäselviä säännöksiä ollut tähän saakka, niin niistä tehdään sitten valituksia korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja se taas johtaa siihen, että siellä valitusajat pitenevät ja syntyy pitkiä, pitkiä viivästyksiä. Voi olla joku juttu siellä vireillä vuosia. Elikkä tässä toivottavasti päästäisiin nyt vähän vähempään valittamiseen. Lainsäädännön pitää olla selvää ja yksiselitteistä. Täällä on myös sitten tämä tärkeä määräys, että asetustasoisia määräyksiä siirretään nyt tässäkin laissa asetuksista suoraan lakiin, jolloin se tulkinta on paljon helpompaa. Monesti olen ihmetellyt sitä, kun aina törmää siihen seikkaan, että valitetaan siitä, että ei ole tarkkoja säännöksiä, vaikka kuitenkin perustuslakivaliokunta on aina korostanut sitä, että kaikkien lain pykälien pitää olla yksiselitteisen selkeitä ja tarkkarajaisia, jotta niitä on helppo tulkita. Tässä nyt otetaan tämän lain kohdalla hyvä askel eteenpäin. Toivotaan, että muissakin laeissa sama kehitys tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että rajavartiolakiin tehdään näitä tarvittavia muutoksia nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseksi. Kuten kaikki tiedämme, virkamiehet eivät voi toimia minkään muun nojalla kuin lain nojalla, ja tässä erinomaista työtä jälleen tehnyt sisäministeri Rantanen on tuonut uuden lakiesityksen tänne, ja tämä on aivan välttämätön Suomen turvallisuuden kannalta. Todellakin tiedämme, mitä tuossa Suomenlahdella on viime aikoina tapahtunut, ja parhaillaankin näitä siellä tapahtuneita asioita oikeudessa tässä maassa käsitellään. Elikkä näiden valtuuksien pitää olla kohdallaan lain muodossa, niin että lait ovat ajan tasalla, ja jos tarvetta tulee, niin totta kai sisäministeri tuo tänne uusia lakiehdotuksia pika-aikataululla. Se on ihan välttämätöntä. Toinen välttämättömyys on se, kun olen keskustellut rajavartijoiden kanssa henkilökohtaisesti, sekä yhden läheisten piirissä olevan rajavartijan että sitten tietenkin näiden esimiesten kanssa, mikä on tilanne rajalla, että aivan oikein, heillä on tänä päivänä tehtäviä todella paljon ja henkilöstöä esimerkiksi vihreällä rajalla on ehdoton minimi, mikä siellä on. Todella niukoilla rajavartijavoimilla sitä työtä tehdään, sisulla ja sydämellä, ja he ovat varautuneet kaikkeen ja valmistautuneet kaikkeen, mitä saattaisi rajalla tapahtua. Sama koskee tätä merirajaakin. Elikkä nyt tällä lailla annetaan mahdollisuus puuttua tilanteisiin, mikäli merivartijat tehtävässä ollessaan havaitsevat, että tässä on jotakin väärää tapahtumassa. Tässä meillä oli se yksi tapaus, mikä meillä oli jo tuolla merellä, kun mentiin siihen laivaan, Rajavartiolaitoksen edustaja ja sotilaita, Puolustusvoimienkin miehiä, taisi olla mukana — joka tapauksessa se osoitti sen, että toimintavalmius on, ja nyt on kohta lakikin ajan tasalla. Toivotaan nyt kuitenkin, että resurssitkin pidämme ajan tasalla, koska ilman toimintakelpoisia resursseja työn tekeminen on vaikeaa, ja ihan sitäkin se on, että se on vaarallista näille virkamiehille, jotka tätä työtä rajavartijoina tai merivartijoina tekevät. Toivotaan, että tämä varustepuolikin saadaan pidettyä hyvin ajan tasalla. Siihenhän eduskunta on antanut riittävästi varoja, ja uskon, että jos tilanne vaatii, niin siihen varmaan palataan.

Arvoisa rouva puhemies! Olen omalta osaltani jollakin lailla kokemusasiantuntija, kun tuolla kiinteistöpuolella metsämiehenä aikanani aika paljon tein töitä. Kieltämättä näin on, että pääsemme tähän kirjalliseen menettelyyn, jolloin se tieto kokouksesta voidaan lähettää sähköisillä välineillä ihmisille. Entisaikaanhan se oli niin, että jos joku ei tullut paikalle, niin tavallaan se kokous seisahtui siihen, kun ei voinut jatkaa. Muistan yhden tarinan, joka oli ehkä kaikkein hauskin. Omistaja asui ulkomailla, Yhdysvalloissa, ja sitä asiaahan ei voinut ratkaista ennen kuin seuraavana kesänä kyseinen henkilö sattui olemaan Suomessa. Me menimme sitten tuomioistuimeen käymään käräjätuomarin luona. Se toimitus kesti kaksi minuuttia ja sai näin ollen lainvoiman, kun hän itse oli paikalla — konsulitodistusta vaille valmis asia. Arvoisa ministeri, kiitän siitä, että tämä tällä keinoin tulee nyt. Kun aina on puhuttu siitä, saavatko kiinteistönomistajat, oikeudenomistajat, tiedon, niin kyllähän tällaisena aikana, mitä me nyt elämme, jokainen meikäläinen, jokainen Suomen kansanedustaja ja kaikki virkamiehet tässä talossa, jokainen ihminen on aina jonkun viestin ulottuvilla. Entisaikaanhan tällaista mahdollisuutta ei käytännössä ollut. Mutta sähköposti, puhelin ja nämä nykyiset viestintävälineet mahdollistavat sen, että ihminen, joka on kutsuttu johonkin kiinteistötoimitukseen, sen tiedon varmasti saa. Tervehdin tällaista uudistusta suurella ilolla. Ennen kaikkea perikuntien asioiden hoidossahan ollaan menossa nyt iso harppaus eteenpäin. Metsäyhtiötkin ovat tähän kiinnittäneet aivan perustellusti huomiota. Perikuntien kanssa asioitaessa oikean henkilön löytäminen on lähes mahdotonta joskus, mutta kun tässä päästään eteenpäin ja kiinteistöjä... Toivottavasti tästäkin täysistunnosta ja ministerin puheesta menee viesti tuonne kentälle päin, että näitä perikuntia, jotka ovat uinumassa, olisi syytä selvittää ja saattaa selvästi johonkin muuhun tilaan, vaikka pistää kiinteistökauppa pystyyn, jolloin tämä ongelma ratkeaa. Erittäin hyvä esitys, ja toivon sille pikaista käsittelyä ja ennen kaikkea sitä, että tästä tieto leviää ihmisten keskuuteen, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Yritän parhaani, tuskin siinä onnistun. — Arvoisa ministeri, kiitoksia hyvästä esittelystä. Tuli kaksi pientä kysymystä mieleeni, ja nämä eivät ole pahoja. Toinen on se, että kun tähän uuteen digitaaliseen aikaan mennään, niin se on totta kai aivan erinomainen. Kun metsämiesaikana tein kiinteistökauppojakin, niin piti erilaisten lainhuudatusten ja muiden kanssa vierailla tuomiokunnassa ja monta muuta hauskaa matkaa tehdä Ilomantsista Joensuuhun. Mutta nyt kun mennään tähän digitaaliseen aikaan, niin on hyvä asia, että kaikki toteutuu nopeasti, kuten tässä huoneistojen osakekirjojen merkitsemisessä sähköiseen rekisteriin. Tuli mieleen kysymys, että siinä vaihtamisen aikanahan tietenkin tapahtuu tämmöisiä pieniä ongelmia, joita yleensä tapahtuu, kun mennään järjestelmästä toiseen. Onko tässä kuitenkin vaaran vastuu sillä keinoin hallinnassa, että kukaan ei joudu kärsimään tästä, jos tulee virheellisiä merkintöjä? Niitäkin on sähköisessä merkinnässä joskus havaittu, sen olen pari kertaa itsekin kokenut. Toinen kysymys koskee sitten sitä, että kun tietoja säilytetään tuolla digitaalisessa tietokannassa, niin ovatko ne kaikki pilvessä. Ovatko nämä palvelimet Suomessa, vai ovatko ne jossakin etäänperällä, jolloin pahimman tietokatkon aikana kaikki kiinteistökauppa ja huoneistokauppa loppuu Suomessa? Osakekauppa loppuu, koska tietoja ei saa ulos. Totta kai ne on varmuuskopioitu, mutta miten tämä tallenteen pysyvyys on varmistettu? Se on aivan olennaista sen luotettavan toimivuuden kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme turvetta koskevaa kansalaisaloitetta, joka on mielestäni tämän eduskuntakauden tärkein asia, mitä minä voin äkkiä kuvitella. Kansantalouden kuntoon laittaminen menee tietenkin ohi, mutta turpeen saaminen takaisin energiapolttoaineeksi ja muutenkin käyttöön mahdollistaa kansantalouden tervehtymisen. Ensinnäkin kun edustaja Oras Tynkkynen täällä lateli totuuksia, niin hän väitti, että turvesuot pilaavat Suomen vesistöt. Tällä hetkellä turveala, mitä on käytössä, on 0,2 prosenttia suoalasta. Väittävätkö edustaja Tynkkynen tai yleensä vihreät, jotka väittävät olevansa kaikkien asioiden yliasiantuntijoita, että se 0,2 prosenttia pilaa Suomen vesistöt? Olette ilmeisesti lukeneet ihan vääriä kirjoja, semmoinen mielikuva nousee. Samoin sitten kun väitätte, että turpeen päästöt ovat isoja — turvetta on vihattu ja se on saatu näillä keinotekoisilla, väärillä tiedoilla pois markkinoilta — niin olisitte voineet edes tutustua oikeisiin mittaustuloksiin: Tilastokeskuksen päästökerrointen mukaan puuta polttamalla tehdään paljon pahemmat ilmastopäästöt kuin turvetta polttamalla. Mutta teillehän ei totuus olekaan mikään työväline. Se on vain sellainen väline, joka voidaan heittää nurkkaan silloin, kun tarvetta on. Ensinnäkin huoltovarmuutemme kannalta turve on aivan välttämätöntä. Viime talvena helmikuussa oltiin jo tilanteessa, siis vajaa vuosi sitten, jossa pienikin voimalaitoksen virhe olisi johtanut siihen, että meillä olisi kaikki kotimaiset energiavarat ajettu loppuun ja viimeisiä turveaumoja oltaisiin ajettu polttolaitoksiin, kun ei enää mitään muuta olisi ollut. Jos ne olisivat loppuneet, niin monessa isossa kaupungissa olisi kärsitty kylmästä. Tätäkö te oikeasti haluatte? Aivan järkyttävää politiikkaa, ja vain sen tautta, että asenne sattuu olemaan kallellaan jyrkästi vasemmalle. Turpeestahan saa sitten tuotettua montaa muutakin ainetta kuin energiaa. Energia on meille välttämätöntä, olemme edelleen pohjoinen valtio, mutta turpeesta pystytään tekemään myös erilaisia erikoisia tuotteita, esimerkkinä tietenkin kasvuturve, joka on erittäin, erittäin arvokasta meidän elintarviketuotannon kannalta. Kasvihuoneiden on ihan välttämätöntä saada turvetta kasvualustaksi. Sitten on totta kai kuiviketurve maatiloilla: navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, broilerikasvattamoissa, kaikkialla, missä eläimiä hoidetaan, turve on aivan välttämätöntä. Sillä torjutaan kaikkia vakavia tauteja ja vältytään erilaisten antibioottien käytöltä. Terve eläin tuottaa ja voi hyvin. Se on vanha, iso tosiasia. Sitten tulevat tietenkin erikoisturpeet, kuten Ilomantsissa toimiva aktiivihiilitehdas, joka tekee turpeesta aktiivihiiltä. Se on ainoa aktiivihiili, joka pystyy suodattamaan muun muassa PFAS-yhdisteet, nämä iäisyysmyrkyt, iäisyyskemikaalit, jotka rikastuvat ravintoketjuun. Aktiivihiili, joka tehdään turpeesta, pystyy suodattamaan senkin pois. Nykyisinhän aktiivihiili tulee pääasiassa Kiinasta ja tehdään joko raakaöljystä tai sitten kivihiilestä. Sitten ovat biostimulantit, jotka tulivat jo mainittua tässä, ja sitten tuotetaan eristeitä, erilaisia äänieristeitä, lämpöeristeitä. Pitää muistaa, arvoisat edustajakollegat, että Suomesta viedään kasvuturvetta yli sataan maahan ympäri maailmaa. Haluavatko vihreät ja vasemmisto todella, että maahan tulee nälänhätä, jos kasvihuonetuotanto loppuu — kukat, tomaatit, kurkut ja vaikka mitä? Näillä biostimulanteilla voidaan todellakin parantaa maaperän kasvukykyä, jolloin huonommallakin kasvumaalla saadaan tuotettua ruokaa maailman nälkäisille lapsille. Tätäkö te haluatte? Katsotaan sitten vähän vielä syvemmälle näitä päästökaupan lukuja, mitä vihreät ja vihervasemmisto yleensä rakastavat. Ensinnäkin päästökauppa on Suomessa laskettu aivan väärillä luvuilla, ja te ette missään nimessä halua niitä oikaista. Eikö teille totuus ole enää mikään arvo? Siellä on se 15—20 miljoonaa tonnia vääriä päästöjä tai liian pieniä hiilinieluja, ja sitten on esimerkiksi se totuus, että kun ruotsalaiset ovat mitanneet Ruotsin maaperän päästöt, niin siellä maaperä sitoo hiiltä, mutta suomalainen metsämaaperä onkin päästölähde — aivan huuhaa-juttuja! Jos me halutaan tässä maassa yleensäkään ruokaa syödä, niin meillä turvepellot ovat tämän kansakunnan henki ja elämä. Oikein kuivina kesinä turvepellot tuottavat aina hyvää satoa ja takaavat sen, että Suomessa syödään omia leipiä aina, kun tarve on, vaikka olisi kuinka huono tilanne. Tämän takia, arvoisa puhemies, olisi kyllä hyvä, että kunnioittaisimme toisiamme ja emme sortuisi siihen, mihin Oras Tynkkynen sortui kertomalla ihan puuta heinää — maisterin tutkinnolla ihan puuta heinää. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Totuudella pitää kuitenkin tässä talossa joku arvo vielä olla. Senhän me tiedämme, millaiset jäljet väärällä tiedolla on. Ne ovat kovin lyhyet. Jos me haluamme huoltovarmuuden kuntoon, meidän on saatava todellakin kuiviketurvetta varastoon niin paljon, että selviämme kaikissa tilanteissa ja pystymme tukipolttoaineilla polttamaan märät puunkuoret. Kaikki märkä puu palaa, kun pannaan kuivaa turvetta sekaan, ja saadaan maksimiteho. Turpeennostossa on muistettava se, että kun turvetta korjataan valmistelluilta soilta, niin ensin sieltä nousee kuiviketurve, sitten sieltä tulee kasvuturve ja viimeisenä energiaturve. Jos tätä ketjua ei pidetä yllä, niin olemme pulassa. Sitten, arvoisa puhemies, kaikista vakavin juttu on minusta tämä metsäteollisuuden alasajo. Me poltamme tällä hetkellä 5—6 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta pois, eli turve korvataan nyt puulla, kun turvetta ei saa käyttää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä UPM on jo yhtiöittänyt vanerituotantonsa pois ja myy sitä kohta pörssiin. Samoin painopaperituotanto: Sappi, eteläafrikkalainen yhtiö, yhtiöittää painopaperituotannon, ja sekin myydään pois. Ja sitten... [Tuomas Kettunen: No entäpä Joutsenon tehdas?] — Arvoisa edustaja Kettunen, tulen siihen kohta. — Stora Enso on parhaillaan harkitsemassa tiettyjen laitosten lakkauttamista. Siitä en sen enempää uskalla sanoa, mutta aika luotettavalta taholta on tietoja, että siellä on tällaisia hankkeita vireillä, ja monta on jo lakkautettu ennen tätä päivää. Metsä Group ei rakentanutkaan Äänekoskelle uutta tehdasyksikköä, se siirrettiin kokonaan muistojen joukkoon, ja samoin Joutseno-Pulpin tehdas on katkolla aika varmasti. Tämän takia, arvoisat metsäkollegat, metsälliset kansanedustajakollegat — toivottavasti olisitte metsäkollegoita, niin olisi helpompi puhua metsäasioista, mutta kyllä tämä näinkin käy — meidän pitää joka tapauksessa kunnioittaa Suomen metsien kuntoa, että me jalostamme sen tuotteiksi ja myymme sitten arvokkaina tuotteina maailmalle. Onhan nyt jotenkin väärin, että tällä hetkellä meillä on tässä maassa tilanne, että Italiasta tuodaan jätettä, ja kun katselin äsken yhtiön hallituksen päätöksentekoelimiä, niin kas kummaa: Helsingin Energian hallituksessahan istuu vihreiden edustaja komeasti kannattamassa italialaisen jätteen tuontia Suomeen. Siinähän tuhotaan suomalaista ilmastoa valtavat määrät [Puhemies koputtaa] ja osallistutaan rahanpesuun. Onko se oikein? Mielestäni se ei ole oikein.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan selvää, että nykyaikana käytetään erilaisia rekistereitä tehokkaasti, ja näin tekoälyn luvattuna aikana ja tietokoneiden ollessa yhä parempia totta kai näitä tietoja pitää pystyä käyttämään. Mutta toivon, että kiinnitettäisiin huomiota myös siihen, että jos tänä päivänä ajatellaan, millä me saisimme lisää työtä tähän maahan, niin meidän pitää ja meidän on pakko tehdä se ratkaisu, että pienennämme hallinnon määrää tässä maassa. Ei voi olla niin, että kuuden miljoonan asukkaan maassa on 30 miljoonan asukkaan verran hallintoa, kun nykyaikainen tekniikka sallii sen, että asioita voidaan käsitellä nopeasti, ja esimerkiksi lupien käsittelyssä me olemme vielä keskiajalla. Alkaa olla sillä kenolla tämä Suomi, että jos me haluamme jonkun rakennuksen rakentaa tai jotain vähän isompaa tehdä, niin monta vuotta pitää tapella luvista aivan selvissä asioissa. Toivon, arvoisa rouva puhemies, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota tulevina aikoina, ei tämän lakiesityksen yhteydessä. Tämä lakiesitys on hyvä ja palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on tehty, elikkä nopeutetaan tietojen hankintaa ja päätösten tekoa. Mitä tulee tuohon perustuslakivaliokunnan lausuntoonkin, niin tämähän kävi siellä perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, ja toki siellä tutkitte sitä, loukkaako tämä millään lailla perusoikeuksia tai muita siihen liittyviä asioita, kun tietoja hankitaan tällä keinoin keskitetyistä rekistereistä, mutta siinä ei havaittu ongelmia. Näin ollen asia on kunnossa. Mutta vakavasti puhun vielä, arvoisa rouva puhemies, lisää siitä, että meidän on saatava tässä maassa tätä hallintoa pienemmäksi. Ei näin voi jatkaa. Meillä on aivan valtava hallinto, ja sitten se taas generoi vielä isomman ongelman: tulee hallintovalituksia, sitten ne menevät hallinto-oikeuteen ja pyörivät siellä vuosia, ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Sieltä tulee lisää pyyntöjä, lisää virkamiehiä, koska nämä käsittelyt venyvät. On parempi sitä ongelmaa ruveta hoitamaan siitä päästä, että poistetaan niitä lupien saannin esteitä ja keskitytään työntekoon ja lopetetaan se turha hallinto kokonaan.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että taiteen ja kulttuurin opetuksesta olla huolissaan, mutta itse olen siinä asiassa ehdottomasti isosti huolissani suomalaisen kulttuurin asemasta tässä yleisessä maailmanmenossa. Ylikansallinen kulttuuri ja taide painavat kyllä päälle. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on karjalaista kulttuuria ja siihen liittyvää taidetta hyvin paljon, esimerkiksi musiikkia, mutta sitten kun nykyisin tämä Suomi keskittyy hurjaa vauhtia, niin nämä pienet paikkakunnat jäävät armotta jalkoihin. Se näkyy myös rahoituksessa, tulevassa rahoituksessa, mitä nyt valtionosuuksiakin leikataan ja kaikkea muuta hauskaa tehdään pienten kuntien päänmenoksi. Siinä tuhotaan samalla paikallista kulttuuria todella paljon. Siellä on semmoisiakin kulttuuri-ilmiöitä, että... Suomihan on rikas maa, koska meillä on eri maakunnat. Jokaisella maakunnalla on oma kulttuuriperintö. Mentiin vaikka nyt ihan pohjoisimpaan Suomeen, saamelaisilla on oma vahva kulttuurinsa, samoin karjalaisilla jopa oma kielikin löytyy. Sitä onneksi on vielä kuitenkin opetettu Joensuussa yliopistossa, hienoa näin. Kysyn teiltä, arvoisa ministeri: miten te aiotte huomioida sen, että ylikansallinen kulttuuri, kaiken maailman rap-kulttuuri, tulee? Hyvä varmaan, että sitäkin on, mutta paikallinen suomalainen kulttuuri on jäänyt täysin jalkoihin. Välillä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun radiotakin kuuntelee, että minä asun jossakin Harlemissa. Kun avaan lauantaiaamuna Radio Suomen, niin tuntuu, [Puhemies koputtaa] että asunko minä jossakin Harlemissa. Semmoinen jytinä kuuluu, ettei voi edes kuunnella.

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että näitä prosesseja nopeutetaan, ja tietenkin tällaisena aikana, kun olemme tekoälyajassa jo ja pystymme tietoja käsittelemään nopeasti, tällainen uudistus on tervetullut. Entisaikanahan sanottiin, että lain käsi on pitkä, ja sitähän se kyllä on, mutta nyt siitä voi sanoa, että se on jopa nopea. Elikkä saadaan äkkiä ne konnat kuriin ja todellakin turhia prosesseja karsittua. Samalla voisi esittää toivomuksen: Rikos- ja prosessioikeuden puolella te etenette tähän suuntaan, hieno juttu. Hallinto-oikeuspuolella toivoisin, arvoisa ministeri, sitä, että seuraava eduskunta tekisi yksissä tuumin sellaisen päätöksen, että tällaisen turhien valitusten sepittelyn pitäisi loppua. Sanon, arvoisa puhemies, lopuksi vielä sen, että surullisin esimerkki on Lieksassa, jossa yhtä siltaa rakennettiin seitsemän kahdeksan vuotta — välttämätön liikenneyhteys. Muutamat ammattivalittajat, ja seitsemän kahdeksan vuotta meni valituksia käsitellessä, ja miljoonavahingot syntyi. Kyllä meidän oikeusjärjestelmän ylläpitämiseksi tällainen uudistus, mitä nyt käsitellään, on erittäin tervetullut, nopeuttaa käsittelyä, mutta hallinto-oikeuspuolella kysymys on valtavista rahallisista arvoista, kun ihmisten elämää jarrutetaan tietoisesti. Arvoisa ministeri, te olette tehnyt tämän tehtävänne aikana erinomaista työtä, ja toivotan teille voimia uusiin ponnistuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kuten edustaja Hänninen hyvin totesi puheenvuorossaan, tämä järjestäytynyt rikollisuus alkaa olla varmaan yksi vankiloiden vakavimpia uhkia, koska kaikki me tiedämme, että nämä rikollisjärjestöt ovat levittäytyneet Suomeenkin, ikävä kyllä. Ja toinen asia on tietysti se, että kun ne saavat tuomioita, niin siinähän on monesti käynyt niin, että niitä rikollisorganisaatioita voidaan johtaa myös vankilasta käsin. Tarvitsemme ajan tasalla olevan lainsäädännön, jotta näitä ikäviä ilmiöitä pystytään — eihän niitä estämään kokonaan pysty — pikkusen hiljentämään ja pystytään vaimentamaan sitä vaikutusta, mikä niillä yhteiskuntaan on. Tämän takia meillä pitää olla lainsäädäntö ajan tasalla, ja ennen kaikkea meillä pitää olla poliisin toimivaltuudet ja resurssit sillä tasolla, että tämä järjestäytyneen rikollisuuden uhka pystytään torjumaan mahdollisimman tehokkaasti. Tästähän poliisiviranomaiset ovat monesti varoittaneet meitä, järjestäytyneen rikollisuuden todellisesta uhkasta Suomellekin. Tähän asti olemme selvinneet aika vähillä vaurioilla, mutta valitettavasti näyttää nyt siltä, että tämä paine tuolta ulkoa päin meihin päin kasvaa päivä päivältä.

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken edustaja Kalmari todisti, maatalouspuolella on tehty vähennystoimia, ja niitä ei ole huomioitu tietenkään. Samoin metsäpuolella koko metsien kasvua ei meillä lasketa hiilinieluksi. Samoin ei lasketa sitä, että neitseelliset suot sitovat viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmasta. Sitäkään ei lasketa meille eduksi. Samoin ei lasketa, että rankaistaan turvepeltoja kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, mikä ei pidä paikkaansa. Kuten edustaja Kalmari äsken todisti, se on fakta. Samoin metsien maaperäpäästöt eivät pidä paikkaansa. Ruotsi on mitannut, mutta Suomessa niitä ei mitata. Tiedän minä syyn, miksi niitä ei mitata: sen takia, kun se olisi karmea totuus ja tämä koko pilvilinna tästä hiilidioksidipolitiikasta romahtaisi. Suomi on hiilineutraali maa, ja kuten ministeri äsken todisti, kivihiilen poltto on lopetettu. Oletteko te ihan tosissanne, arvoisa ministeri, että te ette lisää hiilidioksidipäästöjä, kun samaan aikaan Italiasta ajetaan kymmeniä, jopa satoja kertoja käsiteltyä jätettä Suomeen poltettavaksi? Valtava määrä myrkkyjä Suomeen, ja rahoittajana siellä toisessa päässä on Italian mafia, kuten televisio-ohjelmassa saimme nähdä. Oletteko, arvoisa ministeri, aidosti virkavalanne velvoittamana sitä mieltä, [Puhemies koputtaa] että tämä on laillista toimintaa?

Arvoisa herra puhemies! On todella välttämätöntä, että tiedustelulainsäädäntö saatetaan ajan tasalle tässä meidän ajassamme, mitä me elämme tällä hetkellä, kun tekoäly painaa päälle ja yhä nopeampia tietojärjestelmiä kehitetään niin, että se, mikä tapahtui ennen päivässä, tapahtuu nyt muutamassa millisekunnissa. Tiedusteluvälineet tuolla verkoissa ovat kehittyneet valtavasti. Senhän me jokainen olemme nähneet vaikka nyt asioidessamme pankkisivuilla, miten paljon varmenteita on lisätty. Elikkä keinot tutkia toisten tietoja tuolla verkossa ovat nopeasti kehittyneet. Tämän takia meidän pitää saada lainsäädäntö ajan tasalle ja ennen kaikkea katsoa — puolustusministeri varmaan tämän asian takia unettomia öitäkin on viettänyt — miten me pysymme ajan tasalla. Me emme saa tässä asiassa olla myöhässä. Meidän pitää olla mieluumminkin vähän etukäteen viisaita siinä, miten me puolustamme isänmaatamme ja myös tietoverkkojen kautta saamme oikean tiedon. Naton kautta totta kai saamme, mutta eduskunnalla on hyvin tärkeä rooli siinä, että pidämme täällä lainsäädännön ajan tasalla. Jos siinä epäonnistumme, niin sehän johtaa hyvin äkkiä siihen, että meitä käytetään hyväksi, kuten tietoverkoissa on tapana. Esimerkiksi vaikka virusten torjunta: jokainen tietää, että omalla tietokoneella tai puhelimella virustorjunnan pitää olla ajan tasalla, muuten ei tule hyvä. [Puhemies koputtaa] Tässä pitää meidän eduskunnassa olla hyvin ajan tasalla ja ennen kaikkea seurata aikaa joka päivä hyvin tarkasti.

Arvoisa herra puhemies! Kun katson tuota Wikipedian tietoa, niin saamelaisia on tuon tiedon mukaan Suomessa noin 6 000 ihmistä — hyvä populaatio, ja on äärimmäisen tärkeää, että tälle ihmismäärälle annetaan aito mahdollisuus harjoittaa sitä elinkeinoa ja niitä kulttuurisia tapoja, mitä saamelaiskansalla aina on ollut. Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani mainitsin äänioikeudesta ja oikeudesta asettua ehdolle vaaleissa, niin se on kyllä elämää suurempi asia siinä mielessä, että sillä tavallahan tunnustetaan sen kulttuurin olemassaolo, että se ihminen, joka saa sen äänioikeuden ja voi asettua ehdolle, on sitten se henkilö, joka sitä kulttuuria ja sitä saamelaista elämäntapaa ja myös niitä elinkeinoja vie eteenpäin. Nythän me olemme tilanteessa, että ihan kaikkia tämä systeemi ei koske. Olen muutaman semmoisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti keskustellut ja olen ollut vallan järkyttynyt siitä, voiko asia olla näin, ja tästä me vaikenemme. Jos on tämmöinen pieni vähemmistökansallisuus, niin pitääkö sen pienen vähemmistökansallisuuden sisällä olla vielä syrjitty porukka. Se tuntuu minusta niin epäoikeudenmukaiselta, että en minä koskaan sitä voi hyväksyä. Toinen: Kun luin tuota kertomusta, niin tuli mieleen, että siellä on valtavan hienoja suunnitelmia ja hienoja tavoitteita, mutta se, mikä sieltä läpi paistaa ja mistä olen hieman huolissani, on se, että ollaan luomassa valtavaa byrokratiaa taas. Minun mielestäni sen saamelaisten kulttuuri-ihmisten oman työn ja vaikuttamisen pitäisi tapahtua muuten kuin... Totta kai hallintoakin pitää määränsä verran olla, että laillisuus saavutetaan ja julkisten varojen käyttö on vahvalla, oikealla pohjalla ja myös tarkastuksenalainen jatkuvasti. Näin sen olla pitää. Mutta jos ruvetaan rakentamaan valtavaa hallintohimmeliä — missä me suomalaiset olemme kyllä melkeinpä maailmanmestareita verrattuna vaikka muihin Euroopan maihin, ja Euroopan unioni on siinä oikein kruununjalokivi numero yksi, sieltä tulee niin paljon tavaraa, direktiivejä ja kaiken maailman asetuksia — toivottavasti saamelaisilla ja heidän saamelaiskäräjillään ja saamelaishallinnolla on viisautta tässä asiassa, että käytetään ne vähäiset rahat, mitä on käytettävissä, saamelaisen kulttuurin vaalimiseen ja niiden ihmisten elämän aidosti parantamiseen, koska jos sitä ei tehdä ja hallintoa kasvatetaan, niin mennään ojasta allikkoon. Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon vielä sitä, että ne henkilöt, jotka ovat jääneet tämän äänioikeuden ja ehdolle asettamisen ulkopuolelle, saavat jonain päivänä oikeutta, koska jos näin pienellä porukalla, kuten 6 000 ihmistä on, on vielä syrjintää siellä järjestön sisällä, sen populaation sisällä, niin ollaan aika heikoilla jäillä.

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrykseni mukaan saamelaiskäräjäasia on menossa. — Sanon siitä vain sen verran, että muistan sen ajan, kun tätä lakia valmisteltiin ja siihen liittyviä ongelmia nostettiin esille. On hyvä, että saamelaisasioista puhutaan ja heidän alkuperäiskansan kulttuuri pidetään elävänä ja kunnioitetaan niitä periaatteita, joita muun muassa YK on hyväksynyt, mutta sen sisällä toivoisin, arvoisat edustajakollegat, että saataisiin loppumaan se tilanne, että se vaalijärjestelmä, joka nyt uusittiin tuon lain perusteella, on sitten aiheuttanut sen, että siellä tiettyjä ihmisiä edelleen on vailla äänioikeutta. Jos ei tämä polveutuminen ole sitten se oikea keino, millä äänivalta on saavutettavissa vaaleissa... Jos sitä ei ole, niin ollaan aika huonossa tilanteessa. Ainakaan minun mielikuvitukseni mukaan ja myös sen tiedon mukaan, mitä olen hankkinut asiasta, ei ole havaittavissa sellaista tilannetta, että tämä tilanne paranisi lähiaikoina. Se vanha esimerkki, jota olen ihmetellyt jo varmaan kymmenen vuotta, on, että saman perheen jäsenistä kolme on saanut oikeuden äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa ja kaksi ei ole saanut — saman isän ja äidin lapsia. Tämä on semmoinen epäkohta, jonka edessä eduskunnan pitäisi nöyrtyä. Täällä tehdään paljon sellaisia päätöksiä, arvoisa puhemies, joilla ei oikeasti järkevää perustetta ole, ja se tuntuu minusta aika pahalta, kun kuitenkin on kysymys alkuperäiskansojen oikeudesta harjoittaa sitä kulttuuria, mikä heille kuuluu, heidän elinkeinojaan, ja sitten pitää huoli siitä, että he ovat tässä maassa tasavertaisia kansalaisia. Toivon, että tähän saataisiin jonain päivänä edelleen parannusta ja nimenomaan se äänioikeus ja vaaleihin osallistuminen tulisi niin, että kaikki, jotka aidosti ovat saamelaisia, saavat sitten aidosti vaikuttaa oman alkuperäiskansansa kohtaloihin ihan demokraattisella tavalla. Sitä ei mielestäni tällä hetkellä ole. Eduskuntahan on laitos ja instituutio, joka tekee tietenkin virheitä niin kuin me ihmiset muutkin aina teemme kaikissa muissakin tilanteissa, mutta me pystymme myös oikaisemaan ne virheet. Tässä tarvittaisiin vain sitä laaja-alaista ajattelua siitä, että asetumme niiden alkuperäiskansan ihmisten asemaan. Miettikääpä, jos itse olisitte tilanteessa tulevissa eduskuntavaaleissa, että te ette saisi äänestää ettekä asettua ehdolle jonkun syyn takia. Se on minusta aika vakava keskustelunaihe. Olen monen saamelaisen kanssa asiasta keskustellut, ja tunnen joka kerran piston sydämessäni, kun kuulen näitä esimerkkejä. Mehän olemme jo lain säätäneet, mutta miksi tämä ongelma vielä on olemassa? Sitä minä en kyllä ymmärrä, en millään. Arvoisa puhemies! Positiiviseen ajatteluun taipuvaisena henkilönä uskon kuitenkin, että tähän tulee parannus jonain päivänä, mutta se vaatii sitten sen, että eduskunnassa pitää aidosti ottaa tämä tilanne vakavasti. Virheitä tehdään aina, mutta ne pitää pystyä myös oikaisemaan. Silloin ollaan vahvoilla. Se on demokraattisen järjestelmämme yksi vahvuuksia, että täällä ei pystytä junttaamaan mitään asioita vaan täällä pitää viedä asioita eteenpäin niin, että ne tulevat mahdollisimman hyväksi ja alkuperäiskansan oikeudet tässä asiassa toteutuvat täysin. Se koskee myös kaikkia niitä, joilla vielä sitä äänioikeutta ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi kaikkia edustaja Lohen äsken tekemiä esityksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän asiaan lopuksi sen verran, että todellakin tämä valkoposkihanhiongelma on ihan todellinen. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. Tällaisena aikana, jolloin tuolla rajojemme ulkopuolella naapurimaa käy jatkuvaa sotaa Ukrainaa vastaan — emme tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä, emme tiedä edes, mitä ensi yönä tapahtuu — me täällä keskustelemme siitä, pitääkö meidän turvata maanviljelijöiden mahdollisuus tuottaa tähän maahan omat elintarvikkeet. Kyllä olen hyvin, hyvin pettynyt tähän tilanteeseen, siihen, millaiseksi Suomi on mennyt, ja siihen, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Jokaisen Suomen kansanedustajan tulisi puolustaa maanviljelijän oikeutta tehdä yrittäjänä työtä omalla tilalla, tukea hänen työtään niin, että voimme varmistaa ruokahuollon tähän maahan kaikissa olosuhteissa. Olen siihen hyvin pettynyt, että tällaisen päivän joutuu vielä täällä näkemään, että tämä asia, jonka pitäisi olla Suomelle kirkas kuin keväinen päivä, ei sitä vain ole. Kuvitteleeko joku vielä, että jos joku kriisi syttyy, niin me saisimme jostakin ulkomailta tänne elintarvikkeita? Ei varmasti tule yhtään kuormaa. Tuoreessa muistissa teillä varmaan on se korona-aikainen hengityssuojien saanti Suomeen. Se oli enempi kuin kiven alla, ja kysymys oli vain vähäpätöisestä asiasta. Jos elintarvikkeista on pulaa täällä Pohjolan perukoilla, niin kun viimeinen kone tulee tänne, niin siellä ei ole kuin pari tyhjää vehnäjauhosäkkiä ja muutama nahistunut peruna kyydissä, muut on jätetty tuonne matkan varrelle. Tämän toivon, että muistatte. Mitä tulee hanhien vaarallisuuteen, niin muistetaan sekin, että vuonna 2009 Hudsonjokeen tipahti amerikkalainen lentokone ja siellä taitava kapteeni Sullenberger sai pelastettua loistavalla ammattitaidollaan sen matkustajat. Melkein 160 henkeä oli koneessa mukana, ja hän sai sen pelastettua. Kun moottorien läpi menivät hanhiparvet, niin se kone jäi sitten sinne Hudsonjokeen ja ihmiset pelastettiin onneksi. Elikkä kyllä se on ihan oikeasti vaarallinen lintu siellä, missä sen ei tarvitse olla. Sitten kun nyt ruvetaan metsästämään sitä lainmukaisesti, aivan niin kuin Euroopan unionin direktiivi sallii — sama koskee merimetsoja — niin me voimme tällä keinoin turvata sen, että voimme elää edelleen ihan hyvää elämää ja turvata tähän maahan elintarvikehuollon. Toivottavasti ei sitä päivää koskaan tule, että me voimme todeta tuolla elintarvikekaupassa, että hups, hyllyt ovat tyhjät, mitäs me huomenna syödään. Tämä on semmoista rulettia, mitä tässä talossa näköjään vihervasemmisto haluaa pelata, että en jaksa ymmärtää teidän ajatuksen juoksua. Kyllähän se varmaan omaa itsetuntoa hivelee, kun sieltä tulee vihreiltä viestiä teille, että hyvin menee, kun suojelette kaikkea. Sillä tavalla hyvin äkkiä se nälkä tulee. Tuota velkamäärää kun katsoo, sitä, mihin Suomen talous on menossa, niin toivoisin, että ymmärtäisitte senkin, että ne velat, mitä nyt on otettu, ovat meidän lastemme ja meidän lastenlastemme maksettavia velkoja. Siinä kyllä hymy hyytyy isovanhemmilta sitten, kun lapset tulevat sanomaan, että millä me eletään.