Kari Mika

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän maanpuolustuksen tärkeään sektoriin puuttua. Tässä ryhmäpuheenjohtaja Kopra totesi, että hallitus laittaa puolustukseen 600 miljoonaa enemmän rahaa, mutta kun aukaisee tämän talousarviokirjan, niin siitä huomaa, että puolet tästä lisäyksestä on käytännössä arvonlisäverojen nousua. Jos taas katsoo sitä tärkeinta eli maanpuolustuksen vaikuttavinta momenttilohkoa, sotilaallisen maanpuolustuksen menoja, niin käytännössä hallitus laittaa ensi vuodelle vähemmän kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä sotilaallisen maanpuolustuksen momentille. Haluan tässä yhteydessä pääministeriäkin muistuttaa siitä, että kun hallitus perustelee talouspaineitaan puolustukseen satsaamisella, niin käytännössä se isoin paine puolustuksen määrärahojen noususta tulee vasta seuraavalle hallitukselle, yli kaksi ja puoli miljardia euroa. Eli käytännössä hallitus laittaa jopa vähemmän sotilaallisen maanpuolustuksen rahoitukseen kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä. [Puhemies koputtaa] Meillä on tässä vielä paljon tehtävää, arvoisa pääministeri.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa rouva ministeri, hyvä, että nyt tämä hanke lähtee eteenpäin. Itse olen saanut aikanaan toimia pitkään hallintovaliokunnassa ja olen näihin vaaratiedotusjärjestelmiin jo vuodesta 2011 asti tutustunut, mutta kuitenkin nyt Venäjän hyökkäyssodan myötä on tullut ihan uusia vaaroja, kuten viime keväänä nähtiin droonien myötä. Kysyisin, arvon ministeri, teiltä: Hyvä, että nyt käynnistyi, mutta mikä teidän arvionne on, miksi vasta siinä vaiheessa, kun droonit tulevat Suomen ilmatilaan ja vaarantavat ihmisten arkea Suomen maaperällä? Miksi tässä kesti kuitenkin niin kauan?

Arvoisa puhemies! Täytyypä sanoa, että on mukava aloittaa eduskunnan syyskautta salityöskentelynkin puolella, kun kehumme toinen toisiamme, hallitus- ja oppositiopuoli. Molemmat osaavat antaa toisilleen arvostuksen. Erityisesti pidin edustaja Heinosen ja edustaja Kiurun puheen lopustakin, siitä, että nähdään esimerkiksi aseiden ja puolustustarvikkeiden vienti, vientivalvonta, vienti yleensäkin, vaalikausien yli menevänä toimintona, koska kotimaisen puolustustarviketeollisuuden vientiedellytykset tulee turvata mutta samaan aikaan pitää turvata myös meille tuotujen puolustustarvikkeiden huolto, päivitys ja niin edelleen. Ne ovat vuosikymmenienkin projekteja, eri asejärjestelmät jopa 30—40 vuotta, joten sopimuksetkin pitää tehdä sillä aikajaksolla. Mutta ettei ihan pelkiksi onnitteluiksi ja kiitoksiksi menisi, niin täytyy sanoa, että kyllä hämmästelin ensimmäisen puheenvuoron käyttäneen PS-edustajan puheenvuoroa. Tältä osin täytyy sanoa, että itselleni tuli ihan semmoinen olo, että tässä täytyykin tämän asian osalta lähteä hallitusta tukemaan, jos hallituksen sisältä sitä tukea ei tule. Esitys on sinänsä oikein hyvä, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi, valiokunnan kokouksessa sitten vielä tarkemmin perehdymme asiantuntijakuulemisen kautta tähän kokonaisuuteen. Jotkin asiat jo tässä esityksessä ehkä herättävät pieniä kysymyksiä, muun muassa se, miten suomalainen viranomainen voi ulkomailla valvoa aseviennin toteutumista kohdemaassa. Siihen taisi olla joku asiantuntijakommenttikin hallituksen valmistelun puolella, oltiin hieman samaa kyselty. Mutta yleisesti on tärkeää varmistaa tätä, että meidän vienti seuraa tätä pohjoismaista tapaa toimia puolustustarvikkeiden viennin osalta ja tukee meidän kotimaista puolustusteollisuuttamme ja täyttää YK:n asettamat tavoitteet sille, että sotaa käyville maille olemme näiden asioiden kohdalla huomattavasti nihkeämpiä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusasiat ovat tärkeitä ja puhuttavat meitä niin oikealta kuin vasemmalta. Tiedustelulait tulivat tosiaan voimaan vuonna 19, ja sitä ennen, ennen vuosia 15—19, lakia valmisteltiin. Sain toimia vuosina 19—23 tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajana myös saattaen tätä lainsäädännön työtä — silloin oppositiosta käsin kylläkin — jotta saatiin hyvät tiedustelulait, ja jo tuolloin tuli selväksi se, että jossain vaiheessa tulee päivittämisen tarvetta. Nyt on sen aika. Rajavartiolaitoksen omat toiveet: Rajavartiolaitos toivoi jo aikaisemmin näitä toimivaltuuksia. Nyt ministeri ohjeistaa ne alisteisiksi puolustushallinnolle — varmaankin ihan perusteltua. Mutta valiokunnassa tullaan kuulemaan tarkemmin näistä asioista ja ottamaan vasta sen jälkeen kantaa. Haluan myös tuoda esiin sen, kuinka tärkeää on, että valtioneuvoston jäsenet asiallisesti keskustelevat tiedustelulainsäädäntöön liittyvistä asioista, ovat ne sitten suojelupoliisin hallinnollista asemaa tai tämän kyseessä olevan asian osalta. Se ei ole pelkästään valtioneuvoston uskottavuuden kannalta tärkeää, vaan se on meidän tiedusteluviranomaisten ja maakuvan kannalta keskeistä.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän ehkä mahdollisesti tämän asiakohdan viimeiseen puheenvuoroon kuitenkin liittää sen, että Suomessa ja täällä eduskunnassa on hyvä yhteistyöhenki puolustukseen liittyvissä asioissa näin yleensä ottaen. Vaikka nyt on asiakohta, jossa emme voi yhtyä hallituksen esitykseen, niin haluan korostaa pitkäaikaisena puolustusvaliokunnan jäsenenä sitä hyvää yhteistyötä, jota eduskuntalaitos, me kansanedustajat, meidän virkamiehet, Puolustusvoimain henkilöstö, varusmiehet, reserviläiset, koko kansa tekevät puolustuksen yhteisen menestyksen hyväksi, tästä yksittäisestä asiasta riippumatta. Tämän katsoin tarpeelliseksi myös tämän asiakohdan päättämiseen ääneen sanoa, ja merkittäköön sekin pöytäkirjaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat! Viime viikolla tämän asian ensimmäisen käsittelyn aikana käytin puheenvuoron, josta nyt lähinnä teen vain pientä tiivistystä. Tähän toiseen käsittelyyn liittyy myös sitten lopussa pieni esitys. Haluan korostaa sitä, mitä viime viikollakin, että meille sosiaalidemokraateille — ja uskonpa, että kaikille puolueille tässä eduskuntasalissa — on tärkeää varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuus kaikissa muuttuvissa tilanteissa. Kun veimme pääministeripuolueena Suomen Natoon vuonna 22 ja jäseneksi vuonna 23, halusimme osaltamme varmistaa myös sen, että muuttuvassa turvallisuusympäristössä Suomella säilyy täysivaltaisen tasavallan mahdollisuudet puolustaa itseään erilaisissa haastavissa tilanteissa. Nyt viimeisen kolmen vuoden ajan Naton jäsenenä ollessamme olemme integroituneet Natoon vahvemmin ja samassa yhteydessä selvittäneet myös tähän turvallisuuteen liittyviä erilaisia teemoja, tehneet isoja investointeja ja niin edelleen. Kuitenkaan tämän kolmen vuoden aikana ei tullut esiin ydinpelotteeseen, niin sanottuun ydinsateenvarjoon tai -suunnitteluun, liittyviä asioita kuin aivan tässä keväällä, ja tästäkin asiasta puolustusministeri on sanonut, että tällä asialla ei sinänsä kiirettä olisi. Kuitenkin hallitus on nyt hyvin voimakkaasti halunnut tätä asiaa viedä eteenpäin, ja tässä kiirehdittäessä valitettavasti myöskään tähän esitykseen liittyviä mahdollisia heikkouksia ja kriittisiä näkökulmia ei kuitenkaan niin hallituksen esityksessä kuin myöskään puolustusvaliokunnan mietinnössä käyty riittävällä tavalla läpi. Tähän kiinnitti huomiota muun muassa valiokunnan käyttämistä asiantuntijoista osa. Yksi asia ansaitsee tulla myös uudelleen nostetuksi. Se on hallituksen esitys siitä, että tämä ydinenergialain muuttaminen ja ydinaseiden varastoinnin, sijoittamisen ja kauttakulun salliva lainmuutos veisivät Suomen pohjoismaiselle linjalle. Mutta niin kuin valiokuntakuulemisessakin tuli esiin, asian voi nähdä kyllä toisinkin päin, sillä selontekokirjaukseemme verrattuna muissa Pohjoismaissa asia säädellään valtiosopimuksiin liittyvillä DCA-sopimuksilla, joissa paino on huomattavasti vahvempi kuin kotimaisessa ajankohtaisselonteossa käytetty, kotimaiseen käyttöön tarkoitettu kirjaus. Näin ollen Pohjoismaat ovat kyllä tässä itse säätelemässä vahvemmin ydinaseisiin liittyvää politiikkaa. Myös hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset jättävät useita avoimia kysymyksiä koskien muun muassa poikkeusedellytyksiä sekä mahdollista päätöksentekomenettelyä, jolla ydinaseita voitaisiin tuoda Suomen alueelle, ja ennen kaikkea sitä, mikä on eduskunnan rooli tässä prosessissa. Lopuksi on myös todettava se, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä voimassa perinne siitä, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset keskustellaan ja käydään läpi ennalta puolueiden kesken yli hallitus—oppositio-rajojen. Tämä perinne täyttää näihin aikoihin jo 80 vuotta, ja tämän perinteen yksi vahva, keskeinen piirre on se, että se on luonut myös jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon ja ennen kaikkea hyödyntänyt sitä parlamentaarista katetta, joka tässä eduskunnassa on hallituksen ja opposition yhdessä tehden aina kuljettanut Suomea historian aallokossa eteenpäin vakaalla kurssilla. Tästä perinteestä nyt kuitenkin hallitus halusi syystä tai toisesta luopua. Arvoisa puhemies! Esitän puolustusvaliokunnan mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisesti, että lakiehdotukset hylätään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Itse olen kanssa pitkään ollut puolustusvaliokunnassa, ja voin sanoa, että jos silloin vuonna 2011, kun siellä aloitin, olisin itselleni sanonut, että kun Suomessa päätetään ydinaseista, niin meillä on paikalla vain kuusi kansanedustajaa näistä asioista keskustelemassa... On toki vielä toinenkin vaihe, ja toivon, että tähän keskusteluun osallistuu useampikin kollega. Vuodesta 23 asti olemme olleet puolustusliiton ydinasesuunnittelussa ja sitoutuneet tähän Nato-työhön jopa esimerkillisesti satsaamalla maanpuolustukseen, aikaa mutta myös rahaa, ja erityisesti rahaa vielä seuraavan hallituksen ajalle. Tältä hallitukselta ollaan enemmänkin nyt saatu yhdessä rakennettua hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä yhteistyötä tuleville vuosille, mutta käytännössä tulevien vuosien rahoitus on sitten seuraavan hallituksen kannettavana. Tähän ydinasesuunnitteluun me olemme siis osallistuneet kolmen vuoden ajan, ja sitä kautta olemme kolmen vuoden aikana keränneet tietoa. Valiokunnan puheenjohtaja, arvostamani kansanedustaja Heikki Autto tuossa viittasi omassa puheenvuorossaan vielä siihen aikaan, kun olimme kumppaneina, mutta kyllä tähän kolmeen vuoteenkin liittyy paljon oppimisprosesseja näiden asioiden osalta. Nyt kun vaalikausi jo kaartaa loppusuoralle, niin kuin puolustusministeri Häkkänenkin on todennut, asiallahan ei sinänsä hänenkään mukaansa ole kiire, mutta asiassa kuitenkin nyt on kovasti kiirehditty jo alkumetreiltä asti. Asiantuntijakuulemisen osalta haluan kuitenkin sanoa sen, että nämä kriittiset puheenvuorot on ymmärrettävä myös sitä taustaa vasten, että hallituksen asiantuntijat pääsevät yksityiskohtiin kiinni mutta niin me kansanedustajat kuin monet asiantuntijatkin joudumme arvioimaan näitä enemmän tai vähemmän sen turvaluokan takaa, jonka tämä asia luonnollisesti myös vaatii. Minusta on myös kyseenalaista vähätellä meidän yliopistotutkijoita, meidän asiantuntijoita, jotka näiden asioiden parissa ovat jopa tehneet kokonaisen elämäntyön, vain pelkästään ikään kuin jollain tavalla ulkopuolisiksi ja periaatteellisiksi vastustajiksi. En ymmärrä sen tyyppistä puheenpartta. Sanon samalla myös, että en aina ymmärrä tietenkään kaikkea muutakaan, eikä keneltäkään meiltä voi yli vaatia, ja edustaja Yrttiahon puheenvuorossa käyttämiä tiettyjä asioita en luonnollisesti myöskään voi allekirjoittaa. On pidettävä tässä pää kylmänä ja venettä keikuttamatta kuljettava eteenpäin, mutta tuotava myös niitä epäkohtia, joita tässä asian käsittelyssä on ollut asiallisesti esillä, [Puhemies koputtaa] liittämättä Suomea minkäänlaiseen muuhun spekulaatioon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kollegat! Meille sosiaalidemokraateille tärkeintä on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistaminen kaikissa erilaisissa tilanteissa. Kun Suomen turvallisuusympäristö muuttui helmikuussa 2022 perustavanlaatuisella tavalla, veimme pääministeripuolueena Suomen puolustusliitto Naton jäseneksi. Kolmen vuoden ajan Suomi on ollut Naton jäsen ja täysimääräisesti Naton ydinasepelotteen suojassa ja myös mukana ydinasesuunnittelussa. Suomen liittyessä Natoon tai liittymisen jälkeisinä vuosina ei tullut esille sellaisia seikkoja, joiden mukaan Suomen ydinenergialain rajoitukset olisivat olleet este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka Suomen osallistumiselle ydinpelotteen suunnitteluun. Arvoisa puhemies! Hallitus on perustellut lainsäädännön rajoitusten poistamista Suomen turvallisuuden lisäämisellä. On selvää, että Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on meille kaikille yhteinen asia, se on meidän kaikkien ykkösprioriteetti. Onkin valitettavaa, ettei hallituksen esityksessä tai puolustusvaliokunnan mietinnössä riittävällä tavalla vastattu niihin huoliin ja riskeihin, jotka muutokset voivat aiheuttaa. Näitä riskejä tuotiin esiin useammassa asiantuntijakuulemisessa ja kirjallisessa lausunnossa, niin kuin edustaja Furuholm tuolla oman puheenvuoronsa aikana myös esiin toi. Kun otetaan huomioon Suomen maantieteellisestä sijainnista johtuva erityispiirre, olisi ollut perusteltua näitä riskejä kattavammin arvioida. Rouva puhemies! Hallitus perustelee muutosta Suomen viemisellä pohjoismaiselle linjalle, mutta asia on perustellusti nähtävissä myös toisinpäin. Muissa Pohjoismaissa ydinaseita koskevat sitoumukset ovat Suomen selontekokirjaukseen verrattuna vahvempia. Esimerkiksi Tanskalla ja Norjalla on kirjaukset DCA-sopimuksissa, joiden myötä näihin maihin ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Ruotsissa on myös Suomea tiukempi kirjaus ydinaseiden sijoittamisesta sen DCA-sopimusta koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa. Meillä ollaan tekemässä kirjaus vain nyt samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä olevaan ajankohtaisselontekoon. Kirjauksen mukaan Suomi ei aio sijoittaa ydinaseita alueelleen rauhan aikana. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset jättävät useita avoimia kysymyksiä koskien poikkeusedellytyksiä sekä mahdollista päätöksentekomenettelyä, joilla ydinaseita voitaisiin tuoda Suomen alueelle, ja mikä on eduskunnan, parlamentin, rooli tässä prosessissa. Lopuksi on todettava, että meillä Suomessa on vuosikymmeniä ollut voimassa perinne siitä, että keskeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan ennalta puolueiden kesken yli hallitus-oppositio-rajojen. Tätä historiallista taustaa vasten onkin valitettavaa, että ydinenergialakiin esitettyjen muutosten valmistelun osalta hallitus on tästä 80 vuoden pitkästä perinteestä poikennut. Olisi äärimmäisen tärkeää, että näin perustavaa laatua olevissa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä pyrittäisiin yhteiseen keskusteluun ja hyödynnettäisiin sitä hyvin arvokasta parlamentaarista katetta, mitä meillä Suomessa on vuosikymmeniä vaalittu. Arvostan tässä yhteydessä kuitenkin sitä, että puolustusvaliokunta jätti tästä asiasta hallitukselle muistutuksen valiokunnan mietinnössä. Arvostan tätä suuresti. Edellä mainituista perusteluista johtuen toisessa käsittelyssä tulemme esittämään lakiehdotusten hylkäämistä jättämämme vastalauseen mukaisesti. Tähän vastalauseeseen yhtyivät vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Itse sain toimia Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana, kun hyvinvointialueet perustettiin, ja vuodesta 23 asti olen täällä eduskunnassa ollut myös yksi oman hyvinvointialueeni äänistä. Tällä hetkellä en enää siellä toimi luottamustehtävissä, mutta seuraan kyllä. Täytyy sanoa, että kyllä pikkusen kirvelevät näiden kolmen vuoden aikana täällä käytetyt puheet alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta. Olemme lukuisia kertoja, itsekin useita kertoja, salissa puhuneet sen puolesta, että tälle alijäämien kattamiselle pitäisi saada pidempi aika, jotta, niin kuin täällä edustajakollegat tuossa aikaisemminkin totesivat, vältyttäisiin epätarkoituksenmukaisilta säästöiltä, pystyttäisiin kehittämään kansalaisten, suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueilla pitkäjänteisesti ja näkemään myös näiden alijäämien kattamisen yli. Siihen on varattu eri alueilla erilaisia toimia, ja nyt onneksi hallitus kolmen vuoden miettimisen jälkeen on päätynyt samaan, että ei ole mitään järkeä tehdä tällaista yksi koko sopii kaikille-, one size fits all ‑mallia, jossa olisi jäykkä raja alijäämien kattamiselle, vaan nähdään, että hyvinvointialueet osaavat näitä asioita itse tehdä, heillä on kyky ja halu kehittää omaa toimintaa, mutta ennen kaikkea nähdään näitä palveluiden järjestämisiä pitkäkestoisina prosesseina. Toivon, että myös semmoinen kunnioitus hyvinvointialueiden toimintaa kohtaan välittyisi myös siellä hallituspuolueiden kansanedustajien puheissa. Tänäänkin tämmöistä puolittain hieman vähättelevää puheenvuoroa hyvinvointialueista on kuultu ja ennen kaikkea siitä, että nämä olisivat vain tämmöisiä ideologisia harjoituksia, sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että tässä on kyse kuitenkin ihmisten terveyspalveluista ja sosiaalipalveluista, palveluista, jotka kuuluvat Suomessa kaikille kansalaisille. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! — Tuossa aikaisemmin huomioni oli rouva ulkoministerissä. — Jatkan oikeastaan vähän tästä samasta teemasta lyhyesti. Aikaisemmassa puheenvuorossa viittasin Yhdysvaltain tukeen, joka on ollut, voiko sanoa, tauolla, toivottavasti vain tauolla, ja siihen, minkätyyppisiä oraita tässä on. Oli kannustavaa kuulla, että tässä on kuitenkin pientä liikettä, toivon mukaan voimistuvampaan Yhdysvaltain tukeen ja kiinnostukseen Ukrainan kriisin ja kaikkien muiden kriisien keskellä, joihinka Yhdysvallat on ajautunut. Tässä oli tarkoitus ottaa sama asia esiin kuin edustaja Savola liittyen tähän Kriisinhallintakeskukseen ja kriisinhallintaveteraanityöhön. Edustaja Savolan kanssa olemme pitkään olleet puolustusvaliokunnassa ja valiokunnan eri lausunnoissa ja mietinnöissä tuoneet esiin kriisinhallintaoperaatioon ja kansainvälisiin tehtäviin liittyviä riskejä, riskejä vammautumiseen ja jopa hengenmenetykseen, joka vaarallisissa operaatioissa on isona riskinä. Tässä riskejä arvioidaan hieman pienemmiksi, koska kyseessä on toisentyyppinen tehtävä. Ja niin kuin on hyvä tuoda esiin, kyse ei ole myöskään sotilaallisesta osallistumisesta sotaan, vaan tässä tapauksessa autetaan ja opastetaan, koulutetaan henkilöitä, jotka omaa maataan puolustavat. Tässä joka kerta, kun näiden asioiden äärelle valiokunnassa ja täällä salissa keskitytään, tulee aina esiin myös tämä Euroopan oma sitoutuminen Ukraina-tukeen. Täällä on tulossa vaaleja suurissa eurooppalaisissa maissa, joissa on valtavirtoja, jotka eivät ole niin kiinnostuneita Ukraina-tuesta. Muun muassa poliittisen äärioikeiston nousu selkeästi Euroopassa voi eri tutkimusten ja arvioiden mukaan leikata Ukraina-tukea suurelta osin. Miten vielä, rouva ulkoministeri, näette tämän Euroopan oman sitoutumisen Ukraina-tukeen? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! [Puhemies yskähtää] Suhtaudun itsekin lämmöllä ja myönteisesti tähän operaatio Legioon, koulutusoperaatioon. On äärimmäisen tärkeätä, että myös eduskunnassa näistä asioista käydään selontekokeskustelua, kun kyseessä on vielä Nato- ja EU-alueen ulkopuolinen toiminta. Ja niin kuin tässä kollegat ovat todistaneet, erityisen vaikutuksen tekee tässä salissa myös tämä yksituumaisuus näissä asioissa. Tämäkin osoittaa sen, että viime kädessä meillä kaikilla on puolueverkkareidemme alla Suomi-verkkarit ja yhteisenä asiana myös vastuunkanto Euroopasta ja sen turvallisuudesta. Arvoisa ulkoministeri, tapasitte tässä joitakin viikkoja sitten yhdysvaltalaisen kolleganne, ja olisin kysynyt tässä yhteydessä: miten arvioitte Yhdysvaltain Ukraina-tukea? Yhdysvalloilla on laajat resurssit niin poliittisella kuin taloudellisella ja sotilaallisella puolella. Eurooppa tässä kantaa esimerkillisesti vastuuta koulutusoperaatioista, Ukrainan kyvystä puolustaa itsemääräämisoikeutta ja omaa aluettaan. Rouva ulkoministeri, miten näette Yhdysvaltain roolin? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä liikenneministerin jälkeen voi sanoa, että viime viikot olen itse ajanut pelkkiä kuoppia väistellen, mutta ehkä ne onnistuneet tiekohdat ovat jossain muualla kuin Päijät-Hämeessä. On myös ollut valitettavaa kuunnella tätä hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan piilottelua minne sattuu. Tässä välillä olen kuunnellut itsekin, että minkä maan parlamenttia tässä edustaa, ja tavallaan tämän hallituksen epäonnistumisen siirtäminen ikään kuin opposition syliin on minusta kyllä hieman kyseenalaista. En kyllä toivo tällaisen tavan jatkuvan eduskunnassa, sen verran arvokas välikysymysprosessi on, että suhtaudutaan siihen vakavasti. Mutta sitä vasten muutama fakta: Kerrotte mielellänne satsauksesta maanpuolustukseen, puolustusrahojen lisäämisestä, kuitenkin tämä hallitus satsaa puolustusrahat vasta seuraavan hallituksen syliin. Puolustusbudjetti on ollut Marinin hallituksesta alkaen suunnilleen samalla tasolla ihan tähän päivään asti. Eli se ei ole keskeinen syy tämän hallituksen talouspolitiikan epäonnistumiseen, että on jouduttu laittamaan lisää rahaa. Sen lisäksi vielä sotilaalliseen maanpuolustukseen, pääministeri Orpo, teidän hallituksenne esitti joulukuun budjetissa tälle vuodelle vähemmän rahaa kuin viime vuodelle.

Arvoisa herra puhemies! Itsekin ennustan tämän asian käsittelylle kyllä varsin joutuisaa prosessia puolustusvaliokunnassa. Asia on käytännön toiminnoista sopimista Nato-maiden kesken, ja on tärkeää myös huomioida se, että myös meitä suomalaisia toimii Nato-esikunnissa ympäri Nato-maita niin täällä Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Varmasti tämä tulee olemaan meille myös oppimisprosessi, ja sitä kautta pitäisin hyvin tärkeänä, että tätä Pariisin pöytäkirjan täydentämistä myös arvioitaisiin joidenkin vuosien jälkeen, kun niitä kokemuksia tässä kansainvälisessä yhteisössä ja yhteistyössä, tekemisessä käytännön tasolla, syntyy. On tärkeää myös varmistaa tätä kautta hyvä henkilöstöpolitiikka ja käytännön asioiden sujuminen niin täällä kotimaassa ulkomaalaisten toimijoiden osalta kuin vastavuoroisesti kotimaisten toimijoiden toimiessa ulkomailla. Edustaja Savola nosti puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana hyvin esiin tämän Rovaniemen alueen ja FLF-toiminnon. Joitain kuukausia sitten myös Ruotsin puolelta tuli vahvoja avauksia vielä syventää tätä FLF-toimintaa. Otimme myös kantaa yhteisellä tiedotteella Ruotsin puolustusvaliokunnan puheenjohtajan, entisen puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa siihen, että myös Suomen ja Ruotsin tulisi rakentaa tämmöinen DCA-sopimus, joka Yhdysvaltojen kanssa tehtiin, näiden käytännön asioiden sovittamiseksi yhteen ajatellen niin FLF:ää kuin Ruotsin vielä suurempaakin roolia tässä Pohjolan yhteisessä puolustamisessa. Arvoisa herra puolustusministeri, mitä itse ajattelette tällaisen DCA-prosessin käynnistämisestä Suomen ja Ruotsin välillä? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä parlamentaarinen yksimielisyys, niin kutsuttu parlamentaarinen kate, isoissa asioissa on ollut Suomelle menestysresepti viimeiset 80 vuotta — olkoonkin, että tässä nyt viime aikoina tähän parlamentaariseen yhteyteen ei ole kaikissa asioissa päästy, kun hallitus sitä korttia ei ole halunnut käyttää. Tähän, mihin edustaja Räsänen ja ryhmäpuheenjohtaja, edustaja Tuppurainen aiemmin viittasivat: Euroopan unionin määräenemmistöpäätöksiä tarvittaisiin. Ja nyt avaus tuli myös kokoomuksen puolelta. [Sofia Vikman: Se on meille ihan tuttua!] Voisin itsekin uskoa, että se olisi mahdollista. Kun katson tätä selontekoa, niin täällä on muutakin uutta: Suomi rakentaa vahvempaa ja vaikuttavampaa EU:ta. Jos tämäkin käy teidän hallituskumppaneillenne — vahvempi ja vaikutusvaltaisempi Euroopan unioni — niin miksipä eivät sitten myös määräenemmistöpäätökset, rouva ulkoministeri? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, niin kuin edustaja Heinonen tuossa aikaisemmin siteerasi presidentti J. K. Paasikiveä. Tätä viisautta toivoisin myös ryhmäpuheenvuorojen ja ryhmäpuheiden kirjoittajille erityisesti puolustuspolitiikasta. Täällä aikaisemmin todettiin jotakuinkin niin, että ”Orpon hallituksen historiallisen suuri panostus puolustukseen” ja niin edelleen. On kuitenkin hyvä muistaa, että jo Marinin hallituksen aikana puolustusbudjetti nousi sinne kuuden miljardin luokkaan. Koko lailla samaa tasoa on menty tähän päivään asti, ja vasta vuoden 27 jälkeen puolustusbudjetit nousevat. [Sofia Vikman: Se oli kirjaimellisesti oikein!] Tämä on fakta. Tätäkin faktaa läpikatsoen ulkopolitiikan liikkumavara on myös tätä puolustuksen liikkumavaraa. Ja kun Paasikiveä siteerasin, niin sivulla 10 viitataan tähän: ”Suomi tarkastelee Venäjä-yhteyksien tulevaisuutta, myös yhdessä kumppaniensa kanssa.” Olisin kysynyt, arvoisa rouva ulkoministeri, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa? Tähän viittasi jo Ilta-Sanomat jutussaan 27. maaliskuuta. En tiedä, oliko se vuoto nyt sitten hallituksen päässä, [Puhemies koputtaa] mutta, arvoisa ministeri, tästä haluaisin kuulla lisää.

Arvoisa herra puhemies! Kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavalle toiminnalle ei saa Suomessa antaa lainsäädännön suojaa. Nimenomaan tiedustelulakien yhteydessä tuli tämä termi ”vakavasti vaarantava” toiminta. Silloin määriteltiin lainsäädännössä hyvin tarkasti tämän vakavimman tason turvallisuusriskit ja niihin riittävät toimivaltuudet. Tämän tiedustelulakien muuttamisen yhteydessä — jossa sain olla myös mukana yhtenä ajopuun juoksuttajana, sanotaan niin — jotta saimme lain kreivin aikaan voimaan, niin piti tuoda myös substanssilait perustuslain muuttamisen yhteydessä, jotta saatiin tarvittava enemmistö ja jotta saatiin riittävä kuva siitä tiedustelutoiminnan kokonaisuudesta, ei pelkästään turvallisuushuolet — jotka me kaikki jaamme — vaan myös yksityiskohdat saatiin käsiteltyä yhtä aikaa. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että nytkin substanssilait perustuslain muutoksen yhteydessä käydään läpi. Yhden asian haluan vielä nostaa, kun huomaan, että on sekunti aikaa: tämä uhkaperusteinen rikostorjunta. Kuinka monessa eurooppalaisessa maassa uhkaperusteinen rikostorjunta on käytössä? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ministeri! Suomi tosiaan liittyi Naton jäseneksi kolmisen vuotta sitten. Tätäkään taustaa vasten ei voi olla pohtimatta sitä, että tässä meni nyt kolme vuotta hallituksella tämän asian tuomiseksi eduskuntaan. Ymmärrän sen kyllä, koska silloin, kun Suomi liittyi Natoon, yhdessä totesimme, että Suomi kuuluu Naton ydinpelotteen piiriin ja lainsäädäntö ei siihen estettä luo. Mielelläni kuulen nyt vielä, ministeri, teiltä hieman tarkemmin siitä, miksi oli tämä kolmen vuoden etsikkoaika hallituksella. Onhan selvää kuitenkin, että Suomella on ollut tämä pohjoismainen linja, johon olemme oman linjamme vetäneet, ja Islannilla on lainsäädännöllisiä esteitä ja rajoitteita ja muilla Pohjoismailla vahvoja julistuksia, valtiosopimuksiin liittyviä julistuksia. Arvoisa ministeri, miksi tähän meni kolme vuotta? Onko tällä asialla tosiasiallisesti niin kiire kuin ehkä on eri yhteyksissä annettu ymmärtää? [Puhemies koputtaa] Ministeri itsekin on sanonut, että asialla ei sinänsä kiirettä ole.

Arvoisa herra puhemies! Loppuvuodesta 2023 tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen tästä ahvenanmaalaisten ihmisten mahdollisuudesta osallistua maanpuolustustyöhön. Ahvenanmaalaisten miesten asevelvollisuutta rajoittaa itsehallintolaki, ja ahvenanmaalaisten kotiseutuoikeus käytännössä esti — tai vielä tällä hetkelläkin estää — ahvenanmaalaisten miesten osallistumista aseelliseen palvelukseen täällä mantereella, mutta nyt tällä lailla tämä ongelma korjataan. Olen siltä osin hyvin iloinen ja tyytyväinen, että hallitus tähän lakiesitykseen lähti, ja olen tätä hyvin lämpimästi matkan varrella luonnollisesti myös kannattanut. Tämä antaa myös hyvän kuvan siitä, että maanpuolustukseen liittyvä työ ei ole sidottu kotiseutuun, ei kaupunkiin tahi maaseutuun, eikä tässä tapauksessa enää edes Ahvenanmaan itsehallintoon, vaan jokaisella asevelvollisuusikäisellä Suomen kansalaisella on mahdollisuus antaa myös oma panoksensa asevelvollisuuteen. Tässä kollegojen puheenvuoroissa tuli monta muutakin hyvää asiaa esiin, muun muassa tämä diabeetikkojen mahdollisuus osallistua palvelukseen. Toivoisin, että vielä tätä asiaa tällä hallituskaudella tarkasteltaisiin. Tiedän, että muun muassa puolustusvaliokunnan yhteydessä eri kuulemisissa olemme usein myös asiaa läpikäyneet. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kumpikin käy. [Naurua] On tärkeä aihe meillä tänään käsittelyssä. Köyhyys välikysymysteemana on äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen, ja köyhyydellä on monet kasvot. Itse sain työskennellä ennen kansanedustajan tehtäviä vuosien ajan pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten ihmisten työkeskuksen vetäjänä, ja näin nämä köyhyyden monet kasvot näiden vuosien aikana. On erinomaisen suuri epäonnistuminen ministeriltä tämän lausahduksen kautta — tai sitten pahimmassa tapauksessa se kuvaa myös hallituksen ajattelua, tässä kokoomuksen varapuheenjohtaja Partanen taisi jo vähän tähän suuntaan viitata — puhua työttömistä ihmisistä naapureina, jotka jäävät nukkumaan. Itse sillä työurallani en tavannut yhtään työtöntä ihmistä, joka olisi omasta tahdostaan halunnut jäädä työttömäksi. Joka vuosi työllistimme kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä. Itse 90-luvulla työelämään valmistuneena kohtasin pätkätyöt ja köyhyyden, niin kuin koko ikäluokkani, joka työelämään silloin pyrki. Työttömyyttä pitää käsitellä arvostavalla tavalla. Työttömyydessä puhutaan köyhistä ihmisistä, ihmisistä, [Puhemies koputtaa] jotka ovat jo yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Itsekin liityn tähän edustaja Kaarisalon fanikerhoon — kai voi jo sanoa niin, kun oikealta laidalta tänne vasemmalle laidalle ja vielä keskeltä kehuja tulee. — Meillä kuntapäättäjillähän on kokemuksia pitkistä kaavoitusprosesseista, mutta tässä on huomionarvoista myös se, mitä edustaja Bergbom sanoi yrityksen toiminnan käynnistämisestä, esiselvitysvaiheesta aina sinne kaavanhakuprosessin alkuunkin asti, että sekin on osa mittavaa sijoituspäätöstä. Ja tietenkin loppupäässä on vielä hallinto-oikeuteen ja mahdollisesti vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusprosessit, jotka vievät näitä kaavoituksia pitkälle. Voi olla, ja varmaan onkin, että Suomessa on eri kunnissa hieman erilaisia kokemuksia myös sitten kaavoitusprosesseista tai paikalliset oikeusasteet käsittelevät asioita nopeammin tai sitten vastaavasti on hyvin monimutkaisia tapauksia, joidenka käsittely luonnollisesti kestää pitkään. Mutta ongelmahan tässä yhteiskunnassa ei ole se, että ihmisillä on oikeus valittaa — se on erittäin hieno oikeus, ja se kuuluu avoimessa demokratiassa myös tämmöisten perusoikeuksien joukkoon — vaan ongelma syntyy siitä, että asioiden käsittely oikeusasteessa ottaa aikaa. Se välillä myös nakertaa ihmisten luottamusta asioiden käsittelyyn, että prosessit ovat pitkiä ja vastausten saaminen oikeusasteessa kestää. Se on tietenkin myös sitten resurssikysymys, millä tavalla huolehditaan siitä, että vaikkapa hallinto-oikeudella tai korkeimmalla hallinto-oikeudella on riittävät resurssit, jotta myös kaavoituksista tulleet valitukset pystytään asianmukaisesti ja nopeasti käsittelemään.