Kosonen Hanna

Arvoisa rouva puhemies! Te, valtiovarainministeri Purra, sanoitte, että ensi vuoden budjetissa on mittavasti kasvua tukevia investointeja ja erityisesti itäinen Suomi korostuu. Mainitsitte esimerkkeinä Ylämyllyn liittymän ja Karjalan radan. Haluaisinkin nyt kuulla ministeri Ranteelta tarkennuksen, kun olen itse laskenut, että Karjalan rataan piti tulla 215 miljoonaa tällä hallituskaudella — se lukee hallitusohjelmassa — mutta ensi vuosi mukaan lukien se tulee olemaan 110 miljoonaa yhteensä. Eli missä on 115 miljoonaa euroa Karjalan radasta? Muutenkin kieltämättä odotimme itäisessä Suomessa tältä budjetilta todella paljon muutakin kuin sitä, että saamme joitakin samoja etuja kuin mitä muu Suomi on saanut. Tässä on juuri toisteltu, [Puhemies koputtaa] että raja on kuitenkin 1 300 kilometriä, [Puhemies koputtaa] ja se raja on siellä itäisen Suomen puolella.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien tilanne on pitkään ollut haastava, ja viime aikoina kannattavuus on entisestään heikennyt. Nyt olemme kannattavuudessa Euroopan heikoimmalla sijalla. Olen pitkään miettinyt tätä tilannetta, miten se onkaan mahdollista, kun Suomessa ruoka on kuitenkin Euroopan keskiarvoa 10 prosenttia kalliimpaa ja ruokakauppa on yksi Euroopan kannattavimmista. Kun normaali ruokakaupan kannattavuusaste maailmalla on noin neljä prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa se on jopa seitsemän prosenttia. Eli joku muu taitaa ottaa voitot. Suomeen mahtuu yksi puheenaihe aina kerrallaan, ja kestosuosikki vuodesta 2022 on ollut turvallisuus. Siltikään, huolimatta tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta, jossa uhkia on ja epävarmuutta on joka suunnassa, maataloustuottajien tilannetta ei ole parannettu, vaikka varmasti moni ymmärtää, että ruoantuotanto, jos mikä, on suomalaisille elintärkeää erityisesti kriisien keskellä. Huikean kannattava ruokakauppa ja huoltovarmuustilanne, nämä eivät ole tilannetta muuttaneet mutta eivät myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Tyynellä valtamerellä on voimistumassa super El Niño, joka saa lisäpoweria ilmastonmuutoksen lämmittämistä merivesistä. On ennustettu, että jo tämän talven El Niño seurauksineen voi romahduttaa ekosysteemejä ympäri maailman. Kun ekosysteemi romahtaa, se tarkoittaa sitä, että siellä seudulla ei enää ruokaa tuoteta ainakaan samassa mittakaavassa ja olomuodossa kuin aikaisemmin. Ylös nostaminen jossain toisessa muodossa voi kestää todella kauan. Tulee ruokapula. Toinen viime aikojen ilmentymä on esimerkiksi Nepalissa, jossa todistimme valtaisaa tulvaa, joka sekin aiheutui sään lämpenemisestä. Tämä alue Himalajan vuorilta tulevien jokien myötä ruokkii valtaisan joukon ihmisiä, puhutaan jopa miljardista. Mikäli tämä alue Himalajan jäätiköiden kuihtuessa jää ilman ruokaa, tulee valtava ruokapula myös sinne, ja tämä kaikki vaikuttaa myös Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä — nämä kolme asiaa, mitä tässä juuri luettelin — että jos nämä eivät herätä meitä siihen, miten valtavan tärkeä suomalainen ruuantuotanto on ei vain meille vaan ympäröivälle maailmallekin, niin ihmettelen sitä kyllä hiukan. Tämän kaiken pitäisi herättää meidät todella nopeasti. Meidän on todella saatava ruuantuottajien tila paremmalle tolalle ennen kuin heitä ei ole enää niin paljon jäljellä, että voimme omasta huoltovarmuudestamme pitää huolta. Tähän muun muassa auttaa polttoaineiden hinnan laskeminen, tämä on ihan kansallinen tarve, ja edelleen ruokakaupan suitsiminen. Kiitän siitä ministeri Essayahia, että hän on jatkanut näitä toimia, joita ministeri Leppä jo aloitti, mutta selvästikään vielä ei ole tehty riittävästi, koska tilanne on edelleen aika lailla sama kuin aina aikaisemminkin. Jos ei ole meillä ruuantuottajia, niin meillä ei ole kyllä suomalaista ruokaakaan.

Arvoisa puhemies! Kuulostaako tutulle? Leipään käytetään vettä, suolaa ja luomuruisjauhoja, ja leivässä käytettävä hapanjuuri on jo 57 vuotta vanha — mutta tämän leivän hinta onkin 52 euroa. Sitä myydään New Yorkissa itävaltalaisen kauppiaan myymänä. Kysynkin ministeri Essayahilta, koska tämäkin tämmöinen luomuruisleipä on kyllä ihan meidän ominta ruuantuotantoa ja meillä on ehkä jopa vähän vanhempia hapanjuuria: mitä tälle suomalaisen ruuan arvostukselle on tehty aikanasi? Ajattelen, että siinä voisi olla aika paljon lisää vientiarvoa, kun arvostettaisiin sitä täällä kotimaassakin oikein kunnolla.

Arvoisa puhemies! Ensin tämmöinen ihan käytännöllinen kysymys: Näitä ilmastovuosikertomuksia tehdään nyt tällä hetkellä joka vuosi, ja tiedetään hyvin, että hallinnossa on aika paljon tekemistä tässä vuosikertomuksessa. Jos minäkin ajattelen meidän valiokunnan työtä, niin minusta melkein tuntuu, että just äsken käsiteltiin tämä edellinen. Miten suhtaudutte siihen, voisiko tämä vuosikertomus ilmestyä kahden vuoden välein? Se olisi kahden vuoden kertomus, jotta saisimme niitä käsiä siihen käytännön tekemiseen. Sitten toinen asia: Meillähän on kiertotalouteen tosi isot tavoitteet, myös EU:lla on tosi isot tavoitteet, ja ihan tässäkin semmoinen käytännöllinen kysymys: Eli Suomikin ajaa kovasti tätä tuotteiden korjattavuutta ja sitä vahvistavaa lainsäädäntöä. Kun nyt on kuitenkin ollut tuolla medioissa siitä, että viranomaisohje sähköautojen kierrätysakkuja kohtaan tulisi olemaan sellainen, [Puhemies koputtaa] että ne luokitellaan jäteakuiksi, niin mitä tälle ollaan tekemässä, että niitä voi edelleen käyttää uudelleen eikä tarvitse ostaa uusia?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Heinoselle tästä vertauksesta Olympiastadioniin: Ajattelen kyllä, että tässä on kaksi hyvin erilaista hanketta käsillä. Olympiastadion on kuitenkin Museoviraston suojelema arkkitehtuurinen ikoni ja urheilun kansallinen näyttämö, julkinen rakennus Helsingissä. Siinä nimenomaan oli niin, että valtion tuki on toinen puoli ja Helsingin tuki on toinen puoli — täysin julkinen hanke. Sitä ehdollisuutta ei minusta tässä kohtaa oikein voi tähän yksityiseen Garden Helsinkiin verrata millään tavalla. Sitten toinen asia, mistä varmasti te, Heinonen, kohta alatte puhua, nimittäin liikuntaneuvoston pöytäkirjoista ja siitä, että siellä ilmeisesti vuodelta 2023 lukee, että tämä on merkitty valtakunnalliseksi hankkeeksi. Mutta minusta olisi ollut kiinnostavaa nähdä, jos tämä prosessi olisi mennyt sillä tavalla kuin kuuluisi mennä, että liikuntaneuvosto olisi esimerkiksi arvioinut näitä erilaisia areenahankkeita ja myös sitä suhdetta, mikä tässä nyt on, eli 35 miljoonaa tähän Garden Helsinki ‑hankkeeseen ja 15 miljoonaa kaikkeen muuhun suomalaiseen liikuntapaikkarakentamiseen, koska olette, hyvä hallitus, leikanneet sieltä puolet pois. Mitä liikuntaneuvosto olisi tähän sanonut? Olisiko se sanonut myönteisesti, niin kuin hallitus näki, että tämä on myönteisen päätöksen arvoinen Garden-hanke, vai olisiko joku muu areenahanke ollut parempi? Tämän minä olisin liikuntaneuvostolta halunnut kuulla, mutta sitä ei kyllä pöytäkirjoista löydy.

Arvoisa puhemies! Seitsemän tuntia ja 40 minuuttia olen odottanut, ja kun nyt sain puheenvuoron, niin aion tämän myös käyttää. 12 tuntia 40 minuuttia sitten lähdin Saimaan rannalta tänne tärkeään keskusteluun. Tässä keskustelussa ei todellakaan ole kysymys siitä, etteikö Suomi tarvitsisi kulttuuri- ja urheilutapahtuma-areenoita. Niitä todella tarvitsemme ja tapahtuma-alaa, luovaa alaa ja niiden vauhdittamista. Näkisin myös niin, että kyse ei ole myöskään viestintäongelmasta. Ehkä tässä ongelma on se, että tästä on hieman vaikea viestiä sillä tavalla, että prosessi ja päätöksenteko olisivat olleet onnistuneita. Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salminen on todennut, että kun vakiintuneita menettelytapoja ei julkisissa rahoitusprosesseissa käytetä, korruption vaara kasvaa. Salminen on myös todennut, että kun päätökset tehdään pienessä piirissä vahvojen henkilökohtaisten suhteiden varassa ja dokumentaatio puuttuu, kyseessä on varoitusmerkki korruptiosta. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeessa vakiintuneita menettelytapoja ei noudatettu. Hanke tuli puheenjohtajien pöytään suoraan ilman ministeriöiden valmisteluja, mikä toki on yllättänyt muiden areenahankkeiden valmistelijat. Päätös tehtiin siitäkin huolimatta, että valtiovarainministeriön taustapapereista löytyy, ettei hanketta voi edistää, koska ei ole vertailuja muihin hankkeisiin eikä riittäviä vaikutusarvioita. Päätös on tehty puheenjohtajapöydässä, jossa eivät esimerkiksi kyseisten alojen ministerit ole istuneet. Ja vaikka kerrotte nyt, ettei asiassa ole mitään salailtavaa, kaikki on avoimesti tiedossa, niin yritän silti nyt tässä esittää uuden kysymyksen. En tiedä, onnistunko. Se voi olla vähän vaikeaa. [Petteri Orpo: Kokeillaan!] — Kokeillaan. Eli meillä on tiedossa, että tästä Garden-hankkeesta on olemassa lyhyt PowerPoint-esitys. Kuulisin mielelläni, onko todella ainut hakemus Garden-hankkeesta juurikin tämä PowerPoint, joka on tiedossa, vai onko jotakin muuta. Nimittäin juurikin kuulimme hyvän selvennyksen ministeri Poutalalta näistä normaaleista toimintatavoista eli liikuntapaikkarakentamisesta, jossa jokaiseen liikuntapaikkarakentamisen hakemukseen on kuvattava muun muassa tavoitteet, tarve alueelle, käyttäjäryhmät ja käyttöastearvio, kustannusarvio, rahoitussuunnitelma, toteutusaikataulu, omistus- ja hallintamalli, esteettömyys ja saavutettavuus ja niin edelleen ja niin edelleen. On aivan selvää, että minkään kaupungin esimerkiksi uimahallin valtionapuhakemus ei lyhyeen PowerPointiin mahdu, vaikka siinä puhutaan korkeintaan ihan miljoonasta tai muutamasta miljoonasta, joka on silloin jo iso liikuntapaikkatuki meidän valtiolla. Tässä kyseessä oli kuitenkin 35 miljoonan myöntö. Gardenista tehtiin ehdollinen päätös, eli hallitus toimii tässäkin eri tavalla kuin normaaleissa käytäntömalleissa. Yleensähän hankkeen täytyy olla arvioitavassa kunnossa ennen kuin siitä päätetään mitään, ja nyt tehtiin päinvastoin. Olette, pääministeri Orpo, sanonut, että ymmärrätte, että tämä ei oikeasti näytä hyvältä. Ymmärrättekö kansalaisten näkökulmasta, että edellä kuvatun perusteella syntyy vaikutelma erityiskohtelusta, Garden-hankkeen taustalla kun on useita kokoomuslaisia vaikuttajia ja vaalirahoittajia? [Ben Zyskowicz: Kuten?] Arvoisa puhemies! Meillähän on hyvät käytänteet ja vakiintuneet mallit, joiden avulla näitä isoja hankkeita, myös tapahtuma-alan areenahankkeita, voitaisiin käsitellä. Hallitus ei ole suoraan sanonut, että prosessissa olisi tapahtunut virhe. Olette, arvon ministerit, puhuneet normaalista toimintatavasta, mutta jokin on kuitenkin viikossa muuttunut, koska nyt pääsen kiittämään teitä, hyvä hallitus, että näitten viikkojen myllytyksen jälkeen aiotte vertailla suomalaisia areenahankkeita, niiden vaikutuksia, taloudellisia menestysmahdollisuuksia, selvästikin tuoda mahdollisuuden sitten seuraavalle hallitukselle tehdä päätöksiä hyvien menettelytapojen ja avoimen ja demokraattisen prosessin kautta. Mutta tämä kaikki olisi pitänyt tehdä jo ennen Garden Helsinki -päätöstä. Arvoisa puhemies! Suomi on hyvä maa. Olemme avoin, meillä on hyvä hallinto, ja maassamme pyritään oikeudenmukaisuuteen. Näistä kolmesta mikään ei säily, jos niistä ei pidetä huolta. Siksi tämä keskustelu on äärimmäisen arvokas ja tarpeellinen, ja kiitän tästä puhemiestä, hallitusta ja koko eduskuntaa. [Ben Zyskowicz: Oli aika rakentava puhe!]

Arvoisa puhemies! Vielä lisäisin keskusteluun lisää maustetta tästä omalääkärimallista. Eli hyvin suuresti hallitus on satsannut näihin yksityisiin lääkäripalveluihin, yli 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja toisaalla on tämmöinen oliko reilun 40 miljoonan euron panostus, kertaluontoinen panostus omalääkärimallin kehittämiseen hyvinvointialueilla. On laskettu, että jotta koko maassa saataisiin omalääkärimalli käyntiin, se olisi jotakin 160—170 miljoonan euron luokkaa. Eli aika lähelle päästäisiin sillä, että kun tähän yksityiseen terveydenhuoltoon satsattu 100 miljoonaa laitettaisiin sinne omalääkärimalliin julkiselle puolelle, niin tämä saataisiin oikeasti joka puolella Suomea käyntiin. Tässä yksityisten terveysjättien tukemisessa ei ole ongelmallista ainoastaan se, että nämä rahat ovat pois tältä omalääkärimallilta, vaan myös se, että hoidon jatkuvuushan tässä ei tule toteutumaan, vaikka yli 65-vuotiaat saattaisivat nopeammin päästä hoitoon. Tulee tunne, että tässä ei edes haluta kehittää näitä julkisia terveydenhuoltopalveluja, koska silloin pystyttäisiin myös pitämään nämä lääkärit siellä julkisella puolella ja saamaan lääkäreille houkuttelevammaksi se julkisen puolen työ. Mutta nyt kun tuetaan yksityisiä jättejä, niin sitten nämä lääkärit valuvat sinne yksityiselle puolelle ja vuokralääkäriongelma vain pahenee. Toinen asia, mihin haluan vielä kiinnittää huomiota, on tämä aina yksinkertainen ratkaisu tähän monimutkaiseen ongelmaan: laitetaanpa alueita yhteen, niin sitten saadaan hienosti säästöjä. Hyvinvointialueet eivät kyllä tätä kannata, mitä heidän kanssaan olen käynyt keskusteluja. He ovat juuri päässeet käyntiin tämän soten osalta, ja he todella toivovat sellaista ennakoitavaa rahoitusratkaisua, ennakoivaa näkymää, mitä on tulossa. Edustaja Viljanen piti hyvän puheen myös siitä, että siitä hyvästä toiminnasta ja kehittämisestä pitäisi palkita. Olen siitä aivan samaa mieltä. Tämä alueiden yhteenlaittamisella uhkailu ei kyllä sitä hyvää näkymää ja tulevaisuutta ja tekemisen halua edistä, mutta se kuuluu politiikkaan, että monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Tämä on yksi niistä suosikeista joillakin puolueilla.

Arvoisa rouva puhemies! Leikkauslakihan tämä on. Vuonna 2029 se toteutuu 390 miljoonan euron leikkauksena hyvinvointialueiden rahoituksesta. Sillä tavalla olisi todella kunnollista, jos hallituspuolueet tunnustaisivat tämän leikkauslakina ja nämä muutkin leikkaukset, joita hallituspuolueet ovat tehneet hyvinvointialueille, koska nämähän pakottavat hyvinvointialueet tekemään niitä vaikeita ratkaisuja, joista olisi ihan syytä oikeasti täällä hallituspuolueiden itse osoittaa, mitä velvoitteita vähennetään hyvinvointialueilta. Tällä rahoituksella ei kaikkea pystytä järjestämään. Näitä velvoitteitahan voi olla esimerkiksi vanhustenhoito, tai jos katsotaan esimerkiksi syöpähoitoja, joissa Suomi on tällä hetkellä jo jäljessä muita meidän verrokkimaita, niin olisi hyvä myöntää, että hallituspuolueet eivät myönnä riittävästi rahoitusta tälle kaikelle ja siten nämä ovat tässä tilassa kuin missä ovat. Se olisi kohtuullista ja rehellistä. Tässä rahoituslaissa on ongelmia. Se on huomattu. Sitä ei varmastikaan kukaan tässä salissa kiellä, mutta eipä tässä salissa ole koskaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa tälle pohjalle, mikä meillä nyt on. Tämä rahoituslakipohja, millä nytkin mennään, on se sama kuin silloin Sipilän hallituksen aikaan. Se ei huomioi ennalta kovinkaan hyvin niitä muutoksia, mitä sitten alueilla tapahtuu, ja esimerkiksi asukasmäärien muutokset vaikuttavat todella isosti. Varsinkin meillä siellä itäisessä Suomessa tai niillä alueilla, joilla väki vähenee, ne tekevät todella vaikeaksi hyvinvointialueiden palveluiden järjestämisen sitten rahoituksen osalta. Rahoitus tippuu rajusti. Kukaan meistä ei myöskään ymmärtänyt viime kaudella juuri tätä palveluntarvepuolta eli sitä, kuinka esimerkiksi nämä diagnostiikkatiedot tultaisiin kirjaamaan. Se tarkoitus ei varmasti tässä salissa kyllä ollut tätä rahoituslakia säädettäessä. Eli tällä hetkellähän nyt kisataan siitä, kuinka saadaan sitä rahoitusta mahdollisimman hyvin, ja sillä tavalla sitten kirjataan niitä diagnostiikkatietoja, ja tähän emme kyllä todellakaan pyrkineet. Ennaltaehkäisy oli todella iso ja tärkeä asia sotea säädettäessä viime kaudella, ja nyt nämä lait jopa kannustavat säästämään tästä ennaltaehkäisevästä työstä. Se ei ollut myöskään tarkoitus, eli korjattavaa kyllä piisaa. Alueelliset erityispiirteet pitäisi ottaa paljon paremmin huomioon, ja myöskin eliniänodote — demografia ja sosioekonominen asema eri alueilla, kuten talouspoliittinen arviointineuvostokin on näistä todennut. Jos mennään tähän kyseiseen lakiin, joka on nyt täällä salissa käsittelyssä, niin ei voi kuin ihmetellä, että tässä on keksitty tämmöinen uusi termi, ”saaristoinen hyvinvointialue”, joka muuttaa sitten saaristolakia. Tietysti tälleen saaristoisesta maakunnasta, Suomen saaristoisimmasta maakunnasta, Etelä-Savosta tulleena ajatus tietenkin oli, että tämähän varmaan on hyvä asia meillekin, ja samoin varmasti varsinaissuomalaiset ajattelevat, että tämä on hyvä asia, kun tulee saaristoinen hyvinvointialue, joka ottaa sitten meidän olosuhteet ja kausiasukkaat paljon paremmin huomioon. Meillä Etelä-Savossa on 45 000 kausiasukasta, ja on erittäin rikkonainen se alue, tosiaan kaikkein saaristoisin maakunta Suomessa. Ja kuinka kävikään? Etelä-Savo ja Varsinais-Suomi menettävät tämän lain seurauksena. Aivan käsittämätön asia. Tämä on jotenkin hyvin vaikea ymmärtää, ja olisikin kiinnostavaa kuulla hallituspuolueiden edustajilta, miten tämä on mahdollista, että halutaan saaristoinen hyvinvointialue saada lakiin ja sen jälkeen kaikkein saaristoisimmat alueet Suomessa menettävät rahoitusta. Minä en pysty käsittämään tätä asiaa. [Markku Siponen: Seuraavassa puheenvuorossa kuullaan!] Sitten toinen asia, mikä tässä vähenee ja millä perusteella leikataan, on se, että leikkaus kohdistuu nimenomaan palvelutarpeen kasvuun. Eli niiltä alueilta, joilla on ikääntyviä ja joilla on sairastavuutta ja joilla tämä palvelutarve kasvaa, leikataan enemmän. Tämäkään ei mene minun ymmärrykseeni aivan kauhean helposti, ja toivoisinkin, että tästäkin saataisiin vielä täällä nyt selvitystä, miksi tämä on tällä tavalla sovittu siellä hallituksessa tehtävän. Tätä on kyllä hyvä ja helppo oppositiossa taas vastustaa. Olisi tosi mukavaa olla jonkun hallituksen soteasian puolellakin joskus. — Jäänpä kuuntelemaan nyt sitten seuraavaa puheenvuoroa. Sieltä varmasti tulee vastaukset.

Arvoisa puhemies! Luonnon monimuotoisuushan on meille elintärkeä asia, elinehto, ja siksi tämä ennallistamisasetus on ihan tärkeä asia sinänsä, mutta me kysymmekin täällä keskustassa, kuka tästä suunnitelman sisällöstä pääsee päättämään, ja nyt juuri kuulimme kaksi eri näkökulmaa. Eli pääministerillä oli näkemys, että kyllä me täällä eduskunnassa siitä sisällöstä pääsemme päättämään, mutta jos ymmärsin oikein, niin ministeri Multalalla oli erilainen näkemys. Itse asiassa tämä hallituksen esitys siitä ennallistamissuunnitelman prosessista on nimenomaan se, että se suunnitelma ei tule tänne eduskuntaan vaan valtioneuvosto itse päättää siitä sisällöstä lopullisesti. Me keskustassa toki näemme, että kansanvallan kannalta olisi äärimmäisen tärkeää tästä 10—30 miljardin euron kokonaisuudesta saada täällä eduskunnassa myös päättää. Kysynkin: olisiko mahdollista muuttaa tätä prosessia?

Arvoisa puhemies! On tosi hieno asia, että sitä talouskasvua on nyt orastavasti olemassa, mutta emmehän olisi tässä liiallisen alijäämän keskustelussa, jos hallituksen omat tavoitteet olisivat toteutuneet. Valitettavasti ne eivät nyt tule toteutumaan. Me ollaan yhteisen asian äärellä. Tämä velkajarrukeskustelu on tärkeä, mutta sekin tavallaan jo sanana tuskin juurikaan luo toivoa. Pitäisi enemmänkin puhua jostain kasvukaasusta ja niistä asioista, jotka todella veisivät toiselle uralle tämän koko meidän maan. Sen kasvun taustalla on paljon muitakin asioita kuin se, miten pelkästään yritysverouudistukset tai tämmöiset tehdään. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän yhteiskunnan menoista mielenterveyteen kuluu 11 miljardia euroa, ja tämä ura on kasvava sillä tavalla, että kymmenen vuoden päästä se voi olla 16 miljardia euroa. Jos esimerkiksi näihin mielenterveyshaasteisiin ei oikeasti ruveta ottamaan vakavasti toimia, [Puhemies koputtaa] nämä meidän ongelmat tulevat olemaan todella isoja tässä maassa.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme ja varsinkin hallitus on satsannut tutkimukseen ja kehitykseen tällä kaudella tosi hyvin, mikä on hieno asia. Ajattelen myös, että lämmitys on meillä kuitenkin aika iso päästölähde vielä — sähköntuotannossahan me ollaan jo hyvällä tolalla — ja tietysti tämä rakennusten lämmitys kuuluukin tähän KAISUun. Millä tavalla voidaan vielä paremmin tutkimusta ja kehitystä lisätä sillä alalla, niin että päästäisiin täysin uusiutuviin, päästöttömiin lämmitysvaihtoehtoihin ja samalla nimenomaan, niin kuin tässäkin selonteossa nyt on puhuttu huoltovarmuudesta, kotimaisiin vaihtoehtoihin sen osalta? Tässähän on hyviä suomalaisia lähtöjä. Esimerkiksi hiekkaan sidotaan lämpöä ja sitten otetaan se käyttöön, kun tarvitaan. Näitä monia innovaatioita on, mutta olisi kiinnostavaa kuulla vielä lisää.

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Fagerströmin ajatukseen siitä, että AMOCin heikkeneminen voi olla tämmöisiä ihan luonnollisia vaihteluita: Kyllä tieteellisissä julkaisuissa erityisesti ilmastonmuutos on todettu syyksi. Yksi osa on tietenkin se, että kun jäätiköt siellä pohjoisella pallonpuoliskolla sulavat ja sieltä makeaa vettä virtaa mereen, niin se heikentää näitä merivirtauksia, ja sehän johtuu siitä, kun maapallo lämpenee tosi voimakkaasti tuolla pohjoisessa. Olisin kysynyt ministeri Multalalta näistä esiin nostamistani peltojen hiilipäästöjen uusista tuloksista: ovatko nämä tulossa sitten Luken laskelmiin mukaan, ja missä aikataulussa ollaan? Muutenkin tästä olisi mukava kuulla.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutos oli vielä hetki sitten meille Pohjolan asukeille ehkä jonkinlainen kaukainen skenaario, mutta ei ole enää. Yksi huolestuttavimmista tieteellisistä havainnoista liittyy Atlantin meridionaaliseen kiertoliikkeeseen AMOCiin, josta Golfvirta on yksi olennainen osa. AMOC on jo heikentynyt, ja osittainenkin heikentyminen lisää sään ääri-ilmiöitä ja arvaamattomia talvia. Pohjois-Euroopan ilmasto voi kylmentyä jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua dramaattisesti. Yleensäkin erilaiset ilmastonmuutoksen vauhtia ennakoivat skenaariot ovat menneet uusiksi viime vuosina. Katastrofi etenee nopeammin kuin olemme aikaisemmin ajatelleet. Jos jokin on varmaa, niin ilmastonmuutoksen vauhdin ja ilmiöiden epävarmuus, mutta luonnonjärjestelmät eivät odota päätöksenteon aikatauluja. Tämän takia myös keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mietinnössä ympäristövaliokunta totesi, että kasvava epävarmuus tekee pitkäjänteisestä ja johdonmukaisesta ilmastosuunnittelusta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! KAISU on osa ilmastolain kokonaisuutta, ja sen tehtävänä on linjata, miten Suomi vähentää päästöjään päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, liikenteessä, maataloudessa, rakennusten erillislämmityksessä, työkoneissa sekä jätehuollossa. Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja on hienoa, että hallitus ei tavoitetta lähtenyt muuttamaan. Se on kunnianhimoinen tavoite, mutta ei saavuttamaton. Uusin KAISU osoittaa, että päästövähennykset ovat edenneet, mutta se tunnistaa myös nopeiden lisätoimien tarpeen. Ympäristövaliokunnassa oli yksimielisyyttä siitä, että Suomessa pitäisi siirtyä ilmastopolitiikassa yhden selkeän strategia-asiakirjan malliin nykyisen useamman asiakirjan sijaan. Toiseksi pitäisi olla hallituksille velvoittavaa antaa asiakirja kauden alussa, eikä kuten pääsi nyt tapahtumaan, että esimerkiksi nämä asiakirjat tulevat vasta hallituskauden lopulla. Suunnitelmien arvo mitataan lopulta niiden toimeenpanossa. Kyse ei ole yhdestä keinosta tai yksittäisestä luvusta vaan siitä, että päästövähennykset etenevät suunnitellusti, kustannustehokkaasti ja ennakoitavasti eri sektoreilla. Tämä on ratkaisevaa, jos Suomi aikoo saavuttaa tuon 2035-tavoitteen ja samalla säilyttää myös ilmastopolitiikan hyväksyttävyyden. Arvoisa puhemies! KAISUn selkeä viesti on, että liikenteen päästövähennykset eivät nykytoimilla riitä. Liikenne on taakanjakosektorin suurin päästölähde, ja ilman lisätoimia Suomi on vaarassa jäädä jälkeen EU:n 2030-velvoitteista. Tieliikenteen sähköistyminen etenee Suomessa liian hitaasti. Sähköautojen määrän kasvu ei tavoitteisiin nähden riitä. Hallitus on tehnyt toki myös kaikkensa, että suomalaiset eivät enää pyöräilisi, vaikka liikunnallisen elämäntavan piti olla hallitusohjelman mukaan kaikkien juttu. Biopolttoaineinvestoinnit eivät etene, ja jakeluvelvoitteen poliittinen epävarmuus hidastaa päästöjen vähentämistä. Biokaasu erityisesti on uusiutuva kotimainen polttoaine, ja se mahdollistaa huoltovarmuuden lisäksi myös maatalouden ravinteiden kierrätyksen sekä lannoituksen päästöjen vähentämisen. Ongelmana maatalouden päästöjen vähentämisessä on se, ettei päästöjen vähentämisestä ja erillistoimista aina palkita eikä toimia edes huomioida laskennoissa, joten teot riippuvat usein maataloustuottajien omasta innostuneisuudesta ja mahdollisuudesta toteuttaa ilmastotoimia. Ilahduttavaa on, että Ilmatieteen laitoksen uusien tutkimusten mukaan suomalaiset pellot sitovat hiiltä huomattavasti enemmän kuin nykyisin käytössä olevat laskentamenetelmät osoittavat. Menetelmät on tietenkin saatava nopeasti käyttöön, jotta maankäyttösektorin päästölaskelmat saadaan tutkitun tiedon tasalle. Tämä kaikki vaikuttaa myös tänne KAISUn puolelle biokaasun hyödyntämiseen ja tietenkin koko maatalouden hiilijalanjälkilaskentaan. Vielä on tekemistä myös rakennusten erillislämmityksessä, öljylämmityksestä muihin menetelmiin siirtymisessä sekä puurakentamisen lisäämisessä. Suomen voisi kuvitella olevan puurakentamisen mallimaa, mutta meillä on pitkä takamatka kirittävänä moneen verrokkiin verrattuna. Lainsäädäntöä on edelleen muutettava mahdollistavaksi. On aika saada kannustimet kattavasti kuntoon kaikilla päästösektoreilla. Eipäs—juupas-keskustelun sijaan pitää saada aikaan tekoja. Arvoisa puhemies! Viime vuosina ilmatilan ovat valitettavasti täyttäneet ohjukset, droonit ja turvallisuus, ja tämänkin käsittelyjärjestyksen määräsi se, että ensimmäisenä olivat nämä toisenlaiset asiat ja sitten lopuksi me. Muutaman maan sotiminen on lisännyt maapallon päästöjä järkyttävällä tavalla. Välillä vaikuttaa siltä, että olemme unohtaneet niin ilmasto- kuin monimuotoisuuskriisit. Vaikka haluan hiihtää tulevinakin talvina, AMOCin heikkenemisen myötä pitkää ja hyistä talvea en halua tapahtuvaksi. Ihmiskunnalla on kiire.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt varmasti kannattaisi rakentaa, mutta niin kuin tässä edellä jo kollegat ovat tätä kerranneet, myös kunnat ovat lamassa, niin kuin koko Suomi on lamassa. Kuntaverokertymät ovat alentuneet rajusti, ja sitten on isot leikkaukset tähän liikuntapaikkarakentamiseen. Tämä ei kyllä myöskään innosta kuntia hakemaan tätä liikuntapaikkarakentamisen tukea, koska ei ole kovin todennäköistä, että sitä tulee sitten saamaan. Nyt kun puhutaan näistä liikuntapaikoista ja siitä, että täytyy aina rakentaa kaikenlaista uutta, niin kyllä kieltämättä pitää olla myös siitä huolissaan, pitääkö aina jossain rakennuksessa tai olosuhteissa liikkua. Meillä on erittäin hyvät metsät, ja pyöräteitäkin on vielä olemassa, pallokenttiä ja vaikka mitä. Me keskitytään tässäkin salissa aika paljon siihen, että täytyy olla aina olosuhteet esimerkiksi lasten ja nuorten tai meidän aikuistenkin ympärillä ja vasta sen jälkeen sitä liikettä alkaa tapahtua, vaikka meidän pitäisi oikeasti keksiä ja miettiä niitä yhteiskunnan rakenteita, miten me saadaan meidät kaikki liikkumaan ihan ilman niitä niin sanottuja virallisia liikuntaolosuhteita. [Eduskunnasta: Se on totta! — Arto Satonen: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Juuri näin, kuten edustaja Suhonen hyvin otti esille, tämäkin kehysriihi toi taas myös suoraan liikuntaolosuhteisiin leikkauksia. Nämä kuntien valtionosuudet käyvät juuri sinne perusopetukseen, varhaiskasvatukseen, liikuntaan, kulttuuriin. Kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa tässä, millä tavalla ne pystyvät näitä liikuntamahdollisuuksia järjestämään. Näitä valtionosuusleikkauksiahan on tullut jo aikaisemminkin kunnille tämän hallituksen puolelta. Esimerkiksi on pakko taas nostaa, että tietyissä kunnissa on erittäin hyvät tuulivoimatulot, mutta esimerkiksi Itä-Suomessa tuulivoimaa ei pystytä rakentamaan ollenkaan, ja siitä kunnat eivät saa minkään valtakunnan tuloja, eivätkä ne niitä siten pääse myöskään käyttämään esimerkiksi liikuntaolosuhteiden parantamiseen. Eriarvoisuus kasvaa. Tässä esityksessä huolestuttavaa on tietysti se, että selvästikään semmoista pitävää suunnitelmaa ei ole, kuinka tämä alueellinen osaaminen liikuntapuolella sitten pystytään pitämään kasassa tässä maassa tämän esityksen läpimenon jälkeen, mikäli ja kun tämä valitettavasti varmasti läpi menee.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä liikuntalain muutoksessa ajatellaan niin, että se riittävä asiantuntemus sieltä alueilta tulisi esimerkiksi maakuntaliitoista, joissa ei varsinaisesti tätä liikunta-alan osaamista ole olemassa. Sitten siellä on myös kirjattuna ajatus, että valtion liikuntaneuvosto toimisi tämmöisenä alueellisena asiantuntijaneuvostona, mutta eihän valtion liikuntaneuvoston rooli ole olla alueellinen asiantuntijataho vaan nimenomaan asiantuntijataho liikuntaan liittyen. Sieltä valtion liikuntaneuvostosta on vielä tullut lausuntona, että esitystä nimenomaan kehitettäisiin näitten alueellisten liikuntaneuvostojen kautta eikä näin, kuten tämä laki nyt tulee tekemään, eli nämä alueelliset liikuntaneuvostot tulevat kokonaan lakkautumaan. Tässähän ei ole kysymys edes mistään säästöistä — eli on laskettu, että tässä voisi tulla 20 000 euron säästöt — vaan tämä on ihan tätä jo nähtyä jatkuvaa hallituksen keskittämispolitiikkaa, valitettavasti. Kannatan edustaja Siposen ehdotusta lakiehdotuksen hylkäämisestä ja lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Salissa on kuultu hallituksen ja opposition puolesta tästä keskustelua, mutta kannattaa katsoa noiden hallituspuolueiden edustajien näkemykset myös tuolta somen puolelta ja muista medioista, kuinka siellä vastustetaan tätä muutosta, joka on siis leikkaus, lähes 400 miljoonaa taas rahoituksesta pois. Tämä nyt viimeistään varmaan kertoo kaikille, että hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista, ja samalla hoitajia joudutaan irtisanomaan, lääkäreitä irtisanomaan ja palvelut heikkenevät. Tässä on samassa saaristoisuuden muutos, se, kuinka se vaikuttaa tähän rahoitukseen. Kuten edustaja Kallio tuossa jo totesi, Saimaan alue ja koko Järvi-Suomen suurin hyvinvointialue, joka Järvi-Suomessa sijaitsee, Eloisa, tulee menettämään tässä, vaikka meillä on kaikista hyvinvointialueista kaikkein eniten kausiasutusta, vapaa-ajan asuntoja, jotka kuitenkin menevät [Puhemies koputtaa] sitten hyvinvointialueiden piikkiin, varsinkin ensihoidon ja tuon sairaanhoidon osalta.

Arvoisa puhemies! Taide- ja kulttuurialan toimijoita ja myös harrastajia kohdellaan hyvin eri tavoin työttömyyspalveluissa. Esimerkiksi kymmenen vuotta työttömänä ollut harrastaa rumpujen soittoa bändissä, mutta työttömyysturvaviranomaiset näkivät hänet todellisuudessa musiikkialan yrittäjänä. Tästä uhkasi takaisinperintä 70 000—110 000 euron osalta. Tämä ei toteutunut, mutta hänet silti nähtiin sivutoimisena yrittäjänä, vaikka hän oli siis rummunsoiton harrastaja. Sitten toinen, sarjakuvapiirtäjä ja työtön työnhakija: Facebookissa hän on myynyt kerran puolessa vuodessa yksittäiskappaleita kirjoistaan omasta kokoelmastaan, ja hänet nähtiin ammattimaisena kirjanmyyjänä. Kuinka nämä käytännöt saataisiin samanlaisiksi koko Suomessa? Kuitenkin on tiedossa se, kuten täällä sanotaan, että kannusteiden pitää olla kunnossa ja ammattitaidon ylläpitämisen pitäisi olla sallittua, [Puhemies koputtaa] myös taidealojen harrastamisen. [Pia Lohikoski: Hyvä kysymys!]

Arvoisa herra puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä tärkeästä keskustelualoitteesta. Lastensuojelun kokonaisuudistus on käynnissä, ja on kuulunut huolia siitä, että siinä panostukset tulisivat siirtymään nimenomaan ennaltaehkäisystä ja kevyen tason huollosta sinne raskaampaan laitoshoitoon. On varmaan oikein kysyä, onko tämä suunta oikea. Raskaammasta laitoshoidosta on kerrottu, että siinä rajoitetaan yhteyttä läheisiin, rajoitetaan oikeutta liikkua, myös fyysiseen koskemattomuuteen tulee rajoituksia ja sivistykselliset ja kulttuuriset oikeudet voivat jäädä toteutumatta näillä lapsilla. Jopa alle 12-vuotiaita saatetaan ottaa tällaisiin laitoksiin ja sitten pitää heitä 18-vuotiaiksi asti. Missään kansainvälisissä tutkimuksissa näistä suljetuista laitoksista ei ole hyvää näyttöä vaan pikemminkin kielteisiä vaikutuksia. Onko tämä oikeasti se suunta, [Puhemies koputtaa] johon meidän tulisi mennä?

Arvoisa puhemies! On kiva kuulla, että täällä on näin paljon tälle meidän lakialoitteelle kannatusta. Olisin vielä tähän keskusteluun, jota ei ehkä tullut esille, nostanut täysi-ikäisyyden, josta olen kuullut joitakin nurinoita tai kysymyksiä, että voiko se olla voimassa myös täysi-ikäisillä, joita nyt sitten lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa myös on mukana. Mutta itse en kyllä näe hirmu suurta oikeudellista ongelmaa, onko täysi-ikäinen vai nuorempi, kun onhan meillä nyt muitakin lakeja ja sääntöjä ihmisten toiminnalle. Ihan täysi-ikäisillä myös, nuorilla, lapsilla, kaikilla on samat säännöt olemassa. Tässä ei pitäisi olla iällä väliä, vaan tietysti sillä, millä tavalla siellä oppilaitoksissa sitten tullaan toimimaan.

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on todella tarpeen. Se olisi ehkä voitu tehdä jo aikaisemminkin. Tästä on erittäin hyviä kokemuksia nyt perusasteen kännykkäkiellon osalta oppituntien aikana. Toki välitunneillakin voisi tämä sama kännykkäkielto olla ihan siellä laissa, niin jokaisen koulun ei tarvitsisi sitten erikseen sitä kieltä omilla järjestyssäännöillä. Tämä toisen asteen kännykkäkielto oppitunneilla on jo joissakin kouluissa, oppilaitoksissa toiminnassa, mutta me haluamme tällä lakiin kirjoitettavalla kännykkäkiellolla saada yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, kaikissa oppilaitoksissa opiskeleville nuorille häiriöttömään opiskeluun tunneilla. Tässä edustaja Siponen tosi hyvin luetteli niitä hyviä piirteitä, mitä kännykättömyys voi tuoda. Se, että siellä tunneilla on vähemmän häiriöitä, vähentää stressiä ja parantaa oppimistuloksia. Englannissa on tehty nimenomaan lukioasteella tutkimusta kännykkäkiellosta, kuinka siellä on toiminut, ja tuloksena on ollut, että se on parantanut erityisesti heikompien oppilaiden tuloksia. Tämä tulee tuomaan myös vähemmän kurinpidollisia tilanteita, kun säännöt ovat selkeät, että sitä kännykkää ei käytetä kuin oppimistilanteissa rehtorin tai opettajan luvalla, ja siten opettajille jää aikaa enemmän opetukseen ja näille opiskelijoille enemmän aikaa oppimiseen. Toivotaan tälle hyvää menestystä siellä meidän sivistysvaliokunnassa ihan senkin takia, että meidän kaikkien ruutuaika on aikamoinen myös täällä eduskunnassa, ja varmasti vähemmälläkin jokainen pärjäisi.

Arvoisa puhemies! Tällä liikuntalain muutoksella tullaan alueelliset liikuntaneuvostot lakkauttamaan, ja varmaan tässä uudessa rakenteessa pitää sitten miettiä niitä tapoja, millä tavalla tämä alueellinen ääni kuuluu. Luin esityksen perusteluja, ja nämä säästöt ovat toki vähäiset, 25 000 euroa, mutta sitten tämä tehtävä kuitenkin siirtyy sinne Lupa- ja valvontavirastoon, koska siellä annetaan lausuntoja, ja sitten myös maakuntaliitot tulevat näistä lausumaan, jos oikein ymmärsin. Tavallaan tämä tehtävä on olemassa, mutta siitä puuttuu jatkossa, ainakin vielä, rakenne, ja tietysti tällaista alueellista rakennetta kyllä toivon. Kysynkin siitä ministeriltä: onko teillä joitain ennakkoajatuksia, millä tavalla tämä tullaan hoitamaan? Kuitenkin sitä alueellista näkemystä todella tarvitaan, liikuntapaikkarakentamisessakin ja myös muissa liikuntaan liittyvissä päätöksissä. Sitä ei valitettavasti pelkästään valtion liikuntaneuvosto pysty antamaan. Olen itse ollut valtion liikuntaneuvoston jäsen, ja siinä jäsenistössähän ei niinkään sitä alueellista kattavuutta katsota, vaan kyllä sen tiedon esimerkiksi juuri näistä liikuntapaikkarakentamisen listoista pitää tulla sitten alueilta, sen, missä järjestyksessä niitä kannattaa lähteä toteuttamaan, mitkä ovat tärkeimmät liikuntapaikat juuri sille alueelle. Tähän liittyy tietysti se, että tämä hallitus on leikannut tosi rajusti liikuntapaikkarakentamisesta, eli näitä listoja ei juuri ole tällä kaudella tarvinnut edes tehdä, koska rahaa ei ole ollut. Mutta toivottavasti jatkossa näistä liikuntapaikoistakin pystyttäisiin pitämään parempaa huolta. Meillä on aikamoinen peruskorjaustarve. Vaikka Suomessa aika hyviä liikuntapaikkoja onkin, ympäri Suomea, niin ne tarvitsevat peruskorjausta, ja uusiakin paikkoja tarvitaan. No, tässä oikeastaan minun kysymykseni. Toivon, että se alueellinen näkökulma todella näkyy, niin että tämä ei olisi pelkästään keskittämistä, pienellä säästötvistillä.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja luotonannon saamisesta Suomessa ja siitä, kuinka se on aika lailla monella alueella talouskasvun hyvinkin näkyvä jarru — ei mikään näkymätön jarru vaan hyvin näkyvä — kun monet yritykset tai asunnonvaihdosta tai uuden kodin ostamisesta unelmoivat yrittävät käydä pankeissa hakemassa lainaa ja se ei vaan onnistu. Tämähän ei ole pelkästään näiden seutujen ongelma, joissa väki vähenee, vaan ihan tämmöisten kasvukeskustenkin reuna-alueilla omakotitaloja on vaikea ostaa. Samalla sitten saadaan asuntokauppa jumiin, mikä monella tavalla estää työn liikkuvuuden ja uuden elämän aloittamisen, ihan näitten oikeiden osaajien löytämisen oikeille paikoille, ja sitten tietysti toisena on tämä yritysten kasvun estäminen, koska ei pystytä investointeja tekemään. Eli toivottavasti tässä hallitus tekee kaikkensa, että kansalliset joustot pystyttäisiin näissä ottamaan käyttöön. Tässä Basel kolmosessa, lainsäädännössä, jota on vähitellen eri hallituskausien aikana tänne Suomeen tuotu, ongelmana on se, että se kohtelee koko Eurooppaa samalla tavalla ja se on luotu nimenomaan Etelä-Euroopan pieniä pankkeja varten, jotka eivät ole niin vakavaraisia. Sitten me täällä Pohjois-Euroopassa isojen vakavaraisten pankkien kanssa tästä samasta säätelystä kärsimme, ja juuri sen takia täällä Suomessa pitäisi kyllä kaikkien joustojen olla käytössä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ihan aiheestakin kehuttu terapiatakuuta ja sen saattamista voimaan. Siinä on hyvät tavoitteet, mutta jo silloin, kun terapiatakuuta tehtiin ja suunniteltiin, asiantuntijat varoittivat sen liiallisesta menetelmäkeskeisyydestä ja siitä, että se ei tavoita kauhean montaa lasta ja nuorta. Nyt on olemassa todisteita siitä, että tämä on käymässä toteen. Ennalta valikoidut hoitomuodot eivät sovellu kaikille, kun kaikille tarjotaan samaa hoitoa, ja sehän on aina sitten siitä tilanteesta kiinni lapsilla ja nuorilla, mikä tarve on. Nyt kysynkin: olisiko aika nopeasti uudistaa tätä terapiatakuuta siihen muotoon, että se todella toimisi?

Arvoisa rouva puhemies! Me mielellämme kannatamme hyviä hankkeita, mitä hallitukselta tulee, mutta ihan kaikki hankkeet eivät kyllä ole sen arvoisia. Ministeri Marttinen, te kerroitte, että työtön työnhakija voisi jatkossa opiskella, ja tämähän on hyvä asia. Mutta jos mietitään tätä kokonaisuutta, minkä olette tällä kaudella rakentaneet, eli romutitte aikuiskoulutustuen, ja sitten myös ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen osalta rahoitusta on muutettu sillä tavalla, että aikuisia opiskelijoita ja toista tutkintoa tekeviä ei oppilaitosten kannata ottaa enää opintoihin, niin kysymys tietenkin kuuluu: Millä tavalla tässä, kun työ muuttuu rajusti, tekoäly tulee ja alat muuttuvat, jatkossa voidaan uudelleenkouluttautua, vaihtaa uria, edetä uralla ja käyttää omaa osaamista ja nostaa sitä vaaditulle tasolle? Milloin esimerkiksi aikuiskoulutustuki oikeasti uudistuu ja tulee tänne saliin uutena takaisin?

Arvoisa puhemies! On tietysti hienoa kuulla, että tasa-arvolakiin on teossa muutoksia siten, että oikeasti työmarkkinoilla tasa-arvo voisi toteutua. Mutta ovathan nämä nyt todella ristiriidassa, tasa-arvolaki versus tämä työsopimuslaki, jota me esimerkiksi nyt tässä käsittelemme — ja jos vertaa sitten vielä esimerkiksi vientimalliin, aikuiskoulutustuen lakkauttamiseen ja yleensä näihin julkisen alan irtisanomisiin, mitä tämän hallituksen toimesta nyt tapahtuu, kun esimerkiksi hyvinvointialueilta leikataan kaksi miljardia euroa tällä kaudella. Mutta siitä on kiitettävä hallitusta, että nyt ollaan rehellisiä siinä, mitä tämä esitys tuo tullessaan. Kun sanotaan suoraan, että vaikutukset voidaan katsoa vähäisiksi, koska ne kohdistuvat naisiin ja etenkin synnytysikäisiin naisiin, niin minusta siitä on syytä kiittää, että tiedämme nämä tausta-ajatukset täällä esityksen taustalla. [Puhemies koputtaa] Mutta syntyvyyden tähden ja nuorten naisten tähden tämän ei pitäisi mennä läpi.