Lahdenperä Milla

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ytimenä on kysymys siitä, millä ehdoilla tiedettä saa tehdä Suomessa, millä edellytyksillä tutkija pääsee toteuttamaan tutkimustaan, miten tutkimuseettinen ennakkoarviointi järjestetään ja miten tutkimusaineistoja voidaan hyödyntää. Esitys koskettaa myös laajemmin tiedepolitiikkaa, tutkimusetiikan koulutusta, tutkimusinfrastruktuurin käyttöä ja Suomen kilpailukykyä tutkimusympäristönä. Tämä kokonaisuus kuuluu mielestäni luontevasti sivistysvaliokunnan asiantuntemuksen piiriin. Olisi siis loogista, että esitys lähetetään sivistysvaliokuntaan mietinnön laatimista varten ja lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Tämä ei tarkoita, etteikö StV:n asiantuntemus asian käsittelyn osalta olisi esityksen suhteen tarvittavaa. Toivon kuitenkin sivistysvaliokunnan jäsenenä, että myös SiV kuulee laajasti asiantuntijoita tästä kyseisestä rajapinnasta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tämän uudistuksen keskeinen tavoite on varmistaa, että taiteen perusopetus säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Jos pidämme kiinni yli 25 vuotta vanhoista rakenteista muuttamatta mitään, emme vastaa niihin haasteisiin, joita väestönmuutos, alueellinen eriytyminen ja lasten harrastamisen muuttuminen meille asettavat. On hyvä, että opetus säilyy tavoitteellisena ja jatko-opintoihin valmentavana koulutusmuotona. Samalla rahoituksessa huomioidaan jatkossa nykyistä paremmin oppilaat, opetuksen vaikuttavuus ja alueellinen saavutettavuus eikä ainoastaan opetustuntien määrä. Moni on ollut huolissaan yhden oppimäärän mallista, mutta itse näen siinä myös suuren mahdollisuuden: selkeämpi rakenne helpottaa perheiden, oppilaiden ja oppilaitosten toimintaa sekä vahvistaa koulutusmuodon asemaa koko Suomessa. Tärkeintä on, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus päästä laadukkaan taideopetuksen pariin asuinpaikasta riippumatta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikki alkaa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Siksi on tärkeää, että niiden vahvistamiseen kohdennetaan 50 miljoonan euron lisäys. Jos oppimisen perusta horjuu jo varhain, ongelmat näkyvät koko koulutuspolun ajan. Myös toisella asteella vahvistetaan oppimisen tukea ja kehitetään koulutusta vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Nuorilla pitää olla aito mahdollisuus löytää oma polkunsa ja rakentaa tulevaisuutta osaamisen kautta. Korkeakouluihin ei kohdistu leikkauksia. Indeksit huomioidaan täysimääräisesti, ja koulutus- ja osaamistason nostoon kohdennetaan yhteensä 100 miljoonaa euroa. Samalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa vahvistetaan merkittävästi. Yliopistojen tutkimukseen lisätään 39 miljoonaa euroa, ammattikorkeakoulujen tutkimukseen 15 miljoonaa, Suomen Akatemian tutkimusrahoitukseen pysyvä 55 miljoonan euron lisäys. Arvoisa puhemies! Nämä ovat investointeja siihen, että Suomi pärjää myös tulevaisuudessa osaamisella, tutkimuksella ja innovaatioilla. Ja toisin kuin täällä väitetään, tämä hallitus on satsannut koko hallituskauden ajan koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen peruskoulu on pitkään ollut tasa-arvon ja mahdollisuuksien kivijalka, mutta järjestelmä ei tällä hetkellä takaa kaikille lapsille riittäviä perustaitoja. Tämän tietävät opettajat, tutkijat ja perheet varsin hyvin. Tämän vuoksi Petteri Orpon hallitus on tehnyt jo useita koulutusta koskevia korjausliikkeitä. Tänään käsiteltävä esitys lähtee yhdestä yksinkertaisesta periaatteesta: jos siirrytään luokalta seuraavalle, on osattava sen luokan vähimmäistaso. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, ja juuri siksi on pysäyttävää, että nykyjärjestelmä ei tätä luotettavasti takaa. Perusopetuksen osaamistakuu lähtee yksinkertaisesta mutta ratkaisevasta periaatteesta: jokaisella nuorella on oikeus sellaisiin perustaitoihin, joiden varaan voi rakentaa jatko-opintoja ja omaa tulevaisuuttaan. Nykytilanne on epäreilu ennen kaikkea lapsille. Tutkimuksista tiedämme, että samalla osaamistasolla oleva oppilas voi saada eri kouluissa täysin eri arvosanan. Me tiedämme, että arvosanat ovat inflaation kourissa. Me tiedämme, että peruskoulusta voi edetä jopa ilman kunnollista lukutaitoa. Tämä ei ole yhdenvertaisuutta eikä lapsen etu. Tämä ei ole reilua myöskään niille nuorille, jotka hakevat samoihin jatko-opiskelupaikkoihin eri puolilta Suomea. Tässä esityksessä tehdään kolme olennaista asiaa: Ensinnäkin arvioinnin perusteet nostetaan lain tasolle. Arviointi sidotaan selkeästi tavoitteisiin ja kriteereihin, ei paikallisiin tulkintoihin tai koulukohtaiseen arviointikulttuuriin. Eli arvioinnista tehdään selkeämpää ja yhdenvertaisempaa. Oppilaan oppimista ja osaamista arvioidaan jatkossa entistä selkeämmin suhteessa oppiaineiden tavoitteisiin ja niistä johdettuihin arviointikriteereihin. Arviointi ei saa riippua koulusta tai kunnasta. Toiseksi vähimmäisosaaminen määritellään kansallisesti eli jokaisella on oikeus oppia riittävästi. Arvosanan on kerrottava todellisesta osaamisesta. Hyväksytyn ja hylätyn rajan on oltava selkeä ja sama kaikkialla Suomessa. Arvosanaan on voitava luottaa. Kolmanneksi uudistus tukee opettajien työtä. Nykyiset arviointikriteerit koetaan laajasti tulkinnanvaraisiksi ja raskaiksi. Osaamistakuu edellyttää, että opetussuunnitelman perusteissa tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään ja karsitaan. Tämä helpottaa arviointia ja antaa opettajille vahvemman tuen selkänsä taakse. Arvoisa puhemies! Uudistuksen ydin on siinä, että ongelmat tunnistetaan ajoissa ja niihin puututaan ajoissa. Tuki tulee aina ensin. Se on lapsen etu, ja se on myös opettajan etu. Vasta kun tukea on annettu riittävästi ja järjestelmällisesti, voidaan arvioida etenemistä. Osaamistakuu vahvistaa perusopetuksen yhdenvertaisuutta, lisää arvioinnin luotettavuutta ja tukee opettajia heidän perustehtävässään. Ennen kaikkea se varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus oppia toteutuu. Siksi tämä esitys on välttämätön, ja siksi sitä tulee tukea. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille tämän esityksen eduskuntaan tuomisesta. Kansalaisuus on side yhteiskuntaan, oikeuksia ja velvollisuuksia ja ennen kaikkea luottamusta. On vaikea perustella tätä järjestelmää, jossa kansalaisuuden saisi ilman, että ymmärtää yhteiskunnan pelisääntöjä, oikeuksia ja velvollisuuksia. Se ei ole reilua meidän yhteiskuntaa kohtaan eikä myöskään niitä kohtaan, jotka ovat tehneet työn kotoutuakseen, oppiakseen kielen ja rakentaakseen elämää Suomeen. Tämä esitys tuo selkeyttä. Kansalaisuus ei ole vain oleskelun kestoa vaan myös osoitus siitä, että ihminen kykenee toimimaan osana suomalaista yhteiskuntaa. Tämän uudistuksen rinnalla on hyvä huolehtia toimivasta kotoutumisesta, saavutettavasta koulutuksesta ja siitä, että jokaisella on todella mahdollisuus täyttää nämä vaatimukset. Tässä esityksessä on oikein oikea suunta. — Kiitos vielä ministerille.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Siksi on aivan oikein, että lainsäädäntöä päivitetään vastaamaan tämän päivän tarpeita. Tässä esityksessä ovat keskeisiä kolme asiaa. Ensinnäkin asevelvollisuusjärjestelmää ajantasaistetaan. Muutoksilla selkeytetään sääntelyä ja sujuvoitetaan prosesseja. Asevelvollisuuslain menettelyjä yksinkertaistetaan — esimerkiksi päätöksentekoa, ilmoituksia ja käsittelyjä — ja näin viranomaisilla on jatkossa paremmat mahdollisuudet hoitaa asioita sujuvammin ja nopeammin. Myös terveydentilan ja palveluskelpoisuuden arviointi tarkentuu tavoitteena, että oikeat ihmiset sijoittuvat oikeisiin tehtäviin ja olisi vähemmän tilanteita, jotka johtavat väärällä sijoittelulla keskeytyksiin. Toiseksi vahvistetaan yhdenvertaisuutta erityisesti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen osalta. On tärkeää, että palvelukseen hakeutuminen ja siellä toimiminen ovat mahdollisimman selkeitä, ennakoitavia ja tasapuolisia. Naisten vapaaehtoiseen palvelukseen liittyviä käytäntöjä yhtenäistetään asevelvollisten kanssa. Keskeyttämiseen ja palveluksen alkamiseen liittyviä pelisääntöjä selkeytetään. Kolmantena on kokonaisturvallisuuden näkökulma. Turvallisuusympäristö on muuttunut, ja siksi myös asevelvollisuusjärjestelmän pitää tukea paremmin reservin osaamista, valmiutta ja sijoittumista. On tärkeää, että koulutetaan ja että osaaminen pysyy myös käytössä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tällä esityksellä tavoitellaan sitä, että mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus päästä ensimmäiseen korkeakoulupaikkaan eikä paikkoja seiso varattuna ilman, että niitä oikeasti käytetään. Tällä hetkellä järjestelmässä on mahdollisuus pitää useampaa opiskelupaikkaa varastossa samaan aikaan, kun moni nuori odottaa ensimmäistä opiskelupaikkaansa. Tällä esityksellä tilanne muuttuu ja opiskelija voi pitää vain yhtä paikkaa kerrallaan hallussaan. Tämän esityksen keskeinen vaikutus perustuu siihen, että hakukäyttäytyminen muuttuu. Jatkossa opiskelupaikat kohdentuvat paremmin ilman opiskelupaikkaa oleville ja useampi pääsee opiskelemaan. Vaikutus voi olla määrällisesti maltillinen mutta suunnaltaan täysin oikea. Tämä esityshän ei estä edelleenkään kahden tutkinnon suorittamista, alanvaihtoa tai täydennyskouluttautumista, jatkuvan oppimisen periaatetta. Edelleen siirtohaut säilyvät, opintoja voidaan täydentää ilman uutta tutkintoa, avoin korkeakoulu ja ristiin opiskelu mahdollistavat joustavat ratkaisut. Korkeakoulut kehittelevät myös edelleen avoimen korkeakoulun opintotarjontaansa vastaamaan nykypäivän ja alueiden tarpeita. Tämä esitys on yksi osa laajempaa kokonaisuutta, jolla koulutustasoa nostetaan ja opintopolkuja sujuvoitetaan. Samalla tehdään myös muita konkreettisia toimia, kuten lisätään aloituspaikkoja erityisesti ensikertalaisille, kehitetään sotepalveluiden kaksoistutkintoja, sujuvoitetaan siirtymiä ja lisätään korkeakoulujen yhteistyötä, vahvistetaan jatkuvaa oppimista ja avoimen korkeakoulun opintosetelikokeilu antaa ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille mahdollisuuden aloittaa opinnot heti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ruokastrategiakeskusteluun kuuluu mielestäni myös koulutus, osaaminen ja tutkimus, ja pidän tärkeänä, että meidän koulutusjärjestelmä on ajan tasalla. Meillä on ajantasaista viljelyosaamista, teknologian käyttöä, liiketoiminnan osaamista vahvistetaan. Meillä on myös hyvin innovatiivinen ja tavoitteellinen, tulevaisuuteen katsova ote tutkimuksessa uusiin viljelymenetelmiin, parempien ja kestävämpien lajikkeiden kehittelyyn, ravinnekiertoon, pyrkimyksessä lannoiteomavaraisuuteen, ympäristötehokkuudessa, ruokaviennissä ja monessa muussa. Haluan osoittaa kiitokseni toisen asteen ja korkeakoulun koulutusjärjestelmälle ja myös tutkimusrahoitukselle, mitä sinne on saatu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä esitys on meillä sivistysvaliokunnassa juuri käsittelyssä. Tässä on tietysti monenlaisia kannanottoja, mutta nyt tärkein on tämä, että kun meillä on sairaanhoitajia, jotka ovat siis valmistuneet ensihoitajiksi, terveydenhoitajiksi tai kätilöiksi ja haluavat jatkossa vaihtaa sitä omaa koulutussuuntaa elikkä tavallaan täydennyskouluttautua, niin he joutuvat niin sanotusti aloittamaan alusta. He saavat kyllä hyväksiluettua koulutuksen aikana näitä aiemmin suoritettuja opintoja mutta sitten toisaalta vievät sen uuden opiskelijan paikan, koska heillä on jo se tutkinto. He pääsevät nyt sitten jatkossa nopeammin tämän täydennyskoulutuksen tekemiseen eivätkä vie sitä ensimmäistä paikkaa. Eli toisin sanoen he pystyvät opiskelemaan nopeutetusti siihen toiseen tutkintoon, vuodessa tai puolessatoista vuodessa riippuen siitä, mikä tutkinto on kyseessä. Lisäksi tähän tutkintotodistukseen tulee selkeästi, että he suorittavat sairaanhoitajakoulutuksen, jonka lisäksi he valmistuvat ensihoitajaksi, terveydenhoitajaksi tai kätilöksi. Tämä selkeyttää näitten koulutuksien kokonaisuuksia ja vie sitten uudelleenopiskelussa nopeammin siihen päämäärään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esityksen ydin on hyvin yksinkertainen: eli korkeakoulutuspaikat pitää kohdentaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti. Tällä esityksellä selkeytetään opiskeluoikeuksia ja otetaan käyttöön yhden samantasoisen tutkintoon johtavan opiskeluoikeuden periaate. Nykytilannehan on se, että osa opiskelupaikoista on niin sanottuja säilytyspaikkoja, eli saatu opiskeluoikeus pidetään varalla, mutta opintoja ei kuitenkaan edistetä, ja samalla moni ensikertalainen jää kokonaan ilman paikkaa. Tämä esitys ohjaa paikkoja niille, joilla ei ole vielä tutkintoa, ja se tukee koulutuspolkujen sujuvuutta ja nopeuttaa siirtymistä työelämään sekä nostaa myös korkeakoulutettujen määrää. On myös hyvä muistaa, että se ei estä alan vaihtoa eikä estä jatko-opintoja eikä estä kansainvälisiä ja kaksoistutkintoja. Arvoisa puhemies! Meillä on samaan aikaan pula osaajista, nuoria ilman opiskelupaikkaa ja työmarkkinoita, jotka tarvitsevat tekijöitä. Tässä tilanteessa ei ole perusteltua ylläpitää mallia, jossa tutkintopaikkoja voidaan varastoida. Tämä esitys tuo selkeyttä, tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Siksi pidän esitystä perusteltuna ja kannatettavana osana Petteri Orpon hallituksen koulutuslinjaa. Enemmän tutkintoja, sujuvammat polut ja parempi vastaavuus työelämän tarpeisiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet lukuisia hyviä puheenvuoroja tänään, ja jos niistä tehdään yhteenveto, niin voisi tiivistää niin, että kannabis on huume ja huumeet ovat Suomessa kiellettyjä eikä tätä peruslinjaa ole syytä murentaa. Kannabiksen laillistamista perustellaan usein sillä, että kielto ei ole toiminut. Mutta jos joku sääntö ei toimi täydellisesti, ratkaisu ei ole luopua siitä vaan tehdä siitä toimivampi. Kannabis ei ole harmiton aine, kuten täällä jo on monesti todettu. Se heikentää nuorten aivojen kehitystä, altistaa mielenterveysongelmille ja lisää psykoosiriskiä. Suomessa on jo nyt nuorilla paljon pahoinvointia, koulupudokkuutta ja mielenterveyspalvelut ruuhkautuvat. Ei siis ole vastuullista lisätä uutta laillista päihdettä tähän kokonaisuuteen. Laillistamista perustellaan myös verotuloilla, mutta julkisen talouden paikkaaminen päihteillä on moraalisesti ja yhteiskunnallisesti arveluttava tie. Alkoholin ja tupakan kohdalla tiedämme jo, että haittavaikutuskustannukset syövät merkittävän osan verotuloista. Kannabis ei olisi poikkeus. Usein sanotaan, että laillistaminen veisi pohjan rikollisuudelta. Kansainväliset kokemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Laiton kauppa ei ole kadonnut maissa, joissa kannabis on laillistettu. On myös ymmärrettävä, että kun jokin aine laillistetaan, yhteiskunta samalla normalisoi sen käytön. Nuorille tällaista hyväksyttävää viestiä en ole valmis antamaan. Päihdepolitiikan tavoitteena tulee olla haittojen vähentäminen ja ihmisten auttaminen irti riippuvuuksista, ei uusien markkinoiden avaaminen. Sisäinen turvallisuus rakentuu myös ennakoinnista, haittojen vähentämisestä ja rikollisuuden torjunnasta, ei uusien päihdemarkkinoiden avaamisesta. Siksi en voi tukea kannabiksen laillistamista, ja kiitän lakivaliokuntaa tekemästään päätöksestä hylätä aloite. — Kiitos.