Nieminen Mira

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkelaitoksella on suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen merkittävä tehtävä. Kela huolehtii Suomen sosiaaliturvaan kuuluvien ihmisten perusturvasta erilaisissa elämäntilanteissa. Kelan vastuulla ovat muun muassa lapsiperheiden tuet, sairausvakuutus, kuntoutus, työttömän perusturva, perustoimeentulotuki, asumistuki, opintotuki, vammaisetuudet ja vähimmäiseläkkeet. Kyse on siis palveluista ja etuuksista, jotka koskettavat tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista jossakin elämänvaiheessa. Kelan toiminta-ajatuksena on ”elämässä mukana — muutoksissa tukena”. Sen mukaisesti Kelan tehtävänä on turvata väestön toimeentuloa sekä edistää terveyttä ja itsenäistä selviytymistä. Arvoisa puhemies! Kela toimii eduskunnan valvonnassa. Eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua valvovat Kelan hallintoa ja toimintaa kiinnittäen huomiota muun muassa toiminnan lainmukaisuuteen sekä palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Vuonna 2025 valtuutetut kokoontuivat yleiskokoukseen 11 kertaa. Myös työvaliokunta kokoontui 11 kertaa. Valtuutetut seuraavat säännöllisesti Kelan taloutta ja toimintaa. Pääjohtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellään muun muassa Kelan ja etuusjärjestelmien rahoitusta, toimintakuluja, etuushakemusten läpimenoaikoja, palvelukanavien käyttöä sekä henkilöstön tilannetta. Vuoteen 2025 mahtui useita merkittäviä kokonaisuuksia. Yksi niistä oli Kansaneläkelaitoksesta annetun lain uudistaminen. Valtuutetut antoivat lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta. Muutokset koskivat muun muassa Kelan hallituksen kokoonpanoa, avustavien tukitehtävien mahdollista siirtämistä yksityisille toimijoille sekä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuden laajentamista Kelaan. Valtuutetut kannattivat esitettyjä muutoksia yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Hallituksen kokoonpanoa koskevassa ehdotuksessa ei saavutettu yksimielisyyttä, vaikka suuri enemmistö kannatti muutosta. Lainmuutokset tulivat voimaan tämän vuoden tammikuussa. Arvoisa puhemies! Valtuutetut seurasivat vuoden aikana myös lääkekorvausmenojen kehitystä. Vuoden 2023 alusta lääkäreillä on ollut velvollisuus määrätä keskenään vertailukelpoisista biologisista lääkkeistä edullisinta valmistetta. Kelan tehtävä on ohjata ja valvoa velvoitteen toteutumista. Valtuutetuille esitettiin vuonna 2025 muutoksen vaikutuksia lääkkeiden määräämiseen ja korvausmenoihin. Keskustelua jatkettiin myös siitä, millä muilla keinoilla lääkekorvausmenoja voitaisiin hillitä mahdollisimman vaikuttavasti siten, ettei säästöä tehtäisi kansalaisten kustannuksella. Valtuutetut käsittelivät myös vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluja. Kelan aiemmin täsmentämä ohjeistus oli herättänyt runsaasti palautetta palvelujen käyttäjiltä, ja ohjeistusta tarkennettiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella. Tämä osoittaa hyvin, kuinka tärkeää on seurata päätösten käytännön vaikutuksia. Sosiaaliturvassa kyse ei ole vain järjestelmistä ja säädöksistä ja euroista. Päätösten vaikutukset näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Arvoisa puhemies! Yksi valtuutettujen seuraamista merkittävistä kokonaisuuksista on ollut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden hankinta. Kela käynnisti hankinnan valmistelun viime vuonna, ja asiaan palattiin tämän vuoden helmikuussa puheterapeuteilta saadun runsaan palautteen vuoksi. Valtuutetut ovat useaan otteeseen katsoneet, että rekisteröitymismenettelyä tulisi laajentaa myös terapioihin. Tämä kuitenkin edellyttää lainsäädännön muuttamista, ja tämä työ on käynnissä. Kelan toimintaa uudistetaan voimakkaasti myös digitalisaation kautta. Vuonna 2020 käynnistettiin Eepos-ohjelma. Se on monivuotinen strateginen kehittämisohjelma, jossa uudistetaan etuuskäsittelyn toimintatapoja, alustoja ja tietojärjestelmäpalveluja. Tavoitteena on parempi asiakaskokemus ja sujuvampi etuuskäsittely. Eepos ei kuitenkaan ole vain tietojärjestelmähanke. Sen onnistuminen edellyttää myös lainsäädännön uudistamista. Etuusjärjestelmän käsitteiden ja kriteerien selkeyttämisen lisäksi on tarkasteltava automatisoinnin lainsäädännöllisiä esteitä, tiedoksisaantioikeuksia, tietojen ristiin käyttöä sekä tekoälyn hyödyntämistä. Kyse on mittavasta uudistuksesta. Sen onnistumisesta on huolehdittava, ja valtuutetut seuraavatkin ohjelman etenemistä tiiviisti. Arvoisa puhemies! Myös turvallisuuskysymykset olivat valtuutettujen seurannassa. Valtuutetut olivat jo syksyllä 2024 kiinnittäneet huomiota siihen, ettei turvallisuusselvityslain nykyinen sanamuoto mahdollista riittävän kattavasti perusmuotoisten henkilöturvallisuusselvitysten tekemistä Kelan henkilöstöstä. Valtuutetut toimittivat asiasta kannanoton oikeusministeriölle. Viime vuoden syksyllä saadussa vastauksessa oikeusministeri totesi tunnistaneensa tarpeen turvallisuusselvityslain uudistamiseen. Tätä asiaa on tärkeää viedä eteenpäin. Kela käsittelee valtavan määrän kansalaisten arkaluontoisia tietoja, joten toiminnan turvallisuudesta ja luotettavuudesta ei voida tinkiä. Arvoisa puhemies! Vuoden loppupuolella Kela oli poikkeuksellisen voimakkaan julkisen keskustelun kohteena. Keskustelu alkoi lähityön lisäämistä koskevasta linjauksesta ja laajeni Kelan johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin. Valtuutetut käsittelivät asiaa marraskuun yleiskokouksessa ja järjestivät lisäksi ylimääräisen yleiskokouksen, jotta pääjohtajalla oli mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tilanteesta. Valtuutetut korostivat tuolloin työrauhan merkitystä. Kelan on voitava keskittyä perustehtäväänsä ja samalla tehdä tarvittavat sisäiset korjaavat toimenpiteet. Erityisen tärkeänä valtuutetut pitivät henkilöstön luottamuksen ja hyvän työilmapiirin palauttamista. Tämä on edelleen tärkeä viesti. Kelan kaltaisen organisaation toiminta perustuu viime kädessä osaavaan ja motivoituneeseen henkilöstöön. Vuoden 2025 lopussa Kelassa työskenteli 8 156 henkilöä. Henkilöstön määrä väheni 45 henkilöllä edellisvuodesta ja pieneni suunnitelmallisesti jo kolmatta vuotta. Samaan aikaan Kelaan kohdistui huomattavia säästöpaineita. Hallitus päätti keväällä 2025 leikata Kelan valtionrahoitusta kertaluontoisesti 50 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi Kelalle oli jo aiemmin asetettu 45 miljoonan euron toimintakuluihin kohdistuva säästövelvoite vuosille 25—27. Kela joutuu siis samanaikaisesti uudistumaan, tehostamaan toimintaansa ja huolehtimaan siitä, etteivät palvelut heikkene. Arvoisa puhemies! Mittakaavasta kertoo se, että Kela maksoi vuonna 2025 etuuksia yhteensä 17,5 miljardia euroa. Kasvua edellisvuodesta oli 1,1 prosenttia. Kelan toimintakulut ja tuotot olivat 628,6 miljoonaa euroa, mikä vastasi noin kolmea prosenttia etuusrahastojen kokonaiskuluista. Moniin etuuksiin tehtiin vuoden aikana muutoksia. Samalla Kela valmistautui uusiin merkittäviin sosiaaliturvan uudistuksiin, kuten toimeentulotuen uudistukseen ja yleistukeen. Kaiken tämän keskellä on muistettava, kenelle Kela työtään tekee, eli asiakkaalle. Viime vuoden asiakastyytyväisyys kertoo monelta osin onnistumisesta. Palvelupisteiden asiakkaat antoivat palveluille keskimäärin arvosanan 9,1 asteikolla 0—10. Puhelinpalvelujen arvosana oli 9 ja puhelinajanvarauksen 9,3. Myös sähköisen asioinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Kelan verkkosivuilla asioitiin vuoden aikana kymmeniä miljoonia kertoja, OmaKelassa tunnistautuneena 47,1 miljoonaa kertaa ja OmaKannassa yli 40,6 miljoonaa kertaa. Hakemuksista jo 84 prosenttia toimitettiin sähköisesti. Digitalisaation edetessä on kuitenkin pidettävä huolta myös niistä ihmisistä, joille sähköinen asiointi on vaikeaa tai mahdotonta. Hyvän sosiaaliturvan tunnusmerkki on, että palvelu on saavutettavissa myös silloin, kun ihminen tarvitsee henkilökohtaisesti apua. Arvoisa puhemies! Viime vuosi oli Kelalle todella vaativa. Sosiaaliturva muuttui, talouteen kohdistui säästöpaineita, henkilöstömäärä pieneni, ja samanaikaisesti valmisteltiin suuria tietojärjestelmä- ja toimintatapauudistuksia. Lisäksi Kela joutui loppuvuodesta tosiaan tämän voimakkaan julkisen keskustelun keskelle. Tästä kokonaisuudesta huolimatta Kela pystyi hoitamaan perustehtävänsä hyvin, ja valtuutetut ovat olleet tyytyväisiä työhön. Valtuutettujen näkökulmasta tulevina vuosina on erityisen tärkeää varmistaa kolme asiaa: Kelan palvelujen saatavuus ja laatu, henkilöstön työhyvinvointi sekä suurten uudistusten hallittu ja taloudellisesti vastuullinen toteuttaminen. Säästöä ja tehokkuutta tarvitaan, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei Kelan perustehtävä vaarannu. Sosiaaliturvan toimeenpanon on oltava sujuvaa, oikeudenmukaista ja asiakkaalle ymmärrettävää. Kelan valtuutetut vahvistivat 28. huhtikuuta 2026 vuoden 2025 tilinpäätöksiä ja myönsivät Kelan hallitukselle vastuuvapauden. Kelan hoitaman sosiaaliturvan mittavista muutoksista, säästöistä ja toiminnan sopeuttamisesta huolimatta voidaan kokonaisuutena todeta, että Kela suoriutui tehtävistään vuonna 2025 erinomaisesti. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea Kelan henkilöstölle, joka on tehnyt työnsä vaativassa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Kiitos myös Kelan valtuutetuille työstänne ja koko meidän henkilöstölle tällä puolella. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tosiaan Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pysyvästi, ja Venäjän pitkäaikainen uhka, hybridivaikuttaminen, kyberuhkat ja Nato-ystävyytemme asettavat myös sotilastiedustelulle aivan uudenlaisia vaatimuksia. Siksi meidän onkin kuunneltava hyvin herkällä korvalla niitä viranomaisia, jotka vastaavat turvallisuudestamme käytännössä. Lainsäädännön on annettava heille ajantasaiset ja riittävät työkalut näiden tehtävien hoitamiseen. Tosiaan 2019 voimaan tullut sotilastiedustelulaki oli jo merkittävä uudistus, mutta maailma ja teknologia ovat sen jälkeen muuttuneet nopeasti. Suomen turvallisuutta ei voida rakentaa sen varaan, että reagoimme vasta tapahtuneeseen. Meidän pitää nähdä uhat ajoissa ja varautua niihin ja tarvittaessa estää niiden toteutuminen. Turvallisuudestamme vastaavilla viranomaisilla pitääkin olla siihen tarvittava tieto ja yhteistyökyky ja ennen kaikkea riittävät työkalut. Siksi tosiaan toivonkin, että kaikki nämä asiaa edistävät lainsäädäntöesitykset tästä salista ulos lähtevät. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksen ydinväite on se, että hallitus olisi syyllinen Suomen heikkoon taloustilanteeseen, mutta tämä väite ei saa tukea edes talousasiantuntijoilta. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n ylijohtaja Tuulia Hakola-Uusitalo on todennut, ettei hallituksen onnistumisia tai epäonnistumista pidä arvioida nykyisten lukujen perusteella, koska rakenteellisten uudistusten vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. Myös professori Johanna Wallenius muistuttaa, että Suomen heikko talouskasvu on jatkunut jo lähes kaksi vuosikymmentä. Väestön ikääntyminen ja korkojen nousu, puolustusmenojen kasvu, Ukrainan sota ja maailmantalouden kriisit eivät ole hallituksen aiheuttamia ongelmia. Juuri tässä on keskustelun ydin. Tämä hallitus ei ole saanut perinnöksi tervettä taloutta vaan pitkään jatkuneen rakenteellisen velkaantumisen, heikon tuottavuuskehityksen ja jäykän talousrakenteen. Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomissa Nordean ekonomisti Juho Kostiainen toteaa lisäksi, että teollisuuden ja rakentamisen liikevaihdot kasvoivat maaliskuussa liki kuusi prosenttia vuoden takaisesta. Palveluissa kasvu oli 5,4 prosenttia. Teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi maaliskuussa 7,3 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Samalla Suomen teollisuustuotanto nousi korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2008. Näin Suomen teollisuustuotanto on palautunut Nokian ja metsäteollisuuden romahdusta edeltäneisiin lukemiin 18 vuoden matalalennon jälkeen. Suomen kotitaloudet ovat eläneet säästöliekillä. Nordean korttidata antaa viitteitä siitä, että kuluttajat ovat innostuneet kuluttamaan, koska hallitus on palauttanut ostovoimaa. Palkkasumma on noussut jo vuodesta 24 lähtien, mutta kuluttajan jalka nousee vasta nyt kaasulle, ja edessä on hyviä näkymiä. Vähittäiskaupan määrä on jo kasvanut alkuvuonna ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Elikkä kyllä tässä meillä on todella hyviä näkymiä, jos te haluatte lukea oikeasti, mitä meidän asiantuntijat myöskin kertovat tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Opposition ongelma on se, että se vastustaa lähes kaikkia näitä meidän hyviä uudistuksiamme, joita asiantuntijat ovat jo pitkään pitäneet välttämättöminä — uudistuksia, joita ei ole tehty; uudistuksia, jotka on jo tehty Euroopassa mutta joita ei ole tehty täällä. Sen takia matelemme täällä sitten kaikkien muitten haasteiden edessä. Jos opposition verojen kiristämisvaihtoehdot olisivat ratkaisseet Suomen ongelmat, me olisimme jo tällä Euroopan tiellä. Todellisuudessa Suomi tarvitsee kilpailukykyä ja investointeja, yrittäjyyttä ja työnteon kannusteita — ei paluuta vanhaan politiikkaan, jossa velkaa otetaan lisää ja rakenteelliset ongelmat lakaistaan jälleen eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys poliisin reservistä on osa varautumista poikkeuksellisiin turvallisuustilanteisiin. Hallintovaliokunnan mietintö sekä perustuslakivaliokunnan lausunto ovat selkeyttäneet esityksen reunaehtoja mielestäni tärkeillä, olennaisilla sekä oikeussuojan kannalta välttämättömillä tavoilla. Haluan korostaa erityisesti yhtä hyvin keskeistä periaatetta, jossa poliisin reservi ei ole eikä saa olla väline paikkaamaan poliisin arjen resurssipuutteita. Vaativissakin tehtävissä tulee pystyä huolehtimaan siitä, että poliisi hoitaa tehtävät omilla resursseilla. Se on ainoa sekä oikea ja kestävä tie. Tämä linjaus on aivan oikein kirjattu mietintöön perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Reservin käyttö on tarkoitettu vain vakaviin häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin, joissa tarvitaan rajattua ja määräaikaista lisäkykyä hetkellisesti tai tapauskohtaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa myös toista perustuslakivaliokunnan nostoa valtioneuvoston roolista. Päätöstä poliisireservin käyttöönotosta on pidettävä sen verran poikkeuksellisena toimena, että sen on kuuluttava valtioneuvostolle. Tämä vahvistaa demokraattista ohjausta, vastuunjakoa ja perusoikeuksien suojaa, kuten perustuslakivaliokunta on edellyttänyt. Nyt se on tässä esityksessä myös huomioitu. Edellisten lisäksi omalta osaltani olen korostanut keskeistä kysymystä koulutuksen vaatimuksista. Myös hallintovaliokunta painottaa aivan oikein, että poliisin reserviin kuuluvan koulutuksen on oltava riittävää, ajantasaista ja tehtäviin nähden tarkoituksenmukaista. Tämä korostuu etenkin sen reservin osalta, joka ei ole ammattikorkeakoulutuksessa vaan tulee siviilistä poliisiuran ulkopuolelta. Viranomaistehtävissä ei ole varaa puutteelliseen osaamiseen, ja siksi koulutus on keskeinen edellytys turvallisuudelle ja yhteiskunnan luottamukselle. Huomioitava on myös johtaminen näissä vaativissa tilanteissa. Vaikka resurssien käyttöä sovelletaan ensisijaisesti sellaisiin tehtäviin, jotka eivät ole vaativia, on syytä muistuttaa, että tehtävissä on aina eskaloitumisen vaara. Esimerkiksi liikenteenohjaus ja asiakaspalvelutehtävät voivat hetkessä muuttua vakavaksi tilanteeksi, jossa ohjaaja ei ole aivan vieressä kertomassa toimenpiteitä. Tällöin päätöksiä joutuu tekemään henkilö itse, ja siinä kokemus ja koulutus korostuvat. Arvoisa puhemies! On lisäksi todettava, että poliisin tehtäväkenttä laajenee ja muuttuu jatkuvasti. Uudet velvoitteet, myös poliisin reserviin liittyvät, lisäävät johtamista, koulutusta ja hallinnollista työtä. Siksi resursoinnin merkitys on nostettava selvästi esiin. Uusia rakenteita ei voida säätää ilman, että huolehditaan niiden riittävästä rahoituksesta ja henkilöstöresursseista. Lopuksi totean, että suomalaisella yhteiskunnalla on perusteltu tarve varautua, mutta varautumisen tulee aina olla järkevää, hallittua ja oikeusvarmuutta ylläpitävää. Poliisin reservi on nyt yksi keino turvata yhteiskuntarauhan ylläpitoa, mutta sen käyttö tulee rajata selkeästi poikkeaviin olosuhteisiin ja tukea aidosti asianmukaisilla resursseilla, kuten nyt on tässä esityksessä tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on pitkään odotettu uudistus ja ensimmäinen osa lastensuojeluun. Sen keskeinen tavoite, jolla turvataan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten turvallisuus, on tärkeä ja välttämätön. Liian moni sijoitettu nuori on jäänyt ilman riittävää suojaa. Hatkat, päihteet, rikokset ja hyväksikäyttö ovat olleet todellisuutta nuorille, joiden pitäisi olla yhteiskunnan erityisessä suojelussa. Kysymyksessä eivät ole yksittäistapaukset, vaan se on toistuva ja vakava ilmiö, jossa lapsi altistuu todellisille vaaroille henkeen, terveyteen ja kehitykseen liittyen. Niin kentän toiveet viranomaisilta kuin hallituksen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnankin keskeinen viesti ovat selvät: nykyiset keinot eivät ole olleet riittäviä suojaamaan lapsia ja nuoria kaikilta osin, mikä koskee etenkin nyt hatkassa olevia. Sijaishuollon henkilöstöllä ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia estää vaarallista poistumista tai palauttaa lapsi turvallisesti takaisin, vaikka riski on ollut ilmeinen. Samalla hatkaavat lapset työllistävät poliisia virka-apujen muodossa. Tämä esitys korjaa nyt epäkohtia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää erityisen tärkeänä toimivaltuuksien selkeyttämistä tilanteissa, joissa lapsi on luvatta poissa sijaishuoltopaikasta. Henkilökunnalle annetaan nyt selkeämpi mahdollisuus estää poistuminen, ottaa lapsi kiinni ja tarvittaessa käyttää välttämättömiä, oikeasuhtaisia keinoja lapsen kiinni ottamiseksi. Näiden toimien perustelu on aina lapsen etu, jossa estetään mahdolliset henkeä ja terveyttä uhkaavat tilanteet. Lisäksi painotus siitä, että hatkassa olevien lasten etsintää ja palauttamista nopeutetaan muun muassa matalamman paikannuskynnyksen ja viranomaisyhteistyön selkeyttämisen avulla, on tärkeä. Aika on näissä tilanteissa ratkaiseva. Mitä pidempään lapsi on poissa, sitä suuremmiksi kasvavat riskit. Lapsia ja nuoria majoitetaan usein paikoissa, jotka eivät ole heidän kehitykselleen suotuisia, ja altistavat heitä muun muassa hyväksikäytölle, päihteille ja rikoksille. Arvoisa puhemies! Esitys selkeyttää myös kasvatuksellisia rajoja ja rajoitustoimenpiteen välistä eroa ja antaa ammattilaiselle lisää oikeusvarmoja keinoja toimia. Lapsella on oikeus turvallisiin rajoihin erityisesti silloin, kun hän itse toimii itseään vahingoittavasti. Yhteiskunnan pitää pystyä suojaamaan silloin, kun heidät on otettu turvaan ja suojaan vallitsevilta elämänoloilta, jotka ovat vaarantaneet kehityksen. Nämä vaaralliset aineet, päihteet, puhelimet, laitteet tulee voida ottaa pois tarvittaessa katsomatta sitä, mistä lastensuojelun palvelun muodosta on kyse. Siksi rajoitustoimet ovat hyvin perusteltuja ja sisältävät selkeät toimenpide-edellytykset. Erityisen tärkeänä pidän uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun perustamista vakavasti oireileville ja rikos- ja päihdekierteessä oleville nuorille. Kun kyse on onneksi pienestä mutta äärimmäisen haavoittuvasta ryhmästä, meillä on oltava vaihtoehtoja niille, joiden kohdalla avoimemmat palvelut eivät riitä. Suljetun palvelun itsetarkoituksena tai tavoitteena ei ole eristäminen vaan intensiivisempi hoito, kuntoutus ja esimerkiksi juuri rikoskierteen katkaiseminen lapsen oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi. Arvoisa puhemies! Pidän lastensuojelun sääntelyä ja hallituksen esitystä kannatettavana myös poliisin näkökulma huomioon ottaen. Tiedän kokemuksen kautta, sillä olen itse ollut tekemisissä työn kautta useiden niin hatkanuorten etsintöjen kuin vaativien nuorten tapausten kanssa. Luvatta sijaishuoltopaikasta poistuneet lapset ovat poikkeuksellisesti ja jatkuvassa vaarassa joutua vakavan rikollisuuden, hyväksikäytön ja väkivallan kohteiksi. Nykyinen lainsäädäntö on ollut näissä tilanteissa liian epäselvä ja hidas. Lasten nopea löytäminen ja turvallinen palauttaminen on ensisijaista. Ongelmallista on ollut vastuiden ja toimintavaltuuksien epäselvyys. Kun lastensuojelulle annetaan selkeämpi vastuu ensisijaisesti toimista ja riittävät sekä oikeasuhteiset keinot estää poistuminen ja palauttaa lapsi nopeasti, voidaan välttää tilanteita, joissa poliisi joutuu puuttumaan lapsen tilanteeseen raskaamman rikosprosessin tai pakkokeinojen kautta. Tämä on lapsen edun mukaista, mikä keventää alaikäisten joutumista näihin oikeudellisiin prosesseihin ja parantaa viranomaisyhteistyön sujuvuutta. Sääntely tukee lastensuojelun perustehtävien suorittamista ja antaa mahdollisuuden kohdentaa resursseja tarkoituksenmukaisemmin tukien samalla myös rikosten ennaltaehkäisyä, sillä varhainen ja tehokas puuttuminen hatkoihin vähentää alaikäisten joutumista rikosten uhreiksi. Arvoisa puhemies! Asian tärkeyttä korostaa se, että tähän esitykseen on jätetty useita edustajien toimenpidealoitteita ja muita esityksiä. Yhteiskunnan tehtävä on suojella lasta silloin, kun lapsi ei enää kykene suojelemaan itseään. Esityksen mukaiset ratkaisut vahvistavat lastensuojelun kykyä kantaa tämä vastuu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja kunnioitettu ministeri! Lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalirikokset ovat kaikkein vakavimpia rikoksia yhteiskunnassamme. Jokainen tällainen karmea tapaus on liikaa ja haavoittaa lapsia koko elämän ajaksi. Siksi on äärettömän tärkeää, että viranomaisilla on käytössään toimivat, ajantasaiset ja lapsen etua aidosti turvaavat keinot rikosilmoitusten nopeaan ja laadukkaaseen selvittämiseen, vaikka itse tekoa ne eivät poistakaan. Tämä käsiteltävänä oleva hallituksen esitys vastaa nyt tähän tarpeeseen. Esityksessä ehdotetaan kokonaan uutta lakia lapsiin liittyvien rikosepäilyjen selvittämisessä avustavista terveydenhuollon yksiköistä ja samalla kumotaan nykyinen rajatumpi sääntely. Laki ei ole tekninen muutos itsestään, vaan perustaa Barnahus-toimintamalliin. Yhtenäinen malli rikosprosessissa on tärkeä edistysaskel valtakunnallisesti. Pidän erityisen tärkeänä myös sitä, että lain soveltamisalaa laajennetaan kattamaan seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten lisäksi myös muihin lapsen henkeen, terveyteen, vapauteen ja turvallisuuteen kohdistuviin vakaviin rikoksiin. Tämä mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat puuttua lapsen tilanteeseen kokonaisvaltaisesti eikä apu riipu rikosnimikkeen kapeasta tulkinnasta. On hyvä lisätä näin harkintavaltaa ja mahdollisuuksia puuttua. Olennaista on myös se, että lapsella tarkoitetaan selkeästi alle 18-vuotiasta henkilöä. Lisäksi lain piiriin tuodaan perustellusti tietyiltä osin myös rikoksesta epäillyt alaikäiset sekä lapsitodistajat. Tämä vahvistaa periaatetta, jonka mukaan jokaisella lapsella on oikeus ikänsä ja kehitystasonsa mukaiseen suojeluun rikosprosessin kaikissa vaiheissa. Arvoisa puhemies! Esityksen tärkeässä keskiössä on moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen. Lasten ja nuorten oikeuspsykologian ja ‑psykiatrian yksiköiden roolia selkeytetään ja niiden tehtäviä laajennetaan. Uutena keskeisenä elementtinä yksiköt laatisivat yhteenvedon lapsen tilanteeseen liittyvistä olennaisista tiedoista ja riskitekijöistä esitutkintaviranomaisten päätöksenteon tueksi. Tämä auttaa arvioimaan paitsi tutkinnan kiireellisyyttä myös lapsen suojelun ja tukitoimien tarvetta. Lasta-seula ja tähän liittyvät palaverit ja muiden vastaavien toimintamallien tuominen osaksi lakitasoista sääntelyä ovat merkittävä askel myös lasten oikeusturvaan. Ne parantavat viranomaisten tiedonvaihtoa, vähentävät päällekkäistä työtä ja ennen kaikkea vähentävät lapsen kuormitusta tilanteessa, jossa jokainen viivästys yleensä lisää haittaa. Tärkeää on myös se, että lapsi ja hänen perheensä saavat nopeasti psykososiaalista tukea. Esitys perustuu siihen ymmärrykseen, että rikosprosessi ei ole lapselle vain oikeudellinen kysymys, vaan siinä on kyse vakavasta kriisistä, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia, ellei tukea ole saatavissa ajoissa. Samalla meidän on huolehdittava tämän järjestelmän toimivuudesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle annettava valtakunnallinen ohjaus- ja kehittämisvastuu on perusteltu, ja sen on näyttävä ennen kaikkea käytännön työn tukena, yhtenäisinä toimintamalleina ja osaamisen vahvistamisena. Hallinnollista taakkaa ei tule lisätä kentälle. Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi: Lapsiin kohdistuvassa väkivallassa ja hyväksikäytössä tarvitaan yhteiskunnalta selvää nollatoleranssia. Linjan on oltava selvä: rikokset on tutkittava nopeasti, ammattitaitoisesti ja lapsen etu edellä. Yksikään lapsi ei saa jäädä ilman suojaa, apua tai oikeutta. Siksi tämä hallituksen esitys on hyvin kannatettava. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta tosiaan vuosille 27—30 antaa meille vakavan mutta rehellisen kuvan Suomen taloudellisesta tilanteesta. Vaikka hallitus on tehnyt mittavia säästö-, työllisyys- ja kasvupäätöksiä, heikko suhdanne, korkomenojen voimakas kasvu sekä muuttunut turvallisuustilanne pitävät julkisen talouden alijäämän edelleen korkeana. On kuitenkin tärkeää todeta, että ilman näitä päätöksiä Suomen tilanne olisi merkittävästi huonompi. Velkaongelma on todellinen, mutta tuloksia saadaan vain tekemällä vastuullisia päätöksiä ja toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia. On olennaista löytää tasapaino, tasapaino näiden säästöjen, kasvun, palveluiden ja turvallisuuden välillä. Velkaongelma on periytynyt siitä, että lainaa on otettu ja rahaa käytetty holtittomasti. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tasapainottaminen ei voi olla vain hallituksen tai yhden toimijaryhmän tehtävä. Jokaisen on osallistuttava ja ennen kaikkea ymmärrettävä, missä taloudellisessa tilanteessa Suomi nyt on. Onneksi näyttää siltä, että iso osa kansalaisista tämän myös loppuviimeksi ymmärtää. Jokainen korkomenoihin käytetty miljardi on pois suomalaisten hyvinvoinnista ja palveluista, ja me maksamme nyt sitä laskua aikaisemmista toimenpiteistä. Hallitus jatkaa valtionhallinnon säästö- ja tuottavuusohjelmaa ja on samalla vahvistanut työnteon ja yrittämisen kannustimia muun muassa keventämällä työn verotusta ja tukemalla investointeja. On jännää, että ostovoima kasvaa ja investointeja syntyy kaikesta tästä pelottelusta ja taloudesta tehdyistä kysymyksistä ja huolista ja näistä vasta-argumenteista huolimatta. Talouskasvu ei synny hetkessä, vaan se on pitkäjänteistä työtä ja vaatii suunnitelmallisuutta, ennakoivuutta ja tosiaan luottamusta tulevaan. Turvallisuustilanne Euroopassa on muuttunut pysyvästi. Se on meidän ihan yhteinen näkemyksemme, ja tähän on vastattava määrätietoisesti. Puolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen panostaminen on välttämätöntä. Tiedämme sen laskun hinnan. Myös turvallisuusmenot on rahoitettava kestävällä tavalla, ja se on osa kokonaisvastuullista talouspolitiikkaa. Turvallinen Suomi on edellytys näille investoinneille, kasvulle ja hyvinvoinnille. Hallitus on saanut hyvin paljon kiitosta turvallisuuden eteen tehdystä työstä. Se maksaa, sen tietää jokainen. On muistettava, että tälle turvallisuuspohjalle rakennetaan vakaata yhteiskuntaa. Edelleen kaikista opposition moitteista huolimatta hyvinvointialueiden rahoitus on kasvanut hallituskaudella miljardiluokassa, ja on selvää, että pelkkä lisärahoitus ei riitä. Rakenteellisia ongelmia on uskallettava ratkaista ja on oltava rohkea. Tarvitsemme parempaa johtamista, digitalisaation täysimääräistä hyödyntämistä ja hallinnon keventämistä, jotta palvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Työ on ollut hyvää, vaikka haasteitakin on, ja siksi täytyy kiittää hyvinvointialueilla tehdystä hyvästä työstä. Arvoisa rouva puhemies! Suomi tarvitsee jatkossakin vastuullista talouspolitiikkaa, työhön ja kasvuun kannustavia ratkaisuja sekä kykyä asettaa menot tärkeysjärjestykseen. Kun toimimme yhdessä avoimesti ja realismin pohjalta, voimme rakentaa kestävää tulevaisuutta myös vaikeina aikoina. On tärkeää muistuttaa lopuksi, että kun moititaan hallituksen kaikkia toimenpiteitä, niin vastaavasti olisi kyllä tarjottava niitä konkreettisia toimia, millä taloutta sopeuttaa ja tasapainottaa. Näitä ei ole vielä tässä salissa nähty eikä kuultu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kaikkien asia. Hallituksen ohjelman yhtenä hyvin keskeisenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen. Tämän ei tule olla mitään abstraktia tavoitteiden tavoittelua vaan hyvin konkreettista työtä kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisiin kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi. Hallitusohjelma lähtee mielestäni oikeasta näkökulmasta, missä poliisilain ja viranomaistoimivaltuuksien on aidosti tuettava rikostorjuntaa tämän päivän todellisuudessa, ei eilisessä toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Poliisin ja muiden viranomaisten toimintakenttä on muuttunut perustavalla tavalla. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus on entistä ammattimaisempaa, kansainvälisempää ja teknologiaa tehokkaasti hyödyntävää. Rikolliset toimivat verkostoissa, jotka soluttautuvat ja muuttuvat nopeasti, mistä esimerkkinä se, että hyvinkin vakavat rikokset crime as a service ‑tilauspalveluina ovat lisääntyneet, ja näissä käytetään yhä nuorempia tekijöitä. Ilmiö on rantautunut Suomeen, ja näistä olemme ensimmäiset kokemukset ikävästi myös saaneet. Viestintä tapahtuu salatuilla verkkoalustoilla ja viestintäympäristöissä, jotka usein ovat kotirauhan suojan piirissä ja saavuttamattomissa. Tosiasiaa ei voida siis sivuuttaa. Rikolliset kulkevat askeleen edellä viranomaisia. Ellemme kykene vastaamaan tähän kehitykseen, jäämme jälkeen yhä pysyvämmin. Rikollisuus ei pysähdy siksi, että meidän lainsäädäntömme on kankea, hidas ja varovainen. Päinvastoin juuri siksi lainsäädännön aukkoja ja rajoitteita hyödynnetään sen itsetarkoitusta vastaan. Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että viranomaisilla on keinot pysyä mukana ja tarvittaessa ennakoida uhkia ennen kuin ne konkretisoituvat vakavina rikoksina ja turvallisuusuhkina. Arvoisa puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunta on jo vuoden 21 sisäisen turvallisuuden selonteon yhteydessä nostanut järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, joka perustuu nimenomaan rikostiedusteluun ja analyysiin. Tavoitteena on puuttua vakavampiin rikoksiin ajoissa ennaltaestävämmin ja ennen kaikkea ennen kun vahinkoa tapahtuu. Sama viesti toistuu painokkaammin sisäisen turvallisuuden selonteoissa 25 ja 26 tänä vuonna, joka on valmistunut juuri nytten. Sen mukaan vakavampien rikollisuusilmiöiden tehokas ennaltaestäminen edellyttää nykyistä vaikuttavampaa ja uhkaperusteisempaa sääntelyä. Tämä hallituksen esitys vastaa nyt tähän tarpeeseen. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on syytä selventää ja painottaa, että tämä tosiaankaan ei ole esitys siitä, että olisi jollain tavalla massavalvontaa. Kyse ei ole yleisestä tai sattumanvaraisesta kansalaisten seuraamisesta, eikä se ole oikeusvaltion periaatteista luopumista. Kyse on harkituista, tarkkarajaisista ja kohdennetuista toimenpiteistä, jotka kohdistuvat vain vakavampaan rikollisuuteen ja todellisiin turvallisuusuhkiin. Toimenpiteet perustuvat uhka-arvioon, ennakkovalvontaan ja tiukkoihin edellytyksiin. Käyttö ei ole viranomaisen mielivallan varassa. Päätösvalta toimenpiteiden aloittamisesta kuuluu tuomioistuimille. Esitykseen liittyy niin riippumaton ennakkokontrolli kuin vahvat oikeussuojakeinot jälkeenpäin. Arvoisa puhemies! Korostan vielä, että nykyisessä tilanteessa perustuslain 10 §:n kotirauhan suojaa koskeva sääntely ja sen tulkinta ovat johtaneet siihen, että vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta harjoitetaan suojassa, johon viranomainen ei pääse puuttumaan riittävän ajoissa. Tämä ei voi olla perustuslain tarkoitus, vaan vastapuolella on nähtävä ihmisten oikeus turvallisuuteen. Perustuslakivaliokunnassa olemme toistuvasti ja johdonmukaisesti edellyttäneet näiden säännösten muutostarpeen arviointia nimenomaan vakavan rikollisuuden uusien muotojen ja teknologisen kehityksen vuoksi. Parlamentaarinen työryhmä on tehnyt tässä perusteellisen ja tarkan työn. Perustuslaki ei saa olla rikollisen turvakilpi. Se on kansalaisten turva. Kun turvallisuusympäristö muuttuu, on myös lainsäädännön muututtava, myös perustuslain. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Hallituksen esitys ei murenna perusoikeuksia vaan pyrkii tasapainottamaan ne uudessa todellisuudessa. Se vahvistaa viranomaisten kykyä ennaltaestää vakavia rikoksia, turvata ihmishenkiä ja ylläpitää yhteiskuntajärjestystä, kaikkien turvallisuus edellä. Juuri sitä varten perustuslaki ja sen suoja ovat olemassa. On meidän vastuullamme huolehtia siitä, että laki suojaa kansaa eikä rikollisia. Tässä ajassa se edellyttää rohkeutta päivittää myös perustuslaillista kehikkoa, ja siksi tämä esitys on paitsi perusteltu myös välttämätön. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee muutosta, joka on sekä oikeudellisesti että turvallisuuspoliittisesti merkittävä. Ydinenergialain nykyinen sääntely on syntynyt toisenlaisessa ajassa, ja sitä tarkastellaan nyt tilanteessa, jossa Suomi toimii osana puolustusliittoa. Tässä lainsäädäntömuutoksessa ei ole kyse siitä, että Suomi olisi hankkimassa ydinaseita tai haluamassa niitä tänne sijoitettavaksi. Suomi ei tavoittele ydinaseita alueelleen, eikä sellaista ole myöskään Natossa suunnitteilla. Naton ydinpelotteen tarkoitus ei ole sodan käyminen vaan sodan estäminen, rauhan säilyttäminen ja riittävän korkean kynnyksen luominen mahdolliselle aggressiolle. Suomen nykyinen lainsäädäntö on tehty aikana, jolloin emme kuuluneet sotilasliittoon ja liikkumatilamme oli toisenlainen. Samaan aikaan naapurissamme oli ja on tälläkin hetkellä ydinasevalta. Maailma ei ole tältä osin muuttunut, mutta Suomen asema on. Muut Pohjoismaat ratkaisivat asian toisin: Ydinaseiden tuontia kyllä vastustettiin, mutta siitä linjattiin poliittisin sopimuksin, ei sitovalla lainsäädännöllä. Näin säilytettiin liikkumatila kriisitilanteita varten. Nyt Suomi tekee käytännössä saman päivittämällä sääntelynsä vastaamaan nykytilannetta. Arvoisa puhemies! Suomen puolustuksen perusta ei ole muuttumassa. Se nojaa edelleen yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan ja koulutettuun reserviin sekä koko maan puolustamiseen. Tämä alueellisen puolustuksen malli on meidän kivijalkamme edelleen. Naton jäsenenä Suomi tuo yhteiseen puolustukseen vahvan maavoimien reservin, korkean mobilisaatiokyvyn ja kyvyn toimia koko maan alueella, erityisesti liittokunnan pohjoisella sivustalla. Keskeinen osa kokonaisuutta on myös tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa, ja laajemmassa kuvassa Suomi osallistuu Naton itäisen sivustan puolustukseen yhdessä Puolan ja Baltian maiden kanssa. Tämä esitys ei siis muuta puolustuksemme perustaa, vaan varmistaa, että lainsäädäntö vastaa sitä todellisuutta, jossa elämme ja toimimme. Samalla pidämme kiinni Suomelle tärkeästä linjasta. Olemme uskottava ja täysivaltainen osa yhteistä puolustusta sekä edelleen sitoutuneita kansainvälisiin sopimuksiin ja tavoitteeseen edistää ydinaseetonta maailmaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen esitystä ja hallintovaliokunnan mietintöä on arvioitava ensisijaisesti viranomaistoiminnan ja yhteiskunnan toimintakyvyn, sujuvan tiedonkäsittelyn ja sen myötä turvallisuuden näkökulmasta. Kyseessä on hallitusohjelman mukainen tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyvä esitys oikeusministeriön hallinnonalalle. Esitys toteuttaa hallituksen tavoitteita edistää tiedon liikkuvuutta tai julkisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä hyödyntää tarvittaessa nykyistä laajemmin yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämää kansallista liikkumavaraa. Hallintovaliokunta pitää esityksen tavoitteita kannatettavina, esitystä perusteluiden mukaisesti tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta nostaa perusteluissaan esiin tiedon liikkuvuuden merkityksen myös tilanteissa, joissa tiedot voivat olla salaisia. Viranomaisten mahdollisuus saada oikea-aikaista ja olennaista tietoa toisiltaan on asioiden käsittelyn kannalta tarpeellista, ja usein esimerkiksi tässä eläinten hyvinvointiin liittyvässä asiassa turvallisuus tulee myös ratkaisevaksi. Sujuvuus ja lainmukainen tiedonvaihto parantaa päätöksenteon laatua ja nopeuttaa erityisesti tilanteissa, joissa viivytyksellä voi olla vakavia seurauksia. Viranomaisten toimintavaltuuksien ja tiedonvaihdon on perustuttava täsmälliseen lainsäädäntöön. Tämä on välttämätöntä sekä perusoikeuksien turvaamiseksi että kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi. Tämä on etenkin huomioitava tilanteessa, jossa voi olla kyse muun muassa henkilötietoihin liittyvistä asioista. Oikean tiedon liikkuvuus ja sujuvuus lisäävät ja vahvistavat myös asianosaisten oikeusvarmuutta ja luottamusta koko oikeusjärjestelmään. Tässä tulee hyödyntää myös digitalisaation tuomia uusia mahdollisuuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ruokapoliittinen selonteko keskittyy pitkän aikavälin ohjelmaan siitä, miten koko ruokajärjestelmä pidetään kestävänä, kannattavana ja kriisinkestävänä. Ruokapolitiikka ei ole vain maatalouspolitiikkaa, vaan se on laajempi kokonaisuus, joka vaikuttaa suoraan turvallisuuteen, talouteen ja kansanterveyteen. Sen ydinkysymys on, miten varmistamme sen, että Suomessa tuotetaan ruokaa myös tulevaisuudessa. Olemme Suomessa tottuneet siihen, että ruoka on puhdasta, turvallista ja helposti saatavilla. Se on vahvuus, josta on syytä olla ylpeä, ja pidämme sitä täten myös helposti itsestäänselvyytenä. Näin ei kuitenkaan saisi olla, sillä taustalla on kotimainen tuotanto, vahva osaaminen, pitkäjänteinen työ, mutta myös paljon tahtoa ja suomalaista yrittäjyyttä. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet sen, kuinka haavoittuva ruokajärjestelmä voi olla, jos liiallinen riippuvuus ulkopuolisista tekijöistä kasvaa. Huoltovarmuus ei tarkoita vain varastoja tai suunnitelmia vaan sitä, että omaa ruokaa tuotetaan täällä maassamme joka päivä, ja omavaraisuus on tässä keskeinen asia. Mitä enemmän pystymme tuottamaan itse, sitä vähemmän olemme riippuvaisia muista. Siksi on huolehdittava siitä, että omat tuottajamme jaksavat ja työ on arvostettua. Meidän pitää tehdä päätöksiä, jotka tukevat tätä työtä eri sektoreilla. Arvoisa puhemies! Maatalouden tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä on maatalouden kannattavuus. Valitettavan monella tilalla taloudellinen tilanne on tänä päivänä tiukka. Kustannukset nousevat, mutta tuottajan osuus ei kasva samassa suhteessa. Kun tila lopettaa, kyse ei ole vain tästä yhdestä yrityksestä, vaan samalla menetetään osa kotimaista tuotantoa, työpaikkoja ja tietysti sitä huoltovarmuutta. Koko ruokajärjestelmäketju sitoo paljon ihmisiä ja yrittäjiä ja erilaisia toimijoita hyvinkin laajasti, ja meidän täytyy muistaa, että nämäkin täällä taustalla ovat. Arvoisa puhemies! Olen huolissani myös tilojen jatkajista. Nuorten pitää voida luottaa siihen, että maatalousyrittäjän työllä pärjää myös tulevaisuudessa. Heillä pitää olla tulevaisuudennäkymiä, kun rohkeasti alalle uskaltavat lähteä. [Tuomas Kettunen: Mitä hallitus tekee?] Tarvitsemme erilaisia tiloja, ja näille pitää luoda edellytyksiä. Suuret tilat, keskittyminen, ei ole turvallisuuden kannalta parhain vaihtoehto, vaikka se on ymmärrettävää katsoessa nykyisiä vaatimuksia ja näihin liittyviä investointeja. Ruoka on keskeinen osa kansanterveyttämme. Se, mitä tarjotaan päiväkodeissa, kouluissa, vanhustenhoivassa, ei ole yhdentekevää. Laadukas ja monipuolinen ruoka tukee hyvinvointia ja jaksamista. Kotimainen ruoka on tässä vahvuus. Se on turvallista, jäljitettävää ja tuotettu korkeiden standardien mukaisesti. Samalla sekin tukee suomalaista työtä, yrittäjyyttä ja aluetaloutta. Ruokasektori voi olla merkittävä kasvun lähde, jos pidämme siitä kiinni ja kehitämme sitä järkevästi. Selonteko nostaa esiin mahdollisuuksia, kuten viennin kasvun, uusien ruokateknologioiden kehittämisen, kalatalouden ja luonnontuotealan potentiaalin sekä datatalouden tarjoamat ratkaisut. Suomella on siis mahdollisuus profiloitua kansainvälisesti puhtaan ja kestävän ruuan tuottajana. Meillä on vahvuuksia erityisesti laadukkaissa raaka-aineissa, meillä on puhdas luonto ja puhdasta vettä, kasvispohjaisia tuotteita sekä muuta ruokateknologiaa, ja näihin kannattaa panostaa. Jos haluamme kasvattaa ruokavientiä merkittävästi, se edellyttää ennen kaikkea jalostusasteen nostamista, vahvempia brändejä ja sitä, että pk-yrityksille annetaan paremmat mahdollisuudet kasvaa ja kansainvälistyä. Ruokamatkailun ja omien ruokakulttuuriperinteiden nostaminen arvoonsa lähtee meidän omista puheistamme ja teoistamme. Ruokajärjestelmä onkin vahvistettava pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. On hyvä, että eduskunta pääsee nyt tämän selonteon pohjalta käymään keskustelua ruokasektorin tulevaisuudesta ja linjaamaan, mihin suuntaan suomalaista ruokapolitiikkaa viedään.

Arvoisa rouva puhemies! Vartijan työ on vaativaa monella tasolla. Se on jatkuvaa valppautta, ihmisten kohtaamista ja turvallisuuden ylläpitämistä tilanteissa, jotka voivat muuttua nopeasti. Samalla työssä ollaan lähellä ihmisiä, usein vaikeissa elämäntilanteissa, mikä tekee siitä myös henkisesti kuormittavaa. Kuormitus näkyy arjessa. Epäsäännölliset työajat, henkilöstövaje ja turvallisuusriskit kasaantuvat helposti samoille ihmisille. Kun väkeä on liian vähän, jokaisen työmäärä kasvaa, palautuminen jää vähäiseksi ja jaksaminen on koetuksella. Tämä ei ole vain työhyvinvointikysymys, vaan se vaikuttaa suoraan myös vankilaturvallisuuteen. Turvallisuus syntyy ennen kaikkea ihmisistä: siitä, että paikalla on riittävästi koulutettua ja kokenutta henkilöstöä. Jos henkilöstöä on liian vähän tai osaaminen puutteellista, riski ongelmatilanteisiin kasvaa väistämättä. Arvoisa rouva puhemies! Tällä hetkellä suunta on ollut huolestuttava. Vankimäärä kasvaa, ja uusia paikkoja rakennetaan, mutta samaan aikaan alalta poistuu jatkuvasti väkeä. Nykyinen koulutus ei tuota riittävästi uusia vartijoita vastaamaan tähän tarpeeseen. Se näkyy myös siinä, että kouluttamattoman henkilöstön osuus on kasvanut. Siksi koulutusjärjestelmän uudistaminen on perusteltua. On tärkeää, että alalle saadaan lisää tekijöitä ja että koulutus joustaa paremmin erilaisiin taustoihin. Työssäoppimisen malli voi olla hyvä keino tuoda alalle ihmisiä, joilla on jo valmiiksi sopivaa osaamista. Samalla kuitenkin on pidettävä kiinni siitä, että koulutuksen laatu säilyy. Vartijan työ ei ole tehtävä, johon voi tulla puutteellisilla valmiuksilla. Osaaminen on keskeinen osa turvallisuutta sekä henkilöstön että vankien näkökulmasta. On tärkeää, että koulutuksesta ja sen sisällöstä pidetään kiinni. Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, miten tästä työstä tehdään sellainen, jossa ihmiset haluavat myöskin pysyä. Se tarkoittaa edelleen, että meillä on riittävästi henkilöstöä, työolot ovat kohdillaan ja että työssäjaksamiseen panostetaan aidosti. Arvoisa rouva puhemies ja ministeri! Toimintaympäristön muutokset asettavat paljon haasteita ja vaatimuksia tälle alalle. Ne on otettava huomioon, ja siksi tosiaan tätä uudistamista tarvitaan. Haluan vielä tähän lopuksi nostaa ministerin esittämän asian päihdehuollon tärkeydestä, josta ainakin itse usein työssäni saan palautetta, etenkin sen toimimattomuudesta. On äärettömän tärkeää, että siihen panostetaan ja tämä ulkoinen mahdollisuus ostopalveluihinkin mahdollistetaan tämän esityksen myötä. — Kiitos ministerille.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelussa on kyse aivan perusasiasta. Lasta pitää pystyä suojelemaan, kun hän on vaarassa. Joskus pitää pystyä suojaamaan myös muita, jos lapsi itse oireilee vakavasti, ja lasta tulee suojata myös häneltä itseltään mutta niin, ettei vaaranna muitten turvallisuutta. Hatkalasten määrä on tässä yksi vakavimmista huolista. Kun lapsi lähtee luvatta sijoituspaikasta, riski joutua väkivallan, päihteiden, rikosten tai hyväksikäytön piiriin kasvaa hyvin nopeasti. Moni ajautuu yhä syvemmälle rikoskierteeseen, ja näissä tilanteissa aikuisten tai yhteiskunnan ei kuulu jäädä seuraamaan vierestä. Siksi on perusteltua, että hallitus nyt vahvistaa viranomaisten ja sijaishuollon mahdollisuuksia toimia nopeasti. Kyse ei ole kovista otteista vain niiden itsensä vuoksi, vaan siitä, että lapsi saadaan pois vaarasta. Olemme lukeneet liian monesta hyvin surulliseen lopputulokseen päätyneestä tapauksesta, joista jokainen on tragedia ja jokainen on liikaa. Lapsi ei ole ikänsä puolesta valmis, joten häntä pitää auttaa joskus myös keinoin, joita hän ei itse parhaakseen ymmärrä. Hyvä ministeri, kysyisin vielä: miten henkilöstön turvallisuus [Puhemies koputtaa] tänä päivänä varmistetaan väkivaltatilanteissa?

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Meillä on tänään käsittelyssä erittäin odotettu hallituksen esitys, kuten tässä esittelyssä jo tulikin hyvin esille. Kyse on varmuusvankeudesta, joka on perussuomalaisille ollut hyvin tärkeä tavoite, ja sellainen on nyt saatu tänne saliin tosiaan oikeusministeri Meren johdolla. Kiitos tästä esittelystä ja tosiaan koko asian avaamisesta perusteluineen. Arvoisa puhemies! Nyt puhumme kaikkein vaarallisimmista rikoksentekijöistä, henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin usein toistuvasti ja joiden kohdalla asiantuntija-arviot osoittavat, että riski uusille vakaville rikoksille on todellinen. Siksi tämän esityksen lähtökohta on yksinkertainen: on yhteiskunnan tärkein tehtävä suojella ihmisiä, jotka elävät lain mukaan. Varmuusvankeus ei ole myöskään lisärangaistus. Se ei ole mitenkään mielivaltainen keino puuttua vapauteen. Se on turvaamistoimi tilanteissa, joissa vapauttaminen aiheuttaisi vakavan uhan muille ihmisille. Me suojelemme heidän oikeushyväänsä tällä esityksellä. Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten oikeustaju ei ymmärrä sitä, että vaarallinen henkilö vapautetaan vain siksi, että tuomio on suoritettu loppuun, vaikka kaikki tietävät, että riski uusille vakaville rikoksille on edelleen olemassa — siis yhteiskunnalle vaarallinen henkilö päästetään vapauteen, vaikka on odotettavissa uusia rikoksia. Ihmiset kysyvät silloin aivan aiheellisesti, miksi sivullisten ja mahdollisten uusien uhrien pitää kantaa tämä riski, jos meillä on mahdollisuus ehkäistä tätä. Miksi kenenkään pitäisi tulla uudelleen raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi? Tähän kysymykseen tämä esitys vastaa. Se kertoo siitä, että yhteiskunta ottaa vastuun. Yleisen turvallisuuden näkökulmasta varmuusvankeus on välttämätön keino. On tosiasia, että pieni joukko rikoksentekijöitä vastaa suuresta osasta vakavaa väkivaltarikollisuutta. Kun nämä henkilöt pidetään eristettyinä silloin, kun vaara on suurin, estetään konkreettisesti uusia rikoksia ja uhreja. Tämä luo turvallisuutta ja luottamusta oikeudelliseen järjestelmään. Sen varassa eläminen, että toivotaan toivotaan, on nyt nähty. Turvallisuus syntyy päätöksistä, jotka perustuvat todellisuuteen sekä korjaavat puutteita. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys liittyy myös osaltaan uusintarikollisuuden torjuntaan. Se katkaisee rikoskierteen silloin, kun mikään muu toimenpide ei ole riittänyt. Samalla annamme painavan viestin yhteiskunnan tahtotilasta, missä vakavalla ja toistuvalla rikollisuudella on seurauksensa. Yhteiskunta ei ole voimaton eikä sinisilmäinen asiassa. On myös tärkeää todeta, että varmuusvankeus ei ole automaattinen eikä pysyvä ratkaisu. Vapautumista arvioidaan jatkuvasti, mutta vapautuminen tapahtuu vain silloin, kun se on aidosti turvallista. Tämä lakiesitys on osa välttämätöntä kriminaalipolitiikan linjan terävöittämistä. Liian pitkään painopiste on ollut tekijässä. Nyt katse siirtyy perustellusti uhrien ja tavallisten kansalaisten turvallisuuteen. Oikeusvaltiossa vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen, ja kaikilla on tämä valinnan mahdollisuus. On minusta tärkeintä, että kaikkein vaarallisimmissa tilanteissa yhteinen turvallisuus menee yksilönvapauden edelle. Lopuksi, arvoisa rouva puhemies: Tämä hallituksen esitys on perusteltu, oikeasuhtainen ja tarpeellinen. Se vastaa kansalaisten oikeustajuun, vahvistaa yleistä turvallisuutta ja vähentää vakavan uusintarikollisuuden riskiä. Siksi tämä lakiesitys on hyvin kannatettava. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos, arvoisa oikeusministeri Leena Meri, tästä taas kerran hyvästä esityksestä. Käsittelemme tosiaan hallituksen esitystä, jossa uudistetaan nuorisorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä. Kyse ei ole pienestä teknisestä viilauksesta vaan siitä, miten yhteiskunta vastaa nuorten rikoksiin tavalla, joka on samaan aikaan oikeudenmukainen, vaikuttava ja turvallisuutta lisäävä. Meillä on tunnistettu vakava ilmiö: nuoriso- ja jengirikollisuus on lisääntynyt ja raaistunut. Kun tekojen vakavuus kasvaa, myös seuraamusjärjestelmän on pystyttävä vastaamaan siihen. Mutta nuorten kohdalla pelkkä rangaistuksen kovuus ei riitä. Tarvitaan selkeä seuraamus ja samalla vahvaa tukea, joka katkaisee rikoskierteen ennen kuin se tulee pysyväksi elämänpoluksi. Arvoisa rouva puhemies! Nuorisorangaistuksen uudistamisessa on kyse siitä, että seuraamuksesta tehdään aidosti vaikuttava vaihtoehto tilanteissa, joissa pelkkä ehdollinen vankeus ei riitä mutta ehdoton vankeus olisi vielä liian raskas ja usein myös liian myöhäinen ratkaisu. Esityksessä nuorisorangaistuksen enimmäiskesto pidennetään yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Muutos on perusteltu. Monen nuoren kohdalla elämäntilanne on niin haastava, että todellinen suunnanmuutos vaatii pitkäjänteistä, tiivistä ohjausta ja valvontaa. Vuoden mittainen seuraamus on usein liian lyhyt, jos taustalla on päihteitä, koulupudokkuutta tai rikollinen kaveripiiri. Kahden vuoden enimmäiskesto antaa mahdollisuuden vaikuttaa arkeen pysyvämmin. Samalla tuomitsemisharkintaa selkeytetään niin, että rikoksen vakavuus huomioidaan aiempaa selvemmin perusteena nuorisorangaistukselle. Tämä vahvistaa järjestelmän johdonmukaisuutta. Jos teko on vakava, myös seuraamuksen on näyttävä ja tunnuttava, kuitenkin nuorelle soveltuvalla tavalla. Nuorisorangaistus voi olla juuri oikea väline alle 18-vuotiaille, joiden rikosura ei ole vielä ehtinyt vakiintua. Rangaistuksen sisältöä myös vahvistetaan. Nuorisorangaistukseen sisällytetään rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa, opiskeluun ohjaamista sekä mahdollisuus hoitaa riippuvuustasoista päihteiden käyttöä osana seuraamusta. Tämä on käytännönläheinen ratkaisu. Liian usein rikosten taustalla ovat päihteet, koulusta irtautuminen ja arjen rakenteiden puute, ja jos näihin ei puututa, seuraamus jää helposti muodolliseksi, eikä todellista muutosta synny. Arvoisa rouva puhemies! Pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että esityksessä korostetaan seuraamusselvityksen merkitystä ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Kun alle 18-vuotias on epäiltynä rikoksesta, hänen tilanteensa on arvioitava kokonaisuutena ja hänet on ohjattava tarvittavan tuen piiriin. Tässä ei riitä, että jokainen viranomainen hoitaa oman osuutensa erillään. Tarvitaan yhteinen tilannekuva ja selkeä vastuunjako poliisin, syyttäjän, tuomioistuimen, Rikosseuraamuslaitoksen ja sosiaalitoimen välillä. Poliisitaustaisena voin todeta, että kentällä näkee konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos puuttuminen jää myöhäiseksi tai puolinaiseksi. Silloin rikokset jatkuvat, vakavoituvat ja uhrit lisääntyvät. Nuorten rikosasioissa nopeus, johdonmukaisuus ja vaikuttavuus ovat ratkaisevia. On myös muistettava, että alaikäisten kohdalla vapauden menetys on viimesijainen keino, ja lapsen etu on ensisijainen harkintaperuste. Tämä uudistus on linjassa näiden periaatteiden kanssa. Nuorisorangaistus on vapaudessa suoritettava, valvottu ja ohjattu seuraamus, joka tarjoaa väliportaan liian kevyiden ja liian raskaiden ratkaisujen välille. Se voi katkaista rikoskierteen ennen kuin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ehdoton vankeus. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan esityksen tavoitteita, mutta on todettava suoraan, ettei laki aina yksin riitä. Vaikuttavuus syntyy täytäntöönpanosta. Rikosseuraamuslaitoksella on oltava riittävät resurssit, yhteistyörakenteiden on toimittava, ja nuorelle on oltava aidosti tarjolla opiskelu-, työelämä- ja päihdehoitopolkuja. Muuten riskinä on, että hyvät kirjaukset toteutuvat eri puolilla maata hyvin eri tavoin, eikä se ole oikein nuoren eikä yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmasta. Arvoisa rouva puhemies! Vielä lopuksi: Tämä uudistus tekee nuorisorangaistuksesta selkeämmän ja pidempikestoisemman ja vaikuttavamman seuraamuksen. Se varmistaa, että teon vakavuus huomioidaan, mutta samalla rakennetaan todellinen polku pois rikoksista. Tämä on linja, joka lisää turvallisuutta, vahvistaa oikeudenmukaisuutta ja antaa aidosti nuorelle mahdollisuuden muuttaa suuntaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2024 on hyvin selkeä kokonaisuus ja antaa tärkeän ja ajankohtaisen kokonaiskuvan yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten myös poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten, toiminnasta oikeusvaltion näkökulmasta. Kertomuksen keskeisenä ajatuksena nousee itselleni se, että vaikka hyvin paljon tehdään, niin vielä on tehtävääkin, ja että turvallisuutta on pyrittävä vahvistamaan, tietysti perusoikeuksia kunnioittaen ja lain tarkkoja rajoja noudattaen. Arvoisa puhemies! Omasta taustastani johtuen nostankin omalta alaltani ja poliisin toiminnasta keskeisimmän näkemyksen: Ei ole enää uusi puheenaihe se, että poliisin tehtäväkenttä on laajentunut ja monimutkaistunut. Järjestäytynyt ja kansainvälinen rikollisuus, digitaaliset toimintaympäristöt sekä hybridivaikuttaminen asettavat viranomaisille kovia paineita. Oikeusasiamies kuitenkin muistuttaa, että muuttunut turvallisuusympäristö ei poista velvollisuutta toimia täsmällisen toimivallan ja riittävän valvonnan puitteissa. Tämä on totta, ja se ylläpitää kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Kertomuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti poliisin salaisiin tiedonhankintakeinoihin, pakkokeinojen käyttöön ja viranomaisten tiedonvaihtoon. Näissä kysymyksissä oikeusasiamies korostaa ennakollisen laillisuusvalvonnan, dokumentoinnin ja jälkikäteisen valvonnan merkitystä. Kansalaisten luottamus turvallisuusviranomaisiin rakentuu siitä, että oikeuksiin puuttuminen on välttämätöntä, oikeasuhtaista ja laissa täsmällisesti säädettyä. Sitä huolellisempi ja tarkempi näissä siis tulee olla, mutta ne eivät saa yksin muodostua myöskään esteeksi rikostorjunnalle, sillä muuttunut toimintaympäristö ja esimerkiksi teknologia asettavat uusia haasteita turvallisuudelle ja myös antavat uusia aseita rikollisten käyttöön. Arvoisa puhemies! Erityisesti pitkittyneet esitutkinnat ja käsittelyajat nousevat toistuvasti esiin, ja tästä ongelmasta emme ole pääsemässä eroon. On tärkeää sanoa tämä suoraan, että useimmiten niiden taustalla ei ole haluttomuus hoitaa asioita vaan riittämättömät resurssit suhteessa tehtävien määrään ja vaativuuteen. Kun samaan aikaan rikollisuus monimutkaistuu, digitalisoituu ja kansainvälistyy, tutkintatyö vaatii aiempaa enemmän aikaa, osaamista ja henkilöstöä. Kertomuksen viesti ei kuitenkaan ole, että poliisi toimisi välinpitämättömästi tai laista piittaamattomasti, vaan että järjestelmä on monin paikoin kuormittunut äärimmilleen. Poliisin resurssit olisi pitänyt turvata jo aikaa sitten pitkäjänteisellä ja yli hallituskausien tehtävällä suunnittelulla sekä seuraamalla muun muassa pohjoismaista ja eurooppalaista kehitystä, jossa Suomessa olemme jääneet jälkeen. Nyt sitä ollaan onneksi paikkaamassa, mutta lisäys ei riitä tarpeeseen, ja työ on hidasta. Arvoisa puhemies! Resurssit eivät tarkoita vain poliisin lukumäärää vaan myös tutkintahenkilöstöä, erikoisosaamista, esimerkiksi kykyä käsitellä digitaalisia todisteita, sekä aikaa tehdä työ huolellisesti. Jos näistä tingitään, seurauksena on juuri se, mihin oikeusasiamies kertomuksessaan toistuvasti kiinnittää huomiota, tutkinnan laatu heikkenee ja vaje kuormittaa syyttäjiä sekä tuomioistuinlaitosta osaltaan. Onkin siis panostettava siihen, että hallituksen tekemillä esityksillä tutkintojen sujuvuuden ja tiedonkulun lisäämiseksi on aito vaikutus poliisin arjen työhön, samalla kun uusien velvoitteiden ohessa muistetaan täydentää resursseja ja antaa niihin myös euroja. Mutta tämä tilanne tulee siis säilymään ennallaan, joten oikeusasiamies muistuttaa aivan oikein, että kohtuullinen käsittelyaika on perusoikeus. Tämä koskee rikoksen uhria, epäiltyä ja koko oikeusjärjestelmän uskottavuutta. Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on omassa linjassaan korostanut, että kun poliisin toimivaltuuksia laajennetaan esimerkiksi tiedonhankinnassa, tiedonvaihdossa tai digitaalisessa ympäristössä, on samanaikaisesti huolehdittava tosiasiallisista edellytyksistä käyttää näitä valtuuksia lainmukaisesti ja hallitusti. Ilman riittäviä resursseja kasvaa riski virheisiin, ylilyönteihin ja myös siihen, että valvonta jää jälkeen. Luotettava poliisi ja vahva oikeusvaltio kulkevat käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus muistuttaa meitä lainsäätäjiä vastuustamme. Turvallisuutta ei rakenneta vain uusilla valtuuksilla vaan myös hyvällä hallinnolla ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisella. Pidän tärkeänä, että eduskunta suhtautuu oikeusasiamiehen havaintoihin ajatuksella, niin että ne palvelisivat ja tukisivat tulevaa lainsäädäntötyötä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tosiaan suomen kieli on kaunista, ja olkaamme kaikki ylpeitä siitä, että meillä on oma kieli vielä. Olemme katoavaa kansaa, ja kukaan muu ei puolusta meidän kieltämme kuin me itse. Suomen kieli on paljon enemmän kuin väline viestintään: se on meidän ajattelun, tunteiden ja identiteetin perusta. Suomen kieli on erityinen myös siksi, että se kantaa mukanaan meidän historiaa ja ainutlaatuista tapaa hahmottaa tätä meidän todellisuutta. Sen sanat ja rakenteet ja ilmaisutavat heijastavat suomalaista luontosuhdetta, ajattelun täsmällisyyttä ja joskus myös tätä hiljaisuutta, mitä kansamme vaalii. Haluan nostaa tässä vielä erityisen tärkeän yksityiskohdan alueellisista murteista ja kielistämme myös alueilla, missä ne eivät ole mitään huonoa ja huolimatonta kieltä vaan rikastuttavat ja ovat elävää kansankieltämme, nekin. Haluaisin, että niiden arvostus jollain tavalla tässä yhteiskunnassa myös ymmärrettäisiin.