Rydman Wille

Arvoisa herra puhemies! Vaikka talous lähtisi erityisen voimakkaastikin kasvuun, niin meillä on silti se erittäin mittava valtiontalouden tasapainottamisen urakka edessä. Toisin kuin edustaja toteaa, kaikista heikoimmassa asemassa olevat ovat myöskin kaikista voimakkaimmin turvattuja tässä. Asiakasmaksukatot tulevat ensinnäkin vuositasolla hyvin nopeasti vastaan, niitä kattoja ei ole nytten tässä yhteydessä korotettu, voidaan hakea vapautusta ja kohtuullistamista ja, kuten ministeri Partanen totesi, myöskin toimeentulotuessa voidaan huomioida. Nyt on syytä ymmärtää, mistä tässä asiakasmaksujen korottamisessa on kyse. Eli oletetaan, että hyvinvointialueet korottavat asiakasmaksuja, mutta heidän ei ole pakko tehdä niin. Rahoituksesta lähtee sen verran pois, ja sitten vastaavasti oletetaan, että he keräävät tulot asiakasmaksujen kautta. Mutta se summa, joka tästä leikkautuu pois, on paljon pienempi kuin se summa, mitä sosiaalidemokraattien edustaja Lindén on esittänyt, joka oli miljardiluokassa. [Timo Harakka: Neljäs kerta! — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Antaa Lindénin vastata!] Eli sen takia tämä on aika epäuskottava. Toki tiedän sen, että meillä on yhtä monta sosiaalidemokraattista linjaa kuin on edustajaa, ja linja riippuu aina siitä, keneltä kysytään. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa herra puhemies! On tietysti imartelevaa, että kaikki henkilöityy minuun. Aiemmin oli ”Rydmanin kriteereitä”, nyt on jo ”Rydmanin hinnastoa”, mitä vielä? Mutta yhtä kaikki, kysehän on nyt siis siitä, kun te sanotte, että leikkaatte palveluita ja korotatte asiakasmaksuja. No, ensinnäkin tämä hallitus, kuten pääministeri aiemmin totesi, on joka vuosi lisännyt miljardin hyvinvointialueiden rahoitukseen, [Minja Koskela: Ei palvelutarpeen kasvun mukaisesti! — Timo Harakka: Hänhän sanoi neljä!] ja siis ollaan neljä miljardia... — Niin, aivan oikein, edustaja Harakka, neljä vuotta kuluu hallituskaudessa, ja kun lisätään miljardi joka vuosi, siitä tulee tämä neljän miljardin nousutaso kokonaisuudessaan. [Timo Harakka: Pääministeri sanoi äsken, että neljä miljardia vuodessa! — Välihuutoja oikealta] Kyllä tänä vuonna se on neljä miljardia enemmän kuin mitä se oli neljä vuotta sitten. Todellakin on näin, että olemme siis lisänneet hyvinvointialueiden rahoitusta. Totta kai tietysti pyrimme rajaamaan sitä kasvua, [Vasemmalta: Eli leikkaatte!] että se ei kasvaisi niin paljon kuin mitä se kasvaisi, jollei tehtäisi yhtään mitään. Mutta mitä tulee asiakasmaksujen korotuksiin, niin kaikkein suurimmat asiakasmaksujen korotukset ovat varakkaiden, hyvätuloisten henkilöiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Siellä ovat ne kaikista isoimmat. Ne kohdistuvat ennen kaikkea hyvätuloisiin, jotka ovat muutenkin jo maksaneet veroja, [Puhemies koputtaa] joten tämä vasemmistoliiton antama kuva ei vastaa kyllä tosiasioita. [Aki Lindén: Meille hyvätuloinen on 3 000 euroa kuukaudessa ansaitseva!]

Arvoisa herra puhemies! Edustaja muotoili sen niin, että julkisuudessa on esitetty väite, että eläkeläistenkin pitäisi osallistua julkisen talouden talkoisiin. [Ben Zyskowicz: Ja vielä kuolemansa jälkeen!] En ihan tarkkaan tiedä, mihin väitteeseen te tässä viittasitte, mutta jos katsomme tämän hallituksen politiikkaa, niin mitään yksittäistä ihmisryhmää hallitus ei ole suojannut niin tehokkaasti leikkauksilta kuin juuri eläkeläisiä, ja se on ollut tältä hallitukselta arvovalinta. [Välihuutoja vasemmalta] Toki ollaan tietysti sellaisessa tilanteessa, että säästöpaine on iso ensi kaudellakin, ja on erinomaisen tärkeää kuulla, että tässä salissa kaikki muut puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet siihen ensi kauden mittavaan säästöurakkaan. Mukavaa on ollut sekin, että sosiaalidemokraattienkin riveistä, joiltain osin, on kuulunut ehdotuksia siitä, mistä leikataan, esimerkiksi mainittu Lindénin miljardileikkaus hyvinvointialueille. [Aki Lindén: Kolmas kerta jo nimi mainittu! — Juho Eerola: Lindénin lista!] Minä toivotan tämän hyvin tervetulleeksi. Toivottavasti tällaisia avauksia tulee useampiakin, että voidaan vertailla, [Puhemies koputtaa] mikä on kunkin hallituspuoluetarjokkaan [Puhemies koputtaa] vaihtoehto siihen ensi kauden leikkausurakkaan. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Eiköhän vaihdeta Lindén sinne aitioon!]

Arvoisa herra puhemies! Kuten olen täällä todennut moneen kertaan, sellaisessa tapauksessa, jossa ihminen on todella huomattavan varaton, tai ollaan sellaisessa tilanteessa, että asiakasmaksu vaarantaa, sanotaanko, ruuan, lääkkeet tai perheen edes jotenkin säällisen toimeentulon, on mahdollista anoa asiakasmaksujen alentamista tai on mahdollisuus jopa vapauttaa asiakasmaksusta kokonaan. Tämä on hirvittävän olennainen asia, ja toivon, että täältä salista myöskin lähtee se viesti, myös sieltä opposition riveistä, näille tavallisille suomalaisille ihmisille, että kyllä on mahdollisuuksia kaikissa tilanteissa, myöskin äärimmäisimmässä taloudellisessa ahdingossa ja erityisesti siinä, [Juho Eerola: Ei ne tätä halua kertoa!] hakea näihin kohtuullistamisia ja tiukassa tapauksessa jopa vapauttamista. Eli ei Suomessa tarvitse olla huolissaan: kyllä täällä saa hoivaa ja turvaa myöskin ja erityisesti sellaisessa tilanteessa, [Anne Kalmari: Miksi niitä on ulosotossa?] jossa hätä on erityisen suuri.

Arvoisa herra puhemies! Ihminen on politiikan ytimessä, mutta ne palvelut, joita ihminen tarvitsee, maksavat, ja ne rahoitetaan verorahoin. Sen takia meidän on, jos me haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, huolehdittava siitä, että maksukykyistä väkeä ja verotuloja ja kannattavaa yritystoimintaa ja uutteraa suomalaista työntekoa riittää jatkossakin, jotta tämä kaikki olisi mahdollista. Siksi juuri, sen ihmisen takia, ihmisen hyvinvoinnin takia, on tärkeää pitää huolta taloudesta. Jotta suurellekin yleisölle tulisi selväksi, mitä te oikeastaan tarkoititte sekä hyvinvointialueiden rahoituksen että asiakasmaksujen korotusten suhteen, niin tosiaankin, kysehän näissä asiakasmaksujen korotuksissa on siitä, että ne korotukset mahdollistetaan hyvinvointialueille [Suna Kymäläinen: Pakotetaan!] ja hyvinvointialueilta jää vastaava määrä rahoitusta valtiolta saamatta, koska oletetaan, että he korottavat niitä asiakasmaksujaan. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Juuri näin!] Mutta kun sosiaalidemokraattien riveistä on ehdotettu jopa miljardiluokan leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen, niin tuntuu kovin kummalliselta, [Puhemies koputtaa] että te tästä asiakasmaksuihin liittyvästä rahoitusleikkauksesta olette niin huolissanne, [Puhemies koputtaa] kun teiltä itseltänne edustaja Lindén esittää paljon suurempaa leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen. [Aki Lindén: Tämä taitaa olla jonkun ihan muun kyselytunti kuin hallituksen! — Juho Eerola: No niin, touché!]

Arvoisa herra puhemies! Kyllä me nimenomaan olemme tehneet toimenpiteitä sen hoitoon pääsemisen helpottamiseksi, ja siksi me panostamme erittäin voimakkaasti tähän omalääkäri-, omahoitaja- ja omatiimimalliin, johon panostetaan nyt 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille, jotta hyvinvointialueet voivat sitten kehittää omanlaisiaan hoidon jatkuvuuden malleja. Siinähän olennaista on juuri se, että kun varmistetaan, että jokaisella suomalaisella mahdollisuuksien mukaan on se omalääkäri tai omahoitaja, omatiimi, niin se hoitaja, hoivahenkilökuntaan kuuluva ihminen, tuntee jo valmiiksi potilaan tilanteen. Tällöin säästetään valtavasti aikaa, pystytään kohdentamaan resursseja järkevämmin, ja silloin vältetään myöskin turhia tutkimuksia ja turhaa kitkaa siinä hoidon jatkuvuudessa, ja erikoissairaanhoitoon pääsee nopeammin sitten myöskin sieltä perusterveydenhuollon puolelta tarvittaessa. Kun potilas on tuttu, niin se mahdollistaa myöskin varhaisemmassa vaiheessa erilaisiin riskitekijöihin puuttumisen, ja tämä kaikki on nimenomaan viemässä palveluiden saatavuutta parempaan suuntaan. Ja iloinen juttu on se, että jo noin puolelletoista miljoonalle suomalaiselle [Puhemies koputtaa] omalääkäri on pystytty nimeämään.

Arvoisa herra puhemies! Ihmisen lompakko ei ratkaise Suomessa sitä, uskaltaako hoitoon hakeutua. Suomessa on edelleen erittäin hyvä julkinen terveydenhuolto, ja siitä haluammemyöskin pitää kiinni. Haluamme myös varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden sillä, että pala palalta siirrämme taloutta kohti tasapainoista suuntaa, ja se edellyttää myöskin valintojen tekemistä. Tällä hetkellä elämme erittäin kouriintuntuvasti velaksi, ja teidänkin puolueenne on sitoutunut velkajarruun. [Timo Harakka: No te ette!] Kyse on nyt siitä, mitä valintoja teemme: jatkammeko velkaantumista kuin mitään ei olisi tapahtunut, [Timo Harakka: Niin teette!] karsimmeko palveluista vai korotammeko asiakasmaksuja. [Timo Harakan välihuuto — Juha Mäenpää: Harakka, seinästä tuloo rahaa!] Eivät asiakasmaksujen korotukset ole miellyttäviä päätöksiä, mutta ne ovat joka tapauksessa sieltä miellyttävimmästä päästä niiden kaikkien ikävien vaihtoehtojen välillä, mitä meillä on. Edelleenkin alleviivaan sitä, että jos tulee paljon hoitokäyntejä, niin vuosittainen maksukatto tulee hyvin nopeasti vastaan, ja sitä hallitus ei ole korottanut. Edelleenkin on niin, että jos asiakas, potilas, [Puhemies koputtaa] on hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, niin maksuja voidaan kohtuullistaa tai niistä [Puhemies koputtaa] voidaan jopa vapauttaa.

Puheenjohtaja! Niin ikäviä kuin nämä asiakasmaksujen korotukset sinänsä ovatkin, niin rohkenen vähän epäillä sitä, että jos on oikeasti vakavasti sairas, niin nekään asiakasmaksujen korotukset, jotka ovat olleet suurimpia, estäisivät ketään hakeutumasta jonoon. Mutta nyt tässä täytyy muistaa edelleenkin se, että ensinnäkin jos on kyse vakavasta sairaudesta ja sellaisesta terveydellisestä ongelmasta, joka edellyttää hyvin paljon hoitoja ja siis useita eri käyntejä, ehkä isompia operaatioita, niin vuosittaiset maksukatot tulevat hyvin nopeasti vastaan. Eli oikeastaan nämä asiakasmaksujen korotukset näkyvät enemmänkin lähinnä niillä, jotka harvoin käyvät näissä palveluissa [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!] tai joilla ei tule kovin montaa terveyskeskusmaksua vuoden mittaan, mutta vakavimmin sairaiden kohdalla todennäköisesti nämä eivät niinkään näy. Sitten täytyy muistaa sekin, että kaikista heikoimmassa asemassa olevilla näitä voidaan kohtuullistaa tai jopa voidaan kokonaan vapauttaa maksusta silloin, kun on erityisen hankalasta taloudellisesta tilanteesta asiakkaalla kyse.

Arvoisa herra puhemies! Asiakasmaksujen korotukset eivät luonnollisestikaan ole miellyttäviä päätöksiä, mutta jos on valittava sen välillä, korotetaanko asiakasmaksuja, leikataanko palveluista [Vasemmalta: Teette molempia! Tehän leikkasitte!] vai jatketaanko velkaantumista, niin kyllä näistä epäilemättä asiakasmaksujen korotukset, niin ikäviä kuin ne ovat, ovat sitten kuitenkin sieltä parhaimmasta päästä. Edustaja otti esille nimenomaan syöpäpotilaat. Syöpäpotilaiden tilanne on tietysti hyvin vaikea, ja tulee paljon hoitojaksoja ja paljon hoidettavia operaatioita. Juuri sen takia todennäköisesti nämä asiakasmaksujen korotukset eivät itse asiassa juuri syöpäpotilaiden tilanteessa näy, koska vuosittaiset maksukatot tulevat niin nopeasti vastaan. Tätä vuosittaista maksukattoa hallitus ei ole korottanut eikä korottamassa. Eli hyvin todennäköisesti ollaan tilanteessa, että juuri siinä asiakasryhmässä, jonka edustaja otti esille, asiakasmaksujen korotukset eivät tule näkymään käytännössä millään tavalla.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja totesi, että jopa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa. Jo on aikoihin eletty! [Naurua oikealta] Tällaista ei ole varmaan koskaan aiemmin nähty, [Hälinää — Puhemies koputtaa] mutta kun kerran tällainen historiallinen tapaus on päässyt tapahtumaan, niin luetaanpa, mitä Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kirjoittaa: ”Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on linjannut, millaista järjestötoimintaa valtio rahoittaa. Tavoitteena on selvästi kaventaa järjestöjen työ vain konkreettiseen auttamiseen ja viedä niiltä roolia ihmisten vaatimusten ja tarpeiden välittäjänä poliittiseen päätöksentekoon.” [Oikealta: Onpa julmaa!] Juuri näin, Helsingin Sanomat on täysin oikeassa: Tämä on hallituksen tahtotila. Me haluamme suojata konkreettista, kohtaavaa, auttavaa työtä ja leikata sen sijaan poliittiselta, ideologiselta rälssiltä, jota myöskin järjestökenttä hyvän tarkoittavan tarkoituksen varjossa on harjoittanut. [Välihuutoja] Löysät pois, rahat konkreettiseen auttamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin näissä asiakasmaksuissa on edelleenkin vuotuinen katto. Sellaisissa tapauksissa, että henkilöt tarvitsevat näitä palveluita erityisen paljon, myöskään nämä nostetut asiakasmaksut eivät sitä vuosittaista kattoa pääse ylittämään. Se toki edellyttää omaa aktiivisuutta, mutta eivät nämä kohtuuttomia ole. Eivät ne siinä mielessä tietysti miellyttäviä päätöksiä ole, että miellyttävämpää olisi jättää tekemättä tällaiset asiakasmaksukorotukset, mutta kysymys on siitä, pyrimmekö valtiontalouden tasapainoon vai emme. Jos pyrimme — tiedän kyllä, että vasemmalla sitäkin on kyseenalaistettu — niin silloin tarvitaan jotain toimenpiteitä, ja sitten tulee se kysymys, leikkaammeko palveluista vai korotammeko maltillisesti asiakasmaksuja. [Pia Lohikoski: Te teette molempia!] Maltilliset asiakasmaksun korotukset ovat varmaan epäilemättä kuitenkin miellyttävämpiä. Lisäksi on huomioitava, että itse asiassa monet näistä asiakasmaksuista esimerkiksi ympärivuorokautisen palveluasumisen puolella kohdistuvat nimenomaisesti siihen kaikkein maksukykyisimpään osaan väestöstä, jossa nämä korotukset näkyvät kaikista selkeimmin. Se, onko se oikein, on oma kysymyksensä, mutta tämä on hallituksen arvovalinta.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on luonnollisestikin se, että tämän hallituksen aika alkaa käydä vähiin. Meillä on vaalit ensi vuoden puolella, ja viimeiset kiireelliset lakiesitykset pitää antaa eduskunnalle suhteellisen tiiviissä aikataulussa. Enää mitään mahdottomia, isoja uudistuksia emme tämän hallituskauden puitteissa suunniteltujen ja lainsäädäntöohjelmassa jo olevien hankkeiden lisäksi pysty tänne tuomaan. Tietysti on tilanne myöskin niin, että teillä siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, missä, edustaja Laiho, olette varapuheenjohtajana, on käsitykseni mukaan aika kova työtilanne. Paljon on lakiesityksiä, ja toivon, että suoriudutte kaikesta siitä urakasta, mikä teillä on, mahdollisimman tehokkaasti ja että eduskunta toimii sen mukaan kuin mitä eduskunnan työjärjestys sanoo ja pystytte asiat käsittelemään tehokkaasti. Toki sitten, jos näyttää siltä, että asioita jää jumiin, joudumme tietysti entisestäänkin katsomaan, mitä enää ehdimme eduskunnalle realistisessa aikamäärässä antaa, mikä on tietysti hirvittävä sääli.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on syytä ottaa tämä tausta, että kun katsomme nuorempia ikäluokkia, niin mielenterveyden ongelmat ovat yksiä suurimpia haasteita, sekä täällä kotimaassa että länsimaissa laajemminkin. Tämä on sellainen valitettava yhteiskunnallinen ilmiö, joka edellyttää myöskin aika määrätietoisia toimenpiteitä. Se edellyttää niitä myös meiltä siitä huolimatta, että Suomessa joudumme kamppailemaan merkittävän vaikean taloudellisen tilanteen kanssa. Näin juuri tämä hallitus on toiminut. Edelliset hallitukset eivät lukuisista puheistaan huolimatta saaneet lasten ja nuorten terapiatakuuta säädettyä. Tämä hallitus sen sai. [Krista Kiuru: Ette tekään säädä sitä erikoissairaanhoitoon!] Niiden, jotka tämän piirissä ovat, terapiatakuun mukaan tulee saada 28 vuorokauden sisällä ensimmäinen kohtaaminen tämän terapian osalta, ja niiden alustavien tietojen perusteella, mitä olemme hyvinvointialueilta saaneet, tässä on onnistuttu suhteellisen hyvin. Sen tiedon pohjalta, mitä saamme hyvinvointialueilta kerättyä, [Puhemies koputtaa] pyrimme kehittämään tätä mallia entistä tehokkaampaan ja tuloksellisempaan suuntaan.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin toden totta asia on niin, että erikoissairaanhoidon puolella hoitojonot ovat lyhentyneet aivan merkittävästikin tämän hallituksen aikana. [Krista Kiuru: Ja joka toinen odottaa sinne pääsyä!] Eli siis toisin sanoen on näin, että silloin kun on se kaikista vakavin sairaus, kaikista vaativimmat hoidot, niin nykyisin pääsee nopeammin hoitoon kuin aiemmin. Mutta samalla pitää paikkansa, että perusterveydenhuollon puolella on otettu jonkin verran takapakkia, ja juuri tätä ongelmaa pyrimme ratkaisemaan paremmalla hoidon jatkuvuudella. Ei suinkaan ole niin, että hyvinvointialueiden ainut säästämisen vaihtoehto olisi se, että irtisanotaan henkilökuntaa, mutta paremmalla hoidon jatkuvuudella, jota pyrimme tukemaan myöskin tällä omalääkärimallin erityisrahoituksella, jota hyvinvointialueille suunnataan, [Suna Kymäläinen: Teillä on varattu siihen 40 miljoonaa, minkä Etelä-Karjala säästi!] pystytään tekemään hoitoketjuja tehokkaammiksi ja hoidon jatkuvuus paremmaksi, mikä myöskin silloin, kun se aidosti toimii, johtaa siihen, että pitkällä tähtäimellä sairastavuuden kustannukset alenevat ja ihmisellä on paremmat paranemisennusteet.

Arvoisa rouva puhemies! Eivät nämä asiakasmaksujen korotukset miellyttäviä päätöksiä ole, eikä se ole alkuunkaan miellyttävä tilanne, että olemme siinä taloudellisessa tilanteessa, jossa olemme. Te olette itsekin talousmies, arvoisa edustaja Lohi, ja ymmärrätte oikein hyvin sen, että julkisen taloutemme tila on kovasti kurja. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, mitkä ovat meidän vaihtoehtomme: velkaantua entistä nopeammin, korottaa veroja vai karsia palveluita? Ehkä sitten tässä kokonaisuudessa kuitenkin asiakasmaksujen korotukset, niin ikäviä kuin ne ovatkin, ovat päätöksinä sieltä vähemmän haitallisesta päästä. [Välihuutoja vasemmalta — Krista Kiuru: Oho, olipa erikoinen ajatus!] Täytyy kuitenkin muistaa se, että useimmat näistä asiakasmaksujen korotuksista, joita tällä hetkellä on jouduttu valitettavasti tekemään, kohdistuvat sellaisiin operaatioihin, joita ei hirvittävän monta kertaa elämän aikana yleensä kohdalle osu. Lisäksi meillä on myöskin maksukatot, jotka tulevat aika nopeasti vastaan. Eli jos vuoden aikana on tullut erityisen paljon asiakasmaksuja, niin lopulta [Puhemies koputtaa] niitä ei sitten enää peritä. Kohtuullistamista pystytään myöskin hakemaan eräissä tapauksissa.

Arvoisa rouva puhemies! Turha käynti on sellainen, jolla asiakas ei saa sitä tarvitsemaansa hoitoa, jolloin käydään läpi esimerkiksi samoja asioita, joita ollaan käyty jo monta kertaa aiemminkin. Tähän juuri viittasin sillä, että kun saamme paremman omalääkäri-, omatiimimallin, jossa hoitohenkilökunta jo valmiiksi tietää, mistä on kyse, mikä on hoitohistoria, mitä on aiemmin käyty läpi, niin silloin tämmöisiä käyntejä, joilla ei saavuteta terveyshyötyjä, pystytään vähentämään ja kohdentamaan aikoja niille, jotka aidosti niitä tarvitsevat. Todellakin, kuten itsekin edellä kuvasitte, se, että meillä on hoitotakuu, joka ei kuitenkaan toteudu, se paperilla oleva hoitotakuu ei silloin auta. Me tarvitsemme silloin järjestelmätason muutoksia, ja juuri tähän me tähtäämme. Me emme säädä paperille jotakin hoitotakuuta, joka ei käytännössä toimi, [Krista Kiuru: Olettehan säätäneet hoitotakuusta!] vaan me rupeamme rakentamaan hyvää omalääkäri-, omatiimimallia, jossa varmistamme sen, että hoidon jatkuvuus ja asiakkaan tuntemus on myöskin hoivahenkilökunnalla mahdollisimman hyvä.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Mattila, te maalailitte aivan perusteettomia kauhukuvia aikanaan Oulaskankaan yöpäivystyksen lopettamisen osalta, [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin! — Välihuutoja keskeltä ja vasemmalta] ja mitkään niistä kauhukuvista, joita te vääristellen silloin piditte yllä, eivät ole toteutuneet. Nyt te jatkatte tätä samaa vääristelevää linjaanne myöskin tämän ambulanssiasian osalta. [Krista Kiuru: Siis tämä on kyllä käsittämätöntä!] Tässähän on kyse nimenomaan siitä, [Hälinää — Puhemies koputtaa] että annetaan hyvinvointialueille mahdollisuus itse paremmin hallinnoida sitä sairaankuljetus- ja ambulanssiasiaa. [Välihuutoja] Ja kun te kysyitte, mitä haluamme vastata Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen väelle siitä, että olemme tällaisen esityksen tuoneet, [Anne Kalmari: Ruumisauto riittää!] niin vastaamme, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialuehan on kannattanut tätä esitystä, kannattaa esitystä ja toteaa, että tämä on hyvä ja tarpeellinen esitys, [Hälinää — Puhemies koputtaa] joka mahdollistaa hyvinvointialueille paljon aiempaa tarkoituksenmukaisemman tavan järjestää sairaankuljetus- ja ambulanssiasiat, joten erittäin hyvä uutinen sekin.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin se, että nyt on jo saatu nimettyä omalääkäri puolelletoista miljoonalle suomalaiselle, on valtava määrä ensinnäkin ottaen huomioon sen, että siihen ei ole edes laskettu niitä työterveyshoidon piirissä olevia. Kuten edustaja oikein sen kuvasi, tämä on aivan keskeinen, oikea suunta, mihin alueilla pitää mennä. Osalla alueista ollaan jo aika pitkälläkin tämän kanssa. Todellakin on niin, että haluamme tässä myöskin antaa hyvinvointialueille mahdollisuuksia kehittää niitä omanlaisiaan omalääkäri-, omatiimimalleja, ja tätä varten olemme varanneet vielä 40 miljoonan euron erillisen määrärahan, jota nyt hyvinvointialueet ovat hakeneet. He ovat tehneet erittäin hyviä uusia hakemuksia ja ideoineet, miten he voisivat vielä kehittää tätä omalääkärimallia paremmaksi näiden hankkeiden puitteissa. Todellakin on niin, että se, että aina kohtaa sen saman hoitajan ja saman lääkärin, joka jo tuntee entuudestaan potilaan asian, vähentää tarpeettomia käyntejä, parantaa hoidon oikea-aikaisuutta, ja kun se järjestelmä on ollut riittävän pitkään käytössä, se on omiaan myöskin lyhentämään hoitoonpääsyn määräaikoja. [Aki Lindén: Leikkasitte 130 miljoonaa terveyskeskuksilta!]

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on syytä muistaa, että oli hoitotakuu yhtä tai toista, niin olennaista on se, päästäänkö siihen. Hoitotakuitahan voi asettaa vaikka minkälaisiksi, mutta jos ei niihin päästä, [Välihuutoja vasemmalta] niin silloin meillä on ongelma jossakin muussa päässä kuin siinä, mikä se hoitotakuu on. Nyt on syytä edelleenkin alleviivata sitä, että tosiaan hoitoonpääsy erikoissairaanhoidon puolella, siis niiden vaativimpien sairauksien ja muiden puolella, on nimenomaisesti parantunut. [Krista Kiuru: No mutta ei se tästä hallituksesta johdu!] Nykyisin pääsee nopeammin ja helpommin hoitoon. — Ilmeisestikin, täällä kun oppositio huutaa, että se ei johdu hallituksesta, niin kaikki myönteinen johtuu aina jostain muusta kuin hallituksesta, mutta negatiivinen johtuu sitten hallituksesta. Näinhän se menee. Yhtä kaikki olennaista on se, että te olette aivan oikeassa siinä, että perusterveydenhuollon puolella valitettavasti järjestelmämme tällä hetkellä on sellainen, että se ajaa tilanteisiin, joissa hoitoonpääsy ei ole niin nopeaa kuin sen kuuluisi olla. Juuri tähän haluamme puuttua, ja siihen meidän keskeisin työkalumme on tämän uuden omalääkärimallin rakentaminen yhdessä alueiden kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä, tämä on hallituksen linja, että painopistettä tulee siirtää sinne perusterveydenhuollon puolelle, koska totta kai on aina sillä tavoin, että jos pystytään varhaisessa vaiheessa diagnosoimaan oikein ja jos pystytään varhaisessa vaiheessa kartoittamaan mahdolliset terveysriskit, niin se lisää aina parempaa ennustetta myöskin siihen, että sitten jos sitä erikoissairaanhoitoa ylipäätään tarvitaan, päästään paljon pienemmillä kustannuksilla ja ennuste on paljon parempi. Voimme sinänsä olla tyytyväisiä siitä, että siellä erikoissairaanhoidon puolella tosiaankin hoitojonot ovat lyhentyneet ja entistä nopeammin pääsee hoitoon silloin kun on kyse näistä kaikista vaikeimmista sairauksista ja vaativimmista terveysjutuista, mutta ennen kaikkea nyt meillä painopisteenä on se, että pitää parantaa hoitoonpääsyä siellä perusterveydenhuollon puolella, juuri niin kuin edellä kuvasitte, ja siihen meidän keskeisin työkalumme on tämä omalääkärimallin kehittäminen. Se on lähtenyt itse asiassa varsin hyvin liikkeelle. Meillä on jo yli puolitoista miljoonaa suomalaista, joille on kyetty nimeämään omalääkäri tavalla tai toisella, [Puhemies koputtaa] ja tähän eivät edes sisälly työterveyshuollon asiakkaat.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin terapiatakuusta: Tämä hallitus tosiaan sääti lasten ja nuorten terapiatakuun, jota aiemmat hallitukset eivät olleet säätäneet. [Ben Zyskowicz: Te vain puhuitte!] Niissä tiedoissa, mitä nyt alustavasti olemme siitä saaneet, itse asiassa se on toiminut aika hyvin. Totta kai on niin, että ei sitä terapiatakuuta kohdenneta niille, joille jokin muu interventio toimii paremmin. Siinä on totta kai oma rajauksensa, jotta saadaan kohdennettua se takuu juuri niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Se on ihan totta, että mitä tulee tämänhetkisiin hoitojonoihin perusterveydenhuollon puolella, niin siellä on todella paljon tekemistä ja tilanne ei tällä hetkellä vielä ole tyydyttävä tai hyvä niiden osalta. Mutta juuri tämän johdosta tämä hallitus kehittää tätä omalääkärimallia, joka nopeuttaa hoitoonpääsyä aivan olennaisesti. Siihen liittyviin hankkeisiin käytetään nyt 40 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueet ovat lähettäneet erittäin hyviä hakemuksia. Tämä sisältyy nyt myöskin meidän lisätalousarvioon, millä tavoin nyt sitten pystytään ottamaan huomioon näitä hyvinvointialueiden suunnittelemia hankkeita. [Puhemies koputtaa] Tällä tavoin pääsemme myöskin [Puhemies koputtaa] hoitojonojen lyhentämiseen.

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeää, että nostitte tämän kyselytunnilla esille, jotta pääsen korjaamaan kaikkia väärinkäsityksiänne. Ensinnäkään perheneuvolat eivät ole tälläkään hetkellä lakisääteisiä. Ja suurelle yleisölle, kun puhutaan perheneuvoloista, taitaa olla epäselvää se, että perheneuvolat siis eivät ole näitä lapsi- ja äitiysneuvolapalveluita, jotka ovat kaikille tutuimpia, vaan nyt puhutaan nimenomaisesti sitten jo vähän vanhempien lapsien ja perheiden myöhemmästä neuvontavaiheesta. Nyt ollaan siis luomassa [Vasemmistoliiton ryhmästä: Säästämässä!] yhteistä laajempaa lapsi- ja perhepalvelua, jossa hyvinvointialueille tarjotaan myöskin laajemmat mahdollisuudet katsoa paikallisesti, miten se on fiksuinta toteuttaa. Se on edelleenkin mahdollista toteuttaa tällaisena perheneuvolakonseptina, mutta se voidaan toteuttaa myös jonain muuna, vastaavanlaisena palveluna. Nyt olennaista onkin se, että tällä hetkellä järjestelmä on erittäin järjestelmäkeskeinen ja asiakkaat joutuvat pahimmillaan jonottamaan yhtäaikaisesti useaan eri palveluun, [Hanna-Leena Mattila: Mutta tuleeko rahaa? — Oikealta: Kysy Harakalta! — Oikealta: Paljon teillä oli siihen vaihtoehtobudjetissa?] kun taas vastaisuudessa nämä tulevat olemaan asiakaskohtaisesti räätälöityjä palveluita, ja kaiken lisäksi näin toimimalla pystymme myös säästämään rahaa. [Vasemmalta: Mutta te viette ne rahat! — Puhemies koputtaa] Asiakasläheisempiä palveluita veronmaksajalle edullisemmalla tavalla — erittäin kannattava uudistus. [Krista Kiuru: Asiakkaat siirretään pois oikeuksien piiristä niin että säästöä tulee, siitähän on kysymys! — Puhemies koputtaa]

Arvoisa herra puhemies! Todellakin mielenterveyteen liittyvät haasteet erityisesti nuorilla ovat yksi aikamme potentiaalisesti hyvinkin kauaskantoisimmista ja vaarallisimmista terveydellisistä trendeistä, joihin on syytä kiinnittää aivan erityistä huomiota. Ja juuri näin tämä hallitus on tehnytkin siitä huolimatta, että taloudellinen tilanne on hyvin vaativa. Olemme priorisoineet mielenterveystyötä ja säätäneet sen terapiatakuun, josta aiemmat hallitukset vain puhuivat. Se on ollut voimassa nyt vasta aika vähän aikaa, ja sen tulokset eivät vielä siksi näy erityisen konkreettisesti, mutta ne alustavat tiedot, mitä hyvinvointialueilta olemme saaneet, ovat itse asiassa aika rohkaisevia: aika hyvin on pystytty säädetyissä määräajoissa myöskin tarjoamaan takuun mukaista terapiaa silloin, kun se on asiakkaan näkökulmasta se, mitä tarvitaan. Tässä täytyy toki tietysti muistaa se, että monissa tapauksissa myöskin terveydenhuollon ammattilaiset toteavat, että juuri se terapia ei ole välttämättä aina kaikissa tapauksissa se optimaalisin tapa hoitaa asiaa, vaan on muitakin tapoja, ja silloin se ei sovellu [Puhemies koputtaa] tähän terapiatakuun piiriin. Mutta tässä on otettu merkittäviä askeleita parempaan suuntaan. [Aki Lindén: Siksi yleinen hoitotakuu oli erittäin hyvä!]

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa käydään usein tulisia debatteja, enkä halua niitä debatteja ollenkaan halveksua, koska politiikassa niille on paikkansa, ja jollei olisi yhteiskunnallista vastakkainasettelua, niin silloin ei poliitikkoja mihinkään tarvittaisikaan. Tämän sanottuani totean sen, että tämä keskustelu, mitä on käyty, on epätavallisen laadukasta ja älyllisesti palkitsevaa. Se johtuu varmasti myöskin osaltaan siitä, että täällä salissa on ollut läsnä niin erinomainen, asiantunteva joukko keskustelemassa tästä yhteiskunnallisesti hyvin merkittävästä aiheesta eli siitä, millä palvelulupauksella tämä suomalainen yhteiskunta jatkaa tulevaisuuteen, jossa joudumme kiinnittämään yhä enemmän huomiota siihen, että resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Luin taannoin edustajien Castrén ja Väyrynen yhteishaastattelun eräästä lehdestä, ja pidin sitä erittäin ansiokkaana. Muistaakseni olin samaa mieltä suunnilleen kaikesta siitä, mitä siinä haastattelussa sanoitte. Arvioitte erittäin osuvasti sitä, millä tavoin tulevaisuuden resursseja tulee kohdentaa nimenomaisesti niihin vaikuttavimpiin hoitoihin ja kuinka se on sekä taloudellisesti että inhimillisesti ainut oikea valinta. Ilahduin kovasti myös siitä, kuinka sosiaalidemokraattien edustaja Kokko totesi, että kaikki verorahat ovat poliittisilla päättäjillä vain veronmaksajilta lainassa ja niitä tulee sen takia käyttää erityisen vastuullisesti. Toivottavasti tämä ajattelu yleistyy tässä salissa ja valtavirtaistuu. [Puhuja naurahtaa] Se oli erinomaisen mukavaa kuultavaa. Tosiaankin, niin kuin on useissa puheenvuoroissa käynyt esille, tämähän ei ole sellainen lakiesitys, jolla nyt sinänsä itsessään palveluvalikoimaa muutettaisiin mihinkään, mutta tämä antaa selkänojan niille ammattilaisille arvioida asiaa myöskin sellaiselta lainsäädännölliseltä pohjalta, joka antaa heidän arvioilleen vaikuttavimmista hoidoista ja oikeista hoitotoimenpiteistä tukevamman lainsäädännöllisen pohjan. Totuushan on se, että kyllähän siis tälläkin hetkellä lääkärit jatkuvasti joutuvat arvioimaan sitä, mitä hoitoja tehdään, mikä on kannattavaa ja mikä on sitä vaikuttavinta, mutta kyllä se on lääkärille ja niille paikallisillekin päätöksentekijöille paljon mukavampi tehtävä, jos myöskin lainsäätäjä jollakin tavalla määrittää sen tahtotilan ja ne yleiset periaatteet. Se antaa silloin tukevamman selkänojan. Mutta on kyllä niin, että nämä kysymykset ovat siinä määrin yhteiskunnallisesti ratkaisevia, että näistä joudutaan varmaan käymään paljon laajempaakin keskustelua. Tämä on hyvä avaus, ja hyvä, että saadaan tämä lainsäädäntö aikaan, mutta olen kyllä vahvasti sillä kannalla, ettei se oikeastaan tähän jää, että kyllä me tarvitaan seuraaviakin askeleita ja vielä paljon aktiivisempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä se hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaus todella on. Että sen, minkä lupaamme, myöskin annamme, mutta toisaalta varmistamme sen, että se, mihin julkisia rahoja käytetään, on sitä kaikkein vaikuttavinta ja eniten terveyshyötyjä tuottavaa toimintaa. Edustaja Merinen kysyi vielä, mikä tämä varsinainen mekanismi tässä on. Siis kysehän on siitä, että tällä lakiesityksellä ei itsessään ole suoria budjettivaikutuksia, mutta arvioimme, että tämän lainsäädännön myötä resursseja saadaan paremmin ohjattua niihin vaikuttavimpiin ja toisaalta myöskin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, joilla taas pitkällä tähtäimellä on sitten myöskin kustannuksia säästävää vaikutusta. Millä aikataululla se tapahtuu — mitä edustaja Lyly kysyi — niin se on sitten ehkä semmoinen kumulatiivinen kysymys, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin sitten ne kumulatiiviset hyödyt myöskin näkyvät. Sitten jos vielä lyhyesti viittaan siihen, mitä edustaja Lohi omassa hyvin taitavassa puheenvuorossaan käsitteli, eli tähän aikuisten julkiseen hammashuoltoon. Tässä tullaan nähdäkseni hyvinkin tämän asian ytimeen. Eli jos ajatellaan vaikkapa suun terveyttä, niin sillähän on kyllä erittäin hyvä terveysvaikuttavuus, koska jos suu on hoitamatta, niin se näkyy äkkiä diabeteksena, verisuonissa ja muina sairauksina, sydänsairauksina, joiden hoito tulee sitten huomattavan kalliiksi. Sen vuoksi siitä suun terveydenhuollosta on kyllä syytä pitää huoli. Miten se parhaiten toteutetaan, se on sitten oma kysymyksensä. Sekä julkisella että yksityisellä terveydenhuollolla on varmasti paikkansa. Yli vuoden jonotusajat julkiseen terveydenhuoltoon ovat totta kai aivan liian pitkiä, mutta ei se paremmaksi silläkään muutu, että se julkinen hammashoito sieltä poistuu kokonaisuudessaan, vaikka epäilemättä tietysti yksityistä hyödyntämällä palveluseteleiden ja muiden muodossa voidaan asiaa myöskin helpottaa. Aika loppuu, ja asiaa olisi paljon, mutta eduskunta pääsee tätä lakiesitystä sitten valiokuntakäsittelyn puitteissa käsittelemään, ja jatkamme tästä asiasta varmasti muillakin foorumeilla. — Kiitokset.

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vahvistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuutta sekä vaikuttavien menetelmien käyttöönottoa. Yhteen kootut palveluvalikoiman periaatteet tarjoaisivat lailla säädetyn arvopohjaisen kehikon palveluvalikoimaa koskevan päätöksenteon tueksi. Esityksen mukaan terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettäisiin periaatteista, joiden mukaisesti palveluiden ja menetelmien kuuluminen palveluvalikoimaan ja niiden pois rajaaminen toteutetaan julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Periaatteet olisivat tarveperiaate, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus sekä läpileikkaavina periaatteina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus. Palveluvalikoimaa koskeva päätöksenteko perustuisi kokonaisharkintaan. Päätöksenteossa palveluvalikoiman periaatteita sovellettaisiin yhtäaikaisesti ja päätökset perusteltaisiin avoimesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia muutettaisiin niin, että palveluvalikoiman periaatteet tulisi ottaa huomioon hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksissa. Lisäksi ehdotetaan muutoksia tiettyihin erityislakeihin. Esityksen tavoitteena on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuutta sekä asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaa koskevien valintojen avoimuutta ja hyväksyttävyyttä sekä kansallisesti että hyvinvointialueilla. Vaikuttavuuden edistämisellä pyritään mahdollistamaan se, että hyvinvointialueet pystyisivät saamaan aikaan mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia niille käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Terveydenhuollossa esitys mahdollistaisi palveluvalikoiman rajaukset esimerkiksi vähähyötyisten hoitojen osalta sekä vahvemman ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen painottamisen. Terveydenhuollossa periaatteet otettaisiin lakimuutoksen voimaan tullessa käyttöön esimerkiksi terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suositusten laadinnassa. Sosiaalihuollossa esitys vahvistaisi sisältöohjausta, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta sekä rakentaisi nykyistä vahvempaa pohjaa vaikuttavuustiedon ja tutkimuksen sekä niiden hyödyntämisen vahvistamiselle. Palveluvalikoiman periaatteesta säätämisestä ei seuraa muutoksia hyvinvointialueiden tehtäviin, eikä esityksellä ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Palveluvalikoiman periaatteista säätämisellä olisi kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua hillitseviä vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kustannuksia hillitsevät vaikutukset perustuisivat palveluiden sekä niissä käytettävien menetelmien ja työmuotojen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden vahvistumiseen. Vaikuttavimpien menetelmien käyttöönotolla ja kohdentamisella voidaan vastata asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin paremmin sekä vahvistaa ennaltaehkäisyä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, mikä auttaa hillitsemään palvelutarpeiden kasvua. Esityksellä ehdotetaan, että palveluvalikoiman periaatteita sovellettaisiin jatkossa myös vankiterveydenhuollossa, valtion mielisairaaloissa annettavassa terveyden- ja sairaanhoidossa sekä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollossa. Samalla ehdotetaan, että näissä palveluissa tulisi ottaa huomioon myös yhtenäiset hoidon perusteet, mikä edistäisi terveyden- ja sairaanhoidon yhdenvertaista toteutumista järjestäjätahosta riippumatta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain, vankeuslain 10 luvun 1 §:n ja tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan toteutettavaksi kolme hallitusohjelmaan perustuvaa terveydenhuollon palveluja koskevaa muutosta. Ensinnäkin, esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi terveydenhuoltolain sairaanhoitopalvelua koskevaa sääntelyä siten, että nimenomaisesti säädetään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon olevan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia palveluita. Laissa säädettäisiin myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon määritelmät. Tällä lakimuutoksella pyritään tukemaan sitä, että palliatiivista hoitoa ja sen viimeistä vaihetta eli saattohoitoa annettaisiin laadukkaasti ja yhdenvertaisesti. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämiseksi on tehty vuosikymmenen ajan systemaattista kehitystyötä, ja lakimuutoksella pyritään edistämään tämän arvokkaan kehittämistyön jatkumista myös hyvinvointialueilla. Toisekseen, esityksessä muutettaisiin perusterveydenhuollon hoitopaikan valintaa koskevaa sääntelyä siten, että terveysaseman voi valita kolmen kuukauden välein, kun voimassa olevan lain mukaan asiakas voi valita sen kerran vuodessa. Muutoksella pyritään edistämään potilaiden valinnanvapautta valita itselleen sopiva hoitopaikka sekä helpottamaan palveluiden saatavuutta esimerkiksi sellaisille ihmisille, jotka asuvat useammalla kuin yhdellä paikkakunnalla. Kolmanneksi, esityksessä muutettaisiin erikoissairaanhoidon hoitotakuun seurantaa koskevaa sääntelyä siten, että hyvinvointialueiden tulee julkaista internetsivuillaan tieto hoitotakuun toteutumisesta kuukausittain, kun nyt tieto tulee julkaista neljän kuukauden välein. Muutos edistäisi siis tiedonsaantioikeuksien toteutumista ja tukisi myös omavalvontaa ja valvontaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on syytä korostaa, että isossa kuvassa suomalainen vanhustenhoiva toimii varsin hyvin. Selvä enemmistö kaikista palveluiden piirissä olevista kokee, että se hoito, jonka he itse ovat saaneet, on ollut täysin riittävää ja laadultaan hyvätasoista. Se ei silti poista sitä, että valitettavasti on toisenkinlaisia tapauksia. Niitä on ollut julkisuudessa, ja osa on joutunut kokemaan sellaisia myöskin läheistensä piirissä. Tämä on ilman muuta yhteiskunnallinen epäkohta, johon on puututtava. Kaksi keskeistä lakihanketta, jotka sosiaali- ja terveysministeriössä tällä hetkellä ovat käynnissä, ovat ensinnäkin ammattihenkilölainsäädännön uudistaminen ja toisaalta valvontalain uudistaminen, joissa molemmissa korotetaan esimerkiksi hoivahenkilökunnan kielitaitovaatimuksia ja mahdollistetaan Lupa- ja valvontaviraston myöskin valvoa paremmin sitä, että se hoiva, mitä annetaan, on myöskin sen laatuista, mitä meidän palvelujärjestelmämme edellyttää ja millaisen hoivan ikääntyvä väestömme on ansainnut.

Arvoisa herra puhemies! Ajatus on itsessään oikein kannatettava, koska kyllä on niin, että mitä paremmin ja pidempään pystyy huolehtimaan omasta liikkumisestaan ja mitä enemmän sille luodaan edellytyksiä ja tukea, niin sen pidempään on myöskin edellytykset elää siellä omassa kodissaan, missä se arki on usein parempaa ja missä vanhus pysyy hyvävointisempana sekä fyysisesti että henkisesti kuin siellä laitoshoidossa. Tässä on varmasti tarkan harkinnan paikka, toki rajallisten resurssiemme puitteissa, millä tavoin voisimme tukea hyvinvointialueita mahdollistamaan myöskin tällaisia palveluita. Nythän meillä ohjataan myöskin hyvinvointialueiden käytettäväksi 25 miljoonaa euroa erilaisten järjestöjen kanssa yhteistyössä tehtävään toimintaan, ja näkisin, että nämä rahat ovat hyvinkin sellaisia, joita voitaisiin käyttää myöskin hyvinvointialueiden ja asiaan kuuluvien järjestöjen kanssa esimerkiksi tällaisen vanhusneuvonnan, tai vanhusneuvolapalvelun, jos sellaista termiä halutaan käyttää, mahdollistamiseksi ja edistämiseksi.

Niin, arvoisa herra puhemies, kuten on moneen kertaan todettu, eivät nämä asiakasmaksujen nostot ole ollenkaan miellyttäviä päätöksiä. Toisaalta eivät sen miellyttävämpiä olisi myöskään palveluiden leikkaamiset, eikä ainakaan olisi miellyttävä ratkaisu se, että jatkamme velkaantumista samaan tahtiin kuin mitä tämä kansakunta on velkaantunut viimeisten vuosikymmenten aikana, koska sen tien päässä on koko hyvinvointiyhteiskunnan romuttuminen. [Tuomas Kettusen välihuuto] Joudumme valitettavasti lukuisista huonoista vaihtoehdoista valitsemaan niitä vähimmin huonoja, ja asiakasmaksujen hallitut korotukset ovat varmasti niitä vähimmin ikäviä päätöksiä niistä ikävistä päätöksistä, joiden välillä joudumme valitsemaan. Mutta haluan kuitenkin lohduttaa suomalaisia siinä, että me emme ole korottamassa asiakasmaksukattoa. [Krista Kiuru: No se nyt vielä puuttuisi!] Se asiakasmaksukatto säilyy edelleenkin ennallaan, ja se rajaa merkittävästi sitä maksutaakkaa, joka yhdelle yksilölle voi muodostua. Samalla on myöskin niin, että jos on aidosti maksukyvytön, niin silloin edelleenkin saa maksuhelpotuksia tai jopa maksuvapautuksia silloin, kun tilanne on erityisen kurja.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virta on aivan oikeassa siinä, että oikea-aikainen hoitoonpääsy ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeiden diagnoosien tekeminen on aivan keskeinen asia ensinnäkin parhaan mahdollisen hoitoennusteen osalta ja myöskin ihan taloudellisessakin mielessä, että silloin, kun asiaan pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa, myöskin hoidon kokonaiskustannukset muodostuvat matalammiksi kuin silloin, kun tämä todetaan vasta myöhäisessä vaiheessa. Tässä avaimena on nimenomaan hoidon jatkuvuus ja se, että pääsee mahdollisimman usein saman tutun hoitajan, saman tutun lääkärin hoidettavaksi, joka jo ennakolta tietää potilaan tilanteen ja siten pystyy tehokkaammin myöskin hahmottamaan, mistä potilaan tilanteessa on kyse. Tämän vuoksi kaiken sen säästämisenkin ja taloudellisen paineen keskellä, jossa olemme, olemme nimenomaan panostaneet tähän omalääkäri-, omahoitaja-, omatiimimallin kehittämiseen. Siihen on nyt laitettu haku hyvinvointialueille, ja hyvinvointialueet ovat hakemuksensa jättäneet peräti 40 miljoonan euron edestä. Uskon, että kun saamme tätä paremmin vakinaistettua, niin se tulee [Puhemies koputtaa] myöskin johtamaan kustannustason alenemaan.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja on aivan oikeassa siinä, että kyllä hoitajien pitää pystyä keskittymään varsinaiseen työhönsä ja etenkin vanhenevalla, ikääntyvällä väestöllä pitää olla oikeus hyvään hoitoon, joka on myöskin riittävästi määriteltyä. Yksi keskeinen ongelma tällä hetkellä vanhustenhoivassa on se, että meillä on paljon sellaista henkilökuntaa, jonka kielitaito on valitettavan puutteellinen. Tämä johtaa ensinnäkin hoitovirheisiin, se johtaa väärinymmärtämiseen, ja sitten se johtaa myös sellaisiin tilanteisiin, että usein ne hoitajat, jotka puhuvat jompaakumpaa kotimaisista kielistä äidinkielen tasoisesti tai omana äidinkielenään, joutuvat paljon selittämään asioita ja korjailemaan asioita, ja tämä luo paljon hukkatyötä ja hukkaa aikaa siitä hoivatyöstä, jota tarvittaisiin nimenomaisesti vanhusten hoitamiseen. Olemme nyt päivittämässä ammattihenkilölainsäädäntöä ja valvontalakia, joissa molemmissa tullaan kiristämään hoivahenkilökunnan kielitaitovaatimuksia ja antamaan lupa- ja valvontavirastolle järeämpiä työkaluja tähän puuttumiseen, ja tämä tulee vaikuttamaan myönteisesti myöskin vanhuspalvelun laatuun.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun rahaa ei ole, joudutaan ikävien tosiasioiden kanssa tekemisiin. [Ben Zyskowicz: Paitsi demarit! — Välihuutoja] Tässä ollaan sellaisessa tilanteessa, niin kuin kaikki tiedämme, että tämä valtio velkaantuu ja tulee velkaantumaan vielä pitkään, 10 000:ta miljoonaa vuosittain ja enemmänkin. Se on vain kasvamaan päin. Korkomenot kasvavat, ja turvallisuustilanne ja puolustusmenot asettavat meitä erittäin vaikeaan asemaan. Leijonanosan valtion budjetista vievät sotemenot, ja silloin joudutaan arvioimaan sitä, mitkä ovat niitä päätöksiä, jotka ovat vähiten huonoja, silloin kun emme voi tehdä sellaisia päätöksiä, joita varsinaisesti haluaisimme tehdä. Se on oikein, että pyrimme pitämään kuitenkin Suomen ja itsemme ajurin paikalla. Siinä tilanteessa, missä ajaudumme kansakuntana ja valtiona lähinnä maksukyvyttömyystilaan, sen jälkeen tulevat IMF:n kaverit, jotka sitten määräävät sen, miten asiat menevät, ja näin emme halua missään nimessä toimia. Totean kuitenkin sen, että terveyskeskusmaksu voidaan vuoden aikana samassa terveyskeskuksessa periä korkeintaan kolme kertaa, [Puhemies koputtaa] ja tämä rajaa jo merkittävästi sitä, kuinka paljon yhdelle ihmiselle sitä maksukuormaa voi muodostua.

Arvoisa herra puhemies! Aika pienellä todennäköisyydellä omalle kohdalle osuisi ihan sen kaltaista maksukuormaa kuin mitä tuossa kuvailtiin. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Mutta se on ihan totta, että eivät nämä maksukorotukset ole millään tavalla miellyttäviä päätöksiä. Kysymys on vähän vain siitä, että tässä taloudellisessa todellisuudessa, jossa me elämme, meillä on kovin vähän hyviä vaihtoehtoja. Loputtomiin emme voi elää tällä tavoin velaksi kuin mitä yhteiskunta on jo vuosikymmeniä elänyt. Sopeutuksia on pakko tehdä, ja valitettavasti, kun sote leijonanosan valtion menoista vie, niin sote-kysymyksetkin joudutaan ottamaan tässä arviointiin, ja silloin joudutaan pohtimaan, karsitaanko palvelutasoa, heikennetäänkö sitä vai korotetaanko asiakasmaksuja. Asiakasmaksujen korotukset, niin ikäviä kuin ne ovatkin, ovat usein kuitenkin sitten vähemmän kivuliaita päätöksiä. Mitä tulee sitten sellaisiin aivan kohtuuttomiin tilanteisiin, niin kuten täällä on jo aiemminkin todettu, meillä on maksukatot, meillä on mahdollisuudet kohtuullistaa sitä ikään kuin listahintaa, mikä näissä on. Tällaisia kohtuullistamisia myöskin hyvinvointialueilla kyllä käytetään.

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan totuudesta, niin voi kertoa totuudesta yhden puolen, mutta kannattaa kertoa se toinenkin puoli. Eli silloin, kun teidän hallituksenne sääti sen kovin tiukan hoitotakuun, sen seurauksena oli se, että hyvinvointialueet joutuivat erittäin laajassa mitassa turvautumaan vuokratyövoimaan, joka tuli hyvin kalliiksi myöskin hyvinvointialueille. [Krista Kiuru pyytää vastauspuheenvuoroa — Hälinää — Puhemies koputtaa] Tätä te olette itse kritisoineet, ja olette kritisoineet sitä ihan hyvästä syystä. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tämän vuoksi hieman väljempi takuu on paikallaan, ja näin on myöskin järkevää toimia. Tämä on vähän samantapainen asia kuin se, kun aikanaan sääditte kovin tiukan henkilöstömitoituksen ja lopputulema oli sitten se, että vaikka se paperilla toimikin, niin lopulta se johti henkilöstöresurssin hyvin epätarkoituksenmukaiseen ja joustamattomaan jakautumiseen. Olen sinänsä kuitenkin havainnut sen, edustaja Lindén, että tässä olette ottaneet aiempaa vastuullisemman kannan ettekä enää aja niin tiukkaa henkilöstömitoitusta kuin mitä aiemmin edistitte. [Krista Kiuru: Ei huolta, kyllä ajetaan!]

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiuru on aivan oikeassa siinä, että ajoissa hoitoon pääseminen on koko järjestelmän kannalta aivan keskeistä. Tässä tapauksessa itse asiassa tulee aivan keskeiseksi kysymykseksi nimenomaan hoidon jatkuvuus. Tämä on tunnistettu keskeiseksi tekijäksi koko järjestelmän tulevaisuuden kantokyvylle, ja juuri sen vuoksi panostamme niin voimakkaasti tähän omalääkäri-, omahoitaja-, omatiimimalliin, johon nyt on allokoitu erityisesti vielä 40 miljoonaa euroa, osa ammatinharjoittajamallin kautta toteutettavaksi. Jos on niin, että hoidon jatkuvuus on hyvää, että pääsee aina sille tutulle lääkärille tai hoitajalle, niin silloin vähenevät tarpeettomat käynnit, saadaan nopeammin oikea-aikaista hoitoa, pystytään myöskin ennakoimaan sitä, millaisia haasteita on edessä, ja sitten myöskin ohjaamaan oikea-aikaisesti hoitoon ja tekemään operaatiot oikeassa ajassa. Sen takia näen, että tämä on juuri sellainen investointi, mikä kannattaakin tehdä. Ilokseni olen havainnut, että alkaa olla jo noin puolitoista miljoonaa suomalaista, joille omalääkäri on kyetty nimeämään, eikä tähän lukuun edes sisälly työterveyshuolto. [Puhemies koputtaa] Se on mielestäni aika hieno saavutus hyvinvointialueilta.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkään eivät nämä asiakasmaksujen korotukset mitään miellyttäviä päätöksiä ole. Toisekseen on kuitenkin niin, että ei meillä ihan hirveästi ole vaihtoehtojakaan, kun valtio velkaantuu sellaista tahtia kuin mitä se tekee ja leijonanosan kaikista julkisista menoista vie nimenomaan sotesektori. Silloin joudumme arvioimaan sen välillä, karsimmeko palveluita vai nostammeko asiakasmaksuja. Tässä yhtälössä, niin ikäviltä kuin ne asiakasmaksujen nostamiset sinänsä tuntuvatkin, pidän sitä silti vastuullisempana ja parempana ratkaisuna kuin sitä, että puuttuisimme palveluiden tarjontaan ja että vähentäisimme niitä itse palveluita. Mitä sitten tulee tavallisiin suomalaisiin, niin mielestäni ei ole epätavallisia suomalaisia, vaan ihan tavallisia olemme kaikki. Mutta mitä tulee niihin kaikista vaikeimmassa asemassa oleviin ihmisiin, joilla on paljon sairastelua ja pienet tulot, niin meillä kuitenkin maksukatot säilyvät ennallaan. Sellaisessa tapauksessa, jossa taloudellinen tilanne on tulossa erityisen kohtuuttomaksi, meillä on mahdollisuus myöskin kohtuullistaa näitä maksuja, ja näin myöskin tehdään.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti. Tuo parlamentaarinen soterahoitustyöryhmän kokous on jo alkanut, ja varapuheenjohtajana joudun kiiruhtamaan sinne, mutta ihan lyhyesti. Ensinnäkin ilahtuneena havaitsin, että eduskunta aika laajasti tuntuu pitävän tätä siirtoa itsessään myönteisenä asiana, ja on hyvä, että meillä siitä on aika yhteneväinen näkemys. Hyvinvointialueet pystyvät varmasti itse paikallisesti myöskin parhaiten sen katsomaan, miten tällaiset kuljetukset sitten vastaisuudessa on järkevintä käytännössä toteuttaa. Tämän monikanavarahoituksen asteittainen purkaminen tai selkeyttäminen tuntuu hyvin laajasti yhdistävän eduskuntapuolueita. Asiakasmaksuista: Tämähän on lakiesityksenä suhteellisen kustannusneutraali, eli isoja muutoksia ei ole tulossa, mutta se on ihan totta, että joiltain osin asiakasmaksut nousevat. Toisaalta kuitenkin taas maksukatot suojaavat sitä, että niiden osalta, jotka tarvitsevat palveluita paljon, välttämättä vaikutusta ei sitten kuitenkaan käytännössä ole. Taustalla meillä tässä ja monessa muussakin — tai kaikissa uudistuksissa, mitä joudutaan tekemään — on luonnollisestikin se, että Suomi yhteiskuntana, valtiona ja kansantaloutena velkaantuu häkellyttävän voimakasta tahtia. Olisi velkaantunut vielä voimakkaammin, jollei tämä hallitus olisi tehnyt näitä sopeutustoimia, mitä on tehnyt. Mutta valitettavasti uutiset maailmalta ovat jatkuvasti painaneet talousennusteitamme alaspäin, ja tulevalla hallituksella riittää urakkaa ehkä vieläkin enemmän. Se tarkoittaa kyllä sitä, että yksikään vastuullinen poliitikko ei oikein mitään uutta hyvää voi lupailla, koska sopeutusurakka on mittava ensi vaalikaudellakin. Tulevakin hallitus joutuu vielä moneen kertaan tekemään päätöksiä, joita tämäkin hallitus joutuu vielä tässä loppuvaalikaudellaan tekemään, eli kumpi on valinta: se, että karsitaan palveluita, vai se, että korotetaan asiakasmaksuja. Siis valinta: karsitaanko palveluita vai korotetaanko asiakasmaksuja. Asiakasmaksujen korotukset eivät ole miellyttäviä juttuja. Sellaisia päätöksiä on ikävä tehdä, olkoonkin, että on lukuisia menetelmiä, jotka suojaavat kaikkein pienituloisimpia ja heikoimmassa asemassa olevia näiden maksukorotusten kumulatiivisilta vaikutuksilta. Mutta sitten on kuitenkin todettava se, että monessa tapauksessa ehkä on parempi, että se palvelu itsessään säilyy, vaikkakin siitä perittävä maksu sitten joillakin euroilla kasvaakin. Haluan vielä kiinnittää huomiota edustaja Laine-Nousimaan muotoiluun, jota osittain myöskin edustaja Perholehto vähän toisin sanoin kuvasi. Laine-Nousimaa asetteli sanansa jotenkin niin, että hallitus siirtää maksuvastuuta valtiolta yksilölle. No, mistäs ne valtion rahat sitten tulevat? Ei ole mitään valtion kirstua, josta voitaisiin rahoittaa, ja sitten kun valtio rahoittaa oikein paljon, niin sitten yksilön ei enää tarvitsekaan maksaa. Kyllä ne yksilöt ovat ne verorahatkin valtiolle maksaneet. Valtio on ne yksilöiltä ja yrityksiltä pois ottanut, millä sitten palvelut kustannetaan — tai hyvinvointialueiden kautta sitten tässä tapauksessa. Kysymys on vain siitä, että tällä hetkellä ne verotulot eivät lähimainkaan riitä kattamaan kaikkia menoja, ja kun meidän verotuksemme jo valmiiksi on niin tapissa kuin se on, että se jo heikentää omaa kansainvälistä kilpailukykyämmekin, niin veronkorotusten kautta tätä epäsuhtaa ei oikein voi ratkaista. Silloin tietysti kysymykseen sitten tulee se, leikataanko palveluista vai korotetaanko asiakasmaksuja, ja usein se asiakasmaksun korottaminen, kuten todettua, on se vähemmän haitallinen menetelmä. Lyhyesti vielä edustaja Lylylle se, että lainsäädäntösuunnitelma on meillä jo valmiiksi aika ruuhkainen, ja katsotaan, mitä kaikkea siitä ehditään vielä tämän vaalikauden puitteissa viedä läpi. Mutta tiukkaa tekee, joten ainakaan hirveästi mitään uusia hankkeita ei ole mahdollista lainsäädäntösuunnitelman ylitse enää lainsäädäntöputkeen oikeastaan ottaa. — Mutta hyvää eduskuntakäsittelyä.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys koskien ambulanssikuljetusten ja ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuun uudistamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Kyse on kokonaisuudesta, jolla pyritään selkeyttämään järjestelmää, vahvistamaan hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä ja varmistamaan palvelujen saatavuus koko maassa. Esityksen keskeinen muutos on, että Kansaneläkelaitoksen maksamista sairaankuljetuksen korvauksista luovutaan. Samalla näiden kuljetusten rahoitus ja järjestämisvastuu siirretään kokonaisuudessaan hyvinvointialueille. Tämä koskee sekä ensihoitopalveluun sisältyviä kuljetuksia että niin sanottuja kiireettömiä ambulanssikuljetuksia, kuten siirto- ja kotiutuskuljetuksia, silloin kun potilaan tila ambulanssia edellyttää. Tavoitteena on yksinkertaistaa terveydenhuollon monikanavaista rahoitusjärjestelmää. Kun rahoitus ja järjestäminen ovat yhden tahon vastuulla, voidaan palveluja suunnitella ja toteuttaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Hyvinvointialueet voivat kokonaisvastuun myötä päättää, miten palvelut kullakin alueella järjestetään, ottaen huomioon alueelliset tarpeet, etäisyydet ja palvelurakenteen. Rahoituksen osalta uudistus on rakennettu pääosin kustannusneutraaliksi. Kansaneläkelaitoksen matkakorvausmenoista siirretään rahoitusta hyvinvointialueille ja samalla kohdennetaan FinnHEMSille ja Rajavartiolaitokselle Kelan korvaustilastojen perusteella määräytyvä osa. Ahvenanmaan osalta säädetään erillisratkaisusta, jolla turvataan maakunnan mahdollisuus järjestää vastaavat palvelut itsehallintonsa puitteissa. Uudistuksella on myös vaikutuksia asiakkaisiin. Jatkossa asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaisesti, ja ne ovat keskimäärin hieman nykyisiä omavastuuosuuksia korkeampia. Samalla maksut kuitenkin kerryttävät sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattoa, mikä suojaa erityisesti paljon palveluja käyttäviä. Esityksessä korostuvat myös asiakkaan asemaa turvaavat mekanismit: maksukatto, kohtuullistamissäännökset sekä viimesijainen toimeentulotuki. Esitykseen sisältyy myös asiakasmaksujen indeksisääntelyn uudistaminen. Jatkossa maksujen enimmäismäärät, käyttövarat ja tulorajat sidottaisiin hyvinvointialueindeksiin ja tarkistettaisiin vuosittain. Tällä pyritään siihen, että maksut vastaavat paremmin palvelujen kustannuskehitystä. Lisäksi käyttämättä jätetystä palvelusta perittävän maksun soveltamisalaa laajennetaan. Tavoitteena on vähentää hukkaan meneviä resursseja ja parantaa palveluiden saatavuutta. Lainsäädäntöön sisältyvät edellytykset, kuten velvoitteet tiedottamis-, ilmoittautumis- ja peruuttamismenettelyistä, vaatimus hyväksyttävän syyn puuttumisesta ja kohtuullisuusarviointi, turvaavat asiakkaan asemaa. Kokonaisuutena esitys tukee tavoitetta selkeämmästä ja paremmin ohjattavasta järjestelmästä. Se vahvistaa hyvinvointialueiden vastuuta ja mahdollisuuksia järjestää palvelut kokonaisuutena. Esityksen on tarkoitus tulla voimaan portaittain siten, että ambulanssi- ja ensihoitokokonaisuus tulee voimaan vuonna 2028 ja muu asiakasmaksusääntely jo tätä ennen.

Arvoisa herra puhemies! Haluan täsmentää edustaja Kurvisen harhaanjohtavaa tietoa. Ympärivuorokautisen palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä olevien asiakasmaksuja korotetaan nykyisestä enintään 85 prosentista tuloista enintään 87,5:een, eli se korotus on enintään 2,5 prosenttia. [Antti Kurvinen: Onko se oikein? Onko oikein ottaa heiltä lisää?] — Kuunnelkaa, edustaja Kurvinen. [Krista Kiurun välihuuto] — Kuunnelkaa, myöskin edustaja Kiuru. — Tämä ei koske pienituloisimpia. 62 prosentilla pienituloisimmista tämä ei johda minkäänlaiseen asiakasmaksun korotukseen. Tämä korotus kohdistuu kaikkein hyvätuloisimpiin, kaikkein maksukykyisimpiin. Sitä voi toki kritisoida, koska nämä samat ihmiset maksavat tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän hyvin suuren osan siitä, millä hyvinvointivaltio rahoitetaan. Mutta tämä uudistus säästää pienituloisimmat kaikilta maksukorotuksilta.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin asiakasmaksukorotukset ovat aina ikäviä päätöksiä. [Vasemmalta: Kenelle?] Kuitenkin sitten olemme sellaisessa tilanteessa, että kun valtiontalous on niin heikossa hapessa kuin on, niin joudumme kysymään, kumpi on parempi vaihtoehto: se, että korotamme hieman asiakasmaksuja, vai se, että karsimme palveluvalikoimaa. Meidän ratkaisumme on se, että mieluummin korotamme hieman asiakasmaksuja kuin leikkaisimme palveluista. [Aki Lindén: Te teette sekä—että!] Mitä tulee sitten siihen, keihin nämä palvelumaksukorotukset kohdistuvat, niin kyllä, silloin jos on kyse leikkausoperaatioista ja vastaavista, mihin tulee maksukorotuksia, harvemmin leikkaukset aivan viikoittaisia toimenpiteitä ovat. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Terveyskeskusmaksu!] Mutta sitten terveyskeskusmaksuissakin on se, että ei niitä voi kuitenkaan samalta terveysasemalta periä enempää kuin korkeintaan kolme kertaa vuodessa. Maksukatot pysyvät edelleenkin täsmälleen samoina. Ja mitä tulee vaikkapa ympärivuorokautisen palveluasumisen tai pitkäaikaisen hoivan palvelumaksuihin, näissä on nimenomaisesti niin, että niissä 62 prosentilla pienituloisimmasta päästä maksut eivät muutu lainkaan. Ne kohdistuvat nimenomaisesti niihin paremmin maksukykyisiin asiakkaisiin.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kauma nosti tärkeän kysymyksen esille, koska ilman muuta on niin, että oikea-aikainen hoito ja työkyvystä huolehtiminen on paitsi ihmisen yksilöllinen etu myöskin koko yhteiskunnalle ja työnantajille ehdottoman tärkeä asia. [Aki Lindén: Jonot ovat pidentyneet!] Eräs keskeinen seikka, joka varmistaa tätä tavoitetta, on hoidon jatkuvuus. Tätä on tutkittu useissa eri maissa, ja mitä useammin potilas tai kontrollikäynnillä käyvä ihminen pääsee samalle lääkärille, samalle hoitajalle, niin sitä vähemmän tarvitaan käyntejä, sitä enemmän vähenevät turhat käynnit ja toisaalta myöskin sitä varhaisemmassa vaiheessa kyetään tekemään oikeita diagnooseja ja niiden pohjalta myöskin päätöksiä oikeista hoitotoimenpiteistä. Se, että tämä hallitus on niin voimakkaasti panostanut omalääkärimallin kehittämiseen, on kuvaavaa sen osalta, että samaan aikaan, kun sinänsä joudumme karsimaan menokustannusten kehitystä, olemme kuitenkin pystyneet tekemään laadullisia parannuksia, joilla on myös merkittäviä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia ja siten pitkällä tähtäimellä sekä työkykyä että yksilön terveyttä ja elinikää pidentäviä vaikutuksia.

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee opposition puheita, niin voisi saada sellaisen kuvitelman, että tämän hallituskauden jälkeen soteen on käytettävissä vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka tosiasia on se, että tämän hallituskauden jälkeen soteen käytetään neljä miljardia euroa, 4 000 miljoonaa euroa enemmän kuin edelliskaudella. Mutta kuten tiedätte, niin meillä myöskin väestö ikääntyy, hoivan tarve kasvaa, ja se tarkoittaa sitä, että kustannuspaineet ovat kovia. Soteen käytetään erittäin paljon rahaa, mutta niin sen kuuluukin olla. Me toki hillitsemme sitä kustannuskasvua, mutta enemmän rahaa käytetään merkittävästi soteen kuin ennen tätä hallituskautta. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, edustaja Kiuru?] Tästä tullaan sitten siihen arvokkaan vanhuuden turvaamiseen, mikä nousi esille useissa eri puheenvuoroissa. Samalla heräsi huolta siitä, uskaltaako Suomessa ikääntyä. Kyllä uskaltaa. Ylivoimaisesti suurin osa vanhuspalveluissa olevista asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa turvaan. Kuitenkin meillä on aito ja perusteltu huoli siitä, että kun kuitenkin on sitten ollut näitä ikäviä tapauksia, joista yksikin on liikaa, niin meidän on panostettava tähän jatkossa entistä enemmän. Tämän vuoksi olemme valmistelemassa tällä hetkellä ammattihenkilölainsäädäntöä, jossa tiukennetaan muun muassa valvontaa sen suhteen, millaisia kielitaitovaatimuksia hoitajilla on. Pätevyyksistä katsotaan, että ne ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia hoitajapulankin helpottamiseksi, kuitenkin potilasturvallisuutta valvoen. Tähän liittyen tuodaan myöskin valvontalaki, jolla tehostetaan valvontaa, jotta voidaan välttää niitä ongelmia, mitä nyt vanhuspalveluyksiköissä on kohdattu. [Krista Kiuru: Miksi te vähennätte hoitajia?] Ja te väitätte, että hoitajien määrää vähennetään. Tämä on täyttä hölynpölyä, koska työntekijämäärä hyvinvointialueilla on pelkästään tämän hallituskauden aikana kasvanut, ei vähentynyt, ja tulevaisuudessa se tulee kasvamaan entisestään. Ja teille, arvoisat vasemmistoliiton edustajat, jotka pidätte kovaa meteliä, kun kyse on siitä, [Puhemies koputtaa] että tarve vanhuspalveluiden hoivahenkilökunnalle kasvaisi aivan räjähdysmäisesti tulevaisuudessa: tullaan tarvitsemaan enemmänkin henkilökuntaa kuin tällä hetkellä, [Puhemies koputtaa] mutta osa tästä tarpeesta voidaan myöskin teknologisilla ratkaisuilla korvata. [Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä — Puhemies koputtaa] — Niin, ettekö te nyt ymmärrä, [Puhemies: Kiitoksia, ministeri!] että kyse on siitä? [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin täytyy alleviivata sitä, että tämä hallitus tämän hallituskauden aikana lisää hyvinvointialueiden rahoitusta 4 000 miljoonalla eurolla. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko? — Aki Lindén: Ei tämä hallitus sitä lisää! Se perustuu edelliseen hallitukseen!] Se, että me sen lisäksi pyrimme kuitenkin hillitsemään menojen kehitystä, on juurikin sitä, mihin eduskuntakin on sitoutunut teidän puoluettanne lukuun ottamatta, että hillitsemme menojen kasvua tilanteessa, jossa hoivan tarvekin kasvaa. Mitä tulee sitten siihen asiaan, mistä aloititte, olette täysin oikeassa, että on kaksi täysin eri asiaa, että paperilla on jokin hoitajamitoitus ja sitten se, mikä on käytäntö siellä kentällä. Kyllä voidaan kirjata erittäin rajoittavia ja tiukkoja hoitajamitoituksia, mutta monessakaan tapauksessa se ei ole se paras tapa hoitaa ja järjestää sitä, että hoiva todella on siellä, missä sitä tarvitaan. Silloin kun meillä on pikkasen joustoa, niin silloin pystytään tarkoituksenmukaisesti ohjaamaan myöskin henkilökuntaa. Mutta edelleenkin kiinnitän huomiota siihen, että noin puolessa tapauksista tällä hetkellä hoitajamitoitus on korkeampi kuin se vähimmäistaso 0,6.

Nyt ensinnäkin, arvoisa herra puhemies, on todettava, että oppositiosta on levitetty kyllä monenlaista paikkansapitämätöntä pelottelua sen suhteen, mitä nämä yöpäivystysratkaisut käytännössä tarkoittavat. On syytä myöskin alleviivata sitä, että hallitukselta on ollut selvä valinta se, että yhtäkään sairaalaa ei ole tällä vaalikaudella lakkautettu, ei yhtäkään sairaalaa siitä huolimatta, että kustannuspaineet ja myöskin talouden tasapainottamiseen liittyvät tarpeet ovat olleet merkittäviä ja on ollut monia esityksiä siitä, millä tavoin kustannussäästöjä olisi saatu sairaalaverkkoa karsimalla. Mutta meidän valintamme on ollut se, että näin ei toimita. Tämän keskeinen tausta arvovalintana on ollut se, että hyvää hoivaa ja palvelua on saatava kaikkialla Suomessa. Totta kai on niin, että haja-asutusalueilla palvelut eivät ole yhtä lähellä kuin mitä ne ovat Helsingin keskustassa, mutta joka tapauksessa joka puolella Suomea on kyettävä elämään säällistä, turvallista elämää, jossa palvelut ovat kohtuullisen välimatkan päässä. [Aki Lindén: Pelkkää retoriikkaa!]

Arvoisa herra puhemies! En ole mielestäni missään yhteydessä sanonut, että vanhuspalvelut olisivat jotenkin erityisesti nyt leikkauksen kohteena, mutta jollakin merkillisellä tavalla [Krista Kiurun välihuuto] edustaja Tuppurainen kuitenkin saa sanottua, että ettekö te nyt mistään muualta löydä leikkauksia. Voin, kuulkaa, luvata, edustaja Tuppurainen, että minulle on aika helppoa löytää leikkauskohteita vähän sieltä ja täältä, eivätkä vanhusten palvelut kyllä siellä ole leikkauslistan kärkipäässä todellakaan. [Krista Kiuru: Ohhoh!] Mutta sitten vastaavasti on todettava todellakin näin: kun me turvaamme niitä vanhuspalveluita ja hoivaa ylipäätäänkin tässä yhteiskunnassa, niin meidän on varmistuttava siitä, että resurssit todella riittävät. Tekin olette, sosiaalidemokraatit, sitoutuneet tähän velkajarruun ja siihen menokehykseen, mikä meillä on, [Ben Zyskowiczin välihuuto] ja te joudutte, mikäli joskus vielä hallitusvastuussa olette, kohtaamaan myös sen realiteetin, että kustannuspaineita on hillittävä myös sosiaali- ja terveysmenojen puolella. Mutta olette täysin oikeassa siinä, että tässä ei lähdetä leikkaukset edellä vaan palvelut edellä, mutta ne palvelut on kyettävä toteuttamaan myöskin mahdollisimman resurssitehokkaasti, [Puhemies koputtaa] jotta valtio ei ajaudu maksukyvyttömyyteen. [Krista Kiuru: 4 300 hoitajaa pois vanhustenhuollosta tällä vaalikaudella! — Aki Lindénin välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tällaiset kertomukset ovat sydäntä särkeviä. Meidän on hallituksen ja hyvinvointialueiden hyvässä yhteistyössä varmistettava se, että jokainen hoivaa tarvitseva, etenkin siellä elämän ehtoopuolella, saa arvokkaan vanhuuden ja sellaisen hoivan, jonka on ansainnut. Kuten olen lukuisissa puheenvuoroissani todennut, vanhusten hoiva ja turva ovat aivan keskeisellä prioriteettilistallani siinä, mitä tämän vielä jäljellä olevan hallituskauden puitteissa sosiaali- ja terveyssektorilla tullaan tekemään. [Krista Kiurun välihuuto] Luonnollisestikin sitten taas vastaavasti on tiedostettava se, että kun sosiaali- ja terveysmenot muodostavat sen leijonanosan julkisista menoista, niin kun me kaikki vasemmistoliittoa lukuun ottamatta olemme sitoutuneet siihen velkajarruun, niin ei ole mahdollista Suomessa yhdenkään hallituksen, ei nykyisen eikä tulevan, välttää sitä, että arvioimme myös sen sosiaali- ja terveyssektorin, millä tavoin käytämme resurssit mahdollisimman tehokkaasti ja fiksusti ja niin, että turva kohdistuu niille, jotka sitä aivan erityisesti tarvitsevat. Ja minun maailmassani [Puhemies koputtaa] ikääntynyt, monisairas väestö, jos jokin, on sitä. [Aki Lindén: Tehokkuus on eri asia kuin leikkaukset!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiuru, luotan teihin täysin, että ette tule päästämään minua helpolla. [Naurua] Te olette sen ammattilainen, ja luottoni teihin siltä osin on sataprosenttinen. Mitä tulee sitten näihin työpaikkoihin, niin kyllä on merkitystä sillä, onko vähenemä teoreettinen vai onko oikeasti jouduttu kilometritehtaalle. Tilannehan on se, että silloin kun vanhusten määrä lisääntyy ja hoivan tarve lisääntyy, me tarvitsemme myöskin lisää henkilökuntaa. Sitten oma asiansa on se, mikä on tämä varsinainen mitoitus, ja se on nytten vähintäänkin se 0,6 — puolessa tapauksista se myöskin on ylitse tämän vähimmäismitoituksen. Liian tiukka hoitajamitoitus ei johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen, koska se rajaa työnjohdollista arviointia sen suhteen, minne se henkilökunta milloinkin sitten sijoitetaan. Silloin kun meillä on riittävästi jouston varaa mutta myöskin määrätty lattiataso siinä, paljonko vähintäänkin pitää olla, niin mahdollistamme sekä hyvän johtamisen että sen hoivahenkilökunnan saamisen sinne, missä sitä kulloinkin eniten tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Wickström on täysin oikeassa siinä, että samanaikaisesti kun pyrimme hillitsemään kustannusnousua sosiaali- ja terveysmenojen puolella, teemme koko ajan monenlaisia laadullisia kehittämisprojekteja, joilla varmistamme sen, että vastaisuudessa hoito on laadullisesti parempaa silloin, kun suomalainen potilas sitä tarvitsee. Tämä omalääkärimalli on yksi näistä hankkeista, joita meillä on käynnissä. Siihen on varattu kaiken kaikkiaan 40 miljoonaa euroa, josta kaksi miljoonaa on korvamerkitty tällaisiin uusiin projekteihin ennen kaikkea ammatinharjoittajamallin kautta, ja tästä lähtee nyt käyntiin haku. Tähän 40 miljoonaan euroon pääsevät käsiksi kaikki hyvinvointialueet plus Helsingin kaupunki, joka on oma alueensa, ja he pystyvät tarjoamaan omia esityksiään siitä, miten heidän alueellaan pystyttäisiin viemään toimintaa lähemmäs tällaista omalääkärimallia. Tämä on hyvin käynnissä, ja kohtapuolin saadaan myöskin haku tältä osin hyvinvointialueille käyntiin.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustajan mainitsema esimerkki kilikilikellosta on siinä mielessä hyvä esimerkki, että juuri tällaisiin tilanteisiin tarvitsemme myös teknologiaa, jotta meillä on sellaisia välineitä, [Suna Kymäläinen: Kahvihuoneissa!] joilla vanhus sitten todella saa sen palvelunsa, mitä hän tarvitsee. Mitä sitten tulee kysymykseenne siitä, onko tyyli muuttunut ministereitten välillä, niin minä en ole ollenkaan pitänyt siitä tavasta, jolla te olette halki opposition demonisoineet ja syyllistäneet ministeri Juusoa, joka täydellä sydämellään ja erittäin pitkiä päiviä tehden pyrki rakentamaan suomalaisille mahdollisimman hyvää terveydenhuoltoa. Toivon, että en ole siihen muutos, vaan teen ministerinä töitä suomalaisen terveydenhuollon puolesta yhtä suurella sydämellä ja peräänantamattomasti kuin miten edeltäjänikin teki. Ja mitä tulee yhteistyöhön hyvinvointialueiden kanssa, niin kyllä, haluan tehdä määrätietoisen systemaattista ja tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa, ja meillä varmasti ensimmäiset yhteiset keskustelut alueiden kanssa käydään aivan lähiaikoina. [Mauri Peltokangas: Toivottavasti keskusta toivottaa ministerin tervetulleeksi myös Ylivieskaan!]

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hoitajien irtisanomisesta: Tässä oli aivan hiljattain eräs valitettava uutinen, jossa yksityinen yritys kertoi siitä, että he olivat määräaikaisilla sopimuksilla tuottaneet Suomeen hoivahenkilökuntaa. Mutta tilanne olikin ollut sitten se, että tälle hoivahenkilökunnalle ei ollutkaan sellaista määrällistä tarvetta kuin oli odotettu, ja sitten tilanne oli se, että kun heillä oli toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla suomalaista henkilökuntaa töissä ja sitten näillä määräaikaisilla sopimuksilla ulkomailta tullutta hyvin puutteellisen kielitaidon hoivahenkilökuntaa, [Timo Harakka: Taas maahanmuutto! Ei mitään muuta kuin maahanmuutto! — Juho Eerola: Näin kävi!] niin lopputulos oli se, että yritys joutui suomalaisen työlainsäädännön johdosta irtisanomaan ne suomalaiset hoitajat ja sen sijaan pitämään nämä määräaikaisilla sopimuksilla olevat ulkomaiset työntekijät. Tämä on juuri sellaista täysin vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa, jota aiemmilla kausilla on harjoitettu ja jota tämä hallitus on lähtenyt korjaamaan. Mutta kun kysyitte, mitä hyvää ollaan tekemässä, niin nyt ollaan nimenomaisesti puuttumassa niin, että hoivahenkilökunnan osaaminen, kielitaito ja potilasturvallisuuden kannalta [Puhemies koputtaa] välttämättömät taidot ovat kunnossa. [Mauri Peltokangas: Erinomaista, ministeri! Erinomaista ja vastuullista!]

Arvoisa herra puhemies! Meillä itse kullakin, varmaankin epäilemättä jotakuinkin kaikilla suomalaisilla, on ikääntyneitä sukulaisia, jotka joutuvat turvautumaan niihin palveluihin, jotka suomalaisille ikääntyville ihmisille on kyettävä tarjoamaan, ja meillä on kaikilla varmasti yhteinen huoli siitä, että he saavat ansaitsemansa hoivan ja turvan. Meillä on varmasti paljon maahanmuuttajataustaisia hoitajia, jotka ovat paitsi pätevyydeltään myös kielitaidoltaan täysin kyvykkäitä hoitamaan näitä tehtäviä, ja he omalta osaltaan turvaavat palvelujärjestelmämme kestävyyttä ja pysyvyyttä. Samaan aikaan meillä on myöskin sellaisia hoitajia, joiden kielitaito valitettavasti on puutteellinen. Olen saanut valtavasti palautetta hoivahenkilökunnalta tämän toistaiseksi varsin lyhyen ministerikauteni aikana nimenomaan siitä, kuinka vakavia potilasturvallisuustilanteita tällä hetkellä kentällä muotoutuu siitä syystä johtuen, että osa hoitajista ei osaa suomea tai ruotsia riittävällä tavalla, ja meillä muut hoitajat joutuvat usein paikkailemaan tätä. Tämän vuoksi on aivan erityisen tärkeää, että tämä kielitaitokysymys saadaan kuntoon mahdollisimman pian. [Timo Harakka: Tässä on teidän tärkeysjärjestys!]

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, edustaja Hyrkkö, teidän oma puolueenne on sitoutunut siihen samaan velkajarruun ja menoraamiin, johon kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta tässä salissa ovat sitoutuneet. [Krista Kiuru: Me puhutaan nyt vanhustenhuollosta!] Ja kuvitteletteko te, että kun sosiaali- ja terveysmenot kuitenkin julkisista menoista leijonanosan leikkaavat, niin te itsekään pystyisitte pysymään siinä velkajarrussa ilman, että tarkastellaan myös sosiaali- ja terveyspuolen menoja? [Timo Harakka: Vastatkaa!] Totta kai, aina silloin kun menoja joudutaan sopeuttamaan, niin johonkin kohtaanhan ne osuvat, [Anne Kalmari: Onneksi eivät osu rikkaille!] mutta vilpitön pyrkimyksemme on se, että silloin kun sopeutuksia tehdään, ne toteutetaan mahdollisimman kivuttomalla tavalla, ja tähän pyrimme ilman muuta. Edelleen haluan alleviivata sitä, että tämän hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysmenot kasvavat 4 000 miljoonaa euroa suhteessa siihen, mistä lähdettiin tällä hallituskaudella liikkeelle. Se, että hillitsemme menokasvua osaltansa, on sitä, että varmistamme, [Juho Eerolan välihuuto] että palvelut pystytään turvaamaan vastaisuudessakin emmekä aja julkista taloutta konkurssiin. [Timo Harakka: Ette vastannut!]

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kyllä kovin vaikeaa tunnistaa sitä kylmäävää kuvausta, jota edustaja tuossa edellä kuvasi, niistä vastauksista ja konkreettisista toimenpiteistä, mitä tässä ollaan oltu tekemässä. Kiinnitän huomiota siihen, että tämä hallitus kumulatiivisesti tämän hallituskauden aikana lisää sosiaali‑ ja terveydenhuollon menoja 4 000 miljoonalla eurolla, siis 4 miljardilla. Kysymys on kuitenkin siitä, että kun väestö ikääntyy ja hoivatarve kasvaa, niin sitä mukaa myöskin menopaine kasvaa. Se, mitä tämä hallitus tekee, on se, että pyrimme hillitsemään sitä joka tapauksessa tapahtuvaa menojen kasvua. Sitä me nimenomaisesti teemme eli siis lisäämme menoja sosiaali‑ ja terveyspuolelle peräti neljällä miljardilla eurolla tämän hallituskauden aikana, mutta pyrimme hillitsemään menojen kasvua, jotta emme ajaisi tätä maata konkurssiin ja jotta hoivaa riittäisi myöskin tuleville sukupolville.

Arvoisa herra puhemies! Kuten ensimmäisessä vastauksessani totesin, yksikin tällainen tapaus on liikaa. Nyt tulemme tehostamaan myöskin valvontaa sen osalta, että esimerkiksi todellakin se hoitajamitoitus, mikä on sitova, toteutuu yhtä hyvin julkisella sektorilla kuin sitten yksityisten palveluntuottajien piirissä. Meidän on kyettävä valvonnalla varmistumaan siitä, että esimerkiksi yksityiset palveluntuottajat, joita arvostamme kaikki varmasti ja ne täydentävät palvelutarjontaa ihan hyvin, eivät kuitenkaan sitten tavoittele voittoa jossakin väärässä paikassa potilasturvallisuuden kustannuksella. Lisäksi olen ottanut esille, että on ehdottomasti varmistettava se, että hoivahenkilökunta etenkin vanhustenhuollon puolella osaa kotimaisia kieliä, koska se on aivan keskeinen potilasturvallisuuskysymys. Tämänkin osalta pyrin tuomaan eduskuntaan esityksiä mahdollisimman pikaisesti, jotta pystymme tämän osalta potilasturvallisuutta vahvistamaan ja ammattihenkilökunnan pätevyyttä varmistamaan nykyistä paremmin.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että laissa on sitova hoitajamitoitus, joka on se 0,6, ja itse asiassa puolessa tapauksista toteutuva hoitajamitoitus on korkeampi kuin mitä tämä 0,6 on. Ja mitä tulee teknologian hyödyntämiseen, [Timo Harakan välihuuto] niin kyllä, se on nimenomaan täydentävä palvelu. Ikääntyvässä Suomessa hoitohenkilökuntaa tullaan tarvitsemaan enemmän kuin mitä sitä on tällä hetkellä, samaan aikaan kuin hoidettavien ja hoivan tarve lisääntyy. Teknologian hyödyntämisessä kannattaa muistaa se, että teknologisia ratkaisuita tarjotaan vain silloin, kun omaiset ja vanhus itse niin haluavat ja siihen suostuvat. [Vasemmalta: Ei pidä paikkaansa!] Tämä on juuri se, mitä esitetään. Se, että hyödynnetään teknologiaa, mahdollistaa myöskin sen, että se varsinainen hoivahenkilökunta voi paremmin keskittyä siihen itse tehtäväänsä, mitä he tekevät, eli siihen hoivaan, jonka vain ihminen voi antaa.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ensi töikseni ministerinä otin kantaa nimenomaisesti vanhustenhuollon tilaan. Tämä on syytä ottaa esille, [Juho Eerola: Edustaja puhui muunneltua totuutta!] koska kuten edustaja aivan oikein totesi, tämä on yksi huolestuttavimpia ilmiöitä tämän hetken yhteiskunnassamme, mitä tulee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vanhukset ovat asianmukaiset palvelunsa ansainneet. Haluan kuitenkin sanoa suomalaiselle yleisölle sen, että mittausten mukaan ylivoimainen enemmistö vanhuksista on tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja järjestelmäämme edelleenkin voi luottaa. Se, mikä kuitenkin herättää paljon huolta, on se, että näitä valitettavia tapauksia ja puutteita on ilmennyt enenevässä määrin. Tätä pidän oman ministerikauteni yhtenä suurimmista haasteista, johon tarvitaan myöskin selvää puuttumista. Yksikään sellainen potilasvahinko, puhumattakaan kuolemantapauksista, joita nyt on ollut, ei ole hyväksyttävissä, vaan meidän on huolehdittava siitä, että meillä on riittävästi hoivahenkilökuntaa ja että se hoivahenkilökunta myöskin osaa kotimaisia kieliä sillä tavoin, että potilasturvallisuus [Puhemies koputtaa] Suomessa ei vaarannu. [Perussuomalaisten ryhmästä: Erinomaista!]

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin edustaja Kallille täytyy todeta se, että tämä hallitus kumulatiivisesti tämän hallituskauden aikana lisää sotemenoja noin neljällä miljardilla eurolla, siis noin 4 000 miljoonalla eurolla, mikä on syytä huomioida, kun huomio keskittyy näihin, missä erilaisissa asioissa sopeutustoimia tehdään. Ne sopeutukset ovat oikeastaan aika pieniä verrattuna siihen, mitä käytännössä tälle sektorille lisätään. Ja näin täytyykin tehdä, kun väki ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa. Sitten edustaja Hamari tunnisti tämän aivan oikein, että tarvitaan kustannustason hillintää, jotta resurssit riittävät ja tarvittava hoiva toteutuu. Edustaja Hamari kysyi sitä, millä tavoin pystytään sitten myöskin ennaltaehkäisemään vaikeita sairauksia. Näen, että avain siinä on perusterveydenhuolto. Jos me saamme perusterveydenhuollon toimimaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla, niin se johtaa myöskin aikaisempiin diagnooseihin monien sellaisten sairauksien ja vaivojen kohdalla, jotka sitten taas erikoissairaanhoidon puolella pahimmillaan aiheuttavat hyvinkin paljon kustannuksia. Silloin, jos perusterveydenhuolto toimii, ihmisen toimintakyky ja terveys pysyvät pidempään hyvinä ja säästämme erikoissairaanhoidon puolella niitä kaikkein kalleimpia kustannuksia. Vasemmistoliitosta useampikin edustaja, tai ainakin edustaja Pekonen, esitti täysin käsittämättömän väitteen, että hallitus olisi vähentämässä vanhustenhoidosta 800 henkilöä. Minun piti oikein lähteä etsimään, mihin kummalliseen tämmöinen väite oikein perustuu, kun nimenomaisesti henkilökuntaanhan tarvitaan lisää. Sitten lopulta sain sen selville, että kyse oli tällaisesta laskennallisesta summasta, että jos teknologiaa pystyttäisiin hyödyntämään optimaalisella tavalla, niin laskennallisesti se voisi vastata 800:aa henkilöä vanhustenhuollossa, mutta ei todellakaan olla vähentämässä, vaan tämä teknologia on täydentävää puolta, joka myöskin vapauttaa sitä hoivahenkilökuntaa siihen tehtävään, johon sitä ensisijaisesti tarvitaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kun väestö ikääntyy, niin hoivatarpeet kasvavat, ja tämä näkyy myös siinä, että hallitus on halki tämän hallituskauden lisännyt sosiaali- ja terveysmenoja miljardiluokassa, siis tuhansia miljoonia euroja. Näin sen pitää ollakin, mutta samaan aikaan on syytä ymmärtää se, että meillä on myöskin vakava julkisen talouden tasapainohaaste. Ja kun julkisista menoista leijonanosa menee sosiaali- ja terveysmenoihin, niin silloin on tietystikin ymmärrettävää, että meidän on kyettävä hillitsemään sitä kustannustason nousua, joka väistämättä edessämme on väestön ikääntyessä ja hoivatarpeen kasvaessa. [Aino-Kaisa Pekonen: Eli leikataan!] Silloin tietysti on katsottava sitä, millä tavoin voimme tehdä palveluita tehokkaammiksi, millä tavoin voimme tehdä sellaisia toimenpiteitä... [Aino-Kaisa Pekosen välihuuto] — Kuunnelkaa, edustaja Pekonen, sen sijaan, että huudatte päälle, niin voitte ehkä saada paremmin vastauksia myöskin. [Aino-Kaisa Pekosen välihuuto] — Ja te jatkatte huutamista. No, minä jatkan sitten puhumista. — Silloin meidän tietysti täytyy katsoa, että kun suurin osa eduskuntapuolueista on kuitenkin sitoutunut, tänäänkin, velkajarruun siten, että pyritään hillitsemään menokasvua ja pidetään valtiontaloudesta huoli, niin samaan aikaan, kun joka tapauksessa menot sotepuolella lisääntyvät, pyrimme tekemään asioita tehokkaammin. Sitten, mitä tulee siihen sosiaalihuollon puoleen, edustaja Mattila taisi kysyä suunnilleen niin, että mitä myönteisiä uutisia on tiedossa kehysriiheen. Ainakin yhtenä myönteisenä uskallan ennakoida, että ainakin osa siitä sopeutuspaineesta, mikä meillä on, pystytään tekemään prosesseja tehostamalla, hallinnollisia päällekkäisyyksiä purkamalla ja siten lievittämällä sitä painetta, mitä sisältöön on sitten ehkä palveluiden osalta joiltakin osin tehtävä. Samaan aikaan myönteisenä uutisena on se, että tämä hallitushan uudistaa lastensuojelulain kokonaisuudessaan. Ensimmäinen vaihe siitä on täällä eduskunnassa jo käsiteltävänä ja seuraavat vaiheet ovat tulossa. Tämä uudistus on saanut aika laajasti parlamentaarista kiitosta. Ja jos onnistumme siinä lastensuojelun puolessa paremmin kuin tähän asti tässä maassa on onnistuttu, se luonnollisestikin vähentää painetta myöskin sitten palveluissa, joita tarvitaan sinne jälkihuollon puolelle. Toivon, että tällaisia myönteisiä uutisia myöskin palveluiden laadullisessa paranemisessa siellä, missä niitä kaikkein eniten tarvitaan, pystytään toteuttamaan myös näissä olosuhteissa, joissa taloudellinen raami on tiukka.