Suhonen Timo

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Innostuin itsekin tässä aihealueessa pitämään puheenvuoron, koska edustaja Satonen hienosti toi esiin sen, että kun puhutaan Uruguaysta, vai oliko se Uruguayn itäinen tasavalta, niin siellä Suomi on ollut suuri investoija näissä metsäteollisuusyrityksissä. Totta kai se myös tarkoittaa sitä, että siellä on paljon sitten tätä ulkomaista työvoimaa ollut, ja siinä ulkomaisessa työvoimassa on ollut suomalaisia osaajia paljon. Tiedän, että tuolta metsäteollisuusalueelta Varkaudestakin aikanaan sinne meni työntekijöitä, komennusmiehiä ja -naisia, hommiin ja töihin tekemään sitä investointia. Senkin puolesta heräsi ajatus siitä, mitä edustaja Satonen hienosti totesi, että ei tämä ihan vähäpätöinen asia kuitenkaan ole. Tämä liittyy myös suomalaisiin asiantuntijoihin, ammattityöntekijöihin, jotka olivat ulkomaista työvoimaa aikanaan ja ovat osin ehkä vieläkin, siellä Uruguayn itäisessä tasavallassa tekemässä hyvää työtä.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka hyvinvointialueilta vaaditaan enemmän samalla, kun niiltä viedään resursseja. Hallitus on tällä esityksellä leikkaamassa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Samalla se väittää turvaavansa perustuslain edellyttämät palvelut. Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi. Erityisen huolestuttavaa on, että palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin jatkossa vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, ja palveluiden kysyntä lisääntyy, mutta hallituksen vastaus on leikata rahoituksen kasvua. Tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että esitys heikentää rahoitusperiaatteen toteutumista ja vaarantaa lakisääteisten palveluiden järjestämisen. Käytännössä seurauksena voi olla lisää säästölistoja, henkilöstövähennyksiä ja palveluiden heikkenemistä hyvinvointialueilla. Samaan aikaan alijäämien kattamisvelvoitteet kiristyvät ja rahoituksen kasvu hidastuu, ja vaarana on, että alueet joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka näkyvät myöhemmin kasvavina kustannuksina, pidempinä hoitojonoina ja heikompina palveluina. Arvoisa rouva puhemies! Tälläkin hetkellä hyvinvointialueilla tilanne on se, että siellä ollaan helisemässä palvelutarpeen ja palveluiden tuottamisen osalta, mitä tarpeita sillä hoidon saannilla sitten olisi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa, kuten tiedämme, aikaisemmilla hallituksen päätöksellä on Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystys lakkautettu, ja nyt sitten hyvinvointialueitten osalta Pohjois-Savossakin on tapahtunut ja tapahtuu rahoituksen osalta ja siitä johtuvista syistä keskittämistä. Muun muassa lastensuojelun tarpeen osalta ja sen toteuttamisen osalta myös Varkaudessa ollaan lastensuojelussa menettämässä joitakin palveluja Kuopiolle. Elikkä kaiken kaikkiaan palvelutarpeet ja rahoituksen heikkeneminen heijastuvat pahimmillaan tällaisena keskittämisenä ja hoidon saannin heikkenemisenä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Elintarvikemarkkinalain uudistuksen tavoitteena on parantaa elintarvikeketjun toimivuutta ja vahvistaa erityisesti heikommassa asemassa olevien toimijoiden, kuten maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden tavarantoimittajien, asemaa suhteessa suuriin ostajiin ja kauppaketjuihin. Uudistus liittyy hallitusohjelman tavoitteisiin vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta ja elintarvikeviennin kasvua. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää uudistusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Vaikka laki ei yksin ratkaise elintarvikeketjun rakenteellisia ongelmia, sen arvioidaan parantavan markkinoiden oikeudenmukaisuutta, vahvistavan tuottajien asemaa ja edistävän kotimaisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiä. Valiokunta esittää lakien hyväksymistä vähäisin muutoksin sekä private label -tuotteiden markkinavaikutusten seurantaa koskevan lausuman hyväksymistä. Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvissä puheenvuoroissa, valiokunnan puheenjohtajan sekä varapuheenjohtajan puheenvuoroissa, tuli esille, valiokunta kävi hyvin asiat läpi, oli hyvää keskustelua, ja hyvässä hengessä saatiin yksimielisenä tehtyä tämä mietintö. Tästä vielä kerran kiitos valiokunnalle hyvästä työstä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä arvostamani edustaja Kallio piti hyvän puheenvuoron. Itse asiassa hän puhui samaa asiaa, mitä itse tässä aion tuoda esille, elikkä edustaja Kallio hienosti otti tekstiä sieltä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon tekemästämme eriävästä mielipiteestä, jossa siis koko oppositio oli yhdessä mukana. Siellähän lukee muun muassa seuraavaa: ”Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että nyt kun kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta.” Arvoisa rouva puhemies! Itse kiinnitän huomiota juuri erikoisruokavalion tuottamiseen näitten muutosten jälkeen. Se ei ole leikin asia, eikä sitä sovi vähätellä. Kun puhutaan erikoisruokavaliosta ja sen toimittamisesta eri sidosryhmille, niin on äärimmäisen tärkeää, että se ruokavalio on todella sitä, minkä sen kuuluu olla. Ihan tälleen keliaakikkona voin sanoa, että jos siellä virheitä tulee sen ruokavalion toimittamisen suhteen, vaikka erityisesti vanhemmille ihmisille, niin siitä voi olla tosi isoja ja vakavia seuraamuksia. Siten tämä asia on myös otettava tässä yhteydessä huomioon. Tämä ei ole muissa puheenvuoroissa varsinaisesti esille tullut, joten siksi halusin tämän vielä tässä sanoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olemme tässä salissa useissa puheenvuoroissa saaneet kuulla ja on todistettu se, että tämäkin hallituksen esitys työelämäuudistuksista on täysin järjetön. Meillä onkin tästä vastalause mietinnössä, ja otan täältä siitä pieniä otteita: ”Hallituksen tähänastiset, yksipuolisesti työnantajan määräysvaltaa lisänneet ja työntekijöiden työsuhde- ja työttömyysturvaa heikentäneet toimet eivät ole toimineet lainkaan hallituksen kertomilla tavoilla. Tällä esityksellä Orpon hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla, joka lisää turvattomuutta työelämässä ja vie Suomea pois pohjoismaisen sopimisen linjalta.” ”Orpon hallitus haluaa esityksellään mahdollistaa määräaikaisten työsopimusten perusteettoman solmimisen. Lisäksi takaisinottovelvollisuus poistetaan alle 50 henkeä työllistäviltä yrityksiltä ja lomautusilmoitusajat puolitetaan 14 päivästä 7 päivään.” Näistä osioista pidän vielä omat puheenvuorot.” ”Tätä määräaikaisten työsopimusten perusteettomuutta perustellaan erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisella ja rekrytointikynnyksen madaltamisella. ”Sen soveltaminen ja vaikutukset koskevat kuitenkin kaikkia työnantajia, myös julkista sektoria, jossa jo nykyisellään käytetään noin 25 prosenttia määräaikaisia työsopimuksia.” ”Esitys on EU:n määräaikaisdirektiivin vastainen, jonka nimenomaisena tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä ja estää epäedullisimpien työehtojen soveltaminen määräaikaisiin työntekijöihin. Perusteettomilla määräaikaisilla työsopimuksilla lisätään määräaikaisten työntekijöiden työelämän epävarmuutta, jolla on myös taloudellisia vaikutuksia heidän siviilielämäänsä. Heidät asetetaan eriarvoiseen asemaan työpaikoilla verrattuna työntekijöihin, joilla on perusteltu määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Lisäksi 12 kuukauden perusteltu määräaikainen työsopimus voidaan katsoa pidennetyksi koeajaksi.” ”Esityksessä myönnetään, että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Se osuu pahiten erityisesti naisiin ja nuoriin heikentäen työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Määräaikaisten työsopimusten käyttö on jo nyt yleisempää julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia, ja mahdollistamalla tämän esityksen muutosten käyttö myös siellä, on se omiaan heikentämään entisestään naisten asemaa työelämässä. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yleisin syy tasa-arvovaltuutetun työelämäsyrjinnän yhteydenotoissa.” ”Hallituksen esitystä ovat julkisesti vastustaneet kaikkien puolueiden naisjärjestöt, ay-liike kuin myös oppositiokin. Lisäksi sille ei voida laskea lainkaan työllisyysvaikutuksia, saati parantavia vaikutuksia tuottavuuteen. Epävarmuus työelämässä laskee tuottavuutta eikä sitouta työntekijöitä. Esityksen perusteet ja tavoitteet eivät täsmää sen sisältämien lainsäädäntömuutosten suhteen. Pienet muutokset esitykseen eduskuntakäsittelyssä eivät muuta merkittävästi sen mukanaan tuomia haitallisia vaikutuksia.” Tässä siis jo ihan selkeitä kirjauksia siitä, mitä tämä määräaikaisten työsopimusten perusteettomuus tuo tullessaan. Muissa puheenvuoroissa otan kantaa sitten näihin muihin heikennyksiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Varmaan suomalaisilta ei ole jäänyt havaitsematta se, mitä tämän hallituskauden aikana on tapahtunut. Tämä on nyt aihe, mistä en ole vielä puheenvuoroa pitänyt, joten koen sen tarpeelliseksi tässä kohdassa pitää. Hallitus on työelämäkysymysten osalta ja työntekijöitä koskevien lakiesitysten kohdalla heikentänyt aika paljon työntekijöitten turvaa ja jopa työmarkkinoitten toimintakykyä. Tämähän ei ole jäänyt meiltä keneltäkään varmaan havaitsematta. Odotin kyllä kovasti, että tässä kehysriihessä ja sitten myös tämän julkisen talouden suunnitelman vuosien osalta hallitus olisi keskeisesti tehnyt tiettyjä parannuksia siihen, mitä he ainakin osin joittenkin edustajien suulla ovat toivoneet ja esittäneet, elikkä työperäisen maahanmuuton estämistä ja ehkäisyä siltä osin, että tätä olisi nyt sitten vähennetty joillakin toimenpiteillä. Esimerkiksi olisin odottanut, että kehysriihessä hallitus olisi tuonut esiin sen, että alipalkkauksen kriminalisointi olisi lähtenyt etenemään, ammattiliittojen kanneoikeus olisi lähtenyt etenemään ja sitten työsuojeluviranomaisen toimintaan olisi satsattu selkeästi enemmän varoja niin, että näihin ilmeneviin työperäisen hyväksikäytön asioihin olisi päästy paremmin puuttumaan ja niitä jopa estämään. Saimme iloisia uutisia siitä, että telakkateollisuudessa tuli uusia tilauksia, ja se on aina hieno asia. On kuitenkin niin, että varsinkin telakkateollisuudessa on ilmennyt paljon näitä työperäisen hyväksikäytön ilmenemismuotoja ja jopa räikeitä sellaisia. Sitten luen kyllä myös yhden havainnon, joka liittyy osin myös tähän aiheeseen: Metsätalouden valtiontuilla rahoitetaan laajasti yksityismetsissä tehtäviä metsänhoito- ja metsänparannustoimia sekä metsäluonnonhoitoa. Viime aikoina on tullut esiin tietoja siitä, että osassa tuetuista hankkeista työn käytännön toteutukseen liittyy vakavia laiminlyöntejä ja lainvastaisia menettelyjä. Aineistossa kuvataan tilanteita, joissa hankkeita toteuttavat yritykset ovat jättäneet maksamatta työntekijöiden palkkoja ja kulkemiskorvauksia. Lisäksi on tullut esiin työturvallisuusmääräysten karkeita rikkomuksia ja työnantajan velvoitteiden laiminlyöntejä. Työterveyshuoltoa ei ole järjestetty, työsuojelun toimintaohjelmaa tai riskien arviointia ei ole tehty eikä työaikakirjanpitoa ole pidetty. Aineiston mukaan laiminlyöntejä on liitetty myös joidenkin metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! On syytä tässä kohdassa tuoda esiin se, että myös metsäalalla on paljon haasteita ja ongelmia liittyen työperäiseenkin hyväksikäyttöön mutta myös ihan kotimaisenkin työvoiman tavallaan väärinkäytöksiin, joten tähän olisi kyllä odottanut kehysriihessä ja sitten tämän julkisen talouden suunnitelman vuosien osalta selkeää parannusta. Olisin jopa odottanut, että varsinkin perussuomalaiset, jotka ovat sanoneet olevansa palkansaajan asialla, olisivat nyt ottaneet tätä asiaa haltuun nimenomaan tämän työperäisen hyväksikäytön kitkemisen osalta. No, mutta kuitenkin, arvoisa rouva puhemies, näistä metsäalan ongelmista ja näistä haasteista, mitä tuossa luettelin, ja aineistosta, jonka olen saanut haltuun, tulen kyllä tekemään kirjallisen kysymyksen ministerille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 on osin tylyä ja karua luettavaa, kun ajatellaan ihan sitä tavallista kansalaista ja sitä, missä tilanteessa olemme nyt ja miltä se tulevaisuus näyttää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta haasteet ovat mittavat. Hoitoonpääsy takkuaa, ja luottamus hoidon tasoon murenee. Samaan aikaan kun julkista sosiaali- ja terveyspalvelua murennetaan, yksityisiä terveysjättejä tuetaan. Esimerkiksi THL:n pääjohtaja Mika Salminen kritisoi hallituksen päätöstä laajentaa yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilua ja ylipäätään hallituksen linjaa panostaa Kela-korvauksiin. Salminen kertoo näkemyksistään Uuden Suomen haastattelussa: ”Ainoa keino, jolla nykyhallitus on pyrkinyt parantamaan perusterveydenhuoltoa, on rahoituksen ohjaaminen yksityiselle sektorille, Salminen sanoo. Samaan aikaan hallitus on esimerkiksi pidentänyt hoitotakuun kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Hallitus on perustellut Kela-korvauksiin ohjaamiaan miljoonia sillä, että ne ovat keino vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja purkaa hoitojonoja. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun tavoitteena on ollut parantaa perusterveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja edistää yhdenvertaisuutta yksityislääkäripalveluiden käytössä. ’Meillä ei nyt ainakaan vielä ole näyttöä, että se olisi kauheasti parantanut tilannetta. Aika paljon rahaa siihen kuitenkin meni’, Salminen sanoo Uuden Suomen haastattelussa. Alkuvaiheen tuloksista huolimatta hallitus päätti kehysriihessään laajentaa kokeilua niin, että mukaan tulee uusia tutkimuksia ja yleislääkärikäyntien enimmäismäärä kasvaa kolmesta kuuteen kalenterivuodessa. Kokeilua on myös tarkoitus pidentää vuodella eli niin, että se päättyisi vasta 31.12.2028.” Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoda esiin myös huolta kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen lopettamisen vaikutuksista. Kuntouttavassa työtoiminnassa mukana oleva henkilö laittoi tuntojaan ja kertoi seuraavaa: ”Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus ovat monelle paljon enemmän kuin palveluja. Ne ovat yhteisöjä, joissa ihminen kohdataan aidosti, joissa häntä odotetaan ja joissa hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Niissä autetaan arjen asioissa, uusien taitojen opettelussa ja etsitään yhdessä polkuja eteenpäin. Pieni yhdeksän euron korvaus on monelle asiakkaalle ollut merkittävä tuki arjen rahoittamisessa, vaikka se päättäjän omassa budjetissa voi tuntua vähäiseltä. Asiakkaat kertovat usein kokevansa itsensä yhteiskunnan loisiksi. Tämä tunne ei synny tyhjästä vaan ympäröivästä ilmapiiristä. Kuitenkin heillä jokaisella on toive päästä töihin ja elättää itsensä ilman tukia. Monelle kuntouttava työtoiminta on ollut myös häpeän aihe, koska he eivät koe olevansa tuottavia. Todellisuudessa jokaisen kohdalle on osunut jotakin, mikä on vienyt voimat, ja usein tuki ei ole ollut oikea-aikaista. Mielenterveyden horjuminen, fyysisen terveyden pettäminen tai esimerkiksi koulukiusaamisen aiheuttama varhainen itsetunnon mureneminen voisivat kohdata meistä kenet tahansa ja kenen tahansa läheisen. Nykyinen asenneilmapiiri, jossa ihmisiä tarkastellaan ensisijaisesti kustannuksina, ei tue toipumista, se syrjäyttää. Yhteiskunta on rikki, jos sinne ei mahdu erilaisin voimavaroin varustettuja ihmisiä. Suurin osa haluaisi osallistua, mutta mahdollisuuksien puute, torjutuksi tulemisen pelko ja voimavarojen vähyys ajavat vetäytymään. Haluammeko todella lisää ihmisiä, jotka jäävät kotiensa vangiksi?” Arvoisa rouva puhemies! Pelkästään nämä mainitsemani asiat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan heikkenemisen osalta ovat todella merkittäviä heikennyksiä kansalaisten hyvinvointiin liittyen. Huono-osaisuus kasvaa, epätoivo lisääntyy. Tämä on tämän kauden hallituksen tavaramerkki, valitettavasti.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaus edustaja Bergbomille, kun hän puhui pienituloisista — tämä on tositarina: ”Pieni tositarina tuhansien joukossa. 80-vuotias eläkeläinen, 35 vuotta pienituloista työtä takana, 15 vuotta sen jälkeen eläkkeellä. Raitistui aikanaan 30-vuotiaana tukien kautta, eli oli niin sanottu tuottava yhteisön jäsen yli 35 vuotta. Indeksikorotuksen kautta eläke nousi vähän, ja puoli vuotta myöhemmin Kela peri pienen pienestä asumistuesta osan pois tuon korotuksen vuoksi. Maksettava heti, eli korotus kääntyi miinukselle tuen laskun myötä. Ja nämä tarinat ovat niin monen arkea. [Markus Lohi pyytää vastauspuheenvuoroa] Harva pystyy takautuvan maksun kerralla maksamaan, joten alamäki ja maksuvaikeudet ovat tätäkin kautta arkipäivää ikäihmisillekin.” Edustaja Bergbom puhui äsken pienituloisuuden vähenemisestä, jos ymmärsin oikein. Tässä on sitä karua totuutta siitä, että myös ikäihmiset kärsivät pienituloisuuden kasvamisesta johtuen teidän asumistuen leikkauksistanne.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kun tänään olemme puhuneet tästä asiasta, mikä liittyy tietysti hyvinvointialueitten rahoituksen toteutumiseen, niin itseäni kummastuttaa debattipuheenvuorossakin esille tuotu asia siltä osin, että kun hyvinvointialueet ovat kuitenkin velvollisia tuottamaan niitä sosiaali- ja terveyspalveluita ja sitten tässä salissakin muun muassa päätetään siihen liittyvistä rahoituksista, niin se on vähän ristiriitaista siltä osin, mitenkä sitten saadaan sillä rahoituksella hyvinvointialueilla asioita toteutumaan, kuten kuuluisi. Arvoisa rouva puhemies! Lainaan nytten tekstiä, joka tuli arvostamaltani hyvinvointialueen päättäjältä Varkaudesta: ”Useiden hyvinvointialueiden taloutta rasittavat merkittävästi myös ennen uudistusta kertyneet alijäämät. Kun nämä yhdistetään nykyisiin ja tuleviin leikkauksiin, kokonaisuus on muodostunut kohtuuttomaksi. Taloudellinen paine on ohjannut toimintaa jatkuvaan säästötilaan sen sijaan, että katseen pitäisi olla palvelujen kehittämisessä ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Talous on toiminnan ykkösohjuri, mikä ei ole ollut uudistuksen tavoite. Jatkuvat yt-ruletit pyörivät ja aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta ja myös imagohaittaa sotealoille. Epävarmuus ja niukoilla resursseilla työskentely myös uuvuttaa ja sairastuttaa, minkä seurauksia sataa laariin myös taloudellisina menetyksinä muun muassa sairauslomien osalta. Ja sitten taas säästetään, ja kierre on siinäkin siis valmis. Myös tavoite, että palvelut ovat yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saatavilla, karkaa koko ajan kauemmaksi, esimerkkinä Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautisen päivystyksen lakkautumiset. Palveluita keskitetään sitä kovemmalla kädellä, mitä nopeampia ja kovempia säästöjä tarvitaan, eikä vaikuttavuuden arviointia ehditä tehdä. Loppukustannukset ovat kuitenkin usein loppujen lopuksi kalliimmat kuin lähtötilanne oli. Tältä on helppo ummistaa silmät, kun vain nopeita euroja lasketaan ja jos ei katsota asiakkaan ja potilaan näkökulmasta, saatikka mitä tapahtuu heille, kenellä ei ole enää varaa eikä mahdollisuutta liikkua hoidon ja palveluiden ääreen. Keskittäminen heijastuu myös kuntien talouteen elinvoimaisuuden kautta. Jos ei ole palveluita, ei ole kohta asukkaitakaan.” Arvoisa rouva puhemies! On siis hyvä huomioida se, että kun päätetään rahoituksesta hyvinvointialueitten osalta, niin sitten hyvinvointialueilla taas päättäjät joutuvat tilanteeseen, jossa tulee tapahtumaan asioita, joita ei pitäisi sitten tapahtua. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä alueellista liikuntaneuvostoa koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi. En varsinaisesti tähän ota liiemmin kantaa puolesta tai vastaan, mutta haluan todeta sen, mitä ensimmäisessä käsittelyssä tässä lakiesityksen kohdassa pidin puheenvuoron siitä, että kuitenkin liikunnan tukeminen, harrastusten tukeminen ovat ensisijaisesti kuntien yksi merkittävimmistä velvoitteista tuottaa palvelua tältä osin. Siinä puheenvuorossa aiemmin nostin esiin sen, mitenkä esimerkiksi kuntien valtionosuuksien kehitys tulee jatkossa tapahtumaan ja mihin suuntaan se menee — ja nythän me tiedämme. Kehysriihessähän tuli tieto, että kuntien valtionosuuksista leikataan 60 miljoonaa euroa, joten koen tämän yhtenä merkittävänä vaikuttimena siihen, että liikunnan, harrastusten ja tältä osin kuntien peruspalveluitten toteuttaminen tulee olemaan entistä haasteellisempaa, ja se on harmi juttu, koska se on kaikista keskeisintä, että se kunta pystyy tuottamaan tärkeää palvelua: on uimahalleja, on liikuntahalleja, on monta erilaista harrastusmahdollisuutta lapsille, nuorille ja sitten toki myös seniorikansalaisille. Tämä kehysriihen päätös siitä 60 miljoonan euron leikkauksesta kuntien peruspalveluista ja valtionosuuksista on kyllä valitettavasti merkittävä heikennys.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä kuultiin, edustaja Viljanen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä kuvasi kyllä hienosti, mistä tässä on kysymys. Eli esityksen mukaan lakiin lisättäisiin säännökset, joiden nojalla osakaskuntien kokouksiin olisi mahdollista osallistua myös etänä tietoliikenneyhteyden ja teknisen apuvälineen avulla. Valiokunta nimenomaan oli tässä asiassa täysin yksimielinen. Se on hyvä vielä tässä kohdassa tuoda esiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten ryhmäpuheenvuorossani toin esille, maataloustuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Kysyn, arvoisa ministeri: Mitä ajattelette nyt siitä, kun valtiovarainministeri Riikka Purrakin on todennut sen, että hömppäheinän viljelyn osalta ei tarvitse enää tukea tämmöisille tiloille ohjata? Aikooko ministeri nyt viimein arvioida, kohdentuvatko maataloustuet aidosti aktiiviseen ja tarkoituksenmukaiseen tuotantoon, vai jatkuuko nykytilanne ennallaan?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Keskustelu kansallisesta ruokastrategiasta on tärkeä koko suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden, huoltovarmuuden ja elinvoiman kannalta. Ruokapoliittinen selonteko linjaa ne haasteet, joita suomalainen ruokasektori kohtaa: alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen, riippuvuus tuontipanoksista, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Ruokaturva on yhteiskunnallisen vakauden perusta, ja selonteko alleviivaa omavaraisuuden sekä riskienhallinnan vahvistamista. Kun tuotantoketju toimii, pystymme paremmin turvaamaan ruokahuollon kriisitilanteissa. Tämä edellyttää, että maanviljely on kannattavaa. Viljelijällä täytyy olla aito mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus, ja tukiriippuvaisuutta on saatava vähennettyä. Ennen kaikkea tuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Lisäksi maatalouden ympäristökorvausten tulee ohjautua nykyistä paremmin tulosvastuun perusteella, eli korvausten on tuotettava selkeää ympäristöhyötyä. Kestävyys ei ole irrallinen lisä vaan ruokajärjestelmämme elinehto, ja toisin kuin välillä ajatellaan, se lisää huoltovarmuuttamme. Maatalouden tulee päästä eroon fossiilisista tuotantopanoksista sekä tuontilannoitteista. Myös varaosat, siemenet ynnä muut ovat ruokaketjun kriittisiä osia, joiden saatavuuden häiriintyminen voi kriisien aikana aiheuttaa vakavaa vahinkoa ruokajärjestelmän toimivuudelle. Strategia korostaa luonnon kantokyvyn turvaamista, ravinnekierron vahvistamista ja maaperän kasvukunnon parantamista. Maatalouden ilmastotoimissa onkin kirimisen varaa. Yksi iso huolenaihe on tällä hetkellä käsittelyssä oleva hankintalaki, joka murentaa tehokasta, kotimaisuuteen pohjaavaa hankintajärjestelmää kunnissa ja hyvinvointialueilla. Vetoan vielä hallituspuolueisiin: jätetään kuntia kovalla kädellä kurittava hankintalain muutos tekemättä. Arvoisa puhemies! Ruoka on nautinto, mutta se on myös terveyden perusta. Valitettavasti suomalaisilla on paljon petrattavaa. Valtaosa väestöstä ei syö ruokasuositusten mukaan, ja se näkyy erilaisina sairauksina. Terveellinen ruokavalio ei vaadi äärimmäisyyksiä. Ravitsemussuositusten noudattaminen riittää. Terveellisyys ja ilmastoviisaus eivät sulje pois ruokailun iloa ja rentoutta. Monipuolinen ruokavalio on liha, kala, kasvikset ja marjat — näitä saa kotimaasta. Reseptiikalla uusista ruokainnovaatioista saadaan houkuttelevia ja ne päätyvät varmemmin kuluttajan lautaselle. Erityisruokavalioiden merkitys on myös kasvanut. Esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavien määrä on noussut, ja on tärkeää, että erityisruokavalioon tarkoitetun ruuan tuottajia on kotimaassa riittävästi. Selonteko tuo esiin valtavan mahdollisuuden: suomalainen ruokajärjestelmä voi olla kansainvälisesti tunnettu puhtaudesta, turvallisuudesta ja korkean jalostusasteen tuotteista. Kasvun edellytys on panostus uusiin teknologioihin, datatalouteen ja tki-osaamiseen. Luomutuotannolla on oma tärkeä roolinsa. Etenkin vientimarkkinoilla se kiinnostaa. Luomukaura on ollut menestystarina, ja markkinoita olisi enemmänkin, mutta tuotantoa ei taida riittää. Suomalainen ruoka tulee siis viedä vielä vahvemmin maailmalle. Ruokaviennin lisääminen esimerkiksi uusien kasvipohjaisten tuotteiden, kalatalouden tai luonnontuotealan kautta vahvistaa taloutta mutta samalla tukee yritysten investointeja kotimaahan. Tarvitaan osaamista ja koulutusta sekä myös elintarvikesektorin pitkäjänteistä t&k-työtä. Arvoisa puhemies! Ruokaan liittyvät tavat muuttuvat ajassa, mutta perinteet ja uudet trendit eivät kilpaile keskenään. On täysin mahdollista olla ilmastoystävällinen, terveellisesti syövä kuluttaja ja silti nauttia suomalaisista ruokaperinteistä. Kansallinen ruokastrategia asettaa vision: onnellisen ruuan maa, jossa ruoka tekee hyvää ihmisille, ympäristölle ja taloudelle. Visio on puhutteleva; onhan Suomi valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisen ruuan maassa ei voi kuitenkaan olla onnettomia ruuantuottajia. On tärkeää, että teemme rohkeita ja pitkäjänteisiä päätöksiä nyt, jotta maatalouden kannattavuuskriisiin löytyy ratkaisuja. Tarvitsemme kannattavan alkutuotannon, toimivan ruokaketjun, tki-panostuksia, vastuullisia ruokavalintoja ja vahvaa ruokakulttuuria — yhdessä rakennettuna. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko ja strategia tarjoavat meille mahdollisuuden vahvistaa suomalaisen ruuan tulevaisuutta tavalla, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä. Toivon, että tässä salissa sitoudumme siihen laajasti ja pitkäjänteisesti.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässähän kysymyksessä on siis se, että esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luonnonmukaisesta tuotannosta annettua lakia. Esityksen mukaan valtuutettua tarkastajaa koskevaa säännöstöä muutettaisiin siten, että valtuutetun tarkastajan toimeksiannon voisi tehdä Ruokavirasto tai elinvoimakeskus, kun voimassa olevan lain mukaan toimeksiannon voi tehdä vain elinvoimakeskus. Eli siltä osin hyvin selkeä esitys ja päätös. Ja todettakoon vielä se, että maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä voin sanoa sen, että tämä esitys oli yksimielinen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä edellä on kuultu hyviä puheenvuoroja siitä, mitenkä tärkeä tämä lakiesitys on ollut. Täällä nimenomaan puhutaan lemmikkien ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista maassamme, ja siihen myös liittyy isompi kokonaisuus kaikkinensa. Kuten maa‑ ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Elomaa hienosti kuvasi, niin valiokunta teki tässäkin asiassa tärkeää yhteistyötä hyvin, ja olimme asiassa täysin yksimielisiä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitän kaikkia edustajia todella hyvästä ja rakentavasta keskustelusta tämän vakavan asian äärellä, ja kiitän myös ministeriä, että olette paikalla tässä keskustelussa. Päätän oman puheenvuoroni viestiin kansalaiselta, joka kyllä minusta kiteyttää hyvin tämän asian osaltaan: ”Toivon, että lasta ja nuorta kuunnellaan kasvavana, hauraana ihmisenä, ei kulueränä tai asiakkaana. Toivon, että lasten ja nuorten pahoinvointia ei nähdä ongelmana vaan avunhuutona ja että ratkaisuksi ei esitetä rangaistuksia vaan tukea. Toivon, että nuorisokodeista ei rakenneta kilpailutettuja tuotantolaitoksia, joissa voittoa tuottava elementti on pahoinvoiva lapsi. Toivon, että vanhemmat myös kodeissa löytävät aikaa kuunnella lapsia, ja toivon, että jokaisella on joku, joka ottaa kädestä kiinni, kun pelottaa.” — Kiitos, puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä olemme tämän asian ympärillä käyneet hyvää keskustelua jo jonkin aikaa, elikkä maaseutupoliittinen selonteko on tärkeä. Tässä yhteydessä on korostunut se aluepolitiikan merkitys, ja varsinkin itäsuomalaisena edustajana haluan todeta Itä-Suomen merkittävyyden. Siihen vaikuttaa, totta kai, paljon maatalous, siihen liittyvä toiminta, työllisyys, omavaraisuus ja kaikki muu ja sitten, totta kai, teollisuus, metsäteollisuus ja muu vastaava tilanne, mikä vaikuttaa siihen, miten Itä-Suomessa pärjätään. Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ministeri oli hyvin vastaamassa kysymyksiin ja keskusteluun. Hän totesi jotenkin niin, että tällä hallituskaudella olisi Itä-Suomeen satsattu, oliko peräti tuplasti enemmän kuin viime kaudella hallitus satsasi. Toki tämä kuulostaa erikoiselta, koska itse olen kotoisin sieltä Pohjois-Savosta ja Varkaudesta, ja siellä hallituksen päätöksellä on ajettu alas käräjäoikeutta, ulosottotoimintaa, verotoimistoa, ympärivuorokautista päivystystä sairaalan osalta, ja mitä vielä on tulossakaan, eli koen sen, että Pohjois-Savossa ja siellä Keski-Savon puolella ei ehkä koeta ihan samankaltaisesti, kuten ministeri totesi, että tämä hallitus olisi satsannut jopa tuplasti enemmän kuin aiempi hallitus. Tämän haluan vielä tässä kohdassa tuoda esiin, että näillä on iso vaikutuksensa sen koko alueen elinvoimaan, minkälaisia palveluita, peruspalveluita siellä on tarjolla, puhumattakaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Kaikki vaikuttaa sen alueen kehittymiseen, menestymiseen, työllisyyteen, elinkeinoon ja näin poispäin, ja se on myös tätä maaseutupoliittista ohjelmaa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon myötä on tärkeää huomioida ainakin seuraavat asiat: Itä-Suomeen tarvitaan nyt pikaisesti pito- ja vetovoimaa vahvistavia toimia, joilla varmistetaan yritysten toimintamahdollisuudet sekä tarjotaan myös opiskelunsa päättäville nuorille mahdollisuus jäädä kotiseudulleen asumaan ja työskentelemään. Kaupunkikeskuksia lukuun ottamatta Itä-Suomi on valtaosin harvaan asuttua maaseutua, jolla huoltosuhde heikkenee erityisen voimakkaasti. Kaupungit vetävät työikäistä väestöä puoleensa, mutta maaseudulla työpaikat syntyvät pikemmin sinne, missä ihmiset ovat. Maaseudun elinkeinoelämällä on potentiaalia, sillä suurin osa maaseudun yrityksistä on pieniä mikro- ja pk-yrityksiä, joiden mahdollisuutta työllistää tulee vahvistaa. Myös perheyrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. On tärkeää varmistaa ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys, joten korkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lisää panostuksia leikkauslinjan sijaan. Itä-Suomen elinvoimaa haastaa myös liikenneverkon epätasapainoinen kehittäminen. Infran merkitystä elinvoimalle ei aina ymmärretä riittävästi. Raideliikenteen tavaraliikennekapasiteetti ei ole Itä-Suomessa ajan tasalla, minkä takia joudutaan turvautumaan kalliimpiin maantiekuljetuksiin. Tieliikenteessä hallituksen panostukset ovat kohdentuneet pääväyliin, vaikka esimerkiksi alempi tieverkko on juuri Itä-Suomessa metsäteollisuudelle aivan keskeinen. Maaseudulla heikot tietoliikenneyhteydet heikentävät asukkaiden arjen sujuvuutta sekä muodostuvat helposti pullonkaulaksi yritysten kehittämisessä ja investoinneissa. Kiinteisiin valokuituverkkoihin tarvitaan siis tukirahoitusta. SDP on ehdottanut työ- ja elinkeinoministeriön investointituesta 75 miljoonan kohdentamista itäisen Suomen hankkeisiin sekä vihreän siirtymän verokannustimen laajentamista ja voimassaolon pidentämistä, jotta myös Itä-Suomen pk-yritykset pääsisivät mukaan. On jo korkea aika polkaista käyntiin alueen siirtoverkkohanke ja mahdollistaa tuulivoiman rakentaminen itäisessä Suomessa, jotta yritykset uskaltavat investoida alueelle. Sitkeä itäinen Suomi on osoittanut kriisinkestävyytensä välittömästi finanssikriisin ja koronapandemian iskemisen jälkeen. Itärajan sulkeminen on aiheuttanut itäiselle Suomelle kuitenkin poikkeuksellisen tilanteen, johon tulee nyt vastata poikkeuksellisin keinoin. Mutta hallitus tarjoaa toimien sijaan vain selvityksiä ja EU suoran tuen sijaan lainarahaa samalla, kun lupaukset erityistalousalueesta antavat vain odottaa itseään.