Vestman Heikki

Arvoisa puhemies! Ydinvoimasta ja SMR-teknologiasta: Sehän kehittyy jatkuvasti, ja kun nämä hankkeet siirtyvät sitten sarjatuotantoon sitä kautta, kun niitä saadaan ympäri maailmaa luvitettua, niin varmasti hinta laskee ja myöskin sähköä tuottavat pienemmät reaktorit tulevat kannattavammiksi. Kun 2019 tein kollega Harjanteen kanssa toimenpidealoitteen siitä, että Suomen ydinenergiasääntely pitää uudistaa, jotta se mahdollistaa SMR-hankkeet, niin kuulin semmoisia kommentteja, että tämä on nyt jotain tällaistä scifi-hommaa, että mitä ihmeen pieniä reaktoreita tässä nyt ajatellaan rakennettavan. Niin vain nyt ollaan siinä tilanteessa, että esimerkiksi Steady Energyn hankkeet etenevät. Eli tässäkin suhteessa teknologian kehitys on ollut todella huimaa, ja on todella hienoa, että Orpon hallitus sen ydinenergiasääntelyuudistuksen teki. En tunne ainuttakaan sähkömarkkinoita syvällisesti tuntevaa henkilöä, siis asiantuntijaa, joka osaisi vastata siihen kysymykseen, nouseeko sähkön hinta ja riittääkö sähkö. Edustaja Polvinen kyseli aiemmin, että kun me eduskunnassa tarvitaan tietoa siitä, niin mitkä ovat sähkön kulutusennusteet ja tuotantoennusteet. Ihan oikeasti kukaan ei tiedä, kukaan ei tiedä, esim. maan parhaat asiantuntijat. Ja minä puhun nyt sähkön riittävyydessä nimenomaan siitä, riittääkö teho — ei vain siitä, riittääkö kohtuuhintaista sähköä, vaan riittääkö Suomen sähköjärjestelmässä siis teho joka tilanteessa. Juuri näistä syistä tarvitaan mekanismeja, joilla tätä muutosta hallitaan, jotta ei päädytä siihen, että viiden vuoden päästä huomataankin, että oho, kun tulee kahden viikon sulkukorkeapaine — joka muuten kuuluu Suomen ilmasto-olosuhteisiin, se on aivan normaali suomalaisessa talvessa — että sähkö ei riitäkään, siis edes siinä mielessä, että tuo teho ei riitä järjestelmässä. No sitten loppuun sanon sen, että demokratian lakihan on se, että ihmiset saavat lopulta tahtonsa läpi. Sähkön hinta kun on tällainen arjen edellytys — se on meidän teollisuuden ja yritysten keskeinen kilpailukykytekijä, ja se on välttämättömyyshyödyke, jonka hinta lopulta valuu läpi koko yhteiskunnan — niin minä sanon, että tässä kysymys sähköstä, sähkön hinnasta, riittävyydestä, on asiaansa suurempi kysymys, yhteiskunnallinen kysymys. Tämä vaatii meiltä aivan erityistä vastuuta. Meidän pitää kuunnella ihmisten huolia, ja meidän pitää olla itse valveilla. Meidän pitää kantaa vastuuta siitä, että nyt kun näitä hankkeita tänne tulee, niin meidän pitää löytää keinot, joilla näihin ihmisten huoliin vastataan. Nimittäin muuten on riskinä, että sitten jos se sähkölasku onkin viiden vuoden päästä tuplat siitä, mitä se on nyt, tai jopa enemmän, niin sitten se demokratian kautta tuleva muutos voi olla paljon rajumpi. Nämä ovat niitä syitä, joiden takia tämän lakialoitteen tein, ja kiitän vielä jälleen kerran [Puhemies koputtaa] sen saamasta tuesta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Jos jatkan tuosta edellisestä puheenvuorosta, että mitkä ovat niitä Suomen kilpailukykytekijöitä datakeskusinvestoinneissa: Tietenkin siis viileä ilmasto. Täällä on paljon maata. Meidän pitäisi tosiaan siinäkin kiinnittää huomiota siihen, mihin niitä saa rakentaa. Ja juuri näin, kuten edustaja Polvinen sanoi, että meillä on ylipäätään mahdollista saada verkkoon liittymä — Näinhän ei ole siis Yhdysvalloissa isossa osassa. Keski-Euroopassa ei tällä hetkellä välttämättä pääse verkkoon. — ja tosiaan verkko on laadukas, ja sähkö on myöskin laadukasta. Sitten meillä on paljon valmiita puhtaan energian hankkeita odottamassa vain sitä, että Suomeen investoidaan. Nämä ovat niitä keskeisiä kilpailutekijöitä, joihin tämä lakialoite ei vaikuta heikentävästi. Sen takia minun keskeinen väitteeni on se, että meidän pitää uskaltaa vaatia tiettyjä asioita näiltä hankkeilta. Suomen ei pidä suhtautua sillä tavalla... Kun meillä on nämä hienot asiat, joita monella muulla maalla, länsimaisella maalla, ei ole tarjota kerta kaikkiaan, niin meidän pitää vastineeksi uskaltaa vaatia jotain. Minulta on kysytty, tarkoittaako tämä sitten sitä, että jotkin datakeskusinvestoinnit eivät toteudu Suomessa. Mahdollisesti tarkoittaa. Meidän pitää uskaltaa valita. Meidän pitää valita ne investoinnit, jotka hyödyttävät Suomea. Tosiaan se kriittinen vaatimus on se, että oma sähkö pitää tuoda mukanaan, koska ilman, näin väitän, hyöty ei ole Suomen. No, pohjoismaisista markkinoista sanon sen, että ihan näin yksinkertaisesti se ei mene, että jos tällainen suurkulutusinvestointi toteutuu Ruotsin puolella, että se automaattisesti nostaa sähkön hintaa Suomessa. Me ollaan Suomena yksi hinta-alue, Ruotsissa on useita hinta-alueita, ja sitten täytyy sanoa, että harva oikeasti tietää, mihin suuntaan tämä EUPHEMIA-algoritmi, joka siis laskee sitä, miten sähkö virtaa rajajohtojen kautta tällä pohjoismaisella markkinalla, milloinkin virtaa ja mistä syystä. Eli se mekanismi on hyvin monimutkainen, joka määrää, miten viime kädessä sähkön hinta määräytyy eri hinta-alueilla. Sitten tässä Tanskan mallissa, jonka edustaja Mikkonen nosti esille, on monia hyviä puolia, ja minä toivon, että se on nyt hallituksen valmistelun pohjana, mutta siinä on yksi heikkous, ja se heikkous on se, että Tanskan mallissa rahalla ei saa eikä hevosella pääse. Eli datakeskusten kohdalla Tanskan prioriteettijärjestys ja ne vaatimukset tarkoittavat käytännössä sitä, että datakeskukset eivät tule koskaan pääsemään Tanskassa verkkoon riippumatta siitä, onko niillä sähkö mukana ja kuinka hyödyttäviä ne ovat. Eli se on tarkka paikka, kun mietitään sitä etusijaa, että kuitenkin täytyy Suomea hyödyttävien investointien verkkoon pääsy mahdollistaa. Tämän lakialoitteen kantava ajatus on ollut se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Kun investoit uuteen sähköntuotantoon [Puhemies koputtaa] ja hyödytät yhteiskuntaa, niin silloin pääset verkkoon.

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Ensin kiitos, hyvät kollegat, että olette täällä keskustelemassa tästä asiasta. Kuten edustaja Mikkonen edellä totesi, tämä kysymys datakeskusbuumista ja sen hyödyistä ja toisaalta riskeistä suomalaiselle yhteiskunnalle puhututtaa kansalaisia tällä hetkellä voimakkaasti. Ajattelin, kun en esittelypuheenvuorossani viikko sitten ehtinyt käydä pykäliä läpi, ja koska tämä on lakialoite, haluan nämä pykälät tarkemmin esitellä. Tässä aloitteessahan tosiaan ehdotetaan vastaavanlaisia datakeskusten sähköverkkoon liittämistä koskevia ehtoja kuin Irlanti on omaksunut vuodenvaihteessa omassa regulaatiossaan. Nämä säännökset esitetään lisättäväksi sähkömarkkinalakiin. Tämän ehdotetun sähkömarkkinalain 20 d §:n 1 momentin mukaan kantaverkonhaltijan ja suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan sähkönkulutuksen liittämistä koskevissa ehdoissa olisi asetettava sähköntuotantoa ja toimitusta sekä sähköjärjestelmän joustoa koskevia ehtoja datakeskuksille, joiden liittymisteho on vähintään yksi megavolttiampeeria. Näissä ehdoissa olisi varmistettava, että datakeskus kykenee kattamaan koko sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla. Tämä on siis perusehto, joka koskee sitä, millaisia liittämisen ehtoja kunkin verkonhaltijan pitää omiin liittämisehtoihinsa ottaa. No, sitten tämän ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan datakeskusta, jonka liittymisteho on vähintään yksi megavolttiampeeria, ei saisi liittää sähköverkkoon ennen kuin datakeskuksella on käytettävissä sen liittymistehoa vastaava uusi sähköjärjestelmän jousto. Momentissa tarkoitettu uusi sähköjärjestelmän jousto voisi koostua joustavasta sähkön tuotantokapasiteetista, kulutusjoustosta ja energiavarastoista, ja sen olisi kyettävä vähintään kahden viikon yhtenäiseen joustoon. Kyse ei ole siis sellaisesta lyhytaikaisesta joustosta, jota datakeskuksilla alan standardin mukaankin käsitykseni mukaan nykyisellään on, vaan todella kysymys on pidempiaikaiseen joustoon kykenevyydestä, joka Suomen sähköjärjestelmän kannalta on se kriittinen kysymys. Tällä joustavalla sähköntuotannolla tarkoitettaisiin nopeasti käynnistyvää ja sähköjärjestelmän tasapainottamiseen soveltuvaa tuotantoa, kuten moottorivoimaloita, kaasuturbiinivoimaloita tai muuta vastaavaa säätövoiman tuotantoa. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa säädetyn lisäksi datakeskusta, jonka liittymisteho on vähintään 10 megavolttiampeeria, ei saisi liittää sähköverkkoon ennen kuin datakeskuksella on sähköntoimitussopimus tai omaa sähköntuotantoa, joka lisää uutta sähköntuotantoa Suomen sähköjärjestelmään datakeskuksen vuosittaista sähkönkulutusta vastaavasti. Eli tässä ehdossa on kysymys sähköenergian määrää koskevasta ehdosta, jonka tulisi suurten datakeskusten osalta täyttyä jo verkkoon liityttäessä. Tällä uudella sähköntuotannolla tarkoitettaisiin tuotantoa, jota ei syntyisi ilman datakeskuksen kanssa tehtyä sähköntoimitussopimusta tai datakeskusyrityksen tekemää investointia omaan sähköntuotantoon. Kyse oli siis lisäisestä sähköntuotannosta. Tältä tuotannolta ei edellytettäisi tiettyä tuotantomuotoa, vaan kyse voisi olla esimerkiksi tuulivoimatuotannosta tai ydinvoimasta. Oleellista on, että sähköntuotanto olisi tosiaan nimenomaisesti lisäistä Suomeen. Pykälän 4 momentin mukaan järjestelmävastaava kantaverkonhaltija voisi kieltää datakeskuksen liittämisen sähköverkkoon tietyssä liittymispisteessä, jos tämä on tarpeen sähköjärjestelmän toimintavarmuuden ja tehokkuuden kannalta. Tässä momentissa olisi kysymys siis uudesta toimivallasta kantaverkonhaltija Fingridille, jotta Fingrid kykenee ohjaamaan datakeskusinvestointeja sinne, missä verkossa on kapasiteettia ja toisaalta missä tästä liittämisestä ei aiheudu haittaa verkon tehokkuudelle ja koko järjestelmän toimintavarmuudelle. Aloitteessa ehdotetaan lisäksi säännöstä datakeskusten velvoitteesta tarjota joustava sähköntuotanto tai muu vastaava sähköjärjestelmän jousto ja mahdollinen kulutusjousto sähkömarkkinoille. Eli ehdotetun 65 c §:n mukaan datakeskuksen, jonka liittymisteho on vähintään 1 megavolttiampeeria, olisi tarjottava edellä 20 d §:n 2 momentissa tarkoitettu joustava sähköntuotanto tai muu vastaava sähköjärjestelmän jousto sekä mahdollinen kulutusjousto järjestäytyneelle markkinapaikalle. Puhemies, datakeskukset eroavat useista muista sähkön suurkuluttajista siinä, että niiden sähkönkulutus on varsin tasaista, ympärivuorokautista ja nopeasti kasvavaa. Konesali ei jousta, mikä tarkoittaa, että jonkun muun pitää joustaa. Datakeskustoimijoilla on kuitenkin tekniset mahdollisuudet toteuttaa säätövoimaa, myös kulutusjoustoa tai muuta sähköjärjestelmän joustoa. Ne siis kykenevät hankkimaan uutta sähköntuotantoa ja myös joustoa markkinoilta tai rakentamaan sen itse. Näin ollen niiden erityiskohtelulle on sähköjärjestelmän toimintaan liittyvät objektiiviset perusteet.

Arvoisa puhemies! Kiitos hallintovaliokunnan puheenjohtaja Peltokankaalle mietinnön esittelystä. Kuten tuosta on aiemmin käynyt ilmi, tässä on kysymys siitä, että säädetään Prüm II ‑asetusta koskevat täydentävät säännökset meillä kansalliseen lakiin, ja tosiaan laki automaattisesta tietojen hausta ja tietojenvaihdosta eurooppalaisessa poliisiyhteistyössä tässä säädetään. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon haluan kiinnittää tässä yhteydessä aivan erityistä huomiota. Nimittäin tämä valiokunnan lausunto on tällä vaalikaudella ties kuinka mones, jossa valiokunta joutuu muistuttamaan hallitusta siitä, mikä on se kriteeri, jolla hallitus ottaa hallituksen esitykseen lausuman siitä, että perustuslakivaliokunnan lausunto olisi suotava hankkia. Tämä kriteerihän ei ole se, että hallituksen esitys jollain tavalla koskettaa joitain perusoikeuksia, koska valtaosa hallituksen esityksistä koskettaa joitain perusoikeuksia. Tässä kyseisessä hallituksen esityksessä lausumaa perustuslakivaliokuntaan lähettämisestä, jonka johdosta tämä sali siis lähetti hallituksen esityksen perustuslakivaliokuntaan, perusteltiin seuraavasti: ”esitys sisältää arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyyn ja luovuttamiseen liittyvää sääntelyä, ja sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta” — eli on merkityksellistä perustuslain 10 §:n kannalta. No, kaikki esitykset, jotka koskevat arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä, ovat merkityksellisiä perustuslain 10 §:n kannalta. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että hallituksen pitäisi ottaa esitykseen lausuma siitä, että perustuslakivaliokunnan lausunto olisi suotava hankkia. Perustuslakivaliokunta muistutti tässä lausunnossa näistä ohjeista, jotka hallituksella on, joissa todetaan, että täytyy olla epäselvyys esityksen suhteesta perustuslakiin — aito epäselvyys — jotta lähettämisen kynnys ylittyisi. Valiokunnan työmäärä on kasvanut vuosi vuodelta ja vaalikausi vaalikaudelta. Viime keväänä tehtiin jälleen yksi kaikkien aikojen ennätyskausi, eli kevätkaudella annettiin 51 lausuntoa valiokunnasta. Tällaiset esitykset, joissa ei kerta kaikkiaan edes hallitus itse kykene identifioimaan, mikä on se epäselvyys, jonka takia esitys pitäisi saattaa perustuslakivaliokunnan lausuttavaksi, pitää saada prosessissa tai toisessa pois listalta. Sitten vielä kun tähän esitykseen liittyy erityisesti tietosuoja, niin valiokunnan doktriini siinä, mitkä ovat perustuslain kriteerit, jotka täyttävät perustuslain 10 §:n vaatimukset, mitä tulee henkilötietojen suojaan, on varsin selvä. Lähtökohtaisesti tällaista epäselvyyttä ei pitäisi edes olla, kun hallituksen esitykset vain valmistellaan sen valiokunnan olemassa olevan doktriinin mukaisiksi. Nämä tietosuojakysymykset aivan erityisenä kysymyksenä ovat sellaisia, jotka nähdäkseni vaativat nyt hallituksen huomiota siinä, otetaanko sinne tämä lausuma perustuslakivaliokunnan lausunnon tarpeesta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Paitsi että tekoäly kehittyy kovaa vauhtia Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää hyödyntämättä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia julkisella sektorillakaan. Verohallinto vastasi vuonna 2024 1,7 miljoonaan ja Kela 2,2 miljoonaan puheluun, ja näihin puheluihin vastasivat siis ihmiset. Automaatio ja tekoälyn käyttö tällaisessa neuvonnassa vapauttaa voimavaroja todella sinne, missä ihmisiä eniten tarvitaan, eli tekemään niitä ratkaisuja, tekemään päätöksiä, ja soveltamaan esimerkiksi oikeusnormeja. Itse asiassa siinäkin varmasti piakkoin tekoälystä on hyötyä, mutta ihmisen tekemää ratkaisua ei joka tapauksessa koneelle voida ulkoistaa itse asiassa varmaan koskaan, näin uskon. Mutta yhtä kaikki tekoälyn käyttö voi nostaa julkisen sektorin tuottavuutta aivan huomattavasti. Tuossa edellisessä puheenvuorossa on hyvin ansiokkaasti käsitelty niitä huolia ja riskejä, joita tekoälyn käyttöön liittyy, mutta itse haluan nostaa esille myös niitä mahdollisuuksia nimenomaan kansalaisten kannalta. Tekoälyn käyttö neuvonnassahan mahdollistaa palvelun ketterämmin virka-aikojen ulkopuolella, ja uskallan väittää, että tekoälyyn perustuva neuvonta voi parhaimmillaan antaa tarkempaa, objektiivisempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa kansalaisille. Tämä esitys ei anna tekoälylle mitenkään vapaita käsiä. Siinä on velvoitettu viranomaiset arvioimaan etukäteen riskejä ja näitä syrjiviä vaikutuksia, joihin edustaja Hänninen viittasi, ja myös määrittelemään se data, johon tämä neuvonta pitää perustaa. Tämähän on aivan oleellinen asia, koska kuten tiedetään, tekoälyllä on taipumus myös hallusinoida, mikä itsessään on muuten merkittävä riski viranomaistoiminnan kannalta. Viranomaisten pitää valvoa tekoälyn antamaa neuvontaa, nimetä vastuuhenkilöt, ja tätä kautta myöskin virkavastuu kohdentuu ja määritellään ja näin varmistetaan, etteivät vastuut hämärry. Juuri näihin kysymyksiin liittyy myös merkittäviä perustuslakikysymyksiä, ja sen takia on todella tärkeätä, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, joka on itse asiassa ottanut tämän esityksen jo ennakkokäsittelyyn, kuten meillä on tapana paljon tehdä. Täytyy huolehtia, että tämän murroksen keskelläkin saadaan turvattua muun muassa hyvän hallinnon takeet ja virkavastuu, joka on Suomen perustuslaissa nimenomaan henkilökohtaista vastuuta, saadaan kohdennettua tehokkaasti. Nämä ovat viime kädessä jokaisen kansalaisen suojaa tämän valtavan murroksen keskellä, jonka tekoäly suomalaiseen yhteiskuntaan tuo riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästä erinomaisesta lakiesityksestä. — Opiskeluperusteisen maahanmuuton pitää perustua tähän. Suomeen on tervetullut opiskelemaan ja sen jälkeen rakentamaan tätä yhteiskuntaa, tekemään töitä ja yrittämään, mutta opiskeluajan pitää kyetä elättämään itsensä. Ei kerta kaikkiaan käy, että ulkomailta tullaan heikoilla edellytyksillä pärjätä Suomessa ja päädytään jopa leipäjonoihin. TEMin selvityksen mukaan osa ulkomaisista koulutusagenteista on johtanut opiskelijoita harhaan muun muassa työllistymismahdollisuuksista ja opiskelijat ovat velkaantuneet kalliiden välitysmaksujen vuoksi. Siis tähän opiskeluperusteiseen maahantuloon liittyy vakavia väärinkäytöksiä tällä hetkellä, ja niihin tällä tärkeällä esityksellä puututaan. Osa opiskelijoista osaa opiskelukieltä käytännössä heikosti eikä pärjää lopulta opinnoissa, ja osa on käyttänyt opiskelijan oleskelulupaa pääasiallisesti keinona päästä Suomeen työmarkkinoille. Tämä ei ole oikea väylä tulla Suomeen töihin, kun tullaan opiskelijan oleskeluluvalla. Ja on siis täysin kestämätöntä, että nykyisellään perheenjäsenet voivat hakea opiskelulupaa samaan aikaan opiskelijan kanssa ilman että on nähty, miten arki käytännössä täällä Suomessa sujuu ja onko mahdollisuuksia elättää perhettä täällä Suomessa. Tämä ehdotettu vuoden asumisaikavaatimus korjaa tätä epäkohtaa, ja todella perusteltu muutos sekin. No, tässä edelliset puhujat viittasivat siihen, että nämä lähtömaat ovat muuttuneet, ja palataanpa niihin syihin, minkä takia ne ovat muuttuneet: Ne ovat muuttuneet sen takia, että Marinin hallitus viime kaudella sääti uudistuksen, joka käytännössä avasi Suomen ovet ja ikkunat niin, että lähes olemattomalla toimeentuloedellytyksen valvonnalla pääsi Suomeen opiskelemaan. Olin itse silloin hallintovaliokunnassa, kun tätä Marinin hallituksen nyt epäonnistuneeksi osoittautunutta uudistusta tehtiin, ja me kokoomuksessa vastustimme tätä uudistusta. Meidän vastalauseen voi käydä sieltä lukemassa. Aivan erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että toimeentuloedellytyksen valvonta ei tietenkään voi toimia niin, että sen tiliotteen lähettää kerran, tullessaan Suomeen ja sen jälkeen ei käytännössä enää valvota. Todella tämä uudistus on johtanut näihin ongelmiin, joita nyt Orpon hallitus ja työministeri Marttinen tällä esityksellä korjaavat.

Kiitos, arvoisa puhemies! Todellakin taiteen perusopetus on erittäin tärkeä osa meidän yhteiskuntaa, ja itse ajattelen itse asiassa niin, että mikä tällaisena aikana, jolloin Pisa-tulostenkin perusteella nimenomaan lasten ja nuorten sinnikkyys on se ominaisuus, joka on ollut laskussa, vahvistaisi sinnikkyyttä paremmin kuin instrumentin opiskelu ja siihen sitoutuminen. Todella puhutaan tärkeästä asiasta. Valitettavasti, kun kuuntelee näitä opposition puheenvuoroja, nyt kuulosti vähän siltä, että taas on tehty jotain väärin tai puutteellisesti tai vain osittain. Nyt minä haluan tässä lopuksi palauttaa mieliin sen, mistä tässä hallituksen esityksessä on kysymys. Tässä on kysymys siitä, että taiteen perusopetuksen lainsäädäntö ja rahoitus uudistetaan, kuten hallitusohjelmassa luvattiin, jotta yhä useampi lapsi ja nuori pääsee harrastamaan taidetta riippumatta asuinpaikasta, ja niitä elementtejä tässä esityksessä ehdottomasti on. Pidän hyvin tärkeänä sitä etusijamenettelyä, että alle 18-vuotiaat saavat jatkossa etusijan oppilaaksi otossa, kun paikoista on kovaakin kilpailua. Meillähän on Uudellamaalla semmoinen tilanne, että näistä paikoista on siis todella pula ja kilpailu on todellakin kovaa, niin että tämä etusija alle 18-vuotiaille on hyvin tärkeä. No, sittenhän tässä tosiaan kevennetään hallintoa, lisätään yhteistyötä, byrokratiaa vähennetään, koulutuksen järjestäjän hallinnollisia velvoitteita vähennetään, kannustetaan yhteistyöhön — ja tämä jos mikä, siis opetuksen järjestäjien yhteistyö, mahdollistaa myös harvaan asuttujen alueiden ja pienempien taiteenalojen opetusta ja mahdollisuuksia sitä tarjota. Kyllä minä sanoisin, että tämä on tärkeä, kauan toivottu uudistus, joka vahvistaa taiteen perusopetuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Haluan, että me Suomen päättäjät teemme kaikkemme, jotta sähkön hinta on suomalaisille kohtuullinen. Datakeskusbuumi ei saa realisoitua isoksi sähkölaskuksi suomalaisille kodeille, yrityksille ja koko kansantaloudelle. Datakeskukset ovat Suomelle mahdollisuus vain, jos ne tuovat mukanaan tarvitsemansa sähkön. Tätä datakeskuksilta on vaadittava. Se on tämän lakialoitteen keskeinen sisältö. Tämän lakialoitteen tavoitteena on siis turvata sähkön kohtuullinen hinta suomalaisille sekä sähköjärjestelmän toimintavarmuus tilanteessa, jossa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus kasvaa hyvin voimakkaasti lähivuosina. Lakialoitteen on allekirjoittanut 105 edustajaa kaikista eduskuntapuolueista. Suomalaisten sähkönkäyttäjien asia on siis meille yhteinen. Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi sähkömarkkinalakiin säännökset datakeskusten sähköverkkoon liittämisen erityisistä ehdoista sekä datakeskusten joustavan sähköntuotannon ja kulutusjouston osallistumisesta sähkömarkkinoille. Näiden säännösten tarkoituksena on varmistaa, että sähköjärjestelmän toiminnan kannalta merkitykselliset datakeskukset kattavat sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla sekä tarjoavat joustokykyä sähköjärjestelmään. Puhemies! Kantaverkonhaltija Fingridin tuoreen arvion mukaan liittymissopimuksen omaavien datakeskusten yhteenlaskettu sähköteho on jo yli 5 000 megawattia. Se on aivan massiivinen määrä uutta, tasaista sähkönkulutusta lähivuosina. Vertailun vuoksi tuo sähköteho vastaa kymmenen Loviisan ydinreaktorin sähkötehoa. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset voivat nostaa Suomen sähkönkulutusta lähivuosina jopa 30 prosenttia. Datakeskukset ovat Suomen kansantaloudelle siis mahdollisuus, kunhan säännöt ovat kunnossa. Datakeskukset tarkoittavat investointeja sekä työpaikkoja rakentamisen aikana ja sen jälkeen. Eilen julkistettiin Suomen historian suurin investointi Suomeen. Google tekee 13 000 miljoonan euron datakeskusinvestoinnin Suomeen. Tämä tuo työtä ja toimeentuloa maahamme. Talouden kasvun ja puhtaan siirtymän kannalta merkittävää on, että datakeskusten kysyntä voi lisätä uutta sähköntuotantoa. Samalla datakeskusten suuri ja joustamaton sähkönkulutus muodostaa merkittävän riskin sähkön hinnalle ja riittävyydelle. Datakeskusten sähkönkulutus on luonteeltaan tasaista. Se ei siis lähtökohtaisesti jousta sähkön hinnan tai tehotilanteen mukaan ilman erityisiä ratkaisuja. Datakeskukset toisin sanoen kuluttavat myös silloin, kun Suomen sähkönkulutus on talvipakkasilla jo valmiiksi huipussaan ja tehotilanne vaikea. Tosiasia on, että kun sähkön kulutus kasvaa, sähkön hinta nousee, ellei sähkön tuotantoa lisätä. Tämä on sähkömarkkinan laki. Arvoisa puhemies! Sähkön hinnan ja riittävyyden ratkaisee siis datakeskusbuumissa se, rakennetaanko uutta sähköntuotantoa samaan tahtiin, kun datakeskusten sähkönkulutus kasvaa. Nykyisin vain osa datakeskuksista hankkii sähkönsä uutta tuotantoa koskevilla sähköntoimitussopimuksilla eli PPA-sopimuksilla. Osa datakeskushankkeista ostaa käyttöönsä siis olemassa olevaa sähköntuotantoa Suomesta. Tämä on pois markkinoilta. Datakeskusten sähkönkulutus tulisi kattaa myös silloin, kun ei tuule. Ilman uutta säätövoimaa tai datakeskuksen muuta joustokykyä datakeskus ei kykene kattamaan omaa kulutustaan joka hetki. Tämä johtaa siihen, että koetaan sähkön hintapiikkejä. No, miksi siis uusi sähkönkulutus ei luonnostaan sähkömarkkinoilla synnytä käsi kädessä uutta sähköntuotantoa? Syynä ovat sähkömarkkinamalliin liittyvät kannustinongelmat: Ensinnäkään se ei ota riittävästi huomioon sähkön erityispiirteitä hyödykkeenä. Sähköä ei voida laajamittaisesti, pitkäaikaisesti ja kustannustehokkaasti varastoida nykyteknologialla, minkä vuoksi riittävä sähköntuotanto on turvattava lähtökohtaisesti joka hetki. Sähkömarkkinoilla ei kuitenkaan makseta kyvystä tuottaa sähköä, vaan siellä maksetaan tuotetusta sähköenergiasta. Tuotantokapasiteettia ei siis kannata rakentaa varastoon. Toiseksi, investoinnit uuteen sähköntuotantoon vievät tavanomaisesti vuosia. Jos sähkönkulutus kasvaa nopeasti — siis lyhyessä ajassa — ilman, että sääntely vaatii vastaavasti sähköntuotannon tai kulutusjouston kasvua, seurauksena voivat olla pitkäaikaisesti hyvin korkea sähkön hinta sekä vakavat tehopulatilanteet. Ellei datakeskusten sähköverkkoon pääsylle aseteta ehtoja, datakeskusten sähkön kulutuksen voimakas ja nopea kasvu voi siten nostaa sähkön hintaa huomattavasti lähivuosina. Tämä heikentäisi sähköistyvän teollisuuden kilpailukykyä sekä kasvattaisi kotitalouksien kustannuksia, jopa kohtuuttomasti. Lisäksi se voisi vakavimmillaan johtaa tehopulaan. Tuoreessa valtioneuvoston julkaisemassa selvitysmies Mattilan raportissa puhutaan jopa yli 80 sentin kilowattituntihinnoista kahden vuorokauden ajan, yli 50 sentin kilowattituntihinnasta neljän vuorokauden ajan ja yli 15 sentin hinnasta yli kahden viikon ajan tilanteessa, jossa Suomen sähköjärjestelmään lisätään datakeskusten it-tehoa yli kaksi ja puoli tuhatta megawattia. Kuten totesin, Fingrid on nyt kertonut, että liittymissopimuksia on tehty tähän nähden jo tuplamäärä, uutta datakeskustehoa Suomen sähköjärjestelmään. Jokainen voi tehdä tästä matematiikan. Kohtuuhintainen ja toimitusvarma sähkö on yksi Suomen tärkeimmistä kilpailueduista. Lisäksi se on välttämättömyyshyödykkeenä kohtuuhintaisen asumisen ja arjen keskeinen tekijä. Kohtuuhintainen sähkö on kerta kaikkiaan turvattava. Siksi tässä lakialoitteessa ehdotetaan sähkömarkkinalakiin lisättäväksi pykälät, jotka edellyttävät, että sähköverkkoon liitettävän datakeskuksen on katettava sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla tai kulutusjoustollaan. Ehdotetut pykälät vastaavat Irlannin käyttöön ottamaa sääntelyä. Esittelen ne hieman tarkemmin myöhemmin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yritän vielä nyt kerran vääntää tämän rautalangasta. Edustaja Viitasen puheenvuoron perusteella jäi sellainen käsitys, että SDP:lle olisi itseisarvo se, että jonkun verotus on korkea. [Pia Viitanen: Ei, tässä tilanteessa!] Verotuksen funktio on se, että me kyetään rahoittamaan nämä monet hyvät hyvinvointivaltion palvelut — koulutus, terveydenhuolto — pitämään yllä oikeusvaltiota, turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, maanpuolustusta. Ja kun on niin, että veroja laskemalla verotuotot voivat nousta — ja näin siis todella Ruotsissa tapahtui todistetusti, kun sikäläinen solidaarisuusvero poistettiin, verotuotot nousivat — niin minkä ihmeen takia tällaista veroa pitäisi ylläpitää? Kateudesta — se oli kysymysmerkki — vai mistä syystä? Eli veroja keventämällä on mahdollista saada lisää verotuottoja kaikkiin näihin hyviin asioihin, tärkeisiin asioihin, palveluihin. Tottahan semmoinen veronkevennys kannattaa tehdä. Kannustan tutustumaan tähän Lafferin käyrään, joka todella osoittaa sen, että tietyn pisteen jälkeen, kun verotus käy kerta kaikkiaan liian ankaraksi, [Jari Koskela: Saturaatiopiste!] — saturaatiopiste — verotuotot eivät enää nouse. Suomi on niin ankara verottaja, varsinkin ansiotuloissa, ylimmissä tulodesiileissä, että tämä veronkevennys johtaa siis parempiin verotuottoihin. Se kannatti tehdä. Kaikki voittavat.

Arvoisa puhemies! Tosiasiahan on se, että palkansaajien ostovoima on kasvanut voimakkaasti koko tämän kauden. Se lähti kasvuun heti, kun Orpon hallitus aloitti, [Pia Viitanen: Taisi mennä jana väärään kohtaan!] ja pitkään jatkuneesta kurimuksesta saatiin suunta käännettyä. Se on erinomainen asia suomalaisille palkansaajille. Ihmettelen sitä, että näistä muutamista kymmenistä euroista puhutaan niin kuin ne eivät olisi rahaa pienituloisille ihmisille. Siis, toden totta, ne ovat meille kaikille rahaa. Suunta on se, että jokaisen palkansaajan lompakossa on tämän kauden jälkeen enemmän rahaa omasta palkasta kuin silloin, kun Marinin hallitus lopetti. Se on tosiasia, jota SDP ei pääse karkuun. Ja mitä tulee näihin ylimpien tulodesiilien veronkevennyksiin, niin onko siis todella niin, että SDP:n mielestä rajaveroprosentti 52 ei riitä — että se ei riitä, että palkasta, tienatusta lisäeurosta, menee yli 50 prosenttia veroihin, vaan sen pitäisi olla enemmän? Kertokaapa, kuinka paljon sen enemmän pitää olla: 55, 60, 65, 70? Mikä on tämä reilu veroprosentti? Tämä olisi tärkeä kuulla. Ruotsissahan demarit ovat olleet sillä tavalla viisaita, että ne poistivat sikäläisen solidaarisuusveron tuossa taannoin, ja sen johdosta verokertymä lähti kasvamaan. Tästä on ihan dataakin Ruotsista. Tämä johtuu siitä, että kun verotus on liian ankaraa, niin verotuotot eivät enää kasvakaan, kun ihmiset reagoivat kannustimiin. Minä väitän, että tämä sama tapahtuu myös Suomessa. Verotuotot kasvavat, vaikka veroja alennetaan, koska työn tekemisen kannustimet paranevat. Tämä tunnetaan Lafferin käyränä. Todella, kuten ollaan laskelmia nähty, itse asiassa on niin, että hyvin tienaavat maksavat ensi vuonna palkkaveroista suuremman osuuden kuin vuonna 2023. Näin on siitä huolimatta, että ylimpiä marginaaliveroja on kevennetty, niin kuin pitääkin. Kokoomuksen mielestä jokainen suomalainen on ansainnut entistä suuremman osan oman työnsä hedelmistä itselleen. Ahkeruuden pitää kannattaa aina.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua kotitalousvähennyksestä, ja totta kai juuri näin, siis kotitalousvähennyksen korottaminen on aivan oikea toimi, ja se tulee lisäämään kotimaista yrittäjyyttä, parantaa sen edellytyksiä palvelusektorilla ja tuo mahdollisuuksia myöskin ostaa kotiin tärkeitä palveluja ja tuo helpotusta arkeen. Mutta kun kuuntelin tätä SDP:n puhetta, niin onhan tämä nyt perin kummallista, kun te ette pääse pakoon sitä, että tämä hallitus on keventänyt 1 100 miljoonalla eurolla keski- ja pienituloisten palkansaajien verotusta. [Jaana Strandman: Juuri näin!] Tämä on niin valtava kädenojennus pieni- ja keskituloisten lompakkoon, se on historiallinen ojennus, ja sen on tehnyt Orpon hallitus suomalaisille palkansaajille. Tätä faktaa te ette pääse karkuun. Olisikin tietysti hienoa kuulla, näettekö te samoin kuin kokoomus, että tällä linjalla tulee seuraavalla kaudella jatkaa — työn verotusta tulee keventää, näitä kevennyksiä tulee jatkaa, ja tulevalla kaudella ei tule tehdä kiristyksiä työn ja yrittämisen verotukseen. Teidän esittelemät toimet tulevalle kaudelle sisälsivät 5 000 miljoonan euron veromoukarin työn ja yrittämisen verotukseen. [Jaana Strandman: Ohhoh! — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ai palkansaajille?] Tällainen veromoukari murskaisi Suomen talouskasvun. Suomella ei ole varaa tällaiseen verolinjaan. [Jaana Strandman: Juuri näin!] On jatkettava samaa linjaa, jota tämä hallitus on tehnyt. Ensi vuonna muuten pieni- ja keskituloisten verotusta kevennetään edelleen, yli 200 miljoonaa euroa. Tällä linjalla tulee jatkaa. Suomalainen palkansaaja on ansainnut oman työnsä hedelmistä entistä isomman osuuden. Työn pitää kannattaa.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on siis perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laeiksi valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta. Valiokunta esittää, että eduskunta hyväksyisi lakiehdotuksen muutettuna. Valiokunta esittää, että eduskunta hyväksyisi lisäksi yhden lausuman. Mietintö on yksimielinen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan sääntelyä valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista. Perustuslakivaliokunta totesi vuonna 2016 virkamiesten karenssisopimuksia koskevia säännöksiä käsitellessään, että valtioneuvoston olisi syytä selvittää sääntelyn ulottamista ministereihin ottaen kuitenkin sääntelyn sisällössä huomioon nimitysmenettelyn ja valtiosääntöisen aseman erityispiirteet. Pääministeri Marinin hallitus toi viime vaalikaudella eduskuntaan asiaa koskevan esityksen, jota eduskunta ei ehtinyt käsitellä. Esityksen mukaan lain soveltamisalaan kuuluvan henkilön on ilmoitettava aikomuksestaan siirtyä uuteen tehtävään lailla perustettavalle karenssilautakunnalle, joka voi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä määrätä karenssin. Valtioneuvoston jäsenille ja valtioneuvoston jäsenyydestä vapautetuille henkilöille on esityksessä asetettu varsin laaja ilmoitusvelvollisuus uuteen tehtävään siirtymisestä. Velvollisuus liittyy henkilön aikomukseen siirtyä uuteen tehtävään valtioneuvoston jäsenyyden päätyttyä. Perustuslakivaliokunta pitää selvänä, että merkittävä osa normaalia ammatin ja elinkeinon harjoittamista on luonteeltaan sellaista, joka ei ministerikauden jälkeen harjoitettuna mitenkään vaaranna luottamusta hallitusvallan käyttöön. Perustuslakivaliokunta ehdottaa tältä osin säännöksen selkiyttämistä. Karenssin määräämisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi siten, että karenssin määrääminen edellyttää, että 1) ilmoituksen antajalla on tai on ollut valtioneuvoston jäsenenä toimiessaan pääsy sellaiseen salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, jota voidaan olennaisella tavalla käyttää uudessa tehtävässä omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi tai 2) uuteen tehtävään siirtymisen voidaan muusta kuin 1. kohdassa tarkoitetusta erityisestä syystä katsoa johtavan eturistiriitaan valtioneuvoston jäsenenä toimimiseen nähden. Lisäksi karenssin määräämisen edellytyksenä on, että uuteen tehtävään siirtymisen voidaan katsoa vaarantavan yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön. Perustuslakivaliokunnan mielestä käsitteen ”yleinen etu” käyttäminen tällaisessa perusoikeusrajoituksen edellytyksiä koskevassa asiayhteydessä jättää sääntelyn merkittävällä tavalla epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Valiokunnan käsityksen mukaan jää epäselväksi, mitä kyseinen käsite tuo lisää ilmaisuun ”vaarantaa luottamusta hallitusvallan käyttöön”, mitä voidaan pitää koko ehdotetun lain perusajatuksena. Valiokunta on tämän vuoksi tehnyt ehdotuksen, että säännöksestä poistetaan käsite ”yleistä etua”. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsitettä ”vaarantaa luottamusta hallitusvallan käyttöön” voidaan pitää sen avoimuuden vuoksi jossain määrin ongelmallisena perustuslain mukaisen elinkeinon ja ammatin harjoittamisvapauden rajoittamisen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta. Valiokunta toteaa, että käsitteen avoimuus voi johtaa myös karenssin määräämiseen tarpeettoman matalalla kynnyksellä. Valiokunnan mielestä tämän vuoksi karenssin määräämisen kynnystä on nostettava. Perustuslakivaliokunnan mielestä kyseistä edellytystä on syytä tarkentaa siten, että karenssin määräämisen edellytyksenä olisi, että luottamuksen vaarantumista voidaan pitää selvänä. Valiokunta on tehnyt ehdotuksen säännöksen tarkentamisesta. Hallituksen esityksen mukaan sillä, jolle karenssi on määrätty, on oikeus valtion varoista maksettavaan korvaukseen karenssin ajalta sekä yli kaksi kuukautta käsiteltävän asian käsittelyn ajaksi. Esityksen mukaan korvaus vastaisi suuruudeltaan valtioneuvoston jäsenille maksettavaa palkkiota. Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn tarkoituksenmukaisuuden kannalta huomiota korvauksen määräytymisen perusteisiin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ministerit on viime aikoina valittu kansanedustajien joukosta. Tämän vuoksi voidaan pitää perusteltuna oletuksena, että merkittävä osa ministereistä jatkaa kansanedustajina myös ministerikautensa jälkeen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että silloin kun entinen ministeri toimii kansanedustajana, kansanedustajana toimimista voidaan pitää henkilön pääasiallisena tehtävänä, eikä paluu kansanedustajaksi itsessään rajoita perustuslain mukaista elinkeinon ja ammatin harjoittamisvapautta. Kansanedustajana toimimisesta maksetaan kansanedustajan palkkiosta annetun lain mukaista korvausta. Näistä syistä valiokunnan mielestä edustajana toimimisen ajalta edustajanpalkkiolain mukaista korvausta voidaan pitää riittävänä, eikä valiokunnan mielestä tältä ajalta ole tarpeen eikä kohtuullista maksaa erillistä karenssikorvausta. Valiokunta arvioi, että elinkeinon ja ammatin harjoittamisvapauden rajoittamisen kannalta asianmukaisena korvauksena ministerille määrättävästä karenssista voidaan pitää työsopimuslain kilpailukieltoja koskevaan sääntelyyn viitaten 60 prosentin korvausta valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista annetun lain mukaisesta ministeripalkkiosta. Valiokunta on tehnyt karenssista maksettavaa korvausta koskevat muutosehdotukset. Valiokunta on lisäksi arvioinut asiaa siten, että tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista voidaan pitää perusteltuna sitä, että maksettavasta karenssikorvauksesta voidaan vähentää päätoimisesta ansiotyöstä tai yrittäjänä toimimisesta tai niihin rinnastettavista pääomatuloista saadut tulot. Valiokunnan mielestä arvioitaessa karenssikorvauksen määrää on huomattava, että ehdotettua sääntelyä sovelletaan vasta vuoden 2027 säännönmukaisten eduskuntavaalien jälkeen nimitettyihin valtioneuvoston jäseniin. Ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat ministerit ovat siten tietoisia karenssijärjestelmän olemassaolosta jo ministeriksi ryhtyessään ja voivat ottaa sen omassa käyttäytymisessään huomioon. Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota sääntelyyn liittyen myös edustajantoimesta vapauttamista koskevaan perustuslain säännökseen. Perustuslain 28 §:n 2 momentin mukaan eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstä vapautuksen edustajantoimesta, jos se katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy. Vapautuksen myöntäminen edustajantoimesta ja vapautuksen myöntämisen ajankohta on siten eduskunnan omassa harkinnassa, eikä valtioneuvoston asettaman karenssilautakunnan päätöksillä ole oikeudellisesti merkitystä eduskunnan arvioidessa, onko perustuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vapautuksen myöntämisen edellytyksiä olemassa. Valiokunnan käsityksen mukaan vakiintunut käytäntö viimeisimpinä vaalikausina on ollut, että vapautusta on pyydetty alkamaan käytännössä korkeintaan vain muutamia päiviä ennen vapautuspyynnön perusteena olevan tehtävän alkamista. Valiokunnan mielestä perustuslain 28 §:n 2 momentin kannalta asianmukaisena ja vakiintuneen valtiopäiväkäytännön mukaisena voidaan pitää käytäntöä, jonka mukaan vapautuspyyntöä haetaan ja vapautus myönnetään jatkossakin siten, että vapautus alkaa aikaisintaan vasta uudessa tehtävässä aloittamispäivästä lukien tai hyvin lähellä tätä ajankohtaa. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa edellä sanotun tarkoittavan käytännössä, ettei edustajalle myönnetä vapautusta ennen kuin hän on aloittamassa uudessa tehtävässään. Puhemies! Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lisäksi huomiota valtion virkamieslain 44 a §:n mukaiseen karenssisopimuksia koskevaan sääntelyyn. Valtion virkamieslain mukaan karenssisopimuksen mukaiselta rajoitusajalta maksetaan palkkaa vastaava korvaus. Kyseistä sääntelyä sovelletaan myös ministerien valtiosihteereihin ja erityisavustajiin. Valiokunnan mielestä valtioneuvoston on syytä selvittää kyseisen lain mukaisen korvauksen tason asianmukaisuutta ottaen huomioon tässä mietinnössä esitetyt kannanotot perustellusta korvauksen tasosta. Valiokunta on tehnyt tätä koskevan lausumaehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua haluan kiittää kollegoita erinomaisista puheenvuoroista, jotka ovat tuoneet eläinten oikeuksiin ja asemaan liittyen hyvin erilaisia näkökulmia. Nostan kahdesta edellisestä erittäin tärkeästä puheenvuorosta, eli edustaja Elomaan ja edustaja Mehtälän puheenvuoroista, esille muutaman asian. Edustaja Mehtälä toi esille mielestäni perustellun huolen, että tämän kansalaisaloitteen tai tämänkaltaisen sääntelyn omaksuminen perustuslakiin voisi siis konkreettisesti tarkoittaa sitä, että ruokaa lähtisi pois pöydästä. Sitä se konkreettisesti voisi tarkoittaa. Nämä ovat esimerkiksi niitä perustavanlaatuisia muutoksia, joihin perustuslakivaliokunta mietinnössään viittasi. Edustaja Elomaan puheenvuorossa tuotiin esille se valitettava tosiasia, että Suomessa erittäin vakavista eläinsuojelurikoksista rangaistusasteikko on varsin lievä. Tämähän koskee ylipäätään Suomen kriminaalipolitiikkaa ehkä laajemminkin. Hyvä uutinen on se, että näiden rangaistusten kiristäminen merkittävässä määrin kuuluu lainsäätäjän harkintavaltaan, eli eduskunnan enemmistöllä on halutessaan mahdollisuus näitä rangaistuksia kiristää. Tämä on perustuslakivaliokunnan vakiintunut käytäntö, että mitä tulee rangaistusasteikkoihin, niin lainsäätäjän harkintavalta on laaja. Toinen edustaja Elomaan esiin tuoma erittäin tärkeä seikka on se, että me ei voida lainsäädännöllä korjata kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia. Tarvitaan todellakin keskustelua, yhteiskunnallista keskustelua, ja ihan lasten kasvatuksessakin täytyy ottaa huomioon se, että tällainen kunnioittavan kohtelun vaatimus koskee paitsi ihmisiä myös eläimiä. Jokainen kansalaisaloite vaatii mielestäni täällä eduskunnassa perusteellisen käsittelyn riippumatta sisällöstä. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta on huolella käsitellyt tämän kansalaisaloitteen. Haluan vielä tähän puheenvuorojen loppuun tuoda esille sellaisen argumentin tai ajatteluketjun, jonka esitin valiokunnan julkisen kuulemisen alussa. Tässä on lainaus yhdysvaltalaiselta tuomarilta ja oikeustieteilijältä Richard Posnerilta. Tämä on vapaa lainaus, olen sen itse kääntänyt. ”Oletetaan, että koira uhkaisi ihmisvauvaa, ja ainoa tapa estää koiraa puremasta vauvaa olisi aiheuttaa koiralle kovaa kipua, jopa enemmän kipua kuin koiran purema aiheuttaisi vauvalle. Kuka tahansa normaali ihminen — eivätkä vain vauvan vanhemmat —, myös filosofi silloin, kun hän ei tietoisesti filosofoi, sanoisi, että olisi hirviömäistä säästää koiraa kivulta, vaikka se vähentäisi maailman kokonaiskipua. En tunne velvollisuutta puolustaa tätä reaktiota. Se on moraalinen intuitio, joka on syvempi kuin mikään sen puolesta esitetty järkiperuste.” Ihminen on erityinen, näin sanoo minun moraalinen intuitioni. Se sanoo toisaalta, että myös eläimiä on kohdeltava kunnioittavasti ja hyvin. Eläimiä ja ihmisiä ei tule lainsäädännössä samaistaa, koska ihminen on erityinen.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessani en välty siltä huomiolta, että jossain määrin sekaisin menevät kaksi eri asiaa, eli yhtäältä kysymys siitä, tulisiko perustuslaissa säätää eläinten perusoikeuksista, ja toisaalta kysymys siitä, tulisiko eläinten asemaa, oikeuksia parantaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Nyt käsittelyssä on kansalaisaloite siitä, että eläinten oikeuksista säädettäisiin juuri perustuslaissa. Siitä on nyt kysymys. Eli käsittelyssä ei ole aloite eläinten oikeuksien ja aseman parantamisesta esimerkiksi eläinten hyvinvointilaissa tai muussa tavallisessa laissa. Eläinten hyvinvointilakiin on tässä keskustelussa runsaasti viitattu. Kyse ei ole siis siitä, pitäisikö eläinten hyvinvointia ylipäätään parantaa. Nyt puhutaan siitä, mistä asioista tulisi juuri perustuslain säätää. Perustuslakivaliokuntahan on ollut tämän aloitteen käsittelyssä erilaisessa asemassa kuin tavanomaisesti, siis silloin kun valiokunta arvioi tavallisten lakien tai niitä koskevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kuten tosiaan valiokunnan mietinnössäkin todetaan, tämän talon ja tämän salin harkintaa, poliittista harkintaa, muutettaessa perustuslakia rajaa ainoastaan perustuslain 73 §:n mukainen perustuslain säätämisjärjestys. Eli viime kädessä kysymys siitä, haluaako eduskunta hyväksyä tähän kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen, ylipäätään jonkin lakiehdotuksen perustuslain muuttamiseksi, on poliittinen kysymys Suomessa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin omaksunut eräitä perustuslain muuttamiseen liittyviä valtiosääntöpoliittisia periaatteita, joihin viittasin tuossa esittelypuheenvuorossa ja joita valiokunta mietinnössään käsittelee, ja haluan niitä hieman tässä keskustelussa tarkemmin avata. Näitähän voidaan kuvata siis yleisiksi hyvää perustuslain valmistelua koskeviksi periaatteiksi, ja ne ovat tosiaan luonteeltaan poliittisia, eivät oikeudellisesti tämän salin harkintaa sitovia. Mutta niillä on hyvin pitkä tausta valiokunnan käytännössä ja mietinnöissä, ja ne edustavat tällaista suomalaista valtiosääntötraditiota. Ensinnäkin perustuslain suhteellinen pysyvyys. Eli perustuslain asemaan valtion oikeusjärjestyksen perustana ei sovi se, että siihen kohdistuu jatkuvia muutoksia. Muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Valiokunta on myös todennut, että perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta. Toisaalta valiokunta on todennut, että on pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Toisin sanoen kansalaisen olisi siis kyettävä perustuslain tekstin perusteella hahmottamaan, mikä hänen oikeusasemansa perustaltaan Suomessa on. Valiokunta on lisäksi sanonut, että perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän asiapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta. Nähdäkseni tämä keskustelu, siis tämänpäiväinen keskustelu, tästä kansalaisaloitteesta jo osoittaa sen, että tällaista yhteisymmärrystä Suomessa eläinten perusoikeuksien säätämisestä ei ole. Arvoisa puhemies! Tähän aloitteeseen liittyy tietysti erittäin merkittäviä arvokysymyksiä sekä valtiosääntöteoreettisia kysymyksiä. Kansalaisaloite eläinten perusoikeuksista koskettaa perustuslain perusratkaisuja. Perustuslain 1 §:n mukaanhan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet. Perustuslain esitöiden mukaan tämä vaatimus ilmaisee perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillisen perustan — siis inhimillisen perustan. Kuten valiokunta mietinnössään tuo esiin, kansalaisaloitteen hyväksyminen tarkoittaisi merkittävää muutosta Suomen oikeusjärjestyksen perusteisiin. Ajatus eläinten perusoikeuksien ottamisesta perustuslakiin herättää myös polttavia, perustavanlaatuisia kysymyksiä demokratian ja perusoikeuksien välisestä suhteesta. Kysehän olisi perustuslain muuttamisesta tavalla, joka ottaisi uusia asioita pois kansaa edustavan eduskunnan enemmistön ja lainsäätäjän harkintavallan eli demokraattisen valinnan piiristä. Miten tällainen esitys suhtautuu demokratiaperiaatteeseen eli siihen kansanvallan pääsääntöön, jonka mukaan enemmistö päättää, miten eläinten perusoikeudet demokratian rajoitteena olisivat oikeutettavissa demokratiaperiaatteen kannalta? Oikeusteoreetikko Hans Kelsen on katsonut, että juuri demokraattinen enemmistöperiaate maksimoi yksilön autonomiaa tilanteessa, jossa kollektiivinen päätöksenteko on välttämätöntä. Suomen valtiosääntöteoriassa kriittisiä ja nähdäkseni perusteltuja kantoja perusoikeuksien ja demokratian välisestä jännitteisestä suhteesta on esittänyt ainakin Niilo Jääskinen. Tämä jännitehän siis syntyy siitä, että demokratian tuottamat päätökset voivat olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Jääskisen mukaan demokratiaan konstitutiivisessa suhteessa ovat vaali- ja osallistumisoikeudet. No, Suomen valtiosääntöteoriassa on nähty myös niin, että muutkin perusoikeudet ovat konstitutiivisessa suhteessa demokratiaan. Yhtä kaikki, eläinten perusoikeuksilla ei voitane mitenkään nähdä tällaista konstitutiivista suhdetta demokratiaan, siis ihmisten väliseen demokraattiseen päätöksentekoon. On keskeistä huomata, että Suomessa on säädetty eläinten hyvinvointia edistävää lainsäädäntöä, kuten monia muitakin yhteiskunnallisia muutoksia edistäviä tavallisia lakeja, yhtäältä perustuslain estämättä ja toisaalta ilman perustuslain velvoitetta, ja osoituksena tästä on se eläinten hyvinvointilaki. Mikä on siis se ongelma, jota demokraattinen enemmistö ei ole pystynyt ratkaisemaan halutessaan tavallisella lailla, mitä tulee eläinten oikeuksiin? Mikä on se ongelma, joka olisi törmännyt perustuslakiin? Kyse on nimenomaan siitä, mitä enemmistö ei ole voinut tehdä halutessaan. Se, missä määrin ja miten eläinten oikeuksia tai asemaa pitäisi parantaa, on demokraattisen debatin aihe ja sen enemmistön käsissä, kulloisenkin demokraattisen enemmistön käsissä. Sellaista on demokratia. Siitä tässä kansalaisaloitteessa ei ole kysymys. Tässä halutaan ottaa asioita pois demokraattisen eli kansanvaltaisen valinnan piiristä.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on siis perustuslakivaliokunnan mietintö kansalaisaloitteesta Eläinten oikeudet perustuslakiin. Perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunta hylkäisi aloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen. Mietintöön sisältyy kahden valiokunnan jäsenen vastalause. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan perustuslain muuttamista siten, että perustuslakiin lisättäisiin uusi 2 a luku eläinten perusoikeuksien turvaamiseksi. Aloite sisältää ehdotuksen viideksi uudeksi pykäläksi perustuslakiin ja niitä koskevat perustelut. Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että kansalaisaloite voi sinänsä kohdistua myös perustuslain muuttamiseen. Valiokunta käsittelee mietinnössään aiempia kannanottojaan perustuslain täydellisyysperiaatteesta, perustuslain suhteellisesta pysyvyydestä sekä muista perustuslain muutosten valmistelun lähtökohdista, joita se luonnehtii valtiosääntöpoliittisiksi. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että eduskunnan toimivaltaa perustuslain muutoksia koskevassa päätöksenteossa rajoittaa oikeudellisesti vain perustuslain 73 §:ään sisältyvä päätöksentekojärjestystä koskeva sääntely. Puhemies! Ajatus eläinten oikeuksien huomioon ottamisesta perustuslain tasolla ei ole täysin uusi, vaikkakin kansalaisaloitteessa tämä ajatus esiintyy aivan toisessa mittaluokassa kuin aikaisemmin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eläinten oikeuksille on jo nykyisin valtiosääntöinen kiinnekohta perustuslain 20 §:n 1 momentissa siltä osin kuin on kysymys luonnonvaraisista eläimistä. Valiokunta on arvioidessaan eläinten hyvinvoinnista annettua lakia pitänyt selvänä, että eduskunta voi päättää säätää tavallisena lakina eläimille oikeuksia taikka säätää eläinten itseisarvosta. Kansalaisaloitteessa ehdotettu uusi sääntely tarkoittaisi Suomen oikeusjärjestyksen taustalähtökohtien perustavaa laatua olevaa muutosta. Perustuslakimme on modernin länsimaisen demokratian perustuslaki, jossa on kattavasti säädetty valtiollisista perusratkaisuista sekä ihmisyksilön ja julkisen vallan välisistä suhteista. Perustuslakivaliokunta pitää suomalaiseen valtiosääntötraditioon huonosti soveltuvana kansalaisaloitteesta ilmenevää ihmisten ja eläinten perusoikeuksien rinnasteisuutta. Kansalaisaloitteessa ehdotetut perusoikeussäännökset on lisäksi kirjoitettu niin konkreettisiksi, että ne antavat eläimille subjektiivistyyppisiä oikeuksia suhteessa ihmisiin, yrityksiin ja julkisiin toimijoihin. Valiokunnan mielestä vaikuttaa jäävän epäselväksi, onko uuden sääntelyn tarkoitettu muodostavan oikeuksia eläimille myös suhteessa toisiinsa. Avoimeksi jää niin ikään kysymys eläinten velvollisuuksista suhteessa toisiinsa ja muihin tahoihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sääntelyn vaikutukset Suomen oikeusjärjestykseen olisivat vaikeasti ennakoitavissa, koska esityksellä pyritään muuttamaan hyvin uudenlaiseksi sitä ajattelutapaa, jonka varaan merkittävä osa valtiosääntöoikeudellisesta, ympäristöoikeudellisesta ja yksityisoikeudellisesta sääntelystä rakentuu. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu sääntely edellyttäisi muuttamaan nykyistä eläimiin ja näiden elinympäristöön kytkeytyvää laintasoista sääntelyä ja yksityisoikeudellisen järjestelmän perusteita. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu uusi sääntely olisi myös poikkeuksellisen yksityiskohtaista ja laajaa suhteessa siihen, miten perustuslain 2 luvussa säädetään perusoikeuksista. Perustuslain esitöissä on todettu, että perustuslain tulee turvata poliittisen järjestelmän riittävä vakaus ja yksilön oikeuksien perusteet. Normaalille, kansanvaltaisesti järjestetylle poliittiselle päätöksenteolle tulee kuitenkin olla näissä puitteissa riittävästi liikkumatilaa. Suomalaisen valtiosääntökehityksen yleisenä suuntauksena onkin ollut eduskunnan enemmistön luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston toimintamahdollisuuksien parantaminen. Valiokunnan mielestä demokratiaperiaatteen mukaista on, että ensisijainen keino yhteiskunnan kehittämiseksi lainsäädäntötyössä on säätää lakeja tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Varsin tuore perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty laki eläinten hyvinvoinnista osoittaa selvästi, että sellaiselle eläinten hyvinvointiin tähtäävän lain säätämiselle, joka asettaa ihmisille ja heidän toiminnalleen hyvinkin pitkälle meneviä eläimiä kunnioittavaa ja hyvää kohtelua koskevia velvoitteita ja rajoituksia, ei ole nykyisinkään valtiosääntöistä estettä. Valiokunnan mielestä kansalaisaloitteen tavoitteita voidaan pitää tärkeinä ja monia niistä voitaisiin sinänsä edistää tavallisella lainsäädännöllä. Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mielestä ylipäätään kansalaisaloitteen sisältämä perustuslain muutosehdotus jää oikeudelliselta merkitykseltään ja oikeusvaikutuksiltaan epäselväksi. Ehdotetut eläinten perusoikeuksien määritelmät ovat merkittävän epämääräisiä. Ehdotetun sääntelyn toteutuessa oikeustila muodostuisi tältä osin valiokunnan käsityksen mukaan ennalta arvaamattomaksi, kun otetaan vielä huomioon ehdotus eläinten asianosaiskelpoisuudesta. Edellä esitetyn perusteella valiokunta ei pidä lakiehdotuksen hyväksymistä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena. Tästä syystä valiokunta ehdottaa kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämistä. Mietintöön tosiaan sisältyy kahden valiokunnan jäsenen vastalause. Vastalauseessa ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lausuman, jossa edellytetään valtioneuvostoa arvioimaan perustuslain muutostarpeita eläinten oikeuksien vahvistamiseksi perustuslain tasolla.

Arvoisa puhemies! SDP on siis löytänyt talousviisauden nyt sieltä Espanjasta, ja kerrataan vielä kerran, mitä se Espanjan linja on. Se on mässäilyä EU:n velkapaketin 80 miljardin euron suorilla tuilla, joita Espanja käyttää vieläpä miljarditolkulla laittomasti, ja näitä miljardejahan maksaa siis suomalainen veronmaksaja, kiitos Marinin hallituksen, joka kävi kuittaamassa Brysselin yössä tällaisen paketin. Äänestin vastaan. Se on massiiviset varjotyömarkkinat, joissa pimeillä työpaikoilla riistetään maahanmuuttajia. Se on kyvyttömyyttä tehdä maalle edes budjettia. Mutta, puhemies, silti, näin kelvottomasta politiikasta huolimatta, Espanjan sosialisteilla on jotain, mikä SDP:ltä puuttuu — edes jokin linja.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Koskista rakentavasta puheenvuorosta. Siinä kävi ilmi tämän meidän parlamentaarisen työn luonne tähän asti ja myös se huolellinen työ, jossa on pyritty varmistumaan siitä, että näitä suomalaisille todella tärkeitä oikeuksia, kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta, edelleen perustuslaissa suojataan ja niiden rajoittaminen mahdollistetaan vain vakavan rikollisuuden uhkan tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan perusteella. Pidän arvokkaana edustaja Koskisen näkemystä siitä, että tähän kiireellisyyteen otetaan kantaa perustuslakivaliokunnan kuulemisten ja arvion jälkeen. Toivottavasti sitten syksyllä meillä on täällä eduskunnan käsittelyssä tosiaan myös ne tavallisen lain toimivaltuudet, ja niitäkin voidaan sitten täällä valiokunnissa ottaa huomioon. Perustuslakivaliokunta tulee siis kuulemaan myös turvallisuusviranomaisia tästä sääntelytarpeesta ja nimenomaan tästä turvallisuusympäristön muutoksesta ja ottaa sitten tämänkin tiedon huomioon tehdessään tätä kiireellisyysarviointia. Työmme siis alkaa tämän lähetekeskustelun päätyttyä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Salissa väki vähenee, mutta halusin nyt vielä hieman summata yhteen tätä perustuslain muutosesityksestä käytyä keskustelua ja vielä kerrata, millainen parlamentaarinen prosessi tässä on taustalla: On tärkeää huomata, että tässä perustuslain muutosesityksessä, joka koskee siis perustuslain 10 §:ää, ei ole kyse hallituksen aloitteesta lähteneestä tai hallituspuolueiden keskenään valmistelemasta perustuslain muutoksesta. Perustuslakivaliokunta on kaikkiaan 14 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana lausunnoissaan edellyttänyt hallituksen arvioivan perustuslain 10 §:n muutostarpeita ottaen huomioon muun muassa vakavan rikollisuuden uudet muodot ja tapahtuneen teknologisen kehityksen. Eli valiokunta on nimenomaisesti edellyttänyt muutostarpeiden arviointia. Toiseksi eduskunta on hyväksynyt viime kaudella sisäisen turvallisuuden selonteon johdosta yksimielisesti lausuman, että hallituksen tulee selvittää ja arvioida lainsäädännön kehittämistarpeet ja niiden pohjalta valmistella tarvittavat lainsäädäntöesitykset järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Tämä muutosesitys pohjaa näihin kannanottoihin. Lisäksi tätä perustuslain muutosesitystä on valmisteltu siis parlamentaarisen ohjausryhmän ohjauksessa. Ohjausryhmä on kokoontunut toistakymmentä kertaa vuoden aikana. Olemme kuulleet useita oikeusoppineita, laillisuusvalvojat sekä turvallisuusviranomaisia. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota eduskuntaryhmien lausuntoihin tästä perustuslain muutosesityksestä. Ohjausryhmässä hyvässä yhteistyössä SDP:n ja keskustan sekä hallituspuolueiden edustajat hyväksyivät lopulta kannanoton, jonka mukaan perustuslain muutoshanke voi edetä hallituksen esitykseksi eduskunnan käsittelyyn. Nyt olemme siis tässä vaiheessa. Tällaisella laajalla parlamentaarisella tuella valmisteltu hanke on saatettu eduskunnan käsittelyyn. Puhemies! Tulkitsen tätä käytyä keskustelua siten, että tälle hyvälle parlamentaariselle yhteistyölle on hyvät edellytykset myös tämän esityksen eduskuntakäsittelyssä. SDP:n edustajathan ilmaisivat aiemmin tukensa sinänsä tälle perustuslain muutoshankkeelle. Näin sitä keskustelua siis tulkitsin. Siinä keskustelussa tunnistettiin selkeästi turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen muutos ja Venäjän uhka, jotka ovat tämän muutoshankkeen taustalla ja keskeisiä perusteluja. No, tämä parlamentaarinen ohjausryhmä ei siis ottanut nimenomaisesti kantaa perustuslain muutoksen kiireellisyyteen. Edelleen tulkitsen tätä keskustelua siten, että jos tässä joitain eri näkemyksiä on esiintynyt, ne ovat koskeneet tätä kiireellisyyttä, siis nyt nimenomaan niiden oppositiopuolueiden — tai SDP:n — taholta, jotka tätä lakihanketta ja sen saattamista eduskuntakäsittelyyn sinänsä tukivat. Sovimme silloin siinä parlamentaarisessa ohjeistusryhmässä, että tähän kiireellisyyteen palataan tavanomaisen ja huolellisen perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen. Eli en pidä tietenkään toivottavana sitä, että poiketen tästä tämä kiireellisyys torjuttaisiin ennen kuin tämän talon mietintövaliokunta on tehnyt huolellisen työnsä. Tietenkin vakava huoli muodostuu kyllä siitä, jos tällaisen isänmaan turvallisuuden kannalta kriittisen tärkeän lainmuutoksen kiireellinen voimaantulo torjutaan ennen kuin edustajilla laajasti tässä talossa on riittävät tiedot kiireellisyyden perusteista, jotka siis kytkeytyvät tähän turvallisuusympäristön muutokseen. Aiemmassa keskustelussa tuotiin esille SDP:n toimesta se toive, että tämä perustuslain muutoshanke käsiteltäisiin samoihin aikoihin eduskunnassa kuin ne tavallisella lailla säädettävät toimivaltuudet tiedusteluviranomaisille, joita siis tämä perustuslain kymppipykälän muutos mahdollistaisi. Siis pidän aivan mahdollisena sellaista vaihtoehtoa, että me perustuslakivaliokunnassa aloitamme nyt kevätkaudella työn tämän muutosesityksen parissa, kuulemme laajasti asiantuntijat ja aloitamme käsittelyn mutta saattaisimme tämän valiokunnan mietinnön tänne saliin valmiiksi vasta syyskaudella — siis silloin, kun SDP:n toiveen mukaisesti eduskuntaan olisi saatu nämä siviili- ja sotilastiedustelulakien muutokset ja sitten rikostiedustelutoimivaltuuden mahdollistava lainmuutos. Pidän tätä mahdollisena menettelytapana ja toivonkin, että tästä löydettäisiin se yhteinen tie. Tämä Suomen kannalta niin tärkeä lainmuutos ei nyt ainakaan jäisi tämmöisiin prosessuaalisiin syihin kiinni. Sitten tässä keskustelussa aiemmin viimeksi edustaja Hopsu nosti esille vaalien läheisyyden. No, nyt on tärkeää huomata, että perustuslakivaliokunnan aiemmasta käytännöstä tai tämän talon valtiopäiväkäytännöstä ei muodostu ehdotonta estettä käsitellä perustuslain muuttamista tässä vaiheessa vaalikautta. Siis päinvastoin vaalikauden 2015—2019 tiedustelulainsäädäntöhanke ja sitä edellyttänyt perustuslain 10 §:n, siis saman pykälän, muutos tehtiin nimenomaan vaalikauden lopussa. Eduskuntahan hyväksyi tuolloin perustuslain muutoksen kiireellisenä vasta lokakuussa 2018 ja tavalliset lait vasta maaliskuussa 2019, ja eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa 2019. Perustuslain muutos hyväksyttiin siis tuolloin aiemmin, alle 200 päivää ennen eduskuntavaaleja, ja valiokunta piti mietinnössään kiireellistä säätämisjärjestystä tuolloin mahdollisena perustellen sitä nimenomaan turvallisuusympäristöä koskeneilla muutoksilla. Puhemies! Lopuksi totean sen, että perustuslain muuttaminenhan on viime kädessä perustuslainsäätäjän eli Suomen eduskunnan harkintaan kuuluva asia, siis poliittinen arvio ja päätös. Se vaatii tietenkin huolellista ja vakavaa harkintaa, erilaisten riskien punnintaa. Totean sen, että suuri on vastuu sillä tässä salissa, jonka äänestyspäätöksen vuoksi Venäjän muodostamaa uhkaa suomalaisille ei voitaisi tehokkaasti torjua.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on perustavanlaatuisella tavalla ja pysyvästi muuttunut. Muutoksen syypää on ennen muuta Venäjä, sen aggressiivisuus ja ennakoimattomuus. Suomesta on viimeisten vuosien aikana karkotettu diplomaattisella peitteellä toimineita venäläisiä tiedustelu-upseereita, kuten nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä on todettu. Venäjän tiedustelu‑ ja turvallisuuspalvelut ovat reagoineet lisäämällä agentti‑ ja illegaalitoimintaa, joka tukeutuu yksityisessä käytössä oleviin tiloihin ja kotirauhan piiriin. Venäjä tekee hybridivaikuttamista Suomessa ja julkisuuden tietojen perusteella muissa Euroopan maissa myös sabotaaseja käyttämällä niihin rikollisia. Samaan aikaan järjestäytyneen rikollisuuden uhka kasvaa. Se kansainvälistyy, ammattimaistuu ja väkivaltaistuu. Digitalisaatio ja tekoäly tuovat rikollisille uusia mahdollisuuksia. Tämä on uhka lailliselle yhteiskuntajärjestykselle ja viime kädessä jokaisen suomalaisen turvallisuudelle. Parlamentaarisesti valmistellulla perustuslain 10 §:n muutosehdotuksella vastataan osaltaan tähän merkittävään turvallisuusympäristön muutokseen ja Venäjän uhkaan. Perustuslain rajoitteen vuoksi vihamielisen valtion vakooja tai terroristi voi tänä päivänä asunnossa suunnitella, valmistella ja kommunikoida Suomen turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa sekä säilyttää tekovälineitä tätä varten ilman huolta turvallisuusviranomaisen tiedustelusta. Kokoomus ei hyväksy sitä, että vihamielisen valtion agentin, rikollisen, sabotöörin tai terroristin annetaan pitää asuntoa turvapaikkanaan ja väärinkäyttämällä perustuslain kotirauhan suojaa vaarantaa vakavasti Suomen ja suomalaisten turvallisuuden. Emme hyväksy myöskään sitä, että järjestäytyneen rikollisuuden annettaisiin voimistua kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden turvin. Perustuslaissa olisi ehdotuksen mukaan jatkossakin lukot tavallisen suomalaisen kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden turvaamiseksi. Pidän vastuuttomana sitä, että eräät edustajat ovat tänäänkin tässä salissa levittäneet väärää tietoa perustuslain muutosesityksestä. Perustuslain muutosesitys ei salli lainkuuliaisen suomalaisen kotirauhan suojan tai luottamuksellisen viestin salaisuuden murtamista tai puuttumista niihin. Se ei salli massavalvontaa, eikä se salli tiedustelua viranomaisten oman mielen mukaan, siis mielivaltaisesti. Korjaan seuraavassa tarkemmin esitettyjä vääriä väitteitä. Arvoisa puhemies! Ensin on keskeistä ymmärtää, ettei perustuslaki itsessään anna viranomaisille tiedustelutoimivaltuuksia vaan niistä on säädettävä erikseen tavallisella lailla. Perustuslain muutosesityksessä on kyse niistä reunaehdoista, joilla toimivaltuuksia voidaan säätää. Perustuslain 10 §:ssä säädetään tosiaan siis yksityiselämän suojasta ja sen osana kotirauhan suojasta ja luottamuksellisen viestin salaisuudesta. Kotirauha ja luottamuksellisen viestin salaisuus ovat suomalaisille kalliita oikeuksia ja valtiosääntötraditiossamme vahvimmin suojattuja perusoikeuksia. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan ole nykyisinkään ehdottomia. Hyväksyttävistä perusteista rajoittaa niitä säädetään pykälän 3 ja 4 momentissa. Momenttien kvalifioidut lakivaraukset tarkoittavat, että perusteet kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittamiseksi on säädetty täsmällisesti ja tyhjentävästi perustuslain tekstissä. Nyt siis momenttien tekstiin ehdotetaan kahta uutta rajoitusperustetta: ensinnäkin sotilas‑ ja siviilitiedustelun mahdollistamista kotirauhan suojan estämättä sekä toiseksi vakavimman järjestäytyneen rikollisuuden rikostiedustelun mahdollistamista kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden estämättä. Toisin kuin julkisessa keskustelussa on väitetty, kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden korotettua perusoikeussuojaa ei poisteta perustuslaista. Toimivaltuuksien säätäminen ja näiden oikeuksien rajoittaminen ei olisi tavallisella lailla jatkossakaan mahdollista millään muilla kuin perustuslain tekstissä säädetyillä perusteilla ja vain välttämättömistä syistä. Lisäksi toimivaltuuden tulee täyttää yleiset rajoitusedellytykset, kuten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus. On selvä, että perustuslain tekstiin nyt esitetyt ilmaisut ”kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava vaara” ja ”yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava vakava rikollisuus” eivät mahdollista eikä niiden tule mahdollistaa tiedustelutoimivaltuuksia tavallisten suomalaisten lainkuuliaiseen elämään eivätkä edes vähäisiin rikoksiin. Arvoisa puhemies! Toiseksi niin sotilas‑ ja siviilitiedustelulta kuin rikostiedustelulta edellytetään kohdentamista. Perustuslain muutosehdotus ei mahdollista kaiken kattavaa massavalvontaa. Suora sitaatti rikostiedusteluperusteen perusteluista: ”Tietoliikennetiedustelun kaltaisen toimivaltuuden säätäminen ei olisi mahdollista ehdotetun sääntelyn puitteissa. Tavallisessa lainsäädännössä tulisi säätää täsmällisesti ja tarkkarajaisesti perusoikeuksia rajoittavien toimivaltuuksien käyttämisen edellytykset, mukaan lukien niiden henkilöllinen kohdentaminen.” Käytännössä uhkaperusteinen rikostiedustelu edellyttää kohdentamista tietoiseen rikolliseen toimintaan. Suora sitaatti perusteluista: ”Yksittäisen henkilön toiminta kuuluisi lähtökohtaisesti rajoitusperusteen piiriin vain, jos se tapahtuu tietoisesti osana rikollisorganisaatiota.” Puhemies! Kolmanneksi tämän salin keskustelussa on annettu ymmärtää tarkoituksella väärin, että perustuslain muutos sallisi mielivaltaisen tiedustelun. Se ei sitä salli. Sekä sotilas‑ ja siviilitiedusteluperuste että rikostiedusteluperuste edellyttävät tiedustelutoimivaltuuksien käytölle riippumattoman tuomioistuimen ennakkovalvontaa eli lupaa. Tämä on todettu yksiselitteisesti esityksen perusteluissa. Perustuslakivaliokunta valvoo ennakollisesti ja eduskuntaa sitovasti lain säätämisvaiheessa, että lailla säädettävät toimivaltuudet täyttävät perustuslain vaatimukset, mukaan lukien tämän ennakollisen oikeusturvan vaatimuksen. Lopulta tuomioistuin valvoo tiedustelutoimivaltuuksien käytön lainmukaisuutta ennakkovalvonnalla sekä perus‑ ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisuutta viime kädessä perustuslain 106 §:n jälkikontrollimandaatilla.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä kuultiin ministerin esittelypuheenvuorosta ja edustaja Lylyn puheenvuorosta, tässä käsillä on tämmöinen tekninen muutos. Asia on sinänsä hyvin tärkeä suomalaisen sähkönkäyttäjän kannalta, eli tällainen markkinaehtoinen kulutusjoustopalvelu siis antaa sähkönkäyttäjälle mahdollisuuden alentaa sähkölaskuaan — siitä käytännössä on kysymys. Tämä muutos parantaa niitä edellytyksiä myös sitä kautta, että kysynnän kasvu kulutusjoustopalveluille loisi myös uutta tarjontaa ja alentaisi näiden palvelujen hintaa. Minusta on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että tämän kulutusjouston käyttäminen oman sähkölaskun alentamiseksi olisi suomalaiselle sähkönkäyttäjälle, omakotiasujalle, mahdollisimman helppoa, ja sen pitäisi olla tämän sääntelyn pyrkimys ja tarkoitus. Kannan huolta siis siitä, että esimerkiksi nämä automaatiolaitteet, joita ihmiset voivat koteihinsa asentaa, ovat edelleen paitsi hyvin kalliita niin myöskin monelle hankalia käyttää. Tähän meidän pitäisi pyrkiä, että markkinan kautta ja verkkoyhtiön kautta annettavat edellytykset olisivat sellaisia, että mahdollisimman moni suomalainen niihin voisi tarttua. No, tällainen kulutuksen joustamiseen perustuva markkina ei tietenkään poista tarvetta sille, että Suomessa pitää huolehtia siitä, että myös sähköntuotantoa on joka hetki. Meidän markkina ei voi rakentua sen varaan, että kyllä ne kuluttajat joustavat. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että uusia säätövoimainvestointeja edistetään ja lisäksi hallitus vie eteenpäin sellaisia toimia, joilla sitten tätä joustavaa tuotantoa ja säätävää tuotantoa saadaan lisättyä Suomen sähköjärjestelmään. [Lauri Lyly: Juuri näin!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys alueidenkäyttölaiksihan on erittäin kannatettava. Se sujuvoittaa kaavoitusta, maankäyttöä, vähentää byrokratiaa, antaa edellytyksiä investoinneille. Ihmettelen kyllä tätä keskustan kritiikkiä, jota äsken tätä esitystä kohtaan kuulimme. Siis onko todella niin, että Suomen Keskusta pitää kuntien itsehallinnon kannalta ongelmallisena sitä, että suomalaisen maanomistajan asemaa kaavoituksessa parannetaan merkittävästi? Tästäkö tämä kritiikki johtuu? Siis tämä alueidenkäyttölaki on suomalaisen maanomistajan asemaa vahvistava laki. Kuten äsken edustaja Jukkolan erinomaisesta puheenvuorosta kuultiin, se vahvistaa maanomistajan asemaa kahdella tavalla. Ensinnäkin tämän lain myötä tuodaan lakiin maanomistajan oikeus saada tietyistä kaavamääräyksistä korvauksia silloin, kun maanomistajan metsänkäyttöä rajoitetaan. Tämä on erittäin tärkeä asia suomalaiselle metsänomistajalle. Toiseksi tässä vahvistetaan maanomistajan oikeutta päättää siitä, miten maanomistajan maata käytetään, millaista toimintaa sinne kaavoitetaan. Tässä tuodaan kaavoitusaloite lakiin, edellytetään kuntaa reagoimaan siihen tietyssä määräajassa. Nythän ovat siis jotkin kunnat toimineet niin, että nämä maanomistajan kaavoitusaloitteet ovat jääneet niin sanotusti mappiin ö, siis määräämättömän pitkäksi ajaksi. Ajatelkaa: kun maanomistaja ilmaisee, että minä haluan kehittää tätä omaa maatani tietyllä tavalla, niin kunta laittaa tämän aloitteen pölyttymään mappiin eikä edes vaivaudu vastaamaan maanomistajalle. Tämä lakiesitys korjaa tämän. Ja sitten kumppanuuskaavoitus tuodaan lakiin. Siihen liittyy myös eräitä perustuslakiin kytkeytyviä kysymyksiä, joita valiokunta varmasti arvioi, mutta poliittisesti pidän hyvin tärkeänä sitä, että parannetaan maanomistajan edellytyksiä osallistua kaavoitukseen ja viedä eteenpäin sitä maankäyttöä omalla maallaan. Sitten vielä nostan esille tästä esityksestä valitusoikeuksien rajaamisen. On hyvin perusteltua se, että asemakaavasta valitusoikeus on asianosaisella eli ei kaikilla kuntalaisilla. Lisäksi Suomessa on esimerkkejä siitä, että yhdistykset toimivat vaikeuttaakseen kunnan maankäyttöä ja kehittymistä. Eli on viitteitä siitä, että valitusoikeutta voidaan käyttää myös ikään kuin väärin. Tällä esityksellä sitten rajoitetaan näiden yhdistysten valitusoikeutta sillä tavalla, että niiden on pitänyt olla aktiivisia kaavoituksen aiemmassa vaiheessa ja pyrkiä sillä tavalla vaikuttamaan, kun kaavasta on päätetty. Lisäksi tämä vähittäiskaupan suuryksikkösääntelyn helpottaminen on erittäin tervetullut uudistus, ja itse toivoisin, että siinä vielä tulevaisuudessa päästäisiin entistä pidemmälle. [Puhemies koputtaa] Nimittäin tämä suuryksikkösääntely on yksi tekijä sille, minkä takia Suomessa vähittäiskauppa on päässyt niin pahoin keskittymään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Parlamentaarisesti valmistellulla perustuslain 10 §:n muutosehdotuksella vastataan siis osaltaan Venäjän ja myös järjestäytyneen rikollisuuden uhkaan. Kyse on yksinkertaisesti tästä: hyväksyykö Suomen eduskunta, perustuslainsäätäjä, todella yhä sen, että vihamielisen valtion agentti tai rikollinen sabotööri voi pitää asuntoa turvapaikkanaan ja väärinkäyttää perustuslain kotirauhan suojaa ja sen suojasta vaarantaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuden? Ei, tätä ei voida hyväksyä. Kokoomus haluaa suojata Suomea ja suomalaisia. Perustuslain muutoksesta on levitetty väärää tietoa. Muutosehdotus ei salli tavallisen lainkuuliaisen suomalaisen kotirauhan suojan tai luottamuksellisen viestin salaisuuden murtamista. Se ei salli massavalvontaa eikä mielivaltaista tiedustelua viranomaisen oman mielen mukaan. Perustuslaissa olisi jatkossakin lukot tavallisen suomalaisen kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestinnän salaisuuden turvaamiseksi.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Multala, tämän äärimmäisen tärkeän lakiesityksen esittelystä täällä salille. Tosiaan käsittelemme ydinenergialain kokonaisuudistusta, jota siis perustellusti voidaan pitää tämän vuosikymmenen merkittävimpänä yksittäisenä energiapoliittisena päätöksenä Suomessa. Tämä uudistus edistää varmaa ja kohtuuhintaista — painotan itse näitä kahta ensimmäistä — sekä tietysti puhdasta sähköntuotantoa Suomeen. Suomalaiset kodit ja teollisuus kiittävät tästä uudistuksesta aivan varmasti tulevaisuudessa. Nykyinen ydinenergialaki on siis yli 35 vuotta vanha. Sitä on vuosien varrella paikattu sieltä täältä, ja nyt on aika tehdä perusteellinen uudistus. Hallitus siis päivittää ydinenergialainsäädännön vastaamaan nykypäivän teknologiaa, turvallisuusvaatimuksia ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeita. Kuten edustaja Harjanne tuossa aiemmassa puheenvuorossa toi esille, vuonna 2019 teimme ensimmäisenä valtiopäivätoimenamme toimenpidealoitteen ydinenergialain uudistamisesta ja SMR-teknologian edistämisestä. Todella, olen tyytyväinen, että tämä pitkään ajettu tavoite on nyt, kiitos Orpon hallituksen, toteutumassa. Suomihan tarvitsee lisää puhdasta, kohtuuhintaista ja ennen kaikkea säävarmaa sähköä. Tänä talvena tuli jälleen muistutus siitä, että täällä pimeässä, kylmässä Pohjolassa emme voi laskea tulevaisuuden energiajärjestelmää ainoastaan tuulen ja auringon varaan. Tuuleton pakkasjakso nosti sähkön hinnan kohtuuttoman korkeaksi joiksikin viikoiksi. Eli tämän sääriippuvaisen uusiutuvan energiantuotannon rinnalle tarvitaan aivan välttämättä lisää vakaata perusvoimaa eli ydinvoimaa, ja tämä lakiuudistus mahdollistaa tätä. No, ydinvoimallahan on Suomessa maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvin korkea hyväksyttävyys. Energiateollisuuden tuoreimpien kyselytutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista haluaa lisätä ydinvoiman käyttöä Suomessa. Lähes 70 prosenttia suhtautuu ydinvoimaan myönteisesti. Myös täällä eduskunnassa on kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen laaja parlamentaarinen tuki ydinvoimalle. Näin ei ole aina ollut, kuten kollegat ovat edellisissä puheenvuoroissa viitanneet. Käykääpä lukemassa esimerkiksi talousvaliokunnan 2000-luvun alun ja 2010-luvun alun mietintöjen eriäviä mielipiteitä, kun periaatepäätöksiä on täällä eduskunnassa viimeksi käsitelty. Mutta järki voitti, ja on todella arvokasta, että tämä lakiuudistus näyttää nauttivan näin laajaa tukea täällä. Puhemies! Uudistuksen keskeinen tavoite on siis sujuvoittaa ydinenergiahankkeiden luvitusta samalla pitäen kiinni turvallisuudesta ja ydinjätteen vastuullisesta hoitamisesta. Suomen ydinturvallisuushan on maailman huipputasoa, eikä siitä tule tinkiä. Tämä korkea turvallisuustaso on varmasti yksi syy sille, että ydinvoima nauttii Suomessa niin korkeaa hyväksyttävyyttä. Eduskunnan sijaan valtioneuvosto tulee tämän esityksen mukaan tosiaan päättämään uusista ydinenergiahankkeista, ja pienempien laitosten osalta päätösvalta olisi työ- ja elinkeinoministeriöllä, siis periaatepäätöksen osalta, ja eduskunta saa edelleen tosiaan selonteon tehdyistä ratkaisuista. Tämä uusi luvitusmalli kaikkinensa sujuvoittaa ydinvoiman rakentamista ja mahdollistaa esimerkiksi useamman pienydinreaktorin periaatepäätöksen kerralla. Ajattelen, että kaikkein tärkein periaatepäätös tässä salissa luonnollisesti annetaan itse tällä lailla. Sillä annetaan ydinvoimalle se tarvittava yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Pitäisin myös erittäin tärkeänä sitä, että tulevatkin hallitukset tekevät vastaavanlaisen poliittisen lupauksen, jonka Orpon hallitus on tehnyt hallitusohjelmassaan eli minimoinut sitä poliittista riskiä lupaamalla, että kaikki vaatimukset täyttävät hankkeet tulevat saamaan hallitukselta myönteisen vastaanoton. Tietysti erityisen tärkeää on, kuten aiemmissa puheenvuoroissakin on tuotu esille, se, että tämä laki luo edellytykset SMR-reaktoreiden rakentamiselle Suomeen. Nämä uudet modulaariset ratkaisut voivat mullistaa energiantuotannon, niitä voidaan massatuottaa, ne ovat kustannustehokkaita, ja ne soveltuvat erinomaisesti myös lämmöntuotantoon. Puhemies! Seuraava askel on edistää ydinvoiman luvituksen standardointia Euroopan unionin tasolla. Tavoitteena tulee olla, että yhdessä jäsenmaassa hyväksytty reaktori voidaan ottaa käyttöön myös muissa jäsenmaissa ilman tarpeetonta päällekkäistä prosessia. Näin mahdollistetaan sarjatuotantoa paremmin, alennetaan entistä enemmän kustannuksia ja vahvistetaan eurooppalaista energiaturvaa. Toiseksi odotan innolla hallituksen selvitystä lisäydinvoiman taloudellisista edellytyksistä. Pidän nimenomaan suomalaisen sähkönkäyttäjän edun mukaisena sitä, että Suomessa tehdään kaikki tarvittavat päätökset sen eteen, että lisäydinvoimaa, myös suuren mittaluokan lisäydinvoimaa, syntyy Suomeen. Suomi ei voi olla Ruotsia heikompi investointiympäristö ydinvoimalle myöskään taloudellisten edellytysten osalta, ja nostan tässä esille sen, että Ruotsin hallitus on antanut ja tehnyt poliittisia päätöksiä ja lainsäädäntöäkin jo siitä, miten uuden ydinvoiman syntymistä Ruotsiin myös taloudellisesti edistetään. Puhemies! Lisäydinvoiman ja myöskin sääriippumattoman säätövoiman lisääminen ovat ratkaisevan tärkeitä tosiaan suomalaisille kodeille ja yritysten kilpailukyvylle. Sähkön pitää Suomessa riittää, ja sen pitää olla aina kohtuuhintaista, myös tuulettomilla pakkasjaksoilla. Tämä lakiuudistus edesauttaa tämän tavoitteen toteutumista. Tämän myötä jo nykyisellään vahva ydinvoimamaa Suomi on entistä vahvempi ydinvoimamaa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minunkin puolestani kiitos, oikeuskansleri Salminen, että olette tänään täällä salissa paikalla keskustelemassa kansanedustajien kanssa ja kuulemassa tätä tärkeää, tärkeää keskustelua. Yhdyn niihin edellisiin puheenvuoroihin, joissa on korostettu laillisuusvalvonnan tärkeyttä suomalaisen oikeusvaltion kannalta ja myös yksilönsuojan kannalta. Edellisissä puheenvuoroissa on käsitelty myös lainvalmistelun laatua, joka tuntuu olevan tällainen suomalaisen yhteiskunnan ikuisuusteema. Siitä keskustellaan joka ikinen vaalikausi, ja sen parantamiseksi on tietenkin tehtävä jatkuvaa työtä. Julkisessa keskustelussa lainvalmistelun laatu tunnutaan aika yksipuolisesti yhdistävän vain kysymykseen vaikutustenarvioinnista, siis lain vaikutusten arvioinnista. Tältä osin on tosiaan hyvä kiinnittää huomiota tähän perustuslakivaliokunnan mietintöön, jossa valiokunta nostaa esille sen aiemminkin esiin tuomansa seikan, että lainvalmistelussa tulisi ensisijaisesti keskittyä itse säädökseen, siis säädökseen, niihin pykäliin, siihen lakiesitykseen, siihen pykälätekstiin, ja sitten säädösehdotusten perusteluihin ja ehdotuksen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Ajattelen, että tämä ydinkysymys eli sen säädöstekstin laatu, esimerkiksi sen selkeys, ovat semmoisia seikkoja, jotka julkisessa keskustelussa ehkä vähemmän noin ajan oloon ovat näkyneet. Tässä valtioneuvoston valmistelussahan korostuu, totta kai, oikeuskanslerin työ. Tästä olisikin hyvä kuulla oikeuskanslerilta ajatuksia: millä tavalla näette, millaisissa prosesseissa valtioneuvostossa voitaisiin tätä lainvalmistelun laatua tältä osin parantaa — ja nyt en siis viittaa niihin vaikutusarviointeihin. Valiokunta on viitannut myös oikeusministeriön rooliin ja nimenomaan sen perinteisen laintarkastuksen rooliin tässä. Ajattelen itse niin, että on tosi sääli, että oikeusministeriöllä ei ole enää laintarkastukseen voimavaroja siinä määrin kuin aikoinaan. Tämä on varmaan semmoinen seikka, johon on hyvä kiinnittää huomiota ja pyrkiä niitä voimavaroja lisäämään, jotta muissa ministeriöissä voidaan sitten tarvittaessa turvautua oikeusministeriön asiantuntijoiden apuun. Se on parempi siinä vaiheessa, siis lakiehdotuksen valmisteluvaiheessa, kuin sitten täällä eduskunnan käsittelyvaiheessa — ja sellaistakin on viime aikoina nähty. Lopuksi lainvalmistelusta: Se on demokraattinen prosessi. Tämänkin itse asiassa perustuslakivaliokunta on vastikään todennut, valtioneuvostolain muuttamista koskevassa mietinnössään. Tämäkin on minusta syytä tässä julkisessa keskustelussa muistaa. Lainvalmistelun perimmäinen tavoite, se, mistä kulloinenkin lakihanke johtuu, on se, että eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus pyrkii viemään niitä yhteiskunnallisia tavoitteita eteenpäin. Tässä ei ole mitään väärää. Se on se syy, minkä takia sitä lainvalmistelua [Puhemies koputtaa] tässä Suomen demokratiassa tehdään.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on tosiaan perustuslakivaliokunnan mietintö valtioneuvoston oikeuskanslerin vuoden 2024 kertomuksesta. Mietintö on yksimielinen. Hyvin vakiintuneen käytännön mukaisesti perustuslakivaliokunta ei ole kertomusta käsitellessään erikseen arvioinut oikeuskanslerin yksittäisiä ratkaisuja tai kannanottoja. Valiokunta on painottanut laillisuusvalvonnan riippumattomuutta eikä ole siten pitänyt myöskään valtiosääntöisesti aivan asianmukaisena, että eduskunnan erikoisvaliokunnat käsittelisivät perustuslakivaliokunnalle antamissaan lausunnoissa yksittäisiä kanteluratkaisuja. Kertomukseen sisältyvät oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin puheenvuorot. Oikeuskansleri Pöysti käsittelee puheenvuorossaan digitalisaation vaatimuksia lainsäädännölle. Puheenvuorossa kuvataan muun muassa digitalisaatioon ja digitaalisen teknologian sääntelyyn liittyviä kysymyksiä ja sitä, miten voidaan sekä edistää teknologian käyttöä että turvata oikeuksia. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen käsittelee puheenvuorossaan ylimmän laillisuusvalvonnan itsenäisyyttä ja asemaa. Puheenvuoro liittyy julkiseen keskusteluun, jonka aiheena on ollut lainmukaisuuden valvonta sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen ylimmässä laillisuusvalvonnassa. Puhemies! Kertomuksessa käsitellään myös lainvalmisteluun kohdistuvaa laillisuusvalvontaa. Kertomukseen sisältyy teema-artikkeli, jossa käsitellään kysymystä siitä, milloin hallituksen esityksessä on suotavaa pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto ja miten oikeuskansleri tätä valvoo. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esitysten laatimisohjeiden mukaan perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen tehtävän johdosta jakso esityksen suhteesta perustuslakiin on kirjoitettava, jos lakiehdotus sisältää yhden tai useamman säännöksen, jonka perustuslainmukaisuutta tai suhdetta ihmisoikeusvelvoitteeseen on tarpeen arvioida. Arviossa on tuotava selkeästi esiin ja yksilöitävä ehdotukseen liittyvät säännökset, jotka perustuslain tai oikeuskäytännön valossa vaikuttavat tulkinnanvaraisilta tai periaatteellisesti merkityksellisiltä. Valiokunta on joutunut viime aikoinakin kiinnittämään huomion muun muassa lakiehdotusten epäselvyyteen ja säätämisjärjestysperustelujen puutteisiin. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tältä osin huomiota hallituksen esitysten laatimisohjeisiin. Näiden ohjeiden mukaan, jos lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä, esityksen suhdetta perustuslakiin koskevaan jaksoon on otettava säätämisjärjestysarvion jälkeen omaksi kappaleekseen nimenomainen lausuma, jonka mukaan on suotavaa, että esitys saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Lausumaa ei ohjeiden mukaan kirjoiteta, ellei esityksen arviointi perustuslakivaliokunnassa ole aidosti tarpeen tulkintaongelman takia. Valiokunta on edelleen korostanut, että muissa kuin ohjeissa mainituissa epäselvyystilanteissa tällaista lausumaa ei tulisi sisällyttää perusteluihin. Arvoisa puhemies! Kertomukseen sisältyvässä tuomioistuinharjoittelua koskevassa teema-artikkelissa käsitellään niin sanottua auskultointia, jossa oikeustieteen maisterin tutkinnon jälkeen tehdään työtä tuomioistuimessa vuoden ajan. Artikkelissa kuvataan, että tuomioistuinharjoitteluun kuluu kaksi kuuden kuukauden pituista harjoittelujaksoa. Ensimmäinen jakso suoritetaan käräjäoikeudessa ja toinen käräjäoikeudessa, hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa. Tämän jälkeen nykyisin tuomarinkoulutuslautakunta myöntää varatuomarin arvonimen tuomioistuinharjoittelun suorittaneelle. Artikkelin mukaan teema on noussut laillisuusvalvontaan osana niin sanottua rakenteellista laillisuusvalvontaa. Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt valvonnassaan erityistä huomiota käräjäoikeuksissa tapahtuvaan tuomioistuinharjoitteluun. Apulaisoikeuskansleri on tuonut esiin tarvetta tehdä tuomioistuinharjoittelun toimivuudesta kriittinen arviointi, jotta auskultointi houkuttelisi tuomarin uralle ja antaisi siihen valmiuksia. Perustuslakivaliokunta pitää teema-artikkelin aihetta tärkeänä. Valiokunta yhtyy apulaisoikeuskanslerin esittämään käsitykseen tuomioistuinharjoittelun kehittämisen merkityksellisyydestä. Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan kannanottoehdotuksena on, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen tärkeä tehtävä on tietenkin valvoa, että Suomen viranomaiset ja julkista tehtävää hoitavat tahot noudattavat lakia, eduskunnan säätämää lakia, ja muita niitä velvoittavia säännöksiä ja normeja, huolehtia siitä, että ihmisen oikeudet toteutuvat. Pidän oikeusasiamiehen tärkeänä tehtävänä myös sitä, että oikeusasiamies nostaa esille puutteita lakiperustassa. Oikeusasiamiehen esiin nostamat puutteet viranomaisten toimivaltuuksien lakiperustassa ja esimerkiksi ihmisten oikeuksia rajoitettaessa ovat johtaneet merkittäviinkin lainsäädäntötoimiin vuosien saatossa. Kuitenkin se yksi asia, johon oikeusasiamies on toistuvasti kiinnittänyt huomiota ratkaisuissaan ja jälleen tässä kertomuksessa ja johon valitettavasti ei ole saatu useamman hallituksen eikä tämän talon toimin vielä korjausta, on itsemääräämislain puuttuminen. Edustaja Juvonen edellä puheenvuorossaan nosti esille tämän asian, ja tätä puutetta on tässä kertomuksessa käsitelty. Siteeraan tästä suoraan: ”Vanhusten hoidossa ja hoivassa käytettävien itsemääräämisoikeuden rajoittamistoimenpiteiden tulisi perustua lakiin. Vaadittava säädöspohja puuttuu kuitenkin edelleen melkein kokonaan.” Näin on ollut yli kymmenen vuotta Suomessa. Minkä ihmisryhmän perusoikeuksia voidaan rajoittaa ilman sitä, että nämä rajoitukset perustuvat asianmukaisesti lakiin? Näin ei tulisi olla, ja ajattelen, että tämä on asia, joka meidän pitää Suomessa saada vihdoin viimein kuntoon. Julkisuudessa tosiaan on ollut esillä järkyttäviä tapauksia, jotka peräänkuuluttavat sitä, että yhtenäiset säännöt ja asianmukainen lakiperusta näihin rajoitustoimiin tarvitaan. Kysehän ei ole vain hoivasta vaan myös hoidossa tapahtuvista rajoitustoimenpiteistä. Toinen merkittävä perus- ja ihmisoikeusongelma Suomessa, jatkuva ongelma, on oikeudenkäyntien kesto ja kustannukset. Ne on nostettu tässäkin oikeusasiamiehen kertomuksessa jälleen esille. Tällä hallituskaudellahan tähän on saatu jo parannusta, eli oikeudenhoidon rahoitusta on määrätietoisesti nostettu, ja tämä on jo näkynyt siinä, että oikeudenkäyntien kestot ovat lähteneet lyhentymään. Tässä toki tarvitaan sitten lainsäädäntötoimia ja myöskin muita toimenpiteitä tuomioistuinlaitoksissa, yhtenäisiä, hyviä käytänteitä, joilla saadaan sujuvoitettua oikeudenkäyttöä. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on suomalaisen oikeusvaltion yksi peruspilari, ja sen pitäisi myös käytännössä toteutua.

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis perustuslakivaliokunnan mietintö eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2024. Mietintö on yksimielinen. Muille valiokunnille varattiin tilaisuus antaa lausunto kertomuksesta. Sivistysvaliokunta antoi perustuslakivaliokunnalle lausunnon, jossa kiinnitettiin huomiota muun muassa alaikäisten vankien ja eräiden huostassa olevien lasten mahdollisuuksiin koulunkäyntiin ja opiskeluun. Hyvin vakiintuneeseen käytäntöön perustuen perustuslakivaliokunta ei ole mietinnössä arvioinut oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja tai kannanottoja. Oikeusasiamiehen kertomus sisältää oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot, yleiskatsauksen oikeusasiamiesinstituutioon kertomusvuonna sekä jaksot perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ja laillisuusvalvonnasta asiaryhmittäin. Kertomuksesta saa selkeän käsityksen oikeusasiamiehen toiminnasta ja laillisuusvalvonnassa esiin tulleista ongelmista. Kertomukseen sisältyvät vakiintuneen käytännön mukaisesti myös oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot. Arvoisa puhemies! Kanteluita saapui kertomusvuonna 6 088. Kanteluiden määrä vuonna 2024 laski yli tuhannella kantelulla vuodesta 23. Kertomusvuonna ratkaistiin 6 286 kantelua. Vuoden lopussa on saavutettu kanteluiden enintään yhden vuoden käsittelyaikatavoite. Omia aloitteita ratkaistiin 72. Kanteluista ja omista aloitteista noin 14 prosenttia johti oikeusasiamiehen toimenpiteisiin. Tarkastuksia tehtiin 77. Perustuslakivaliokunnan saamassa selvityksessä on tehty selkoa kanteluasioiden ratkaisuvallan delegoimista koskevista mahdollisista sääntelytarpeista. Mahdollisia sääntelytarpeita on valiokunnan saamassa selvityksessä arvioitu sen kannalta, voitaisiinko oikeusasiamiehelle ja apulaisoikeusasiamiehille vapauttaa enemmän aikaa oikeudellisesti haastavampien asioiden käsittelyyn. Perustuslakivaliokunnan mielestä tältä osin vaikuttaisi olevan syytä selvittää tarkemmin eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mahdollisia muutostarpeita. Puhemies! Perustuslakivaliokunnan kannanottoehdotus on, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta. On hienoa, oikeusasiamies Råman, että olette täällä keskustelussa paikalla. Tämä kertomus on perinteisesti herättänyt paljon keskustelua salissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on ollut järkyttävä tapaus, jossa ikäihminen kuristui hoivayksikössä vöihin ilmeisesti rajoitustoimen vuoksi. Suomalaisen oikeusvaltion kulmakiviin kuuluu se, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja se, että ihmisen perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain eduskunnan säätämällä täsmällisellä ja tarkkarajaisella lailla. Kuitenkin ikäihmisiin kohdistetaan hoivayksiköissä rajoitustoimia ilman asianmukaista lakiperustaa. Tämä johtuu siitä, että useampi hallitus, myös Marinin hallitus, epäonnistui valmistelemaan itsemääräämislain tänne eduskunnan käsittelyyn. [Krista Kiuru: Ja Sipilän hallitus jo, ja tämä myös!] — Useampi hallitus epäonnistui. [Eduskunnasta: Kannattaa kuunnella!] — Kyse on ikäihmisten oikeuksista, perusoikeuksista. Kyse on siitä, että näille rajoitustoimille tarvitaan oikeusvaltiossa lakiperusta, yhtenäiset säännöt, jotta hoivayksiköissä osataan toimia oikein. [Puhemies koputtaa] Perustuslakivaliokunta on huomauttanut itsemääräämislain kiireellisestä tarpeesta, [Puhemies: Kysymys?] ja myös oikeusasiamies on huomauttanut lain tarpeesta. Ministeri Rydman, saammeko tämän lain eduskuntakäsittelyyn tällä kaudella? [Ben Zyskowicz: Ei onnistunut Kiurulta! — Krista Kiuru: Eikä Sipilän hallitukselta eikä tältä hallitukselta!]

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Käsittelyssä on siis EU:n listautumissääntelyn kansallista toimeenpanoa koskeva lakiesitys. Tällä on tietysti erittäin tärkeät tavoitteet keventää listautumissääntelyä, pienentää hallinnollista taakkaa, joka liittyy listautumiseen, ja siten madaltaa listautumiskynnystä, kuten edellä tuotiin esille, ja tätä kautta tietenkin sitten parantaa Suomessakin rahoitusmarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden kehittymistä, mikä on tietysti Suomessa aivan erityisen tervetullutta ja tarpeellista. Nythän on niin, että kun yritys suunnittelee listautumista, niin se usein pohtii kahta asiaa: ensinnäkin sitä, mihin maahan tämä liiketoiminta sijoitetaan, ja toiseksi myös sitä, mitkä ovat mahdollisuudet osakkeenlistaukseen useammalla markkinapaikalla samaan aikaan. Tässä tilanteessa listautumiseen liittyvän sääntelyn eroilla voi olla ratkaiseva vaikutus siinä, mihin maahan tämä listautuva yritys päättää sijoittaa liiketoimintansa, ja toisaalta siinä, mille markkinapaikoille se samaan aikaan listautuu. Kuten edustaja Aalto-Setälä edellä viittasi, niin poiketen tästä muutoin hyvästä linjasta tässä hallituksen esityksessä todella edellytettäisiin edelleen sitä, että tämä listautumisesite täytyy laatia kansallisella kielellä eli suomeksi. Tässä Suomi kyllä poikkeaisi kansainvälisestä käytännöstä suhteessa siis tärkeisiin kilpailijamaihin, ei ainoastaan Ruotsiin, vaan oman käsitykseni mukaan 17 EU-maalla on jo käytössä mahdollisuus, että listautuminen voidaan tehdä esitteellä, joka on kansainvälisellä finanssimarkkinoiden kielellä eli käytännössä englanniksi. Lisäksi on tärkeää huomata, että hallitusohjelmassakin on linjattu, että kun EU-sääntelyä kansallisesti implementoidaan, niin ei oteta tätä Suomi-lisää käyttöön. Edustaja Wallinheimo edellisessä asiakohdassa viittasi tähän meidän talousvaliokunnan varsin johdonmukaiseen linjaan, jossa sitten hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä on näitä Suomi-lisiä, jos niitä on sinne päässyt mukaan, pyritty ottamaan pois. Ajattelen, että tässä on kysymys hyvin tärkeästä periaatteellisesta linjauksesta. Nimittäin kaikelle regulaatiollehan valmistelussa voidaan löytää joku peruste. Hyviä perusteita, minkä takia joku sääntö, normi otetaan käyttöön, löytyy kyllä. Jotta me pystytään jopa vähentämään Suomen taloutta ja tietysti laajemmin Euroopan taloutta haittaavan byrokratiasääntelyn määrää, tarvitaan tämmöisiä periaatteellisia linjauksia: kerta kaikkiaan lisää sääntelyä ei oteta. Näin ollen toivoisinkin, että tätä yksittäistä kohtaa tässä esityksessä voitaisiin vielä täällä eduskuntakäsittelyssä pohtia. Sillä voi olla todella ratkaiseva merkitys sen kannalta, päättääkö yritys sijoittua Suomeen ja aivan erityisesti listautua Suomeen samassa yhteydessä kun listautuu muissa maissa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat tässä edellä ovat tuoneet esille oikeastaan kaiken oleellisen, mitä tähän hyvään hallituksen esitykseen liittyy, ja minäkin haluan kiittää ministeriä hyvästä esittelystä ja hallitusta tästä esityksestä. Suomalaisen suurin yksittäinen investointi, ja monelle myös suurin haave, on se oma koti. Tämän esityksen ytimessä on se, että tämän investoinnin ja sen haaveen toteutumista edesautetaan keventämällä sääntelyä maltillisesti. Eli tämä nykyinen asuntolainojen 30 vuoden enimmäiskesto nostetaan 35 vuoteen ja sitten myös asuntolainojen enimmäislainakattoa nostetaan, mikä edesauttaa myöskin sitä lainansaantia. Taloyhtiölainojen puolelle myöskin tulee joustavoittamistoimia. On totta, että maltillisesti varmaan riskit nousevat näiden sääntelyn muutosten vuoksi. Mutta on muistettava se, että riskin ottaminen ja riskin kantaminen kuuluvat talouteen, ja semmoinen talous, jossa ei siedetä riskiä, ei myöskään kasva. Tässä haluan yhtyä myös niiden kollegoiden puheenvuoroihin, jotka ovat peräänkuuluttaneet pankkien riskinsietoa. Tästä on kuultu julkisuudessa puheenvuoroja viime aikoina myös pankkisektorilta. Eli on kysyttävä, onko tämä pankkien luottotappioiden pienuus tietynlainen indisio siitä, että suomalaiset pankit eivät sitä riskiä halua ottaa, ja onko tämä itse asiassa yksi taustatekijä sille, minkä takia paitsi asuntolainaa myöskin sitten yritysrahoitusta on pankeista palautteen perusteella vaikea saada. No, pankkisektorin toiminta, lainansaanti ja sääntely eivät tietystikään ole niitä ainoita tekijöitä, joita meillä asuntomarkkinalla on vaivaamassa. Eli kyllähän on niin, että rakentamiseen kohdistuu erityisesti pääkaupunkiseudulla voimakasta sääntelyä, ja jossain määrin myöskin voidaan todeta, että tonttimarkkina ei toimi toivotulla tavalla. Pidän ihan perusteltuna esimerkiksi semmoista kysymystä, että minkä takia kunnat panttaavat sitä tonttiomaisuutta odottaen niin sanotusti parempia aikoja. Tällainen tonttipolitiikka ja maapolitiikka eivät ole omiaan ainakaan pitämään huolta siitä, että sitä kohtuuhintaista asumista syntyy markkinaehtoisesti. Eli kyllä Suomen asuntomarkkinalla on vielä tehtävää, ja tämä on nyt hallitukselta yksi konkreettinen, hyvä toimi, jolla tässä suhdanteessa pyritään helpottamaan sen yksittäisen suomalaisen edellytyksiä toteuttaa oma investointi ja siten myöskin saamaan sitä asuntomarkkinaa toimimaan ja toisaalta rakentamista elvytettyä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnassa on valmistunut siis mietintö esityksestä laiksi valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtioneuvostosta annettua lakia siten, että siihen lisätään hallituksen arkistoon kuuluvia asiakirjoja koskevaa sääntelyä ja säännökset tehtävään määräämisestä ja siihen liittyvistä menettelyistä. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lakiin lainsäädännön arviointineuvostoa koskevaa sääntelyä. Perustuslakivaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna. Mietintö on yksimielinen. Ensinnäkin valtioneuvostosta annettuun lakiin lisättäisiin siis säännökset hallituksen arkistosta ja arkistoon tallennettuihin asiakirjoihin kohdistuvasta tutkimusluvasta. Valtioneuvoston kanslia on jo nykyisin ylläpitänyt hallituksen arkistoa, mutta siitä ei aikaisemmin ole säädetty laissa. Valiokunta pitää perusteltuna, että asiasta säädetään laissa. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen arkistoa koskevalla sääntelyllä ei pyritä rajoittamaan julkisuusperiaatteen toteutumista. Säännösehdotusten eräät muotoilut saattavat kuitenkin olla omiaan johtamaan toisenlaiseen tulkintaan. Ehdotetun sääntelyn ei ole tarkoitettu merkitsevän, että asiakirjan hallituksen arkistoon tallentamisen perusteella voitaisiin todeta, että asiakirja ei kuulu julkisuuslain soveltamisalaan. Jos hallituksen arkistoon tallennettuun asiakirjaan kohdistuu myöhemmin julkisuuslain mukainen tietopyyntö, käsiteltäisiin se normaaliin tapaan. Käsittelyn perusteella viranomainen voisi päätyä myös aikaisemmasta poikkeavaan ratkaisuun siitä, onko asiakirja julkisuuslaissa tarkoitettu viranomaisen asiakirja. Se, että jokin asiakirja tallennetaan hallituksen arkistoon, ei siis tarkoita sitä, että asiakirja jäisi julkisuusperiaatteen ja julkisuusperusoikeuden ulkopuolelle. Valiokunta pitää julkisuusperiaatteen toteutumisen ja rajoittamisen kannalta olennaisena, että hallituksen arkistoon sisältyviin asiakirjoihin voidaan kohdistaa julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä ja näihin vastataan julkisuuslakia soveltaen. On mahdollista, että viranomainen tekee virheellisen arvion arkistoon tallennettavan asiakirjan luonteesta julkisuuslain perusteella tallentamisen hetkellä, ja näin ollen kysymys asiakirjan luonteesta viranomaisen asiakirjana tulisi olla mahdollista saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Säännösten sanamuotoja on valiokunnan mietinnössä täsmennetty, jotta sanottu lakiehdotuksen tarkoitus käy selvemmin ilmi lakitekstistä. Toisena asiana hallituksen esityksessä valtioneuvostosta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi 26 d § tehtävään määräämisestä. Perustuslakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena. Hallintovaliokunta on antanut esityksestä perustuslakivaliokunnalle lausunnon, joka koskee ehdotettua 26 d §:ää. Hallintovaliokunta on ehdottanut muutoksia 26 d §:ään siltä osin kuin kyse on tehtävän määrittelystä, tehtävään määräämisen lähtökohdista, ilmoittautumismenettelystä, kelpoisuusvaatimuksista ja muutoksenhausta. Perustuslakivaliokunta yhtyy pääosin hallintovaliokunnan lausunnossaan esittämään. Perustuslakivaliokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausuntoon perustuen pykälän muuttamista joiltakin osin. Merkittävin näistä muutoksista liittyy tehtävään määräämiseen ilman virkamiehen suostumusta. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan pääsääntöisesti tehtävään määrääminen perustuisi virkamiehen suostumukseen ja ilman suostumusta tehtävään määräämisten arvioitaisiin ministeriöissä jäävän määrältään vähäisiksi. Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että lakiin otetaan asiasta säännös. Kolmantena asiana hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi valtioneuvostosta annettuun lakiin säännös lainsäädännön arviointineuvostosta. Lainsäädännön arviointineuvostosta säädetään nykyisin valtioneuvoston asetuksessa. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ministeriöissä ennen hallituksen esityksen antamista tapahtuvaa lainvalmistelua säännellään lailla tai asetuksella nykyisellään varsin niukasti. Lainvalmistelua ohjataan pääosin valtioneuvoston piirissä hyväksytyillä ohjeilla, kuten hallituksen esityksen laatimisohjeilla, Lainkirjoittajan oppaalla ja erilaisilla vaikutusten arviointeja koskevilla ohjeilla. Valiokunnan mielestä nyt arvioitava hallituksen esitys ilmentää lainvalmistelun oikeudellisen sääntelyn lisäämistä. Valiokunta ei ole vakuuttunut, että tällainen kehitys olisi perusteltua, koska siihen kytkeytyy riski lainvalmistelun liiallisesta oikeudellistumisesta. Demokraattisessa järjestelmässä on valiokunnan mielestä olennaisen tärkeää, että lainvalmistelussa keskeisenä elementtinä säilyy lakiehdotusten rooli eduskunnan luottamuksen varassa toimivan hallituksen poliittisten tavoitteiden toteuttamisen välineenä. Perustuslakivaliokunta pitää mietinnössä tarkemmin esitettyihin näkökohtiin viitaten tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna sitä, että lainsäädännön arviointineuvostosta ei säädetä nyt ehdotetulla tavalla valtioneuvostosta annetussa laissa vaan sääntely jätetään nykyiseen tapaan valtioneuvoston asetukseen. Hallituksen esityksen perustelujen epäselvyyden vuoksi valiokunta kiinnittää lisäksi erityisesti huomiota esityksessä olevaan pohdintaan siitä, että lakiehdotusten vaikutusarviointien arviointiin keskittyvälle lainsäädännön arviointineuvostolle olisi harkittu annettavaksi toimivaltuuksia puuttua jopa säädösehdotusten etenemiseen. Perusteluissa kuvattu toimivalta merkitsisi perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan olennaista puuttumista valtioneuvoston perustuslaissa säädettyyn toimivaltaan saattaa lain säätäminen eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä, eikä se siten selvästikään tule kyseeseen. Valiokunta toteaa lisäksi mietinnössä, että lainvalmistelun laatua kehitettäessä huomion tulisi ensisijaisesti keskittyä itse säädökseen ja sitten säädösehdotusten perusteluihin ja ehdotuksen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Lainsäädäntö tulee valmistella perustuslain mukaiseksi ja muuhun oikeusjärjestykseen sopivaksi sekä selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Valiokunta on toistanut mietinnössä aikaisemman käsityksensä siitä, että lainvalmisteluprosessissa avainasemassa perustuslaillisten näkökohtien huomioon ottamisessa ovat asianomaiset ministeriöt. Sama koskee valiokunnan mielestä myös lainvalmisteluprosessia yleisemminkin. Valmisteluvaiheessa tapahtuvien puutteiden ja virheiden korjaaminen prosessin myöhemmissä vaiheissa saattaa olla vaikeaa. Valiokunnan mielestä ministeriöiden on huolehdittava, että niissä on riittävän ammattitaitoista, myös perustuslakikysymyksiä tunnistavaa ja tuntevaa henkilökuntaa. Valiokunta kiinnittää lisäksi erityistä huomiota yhteiskunnan peruslainsäädännön valmistelusta, valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisestä ja esimerkiksi laintarkastuksesta huolehtivan oikeusministeriön resursseihin ja mahdollisuuksiin tukea muiden ministeriöiden lainvalmistelua.