Yrttiaho Johannes

Puhemies! Moni meistä varmasti luki Helsingin Sanomista Janne Saarikiven kriittisen puheenvuoron Suomen mittavista asehankinnoista, joita yksikään puolue ei rohkene täällä kyseenalaistaa. [Juho Eerolan välihuuto] Velkajarrun kanssa kipuilevat jo niin vihreät kuin demaritkin, mutta ennätysmäisiin asehankintoihin ei uskalleta kajota, vaikka ne ovat leikkausten ja velan keskeinen syy. Ensi vuonna puolustusministeriön budjetti on tarkoitus nostaa jo yli seitsemän miljardin, korotus yli 600 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä tylymmät, kun tarkastellaan, [Juho Eerola: Daavidin linko!] paljonko kenraaleille annetaan valtuuksia aseiden ostoihin. Tänä vuonna puolustusministeriölle on jo annettu yhteensä 7,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Ensi vuodelle esitetään yli 1,3 miljardin uusia valtuuksia. [Juho Eerola: Puolue, joka tilasi Daavidin lingon!] Kaiken kaikkiaan 2020-luvulla valtuudet on annettu jo lähes 27 miljardin euron tilauksiin. Pääministeri Orpo, tiedoksi sinne kypärän alle, että en hyväksy tällaisia miljardikorotuksia, ja toivon tietenkin, että suomalaisten hyvinvointi olisi muillekin edustajille tärkeämpi [Puhemies koputtaa] kuin Yhdysvaltojen ja Trumpin vaatimuksiin vastaaminen hinnalla millä hyvänsä.

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palveluiden laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta aina vain hämärämpiin sopimusketjuihin. Hankintalakiesityksellä hallitus kiihdyttää nyt julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Muutos on pienten kuntien näkökulmasta erityisen ongelmallinen mutta aiheuttaa tietenkin ongelmia myös isommille kunnille ja kaupungeille. Myös yksityisille yrityksille voi tästä esityksestä koitua ongelmia. Omistusrajaa koskevan uuden sääntelyn noudattaminen pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet purkamaan paitsi olemassa olevia sidosyksikköjärjestelyjä myös markkinaehtoisia sopimuksia yksityisten kanssa. Mutta ennen kaikkea hallitus pyrkii esityksellään nyt ohjaamaan kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus pelkästään kunnille tästä esityksestä olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille satoja miljoonia euroja. Pahimmillaan lisäkustannuksia julkiselle taloudelle arvioidaan koituvan jopa 3—5 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uuden palvelun ja järjestelmien sekä infran kilpailuttamisesta ja käyttöönotosta, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Pienille kunnille tällaiset kustannukset voivat olla kohtalokkaita, ja esitetyt muutokset tulevat varmasti johtamaan myös kuntien pakkoliitoksiin. Hallituksen politiikka on kallista yksityistämis- ja keskittämispolitiikkaa. Se on ristiriidassa myös perustuslain takaaman kuntien itsehallinnon kanssa. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi on jo nyt arvioitu 38 miljardia euroa, samalla kun kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään. Sidosyksikköjen piirissä julkisista hankinnoista on noin seitsemän miljardia, ja arviolta puolet tästä voitaisiin lakimuutosten myötä ajaa markkinoille, siis noin kolme ja puoli miljardia hankintoja. Julkisomisteisten yhtiöiden Kustos ry tosin arvioi summan paljon pienemmäksi, ehkä vain 50—150 miljoonaksi, koska se olettaa isojen pääomistajien pitävän in-house-yhtiöt itsellään tai siirtävän palvelutuotannon omaksi toiminnaksi. Mutta näin ei suinkaan välttämättä tapahdu, ja pääministeri Orpon hallitus tietää sen. Paine kilpailuttaa ja yksityistää palveluita tulee kasvamaan hallituksen esityksellä ja esityksen myötä kokonaisuutena. Tässä ei ole tietenkään mitään yllättävää, että hallitus tällaista esittää. Orpon hallitus palvelee jälleen kerran EK:n ja Suomen Yrittäjien jäsenkunnan ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden yhtiövallan etua. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei todellakaan vastaa meidän käsitystämme hankintalain uudistamistarpeista, veronmaksajien varojen vastuullisesta käytöstä, kuntien itsehallinnosta, saati työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden ja hankintojen laadun turvaamisesta. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää lakiehdotukset ja hyväksyy vastalauseen 4 mukaiset neljä lausumaehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi kiihdyttää julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään kymmenen prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Hallitus käytännössä ajaa tällä esityksellään kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään nyt hyvin toimivia julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus julkiselle taloudelle olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, pahimmillaan useita miljardeja euroja. Kyse on erittäin kalliista yksityistämispolitiikasta. Jätin talousvaliokunnan mietintöön vasemmistoliiton vastalauseen, jossa esitämme korjauksia lakiehdotuksen säännöksiin. Aiemmin ilmoitin eriävän mielipiteeni myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, muun muassa kuntien itsehallintoa heikentävien vaikutusten vuoksi. Tässä hankintalakiesityksessä ei ole sinänsä mitään yllättävää. Pääministeri Petteri Orpon hallitus palvelee jälleen kerran lähinnä EK:n ja Suomen Yrittäjien ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden etua. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi jo nyt arvioidaan 38 miljardia euroa. Kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat tällä lakiesityksellä heikentymään. Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palvelujen laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta yhä hämärämpiin sopimusketjuihin. Kuntayhtiöitä perustamalla on heikennetty työntekijöiden työehtoja ulkoistamalla työnantajavastuut yhtiöihin, usein heikompien työehtosopimusten ja heikomman valvonnan piiriin. Suoran yksityistämisen vaikutukset ovat vielä vakavammat. Yksityiset yritykset kilpailevat halvimmalla mahdollisella hinnalla ja hakevat säästöt heikommista palkoista ja työehdoista sekä työntekijöiden vähentämisestä, vuokratyön käytöstä ja pitkistä alihankintaketjuista. Erityisesti alihankintaketjut tekevät työehtojen valvonnasta vaikeaa: mitä useammalle portaalle palvelu pilkotaan, sitä vaikeampi on tietää, kuka työn tekee ja millä ehdoilla. Tämä lisää räikeänkin työperäisen hyväksikäytön riskiä. Puhemies! Julkinen raha ei saa valua sopimuksiin, joissa säästöt tehdään työntekijöiden oikeuksista. Hankintalailla tulisi osaltaan varmistaa, että kilpailutuksissa ja hankintasopimuksissa ensinnäkin ilmoitetaan täyttä avoimuutta noudattaen alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttö ja myöskin nimenomaan edistettäisiin vähintään lain ja työehtosopimusten mukaisia työehtoja, ja tätä parempi taso tulisi katsoa kilpailutuksissa eduksi yksioikoisen ja monella tapaa haitallisen halvimman hinnan tuijottamisen sijasta. Jos hankintalakia todella halutaan uudistaa vastuullisempaan suuntaan, lain ytimeen pitää nostaa työehdot, alihankinnan valvonta ja sääntely sekä julkinen vastuu. Nyt hallitus keskittyy avaamaan markkinoita yksityisille yhtiöille, vaikka todellinen ongelma on yksityistämisen, yhtiöittämisen ja epäterveen hintakilpailun aiheuttamat kustannukset ja työehtojen heikentyminen. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakiehdotukset vastalauseen 4 mukaisina. — Kiitos.

Puhemies! Pääministeri Petteri Orpon hallitus on nostanut energia- ja ilmastostrategian keskiöön energiajärjestelmän ja teollisuuden sähköistymisen, järjestelmäintegraation, vetytalouden, teknisten nielujen investoinnit, merituulivoiman sekä ydinenergian investoinnit. Strategian lähtökohtana on teollisuuden puhtaan siirtymän vauhdittaminen, ei enää ilmastonmuutoksen hidastaminen ja pysäyttäminen kuten edellisessä strategiassa. Hallituksen lähtökohta on pikemminkin varmistaa suuryhtiöiden voitot sen sijaan, että yhtiöille asetettaisiin velvoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Orpon hallitus sysää toimimattomuudellaan seuraavalle hallitukselle lähes mahdottoman ilmastopoliittisen urakan. Vaikuttava ilmastopolitiikka edellyttää yksityisen rahan kanavoimista ja lisäksi julkisen vallan taloudellisten ohjauskeinojen käyttöönottoa, joita tässä selonteossa ei ole esitetty. Ilmastotoimien rahoitusta estää osaltaan myös voimakas sotilasmenojen lisääminen ja Pohjois-Atlantin liitto Naton viiden prosentin bruttokansantuotetavoitteen hyväksyminen Suomenkin tavoitteeksi. Se merkitsee, että paitsi hyvinvointivaltion rakenteet myös ilmastonmuutoksen vastaiset toimet vaarantuvat vakavasti. Puhemies! Nopeaan ja laajamittaiseen teollisuuden ja yhteiskunnan sähköistymiseen liittyy myös mittavia ongelmia. Hallituksen strategiassakin todetaan, että vetytalouden, datakeskusten ja sähköpolttoaineiden tuotannon mahdollinen nopea laajeneminen saattaa johtaa energian kokonaiskulutuksen ja talouskasvun välisen kytkennän voimistumiseen nykyisestä. Puhemies! Sähköistymisen ohella vähintäänkin yhtä keskeistä olisikin energian kokonaiskulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen. Muun muassa tässä mielessä datakeskuksiin liittyviä haasteita ei ole noteerattu riittävästi hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa. Kaikista Euroopan datakeskusinvestoinneista peräti kymmenen prosenttia on suunnitteilla Suomeen, mikä tarkoittaa toteutuessaan valtavaa sähkönkulutuksen lisääntymistä. Datakeskusinvestoinnit tulevat syömään sähköä ja sähköliittymiä muilta, kansantaloudellisesti hyödyllisemmiltä vihreän siirtymän investoinneilta. Datakeskukset eivät rakentamisensa jälkeen juurikaan tuota taloudellista toimeliaisuutta Suomessa. Suurin osa suunnitteilla olevista datakeskushankkeista pyrkii käyttämään olemassa olevaa vakaata sähköntuotantoa. Tällä on merkittäviä seurauksia perusvoiman saatavuudelle. Koska datakeskukset eivät jousta sähkönkulutuksessaan, kuluttajat päätyvät todennäköisesti maksamaan niukaksi käyneestä sähköstä hyvin korkeaa hintaa. Koska datakeskukset vaativat sähköä tasaisesti vuorokauden ympäri, perusvoimaa on oltava riittävästi. Käytännössä tämä tulee todennäköisesti johtamaan paineeseen lisätä ydinvoimaa, johon liittyy sitten puolestaan muita merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä ongelmia. Suomeen rakenteilla olevat uudet datakeskukset vaativat arviolta kahden ydinvoimalan verran sähköä. Uusi ydinvoima on paitsi erittäin kallista myös ongelmallinen energiantuotantomuoto turvallisuuden, ydinpolttoaineen hankinnan ja jätteen kannalta. Ydinvoima on lisäksi suurten energiayhtiöiden hallinnassa ja tarkoittaa lisääntyessään hyvin keskitettyä energiajärjestelmää ja energiamarkkinaa. Se on iso ongelma kuluttajien oikeuksien ja aseman, markkinakilpailun, toimitusvarmuuden sekä energiapolitiikan päätöksenteon demokraattisuuden näkökulmasta. Puhemies! Datakeskushankkeiden sääntely on keskeisessä asemassa sähkönkulutuksen kasvun hillitsemisessä. Kun sähkönkulutus lisääntyy merkittävästi, tulisi datakeskusyhtiöltä edunsaajina edellyttää kompensaatiota yhteiskunnalle niiden aiheuttamista haittavaikutuksista. Luontevimmin tämä tapahtuu tietysti kireämmän verotuksen avulla. Lisäksi datakeskukset tulisi tietenkin velvoittaa omiin sähköntuotantojärjestelyihin. Suomen konesalihankkeista hyötyvät ensisijaisesti niitä omistavat digialusta- ja tekoäly-yhtiöt sekä energiayhtiöt. On hyvin kyseenalaista, tuovatko suurien digijättien datakeskukset lainkaan hyötyä Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle niiden rakennusvaiheen jälkeen. Arvoisa puhemies! Ehdotan lopuksi, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 2 mukaisen kannanottoehdotuksen. — Kiitos.

Puhemies! Vuoden alussa tuli voimaan irtisanomisia helpottanut työsopimuslain muutos, potkulaki. Uusin EK:n hallitukselta tilaama heikennys on perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden laillistaminen. Siis lisää potkuja ja lisää pätkätöitä, se on hallituksen linja. Työvoiman tarjonnan lisääminen työsuhdeturvaa heikentämällä ja sosiaaliturvaa leikkaamalla, siis enemmän ihmisiä työmarkkinoille. Mutta työvoiman tarjonta ei luo sille kysyntää, kuten tunnutte uskovan, ja niinpä Suomen työttömyys on Euroopan pahin. Miksi työtä ei ole? Koska liian helppoon voittoon tottunut kapitalisti ei työllistä, ei investoi, laajenna, kehitä tuotantoa. Sen laiskan kapitalistin kannustimia nostaa yhtiöistä voittoja ulos pitäisi nyt leikata: listaamattomien yhtiöiden osinkoveroedut pois, yhteisöveron miljardialen peruutus. Siis kuka jäi nukkumaan, on kysymys. [Miko Bergbom: Kommunisti!] Onko se oikein, että suomalainen kapitalisti makaa joutilaana esimerkiksi Aurinkorannikolla, kun muut heräävät joka aamu työhön ja työnhakuun?

Puhemies! Julkisen talouden alijäämän ja siis hallituksen leikkausten syy on sotilasmenojen kasvu. Tämänhän valtiovarainministeri on usein täällä toistanut. Talous olisi liki tasapainossa ilman näitä lisäyksiä, mutta nyt on leikattu työttömyysturvaa, sotepalveluita, koulutusta, korotettu asiakasmaksuja — seurauksena työttömyyden ja köyhyyden kasvu. Kuitenkin kenraalit ovat saaneet ja tulevat saamaan enemmän kuin ehtivät käyttää. F-35-hävittäjähankinnallahan se alkoi, ja kun Yhdysvallat ja Trump vaativat Nato-mailta sotilasmenojen nostamista peräti viiteen prosenttiin bkt:stä, Suomi hyväksyi mukisematta. Olisi pitänyt uskaltaa sanoa ”ei”, niin pahaa jälkeä tämä suomalaisten hyvinvoinnille tekee. Käytännössä kuitenkin esitätte nyt Trumpin vaatimuksesta, että puolustusministeriön budjetti nostetaan vuoteen 2030 mennessä 9,2 miljardiin euroon — korotusta nykyiseen kolme miljardia. Se ylittää silloin ensi kerran opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin. Saavutus sekin, [Puhemies koputtaa] siis enemmän aseisiin kuin koulutukseen. Tällaisen Suomenko te todella haluatte? [Mikko Savola: Aseisiin siksi, ettei tulisi sotaa!]

Arvoisa puhemies! Suomen historian suurin asehankinta on 64 amerikkalaisen F-35-koneen hankinta. Kyse on elinkaarikustannuksineen kymmenien miljardien laskusta suomalaisille veronmaksajille. Hävittäjähankinta ei kansalaisaloitteen esittämän ihmisoikeusarvioinnin ja kansainvälisen lain noudattamisen tai riskiriippuvuuksien seulasta hevin läpi pääsisi. Tämä hankintapäätös tehtiin 2021 Marinin hallituksessa, ja varoitin tuolloin hankkeen kustannuksista ja koko järjestelmän käyttökelpoisuudesta Suomen puolustamiseen sekä sen muodostamasta riippuvuussuhteesta Yhdysvaltoihin. Nämä varoitukset ovat sittemmin osoittautuneet aika lailla paikkansapitäviksi ja asiat nousseet laajempaan keskusteluun. Esimerkiksi varoituksia valuuttakurssiriskin ja sopimuksen sisältämän indeksiehdon kustannuksia nostavasta vaikutuksesta ei tuolloin 2021 noteerattu oikeastaan lainkaan. Nyt tiedetään, että valuuttakursseista johtuvia lisäkustannuksia on koitunut. Vuosi sitten ne arvioitiin 850 miljoonaksi euroksi. Kun kyseessä oli alun perin 10 miljardin hankinta, 10 miljardin kauppasumma, tässä puhutaan noin kahdeksan prosentin valuuttakurssiriskien realisoitumisesta. Suomen arvio hankintavaiheessa myös näistä hävittäjien ylläpitokustannuksista oli huomattavan alimitoitettu. Kun Suomi laski selviävänsä 250 miljoonalla eurolla vuodessa hävittäjien ylläpidosta, Hollanti laski samaan aikaan omien kustannustensa olevan yli kaksinkertaiset, jopa 570 miljoonaa euroa vuodessa, ja Hollannin tapauksessa puhuttiin vain 46 koneen hankinnasta. Puhemies! Nyt julkisuudessa on Suomessakin kerrottu Block 4 ‑päivityksen viivästyvän, siis näihin F-35:iin tarkoitetun päivityksen viivästymisestä, ja tämän päivityksen tekemisen kerrotaan nyt edellyttävän myös hävittäjien moottorien modernisointia. Kaikki tämä työ tulee Suomen itsensä tehtäväksi ja Suomen maksettavaksi. Luovutettavat hävittäjät ovat siis heikommin varustettuja kuin kauppaa tehtäessä sovittiin, ja hinta niistä on korkeampi. Useat eurooppalaiset maat ottavat nyt omissa F-35-hävittäjähankinnoissaan taka-askelia, osin järjestelmän kalleuden ja teknisten ongelmien mutta hyvin keskeisesti myös sen luoman Yhdysvallat-riippuvuuden vuoksi. Peruuttamassa ovat Kanada, Sveitsi, Portugali ja Espanja. Nyt kysytään myös, varaudutaanko F-35:illä eilispäivän sotiin. Nykytaistelukentän drooni- ja ohjusuhkaan hävittäjä ei ole kaikkein tehokkain torjuntaväline. F-35:n tekninen riippuvuus Yhdysvaltain ohjelmistoista ja satelliiteista tarkoittaa myös, että niitä voidaan käyttää vain Yhdysvaltojen sallimiin ja sen etujen mukaisiin tehtäviin. Näin siis viime kädessä asian laita on. Suomen F-35-kaupan motiiveja arvioitaessa yhä selvemmältä onkin alkanut näyttää se, että hankinta tehtiin juuri turvallisuuspoliittisen riippuvuuden synnyttämiseksi Suomen ja Yhdysvaltojen välille. Hankinta paitsi lisäsi riippuvuutta myös loi polkuriippuvuuden tiettyyn eskalaatiokehitykseen: Nato-jäsenyys, DCA-sopimuksen hyväksyminen ja nyt myös hallituksen suunnitelma muuttaa Suomen ydinenergialaki ydinaseet sallivaksi. F-35-koneet ovat osa, ja keskeinen osa, Naton ja Yhdysvaltojen ydinasepelotetta. F-35:t voidaan muuttaa ydinaseiden käyttöön soveltuviksi. Puhemies! Kansalaisaloitteen esittämät lisäykset asekaupan sääntelyyn ovat perusteltuja ja kaivattuja, sen osoittaa Suomen F-35-hankinta. Siitä ei päätöksiä tehtäessä juuri kriittisesti keskusteltu eikä sitä kriittisesti arvioitu. Hankinta onkin havainnollistava esimerkki asehankintoja koskevan sääntelyn puutteista. Näitä tämä kansalaisaloite nyt pyrkii korjaamaan, ja kannatan tämän aloitteen hyväksymistä. — Kiitos, puhemies.

Puhemies! Suomen historian suurin asehankinta on 64 amerikkalaisen F-35-koneen hankinta. Kyse on elinkaarikuluineen kymmenien miljardien laskusta veronmaksajille. Hävittäjähankinta ei kansalaisaloitteen esittämän ihmisoikeusarvioinnin ja kansainvälisen lain noudattamisen tai riskiriippuvuuksien seulasta hevin läpi pääsisi. F-35-hankintapäätös tehtiin vuonna 21 Marinin hallituksessa. Varoitin tuolloin hankkeen kustannuksista ja koko järjestelmän käyttökelpoisuudesta Suomen puolustamiseen ja sen muodostamasta riippuvuussuhteesta Yhdysvaltoihin. Nämä varoitukset ovat sittemmin nousseet laajempaan keskusteluun. Useat eurooppalaiset maat ottavat nyt F-35-hankinnoissaan taka-askelia osin järjestelmän kalleuden ja teknisten ongelmien ja hyvin keskeisesti sen luoman Yhdysvallat-riippuvuuden vuoksi. Peruuttamassa ovat Kanada, Sveitsi, Portugali ja Espanja. Nyt kysytään myös, varaudutaanko F-35:illä eilispäivän sotiin. Nykytaistelukentän drooniuhkaan hävittäjä ei ole tehokas torjuntaväline. [Puhemies koputtaa] Kansalaisaloitteen esittämät lisäykset asekaupan sääntelyyn ovat perusteltuja ja kaivattuja. Sen osoittaa Suomen F-35-hankinta. Kannatan aloitteen hyväksymistä.

Puhemies! Hallitus väittää täällä, että työttömyys ja köyhyyden kasvu johtuvat vain ja ainoastaan suhdanteista, eivät vähääkään hallituksen politiikasta. On totta, että suhdanne on heikko ja se osuu erityisen pahasti Suomeen. Venäjän-kauppa on loppunut, ja raja on laitettu kokonaan kiinni. Kaikki tämä ei kuitenkaan johdu ulkovaltojen asettamista talouspakotteista, joita täällä noudatamme, vaan Suomi on myös ihan omaehtoisin päätöksin pakotteita laajemmin ajanut taloussuhteita alas, ja tämäkin on syytä muistaa ja tunnustaa. Henkilöliikenne on estetty kokonaan, millä itsessään on suuri vaikutus varsinkin Itä-Suomen talouteen. Takana tässäkin ovat hallituksen esitykset. Sekin on hallituksen politiikan tulosta, että Suomi on tehty monella tavalla riippuvaiseksi Trumpin Yhdysvaltojen politiikasta. Trump on kiittänyt tästä sidoksesta korottamalla tulleja ja kalliilla energialla. Hyökkäyssota Iraniin on jäänyt Suomen johdolta tuomitsematta, kuten muutkin Trumpin kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet ja puheet. Pikemminkin nyt on pohdittu keinoja olla mukana Yhdysvaltain tukena Hormuzinsalmella. Näin oltaisiin kärjistämässä Suomelle erittäin tuskallisia ja tuskallisiksi tiedettyjä talousvaikutuksia — tämä siis sen sijaan, että oltaisiin liennyttämässä ja etsimässä diplomaattisia ratkaisukeinoja, jotta myös maailmantalouden ajautuminen taantumaan voitaisiin estää. Ja kun hallitus väittää, että sotilasmenoja on pakko kasvattaa Venäjän uhan paineessa, ei tämäkään ole kuin korkeintaan osatotuus. Suomessa rahat kyllä menevät palveluiden ja sosiaaliturvan sijasta asehankintoihin ja muihin sotilasmenoihin mutta eivät niinkään Venäjän uhan vaan erityisesti Trumpin ja Naton vaatimusten takia. Valtiovarainministeri Purran mukaan talous olisi tasapainossa ilman näitä puolustusmenojen lisäyksiä. Puhemies! Tietenkin hallituksen erittäin kovat leikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin ovat heikentäneet taloutta, kasvattaneet työttömyyttä ja lisänneet köyhyyttä. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on kasvanut hallituksen politiikan seurauksena, ja lukuisat hallituksen leikkaukset ovat osuneet nimenomaan nuoriin. Nuoret ovat nuorisobarometrin mukaankin nyt huolissaan tulevaisuudesta, työn saamisesta ja turvallisuudesta, ja se ei ole ihme. Uusin hallituksen heikennys on perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden laillistaminen. Se heikentää paitsi nuorten myös naisten ja etenkin nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla. Useat tahot, muun muassa oikeusoppineet, katsovat, että esitys tulisi vetää pois eduskunnasta, ja hallituksen omistakin riveistä kuuluu edelleen kovaa kritiikkiä tätä lakiesitystä kohtaan. Perustuslakivaliokunta ei päässyt yksimieliseen lausuntoon asiassa. Perustuslailliset ongelmat ovat tässä lakiesityksessä mielestäni täysin fundamentaalisia, ja korjaus, jonka ministeri Marttinen on lakiesitykseen luvannut, ei muuta perusongelmia miksikään eikä varsinkaan hallituksen pitkää linjaa suomalaisen työsuhdeturvan heikentämisessä — muistamme vielä viime vuoden syksyltä potkulain eli irtisanomisten helpottamisen. Perusteettomien määräaikaisuuksien laillistamista tarkoittava esitys on niin pahasti perustuslain vastainen, että se olisi vedettävä eduskunnasta. Se syrjii sukupuolen perusteella ja lisäksi luo mahdollisuuden kiertää irtisanomissuojaa, jolle perustuslaki ja ILOn sopimukset antavat suojan. Puhemies! Jos on talous- ja työasiat Suomessa pielessä, niin näyttää kyllä olevan turvallisuuskin. Pommidroonit harhailevat Itä-Suomessa, ja nyt hallitus ajaa ydinaseiden sallimista Suomessa. Kaikki tämä lisää jännitteitä, heikentää Suomen turvallisuutta ja heikentää samalla taloutta. Miten nyt käy vaikkapa kiinteistöjen ennestään heikentyneiden vakuusarvojen itäisessä Suomessa? Leikkaukset, kasvavat sotilasmenot, työsuhdeturvan heikentäminen ja vielä joukkotuhoaseet — näinkö hallitus vahvistaa Suomen taloutta ja kansalaisten luottamusta tulevaan? Seurauksena näyttää olevan vain työttömyyttä, turvattomuutta ja köyhyyden kasvua. Kansalaisten luottamusta hallitukseen tämä ei vahvista. Se on tullut kyllä jo selväksi. Puhemies! Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Puhemies! Lasten, nuorten ja perheiden köyhyys on kasvussa, ja se on seurausta vanhempien liian pienistä palkoista, epävarmasta työelämästä, matalapalkkaköyhyydestä, jonka hallitus lukuisilla työelämäoikeuksien ja sosiaaliturvan leikkauksilla aiheuttaa. Köyhien lasten määrä on kasvamassa yli 30 000:lla, ja tässä tilanteessa hallitus on päättänyt lopettaa kokonaan pienituloisille tarkoitetut STEAn tukemat lomat. Valtiolle säästö on aivan olematon, mutta monille matalapalkkaisille perheille nämä tuetut lomat ovat olleet ainoa mahdollisuus hengähtää. Ne ovat tarjonneet lapsille kokemuksia, joita varakkaammissa perheissä pidetään itsestäänselvyyksinä. Kun tuetut lomat lopetetaan, viedään pois mahdollisuus palautumiseen niiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat, ihmisiltä, jotka työskentelevät raskaissa, pienipalkkaisissa töissä hyvin vaihtelevin ja vaikein työajoin, vaikkapa elintarvikealalla, jonka työehtoja te muuten heikensitte suoraan lailla kumoamalla leipomotyöaikalain. [Puhemies koputtaa] Jos työntekijä ei koskaan pääse irti arjen kuormituksesta, hän uupuu. Ministeri Grahn-Laasonen, onko niin, [Puhemies koputtaa] että hallituksen politiikassa lepo ja palautuminen kuuluvat vain niille, joilla on varaa maksaa?

Puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että maanpuolustukselle tärkeä vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistava, käsittelevä tai varastoiva tuotantolaitos voitaisiin toteuttaa ilman kaavoitusta rakentamisluvan sijoittamislupakäytännöllä, siis ”eräiden maanpuolustuksellisesti tärkeiden tuotantolaitosten sijoitusluvan perusteella”. Kaavamenettelyn ohittamisen ratkaisisi käytännössä puolustusministeriön lausunto. Tällaisen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus voitaisiin asettaa etusijalle viranomaiskäsittelyssä. En voi yhtyä hallituksen esitykseen nykyisessä muodossaan enkä sitä koskevaan ympäristövaliokunnan mietintöön. Jätin tästä esityksestä myös eriävän mielipiteen talousvaliokunnan lausuntoon. Kaavoituksen tarkoituksena on luoda ennakoivaa, suunnitelmallista ja yhteensovittavaa alueiden käyttöä, jossa eri maankäyttö- sekä taloudelliset ja sosiaaliset ja ekologiset tarpeet otetaan huomioon. Esityksessä tarkoitetut maanpuolustukselle tärkeät laitokset eivät ole alueiden käytön kannalta vähäpätöisiä, eivätkä niiden vaatimat maa-alat ole pieniä. Lisäksi niillä voi olla ja hyvin todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia luonnolle ja läheisten asuinympäristöjen turvallisuudelle. Kaavoituksen ohituskaista jälleen uudelle maankäyttömuodolle johtaa siihen, että edelleen vähennetään kunnan kaavoituksen merkitystä demokratian paikallisen toteutumisen keskeisenä perustana. Koska kuntien itsehallinto on turvattu perustuslain 121 §:ssä, olisi esitys ollut perusteltua viedä myös perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Kaavoituksen ohittaminen ja siten kunnallisen demokratian sivuuttaminen vähentää luottamusta päätöksentekoon, ja se vähentää hankkeiden hyväksyttävyyttä. Juuri tällä saattaa osaltaan olla muutoksenhakua lisäävä vaikutus. Rakentamislakiin esitetyt maanpuolustukselle tärkeät tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytykset ovat säännöskohtaisilta perusteluiltaan suppeat, eikä niistä selviä, miten esimerkiksi elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tulisi lupaprosessin yhteydessä tulkita. Sijoittamisen edellytyksistä puuttuu kokonaan erillinen säännös erityisten luontoarvojen säilyttämiseen liittyen. Tärkeää sijoittamisluvan soveltamisessa olisi nähdäkseni myös se, että tuotantolaitos on Suomen omalle maanpuolustukselle olennaisen merkityksellinen. Vähintäänkin selkeästi vientimarkkinoille pyrkiviin hankkeisiin tulisi soveltaa normaalia sääntelyä. Sijoittamislupakäytäntöön sisältyvä valitusoikeus on lähtökohtaisesti rajattu, sillä siinä ohitetaan kunnan kaavoitusprosessiin sisältyvä kansalaisten vaikutusmahdollisuus. Rakentamislain muutokseen ei ole enää ehdotettu sen luonnosvaiheen mukaista valitusoikeutta toimialueellaan sellaiselle rekisteröidylle yhteisölle, jonka tarkoituksena on ympäristön, terveyden ja luonnonsuojelun edistäminen. Rekisteröityjen yhteisöjen, kuten luonnonsuojelujärjestöjen, valitusoikeuden merkitys laillisuuden valvonnassa on kasvanut sitä mukaa, kun viranomaisten valitusmahdollisuuksia alueidenkäyttölainsäädännössä on vähennetty, eikä tätä oikeutta siksi tule rajoittaa. En myöskään kannata talousvaliokunnan lausunnossaan esittämää valitusoikeuden rajaamista edelleen hallituksen esityksessä ehdotetusta poistamalla valitusoikeus yleisöltä, jonka etua asiaa koskeva päätös koskee. Arvoisa puhemies! Esitänkin siis, että lakiehdotukset hylätään ja eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 mukaisen lausumaehdotuksen. — Kiitos.

Puhemies! Yhdysvaltoihin ripustautuminen ei ole tehnyt Suomelle hyvää. Trump on kiittänyt kalliilla energialla ja tulleilla. Nyt Trumpin hyökkäyssota Iranissa, jota muuten tässä ulkoministeri Valtonen ei juuri kritisoinut, uhkaa syöstä Suomenkin talouden entistä syvemmälle kuiluun. Ensin nousee polttoaineen hinta, myöhemmin sähkö, ruoka, lainojen korot. Kaiken keskellä olette tehneet useiden miljardien leikkaukset, joilla on valmiiksi romutettu suomalaisten toimeentulo ja mahdollisuus kuluttaa. On aiheutettu työttömyyden kasvu, Euroopan pahin, ja kiihtyvä velkaantuminen. Nyt ei todellakaan ole varaa alentaa yhteisöveroa ja antaa sitä miljardia suuryhtiöille. Se miljardi olisi järkevä laittaa esimerkiksi työttömyysturvan leikkausten peruuttamiseen. Työttömyysturvan leikkaukset ovat yksi keskeinen syy paitsi köyhyyden kasvuun myös työssäkäyvien varovaisuuteen, kulutuskysynnän heikkenemiseen. Töiden loppumisen pelkoon yhdistyy tietoisuus romahtaneesta turvan tasosta. Varovaisuus heijastuu koko talouteen. Pääministeri Orpo, onko teillä valmiutta palauttaa esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotukset, [Puhemies koputtaa] jotka kautenne aluksi leikkasitte? Kustannus on vain viidesosa yhteisöveroalen hinnasta.

Puhemies! Yksityisessä turkulaisessa hoivakodissa vanhuksen sitominen johti tukehtumiskuolemaan. Uudenkaupungin sairaalassa potilas menehtyi valvonnan puutteen seurauksena. Vastaavia tapauksia on nyt hälyttävän monta ympäri maata, Espoosta Ivaloon. Hallituksen leikkaukset palveluiden rahoituksesta, hoitajamitoituksen heikentäminen, hoitajien irtisanominen ja henkilöstöpula lisäävät turvattomuutta sotepalveluissa. Henkilökunnalla ei ole aikaa, henkilökunta uupuu. Hoivan laatu heikkenee, väärät käytännöt ja vakavatkin virheet yleistyvät. Ministeri Rydman, leikkauksilla te teette nimenomaan tilaa ulkomaisen halvemman työvoiman käytölle, vaikka väitätte sitä torjuvanne. Ja pääministeri Orpo, kun te korostatte Suomen turvallisuutta ulkoisten uhkien edessä ja se varautuminen saa maksaa miljardeja ja taas miljardeja, niin minkä arvon te annatte ihan sille perusturvallisuudelle, joka teidän toimienne vuoksi horjuu hyvinvointialueiden palveluissa? Annatteko arvoa, vai leikkaatteko lisää?

Puhemies! Suomen työttömyys on Euroopan pahin. Nykyinen tilanne on seurausta yritysten pitkäaikaisesta, jopa parinkymmenen vuoden investointivajeesta, jonka toinen puoli on ollut merkittävä osinkojen kasvu. Toisin sanoen yrityksiä on tyhjennetty omistajien taskuun sen sijaan, että voitot olisi investoitu, kehitetty uutta ja luotu työpaikkoja. Nämä voitot on tietysti tehty pitämällä työntekijöiden palkat alhaalla. Tämä hallitus on politiikallaan taannut suuryhtiöille helpon voitonteon. Työelämäoikeuksia leikkaamalla on poljettu palkkoja, ja miljardin euron yhteisöveroale sekä listaamattomien yhtiöiden verohelpotukset ovat taanneet, että omistajille jää enemmän jaettavaa jopa taantumassa. Kaikki tämä takaa etenkin suuryhtiöille ja ‑omistajille helppoa rahaa. Tällaiset veroedut tulisi lopettaa. Se kannustaisi investoimaan ja luomaan niitä työpaikkoja, joita pääministeri Orpo jo hattu kourassa yritysjohdolta kerjää. Mitä aiotte tehdä, että suuryhtiöt alkavat investoida omistajien osinkolihottamisen sijaan?