Yrttiaho Johannes

Puhemies! Moni meistä varmasti luki Helsingin Sanomista Janne Saarikiven kriittisen puheenvuoron Suomen mittavista asehankinnoista, joita yksikään puolue ei rohkene täällä kyseenalaistaa. [Juho Eerolan välihuuto] Velkajarrun kanssa kipuilevat jo niin vihreät kuin demaritkin, mutta ennätysmäisiin asehankintoihin ei uskalleta kajota, vaikka ne ovat leikkausten ja velan keskeinen syy. Ensi vuonna puolustusministeriön budjetti on tarkoitus nostaa jo yli seitsemän miljardin, korotus yli 600 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä tylymmät, kun tarkastellaan, [Juho Eerola: Daavidin linko!] paljonko kenraaleille annetaan valtuuksia aseiden ostoihin. Tänä vuonna puolustusministeriölle on jo annettu yhteensä 7,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Ensi vuodelle esitetään yli 1,3 miljardin uusia valtuuksia. [Juho Eerola: Puolue, joka tilasi Daavidin lingon!] Kaiken kaikkiaan 2020-luvulla valtuudet on annettu jo lähes 27 miljardin euron tilauksiin. Pääministeri Orpo, tiedoksi sinne kypärän alle, että en hyväksy tällaisia miljardikorotuksia, ja toivon tietenkin, että suomalaisten hyvinvointi olisi muillekin edustajille tärkeämpi [Puhemies koputtaa] kuin Yhdysvaltojen ja Trumpin vaatimuksiin vastaaminen hinnalla millä hyvänsä.

Puhemies! Pääministeri Orpo, teidän työllisyyslupauksenne ovat olleet varsin virtuaalisia. Nyt esittelette Googlen ja muiden amerikkalaisten jättiyhtiöiden datakeskukset ja niiden työllisyysvaikutukset toistamalla papukaijana näiden yhtiöiden omia myyntipuheita. Sivuutatte järjestään datakeskusten ongelmat. Ensinnäkin sähkön hinta tietysti nousee — suomalaiset kotitaloudet ja teollisuus maksavat. Fortumin ydinvoimasta olette luvanneet jopa puolet Googlen käyttöön. Unohdatte myös mielellänne, että datakeskukset työllistävät lähinnä rakennusaikana — silloinkin runsaasti ulkomaista halpatyövoimaa. Nimenomaan Google jäi kiinni Haminan konesalityömaalla työperäisestä hyväksikäytöstä. Halpatyön hyväksikäytön estämiseksi ei hallitus ole tehnyt yhtään mitään vaan on päinvastoin heikentänyt työntekijöiden oikeuksia koko kautensa ajan. [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] Pääministeri Orpo, Suomi näyttää olevan alennusmyynnissä amerikkalaisille yhtiöille. Miten varmistatte suomalaisille riittävän ja edullisen sähkön, ja miten estätte ulkomaisen halpatyön hyväksikäytön datakeskustyömailla?

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat keskustan tuella tänään hyväksyneet päätöksen poistaa Suomen lainsäädännöstä kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset. En valitettavasti usko, että tämä hallituspuolueiden ja keskustan johdon into todistaa ennen muuta Yhdysvalloille valmius niin sanotun ydinasepelotteen vahvistamiseen pysähtyy vain näihin lainsäädännöllisiin muutoksiin. Keskustelussa ei ole oikeastaan lainkaan huomioitu sitä, että Suomi osallistuu jo nyt ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on, että Suomella on muun muassa tehtävä suojata nykyisillä Hornet-hävittäjillä Yhdysvaltain ydinasekuljetuksia Eurooppaan. Suomalaishävittäjät ovat jo olleet saattamassa Eurooppaan saapuneita strategisia B-52-ydinpommittajia. Tietääkseni jo hyväksytyt tehtävät ovat tätäkin laajempia. Suomalaishävittäjien toimivaltuuksiin osana Naton ydinasepelotetta väitetään kuuluvan myös niiden amerikkalaistukikohtien suojaaminen, joihin on sijoitettu USA:n taktisia ydinaseita. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Nyt kulisseissa keskustellaan myös siitä, pitäisikö Suomen itse ottaa käyttöön niin sanotut kaksikäyttöiset F-35-hävittäjät — eli hävittäjät, jotka konventionaalisten aseiden ohella voivat kuljettaa ja käyttää myös amerikkalaisia taktisia ydinaseita. Kyse olisi silloin osallistumisesta Naton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Se merkitsisi myös sitä, että osa suomalaislentäjistä koulutettaisiin Yhdysvaltain johdolla myös ydinaseiden kuljettamiseen ja käyttöön. Näinhän jo tehdään kaikissa niissä Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan. Julkisuudessa vain yksi suomalaispoliitikko, sosiaalidemokraattinen pääministeri Sanna Marin, on viitannut siihen mahdollisuuteen, että Suomi osallistuisi Naton niin sanottuun ydinaseiden jakamiseen. Hän mainitsi asiasta vuonna 22, kun Suomi harkitsi liittymistä sotilasliitto Natoon. Jos tämä on Suomen tavoite Naton pelotepolitiikan vahvistamiseksi, edellyttää se tietenkin, että osa Suomen tilaamista F-35-hävittäjistä muutettaisiin kaksikäyttöhävittäjiksi eli kykeneviksi kuljettamaan ja käyttämään ydinaseita. Tietoni mukaan hävittäjät voidaan myös Suomessa muuttaa tähän tarkoitukseen sopiviksi, ja itse asiassa sitä muutosta ei pidetä teknisesti kovinkaan vaativana. Puolustusministeri Antti Häkkänen on puheessaan viitannut F-35-hävittäjien mahdollisuuteen toimia kaksikäyttöisinä. Häkkänen, kuten ei koko muukaan hallitus, ei ole nyt paikalla, mutta hallituksen tulisi mielestäni mahdollisimman pian vastata kysymykseen, onko Suomi suunnittelemassa osallistumista Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja onko hallitus jo pannut vireille suunnittelun, joka koskee Suomen hankkimien F-35-koneiden mahdollista muutosta hävittäjiksi, jotka kykenisivät kuljettamaan ja käyttämään myös taktisia ydinaseita. Nykyisen hallituksen vastauksen ohella olisi tietenkin mielenkiintoista kuulla myös SDP:n puheenjohtajan ja mahdollisen tulevan pääministerin Antti Lindtmanin kanta tähän asiaan. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Honkasalon tekemää esitystä. — Kiitos.

Puhemies! Suomi on ollut Orpon hallituksen ja presidentti Stubbin johdolla hiirenhiljaa niistä kansainvälisen oikeuden raaoista rikkomuksista, joihin Israel ja sen johtaja Benjamin Netanjahu ovat syyllistyneet. Suomi on tätä politiikkaa jopa tukenut käymällä Israelin kanssa asekauppaa. Yhteistyön historia ulottuu vuosikymmenten taakse suomalaisen Tampellan asevientiin. Tästä historiasta esiin nousee nimi, joka yhdistää tänäkin päivänä Benjamin Netanjahun ja Suomen ulkopoliittisen johdon. Se nimi on Poju Zabludowicz, suomalaismiljardööri, jonka omaisuuden sanotaan syntyneen asekaupalla. Pojun tiedetään rahoittaneen viime eduskuntavaaleissa ulkoministeri Valtosta ja presidentinvaaleissa Alexander Stubbia, viime mainittua 100 000 eurolla. Pojun tuesta on saanut nauttia myös hänen pitkäaikainen tuttavansa Benjamin Netanjahu. Nyt on herännyt kysymys, selittääkö hallituksen Israel-politiikkaa se, että sekä Suomen että Israelin valtiojohdon taustalla vaikuttaa sama mies, [Puhemies koputtaa] miljardööri Poju Zabludowicz.

Puhemies! Monet nuoret jännittävät näinä päivinä, pääsevätkö opiskelemaan haluamaansa korkeakoulututkintoa. Se on varma juhannusjuhlien puheenaihe. Meillä Suomessa on ollut maksuton koulutus, mutta nyt hallitus valmistelee esitystä, jossa korkeakoulututkinnon voisi käytännössä ostaa. Avoimen korkeakoulun tutkinnonanto-oikeus loisi maksullisen ohituskaistan opiskelijavalintaan. Tutkintoon voisi edetä maksamalla jopa kymmeniätuhansia euroja, jos yhteishaussa ei paikkaa saa. Tämä rapauttaisi koko nykyjärjestelmän perusajatuksen. Maksuton koulutus on ollut suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita. Kuka tahansa on voinut kouluttautua omasta taustasta ja lompakon paksuudesta riippumatta. Korkeakoulutukseen pääsyn on perustuttava osaamiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, ei opiskelijan tai hänen perheensä maksukykyyn, mutta nyt hallituksen ajama esitys lisäisi koulutuksellista eriarvoisuutta, lisäisi varakkaiden etuoikeuksia. [Puhemies koputtaa] Siksikö itse asiassa hallitus haluaa siirtää opiskelijavalinnan valintakokeista ja todistuksista pankkitileille?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Olen katsonut perustuslakivaliokunnan lausuntoon jättämässäni eriävässä mielipiteessä, että nämä ydinaserajoitusten purkamiset ovat ristiriidassa perustuslain takaaman Suomen täysivaltaisuuden kanssa. Ydinaseiden tuomisesta Suomen alueelle tai kuljettamisesta Suomen alueen kautta ei seuraisi minkäänlaista Suomen määräysvaltaa suhteessa niihin. Tällainen määräysvalta olisi itse asiassa ydinsulkusopimuksen 2 artiklan vastainen järjestely. On huomattava, että Naton ydinasevaltioiden ydinaseet ovat aina niiden kansallisia ydinaseita ja kansallisten päätösten piirissä. Suomella ei ole minkäänlaista päätösvaltaa niiden suhteen. Tämän lakimuutoksen myötä ydinaseen maahantuonnin, kuljettamisen tai varastoinnin sallittavuus riippuisi nimenomaan puolustusyhteistyötä koskevasta päätöksenteosta. Puolustusyhteistyöllä viitataan erityisesti Suomen ja Yhdysvaltojen välillä solmittuun DCA-sopimukseen, jossa vieraalle valtiolle eli Yhdysvalloille annetaan oikeus tuoda Suomeen aseita, muuta kalustoa ja joukkoja sekä perustaa tänne tukikohtia ja asevarastoja. Tässä sopimuksessa Yhdysvallat sitoutuu vain kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä, ei noudattamaan sitä, ja kunnioittamisen suhteenkin asetetaan vahvoja varauksia. Puhemies! Kun eduskunta hyväksyi tämän DCA-sopimuksen kesällä 2024, se hyväksyi sen siinä käsityksessä, että ydinenergialain ydinasekielto turvaisi Suomen ydinaseettomuuden. Sopimus hyväksyttiin poikkeuksena perustuslakiin juuri sen perustuslain 1 §:n 1 momentin täysivaltaisuutta rajaavan vaikutuksen vuoksi. Vieraalle valtiolle annettiin DCA-sopimuksella ennennäkemätön valta käyttää Suomen aluetta. Nyt tätä perustuslakipoikkeusta ehdotetaan laajennettavaksi ja vieläpä joukkotuhoaseiden, siis ydinaseiden, sallimista koskien. Se ei ole mielestäni missään määrin hyväksyttävää, ei perustuslainkaan näkökulmasta. On selvää, ettei DCA-sopimuksen mukaan Yhdysvalloilla ole mitään velvollisuutta kunnioittaa etenkään Suomen poliittisia näkemyksiä ydinaseiden suhteen sen jälkeen, kun laissa olevat rajoitteet on purettu. Sopimuksen mukaan tällaiset poliittiset näkemykset tai kannat eri asioista voidaan ottaa huomioon, mikä on tätä kunnioittamistakin kevyempi muotoilu. Nyt ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon jätetyssä eriävässä mielipiteessä katsotaan, että mikäli tämä ydinasekielto puretaan laista, tulisi DCA-sopimukseen itsessään edellyttää kirjausta ydinaseiden kiellosta. Käytännössä se varmasti tarkoittaisi sopimuksen irtisanomista ja uudelleen neuvottelua — näin voi olla. Joka tapauksessa tällainen käsitys sai tukea myös valiokuntien asiantuntijalausunnoissa. Ydinasekiellon poistamisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikutus ja vaara on siinä, että Yhdysvaltojen ydinaseiden oletetut kohteet Venäjällä sijaitsevat aivan Suomen rajan tuntumassa, muun muassa Murmanskin ja Kuolan alueella. Ydinasekiellon poistaminen lisäisi riskiä, että Yhdysvallat käyttää taktisia ydinaseita Suomen aluetta tai ilmatilaa hyödyntäen näihin kohteisiin iskemiseksi suurvaltojen aseellisen konfliktin eskaloituessa ydinsodaksi, tai kenties jo ydinsodan uhatessa. Suomeen sijoitetut ydinaseet tai ydinaseisiin tai niiden kauttakulkuun liittyvä infrastruktuuri olisivat silloin sotilaallinen kohde, mikä ilman muuta heikentäisi Suomen turvallisuutta. Tämän esityksen taustalla vaikuttavat Pohjois-Atlantin liitto Naton suunnitelmat ydinaseitten hajauttamisesta osana Naton ydinasesuunnittelua, kuten tulikin jo todettua. Niin sanotun ydinpelotteen taustalla on ajatus, että Venäjä pidättäytyisi rajoitetusta ydinaseiskusta, koska se pelkäisi Naton vastaiskua, jolle tämä ydinaseiden hajautus antaisi enemmän mahdollisuuksia. Mutta tosiasiassa asetelma johtaisi kuitenkin siihen, että Venäjän pitäisi tiedossa olevien eurooppalaisten ydinasetukikohtien lisäksi maalittaa hyvin laajasti myös kohteita, joiden sijaintia se ei voi varmuudella tietää. Näin ollen hajautussuunnitelmat pikemminkin lisäisivät ydinsodan riskiä. Hajautus ei ole este ennalta ehkäisevälle iskulle, vaan se päinvastoin altistaa suuremman osan Euroopasta sekä konventionaalisille että ydinaseiskuille. Taktisten ydinaseiden käyttökynnys on lisäksi strategisia alhaisempi, mikä sekin aiheuttaa eskalaatioriskin. Taktisten ydinaseiden kantolaitteet ovat myös usein kaksikäyttöisiä, ja silläkin on eskalaatioriskiä vahvistava vaikutus ihan väärinymmärrysten vaarankin vuoksi. Ydinaseiden hajauttamiseen liittyen useat eurooppalaiset maat ovat muuttamassa hävittäjiään ydinaseiden käyttöön soveltuviksi. Kysymys on keskeisesti amerikkalaisista F-35A-hävittäjistä, joita myös Suomi on päättänyt tilata 64 konetta. On mahdollista, että osa Suomenkin tilaamista hävittäjistä voidaan muuttaa ydinaseita kantamaan kykeneviksi kaksikäyttöhävittäjiksi. Tämä mahdollisuus lisää vielä erikseen Suomeen kohdistuvaa eskalaatioriskiä, jos ydinaseet sen alueella sallitaan. Arvoisa puhemies! Ehdoton ja kattava ydinasekielto on pidettävä Suomen lainsäädännössä. Suomen tulisi puolustaa pohjoismaisen ydinaseettomuuden linjaa, toimia aseistariisunnan ja ydinaseettoman maailman puolesta sotaa, militarismia vastaan ja maailmanrauhaa edistäen. — Kiitos, puhemies.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista, etteivät ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta ole kumpikaan avanneet niitä ulkoisia tekijöitä ja tahoja, jotka saivat Suomen hallituksen muuttamaan kantansa ydinaserajoitusten poistamiseen. Moni saattaa luulla, että kyse on vain presidentti Alexander Stubbin ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen hankkeesta. On annettu ymmärtää, että ydinasekiellon poistamisen idea syntyi Suomessa eikä sotilasliitto Natolla ja ennen muuta Yhdysvalloilla olisi mitään tekemistä koko asiassa. Mutta tämähän ei ole totta. Suunnitelma hajasijoittaa Yhdysvaltain taktisia ydinaseita on tullut Yhdysvalloista, ja se käyttää Naton niin sanottua ydinaseiden jakopolitiikkaa yhtenä hajasijoittamisen välineenä. Ulkoasiainvaliokunta mainitsee kyllä ne rikoslakiin esitetyt poikkeusperusteet, ”jotka oikeuttavat ydinräjähteen tuomisen Suomeen taikka sen kuljettamisen, toimittamisen tai hallussapidon Suomessa”. Kyse on silloin Naton yhteisestä puolustuksesta tai puolustusyhteistyöstä Naton yhteisen puolustuksen tai puolustusyhteistyön nojalla. Suomennettuna monimutkaiselta kuulostava lause tarkoittaa sitä, että ydinaseita voidaan sijoittaa Suomeen silloin, kun Yhdysvallat pitää sitä tarpeellisena, joko Naton hyväksymänä tai ilman sitä DCA-sopimuksen nojalla Yhdysvaltain päätöksellä. Ulkoasiainvaliokunta väläyttää lausunnossaan Naton vaikutusta näihin asioihin toteamalla, että Suomen osallistuttua Naton niin sanotun ydinsuunnitteluryhmän toimintaan ”on ilmennyt perusteita, joiden vuoksi Suomen ydinräjähteitä koskevaa lakitasoista kieltoa on syytä tarkastella uudelleen”. Mutta ydinaseiden hajasijoittamista ei kuitenkaan haluta tässäkään avoimesti mainita. Ulkoasiainvaliokunta myös väittää, ettei Suomella ennen Nato-jäsenyyttä ollut käytännössä mahdollisuutta arvioida täysimääräisesti, ”missä määrin voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö voisi rajoittaa liittokunnan yhteiseen puolustukseen liittyviä järjestelyjä tai suunnittelua”. No, Nato on tässä dilemmassa mitä ilmeisimmin nyt Suomea auttanut. Keskusteluja ja neuvotteluja, joita Orpon hallitus on kertonut käyneensä Nato-liittolaisten ja ennen muuta Yhdysvaltain kanssa, ei ole avattu eduskunnalle lainkaan. Näin on peitetty se, että ohje muuttaa lainsäädäntöä, siis poistaa ydinasekielto Suomen laista, on tullut ennen muuta Yhdysvalloista. Ydinasekiellon poistamista perusteltaessa hallitus vetoaa siihen, että Suomi liittyi Natoon ilman rajoitteita. Samalla muistutetaan, että Euroopan turvallisuusympäristö on Ukrainan sodan myötä ”heikentynyt perustavanlaatuisesti” ja että Venäjä on korostanut ydinaseiden merkitystä strategisessa pelotteessaan. Tämä Venäjän uhalla pelottelu on keskeisesti esillä siksi, että ydinasekiellon purkamiselle saataisiin tukea myös kansalaisilta, jotka suhtautuivat hyvin varauksellisesti ja kielteisesti tähän hankkeeseen. Muutosta perustellaan myös sillä, että ”jokaisen Nato-maan on osallistuttava aktiivisesti toimiin, joilla Naton yhteistä pelotetta kehitetään ja vahvistetaan”. Ulkoasiainvaliokunta toteaa Naton vahvistaneen vuodesta 2022 lähtien ydinpelotettaan. Puolustusvaliokunta toteaa vielä avoimemmin, että ”viimeisen kolmen neljän vuoden aikana Natossa on tehty ydinaseisiin liittyvän suunnittelun kehittämiseksi enemmän kuin kylmän sodan jälkeisenä aikana yhteensä”. Se, mikä molemmilta valiokunnilta jää kertomatta, on se, että Yhdysvaltain aloitteesta ja johdolla Nato on päättänyt tukea ydinaseiden hajasijoittamista. Se on myös syy siihen, miksi ydinasekielto aiotaan poistaa Suomen lainsäädännöstä ja aiotaan mahdollistaa ydinaseiden sijoittaminen maamme alueelle. Puolustusvaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa hajasijoitus mainitaan toteamalla, että ”hallituksen esityksen taustalla vaikuttavat suunnitelmat ydinaseitten hajauttamisesta kriisiaikoina”, mutta valiokunta ei omassa mietinnössään kerro asiasta mitään. Yhdysvaltain ja Suomen keskinäinen, molempia maita juridisesti sitova ja velvoittava DCA-sopimus on ydinaseiden hajasijoittamisen kannalta keskeisin sopimus. Ulkoasiainvaliokuntakin toteaa, ettei sopimus suoraan kiellä ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Valiokunta kuitenkin väittää totuudenvastaisesti, ettei ydinasekiellon kumoaminen poista Suomen päätösvaltaa ydinräjähteitä koskevissa kysymyksissä eikä vaikuta Suomen täysivaltaisuuteen. Tämä ei ole totta. Jos Yhdysvallat haluaa sijoittaa ydinaseita Suomeen, se myös tekee niin Suomen päätöksistä riippumatta. Hallitus toistaa myös jo vuonna 2024 esittämänsä perättömän väitteen, ettei ”Yhdysvalloilla ole suunnitelmaa, aikomusta tai syytä sijoittaa ydinaseita uusiin maihin”. Myös ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta näyttävät uskovan tähän väitteeseen. Puolustusvaliokunta jopa väittää, ettei Yhdysvallat halua muuttaa nykyisiä ydinaseiden sijoituspaikkoja. Sekä hallitus että valiokunnat sulkevat silmänsä siltä tosiasialta, että Yhdysvallat on parhaillaan sijoittamassa ydinaseitaan Britanniassa oleviin tukikohtiinsa. Pohdinnassa on ydinaseiden sijoittaminen myös eräisiin muihin maihin, kuten Puolaan ja Liettuaan. Myös Viro on jo ilmaissut valmiutensa ottaa vastaan amerikkalaisia ydinaseita. Eikä ole poissuljettu sekään, että Aasiassa eräät valtiot sallisivat Yhdysvaltain ydinaseet jatkossa maaperällään. Vastalauseessaan puolustusvaliokunnan mietintöön vasemmistopuolueet ja vihreät toteavat, että Suomen ja Yhdysvaltojen solmimassa DCA-sopimuksessa ei ole kirjauksia ydinaseista, koska DCA-sopimus neuvoteltiin tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen ydinaseiden tuominen Suomeen ei ollut laillisesti mahdollista. Ydinasekiellon poistaminen laista jättää vastalauseen allekirjoittajien mielestä jatkossa ”suuremman tilan myös vaihtoehdolle, jossa Suomen kansallinen päätöksenteko ei ole ratkaisevaa”. He aivan oikein muistuttavat myös siitä, että esitetyt lakimuutokset olisivat omiaan kasvattamaan sitä mahdollisuutta, että jossain tilanteessa Suomen alueelle voitaisiin tuoda ydinase ilman Suomen nimenomaista hyväksyntää, ja näinhän asia on. Kun ulkoasiainvaliokunnan vasemmistopuolueet ja vihreät jättivät 2. kesäkuuta eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon, he tekivät myös tärkeän johtopäätöksen. ”Mikäli kielto nyt poistetaan, Suomen strateginen asema muuttuu tavalla, joka edellyttäisi ydinasekirjausten lisäämistä DCA-sopimukseen.” Puolustusvaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa tällaista mainintaa ei ole, ja hieman ihmettelen, että siinä ei lopulta ole päädytty samaan johtopäätökseen kuin ulkoasiainvaliokunnan vasemmistopuolueet ja vihreät. Puhemies! Omasta mielestäni olisi olennaisen tärkeää, että DCA-sopimukseen kirjattaisiin tulevaisuudessa ydinasekielto. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palveluiden laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta aina vain hämärämpiin sopimusketjuihin. Hankintalakiesityksellä hallitus kiihdyttää nyt julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Muutos on pienten kuntien näkökulmasta erityisen ongelmallinen mutta aiheuttaa tietenkin ongelmia myös isommille kunnille ja kaupungeille. Myös yksityisille yrityksille voi tästä esityksestä koitua ongelmia. Omistusrajaa koskevan uuden sääntelyn noudattaminen pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet purkamaan paitsi olemassa olevia sidosyksikköjärjestelyjä myös markkinaehtoisia sopimuksia yksityisten kanssa. Mutta ennen kaikkea hallitus pyrkii esityksellään nyt ohjaamaan kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus pelkästään kunnille tästä esityksestä olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille satoja miljoonia euroja. Pahimmillaan lisäkustannuksia julkiselle taloudelle arvioidaan koituvan jopa 3—5 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uuden palvelun ja järjestelmien sekä infran kilpailuttamisesta ja käyttöönotosta, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Pienille kunnille tällaiset kustannukset voivat olla kohtalokkaita, ja esitetyt muutokset tulevat varmasti johtamaan myös kuntien pakkoliitoksiin. Hallituksen politiikka on kallista yksityistämis- ja keskittämispolitiikkaa. Se on ristiriidassa myös perustuslain takaaman kuntien itsehallinnon kanssa. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi on jo nyt arvioitu 38 miljardia euroa, samalla kun kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään. Sidosyksikköjen piirissä julkisista hankinnoista on noin seitsemän miljardia, ja arviolta puolet tästä voitaisiin lakimuutosten myötä ajaa markkinoille, siis noin kolme ja puoli miljardia hankintoja. Julkisomisteisten yhtiöiden Kustos ry tosin arvioi summan paljon pienemmäksi, ehkä vain 50—150 miljoonaksi, koska se olettaa isojen pääomistajien pitävän in-house-yhtiöt itsellään tai siirtävän palvelutuotannon omaksi toiminnaksi. Mutta näin ei suinkaan välttämättä tapahdu, ja pääministeri Orpon hallitus tietää sen. Paine kilpailuttaa ja yksityistää palveluita tulee kasvamaan hallituksen esityksellä ja esityksen myötä kokonaisuutena. Tässä ei ole tietenkään mitään yllättävää, että hallitus tällaista esittää. Orpon hallitus palvelee jälleen kerran EK:n ja Suomen Yrittäjien jäsenkunnan ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden yhtiövallan etua. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei todellakaan vastaa meidän käsitystämme hankintalain uudistamistarpeista, veronmaksajien varojen vastuullisesta käytöstä, kuntien itsehallinnosta, saati työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden ja hankintojen laadun turvaamisesta. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää lakiehdotukset ja hyväksyy vastalauseen 4 mukaiset neljä lausumaehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan merkittävää yritysten kestävyysraportoinnin heikentämistä supistamalla raportointivelvollisten yritysten määrää radikaalisti. Esitys panee täytäntöön EU:n kestävyysraportointia koskevan muutosdirektiivin. Kyseinen muutosdirektiivi on osa Euroopan komission helmikuussa 2025 esittelemää ja maaliskuussa 2026 voimaan tullutta niin sanottua Omnibus I -pakettia, joka on mittava deregulaatiota edistävä kokonaisuus. Muutosdirektiivin säännökset ovat ensisijaisesti heikennyksiä yritystoiminnan läpinäkyvyyteen. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, raportointivelvollisten yritysten määrä Suomessa vähenisi esitettyjen muutosten myötä nykylain piiriin kuuluvasta 1 300 yrityksestä noin 130:een. Laajan raportointivelvoitteen säilyttäminen kansallisena ratkaisuna olisi kuitenkin mahdollista, sillä kyseessä on minimidirektiivi. Hallituksen esityksessä perustellaan raportointivelvollisuuden heikentämistä suomalaisyritysten kilpailukyvyllä. Tämä argumentti on ongelmallinen ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin monet suomalaisyritykset ovat jo aloittaneet nykylain mukaisen raportoinnin ja vielä suurempi joukko on varautunut sen alkamiseen. Kattava läpinäkyvyys kestävyystekijöihin on myös kilpailuetu. Suomalaisyritysten on vaikeampi kilpailla hinnalla kuin laadulla maailmanmarkkinoilla, joten korkeat standardit palvelevat niiden kilpailuetua. Toinen ongelmallinen seikka tässä hallituksen argumentaatiossa on se, että yritystoimintaan kohdistuvan sääntelyn hyödyllisyyden arvioinnissa ei tietenkään tulisi punnita ensisijaisesti yksinomaan tai ehkä välttämättä lainkaan yritysten etua tai kilpailukykyä, vaan myös sitä, mitä tarkoitusta sääntely itsessään palvelee. Yritysten toimintaan kohdistuu sääntelyä usein perustelluista yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä syistä. Tässä tapauksessa kestävyysraportoinnin on tarkoitus lisätä yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja kannustimia panostaa ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämpään toimintaan. Puhemies! Hallituksen esitykseen liittyy muitakin yritysten vastuullisuuskriteerien heikennyksiä. Esitykseen sisältyy esimerkiksi raportointivelvollisen yrityksen arvoketjuun kuuluvan, enintään 1 000 henkeä työllistävän yrityksen oikeus pidättäytyä antamasta tiettyjä vaadittuja tietoja raportointivelvolliselle yritykselle. Toinen kyseenalainen säännös on mahdollisuus jättää julkaisematta kestävyysraportoinnin perustana olevaan niin sanottuun kaksoisolennaisuusanalyysiin liittyviä tietoja, jos niiden julkistamisesta olisi erityistä taloudellista haittaa raportointivelvolliselle yritykselle. Nämäkin hallituksen esityksen muutokset lisäävät sääntelyn monimutkaisuutta ja tulkinnanvaraisuutta. Kokonaisuudessaan näille heikennyksille yritystoiminnan sääntelyyn ja vastuullisuuden varmistamiseen ei ole perusteluita. Arvoisa puhemies! Esitän vastalauseen 2 mukaisesti, että lakiehdotukset hylätään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi kiihdyttää julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään kymmenen prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Hallitus käytännössä ajaa tällä esityksellään kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään nyt hyvin toimivia julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus julkiselle taloudelle olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, pahimmillaan useita miljardeja euroja. Kyse on erittäin kalliista yksityistämispolitiikasta. Jätin talousvaliokunnan mietintöön vasemmistoliiton vastalauseen, jossa esitämme korjauksia lakiehdotuksen säännöksiin. Aiemmin ilmoitin eriävän mielipiteeni myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, muun muassa kuntien itsehallintoa heikentävien vaikutusten vuoksi. Tässä hankintalakiesityksessä ei ole sinänsä mitään yllättävää. Pääministeri Petteri Orpon hallitus palvelee jälleen kerran lähinnä EK:n ja Suomen Yrittäjien ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden etua. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi jo nyt arvioidaan 38 miljardia euroa. Kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat tällä lakiesityksellä heikentymään. Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palvelujen laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta yhä hämärämpiin sopimusketjuihin. Kuntayhtiöitä perustamalla on heikennetty työntekijöiden työehtoja ulkoistamalla työnantajavastuut yhtiöihin, usein heikompien työehtosopimusten ja heikomman valvonnan piiriin. Suoran yksityistämisen vaikutukset ovat vielä vakavammat. Yksityiset yritykset kilpailevat halvimmalla mahdollisella hinnalla ja hakevat säästöt heikommista palkoista ja työehdoista sekä työntekijöiden vähentämisestä, vuokratyön käytöstä ja pitkistä alihankintaketjuista. Erityisesti alihankintaketjut tekevät työehtojen valvonnasta vaikeaa: mitä useammalle portaalle palvelu pilkotaan, sitä vaikeampi on tietää, kuka työn tekee ja millä ehdoilla. Tämä lisää räikeänkin työperäisen hyväksikäytön riskiä. Puhemies! Julkinen raha ei saa valua sopimuksiin, joissa säästöt tehdään työntekijöiden oikeuksista. Hankintalailla tulisi osaltaan varmistaa, että kilpailutuksissa ja hankintasopimuksissa ensinnäkin ilmoitetaan täyttä avoimuutta noudattaen alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttö ja myöskin nimenomaan edistettäisiin vähintään lain ja työehtosopimusten mukaisia työehtoja, ja tätä parempi taso tulisi katsoa kilpailutuksissa eduksi yksioikoisen ja monella tapaa haitallisen halvimman hinnan tuijottamisen sijasta. Jos hankintalakia todella halutaan uudistaa vastuullisempaan suuntaan, lain ytimeen pitää nostaa työehdot, alihankinnan valvonta ja sääntely sekä julkinen vastuu. Nyt hallitus keskittyy avaamaan markkinoita yksityisille yhtiöille, vaikka todellinen ongelma on yksityistämisen, yhtiöittämisen ja epäterveen hintakilpailun aiheuttamat kustannukset ja työehtojen heikentyminen. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakiehdotukset vastalauseen 4 mukaisina. — Kiitos.

Puhemies! Pääministeri Petteri Orpon hallitus on nostanut energia- ja ilmastostrategian keskiöön energiajärjestelmän ja teollisuuden sähköistymisen, järjestelmäintegraation, vetytalouden, teknisten nielujen investoinnit, merituulivoiman sekä ydinenergian investoinnit. Strategian lähtökohtana on teollisuuden puhtaan siirtymän vauhdittaminen, ei enää ilmastonmuutoksen hidastaminen ja pysäyttäminen kuten edellisessä strategiassa. Hallituksen lähtökohta on pikemminkin varmistaa suuryhtiöiden voitot sen sijaan, että yhtiöille asetettaisiin velvoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Orpon hallitus sysää toimimattomuudellaan seuraavalle hallitukselle lähes mahdottoman ilmastopoliittisen urakan. Vaikuttava ilmastopolitiikka edellyttää yksityisen rahan kanavoimista ja lisäksi julkisen vallan taloudellisten ohjauskeinojen käyttöönottoa, joita tässä selonteossa ei ole esitetty. Ilmastotoimien rahoitusta estää osaltaan myös voimakas sotilasmenojen lisääminen ja Pohjois-Atlantin liitto Naton viiden prosentin bruttokansantuotetavoitteen hyväksyminen Suomenkin tavoitteeksi. Se merkitsee, että paitsi hyvinvointivaltion rakenteet myös ilmastonmuutoksen vastaiset toimet vaarantuvat vakavasti. Puhemies! Nopeaan ja laajamittaiseen teollisuuden ja yhteiskunnan sähköistymiseen liittyy myös mittavia ongelmia. Hallituksen strategiassakin todetaan, että vetytalouden, datakeskusten ja sähköpolttoaineiden tuotannon mahdollinen nopea laajeneminen saattaa johtaa energian kokonaiskulutuksen ja talouskasvun välisen kytkennän voimistumiseen nykyisestä. Puhemies! Sähköistymisen ohella vähintäänkin yhtä keskeistä olisikin energian kokonaiskulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen. Muun muassa tässä mielessä datakeskuksiin liittyviä haasteita ei ole noteerattu riittävästi hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa. Kaikista Euroopan datakeskusinvestoinneista peräti kymmenen prosenttia on suunnitteilla Suomeen, mikä tarkoittaa toteutuessaan valtavaa sähkönkulutuksen lisääntymistä. Datakeskusinvestoinnit tulevat syömään sähköä ja sähköliittymiä muilta, kansantaloudellisesti hyödyllisemmiltä vihreän siirtymän investoinneilta. Datakeskukset eivät rakentamisensa jälkeen juurikaan tuota taloudellista toimeliaisuutta Suomessa. Suurin osa suunnitteilla olevista datakeskushankkeista pyrkii käyttämään olemassa olevaa vakaata sähköntuotantoa. Tällä on merkittäviä seurauksia perusvoiman saatavuudelle. Koska datakeskukset eivät jousta sähkönkulutuksessaan, kuluttajat päätyvät todennäköisesti maksamaan niukaksi käyneestä sähköstä hyvin korkeaa hintaa. Koska datakeskukset vaativat sähköä tasaisesti vuorokauden ympäri, perusvoimaa on oltava riittävästi. Käytännössä tämä tulee todennäköisesti johtamaan paineeseen lisätä ydinvoimaa, johon liittyy sitten puolestaan muita merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä ongelmia. Suomeen rakenteilla olevat uudet datakeskukset vaativat arviolta kahden ydinvoimalan verran sähköä. Uusi ydinvoima on paitsi erittäin kallista myös ongelmallinen energiantuotantomuoto turvallisuuden, ydinpolttoaineen hankinnan ja jätteen kannalta. Ydinvoima on lisäksi suurten energiayhtiöiden hallinnassa ja tarkoittaa lisääntyessään hyvin keskitettyä energiajärjestelmää ja energiamarkkinaa. Se on iso ongelma kuluttajien oikeuksien ja aseman, markkinakilpailun, toimitusvarmuuden sekä energiapolitiikan päätöksenteon demokraattisuuden näkökulmasta. Puhemies! Datakeskushankkeiden sääntely on keskeisessä asemassa sähkönkulutuksen kasvun hillitsemisessä. Kun sähkönkulutus lisääntyy merkittävästi, tulisi datakeskusyhtiöltä edunsaajina edellyttää kompensaatiota yhteiskunnalle niiden aiheuttamista haittavaikutuksista. Luontevimmin tämä tapahtuu tietysti kireämmän verotuksen avulla. Lisäksi datakeskukset tulisi tietenkin velvoittaa omiin sähköntuotantojärjestelyihin. Suomen konesalihankkeista hyötyvät ensisijaisesti niitä omistavat digialusta- ja tekoäly-yhtiöt sekä energiayhtiöt. On hyvin kyseenalaista, tuovatko suurien digijättien datakeskukset lainkaan hyötyä Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle niiden rakennusvaiheen jälkeen. Arvoisa puhemies! Ehdotan lopuksi, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 2 mukaisen kannanottoehdotuksen. — Kiitos.

Puhemies! Kun Suomi haki Nato-jäsenyyttä, arvioitiin sen helpottavan Suomen maariskiä, siis käytännössä valtionlainojen korkotasoa kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Kevään 22 huipusta korkoero Saksaan, eli maanosan vahvimpaan talouteen, kääntyikin laskuun mutta jäi pysyvästi korkealle tasolle. Sen sijaan puolueettomuutensa säilyttäneen Itävallan maariski on kevään 22 hyppäyksen jälkeen jatkanut laskuaan. Voisiko olla niin, että sotilaallinen liittoutuminen ja sen mukanaan tuomat sotilaallinen varustautuminen ja uudet riskit ja uhkat — kuten eskalaatiokehitys Itämerellä ja arktisella alueella ja toisaalta hallituksen havittelemat ydinaseet Suomen maaperällä — selittäisivätkin Suomen maariskin erkaantumista aiemmasta verrokkimaasta, Itävallasta? Onko maariski siis pysyvästi noussut tämän ulkopoliittisen käänteen myötä, ja voiko maariskiltä ylipäätänsä suojautua sotilaallisella varustautumisella, [Puhemies koputtaa] joka kuitenkin raskaasti lisää julkisen talouden alijäämää ja aiheuttaa kansantalouteen vakavia haasteita ja vähentää siten [Puhemies: Edustaja Yrttiaho, puheenvuorot kestävät yhden minuutin!] Suomen rahoittajien luottamusta Suomeen? — Kiitos, puhemies.

Puhemies! Vuoden alussa tuli voimaan irtisanomisia helpottanut työsopimuslain muutos, potkulaki. Uusin EK:n hallitukselta tilaama heikennys on perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden laillistaminen. Siis lisää potkuja ja lisää pätkätöitä, se on hallituksen linja. Työvoiman tarjonnan lisääminen työsuhdeturvaa heikentämällä ja sosiaaliturvaa leikkaamalla, siis enemmän ihmisiä työmarkkinoille. Mutta työvoiman tarjonta ei luo sille kysyntää, kuten tunnutte uskovan, ja niinpä Suomen työttömyys on Euroopan pahin. Miksi työtä ei ole? Koska liian helppoon voittoon tottunut kapitalisti ei työllistä, ei investoi, laajenna, kehitä tuotantoa. Sen laiskan kapitalistin kannustimia nostaa yhtiöistä voittoja ulos pitäisi nyt leikata: listaamattomien yhtiöiden osinkoveroedut pois, yhteisöveron miljardialen peruutus. Siis kuka jäi nukkumaan, on kysymys. [Miko Bergbom: Kommunisti!] Onko se oikein, että suomalainen kapitalisti makaa joutilaana esimerkiksi Aurinkorannikolla, kun muut heräävät joka aamu työhön ja työnhakuun?

Puhemies! Julkisen talouden alijäämän ja siis hallituksen leikkausten syy on sotilasmenojen kasvu. Tämänhän valtiovarainministeri on usein täällä toistanut. Talous olisi liki tasapainossa ilman näitä lisäyksiä, mutta nyt on leikattu työttömyysturvaa, sotepalveluita, koulutusta, korotettu asiakasmaksuja — seurauksena työttömyyden ja köyhyyden kasvu. Kuitenkin kenraalit ovat saaneet ja tulevat saamaan enemmän kuin ehtivät käyttää. F-35-hävittäjähankinnallahan se alkoi, ja kun Yhdysvallat ja Trump vaativat Nato-mailta sotilasmenojen nostamista peräti viiteen prosenttiin bkt:stä, Suomi hyväksyi mukisematta. Olisi pitänyt uskaltaa sanoa ”ei”, niin pahaa jälkeä tämä suomalaisten hyvinvoinnille tekee. Käytännössä kuitenkin esitätte nyt Trumpin vaatimuksesta, että puolustusministeriön budjetti nostetaan vuoteen 2030 mennessä 9,2 miljardiin euroon — korotusta nykyiseen kolme miljardia. Se ylittää silloin ensi kerran opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin. Saavutus sekin, [Puhemies koputtaa] siis enemmän aseisiin kuin koulutukseen. Tällaisen Suomenko te todella haluatte? [Mikko Savola: Aseisiin siksi, ettei tulisi sotaa!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen ajankohtaisselonteossa todetaan, että Suomi pitää tärkeänä tiivistä vuoropuhelua ydinasepolitiikasta läheisten liittolaistemme kanssa ja että Suomi on valmis tarkastelemaan uusia yhteistyömuotoja ydinasepolitiikassa. Hallitus jättää kuitenkin kertomatta, mitä nämä ydinasepolitiikan uudet yhteistyömuodot voisivat olla. Minäpä kerron. Kun puolustusministeri Antti Häkkänen jo ydinenergialain lähetekeskustelussa viime viikolla viittasi kaksikäyttöisiin F-35-hävittäjiin, niin ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että jatkossa Suomi mahdollisesti osallistuu sotilasliitto Naton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Ennen puolustusministeri Häkkästä vain yksi suomalaispoliitikko on väläyttänyt Suomen mahdollista osallistumista ydinaseiden jakopolitiikkaan, ja se oli pääministeri Sanna Marin vuoden 2022 huhtikuussa, jolloin Suomen Nato-jäsenyysprosessi oli jo alkanut. Mistä on kysymys? Jos Suomi todellakin tekee päätöksen osallistumisesta Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan, se tarkoittaa, että jossakin vaiheessa Suomi muuttaa aiempaa tilaustaan F-35-hävittäjistä ja päättää Britannian tapaan tilata osan koneita, jotka soveltuvat myös ydinaseiden kuljetukseen ja käyttöön eivätkä siis vain konventionaalisten aseiden käyttöön. Britannia teki uuden tilauspäätöksensä viime kesänä ja muutti aikaisempaa tilaustaan. Suomalainen media on tosin pääosin vaiennut Britannian päätöksestä tilata 12 kappaletta myös ydinaseiden kuljetukseen ja käyttöön soveltuvaa hävittäjää. Suomen alkuperäisessä tilauksessa kyse oli F-35A-koneista, jotka eivät ole niin sanottuja kaksikäyttökoneita. Ydinaseiden jakopolitiikkaan osallistuminen tarkoittaisi, että osa tilattavista koneista olisi F-35A-hävittäjiä, joiden käyttöön myös koulutettaisiin osa suomalaisista hävittäjälentäjistä. Näinhän on tehty niissä viidessä eurooppalaisessa maassa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan, ja Britanniasta on siis tulossa kuudes eurooppalainen maa, joka näin tekee. Kyse on siis Yhdysvaltain taktisista ydinaseista, joiden kuljetus ja käyttö tapahtuu näiden maiden omilla amerikkalaisvalmisteisilla hävittäjillä ja tehtävään erikseen koulutettujen näiden maiden omien hävittäjälentäjien voimin. Meidän olisi hyvä kuulla täällä eduskunnassa erityisesti puolustusministeri Häkkäseltä, joka siis valitettavasti ei ole täällä paikalla, suunnitteleeko myös Suomen hallitus ydinaseiden kuljetukseen ja käyttöön soveltuvien hävittäjien hankkimista ja aikooko Suomi kouluttaa osan suomalaisista hävittäjälentäjistä ydinaseiden kuljetukseen ja käyttöön. Kysyin ulkoministeri Valtoselta tätä aiemmassa keskustelussa, mutta hän ei vastannut. Myös SDP:n puheenjohtaja, edustaja Antti Lindtman on useampaan kertaan viitannut kaksikäyttöisiin hävittäjiin ja pohtinut myöskin sitä, missä järjestyksessä tällaisten koneiden hankintaa koskeva päätös voisi Suomessa syntyä. Olisi tärkeää kuulla myös todennäköisen tulevan pääministerin, edustaja Lindtmanin kanta, mitä mieltä hän on Suomen osallistumisesta Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja mahdollisten kaksikäyttöhävittäjien hankintaan, johon puolueen edellinen puheenjohtaja ollessaan pääministerinä viittasi jo vuonna 22. Puhemies! Hallitus sanoo ajankohtaisselonteossaan, että Suomi ei aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhanaikana. Selvällä suomen kielellä hallituksen ilmoitus tarkoittaa sitä, että Suomi sallii ydinaseiden sijoittamisen Suomen alueelle sodan aikana ja ilmeisesti myös olosuhteissa, joita voi luonnehtia ei-rauhantilaksi mutta ei vielä sodaksi. Lainsäädännössä on nykyisin runsaasti termejä, joilla kuvataan erilaisia kriisitilanteita, poikkeustilaa, puolustustilaa, hybridiuhkia, alueloukkauksia, aseellista hyökkäystä tai sotaa tai näiden uhkaa tai jälkitilaa. Tämä ydinasekiellon rajaaminen rauhanaikaan jättää tarkoituksella täsmentämättä koko tämän rajankäynnin sodan ja rauhan välillä. Puhemies! Kun eduskunta kävi lähetekeskustelun ydinasekiellon poistamisesta nykyisestä ydinenergialaista viime viikolla, pidin tärkeänä, että lainmuutosta nyt vastustavat sosiaalidemokraatit ja vihreät ilmoittaisivat, ovatko he valmiita ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen palauttamaan takaisin lakiin siellä nyt olevat rajoitukset ydinaseille, jos ne siis nyt kumotaan. Sama koskee tietenkin myös omaa puoluettani vasemmistoliittoa. Jos puolueet eivät nyt ole valmiit sitoutumaan ydinaserajoitteiden palauttamiseen, osoittaako se täällä pidettyjen ydinaseita vastustavien puheiden olevan vain sanahelinää? Puhemies! Ydinaseet ovat Suomen kohtalonkysymys, eikä keskustelu niistä saisi olla mikään vaalitaktinen väline ainakaan. Puolueiden olisi rehellisesti asetettava kysymys kansanvallan testiin tulevissa eduskuntavaaleissa. — Kiitos.

Puhemies! Selonteon kirjaus uusista yhteistyömuodoista ydinaseisiin liittyen sekä hallituksen esitys kumota ydinasekielto selvästikin valmistelevat Suomen liittämistä Naton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Siinä Yhdysvaltain taktisten ydinaseiden kuljetus ja käyttö tapahtuu jakopolitiikkaan osallistuvien maiden omilla amerikkalaisvalmisteisilla hävittäjillä. Puolustusministeri Antti Häkkänen viittasi ydinenergialain lähetekeskustelussa viime viikolla kaksikäyttöisiin F-35-hävittäjiin. Suomen hävittäjäkauppa koskee alun perin F-35A-koneita, jotka eivät ole kaksikäyttökoneita. Ydinaseiden jakopolitiikkaan osallistuminen tarkoittaisi sitä, että Suomi muuttaisi Britannian tapaan tilaustaan ja osa hävittäjäkoneista olisi ydinaseiden käyttöön soveltuvia F-35A-hävittäjiä. Kysyn ministeri Valtoselta: suunnitteleeko hallitus [Puhemies koputtaa] ydinaseiden kuljetukseen ja käyttöön soveltuvien hävittäjien hankkimista?

Puhemies! Perustuslain muutos ei voi olla tavallisen lainsäädännön säätämisen tarpeelle alisteinen tai siihen liittyvä sivutuote, joten perustuslain muutoksiakaan ei tulisi arvioida kulloinkin käsillä olevien lainsäädännön tarkistustarpeiden kautta vaan itsenäisesti ja tavallisen lain muutoksille valtiosääntöoikeudellisia edellytyksiä asettavana. Nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että valmistellun perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutostarpeet, jotka liittyvät rikostiedusteluun sekä siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten toimivaltuuksien lisäämiseen. Perustuslakia ei siis nyt tarkastella ja kirjoiteta omana kokonaisuutenaan omassa kontekstissaan vaan koska edellä mainituilla viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää. Uhkaperusteisen rikostiedustelun lisääminen perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttiin kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin suojan rajoitusperusteeksi ei ole hyväksyttävää. Se antaisi mahdollisuuden rajoittaa näitä perusoikeuksia ilman yksilöityä henkilöön kohdistuvaa rikosepäilyä epämääräisin ja väljin perustein. Voimassa oleva perustuslain 10 § edellyttää, että kotirauhan piiriin tai luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvat poliisin toimivaltuudet perustuvat konkreettiseen ja yksilöityyn rikosepäilyyn, vaikka rikos ei olisi vielä ehtinyt toteutetun teon asteelle. Kuten ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet, rikostiedustelu on epämääräinen käsite ja sen kohdentaminen hyvin väljää. Rikollisuuden torjunta ei edellytä kajoamista perusoikeuksiin vaan on yleinen yhteiskunnallinen tehtävä. Sitä toteuttavat poliisin ohella lukuisat eri tahot. Kotirauhan loukkaaminen sotilas- ja siviilitiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi ja tietojen saamiseksi sotilaallisesta ja kansallista turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta 3 momenttiin esitetyillä muutoksilla ilman yksilöityä rikosepäilyä ei sekään ole hyväksyttävissä. Sotilaallinen toiminta on nykyisin menetelmin paljastettavissa ilman kotirauhan loukkaamista. Myös jo voimassa oleva 4 momentti antaa tähän riittävät mahdollisuudet. Mikä ylipäänsä voisi olla sellaista sotilaallista toimintaa, jonka havaitsemisen kotirauhan suoja estäisi? Kansallinen turvallisuus puolestaan on hallintokäytännössä ollut perusteluna varsin erilaisille toimille. Se on epämääräinen käsite ja soveltuu siksi tavattoman huonosti perusoikeuksien rajoittamisperusteeksi. Peruste on aikaisemmin jo lisätty luottamuksellisen viestin suojaa koskevaan 4 momenttiin, mutta nyt esityksessä se ehdotetaan laajennettavaksi myös 3 momentin kotirauhan suojan rajoittamisperusteeksi. Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi syvemmin ja laajemmin käsittäessään myös muun muassa perheenjäsenet. Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi. Kun viranomaiset voivat jo nykyisin rajoittaa kotirauhan suojaa rikosepäilyn perusteella, on vaikea nähdä, mitä uutta toisi epämääräisen kansallisen turvallisuuden käsitteen lisääminen 3 momentin rajoitusperusteeksi. Kun lailta edellytetään täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, on selvää, että silloin kun kyse on rikosten selvittämisestä, lukuisat rikoslain säännökset tulisivat joka tapauksessa sovellettaviksi entiseen tapaan huolimatta perustuslain muutoksesta. Rajoitusperusteen laajentamisen merkittävä riski sitä vastoin on, että se voisi mahdollistaa myös poliittisten mielipiteiden valvonnan. Perustuslain 10 §:n 3 momentti onkin pidettävä näiltä osin ennallaan. Sekä perustuslain 10 §:n 3 momentin käsite ”rikosten selvittäminen” että 4 momentin ”rikosten tutkinta” esitetään tässä esityksessä muutettavaksi muotoon ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Voimassa olevassa lainsäädännössä on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella irtauduttu jo melko kauas perustuslain sanamuodosta mahdollistettaessa rikosperusteisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö jo ennen rikosten tapahtumista tai tietoa siitä. Tämä kehitys ei ole ollut ongelmaton. Perustuslain 10 §:n sanamuoto on voi olla perusteltua muuttaa 3 ja 4 momentissa vastaamaan tätä muuttunutta tulkintakäytäntöä, mutta vain sillä edellytyksellä, että muutos ei johda rajoitusperusteen alan laajentamiseen entisestään. Lakiluonnoksesta annettujen lausuntojenkin perusteella on ilmeinen riski, että rajoitusperusteen ala tosiasiallisesti kuitenkin laajenee esitetyn muutoksen myötä. Muutosesitys perustuslain 10 §:n 2 momenttiin on perusteltu. Viestintäteknologian nopean muutoksen vuoksi on syytä käyttää yleiskäsitettä. Mutta, puhemies, katson, että hallituksen esityksen lakiehdotukselle perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttien muuttamisesta ei olisi olemassa hyväksyttäviä perusteita. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nato on ryhtynyt viime vuosien aikana kehittämään suunnitelmaa, jossa Euroopassa olevia ydinaseita hajasijoitettaisiin myös sotilasliiton jäsenmaihin, jotka ovat Venäjän rajanaapureita. Muodollisena perusteluna on käytetty väitettä, että Venäjän olisi helppo iskeä ennaltaehkäisevästi niihin eurooppalaisiin tukikohtiin, joissa Yhdysvallat nyt säilyttää taktisia ydinaseitaan. Ongelman ratkaisuna on Natossa nähty taktisten ydinaseiden liikuttelu aiempaa laajemmalla alueella. Tämän uskotaan vaikeuttavan niiden maalittamista. Aiemmin samaa tavoiteltiin sijoittamalla ydinaseita sukellusveneisiin. Naton ja Yhdysvaltojen edun mukaista tämä kaikki saattaa olla, mutta Suomelle tämä on mittaamattoman suuri riski. Puhemies! Suomen voimassa olevan ydinenergialain 4 §:n ydinräjähdekielto on luottamusta herättävän yksiselitteinen. Ydinräjähteiden maahantuonti, samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen, Suomessa on kielletty. Rikoslaissa on lisäksi tätä koskeva kattava kriminalisointi, joka nyt myös muutetaan lisäämällä siihen poikkeusperusteita. Vain ydinaseiden täyskielto laissa voi taata Suomen täysivaltaisuuden toteutumisen ja estää ydinaseiden tuomisen Suomeen, ja vain näin ulkovalloilla säilyy varmuus Suomen ydinaseettomuudesta. Ydinasevallan naapurissa ja vain parinsadan kilometrin päässä sen strategisista ydinasetukikohdista tämä on erityisen tärkeää. Kaikki kiellon heikentäminen hämärtää varmuutta Suomen ydinaseettomuudesta ja aikaansaa varautumisen Suomen kautta tulevaan ydiniskuun. Suomen alue maalitetaan, eikä maan kohtalo kiinnosta tosipaikassa ketään. Etulinjan maa uhrataan varmasti. Puhemies! Amerikkalaisia ydinaseita on tätä nykyä sijoitettuna viiteen Yhdysvaltain sotilastukikohtaan Euroopassa. Kyse on amerikkalaistukikohdista Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Turkissa. Yhdysvallat on lisäksi sopinut myös amerikkalaisten ydinaseiden sijoittamisesta uudelleen Britanniassa sijaitseviin Yhdysvaltain tukikohtiin, joista ne siirrettiin kylmän sodan jälkeen pois. Myös tämän sopimuksen toteutus on jo alkanut. Presidentti Alexander Stubbin, pääministeri Petteri Orpon ja puolustusministeri Antti Häkkäsen ulostulot kertovat yksiselitteisesti sen, että Suomi aiotaan nyt liittää osaksi sotilasliitto Naton ydinasepelotteen hajauttamissuunnitelmia. Tämä on myös syy siihen, miksi ydinenergialaista halutaan poistaa kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset ja määritellä rikoslaissa sitten ne perusteet, joiden täyttyessä ydinräjähteiden tuominen, kuljettaminen ja hallussapito Suomessa olisivat sallittuja. Ydinaserajoitusten poiston tarkoituksena on mahdollistaa ydinaseiden sijoittaminen ja kauttakulku myös Suomessa ainakin sodan aikana. Sotatilan määrittely ja luonne on kuitenkin nekin jätetty tarkoituksella tässä nyt täsmentämättä. Presidentti Stubb on evästänyt ydinaserajoitusten poistoa Suomen lainsäädännöstä toivomuksella, että ”meillä ei ole minkäänlaisia rajoitteita meidän ydinasesuunnitteluun”. Puhemies, tässä on jälleen lausunto, jossa kaiken muun ohella hämärretään sitä, että tosiasiassa Suomella ei ole mitään päätösvaltaa ydinaseiden käyttöön. Puhemies! Orpon hallitus on ilmoittanut, että se aikoo viedä ydinaserajoituksen poistoa koskevan uuden lainsäädännön lävitse eduskunnassa muutoksitta, ja tavoitteena ilmeisesti on pyrkiä tekemään se yksinkertaisella enemmistöllä. Aiemmin viittaamieni perustuslaillisten ongelmien vuoksi se ei suinkaan välttämättä onnistu. On valitettavaa, että hallitus on saanut tuekseen oppositiossa olevan Antti Kaikkosen johtaman keskustan, joka kannattaa ydinaseiden tuomista Suomeen. Se on sääli, sillä keskusta oli aikaisemmin Paasikiven—Kekkosen ulkopoliittisen linjan vankkumaton tukija, [Jari Ronkainen: Siitäkin on monta vuotta aikaa!] mutta Kaikkosen johdolla keskusta nyt karistaa viimeisetkin rippeet presidentti Kekkosen ulkopolitiikan tukemisesta. Odotan mielenkiinnolla, ilmoittavatko lainmuutosta nyt vastustavat sosiaalidemokraatit ja vihreät, että he ovat valmiit ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, kun Suomessa on uusi hallitus, palauttamaan lakiin siellä nyt olevat rajoitukset ydinaseille. Jos puolueet eivät ole valmiit tähän nyt sitoutumaan, osoittaako se täällä pidettyjen ydinaseita vastustavien puheiden olevan vain sanahelinää? Kun lakia nyt aiotaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä, on uusien, vaalien jälkeisten eduskunnan ja hallituksen ilmoitettava, että ne palauttavat ydinaserajoitukset takaisin Suomen lainsäädäntöön. Odotan tietenkin, että myös oma puolueeni Vasemmistoliitto näyttää tässä esimerkkiä ja tekee omalta osaltaan tätä koskevan ilmoituksen. — Kiitos, puhemies.

Puhemies! Ydinaseet ovat maailmanlopun aseita. Siksi Suomi on pidettävä ydinaseettomana ja Suomen tulisi päinvastoin kaikin voimin pyrkiä edistämään ydinaserajoituksia. Ydinaseettomuus on maamme politiikan pitkä linja. Se on vielä paljon pidempi kuin nyt kumottavaksi esitetyn lain voimassaoloajasta voisi päätellä. Orpon hallitus ei ydinaserajoitukset poistavassa lakiesityksessään ole lainkaan kertonut Suomen ydinaseettomuuden taustaa. On toki ymmärrettävää, että maamme ydinaseettomuuden kunniakasta historiaa ei enää haluta lakiesityksen perusteluissa kerrata. Sehän tekisi häpeän vain suuremmaksi. Suomi oli aikanaan yksi ensimmäisistä ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneista ja ratifioineista valtioista. Sopimus tuli voimaan vuonna 1970, ja Suomi on pitänyt sitä keskeisenä kansainvälisen turvallisuuden tukipilarina ja ydinaseiden leviämisen estäjänä. Kun Suomi liittyi sopimukseen, saimme muiden ydinaseettomien valtioiden tavoin kaikilta ydinasevalloilta negatiiviset turvallisuustakeet eli lupaukset olla määrätyin ehdoin käyttämättä ydinaseita Suomea vastaan. Sopimus velvoittaa Suomea olemaan hankkimatta ydinaseita ja muun muassa edistämään ydinmateriaalin valvontaa. Ydinsulkusopimukseen ovat sittemmin liittyneet lähes kaikki maailman valtiot. Poikkeuksen muodostavat vain Israel, Pohjois-Korea, Intia ja Pakistan. Vaikka ydinsulkusopimus ei kiellä ydinasevaltion valvonnassa olevien ydinaseiden sijoittamista toisten valtioiden alueelle, niin Suomen hallitus kuitenkin teki sen itse jo ennen ydinsulkusopimuksen syntyä. Vastasimme maaliskuussa 1962 YK:n pääsihteerin tiedusteluun toteamalla: ”Suomi on liittoutuneiden valtojen kanssa vuonna 1947 solmimassaan rauhansopimuksessa omasta puolestaan sitoutunut olemaan pitämättä, valmistamatta tai kokeilematta mitään ydinasetta.” Hallituksen vastauksessa todetaan myös: ”Suomen noudattamasta puolueettomuuspolitiikasta seuraa, ettei se myöskään suostu vastaanottamaan alueellaan ydinaseita enempää kuin muitakaan sotilaallisia laitteita minkään muun valtion lukuun.” Tämä siis vuonna 62. Myöhemmin Suomi täydensi näitä kannanottojaan vielä juridisella esteellä, kun vuonna 1987 voimaan tulleessa ydinenergialaissa todetaan yksiselitteisesti, että kaikkien ydinräjähteiden tuonti Suomen alueelle on kielletty. [Jari Ronkainen: Siitä on melkein 40 vuotta aikaa!] Tästä sopimuksen ydinosasta Orpon hallitus haluaa nyt päästä eroon ja sallia muiden valtioiden ydinaseet omalla alueellamme. Presidentti Alexander Stubb ja Orpon hallitus esiintyvät mielellään sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän esitaistelijoina, vaikka Suomi on samaan aikaan vähä vähältä irtautumassa useista kansainvälisistä sitoumuksistaan. Puhemies! Tässä on kyse myös Suomen täysivaltaisuudesta. Suomen ydinaseettomuus voidaan taata vain täyskiellolla Suomen lainsäädännössä. Ydinaseista päättävät aina vain ydinasevallat itse. Niistä ei päätetä yhdessä esimerkiksi Natossa, eikä niistä päätä Suomi. Asia on siis aivan toisin kuin hallitus on jatkuvasti antanut ymmärtää ja aiemmin tässä keskustelussa puolustusministeri Häkkänen jälleen väitti. Toivoisin tässä asiassa ainakin rehellisyyttä. Ydinaseet eivät ole Naton kollektiivisen päätöksenteon vaan kunkin ydinasevallan kansallisen päätöksenteon asia. Jos täyskielto Suomen lainsäädännöstä kumotaan, Yhdysvallat voi omalla päätöksellään, siis niin päättäessään, tuoda Suomeen ydinaseita. [Jari Ronkainen: Ei voi!] Se tapahtuu kesällä 2024 eduskunnassa poikkeuslakina hyväksytyn DCA-sopimuksen nojalla. Sopimus koski Yhdysvaltojen aseiden ja joukkojen vapaata liikuttelua ja sille luovutettavia tukikohtia. Sopimus yksiselitteisesti ja merkittävästi rajasi Suomen täysivaltaisuutta, mutta eduskunta katsoi rajauksen olevan hyväksyttävissä supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se katsottiin mahdolliseksi, koska sopimuksessa Yhdysvallat sitoutui kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä. Yhdysvallat ei siis sitoutunut noudattamaan vaan kunnioittamaan, mutta yhtä kaikki eduskunta rakensi silloin Suomen ydinaseettomuuden tämän sitoumuksen ja ydinenergialain 4 §:n ydinasekiellon varaan. Jos tämä kielto laista nyt kumottaisiin, aiempi ehto tehtäisiin tyhjäksi ja olisimme perustuslain vastaisessa oikeustilassa, kuten professori Martin Scheinin on lakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa kiteyttänyt. Voidaan kysyä, onko Suomi silloin perustuslain 1 §:n 1 momentin mukainen täysivaltainen tasavalta. Arvoisa puhemies! Vastustan tietenkin tätä esitystä, mutta jos hallitus nyt vie esityksensä läpi yksinkertaisella äänten enemmistöllä, kuten se on uhannut, pidän ehdottoman tärkeänä, että esitystä täällä nyt vastustavat puolueet sitoutuvat palauttamaan ydinasekiellon voimaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. — Kiitos.

Puhemies! Suomalaisten kotirauhaa voitaisiin nyt esitetyn perustuslain heikennyksen jälkeen loukata sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten tarpeisiin mutta myös poliisin havittelemien täysin uusien rikostiedustelun toimivaltuuksien muodossa. Nykyisin tarvitaan konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, jotta yksityiselämän suojaa voidaan rajoittaa ja luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojaa loukata. Jatkossa perusteet voisivat olla väljemmät, ja ne perustuisivat enemmän oletuksiin ja uhkaan, eivät konkretiaan. Mielivallan vaara tässä on ilmeinen. Poliisi- ja tiedusteluviranomaiset haluavat tyypillisesti maksimoida valtuutensa, [Sanna Antikainen: Ei pidä paikkaansa!] mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaiset pyrkimykset tulee kyetä myös torjumaan. Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi. Kotirauhan suojan heikentämisen ja valtuuksien laajentamisen tiellä riskinä on jopa poliittisten mielipiteiden valvonnan mahdollistaminen. [Puhemies koputtaa — Sanna Antikainen: Ei pidä paikkaansa! Lopettakaa tuollainen!] Tällainen on ominaista pikemminkin poliisivaltioille ja totalitaarisille järjestelmille kuin demokraattisille oikeusvaltioille. [Puhemies koputtaa — Ben Zyskowicz: Nehän te tunnette hyvin!] Mielestäni näitä pidäkkeitä ei pidä avata.