Hamari Lotta

Arvoisa rouva puhemies! Velka, työttömyys ja kasvava köyhyys — siinä ovat kolme asiaa, joiden kautta tätä hallituskautta on valitettavasti arvioitava. Hallituskauden viimeisessä budjetissa velkaantuminen jatkuu ja työttömyys on erittäin korkealla tasolla. Tämä on siis hallituskauden lopputulos, vaikka talous onkin viimein kääntymässä kasvuun. Arvoisa rouva puhemies! Budjetissa ei koskaan ole kyse vain euroista. Budjetti on myös arvovalinta. Kun julkista taloutta joudutaan sopeuttamaan, ratkaiseva kysymys on, kuka maksaa. Me sosiaalidemokraatit emme kiistä julkisen talouden sopeuttamisen tarvetta. Me olemme esittäneet joka vuosi oman vaihtoehtomme. Ero hallitukseen on kuitenkin siinä, miten sopeutus toteutetaan ja miten sen taakka jaetaan. Tällä hallituskaudella lasku on liian usein annettu niille, joiden mahdollisuudet selviytyä siitä ovat kaikkein heikoimmat. Sosiaaliturvaa on leikattu, asiakasmaksuja on korotettu ja korotetaan, ja nyt leikataan jälleen palveluista ja järjestöiltä. Minulle tämä konkretisoitui myös tekemässäni kirjallisessa kysymyksessä Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta. Vastausta en ole vielä saanut. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat lapset eivät voi olla julkisen talouden tasapainottamisen maksajia. Pitkiä toimivia terapiasuhteita ei pidä katkaista siksi, että kilpailutuksessa hinta saa liian suuren painoarvon, eivätkä lapsiperheet yleisemminkään saa olla sopeutuksen helppo kohde. Olen erittäin huolissani myös kasvatus- ja perheneuvonnasta. Hallitus on siirtämässä vastuuta entistä enemmän hyvinvointialueiden harkintaan tilanteessa, jossa alueet joutuvat jo valmiiksi tekemään erittäin vaikeita säästöpäätöksiä. Olemme jo nähneet tämän työn heikentämistä. Ennalta ehkäisevistä palveluista säästäminen on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Jos perhe ei saa apua silloin, kun ongelmat ovat vielä ratkaistavissa kevyemmällä tuella, kustannukset eivät häviä. Ne tulevat myöhemmin vastaan raskaampina palveluina ja suurempana inhimillisenä kärsimyksenä. Sama koskee järjestöjä. Vuoden 27 budjetissa sote-järjestöjen STEA-avustuksia leikataan jälleen 50 miljoonalla eurolla. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettuihin avustuksiin ehdotetaan 190 miljoonaa euroa, mikä on 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 26 varsinaisessa talousarviossa. Jopa 40 prosenttia sote-järjestöistä on arvioinut toimintansa loppumisen mahdolliseksi tai todennäköiseksi. Tästä olen erittäin huolissani, ja tälläkin viikolla olen kahden järjestön hallituksessa miettinyt näitä sopeutuksia, mistä tietenkään emme voi vielä tietää, mutta todella hankala tilanne järjestökentällä on. Toivottavasti tälle voidaan vielä tehdä jotakin. Kyse on siis myös suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Järjestöissä tehdään valtavasti työtä, jota julkinen sektori ei pysty korvaamaan: vertaistukea, kriisiapua, neuvontaa, vapaaehtoistyötä ja matalan kynnyksen tukea ihmisille, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan yksin. Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Purra puhui budjettikeskustelussa kevenevästä valtiosta. Minusta meidän pitäisi pysähtyä sen äärelle, mitä valtion keventäminen käytännössä tarkoittaa. Pohjoismainen vertailu ei nimittäin tue ajatusta siitä, että Suomessa olisi jotenkin poikkeuksellisen suuri julkinen henkilöstö. OECD:n vertailutiedon perusteella julkisen sektorin osuus työllisyydestä on Suomessa noin 25 prosenttia, Norjassa 31, Ruotsissa 29 ja Tanskassa 28 prosenttia, ja tämä siitä huolimatta, että Suomen väestö ikääntyy muita Pohjoismaita nopeammin. Myös terveydenhuollossa julkisen rahoituksen osuus on Suomessa ollut muita Pohjoismaita pienempi. Siksi kysynkin: Kuinka paljon valtiota voidaan vielä keventää ennen kuin kevennetään itse hyvinvointivaltiota ja meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota? Sen romutustalkoot tässä ovat olleet käynnissä tämän hallituskauden. Ja mitä silloin tapahtuu ihmisille, jotka tarvitsevat yhteiskuntaa kaikkein eniten? Tässä budjetissa on, arvoisa rouva puhemies, myös hyviä asioita. Pidän erittäin hyvänä sitä, että endometrioosin Käypä hoito ‑suosituksen laatimiseen osoitetaan erillinen 90 000 euron rahoitus. Naisten terveyteen ja gynekologisten sairauksien yhdenvertaiseen hoitoon tarvitaan vihdoin nykyistä enemmän huomiota. Nyt kun aika juoksee, en ehdi tätä koko puhettani pitää, mutta haluan tässä sanoa kuitenkin myös sen, että Hotuksen eli Hoitotyön tutkimussäätiön rahoitus sen sijaan on tippumassa, eli tässä ehdotetaan 742 000 euroa. Jos lasketaan Duodecimin rahoitus yhteen, niin se on melkein puolet enemmän kuin Hotukselle suunnattu rahoitus. Eli toivon, että Hotukselle tullaan sitten jatkossa lisätalousarviossa kohdentamaan vähintään se 300 000 euroa, mitä viime vuonnakin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa vaikkapa tähän keskusteluun yhteisöverosta haluaisin nostaa sen, kenelle yhteisöveron alennuksen hyöty lopulta kohdentuu. Oletteko tehneet siitä analyysiä? Suurimpien yhteisöveron maksajien joukossa on merkittäviä finanssialan yrityksiä, ja osa suomalaisyritysten omistuksesta on ulkomailla. Siksi osa veronalennuksen hyödyistä voi omistuksen kautta päätyä Suomen ulkopuolelle, ja tätä analyysiä ehkä en ole tarpeeksi kuullut. Nyt kun olemme valtioneuvoston kanslian budjettiluokassa, olisin halunnut kysyä tästä isosta uudistuksesta, mikä on tehty. Eli kun ministeriöiden viestinnät on siirretty valtioneuvoston kanslian alle, niin oletteko kuullut, pääministeri, tämän uudistuksen toimeenpanosta, millä tavalla se on mennyt: onko se saanut osakseen jotakin kritiikkiä? Ja näettekö tässä riskejä demokratian kannalta siinä, että esimerkiksi viranomaisviestinnän ja poliittisen viestinnän raja jotenkin hämärtyisi tai poliittista ohjausta tulisi viestintään enemmän? Tällaisia kysymyksiä olisin halunnut kysyä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun: kannatan tätä edustaja Lindénin tekemää ehdotusta siitä, että tämän esityksen käsittelisi sosiaali- ja terveysvaliokunta, jolle sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Mutta nyt sitten haluan kiittää ministeriä tästä lakiesityksestä. Tämä on erittäin tärkeä ja sujuvoittaa tutkimuksen tekemistä. Mehän tiedämme, että yhden kliinisen lääketutkimuksen arvo Suomessa on noin 10 miljoonaa euroa, josta siis potilaan suoraan saama hyöty hoidoissa ja tutkimuksissa on 1,2 miljoonaa. Elikkä puhutaan tosi isoista summista, ja siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, että me pystytään helpottamaan sitä, että me saadaan lisää kliinisiä tutkimuksia Suomeen. Ja kun niiden määrä on dramaattisesti nyt laskenut, niin varmasti kaikki jaamme tämän, että niitä ehdottomasti tarvitsemme Suomeen lisää ja tutkimuksen edellytyksiä täytyy parantaa. Siksi on hyvä, että tämä lakiesitys nyt on täällä. Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset olla terveystutkimuksen kärkimaa. Meillä on laadukkaat rekisterit ja biopankit, vahvaa tutkimusosaamista sekä kansalaisten korkea luottamus terveydenhuoltoon — tai ainakin oli, ehkä se on nyt tällä kaudella vähän laskenut, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin — ja tutkimukseen luotetaan. Näitä vahvuuksia meidän pitää edelleenkin pyrkiä vahvistamaan. Tutkimus on oleellinen osa terveydenhoitoa. Ilman tutkimusta meillä ei ole uusia hoitoja, ei lääkkeitä, diagnostiikkaa tai myöskään vaikuttavampia palveluita. Samalla on kyse myös Suomen kilpailukyvystä. Itse asiassa tässä yhteydessä mainitsen, että talousvaliokunta vieraili juuri Turussa. Vierailimme siellä muun muassa erilaisissa yrityksissä, jotka tekevät tutkimusta ja kehittävät terveydenhuoltoa, ja kyllä myöskin sieltä viestit olivat sellaisia, että näitä edellytyksiä pitää parantaa tällä alalla. Suomen pitäisi nähdä näissä kasvunäkymissä ehkä enemmän vielä sosiaali- ja terveysala ja siihen liittyvät tutkimus, kehitys ja innovaatiot, myös kasvun lähteenä, ei pelkästään menoeränä, vaan nimenomaan sieltä voidaan myös sitä kasvua saada. Sieltä voi nousta niitä yrityksiä, ja meillä voi olla myöskin vientimahdollisuuksia terveysdataan liittyen ja biopankkeihin liittyen, joten kaikessa mahdollisessa, mitä voimme tehdä, totta kai pitää tutkimuksen edellytyksiä parantaa. Siksi olisinkin halunnut vielä tähän loppuun kysyä ministeriltä: ajatteletteko, että tällä esityksellä ratkaistaan riittävästi ne käytännön ongelmat, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta Suomessa? Aika paljon on kuulunut myös sitä, että edelleen se rakenne on aika monimutkainen. Siellä on sellaisia esteitä, mitä me varmasti voisimme vielä miettiä jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Hienoa, että olette vielä täällä paikalla kuuntelemassa puheenvuoroja. Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja ollutkin. — Nuorten kasvava työttömyys ja heikentynyt tulevaisuususko ovat vakava viesti meille päättäjille ja koko yhteiskunnalle. Tästähän me varoitimme itse asiassa teitä jo kolme vuotta sitten: oli jo välikysymys tästä nuorten tulevaisuudesta, mutta tulokset ovat nyt tämän kolmen vuoden aikana menneet vain huonompaan suuntaan, valitettavasti. Siksi ei ole myöskään ihme, että nuorisobarometrin tulokset kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä. Yhä useampi nuori suhtautuu epävarmasti omaan tulevaisuuteensa ja kokee vaikutusmahdollisuutensa rajallisiksi. Samalla on muistettava, etteivät nuoret ole yksi yhtenäinen joukko. Nuoret tulevat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista, ja yhteiskunnalliset muutokset osuvat kaikkein voimakkaimmin niihin nuoriin, joilla on jo valmiiksi vähemmän turvaa ja voimavaroja. Tämä hallituskausi on valitettavasti ollut omiaan syventämään nuorten huolia, liittyvätpä ne sitten työhön, opiskeluun, toimeentuloon, ensiasuntoon, sotepalveluihin, ilmastonmuutokseen tai vaikkapa eläinten hyvinvointiin. Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä mittareita sille, miten onnistumme päätöksenteossa. Luottamus yhteiskuntaan rakentuu siitä kokemuksesta, että jokaisella nuorella on aidosti mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omansa näköistä tulevaisuutta riippumatta perhetaustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta. Nuorilla on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja kehittää itseään. Politiikan on yksinkertaisesti onnistuttava paremmin vastaamaan nuorten toiveisiin. Epäonnistuminen tässä tulee kalliiksi. Tuntuu, että nyt olette ajaneet nuoret vähän umpikujaan muun muassa koulutuksenkin saralla. Esimerkiksi tämä harjoittelupaikkakeskustelu on ollut tänään aika aktiivista täällä, ja itsekin katsoin, että tänä keväänä on tehty niistä harjoittelupaikoista jopa kaksi kirjallista kysymystä, mihin ministeri on vastannut, ja sitten oli tämä pyöreä pöytä — ilmeisesti se on myöskin pidetty, hyvä niin. Mietin tätä järjestelmää, että kun harjoittelupaikat kootaan sinne yhteen järjestelmään, niin sekin toki varmasti jotain maksaa. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, onko siihen budjetoitu jotain, mikä sen aikataulu kenties on? Ja voiko tämmöinen kansallinen järjestelmä harjoittelupaikoista toimia, vai pitäisikö sen olla alueellinen? Mutta hienoa, että sitä keskustelua on nyt käyty. On sanottava, että tulevaisuusvaliokunnan tuore työ, mitä itse asiassa edustaja Harakka tässä toi hyvin esille, on tässä ajassa erityisen merkityksellistä. Olemme siirtyneet vakauden ajasta jatkuvien kriisien ja epävarmuuden aikaan, mitä hallitus omilla päätöksillään valitettavasti lisää. Tulevaisuusvaliokunta ja myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ovat esittäneet Suomeen sukupolvivastuulakia, jonka avulla pitkän aikavälin vaikutukset ja tulevien sukupolvien oikeudet huomioitaisiin nykyistä vahvemmin päätöksenteossa. Ministeri Poutala taisi olla tämän raportin vastaanottotilaisuudessa, jos muistan oikein. Kun siellä tosiaan esitettiin tätä sukupolvivastuulakia, niin olisin sitten ehkä ministeri Poutalalta kysynyt sitä, miten suhtaudutte tähän ehdotukseen sukupolvivastuulaista. No, tulostaulu nyt kuitenkin hallituksella puhuu puolestaan. Leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet pienituloisuutta ja toimeentulotuen tarvetta. Samalla noin 31 000 uutta lasta on pudotettu köyhyysrajan alapuolelle — ja me kyllä toistelemme tätä lukua täällä salissa, mutta sanoisin, että meidän pitäisi välillä pysähtyä ihan oikeasti sen äärelle, mitä se tarkoittaa. Ja kyllä, toimeentulo on yksi isoin asia nuorille, mutta myös lapsiperheille isoin asia on kyllä se toimeentulo. Kuopuksellani on itse asiassa tänään syntymäpäivät, ja viikonloppuna juhlimme niitä. Samalla kun juhlimme näitä syntymäpäiviä, niin mietin todella, että toivottavasti jokainen lapsi saa syntymäpäivät. Toivottavasti jokainen lapsi saa mahdollisuuden osallistua vaikka sitten kaverin syntymäpäiville, ettei se jää kiinni vaikka siitä, ettei ole rahaa sitä lahjaa ostaa. Toivottavasti kenelläkään näin ei ole, koska se lahja tietenkään ei ole tärkein asia siinä, mutta näistäkin on uutisoitu paljon, ja sen takia se toimeentuloasia huolestuttaa minua paljon. Toki sosiaaliturvaministeri ei ole nyt paikalla, mutta se on iso asia kuitenkin. Mutta lopetan itse asiassa nyt, kun aika juoksee, tämän puheenvuoroni näihin sanoihin: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja sukupolvien välinen luottamus ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Nuorissa on valtavasti osaamista, rohkeutta ja halua rakentaa parempaa huomista. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei kenenkään nuoren tulevaisuus määräydy hänen lähtökohtiensa tai tämän päivän lyhytnäköisten päätösten perusteella. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on yksi talousvaliokunnan suurimmista asioista, mitä olemme tällä kaudella nyt käsitelleet. Jälleen kerran esityksen tavoitteet ovat erinomaiset, mutta hallituksen esittämät muutokset eivät edistä näiden tavoitteiden toteutumista vaan aiheuttavat itse asiassa päinvastaisia vaikutuksia. Tässä on jo tullut esille tämä kuntien itsehallinto, eli esityksellä haitataan kuntien itsehallintoa ja lisätään merkittävästi niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Suuri osa lausunnonantajista katsoo, että esitys on haitallinen eikä sitä tulisi tällaisenaan hyväksyä, ja lukuisat meidän valiokunnan kuulemat asiantuntijat, mukaan lukien siis valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö, ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä esitystä kohtaan. Lisäksi EU-hankintadirektiivi on tulossa nyt kesällä, ilmeisesti heinäkuussa 26, joten olisi ollut järkevää odottaa tämä ja sitten sen jälkeen katsoa uudestaan tätä lainsäädäntöä ja muuttaa sitä niin kuin kokonaisuutena. Isoin kritiikki kohdistuu ehdottomasti tähän kymmenen prosentin omistusvaatimukseen. Se on haitallinen ja tarpeeton, ja sitä ei itse asiassa olla oikein perusteltu mitenkään järkevästi. Ilmeisesti siis hallitusohjelmaneuvotteluissa on vaan sitten tämä raja sinne asetettu, mutta jos peräänkuulutetaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa, niin tämä ei ratkaise näitä ongelmia kuitenkaan, ja se on vähän niin kuin hatusta vedetty. Tällä esityksellä tulee olemaan isot muutoskustannukset, jotka tulevat siis tässä vaikeassa taloustilanteessa veronmaksajien maksettavaksi. Jos ajatellaan, että on arvioitu, että kestää jopa 14 vuotta, että tämä takaisinmaksu saadaan tehtyä, niin se on liian pitkä aika, eikä tässä taloustilanteessa meillä ole siihen varaa. On aika erikoista myös, että valtiovarainministeriö, joka vastaa julkisen talouden kokonaisuudesta, ei laadi vaikutusarvioita lakihankkeesta, koska kyse on työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemasta asiasta. Eli emme siis todellakaan tiedä tarkalleen, mitä nämä kustannukset tulevat olemaan, mutta esimerkiksi he, jotka istuvat hyvinvointialueiden valtuustoissa, voivat katsoa sieltä, mitä siellä on budjetoitu esimerkiksi näihin osakekauppoihin. Tämä raha siis on pois palveluiden järjestämisestä, eli tällä ei ratkaista niitä ongelmia, mitä tässä on ajateltu ratkaistavan. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa lisää tätä kritiikkiä, mutta tässä kohtaa nyt varmistan vielä, että teen nämä esitykset: elikkä teen vastalauseen 1 mukaiset muutosehdotukset tähän esitykseen.

Arvoisa puhemies! Tässä ajassa ja tässä hetkessä tehtävässä lainsäädännössä pitäisi kuitenkin pystyä hiukan katsomaan sinne tulevaisuuteen, ja koen tämän velvollisuudekseni nyt sanoa näin tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä kommentoidakseni tätä edellistä. Tässä esityksessähän on erinomaisia tavoitteita kyllä ja oikein hyviäkin osia, mutta teknologianeutraliteetin ja digitalisaation osalta mennään todellakin ajassa taaksepäin. Näin on nyt todettava. Näitä hallituksen esityksen keinoja arvioitiin talousvaliokunnan kuulemisissa aika ristiriitaisestikin. Muun muassa rekisterikilpeä ja taksamittaria koskevat ehdotukset ovat herättäneet sitä kritiikkiä, ja eniten nimenomaan näitä erisuuntaisia näkemyksiä tuli ehdotuksesta taksamittarin pakollisuudesta. Saatavuus takseissa tulee laskemaan, ja hinnat tulevat nousemaan erityisesti ruuhkahuippuina, koska esityksellä voi olla vaikutusta osa-aikaisiin yrittäjiin. Hinnat ovat laskeneet nimenomaan sovelluspohjaisilla kyydeillä, eli ehkä nämä sovelluskyydit nimenomaan olisi voitu jättää taksamittarisääntelyn ulkopuolelle. Sovelluksen kautta tilattujen matkojen kohdalla taksamittarin keskeiset tavoitteet eli hintojen läpinäkyvyys, matkojen jäljitettävyys ja valvontaviranomaisten tarvitsema luotettava tieto saavutetaan jo nykyisellään nykyaikaisten digitaalisten järjestelmien avulla. Teknologianeutraliteettia olisi pitänyt ottaa huomioon paremmin ja mahdollistaa sellaiset digitaaliset ratkaisut, jotka tarjoavat taksamittaria vastaavan läpinäkyvyyden ja valvontatiedot. Eli esityksessä on kyllä erinomaisiakin elementtejä, esimerkiksi näitä turvallisuuteen liittyviä asioita, mutta edellä mainittuja asioita olisi pitänyt kyllä harkita vielä tarkemmin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja ministeri Ikonen! Mehän olemme itse asiassa tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä ehdottaneet tämmöistä tulevaisuuslakia eli sukupolvivastuulakia. Katsotaan, kuinka sen käy, mutta se olisi erinomainen asia tähän teidän mainitsemaanne puheenvuoroon. Toisaalta sitten tämä kuntatalous, mistä puhuitte: Kuntatalous on vaikeuksissa hyvin monessa eri kunnassa, ja kyllä sieltä sivistyspalveluista joudutaan leikkaamaan ja varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Orpon hallitus on vienyt Suomea nyt väärään suuntaan, ja juurikin tämä luottamus on todellakin koetuksella. Politiikka, jossa varakkaita kannustetaan veronalennuksilla ja sitten pienituloisia puolestaan kepillä, on kestämätöntä, ja siitä on oikeudenmukaisuus kaukana. Yksi arjessa konkreettisesti tuntuva asia ovat olleet nämä asiakasmaksujen nostot, joita Lääkäriliittokin on julkisesti vastustanut. Tuntuu, että välillä vähättelette näitä korotuksia, vaikka niillä on todella iso merkitys ihmisten arjessa. Sanotte, että mieluummin korotatte asiakasmaksuja kuin karsitte palveluita, mutta kumpaakaan ei olisi tarvinnut tehdä, kun arvovalinnat olisivat olleet toisenlaisia. SOSTEn mukaan ulosottoon päätyi Suomessa viime vuonna noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Se on valtava määrä, ja silti näitä maksuja vain korotetaan jatkuvasti. Tämähän on itse asiassa suora leikkaus sitten taas hyvinvointialueiden rahoituksesta ja julkisista palveluista, koska ei näitä maksuja tulla saamaan kuitenkaan ja alueilta tuo raha kuitenkin sitten viedään. Arvoisa hallitus ja arvoisa ministeri, tiedän, että tekin arvostatte varmasti koulutusta, osaamista ja tutkimusta. Kasvutoimethan ovat ratkaisevassa asemassa. Kasvu ja nousu eivät kuitenkaan tule toivomalla vaan investoimalla, ja ihmiset ratkaisevat sen kasvun. Sitran mukaan jopa 50—75 prosenttia kasvusta selittyy inhimillisellä pääomalla, ja sinne sivistykseen ja koulutukseen niitä panostuksia pitäisi tehdä. Valitettavasti hallitus on leikannut vaikkapa sieltä ammatillisesta koulutuksesta, ja korkeakoulujen rahoituskin laskee itse asiassa hallituskauden aikana. Sitten on pakko nyt mainita tässä, kun vielä hetki on aikaa, että kehysriihessä tehtiin yksi aivan järjetön päätös, nimittäin siellä leikataan nyt tästä EU-vastinrahoituksesta kymmenen miljoonaa euroa. Nyt kun ministerikin on paikalla täällä ja vielä tamperelainen: Tämä vastinrahoitus on rahaa, joka tuo Suomeen EU:lta kolme kertaa enemmän kuin mitä siihen laitetaan, ja tämä on esimerkiksi Tampereelle iso asia. Tampereella meillä on paljon vaikka tätä siruteknologiaa, puolustusteknologiaa, korkeata tutkimusta, osaamista, ja se vastinrahoitus on ollut tosi tärkeä, koska niihin rahoitushakuihin ei voida osallistua, jos sitä vastinrahaa ei ole. VTT on tästä myöskin sanonut, joten se on yksi sellainen päätös, millä voisi tätä kasvua tuoda. Vaikka se tuntuu pieneltä summalta, niin silti Suomi olisi siinä voittaja-asemassa, jos me pikkusen siihen panostettaisiin. [Puhemies koputtaa] Toivon, että ehkä katsoisitte sitä kehysriihipäätöstä vielä uudestaan tämän vastinrahoituksen osalta. Se on tosiaan Pirkanmaan seudullekin iso asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa debatissa jäi vielä mainitsematta edustaja Kopralle, kun hän mainitsi sen, että SDP tuottaa nyt pettymyksen kansalaisille, että itse asiassa tilannehan on se, että hallitus tuottaa aika valtavan pettymyksen kansalaisille. Mehän olemme tässä nyt saaneet lukea, että jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista ajattelee, että tämä hallitus vie Suomea väärään suuntaan. Itse asiassa myös kokoomuksen oman kannattajakunnan usko omaan puolueeseen on laskenut. Eli luulenpa niin, että tämä hallitus on se, joka sen pettymyksen on jo tuottanut suomalaisille. Hallitus ajaa hyvin kovaa mutta todellakin väärään suuntaan. Kuten olemme jo kuulleet useissa hyvissä puheenvuoroissa, hallitus on ikävä kyllä täydellisesti epäonnistunut talouspolitiikassaan. Me olemme oppositiosta tehneet esityksiä ja tarjonneet oikeudenmukaisempia vaihtoehtoja kolme vuotta peräjälkeen muun muassa meidän vaihtoehtobudjeteissamme ja tuoneet teille lukuisia ehdotuksia, joilla kasvua olisi saanut vauhditettua jo aiemmin, mutta ei. Onneksi nyt kuitenkin kehysriihessä tartuitte osaan niistä meidän ehdotuksista, mutta toimet ovat kyllä liian vähäisiä ja tulevat liian myöhään. Suomi tarvitsisi sellaista politiikkaa, jolla ei syrjäytetä osaa ihmisistä ja arki ei muuttuisi kohtuuttomaksi taisteluksi osalle ihmisistä. Näistä epäoikeudenmukaisista arvovalinnoista kärsivät heikoimmassa asemassa olevat, jo ennestään pienituloiset perheet ja etenkin yhden vanhemman perheet lapsineen. Yhden Vanhemman Perheiden Liitolla on itse asiassa juuri viikonloppuna tulossa liittokokous. Olisi kiva — vaikka nyt sitten, kun sosiaaliturvaministeri on täällä paikalla — joitakin hyviä uutisia viedä sinne Yhden Vanhemman Perheiden Liiton kokoukseen. He ovat se ryhmä, joka on tällä hallituskaudella valitettavasti ottanut osumaa aika tavalla. Tällä ylisukupolvisella eriarvoisuudella on pitkät ja haitalliset jäljet. Huono-osaisuuden tiedetään kuitenkin periytyvän, ja siksi esimerkiksi lapsiperheköyhyyden kasvattaminen on todella lyhytnäköistä ja haitallista pitkällä aikavälillä mutta myös kallista yhteiskunnalle. Perhetausta vaikuttaa voimakkaasti koulutusvalintoihin, mikä tarkoittaa, että osa yhteiskunnan potentiaalista jää hyödyntämättä. Arvoisa puhemies! Urheilussakin voi hävinnyt joukkue selitellä ja syytellä, mutta tulostaulu yleensä puhuu puolestaan: Euroopan korkein työttömyys, velkaantuminen, jota ei saada lupauksista huolimatta hillityksi, konkurssit, lääkärille pääsyn pidentyminen perusterveydenhuollossa, asiakasmaksujen korotukset sekä lapsiperheköyhyyden ja asunnottomuuden kääntyminen kasvuun. Näistä kyllä toivutaan valitettavasti vielä pitkään, ja siksi minustakaan hallituksen ei pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta.

Arvoisa puhemies! Aikamoista puhetta. Hallituksen kuuluu asettaa itselleen tavoitteita, se on hyvä näin, ja niitä on asetettu, mutta on myös niin, että nyt nämä kaikki keskeiset tavoitteet eivät tällä hallituskaudella todellakaan toteudu. Te lupasitte sen 100 000 uutta työpaikkaa, nyt ollaan saman verran miinuksella, ja velkasuhdekaan ei vakaudu, vaikka se oli oikeastaan yksi kokoomuksen suurimpia vaalipuheita, millä vaalit sitten aikanaan voitettiin. Ja aloittaessaan hallituskautensa Orpo myös sanoi, että keneltäkään ei tulla vaatimaan kohtuuttomia. Lopputuloksesta olen todellakin eri mieltä. Nyt näemme, että kaikki, joka ikinen näistä lupauksista tai tavoitteista, mitkä olette itsellenne asettaneet, tullaan pettämään ja ne jäävät toteutumatta. Talouden tilanne on toki hankala, kyllä, mutta olette tehneet melkoisia arvovalintoja, joita kutsutte kylläkin vaikeiksi, mutta ne ovat kuitenkin teidän valintojanne, ja vastuullisempia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Me olemme kolme vuotta niitä yrittäneet täällä teille esittää esimerkiksi vaihtoehtobudjeteissamme, joten kysynkin: olisiko aika tehdä johtopäätöksiä, pääministeri Orpo?

Arvoisa puhemies! Nämä asiakasmaksujen korotukset ja hoitotakuun pidentäminen, ne ovat arvovalintoja. Hallitus lupasi parantaa hoitoonpääsyä, mutta todellisuudessa suomalaiset joutuvat odottamaan terveyskeskukseen entistä pidempään. Kun hallitus leikkasi terveyskeskuksilta 130 miljoonaa euroa ja romutti hoitotakuun, yli kaksi viikkoa lääkäriaikaa odottavien määrä kaksinkertaistui. Sitten samaan aikaan tutkijat varoittavat, että esimerkiksi syöpä- ja sydänsairauksien hoitotulokset ovat Suomessa heikentyneet suhteessa muihin Pohjoismaihin juuri siksi, että sinne perusterveydenhuoltoon ei pääse ajoissa, eli diagnoosit viivästyvät ja hoidon aloitus viivästyy. Olen huolissani myös tästä hoidon vaikuttavuudesta. Kysynkin nyt teiltä, ministeri Rydman: oletteko te huolissanne siitä, että Suomi on jäämässä esimerkiksi näistä syövän hoitotuloksista muista Pohjoismaista jälkeen juuri sen takia, että sinne perusterveydenhuoltoon ei pääse ajoissa?

Arvoisa puhemies! Nykyisessä heikossa taloudellisessa tilanteessa meidän on tosiaan tehtävä kaikkemme, että kuluttajien luottamusta pystyttäisiin vahvistamaan, ja siksi onkin hyvä, että talousvaliokunnassa me olimme rohkeita ja korjasimme tätä hallituksen alkuperäistä esitystä. Asuntomarkkinaa pitäisi ehdottomasti pystyä vahvistamaan. Tämä aika, kun korot varmaan kohta taas pompsahtavat ja turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut, on näkynyt kasvaneena epävarmuutena Suomen taloudessa, ja erityisesti tämä on heijastunut myös sinne asuntomarkkinoille, eikä rakennusalankaan tilanne ole sen parempi. Siksi pitäisi nopeasti pystyä tekemään vaikuttavia keinoja, joilla saamme tätä luottamusta vahvistettua ja asuntokauppaa käyntiin. Tämä pidempi takaisinmaksuaika keventää asuntovelallisten taakkaa hankalana aikana ja tuo hieman tilaa siihen omaan talouteen, muiden menojen kattamiseen. Meillä Suomessa pankit ovat erittäin varovaisia. Lainaa on todella vaikea saada — tästä on keskusteltu tässä salissa jo monesti — erityisesti tuolla vähän syrjäisemmillä seuduilla, mistä itsekin tulen. Vaikkapa Hämeenkyrössä asunnon vakuusarvo ei ole kovin korkea, ja pankit ovat varovaisia. Lainaa on vaikea saada, kuitenkin ihmisten jossain täytyy asua, ja vuokra-asuntojakaan ei oikein ole. Toivottavasti tämä uusi lainsäädäntö nyt rohkaisee myös siis pankkeja. Toki tämä rahoitusvakaus ja kotitalouksien velkaantuminen on tietysti otettava tosissaan, ja tätä uudistusta pitääkin nyt seurata tarkasti, mutta Suomessa pankit ovat hyvässä kunnossa ja kotitalouksien säästämisaste on korkea, joten eväitä kauppojen liikkeelle saamiseen ja tähän kestävään asuntolainoittamiseen pitäisi kuitenkin olla. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä keskustelualoitteesta edustaja Suhoselle. Se on erittäin tärkeä. Haluan tässä myös sanoa kiitokset kaikille niille lastensuojelun työntekijöille, jotka todella tekevät työtään sydämellä. Se on erittäin merkityksellistä työtä, mutta myös hyvin raskasta. Kiitokset eivät toki auta sinänsä, vaan nämä työntekijät, jotka siellä tätä työtä lasten kanssa tekevät ja näiden perheiden kanssa tekevät, tarvitsevat sellaiset olosuhteet, missä he pystyvät tekemään työtään eettisesti ja heidän osaamistaan myöskin arvostetaan. Ministeri Rydman, kiitos vierailustanne Pirkanmaan aluevaltuustossa. Piditte siellä hyvän puheen ja arvostitte siellä vaikuttavuutta ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja tietohallinnon hyödyntämistä. Mietinkin nyt tässä, että kun tulee tämä sadan miljoonan leikkaus ja tätä työtä on valmisteltu ja siellä ei ole kunnollisia esimerkiksi lapsivaikutusten arviointeja tehty, millä tavalla kommentoisitte tätä loppuraporttia. Mitä mieltä te siitä olette? Olemme keskustelleet myös ennalta ehkäisystä ja sen tarpeesta ja itse asiassa sen säästävästä vaikutuksesta. Nyt jos tätä loppuraporttia lukee, niin siellä nämä ennalta ehkäisevät toimet ovat nyt ehkä sitten hiipumassa. [Puhemies koputtaa] Voisitteko jollain tavalla kommentoida tätä? Lastensuojelusta ei voi enää leikata.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön EU:n vakavaraisuusasetuksen jäsenvaltio-optio asuntoluottojen riskipainoon liittyen. Optio mahdollistaisi osalle sisäisiä riskimalleja käyttävistä luottolaitoksista suotuisamman vakavaraisuuskohtelun vuoden 32 loppuun saakka. Miten te, ministeri, perustelette tämän ratkaisun riskienhallinnan näkökulmasta, ja voiko se samalla lisätä riskiä rahoitusjärjestelmän vakaudelle tai asuntoluottomarkkinoille pitkällä aikavälillä? Tässä on toki nostettu näitä ongelmia asuntolainan saannissa. Keskustelimme talousvaliokunnan ja ministerin tapaamisessa viime viikolla samoiten näistä taloyhtiölainoista, ja myöskin niihin on kenties tulossa joitakin helpotuksia. Osaatteko niitä avata, tai voiko tässä yhteydessä niistä kertoa jotakin? Mutta tästä esityksestä vielä. Tässähän on luottolaitoksille ja Finanssivalvonnalle sekä EKP:lle tulossa lisää tehtäviä, vai onko tulossa? Ja millä tavalla kommentoitte näitä resursseja? Meillä on talousvaliokunnassa aika paljon sellaisia esityksiä, mitkä lisäävät näitä tehtäviä myös viranomaisille. Siihen toivoisin ministeriltä kommenttia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva. puhemies! Tästä 65-vuotiaiden Kela-korvausmallista vain nopeasti: Siitähän nyt on jo kertynyt jonkin verran tietoa, että se on ollut lähinnä kädenojennus hyvätuloisille. Se ei ole varsinaisesti parantanut hoidon jatkuvuutta eikä lyhentänyt hoitojonoja eikä julkisen sektorin taakkaa. Asiakkaat sitten siirtyvät sieltä yksityisiltä ja palaavat julkiselle jatkohoitoa varten. Isoin ja kallein epäoikeudenmukaisuus on kuitenkin se, että teillä on muka varaa tähän yhteisöveron alennukseen, mutta sosiaali- ja terveydenhuollosta pitää säästää. Me peruisimme tämän käsittämättömän, tehottoman ja kalliin veroalen ja satsaisimme esimerkiksi työttömyyden hoitoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mutta olen täysin samaa mieltä uuden sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin kanssa siitä, että kustannusten kasvun hillitsemistä täytyy tehdä. Keinoista saatamme olla eri mieltä. Minusta ainoa tapa kustannusten nousun hillitsemiseen on ennaltaehkäisyyn panostaminen. Olisinkin kysynyt uudelta ministeriltä: millä tavalla aiotte sosiaali- ja terveydenhuollossa parantaa ennaltaehkäisyä ja vaikuttavuutta? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Arvostan myös kovasti sitä, että olette vielä täällä tähän aikaan tätä keskustelua seuraamassa. Aika moneen ehdottamaamme asiaan onkin tullut jo jonkinlainen vastaus, myöntävä tai kielteinen, mutta te olette tätä keskustelua ansiokkaasti käyneet täällä meidän kanssamme. Mutta muutamaa toimea, joihin ei vielä ole tullut vastausta, ajattelin vielä tässä nostaa. Tarttuisitteko te näihin SDP:n ehdotuksiin? Olemme puhuneet tästä osaamisen päivittämisestä. Työttömien osaaminen ei aina vastaa työelämän tarpeita, ja siksi tarvitaan sitä päivittämistä. Me SDP:ssä olemme ehdottaneet uuden aikuiskoulutustuen ottamista käyttöön. Se voitaisiin kohdentaa työssä olevien osaamistason nostoon, painottuen erityisesti vihreän siirtymään, digitaitoihin ja työvoimapula-aloille. Miltä tällainen keino vaikuttaisi? Sitten erityisesti aloittavien yrittäjien asemaa parantaisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto 30 000 euroon. Se olisi helpotus erityisesti näille pienyrittäjille. Sitten mikroyrityksille voitaisiin säätää myös määräaikainen verohyvitys, joka olisi 25 prosenttia ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kuluista. Ja sitten vähän sinne puolustusteollisuuden puolelle. Eli voisiko puolustushankinnoille määrittää kotimaisuustavoitteen ja tehdä sille toimenpideohjelman yhteistyössä teollisuuden ja elinkeinoelämän kanssa? Myös tästä kotitalousvähennyksestä on ollut tänään paljon puhetta, ja ehkä hallituksen sisälläkin siitä on ollut erilaisia näkemyksiä, että voitaisiinko sitä harkita palautettavaksi. Siihen olisi myös mukava kuulla ministereiltä ajatuksia. Sitten ehkä se isoin asia: Tietysti varmasti kysytte myös, että millä tavalla me rahoittaisimme nämä. Iso kysymys onkin ollut tässä taloustilanteessa erityisesti ja tässä työllisyystilanteessa tämä yhteisöveron kevennys, kun on kuitenkin asiantuntijoiden toimesta todettu, että se on tehoton ja erittäin kallis meille Suomelle, eli se tehdään velkarahalla. Sillä potilla aika monta näistä toimista myös rahoittaisi, mikä parantaisi sitten yrittäjien ja työttömien tilannetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Työllisyystilanne on piinaava. Ennätyksiä on rikottu, eikä valitettavasti tosiaankaan iloitsemisen arvoisia ennätyksiä. Työttömyys on harvoin valinta. Tilannetta pahentavat tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset, ja tämä tiedetään. Kun ansiopäivärahaa on leikattu ja lapsia, joita tietysti Suomeen toivomme, on paljon eikä asumistukea enää saa omistusasuntoon, moni joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen. Inhimillinen kärsimys on suurta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö työnteko maistuisi. Töitä ei vain ole, vaikka niitä mielellään tekisi, ja toimeentulo on viety. Moni heistä saattaa seurata tätäkin istuntoa tai on aiemmin päivällä seurannut tätä keskustelua. Muutto muualle lasten kanssa työn perässä ei liene myöskään ratkaisu, vaikka asuntonsa saisikin ihmeen kaupalla myydyksi. Sosiaalipalvelujen uudistuksen ja toimeentulotukiuudistuksen yhteisvaikutukset ovat myrkkyä etenkin tässä tilanteessa. Tämä ei ole pelon lietsontaa vaan tosiasioiden myöntämistä. Ihmisten tilannetta on pahennettu, vaikka moni todellisuudessa tarvitsisi apua. Tällä hetkellä työllisyyspalveluissa ei ole riittävästi keinoja löytää ratkaisuja. Työpaikkoja ei ole, ja kasvu sakkaa. Väliinputoajia on liikaa. Keinoja ei ole riittävästi varsinkaan silloin, kun työllistymisen esteet ovat terveydellisiä, ja aika monesti ne ovat terveydellisiä. Mielenterveyden haasteet ovat yksi kasvava ongelma mutta eivät tietysti ainoa. Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen ei ole fiksua. Sen lakkauttaminen ilman toimivia korvaavia palveluja on vielä vähemmän fiksua. Tämä uhkaa jättää pitkäaikaistyöttömät ja erityistä tukea tarvitsevat työnhakijat tyhjän päälle. Arvoisa puhemies ja arvoisa hallitus, ministerit! Miten kuntouttava työtoiminta jatkuu, vai jatkuuko ylipäätään? Mitä luokkaa työllisyystoimet tulevassa kehysriihessä ovat, ja kuinka paljon rahoitusta kehysriihessä näihin osoitetaan, ylipäänsä tämän työttömyyden hoitoon? Arvoisa puhemies! Varmasti moni muukin minun lisäkseni on huolestunut erityisesti nuorten tilanteesta. Olemme pitkin kautta pitäneet esillä sitä, että nuorten työllistymiseen olisi kiinnitettävä parempaa huomiota. Tähän tarvitaan ehdottomasti lisää satsauksia. Tämä työllistymisseteli on erinomainen asia hallitukselta, mutta se ei ole kuitenkaan riittävä toimi. Tällä hetkellä se rahoitus, mitä siihen on katettu, kattaisi vain noin 5—6 prosenttia näistä työttömistä nuorista, joille se on tarkoitettu. Eli lisää satsauksia tarvitaan. Sitten yksi asia, mistä ei kovin paljon tänään ole ollut puhetta, mutta muuten: yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien, Kelan ja työllisyysalueiden välillä ei ainakaan vielä toimi optimaalisesti. Tähän tarvittaisiin lisää keinoja. Nämä ovat kaikki sellaisia näkökulmia, joita on pidettävä mielessä, ja ratkaisuja on tietysti myös haettava yhdessä. Mehän olemme myös SDP:ssä ehdottaneet lukuisia keinoja. Olisimme keventäneet pieni- keskituloisten verotusta enemmän kuin hallitus, palauttaneet näitä suojaosia. Haluaisimme auttaa opiskelua työttömyysturvalla. Meillä olisi ehdotus aikuiskoulutustuen uudistukseen. Nuorten työttömyyteen tarvittaisiin lisärahoitusta. Lisäksi tukisimme rakennusalaa ja erityisesti näitä erityisryhmien investointiavustuksia ja tukisimme korjausrakentamista. Ja sitten vielä vihreän siirtymän investointien verohuojennuksen alarajaa tulisi laskea. Olisiko, ministerit, näissä joitakin ratkaisuja, mitä voisitte harkita? — Kiitos.