Hopsu Inka

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus on kansainvälisestikin uniikki instituutio, ja voisi sanoa, että se on yksi tämmöinen suomalaisen koulutusjärjestelmän helmi. On hienoa, että sitä on päästy nyt uudistamaan. Jaan ihan saman huolen, joka täällä on nostettu aikaisemminkin, että kun tätä uudistusta valmisteltiin, oli tavoitteena saada siihen 10 miljoonan lisärahoitus, jolla sitten turvattaisiin se, että saadaan nyt muita taiteenaloja vielä vahvemmin mukaan, kun tällä hetkellä 90 prosenttia opetuksesta painottuu sinne musiikkiin. Se halutaan tietysti säilyttää ja myös siellä halutaan säilyttää ne yksilöopetuksen mahdollisuudet. Eli ei haluta rikkoa sitä, mikä jo toimii, mutta halutaan mahdollistaa taiteen perusopetus yhä useammalle nuorelle ja yhä laajemmalla skaalalla. Tämä raha sinne kyllä tarvittaisiin, ettei olemassa olevaa rikottaisi. Sitten haluan kysyä siitä, että oppilaitokset, joilla ei ole tätä OKM:n järjestämislupaa, ovat kantaneet huolta tästä siirtymäajasta. Eli näitä uusia malleja ei ole vielä, mutta kuinka turvataan, että toiminta jatkuu tässä katkeamatta?

Arvoisa puhemies! Pisa-tulokset ovat heikentyneet koko 2000-luvun niin matematiikassa, luonnontieteissä kuin lukutaidossa. Yhteiskunnan muutokset näkyvät koulussa: sosiaaliseen mediaan käytetyn ajan kasvu, unen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja samaan aikaan koulutuksen ja pinnistelyn arvostuksen lasku yhteiskunnassa. Nämä haastavat koulujen arkea. Niin lahjakkaiden kuin heikkojen oppilaiden tulokset tippuivat. Kaikille oppilaille pitäisi pystyä koulussa tarjoamaan niin tukea kuin haastetta. Jo kolmannes pojista on heikkoja lukijoita, vaikka lukutaito on juuri se ja sellainen perustaito, jota tarvitaan kaikkeen muuhun oppimiseen. Budjettiriihessä hallitus leikkasi jälleen kuntien valtionosuuksia, nyt 110 miljoonalla eurolla, vaikka sivistystoimi on noin kolme neljäsosaa kuntien taloudesta. Arvoisa opetusministeri: miten varmistatte, ettei kunnissa tehdä [Puhemies koputtaa] leikkauksia varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, kun hallitus kohdentaa [Puhemies koputtaa] sinne näin merkittävät leikkaukset?

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen rahoituksen käsittely hallituksessa näyttää surullisen hähmäiseltä. On hyvä, että niin eduskunta kuin oikeuskansleri käsittelevät sitä. Olisi ihan vähintä, että kun liikuntapaikkarahoitusta leikataan hallituksen toimesta, olisi hallihankkeesta, jota sitten aiotaankin samaan aikaan tukea, kunnolliset, avoimet tausta-arviot tehtynä. Jos tavoite oli tukea rakentamista ja työllisyyttä, on pääkaupunkiseudullakin jo käynnissä pidemmällä olevia hankkeita, ainakin Vantaan Kivistön hallihanke ja meillä Espoossa Espoon stadion -hanke, joissa nämä rakentamisen työllisyysvaikutukset olisivat olleet nopeammin saatavissa. Mistä löytyy tällainen alueellinen vertailu eri hankkeista hyötyineen, kustannuksineen ja kannattavuusarvioineen? Täällä edustaja Harkimo nosti varsin hyvin esiin sen, miten vaikeaa usean hallihankkeen on mahdollista pärjätä samalla alueella. Tukipäätösten pitäisi olla hyvin harkittuja, sillä niillä on myös kilpailuvaikutuksia. Tästä puhui myös edustaja Vuornos. Valitettavasti ilman perusteluja ja vertailuja näyttää todellisuus siltä, että kaverin hanke kiilasi jonon ohi. Helsingin päättäjiä on täällä salissa hallituspuolueista spinnattu kantamaan vastuuta tuesta Garden Helsinki -hankkeelle. On kuitenkin aivan eri asia, hyvät kollegat, tukea hanketta paikallisessa päätöksenteossa kuin jakaa sille valtion rahoitusta — ja nimenomaan yksittäiselle hankkeelle ilman vertailuja muihin vastaaviin hankkeisiin. Kyllä tämä tiedetään, ja siksi tämä keskustelu näyttää tällaiselta harhautukselta. Kuten debattipuheenvuorossani totesin, tarvitsisimme demokratiaa ja luottamusta poliittiseen päätöksentekoon vahvistavia toimia. Siksi teimme yhtenä kiireellisenä toimenpide-esityksenä lakialoitteen vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen pakolliseksi muuttamisesta. Valitettavasti nyt suunta on ollut vaalirahoituksen osalta jopa päinvastainen, kun alinta ilmoitettavaa summaa on päätetty nostaa. Kannatan myös edustaja Honkasalon puheenvuorossaan nostamaa vaalirahoituskattoehdotusta. Näemme maailmalta, mitä suuriksi kasvaneet vaalirahoitukset demokratialle viime kädessä tarkoittavat. Arvoisa puhemies! Seuraavaksi luen kappaleen rakenteellisesta korruptiosta ja korruptiosta Suomessa. Tämän on kirjoittanut oikeusministeriö, sillä oikeusministeriölle kuuluu meillä korruption vastaisen työn koordinointi: ”Kuten monissa muissakin maissa, korruptio on myös Suomessa esiintyvä ongelma. Tutkimusten mukaan Suomessa esiintyy katutason lahjonnan sijasta suuremman mittaluokan rakenteellista ja vaikeammin havaittavaa korruptiota, joka usein ilmenee elinkeinoelämän ja viranomaisten toiminnan rajapinnassa. Korruption keskeisinä riskialueina pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja ja tarjouskilpailuja, yhdyskuntasuunnittelua, poliittista päätöksentekoa ja puolue- ja vaalirahoitusta. Korruptio esiintyy usein oikeudettomien etuuksien antamisena ja ottamisena, eturistiriitoina ja suosimisena.” Oikeusministeriö on koostanut myös kansallisen korruptionvastaisen strategian ja toimenpideohjelman. Siellä on hyviä toimenpidesuosituksia, ja suosittelen hallitusta tarttumaan niihin nopeasti. On huolestuttavaa, että pääministeri ja hallitus eivät näytä näitä riskejä tunnistavan päätöksenteossa. Jääviyskysymys on kuitenkin aina viime kädessä meidän päättäjien omissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Jätin tänään lakialoitteen vaalirahoituksen avoimuuden lisäämisestä eli ennakkoilmoituksen pakollisuudesta kaikille. Toivon, että allekirjoitatte sen. Tämä antaisi äänestäjille nykyistä paremman mahdollisuuden arvioida ehdokkaiden kytköksiä jo ennen äänestyspäätöstä. Tämä vapaaehtoisuus, joka tällä hetkellä on käytäntö, on johtanut siihen, että muun muassa pääministeri itse ei ole ehtinyt tai ei ole halunnut tätä vapaaehtoista ennakkoilmoitusta tehdä. Nyt olisi syytä, että hallitus tekisi aitoja, konkreettisia toimia, joilla poliittisen päätöksenteon uskottavuutta, luotettavuutta vahvistettaisiin. Se on se, mitä meidän, eduskunnan, pitäisi tehdä, mitä hallituksen pitäisi tehdä. Oletteko valmis esimerkiksi tätä lakialoitetta edistämään?

Arvoisa puhemies! Teen lisätalousarvioaloitteen 7 Taidetestaajat-toiminnan jatkon turvaamisesta. 65 000 kahdeksasluokkalaista on saanut vuodesta 2017 lähtien mahdollisuuden vierailla kulttuuriesityksissä. Toiminta on tavoittanut lähes koko ikäluokan. Taidetestaajat-toiminta on ollut monelle nuorelle ensimmäinen mahdollisuus tutustua taiteen maailmaan. Tällaista vastaavaa toimintaa on järjestetty hyvin monessa maailman maassa, ja Pohjoismaista esimerkiksi Ruotsissa usealla ikäluokalla on mahdollisuus vastaaviin taidevierailuihin. Ennen lisätalousarvion valmistelua vaadimme opposition kansanedustajien Razmyarin, Siposen ja Lohikosken, eri puolueiden edustajien, kesken tämän rahoituksen jatkon turvaamista. Taustalla on säätiörahoitus, jonka on ilmoitettu päättyvän, ja se tieto on ollut ajoissa käsittelyssä, mutta nyt neljä miljoonaa rahoituksen jatkosta puuttuu, ja tämän vuoksi on ajateltu, että tämä esitys on hyvä tehdä erillisenä esityksenä, jotta kaikki puolueet pystyvät ottamaan kantaa eduskunnassa siihen, haluammeko Taidetestaajat-toiminnan jatkon turvata.

Arvoisa puhemies! Maailmaa muokkaavat tällä hetkellä samanaikaisesti geopoliittinen murros, sääntöpohjaisen järjestyksen mureneminen, demokratian taantuma sekä ympäristö- ja ilmastokriisit. Näihin kaikkiin vastaamiseen tarvitaan laajaa turvallisuuskäsitystä ja aktiivista diplomatiaa. Selonteon ensisijainen päämäärä oli päivittää Suomen kantoja ydinaseisiin. Valitettavasti perinteinen parlamentaarinen konsensuksen haku merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä sivuutettiin tämän selonteon valmistelussa. Tämä erimielisyys laajeni valiokunnassa nyt myös muihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Pienen maan etu on mielestäni hakea mahdollisimman yhtenäistä linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja toivottavasti näin jatkossa pystytään tekemään paremmin. Arvoisa puhemies! Selonteon poliittinen sitoumus olla sijoittamatta ydinaseita alueellemme rauhan aikana ei ole vihreille riittävä. Poliittinen sitoumus on helppo muuttaa hallitusten vaihtuessa. Olisimme halunneet säilyttää laintasoisen linjauksen, johon oltiin myös DCA-sopimusta tehtäessä sitoutuneita. Tältä osin vastalauseemme yhtyy SDP:n vastalauseeseen — ja nyt siinä vastalauseen kannanottoesityksessä toivottavasti pystytään tekemään tekninen korjaus, koska tämä osuus siitä on nyt jäänyt puuttumaan. Arvoisa puhemies! Erityisen vähälle käsittelylle selonteossa jää Lähi-idän tilanne. Valiokunnan mietintö ei myöskään juurikaan käsittele Palestiinan ja Lähi-idän kysymyksiä, vaikka niiden moraalinen ja poliittinen ja taloudellinen globaali vaikutus on ilmeinen. Israelin väkivalta palestiinalaisia kohtaan, Palestiinalaisalueen laiton miehittäminen ja Gazaan suunnatun humanitäärisen avun pääsyn estäminen, laittomat siirtokunnat ja palestiinalaisia epätasa-arvoisesti kohteleva apartheidpolitiikka, josta uusi, palestiinalaisten kuolemantuomiot salliva laki on tuorein esimerkki, ovat jatkuneet Israelin Gazaan kohdistamien sotatoimien ja tulitauon jälkeen. Gazaan kohdistettujen sotatoimien mahdolliset sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan, kuten kansanmurha, ovat vieläkin tutkimatta. Ainoa tie väkivallan lopettamiseksi ja kestävän rauhan saavuttamiseksi on konfliktin juurisyiden selvittäminen. Tämä tarkoittaa Palestiinalaisalueen laittoman miehityksen lopettamista ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden tunnustamista. Suomen ja Euroopan unionin tulee käyttää kaikki mahdolliset poliittiset ja taloudelliset keinot painostaakseen Israelia lopettamaan jo vuosikymmeniä jatkunut Gazan saarto ja palestiinalaisiin kohdistuva vaino. Niiden tulee toimia päättäväisemmin painostaakseen osapuolia käynnistämään neuvottelut, joiden tulisi tähdätä alueella kahden valtion malliin, johon Suomikin on ollut pitkään sitoutunut. Yhdysvaltojen ja Israelin kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäys Iraniin on aiheuttanut Hormuzinsalmen kriisin. Maat hyökkäsivät Iraniin ilman YK:n turvallisuusneuvoston oikeutusta, konsultoimatta liittolaisia ja välinpitämättöminä kansainvälisen oikeuden edellytyksistä. Hyökkäyksen jälkeen Israel on hyökännyt myös Libanoniin. Israelin hyökkäykset ovat tappaneet tuhansia libanonilaisia sekä ajaneet yli miljoona ihmistä kodeistaan pommituksia pakoon. Libanonin jo alkujaan hauras yhteiskunta on joutunut yhä syvenevään kriisiin. Sen lisäksi, että sotatoimet niin Gazassa, Länsirannalla, Iranissa ja Libanonissa ovat oikeudettomia ja moraalisesti tuomittavia, ne ovat myös räikeästi vastoin kansainvälistä monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää, jonka puolustaminen on Suomen selkeä etu. Suomen tulisi ajankohtaista maailmanpoliittista tilannetta käsittelevässä selonteossa ja sen mietinnössä ottaa kantaa kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Suomi on vihreiden mielestä myös aivan liian kauan pantannut palestiinalaisten valtion tunnustamista, ja tässä selonteko olisi antanut tähän luontevan tilaisuuden hallituksen erimielisyyksistä huolimatta. Valtioneuvoston ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutosta käsittelevä selonteko nostaa useita tilanteessa tapahtuneita muutoksia. Globaalien kriisien ja konfliktien tunnistamista ja Suomen roolia kriiseihin vastaamisessa tulisi kuitenkin selonteossa vahvistaa. Mittavat kehitysyhteistyön, ulkoasiainhallinnon ja kriisinhallinnan leikkaukset haastavat Suomen mahdollisuutta vastata näihin. Valtioneuvoston näkemys jää Yhdysvaltoja koskevalta osaltaan myös liian kapeaksi. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemys transatlanttisen suhteen ja Yhdysvaltojen nykytilasta ja tulevaisuudesta on selontekoa skeptisempi. Yhdysvaltojen liittolaisuuteen sisältyy tällä hetkellä huolestuttavan paljon epävarmuuksia ja ennakoimattomuutta. Teen vastalauseen 3 mukaisen kannanoton, ja todellakin toivomme, että siinä huomioidaan tämä tekninen korjaus, [Puhemies koputtaa] että yhdymme vastalauseen 1 perusteluihin ja päätösehdotuksiin.

Arvoisa puhemies! Vihreille selonteon poliittinen sitoumus olla sijoittamatta ydinaseita alueellemme rauhan aikana ei ole riittävä. Poliittinen sitoumus on liian helppo muuttaa hallitusten muuttuessa ja vaihtuessa. Olisimme halunneet säilyttää laintasoisen kirjauksen, johon oltiin myös DCA-sopimusta tehtäessä sitoutuneita. Lisäksi esitimme ponsiosassa, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee kiireellisesti Palestiinan valtion tunnustamisen — valitettavasti tästä ei vielä yksimielisyyttä löytynyt — ja että valtioneuvosto toimii EU-vaikuttamisessa aktiivisesti Israelin palestiinalaisiin kohdistuvan kansanmurhan estämiseksi, Länsirannan laittoman miehityksen purkamiseksi sekä kahden valtion mallia haastavien toimien torjumiseksi. Ilmeisesti näitä vastalauseita pitää esittää varsinaisessa puheenvuorossa, mutta tässä avattuna vihreiden esitykset.

Arvoisa puhemies! Oman nuoruuteni Eurooppa yhdistyi: Berliinin muuri kaatui. Erasmus-ohjelma houkutteli suuren määrän opiskelijoita oppimaan kieltä ja eurooppalaista kulttuuria yliopistoihin ympäri Euroopan. Kriisit näyttivät olevan takanapäin ainakin Euroopassa, ja myös perheet koti-Suomessa vaurastuivat laman jälkeen. Nyt valmistuvilla nuorilla heidän elämänpolulleen mahtuneet maailmantapahtumat ovat synkempiä: sota Euroopassa, globaali pandemia ja kiihtyvä ilmasto‑ ja luontokriisi. Päälle tulevat kiristynyt tahti, jota opinnoissa vaaditaan, heikentyneet opintoetuudet, kasvava lainamäärä, nuorten suuri työttömyys, sosiaalisen median luomat paineet ja turhautuminen. Kaksi kolmasosaa nuorista kokee säännöllisesti yksinäisyyttä tässä maailmassa Suomessa tällä hetkellä. Joka viides 16—24-vuotias kertoo kokeneensa yksinäisyyttä vähintään viiden vuoden ajan. Yksinäisyydellä taas on mielestäni vahva yhteys näihin mielenterveyshaasteisiin, joista useammassa puheenvuorossa täällä on jo puhuttu. Espoon nuorten hyvinvointilukuja katsoessa maahanmuuttajataustaisten poikien yksinäisyys korostuu siellä kokonaisuudessa vielä enemmän. Nostan yksinäisyysteeman ja yhteisöllisyyden tarpeen tähän puheen alkuun, sillä pidän niitä erittäin merkittävänä tekijänä nuorten hyvinvoinnille, ja tässä ne toimenpiteet eivät välttämättä ole niin kalliita, joilla sitä hyvinvointia voitaisiin edistää. Valitettavasti nuoret eivät odota sitä, että meidän talous kasvaa. Heidän nuoruus kulkee koko ajan eteenpäin. Lisää toimia nuorten tueksi ja työllistymiseksi tarvitaan enemmän ja olisi tarvittu jo. Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset osuvat korostetusti nuoriin. Opiskelijoiden toimeentulo laskee pahimmillaan jopa 170 euroa kuukaudessa. Ansioturvan suojaosien poisto heikentää työn vastaanottamisen kannustimia. Suojaosat ovat auttaneet monia nuoria saamaan työn syrjästä kiinni ja ottamaan osa-aikatyötä vastaan. Juuri nuoret ovat yksi ryhmä, joka on osa-aikatyötä voinut hyödyntää. Nuorten hyvinvointiin panostaminen on ratkaisevaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen kustannukset ovat valtavia koko yhteiskunnalle. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle yli miljoona euroa ja mielenterveyden ongelmat jopa noin 11 miljardia vuodessa. Hallitus on kuitenkin päätynyt leikkaamaan nuorten kuntoutustuesta, nuorisotyöstä, esimerkiksi järjestöjen rahoituksesta — juuri siitä, missä on tehty arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja harrastustoiminnan järjestämiseksi. Harrastukset ja vapaaehtoistyö kerryttävät taitoja ja osaamista, mitkä ovat usein työllistymiselle ja työssä pärjäämiselle oleellisia. Tosiaan olemme koonneet sekä edustaja Hanna Holopaisen että vihreiden nuorten kanssa ehdotuksia nuorten työllistämiseen, ja esittelen seuraavaksi joitain näistä. Ensinnäkin asetetaan nuoret työllisyyspalveluiden keskiöön. Lisätään matalan kynnyksen elämänhallinnan vahvistamiseen keskittyviä palveluita, kuten starttivalmennusta ja Ohjaamo-palveluita. Niitä tulisi olla saatavilla kaikkialla Suomessa, ja niille olisi turvattava riittävät resurssit. Varmistetaan sujuva ohjaus Ohjaamoista matalan kynnyksen mielenterveys‑ ja päihdepalveluihin ja laajennetaan hyväksi todettua Vamos-toimintaa. Asetetaan nuoret etusijalle TE-palveluiden alkuhaastatteluissa, jotta tämä nuorisotakuun mukainen kolmen kuukauden ehto työn, opiskelun tai muun työllistymistä tukevan paikan löytymisestä tulisi mahdollisimman hyvin toteutettua. Otetaan joka kunnassa käyttöön kesätyöseteli 15—18-vuotiaille. Kaikilla kunnilla sitä ei vielä ole. Varmistetaan, että nuoret hyötyvät työkokeiluista. Huomioidaan siis kunnissa toteutettavien työkokeiluiden kohderyhmissä erityisesti alle 29-vuotiaat nuoret ja tarjotaan heille tarvittaessa lisätukea työkokeilupaikan löytämisessä esimerkiksi juuri Ohjaamojen kautta. Tarjotaan maahanmuuttajanuorille parempaa tukea työllistymiseen. Satsataan erityisesti heidän kielen oppimiseen ja oppisopimuskoulutuspaikkojen löytymiseen ja siihen, että sitä kielen oppimista voi tapahtua myös työn yhteydessä. Vahvistetaan nuorisotakuun seurantaa eli kerätään valtakunnallisia tietoja ja kohdennetaan meidän politiikkatoimia sitten tämän tiedon pohjalta, missä onnistutaan ja missä ei. Tässä kohtaa kiitos tästä koulutussetelikokeilun aloittamisesta. Siinä on yksi hyvä toimi, jonka hallitus on käynnistänyt. Laajennetaan harjoittelutuki koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. [Puhemies koputtaa] Perutaan hallituksen hölmöt leikkaukset nuorten kuntoutukseen. Kuntouttava työtoiminta lakkaa, sosiaalinen kuntoutus lakkaa. Juuri nämä ovat auttaneet nuoria töihin. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Toimia, joita voisi tehdä, on paljon, ja niitä ei ole tehty riittävästi. Siksi kannatan edustaja Alametsän esitystä epäluottamuslauseeksi.

Arvoisa puhemies! Suomen lainsäädännössä on yhä kirjattuna nuorisotakuu, siis vakuutus siitä, että kolmen kuukauden sisällä työttömyydestä nuoren pitäisi saada joko työtä, opiskelupaikka tai paikka työllisyyttä edistäviin palveluihin. No, nyt olemme kuulleet, että pitkäaikaistyöttömyys nuorilla on kaksinkertaistunut hallituskauden aikana. Kuinka meni noin niin kuin omasta mielestä? Olemme tänään koonneet vihreiden nuorten kanssa listan esityksiä siitä, kuinka nuorten työllistymistä voisi edistää. Käykää ihmeessä katsomassa, siellä on paljon hyviä ehdotuksia. Muun muassa esitämme, että kuntien sakkomaksuja voisi helpottaa niissä kunnissa, jotka käyttäisivät tämän resurssin nuorten työllistämiseen. On ehdotettu myös, että TE-palveluissa näihin alkuhaastatteluihin nuoret voitaisiin nostaa jonon ohi, jolloin nopeutettaisiin sitä prosessia nuorten osalta. Näitä keinoja on paljon, jos on tahtoa niihin tarttua.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi, että on ollut näitä kuntarahoituksen leikkauksia, niin VM:n arvio siitä, mikä TE-uudistuksen lisälasku kunnille on ollut sen kompensaation lisäksi, joka kunnille siis tehtiin uudistusta tehtäessä, on ollut 300—400 miljoonaa, eli se on aika iso summa sieltä kuntien rahoituksesta. Tämä on siis näitä nousseita työttömyysturvakuluja ja sakkomaksuja. Tähän ei ole tullut mitään uutta kompensaatiota eikä myöskään uutta mallia, jolla niitä sakkomaksuja voitaisiin tämmöisessä suhdannetilanteessa keventää. Sitä olen kyllä oppositiosta itse myös peräänkuuluttanut. Toinen asia, mistä halusin sanoa, on opettajien kohtaama väkivalta. Sen lisäksi, kun tässä puhuttiin tästä, miten pienissä kouluissa pystytään puuttumaan kiusaamiseen tai se nähdään paremmin, yleistynyt ilmiö on, että myös opettajaa kohtaan on väkivaltaa enemmän kuin ennen. Siinä myös tiedettäisiin ne keinot, joilla voitaisiin auttaa. Eli jos tiedetään, että luokassa on opiskelijoita tai oppilaita, jotka eivät ole täysin koulukuntoisia tai ovat aggressiivisia, niin sitä yksittäistä aikuista ei saa jättää yksin. Siellä pitäisi aina olla henkilöstöä, on se sitten koulunkäynninohjaaja tai avustaja tai erityisopetusresurssia, tai jos joku ei todellakaan ole koulukuntoinen, niin sitten sairaalakoulupaikkaa tai erityisluokkapaikkaa tarpeesta riippuen. Näitä ei pystytä tällä hetkellä riittävän nopeasti turvaamaan. Kyllä ammattihenkilöstö tietää sen, että tällaisessa tilanteessa itse asiassa koko luokan opetus kärsii, eivät ainoastaan ehkä ne kiusatut opiskelijat. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, että kun väkivalta ja työn haastavuus kohdentuu myös opettajiin, niin alan houkuttelevuus kärsii. Palkkakehitys ei ole ollut hyvä. Me tiedetään, että tällä kaudella tuli vientivetoinen palkkamalli, joka sitoo sen palkkakehityksen vientialojen kehitykseen. Iso huoli on siitä, millä me koko opetussektorin, kasvatussektorin, houkuttelevuus turvataan myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! On ilo kuulla, että meillä on tämmöinen yhteinen huoli meidän koulutuksen laadusta, ja tuntuu siltä, että jaetaan se täällä. Oppimistuloksista tässä oli puhetta. Ne ovat todellakin laskeneet myös muualla Euroopassa kännyköiden tulon kanssa samassa aikasyklissä, mutta suhteellisesti se Suomen pudotus on isompi ja monet Aasian maat taas ovat nousseet näissä vertailutuloksissa Euroopan ohi. Eli kyllä tässä varmasti osa selittyy kännyköillä, mutta tässä suhteellisessa pudotuksessa meillä on varmasti myös tämmöisiä omia kotimaisia tekijöitä. Tässä aikaisemmin puhuttiin opettajarekisteristä ja sen tarpeesta. Ihmettelen oikeastaan, että vaikka tämä on kustannuksiltaan noin miljoonan esitys ja sitä jo edellinen hallitus ja tämä hallitus ovat pyörittäneet pitkään, niin jostain syystä sitä ei olla saatu vietyä maaliin. Se olisi kyllä todella tärkeä tieto, kuinka meillä riittävät pätevät opettajat. Yksi iso huoli, mikä tällä hallituskaudella on tapahtunut, on että opettajien täydennyskoulutus on ajettu lähes kokonaan alas, eli sieltä ovat resurssit hävinneet. Juuri kun tässä puhuttiin vaikka tekoälyn hyödyntämisestä kouluissa, niin opettajat kertoivat suorasanaisesti viestin, että he eivät asiaa osaa riittävästi, opiskelijat menevät ohi, mutta mitään täydennyskoulutusta ei ole tarjolla julkisesti, ellei kunta sitten hanki jotain yksittäistä koulutuspäivää. Mutta sisältö on tosi iso, ja tarve olisi myös. Myös nämä kuntien leikkaukset, joita hallitus on tehnyt, osuvat suoraan koulutukseen, varhaiskasvatukseen. Valitettavasti se on näin. Eli vaikka meillä on ollut yksimielisiä mietintöjä sivistysvaliokunnassa siitä, mihin suuntaan asioita pitää kehittää, niin sitten kun katsoo vaihtoehtobudjetteja, niin niistä kyllä löytyy eroa siinä, kuinka paljon koulutukseen ollaan valmiita satsaamaan. Toivoisin, että seuraavalla hallituskaudella päästäisiin semmoiseen suunnitelmaan, jossa koulutuksen rahoituksessa edetään kohti pohjoismaista tasoa. En millään usko, että sillä, että me tiputaan koko ajan koulutuksen rahoituksessa, me voisimme pärjätä, olla yhtä kilpailukykyisiä. Kustannukset ovat täällä kuitenkin suunnilleen samaa luokkaa. Tämä koulutuksen investointirooli pitäisi nähdä. Olen tässä ihan samaa mieltä kuin edustaja Paasi täällä kuvasi, että kun on pieni maa, niin meillä eivät luonnonvarat riitä elättämään meitä pitkään, vaan se osaaminen on se, minkä varaan meidän pitää tulevaisuutta rakentaa.

Arvoisa puhemies! Tätä mittaamista Suomen kouluissa on kyllä tehty paljon, meillä tehdään valtakunnallisia kokeita — tässä edustaja Paasi peräänkuulutti sitä, että pitäisi mitata paremmin. Mielestäni opettajilla, kasvatusalan henkilöstöllä, on ollut tämä huoli ja viesti on ollut yhtenäinen jo pitkän aikaa, mutta valitettavasti kunnissa taloustilanne on ollut sellainen, että niitä kaikkia keinoja, mitä toivottaisiin, ei olla pystytty turvaamaan ja toteuttamaan. Kuten täällä useampi on jo kertonut, samaan aikaan, kun resurssit ovat vähentyneet tai resurssit ovat kohdentuneet enemmän tilakustannuksiin, it-kustannuksiin kuin itse siihen opettamiseen, nämä opiskelija- ja oppilasryhmät ovat paljon heterogeenisempiä, tarpeet ovat moninaisia. Ihan varmasti myös kännykät ja ruudulla vietetyn ajan lisääntyminen ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten keskittymiskykyyn, ihan siihen virkeystilaan, jos illat menevät puhelimella valvoessa. Nämä kaikki vaikuttavat oppimisen edellytyksiin. Mittaamisen ja valtakunnallisten kokeiden lisäämisessä on haasteensa. Me tiedetään esimerkiksi brittiläisestä koulujärjestelmästä tutkimustuloksia siitä, kuinka se usein johtaa ei semmoisen laajan ymmärryksen ja sivistyksen syntymiseen vaan enemmän siihen, että pistemäisesti ulkoa opetellaan tietoja, joita sitten mitataan. Ei sekään ole huono, että sitäkin tehdään, mutta sellaisesta pelkästä kokeita varten opiskelusta jo hyvin nuorella iällä ei ole maailmanlaajuisesti tutkimuksissa hyviä tuloksia, enkä toivo, että tämä osaamistakuu meillä semmoiseen johtaisikaan. Pienet koulut, joita tässä edustaja Rasinkangas nosti, ovat todella tärkeitä. Viesti, joka tulee usein sekä vanhemmilta että opettajilta, on, että toivottaisiin, että ne pysyisivät eikä niitä lakkautettaisi. Tässä se pienen koulun koko eroaa kyllä hyvin paljon, puhutaanko maakunnista vai puhutaanko kaupungeista, sillä kaupungeissa 100—200 oppilaan kouluja pidetään jo pieninä ja niitä joudutaan lakkauttamaan, kun investointiresursseja ei ole korjata esimerkiksi niitä koulutiloja. Tänään viimeksi keskusteltiin kuntien parlamentaarisessa työryhmässä siitä, kuinka tätä koulutuksen laatua pystyttäisiin jatkossa... — Mikrofonista lähti ääni. — Eli miten ne resurssit kohdentuisivat niin, että koulutuksen laatu turvataan sekä siellä, missä meidän lasten määrä vähenee, että siellä, missä meillä on kasvava määrä lapsia ja nuoria, jotka ovat meidän tulevaisuuden työntekijöitä. Mitkä ovat ne kriteerit, joilla me saadaan se turvattua ja vahvistettua?

Arvoisa puhemies! Suomessa ollaan syystä huolissaan laskeneista oppimistuloksista. Viime vuosina on haluttu panostaa peruskouluissa perustaitoihin: lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen. Oppimisen tuen uudistuksella taas haluttiin vahvistaa tukea tarvitsevien oppimista ja toisaalta tukea sitä muuta opetusryhmää saamassaan opetuksessa. Kuntien leikkaukset kuitenkin jättävät nämä uudistukset huteralle pohjalle. Koulujen vaikeutuneesta tilanteesta ja heikenneistä oppimistuloksista huolimatta arvosanat ovat säilyneet ennallaan. Vaatimustasoa on monien tutkimusten perusteella helpotettu. Osaamistakuun ajatus riittävän osaamisen saavuttamisesta ja yhdenvertaisesta arvioinnista on kaunis. Todellisuudessa monet muut tekijät kuin osaamistakuu vaikuttavat oppimistuloksiin kuitenkin merkittävästi enemmän. Näitä ovat koulujen ja luokkien ryhmäkoko, opettajien riittävä koulutus ja ammatin ja ylipäätään koulutuksen arvostuksen vahvistaminen. Tässä on tapahtunut merkittävää laskua suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten ja nuorten hyvinvointi, laadukkaiden oppimateriaalien turvaaminen, oppimisen tuen ja riittävän kieliopetuksen saatavuus ja niin edelleen — nämä tekijät yhdessä ratkaisevat. Ajattelen niin, että pelkästään luokallejättö ei auta, jos opetuksessa ja oppimisessa ei tapahdu selkeää muutosta ja jos ei saada riittävää oppimisen tukea turvattua tai toisaalta niitä oppimisen esteitä ratkottua. Esteet voivat toki johtua muistakin syistä kuin mitä kouluissa pystytään hoitamaan. Tässä laissa opetussuunnitelmien sisällöt aiotaan vuosiluokkaistaa, ja tästä asiasta olen kuullut huolenaiheita. Vuosiluokkaistaminen ja arvosanojen kriteereiden tarkentaminen tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelman tavoitteita jaetaan täsmällisemmin vuosiluokkakohtaisesti ja sitten tähän arviointiin lisätään määrittelyjä. Tämä on valtavan iso urakka tehtäväksi ja vaativa työ. Opetussuunnitelmatyötä on Suomessa totuttu tekemään laajan asiantuntijajoukon voimin. Siihen on vakiintuneet, hyvät prosessit, joista on ihan maailmanlaajuisesti otettu oppia, mutta nyt näyttää siltä, että koko tälle vuosiluokkaistamistyölle kaikkien oppiaineiden osalta on varattu aikaa yksi vuosi ja resursseja tähän työhön ei ole varattu ollenkaan. Tästä syntyy iso huoli, minkälaista laatua pystymme sitten tässä osaamistakuussa turvaamaan. Toivoisin — nyt täällä ei ole ministeriä paikalla — että kertoisitte, miten tämä työ on ajateltu toteuttaa, sillä Opetushallitukseen, joka tätä opetussuunnitelmatyötä tekee, on tehty merkittävät leikkaukset tämän hallituskauden aikana, ja ne haastavat tätä valmistelutyötä entisestään. Sitten tämän vuoden jälkeen, kun koko tämä suunnittelu-uudistus tapahtuu, seuraava vuosi olisi aikaa näillä oppimateriaalin valmistajilla saada kaikki oppimateriaalit päivitettyä. Tässä pelkään taas sitä, että oppimateriaaliuudistukset usein johtavat siihen, että niistä syntyy lisäkustannuksia kunnille eli opetuksen järjestäjille, jotka joutuvat uusia oppimateriaaleja hankkimaan. Eli toivon, että näitä siirtymäaikoja pidettäisiin riittävän pitkinä ja resurssit tämän työn valmisteluun turvattaisiin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan iso lupaus on ollut, että koulutus on maksutonta. Kaikille avoimella koulutuksella on ollut valtavan suuri merkitys siinä, että kaikenlaisista taustoista tuleville on ollut tarjolla mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin tahtoa ja kykyä on. Nyt, hallitus, kuitenkin leikkaatte kunnilta ammatillisesta koulutuksesta, korkeakoulujen perusrahoituksesta ja opintotukietuuksista, lisäätte opintotuen lainapainotteisuutta, rajoitatte toisen tutkinnon suorittamisoikeutta ja lanseeraatte avoimen korkeakoulun maksullisen tutkinnon. Samaan aikaan keskustelu lukukausimaksuista on pulpahtanut pinnalle. Tiedämme maailmalta, että lukukausimaksut vähentävät vähävaraisista perheistä tulevia opiskelijoita eivätkä aidosti tuo lisäeuroja koulutukseen. Arvoisa tiede- ja kulttuuriministeri, onko hallitus sitoutunut maksuttomaan koulutukseen? Mitä teette sen eteen, että maksuton koulutus säilyy Suomessa? [Pia Lohikoski: Hyvä kysymys!]

Arvoisa puhemies! Suomi on jäänyt auttamattomasti jälkeen verrokkimaiden koulutustasosta. OECD-maiden kärjessä korkeakoulutus on 60 prosentin luokkaa nuorten aikuisten ikäluokasta. Suomessa korkeakoulutuksen suorittaneiden nuorten aikuisten osuus on vain 39 prosenttia. Suomi on sijalla 31 eli 38 maan tilaston hännillä. Meidän pitää myöntää, ettemme enää ole koulutuksen kärkimaa. Nykyisillä toimilla saamme tasoa nostettua siihen puoleen ikäluokasta, joka on tällä hetkellä tavoitteeksi asetettu taso, aikaisintaan 2030-luvun lopulla tai 2040-luvulla. Se on aivan liian myöhään kilpailukykymme nostotavoitetta ajatellen. Opintosetelikokeilun lähtökohdat ovat varsin kannatettavat. On hyvä, että ilman opintopaikkaa jääneet nuoret saavat avoimen korkeakoulun kautta tuntumaa korkeakouluopintoihin. Koulutukseen kiinni pääseminen on tärkeää aikana, jolloin työllistyminen on poikkeuksellisen vaikeaa. Haluan siis kiittää hallitusta, kun tässä on siihen syytä. Me vihreät olemme pitkään kannattaneet avointen korkeakoulujen opintojen tekemistä maksuttomiksi, etenkin juuri ilman opiskelupaikkaa jääneille. Seuraavana askeleena vastaavaa voisi tarjota kaikille, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa suoritettuna, esimerkiksi tutkintojen puuttuvien opintokokonaisuuksien tekemiseen. Arvoisa puhemies! Opiskelu avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa ei ole kuitenkaan sama asia kuin tutkintokoulutukseen osallistuminen, eikä tämä saa olla ovenavaus koulutuksen maksullisuudelle tai lukukausimaksuille Suomessa. Tutkinnonanto-oikeus ei siis vihreistä saa siirtyä maksullisen toiminnan piiriin. Oleellista olisi turvata sujuvat siirtymät avoimista korkeakouluista ja yliopistoista tutkinto-opiskelijoiksi. Nyt näissä on paljon vaihtelevuutta. Avoimessa opiskelevat nuoret jäävät myös paitsi esimerkiksi opintososiaalisista etuuksista, opiskelijaterveydenhuollosta ja korkeakoulujen tarjoamasta yhteisöstä. Päätavoitteen tulisi siis edelleen olla se, että korkeakoulujen ovet avautuisivat mahdollisimman monelle nuorelle. Hallituksen koulutusasteen korottamiseen varaama kertaluontoinen sadan miljoonan euron summa on auttamattomasti liian vähän, sillä tämä sama raha jakautuu opintosetelikokeilun lisäksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen. Jotta korkeakoulujen koulutusaste saataisiin nousemaan yli puoleen ikäluokasta ja tulevaisuudessa siihen 60 prosenttiin eli OECD-maiden kärkeen ja tällä hetkellä olemassa oleva nykyinen hakijasuma saataisiin purettua, tarvittaisiin seuraaville kymmenelle vuodelle noin miljardin panostuksia. Tämä lisäpanostus varmistaisi myös, että korkeakoulutuksen laatu pystyttäisiin pitämään kansainvälisestikin korkeana. Nyt meidän opiskelijakohtainen rahoitus on jäänyt muiden Pohjoismaiden taa. Eli tässä on nyt kolmelle vuodelle rahoitus, joka käytännössä tarvittaisiin vuosittain. Osasta korkeakouluista on myös kuulunut huolta siitä, ettei kokeilussa maksettava korjaus, 20 euroa per opintopiste, kata opetuksen eikä ohjauksen todellisia kustannuksia. Eli lisääntyneestä koulutuksesta saattaa valua kuluja korkeakoulujen maksettavaksi muuten. Tämä on tietysti aina riski sille, miten sitä laatua saadaan pidettyä yllä. Arvoisa puhemies! Haluan kysyä myös, löytävätkö ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret kokeilun pariin. Jotta Suomen korkeakoulutusastetta saadaan korotettua puoleen ikäluokasta tai korkeammalle, tulee myös ammatillisen koulutuksen tarjota yhtäläinen mahdollisuus korkeakoulutuksen piiriin pääsyyn. Tämä edellyttää lisää ohjausta, kannustusta ja riittävää lähiopetusta myös ammattioppilaitosten puolelle. Ihmettelen myös sitä, että tässä on rajattu nyt englanninkieliset ja muunkieliset opinnot avoimen korkeakoulun osalta pois kokeilun piiristä ja tämä seteli mahdollistuu ainoastaan suomen- ja ruotsinkielisiin opintoihin. Korkeakoulut ovat kuitenkin panostaneet siihen, että varsin laadukkaita ja hyviä kursseja on tarjolla myös englannin kielellä. En ymmärrä tätä rajausta. Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kesäyliopistot, ovat jääneet tässä kokeilussa pahasti sivuun. Opintosetelietuuden käyttö toteutetaan Opin.fi-palvelun kautta, johon vapaan sivistystyön oppilaitoksilla ei ole pääsyä, eikä sitä ole mahdollista myöskään tarjota tämän kokeilun aikataulussa. Mutta kun kokeilu on kolmevuotinen, niin toivoisi, että tässä valiokunta katsoisi, onko mahdollista, että tulevina vuosina vapaan sivistystyön oppilaitokset pääsisivät tähän mukaan. Vielä viimeisenä nostan aiheen, joka on tämä, että Suomessa 77 prosenttia nuorista pitää välivuosia ennen korkeakoulussa aloittamista. OECD-maissa vastaava keskiarvo on 44 prosenttia. Opintojen aloitusikä on Suomessa keskimäärin 24 vuotta, ja OECD-maiden keskiarvo on 22 ikävuotta. Ensikertalaiskiintiön piti olla tämmöinen toimi, jolla näitä välivuosia ehkäistään, mutta nyt näyttää siltä, että nuoret eivät ota saamaansa koulutuspaikkaa aina vastaan, jos ei ole se ensimmäinen suosikki, opintoala, korkeakoulu tai yliopisto, vaan he panttaavat näitä tärkeäksi koettuja ensikertalaispisteitä, jotta voisivat sitten seuraavana vuonna hakea uudestaan. Olemme ehdottaneet, että näitä ensikertalaispisteitä ei menettäisi ensimmäiseen 60 opintopisteeseen mennessä, vaikka ottaisi tällaisen toissijaisen paikan vastaan, eli voisi sitten keskimäärin sellaisen vuoden verran opiskella ja katsoa, olisiko se oma ala mahdollisesti sittenkin se oma toissijainen tai kolmassijainen valinta tai alkaako sitä mahdollisesti viihtymään siellä toisella opiskelupaikkakunnalla. Toivon, että valiokunta tätä käsitellessään pohtii tätäkin.

Arvoisa puhemies! Tänään kerrottiin Helsingin Sanomissa Cuporen ensimmäisestä laajasta kulttuurin tilaa koskevasta raportista, Kulttuuripolitiikan tila 2025, ja sen viesti oli varsin dramaattinen. Meidän totuttu kulttuurimallimme natisee liitoksistaan tämän selvityksen mukaan, ja siinä ovat taustasyynä sekä nämä leikkaukset, teknologinen murros että arvomyllerrys, jotka — nämä kaikki kolme — ovat yhtä aikaa meidän yhteiskunnassamme tekeillä. Jopa 45 prosenttia kulttuurialan tekijöistä kertoi vuonna 24 joko vaihtaneensa ammattia tai harkinneensa sitä, ja se on kyllä iso luku. Näitä leikkauksia on tehty monesta kohdasta, ja yhteisvaikutuksia on vaikea laskea. Kulttuurialan työntekijöiden tilanne on päätynyt sellaiseksi, että heille on tarjolla pätkätöitä, pienyrittäjyyttä, työttömyyttä ja epävarmuutta, ja sitten meidän työttömyyskorvauksen ehdot vielä usein ovat sen tyyppisiä, että kulttuurialan tekijöillä ei ole sinne pääsyä. Jos antaa yhdeltä alalta, kirjailijoista, esimerkin, niin siellä lainauskorvaukset, jotka ovat iso tulonlähde kirjailijoille, ovat laskeneet 5,6 miljoonaa euroa, jos sitä ansiotasoa vertaa vuoteen 2016. Eli siellä olisi paljon korotustarvetta myös, jos haluttaisiin nämä ammatit pitää sellaisina, että niillä tuloilla voi pärjätä. Kuitenkin tuossa edellisessäkin asiakohdassa keskusteltiin siitä, missä meillä olisi kasvupotentiaalia Suomessa, ja varsin uskottavat laskelmat kertovat, että luovan talouden osuus voisi hyvin helpostikin kaksinkertaistua, jos sen tekemisen lähtökohdat saataisiin kuntoon. Esimerkiksi tässä teknologisen murroksen kohtaamisessa kulttuurialalla me voitaisiin ottaa Tanskasta esimerkkejä, joissa oppositio ja hallitus ovat yhdessä löytäneet keinon pitää yllä alan toimintaedellytyksiä. Siellä on myös kasvava luova talous, ja tässä olisi kyllä esimerkkiä Suomellekin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa hallitus tosiaan vastaa, miten se aikoo vastata EU-suosituksiin ja korjata talouden tilannetta. Jo debatissa vaadin hallitusta mahdollistamaan paremmin työllisyystoimia kunnille, jotta tämän kasvaneen velkataakan lisäksi emme jättäisi ja kerryttäisi pitkäaikaista pahoinvointia. Selonteko vahvistaa sen, että julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen nykyisillä päätöksillä, eikä mielestäni kannata tehdä ilmastokriisistä syntipukkia hallitukselle. Riskit ilmastokriisin osalta ovat todellisia ympäri maailman ja myös velvoitteet toimiin tarpeen kaikkialla. Elinkeinoelämän mukaan myös vihreässä siirtymässä on juuri sitä kasvupotentiaalia, jota Suomi tarvitsisi. Datakeskustenkin osalta on mielestäni syytä varmistaa, ettei tämä kasvanut energiantarve sitten tule täytetyksi fossiilisin polttoainein. Hallitus katsoo tässä selonteossa ja sen toimissa seuraavaan hallituskauteen. Olisin debatissa halunnut kysyä hallitukselta, kuinka aktiivisesti EU-tasolla hallitus on valmis ajamaan tätä puolustusmenopoikkeuksen jatkoa, koska se tässä tilanteessa helpottaa Suomea, mutta miten on jatkon laita? Puolustusmenojen kasvu, joka näyttää jatkossakin kuitenkin jatkuvan Naton tavoiteprosentteja tavoitellessa, voi antaa puolentoista prosenttiyksikön jouston nettomenopolulta. Ajattelen niin, että rajamaana Suomi voittaa myös siinä, kun muut EU-maat ryhtyvät vahvistamaan omaa puolustustaan. Siksi lämpimästi toivoisi, että hallitus nyt aktiivisesti ajaa sitä, että tämä puolustusmenopoikkeus myös jatkuisi.

Arvoisa puhemies! Esittelen perustuslakivaliokunnassa tehtyä vastalausetta ja lausumaehdotusta: Nykyisen lainsäädännön puitteissa eläinten voidaan katsoa olevan suojeltuja esineitä, joita ihminen voi omistaa, ostaa ja myydä. Eläinsuojelusääntely merkitsee tietynlaisia rajoituksia perustuslaissa säädettyihin ihmisen omistusoikeuteen sekä elinkeinovapauteen, kuten eläinten pitoon, kuljetukseen ja teurastukseen kohdistuvia erilaisia minimivaatimuksia. Nämä minimirajoitukset omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että eläinten suojelu olisi riittävällä tasolla ja turvaisi edes eläinten perustarpeiden toteutumisen. Perustuslaissa on aukko koskien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tunnustetun tuntevien eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Kyseisen artiklan mukaan unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja. Eläimistä sekä eläinten kohtelusta ja suojelusta on sääntelyä useiden eri EU-jäsenvaltioiden sekä muiden maiden perustuslaeissa. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan sille ei ole estettä, että eläinten oikeuksia turvattaisiin nykyistä paremmin myös Suomen perustuslain tasolla. Asiantuntijalausunnoissa todettiin, että nykyisen perustuslain tarjoama suoja eläimille on parhaimmillaankin välillistä, satunnaista, toissijaista sekä välinearvoista eikä se riitä turvaamaan eläinten hyvinvointia tavallisen lain ja perustuslailla suojattujen perusoikeuksien välisissä punnintatilanteissa. Varsin tuore, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty laki eläinten hyvinvoinnista osoittaa selvästi, että sellaisen eläinten hyvinvointiin tähtäävän lain säätämiselle, joka asettaa ihmisille ja heidän toiminnalleen hyvinkin pitkälle meneviä eläinten kunnioittavaa ja hyvää kohtelua koskevia velvoitteita ja rajoituksia, ei ole nykyisinkään valtiosääntöistä estettä. Asiantuntijalausunnoissa kuitenkin tuotiin esille, ettei hyvinvointilain säätäminen poista tarvetta arvioida myös perustuslain muutostarpeita eläinten aseman, hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämiseksi ja että eläinten hyvinvointi on yhä alisteinen taloudellisille, tuotannollisille, uskonnollisille ja kulttuurillisille intresseille, mikä aiheuttaa ongelmia myös hyvinvointilakia tulkittaessa. Tämän osoittaa myös eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva hallituksen esitys porsaiden kirurgisen kastraation kiellon poistamisesta taloudellisten syiden perusteella. Hyvinvointilaki sisältää myös muita merkittäviä ongelmia, kuten eläinten liikkumista rajoittavien parsinavetoiden ja porsitus- ja tiineytyshäkkien käytön jatkamisen sekä eläimille kärsimystä aiheuttavien toimenpiteiden, kuten naudan ja vuohen sarvenaiheen tuhoamisen ja sterilisaation, sallimisen. Arvoisa puhemies! Tieto ja ymmärrys eläinten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä ja tarpeista ovat kasvaneet merkittävästi ajan myötä, minkä vuoksi eläinten hyvinvoinnin ja oikeudet paremmin tunnistavalle lainsäädännölle on selkeä tarve. Myös oikeustieteellinen tutkimus eläinten oikeuksista on lisääntynyt, ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että eläinten hyväksikäyttö on sekä järjestelmällistä että institutionalisoitua. Vaikka nyt käsittelyssä oleva kansalaisaloite ei asiantuntijalausuntojen perusteella ole sellaisenaan valtiosääntöoikeudellisesti toteuttamiskelpoinen, katsoivat asiantuntijat, ettei eläinten asemasta säätämiselle perustuslain tasolla ole estettä. Osa asiantuntijoista esitti valiokunnalle lausumaa koskien perustuslain muutoksen valmistelua eläinten aseman vahvistamiseksi perustuslaissa. Näillä perustein katsomme, että perustuslaissa on säätelyaukko koskien eläinten oikeuksia. Eläinten suojelusta säätäminen pelkästään tavallisen lain tasolla ei suojaa eläimiä riittävästi, koska eläinten oikeudet ovat punnintatilanteissa rakenteellisesti alisteisia ihmisten perustuslaissa turvatuille perusoikeuksille. Näin ollen katsomme, että eläinten asemasta ja suojelusta tulee säätää vahvemmin perustuslain tasolla huolellisesti tehdyn jatkovalmistelun jälkeen, ja siksi esitän vastalauseen lausumaehdotuksen: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan perustuslain muutosta eläinten aseman ja suojelun vahvistamiseksi perustuslaissa.”

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi noudattaa asetettuja vähimmäisehtoja. Meistä Suomen tulisi kuitenkin olla kunnianhimoisempi ja tehdä enemmän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmien ratkaisemiseksi. Vastalauseessa, johon yhdyimme — ja kannatan tässä edustaja Lylyn tekemää esitystä — ehdotetaan parannettavaksi lakia miesten ja naisten tasa-arvosta ja myös yhdenvertaisuuslakia. Ja kuten edustaja Lyly esitteli, lakien tulisi sisältää yhtenevät säädösmuutokset. Myös työntekijöiden oikeussuojakeinoja tulisi parantaa, jotta kynnys syrjintätilanteiden eteenpäinviemiseksi helpottaisi. Valitettavasti Suomelta kunnianhimoa näyttää puuttuvan myös siinä, että palkka-avoimuusdirektiivin implementoinnin määräaika alkaa tulla vastaan ja hallituksen esitystä tästä direktiivin suomalaisesta implementoinnista ei ole vielä tullut. En tiedä, osaisivatko hallituksen edustajat täällä vastata, ollaanko me saamassa se tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin siitä, että saadaan opintoseteli tänne käsittelyyn. Vihreät ovat pitkään esittäneet, että kun meillä näin iso osa nuoria jää ilman sitä ensimmäistä opiskelupaikkaa, niin me voisimme tarjota maksuttomat opinnot avoimessa korkeakoulussa — ovat ne sitten yliopisto- tai amk-opintoja — ja näin saada tämän nuorten korkeakouluopiskelupolun nopeasti käyntiin. Meillä jää useampi vuosi väliin. Suomessa keskimääräinen aloitusikä on 24 vuotta, ja me ollaan muita OECD-maita perässä siinä, milloin opinnot päästään aloittamaan. Mutta ei olla missään vaiheessa vihreissä ajateltu niin, että tämä opinnonanto-oikeus siirtyisi avoimille korkeakouluille ja näin muodostuisi tällainen maksullinen korkeakouluväylä Suomeen. Tästä kysyisin vielä hallituksen ajatuksia: minkä vuoksi sellainen ajatus tuntuu olevan nyt, että maksullista väylää rakennetaan rinnakkain?