Kallio Vesa

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä harvoin pääsee kiittämään muita puhujia, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiitän erinomaisista puheenvuoroista, ja myös ministerille kiitos lakiesityksen esittelystä. — Kun tämä kulunut viittaus on, että Suomi on saari, niin on hyvä muistaa, että olemme samalla saarella Venäjän kanssa ja kaikki nämä toimenpiteet ovat tarpeen, joilla me pystymme puolustautumaan kaikilla mahdollisilla rintamilla. Ei ole enää maalla, merellä ja ilmassa, vaan se voi olla ihan missä tahansa. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on aihe, joka kuuluu sarjaan, että tuskin kukaan muuttaa mielipidettään, niin että keskityn, kun täällä on hyvin harvoin mahdollisuus puhua maa- ja metsätaloudesta, ja sanon joitain asioita siihen liittyen. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon hallituksen ruokapoliittisessa selonteossa kansallisesta ruokastrategiasta todetaan seuraava: ”Ilmastonmuutos pahentaa ravinnepäästöjen hallinnan haasteita. Lämpenevät talvet, lisääntyneet talvi- ja kevätsateet sekä rankkasateiden yleistyminen kiihdyttävät ravinteiden huuhtoutumista. Kun routa ei enää sido maaperää aiempaan tapaan, ravinteet kulkeutuvat helpommin vesistöihin. Äärisääilmiöt voivat myös heikentää pellon rakennetta ja lisätä lietevalumien riskiä, mikä vaikeuttaa vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta.” Elikkä tämä on siis hallituksen selonteosta. Edelleen siinä selonteossa on kohtia maatalouteen liittyen. Taustaksi vielä se, että useinhan tämä keskustelu maatalouden osalta kiertyy tähän kotieläintuotantoon, ja tässä on joitain poimintoja tästä selonteosta. Siellä on luku 3.2.2, Ruuantuotannon jatkuvuus turvataan: ”Suomi hyödyntää ja edelleen kehittää pohjoisia vahvuuksiaan, kuten nurmipohjaista kotieläintaloutta.” Sitten on luku 3.3, Strateginen päämäärä: Luonnon kantokyky, ja sieltä Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat, Kasvihuonekaasupäästöt: ”Turvepeltojen päästöjen vähentäminen viljelymenetelmiä kartoittamalla ja kehittämällä sekä poistamalla tai vettämällä viljelykäytöstä ei-aktiivisessa käytössä olevia peltoja, kotieläinten päästöjen vähentäminen muun muassa lannan käsittelyä kehittämällä, lannoituksen päästöjen vähentäminen täsmäviljelymenetelmillä ja kivennäismaapeltojen hiiltä sitovien viljelymenetelmien edistäminen, uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisen tukeminen maatalouden kasvihuonekaasu- ja ilmanlaatupäästöjen vähentämiseksi.” Edelleen, tänään hyväksytyssä ympäristövaliokunnan lausunnossa ruokapoliittisesta selonteosta todetaan: ”Maatalouden ja ruuan visiota koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, että vahva ja kilpailukykyinen ruuantuotanto tulee nähdä osana Euroopan unionin strategista autonomiaa ja maatalouden tulevaisuuden elinehto on maataloustuotannon kannattavuus. Kasvipohjaisen valkuaistuotannon ohella valiokunta korostaa kotieläintuotannon merkitystä huoltovarmuudelle. Maaseutupoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, ettei vallitsevissa olosuhteissa ja toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen puuttuessa ole perusteltua irtautua pelto- ja puutarhapohjaisesta ruuantuotannosta. Ilmastonmuutoksen myötä suotuisat olosuhteet ruuantuotannolle painottuvat pohjoiseen ja nurmeen perustuvan kotieläintuotannon merkitys ruokaturvalle on tärkeä.” Ja edelleen: ”Ilmasto- ja ympäristötoimet eivät kuitenkaan ole irrallisia maatalouden kannattavuudesta. Ilman maatilojen kykyä investoida tuotannon kehittämiseen ei synny päästövähennyksiä, hiilensidontaa, ravinnekiertoa tai luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ratkaisuja. Kaiken kaikkiaan valiokunta korostaa, että kotimaisen ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristökestävyyttä tulee tarkastella globaalissa kontekstissa. Kotimaisen tuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta ei pidä heikentää suhteessa muihin ruuantuottajamaihin.” Arvoisa puhemies! Oleellista erityisesti maankäyttösektorilla on varsinkin maa- ja metsätalouden osalta luoda selkeä toimintaympäristö, jossa ne voivat tehdä tarvittavia mutta kohtuudessa pysyviä ympäristötekoja. Tällainen toimintaympäristö toteutuu, kun kaikki toimijat tietävät, mitä heiltä vaaditaan, heille annetaan välineet ja resurssit vastata näihin vaatimuksiin. Tämän jälkeen toimijoille annetaan työrauha ja sovitussa ajassa arvioidaan, miten toimenpiteet ovat toteutuneet ja vaikuttaneet. Tämän pohjalta tehdään tarvittavia muutoksia eli uusia päätöksiä — hyvin harvoin täällä salissa käytävä keskustelu edistää tämäntyyppistä toimintamallia — ja mikä tärkeintä, missään kohtaa ei käytetä turhaa energiaa syyllisten etsimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Se ei edistä kenenkään intressejä. Arvoisa puhemies! Yksi usein toistuva viesti on, etteivät maatalouden ilmastopäästöt ole vähentyneet. Kuten kaikessa kehittämisessä, viimeisten yksikköjen saavuttaminen on kaikista vaikeinta. Ne ovat usein myös kalleimpia, ja tulokset näkyvät hitaasti. Olisi myös hyvä ymmärtää, ettei toistuva negatiivinen uutisointi ja kommentointi edesauta maatalouden ilmastotyötä, kuten ei edistä mitään muutakaan asiaa. Kuka muistaa, milloin valtakunnan mediassa, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa tai dokumenteissa on käsitelty maataloutta eli suomalaisen ruuan tuottamista myönteisessä näkökulmassa, metsätaloudesta puhumattakaan? Keskeinen kysymys maatalouden ilmastotyössä on, miten maatalouden heikkoa kannattavuutta saadaan parannettua. Ilman rahaa ei ole mahdollista tehdä ilmastotekoja. Maatalouden alas ajaminen ei ole ilmastoteko. Asiantuntijat ovat todenneet, että maatalouden 90 prosentin päästövähennystavoitteet ovat erittäin tiukkoja ja vaikea saavuttaa ilman tuotannon vähentämistä. Ruuantuottamisen vähentäminen olisi väärä toimenpide ruokaturvan, huoltovarmuuden sekä kokonaisturvallisuuden kannalta. Niin EU:ssa kuin myös Suomessa on päinvastoin lisättävä omavaraisuutta myös ja erityisesti tuotantopanosten osalta lannoitteista kasvinsuojeluaineisiin. Se kaikista pahiten uhanalainen ryhmä ovat nuoret viljelijät, joita on liian vähän läpi Euroopan. Arvoisa puhemies! Maatalouden päätehtävä on ruuan tuottaminen, ja se on turvattava kaikissa olosuhteissa koko EU:n alueella mutta myös koko Suomessa, varsinkin tässä tilanteessa, jossa sodan uhka on koko Euroopan yllä Venäjän toimesta ja Yhdysvaltojen harjoittama politiikka uhkaa koko maailman vakautta ja turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Oli, voi sanoa, etuoikeus olla vetämässä keskustan kaivoslinjauksen päivitystyötä tuossa viime keväänä. Tässä hallituksen esityksessä on joitain kohtia, joita myös siinä käsitellään, ja käyn sitä hieman läpi. Muutenhan tämä esitys on varsin selkeä. Arvoisa puhemies! Tosiaan kansainvälinen geopoliittinen tilanne on kiihdyttänyt kilpailua mineraalivaroista. Energiamurros, sähköistyminen ja puolustusteollisuus kasvattavat metallien kysyntää, ja Suomi on noussut EU:n omavaraisuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi. Näiden mineraalien tarpeen strateginen merkitys asettaa Suomelle poikkeuksellisen suuren vastuun myös ympäristöstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Suomen kallioperässä on merkittäviä määriä akkuteollisuuden ja elektroniikan tarvitsemia metalleja, joiden louhinta tapahtuu usein vesistöisillä alueilla, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia kaivostoiminnalle. Puhdas, monimuotoinen luonto ja vesistöt ovat rikkauksia, joita on vaalittava koko mineraaliketjussa. Suomen houkuttelevuus investointikohteena on saanut rinnalleen vaatimuksen paikallisesta hyväksynnästä. Vuonna 2023 uudistettu kaivoslaki on askel oikeaan suuntaan, sillä se vahvistaa kuntien ja asukkaiden päätösvaltaa. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua. Kaivostoiminta on Suomessa osa laajempaa mineraaliklusteria, joka kattaa koko arvoketjun malminetsinnästä metallien jalostukseen sekä kaivos- ja louhintateknologian valmistukseen. Suomen mineraaliklusterin suurin kasvupotentiaali on louhinnan lisäksi kiertotaloudessa ja jatkojalostuksessa. Akkuarvoketjulla on merkittävä rooli Suomen taloudessa sekä suoraan että välillisesti. Sen kokonaistuotos kerrannaisvaikutuksineen on ollut kymmeniä miljardeja euroja, ja se työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä eri toimialoilla. Mineraaliklusteri tuottaa myös vientituloja ja tukee teollisuuden huoltovarmuutta, mikä korostuu geopoliittisesti epävarmoina aikoina. Kasvava globaalin metallikysynnän trendi luo alalle pitkän aikavälin kasvunäkymiä. Suomen on oltava maa, joka ei ainoastaan tuota ja jalosta raaka-aineita vaan näyttää maailmalle, miten ne tuotetaan luontoa ja ihmistä kunnioittaen. Arvoisa puhemies! Kaivostoiminnan ja koko arvoketjun tulee perustua resurssitehokkuuteen sekä kiertotalouden mukaisiin toimintamalleihin, joissa jätteiden synty minimoidaan, sivuvirrat hyödynnetään ja lopputuotteet kierrätetään. Nämä tulee huomioida sekä toiminnassa olevilla kaivoksilla että vanhojen, jo lopettaneiden kaivosten osalta. Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen ja kiertotalouden lisääminen edellyttää kattavasti kerättyä tietopohjaa jätteen taloudellisesta arvosta ja hyödyntämismahdollisuuksista. Tietoa tarvitaan kiertotaloutta tukevan markkinan tarpeisiin sekä hyödyntämisasteen määrittämiseen. Suomen tulee osallistua myös kansainväliseen tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön. Sen tulee tukea suomalaisen osaamisen ja teknologian hyödyntämistä sivuvirtamateriaalien käsittelyssä kotimaassa mutta myös viennissä. Kaivannaishankkeilla tulee olla velvoite laatia osana kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa kiertotalousselvitys, jossa selvitetään kaivannaisjätteiden hyödyntämis- ja raaka-ainepotentiaalia koskevat toimet kaivannaistoiminnan koko elinkaaren ajan. Kaivettuja maa-ainesjätteitä koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää niin, että se tukee kiertotaloutta. Sivuvirtojen taloudellisia hyödyntämismahdollisuuksia tulee edistää elinkaarianalyysillä neitseellisen ja uudelleenkäytettävän kiviaineksen ympäristövaikutuksista. Tarvitaan myös logistisia ratkaisuja sivukiven hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Kiertotalouden edistäminen edellyttää osaamisen ja tutkimuksen lisäämistä. Tarvitaan myös viranomaisia ja toiminnanharjoittajia tukevaa kaivosten sivukivi- ja rikastushiekan hyödyntämisen ohjeistusta. Kiertotalous tulee ulottaa koko mineraaliketjuun, kuten akkuihin ja niiden uusiokäyttöön. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä on tullut aika tarkkaan jo tämä analysoitua läpi. Huomaan, että olen ainut mietintövaliokunnan jäsen paikalla. Erityisesti joistain kommenteista täällä, joista nyt en tietysti kaikista saanut selvää, huomaa, että ei olla aivan perillä siitä, mitä siellä valiokunnissa on käsitelty, [Mauri Peltokangas: Euroopan unionissa!] mutta tällaistahan tämä täällä aina on. Erityisesti omaisuudensuojan vahvistaminen on yksi semmoinen asia, mikä tässä hallituksen esityksessä on erityisen heikko. Vaikka ennallistamissuunnitelma ei muodollisesti sisältäisi välittömiä käyttörajoituksia, sillä voi olla huomattavia tosiasiallisia vaikutuksia maanomistajien asemaan. Suunnitelmassa ei saa esittää alueellisia kohdennuksia ja rajauksia, jotka voivat vaikuttaa tulevaan maankäyttöön, investointeihin, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä kiinteistöjen arvoon jo ennen varsinaisten toimenpiteiden toteuttamista. Tämä on se meidän esittämämme yksi näiden vastalauseiden keskeinen sisältö. Mitä tarkemmin ennallistamistoimet kohdennetaan maantieteellisesti rajatuille alueille, sitä konkreettisemmin vaikutukset kohdistuvat yksittäisiin maanomistajiin ja elinkeinonharjoittajiin. Tämä on keskeinen puute tässä hallituksen esityksessä. Tätä ei tule hyväksyä, ja tästä syystä omaisuudensuojan toteutumista ei voida tarkastella vain muodollisten oikeusvaikutusten näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Maanomistajalla on oikeus tietää, millä perusteilla hänen alueensa valitaan mahdollisten ennallistamistoimien kohteeksi, millaisia vaikutuksia valinnalla voi olla ja millä tavoin hän voi puolustaa oikeuksiaan. Tästä seuraa myös välttämätön tarve täsmentää muutoksenhakua koskevaa sääntelyä. Tässä on iso puute tässä esityksessä. Hallituksen esityksessä jää täysin epäselväksi, mitä tuomioistuin voi ennallistamissuunnitelmaa koskevassa valituksessa tutkia ja millä perusteella valitus voidaan tehdä. Tällainen epäselvyys on ongelmallinen oikeusvaltioperiaatteen ja perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan näkökulmasta. Oikeusturva ei toteudu sillä, että valitusoikeus kirjataan lakiin muodollisesti. Oikeusturva toteutuu vasta silloin, kun kansalainen tietää, millä perusteella hän voi hakea muutosta, ja kun tuomioistuimella on selkeä toimivalta arvioida päätöksen lainmukaisuutta. Siksi valitusperusteet on kirjattava lakiin nimenomaisesti. Nyt näin ei ole tapahtumassa. Arvoisa puhemies! Hallintotuomioistuimen tulee voida arvioida paitsi menettelyn lainmukaisuutta myös sitä, täyttääkö ennallistamissuunnitelma EU:n ennallistamisasetuksen vaatimukset, noudattaako se luonnonsuojelulain sisältövaatimuksia, toteutuvatko suhteellisuusperiaate ja yhdenvertaisuus sekä onko omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus otettu asianmukaisesti huomioon. Keskusta ei hyväksy sitä, että Suomelle mahdollisesti miljardiluokan kustannuksia aiheuttavaa ja laajoja maankäyttövaikutuksia synnyttävää kokonaisuutta viedään eteenpäin ilman selkeitä laissa säädettyjä pelisääntöjä, ilman uskottavaa kustannuskontrollia ja ilman eduskunnan täysipainoista osallistumista päätöksentekoon. Nyt näistä mikään ei toteudu. Siksi ennallistamissuunnitelman laadinnalle on säädettävä Ruotsin mallin mukaiset selkeät kansalliset reunaehdot, eduskunnalle on turvattava aito päätöksentekorooli ja maanomistajien oikeusturva on varmistettava yksiselitteisillä muutoksenhakusäännöksillä. Vain näin voidaan varmistaa, että luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan tavalla, joka säilyttää kansalaisten luottamuksen, kunnioittaa omaisuudensuojaa ja turvaa Suomen taloudellisen tulevaisuuden. Nyt yksikään näistä asioista ei toteudu tällä hallituksen esityksellä. Täällä on tänään aiemmin keskusteltu pitkiäkin keskusteluja kymmenen miljoonan maatalouden energiaveron palautuksesta, mikä on positiivinen asia. Täällä on keskusteltu paljon ilmeisesti siitä, kun hallitus peruu oman päätöksensä kotitalousvähennyksen heikennyksistä, mutta tämän mittaluokan asia ei aiheuta samanlaista keskustelua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun kannatuspuheenvuoro edustaja Mehtälän tekemään vastalauseeseen ja siinä esitettyihin lausumiin. Täällä on pidetty erinomaisia puheenvuoroja, mutta nostan joitain teemoja vielä tässä erityisesti esille. Tämä paljon esillä ollut kymmenen prosentin omistusraja vaikuttaa erityisen vakavasti ja kalliisti kuntien toimintojen järjestämiseen ja, voi ajatella, jopa huoltovarmuuteen kuntien järjestämän ruokahuollon osalta. Vaikka esityksen tavoitteena on kilpailun lisääminen ja säästöjen aikaansaaminen, ovat esityksen vaikutukset etenkin kuntakentällä täysin päinvastaiset, kuten täällä on hyvin ja useaan kertaan todettu. Se lisää kustannuksia, mutta ei lisää kilpailua ja heikentää erityisesti pienien elintarvikkeita tuottavien tahojen mahdollisuuksia tarjota tuotteita jatkossa kuntien ruokapalveluille. Hallituksen esitys ei myöskään vastaa parlamentaarisen arviointiryhmän tavoitteita julkisten elintarvikehankintojen sääntelystä. Hankintakriteerejä koskevat hyvät periaatteet tulee kirjata velvoittavasti hankintalain pykäliin, jotta ne eivät jää pelkiksi tavoitteiksi. Lain tulee myös ohjata hankintayksiköitä tekemään elintarvike- ja ruokapalveluhankintoja, joissa noudatetaan kestäviä ja Suomen lain mukaisia tuotantotapoja. Kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita on kohdeltava yhdenvertaisesti edellyttämällä samoja tuotantotapoja tuonnilta, mikä vahvistaa myös huoltovarmuutta. Lisäksi laadun tulee olla ensisijainen valintaperuste hankinnoissa, sillä ilman selkeää velvoittavuutta laatukriteerit jäävät helposti hinnan jalkoihin. Vähimmäisomistusosuuden kymmenen prosentin vaatimus koskisi esimerkiksi noin 20:tä ateriapalveluyhtiötä, joiden omistajia ovat yhdessä kunnat ja hyvinvointialueet. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa palveluiden uudelleenjärjestelystä aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin. Arvoisa puhemies! Erityisen hankalat vaikutukset esitetyllä sääntelyllä on pieniin kuntiin — mikä on tuotu lähes jokaisessa puheenvuorossa esille — yksinkertaisesti sen takia, että pienen kunnan ei ole järkevää tai aina edes mahdollista toteuttaa ateriapalveluja yksin, ja sidosyksikköjärjestämisen rajoittaminen estää keskittämisen tuomat volyymihyödyt. Paikalliset ateriapalveluyhtiöt ovat myös ne, jotka takaavat lähi- ja luomuelintarvikkeiden laajan käytön ja hankkimisen, paikallisen ruuan. Mikäli pieni kunta joutuu luopumaan nykyisestä palveluiden järjestämistavastaan sidosyksikkömuutoksen myötä, se näkyy välittömästi koululaisten, varhaiskasvatuksen sekä vanhusten arjessa. Pelkät omistusjärjestelyt, saati muu palveluiden uudelleenjärjestäminen, johtavat merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin kunnissa. Erityisesti sidosyksiköissä, joissa on merkittävää omaisuutta tai tasearvo, muodostuvat osakkeiden hinnat merkittäviksi. Tällaista omaisuutta ovat muun muassa ympäri Suomen tehdyt keittiöinvestoinnit ateriapalveluyhtiöiden toiminnan alueelliseksi varmistamiseksi. Omistusjärjestelyjen mahdollistamiseksi kunnat joutuvat hakemaan lisärahoituksia lainoin ja muin rahoitusjärjestelyin, joita ei nykyisessä taloustilanteessa muutoin olisi tarpeen toteuttaa. Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että mikäli nyt kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta. Onkin mahdollista, että jos ruokapalveluiden järjestäminen ei ole mahdollista järjestää oman sidosyksikön kautta, hyvinvointialue ottaa toiminnan itselleen. Tästä järjestelystä syntyy isoja muutoskustannuksia, mutta mitään uutta markkinaa ei käytännössä synny. Paikallisesti tuotetut ateriapalvelut ovat osa suomalaista huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta. Elintarvikehankintojen erityinen huomioiminen osana huoltovarmuutta ja varautumista on äärimmäisen tärkeää. Paikalliset keittiöt varmistavat ruuan toimitusvarmuuden myös poikkeustilanteessa. Julkisomisteisessa ateriapalvelussa, joka toimittaa ruuan laitoksiin vanhuksille ja lapsille, on kyse teollisen kokoluokan tuotannosta, jossa määrät ovat 15 000—40 000 annosta päivässä. Arvoisa puhemies! Hieman ehkä makaaberi sanonta, mutta englannin kielestä suomennettuna on olemassa sellainen kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, ja kyllä tässä hieman sellaisia elkeitä on. — Kiitos. [Jaana Strandman: Ohhoh!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Erinomaista keskustelua. Harmi, että meitä on näin vähän täällä, mutta äärimmäisen mielenkiintoista ja hyvää keskustelua. — Tässä vaiheessa voin todeta, että en missään nimessä ole perustuslain asiantuntija, hyvä, jos oikein minkään lain, mutta jos oikein olen ymmärtänyt — ja tämä nyt on ehkä sinänsä epärelevantti keskustelu — niin se itseisarvo on tosiaan siellä esitöissä mainittu mutta lain pykälässä se taitaa olla niin, että sitä ei ole siellä, ja on toki varmasti eri asia, onko se sitten perustuslaissa mainittu. Tämä edustaja Kiljusen esille nostama oli mielenkiintoinen, ja kyllähän tässä tietysti aika synkissä vesissä on varmaan moni muukin kuin minä ollut, kun on seurannut tätä ihmiskunnan kehitystä, kuinka paljon resursseja me käytämme tuhoamiseen ja toistemme tappamiseen ja vahingoittamiseen kaikin mahdollisin keinoin. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta eräässä radio-ohjelmassa, jota kuuntelin, väitettiin näin — en tiedä, miten sitä pystytään edes mittaamaan — että ihmiskunnan älykkyysosamäärä kääntyi laskuun vuonna 1995 ja siitä asti on menty huonompaan suuntaan. On sen verran ikää itsellänikin, että voisin vaikka allekirjoittaa. Suomen jääkiekon MM-mestaruuteen se ei taida kuitenkaan liittyä, vaikka sattui samalle vuodelle. Sitten se pohdinta, kun täällä monta kertaa joutuu miettimään sitä, että kun pitää säätää lakeja mutta jos me ei noudateta niitä tai se laki on semmoinen, että sen noudattaminen on tulkinnanvaraista tai vaikeata — en sano, että tässä on semmoisesta kyse — niin miten me ihmiset sitten ylipäätään noudatettaisiin lakia ja ylipäätään osattaisiin käyttäytyä ihmisiksi tai joissain tapauksissa voisi sanoa ehkä jopa eläimiksi. Arvoisa puhemies! Nostan vähän tätä kotieläintuotannon näkymää laajemminkin, koska täällä on hyvin monipuolisesti tätä aihetta käsitelty muutenkin. Joku vuosi sitten oli Aalto-yliopiston tutkija Mika Jalavan haastattelu Maaseudun Tulevaisuudessa, ja hänen pääviestinsä oli, että eläintuotanto tulee säilymään merkittävänä osana maailman ruuantuotantoa myös jatkossa. Sitaatti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelusta: ”Karjatalouden näkymät ilmaston muuttuessa eivät ole yhtä huolestuttavia kuin viljan viljelyn, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaihteluita pystytään hallitsemaan nurmiviljelyssä paremmin kuin hyvin voimakkaassa viljan viljelyssä. Jalavan näkemys eläintuotannon merkityksen säilymisestä perustuu kansainvälisen tutkimusryhmän selvitykseen, jossa on tutkittu maailman biomassojen tulevaisuudennäkymiä maailman ilmaston neljän eri lämpenemismallin tilanteissa. Jalava on yksi ryhmän tutkijoista. Karjatalouden vähentymistä hidastaa myös tiivis kytkös muuhun viljelyyn. Globaalin ruuantuotannon näkökulmasta alueita tulisi käyttää nykyistä vahvemmin siihen, missä ne ovat parhaimmillaan. ’Siellä, missä ei voida tuottaa ruokaa suoraan ihmisille, muunnetaan biomassaa eläinten kautta ihmisten ravinnoksi’, Jalava sanoo viitaten nurmien ja laidunten käyttöön. ’Asioita katsotaan liian helposti haittanäkökulmasta. Pitäisi nähdä myös positiiviset puolet ja kokonaisuus. Jos maailman väestö edelleen kasvaa, ruokaa on pakko tuottaa lisää ja tehokkuutta tuotannossa tarvitaan.’ Etenkin Suomen osalta tulevaisuus näyttää nurmirehun saatavuuden kannalta positiiviselta, vaikka vuosien välinen vaihtelu lisääntyy. ’Mitä pahemmaksi ilmastonmuutos menee, Suomen tilanne pysyy silti kohtuullisena. Monella muulla alueella haasteita tulee paljon enemmän’, Jalava toteaa.” Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorit Marketta Rinne ja Matti Pastell sekä erikoistutkija Terhi Mehtiö kirjoittivat joitain vuosia sitten blogikirjoituksen otsikolla ”Maito ja naudanliha kuuluvat kestävään ruokajärjestelmään”. Kirjoituksen pääviesti löytyy näistä seuraavista sitaateista: ”Kotieläintuotannon kokonaisvaikutuksia arvioitaessa pitää huomioida koko ruokajärjestelmä, sillä kotieläinten vaikutus ilmastolle ja ympäristölle on hyvin monitahoinen. Lisäksi vaikutukset ovat erilaisia Suomessa, kehittyvissä maissa ja globaalisti tarkasteltuna. Suomessa tuotantopanokset käytetään tehokkaasti lopputuotteisiin, kun eläinten perinnöllinen taso, ruokinta ja hoito ovat huipputasoa. Suomessa ovat myös maailman parhaat vesivarat ja runsaasti peltoalaa lannan ravinteiden hyödyntämiseen, joten voidaan jopa ajatella, että meillä olisi mahdollisuus kantaa nykyistä suurempi vastuu globaalista kotieläintuotannosta.” ”Naudanliha ja maitotuotteet ovat usein erityisessä tarkastelussa suurempien ilmastopäästöjen takia, jotka johtuvat märehtijöiden tuottamasta metaanista. Märehtijän pötsissä elävät mikrobit mahdollistavat ihmisille, sioille ja siipikarjalle syötäväksi kelpaamattoman nurmen ja kuitupitoisten sivutuotteiden muuntamisen lihaksi ja maidoksi. Pötsimikrobit kuitenkin tuottavat samalla metaania, jonka märehtijä poistaa pötsistä röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä, eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.” Myös Huoltovarmuuskeskus on nostanut esille, että erityisesti nurmeen perustuvan kotieläintuotannon jatkuminen on välttämätöntä ja suuressa osassa Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta. Tällä hetkellä enempi suomalaista ruuantuotantoa ja kotieläintuotantoa erityisesti uhkaavat runsaat valkoposkihanhikannat. Kuten näissä sitaateissa hyvin todetaan, kotieläintuotannolla on perusteltu, ja todennäköisesti kasvava, rooli suomalaisessa ruokaketjussa ja sitä kautta huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Se ei ole pois tietenkään siitä, että meillä on muita tuotantotapoja. Koko ajan kehittyy uusia. Tämä on sekä—että, tämä ei ole joko—tai-asia, ja se rooli kasvaa myös globaalisti, kun ruuan kysyntä kasvaa. Pitää muistaa, että meillä suomalaisilla ei ole oikeutta syödä toisten, meitä heikommassa asemassa olevien pöydästä eikä juoda heidän kaivostaan. Mitä vähemmän meillä on omaa kotieläintuotantoa, sitä enemmän tulemme näin tekemään. Arvoisa puhemies! Miksi tätä näkökulmaa tässä nostan esille? Täällä on hyvin tuotu se, että täällä on erilaisia arvoja, ja tämä demokratiakeskustelu oli erittäin mielenkiintoinen — no, koetan olla menemättä siihen, koska kello käy. Keskeinen kysymys on siinä, että kun täällä puhuttiin, että on erilaisia arvoja, niin kuin demokratiaan kuuluu, ja on hyvä, että ne tuodaan täällä esille ja voidaan näin rauhassa siitä keskustella, mutta tähän samaan nyt sitten, että jos tätä asiaa käsitellään jatkossa eduskunnassa, on syytä jokaiselta puolueelta tulla selkeä kanta siihen, haluavatko ne sallia kotieläintuotannon Suomessa vai eivät. Edellisessä puheenvuorossa sanoin siitä, että tässä on osalla sellainen näkymä pidemmällä aikavälillä, että kotieläintuotantoa ei enää Suomessa harjoitettaisi. Ilman selkeää vastausta tähän kysymykseen ei ole mahdollista säätää toimivaa lainsäädäntöä eläinten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä salin puolella — jos jätetään nyt puhemies, joka olette myös tietysti kansanedustaja — meitä on sataprosenttinen keskustalainen yleisö. Minä nyt toivon, että kollegat Mehtälä ja Kontu eivät kovin välihuutele tähän minun puheeni päälle. — Ennallistamisesta tosiaan puhutaan, ja täällä on taas tykätty vähän muistella vanhoja, tyyliin mitä susiin tulee ja edelliseen hallitukseen, mutta ne nyt lähinnä herättivät hilpeyttä sekä vaivaantuneisuutta, elikkä ei niistä sen enempää. Ne asiathan ovat menossa hyvään suuntaan susien osalta ja toivottavasti muidenkin petojen. Kun täytin pyöreitä vuosia — tästä on useampi vuosi jo aikaa — olin Saksassa jokiristeilyllä, Mosel taisi olla se joki, ja sain lahjakortin, niin että oli varaa mennä. Siellä joen varressa oli proomuja, ja sitten sieltä vuorenrinteestä ajoivat maata niihin proomuihin, ja kysyin oppaalta, että mitä tässä oikein touhutaan, ja hän sanoi, että ne ovat hollantilaisia, jotka ostivat tuon vuorenrinteen, ja ne ajavat sinne Hollantiin sitä padoksi. Nyt tietysti kun täällä mainittiin, että Amsterdamista voisi aloittaa tämän ennallistamisen, niin kyllä siinä kävi mielessä, että jospa ne ajavat ne maat takaisin sinne vuorenrinteelle Saksaan, mutta voi olla, että... Jos Suomessa olisi tämmöinen, niin mehän varmaan oltaisiin jo sitä tekemässä. Ennallistamisasetuksen toteutuksen tulee Suomessa perustua reaalipolitiikan periaatteelle, ja mitä tässä tarkoitan ennallistamisen yhteydessä reaalipolitiikalla, niin sitä, että se tunnistaa ja tunnustaa Suomen erityispiirteet ja ottaa huomioon maa- ja metsätaloudelle sekä yksityisille maanomistajille kohdistuvat vaikutukset täysimääräisinä. Mikäli näin ei tehdä, ei hyväksyttävyyttä voida varmistaa, epäluottamus kasvaa, eivätkä mitkään tavoitteet toteudu. Tämän tyyppisissä asioissa nämä hyväksyttävyys ja luottamus ovat ihan keskiössä. Tästä aiheesta nimittäin tulee todella paljon yhteydenottoja aina kun metsänomistajia tapaa. Epätietoisuus on aina ikävä tilanne. Ennallistamista ei pidä myöskään nähdä erillisenä toimenpiteenä muista luontoon liittyvistä kysymyksistä. Sen täytyy olla yhteensopiva luonnon monimuotoisuuden, vesiensuojelun ja ilmastotoimien kanssa. Samalla on aina ja kaikissa tilanteissa huolehdittava maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksistä, mikä on välttämätöntä Suomen huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta. Jos tämmöistä vanhaa sanontaa käyttää, niin mitä pienemmästä sontaluukusta katsottuna ennallistamisen toimeenpanoa suunnitellaan, sitä huonompi sen lopputulos on, niin kuin meillä tietysti kaikilla — jos me katsomme kovin kapeasti asioita, niin lopputulos on aina huono, kaikkien kannalta. Arvoisa puhemies! Ennallistamisasetus antaa Suomelle liikkumavaraa, ja se tulee hyödyntää täysimääräisesti. On arvioitu tosiaan, niin kuin edustaja Mehtälä edellisessä puheenvuorossa jo mainitsi, että jopa kaksi miljardia euroa vuodessa menisi metsien vientituloista vuoteen 2050 saakka. Tähän ei Suomella ole varaa, varsinkaan tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Tämän vuoksi tulee ottaa käyttöön myös uusia toimintamalleja. Tänään on luontoarvomarkkinat mainittu moneen kertaan, ja ne ovat tosiaankin erinomainen väline. Ne perustuvat vapaaehtoisiin toimiin, joissa ympäristöhyödyt ja kustannustehokkuus on mahdollista yhdistää. Pelkästään markkinoiden varaan ennallistamista ei pystytä jättämään, mutta ne voivat täydentää sääntelyä siten, että toimien hyväksyttävyyttä saadaan lisättyä. Vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat mahdollistavat myös yksityisen rahan saamisen tukemaan ennallistamisen tavoitteiden toteutumista. Nyt eletään niitä aikoja, jolloin ratkaistaan, tarjotaanko suomalaiselle maanomistajalle ja suomalaiselle metsänomistajalle vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä vai pahimmillaan omistusoikeuksien yli kävelevää, pakottavaa normiohjausta. Täällä jo vihjailtiin seuraavaa hallitusohjelmaa, mitä erilaista lainsäädäntöä sinne tulisi, joka osuisi välittömästi suomalaiseen metsätalouteen. Tämän pakottavan normiohjauksen osalta voin varmuudella sanoa, ettei siitä seuraa mitään hyvää kenenkään kannalta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Pitkolle. Hän kävi hyvin yksityiskohtaisesti tosiaan tämän yksimielisen mietinnön läpi. Tässä tulee varmaan toistoa, mutta nostan kuitenkin joitain kohtia, jotka ovat erityisesti keskustan näkökulmasta ja tietysti, kun itse olen tuolta itäisestä Suomesta, ehkä vähän siihenkin suuntaan liittyviä. Sellainen huomio edelleenkin aloittelevana poliitikkona asioiden käsittelystä täällä: Tämä ei ole ainut asia, monessa muussakin, kun on monta eri lainsäädäntöä, monta eri hallituksen esitystä, jotka liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa mutta menevät eri rytmissä ja eri tavoin, seuraaminen on välillä vähän vaikeata. Toki onneksi olen sitä ikäluokkaa, että kun menin peruskouluun, niin siellä oli joukko-oppi voimissaan, ja siitä olen huomannut myöhemmin, että on ehkä jopa jotain hyötyä, vaikka muutenhan se oli ihan hupsua touhua. Tosiaan tämä mietintö on yksimielinen. Tähän hallituksen esitykseen sisältyvät säännösehdotukset hallitusta yhtiön alasajosta ja konkurssista, ja ikävä kyllä näitä tämmöisiä asunto-osakeyhtiöitä erityisesti tuolla meillä päin on. Valiokunta tunnisti ne haasteet, joita asunto-osakeyhtiöihin liittyy erityisesti väestöä menettävillä alueilla. Asunto-osakeyhtiöiden omistamien rakennusten, erityisesti kerros- ja rivitalojen, purkaminen on yleistynyt viime vuosina. Purettujen asuntojen määrä on ollut arviolta 2 000 kappaletta vuodessa. Suurissa taajamissa purkaminen liittyy usein uudisrakentamiseen, kun pienissä taajamissa on kyse ilman käyttöä jääneiden huonokuntoisten rakennusten purkamisesta ja asuntomarkkinoiden tervehdyttämisestä. No, tervehtyvätkö ne edes sillä? Eivät aina edes silläkään. Tyhjilleen jääviä asuntoja tulee ylipäätään Suomessa olemaan entistä enemmän, ja niihin tulee löytää jokin ratkaisu. Asunto-osakeyhtiölakiin ehdotetut säännökset hallitusta yhtiön alasajosta ja konkurssista helpottavat yhtiöiden sisäisten asioiden järjestämistä. Yleisemmin asuntopoliittisia toimenpiteitä taas tarvitaan väestöltään vähentyvissä kunnissa näiden elinvoimaisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Toisin kuin aikaisemmin myös asunto-osakeyhtiöiden omistuksessa olevaan asuntokantaan kohdistuu suuria kestävyyspaineita vajaakäytön lisääntyessä. Suunnitelmallinen kestävä korjaaminen ja korjaamisen rahoitus sekä sen suunnittelu etukäteen ovat keskeisiä sopeutumisen edistämisessä. Ympäristöministeriössä on valmistelussa asunto-osakeyhtiöille suunnatun perusparannuksen takausjärjestelmän ehtojen parantaminen. Väestöään menettävien alueiden rakennuskannan haasteisiin tarvitaan laajempia asunto- ja aluepoliittisia ratkaisuja. Tämän tulee olla mukana seuraavan hallituksen ohjelmassa. Se on aivan välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi vahvasti esille se, että häiriöiden määrä on tosiaan lisääntynyt asumisessa merkittävästi. Tapauksissa, joissa häiriöiden taustalla ovat, kuten puheenjohtaja Pitko toi esille, huumeet, tilanteisiin liittyy väkivallan uhka, eivätkä naapurit uskalla tehdä häiriöilmoituksia omalla nimellään, tai eivät kenenkään nimellä varmaan. Mikäli naapureita ei pystytä kutsumaan oikeudenkäyntiin todistajaksi, on oltava muita keinoja esittää riittävä näyttö hallintaanottoperusteen tai vuokrasopimuksen purkuperusteen olemassaolosta. Poliisin hätäkeskusraporttien tai vastaavan tiedonsaannin saatavuutta on parannettava, jotta häiriöihin voidaan puuttua riittävällä tavalla ja siten turvata muille asukkaille asumisrauha sekä asumisen turvallisuus. Arvoisa puhemies! Näihin liittyen on ehkä hyvä tässä tuoda esille nämä lausumaesitykset. Ensimmäinen kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa ja arvioi lyhytvuokrausta koskevan sääntelyn toimivuutta ja riittävyyttä kokonaisuutena ja antaa tästä selvityksen ympäristövaliokunnalle viimeistään 31.12.2029.” Toisena: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii tupakkalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen antamista eduskunnalle sekä seuraa sen ja asunto-osakeyhtiölain muutoksen yhteisvaikutuksia sen arvioimiseksi, helpottaako sääntely kokonaisuutena käytännössä riittävästi tupakointikieltojen asettamista asuinyhteisöissä siten, että naapureiden ei enää tarvitse kärsiä tupakansavusta aiheutuvaa haittaa.” Niin kuin täällä tuli aiemmin esille, se on todella korkea luku, joka ilmoittaa kärsivänsä näistä haitoista. Kolmantena: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viivytyksettä lainvalmisteluun huoneistokäyntejä koskevasta tiedonsaantioikeudesta säätämiseksi sisäministeriön alan lainsäädännössä, jotta myös painavan syyn huoneiston hallintaanottoperusteen näytön saamista asunto-osakeyhtiöissä voidaan edistää ja turvata näin asumisrauha, ja antaa tästä selvityksen ympäristövaliokunnalle viimeistään 31.8.2027.” Nämä on otettava hallituksen toimesta heti työn alle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Siteeraan vielä elossa olevaa isääni ensin tähän alkuun, että ”ettei nyt vaan menisi hyvä hermostuminen keneltäkään hukkaan”. [Naurua] Ja toinen: edesmennyt mummoni, kun oli vilkasta jälkikasvua, että ”istu alas, rauhoitu ja näytä levolliselta”. Olisi parempi, kun lopetettaisiin näiden kuvaaminen kokonaan. Keskustelun taso ehkä voisi nousta. Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset ovat tosiaan erittäin merkittäviä, niin kuin täällä on tänään tuotu esille. Niitähän on nostettu jo aiemmin, mutta nyt niihin tulee vielä hyvin merkittäviä korotuksia. Tähän mennessä erikoissairaanhoidon osalta niitä on nostettu 40 prosenttia. Perusterveydenhuollon terveyskeskusmaksua korotetaan 20 prosenttia, ja päiväkirurginen maksu ja erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksut nousevat noin 10 prosenttia. Myös kotihoidon maksuja korotetaan. Hallitus on ilmoittanut myös korottavansa hammashoidon maksuja. Lisäksi hallitus päätti kehysriihessä myös kokonaan uusista maksuista, kuten leikkaus- ja toimenpidemaksu, 257 euroa, ja erityistutkimusten asiakasmaksu, 52 euroa, kuolemansyyn selvittämismaksu, 60 euroa, ja vainajan säilytysmaksu, 10 euroa vuorokaudessa. En tiedä sitten, että jos tässä leikkauksessa käy huonosti, niin miten näiden jälkimmäisten maksujen kanssa sitten käy. Erityistutkimuksella tarkoitetaan esimerkiksi magneettikuvausta tai tietokonetomografiaa tai varjoainekuvausta. Näistä laskutetaan erikseen myös, jos näitä tehdään sairaalassaoloaikana. Samoin leikkauksista ja muista isommista toimenpiteistä tulee jatkossa maksu sairaalapäivämaksun päälle. Yhteensä puhutaan helposti sadoista euroista. Jos ihmisillä ei ole rahaa, jätetäänkö hänet hoitamatta? Maksujen korotukset osuvat erityisesti pienituloisiin ja paljon palveluja käyttäviin, vaikka ministeri Rydman muuta väittikin A-studiossa. Hallitus vierittää vastuun maksujen korotuksista hyvinvointialueille toteamalla, että laissa säädetään vain enimmäismaksusta ja hyvinvointialue voi päättää tarjota palvelut maksutta tai periä niistä pienemmät maksut. Todellisuudessa hyvinvointialueiden liikkumavara on vähäinen, kun hallitus leikkaa vastaavan summan hyvinvointialueiden rahoituksesta kuin mitä se laskee laskennallisesti saatavan lisätuloja maksukorotuksella. Eli hyvinvointialueet siis menettävät rahat joka tapauksessa. Arvoisa puhemies! Hallitus on viemässä läpi myös lakimuutosta asiakasmaksujen indeksikorotuksista. Voimassa olevan lain mukaan asiakasmaksuja tarkistetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksin eli yleistä hintatasoa seuraavan indeksin muutoksen mukaisesti. Hallitus esittää, että jatkossa asiakasmaksujen korotukset sidotaan hyvinvointialueiden hintaindeksiin. Vuonna 2036 maksutulot kasvaisivat jo 49 miljoonaan ja 2028 olisivat 13 miljoonaa euroa enemmän. Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myös veroista. Itse edustan sitä kantaa, että veroja ei kannata rakastaa eikä vihata. Veroja, kuten muitakin usein tunteita herättäviä kysymyksiä, kannattaa tosiaan lähestyä äsken mainitsemaani mummon ohjetta noudattaen. Meidän perheemme on saanut veroille niin paljon vastinetta suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän kautta, että emme jaksa vihata niitä. Jossain toisessa maassa emme kaikki olisi ehkä edes elossa tai olisimme konkurssissa. Jossain toisessa maassa vanhemmillani ei olisi ollut mahdollisuutta kannustaa ja laittaa meitä neljää lastaan koulutukseen, mutta Suomessa se on ollut mahdollista. Totta kai verotuksen on oltava työntekoon ja yrittämiseen kannustavaa, se on selvä asia, mutta oleellista on myös se, mitä saamme veroeuroille vastineeksi. Molempia puolia on tarkasteltava yhtä lailla. Arvoisa puhemies! Pienituloiselle jokainen euro on elämisen kannalta tärkeä, suurituloiselle ei. Pienituloisen taloudessa ei ole juurikaan särkymävaraa, hyvätuloisen taloutta ei jääkaapin rikkoutuminen tai vuokrankorotus kaada. Näitä eroja korostaa entisestään se, että samaan aikaan Suomessa viime vuonna laitettiin esimerkiksi rahastoihin noin miljardi euroa joka kuukausi ja kotitalouksilla on talletuksia enemmän kuin koskaan, lähemmäksi 120 miljardia euroa. Pahan päivän varalle onkin hyvä varautua. Kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta, minkä vuoksi meillä on hyvinvointivaltio, jonka tehtävä on pitää huolta heikoimmista. Täällä salissa tosin kuulee viikoittain ellei päivittäin, että ihmisten pitää pärjätä omillaan ja valtion pitää vetäytyä kutakuinkin kaikesta. Sellainen valtio, joka ei välitä kansalaistensa tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta hyvinvoinnista, ei kuitenkaan ole länsimainen hyvinvointivaltio. Suomi voidaan vielä lukea niiden joukkoon, mutta kuinka kauan, jos sen puolustajat vähenevät nykyisellä vauhdilla? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Joku sana possuihin ja kanoihin liittyen. Tässä Euroopan unionin teollisuuspäästödirektiivin kansallisessa toimeenpanossa keskeisimpiä kysymyksiä ovat se, sovelletaanko direktiivin piiriin tulevissa eläinsuojissa ilmoitus- vai lupamenettelyä, sekä se, mikä viranomainen käsittelee näihin liittyvät hakemukset. Se, mihin valintoihin päädytään, vaikuttaa suoraan suomalaisille maatiloille aiheutuviin kustannuksiin. Maatalouden kustannuskriisi on pahentunut tällä hallituskaudella, joten mitään lisäkustannuksia on vaikea hyväksyä. Tämä on luvattu myös pääministeri Orpon hallitusohjelmassa. Jatkossa teollisuuspäästödirektiivin piiriin kuuluvien ja sinne tulevien eläinsuojien lupasäännösten tulee noudattaa direktiivin eläinsuojia koskevia toimintasääntöjä. Näiden toimintasääntöjen valmistelu on EU:n tasolla kesken, joten lopullisia vaikutuksia Suomeen ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa uusia hallinnollisia kustannuksia tulee niille tiloille, jotka tulevat jatkossa tämän direktiivin piiriin. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan direktiivin piiriin siirtyvät eläinsuojat tulevat valtion lupamenettelyyn, käytännössä uuden Lupa- ja valvontaviraston käsiteltäviksi. Oleellista kaikessa poliittisessa päätöksenteossa on arvioida tehtävien päätösten vaikutukset niiden kohteeksi joutuviin tai pääseviin toimijoihin, tässä tapauksessa suomalaisiin ruuantuottajiin, maatalousyrittäjiin. Valtion vastatessa jatkossa Lupa- ja valvontaviraston kautta lupamenettelystä suurin huoli kohdistuu hallinnollisiin kustannuksiin ja pitkiin käsittelyaikoihin. Ympäristövaliokunnan käsittelyssä on ollut useita hallituksen esityksiä, joissa puhutaan hallinnon sujuvoittamisesta. Tässä kohtaa tämä on erityisen tärkeää ottaa aidosti huomioon. Sujuvoittamisessa yksi keskeinen tekijä nopeiden käsittelyaikojen lisäksi on se, etteivät valtion viranomaiset valita toistensa päätöksistä. Ikävä kyllä hallituksen tekemän aluehallinnon uudistuksen myötä näistä valituksista on jo joitain esimerkkejä. Arvoisa puhemies! Kuntien lupakäsittely on pääsääntöisesti valtion toteuttamaa joustavampaa, nopeampaa ja halvempaa. Jostain syystä valtionhallinnossa ei kyetä vastaavaan. Valtion toimintana lupakäsittelyjä puoltaa kuntakohtaisen käsittelyn vaihtelujen väheneminen. Vaihtelu aiheutuu yleensä asioita hoitavien henkilöiden ammattitaidon eroista kuntien välillä. Tässä on hyvä kuitenkin muistaa se, että pelkkä vaihtelun tarkastelu ei ole oleellista, jos sen poistamisen hintana on jäykkyys, hitaus ja kalleus. Monissa kunnissa lupa-asioiden käsittely on erittäin ammattitaitoista, eikä tästä ole varaa mennä huonompaan suuntaan, tehtiinpä jatkossa työ missä tahansa. Yksi keino pitää yllä ja kehittää korkeatasoista lupapalvelua on hyödyntää kunnissa toteutettuja parhaita käytäntöjä. Tätä osaamista ei kannata hukata tämänkään uudistuksen kohdalla. Arvoisa puhemies! Kuten edellä toin esille, direktiivin eläinsuojia koskettavat toimintasäännöt ovat vielä valmistelussa, mikä tulee vaikuttamaan kaikkien direktiivin eläinsuojien ympäristölupiin. Tästä tulee aiheutumaan huomattavia kustannuksia maataloudelle. Onkin välttämätöntä, että hallitus käyttää kaikki keinot teollisuuspäästödirektiivin aiheuttamien lisäkustannusten hillitsemiseksi. Tätä ei voi jättää seuraavan hallituksen tehtäväksi, vaikka direktiivin toimeenpano sen kaudelle ajoittuukin. Kustannusten hillitsemisen tarvetta korostaa maatalouden heikon kannattavuuden lisäksi se, että kyseessä on tekijä, johon suomalainen maatalousyrittäjä ei itse pysty vaikuttamaan omilla toimenpiteillään. Paras vaihtoehto olisi, että tällainen toiminnanharjoittajasta riippumaton muutoksen käsittely olisi maksutonta. Se olisi edes pieni kädenojennus suomalaiselle maataloudelle. Arvoisa puhemies! Lupa- ja valvontaviraston suorittamat hakemusten käsittely ja valvonta lisäävät erityisesti ilmoituksenvaraisten eläinsuojien kustannuksia. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että lupia hakevat vain entistä suuremmat yksiköt, mikä johtaa tuotannon keskittymiseen vielä nykyistä pahemmin. Meiltä itäisestä Suomesta sikatalous on jo kutakuinkin kadonnut suurelta osin elintarviketeollisuuden mutta myös poliittisten päätösten seurauksena. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus pitää tällaista keskittämiskehitystä niin huoltovarmuuden kuin riskienhallinnan kannalta ongelmallisena. Oleellista toimintasäännöstä käytävissä neuvotteluissa on, että Suomi huolehtii sääntöjen niin teknisestä kuin taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta meidän olosuhteissamme. Euroopan parlamentissa onkin ollut nähtävissä halua hakea kevennyksiä direktiivin toteuttamiseen, mitä voidaan pitää kannatettavana. Arvoisa puhemies! Viljelijän oikeusturvaan ja ylipäätään turvallisuuteen liittyen on huomioitava tietojen julkisuus. Ajoittain Suomessa maatalouden harjoittajat joutuvat lakeja rikkovien toimijoiden hyökkäysten kohteeksi niin fyysisesti kuin niin sanotun maalittamisen kautta. On selvää, että yrittäjien tulee noudattaa kaikkea lainsäädäntöä. Yhtä lailla on selvää, ettei heidän tietojaan tule julkaista muuten kuin erittäin perustelluista syistä. Maataloutta harjoittavat yrittäjät ovat käytännössä aina yksittäisiä henkilöitä tai muutaman henkilön yhteenliittymiä. Tilanne on täysin erilainen kuin usein kasvottomissa teollisuuslaitoksissa. Tämän vuoksi viljelijöiden tietojen julkaisemisessa tulee olla korkea kynnys, jotta heidän mahdollisuutensa toimia ei vaarannu. Samasta syystä eläinsuojien tarkkoja sijainteja ei tule julkaista. Tämä on myös erilaisten kriisien kannalta välttämätöntä, koska muun muassa Ukrainassa on nähty, miten Venäjä pyrkii tuhoamaan kaiken, mikä ylläpitää yhteiskunnan huoltovarmuutta, eikä mitään sodan sääntöjä kunnioiteta. Arvoisa puhemies! Lopuksi asiantuntijoiden esille tuoma huomio: Eläinten hyvinvointitoimenpiteet voivat lisätä eläinpaikkakohtaisia ammoniakkipäästöjä. Eli on syytä huomioida, että osa eri yhteyksissä ja eri syistä vaadittavista toimenpiteistä maataloudessa voi olla keskenään ristiriitaisia. Nämä yhteisvaikutukset on otettava aina huomioon. Kaiken kaikkiaan on syytä myös kyseenalaistaa se kustannus, jonka maatalouden harjoittaja joutuu maksamaan monimutkaisista ja pitkistä lupaprosesseista. Varsinkin suhteessa moniin muihin toimialoihin tuntuu erikoiselta, miten raskaasti valtio laskuttaa kotieläintuotannon luvista verrattuna erityisesti kuntatasolla käsiteltäviin lupiin. Voikin kysyä, miten on mahdollista, että kunnan viranomaiselta työhön voi mennä 50 työtuntia ja valtion viranomaiselta 50 työpäivää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! En sen enempää kommentoi edellistä puheenvuoroa, koska ilmeisesti ei nyt ihan ymmärretty, mistä äsken puhuin. Maanomistajan aseman parantaminen on ihan selkeä parannus tässä, enkä siihen edellisessä puheenvuorossa juurikaan puuttunut. Hallituksen esityksen mukaan lakiin sisällytettäisiin vähimmäisetäisyysvaatimus tuulivoimalan ja asutuksen välillä, mikä täällä on tuotu jo aiemmin esille. Tämä on merkittävä muutos, koska tähän asti etäisyys on määräytynyt yksinomaan melu- ja muiden vaikutusarvioiden perusteella. Nyt tarkoituksena on lisätä asukkaiden oikeussuojaa ja ennakoitavuutta, vähentää konfliktitilanteita ja valitusherkkyyttä sekä yhtenäistää käytäntöjä valtakunnallisesti. Kuitenkin vaikka vähimmäisetäisyyttä ollaan säätämässä lakiin, se ei korvaa muuta vaikutusten arviointia. Kaavoituksessa on edelleenkin arvioitava muun muassa melu-, infraääni-, välke- ja maisemavaikutukset, luontovaikutukset ja Natura-arviointi, vaikutukset elinkeinoihin, esimerkiksi matkailuun, sekä puolustus- ja turvallisuusnäkökohdat. Etäisyys ei siis automaattisesti tee hankkeesta hyväksyttävää, vaan toimii alarajana. Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies suhtautuu esitykseen pääosin kriittisesti. Hän nostaa lausunnossaan esiin useita oikeusvaltioperiaatteen, perustuslain ja hyvän lainvalmistelun kannalta merkittäviä huolia. Oikeusasiamies pitää ongelmallisena sitä, että kaavoitusta ja rakentamista koskeva kokonaisuus on hajautettu neljään eri lakiin ilman selkeää sääntelyn yksinkertaistamista. Päinvastoin sääntelyä on lisätty sekä sisällöllisesti että säädösteknisesti, mikä heikentää sääntelyn selkeyttä, ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Esitetyt muutokset horjuttavat oikeusasiamiehen mukaan kaavahierarkian pitkään vakiintuneita rooleja ja oikeusvaikutuksia, joista on muodostunut laaja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntö. Oikeusasiamies arvioi, että uudistus johtaisi pitkään oikeudelliseen epävarmuuteen, kun kaavojen ohjausvaikutuksia ja uusia sanamuotoja jouduttaisiin tulkitsemaan tuomioistuimissa vuosien ajan. Tämä ei toki muuta sitä tilannetta, etteikö korjaamisen tarvetta ole, eikä se saa olla esteenä, että jokin uudistus vie aikaa. Uudistuksia pitää tehdä. Aika moni uudistus jäisi tekemättä, jos ne koettaisiin vaikeiksi ja pitkäkestoisiksi. Arvoisa puhemies! Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta oikeusasiamies pitää myönteisenä kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden nostamista tavoitteisiin, mutta katsoo, että tavoitteiden sisältöä ei ole riittävästi konkretisoitu. Ilman selkeää määrittelyä ei ole mahdollista arvioida, mitä valtio tosiasiallisesti edellyttää kunnista ja maakunnista, mille kaavatasolle tavoitteet kohdistuvat ja miten niiden toteutumista voidaan oikeudellisesti valvoa. Tässä muodossa valtioneuvostolle esitetty mahdollisuus antaa määräyksiä ja uhkasakkoja tavoitteiden toteuttamiseksi ei ole hänen mukaansa oikeudellisesti toteuttamiskelpoinen. Maakuntakaavan osalta oikeusasiamies suhtautuu kriittisesti sen ohjausroolin heikentämiseen, erityisesti yhdyskuntarakenteen periaatteiden sulkemiseen kaavan tehtävistä. Tämä voi heikentää seudullisten näkökulmien huomioon ottamista ja katkaista loogisen yhteyden maakuntakaavan ja kuntien yhdyskuntarakenteen suunnittelun välillä. Arvoisa puhemies! Vielä Kuntaliiton lausunnosta: Keskeinen huoli kohdistuu kunnalliseen itsehallintoon ja kaavoitusmonopoliin. Kuntaliiton mukaan esitys kaventaa kuntien päätösvaltaa alueiden käytössä lisäämällä valtion ohjauskeinoja ja yksityiskohtaista sääntelyä tavalla, joka rajoittaa kuntien mahdollisuuksia ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Erityisen ongelmallisena pidetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamiseen liitettyjä määräaikoja ja pakkokeinoja sekä sääntelyä, joka ohjaa kuntien sisäistä hallintoa, kuten velvoite käsitellä kaavoitusaloitteet ja yhteistyöpyynnöt monijäsenisissä toimielimissä. Taas korostan, että esimerkiksi omassa kotimaakunnassani näitä maanomistajan aloitteesta tehtyjä kaavoja on toteutettu, ja ne ovat erittäin hyvä — mutta toteutuvatko ne parhaalla mahdollisella tavalla tällä esityksellä? Kuntaliitto katsoo myös, että lakiesitys lisää kuntien hallinnollista taakkaa ja taloudellisia kustannuksia. Uusia tehtäviä, selvitys- ja seurantavelvoitteita sekä menettelyvaatimuksia syntyy useille kaavatasoille, eikä kevennyksillä pystytä sen arvion mukaan tasapainottamaan kokonaisuutta. Lausunnossa korostetaan rahoitusperiaatetta: jos kunnille säädetään uusia velvoitteita, valtion on osallistuttava niistä aiheutuviin kustannuksiin. Tätä ei ole tapahtumassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä todetaan seuraavaa: ”Valiokunta korostaa myös yksityisteiden ja niiden rahoituksen riittävyyden merkitystä muun muassa metsätalouden, asumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan tuonut esille pitävänsä tärkeänä, että valtion yksityisteiden avustustasoa korotetaan vuodesta 2030 alkaen, mutta se toteaa samalla tämänhetkisen rahoitustilanteen olevan todella haastava. Yksityistieavustusten taso riittää valtiovarainvaliokunnan arvion mukaan vuosina 26—29 vain siltakohteisiin ja yksityistielosseihin.” Käytännössä kuitenkin tämä hallitus on nollannut yksityisteiden rahoituksen neljäksi vuodeksi, ja siinä sivussa ei ole huomattu sitä, mikä merkitys näillä on kuljetusketjussa pellolta ja metsiltä niin kuluttajille kuin vientisatamiin.

Arvoisa herra puhemies! Kohta 40 vuoden kokemuksella ruokaketjusta voin tähän alkuun todeta, että Suomessa tulee aiemmin pula ruuasta ja sen tuottajista kuin erilaisista strategioista, ohjelmista ja suunnitelmista. Näiden kaikkien ehkä suurin heikkous on se, että niitä ei ennätetä laittaa kunnolla toimeen, kun aloitetaan jo uusien strategioiden, ohjelmien ja suunnitelmien tekeminen. Usein on tuntunut, että vähenevälle määrää viljelijöitä on jäänyt näissä lähinnä sivustakatsojan rooli, mutta onneksi heistä monetkaan eivät jää odottamaan niin sanottua poliittista pelastusta tai pelastajaa, vaan panostavat itse omista lähtökohdistaan tilojensa kehittämiseen. Ehkä pahin ongelma, minkä täällä on oppinut, ja jo aiemminkin, suomalaisen maatalouden kehittämisen osalta, on se, että se on muuttunut usein politiikan tekemisen kohteesta politiikan tekemisen välineeksi. Erityisesti tämä oli nähtävissä viime vaalikaudella. Mutta menneessä ei kannata elää, koska ratkaisut ovat tulevassa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että strategiaa toteuttavasta toimeenpanosuunnitelmasta tulee sellainen, johon kaikki ruokaketjun toimijat sitoutuvat, kauppa mukaan lukien, ja tarvitaan myös poliittista sitoutumista, joka ulottuu yli vaalikausien, olivat vaalien tulokset sitten millaisia tahansa. Tähän valtioneuvoston selontekoon tuli runsaasti lausuntoja, ja nostan sieltä joitain huomioita, jotka muodostavat ehkä kokonaiskuvaa selonteon sisällöstä mutta myös ja erityisesti lausunnonantajien näkemyksistä siihen. Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kansallinen ruokastrategia kytkee suomalaisen ruuan osaksi kokonaisturvallisuutta, huoltovarmuutta, terveellistä arkea ja kansainvälistä kilpailukykyä. Strategian ehdottamat toimet ovat moninaiset ja kattavat hyvin laajasti toimintakenttää. Ruoka-alalle tuleekin luoda hallinnonalojen rajat ylittäviä yhteistyömalleja, jotka mahdollistavat toimialan kokonaisvaltaisen kehittämisen ilman viivästyksiä. Päätöksenteko pitää saada pois siiloista, ja kaikkien osapuolten tulee pystyä rakentavaan yhteistyöhön keskenään. Tämä on ollut semmoinen toinen oppi tässä ensimmäisen kauden edustajana, miten kuviteltiin ehkä korona-aikaan, että ne siilot katoavat, mutta eivät ne ole kadonneet mihinkään, ja tuntuu, että ne on vain paksummasta betonista tehty. Pelkkä suuruuden korostaminen maataloudessa ja ruuantuotannossa voi johtaa yksipuoliseen ajatteluun, jossa pienimuotoiset, paikalliset tai monimuotoiset tuotantotavat jäävät väheksytyiksi, vaikka niillä voi olla merkittäviä etuja ja joustavuutta. Strategia on kuitenkin vain niin hyvä kuin ne toimenpiteet, joita strategian pohjalta lähdetään tuloksekkaasti ja määrätietoisesti edistämään. Myös lapset ja nuoret olisi hyvä ottaa mukaan ruokajärjestelmän kehittämiseen, ei vain kohderyhmänä, vaan aktiivisina toimijoina. Samoin lausunnoissa nousi esille metsästys, joka tukee harrasteena nuorisotyötä, liikuntaharrastusta, riistan- ja luonnonhoitoa, luonnonsuojelua, pelastustoimintaa sekä maanpuolustusta, mikä on eduksi, kun kansallisen ruokastrategian yhtenä tavoitteena on luoda liittymäpintoja muihin kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin sekä ohjelmiin. Arvoisa puhemies! Euroopan unionin maatalousvisiossa korostetaan kotieläintuotannon roolia ruuantuotannossa. EU:n strategiset linjaukset eivät kuitenkaan näy tässä kansallisessa luonnoksessa riittävästi. Valtaosa maatalouden myyntituloista kuitenkin tulee kotieläintuotteista. Esimerkiksi MTK esittääkin lausunnossaan, että strateginen tavoite kirjoitettaisiin muotoon: ”Tuotantoeläinten rooli ruuantuotannossa tunnustetaan, ja suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointi pysyy EU:n ja maailman laajuisessa vertailussa korkealla tasolla.” On myös syytä siteerata Huoltovarmuuskeskuksen tuoretta Puuvilja-tutkimusraporttia, jota olen täällä siteerannut aiemminkin: ”Suomen huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta kotieläintuotannon säilyttäminen on edelleen välttämätöntä — erityisesti pohjoisen viljelyolosuhteissa, joissa eläintalous tukee nurmituotantoa ja ravinnekiertoa.” Kun tähän vielä lisätään tuore tutkimustieto nurmien aiempaa suuremmasta hiilensidontakyvystä, kasvaa kotieläintuotannon merkitys entisestään ja erityisesti märehtijöiden osalta. Onkin erikoista, että tällainen tutkimustulos ei näy missään mediassa. Tämä on Ylen Tiedeykkösessä tuotu esille, mutta ilmeisesti kun tämä on maatalouden näkökulmasta positiivinen, se ei ylitä laajempaa uutiskynnystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin maatalousvisiossa korostetaan kotieläintuotannon merkitystä. Nämä strategiset linjaukset eivät ikävä kyllä tässä kansallisessa strategiassa näy. Valtaosa maatalouden myyntituloista tulee kotieläintuotannosta, niin kuin tässä kollega Mehtälä aiemmin totesi. MTK:han esittääkin lausunnossaan, että tämä strateginen tavoite kirjoitettaisiin muotoon ”Tuotantoeläinten rooli ruuantuotannossa tunnustetaan, ja suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointi pysyy EU:n ja maailmanlaajuisessa vertailussa korkealla tasolla”. Siteeraan jo ties kuinka monennen kerran täällä salissa Huoltovarmuuskeskuksen tuoretta Puuvilja-tutkimusraporttia: ”Suomen huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta kotieläintuotannon säilyttäminen on edelleen välttämätöntä — erityisesti pohjoisen viljelyolosuhteissa, joissa eläintalous tukee nurmituotantoa ja ravinnekiertoa.” Tosiaan aivan tuore tutkimustulos, josta en nyt sano, että se yllättäen ei saa julkisuutta, on tämä, että peltojen ja erityisesti nurmen hiilensidontakyky on paljon suurempi kuin tähän asti on kuviteltu. Mutta kun se on positiivinen uutinen, niin se ei kauheasti näy pääuutislähetyksissä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on kyse laista, joka liittyy huoltovarmuuden turvaamiseen, niin käytän tämän tilanteen hyväksi. Tässä tuli hyvin esille tämä Ukrainan esimerkki ja muitakin hyviä puheenvuoroja. Haluan nostaa esille erityisesti sen, kun tulen tuolta itäisestä Suomesta, että meillä huolehditaan tämmöisestä alueellisesta huoltovarmuudesta. Se tarkoittaa sitä, että meillä on hajautettu yhteiskunta, jossa otetaan kaikilla politiikan osa-alueilla tämä huoltovarmuuden turvaaminen huomioon. Huoltovarmuudessa kyse on varautumisesta, mutta siinä on kyse myös jo vasteesta elikkä siitä, miten reagoidaan — ei enää siitä, että varaudutaan johonkin, vaan siitä, miten reagoidaan erilaisissa tilanteissa. Tämä hajautettu yhteiskunta pystyy sitten parhaiten vastaamaan niin omavaraisuuteen kuin tähän huoltovarmuuteenkin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eestilä nosti hyvin esille, että lainsäätäjä ei voi pakottaa toimijoita, kuka maksaa minkäkin verran. Lainsäätäjä ei voi myöskään pakottaa moraaliin ja etiikkaan. Minä en tykkää muistella vanhoja, mutta sen verran annan itselleni luvan, että muistan, että edellisessä työssä — silloin laki salli sen — oli mahdollista saada elintarvikkeista hintajakaumat: paljonko teollisuus sai, paljonko kauppa sai. Jätän nyt mainitsematta sen pääministerin, jonka aikana tämä laki muutettiin ja niitä ei enää saada. Sitten tuli elintarvikemarkkinalaki, ja nytten tätä viedään eteenpäin, ja toivon mukaan tästä päästään koko ajan eteenpäin. Hintajakauma — vaikka välttämättä sen perusteella ei voida tosiaan pakottaa mitään toimijaa tekemään tietyllä tavalla — kertoo jo kuluttajalle, kuka saa minkäkin verran. Jos olutpullossa korkki maksaa enemmän kuin viljelijän osuus tai reikäleivässä sen reiän tekeminen enemmän kuin viljelijän osuus, niin on se nyt aikamoinen signaali kuitenkin. Ministeri toi esille huoltovarmuuden. Huoltovarmuus on tosiaankin osa vastuullista elintarvikeketjua. Ilman koko ketjun kattavaa vastuullista toimintaa, joka mahdollistaa ruuan raaka-aineen kannattavan tuottamisen, ei huoltovarmuutta ole. S-ryhmälle pitää antaa kiitosta siitä, että sen kestävyysraportissa, johonka tuossa debattipuheenvuorossa viittasin, käsitellään huoltovarmuutta kohtuullisen laajasti. Kesko ja Lidl eivät huoltovarmuutta tuo näissä dokumenteissaan lainkaan esille, eikä S-ryhmäkään täydellisesti onnistu, koska se katsoo huoltovarmuutta vain omasta hyvin suppeasta näkökulmastaan. Kattava määrä kauppapaikkoja ja toimivat tietojärjestelmät ovat toki tärkeitä, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole mitään, mitä siellä kaupassa myydä ja mitä sinne tietojärjestelmiin kirjata. Kananmunatilanne oli hyvä esimerkki tästä. Munia ei saa myytäväksi, jos niistä ei maksa sellaista hintaa, että niitä kannattaa tuottaa. Aito kuluttajaosuuskunta on sellainen, jolla on tavaraa hyllyssä kuluttajien ostettavaksi. Se on ihan joku muu talousjärjestelmä, jossa on tyhjiä hyllyjä nähty ja ehkä tänäkin päivänä nähdään. Arvoisa puhemies! Kaupan edustajaa ei voi johdonmukaisuuden puutteesta moittia. Se on vastustanut käytännössä kaikkia ruokaketjun epätasapainoa korjaavia esityksiä niin tällä kaudella kuin edellisellä kaudella, vaikka yksikään aiempi lakimuutos ei ole kuitenkaan heikentänyt kaupan tulosta, päinvastoin. Ruokakauppa on erittäin kannattavaa Suomessa. Siinä, joka ei onnistu ruokaa myymällä rikastumaan, täytyy olla jotakin pahasti vialla. Elintarvikemarkkinalain uudistaminen on siis välttämätöntä, ja seuraavat askeleet tulee laittaa heti valmisteluun. Tämä ei vielä riitä. Samaan aikaan tarvitaan kilpailulakiin muutoksia, jotta se ei toimi pelkästään kaupan aseman turvaajana. Oikea kilpailulaki on sellainen, joka turvaa suomalaisen ruuan saannin myös pitkällä aikavälillä ja myös todennäköisissä kriisitilanteissa. Kilpailulain lisäksi tarvitaan hankintalain uudistaminen, jotta Suomessa julkisissa hankinnoissa vaaditaan kaikilta tuotteilta suomalaisen lainsäädännön vaatimukset alkutuotannosta alkaen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Vanhaa sanontaa käyttäen hallituksen esitys on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Lakiesityksen perustelujen muissa vaihtoehdoissa todetaan seuraavaa: ”Vaihtoehtona nyt ehdotettavalle enimmäiskattamismääräajalle voidaan pitää alijäämän kattamiskauden aluekohtaista jatkamista enintään vuoden 2030 loppuun. Valtiovarainministeriön simulaatiolaskelman mukaan tämä tarjoaisi kuitenkin vain marginaalisen parannuksen alijäämien kattamiseen vaadittavaan nettokustannusuraan.” Valtiovarainministeriön näkökulmasta tämä voi toki olla marginaalinen parannus. Johtuen hallituksen tähän mennessä harjoittamasta kurittamisesta on hyvinvointialueiden talous vedetty niin kireälle, että niille yksittäistenkin miljoonien muutokset ovat merkittäviä. Jokaisen euron leikkaus on pois ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Valtiovarainministeriöllä ja hallituksella näyttääkin olevan hukassa, montako nollaa missäkin leikattavassa summassa on, ja varsinkin se, mitkä näiden leikkausten vaikutukset ovat. Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että pidempi alijäämien kattamisaika antaisi sadoille hyvinvointialueiden työntekijöille poispääsyn irtisanomisuhasta ja muutaman vuoden kuluttua takaisinpalkkauksesta, olettaen, että he ylipäätään ovat enää käytettävissä entisiin työtehtäviinsä. Kattamisajan pidentäminen antaisi myös inhimillisemmän aikataulun järjestää palvelunsa kolmen todella ison myllerryksen vuoden jälkeen, jotka hallitus on leikkauksillaan aiheuttanut. Hyvinvointialueet ovat jo leikanneet miljardeilla kustannusten kasvua, aivan kuten soteuudistuksella tavoiteltiin. Hyvinvointialueiden alijäämät eivät myöskään ole niiden oma vika, vaan kuten Erholan työryhmän raportissa sanotaan: ”Rahoituksen tason määräytymisperusteet eivät ole alkuvaiheessa vastanneet toteutunutta palvelutarpeen ja kustannusten kehitystä. Rahoituksen jälkikäteistarkistuskaan ei nosta rahoituksen tasoa pysyvästi yllättävän kustannusšokin jälkeen eikä täytä alkuvaiheen rahoituspohjan vajetta.” Hyvinvointialueet ansaitsevat tämän yhden vuoden lisähengähdyksen, joka lain perusteluissa on valtiovarainministeriönkin mielestä selkeä vaihtoehto. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Noin 240 valtion aluehallinnon toimipaikkaa on lakkautettu tai ollaan lakkauttamassa: poliisiasemia, ajokorttikoepaikkoja, oikeusaputoimistoja, maanmittaustoimistoja, maistraatin palveluja ja ulosottotoimistoja — siis 240 toimipaikkaa. [Juho Eerola: Mikä poliisiasema lakkautetaan!] Tämä on hallituksen valinta, vaikka Suomen turvallisuutta tulisi luoda yhdessä valtion, hyvinvointialueiden, kuntien, viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen voimin. Julkisen vallan tehtävä on turvata yhteiskunnan toimintaedellytykset koko maassa. Tämä on välttämätöntä kaikissa strategioissa, suunnitelmissa ja erityisesti lainsäädäntöhankkeissa. Arvoisa puhemies! Kysymys pääministerin sijaiselle: Kun hallituksen jo tehdyillä ja tulossa olevilla päätöksillä valtio on keskittämässä palvelunsa suurimpiin kaupunkeihin ja vetäytymässä suuresta osasta maata, niin mitä teillä on sanoa niille lukemattomille ihmisille, jotka tuntevat olonsa hylätyksi ja turvattomaksi teidän politiikkanne seurauksena?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jatkan itäisen Suomen näkökulmasta: Tämän Euroopan laajuisen TEN-T-verkon kehittäminen: Siitä on linjattava tässä Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksiselitteisesti, että kattavan verkon kytkeytymistä ydinverkkoon ja ydinverkkokäytäviin tulee parantaa. Tämä edellyttää, että Suomi ajaa aktiivisesti valtatie vitosen lisäämistä tähän TEN-T-verkkoon, ja nythän tätä työtä ei hallituksessa tehdä. Kattavan verkon maanteiden ja ratojen kehittäminen parantaa merkittävällä tavalla itäisen Suomen saavutettavuutta ja kansainvälisiä yhteyksiä myös länteen, luoteeseen ja pohjoiseen. — Ja tässä kohtaa tämmöinen välihuomio, että olemme edustajakollega Kettusen kanssa kahdestaan täällä salissa. Toki myös puhemies on kansanedustaja, mutta jatkan Kettuselle ihan henkilökohtaisesti nyt tässä, toki myös sinne kotikatsomoihin. — Itäisen Suomen alueiden maakuntaliitot pitävät tärkeänä myös sitä, että alueiden ja pääkaupunkiseudun välinen kolmen tunnin saavutettavuustavoite säilyy liikennepolitiikan ohjaavana periaatteena, ja tämä tavoite ei toteudu ilman toimivia lentoyhteyksiä. Lentoasemaverkoston kehittämistä koskevissa linjauksissa tuleekin varmistaa, että alueelliset lentoasemat säilyvät osana Finavian lentoasemaverkostoa myös tämän hallituskauden jälkeen. Lentoasemien merkitystä tulee tarkastella osana valtakunnallisesti merkittävän liikennejärjestelmän toimivuutta ja ja osana matkaketjuja sekä alueellista saavutettavuutta ja kilpailukykyä. Arvoisa puhemies! Toimivat ja nopeat mobiiliverkot sekä kiinteät laajakaistayhteydet ovat osa liikennejärjestelmän peruspalvelutasoa, ja niiden on pystyttävä vastaamaan digitaalisten palveluiden kasvaviin vaatimuksiin. Itäisessä Suomessa on edelleen huomattavia — siis huomattavia — puutteita mobiiliverkkojen toimivuudessa ja peitossa sekä kiinteiden laajakaistayhteyksien saatavuudessa. Heikosti toimivat yhteydet aiheuttavat haittaa itäisen Suomen elinkeinoelämälle. Nyt jopa puoli miljoonaa suomalaista on jäämässä 5G-verkon ulkopuolelle. Toimivat yhteydet ja digitaaliset palvelut ja niiden kehittäminen ovat kustannustehokas keino vähentää fyysisen liikenteen tarvetta ja tukea alueellista tasa-arvoa ja alueiden elinvoimaa. Viestintäverkkojen osalta ei voida tyytyä olemassa olevien verkkojen ja palvelujen varmistamiseen, vaan resursseja pitää osoittaa yhteyksien määrätietoiseen kehittämiseen. Arvoisa puhemies! Iso virhe on, kuten täällä on aiemminkin tänään tuotu esille, että suunnitelman kärkitavoitteesta on poistettu saavutettavuus. Tämä muutos on sekä ristiriitainen suunnitelman vision kanssa että myös omiaan ohjaamaan liikennepolitiikkaa väärään ja yhä keskittävämpään suuntaan. Käytännössä se antaisi esimerkiksi Väylävirastolle ja Traficomille mandaatin jättää itäinen Suomi liikennejärjestelmien kehittämis- ja kunnossapitotoimien sekä suunnitelmien ulkopuolelle. Tätä samaa on viimeksi tuonut esille myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö — vaikka hänellä sattuukin olemaan mökki Pohjois-Karjalassa. Näin siitäkin huolimatta, että suurimmat kielteiset muutokset ovat kohdistuneet juuri itäiseen Suomeen. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta koko maan elinvoimaisena pitämisen merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Väyläviraston tulkinta on jo tällä hetkellä virheellinen saavutettavuuden osalta, kun se keskittyy vain väylien loppupäähän, vientisatamiin ja kasvukeskuksiin, ja unohtaa, ettei niihin saavu tuotteita eikä ihmisiä, ellei huolehdita myös väylien lähtöpäistä ja niiden yhdistämisestä loppupäihin. Saavutettavuus ei ole piste, se on jana pisteiden välillä. Arvoisa puhemies! Hallituksen liikennepolitiikan suunnanmuutoksesta on tänään puhuttu, ja siihen todellakin tarvitaan välttämättä muutos. Se koskee erityisesti itäistä Suomea, jolla on läntisen Euroopan pisin maaraja suhteessa Venäjään. Sen tyhjentäminen yrityksistä ja asukkaista väärällä liikennepolitiikalla vie elinvoimaisuuden edellytykset, jolloin kriisitilanteissa turvallisuuspoliittinen vaste Suomen sisällä tapahtuisi vasta syvemmällä sisämaassa. Ja lopuksi: Mitä tulee tämän suunnitelman valmisteluun ja valmistumiseen, kysehän ei ole enää ollut parlamentaarisesta työstä. Kyse on ollut enemmänkin parlamentaarisen työn hylkäämisestä. Kokouksia peruttiin toistuvasti, ja lopulta niissä ei keskusteltu itse sisällöstä käytännössä lainkaan. Liikenneministeriö ja ‑ministeri romuttivat koko Liikenne 12:n idean, idean, jonka tarkoituksena oli tehdä ylivaalikautista parlamentaarista väyläpolitiikkaa. Ministeri Ranne mainitsi useampaan otteeseen tänään ja on myös muussa yhteydessä puhunut, että nyt ei tehdä siltarumpuja. Kun tätä ohjelmaa ja suunnitelmaa katsoo, niin tämä vaikuttaa yhdeltä suurelta siltarummulta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten aiemmin jo toin esille, Itä-Suomen maakunnat, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo, antoivat osaltaan lausunnon tähän suunnitelmaan. Näiden lisäksi itäiseen Suomeen lasketaan mukaan myös Kymenlaakso. Lausuntojen mukaan suunnitelmassa ei ole tunnistettu muuttunutta logistista toimintaympäristöä eikä muuttuneita kuljetusvirtoja. Itäisen Suomen liikennejärjestelmän kehittämistarpeita ei myöskään näy suunnitelman tavoitteissa eikä toimenpiteissä. Itäinen Suomi muodostaa laajan, harvaan asutun, harvan pääväyläverkon ja pitkien etäisyyksien sekä vesistöjen pirstoman aluekokonaisuuden. Alueen liikennejärjestelmä palvelee samanaikaisesti asukkaiden ja vapaa-ajan asukkaiden liikkumista, työssäkäyntiä ja palvelujen saavutettavuutta, raaka-aineisiin ja luonnonvaroihin perustuvaa vientiteollisuutta, mukaan lukien matkailu, henkilö- ja tavaraliikennettä palvelevien matka- ja kuljetusketjujen toimivuutta sekä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden edellyttämiä yhteyksiä sekä rajaturvallisuutta ja sotilaallista liikkuvuutta. Nämä jäävät maakuntaliittojen lausunnon mukaan suunnitelmassa liian vähälle huomiolle. Arvoisa puhemies! Oma erityispiirteensä itäisen Suomen liikennejärjestelmään tuo Saimaan sisävesiliikenne, jonka rooli Kaakkois-Suomen metsäteollisuuden raakapuukuljetuksissa on kasvanut ulkomaantuonti- ja -vientikuljetusten loppumisesta huolimatta. Suunnitelmassa ei tunnisteta riittävällä tavalla sisävesikuljetusten merkitystä osana itäisen Suomen liikennejärjestelmää. Siitä myös puuttuu riittävät toimenpiteet, jotka mahdollistavat kuljetukset myös tulevaisuudessa. Suomen metsäteollisuuden raakapuusta käytetään lähes neljännes Etelä-Karjalassa, joten Saimaan vesiliikenteen merkitys koko Suomen metsäteollisuudelle on huomattavasti suurempi kuin selonteossa käytetty määre ”vähäinen”. Voi vain ihmetellä, miksi ja miten tällaiseen määritelmään on päädytty. Arvoisa puhemies! Tie- ja rataverkon kunnon turvaaminen myös vähäliikenteisillä verkoilla edellyttää perusväylänpidon rahoitustason nostamista. Nykyinen taso eikä myöskään suunnitelmassa vuosille 2030—2037 esitetty rahoitustason nosto riitä estämään korjausvelan kasvua. Näitä vuoden 2030 jälkeisiä rahoja ei myöskään ole olemassa, ne ovat pelkkiä numeroita taulukoissa. Korjausvelkaa tulee olemaan tämän vaalikauden lopussa noin miljardi euroa enemmän kuin vaalikauden alussa, ja vauhti kiihtyy. Tämä on yhteinen ongelma meille kaikille, ja siihen täytyisi parlamentaarisesti löytyä ratkaisu. Ilman perusväylänpidon rahoitustason merkittävää nostamista väyläverkon rapautuminen jatkuu, mikä heikentää Suomen kilpailukykyä sekä lisää kuljetusten ja liikkumisen kustannuksia. Arvoisa puhemies! Suunnitelmassa ei ole tunnistettu Karjalan ja Savon ratojen kasvaneita kuljetusmääriä ja siitä johtuvia parantamis- ja kehittämistarpeita. Karjalan ja Savon radoille on käynnissä tai suunnitteilla parantamiskohteita, mutta ne parantavat ratojen välityskykyä vain hyvin pistemäisesti. Karjalan rata ja Savon rata ovat yksiraiteisia, mikä on kriittinen riskitekijä liikennöinnin lisäksi huoltovarmuuden, kokonaisturvallisuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden kannalta. Lisäksi Karjalan ja Savon radan välillä ei ole sähköistettyä poikittaisrataa, mikä myös lisää koko Suomen rataverkon haavoittuvuutta häiriötilanteissa. Karjalan ja Savon ratojen kehittämistoimet ja ratojen välisten poikittaisratojen peruskorjaukset ja sähköistäminen on otettava suunnitelmassa huomioon koko Suomen raideliikennejärjestelmän toimintavarmuuden parantamiseksi. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Itä-Suomen maakunnat, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo antoivat lausunnon myös tästä suunnitelmasta, ja itäiseen Suomeen kuuluu näiden lisäksi Kymenlaakso. Tästä lausunnosta käy hyvin ilmi, että suunnitelmassa ei ole tunnistettu muuttunutta logistista toimintaympäristöä eikä muuttuneita kuljetusvirtoja. Itäisen Suomen liikennejärjestelmän kehittämistarpeita ei myöskään näy suunnitelman tavoitteissa eikä toimenpiteissä. Itäinen Suomi muodostaa laajan, harvaan asutun, harvan pääväyläverkon ja pitkien etäisyyksien sekä vesistöjen pirstoman aluekokonaisuuden. Alueen liikennejärjestelmä palvelee samanaikaisesti maakuntaliittojen lausunnossa todetulla tavalla asukkaiden ja vapaa-ajan asukkaiden liikkumista, työssäkäyntiä ja palvelujen saatavuutta, raaka-aineisiin ja luonnonvaroihin perustuvaa vientiteollisuutta, mukaan lukien matkailu, henkilö- ja tavaraliikennettä palvelevien matka- ja kuljetusketjujen toimivuutta sekä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden edellyttämiä yhteyksiä sekä rajaturvallisuutta ja sotilaallista liikkuvuutta. Nämä maakuntaliittojen lausunnon mukaan jäävät suunnitelmassa itäisen Suomen osalta aivan liian vähälle huomiolle. [Jaana Strandman: Savon rata 41 miljoonaa!] — Luin vain maakuntaliittojen lausunnon.

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnalla on tavoite säätää lakeja, jotka parantavat kansalaisten jokapäiväistä elämää. Lähtöolettamus on myös se, että kansalaiset noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Mikäli tämä ei toteudu, ei mikään lainsäädäntö pysty sitä tilannetta korjaamaan. Taksipalvelut, kuten kaikki palvelut, edellyttävät luottamusta, selkeyttä ja turvallisuutta. Asiakkaan pitää kyetä luottamaan kaikissa olosuhteissa siihen, että hänen tilaamansa taksipalvelu täyttää nämä ehdot. Kuten täällä on tuotu esille, taksialalla suurin kritiikki on kohdistunut harmaaseen talouteen, ylihinnoitteluun ja huonoon asiakaspalveluun. Taksilainsäädäntö ei tälläkään hetkellä salli eikä ole sallinut mitään näistä. Kun valvontaa ei riittävästi ole, niin kaikki eivät lakia noudata. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoite on hyvä, mutta kuten täällä on sekin tuotu esille, niin maaseudulle takseja tämä esitys ei palauta eikä takaa, että lain rikkominen loppuu. Arvoisa puhemies! Nähtäväksi jää, palautuuko luottamus taksialaan näillä keinoilla. Kaikkien meidän tavoite se varmasti on. Varmaa on se, että takseille koituu uusia velvoitteita ja kustannuksia, jotka luonnollisesti näkyvät hinnoissa. Jotta uudistettukaan lainsäädäntö toimisi, edellyttää se toimivaa valvontaa ja lain mahdollistamia rangaistuksia sitä rikkoville. [Sheikki Laakso: Taksamittari on sitä!] Valvontaa ei ole, mikäli ei ole riittäviä viranomaisresursseja. Tämä edellyttää, että kaikki vastuuministeriöt ottavat tulosneuvotteluissaan yhteiseksi tavoitteekseen taksien valvonnan tehostamisen. Riittävä valvonta kunnollisine seuraamuksineen on nyt yhden hallituspuolueen ministereiden vallassa: Traficomin osalta ministeri Ranteen, harmaan talouden kitkemisen osalta Verohallinnon ja ministeri Purran ja poliisin osalta ministeri Rantasen. Tämä kolmikantaneuvottelu on toivon mukaan jo aloitettu. Arvoisa puhemies! Koulutusvaatimusten tiukentaminen on uudistuksen keskeisin osa, ja siitä vallitsee laajin yksimielisyys. Tarkoituksena on parantaa kuljettajien osaamista, mikä lisäisi turvallisuutta sekä vahvistaisi kuluttajien luottamusta taksialaan. Osaaminen on nykyisin liian kirjavaa ja palvelu saadun palautteen perusteella ajoittain hyvinkin heikkoa. Erityisesti tämä näkyy suurissa kaupungeissa. Taksisääntelyn purkamisen alkuperäinen ajatus siitä, että kilpailutilanteessa jokainen taksiyritys pitää palvelunsa priimakunnossa ja huolehtii kuljettajiensa osaamisesta, ei ole toteutunut. Taksamittaripakon osalta ainoa varmasti tiedossa oleva asia on, että se maksaa 1 000—2 000 euroa jokaista taksiautoa kohden. Takaako mittari, että sitä käytetään? Sen voi sammuttaa milloin tahansa. Taksiuudistuksen jälkeenkin taksissa piti olla laite, joka kirjaa ajon ja asiakas saa kuitin, olipa kyse taksamittarista tai muusta laitteesta. Värilliset rekisterikilvet ja taksikupupakko eivät ole onnistumisautomaatteja nekään, koska ne ovat helposti väärennettävissä, ja ilman riittävää valvontaa voi väärinkäyttö jatkua pitkäänkin. Ammatinharjoittamisessa ja hyvämaineisuuteen liittyvissä ongelmissa Traficom voi tulkita rikettä osoitukseksi ilmeisestä sopimattomuudesta taksialalle ja siten perusteeksi muuttaa, rajoittaa tai peruuttaa taksiliikennelupa taikka evätä tai perua taksinkuljettajan ajolupa. Se tapahtuu tapauskohtaisella harkinnalla. Tähän mennessä tulkintalinja on ollut hyvin löysä. Kuinka taataan, että se tiukkenee? Arvoisa puhemies! Kaikkinensa voidaan todeta, että ehdotetut lainmuutokset ovat jälleen uusi yritys palauttaa taksialan luottamus ja perusteltu sellainen. Nähtäväksi jää, kuinka lainmuutokset alkavat toimia, niin etteivät muutokset tuota vain lisäkustannuksia rehellisille takseille. Jatkossa ei saa olla niin, että mätiä omenia taksialalta ei saataisi karsittua pois pilaamasta koko taksialan mainetta ja syömästä rehellisten taksiyrittäjien leipää. Ei voi olla enää niin, että taksinkuljettajan kokeen voi käydä tekemässä kaveri, lupia annetaan kielitaidottomille, rikkeistä ei jää kiinni, ja jos jää, niin seuraamuksia ei tule. Siksi keskeinen kysymys kuuluu, kuinka taksialalla jokainen saadaan noudattamaan lakeja, yrittäjät eivät palkkaa alalle sopimattomia kuskeja ja viranomaisvalvonta noukkii pois ne, jotka eivät alalle kuulu ja pilaavat rehellisten taksiyrittäjien maineen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! S-ryhmä aloitti halpuuttamisen vuonna 2015, ja sitä perusteltiin halvan hinnan vaatimuksilla. Ruokaa mainostetaankin Suomessa lähinnä pelkästään hinnalla, ja laatu, huoltovarmuus ja ruokaturva on hylätty tässä huutokaupassa. Samalla tässä huutokaupassa elintarviketurvallisuus, vastuullisuus ja ympäristö ovat jääneet ostopäätöksissä ihan sinne häntäpäähän. Maatalouden hoitamaton lainakanta on tämän halpuuttamisen myötä noin kuusinkertaistunut. Arvoisa puhemies! Nyt kauppa on semmoista pelottelukampanjaa käynyt ruuan hinnan nousulla, ja tämä pelotteluhan on vailla pohjaa. Ainoa, joka hintaa voi nostaa, on kauppa, joka haluaa tehdä sillä rahaa entiseen malliin miljardisotalla maatalouden ja kuluttajien kustannuksella. Kysymys ministeri Marttiselle: Jos elintarvikemarkkinalain muutos on hallitukselle hieman kivulias, niin mitä mieltä olette kilpailulain muutoksista? Voitaisiinko sitä hyödyntää hallitusohjelman mukaisesti maatalouden kannattavuuden parantamiseksi? [Markku Siponen: Missä se viipyy?]

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on hyvin tuotu esittelyssä ja muutenkin esille, tällä esityksellä täsmennettäisiin ja osin tiukennettaisiin ehtoja, joilla 17-vuotias voisi saada henkilöauton ajokortin poikkeusluvalla, ja samalla tämä yöaikainen ajaminen henkilöautoluokan ajoneuvolla käytännössä kiellettäisiin. Tarkoituksena on varmistaa, että poikkeuslupa haetaan vain nuoren jatkuvaan ja olennaiseen liikkumistarpeeseen. Samalla pyritään parantamaan liikenneturvallisuutta, mikä on varmasti meille kaikille yhteinen tavoite. Arvoisa puhemies! Tähän lakiluonnokseen annettiin yhteensä yli 60 lausuntoa. Lausunnoissa kannatettiin laajemmin nuorten liikenneturvallisuuden parantamista, riskientunnistamiskoulutuksen laajentamista ja sisällön kehittämistä, teoriakokeen vilpin sanktiointia, ajokieltokoulutuksen laajentamista alempiin ajokorttiluokkiin sekä ajokortin palauttamisvelvollisuuden poistamista. Erimielisyyttäkin näissä lausunnoissa oli muun muassa poikkeusluvan ehtojen kiristämisestä. Osa lausunnonantajista piti ehdotuksia liian tiukkoina ja vaati muun muassa matka-ajan lyhentämistä ehdotetusta puolestatoista tunnista yhteen tuntiin, kulkemisvaatimusten joustavoittamista sekä työsuhteen vähimmäiskeston muuttamista. Myös yöaikainen ajokielto 17-vuotiaille oli tällainen aihe. Sitä puolustavien mukaan sillä on selkeä yhteys onnettomuustilastoihin, niin kuin täällä on hyvin tuotu esille. Sitä vastustavien mielestä sillä on kielteisiä vaikutuksia ammatilliseen koulutukseen, harrastuksiin ja laajoille alueille, joissa joukkoliikenne on heikko. Tätä on hyvä valiokuntakäsittelyssä sitten pohtia myös tästä näkökulmasta. Alaikäisen kuljettajan tunnuksen suhteen tuotiin esiin huolia muun muassa yksityisyydestä, leimautumisesta ja mahdollisesta epätoivotusta liikennekäyttäytymisestä, kuten opetuskolmion kanssa on tapahtunut. Osa lausunnonantajista piti tunnusta hyödyllisenä valvonnalle. Itse olen niin vanha, että olen ajanut tällä kahdeksankympin lätkällä, ja en nyt muista, että siitä suurempaa harmia olisi ollut. Ehkä joillekin oli, toisille ei. Arvoisa puhemies! Esityksen tavoite parantaa nuorten liikenneturvallisuutta on luonnollisesti hyväksyttävä ja kannatettava. Tässä tulikin jo tästä promillerajasta puhetta, ja ministeri hyvin toi esille, että työ on jatkumassa. Se on erinomaista kuulla. Samassa yhteydessä voisi pohtia myös tätä matkustajamäärän rajoittamista, joka sisältyi silloin vuoden 2022 muutosesitykseen mutta raukesi sitten vaalikauden päättymisen vuoksi. Kun puheena olevan lakiesityksen itseisarvoinen tavoite on vähentää poikkeuslupia, voidaan kysellä myös nuorten yhdenvertaisuudesta, kun kynnys poikkeusluvalle nousee selvästi, ja sitä, korvautuuko henkilöauto mopoautolla, jolloin olemme taas tiettyjen samojen ongelmien edessä kuin aiemmin. Ja sitten tämä valvontaresurssi, mikä tuli poliisilausunnosta, on myös valiokuntakäsittelyssä hyvä käydä läpi. Ja kuten ministeri totesi, simulaattori ei korvaa aitoa ajotilannetta, ja on tullut yllättävän monelta nuorelta itseltään esille, että he pitäisivät hyvänä, että olisi tätä ajoharjoittelumahdollisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Näistä keinoista: Viittasin ryhmäpuheenvuorossa tähän Huoltovarmuuskeskuksen tuoreeseen raporttiin, ja siinä on muun muassa siitä, mitenkä puustotuhoihin voitaisiin varautua. Se liittyy myös siihen, että jotta puusto ja metsät pystyvät sitten toimimaan hiilinieluina, niin siellä oli tiettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti puulajivalikoimaan. Siinä raportissa on todettu muun muassa hirvieläinkantojen tehokas säätely — siihen liittyvät myös tuhokorvaukset. Sitten on tämmöisten vähemmän käytettyjen lajien siementuotannon saatavuuden turvaaminen ja metsänviljelyaineiston hinnan alentaminen tutkimuksen ja kehittämisen kautta. Kolmantena on tämmöinen harvinaisempien lajien taimikaupan kehittäminen niin, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Nyt tämä menee vähän — eikä ihan vähänkään — väittelyyn näistä hakkuumääristä, kun kiireellisempää ja tärkeämpää olisi keskittyä siihen, miten metsien kasvu ja kestävyys turvataan, jotta ne voivat toimia sitten hiilinieluina. Tämä yhdessä fossiilisten päästöjen vähentämisen kanssa on keskiössä ilmastonmuutokseen vastaamisessa. Koetetaan löytää niitä välineitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Rehellisyydellä ei kuulemma voiteta vaaleja. Silloin vaihtoehdoksi jää olla epärehellinen, jolloin pettää itsensä lisäksi koko Suomen, sen kansalaiset ja kansainväliset kumppanit. Joutuukin miettimään, kumpi päähallituspuolueista on rehellisempi kuin toinen, edes jollain tapaa on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja toinen ei ehkä niin kovinkaan. Arvoisa puhemies! Onko tavoitteemme sovittaa nielut päästöihin vai päästöt nieluihin? Pyrimmekö parantamaan metsien hiilensidontakykyä, jotta voimme jatkaa päästöjen tuottamista, vai vähennämmekö metsien käyttöä, jotta voimme jatkaa päästöjen tuottamista? Ovatko metsät ylipäätään olemassa sitä varten, että voimme jatkaa fossiilisten päästöjen tuottamista? Käytämmekö ilmastoa politiikan tekemisen kohteena vai politiikan tekemisen välineenä — yritämmekö vaikuttaa ja sopeutua ilmastonmuutokseen vai yritämmekö saada ääniä vastustamalla ilmastonmuutoksen vaatimia toimia tai vaatimalla niitä enemmän, mihin meillä on resursseja? Arvoisa puhemies! Joitain tähän aiheeseen liittyviä asiantuntijakommentteja, joihin keskustalaisena on helppo yhtyä: "Hakkuiden voimakas vähentäminen ei ole kansantalouden tai huoltovarmuuden näkökulmasta perusteltua, eikä siitä aiheutuva ilmastohyöty ole pysyvä." "Puun monipuolinen käyttö vähähiilisen rakentamisen materiaalina tuo merkittäviä ilmastohyötyjä." "Enemmän uusiutuvia rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan." "Bioenergian roolia joustavana säätövoimana tulee kasvattaa." "Kantaverkon alueellinen tasa-arvo on vihreän siirtymän edellytys, siksi kapasiteettia ja liityntävarmuutta on vahvistettava." "Kasvihuonekaasujen laskennan muutokset vaikuttavat merkittävästi nieluarvioihin. Näiden muutosten merkitys tulee huomioida." "Suomi on yksi harvoista EU-maista, joka ei ole asettanut biokaasun tuotantoon tai käyttöön liittyvää kansallista tavoitetta. Tämä heikentää investointivarmuutta ja hidastaa päästövähennysten toteutumista." "Biokaasun tuotanto on tällä hetkellä ainoa teollisessa mittakaavassa toimiva teknologia, joka mahdollistaa samanaikaisesti uusiutuvan kaasun tuotannon ja ravinteiden kierrätyksen." "Suomalaisen maatalous- ja ruokapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on kansallisen huoltovarmuuden ja hyvän ravitsemuksen takaaminen Suomessa asuville." "Maatalous ei ole ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen lähde, vaan se on metsien ohella yksi niistä harvoista sektoreista, joka pystyy myös sitomaan ilmakehästä hiiltä maaperään." Ja vielä yksi, joka on suoraan Huoltovarmuuskeskuksen tuoreesta tutkimusraportista: "Vaikka ilmastopolitiikka voi pitkällä aikavälillä ohjata eläinperäisen tuotannon suhteellista vähenemistä, Suomen huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta kotieläintuotannon säilyttäminen on edelleen välttämätöntä — erityisesti pohjoisen viljelyolosuhteissa, joissa eläintalous tukee nurmituotantoa ja ravinnekiertoa." Arvoisa puhemies! Meidän työtämme eduskunnassa ei edesauta se, että asiantuntijat ovat eri mieltä ilmastonmuutokseen vaikuttavista tekijöistä. Kun toinen asiantuntija sanoo, että tuhansien hehtaareiden luonnonsuojelualue lisää merkittävästi metsien hiilinieluja, ja toinen sanoo, että tuhansien hehtaareiden hakkaaminen sähkölinjojen alta ei vaikuta metsien hiilinieluihin juuri lainkaan, tai kun toinen asiantuntija sanoo, että hakkuiden vähentäminen aiheuttaa niiden siirtymisen Suomen ulkopuolelle, ja toinen sanoo, että ei aiheuta, niin joudumme kohtuuttomaan tilanteeseen päättäjinä. Saati, että yksi asiantuntija sanoo, että mitä vähemmän metsiä hakataan, sitä suurempi niiden nielu on, mutta jatkaa sivulauseessa, että ainakin joitain kymmeniä vuosia. Onko siis niin, että meidän jälkeemme on vedenpaisumus? Jos vaaleja ei voiteta rehellisyydellä, niin missä on rehellisyys meitä päättäjiä kohtaan? Vai onko niin, että meidän poliitikkojen lisäksi asiantuntijoissa on niitä, joille ilmastosta on tullut politiikan tekemisen väline, kun sen pitäisi olla tieteen tekemisen kohde? Ja tämän seurauksena meille jokaiselle annetaan mieleiset puukot ja puntarit, joilla tapella keskenään tappelussa, jossa kaikki häviävät — ilmasto, yritykset, työllisyys, huoltovarmuus, kansantalous, kansalaiset ja varsinkin tulevat sukupolvet. Ja tämä siis asiantuntijoiden kommentteina, toteamuksina. Me saamme päivittäin vastaan näitä vastakkaisia näkemyksiä, ja meillä on sitten, mistä valita. Arvoisa puhemies! Keskustan linja on, että politiikan ja ohjauskeinojen kehittämisen on oltava ennakoitavaa ja pitkäjänteistä. Politiikan aiheuttamaa epävarmuutta pitää vähentää, jotta toimien jatkuvuus voidaan taata. Tämä edellyttää parlamentaarista työtä yhteisen näkemyksen muodostamiseksi ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Rehelliseltä pohjalta.

Arvoisa herra puhemies! Kun kaikki täällä salissa olevat — tosin meitä ei kovin montaa täällä ole — ja muutenkaan eivät varmaan vielä ole lukeneet tätä erinomaista valtuutetun kertomusta, niin nostan sieltä joitain huomioita, joista, ikävä kyllä, tuli oma olo varsin huonoksi, lähestulkoon pahoinvoivaksi välillä. ”Tilastotiedon valossa kiusaaminen ja yksinäisyys ovat merkittäviä ongelmia lasten elämässä. Kouluterveyskyselyn mukaan noin yhdeksän prosenttia 4.—5. luokan oppilaista joutuu koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa ja 11 prosenttia 8.—9. luokan oppilaista kokee, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Kiusaamista ja yksinäisyyttä kokevien lasten määrä on noussut viime vuosina. Hälyttävää on, että useimmat kiusaamista kokeneet tai sitä todistaneet lapset kokevat myös, ettei kiusaamiseen ole puututtu riittävän tehokkaasti. Kouluterveyskyselyn mukaan vain noin puolet 8.—9. luokan oppilaista ajattelee, että koulukiusaaminen on loppunut tai vähentynyt kiusaamisesta kertomisen jälkeen.” — Vain puolet! — ”Tapaamisissa lapset ovat kertoneet, että esimerkiksi kiusaajan puhuttelu tai pakotettu anteeksi pyytäminen eivät yleensä auta, vaan kiusaaminen jatkuu. Surullisin tilanne on kiusatun näkökulmasta.” Tämä on siis suoraan sieltä kertomuksesta. Tässä sitaatti nuoren sanomana: ”Kiusaaminen ei ole okei. Sellainen ajatus pitäisi olla jokaisella päässä. Koska kiusatulle tulee siitä negatiivinen muisto, joka jättää jäljen koko loppuelämäkseen. Mutta kiusaaja taas, niin hänelle se on vaikka normi tiistai, niin hän ei tietystikään sitten luultavasti edes muista sitä.” Arvoisa puhemies! Toinen yhtä surullinen poiminta kertomuksesta: ”Myös lapsiköyhyys on Suomessa todellinen ilmiö, jonka seuraukset ovat mittavat. ’Köyhyys on mahdollisuuksien puutetta’, nimesi Lauri Mäkinen kollegoineen osuvasti lapsiköyhyyttä käsittelevän tutkimuksensa. Sen mukaan köyhyyden sosiaalinen ulottuvuus näyttäytyy ulkopuolisuutena sekä puutteellisina mahdollisuuksina osallistua muille tavallisiin aktiviteetteihin, kuten harrastuksiin. Emotionaalisesti köyhyys aiheutti häpeää, surua, kateutta ja stressiä.” ”Riittävät perustaidot mahdollistavat yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja osallisuuden yhteiskunnassa. Perhetausta, kuten koulutus ja tulotaso, ennustavat suoraviivaisesti lapsen koulupolkua. Korkean sosioekonomisen taustan lapset saavat parempia arvosanoja, hakeutuvat muita useammin lukioon, jäävät harvemmin koulutuksen ulkopuolelle, ja heitä siirretään vähiten yksilöllistettyyn opetukseen.” — Se todetaan hyvin tässä kertomuksessa. — ”Tiina Ristikari ja kumppanit siteeraavat ruotsalaista koulutussosiologi Donald Broadya: ’Ainoa jotenkin varma tapa menestyä koulussa on, että valitsee hyvin koulutetut suurituloiset vanhemmat.’” — Ainoa jotenkin varma tapa menestyä koulussa on, että valitsee hyvin koulutetut suurituloiset vanhemmat, sitaatti päättyy. Arvoisa puhemies! Ja vielä kolmas: ”YK:n mukaan maailmassa on käynnissä 61 väkivaltaista konfliktia, mikä on suurin lukema toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Kaikki nämä maailman kriisit kurittavat lapsia ja heijastuvat myös Suomeen. Lapsen oikeuksia puolustavat instituutiot tekevät vahvaa yhteistyötä niin Pohjoismaissa, Euroopassa kuin globaalisti. Lapsiasiavaltuutetun toimisto on neljän vuoden aikana osallistunut yli 80 kansainväliseen tilaisuuteen tai tapaamiseen ja vaikuttanut Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkoston ENOC:n johtokunnassa. Kansainvälinen työ on opettanut, että lasten hyvinvointia tukevat ja vaikeuttavat asiat ovat hyvin samanlaisia eri puolilla Eurooppaa. Monissa maissa on havaittu lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen, ja ilmiön yhteyttä covid-19-pandemian seurauksiin, älylaitteisiin, yksinäisyyteen, vaatimusten kasvuun ja elinympäristön muutoksiin selvitetään. Sekä lapsiin kohdistettu että lasten tekemä väkivalta ovat lisääntyneet monissa maissa. Lasten yhdenvertaiset oikeudet riittävään elintasoon ja palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, eivät toteudu. Ero hyvin toimeentulevien ja heikko-osaisten lasten välillä kasvaa niin oppimisen, terveyden, toimeentulon kuin tulevaisuudennäkymien osalta.” Arvoisa puhemies! Näitä lukiessa täällä eduskunnassa meidän aikuisten viikoittain nähtävä ja kuultava kiukuttelu hävettää entistäkin enemmän. Anteeksi.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos edustaja Heinoselle. Innostuin katsomaan, että 16. tuote on rättänä elikkä savolainen mustikkakukko. Ja nyt kun pystyy nostamaan itäistä Suomea esille, niin on pakko lukea, mitä se tarkoittaa: ”Savolaisessa mustikkakukossa yhdistyivät Savon alueelle ominainen marjojen keruukulttuuri ja ikivanhan kaskeamisperinteen juurruttama rukiin monipuolinen käyttö.” Kun itse asun Mikkelin Anttolassa, niin savolainen mustikkakukko on valittu Mikkelin pitäjänruoaksi vuonna 1984. Savolaisen mustikkakukon maantieteellisen alueen muodostavat Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakunnat. Arvoisa puhemies! Puheenvuorooni liittyy samaten se, minkä edustaja Heinonen hyvin nosti siinä lopussa esille. Hallituksen esityksen Lausuntopalaute-luvun lopussa todetaan seuraavaa: ”Esityksen valmistelussa ei katsottu mahdolliseksi esittää resursointia lisämäärärahaesityksillä valtion vuoden 2026 talousarvioon. Asetuksen edellyttämä toimeenpano rahoitetaan ainakin ensivaiheessa kohdentamalla olemassa olevia resursseja uudelleen, tehostamalla viranomaisten nykyisiä tehtäviä ja toimintaa sopeuttamalla. Resurssitarpeet nojaavat arvioihin tulevien valvontatehtävien määrästä ja laadusta, joista täsmällisempää tietoa on saatavilla vasta, kun viranomaisille kertyy käytännön kokemusta valvontatehtävistä.” Arvoisa puhemies! Edellä mainittu teksti hallituksen esityksestä liittyy Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin lausuntoon. Antamassaan lausunnossa Tukes ei kannattanut ehdotusta, jonka mukaan se säädetään laissa markkinavalvontaviranomaiseksi. Tukes katsoo, että tehtävä on muun muassa viranomaisresurssien käytön kannalta tarkoituksenmukaista säätää Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Tukes perusteli kantansa vaikealla resurssitilanteella. Tämä on tullut esille myös muussa yhteydessä. Muun muassa talousvaliokunnan kuulemisessa tuli esille se, että tehtäviä on lisätty heille merkittävästi, mutta samaan aikaan resursseja on hallituksen toimesta myös jouduttu voimakkaasti vähentämään. Lainaus Tukesin lausunnosta: ”Tukesin resurssitilanne on vaikea. Jos Tukes ei saisi lisäresursseja ehdotettua markkinavalvontatehtävää varten, tehtävä veisi resursseja sellaisilta valvontasektoreilta, joissa turvallisuus on keskeistä ja joissa riskit hengelle ja terveydelle voivat olla merkittäviä.” Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan mainita maatalouden tarvitsemien kasvinsuojeluaineiden viranomaistehtävät, ja tämä on syytä ottaa valiokuntakäsittelyssä vakavasti huomioon. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Täällä eduskunnassa joku sanoi, että ei pitäisi aina mainita, että on ensimmäisen kauden edustaja tai jonkun kauden, mutta sanonpahan nyt kuitenkin, että ensimmäisen kauden edustajana olen monia asioita joutunut pohtimaan. Yksi semmoinen aihe on ollut se — erään kollegan kanssa tätä ruodittiin — että on olemassa todellisuus ja sitten on tämmöinen poliittinen todellisuus, ja päädyttiin siihen, että meillä kaikilla, meitä on 200 kappaletta täällä, on vähän semmoinen oma poliittinen todellisuus. Se tietysti voi vähän vaihdellakin siinä, että ollaanko oppositiossa vai hallituksessa. On tietyt aiheet, joissa tämä erityisesti nousee esille. Tämä ilmasto on varmasti yksi semmoinen. Välillä ehkä myös itseltä unohtuu se, mikä se todellisuus on, joka on tämän salin ulkopuolella, ja mikä on sitten se poliittinen todellisuus ja minkälaisia puheita me täällä pidämme. Ikävää on tietysti siinä se, jos kansalaisille, joidenka toivotaan meitä äänestävän, annetaan semmoinen kuva, että se poliittinen todellisuus olisi lähempänä totta kuin se oikea todellisuus. Mutta, turpeesta on tänään puhuttu, ja, arvoisa puhemies, energia- ja ilmastostrategian mukaan 2000-luvun alusta huomattavat määrät fossiilisia polttoaineita ja turvetta on korvattu puupolttoaineilla. Yhdessä Venäjän puuntuonnin loppumisen kanssa tämä on nostanut kotimaisen puun käyttöä. Tämä turpeen energiakäyttö nousee, tänäänkin on noussut monta kertaa, kovasti keskusteluun johtuen siitä, että meidän soilla tietysti on suuri energiaresurssi olemassa. Nyt tullaan siihen poliittiseen todellisuuteen, elikkä pidetään puheita, joilla ei kyllä todellisuuden kanssa välttämättä ole kovinkaan suurta yhtymäkohtaa. Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö olisi samaa mieltä, että turve on äärimmäisen merkittävä resurssi, joka meidän pitäisi pystyä hyödyntämään. Mutta se energiaturpeen asema ratkaistiin kuitenkin jo vuosituhannen alkupuolella EU:n päästökauppalailla, mitä erityisesti edustaja Mehtälä on hyvin pitänyt julkisuudessakin esillä. Silloin kun päästöoikeuksien hinta nousi voimakkaasti, turpeen käyttö romahti. Sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä, äänestetäänkö täällä turve uusiutuvaksi vai ei, sillä ei ole vaikutusta päästökauppaan. Mikäli polttoturve halutaan takaisin, hallituksen tulisi aloittaa neuvottelut turpeen irrottamiseksi päästökaupasta. Silloin sen kotimainen käyttö voisi teoriassa lisääntyä, siis teoriassa. Hallitus voisi jo nyt poistaa turpeen energiaveron tai nostaa sen verotonta käyttömäärää, kuten viime kaudella tehtiin. Päästökaupan takia veron poisto ei tosin alentaisi turpeen hintaa juurikaan. Arvoisa puhemies! Kiireellisintä on varmistaa suomalaiselle metsätaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja ruuantuotannolle välttämättömän kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus. Tästä on ilmeisesti menossa joku selvitystyö, mutta kovin hidasta tuntuu olevan sen eteneminen. Tämä edellyttäisi uusien turvetuotantoalueiden avaamista, joista olisi elintärkeän kasvu- ja kuiviketurpeen lisäksi mahdollista saada nostettua energiaturvetta varmuusvarastoon pahan päivän varalle. Varmuusvarastoinnista vuoteen 2028 on olemassa edellisen hallituksen aikana tehty päätös, mutta tässä strategiassa ei esitetä mitään konkreettista, miten mennään siitä eteenpäin. Eli tässäkin kohtaa hallitus on laahannut jalkoja eikä tuloksia ole nähty. Tässä on esimerkki siitä, että omistajuus puuttuu tässä asiassa, niin kuin se puuttuu esimerkiksi biokaasussa, mistä myös täällä on tänään puhuttu useampaan otteeseen, ja hyvä niin, että on puhuttu. Suomen huoltovarmuudesta voidaan lakata puhumasta, mikäli meillä ei ole maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä. Siinä turve on keskeisessä roolissa, mutta täytyy löytyä ne realistiset, oikeat keinot, millä se asia ratkaistaan. Se ratkeaa siellä todellisuudessa, ei täällä meidän poliittisessa todellisuudessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämä on varsin selkeä asia sinänsä, mutta käyn nyt vähän tätä läpi. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen, ja monella tapaa, niin kuin edustaja Harjannekin toi tuossa esille, asiat aina kytkeytyvät vähän laajemminkin toisiinsa. Tässä esityksessä ehdotetaan tosiaan muutettavaksi tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annettua lakia, ja tämän maailmanlaajuisten kaasumarkkinoiden tilanteen vuoksi Euroopan unionin kaasun toimitusvarmuusasetuksen määräaikaisten kaasun varastointia koskevien muutosten voimassaolon jatkamista vuoden 27 loppuun saakka voidaan pitää perusteltuna. Kaasun varastointivelvoitteen jatkamisella varmistetaan EU:n energiajärjestelmän energiaturvallisuus ja häiriönsietokyky. Erityisen tärkeää tämä on talvikuukausina, niin kuin täällä on myös edellisessä asiakohdassa aiheeseen liittyen keskusteltu. Meillähän tosiaan maakaasun käyttö on vähäistä verrattuna moneen Manner-Euroopan maahan ja muodostaa noin neljä prosenttia vuosittaisesta kokonaisenergiankulutuksesta. Kulutus painottuu käytännössä talvikuukausille, jolloin kaasua voidaan käyttää tasaamaan energiankulutushuippuja. Nämä huiputhan ovat aina se ongelmakohta, johonka pitää löytää monenlaisia ratkaisuja. Sitten tämä pakkasjaksojen pituus ja talven lämpötilat vaikuttavat siihen kulutukseen. Arvoisa puhemies! Myös maakaasun kulutuksen rakenne poikkeaa meillä merkittävästi muista EU-maista. Meillä sitä käytetään lähinnä teollisuudessa sekä sähkön ja lämmön tuotannossa. Koska Suomessa ei ole omia kaasuvarantoja tai ‑varastoja, on kaasun käyttö tuonnin varassa, ja tähän liittyy tämä Balticconnector-kaasuputki. Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan takia suorat maakaasun ja nesteytetyn maakaasun toimitukset Venäjältä Suomeen ovat loppuneet, kuten kaikki me hyvin tiedetään. Meillä on pienen kokoluokan LNG-terminaali Haminassa ja sitten suuren kokoluokan kelluva LNG-laivaterminaali Inkoossa. Arvoisa puhemies! Kaasun toimitusvarmuus Suomeen on ollut hyvä, mutta geopoliittisen tilanteen takia epävarmuus on kasvanut. Tästä esimerkkinä tämä Balticconnector-kaasuputken vaurioituminen syksyllä 23. Sen takia sitten tuotiinkin vain näiden terminaalien kautta seuraavina kuukausina sitä kaasua. Samaan aikaan on nähtävissä, että kaasumarkkinoiden hintataso ja entisestään epävarmemmaksi muuttuva geopoliittinen tilanne johtavat toimijoiden siirtymiseen vaihtoehtoisiin energialähteisiin, eli kaasun käyttötarve mitä todennäköisimmin vähenee tulevaisuudessa. Varastointivelvoitetta pidetään yleisesti kannatettavana huoltovarmuuden näkökulmasta sekä kaasun ja sähkön hintatason hillitsemisessä. Lausunnonantajat kannattivat myös lainsäädäntöön esitettyä lisäjoustoa, ja Huoltovarmuuskeskus korosti lausunnossaan ehdotetun lainsäädännön kiireellisyyttä. Maanalaisten kaasuvarastojen kapasiteetti varataan tyypillisesti aikaisin keväällä, jolloin varastointivelvollisella tulisi olla riittävästi aikaa varautua mahdolliseen varastokapasiteetin hankkimiseen. Tämän vuoksi lakiehdotus tulee käsitellä mahdollisimman nopeassa aikataulussa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuslainen ympäristöministeri Kai Mykkänen totesi syksyllä 23, että polttoturpeen käyttö loppuu viimeistään vuonna 2030. Nykyinen ministeri on todennut samaa ja vuonna 2019 Mykkäsen kanssa kritisoi edellistä hallitusta turpeen verotuesta. Täällä on tuotu jo esille, että perussuomalaiset lupasivat viime eduskuntavaaleissa keskeyttää päästökaupan, julistaa turpeen uusiutuvaksi ja poistaa siltä energiaveron. Näistä yksikään ei tullut hallitusohjelmaan. Edellisellä hallituskaudella Huoltovarmuuskeskus perusti polttoturpeen varmuusvaraston, jota oli tavoitteena ylläpitää vähintään vuoteen 2028 saakka. Tästä ei ole mitään konkreettisia kirjauksia tässä energia- ja ilmasto-ohjelmassa. Koska hallitus ei ole turvetuotantoa edistänyt, niin nyt on kansalaisaloite, jonka kaikki varmaan tietävät, jossa esitetään turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi sekä poistamista päästökaupan piiristä. Toivottavasti mahdollisimman moni allekirjoittaa sen, että se tulee tänne käsittelyyn, niin että saadaan lopultakin jonkinlainen tolkku siihen, mikä hallituksen turvelinjaus sitten on. [Juha Mäenpää: Kuka esti sen käsittelyn viime kaudella? Se oli kepu!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Täällä erityisesti päivällä keskustelussa joutui jälleen kerran, ties monennenko kerran, miettimään sitä, onko niin, että asioita ei voi korjata, jos ne eivät ole omaa syytä. Yhteisten asioiden hoitamisessa tämä on jotenkin todella kummallinen ajattelutapa, mutta tämä salihan on paljastanut muutenkin, että vaikka Suomessa on vallan kolmijako, niin kyllä täällä tuomioita ja syyllisiä kiivaasti haetaan milloin mistäkin porukasta. Kuten täällä on aiemmin todettu hyvissä puheenvuoroissa, hyvinvointi on Suomen talouskasvun, turvallisuuden ja kriisinkestävyyden perusta, mutta tämä on nyt vaarassa. Olemme tilanteessa, jossa luottamus järjestelmään on murentunut. Vielä neljä vuotta sitten kolme neljästä suomalaisesta uskoi terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmän toimivan, ja nyt vain puolet luottaa niihin. Samaan aikaan kuitenkin käytännössä asiakastyytyväisyys on hyvinvointialueilla pystytty pitämään korkealla, eli ihmiset siellä tekevät parhaansa tässä erittäin vaikeassa tilanteessa, mutta rahoitusjärjestelmä ei tee. Tässä ristiriidassa onkin se ongelman ydin: sotejärjestelmän rahoitus ei perustu todelliseen tarpeeseen. Nykyinen diagnoosipohjainen malli suosii paperilla näkyvää tietoa, ei ihmisten arkea. Hyvä, että tästä on selvitystyö aloitettu. Riittääkö aika, että saadaan oikeasti korjauksia, jää nähtäväksi. Mutta tämä on ajanut alueet eriarvoiseen ja eriytyneeseen asemaan. Toisella puolella maata voidaan kehittää uusia ratkaisuja, mutta toisella puolella maata joudutaan nostamaan maksuja ja karsimaan toimivia palveluja. Kun täällä korostettiin sitä, että nyt hyvinvointialueet ovat tehneet hyvää tulosta noin niin kuin yhteen laskien, niin se on vähän sama kuin minä kysyin kollegalta, onko hänellä velkaa. Hän sanoi, että no, on. No, lohduttaako häntä yhtään se, kun minulla ei ole yhtään velkaa. Hän sanoi, että no, ei se hänen asemaansa yhtään lämmitä. Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää, miten joku voisi väittää oikeudenmukaiseksi sitä, että toisen alueen diagnoosikirjaukset vähentävät toisen alueen rahoitusta, vaikka menettävällä alueella sairastavuus ei ole laskenut millään tavalla. Suorastaan irvokasta on se, että yksityisten lääkäriasemien tekemät diagnoosit otetaan huomioon rahoituksessa, vaikka kyseiselle hyvinvointialueelle ei aiheudu näistä mitään kustannuksia. Pelkästään vuonna 2025 tällaista katteetonta rahaa on jaettu yli 60 miljoonaa euroa osalle hyvinvointialueista. Tästä ovat hyötyneet Ruuhka-Suomen alueet, ja muut Suomen hyvinvointialueet menettävät rahoitusta — jotenkin tuttua muiltakin politiikan osa-alueilta. Hyvinvoivien hyvinvointia lisätään, pahoinvoivien pahoinvointia pahennetaan. Tällä menolla esimerkiksi edelläkävijänä aiemmin tunnettu Etelä-Karjala on jäämässä luokalle, ja se ei hyödytä yhtään ketään. Arviointimenettelyt eivät tätä tilannetta korjaa, päinvastoin ne tuottavat vain lisää työtä, hallinnollista humppaa ja kustannuksia. Arvoisa puhemies! Ei näin rakenneta yhdenvertaista Suomea. Hyvinvointialueet ja kansalaisten hyvinvointi eriytyvät koko ajan, koska rahoitusjärjestelmän perustuksia ei korjata. Hallituksen esityksessä on hyviä uudistuksia, mutta ne eivät korjaa perustaa, minkä vuoksi eriytyminen alueiden välillä vain syvenee koko ajan. Korjaukset jäävät siksi esityksessä näennäisiksi. Myös uusin esitys rahoitusmallin korjaamisesta jättää perusteet korjaamatta. Kyse ei ole turhasta valittamisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta sekä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Eilen tuolla oli Kaakkois-Suomesta mielenosoittajia, jotka toivat tämän huolensa esille, ja heidät leimattiin hallituspuolueen edustajan toimesta, että se oli vaalitemppu ja että he lisäsivät vastakkainasettelua. Se oli aikamoinen isku vasten kasvoja näille ihmisille, jotka ovat aidosti huolissaan. Arvoisa puhemies! Tarvitaan reilu ja kestävä ratkaisu. On analysoitava lähtötilanne ja hyödynnettävä kaikki käytössä oleva tieto yhdessä valtion ja hyvinvointialueiden kanssa. Sen jälkeen on muutettava rahoitusmalli vastaamaan todellisia tarpeita. Ennen kuin tämä on saatu tehtyä, on siirryttävä käyttämään vakaampaa demografista eli väestöpohjaista mallia, joka huomioi ihmiset ja heidän tarpeensa, ei eri tavoin tehtyjä kirjauksia. Siirtymä tähän malliin on tehtävä nopeasti, jotta eriytyminen ei enää kumuloidu eikä varsinkaan eskaloidu. Tämä malli on myös talouspoliittisen arviointineuvoston esitys, jonka valtiovarainministeriö ohitti vedoten siihen, että korjaukset olisivat niin isoja. Juuri se on se syy, miksi korjaukset on tehtävä, koska niiden tarve on niin suuri. Jos välttämättömät asiat jätetään sen takia tekemättä, että ne tuntuvat isoilta ja vaikeilta, niin silloin on vaihdettava töihin sellaiset ihmiset, jotka pystyvät suoriutumaan heille kuuluvista töistä eivätkä välttele niitä. Mikäli me poliitikot olemme näiden välttämättömien uudistusten tiellä, silloin on meidät vaihdettava. Arvoisa puhemies! Viisas ja rohkein on se, joka uskaltaa nostaa kätensä virheen merkiksi ja tekee muutoksia sen sijaan, että jatkuvasti väittää koko muun Suomen olevan väärässä. Kun rahoitus on oikeudenmukaista, voimme palauttaa luottamuksen, vahvistaa hyvinvointia ja rakentaa kasvu-uralle pääsevän Suomen. — Kiitos.