Kilpi Marko

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän keskustelua ja sitä, millä tavalla nyt tässä tätä budjettikeskustelua on starttailtu, on ollut hyvin mielenkiintoistakin seurata ja kuunnella, millä tavalla nyt sitten kommentoidaan ja arvioidaan sitä tilannetta, missä tämä maa ja maatalous tällä hetkellä oikein pyörivät. Tähän astihan tässä nyt tällaisessa keskustelussa se levy on ollut hyvin samanlainen ja hyvin mollivoittoinenkin — kaikkien murheellisten laulujen maana tätä on voitu hyvinkin pitää, että lähinnä kaikki on mennyt pieleen, mitä voi ikinä mennä. Mutta kun tarkastellaan nyt, minkälaisia uutisia meillä tulee suorastaan klimppeinä, niin voidaan vetää sellainen johtopäätös, että välttämättä eivät olekaan sitten kaikki menneetkään niin pieleen kuin mitenkä tässä nyt on jo muutaman vuoden opposition puolelta, varsinkin sieltä vasemmalta, nyt sitten julistettu. Sitä minä ihmettelen aika paljonkin, että kun tässä talossa nyt kuitenkin taloudesta ja työllisyydestä ja vähän niin kuin talouden mekanismeistakin pitäisi tietää, niin kyllähän se on niin, että myöskin pitäisi tietää, millä tavalla nuo talouden syklit oikein menevät. Kun meillä nyt on monestakin syystä ollut ei pelkästään Suomessa vaan muissakin maissa taloudessa alipainetta, on ollut hyvinkin laskusuhdannetta, niin kun semmoinen tilanne lähtee kasvuun ja kääntyy se suunta, niin se menee tietyllä marssijärjestyksellä. Eli siellä ensimmäisenä vienti lähtee vetämään, sitten alkaa talous kasvamaan, kun teollisuuden tilauskirjat alkavat täyttyä, ja sitten kun ne täyttyvät riittävästi, niin ruvetaan tekemään investointeja, ja kun investointeja tehdään, niin sitten alkaa myöskin työllisyys vahvistumaan. Tämä on hyvin tyypillistä taloudelle, ja on myöskin niin, että siinä on tietynlainen marssijärjestys, syy—seuraus-suhde, minkä takia työllisyysluvut ovat edelleenkin vähän murheellisia. Nyt tänä päivänä on juurikin tullut tuoreempia uutisia siitä, kuinka työllisyysluvut ovat nyt kääntyneet nekin kasvuun ja ovat vahvistuneet, työllisten määrä on lisääntynyt ja työttömien määrä vähentynyt. Tämä menee aivan loogisesti. Esimerkiksi edustaja Suhoselle, joka on iltapäivälehtiä myöten ollut hyvinkin suorastaan toivoton näitten työllisyyslukujen kanssa, voin sanoa, voin lohduttaa, että kyllä ne työllisyysluvutkin tulevat sieltä nousemaan. Meillä on sen verran hyviä talousuutisia ollut ja niin paljon ja niin laaja-alaisesti, että ne ovat selkeitä viestejä siitä, että taloudessa on tapahtunut merkittävä käännös. On ennätyksellisiä talousuutisia, investointipäätöksiä, ja nämä ovat nyt niin vahvoja signaaleja, että voidaan jo ääneen sanoa, että myöskin työllisyys tulee vielä vahvistumaan. Edustaja Mikkonen luetteli jonkinnäköisen listan heikennyksistä, ja hän myöskin kuvaili niitä hengästyttäväksi määräksi heikennyksiä, mitä on tehty niin työelämään tai sosiaaliturvaan kuin talouteenkin. Kyllä minä vain kysyn teiltä, arvoisat edustajat vasemmalta puolen, olisikohan nyt näitä investointipäätöksiä, näitä teollisuuden tilauksia tullut tällä mittakaavalla, jos näitä muutoksia ei olisi tehty, jos Suomen taloutta ei olisi tällä tavalla korjattu ja jos Suomen investointiympäristöä ei olisi tehty niin houkuttelevaksi kuin millaiseksi se on tehty. Olisiko niin tapahtunut, vai mistä tässä nyt sitten teidän mielestänne on oikeasti kysymys? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Heti ensimmäiseksi pitää kyllä sanoa äärimmäisen isot kiitokset ministeri Partaselle. Tämän uudistuksen kohdalla me olemme erittäin ison ja merkittävän asian äärellä, ja näin kulttuurialalta ponnistavana edustajana voin sanoa, että tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. Tämä on todellakin sellainen uudistus, joka tekee paljon hyvää, ja niin kuin me tässä ollaan jo tämänkin käsittelyn aikana kuulleet, hyvin kattavasti on kyllä tullut kiitosta asiasta, ja se tulee ansaitusti. Tietenkin tässä tulee jo vähän muistojakin mieleen, että tämä oli yksi niistä merkittävimmistä tavoitteista, mitä hallitusohjelmaan kirjattiin silloin tämän kauden alussa tuolla Säätytalolla. Se oli sellainen asia, josta ainakin itse henkilökohtaisesti ajattelin, kun olin sitä kirjaamassa, että tämän pitää toteutua. Mutta tämä on ollut kyllä myöskin vaikea ja pitkällinen prosessi, niin kuin tuossa kuulimme jo aikaisemmin. Tietenkin olisi hyvin valaisevaakin kuulla siitä, mitä merkittävämpiä haasteita tämmöisen yhdistelmävakuutuksen osalta on ollut, [Puhemies koputtaa] että ymmärrettäisiin, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Suomi on pitkään elänyt ajassa, jossa liian moni nuori on nähnyt ympärillään enemmän huolia kuin mahdollisuuksia. Me haluamme kääntää Suomen suunnan, ja nyt niitä tuloksia alkaa näkyä. Talous kasvaa. Suomi oli alkuvuonna Euroopan nopeimmin kasvava talous, ja työllisyysnäkymätkin ovat vahvistumassa. Kyllä näin on. Me haluamme rakentaa Suomea, jossa tuleville sukupolville avautuisi enemmän mahdollisuuksia kuin edellisillä. Me haluamme katkaista kehityksen, jossa kokonainen sukupolvi ei ole vielä saanut kokea kasvun, luottamuksen ja eteenpäin menemisen aikaa. Mutta tulevaisuudenusko ei synny pelkästään kasvuluvuista. Se syntyy siitä, että nuoret voivat uskoa, että omalla työllä, osaamisella ja unelmilla voi rakentaa itselleen hyvän tulevaisuuden. Siksi kysynkin nuorisoministeri Poutalalta: mitä toimia hallitus tekee nuorten tulevaisuudenuskon vahvistamiseksi, jotta yhä useampi nuori voisi katsoa huomiseen luottavaisesti [Puhemies koputtaa] ja nähdä Suomessa mahdollisuuksien eikä rajoitusten maan?

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tässä käsittelyssä nyt kansalaisuuskoe. Ajattelisin niin — ja saattaa olla, että joku muukin voisi herkästi ajatella niin — että mikäli maahanmuuttaja haluaa aidosti kotoutua ja integroitua tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, niin tällainen kansalaisuuskokeen suorittaminen voisi olla minimivaatimus, jotain sellaista, mikä olisi täysin selvä ja itsestäänselvä asia. On jotenkin hyvin vaikea nähdä tällaisen suorittamisessa mitään väärää tai haitallista, mutta kyllä tässä on käynyt hyvinkin ilmi, että vasemmistoliitto ja vihreät ovat kuitenkin nostaneet esiin, että sellaisen vaatiminen aiheuttaa psykologista stressiä. En tiedä, kuinka pitkälle meidän tehtävänä on suojella maahanmuuttajia psykologiselta stressiltä. Onko tämä niin epäinhimillinen asia, että sitä ei voida vaatia? En tiedä. Nimittäin poliisin työssä olen useasti törmännyt maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin, joilla on varsin vähäiset ja joskus jopa olemattomat tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta, vaikka he ovat saattaneet olla täällä jo huomattavankin pitkän aikaa. Vähintään yhtä usein tällaiset henkilöt ovat sitten joutuneet tekemisiin poliisin kanssa, ja hyvin usein ne ongelmat, mitä siellä on syntynyt, ovat johtuneet siitä tilanteesta, että ne tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja siitä, miten täällä eletään ja ollaan, ovat olleet niin vähäisiä. Väittäisin, että kansalaisuuskoe ei pitkitä integroitumista, se ei pitkitä sitä kotoutumista, vaan päinvastoin: se helpottaa, se sujuvoittaa, se lyhentää. Käsitykseni mukaan tämänkaltaisia kansalaisuuskokeita on monessa Euroopan maassa ja muuallakin länsimaissa käytössä. Niistä on saatu hyviä kokemuksia, ja niitä pidetään täysin itsestäänselvinä asioina. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä pyritään sujuvoittamaan viranomaisten toimintaa sakotuskäytännössä ja muutenkin keventämään prosessia. Silloin se on kaikilla tavoin kannatettavaa ja hyvä asia. Mitä vähemmän aikaa siellä puuhastellaan perusasioitten kanssa ja kirjaamisten ja prosessien kanssa, mitä vähemmän sitä on, sitä enemmän saadaan tekeviä käsiä sinne varsinaiseen työhön ja asiakaskohtaamisiin. Se, mikä tässä nyt kiinnittää huomiota, on myöskin se, [Puhemies aivastaa] — terveydeksi! — että tähän hallituksen esitykseen liittyy tietojärjestelmän uudistaminen. No, aika pitkään on tullut oltua valtionhallinnossa ihan töissä ja nähtyä aika monta tietojärjestelmäuudistusta, joissakin on tullut oltua mukanakin, ja kokemus osoittaa, että nämä saattavat olla joskus kovasti haasteellisia. Kokemus osoittaa myöskin sen, että varsinkin tällä sektorilla on ollut valtavan isoja tietojärjestelmäuudistuksia, jotka eivät ole yksinkertaisesti menneet edes maaliin, ja niihin on kytkeytynyt myöskin lakiuudistuksia, jotka on jouduttu sitten myöhemmin korjaamaan sen takia, että tietojärjestelmäuudistus ei onnistunut. Valtavasti on laitettu rahaa, aikaa ja resursseja, ja sitten lopputulos on ollut se, että sitä ei ole edes saatu toimimaan tai sitten se toimii kehnosti. Tähän työhön minä toivotan kyllä asianomaisille henkilöille ja tahoille kovasti onnea, että tämä onnistuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nykyinen hankintalaki ja sen luoma ympäristö on sellainen, joka on luonut todella erikoisia vääristymiä toimintaan julkisella sektorilla. Nyt kun tässä on nostettu esiin niitä haasteita ja manattu niitten aiheuttavan juurikin, varsinkin pienille kunnille, katastrofaalisia seuraamuksia, niin yksi mekanismi siinäkin asiassa on se, että kun tämä hankintalaki, mikä on ollut, on mahdollistanut tietynlaisen toiminnan, niin ei ole tarvinnut kunnissa sitten hankkia hankintaosaamista. Tämä kyllä lienee varsinkin pienten kuntien merkittävimpiä ongelmia tässä tilanteessa. Nyt ollaan semmoisessa tilanteessa, jossa tätäkin osaamista pitäisi hankkia, mutta onko se sitten syy olla uudistamatta ja jatkaa entisellä ja tällä toimimattomalla linjalla? Sitten ehkä vielä ihan pari muutamaa semmoista perusolettamaa taloudesta, kun tässä on nostettu esille myöskin se, että voi olla, että palveluntarjoajaa ei edes ole sitten vaihtoehtoisesti. No, ensinnäkin ensimmäinen olettama tässä on se, että kilpailu on hyvästä. Edelleenkin tämä on vahva olettama. Ja sitten se, että kysyntä luo tarjontaa. Uskotaan kilpailuun, uskotaan markkinatalouteen. Eiköhän siitä hyvä tule. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on jälleen erinomaisen tärkeä hallituksen esitys ja lakiuudistus käsittelyssä tänä päivänä tässä salissa. Vähintään yksi asia, minkä minä haluaisin, että jäisi nyt sinne korvakäytävään kaikille kaikumaan, on se, että kilpailu on hyvästä. Kilpailu on hyvästä. Mutta jostain kumman syystä tähän maahan on kehitetty julkisten hankintojen osalta järjestelmä ja ajattelumalli, joka ehkäisee kilpailua. Onko nyt niin, että kilpailu ei olekaan hyvästä? Voiko se olla mahdollista? Voimassa oleva hankintalaki ja oikeastaan koko julkisten hankintojen kulttuuri in-house-apparaatteineen se vasta kallista veronmaksajille onkin. Kun tässä on koko ajan nostettu esille aika useasti tuolta opposition suunnasta, että tämä lakiuudistus tulisi olemaan erityisen kallis, niin nykyinen järjestelmä se vasta kallis onkin. Voidaan aika lailla häpeilemättäkin sanoa, että nykyinen hankintalaki ja tämä in-house-järjestelmä mahdollistavat suoranaisen lain kiertämisen ja hankintamenettelyjen kiertämisen, ja se myös mahdollistaa pahimmillaan melkoisen ylihinnan kiskomisen ja samalla myös sitten olemattoman palvelutarjonnan ja palvelutason. Näissä puheenvuoroissa tässä tänä päivänä on nostettu moneen kertaan it-palvelut, tai sanotaan nyt ict-palvelut, ja myöskin sitten kyberturvallisuus. Varsinkin tuolla it-sektorilla nyt ihan käytännön oikeassa elämässä, mitä eletään tämän talon ulkopuolella, on käynyt niin, että koska sitä kilpailua ei ole, niin niitä palveluja ja toimintoja ei ole tarvinnut kehittää kuin näennäisesti tai korkeintaan minimivaatimuksilla. Tämä on johtanut sitten todella kummallisiin tilanteisiin, joissa järjestelmät, menetelmät ja tekniikat ovat olleet jo niin vanhentuneita, että varsinkaan nuoremman polven osaajia ei ole saatu enää rekrytoitua, koska he eivät ymmärrä sitä vanhentunutta tekniikkaa. Heillä ei ole osaamista eikä käsitystä siitä. Tämä on ihan oikea viesti, mikä on tullut tuolta it-sektorilta ja näistä toiminnoista, että mitä se on in-house-puolella, mitä se on yksityisellä sektorilla. Minä en näitä keksi. Nämä ovat asioita, jotka on sieltä käytännön elämästä todistettu. Jos ajatellaan nyt kyberturvallisuuttakin ja mitenkä nopeasti se laukkaa, niin miten tämmöinen tilanne, jossa kilpailun olemattomuuden takia tekniikat ja menetelmät ovat niin vanhentuneet, että ei löydy edes kunnon tekijöitä niihin, oikein näyttäytyy kyberturvallisuuden näkökulmasta? Tilanne on aivan absurdi, kertakaikkisen absurdi ja sietämätön. Puhemies! Asiahan on niin, että julkisia hankintoja tehdään meidän kaikkien verovaroilla, ja on täysin selvää, että silloin pitäisi olla erityisen tarkkana, mitä niillä verovaroilla tehdään ja mitä niillä hankitaan. Kun sitä kilpailua ei ole, ei ole kehitystä eikä tasokasta, nopeaa eikä laadukasta palveluakaan. Näin on tilanne, koska siihen ei ole ollut mitään tarvetta, ei ole ollut minkäänlaista pakkoa kehittää palveluita. Mutta nyt tähänkin epäkohtaan saadaan muutos. Ikävä kyllä tämä tilanne on päässyt liian pahaksi ja ongelmat ovat juurtuneet liian syvälle. Kaikkihan me ymmärretään, että siinä vaiheessa peruuttaminen sieltä pois on äärimmäisen vaikeata ja haastavaa, mutta se on tehtävä, se on välttämätöntä. Tämäkään tilanne ei voi jatkua. Täällä on myöskin moneen kertaan manattu, että varsinkin pienet kunnat tulevat kohtaamaan kohtalokkaita vaikeuksia. Näin tulee tapahtumaan. Näin tulee tapahtumaan, jos kunnat eivät ymmärrä toimia ajoissa. Jos nyt jäädään odottamaan jotain, mitä ei olekaan, ja ihmettelemään asioitten tilaa, niin se tulee ruuhkauttamaan niitä tarjolla olevia palveluita, mitä siellä markkinoilla on, ja se tulee ruuhkauttamaan niiden tarjontaa, ja sitten ollaan kyllä ongelmissa. Sitten kun ollaan havahduttu tilanteeseen, että nyt pitää tehdä ja onkin yhtäkkiä kolmen vuoden jono, niin siinä vaiheessa niillä pienillä kunnilla tulee olemaan ongelmia. Kriittisissä palveluissahan on tehty nyt siirtymäaikaa, siellä on tulossa porrastusta voimaantuloon ja sen suhteen, mutta sitäkään ei kannata tuhlata tilanteen seuraamiseen vaan toimimiseen. Tämä on nyt ihan selkeä, selkeä selkeä kehotus kuntapäättäjille, varsinkin siellä pienellä kuntasektorilla. Ne kunnat, jotka ymmärtävät toimia nyt ja ajoissa, selviävät tästä muutoksesta kuivin jaloin. Itse asiassa ne tulevat voittamaan tässä, sillä palvelu tulee kilpailun myötä paranemaan ja kustannukset tulevat laskemaan. Kyse on vain siitä, onko kehityksessä mukana vai ei. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ajattelin vielä hiukan avata tässä tätä valvonnan konkretiaa ihan muutamalla asialla, mitä tähän uudistukseen liittyy, kun sitä niin voimallisesti tuosta pöntöstä käsin peräänkuulutin. Tietenkin tämä parempi tunnistettavuus on nyt yksi sellainen valvontaa helpottava asia, ja se on semmoinen asia, millä asiakas voi jo aika helposti matkankin päästä varmistua, että tuossa on laillinen taksi, mutta samalla kuka tahansa kansalainen voi tehdä myöskin aika helposti ilmiantoja, että tässä nyt toimii taksi, jolla ei ole näitä lain vaatimia tunnistettavuuksia. Mitä nyt sitten tuolta maailmalta on tällaisista asioista saatu kokemuksia, niin tuntuu olevan toimiva käytäntö, että myöskin kansalaiset ovat niitä ilmoituksia tehneet. Mutta sitten yksi asia, mikä tässä on aika vähälle huomiolle nyt jäänyt tässäkin käsittelyssä, on se, että tuo taksiluvan sitominen ajoneuvon omistajaan tai haltijaan itse asiassa on aika ratkaisevan tärkeää valvonnan näkökulmasta. Poliisi pystyy sitten automaattisilla rekisterilukulaitteilla, revikalla, varsin helposti tunnistamaan siellä noita omistaja- ja haltijatietoja, ja mikäli nyt sitten siellä jotakin hämärää on, jotakin epäselvää on, jotakin ongelmaa on, niin se tuottaa sitten automaattisesti ilmoituksen poliisille, että tuo taksi on nyt sitten sellainen, jota kannattaa vähän penkaista tarkemmin. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että se valvonta ihan tuolla jokapäiväisessä poliisitoiminnassa valvovan viranomaisen näkökulmasta tapahtuu itse asiassa aika paljon helpommin kuin mitä voidaan kuvitellakaan. Tähän ei välttämättä tarvitse valjastaa mittavia valvontaiskuja ja viranomaisresursseja, vaan sitä voidaan tehdä itse asiassa siellä poliisin harmaalla ajalla kitkemässä harmaata taloutta. Jos ajatellaan tätä, että poliisiautolla ajetaan yhden tuommoisen taksitolpan ohi, niin saman tien ollaan jo luettu kaikki ne taksit, mitkä siinä tolpalla seisovat, ja siinä jos joku toimija on sitten vähän väärillä ajatuksilla liikenteessä, niin se kyllä käry siinä käy. Tämä on yhtenä esimerkkinä siitä, millä tavalla nyt valvonta ihan olennaisesti helpottuu ja mitenkä mahdollistuu ja pystytään ihan oikeasti puuttumaan niihin puutteisiin ja ongelmiin, mitä siellä on. Harmaan talouden näkökulmasta tuosta taksamittarista vielä voisin sanoa sen, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa varsinkin verottaja oli sitä mieltä, että taksamittari on se laite, jolla voidaan saada luotettavimmin ja parhaimmin, ehkä helpoiten, sitä tietoa, jolla voidaan päästä harmaaseen talouteen ja maksamattomiin veroihin kiinni. Tietenkään ei meillä ole mitään syytä lähteä sitä epäilemään sen enempää. Verottaja tietää kyllä nämä asiat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä taas jälleen kerran käsittelyssä yksi esimerkki tämän kauden erinomaisista hallituksen esityksistä, jotka parantavat huomattavalla tavalla niitä palveluita, jotka ovat ihan siellä tämän yhteiskunnan ytimessä, ja niitä voimia, jotka pitävät tätä yhteiskuntaa liikkeessä. Mutta samallahan tämä on myöskin yksi tai, voisi sanoa, jopa puhuttavin lakiuudistus tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassa tällä kaudella ja selkeästi yksi puhuttavimmista tällä koko eduskuntakaudella. Tämä taksilakiuudistus on hyvin paljon herättänyt kyllä kiinnostusta ja myöskin puhetta. Kuten tässä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa hyvin käynyt ilmi, niin aikaisempi taksilakiuudistus oli enemmän tai vähemmän epäonnistunut, mutta kyllä siinä on myös ollut hyviäkin puolia tai ainakin hyviä tahtotiloja. Mutta tämä epäonnistuminen on kuitenkin sitten johtanut siihen, että osaavaa työvoimaa on poistunut aika paljonkin alalta, ja se on sitten korvautunut vähemmän osaavalla työvoimalla. Kyllähän se niin on, että monella meistä on niitä kokemuksia siitä, kuinka taksissa se ihan perusasia, mikä pitäisi olla, että kun asiakkaana menet kyytiin, ensinnäkin se asiakas pitää löytää sieltä pisteestä A ja sitten sen taksin pitää pystyä ajamaan sinne kohteeseen, pisteeseen B, tämä yhtälö, on ollut liian usein liian vaikea. Tämä on ollut aika sietämätönkin tilanne. Alalle on todellakin tullut tämän aikaisemman taksilakiuudistuksen myötä hyvin monitasoista ja monenkirjavaa tekijää ja toimijaa, mutta ainakin yhteen asiaan tuo edellinen taksiuudistus on tehnyt selkeän muutoksen eli siihen, että enää eivät asiakkaat jonottaneet takseja, vaan taksit jonottivat asiakkaita, joten myös se saatavuus oli siellä sellainen, joka kyllä selkeästi parani. Mutta moni asia meni kyllä sitten pesuveden mukana ikkunasta ulos. No, sehän on johtanut siihen, että samaan aikaan taksialan luotettavuus on kärsinyt ihan sietämättömästä inflaatiosta ja varsinkin naispuoliset asiakkaat ja asiakaskunta ovat alkaneet jo aktiivisesti, ainakin yöaikaan, karttamaan taksikyytiä. Näinhän asia ei voi olla. Tietenkin harmaa talous on tässä saanut todellakin hyvinkin paljon mahdollisuuksia ja tartuntapintaa, ja toisaalta myöskin sitten työvoiman hyväksikäyttöäkin on ilmennyt aika mittavissa määrin. Nythän tähän kaikkeen tuodaan muutos ja nyt tähän kaikkeen tuodaan työkaluja, että voidaan tilannetta olennaisesti korjata. Tässä uudistuksessa on runsaasti hyviä ja tarpeellisia puolia. Siellä koulutusta lisätään ja on nuhteettomuusvaatimuksia, on valvonnan tehostamista, tunnistettavuutta, vain muutamia asioita mainitakseni. Eniten parran pärinäähän tässä uudistuksessa on sitten aiheuttanut tuo taksamittari ja sen pakollisuus. Itsellänikin tästä asiasta on ristiriitaisia tuntemuksia edelleenkin. Varsinkin kun me elämme tätä digitalisaation kuumaa huumaa, ollaan sen keskellä ja samalla myös eletään aika historiallisen suurta teknologista murrosvaihetta, niin tämä on hyvin mielenkiintoinenkin seikka tätä taustaa vasten. Maailmallahan on jo varsin runsaasti täysin autonomisesti toimivia takseja eli ilman kuljettajaa toimivia takseja, ja se digitalisaatio on jo hyvinkin pitkällä siellä. Tietenkin tämähän on meidänkin suunta jollakin aikavälillä, että jossakin vaiheessa siellä taksissa ei sitä kuljettajaa enää olekaan. Tässä valossa tarkasteltuna tämmöinen pakollinen taksamittari on hieman erikoinen kuvio, ja kehityksellisesti ajateltuna se tuntuu askeleelta taaksepäin. Mutta toisaalta taas tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnan hyvin laajassa asiantuntijakuulemisessa ollaan tultu siihen tulokseen, ja siitä oli nähtävissä, että tässä ajassa, tässä hetkessä se kuitenkin on ollut perusteltua. Puhemies! Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata säädellä, mitä ei voi valvoa, ja tässä uudistuksessa, taksien luotettavuuden palauttamisessa, kaikista tärkein elementti on kattava, toimiva valvonta. Sehän toimii myöskin hyvin vahvana ennaltaehkäisevänä elementtinä, sillä toimivin ja paras ennaltaehkäisevä tekijä on korkea kiinnijäämisriski. Tästähän me ei päästä edelleenkään mihinkään. Puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä uudistus on kuitenkin erittäin tervetullut ja äärimmäisen tarpeellinen. Tässä vaiheessa haluan erityisesti kiittää liikenne- ja viestintävaliokuntaa erinomaisen hyvästä yhteistyöstä tämän mietinnön ja asian käsittelyssä. Meillä oli jälleen kerran erinomaisen hyvää ja sopuisaa yhteistyötä, ja saatiin mielestäni hyvin tasapainoinen ja hyvä mietintö tästä aikaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä istuntopäivä on itse asiassa aika poikkeuksellinen. Tänään käsitellään tässä salissa useita sellaisia asioita, lakimuutoksia ja uudistuksia, mitkä vahvistavat merkittävällä tavalla oikeudenhoitoa ja rikostorjuntaa ja maamme sisäistä turvallisuutta. Kun tuota listaa katsoo, niin täytyy sanoa, että tulee aika lailla ylpeä olo siitä, että saa olla mukana jälleen kerran näitä asioita viemässä eteenpäin. Tämä on erittäin hyvää, tarpeellista ja merkityksellistä työtä. Tässä kun nyt silmäilen tätä salia, niin tämän lakiuudistuksen kohdalla täällä on kaksi henkilöä, jotka ovat jo viime kaudella olleet tätä asiaa käsittelemässä lakivaliokunnassa. Ministeri Meri oli siellä paikalla ihan puheenjohtajan ominaisuudessa ja myöskin Pihla Keto-Huovinen ja myöskin allekirjoittanut. Tässähän tulee hieman nostalginen olokin näin vanhoja muistellessa. Mikäpäs siinä — tätä kelpaakin muistella, koska tämä on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen uudistus ja muutos, ja kuten tuossa nyt ministeri omassa esittelyosuudessaan jo mainitsikin, tämä on historiallinen uudistus. Sitähän tämä todellakin on jo senkin takia, että tässä puhtaasti käytetään ihan kunnon perinteistä heinäntekojärkeä, millä tavalla nyt asioita hoidetaan oikeudessa ja oikeudenhoidossa. Onhan se nyt aivan selvä asia: Kun todistajaa on jo kertaalleen oikeusasteessa kuultu, niin mitä tarvetta on kuulla enää sitten uudestaan myöhemmissä vaiheissa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Tämähän on aiheuttanut valtavasti kyllä kaikennäköisiä haasteita nimenomaan oikeudenhoidossa, kun otetaan vielä huomioon se, että eri oikeusasteitten välillä käsittelyajat voivat olla todella pitkiä, siis puhutaan vuosista. Kun otetaan sitten vielä huomioon se, että lähtökohtaisestihan ihminen on varsin epäluotettava todistaja, niin senkin takia on erittäin tarpeellista se, että kun meillä kertaalleen on se todistajan lausunto siellä videotallenteella, niin sitä ei tarvitse sitten yhtään enempää sen jälkeen miettiä. Ajan myötähän muistikuvat muuttuvat ja ne haalistuvat, ja todistajat voivat monesti tulla eri ajatuksiin siitä, mitenkä tässä pitäisi nyt puhua tai millä tavalla tämä asia on mennyt. Mahdollista on sekin, että todistajiin voidaan myöskin vaikuttaa. Siellä on paljon mahdollisuuksia, kun nämä käsittelyjen välit ovat niin pitkiä. On aivan selvä asia, että tämä uudistus myöskin säästää merkittävällä tavalla aikaa ja resursseja. Kuten hyvin tiedämme, oikeuslaitoksilla ja syyttäjillähän on ajasta ja resursseista kroonisesti pulaa. Kaikki se, mikä sujuvoittaa oikeudenkäyntiä, oikeudenhoitoa ja vie eteenpäin näitä asioita ja jalostaa sitä toimintaa, on äärimmäisen tervetullutta. Samalla se myös säästää ihan tavallisen kansalaisen, ihmisen, inhimillistä kärsimystä. On vain otettava huomioon sekin, että kaikille ei aina ole välttämättä niin helppoa mennä todistamaan. Kun kerran olet sen asian käynyt siellä oikeuden istunnossa todistamassa, niin siinä tarjoutuu mahdollisuus laittaa se tapahtunut jo taakse eikä enää velloa myöhemmässä vaiheessa niitten asioitten kanssa. Tämä on kaikin puolin kannatettava ja erinomaisen tervetullut lakiuudistus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Asia on niin, että vahva ja vakaa julkinen talous on paras turva kriisien varalle. Tästähän muistutettiin edellisestä hallitusta koko viime kauden ajan, eikä se mennyt ikävä kyllä perille, ja se näkyy tulostaululta, jos mikä. Sen sijaan rahaa kylvettiin ympäriinsä täysin vastuuttomasti. Jos oli hallituksella jotakin kitkaa, kiistaa, niin se sovittiin rahalla. Kuntavaalien alla kylvettiin kuntasektorille yli miljardi helikopterirahaa, täysin korvamerkitsemätöntä ilmaista rahaa, joka ainoastaan vain sekoitti kuntatalouden. Ja entäpä sähkötuki? Sitä ei ainoastaan myönnetty, vaan sitä pakotettiin ottamaan. Muun muassa Nalle Wahlroos sitä joutui omaan kartanoonsa ottamaan, ja hän piti sitä suorastaan rikollisena rahan tuhlaamisena. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä taloudenpidosta. Arvoisa rouva valtiovarainministeri, näillä näytöillä ja näillä Espanjan talousopeilla, mitä olette mieltä, mitenkä uskottavasti nyt näihin taloushaasteisiin, [Puhemies: Aika!] mitä on nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa, vastataan vasemmalta?

Arvoisa puhemies! Otin vielä puheenvuoron liittyen poliisin virka-apuun, joka tässä nyt on myöskin nostettu tuolta vasemmalta puolelta esille, kuinka poliisin pitäisi nyt hatkanuorten perässä mennä ja niitä etsiä ja ottaa niitä kiinni. Näinhän se käytännössä ei kuitenkaan oikeassa elämässä mene. Poliisi ei hatkanuoria etsi eikä heitä siellä ole ottamassa kiinni, vaan sijoituspaikoilla, lastensuojeluyksiköillä, on velvollisuus etsiä hatkassa olevat lapset ja nuoret, ja sitten kun he kovan työn jälkeen löytävät tämän hatkalaisen, niin kun tilanne on hyvin usein se, että eiväthän he sieltä kovin helpolla lähde mukaan, niin sitten soitetaan poliisille, soitetaan hätäkeskukseen ja pyydetään poliisilta virka-apua, ja se on jo oma prosessinsa, koska virka-apua ei noin vain anneta, vaan päällystövastaavahan siitä päättää sitten aina, annetaanko sitä virka-apua vai ei. Useinhan on myös sillä tavalla, että tehtäviä on niin paljon poliisilla, että he eivät voi sitä virka-apua antaa siihen silloin, ja siinäpä onkin tenkkapoo sitten, että mitäs nyt tehdään, kun tämä hatkalainen on tässä mutta nyt niillä ihmisillä, sillä lastensuojeluviranomaisella, ei ole toimivaltuuksia ottaa sitä heidän hatkalaistaan kiinni. Sitten siinä pitää vain vierellä kävellä tai juosta ja yrittää sitten puhua kauniita, niin että hänet saisi sitten sieltä kyytiin ja mukaan. Tässä on jo lähtökohtaisesti tämmöisiä ajatusvirheitä ja on vedetty mutkia suoraksi vasemmistopuolelta näitten ajatusten ja tilanteitten kanssa. Yksi myös tämmöinen hyvin suorastaan karu esimerkki siitä, millä tavalla nyt on säännelty itsemme suorastaan umpisolmuun, on se, että kun puhelimen käytön rajoittaminenkin on sellainen asia, että jos sitä ei rajoita millään tavalla, lapsi hyvin usein käyttää sitä puhelintaan ja älylaitettaan sitten ympäri vuorokauden, niin että ei nukuta yölläkään vaan ollaan jatkuvasti siinä kiinni, ja jo hänen terveytensä ja hyvinvointinsakin puolesta on äärimmäisen tärkeätä, että sitä edes jollain tavalla pystytään rajoittamaan, mutta tänä päivänä lastensuojelussa tilanne on se, että kysymyksessä on silloin hallinnollinen toimenpide, joka vaatii hallinnollisen menettelyn, jossa pitää järjestää asianomaisten kuulemiset ja täyttää lomakkeita ennen kuin voidaan tämmöinen rajoittaminen sitten tehdä. Tämä on vain yksi esimerkki niistä monista monista todella ihmeellisistä ja merkillisistä konkeloista, mitä lainsäädännöllisesti ollaan saatu lastensuojelulakiin aikaiseksi. Näitä nyt korjataan, ja tämä on äärimmäisen tervetullutta ja tarpeellista, jotta saadaan hoidettua juuri ne asiat, mitä meidän velvollisuuksiin kuuluukin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan aivan rauhallisesti, ei tässä mitään, tuodaan vain esille mielipiteitä ja näkemyksiä. Siihen liittyykin se, että kyllä selkeästi teidän puheista on saanut sen kuvan... Kun ollaan päättämässä kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asioista, niin kyllä silloin päättäjien velvollisuus on erityisen huolellisesti perehtyä siihen käsiteltävään asiaan, ja nyt niissä puheenvuoroissa, mitä on sieltä päin kuulunut — vaikkakin edustaja Suhosella on omaakin kokemusta aihepiiristä, mutta lähinnä monessa muussa puheenvuorossa — on kuvastunut kyllä melko selkeästi se, kuinka ei se käsitys ole oikeanlainen ja aito, mihinkä tällä lainsäädännön muutoksella nimenomaan pyritään. Tässähän nyt on se, että nykyisen lain rikkinäisyys juurikin johtuu siitä, että on luotu semmoinen tilanne, joka suorastaan pahimmillaan vaarantaa lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin, koska niitä keinoja, menetelmiä ja käytännössä työkaluja lapsen suojelemiseen ei ole ollut. Ne on otettu sieltä pois, ja aika erikoista on ollutkin se, että juurikin tuolta ammattilaisten keskuudesta on sitten tullut kysymyksiä, että kuka ne oikein vei ja minnekä ne on viety. Se onkin aika hyvä kysymys, minkä takia ollaan tultu tämmöiseen tilanteeseen, mutta onneksi tämä nyt korjataan. Itse asiassa olen itse tehnyt lastensuojelulain muuttamisesta ja siihen liittyen yhdeksän eri toimenpidettä, erilaisia toimenpiteitä, mistä pari on lakialoitettakin, jotka myötäilevät hyvin pitkälle niitä muutoksia, mitä tähän on nyt sitten kahdessa vaiheessa tulossa — mutta miksi olen tehnyt näin paljon niitä toimenpiteitä? No, ihan sen takia, että työkseni olen ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä hyvinkin paljon, ja nimenomaan lastensuojelulain ongelmien kanssa. Voin kertoa, että ne ovat olleet kyllä melko turhauttavia tilanteita, ja nämähän ovat edenneet siihen pisteeseen, että lastensuojelussa tilanne on paikoittain katastrofaalinen ja se on kauttaaltaan kriisiytynyt. Tämä kyllä nyt korjataan. Voinkin todeta sen, että harvoin tulee vastaan lakeja, jotka voivat olla yhtä pahasti rikki kuin lastensuojelulaki on, mutta vielä harvemmin näkee lakiuudistuksia ja ‑muutoksia, jotka korjaavat niin kattavasti ja perusteellisesti rikkinäistä lainsäädäntöä kuin mitä tämä hallituksen esitys nyt tästä asiasta tekee. Me ollaan nyt hyvällä asialla tässä tilanteessa, arvoisa puhemies. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä meillä on käsittelyssä nyt äärimmäisen tärkeä, pitkään odotettu, tarpeellinen hallituksen esitys lastensuojelulain muuttamisesta, ja tässä nyt kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja tuolta vasemmalta laidalta, täytyy myöntää, että olen kyllä kovasti hämmentynyt, ja jotenkin vetää vähän niin kuin surulliseksi se, kuinka ne ovat irtaallaan siitä todellisuudesta, mikä tänä päivänä tuolla lastensuojelun piirissä on ja minkälaisia haasteita meillä on lasten ja nuorten kanssa tänä päivänä. Haluaisinkin kyllä tehdä tässä kohtaa täysin selväksi sen, että lastensuojelun toimenpiteissä ei ole kysymys rankaisemisesta. Ei siellä rangaista niillä toimenpiteillä, eikä tässä lakimuutoksessakaan ole kysymys rangaistuksesta, niin kuin on tuolta esitetty. Kysymys on nimenomaan lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja sen takaamisesta, ja nykyisellä lainsäädännöllä sitä ei voida tehdä. Se on todettu niin moneen kertaan ja monelta eri taholta. Haluaisin kanssa tehdä sen selväksi, että huostaanoton pitää todellakin olla viimesijainen toimenpide. Ei kai nyt siitä ole kysymys, että tässä nyt jotenkin kaikki muu jätettäisiin pois ja kaikki muut toimenpiteet olisivat yhtäkkiä jonnekin kadonneet, vaan todellakin edelleenkin se huostaanotto on se viimesijaisin toimenpide. Jos näin nyt ajateltaisiin, että ennalta ehkäisemisellä ja tukitoimilla nyt sitten kaikki hoidettaisiin, niin sittenhän me ei tarvittaisi poliisia eikä mitään muitakaan vastaavia toimijoita, koska kaikki on jo ennalta ehkäisemisellä ja sillä tuella poistettu. Mutta kun elämä ei vain yksinkertaisesti niin toimi, vaan vaikka kuinka ennalta ehkäistään ja vaikka kuinka tukea annetaan, niin siitä huolimatta niitä ongelmia on, ja sitä varten meillä tämä lainsäädäntö on. Nyt korjataan ne valtavat valuvirheet, mitä siellä lainsäädännössä on, jotka ovat itse asiassa aiheuttaneet sen, että niille lapsille, jotka on pitänyt ottaa omasta elämästään ja omista kodeistaan turvaan, sitä turvallisuutta, niitä rajoja ja sitä läheisyyttä — juuri niitä asioita, mistä he ovat jääneet paitsi ja minkä takia he jopa oireilevat — ei pystytä sitten antamaan. Eli yhteiskuntahan joutuu antamaan siinä kohtaa yhden suurimmista lupauksistaan, kun lapsi otetaan huostaan, että juurikin sitä turvallisuutta annetaan, rajoja annetaan ja rakkautta annetaan, mutta tämän rikkinäisen lainsäädännön takia näin ei ole voitu tehdä, ja nyt tämä korjataan. Tämä on yksi niistä lakimuutoksista, mitä tällä kaudella on tehty, joista olen erityisen onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Tämä on elämää suojeleva ja elämää pelastava lainsäädäntö. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluankin heti tarttua tuohon edustaja Lylyn erinomaiseen esitykseen veneilyn promillerajasta, ja kannatan myöskin sen promillerajan laskemista. Sitä ei ehkä tähän kohtaan pysty kovin helposti yhdistämään, koska kysymys on ajokorttilaista. [Lauri Lylyn välihuuto] Kun veneilyssä ei tarvita sitä ajokorttia, niin silloin mennään vähän niin kuin eri lainsäädännön piiriin, mutta tämä on kyllä, kuten sanoin, kannatettava ja otettava jossakin vaiheessa työn alle myöskin. Sen halusin vielä tässä sanoa, että yleisesti ottaen liikennekuolemien määrähän on laskenut tässä koko ajan. Esimerkiksi viime vuonnahan liikennekuolemia meillä Suomessa oli ennätyksellisen vähän, 179 kappaletta. Silloin aikoinaan, kun itse olen poliisina aloittanut, niitä oli noin 450 vuodessa ja se oli aika tasainen määrä silloin vuodesta toiseen, niin että koko ajan on tultu tasaisesti alaspäin. Mutta mikä on huomioitava tässä, on se, että juurikin näitten alaikäisten ja nuorten liikennekuolemien määrä on sitten ollut enemmänkin kasvussa. Tämä on huolestuttava merkki, johonka tällä ajokorttilakiuudistuksella myöskin puututaan. Vielä se, mikä tässä on myöskin merkille pantavaa, on se, että välttämättä se kuljettaja ei olekaan siellä se, joka on suurimmassa riskissä ja kuolemanvaarassa, vaan kyytiläiset tämän alaikäisen ja nuoren kuljettajan kyydissä ovat olleet selkeästi suurimmassa vaarassa. Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että kun yöaikaan tuolla vähän niin sanotusti venttiiliä nostatetaan ja karstaa poltetaan ja siinä nuorta kuljettajaa nyt sitten kiihotellaan, yhtäkkiä ollaankin jonkun tolpan ympärillä ja kyytiläisiltä henki pakenee. Tämä myös on sellainen asia, mihinkä nyt sitten puututaan olennaisesti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olen tässä eduskuntaurani aikana tehnyt lukuisia toimenpiteitä juuri tässä aiheessa eli alaikäisille myönnettävissä B-luokan ajokortteissa. Olen ollut sitä mieltä, että se on merkittävä virhe, että lainsäädäntöä on muutettu sillä tavalla sillä tavalla ja siihen suuntaan, että alle 18-vuotiaiden on ollut huomattavan helppoa saada poikkeusluvalla ajokortti. Nyt tätä tilannetta muutetaan ja korjataan merkittävälläkin tavalla. Se tarkoittaa sitä, että ensinnäkin koulutuksen pituus kasvaa, ja sitten myöskin sitä, millä tavalla simulaattoria voidaan käyttää riskien tunnistamiskoulutuksessa. Sitähän saa vain enintään puolet siitä ajasta käyttää. Yksi, mikä on tietysti merkittävä muutos tässä, on yöaikaisen ajon kieltäminen 00—05 aikaan. Tästä on kyllä selkeätä näyttöä, että juuri se aika on se vaarallisin aika. Sitten on myös se, että alaikäisen kuljettajan tunnus tulee mukaan, eli että tällainen poikkeusluvalla autoa kuljettava henkilö merkitään niin, että muutkin sen näkevät, että tuossa semmoinen menee. Yksi asia, mikä tässä tietysti on noussut esiin prosessin aikana, on se, että pitäisi myöskin promillerajaa tiputtaa. Yleisesti ottaen, kun katsotaan esimerkiksi Euroopan tasolla, on niin, että promillerajaa on tosiaankin laskettu alaikäisillä kuljettajilla. Tässä kohtaa menetellään niin, että kun tämä uudistus on kaksiosainen, niin tämä promilleraja tulee esille sitten siinä seuraavassa vaiheessa, mutta sekin on kyllä kannatettavaa, että sitä promillerajaa tullaan sieltä laskemaan. Tässä on kiinnitettävä huomiota siihen, että edelleenkin ne, jotka todellakin ja aidosti poikkeuslupaa tarvitsevat harrastusten tai jonkun muun syyn takia, tulevat sen luvan saamaan. Siinä ei sikäli muutosta tule, mutta todellakin niiltä, jotka ovat saaneet sen aivan tarpeettomasti, se nyt jää pois. Jotenkin kuvaavaa on se, että viime vuonna esimerkiksi 18-vuotiaita, jotka saivat ajokortin, oli vähemmän kuin niillä, jotka saivat poikkeusluvalla alaikäisenä ajokortin. Se kyllä kertoo oma tarinansa siitä, mitenkä tämä tilanne on vääristynyt merkittävällä tavalla. Kyllähän tässä on niin, että fysiologiakin sen puolesta puhuu, että tämä on oikea ratkaisu: varsinkin pojilla etuotsalohkon kehitys on tuossa 16—17 vuoden iässä hyvinkin kriittisessä vaiheessa, ja kun se on kehittymätön, niin riskinotto on ihan toisenlaista kuin mitä se saattaa olla jopa vuodenkin kehityksen jälkeen. Sitä saattaa tapahtua kypsyystasossa huomattavakin ero. Tämä on äärimmäisen kannatettava ja hyvä lakiesitys. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä todellakin on kysymys kyberturvallisuuden vahvistamisesta, ja se työhän on loputon suo: sitä joudutaan tekemään jatkuvasti ja juoksemaan kilpaa rikollisuuden kanssa, joka hyödyntää kyberturvallisuudessa olevia aukkoja ja heikkouksia. Tässä esityksessä on lukuisia asioita, jotka tulevat vahvistamaan kyberkestävyyttä ihan siellä kuluttajatasolla, ja senkin takia tämä on hyvin kannatettava esitys ja erinomaisen hyvää työtä. Asiantuntijakuulemisessa liikenne- ja viestintävaliokunnassa tuli esille myös muutamia muotoseikkoja, jotka saattavat aiheuttaa vielä pieniä käynnistymisvaikeuksia, voisiko sanoa näin, sen suhteen, että kun esimerkiksi näitä heikkouksia ja aukkoja nyt sitten testataan hyvässä tarkoituksessa, niin voi olla, että siinä sitten tulee vähän epäselviä tilanteita, mitä se sitten lainsäädännöllisesti oikein seuraamuksellisesti tarkoittaa. Mutta tuolla valiokunnassa myöskin todettiin, että tämän asian eteenpäinvieminen ja kehittäminen vielä tulee jatkumaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä aikaisemminkin on todettu, turvallisuusympäristö niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin on niin rajulla ja lähtemättömällä tavalla muuttunut, että se on aiheuttanut kyllä melkoisia haasteita huolehtia niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta. Tässä kohtaa on aivan selvä asia, että Suomessa poliisien määrä on ollut perinteisesti hyvin alhainen — kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja tuossa ansiokkaasti totesikin, Suomessa poliiseja on vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Vaikka tämä hallitus on nyt ansiokkaasti nostanutkin poliisien määrää ja tulee nostamaan sinne 8 000:een, niin siitä huolimatta tilanne on tämä. Meillä on merkittäviä haasteita, mihinkä poliisi joutuu vastaamaan. On todellakin niin, että näin rauhanaikana, kun tulee tämmöisiä merkittäviäkin turvallisuushaasteita ja uhkia, niin poliisi on se ensivasteviranomainen, joka siitä toiminnasta vastaa ja joka tilannetta johtaa. Esimerkiksi nyt näissä viimeaikaisissa drone-tilanteissa oli selkeästi havaittavissa, että poliisihan siellä on se, joka toimintaa johtaa — ei Puolustusvoimat, ei Raja, ei mikään muukaan viranomainen. Senkin takia on äärimmäisen tärkeätä, että nyt tehdään kaikki voitava sen eteen, että poliisin toimintaa ja resursseja ja toimintakykyä vahvistetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä hallituksen esitys on juuri sellainen, mikä sitä tekee. Tämä poliisireservi, mikä tässä nyt on yhtenä asiana, on äärimmäisen hyvä ja kannatettava asia. Samaan aikaanhan tämä vanha täydennyspoliisilainsäädäntö kumoutuu. Muistan hyvin sen ajan, kun täydennyspoliisia ajettiin ylös. Olin niitä kouluttamassakin aikoinaan. Silloinhan tämä täydennyspoliisikonsepti perustui siihen, että otetaan hakijoina sisään ihan tavallisia ihmisiä tuolta ilman minkäännäköisiä poliisikoulutuksia ja ‑taustoja. Itse jo silloin ajattelin, että on aika pitkä matka siihen, että he voivat tosiasiallisesti toimia esimerkiksi jonkinnäköisinä apukäsinä siinä prosessissa, mutta nyt tässä reservipoliisitoiminnassa on kysymys todellakin siitä, että on poliisikokemusta ja ‑koulutustakin taustalla ja voi olla hyvinkin kokeneita toimijoita. Tämä on äärimmäisen hyvä asia, joka tulee varmasti toimintaan tukemaan. No, toinen asia on sitten tämä päällystökoulutus, joka on äärimmäisen hyvä muutos, kun nyt ei käydäkään läpi raskasta, pitkää valintaprosessia. Itse tässä olen poliisikansanedustajana, joka on sitä erää, joka on aikoinaan ammattitutkinnon tehnyt. Jos minä olisin hakenut päällystökoulutukseen, niin olisin joutunut käymään aikamoisen paketin koulutusta, joka olisi nostanut vasta sille tasolle, josta lähdetään. Nyt tämä korjaa tämän tilanteen, ja tarpeettoman pitkäkin se koulutus on ollut. Tässähän alkaa tulla semmoinen olo, että pitäisikö hakea päällystökoulutukseen. [Naurua] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin kyse nyt täydentävästä lainsäädännöstä, mikä liittyy sähköisten todisteitten esittämismääräyksiin ja säilyttämismääräyksiin ja ylipäätään niitten saantiin. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan myöskin on tästä asiasta antanut lausunnon. Lähtökohtaisestihan tämä on hyvin kannatettava lainsäädäntö, koska se parantaa poliisin rajat ylittäviä tiedonsaantimahdollisuuksia rikostutkinnan näkökulmasta ja sitten myöskin vähentää hallinnollista taakkaa. Yksi merkittävimmistä hyödyistä tässä on myöskin se, että tämä suoraviivaistaa näitä prosesseja huomattavalla tavalla. Ennen tätä lainsäädäntöä viranomaiset joutuivat toimimaan monen välikäden kautta, ja se on ollut monimutkaista, hyvin hidasta ja joskus jopa mahdotonta, ja nyt mennäänkin ihan suoraan asian ytimeen tässä. Tämä on merkittävä uudistus siinä mielessä ja kaikin puolin kannatettava. Ainoa asia, mikä tietenkin tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassakin on nostettu esille ja jopa siellä lausunnon johtopäätöksissä, on huoli siitä, kun nyt keskusviranomaiseksi tässä on sitten valikoitunut Traficom ja Traficomille kuitenkin varsin paljon tulee koko ajan lisää vastuita mutta ei lisäresursseja. Sikäli ollaan sitten kiinnitetty valiokunnassa huomiota myöskin siihen, millä tavalla Traficom selviytyy tehtävistään ja varsinkin niistä aivan keskeisimmistä, tärkeimmistä ydintehtävistään. Jatkuva vastuitten lisääntyminen tarkoittaa vääjäämättömästi sitä, että siellä joudutaan sitten priorisoimaan, ja se ei välttämättä ole hyvä asia. Tämmöisessä maailmantilanteessa, jossa me elämme ja jossa Traficomkin viranomaisena on hyvin olennaisessa osassa muun muassa kyberturvallisuuden näkökulmasta, meidän on ihan oikeasti kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että se sitten myöskin selviytyy tehtävistään. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on saanut perinnöksi täysin valuvikaisen soteuudistuksen rahoitusmalleineen päivineen, ja sitä on kovasti yritetty korjata. Siinä kyllä hommaa riittää. Kovasti vain voimia ministerille ja hallitukselle siinä työssä. Yksi monista valuvioista on pelastuksen jättäminen hyvinvointialueiden panttivangiksi. Se on aiheuttanut monenlaisia haasteita ja ongelmia muun muassa resursointiin liittyen. Hallituksen tahtohan on, hallitusohjelman mukaisestikin, lisätä pelastajien määrää, ja Pelastusopisto tuottaa uusia pelastajia aivan hallitusohjelman mukaisesti, mutta hyvinvointialueet eivät rekrytoi uusia pelastajia. Kysyisinkin ministeriltä: kuinka voisimme paremmin pitää huolta siitä, että hyvinvointialueet noudattaisivat hallitusohjelmaa ja pelastajat saataisiin vahvistamaan sisäistä turvallisuutta? [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Oppositiolle kyllä sanoisin, että soteuudistuksen johtoajatuksena on edelleenkin kustannusten kasvun hillitseminen. Älkää unohtako tätä. Jos tässä taloustilanteessa sitä ei tehdä, [Puhemies koputtaa] niin sotekulujen kasvusta tulee se kivi, joka vie tämän maan pohjaan lopullisesti.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö liikennejärjestelmäsuunnitelmasta on hyvin tasapainoinen, ja saavutimme sen kyllä hyvin maltillisellakin keskustelulla. Se myöskin peilaa hyvin todellisesti sitä kuvaa, mikä meillä tällä hetkellä liikenteessä ja väylänpidossa on. Se ei välttämättä ole kovin kaunista katseltavaa ihan kaikilta suunnilta tarkasteltuna. Mutta se pitää tietysti ottaa huomioon, että kyllähän korjausvelan kasvu, se tilanne, mikä siellä on, ja myöskin se korjausvelan taklaaminen ulottuvat monien hallituskausien yli ja tulevat vielä jatkumaankin tästä eteenpäin. Se, missä me ollaan, mikä tuo korjausvelka tuolla on, ja miksi se on tämmöiseksi päässyt kasvamaan, kyllä jyvittyy tosi pitkälle ajalle — vaikkakin tämä hallitus on ennätyksellisellä tavalla teiden kunnossapitoon ja Väylään panostanutkin, ja tuossa vastikään oli eräskin tapaaminen, jossa asiantuntijat sanoivat, että viime vuosi oli all-time high. Niin että vaikka nyt yksittäiset hallitukset yrittävätkin sitä taklata, niin se tehtävä on valtavan iso. [Puhemies koputtaa] Jälleen kerran on todettava, että paras turva kriisin varalle on vahva julkinen talous, ja kun se ei sitä ole, niin silloin me olemme tämmöisessä tilanteessa, jossa joudumme myöskin priorisoimaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä päivä nyt on aika erikoinenkin, kun tässä tämän päivän aikana on ollut jo kaksi asiakohtaa, missä nyt käsitellään sellaisia asioita, joita on tullut edistettyä jo pitemmänkin aikaa, jo viime kaudellakin. Ensimmäinen oli tuo erityisen vakavan väkivaltamateriaalin hallussapito ja sitten lapsen seksuaalista kuvamateriaalia koskettava rangaistusmuoto, tai sanotaanko, törkeä tekomuoto, joka oli tänään toisessa käsittelyssä. Tästä tehtiin jo viime kaudella edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa lakialoite, joka sai yli sata allekirjoitusta. Se ei silloin edennyt, mutta nyt etenee. Ja nyt meillä sitten on käsittelyssä varmuusvankeus, ja tästäkin tuli tehtyä myöskin edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa lakialoite viime kaudella, vuonna 22. Nyt tämä sitten lähtee valiokuntiin työstettäväksi — erinomaisen hyvä asia. Tätä on odotettu, niin kuin tässä on todettukin, ja tällä on valtavia merkityksiä. Mikäli nyt joku tätä asiaa jollakin tavalla empii ja aprikoi, että mahtaakohan tässä olla nyt tapahtumassa jotain sellaista, mikä ei olisi hyväksi, niin kannattaa lukea oikeustoimittaja Rebekka Härkösen kirja Valmis tappamaan — tietokirja, joka kertoo suomalaisista vakavista henkirikoksista ja niiden tekijöistä. Siinä kirjassa käy hyvinkin esille se, että meillä on tässä yhteiskunnassa sellaisia ihmisiä, jotka toimivat varsin impulsiivisesti, väkivaltaisesti ja hyvin raa’alla tavalla, ja he eivät itsekään pysty sitä käyttäytymistään kontrolloimaan. Tällaisia ihmisiä on noin parisenkymmentä kaiken kaikkiaan. Norjassa, jossa tämä lainsäädäntö on jo käytössä, viimeisimmät tiedot, mitä tiedän, ovat, että on noin 15 sellaista ihmistä, joita tämä koskettaa, ja Suomessa noin 20. Esimerkiksi oikeuspsykiatrian professori Hannu Lauerma on todennut, että näitä on noin parikymmentä ja he ovat sellaisia, että heitä ei yksinkertaisesti voi päästää vapauteen. Suomessa rikosoikeus on sellaista, että meillä on todellakin elinkautinen vankeusrangaistus. Esimerkiksi rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen on aikoinaan itse asiassa selvittänytkin sitä, minkä takia elinkautisvankeudesta pitää aina vapautua, pitää vapauttaa. Sille itse asiassa ei löydy pitävää selitystä. Eli käytännössä voitaisiin myöskin elinkautisvankeudessa pitää samalla tavalla kuin nyt varmuusvankeudella tehdään, mutta meillä on muotoutunut semmoinen käytäntö, että tietyn ajan jälkeen nämä ihmiset sitten vapautetaan, ja on vain ihan yksittäisiä tapauksia, joissa vankeusrangaistus on kestänyt yli 20 vuotta. No, 22 vuotta taitaa tällä hetkellä olla se ennätystuomio, mitä on istuttu elinkautista tässä maassa, ja tämä henkilö, joka tämän tuomion on nyt sovittanut, vapautui viime joulukuussa. Hän on myöskin niitä harvoja, taitaa olla jopa ainoa ihminen, joka on kaksi kertaa tuomittu elinkautiseen. Hän itse on todennut, että hän ei tiedä, mitä tapahtuu, kun hän vapaudessa on ja hänellä ei ole kontrollia. Tämä kertoo kyllä siitä, että varmuusvankeustuomiolle todellakin on tarvetta ja on ihmisiä, joita yksinkertaisesti ei voida vapauteen laskea, ei tavallisten ihmisten joukkoon. Nyt esimerkiksi tämänkin tapauksen kohdalla, ikävä kyllä, kello käy, ja voi olla, että joku menettää taas henkensä. Edellinen henkirikos, minkä takia tämä henkilö toiseen elinkautiseen tuomioon tuomittiin, tapahtui itse asiassa minun kotikaupungissani Kuopiossa. Siinäkin mielessä tämä on aika tuttu tarina minulle noin niin kuin poliisitaustaisena kansanedustajana. Muistan kyllä tapauksen, ja tunsin jopa uhrinkin. Esimerkiksi Norjassa, kun tämä lainsäädäntö on käytössä, Breivik pysyy vankeudessa koko lopun ikänsä. Kun olimme esimerkiksi viime kaudella lakivaliokunnan kanssa vierailemassa juurikin Norjassa ja siellä tutustuimme vankeudenhoitoon, niin he olivat kovin tyytyväisiä, että tämmöinen lainsäädäntö on siellä käytössä. Kun on tässäkin käsittelyssä nyt tullut esille se, että pitäisi vankeustuomioiden ja ‑rangaistusten olla hoidollisiakin toimenpiteitä sillä tavalla, että niillä pyrittäisiin vähentämään rikollisuutta ja vähentämään sitä, että vankeuteen ihmisiä tuomittaisiin, niin tässähän ei todellakaan ole siitä kysymys, niin kuin edustaja Eerolakin tuossa äsken otti jo esille, vaan kysymys on todellakin siitä, että näiden ihmisten ajatusmaailma toimii sillä tavalla, että he ovat vaaraksi toisille ihmisille heidän henkensä ja terveytensä näkökulmasta. Eli tämä lainsäädäntö tulee vaikuttamaan loppujen lopuksi aika pieneen ihmisjoukkoon, niihin parikymmeneen ihmiseen, mikä tässä maassa olisi, mutta taas jos ajatellaan rikosoikeudellisesta näkökulmasta, niin tällaisen lainsäädännön ja muutoksen merkitys on todella suuri. Se on järisyttävä. Siinäkin mielessä tämä on erinomaisen hieno esimerkki siitä, millaisia muutoksia ja kehitystoimenpiteitä tämä hallitus tekee nyt tällä kaudella. Myöskin se edellinen lakialoite, mikä nyt oli tänään käsittelyssä, on osoitus siitä. Tämä on erittäin tarpeellinen ja toivottu muutos. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On välttämätön pakko nostattaa vielä edustaja Satosen erinomaista retoriikkaa esille. Kyllähän ex-ministerin tausta näkyy hyvin ja talousopettajankin näkemykset ja niin erinomaisesti sanottuna, että kansa, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kyllä pysty huolehtimaan ilmastostakaan ja luonnosta. Näinhän se on. Meillä tahtoo olla sellainen vähän pahakin tapa, että me helposti oiomme mutkia ja revimme irti asioita kokonaisuudesta, mutta kylmä tosiasiahan on se, että kun ihan oikeasti asioista päätetään ja asioita hoidetaan, niin kyllähän niitä pitää hoitaa kokonaisuutena. Niitä ei pysty sieltä irrottamaan pois, ja niitä on vietävä kokonaisuutena. Se nähdään niin monessa asiassa, millä tavalla esimerkiksi turvallisuudesta pitää huolehtia ja niin terveydestä kuin koulutuksesta. Kaikki ne liittyvät yhteen, ja tietyllä tavalla siellä se yhteenliimaava on sitten myöskin talous, jonka pitää olla kunnossa, jotta näistä asioista voidaan oikealla tavalla huolehtia. Myöskin sitten toinen ex-ministeri, Savola, tässä otti erinomaisesti esimerkkinä Ukrainan ja sen, millä tavalla nyt siellä junat kulkevat ja millä tavalla autotkin kulkevat. Kyllä siellä polttomoottorit ja dieselmoottorit ovat niitä, mitä siellä käytetään. Sähköllä kulkevia on sangen vähän, kun oikein kunnon kriisi iskee, ja näinhän se tietysti on. Kyllä tämäkin todellisuus meidän on vain tunnustettava ja tunnistettava, että näin nämä asiat menevät. Eivät polttomoottoritkaan tule minnekään vähään aikaan katoamaan. Niissä on valtavasti vielä kehityspotentiaalia. Niitä voidaan tehdä tehokkaammiksi, niistä voidaan tehdä taloudellisempia, ja myöskin päästöjä voidaan niistä edelleenkin vähentää. Niistä löytyy kyllä potentiaalia valtavasti. Sitten tuo väliaikainen käyttövoimavero: On ihan selvää, että kun katsotaan nyt tulevaisuuteen, kun aiheemme on tällainen, niin kyllähän polttoaineisiin liittyy aikamoisia hinnankorotuspaineita. Yksi asia, millä voidaan hillitä niitä paineita, on väliaikaisen käyttövoimaveron poistaminen, ja todellakin sitten voitaisiin osoittaa, että se oli väliaikainen, ja dieselinkin hinta pitäisi sitten sillä tavalla saada edes jollain tavalla aisoihin. Tämä myöskin tulee olemaan ihan huoltovarmuusasia mitä suurimmassa määrin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt pyöritään erinomaisen tärkeän asian ympärillä. Ne puheenvuorot, mitä tässä on asian tiimoilta käytetty, ovat erikoisen hyviä ja rakentavia. Yleisesti ottaen tämä nyt viittaa siihenkin, että kyllähän meillä suomalaisessa poliittisessa kentässä monesta asiasta on yhteisymmärrys, miten asioiden pitäisi olla. Enemmänkin on kysymys siitä, miten niitä sitten hoidetaan ja mitenkä asiat päätetään ja millä tavalla sinne maaliin viedään. Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, että kyllä meillä semmoinen konsensus tässä vallitsee hyvinkin syvällisesti. Tietenkin kun puhutaan suunnitelmista, niin nykyaikanahan suunnitelmien teko tai tulevaisuuden näkeminen on erityisen haastavaa ja vaikeaa. Totta kai niitä on tehtävä ja pyrittävä myöskin toteuttamaan. Jos nyt katsotaan ihan lähihistoriaa, niin se, millä tavalla maailma on muuttunut ja millä tavalla oikeastaan ihan ilmasto‑ ja energiakentässä asiat ovat muuttuneet hyvinkin lyhyellä aikaa, on kyllä aika hämmentävääkin. Jos ajatellaan, että siellä lukitaan hyvinkin vahvasti tiettyjä asenteita ja tulokulmia asioihin, niin siinä saattaakin käydä niin, että hetken kuluttua tilanne onkin päinvastainen. Esimerkiksi turpeenkin kanssa on tällä tavalla kyllä, ikävä kyllä, käynyt. Tässä talossa on aikoinaan tehty päätös sillä perusteella, että kolikkoa on heitetty, että onko se nyt uusiutuva energiamuoto vai ei. [Mikko Savola: Harvinaisen huono arpaonni!] — Siinä on kyllä todellakin ollut huono arpaonni. — Jotenkin ehkä kuvastaa myös sitä, minkälaisiin tilanteisiin me saatetaan tässä talossa ylipäätään joutua, kun tehdään päätöksiä ja linjauksia, joilla on valtavan iso merkitys jatkoa ajatellen. Ehkä se on myöskin varoittava esimerkki ja pelottava esimerkki siitä, mihinkä pisteeseen saattavat jotkut tilanteet ajautua. Meillä on turpeessa enemmän varantoja kuin Norjalla öljyssä, ja nyt me olemme ajaneet tilanteeseen, pisteeseen, että me emme voi sitä hyödyntää. Ydinvoima on kanssa hyvin mielenkiintoisella tavalla ollut aikaisemmin energiakentän pelottava paha poika, josta on tullutkin pelastava enkeli. On isoja kansakuntia, suorastaan Euroopan talouden moottoreita, jotka ovat tehneet ydinvoimankin kanssa traagisia virheitä. Nyt ollaan sitten uskomattomissa ongelmissa, niin kuin esimerkiksi Saksa tällä hetkellä on. Jotenkin kuvastaa sitä haastavuutta, mikä suunnitelmien tekemisessä on, mikä on nimenomaan energiakentässä. On varmuudella niin, että energian tarvehan meillä ei vähene vaan päinvastoin se lisääntyy, ja meidän jatkuvasti pitää miettiä enemmän ja tarkemmin sitä, millä tavalla me sitä energiaa oikein tuotamme ja millä tavalla tätä asiaa viedään eteenpäin. Oma näkemykseni on se, että en tästä yhtään nuoremmaksi tule, ettekä tule tekään. Jatkuvasti ajattelen asioita enemmän siitä näkökulmasta, että kun tulen jättämään tässä asioita enemmän ja enemmän tuleville sukupolville, omalle sukupolvelle, joka siellä kotona ja kotikentässä odottaa, niin minkälainen se tulevaisuus ja maailma oikein on. Sikälikin tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeätä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Otin vielä puheenvuoron liittyen tähän nuorisorangaistukseen, ja todellakin, niin kuin tuossa edustaja Immonenkin totesi, tässä on kysymys hyvin laaja-alaisestakin keinovalikoimasta, mitä nyt sitten nuoreen rikoksentekijään voidaan kohdistaa, joista läheskään kaikki eivät ole rangaistustyyppisiä, vaan tukityyppisiä toimintoja, jotka ovat äärimmäisen tarpeellisia ja kattavia, kun ajatellaan, että tuommoista nuorta ihmistä, joka syystä tai toisesta on joutunut häiriötilaan, voitaisiin siinä ohjata takaisin kaidalle polulle ja yhteiskuntakelpoisuuteen. Kyllä me tietysti kaikki ymmärretään se, että siinä vaiheessa, kun joudutaan jo rangaistuksia langettamaan, ollaan aika pitkällä ongelmien kanssa. Mutta harva kuitenkaan on toivoton tapaus. Tämä on erittäin hyvää lainsäädäntöä siinäkin mielessä, että se on juuri niin laaja-alaista ja moniviranomaistoimintaa mahdollistavaa. Mutta jos sitten katsotaan todellakin sitä vakavampaa päätä, sitä ääripäätä siellä, että puhutaan jo vankeusrangaistuksista, niin ikävä kyllä, niin kuin sanoin tuossa aikaisemmin, lasten ja nuorten tekemät rikokset ovat kyllä vakavoituneet, puhutaan ihan henkirikoksista, ja silloin rangaistuksena hyvinkin usein on ihan vankeusrangaistusta, ja ikävä kyllä tässä kehitys on ollut sellainen, että sellaisia rangaistuksia on jouduttu langettamaan. Olin juuri tuossa pari viikkoa sitten vierailemassa Oulun uudessa, nykyaikaisessa vankilassa, jossa oli myöskin alaikäisiä vankeja. Tai niitä nyt ei useita ole siellä, mutta yksikin on mielestäni liikaa. Niissä keskusteluissa kävi hyvin ilmi se, että kun tavalliseen vankilaan nyt sitten sijoitetaan alaikäinen vanki, niin sillä tilanteella on erinomaisen paljon työllistävä vaikutus, koska käytännössä se sitoo koko ajan vartijan, vähintään yhden vartijan siinä päivärytmissä. Oikeastaan missään tilanteessa ei voida toimia niin kuin normaalien vankien kanssa, koska on pidettävä huolta siitä, että alaikäinen vanki ei joudu minkäännäköisiin ongelmatilanteisiin tai haitallisen vaikutuksen piiriin siellä. Tämmöinenkin asia meidän on yhteiskuntana otettava huomioon, että joudumme langettamaan nuorille ihmisille vankeusrangaistuksia, mutta meidän on siitä huolimatta pidettävä huolta siitä, että se vankeusrangaistus toteutuu niin, että siinä ei tulisi lisävahinkoa eikä se johtaisi haitalliseen kehityskulkuun. Tämäkin asia on ollut hallituksella pöydällä ja kehittämisen alla, joten siinäkin on vahva usko, että eteenpäin mennään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä nuorisorangaistuksen korjauspaketti, jos näin voidaan sanoa. Samalla tässä on hyvä esimerkki siitä, miten tämä hallitus kehittää ja uudistaa lainsäädäntöä ja vahvistaa turvallisuutta ja varsinkin tekee niitä uudistuksia erinomaisen tärkeillä alueilla, niin kuin tämäkin, joka käsittelee nuorisoa ja tietyiltä osin myöskin lapsia, koska niistä hyvin pian aina nuoria tulee. Muistan hyvin, kun nuorisorangaistus aikoinaan tuli voimaan. Sehän sai alkunsa siitä, että oli tarvetta luoda lainsäädäntöä ja keinovalikoimaa laajemminkin, koska nuorten keskuudessa rikollinen käyttäytyminen vähän lisääntyi ja tavanomaiset rangaistukset eivät olleet sopivia. Ne olivat joko liian isoja tai sitten liian mietoja, ja nuorisorangaistus lähti siitä. Sille huomattiinkin heti kyllä olevan tarvetta, ja nuorisorangaistuksia jaeltiinkin ihan tuntuvastikin. Mutta sittemmin määrät ovat lähteneet laskuun, kunnes niitä langetettiin vain muutamia vuodessa, ja tämä johtui käytännössä siitä, että lainsäädäntö ja käytännöt olivat liian epäselviä ja monimutkaisia, että niitä olisi voitu käyttää. Nyt tämäkin epäkohta tässä lainsäädännössä korjataan, ja nuorisorangaistuksen käyttöä sujuvoitetaan. Kyllähän se niin vain on, että lainsäädännön pitää elää ajassa, ja kun ajatellaan, millä tavalla nuorison tekemät rikoksetkin muuttuvat, niin pitää yhteiskunnankin muuttua siinä samalla. Kyllähän tilastot osoittavat, että lasten ja nuorten tekemät rikokset määrällisesti vähenevät mutta kuitenkin ne vakavoituvat samanaikaisesti. Tämä on semmoinen kehitys, joka on hyvin huolestuttava asia. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä on äärimmäisen hyvä, tarpeellinen muutos-, kehitys- ja korjauspaketti, ja kannatan sitä hyvin vahvasti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Otin vielä puheenvuoron tähän liittyen kommentoidakseni vielä sitä tietynlaista lisää, mitä tässä esityksessä on matkan varrella valiokuntakäsittelyssä tullut. Alkuperäinen lakialoite, mikä edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa tehtiin, ei sisällyttänyt eläimiä siihen, vaan kysymys oli lapsiin kohdistuvasta raa’asta väkivaltamateriaalista. On aivan selvä asia, että eläimiinkin liittyvä väkivaltamateriaali on äärimmäisen tuomittavaa ja siihenkin on puututtava, mutta mielestäni ne on kuitenkin pidettävä erillään toisistaan, vaikka kummatkin ovat äärimmäisen vakavia asioita. Nythän tässä seurauksena on se, että tämän raa’an väkivaltamateriaalin rangaistuksena on sakkorangaistus, ja se rajoittaa huomattavalla tavalla poliisin ja viranomaisen toimivaltuuksia, millä tavalla pystytään menemään esimerkiksi etsinnöille ja millä tavalla voidaan käyttää pakkokeinoja. Tämä ei ole sillä tavalla tarkoituksenmukaista, kun ajatellaan taas koko prosessia, eli jos se alkuperäinen ajattelu, mikä tässä aloitteessa oli, oli se, että kun poliisi kohtaa raakaa väkivaltamateriaalia, lapsiin kohdistuvaa raakaa väkivaltamateriaalia, niin se saa siitä toimivaltuuksia sitten tehdä lisäetsintöjä, jolloinka hyvin usein löytyy sitä CAM-materiaalia, child abuse ‑materiaalia. Se olisi ollut taas sitten siinä äärimmäisen tärkeää, ja se yhtenä johtoajatuksenakin oli tässä. No, mediassa myös nähdään sellaista materiaalia — siis ei puhuta pelkästään jostain sosiaalisesta mediasta, vaan perinteisessäkin mediassa, hyvin usein saattaa olla jopa uutisissa — joka sisältää eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kohtasin tämmöisen viimeksi tällä viikolla — ihan kotimaista materiaalia, tuore tapaus — jossa varoituksena oli, että ei herkille katsojille eikä herkille lukijoille, ja siinä oli videomateriaalia, jossa koiraa pahoinpideltiin. Siinä nyt sitten heräsi ajatus, että missä kohtaa sitten menee se, onko se raakaa väkivaltaa vai mitä se oikein on. Kun nyt sitten jopa tämmöinen perinteinen mediakin levittää sellaista materiaalia, niin se materiaali on aika äkkiä aika monen hallussa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten nyt tämä vaikuttaa siihen ja tuleeko nyt sitten tutkintoja ja tuleeko rikosilmoituksia sitten sellaisista tilanteista, jotka on mielletty perinteiseksi uutisoinniksi ja sananvapaudeksi. Olen tyytyväinen siihen, että valiokunta on lisännyt tuon seurantalausuman, jossa sitten katsotaan, onko tarpeen tähän säätää ihan erillinen vankeusrangaistus, joka liittyisi nimenomaan siihen lapsiin liittyvään raakaan väkivaltamateriaaliin. Oma käsitykseni on, että kyllä tarvitaan ja näin siinä tulee myöskin käymään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän ihan vuodet vilisevät silmissä, kun tätä asiaa lähtee kelaamaan mielessään taaksepäin. On nimittäin kohta jo kuusi vuotta siitä, kun edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa jätimme lakialoitteen tästä asiasta eduskuntaan edellisen hallituksen aikaan. Sillä aloitteella oli itse asiassa yli sata allekirjoittajaa, mikä oli aika selkeä osoitus siitä, että tällaiselle lainsäädännölle on todellakin tarvetta ja sitä haluttaisiin edistää, mutta silloin se ei edennyt siitä sen pitemmälle, mutta nyt se etenee. Tämä on siinäkin mielessä hyvä hetki, vaikka aihe on ikävä. Hallitusohjelman mukaisestihan tämä etenee nyt sitten ihan lainsäädäntöön asti, ja kysymys on väkivaltaisen materiaalin hallussapidon kriminalisoinnista ja myöskin niin sanotun CAM-materiaalin elikkä lasta seksuaalisesti esittävän kuvamateriaalin hallussapidon törkeästä muodosta. Ensinnäkin on ymmärrettävä, mikä merkitys tällaisella erittäin väkivaltaisella materiaalilla on, jossa uhreina ja kohteina ovat lapset, jopa pienet vauvat, ja pahimmillaan se voi olla sitä, että siinä jopa tapahtuu henkirikoksia. Tämä on äärimmäisen vakavaa ja törkeää materiaalia, siis vahingoittavaa materiaalia, ja pelkästään sen näkeminen on vahingoittavaa ja vaurioittavaa, ja tämmöinen materiaali olennaisesti liittyy taas siihen CAM-materiaalin käyttöön. Aina käytännössä kun viranomaiset, poliisi, löytävät lasta seksuaalisesti esittävää kuvamateriaalia, niin sieltä löytyy myös tätä hyvin vakavaa väkivaltaa kuvaavaa materiaalia. Ne liittyvät erittäin olennaisesti yhteen, ja siitähän itse asiassa koko tämä aloitekin on alun perin lähtenyt, että kun tätä materiaalia on löydetty kotietsinnöillä / vastaavissa tilanteissa, niin sille väkivaltaiselle materiaalille ei ole voitu tehdä mitään. Se on pitänyt luovuttaa takaisin tekijöille. Siinäkin on tietynlainen ongelma ja aukko lainsäädännössä ollut, suorastaan niin sanotusti nolo tilanne. Kun tämä yhteys on pystytty osoittamaan, että nämä liittyvät toisiinsa, niin on suorastaan luonnollista, että se myöskin kriminalisoidaan ja siitä tulee rangaistava rikos. Miksi ne sitten liittyvät yhteen, niin yksi syy on se, että se on vaihdannan väline, elikkä sillä käydään kauppaa. Se on valuuttaa, millä sitten tuolla anonyymiverkoissa käydään näistä materiaaleista kauppaa. Siinäkin mielessä, kun tämä nyt tulee rangaistavaksi rikokseksi, pyritään myös puuttumaan siihen, että myöskin tämmöiseen vaihdannan välineenä käytettävään materiaaliin viranomaiset ja yhteiskunta pääsisivät sitten väliin. Tämä on hyvin merkittäväkin asia, vaikka vielä sinne muutamia valuvikojakin jäi lainsäädäntöön, muun muassa rangaistusasteikon osalta ja sekin, että tähän nyt otettiin mukaan myöskin eläimiä kuvaavat teot. Siitä ei niinkään selkeästi ole näyttöä, että näissä tilanteissa niitä eläimiä kuvaavia materiaaleja olisi ollut. Kyllä ne tahtovat olla käytännössä lapsia, mitä niissä väkivaltamateriaaleissa on silloin kun ne ovat tuon CAM-materiaalin mukana. Tässä kohtaa haluaisin esittää ison, ison kiitoksen edustaja Pihla Keto-Huoviselle erittäin hyvästä yhteistyöstä tärkeän asian kanssa, mutta samalla myös haluaisin kiittää keskusrikospoliisia, koska sieltä suunnasta ja niistä keskusteluista, joita sinne suuntaan on käyty, tämä alun pitäen on lähtenyt ja se tarve on tullut selkeämmin sieltä esille, että meillä on lainsäädännössä selkeä aukko hyvin vakavassa asiassa. Ja erityisesti haluaisin kiittää rikoskonstaapeli Mikko Veijalaista, jonka kanssa käydyissä keskusteluissa tämä asia on noussut esille, ja sitä kautta nyt olemme tässä tilanteessa. — Oikein paljon kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskusteluita kuunnellessa on käynyt hyvin ilmi, että osakaskuntien osalta saattaa olla aika riitaisaakin toimintaa ajoittain. Kyllähän tämä on tullut itsekin monta kertaa eri yhteyksissä todistettua, se, että näin on, että osakaskuntien osalta saattaa olla hyvin rajujakin ja riitaisia asioita, joita saatetaan aseellakin selvittää. Hyvin usein olen sitä ihmetellytkin, miksi on näin, että hyvin erikoisilta ja joskus jopa aika vähäpätöisiltäkin kuulostavia asioita käsitellään todella rajusti ja lopulta jopa oikeussalissa asti. Ehkä yhtenä syynä voi olla se, että lainsäädäntökin on ollut vähän epäselvempää tai estää sitä sujuvampaa käytäntöä näissä osakaskunnissa. Tietyllä tavalla myös se, jos on kovasti riitaisaa toimintaa, antaa viitettä siihen, että saattavat olla säännötkin epäselviä. Joten kannatan tätä lakiesitystä hyvin lämpimästi, ja toivotaan, että rauha siltä osin laskeutuu edes jonkin verran maahan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Tartuin tässä nyt tuplakollega Lehtisen erinomaisen hyvään puheenvuoroon, jossa tuotiin jo selkeästi esille myöskin muunlaista näkemystä kuin mitä lainsäätäjän näkökulmasta voi olla, nimenomaan lainvalvojan näkökulmasta, millä tavalla tietosuojalainsäädäntö saattaa hankaloittaakin tehokasta viranomaistyötä, vaikkakin on kysymys äärimmäisen tärkeästä asiasta, millä tavalla me tietoa käsittelemme ja miten sitä suojellaankin. Meillä on ihan tuoreita, uunituoreita, tapauksia oikeuskäytännönkin kautta, miten esimerkiksi poliisitoiminnassa nyt on linjattukin sitä, miten voidaan tietoa käyttää ja millä tavalla poliisi esimerkiksi voi tietoa sitten hyödyntää. Sinä aikana, kun itse olen ollut poliisiorganisaatiossa, tässä on tapahtunut valtava muutos, ja kaikin puolin ei välttämättä ole menty parempaan suuntaan juuri sen takia, että tuntuu, että nykypäivänä on aina jollakin tavalla pahanteossa tai väärintekemässä, jos on tietoja käyttämässä tietojärjestelmistä, kun pitää ottaa huomioon myös se, että viranomaistoiminnassa varsinkin poliisin osalta tieto on enemmän kuin valtaa. Tiedon perusteellahan rikoksia ratkaistaan ja ennen kaikkea niitä myöskin ennalta estetään. Se olisi hyvä muistaa ja myöskin ottaa huomioon aina, kun tällaisia asioita käsitellään ja lainsäädäntöä näissä kehitetään. Itse näkisin niin, että tässä on paljon hyvääkin, mikä voi kyllä lisätä oikeusvarmuutta ja poistaa tulkintaepäselvyyksiä. Tämä ei ole millään tavalla helppo sektori, minkä kanssa liikutaan ja operoidaan, mutta aina kannattaa pitää mielessä myös sitten ne seuraukset, niin positiiviset kuin negatiivisetkin. — Kiitoksia.