Koskela Jari

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Mehtälälle, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos myöskin kansalaisaloitteen puuhamiehille ja -naisille. Turvetuotanto on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä asia ja kovina pakkaspäivinä suorastaan elintärkeä. Eilen saimme Suomen talouden näkökulmasta loistavia uutisia, kun Google kertoi jopa 13 miljardin investoinneista. Datakeskuksia on nyt nousemassa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ja tämä aiheuttaa luonnollisesti haasteita sähköverkollemme. Suomessa sähkö on halpaa ja puhdasta, mutta kylmät ja tuulettomat pakkaspäivät aiheuttavat valtavan ongelman. Silloin tarvitaan vakaata perusvoimaa ja säätövoimaa. Tiedämme, että turpeen osuus energian- ja sähköntuotannosta on laskenut, mutta kylminä pakkaspäivinä turpeen merkitys on edelleen merkittävä. Hallitus on onneksi tehnyt toimia, joilla turpeen asemaa vahvistetaan. Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa Huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, ja turpeelle on linjattu myös uudesta tukimallista, jolla voidaan säilyttää tietty, huoltovarmuuden kannalta riittävä taso. Nämä toimet ovat tärkeitä, mutta eivät tietysti yksinään riitä. Arvoisa puhemies! Kun puhumme turpeesta, takerrumme usein tähän energiapuoleen. Se on jo turvallisuudenkin kannalta tärkeää, mutta lopulta vain pieni osa turpeen mahdollisuuksista. Kasvu- ja kuiviketurve turvaavat puutarhojen sekä taimituotannon edellytykset sekä kotieläintuotannon antibioottivapauden. Näissä on valtavaa vientipotentiaalia. Näitä turvetuotteita ei saada markkinoille, jos turpeen kannattavuus ajetaan keinotekoisilla poliittisilla päätöksillä tai liian vaikealla luvituksella alas. Suomalainen turve on raaka-aine, josta voidaan valmistaa myös korkean jalostusasteen tuotteita maailmanmarkkinoille. Hyvä esimerkki on aktiivihiili, jota tarvitaan veden- ja ilmanpuhdistuksessa, lääke- ja elintarviketeollisuudessa sekä lukuisissa muissa vaativissa käyttökohteissa. Eurooppa tuo tällä hetkellä yli 70 prosenttia käyttämästään aktiivihiilestä samalla, kun kysyntä kasvaa. Kiinalainen tuote ei ole ollenkaan samanlaista kuin mitä täällä meillä Ilomantsissa tuotetaan. Suomessa valmistetulla turvepohjaisella aktiivihiilellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erityisen kilpailukykyisen vaativissa käyttötarkoituksissa. Tässä on Suomelle mahdollisuus korvata kaukotuontia kotimaisella tuotannolla, vahvistaa huoltovarmuutta ja synnyttää korkean arvonlisän teollisuutta maakuntiin tällä tavalla. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu aktiivihiileen. Turpeesta voidaan valmistaa biostimulantteja, maanparannusaineita, joilla voidaan parantaa kasvien juuriston kehitystä, maaperän vedenpidätyskykyä ja maatalouden satoja. Biostimulantit ovat myös erittäin resurssitehokkaita: yhdestä kuutiosta turvetta voidaan valmistaa 500 litraa tuotetta, jolla voidaan käsitellä 25 hehtaaria peltoa. Maanparannustuotteella puolestaan nähdään globaaleja markkinoita erityisesti alueilla, joilla vedestä tai viljelymaan orgaanisesta aineksesta on pulaa. Suomalaisesta turpeesta voidaan siis jalostaa vientituotteita, joiden arvo syntyy aivan muusta kuin materiaalin polttamisesta. Korkean jalostusasteen turvetuotteisiin kuuluvat myös eläinterveystuotteet, kasvualustat, hoitoturve sekä esimerkiksi akustiikkalevyt. Kaikkien uusien korkean jalostusasteen turvetuotteiden nykyinen tuotanto edellyttää riittävää käytössä olevaa turvetuotantoalaa. Siksi meidän ei pidä poliittisilla päätöksillä sulkea tätä kotimaista luonnonvaraa pois käytöstä, vaan mahdollistaa sen tutkimusinvestoinnit ja ennakoitava tuotanto. Turve on oikein hyödynnettynä tulevaisuuden eikä menneisyyden luonnonvara. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä paljon eri yhteyksissä käytettyä nettopositiivisuusajattelua. Tämä hallitus on ryhtynyt oikeisiin toimiin ehdottamalla muun muassa sitä, että loppuun hyödynnetyt turvealueet istutettaisiin havupuille, tekisimme siis hiilinieluja. Eikö tämä kelpaa täällä? Täällä saattaa olla vasemmalla siivellä sellaista ajattelua, että kun pannaan vettä päälle, niin se on kaikkein paras. No, 30 prosenttia meidän maapinta-alasta on turvepohjaista, siis 9,1 miljoonaa hehtaaria, elikkä me emme pääse siitä turpeesta millään eroon, vaikka panisimme vettä kuinka paljon. Sitten toisekseen me tiedämme sen, miten metaanin kanssa käy, kun tähän lähdetään, eli näitä ongelmia tulee. Väittäisin, että tämä uudelleen havupuille istuttaminen on se ainoa järkevä keino, millä me päästään eteenpäin näitten asioitten kanssa, elikkä hyödynnetään se turve täysimääräisesti, ja sillä viittasin tuohon nettopositiivisuuteenkin. Kansalaisaloitteessa esitetään lukuisia toimia turvetuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Osa näistä toimista on kansallisissa käsissä, osa vaatisi merkittäviä EU-tason muutoksia. Toivon aloitteelle perusteellista valiokuntakäsittelyä ja eri vaihtoehtojen kattavaa läpikäyntiä. Oleellista loppupeleissä on poliittisen tahtotilan muutos. Turvetta ei pidä enää nähdä vain ilmastopahiksena, vaan on tunnustettava sen monet käyttötarkoitukset ja jopa ilmaston kannalta positiiviset mahdollisuudet. — Kiitoksia. [Ritva Elomaa: Hyvä puhe! Mitähän nyt tulee? — Mikko Savola: Mäenpää kertoo, mitä lupamaksuille tapahtuu!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kollegoille tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. On ollut hyödyllistä ja rakentavaa kuunnella näitä teidän puheenvuorojanne. — Tosiaan näitä vastalauseita katsellessani ja kuunnellessani teidän ulostuloja kyllä se siltä näyttää, että siellä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on paljon pelivaraa, huomattavasti enemmän kuin tämän hallituksen panostuksissa, ja jollakin tavalla se kiinnitti huomiota, että kun tämä nyt on teidän mielestä poukkoilevaa ja jää vaatimattomaksi, niin silläkään tavalla te ette mielestäni näe tätä positiivista, että tässä kuitenkin nyt nostetaan siitä 1 600:sta. [Pia Viitanen: Se on positiivista!] Niin, elikkä me ollaan oikealla tiellä, ja näillä resursseilla, missä nyt eletään tätä vaihetta, meillä ei sitä kolmea ja puolta tuhatta ehkä sinne ole mahdollista laittaa, mikä teillä oli, elikkä se tilanne on muuttunut, mutta nyt tullaan kuitenkin vastaan ja rakennetaan tätä. Vihreitä kuunnellessani siellä oli kovasti tätä liikenteeseen liittyvää asiaa, elikkä ilmaston ja luonnon kannalta kestävämmät muodot vahvasti nousivat siellä esille, ja vasemmistoliitolla taas oli sitten sellainen tilanne, että näihin ei kannattaisi panostaa ollenkaan. He näkivät, että ei meillä ole varaa panostaa nyt kotitalousvähennykseen. Siksi tässä nyt sitten, arvoisa oppositio ja muutkin kuulijat, eiköhän tämä kuitenkin ole kaiken kaikkiaan, kun mietitään kokonaisuutta, ihan paikallansa ja tämä määräaikainen korottaminen tässä suhdannetilanteessa, kun otetaan kaikki faktat ja tekijät huomioon, ole perusteltu ja hyvä kasvutoimi. Kun vähennyksen enimmäismäärä nyt sitten nostetaan sinne 2 100 euroon ja samalla vähennysprosentteja korotetaan, niin kannustetaan suomalaisia tekemään ja teettämään remontteja, siivous-, hoiva- ja muita töitä, ja niin kuin kuulimme ministeri Multalalta tänään aikaisemmin päivällä, myöskin niitä aurinkopaneeleja sinne katolle voidaan laittaa. Se ei ole mitenkään... Päinvastoin se on hyvinkin suositeltavaa. Siis tässä on kysymys nyt suhdannepoliittisesta täsmätoimesta. Sekin on hyvä muistaa. Talous on lähtenyt varsin reippaaseen kasvuun, kuten eilenkin saimme kuulla positiivisia uutisia, ja tällä kotitalousvähennyksen määräaikaisella korottamisella tavoitellaan myös yksityisen kulutuksen kasvua. Kotitalousvähennyksen vaikutuksista on vähän ristiriitaistakin tutkimustietoa, ja täälläkin on nyt käyty siitä debattia, mutta näkisin, että tällaisena tarkasti rajattuna ja määräaikaisena toimena se tukee kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Siis on hyvä ja tärkeää huomata, että tässä ei olla palaamassa pysyvästi aiempaan järjestelmään. Korotus on siis rajattu vuosille 26 ja 27, ja sen taso on aiempaa maltillisempi. Näin finanssipolitiikassa pitääkin toimia, sopeuttaa silloin kun se on välttämätöntä, mutta samalla kyetä tekemään tarkasti kohdennettuja kasvutoimia silloin kun suhdannetilanne niitä tarvitsee. [Lauri Lyly pyytää vastauspuheenvuoroa] — Mielellään kuuntelemme edustaja Lylyn kommentit tähän asiaan. Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Lisää kotitalousvähennyksestä: Kotitalousvähennyksen määräaikainen korotus on juuri tähän suhdannetilanteeseen sopiva toimi. Rakentaminen on ollut pitkään vaikeuksissa, kotitalouksien palvelukysyntä on heikentynyt ja monet remontit sekä muut hankinnat ovat jääneet odottamaan. Nyt kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nostetaan vuosiksi 26—27 sinne 2 100 euroon. Samalla yritykselle maksetusta työkorvauksesta tehtävä vähennys nousee 40 prosenttiin ja palkasta tehtävä vähennys 15 prosenttiin. Korotus helpottaa remontti-, siivous-, hoiva- ja muiden kotitalouspalvelujen ostamista. Samalla se tukee suomalaisia pienyrityksiä, rakennusalaa ja palvelualojen työllisyyttä. Parhaimmillaan se kannustaa kotitalouksia toteuttamaan hankintoja, jotka muuten jäisivät tekemättä tai siirtyisivät myöhemmäksi. Arvoisa herra puhemies! On kuitenkin tärkeää muistaa tässäkin tilanteessa julkisen talouden vaikea tilanne. Kotitalousvähennys on tärkeä ja myös hyödyllinen osa verojärjestelmää, mutta sekään ei voi olla täysin sopeutustoimien ulkopuolella. Hallitus leikkasi kotitalousvähennystä vuoden 2025 alusta osana välttämätöntä julkisen talouden tasapainottamista. Nyt tätä aiempaa leikkausta ei peruta. Aiemmin päätetty alempi perustaso säilyy voimassa, kyse onkin vain määräaikaisesta korotuksesta vuosille 26 ja 27. Enimmäismäärää ei palauteta vanhalle 2 250 euron tasolle, vaan se nostetaan maltillisemmin 2 100 euroon. Myös 150 euron omavastuu säilyy ennallaan. Tässä ei siis palata vanhaan eikä luovuta julkisen talouden sopeuttamisesta. Kyse on tarkasti rajatusta suhdannetoimesta, jolla vastataan rakentamisen vaikeuksiin ja kotitalouksien heikkoon palvelukysyntään. Samaan aikaan lisätalousarviossa on myönnetty määräraha taloyhtiöiden energiaremonttien vauhdittamiseen. Taloudesta on viime aikoina kuulunut positiivisia uutisia, joten tällaiset määräaikaiset ja myös kohdennetut toimet ovat enemmän kuin paikallaan. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Suomalainen maatalous on joutunut viime vuosina kantamaan kohtuuttoman suuren taakan. Tuotantopanosten hinnat, energiakustannukset ja kansainvälinen epävarmuus ovat heikentäneet maatilojen kannattavuutta. Samalla viljelijöiltä odotetaan, että suomalaisissa kaupoissa riittää turvallista ja kotimaista ruokaa kaikissa olosuhteissa. Tiedämme, että esimerkiksi naudan jauheliha pääsi viime vuonna loppumaan monesta kaupasta, ja se herätti kuluttajissa oikeutettua suuttumusta. Hallitus vastaa maatalouden haastavaan tilanteeseen kohdentamalla 10 miljoonaa euroa maatalouden energiaveron tilapäiseen lisäpalautukseen. Ammattimaisille maatalousharjoittajille maksetaan neljän sentin lisäpalautus työkoneessa käytetystä kevyestä polttoöljystä. Palautus perustuu toteutuneeseen kulutukseen, joten kyseessä on tarkasti kohdennettu ja perusteltu kriisitoimi. Kotimainen ruoantuotanto on keskeinen osa Suomen huoltovarmuutta ja kansallista turvallisuutta. Ilman kannattavia maatiloja ei ole kotimaista ruokaa. Siksi hallitusohjelmassa on linjattu, ettei hallitus omilla päätöksillään kasvata alkutuottajien kustannuksia, ja tästä lupauksesta pidetään kiinni. Arvoisa herra puhemies! Tuki ei ratkaise kaikkia maatalouden kannattavuusongelmia, mutta se tuo tärkeää helpotusta nopeasti nousseisiin energiakustannuksiin. Samalla se tukee maaseudun työpaikkoja, kotimaista elintarvikeketjua ja koko Suomen kriisinkestävyyttä. Valtiontalouden vaikeassa tilanteessa jokainen meno on arvioitava tarkasti. Tässä tapauksessa määräraha on kuitenkin perusteltu investointi suomalaisen ruoantuotannon jatkuvuuteen. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Oppositio näyttää arvostelevan hallitusta velkaantumisesta, mutta samaan aikaan se vastustaa lähes kaikkia toimia, [Keskustan ryhmästä: Syystä!] joilla velkaantumista hillitään. Tämä ristiriita on kyllä hyvin räikeä. Ei voida uskottavasti vaatia vastuullista talouspolitiikkaa ja samalla perua säästöjä, lisätä menoja, kiristää työn ja yrittämisen verotusta sekä vastustaa työmarkkinauudistuksia. Orastavan kasvun keskellä Suomi tarvitsee vakautta, ei opposition politiikassaan lietsomia epävarmuustekijöitä. Hallitus tekee vaikeita päätöksiä, koska jonkun on korjattava julkista taloutta. Perussuomalaisten linja on, että säästöt kohdistetaan ensisijaisesti toissijaiseen, samalla kun työ, turvallisuus ja huoltovarmuus turvataan — myöskin tämä turveasia on hyvin tärkeä muistaa, se 10 miljoonaa.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Julkinen talous on ollut jo pitkään kestämättömällä uralla, ja nyt tämä näkyy myös EU:n liiallisen alijäämän menettelynä. Suomen tulot ja menot ovat liian kaukana toisistaan. Vaikka hallitus on tehnyt kautensa aikana valtavan sopeutusurakan, valtio velkaantuu edelleen liikaa. Velkasuhde uhkaa nousta lähes sataan prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja valtion budjetin alijäämän arvioidaan olevan vuosikymmenen lopulla yli 17 miljardia euroa. Alijäämästä noin kaksi kolmasosaa selittyy korkokuluilla ja puolustusmenojen kasvulla. Näistä ei voi säästää, joten on säästettävä muualta. Arvoisa puhemies! Oppositio yrittää rakentaa tästä keskustelusta tarinan, jonka mukaan hallituksen toimet eivät ole toimineet. Ulkopuoliset arviot, niin IMF, OECD kuin luottoluokittajat, kuitenkin kertovat, että hallitus on tehnyt aivan oikeita toimia ja ratkaisuja. Voi vain miettiä, kuinka paljon huonommassa tilanteessa Suomi olisi ilman tämän hallituksen politiikkaa. Hallitus on tehnyt vaalikauden aikana noin 10 miljardin euron edestä päätöksiä, jotka vaikuttavat velkasuhteen kasvuun. Suoraa sopeutusta on tehty yli 6,5 miljardia euroa. Hallituskauden alussa kuviteltiin, että kuuden miljardin euron sopeutus tällä kaudella riittäisi. Se arvio vanheni jo syksyllä 23, ja hallitus on reagoinut aivan oikein tekemällä uusia sopeutustoimia. Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisille vastuullinen talouspolitiikka tarkoittaa sitä, että ensin katsotaan, mihin veronmaksajien rahat käytetään. Kaikkea ei voi rahoittaa velalla. Kaikki menot eivät ole yhtä tärkeitä. Siksi säästöjä on tehtävä ensisijaisesti sellaisista kohteista, jotka eivät ole suomalaisen ihmisen arjen ja turvallisuuden kannalta välttämättömiä. Perussuomalaisten kädenjälki näkyy siinä, että säästöjä on kohdistettu muun muassa kehitysapuun, maahanmuuttoon, byrokratiaan ja sellaisiin järjestöavustuksiin, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Eikö tämä ole oikea suunta? Mitä enemmän kykenemme leikkaamaan toissijaisista menoista, sitä vähemmän paine kohdistuu vaikeampiin kohteisiin. On tietysti selvää, että vaikeistakin kohteista on jouduttu säästämään ja niitä ei voi kokonaan suojata tulevaisuudessakaan — sen te kyllä oppositiossa tiedätte. Samalla hallitus on pyrkinyt välttämään talouskasvua tukahduttavaa ja etenkin sieltä vasemmalta siiveltä kannatettua verotuslinjaa. Suomessa kokonaisveroaste on jo valmiiksi hyvin korkea. Siksi veronkorotusten tie ei ole ratkaisu — siis se ei ole ratkaisu. Jos työnteosta, yrittämisestä ja investoinneista tehdään entistä vähemmän kannattavaa, silloin emme vahvista julkista taloutta vaan heikennämme sitä. Arvoisa puhemies! Suomen ongelma on myös liian heikko kasvu. Siksi tarvitaan työmarkkinauudistuksia, työnteon kannusteiden vahvistamista, julkisen sektorin tehostamista ja investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä. Hyvinvointivaltio elää vain työstä, yrityksistä, viennistä ja verotuloista. Opposition linja tässä suhteessa on epäuskottava, näin sanoisin. Samat puolueet, jotka vaativat velan taittamista, vastustavat käytännössä lähes kaikkia konkreettisia säästöjä. SDP kertoo olevansa vastuullinen, mutta kun päätöksiä pitäisi tehdä, vastuullisuus muuttuu vastustamiseksi. Vasemmistoliitto on irtautunut velkajarrusta, vihreät kipuilevat asian kanssa ja demarilinja vaihtelee sen mukaan, ollaanko puhumassa omille kannattajille, mielenilmauksissa vai aamutelevisiossa. Arvoisa puhemies! Sopeutusta ei tehdä siksi, että EU käskee. Me teemme sitä siksi, että se on Suomen etu. Jos velkaantumista ei saada hallintaan, seuraukset tulevat eteen korkomenoina, heikentyvänä luottoluokituksena ja kaventuvana kansallisena liikkumatilana. Vaikeita päätöksiä tehdään siksi, että Suomi ei ajautuisi vielä vaikeampaan tilanteeseen. [Tuomas Kettusen välihuuto] Työ ei ole valmis, mutta suunta on oikea, edustaja Kettunen. Nyt tarvitaan realismia, talouskuria ja kykyä asettaa suomalaiset veronmaksajat etusijalle. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Me tiedämme, että Suomen ongelma ei ole se, että suomalaisia verotettaisiin liian vähän. Ongelma on se, että julkiset menot ovat kasvaneet liian suuriksi suhteessa tuloihin, ja valitettavasti myöskin talouskasvu on ollut liian heikkoa, kuten tiedämme. Siksi vasemmisto-opposition esittämä veronkorotusten tie ei tule ratkaisemaan tätä ongelmaa. Jos työnteosta, yrittämisestä ja investoinneista tehdään entistä vähemmän kannattavaa, emme vahvista julkista taloutta vaan heikennämme sitä. Siis tarvitsemme lisää työtä, yrityksiä, vientiä ja kasvua. Tämä hallitus on tehnyt näitä työmarkkinauudistuksia, poistanut kannustinloukkuja, ja julkisen sektorin tehostamista on tehty kaiken aikaa, jolloin Suomen talous saadaan vahvemmalle pohjalle. Näistä toimista on tullut kiitosta meille IMF:ltä, OECD:stä ja myöskin luottoluokittajilta. Kiitoksia siitä hallitukselle.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oppositio kysyy, onko hallitus valmis muuttamaan talouspolitiikan suuntaa. Kysymys kuulostaa vakavalta, mutta välikysymyksen luettua jää epäselväksi, mihin suuntaan oppositio itse olisi Suomea viemässä. Hallituksen talouspolitiikan lähtökohta on yksinkertainen: sopeutusta on välttämätöntä tehdä ja tarvitaankin vaikeita toimia, jotta velkaantuminen voitaisiin joskus taittaa. Korkomenot nousevat, puolustusmenot kasvavat, väestö ikääntyy ja palvelutarpeet lisääntyvät. Jos tähän vastataan vain uusilla menoilla ja veronkiristyksillä, lopputulos ei ole vahvempi hyvinvointivaltio vaan velkaantunut ja kuihtuva Suomi. Hallituksen tekemä sopeutuskokonaisuus on noin kymmenen miljardia euroa. Siihen kuuluu säästöjä, veroratkaisuja, rakenteellisia uudistuksia, joiden vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä. Nämä päätökset eivät ole helppoja eivätkä ne ole suosittuja, mutta vastuullinen hallitus ei mittaa politiikkaansa päivän otsikoilla vaan sillä, jääkö Suomelle kantokykyä myös tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Oppositio syyttää hallitusta velkaantumisesta. Samalla samat puolueet ovat vastustaneet käytännössä lähes kaikkia toimia, joilla velkaantumista hillitään. Tämä on välikysymyksen perusristiriita. Ei voi samaan aikaan vaatia vähemmän velkaa ja vastustaa säästöjä. Ei voi vaatia uskottavaa talouspolitiikkaa ja samalla luvata palauttaa menoja ilman uskottavaa rahoitusta. Ei voi puhua vastuusta ja paeta jokaista vaikeaa päätöstä. SDP:n linja on paras esimerkki. Yhtenä päivänä puhutaan vastuullisuudesta, toisena päivänä luvataan perua leikkauksia ja lisätä menoja, ja vaihtoehtobudjeteissa demarit ovat kuitenkin hiljaisesti hyväksyneet suuren osan hallituksen ratkaisuista. Yleisen arvonlisäveron korotus, työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, omavastuupäivien pidennys, lomakorvausten jaksotus ja ansioturvan porrastus kelpaavatkin, kun vastuuta pitäisi paperilla osoittaa — julkisuudessa puhe on toinen. Keskusta puolestaan puhuu kauniisti alueista ja palveluista, mutta kun pitäisi tehdä päätöksiä, linja muuttuu sumuiseksi. Milloin perutaan Turun tunnin junaa, milloin käytetään samoja rahoja useaan kertaan, vaikka niitä ei ole vielä edes budjetoitu. Hallinnon tehostamisesta puhutaan, mutta kun hallitus tosiasiassa tehostaa hallintoa ja lisää teknologian käyttöä, vastustus alkaa. Vihreät taas puhuvat markkinaliberalismista, mutta käytännössä tarjoavat lisää sääntelyä, kalliimpaa energiaa, kalliimpaa liikkumista ja verotusta maalla, merellä ja ilmassa. Tavalliselle suomalaiselle tämä tarkoittaa korkeampia kustannuksia arjessa. Se ei vahvista ostovoimaa eikä kilpailukykyä. Vasemmistoliitto on sentään rehellinen. Se haluaa perua sopeutukset ja kattaa menot veronkiristyksillä. Mutta jos Suomen ongelmat ratkeaisivat verottamalla enemmän, ne olisi jo ratkaistu. Suomessa työn, yrittämisen ja investointien verotus on jo nyt kansainvälisesti kovaa. Talous ei kasva sillä, että samalta työssä käyvältä suomalaiselta otetaan aina enemmän. Arvoisa puhemies! Perussuomalaisille on tärkeää, että sopeutusta tehdään oikeudenmukaisessa järjestyksessä. Siksi olemme ajaneet leikkauksia kehitysapuun, maahanmuuton kustannuksiin, poliittisiin tukiin ja valtionhallinnon menoihin. Näistä on tällä kaudella myös leikattu. Maahanmuuttopolitiikalla on tässä suuri merkitys. Suomeen ei pidä rakentaa järjestelmää, jossa maahan houkutellaan ihmisiä ilman riittäviä toimeentulo-, kielitaito- ja työllistämisedellytyksiä, ja lopulta lasku jää suomalaiselle veronmaksajalle. Työperäisen maahanmuuton pitää olla aidosti työperäistä, ei halpatyömarkkinoiden tai sosiaaliturvan varaan rakentuvaa politiikkaa. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee kasvua, myös työtä ja vastuullista taloudenpitoa. Se ei synny huutamalla hallitusta epäonnistuneeksi vaan tekemällä päätöksiä, jotka vahvistavat työntekoa, yrittäjyyttä, turvallisuutta ja julkisen talouden kestävyyttä. Siksi hallitus ei muuta suuntaa opposition epäselvään, velkavetoiseen ja veronkiristyksiin nojaavaan linjaan. Hallitus jatkaa vaikeaa mutta välttämätöntä työtä Suomen talouden tervehdyttämiseksi. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Minäkin liityn edustaja Kiurun ja Vähämäen kiitoksiin hallitukselle. Lisään vielä siihen, että kun erästä vaikutusvaltaista ekonomistia sain kuunnella tässä joku päivä sitten, niin hän sanoi, että onko talous todella piristynyt näin paljon, ja hän jopa veikkasi parhaimmillansa puoltatoista prosenttia tälle vuodelle toisin kuten se Nordean ennuste. [Anne Kalmari: Toivottavasti tulee!] Elikkä ei tämä nyt niin kauhean synkkää ole kuin siellä sanotaan, mutta näitä toimia tietysti tarvitaan lisää, mitä hallitus on tehnyt. Oppositio, te olette tekemässä lähes viikoittain välikysymyksiä ja haluatte kaataa tämän hallituksen. Me kaikki täällä salissa tiedämme, että hallitusta vaihtamalla tilanne ei tule paranemaan. Päinvastoin, te joudutte sitten, jos olette siinä hallituksessa, myöskin tekemään aika kipeitä leikkauksia ja joudutte kulukuurille. Minua kiinnostaa nyt erityisesti tässä, kun on käyty tätä keskustelua, sosiaalidemokraattien tilanne, mikä on teidän todellinen vaihtoehtonne. Tarkoitan siis nyt: Onko se edustaja Lindtmanin puheissa näennäisesti vastuullinen talouslinja vai edustaja Mäkysen laitavasemmistolainen menolinja? Mitä konkreettisia säästöjä SDP olisi valmis tekemään? Onko teidän vaihtoehtonne lopulta vain lisää veroja, [Puhemies koputtaa] lisää velkaa, lisää epävarmuutta suomalaisille työntekijöille ja yrittäjille? [Puhemies: Aika!] Tähän pientä vastausta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! On päivänselvää, että edellisen, vasemmistohallituksen politiikalla maamme olisi jo ajautunut konkurssiin. Teillä ei ollut hoidettavana tällaisia korkokuluja ja puolustusmenoja, jotka vastaavat noin kahta kolmasosaa koko alijäämästä kehyskauden lopulla. Tämä hallitus on tehnyt sopeutuksia ja uudistuksia, joita ulkopuoliset tahot, kuten IMF, ovat kiittäneet. Näitä toimia tarvitaan kuitenkin vielä enemmän, ei vähemmän, eikä se muuten muuksi muutu hallitusta vaihtamalla. Se tulee teillekin eteen. Perussuomalaisten linja on se, että säästää pitää valtion epäolennaisista menoista. Me haluamme, että säästöjä kohdistetaan nykyistäkin enemmän kehitysapuun, byrokratiaan, Yleisradioon ja punavihreää politiikkaa toteuttaviin järjestöihin. Eri kyselyjen mukaan juuri nämä ovat kansalaistenkin toivomia säästökohteita. Arvoisa pääministeri, eikö olekin oikeudenmukaista, että jatkossakin nämä hyvinvointiyhteiskunnan kannalta epäolennaiset kohteet pitää laittaa entistä tiukemmalle kulukuurille?

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Suomen talouden tila on vakava. Sitä ei pidä kaunistella, eikä sitä pidä vähätellä. Julkinen talous on edelleen syvästi alijäämäinen, velka kasvaa, ja korkomenot vievät vuosi vuodelta suuremman osan veronmaksajien rahoista. Jokainen korkoihin käytetty miljardi on pois turvallisuudesta, palveluista, koulutuksesta, väylistä ja suomalaisten veronkevennyksistä. Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus ei ole tätä velkaongelmaa luonut. Kun tämä hallitus aloitti, tilanne oli jo vaikea. Nyt maksetaan laskua vuosista, jolloin rahaa käytettiin ikään kuin korkoja ei olisi olemassa. Puolustusmenoja on ollut pakko kasvattaa, koska Suomen turvallisuudesta ei tingitä. Korkotaso on noussut, suhdanne on ollut heikko. Nämä ovat tosiasioita, eivät selityksiä. Mutta yhtä lailla tosiasia on se, että ilman tämän hallituksen päätöksiä Suomen tilanne olisi selvästi huonompi. Hallitus on tehnyt sopeutusta, kasvutoimia ja työllisyystoimia. Hallitus on pysynyt kehyksissä ja EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puitteissa. Jokaisessa kehysriihessä on kyetty löytämään uusia säästökohteita. Perussuomalaisille on tärkeää, että sopeutusta tehdään ensisijaisesti karsimalla valtion toissijaisia menoja. Tämän vaalikauden aikana valtionhallinnosta on päätetty säästää liki 700 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa ja vähemmän päällekkäistä hallintoa. On myös oikein, että kehitysavusta säästetään. Varsinaisesta kehitysavusta on tällä kaudella säästetty jo merkittävästi. Kehitysyhteistyössä painopistettä on myös siirretty Ukrainan tukemiseen, mikä on Suomen kannalta perusteltu ratkaisu. Arvoisa puhemies! Taloutta ei tietysti pelasteta pelkillä säästöillä. Tarvitsemme työtä, yrittäjyyttä ja kasvua. Siksi hallitus keventää työn verotusta, alentaa yhteisöveroa ja parantaa yrittämisen edellytyksiä. Työn verotusta kevennetään yhteensä noin 1,8 miljardilla eurolla vaalikauden aikana. Tämä tukee vahvasti ostovoiman kasvua. Toistaiseksi ongelma on toki ollut kasvaneen ostovoiman siirtyminen kulutuksen sijaan säästöön. Yrittäjien kannalta erityisen tärkeä päätös on YEL-järjestelmän korjaaminen. Marinin hallituksen YEL-uudistus aiheutti monelle pienelle yrittäjälle kohtuuttoman tilanteen — nyt tätä korjataan. Jatkossa yrittäjä voi valita, perustuuko YEL-maksu yritystoiminnan veronalaisiin ansiotuloihin vai nykyiseen laskennalliseen YEL-työtuloon. Tämä keventää monen pienen ja keskisuuren yrittäjän maksutaakkaa ja antaa ihmisille paremmat mahdollisuudet työllistää itsensä ja myöskin muita. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tehnyt myös konkreettisia päätöksiä arjen kustannusten helpottamiseksi. Ajoneuvoveroa kevennetään lisää. Polttoaineveroa on kevennetty 270 miljoonalla eurolla. Ammattidiesel otetaan käyttöön vuonna 28. Suomessa on paljon alueita, joilla auto ei ole ylellisyys vaan enemmänkin välttämättömyys. Kasvua tuetaan myös rakennusalalla. Korjausrakentamiseen suunnataan merkittävä paketti, jolla pyritään vivuttamaan yksityistä rahoitusta liikkeelle. Tämä on järkevää suhdannepolitiikkaa. Kun uudisrakentamiselle ei ole riittävästi kysyntää, kannattaa tukea sitä, että olemassa olevaa rakennuskantaa korjataan ja pidetään kunnossa. Samalla työtä syntyy suomalaisille yrityksille ja työntekijöille. Hallitus panostaa myös nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Työllistämissetelit, osaamissetelit ja kaupunkien pilotit eivät yksin ratkaise kaikkea, mutta ne ovat osa kokonaisuutta, jossa työn vastaanottaminen ja työn tarjoaminen tehdään helpommaksi. Arvoisa rouva puhemies! Opposition vaihtoehto näyttää olevan se, että lähes jokaista säästöä vastustetaan ja lisämenoja esitetään sinne sun tänne. Uskottavaa rahoitusta ei kuitenkaan esitetä. Velkaantumista kauhistellaan juhlapuheissa, mutta kun pitäisi tehdä päätöksiä, vastuu väistetään. Sellaisella politiikalla Suomi ei suosta nouse, mutta se suo ja turve voivat pelastaa Suomen. — Kiitoksia.

Kiitoksia, rouva puhemies! Väistämättä tässä tulee mieleen edellisen hallituksen toimista muun muassa polttoaineveron korotukset, lämmitys‑ ja työkonepolttoaineiden veronkorotukset ja erityisesti turpeen alasajo melkein totaalisesti. Nyt tämä hallitus on näihin tehnyt hyvinkin voimakkaita toimia, ja turpeen kohdalla on jopa lähdetty elvyttämään koko tuotantoketjua, mikä on todella hyvä asia, koska sieltä tulee meille paljon hyvää — tulette sen vielä näkemään. Erityisesti meille perussuomalaisille pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat se tärkeä osa tätä Suomen talouden selkärankaa, ja siksi onkin äärimmäisen tärkeätä, että nyt on korjattu Marinin YEL-uudistus ja ne ongelmat, mitä se on aiheuttanut. Tästä on tullut tosi paljon palautetta. Moni yrittäjä ensinnäkin oli joutunut ihan kohtuuttoman tilanteen eteen, ja se oli ja on aiheuttanut monia konkursseja. Maksut nousivat ilman, että tulot vastasivat maksutaakkaa. Nyt järjestelmää siis korjataan niin, että yrittäjillä on jatkossa enemmän valinnanvaraa. Tämä on yksi lisä niitten lukemattomien aiempien hallituksen tekemien kasvutoimien pitkässä listassa. Kiitoksia siitä.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kaikille meillä täällä salissa lienee selvää, että lähtökohdat tällä hallituksella eivät olleet mitenkään parhaat mahdolliset. [Timo Harakka: Ennätystyöllisyys!] Taakkaa oli riittävästi jo lähtötilanteessa. Mutta nyt me käsittelemme tulevaisuutta elikkä julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 27—30. Näkymät ovat maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi vielä, sanoisin, entistä synkemmät. Tiedämme, että valtionvelkaa kasvatettaisiin 17,4 miljardiin, jos mennään vuoteen 2030. On kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisillä arvioilla tästä velasta kaksi kolmasosaa olisi korkoja ja puolustusmenoja, elikkä se yksi kolmasosa jäisi muulla tavalla katettavaksi. Varmaan olemme samaa mieltä, että näihin on vaikea vaikuttaa. Kysyisin nyt valtiovarainministeriltä tai pääministeriltä: kuinka paljon velanottoa olisi lisätty ilman nykyisen hallituksen monia sopeutumis-, kasvu- ja rakenteellisia uudistuksia? [Eduskunnasta: Mielikuvitusmaailma!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajien huoli pienituloisuudesta ja köyhyydestä on tärkeä, ja siksi siitä pitää puhua sekä rehellisesti että vastuullisesti. On aivan selvää, että monella suomalaisella on nyt tiukkaa. Ruuan, asumisen, liikkumisen ja arjen laskujen kanssa kamppaillaan joka päivä. Epävakaan maailmanpolitiikan laineet läikkyvät Suomeen. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että yksi talouden lukko on kasvaneen ostovoiman siirtyminen säästöön kulutuksen sijaan. Suomalaisten käsitys inflaation suuruudesta on suurempi kuin inflaation todellisuus, mikä aiheuttaa varovaisuutta. Tämän päivän keskustelussa tarvitaan tarkkuutta käsitteisiin. Pienituloisuus ja köyhyys eivät ole sama asia. Pienituloisuuden mittari on suhteellinen: se on sidottu mediaanituloon. Kun keskitulot muuttuvat, myös pienituloisuuden raja muuttuu. Siksi pienituloinen ihminen ei automaattisesti ole köyhä eikä pienituloisuus sellaisenaan kerro koko totuutta ihmisen toimeentulosta, varallisuudesta tai elämäntilanteesta. Tämä ei tarkoita sitä, että pienituloisten tilanne olisi yhdentekevä, ei tietenkään. Se tarkoittaa vain sitä, että politiikkaa ei saa rakentaa käsitteiden sekoittamisen varaan. Jos kaikki pienituloisuus nähdään automaattisesti köyhyydeksi, ei ongelmaa kyetä kestävästi ratkaisemaan. Jos tilannekuva on väärä, eivät ratkaisut varmasti ole oikeita. Arvoisa rouva puhemies! Parasta lääkettä pienituloisuuden ja köyhyyden torjumiseen on työ, vielä tarkemmin sanottuna työpaikat, yrittäjyys, kasvu ja se, että työn tekeminen on aina kannattavaa ja että työpaikkoja on tarjolla. Kun ihminen pääsee töihin, saa jalansijaa työelämässä ja pystyy elättämään itsensä omalla työllään, silloin torjutaan köyhyyttä kestävällä tavalla. Samalla turvataan myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Tämä on se perusero hallituksen ja vasemmisto-opposition välillä. Vasemmiston vastaus on aina sama: lisää tulonsiirtoja, lisää menoja, lisää verotusta. Mutta Suomi ei ole ajautunut velka‑, kasvu‑ ja työllisyysongelmiin siksi, että täällä verotettaisiin liian vähän. Ongelma ei ole liian matala verotus. Ongelma on se, että valtio vie jo nyt liian suuren osan ihmisten tuloista ja yrittäjien kantokyvystä. Siksi perussuomalaisille oikea tie ei ole vasemmiston esittämä verotuksen kiristäminen. Oikea tie on se, että työn verotusta kevennetään, yrittäjyyttä helpotetaan, arjen kustannuksia hillitään ja kannustinloukkuja puretaan. Näitä toimia hallitus on tehnyt kautensa aikana paljon, ja lisää on vielä tulossa. Vaikutukset tosin eivät näy heti, ja siksi tarvitaankin pitkäjänteisyyttä ja myös malttia. Arvoisa rouva puhemies! Me perussuomalaiset emme kiistä pienituloisten ongelmia. Me kiistämme vain vasemmiston esittämät keinot ja vasemmiston harjoittaman politiikan järkevyyden. Myötätunto ilman kestävää talouspolitiikkaa on lopulta vain lasku, jonka joku maksaa myöhemmin, ja kaikkein epäoikeudenmukaisinta olisi jättää Suomi velkaantumisen, heikon kasvun ja liian matalan työllisyyden loukkuun. Huonosta taloudenpidosta kärsivät eniten juuri heikoimmassa asemassa olevat. Kuten vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala on viisaasti sanonut, vahva julkinen talous on köyhän paras turva. Se pätee edelleenkin. Siksi sanon vielä kerran: Pienituloisten asemaa pitää parantaa, mutta se on tehtävä kestävästi. Köyhyyttä pitää torjua mutta ei siten, että aiheutetaan pysyvä riippuvuus tulonsiirroista. Paras sosiaalipolitiikka on yhä hyvä työllisyyspolitiikka, paras turva pienituloisuutta vastaan on työ, ja paras tapa turvata suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vahvistaa työn ja yrittämisen edellytyksiä, ei kurittaa niitä yhä uusilla veroilla ja ylenmääräisellä säätelyllä. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran näin. — Kotimaisen maatalouden kannattavuus on ollut vakavana huolenaiheena pitkään, jo ainakin sen ajan, mitä itsekin olen täällä ollut, seitsemän vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos suomalainen viljelijä ei tule toimeen työllään, Suomen huoltovarmuus romahtaa. Onneksi tämä hallitus on tehnyt oikean valinnan, kun se omilla toimillaan ei ole nostanut alkutuottajan kustannuksia, ja maatalous on erityissuojelussa siinä mielessä, vaikeassa taloudellisessa tilanteessakin. Me kaikki tiedämme, miten haavoittuva maailma on. Sota Euroopassa, energian hinnat ja niiden heilahtelut, tuotantopanosten kallistuminen ja kansainvälisten markkinoiden epävarmuus ovat osoittaneet, ettei Suomi voi rakentaa ruokaturvaansa sen varaan, että tavaraa tulee aina jostain muualta. Kriisin hetkellä jokainen kansakunta huolehtii ensin itsestään. Siksi on vakava ongelma, että suomalainen maatalous joutuu liian usein kannattavuuden äärirajoille. Vuoden 22 energiakriisi oli karu muistutus järjestelmämme heikkoudesta. Tuotantokustannukset nousivat, mutta tätä nousua viljelijä ei pystynyt siirtämään hintoihin. Hallituksen eduskunnalle antama elintarvikemarkkinalain uudistus on tärkeä askel kotimaisen maanviljelijän aseman parantamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Nykyisessä maataloustukijärjestelmässä on selvä rakenteellinen vika. Se kannustaa liian usein säilyttämään eikä uudistamaan. Tästä on Valtiontalouden tarkastusvirastokin huomauttanut. Tuet eivät aina anna todellista mahdollisuutta investoida, kasvaa, kehittää uutta ja nostaa jalostusarvoa. Suomen maataloustukijärjestelmää on välttämätöntä uudistaa sellaiseksi, että se kannustaa innovaatioihin. Jos tuki vain säilyttää nykytilaa, ongelman ratkaiseminen pitkittyy. Toinen iso epäkohta on rahoitus. Liian moni maatila on valmis investoimaan, mutta pankki ei ole valmis rahoittamaan. Tätä viestiä saa kentältä jatkuvasti. Vaikka olisi tahtoa kehittää toimintaa, lisätä tuotantoa tai tehdä sukupolvenvaihdos, rahoituksen saanti on liian vaikeaa. Arvoisa rouva puhemies! Se on hyvä, että täällä on puhuttu turpeesta useaan otteeseen, ja turpeen merkitys maataloudelle on tunnustettava, vihdoinkin. Hienoa, että ministeri on tehnyt tämän kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartan ja se on tullut nyt kaikille meille luettavaksi. Nämä ovat tärkeitä asioita. Ne ovat välttämättömiä, eivät valinnaisia. Niille ei ole olemassa kotimaista korvaajaa, jolla olisi samat ominaisuudet. Ulkomailta tuotujen vaihtoehtojen perään emme voi haikailla. Jos kotimaista turvetuotantoa ei saada elvytettyä, seurauksena ei ole puhtaampi omatunto vaan suurempi tuontiriippuvuus, korkeammat kustannukset ja heikompi huoltovarmuus. Kasvuturve on puutarhatuotannossa ja taimikasvatuksessa aivan oleellinen ja tärkeä. Kuiviketurve taas on kotieläintiloille toimiva, hygieeninen ja kotimainen ratkaisu. Kun puhumme omavaraisuudesta, meidän pitää puhua myös niistä materiaaleista, joilla tuotanto pidetään käynnissä, ja näiden materiaalien riittävä saanti on poliittisilla päätöksillä turvattava. Samalla on myöskin katsottava eteenpäin. Tiedämme, että turpeeseen liittyy monia uusia innovaatioita. Tämä ei ole mikään menneisyyden raaka-aine vaan päinvastoin. Nyt tässä tilanteessa vielä, kun meidän talous sakkaa oikein kunnolla, täytyy turve valjastaa oikein kunnolla käytäntöön kaikilla niillä ominaisuuksilla, mitä on, ja ne uudetkin innovaatiot ovat siellä sitten vielä kaiken lisäksi odottamassa — elikkä puhutaan rehuista ja biostimulanteista. Tietysti aktiivihiilikin on mukavampi tuottaa Ilomantsissa kuin Kiinassa, jossa tehdään sitä kivihiilestä. Kolmannes aktiivihiilituotannon tuotteista tulee sieltä. Elikkä nämä korkeamman jalostusasteen tuotteet avaavat mahdollisuuksia uudelle kotimaiselle liiketoiminnalle ja myös vientiteollisuudelle, ja juuri tätä Suomi tarvitsee juuri nyt: ei luonnonvarojen alasajoa vaan järkevää hyödyntämistä, tutkimusta, tuotekehitystä ja jalostusarvon kasvattamista. Nyt me tiedämme, että eduskunnan jakovaroista on rahoitettu uusien turvetuotteiden selvitystä. Sitä tehdään jälleen kerran, ja se on askel eteenpäin, ja näemme sitten, mitä lupaavia mahdollisuuksia sieltä tulee. Elikkä tämä tutkimus on juuri työn alla, ja odotankin mielenkiinnolla sitten, kun se tulee ulos tuossa jossakin ehkä kesän jälkeen. — Kiitoksia, rouva puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Eilen julkaistiin MTK:n ja SLC:n tutkimus, ja se herätti kyllä huolta. Siinä kyselyssä oli 1 500 vastausta maatalousyrittäjiltä, ja siinä puhuttiin nyt, kuinka energian hinnannousu ja Lähi-idän kriisi vaikuttavat polttoaineen ja lannoitteiden hintoihin ja myöskin kannattavuuteen. Kyselyn perusteella 60 prosenttia tiloista vähentää lannoitusta, yli puolet eli 53 prosenttia supistaa myyntikasvien viljelyä ja lähes viidennes eli 19,5 prosenttia pienentää viljelyalaa. Järjestöt kertovat, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat suuret maatalousyritykset, joista jopa 30 prosenttia suunnittelee alan vähentämistä. Tämä siis johtaa pienempiin satotasoihin ja vähentää kotimaista tarjontaa, näin tiedotteessa sanotaan. Osittain ministeri kyllä sivusi tätä ongelmatilannetta, mutta vielä haluaisin vähän tarkempaa vastausta, mitenkä tähän akuuttiin kriisiin nyt ollaan reagoimassa hallituksessa. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ilman kannattavaa alkutuotantoa ei ole kotimaista ruokaa. Ilman kotimaista ruokaa ei ole huoltovarmuutta, ja ilman elävää maaseutua ei ole myöskään koko Suomen tasapainoista tulevaisuutta. Maatalouspoliittinen selonteko osuu suomalaisen yhteiskunnan ytimeen. Selonteon vahvuus on siinä, että se tunnistaa maaseudun merkityksen paljon laajempana kokonaisuutena kuin vain aluepolitiikkana. Maaseutu on työn, yrittämisen, omistamisen, ruuantuotannon, energiaomavaraisuuden ja kokonaisturvallisuuden perusta. Kun maaseudun elinvoima heikkenee, heikkenevät samalla myös ne arvoketjut, jotka alkavat alkutuotannosta ja päättyvät suomalaisten ruokapöytiin, teollisuuteen ja vientiin asti. Suomen on pidettävä kiinni omasta ruuantuotannostaan. Se tapahtuu parantamalla maatalouden kannattavuutta, purkamalla turhaa sääntelyä ja tunnistamalla ne tuotannon edellytykset, joita ilman käytännön työ maatiloilla ei pyöri. Eduskuntaan tulossa oleva elintarvikemarkkinalain uudistus on tärkeä alkutuotannon kannattavuudelle. Alkutuottajien kannalta tärkeää on myös, että Suomi pitää kiinni hallitusohjelman turvepeltoja koskevasta linjauksesta. 12 prosenttia viljelymaasta on turvepohjaista, ja ne takaavat kuivina kesinä parhaan sadon. Turvepeltoja pitää saada viljellä myös jatkossa. Arvoisa rouva puhemies! Tässä yhteydessä on välttämätöntä nostaa esiin kasvu- ja kuiviketurve. Luke on tuoreessa kasvu- ja kuiviketurpeen tiekartassaan osoittanut hyvin selvästi, että kuivike- ja kasvualustaturpeen saatavuuden turvaaminen on välttämätöntä vielä pitkälle tulevaisuuteen, vähintään vuoteen 2040 asti. Syynä on yksinkertainen tosiasia: korvaavia kotimaisia materiaaleja kyllä kehitetään — ja ehkä niitä pitääkin jollain tasolla kehittää — mutta niitä ei ole riittävästi saatavilla, eikä myöskään laadullisesti ole lähelläkään vielä vastaavaa tulossa. Tämä koskee suoraan ruuantuotantoa. Kuiviketurve on tärkeä osa kotieläintalouden arkea. Kasvuturve taas on olennainen osa puutarhatuotantoa, taimituotantoa ja koko sitä ketjua, joka tuottaa ruokaa, taimia ja kasvua Suomeen. Jos näiden saatavuus heikkenee, lasku ei jää pelkästään tuottajalle. Se näkyy koko ruokaketjussa, kustannuksissa, investoinneissa ja lopulta huoltovarmuudessa. Siksi kasvu- ja kuiviketurpeen luvitus on erotettava energiaturpeesta. Näitä ei pidä kohdella yhtenä ja samana asiana. Käyttötarkoituskin on eri, merkitys on eri, ja myös yhteiskunnallinen vaikutus on eri. Luke nostaa aivan perustellusti esiin, että nykyinen sääntely käsittelee energia-, kuivike- ja kasvuturvetta liiaksi yhtenä kokonaisuutena. Lupaperusteet on siksi tarkistettava niin, että kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto voidaan turvata omana kokonaisuutenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin luvituksen pitää olla ennakoitavaa ja sujuvaa. Ei ole kestävää, että pitkät ja epävarmat, jopa kymmenen vuotta kestävät prosessit tekevät tuotannosta kannattamatonta jo ennen kuin koneet ehtivät suolle. Toiseksi politiikan on oltava johdonmukaista. Jos yhteiskunta sanoo haluavansa vahvistaa huoltovarmuutta ja kotimaista ruuantuotantoa, sen on myös mahdollistettava ne raaka-aineet ja tuotantopanostukset, joita tämä tavoite edellyttää. Arvoisa rouva puhemies! Tämän selonteon jatkotyössä on huolehdittava siitä, että maatalouden toimintaedellytykset turvataan käytännön tasolla. Maaseudun on saatava olla muutakin kuin strategioiden kohde. Sen on saatava olla paikka, jossa voi tehdä työtä, yrittää, tuottaa ruokaa ja elää turvallisesti. Ilman elinvoimaista maaseutua Suomella ei ole tulevaisuutta. — Kiitoksia.

Herra puhemies! Tuosta edustaja Kankaasta on hyvä jatkaa. Nythän on tilanne se, että nykyiset tuotantopinta-alat eivät voi laskea enää yhtään, jos haluamme ylläpitää huoltovarmuuden. Alle 0,35 prosenttia turveperäisistä maista on nyt turvetuotannossa, ja jos siitä mennään alaspäin, niin silloin on katastrofi. Nämä luvitusasiat pitää saada ja varmuutta turveyrittäjille. Vihreille haluaisin sanoa, että nyt kun aktiivihiilestä on puhuttu, niin taitaa olla niin, että tämä Helsingin kaupungin vesijohtovesikin puhdistetaan Ilomantsissa tuotetulla aktiivihiilellä. En tiedä, kelpaako se. Tietysti toinen vaihtoehto olisi ollut varmaankin Kiinassa tuotettu kivihiilestä tehty aktiivihiili. [Keskeltä: Tai asbesti!] — Niin, tässä puhutaan asbesteista ja muista. Tuossa äsken puhuttiin päästökauppajärjestelmästä. Se on totta, että se tässä rajoittaa. Verotus on yksi ongelma. Nyt jo Tšekin pääministeri esitti, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Tämä myöskin mahdollistaisi tätä turpeen toimintaa, jos me päästäisiin yhteiseurooppalaisesti eteenpäin näissä asioissa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Niin, arvoisa keskusta ja arvoisa edustaja Kettunen, viime hallituskaudella olette tehneet tämän maan historian ehkä kaikkein huonoimman valinnan, mitä voi poliittisella tasolla tehdä, kun ajoitte alas turvetuotannon. [Välihuutoja] Te mahdollistitte 30 miljoonan hävityspalkkiot turveyrittäjille, järjestitte JTF-rahoitusta uudelleenkoulutukseen ja aikaistitte punavihreillä ilmastotoimilla turpeen demonisoinnin tilanteessa, jossa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Vieläkö olette samaa mieltä? Me tiedämme, että turve taipuu moneen ilmastoystävälliseen asiaan. Hyvällä syyllä turpeen hyödyntämistä täysimääräisesti voidaan jo nyt luonnehtia ilmastoteoksi, kun ajatellaan nettopositiivisesti ja huomioidaan koko elinkaari turpeen monista käyttötarkoituksista turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön. Nyt pitää saada luvitukset kuntoon ja yrittäjille lupaus jatkosta. Tämä on tärkeää.

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhumme ilmastostrategioista, emme voi olla puhumatta raaka-aineesta, jota on vuosikymmeniä turhaan pidetty maamme suurimpana ilmastopahiksena. Kyse on siis, aivan oikein, turvetuotannosta. Edellinen hallitus keskustan johdolla rehellisesti ajoi alas turvetuotantoa. Silloin hallitusohjelmaan kirjattiin turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Rehellisesti tämä puolitus tapahtui käytännössä jo vuonna 2021. Turvetuottajilta vietiin näköala tulevaisuudesta. Kun energiaturpeen tuotanto nopeasti väheni, samalla kuivike‑ ja kasvuturpeen tuotanto otti osumaa. Näille ei ole olemassa yhtä laadukasta ja kotimaista korvaajaa. Kookoskuidun rahtaaminen ulkomailta ei ole mikään ratkaisu. Samalla kun edellinen hallitus demonisoi turvetuotantoa, tutkimustyö turpeen uusista käyttötarkoituksista tyssäsi. Riittävä raaka-aineen saanti on edellytys myös korkeamman jalostusasteen turvetuotteille. Epävarmuus heikensi investointi‑ ja tutkimusintoa ja hidasti uusien käyttökohteiden kaupallistamista. Miksi tutkia jotain, mitä ei saa maassa nostaa? Tämä hallitus on tehnyt toisenlaista politiikkaa, ei missään nimessä riittävästi, mutta on jopa energiaturpeen merkitystä nostettu huoltovarmuuden turvaajana, ja se on ymmärretty. Kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartta on juuri valmistumassa, ja jakovaroista myönnettiin rahoitusta myös turpeen korkean jalostusasteen tuotteiden selvitykseen. Näitä korkean jalostusasteen tuotteita on paljon alkaen vaikkapa kauneudenhoitotuotteista, äänieristyslevyistä aina aktiivihiileen, biostimulantteihin ja maanparannuspelletteihin. Nämä ovat myöskin keskeisiä vientituotteita. Aktiivihiilellä suodatetaan muun muassa ilmasta ja vedestä epäpuhtauksia. Monissa käyttökohteissa vaihtoehtona on tuontiaktiivihiili, joka on usein fossiilipohjaista tai valmistettu kaukana ja kuljetettu pitkät matkat. Kumpikohan on ilmastolle parempi vaihtoehto, kotimainen vai ulkomainen tuote? Biostimulantit ja maanparannuspelletit puolestaan parantavat maaperän laatua ja turvaavat paremman sadon. Tästä on apua etenkin eniten kuivuudesta kärsiville alueille — Etelä-Eurooppa yhtenä esimerkkinä. Arvoisa rouva puhemies! Turpeen hintaa nostaa eniten tietysti Euroopan laajuinen päästökauppa. Päästökauppajärjestelmän puolustajat nostavat usein sen seikan, että päästökaupan myötä Eurooppa on kyennyt vähentämään omia päästöjään. Hiilivuotoa on tutkittu jonkin verran, mutta tulokset vaihtelevat. Liian kireän päästökaupan riskinä on tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolisiin maihin, jotka saastuttavat aina meitä enemmän. Keski-Euroopassa valtionpäämiehet ovat puhuneet kriittiseen sävyyn päästökaupasta. Siellä on pohdittu asiaa oman teollisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta. Tšekin pääministeri on viimeksi esittänyt, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Myös muun muassa Saksassa ja Italiassa on puhuttu tarpeesta uudistaa päästökauppajärjestelmää, jotta Eurooppa ei kalliilla hinnoittelulla ampuisi itseään jalkaan. Päästökauppatuloja pitäisi kohdentaa nykyistä paremmin niille toimialoille ja alueille, joissa siirtymä on ollut nopein ja kipu suurin, nimenomaan investointeihin, joilla päästöt vähenevät ja kilpailukyky säilyy. Näin esimerkiksi turvetuotanto pystyisi entisestään innovoimaan itseään ja kehittämään tuotantoa puhtaammaksi. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on Suomessa tutkitustikin maailman puhtain ilma. Tuotamme alle 0,8 promillea maailman päästöistä. Suomi ei ole siis mikään ilmaston saastuttaja, jonka pitäisi jatkuvasti entisestään vähentää päästöjään. Me olemme Euroopan metsäisin maa, jolta muiden pitäisi ostaa päästöyksiköitä. Nythän on ajateltu, että Suomi on se maa, jonka pitäisi ostaa yksiköitä esimerkiksi vaikkapa Bulgarialta. Tunnetaanko siellä maassa edes koko järjestelmää? Onko meillä tavoitteena alle 0,7 promillen päästöt? Siltä ainakin tänään, kun olen täällä ollut, on kuulostanut. Huoli on ollut erittäin suuri. Turpeesta on tehty syntipukki, vaikka todellinen ilmastovaikutus syntyy siitä, mihin ja miten sitä käytetään. Parhaimmillaan turve ei ole ilmaston pilaaja vaan ilmastoteko. Se korvaa suuremman hiilijalanjäljen tuontiraaka-aineita, se mahdollistaa puhtaan veden ja ilman suodatusta kotimaisella aktiivihiilellä, ja se auttaa maaperää sitomaan paremmin hiiltä sekä kestämään kuivuutta biostimulanttien ja maanparannuspellettien ansiosta. Suomi ei tarvitse lisää ideologista leimaamista vaan fiksua, nettopositiivista ilmastopolitiikkaa. Turve kannattaa valjastaa siihen käyttöön, jossa se vähentää päästöjä kokonaisuutena, vahvistaa huoltovarmuutta ja luo uutta vientiä. Kun turve korvaa likaisemmat vaihtoehdot ja jälkihoito tehdään kunnolla, se on parhaimmillaan osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. — Kiitoksia.