Liikenne

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on tapahtunut selvä muutos parempaan. Alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa, ja myönteinen kehitys näkyy useilla toimialoilla. Vienti vetää, ja yksityinen kulutus on kääntynyt kasvuun. Yritysten luottamus tulevaan on vahvistunut. Teollisuudessa muutos näkyy erityisen selvästi. Uudet tilaukset ovat kasvaneet vuoden takaisesta lähes 70 prosenttia. Tilauskantojen vahvistuminen antaa yrityksille paremmat edellytykset investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata lisää henkilöstöä. Työllisyydessäkin suunta on muuttunut. Tänään saatiin juuri tärkeitä uutisia: Elokuussa 2026 Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Talouskasvun vahvistuminen luo pohjaa työllisyyden paranemiselle myös tulevina kuukausina. Tästä pitää iloita, ja tällä pitää luoda uskoa yrityksille että myös kotitalouksille. Kun ihmiset luottavat omaan toimeentuloonsa ja yritykset tulevaisuuden kysyntään, syntyy pohjaa kestävälle kasvulle. Sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Arvoisa puhemies! Parempi taloustilanne vahvistaa myös edellytyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. Velkasuhde on edelleen korkea, noin 90 prosenttia, ja alijäämä suuri. Siksi menojen hallinta ja rakenneuudistukset ovat tarpeen myös jatkossa. Tulot ja menot ovat kroonisessa epätasapainossa, ja velkajarrua tarvitaan, vaikka siitä ovat jo oppositiopuolueet näin ennen vaaleja alkaneet kipuilla. Leikattavaa ensi hallituskaudelle riittää noin 10 miljardia euroa, olivatpa siinä mitkä puolueet tahansa, mutta sopeutuksia ei tule tehdä veronkorotuksilla, sillä ne olisivat isku alkaneelle talouskasvulle ja yrityksille. Lääke on siis toissijaisissa menoissa. Arvoisa puhemies! Kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa koko Suomessa. Tarkastellaanpa, mitä merkittäviä toimia hallitus on tehnyt Itä-Suomeen. Hallitus vahvistaa Itä-Suomen investointeja, liikenne- ja energiayhteyksiä sekä alueen elinvoimaa. Pelkästään liikenneinfrahankkeet ovat 710 miljoonaa euroa. Valtatien 5 kehittäminen Leppävirta—Kuopio-välillä, valtatien 15 Kouvola—Kotka-tieosuus, Savon radan parantaminen ja Karjalan radan eri hankkeet vahvistavat alueen saavutettavuutta. Myöskin maakuntalennot on turvattu vuoteen 2028 saakka. Sähköverkon kehittäminen Fingridin investointikyvyn lisäyksellä puolestaan tukee uusia teollisia hankkeita. Itä-Suomen erityisen talousalueen pilotilla etsitään uusia keinoja vauhdittaa investointeja ja yritystoimintaa. Myös turvallisuusympäristö vahvistaa alueen merkitystä. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimien alaesikunta tuo alueelle kansainvälistä toimintaa ja vahvistaa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Itä-Suomen suuriin maakunnallisiin hankkeisiin kohdennettiin myös 12 miljoonaa euroa. Pari viikkoa sitten Google ilmoitti 13 miljardin euron datakeskushankkeista, joista kolme sijoittuu itäiseen Suomeen, Kajaaniin, Vaalaan ja Haminaan. Tämä on erittäin merkittävä satsaus. Itä-Suomen korkeakouluille on osoitettu neljä miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on mukana valtakunnallisessa tohtorikoulutuksen rahoituksessa. Tavoitteena on vahvistaa alueen osaamista ja helpottaa yritysten saatavuutta. Nykyhallitus on perustanut myös elinvoimakeskuksiin Itä-Suomen alueellisen investointitiimin. Nyt on siis syytä lopettaa puheet siitä, että Itä-Suomeen ei ole panostettu. Kaikki nämä kohdennukset ovat käynnissä, mutta tärkeää on EU:n suuntaan huolehtia NSPA-rahoituksesta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksella. Tällä rahoituksella korvataan pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja ankaran ilmaston kilpailukykyhaittoja. Arvoisa puhemies! Itä-Suomeen on luotu vahva pohja kehitykselle, teollisuudelle, metsätaloudelle, energialle, matkailulle ja osaamiselle. Alueen saavutettavuus, energiaverkot ja turvallisuus ovat kunnossa. Näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä paremmin jatkossakin, mutta tämä edellyttää myös alueen toimijoilta vahvaa ja aitoa yhteistyötä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa herra puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai pitäisikö sanoa enemmänkin Lindtman? Kun vaikeasta tilanteesta huolimatta talouden kasvu on jo kovassa käynnissä ja nyt myös työllisyys on lähtenyt nousuun, niin vasemmisto-oppositio ei voi tästä olla tietenkään millään lailla iloinen. Ei niin, koska se ei liity mitenkään heidän puolueisiinsa ja tämä, toisin kuin isänmaa, on heille tärkein asia. Tänään salissa käydyn budjettikeskustelun aikana demareiden puheenjohtaja Lindtman kysyi, mistä muun Euroopan parempi tilanne johtuu. Hyvä kysymys. Se johtuu elpymispaketista. Se johtuu elpymispaketista, johon demareiden hallitus kaatoi rahaa nettona miljardeja, suomalaisten veronmaksajien rahaa. Sitä kannattaisi jopa demareiden pysähtyä miettimään eikä uhriutua jokaisessa käden käänteessä milloin mistäkin. Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kysyi keskustelun aikana, kuinka talouden ja työllisyyden kasvu näkyy ihmisten arjessa. No, olisiko se niin, että se näkyisi esimerkiksi työllisyyden kasvuna, ostovoiman kasvuna, siinä, että työpaikan myötä omalla työllä saa rahaa elämiseen ja kuluttamiseen? Työpaikan myötä pääsee kiinni työelämään, itsetunto nousee, osaaminen nousee. Ostovoiman kasvun myötä perheen taloudellinen tilanne paranee ja niin edelleen. Joten kyllä, edustaja Tuppurainen, nämä asiat nimenomaan näkyvät ja tulevat näkymään suomalaisten arjessa, ja juuri tämän takia hallitus on tehnyt monta vuotta kovaa työtä vaikeassa tilanteessa. Ja käänne talous‑ ja työllisyystilanteessa on merkittävä nimenomaisesti näiden kaikkien kriisien keskellä: Ukrainan sota, Lähi-idän sota, polttoaineen hintakriisi, aggressiivisesti käyttäytyvä naapuri ja niin edelleen. Me emme ole nähneet tällaista tilannetta sitten toisen maailmansodan, ja silti — silti — tämä hallitus on onnistunut kääntämään talouden ja työllisyyden kasvuun. Tämä käänne johtuu nimenomaisesti siitä, että hallituksen toimet alkavat vihdoin purra. Se on hyvä asia suomalaisille ja isänmaalle, kaikille muille paitsi happamille vasemmistolaisille. Arvoisa puhemies! Polttoaineen hintakriisi on päällä, se on totta, ja erityisesti keskusta tahallaan levittää täällä sekä muualla väärää tietoa sotkien asiat. Tosin on pakko myöntää, että näyttää sille, että jotkut tekevät sitä tahattomasti. Jotkut tässä salissa eivät tunnu ymmärtävän, kuinka esimerkiksi polttoaineen hinta muodostuu. No, mikä erottaa tätä hallitusta ja sitten taas edellistä hallitusta? Tämä hallitus on ensi vuonna alentanut 270 miljoonalla eurolla polttoaineveroa. Tämän lisäksi ensi vuonna ajoneuvoveroa on alennettu yhteensä 60 miljoonalla. Edellinen hallitus sen sijaan nosti vuonna 2020 polttoaineveroa 250 miljoonalla. Joten jos niitä polttoaineen hinnan oikeita korottajia omilla toimilla halutaan etsiä, niin se taho on edellinen hallitus ja erityisesti keskustapuolue. Lisäksi nykyinen hallitus on alentanut demareiden ja keskustan asettamaa jakeluvelvoitteen nousua. Marinin hallituksen jakeluvelvoitteen nousu olisi mennyt näin: 28 prosenttia vuonna 2024, 29 prosenttia vuosina 2025—2026, 30 prosenttia vuonna 2027. No, nykyisen hallituksen jakeluvelvoitteen nousu-ura on tällainen: 13,5 prosenttia vuonna 2024, 16,5 prosenttia vuonna 2025, 19,5 prosenttia vuonna 2026 ja 22,5 prosenttia vuonna 2027. Joten vertailkaa niitä, arvoisa oppositio. Arvoisa puhemies! Tämäkin budjetti panostaa Suomen turvallisuuteen, joka on näinä aikoina Suomen kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Tämä maa tarvitsee panostuksia nimenomaan turvallisuuteen sekä kiristyksiä talouteen ja maahanmuuttoon. Se ei sen sijaan tarvitse demareiden työntekijöihin ja yrityksiin kohdistuvaa veromoukaria eikä keskustan homeisen vihreää hallintohimmeliä. Suomi tarvitsee vakaata, turvallisuuteen panostavaa perussuomalaista politiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on todellakin valtion vuoden 27 talousarvioesitys, ja äsken käytiin reilun 4,5 tunnin mittainen erinomaisen hyvä debatti. Kun arvioimme tätä esitystä ja maamme tulevaisuutta, meidän on uskallettava katsoa rehellisesti tosiasioita suoraan silmiin. Valtiontaloutemme pitkään jatkunut epätasapaino, vuodesta 2020 alkanut epätasapaino, vaatii meiltä päättäjiltä nyt sellaista vastuullisuutta, jota tämän salin ainakaan vasemmalla laidalla ei ole liikaa nähty. Velaksi elämisen ja jatkuvan velkaantumisen kierre on katkaistava, sillä emme voi rakentaa Suomen tulevaisuutta pelkkien katteettomien lupauksien varaan. Syömme nyt lastemme ja lastenlastemme pöydässä. Jo lähitulevaisuudessa yksi kaikkein keskeisimmistä ja tehokkaimmista keinoista valtiontalouden tasapainottamiseksi on julkisen hallinnon tuntuva ja rohkea keventäminen. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa rakentanut itselleen hallintokoneiston, joka on paisunut aivan liian raskaaksi. Me olemme säädelleet, pykälöineet, virastoittaneet ja luoneet sellaisia raportointivelvollisuuksia, jotka eivät enää millään tavalla palvele tavallisen kansalaisen, yrittäjän tai ylipäätään veronmaksajan etua. Päinvastoin, tämä byrokratia toimii pelkkänä jarruna taloudelliselle toimeliaisuudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Herra puhemies! Meidän on purettava turhaa sääntelyä ja leikattava julkista hallintoa rankalla kädellä. Karsimalla päällekkäisiä rakenteita ja tehottomia virastoja me emme ainoastaan saavuta merkittäviä, miljardiluokan säästöjä valtiontalouteen, vaan samalla vapautamme suomalaiset yritykset ja työntekijät tekemään sitä, mikä maatamme parhaiten kannattelee: tuottavaa työtä. Talouden välttämätön sopeuttaminen on kohdistettava hallintoon, ei suomalaisten arjen ja peruspalveluiden tai yhteiskunnan elinvoiman edellytyksiin. Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksessä on kuitenkin osa-alueita, joissa säästöt ja määrärahojen puute iskevät suoraan maamme kriittisiin menestystekijöihin. Haluan nostaa esille kokonaisuuden, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Se on liikenneinfrastruktuurimme tila ja ennen kaikkea haja-asutusalueiden tiestö. Toimivat liikenneyhteydet ovat koko Suomen elinvoiman, teollisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvointimme perusedellytys. Tällä hetkellä maaseudun tiestön korjausvelka on kasvanut mittasuhteisiin, joiden vuoksi haja-asutusalueilla ollaan jo aivan liian suurissa ongelmissa. Erityisen ratkaisevassa asemassa ovat yksityistiet, joita maassamme on yli 300 000 kilometriä. Nämä tiet muodostavat Suomen tiestön ehdottoman enemmistön, eivätkä ne suinkaan ole mitään vähäpätöisiä mökkipolkuja. Tämä valtava yksityistieverkosto on kansallisen huoltovarmuutemme, maataloutemme, elintarvikehuoltomme ja puuhuoltomme elintärkeä verisuonisto. Jos maaseudun tuotteet, raakapuu ja elintarvikkeet eivät pääse liikkumaan alkulähteiltään eteenpäin jalostukseen ja kuluttajille, koko maan taloudellinen ja yhteiskunnallinen huoltovarmuus vaarantuu vakavasti. Herra puhemies! Meidän on siirrettävä painopiste virkakoneiston ruokkimisesta sinne, missä todellinen suomalainen lisäarvo tuotetaan. Me emme voi enää katsoa vierestä, kun valtionhallinto paisuu, mutta kun kevennämme julkista hallintoa, karsimme turhat sääntelytehtävät. Virastoistamme saamme ne miljoonat, joilla koko Suomen elinvoima pelastetaan. Suomi nousee vain työllä, yrittäjyydellä ja vahvalla osaamisella, ei hallintoa paisuttamalla.

Arvoisa puhemies! Hallitus, lupasitte ottaa koulutuksen erityissuojelukseen, mutta olette kautenne aikana leikanneet lähes jokaisesta koulutusasteesta. Tässäkin budjetissa leikataan käytännössä päiväkodeista, perusopetuksesta ja lukioista, kun kuntiin ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuu 110 miljoonan euron leikkaus. Ja kun tämä tapahtuu korkeassa... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] Anteeksi. — Kun tämä tapahtuu korkeassa työttömyystilanteessa, niin näille keinoille ei jää muuta kohdetta jäljelle siellä kuntataloudessa kuin nämä koulutuksen säästöt. Tämä TE-uudistuksen lisälasku on ollut 300—400 miljoonaa kunnille. Talouden kasvu on kyllä lähtenyt liikkeelle, mutta tarvittaisiin uudistus- ja vauhdittamistoimia entistä enemmän, nimenomaan näitä panostuksia koulutukseen ja osaamiseen, vihreän siirtymän vauhdittamista, työhön johtavaa maahanmuuttoa ja talouden uudistamista ja uuden luomista. Näistä tarpeista huolimatta olette kuitenkin laskeneet fossiilisten polttoaineiden verotusta, kiristäneet työperäisen maahanmuuton ehtoja ja esimerkiksi leikanneet kulttuurista ja luovilta aloilta, joissa meillä olisi tätä kasvupotentiaalia.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät puhumme talouskasvusta usein numeroina ja prosentteina, mutta mitä se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle perheenäidille tai -isälle? Yksi iso asia on se, että yhä useampi ihminen on löytänyt töitä. Työllisyys näyttää vihdoin kääntyneen parempaan suuntaan, sillä elokuussa Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuotta aiemmin ja työttömiä 5 000 vähemmän. Kun perheen vanhempi löytää töitä, se tarkoittaa perheelle säännöllisiä tuloja, taloudellista turvallisuutta ja uskoa siihen, että huomennakin pärjätään. Se tarkoittaa, että voidaan lyhentää asuntolainaa, ostaa perheelle tarvittavia asioita tai suunnitella tulevaa ainakin vähän luottavaisemmin. Yksi ongelma meillä kuitenkin nyt on: polttoaineen hinta. Me perussuomalaiset olemme vaatineet jakeluvelvoitteen laskua jo pitkään, mikä helpottaisi edes vähän tätä bensan hintaa. Kristillisdemokraatit tuntuvat olevan mukana. Olisinkin nyt kysynyt vielä muilta hallituspuolueilta: kävisikö tämä teillekin?

Puhemies! Nyt on niin paljon ja tärkeitä kysymyksiä, että yritän mahdollisimman moneen vastata ja jatkan sitten seuraavissa. Aloitetaan näistä polttoaineiden hinnoista. Ensimmäinen viesti on se, että kyllä, järkyttävän korkeita hintoja, ja ne iskevät koteihin, kuljetusyrittäjiin, koko meidän talouteen, se on fakta. Se johtuu ennen kaikkea nyt tällä hetkellä Hormuzinsalmesta, ja siihen me emme pysty vaikuttamaan, ja meillä on rajallisesti resursseja vaikuttaa siihen pumppuhintaan. Mutta kyllä me keskustelemme koko ajan hallituksen piirissä, onko joitain keinoja, mitä me voidaan tehdä niiden lisäksi, mitä olemme tehneet. Polttonesteet maksaisivat noin 20 senttiä litralta enemmän ilman hallituksen jo tekemiä toimia. Mutta otamme tämän vakavasti, ja asia on pöydällä. Sitten tähän sähkön hintaan, sähkön riittävyyteen. Sanon ensin sen, että kun sanon — edustaja Tynkkysen huomioon — että investoinnit ovat tervetulleita, niin eivät tietenkään kaikki investoinnit, vaan jokainen käydään läpi ja arvioidaan niiden vaikutukset, sekä hyvät että huonot vaikutukset. Mutta kyllä meidän täytyy olla esimerkiksi näitten isojen datakeskusinvestointien osalta rohkeita myös. Jos me emme edistä niitä siksi, että me pelkäämme, ettemme mahdollisesti pysty tuottamaan jatkossa energiaa, niin eihän tästä mitään tule. Meillä on kaikki mahdollisuudet huolehtia tästä, että energiaa riittää. Meillä on kymmenittäin toimenpiteitä käynnissä tai valmisteilla, ja kysyntä lisää myös tarjontaa sähkömarkkinoille. Minä olen varma, että me pystymme tämän hoitamaan ydinvoimalla, pumppuvoimalla, lisätuulivoimalla, aurinkovoimalla. Me tarvitaan sitä talvienergiaa, johon hallitus valmistelee tukea, näihin tuulettomiin päiviin. Tämä on täysin tehtävissä, ja me emme saa antaa pelon jättää meitä ottamatta vastaan Suomea massiivisesti hyödyttäviä investointeja. Sitten tähän ilmapiirikysymykseen. Meillä on määrätietoinen työ hallituksessa tasa-arvon edistämiseksi ja rasismin kitkemiseksi. Me olemme siitä tiedonannon antaneet, ja se etenee. Sitä seurataan, se on pääministerin vastuulla. 60 toimenpidettä on liikkeellä. Ne ovat kaikki hyviä toimenpiteitä. Uskon, että tunnette ne ja olette tyytyväisiä siitä. Mitä sitten tulee arvoihin, niin minun arvomaailmassani jokainen ihminen on tässä maassa tasa-arvoinen. Siinä ei ole kahta kysymystä. Sitten on niin, että jokaisen pitää vastata omista teoistaan ja omista puheistaan. Jos joku jotain näistä rikkoo, niin ensimmäinen asia on kysyä häneltä itseltään, mitä tuli tehtyä tai puhuttua. Tasa-arvo on niin arvokas asia. Työtä jatketaan. Tämäkin keskustelu ja se, että me joudumme käymään tämän keskustelun, osoittaa sen, että meillä on vielä paljon tehtävää tässä yhteiskunnassa. Sitten muihin asioihin. Aloitan tästä edustaja Sarkkisen puheenvuorosta. Meillä on siis hyvin suuri näkemysero siitä, onko korkea veroaste tie hyvinvointiin — ei ole. Suomessa on yksi korkeimpia veroasteita, eikä meidän hyvinvointimme ole kestävällä pohjalla alkuunkaan. Jos se veroasteella tehtäisiin, niin se olisi varmaan aikoja sitten nostettu vielä ylemmäs. Verotuksen rakenteen pitää olla sellainen, että se kannustaa yrittämiseen, työntekoon, investointeihin, ja juuri tätä me olemme tehneet. Tästä jatkona edustaja Pekoselle — taisitte nostaa tämän kysymyksen siitä Suomen jaloilleennostamislauseesta. Kyllä Suomi maana on saatu ja sen talous jaloilleen. Nyt se on kilpailukykyinen, nyt se kasvaa. Se mahdollistaa sen, että me voidaan pitää sitten niistä heikompiosaisistakin huolta. Jos Suomi on lyöty maahan, mitä se oli lähes 20 vuoden ajan, kun Suomen talous ei kasvanut, niin se ei pitkän päälle mahdollista sitä heikommista huolen pitämistä. Eli kyllä, seison sanojeni takana edelleen. Minusta Suomen talous ja sitä kautta Suomi on saatu jaloilleen, ja se liike mahdollistaa heikommista huolen pitämisen. Edustaja Kurvinen, jonka katseen tässä kohtasin, kysyi äärettömän tärkeästä asiasta eli MFF-neuvotteluista. Todella vaikeat neuvottelut tulossa. Meillä on uusia tarpeita, jotka ovat meille välttämättömiä puolustukseen, turvallisuuteen, sotilaalliseen liikkuvuuteen, kilpailukykyyn, ja sitten sen lisäksi meillä on meillekin todella tärkeää esimerkiksi ruuantuotanto ja huoltovarmuus. Kun me samaan aikaan haluamme nettomaksajana painaa kokonaistasoa alaspäin, niin sitten meidän pitää huolehtia sekä uusista tarpeista että vanhoista. Mutta ei huolta, se esitys on muistaakseni 600 miljardia suurempi tällä hetkellä kuin nykyinen, ja vaikka siitä puolet leikkaisi pois ja priorisoisi — kaikkea vanhaa ei tarvitse tehdä ja asioita voi myöskin Euroopan unionissa tehdä totta vie tehokkaammin — siitä on rakennettavissa MFF-budjettimme, joka huolehtii näistä molemmista tarpeista. Suomella on mahdollisuus, kun me onnistumme, saada paljon, koska ne asiat, joihin EU:n pitäisi nyt panostaa, ovat juuri niitä, mitä me tänne haluamme. Kaikkemme tehdään, työ on vielä kesken. Sitten ihan vihoviimeisenä haluan vain todeta edustaja Castrénille, että kyllä, olen nostanut esille naisten terveyttä ja pidän sitä äärettömän isona kysymyksenä, josta liian vähän puhutaan ja joka ehdottomasti vaatii yhteiskunnan isompaa huomiota. [Tuula Haatainen: Mites se yhdenvertainen abortti?] — Rouva puhemies, saanko? [Puhemies: Olkaa hyvä!] Arvoisa puhemies! Aborttioikeus on välttämätön oikeus. Sitä ei olla rajaamassa, eikä siihen saa koskea. Se on maksullinen jo nyt, ja tästä ei pidä tehdä nyt kysymystä naisten oikeuksista. Naisella on oltava oikeus aborttiin, omaan kehoonsa. Kysymys on poliklinikkamaksujen tasosta, ja tässä on kyse muutamista euroista. Hyvä oppositio, hyvä SDP, älkää tehkö tästä kysymystä naisten aborttioikeudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin vain toisesta asiasta puhua, mutta nyt kun täällä edustaja Antikainen halusi tämän polttoaineen käydä läpi, niin käydään se nyt läpi. Tällä hetkellä yli kaksi ja puoli euroa maksaa diesel pumpuilla. Kyllähän Antikainen voi kertoa, että kaikenlaisia kikkoja perussuomalaiset ovat yrittäneet, mutta ei se tuolla pumpulla näy. Pumppuhinta ratkaisee, ja siinä te olette täysin epäonnistuneita. Se alkaa näkyä ihmisten elinkustannuksissa, kiihdyttää meidän inflaatiota, vaikuttaa pienyrittäjien toimintaan. [Jani Mäkelä: Mikä on teidän ratkaisu, mitä esitätte?] Kysynpä nyt pääministeriltä, kun hän on täällä meidän kanssa keskustelemassa: aikooko, pääministeri, teidän hallituksenne tehdä nyt jotakin tälle polttoainekriisille, vai ettekö tee mitään? Kertokaa se. Puhemies! Halusin oikeastaan EU-politiikasta hieman kysyä pääministeriltä. Meillä on nyt erittäin merkittävät kuukaudet edessä Euroopan unionin seuraavan ohjelmakauden ja seuraavan talousarvion osalta, ja on mahdollista, että tämä tulee juuri tähän saranahetkeen, kun nykyinen hallitus vaihtuu seuraavaan, eduskuntavaalien kohdalle. Mikä on nyt tilanne Suomen kannalta erittäin kriittisissä [Puhemies koputtaa] EU:n budjetti‑ ja ohjelmaneuvotteluissa: miten nykyinen hallitus [Puhemies koputtaa] aikoo turvata meidän maataloutemme, [Puhemies: Aika!] maaseudun aluepoliittiset rahat? Siellä on aika paljon paineita ja uhkakuvia olemassa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kalmari, joka jo poistui salista, levitteli täällä aivan täysin vääriä tietoja polttoaineen verotuksesta. Nimittäin toisin kuin edellinen hallitus, tämä hallitus on nimenomaan vähentänyt polttoaineen verotusta. Ensi vuonna yhteensä 270 miljoonaa euroa tulee olemaan veronalennusten määrä. Lisäksi ajoneuvoveroa on ensi vuonna alennettu yhteensä 60 miljoonalla eurolla. Ennen tätä hallitusta edellinen hallitus vuonna 2020 korotti 250 miljoonalla eurolla polttoaineen verotusta. Mitä sanoo tähän edustaja Kurvinen? Te korotitte polttoaineen verotusta viime kaudella. Nyt kun tämä hallitus ja perussuomalaiset vähentävät sitä enemmän kuin te korotitte, niin te haukutte meitä. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies. [Mika Kari: Kaksi ja puoli euroa!]

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna näkemämme talouskasvu on ollut laaja-alaista ja pitkään odotettua. Myös tämänpäiväiset työllisyysluvut ovat ilahduttavia. Tämä osoittaa, että hallituksen uudistuksilla ja toimenpiteillä on vaikutusta. Samaan aikaan huoli polttoaineiden hintojen nopeasta noususta kasvaa nyt Lähi-idän sotien vuoksi. Ahvenanmaan yhteiskunta on erityisen riippuvainen fossiilisista polttoaineista, sillä olemme riippuvaisia meri- ja lentoliikenteestä, eikä niiden käyttöön ole tällä hetkellä riittävästi vaihtoehtoisia polttoaineita liikenteen käytännön tarpeisiin. Polttoainekustannusten nousu kasvattaa kuljetuskustannuksia Ahvenanmaalta, ja jos kustannusten nousu jatkuu, on olemassa myös riski, ettei meriliikennettä voida kokonaisuutena ylläpitää nykyisellä tasolla. Tämä koskee myös maanviljelijöitä, kuljetusyrittäjiä, nosturinkuljettajia sekä kaikkia kotitalouksia. On tärkeää, että hallituksella on valmius toteuttaa tässä tilanteessa myös ylimääräisiä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin iloitsen niistä uusista työllisistä, joista pääministerikin omassa puheenvuorossaan sanoi, ehdottomasti. Mutta olen myös äärettömän surullinen niiden ihmisten puolesta, vaikka Kaakkois-Suomesta, joilta olen saanut lähiaikoina useita viestejä, kun heillä ei ole mahdollisuutta käydä töissä, ja loppukuusta ei ole varaa käydä tankkaamassa autoa, ja sen takia joudutaan jäämään sairauslomalle. Minä luulen, että... [Hälinää] — Nyt on kyllä sellainen palpatus siellä, että... [Eduskunnasta: Hiljaa!] — Kiitos. — Jos ihminen joutuu tekemään valinnan, meneekö töihin vai hakeeko sairauslomaa sen takia, kun ei ole rahaa loppukuusta tankille, niin eihän se ole sellaista työllisyyspolitiikkaa, mitä tekään haluatte. Minä toivon, että nyt aidosti mietitään. Olette tehneet toimia polttoaineen hinnan alentamiseksi, mutta koettakaa löytää vielä niitä, mitkä aidosti vaikuttavat hintaan, niin että ihmiset pystyvät menemään töihin ja voidaan iloita heidänkin puolestaan.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ottaa kantaa ihmisten elinkustannuksiin tai kysyä siitä: Onko hallitus asettanut jotkut rajat sille, mitä sähkö saa maksaa tai mitä polttoaine saa maksaa, ilman että hallitus edelleenkään tekee toimia? Meillä on todellakin iso riski siihen, että ensi talven aikana sähkön hinta voi nousta ennätyskorkealle, jos tulee tyven, iso pakkasjakso. Ja meillä on todella iso riski myös siihen, että polttonesteitten hinta vielä vaan kallistuu. Tämä on omiaan myös taittamaan kasvua, jolloin mielestäni pitäisi etukäteen asettaa joku raja, jolloin hallituskin sitten toimisi. Ihan itse mietin sitä, miksi esimerkiksi bensaa halutaan verottaa paremmin kuin bittiä. Eikö vaikka digivero olisi [Puhemies koputtaa] paremmin kohdistettu kuin bensan verotuksen lisääntyminen, mitä tällä kaudella on tapahtunut?

Arvoisa rouva puhemies! Ne yritykset, joidenka kanssa itse keskustelen tuolla maakunnan reuna-alueilla, ovat hyvin pieniä yrityksiä. Ne huolet liittyvät tällä hetkellä esimerkiksi siihen, mitkä ne kustannukset sille yritykselle ovat, kun polttoainehinnat ovat korkealla. On mahdotonta laittaa näitä urakkahintoihin, jos on esimerkiksi koneyrittäjä. Sitten toisaalta ne huolet liittyvät myös siihen, että kun on ikääntyvä yrittäjä, niin kuinka tuon yrityksen saisi seuraavalle sukupolvelle tai myytyä. Vakuusarvot, mitä pankit myöntävät, ovat käytännössä nolla tai jopa miinusmerkkiset, ja on mahdotonta saada rahoitusta. Nämä ovat semmoisia isoja kasvun esteitä, jotka liittyvät maakuntiin ja jotka ovat vielä ratkaisematta. Tässä vetoaisin teihin, arvoisa hallitus, että siihen tulisi muutos. Sama homma koskee myös yksityisiä kuluttajia, eli se, mikä sen omakotitalon vakuusarvo on tai kuinka työmatkoihin riittävät oman rahapussin rahkeet, kun polttoainehinnat ovat näin korkealla. Näihin toivoisin [Puhemies koputtaa] nopeaa muutosta.

Arvoisa rouva puhemies! Istun velkajarrutyöryhmässä, ja yhdessä sitouduimme siihen, että taloutta sopeutetaan. Siksi minusta se pettäminen, minkä teidän hallituksenne nyt teki, että otattekin lisää velkaa, näytätte tällaista esimerkkiä, voi olla kohtalokas Suomen tulevaisuudelle. Voi olla, että muutkaan eivät siihen enää pysty sitoutumaan, jos hallitus ei sitoudu siihen, mitä ollaan tehty. Toinen asia, missä minun mielestäni on iso virhe, on se, että ylimielisyydellänne ette tunnu ymmärtävän lainkaan, mitä siellä kentällä tapahtuu. Ei siellä ole sellainen riemuhehkutus nyt päällä. Siellä mietitään, pääseekö kauppaan, riittävätkö rahat ostoksiin, riittävätkö rahat polttoaineisiin tai lääkkeisiin. Siellä vanhukset miettivät, kun palvelut on viety, miten meidän tulevaisuudessa käy. Haluaisin, että myös hallitus osoittaisi ymmärrystä ja toivoa, ei ylimielisyyttä.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kuten tuossa äsken ruotsiksi totesin, kotimainen maatalous on jo pitkään ollut rakenteellisessa kannattavuuskriisissä. Siksi on ollut täysin välttämätöntä, että hallitus on tällä kaudella antanut kauan kaivatut esitykset, joilla parannetaan tuottajien asemaa suhteessa päivittäistavarakauppaan. Nyt maailmanpoliittisen tilanteen ja erityisesti Iranin konfliktin takia polttoaineiden hinnat ovat nousseet voimakkaasti, ja tämä näkyy monen suomalaisen arjessa ja lompakossa. Se vaikuttaa myös suoraan suomalaisen ruuantuotannon kannattavuuteen. Sama tilanne on rakennusalalla, merenkulussa ja kuljetussektorilla. Tähän tilanteeseen on suhtauduttava vakavasti. Olisin kysynyt pääministeriltä, mutta hän ei ole tässä, ja kysyn siksi valtiovarainministeriltä: miten voimme reagoida tähän vaikeaan tilanteeseen?

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan, kyllä kaukaisilta kuulostavat nyt ne viime vaalien alla kuullut puheet, jolloin nykyinen pääministeripuolue kokoomus kampanjoi sillä, että nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen, tai kun nykyinen valtiovarainministeripuolue perussuomalaiset kampanjoi lupauksella saada polttoaineiden hinnat kuriin. [Keskustan ryhmästä: Euron bensa!] Kun tämä hallitus sitten aloitti, niin se lupasi suomalaisille enemmän työtä ja vähemmän velkaa, ja kun tämä hallitus ensi keväänä lopettaa, Suomi saa perinnöksi enemmän työttömyyttä ja enemmän velkaa. Puhemies! Hallitus esittää nyt siis budjettia, joka ei vahvista vaan heikentää julkista taloutta entisestään. Ymmärrätte ministeriaitiossa varmasti itsekin, miten erikoiselta tämä ratkaisu kuulostaa tilanteessa, jossa olemme juuri päässeet yhteisesti sopuun velkajarrusta. Pääministeri Orpo, yhteistyötä tarvitaan, ja keskusta on siihen valmis, mutta on pakko kysyä: onko hallitus vielä sitoutunut velkajarruun?

Arvoisa puhemies! Tärkeintähän on turvallisuus, terveydenhuolto ja yleensä elämisen edellytykset. Elämisen edellytyksiä on myös polttoaineiden hinta, ja onneksi nyt verotusta alennetaan. Ja tosiaan myös se jakeluvelvoitteen alentaminen olisi varmasti aika järkevä teko, ettei tähän ilmastonsuojeluun liian paljon mennä, niin että suomalaiset siinä kärsivät. Kehitysyhteistyöstä ulkomaille on karsittu, se on ollut äärettömän hyvä asia. Ja onneksi verokarhu ei enää pure niin kovasti duunaria. Nimittäin nyt alkavat purra nämä verojen alennukset palkansaajille, ne tosiaan alkavat purra. Duunareille jää enemmän käteen, perheet saavat enemmän käyttöön rahaa ja voivat ostaa omalla rahalla enemmän. Ei mene veroja niin paljon. Se on hirveän järkevä teko. Yrittäjät ovat mielissään näistä YEL-muutoksista ja myös siitä, että tämä hallitus on yrittäjämyönteinen, mutta yrittäjät miettivät sitä, että jos seuraava hallitus ei olekaan yrittäjämyönteinen. Osa on sanonut suoraan, että he jopa harkitsevat yrityksen muuttamista ulkomaille, jos seuraava hallitus ei ole niin yrittäjämyönteinen, ja se jos mikä on vakava asia. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää saada pysymään yritykset täällä Suomessa.

Kunnioitettu puhemies! Kun katsotaan tätä talouden kehityksen pitkää linjaa, niin kesän aikana julkaistut tilastopäivitykset osoittavat sen, että tuotanto on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 24 alusta. Eli siis tämän hallituksen jokainen budjetti on kasvattanut tuotantoa, ja ennen kaikkea tänä vuonna talouskasvu on nopeutunut. Meillä bkt kasvaa, inflaatio on hidastunut, kuluttajaluottamus on palautunut, ennen kaikkea työllisyys kohenee. Yhteiskuntaan tehdään enemmän työtunteja. Yksityiset investoinnit ovat lähdössä liikkeelle. Matkailun hyvä kehitys jatkuu Lapissa ja muuallakin Suomessa. Meillä on vahva vientikasvu menossa kaiken aikaa. Jos katsotaan sähköä: kulutuksen osalta 100 gigawattia liittymiskyselyitä mutta samaan aikaan 400 gigawattia tuotantoon liittymiskyselyitä ja 30 gigawattia akkuihin. Kansalaisten ostovoima on se keskeinen, mitä pitää pitää yllä. Sen takia hallitus kasvattaakin pieni- ja keskituloisten osalta työtulovähennystä. Polttonesteitten hinta puhuttaa kansalaisia paljon. [Puhemies koputtaa] Jakeluvelvoitteen lasku väliaikaisestikin voisi olla hyvä tie.

Arvoisa puhemies! Jotenkin havaitsin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksella täällä salissa, että oli jonkinlaista väsymystä ja ponnettomuutta ilmassa, sillä näin hiljaista oppositiota en muista tällä kaudella edes nähneeni tässä salissa, ja otaksun, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että tässä maassa pitkästä aikaa moni asia näyttää edes hieman paremmalta. Mennään sitten näihin valtiovarainministerille tulleisiin asioihin. Ensimmäisenä yhteisövero ja sen kevennys. Tässäkin tilanteessa, vaikka te, arvoisa oppositio, näette, että maahan virtaa investointeja ja meidän taloudessa näyttää hyvältä, te olette valmiit valtaan päästyänne peruuttamaan yhteisöveron kevennyksen. Paitsi että se on yrityskentän ja elinkeinoelämän sektoreiden investointisuunnitelmien kannalta äärimmäisen väärää politiikkaa, se on nimenomaan poukkoilevaa politiikkaa, joka heikentäisi — pelkästään siitä puhuminen heikentäisi — Suomen tulevien vuosien tilannetta. Samaan aikaan, kuten täällä kerrottiin, esimerkiksi Tanskassa sosiaalidemokraattinen hallitus on alentamassa yhteisöveroa, Saksa on suunnittelemassa sen alentamista, ja aika monissa muissakin maissa tämä tuntuu toimivan tai näyttävän hyvältä vaihtoehdolta. Väitteenne siitä, että yhteisövero on suuryrityksille tai jopa osingonsaajille, kuten täältä myös esitettiin, jonkinlainen kultainen kädenojennus, on kyllä erikoista politiikkaa tai väitettä, koska esimerkiksi Suomessa vähän vuodesta riippuen jopa 40 prosenttia yhteisöverosta kuitenkin maksetaan nimenomaan paljon pienemmistä yrityksistä. Sen lisäksi aika vasta tuli uusi eurooppalainen, muistaakseni saksalainen tutkimus, jossa kuvattiin sitä, miten yhteisöveron kevennyksen hyödyt valuvat työntekijätasolle, erityisesti naisvaltaisille aloille ja matalammin koulutetuille. En ymmärrä, mikä tässä on huonoa. Edustaja Tynkkynen, te luettelitte juuri niitä ongelmia Suomessa, joihin kasvutoimilla ja esimerkiksi veronkevennyksillä tämä hallitus haluaa kohdistaa toimia juuri siksi, että me emme olisi ankeudessa lopun aikaa vaan voisimme päästä jopa Tanskan ja Ruotsin tielle talouden kasvussa. Juuri siksi me näitä toimia teemme. Jos taas huolenne kohdistuu julkisen talouden tilaan, niin huomauttaisin, että teidän kannattaisi myös tarkastella omia, jatkuvia menolisäyksiänne ja näiden säästöjen vastustamista, mitä te myös teette. Arvoisa puhemies! Eteenpäin, sitten työn verotuksen kevennys: Täällä väitettiin jälleen, että teemme veronkevennyksiä rikkaille. Tämän hallituksen kaudella työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa. [Eduskunnasta: Kerro euroina!] Sen lisäksi kaikkein yleisimmät asiantuntijat, ekonomistit — kuunnelkaa, edustaja Kalmari — ovat sitä mieltä, että ylimpien marginaalien lasku on kaikista paras kasvutoimi. Te todennäköisesti ette löydä tai korkeintaan ihan äärivasemmalta löydätte sellaisia ekonomisteja, joiden mielestä se ei ole hyvä kasvutoimi. [Anne Kalmari: Kyllä rikkaat tarvitsee kahdeksantonnia, että pääsee etelään!] Ensi vuodelle suhteessa tähän vuoteen veroaste laskee kaikkein eniten pieni‑ ja keskituloisilla, kuten puheenvuorossani totesin. Edustaja Lindtman, myös polttoaineiden veroja me olemme todella keventäneet, ja te muuten vastustitte jokaista kevennystä ja esititte jopa kiristyksiä niiden sijaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, mitä ihmettä?] Yksikään luettelemanne toimi, jonka otitte esille polttoainepuheenvuorossanne, ei vaikuta polttoaineiden hintaan lanttiakaan. Mutta toki ymmärrän, että ette viitsinyt esittää sitä käytännössä ainoaa mahdollista lisätoimea eli jakeluvelvoitteen alentamista, koska maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka ei anna anteeksi, vaikka bensa maksaisi yli kolme euroa. [Antti Lindtmanin välihuuto — Anne Kalmari: Koska nostitte bensan veroja!] Arvoisa puhemies! Sitten julkisen talouden korjaamiseen. Kuten vasemmistosta me olemme tottuneet tätä kuulemaan liittyen siihen, että hallitus ei säästä tarpeeksi, niin nyt sitä kuultiin myös keskustasta, edustaja Tuppuraiselta ja jonkin verran vihreistäkin. Tähän täytyy sanoa, että ihan uskomatonta. Tämä olisi uskottavaa, jos oppositio ei olisi koko kauden vastustanut käytännössä jokaista tämän hallituksen tähän saliin tuomaa säästötoimenpidettä [Mikko Savolan välihuuto] — mikäli te ette koko kauden ajan olisi vastustaneet sopeuttamista, mikäli te ette koko kauden ajan olisi kertoneet, kuinka hallituksen massiiviset säästöt tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan, tuhoavat vaikka ja mitä tässä maassa. Suorat sopeutukset ensi vuoden budjetissa ovat 4,8 miljardia. [Joona Räsänen: Mikä on se netto?] Päätösperäiset menolisäykset ja veronkevennykset ovat 1,7 miljardia. Ensi vuoden sopeutukset plus veronkevennysten ja päätösperäisten menolisäysten jälkeen viivan alle julkisen talouden rahoitusasemaan jää yli kolme miljardia nettona positiivista. Mihin sitten on lisätty rahaa? Haluan tämänkin keskustelun teidän kanssanne käydä, mikäli saisin tänään näihin kysymyksiin vastauksen. Määräaikaisia menolisäyksiä — huom. säästöt ovat pysyviä — määräaikaisia menolisäyksiä tämä hallitus on tehnyt investointeihin eri puolille Suomea — muun muassa väyliin — Ukrainaan, puolustukseen, turvallisuuteen ja korkoihin. Olkaa hyvä, rakas oppositio, kertokaa näistä ensi vuoden budjetin menolisäyksistä ne, joita te vastustatte. [Arto Satonen: Aivan!] Ei, te ette koskaan vastaa tähän kysymykseen. Silti irvailette sille, että säästäminen ei olekaan niin helppoa. Ei se totta vie ole helppoa tällaisessa maailmassa varsinkaan, kun suhdanne on ollut hankala ja myös työttömyysmenot ja muut suhdanteeseen liittyvät menot ovat kasvaneet. [Joona Räsänen: Ei pidä kuitenkaan kiihtyä!] Te vastustatte samaan aikaan, kun te kehtaatte puhua julkisen talouden tilasta, kaikkia leikkauksia ja haluatte perua niitä. Tämä teidän veivinne on ehkä hullunkurisin talouspolitiikassa koskaan tässä salissa nähty, [Mika Lintilä: On kyllä nähty monenlaista!] ja sen uskottavuus on puhdas nolla.

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Lindtman, jos ymmärsin oikein, totesi, että tämä talouskasvu on pitkälti sen ansiota, että tämä toimintaympäristö on poikkeuksellisen hyvä. Jos ajatellaan nyt, missä tilanteessa ollaan, niin meillä on jatkuva Ukrainan sota, joka varmaan tässä lähialueella vaikuttaa enemmän kuin se vaikuttaa vaikka Espanjassa. Meillä on Lähi-idän kriisi, joka heijastuu tällä hetkellä meidän polttoainehintoihin. Meillä on USA:ssa Trumpin tullipolitiikka, joka heijastuu meidän tärkeimmille vientimarkkinoille. Jos tällaisessa tilanteessa on saatu aikaan talouskasvua ja myös työllisyys paranee nyt ja myös työttömyys alenee, niin se on aikamoinen saavutus. Tämä ei ole tapahtunut nyt ihan tyhjästä, vaan tämä on tapahtunut johdonmukaisella politiikalla, jossa on uudistettu työmarkkinoita, verotusta, luvitusta, tehty Suomesta kansainvälisesti kiinnostava investointikohde. Se on aikamoinen saavutus, joten on äärimmäisen tärkeätä, että jatketaan johdonmukaisesti tällä tiellä.

Arvoisa puhemies! Vaikka talouskasvun hedelmiä onkin vähän näkyvillä, niin opposition eväisiin asti ne eivät ole päätyneet. Kuuntelin tuossa herkällä korvalla, että edelleenkin sieltä tulee pelkkää ilkkumista, vahingoniloa ja saavutusten vähättelyä ja ratkaisuksi tarjotaan pelkkiä menolisäyksiä ja valitusta kaikesta. Huipentuma tässä oli demareiden neljä toimea polttoaineen hinnan alentamiseksi, joista yksikään ei alenna polttoaineen hintaa, [Välihuutoja] ja vihreiden valitus siitä, että on leikattu pyöräilystä. Polkupyöräily ei enää onnistu ilman veronmaksajien miljoonia tässä maassa — aivan käsittämätöntä. [Eduskunnasta: Tarvitsetteko apupyöriä?] Hallitukselle antaisin kaksi neuvoa: Ensinnäkin sen, että nyt olisi syytä viimein ottaa järki käteen ja pakittaa etupainoisista ilmastotoimista. Niihin ei tässä tilanteessa enää ole varaa. Meidän täytyy ymmärtää realiteetit tilanteestamme. Ja toisena, että datakeskusten ja muun energiaintensiivisen teollisuuden suhteen on oltava realisti. Kyllä ne investoinnit maahan tulevat ilman tukemistakin, ja päinvastoin meidän täytyisi pystyä ottamaan niistä rahat ulos oman kansantaloutemme hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2027 talousarvioesitykseen sisältyy liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron alennus. Yksittäinen veronkevennys ei kuitenkaan vielä kerro kaikkien päätösten yhteisvaikutuksesta. Polttoaineen hinnassa ei ole kyse vain tankkauslaskusta. Kallistuminen kasvattaa kuljetus- ja liikkumiskustannuksia, voi heikentää yritysten kannattavuutta ja välittyä kauppojen hyllyhintoihin. Energian kallistumisen välittyminen muihin kuluttajahintoihin on myös Suomen Pankin tunnistama vaikutus. Tarkasteluun kuuluvat siis yrittäjän kustannukset, autoilijan tankkauslasku ja kuluttajan ostoskori. Kysyn hallitukselta: mikä on polttoaineveron kevennyksen, jakeluvelvoitteen ja muiden polttoaineen hintaan vaikuttavien päätösten laskettu yhteisvaikutus vuonna 2027 yritysten kannattavuuteen, kauppojen hyllyhintoihin ja autoilijoiden maksamiin kustannuksiin?

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Valtiovarainministeriö ennusti, että talous kasvaa 1,6 prosenttia, mutta lisäsi myös siihen, että on epävarmuustekijöitä, kuten polttoaineen hinta ja sähkön hinta. Jos polttoaineen hinta nousee kolmeen euroon ja sähkön hinta nousee, niin se varmaan tukahduttaa kuluttajien luottamuksen. Pääministeri lupasi, että sähköä riittää ja hinta ei nouse. Kysyin tätä asiaa, että mikä on se hinta, mistä se ei enää saisi nousta. Kun kysyin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Kopralta, mikä se hinta olisi, niin hän ilmoitti, että 14 senttiä kilowatilta on se perushinta, mistä pääministeri on puhunut, että se ei saa nousta. — No, se varmasti pitää paikkansa, kun teidän puheenjohtajanne on sanonut sen. — Mutta kysyisin pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä: mitä meinaatte tehdä, jos nämä hinnat nousevat ja tukahduttavat talouskasvun?

Arvoisa puhemies! Luulen, että tässä salissa ei ole yhtään edustajaa, joka ei olisi iloinen joka ikisestä positiivisesta uutisesta taloudessa, [Sanna Antikainen: No ei siltä vaikuta!] oli sitten kyse kasvusta... Toki on niin, että kasvumme on Saksaa lukuun ottamatta tänä vuonna ollut verrokkimaita heikompi, mutta näen, että mahdollisuuksia ripeämpään kasvuun on. Mutta, arvoisa hallitus, se edellyttää luottamuksen palauttamista. Mitä tulee työllisyyteen, niin kun täällä kuunteli edustaja Heinosta ja valtiovarainministeriä, niin kyllä jään kysymään, mikä on se hallituksen tavoite ja kuinka paljon sinne on matkaa. 150 000 työpaikkaa teidän itse itsellenne asettamaan tavoitteeseen — koska siihen päästään? Arvoisa valtiovarainministeri, teimme konkreettisia ehdotuksia, täsmätoimia, joilla nyt helpotetaan tilannetta, kun se diesel maksaa kaksi ja puoli euroa, [Jani Mäkelä: Mitkä ne toimet ovat?] kun te olette hallituksessa. Kelpaako työmatkavähennyksen tuntuva korottaminen? [Puhemies koputtaa] Ja olisiko vihdoin ja viimein aika palauttaa [Puhemies koputtaa] ne työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat?

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] ”Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.” Kansalliskirjailija Aleksis Kiven aatos sopisi myös tämän eduskunnan eetokseksi, kunhan tämä ankeuden teatteri muuttuisi puoluekentän läpi teoiksi Suomen talouden eteen. [Välihuutoja] — Ei siitä helppoa tule. Se tiedettiin, edustaja Lohi, jo vaalikauden alussa niin ”laitaoikealla”, äärivasemmalla kuin ääripäättömästi siellä keskelläkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Nykyhallitus peri edeltävältä ennätysvelan ja tekemättömyyden. Jo ennen koronaa, sotaa ja soteuudistusta, punavihreä hallitus päätti miljardien lisämenoista. Valtiontalouden vyö löysättiin jo ennen kriisejä. Myöhemmin kriiseillä oikeutettiin, että vyöstä kokonaan luovuttiin. Ei remmiä, ei raameja, ei rajoja. Rahaa on, velaksi, koroitta. ”Tämän hallituksen aikana otettu velka on jatkossakin nolla- tai jopa miinuskorkoista”, kertoi aikanaan vasemmistoliiton Jussi Saramo tässä salissa. Vaan eipä ollut: pari vuotta velkarallia sysäsi tasapainoisen valtiontalouden pysyvästi kymmenen miljardia pakkaselle. Kriisit lopettivat nollakorkohuuman. Nyt tarvittiin taas vyötä ja sen kiristystä. Mutta: ”Julkinen paine sai Marinin hallituksen perumaan jokaisen leikkausta etäisestikin muistuttavan päätöksensä”, summasi Hesari sen hallituksen toimettomuutta. Lehti jatkoi: ”Jos joku tuleva hallitus haluaa lähteä sopeuttamaan taloutta menoleikkauksilla, sen on kestettävä kovaa julkista painetta.” [Aki Lindénin välihuuto] Kova julkinen paine, Aleksis Kiven ”valitus ja murhe” — niitä on riittänyt, kun nykyinen hallitus on lähtenyt toimimaan Suomen talouden eteen haasteinaan karmea soteuudistus ja sen paisuvat kulut, sodan tuomat puolustuksen lisätarpeet ja alle miljardista jo useampiin kivunneet valtionvelan korot. Nämä kolme selittävät suurimman osan velan kasvusta. Koska näiden kasvu on suurilta osin vain siedettävä, on säästöjä ollut pakko tehdä myös toisaalla. Me perussuomalaiset ajamme säästöjä, koska ymmärrämme, mihin yli varojen eläminen uhkaa Suomen ajaa. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kertynyt syömävelka paisuttaa valtion korkomenot ensi kaudella jo yli kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Kokoluokkaa auttavat hahmottamaan esimerkiksi STEA-järjestöavustukset. [Aki Lindénin välihuuto] — Ne ovat ensi vuodelle 0,2 miljardia euroa, edustaja Lindén, vammaisetuudet 0,7 miljardia euroa, poliisin rahoitus miljardin, korkeakoulut ja tutkimus neljä miljardia ja peruskoulumme kuusi ja puoli miljardia. — Velan korkomenot kasvavat lähivuosina siis peruskoulun rahoitusta suuremmiksi. Sen luulisi herättelevän myös velkajarrun jarruttelijoita, korkomenoihin käytetyillä euroilla kun ei rakenneta yhtään uutta koulua, ei korjata yhtään tienpätkää eikä turvata huolenpitoa sitä tarvitseville. Nuo eurot ovat pois suomalaisten taskuista ja suomalaisten palveluista. Arvoisa puhemies! Kasvun luomiseksi perussuomalaiset on hallituksessa ajanut sitä, että työ ja toimi palkitsisivat tekijänsä, että työssäkäynti kannattaisi, että veronmaksajalle jäisi enemmän käteen ja että hän myös itse päättäisi rahoistaan tämän salin päättäjien sijaan. Olemme alentaneet historiallisen paljon työn ja yrittämisen verotusta niihin kannustamiseksi, keventäneet työssäkäyvien lapsiperheiden verotaakkaa perheellistymisen tukemiseksi ja alentaneet jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa työnteon ja arjen helpottamiseksi. Huolimatta talouden kurimuksesta ja epävakaudesta maailmalla Suomen talous kasvaa, [Anne Kalmarin välihuuto] suomalaisten ostovoima kasvaa ja kokonaisveroaste laskee. Se on kaasua kasvulle. Kasvun luomisen ohella painamme jarrua julkisille menoille. Välttämättömiä säästöjä tehtäessä valitusta ja murhetta on kuultu silti oppositiolta liki kaikesta, kun olemme säästäneet julkisesta hallinnosta, leikanneet ulkomaiden kehitysavusta ja tinkineet lobbarijärjestöiltä, kun olemme säästäneet hyvinvointialueiden hillotolpista, vähentäneet Ylen rahoitusta ja kun olemme leikanneet kotouttamisesta, pakolaiskiintiöistä, tulijoiden etuuksista sekä monista haittamaahanmuuton menoista. Läpi vaalikauden oppositiota onkin yhdistänyt kaksi piirrettä. Vaihtoehdoksi hallituksen kasvupolitiikalle oppositio on esittänyt joka vuosi hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän veroja. Hyvä vasen laita — edustaja Lindtman, Sofia Virta, Minja Koskela, koko konkkaronkka — missä ja milloin korkeammilla menoilla, missä ja milloin korkeammilla veroilla on luotu talouskasvua? Ja uskotteko te sen reseptin toimivan Suomessa, [Vasemmalta: Pohjoismaissa!] joka on jo maailman kärjessä sekä julkisissa menoissa että kansalaistensa verorasituksessa? [Pia Lohikoski: Kannattaako tutustua Suomen taloushistoriaan?] On turha hokea keskustalaisittain kasvun tuplaamista, jos ei ole uskallusta lähteä hallitukseen sitä tekemään. On sumutusta luvata demarien tapaan kaiken tekemistä reilummin, jos on tarjota kakunteon sijaan vain saman kapenevan kakunsiivun jakamista uudelleen ja uudelleen. [Mika Lintilän välihuuto] Ja on sulaa hulluutta sinisilmäisesti toivottaa maailma kylään vierailta työtä ja toimeentuloa vaatimatta. Tähän jakopolitiikan malliin ja ralliin Suomella ei ole varaa. Kaasua kasvulle, jarrua menoille — se on ainoa kestävä tie Suomen taloudelle. Arvoisa puhemies! Valituksen, murheen ja yli 15 vuoden nollakasvun jälkeen Suomen talous vihdoin kasvaa. Talouskasvu voimistuu ja jatkuu selvästi aiempia vuosia ripeämpänä, ennustaa Suomen Pankki. Kotitalouksien kulutus kasvaa reaalitulojen jatkaessa nousuaan, ennakoi Danske Bank. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosentilla vuodentakaisesta, arvioi Tilastokeskus. Vienti vetää. Ulkomaiset investointiprojektit ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Jäänmurtajia, metalli- ja puolustusteollisuutta, risteilyaluksia, historiallisen suuria investointeja ja uutta energiantuotantoa — nämä ovat iloisia asioita, hyvä oppositio. Kun pitkään sytytelty talouskasvu on vihdoin roihahtanut eloon, sitä ei ole varaa nyt tukahduttaa, [Arto Satonen: Näin on!] ei kasvutoimia vesittämällä, ei miljardien veronkorotuksilla, ei työttömyyttä maahanmuutolla pahentamalla eikä päättäjien yleisellä toimettomuudella. Suomi ei nouse valituksella. Talouden alakuloa ja velan korkoja ei kuitata murehtimalla. Suomi kasvaa vain työllä ja toimella, ja niitä on suomalaisten lupa odottaa myös tämän salin päättäjiltä, nyt ja tulevaisuudessa. [Timo Heinonen: Hyvä puhe!]

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä hallitus aloitti, olimme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Edelliseltä hallitukselta saimme valtavat menolisäykset ja kasan syömävelkaa, ympäröivä maailma jatkui myrskyisenä ja yhä heikkenevänä, maan rakenteet olivat rempallaan, työmarkkinat jäykät, holtiton maahanmuutto valloillaan ja hyvinvointialuehimmeli kokoon kasattuna. Olemme nyt tehneet yli kolme vuotta hartiavoimin töitä, ja tulokset kaikkialla näyttävät paljon valoisammilta. Talous kasvaa ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. Ostovoima paranee nopeasti. Tilastokeskuksen päivän uutiset ovat myös rohkaisevia. Työllisten määrä on merkittävässä nousussa, ja työttömyyskin on nyt alkanut laskea. Maahan virtaa investointeja. Kotitalouksien ja yritysten luottamus on kohenemassa, vahvistunut merkittävästi. Kaiken kaikkiaan taloudessamme on hyvä pohjavire. Olemme siis tehneet aivan oikeita asioita. Me olemme sopeuttaneet suorin sopeutustoimin ensin hallitusohjelmassa ja tehneet lisäsäästöjä kolme kertaa uudelleen. Vuoden 2027 talousarviossa suorat menoleikkaukset nousevat 4,8 miljardiin euroon. Velkaantumista taittavia uusia päätöksiä pannaan ensi vuonna toimeen lähes miljardin euron edestä. Säästöjä kohdistetaan muun muassa valtionhallintoon, kehitysyhteistyöhön ja STEA-avustuksiin. Pakollisesta säästämisestä huolimatta taloutemme kasvaa tänä vuonna ja ensi vuonna arvioiden mukaan pitkälti toista prosenttia. Siitä kiitos hallituksen erittäin investointi-, yrittäjä- ja työntekijämyönteiselle talouspolitiikalle. Jos meillä ei olisi sotaa Ukrainassa ja Iranissa, talous kasvaisi vielä paljon nopeammin — tämäkin on hyvä pitää mielessä. Etenkin Hormuzin tilanne väistämättä nostaa energian hintoja, mikä taas nostaa inflaatio-odotuksia ja korkotasoa. Suomen oloissa korkeammat korot vaikuttavat monella tapaa negatiivisesti kautta linjan. Arvoisa puhemies! Hallituskautta on leimannut etenkin geopoliittisen tilanteen jännittyneisyys, turvallisuustilanteemme murros sekä korkoympäristön perinpohjainen muutos. Korkomenot ensi vuonna ovat jo yli 4,4 miljardia euroa. Yleinen korkotaso on edelleen nousussa, samalla kun valtiot läntisessä maailmassa ovat kaikkialla syvästi velkaantuneita ja alijäämäisiä. Myös sotemenojen automaattinen kasvu miljardiluokassa rasittaa valtiontaloutta ankarasti. Olemme joutuneet tekemään lisäksi valtavat satsaukset puolustus- ja turvallisuusliitännäisiin määrärahoihin. Puolustukseen tulee menemään ainakin viisi miljardia euroa joka vuosi enemmän vuosikymmenen lopulta alkaen. Nämä panostukset ovat välttämättömiä, vaikkakin ne joudutaan rahoittamaan käytännössä lainaamalla ulkomailta rahaa. Maavoimien kipeästi kaipaama uudistus ja varustaminen on pakko käynnistää. Täytämme yhdessä sovitut Nato-tavoitteet viimeistä piirua myöten. Puolustusministeriön määrärahoihin ehdotetaan 618 miljoonaa euroa lisää ja lisäksi 1,3 miljardin tilausvaltuudet materiaalihankintoihin. Puolustusvoimien toimintamenoihin ehdotetaan 186 miljoonaa tilausvaltuutta. Kiitän eduskuntaa ja kaikkia sen ryhmiä siitä, että puolustuksen, turvallisuuden ja Ukrainan tukemisen tarvetta ei missään tässä salissa kyseenalaisteta. Arvoisa puhemies! Viisas talouspolitiikka lähtee siitä, että on oikea tilannekuva ja ymmärrys. Kymmenien vuosien ummehtunut YYA-talouspolitiikka henki konsensusta, tulonsiirtoja, veromoukaria ja sosiaalivaltion kasvavaa holhoamista. Tämä hallitus taas on perustanut talouspolitiikkansa tosiasioihin, tieteeseen ja uudistamiseen. Veropolitiikkamme on historiallisen yrittäjämyönteistä, mikä on välttämätöntä, jotta kasvu vahvistuu ja tulevaisuutemme on jotain muuta kuin ankeaa kitkuttamista. Kevennämme ensi vuonna yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä. Moni Euroopan maa, mukaan lukien Tanska ja Saksa, on tekemässä vastaavia päätöksiä. Korjasimme yrittäjien eläkelain, ja nostamme yrittäjävähennystä. Hallitus antaa eduskunnalle kiireellisenä esityksen yrittäjien eläkelain uudistamisesta valinnanvapausmallin mukaisesti. Uudistus parantaa yrittämisen edellytyksiä ja helpottaa erityisesti pk- ja yksinyrittäjien asemaa. Käynnistämme myös valmistelun, jonka tavoitteena on tuoda kaikki yrittäjät tulorekisterin ja positiivisen luottorekisterin piiriin. Tällä vahvistetaan yrittäjien yhdenvertaisuutta ja mahdollistetaan reaaliaikainen ansiotulojen seuranta myös yrittäjien eläkejärjestelmässä. Työsuhdeoptioiden verotus järkevöityy ja kannustaa Suomeen uutta startup-yrittäjyyttä. Samoin tappioiden vähentämisoikeus pitenee 25 vuoteen. Perinteisempien sektorien rinnalla startupit ovat yksi Suomen vahvimmista kasvumoottoreista. Ekosysteemi kasvaa, rahoitusta tulee, ja osaaminen on aivan maailmanluokkaa. Avaruusteknologia, kvantti, tekoälyn infra ja energia eivät ole enää mitään kokeiluja. Ne ovat aloja, joille virtaa pääomaa ja joilta syntyy vientiä. Tämä hallitus on tukenut työnteon ja tuottavuuden kannustimia keventämällä työn verotusta ja alentamalla ylimpiä marginaaliveroasteita. Olemme vahvistaneet julkista taloutta kiristämällä erityisesti kulutusverotusta, siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tämä on juuri sellaista veropolitiikkaa, mitä verotuksen ja kansantalouden asiantuntijat ovat vuosikymmeniä suositelleet. Työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa, ensi vuonna melkein puolella miljardilla. Eniten ensi vuonna veroaste suhteessa tähän vuoteen alenee vuodessa noin 20 000—55 000 euroa tienaavilla pieni- ja keskituloisilla. Työtulovähennyksen lapsikorotus tarkoittaa lisähelpotuksia lapsiperheiden arkeen. Enemmän rahaa duunarin käteen auttaa myös Hormuzin tilanteen vuoksi kallistuneiden polttoaineiden kanssa. Liikenteen kasvaviin kustannuksiin vastaamme myös edelleen alentamalla sekä liikennepolttoaineiden veroa että ajoneuvoveron perusveroa. Arvoisa puhemies! Kansantaloutemme suhteellisen hyvästä tilanteesta huolimatta julkisen talouden ja etenkin valtiontalouden tila on edelleen hyvin vaikea. Talousarvion alijäämä osoittaa 12,4 miljardia euroa. Se on kuitenkin noin miljardin vähemmän verrattuna kuluvaan vuoteen. Tulevana keväänä pidetään eduskuntavaalit, ja jo nyt näkyy, että velkajarrupokka on pettämässä. Vihreiden, vasemmiston ja Liike Nytin osalta lipeäminen on selvää. Sosiaalidemokraattien vastaus velkajarruun on mittava veromoukari, joka lyö tainnoksiin suomalaisen työntekijän ja yrittäjän. SDP:n kärkiehdotus on korottaa arvonlisäveroa vielä entisestään sekä kiristää työn progressiota vastoin kaikkien asiantuntijoiden suositusta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] SDP myös peruisi yhteisöveron kevennyksen, mikä olisi täyttä myrkkyä vakaan ja ennustettavan investointiympäristön kannalta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sekin vielä!] Ensi vuoden säästötkin SDP totta kai tietenkin peruisi, kunnes sitten marraskuussa kuittaa ne jälleen vähin äänin omassa vaihtoehtobudjetissaan. Hieman epäjohdonmukaisia ovat myös SDP:n ehdottamat miljardileikkaukset soteen, samalla kun puolueen toinen puoli talousosaajista käytännössä irtisanoutuu velkajarrusta. [Välihuutoja] Kaiken kaikkiaan opposition linjasta on hyvin vaikeaa saada selvää. Onneksi valtiovarainministeriön säästölistat julkaistaan pian, ja niiden kohdalla jokaisen puolueen on hyvin helppo sanoa jokaisen ehdotuksen kohdalla kyllä vai ei. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on mukana mittava joukko kasvua tukevia investointihankkeita. Itäinen Suomi korostuu tässä budjetissa: muun muassa Ylämyllyn liittymä, Karjalan rata, lisärahoitusta, valtuutta. Väyläpuolella sotilaallinen liikkuvuus on vahvasti painotettuna. Tuemme voimistuvaa talouskasvua uudella korjausrakentamisen paketilla. Kyseessä on mittava panostus kotimaiseen työhön ja yrittämiseen. Yhdessä kotitalousvähennyksen korotuksen sekä näiden veronkevennysten kanssa uskon, että suhdannepolitiikkamme osuu erittäin hyvin lankulle. Arvoisa puhemies! Seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan noin kymmenen miljardia. Alijäämä on saatava kohti tasapainoa. Muuten Suomen käy huonosti. Ei tarvitse kuin katsoa, mitä kansainvälisillä joukkovelkakirjamarkkinoilla tapahtuu jo nyt joidenkin maiden kohdalla. Emme voi tehdä myöskään sellaista vastuutonta talouspolitiikkaa, jossa ensin aluepoliittisista syistä perustetaan 21 hyvinvointialuetta hallintohimmeleineen ja sitten poistetaan ne neljän vuoden päästä, kuten keskusta on hiljan esittänyt. Tarvitsemme vastuullista ja linjakasta sopeutusta ja uudistuksia, leikkausten rinnalle kasvumyönteistä veropolitiikkaa. Maamme kokonaisveroaste laskee tällä kaudella noin prosenttiyksikön. Se on merkittävä saavutus näissä vaativissa oloissa. Jos tuleva hallitus rakentuisi oppositiopuolueiden varaan, tämä hyvä talouspolitiikka ottaisi punaista takapakkia ja palaisi synkeisiin himoverotuksen vuosiin. Me tarvitsemme toimivia uudistuksia rakenteisiin. Me tarvitsemme hallinnon karsimista ja tuottavuuden nostoa kaikilla toimialoilla, emme vanhan maailman veromoukaria emmekä hallintohimmelipalapelejä. Ketterä Suomi perustuu korkeaan osaamiseen, korkeaan teknologiaan, vahvaan ja ennakoitavaan yrittäjämyönteiseen lainsäädäntöympäristöön sekä kevenevään valtioon. Tässä hallituskauden optimistisimmassa talousympäristössä hallitus antaa eduskunnalle ehdotuksen vuoden 2027 talousarvioksi. [Vasemmalta: Joka pahentaa alijäämää!]

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Turvetta ei olla kieltämässä, tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Siksi kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole mutkatonta. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, eikä Suomi voi kansallisesti irrottaa yhtä polttoainetta järjestelmästä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monille alueille suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta erittäin tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu — turpeen puolesta tai sitä vastaan — vaan Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkön hinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa puhemies! Iranin islamistinen diktatuuri toteutti tammikuussa mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen, minkä jälkeen EU on asettanut uusia pakotteita ja ilmoittanut tukevansa Iranin siviiliväestöä sekä ihmisoikeuksia. Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance totesi tällä viikolla, että Iraniin liittyvä konflikti on siirtymässä nyt uuteen vaiheeseen. Nämä Iraniin liittyvät jännitteet heijastuvat myös Eurooppaan energian saatavuuden, polttoainehintojen, meriliikenteen kyberuhkien ja yleisen turvallisuustilanteen kautta. Kysyn kaksi kysymystä ulkoministeriltä. Ensimmäinen kysymys: mitä konkreettisia tuloksia EU on saavuttanut Iranin siviiliväestön tukemisessa tammikuun tapahtumien jälkeen? Ja toinen kysymys: miten hallitus arvioi Iraniin liittyvän konfliktin uuden vaiheen vaikuttavan Euroopan ja Suomen turvallisuuteen, talouteen ja polttoainehintoihin?

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan varma siitä, että kuljetusalaa tyydyttää enemmän se, että olemme tehneet päätöksen ammattidieselistä ja saamme sen voimaan, kuin se, että te ette sitä esimerkiksi tehneet. Te esititte eilen täällä salissa ja kuulin, että myöhemmin A-studiossa väitteen, että me olemme kiristäneet polttoaineiden verotusta. Sehän on yksinkertaisesti täysin väärin sanottu. Se, mihin te nyt viittaatte, on se, että arvonlisäveron tuotto kasvaa, kun polttoaineen hinta kasvaa. Tämä on aivan totta. [Anne Kalmari: Olette kiristäneet!] Arviolta, kun hinta nousee 25 senttiä, niin arvonlisäveron osuus on tuosta noususta noin viisi senttiä. Teiltä on myös ehdotettu, että tämä lisääntynyt arvonlisäveron tuotto voitaisiin käyttää polttoaineverojen laskemiseen. Tästä ei ole aivan selkeää laskelmaa, mutta noin arviolta sen vuosituotto, mikäli polttoaineiden hinnat olisivat vuoden ajan yhtä korkealla, olisi noin 100—200 miljoonaa. Arvoisa keskusta, tämä hallitus on alentanut polttoaineiden veroa paljon enemmän kuin tämä teidän ehdotuksenne. [Mauri Peltokangas: Kurvinen nosti, me laskettiin!]

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet laskelmia siitä, että te itse asiassa verotatte polttoainetta juuri nyt paljon kovemmin kuin edellisellä hallituskaudella keskimäärin. [Keskeltä: Oho!] Nuo laskelmat, se teidän korotuksenne siitä edellisen kauden verosta, vähän vaihtelevat 19 sentistä 23 senttiin. Kumpi näistä laskelmista on oikein? Valtiovarainministerinä varmasti tiedätte sen. Sinnehän on korotettu muun muassa arvonlisäveroa, ja sen takia tosiaan valtio saa jokaisesta litrasta enemmän kuin edellisellä kaudella. Toisena kysymyksenä kysyn vielä: Luuletteko, että kuljetusalaa auttaisi paremmin, [Vilhelm Junnila: Tässäkö on keskustan talousosaaminen!] jos ammattidiesel tulisi käyttöön jo nyt eikä vuonna 28? Olisiko parempi, että se korotus olisi vaikka tuplaten vai vain sen kolme senttiä, vaikka keräätte näin paljon enemmän veroja?

Arvoisa herra puhemies! Olisin ymmärtänyt tämän purkauksenne, edustaja Kurvinen, mikäli teillä olisi historia, jossa polttoaineiden hintaa on alennettu. Se hallitus, jossa te olitte, nosti polttoaineiden hintaa veronkiristyksillä. [Välihuutoja] Se nosti Suomen jakeluvelvoiteuraa, koska se oli sitoutunut maailman kunnianhimoisimpaan ilmastopolitiikkaan. Keskusta ei tehnyt asioille viime hallituksessa mitään. Sen sijaan tämä hallitus on täysin poikkeuksellisesti mennyt toiseen suuntaan. Myöskään sille, mitä te Euroopan unionissa olette menneet kuittaamaan, oli kyse sitten ennallistamisesta tai jostakin ilmastopolitiikasta, [Suna Kymäläinen: Vastatkaa kysymykseen!] valitettavasti tämä hallitus ei välttämättä voi mitään. Mutta me teemme kaikkemme, jotta toimet olisivat mahdollisimman järkeviä siinä liikkumatilassa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Keskusta kuittasi italialaisten keittiöremontit!] joka meillä on. Muun muassa se ammattidiesel, jonka olemme siis päättäneet ja joka on tulossa voimaan, oli yksi niistä, joista te vain puhuitte mutta joita ette koskaan pystyneet saamaan voimaan.

Arvoisa herra puhemies! Äsken siis kuulimme valtiovarainministeriltä, että perussuomalainen hallitus ei aio tehdä yhtään mitään meidän polttoaineiden pumppuhintojen alentamiseksi, ei yhtään mitään. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Kaksi ja puoli euroa maksaa polttoaine pumpulla, ja perussuomalaiset eivät aio tehdä yhtään mitään. Voikin kysyä, puhemies, paljonko sen pitää maksaa pumpulla, että perussuomalaiset ovat valmiita jotakin tekemään. [Jenna Simula: Älä puhemieheltä kysy!] Kolme euroako? Eräs ystäväni Pohjanmaalta lähetti minulle WhatsAppissa vanhan videon, jossa kansanedustaja Mauri Peltokangas ilmoitti, että äänestä bensan hinnan korottajat pihalle. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Ystäväni sanoi, että näin varmasti keväällä pohjalaiset myös tekevät. Herra puhemies! Perussuomalainen hallitus on myös vienyt Suomen liikenteen EU:n päästökauppaan ensimmäisten joukossa. Suomella oli optio, mahdollisuus, 2030-luvulle asti siirtää liikenteen päästökauppaa. Sitä ei persuhallitus tehnyt, ja otitte myös maatalouden mukaan liikenteen päästökauppaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Kysynkin nyt liikenne- ja viestintäministeriltä: miltä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun olette lähteneet tähän ilmastovouhotukseen nyt mukaan?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, palautetaan ensin mieliin, mitä tämä hallitus on tehnyt täysin historiallisesti: Se on alentanut polttoaineveroja lähes 300 miljoonalla. Ensi vuoden budjettiin on edelleen tulossa kevennys, 50 miljoonaa. Me olemme tehneet myös muualle liikenteeseen, esimerkiksi ajoneuvoveron puolelle, veronkevennyksiä. Me olemme madaltaneet jakeluvelvoitteen nousu-uraa edellisen hallituksen urasta, millä on selkeä vaikutuksensa tähän hintatasoon. Me olemme tuomassa ammattidieseliä, joka vaikuttaa kuljetusyrittäjiin, ja niin edelleen. Mikäli me emme olisi tehneet näitä toimia, niin polttoaineiden hinta olisi vielä huomattavasti korkeampi kuin se on tällä hetkellä. Tämänhetkinen tilanne johtuu maailmanmarkkinahinnasta. Öljyn barrelihinta huitelee pitkälti yli sadan dollarin. [Keskeltä: Niin se huitelee Ruotsissakin!] Tiedätte hyvin, että tämä johtuu Hormuzinsalmen tilanteesta ja ylipäätänsä näihin logistiikkaketjuihin tulleista ongelmista. Valitettavasti tässä tilanteessa, jossa me olemme esimerkiksi alijäämämenettelyssä, meidän ei ole mahdollista tehdä miljardin euron veronkevennyksiä, jotka vaadittaisiin siihen, että pumpulla selvästi hinta alenisi. [Puhemies koputtaa] En tiedä, löydämmekö tämän ehdotuksen tai jakeluvelvoitteen edelleen alentamisen keskustan tulevasta vaihtoehdosta.

Arvoisa herra puhemies! Minulla on ehkä vähän poikkeuksellinen kysymys. En kysy siitä vain keskustan eduskuntaryhmän puolesta vaan oikeastaan koko tämän salin puolesta, koska myös hallituspuolueiden edustajat ovat olleet todella aktiivisia tässä asiassa: kysehän on polttoaineen hinnasta. Suomessahan on nyt Euroopan unionin kallein diesel. Viestiä tulee jatkuvasti, että tavalliset työssäkäyvät eivät enää pärjää eivätkä pääse kohta töihin, kun hinnat ovat niin korkeat, ja kuljetusyritykset ovat erittäin suurissa vaikeuksissa. Vertailun vuoksi Ruotsissa diesel on siis jopa 50 senttiä meitä halvempaa, bensa jopa 70 senttiä litralta. Tästä hallitus on sanonut, että on tekemässä ja tehnyt joitakin toimia, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, kun hintoja katsoo, että mitään ei ole tehty. Aikooko siis hallitus vielä tuoda eduskuntaan esityksiä, joilla polttoaineen hintoja saadaan alas? Arvoisa valtiovarainministeri Purra, kuinka korkeaksi hinnan pitää vielä nousta, että hallitus toimii?

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan tilanne on tietenkin vaikea, kun raja on kiinni, ja tämä iskee niille alueille kaikkein kovimmin. Pitkään on ollut se kehitys, että Itä-Suomessa on ponnisteltu elinvoiman ylläpitämiseksi. Nyt on kuitenkin hyvä asia se, että kun katsoo sitä yritysbarometria, niin sehän on, ehkä nyt sitten Pohjois-Karjalaan lukuun ottamatta, erinomaisen hyvä. Nyt yrityksissä, pk-yrityksissä, ympäri Suomen uskotaan, tehdään, investoidaan. Mitä tulee Itä-Suomen täsmätoimiin, Itä-Suomi-työryhmä teki työnsä, jatkaa koko ajan, ja niitä keinoja, joita siellä on nostettu, me ollaan määrätietoisesti tehty. Maakuntalennot, yhteydet on turvattu, rautatie- ja liikenneverkkoon on panostettu, yliopistot ovat saaneet aloituspaikkoja ja tohtorikoulutusohjelmaa. Nyt sitä neljänsadan sähköverkkoa vedetään sinne itäiseen Suomeen, mikä mahdollistaa investointien syntymisen. Todella paljon tehdään, ja erityistalousalue-esitys on valmistelussa, jotta siitä pystyttäisiin tekemään myös päätöksiä. Paljon tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilta ehkä antoi toivoa. Toivoa sille maidontuottajalle, jonka tuottajahinta on laskenut 6,3 senttiä samaan aikaan kun maitopurkin hinta on noussut 24 senttiä kaupassa. Se ehkä antoi toivoa sille viljanviljelijälle, jonka kaikki puidusta viljasta saatu arvo on valunut polttoainekustannuksiin, joita on käytetty kevättöissä ja puinneissa ja kuivauksessa. [Pertti Hemmilä: Tulihan se sieltä!] Se ehkä antoi toivoa sille sianlihantuottajalle, jonka lihan hinta on romahtanut afrikkalaisen sikaruton takia ja jolla on pelko siitä, saadaanko tämä asia hallintaan. Se ehkä antoi toivoa ihmisille, joilta tietoliikenneyhteydet pätkivät tai jotka eivät saa soitettua edes kotoa puhelimella kunnolla, kun se pätkii. Se ehkä antoi toivoa yksityistien varressa olevalle ihmiselle, joka on huomannut, että enää korjauksiin ei ole rahaa. Ylipäätään maaseudun ihmisille, joilta palvelut ovat karkottuneet kauas. On ainakin yksi puolue, joka sydämestään ajaa maatalouden ja maaseudun asiaa. [Pertti Hemmilä: Kokoomus!] Me saimme jopa oppositiosta vaikutettua, kiitos ministerin, siihen, että pieni korjauspaketti tuli, ja se ehkä antaa toivoa siihen, että tältä hallitukselta voisi enemmänkin nähdä toimia maaseudun ja maatalouden hyväksi myös muiden ministereiden sektoreilta. Kiitos kaikille osallistujille. On hienoa, että täältä vielä löytyy myös yksi kokoomuksen ja yksi kristillisten kansanedustaja kuuden keskustan kansanedustajan lisäksi.

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään edustaja Mäenpää luetteli salissa olevien keskustalaisten määrän mutta unohti luetella sitten perussuomalaisten määrän, ja ajattelin, onkohan se poliittisesti kovinkaan korrektia ja kuuluuko se eduskunnan arvokkuuteen luetella heitä, jotka eivät ole paikalla. Siitä voi tulla tapa, jota jatketaan. Ajattelin kuitenkin debatoida maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kike Elomaan tiedotteen kanssa. 11. päivä syyskuuta Kike Elomaa, edustaja Elomaa, on kirjoittanut tiedotteessaan, joka oli julkaistavissa heti, että ”polttoaineiden hinnat ovat liian korkealla — autoilijoiden asemaa on helpotettava”. Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. ”Suomen polttoaineiden korkea hintataso on vakava ongelma. Kuljetusala, maatalousyrittäjät ja autoileva kansa joutuvat kantamaan suuria kustannuksia, jotka heijastuvat lopulta myös tuotteiden ja palvelujen hintoihin.” On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Suomessa dieselin hinta oli heinäkuun 2026 lopulla EU-maiden kolmanneksi korkein, ja hinta oli noin 35 senttiä litralta EU:n keskiarvoa korkeampi.” Yhä helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Hallitus on tehnyt liikennepolttoaineiden verotusta keventäviä ratkaisuja, mutta ammattiliikenteen kustannuspaineet ovat edelleen liian suuret.” En välttämättä ole hänen kanssaan enää niin paljon samaa mieltä. ”Ammattidieselin käyttöönotto on tärkeä askel oikeaan suuntaan”, hän mainitsee. ”Hallituksen valmisteleman mallin mukaan raskaan liikenteen polttoaineen verotusta kevennettäisiin 3,3 senttiä litralta vuodesta 2028 alkaen.” Tässä kohtaa minä alan miettimään, että 3,3 senttiä vuodesta 2028 alkaen. Tämä on tavallaan se hallituksen vastaus, mikä tässä tiedotteessa tulee esille, eli vuonna 2028 3,3 senttiä litralta tulisi tällaisen hallituksen valmisteleman mallin mukaan polttoaineverotukseen kevennystä. Eihän se 2028 auta enää yhden yhtä kuljetusyrittäjää, kun ei niitä montaa varmaan tätä tahtia olisi edes pystyssä. Tässä kohtaa, kun näihin vaikuttavuuksiin lähdetään, jokainen ammattiliikenteen harjoittaja tietää, ja varmasti myös kuluttajat, jotka käyvät tankkaamassa autoa, että 3,3 senttiä vuonna 2028 ei ole mitään. Se on sanahelinää. Sain juuri äsken viestin Kuhmosta, kuvan toteemista. Kun sanotaan tuolla Elomaan tiedotteessa siitä, että pääasiallinen syy on nykytilanteessa Hormuzinsalmen tilanne tietysti, niin voisin sanoa näin, että kyllä varmasti Hormuzinsalmen tilanne vaikuttaa. Maailmanmarkkinahinta vaikuttaa polttoaineeseen, mutta kun tuo toteemi Kuhmosta kertoo, että 95 on 2,41 euroa Kuhmossa, niin katselin tuossa alkuviikosta, että Hormuzinsalmen vaikutus Suomeen vaikuttaa olevan kovin suuri, koska Virossa 95 oli 1,80 euroa ja taas Ruotsissa se oli 1,70 euroa. Elikkä meillä on 70 sentin ero Ruotsiin polttoaineen litrahinnassa 95:ssä. En tiedä, kuinka se Hormuzinsalmen vaikutus sitten niin paljon suurempi on täällä Suomessa kuin siellä Ruotsissa tai Virossa. Tai diesel Kuhmossa 2,599 toteemissa aivan hetki sitten, ja diesel tämän viikon alussa Virossa yli 50 senttiä halvempaa, Ruotsissa 60 senttiä halvempaa. Että tämä Hormuzinsalmi-selvitys, mikä tässä on saatu nyt useampaan kertaan myöskin tuolta ministeriaitiosta, ei välttämättä korreloi täysin siihen, mitä tuolla toteemissa lukee. Joten mielestäni olisi hyvä palata maanpinnalle näitten faktojen kanssa, mitä todellakin tarkoittaa Hormuzinsalmen sulkeminen toteemilla ympäröivissä maissa ja mikä on tällä hetkellä se Suomen oma valinta näitten verojen kantamisen osalta tuolla toteemilla. Kuten aikaisemmin vastasin omassa puheenvuorossani siihen, mistä tämä mahtaa johtua, että kannetaan Suomessa tällä hetkellä alvia kovinkin paljon, niin se johtuu siitä, että polttoaineen hinta on niin korkea ja ihmiset kun tankkaavat, niin sitä alvia kertyy. Siitä riemuitseminen kansalaisten edessä, jotka tankkaavat autoonsa todella kallista polttoainetta, on mielestäni aika härskiä. Olisi hyvä myöntää se, että tällä hetkellä hallitus ei halua pudottaa polttoaineen hintoja juuri siitä syystä, että valtion kassaan kilahtaa rahaa autoilijan lompakosta. Toivon maaseudun ihmisten puolesta, yrittäjien puolesta, että hallitus piakkoin reagoisi aidosti eikä 2028 3,3 sentillä litralta ammattidieselin kautta tähän hätään, mikä tällä hetkellä on akuutisti päällä.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Arvoisa rouva puhemies! Me täällä keskustelemme maataloudesta, nimittäin maataloudessa on vakava kannattavuuskriisi. Siihen on monia syitä. Tietenkin tämä kaupan ylivalta on mahdoton, ja siihen tarvitsisimme tänne tämän markkinalain niin, että me voisimme suitsia sitä ja saisimme reilumman hinnan tuottajalle. Sitten siihen vaikuttavat nämä kustannusten nousut. Olemme keskustelleet polttoaineesta, olemme keskustelleet monista muistakin asioista, ja ajattelen, että näitä keskustan ratkaisuja, joita olemme tänään esittäneet, kannattaisi vielä hiukan puida ja ruotia. Me esitämme täällä, että me jatkaisimme maatalouden energiaveron lisäpalautusta vuoden 2027 polttoaineen kulutukseen. Olisiko tämä sellainen ratkaisu, mikä tässä varsin kriittisessä kustannuskriisissä voitaisiin toteuttaa? Me esitämme, että poistettaisiin maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero määräajaksi. Tämä olisi noin 16 miljoonaa euroa, eli sillä arvolla voisimme tukea maataloutta. Tai että me ottaisimme käyttöön Ruotsin mallisen kansallisen kustannustuen polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun. Voisiko sieltä löytyä ratkaisu? Katsoisimme Ruotsista mallia, miten tällaisessa tilanteessa voidaan nopeasti reagoida niin, että se näkyy tuottajien ahdingossa eivätkä nämä tuet jää roikkumaan pitkien aikojen päähän. Sitten tämä sikaruton torjunta, josta itse asiassa aloitin — pidin siitä ensimmäisen puheenvuoron tänään jo tunteja sitten. Siinä toimet ovat tulleet liian myöhään ja olleet riittämättömiä. Esimerkiksi: asun keskellä Suomea, Lahden korkeuksilla, ja tällä hetkellä sikarutto on tunnin matkan päässä, ja jos se on tunnin matkan päässä Lahdesta, niin kyllä se on silloin aika lähellä lävistämään tämän koko maan. Sikataloudelle tästä rutosta voi tulla jopa 40 miljoonan vientitulojen menetykset puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutuksia myös metsätalouteen, puunkuljetukseen ja moniin muihin asioihin. Voisiko tässä ottaa uutta vaihdetta silmään niin, että me saisimme esimerkiksi tämän edustaja Savolan esittämän tapporahan villisikojen metsästykseen ja sillä saisimme tilannetta hallintaan ja pystyisimme tässä kohtaa rajaamaan taudin jollekin alueelle? Erittäin kriittinen toimi. Sitten hallituksen on kerrottava, mitä kilpailuongelmille on tosiasiassa tehty, ja tuotava tarvittavat kilpailulain muutokset eduskuntaan. Voisiko tämän edistää jo tänään? Nimittäin kyllähän ministeri on täällä ollut kunniakkaasti paikalla koko keskustelun ajan, joten voitteko vielä kertoa, mitä tälle kilpailulaille on tehty. Siitä on tänään paljon puhuttu. Täällä ovat esimerkiksi kokoomusedustajat maininneet, että tälle on tehty jotain. Oma käsitykseni on se, että tämä jumittaa ja tälle ei ole tehty mitään, eduskunnassa emme ole päässeet tällaista lainsäädäntöä käsittelemään. Kun sitä täällä kehutaan, niin mitä sille on tehty ja milloin me pääsemme käsittelemään tällaisia lakeja?

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Rouva puhemies! Tuossa edustaja Mehtälä toi esille traktorit biokaasun käytön osalta. Toitte esille sen, että onko tosiaan näin, että on vain yksi valmistaja tässä maailmassa, joka tekee biokaasulla toimivia traktoreita, ja se on New Holland, ja että kotimaista tuotantoa ei ainakaan vielä ole. No se, minkä takia traktorit otin esille, liittyy siihen, että Maaseudun Tulevaisuushan kirjoitti tänään pääkirjoituksen siitä asiasta, että traktorikauppa ja ikääntyvät traktorit näkyvät näitten tilojen kannattavuuden merkkinä, elikkä ei pystytä investoimaan. Koska kannattavuus on huono, niin sitten uusiin traktoreihin ei pystytä investoimaan. Tämä Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus kertoo näin, että Suomessa ensirekisteröitiin elokuussa vain 36 maataloustraktoria — vain 36 maataloustraktoria. En ota tätä esiin vain traktorien kannalta, vaan tämähän kertoo sitä karua todellisuutta siitä kannattamattomuudesta, että jos sitä traktori-investointia lykätään, niin siellä maatilallahan lykätään monia muitakin investointeja, ja tämä on, kuulkaa, semmoinen huolestuttava mittari, joka pitää ottaa tosissaan. Mitä tulee biokaasuun, joka on uusiutuva luonnonvara, niin jos tämmöisiä traktoreita ei valmisteta muualla kuin siellä rapakon toisella puolella — tai mahdetaan niitä valmistaa täällä Euroopassakin New Hollandin toimesta — niin se kertoo siitä, että eihän me päästä siihen tilanteeseen, siihen unelmaan, keskustalaiseen unelmaan, joka on se, että se maatila olisi mahdollisimman pitkälle omavarainen, että se maatila tuottaisi sen oman tuotannon sivuvirtatuotteena biokaasua ja sitä käytettäisiin sitten siinä traktorissa. Mutta tähän tilanteeseenhan ei päästä. Kyllä minun mielestäni edustaja Mehtälä nosti ansiokkaasti tämän päästökauppatilanteen, kun maatalouskin sen piiriin on asetettu. Kyllähän meillä on viritetty tämmöinen polttoainepommi sinne vuoteen 2028. Päästökaupan osalta maan hallitus olisi voinut pitkittää tätä vähän myöhemmälle, että oltaisiin etsitty niitä ratkaisuja, että vaikka kotimainenkin traktorivalmistaja pääsisi biokaasutekniikan piiriin traktoreitten osalta. Mitä tulee näihin polttoaineisiin, niin kyllä me olemme todella hankalassa tilanteessa näitten hintojen osalta. Sain kansalaispalautetta siitä, että ei ole enää järkeä käydä töissä, kun 30 prosenttia nettopalkasta menee dieseliin. Otetaan se vaikka tänne maatalouden puolelle: miettikääpäs, että kun siellä lomittajat kulkevat dieselautoilla, niin se työnteko alkaa menemään aika kannattamattomaksi, puhumattakaan näistä yrittäjistä, joilla maatiloillakin dieseliä palaa ja bensaa palaa. Näillä hinnoilla tämä kannattavuus on vieläkin hankalampaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Me tosiaan käymme täällä nyt tärkeää keskustelua suomalaisen ruuantuotannon ja laajemminkin suomalaisen maaseudun tilanteesta ja tulevaisuudesta. Tätä keskustelua käydään nyt jo kuudetta tuntia, ja kiitän kaikista puheenvuoroista, joissa on tunnistettu se vakava tilanne, jossa suomalaisella maaseudulla eletään. Kiitän myös ministeri Essayahia siitä, että olette sitkeästi istunut täällä kanssamme käymässä tätä keskustelua ja kuuntelemassa näitä huolestuneita — syystäkin huolestuneita — puheenvuoroja. Haluan nyt nostaa esiin vielä pari asiaa, jotka ovat tässä kyllä keskustelun kuluessa jo nousseetkin esiin ja jotka eivät suoraan kyllä kuulu maatalousministerin tontille, mutta toivon kuitenkin saavani näihin vastauksia ja vähintäänkin toivon, että hallituksen sisällä nämä asiat käydään huolellisesti läpi: Ensimmäinen kysymykseni liittyy kilpailulakiin, joka on täällä jo muutamaan otteeseen nostettu. Hallitus on nimittäin aivan oikein itse tunnistanut kilpailulain yhdeksi merkittäväksi tekijäksi ruokamarkkinan ja ruokaketjun oikeudenmukaisemman tulonjaon edistämiseksi, ja siten se onkin nostettu myös hallitusohjelmaan avattavaksi. Kysyisinkin: mitä tälle kuuluu, milloin saamme tämän esityksen eduskuntaan? Pitäisin tärkeänä, että sen tänne saisimme. Toinen huoleni tässä kohtaa liittyy maaseudun tiestöön, koska on tietysti myös ruuantuotannon kannalta tärkeää, että se infrastruktuuri siellä maaseudulla on kunnossa ja elämisen edellytykset kaikkineen ovat kunnossa, ja valitettavasti tilanne esimerkiksi maaseudun tiestön osalta on äärimmäisen huolestuttava. Olen jo pitkään seurannut korjausvelan kasvua ja perusväylänpidon tilannetta. Nyt kun esimerkiksi pian talossa käynnistyvää Orpon hallituksen viimeistä talousarvioesitystä alamme käsittelemään, niin sieltä huomaamme, että niin vain valitettavasti korjausvelka jälleen uhkaa kasvaa. Erityisen iso huoli tietysti kohdistuu sinne yksityisteiden määrärahoihin, koska tuo taso on ollut jo aiemmin tällä kaudella käsittämättömän matala ja nyt edelleen on valitettavan alhaisella tasolla. Tässä jo kävimme vähän keskustelua siitä, miten tuo yksityisteiden rahoitus on tässä männä vuosina kehittynyt ja edellisten hallitusten aikana muuttunut. Valitettavasti nyt Orpon hallituksen aikana tuo rahoitustaso on tosiaan laskenut voimakkaasti vuoden 23 jälkeen. Valtioneuvosto on itsekin todennut, että vuosien 24—25 määräraha on pienentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna, [Puhemies koputtaa] ja tämän vuoksi on jouduttu priorisoimaan ja rajaamaan hankkeita. Toivon, että tähän asiaan tartutaan.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Puheenaiheenamme on tänään keskustan välikysymys suomalaisen ruuan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kysymyshän on sinänsä ihan aiheellinen, ja olen kyllä maatalouden kannattavuuskriisistä samaa mieltä. Eihän sitä ole kiistäminen. Kuten välikysymyksessä todettiinkin, viime kaudella kannattavuuskriisiin vastattiin noin 400 miljoonan kriisipaketilla, ja nytkin vaaditaan uutta kriisipakettia. Haluaisin kysyä: korjasiko tuo viime kauden paketti todella kriisin, vai olisiko nyt niin, että tämä on vain jatkumoa samalle asialle? Eihän nyt tukipolitiikalla pystytä korjaamaan markkinapohjaista kannattavuutta. Tällainen rahan kippaaminen on korkeintaan tekohengitystä. Me tarvitsisimme pitkän aikavälin ratkaisuja. Elämme kuitenkin Euroopan unionissa, jossa suomalainen ruoka joutuu kilpailemaan koko Euroopan ruuan kanssa. Toki ruokamme on parasta, sen me itse tiedämme, mutta ei se todellakaan halvinta ole. Samalla annoimme 90-luvulla merkittävän osan maatalouspolitiikkaamme EU:n haltuun. Sitä niitetään, mitä kylvetään tässäkin asiassa. Ruokavientiä meidän kuitenkin on edistettävä. Siinä on ainakin yksi avain maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Onhan se jo hiukan piristynytkin, ja hyvä niin. Arvoisa puhemies! Tärkeä uudistus tällä kaudella on elintarvikemarkkinalaki, jota pidän onnistuneena, mutta onhan se selvää, ettei se yksin riitä näin vaikean tilanteen muuttamiseksi. Suomalainen maatalous pyörii polttoöljyllä, jota käytetään maatiloilla erityisesti työkoneissa, kuten traktoreissa ja puimureissa. Sen hinta on tällä hetkellä maailmantilanteen vuoksi aivan mahdottoman korkea. Samoin on tavallisen polttoaineenkin hinta, mikä vaikuttaa maaseudulla asuvien kukkaroon suoraan ja välittömästi. Sitten taas tämä sikarutto, jota tänä kesänä löytyi. Sen taltuttamiseen hallitus on kyllä sitoutunut, eikä sen asian kanssa ole käsien päällä istuttu. Se on vakava paikka, ja sillä on suora vaikutus myös vientiimme, josta aiemmin mainitsinkin. [Hilkka Kempin välihuuto] Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset jos ketkä ymmärtävät suomalaisen maaseudun arvon. Meidän eduskuntaryhmästämmekin monella on tiiviit siteet suomalaiseen maaseutuun ja maatalouteen, itseni mukaan lukien. Ymmärrämme hyvin, mitä maaseutujen elinkeinojen katoaminen tarkoittaa. Se tarkoittaa näivettyvää maaseutua ja katoavaa maaseutukulttuuria. Meille on kuitenkin tärkeää se, että suomalaisilla olisi mahdollisuus valita myös maaseutumainen eläminen tai maatalous ammatikseen niin halutessaan. Olen aina pitänyt maanviljelijän ammattia suuressa arvossa, koska lapsuudenkodissani oli sekä maanviljelystä että maidon- ja lihantuotantoa. Keskustalaisille haluan tähän lopuksi sanoa, että jos toivotte esimerkiksi seuraavalla hallituskaudella enemmän omannäköistänne maaseutupolitiikkaa, lähtekää siitä hallitusneuvotteluihin neuvottelemaan mielellään sellaisen kokoonpanon kanssa, jossa sitä todella on mahdollista edistää. Viime kauden näyttöjen perusteella vasemmistohallitus ei ole se koalitio. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien tilanne on pitkään ollut haastava, ja viime aikoina kannattavuus on entisestään heikennyt. Nyt olemme kannattavuudessa Euroopan heikoimmalla sijalla. Olen pitkään miettinyt tätä tilannetta, miten se onkaan mahdollista, kun Suomessa ruoka on kuitenkin Euroopan keskiarvoa 10 prosenttia kalliimpaa ja ruokakauppa on yksi Euroopan kannattavimmista. Kun normaali ruokakaupan kannattavuusaste maailmalla on noin neljä prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa se on jopa seitsemän prosenttia. Eli joku muu taitaa ottaa voitot. Suomeen mahtuu yksi puheenaihe aina kerrallaan, ja kestosuosikki vuodesta 2022 on ollut turvallisuus. Siltikään, huolimatta tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta, jossa uhkia on ja epävarmuutta on joka suunnassa, maataloustuottajien tilannetta ei ole parannettu, vaikka varmasti moni ymmärtää, että ruoantuotanto, jos mikä, on suomalaisille elintärkeää erityisesti kriisien keskellä. Huikean kannattava ruokakauppa ja huoltovarmuustilanne, nämä eivät ole tilannetta muuttaneet mutta eivät myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Tyynellä valtamerellä on voimistumassa super El Niño, joka saa lisäpoweria ilmastonmuutoksen lämmittämistä merivesistä. On ennustettu, että jo tämän talven El Niño seurauksineen voi romahduttaa ekosysteemejä ympäri maailman. Kun ekosysteemi romahtaa, se tarkoittaa sitä, että siellä seudulla ei enää ruokaa tuoteta ainakaan samassa mittakaavassa ja olomuodossa kuin aikaisemmin. Ylös nostaminen jossain toisessa muodossa voi kestää todella kauan. Tulee ruokapula. Toinen viime aikojen ilmentymä on esimerkiksi Nepalissa, jossa todistimme valtaisaa tulvaa, joka sekin aiheutui sään lämpenemisestä. Tämä alue Himalajan vuorilta tulevien jokien myötä ruokkii valtaisan joukon ihmisiä, puhutaan jopa miljardista. Mikäli tämä alue Himalajan jäätiköiden kuihtuessa jää ilman ruokaa, tulee valtava ruokapula myös sinne, ja tämä kaikki vaikuttaa myös Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä — nämä kolme asiaa, mitä tässä juuri luettelin — että jos nämä eivät herätä meitä siihen, miten valtavan tärkeä suomalainen ruuantuotanto on ei vain meille vaan ympäröivälle maailmallekin, niin ihmettelen sitä kyllä hiukan. Tämän kaiken pitäisi herättää meidät todella nopeasti. Meidän on todella saatava ruuantuottajien tila paremmalle tolalle ennen kuin heitä ei ole enää niin paljon jäljellä, että voimme omasta huoltovarmuudestamme pitää huolta. Tähän muun muassa auttaa polttoaineiden hinnan laskeminen, tämä on ihan kansallinen tarve, ja edelleen ruokakaupan suitsiminen. Kiitän siitä ministeri Essayahia, että hän on jatkanut näitä toimia, joita ministeri Leppä jo aloitti, mutta selvästikään vielä ei ole tehty riittävästi, koska tilanne on edelleen aika lailla sama kuin aina aikaisemminkin. Jos ei ole meillä ruuantuottajia, niin meillä ei ole kyllä suomalaista ruokaakaan.

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään keskustelleet suomalaisen maatalouden kriisistä, ja hyvä niin. Kuten me kaikki tiedämme, suomalaisen maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä Euroopan heikoin, ja ainakaan toistaiseksi tässä maassa ei ole vielä tehty riittävän väkeviä toimia tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Tässä salissa on tämän päivän keskustelun aikana nostettu esille hyvin erilaisia yksityiskohtia, toki tärkeitä sellaisia, mutta mielestäni tässä maailmanajassa olisi tärkeää pohtia nimenomaan kotimaisen ruuantuotannon merkitystä myös kriisinsietokyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Omavaraisuuden merkitys on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, aivan keskeisessä roolissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei tarkoita sitä, paljonko Suomessa tuotetaan ruokaa tänä vuonna ja mihin hintaan. Kyse on ennen kaikkea siitä, säilyykö meillä riittävä tuotantokapasiteetti silloin, jos kriisi osuu kohdalle. Nyt kannattavuuskriisin keskellä olisi ensinnäkin varmistettava, että esimerkiksi viljelijällä on taloudellinen mahdollisuus ylläpitää ja jatkaa tuotantoa nyt ennen, mutta myös mahdollisen kriisin aikana. Alkutuottajan on tultava työllään toimeen, aivan kuten kaikkien muidenkin suomalaisten. Kun puhumme tässä salissa usein suomalaisesta väestönkehityksestä ja esimerkiksi maaseudun autioitumisesta, on hyvä muistaa, että myös nämä asiat liittyvät kiinteästi viime sijassa turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, Huoltovarmuuskeskus määrittelee elintarvikehuoltoa kokonaisuutena, jossa maatalous on kytkeytynyt muun muassa energiaan, logistiikkaan ja muihin kriittisiin toimintoihin. Mielestäni yksi relevantti kysymys, johon meillä myös on oltava vastaus, on hyvin yksinkertainen: jos kävisi niin, että kansainväliset toimitusketjut häiriintyisivät vakavasti, kuinka nopeasti me tosiasiallisesti pystymme Suomessa korvaamaan niiden menetyksiä? On huomionarvoista, että lannoitteet, energia, polttoaineet, koneet, varaosat, rehut, kuljetukset ja elintarviketeollisuus muodostavat yhden ison ketjun, ekosysteemin. Jos tuotantoedellytykset heikkenevät jo nykyään normaaliolosuhteissa, mahdollisuutemme selvitä vakavasta kriisistä heikkenevät olennaisella tavalla. En ole tämän päivän keskustelun aikana kuullut vielä, onko hallituksella kokonaisarvio siitä, mikä on Suomen kriittinen vähimmäistaso maatalouden tuotantokapasiteetille, ja miten hallitus aikoo varmistaa, että tuo kapasiteetti säilyy mahdollisen kriisin aikana, jos jo tällä hetkellä tilat lopettavat toimintansa kannattamattomuuden takia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä välikysymys on tehty siksi, että suomalainen maatalous on ajautunut vakavaan ja pitkittyneeseen kannattavuuskriisiin, johon hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Orpon hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa maatalouden kannattavuutta ja ratkaista syventyneen kriisin nopeilla toimilla ja pitkäjänteisellä työllä. No, mikä on tilanne nyt kolme vastuuvuotta myöhemmin? Tilanne on se, että Suomen maatalouden kannattavuus on nyt koko EU-alueen heikoin. Taustalla vaikuttavat rajusti kohonneet tuotantokustannukset tilanteessa, jossa tuottajahinta ei ole noussut, vaan paikoin jopa laskenut. On siis selvää, että markkina ei toimi. Ruokaketjun tulonjako on kaukana oikeudenmukaisesta. Kun hallituksen tavoitteena oli siis korjata tilanne ja kääntää maatalouden kannattavuus, on lopputulos valitettavasti juuri päinvastainen: koko EU:n alueen heikoin kannattavuus. Sanon suoraan, että yhtälö, jossa kustannukset nousevat mutta hinta markkinoilla pysyy samana, on epäterve ja epäreilu. Tällaisen todellisuuden keskellä suomalaiset viljelijät kuitenkin toistuvasti elävät. Kustannuskriisi on pitkittynyt mutta samalla akuutisti kärjistynyt. Siksi hallituksen pitäisi nyt tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi välittömästi akuuttiin kustannuskriisiin vastaamalla ja samalla rakenteellisia uudistuksia edistämällä. Hallitus on ohjelmassaan itse tunnistanut myös kilpailulain muuttamisen keskeiseksi toimeksi markkinan tervehdyttämiseksi. Tästä huolimatta hallitus ei ole tuonut kilpailulain uudistusta eduskuntaan. Miksi näin? Hallituksen on vahvistettava myös elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia, tuottajaorganisaatioiden oikeuksia ja kustannusindeksiehtoja. Rakenteellisten toimien on viimein näyttävä tuottajan saamassa hinnassa. Maatalouden kustannusten ohella myös byrokratia ja hallinnollinen taakka tuntuvat vain kasvaneen, vaikka tavoitteena oli niiden keventäminen. Myös rahoituksen saanti on vaikeutunut, mikä estää investointeja ja yritysten kehittämistä. Siksi hallituksen pitäisi nyt nykyistä pontevammin pureutua alan rahoitusongelmien ratkomiseen. Rahoituksen saatavuus ei saisi olla alan kasvun ja kehittymisen pullonkaula. Arvoisa puhemies! Kun tilanne on kriisiytynyt ja muut maat ympärillä tekevät ratkaisujaan, ei Suomikaan voi jäädä sivusta seuraamaan viljelijöiden ahdinkoa. Juhlapuheiden ja kauniiden kirjausten sijaan nyt vaaditaan toimia. Tällä välikysymyksellä keskusta vaatii, että tuottajien neuvotteluasemaa parantavien uudistusten lisäksi hallituksen on lyötävä pöytään ratkaisuja akuutin kustannuskriisin helpottamiseksi. Kiitänkin hallitusta niistä toimista, joista se on tänään ilmoittanut. Samalla kysyn, ovatko toimet riittäviä ja kohdentuvatko ne oikein. Erityisesti suomalaisilta kasvinviljelijöiltä kuuluu nyt vakavaa viestiä kohonneista kustannuksista. [Pertti Hemmilä: Kyllä!] Peltokasveja viljellessä lannoite- ja polttoainekustannukset ovat suuri kuluerä, mikä heijastuu voimakkaasti esimerkiksi öljy- ja juurikasvien sekä puitavien kasvien tuotantoon eli viljanviljelyyn. Tätä samaa huolta kasvinviljelijöiden tilanteesta ovat tänään täällä nostaneet esiin useat edustajat, kuten edustajat Viljanen, Mehtälä, Kontu, Hemmilä ja Kalmari, ja moni muukin varmasti. Eli kun markkinoilta saatava tuottajahinta ei nouse, viljelijä maksaa kasvaneet kulut omasta pussistaan, siis käytännössä tuottaa ruokaa talkoillen. Tilanne on kestämätön. Käteen jää siis koko ajan entistä vähemmän, ja silti viljelijän pitäisi ruokkia niin oma perhe kuin tehdä yrityksen seuraavan vuoden tuotantopanokset, ostaa, tehdä kasvukauden investoinnit, puhumattakaan niistä investoinneista, joilla yritystä kehitetään pidemmällä jänteellä. Tilanteeseen on vastattava. Ratkaisuja on. Esimerkiksi Ruotsissa on otettu käyttöön tuki, jota myönnetään kasvintuottajille hehtaariperusteisesti eri kasvilajeille kolmeen eri hehtaaritukiryhmään jaoteltuna. Näin tukea saataisiin jaettua euromääräisesti eniten sinne, missä tuotantopanostukset myös ovat korkeimmat. Kysyn ministeriltä: olisiko tässä järkeä myös Suomen päätöksentekoon, ja voisitteko harkita hehtaariperusteista tukea kasvinviljelijöiden ahdinkoon? Puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä keskustan esittämässä välikysymyksessä on kyse perusasioista, huoltovarmuudesta ja kotimaisesta ruoantuotannosta, siitä, että koko Suomi on asuin- ja elinkelpoinen ja että elinvoima kehittyy koko Suomessa, siitä, että maalla voi ja pitää voida kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Siksi meidän on tehtävä nyt kaikki mahdollinen tämän turvaamiseksi. [Pertti Hemmilä: Tähänastisista keskustan puheenvuoroista kaikkein rakentavin!]

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Se on pitkä lista, mitä leikkauksia te olette valitettavasti tehneet tälle sektorille. Nämä kauniit puheet eivät auta sitä tilannetta, mikä tuolla maatalouden parissa ja maaseudulla on. Yksi asia, minkä haluaisin kyllä nostaa keskusteluun, ovat yksityistiet ja maaseudulla elämisen edellytykset. Meidän asiantuntijat ovat jo täällä eduskunnassa todenneet moneen otteeseen, että alempiasteisen tieverkon kunto on niin heikko, että se uhkaa meidän huoltovarmuutta. Vielä muutama vuosi sitten myös keskustan ollessa hallituksessa ja erityisesti keskustan ollessa pääministeripuolue yksityistieavustukset olivat 20—30 miljoonaa euroa. Nyt ne on leikattu alle kuuteen miljoonaan. Erään kokoomuslaisen kanssa kävin keskustelua, ja hän sanoi, että eihän kukaan tule asvaltoimaan myöskään taloyhtiöiden pihoja. Mutta ovatko nämä taloyhtiöt täällä keskustassa nyt sama asia kuin se, että maaseudun teitä pidetään kunnossa? Toivottavasti, ministeri, te puolustatte yksityistieavustuksia, mitkä teidän hallituskumppaninne perussuomalaiset ovat leikanneet.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme todistamassa tekopyhyyden huipentumaa, kun keskusta välikysymyksessään on huolissaan maataloudesta. Totta kai maatalouden jo pitkään jatkuneesta kannattavuuskriisistä on syytäkin olla huolissaan, ja tämä hallitus on tehnyt useita päätöksiä ja lakimuutoksia sekä vaikuttanut EU-tasolla tilanteen parantamiseksi, mutta tekopyhää on se, että pelkästään 2000-luvulla, siis 26 vuoden aikana, keskustalla on ollut maa- ja metsätalousministerin salkku seitsemässä eri hallituksessa. Kaikki me voimme myöntää sen tosiasian, että kannattavuuskriisi ei ole syntynyt tämän hallituskauden aikana, vaan se on kehittynyt pitkällä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä juuri keskusta on ollut se puolue, jolla on ollut ylin päätäntävalta Suomen maatalousasioista ylivoimaisesti useimmin ja kaikista puolueista pisimpään. Laskeskelitte varmaan, että reilun kolmen oppositiovuoden jälkeen suomalaiset olisivat unohtaneet nämä faktat, ja siksi nyt uskallatte käyttää opposition voimakkainta välinettä eli välikysymystä hurskastellessanne maatalousasioilla. [Anne Kalmarin välihuuto] Minä olen varma, että maaseudulla keskustan teot ja tekemättä jättämiset kyllä muistetaan. [Hanna-Leena Mattila: Kyllä muistetaan perussuomalaistenkin!] Mitä hallitus sitten on tehnyt? Ensinnäkin EU-vaikuttaminen on aiempaa paljon parempaa. [Anne Kalmari: Ennallistaminen, hah hah!] Suomen viesti on yhtenäinen, ja asioihin vaikutetaan jo ennakolta. Toisin oli viime kaudella. Vihreän ministerin suulla puhuttiin yhtä, keskustalaisen suulla toista. Tulokset olivat sen mukaiset, oli kyse sitten metsistä tai maataloudesta. Ja miten kävi esimerkiksi metsästyksen osalta viime kaudella? Ei oltu susijahdissa, valkoposkihanhet saivat syödä pellot tyhjiksi, ja niille puuhasteltiin hanhipeltoja ja -vahteja. Mutta samanlaista vesittämistä tapahtui monissa muissakin asioissa, joista viime kaudella päätettiin. Ilmastopolitiikassa te keskustalaiset sitouduitte hiilineutraaliusvuoteen 2035 ja uudistitte muun muassa jakeluvelvoitteet polttoaineisiin, ja mikäli tämä hallitus ei olisi puuttunut peliin ja maltillistanut teidän kattoon sojottavia käppyröitänne, polttoaineet olisivat vielä nykyistäkin kalliimpia. Maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka tosiaan tuntui ja tuntuu teidän päätöstenne myötä edelleen maaseudulla ja suomalaisten kukkarossa. Sidoitte Suomen EU:n ilmastotaakanjakovelvoitteisiin, elpymispaketteihin, ennallistamisasetukseen, sidoitte Suomen käsiä siellä sun täällä ja kauaskantoisesti, ja nyt olette ihmeissänne, kun yhdessä hallituskaudessa ei saada mannaa satamaan taivaalta. Ne teidän siunaamanne sopimukset kun koskevat meitäkin, tätä hallitusta, ja te tiesitte sen lyödessänne kättä päälle. Ei se ollut ihme, että jätitte tyhjän paperin ja siirsitte sotkunne muille. [Anne Kalmari pyytää vastauspuheenvuoroa] Arvoisa puhemies! Kahden keskustalaisministerin jäljiltä elintarvikemarkkinalaki oli jäänyt torsoksi. No, tämä hallitus uudisti senkin, ja sen toteutumista seurataan ja valvotaan tarkoin. Lain myötä esimerkiksi kaupan ylivaltaa neuvottelutilanteessa kohtuullistettiin viljelijöiden ja alkutuottajien hyväksi. Tämä hallitus on tehnyt paljon sopeutuksia useilta eri sektoreilta, mutta maatalouteen ei ole koskettu. Olemme suojelleet siis suomalaista maaseutua, maataloustuottajaa ja huoltovarmuutemme perustaa. Tieverkkoon on satsattu enemmän kuin vuosikausiin, ilmastopolitiikkaa on kohtuullistettu. Kaikki tämä on tehty erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, joka on perintöä edellisiltä hallituskausilta — puhumattakaan Euroopassa ja maailmalla riehuvista sodista, joilla on suora vaikutus myös tänne Suomeen. Arvoisa puhemies! Meille perussuomalaisille maaseutu merkitsee jotain aivan muuta kuin äänten kalastelua ennen vaaleja. Se on arvokas osa Suomea, se on huoltovarmuutemme perusta. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Paljon on toki tehtävää, emmekä voi ummistaa silmiämme kannattavuuskriisiltä, mutta tämä hallitus on ottanut suuria harppauksia nimenomaan maaseudun ja maaseudun ihmisten hyväksi. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kohta jo kolmatta tuntia tätä keskustelua, ja vajaan 40 vuoden kokemuksella tästä yrittäjätoiminnasta voin sanoa, että välillä nämä keskustelut ovat olleet kyllä melko ala-arvoisia, jos täällä puhutaan sukupuolenvaihdoksista, kun puhutaan maanviljelijöitten hädästä. Tähän haluan kyllä kiinnittää huomiota. Nimittäin nyt on kysymys tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä, mikä viljelijöitten tilanne on. Elikkä siellä ovat polttoainekustannukset, lannoitekustannukset nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä on esimerkiksi viljanviljelijöitä, jotka eivät pui satoa sen takia, että viljan laatu on heikentynyt sateiden takia ja kuivaaminen maksaa aivan valtavasti. Ja täällä sitten kinastellaan tämmöistä, että mitä on tehty vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin tässä on tämän aamun tilasto, joka ei valehtele. Maatalouden yrittäjätulo, tuotot ja kannattavuus ovat näiden kolmen vuoden aikana, kun hallitus on toiminut, olleet armottoman alhaalla suhteessa aikaisempaan. Elikkä tämä, että elintarvikemarkkinalakia korjataan, on hyvä asia, mutta se, että elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantia parannetaan, ei kyllä viljelijän tuottajahintaa nosta tällä hetkellä millään tavalla eikä kustannuksia vähennä. Niihin meidän pitäisi kiinnittää nyt huomiota, [Puhemies koputtaa] mitkä ovat viljelijän kustannukset suhteessa tuottoihin. [Juha Mäenpää: Olipa hyvä puheenvuoro! — Eduskunnasta: Asiantuntijan puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous. Neljä tilaa lakkaa joka ikinen päivä, ja meillä on Euroopan kallein diesel. Huoli on toden totta vakava. Kyllä minä pysähdyin, kun naapurin pellolla hyppi 40 villisikaa, ja viimeisin sikaruttoon sairastunut tapaus löytyy tunnin ajomatkan päästä. Afrikkalainen sikarutto on riehunut maassamme jo puolitoista kuukautta. Reagointi on ollut auttamattoman hidasta ja täysin riittämätöntä. Seuraan kauhulla tartuntavyöhykkeen leviämistä: 37 todettua tapausta jo kolmessa kunnassa. Liian vähän ja liian myöhään. Me tarvitsemme palkkion kaadetuista villisioista, aitaamista ja teknologiaa raatoetsintään. Me tarvitsemme maailman parhaat käytänteet käyttöön. Missä ne ovat? Missä on lupaus tulevaisuudesta, kun tiloilta saattaa lähteä 40 miljoonan euron vientitulot? Täällä pääministeri puhui kauniisti elintarvikeviennistä — 40 miljoonan euron vientitulot. Arvoisa maa- ja metsätalousministeri, vastaavatko sikaruton toimet teistä maa- ja metsätalouden tarpeita?

Arvoisa puhemies! Tilastot näyttävät melko surkeilta Suomen kannalta. Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous, Suomessa on Euroopan kallein diesel, Suomessa on Euroopan keskittynein kauppa ja itse asiassa joillakin mittareilla mitattuna jopa maailman keskittynein kauppa ja myös Euroopan suurin työttömyys, ja kaikki nämä asiat vaikuttavat myös maatalouden kannattavuuteen, joten eivät asiat aivan niin hyvin ole, mitä sieltä ministeriaitiosta annetaan aina ymmärtää. Viljelijöitten suurin ja tärkein viesti meille päättäjille on ollut, että tuottaja haluaa kannattavuuden tuotteidensa kautta, niin että kun he viljelevät ja tuottavat tuotteita, niin se tulos siitä tulee heille sen kaupan kautta, ja se on aivan niin kuin missä tahansa yritysmaailmassa. On hyvä, että elintarvikemarkkinalakia on nyt säädetty, mutta nyt on kysymys siitä, kuinka se saadaan sitten käytännössä toimimaan ja noudattaako kauppa sitä lakia, ja tästä olen myös huolissani. Haluaisinkin kuulla ministeriltä, mitkä ovat seuraavat toimenpiteet kannattavan markkinan suhteen.

Arvoisa puhemies! Keskusta esitti välikysymyksen vakavasta aiheesta, mutta kun tuota ryhmäpuhetta kuunteli, niin tuli mieleen, että nykyhallituksen syytösten osalta tuuli heiluttelee huulia täysin hallitsemattomasti. Keskustalla oli maatalousministerin paikka edelliset kahdeksan vuotta, minkä jälkeen se tarjoili suomalaiselle ruuantuottajalle tyhjän paperin, siis pelkkiä lautasliinoja. Keskusta moitti nykyhallitusta polttoainehintojen noususta, vaikka oli itse nostamassa polttoaineveroa viime kaudella ja kaiken lisäksi liitti Suomen EU:n tieliikenteen päästökauppaan, jonka aiheuttama hintapommi on vielä tulossa ruuantuottajan kiusaksi. Tämä hallitus on alentanut polttoaineveroa liki 300 miljoonalla. [Mikko Savolan välihuuto] Ja vaikka hinnat ovat tällä hetkellä liian korkeat, se on joka tapauksessa pois hinnasta, mitä se olisi ilman tuota alennusta. Tämä hallitus on uudistanut elintarvikelakia parempaan suuntaan ja edistänyt ruokavientiä. Sen sijaan keskusta ajoi turvetuotannon alas. [Anne Kalmarin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Minusta se pitää voida sanoa suoraan: Suomen maatalouspolitiikka on epäonnistunut. Ruoantuotannon kannattavuus on lähellä nollaa, ja kestävyysmurros on vasta lapsenkengissä — ja ei, tämä ei ole viljelijöiden vika, se on meidän poliitikkojen vika. Maataloustukien ja tuotannon uudistaminen on välttämätöntä, mutta tässä salissa kilpaillaan siitä, kuka puolustaa nykyjärjestelmää kiivaimmin. Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, eivät tuottajan etu ja luonnon hyvä ole vastakkain. Pelloilla ympäristötoimet ja kannattavuus kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi maan kasvukunnon ja ravinteiden pidättämisen parantaminen suojaa vesistöjä ja parantaa satoa, mutta siihen eivät tuet nykyisellään kannata. Hyvä hallitus, tehdyt toimet eivät riitä, jos sinilevälautat kasvavat ja vedet jatkavat tummumistaan, eikä fossiilisiin polttoaineisiin ripustautuminen nosta maataloutta kukoistukseen. Ehdotus: tehkää turpeen kunnianpalautuksen sijasta biokaasun uusi tuleminen. [Hannu Hoskonen: Turve tarvitaan takaisin, jos meinataan maata viljellä tässä maassa!]

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Essayah totesi, kun käytimme keskimääräisiä lukuja, että näitä ei pitäisi käyttää. No, käytetään sitten valkuaiskasvi-, öljykasvi- ja viljanviljelyn keskimääräisiä lukuja. Siellä kannattavuuskerroin on miinus 0,05. Miksi siitä huolimatta ette tee täsmätoimia — vielä sellaisia, jotka esimerkiksi polttoöljyn hintaan lisää vaikuttaisivat? Olisitte voineet EU:sta kysellä niitä. Kysyn myös valtiovarainministeriltä, kun meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, 2,5 euroa, ja siitä kerätään 23 senttiä enemmän veroa kuin viime hallituskaudella keskimäärin, 23 senttiä enemmän veroja: eikö olisi jotain vastaantuloa maaseudun ihmisille, jotka joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja? Sen lisäksi kilpailulaissa pitäisi tuottajaorganisaatioiden asemaa vahvistaa ja ostajan asemaa selkeyttää toiseen tapaan kuin nyt on.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Totean nyt liikennepolitiikasta sen verran, että siltarumpupolitiikka on vaihtunut koko Suomen liikennepolitiikkaan, [Naurua] ja tämä hallitus on nimenomaan painottanut teitä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. [Keskustan ryhmästä: Voi hyvänen aika!] Te olette aikaisemmin harrastaneet nimenomaan siltarumpuja, pyöräteitä, sidoitte meidät EU:n tiukkaan päästökauppaan, viherhumppaan. Tällä hetkellä painotus on nimenomaan teissä. Ja voin todeta, että emme ole edelleenkään käyttäneet yhtään uutta rahaa Turkkusen junaan, jonka yhtiön te perustitte. [Jouni Ovaska: Ja te rahoititte!] Yksityistierahoitusta ollaan jälleen nostamassa, se on jälleen lähdössä ylöspäin. Niitä summia ja hankkeita, joita investointeja tiepuolella tällä hetkellä meillä on menossa, te olette odottaneet kymmeniä vuosia. Meillä on kaksi ja puoli miljardia tiehankkeita käynnistymässä tämän kauden aikana. Me todella vahvistamme koko Suomea. Unohdamme ne teidän siltarumpunne ja satsaamme koko Suomen huoltovarmuuteen, turvallisuuteen. Meillä riittää rahaa, tällä menolla jos jatkamme nyt kun suunta on muuttunut, myös niihin alempiasteisiin teihin.

Arvoisa herra puhemies! Teki mieli sanoa, että rahat te laitatte Turun tunnin junaan, vaikka sitä kaipaisi moni muu kohde, mutta jätän sen nyt huomiotta. — Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on ehkä siitä syystäkin tarpeellinen, että huomaa, että ministeriöiden välillä on aikamoiset hallinnon rajat edelleen. Täällä maatalousministeri puhui hyvin lämpimästi maaseutupoliittisesta selonteosta ja sen eduskuntakäsittelystä, mutta en tiedä, tietääkö ministeri, miten kovaa kättä hallitus on antanut maaseudun teille. Valitettavasti perusväylänpidosta leikataan. Tämä hallitus on käytännössä ajanut alas yksityistieavustukset. [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] Mikä järki siinä on? Keskustavetoisten hallitusten aikana on panostettu maaseudun teihin. Nyt annetaan alempiasteisen tieverkoston rapistua. Ei maaseudulla kukaan voi elää ja yrittää, jos tiet ovat siinä kunnossa, missä tällä hetkellä ovat. Joten käykää vielä, ministerit, hieman keskustelua keskenänne, että mitä siellä selonteossa lukee ja mikä se todellisuus sitten rahoituksessa on. [Tuomas Kettunen: Ja minne rahat meni? Tunnin junaan!]

Arvoisa puhemies! Kyseessä on polttoainelupauksen petos, joka vaikuttaa suoraan maaseudun ihmisiin, maaseudun arkeen. Eikö se, perussuomalaiset, ollut niin, että piti olla autoilijamyönteisin hallitus? [Naurua perussuomalaisten ryhmästä] Väitättekö vieläkin, kun Kuhmon toteemissa diesel on yli 2,6 euroa litra tai Kuusamossa ysivitonen yli 2,4 euroa litra tai polttoöljy yli 2,1 euroa litra, että on autoilijamyönteisin hallitus, yrittäjämyönteisin hallitus? Tämän tilanteen irvikuva on pahimmillaan sitä, että kun asiakas tankkaa asemalla, niin samaan aikaan Suomi kerää ennätysmäärän veroja, koska polttoaineiden hinta on niin korkea. [Anne Kalmari: Ennätysmäärä veroja tällä hallituskaudella!] Arvoisa valtiovarainministeri Purra, onko todella niin, että kun tänä päivänä menee tankkaamaan Suomen kalleinta dieseliä, valtiovarainministeriössä ollaan tyytyväisiä, kun maksetaan kaikista suurinta nettomääräistä polttoaineveroa? [Anne Kalmari: Eniten veroja!]

Arvoisa herra puhemies! Alikersantti Yrjö Lahtinen totesi Tuntemattomassa sotilaassa, että lyödään sellaiset rätingit eteen, ettei voi olla nälkä. Nyt kun kuuntelee hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja ja erityisesti ministerin puheenvuoroja, niin nyt ollaan lyömässä viljelijöille semmoiset rätingit eteen, että ei siinä nyt nälkä voi olla. Viljelijöillä, arvoisa ministeri, ei mene tällä hetkellä... [Välihuuto] — Edustaja Mäenpää, viljelijöillä ei mene hyvin tällä hetkellä. Kun katsoo niitä tuotantokustannuksia, mitkä ovat, polttoaineen hintaa, talvilaatu on 2 euroa 13 senttiä, jos tänään sitä tilaa, lannoitteitten hintoja, kasvinsuojeluaineita ja niin edelleen, [Jenna Simulan välihuuto] niin tuotantokustannukset ovat korkealla. Syy, miksi tämä välikysymys tehtiin, oli se, että te lupasitte, että tämä muuttuu. Te lupasitte täyskäännöksen suomalaiseen maatalouspolitiikkaan. Te lupasitte sen, että suomalaisella viljelijällä menisi paremmin. Mutta meneekö tällä hetkellä paremmin? Tuolla on huutava hätä, ja hallitukselta odotetaan nyt enemmän toimenpiteitä. Arvoisa ministeri, mitä te teette sen eteen, että viljelijät pärjäävät myös näitten tuotantokustannusten kanssa, jotka ovat tällä hetkellä äärettömän korkealla tasolla?

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Arvoisa puhemies! [Jenna Simula: Esitelkää nyt se lähimalli!] On arvokasta, että hallitus edes jollakin tavalla reagoi tähän tilanteeseen, [Eduskunnasta: Sama arabiaksi!] mutta osa näistä toimenpiteistä on kuitenkin semmoisia, jotka vaikuttavat vasta ensi vuonna ja aika kaukana. Kyllä itseäni askarruttaa erityisesti tämä akuutti kustannuskriisi, mikä on tänä vuonna varsinkin polttoaineiden hintojen nousun, energian hinnan nousujen ja lannoitteiden hinnan nousun takia tullut maataloudelle päälle. Juuri tähän ongelmaan vaikuttavia keinoja tuossa teidän vastauksessanne ei sittenkään kovin paljoa ollut. Tämä on kuitenkin se, mikä aika monella tilalla on päällä: mistä rahat polttoaineeseen, energiaan ja lannoitteisiin. Voisitteko miettiä vielä tähän hieman lisää vaikuttavia keinoja? Uskon, että se olisi aika tärkeä monelle tilalle.

Arvoisa herra puhemies! Hyviä puheenvuoroja, alkaen siitä, mitä ministeri Essayah täällä tänään lausui. — Mutta kuuntelin hyvin tarkkaan edustaja Kalmarin puheita eilen ja tänään, enkä kuullut hänen lausuvan kertaakaan sanaa kasvintuotanto, kasvinviljely — en kuullut. Ajattelen näin, että kasvintuotanto on se, mikä nyt on kriisissä ja mikä nyt eniten kärsii tästä tilanteesta, niin siitä, että keskustan johdolla laadittiin tämä CAP-suunnitelma, mitä nyt noudatamme, kuin myöskin tietysti näistä sodista, mitkä riehuvat. Polttoaineitten hinnat ovat ennätyskorkealla. Kasvintuotanto nimenomaan kärsii. [Antti Kurvinen: Mitä teette sille? — Keskustan ryhmästä: Mitä hallitus tekee?] Edustaja Eerikki Viljanen sentään mainitsi, että viljaa tuotetaan talkoilla.

Arvoisa herra puhemies! Historian vaikuttavin välikysymys. On todella hienoa, että vastaatte tähän kriisiin 140 miljoonalla eurolla, mutta edelleen kysyisin: Kun nuo polttoaineitten hinnat ovat niin korkeita, aiotteko tulla jotenkin erityisesti vastaan maaseudun asukkaita tai maanviljelijöitä polttoaineissa? Tehän keräätte veroja nyt enemmän kuin keskimäärin edellisellä hallituskaudella. Silloin kerättiin esimerkiksi ysivitosesta 14 senttiä vähemmän ja dieselistä 23 senttiä vähemmän kuin nyt näillä polttoaineen hinnoilla keräätte. Tämän saman polttoöljyn kohdalla 19 senttiä enemmän te keräätte veroja. Aiotteko tehdä jotakin polttoaineiden hinnoille?

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden tuottajien tilanne on kohtuuton. Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä ja vastuunkantoa. Se vaatii vastuunkantoa niin hallitukselta, teollisuudelta kuin kaupaltakin, ja se vaatii vastuuta myös kuluttajilta. Hallitus ei näytä ymmärtävän maataloustuottajien tilannetta ollenkaan. Lannoitteet maksavat yhä enemmän, polttoaineet kallistuvat jatkuvasti, ja voi vain arvailla sähkön hintaa ja sitä, miten kohtuuhintaista sähköä riittää kotitalouksille, maatiloille ja yrityksille. Kaikki tämä näkyy lopulta myös kuluttajan kukkarossa, koska kauppa pitää kiinni satojen miljoonien eurojen voitoistaan. Eli maataloudessa tuottajien kustannukset kasvavat mutta korvaus tuotteesta ei. Liiketoiminnan näkökulmasta yhtälö on mahdoton. Tuottajien edunvalvonta on uskomattoman tehotonta varsinkin, kun tuottajien edustajia on paljon omistajina elintarviketeollisuudessa. Ruokakauppa on Suomessa aivan liian keskittynyttä. Kilpailua puuttuu. Kesko ja S-Ryhmä määräävät tahdin, eikä siinä saksalaisen Lidlin markkinaosuus riitä muuttamaan menoa. Ruuan hinta nousee, tuottajat ovat vaikeuksissa, mutta kauppa tekee ennätystuloksia. Ei se näin voi mennä. Eli kysymys kuuluu, mikä on kaupan vastuu siitä, että meillä jatkossakin on varaa tuottaa kotimaista ruokaa ja kuluttajilla varaa sitä ostaa. Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomen ruuantuotanto on kansallinen turvallisuuskysymys. Omavaraisuuden rapautuminen ja tuonnin lisääntyminen lisäävät haavoittuvuutta. Konfliktit maailmalla ja myös Itämeren kriisiytynyt tilanne ja kuljetusten epävarmuus korostavat oman ruuantuotannon merkitystä. Suomi tuo ruokaa seitsemällä miljardilla eurolla ja vie vain kahdella miljardilla. Maidossa ja lihassa omavaraisuus on jo menetetty. Oma lukunsa omavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa ovat lannoitteet. Suomen viljat ovat kasvaneet pelloilla pitkälti venäläisen ammoniakin voimalla. Ammoniakki on lannoitetuotannon välttämätön raaka-aine. Lannoitteista on pulaa maailmalla, ja hinnat kallistuvat. Suomessa ei ole omaa ammoniakkitehdasta. Kemira myytiin aikanaan norjalaiselle Yaralle. Naantaliin on suunnitteilla vihreän ammoniakin tuotantolaitos, joka käynnistyy aikaisintaan 2030-luvulla. Kysymys kuuluu: olisiko lannoitteiden koko tuotantoketju pitänyt ottaa paremmin valtion haltuun? Ja vastaus on: kyllä olisi pitänyt. Arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden kannattavuus on palautettava kiireellisesti. Byrokratiaa on purettava ja tuet suunnattava niille, jotka tuottavat ruokaa ja elintärkeitä hyödykkeitä. Tavoitteena pitää Suomessa olla maatalous, joka pärjää tulevaisuudessa myös ilman tukia. Suomi pystyy ruokkimaan suomalaiset, jos tuotanto säilyy kannattavana. Julkinen talous on siinä tilanteessa, että kaikki yhteiskunnan tuet on käytävä läpi eikä mitään voi tässä tilanteessa jättää tarkastelujen ulkopuolelle. Maatalous ja elintarvikkeet ovat tietysti erityisessä asemassa yritystukien joukossa, koska kyse on viime kädessä huoltovarmuudesta eli siitä, riittääkö mahdollisesti kriisitilanteessa suomalaisille ruokaa omavaraisesti. [Hannu Hoskonen: Ei riitä millään!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa herra puhemies! Sukumme on viljellyt Kuuselan tilaa Vihdin Oinasjoella yli sadan vuoden ajan. Saan jatkaa edeltävien sukupolvien työtä ja teen kaikkeni, että pojillani olisi mahdollisuus jatkaa sukupolvien ketjua, jos niin haluavat. Olen pidemmän kaavan mukaan kokenut, että suomalainen ruoka ei tule kaupan hyllylle itsestään. Ruoka tulee pelloilta ja tiloilta kautta Suomen, kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Osaamisestaan ja ahkeruudestaan huolimatta moni viljelijä ei saa työstään korvausta, ja mikä pahinta, ei edes arvostusta. Kysyä sopiikin: Kun jollain tilalla illan pimetessä mietitään, jaksaako vielä huomisen, sanooko hallitus, että "pärjäile"? Kun seuraava nuori viljelijä pohtii, uskaltaako ottaa kotitilan vastuulleen, sanooko hallitus, että "ollos huoleton"? Kun seuraava kriisi tulee ja tarvitsemme ruokaa omasta maasta, sanooko hallitus, että "ei hätää, kyllä sitä jostain tulee"? Siltä se nimittäin äsken kuulosti hallituksen suunnalta, että ongelmia ei olisi. Joutuu kysymään: eletäänkö hallituksessa lainkaan samaa arkea kuin maatiloilla ympäri Suomea? [Eduskunnasta: Ei eletä!] Keskusta teki välikysymyksen, koska suomalaisen ruoan tulevaisuus on vaarassa. Maamme maatalouden kannattavuus on valahtanut EU:n heikoimmaksi — EU:n heikoimmaksi. Lähes neljä tilaa lopettaa joka päivä. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hintojen nousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Se siitä hallituksen "täyskäännöksestä" parempaan. Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä suomalainen maatalous ja ruoka pitää pelastaa. Tällä hetkellä esimerkiksi suomalainen vilja tuotetaan käytännössä pitkälti talkoilla. Jokaisen pitää ymmärtää, että se ei ole kestävää eikä se ole oikein. Nyt viljelijälle jää liian pieni osuus ruokaketjun arvosta. Tilanne ei ratkea sillä, että viljelijää kehotetaan vain tekemään ja yrittämään enemmän. Jos haluamme suomalaista ruokaa kauppojen hyllyille — ja keskusta muuten haluaa — viljelijän pitää saada työstään nykyistä oikeudenmukaisempi korvaus. Siksi kilpailulakia pitää avata ja puuttua kaupan ylivaltaan sekä tukkukaupan kilpailuongelmiin. Tuotantokustannusten muutosten pitää päästä nykyistä nopeammin tuottajahintoihin. Tuottajaorganisaatioilla pitää olla mahdollisuus sopia hinnoista. Akuuttiin tilanteeseen keskusta esittää EU:n kriisituen täysimittaista kansallista täydentämistä. Me jatkaisimme energiaveron lisäpalautusta, maksaisimme sen täysimääräisenä ja laajentaisimme sen koskemaan myös nestekaasua. Poistaisimme tuotantorakennuksilta kiinteistöveron määräajaksi ja toteuttaisimme Ruotsin mallin mukaisesti kustannustuen etenkin lannoite- ja polttoainekustannuksiin. Sikaruton torjuntaa pitää vihdoin alkaa johtamaan, ja siihen pitää osoittaa lisää voimavaroja. Villisikakantaa tulee määrätietoisesti vähentää ja avata lihan vientimarkkinoita nopeasti alueellistamisen avulla. Valtion pitää korvata taudin torjunnasta ja markkinahäiriöistä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on paljon enemmän kuin ruokaa. Se on työtä. Se on yrittäjyyttä. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on suomalaisuutta puhtaimmillaan. On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Jokaisena vuotena maassamme tuotetaan jokaista huoltovarmuusvarastoitavaa viljaa niin paljon, että sitä taatusti riittää huoltovarmuusvarastointiin tarvittavat määrät. Kyse onkin tahdosta, ja kyse onkin etenkin periaatteista. Keskustan mielestä huoltovarmuuden perusta on kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka — kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka. Siksi maassamme pitää olla kannattavia maatiloja ja viljelijöitä, jotka pystyvät jatkamaan työtään myös vaikeina aikoina. Liian helposti unohtuu, että suomalaista ruokaa ei ole ilman suomalaista maaseutua. Keskusta haluaa Suomen, jossa myös maaseudulla on tulevaisuus. Siksi keskittämisen politiikka pitää vaihtaa kasvun politiikaksi. Kyllä maalla voi — ja pitää voida — kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Vaikka maa- ja metsätalousministerin puheenvuorosta jo kuulimme, että hallitus on reagoinut keskustan välikysymykseen tuomalla uuden kriisipaketin, jolla korvataan maataloudelle [Välihuutoja] kohonneita kustannuksia — tämä on ehkä historian vaikuttavin välikysymys jo tähän mennessä — niin siitä huolimatta, arvoisa puhemies, on todettava, että nyt asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, täysin väärään suuntaan. Suomen maatalouden kannattavuus on valahtanut Euroopan heikoimmaksi. Sen takia kannatan edustaja Kalmarin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus tiedostaa kotimaisen maatalouden tärkeyden niin ruuantuotannon kuin huoltovarmuudenkin näkökulmasta. Hallitusohjelma on rakennettu siten, että pystymme vastaamaan ulkoa tulleisiin šokkeihin. Vuosien saatossa on useissa eri tutkimuksissa todettu, että suomalainen arvostaa suuresti maaseutua sekä puhdasta ja turvallista kotimaista ruokaa. Me perussuomalaiset puolustamme näitä arvoja. Olemme hallituksessa turvanneet kotimaisen ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näiden epävarmojen maailmanpoliittisten aikojen keskellä. Hallitus on uudistanut tällä vaalikaudella elintarvikemarkkinalakia. Vahvistimme elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivaltaa, aivan kuten hallitusohjelmassa on kirjattu. Uudistuksen toisessa vaiheessa paransimme nimenomaan alkutuottajien asemaa tuotantoketjussa, missä kaupan valta on ollut suuri ja epäreilu. Tavoitteemme oli vahvistaa sopimussuhteiden selkeyttä ja tasapainottaa toimijoiden asemaa koko elintarvikeketjussa. Kolmanneksi, olemme nostaneet voimallisesti esiin omistajaohjauksen keinot, joilla pyrimme varmistamaan sen, että kotimaisen ruuan osuus kasvaa julkisen sektorin hankinnoissa. Tämäkään työ ei ole jäänyt tuloksettomaksi. Edelleen olemme panostaneet paljon niin ikään myös nuorten viljelijöiden tukemiseen. Me olemme tukeneet aktiivista ruuantuotantoa kohdentamalla peltojen korvauskelpoisuutta, ja tämä tuki on suunnattu erityisesti aloittaneille nuorille viljelijöille. Olemme toimillamme pyrkineet parantamaan alan toimijoiden investointimahdollisuuksia. Tämän toteutimme hallituksessa siten, että Finnvera-lainsäädännön uudistuksessa poistimme maatalouden toimialarajoitukset. Olemme huolehtineet siitä, että koko maassa on pystytty harjoittamaan maataloutta, ja nyt painotan tätä: maatalouden kustannuksia ei ole nostettu tämän hallituksen aikana poliittisin päätöksin. Haemme maatalouden kannattavuudelle piristystä myös ruokaviennin kasvusta. Suunta on ollut oikea, sillä viime vuonna ruokavienti kasvoi kuusi prosenttia. On huomioitava, että maatamme kohtasi afrikkalainen sikarutto ensimmäisen kerran tänä vuonna 30.7. Virus todettiin kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Tällä tapahtumalla on isoja vaikutuksia vientisektoriin, etenkin, kun taudin seurauksena muun muassa Kiina sulki ovensa suomalaiselta sianlihalta. Myös tässä olemme toimineet rivakasti ja sitoutuneet taudin taltuttamiseen. Arvoisa puhemies! Toisin kuin oppositiopuolueet, me perussuomalaiset emme pidä maataloutta ilmasto-ongelmana. Maatalouden tarkoitus on tuottaa ruokaa ja olla siten omavaraisuuden ja huoltovarmuuden perusta. Tällä kaudella ei ole tehty sellaista ilmastopolitiikkaa, joka heikentäisi maatalousyrittäjien asemaa. Emme tarkastele myöskään turvetta vain päästöjen kautta, vaan näemme sen monet maatalouden kannalta kriittiset hyödyt. [Antti Kurvinen: Mutta ette tee mitään!] Hallitus valmisteleekin turvetuotannolle uutta tukimallia. [Anne Kalmari: Voi voi!] On tärkeää ymmärtää, että hyväkuntoinen tieverkko on perusedellytys maaseudun yritysten toimintamahdollisuuksien säilymiselle. Tällä kaudella olemme erityisesti panostaneet tienpitoon sekä tienpidon perusparannuksiin enemmän kuin normaalisti. Tämän hallituksen panostukset liikenneinfraan ovat historiallisen suuret. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle. Perussuomalaisten mielestä pyörät on pidettävä pyörimässä ja koko Suomi asumiskelpoisena. Jokaisen ihmisen tulee saada asua siellä, missä on onnellisimmillaan, eikä ketään pidä poliittisella ohjauksella pakottaa muuttamaan kaupunkeihin. Maaseutu tulee nähdä mahdollisuutena sekä menestystekijänä. Maaseutu on myös mielekäs ja turvallinen ympäristö lapsille ja nuorille kasvaa. Luonnon kunnioittaminen sekä erä- ja perinnetaidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Yritteliäisyys ja yrittäjyys kasvavat maaseudulla, kun elanto on hankittava itse. Jotta maaseutu ja maaseutumaiset alueet voivat kukoistaa, maaseudun erityispiirteet on tunnistettava ja niistä seuraavien johtopäätösten on tuotettava alati kehittyviä politiikkatoimia. Arvoisa puhemies! Kaikki edellä mainitut hallituksen toimenpiteet osoittavat sen, että perussuomalaiset on puolueena sitoutunut maatalouden ja ruuantuotannon tukemiseen sekä huoltovarmuuden turvaamiseen maassamme. Ja ajattelin olla hyvin rakentava puheessani, mutta lopuksi on todettava: Keskusta, teillä on ollut maa- ja metsätalousministeri vuosikaudet. Nämä ongelmat maataloudessa eivät ole syttyneet [Puhemies koputtaa] parin vuoden sisällä vaan aiemmin. Mitä te olette tehneet? — Kiitos. [Välihuutoja keskustan ryhmästä]

Arvoisa puhemies! Suomessa on voitava tuottaa ruokaa kannattavasti. Kyse ei ole vain maatalouspolitiikasta. Kyse on huoltovarmuudesta, alueiden elinvoimasta ja koko Suomen turvallisuudesta. Maatalouden tilanne on haastava. Monella tilalla takana on jo useampi heikko vuosi. Venäjän hyökkäyssota nosti energian ja lannoitteiden hinnat uudelle tasolle, sekä korot nousivat. Nyt Lähi-idän kriisi ja kuljetushäiriöt lisäävät jälleen kustannuspaineita. Tiedän tämän myös omasta arjestani viljelijänä. Kun lannoitteiden, energian, kuljetusten tai rahoituksen hinta nousee, lasku tulee tilalle nopeasti. Nousseita kustannuksia ei kuitenkaan voi siirtää tuotteen hintaan samalla tavalla, vaan tuottaja kantaa riskin. Tässä on suomalaisen maatalouden kannattavuusongelman ydin. Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys tunnistaa monta todellista ongelmaa. Se antaa kuitenkin hallituksen toimista täysin väärän kuvan. Kokoomusjohtoinen hallitus on vaikeassa taloustilanteessa tehnyt selvän ratkaisun: ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikilta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Mitä on tehty? Hallitus on päättänyt korottaa maatalouden energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi. Suomen saama EU:n kriisituki käytetään ruuantuotannon hyväksi. Tukimaksatuksia aikaistetaan tilojen maksuvalmiuden helpottamiseksi ja tukia uudelleenkohdennetaan akuutin kustannuskriisin vuoksi. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan määräaikaisella kadmiumrajan muutoksella. Samalla viedään eteenpäin kotimaisen lannoitetuotannon ja ravinnekierron ratkaisuja. Maatalouden investointeihin ja omistajanvaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Ruokaviennille on rakennettu uusi toimintamalli, ja tavoitteena on kaksinkertaistaa vienti vuoteen 2031 mennessä. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Lisäksi tukipolitiikkaa on järkeistetty muun muassa luonnonhaittakorvausta korottamalla ja peltojen korvauskelpoisuutta laajentamalla. Hallitus on vahvistanut maanomistajan asemaa lunastuslain uudistuksella, metsävähennystä on korotettu ja suurpetopolitiikan konkelot on ratkaistu. Valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamiin vahinkoihin on saatu toimiva ratkaisu. Nämä ovat muutamia esimerkkejä, joten väite hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Samalla iso osa näistä on asioita, joita monta hallitusta on yrittänyt ratkaista. Nyt ne on tehty. Ja kyllä, afrikkalainen sikarutto vaatii tehokasta torjuntaa. Tauti muistuttaa, että ruuan, viennin ja alueellisen elinkeinoelämän huoltovarmuus muodostavat yhden kokonaisuuden. Arvoisa puhemies! Keskustalla oli viime kaudella maa- ja metsätalousministerin vastuu. Ruokaketjun epätasapaino tunnettiin ja kannattavuudesta laadittiin parlamentaarinen raportti. Finnveran avaamista maataloudelle selvitettiin. Kaupan vahva asema kirjattiin hallitusohjelmaan. Silti moni ratkaisu jäi selvitykseksi tai kesken. Tämä hallitus on nämä ratkaissut. Maataloustuilla on Suomen olosuhteissa välttämätön tehtävä. Niillä ei kuitenkaan voida loputtomasti korvata sitä, ettei ruokamarkkina toimi. Velkaantunut valtio ei voi vastata jokaiseen kustannusnousuun uudella tukipaketilla. Pysyvä ratkaisu syntyy siitä, että tuottaja saa markkinoilta nykyistä oikeudenmukaisemman osuuden. Lähtökohtana on oltava, että tuotteesta saatava hinta yhdessä tukien kanssa kattaa tuotantokustannukset, antaa korvauksen tehdystä työstä ja mahdollistaa tilan kehittämisen. Siksi elintarvikemarkkinalain toimeenpanoa on jatkettava määrätietoisesti. Tiedonsaannin on oltava riittävää, epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, ja tuottajaorganisaatioiden asemaa on vahvistettava. Onnistumista ei mitata uusien pykälien määrällä vaan sillä, paraneeko tilalle jäävä tulos. Huoltovarmuudessa katse on nostettava seuraavaa tukihakua pidemmälle. Riippuvuutta tuontilannoitteista on vähennettävä, ravinteet on saatava paremmin kiertoon, ja varmuusvarastojen on vastattava muuttunutta turvallisuustilannetta. Ruuantuotanto tarvitsee kohtuuhintaista energiaa, toimivia kuljetuksia ja kunnossa olevan tieverkon. Ne eivät ole maaseudun erityistoiveita vaan koko yhteiskunnan perusrakenteita. Arvoisa puhemies! Seuraavaksi ratkaistaan suomalaisen maatalouden tulevaisuutta EU:n vuosien 28—34 rahoitusneuvotteluissa. Kokoomus pitää kiinni siitä, että suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset, riittävä rahoitus ja kansallinen liikkumavara turvataan. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Politiikan pitää antaa tiloille näkymä pidemmälle kuin seuraavaan kriisitukeen. Siksi vahvistamme tuottajan markkina-asemaa, vientiä, investointeja ja huoltovarmuutta. Suomalainen ruuantuotanto tarvitsee tekoja, ja tämä hallitus on niitä tehnyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa hallitukselle tukensa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Voi ylimielisyyttä! Kaikki on hyvin hallituksen mielestä, älkää valittako, viljelijät. Kiitos kuitenkin niistä toimista, joita välikysymyksen vuoksi teette. [Naurua perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Minua nimittäin sattuu sydämeen se hätä, joka suomalaisilta viljelijöiltä nyt kuuluu. Ihmiset kysyvät, kuinka tästä vuodesta selvitään. Mitä ensi vuonna kannattaa enää tuottaa? Uskaltaako investoida? Löytyykö tilalle jatkajaa? Eri puolilla Suomea kysytään, mitä suomalaiselle ruualle, maaseudulle ja huoltovarmuudelle tapahtuu, jos oma tuotantomme hiljalleen rapautuu. Ja kyllä, arvoisa puhemies, minua myös pistää vihaksi se välinpitämättömyys, jolla hallitus on tähän asti maatalouden ahdinkoon suhtautunut. Sillä tilanne on vakava. Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan heikoin — siis todellakin koko Euroopan heikoin. Se on häpeällinen sijoitus. [Pertti Hemmilä: Se on teille tuttua!] Missä tahansa muussa asiassa tällainen viimeinen sija olisi valtakunnan pääuutinen. Suomalaiset viljelijät ansaitsevat parempaa. Ministeri kertoi, miten paljon hyviä päätöksiä on tehty. Mutta politiikkaa ei mitata tehtyjen päätösten lukumäärällä vaan niiden tuloksilla. Ja tulos on tämä: Suomen maatalouden kannattavuus on EU:n heikoin. Siksi keskusta teki tämän välikysymyksen. Suunta on muutettava nyt. Arvoisa puhemies! Lähi-idän pitkittyvä kriisi on lyönyt uuden kierroksen maatalouden kustannuksiin. Polttoaine maksaa järkyttävän paljon. Lannoitteiden hinnat ovat nousussa. Energia kallistuu. Viljelijä ei voi vain siirtää näitä kustannuksia tuotteensa hintaan. Laskut tulevat nyt. Edellisellä vaalikaudella maatalouden vakavaan kustannuskriisiin luotiin helpotusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Eikä valtiontalouden tilanne ollut silloinkaan helppo. Oli korona, Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi. [Timo Heinonen: Ja rahaa on!] Silti yksi asia ymmärrettiin: Suomen oma ruuantuotanto on kriisissä turvattava. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on isänmaan asia. Nyt helpotusta kustannuksiin ei näy. Toisin kuin Suomi Ruotsi on käyttänyt kansallista liikkumavaraa, vaikka juuri Suomessa maatalouden kannattavuus on Euroopan heikoin. Miksi? Ja kustannuskriisin päälle tuli vielä afrikkalainen sikarutto. Sianlihan vienti EU:n ulkopuolelle on jo häiriintynyt, ja taloudelliset menetykset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Kriisin hoito vaatii poliittista johtajuutta. Valtion on sitouduttava korvaamaan afrikkalaisen sikaruton torjunnasta, rajoituksista ja markkinahäiriöistä aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Viljelijää ei saa tässäkään kriisissä jättää yksin. Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, onko meillä omaa ruuantuotantoa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Maatilojen määrä vähenee yli tuhannen tilan vuosivauhtia. Lähes neljä tilaa päivässä lopettaa. Eikä vain pieniä tiloja. Maksuvaikeuksiin ajautuvat isot investoineet yksiköt. Viljelijät vähentävät lannoitusta, myyntikasvien viljelyä ja investointeja. Viime kevään tuottajakyselyssä 77 prosenttia arvioi maksuvalmiutensa heikkenevän. Maaseudulta loppuu toivo. Näin ei voi jatkaa loputtomasti. Arvoisa puhemies! Kaikkein karuinta tässä hallituksen politiikassa on lupausten ja todellisuuden välinen kuilu. Perussuomalaiset vaativat ennen vaaleja maatalouden hätätilan julistamista. Kannattavuuden parantamiseksi oli lähes parinkymmenen kohdan lista vaatimuksia: tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto, energiakustannusten alentaminen, byrokratian purkaminen, viljelijälle reilumpi osuus ruuan hinnasta. Missä nämä kaikki ovat nyt? Nuo haihtuvalla musteella kirjoitetut tekstit taisivat lentää Säätytalon roskakoriin. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah lupasi puolestaan vappupuheessaan maatalouspolitiikkaan täyskäännöksen. [Sari Essayah: Kyllä!] Nyt kannattavuus on Euroopan heikoin. Ministeri Essayah, tätäkö tarkoittaa täyskäännös? Jos tarkoittaa, suunta on ollut väärä. Yli kolmen vuoden jälkeen hallitusta pitää arvioida sen omien tekojen ja tulosten perusteella. Nyt vastaan tulevat petetyt lupaukset. Hallitus lupasi, ettei maatalouden kustannuksia nosteta kansallisin päätöksin eikä byrokratiaa lisätä. Mitä tehtiin? Molempia on lisätty, niin byrokratiaa kuin kustannuksia. Tietäisittepä, millaista on täyttää tänä päivänä sähköinen kasvinsuojeluilmoitus kasvi-, kasvuvaihe-, tehoaine- ja muine koodeineen. Viljelijöiden kukkarosta tilkitään valtiontalouden kurjuutta järkyttävillä lupa- ja valvontamaksuilla. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksut nostettiin 1 500 euroon. 1 500 euroa siitä, että saa lyödä kattilan kansia yhteen pellon reunassa. Luomuvalvonnan perusmaksu oli aiemmin 160 euroa, nyt se on 231 euroa ja siihen päälle tuntiperusteinen tarkastusmaksu 163 euroa tunti. Siinä kun päivän kierrät tarkastajan kanssa laskemassa paaleja, tulee tarkastukselle mukavasti hintaa. Tässä vain pari esimerkkiä. [Antti Kaikkonen: Voiko nämä olla totta?] Mutta kaikkein karmein kustannusten nousu on polttoaineiden hinnassa. Edellisen hallituksen lopettaessa [Mauri Peltokangas: Nostitte polttoaineveroa!] polttoöljyn hinta oli yksi euro 30 senttiä, nyt hinta on kahdessa eurossa. [Ben Zyskowicz: Hallituksen vika!] Mitä teki hallitus? Maa- ja metsätalouden polttoaineet te päätitte ulottaa uuteen päästökauppaan. Kymmeniä senttejä lisää löpöön Suomen omilla kansallisilla päätöksillä yhdessä vihreiden ja vasemmiston kanssa. [Keskustan ryhmästä: Oho!] Siis ilman minkäänlaista pakkoa. Seurauksena on kymmenien miljoonien lisälasku suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle. Arvoisa puhemies! Petettyjen lupausten lista, se valitettavasti jatkuu. Lupasitte turpeelle kunnianpalautuksen. Mitä tapahtui? [Mauri Peltokangas: Te romutitte koko elinkeinon!] Lupakustannuksia on nostettu, ja uusiin tuotantoalueisiin ei saada edes lupia. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus uhkaa loppua vuosikymmenen loppuun mennessä — siis muutamassa vuodessa. Tätäkö oli turpeen kunnianpalautus? Lupia ei saada muihinkaan energiainvestointeihin, että saataisiin halvempaa sähköä tai polttoainetta, ei. Energiainvestoinnit seis, sanovat perussuomalaiset yhdessä ympäristöministeriön ja Tampereen lupayksikön kanssa. Luvattiin reilumpaa ruokaketjua. Missä se näkyy? Ministeri Jari Lepän johdolla Suomeen saatiin elintarvikemarkkinalaki. Lakia on tälläkin kaudella uudistettu, hyvä niin. Mutta nyt sitä pitää alkaa elää todeksi. Sen pitää näkyä viljelijän saamassa hinnassa ja siinä, ettei kaikkea kustannusriskiä kaadeta alkutuottajan niskaan. Entä missä viipyvät kilpailulain uudistukset? [Mikko Savola: Antaa kokoomuksen vastata tähän!] Hallitus sitoutui parlamentaarisen maatalouden kannattavuusraportin toimeenpanoon, mutta kaupan ostajavoimaan puuttuva kilpailulain uudistus on edelleen tekemättä. Sen sijaan kauppajättien liiketoimintamahdollisuuksia hallitus on kyllä ehtinyt laajentaa. Viinit ja aamun närästyslääkkeet ruokakauppoihin kyllä onnistuu. Joko nyt olisi suomalaisen ruuantuottajan vuoro? Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet lupasivat myös pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt sitä lupausta todella mitataan. Hallitus valmistelee ennallistamissuunnitelmaa, jonka toimeenpanon kustannukset ovat ympäristöministeriön mukaan yli 30 miljardia, suunnitelmaa, jonka rahoitus, kansallisten joustojen käyttö ja vaikutukset maanomistajiin ovat täysin avoinna. Ruotsi on lähtenyt siitä, että joustot hyödynnetään täysimääräisesti ja ylimääräisiä kansallisia rasitteita ei hyväksytä. Meillä Purran—Orpon hallitus on antanut suunnitelman teon ympäristöministeriön käsiin, eikä mitään perälautaa kustannuksille ole asetettu. Te annoitte tämän tapahtua, hallituspuolueiden kansanedustajat. [Juha Mäenpää: Te jätitte tyhjän paperin!] Vihervasemmistohallitukselta tätä olisi voinut odottaa, mutta oikeistohallitus… [Ben Zyskowicz: Tehän sen tiedätte, kun olitte siinä hallituksessa!] Keskusta ei hyväksy tätä. Suomen pitää tehdä ennallistamisasioissa vähintään sama kuin Ruotsissa. Me emme voi lähettää itsellemme miljardilaskua ja kutsua sitä Suomen edun puolustamiseksi. Arvoisa puhemies! Ja entä sitten suomalainen maaseutu? Maaseudun ihmiset eivät vaadi kohtuuttomia. Tien pitää olla ajettavassa kunnossa. Tietoliikenneyhteyksien pitää toimia. Välttämättömien palvelujen pitää olla kohtuudella saavutettavissa. Mutta hallitus on leikannut yksityistieavustuksia ja maaseudun tietoliikenneyhteyksiä. Palveluja keskitetään yhä kauemmaksi. Huoltovarmuutta ei rakenneta tyhjentyvälle maaseudulle. Se, missä tämä hallitus on todella onnistunut, on suomalaisen maaseudun alasajo. [Ben Zyskowicz: Ja te vaaditte lisää säästöjä!] Suomalaisia jaetaan kahden kerroksen väkeen. Meille keskustassa tämä ei käy. Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä on lopulta kyse lupauksista ja niiden pettämisestä. Hallitus lupasi täyskäännöksen. Tuloksena on EU:n heikoin kannattavuus. Hallitus lupasi olla nostamatta maatalouden kustannuksia. Silti niitä lisätään. Hallitus lupasi turpeelle kunnianpalautuksen. Nyt jopa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on vaarassa. Hallitus lupasi pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt edessä ovat miljardiluokan ennallistamiskustannukset. Lupaukset on petetty. Nyt tarvitaan tekoja — ei ongelmien peittelyä, selittelyä eikä uusia tyhjiä lupauksia. Hallituksen pitää vastata, [Puhemies koputtaa] miksi sen lupaama täyskäännös on johtanut tähän tilanteeseen ja mitä se aikoo vielä tehdä suunnan muuttamiseksi, vai aikooko mitään. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Koska hallituksen politiikan tulokset osoittavat, ettei se ole kyennyt turvaamaan suomalaisen maatalouden kannattavuutta, kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta eikä elinvoimaisen maaseudun perusedellytyksiä, esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut suomalaisen maatalouden kannattavuuden, kotimaisen ruuantuotannon ja maaseudun tulevaisuuden turvaamisessa, eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa maataloudessa ja ruoantuotannossa on kysymys yhtä elinkeinoa huomattavasti laajemmasta asiasta: turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja kansallisesta kriisinkestävyydestä. Ruoka ei synny kaupan hyllyyn, eikä huoltovarmuutta rakenneta kriisin hetkellä. Se rakennetaan joka päivä suomalaisilla maatiloilla, elintarvikeyrityksissä, kuljetusketjussa ja maaseudun yrityksissä. Kansallinen tahtotila oman ruoantuotannon turvaamisesta on toivottavasti tässä salissa yhteinen ja luja. Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tilannekuvaa maa- ja elintarvikesektoristamme on tarpeen tarkentaa. Keskustan peräänkuuluttama suunnanmuutos on hyvässä vauhdissa. Nuorten aloittavien viljelijöiden määrä on kääntynyt nousuun, investoinnit ovat lähteneet liikkeelle, ja tiloja kehitetään. Nyt useampi kuin joka kolmas maidontuottajista arvioi tilansa lähitulevaisuuden kannattavuuden olevan erittäin tai melko hyvä — tämä kertoo uskosta tulevaisuuteen. Vuonna 2022, edellisen hallituksen aikana, vain noin joka viides arvioi samoin. Viimeksi nykyiselle tasolle päästiin vuonna 2014, eikä silloinkaan ministeri ollut keskustapuolueesta. [Oikealta: Hyvä niin!] Naudanlihasta maksetaan Suomessa nyt EU-jäsenyytemme parasta — huom. parasta — tuottajahintaa, vaikka teollisuudelta ja kaupalta on yhä lupa odottaa enemmän. Kuluvalla hallituskaudella on vahvistettu nuorten viljelijöiden aloitustuen rahoitusta yli miljoonalla eurolla vuodessa samalla, kun yrittäjätulovaatimuksen kertymistä on kevennetty. Vuoden 2024 kriisituki, yli 11 miljoonaa euroa, suunnattiin nuorille. Toimet ovat kasvattaneet sukupolven vaihdoksia yli tavoitteiden. Suomi on nuorten viljelijöiden osuudessa yli EU:n keskiarvon, ja lomitusjärjestelmämme ja tämän hallituksen vakinaistama Välitä viljelijästä -toiminta herättävät kiinnostusta muissakin EU-maissa alan vetovoiman lisääjinä. Hallitus on johdonmukaisesti ohjannut tukia ruoantuotantoon. Olemme uudistaneet korvauskelpoisuuksien jakomallin ja myöntäneet erilliset kiintiöt itäisen Suomen ohjelman alueelle ja nuorille tuottajille. Tiloilta tulleen palautteen perusteella tämä on merkittävin kannattavuutta parantava toimi vuosikausiin. Korvauskelpoisuus mahdollistaa näille hehtaareille myös ympäristökorvaukset, joten se kannustaa ympäristötoimiin. Kun hallitus aloitti työnsä, investoinnit olivat jäässä edellisen hallituksen metsäkatoasetukseen liittyneiden tulkintalinjausten vuoksi. Annoimme viljelijöille investointivarmuuden vakuuttamalla komission siitä, ettei parin puun kaataminen navettarakentamisen alta aiheuta Euroopan metsäisimmässä maassa metsäkatoa. Maatalouden investointihalukkuus on ollut kasvussa jo parin vuoden ajan. Tilakohtaista investointituen enimmäismäärää nostettiin ensi vuodelle 1,4 miljoonaan euroon, Finnveran rahoitus avattiin maataloudelle, ja Makeran valtiontakausvaltuus nostettiin 20 miljoonaan euroon. Maataloustukien rahoitus on määrätietoisesti turvattu, joitakin tukitasoja kuten luomua on jopa nostettu, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu. Tämä kaikki on tehty tilanteessa, jossa valtiontaloutta on ollut välttämätöntä sopeuttaa merkittävästi. Samalla tunnistamme, että kannattavuuskehitys on ollut yli hallituskausien erityisen hankalaa kasvinviljelytiloilla kustannusten ja maailmanmarkkinahintojen paineessa. Siksi viljasektorillamme tarvitaan sekä tuotannon monipuolistamista että vahvempaa markkinavoimaa ja viennin jalostusasteen nostoa. Viime vuosina rehuvalkuaisen ja elintarvikkeeksi menevän kasviproteiinin viljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi, ja olemme oikealla tiellä vahvistaessamme valkuaisomavaraisuutta muun muassa erikoiskasvien viljelyn tukirahoitusta lisäämällä. Arvoisa puhemies! Emme ole sulkeneet silmiämme energian hinnannousulta, sään ääri-ilmiöiltä, maailmanmarkkinoiden heilahteluilta ja turvallisuusympäristön muutoksilta, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Välikysymyksessä vaaditaan toimenpiteitä ensi vuoden budjettiin, mutta hallituksessa aloitimme toimet jo keväällä, kun Lähi-idän kriisi iski, ja päätimme nostaa maatalouden energiaveron palautuksen EU:n sallimaan maksimiin sekä tänä että ensi vuonna. Se tarkoittaa yhteensä 20 miljoonaa euroa lisää maatiloille. Maksamme EU:n kriisitukea 8,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuus, jolla maataloutta tuemme, on kuitenkin moninkertainen. Kolmannessa lisätalousarviossa tuomme kriisituen kansallisen täydennyksen, 17,5 miljoonaa euroa, ja kuten budjettiriihen yhteydessä sanoin, erityisesti viljasektorin tilannetta ajatellen teemme luonnonhaittakorvaukseen merkittävän korotuksen, yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka maksetaan kahdessa erässä ensi vuonna. Siitä 10 miljoonaa maksetaan vuoden 2026 perusteella jo toukokuussa. Se kohdentuu nyt aiempaa paremmin nimenomaan ruoantuotantoon, sillä komissio on hyväksynyt rehunurmen luonnonhaittakorvaukselle asetettavan ylläpitovelvoitteen, jolla puututaan niin sanottuun hömppäheinäongelmaan. Se tarkoittaa sitä, ettei pelkkä niittely riitä. Sikataloudelle on valmistelussa oma tukensa, noin kymmenisen miljoonaa euroa. Lisäksi myönnämme korvauskelpoisuuksia koko maahan noin 20 miljoonalla eurolla. Kun kaikki nämä toimet summaa yhteen, niin siitähän noin 140 miljoonaa euroa näyttäisi kertyvän. [Antti Kurvisen välihuuto] Lisäksi parannamme maatilojen maksuvalmiutta maksamalla ennakkomaksuja [Hälinää — Puhemies koputtaa] normaalia aikaisemmin yli 240 miljoonaa euroa. Pyysin huhtikuussa komissaarilta juridista poikkeusta, jonka komissio päätti toteuttaa. Samoin budjettiriihessä linjasimme, että huolehdimme afrikkalaisen sikaruton torjunnan akuuteista kustannuksista ja arvioimme vaikutuksia elinkeinoihin ja aluetaloudelle. ASF-tilanteen kannalta on aivan ensisijaista, että akuutit toimet keskittyvät määrätietoisesti epidemian varsinaiseen rajoittamiseen ja lopulta hävittämiseen Suomesta. [Mikko Savola: Aika paljon vielä tehtävää!] Arvoisa puhemies! Kriisitukia tärkeämpiä ovat pitkän aikavälin toimet ja markkinoiden toimivuus. Kuten MTK:n puheenjohtaja Hemmilä hyvin otsikoi: ”Toimivat markkinat ovat parasta maatalouspolitiikkaa”. Viime hallituskaudella parlamentaarinen työryhmä kokosi toimet, joita maatalouden kannattavuus edellyttää. Tämän hallituskauden aikana ne on toteutettu: Elintarvikemarkkinalaissa on vahvistettu sopimusosapuolten välistä tasapainoa ja lisätty sopimusten läpinäkyvyyttä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun resursseja on lisätty, ja tiedonsaantioikeudet ovat nyt kilpailulain muutoksella valtuutetun mukaan riittävät. Olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä myös EU-tasolla epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi, ja komissio on luvannut direktiivin uudistuksen alkuvuodesta 2027. Tämä on juuri sitä rakenteellista muutosta, jota välikysymyksessä peräänkuulutetaan. Hankintalain uudistuksessa suomalaisten ruoantuottajien aseman vahvistamiseksi lisätty huoltovarmuuskriteeri edellyttää sen käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa, ja vastuu on jokaisella päättäjällä kunta- ja hyvinvointialuetasolla. [Anne Kalmarin välihuuto] Kustannuskriisien juurisyihin on myös syytä puuttua pitkäjänteisesti. Olemme luoneet vuoteen 2040 asti ruokastrategian, jota käsitellään parhaillaan selontekona eduskunnassa. Sen tarkoitus on rakentaa ruokajärjestelmästämme kestävä ja kannattava. Se on yksi keskeisimmistä hallitusohjelman kokonaisuuksista ja varsin uudenlainen toimintatapa aiempien hallituskausien strategiatyöhön nähden. Työn jatkumista suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti yli hallituskausien varmistaa uusi ruokaneuvosto. Elintarvikeviennin strateginen koordinaatio on järjestetty uudelleen ja luotu yrityslähtöinen ruokaviennin kasvualusta. Viennin eteen tehdyt lukuisat toimet alkavat näkyä: ruokaviennin määrä on hallituskauden aikana kasvanut 18 prosenttia ja viennin arvo 7 prosenttia. On vahvistettu markkinaseurantaa, tuettu tuottajaorganisaatioiden perustamista, uudistettu tasausvaraus. Tekeillä on ravinteiden kierrätyksen ja lannoitehuoltovarmuuden tiekartta, ja teillä on eduskunnassa käsiteltävänä salmonellarahasto. Selvitämme puhtaan kotimaisen ammoniakin tuotantoa, ja vahvistamme kierrätysravinteiden ja biokaasun edistämistä kohdentaen ravinnekiertotuelle 5 miljoonaa euroa ja ravinteiden kierrätyksen investoinneille puoli miljoonaa euroa vuosittain. Kadmium-rajan määräaikainen muutos Ruotsin tasolle tuo sekin toivottua kilpailua lannoitemarkkinaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ollaan myöntämässä tukea kasvinsuojeluaineiden lupajärjestelmän ruuhkan helpottamiseksi. Norminpurkua on tehty koko kausi niin kansallisesti kuin EU-tason yksinkertaistuksilla. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon eduskuntakäsittely on käynnissä. Selonteko määrittää pitkän ajan maaseutuvision, poikkihallinnolliset tavoitteet ja suositukset maaseudun elinvoiman uudistamiseksi. Toimivat tietoliikenneyhteydet, liikenneverkot, yksityistiet, saaristoliikenne sekä kohtuullisesti saavutettavat perus- ja välttämättömyyspalvelut ovat maaseudun elinvoiman ja maamme kokonaisturvallisuuden keskeisiä edellytyksiä. Tärkeitä alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen toimia tehdään kymmenen elinvoimakeskuksen ja kymmenien Leader-ryhmien toteutuksella. Näitä toimia ovat esimerkiksi maatilojen ja muiden yritysten kehittäminen, laajakaistayhteydet, turvallisuus ja varautuminen, ympäristö- ja vesihuoltoinvestoinnit sekä kylien ja osallisuuden vahvistaminen. Kyse on alueelliseen elinvoimaisuuteen ja kokonaisturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä toimenpiteistä ja rahoituskohteista, joihin paikalliset yritysten ja yhteisöjen vastinrahoitus ja talkootyö tuovat satojen miljoonien eurojen lisän. Hallitus on omalta osaltaan huolehtinut muun muassa kyläkauppatuen uudesta mallista ja resursoinut lasten ja nuorten 4H-työtä ja kylävaratoimintaa. Maaseudulla asuvan näkökulmasta ei ole ollut merkityksetöntä, että nyt suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ja valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästys on mahdollistettu. [Pertti Hemmilä: Sekin vielä!] Arvoisa puhemies! Neuvottelutilanne EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tiivistyy kohti ratkaisuaan. Pidämme vahvasti kiinni siitä, että maataloudelle kohdistuva EU-rahoitus antaa vakaan ja ennakoitavan pohjan tulevien vuosien ruoantuotannolle ja sen kehittämiselle. Hallitukselle viljelijälle menevä raha on ollut prioriteetti, ja siksi iso onnistuminen neuvotteluissa on se, että maataloudelle on oma korvamerkitty osuutensa. Neuvotteluissa puolustamme suomalaista viljelijää. Kaikkia puolueita ja sidosryhmiä tarvitaan nyt mukaan tukemaan viljelijää, aktiivisesti toimeenpanemaan ruokastrategiaa ja rakentamaan yhdessä suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tästä tuloverolain muutoksesta, joka tässä on käsittelyssä. Ensin tästä liikunta- ja kulttuuriedusta. Sehän on sinänsä työhyvinvointiin liittyvä tärkeä etu, ja nyt kun hallitus esittää sen korottamista 400:sta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti, niin tämä on tietysti sinänsä erittäin kannatettava muutos työntekijöiden kannalta. Mutta sitten tähän, miten tätä laajennetaan sisällöllisesti. Kun hallitus on tässä tehnyt nyt tämmöisen pistemäisen laajennuksen näihin henkilön fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, niin tässä olisin ajatellut, että olisi ollut perusteltua harkita sen laajentamista sitten laajemmin, kun kerran siihen ryhdyttiin. Nostan nyt yksittäisinä asioina esimerkiksi saunakulttuurin tai kirjallisuuden, jotka myös olisi hyvin voitu tässä kohtaa sisällyttää tämän liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Mutta ennen kaikkea olisi voinut sitä laajemminkin katsoa. Mutta toki tällaisenaankin muutokset ovat nyt ihan ok. No, sitten toisena tämä matkakuluvähennyksen omavastuu, jota tässä nyt esitetään laskettavaksi väliaikaisesti kuluvana vuonna 800 euroon. Sinänsä tässä korkeiden elinkustannusten kanssa — kun on kotitalouksia, jotka niiden kanssa kamppailevat — se on perusteltua. Mutta sitten haluan kuitenkin tässä keskustelussa nostaa esiin sen, että nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet sinänsä hidastavat osaltaan tätä liikenteen sähköistymistä ja ovat siten ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Tässä esitetyssä muodossa tämä on siis kyllä hyväksyttävä, mutta tätä koko matkakuluvähennystä tulisi kehittää nykyistä paremmin vastaamaan Suomen ilmastotavoitteita ja myös alueellisia eroja, ja samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä. Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoja sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista koko Suomessa. Ollaan myös esitetty, että tulisi kehittää tämmöistä energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmää tukemaan suoraan esimerkiksi niitä pienituloisia kotitalouksia, joille oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista. Eli tätä matkakuluvähennystä tulisi kehittää niin, että se ohjaa ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpien liikkumismuotojen suuntaan.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän samankaltaisen puheenvuoron kuin tämän asiakohdan ensimmäisessäkin käsittelyssä, koska tämä asiahan ei tässä välissä ole muuttunut mihinkään. Työmatkavähennys on tärkeä asia tällä hetkellä. Kuten kuulimme äskeisestäkin puheenvuorosta ja tiedämme, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa on, polttoaineitten kustannukset ovat valtavat tällä hetkellä ja kuitenkin tuolla maakunnissa, Itä-Suomessakin, on paljon työntekijöitä, jotka joutuvat käyttämään autoa, jotta sinne töihin pääsee. Työkulut ovat nyt niin suuret, että siitä palkasta ei kohta vähäistäkään enää käteen jää. Olisi todella suotavaa, että työmatkavähennyksen tämä hallitus ottaisi tällä kertaa vieläkin vakavammin kuin mitä nyt tuli vähän vastaan tässä asiassa. Elikkä kyllä esimerkkinä käy hyvin edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikainen työmatkavähennys, määräaikainen, elikkä kokonaismäärän korotus reilusti ja sitten taas sen omavastuun alennus reilummin. Se olisi kyllä enemmän kuin paikallaan tällä hetkellä. Minä olen kyllä ihan varma siitä, että kansalaiset ja ne henkilöt, jotka joutuvat töissä käymään autolla, kyllä arvostaisivat sitä, mutta eipä se hallitus nyt tarpeeksi vakavasti tätäkään asiaa valitettavasti ota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kotitalousvähennyksen muuttaminen ja matkakuluvähennyksen muuttaminen kuvastaa hallituksen tämänhetkistä politiikkaa. Se ei ole mitenkään ennakoivaa. Kotitalousvähennys oli vuonna 24 vielä 3 500 euroa ja 60 prosenttia oli korvaus. Sitten hallitus laski vuoden 2025 alusta sen 1 600 euroon, ja nyt hallitus nostaa sen 2 100 euroon. Kun tässä edellisessä puheenvuorossa oli niin, että tämä on ollut hyvin pitkä ja ennakoitava, niin tämä ei ole ollenkaan ennakoitavaa. Oli 3 500, laskettiin 1 600:aan ja nyt palautetaan 2 100:aan. Sitten työkorvaus pudotettiin — se oli 60, pudotettiin 35:een — ja nyt palautettiin viisi prosenttia, eli nyt nostettiin 40:een. Nämä veivaukset tässä ovat olleet turhia. Oppositio on koko ajan puhunut siitä, että kotitalousvähennys pitäisi olla, koska työttömyystilanne ja taloustilanne on ollut aneeminen myöskin 2025 ja 2026. Eli tässä mielessä tämän veivaaminen on tässä ollut turhaa. On hyvä, että ovat tulleet opposition linjalle ja kuunnelleet niitä viestejä, mitä tämän asian osalta on nyt tässä tapahtunut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on vielä toinenkin näkökohta, joka liittyy tähän omavastuun muuttamiseen liikenteen osalta. Meillä oli omavastuu 900, nyt se pudotettiin 800:aan — satasella alaspäin — ja sitten tämän osalta yläraja pysyy 7 000 eurossa, kun se on aiemmin ollut 8 400 euroa. No, mitä tarkoittaa tämä 7 000 euron omavastuu näillä kulkemisilla, mitä työmatkoilla on? Jos omalla autolla kulkee, niin noin 60 kilometrin työmatkasivu eli 120 kilometriä päivässä autolla tarkoittaa, että 7 000 tulee hyvin nopeasti täyteen tässä tilanteessa ja 8 400 olisi tuonut siihen suhteessa pitempiä työmatkoja. Kun nyt juuri pitäisi työn perässä liikkua, niin tämän ylärajan olisi pitänyt olla 8 400. Eli sitä kautta oltaisiin edesautettu sitä, että liikkumista tuolla syrjäseudulla, jossa oman auton käyttö on tarpeellista ja liikkuminen pitemmillä matkoilla on tarpeellista, olisi tuettu, ja se olisi ollut ihan tarpeellinen muutos. Eli se jää tässä nytten todella vajaaksi, ja työmatkavähennykset ovat aika pieni muutos niissä. Ne eivät kovin isoa muutosta tässä tee. Ja kun katsoo nykyistä polttoaineen hintaa, niin voi sanoa, että ne menevät kyllä hyvin nopeasti tässä mielessä. Arvoisa rouva puhemies! Täällä on myöskin liikunta- ja kulttuuritoiminnan tavallaan indeksimuutos sieltä 400 eurosta 540 euroon. Se on monta vuotta ollut tuossa 400:ssa. Nyt se nostetaan 540 euroon, ja sitä toimintaa laajennetaan. Siihen käytetään noin viisi miljoonaa, on verovaikutus sillä. Se on hyvä asia, koska liikkuminen pitää terveyttä yllä ja erilaiset harrastukset ja työstä irtaantuminen niitten myötä auttavat pitämään fyysistä ja henkistä kuntoa yllä. Siinä mielessä se on kannatettava esitys. Kokonaisuudessaan hallitus on peruuttanut aikaisemmasta tilanteesta vähän. Todennäköisesti tulemme tätä kannattamaan toisessa käsittelyssä, mutta koska nämä meidän muutosesitykset eivät menneet ensimmäisessä käsittelyssä läpi, niin otamme tämän pienen positiivisen muutoksen tässä vastaan. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Totean ensin, että mehän teemme sisäministeriön kanssa erittäin tiivistä yhteistyötä nimenomaan sen puolesta, että sopimuspalokuntien toimintaedellytyksistä pidettäisiin huolta. Tämä oli hyvä nosto, minkä edustaja Werning teki, eli tässä ollaan kyllä samalla asialla varmasti kaikki. No, sitten totean tässä, että mehän puhutaan nyt asetuksesta eli suoraan sovellettavasta lainsäädännöstä. Tietenkin meillä liikenne- ja viestintäministeriössä on linjattu aivan selkeästi, että me emme tee mitään sellaista ylimääräistä, johon meitä ei EU-suunnalta velvoiteta, ja että ne päätökset ja linjaukset, joita kansallisesti täällä tehdään, ovat meille taloudellisesti ja teknisesti järkeviä. Eli joka kerta, kun puhutaan lainsäädännöstä ja kansallisista liikkumavaroista, niin maksimaalinen hyödyntäminen ja maksimaaliset joustot kyllä varmasti käytetään. AdBluesta sen verran, että tämä keskustelu ja vaikuttamistyöhän on siellä EU-suunnalla koko ajan jatkuvaa ja yhteistä yli puoluerajojen, jotta me tästä päästäisiin eteenpäin ja jotta Suomen ei tarvitsisi hirttäytyä huonoihin ratkaisuihin ja vaihtoehtoihin. Tämä työ on vielä kesken, ja tätä vaikuttamistyötä on itse asiassa kolme vuotta, kolme ja puoli vuottakin kohta tuolla EU:n suunnalla tämän hallituksen aikana tehty. Paljon on vielä tekemistä, mutta tässä mennään oikeaan suuntaan. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys ajoneuvolain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi ja liikkuvien työkoneiden puiteasetuksen ja Euro 7 ‑asetuksen täydentäminen sekä eräät kansalliset muutokset. Esityksessä siis täydennetään kahta EU-asetusta, jotka liittyvät ajoneuvojen hyväksyntään, markkinavalvontaan ja ympäristövaatimuksiin. Lisäksi esityksessä ehdotetaan eräitä kansallisia muutoksia ajoneuvolainsäädäntöön. Ensimmäinen kokonaisuus koskee EU:n liikkuvien työkoneiden puiteasetusta. Kyseisellä EU-asetuksella luodaan koko EU:n alueelle yhtenäinen hyväksyntä- ja markkinavalvontajärjestelmä esimerkiksi kaivinkoneille, pyöräkuormaajille ja muille tieliikenteessä käytettäville liikkuville työkoneille. Tällä hallituksen esityksellä säädetään Liikenne- ja viestintävirasto toimivaltaiseksi hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaiseksi Suomessa sekä täydennetään muun muassa asetuksen edellyttämää seuraamussääntelyä kansallisesti EU-asetuksen edellyttämällä tavalla. Toinen kokonaisuus koskee EU:n Euro 7 ‑asetusta. Esityksellä päivitetään ajoneuvolain seuraamussääntely vastaamaan Euro 7 ‑asetuksen uusia velvoitteita sekä täsmennetään auto- ja ajoneuvoverolainsäädännön viittauksia. Muutokset ovat pääosin teknisiä ja liittyvät Euro 7 ‑asetuksen täytäntöönpanoon. Kolmas kokonaisuus sisältää kansallisia muutoksia. Muutokset ovat pieniä mutta tärkeitä valtion tuottavuusohjelmaa tukevia muutoksia ja muutoksia liittyen ajoneuvoteknologian kehittymiseen: Raskaiden ajoneuvojen paperisen rekisteröintitodistuksen ensimmäisen osan automaattisesta tulostamisesta luovuttaisiin rekisteröintitapahtuman yhteydessä. Tavoitteena on vähentää Traficomin kustannuksia ja tukea digitaalisten palvelujen käyttöä. Todistuksen ykkösosan saa jatkossa automaattisesti katsastuksen yhteydessä, eikä siihen tule muutoksia. Oikeushenkilöille säädettäisiin velvollisuus ilmoittaa ajoneuvojen käyttövastaava liikenneasioiden rekisteriin. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voitaisiin määrätä 70 euron liikennevirhemaksu. Muutoksilla pyritään parantamaan käyttövastaavatietojen kattavuutta rekisterissä ja näin tehostamaan poliisin toimintaa erityisesti automaattisen liikennevalvonnan yhteydessä. Lisäksi katsastuksen valvontamaksua korotettaisiin, jotta maksu vastaisi paremmin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Esityksessä huomioidaan myös ajoneuvoteknologian kehitys. Raskaiden ajoneuvojen uusien sähkötoimisten ETBS-jarrujärjestelmien korjauksille säädettäisiin lupavaatimus vastaavasti kuin nykyisin paineilmajarruille. Lisäksi tieliikennelakiin lisättäisiin erittäin kehittyneitä kuljettajaa avustavia järjestelmiä koskevaa sääntelyä, jolla selvennetään kuljettajan vastuuta järjestelmiä käytettäessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Aina kun esitetään verotulojen vähentämistä ja verojen laskua, niin täytyy vastaavasti kyllä löytää sitten se paikka, mistä sitten nostetaan tai mistä sitten paikataan se verotulon menetys. On varmasti aivan asiallista arvioida sitäkin, mitä verotetaan ja missä se alvi oikeasti on. Meillähän on keväällä valmistunut ensimmäinen satsi ja nyt ollaan käytännössä viimeisiä viilauksia vailla meidän liikenteen rahoituksen ja verotuksen kokonaisuudistuksessa, ja meillähän on myöskin tämä kysymys, pitäisikö meidän korvamerkitä tietty raha budjetista aina siihen perusväylänpitoon tai korjausvelkaan tai muuhun. Tämä on tämmöinen iäisyyskysymys. Jos sieltä jotain yksittäisiä saataisiin ja esimerkiksi seuraavaan hallitusohjelmaan ihan selkeät kirjaukset näistä kokonaisuuksista, niin se on varmasti tavoiteltavaa, ja kaikki varmasti sitä haluavat. Yleisesti jos katsoo liikenteen verotusta, niin kyllähän sieltä miljardeja täytyy jatkossakin kerätä, ja katsotaan sitten kuinka se toteutetaan seuraavan hallituksen aikana mahdollisimman tasapuolisesti, teknologianeutraalisti ja ketään syyttämättä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiirehdin tuolta Pikkuparlamentin puolelta, kun onneksi huomasin katsoa ja kuunnella tätä keskustelua. Se liittyy yksityisteihin. Kiitoksia ministerille lain esittelystä, esittelypuheenvuorosta. En ihan tarkkaan ole perehtynyt tähän uuteen lainsäädäntöön, mutta oletan, että taitaa olla kysymys aika lailla pienistä asioista ja hienosäädöstä. Suurin ongelma — odotin, että se tässä keskustelussa tulee esille, mutta ei tullut, siksi kiirehdin tänne — nimenomaan yksityistierahoituksessa tällä hetkellä on se, että valtionavustukset ovat olleet jo vuosikymmeniä aika lailla olemattomia. Muistan, että valtionavustukset eivät milloinkaan ole tainneet nousta yli 30 miljoonan euron. Ne ovat olleet hyvin mitättömiä. Tässä keskustelussa, ministerin esittelypuheenvuorossa ja myöskin edustajien puheenvuoroissa, on käynyt ilmi, että yksityisteitä on Suomessa yli 300 000 kilometriä ja että ne toimivat nimenomaan puuhuollon ja maatalouden huoltoreitteinä. Jos ajatellaan, että yksityistiellä käytettäisiin kilometrille vaikka 1 000 euroa sen kunnossapitoon, 1 000 euroa kilometrille vuodessa, niin se tekisi 300 miljoonaa euroa. Tästä yksityiset tiekunnat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia. Osaatte varmasti laskea, kuinka paljon yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että saavat pitää näitä yksityisteitä kunnossa. Onko tämä oikein? Olen tätä silloin edellisellä eduskuntaurallani jo kysynyt ja yrittänyt tehdä korjausta, mutta en ole saanut kyllä ainakaan itse hyväksyttävää vastausta, mutta mitä sanoo nykyinen liikenneministeri? Arvoisa liikenneministeri, mitä sanotte tähän? Onko se oikein, että yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle jopa 50—80 miljoonaa euroa vuodessa ja saavat ensi vuonna ehkä 3,5 miljoonaa euroa valtionavustuksia?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä nostoista. Aloitan oikeastaan tästä, mihin edustaja Suhonen päätti. Metsä- ja sahateollisuuden kanssahan meillä on erittäin tiivis ja hyvä yhteistyö ollut koko tämän kauden ajan. Meillä on täysin sama tilannekuva, ja meillähän oli hallitusohjelmakirjaus, jossa luki suoraan, että metsien käyttöä ei rajoiteta. Tämä oli aika kova juttu. Tämä on Suomen kannalta erittäin tärkeää. Sitten jos lähdetään tästä ihan isosta kuvasta: Suomi on siis se kumipyörämaa. Meillä 90 prosenttia tonneista ja ihmisistä kulkee teillä, ja tämän hallituksen toimesta alun perin määräaikainen infrapaketti oli kolme miljardia, ja sitä on kasvatettu neljään miljardiin, ja tästä neljästä miljardista kaksi ja puoli miljardia on kohdistettu teihin. Se summa on niin merkittävä, että sillä on päästy myöskin alempiasteisiin tieverkkoihin kiinni, mutta se ei tietenkään ole riittävä. Liikenne 12 -suunnitelmassa linjattiin asioita ja yhdessä niistä keskusteltiin ja oikein hyvä oli tämä esitys, jonka edustaja Eskelinen sinne sai kirjattua. Täytyy varmistaa, missä tilanteessa se selvitys on, onko se siellä VM:n puolella vai meillä, mutta joka tapauksessa selvitän tätä. Mutta sitten tosiaan mitä sinne Liikenne 12:een eli koko Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan kirjattiin ja miten siellä ajateltiin niistä yksityisteistä, niin siellähän oli aivan selkeä käsitys siitä, että ne määrärahat ovat liian pieniä, määräaikaisia ja sitä tasoa pitäisi nostaa. Se on 10 miljoonan taso, mitä siellä toivotaan, että saataisiin näissä niukoissa olosuhteissa, talouden valtavissa paineissa nostettua tässä lähivuosien aikana. Tietenkin toivoisin, että me vielä saadaan tämän hallituskauden aikana sinne muutamia miljoonia lisää yksityistierahaa. Me katsotaan tietenkin koko ajan sitäkin, mikä on sitä vaikuttavaa työtä. Tässä yhteydessä ei siis ole tätä valtionavustusta käsitelty, mutta siinäkin on vinha perä, että kyllä sitä täytyy katsoa uudestaan. Olen ihan samaa mieltä siitä. Joka tapauksessa on selkeää, että tällä kaudella on nimenomaan painotettu niitä teitä, ja jos kyselee — on tehty näitä virallisia kyselyitä kansalaisilta ja yrityksiltä, myöskin siellä metsäpuolella — kuinka he ovat kokeneet Suomen teiden kesä- ja talvikunnon, niin molempien osalta on tyytyväisyys kasvanut. Tiedetään, että tehtävää riittää, mutta tämä on kuitenkin kyselyn tulos. En ole tyytyväinen siihen, että tämä taso on nyt väliaikaisesti ehkä laskemassa, mutta on myöskin epärealistista kuvitella, että me 30 miljoonalla pystyttäisiin vuositasolla yksityistietukea jakamaan. Sitten täytyy tietenkin muistaa, että meillä on myöskin metsäteiden tukia mahdollista saada sieltä Metsäkeskuksesta, ja sitten lisäksi myöskin kunnat voivat näitä tukia jatkaa. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tietysti tärkeää, että tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa sujuvoitetaan, mutta ne ongelmathan ovat aivan muualla. Tässä on aika hyvin kuvattu sitä rahoitusta. Viime kaudellahan kaiken kaikkiaan siinä oli vielä puuhuoltorahoitusta 30 miljoonaa yhteensä koko hallituskaudella, ja yli kymmenen miljoonaa oli yksityistieavustusten taso. No, nythän se romahtaa totaalisesti. Jos oikein katsoin, niin ensi vuodelle riihen kehyksessä on vain kolme ja puoli miljoonaa ja viisi ja puoli miljoonaa, ja koko tämä alempi rahoitustaso yltää sinne vuoteen 2030 asti. Yksityistiet ovat ne verisuonet, mistä meidän elintarvike- ja metsäteollisuus saa tavaraliikenteen teollisuuteen ja maailmalle, ja kun ajatellaan, että metsäteollisuuden osuus viennistä on 16 prosenttia... Tämä on se verisuonisto, mistä suomalainen teollisuus elää, ja kyllähän tässä suuri huoli on, kun tosiaan 80 prosenttia Suomen tieverkosta on metsäautotiet ja yksityistiet. Tällä hetkellä tiehoitokunnat ensinnäkään eivät saa pankista rahaa, jotta pystyisivät hankkeita laittamaan liikkeelle, samaan aikaan kuntien avustukset ovat pudonneet — ymmärrätte, mistä syystä, eli kuntatalouden tiukkenemisesta — ja samaan aikaan vielä sitten tämä valtionrahoitus leikkaantuu. Yhtälö on tosi hankala, ja siellä on korjausvelkaa erityisesti siltarakenteissa ja monissa muissa asioissa paljon, ja se vaarantaa meidän teollisuuden ja elintarviketeollisuuden ja metsäteollisuuden tavaravirrat. Tein LJS 12:n käsittelyn yhteydessä esityksen, että selvitettäisiin valtion takausjärjestelmää tienhoitokunnille, jotta ne saisivat rahoitusta näihin hankkeisiin. Kirjautin sen liikennevaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston lausuntoihin, ja se noteerattiin myös LJS 12 ‑työssä, että sitä selvitettäisiin. Onko sitä selvitystä käynnistetty ja tehty? Se olisi lähes välttämätön, jotta me saataisiin yksityisteitten hankkeita liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. — Tässä aluksi tulee vähän toistoa ministerin puheesta ja myöskin edustaja Kallion luvuista. Meillä on Suomessa tosiaan 370 000 kilometriä yksityisteitä, mikä muodostaa 80 prosenttia koko maan tieverkosta. Tiekuntia on tilastojen mukaan noin 60 000 tällä hetkellä. Yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän hiussuonisto, joka yhdistää meillä kodit, maatilat, yritykset ja metsät osaksi kansallista väyläverkostoa. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajanasuntoa. Yksityisteitä käyttää arviolta noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu puoli miljoonaa suomalaista. Suomen metsä- ja biotaloudelle yksityistiet ovat aivan elintärkeitä. Päivittäin niiltä lähtee liikkeelle 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsätalouden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityisteitä pitkin. Lisäksi toimiva tieverkko varmistaa kotihoidon, pelastuslaitoksen, sähkönjakelun ja koulukuljetusten perillepääsyn sekä turvaa kansallista huoltovarmuutta myös poikkeusolosuhteissa. Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän tieverkon hoidolta on kuitenkin leikattu pohja pois. Hallitus on leikannut yksityisteiden valtionavustukset jo aivan minimiin: tänä vuonna noin 5,5 miljoonaa, ensi vuonna määräraha on vain viisi miljoonaa euroa ja koko vaalikaudella, kuten jo todettiin, 28 miljoonaa euroa, josta siitäkin menee puolet lauttaliikenteeseen. Viime vaalikaudella vastaava avustus oli yli kolminkertainen, ja sillä pystyttiin konkreettisesti turvaamaan puuhuoltoa. Ministeri Ranteen 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset olisivat jäämässä pysyvästi matalalle tasolle, noin 6—8 miljoonaan. Mutta ilman toimivia yksityisteitä maatalouden kuljetukset, puuhankinta ja tavaravirrat vaikeutuvat, mikä heijastuu suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja pääväylien käyttöasteeseen. Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on sinänsä kannatettavasti sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja turvata liikkumista. Esitykseen sisältyy tarpeellisia täsmennyksiä, kuten laittomasti asetettujen puomien poistaminen yksityistietoimituksissa, sähkö- ja tietoliikennejohtojen sijoittamisen helpottaminen sekä tieosakkaan tiedonsaantioikeuksien vahvistaminen. Mutta pinnan alla esitys vie toimintaa kuitenkin kohti jäykkää kaavamaisuutta ja kasvattaa tiekuntien hallinnollista taakkaa. Osakasluettelon ylläpitovelvollisuudesta muodostuu tiekunnille uusi pysyvä tehtävä, joka edellyttää omistajanvaihdosten jatkuvaa seuraamista Maanmittauslaitoksen maksullisista rekistereistä ja osoitetietojen päivittämistä. Erityisesti pienissä tiekunnissa uudet asiakirjat ja rekisterivaatimukset lisäävät toimitsijamiesten ja hoitokuntien työmäärää sekä saattavat pakottaa tiekuntia ostamaan ulkopuolista tieisännöintiä, mikä nostaa osakkaiden tiemaksuja. Lisäksi vaatimus edustettujen osakkaiden yksimielisyydestä tiekuntien perustamiskokouksissa sekä kaikkien osakkaiden suostumuksesta tienosan erottamisessa voi joustavoittamisen sijaan viivästyttää päätöksentekoa ja vaikeuttaa tärkeiden hankkeiden toteuttamista. Arvoisa puhemies! Pelkän hallinnollisen sääntelyn pykälien pyörittämisen sijaan yksityistiet ja niiden parissa vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset tarvitsevat aitoja kunnossapitoresursseja ja arvostusta, jotta maaseudun elinvoima ja koko Suomen huoltovarmuus voidaan turvata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan muutoksia yksityistielakiin. Yksityistiet ovat keskeinen osa Suomen tieverkko- ja liikennejärjestelmää. Niitä on melkein 370 000 kilometriä. Ne muodostavat pituudeltaan selkeästi suurimman tieverkon osan, jos vertaa valtion tieverkkoon, joka on noin 80 000 kilometriä. Yksityistieverkko palvelee kansalaisia ja yrityksiä, kulkuyhteyksiä kiinteistöille, samalla yhteiskunnan kannalta keskeisiä toimintoja, esimerkiksi huoltovarmuutta, palo- ja pelastustoimintaa ja niin edespäin. Etenkin metsä- ja elintarviketeollisuus ja niitä palveleva alkutuotanto hyötyvät toimivasta kuljetusketjusta, jossa tavara liikkuu yksityisteitä ja alempaa tieverkkoa pitkin valtion tie- ja rataverkolle ja lopulta tuotantolaitoksiin kuluttajille ja satamiin. Yksityisteillä on myös liikenteen toimintavarmuuteen liittyvä rooli, kun teitä voidaan tarvittaessa käyttää varareittinä. Niillä on myös suuri merkitys vapaa-ajan asutuksen ja luonnon virkistyskäytön kannalta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muun muassa täsmennyksiä siihen, minkälaisia näkyvyyden rajoitteita saa tiealueelta sekä näkemä- ja suoja-alueelta tieoikeuden nojalla poistaa. Muutoksella parannettaisiin liikenneturvallisuutta yksityisteillä. Tieosakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi yksityistietoimituksen toimivaltaa laajennettaisiin niin, että toimituksessa voitaisiin määrätä tielle laittomasti asetettu sulkulaite, kuten puomi tai veräjä, poistettavaksi. Pienissä sähköistämis- ja tietoliikennehankkeissa yhdyskuntateknisten laitteiden tiealueelle sijoittamiseen liittyvää suostumusmenettelyä kevennettäisiin, mikä vähentäisi sekä yritysten että tiekuntien hallinnollista taakkaa ja nopeuttaisi erityisesti harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneyhteyksien kehittämistä. Myös tiekunnan kokouksen koollekutsumiseen liittyviä menettelyjä selkeytettäisiin ja tieosakkaan tiedonsaantioikeuksia vahvistettaisiin. Ehdotuksella sujuvoitettaisiin tiekunnan hallintoa, edistettäisiin tieosakkaiden aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja sitä kautta myös tienpidon tehokasta järjestämistä. Lisäksi tieosakkaan oikeusturvan ja tiekunnan hyvän hallinnon turvaamiseksi ehdotetaan muun muassa tiekunnan toimielimille velvollisuutta pitää tieosakasluetteloa. Esityksessä on kyse nykysääntelyn täsmentämisestä ja selkeyttämisestä, joten sillä on vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin, yrityksiin, tieosakkaisiin tai muihin tienkäyttäjiin. Myöskään olennaisia vaikutuksia julkiseen talouteen, viranomaisten työtaakkaan tai käsittelyaikoihin taikka perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ei ole tunnistettu. Esityksessä ehdotetuilla olisi tienpidon tehostumisen myötä välillistä myönteistä vaikutusta eri ihmisryhmien yhdenvertaisiin liikkumismahdollisuuksiin ja osallistumiseen yhteiskuntaan. Erityisesti vaikutettaisiin myönteisesti maaseudulla ja harvaan asutuilla seuduilla asuvien ja toimivien henkilöiden asemaan ja liikkumismahdollisuuksiin. Lisäksi valmistelussa on tunnistettu sekä välittömiä että välillisiä myönteisiä vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä puheenvuoroista. Nostan esiin tämän kaupan tärkeyden. Siis niin kuin täällä on nostettu esiin, se on todella yli 95 prosenttia Suomen kaupasta, viennistä ja tuonnista, joka kulkee meriteitse. Suomi on se jäätyvärantainen saari, ja meillä on semmoinen 50 satamaa. Tämä esitys tietenkin tukee tätä kokonaisuutta. Täällä kysyttiin erikseen jäänmurrosta. Totean ensin tämän ison strategisen tilannekuvan. Eli meillähän valmistui alkuvuodesta yhteinen pohjoismainen liikenteen varautumisen strategia, eli kaikki Pohjoismaat, ministeriöt, virastot, laativat yhteisen tilannekuvan siitä, mitkä ovat ne tärkeimmät reitit, joita Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitää kehittää. Merireitit — sen lisäksi, että meidän täytyy kehittää niitä pohjoisia maayhteyksiä, merireitit nousivat aivan keskeiseksi: jäänmurto, satamien kehittäminen. Silloin ei puhuttu mistään silloista eikä tunneleista, eikä yksikään viranomainen tai ministeriö virallisesti katso, että tällaisia pitäisi kehittää, vaan nimenomaan jäänmurtoa, niitä nykyisiä reittejä. Meillähän on tietenkin valmistelussa hyvin faktapohjaisesti turvallisuus ja talous edellä tämmöinen oikeastaan linjauskin siitä, millä tavalla niitä kotisatamia pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Tämä nykyinen tilannehan ei tietenkään riitä. Meillä täytyy olla useampi kotisatama, ja sitten kun tarkastellaan Ruotsin tilannetta, niin täytyy jotenkin peilata meidänkin kokonaisuutta siihen. Eli jäänmurto, joka on omistajaohjauksessa — sieltä tulee varmasti uusia uutisia tässä. Nythän meillä on iloinen tilanne siinä, että Aino on jo tuolla suunnilleen valmistelussa. Lisää jäänmurtajia ja lisää kotisatamia. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että vanhaa lainsäädäntöä uudistetaan, jopa 30 vuotta vanhaa. Tämähän koskee nyt Suomen lipun alla olevien lippuvaltiolaivojen tarkastuksia, mutta siinä on hyvä ja tärkeää, että siinä on laajennettu säädöksellä myös näitä ympäristömerenkulun tarkistuksia ja muuta. Suomalainen merenkulku ja tietysti tämä turvallisuustilanne ovat aika haastavia, ja sen takia kaikki, mitä tuolla merenkulussa pystytään lainsäädännöllä meriturvallisuuden osalta lisäämään, on tärkeää. Minusta tässä on hyvin valmisteltua lainsäädäntöä, ja tuossa valiokunnan kuuleminen oli hyvin yksimielinen siitä. Lisäksi myös sitten seuraamuksista määrätään, eli LVM:llähän on mahdollisuus puuttua. Se on olennaista meriliikenteessä, koska tiedetään tällä hetkellä, minkälaista liikennettä ja mitä siellä merellä liikkuu. Hyvää lainsäädäntövalmistelua.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ytimessä on turvallisuus. Sillä ehdotetaan uudistettavaksi lähes 30 vuotta vanhaa alusturvallisuuden valvontaa koskevaa sääntelyä vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä sekä toimeenpannaan EU-päivitetyt lippuvaltio- ja satamavaltiotarkastuksia koskevat velvoitteet. Tavoitteena on varmistaa, että Suomen lipun alla liikennöivät alukset sekä Suomen satamiin saapuvat ulkomaiset alukset täyttävät turvallisuus- ja ympäristövaatimukset sekä miehistön työolosuhteita koskevat vaatimukset. Tämä on oikein ja tarpeellista. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on kokonaisturvallisuutemme kannalta merkittävä. Jatkossa alusten kuntoa valvottaisiin järjestelmällisemmin ja viranomaisilla olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet havaita puutteita jo ennen kuin ne johtavat onnettomuuksiin, henkilövahinkoihin tai ympäristötuhoihin. Jatkossa tarkastuksia voitaisiin kohdentaa riskiperusteisesti sinne, missä turvallisuusuhat ovat suurimmat, koska tällä esityksellä lakiin lisättäisiin mahdollisuus tehdä alusturvallisuustarkastuksia esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteiden tai muun perustellun syyn vuoksi. Juuri siksi tämä esitys vahvistaa Suomen meriturvallisuutta. Se parantaa viranomaisten kykyä reagoida nopeasti tilanteisiin, joissa turvallisuus tai ympäristö on vaarassa. Se lisää mahdollisuuksia puuttua turvallisuusriskeihin jo ennen kuin pahin tapahtuu. Tämä on järkevää ennakointia ja tehokasta viranomaistoimintaa. Arvoisa puhemies! Merenkulku on Suomelle elintärkeää. Valtaosa viennistämme ja tuonnistamme kulkee meriteitse. Siksi turvallinen ja saavutettava meriliikenne ei ole vain liikennepolitiikkaa, vaan se koskettaa myös huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Tämä laki on hyvä alku sille, että meriyhteytemme ja Itämeren vakaus otetaan vakavasti. Samalla se kuitenkin kannustaa meitä myös selvittämään kaikki muutkin merenkulun turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet. Esimerkiksi jäänmurtajien saavutettavuutta meidän tulisi viimein arvioida tämän saman tilannekuvan pohjalta. Jäänmurtajat tulisi turvallisuussyistä hajauttaa pohjoisen satamiin pian. Kysynkin ministeri Ranteelta: miten tämä hajauttamisasia etenee? Hyvä ja vahva turvallisuuskulttuuri syntyy siitä, että turvallisuuden kokonaiskuvaa arvioidaan, sääntöjä päivitetään sekä valvontaan ja mahdollisiin laiminlyönteihin puututaan ajoissa. Sen takia kokonaisuutena katsottuna tämä esitys vahvistaa meriturvallisuutta, ehkäisee ympäristövahinkoja, tukee huoltovarmuutta ja parantaa Suomen kykyä valvoa omaa laivastoaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Siksi se on ajankohtainen ja tärkeä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi alusturvallisuuden valvonnasta annettu laki, jolla kumottaisiin voimassa oleva laki. Esityksellä parannetaan alusturvallisuuden valvontaa koskevaa lainsäädäntöä ja siten turvallisuutta. Uudistetulla alusturvallisuuden valvontaa koskevalla lailla ajantasaistetaan jo 30 vuotta vanhaa lakia ja tehdään siihen lakia selkeyttäviä rakenteellisia muutoksia. Lain ajantasaistaminen mahdollistaa perustuslakiin ja hallinnon yleissääntelyyn tehtyjen muutosten huomioimisen sekä merenkulun EU- ja kansainväliseen sääntelyyn tehdyt muutokset. Ehdotetussa laissa säädettäisiin ensinnäkin Suomen lipun alla purjehtivien alusten lippuvaltiotarkastuksista, toiseksi roll-on/roll-off-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksista, kolmanneksi ulkomaisten alusten satamavaltiotarkastuksista ja neljänneksi muista alusturvallisuustarkastuksista. Ehdotetussa laissa säädettäisiin uutena asiana lippuvaltiotarkastuksista, joita koskevaa sääntelyä ei voimassa olevassa laissa ole. Tässä yhteydessä pantaisiin täytäntöön päivitetty lippuvaltiota koskeva direktiivi. Ro-ro-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin vastaamaan kattavammin tarkastusdirektiivin vaatimuksia. Satamavaltiotarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin sekä pantaisiin täytäntöön päivitetty satamavaltiotarkastuksia koskeva direktiivi. Lisäksi laki sisältäisi uutena kokonaisuutena muut alusturvallisuustarkastukset. Tämä sisältäisi kotimaanliikenteessä olevien alusten alusturvallisuustarkastukset sekä merenkulun ympäristönsuojeluun liittyvät alusturvallisuustarkastukset. Muut alusturvallisuustarkastukset sisältäisivät myös säännöksiä, jotka mahdollistaisivat valvontaviranomaiselle tapauskohtaisesti alusturvallisuustarkastuksen esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteen tai muun perustellun syyn johdosta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi seuraamuksista voimassa olevaa lakia täsmällisemmin. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus puuttua virheelliseen toimintaan uutena keinona hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisellä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Lakiesityksen turvallisuusvaikutukset ovat kokonaisuudessaan myönteisiä. Hallituksen esityksestä seuraa vähäisiä lisätehtäviä viranomaisille, pääasiassa Liikenne- ja viestintävirastolle. Viranomaiset hoitaisivat lisätehtävät nykyisillä resursseillaan, joten esityksellä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Nämä byrokratianpurkutalkoot jatkuvat. Maanmittauslaitoksen yhtenä lakisääteisenä perustehtävänä on ylläpitää koko valtakunnan alueella kiinteistörekisteriä ja huolehtia rekisteriin merkittyjen tietojen oikeellisuudesta. Noin 2,4 miljoonaa rekisteriyksikköä kattava ja pitkän, yli 300-vuotisen historian omaava rekisteri sisältää ominaisuus- ja sijaintitietoja maa- ja vesialueiden rekisteriyksiköistä, ja se muodostaa pohjan kiinteistötietojärjestelmän lainhuuto- ja kiinnitysrekistereille. Tämä hallituksen esitys laiksi kiinteistönmuodostamislain sekä yksityistielain muuttamisesta on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä Maanmittauslaitoksen aloitteesta. Esitys oli lausuttavana lausuntopalvelussa, ja lisäksi pyydettiin lausunnot valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, oikeusministeriöltä, Maanmittauslaitokselta, Kuntaliitolta, MTK:lta ja SLC:ltä. Kiinteistötoimitusmenettelyä koskevan sääntelyn lähtökohtana on toimitusten suorittaminen kokousmenettelyssä toimituksessa käsiteltävien asioiden luonteesta ja toimituksessa tehtävien päätösten selvyydestä ja riidattomuudesta riippumatta. Vaikka toimitukset onkin suoritettava kokousmenettelyssä, osallistuminen kokouksiin on asianosaisille vapaaehtoista. Toimitusmenettelyä koskeva jäykkä, erilaisia toimitustilanteita tunnistamaton lainsäädäntö hidastaa toimitusten läpivientiä, aiheuttaa lisäkustannuksia asianosaisille sekä lisää tarpeettomasti toimitusten suorittamisesta aiheutuvaa työmäärää. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistönmuodostamislain ja yksityistielain kiinteistötoimitusmenettelyä koskevia säännöksiä. Muutoksilla joustavoitetaan toimitusmenettelyä ja mahdollistetaan kirjallisen menettelyn käyttö kiinteistörekisterinpitäjän aloitteesta vireille tulevissa kiinteistörekisterin tietosisällön parantamiseksi tehtävissä laajoissa kiinteistötoimituksissa ja alueellisissa yksityistietoimituksissa. Pitkän historiansa vuoksi rekisterin rekisteriyksikköjä koskevissa tiedoissa on edelleen puutteita. Maanmittauslaitos tekeekin kiinteistörekisterin ylläpitäjänä kiinteistötoimituksiin järjestelmällistä rekisteritietojen perusparannustyötä rekisteritietojen laadun, luotettavuuden ja käytettävyyden lisäämiseksi. Tämä ehdotus prosessien joustavoittamisesta edistää ja nopeuttaa rekisteritietojen perusparannustyötä. Esitys on samalla jatkoa vuoden 2022 alussa voimaan tulleissa kiinteistönmuodostamislain ja yksityistielain muutoksissa aloitetuille toimitusmenettelyn joustavoittamisille. Tuolloin mahdollistettiin kiinteistönomistajien väliseen selvään ja riidattomaan sopimukseen perustuvan kiinteistötoimituksen suorittaminen kirjallisessa menettelyssä eikä ainoastaan kokousmenettelyssä. Kirjallisessa menettelyssä kiinteistönomistajien oikeusturvan kannalta keskeistä on se, että he saavat tiedon menettelyssä tehtävistä päätöksistä etukäteen. Tällöin kiinteistötoimituksessa tehtävä päätös ei tule kiinteistönomistajalle yllätyksenä. Perinteisessä kokousmenettelyssä on mahdollista tehdä myös sellaisia päätöksiä, joista kiinteistönomistajalla ei ole etukäteistietoa. Nyt ehdotettavan kirjallisen toimitusmenettelyn käyttöalan laajentaminen tarjoaa kiinteistörekisterin tietosisällön perusparannustyöhön kustannustehokkaan työkalun. Kokouksettomassa menettelyssä toimitusinsinöörin ja kiinteistönomistajien matkakustannukset toimituskokoukseen jäävät syntymättä ja kokouskäsittelyn vaatima matkustus- ja kokousaika vapautuu muuta käyttöä varten. Kokoukseton toimituskäsittely mahdollistaa jatkossa myös toimitusinsinöörin työskentelyn sijaintipaikasta riippumatta ja mahdollistaa siten osaltaan myös Maanmittauslaitoksen toimitustuotannon työkuorman tasaamista koko Suomen alueella. Toimitusmenettelyn uudistamista koskevalla ehdotuksella aikaan saatava perusparannustyön nopeutuminen edistää esimerkiksi meneillään olevan rasite- ja tieoikeuksia koskevan perusparannustyön loppuun saattamista koko valtakunnan alueella noin yhdellä—kahdella vuodella ja mahdollistaa yksistään tässä hankkeessa arviolta noin 1,2 miljoonan euron kustannussäästöt. Tähän esitykseen sisältyvät kiinteistörekisterin pitäjälle kiinteistörekisterin tietosisällön perusparantamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia keventävät ja rekisterin perusparannustyötä tehostavat ja joustavoittavat toimitusmenettelyä koskevat lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alusta. Joten, arvoisa rouva puhemies, tälläkin ollaan purkamassa byrokratiaa ja myöskin säästämässä kustannuksia. Eipä tästä oikeastaan voi muuta ajatella kuin että ainut haittapuoli on, että kiinteistötoimituskokousten pullakahvit jäävät kenties sitten juomatta, kun ei olla paikan päällä, mutta muutoin tästä tuskin löytää valitettavaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät emme ole onnistuneet varmistamaan, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla, tulevista sukupolvista puhumattakaan, olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Olemme tehneet päätöksiä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia emme ole miettineet ja joista emme ole välittäneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monen tämän päivän lasten ja nuorten on vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa. Nuorisobarometrissä vuonna 2024 näimme suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon romahduksen. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt kuva 14-vuotiaasta pohjoissaamelaisesta Piretistä, jonka kyltissä luki: ”Teidän päätökset, meidän tuho.” Hän oli huolissaan poronhoidon tulevaisuudesta talvien muututtua arvaamattomiksi ilmaston kuumentumisen myötä. Sitten vuoden 2024 jälkeen nuorten tulevaisuudenusko on vain heikentynyt. Viime vuoden tulosten mukaan jo puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Syy siihen, että emme kykene päätöksissämme huomioimaan tulevia sukupolvia ja huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on itsekäs. Monilla päätöksillä varastamme tulevaisuudelta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Kyse ei ole siitä, emmekö olisi jo pitkään tienneet, että esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, luonnonvarojen ylikulutus, alkuperäisen luonnon tuhoaminen muun maan käytön alta, vesiin, ilmaan ja maahan päästetyt kemikaalit muuttavat ympäristöä niin, että tulevien sukupolvien elämänmahdollisuudet heikkenevät. Tiedeyhteisö on varoittanut asiasta jo pitkään. Saman ovat tehneet järjestöt YK:sta alkaen. Myös kansalaiset ja nuoret itse ovat vaatineet päätöksiä, jotka mahtuvat planeetan asettamiin reunaehtoihin. Ja kun pelkkä puhe ei ole auttanut, ovat nuoret ja lapset haastaneet valtioita oikeuteen siitä, etteivät ne pysty suojelemaan heitä. Kuusi vuotta sitten kuusi portugalilaista lasta ja nuorta haastoi Euroopan valtiot oikeuteen, koska ne olivat laiminlyöneet toimet ilmastokriisin torjumiseksi. Sen jälkeen ilmasto-oikeudenkäyntejä on nähty enemmänkin, myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on herättävä. Nykyinen tapa, jolla teemme päätöksiä lyhyellä aikavälillä unohtaen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, ei ole kestävä. Meidän on kyettävä osoittamaan johtajuutta. Äänestäjien pelossa ei pidä laiminlyödä lastemme ja nuortemme tulevaisuutta. Tämä kaikkien eduskuntapuolueiden yhdessä tekemä lakialoite on keino tuoda ylisukupolvinen näkökulma päätöksenteon pohjaksi. Toisin kuin joissain muissa maissa, meillä Suomessa ei tulevien sukupolvien oikeuksia ole kirjattu perustuslakiin. Mielestäni se tulisi tehdä, mutta ennen sitä on tärkeää saada lainsäädäntöön velvoite huomioida tulevat sukupolvet poliittisissa suunnitelmissa ja seurannassa, lainsäädännössä ja sen valmistelussa sekä tulevaisuuden ennakoinnissa, mitä nyt käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa valmistelleet tätä lakiehdotusta yhdessä kaikkien puolueiden kesken. Haluan kiittää kaikkia kollegoita tulevaisuusvaliokunnassa sekä tietenkin niitä 125:tä edustajaa, jotka ovat allekirjoittaneet lakialoitteen. Erikseen haluan kiittää tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, Timo Harakkaa, joka toimi primus motorina tämän lakialoitteen valmistelussa. Aloite on myös hyvä esimerkki siitä, että tässä talossa kyetään yhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, meidän vastuullamme on varmistaa lastemme ja nuortemme sekä tulevien sukupolvien mahdollisuus hyvään elämään yhteisellä planeetallamme. Mikä voisi olla tärkeämpi tehtävä? Siksi meidän on kyettävä nykyistä kauaskantoisempaan päätöksentekoon. Toki siihen pitäisi pystyä myös ilman asiaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulokset eivät sen suhteen kuitenkaan mairittele, ja siksi mielestäni on syytä viedä velvoite päätöksenteon ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta lainsäädäntöön. Se on omalta osaltaan lupaus nuorillemme, että me välitämme heidän tulevaisuudestaan.

Arvoisa herra puhemies! Turpeen pitkä kaari on ollut talouden ja hyvinvoinnin lähde, tuonut paljon työpaikkoja maakuntiin, toimeentuloa, ja se on lämmittänyt suomalaisten kodit käytännössä koko Suomessa. Virheitä varmasti tuli menneillä vuosikymmenillä: ojitukset ja puuttuneet vesistönsuojelujärjestelmät. Mutta nämä järjestelmät laitettiin kuntoon turvetuotannossa. Ne laitettiin kuntoon, vesistöhaitat haluttiin korjata, tuli suodatinkentät, tuli laskeutusaltaat, ja se on oikeastaan varmistanut sen, että niillä turvenevoilla se vesi on, aivan kuten tuossa todettiin, puhtaampaa kuin se vesi, joka esimerkiksi sieltä metsäojasta tulee. Se vesi on muuten juomakelpoista. Itse tulen turvenevan laidalta, asun siis turvenevan laidalla, katson sitä tuotantoa käytännössä päivittäin ja olen vieraillut eri nevoilla ja todistanut sen, että se vesistönsuojelujärjestelmä kyllä toimii. No, ensiksi siis syytettiin vesistöhaitoista, ne laitettiin kuntoon. Sen jälkeen ruvettiin syyttämään päästöistä. Lämpölaitokset, ne, jotka turvetta käyttivät, investoivat määrätietoisesti savukaasupesureihin, alkoivat laittamaan polttoprosessia entistä paremmaksi, pystyivät hyödyntämään turpeen käytöllä sitä lisääntynyttä hakkeen käyttöä, polttamaan sen puhtaammin. Toisin sanoen tämä puoli haluttiin laittaa kuntoon. Toinen asia siis korjattiin, se, mistä syytöksiä tuli. Sitten oikeastaan itse kun olen katsonut tässä talossa vuodesta 2011 tätä kohtelua, mikä turpeella on ollut — sitä ennenhän olivat nämä kuuluisat äänestykset suuressa valiokunnassa ja niin edelleen, joilla ei nyt niin kovaa vaikutusta ollut vielä siinä 2000-luvun alkupuolella — niin vuonna 2011 Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeriksi tuli vihreiden Ville Niinistö. Hän lausui ääneen, että tehdään tuotannosta niin kallista, että se tuotanto Suomessa loppuu. Sitten kyllä toden totta alkoi sitä byrokratiaa turvetuottajille tulemaan. Luvitus vaikeutui ja kallistui, vesinäytteitä ruvettiin vaatimaan. Niitä piti ottaa ja pitää ottaa edelleenkin, siis jopa useita kymmeniä sellaisia, joista ei käytännössä hyötyä vesistönsuojelun kannalta ole, mutta niitä vesinäytteitä velvoitetaan ottamaan. Pitää tehdä koekalastusta, pitää vesistön alapuolisista järvistä koekalastaa. Vaikka muutoksia ei tulisi, koekalastusta pitää suorittaa ja niistä pitää maksaa, ja jokaisen rapsauksen maksaa se tuottaja, joka siellä tekee. Siitä tosiaan tehtiin niin kallista. Nyt sitten vielä on kallistunut tämä, kun tänä vuonna ovat ympäristölupamaksut nousseet ja moninkertaistuneet. Toisin sanoen siitä on tehty erittäin haastavaa, kallista, ja pitää olla kyllä lompsan kunnossa tuottajalla, jos lähtee tuotantoa laajentamaan. Tässä tullaankin sitten niihin ongelmiin, joissa tänä päivänä ollaan, eli nevoja poistuu valtava määrä käytöstä ja uusia ei tule tilalle. Kasvu- ja kuiviketurve, jotka on mainittu, ovat erittäin huolestuttavassa tilanteessa. Nimittäin ne tuotteet ovat niitä, joita me tarvitaan, että meillä on antibioottivapaa kotieläintuotanto Suomessa ja me pystymme puhdasta, laadukasta ruokaa tuottamaan. Nämä korvaavat raaka-aineet eivät ole pystyneet vielä niihin ominaisuuksiin, mitä turpeella on, ja näyttää siltä, etteivät edes pysty. Sen takia tähän asiaan pitää muutos saada. Haluan korostaa, kun turvallisuuspolitiikasta tykkään puhua, näitä aikoja, mitä me eletään tällä hetkellä. On erittäin epävakaat ajat. Kaikki ne keinot, mitä oman turvallisuuden, kotimaisen tuotannon eteen voidaan tehdä, ovat nyt merkityksellisiä: Epävakaus turvallisuuspoliittisesti — jos Suomenlahti vaikka menisi kiinni, niin meille ei tuontienergiaa tulisi. Toimintahäiriöt, mitä voi aiheutua — silloin meillä pitää olla ketjujen kunnossa ja pitää olla tuotannon itsellä hoidettu. Jos meille tulee pitkä kylmä jakso, niin niitä polttoaineita tarvitaan. Sen takia meillä pitää tätä omaa reserviä ja omaa varastoa olla. Herra puhemies! Pari sanaa innovaatioista. Turvediesel kehitettiin 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, 2000-luvun alussa. Sillä olisi ihan huikea mahdollisuus meillä ulkoa tuotuja polttoaineita korvata, ja pitäisi edelleenkin miettiä huoltovarmuuden ja koko tämän kehityksen suhteen, millä me pystytään kotimaista tuotantoa kasvattamaan, siihen keinot, että tämän voisi ottaa käyttöön. No, siitäkin on tehty niin kallista erinäisin maksuin, että se ei ole käyttöön tullut. Ja sitten biohiili, jota on meillä määrätietoisesti kehitetty, on äärettömän tärkeä raaka-aine. Hyvä, että tämä aloite on tänne eduskuntaan tuotu. Se ansaitsee arvokkaan käsittelyn, juuri niin kuin edustaja Kettunen sanoi. Vielä tällä vaalikaudella on mahdollisuus toimia. Meillä on muutama kuukausi aikaa, vaikka kuten aiemmin sanoin, olisin toivonut näitä toimenpiteitä jo aikaisemmin tällä vaalikaudella, mutta meillä on mahdollisuus. Lupaan myös omalta osaltani täyden tuen näitten asioitten eteenpäinviemiseksi, mitä tässä aloitteessa eteenpäin viedään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, mistä keskustelemme, elikkä turve uusiutuvaksi ‑kansalaisaloitteesta. Tuossa aikaisemmin sanoin jo siitä, että meidän pitäisi ehkä ajatella tätä asiaa sillä tavalla, että mehän pyrimme saamaan rahaa maahan sillä lailla, että me yritämme saada vientiä aikaan, ja tätä vientiä ehkä voisimme myös korvata sillä tavalla, että yrittäisimme estää tuontia. Energian osalta voisimme jättää ostamatta yhden rekkakuorman öljyä, joka nykypäivän hinnoilla — rekkaan sopii noin 56 000 litraa öljyä — on karkeasti lähes 100 000 euroa. En tiedä tämän päivän tarkkaa hintaa, mutta oletan, että se nyt on vähintään 80 000 euroa. Tämä yksi öljyrekka voidaan korvata kahdella nykyaikaisella täysperävaunulla hyvälaatuista palaturvetta. Tämä palaturverekka maksaa noin 6 000 euroa ja kaksi rekkaa tietenkin 12 000 euroa, elikkä tämä on paljon halvempaa. Tämä on käsittämätöntä, että me paasataan rahaa ulkomaille. Ei tästä kukaan vihreä mitään hyödy. Laivoihin menee polttoainetta, ne syövät sitä. [Hannu Hoskosen välihuuto] — Sitten edustaja Hoskonen tuossa äskeisessä ansiokkaassa puheenvuorossaan sanoi sen, että turve on puhtaampaa kuin puun poltto. [Hannu Hoskonen: Kyllä!] Minä itse vähän ajattelin, että nyt Hoskonen puhuu omiansa, mutta Hoskonen ei puhunut omiansa. Elikkä itse palamistapahtumassa turve on hiukan puuta puhtaampaa, [Hannu Hoskonen: Se on fakta!] mutta jos otetaan huomioon se korjuuketju ja siinä kulunut polttoaine, niin turve on paljon puhtaampaa. Vaikka nyt tässä aloitteessa puhutaan energiaturpeesta, niin täällä on nostettu ansiokkaasti esille nämä muutkin kuin energiakäytön turve, elikkä kuivike- ja kasvuturve. Hallitusohjelmassa on liitteenä Huoltovarmuuskeskuksen muistio, ja siinä kerrotaan se, että nämä ovat kaikki alisteisia toisilleen, elikkä kuivike- ja kasvuturve ovat alisteisia energiaturpeen tuotannolle. Sen takia meidän kannattaa puhua kokonaisuudesta. Kun nyt on siedettävämpää puhua kuivike- ja kasvuturpeesta ja niiden tarpeellisuudesta, niin on hyvä kuitenkin huomata, että niiden tuotantokustannukset ovat alisteisia sille energiaturpeelle. Minä otan tästä yhden mielipidekirjoituksen ja luen siitä pienen palan: ”Ruokaturva koostuu ruoan saatavuudesta, ihmisen kyvystä hankkia ruokaa, ruoan käytettävyydestä ja turvallisuudesta sekä ruoan tarjonnan vakaudesta”, kirjoittaa Marttaliitto. Yksi kotimaisen ja myös eurooppalaisen ruokaturvan turvaaja on turve. Kasvuturve tai kasvualusta on elinehto kustannustehokkaalle kasvihuonetuotannolle. Vaihtoehtoisia raaka-aineita on heikosti saatavilla. [Puhelin värisee ja puhuja pitää tauon — Tuomas Kettunen: Maakunnasta soitetaan!] Puukuitua ei ole tarjolla oikeaan hintaan, kookoskuidun maahantuonti on kallista, ja muut vaihtoehdot eivät Euroopassa riitä vastaamaan kasvavan puutarhaviljelyn kysyntään. Ministeriön virkamiehiltä on tullut selvä viesti, että ihan turha on edes etsiä mitään parempaa tai korvaavaa tuotetta. Tämä on ihan käsittämätöntä, että sitä on etsitty. Suomesta viedään jo nyt Eurooppaan itse asiassa kymmeniä laivakuormia kasvuturvetta ja kasvualustoja. Minun pitää rehellisesti sanoa, että viimeisen vuoden aikana on viety satoja kuormia, kun muualla Euroopassa ovat olleet kelit tai muut semmoiset. Viime vuonna on viety satoja kuormia ruoan, vihannesten ja muun muassa kukkienkin tuotantoon turvetta. Suomalaiselle turvetuotannolle nähdään mahdollisuuksia tulla jopa kriittisen tärkeäksi kasvuturpeen toimittajaksi Euroopassa. Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, että bakteeri kykenee vastustamaan antibioottia. Maailmalla vuosittain jopa 4,7 miljoonaa kuolemaa liittyy bakteeriperäiseen antibioottiresistenssiin, mikä tekee siitä yhden suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea huomauttavat, että maailmanlaajuisesti jo yksi kuudesta bakteeri-infektiosta on vastustuskykyinen tavanomaisille antibiooteille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa ja lisää komplikaatioiden riskiä. Ongelman torjumiseksi on kuitenkin keinoja, ja — monille ehkä hieman yllättäen — turve on yksi niistä. Kuiviketurpeen happamuus parantaa hygieenisyyttä ruoantuotannossa, ja sillä on antibakteeriset ominaisuudet. — Nyt aikani tulee täyteen. Sen verran haluan vielä muistuttaa vihreitä — minkä Oras Tynkkynen tuossa unohti vallan — että kun he moittivat tätä turvetta, niin turvesuolta lähtevä vesi on yleensä puhtaampaa kuin se oja, minne se laskee. Toinen tärkeä asia, mikä vihreiden tulisi huomata, on se, että te usein puhutte siitä, että Suomessa hakataan paljon metsiä ja puuta. Minä olen itsekin vähän huolissani siitä, ja se johtuu siitä, että ei polteta turvetta. Jos turvetta käytettäisiin, niin puuhun verrattuna se pinta-ala on varmaan yksi kahdeskymmenesosa tai yksi kolmaskymmenesosa siitä, mitä puuta käytettäessä energiaksi vaaditaan. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteentekijöitä ja allekirjoittaneita — kiitos. Turvetta ei olla kieltämässä. Tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Sen sijaan kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole yhtä mutkaton asia. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Tämä ei ole Suomen käsissä yksin päätettävissä oleva asia vaan perustuu kansainvälisiin laskentasääntöihin ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, ja sitäkin meidän pitää noudattaa, eikä Suomi voi kansallisesti irrottautua järjestelmästä yhtä polttoainetta järjestämällä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monilla alueilla suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu turpeen puolesta tai sitä vastaan. Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkönhinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina, ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuudessa kaikkein vaarallisinta on ajatella, että tiedämme etukäteen, millainen seuraava kriisi on. Venäjä on arvaamaton naapuri. Siksi Suomen on varauduttava erilaisiin häiriöihin ja pidettävä energiajärjestelmässämme riittävästi vaihtoehtoja. Turve on tässä yksi osa kokonaisuutta. Se on kotimainen ja varastoitava polttoaine, jota voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa silloin, kun muita energialähteitä ei ole vaikka riittävästi saatavilla. Turpeella on merkitystä myös kasvualustoissa ja eläinten kuivikkeena. Kysymys liittyy siis energian lisäksi maatalouteen ja ruokaturvaan — kaikki meille välttämättömiä hyödykkeitä, joiden olemassaolon huomaa monesti vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Huoltovarmuuden kannalta olisi lyhytnäköistä hävittää yksi kotimainen vaihtoehto kokonaan. Hallitus onkin linjannut, että turpeen varmuusvarastointia jatketaan vuoteen 2030 ja että ylläpidetään myös sellaista kattilakapasiteettia, jossa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Tämä on mielestäni oikea lähtökohta. Kriisin hetkellä ei nimittäin auta se, että meillä on paperilla mahdollisuus käyttää turvetta. Siihen tarvitaan tekijöitä, varastoja, logistiikkaa ja toimivaa kalustoa. Tämä ketju tarvitsee siis pitää toiminnassa kaiken aikaa. Koko energiasektorimme on parhaillaan suuressa muutoksessa. Me rakennamme uutta energiantuotantoa ja uusia ratkaisuja tulee, mutta samalla meidän pitää huolehtia siitä, että vanhoja ja toimivia vaihtoehtoja ei suljeta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme turpeeseen liittyvää kansalaisaloitetta, ja aivan aluksi haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita tärkeän asian esiin tuomisesta. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään turpeelle vahvempaa asemaa Suomen energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Aloitteessa turve halutaan määritellä Suomessa uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja siirtää uusiutuvien energialähteiden veroluokkaan. Lisäksi turve halutaan määritellä strategiseksi kotimaiseksi polttoaineeksi ja Suomelle halutaan aktiivisempi rooli EU-turpeen päästökauppakohtelun muuttamiseksi. Kysymys kuuluukin: miksi Suomi luopuisi omasta kotimaisesta luonnonvarastaan tilanteessa, jossa energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet aivan uudella tavalla keskiöön? Turve on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä osa Suomen energiahuoltoa. Se on työllistänyt ihmisiä maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Sen merkitys ei kuitenkaan rajoitu energiantuotantoon. Turvetta tarvitaan kasvualustoihin ja kuivikkeisiin. Näissä käyttötarkoituksissa puhutaan asioista, joille ei tällä hetkellä ole olemassa järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Tässä on ollut yksi suomalaisen turvepolitiikan suurista virheistä: kun energiaturpeen tuotantoa on ajettu alas, samalla on vaarannettu myös muun turvetuotannon edellytyksiä. Kun tuotantokoneisto romutetaan, tuottajat lopettavat ja osaaminen katoaa. Tuotantoa ei saada takaisin hetkessä silloin, kun sitä taas tarvitaan, ja juuri nyt sitä tarvitaan. Me olemme nähneet viime vuosina, kuinka nopeasti turvallisuusympäristö voi muuttua. Energiaa ei voida ajatella vain hinnan tai tämänhetkisen markkinatilanteen kautta. Pitää miettiä myös sitä, mitä tapahtuu, jos toimitusketjut häiriintyvät, tuonti vaikeutuu tai Suomi joutuu poikkeusoloihin. Silloin kotimainen energia ja kotimaiset raaka-aineet ovat kullanarvoisia. Turve voidaan varastoida. Sitä voidaan tuottaa Suomessa. Se ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista samalla tavalla kuin tuontipolttoaineet. Siksi on erittäin hyvä asia, että nykyinen hallitus on jo lähtenyt korjaamaan turpeen asemaa. Vuoden toisessa lisätalousarviossa turpeen huoltovarmuusvarastointiin kohdennettiin kymmenen miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus on linjannut turpeelle uutta tukimallia vuodesta 2027 alkaen, ja tämä on oikea suunta. Arvoisa puhemies! Pelkkä turpeen määritteleminen uusiutuvaksi Suomessa ei poista sitä EU-päästökaupasta. Se ei myöskään automaattisesti laske turpeen veroa. Verotuksesta päätetään täällä eduskunnassa. Jos haluamme turpeen aseman aidosti paremmaksi, meidän pitää keskittyä siihen, mikä vaikuttaa käytännössä. Turve pitää nähdä strategisena huoltovarmuusresurssina. Tässäkin hallitus on jo ottanut askeleita. Vuoden 2024 huoltovarmuuden tavoitepäätöksessä kasvu- ja kuiviketurpeet määriteltiin strategisesti tärkeiksi raaka-aineiksi. Arvoisa puhemies! EU:n päästökaupan osalta Suomella ei ole mahdollisuutta yksipuolisesti päättää, että turve vain poistetaan päästökaupasta. EU-säännöt määrittävät turpeen aseman, mutta tämä ei tarkoita sitä, että Suomen pitäisi nostaa kädet pystyyn. Suomen pitää vaikuttaa EU-aktiivisesti siihen, että huoltovarmuuden kannalta välttämättömälle kotimaiselle turpeelle löydetään järkevä ratkaisu. Jos täysi vapauttaminen päästökaupasta ei onnistu, pitää selvittää toimivia kansallisia ratkaisuja. Erityisesti pitää huolehtia siitä, että Suomessa säilyy riittävä turpeen tuotantokapasiteetti myös kriisitilanteita varten. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa on tehtävä myös niiden päivien varalle, jolloin kaikki ei toimi normaalisti. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Huoltovarmuutta ei pidä rakentaa pelkästään sen varaan, että sähköä on aina saatavilla, tuontiyhteydet toimivat ja kansainvälisiltä markkinoilta voidaan ostaa se, mitä itse emme tuota. Poikkeusoloissa tilanne voi olla toinen. Silloin ratkaiseva kysymys kuuluu: Mistä saamme sähköä ja lämpöä, jos tuontienergiaa ei ole saatavilla tai sähköjärjestelmä joutuu vakaviin häiriöihin? Millä pidämme kaupungit lämpimänä keskellä talvea? On ollut lyhytnäköistä ajaa alas kotimaisia polttolaitoksia ja niiden tarvitsemaa tuotantoketjua ilman, että tilalle on rakennettu yhtä varmaa ja varastoitavaa vaihtoehtoa. Laitos voidaan kyllä sulkea nopeasti, mutta menetettyä tuotantokykyä, konekantaa ja osaamista ei palauteta kriisin keskellä pelkästään nappia painamalla. Turpeen keskeinen vahvuus on juuri siinä, että se on kotimaista ja sitä voidaan varastoida. Turpeen varassa ei tarvitse olla jatkuvasti, mutta sen pitää olla käytettävissä silloin, kun sääriippuvainen tuotanto ei riitä tai ulkomaiset toimitukset katkeavat. Sama koskee myös liikennettä. Ajoneuvokantaa sähköistetään kovaa vauhtia, mutta samalla pitää uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu pitkäkestoisen sähkökatkon aikana. Ilman sähköä ajoneuvoja ei ladata, vaikka niitä tarvittaisiin ihmisten, elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamiseen. Koko yhteiskuntaa ei pidä rakentaa yhden energiamuodon varaan. Turpeen merkitys ei myöskään rajoitu energiantuotantoon. Kasvu- ja kuiviketurve ovat tärkeitä maataloudelle, puutarhataloudelle ja kotimaiselle ruuantuotannolle. Kun energiaturpeen tuotantoa ajetaan alas nopeasti, samalla heikennetään koko tuotantoketjua ja vaarannetaan myös näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden saatavuus. Hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden. Vuoden toisessa lisätalousarviossa suunnattiin 10 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, jonka lisäksi turpeelle valmistellaan myös uutta tukimallia. Turve on kotimainen ja varastoitava luonnonvara, jolla on tärkeä asema Suomen huoltovarmuudessa. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät turpeen tuotanto, riittävät varastot ja voimalaitokset, joissa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Arvoisa puhemies! Normaalioloissa lasketaan kustannuksia ja päästöjä. Poikkeusoloissa ratkaistaan, pysyvätkö kodit lämpiminä, liikenne liikkeessä ja yhteiskunta toimintakykyisenä. Suomella on omasta takaa energialähde, jota voidaan varastoida vuosiksi eteenpäin ja käyttää silloin, kun muut vaihtoehdot eivät riitä tai ole jostain syystä käytettävissä. Olisi vastuutonta hävittää tämä mahdollisuus pelkästään ideologisista syistä. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies, arvoisat edustajat! Kansalaisaloite on tärkeä kansalaisvaikuttamisen muoto. Haluankin kiittää kaikkia tämän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Mielestäni turve on Suomelle, monille elinkeinoillemme ja huoltovarmuudellemme, välttämätön luonnonvara. Siksi tuen tämän kansalaisaloitteen pyrkimystä vahvistaa turpeen asemaa sekä turvata sen vastuullinen käyttö Suomessa. On ollut täyttä hulluutta, että turveala ja turveyrittäjien toimintaedellytykset romutettiin näin nopeasti. Marinin hallitus linjasi turpeen energiakäytön vähintään puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä ja kiristi sen verotusta. Samanaikaisesti päästöoikeuden hinnan voimakas nousu nopeutti turvealan alasajoa vielä ennakoituakin nopeammin. Seurauksena oli kotimaisen tuotannon hiipuminen, yritysten omaisuuden arvon romahtaminen ja työpaikkojen menettäminen etenkin maaseudulta. Oliko viisasta? Mielestäni ei ollut. Turvetuotannossa kyse ei ollut mistään valtavasta osasta Suomen soita. Ennen alan romahdusta aktiivisessa turvetuotannossa oli noin 48 000—52 000 hehtaaria. Se vastasi vain noin puolta prosenttia Suomen yli yhdeksän miljoonan hehtaarin turvemaasta. Laajemminkin määriteltynä turvetuotannon osuus jäi alle yhteen prosenttiin — miettikää sitä. Näin rajallisella pinta-alalla tuotettiin kotimaista energiaa, työtä ja huoltovarmuutta. Vuonna 2019 turvetoimialan tuotannon bruttoarvo oli noin puoli miljardia euroa. Koko tuotantoketju työllisti arviolta 2 500 henkilötyövuotta. Arvoisa puhemies, valtakunnallisissa tilastoissa nämä luvut voivat näyttää pieniltä, mutta monissa maaseutukunnissa turveala merkitsi toimeentuloa, paikallisia palveluja, tulevaisuudenuskoa. Turveala merkitsi elämää, elinkeinoa ja ruokaa pöytään. Turve ei myöskään ole vain polttoaine. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, kasvihuoneviljelyssä, metsätaimien tuotannossa. Kuiviketurve sitoo tehokkaasti kosteutta ja ammoniakkia sekä parantaa eläinsuojien hygieniaa ja sisäilmaa. Se on ollut erittäin tärkeää erityisesti siipikarja- ja nautakarjataloudelle. Turpeen saatavuus liittyy siten suoraan kotimaiseen ruuantuotantoon ja maatalouden huoltovarmuuteen. Energiatuotannossa turpeen erityinen vahvuus on kotimaisuus ja varastoitavuus. Sitä voidaan säilyttää vuosien ajan ja käyttää silloin, kun sää, tuontihäiriö tai muiden polttoaineiden puute vaarantaa lämmön- ja sähköntuotannon. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei synny juhlapuheilla. Se syntyy tuotantoalueista, koneista, osaavista yrittäjistä ja riittävistä varastoista. Kun tämä ketju on nyt purettu, sitä ei kriisin alkaessa rakenneta hetkessä uudelleen. Nyt on viimeinen hetki, korkein aika, herätä tähän asiaan. Siksi turvetuotannon valmius on palautettava vähintään sille tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen tekemää hallitsematonta romauttamista. Turpeen kohtelua energiaverotuksessa on muutettava, kansalliset kompensaatiomahdollisuudet on selvitettävä, ja Suomen on vaikutettava määrätietoisesti EU:ssa päästökauppasääntöjen muuttamiseksi. Turve on tunnustettava biologisesti muodostuvaksi, hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja strategiseksi huoltovarmuuspolttoaineeksi. Vastuullinen turpeenkäyttö, ilmastotyö ja soiden suojelu voidaan sovittaa yhteen. Suomen ei pidä luopua kotimaisesta voimavarastaan aivan hulluista ideologisista syistä ja korvata sitä lisääntyvällä tuontiriippuvuudella. Tässä ei ole mitään järkeä. Arvoisa puhemies! Turve on osa suomalaista työtä, ruuantuotantoa, energiaomavaraisuutta ja turvallisuutta. Siksi tämän kansalaisaloitteen tavoitteet ansaitsevat eduskunnan vakavan tuen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva aihe on monella tapaa mielenkiintoinen, ja kiitos hyvistä puheenvuoroista ja pohtivista puheenvuoroista. Täällä illalla tällainen keskustelu on yleensä mahdollista. Muutenhan voisi jopa käyttää termiä, että ei tämä aina kovin turvalliselta tilalta tunnu, kun jos pohtii ääneen asioita, niin äkkiä sitten milloin milläkin puolella sen löytää edestään. Myönnän, etten ole tässäkään asiassa asiantuntija, mutta... [Mikko Savola: Mutta aika monessa olet!] — No, Savolan välihuuteluista voisi nyt oikein sanoa. En nyt sano samalla lailla kuin mitä täällä aiemmin sanottiin. Mutta koetan päästä asiaan. — Tämä lakialoitehan on lähtökohtaisesti oikein hyvä, ja se keskittyy datakeskuksiin. Kun joidenkin alan toimijoiden kanssa olen keskustellut, niin heiltä on tullut se näkökulma, että jos tämäntyyppistä ohjaavaa lainsäädäntöä tehtäisiin, niin heidän mielestään olisi hyvä tarkastella sitä niin, että se koskisi kaikkea suurjännitteiseen jakeluverkkoon liitettävää kulutusta yhtä lailla esimerkiksi tietyn kokoluokan ylittävissä kulutuskohteissa ja myös samoilla vaatimuksilla, jolloinka sitten tullaan siihen kysymykseen, miten se vaikuttaa investointeihin ja erilaiseen markkinaehtoiseen kehitykseen, koska me kaikki tietysti ei pelkästään toivota vaan halutaan, että meille tulee investointeja ja taloudellista kasvua ja sen myötä työtä ja työpaikkoja ja hyvinvointia tähän maahan. Sähkön kysynnän ja joustotarpeen kasvu muodostuu useista yhtäaikaisista kehityssuunnista. On sää- ja vesitilanne ja myös tällaisia hetkellisiä ilmiöitä — eli ei pelkästään datakeskuksista, jotka ovat nyt ymmärrettävästi voimakkaasti keskustelussa. Sähkön keskihinta on noussut viime vuoden marraskuusta nyt tämän vuoden elokuuhun tämmöisenä rullaavana 12 kuukauden ajanjaksona noin 35 prosenttia. Jos katsotaan sitä ajankohtaa, niin sille ajanjaksollehan ei ole nyt sattunut datakeskusten liittämistä sähköverkkoon. Enkä minä tällä tarkoita ollenkaan sitä, etteikö niillä olisi vaikutusta, mutta tällä ajanjaksolla ei ole. Eli tässä on monia muita asioita tapahtunut, voi sanoa, ikävä kyllä samaan aikaan. On tämä Iranin sota, joka on johtanut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. On korvattu sähköllä monia semmoisia, missä se on vain ollut mahdollista, mikä on sinänsä hyvä asia. Sähkökattiloita on asennettu se kaksi- ja puolituhatta megawattia, sähköakkuja 1 600 megawattia, ja samaan aikaan hydrologinen tasapaino Pohjoismaissa on ollut 20 vuoden tarkastelun ajanjaksolla kaikista alhaisimmilla tasoillaan. Toisaalta sitten vuonna 2020 se oli korkeimmalla tasolla, eli tilanne voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Arvoisa puhemies! Kuten me ollaan kaikki nähty, sähköistymisen kehitys on ollut erittäin nopeaa ja isoilta osin myös hallitsematonta. Sähkön tuotanto on syntynyt hyvin nopealla ajalla, uusiutuva ja erityisesti tuulivoima toiselle puolelle maata, ja sitten taas kulutuskohteita on eri puolilla maata. Tämä kehitys todennäköisesti jatkuu ja aika varmastikin ja myös liikenteen sähköistyminen samaan aikaan. Eli tilanne voi muuttua nopeasti, ja jos nyt tehdään tämmöinen laki — enkä sano ollenkaan, että tämä on huono aloite, vaan jos se tehdään vain datakeskusten sähkönkulutuksen näkökulmasta — niin onko siinä se riski, että me joudutaan aika nopeasti sitten miettimään, että jos regulaatio on ainoastaan näihin, niin missä tilanteessa me ollaan sitten jonkun vuoden päästä? Irlanti nousi tässä esille. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin se on kuitenkin hieman erilainen markkina. Siis logiikka on sinänsä sama, mutta hieman erilainen markkina. Eli siellä sähköntuotantokapasiteetti, se markkinan koko, ja esimerkiksi joustokapasiteetti, muun muassa vesivoiman määrä, ja sitten näiden sähköntuotantohankkeiden määrä ovat aika erilaisia kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Mutta haluan korostaa, että logiikka on varmaan sama mutta ehkä mittakaavat ja olosuhteet hieman erilaiset. Arvoisa puhemies! Mikäli tämmöiseen datakeskusspesifiin lainsäädäntöön mennään, niin kun näitä alan toimijoita on jututtanut, niin he ovat pohtineet semmoista, että se voisi olla datakeskuslähtöinen elikkä ei geneerinen, jolloinka tämä tarkoittaisi sitä, että ensisijaisesti sähköntuotanto ja kulutusjousto palvelisivat sitä datakeskusliiketoimintaa, ja jos tämän jälkeen niistä jää tuotanto- tai joustokapasiteettia yli, niin se datakeskustoimija voisi tarjota sen sitten markkinalle. Sitten täällä on ehdotus tästä 1:1-vaatimuksesta säätövoima-asentamiseen. En ihan ollut varma, ymmärsinkö oikein edustaja Merisen, liittyykö se vähän tähän. Siinä taas, jos olen ymmärtänyt oikein, se on aika hurja määrä esimerkiksi dieselpolttoainetta, mitä joudutaan sen tyypillisen datakeskuksen tarpeisiin ajamaan. Pystytäänkö siihen sitten vastaamaan? [Heikki Vestman: Moottorivoimaloita! Ei näitä dieselmoottoreilla tietenkään ajettaisi!] — Joo. — No, joka tapauksessa, oli se sitten minkä tyyppinen tahansa, ainakin osassa näistä on myös se diesel vaihtoehtona. Mutta silloin on hyvä tarkastella, mitä ne ovat ja miten se taas vaikuttaa sitten jonnekin ja mikä on se seuraus. Elikkä ei tästä pelkästään jotakin säädetä, vaan myös ne välilliset ja välittömät vaikutukset on hyvä ottaa sitten huomioon. Arvoisa puhemies! Sähköntuotannon tuottaminen PPA-sopimuksella on erittäin kannatettavaa. Tähän löytyy valmiita ratkaisuja, hankkeita, ja se nopeuttaisi sähköntuotannon investointien aloittamista ja tätä kautta taloudellista kasvua. Mutta tosiaan, ettei vain kuulijalle tai kellekään jää epäselväksi, etteikö ole tärkeää, että tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa: siellä täytyy olla pelivaraa, mutta semmoinen, että se sähkön hinta on kaikista alhaisimmalla tasollaan. Miten se rakennetaan niin, että se pysyy kohtuullisena niin kansalaisille, tavallisille kotitalouksille kuin yrityksille, maatalousyrityksille ja kaikille toimijoille? Ja miten pystytään sitten ylläpitämään kaikki tämä tasapaino kaikkina hetkinä? Varmaan sähkön hinnan vaihtelu on tullut jäädäkseen. Mutta minkälaisessa haarukassa se vaihtelee: mitä pienempi se vaihtelu on, niin sitä helpompi se aina on myös hyväksyä. Tässä kohtaa on pakko tuoda esille myös tämä, että se tuotanto on nyt keskittynyt toiselle puolelle Suomea kuin mistä itse tulen. Olen sanonut aiemminkin tämän, että jos se ainut kaivinkone pitäjässä on hautausmaalla, niin sillä pitäjällä ei ole paljon tulevaisuutta, jolloinka niitä investointeja pitää meille saada, mutta niin, ettei me olla pelkkä sähkön siirtomaa sitten ja luovuttamassa niitä maita sähkönsiirtolinjoille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minä olen tämmöinen tietokoneiden parissa kasvanut aikuinen, ja nuorena tuli kaikki aika vietettyä tietokoneiden rämppäämisessä. Luin tätä lakialoitetta silloin kun edustaja Vestman kiersi tässä ja pyysi siihen nimiä, ja itse en kirjoittanut nimeä tähän lakialoitteeseen. Eilen kun tuli tämä jättimäinen Googlen investointi Suomeen, heti aloin miettimään, mitähän Google vastaisi, miten tämä lakialoite olisi vaikuttanut siihen investointiin, jos tämä olisi ollut voimassa silloin kun he suunnittelivat tätä investointia. Päätin sitten kysyä heiltä tätä asiaa, ja minulla on tässä heidän vastauksensa. He vastasivat minulle, tuli heiltä pari paperia tähän liittyen, ja he ottivat ekana kantaa tähän liittymistehoa vastaavaan uuteen sähköjärjestelmän joustoon, ja heidän vastauksensa oli tämmöinen: ”Jos tavoitteena on alentaa hintavaihtelua tai piikkihintoja tukku- tai reservimarkkinoilla, varavoimalaitosten luvitus- sekä polttoaine- ja päästöoikeuksien kustannukset ovat niin korkeat, että niiden kyky palvella näitä tavoitteita on hyvin rajallinen.” Sitten he vastasivat tähän datakeskusten kulutuksen kattamiseen varttitasolla sähköntuotannolla ehtona liittämisluvalle. ”Varttitasolla sähköntoimitusten kohdentaminen kulutukseen johtaisi kohtuuttoman suuriin hallinnollisiin kustannuksiin sekä viranomaisten että operaattorin taholla ja tarkoittaisi, että esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön käyttö datakeskuksen sähkönhankinnassa olisi miltei mahdotonta. Vastaavaa vaatimusta ei ole käytössä Suomen kontekstissa myöskään uusiutuvan vedyn kohdalla, sillä Euroopan komission asetus vaikuttaa...” — en jatka loppuun tuota. ”Ehdotettu vaatimus on myös merkittävästi tiukempi kuin Irlannissa”— mistä äsken mainitsit — ”kun Irlannissa käytössä oleva vaatimus kattaa 80 prosenttia vuosikulutuksesta, ei varttitason täsmäytystä. Riittävän lisäisen sähkönhankinnan käyttäminen liittämisen ehtona johtaisi helposti kohtuuttomiin tilanteisiin projektiriskin myötä. Uuden sähköntuotannon kehityksessä ja rakentamisessa voi syntyä sähkön ostajasta riippumattomia viiveitä, jotka kyseisen vaatimuksen myötä estäisivät datakeskuksen liittämisen verkkoon.” Sitten he vastasivat vielä kysyntäjoustosta: ”Pakollinen jousto on este investoinneille. Kriittisen infrastruktuurin velvoittaminen kulutuksen rajoittamiseen muissa kuin tehopulatilanteissa ei ole kaupallisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu ja heikentää investointihalukkuutta. Suurin osa datakeskuksista ylläpitää reaaliaikaisia viiveherkkiä sovelluksia, joille on määritelty tiukat, 99,99 prosentin käytettävyystasoa koskevat palvelutasosopimukset.” Eli siis siitä vastauksesta tuli mielestäni ilmi hyvin selkeästi, että tämän kaltainen, näin tiukka, mitä te esitätte, voisi estää tämmöisiä investointeja. Itse ymmärrän, että tähän on tärkeää rakentaa Suomeen jotain selkeätä ja parempaa, mutta tämä tämmöisenään olisi ollut heille hyvin haastava. [Heikki Vestman: Hyvin haastava, mutta sanoiko se, että se estää? Missä se lukee, että se estää?] — No, tässä on ihan siis, että ”pakollinen jousto on este investoinneille”. Heidän vastauksissaan lukee tämmöinen lause. Olen miettinyt tässä pari vuotta tätä datakeskushommaa, se on kiinnostanut, ja ajatellut, että tätä ehkä pitäisi verrata jonkun verran esim. metsäteollisuuteen, jossa on rakentunut iso teollinen ekosysteemi. Nämä ovat nyt minun omia ajatuksiani, ei enää Googlen. Mielestäni meillä tähän datakeskusten ympärille, mitä on nyt aivan massiivisesti rakenteilla ja suunnitteilla, on myös rakentunut ja on rakentumassa tämmöinen samanlainen teollinen ekosysteemi. Meillä on useita upeita firmoja, mitkä ovat mukana tässä. Otin tähän ylös erilaisia, mitkä ovat kasvaneet valtavasti tämän datakeskusrakentamisen myötä, esim. teollisia nostimia rakentava IXOLIFT, suunnitteluun erikoistunut Granlund, sähkönhallintalaitteet, tämmöinen kuin Eaton, joka rakentaa niin sanottuja UPS-laitteita elikkä turvaa sähkönsaantia, sitten tämmöinen yritys kuin T-Drill, joka on erikoistunut putkien liitoksiin, lämmöntalteenottolaitteita rakentava Nohewa, sitten sanomattakaan ne kaikki lukuisat maansiirtoyritykset, mitä on jatkuvasti työskentelemässä. Nämähän ovat siis valtavia työmaita. Meidän yleinen kuva Suomessa on vähän semmoinen, että ne ovat halleja, mutta oikeasti ne ovat valtavan suuria työmaita. En nyt muista, mutta niissä on siis kymmeniä ja kymmeniä työkoneita yhtä aikaa työstämässä valmiiksi alustaa sitä rakennusta varten. Mielestäni tästä Googlen vastauksesta selvisi se, että Suomeen ei investoida vain huvikseen ja sen takia, että meillä on hirmu hyviä saunoja ympäri Suomea, vaan siksi, että meillä on äärettömän laadukas kantaverkko — johon tarvitaan satsauksia, niin kuin täällä on puhuttu, ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä joku sanoi tässä —, meillä on sähkön hinta ja sähkön saatavuus, ja olen ihan täysin samaa mieltä, että pitää saada lisää sitä. Meillä on ilmasto, mikä on niin viileä, että ei tarvitse jäähdyttää niin paljon — sehän on valtava ongelma jossain Arizonassa Jenkeissä tai jossain tuolla, missä ilmasto on niin lämmin, että laitteitten jäähdyttäminen on niin isoa. Sitten meillä on paljon osaavia ammattilaisia, ja tämä meidän systeemi kasvaa koko ajan. Ja sitten meillä on ennakoitava poliittinen ympäristö. Vaikka tämä nyt välillä näyttää vähän semmoiselta kahnaukselta, niin meillä on silti maailman mittakaavassa tosi ennakoitava ympäristö. Ja mielestäni tämä lakialoite on liian jyrkkä siirto tähän kohtaan. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite, erittäin tärkeä sellainen, joka vaatii turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi ja poistamista päästökaupan piiristä. Tämä aloite osuu suomalaisen huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja elintarviketuotannon ytimeen. On myös hyvä, että turpeesta päästään tässä salissa keskustelemaan tämän kansalaisaloitteen kautta, koska muuten siitä on keskusteltu varsin vähän. Kun puhutaan turpeesta, en puhuisi pelkästään tai oikeastaan niin ikään kuten edellinen puhuja, edustaja Tynkkynen, polttoturpeesta vaan kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta merkityksestä. Se on meidän yhteiskuntamme toimintojen kannalta pian kriittisesti muuttuva raaka-aine. Euroopassa jopa 70 prosenttia kaikesta käytetystä kasvualustamateriaalista on turvetta, ja se on ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen materiaali, jolle ei kerta kaikkiaan löydy vastaavassa mittakaavassa korvaavaa vaihtoehtoa. Usein puhutaan, että niitä korvaavia materiaaleja on ja niitä keksitään, mutta kyllä se totuus siellä kentällä on toinen. Näistä turvetta korvaavista kuivikemateriaaleista on huutava pula, ja hyvätkään olkivuode- tai puupohjaiset kuivikkeet eivät kykene korvaamaan sitä puutetta, jonka taas turve pystyy ominaisuuksiltaan tuottamaan. Eli esimerkiksi siipikarjatuotannossa, nautakarjan tuotannossa turpeen antiseptisyys ja kyky sitoa ravinteita sekä sen merkitys siinä, että se parantaa eläinterveyttä, ovat suorastaan korvaamattomia. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin tilanne on hälyttävä. Uusien kuivike- ja kasvuturpeen tuotantoalueiden ympäristöluvitus ja käyttöönotto 2020-luvulla ovat lähes täysin pysähtyneet. Reilussa viidessä vuodessa tuotannosta on poistunut huimat 21 000 hehtaaria, mutta uutta alaa on tilalle saatu alle 800 hehtaaria, siis vähemmän kuin neljä prosenttia poistuneesta alasta. Tätä alaa on saatava lisää, ja tähän yhdistyy sitten taas se polttoturpeen merkitys, koska kasvu- ja kuiviketurve ovat eri kerroksissa pinnassa ja polttoturvetta on sitten siellä pohjalla. Sen vuoksi myös sitä tarvitaan. Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan kuiviketurpeen saatavuus on puolittumassa jo vuoteen 28 mennessä eli kahden vuoden kuluttua. Hyvät edustajakollegat, tosiasia on, että ellei uusia päätöksiä tuotannon turvaamisesta tehdä, kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto loppuu Suomessa ja se voi käytännössä loppua vuonna 2030. Vaaditaan siis nopeita toimenpiteitä. Tuosta asiasta mistä debattia hieman jo kävimme, olen kyllä pettynyt, sillä odotin tältä vaalikaudelta enemmän turpeen eteen tehtäväksi, mutta päinvastoin on tapahtunut lisää negatiivisia asioita. Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut ympäristölupapäätöksistä ovat tänä vuonna — nimenomaan tänä vuonna — kaksinkertaistuneet, ja pienten lämpölaitosten verovapauden rajaa on nostettu. Ne ovat erittäin huonoja päätöksiä. Ongelma on siinä, että vaikka turve on hallitusohjelmassa määritelty strategiseksi polttoaineeksi, niin luotettavaa näköalaa käytölle huoltovarmuusnäkökulmasta ei ole tullut, eikä erityisesti tälle kasvu- ja kuiviketurpeen jatkolle. Viime vaalikaudella olimme hyvin vaikeassa poliittisessa ilmastossa. [Jari Koskela: No niin, nyt tulee asiaa!] Niin, viime vaalikaudella olimme siinä, koska puolustimme, aivan kuten edustaja Eerola sanoi, käytännössä yksin turvetta, ja me olemme tehneet tämän aina, on ollut poliittinen ilmapiiri mikä tahansa. On sitten ollut murskaavaa kritiikkiä hallituksen sisältä tai oppositiosta, mutta aina on tehty. Ja aina on tehty, koska teot merkitsevät paljon enemmän kuin pelkät puolustuspuheet tai jossittelut. Hyvät hallituspuolueiden edustajat, se, mikä lopulta merkitsee, ovat ne teot eli se, mitä nyt tehdään. Siksi tämä strateginen materiaali, turve, ja ne hallitusohjelmakirjaukset pitää saada teoiksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen asema pitää aidosti turvata sillä, että luvat uusien turvenevojen avaamiseen saadaan voimaan ja maksuja alennetaan. Kasvu- ja kuiviketurve, mikä on erittäin kriittinen raaka-aine, pitää niin ikään saada sekä luvituksen kautta että teoilla toimeen ja Suomelle kriittinen raaka-aine näin ollen meille käyttöön. Sitten tämä huoltovarmuuspolttoainekysymys: pitää aidosti huolehtia, että energiaturvetta myöskin nostetaan meillä huoltovarmuuspolttoaineeksi. Mutta nyt on aikaa tietysti enää tällä vaalikaudella vähän. Toivottavasti tämä kansalaisaloite antaa siihen nyt uuden sysäyksen. Talousvaliokunta sitä käsittelee, ja tämä eduskunnan iso sali sitä käsittelee. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille! Toivon, että näihin asiakohtiin saadaan parannusta.

Arvoisa puhemies! Turpeen vahvuus polttoaineena on sen kotimaisuus ja varastoitavuus. Se on myös polttoteknisesti aika käypä polttoaine, sopii moniin vanhoihinkin voimaloihin, mutta siihen turpeen hyvät puolet sitten loppuvatkin. Turpeen kaivu kuormittaa vesistöjä, ja me suomalaiset maksamme turpeen käytöstä samentuneina ja saastuneina järvinä ja jokina. [Juha Mäenpää ja Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkaansa!] Turpeen kaivu tärvelee suomalaista suoluontoa, ja se on tietysti väärä suunta tilanteessa, jossa Suomen suoluontotyypeistä yli neljäsosa on vaarantuneita, viidesosa erittäin uhanalaisia ja noin joka kolmastoista suoluontotyyppi peräti äärimmäisen uhanalainen. Turpeen poltto tunnetusti kuormittaa ilmastoa tuotettua energiayksikköä kohti. Turve on itse asiassa haitallisempikin polttoaine kuin kivihiili. Vaikka sinänsä turve uusiutuu, niin se ei suinkaan uusiudu millään mielekkäällä aikajänteellä, niin kuin biopolttoaineet — puhutaan kymmenistä vuosista — vaan turpeessa uusiutumiseen menee tuhansia vuosia. Mutta se, mikä keskustelussa helposti unohtuu, on se, että turve ei ole Suomen energiajärjestelmässä mitenkään välttämätön. Turpeen osuus kaukolämmön tuotannosta oli viime vuonna 4 prosenttia Suomessa. Sähköntuotannossa sen osuus oli vielä vaatimattomampi eli 0,6 prosenttia. Turve on siis jo nykyään Suomessa marginaalinen energiamuoto, ja sen osuus on jatkanut laskuaan jo pitkään, hallituskaudesta toiseen. Voisin ymmärtää turpeen perään haikailua, jos turve sentään olisi edullinen polttoaine. Sitähän se ei suinkaan ole. Turpeen käyttö on vähentynyt Suomessa ennen kaikkea siksi, että se on niin kallis polttoaine. [Hannu Hoskonen: Voi hyvänen aika!] Energiayhtiöt ovat valinneet edullisempia ratkaisuja, koska haluavat tuottaa energiaa asiakkailleen kohtuuhintaan, ja siinä turpeesta ei ole apua siitä huolimatta, että turvetta edelleen tuetaan Suomessa verotuilla. Turvetta ei siis veroteta samoilla periaatteilla kuin muita kiinteitä polttoaineita. En siis kannata turpeen käytön tekohengitystä, mutta en voi kannattaa tätä kansalaisaloitetta muistakaan syistä. Keskustelussa edellä moni kollega kannatti sitä, että turve luokiteltaisiin uusiutuvaksi. Taisi olla edustaja Mehtälä, joka ensimmäisenä muistutti, että se uusiutuvaksi luokitteleminen ei sinänsä vielä muuta yhtään mitään. Se ei tee turpeesta yhtään sen kilpailukykyisempää polttoainetta kuin mitä se nykyään on. Aloitteessa vaaditaan rajaamaan turve kansallisesti päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle. Aloitteessa ei kerrota, miten tämä tehtäisiin, mikä on ymmärrettävää, koska sitä ei voi tehdä. Suomi sen paremmin kuin mikään muukaan maa ei voi kansallisesti rajata turvetta päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle, eikä siihen myöskään olisi mitään perusteita. On vain oikein ja järkevää, että kun turve kuormittaa merkittävästi ilmastoa, niin siitä myös päästökaupassa maksetaan, niin kuin muistakin ilmastoa kuormittavista polttoaineista. Aloitteessa myös vaaditaan muuttamaan energiaverolain 3 §:n liite 1 siten, että turve siirretään uusiutuvien veroluokkaan. Oletan, että tällä aloitteen energiaverolailla viitataan lakiin sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta, jossa turpeen verotuksesta määrätään. Tämän kyseisen lain 3 § kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain 4 §:ssä säädetään.” Siis tässä pykälässä ei alkuunkaan päätetä siitä, mitä aloitteessa väitetään tai kuvitellaan, että siinä päätetään, eikä siinä myöskään ole aloitteessa mainittua liitettä. Myöskään aloitteen perustelut eivät kestä lähempää tarkastelua. Aloitteessa viitataan siihen, että Ruotsissa turvetta kohdellaan Suomea hövelimmin, mutta jätetään jostain syystä mainitsematta, että Ruotsissa turve on vielä Suomeakin marginaalisemmassa asemassa energiajärjestelmässä. Se, että Ruotsissa turvetta on kohdeltu hövelimmin, ei ole johtanut siihen, että turvetta siellä energiantuotannossa käytettäisiin, koska turve ei vain siinä kisassa muiden energiamuotojen kanssa pärjää. Aloitteessa mainitaan, että Ruotsissa turvetta verotetaan kevyemmin kuin fossiilisia polttoaineita, mutta jätetään mainitsematta, että myös Suomessa turvetta verotetaan kevyemmin kuin fossiilisia polttoaineita, mutta tälläkään verotuella turpeen polttoa ei ole saatu kannattavaksi ja kilpailukykyiseksi. Aloitteessa väitetään, että turpeen käytön vähentäminen on lisännyt riippuvuutta tuontienergiasta. Tosiasiat eivät tue väitettä. Fossiilisilla polttoaineilla tuotettiin viime vuonna Suomessa kaukolämmöstä enää 7 prosenttia ja sähköstä vaivaiset 1,1 prosenttia. Suomi on onnistunut vähentämään sekä fossiilisten tuontipolttoaineiden että turpeen käyttöä yhtä aikaa sähkön ja lämmön tuotannossa. Miten se on tehty? Se on tehty lisäämällä tuuli- ja aurinkovoimaa, biomassaa, sähkökattiloita, lämpöpumppuja ja muita kotimaiseen uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja. Satun tietämään tämän myös omakohtaisesti sen takia, että tulen Tampereelta, joka on ollut yksi Suomen suurimpia turpeen energiakäyttäjiä, ja olen nähnyt sen murroksen, mikä Tampereella on tehty, kun turpeen poltto on korvattu kotimaisilla puhtailla, uusiutuvilla energianlähteillä. [Mikko Savola: Siellä ei muuten ole montaa keskustalaista päättäjää!] Kansalaisaloite on siis esitetyssä muodossaan haitallinen, se on toteuttamiskelvoton ja heikosti perusteltu. Turve on menneisyyden polttoaine, joka ei tule takaisin riippumatta siitä, miten se määritellään, uusiutuvaksi tai uusiutumattomaksi, riippumatta siitä, kuinka paljon veronmaksajien rahaa käytetään sen tukemiseen. Sen perään haikailemisen sijaan kannattaa hyväksyä tosiasiat ja edetä kohti tulevaisuutta, joka perustuu kotimaiseen, kohtuuhintaiseen ja puhtaaseen energiaan.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kollegoille tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. On ollut hyödyllistä ja rakentavaa kuunnella näitä teidän puheenvuorojanne. — Tosiaan näitä vastalauseita katsellessani ja kuunnellessani teidän ulostuloja kyllä se siltä näyttää, että siellä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on paljon pelivaraa, huomattavasti enemmän kuin tämän hallituksen panostuksissa, ja jollakin tavalla se kiinnitti huomiota, että kun tämä nyt on teidän mielestä poukkoilevaa ja jää vaatimattomaksi, niin silläkään tavalla te ette mielestäni näe tätä positiivista, että tässä kuitenkin nyt nostetaan siitä 1 600:sta. [Pia Viitanen: Se on positiivista!] Niin, elikkä me ollaan oikealla tiellä, ja näillä resursseilla, missä nyt eletään tätä vaihetta, meillä ei sitä kolmea ja puolta tuhatta ehkä sinne ole mahdollista laittaa, mikä teillä oli, elikkä se tilanne on muuttunut, mutta nyt tullaan kuitenkin vastaan ja rakennetaan tätä. Vihreitä kuunnellessani siellä oli kovasti tätä liikenteeseen liittyvää asiaa, elikkä ilmaston ja luonnon kannalta kestävämmät muodot vahvasti nousivat siellä esille, ja vasemmistoliitolla taas oli sitten sellainen tilanne, että näihin ei kannattaisi panostaa ollenkaan. He näkivät, että ei meillä ole varaa panostaa nyt kotitalousvähennykseen. Siksi tässä nyt sitten, arvoisa oppositio ja muutkin kuulijat, eiköhän tämä kuitenkin ole kaiken kaikkiaan, kun mietitään kokonaisuutta, ihan paikallansa ja tämä määräaikainen korottaminen tässä suhdannetilanteessa, kun otetaan kaikki faktat ja tekijät huomioon, ole perusteltu ja hyvä kasvutoimi. Kun vähennyksen enimmäismäärä nyt sitten nostetaan sinne 2 100 euroon ja samalla vähennysprosentteja korotetaan, niin kannustetaan suomalaisia tekemään ja teettämään remontteja, siivous-, hoiva- ja muita töitä, ja niin kuin kuulimme ministeri Multalalta tänään aikaisemmin päivällä, myöskin niitä aurinkopaneeleja sinne katolle voidaan laittaa. Se ei ole mitenkään... Päinvastoin se on hyvinkin suositeltavaa. Siis tässä on kysymys nyt suhdannepoliittisesta täsmätoimesta. Sekin on hyvä muistaa. Talous on lähtenyt varsin reippaaseen kasvuun, kuten eilenkin saimme kuulla positiivisia uutisia, ja tällä kotitalousvähennyksen määräaikaisella korottamisella tavoitellaan myös yksityisen kulutuksen kasvua. Kotitalousvähennyksen vaikutuksista on vähän ristiriitaistakin tutkimustietoa, ja täälläkin on nyt käyty siitä debattia, mutta näkisin, että tällaisena tarkasti rajattuna ja määräaikaisena toimena se tukee kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Siis on hyvä ja tärkeää huomata, että tässä ei olla palaamassa pysyvästi aiempaan järjestelmään. Korotus on siis rajattu vuosille 26 ja 27, ja sen taso on aiempaa maltillisempi. Näin finanssipolitiikassa pitääkin toimia, sopeuttaa silloin kun se on välttämätöntä, mutta samalla kyetä tekemään tarkasti kohdennettuja kasvutoimia silloin kun suhdannetilanne niitä tarvitsee. [Lauri Lyly pyytää vastauspuheenvuoroa] — Mielellään kuuntelemme edustaja Lylyn kommentit tähän asiaan. Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen tuossa hyvin perusteli tätä työnantajan tarjoamaa omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta kun tässä on tämä noin viiden miljoonan euron panostus, eli tämä nosto vähentää verotuloja tällä määrällä, niin täytyy muistaa, että se lisää varmaan hyvinvointia ja terveyttä liikkumisen lisääntymisenä, ja kun näitä harrastusmahdollisuuksia laajennetaan, niin sitä työstä irtautumista tapahtuu enempi. Varmasti ne säästöt sitten siellä terveyden ja hyvinvoinnin alueella ovat sellaisia, että tämä veromenetys tulee tässä korvatuksi, ja siinä mielessä tämä on hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun tätä 7 000 euron ylärajaa tässä pohditaan, mitä se käytännössä tarkoittaa oman auton käyttöä koskien. Silloin kun julkista liikennettä ei ole, voi käyttää omaa autoa — kävelymatka on yli kolme kilometriä, odotusaikaa tulisi päivässä olemaan meno- ja paluumatkalla vähintään kaksi tuntia tai matka päättyy yöllä 00:n ja viiden välissä. Silloin oman auton käyttö on mahdollista. Nopeasti tuossa laskin, paljonko tämä 7 000 euron yläraja tarkoittaa, ja se tarkoittaa käytännössä semmoista 60 kilometrin työmatkaa sivu käytännössä, ja kun arvatenkin syrjäseudulla ja monessa paikassa kuljetaan paljon pitemmältä matkalta kuin 60 kilometrin päästä työpaikalle, niin aika nopeasti tulee täyteen tämä työmatkavähennyksen yläraja, ja siinä mielessä se rajan nostaminen sinne 8 400:aan olisi ollut paikallaan. Tässä mielessä tässä työllisyystilanteessa, kun toivotaan, että ihmiset liikkuisivat työn perässä, se olisi ollut myös semmoinen toimenpide, joka edesauttaisi tätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tähän tuloverolakiin esitettyjen muutosten on hallituksen esityksen mukaan tarkoitus lujittaa suomalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja parantaa kasvun ja työllistymisen edellytyksiä. No näitä tavoitteita vasten tarkasteltuna tässä esityksessä on toki joitain kannatettavia muutoksia, mutta kaikilta osin hallituksen esitystä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Näiden kotitalousvähennykseen tehtävien muutosten on arvioitu pienentävän verotuottoja noin 77 miljoonaa euroa vuositasolla, ja on minusta perusteltua kysyä, onko tämä 77 miljoonaa kaikkein tehokkaimmin käytössä juuri tässä hallituksen esittämässä toiminnassa. Tutkimuksen mukaan nimittäin kotitalousvähennyksen hyödyt ovat vähäiset. Kotitalousvähennys ei juurikaan lisää palveluihin kohdistuvaa kysyntää ja siten palvelualojen työllisyyttä tai talouskasvua. Samalla kotitalousvähennyksellä kokonaisuudessaan on iso verotuottoja pienentävä vaikutus. Harmaata taloutta vähentävät vaikutukset ovat tärkeitä, mutta ne olisivat todennäköisesti saavutettavissa nykyistä huomattavasti pienemmillä veromenetyksillä. Kotitalousvähennyksen ehtoja on muutettu tiuhaan tällä hallituskaudella ja edellisilläkin hallituskausilla. VATT on arvioinut, että tämä ehtojen jatkuva muuttelu on myös omiaan heikentämään kotitalousvähennyksen kannustinvaikutusta. Erityisen heikko kannustinvaikutus on tällä ratkaisulla muuttaa kotitalousvähennystä takautuvasti tämän vuoden alusta lukien, jolloin itse asiassa merkittävä osa tänä vuonna vähennyksen piirissä olevasta työstä on jo teetetty ennen tämän lain voimaantuloa tai edes sitä koskevaa päätöstä kehysriihessä. Näillä perusteilla kotitalousvähennyksen korotusta ei voi pitää etenkään haastavassa julkisen talouden tilanteessa tarkoituksenmukaisena tai tehokkaana keinona vauhdittaa työllisyyttä ja talouskasvua, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset. Liikunta- ja kulttuuriedun korottaminen 400 eurosta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti puolestaan on kannatettava esitys. Tämän liikunta- ja kulttuuriedun laajentamisen osalta ajattelen niin, että olisi tällaisen pistemäisen täydentämisen sijaan ollut perusteltua arvioida käyttöalan laajentamista vähän kokonaisvaltaisemmin. Toisaalta kun nyt sitten kuitenkin on päädytty siihen, että sitä käyttöalaa laajennetaan tämän yhden asian kohdalta, kattamaan nämä luontoharrastukset, niin olisi ollut paikallaan harkita myös esimerkiksi vaikkapa saunakulttuurin tai kirjallisuuden sisällyttämistä liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Vähän surullisena kuuntelin edellistä puheenvuoroa, tätä vähättelevää suhtautumista taidetta ja kulttuuria kohtaan. Ehkä hallituksessa kannattaisi paneutua myös taiteen ja kulttuurin mittaviin hyvinvointivaikutuksiin yhtään esimerkiksi luontoharrastusten ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksia vähättelemättä. Sinänsä suomalaiset onneksi ovat osanneet mennä luontoon myös ilman erilaisia verotukia sen tuhansien vuosien ajan. Matkakulun vähennyksestä: Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan tätä omavastuun laskemista väliaikaisesti tänä vuonna. Ajattelen, että tällaisessa hankalassa tilanteessa on perusteltua, että korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevia kotitalouksia tuetaan. Samaan aikaan kannattaisi niitä keinoja toki miettiä hyvin tarkkaan. Nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet osaltaan hidastavat liikenteen sähköistymistä ja ovat siten hiukan haastavia Suomen ilmastotavoitteiden kannalta. Ajattelen kuitenkin niin, että tällaisena vain yhtä vuotta koskevana ja nimenomaan välttämättömään työmatkaliikenteeseen kohdistuvana toimena tämä esitys on hyväksyttävissä. Mutta koko tätä matkakuluvähennystä tulisi pidemmässä juoksussa kehittää nykyistä paremmin tukemaan myöskin Suomen ilmastotavoitteita ja huomioimaan niitä alueellisia eroja, mitä meillä on. Samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoilla, parantaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa ja kehittää myös tällainen energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmä helpottamaan sitä, että pystytään tukemaan niitä pienituloisia kotitalouksia, jotka kamppailevat kustannusten nousun kanssa ja joille esimerkiksi oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitellään siis hallituksen esitystä laiksi tuloverolain muuttamisesta, ja nostan tässä yhteydessä yhden tähän esitykseen liittyvän polttavan aiheen esiin: Polttoaineen hinta on tällä hetkellä monelle suomalaiselle aivan liian korkea. Erityisesti haja-asutusalueella asuville, pitkää työmatkaa tekeville ja vuorotyöntekijöille auto ei ole mikään ylellisyystuote, josta voisi halutessaan luopua. Sillä mennään töihin, koska muuta todellista vaihtoehtoa ei ole. Kun polttoaine maksaa paljon, myös työmatkojen kustannukset nousevat merkittävästi, ja silloin puhe työnteon kannattavuudesta muuttuu hyvin konkreettiseksi. Kuinka paljon palkasta jää käteen sen jälkeen, kun työmatkat on maksettava? Marinin hallitus reagoi aiemmin vastaavaan tilanteeseen määräaikaisesti korottamalla matkakuluvähennyksen enimmäismäärää 8 400 euroon. Se oli konkreettinen helpotus ihmisille, joille työmatkat aiheuttavat suuria kustannuksia. Nyt hallitus esittää matkakuluvähennyksen omavastuun alentamista sadalla eurolla. Se on toki jotain, mutta se ei riitä tilanteessa, jossa polttoaineen ja työmatkojen kustannukset ovat korkealla, eikä se auta riittävästi niitä, jotka tekevät kaikkein pisimpiä työmatkoja, jos vähennyksen enimmäismäärä pysyy ennallaan. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitämme, että omavastuu lasketaan 750 euroon ja enimmäismäärä nostetaan takaisin 8 400 euroon. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin: Miksi hallitus ei palauta Marinin hallituksen määräaikaista matkakuluvähennyksen korotusta nyt kun sille olisi jälleen todellinen tarve? Eikö juuri nyt pitäisi helpottaa niiden ihmisten arkea, jotka joutuvat käyttämään autoa päästäkseen töihin? Jos hallitus todella haluaa kannustaa työn vastaanottamiseen ja tehdä työnteosta kannattavaa, eikö ensimmäinen askel olisi huolehtia siitä, ettei kohtuuttoman kallis työmatka syö palkasta saatavaa hyötyä? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on mielenkiintoinen tilanne meneillään sen takia, että hallitus unohtaa omat tekemisensä. Kotitalousvähennys oli 3 500 euroa aiemmin, sitten se pudotettiin vuoden 25 alusta 1 600 euroon, ja nyt sitä palautetaan 2 100 euroon. Tämä historia unohtui äskeisissä puheenvuoroissa kokonaisuudessaan. Samalla leikattiin työkorvausta 60 prosentista 35 prosenttiin. Nyt hiukan palautetaan näitä lukuja takaisinpäin, joka on oikea suunta. Nyt on kuunneltu sitä opposition pitkään puhumaa ääntä, että kotitalousvähennystä pitäisi käyttää tämän aneemisen taloustilanteen kääntämisessä niin, että kotitaloudet tekisivät niitä töitä kotona ja kunnostaisivat kotiaan ja muita asioita. Tämä suunta on tässä oikea, mutta nyt palautetaan vain osa siitä, minkä hallitus aiemmin leikkasi. Nyt tämä ajankohta on vielä se, että tämän olisi pitänyt olla 2025 eteenpäin koko ajan käytössä, koska meillä on ollut rakentamisessa ja kotitaloustöissä ja työllisyydessä todella heikko tilanne. Tässä mielessä nyt kun täällä todetaan, että nyt on suuri uudistus tehty, niin korjataan omaa leikkausta. Arvoisa puhemies! Nämä muutokset ovat siinä mielessä hyviä. SDP esittää sen takia vähän isompia, työkorvausvähennyksiä 60 prosenttiin tästä 40 prosentista ja niin poispäin, että me saataisiin vähän enempi vaikuttavuutta vielä tämän osalta. Arvoisa puhemies! Vielä tämän osalta, mitä puhutaan: Meillä tänään salissa puhuttiin aika paljon matkakuluista ja polttoainehinnoista tuossa kyselytunnilla, ja voi sanoa, että tuolla maaseudulla kuitenkin kun liikutaan työn perässä aika pitkälle, tämä matkakuluvähennys, 7 000 euroa maksimissaan, tulee aika nopeasti täyteen ja sen korottaminen 8 400:aan olisi nimenomaan palvellut näillä polttoainehinnoilla niitä pitemmälle työn perässä liikkuvia, ja siihen olisi pitänyt mennä. Meillä on myös hieman suurempi tämä vähennyksen omavastuun pienennys kuin hallituksella, eli omavastuu tulisi alentaa 750 euroon ja vähennyksen enimmäismäärä nostaa 8 400 euroon. Tässä mielessä nämä eroavat. Tämä hallituksen omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan nosto on hyvä asia ja oikeastansa tähän vuosikausia olleeseen tilanteeseen auttaa kustannusten nousua vastaavasti käytännössä, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä sen osalta. Se liikuttaa ihmisiä ja tuo kulttuuritarjontaa paremmin esille. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Viitasen tekemää vastalauseen 1 mukaista ehdotusta.

Edustaja Savola, luitteko te siis juuri sitaattini, jossa kerroin, että hallitus voi alentaa veroja? Kyllä luitte. Vastasinko minä juuri, että tämä hallitus on useilla sadoilla miljoonilla vaikuttanut siihen hintaan? [Mikko Savola: Kaksi ja puoli euroa pumpulla litra!] Jo lähes 300 miljoonaa eri veronkevennyksiä. Ne ovat lisääntyneet koko hallituskauden joka vuosi. Ensi vuodelle on edelleen tulossa jakeluvelvoiteuran keventäminen, jolla on selvä vaikutuksensa hintaan, erilaista päästökauppaan, indeksitarkistuksiin liittyviä toimia, ammattidiesel, ajoneuvoveron kevennys ja niin edelleen — autoilumyönteiseltä hallitukselta. [Mikko Savola: Kaksi ja puoli euroa pumpulla!] Olen tismalleen samaa mieltä teidän kanssanne, keskustan kanssa, siitä, että auto on erittäin tarpeellinen väline erityisesti tässä maassa ja polttoaineen hinta on kestämättömällä tasolla, ja juuri siksikin tämä hallitus on niitä toimia tehnyt. Mutta valitettavasti meillä ei ole muskeleita siihen, mistä se korkea hinta tällä hetkellä johtuu, eli Hormuzin tilanteesta. [Mika Lintilä: Ei pitäisi mennä lupailemaan! — Anne Kalmari: Kaksi ja puoli euroa on ja pysyy!]

Arvoisa herra puhemies! Lainaus alkaa: ”On kerta kaikkiaan hölmöä väittää, että hintatason kasvu ja ostovoiman heikkeneminen johtuisivat aina jostain sellaisesta, mihin hallitus ei voi vaikuttaa. Kyllä te voitte vaikuttaa, te voitte vaikka laskea bensaveroa.” [Perussuomalaisten ryhmästä: Sitähän on laskettu!] Tämän on sanonut 15.12. Riikka Purra, silloinen oppositiopoliitikko. Polttoaine maksaa kaksi ja puoli euroa pumpulla. Kysyn hallitukselta: miksi te ette vaikuta, että polttoaineen hinta olisi alempi suomalaisille?

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti tässä hallituksessa edes ulkoministerillä ei ole valtaa vaikuttaa siihen hintaan, joka tänne tuodaan. [Mikko Savola: Nytkö se on maailmanmarkkinahinta?] Se, mihin me voimme vaikuttaa: [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Me voimme vaikuttaa verotukseen. Sen vuoksi esimerkiksi kahden viikon päästä täällä salissa esiteltävässä budjetissa on ensi vuodellekin tulossa polttoaineverotukseen kevennystä, kuten juuri edellä kerroin. Sen lisäksi tämä hallitus on päättänyt muun muassa ammattidieselistä, joka myös tulee normaaliin eduskuntakäsittelyyn. Tämä hallitus on autoilijan hyväksi tehnyt juuri sellaisia asioita, joihin muun muassa keskustan edellinen hallitus ei kyennyt. [Suna kymäläinen: Kotitaloudet kiittävät!] Kyllä, tilanne on aivan hirvittävä. Lähi-idän vaikutus pumppuhintoihin on valtava. Dieselin hinta, tavallisen polttoaineen hinta, pumpulla on aivan liian korkea. Totta kai toivomme, että tämä tilanne laukeaa mahdollisimman pian. [Suna kymäläinen: Tällä kaudella on vähän eri kuin viime kaudella!]

Arvoisa puhemies! Pitkien välimatkojen Suomessa auto on monesti aivan välttämätön. Ihmisten täytyy päästä töihin, täytyy päästä ruokakauppaan, täytyy päästä harrastuksiin. Ja ammattiautoilijoille, riippumatta siitä, onko kyse henkilöautosta, pakettiautosta tai rekasta, on aivan keskeistä se, mikä on polttoaineen hinta, mikä on kulurakenne. Minä kysynkin nyt valtiovarainministeriltä aivan suoraan kyllä tai ei -vastausta: Voiko Suomen hallitus, joka on nyt vallassa, eli te, laskea pumppuhintaa? Voitteko vai ette?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lohi, sanoitteko te juuri, että jakeluvelvoite ja päästökauppa ja muut ilmastotoimet ovat mitättömiä, [Markus Lohi: En! — Keskustan ryhmästä: Te ette kuunnelleet! Nyt on valikoiva kuulo!] kun te keskustan ollessa viime kaudella hallituksessa kiristitte näitä kaikkia? Te jopa kiristitte polttoaineiden verotusta. Tämä hallitus on tehnyt kaiken täysin toiseen suuntaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Me olemme keventäneet polttoaineiden verotusta, me olemme keventäneet ajoneuvoveroa, me olemme keventäneet jakeluvelvoiteuraa [Juho Eerola: Meneekö jakeluun?] — me emme ole tehneet indeksitarkistuksia, jotka edelleen kiristävät hintaa — useiden satojen miljoonien edestä. Vastaavasti tällä hetkellä valitettavasti polttoaineen hinta, erityisesti diesel siellä pumpulla on niin korkea, että mikäli siihen haluttaisiin vaikuttaa veronkevennyksellä, se todennäköisesti olisi miljardiluokkaa, [Vasemmalta: Se ammattidiesel!] koska hintapaine yli sadan dollarin hinnasta barrelilta on niin kova, ja se johtuu Lähi-idän tilanteesta. Samaan aikaan teidänkin puolueesta on esitetty hallitukselle vaatimuksia tehdä lisäsäästöjä. Te ymmärrätte, että hallituksella ei tässä tilanteessa ole mahdollisuutta tehdä miljardien veronkevennyksiä. [Vasemmalta: Paitsi yhteisövero!]

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen on erittäin huolissaan, kun bensa ja diesel maksavat noin kaksi ja puoli euroa mittarilla. Totta kai tämä yksittäisiä kuluttajia ja myös niitä, jotka tarvitsevat autoa työmatkalle tai palveluiden piiriin, rokottaa paljon, mutta ennen kaikkea olen huolissani meidän ammattiliikenteestä. Tavarat kulkevat Suomessa pyörillä, ja kuljetusala on ahdingossa. Nyt suomalaisia ei niinkään kiinnosta polttoaineen päästökauppa tai jakeluvelvoite tai mikään. Nyt kiinnostaa se, aiotaanko tälle asialle tehdä oikeasti jotain, jotta se tuntuvasti vaikuttaa mittarilla, vai ei. Se on hyvä tietää, aiotaanko tehdä jotain — sellaisia toimia, jotka tulevat merkittävästi vaikuttamaan mittarilla, ei senttiä kahta vaan merkittävästi. Nyt kysyn teiltä, arvoisa valtiovarainministeri Purra: onko teidän mielestänne polttoaineen hinta nyt kohtuullinen, ja jos ei ole, mitä te aiotte sille tehdä?

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee sähkön hintakattoon, josta ministeri Multala varmasti kertoo tarkemmin, niin se liittyy äärimmäisiin kriisitilanteisiin, ja siihen valmistellaan mekanismia. Viitataan esimerkiksi sellaisiin viime energiakriisin kaltaisiin tilanteisiin. Mitä tulee sitten polttoaineiden hintoihin, niin edustaja Lintilä kuvasi, antoi kyllä väärää todistusta siitä, mitä on ennen viime vaaleja tästä aiheesta puhuttu. Te tiedätte sen varmasti itsekin oikein hyvin. Silloin kun tämä Hormuzin tilanne käynnistyi, varoitin täällä aitiossa jo siitä, että mikäli tämä tulee pitkittymään, sen vaikutus paitsi polttoaineiden hintoihin myös koko globaaliin talouteen tulee pahimmillaan olemaan musertava. Siitäkin syystä me olemme olleet erittäin positiivisesti yllättyneitä Suomen hyvistä talousluvuista. Tämä logistiikkaan, polttoaineisiin, lannoitteisiin, moneen liittyvä hintapaine ei ole niin paljon Suomessa näkynyt, mutta kyllä, se näkyy valitettavan paljon bensapumpulla. Mitä tämä hallitus sitten on jo tehnyt? Täysin historiallisesti, lähes 300 miljoonaa olemme alentaneet liikenteen verotusta. Ensi vuodelle on tulossa vielä [Puhemies koputtaa] pieni lisäkevennys, 50 miljoonaa. Tämä on täysin historiallista. Sen lisäksi me olemme tehneet [Puhemies koputtaa] jakeluvelvoiteuraan kevennyksiä. [Mikko Savola: Pumppuhinta 2,50!] Me olemme purkaneet teidän hallituksenne kiristyneitä veroja [Puhemies: Kiitoksia, ministeri!] ja ylitiukkaa ilmastopolitiikkaa.

Herra puhemies! Huomasin eilen, että hallitus valmistelee tällä hetkellä sähkön hintakattoa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mihinkä ratkaisuun siinä päädytte. Mutta itse näen, että tärkeämpi olisi tällä hetkellä puuttua polttoaineitten hintaan. Meillä on Euroopan kallein diesel tällä hetkellä. Olemme pitkien etäisyyksien maa. Tämä vaikuttaa Suomen kasvuun, yritysten kilpailukykyyn. Tämän maksavat yritykset ja kotitaloudet. Taisi tuossa vaalien aikana joku puolue kertoa, että meillä olisi tarjolla tämmöinen euron litrahinta, ja todisti, että ei maailmanmarkkinahinnalla ole merkitystä Suomen polttoaineitten hintaan. [Suna Kymäläinen: Ja olipa joku kansalaisaloitekin!] Jään nyt vain pohtimaan, miksi hallitus katsoo, että sähkön hintaan tulee nyt poikkeuskeinoin puuttua. Mistä johtuu se, että polttoaineen hinnan alentamiseen ei löydy sitä tahtoa, [Puhemies koputtaa] että sitä voitaisiin alentaa? [Juha Mäenpää: Hyvä kysymys!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen tutkimustarkoituksessa siirrettävän käytetyn ydinpolttoaineen ja sen tutkimustoiminnan seurauksena syntyvän radioaktiivisen jätteen loppusijoittamisesta Ruotsin kuningaskunnan alueella. Samalla ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan Suomessa. Arvoisa puhemies! Esityksellä luodaan selkeä ja tarkoituksenmukainen oikeudellinen kehys tilanteisiin, joissa Suomesta siirretään vähäisiä määriä käytettyä ydinpolttoainetta Ruotsiin tutkimustarkoitusta varten. Kyse on rajatusta ja tarkoin säännellystä mahdollisuudesta toteuttaa ydinturvallisuuden kannalta tärkeää tutkimusta siellä, missä siihen on parhaat valmiudet. Käytettyä ydinpolttoainetta tutkittaessa polttoaineen rakenne todennäköisesti rikkoutuu tutkimusprosessin aikana. Samalla syntyy vähäisiä määriä muita radioaktiivisia jätteitä. Tällaisessa tilanteessa tutkimusnäytteen palauttaminen Suomeen loppusijoitettavaksi ei ole käytännöllistä eikä turvallisuuden näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen jälkeen muuttuneen polttoaineen käsittely ja loppusijoitus edellyttäisivät Suomessa merkittävää lisäsuunnittelua ja uusia järjestelyjä, jotka voisivat muodostaa jopa esteen tutkimushankkeiden toteuttamiselle. Sopimus mahdollistaa sen, että tutkimustarkoituksessa Ruotsiin siirretty käytetty ydinpolttoaine ja tutkimuksen yhteydessä syntyvä radioaktiivinen jäte voidaan loppusijoittaa Ruotsiin. Arvoisa puhemies! Ydinturvallisuus perustuu jatkuvaan tutkimukseen, osaamisen kehittämiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Polttoaineen käyttäytymisen, toiminnan ja eheyden tutkiminen tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan edelleen vahvistaa ydinlaitosten turvallisuutta. Tällainen tutkimus hyödyttää sekä Suomea että kansainvälistä ydinturvallisuustutkimusta laajemmin. Samalla esitys vähentää tarpeettomia kuljetuksia. Mikäli tutkimusnäytteet olisi aina palautettava Suomeen tutkimuksen päätyttyä, lisäisi se radioaktiivisten aineiden kuljetusten määrää. Nyt ehdotettu menettely vähentää tätä tarvetta ja tukee siten turvallista ja tarkoituksenmukaista toimintaa. On myös tärkeää todeta, että sopimus ei luo taloudellisia velvoitteita Suomen ja Ruotsin valtioiden välille. Jätehuollon kustannuksista vastaavat edelleen toiminnanharjoittajat täysimääräisesti ydinenergia-alan keskeisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu säilyy sillä taholla, joka jätteen toiminnassaan tuottaa. Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksella esityksen tavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti. Esitys tukee ydinturvallisuuden kehittämistä, mahdollistaa tärkeän tutkimustoiminnan toteuttamisen sekä varmistaa, että tutkimukseen liittyvät jätehuoltoratkaisut voidaan toteuttaa turvallisesti, tehokkaasti ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Näillä perusteilla hallitus esittää, että eduskunta hyväksyy Suomen hallituksen ja Ruotsin hallituksen välisen sopimuksen sekä siihen liittyvän voimaansaattamislain. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että näitä prosesseja nopeutetaan, ja tietenkin tällaisena aikana, kun olemme tekoälyajassa jo ja pystymme tietoja käsittelemään nopeasti, tällainen uudistus on tervetullut. Entisaikanahan sanottiin, että lain käsi on pitkä, ja sitähän se kyllä on, mutta nyt siitä voi sanoa, että se on jopa nopea. Elikkä saadaan äkkiä ne konnat kuriin ja todellakin turhia prosesseja karsittua. Samalla voisi esittää toivomuksen: Rikos- ja prosessioikeuden puolella te etenette tähän suuntaan, hieno juttu. Hallinto-oikeuspuolella toivoisin, arvoisa ministeri, sitä, että seuraava eduskunta tekisi yksissä tuumin sellaisen päätöksen, että tällaisen turhien valitusten sepittelyn pitäisi loppua. Sanon, arvoisa puhemies, lopuksi vielä sen, että surullisin esimerkki on Lieksassa, jossa yhtä siltaa rakennettiin seitsemän kahdeksan vuotta — välttämätön liikenneyhteys. Muutamat ammattivalittajat, ja seitsemän kahdeksan vuotta meni valituksia käsitellessä, ja miljoonavahingot syntyi. Kyllä meidän oikeusjärjestelmän ylläpitämiseksi tällainen uudistus, mitä nyt käsitellään, on erittäin tervetullut, nopeuttaa käsittelyä, mutta hallinto-oikeuspuolella kysymys on valtavista rahallisista arvoista, kun ihmisten elämää jarrutetaan tietoisesti. Arvoisa ministeri, te olette tehnyt tämän tehtävänne aikana erinomaista työtä, ja toivotan teille voimia uusiin ponnistuksiin.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun oli tuossa viisi lähetekeskustelua, niin meinasin ottaa jo seuraavan. Mutta ei mitään, mennään tällä. Arvoisa puhemies! Rikosprosessin sujuvoittamiseksi on tällä hallituskaudella annettu useita lakiesityksiä. Syyteneuvottelujen laajentamista koskevat lait on hyväksytty, ja ne ovat tulleet voimaan syyskuun alussa. Sakkomenettelyn laajentamista koskevat lait on samoin hyväksytty, ja ne tulevat voimaan ensi kesänä. Lisäksi on hyväksytty nyt esiteltävän hankkeen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset, joilla muun muassa lisättiin kirjallisia menettelyjä ja niin sanottujen poissaolokäsittelyjen käyttöä eli sitä, että kun henkilöä ei tavoiteta eikä oikeutta oikein päästä käymään, niin jatkossa siihen on paremmat edellytykset. Nämä muutokset ovat olleet voimassa jo kesäkuun alusta lukien. Monia näistä uudistuksista on toivottu vuosikausia, ja nyt ne on vihdoin tehty. Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys sisältää vielä lisää hyvin monenlaisia toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi edelleen. Uudistuksilla pyritään yhdessä muiden sujuvoittamishankkeiden kanssa siihen, että kullekin rikosasialle löytyisi tarkoituksenmukainen käsittelytapa, onpa kyseessä sitten monia viikkoja kestävä huumerikosasia tai yksinkertainen liikennerikos. Muutoksilla muun muassa selkeytetään asianomistajan asemaa tilanteissa, joissa syyttäjä ei tulisi ajamaan hänen korvausvaatimustaan. Viranomaisten toimivaltuuksia selkeytetään esitutkinnan keskeyttämisen ja esitutkintatoimenpiteiden priorisoinnin osalta. Esitutkintavelvoitetta kevennetään sellaisten vähäisten rikosten osalta, joita ei käytännössä voitaisi selvittää, ja vapautetaan näin resursseja puuttua vakavampaan rikollisuuteen. Tutkinnanjohtaja voisi esityksen mukaan myös päättää olla aloittamatta esitutkintaa tai lopettaa sen, jos rikos on vähäinen ja perusteet tähän selvästi täyttyvät. Tutkinnanjohtajan toimivalta rajoittuisi siis vähäisiin, enintään sakoilla rangaistaviin rikosepäilyihin, joissa tärkeä yleinen etu tai yksityinen etu ei edellytä esitutkintaa ja joissa esitutkintaa nykyisin rajoitettaisiin syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnassa määrättävän edunvalvojan sijaisen palkkiota tulisi koskemaan niin sanottu takaisinkorvausvelvollisuus. Nykyisen sijaisen palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen mukaan rikosasian kuluvastuuta koskevien säännösten mukaan korvausvelvollinen asianosainen, tyypillisesti rikoksesta tuomittu vastaaja, olisi velvollinen korvaamaan kulut takaisin valtiolle. Kuulustelujen oikeusturvaa ja tehokkuutta parannettaisiin mahdollistamalla äänitallenteen tekeminen. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vain videotallenteet, joiden tekeminen ja tallentaminen on kalliimpaa. Äänitallenne ei sellaisenaan korvaisi henkilötodistelua oikeudenkäynnissä. Tallenteen lisäksi olisi edelleen laadittava kuulustelupöytäkirja, mutta se voisi olla nykyistä tiiviimpi. Rikosasioiden pääkäsittelystä nykyisin jopa yli kolmasosa peruuntuu, mistä aiheutuu merkittävää ajan ja resurssien hukkaa. Keskeinen syy peruuntumisiin on se, ettei vastaajaa saada haastettua. Esityksessä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa haaste rikosasiaksi tiedoksi esitutkinnan yhteydessä siten, että epäillylle ilmoitettaisiin, milloin ja mistä asiakirjat ovat saatavilla. Ne myös lähetettäisiin epäillylle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen esimerkiksi sähköisesti. Erityisesti laajoissa rikosasioissa, joiden määrä on lisääntynyt, onnistunut valmistelu on keskeisessä roolissa. Jos kaikkien asianosaisten todisteet ja näkemykset riitaisista seikoista eivät ole hyvissä ajoin tiedossa, pääkäsittely saatetaan joutua siitä syystä keskeyttämään useita kertoja lisätutkinnan toimittamiseksi. Onnistunut valmistelu edistää siten asian sujuvaa ja keskitettyä käsittelyä. Lakiin lisättäisiin tästä syystä velvoittavat säännökset siitä, että avustajan olisi annettava loppulausunto esitutkinnassa tai ennakkovastaus tuomioistuimille, jos sellaista pyydetään. Periaatteellisesti kenties merkittävin kokonaisuuteen kuuluvista muutoksista on ehdotus siitä, että rikosasioissa otettaisiin käyttöön niin sanottu todisteprekluusio eli määräaika todisteiden esittämiselle. Käräjäoikeus voisi asettaa määräajan valmisteluistunnon jälkeen tai erityisestä syystä muutenkin. Määräajan jälkeen esitettävää todistetta ei hyväksyttäisi oikeudenkäyntiaineistoksi, ellei määräajan ylittämiselle olisi perusteltua syytä. Hovioikeudessa todisteprekluusio olisi voimassa lähtökohtaisesti kaikissa asioissa. Yhdessä lokakuussa voimaan tulevan videotallenneouudistuksen kanssa se vahvistaisi tavoitetta oikeudenkäynnin painopisteen pitämisessä käräjäoikeudessa. Todisteprekluusio olisi myös hovioikeusvaiheessa joustava, eli esimerkiksi vasta määräajan jälkeen tietoon tulleita uusia todisteita olisi totta kai mahdollista esittää. Ehdotus perustuu hallitusohjelman mukaisesti laadittuun selvitykseen. Näillä ehdotuksilla toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia rikosprosessin sujuvoittamisesta. Esitys on viimeistelty oikeusministeriössä virkatyönä, ja sen taustalla on työryhmävalmistelu sekä lausuntokierrokset. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä, ja sen johdosta on tehty esitykseen vain vähäisiä muutoksia. Ehdotuksissa on huomioitu oikeusturva ja perusoikeudet. Rikosprosessin sujuvuus on itsessään aivan olennainen osa perustuslain mukaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällä hallituskaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että rikosasiat saataisiin käsiteltyä aiempaa nopeammin. On kaikkien asianosaisten ja erityisesti rikoksen uhrin etu, että rikosprosessi etenee ripeästi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin lisätään säännökset Rajavartiolaitoksen uhkaperusteisesta rikostiedustelusta, joka kuuluisi Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatoimivaltaan. Tämä ehdotus on osa sitä kokonaisuutta, jolla parannetaan rikostorjuntaviranomaisten kykyä torjua ennalta rikollisuuden muodostamia uhkia, jotka ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Tämä edellyttää tiedonhankinnan aloittamista nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Ehdotetun lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennalta estää ja torjua laittoman maahantulon järjestämiseen ja ihmiskauppaan liittyvää järjestäytynyttä ja muuta vakavaa rikollisuutta. Laittoman maahantulon järjestäminen on piilorikollisuutta, joka on paljastettava viranomaisen valvonnassa rikostiedustelun keinoin tai paljastavalla tutkintaotteella. Siihen liittyy yleisesti järjestäytynyttä rikollisuutta ja ammattirikollisuutta, erityisesti väärennettyjen asiakirjojen valmistamista ja välittämistä. Suomessa paljastuvat ihmissalakuljetustapaukset ovat tyypillisesti ulkomaisten rikollisryhmien tekoja, joihin liittyy kova kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Laittoman maahantulon järjestämistä tapahtuu Suomeen ja Suomen kautta kaikilla rajaosuuksilla ja eri kuljetusvälineillä, erityisesti lento- ja laivaliikennettä sekä Pohjois-Suomen maantieyhteyksiä hyödyntäen. Suomen itärajan rajanylityspaikkojen kautta kulkevan liikenteen uudelleen alkaminen loisi järjestäytyneelle rikollisuudelle myös mahdollisuuden hyödyntää tätä reittiä. Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopisteenä on vakava ja järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus, erityisesti laittoman maahantulon järjestämiseen sekä ihmiskauppaan ja ihmissalakuljetukseen liittyvät rikokset. Rajavartiolaitoksella on mainittujen rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen vaadittava ammattitaito ja osaaminen. Suurin osa Suomessa tutkittavista laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvistä rikoksista on Rajavartiolaitoksen selvittämisvastuulla, minkä vuoksi Rajavartiolaitos olisi myös uhkaperusteisen rikostiedustelun osalta se viranomainen, jolla olisi parhaat edellytykset suorittaa uhkaperusteista tiedonhankintaa laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyvästä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Arvoisa puhemies! Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Rajavartiolaitoksen rikostiedustelun kohteena olisi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava, laittomaan maahantuloon tai ihmiskauppaan liittyvä järjestäytynyt tai muu vakava rikollisuus. Rikostiedustelukeinoja voisi kohdentaa henkilöihin tai ryhmiin, joiden voi olettaa osallistuvan vakavasti uhkaavaan rikolliseen toimintaan, kuten rikollisorganisaatiossa toimiviin henkilöihin. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi salaisen tiedonhankinnan aloittamisen ennen kuin rikollinen hanke on edennyt yksilöidyksi estettäväksi rikokseksi, jos kyseessä on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuva vakava rikollisuuden uhka. Rikostiedustelukeinoja olisivat suunnitelmallinen tarkkailu ja peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta, yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Nyt annetussa esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi luottamukselliseen viestiin kohdistuvasta tai kotirauhan suojaaman, pysyväisluonteisen asumisen piirissä tapahtuvasta tiedonhankinnasta. Ehdotetut rikostiedustelukeinot ovat lähtökohtaisesti samoja keinoja, joita Rajavartiolaitos käyttää jo nykyiseen salaiseen tiedonhankintaan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 3 luvun ja pakkokeinolain nojalla. Rajavartiolaitokselle ja poliisille ehdotetut rikostiedustelukeinot vastaisivat toisiaan sillä erotuksella, että Rajavartiolaitokselle ehdotettaisiin rikostiedustelukeinoiksi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa peitetoiminnan sijasta ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa valeoston sijasta. Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinojen käytön edellytyksestä. Yleisenä edellytyksenä olisi keinon käyttämisen välttämättömyys tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta rikostiedustelun kohteesta, joka uhkaa vakavasti yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta. Pykälässä myös rajattaisiin kokonaan pois mahdollisuus kohdistaa rikostiedustelukeinoja pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tuomioistuin päättäisi yksityisyydensuojaan voimakkaimmin puuttuvien keinojen käytöstä, esimerkiksi teknisestä katselusta ja henkilön teknisestä seurannasta. Muiden rikostiedustelukeinojen käytöstä päättäisivät laissa säädetyt virkamiehet, joilla olisi tehtävän edellyttämä erityiskoulutus ja perehtyneisyys uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Esityksessä säädettäisiin rikostiedustelukeinolla saadun tiedon käytöstä, käsittelystä ja luovuttamisesta. Rajavartiolaitos saisi käyttää rikostiedustelukeinolla hankittuja tietoja aina rikostiedustelun kohdeuhkan torjumiseksi sekä rikoksen estämiseksi ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi. Tietoa saisi myös luovuttaa tietyin edellytyksin muille viranomaisille. Rikostiedustelukeinolla saatu tieto olisi hävitettävä viipymättä sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, ettei tietoa tarvita rikostiedustelua koskevassa luvussa säädettyihin käsittelytarkoituksiin. Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua valvottaisiin tehokkaasti, ja sen ulkoisesta valvonnasta vastaisi tiedusteluvalvontavaltuutettu. Hallituksen esitykseen sisältyy useita säännöksiä, joilla pyritään muun muassa turvaamaan rikostiedustelun kohteena olevien oikeusturvaa. Näitä olisivat esimerkiksi säännökset tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisesta ja tutkimisesta, tietojen säilyttämisestä ja rikostiedustelukeinon käytön ilmoittamisesta. Esityksessä ehdotetaan sääntelyyn myös muutoksia ja täsmennyksiä, jotka koskevat rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain salaista tiedonhankintaa. Esitykseen sisältyy myös säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvassa tiedonhaussa ja tallentamisessa. Automaattisten keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kohdentaa valvontaa ja kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista ryhmistä, joiden tarkoituksena on vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, kansainvälisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi, minkä vuoksi ne tulisi pystyä torjumaan ennalta. Rajavartiolaitoksen tiedon tarve onkin siirtynyt yhä enemmän konkreettisesta rikosepäilystä ja jo yksilöitävissä olevasta epäillystä rikoksentekijästä kohti uhkaa koskevaa tiedonhankintaa ja tuon tiedon analysointia ja hyödyntämistä. Ehdotetuilla säännöksillä pyritään mahdollistamaan tiedonhankinnan aloittaminen nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja siten parantamaan Rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten mahdollisuuksia ennalta puuttua uhkaavaan toimintaan ennen sen konkretisoitumista rikollisiksi teoiksi. Olemassa olevista tai nousevista uhkista saadut signaalit voivat olla tyypillisesti heikkoja ja hajanaisia, ja uhkaperusteisen rikostiedustelun keinoin niitä voitaisiin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vahvistamaan tai osoittamaan vääriksi. Mahdollisuudet lisäselvityksen hankkimiseen riippuvat lainsäädännön lisäksi esimerkiksi tiedonlähteestä sekä tiedonhankintaan käytettävissä olevasta ajasta. Jotta Rajavartiolaitos kykenisi estämään ennalta sen torjuntavastuulle kuuluvia vakavia rikoksia ja niiden vakavia seurauksia, sen tulee voida hankkia tietoa jo hyvin varhaisista rikosten esivaiheista. Nykyisen Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain mukaiset salaiset tiedonhankintakeinot eivät ole riittäviä uhkien torjumiseksi, eikä niillä voida tehokkaasti ja varhaisessa vaiheessa havaita uhkia ja ryhtyä niiden edellyttämiin toimenpiteisiin. Esityksellä tehostetaan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjuntaa mahdollistamalla salainen tiedonhankinta nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Arvoisa puhemies! Nyt menivät jo paperitkin sekaisin. Yritänpä täältä kaivaa viimeiset, jotta saadaan sitten tämä voimaantulosäännös, jota en nyt tässä kohtaa löydä. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Aika loppuu, mutta, arvoisa puhemies, tämän lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2027.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä puheenvuoro on ehkä aavistuksen tämän illan kontekstista ulkona, koska pyysin tämän jo perjantaina kommentiksi silloin käytyyn erittäin hyvähenkiseen keskusteluun Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan toiminnasta. Sinänsä varmasti kaikki sanottava sanottiin silloin. Mutta yksi asia, mikä siinä keskusteluissakin tuli esille ja mistä varmaan on aina hyvä muistuttaa, kun täällä nyt kuitenkin melkein kymmenen parlamentaarikkoa on paikalla: Me keskustellaan aina siitä Pohjoismaiden neuvoston työn kytkemisestä kansallisiin parlamentteihin. Se oli viime vuonna jo ruotsalaisilla puheenjohtajuusvuoden yhtenä painopisteenä. Me jatkettiin sitten tänä vuonna sitä. Haluan vain muistuttaa, että kaikki Pohjoismaiden neuvoston suositukset tulevat valiokuntiin tiedoksi. Ne yleensä otetaan tiedoksi ja niistä ei siellä isompaa keskustelua käydä, mutta on aina mahdollisuus pyytää meitä sinne kuultavaksi. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunnassa ollaan parinakin vuonna varapuheenjohtaja Bergin ja itse asiassa vähän laajemmankin delegaation kanssa käyty kuultavana. Ne ovat olleet sinänsä hedelmällisiä keskusteluita, ja se on yksi tapa tuoda vähän sitä kytköstä Pohjoismaiden neuvoston suositusten ja näitten kansallisten parlamenttien yhdyspintaan, ja suosittelen sitä mahdollisuutta käyttämään. Olemme mielellään valiokuntien käytettävissä tässä mielessä. Mutta ei minulla tähän hienoon keskusteluun sinänsä muuta lisättävää ole. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hyvin seikkaperäisen kertomuksen valtuuskuntamme työstä Pohjoismaiden neuvostossa. Kuten arvostettu kollegani Muuramesta, valtuuskuntamme puheenjohtaja Väyrynen totesi hyvin, nimenomaan kokonaisturvallisuus on ollut nyt kestävä teema pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat nykyään Naton jäseniä, kolme Pohjoismaata on Euroopan unionissa ja kaksi sen ulkopuolistakin maata hyvin lähellä, joten tämä toisaalta myös kyllä tiivistää tätä pohjoismaista yhteistyötä erittäin hyvin. Ehkä ainakin itselleni semmoinen erittäin konkreettinen ja merkityksellinen turvallisuutta takaava hanke Pohjoismaissa on ollut nämä yhteiset liikennehankkeet ja ennen kaikkea ne puolustuskäytävät, mistä on keskusteltu: kuinka hyvin Norjan satamista Ruotsin lävitse Suomen itärajalle tarpeen tullen pystytään siirtämään kalustoa, joukkoja, varusteita. Tämä on siinä mielessä hyvä, että Pohjoismaiden neuvostossa on otettu nämä rajaesteet, mitä muun muassa tähän toimintaan liittyy, joita valtuuskunnan puheenjohtaja hyvin kuvasi. Sehän, kuinka paljon näitä Pohjoismaiden neuvostossa käytyjä keskusteluita, tehtyjä aloitteita saadaan jalkautettua, riippuu ainoastaan siitä, mitenkä tämä talo ja me kaikki 200 kansanedustajaa kokonaisuudessaan otamme ne huomioon. Olen itse ollut, kuten muutamat muutkin meidän valtuuskuntamme jäsenet, liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuultavana Pohjoismaiden neuvoston näkökulmista asioihin. Tietysti toivoisi, että vahvemmin otettaisiin poliittisessa päätöksenteossa huomioon ne keskustelut ja esitykset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa tehdään. Ei pelkästään Suomen eduskunnassa vaan kaikissa muissa Pohjoismaissa tämä varmasti veisi pohjoismaista yhteistyötä entistä vahvemmin eteenpäin. Lopuksi täytyy yhtyä siihen harmitukseen, minkä puheenjohtajakin esitti nimenomaan tästä kansainvälisten toimielinten tietynlaisesta vähättelystä, mitä nyt on valitettavasti viime aikoina ollut, kun eduskunnan työjärjestystä on suunniteltu. Ei pelkästään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, vaan tiedän myös, että Euroopan neuvoston kohdalla oli valitettavaa päällekkäisyyttä istuntojen kanssa, kun maanantaitakin otettiin kesällä istuntokäyttöön. Toivoisin, että tähän panostettaisiin entistä vahvemmin, niin että tällaista ei tulisi tapahtumaan, koska kyllä itsekin katson, että nimenomaan parlamenttien kansainvälinen toiminta on erittäin arvokasta ulkopolitiikkaa, joka laajentaa meidän ylimmän valtiojohtomme työtä myös täällä parlamenttien tasolla.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä nostaa havainnon siitä, että kun edustaja Lyly totesi puheenvuorossaan, että suomalaista asukasta kohden, henkeä kohden laskettavat päästöt ovat hieman korkeammalla kuin EU:ssa keskimäärin, niin sillekin voi olla syitä, joista ensimmäinen on se, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja toinen syy on se, että Suomi on myös aika kylmä maa. Nämä kannattaa pitää mielessä. Mietitään tätä asiaa vaikka sähköautojen, hybridiautojen kannalta. Tietysti ne kehittyvät koko ajan, mutta tiedetään, että akkujen kestävyys, ajoaika niillä akuilla, se, kuinka monta kilometriä pääsee eteenpäin, on suoraan kiinni siitä, mikä se ulkolämpötila on. Jos on miinus 20 astetta pakkasta, niin käypä aika nopeasti niin — etenkin pikkusen vanhemman sukupolven autoissa, joissa ei ole vaikka akun esilämmitystä ynnä muuta — että se toimintasäde tippuu aika paljon, itse asiassa merkittävästi. Näin ollen, kun suomalaisen tarkan markan ihminen menee autokaupoille, hän osaa laskea nämä yksi plus yksi, että mikä on se ajoneuvo, mikä toimii siinä omassa arjessa. Näin ollen: Ajatellaan, että ihminen asuu Espanjassa jossain asutuskeskuksessa, jossa kaikki palvelut ovat suhteellisen lähellä ja siellä on suhteellisen lämmin ympäri vuoden. Se vähän vanhemmankin sukupolven sähköauto itse asiassa ajaa asiansa vallan hyvin sen ihmisen päivittäisessä arjessa. Sitten taas jos verrataan suomalaiseen: Otetaan esimerkkihenkilö Jorma, tämmöinen remonttireiska, joka menee esimerkiksi työmaalle 50 kilometrin päähän, siis päivittäinen ajomatka 100 kilometriä kesät talvet. Jokainen ymmärtää, että siinä kohtaa semmoinen vanhemman sukupolven sähköauto ei välttämättä ole optimaalinen ratkaisu siihen omaan arkeen. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta se aiheuttaa myös sen, että tavallaan siinä sen autokannan uusiutuminen ei ole niin yksinkertainen ja nopea prosessi. Puhumattakaan sitten siitä, kun mennään raskaan liikenteen puolelle, jossa ne etäisyydet ovat vielä huomattavasti pidempiä kuin Keski-Euroopassa, kun otetaan huomioon Suomen sijainti käytännössä logistisena saarena. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, mitkä vaikuttavat myös tieliikenteen päästöihin. Sitten lyhyesti totean sen, minkä olen todennut useaan kertaan — muun muassa Kuuntelija-podcastissa — mitä tulee jakeluvelvoitteeseen. Siis sinällään en vastusta jakeluvelvoitteen kaltaista mekanismia, koska siinä on se etu, että se vähentää meidän riippuvuutta globaaleista kriiseistä. Mutta ongelma, mikä siinä on, on se, että tällä hetkelläkin se velvoitesekoite, mitä siihen laitetaan, on huomattavasti kalliimpaa kuin raakaöljy. Jos meillä nyt vedettäisiin jakeluvelvoite nollaan, niin tässäkin tilanteessa se laskisi hintaa. Tämä on se perusongelma, että mikä siinä on niin vaikeata, että me ei tässä maassa saada sitä velvoitetta edullisemmaksi. Vastaus ei ole, että nostetaan velvoitetta vain Suomessa, jolloin hinta lähtee laskuun. En usko, että Suomen kysyntä siihen ihan vielä riittää. Periaatteessa se on ideana kaunis ja hyvä huoltovarmuusnäkökulmastakin, mutta ongelma tulee siinä kustannuksessa, mikä se on, ja se on tällä hetkellä liian korkea. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jälleen kerran käynnissä tämmöinen itseruoskinnan suomenmestaruuskilpailut siitä, kuinka Suomi tekee liian vähän ilmastotoimia ja kuinka tämä hallitus on suorastaan pahuuden ilmentymä, kun se on päättänyt laskea muun muassa polttoaineveroja tällä hallituskaudella. Se toden totta on poikkeuksellista Suomen lähihistoriassa, joka tuntee eri hallituskausilta lähinnä polttoaineveron korotuksia, mutta mitäpä muuta sitä vasemmalta voisi odottaakaan. Ilmastonmuutos, Suomen rooli siinä: Jos ajatellaan nyt positiivisen kautta, niin kyllä se ihan keskeisin voimavara, mitä meillä tässä maassa on, liittyy suomalaiseen teknologiseen osaamiseen ja sitä kautta niihin tuotteisiin, niihin tavaroihin, mitä tästä maasta viedään ulkomaille. Ymmärtääkseni nimenomaan ilmastovuosikertomuksessakin nostetaan esiin, että itse asiassa suomalaisella teknologialla noin niin kuin globaalisti pystytään laskemaan päästöjä. Ja tämä on se asia, jonka puolesta kyllä olen valmis liputtamaan. Ylpeänä puolustan sitä, että maailmalle voidaan viedä suomalaisia innovaatioita ja teknologioita, jotka esimerkiksi laskevat lähipäästöjä kaupungeissa, tehtaissa ja näin poispäin, joilla on sitten välittömiä vaikutuksia paikallisväestöön, heidän hyvinvointiinsa ja näin poispäin. Se on iloinen asia. Mutta sitten siitä, kuinka nopeasti haluamme olla hiilineutraaleja, arvoisa rouva puhemies, on kyllä käytävä vakava keskustelu. Nimittäin minun on henkilökohtaisesti kovin vaikea uskoa, että me suomalaiset päättäjät olisimme keksineet jotain niin viisasta ja fiksua, että me näemme sen kilpailuvalttina, että olemme toden totta yhtenä maailman ensimmäisenä maana hiilineutraali. Siis jos Suomella on 2035-tavoite, niin muistutetaan taas mieliin, että Euroopan unionilla, joka tekee siis todella tiukkaa ilmastopolitiikkaa muun muassa ennallistamisasetusten kautta — joka maksaa Suomelle muuten arvioiden mukaan 1,2 miljardia euroa, valtiolle noin miljardin vuodessa vuoteen 2050 mennessä joka vuosi — se on 2050, Ruotsilla 2045, Saksalla 2045, Britannialla 2050, Kanadalla 2050, Kiinalla 2060. Yhdysvalloista puhumattakaan, joka jälleen kerran Pariisin ilmastosopimuksesta lähti. Näin. Eli tavallaan se, mikä on se hinta, että me saamme olla hiilineutraaleja 2035, on tietenkin olennainen kysymys, ja se, kuka sen maksaa. Kuka sen maksaa? Maksaako sen se hyvätuloinen suomalainen, joka asuu kaukolämmön piirissä pääkaupunkiseudulla ja ajaa sähköautolla töihin? Maksaako? Maksaako se maaseudulla sitä dieselautoa käyttävä, omakotitalossa öljylämmitystä käyttävä vanhempi herrasmies sen laskun siitä hiilineutraalista maailmasta, vai maksaako sen koulussa suomalainen nuori — joka joutuu syömään sitä kasvisruokaa, mitä hän ei haluaisi syödä, koska se ei kerta kaikkiaan maistu hyvältä — sillä, että häneltä viedään jo liharuoatkin pöydästä ilmastonmuutoksen nimissä? Käykö siinä itse asiassa niin, että me ajetaan tieten tahtoen suomalainen metsäteollisuus alas, jonka arvonlisäykseen kuitenkin Suomen talous hyvin pitkälti edelleen perustuu, joskaan ei enää niin paljon kuin ennen mutta edelleen merkittävä, yli 10 miljardin euron arvonlisäys kokonaisuudessaan meidän maassa, tuhansia ja tuhansia työpaikkoja? Meillä on satojatuhansia metsänomistajia. Metsäteollisuus ajetaan siis alas. Halutaanko me ajaa sitten vielä suomalainen ruuantuotanto alas — siis nyt puhun lihatuotannosta ynnä muusta — tai tuhota sen kustannuskilpailukyky ilmastonmuutoksen nimissä, kun muut Euroopan maat nauravat meille ja jatkavat omia toimiansa? Se on paitsi huoltovarmuuden kannalta myös ihan yleisen järjen käytön kannalta todennäköisesti erittäin huono idea. Eli korostan: Uskon niihin teknologisiin ratkaisuihin, joita tässä maassa kehittävät suomalaiset huippuyritykset. Hienoja innovaatioita, viedään niitä, käytetään niitä, otetaan ne käyttöön, mutta ei laiteta sitä laskua suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle metsäteollisuudelle, suomalaiselle maataloudelle, jotta voidaan sitten poseerata joissain ilmastopöydissä. Tässä on monia kysymyksiä, mitkä heräävät tästä ylipäätänsä. Ensinnäkin nyt vaikka Suomen päästöt ja Suomen metsien hiilinielut. Kyllä se nyt on vähän naurettavaa, että kun me mennään rajan yli Ruotsiin, niin siellä yhtäkkiä metsät sitovatkin paljon paremmin hiilidioksidia kuin Suomessa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mehän tiedetään ilmiselvästi, että kysymys on eri laskentamalleista [Kaisa Garedew: Just näin!] ja Ruotsi on valinnut itsellensä paremmat laskentamallit. Kiitos hallituksen, tähänkin nyt puututaan ja selvitetään, mikä näissä Suomen malleissa on vikana. Siis summa summarum: toivon, että poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta otetaan tosiasiat huomioon, arvioidaan ja tuodaan esiin rehellisesti ne kustannukset, joita niistä aiheutuu suomalaiselle veronmaksajalle, ja ennen kaikkea ei kiilusilmäisesti pyritä olemaan maailman ensimmäisenä ottamatta huomioon sitä, mikä se kustannus on tavalliselle suomalaiselle veronmaksajalle ja Suomen valtiolle. Esitänpä sellaisen veikkauksen, että seuraava hallitus joutuu toteamaan, että Suomi ei tule olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Mutta leikitään yhdessä vielä vähän aikaa, että se on mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastolain tavoitteet on syytä pitää voimassa, ja niitten tavoitteitten, mitkä me ollaan tässä kirjattu, eteen pitäisi tehdä töitä. Näyttää siltä, että — kuten tässä edellisessäkin puheenvuorossa hyvin tuotiin esiin se, kuinka paljon ilmastovelkaa meille jää seuraaville kausille — tässä mielessä kaikki ratkaisut, mitä tälläkin kaudella tehdään, vaikuttavat sitten pidemmälle. Edustaja Tynkkynen hyvin kuvasi käytännönläheisesti sitä tonnien ottamista tuolta ilmakehästä, sitä, kuinka paljon sillä on vaikutuksia kaikkialla, ja se on tosi tärkeä huomio. Arvoisa rouva puhemies! Otin tämän puheenvuoron sen vuoksi, että meidän pitää olla edelläkävijä puhtaassa energiassa ja muissa toimenpiteissä, joilla tällä alueella toimitaan. Muun muassa EK:n toimitusjohtaja tänä aamuna taisi puhua tämän asian puolesta niin, että me ei saada olla perässähiihtäjiä vaan meidän pitää olla edelläkävijä näissä asioissa. Olen siitä samaa mieltä, ja se on meille pitkässä juoksussa kuitenkin kilpailuetu. Arvoisa rouva puhemies! Kannan vähän huolta: Kun me ollaan aika pitkälle nyt päästy sähköenergian tuotannossa puhtaan energian maaksi, eli meillä on 96 prosenttia sähköenergian tuotannosta puhdasta energiaa — siellä on ydinvoimaa, vesivoimaa, aurinkoa ja tuulta pääasiassa — niin se kertoo siitä, että energiasiirtymää pystytään tekemään. Nyt meillä on tulossa datakeskuksia, ja on arvioitu, että sähkön energiankulutus kasvaa noin 50 prosentilla tässä lähivuosina. Sitten me tiedetään, kuinka vaikeaa se energian tuotantomäärä on kattaa monesta syystä: Ydinenergian rakentaminen, joka on perusvoimaa, vie vähintään kymmenen vuotta ennen kuin se on käytännössä meillä käytettävissä. Moduuliydinvoimalaitokset ovat lähinnä lämmöntuotantoa. Ne eivät ratkaise tätä. Tuulikapasiteettia ja aurinkoa saadaan rakennettua aika nopeasti, mutta sitten verkko on semmoinen pullonkaula. Jos me halutaan verkkoa vahvistaa, niin se vie vähintään seitsemän kahdeksan vuotta ennen kuin me saadaan verkkoa vahvistettua noin laajassa mittakaavassa kantaverkonkin osalta. Meillä on tällaisia pullonkauloja, ja jos nämä datakeskusten sähkön tarpeet tulevat nopeasti, niin se tuo meille hankaluuksia tässä sähkön hinnassa. Mutta myöskin sitten se, millä tavalla se 50 prosenttia energiasta tuotetaan, on tässä erittäin iso kysymys. Siihen tietyllä tavalla toivoisi tietenkin vastauksia että, saadaanko ne tuotettua tällä puhtaalla energialla, niin kuin me ollaan tähänkin asti nyt saatu tuotettua, ja siinä mielessä ne energiainvestoinnit pitäisi saada aikaiseksi. Nämä merituulivoimalaitokset ja muut tällaiset, tuulivoimalaitosten sijoittelu ympäri Suomea ja verkon vahvistaminen tuonne Norjaan ja Ruotsiin auttavat meitä siinä, mutta se, mitä muuta pitää tehdä, liittyy varmasti nopeisiin ydinenergiaratkaisuihin. Arvoisa rouva puhemies! Kun katsoo sitten tätä hyvää vuosikertomusta tässä, niin sivulla 91 nähdään energialähteistä vuosina 2005—2024, kuinka selkeästi me olemme hiilestä päässeet laskusuuntaan erittäin voimakkaasti. Maakaasu on käytännössä tuolta poistunut, öljy on laskenut, ja sillä tavalla me päästään koko ajan näihin tavoitteisiin. Nämä, mitä me tässä tehdään, ovat niitä suoria toimenpiteitä. Täällä sivulla 92 on yksi mielenkiintoinen tilasto, joka kertoo tieliikenteen energiankulutuksesta energianlähteittäin. Kun täällä on vuosien 2005 ja 2025 kulutus, niin kokonaisterawattina laskettuna kulutus on pienentynyt sieltä 45:stä tuonne 40:een, ja varmasti liikennesuoritteiden määrä on kasvanut. Siellä on varmasti polttoainetehokkuutta parannettu ja kaikkea muuta, mutta sähkön osuus on pikkuhiljaa tuolla alkanut näkyä. Se ei ole vielä kovin suuri, ja toivoisin, että sitä pystyttäisiin tekemään voimakkaammin ja päästäisiin näihin meidän tavoitteisiin hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tässä lopuksi tästä Suomen merkityksestä näissä per henkilö: Kun katsotaan tätä eurooppalaistakin tilastoa, 27 maan tilastoa, niin me ollaan täällä keskitasolla, ja nettopäästöissä me ollaan aika lailla korkealla tasolla. Kyllä meillä työtä riittää, ja se on tässä tosi tärkeää huomata, että me emme ole tässä yksin. Sitten jos katsotaan globaalisti tätä tilannetta — EU ja Yhdysvallat, Kiina ja muu maailma — niin varmaan pitää katsoa myöskin sitä, kuinka paljon populaa on eri puolilla, ja sekin vaikuttaa tähän niin, että se vähän hämärtää nämä suhdeluvut. Kaikilla meillä tulee olemaan töitä. Viimeiset uutiset: Kun katsotaan Nepalin onnettomuutta, Panaman kulkuyhteyksiä siellä kanavassa, EU:n lämpenemistä, ne ovat niitä konkreettisia näkymiä, mitä tästä ilmastonmuutoksesta ja lämpenemisestä on. Ihmiset eivät huomaa sitä puoltatoista astetta tai mitä tämä on, mutta nämä he huomaavat, ja minä luulen, että ihmiset näitten perusteella myöskin noteeraavat sen, että me teemme niitä toimia, ja erityisesti meidän nuoret ja lapset odottavat, että me teemme niitä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eilen YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi ilmastoraporttinsa, ja sen johtopäätös on karu. Tieteellisesti uskottavaa polkua lämpötilan nousun pysäyttämiseen alle kriittisen 1,5 asteen ei enää ole. Tämä raja tullaan ylittämään, ja nykyisillä politiikkatoimilla maailma on matkalla noin 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen viivytelty vuosi ja jokainen asteen kymmenys kasvattavat riskejä ja tekevät ilmastokriisin hillitsemisen vaikeammaksi. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Suuntaa voidaan muuttaa, mutta se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa siitä, että Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Tänään me käsitellään vuoden 2026 ilmastovuosikertomusta, joka kertoo vuoden 25 päästötilanteesta. Tällä ilmastovuosikertomuksella on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Se kertoo eduskunnalle ja myös kaikille kansalaisille, miten Suomi on onnistunut ilmastotoimissaan suhteessa asetettuihin tavoitteihin eli riittävätkö hallituksen päättämät ilmastotoimet hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä, kuten lakiin on kirjattu. No, tämän kertomuksen viesti tosiaan on sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna: hallituksen toimet eivät riitä, hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää vaikuttavia lisätoimia. Vuosi toisensa jälkeen Orpon hallitus on saanut tämän saman viestin, ja vuosi toisensa jälkeen se on vastannut täysin riittämättömillä keinoilla. Kuten täällä ministeri aiemmin esitteli ja vuosikertomuksesta toki käy ilmi, niin päästöt kyllä vähenivät viime vuonna. Merkittävin lasku tapahtui päästökauppasektorilla, jonka toimintaan hallituksen päätökset suoraan eivät niin suuresti vaikuta. Tietenkin nyt täytyy todella toivoa, että tätä päästökauppaa ei lähdetä EU:ssa vesittämään, kun se on meillä tutkitusti ja tiedetysti tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Taakanjakosektorilla laskua selittää ennen kaikkea liikenne, mutta sen osalta on tosiaan syytä muistaa, että hallitus itse on kääntänyt vastuuttomalla polttoaineveropolitiikallaan ja ‑veronkevennyksillä liikenteen päästöt nousuun eli päätösperusteisesti saanut päästöt nousemaan ja nyt sitten siitä taas laskemaan. Eli hyvin tempoilevaa on ollut tämä hallituksen ilmastopolitiikka liikenteen osalta, ja sillä tavalla ei olla päästy eteenpäin niin paljon kuin olisi pitänyt. No, tässä edustaja Kallio edellä nosti maatalouden päästöt, ja itsekin nostin ne tuossa debatissa. Siellä debatissa käytiin keskustelua myös tästä maatalouden päästöjen laskennasta. Toki on tärkeää, että päästölaskenta on tarkkaa ja sitä tarkennetaan. Tässä edustaja Kallio viittasi siihen, että toimintaympäristön pitäisi olla selkeä, ja tästäkin olen täysin samaa mieltä. Mutta ajattelen, että meidän on pystyttävä viemään maatalouden kestävyysmurrosta eteenpäin nimenomaan pitkäjänteisesti ja selkeästi ohjaamalla tukia ja kannusteita esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan tuotannon lisäämiseen Suomessa, jotta me voidaan sitä kotimaista ruuantuotantoa ja huoltovarmuutta tältäkin osin vahvistaa, samoin uudistavaa viljelyä, hiilensidontaa. Tätä työtä on tärkeätä tehdä hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Moni viljelijä näitä toimia jo tekeekin, ja ainakin itse olen huomannut, että myös mediassa on nostettu näitä positiivisia esimerkkejä siitä, miten näillä sektoreilla voidaan edetä. Edelleen keskeinen ongelma on maankäyttösektori, joka on muuttunut nielun sijasta päästölähteeksi. On suuri pettymys, että Orpon hallitus ei ole kaudellaan esittänyt uskottavia keinoja nielujen vahvistamiseksi. Yksittäisenä esimerkkinä nostan tämän kosteikkoviljelyn, koska on jäänyt mieleen, että sille hallitus suorastaan naureskeli tässäkin salissa ja leikkasi ensi töikseen rahoituksen kokonaan pois, ja nyt se kautensa lopuksi sitten esittää, että seuraava hallitus ottaisi kosteikkoviljelyn tuen ohjelmaansa. Eli tässäkin on nyt sitten vetkutettu neljä vuotta tämän asian kanssa. Arvoisa puhemies! Lisää vaikuttavia ilmastotoimia tarvitaan, ja keinovalikoima on kyllä tiedossa. Vihreät ovat tähän mennessä ainoa puolue, joka on julkaissut oman kokonaispaketin siitä, miten tämä vuoden 2035 hiilineutraalius on edelleen saavutettavissa, ja se on saavutettavissa kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkkeinä siellä ovat ympäristölle haitallisista yritystuista luopuminen, se, että helpotetaan uusiutuvan energian investointeja, edistetään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, vauhditetaan liikenteen sähköistymistä, vahvistetaan maankäyttösektorin hiilinieluja hakkuutasoja maltillistamalla ja vetetään turvemaita. Keinoja kyllä on, niitä on syytä nyt ottaa käyttöön. Haluan vielä muistuttaa tähän loppuun, että ilmastolain 16 § ei ole suositus vaan velvoite, eli valtioneuvoston on päätettävä lisätoimista, jos tavoitteita ei saavuteta. Nyt Orpon hallitus ei näin ole tehnyt. Valitettavasti tämä viimeinen budjettiriihikin osoitti, että hallitus sysää taloudellisen ja luontovelan ohella myös ilmastovelan nyt seuraavalle hallituskaudelle ja kasvattaa sitä painetta sitten sinne tilanteessa, jossa jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä ja jossa meillä ei todellakaan olisi ollut varaa hukata neljää vuotta ilmastotoimien kanssa vetkutteluun.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tässä on käsittelyssä hallituksen esitys Rikosseuraamuslaitoksen koulutuksen uudistamisesta, ja oikeastaan hieman samoilla askelmerkeillä tästä lähden liikenteeseen mutta ehkä hieman lievemmin kuin tuossa edustaja Holopainen edellä. Tämä henkilöstöpula on todella tunnistettu, ja tämä on oikeastaan aika lailla mielenkiintoinen, ehkä semmoinen kaksipuolinenkin työturvallisuuskysymys ajatellen sillä tavalla, että nyt kun on yliasutettuja vankiloita ja meillä on se henkilöstöpula, niin se saattaa aiheuttaa tietenkin sen, että työturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ilmaantuu. Mutta ihan yhtä lailla tämä työssäoppimismalli voi pahimmassa tapauksessa hieman lisätä näitä työturvallisuushaasteita siinä, että siinä työn ohessa tehdään tätä koulutustoimintaa. Sinänsä tämmöinen työn ohessa opiskelu on monin paikoin ihan kannatettavaa, mutta kyllä tässä oli niitä huolia tullut esiin ja niitä itsekin kannan siitä, miten siinä nyt tällä hetkellä kovin työpaineisessa työympäristössä kyetään sitten suorittamaan tätä niin sanottua opetustehtävää työssäoppimismallissa. Tämän vuoksi onkin äärimmäisen hyvä, että tässä on tämä seurantaelementti mukana, minkä valiokunnan puheenjohtajakin toi tuossa esittelyssä esille. Tässä on siis paljon kannatettavia elementtejä ja kohtia, ja sille Rikosseuraamuslaitoksen koulutusjärjestelmän kehittämiselle on tarvetta. Hallitus kuitenkin tässä esittää esimerkiksi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista ja johtokunnan tehtävien siirtämistä Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaisille virkamiehille. Lakivaliokunnan mietinnössä päädyttiin esittämään neuvottelukunnan perustamista koulutuskeskuksen yhteyteen. Esitetty neuvottelukunta ei kuitenkaan ole mielestäni riittävä korvaamaan sitä nykyistä johtokuntaa, jonka keskeinen tehtävä on ollut koulutuskeskuksen toiminnan kehittämisessä, seuraamisessa ja tukemisessa sekä sille säädettyjen oikaisuvaatimusten ja muiden asioiden ratkaisemisessa. Tämä johtokunnan säilyttäminen on tärkeä osa myös koulutuksen pedagogisen osaamisen säilyttämistä, ja koulutuksen yhdenmukaisen laadun sekä opiskelijoiden oikeusturvan ja yhdenvertaisen aseman kannalta sillä on merkitys. Tämän vuoksi me mietinnön vastalauseessa on todettu, että hallituksen esitykseen sisältyvä toinen lakiehdotus hylättäisiin ja johtokunta säilytettäisiin, mutta muilta osin me tähän olisimme voineet lähteä mukaan, mutta siihen ei sitten ihan löytynyt keskustelussa tahtotilaa. Mutta palataan vielä tähän asiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kesällä verkkokalvoillemme piirtyivät kuvat Euroopan rajuista metsäpaloista. Kesäkuu oli Länsi-Euroopan mittaushistorian lämpimin, ja helleaalto aiheutti tutkijoiden arvion mukaan Euroopassa yli 20 000 ihmisen kuoleman. Tämä osoittaa, että ilmastokriisin seuraukset eivät tapahdu jossain kaukana, ne ovat täällä nyt. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että me täällä Suomessa myös tehdään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla varmistetaan, että saavutetaan meidän ilmastotavoitteet. Nyt kuitenkin jokaisen ilmastovuosikertomuksen keskeinen viesti tällä kaudella on ollut se, että nykyiset toimet eivät riitä tämän meidän hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Liikenteen päästöjen vähennysten osalta totesitte, että nyt ne ovat laskeneet, mutta hallituksen politiikkahan on ollut sikäli tempoilevaa, että te olette päätösperusteisesti niitä tällä kaudella nostaneet, ja siitä ne nyt sitten ovat palanneet alas. Näistä maatalouden päästöistä haluan sen todeta, että on surullista, että siitä huolimatta, että viljelijöillä on halu niitä toimia tehdä, siihen ei ole kyetty. Tässä kannattaisi ottaa Tanskasta mallia. Siellä on onnistuttu [Hannu Hoskonen: Voi hyvänen aika! — Anne Kalmarin välihuuto] myös tekemään päätöksiä maatalouden päästövähennysten osalta [Anne Kalmarin välihuuto — Puhemies koputtaa] yhdessä viljelijöiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Suomen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin yksi promille. Suomen päästöt ovat laskeneet. Siksi ilmastotoimien pitää olla Suomen kannalta järkeviä, eivätkä ne saa nostaa kansalaisten arjen kustannuksia tai ajaa tuotantoa, työpaikkoja ja investointeja ulkomaille. Maatalous tuottaa ruokaa ja ylläpitää huoltovarmuutta. Ilmastotoimien pitää tukea viljelijöiden työtä ja maatalouden kannattavuutta. Suomalaisen ruuan tuotantoedellytykset on turvattava, eikä ilmastopolitiikka saa lisätä viljelijöiden kustannuksia. Metsienhoidossa on vahvistettava kasvua ja hiilinieluja ilman, että metsätalouden toimintaedellytyksiä heikennetään. Energiassa on turvattava huoltovarmuus. Turpeella on merkitystä kotimaisena ja säästä riippumattomana energialähteenä sekä varautumisessa. Turve on kotimainen luonnonvara, joka on hyödynnettävä. Liikenteessä biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöönottoa tulee edistää eri liikennemuotojen tarpeisiin. Suomen kansan ja kotimaamme edun tulee olla aina ensin kaikessa päätöksenteossa, ja tämä on jokaisen edustajan muistettava.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on valtion ilmastovuosikertomus. Ilmastolain mukaisesti ilmastovuosikertomus annetaan eduskunnalle vuosittain. Sen tarkoituksena on tarjota eduskunnalle ja kansalaisille ajantasainen kokonaiskuva Suomen ilmastopolitiikan etenemisestä, päästö- ja nielukehityksestä sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisen näkymistä. Tällä tavalla myös eduskunnalle tulee mahdollisuus käydä keskustelua ilmastopolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä tuoreimman tiedon pohjalta. Vuosikertomuksessa raportoidaan päästöjen ja hiilinielujen kehityksestä sekä arvioidaan toimien riittävyyttä ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tarkastellaan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman ja kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa. Tässä kertomuksessa tilannetta tarkastellaan sellaisena kuin se oli keväällä 2026. Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat vuonna 2025 seitsemän prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt laskivat sekä päästökauppasektorilla että taakanjakosektorilla. Päästökauppasektorilla päästöt laskivat 11 prosenttia. Kehitystä selittää erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyminen sähkön nettotuonnin ja tuulivoiman tuotannon kasvettua. Erityisesti vähenivät kivihiilen poltosta aiheutuvat päästöt kivihiilen käytön päätyttyä keväällä 2025. Suomi kulkee tässä etunojassa, ja siitä voimme kyllä kaikki olla ylpeitä. Taakanjakosektorilla, joka kattaa päästökaupan ulkopuoliset päästöt, kuten liikenteen ja osan maatalouden päästöistä, päästöt laskivat viisi prosenttia. Päästövähennykset syntyivät erityisesti liikenteessä polttoaineiden bio-osuuden kasvun ja polttoaineiden kulutuksen vähenemisen seurauksena. Maankäyttösektori oli tänäkin vuonna nettopäästölähde, sillä metsien hiilinielu on trendinomaisesti heikentynyt jo vuosien ajan. Kuitenkin viljelysmaiden päästöt vähenivät hieman ja puutuotteiden nielu vahvistui, mikä vähensi sektorin nettopäästöjä edellisvuoteen verrattuna. Vuosikertomuksen politiikkatoimiskenaarion mukaan ilmastolain vuosien 2030 ja 2040 päästövähennystavoitteet voidaan saavuttaa, mikäli suunnitellut toimet toteutuvat ja huomioidaan hiilen talteenottoon perustuvat ratkaisut. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 edellyttää kuitenkin edelleen lisätoimia kaikilla sektoreilla, erityisesti maankäyttösektorilla. EU:n taakanjakoasetuksen mukaisella sektorilla Suomi ylitti vuoden 2025 päästökiintiön. Tämänhetkisen arvion mukaan suunnitellut toimet, aiemmilta vuosilta kertynyt päästöyksiköiden ylijäämä sekä käytettävissä olevat joustokeinot riittävät kuitenkin koko vuosien 21—30 velvoitekauden tavoitteiden saavuttamiseen. Maankäyttösektorilla tilanne on haastavampi. Maankäyttösektorin EU-velvoitteet jakautuvat tällä hetkellä kahteen erilliseen velvoitekauteen. Alustavien arvioiden mukaan Suomi saattaa saavuttaa vuosien 2021—2025 EU-velvoitteensa riippuen metsien vertailutasoon hyväksyttävistä korjauksista. Lopullinen tilanne varmistuu vuonna 27, mutta tarkkakorvaiset ehkä kuulivat eilen ilmastokomissaarin vierailun jälkeen, että Suomen viesti siitä, että myös geopoliittisen tilanteen muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi puun käyttöön Suomessa Venäjän puuntuonnin loputtua, antaa hyvää ennakkotietoa tästä kysymyksestä. Sen sijaan vuosille 26—30 velvoitteiden saavuttaminen on edelleen epävarmaa ja edellyttää lisätoimia. Arvoisa puhemies! Hallitus hyväksyi joulukuussa 2025 kansallisen energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman. Näissä linjasimme toimia puhtaan siirtymän vauhdittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi sekä nielujen kasvattamiseksi. Päästökauppasektorilla keskeinen ohjauskeino on EU:n päästökauppa ja siitä seuraava hinta päästöille. Hallitus on lisäksi pyrkinyt vauhdittamaan puhtaan siirtymän investointeja. Hallitus on esimerkiksi antanut esityksen uudeksi ydinenergialaiksi, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa houkuttelevana ydinenergian tuotannon ja uusien laitosten rakentamispaikkana. Lisäksi hallitus edistää bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa investointiavustuksilla ja on vauhdittanut suuria teollisia puhtaan siirtymän investointeja ottamalla käyttöön investointien verohyvityksen, jota on tarkoitus jatkaa vuoden 27 loppuun asti. Jatkossa myös hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö olisi mahdollista hyvittää tällä verohyvityksellä. Taakanjakosektorilla keskeisiä energiaperäisiin päästöihin kohdistuvia poikkileikkaavia toimia ovat biopolttoöljyn jakeluvelvoite ja EU:n laajuinen polttoaineen jakelun päästökauppa, joka käynnistyy täysimääräisesti vuonna 2028. Useita liikenteen ja rakennussektorin toimia rahoitetaan osittain EU:n sosiaalisesta ilmastorahastosta, jonka tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia EU-kansalaisia ja yrityksiä päästökaupan laajetessa koskemaan tieliikennettä ja rakennusten erillislämmitystä. Liikenteessä päästöjä vähentävät sekä lupaavasti etenevä sähköistyminen että jakeluvelvoite. Maankäyttösektorilla hallitus on käynnistänyt metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin. Toimenpiteillä edistetään muun muassa metsien uudistamista, metsän kasvua, kieltoaikojen pidentämistä, metsätuhojen ehkäisyä, lannoitusta sekä metsäpinta-alan laajentamista. Hallitus on osoittanut tähän yhteensä noin 27 miljoonan euron rahoituksen tukemaan metsänomistajien toimia. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla jatketaan myös sopeutumistyötä. Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa on edistetty laajasti eri sektoreilla. Sopeutumisen näkökulma on vahvistunut osana yhteiskunnan varautumista, ja ilmastoriskien hallintaa on kehitetty alueellisella sekä paikallisella tasolla. Samalla on panostettu tietopohjan vahvistamiseen, ennakointiin ja viestintään, jotta me Suomessa voimme välttää haitallisimmat vaikutukset. Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomus osoittaa, että päästövähennyksissä on edistytty monella sektorilla ja että työtä tehdään aktiivisesti myös maankäyttösektorin tilanteen parantamiseksi. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa puhtaan siirtymän edelläkävijänä ja houkuttelevana investointiympäristönä. Hallituksen linjaamilla toimilla luomme yrityksille vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä investoida puhtaisiin ratkaisuihin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain päivityksellä tosiaan on iso kiire, ainakin tarve. Tämä alkuperäinen laki vuodelta 2019, mihin tässä on moni edustaja omassa puheenvuorossaan viitannut, ei enää riitä. Tällaiset tekniset ja myös maantieteelliset oletukset ja asetukset ovat siitä jo ehtineet muuttua. Tämä nykyinen kyberympäristö, jossa eletään, ei enää jakaudu kovin selkeästi Suomen sisäiseen tai Suomen ulkopuolelta tulevaan liikenteeseen. Näin nopeasti on seitsemässä vuodessa asia muuttunut. Tällaiset pilvipalvelut, hajautetut infrastruktuurit ja datakeskukset, mitkä ministerikin mainitsi, ja tällaiset kansainväliset palvelinketjut tekevät tästä maantieteellisestä rajauksesta, mikä tässä aiemmassa laissa oli, keinotekoisen. Tästä syystä kyllä kannatan tätä ja kiitän ministeri Häkkästä, että olette tämän tänne tuonut.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudessa ei ole kysymys ainoastaan maamme rajojen puolustamisesta vaan myös siitä, että yhteiskunnan eri yhteisöt, kielet, kulttuurit ja elinkeinot säilyvät elinvoimaisina muuttuvissa olosuhteissa. Meidän yhteiskuntamme sivistyksen mitta on siinä, kuinka huolehdimme heikoimmistamme, kansalaiskulttuureistamme ja kotimaisesta elinvoimastamme. Nyt lähetekeskustelussa oleva saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 osoittaa, että huoltovarmuus ja turvallisuus eivät synny ainoastaan varastoista tai viranomaisten toimista. Ne syntyvät siitä, että koko Suomen elinvoima säilyy vahvana, ja tästä erityisesti pohjoisen alueiden merkitys korostuu. Maa- ja metsätalous, porotalous, kalastus, kaivannaiset sekä muu luonnonvaroihin perustuva elinkeinotoiminta ovat osa kansallista huoltovarmuutta ja Suomen kriisinkestävyyttä. Ne ovat konkreettinen osa elinvoimaamme pohjoisessa Suomessa. Arvoisa puhemies! Elämme ajassa, jolloin turvallisuuttamme haastavat useat ristiriitaisuudet. Samalla turvallisuus ja elinvoima kulkevat vahvasti käsi kädessä. Kun alueella on asutusta, yritystoimintaa, sopuisa ympäristö ja elinkeinoja, vahvistuvat samalla myös rajaturvallisuus, huoltovarmuus ja koko maan puolustuksellinen kestävyys. Harvaan asutuille alueille kohdistuvien päätösten vaikutuksia on siksi arvioitava myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Pohjoisen Suomen asema on muuttuneessa turvallisuusympäristössä entistä merkittävämpi. Kasvava sotilaallinen yhteistyö, liikenteen ja logistiikan merkitys sekä Puolustusvoimien toimintakyky edellyttävät toimivia tie-, rata- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä vahvaa paikallista elinkeinorakennetta. Kuten kertomuksesta voimme huomata, on yksi merkittäviä haasteitamme edessämme, kun tämän päivän turvallisuuden vaatimukset ja perinteiset elinkeinot kohtaavat pohjoisessa Suomessa. Huoltovarmuus ei ole vain varautumista poikkeusoloihin vaan myös sitä, että yhteiskunta toimii normaalisti joka ainoa päivä. Arvoisa puhemies! Tämän saamelaiskäräjien kertomuksen keskeinen viesti on, että turvallisuus rakentuu koko maassa. Siksi meidän on turvattava perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset, huolehdittava pohjoisen saavutettavuudesta ja vahvistettava niitä rakenteita, joihin Suomen huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja puolustuskyky myös tulevaisuudessa perustuvat. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on aika mielenkiintoinen juttu, että kokoomus, joka tässä on nyt poliittisesti ollut tulilinjalla ihan perustellusti, lähti vähän niin kuin vanha dieselauto käyntiin tässä loppuillasta. Iltapäivällä oli aika hiljaista vielä kokoomuksen ryhmässä, mutta nyt on löytynyt kannanottoja, ja hyvä asia niin. Ajattelin tähän itsekin osallistua. On väärä tieto, rouva puhemies, se, mitä edustaja Heinonen täällä välittää, että liikuntaneuvosto olisi ottanut kantaa tämän hankkeen puolesta. Tämä on siellä mainittu mahdollisena isona hankkeena, mutta mitään virallista, virkavalmisteluun perustuvaa kannanottoa, esitystä tai puoltoa ei valtion liikuntaneuvosto ole tehnyt. Tämä on nyt totuuden venyttämistä niin, että sitä totuutta on aika vähän siinä venytyksessä, mutta kirjataan tämä nyt vielä auki tänne selvästi. Palaan nyt jälleen siihen, rouva puhemies, että tämäntyyppiset hankkeet tulisi hoitaa opetus‑ ja kulttuuriministeriön kautta — tällä hetkellä ministeri Poutala hoitaa niitä, minäkin olen vuoden verran niitä hoitanut ja edustaja Kosonen ja moni muukin täällä ovat hoitaneet, apulaispormestari Arhinmäki on niitä hoitanut, ja vastaavaa. Pitäisi sieltä normaalin prosessin kautta hoitaa rahoitus tämäntyyppisille hankkeille, kuten Olympiastadionkin hoidettiin. Niin massiivinen hanke, ja se tekee tästä erikoisen, että tämä on hoidettu näillä sähköposteilla suoraan pääministerille ja hänen esikunnalleen. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka haluan päivän keskustelusta vielä sanoa, on tämä huvittava tarina, mikä on nyt keksitty: itse asiassahan TALPOL, hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta, olisi pakittanut joka tapauksessa syksyllä tästä hankkeesta. Tämä oli nyt keksitty eilisen illan ja aamun aikana, että sanotaan tällä tavalla. Tästä tulee mieleen se, että pääministeri on nyt vieraillut tässä Paluu tulevaisuuteen ‑elokuvassa, niin että hän näkee jo, mitä olisi syksyllä päässyt tässä asiassa tapahtumaan. Tämä oli nyt minusta ehkä semmoinen kaikista köykäisin meriselitys. Se kannattaa jättää nyt ainakin pois näistä puheista.

Arvoisa herra puhemies! Täällä varmaan vallitsee täysi yksimielisyys pääministerin ensimmäisistä sanoista: ”Suomi tarvitsee kasvua.” Ja toiset sanat olivat: ”Pääkaupunkiseutu tarvitsee kansainväliset mitat omaavan tapahtuma-areenan.” [Timo Heinonen: Pääkaupunki!] Minä luulen, että tämä koko sali jakaa nämä pääministerin ajattelevat sanat. [Vasemmalta: Ei jaa koko sali!] — Jos ei jaa koko sali, niin valtaosa salista todennäköisesti jakaa nämä. — Tämän hankkeen ja keskustelun ongelma ei siis ole siinä itse substanssissa, että näitä aktiviteetteja tarvitaan täällä pääkaupunkiseudulla. Kuhmosta oleva edustaja Kekkonen, siis Kettunen, täällä... [Naurua — Eduskunnasta: Tuleva Kekkonen!] — Hetkinen, joo, tuleva Kekkonen, ja joo, sieltä Kekkonen on, niiltä kulmilta kyllä. — Edustaja Kettunen tässä toi esille Vantaan Sanomien artikkelin ja Helsingin Uutisissakin olleen artikkelin siitä, että tässä on kaksi eri hanketta, jotka täällä pääkaupunkiseudulla selvästi kilpailevat toistensa kanssa. Arvoisa puhemies! Minä halusin tähän seikkaan vantaalaisena edustajana nyt tuoda oman näkemykseni, ja meillä on myöskin vantaalainen ministeri tässä paikalla, ministeri Multala, joka erinomaisen hyvin tietää tämän vantaalaisen suurhankkeen. Itse asiassa kysymys on hankkeesta, jota on jo melkein vuosikymmen oltu käynnistämässä yksityisellä rahoituksella, kansainvälisellä rahoituksella. Vantaan kaupunki on tarjonnut tontit, ja kaavoituksen ratkaisut on aivan aidolla tavalla tehty. Tämä hanke on jo niin pitkällä, että se ensimmäinen kuokka on isketty maahan. Me oletamme, että Pohjoismaiden kolmanneksi suurin tapahtuma-areena syntyy tuonne Kivistöön, ja se on absoluuttisesti Suomen suurin. Kapasiteetti on se, että 21 000 katsojaa pääsee paikalle, se on se laskelman mittakaava. Me puhumme Suomen mittakaavassa todella jättiareenahankkeesta, ja myöskin kaupungin siunauksella tätä tehdään, eli me olemme kaikki vahvasti olleet tätä tukemassa — tiedän myöskin ministeri Multalan tukevan tätä hanketta. Minä kysyin sitä seikkaa, että kun 2025 tehtiin päätöstä kehysriihessä tästä Helsinki Garden ‑hankkeesta, niin kuinka paljon ja kuinka tehokkaasti ministeri Multala silloisessa roolissaan lobbasi tätä hanketta, koska olemme kuulleet — edustaja Valkonen tässä juuri totesi — että lobbaajat ovat olleet vääriä tai epäonnistuneet. Vaikuttaako siltä, että myöskään tässä toisessa hankkeessa lobbarit eivät ole onnistuneet, vai onko niitä ollenkaan ollut liikenteessä? Tätä kysymystä jää pohtimaan. Ministeri Multala äsken meille vastasi, ja varmaan ihan oikeinkin, että kun tätä hanketta lähdettiin viemään eteenpäin, niin sen vetäjät ovat julkisesti todenneet, että hakivat jo vuodesta 2019 opetus- ja kulttuuriministeriöstä — tiedustelivat sitä, onko mahdollista saada — valtion rahoitusta. Silloin vastaus oli ”ei”, ja ministeri vastasi äsken, että pohjana oli se, että haettiin rahaa näiden normaalien liikuntahankkeiden rahoituksesta, ja siinä hankkeessa on mittakaava niin suuri, että siinä täytyisi olla joku erityyppinen rahoitus. Vastaus on varmaan ihan oikein, ja pääministerikin tässä äsken sanoi, että vuonna 25 tämä Vantaan Kivistön hanke ei ollut samassa vaiheessa kuin tämä Garden. Teknisesti se kyllä oli pidemmällä, se on ollut paljon pidemmällä vuonna 25 kuin tämä Garden-hanke konsanaan, mutta lobbauksen osalta ei. Se on aivan varmasti totta. Mutta nyt tämä vantaalaishanke, Kivistön hanke, tietysti on saanut pontta tästä keskustelusta, ja nyt minun on pakko kysyä tietysti tästä ministeriltä, kun Vantaan päässä nyt pohditaan sitä ihan aktiivisesti — tämän areenayhtiön edustajat pohtivat sitä — että kyllä, jos kerran valtion rahaa on saatavissa, ollaan tekemässä suoraan anomus, ei opetus- ja kulttuuriministeriölle, josta saatiin ”ei”, vaan valtioneuvostolle. Nyt minun kysymykseni on: Jos valtioneuvostolle tulisi tästä näin paljon pidemmälle valmistellusta hankkeesta nyt anomus, niin mikä olisi teidän näkemyksellinen kantanne tässä vaiheessa siitä, olisiko tämä Kivistön hanke nyt juuri sellainen, jossa olisivat kaikki nämä, mistä te, pääministeri, puhuitte — saadaan taloudellisia vaikutuksia, talouskasvua, saadaan tapahtuma-areena tänne ja sitä kautta myöskin elvytettyä pääkaupunkiseudun sekä työllisyyttä että taloutta, mutta ennen kaikkea saataisiin tämmöinen kansainvälisen mittaluokan areena? Olisitteko tukemassa tätä Kivistön hanketta? [Timo Heinonen: Ei sitä voi tukea, jos se on aloitettu!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama sana rakentamisen vauhdittamisen toimista. Ensinnäkin heti alkuun haluan korjata: Täällä edustaja Pitko esitti, että hallitus ei olisi jatkanut energiaremonttiavustusta. Päinvastoin, mehän teimme juuri nyt kehysriihessä merkittävän päätöksen, korjausrakentamisen energiaremonttiavustuksiin 110 miljoonaa, jotka ovat käytettävissä tämän ja ensi vuoden aikana, ja uskomme, että näillä saadaan merkittävä määrä rakennusalan työllisyyttä parantavia remontteja käyntiin jo mahdollisimman pian, kun tämä asetus saadaan voimaan. Sen lisäksi olemme päättäneet alkukaudesta pitää korkotukilainavaltuudet korkealla tasolla, jotta sillä voidaan vastasyklisesti tukea asuntorakentamista. Tänä vuonna, vaikka korkotukilainavaltuudet sinällään laskevat, 250 miljoonaa menee opiskelija-asuntotuotantoon. On kestämätön tilanne, että näitä korkotukilainavaltuuksia ikuisesti pidetään korkealla tasolla, sillä tälläkin hetkellä meillä on, viimeisin luku taisi olla jopa 11 000 tämmöistä tuettua asuntoa tyhjillään, ja sekään ei tietenkään ole järkevää julkisen rahan käyttöä, että tällainen tilanne on. Tämän lisäksi me ollaan pistetty lupaprosessit kuntoon, käsittelyaikatakuu rakennusten rakentamisluville, ympäristöluvituksen yhden luukun periaate, tehty merkittäviä parannuksia asp-rahoituslainsäädäntöön, muun muassa nostettu lainaosuus 95 prosenttiin, pidennetty kaikkien asuntolainojen kokonaiskestoa 40 vuoteen, ja samoin asuntolainoihin nyt meidän tekemän lainsäädännön perusteella Finanssivalvonta mahdollistaa 95 prosentin lainakaton asuntolainoihin, eli paljon on tehty monenlaista. Sen lisäksi, totta kai, myöskin erinäiset liikennehankkeet, joita muun muassa näiden MAL-sopimusten kautta edistetään, ovat omiaan vauhdittamaan asuntorakentamista hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Joten paljon on tehty myös muita päätöksiä, eikä sillä tavalla pidä luoda sellaista kuvaa, että tämä yksittäinen päätös olisi jotenkin nyt ainoa, jota tässä hallitus on pyrkinyt tekemään. Kuten tässä todettua, kevään kehysriihessä 25 pyrittiin löytämään moninaisia keinoja. Tässä ministeri Purra jo luetteli myös sen muun investointipaketin läpi, josta valtaosa oli liikennehankkeita. Liikennehankkeillakin on merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla tähän maahan asioita pystytään rakentamaan, olivat ne sitten teollisia investointeja, joiden ympärille syntyy sitä työllisyyttä ja sitä kautta myös houkuttelevuutta muuttaa asumaan ja sitä kautta rakentaa uusia asuntoja. Asioilla on vaikutuksia toisiinsa, ja siksi myös korostan sitä, että investoinnit ovat nimenomaan niitä, kuten edustaja Zyskowicz hyvin täällä kuvasi, joilla pyritään saamaan lisää kasvua, työllisyyttä ja verotuloja. Sen vuoksi niitä ei pidä sekoittaa pysyvien menojen pysyvään lisäykseen tai leikkaukseen.

Arvoisa puhemies! Kysymyshän ei nyt ole mistään areenarahoituksesta tai kulttuuritiloista, kyse on paljon isommasta asiasta. Kuten jo kerroin, olin vuonna 2008 mukana Ylen ajankohtaistoimituksessa, joka aloitti paljastukset keskustan vaalirahavaikuttamisesta eli Kehittyvien maakuntien Suomesta. Sekin skandaali alkoi aivan mitättömästä asiasta, mutta lopulta päättäjille tuli tuomioita ja jäljet ulottuivat pääministeriin asti. Nyt Vantaan Sanomien ja muun median ahkeralla työllä olemme saaneet esiin kokoomuslaisen version Kehittyvien maakuntien Suomesta. Se on ”kehittyvien suurkaupunkien Suomi”, jossa kokoomuksen vaalirahoittajat saavat asioitaan eteenpäin. On kansalaisista kiinni, saako tämä jatkua. Olemme vakavan asian äärellä: voiko Suomessa ostaa rahalla päätöksiä, voiko rahalla ostaa vaalit. Elinkeinoelämän keskusliitto on jo ilmoittanut satsaavansa seuraaviin vaaleihin isomman summan kuin koskaan, 2,3 miljoonaa euroa, jotta nykyinen meno jatkuisi. Nyt on tilaisuus oikaista, puhemies, muutama väärä väite — faktantarkastusta, olkaa hyvä: Ensinnäkin hallituspuolueet ovat jälleen kerran, kun ovat pinteeseen joutuneet, turvautuneet taas mutkutteluun eli osoittamaan syyttävällä sormella Marinin hallituksen päätöksiä. En tiedä, miten se oikeuttaa oman vaalirahavaikuttamisen. Pahinta on, että faktat ovat pielessä. Kuten edustaja Mäkynen kertoi, päivälleen neljä vuotta sitten omistajaohjausministeri esitti itse selonteon talousvaliokunnalle. Lehtitietojen mukaan koko oppositio, mukaan lukien perussuomalaiset, oli tyytyväinen saatuaan perusteelliset vastaukset kaikkiin Uniper-kysymyksiinsä. Edustaja Reijonen puhui ikään kuin hän ei olisi itse ollut paikalla, ehkei sitten henkisesti ollutkaan. Lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on perannut Uniper-päätöksentekoa erittäin huolellisesti, eikä ole ilmeisesti mitään muuta kuin kiittävää sanottavaa. On aika surkeaa, että menette aina kuppi ojossa samalle lähteelle, joka on kuivahtanut jo ajat sitten. Toinen mutkuttelu liittyy ammattiliittojen rooliin SDP:n tukemisessa. Vaatii uskomatonta ylimielisyyttä rinnastaa muutaman liikemiehen intressit kahden miljoonan tavallisen suomalaisen työntekijän tarpeisiin ja tätä nykyä myös huoliin työttömyydestä. [Timo Suhonen: Juuri näin!] Toisekseen teemme ratkaisuja, jotka sotivat ay-liikkeen etuja vastaan. Olemme ilmoittaneet, että demarien ajama yhdistysten lähdevero tarkoittaa miljoonien, ellei kymmenien miljoonien, tappiota ammattiliitoille, ilmoitusasiana. Kolmas ja ehkä tärkein oikaisu liittyy näihin kuuluisiin rahoituskriteereihin. Ei pidä paikkaansa, etteikö olisi kriteereitä ja menettelyjä suurten investointien osalta. Työ käynnistettiin viime vaalikaudella, jotta varmistettaisiin, että kaikkia suuria investointeja kohdellaan tasaveroisesti. Pääministerin täytyy tietää, että tämän investointinyrkin jäseniä ovat korkeat ja kokeneet virkamiehet valtiovarainministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Tämä raati on vähän niin kuin valtioneuvoston leijonanluola, joka tuo säännöllisesti tilannekuvan ja kärkihankkeet talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, koko ajan. Tämä korkeatasoinen raati voi aivan hyvin käsitellä kaikki valtakunnallisesti merkittävät rakennusinvestoinnitkin, joten valitettavasti on niin, että taas kerran uusi työryhmä on tällainen tyypillinen hätäveto, joka on aivan turha. Lopuksi, arvoisa puhemies: Joudun kyllä ihmettelemään pääministerin sitaattia Täällä Pohjantähden alla ‑kirjasta. Tuo idea on ilmeisesti peräisin edustaja Heinosen blogista toukokuulta, mutta niin murheellisella ja paljastavalla tavalla sen asiayhteys on kääntynyt ympäri. Pääministeri siteeraa siis kuolemantuomiosta armahdettua punakapinajohtajaa. Akseli Koskela on armahduksen myötä menettänyt kansalaisluottamuksensa: ”Muttei sillä minulle niin suurta merkitystä ole... En minä ole heitiltä luottamustani saanu... eikä ne sitä kykene viemäänkän.” Mutta kun pääministeri osoittaa tämän sanoman eduskunnalle, jolta hän nimenomaan on luottamuksensa saanut ja jonka luottamus kohta myös mitataan, se on uskomatonta parlamentin halveksuntaa. Ilkeä tulkintahan olisi tietenkin se, että hän ei tarvitse eduskunnan luottamusta, koska vaalirahaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Mutta uskon vilpittömästi, että kyseessä oli lipsahdus, kuten ehkä koko päätös Gardenistakin, maan tapa, ”kehittyvien suurkaupunkien Suomen” tapa. Saako se jatkua, on päivän kysymys ja tulevien kuukausien kysymys.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että valtioneuvosto antaa tiedonannon, jotta eduskunta saa läpinäkyvästi haluamansa tiedot Garden Helsinki ‑hankkeen päätöksenteosta. Julkisen rahan käyttöä pitää voida arvioida kriittisesti. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, valmistelun läpinäkyvää ja päättäjien valmiita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. Se on demokratian perusta. Mutta samalla on syytä pitää mittasuhteet mukana. Tänään eduskunta ei kokoonnu siksi, että valtion rahaa olisi kadonnut, ei siksi, että Garden Helsingille olisi maksettu euroakaan, eikä siksi, että päätös olisi jo toteutettu, vaan kokoonnumme keskustelemaan keväällä 25 tehdystä ehdollisesta investointivarauksesta — ehdollisesta investointivarauksesta. Kysymysten esittäminen on politiikkaa parhaimmillaan, vihjailu, syylliseksi julistaminen ja ajojahti eivät ole. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee investointeja, työpaikkoja, matkailua ja kansainvälisiä tapahtumia. Siksi hallitus on tehnyt riihissään talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi lukuisia investointeja ja toimenpiteitä, joilla vauhditetaan uutta kasvua. Hallituksen mittavassa investointiohjelmassa tuetaan laajasti erilaisia investointeja kaikkialla Suomessa, liittyen myös muun muassa huoltovarmuuteen ja liikenneinfrastruktuuriin. Garden Helsinki ‑hankkeen ehdollinen tukipäätös oli yksi näistä monista toimista, joilla talouskasvua on pyritty vauhdittamaan. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtioneuvosto käynnistää selvitystyön, jonka tavoitteena on, että suuren kokoluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään selkeät menettelyt ja kriteerit. Garden Helsinki ‑hankkeeseen liittyvässä julkisessa keskustelussa kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että on puuttunut polku ja prosessi erittäin suuren kokoluokan rakennushankkeiden tukemiseen. [Timo Harakka: Ei puutu!] Sitä ei ole tällä hetkellä, eikä sitä ole ollut myöskään aiempien hallitusten aikana. [Timo Harakka: Kyllä oli!] Liikuntapaikkahankkeet tulee käsitellä läpinäkyvästi ja yhdenvertaisen menettelyn kautta. On tärkeää, että tässä yhteydessä selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on, millaisia vastaavia esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys tarjoaa hyvän pohjan hallitusneuvotteluihin ja tulevaisuutta ajatellen. Suurten urheilutapahtumien ohella tarvitsemme suomalaisille lisää liikuntapaikkoja. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että seuraavalla hallituskaudella tulisi toteuttaa liikuntapaikkarakentamisen korjauspaketti. Hyvät olosuhteet luovat pohjan liikunnalliselle elämäntavalle, paikallisille urheiluseuroille ja menestyvälle urheilulle ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Taloudellisesti tiukkana aikana tässä työssä tulee yhä vahvemmin hyödyntää yhteistyötä ja EU-rahoitusta. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Poutalan vastuualueella onkin parhaillaan käynnissä selvitys, miten EU-rahoitusta voidaan hyödyntää entistä paremmin liikuntapaikkarakentamisessa. Arvoisa puhemies! On hyvä edelleen muistaa, että Helsinki Garden ‑hankkeessa kyse oli ehdollisesta tukipäätöksestä — euroakaan veronmaksajien rahaa ei ole maksettu. Garden Helsinki ‑hankkeen uudelleenarvioinnille oli siis selkeä tarve, kun hanke on viivästynyt ja pienentynyt, rahoitustilanne on auki ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. Siksi valtioneuvostossa eilen tehty päätös olla tukematta hanketta oli oikea. Mitään uutta ei ole siinä, että oppositio pyrkii kritisoimaan hallitusta etenkin vaalien lähestyessä. Osa epäilyistä ja syytöksistä on ollut vakavia. Siksi onkin oikein hyvä, että oikeuskansleri ja Valtiontalouden tarkastusvirasto selvittävät osiltaan päätöksentekoprosessia ja siihen liittynyttä vaikuttamistyötä. Arvoisa puhemies! Suomi ei nouse syyttelyllä eikä jakolinjoja syventämällä. Suomi on aikanaan noussut ja tulee myös tulevaisuudessa nousemaan työllä ja yhteishengellä. Toivon, että puoluerajat ylittäen keskittäisimme voimavaramme ongelmien ja syyttelyn sijaan ratkaisujen ja kasvutoimien etsimiseen yhdessä. Pääministeri Orpolla on KD:n eduskuntaryhmän luottamus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle tiedonannon hallituksen puoliväliriihen Garden Helsinki ‑hanketta koskevasta ehdollisesta tukipäätöksestä ja Suomen kulttuuri- ja liikuntapaikkarakentamisesta. On poikkeuksellista, että eduskunta kutsutaan kesken istuntotauon käsittelemään tämänkaltaista tiedonantoa. Julkinen keskustelu aiheesta on osoittanut, että on tarpeen, että eduskunta saa järjestäytyneesti oikeat ja tarkat tiedot siitä, mistä tässä ehdollisessa tukipäätöksessä on kysymys ja mistä siinä ei ole kysymys. Pääministerinä olen aina eduskunnan käytettävissä. Palaan ensin tilanteeseen, jossa hallitus kokoontui puoliväliriiheensä keväällä 25. Julkisen talouden vakavan tilanteen vuoksi hallitus oli joutunut tekemään lukuisia vaikeita säästöpäätöksiä. Talouskasvu ei ollut käynnistynyt. Niin hallituksessa kuin tässä salissa oli vahva näkemys siitä, että yksin säästämällä Suomi ei nouse. Tarvittiin vielä uusia kasvua vauhdittavia ratkaisuja. Ideoita pyydettiin laajasti yhteiskunnasta. Puoliväliriihi oli kasvuriihi. Kasvupaketti pohjautui pitkälti Risto Murron työryhmän esityksiin. Tämän lisäksi hallitus päätti muista kasvua ja työllisyyttä tukevista hankkeista. Pyrimme myös löytämään hankkeita, joilla voisi vauhdittaa rakennusalaa. Tässä kokonaisuudessa hallitus teki poliittisen päätöksen ehdollisesta valtionavustuksesta Garden Helsinki -hankkeelle. Garden Helsinki on lähes 20 000 hengen urheilu- ja tapahtuma-areena. Iso hanke toisi paitsi työtä rakennusaikana myös vetovoimaa pääkaupungille vuosikymmeniksi eteenpäin. Poliittisia päätöksiä tekee mandaatillaan jokainen hallitus. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen ehdollisesta tuesta on käyty laajaa julkista keskustelua. Huolia on noussut muun muassa siitä, onko hallihankkeita kohdeltu tasapuolisesti, onko hallituksen päätös perustunut riittäviin vaikutusarviointeihin ja onko hanketta lobattu avoimesti. Hallituksen päätös ei ole ollut sidoksissa siihen, kuka tai ketkä työskentelevät hankkeessa. Vaikuttaminen ja vuoropuhelu kuuluvat poliittiseen päätöksentekoon. Suomessa on käytössä avoimuusrekisteri, jotta vaikuttamistyö poliitikkoja kohtaan olisi läpinäkyvää. Vastuu avoimuusrekisterin kirjauksista on aina vaikuttamistyötä harjoittavalla taholla. Jälkikäteen on käynyt ilmi, että Garden Helsinki -hankkeen edustajat eivät ilmoittaneet vaikuttamistyötä avoimuusrekisteriin. Siksi pidän tarpeellisena, että VTV kampaa hankeyhtiön toiminnan tältä osin tarkasti läpi. Hallituspuolueet tekivät tukipäätöksen yhdessä. Tavoitteemme oli vain ja ainoastaan saada Suomeen kasvua, työllisyyttä ja vetovoimaa. Keskustelun toinen päälinja on ollut se, toimiko hallitus päätöstä tehdessään oikein. Pidän hallituksen päätöksentekoon sekä minun toimintaani kohdistuvia epäilyjä vakavina. Siksi pidän tärkeänä, että oikeuskansleri selvittää tehdyt kantelut joutuisasti. On myös esitetty, että vaalirahoituksella olisi ollut vaikutusta hallituksen suhtautumiseen hankkeeseen. Ei pidä paikkaansa. Olen ja olemme toimineet vaalirahoituslain edellyttämällä tavalla. Olemme toimineet avoimesti ja luovuttaneet päätökseen liittyvät materiaalit julkisuuteen. Olen avannut päätöstä ja sen taustoja lukuisissa haastatteluissa ja erikseen kirjallisella lausunnolla. Lisäksi on keskusteltu siitä, miten hallitus tiukassa taloudellisessa tilanteessa osoitti 35 miljoonaa euroa areenahankkeelle. Ehdollisen valtionavustuksen tarkoituksena oli parantaa hankkeen mahdollisuuksia saada muu rahoitus kuntoon ja hanke käynnistymään. Garden Helsinkiä piti päästä rakentamaan tänä vuonna. Euroakaan tukea ei olisi maksettu ennen hankkeen toteutumista. Päätös hankkeen ehdollisesta tuesta on osa hallituksen investointiohjelmaa, joka on noin 4,7 miljardia euroa. Sillä tuetaan muun muassa investointeja huoltovarmuuteen, hiilestä irtaantumiseen sekä liikenneinfrastruktuurin peruskorjaukseen ja investointien kehittämiseen kaikkialla Suomessa. Investointiohjelma rahoitetaan valtion omaisuutta hyödyntämällä, eli investoinnit eivät lisää velkaantumista tai vaadi uusia säästöjä. Oppositio on tarkoitushakuisesti laittanut vastakkain hallituksen pysyviä menosäästöjä ja kertaluontoisia kasvuinvestointeja. On suomalaisten harhaan johtamista esittää, että perumalla yhden vuoden kertaluonteinen kasvuinvestointi voitaisiin välttää menosäästö toisaalla. Kasvuinvestointeja tehdään, jotta talous kasvaisi eikä olisi painetta tehdä niin raskaita säästöjä. Tässä salissa on vaadittu useasti valtion taseen laittamista töihin. Tästä on nyt kyse. Arvoisa puhemies! Palaan vielä puoliväliriiheen. Garden Helsinki -hankkeen toimijat olivat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Hanke toimitti valtiovarainministeriölle vapaamuotoisen hakemuksen valtiontakauksesta syksyllä 24. Valtiovarainministeriö suhtautui areenahankkeisiin kriittisesti ja nosti esiin erityisesti valtiontakaukseen liittyen useita huolia. Se ilmoitti hankkeelle kielteisestä kannastaan valtiontakaukseen loppuvuodesta 24. Puoliväliriihessä esityksiä tekivät niin valtiovarainministeriö, muut ministeriöt kuin hallituspuolueetkin. Hankkeen nostamiseen riihessä oli perusteltu syy: positiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset. Kivistön hanke, johon Garden Helsinkiä on verrattu, oli puoliväliriihen aikaan täysin erilaisessa tilanteessa kuin nyt. [Kimmo Kiljunen: Paljon pidemmällä!] Hallituksella ei ollut puoliväliriihessä Kivistön hankkeesta vastaavaa tietoa kuin Garden Helsingistä. Gardenista oli jätetty valtiontakaushakemus, jossa käytiin hankkeen yksityiskohtia ja taloudellisia edellytyksiä kattavasti läpi. Vaikka valtiontakausta ei myönnetty, oli hallituksella hakemuksen yhteydessä annetut tiedot käytettävissä. Hallihankkeet eivät puoliväliriihessä siis kilpailleet keskenään. Neuvotteluissa haettiin sopu, jonka hallituspuolueiden puheenjohtajat ja koko hallitus hyväksyivät. Päätöksistä tiedotettiin julkisen talouden suunnitelman hyväksymisen jälkeen. Puoliväliriihessä hallitus päätti, että valtio varautuu ehdollisesti rahoittamaan Garden Helsinki -hankeen monitoimiareenan ja jäähallin osuutta kymmenen prosentin suoralla tuella eli 35 miljoonalla eurolla. Täsmällisemmät ehdollisuuden kriteerit jätettiin virkakunnan jatkovalmisteluun. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen suunnitelmia on päivitetty puoliväliriihen päätöksen jälkeen. Hanke on viivästynyt, sen rahoitus on epäselvä, ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. On selvä, että hallitus olisi arvioinut päätöstään uudelleen. Näin oli tarkoitus syksyn ensimmäisessä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehdä. Selvää on myös se, että tukipäätöksen yllä on varjo, jota avoimuus ei ole hälventänyt. Siksi hallitus on päättänyt, että ehdolliselle tukipäätökselle vuoden 25 puoliväliriihestä ei ole enää tukea. Garden Helsinkiä vastaavat hankkeet ovat edenneet harvoin ilman valtion tukea. Erittäin suuria, kansallisesti merkittäviä hankkeita ei pystytä rahoittamaan liikuntapaikkarakentamisen valtionavustuksista. [Vasemmalta: Joita on myös leikattu!] Siksi niitä käsitellään omina erillisinä kokonaisuuksinaan. On Suomen ja suomalaisten etu, että saamme kansainvälisiä urheilu- ja kulttuuritapahtumia noin 20 000:n yleisökapasiteetin areenalla. Meidän on pystyttävä kilpailemaan muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden pääkaupunkien kanssa. Tässä valossa Garden on edelleen erittäin tärkeä hanke. Valtiolta on puuttunut selkeä ja läpinäkyvä polku tämän kokoluokan hankkeiden tukemiseen. Siksi valtioneuvosto käynnistää nyt selvitystyön, jonka tavoitteena on se, että vastaavien hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään yhdenmukainen ja selkeä väylä sekä kriteeristö. Ja samalla selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on ison kokoluokan tapahtumapaikalle, millaisia kansainvälisiä esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys valmistuu keväällä 27 ja on käytettävissä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. [Arto Satonen: Erittäin hyvä! Eiköhän tämä ole tällä selvä!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen toinen lisätalousarvio on ennen kaikkea turvallisuuden lisätalousarvio. Se vahvistaa puolustuskykyä, rajaturvallisuutta, viranomaisten toimintakykyä ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä aikana, jolloin turvallisuusympäristömme on muuttunut pysyvästi. Turvallisuus ei ole vain puolustuspolitiikkaa. Se on myös toimivia viranomaisia, vahvaa huoltovarmuutta, toimintakykyistä infrastruktuuria ja kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tässä suhteessa lisätalousarvio sisältää useita tärkeitä ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen tärkeänä sitä, että Rajavartiolaitoksen ja poliisin dronetorjuntakykyyn osoitetaan yhteensä noin 50 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään tarvetta rakentaa kattava vastadronejärjestelmä sekä vahvistaa viranomaisten yhteistyötä. Tämä on välttämätöntä, sillä miehittämättömät järjestelmät ovat nousseet uudeksi turvallisuusuhkaksi myös Suomessa. Kuten Venäjän raakalaismaisesta hyökkäyssodasta olemme voineet oppia, dronet voivat toimia tiedustelun, tuhovaikutuksen ja häirinnän välineinä. Siksi Suomen on kyettävä havaitsemaan, tunnistamaan ja tarvittaessa torjumaan ja tuhoamaan tällaiset uhat varmasti ja tehokkaasti, ja siksi tässäkin lisätalousarviossa myös Ukrainan tukeminen jatkuu. Kansalaisten turvallisuus edellyttää, että tieto mahdollisista uhista liikkuu nopeasti ja viranomaiset toimivat saumattomasti yhdessä ja että voimme kumppaniemme kanssa olla vahvoja, varautuneita ja valmiita. Arvoisa puhemies! Turvallisuus tarkoittaa myös toimivia yhteyksiä. Valtiovarainvaliokunta nostaa esiin sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet, joilla vahvistetaan Suomen puolustus- ja huoltovarmuuskykyä. Myös pohjoisen Suomen raidehankkeet ja Oulun ratapihan parantaminen ovat turvallisuusinvestointeja eivätkä pelkästään liikennehankkeita. Liikkuvuuden turvaaminen on tärkeää koko Suomen puolustuksen kannalta. Joukkojen, kaluston ja huollon on voitava liikkua nopeasti eri puolilla maata myös poikkeusoloissa. Tässä ajassa pohjoinen Suomi on noussut entistä merkittävämpään strategiseen asemaan. Siksi myös liikkumisen hankkeita on tarkasteltava turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kaiken keskiössä. Vahva puolustus, riittävät puolustusteollisuuden resurssit, toimivat viranomaiset, turvattu huoltovarmuus, hyväkuntoiset yhteiskunnan rakenteet sekä vakaa yhteiskunta ovat kaikki turvallisuuden edellytyksiä. Tämä lisätalousarvio vastaa näihin tarpeisiin vastuullisella tavalla. Turvallisuudesta on huolehdittava, mutta samalla velkaantumisen hallinta on osa kansallista turvallisuutta. [Aki Lindén: Velkahan kasvaa!] Taloudellisesti vahva Suomi kykenee paremmin vastaamaan myös turvallisuusuhkiin. Samalla on todettava, että talouden tilannekuva ei ole muuttunut. Tässä lisätalousarviossa ei vain anneta rahaa sinne ja tänne. Kaikki lisäykset kohdennetaan tarkasti, huolellisesti ja vastuullisesti. Pohjoisesta Suomesta katsottuna haasteet, joihin tällä talousarviolla vastataan, eivät ole kaukaisia tai teoreettisia kysymyksiä. Ne näkyvät rajalla, liikenneverkoissa, viranomaistyössä ja ihmisten arjessa. [Tuomas Kettunen: Länsirajallako?] Siksi pidän esitystä perusteltuna ja kannatettavana. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2026 toiseksi lisätalousarvioksi. Valiokunta toteaa yleisperusteluissaan, että vuoden 2026 toisessa lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota korotetaan 131 miljoonaa euroa ja määrärahoja lisätään 430 miljoonalla eurolla. Valiokunta nostaa esiin merkittävimpiä muutosesityksiä seuraavasti: Tuloarviosta toteamme, että arvonlisäveron kertymää esitetään nostettavaksi 122 miljoonalla eurolla. Sekalaisten tulojen arvioidaan nousevan nettomääräisesti 113 miljoonalla eurolla, mihin sisältyy muun muassa päästöoikeuksien huutokauppatuloarvion alentaminen sekä korotuksia arvioituihin EU:lta saataviin tuloihin. Osinkotuloja ja omaisuuden myyntituloja esitetään alennettavaksi yhteensä 72 miljoonalla eurolla. Arviota osinkotuloista alennetaan, mutta toisaalta Fingrid Oyj:n osakemyynnit lisäävät tuloja 62 miljoonalla eurolla. Lisäksi Suomen Pankin tuloutus ja Senaatti-kiinteistöjen tuloutus poistetaan vuodelta 2026, mikä alentaa tuloja yhteensä 41,4 miljoonalla eurolla. Metsähallituksen tuloutusta korotetaan 10 miljoonalla eurolla. Lisätalousarvioesitykseen sisältyy hallituksen kevään kehysriihessä linjaamia työllisyystoimia. Nuorten rekrytointitukeen esitetään 20 miljoonan euron määrärahaa, mikä riittäisi noin 3 300 työttömän nuoren työllistämiseen. Nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin kohdennetaan 15 miljoonaa euroa ja lisäksi 20 miljoonaa euroa kohdennetaan pitkäaikaistyöttömien osaamissetelistä aiheutuviin kustannuksiin. Valtionhallinnon kesätyöntekijöiden ja harjoittelijoiden lisärekrytointiin esitetään 4 miljoonan euron määrärahaa. Edelleen kehysriihen linjauksen mukaisesti energiatehokkuutta parantavan korjausrakentamisen avustuksiin ja niiden hallinnointiin osoitetaan 25 miljoonaa euroa. Määrärahalisäys liittyy kaikkiaan 110 miljoonan euron määräaikaiseen kokonaisuuteen, jolla tavoitellaan suunnitteilla olevien remonttien nopeuttamista sekä uusia korjaushankkeita. Droonintorjuntakyvyn vahvistamiseen esitetään noin 50:tä miljoonaa euroa sisäministeriön hallinnonalalle, ja kokonaisuutta käsitellään momentin 26.20.70 yhteydessä. Lisäksi hallitus täydensi esitystään maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden 10 miljoonan euron tilapäisellä valmisteveron lisäpalautuksella. Hallitus esittää puolustusministeriön hallinnonalalle tilausvaltuuden enimmäismäärään lisäystä 1 miljardi 57 miljoonaa euroa materiaalihankintoihin, jotka ajoittuvat vuosille 2026—2028. Ukrainaan toimitettuun 31. tukipakettiin sisältyneen puolustusmateriaalin korvaaviin hankintoihin tarkoitettua Ukrainan tukemisen tilausvaltuutta esitetään korotettavan 96,8 miljoonalla eurolla. Lisätalousarvioesitykseen sisältyy myös useita liikennehankevaltuuksia, joita tarkastellaan erikseen kyseisellä momentilla. Vuoden 2026 toinen lisätalousarvioesitys lisää valtion nettolainanoton tarvetta 299 miljoonaa euroa. Vuoden 2026 nettolainanotoksi arvioidaan noin 11,1 miljardia euroa. Jos lakkautetun Valtion asuntorahaston jäljellä olevan kassan tulouttaminen valtion budjettiin jätetään huomioimatta, on alijäämä 13,4 miljardia euroa. Budjetoidun valtionvelan määrän arvioidaan olevan noin 201 miljardia euroa vuoden 2026 lopussa, mikä on 69,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun huomioidaan kehysmenojen lisäys ja kehyksen rakennemuutokset, jää kuluvan vuoden jakamattomaksi varaukseksi 39 miljoonaa euroa. Yhteenvetona valiokunta toteaa mietinnössään, että hallituksen esityksessä ehdotetaan määrärahoihin 430 124 000 euron lisäystä, tuloarvioihin 131 486 000 euron lisäystä ja nettolainanottoon ja velanhallintaan noin 298 miljoonan euron lisäystä. Ehdotettujen muutosten jälkeen olisivat kuluvan vuoden budjetoidut tuloarviot ja määrärahat varsinainen talousarvio ja lisätalousarviot huomioon ottaen 91 697 867 000 euroa. Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen 102/2026 ja sitä täydentävään hallituksen esitykseen 112/2026 sisältyvän ehdotuksen vuoden 2026 toiseksi lisätalousarvioksi edellä todetuin muutoksin, että eduskunta hylkää lisätalousarvioaloitteet 1—8 ja että eduskunta päättää, että vuoden 2026 toista lisätalousarviota sovelletaan 1.7.2026 alkaen. Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön on jätetty neljä vastalausetta, jotka esitellään täällä keskustelun aikana erikseen.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todella olemassa oleva, todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät sellaista politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tätä lyhyen aikavälin tukea ei tule rakentaa tavalla, joka lisää todellisuudessa maatalouden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja, ja juuri tämä on hallituksen esityksen keskeinen ongelma. Käytännössä kyse on ensisijaisesti fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen. Tätä esitystä on todella perusteltu määräaikaisena, poikkeuksellisenakin toimena tässä nykyisessä tilanteessa, mutta se perustelu ei valitettavasti kestä merivettä, kun tiedämme, että tätä samaa maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeuksellisilla perusteilla jo useaan kertaan. Kun on olemassa riski, että tätä ei enää nähdä poikkeuksena, vaan nimenomaan syntyy odotus sille, että itse asiassa aina, kun kriisi iskee, tämä keino tulee käyttöön, niin on ilmeistä, että tämä voi vaikuttaa kielteisesti investointipäätöksiin, vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä eroon fossiilisista polttoaineista. Hallituksen esityksessäkin tunnistetaan tämä riski. Maatalouden tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Siksi kannatan edustaja Sarkkisen esityksiä.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta on pieni mutta merkityksellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. On tärkeää nähdä, että huoltovarmuus ei ole vain varastoja tai kriisisuunnitelmia, vaan se on myös sitä, että kotimainen ruuantuotanto on kannattavaa ja kykenee toimimaan myös kriisiaikoina. Suomalainen maatalous on viime vuosien aikana ollut kovassa paineessa. Polttoaineiden hinnannousu erityisesti Lähi-idän kriisin vaikutuksesta on nostanut tuotantokustannuksia nopeasti. Maataloudessa käytettävän kevyen polttoöljyn rooli on keskeinen, koska se on välttämätöntä traktoreissa, kuivureissa ja muissa tuotannon kannalta kriittisissä toiminnoissa. Siksi tämä esitys on perusteltu. Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on vastata energian hinnannousun aiheuttamaan tilanteeseen. Se tarjoaa määräaikaisen lisätuen energiaveron palautukseen tälle ja ensi vuodelle. Kyse ei ole pysyvästä tukijärjestelmän muutoksesta vaan kohdennetusta kriisitoimesta, jolla helpotetaan tilannetta nyt, kun paine on suurimmillaan. Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä perustellusti tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden kannattavuus on jo pitkään ollut huolenaihe, ja kustannusten nousu on heikentänyt tilannetta entisestään. Tässä tilanteessa on tärkeää turvata tuotannon jatkuvuus. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden näkökulmasta kysymys on hyvin konkreettinen. Jos tilat eivät selviä kustannuspaineista ja tuotanto vähenee, myös Suomen omavaraisuus heikkenee. Siksi tässä esityksessä ei ole kyse vain taloudesta tai tuesta, vaan kysymys on myös huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kyse on siis hallitusta, tarpeellisesta ja sääntöjen mukaisesta tukitoimesta. Siksi myös valiokunnan johtopäätös on selkeä: Esitys on tarpeellinen, hyvin kohdennettu ja oikeasuhtainen vastuu akuuttiin tilanteeseen. Se tukee maatalouden toimintaedellytyksiä ja samalla vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Vuonna 2022 tästä ennallistamisasetuksesta käytiin ihan välikysymyskeskustelua. Silloisen välikysymyksen jättäjähän oli kokoomus. Näin lausui silloinen oppositiojohtaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra heidän omassa ryhmäpuheessaan tässä välikysymyskeskustelussa: ”Suomi on itsenäinen valtio, jolla on veto-oikeus yksimielisyyttä vaativiin päätöksiin. Rahat, joita te mielellänne jaatte, eivät ole teidän vaan kansalaisten. Omaisuudet, joiden määräysvallaan luovutatte vieraille valloille, ovat yksityistä omaisuutta ja nauttivat perustuslain suojaa.” ”Arvoisa puhemies! Hallitus ei vaikuttanut asetukseen sen laadinnan aikana. Kun se annettiin, hallitus piti sitä koko kesän pöytälaatikossaan. Koko kesän. Ei vaikuttanut, ei vaatinut, ei neuvotellut, ei neuvotellut ilmeisesti edes keskenään. Ruotsissa kuitenkin hallitus osasi vaaleista ja kesälomista huolimatta sanoa, että ei käy.” Näin totesi Riikka Purra siinä välikysymyskeskustelussa. Eihän tätä perussuomalaisten touhua tässä ennallistamisasetuksessa ja -asiassa ja kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa voi kuin ihmetellä, sitä, voiko tämä edes olla totta. Tätä puhuttiin vuonna 2022 välikysymyskeskustelussa, ja ennen vaaleja puhuttiin toista, ja nytten tehdään täysin päinvastaisia päätöksiä. No, perussuomalaiset olivat täysin vastaan viime vaalikaudella, tällä vaalikaudella perussuomalaiset ovat olleet joko passiivisia tai myötämielisiä. No, passiivisuus tänä iltana tässä käsittelyssä näyttäytyy sillä, että yhtään perussuomalaisten kansanedustajaa ei näin isoa asiaa ole käsittelemässä. Hallitus on tekemässä Suomen oman ennallistamissuunnitelman EU-maista ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa, siis samanlaisella innokkuudella kuin perussuomalaiset olivat ajamassa Suomea eturintamassa EU:n liikenteen päästökauppaan, josta koituu suomalaisille lisälaskua bensapumpuilla. Näin myötämielistä EU-mallioppilaan käytöstä EU-kriittiseksi puolueeksi itseään mainostavilta perussuomalaisilta ei olisi kyllä uskonut, mutta nyt se on uskottava, koska näin tulee tapahtumaan. Puhemies, uskomatonta on sekin, että perussuomalaiset luottavat täydellisesti ympäristöministeriöön, joka puheena olevan lakiesityksen perusteella valmistelee tämän Suomen ennallistamissuunnitelman ja päätökset ja käy hakemassa sitten hallitukselta hyväksymisleimat näihin papereihin. Herra puhemies! Vielä Riikka Purran sitaatti tästä keskustelusta vuodelta 2022: ”Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitukselle ei tule antaa mandaattia hyväksyä asetusta myöskään vähän muutetussa muodossa. Meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö paljon mutta ei myöskään vähän vähemmän. Kyse ei ole pienestä mittakaavaerosta vaan suuresta periaatteesta. Ennallistamisasetus ja siihen reagoiminen alleviivaavat Suomen alistuvaa EU-politiikkaa, oman päätäntävaltamme pois antamista, isänmaamme ja sen omaisuuden uhraamista sekä täysin yltiöpäistä ilmasto- ja metsäpolitiikkaa. Perussuomalaisille tämä ei käy.” Näin totesi Riikka Purra vuonna 2022, kun tästä ennallistamisasetuksesta käytiin keskustelua välikysymyksen pohjalta, minkä Kansallinen Kokoomus teki. Nyt kävi näin, että tästä suuresta periaatteesta nyt perussuomalaiset luopuvat, ja näin siinä huomenna tulee käymään, kun tästä äänestetään, että jokainen perussuomalainen äänestää vihreää ja antaa sen periaatteen valua hukkaan. Se valuu kuin vesi hanhen selästä, kun he tulevat tämän asetuksen hyväksymään kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä ja antavat vielä sitten avoimen valtakirjan ympäristöministeriölle yhtään huolehtimatta siitä, että kustannukset ovat sen 13—19 miljardia euroa — riittääkökään? Eikä sellaisia rahoja ensinnäkään, herra puhemies, ole missään. Ei ole missään näitä rahoja. Ja se takuu sille, että maanomistajien oikeuksia ja elinkeinovapautta tullaan polkemaan sosialisoimalla maanomistajien omaisuus — ei kyllä olisi uskonut kokoomukselta eikä perussuomalaisilta tämmöistä toimintamallia. No, puhemies, eivät he kyllä myöskään välitä. Kaksi istuntoa tämän asian osalta on käyty, ensimmäinen käsittely, ja nyt tämä toinen käsittely. Läsnä 109:stä hallituspuolueen kansanedustajasta on vain edustaja Hänninen. Teille minä kiitosta annan, että te olette täällä paikan päällä kuuntelemassa nämä tärkeät puheenvuorot hallituspuolueen edustajana, varsinkin pääministeripuolueen edustajana. Teille minä kunniaa annan, mutta en kunniaa anna muille hallituspuolueitten kansanedustajille, että ei yhtään perussuomalaista ole käymässä tätä keskustelua, joka on äärimmäisen tärkeä ajatellen tätä taloudellisen näkökulman kautta, eritoten myös siitä näkökulmasta, että kansanvaltaa nytten siirretään ministeriölle ja valtioneuvostolle, ja sitten pyöräytetään niitten kautta läpi tämmöinen kansallinen ennallistamisohjelma, mikä ohjaa luonnontilan parantamista sinne vuoteen 2050 asti. Edustaja Sarkkinen, tosiaan, hintalappu on melko kova.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Forsgrénillä oli äsken erittäin kattava, hieno puheenvuoro tästä asiasta. Nostan vielä tästä paikalta puhuen muutaman asian esille. Tuossa äskeisessä puheenvuorossa tulikin jo tuo niin sanottu valeosto- ja sakkoproblematiikka. Sakot ovat niin pienet ja valvontaresurssit ovat niin vähäiset, eikä minulla ole tiedossani, että tässä valvontaresursseja oltaisiin millään lailla lisäämässä. Jos nyt verrattaisiin vaikka tuonne liikenteen puolelle, niin kyllähän nämä ovat ihan, niin kuin sanotaan, todella hyttysen ininää. Tässä kuitenkin olisi mahdollisuus varmasti valvonnan avulla saada jotain ryhtiä ja kuria tähän asiaan, mutta olen tämän suhteen vähän pessimistinen. Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota — toki uskon, että se oli yksittäinen puheenvuoro, niin kuin meillä täällä jokainen tietysti on puolueensa edustaja mutta myös yksittäinen kansanedustaja — on se, kun perussuomalaisten edustaja totesi, että hänen mielestään pitää saada väkevät sinne kauppoihin. Kyllähän siinä tuli nyt aika voimakkaasti tämä kaupan etu, eikä mikään muu tunnu sen rinnalla sitten millään tavalla painavan. Kolmas asia, jonka nostan esille, on se, että kun puhutaan tästä kulutuksesta ja sitten sen ympärillä spekuloidaan, miten se on kehittymässä, ja verrataan eri maita keskenään, niin tiedetään, että tähän liittyy kulttuurisia muutoksia. Jo parikymmentä vuotta sitten alkoi Ranskassa vähentyä aikaisempi erittäin korkea alkoholinkulutus. Se liittyy pitkälti työelämän muutoksiin ja moniin muihin tällaisiin asioihin. Edelleen se on korkea ja aiheuttaa siellä paljon sairauksia. Me saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa minusta hyvää tietoa, itsellenikin uutta, vaikka olen pitkälti aiemman ammatin kautta näitä asioita seurannutkin. Eli kun sen muuttaa absoluuttiseksi alkoholiksi — mikä on tässä tärkeää, koska me joudumme vertaamaan olutta, mietoja viinejä, väkeviä viinejä ja väkijuomia keskenään ja sitten yhteismitallistamaan ne — niin tällä hetkellä näyttää siltä, että tilastoitu kulutus, joka kattaa Alkon, vähittäiskaupan ja ravintolat, on noin 8—9 litraa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti. Verkkomyynti, tai -osto, on 2,5 litraa ja matkustajatuonti 2,5 litraa. Siitä tulee yhteensä 13—14 litraa vuodessa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti, joita on siis suunnilleen neljä miljoonaa. Se tekee käytännössä sen, että siis keskimäärin yli 15-vuotiaat suomalaiset juovat koskenkorvapullon joka viides päivä — no, tietenkin tämä muutettuna keskiolueksi näyttää sitten taas kovin erilaiselta. Mutta kaikkein traagisinta on se, että koko tästä kulutuksesta 10 prosenttia ihmisistä eli 400 000 suomalaista kuluttaa puolet, ja siellä on se todellinen ongelma sitten tietysti.

Arvoisa puhemies! Teen tärkeimmän asian ensin eli ehdotan tämän mietinnön hylkäämistä. Teen myös seuraavat lausumaehdotukset, jotka on myös toimitettu etukäteen sähköisesti edustajille, ja niitä on kolme: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tekee arvioinnin tehtyjen alkoholilakimuutosten vaikutuksista Alkon asemaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta hallitusohjelman kirjaus Alkon kansanterveydellisen tehtävän ja aseman säilyttämisestä toteutuu.” 3) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto varmistaa ehkäisevän päihdetyön sekä alkoholihaittojen korjaamiseen riittävän valtion rahoituksen tai selvittää ja ottaa käyttöön mallin, jolla haittaveroja korvamerkitään suoraan haittojen ennaltaehkäisyn ja korjaamisen rahoitukseen.” Tässä varsinaiset ehdotukset. En käytä nyt laajempaa perustelupuheenvuoroa näiden puolesta, mutta tässä paikaltani käytettävissä olevan ajan puitteissa totean lyhyesti seuraavat asiat: Minulla oli tänään tänne liikennöidessäni autoradio päällä, ja kuulin pienen otteen käydystä radiokeskustelusta, jossa edustaja Tanus sanoi minusta erinomaisella tavalla, että alkoholin saatavuus ei ole Suomessa kenellekään ongelma tänä päivänä, ja olen siitä aivan ehdottoman samaa mieltä. Edelleen kuulin hänen myös sanovan, että tämän lain koko valvonta on reikäinen, joka oli hyvin valittu sana tähän yhteyteen. Täällä on mainittu edustaja Räsäsen puheenvuorossa äsken kuultuna verkkomainonnan tulo myös väkeviin, ja sitten tässä on tietysti kaiken kaikkiaan tämä verojen menetys, jota edustaja Sarkkinen äsken erinomaisella tavalla valotti. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kun oli laaja kuuleminen, niin saimme tuoreinta tietoa alkoholinkulutuksesta Suomessa, ja sen voisi esittää yhteenvetona muutettuna absoluuttiseksi ja yli 15-vuotiasta suomalaista kohti niin, että on 8—9 litraa tilastoitua alkoholinkäyttöä. Siinä on mukana silloin Alkon myynti, ravintolamyynti ja vähittäiskaupan myynti. Sitten on noin kaksi ja puoli litraa verkkomyyntiä ja toiset kaksi ja puoli litraa matkustajatuontia eli siis noin 13—14 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muunnettuna yli 15-vuotiaasta kohti. Tämä jakaantuu vielä erittäin epätasaisesti, ja osalle väestöä tästä on ihan valtavat haittaseuraukset, joita me sitten verorahoilla hoidamme niin siellä poliisin työssä kuin sairaaloissa. Senkin takia kohtuullinen verotus tässä olisi enemmänkin kuin paikallaan.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! En ole tämän lainsäädännön käsittelyyn itse eduskunnassa osallistunut, mutta tämän aiheen parissa olen pidempäänkin saanut täällä töitä tehdä ja aiempiinkin keskusteluihin osallistua, ja aina näissä jollain tavalla tulee mieleen vanha toteamus, että niin muuttuu maailma, Eskoseni. Tuli mieleen oman kansanedustajaurani aika alkuvaiheilta, kun eduskunnassa käytiin keskustelua postin jakeluvelvoitteesta ja kuinka kiivaasti silloin käytiin varsin napakkaakin keskustelua siitä, pitääkö postin tulla viitenä päivänä viikossa, ja siitä pidettiin silloin tiukasti kiinni, vaikka Posti ilmoitti jo itse, että se ei ole muuttuvassa maailmassa ja muuttuvassa tilanteessa mahdollista eikä myöskään järkevää, mutta poliitikot silloin päättivät, että viitenä päivänä ne jaetaan, ja niin toimittiin, kunnes, jos oikein muistan, viime hallituskaudella muutettiin tätä yleispalveluvelvoitetta ja varmistettiin nyt sitten jako hieman harvemmalla jaolla. Näin se vain tapahtuu. Jos katsotaan, mitä meidän kirjepostille, lehdille ja kaikelle muulle on tapahtunut, niin jakelumääräthän ovat merkittävällä tavalla vähentyneet, ja voi hyvin todeta myös, että tekemättäkään ei voi jättää. Toki olisimme varmaan voineet määrätä, että posti viedään viitenä päivänä viikossa. Mitä se olisi hinnoissa sitten tarkoittanut, niin se olisi tietysti ollut kovinkin massiivinen, ja kohtuuhyvin olemme pärjänneet tämän muutoksen myötä. Tässä on käyty hyvää keskustelua nyt siitä, että maailma digitalisoituu ja sen myötä myös julkiset palvelut muuttuvat, ja itse yhdyn niihin huomioihin ja toteamuksiin, että tällainen Suomi.fi-palvelu on tervetullut ja se varmasti parantaa näiden palveluiden löydettävyyttä ja sitä, että ne ovat yhdessä, mahdollisimman turvallisessa paikassa. Toisaalta myös minua itseäni aika ajoin harmittaa, kun tulee viesti, että on tullut viesti Suomi.fi-palveluun, ja siinä viestissä ei kerrota, mitä se koskee. No, se on kai turvallisuussyy, että se ei siinä tekstiviestin matkassa tai sähköpostin matkassa ole vaan vasta sen jälkeen, kun sinne kirjautuu, tiedon siitä saa, eli joskus nämä ovat myös näitä turvallisuuskysymyksiä. Mutta yhdyn myös niihin huomioihin, että miten varmistamme perille menon. Se on oleellinen osa, mutta toisaalta pitää muistaa sekin, että ei kirjepostikaan sataprosenttinen ole, eli meillä kirjepostissakin tapahtuu hukkumisia tänäkin päivänä, ehkä enempikin kuin aikanaan, ja aina kirjepostikaan ei ole se takuuvarma tiedonvälittämisen keino. No, itse yhdyn huomioihin näistä, mitä ongelmia tässä digitalisaatiossa on. Yhtenä on tietysti saavutettavuus. Niin kuin täällä on todettu, meillä kaikilla ei Suomessa ole kattavaa edes mobiiliyhteyttä saatavana, ja se on oma ongelmansa sähköistyvässä maailmassa. Toisena on sitten aihe, josta olen eduskunnassa puhunut lukuisia kertoja, verkkoesteettömyys. Tässä on kyllä paljon tehtävää myös ihan julkisilla palveluntarjoajilla. Tämähän ei koske pelkästään niitä 500 000:ta ihmistä, joilla ei ole taitoja käyttää, vaan siellä on joukossa myös ihmisiä, joilla on jokin muu rajoittava tekijä käyttää, esimerkiksi näkö tai joku muu, mikä tekee tästä toimimisesta vaikeaa. Kannustan kaikkia, niin julkisia kuin myös yrityksiä, panostamaan verkkoesteettömyyteen. Sitten digisyrjäytyminen, joka on näille sukua ja jolla on yhteys ilman taitoja oleviin kansalaisiin, ja sitten nostan esille vielä saavutettavuuden rinnalla huoltovarmuuskysymyksen, miten varmistamme erilaisissa tilanteissa, että nämä palvelut sitten toimivat, jos esimerkiksi sähkö on huonommin saatavissa kuin normaalissa tilanteessa. Arvoisa puhemies! Loppuun: Itse olen samaa mieltä tätä keskustelua kuunneltuani, että tämä vapaaehtoisuus on tärkeä tässä, mutta myös siihen on helppo yhtyä, että tätä pysyvää valintaa olisi ehkä tarpeen jatkossa miettiä, että se ruksi säilyisi siellä senkin jälkeen, jos on vaikka niin kuin edustaja Lindén tässä esimerkkikeississä kävi läpi, että joku lähiomainen tai ystävä auttoi yhden kerran käymään ja sen jälkeen kaikki lähtikin sähköisenä tulemaan. Toivon, että tämä on kysymys, jota erityisesti seurataan ja katsotaan, millä tavalla sitä voidaan tehdä. Ei tämä varmastikaan jää viimeiseksi muutokseksi digitalisoituvassa Suomessa, vaan meillä tulee näitä muutoksia tapahtumaan, niin kuin tuossa kuvasin, miten postinjakelu on muuttunut viisipäiväisestä pikkuhiljaa postin vähentyessä, ja toisaalta tällä puolella mennään sitten kehityksessä eteenpäin. Mutta niin kuin totesin, niin muuttuu maailma, Eskoseni.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen varsin nopeasti tehty esitys liittyen siihen, että maatalousharjoittajat, viljelijät saavat energiaveron lisäpalautusta, on oikein tervetullut. Maailmantilanne on muuttunut ja öljyn hinta on noussut, ja se näkyy polttoaineiden hinnoissa, ja tietenkin energiaa, öljyä tarvitaan siellä erilaisissa maatalouskoneissa. Tietäen viljelijöiden muutenkin varsin tukalan tilanteen ja hyvin pienet katteet tämä tulee todella tarpeeseen. Toivottavasti tällä myös estetään ehkä joidenkin viljelijöiden lopettaminen työssään. Eli oikein tärkeä muutos, ja tämän lisätalousarvion yhteydessä katetaan nämä kustannukset, mitä tästä aiheutuu.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Heikkinen hyvin esitteli tämän esityksen, jossa esitetään maatalouden energiaveron palautusta tilapäisesti korotettavaksi neljällä sentillä litralta vuosina 2026—2027. Esittely oli sikälikin erinomainen, että siinä korostettiin, että viljelijät — maailman puhtaimman ruuan tuottajat, suomalaiset viljelijät — ovat joutuneet tilanteeseen, johon eivät ole itse voineet ollenkaan vaikuttaa. Polttoaineiden ja lannoitteiden hinnannousun syyt ovat maailmalla, ja tässä suomalainen viljelijä on täysin hinnanottajana, ei pysty tähän tilanteeseen omin toimin vaikuttamaan. Edellisessä puheenvuorossa edustaja Mikkonen otti kantaa ja perusteli vihreiden kielteistä suhtautumista tähän viljelijöitten tilannetta helpottavaan esitykseen toteamalla, että tämä tukee tai jatkaa fossiiliriippuvaisuutta ja pitäisi päästä fossiilivapaampaan tuotantoon. Sinänsä ajatus siitä, että fossiiliriippuvaisuutta maataloudessa pystyttäisiin laskemaan tai vähentämään, on erittäin kannatettava, mutta en malta olla toteamatta omakohtaisesti tähän asiayhteyteen, että kun aloin luomuviljelijäksi tavanomaisesta viljelystä, niin polttonesteiden kulutus kasvoi. Tämän tuen merkitys omalla tilallakin kasvoi, koska esimerkiksi rikkakasvien torjumiseen ei ollut enää käytettävissä kemiallisia yhdisteitä eikä niitä halunnutkaan käyttää, joten tämä kasvinsuojelu tehdään mekaanisin toimenpitein, mikä useassa tilanteessa tarkoittaa sitä, että pellolla pitää käydä useamman kerran käsittelemässä kasvustoa, sitä hyvää kasvustoa, ja sen kasvua edesauttamassa. Eli voisi ajatella, että on jonkunasteinen ristiriita siinä, että jos ja kun toivottavasti halutaan edistää luomutuotantoa, niin sitten taas polttoaineiden kustannuksia, mikä on siis iskenyt luomutiloihin suhteessa ehkä vielä kovempaa kuin tavanomaisiin tiloihin, ei oltaisi nyt valmiita kompensoimaan. Arvoisa rouva puhemies! Polttoaineiden ja lannoitteiden todella rajusti nousseet hinnat ovat erittäin merkittävästi vaikuttaneet etenkin suomalaisten kasvinviljelytilojen kannattavuuteen — kasvinviljelytiloihin, joista suuri osa on ollut kannattavuusahdingossa jo ennen näitä hinnannousuja. Tällä esityksellä ollaan erittäin hyvin kohdentamassa tämä vuosittainen kymmenen miljoonaa euroa tiloille, joilla tuotetaan suomalaista ruokaa, koska tämä tuki kohdistuu käytettyihin polttonesteisiin ja siten se kohdistuu suoraan tuotantoon. Myös tämä järjestelmä, jota kautta tämä veronkevennys kohdistetaan, on erittäin sujuva ja vähän byrokratiaa sisältävä. Tälle siis täysi tuki, että polttonesteiden vero lasketaan tähän EU-minimiin, niin kuin tässä nyt ollaan tilapäisesti tekemässä. Arvoisa rouva puhemies! Toinen ongelma, joka erityisesti kasvinviljelytiloilla korostuu ja kannattavuutta heikentää, on kohonneet lannoitteiden kustannukset. Itse asiassa juuri tänään niin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin suuressa valiokunnassa käsiteltiin komission ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan asetusten muuttamisesta, jolla viljelijöille kompensoitaisiin Lähi-idän kriisin aiheuttamaa lannoitteiden hintojen nousua. Aamun maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemisessa jäi hieman auki se, kannattaako Suomen hallitus ja valtioneuvosto kaikkia komission ehdottamia toimenpiteitä, joista siis keskeisimmät ovat EU:n maatalouden tukien maksatusten mahdollinen aikaistaminen sekä tilapäinen kriisituki tähän lannoitteiden kohonneita hintoja kompensoimaan. Tämä maksatusaikatauluasia oli selkeämmin hallituksen kannoissa ilmaistu, mutta tämä tilapäinen kriisituki jäi auki. Onneksi suuren valiokunnan kuulemisessa iltapäivällä tähän asiaan saatiin lisää selvyyttä ja vaikuttaa siltä, että hallitus kannattaa kaikkia näitä komission keinovalikoimassa olevia ehdotuksia, joilla viljelijöitten ahdinkoa tultaisiin helpottamaan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että nämä kohonneet lannoitteiden hinnat pystyttäisiin huomioimaan. Ikävää tässä tilanteessa, tässä ehdotuksessakin, on se, että tämä vaikutusmekanismi on niin auttamattoman hidas. On erittäin todennäköistä, että jos hallitus toimii ripeästi, niin nopeimmillaan tätä tilapäistä kriisitukea päästäisiin maksamaan tämän vuoden lopussa, ehkä ensi vuoden alussa, ja sehän on selvää, että silloin tästä satokaudesta kaikki kustannukset ovat jo langenneet. Mutta vahva tuki hallituksen linjalle, jolla on ilmaistu, että myös tätä tilapäistä kriisitukea voisi olla valmius maksaa, ja täysi tuki sille, että se tilapäinen kriisituki tullaan maksamaan täysimääräisenä. Tukimekanismihan on sellainen, että EU:lta tulee pohjakriisituki, jonka päälle sitten jäsenmaalla on mahdollisuus maksaa kansallista tukea jopa 200 prosenttia, jolloin siitä pienestäkin miljoonapotista, mikä EU:lta todennäköisesti on tulossa, voi saada kasaan ihan merkittävän kokoisen kriisipaketin suomalaisille kasvinviljelijöille. Arvoisa rouva puhemies! Näillä sanoilla kannatan lämpimästi tätä tilapäistä energiaveron alennusta suomalaisille maatiloille, ja kannustan hallitusta kovasti pääsemään eteenpäin näissä muissa hankkeissa ja ehdotuksissa, joilla suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta pikaisesti pystyttäisiin parantamaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tukea ei kuitenkaan pidä rakentaa tavalla, joka lisää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tämän esityksen ongelmana on, että tuki kohdistuu polttoöljyn käyttöön. Käytännössä kyse on siten fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen ja omavaraisuuden lisäämiseen. Esitystä perustellaan määräaikaisena ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvänä toimena. Todellisuudessa tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeusperusteilla kymmenen viime vuoden aikana. Tietysti sinänsä se tuki on ollut perusteltua, koska on ollut erilaisia kriisitilanteita, jolloin meillä on pitänyt olla joku väline, jolla tukea maataloustuottajia, mutta ongelma on se, että tämä on ollut se väline, jota on käytetty, elikkä ollaan nimenomaan käytetty tätä energiaveron palautusta välineenä, jolloin se tuki on mennyt fossiilisen polttoaineen tukemiseen ja fossiilisen riippuvuuden lisäämiseen. Itse asiassa tässä esityksessä itsessäänkin todetaan se, että tästä syntyy se ongelma, että toistuvasti käytettynä tällainen tuki ei enää näyttäydy aidosti kertaluontoisena kriisitoimena, ja se luo maatalouden toimijoille odotuksen siitä, että polttoaineiden hinnan noustessa energiaveron palautusta korotetaan myös tulevaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa investointipäätöksiin ja vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä pois fossiilisista polttoaineista. Näistä syistä emme pidä tätä esitystä tarkoituksenmukaisena. Maataloutta on perusteltua tukea, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttöön sidottu lisäpalautus ei ole kestävä tapa vastata alan kannattavuuskriisiin. Sen sijaan tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Tukea tulisi kohdentaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, sähköistymiseen, biokaasuun ja muihin ratkaisuihin, jotka vähentävät tilojen energiakustannuksia pysyvästi ja tukevat samalla ilmastotavoitteita sekä omavaraisuutta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen maatalous ja kotimainen ruoka ovat elintärkeitä. Ilman ruokaa kuolemme nälkään. Hallitus auttaa suomalaista viljelijää korvaamalla 20 miljoonalla eurolla kuluja, jotka ovat aiheutuneet polttoaineiden hinnannoususta. Tämä energiaveron lisäpalautus maksetaan viljelijälle polttoöljyn ja sitä korvaavien biopolttoöljyjen kulutuksen perusteella. Tämä on oikeanlaista politiikkaa. Arvoisa rouva puhemies! Mutta mitä ihmettä? Kun katselin tuota valtiovarainvaliokunnan pöytäkirjaa, niin siellä tuotiin esille, että vasemmistoliitto on jättänyt vastalauseen, jossa esitetään hylättäväksi tätä hallituksen esitystä, ja SDP:n edustaja on valiokunnassa kannattanut tätä vastalausetta. Mutta sitten äänestyksessä tämä vastalause kuitenkin hävisi. Maanviljelijöiden ja kaikkien suomalaista ruokaa arvostavien kannattaa kyllä pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, että meillä on tällä hetkellä gallupjohdossa puolue, joka koettaa viedä leipää suomalaisten suusta montaa eri kautta. Sosiaalidemokraatit esittivät vaihtoehtobudjetissaan tälle vuodelle jopa leikkauksia suomalaiseen maatalouteen. Arvoisa rouva puhemies! Tässä vasemmiston vastalauseessa tätä hallituksen esitystä vastustetaan siksi, että tässä on kyse fossiilisten polttoaineiden käytön tuesta. Ehkä, arvoisa rouva puhemies, kaikki eivät ymmärrä sitä, että esimerkiksi traktorit ja puimurit ja monet muutkin koneet siellä maataloudessa eivät toimi ilman polttoaineita. Niiden ansiosta meillä täällä eduskunnan pöydissäkin on viljaa, kasviksia, lihaa, maitotuotteita. Ehkä sekin voi olla joidenkin vaikea ymmärtää, että ylipäätäänkin kotimaista ruokatuotantoa kyllä kannattaa vaalia ja edistää, koska voi olla tilanne, että ulkomailta ruokaa ei yksinkertaisesti saa. Meidän on aivan välttämätöntä pitää kotimainen ruuantuotanto kunnossa. Pahimmassa tapauksessa, jos kaikki rajat ovat kiinni ja Itämeri on kiinni ja meille ei ulkomailta voi ruokaa tuoda, arvoisa rouva puhemies, täällä voisi käydä sillä tavalla kuin mitä olemme kuulleet karmaisevia kuvauksia suurista nälkävuosista, kun suomalaiset kulkivat kerjuulla, kerjäsivät ruokaa ja ihmisiä joukoittain kuoli nälkään. Ei ruoka ole itsestäänselvyys. Emme missään tapauksessa voi tuudittautua ulkomailta tuotujen ruokien varaan. Jos tänne suurella rahtilaivalla tuodaan avokadoa tai riisiä Aasiasta, niin kyllähän se näin on, että tämmöinen iso rahtilaiva jo yksin kuluttaa polttoöljyä saman määrän, minkä tuhannet suomalaiset maatalouskoneet ehkä kuukausien aikana kuluttavat. Jos sitä hiilijalanjälkeä nyt lasketaan ruuan osalta, niin kun se ruoka tuodaan ulkomailta, on aivan selvää, että se on myöskin ympäristön kannalta huomattavasti huonompi valinta. Meidän täytyy suosia kotimaista lähiruokaa. Suomalainen ruoka ylipäätäänkin on tutkitusti hyvin laadukasta, se on hyvin ympäristöystävällisesti tuotettua, verrataanpa sitä minkä tahansa muun maan ruuantuotantoon. Meillä maanviljelijät ovat jo tähän mennessä tehneet todella paljon sen eteen, että suomalainen ruoka on puhdasta ja ympäristöystävällisesti tuotettua. Niin kauan kuin näitä fossiilisia polttoaineita on välttämätöntä käyttää, niin kauan niitä pitää sitten käyttää. Emme me voi lyödä kotimaista maataloutta alas sen takia, että vaikka muualla käytetään näitä fossiilisia polttoaineita, niin me emme ikään kuin sitten niitä käyttäisi — sitten toisimme kuitenkin sen ruuan ulkomailta, missä ruoka on tuotettu fossiilisten polttoaineiden avulla. Tämän takia ja näiden seikkojen takia tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä ja kannatettava. Perussuomalaiset puolustavat suomalaista ruokaa ja suomalaista viljelijää aina, ja siksi tuemme tätäkin hallituksen esitystä erittäin jyrkästi.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta on pieni mutta merkityksellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. On tärkeää nähdä, että huoltovarmuus ei ole vain varastoja tai kriisisuunnitelmia vaan se on myös sitä, että kotimainen ruuantuotanto on kannattavaa ja kykenee toimimaan myös kriisiaikoina. Suomalainen maatalous on viime vuosina ollut kovassa paineessa. Polttoaineiden hinnannousu erityisesti Lähi-idän kriisin vaikutuksesta on nostanut tuotantokustannuksia nopeasti. Maataloudessa käytettävän kevyen polttoöljyn rooli on keskeinen, koska se on välttämätöntä traktoreissa, kuivureissa ja muissa tuotannon kannalta kriittisissä toiminnoissa. Siksi tämä esitys on perusteltu. Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on vastata energian hinnannousun aiheuttamaan tilanteeseen. Se tarjoaa määräaikaisen lisätuen energiaveron palautukseen tälle ja ensi vuodelle. Kyse ei ole pysyvästä tukijärjestelmän muutoksesta vaan kohdennetusta kriisitoimesta, jolla helpotetaan tilannetta nyt, kun paine on suurimmillaan. Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä perustellusti tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden kannattavuus on jo pitkään ollut huolenaihe, ja kustannusten nousu on heikentänyt tilannetta entisestään. Tässä tilanteessa on tärkeää turvata tuotannon jatkuvuus. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden näkökulmasta kysymys on hyvin konkreettinen. Jos tilat eivät selviä kustannuspaineista ja tuotanto vähenee, myös Suomen omavaraisuus heikkenee. Siksi tässä esityksessä ei ole kyse vain taloudesta tai tuesta vaan kysymys on myös huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kyse on siis hallitusta, tarpeellisesta ja sääntöjen mukaisesta tukitoimesta. Siksi myös valiokunnan johtopäätös on selkeä: Esitys on tarpeellinen, hyvin kohdennettu ja oikeasuhtainen vastaus akuuttiin tilanteeseen. Se tukee maatalouden toimintaedellytyksiä ja samalla vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen muuttamattomana. Asiaa on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi energiaveron palautusta ammattimaisille maatalouden harjoittajille ja vesiviljelijöille määräaikaisesti. Lähi-idän kriisi on nostanut polttoaineiden hintoja rajusti, eikä yksikään maanviljelijä ole voinut siihen vaikuttaa. Tuotantopanosten kustannusten nousu on iskenyt suoraan maanviljelijöiden arkeen. Käytännössä lisäpalautusta maksetaan kevyestä polttoöljystä neljä senttiä litralta. Tuki kohdentuu traktoreiden, kuivureiden ja muiden työkoneiden polttoaineisiin sekä lämmitykseen. Lähes 99 prosenttia lisäpalautuksesta koskee kevyttä polttoöljyä ja sitä korvaavia biopolttoöljyjä. Lisäpalautus maksetaan kahdessa erässä, yhteensä noin 20 miljoonaa euroa vuosina 2026 ja 2027. EU:n sääntely asettaa tuelle katon. Energiaverodirektiivin vähimmäisvero on maataloudelle kevyen polttoöljyn osalta 2,1 senttiä litralta, eikä verotaso saa palautuksen jälkeen alittaa tätä rajaa. Tuki on nyt EU:n sallimassa maksimissa. Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden heikko kannattavuus on huolestuttanut valiokuntaa jo useita vuosia, ja Lähi-idän kriisi on heikentänyt tilannetta edelleen. Kyse on oikeasta kriisitoimesta tilanteessa, johon viljelijät eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Räsästä edellä käytetystä, hyvin asiallisesta ja asiapitoisesta puheenvuorosta, jolla avattiin sitä, mistä johtuu tilanne, että Suomi on joutunut liiallisen alijäämän menettelyyn. Tämän hallituksen aloittaessahan kova talouspoliittinen tavoite oli se, että tällaiseen menettelyyn ei jouduttaisi. Tehtiin myös erittäin kovat arvonlisäveron korotukset juuri tämän takia, että perusteltiin, että se tehdään kesken vuoden syksyllä, jotta vältyttäisiin tältä. Toisin kuitenkin kävi. Arvoisa puhemies! Tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön — siis mietinnön, jonka ovat hyväksyneet sellaisenaan hallituspuolueiden edustajat — yksi merkittävä sisältö on se, että siinä valiokunta toteaa ihan yksiselitteisesti, että tällä hallituksen talouspoliittisella linjalla ei tulla noudattamaan tätä EU-säännöistä lähtevää nettomenopolkua. Siis ei tulla noudattamaan, rikotaan sitä. Siis ollaan jouduttu tarkkailuluokalle ensin, kun ollaan käyttäydytty huonosti, ja nyt sitten, kun ollaan tarkkailuluokallakin, käyttäytyminen ei parane. Siinähän on seuraava sitten, että otetaan huostaan, ja sehän tarkoittaisi sitä, että sieltä tulee sakkoja ja lopulta tulevat jo Suomen ulkopuolelta ihmiset sanomaan, miten pitää käyttäytyä. Sen takia ollaan aika vakavassa tilanteessa. Toinen keskeinen sisältö on se, että tässä valiokunta toteaa, että jos jatketaan hallituksen linjalla, niin tämä johtaa siihen, että vuonna 28 — siis heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeisenä vuonna, kun uusi hallitus joutuu alkamaan tekemään talouspolitiikkaa — jouduttaisiin yhden vuoden aikana tekemään suuruusluokaltaan saman verran sopeutuksia kuin mitä tämä hallitus on tehnyt koko neljän vuoden aikana. Siis yhtenä vuonna jouduttaisiin tekemään, tuleva hallitus, saman verran sopeutuksia suuruusluokaltaan, 2,7 miljardia euroa, kun tämä hallitus on vastaavalla menetelmällä laskien tehnyt 2,8 miljardia euroa sopeutuksia. Voidaanko puhua tämän jälkeen, että on taloutta hoidettu tällä vaalikaudella vastuullisesti? Jokainen tietää vastauksen: ei voida. Miksi ollaan tässä tilanteessa? Yksi keskeinen selitys on se, mitä täällä jo edustaja Räsänen edellä totesi, että on tehty veronalennuksia. Mukana on hyviäkin alennuksia, ihan mukavia sellaisia, kun ihmisten veroja alennetaan. Monihan on tyytyväinen vaikkapa ansiotulojen alentamiseen, kun suuristakin tuloista ne laskevat. Niille on ollut omat perusteet, mutta sitten on tehty semmoisia, jotka ovat täysin vastuuttomia ja joista oikeastaan kukaan ei hyödy, ei kansantalous kasva, mutta julkinen talous kärsii. Otan kaksi esimerkkiä: No, ensimmäistä ei tarvitse ottaa, kun tässä jo edellä on todettu ja valiokunnan mietinnössä todetaan, että pelkästään staattisesti tämä yhteisöveron alennus aiheuttaa julkiselle taloudelle murhetta enemmän kuin mikä olisi vuonna 27 tämä lisäsopeutustarve, eli tämä kahden prosentin yhteisöveron alennus, jota ei voi kasvutoimeksi kertoa, koska — kuten valiokunnan mietinnössä todetaan — se ei maksa itseään koskaan edes puoliksi takaisin. Pitkällä aikavälillä se voi hyvällä tuurilla jopa 46-prosenttisesti maksaa itsensä takaisin, mutta sitäkään ei huomioida tässä EU-menettelyssä, koska ei siinä huomioida mitään dynaamisia vaikutuksia, vaan tämä katsotaan kokonaan 830 miljoonan tappioksi, sellaiseksi toimeksi, joka heikentää Suomen asemaa. Toinen esimerkki verotuspuolella, joka paketoi nyt yhteen kaksi päätöstä, jotka ovat olleet päätösperäisesti todella huonoja, on se, että meidän liikenteen verotuksen tulot laskevat, jos emme tee mitään, viidessä vuodessa aina noin miljardin. Onko hallitus tehnyt jotain, että ne eivät laskisi? Ei ole tehnyt. Onko se tehnyt jotain, että ne lisääntyisivät? Ei. No, mitä se on tehnyt? Se on tehnyt päätösperäisiä toimia, joilla vuositasolla tästä eteenpäin liikenteen verot vielä tämän miljardin lisäksi laskivat 350 miljoonaa. No, kuka siitä hyötyy? Ei kukaan. Jos vanhasta dieselistä maksetaan ajoneuvoveroa kaksikymppiä vähemmän vuodessa, kukaan ei tule onnelliseksi ja kenenkään talous ei siinä parane, mutta julkinen talous heikkenee. Kun tähän lasketaan mukaan vielä se erittäin onneton ja mahdottomasti perusteltavissa oleva puolen prosentin arvonlisäveron lasku 14:stä 13,5:een, jossa menetetään 150 miljoonaa, nämä ovat jo puoli miljardia yhteensä, nämä esimerkit — plus yhteisövero, aletaan olla jo 1,3:ssa, 1,4:ssä miljardissa. Voiko vastuuttomammin veropolitiikkaa Suomessa hoitaa? Vastaus on: ei voi.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko kuvaa maailmaa, jossa turvallisuus ei ole palannut pysyvään vakauteen eikä ole palaamassa. Tämä koskee koko Suomea, mutta se koskee erityisesti, konkreettisesti meitä Pohjois-Suomessa. Pohjoisessa turvallisuus ei ole vain käsite, se on rajaturvallisuutta, arktista toimintaympäristöä ja lisääntynyttä sotilaallista kiinnostusta lähialueillamme. Selonteko tekee selväksi sen, minkä pohjoisessa tiedämme: Venäjä on pitkäkestoinen, arvaamaton ja aggressiivinen turvallisuusuhka, ja tähän uhkaan on varauduttava pitkäjänteisesti myös tilanteessa, jossa sota Ukrainassa joskus päättyy. Arvoisa puhemies! Pohjois-Suomen merkitys korostuu entisestään Nato-jäsenyyden myötä. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon muodostaa yhdessä arktisella alueella uudenlaisen turvallisuuspoliittisen kokonaisuuden. Ruotsin rooli Nato-rakenteissa Pohjois-Suomessa ja pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistavat pelotetta siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä ei lisää jännitteitä, vaan se lisää vakautta. Selonteko on myös selkeä siinä, että turvallisuus ei ole vain sotilaallista. Pohjoisessa huoltovarmuus, liikenteen ja energian rakenteet sekä toimitusketjujen toimivuus ovat kriittisiä koko Suomelle. Pitkät etäisyydet ja vaativa toimintaympäristö tarkoittavat, että varautumisen on oltava ennakoivaa ja realistista. Tässä suhteessa selonteon laaja turvallisuuskäsitys on aivan oikea. Arvoisa puhemies! Haluan korostaa selkeästi ja vastuullisesti, että Naton pelotteen tarkoitus on säilyttää rauha. Pelotteen tehtävä on estää sotilaallinen painostus ja pitää hyökkäyksen kynnys niin korkeana, että hyökkäystä ei synny. Tämä on myös pohjoisen Suomen turvallisuuden kannalta olennainen lähtökohta. Samalla tämä selonteko osoittaa, että pienelle maalle vahva EU ja tiivis pohjoismainen yhteistyö ovat paras turva. EU:n vahvistava rooli turvallisuudessa, puolustuksessa ja varautumisessa tukee Natoa ja täydentää sitä. Eurooppalaisten suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan on tosiasia, ja Suomen on oltava tässä aktiivinen toimija. Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtainen selonteko antaa realistisen tilannekuvan ja osoittaa suunnan, joka on Suomen kannalta oikea. Myös ulkoasiainvaliokunnan kokonaisarvio on tässä asiassa selkeä. Turvallisuusympäristön muutos on syvä ja pitkäkestoinen, eikä kyse ole tilapäisestä kriisistä vaan laajemmasta kansainvälisen järjestyksen murroksesta. Tässä tilanteessa johdonmukaisen ja perustellun kokonaisuuden muodostavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset linjat, kuten vahva kansallinen puolustus, Nato-jäsenyys sekä EU-vaikuttaminen ja muut kumppanuudet. Juuri siksi valiokunta katsoo, ettei selontekoon ole huomautettavaa, vaan linja vastaa realistisesti muuttuneen turvallisuusympäristön vaatimuksiin. Rauha ja vakaus eivät synny toivomalla, ne syntyvät varautumalla ja panostamalla turvallisuuteen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Käymme täällä keskustelua välikysymyksestä nuorisotyöttömyydestä ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkenemisestä. Takana on jo pitkä mutta valtavan tärkeä keskustelu. En ole kyllä aivan varma, onko tilannekuva aivan täysin jaettu. Se on toki totta, että Suomessa on paljon hyvinvoivia lapsia, hyvinvoivia nuoria ja hyvinvoivia perheitä, mutta samanaikaisesti totta on myös se, että moni kokee arjessaan jatkuvaa huolta ja jatkuvaa epävarmuutta ja monen tulevaisuus näyttää sumuiselta. Kysehän ei ole vain mistään yksittäisestä kriisistä tai yhdellä keinolla ratkaistavissa olevasta ongelmasta, vaan nimenomaan monien huolien kasautumisesta: toimeentulon kiristymisestä, työn puutteesta — näistä aiheista täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja — mutta myös arkea tukevien erilaisten palveluiden heikkenemisestä ja tulevaisuudennäkymien synkkenemisestä. Niinhän se on, että kun erilaiset huolet kasaantuvat, niin myös luottamus siihen, että elämä kantaa eteenpäin, tahtoo heiketä. Hallituksen tämän vaalikauden aikana tekemät useat päätökset ovat pahentaneet tilannetta. Jo monessa puheenvuorossa aiemmin on todettu, että asiantuntijoiden arvioiden mukaan siis jopa 30 000 uutta lasta on vajonnut lapsiperheköyhyyteen hallituksen toimien seurauksena. Yhä useampi vanhempi joutuu tinkimään lasten ja nuorten harrastuksista, vaatteista tai jopa arjen välttämättömistä menoista. Tähän liittyen esimerkiksi edustaja Hamari käytti äsken hyvän puheenvuoron. Varmasti meille kaikille tulee säännöllisesti palautetta ja viestiä ja yhteydenottoja siitä, miten esimerkiksi perheen on täytynyt tehdä tiukkoja päätöksiä tai valintoja esimerkiksi lopettaa lapsen harrastus, koska siihen ei enää ole ollut varaa. Tämä on arkea monen perheen elämässä tällä hetkellä. Puhemies! Kun puhuin aiemmin nuorten työttömyysongelman ratkaisemisesta, niin ajattelin nyt keskittyä palveluihin ja nostaa sieltä muutaman keskeisen asian, muutaman esimerkin. Tosiasiahan on siis se, että viime vuosina tämän hallituskauden aikana monista lasten ja perheiden palveluista on säästetty. Tämä on näkynyt monella saralla esimerkiksi hyvinvointialueiden palveluissa. Hyvinvointialueiden eli sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta esimerkiksi palveluverkkoa on jouduttu karsimaan, ja se on johtanut siihen, että monet palvelut ovat ikään kuin karanneet kauemmas. Nuoren näkökulmasta se on tarkoittanut sitä, että palvelu ei välttämättä ole enää ollut saavutettavissa. Kaikkialla Suomessa ei esimerkiksi ole julkista liikennettä, ja kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ikään kuin päästä edes sinne palvelun luokse, jos se on fyysinen palvelu. Samalla kun monia palveluita on myös digitalisoitu — mikä on sinällään erittäin hyvä asia, koska on tosiaan tärkeää, että palveluita tarjottaisiin monikanavaisesti, ja tiedän, että monella eri hyvinvointialueella tehdään tärkeää työtä tähän liittyen — on myös tärkeää tunnistaa se, että ne eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Otetaan vaikkapa esimerkiksi se, että monet nuoret kärsivät tänä päivänä ahdistuneisuudesta, ja siihen saattaa liittyä esimerkiksi se, että heille voi olla todella vaikea poistua esimerkiksi omasta kodistaan. Tällaisessa tapauksessa osa sitä kuntoutusta on se, että nuoren kanssa pystytään sopimaan jostakin palvelusta siten, että nuoren pitää mennä tiettynä aikana tiettyyn paikkaan, ikään kuin astua ulos sieltä omasta kodistaan, omasta ovestaan ja saapua sinne ammattilaisen kohtaamiseen ja tapaamiseen. Ja kun nyt on käynyt niin, että osin myös vain säästösyistä näitä fyysisiä kohtaamisia, tapaamisia, on jouduttu karsimaan, niin on tunnistettava, että nämä digitaaliset vaihtoehdot eivät sovellu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Puhemies! Nostan vielä nopeasti esiin huolen tästä hallituksen päätöksestä poistaa tämän kasvatus- ja perheneuvonnan... Olen erittäin huolissani, jos se tarkoittaa sitä, että perhekeskukset eivät enää jatku sillä tavalla kuin ne ovat tähän asti toimineet. Toivon todella, että hallitus huolehtii siitä, että perhekeskustyö jatkuu kaikkialla Suomessa ja on kaikkien perheiden tavoitettavissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Nuorissa on tulevaisuus. He ovat täynnä osaamista, toivoa, potentiaalia, lupausta. Heidän unelmansa ovat juuri sitä polttoainetta, mitä Suomi tässä ajassa tarvitsee. Mutta juuri nyt liian moni nuori kohtaa työmarkkinat, joilla töitä ei löydy, harjoittelupaikkoja ei ole ja tulevaisuudenusko horjuu. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat meitä, he tarvitsevat työtä ja turvaa. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat tulevaisuudenuskoa. Arvoisa puhemies! Missä on pääministerin vastaus? Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Siksi olisi ollut kohtuullista odottaa, että pääministeri itse olisi vastannut välikysymykseen. Välinpitämättömyys hätkähdyttää. [Välihuutoja — Perussuomalaisten ryhmästä: Taas tuli omaan nilkkaan, keskusta!] Tilanne ei todellakaan ole sellainen, että siitä selvittäisiin ilman jokapäiväistä johtajuutta. Kevään uutiset nimittäin maalaavat synkkää kuvaa. Suomella on tällä hetkellä Euroopan pahin työttömyys: lähes 80 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. [Arto Satonen: Tyhjä paperikin oli parempi!] Turvassa eivät ole edes korkeakoulutetut. Työttömiä korkeakoulutettuja on jo yli 40 000, ja vastavalmistuneiden työttömyys kasvaa erittäin nopeasti. Tuhannet maisterit, insinöörit ja sotealan ammattilaiset ovat vailla töitä jo valmistuttuaan. Tutkinto ei enää takaa työtä, ja muutos on tapahtunut kuin varkain. Samalla hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta yli sata miljoonaa euroa vuodessa niin, että se näkyy laadussa. Liian moni ammatillisessa koulutuksessa oleva nuori ei saa enää edes lain takaamaa määrää lähiopetusta. Tämä on häpeäpilkku, koska ammatillisen koulutuksen duunarit ovat edellytys ylväille kasvupuheille. Ja samalla vaikutusarvioiden mukaan jopa 30 000 lasta on valumassa köyhyyteen hallituksen päätösten seurauksena. Perheiden ja nuorten turvaverkkoja saksitaan samalla kun niiden tarve on suurimmillaan. Esimerkiksi eroperheiden lapsilta viedään perheneuvolan tuki. Viimeisimpänä hallitus on ministeri Rydmanin johdolla ajamassa alas tärkeää järjestötyötä, esimerkiksi perheiden tukea ja mielenterveyden tukea, joista monet nuoret ovat riippuvaisia. Arvoisa puhemies! Kun nämä faktat asetetaan pöytään, yksi asia käy selväksi: hallituksen politiikka ei vastaa nuorten kriisiin. Hallitus ei johda nuorten tulevaisuutta kohti parempaa. Selittely ja näpertely saavat riittää, nuorille pitää saada töitä. Vaikka vastaamassa on tänään kristillisdemokraattien ministeri, niin kokoomus johtaa Suomea ja sen työttömyyttä. Teillä on eniten valtaa ja eniten vastuuta. Ette voi vain vedota olosuhteisiin ja jättää tekemättä. Teidän on kannettava vastuunne ja ymmärrettävä nuorten todellisuus. Te ette voi heittää nuorten tulevaisuutta vain kristillisdemokraattien tehtäväksi. [Ben Zyskowicz: Kuka näin on tehnyt?] Nuorten arjesta nousee nyt esiin kolme karua totuutta: Ensimmäinen totuus on työn puute. Nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan työkokemusta jo ennen sitä ensimmäistä työpaikkaa. Sosiaali- ja terveysalalla opiskelijoiden valmistuminen viivästyy harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Tekniikan aloilla nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan valmiita näyttöjä työelämästä, vaikka he eivät ole koskaan päässeet vielä näyttämään kykyjään. [Juha Mäenpää: Miten nämä kuuluu hallitukselle?] Toinen totuus on järjestelmän rankaisevuus. Hallitus poisti työttömyysturvan suojaosan, ja se vei kannattavuuden pienistä työkeikoista ja lisäsi epävarmuutta monen kohdalla. Osa-aikaisenkin työn tekemisen pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä jouten olon, mutta nyt moni nuori kokee, että järjestelmä sakottaa työstä eikä kannusta siihen. Kolmas totuus on näköalattomuus. Nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus tulevaisuuteen on vakavasti horjunut, ja se on meidän kaikkien ongelma. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen meillä on sukupolvi, jonka enemmistö pelkää huomisen olevan tätä päivää huonompi, ja joka uskoo elävänsä taloudellisesti epävarmemmin kuin vanhempansa. Kun nuori tekee kaiken oikein — opiskelee, tekee työtä ja yrittää — ja silti on työttömänä, ei se ole nuoren vika. Silloin nuoria syrjäytetään rakenteilla ja politiikalla, joka ei tarjoa heille mahdollisuutta reiluun alkuun. Se on häpeäksi yhteiskunnalle, ei nuorelle itselleen. Arvoisa puhemies! Parempi vaihtoehto on olemassa. [Mauri Peltokangas: Keskustan tyhjä paperi!] Kaiken ytimessä on työ, työ, työ — tässä ja nyt. Kaiken ytimessä on työ. Siksi katse kääntyy suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voivat ratkaista nuorisotyöttömyyden, mutta tekijän palkkaaminen on yrittäjälle aina taloudellinen riski. Jos haluamme nuoret töihin, meidän on madallettava yrittäjän riskiä ottaa nuori töihin. [Juha Mäenpää: Sitähän hallitus on tehnyt!] Keskusta esittää nuorten työtakuuta. Me esitämme, että nuorten työttömyysturva ja kuntien maksamat työttömyyssakot muutetaan suoraksi palkkatueksi yrityksille, kunnille ja järjestöille. Jo pelkästään Tampereella, Oulussa ja Lahdessa näihin sakkomaksuihin kuluu tänä vuonna yli sata miljoonaa euroa — kuulitte oikein: pelkästään kolmessa kaupungissa yli sata miljoonaa euroa. Tämä raha pitäisi käyttää nuorten palkkaamiseen, ei passiivisuuden ylläpitämiseen. Löytyykö tähän muutokseen kokoomukselta rohkeutta? Keskustalla on myös muita valmiita toimia. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäisestä palkattavasta työntekijästä vuodeksi. Uudistaisimme nuorten työllistämissetelin selkeäksi ja helposti haettavaksi. [Mauri Peltokangas: Sehän oli luettavissa jo hallitusneuvotteluissa!] — Ja kestänyt on: hallituksen työllistämisseteli on kyennyt työllistämään vain muutamia kymmeniä. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa, naapurissa, vain kymmenen nuorta on hyötynyt tästä setelistä. Vahvistaisimme matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja perheneuvoloita ennen kuin ongelmat kärjistyvät kestämättömän raskaiksi ja erikoissairaanhoitoa tarvitseviksi. 11 hyvinvointialuetta on vähentänyt hallituksen soteleikkausten myötä neuvolapalveluita Suomessa, ja nyt te vastaatte siihen poistamalla perheneuvoloiden kirjauksen laista. Lopputulos on karmeaa seurattavaa. Jos ette ministeriaitiossa halua kuunnella minua tai opposition edustajia, niin kuunnelkaa edes nuoria itseään. Eräs nuori sanoi: ”Ei toivois mitään enempää kuin että pääsis tekemään jotain hyödyllistä” — jotain hyödyllistä. Siinä kiteytyy tämän välikysymyksen ydin. Suomalaiset nuoret eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät mahdollisuutta opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä. Heidän unelmansa veisivät Suomea rutkasti eteenpäin. Työpaikka ja koulutus auttavat siinä, että myös perhehaaveet ja asuntolainatoiveet voivat toteutua. Nuorilla on kaksi kertaa todennäköisempää tehdä lapsihaaveistaan totta, jos heillä on hyvä koulutus ja tulotaso. Suomen pitää olla maa, joka sanoo nuorelle: sinä kuulut tänne, sinä olet tärkeä, ja sinun tulevaisuudellasi on merkitystä. Kun opiskelet, saat työtä. Sinun unelmasi voivat toteutua. Mutta juuri nyt moni nuori kokee päinvastaista, ja siitä vastuu kuuluu Orpon hallitukselle jo neljättä vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan suuri lupaus paremmasta huomisesta murenee. Hallitus ei ole kyennyt vastaamaan nuorten työttömyyden kriisiin eikä vahvistamaan nuorten uskoa tulevaisuuteen. Nuoret ovat valmiita kantamaan vastuuta tulevaisuudesta, mutta Orpon hallitus ei ole kantanut vastuutaan nuorista. Siksi, arvoisa puhemies, teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus on päästänyt nuorten työttömyyden sietämättömäksi, lisännyt politiikallaan eriarvoisuutta ja heikentänyt nuorten tulevaisuudenuskoa. Näkymää paremmasta ei ole. Hallitus on antanut periksi, ja vaarana on, että yhä useampi nuori seuraa perässä. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa Pohjois-Pohjanmaan ihmisille kerrotaan, että heidän on ymmärrettävä, joustettava ja hyväksyttävä palveluiden heikennykset. Jälleen kerran lyödään niitä, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan. Viime vuosina Pohjois-Pohjanmaalta on keskitetty palveluja pois toinen toisensa jälkeen. Raahen yöpäivystys suljettiin, Oulaskankaan yöpäivystys suljettiin, ja jokaisen päätöksen yhteydessä vakuutettiin, ettei turvallisuus heikkene. Meille sanottiin, että palveluketjut toimivat ja että ensihoito turvaa avun silloin kun sitä tarvitaan. Nyt hallitus on kuitenkin viemässä leikkaukset myös ensihoitoon. Moni pohjoispohjalainen kysyy ihan aiheellisesti, mitä seuraavaksi viedään. Maakunnissa ei puhuta numeroista tai hallinnollisista rakenteista. Siellä puhutaan ihmisten turvallisuudesta, siitä tunteesta, että apua saa silloin kun elämässä tapahtuu pahin mahdollinen, kun läheinen saa sydänkohtauksen, kun iäkäs vanhempi kaatuu kotonaan, kun vakava liikenneonnettomuus sattuu keskellä pimeää talviyötä. Silloin kysytään vain yhtä asiaa: tuleeko ambulanssi ajoissa? Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Moni kertoo joutuneensa odottamaan ambulanssia pitkään. Moni kertoo, että turvallisuudentunne on heikentynyt. Jotkut sanovat ihan suoraan, että se on kadonnut kokonaan. Eikä syy ole ensihoitajissa tai pelastushenkilöstössä, päinvastoin. Meillä on ammattitaitoinen, sitoutunut ja työhönsä ylpeydellä suhtautuva henkilöstö. He tekevät parhaansa joka päivä. He lähtevät liikkeelle säässä kuin säässä ja kohtaavat ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa tilanteissa. Mutta kaikkein parhaatkaan ammattilaiset eivät voi olla samaan aikaan kaikkialla. Kun välimatkat kasvavat, yksiköitä vähennetään ja alueet laajenevat, myös vasteajat pitenevät. Se ei ole mielipide. Se on tosiasia. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat ovat pitkiä. Jokainen siellä asuva tietää sen omasta kokemuksestaan. Siksi hallituksen esitys herättää niin suurta huolta ja suuttumusta. Pohteen arvion mukaan leikkaukset tarkoittavat useiden ympärivuorokautisten ensihoitoyksiköiden poistumista alueelta — samalta alueelta, jolla palveluita on jo ennestään karsittu. Arvoisa puhemies! Olen myös kyllästynyt kuulemaan selityksiä siitä, että syy löytyy aina jostakin menneestä: milloin syy on edellisen hallituksen, milloin rahoitusjärjestelmän ja toisinaan hyvinvointialueiden. Mutta suomalaiset eivät ole valinneet tätä hallitusta syyttelemään muita. Suomalaiset valitsivat tämän hallituksen kantamaan vastuuta. Jos rahoitusjärjestelmä on huono, hallituksen tehtävä on korjata se. Jos järjestelmä ei turvaa ihmisten palveluita, hallituksen tehtävä on muuttaa sitä. Vastuuta ei voi voi ulkoistaa edellisille hallituksille loputtomiin. Nyt on vallassa Orpon—Purran hallitus. Nyt on vastuu tällä hallituksella. Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi esittää yksinkertaisen kysymyksen erityisesti niille kansanedustajille, jotka on valittu Oulun vaalipiiristä tähän saliin: Kuka puolustaa Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä? Meidät on lähetetty tänne pitämään oman alueemme puolia, ei vain vaalien alla, vaan jokaisena päivänä myös niiden välillä. Kansanedustajan tärkein tehtävä on kyetä katsomaan ihmisiä silmiin ja kertomaan, että teki kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksestä päätettäessä Oulun vaalipiirin perussuomalaiset edustajat pettivät maakuntansa ihmiset. Puolue oli luvannut eduskuntavaaleissa puolustaa lähipalveluita ja pieniä sairaaloita, mutta muualta tulevien asiat ovat olleet tärkeämpiä asioita kuin oman maakunnan ihmisten asiat. Sen sijaan muutoin keskittämistä kovasti ajavan kokoomuksen joukosta löytyi kaksi maakuntien ihmisiä ymmärtävää kansanedustajaa — toivottavasti myös nyt kun päätetään ensihoidon palveluitten rahoituksesta. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät oikeudenmukaista kohtelua. He pyytävät sitä, että apu tulee silloin kun sitä tarvitaan. Se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan jokaisen suomalaisen oikeus. Kannatan esitystä hylkäämisestä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ehdotetun lainsäädännön taustalla on kyse Euroopan unionin niin sanotun eIDAS-asetuksen muutoksesta. Sähköisten tunnistusvälineiden ilmoittamista sekä luottamuspalveluja, kuten sähköinen allekirjoitus tai sähköinen leima, koskeva sääntely on jo pääosin sisältynyt alkuperäiseen eIDAS-asetukseen. Keskeisin asetukseen tehty muutos on eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa koskevan lainsäädännön lisääminen asetukseen — nyt mennään mielenkiintoisille vesille. Lompakko on lähtökohtaisesti mobiililaitteessa toimiva sovellus, jonka avulla käyttäjä voi tunnistautua sähköisesti, hallinnoida itseään koskevia henkilötietoja sähköisten todistusten avulla sekä tehdä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen. EIDAS-asetus on sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta, mutta se jättää eräissä asioissa jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa tai edellyttää kansallista täydentävää lainsäädäntöä. Näistä on tässä lainsäädännössä pääosin kyse. Jäsenvaltioiden on esimerkiksi nimettävä valvova viranomainen ja keskitetty yhteyspiste, säädettävä asetuksen rikkomisesta luottamuspalvelujen tarjoajille määrättävistä seuraamusmaksuista ja säädettävä lompakon tarjoamisen mahdollistavista tehtävistä. Tässä suhteessa keskeinen on 1. lakiehdotus eli laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista, jäljempänä tämä eIDAS-laki. Siinä säädetään muun muassa Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi tarjota lompakko Suomessa. Lompakoita voivat lisäksi tarjota myös yksityisen sektorin toimijat. Lompakon tarjoaminen säädetään Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi markkinapuutetilanteen vuoksi. Esityksen valmistelun yhteydessä laaditun selvityksen mukaan tarjolle ei tulisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttäisivät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset. Esityksessä todetaan, että valtion tuki- ja kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta Digi- ja väestötietoviraston toimintaan niin kauan kuin markkinapuute lompakoiden tarjoamisessa jatkuu. Markkinapuutteen poistuttua valtion tuki- ja kilpailulainsäädäntöä sovelletaan myös DVV:n lompakon tarjoamiseen. Lompakon tarjoamiseen liittyvää markkinakehitystä seurataan sen perusteella, mitkä lompakot ilmoitetaan Suomesta Euroopan komissiolle. Arvoisa rouva puhemies! Digi- ja väestötietovirasto myöntää luonnolliselle henkilölle lompakkoon myös henkilöllisyyden osoittamisen mahdollistavat tunnistetiedot väestötietojärjestelmään perustuen. Patentti- ja rekisterihallitus myöntää vastaavat tiedot oikeushenkilöille. Liikenne- ja viestintävirasto puolestaan ylläpitää eIDAS-asetuksen edellyttämällä tavalla rekisteriä lompakon luottavista osapuolista eli niistä asiointipalveluista, joissa lompakkoa voi käyttää. Lisäksi se on jatkossakin eIDAS-asetuksen valvova viranomainen, ja laissa säädetään tähän tehtävään liittyvistä toimivaltuuksista, kuten tiedonsaantioikeudesta. Virasto voi myös määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja luottamuspalvelun tarjoajille asetuksessa säädettyjen vaatimusten vastaisesta toiminnasta. Esitykseen sisältyvässä 3. lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi laki digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta. Digitaalinen henkilöllisyystodistus on ensimmäinen lompakon kanssa yhteensopiva sähköinen todistus Suomessa. Sen myöntää poliisi tai muu passi- ja henkilökorttilupaviranomainen. Oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen syntyy jatkossa passin tai henkilökortin myöntämisen yhteydessä. Hallintovaliokunta toteaa myös, että henkilökorttilain ja passilain muuttamista koskeviin lakiehdotuksiin sisältyy siirtymäsäännökset, joilla luodaan oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus myös ennen lain voimaantuloa myönnetyillä asiakirjoilla. Perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan viranomaisille määrättävistä seuraamusmaksuista ja ne bis in idem ‑kiellosta tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Hallintovaliokunta viittaa näiltä osin 1. lakiehdotuksen 48 §:ään tekemiinsä muutosehdotuksiin. Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta pitää myönteisenä, että ehdotuksella parannetaan myös lasten ja nuorten mahdollisuuksia hoitaa itseään koskevia asioita sähköisesti. Lompakon voi ottaa itsenäisesti käyttöön 13-vuotias. Tätä nuorempikin voi ottaa lompakon käyttöön huoltajan suostumuksella. Lompakkoon tallennettujen sähköisten todistusten avulla lapsi tai nuori voi todistaa olevansa esimerkiksi alle 18-vuotias tai yli 13-vuotias ilman, että tarkka syntymäaika tai muut henkilötiedot paljastuvat. Sääntely parantaa alaikäisten suojelua sähköisissä palveluissa, helpottaa ikärajavalvontaa sekä edistää lasten turvallista sähköistä asiointia. Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta käsittelee eIDAS-asetuksen sääntelyä myös liittyen vammaisten mahdollisuuteen käyttää lompakkoa. Hallintovaliokunta katsoo myös, että vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen asioinnin turvaamiseksi lompakon saavutettavuutta ja käytettävyyttä tulee seurata ja arvioida. Muutetun eIDAS-asetuksen mukaisesti lompakon käyttö on vapaaehtoista. Esityksen vaikutusten on arvioitu riippuvan osin siitä, kuinka yleistä lompakon käyttöönotto tulee olemaan, ja toisaalta siitä, kuinka paljon asiointipalvelut mahdollistavat lompakolla ja sähköisillä todistuksilla asioimista palveluissaan. Esityksen mukaan lompakon ei ainakaan lyhyellä aikavälillä arvioida muuttavan kuluttajan näkökulmasta merkittävästi sitä, miten sähköisiin asiointipalveluihin tunnistaudutaan, sillä myös nykyiset vahvat sähköiset tunnistusvälineet säilyvät käytössä lompakon rinnalla. Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä, arvoisa rouva puhemies, ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin. Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 17/2026 vp sisältyvät 3.—5., 7.—18. ja 20.—30. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyy muutettuna esitykseen sisältyvät 1., 2., 6. ja 19. lakiehdotuksen. Hallintovaliokunnan mietintö oli tällä kertaa yksimielinen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos hallitukselle. Viime kaudella tähän taloon tuli kansalaisaloite valkoposkihanhista, ja yhdessä varsin suurella enemmistöllä hyväksyimme kansalaisaloitteen seurauksena seuraavat lausumat: ”1) Eduskunta edellyttää, että hallitus vaikuttaa aktiivisesti komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II.” Tiedän, että tätäkin työtä on tehty, mutta nämä asiat ovat pitkissä kantimissa. ”2) Eduskunta edellyttää, että lintudirektiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeusmahdollisuuksia hyödynnetään ja lintujen karkottaminen ampumalla sallitaan myös keväällä pesintärauha huomioiden.” Tämä lausuma toteutui nyt täysimääräisesti, sillä aina kun on kasvustoa ja yli viisi hanhea, niin näin tapahtuu. ”3) Eduskunta edellyttää, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö” — siis myös asiallinen hyötykäyttö. Tämä tehtiin vähän toisin, mutta erittäin hyvin: itse asiassa tämä malli, mitä toteutetaan, on parempi. Ja vielä neljäntenä: ”Eduskunta edellyttää, että valkoposkihanhia koskevat poikkeuslupa-asiat siirretään Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Pohjois-Karjalan elyyn ja samalla lupamenettelyä sujuvoitetaan.” Nythän poikkeusluvat, joita niitäkin saatetaan tarvita, haetaan riistahallinnolta, ja ne ovat valituskelpoisia, toisin kuin tämä nyt tehty esitys. Huomautan vielä, että itse asiassa, vaikka vihreät ja vasemmisto jättivät vastalauseen, he kirjoittivat vastalauseessaan näin: ”Valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä karkottaminen ampumalla on yksi keino. Koska valkoposkihanhi on elinvoimainen laji, voidaan poikkeusluvalla ammuttujen hanhien hyödyntäminen ravinnoksi sallia”, sanoivat vihreät ja vasemmistoliitto tuolloin. [Pertti Hemmilä: Milloin?] — Siinä kansalaisaloitteen yhteydessä. — ”Oikea tapa tehdä tämä on siirtää valkoposkihanhi metsästyslain piiriin. Poikkeusten tekeminen luonnonsuojelulakiin on väärä tie.” He eivät siksi yhtyneet valiokunnan mietintöön, ja nythän itse asiassa heidän ääntään on aika pitkälti kuunneltu. Sanon tämän sen takia, että emme turhaa vastakkainasettelua tälle vaikealle kysymykselle tekisi, koska jokainen ymmärtää, että 1,6 miljoonaa valkoposkihanhea ei ole uhanalainen laji. Sitä kannattaa järkevästi vähentää ja haittoja kannattaa vähentää metsästämällä. Nimittäin vaikka paukkupatruuna hetkellisesti auttaisi, niin kuka haluaa vapaaehtoisesti käyttää aikaansa joihinkin paukkupatruunoihin? Nyt palkintona on hanhipaisti, ja uskon, että metsästystä riittävästi tapahtuu siellä, missä on ongelmia. Siksi oli tärkeää, että tämä ulotettiin koko maahan, koska selkeästi nämä alueet leviävät. Keski-Suomessakin on jo hanhituhoja, siis useita hehtaareja, kymmeniä hehtaareita, yksittäinen viljelijä menettänyt. Se ei ole aivan yhtä laajamittaista kuin Pohjois-Karjalassa, mutta tuhoja muuallakin on. Kun meillä on sitten lisäksi vielä näitä viljelijöitten omista maataloustuistaan rahoittamia hanhipeltoja, elikkä kun sinne on laitettu yli kaksi miljoonaa euroa tällaisiin hanhipeltoihin, niin siellä on laskeutumispaikkoja kyllä riittävästi. Suomalaisen viljelijän tehtävä on tuottaa ruokaa suomalaisille, ei kasvattaa ruokaa valkoposkihanhille. Mielestäni tämä on ainut kestävä tapa toimia, joten kiitän siltä osalta hallitusta. Myös merimetsoasiassa on tunnistettava, että yksi merimetso syö 500 grammaa päivässä, ja kun niitä on kolonioita, niin se on valtava määrä tuhoa, mitä kalastajille aiheutetaan. Ainut pieni kauneusvirhe ehkä tässä oli se, että näille istutuspaikoille tai kalankasvatukseen ei tällä lainsäädännöllä luvitusta tullut, mutta se perustui siihen, että näistä ei ole tutkimusta. Toivon, että sitä tutkimusta myöhemmin tehdään, niin että näihinkin asioihin voidaan palata. Tarkoitus on pitää lintukannoista asianmukaista huolta, ei tuhota niitä, mutta tehdä se järkevästi, niin kuin metsästyksessä aina on tapana. Pidetään kannat elinvoimaisina eikä anneta merimetson tai valkoposkihanhen tuhota suomalaisia lajeja, haahkaa tai töyhtöhyyppää, joitten pesintärauhaa nämä nyt häiritsevät.

Arvoisa herra puhemies! Tänään on ollut ilo kuunnella, kuinka tässä salissa arvostetaan suomalaista peruselinkeinoa, maataloutta, ja sen ympärillä tapahtuvaa huoltovarmuutta ynnä muita asioita, jotka koko Suomen kannalta ovat tärkeitä. Ihan muutama asia tästä kymmenen miljoonan energiaveron palautuksesta: Se on kasvinviljelijälle ehkä 1—2 prosenttia polttoainekulusta ja koko kulurakenteesta alta prosentin. On hyvä asia, että tämmöinen tuki saadaan hallitukselta, kiitos siitä, mutta se ei ratkaise sitä koko ongelmaa. Se suurin ongelma on siinä, että kasvinviljelijöille maksettava tuottajahinta on liian alhainen verrattuna esimerkiksi Euroopan muihin maihin. Se on se suurin ongelma, kuinka siihen puututaan. Toivottavasti tämä uusi elintarvikemarkkinalaki, jossa hiukan siihen suuntaan viitataan, avaa tätä keskustelua ja saadaan konkretiaa siihen lisää. Sitten semmoinen kysymys: edellinen maatalousministeri mainittiin ja häntä arvosteltiin, mutta nyt kasvinviljelijät pitivät kaksi kriisikokousta Somerolla ja siellä ei nykyistä maatalousministeriä valitettavasti näkynyt. Että tämmöinen.

Arvoisa puhemies! Onpa mukava kuulla eduskunnassa näitä edustaja Hemmilän asiantuntevia puheenvuoroja. Hän todella tuntee Suomen maaseutuelinkeinot, niin viljelyksen kuin vaikkapa metsätalouden, ja on todella tärkeää, että tätä asiantuntemusta nyt myös näillä valtiopäivillä jälleen saamme täällä hyödyntää. Itsekin haluan todeta nimenomaan tästä samasta teemasta, kun tässä tätä energiaveron palautusta käsitellään, eli siitä, miten Suomessa voisimme olla vähemmän riippuvaisia suhteessa näihin maailmanmarkkinahintojen heilahteluihin, joihin väistämättä aina törmäämme, kun sodat riehuvat alueilla, jotka ovat energiantuotannon kannalta keskeisiä. Näin ollen oikeastaan ainoastaan tällaisen kotimaisen omavaraisuuden lisääminen on se keino, jolla ihan viime kädessä varmistamme, että meillä on paitsi niitä kotimaisia energialähteitä myös toivottavasti tulevaisuudessa kotimaisia polttoaineita. On selvää, että se, minkä edustaja Hemmiläkin nosti esille viime vaalikauden suurena virheenä, oli se, että kotimainen turvetuotanto käytännössä ajettiin alas. Kun nyt juuri käsittelemme tätä toisen lisätalousarvion täydentämistä, niin onneksi nyt tässä itse lisätalousarviossa on tuotu hienosti esille se, että huoltovarmuuden kannalta turvetuotantoa Suomessa tarvitaan, ja sitä tämän lisätalousarvion toimenpiteillä myöskin edistetään. Mutta kyllä eduskunnan tulisi paneutua siihen, millä tavoin ihan isossa kuvassa energiapolitiikkaa voitaisiin muuttaa siihen suuntaan, että meille aukeaisi myös tulevaisuudessa mahdollisuus kotimaisiin biopolttoaineisiin, jolloin siis saataisiin myös nestemäisiä polttoaineita, joita esimerkiksi näissä maatalouskoneissa käytetään ja joita nyt on tässä keskustelussa käsitelty, jotta meillä olisi kotimaista tuotantoa. Uskon, että aivan keskeinen osa tätä kokonaisuutta on se, että kotimaista turvetta hyödynnetään. Turve voi olla hyvä raaka-aine joko suoraan tällaisten nestemäisten polttoaineiden valmistukseen tai niin, että kun turvetta pystyttäisiin käyttämään yhdyskuntien lämmityksessä, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, niin sitten taas sieltä energiapuuta vapautuisi niin, että siitä puujakeesta voitaisiin tehdä näitä kotimaisia biopolttoaineita. Kuinka hyvänsä, niin tämä on erittäin tärkeä ulottuvuus siinä, että kaikissa tilanteissa meillä on sitten Suomessa myös nestemäisiä polttoaineita saatavilla niihin toimintoihin, joilla sitten viime kädessä varmistetaan se, että esimerkiksi viljely onnistuu ja sitä kautta sitten kansakunnalla on ruokaa myöskin seuraavana talvena.

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. — Haluan sen verran edustaja Kalmarille kommentoida, kun hän siteerasi täällä edustaja Pia Viitasen puheenvuoroa, että se, mitä Viitanen sanoi ja tarkoitti, oli se, että tämä paketti on tietysti viljelijöille tässä kustannustilanteessa tärkeä, mutta totta kai se on selvää, että tässä on kyse myöskin fossiilisista polttoaineista, ja tätä rahaa käytetään nyt näiden fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamiseen ja tukemiseen. Samaan aikaan hallitus jättää tekemättä tähän vihreään siirtymään liittyvät panostukset. Jos hallitus olisi aikaisemmin tällä kaudella ohjannut tukea kohti tätä vihreää siirtymää, niin se muodostaisi paremman tilanteen myöskin tälle tarvittavalle tuelle. Nyt valitettavasti tämä hallitus on jättänyt nämä tärkeät ilmastotoimet tekemättä, ja siltä osin edustaja Viitanen esitti tässä hallitukselle kritiikkiä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys energiaveron palauttamiseksi kevyen polttoöljyn osalta on ihan hyvä esitys, mutta vähän huvittaakin se, miten suuri hehkutus tästä 10 miljoonan euron palautuksesta on, kun ottaa huomioon sen, että silloin edellisellä kaudella viljelijoille kohdistunut kustannuskriisi oli pienempi kuin nyt, ja silloin teimme 400 miljoonan euron kriisipaketin. Tämäkin on toki jo toinen kevyen polttoaineen veron palautus, ja tämä nykyinen on neljä senttiä litra, elikkä 5 000 litralla se tarkoittaa 200 euroa ja 10 000 litralla 400 euroa. Mutta kerrataanpa, mitä edellisellä hallituskaudella tehtiin. Oli 300 miljoonan euron kriisipaketti ruoantuotannolle. Se sisälsi maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron määräaikaisen alennuksen, energiaveron palautuksia, jotka olivat huomattavasti suurempia, ja kohdistuivat myös sähköön. Itse asiassa sähkö olisi nytkin erittäin tärkeä elementti, koska koskaan Suomen historiassa ei ole ollut niin kallista pörssisähköä kuin mitä oli tammi—helmikuussa. Siihen edellisen kauden pakettiin sisältyi varainsiirtoveron poisto maatilan yhtiöittämisen yhteydessä ja viiden prosentin yrittäjävähennys. Eli kun täällä hehkutettiin yhteisöveron alennusta, niin silloin tuli viiden prosentin yrittäjävähennys verotukseen. Sähkökustannusten tuki: EU:n kriisirahoitusta hyödynnettiin erilaisiin kriisivälineisiin, maataloustukien maksatusta aikaistettiin ja Makeraa pääomitettiin. Ymmärrän valtion taloudellisen tilanteen nyt ja ymmärrän senkin, että tämän mittaluokan kädenojennukseen ei ehkä ole mahdollisuutta, mutta ehkä sellainen ylenpalttinen hehkuttaminen tältä paketilta kannattaisi jättää pois, mutta on erittäin hyvä, että tämä toimi tehtiin. Edustaja Viitanen istunnossa totesi, että tämä kohdistuu täysin väärin. Itse asiassa otetaanpa esimerkiksi luomuviljelijät, mitä Pia Viitanen on monesti täällä istunnossa hehkuttanut. Heiltä menee huomattavasti enemmän polttoainetta peltotöihin kuin tavanomaiselta viljelijältä, [Pertti Hemmilä: Se pitää paikkansa!] koska käyntikertoja siellä samalla hehtaarilla on paljon useammin. Meillä ei ole todellakaan korvaavia menetelmiä pellolle, traktoreita, jotka toimisivat sähköllä tai vedyllä. Nämä ovat pitkällä tulevaisuudessa. Mutta sen sijaan vähän annan pyyhkeitä tälle hallitukselle siitä, että biokaasun käyttö maatiloilla vaikeutui sen takia, että sen todentaminen tuli erittäin haasteelliseksi. Tiedän, että varmasti isot energiayhtiöt ovat olleet lobbaamassa, mutta olisi ollut hyvä, että hallitus olisi pystynyt silti pysymään selkä suorana ja tekemään sellaista politiikkaa, joka mahdollistaisi biokaasun käyttöä paremmin. Esimerkiksi Ruotsissa on huomattavasti kevyempi byrokratia biokaasussa, ja meidän ei olisi ollut pakko lähteä tämäntyyppiseen toimeen. Itse asiassa kollegan kanssa laskettiin, että neljä biokaasulle epäedullista päätöstä on tehty tällä hallituskaudella. Toivoisinkin, että seuraava hallitus pystyisi näitä korjaamaan, vetämään kaikki Suomi-lisät pois sieltä erilaisesta byrokratiaviidakosta ja sen lisäksi biokaasun osalta mahdollistamaan biokaasutraktoreitten liikennekäytön. Onhan se aika surullista, että Valtra kyllä tekee biokaasutraktoreita, mutta niitä ei myydä Suomeen. [Eveliina Heinäluoma pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua. Kyllä itse ajattelen niin, että näissäkin kysymyksissä tietyllä tavalla se pakko on toiminut hyvällä tavalla myös ratkaisujen löytäjänä. Ei Euroopassa olisi varmasti vuosikausiin esimerkiksi otettu tällaisia askelia irti fossiilisista polttoaineista ilman Venäjän raakalaismaista hyökkäyssotaa. En sano, että se oli hyvä, että näin tapahtui, mutta se on hyvä, että olemme Eurooppana irtaantuneet. Itse asiassa varmasti Suomessakin moni ajattelee nyt niin, että osittain ehkä arvosteluakin saaneet uusiutuvan energian hankkeet tai irtaantuminen fossiilisista ovat näyttäytyneet nyt huoltovarmuuskysymyksinä. Me olemme näissä kysymyksissä pärjänneet osaa Euroopan maista paremmin, kun emme ole olleet kytköksissä sillä intensiteetillä venäläiseen fossiiliseen polttoaineeseen kuin osa Euroopan maista on ollut. Tämä riippuvuussuhde on itse asiassa vaikeuttanut myös Ukrainan itsenäisyys-, puolustussotaa, kun osa Euroopan maista on sitten omaa napaansa tuijottaen ja toki lämpimiä kotejaan ajatellen lähtenyt vastustamaan tiettyjä toimenpiteitä sen takia, että ovat tarvinneet fossiilista polttoainetta Venäjältä. Tähän lannoitekysymykseen, jonka edustaja Kalmari nosti esille ja toi rehellisesti myös sen esille, että siellä on ollut myös omia haasteitaan: Uskoisin niin, että tässäkin kysymyksessä olisi hyvä laittaa jonkunlainen panos siihen, että lähdetään etsimään ratkaisuja yhdessä. On se sitten suomalainen ratkaisu, pohjoismainen ratkaisu tai Euroopan laajuinen ratkaisu, tärkeintä on se, että se ei ole ainakaan venäläinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Enpä voisi enempää samaa mieltä olla edustaja Heinosen ja edustaja Autton kanssa siitä, että tämä pakotepäätös tai poikkeuksen purkaminen on oikea päätös, mutta soisin, että meillä EU:ssa yleisemmin mutta myös Suomessa pystyttäisiin vielä tiukemmin pidättäytymään esimerkiksi... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] ...soisin, että EU:ssa mutta myös Suomessa pystyttäisiin pidättäytymään venäläisestä energiasta vielä enemmän. Esimerkiksi on aivan outoa, kun miettii sitä asiaa syvemmin, että meillä olisi EU:n sisällä omia energiavaroja, esimerkiksi turve, mutta EU lähtökohtaisesti estää niitten käytön ja mieluummin mahdollistaa venäläisen fossiilisen polttoaineen hankinnan, polttoaineen, jonka varat käytetään Ukrainaa vastaan sotimiseen. Lannoitteitten osalta on tehty poikkeuksia, ja näitä poikkeuksia on vähän väärinkin käytetty, mutta ennen kaikkea haluaisin tässä yhteydessä hallitukselle tehdä pyynnön. Nimittäin kun meidän lannoiterajamme, kadmiumrajamme siellä lannoitteissa, on niin korkea, niin nyt kun Venäjältä tuotavaa lannoitetta ei juurikaan onneksi Suomessa ole, niin meillä on käytännössä Yaralla monopoliasema sen takia, että aikoinaan Kemiralle tehtiin tällainen kadmiumpoikkeus. Sillä haluttiin suojata kotimaista, valtio-omistuksessa olevaa lannoiteteollisuutta. Nämä kadmiumrajat ovat paljon korkeammat kuin esimerkiksi Suomessa, ja niinpä tilanne on Suomessa muodostunut sellaiseksi, että viljelijän kannattaa ostaa Ruotsista Yaran tekemät lannoitteet ja maksaa rahti niistä. Hän saa silti lannoitteet halvemmalla. Jos tekisimme muutoksia näihin kadmiumrajoihin, vaikkapa vain ruotsalaiseen tasoon vertaisimme, emme edes eurooppalaiseen tasoon, niin meillä jonkun verran aukenisi markkinoita ja pystyisimme saamaan tänne kilpailua, ja näin viljelijöitten asema helpottuisi. Jatkossa meidän on kyllä pystyttävä myös lannoitteitten osalta parempaan, koska Suomessa on kaksi ainoaa Euroopan fosforikaivosta, apatiittikaivosta. Toinen on Siilinjärvellä ja käytössä sillä Yaralla, ja toinen on Soklissa, ja se on tällä hetkellä valtion omistuksessa. Samoin se suurin ongelma, mikä eurooppalaisittain meillä on vastassa, on se, että halvalla maakaasulla tuotettu ammoniumtyppi virtaa Eurooppaan, ja se on lannoitteitten raaka-aine. Tätä ammoniakkia pystyttäisiin tekemään Fischer—Tropsch-menetelmällä, mutta se vie paljon energiaa, ja se on kalliimpaa kuin venäläinen lannoite, jolloin pitää olla luotto siihen, että sille olisi [Puhemies koputtaa] markkinoita. Toivon, että pystymme tulevaisuudessa investoimaan myös tähän sekä ennen kaikkea kierrätyslannoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätöksiä laitetaan nyt napakasti toimeen, mikä on erinomaisen hyvä asia maamme taloudellisessa tilanteessa. Hallituksen esityksessä tehdään muutoksia, jotka näkyvät tavallisten ihmisten arjessa. Kotitalousvähennystä korotetaan vuosiksi 2026 ja 2027, liikunta- ja kulttuurietua laajennetaan sekä työmatkojen matkakuluvähennyksen omavastuuta alennetaan. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nousee 1 600 eurosta 2 100 euroon. Samalla yritykselle maksetusta työstä saatava vähennys kasvaa ja myös palkatun työn vähennys paranee. Tämä helpottaa remonttien, siivouspalvelujen, hoivapalvelujen ja muiden kotitalouksien tarvitsemien palvelujen ostamista. Kotitalousvähennys tulee voimaan kuluvana vuonna takautuvasti, ja sitä voi hyödyntää myös vuonna 2027. Rakennusala on ollut pitkään vaikeuksissa. Moni yritys ja yrittäjä on joutunut odottamaan töitä, ja kotitaloudet ovat siirtäneet remontteja myöhemmäksi. Korotettu kotitalousvähennys kannustaa tilaamaan työtä juuri nyt, kun talous tarvitsee lisäkysyntää. Kotitalousvähennystä ei palauteta aikaisemmalle tasolle, vaan korotus koskee rajattua aikaa. Tarkoitus on tukea taloutta nykyisessä tilanteessa ja auttaa palvelualoja sekä rakentamista pääsemään vahvempaan vauhtiin. Arvoisa puhemies! Liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärä nousee 540 euroon vuodessa. Samalla etua voi käyttää aiempaa useampaan harrastukseen, kuten kalastukseen ja metsästykseen, liittyviin palveluihin, kuten vaikkapa eräopaspalveluun. Liikunta ymmärretään usein melko kapeasti, vaikka suomalaisille luonto on tärkeä paikka liikkua ja harrastaa. Kalastus ja metsästys edellyttävät liikkumista, luonnontuntemusta ja aktiivista harrastamista. Ne ovat monelle elämäntapa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Metsästyksellä on merkitystä myös riistakantojen hoidossa. Kalastus kuuluu Suomen vanhimpiin harrastuksiin, ja sitä harrastetaan eri puolilla maata rannikoilta sisävesille. Luontoharrastusten sisällyttäminen liikunta- ja kulttuurietuun tunnistaa paremmin suomalaiset harrastustavat ja kohtelee erilaisia liikuntamuotoja tasapuolisemmin. Näillä liikunta- ja kulttuurieduilla lisätään myös henkistä huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Työmatkojen matkakuluvähennyksen omavastuu laskee väliaikaisesti 900 eurosta 800 euroon. Monella paikkakunnalla oma auto on välttämätön työssäkäynnin vuoksi harvaan asutussa ja pitkien välimatkojen maassamme, jossa polttoaineen ja liikkumisen kustannukset vaikuttavat suoraan toimeentuloon. Talouden kasvu on käynnistynyt, ja nämä nykyhallituksen päätökset ja toimet tukevat ja vauhdittavat tätä kasvua. Nyt kannattaa siis suomalaisten hyödyntää nämä esityksen toimet arjessaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätöksiä laitetaan nyt vauhdilla voimaan. Tämä hallituksen esitys sisältää kolme kansalaisten arjen kannalta erittäin tärkeää lakimuutosta: Kotitalousvähennystä korotetaan tälle ja ensi vuodelle. Työmatkakulujen verovähennyksen omavastuu alenee tälle vuodelle. Virkistyssetelien käyttömahdollisuudet laajenevat metsästykseen ja kalastukseen, ja samalla niiden arvo nousee. Kotitalousvähennys siis nousee tämän ja ensi vuoden ajaksi 500 eurolla 1 600 eurosta 2 100 euroon. Suomalaiset siivous-, remontti- ja hoivayrittäjät tekevät tärkeää työtä. Kotitalousvähennystä parannetaan, jotta heille saataisiin paremmin kysyntää, nyt kun suomalaisten ostovoima on onneksi alkanut kasvamaan. Työmatkakulujen omavastuualennus puolestaan on yksi keino kompensoida työmatkailijoille korkeita bensan hintoja. Vähennyksen omavastuuosuus laskee 900 eurosta 800 euroon. Oman kodin ja työpaikan välisistä matkakustannuksista saa siis tälle vuodelle vähentää verotuksessa nykyistä suuremman osan. Töissä käymisen on oltava kannattavaa ja autoilun kulujen pysyttävä kohtuullisina. Siksi hallitukselta on saatu jälleen tämä uusi toimenpide autoilijoiden hyväksi, sen lisäksi, että aiemmin ollaan muun muassa kohtuullistettu jakeluvelvoitteen nousua sekä laskettu bensaveroa ja ajoneuvoveroa. Sen jakeluvelvoitteen, senkin olisi saanut poistaa kyllä poistaa aivan kokonaan. Se on täysin ilmasto-huuhaa-vaatimus. Siitä ei ole muuta kuin haittaa eikä mitään vaikutusta mihinkään ilmastoon, varsinkaan mitkään suomalaisten minimaaliset päästöt eivät vaikuta mihinkään globaaliin ilmastoon millään tavalla. Kolmas tähän hallituksen esitykseen sisältyvä parannus on liikunta- ja kulttuurietuun tehtävät muutokset. Edun enimmäisarvoa korotetaan 400 eurosta 540 euroon vuodessa. Tällä huomioidaan hintojen kehitys, sillä tuen määrään ei ole koskettu kertaakaan vuoden 2009 jälkeen. Erittäin hienona asiana pidän sitä, että virkistysseteleitä saa jatkossa käyttää myös fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, siis käytännössä esimerkiksi kalastus- tai metsästysluvan hankintaan tai eräoppaiden palveluihin. Arvoisa puhemies! Tärkeitä lakimuutoksia nämä kaikki, ja hyvä, että ne saadaan nyt voimaan ja vaikuttamaan heti tämän vuoden verotuksessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys nytten lisätalousarvion täydentävästä esityksestä. Kymmenellä miljoonalla eurolla lisätään maatalouden energiaveron tilapäistä palautusta, joka sinänsä on järkevä ja varmasti tarpeellinen toimi tässä tilanteessa, kuten täällä on edellä useissa puheenvuoroissa todettu. On myös hyvä, että on nostettu esille se, lisääkö tämä fossiiliriippuvuutta maataloudessa, mutta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden koneissa ei käytännössä ole kauheana vaihtoehtoja. Siellä ei ole sähkö edes näköpiirissä tulossa sinne polttoaineeksi tai energianlähteeksi, ja sen takia ei ehkä ole ihan asianmukaista tässä tilanteessa pyrkiä sitä korvaamaan. Kuten täällä on edellä todettu, itse tätä lakia on käsitelty jo valtiovarainvaliokunnassa, ja tämän takia kun pidämme tätä hyvänä, keskusta tukee tätä esitystä siellä. Nyt tässä on kysymys myös sitten siitä, että lisätään kustannuksia kymmenen miljoonaa euroa tälle vuodelle, ja se toinen puoli tätä asiaa on tämä taloudellinen puoli. Ajattelisin niin, että kun hallitus on tuonut nyt kaksi lisätalousarviota tänne eduskuntaan ja jokainen kerta velkaantuminen on aika merkittävästi lisääntynyt tälle vuodelle... Muistan nimittäin erittäin hyvin muutaman vuoden takaisen edellisen hallituksen ajan, [Timo Heinonen: Ei siitä saa puhua!] kun oli vastaava tilanne ja silloinen oppositio kovin voimakkaasti arvosteli, että jos kerta on tämmöisiä lisätarpeita, niin miksi ei löydetä sitten korvaavia säästöjä jostakin toisesta eli priorisoitaisiin niitä julkisia kustannuksia. [Arto Satonen: Ehkä nyt on säästetty vähän enemmän!] Nostan tämän sen takia esille, että nythän olemme ihan samanlaisessa tilanteessa ja hallitus olisi voinut molemmissa lisätalousarvioissa ja myös tässä täydennyksessä lähteä etsimään niitä korvaavia säästöjä, koska velkaantuminen nyt on kiihtynyt eikä sitä ei ole hillitty, vaan sitä on kiihdytetty — niin kuin olen täällä joskus käyttänyt puheenvuoron, että kun piti olla velkajarru, niin nyt on tullut kaasu hallituksen toimesta, eli polkimet ovat menneet sekaisin — ja olisi järkevää, että katsottaisiin nyt sitten sieltä niitä kohtia, missä voitaisiin vastaavia säästöjä tehdä. Kun käytän tämmöisen puheenvuoron, niin varmasti sieltä tulee seuraava puheenvuoro, että no niin, milloin keskusta esittää sitten niitä. Lupaan teille, että me esitämme, jos hallitus lupaa, että se noudattaa meidän esityksiä ja toteuttaa ne. [Välihuutoja oikealta] Muutenhan tämä on vain leukojen loksuttelua täällä, ja se ei kauheana johda mihinkään, että me täällä vain puhutaan. [Timo Heinonen: Jos keskustalta tulee muuta kuin tyhjä paperi, niin totta kai! Tyhjää paperia on vaikea noudattaa!] — Kyllä. Tyhjäkin on parempi kuin miinusmerkkinen, mitä tämä hallituksen esitys on. Tässä mennään aika pahasti miinukselle. 13,4 miljardia on miinus tälle vuodelle. Se on muuten paljon enemmän kuin nolla. [Oikealta: Keskustan linja on, että ei tehdä mitään!]

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien ahdinko, se on todellinen. Kustannukset ovat nousseet, ja kannattavuus on monella tilalla romahtanut. Tällä hetkellä yhä useampi viljelijä joutuu miettimään, voiko työtä enää jatkaa. On selvää, että meidän tulee huolehtia siitä, että kestävä ruuantuotanto on mahdollista Suomessa myös tulevaisuudessa, mutta kuten edustaja Viitanen tässä edellä, niin kannan kuitenkin huolta siitä, että tämä energiaveron tilapäinen lisäpalautus, kerta toisensa jälkeen, ei ole kestävä keino tukea tuottajia, koska se ohjaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Nythän tämä avustus tosiaan perustuu siihen, että mitä enemmän tila on käyttänyt fossiilista polttoöljyä, sitä suuremman tuen se saa. Käytännössä kyse on siis fossiilisen polttoaineen tuesta. Meidän maatalouden suurin rakenteellinen riski on riippuvuus fossiilisista tuontipanoksista, kuten polttoaineista ja lannoitteista, joiden hinta heittelehtii kriisistä toiseen. Nyt hallitus vastaa tästä rakenteellisesta riippuvuudesta johtuvaan ahdinkoon syventämällä sitä. Ei voi liikaa korostaa sitä, että ilmastokriisi ja luontokadon eteneminen on pitkällä tähtäimellä suuri uhka ruuantuotannolle myös Suomessa, ja siksi ilmasto- ja luontotoimia on jatkettava kaikilla sektoreilla. Tuottajat tarvitsevat tukea, mutta meidän on keskityttävä löytämään keinot, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan vahvistaa, samalla, kun vähennetään maatalouden ilmastopäästöjä ja haitallisia vaikutuksia luonnolle. Eli hallituksen tulisi tukea investointeja fossiiliriippuvuudesta irti pääsemiseen, tilojen energiaomavaraisuuteen, kotimaisiin ja kierrätyslannoitteisiin sekä uudistavaan viljelyyn. Velkarahalla maksettava fossiilituen lisäys ei ole kestävä ratkaisu vaan jättää tuottajien ahdingon juurisyyt huomiotta.

Arvoisa herra puhemies! Edelliset puhujat ottivat esille maatalouden energiatuen. Siihen tässä esityksessä on osoitettu noin 10 miljoonan euron rahasumma, ja sehän tulee varmasti tänä vuonna tarkkaan käytettyä. Käsittelen tässä puheessani kuitenkin hiukan laajemmin tätä tilannetta. Ensinnäkin voimavarat on aina kohdennettava sinne, missä hätä on suurin ja korjaustarpeet kiireellisimmät. Varsinais-Suomen kansanedustajana tarkastelen tätä esitystä erityisesti lounaisen Suomen näkökulmasta, joka on koko maamme keskeinen veturi. Alueellamme on vahvaa maataloutta mutta myös erityisesti vientiteollisuutta sekä kriittistä saaristologistiikkaa. Nämä tekijät ovat suoraan kytköksissä koko Suomen huoltovarmuuteen. Siksi tässä lisätalousarviossa tehtävät valinnat heijastuvat välittömästi lounaisen Suomen arkeen ja elinvoimaisuuteen. Arvoisa puhemies! Tämä täydentävä esitys tuo tarvittavia täsmätoimia juuri tähän hetkeen. Talouspolitiikan on tuettava kasvua myös silloin, kun teemme kipeitä sopeutustoimia. On oikein, että hallitus panostaa infrarakentamiseen ja myös väylien korjausvelan taittamiseen. Varsinais-Suomessa tieverkoston kunto ja toimivat logistiset ketjut edellä mainituista syistä ja niihin viitaten ovat elinehto yrittäjyydelle. Haluan kuitenkin esittää selkeän vaatimuksen myös jatkovalmistelulle niin hallituksen taholla kuin täällä eduskunnassa. Meidän on varmistettava, että peruspalvelut ja myös pelastustoimi toimisivat luotettavasti. Nimenomaan viittaan siihen, että pelastustoimen on toimittava myös kasvukeskusten ulkopuolella. Alueellinen tasapaino ei saa vaarantua. Lounais-Suomessa tehdään päivittäin hartiavoimin töitä koko maamme hyvinvoinnin eteen. Tämän olisi aiheellista näkyä myös valtion budjettivaroja jaettaessa. Herra puhemies! Liikkumavara valtiontaloudessa on kapea. Jokainen menoeuro on perusteltava tarkasti. On oikein reagoida muuttuvaan tilanteeseen nyt eikä vasta myöhemmin. Suomi on pidettävä vakaana, turvallisena ja erityisesti yrittäjäystävällisenä maana. Huomioni luonnollisesti kiinnittyy siihen, että lounaisen Suomen teollisuuden, maatalouden ja asukkaiden tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomen suunta korjataan vain huolehtimalla siitä, että tämän maan pyörät pidetään pyörimässä. Haluan vielä tässä lopuksi kiittää valtiovarainministeri Purraa ja toivon tälle esitykselle hyvää ja rakentavaa jatkokäsittelyä valiokunnassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa, että valiokunnan puheenjohtaja on kyllä paikalla mutta joutui vissiin menemään puhelimeen tässä välissä, niin että todennäköisesti tulee puheen vielä pitämään. Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enemmistön tärkeiden hallituksen esitykseen tehtyjen muutosten taakse. Valiokunnan mietintöön tehdyt lisäykset ja korjaukset ovat välttämättömiä, jotta kansanterveyttä voidaan suojella, verotulot turvata ja suomalaisen alkoholipolitiikan keskeiset tavoitteet säilyttää myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Alkoholin saatavuuden lisääntyminen aiheuttaa monenlaisia haittoja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Alkoholi ei ole peruselintarvike vaan päihde, johon liittyy merkittäviä terveydellisiä ja yhteiskunnallisia riskejä. Juuri tästä syystä alkoholipolitiikkaa on tarkasteltava ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta eikä pelkästään elinkeinopolitiikan välineenä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että noin kolme neljäsosaa Suomessa kulutetusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholilla on yhteys väkivaltaan, tapaturmiin, mielenterveysongelmiin sekä lasten turvattomuuteen. Suomessa kuolee vuosittain yli 1 500 ihmistä alkoholiperäisiin syihin. Alkoholilla on todettu yhteys vähintään 200:aan eri sairauteen, eikä turvallista alkoholinkäyttömäärää ole voitu määritellä. Haitat kohdistuvat erityisesti lapsiin, nuoriin, riskikuluttajiin ja ikääntyneisiin. Vanhempien alkoholin väärinkäyttö ja siihen liittyvä väkivalta ovat keskeisiä syitä lasten huostaanotoille. Ikääntyneiden kohdalla alkoholin aiheuttamat ongelmat korostuvat entisestään, sillä elimistön kyky sietää alkoholia heikkenee ja alkoholin sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset lisäävät riskejä merkittävästi. Alkoholin vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain terveyteen. Alkoholi kuormittaa yhteiskuntaa laajasti. Se on merkittävä tekijä liikennekuolemien taustalla, ja lähes kolmannes kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista liittyy alkoholiin. Lisäksi alkoholin arvioidaan aiheuttavan julkiselle terveydenhuollolle yli miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo valmiiksi kuormittuneita, ei ole perusteltua tehdä politiikkaa, joka lisää tätä kuormitusta entisestään. Arvoisa puhemies! Juuri näistä syistä valiokunta piti välttämättömänä lisätä esitykseen uusia suojatoimia. Etämyyntiin tehtyjen rajoitusten lisäksi alkoholin kotiinkuljetukseen lisättiin useita ehtoja. Valiokunta lisäsi lakiin esimerkiksi 24 tunnin toimitusviiveen, jonka tarkoituksena on ehkäistä impulssiostoja ja vähentää alkoholihaittoja. Lisäksi alkoholia saa toimittaa ainoastaan koti- tai yritysosoitteeseen järjestyshäiriöiden vähentämiseksi. Ikärajavalvontaa vahvistettiin merkittävästi. Alkoholin ostajan on tunnistauduttava vahvasti jo ostohetkellä, eikä valvontaa jätetä yksinomaan toimitusvaiheeseen. Vastaanottajan on lisäksi todistettava henkilöllisyytensä viranomaisen myöntämällä kuvallisella henkilöllisyystodistuksella, ja sekä henkilöllisyyden tarkistaminen että luovutus on dokumentoitava asianmukaisesti. Valiokunta katsoi myös, että alkoholia toimittavien henkilöiden tulee toimia toimitusluvan haltijan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa alustatalouden toimintamallit ovat vaikeuttaneet sen selvittämistä, kuka kuljetuksen todellisuudessa suorittaa. Alkoholin kotiinkuljetusten valvonta ei voi perustua järjestelmään, jossa vastuuketjut jäävät epäselviksi. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys tässä keskustelussa liittyy alkoholin etämyyntiin ja verovalvontaan. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien tilaamisen ulkomailta Suomeen samalla, kun kotimaiset toimijat olisivat voineet myydä huomattavasti miedompia tuotteita. Tällainen järjestelmä olisi asettanut suomalaiset toimijat epäedulliseen asemaan ja heikentänyt suomalaisen alkoholimonopolin toimintakykyä. Valiokunnan enemmistö päätyykin siihen, että etämyyntiin sovelletaan samoja prosenttirajoja kuin kotimaan vähittäismyyntiin. Näin kotimaisia ja ulkomaisia toimijoita kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ulkomaisille yrityksille synny perusteetonta kilpailuetua. Etämyyntiin liittyy myös toinen hyvin vakava ongelma: verojen maksamatta jättäminen. Verohallinnon mukaan jopa 98 prosenttia etämyynnistä tapahtuu vastoin voimassa olevia verosäännöksiä, eli alkoholi- ja pakkausverot jätetään maksamatta Suomeen. Valtiovarainvaliokunnan saamien arvioiden mukaan alkoholin etämyynnissä jää tällä hetkellä veroja maksamatta 80—100 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa, asiantuntija-arvioissa ja tuoreessa Verianin suorittamassa tutkimuksessa puhutaan kuitenkin noin nelinkertaisesta summasta: lähes 300 miljoonaa euroa menetetään vuosittain verotuloja. Samaan aikaan hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta ja toimeentulotuesta. Siksi on kestämätöntä, että alkoholin etämyyntiä avattaisiin ilman tehokkaita keinoja verojen keräämiseksi Suomeen. Tämän vuoksi valiokunnan enemmistö lisäsi esitykseen rekisteröitymisvelvollisuuden verotunnisteen sekä uusia valvontakeinoja. Alkoholijuoman saa luovuttaa vastaanottajalle vain, jos lähetyksessä on tunniste, joka osoittaa verovelvollisuuden hoitamisen asianmukaisesti. Valitettavasti kokoomus ja perussuomalaiset ovat vastalauseessaan esittäneet verotunnisteen poistamista. Käytännössä tämä heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia kerätä veroja etämyynnistä ja vaikeuttaisi kotimaisten toimijoiden kilpailuasemaa suhteessa ulkomaisiin myyjiin.

Arvoisa rouva puhemies! On syytä todeta heti alkuun, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ei onneksi ole hyväksynyt hallituksen esittämiä muutoksia alkoholilakiin sellaisinaan vaan on asettunut vastuullisemman alkoholipolitiikan jatkamisen kannalle. Suomen alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut vähentää alkoholin aiheuttamia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Tämä tavoite on kirjattu suoraan alkoholilakiin. Lain tarkoituksena ei ole helpottaa alkoholin saatavuutta tai lisätä sen kulutusta vaan ehkäistä alkoholin suoraan ja välillisesti aiheuttamia haittoja ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia rajoittamalla alkoholin myyntiä ja valvomalla siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Alkoholin kotiinkuljetuksen salliminen on merkittävä laajennus alkoholin saatavuuteen. Tutkimuksista tiedämme, että alkoholin saatavuus on hinnan ohella keskeisin alkoholinkulutukseen vaikuttava tekijä. Riski alkoholin ongelmakäytön lisääntymiseen olisi erityisen suuri, jos sallisimme hallituksen esityksessään esittämän mukaisesti alkoholin toimituksen muutamalla klikkauksella pikatoimituksena kotiovelle asti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään, että erityisesti ikääntyneiden, ongelmallisesti alkoholia käyttävien ja näissä perheissä elävien lasten kokemat haitat kasvaisivat entisestään. Valiokunnan ehdottama muutos toimituksen viivästämisestä 24 tunnilla sen tilauksesta onkin välttämätön. Alkoholin kotiinkuljetukseen liittyy valvontaongelmia. Ikärajavalvonta on ollut kansainvälisten kokemusten perusteella yksi suurimmista ongelmista alkoholin toimituksissa suoraan ostajalle. Valiokunta ehdottaakin, että ostajan velvollisuus olisi todistaa ikänsä. Viranomaisten olisi käytännössä mahdotonta valvoa tehokkaasti sitä, ettei alkoholia luovuteta alaikäisille tai päihtyneille henkilöille, jos kotiintoimituksissa ei olisi minkäänlaista ostajan iän valvontaa. Kuljetusyritysten työntekijöiden asema herättää huolta. Alkoholia kotiin kuljettava lähetti joutuu yksin arvioimaan, onko alkoholin luovuttaminen lainmukaista. Jos vastaanottaja on päihtynyt tai alaikäinen, juomien luovuttamisesta pitäisi pystyä kieltäytymään asiakkaan kotiovella. Jokainen ymmärtää, että tällaiset tilanteet voisivat muodostua vaikeiksi ja jopa työturvallisuusriskiksi työntekijälle. Alkoholin saatavuuden lisäämisen vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin toimituksiin. Poliisin mukaan saatavuuden lisääntyminen kasvattaa järjestyshäiriöiden, väkivallan ja liikenneonnettomuuksien riskiä. Äsken päättyneellä kyselytunnilla kävimme keskustelua lähisuhdeväkivallasta, ja valitettava tosiasia on, että lähisuhdeväkivallankin taustalla ovat varsin usein päihteet, myös alkoholi. Siksi hämmästyttääkin, että tästä huolimatta hallitus on vapauttanut alkoholin saatavuutta ja tavoittelee edelleen entistä vapaampaa alkoholipolitiikkaa. Alkoholi on myös yhteydessä ainakin kahteensataan erilaiseen sairauteen. Vuonna 2024 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin menehtyi Suomessa lähes 1 600 ihmistä. Nämä luvut muistuttavat siitä, että alkoholin liikakäyttö on edelleen merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää mietinnössään kansanterveydellisestä näkökulmasta ja alkoholihaittojen ehkäisemisen kannalta tärkeänä sitä, että Alkon monopoliasema väkevämpien alkoholijuomien vähittäismyynnin osalta säilytetään eikä etämyynnillä mahdollisteta alkoholiyhtiön kanssa kilpailevaa myyntikanavaa väkevämpien alkoholijuomien osalta. Valiokunta pitää aiheellisesti myös yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna sitä, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaisia etämyyjiä kohdeltaisiin samalla tavalla lainsäädännössä, mikä ei olisi hallituksen esittämässä muodossa toteutunut. Puhemies! Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita holhoamista. Se tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehdään tutkimustiedon, alkoholista suoraan ja välillisesti syntyvien haittojen ehkäisyn ja yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Siksi alkoholin kotiinkuljetuksen laajentamiseen tulee suhtautua erittäin kriittisesti, ja siksi valiokunnan enemmistön linja vastuullisemman alkoholipolitiikan puolustamiseksi ansaitsee tuen.

Kiitoksia, kunnioitettu puhemies! Täällä keskustelussa on noussut esille kasvinviljelijöiden tilanne, ja se on viesti meille kaikille siitä, että alueen viljelijöihin kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä, mikä se tilanne siellä tilalla on ja miten edustaja voi edistää sitä, että saadaan kuitenkin niille tuotantopanoksille katetta ja saadaan se maatalous toimimaan kannattavasti tulevinakin vuosina. Eikä se helppoa ole siellä maitopuolellakaan. Tuossa keväällä taisi olla tilanteita, että yhden viikon aikana tuli lisälasku polttonesteitten hintojen noususta eli tämä kevyt lämmitysöljy, työkoneiden polttoaine, nousi, mutta samaan aikaan myöskin maidon hinta taisi samalla viikolla laskea. Se saattoi joittenkin tilojen osalta olla useiden kymmenientuhansien kysymys viikon aikana. No, tässä on muutamia tukitapoja, mistä on todellakin valittu tämä neljän sentin tuki, jonka kustannus on noin kymmenen miljoonaa. Kokonaistukihan voisi olla 16,9 senttiä eli hiukan yli 40 miljoonaa, silloin palautettaisiin koko se jäljelle jäävä osuus. Tämä on tehty valintana todennäköisesti sen takia, että tämä ei valu sinne hintoihin, kuten vaikkapa lannoitteiden kustannustuki. Se valuisi liian helposti lannoitteitten hintoihin eli siis nostaisi toisella puolella sitten lannoitteitten hintoja. Sen takia tämä valinta on tehty.

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt vihreiden edustaja ehkä hieman laittaa mutkia suoriksi, kun rinnastetaan. Aina tietenkin voidaan rinnastaa budjetista eri kohtia ja löytää plussia ja miinuksia, mutta nämäkään asiat nyt eivät ole täysin rinnakkaisia. Täytyy ymmärtää kuitenkin, että tässä kohtaa — itsekin kovasti olen ajanut maatalouteen ja maaseudulle esimerkiksi biokaasua, uusiutuvaa energiaa ja niin edelleen ja tämä on keskustan linja —, tässä hetkessä, kun vielä olemme kuitenkin fossiilisesta energiasta riippuvaisia ja sitä polttoainetta iso osa tiloista joutuu käyttämään, on käytettävä niitä välineitä, millä pystytään viljelijöiden tilannetta auttamaan. En usko, että tämä tuki tai tämä ratkaisu lisää fossiilisen energian käyttöä tai sen jatkamista. Mitä tähän Metsähallitukseen tulee, niin kyllä itsekin olen tietysti erityisen huolissani siitä, mistä on nyt paljon viestejä ympäri Suomea tullut, että näitä luontopalveluja on ajettu alas samaan aikaan, kun Metsähallituksen tuloutuksia on lisätty. Tämä on väärää politiikkaa, ja uskon, että me olemme vihreiden kanssa tästä yhtä mieltä, että hyödynnetään luontoa virkistyskäytössä ja retkeilykäytössä ja liikkumiseen ja pidetään huoli myöskin niistä palveluista siellä maakunnissa. Ne ovat tärkeitä myöskin niille alueen yrittäjille. Sitten edustaja Heikkiselle: Kyllähän politiikassa on muitakin mahdollisuuksia esittää vaihtoehtoja kuin välikysymys. Totta kai me voimme keskustassa näitä välikysymyksiä tehtailla enemmän, jos kokoomusedustaja näin toivoo, mutta me olemme esittäneet tänäänkin vaihtoehtoja. Tuotantorakennusten kiinteistövero: moni teistä vaati tätä viime kaudella, miksi ette nyt toteuta sitä? Tai tämä lannoitteiden kustannustuki, tai mihin unohtui kokoomusministeriltä kilpailulain uudistaminen maataloustuottajien hyväksi?