Oinas-Panuma Olga

Arvoisa rouva puhemies! Meidän maatalouden kannattavuus on Euroopan unionin heikoin, ja polttoöljy maksoi tämän hallituksen aloittaessa jotain 1,30 euroa litralta, ja nyt se on yli kaksi euroa litra. Oletteko te tosiaan sitä mieltä, että te olette tehneet ihan kaiken meidän maatalouden hyväksi? Oletteko te tosiaan sitä mieltä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, koska semmoinen olo tästä keskustelusta tulee? Lammassektori julisti hätätilan marraskuussa 2024, mutta mitä te olette tehneet sille asialle? Minä en ainakaan ole nähnyt yhtään ainoaa nimenomaan lammassektoria koskevaa toimea. Eduskunnan kannoissa on sekä täältä täysistunnosta että myös valiokunnan kannoissa, että lampaan kotiteurastus täytyy Suomessa sallia ja meidän pitää hakea siihen Euroopan unionista tämmöistä poikkeuslupaa, mikä on vastaavasti esimerkiksi Kreikan saaristossa. Minkä takia tämän edistämiseksi ei ole tehty minkäänlaisia toimenpiteitä tällä hallituskaudella?

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on hyvin perinteinen Orpon hallituksen tapa tuoda lakia, eli työntekijä- ja työnantaja-osapuolet ovat hyvin pitkälti tässä eri linjoilla. Se on harmillista, että lähtökohtaisesti isossa osassa näissä työmarkkina-asioissa nämä lakiesitykset ovat tämmöisiä, että ne aina ovat eri linjoilla. Tässähän on kyseessä minimitäytäntöönpano hyvin pitkälti, ja se me varmasti kaikki tunnistetaan ja tunnustetaan, jotka ollaan noita lausuntoja luettu. Yksi asia, mikä itselläni huolettaa, on se, millä resursseilla tätä tullaan valvomaan. Oikeusministeriö muun muassa sanoo siitä, että tasa-arvovaltuutettu arvioi, että tämä vaatisi sen 400 000 vuosittaista lisärahaa, mutta hallitus on antamassa vain tuon 270 000. Eli kysymykseni ministerille onkin: millä tavalla te nyt vahditte, että resurssit riittävät myös tämän lain valvontaan?

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se on uskottava, että meidän oikeistohallitus tosiaan teki budjetin, joka heikentää meidän julkista talouttamme eikä meidän velkaantumistamme vähennä, vaan itse asiassa lisää sitä. Se on kyllä harmillinen juttu, koska ei se varmaan teidän alkuperäisiä tavoitteitanne ollut. No, meidän työttömyystilannehan on todella surullinen tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta täältä riihestä ei tullut takuutyötä nuorille, ei työttömyysturvan suojaosan palautusta, ei työntekijän palkkaamisen sivukulujen puolitusta, ei siirretty sakkomaksuja työttömistä paikalliseen toimintaan ja työllistävään toimintaan yhtään sen enempää, ei tullut kasvupakettia matkailualalle, ja sitten me ihmetellään, kun se työllisyys ei nouse. No, ei kai se nouse, jos niitä keinoja ei ole. Kun me nähdään, miten tämä työllisyystilanne syö meidän talouttamme, ja jos se ei saa teitä toimimaan, niin saisiko teitä toimimaan se ajatus siitä inhimillisestä hädästä, joka ihmisillä on, kun he eivät pääse töihin, eivät saa toimeentuloa, eivät pääse rakentamaan omaa elämäänsä eteenpäin? Me tarvitaan rohkeampaa työllistämispolitiikkaa Suomeen, jotta me päästään tästä jaloillemme oikeasti. Sadastatuhannesta lisätyöllisestä piti tulla kaksi miljardia valtion kassaan — ei ole tullut. [Puhemies: Kysymys!] Pääministeri, ette osannut vastata siihen, paljonko tämä työttömyystilanne [Puhemies koputtaa] tällä hetkellä meille maksaa, joten kysyn ministeri Purralta: paljonko tämä meidän työttömyystilanteemme meille tällä hetkellä maksaa?

Arvoisa rouva puhemies! Iso osa suomalaisista nuorista voi hyvin, mutta huonosti voivia on entistä enemmän, ja he voivat entistä huonommin. Meille uhkaa siis tällä hetkellä tulla tämmöinen menetetty sukupolvi. Meillä on 80 000 nuorta työttömänä, ja jos mietitään, että tänä vuonna pelkästään 18 vuotta täyttää 60 000 nuorta, niin meillä on siis tällä hetkellä enemmän työttömiä nuoria kuin mitä tänä vuonna nuoria täyttää 18 vuotta, kokonaisen ikäluokan verran. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoonan, ja sen takia minusta oli tänään erikoisen synkkää se, että valtiovarainministeri tuolta ministeriaitiosta kertoi, että ei tänään puhuta taloudesta ollenkaan. No, mikä muu tämä on kuin taloudellinen kysymys, jos meillä nuoria tippuu työttömyyteen ja sitä kautta syrjäytyy? Eilen, kun aloin tätä puhetta valmistella, menin sitten tietenkin rämppäämään Instagramia ja bongasin sitten sieltä, että ministeri Poutala oli tehnyt päivityksen ”Vuosi ministerinä — tässä tulokset”. Odotin jotain kovasti konkreettista — no, sitten löysin sieltä: Yli 23 000 tavoitettua nuorta — se on hyvä asia. 196 puhetta — sekin on varmasti mukava asia — ja monta paikkakuntaa kierrettynä. Mutta mitä sitten olivat ne konkreettiset toimet, kun siinä otsikossa sanottiin oikein, että tässä tuloksia? No, tänä päivänä niitä tuloksia on tietenkin täällä salissa kuultu. Hallitus ei sano tulokseksi politiikalleen sitä, että 30 000 lasta enemmän tulee olemaan köyhyydessä tai että nuorisobarometrin tulokset laskevat, vaan tulokseksi sanottiin tänään esimerkiksi perheneuvolauudistus. Se on semmoinen hyvä homma. No, en minä tiedä, mitä hyvää siinä on, että 8,6 miljoonaa euroa säästetään ja maininta lakisääteisestä kasvatus- ja perheneuvolasta otetaan pois laista, että ei ole enää pakko välttämättä järjestää semmoisena kuin aiemmin. On hallitus toki tehnyt positiivisiakin asioita ja saanut niitä positiivisia tuloksia, esimerkiksi terapiatakuun, kännykkäkiellon ja harrastamisen Suomen mallin jatkon. Mutta nämä ovat semmoisia asioita, jotka eivät yksinään riitä tähän meidän nuoriso-ongelmaan, jos kuitenkin otetaan huomioon, että on tullut ammattikoululeikkaukset, kuntouttava työtoiminta pois, työttömyysturvan suojaosan leikkaus, järjestöleikkaukset myös tärkeää työtä tekeville järjestöille, isompi velkataakka meidän opiskelijoille ja samalla on suunnitteilla maksullinen koulutus, siis mahdollisuus siihen, että rikkaan perheen lapset voivat sitten ostaa itsellensä tutkinnon ja opiskeluoikeudet. Eivät nuoret ihmiset ole tyhmiä. He kuulevat kyllä kauniit sanat, niin kuin me kaikki kuullaan täällä, mutta he näkevät kyllä sen miinuksen siellä pankkitilillä tai sen työkkärin lapun tai sen sähköpostin, jossa sanotaan, että ”Valintamme ei tänään kohdistunut sinuun”. Meidän tavoitteen pitäisi olla, että mahdollisimman harva nuori tulevaisuudessa voisi huonosti, että mahdollisimman harva nuori tarvitsisi terapiaa, että mahdollisimman monella nuorella olisi töitä ja että joka ikinen nuori Suomessa uskoisi tulevaisuuteen ja siihen, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa. Tämä tavoite on varmaan pitkälti tässä salissa jaettu. Meidän pitää saada nuorille takuutyö. Sitähän on kokoomus tietenkin moittinut sekä vasemmistolaiseksi että sosialistiseksi. Minä kysyn: eikös se ole sitten sosialistista tai vasemmistolaista, että ihmisille maksetaan kotiin sen sijaan, että maksettaisiin työnteosta? Ja sekö se sitten on fiksua, että kunnat maksavat näitä sakkomaksuja mutta samaan aikaan me ei saada nuorille töitä? Joten kyllä, nuoret tarvitsevat takuutyön. Toisena nostan esille tämän mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektin, josta jo aiemmin debatissa mainittiin. Meidän mielenterveyskriisi maksaa 11 miljardia euroa, eikä se enää pienillä laastareilla parane tai yksittäisillä terapiatakuilla tai harrastamisen Suomen malleilla, jotka sinällään ovat hyviä asioita, vaan meidän pitää pystyä tekemään yli sektorien semmoinen yhteinen suunnitelma siitä, miten me päästään tästä eteenpäin, niin että siellä ovat mukana kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Meillä ei ole varaa maksaa 11:tä miljardia euroa mielenterveyskriisistä joka vuosi. Ja kolmantena, jonka myös hyvin tärkeänä näen, on se, että jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuus perustaa oma elämä ja perhe sinne, minne hän haluaa ja missä hänen kotinsa on. Tarkoitan tällä sitä, että asuntolainaa pitää saada myös haja-asutusalueille, koulutusmahdollisuuksien pitää olla tasa-arvoiset ympäri Suomen, etätyön pitää olla myös tulevaisuudessa mahdollisuus ja peruspalveluitten pitää olla tarjolla riippumatta siitä, sattuuko nyt asumaan Pudasjärvellä vai Helsingin Eirassa. Näistä peruspalveluista te omalla toiminnallanne jatkuvasti leikkaatte. Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies ja hyvät ministerit, haluaisin sanoa sen, että poikkeukselliset ajat vaativat myös poikkeuksellisia toimenpiteitä ja kykyä katsoa sen tunnetun boksin ulkopuolelta. Niinpä minä suosittelenkin teitä tarttumaan näihin oppositiosta tulleisiin hyviin esityksiin, joilla me saadaan Suomi oikeille raiteille. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! On aina yhtä mieltä ylentävää kuunnella, miten keski-ikäiset keskenään inttävät, että kuka nyt on tehnyt tarpeeksi nuorten eteen ja kuka ei ole tehnyt. Tosiasia on, että tässä salissa ei ole yhtä ainoaa, joka olisi tehnyt riittävästi nuorten eteen, eikä ole tehnyt myöskään yksikään puolue. Meillä on tässä ryhdistäytymisen paikka. Mielenterveyskriisi maksaa meille 11 miljardia euroa. Me tiedetään se kaikki, mutta siitä huolimatta aina tuodaan jonkunlainen pieni laastari avohaavaan ja sitten ajatellaan, että kyllä tämä tilanne tästä helpottaa. No, ei ole helpottanut. Aikanaan sydän- ja verisuonisairaudet saatiin kuriin sillä, että tehtiin Pohjois-Karjala-projekti. Olisiko nyt sitten aika mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektille, jossa järjestöt, yritykset, koulut, soteosaajat, poliitikot joka tasolla ja nuoret ja mielenterveysongelmaiset yhdessä miettisivät, mitä me tehdään nyt tulevan kymmenen vuoden aikana, jotta me ei kymmenen vuoden päästä makseta tästä edelleen 11:tä miljardia euroa vuodessa? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suoraan sanottuna toivoin ihan loppuun asti, että joku hallituspuolueissa älyäisi vetää tämän lain suhteen käsijarrun, mutta ei älynnyt. En oikeastaan olisi halunnut uskoa, että tämä laki yleensäkin tuodaan tähän saliin, mutta se on nyt tuotu. Tausta-ajatus on, niin kuin aiemmin on kuultu, ihan kaunis liittyen esimerkiksi meidän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mutta tässä nyt toteutus ontuu, tai oikeastaan se toteutus ei edes onnu, vaan kyllä tämä toteutus ihan kaatuu. Ongelma on siinä, että tässä laissa on tämä mielivaltainen kymmenen prosentin omistusosuus, joka jättää nyt sitten monet väkiluvultaan pienet kunnat ulkopuolelle. Tällehän ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä, tämä ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Joku tuli ja vetäisi sen stetsonista, ja kyllä se on heikko stetson, josta tuommoisia vetäisyjä tulee. Tämä vaikeuttaa monen kunnan toimintaa tosi tosi monessa asiassa, niin kuin tässä salissa on kuultu: Yksi, minkä näen huolestuttavana, on se, että tämän jälkeenhän tullaan rakentamaan taas näitä kuntayhtymiä. Eli kun täälläkin aina puhutaan siitä hallinnon purkamisesta ja perussuomalaiset varsinkin tykkäävät puhua kaikenlaisista hillotolpista, niin nyt tämän seurauksena tulee nimenomaan niitä kuntayhtymän valtuustoja ja muita tämmöisiä ylimääräisiä pumppuja ja ylimääräistä byrokratiaa. Siirtymäaika tähän lakiin on liian lyhyt. Tämä loukkaa kunnallista itsehallintoa. Tämä on taas tämmöistä täältä eduskunnasta tulevaa mikromanageerausta. Ja erityisen huolestunut olen kyllä myös näistä meidän kuluista, mitä tästä tulee, jopa 600 miljoonaa euroa negatiivisia vaikutuksia, ja nehän kohdistuvat erityisesti meidän kuntakenttään. Jos nyt kerta halutaan näitä kuntia tyyliin liitellä yhteen tämmöisellä erilaisella lainsäädännöllä, niin sanoisitte nyt sen edes suoraan, ettekä vain toisi tämmöisiä lakeja, joitten todellinen tarkoitus on se, että meidän kunnat saatetaan vaikeaan tilanteeseen. Tämän lainkin jälkeen varmasti meidän isot kunnat pärjäävät, vaikka niistäkin tätä iso osa vastusti, mutta pieniin tämä tulee kolahtamaan. Se näkyy myös niissä lausunnoissa, mitä on tullut. Nehän ovat pääasiassa kriittisiä, ministeriöitä myöten, mutta sen ei annettu haitata, vaan tämä laki tänne tuotiin. Erityisesti olen huolestunut matkailuyhtiöistä, jotka ovat monelle pienelle kunnalle tärkeitä. Monet meidän matkailullisesti merkittävät paikat sijaitsevat nimenomaan näissä väkiluvultaan pienissä kunnissa. Toinen, mistä olen erikoisen huolestunut, ovat meidän elinkeinoyhtiöt, jotka nimenomaan tekevät sitä työtä sinne pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja siihen, että se yrityskenttä siellä kunnissa pärjää. Ihan oman lauseensa ja kappaleensa ansaitsee tietenkin myös tämä kyberturvallisuusasia: Te myönnätte itsekin, että siirtymäaika altistaa kunnat kyberhyökkäyksille tai että nämä uhkat lisääntyvät. Nythän nämä isot ict-yhtiöt hallitsevat meidän kuntalaisten henkilötietoja, palkkatietoja ja varautumisjärjestelmiä, ja siinä vaiheessa, kun niitä aletaan purkaa ja siirrellä ties minkälaisille toimijoille tai vaihtoehtoisesti otetaan omaksi toiminnaksi, kyllä siinä vain on isoja riskejä. Monella pienellä kunnalla ei ole itsellään resursseja ja kykyä näitä ict-asioita hoitaa. Te siis halusitte meidän pienet yritykset mukaan, mikä on hyvä ajatus, mutta tämä laki ei sitä ongelmaa ratkaise, tai ainakaan paremmaksi muuta. Monessa kunnassa, esimerkiksi haja-asutusalueella, ei myöskään ole sitä yrityskenttää, joka kaikkia niitä palveluita tarjoaisi. Se on ihan tosi juttu. Eli lopulta todennäköisesti isot kansainväliset yritykset tai isot yritykset, jotka tulevat jostain muualta, vievät sen potin. Kirjoitin tänne vihkoon ihan, miten tämä laki olisi voitu korjata: paras korjaushan olisi ehdottomasti ollut se, että tätä lakia ei olisi tähän saliin tuotu, elikkä siis jättämällä tekemättä, ja poistamalla tämä kymmenen prosentin omistusraja. Näin ihan lopuksi: Olen tosi surullinen meidän monen väkiluvultaan pienen kunnan puolesta, ja suurempienkin, nekin tätä vastustivat. Tämä on ideologinen, tämä on keskittävä, tämä ei auta meidän pieniä yrityksiä eikä auta meidän kuntakenttää. Tämä on tämän hallituksen top viisi typerimpiä lakeja, mitä te olette tähän saliin tuoneet, ja joka ikinen ihminen, joka on kuntapäättäjänä toiminut ja tätä vähän sydämellään tarkastelee ja tuon lakiesityksen tutkii, ymmärtää tämän asian. — Kiitos.

No niin! Arvoisa herra puhemies! Pahoittelut, ei meinannut mikki alkaa toimimaan. Tämä lisätalousarviohan ei siis hillitse meidän velkaantumista vaan oikeastaan lisää sitä, ja kokonaisuutenakin hallituksen talouspolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa. Minun mielestäni on mielenkiintoista seurata erityisesti tätä elämöintiä sieltä laidasta salia, kun sen sijaan, että te kertoisitte, mitä hienoa te olette tehneet, te keskitytte siihen, mitä joku on joskus aiemmin tehnyt. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ettekö kuunnelleet? — Kannattaisi kuunnella siellä!] Erityisen mielenkiintoista on tämä turpeella keikarointi, kun otetaan huomioon, että tämä teidän kunnianpalautuksenne on tämä varmuusvarastojen jatkaminen, vaikka muistaakseni tämä varmuusvarasto on ollut olemassa jo ennen kuin perussuomalaiset sinne vallankahvaan hyppäsivät. No mutta, pari asiaa pohjoisesta Suomesta: Ensinnäkin haluan kiittää ministeri Essayahia ja haluan kiittää valtiovarainministeriä siitä, että nämä porojen petokorvaukset saadaan maksuun. Se on oikeasti meille todella tärkeä asia. Se on tärkeä asia tässä vaiheessa, kun meillä ei vielä petopolitiikka ole ihan sillä mallilla, mitä me haluttaisiin, joten nyt on hyvä, että ne korvaukset kuitenkin saadaan. Mutta on se tietenkin harmillista, että joka vuosi pitää uudelleen tämä sama protokolla käydä. Jospa tämä saadaan joskus tulevaisuudessa vielä ihan kunnollakin kuntoon. Mutta kiitos näistä rahoista. Toinen asia, jonka halusin nostaa esille, on se, että kyllä Metsähallituksen tuloutuksen nostaminen tässä tilanteessa on yksiselitteisesti vastuutonta, etenkin kun samaan aikaan leikataan meidän luontopalveluista.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on tiivistettynä kelvoton ja turha, ja ihmettelen suuresti, minkä takia hallitus on halunnut tämmöisen tänne ylipäätänsä tuoda. Tämä on ehdottomasti Orpon hallituksen huonoimpia lakiesityksiä. Ehkäpä erikoisinta tässä on se, että hallitus jatkuvasti perustelee tätä lakiesitystä sillä, että tällä nyt autetaan meidän pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Me varmasti kaikki halutaan, että meidän pienet ja keskisuuret yritykset menestyvät, mutta tätä lakia ei ole millään tavalla rajattu vain pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, vaan tämä tulee osumaan erityisesti julkisella puolella työskenteleviin ihmisiin ja erityisesti naisvaltaisille aloille. Tässä hallituksen esityksessä todetaan muun muassa, että esityksen vaikutus kansantalouteen jää epäselväksi. Lisäksi todetaan, että tällä ei ole välttämättä todistettavia työllisyysvaikutuksia, ja tässä esityksessä arvioidaan, että määräaikaiset työsopimukset tulevat yleistymään etenkin nuorilla. Samaan aikaan kun meillä on tilanne, jossa lapsia syntyy aivan liian vähän ja jossa nuoret ihmiset muutenkin junnaavat paikoillaan ja työllisyyskehitys on hankalaa, niin sitten tätä jotenkin autetaan sillä, että me pätkitään meidän työelämää niin, että nuorella on vielä vaikeampaa päästä pysyvästi leivän syrjään kiinni. Erityisen typerää. Meillä jo tällä hetkellä on tilanne, jossa joka neljäs raskaana oleva kokee syrjintää työelämässä — siis joka neljäs — ja sitten meille tuodaan lakiesitys, jonka ainoita vaikutusarvioita on se, että se tulee lisäämään perhe- ja raskausvapaasyrjintää. Onhan tämä nyt käsittämätöntä, ja sitä on tässä salissa monesti ihmetelty. Itsekin olen tästä puhunut muun muassa viime viikolla. Kun tuota lakiesitystä katselee, niin ainahan sitä haluttaisi tehdä sillä lailla, että jos sitä lakia voisi jotenkin paremmaksi viilata, mutta jos laki lähtökohtaisesti on tehty näin hatarin perustein ja vaikutusarviot ovat tämmöisiä, niin sanotaanko, että ei ihan pienellä viilauksella kummene paremmaksi. Ehkä voisi sanoa, että olen pöyristynyt tästä lakiesityksestä. Huono laki ei pienillä viilauksilla kummene, joten esitän vastalauseen 2 mukaisesti, että lakiehdotukset hylätään.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua tuossa äskenkin. Ensinnä kaivataan vaikutusarvioita, mikä on sinällään ihan mukava asia, mutta sitten samaan aikaan hallitusta ei itseään kiinnosta ollenkaan se, minkälaisia vaikutusarvioita heidän tekemällään politiikalla on. Tästä oikein mainio esimerkki oli taas tämä määräaikaisuuslaki. Kun sitä valiokunnassa käsiteltiin ja se täällä salissakin läpi meni, niin ainoa vaikutusarvio oli, että perhe‑ ja raskausvapaasyrjintä lisääntyy. Työllisyysvaikutuksia sillä ei ollut, ja ei se paljon hidastanut. Se laki runnottiin täällä läpi, niin kuin moni muukin laki, joka on Suomelle haitallinen. Sitten voidaan patsastella, että nyt päivitetään tasa-arvolakia kyllä, ja sitten hoksataan, että ai niin joo, ne ovatkin vain kosmeettisia päivityksiä, ja näin sitten ihmetellään, kun työllisyys ei nouse. No, ei se varmaan nouse, jos tehdään tämmöistä työllisyyspolitiikkaa. Sitten toinen asia, joka tuli mieleen näistä puheenvuoroista, oli nämä vaihtoehdot. Täällä hallitus päivän huutaa, että ei ole mitään vaihtoehtoja, ei ole mitään vaihtoehtoja. Kun minä laskin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksellakin jo ihan silloin alkupäivästä, niin kyllä niitä vaihtoehtoja oli, ja niitä oli muuten jokaisessa puheenvuorossa — keskustalla tietenkin erityisen hyvät. [Jouni Ovaska: Ja paljon!] En tiedä, mistä kenties johtuu, että näin ajattelen, mutta kyllä keskustalla oli siellä hyvät vaihtoehdot. Hallitusohjelman tavoitteenahan oli, että velkasuhde vakautetaan ja sitten alkaa Suomella mennä hienosti. Me on nähty kyllä ne käppyrät, eli ihan toiseen suuntaanhan se menee. Velkaa tulee ovista ja ikkunoista, eikä tämä politiikka sitä auta. No, sitten piti tulla se 100 000 uutta työllistä. Se on muuten tosi hyvä tavoite. Se on hyvä, että se on siellä — vielä kun saisitte sen toteutumaan. Miinuksella ollaan. Esimerkiksi nuoria työttömiä on meillä 80 000 tällä hetkellä, ja se on muuten aika valtava määrä nuoria ihmisiä, joitten elämä junnaa käytännössä paikallaan, kun työtä ei ole. Tähän keskusta on esittänyt ratkaisuksi nuorten takuutyötä, joka olisi itse asiassa aika näppärä toteuttaa ja ehkäpä poikkeuksellinen, mutta kyllähän poikkeuksellista politiikkaa tarvitaan tämmöisinä poikkeuksellisina aikoina. Nuorillehan te olette tuoneet tämän nuorisotyösetelin, ja siihen tulee vielä lisää rahaakin. Se on periaatteen tasolla hyvä, ja minä toivon, että saatte sen toimimaan, mutta pelkästään sillä, että sinne tuodaan rahaa, se ei ala toimimaan, vaan se vaatii myös sen, että se muokataan semmoiseksi, että työllisyysalueet pystyvät sitä käyttämään. Tällä hetkellä se malli on liian byrokraattinen. Joo, sitten kun miettii näin laajemmin tätä hallituksen arvopolitiikkaa, niin kyllähän keskustan ja hallituksen isoin ero on varmasti se, että keskusta näkee koko Suomen ja myös ennen kaikkea maakunnat. Eli kun me halutaan, että Suomeen tulee kasvua, niin sehän lähtee silloin koko Suomesta ja siitä, että meidän politiikalla helpotetaan niitten pienten ja keskisuurten yritysten työllistämistä siellä maakunnassa, niitten, jotka tekevät älyttömän tärkeää työtä, joilla olisi mahdollisuus palkata uusia työntekijöitä, kun pikkusen annettaisiin siihen syttöjä, ja jotka myös sitä vientiä meille maailmalle tekevät. On täysin arvovalinta, tekeekö esimerkiksi tämmöisen yhteisöveroalennuksen, joka käytännössä valuu kaikkein isoimpien yritysten taskuun. Minä en tiedä, kuinka paljon se lisää meidän työllisyyttä, että Osuuspankki tai Nordea saa pikkusen enempi rahaa. Voisiko sen sijaan esimerkiksi keskittyä siihen, että tehtäisiin niitä ratkaisuita nimenomaan sinne pienille ja keskisuurille yrityksille? Tämä sama pätee sitten myös ihan normaalien töissäkäyvien ihmisten verotukseen. Kyllähän ne verohelpotukset pitäisi kohdistaa erityisesti sinne keskituloisiin, tavallisiin suomalaisiin, joilla jo nyt menevät kaikki rahat kulutukseen. Tämä olisi ratkaisu myös siihen, kun puhutaan paljon siitä, minkä takia meidän syntyvyys ei nouse. Tällä lähtisin liikenteeseen. Sitten ihan ehkä viimeiseksi — paljonhan tässä olisi sanottavaa, mutta aika on rajallista: Me tarvitaan oikeasti tulevaisuususkoa tähän maahan, ja siitä me ollaan varmasti kaikki samaa mieltä, mutta se vaatii myös sitä, että me uskalletaan ajatella asioita eri tavalla. Jos me halutaan saada tulevaisuususkoa esimerkiksi tuonne meidän maakuntiin ja Pohjois-Suomeen, niin kyllä meidän täytyy silloin myös alkaa tarkistelemaan sitä, olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa kuntiin jäisi enemmän rahaa sieltä otettavista ja siellä tuotettavista asioista. Tarkoitan tällä sitä, että jos esimerkiksi valtion metsiä hakataan tiettyjen kuntien alueilta, niin voisiko siitä jäädä sinne paikan päälle pikkusen enemmän, niin ei tarvitsisi sitten huudella lehdissä jatkuvalla syötöllä, että nyt laitetaan kuntia yhteen ja tällä se maailma paranee, koska se ei yksinkertaisesti tuo meille kasvua eikä hyvinvointia. Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Jatkan ehkä myöhemmin. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tässä edellisessä puheenvuorossa taas nousi esille se, että kovasti on vastuuta kannettu ja hieno juttu, mutta sitten tosiasia on se, että ne eivät näy taulukoissa eivätkä ne näy tilastoissa. Meillä on ennätyksellinen työttömyystilanne tällä hetkellä, velkaa tulee ovista ja ikkunoista, joten olisihan se ihan reilua, että te myös kertoisitte, milloin sitten alkavat näkyä nämä teidän vastuunkantonne tulokset positiivisessa mielessä. Toinen asia on sitten, että kun niin kovasti näitä opposition vaihtoehtoja peräänkuulutetaan ja kaipasitte keskustelua siitä, mikä se vaihtoehto on, niin täytyy ensinnäkin muistaa, että jokaisella puolueella on toki omansa, ja toisekseen me voitaisiin kyllä keskustella niistä, jos te vaivaantuisitte lukemaan ne. Jos te olisitte tänä päivänä vaivaantuneet kuuntelemaan esimerkiksi ryhmäpuheenvuorot, niin teillä olisi hyvin paljon keskusteltavaa. Mutta jos vain katselee omia tuloksia eikä niistäkään ymmärrä, että pieleen on mennyt, niin aika harmillista ja vaikeaa on sitä keskustelua käydä.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ollaan puhuttu siitä, että hallitus on tosiaan epäonnistunut aika lailla kaikissa tavoitteissaan. Ei se tietenkään kumma ole, jos miettii, että meillä on valtiovarainministeri, jonka oikeastaan ainoa puolustus tuossa alkupuolella keskustelua oli se, että hän nimitti meidän esittämiä vaihtoehtoja ja politiikkaa pelleilyksi — tämä siis samasta puolueesta, jonka omat vaalilupaukset katosivat niin kuin se voikukka, kun sitä puhalletaan, suitsait sukkelasti, ja mikään ei toteutunut. Mutta hallitus ei tosiaan pääse omiin tavoitteisiinsa, ja sitten sinisin silmin sanotaan, että ei, kyllä tässä nyt on ihan kaikki tehty. No, ei tässä ihan kaikkea ole tehty, jos valtiovarainministeriön talouskasvuennuste on taas laskenut ja se on nyt 0,6. Sadastatuhannesta lisätyöllisestä piti tulla kaksi miljardia rahaa. Te olette 77 000 miinuksella tässä meidän työllisyyskehityksessä. Mistä se kaksi miljardia nyt sitten otetaan, kun työllisyys ei nouse? Meillä on täällä monia esityksiä: on tätä takuutyötä nuorille, erityistalousaluetta, alueellista opintolainahyvitystä. Totta kai itse kannatan myös vallan hajauttamista maakuntiin ja ennen muuta sitä, että meidän verohelpotukset kohdistetaan näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kysymykseni kuuluu: milloin hallitus on valmis tarttumaan [Puhemies koputtaa] näihin keskustan varsin mainioihin esityksiin?

Arvoisa rouva puhemies! Suomesta kestävien ruokajärjestelmien johtava kehittäjä vuoteen 2040 mennessä — kuulostaa tosi hyvältä. On hyvä katsoa tulevaan, mutta jotta tulevaan katsomisesta on jotain hyötyä, niin silloin täytyy olla myös konkretiaa siinä kyljessä. Minun nähdäkseni näissä strategioissa nimittäin on yleensä ja monesti semmoinen ongelma, että niitten konkretisoituminen on aina vähän niin ja näin. Eli kyllähän me aina sanotaan, että me halutaan nostaa esimerkiksi jalostusastetta, mikä on tosi hyvä asia, tai että me halutaan viedä ulkomaille suomalaista maailman puhtainta ja parasta ruokaa, mutta jos meidän tilanne on se, että tilojen kannattavuus ei nouse eli nämä kustannukset jatkuvasti nousevat ja siellä ollaan oikeasti aika pinteessä ja, sanotaanko, ahdinko tiloilla jatkuu, niin silloin on hyvin vaikea sanoa, miten tämmöinen strategia tulee toteutumaan ja mikä se meidän tilanne on sitten vuonna 2040. Joten haluaisinkin kysyä ministeriltä: Arvoisa ministeri, miten te saatte tämän strategian muuttumaan todeksi? Minkälaisilla konkreettisilla keinoilla?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on nähdäkseni aivan hyvä ja selkeä. Tässä kun lisätään tätä sijoitusriskiä, niin sen näen erityisen hyvänä. Aika ajoinhan meillä on yhteiskunnassa puhetta siitä, voisiko näitä rahoja sijoittaa ehkäpä vähän erityisiinkin yrityksiin tai enemmän esimerkiksi kotimaahan, ja minun mielestäni se on ihan tervetullutta keskustelua. Joka tapauksessa voisi sanoa, että kaikki semmoinen politiikka, jolla lisätään nuorten ihmisten uskoa meidän eläkejärjestelmään, on tervetullutta, koska kyllähän se keskustelu välillä on, sanotaanko, aika surullista. Moni nuori ihminen kyllä miettii sitä, pääseekö hän eläkkeelle vai ei, mutta onneksi isoin osa nuorista varmasti edelleenkin tähän uskoo. Tämä esitys ei yksin ratkaise niitä haasteita, joita meillä tällä hetkellä on. Jotta meillä nämä eläkkeet ovat, niin jonkunhan pitää myös ne eläkkeet maksaa, ja se vaatii sitä, että ihmisillä on myös töitä. Tämä meidän työllisyystilanne tällä hetkellähän on ihan kammottava. Kyllä toivoisin, että hallitus pystyisi siihen meidän työllisyystilanteeseen entistä jykevämmin puuttumaan, niin että me saataisiin myös ihmisiä töihin. Mietinkin sitä, että jos tämä meidän työllisyystilanne ei nyt tästä nouse, niin kumpi sitten on puuhalistalla, leikata eläkkeitä vai korottaa näitä eläkemaksuja, koska tämä esitys ei yksin tätä ongelmaa ratkaise.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on tosiaan kysymys lähinnä stilistisistä tarkennuksista ja, niin kuin edellisessä puheenvuorossa puhuttiin, kosmeettisista asioista. Sinällään ihan hyvä asia, mutta ei välttämättä tule ihan hirveästi muuttamaan meidän oikeuskäytäntöä, mikä meillä tällä hetkellä on. Kokoomushan on mestaripuolue ajamaan kaksilla rattailla, ja tässä lakiesityksessä se näkyy erityisen hyvin. Eli samaan aikaan kun somekuvissa pönötetään, että nyt tehdään hirveästi töitä tasa-arvon eteen, sitten tehdään lakimuutoksia, jotka vain lisäävät esimerkiksi perhevapaasyrjintää ja raskaussyrjintää, niin kuin esimerkiksi tämä määräaikaisuuslaki. Minun nähdäkseni tämä lakiesitys tasa-arvolaista, jota nyt täällä käsitellään, ei tule kompensoimaan niitä haittoja, joita esimerkiksi määräaikaisuuslain muuttaminen tulee tekemään. Siellähän sanotaan ihan niissä perusteissa, että se tulee lisäämään perhevapaasyrjintää ja raskaussyrjintää. Eli sinällään ei mitään tätä lakiesitystä vastaan. Ihan ok, että tämä menee eteenpäin, mutta toivoisin, että tätä nyt ei maalattaisi semmoiseksi asiaksi, joka nyt pelastaa tämän koko meidän ongelman tuolla työmarkkinoilla, koska niin se ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se viesti siellä kentällä on myös minulle sama kuin mitä edeltäjät ovat sanoneet, eli paljon tulee viestiä siitä, että ei saada lainaa — ei saada lainaa asunnon ostoon, ei saada lainaa omakotitalon rakennukseen, etenkään haja-asutusalueelle, ja ei saada lainaa yritystoiminnan laajentamiseen. Kun täällä salissa on niin kovasti etsitty sitä kasvun estettä, miksi meillä ei talous lähde kasvuun, niin kyllä näen, että tässä on yksi syy sille, yksi ehkä olennaisin syy, eli tämä rahoitus meillä ei tällä hetkellä toimi. Se on iso jarru. Tässä lakiesityksessä on semmoinen riski, että meillä tulee taas lisää pankkisääntelyä ja tulee taas pikkuisen lisää byrokratiaa, ja tässä lausuntopalautteessa sanotaan, että ESG-raportointi tuo merkittävää sääntelytaakkaa. Eihän se ole oikeastaan mistään kotoisin. Se on oikeastaan aika harmillinen juttu. Kysymykseni kuuluukin: kun te nyt tuotte tämmöistä kiristävää lainsäädäntöä ja tuotte sitä lisäbyrokratiaa, niin olisi mukava, että siinä rinnalla tuotaisiin sitten joskus jonkunlaista joustavuutta ja jonkunlaista helpotusta tähän tilanteeseen, eli milloin meille on tulossa semmoisia lakiesityksiä, jotka helpottavat tätä tilannetta, jotta ihmiset alkavat saada rahoitusta, jotta yritykset alkavat saada rahoitusta ja jotta me saadaan tämä maa kasvuun?

Arvoisa herra puhemies! Mukava nähdä työelämäpuolelle lainsäädäntöä, joka todennäköisesti yhdistää eri puolueita ja josta voidaan varmaan hyvin pitkälti olla samaa mieltä, että tämä esitys on lähtökohtaisesti hyvä. Työperäisestä hyväksikäytöstä pitäisi pystyä pääsemään eroon, ja minun mielestäni tämä laki on oiva askel kohti sitä, ja toivon, että se sitten tulee positiivisesti myös sinne työelämään vaikuttamaan. Me aloiteltiin tuolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa jo tämän asian ennakkokäsittely, ja kuulemiset jatkuvat, ja toivottavasti saadaan siellä vielä lisää tietoa tästä. Erityisen hyvänä itse näen tämän liiketoimintakiellon ja sen, että tämmöisiä rikoksia voidaan määrittää törkeiksi. Kiitos tästä esityksestä, ja jäämme seuraamaan, mitä sitten tuleman pitää.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä hyvin samalla linjalla edellisten puhujien kanssa, ja mukavaa, että meillä on tästä tämmöinen yhteisymmärrys. Kyllähän petoeläin kuuluu lähtökohtaisesti metsään, ei lammasaitaan, ei koirahäkkiin. Tähän Ruotsi-asiaan halusin sen verran vielä palata, että kun puhuttiin siitä, että Ruotsista voisi tässä ottaa mallia, niin myös vähän laajemminkin tässä petopolitiikassa voisi ottaa Ruotsista mallia. Kun me mietitään vaikka tätä poikkeuspyyntiä, mitä meillä sitten on tuolla, niin Suomessahan viranomaisen tärkein tehtävä on vahtia, että ilmoitukset tulevat oikeaan aikaan, että siellä on tietyt ihmiset metsässä, ja milloin he ovat tulleet sieltä pois. Voisi sanoa, että viranomaisen tehtävä Suomessa on pääasiassa kytätä ja seurata, että kaikki menee takitilleen oikein. Tietenkin siihen on myös taustat, miksi tämmöistä asiaa seurataan. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa viranomaiset voivat myös auttaa tarvittaessa pedon poikkeuspyynnissä, eli valtio voi tulla apuun silloin, kun on hankala tilanne, ja sitä tehdään yhteistyössä viranomaisten ja metsästäjien kanssa. Minun mielestä Suomella olisi tässä melko paljon mallin ottamisen paikkaa, koska silloin saataisiin se pyynti tehokkaammaksi ja luottamuspuoli toimimaan hyvin, kun se yhteistyö olisi joustavampaa. Tässä minun mielestä on yksi semmoinen ongelma meidän petopolitiikassa, johon pitäisi jossain vaiheessa pystyä puuttumaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Erityinen kiitos edustaja Kettuselle tosi tärkeästä ja hyvin valmistellusta lakialoitteesta. Tämä aihehan on viime aikoina hyvin paljon puhuttanut, ja mielestäni tämmöinen lainsäädännön selkiyttäminen olisi tosiaan paikallaan jo näistä edellä mainituista syistä, mitä tässä tuli esille. Itse kyllä olen sitä mieltä, että suurpeto pitää pystyä lopettamaan silloin, kun se uhkaa esimerkiksi omaa lemmikkiä tai kotieläintä, ja sen jälkeen viranomainen voi tehdä sitten arvion siitä, onko toimittu oikein vai ei. Ajatus siitä, että aina omaa lemmikkiä puolustava metsästäjä on syytettynä törkeästä metsästysrikoksesta, tuntuu kyllä surulliselta etenkin Suomessa, jossa metsästys on valtavan iso osa meidän kulttuuria ja meidän historiaa, perinnettä ja ennen muuta tulevaisuutta. Kun vähän näitä asioita katselee myös muitten maitten näkökulmasta, niin nähdäkseni tämä asia on paremmin hoidettu Ruotsissa. Sieltä voisi toivottavasti ottaa mallia, ja odotan kyllä mielenkiinnolla, että tämä asia sitten meille maa- ja metsätalousvaliokuntaan käsittelyyn saadaan. Itsehän tulen tuolta poronhoitoalueelta, eli meillä on käytössä nämä susien poikkeusluvat, joista kylläkin olisi jo ihan eri puheenvuoron aihe se, kuinka isopäistä elikkä siis työlästä niitä on saada. Edelleen meilläkin voi olla semmoisia tilanteita, että nähdään, että susi esimerkiksi juoksee alueella, josta on löytynyt runsaasti pororaatoja, mutta eihän sitä silloin saa ampua, jos sille ei sitä poikkeuslupaa ole, vaikka tietää tasan, mihin se susi olisi siellä menossa. Tämä on minun mielestä varsin harmillinen juttu. Eikä näissä petovahingoissa ole kyse jotenkin semmoisesta ikään kuin himosta tappaa petoja, vaan tässä asiassa minun mielestä on kyse ennen muuta inhimillisestä kärsimyksestä ja halusta puolustaa omaa omaisuuttansa. Kyllä porotaloudessa, kun puhutaan isoista määristä poroja, mitä meillä petojen suuhun menee, se on myös ennen muuta perheitten kärsimystä, eli ei ihan vain yksittäisiä asioita. Hienoa, että tämä lakialoite on tullut tänne, ja toivottavasti se saa sitten asianmukaisen käsittelyn. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tekoäly on tosiaan tullut, ja se on myös mullistanut meidän maailman, ja se tulee mullistamaan myös meidän työelämän. Voisi sanoa oikeastaan, että meidän pitää sen tekoälyn kanssa vain pystyä elämään. Tämä sääntely on semmoinen asia, mitä aika paljon käydään esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnassa läpi, ja se ei ole ihan yksinkertainen asia. Se vaatii melkoista tasapainottelua, millä tavalla me säännellään riittävästi mutta toisaalta ei säännellä itseämme hengiltä. Parhaimmillaanhan tekoäly voi toimia niin sanotusti tukiälynä eli auttaa meitä ihmisiä innovoinnissa, mutta sitten taas se, että tekoäly varastaa esimerkiksi luovan työn tekijöiltä, tuntuu todella surkealle, ja siihen pitäisi pystyä puuttumaan. Keskusta on ensimmäinen suomalaisista puolueista, joka on tehnyt tekoälylinjauksen. Minä suosittelen teitä kaikkia tutustumaan siihen. Siellä on hyvin paljon tähänkin liittyvää hyvää materiaalia. Kannattaa lukaista se. Tosiasia on se, että tekoäly on vähän tämmöinen varas, niin että haluaisin kyllä sitten tietää, millä tavalla ministeri ajattelee, että me voidaan Suomessa tähän vaikuttaa. Minkälaista lainsäädäntöä on mahdollisesti tulossa?

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ei hyväksy raskaussyrjinnän lisäämistä. Korkeakoulusta valmistuvalla ihmisellä on nykypäivänä keskimäärin 24 000 euroa lainaa. Ennen pystyi luottamaan, että sitten pääsee töihin ja voi maksaa lainat pois, mutta enää niin ei ole. 17 prosenttia meidän nuorista suhtautuu maailmaan myönteisesti ja toiveikkaasti, siis 17 prosenttia. Ja mikä on tämän hallituksen ratkaisu tähän ongelmaan? Ratkaisu on pätkiä työelämää ja tuoda tämmöinen määräaikaisuuslaki, jonka ainoa todistettu työllisyysvaikutus on se, että raskaussyrjintä tulee lisääntymään. Tämähän on aivan äärimmäisen typerää, yksiselitteisen typerää. Jos tämmöinen politiikka ja tämmöinen arvovalinta jatkuu, mitä hallitus tällä hetkellä tekee, niin ei meillä kohta enää ole niitä raskaana olevia naisia, joita edes syrjiä. Tämä määräaikaisuuslaki on siis sanalla sanoen farssi. Kokoomusnaiset ovat tulleet jo keskustan linjalle tämän asian suhteen, ja minun kysymykseni kuuluu: milloin kokoomusmiehet tulevat? [Eduskunnasta: Olipa hyvä kysymys!]

Arvoisa herra puhemies! Työ on tosi iso osa ihmisten identiteettiä. Se rytmittää arjen ja takaa toimeentulon. Nyt meillä on semmoinen tilanne, jossa liian moni tipahtaa pois työelämästä tai vaihtoehtoisesti ei pääse sinne, vaikka koulutusta olisi. Välillä tänään, kun olen tätä keskustelua seurannut, on tullut semmoinen olo, että luetaankohan me hallituksen kanssa eri taulukoita, eri lukuja, koska tämä näkökulma on niin eri. Minun mielestä meidän yhteinen ongelma on se, että Suomessa on liian korkea työttömyys, ja siihen pitää pystyä antamaan ratkaisuja ja helpotuksia. Ihmiset pitää saada töihin. Meillä on tällä hetkellä Euroopan korkein työttömyysaste. Alle 30-vuotiaita työttömiä on 80 000. Se on aivan valtava määrä, ja pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt yli 27 000 henkeä vuodessa. Kun kierrän näitten istuntojen ulkopuolisena aikana yrityksissä esimerkiksi maanantaisin, niin sieltä korostuu oikeastaan kolme viestiä: Ensimmäisenä on tämä rahoituksen saatavuus, josta myös tänä päivänä on puhuttu. Voi olla, että olisi hyviä ideoita ja laajennuksia, mutta rahoitusta ei saa. Toisena on osaava työvoima. Haluttaisiin laajentua, mutta osaavia työntekijöitä on vaikea saada. Kolmas viesti, joka tulee yrityksistä aika lailla riippumatta siitä, millä toimialalla he toimivat, on se, että pelastakaa rakennusala, koska se säteilee joka puolelle. Jossain meillä mättää, koska näille ei ole tehty mitään, ja tätä viestiä saan jatkuvasti kuulla. Keskustalaisesta näkökulmasta kasvu lähtee koko Suomesta, ja se, että meillä koko Suomessa on niitä kasvun ja työllistämisen edellytyksiä, on myös turvallisuuskysymys ennen muuta. Sen takia näkisinkin tosi tärkeänä sen, että me saataisiin luotua Suomeen erityistalousalue. Siellä voisi olla helpompi luvitus, ketterämpi työllistäminen, kevyempi verotus, alueellista opintolainahyvitystä, mitä me ikinä sille alueelle halutaankin, ja tämmöinen erityistalousaluehan pitäisi luoda nimenomaan sinne, missä tällä hetkellä, sanotaanko, surkeimmin menee. Se toisi niille alueille paitsi sitä työtä myös ennen muuta tulevaisuudenuskoa ja kasvua. No, viime torstaina sitten kyselytunnilla valtiovarainministeri Purrahan sanoi, että ei tämmöistä erityistalousaluetta ole tulossa eikä sitä nyt valmistella. Sitten taas viime viikonloppuna lehdissä kokoomuksen itäsuomalaiset kellokkaat huutavat, että no kyllä se erityistalousalue on sieltä tulossa jossain vaiheessa. Haluaisinkin, että hallitus selventäisi, onko sellaista erityistalousaluetta nyt tulossa vai ei — mikä on hallituksen linja? Se on jäänyt tänä päivänäkin epäselväksi, ja sillä on iso merkitys meidän työllisyyteen. Keskustalla on nippu keinoja meidän työllisyyden parantamiseksi, ja niitä on tänä päivänä täällä esitelty. Minä itse ajattelen niin, että pääasia on se, että me saadaan ihmiset töihin ja nimenomaan yrityksiin niitä mahdollisuuksia työllistää. Se, että näitä esityksiä ja ehdotuksia ylenkatsotaan — ja miten minä sanoisin, no ylekatsotaan on ehkä paras sana — ei oikeastaan vie meitä eteenpäin. Minun mielestäni olisi hyvin tärkeää, että nämä veronkevennykset suunnattaisiin keskituloisille, ei rikkaimmille, niin kuin tämän hallituksen arvovalinta on ollut, ja että kotitalousvähennystä parannettaisiin, jolloin me saataisiin esimerkiksi remontteja ja muita tämmöisiä liikenteeseen kodeissa. Tunnin junan rahat pitäisi siirtää kyllä jonnekin hyödyllisempään, esimerkiksi rakennusalan pelastuspaketti olisi semmoinen, ja voitaisiin käynnistää esimerkiksi julkisten rakennusten korjausta entistä enemmän. Yksi semmoinen tärkeä asia, josta aina puhutaan, on tämä meidän puuteollisuus. Ainahan on se kirjaus, että edistetään puuteollisuutta ja edistetään puun korkeaa jalostusastetta, mutta mitä on se todellisuus: minkäänlaisia näyttöjä ei ole tullut. Niitä me tarvittaisiin. Ajattelen, että meidän pitää löytää yhdessä ratkaisu tähän meidän työllisyysongelmaan, ja siihen eivät riitä ne ylimieliset kommentit, mitä tänä päivänä ollaan hallituksen suunnasta kuultu, eivätkä ne sitä tilannetta auta. Vähävarainen ihminen, työtön ihminen, ei kurjistamalla reipastu — ei sillä, että patistellaan ja ihmetellään, kun ei työllisty, jos työpaikkaa ei ole, eikä nuori ihminen, joka on pois työelämästä eikä töitä saa, kauniilla sanoilla työllisty. Tämä suunta pitää muuttaa. Me pystytään tekemään se yhdessä, jos me halutaan. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tavoite oli tosiaan 100 000 uutta työllistä, mutta ihan siihen ei olla päästy, ja näyttää vähän siltä, että hallitus jää aika kauas omasta tavoitteestaan. Olen miettinyt, että jos hallitus olisi kaiken sen ajan ja tarmon, mitä se on käyttänyt viinan kotiinkuljetuksen onnistumiseen, käyttänytkin meidän työllisyyden hoitoon, niin voisi olla, että me oltaisiin tässä nyt pikkuisen pitemmällä, ehkä paremmassa tilanteessa kenties. [Antti Kurvinen: Onneksi KD on hallituksessa!] No, meidän nuorisotyöttömyyshän on tällä hetkellä ihan kammottavaa. Meillä on 80 000 alle 30-vuotiasta nuorta tällä hetkellä työttömänä. Tämä teidän nuorisotyöseteli, mikä sinällään on ihan mukava juttu, auttaa joitain tuhansia. Vielä jää semmoinen 75 000 nuorta, joilla ei ole tietoa, missä se työpaikka on. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Millä tavalla te nyt aiotte helpottaa tätä nuorten työllisyyttä? Miten mahdollistatte sen, että meidän nuoret eivät tipu työttömyyden rotkoon jo silloin uran alkuvaiheessa, koska sieltä on aika vaikea kivuta takaisin pinnalle?

Arvoisa herra puhemies! Keskusta haluaa vakaata työelämää, eikä me voida hyväksyä semmoista lakia, joka todennäköisesti tulee lisäämään raskaussyrjintää. Tämä esitys on siinä suhteessa kyllä huono. Se on tietenkin mukavaa, että te tunnustatte itsekin, että tämä laki vaikuttaa lähinnä naisiin ja siksi vaikutus on vähäinen. Kun minä nämä lauseet luin, niin kyllä ensimmäinen ajatus oli, että anteeksi, mitä. Pisteet siitä, että lakiesitys tosiaan on kerrankin rehellinen, että myönnetään ihan heti kättelyssä, että ei tällä oikeastaan ole työllisyysvaikutuksia, ja sitten, että ei tämä ainakaan lasten hankkimiseen kannusta maailmassa, jossa meillä on lapsikato, ongelma, että ihmisiä ei synny riittävästi, pätkittäinen työelämä ja joka kolmas on jo nyt kokenut raskaussyrjintää. Te mylläätte työelämää jatkuvasti ympäri, mutta toivoisin, että sinne tulisi joskus myös jotain positiivista. Milloin me saadaan lakiesityksiä esimerkiksi siihen ketjuttamisen vaikeuttamiseen, tai milloin me saadaan tämän raskaussyrjinnän vähentämiseen lakiesityksiä? Voisiko semmoisia joskus jo tulla, jotain positiivista? Taustallahan tässä se ajatus on ollut ihan mukava, työllistää enemmän, [Puhemies koputtaa] mutta keskusta ei voi tätä lakia tämmöisenä hyväksyä nimenomaan näitten raskausasioitten ja naisasioitten takia.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämän hallituksen työllisyyspolitiikka on ollut suoraan sanottuna surullista rämpimistä. On vaikeutettu uudelleenkouluttautumista, on viety työttömyysturvan suojaosat, nuorisotyöttömyys on huipussaan, ja vaikka se nuorisotyöseteli on ihan mukava asia, niin täytyy muistaa, että se koskee joitain tuhansia nuoria ja niitä työttömiä nuoria on kymmeniätuhansia, niin kuin täällä on kuultu. Mutta minulla on yksi semmoinen matematiikkapulma, johon haluaisin hallitukselta vastauksen: Teillä oli tämä yhdeksän miljardin euron sopeutus, ja jos nyt oikein muistelen, niin siitä kaksi miljardia euroa piti tulla 100 000 lisätyöllisestä. Nyt kun alkaa näyttää siltä, että te olettekin painuneet tässä teidän tavoitteessanne melko paljon miinukselle, niin minusta nyt haiskahtaa siltä, että niistä 100 000 lisätyöllisestä ei tule kahta miljardia euroa rahaa. Mistä te aiotte sen kaksi miljardia sitten ottaa, kun se ei niistä työllisistä valitettavasti näytä tulevan? Me kaikkihan toivottaisiin, että se onnistuisi, mutta se ei nyt näytä siltä.