Pitko Jenni

Arvoisa puhemies! Itsekin yhdyn kiittelemään ministeriä tästä esityksestä. Koteihin kulkeutuva tupakansavu on sekä terveys- että asumisviihtyvyyskysymys, ja siihen ei olla vielä toistaiseksi pystytty tarpeeksi tehokkaalla tavalla puuttumaan. Nykyinen sääntely ei todella ole mahdollistanut sellaista puuttumista, että ihmiset voisivat varmistua siitä, että kun he kohtaavat tällaista haittaa, niin siihen löytyy työkalut, vaan usein tähän ei edes olla haluttu lähteä, ja jos siihen on lähdetty, niin prosessit ovat kestäneet monesti niin pitkään, että asukas on jo ehtinyt vaikkapa muuttaa pois asunnosta. Mielestäni koteihin ei kuulu naapureiden tupakansavu, ja kuitenkin näen, että myös näiden tupakoivien asukkaiden oikeuksia tässä pitää punnita. Se, että tässä on velvoitettu tilojen haltijoiden kuuleminen ennen tätä päätöstä ja heille annettu mahdollisuus itse estää savun kulkeminen, on hyvä esitys.

Arvoisa puhemies! Suomella on mahdollisuus olla maailman ensimmäinen ilmastopositiivinen hyvinvointivaltio. Suomessa on kuitenkin menossa hallitsematon datakeskusten buumi, joka voi johtaa siihen, että Suomen puhtaan energian tuotanto kuluu kansainvälisten yritysten konesalien ylläpitoon. Sähkönkäyttö ei voi Suomessakaan kasvaa loputtomasti. Kohtuutta tarvitaan myös tekoälyn tarvitseman laskentakapasiteetin kasvuun. Kansalaiset ovat syystä huolestuneita. Tuntuu, että datakeskusten kokonaisuutta ei hallitse kukaan. Suomi ei tällä hetkellä velvoita hankkeita edes julkaisemaan energian käyttöä, kompensoimaan luontovaikutuksia tai hyödyntämään hukkalämpöä, emmekä myöskään priorisoi hankkeita. Päinvastoin hallitus on itse asiassa helpottanut datakeskusten luvitusta ja kaavaillut uusia tukia niille. Hallituksen tulee pikaisesti toimia sen eteen, että jatkossakin Suomessa riittää puhdasta energiaa yhteiskunnan sähköistymiselle ja fossiilienergian korvaamiselle sekä vähähiilisten korkean jalostusasteen investoinneille. Hyvä hallitus, oletteko te aikeissa valmistella kokonaissuunnitelmaa datakeskuksista niin, [Puhemies koputtaa] että luonto ei jää hankkeiden jalkoihin ja että riippuvuus fossiilienergiasta saadaan varmasti purettua?

Arvoisa puhemies! Minusta se pitää voida sanoa suoraan: Suomen maatalouspolitiikka on epäonnistunut. Ruoantuotannon kannattavuus on lähellä nollaa, ja kestävyysmurros on vasta lapsenkengissä — ja ei, tämä ei ole viljelijöiden vika, se on meidän poliitikkojen vika. Maataloustukien ja tuotannon uudistaminen on välttämätöntä, mutta tässä salissa kilpaillaan siitä, kuka puolustaa nykyjärjestelmää kiivaimmin. Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, eivät tuottajan etu ja luonnon hyvä ole vastakkain. Pelloilla ympäristötoimet ja kannattavuus kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi maan kasvukunnon ja ravinteiden pidättämisen parantaminen suojaa vesistöjä ja parantaa satoa, mutta siihen eivät tuet nykyisellään kannata. Hyvä hallitus, tehdyt toimet eivät riitä, jos sinilevälautat kasvavat ja vedet jatkavat tummumistaan, eikä fossiilisiin polttoaineisiin ripustautuminen nosta maataloutta kukoistukseen. Ehdotus: tehkää turpeen kunnianpalautuksen sijasta biokaasun uusi tuleminen. [Hannu Hoskonen: Turve tarvitaan takaisin, jos meinataan maata viljellä tässä maassa!]

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisi on täällä, ja me emme voi enää ajatella, että me toimimme joskus tulevaisuudessa, eikä riitä, että me pidämme asiaa tärkeänä, vaan meidän täytyy toimia. Tämä hallitus on kuitenkin istunut käsiensä päällä kohta neljä vuotta siitä huolimatta, että tässä ilmastovuosikertomuksessakin ministerin suulla sanotaan, että toimimattomuuden kustannukset olisivat huomattavasti suuremmat kuin nyt tehtävät investoinnit. Silti olemme eläneet tässä viimeiset neljä vuotta hallituskautta, jossa on pääasiassa lisätty päästöjä hallituksen päätöksillä. Tässä ilmastovuosikertomuksessa myös kerrotaan, että Suomen nettopäästöt olivat vuonna 2025 korkeammat kuin vuonna 1990. Me siis poljemme paikallaan, jos emme tee niitä tehokkaita ilmastotekoja. Hyvä ministeri, te kerroitte kyllä paljon asioita, mitä olette suunnitelleet, mitä olette selvittäneet, ja me tiedämme, että tekniset nielut voivat mahdollisesti tuoda meille helpotusta joskus tulevaisuudessa. Mutta kysyn vielä teiltä: oletteko te tehneet tällä hallituskaudella joitain sellaisia päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet jo nyt tai tulevat hyvin pian vaikuttamaan? Kun katsoo näitä tilastoja, niin huomaa, [Puhemies koputtaa] että tämä Suomen päästökehitys kaikilla sektoreilla on itse asiassa saatu hidastumaan.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtaisempi nosto aloituspuheenvuoroni jälkeen. Yksi on se, että kun tässä uudessa saamelaiskäräjälaissa on lisätty näitä saamelaiskäräjien tehtäviä mutta kuitenkaan resurssit eivät ole pysyneet sen mukana, niin on selvää, että jos kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat varat eivät ole riittävät, niin myös koko kulttuuri-itsehallinto voi silloin vaarantua. Tietenkin me elämme haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joudumme tekemään tässä valtakunnassa lähivuosina menosopeutuksia ja sopeutusta ylipäänsä, mutta ajattelen kuitenkin, että kun kyse on valtion budjetissa suhteellisesti melko pienistä rahoista, niin tällaisten asioiden turvaaminen tulevaisuutta ajatellen olisi äärimmäisen tärkeää, niin että varmistamme sen, että kulttuuri-itsehallinto ja oikeudet toteutuvat tai eivät ainakaan jää resursseista kiinni. Toinen asia on saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueella. Tiedämme, että erityisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt merkittävästi poronhoitoon jopa Ylä-Lapissa asti, ja se haaste tulee tietenkin vain lisääntymään tulevina vuosina. On tärkeää pystyä tekemään tässä, yhteistyössä saamelaiskäräjien ja Suomen valtion kanssa, sellaista ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaa, että meidän luonto pystyy parhaalla tavalla sopeutumaan tähän kuumenemisen aiheuttamaan poronhoidon vaikeutumiseen, mutta myöskin niin, että saamelaisten poronhoito voi jollakin tavalla jatkua myös uudessa tilanteessa. Lisäksi ehkä tässä edustaja Auttokin viittasi näihin monenlaisiin hankkeisiin, mitä Lapissa ja saamelaisten kotiseutualueella on käynnissä, ja on syytä todella tiedostaa, että ne voivat olla ristiriidassa saamelaisten oman näkemyksen kanssa siitä, mitä kotiseutualueella, niin sanotuilla perinteisillä saamelaisten mailla, pitäisi voida tapahtua. Esimerkiksi kaivosteollisuus, tuulivoima, energiahankkeet ylipäänsä voivat olla räikeässäkin ristiriidassa poronhoidon kanssa, joten tässäkin on oltava herkkänä ja tarkkana ja tiedettävä, mitä tapahtuu. Kolmanneksi vielä sanon näistä saamenkielisistä palveluista, jotka eivät nykyisin toteudu yhdenvertaisesti. Suuri haaste on tietenkin se, että saamelaisten asuinkunnat ovat hyvin hajanaiset, mutta ajattelisin, että meillä on kuitenkin siinä mahdollisuuksia korjata tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki on aikaisemmin ollut semmoinen tuki, jonka avulla on myös saamen kieltä jo taitavia ihmisiä pystytty kouluttamaan aloille, tai ihmisille on myös opetettu saamen kieltä sitä kautta. Tietooni on tullut myöskin, että usein edes työnantajat, vaikka sote-puolella, [Puhemies koputtaa] eivät tunnista saamenkielisiä ammattilaisia, jotta heitä voitaisiin ohjata näihin tehtäviin, missä saamenkielisille palveluille olisi tarve. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme siinä mielessä historiallisen hetken äärellä, että tämä saamelaiskäräjien kertomus on nyt ensimmäistä kertaa täällä eduskunnassa lähetekeskustelussa. Tämä kertomus arvioi saamelaisten itsehallinnon, perus- ja ihmisoikeuksien, kielellisten oikeuksien, perinteisten elinkeinojen sekä palveluiden ja kulttuurin tilaa vuonna 2025. Tietenkin merkittävä muutos, mikä saamelaisten osalta on tapahtunut, minkä me täällä salissa olemme toteuttaneet, on se, että pitkään odotettu uudistus saamelaiskäräjälain osalta on saatu maaliin ja se on voimaantullut elokuussa 2025 eli tämän kertomuksen vuonna. Tästä kertomuksesta selviää se, että saamelaiskäräjät pitää tätä uudistusta tärkeänä edistysaskeleena mutta katsoo silti, etteivät saamelaisten itsehallinnon tosiasialliset edellytykset edelleenkään toteudu täysimääräisesti, ja siitä on meidän hyvä eduskunnassa todella olla tietoisia. Tämän kertomuksen mukaan yksi läpileikkaavista ongelmista on ero lainsäädännössä tunnustettujen oikeuksien ja niiden käytännön toteuttamisen välillä. Keskeisiä ongelmia ovat saamelaiskäräjien aliresursointi sekä saamenkielisten palveluiden ja henkilöstön puute sekä viranomaisten vaihtelevat neuvottelukäytännöt sekä puutteet saamelaisten oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Saamelaiskäräjät esittää tässä kertomuksessa laajan joukon toimenpiteitä, mitä me voisimme toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa saamelaiskäräjien pysyvän rahoituksen turvaaminen, saamen kielilain uudistaminen, rahoituksen vahvistaminen saamen kielten etäopetukseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle, saamelaisten sote- ja koulutuspalveluiden vahvistaminen, saamelaisen poronhoidon erityisaseman tunnustaminen sekä saamelaisten oikeuksien nykyistä vahvempi huomioiminen maankäytössä ja ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Meillä eduskunnallahan on tietenkin vastuu huolehtia siitä, että perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeuksissa turvatut saamelaisten oikeudet myös käytännössä toteutuvat. Se edellyttää meiltä lainsäädännön toimeenpanon aktiivista seurantaa, riittäviä ja ennakoitavia resursseja sekä saamelaisten itsehallinnon johdonmukaista kunnioittamista kaikessa julkisessa päätöksenteossa. — Ehkä muutamia asioita nostan vielä tässä keskustelussa erikseen esille yksityiskohtaisemmin.

Arvoisa puhemies! Keskustelut suomalaisten kanssa tänä kesänä vahvistavat sen, että ihmisille on todella tärkeää, että päätökset tehdään avoimesti ja reilusti. Epäilykset julkisten varojen junailusta tai jonkinlaisesta päätöksenteon suhmuroinnista nostattavat ihmisissä vahvan reaktion. Ehkä moni muukin on tänä kesänä sen huomannut, kun olemme kesätapahtumissa ja toreilla liikkuneet. Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen. Meillä on nollatoleranssi päätöksenteon suhmuroinnille. Siksi on tärkeää, että hallitus paitsi toimii reilusti myös varmistaa, että asiat näyttävät siltä, että toimitaan reilusti. Nyt on herännyt kysymyksiä molemmista, sekä siitä, miltä asiat on saatu näyttämään, kun asioihin ei esimerkiksi vastata heti, kun kysymyksiä syntyy, että toisaalta myös itse prosessista. Kyllä meiltä päättäjiltä myös odotetaan johdonmukaisuutta teoissa. Jos me sanomme, että valtiontalous on tiukalla eikä hyviin hankkeisiin riitä rahaa, niin kyllä meiltä myös odotetaan sitä, että rahaa todella käytetään vastuullisesti. Hyvään hallintoon kuuluu myös avoin valmistelu ja päätösten perustelu. Kymmeniä miljoonia kaverin hallihankkeelle ilman avointa hakua ei sitä ole eikä myöskään prosessi, mitä ei ole perusteltu tarpeeksi tarkasti niin kuin tässä tapauksessa, ja tämän toki pääministerikin on myöntänyt. Sitten nämä kytkeytymiset vaalirahoitukseen ja vaalirahoittajiin eivät kyllä myöskään näytä kovin hyviltä. Rakenteellinen korruptiohan on sitä, että päätöksenteossa suositaan sisäpiiriä hyödyntäen laillisia porsaanreikiä päätöksenteossa. Vaalirahoituksen vastikkeellisuus on totta kai iso kysymys. Me emme tietenkään tässä voi sanoa, että sitä olisi rikottu, mutta koska me tiedämme, kuinka vahvasti näihin hankkeisiin ja tähän hallihankkeeseen kytkeytyvät pääministeripuolueen vaalirahoittajat, olisi todella tärkeää pystyä todistamaan se, että näin ei ole tapahtunut. Itse toivoisinkin, että hallitus pystyisi kertomaan tässä eduskunnan täysistunnossa niistä konkreettisista toimista, millä aiotaan varmistaa, että tällainen rakenteellinen korruptio ei elä Suomessa, niin että kavereiden hankkeiden suosimisesta ei tarvitsisi enää epäillä meidän oppositiossa tai suomalaisten, ja että näiden huonon hallinnon käytänteiden lopettamiseksi tehdään toimia. Nostin myös esille tuossa debatissa ihmettelyni näistä väitteistä, että tämä hanke olisi tehty sen rakennusvaiheen aikaisten vaikutusten vuoksi. Me tiedämme, että rakennusalalla on ollut todella vaikeat vuodet viime aikoina. Me olemme myös oppositiossa vaatineet ja yhteiskunnassa on vaadittu hallitukselta tämmöisiä elvyttäviä toimia. Olen itse koko hallituskauden ajan kysellyt sitä, miksi hallitus on joitakin näitä tukielementtejä lakkauttanut, millä on ollut suora vaikutus rakennusalan työllisyyteen, esimerkiksi energiaremontit, opiskelija-asuntorakentaminen ja esimerkiksi myös tämä liikuntapaikkarakentaminen, mistä nyt ollaan myös leikattu. Olen aina saanut vastauksen, että tämmöisiin investointitukiin meillä ei ole varaa, koska meillä on niin huono taloudellinen tilanne. Nyt sitten kuitenkin on löytynyt 35 miljoonaa rahaa investointitukeen yhdelle hankkeelle, jota perustellaan sen rakennusalaa elvyttävällä vaikutuksella. Tämä on varsin ristiriitaista. Liikuntapaikkarakentamisen investointituilla sekä opiskelija-asuntorakentamisen investointituilla nimenomaan rakentamisen vaikutukset olisivat olleet tässä heti, koska siellä oli hankkeita, jotka olivat rakennusvalmiita, mutta niitä laitettiin jäihin. Vaikutuksia olisi ollut ympäri Suomen sen sijaan, että laitettaisiin rahaa vain yhteen hankkeeseen — ja vieläpä niin, että tämän Helsinki Garden ‑hankkeen työllisyysvaikutuksista ja sen vaikutuksista rakentamisalaan ei oltu tehty ulkopuolisia selvityksiä, ja silti niillä perusteltiin sitä. Ajattelen niin, että suomalainen yhteiskunta todellakin perustuu luottamukseen. Ihmiset haluavat varmistaa, että tämänkaltaista toimintaa ei tapahdu tulevaisuudessa. Itsekin ajattelen niin, että näitä areena‑ ja tapahtumahankkeita tarvitaan Suomeen, mutta niiden täytyy tapahtua niin, [Puhemies koputtaa] että varat jaetaan läpinäkyvällä ja kaikille hankkeille yhdenvertaisella tavalla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen itse teidän perusteluanne siitä, että tämä päätös on tehty rakennusalan tukemiseksi. Me tiedämme, että rakennusalalla on tällä hetkellä ja on ollut viimeiset vuodet erittäin vaikea tilanne, ja jos te olisitte hallituksessa halunneet rakennusalaa tukea, niin tämähän ei ole se tehokkain päätös. Tehokkain päätös olisi ollut jättää tekemättä niitä päätöksiä, millä te olette saaneet hankkeita aikaisemmin tällä hallituskaudella jäihin, esimerkiksi nämä opiskelija-asumisen investointituet, jotka suoraan laittoivat hankkeita jäihin ja peruivat niiden aiotut rakennusvaikutukset. Myöskin tässä liikuntapaikkarakentamisen kentässä, mistä te ylipäänsä olette leikanneet, on rakennusvaikutuksia. Miksi ainoastaan Garden Helsingin rakennusvaikutukset ovat sellaisia, että hallitus on siihen halunnut sijoittaa? Tämä perustelu ei ole siis ollenkaan relevantti, vaan se nimenomaan korostaa sitä, että tässä on jotain, mitä ei haluta kertoa, koska ne ääneen lausutut perustelut eivät ole uskottavia. Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen, ja toivoisin, [Puhemies koputtaa] että hallitus pystyy kertomaan, minkälaisia muutoksia te tulette tekemään omassa toiminnassanne, [Puhemies: Aika!] että tämä luottamus voidaan palauttaa.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa, että muun muassa Lääkäriliitto ja HUS ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, että nimenomaan näitä tietoja jaettaisiin viranomaisille, [Oikealta: Se lukee mietinnössä!] siihen, että poliisin oikeuksia saada tietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta lisättäisiin. He pitävät sitä jopa terveydenhuollon luottamusta horjuttavana toimenpiteenä. Sitäkö te puolustatte täällä? [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvänen aika!] Asiakas- ja terveystiedot ovat lähtökohtaisesti aina salassa pidettäviä asioita, jotka eivät kuulu muille kuin potilaalle ja palveluntarjoajalle, [Mauri Peltokangas: Oletteko lukenut mietinnön?] heidän luottamuksellisiin väleihinsä. Lääkäriliiton mukaan potilaalla ja asiakkaalla on oltava oikeus luottaa siihen, että hänen arkaluontoiset tietonsa pysyvät salassa ja että hän voi hakeutua hoitoon turvallisesti ja luottamuksellisesti kaikissa tilanteissa sitä tarvitessaan. [Mauri Peltokangas: Oletteko te lukenut mietinnön?] Voimme varmasti yhdessä todeta sen, että kun on kyse ihmisten käynnistä lääkärillä tai sosiaalipalveluissa tai terveydenhuollon palveluissa, niin silloin kyse on luottamuksellisista potilastiedoista, oli sitten kyse siitä käynnistä itsestään tai sen sisällöistä. Tämä ei ole pelkästään vihreiden näkemys vaan muun muassa Lääkäriliiton ja HUSin näkemys, joten jos puhun täällä muunneltua totuutta sen osalta, [Mauri Peltokangas: Ei, vaan te sanoitte, että poliisi saa käsiinsä!] niin silloin toki tämä syytös kohdistuu aika paljon laajemmalle kuin vain vihreisiin. Haluan vielä sanoa sen, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautui kriittisesti tähän tietojen luovuttamiseen. Toisaalta haluan myös korjata edustaja Zyskowiczin väitteen siitä, että vihreät olisivat vastustaneet kännykkäkieltoa kouluun, mikä ei toki liity yhtään millään tavalla tähän asiaan, mutta koska nyt täällä vihreiden syntejä alettiin laajemminkin ruotimaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Me olemme kannattaneet sitä. Mielestäni on hyvä, että näitä lakiesityksiä katsotaan myös perusoikeusnäkökulmasta ja suhtaudutaan aika herkästi siihen, että näillä esityksillä, vaikka myös kännykkäkiellollolla, voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin. Mutta kun löydetään oikeanlainen tasapaino, missä yhteiskunnallisia tavoitteita pystytään edistämään niin, että niiden merkitys perusoikeuksien rajoituksiin pystytään pitämään matalana — kännykkäkielto on hyvä esimerkki siitä — niin kyllä me kannatamme sellaisia järkeviä ja asiallisia esityksiä.

Arvoisa puhemies! Esitämme tosiaan, että tämä esitys valmisteltaisiin paremmin. Tällainen viranomaisten yhteistyö liittyen vaikka kadonneiden etsintään — lienee aivan päivänselvää, että me kaikki kannatamme järkeviä muutoksia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Esitämme, että esitys tuodaan järkevässä muodossa tänne saliin uudestaan. Siksi esitämme nykyisen kaltaisen esityksen hylkäämistä, missä sen hyödyt selkeästi kalpenevat haittojen epätasapainossa. Kun edustaja Zyskowicz kysyi, mitä perusoikeutta tässä nyt rajoitetaan, niin kyse on yksityisyydensuojasta. Olen ymmärtänyt, että kun tässä nyt vertailtiin fiksujen kokoomuslaisten ja vihreiden välillä, onko siinä jotain eroa, niin kyllä taitaa olla kyse nimenomaan siitä, että tästä klassisesta asetelmasta turvallisuuden ja yksityisyydensuojan tasapainossa ja niitten välisessä ristiriidassa me ajattelemme kokoomuksen kanssa aika lailla eri tavalla. Edustaja Pauli Kiuru toi esille sen, hän itsekin myönsi, että tässä ovat vastakkain turvallisuus ja yksityisyydensuoja, ja hän sanoi, että turvallisuus menee tässä eteenpäin. Me vihreät haluamme löytää tällaisissa tapauksissa sen tasapainon, missä turvallisuutta edistetään mutta niin, että yksityisyydensuojaa, joka on tärkeä oikeus suomalaisille ja ihmisille ylipäänsä, rajoitetaan mahdollisimman vähän, ja tässä esityksessä tämä ei valitettavasti toteudu. Luotan itsekin myös viranomaisiin, eikä oma ajatukseni ainakaan ole se, että viranomaiset käyttäisivät väärin tätä tietoa, mitä nyt tässä heille annetaan mahdollisuus pyytää, mutta kyse on siitä, että esitys voi lisätä epäluottamusta viranomaisia kohtaan, kun tätä tietoa annetaan yhä enemmän. Luottamuksellinen hoitosuhde on korostuneen tärkeässä roolissa erityisesti paperittomien ihmisten kanssa. Myös kun puhutaan osana kansainvälistä rikollisuutta käytettävistä ihmiskaupan uhreista, ollaan aika vakavan asian äärellä, pystymmekö me auttamaan niitä ihmisiä vai onko kynnys esimerkiksi hakeutua hoitoon. Kyse voi olla myös alaikäisistä ihmisistä, että sitä on nostettu tämän asian suhteen liian korkealle. Lisäksi iso ongelma tässä on — ja asiantuntijalausunnotkin toivat esille tämän tarkkarajaisuuden puutteen — että kun perusoikeuksia rajoitetaan, olisi äärimmäisen tärkeätä tehdä se hyvin tarkkarajaisesti, ettei kellään jäisi epäselvyyttä siitä, minkälaisissa asioissa on tässä mahdollisuus sitten toimia. Sanon vielä sen, että kun on kyse turvallisuudesta, niin on tärkeää pystyä myös viestittämään ihmisille sitä, että turvallisuus ei ole ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Me voimme sekä pitää kiinni meidän olemassa olevista perusoikeuksista että lisätä ihmisten turvallisuutta. Uskoakseni tämä on mahdollista, mutta tällä eduskuntakaudella ja viime aikoina on hyvin paljon lisääntynyt se puhe, [Puhemies koputtaa] että perusoikeuksien ja turvallisuuden tasapainoa on mahdollista katsoa nykyään eri tavalla kuin aikaisemmin tässä yhteiskunnassa [Puhemies koputtaa] olemme tottuneet.

Arvoisa puhemies! En tiedä, mihin edustaja Zyskowicz viittasi sillä, että se, mitä sanoin, ei pitäisi paikkaansa. Mutta näihin edustaja Heinosen esimerkkeihin. Kuten sanoin, viranomaistyötä tulee kehittää ja kadonneiden ihmisten etsiminen ei ollut tämän meidän vastalauseen ydin, jos olette sen lukeneet. Emme siis esittäneet tätä viranomaistyön kehittämistä kaiken kaikkiaan, mutta esityksemme koskee näiden tietojen luovuttamista, mitä kohtaan myös asiantuntijakuulemisissa laajasti sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat esittäneet kritiikkiä. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa puhemies! Rikostorjunta ja toimiva viranomaisyhteistyö on tärkeää, mutta perusoikeuksia ei tule rajoittaa ilman välttämättömiä perusteita. Tämä esitys avaa poliisin pääsyn sosiaali- ja terveystietoihin mutta epäonnistuu täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten täyttämisessä. Haitat ylittävät esityksessä hyödyt, ja ehdotetut muutokset ovat omiaan vaarantamaan ihmisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ihmiset voivat jopa lopettaa avun hakemisen, jos lääkäri- ja sosiaalityöntekijäkäynti voi päätyä poliisin tietoon. Ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä enää uskaltaisi asioida esimerkiksi Migrin kanssa. Edellä olevan perusteella esitän lakiesityksen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä esitetään luonnonsuojelulakiin useita muutoksia, joista merkittävimmän uuden säännöskokonaisuuden muodostavat luonnonarvokauppaa koskevat säännökset. Lailla on tarkoitus mahdollistaa myös voimassa olevien säännösten mukaisesti tuotettavien luonnonarvojen eli luonnonarvohehtaareiden käyttäminen muuhun kuin heikennyksen hyvittämiseen eli esimerkiksi yritysten ympäristövastuullisuuteen ja vapaaehtoisiin luontotekoihin. Lakiin esitetään lisättäväksi tarvittavat säännökset EU:n ennallistamisasetuksessa säädetyn ennallistamissuunnitelman laatimisesta. Lisäksi esitys sisältää eräitä teknisluontoisia ehdotuksia, kuten suden poistaminen luonnonsuojelulain lajisuojelua koskevan sääntelyn soveltamisalasta. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan kansallisen ennallistamissuunnitelman ja toimittamaan sen Euroopan komissiolle. Hallituksen esityksen tarkoituksena on säätää kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimisesta siltä osin kuin se on tarpeen. Valiokunta korostaa, että hallituksen esitys sisältää ainoastaan mainitun toimivaltaa koskevan säännösehdotuksen. Ehdotus ei koske kansallisen ennallistamissuunnitelman sisältöä, vaan ainoastaan ministeriöiden välistä työnjakoa ja valtioneuvoston toimivaltaa sekä muutoksenhakuoikeutta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esiin huomioita siitä, että hallituksen esityksessä ehdotettuun toimivaltasääntelyyn ennallistamissuunnitelman hyväksymisestä liittyisi riski eduskunnan lainsäädäntövallan sitomisesta ennakolta ministeriötason linjauksin. Valiokunta korostaa, että kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelussa on korostettu sen olevan tasoltaan hyvin yleinen, tiekarttamainen. Sillä ei ole tarkoitus olla oikeusvaikutuksia yksityisiin maanomistajiin, eikä ennallistamissuunnitelman valmistelussa ole katsottu siinä voitavan osoittaa yksittäisiä ennallistettavia alueita. Suunnitelma luo suuntaviivat sille, miten luonnon tilaa parannetaan ja kaupunkivihreää lisätään tulevina vuosikymmeninä. Kysymyksessä on strateginen ja vaiheittain tarkentuva kokonaisuus. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että suunnitelmalla voi olla vaikeasti arvioitavia vaikutuksia julkisyhteisöjen maankäyttöön ja julkiseen talouteen. Ennallistamissuunnitelma on pyrittävä laatimaan siten, että perustaksi otetaan tehokkaimmat ja myös asetuksen vaatimusten täyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisimmat keinot. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut kriittisesti ehdotetun sääntelyn oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunta edellytti ehdotetun sääntelyn tarkentamista siten, että säädöstasolta ilmenee selvästi, että ennallistamissuunnitelmaan ei voi sisältyä sellaista asetuksessa tarkoitettua viitteellistä karttaa tai sellaisia toimenpiteitä, joilla voisi olla joko suoraan tai muun lainsäädännön tulkinnan osana oikeusvaikutuksia perustuslain 15 §:n suojaamaan omaisuuteen nähden. Ympäristövaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämää sääntelyn tarkentamista 13 a §:ssä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siihen, että luonnonsuojelulain 134 §:n muutosehdotuksessa muutoksenhakuoikeus koskee myös kansallisen ennallistamissuunnitelman hyväksymisestä tehtävää päätöstä. Esityksestä ei ilmene täysin selvästi, millaiset asiat ennallistamissuunnitelmaa koskevasta päätöksestä voisivat tulla muutoksenhaun kohteeksi. Ehdotus muutoksenhakua koskevan säännöksen muuttamiseksi voi valiokunnan mielestä olla omiaan lisäämään osaltaan epäselvyyttä siitä, millaisia oikeusvaikutuksia ehdotetulla ennallistamissuunnitelmalla on. Ympäristövaliokunta kuitenkin katsoo, että perustuslakivaliokunnan näkemys on sinänsä ymmärrettävä mutta koska vastaavan tyyppisistä muista suunnitelmista, kuten vesienhoitosuunnitelmasta, saa valittaa ja peruste säännöksille on siten kuin hallituksen esityksen perusteluissa on todettu muualla kuin suunnitelman oikeusvaikutuksissa, muutoksenhakuoikeutta on kuitenkin pidettävä perusteltuna. Luonnonarvomarkkinoiden kehittyminen voi osaltaan tukea EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luonnonsuojelulain 11 lukua siten, että viranomaisvarmennettujen luonnonarvohehtaarien käyttöä laajennetaan vapaaehtoisen ekologisen kompensaation lisäksi myös muihin vapaaehtoisiin luontotekoihin, kuten yritysten ja yhteisöjen luontovastuullisuuden osoittamiseen. Tarkoituksena on täydentää olemassa olevia keinoja luonnon tilan parantamiseksi. Muutos on tarpeen, koska luontokadon pysäyttäminen ja ennallistamistavoitteiden saavuttaminen edellyttävät selvästi nykyistä laajempaa rahoituspohjaa. On tärkeää, että luonnonarvomarkkinoiden kehittyminen ei kuitenkaan heikennä julkisen sektorin luonnonsuojelupanostuksia vaan toimii niitä täydentävänä työkaluna. Uuteen 104 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi luontoteon käsite. Luontoteolla tarkoitetaan luonnonarvoja lisäävillä toimilla tuotettavien luonnonarvojen käyttämistä vapaaehtoisesti. Luontoteot perustuvat samoihin luonnonarvohehtaareiden tuottamista ja laskemista koskeviin sääntöihin kuin ekologinen kompensaatio, ja maanomistaja voi itse päättää, mihin tarkoitukseen hän hyväksyy tuottamiaan luonnonarvoja käytettävän. Valiokunta toteaa, että luonnonarvomarkkinoiden käynnistyminen on tärkeä tavoite. Koska vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio on lähtenyt hitaasti liikkeelle, voi uhkana olla myös luonnonarvomarkkinoiden hidas käynnistyminen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös katsottu, että esityksessä jää epäselväksi, voidaanko suojelu hyväksyä luontotekona ja sovelletaanko siihen samoja periaatteita kuin ekologisen kompensaation suojeluhyvityksessä. Valiokunta selventää, että tarkoituksena on, että myös suojeluhyvitystä voidaan käyttää luontotekona. Valiokunta katsoo, että sääntelymuutosten valmistelu sen osalta, miten suojeluhyvitysten haasteet eli vältetty haitta ja vuoto huomioitaisiin, tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti. Ympäristövastuullisesti toimiakseen yritysten tulee välttää ja minimoida haitalliset luontovaikutukset eli noudattaa niin kutsuttua lieventämishierarkiaa. Suojeluhyvitysten hankkimisen ja ekologisten kompensaatioiden tuottamisen tulee aina tapahtua lievennyshierarkian viimeisenä keinona, eli vasta sen jälkeen, kun oman toiminnan haitallisten luontovaikutusten pienentämisen kaikki muut mahdollisuudet on hyödynnetty. Lakiehdotuksessa esitetään myös lisättäväksi yleistasoinen edellytys lieventämishierarkian noudattamisesta ja erityinen edellytys koskemaan niitä kirjanpitolain nojalla kestävyysraportointivelvollisia hakijoita, joiden toiminnalla on merkittäviä biodiversiteettivaikutuksia. Saadakseen rekisteriin kirjauksen luontoteosta kestävyysraportointivelvollisen toimijan on voitava osoittaa kestävyysraportoinnillaan joko että yrityksellä ei ole merkittäviä biodiversiteettivaikutuksia tai, jos merkittäviä biodiversiteettivaikutuksia raportoinnin mukaan aiheutuu, että yritys noudattaa lieventämishierarkiaa. Kestävyysraportointivaatimuksen piirissä on Suomessa noin 120 yritystä. Pienemmille yrityksille ei luoda uusia velvoitteita, jotta osallistumisen kynnys säilyy kohtuullisena. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että suuria yrityksiä koskeva velvollisuus osoittaa noudattavansa lieventämishierarkiaa voi vaikuttaa kielteisesti näiden yritysten haluun tehdä luontotekoja raportointivelvollisuuden raskauden vuoksi. Haasteeksi on koettu se, että vapaaehtoisiin luontotoimiin osallistuville yrityksille syntyy esityksen seurauksena lisää hallinnollisia velvoitteita ja tulkinnallista epävarmuutta ilman että siitä olisi luonnon näkökulmasta hyötyä. Riskinä on, että yritysten halukkuus osallistua luonnonarvomarkkinoihin heikkenee. Jos luontovaikutusten korostamista kestävyysraportoinnissa aletaan käyttää muiden velvoitteiden perusteena, se voi myös vähentää yritysten halukkuutta käsitellä omia luontovaikutuksiaan osana raportointiaan. Valiokunta pitää hyvänä luonnonarvohehtaareihin perustuvaa, luotettavaa luonnonarvokauppaa, mutta tunnistaa haasteen siitä, että tieteelliseen laskentamenetelmään perustuva arviointi maksaa. Lisäksi hallituksen esityksessä esitetyn mukaisesti raportointivelvollisuus lieventämishierarkian noudattamisesta, joka koskee vain suuryrityksiä ja pörssiyhtiöitä, tuo niille kustannuksia, koska raportointi sopii huonosti yhteen kestävyysraportoinnin vaatimusten kanssa. Valiokunta korostaa edellä esitettyyn viitaten, että uuden sääntelyn ohjeistuksessa tulee varmistaa, että velvoitteesta aiheutuva rasite yrityksille jää mahdollisimman pieneksi, menettelyt ovat sujuvia ja käytännöt linjassa kestävyysraportoinnin vaatimusten kanssa. Suurten yritysten raportointivelvoitteen vaikutusta markkinoiden syntyyn tulee seurata ja arvioida ja puuttua ripeästi mahdollisiin ongelmiin. Valiokunta pitää hallituksen esitystä kokonaisuutena perusteltuna ja tarpeellisena erityisesti EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanemiseksi ja luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseksi. Valiokunta on tarkentanut myös yksityiskohtaisia perusteluja ja esittää, että eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen. Mietintö ei ole yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Olemme merkittävän eläinten oikeuksiin ja eläinten hyvinvointiin liittyvän lain äärellä taas. Olen itse aina ajatellut, että sivistysvaltion yksi mitta on se, miten me kohtelemme eläimiä. Olen ajatellut, että me emme halua Suomessa tuottaa tarpeetonta kärsimystä, mikäli sille on olemassa vaihtoehtoja. Porsaiden kirurginen kastraatio on hyvin kivulias toimenpide. Toimenpiteen aiheuttamaa kipua ei saa pois paikallispuudutuksella eikä kipulääkkeillä. Haava on kipeä pitkään, ja siihen liittyy myös tulehdusriski. Porsaiden kirurgiselle kastraatiolle on myös olemassa vaihtoehtoja. Siksi en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi hallitus on tuonut eduskuntaan lain, jolla sallitaan aiheutettavan eläinyksilölle merkittävää kipua. ”Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä”, sanoo voimassa oleva eläinsuojelulaki. Jos eduskunta hyväksyy tämän lakiesityksen, se oikeuttaa kärsimyksen aiheuttamisen eläimille myös jatkossa. Kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille täysin tarpeetonta kärsimystä. Sen ei pitäisi olla sivistysvaltiossa laillista. Esitän, että tämä lakiesitys hylätään.

Arvoisa puhemies! Esittelen valiokunnan mietinnön. Hallituksen esityksen tarkoituksena on tehdä teollisuuspäästödirektiivin muutoksen edellyttämät tarkistukset ympäristönsuojelulakiin. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksella sen soveltamisalaa on laajennettu muun muassa laskemalla sikojen ja siipikarjan eläinsuojien soveltamisalakynnystä merkittävästi. Lisäksi soveltamisalaan on lisätty metalli- ja teollisuusmineraalien kaivostoiminta sekä suuret akkujen valmistuslaitokset. Ympäristönsuojelulaissa ehdotetaan säädettäväksi uudesta vaatimuksesta ympäristöjärjestelmän käyttöönottamiseksi kaikissa teollisuuslaitoksissa vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöjärjestelmän on oltava kunkin toimialan BATin eli best available technologyn mukaisten päätelmien mukainen, ja sen tulee sisältää tavoitteet jätteen määrän vähentämiseksi, energiatehokkuuden ja veden uudelleenkäytön optimoimiseksi sekä laitoksella käytettävien vaarallisten aineiden ympäristöriskien pienentämiseksi. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa sen soveltamisalaa on laajennettu aiempaa useampiin eläinsuojiin. Niin sanotuista direktiivieläinsuojista eli direktiivin soveltamisalaan kuuluvista suurimmista ja saastuttavimmista, teollisuuslaitoksiin rinnastettavista sika- ja siipikarjatiloista ehdotetaan säädettäväksi ympäristönsuojelulaissa omassa luvussaan. Valiokunta korostaa, että Lupa- ja valvontavirasto on direktiivieläinsuojien osalta ehdotettu lupaviranomainen, kun taas muut eläinsuojat ovat joko luvan tai ilmoituksen varaisia ja toimivalta on Lupa- ja valvontavirastolla tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella. Koska direktiiviin kuuluvien eläinsuojien kokorajaa on laskettu, aikaisempaa useampi eläinsuoja siirtyy direktiivin vaatimusten piiriin ja valtion lupaviranomaisen toimivaltaan. Komissio tulee antamaan päätöksen toimintasäännöistä, jotka koskevat teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvia eläinsuojia. Toimintasäännöt ovat edelleen valmisteltavina, eikä niiden vaikutusta toimintaan ole siten vielä mahdollista lopullisesti arvioida. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi vaikuttaa toimintasääntöjen laadintaan aktiivisesti. Eläinsuojan osalta hallituksen esityksessä on hyödynnetty direktiivin mahdollistama siirtymä täysimääräisesti, minkä vuoksi toimintasääntöjen aiheuttama lupien päivitys on sidottu toimintasääntöjen voimaantuloon. Eläinsuojien luvat tulee päivittää toimintasääntöjen osalta viimeistään kaksi vuotta ennen siirtymäajan päättymistä eli vuosina 2028, 2029 tai 2030 riippuen eläinsuojan koosta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin muutoksen vaikutus lupamaksuihin, kun ilmoituksenvaraisia eläinsuojia siirtyy lupavelvollisuuden piiriin. Kuntien ilmoitusmenettelystä nyt perittävät maksut vaihtelevat kunnittain mutta ovat yleisesti ottaen kertaluokkaa pienempiä kuin valtion lupamaksut. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ratkaisua eläinsuojien lupamaksujen kasvavien kustannusten hillitsemiseksi selvitetään kiireellisesti, vaikka itse lain toimeenpano tapahtuu vasta useamman vuoden siirtymäajan kuluttua. Siirtymäaikana tulee selvittää, voiko siirtyviin direktiivieläinsuojiin kohdentaa vastaavan maksujen alennusmekanismin kuin mitä kohdistuu mikroyrityksiin lain 206 §:n mukaisesti. Nykyisten direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eläinsuojien lupamaksujen perusteena on nykyinen lupamenettely, ja toimintasääntöjen täytäntöönpanoon liittyen arvioidaan, että direktiivin eläinsuojien lupamenettelyyn kuluisi nykyistä vähemmän työaikaa. Eläinsuojien lupamaksujen moninkertaistumista ei voida pitää hyväksyttävänä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus varmistaa siirtymäajan kuluessa direktiivieläinsuojien lupamaksujen kohtuullisuuden alentamalla Lupa- ja valvontaviraston direktiivieläinsuojiin kohdistuvia lupamaksuja esimerkiksi säätämällä siitä soveltuvalla tavalla. Tästä on olemassa valiokunnan lausumaehdotus. Tietojen julkaisemisesta: Valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvat ympäristölupa-asiat niihin liittyvine asiakirjoineen on julkaistu vakiintuneesti viranomaisen verkkosivuilla. Direktiivin muutoksen vuoksi julkaistavien tietojen määrä kasvaa. Kotieläinten pito henkilöityy yleensä yhteen tai muutamaan henkilöön, eli kysymys on olennaisesti enemmän henkilösidonnaisesta toiminnasta suuriin teollisuuslaitoksiin verrattuna. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudessakin tilannetietopalvelussa käytetään samantyyppistä menettelytapaa eläinsuojien osalta sijainti- ja henkilötietoluonteisten tietojen esittämiseen kuin aikaisemmin. Henkilötietojen ja liikesalaisuuksien piiriin kuuluvien tietojen julkaiseminen on perusteltua rajata välttämättömimpien toimijoiden suojaamiseksi. Euroopan komissio on antanut lainsäädäntöehdotuksia tiettyjen ympäristösääntelyä koskevien direktiivien ja asetusten sisältövaatimusten muuttamiseksi tavoitteena vähentää yritysten hallinnollista taakkaa, niin sanotut omnibusehdotukset. Näiden ehdotusten täytäntöönpano hyvin todennäköisesti poistaa tai supistaa hallituksen esityksessä esitettyjä vaatimuksia. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sitä hallituksen esityksen lähtökohtaa, että omnibusmuutokset saatetaan voimaan myöhemmässä vaiheessa erillisellä hallituksen esityksellä sen jälkeen, kun uusi lainsäädäntö on julkaistu ja siten sen sisältö varmuudella on tiedossa. Ympäristövaliokunta on tehnyt siirtymäsäännöksiin lakiteknisiä tarkistuksia. Lisäksi sääntelyä on pyritty selventämään siirtämällä osan siirtymäsäännöksistä sijaintia kokonaisuudessaan. Muutokset ovat teknisiä, eikä niillä ole tarkoitettu muuttaa tavoiteltua sisältöä. Ympäristövaliokunnan yksimielinen päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen ja hyväksyy yhden lausuman.

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen valiokunnan mietinnön. Hallituksen esityksellä toteutetaan pakkausasetuksen toimeenpanon ensimmäinen vaihe. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi asetuksen toimeenpanon kannalta keskeisistä valvovista viranomaisista ja poistettavaksi kansallisesta lainsäädännöstä pakkausasetuksen kanssa päällekkäinen sääntely. Lisäksi ehdotetaan asetuksen edellyttämää täydentävää sääntelyä, joka velvoittaa pakkausten tuottajayhteisön ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän osoittamaan jätteen synnyn vähentämistä ja ehkäisemistä koskevien toimien rahoittamiseen vähimmäisosuuden määrärahoistaan. Valiokunta toteaa, että pakkausjäteasetuksen täytäntöönpano edellyttää suorasta sovellettavuudestaan huolimatta kansallisen sääntelyn lisäämistä, ja se myös aiheuttaa toiminnanharjoittajille kustannuksia. Toisaalta jätteen määrän odotetaan vähenevän ja kierrätyksen ja uudelleenkäytön lisääntyvän, jotka ovat tärkeitä tavoitteita. Pakkausasetuksessa säädetään kaikille pakkauksille jätedirektiivin 8 ja 8 a artiklan mukainen tuottajavastuu. Tuottajavastuuvelvollisuus koskee noin 50 000:ta Suomeen sijoittunutta yritystä sekä satojatuhansia ulkomaille sijoittuneita yrityksiä, jotka myyvät tuotteita etäkaupalla Suomeen loppukäyttäjälle. Tuottajavastuuvelvoitteet ovat toimijoille pakottavaa lainsäädäntöä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi pakkausasetuksen toimeenpanon kannalta tarvittavat valvovat viranomaiset. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty eriäviä näkemyksiä eräiden valvontatehtävien osoittamisesta. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella kustannustehokkaana ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna sitä, että kunnan elintarvikevalvontaviranomainen ja Ruokavirasto ovat molemmat elintarvikekontaktimateriaalipakkauksissa käytettävän kierrätetyn muovin pitoisuutta valvovia viranomaisia. Lisäksi Tukesin tehtäväksi on tarkoituksenmukaista osoittaa muiden kuin kontaktimateriaalipakkausten kierrätetyn muovin sisällön valvonta. Jätelain 52 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään pakkausten tuottajayhteisön velvollisuudesta osoittaa enintään viisi prosenttia tuottajavastuumaksujen tuloista jätteen synnyn vähentämistä ja ehkäisemistä koskevien toimien rahoittamiseen. Valiokunta toteaa, että tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa mahdollisista jätteen synnyn vähentämistä ja ehkäisemistä koskevista toimista ja niiden kustannuksista, joten kustannustason määrittely on hankalaa. Tästä syystä hallituksen esityksessä on pidetty tarkoituksenmukaisena jättää säätämättä tarkemmasta rahoituksen määrästä tai kohteesta tässä vaiheessa. Esitys jättää siten tuottajavastuujärjestelmille ja juomapakkausten palautusjärjestelmille laajan liikkumatilan suunnitella rahoituksen määrä ja aiotut toimet. Keskeinen uusi säännös pakkausasetuksessa koskee verkkoalustojen tarjoajia. Asetuksen 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti verkkoalustojen tarjoajien on hankittava verkkoalustalla tuotteitaan myyviltä etämyyjiltä vakuutus, jossa se vahvistaa tarjoavansa ainoastaan sellaisia pakkauksia, joiden osalta se täyttää tuottajan vastuuta koskevat vaatimukset kyseisessä jäsenvaltiossa. Valiokunta korostaa verkkoalustoja koskevan velvoitteen merkitystä etämyyjiä koskevassa tuote- ja vastuuvalvonnassa. On huomattavasti tehokkaampaa valvoa alustoja kuin jokaista yksittäistä toiseen maahan sijoittunutta etämyyjää. Ulkomaisten yritysten valvonta on erittäin vaikeaa ja työllistävää. EU:n pakkausasetus helpottaa työtä jonkin verran, koska vaatimukset yhtenevät kaikissa EU-maissa. Valiokunta pitää ulkomaalaisten etämyyjien saamista hoitamaan tuottajavastuuvelvoitteensa erittäin tärkeänä niin kaupan tasapuolisten kilpailuedellytysten kuin ympäristönsuojelutavoitteenkin kannalta. EU:n sääntelyn kehittämistä etämyyjiä velvoittavaan suuntaan tulee aktiivisesti jatkaa. Ympäristövaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esityksen ja siihen sisältyvät ensimmäisen ja toisen lakiehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Kun luonto häiritsee ihmisen toimintaa, mitä tekee hallitus? Ratkaisee asian jälleen kerran eläinten tappamisella. Tämä sama tarina on nähty jo monta kertaa tämän hallituksen aikana. Tämä laki antaa varsin laajat oikeudet ampua valkoposkihanhia ja merimetsoja myös muualla kuin siellä, missä ne aiheuttavat haittoja. Tämän lain tarkoitus ei tunnu olevan niinkään vahinkojen vähentäminen vaan laajan metsästämisen salliminen näiden vahinkojen varjolla. Tässä esityksessä esimerkiksi sallitaan valkoposkihanhien metsästäminen koko Suomessa, vaikka tiedämme varsin hyvin, että valkoposkihanhet aiheuttavat maanviljelykselle haittaa hyvin paikallisesti Itä-Suomessa. Merimetsojen osalta haitat kohdistuvat kalankasvattamoille ja kaupalliseen kalastukseen. Kuitenkin tämä laki sallii merimetson ampumisen myös vapaa-ajankalastuksen pyydyksien lähellä. Lisäksi tämä laki tulee sallimaan myös lintujen ampumisen pesimäaikaan, vaikka lähtökohtaisesti lintujen pesimä on ollut laajasti suojeltua. Hyvä ministeri, miksi te ette näe haittojen ehkäisyssä mitään muuta mahdollista kuin tappamisen?

Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi mahdollista suojella niitä vihannoivia niittyjä ja huminoivia puita, joista kaunis Suvivirtemme kertoo, nimittäin ennallistamisasetuksen toimeenpano lähestyy. Tutkijoiden ja muidenkin yllätykseksi kuitenkin maa- ja metsätalousministeriö on keksinyt käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja ehdottaakin boreaalisen luonnonmetsän määritelmän muuttamista. Siis sen sijaan, että suunnitelmassa keskityttäisiin parantamaan luonnon tilaa, kuten tarkoitus oli, nyt yritetäänkin ohjata mahdollisimman paljon arvokkaita metsiä suojelun ja ennallistamisen ulkopuolelle. Onko tässä käymässä taas niin, kuten aikaisemmin hallituksen hyväksymissä vanhojen metsien kriteereissä, että metsien suojelu muuttuukin hakkuut salliviksi satumetsä-kriteereiksi? [Petri Huru: Hyvät kriteerit!] Hallitus ei ole kunnostautunut tutkittuun tietoon pohjautuvassa luontopolitiikassa, mutta ennallistamissuunnitelman käyttäminen aseena luontoa vastaan on kyllä häikäilemätöntä. Kysynkin ympäristöministeri Multalalta, joka ennallistamissuunnitelman toimeenpanosta vastaa: ettehän aio hyväksyä luonnonmetsien määritelmän muuttamista tutkitun tiedon vastaiseksi?

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tarkoituksena on saattaa asunto-osakeyhtiölaki ajan tasalle eräiden käytännössä ilmenneiden uusien haasteiden osalta. Esityksen tavoitteena on erityisesti helpottaa taloyhtiöiden häiriötilanteisiin puuttumista, osakehuoneiston hallintaanottoa, yhtiön hallittua alasajoa sekä sähköautojen latausmahdollisuuden asentamista taloyhtiöihin. Taloyhtiöiden hallittua alasajoa koskevat ehdotukset, kuten osakehuoneiston käyttötarkoituksen muuttaminen, voivat helpottaa yhtiön päätöksentekoa kiinteistön ja rakennuksen kunnossapidosta, kehittämisestä ja kulujen rajoittamisesta. Ehdotetut muutokset voivat tehostaa yhtiön toiminnan tehokkuutta sekä kiinteistöjen asianmukaista ylläpitoa. Esimerkiksi ehdotetut uudet hallintaanottoperusteet voivat ehkäistä haittoja tehokkaammin, kun yhtiöllä on parempi mahdollisuus puuttua erilaisiin häiriötilanteisiin. Ensin osakkeenomistajan tiedonsaannista hallituksen päätöksistä ja huoneistoa koskevista asiakirjoista: Osakkeenomistajan tiedonsaantioikeutta hallituksen päätöksestä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että osakkeenomistajalla on hallituksen päätösten lisäksi oikeus saada viivytyksettä tieto yhtiöllä olevasta osakehuoneistoa koskevasta asiakirjasta, jolla on merkitystä huoneiston käytön ja kunnossapidon tai niistä aiheutuvien kustannusten arvioinnin taikka osakkeenomistajan oikeuksien tai velvollisuuksien toteuttamisen kannalta. Valiokunta pitää ehdotusta erittäin kannatettavana ja katsoo, että kynnyksen olemassa olevan asiakirjan luovuttamisesta kieltäytymiselle on oltava hyvin korkealla. No, sitten lyhytvuokraukseen liittyvien haittojen hallinnasta: Hallituksen esityksen tarkoituksena on varmistaa asunto-osakeyhtiölain puitteissa lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset, mutta mahdollistaa samalla nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin. Laissa ei tarpeettomasti rajoiteta sellaista asuinhuoneiston lyhytvuokrausta, jonka vaikutukset eivät vähäistä suuremmissa määrin poikkea tavanomaisesta asumisesta. Ehdotetun lyhytvuokrausta koskevan sääntelyn tavoitteena on, että osakkeenomistaja voi käyttää osakehuoneistoaan haluamallaan tavalla asumiseen sekä pidempi- tai lyhyempiaikaiseen vuokraamiseen siten, ettei siitä aiheudu yhtiölle, osakkaille ja asukkaille asuinkäytöstä poikkeavia lisäkustannuksia tai muuta haittaa. Huomion arvoisena valiokunta haluaa korostaa, että lyhytvuokraukseen liittyvää lainsäädäntöä käsitellään erityisesti myös eduskunnassa käsiteltävänä olevassa rakentamislaissa. Tässä laissa huoneiston hallintaanottoa voidaan käyttää keinona puuttua lyhytvuokrauksesta aiheutuvaan haittaan. Tässä tarkoituksessa asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka perusteella asuinhuoneisto voidaan ottaa yhtiön hallintaan lyhytvuokrauksesta aiheutuvien asuinkäytöstä poikkeavien lisäkustannusten tai haitan perusteella. Uusia asunto-osakeyhtiöitä perustettaessa on mahdollista yhtiöjärjestyksessä määrätä, onko tai missä mittakaavassa lyhytvuokraus olisi sallittua, kun taas olemassa olevien yhtiöiden osalta tämä edellyttää jatkossakin kaikkien osakkeenomistajien suostumusta. Osakkeenomistajan voidaan osakkeet hankkiessaan katsoa perustellusti olettaneen, että osakehuoneistoa voidaan käyttää asuinkäyttöön rinnastuvaan lyhytvuokraukseen, eikä tällaista oikeutta voida yhtiöjärjestyksen muutoksella rajoittaa ilman suostumusta. Tämän johdosta lausunnoissa ehdotettu lyhytvuokrauksen kielto yhtiöjärjestyksessä ilman osakkeenomistajan suostumusta olisi ongelmallinen omaisuudensuojan ja osakeomistuksen ennakoitavuuden kannalta. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn näkemykseen siitä, että lyhytvuokrauksen sääntelyä on kehitettävä aktiivisesti ilmiön kehittymisen myötä. Sääntelytarpeet ovat monitahoisia koskien asuntomarkkinoiden hallintaa, naapureiden kokemia häiriöitä lähialueilla ja rakennusten sisällä, kaavoituksen ja rakentamisen järjestelmän sopeuttamista, tietojen antamista kunnallisille viranomaisille sekä sen rajan hakemista, milloin ja millä ehdoilla lyhytvuokrausta voidaan harjoittaa asumisen sivutoimintana ja milloin se muuttuu luonteeltaan omanlaistaan ohjaamista ja sääntelyä vaativaksi majoitustoiminnaksi. Tämän johdosta valiokunta katsoo, että lyhytvuokrausta koskevan eri lakeihin sisältyvän sääntelyn toimivuutta ja riittävyyttä on tarpeen arvioida kokonaisuutena seuraavien vuosien aikana. Tämän lakiehdotuksen mukaan huoneiston toisen käyttöön antaneen osakkeenomistajan on huolehdittava, että hänellä on tarvittavat tiedot huoneiston käyttöoikeuden saaneesta. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena ei ole laajentaa osakkeenomistajan velvollisuutta vuokralaista koskevien tietojen keräämiseen eikä osakehuoneiston käytön seurantaan ja dokumentointiin yli sen, mihin osakkeenomistajalla jo voimassa olevaan lakiin perustuvan huolellisuusvaatimuksen johdosta on velvollisuus. Valiokunta korostaa, että uusi tietojenantovelvollisuus ei tarkoita osakkeenomistajan vastuun lisäämistä vuokralaisen toiminnasta vaan ainoastaan sanamuotonsa mukaisesti varmistaa yhtiön tiedonsaantioikeuden osakkaan vuokralaisista tarvittaessa. Huoneiston häiriötilanteista on tarkoitus säätää niin, että sääntely mahdollistaa jatkossa puuttumisen sellaiseen osakkeenomistajan tai asukkaan menettelystä johtuvaan vähäistä suurempaan häiriöön tai haittaan, jota yhtiön, osakkaiden ja asukkaiden ei voida katsoa olevan velvollisia sietämään mutta joka jää voimassa olevien hallintaanottoperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta pitää ehdotusta erittäin kannatettavana. Asumishäiriöiden määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi, ja sääntely on asumisrauhan turvaamiseksi tarpeen. Valiokunta toteaa, että kohtuuttoman häiriön määrittely tyhjentävästi laissa on kuitenkin mahdotonta, joten hallintaanottoperusteita on arvioitava tapauskohtaisesti, ja siten vasta oikeuskäytännön myötä saadaan selvyyttä sääntelyn käytännön toimivuudesta. Myös uuden hallintaanottoperusteen soveltamista käytännössä on tärkeää seurata ja arvioida mahdollisia muutostarpeita. Asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että osakehuoneisto voidaan ottaa yhtiön hallintaan myös silloin kun osakkeenomistaja tai muu osakehuoneistossa asuva ei noudata, mitä terveyden säilymiseksi yhtiön tiloissa on tarpeen. Säännöksestä seuraa, että esimerkiksi tupakkalakiin perustuvan tai lain perusteella määrätyn tupakointikiellon rikkominen voi olla asunto-osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin huoneiston hallintaanoton peruste. Asuntoyhteisöjen asuinhuoneistoja ja niiden parvekkeita ja ulkotiloja koskevat tupakointikiellot merkitsevät perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan verrattain syvälle käyvää puuttumista henkilön itsemääräämisoikeuteen ja yksityiselämän suojaan. Arvioitaessa yhtiön mahdollisuutta tupakointikiellosta päättämiseen asuinhuoneistoissa ja niiden parvekkeilla ja ulkotiloissa sen perusteella, että niistä voi rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muuten kuin poikkeuksellisesti kulkeutua savua muiden asukkaiden vastaaviin tiloihin, on huomioitava perusoikeuksien rajoittamisen ohella tupakointikieltopäätöksen tekevä taho. Arvioitavana on siten myös se, voiko tupakointikieltopäätöksen ylipäänsä tehdä muu kuin viranomainen, jos tupakointikiellon määräämisen tulkitaan olevan perustuslain kontekstissa merkittävää julkisen vallan käyttämistä. Näistä syistä mahdolliset lainsäädännön muutokset on katsottu tarkoituksenmukaisimmaksi toteuttaa tupakkalaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan tupakkalain uudistamista. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että tupakoinnista naapureille aiheutuvaan haittaan puututaan nykyistä tehokkaammin. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että vuonna 2024 teetetyn kyselytutkimuksen mukaan kerrostaloasukkaista ilmoitti altistuvansa tupakansavulle 62 prosenttia ja rivi- ja paritaloasukkaista 58 prosenttia. Tämä osoittaa, että on olemassa tarve puuttua tupakansavuhaittaan nykyistä tehokkaammin. Valiokunta kiirehtiikin tupakkalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen antamista eduskunnalle ja katsoo, että sen ja asunto-osakeyhtiölain muutoksen yhteisvaikutuksia tulee seurata ja arvioida, helpottavatko ne käytännössä riittävästi tupakointikieltojen asettamista asuinyhteisöissä siten, että naapureiden ei enää tarvitse kärsiä tupakansavusta aiheutuvaa haittaa. Tästä valiokunta esittää lausumaa. Sitten vielä häiriöiden näyttötaakasta ja yhdestä pienemmästä asiasta: Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty laajasti huomiota siihen, että häiriöiden määrä on lisääntynyt asumisessa merkittävästi. Kun häiriöiden taustalla ovat huumeet, tilanteisiin liittyy väkivallan uhka, eivätkä naapurit uskalla tehdä häiriöilmoituksia nimellään. Silloin kun naapureita ei pystytä kutsumaan oikeudenkäyntiin todistajaksi, on oltava muita keinoja esittää riittävä näyttö hallintaanottoperusteen tai vuokrasopimuksen purkuperusteen olemassaolosta. Poliisin hätäkeskusraporttien tai vastaavan tiedonsaannin saatavuutta on parannettava, jotta häiriöihin voidaan puuttua riittävällä tavalla ja siten turvata muille asukkaille asumisrauha sekä asumisen turvallisuus. Valiokunta yhtyy näissä asiantuntijalausunnoissa esitettyyn huoleen ja esittää lausumaa tähän liittyen. Vielä lopuksi konkurssiin liittyen: Asunto-osakeyhtiölakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toimivalta yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin on lähtökohtaisesti yhtiökokouksella. Muutoksen myötä toimivalta vastaa voimassa olevaa lakia paremmin yhtiökokouksen yleistoimivaltaa päättää yhtiön ja osakkeenomistajien kannalta epätavallisista ja laajakantoisista toimista. Haluan vielä korostaa, että tässä säädetään myös asunto-osakeyhtiön konkurssin vaikutuksista osakkeenomistajien hallintaoikeuteen ja vastikkeenmaksuvelvollisuuteen ja 4 momentissa asuntoyhtiön konkurssin vaikutuksista osakkeenomistajan ja tämän vuokralaisen väliseen vuokrasuhteeseen. Hallituksen esityksen mukaan osakkeenomistajan on viipymättä ilmoitettava vuokralaiselle hallintaoikeutensa lakkaamisesta ja vuokrasopimuksen päättymisestä laissa tarkoitettuna ajankohtana. Valiokunta esittää hyväksyttäväksi kolme lausumaa, ja mietintö on yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Näiden luonnonarvomarkkinoiden tuominen luonnonsuojelulakiin on tervetullutta. On tosiaan niin, että on olemassa yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat ilmaisseet halunsa tuottaa tällaisia vapaaehtoisia lisäisiä luontotekoja, ja kun tämä määritelmä on puuttunut, niiden tuottamisessa on ollut pelko esimerkiksi viherpesusta syyttämisestä, jolloin yritysten halua toteuttaa näitä luontotekoja on varjostanut tämmöinen määritelmän puute. Nyt saamme lakiin näille vapaaehtoisille luonnonarvomarkkinoille määritelmät ja puitteet, jotka varmistavat näiden luonnonarvomarkkinoiden ja luontotekojen läpinäkyvyyden ja myös sen, että niitä ei lasketa kaksinkertaisesti. Luonnonarvomarkkinat ovat myös tässä yhteiskunnassa laajasti kannatettu keino parantaa luonnon tilaa. Niiden tuottamiseksi löytyy innokkaita maanomistajia ja ehkä muitakin yhteisöjä, ja sitten tiedämme myös, että niiden ostajille on todennäköisesti löytymässä jonkinlaiset markkinat. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että jos me aidosti haluaisimme tällaisen saastuttaja maksaa ‑periaatteen toteuttaa, niin tämän luonnonsuojelulaissa olevan ekologisen kompensaation säätäminen pakolliseksi tai velvoittavaksi olisi ollut se oikea tie. Silloin saisimme aidot luonnonarvomarkkinat käyntiin. Silloin tietty toiminta, joka aiheuttaa haittaa luonnolle, tulisi lähtökohtaisesti kompensoida, ja silloin markkinat todellakin syntyisivät niille, jotka näitä pystyvät tuottamaan, ja heille olisi sitten ostajia saatavilla. Nythän emme vielä tiedä, miten tämä lähtee liikkeelle, mutta tietenkin toivomme, että aidot luonnonarvomarkkinat tämän vapaaehtoisenkin sääntelyn perusteella syntyvät. Itse ajattelen, että tämmöiset vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat voisivat olla käytössä myös sen velvoittavan ekologisen kompensaation lisäksi, että sitten yritykset, jotka vielä sen lisäksi haluaisivat tehdä, pystyisivät siihen lähtemään mukaan. Kuten tuossa vastauspuheenvuorossani sanoin, on kuitenkin herännyt huolta tämän luonnonarvomarkkinoihin liittyvän, lieventämishierarkiaan liittyvän prosessin byrokraattisuudesta, ja osa yrityksistä, jotka ovat innoissaan lähtemässä tähän, on huolestuneita siitä, tuleeko prosessista liian raskas. Itse ainakin ympäristövaliokunnan puheenjohtajana varmasti haluan selvittää, onko näin, kuten ministeri sanoi, että se ei merkittävällä tavalla hidasta sitä, vai onko tässä väärinymmärrystä vai onko niin, että laista on tulossa turhan byrokraattinen. Ymmärsin kuitenkin, että tämä lieventämishierarkia tässä luonnonarvomarkkinoiden osalta ei olisi pakollista, toisin kuin me ajattelemme, että toki tässä ekologisen kompensaation prosessissa on tärkeätä, että lähtökohtaisesti lievennetään sitä aiheutettua haittaa. Mutta tätä voimme tutkia tosiaan eduskunnassa ja valiokunnassa tästä eteenpäin. Joka tapauksessa on tietenkin hyvä, että olemme saaneet tämän esityksen tänne saliin, ja siitä ministeri Multalaa haluan kiittää. Haluan vielä lopuksi kuitenkin myös muistuttaa siitä, että vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat eivät yksin riitä luontokatoa pysäyttämään. Olisi ollut tosiaan järkevää, niin kuin aikaisemmin sanoin, tehdä tästä ekologisesta kompensaatiosta velvoittavaa, mutta samalla tarvitsemme myös paljon muita keinoja. Tarvitsemme lisää luonnonsuojelualueita maalla ja vesistöissä, ja kaikilla luontotyypeillä tarvitsemme semmoista ympäristölainsäädäntöä, joka estää uuden luontohaitan syntymisen. Emmehän me halua täällä sellaista järjestelmää, missä toiset pystyvät tuottamaan luontohaittaa ja sitten toiset sitä korvaavat, vaan kaikki mahdollinen haitta, mikä on kohtuullisin kustannuksin vähennettävissä, on sen toimijan itse vähennettävä. Tämä on aiheuttaja maksaa ‑periaate, joka ei toteudu tällä hetkellä meidän ympäristölainsäädännössä kaikilta osin, joiltakin osin toki kyllä toteutuu. Vielä loppuun haluan sanoa, että vaikka tämä hallitus ei ole juuri tarttunut toimeen tehdäkseen vapaaehtoisia luontotekoja, niin toivon kuitenkin hyvin paljon, että yritykset ja yhteisöt tarttuvat toimeen.

Arvoisa puhemies! En tiedä, miten nyt nämä vihreiden esitykset hakkuumenetelmien monipuolistamiseksi tähän liittyivät, mutta haluan sanoa tässä, että vihreäthän eivät ole kieltämässä hakkuita mutta me haluaisimme muokata meidän metsätalousjärjestelmää niin, että meillä olisi vähemmän sitä ennallistettavaa. Vai onko keskusta ja ovatko ihmiset täällä sitä mieltä, että on ok esimerkiksi edelleenkin tehdä uudisojituksia ja tehdä metsäojituksista niin syviä, että ne jatkuvasti tuottavat humusta ja kiintoaineista vesistöihin, mikä aiheuttaa muulle yhteiskunnalle ennallistettavaa ja kustannuksia niiden vesien puhdistamiseksi? Olisi upea kuulla niitä esityksiä myös tässä salissa, jos eivät vihreiden keinot kelpaa, millä tavalla me muokkaamme tätä yhteiskuntaa ympäristöystävällisemmäksi. Nämä luonnonarvomarkkinat ovat tervetulleet tähän, mutta kai me kaikki myös ymmärrämme, että pelkästään näillä vapaaehtoisilla yritysten ja yhteisöjen luontoteoilla me emme tule muuttamaan sitä suuntaa, mitä Suomen luonnossa tapahtuu. Lajit vähenevät ja luontokato etenee, ja se on meidän ihmistoiminnan syytä, ja me voidaan muuttaa sitä, jos meillä on tahtoa tehdä niin.

Arvoisa puhemies! Yritykset ja yhteisöt ovat ilmaisseet halun tehdä tällaisia vapaaehtoisia luontotekoja, ja ilman tämmöisiä virallisia puitteita ja määritelmää niiden riski päätyä syytetyksi vaikka viherpesusta on suuri, joten siksi tarvitsemme lakiin puitteet vapaaehtoisille luontotoimille eli luonnonarvomarkkinoille. Nämä luonnonarvomarkkinat ovat myös laajasti kannatettu keino parantaa luonnon tilaa. On myös ilmoittautunut paljon maanomistajia, ketkä mielellään tuottaisivat näitä palveluja markkinoille. Eli on hyvä ja tärkeää päästä liikkeelle. Teimme viime kaudella luonnonsuojelulakiin merkittäviä muutoksia muun muassa vapaaehtoisen ekologisen kompensaation myötä, ja nämä vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat sopivat tietenkin hyvin tähän jatkeeksi. Laista on kuitenkin herännyt huoli. Osa yrityksistä, jotka ovat kiinnostuneita näitä vapaaehtoisia luontotekoja tekemään, sanoo, että laki näyttäytyy hyvin byrokraattisena ja saattaa itsessään latistaa kiinnostusta tehdä näitä luontotekoja, joten kysyn ministeriltä: Oletteko käyneet näiden yritysten kanssa keskusteluja? Ja varmistammehan tässä eduskuntakäsittelyssä, että me teemme [Puhemies koputtaa] sellaisen lain, että yritykset todella pystyvät tekemään näitä luontotekoja?

Arvoisa puhemies! Vesilakia on tosiaan aiottu pitkään päivittää, jotta niille vesivoimalaitoksille, joilla ei aikaisemmin ole ollut lainkaan kalatalousvelvoitetta, saataisiin sellaiset viimein. Hallitusohjelmassa hallitus näin aikoi tehdäkin, mutta jostain syystä tämä lakiesitys on vesittynyt matkan varrella, ja on nyt täysin hampaaton. Itse ajattelen, että tällaista lakia, joka pääasiassa sementoi tämän nykytilan, eli että nämä nolla-velvoitelaitokset voivat edelleenkin kerätä voittoa ilman näitä kalatalousvelvoitteita ja ilman saastuttaja maksaa tai aiheuttaja maksaa -periaatetta, ei olisi kannattanut edes tuoda eduskuntaan. Suomessa on nykyisellään suurilla ja keskisuurilla laitoksilla jo kalatalousvelvoitteet, ja toki moni niistäkin kyllä vaatisi päivittämistä tähän päivään, mutta nämä velvoitteet puuttuvat kokonaan näiltä pieniltä laitoksilta. Nämä laitokset ovat usein alle 0,1 megawatin laitoksia. Niitä arvioidaan olevan 145 kappaletta. Ne ovat siis todella pieniä teholtaan. Niiden merkitys meidän sähköjärjestelmän säätökykyyn on aivan, jopa olematon, jos mietitään kokonaisuutta. Sen sijaan vaelluskaloille niiden padot aiheuttavat merkittäviä nousuesteitä, ja kyllä, niitä vaelluskaloja voidaan palauttaa, hyvä ministeri, mikäli niille luodaan suotuisat elinolosuhteet. Osa vaelluskalakannoista on toki jo kuollut sukupuuttoon, kuten oman kotijokeni, Kemijoen alkuperäinen luonnonmukainen lohikalakanta, mutta paljon on vielä palautettavissa ja elvytettävissä. Tässä esityksessä annetaan viranomaiselle kyllä periaatteessa mahdollisuus liittää lupaan määräys kalatalousvelvoitteista tai määräys liittyen kalatalousmaksuun. Ongelma kuitenkin on, että laki ei aseta velvoitetta tai aikataulua tarkastella näitä lupia. Kun me hyväksymme tai jos hyväksymme tämän lain, se ei vielä velvoita yhtään mihinkään, ja me emme tiedä, tuleeko näitä velvoitteita tulemaan laitoksille lainkaan. Kuten kuulimme tässä salissa, tämän arvion mukaan, joka on siis vain arvio, menisi noin 40 vuotta saada nämä velvoitteet kaikkiin voimaloihin, siis 40 vuotta, kun nämä voimalat ovat jo kymmeniä vuosia tahkonneet rahaa omistajilleen luonnon kustannuksella. Tässä laissa myös sanotaan, että nämä määräykset, mitä kalatalousviranomainen voisi antaa, eivät saisi olla kohtuuttomia, jopa niin, että valtio voi joutua maksamaan korvauksia näistä aiheutetuista toimenpiteistä. Eli niille laitoksille, jotka ovat hyötyneet siitä vuosikymmenien aikana, että heillä ei ole ollut mitään velvollisuuksia, nyt valtio on maksamassa korvauksia. Kun tässä esityksessä sanotaan samaan hengenvetoon, että kalatien tai ohitusuoman toteuttaminen on käytännössä mahdotonta monille näistä laitoksista, voimme vain kuvitella, kuinka paljon vaikutusta tällä lailla on. Valtion maksamia korvauksia tulisi mielestäni käyttää vain ja ainoastaan näiden vähämerkityksellisten patojen purkamiseen. Tässä esityksessä ei kuitenkaan esitetä valtiolle mahdollisuutta lunastaa näitä pieniä vesivoimalaitoksia omistukseensa ja purettavaksi, mikä olisi järkevää ja nimenomaan tehokasta rahankäyttöä suhteessa saataviin hyötyihin. Korvausten maksaminen tuntuu käsittämättömältä julkisen rahan käytöltä tässä taloudellisessa tilanteessa, varsinkin kun otetaan huomioon, että nämä luvanhaltijat ovat todellakin vuosikymmenien aikana hyötyneet taloudellisesti vailla näitä velvollisuuksia. Arvoisa puhemies! Nyt annettu esitys on merkittävä takapakki hallituksen alkuperäiseen luonnokseen tästä laista ja myöskin sille asetettuihin tavoitteisiin. Aiemmin luonnosvaiheessa esitys oli vielä kelvollinen. Sillä olisi ollut varmasti positiivisia vaikutuksia kalakantoihin. Miksi emme saaneet sitä esitystä tänne saliin? Miksi meillä on siitä esityksestä merkittävästi vesitetty esitys nyt salissa? Lausuntokierroksen jälkeen tapahtui jotakin. Kenties vesivoimayhtiöt ovat saaneet tahtonsa läpi hallituksessa jälleen kerran, ja tämä uusi esitys todellakin pikemminkin betonoi nykytilan, sillä todelliset työkalut viranomaisilta nykytilan muuttamiseksi tulevat puuttumaan. Kysynkin: miksi hallitus edes uudistaa lain, jos sillä ei haluta olevan mitään todellisia vaikutuksia? Arvoisa puhemies! Vesivoima on ajanut maamme vaelluskalakannat todella pahaan ahdinkoon. Suomi oli ennen vesivoiman tuloa kalastajien paratiisi, kalojen paratiisi. Isot lohijoet elättivät perheitä. Merkittävä osa kulttuuriperinnöstämme liittyy jokiin ja virtavesiin. Vaelluskalojen katoaminen on paitsi katastrofi luonnolle myös syvä, traumaattinen jälki monissa paikallisyhteisöissä. Tekemätöntä ei saa tietenkään tekemättömäksi. Osa vaelluskalakannoista on jo kuollut sukupuuttoon, mutta osa sinnittelee edelleen. Meillä olisi ollut nyt mahdollisuus tässä vesilaissa korvata näitä menetettyjä menetyksiä, jättää jälkeemme jotain hyvää. Tiedän, että hallituksessa on myös kalastuksen ystäviä. Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo on vapaa-ajallaan aktiivinen kalastaja, mutta kun tätä tilannetta katsoo, herää kysymys: miksi tälle hallitukselle vesivoimalobbaus painaa jälleen kerran vaakakupissa enemmän kuin luonnon elinvoima? Kukaan tätä lakia kannattava ei voi kyllä mennä kalaan ensi kesänä hyvällä omallatunnolla.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitus on valitettavasti tällä vesilain esityksellä vesittämässä vaelluskalojen paluun jokiimme. Tämä laki ei todellakaan velvoita päivittämään kalatalousvelvoitteita, kuten ministeri sanoi, niiltä laitoksilta, joilta ne vielä puuttuvat. Näitä laitoksia on ehkä noin 145 kappaletta, ja näiden säätökyky sähköjärjestelmään on todella pieni. Sen sijaan vaelluskaloille niiden padot aiheuttavat merkittäviä nousuesteitä. Näitä valtion maksamia korvauksia, joita nyt kaavaillaan, jos laitokselle velvoitteita tulisi, tulisi käyttää vain ja ainoastaan vähämerkityksellisten patojen purkamiseen. Tässä esityksessä ei kuitenkaan esitetä valtiolle mahdollisuutta lunastaa näitä laitoksia. Tässä lain prosessin aikana tämä laki muuttui aika merkittävästi. Tämä vesitetty esitys ei täytä sille asetettuja tavoitteita, ja sen sijaan siinä näkyy vahvasti vesivoimayhtiöiden lobbaus. Vesivoima on ajanut meidän maamme vaelluskalakannat todella pahaan ahdinkoon. Hallituksessa ei näytä löytyvän ymmärrystä kalakantojen uhkalle.

Arvoisa puhemies! Elämme tosiaan aikaa, jossa meidän ympäristökriisit etenevät edelleen ja osittain jo myös eskaloituvat huononevina olosuhteina ja laskevana elintasona myös täällä meillä Euroopassa. Ilmastonmuutos etenee, myös luontokato etenee, ja saastuminen on yksi osa tätä kolmoiskriisiä, missä kaikki kytkeytyvät toisiinsa. Onkin hyvä, että tätä teollisuuspäästödirektiiviä implementoidaan, ja tämän esityksen päästöjä vähentävä vaikutus on erittäin tervetullut. Jonkin verran tässä itseäni mietityttää tavallaan se, että meillä tulevat jatkossa eriytymään nämä teollisuuslaitokset: on niin kutsuttuja direktiivilaitoksia ja kansallisia laitoksia. Osa yleisistä vaatimuksista esimerkiksi ympäristötehokkuutta koskien tulee koskemaan vain näitä direktiivilaitoksia, ja sitten meillä jäävät erikseen nämä kansalliset laitokset. Tässä mielestäni olisi syytä kuitenkin asettaa korkea taso kaikille täällä toimiville laitoksille. Myös ympäristölupien uusiminen on tärkeä osa sitä, että me saataisiin kaikki samalle viivalle ja takamatkaltakin tuotua etulinjaan. Se, mikä tietenkin tavallaan varjostaa tämän lain voimaantuloa, on se, että samanaikaisesti on käynnissä Euroopan unionissa tämä ympäristöomnibus, joka osittain tulee myös tähän teollisuuspäästödirektiiviin mahdollisesti vaikuttamaan, mikäli tavoitteet sääntelyn yksinkertaistamisesta tai jopa karsimisesta etenevät. Ne voivat kyllä olla pahasti ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että me haluamme vähentää päästöjä, haluamme vähentää saastumista ja pysäyttää luontokadon. Olen ollut itse hieman huolissani, kun olen nähnyt Suomen kantoja ympäristöomnibusasetuksiin, jotka toki ovat vasta vielä alkutekijöissään. Neuvottelut niiden suhteen ovat olleet aika myönteisiä näille muutoksille, missä halutaan karsia ympäristösääntelyä. En itse usko siihen, että me Euroopan unionissa pystymme meidän kilpailukykyä parantamaan sillä, että me otamme askelia taaksepäin meidän ympäristösääntelyssä. Tai jos me pystyisimme sillä kilpailukykyä parantamaan, niin ei se ainakaan ihmisten tai luonnon hyvinvoinniksi koituisi — päinvastoin, luonnollisesti. Siksi ehkä kysyisin tässä ministerin kantaa: miten te näette tämän EU:n kehityksen, ja olisiko kuitenkin järkevää, että Suomi, joka yleensä on ottanut ensimmäisten joukossa käyttöön uusia teknologioita päästöjen vähentämiseksi, ottaisi tiukan kannan siihen, että Suomen ja Euroopan unionin tulee jatkossakin pitää kiinni tiukasta ympäristösääntelystä ja kestävä kilpailukyky voi perustua vain sille?

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä täällä pidettyihin puheenvuoroihin siitä, että näiden pakkausten kierrätysastetta on todellakin nostettava, ja on hyvä, että tätä edistetään nyt EU-tasolla ja tuodaan osaksi Suomen lakia. Ajattelen itse, että on joitakin asioita, mitä me tehdään erittäin hyvin, ja tämä pullojen panttijärjestelmä ja kierrätys on yksi niistä esimerkeistä, mitä me olemme voineet viedä maailmalle. Eli kun me aletaan Suomessa tekemään jotakin, niin me saatetaan tehdä se todella hyvin. Sitten on näitä kiertotalouden osa-alueita, missä me vielä tulemme aika paljon jäljessä. Yleisesti kotitalousjätteiden osaltahan se voi tuntua aika erikoiselta, koska meillä on niin paljon näitä kierrätyspönttöjä kaikkialla, mutta silti sen suhteen meillä on vielä tekemistä, ja toki teollisuudessa, esimerkiksi kaivosteollisuudessa ja rakennusteollisuudessa, on paljon hyödyntämätöntä potentiaalista jätettä. Tämä koskee tosiaan näitä pakkauksia. Me tiedämme tästä globaalista ilmiöstä, että näiden postipakettien määrä erityisesti on kasvanut tosi paljon, ja siihen ei ehkä olla vielä sellaista ratkaisua löydetty, miten sitä pystyttäisiin vähentämään, paitsi toki se, että lisätään tuotteiden pitkäikäisyyttä, jolloin uuden hankkiminen ei olisi välttämätöntä, mutta ehkä sekin on hidas tie siihen. Toisaalta sitten ihan näin kansallisella tasolla tiedetään, että esimerkiksi take away -ruoka on sitten korona-ajan lisääntynyt tosi paljon ja myös siinä pyörii paljon erityisesti muovipakkauksia, mistä itse aina yllätyn. Kun monesti ruokaa pitkän päivän jälkeen haen kotiin, niin tulen samalla vieneeksi uutta muoviroskaa kotiin. Mutta ei se hyvältä toki tunnu myöskään kertakäyttää pahvipakkauksia siinä mittakaavassa, mitä näin voi tapahtua. Eli kyllä meillä on tässä tehtävissä myös kansallisesti. Itse ajattelen, että meidän kannattaisi tutkia, voimmeko me ottaa sen kaltaisia järjestelmiä, mitä meillä on pullopanttien osalta ja pullojen palautusjärjestelmän osalta, esimerkiksi näihin take away -ruokaratkaisuihin tai pakettijärjestelmiin tavallaan jatkona tälle sääntelylle. Sinänsä pidän järkevänä tätä, mitä nyt esitetään, eli että kierrätysmateriaalia lisätään näissä tuotteissa ja sitten näille tuottajayhteisöille tulee tämä velvollisuus kerätä näitä maksuja ja osoittaa ne jätteen synnyn vähentämiseen ja estämiseen. Yleisesti kannatan esityksiä ja niiden tavoitteita, mitä tässä on, mutta toivon, että vielä pidemmälle Suomi edelläkävijänä ottaa askeleita.

Arvoisa puhemies! Lyhytvuokrauksen selkiyttäminen lakiin on todellakin tervetullutta. Itse kuitenkin mietin, tunnistaako tämä lakiesitys sitä aitoa ongelmaa, mitä lyhytvuokraus tietyissä paikoissa Suomea aiheuttaa, ei tietenkään kaikkialla, ja sehän on yksi tämän ilmiön ongelma, että siinä, missä toiselle paikkakunnalle lyhytvuokraus ja asuntojen täyttö on tervetullutta, niin toisella puolella on esimerkiksi Rovaniemi, jossa aidosti lyhyt vuokraus aiheuttaa haasteita ensinnäkin siinä, saavatko ihmiset asua rauhassa omassa kodissaan, ja toiseksi, saavatko he kotia alkuunsakaan. Erityisesti Rovaniemeltä olemme kuulleet tilannetta, että opiskelijoita majoitetaan hätämajoituksiin, ja tämä voi pitkällä tähtäimellä jopa vaikuttaa hakumääriin paikallisiin korkeakouluihin, kun opiskelijoille ei löydy asuntoa, koska iso osa asunnoista on lyhytvuokrauksen piirissä. Tuoko tämä lainsäädäntö tähän aidosti mahdollisuuden puuttua? Onko kunnilla aidosti mahdollisuus valvoa ja seurata sitä käyttöä, [Puhemies koputtaa] mikä tietenkin tapahtuu siellä suljettujen ovien sisäpuolella?

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme yhtä tämän eduskuntakauden ja hallituskauden merkittävintä lakipakettia. Alueidenkäyttölakia on yritetty uudistaa pitkään. Sitä valmisteltiin viime kaudella, ja muistaakseni tämä hanke laitettiin käyntiin sitä edellisellä eli Sipilän kaudella. Ehkä yleiskuvana tästä muutoksesta on se, että itse asiassa tähän isoon alueiden suunnittelujärjestelmäänhän esitetään loppujen lopuksi aika vähän rakenteellisia muutoksia. Mielestäni se kertoo sitä, että meidän kaavajärjestelmä, tämä suunnittelujärjestelmä, on itse asiassa todella vahva, ja vaikka sitä on haastettu ja siihen on erilaisia mallejakin esitetty, niin nykytila on kuitenkin se, mihin tässäkin tilanteessa on palattu. Itse tuen sitä johtopäätöstä siksi, että tämä on nimenomaan vahva järjestelmä, mitä kannattaa mieluummin vahvistaa, parantaa kuin kokonaan myllätä uusiksi. No, tässä toki esitetään kuitenkin tämmöisiä ihan merkittäviäkin muutoksia muun muassa maanomistajien oikeuksiin tai kaavojen ohjaavuuteen liittyen. Osaa niistä voi ajatella järkevänä sujuvoittamisena, osaa taas pidän vaikeina, kunnan kaavamonopolia haastavina esityksinä, ja tulen tarkkailemaan sitten valiokuntakäsittelyssä, minkälaista palautetta ne tulevat saamaan. Sinänsä pidän järkevänä myös, että talousvaliokunnalta pyydetään lausunto, joten kannatan tuota edustaja Kallion esitystä siitä. Kun me puhumme tästä kaavajärjestelmästä, niin se on itse asiassa konkreettinen osa meidän koko investointiympäristöä, miten yksityiset investoijat haluavat Suomeen investoida, minkälainen luvitusjärjestelmä meillä on. Sitten erityisesti nämä uusiutuvan energian hankkeisiin esitetyt uudet etäisyysvaatimukset ja pinta-alarajat voivat myös olla merkittäviä esteitä niiden toteutumiselle. Ajattelinkin tämän loppupuheenvuoroni käyttää niihin. Hallitus nyt siis esittää tuulivoimalle 1,25 kilometrin minimietäisyyttä. Tämähän tulee tarkoittamaan merkittävälle osalle kehitteillä olevista hankkeista niitten muuttumista toteutuskelvottomiksi. Suomen uusiutuvat ry arvioi, että jopa 40 prosenttia nyt kehitteillä olevista tuulivoimahankkeista ei pystyisi toteutumaan, jos tämä laki muutetaan. Kyse on siis miljoonan, jos ei miljardin investoinneista, mitä me tietenkin erittäin paljon Suomeen tarvitsisimme. Varsinkin kun peilaan tätä keskustelua äsken keskustelussa olleeseen KAISU-ilmastosuunnitelmaan ja siihen puheeseen, miten ilmastopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa, niin tällaisten esteiden rakentaminen uusiutuvan energian tielle on käsittämätöntä, kun Suomen vahvuus näiden investointien toteutumisessa nyt ja tulevaisuudessa on nimenomaan puhdas ja edullinen sähkö. Itse ihmettelen tätä lähestymistapaa ylipäänsä. En tiedä, mihin tällä pyritään. Onko tämä ympäristövaikutusten vai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua? Ainakin ympäristön kannalta jos ajatellaan, tällainen ei ole järkevää. Se tulee ohjaamaan tuulivoimaa pois rakennetuilta alueilta eli sieltä, missä on jo nyt sitä infrastruktuuria ja ehkä myös vähemmän säilytettävää luontoa, keskelle metsiä eli kauas asutuksesta ja jopa erämaa-alueille. Tämä ei todellakaan siis palvele sitä, että me saisimme energiantuotantoa tänne Etelä-Suomeen, mihin me erityisesti sitä tarvitsisimme nykyisen sähköverkon vakauttamisen kannalta, vaan se tulee lisäämään painetta Itä‑ ja Pohjois-Suomeen. Itä-Suomen ongelmat me tiedämme, eli tuulivoima tulee jatkossa ohjautumaan yhä vahvemmin Pohjois-Suomeen, vaikka esimerkiksi jo nyt Pohjois-Pohjanmaalla, jossa itse asun, on yli 40 prosenttia tuulivoimaloista. Näkisin, että sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta olisi tärkeää, että tuulivoimaa voisi sijaita kaikkialla Suomessa eivätkä sen haitat sitten myöskään samoille ihmisille heidän elinympäristöönsä kohdistuisi, mutta myöskin luontovaikutusten kannalta tämä rajaus on käsittämätön. Aurinkovoimaloille esitetään myös tämmöistä 50 hehtaarin pinta-alarajausta. Suhtaudun sinänsä ajatukseen siitä, että aurinkovoimaa säädettäisiin paremmin, myönteisesti. Jossakin mielestäni kannattaakin laittaa tämmöinen pinta-alaraja, mutta tämä 50 hehtaarin pinta-alarajaus kyllä koskee varsin pieniä voimaloita, ja kun me tiedämme, että erityisesti näitten pienten voimaloiden suhteen kannattavuus tällä hetkellä aurinkovoiman rakentamiseen on huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi tuulivoimaloiden suhteen, niin onko nyt oikea aika laittaa aurinkovoiman kiihdyttämiselle tällaisia esteitä? Eli käytännössä osa hankkeista varmastikin tyssäisi, koska me tiedämme, että kaavaprosessit sekä vievät aikaa että ne myös maksavat hankekehittelijöille. Itse ajattelen, että aurinkovoiman ja tuulivoiman ohjaamiselle oikeille sijainneille on muita keinoja. Erityisesti haluan vielä tästä tuulivoimasta siis sanoa sen, että nykyinen järjestelmähän pystyy ottamaan huomioon sekä ihmisvaikutukset että ympäristövaikutukset ja se on toiminut oikein hyvin. Se on nykyiseen kaavoitukseen perustuva järjestelmä, joten tätä ei kannattaisi tämmöisillä kategorisilla rajauksilla romuttaa varsinkaan, kun se saattaa tosiaan jopa 40 prosenttia kehitteillä olevista tuulivoimahankkeista jäädyttää.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lylyn positiivisesta puheenvuorosta on mukava jatkaa. — Olisin itsekin halunnut vielä nostaa sen, että ilmastotyö ei suinkaan ole jotain negatiivista, jos katsotaan kaikkea muuta politiikkaa, saati sitten ihmisten hyvinvointia tai tämän yhteiskunnan ja talouden kilpailukykyä, vaan se usein on ja sen täytyy olla niin, että meidän täytyy tehdä juuri niitä toimia, mitkä palvelevat meitä myös muilla sektoreilla. Kilpailukyvyn kasvattamisen kannalta on tärkeää, että meillä on uusiutuvaa energiaa saatavilla, että meillä on investointiympäristö hyvässä kunnossa vihreitä investointeja varten, ja toisaalta se, että ihmisten hyvinvoinnin ja ilmastotyön yhteys myös ymmärretään. Se on tietenkin moniulotteista lähtien siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta on kriittistä meidän ihmislajimme tulevaisuudelle, mutta myös niin, että esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn ja ylipäänsä lihasvoimin liikkumisen edistäminen on mitä parhainta päästöjen vähentämistä, koska siitä ei synny päästöjä välttämättä ollenkaan. Edustaja Lyly nosti tämän Tampereen ratikan esille. On ilo kertoa tässä salissa, että juuri tällä viikolla päätimme Oulun kaupunginvaltuustossa myös lähteä lähijunaliikenteeseen yhdessä seudun kuntien kanssa. Tämähän on myös aivan äärimmäisen hieno esimerkki siitä, miten kaupunkiseudut itse tekevät näitä toimia, haluavat tehdä niitä. Ajatus on, että työssäkäyntialueen liikkuminen helpottuu, mutta samalla myös päästöt vähenevät. Ajattelen, olisiko kuitenkin järkevää, että valtio lähtisi jollakin tavalla, jollain pienellä pilottirahalla enemmänkin Suomenmaassa näitä lähijunapilotteja rahoittamaan. Kyseessä on tietenkin hankkeita, jotka pääsevät käyntiin vasta 2030-luvulla, koska kilpailu raideliikenteessä avautuu silloin, mutta nyt olisi jo hyvä laittaa näitä suunnitteluja liikkeelle. Sen sijaan, että rahoitamme tämmöisiä jättimäisiä isoja hankkeita, itse asiassa julkisen talouden kannalta voisi olla järkevämpää tämmöisiä pienempiä pohtia, sekä nykyisten raiteiden korjaamista ja parantamista että myös lähijunien rahoittamista, rahoittaa niitä jatkossa ja saada niitä liikkeelle. Sitten haluan vielä energiasta sanoa: Mehän olemme siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tämmöinen positiivinen keikahduspiste ollaan saavutettu, eli uusiutuvan energian hinta on monin paikoin edullisempi kuin fossiilienergian hinta, ja investoinnit pääasiassa siihen tässä maailmanajassa globaalistikin suuntautuvat. Mutta ihmettelen kyllä näitä hallituksen päätöksiä, että nyt tässä tänään vielä käsittelyssä olevassa alueidenkäyttölaissa ollaan nimenomaan laittamassa jarruja tuulivoiman ja aurinkoenergian rakentamiselle ja sitten toisaalta kehysriihessä ollaan haluttu antaa turpeelle tukia. Onko se nyt oikeasti järkevää minkään tavoitteen kannalta, että me hidastamme sitä hyvää kehitystä, [Puhemies koputtaa] mitä uusiutuvan energian rakentamiseen tällä hetkellä liittyy?

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa tähän AMOC-keskusteluun kantaa: Eikö kuitenkin ole niin, että vaikka tämä katastrofi ei ole täysin varma — se on tietenkin totta, että harva asia on täysin varma — niin kun kuitenkin huonompi tulevaisuus tai huonompi vaihtoehto näistä on todennäköisempi kuin se, että meille käy hyvin, niin eikö sen pitäisi saada meidät kaikki sellaiseen asentoon, että me aiomme tehdä kaikkemme, ettei se toteudu, ja että me myös varaudumme siihen, että käy se pahin skenaario? Jos se vaikka ei toteutuisikaan, sitten voimme huokaista helpotuksesta. Moni maa on lähtenyt tekemään kansallisia varautumissuunnitelmia tämän asian suhteen. Olisiko syytä sellainen varautuminen käynnistää myös Suomessa? No, sitten tähän biokaasuun, mitä valiokuntakin halusi korostaa: Nythän on niin, että hallituksen omilla toimilla on biokaasun kysyntää vähennetty. Esimerkiksi tämä lantapoikkeus on omiaan heikentämään biokaasun kannattavuutta, ja tietenkin nämä jakeluvelvoitteeseen liittyvät lisävelvoitteen muutokset ovat vähentäneet myös biokaasun kysyntää. Kysyisin ministeriltä: kun biokaasu on asia, mitä me kovin laajasti tässä salissa kannatamme maatalouden huoltovarmuuden edistämisen ja omavaraisen energiantuotannon kannalta, niin aikooko hallitus ryhtyä joihinkin toimiin sen suhteen?

Arvoisa puhemies! Itsekin valitettavasti, kun katson ympärilleni, näen täällä näin vähän edustajia, vaikka puhumme ilmastopolitiikan kannalta tämän vaalikauden tärkeimmästä suunnitelmasta eli KAISU-suunnitelmasta, miten Suomessa pääsemme näihin taakanjakosektorin päästöihin. Ehkä tässä meni tietyllä tavalla momentum ohi, ehkä siitä on kyse. Hallitukselta kysyttiin kolme vuotta, missä on tämä suunnitelma, milloin saamme nähtäville ne keinot, ja nyt kun me sen saamme, niin on hyvin epätodennäköistä, että hallitus ehtii näitä toteuttamaan, joten siinä mielessä tämän paperin arvo on tietyllä tavalla ehkä inflatoitunut siihen, mitä sen arvon oikeasti pitäisi olla. Tässä ohjelmassa on todellakin esitelty keinoja, joista isolta osalta puuttuvat rahoitus ja aikataulutus, ja olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ilmastopolitiikka on todellakin tekoja, ei vain sanoja tai lukuja paperilla. Hallituksella on vielä tietenkin vuosi aikaa toteuttaa näitä ja tehdä uusia toimia, sehän on aina mahdollista. Tietenkin toivon itse näin myös valiokunnan puheenjohtajana, [Puhemies koputtaa] että tämä meidän ilmastojärjestelmän toimivuus ja sen luotettavuus ja ennakoitavuus vielä korjataan tämän hallituskauden aikana ja palautetaan sen johdonmukaisuus [Puhemies: Aika!] ja tuodaan ne tarvittavat ilmastotoimet tänne eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Esittelen ympäristövaliokunnan mietinnön: Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman eli KAISUn tavoitteena on määritellä keinot, joilla vähennetään taakanjakosektorin päästöjä. Keinot tähtäävät siihen, että EU-lainsäädännössä ja kansallisessa ilmastolaissa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Keskeinen uusi kokonaisuus taakanjakosektorilla on vuoteen 2027 mennessä vaiheittain käynnistyvä fossiilisen polttoaineen jakelua koskeva päästökauppa, ETS 2, jossa polttoaineen jakelija on velvollinen hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Tämän ETS kakkosen soveltamisalan arvioidaan kattavan 53 prosenttia Suomen taakanjakosektorin kokonaispäästöistä. KAISU on ilmastolain mukainen suunnitelma, johon sisältyy jo päätettyjä toimia ja lisätoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Osa KAISUun sisältyvistä toimista edellyttää jatkovalmistelua ja erillisiä päätöksiä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että osa toimista on vielä epävarmoja, sillä niille ei ole varattu rahoitusta. Toimiin on kaivattu myös ylimääräisiä päästövähennyksiä tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Valiokunta on lausunut suunnittelujärjestelmän kehittämisestä seuraavaa: ”Valiokunta pitää tärkeänä hankkeena vireillä olevaa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän arviointia. Valiokunnan saamissa lausunnoissa kiinnitetään toistuvasti huomiota siihen, että suunnittelujärjestelmä voisi olla tehokkaampi ja hallituksen politiikan kannalta vaikuttavampi, jos KAISUn antaminen ajoitetaan siten, että hallitus ehtii toteuttaa suunnitelmaan sisältyvät politiikkatoimet. Lausunnoissa onkin ehdotettu, että suunnitelma annettaisiin 12 kuukauden kuluessa vaaleista. Lisäksi lausunnoissa on tuotu esiin, että suunnitelmien sisältö olisi hyvä kytkeä hallitusohjelman kehyssääntöön ja julkisen talouden suunnitelmaan.” Taakanjakosektorin tilanteesta yleisesti: Taakanjakosektorin merkittävimmät päästölähteet ovat liikenne, maatalous, työkoneet ja rakennusten erillislämmitys. Päästöt ovat vähentyneet erityisesti liikenteessä ja rakennusten lämmityksessä. Myös jätteiden käsittelyn ja F-kaasujen aiheuttamat päästöt ovat nykyisin selvästi pienemmät kuin vuonna 2005. Maatalouden taakanjakosektorille laskettavat päästöt, pois lukien energiankäytön päästöt, ovat pysyneet suhteellisen tasaisina viime vuosina. Vuoden 2030 velvoitteeseen on nykytoimien pohjalta kurottavaa 1,7 hiilidioksidiekvivalenttimegatonnin verran. EU-lainsäädännössä taakanjakosektorille on määritelty joustokeinoja, joita jäsenmaat voivat hyödyntää tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomessa vuosina 21—24 taakanjakosektorille on kertynyt päästökiintiöiden alittumisen takia ylijäämää, mutta pikaennakkotiedon mukaan Suomi ylitti vuoden 24 kiintiön 0,1 hiilidioksidiekvivalenttimegatonnin verran. Jäsenmaat voivat myös hankkia päästöyksiköitä muilta jäsenmailta päästövähennysvelvoitteen kattamiseksi. Myös maankäyttösektorin mahdollisia ylijäämäyksiköitä voitaisiin tietyin ehdoin hyödyntää taakanjakosektorin velvoitteiden täyttämiseen. Suomen kohdalla on kuitenkin maankäyttösektorin nettonielun kehityksen takia olemassa riski, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 21—25 siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille. Taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden tulevaisuus on kaiken kaikkiaan epävarma. Vuosien 26—30 kiintiöt vahvistetaan vasta myöhemmin, sillä ne perustuvat vuosien 21—23 toteutuneisiin päästöihin. EU-velvoitteen saavuttaminen nojaa varsin vahvasti joustojen käyttämiseen tai päästöyksiköiden hankkimiseen muilta mailta. Päästöyksiköiden saatavuuteen ja hintatasoon liittyy huomattavia epävarmuuksia. Tavoitteen haastavuutta korostaa lisäksi maankäyttösektorin muuttuminen päästölähteeksi, kuten tämän mietinnön kirjoittamisen aikaan oli. Tämä lisää sekä tarvetta uusille nieluja kasvattaville toimille maankäyttösektorilla että päästövähennystoimien tarvetta taakanjakosektorilla. Liikenteestä: Liikenne on taakanjakosektorin suurin yksittäinen päästölähde. KAISUn mukaan liikenne ei ole saavuttamassa sille asetettua päästövähennystavoitetta. Fossiilittoman liikenteen tiekartassa asetettiin liikennesektorille tavoite puolittaa päästöt vuoden 2005 tasolta vuonna 2030. Keskeisiä perusskenaarioon sisältyviä toimenpiteitä ovat EU:n ajoneuvojen hiilidioksidipäästönormien kiristykset. Niiden mukaan uusien henkilö- ja pakettiautojen päästöjä on vähennettävä asteittain siten, että päädytään vuoden 2035 jälkeen valmistettavien autojen nollapäästövaatimukseen. Uusina toimina KAISUssa otetaan käyttöön muun muassa raskaan liikenteen hankintatuki, romutuspalkkio sekä latausinfran rakentamisen tuki. Maataloudesta: KAISUn mukaan maatalouden päästövähennystoimia kohdistetaan erityisesti turvemaiden kosteikkotoimiin, tilusjärjestelyjen nopeuttamiseen ja lannankäsittelyn päästöjen pienentämiseen muun muassa biokaasun tuotantoa ja käyttöä sekä ravinteiden kierrätystä edistämällä. Valiokunta pitää erityisen tarkoituksenmukaisina toimia, joilla metsäpinta-alaa kasvatetaan metsittämällä heikkotuottoisia tai ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta merkityksettömiä maatalousmaita. Valiokunta korostaa biokaasun merkitystä mahdollisuutena sekä vahvistaa ilmastotoimia että samalla vahvistaa Suomen energia- ja ravinnehuoltovarmuutta. Lisäksi valiokunta nostaa esille, että saamissaan lausunnoissa on todettu, etteivät elintarvikeomavaraisuus, huoltovarmuus ja globaali ruokaturva ole ristiriidassa ilmastotoimien kanssa, ja erityisesti uudet ruuantuotantoteknologiat, kuten solumaatalous, tuovat mahdollisuuksia niin liiketoimintaan kuin päästöjen vähentämiseen. Päästövähennysten lisäksi uudet ruuantuotantoteknologiat mahdollistavat merkittävää talouskasvua Suomelle ja lisäävät strategista autonomiaa. Rakennusten erillislämmityksestä ja rakentamisen päästöistä: Asuinkiinteistöjen öljystä ja maakaasusta luopumista edistetään avustuksilla. Öljylämmityksestä luopumisen avustus on onnistunut aktivoimaan lämmitysjärjestelmän vaihtamisia huomattavasti. Lisäksi päästöihin vaikutetaan asuinrakennusten energia-avustuksilla, joita on myönnetty energiatehokkuutta merkittävästi määräystasoa parempaan tasoon parantaviin hankkeisiin. KAISUn mukaan rakennusten erillislämmityksen osalta päästöjä vähennetään edelleen öljylämmityksestä luopumisen tukemisella sekä nostamalla kevyen polttoöljyn bio-osuuden jakeluvelvoitetta. Myös rakennusmateriaalien valinnalla on vaikutusta ilmastopäästöjen vähentämisen kannalta. Tavoitteena on käyttää tulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä vähähiilisiä rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on ehdotettu, että rakentamisen tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisen ohjauskeinot, kuten ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen raja-arvot, otetaan jatkossa mukaan KAISUun. Valiokunta toteaa myös, että KAISUn ja muiden ilmastosuunnitelmien valmistelussa ja toimeenpanossa on hyvä ottaa huomioon Suomen tavoite tulla biotalouden kärkimaaksi. Biotalouden keskeinen rooli puhtaan siirtymän toteutuksessa on osaltaan takaamassa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaista ja taloudellisesti kestävää muutosta. Ympäristövaliokunta ehdottaa päätösehdotuksenaan, että hyväksytään seuraava kannanotto, joka kuuluu näin: ”Eduskunta edellyttää, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää kehitetään sellaiseksi tiiviiksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa tavoitteiden ja toimenpiteiden tehokkaan seurannan ja jonka toteutus voi alkaa kokonaisuuden hyväksyneen hallituksen toimikauden alkupuolella.” Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tärkeää on huomauttaa, että tämä prosessi ei siis koske muuta kuin kaavoitusta, eli tämä ei koske ympäristölupia, ympäristövaikutusten arviointia, kun ilmeisesti nyt siis tässä keskustelussa nämä ympäristöluvat olivat se, minkä koettiin pitkittävän prosessia. Tässä itse puhuin siis pelkästään kaavaprosessista, enkä usko, että monikaan kaavaprosessi on kymmentä vuotta kestänyt. Sen sijaan näitä pitkittyneitä prosesseja on kyllä toki olemassa silloin, kun niihin otetaan nämä kaikki muutkin luvat — jos hanke tarvitsee esimerkiksi vesiluvan tai ympäristöluvan. Näissäkin yleisin syy on se, että sen luvan hakija ei täytä näitä vaatimuksia, jolloin lupa palautetaan ja sitä täytyy täydentää ja tulee pitkä prosessi. No, yhtä kaikki, me varmasti kaikki tässä salissa halutaan sujuvampia prosesseja. Viime kaudella, ja myös tällä kaudella, on edistetty yhden luukun periaatteita ja lupaprosessien nopeuttamista. Se on yhteinen tahto, ja sitä täytyy jatkossakin jatkaa. Tässä esityksessä kuitenkin puhutaan vain asemakaavaprosessista. Halusin sen vielä sanoa, koska tässä menivät ehkä sekaisin eri luvat. Nämä hankkeet siis, mitä tämä esitys koskee, voivat edelleenkin tarvita ympäristöluvan, ja siitä ei tässä tulla poikkeamaan.

Mielestäni lienee myös tärkeää sanoa se, että nämä kaavaprosessit tai hankkeiden prosessit eivät Suomessa kestä yleensä kymmentä vuotta. [Mikko Savola: Kyllä ne aika kauan kestää!] Ei kannata laittaa liikkeelle sellaista huhua, joka tietenkin lisää myös epähoukuttelevuutta investoida Suomeen. Kaavaprosessin voi vetää läpi reilussa puolessa vuodessa, ja yleisin kaavoitusprosessin kesto taitaa olla noin yhden vuoden luokkaa. Eli lähtökohtaisesti kaavaprosessit ovat sujuvia, nopeita prosesseja, missä varmistetaan eri maankäyttömuotojen yhteensopivuus. Niissä tiedotetaan osallisia, niissä osallistetaan ihmisiä, mikä itse asiassa voi vähentää valitusherkkyyttä, kun ihmiset saavat tietoa hankkeista. Tässä on haluttu kuitenkin tehdä sijoittamislupa näille tietyille tarkkaan rajatuille hankkeille, jotta voidaan varmistaa niitten nopea meno. Minusta se on ihan ok, mutta sellainen puhe, että prosessit Suomessa kestäisivät kymmenen vuotta ei mielestäni ole ihan järkevää puhetta täällä, vaan kaavoitusprosessit toimivat hyvin, kun ne saavat tarpeeksi resursseja. Silloin tällöin niistä voidaan myös valittaa, ja sekin kuuluu oikeusvaltioon.

Voisin vielä huomauttaa tähän mahdolliseen hybridivaikuttamiseen, joka on tämmöinen potentiaalinen uhka, emmekä nyt varsinaisesti ole sellaista nähneet, että järjestöjä kaapattaisiin hybridivaikuttamista varten, mutta joka tapauksessa, jos sellaista pääsisi käymään, tässä alkuperäisessä lakiehdotuksessa oli siihenkin varauduttu niin, että tässä annetaan mahdollisuus luvanhakijan aloittaa tämä rakentaminen ennen kuin rakentamislupa on saanut lainvoimaisuuden. Eli vaikka tästä hankkeesta valitettaisiin, silloin joka tapauksessa luvanhaltija pääsisi liikkeelle hankkeen rakentamisessa. Eli siinä mielessä tämä hybridivaikuttaminen on tässä alkuperäisessä esityksessä otettu huomioon, mikäli sellaista jossakin vaiheessa olisi tapahtumassa. Haluan kiinnittää tähän huomiota. Ilmeisesti tällaista ei ole muiden hankkeiden osalta, että tämmöisellä vakuudella päästäisiin jo liikkeelle hankkeessa, mutta hyvä, että ministeriöt ovat tätäkin miettineet.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on sinänsä tärkeä maanpuolustuksen kannalta. On hyvä miettiä, miten me pystymme sujuvoittamaan tilanteita, erityisesti ajattelen poikkeusaikoja, jolloin voi olla tilanne, että ei ole aikaa käyttää viivyttelyyn, mutta toki tämä laki on voimassa myös normaaliaikana. Sinänsä kannatan tämän lakiesityksen tavoitteita ja tätä alkuperäistä hallituksen esitystä, minkä hallitus tänne eduskuntaan toi. En kuitenkaan voi kannattaa niitä muutoksia, mitä valiokunta on käsittelyssään tähän lakiin tehnyt, erityisesti liittyen maankäytön yhteensovittamiseen mutta myös valitusoikeuden rajaamiseen. Tässä valiokunta tosiaan esittää rakentamislain osalta valitusoikeuden rajaamista niin, että kavennetaan kansalaisten sekä järjestöjen osalta mielestäni tarpeettomasti tätä muutoksenhakuoikeutta. Jo lähtökohtaisesti tämä esitys siis ohittaa kaavoituksen osallistumisen ja tiedottamisen vaiheet. Eli jo lähtökohtaisesti siis osallistumista näiden hankkeiden sijoittamiseen rajoitetaan merkittävästi mutta nyt myös muutoksenhaun osalta tavalla, joka ei ole perusteltua. Itse ajattelen valitusoikeudesta ja muutoksenhausta hankkeissa, jotka koskettavat omaa elinpiiriä tai joissa on näissä tapauksissa olemassa jopa suuronnettomuuden riski, että ihmisillä on oltava oikeus vaikuttaa niihin asioihin. Tämä voi vaikuttaa myös oikeudenmukaisuuden kokemuksiin yhteiskunnassa. Emme me voi rajata ihmisiä pois. Valitusoikeuden takaaminen kansalaisjärjestöille on keskeinen kansalaisvaikuttamisen keino, ja sen kaventaminen uhkaa prosessien ja lopputulemien legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Ajattelen, että meillä ei ole tämmöiseen varaa tässä yhteiskunnassa, joka perustuu demokratiaan ja ihmisten yhdenvertaiseen osallistumisoikeuteen. Valiokunta myös esittää, mikä on mielestäni aika ihmeellistä, että tästä 4  b §:ssä poistetaan kaksi kohtaa, jotka liittyvät siihen, minkälaisia vaikutuksia tällä rakentamisella, jossa ohitetaan tämä kaavaprosessi, saa olla muihin hankkeisiin. Jatkossa ei haittaa, vaikka näillä hankkeilla olisi merkittävää vaikutusta liikenteen ja teknisen huollon verkostojen toteutumiselle tai yleiskaavan muille tavoitteille yleiskaavan määräysten tai maakuntakaavassa osoitettujen valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden kannalta. Itse ajattelen, että meillä on kuitenkin Suomessa aika hyvä tilanne maan riittävyyden suhteen ja hankkeet voitaisiin sijoittaa niin, että ne eivät aiheuttaisi haittaa muille. Tämä oli hallituksen alkuperäinen esitys, ja nämä rajoitteet — jos niitä nyt merkittäviksi rajoitteiksi voi sanoa — poistettiin tästä valiokunnan käsittelystä. Ehdotan tosiaan, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 2 mukaisina.

Arvoisa puhemies! Esittelen mietinnön sisällön: Näiden ehdotettujen muutosten tarkoituksena on nopeuttaa maanpuolustukselle ja varautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyjä. Esityksen tavoitteena on parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta sujuvoittamalla maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista. Muutosehdotusten taustalla on heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ja tarve vahvistaa Suomen puolustusteollista perustaa. Hallituksen esityksessä esitetyistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina. Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeällä tuotantolaitoksella tarkoitetaan muuta kuin Puolustusvoimien hallinnassa olevaa tuotantolaitosta, jolla puolustusministeriö on katsonut olevan maanpuolustukselle olennainen merkitys. Mainittuja laitoksia koskevan poikkeuksen soveltamisen edellytykset ratkaistaan siten, että puolustusministeriö antaa lausunnon tuotantolaitoksen tärkeydestä maanpuolustukselle. Esityksen ja valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan poikkeusten ennakoidaan koskevan vain harvoja tuotantolaitoksia. Esityksessä ehdotetaan lupa- ja ilmoitusmenettelyä sujuvoitettavaksi siten, että maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus tai ilmoitus asetetaan etusijalle viranomaisten käsitellessä tuotantolaitosten vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn lupahakemuksia tai ilmoituksia. Esityksessä kemikaaliturvallisuuslakiin ehdotetaan säädettäväksi poikkeus koskien maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuutta yleisölle. Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittaja saa poiketa velvollisuudesta toimittaa tiedot tuotantolaitoksessa käsiteltävistä ja varastoitavista suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista kemikaaleista sellaisille henkilöille sekä sellaisiin lähistöllä sijaitseviin kouluihin, sairaaloihin ja muihin yleisessä käytössä oleviin rakennuksiin sekä tuotantolaitoksiin, joihin turvallisuusselvitystä edellyttävässä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa, jos tiedot ovat edellä mainitun viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 10 kohdan tai kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain mukaan salassa pidettäviä. Kemikaaliturvallisuuslakiin liittyen myös talousvaliokunta kiinnitti ympäristövaliokunnan huomiota mahdollisuuteen sujuvoittaa kemikaaliturvallisuuslain sääntelyä myös muiden kuin maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten osalta. Talousvaliokunnan lausunnon valossa ympäristövaliokunta pitää tärkeänä selvittää, miten vastaavaa sääntelyä kuin maanpuolustukselle tärkeille laitoksille ehdotetaan voidaan jatkossa ulottaa erityisesti tapauksiin, joissa laitoksen sijoittaminen voidaan rakentamislain mukaan ratkaista puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla. Tästä valiokunta esittää lausumaa. Merkittäviä muutoksia lupaprosesseihin esitetään rakentamislakiehdotuksessa. Rakentamislaissa ehdotetaan säädettäväksi uudentyyppisestä sijoittamisluvasta. Rakentamisluvan hakijan pyynnöstä rakentamislupaan liittyvä sijoittamisen edellytysten olemassaolo on esityksen mukaan ratkaistava sijoittamisluvalla ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan myöntämisen perusteena. Edellytyksenä tälle sijoittamisluvan käytölle on, että tuotantolaitoksella on puolustusministeriön lausunnon perusteella olennainen merkitys maanpuolustukselle ja että tuotantolaitos ei sijaitse alueella, jolla on voimassa oleva alue asemakaava. Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle mahdollisuus myöntää luvan hakijalle oikeus rakentamisen aloittamiseen ennen kuin poikkeamislupa, johon rakentamisluvan myöntäminen on perustettu, on tullut lainvoimaiseksi, kun kyse on maanpuolustukselle tärkeästä tuotantolaitoksesta taikka muusta maanpuolustuksen varautumistarkoituksen edellyttämästä tuotantolaitoksesta. Tässä sijoittamisluvassa on hallituksen esityksen mukaan kyse hankekohtaisesta lupamenettelystä, jossa prosessin vaiheet ovat kaavoitukseen verrattuna suoraviivaisempia. Sijoittamisluvan myöntämiseen ei liity oikeusharkintaa, kuten kaavaprosessissa, eikä kunta voi täten päättää olla myöntämättä sijoittamislupaa, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Tämän on ajateltu lisäävän ennakoitavuutta prosessissa. Luonnollisesti myös kaavoitusprosessin kesto on siis pois tästä prosessin kestämisestä, ja se siten sujuvoittaa tätä prosessia. Muutoksenhakuoikeudesta: Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta on hallituksen esityksen mukaan valitusoikeus yleisöllä, johon onnettomuus eli tämä kemikaaliturvallisuuslain mukainen onnettomuus vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, ja yleisöllä, jonka etua päätös koskee. Tämän säännösehdotuksen taustalla on Seveso III -direktiivi. Mainitun direktiivin säännöksiä on Suomessa tulkittu siten, että valitusoikeus on yleisöllä, jota asia koskee. Valiokunta esittää tähän muutosta. Lisäksi valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten lupamenettelyyn liittyvään mahdolliseen hybridivaikuttamisen riskiin. Talousvaliokunnan lausunnossa on arvioitu tarvetta säätää erikseen maanpuolustuksellisesti tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupaa koskeva valitus käsiteltäväksi kiireellisenä, ja ympäristövaliokunta on tehnyt tätä koskevan muutosehdotuksen. Nyt kerron hieman tarkemmin näistä ympäristövaliokunnan tekemistä muutosehdotuksista. Tässä on teknisiä muutoksia mutta myös sisällöllisiä muutoksia. Valiokunta ehdottaa 43 c §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että toimivalta poiketa maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan käsittelyssä rakennuspaikkaa ja sen kokoa koskevasta vaatimuksesta säädetään kunnan rakennusvalvontaviranomaisen sijaan kunnalle. 46 b §:n 1 kohdassa ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa yleiskaavassa annettujen määräysten toteuttamiselle. Merkittävä haitta voisi tarkoittaa esimerkiksi tuulivoimarakentamista yleiskaavan mukaisesti. Muutoksen seurauksena yleiskaavan toteutukselle aiheutuva merkittävä haitta ei siis ole este maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamiselle. Pykälän 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa maakuntakaavassa osoitettujen valtakunnallisesti merkittävien liikenteen ja teknisen huollon verkostojen toteutumiselle. Tämäkään siis ei olisi enää este sijoittamisluvan myöntämiselle. Pykälän uutta 3 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi viittaamalla nimenomaisesti tuotannon kannalta tarvittaviin varoalueisiin. 63 b §:n osalta kuuleminen ja tiedottaminen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupahakemuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että yleisön osallistumista koskeva sääntely vastaa puhtaan siirtymän sijoittamislupaa koskevan rakentamislain 63 a §:n säännöksiä. Myös kiireellisyyteen näiden maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamislupaa koskevien valituksien käsittelyssä esitetään muutosta. Merkittävä on tämä 179 b §:n valitusoikeutta koskeva muutos, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta valittaminen rajattaisiin vastaamaan sitä, mitä rakentamislain 179 a §:ssä säädetään puhtaan siirtymän sijoittamisluvan valitusoikeuksista. Näin ollen siis tämä Seveso III -direktiivissä tarkoitettu yleisö, jota asia koskee, määriteltäisiinkin rakentamislain mukaisesti kiinteistön omistajiksi tai haltijoiksi sekä henkilöiksi, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Täten direktiivissä mainitut ympäristönsuojelua edistävät järjestöt voivat valittaa vain hankkeista, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Valiokunta esittää myös yhtä lausumaa, ja mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta. Toinen on hylkäysvastalause, johon sisältyy lausuma, ja toinen on vastalause, jonka mukaan hallituksen esitys hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on ollut Suomessa varsin hidasta, mutta on silti aivan erityisen poikkeuksellista se, että niitä parannuksia lähdetään tällä tavalla perumaan. Kirurgisen kastraation kieltäminen ei todellakaan pelasta Suomen taloutta, mutta sen sijaan se aiheuttaa eläinyksilöille merkittävää kipua. Näin todetaan tämän hallituksen esityksessäkin, toisin kuin täällä yritetään jostain syystä keksiä sellaisia perusteluita, että tämä esitys parantaisi eläinten hyvinvointia. Ainakin teidän hallituksenne mukaan kirurginen kastraatio aiheuttaa merkittävää kipua eläinyksilöille, ja tämän kirurgisen kastraation pitäminen voimassa parantaisi porsaiden hyvinvointia. Lisäksi se voisi mahdollisesti myös parantaa tuottajien asemaa taloudellisesti, sekin sanotaan tässä esityksessä. Kaiken kaikkiaan nostaisin esille myös sen, että eläinlääkärit vastustavat kirurgisen kastraation kiellon poistamista. He ovat juuri niitä ihmisiä, [Puhemies koputtaa] jotka näkevät sen kärsimyksen silmästä silmään.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä on esitetty hyviä asioita, kuten osakkeenomistajan tiedonsaantioikeuden parantaminen taloyhtiössä taloyhtiön asiakirjoihin liittyen. Itse mietin, olisiko tätä voinut ulottaa myös vuokralaisen tiedonsaantioikeuteen, esimerkiksi kun on kyse terveyteen liittyvistä ja asunnon kuntoon liittyvistä asioista. Toisaalta olemme tosiaan tilanteessa, jossa alueiden eriytyminen on niin pitkällä, että tämä asunto-osakeyhtiöiden konkurssiajatus on tuotava tähän lakiin, ja se on järkevää. Tästä lyhytvuokrauksesta pari sanasta. Sen määritelmä on tietenkin varsin vaikea ja valvominenkin vaikeaa, joten voi olla, että tavallaan nämä kirjaukset jäävät siinä mielessä heikoiksi. On myös esitetty sitä, että asunto-osakeyhtiöt voisivat voimakkaammin puuttua tähän lyhytvuokrauslainsäädäntöön, mutta itse ajattelen niin, että olisi hyvä, että meillä olisi vähän erilaisia sääntelykehikkoja eri puolilla Suomea. On aivan eri tilanne, kun mietitään Rovaniemeä tai kun mietitään vaikka Savonlinnaa, missä on tyhjiä asuntoja tällä hetkellä, kun taas [Puhemies koputtaa] Rovaniemellä on asuntopula.

Arvoisa puhemies! Ehkä alkuun haluan muistuttaa, miten yleistä vuokralla asuminen on. Ehkä se monesti aina myös saattaa unohtua. 1,6 miljoonaa suomalaista asuu vuokralla, ja yli miljoona asuntoa on vuokrauskäytössä. On todellakin tärkeätä, että lainsäädäntö on kiinni tässä päivässä ja se on selkeää ja tietenkin myös hyödynnetään digitalisaation suomat mahdollisuudet. Asumisen kentällä tapahtuu paljon muutoksia. Tällä hallituskaudella ollaan erityisesti muutettu asumistukea — pienennetty sitä — ovat tulleet toimeentulotuen asumismenojen muutokset, ja samalla tietenkin meidän asuntokanta uudistuu varsin hitaasti. Opiskelijat hakeutuvat yhä edullisempiin asuntoihin, ja toisaalta tämä lyhytvuokraus vie vuokra-asuntoja pitkäaikaiselta vuokramarkkinalta pois. Samalla myös valtion tukemia asuntoja poistuu asuntomarkkinoilta nopeammin kuin uusia rakennetaan. On todella tärkeätä, että me pidämme huolta siitä, [Puhemies koputtaa] että vuokra-asujille on asuntoja saatavilla.

Arvoisa puhemies! Kyllä meillä on semmoinen käsite kuin ”omaisuudensuoja”, mutta yhtä lailla perustuslaissa varmistetaan luonnon monimuotoisuuden säilyminen, ja siitä vastuu kuuluu myös meille eduskunnalle. 100 000 pesää tuhoutuu kesäaikaisten hakkuiden seurauksena, jopa puoli miljoonaa pikkulintua tai linnunpoikasta kuolee. Samaan aikaan kun monen lintulajin kannat ovat romahtaneet, niin kesäaikaisten hakkuiden pinta-ala on melkein tuplaantunut. Eli kyllä tässä on ihan selkeästi parantamisen varaa. Nyt tämä esitys tuo pienen parannuksen, mutta parempi olisi niin, että me kiellettäisiin kaikista metsistä nämä kesäaikaiset hakkuut, kuten tämän lintudirektiivin tavoitetta tulee tulkita. Täytyy myös muistaa, että tämä kesäaikaisten hakkuiden lopettaminen ei vähentäisi puunmyyntiä näistä metsistä, vaan puunmyynti sitten tapahtuisi muina vuodenaikoina. Hakkuut vain siirtäisivät sen linnuille turvalliseen hetkeen.

Arvoisa puhemies! Eikö tässä taloustilanteessa tulisi nimenomaan kannustaa ihmisiä tekemään itselle tärkeitä asioita, pysymään aktiivisena? Rankaisemiselta se todella tuntuu, jos työttömyysturva uhataan periä takaisin, kun ihminen tekee esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Tai onpa uutisoitu myös tapauksesta, jossa työvoimaviranomainen näki näyttelijän työllistyneen, kun tämä näytteli omassa työnhakuvideossa. Tai taksinkuljettaja menetti työttömyystuen, kun latasi harrastuksena tekemäänsä musiikkia muiden kuultavaksi saamatta siitä tuloja. Vihreät ovat esittäneet rajoitusten purkamista vapaaehtoistyötä ja oman osaamisensa ylläpitämistä koskien sekä määräaikaisena toimena kaikille työttömille oikeutta opiskella. Erityisesti kun kyse on nuoresta ihmisestä, kaikenlaisen aktiivisena pysymisen tulisi olla kannustettavaa. Omaehtoinen aktiivisuus ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja tulee sitä kautta yhteiskunnalle halvemmaksi. Hyvä ministeri Marttinen, onko teidän mielestä yhteiskunnan kannalta järkevää istuttaa työttömiä kotona vai kannustaa heitä aktiivisuuteen?

Arvoisa puhemies! Suomi on nyt Natossa, mutta sen ei tarvitse eikä se saisi tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehdään hyvin pienen joukon piirissä tai että valmistelua salaillaan. Ydinaseiden sallimiseen Suomen maaperällä tähtäävä lakimuutos rikkoo hyviä periaatteita ja käytäntöjä parlamentaarisesta yhteistyöstä, mutta sen lisäksi, että oppositio on sivuutettu tässä lakimuutoksessa täysin, sivuutettiin myös laajempi yhteiskunnallinen keskustelu, mitä ajattelen, että tämän kokoisissa asioissa olisi hyvä Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa käydä. Ydinaseet ovat vakava ja monimutkainen asia, eikä kukaan varmastikaan voi yksiselitteisesti sanoa, että ne vain lisäisivät tai ne vain vähentäisivät turvallisuutta, vaan niiden vaikutusmekanismit ovat monimutkaisempia. Siksi olisi syytä tällaisessa asiassa kuulla myös laajasti kansalaisyhteiskuntaa ja eri toimijoita turvallisuuden asiantuntijoista rauhantutkijoihin ja kansainvälisen politiikan tutkijoihin.

Arvoisa puhemies! Suomen osallistuminen Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on tärkeä osa liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta. Kun liittolaiset osallistuvat aktiivisesti yhteisiin tehtäviin, se viestii Naton yhtenäisyydestä. Juuri vahvalla ja uskottavalla pelotteella pyritään turvaamaan rauha ja varmistamaan, ettei Suomeen tai muihin liittolaisiin koskaan hyökätä. Suomen etu on vahva ja yhtenäinen Nato, joka puolustaa jäsenmaidensa yhteisiä arvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Osallistumalla rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin Suomi tukee liittokunnan tavoitetta vahvistaa toimintaympäristön turvallisuutta ja kykyä toimia yhdessä koko liittokunnan alueella. Venäjän laiton ja raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta pysyvästi. Se on myös lisännyt Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien merkitystä. Tässä tilanteessa on tärkeää, että liittokunnan jäsenmaat kantavat vastuuta yhteisestä turvallisuudesta ja osallistuvat yhteisiin tehtäviin. Samalla on tärkeää, että tehtävistä saatuja kokemuksia arvioidaan huolellisesti. Nato-jäsenyys on aktiivinen prosessi, ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme arkea, ja siinäkin on pyrittävä oppimaan ja kehittymään. Jokainen osallistumiskierros tarjoaa arvokasta oppia siitä, miten voimme kehittää omaa toimintaamme ja yhteensopivuuttamme liittolaisten kanssa. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta käydään avointa ja laajaa parlamentaarista keskustelua. Nato-jäsenyys on Suomelle vielä suhteellisen uusi tilanne, ja siksi on tärkeää, että päätöksentekoa tukee avoin keskustelu niin eduskunnassa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Tilaa pitää olla myös kriittiselle ja analyyttiselle keskustelulle. Se vahvistaa kansalaisten luottamusta ja ylläpitää vahvaa maanpuolustustahtoa. Suomen liittyminen Nato-liittokunnan jäseneksi tapahtui suomalaisten laajalla tuella ja vankan enemmistön turvin. Samoin puolustusyhteistyön vahvistaminen Yhdysvaltojen kanssa DCA-sopimuksen turvin tapahtui melko yksimielisesti. Mutta kun puhumme arktisesta alueesta, tulisi mukana olla myös alkuperäiskansa saamelaiset. Arktisella alueella tapahtuvalla harjoittelulla ja varautumisella on suuria vaikutuksia saamelaiskulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin ja saamelaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Saamelaisten osallistumista Nato- ja DCA-prosesseihin on kuitenkin laiminlyöty, valitettavasti. Tästä kertovat saamelaisten totuus- ja sovintokomission johtopäätökset, jotka viime joulukuussa pääministerille luovutettiin. Monista erityisesti DCA-sopimuksen yksityiskohdista saamelaiset saivat kuulla median kautta, eikä saamelaiskäräjiä konsultoitu saamelaisaluetta koskevista järjestelyistä, kuten Ivalon kasarmialueiden kuulumisesta DCA-sopimuksen piiriin. Neuvotteluvelvollisuuden laiminlyöminen saamelaiskäräjien kanssa oli vastoin saamelaiskäräjälakia, alkuperäiskansan perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Saamelaiskäräjien ainoa mahdollisuus osallistua oli oma-aloitteisen ulkoasianvaliokunnalle jätetyn lausunnon muodossa. Todellista neuvottelemista ei ollut. Totuus- ja sovintokomission toimenpidesuosituksissa esitetään, että valtion tulee laatia yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa selkeät ohjeet siitä, miten saamelaisten oikeudet otetaan huomioon puolustuspolitiikkaan liittyvien päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä. Samoin Suomen toivotaan edistävän alkuperäiskansaoikeuksien yhtäläistä huomioon ottamista Pohjoismaiden maanpuolustustoiminnassa. Erityisesti Lapissa tapahtuvan harjoitustoiminnan ja puolustusyhteistyön lisääntyessä neuvotteluvelvoitteen oikea-aikaisen toteutumisen merkitys korostuu. Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut, ja samalla aikaisempien kumppanuussuhteiden luotettavuus on horjunut. Vakiintunut maailmanjärjestys on kriisissä. Tässä tilanteessa eurooppalaisilta mailta odotetaan entistä vahvempaa vastuunkantoa. Ukrainan tukeminen ja eurooppalaisen puolustuskyvyn vahvistaminen ovat tässä keskeisiä kysymyksiä. Euroopan rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi tarvitsemme liittokunnalle ja erityisesti sen eurooppalaisille jäsenille yhteisen tilannekuvan ja kyvyn toimia yhdessä. Suomen aktiivinen osallistuminen Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on tässä tilanteessa perusteltua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi on rakentamassa vahvaa, yhtenäistä ja arvoihinsa sitoutunutta liittokuntaa.

Arvoisa puhemies! Ajattelin sanoa sanasen puurakentamisesta ja siitä, miten se voisi olla myös yksi maaseudun elinvoimaa lisäävä tekijä, ei pelkästään siksi, että puurakentamisen raaka-aine tuodaan sieltä metsätiloilta, vaan myös siitä syystä, että puurakentaminen itsessään esivalmistellaan maaseudulla. Siinä missä betonirakenteet valetaan siellä työmaalla, ja tällä hetkellä toki iso osa työmaista on kaupungeissa ja täällä Etelä-Suomen kaupungeissa, niin puurakenteiset elementtiosat usein valmistetaan maakunnissa ja maaseudulla. Koska puurakentamista aika moni tässä salissa aina kannattaa, toivoisin, että se myös etenisi kohti oikeita toimenpiteitä. Hallitushan on heikentänyt puurakentamisen kannusteita sitä kautta, että lainsäädäntöä muutettiin niin, että nyt tänä vuonna voimaan tullut rakennusten hiilijalanjälkilaskenta ei enää yhtä sitovalla tavalla ohjaa siinä valintavaiheessa valitsemaan vähähiilisiä rakennusmateriaaleja eikä koske enää kaikkia rakennushankkeita, kuten oli suunniteltu. Toivottavasti saamme konkreettisia tekoja puurakentamisen edistämiseksi.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vielä ehkä noin kymmenen vuotta sitten aika moni kunta tässä maassa tavoitteli kasvua — itse asiassa suurin osa kunnista tavoitteli sitä, kun asiaa oli tutkittu. Nykyään ehkä enemmän realistisemmin puhutaan semmoisesta arvokkaasta supistumisesta, mikä väistämättä suurinta osaa meidän kunnista on tulevaisuudessa vastassa. Onkin tärkeää, että myös valtion tasolla tuetaan sitä strategiaa, millä tavalla pystytään kunnissa niin sanotusti älykkäästi sopeutumaan tähän tilanteeseen ja ylläpitämään kestävästi elinvoimaa riippumatta siitä, kasvaako väestö vai ei. Tässä selonteossa oli mainittu asioita kuten rakennusten luova uusiokäyttö ja digipalveluiden laajentaminen ja tietenkin etätyömahdollisuudet, ja kaiken keskiössä ovat osallisuus ja yhteisöllisyys, niin että ihmiset ovat silti kiinnittyneitä siihen paikkaan siitä huolimatta, että palvelut eivät vastaa kaupunkien palvelutasoa. Usein se yhteisöllisyys on juuri se paikallaan pitävä voima, mihin kannattaa panostaa.

Arvoisa puhemies! Maaseutu on monenlaisten muutosten keskiössä, ja on helppo yhtyä täällä pidettyjä puheenvuoroja yhdistäneeseen teemaan: maaseudun elinvoiman turvaaminen vaatii meiltä päättäjiltä työtä. Väestökehitys, alueiden eriytyminen, kokonaisturvallisuus, maailmanpolitiikan laineet, ekologinen murros — nämä kaikki näkyvät vahvasti maaseudulla. Julkisuudessa maaseudusta puhutaan usein negatiivisessa sävyssä, näin moni maalla asuva itse kokee. Meidän päättäjien kannattaisi korostaa maaseudun mahdollisuuksia ja ratkaisuja aikamme suurissa ilmiöissä. Maa- ja metsätalous ovat merkittävä osa maaseutupolitiikkaa, ja sen sijaan, että ne nähtäisiin vihreän siirtymän kärsijöinä, olisi syytä nostaa ne ratkaisijan asemaan. Harvaa elinkeinoa sään ääri-ilmiöitä ja tuholaisriskejä lisäävä ilmastokriisi ja pölyttäjien määrää ja ympäristön resilienssiä vähentävä luontokato uhkaavat niin kouriintuntuvan selkeästi kuin ruoantuotantoa ja metsien käyttöä. Ihmettelenkin, että tässä salissa usein ilmasto- ja luontoteot asetetaan vastakkain maaseudun elinvoiman kanssa, sillä näinhän se ei ole. Nykyinen hallituksen politiikka ja tukijärjestelmät eivät kuitenkaan tue uudistumista. Metsänomistajalle, joka haluaa olla osa ratkaisua ja kasvattaa metsässään hiilivarastoa ja lisätä monimuotoisuutta, ei ole todellisia kannustimia. Maatalouden ratkaisujen tulisi tukea kannattavuutta ja luontohaittojen vähentämistä. Tarvitaan uudistavaa viljelyä, joka vähentää päästöjä ja pitää maan kasvukunnosta huolta. Uusiutuvan energian, kuten biokaasun, tuotannon vauhdittaminen tukee maaseudun elinkeinoja. Luonnontilan parantaminen paitsi lisää maaseudun vetovoimaa ihmisille myös työllistää koneurakoitsijaa ennallistamistöissä. Edellä mainitut näkökulmat ovat ratkaisuja, jotka eivät vain taklaa ekokriisejä ja sitä kautta vahvista myös maa- ja metsätalouden pidemmän aikavälin etuja vaan myös tarjoavat tässä ajassa kiinni olevia ratkaisuja turvallisuuden ja talouden kysymyksiin. Arvoisa puhemies! Maataloudessa on huutava pula nuorista viljelijöistä. Maaseudun tulevaisuuden kannalta onkin kriittisen tärkeää kuulla nuorten toiveita ja tarpeita, sillä nuorille maalta pois lähtemisen kynnys on osoittautunut matalaksi. Mitkä ovat sellaisia tekijöitä, jotka vahvistaisivat nuorten kiinnittymistä kotiseudulleen ja innostaisivat maaseudun kehittämiseen? Mitä esteitä on nuorelle maalle palaamisessa? Koulutus- ja sivistyspalvelut ovat tietenkin yksi maaseudun elinvoiman selkänoja. Laadukas toisen asteen koulutus on edellytys sille, että täysi-ikäistyvät nuoret voivat hankkia ammatin. Kiinnittymisen kannalta tärkeitä tekijöitä nuorten elämässä ovat ainakin myös vapaa-ajan vieton ja harrastamisen mahdollisuudet sekä mahdollisuudet ihmisten kohtaamisiin. Tässäkään ei kannata unohtaa luonnon merkitystä. Selonteonkin mukaan maaseudun nuorille yleisiä tapoja harrastaa ovat patikointi luonnossa ja kalastus. Virtavesien vapauttaminen ja kansallispuistojen ja retkeilyalueiden perustaminen on siis myös elinvoimapolitiikkaa. [Anne Kalmari: Ja ylläpito!] Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaa kun mietitään, yksi liian usein sivuutettu asia on kulttuuri. Myös harvemmin asutuilla seuduilla kulttuuri voi olla voimavara. Kulttuuri on asia, joka antaa meille ihmisille monia tärkeitä asioita: ajattelemisen aihetta, tunteita koettavaksi ja peiliä meistä itsestämme, siitä, keitä me olemme. Kulttuuri tarjoaa yhteenkuuluvuutta ja yhteistä tekemistä. Tietoliikenneyhteydet tietysti tarjoavat mahdollisuuden tuoda kulttuurielämyksiä lähes kaikkialle paikasta riippumatta, mutta myös paikallisen kulttuurin ja sen tekijöiden arvo täytyy nähdä — kulttuurin alueellisen rahoituksen tärkeys täytyy muistaa. Kulttuuriperinnöllä on veto- ja pitovoimaa vahvistava merkitys. Kulttuuriperintö luo juuria ja edistää monipaikkaisuutta, kuten tässä selonteossa todetaan. Hallitus on kuitenkin vienyt läpi eduskunnasta monenlaisia lainsäädäntömuutoksia, joilla edistetään rakennetun kulttuuriperinnön purkamista etenkin muuttotappioalueilla. Arvoisa puhemies! Jotta kotiseudulleen voi palata tai elämänsä ylipäänsä maalle perustaa, tarvitaan koti. Maaseudun asuntomarkkinat kuitenkin toimivat huonosti. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa asuntojen hinnat ovat pudonneet ja pankista asunto- tai remonttilainan saaminen on vaikeaa. Tarvitaan konkreettisia toimia asuntomarkkinoiden tervehdyttämiseksi. Viime kaudella käyttöön otettujen energiaremonttien tukia olisi kannattanut tällä hallituskaudella jatkaa. Energiaremonttien rahoituksen tuki on tärkeää etenkin sellaisilla seuduilla, joissa muutoin remonttien rahoitusta on vaikeaa saada.

Arvoisa puhemies! Haluan kannattaa lämpimästi tätä edustaja Hopsun ja muiden allekirjoittaneiden tekemää lakialoitetta kirjallisuuden alvikannan painamisesta 14 prosentista nollaan. Kuten olemme edellisissä puheenvuoroissa kuulleet, monissa muissa maissa, Euroopassa ja myös muualla, on huomattavasti alempia alvikantoja kuin Suomessa, ja itse asiassa Suomi on jäämässä Euroopan korkeimmin kirjallisuutta verottavaksi maaksi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on otettava tosissaan. Se ei voi kerta kaikkiaan olla vain juhlapuhe, mihin me emme koskaan tartu konkreettisilla teoilla. Ajassa mukana oleva suomenkielinen kirjallisuus on edellytys sille, että meidän lapset ja nuoret tarttuvat kirjoihin, ja se on edellytys sille, että me pystymme kilpailemaan ulkomaisen ja muunkielisen median kanssa, mitkä itse ainakin lasken suomalaisen kirjallisuuden kilpailijoiksi tänä päivänä tämmöisessä moninaisessa mediaympäristössä. Kirjojen arvonlisäverotuksen laskeminen on aidosti vaikuttava toimi, koska se laskee tuotteen hintaa, ja tällaisena aikana erityisesti, kun ihmisten talous on tiukilla, muutamat eurot tai 10 euroa voi olla merkittävä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Kannatan siis lämpimästi tätä, myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin sisältyvää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa edustaja Eerolalle, että emme esitä tämän hallituksen esityksen hylkäämistä. Esitämme tähän kahta lausumaa, jotka katsovat tulevaisuuteen. Voin tässä ne toki myös lukea, jotta ei kenellekään jää sellaista epäselvyyttä. Ensimmäinen lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pyrkii EU-vaikuttamisessa varmistamaan, ettei eduskunnan ja EU:n lainsäädäntövaltaa kavenneta minimiverodirektiivin tulkinnoilla OECD:n hyväksi.” Ja toinen lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi, mitä muutostarpeita minimiverosäännösten muutokset aiheuttavat kansalliseen verolainsäädäntöön Suomen veropohjan suojelemiseksi.” [Juho Eerola: Tämä selkiyttää!]

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on paljon hyviä asioita, mutta pari yksityiskohtaa herättää kysymyksiä liittyen lainsäädäntövallan siirtymisestä kansallisilta eduskunnilta ja EU:lta OECD:lle. Finnwatch on asiantuntijakuulemisessa huomauttanut, että jos jäsenmaiden katsotaan olevan velvoitettuja päivittämään lainsäädäntöään OECD:ssä virkamiestasolla neuvoteltujen muutosten perusteella, sen voidaan nähdä kaventavan eduskunnan lainsäädäntövaltaa ja olevan ristiriidassa normaalien edustuksellisen demokratian lainsäädäntöprosessien kanssa. Kyse ei ole ainoastaan pienestä tähän sääntelyyn liittyvästä yksityiskohdasta vaan koko minimiverokokonaisuutta olennaisesti muuttavista uusista säännöksistä, joita on hyvin vaikea pitää EU:n tai Suomen edun mukaisina. Arvoisa puhemies! Tästä johdosta teen vastalauseen mukaiset lausumaehdotukset.