Riipi Mika

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaan onnistunut ajamaan Suomen talouden EU-tarkkailuluokalle, ja on tietenkin surullinen tilanne, että ollaan tässä, mutta on unohtunut, että hallitus on myös onnistunut ajamaan Suomen toisellekin EU:n tarkkailuluokalle, nimittäin sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle. Siellä kaikki viisi mittaria ovat punaisella: työttömyys kasvaa, työllisyysaste laskee, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, kotitalouksien tulokehitys takkuaa, terveyspalveluihin pääsy vaikeutuu. Nyt kun kuuntelee näitä puheita, niin tulee mieleen, onko ihan aidosti niin, että teillä, arvoisa pääministeri, ainoa, minkä te voitte sanoa niille irtisanotuille hyvinvointialueen sairaanhoitajille tai järjestökentän ammattilaisille, on, että odottakaa, kyllä se talous sieltä kasvaa ja teidät pelastaa. Eikö mitään muuta näille ihmisille ole sanottavaa?

Arvoisa puhemies! Minä tulen sieltä hallituksen mielestä toivottomalta alueelta eli Lapista, eli siellä pohjasakassa arviointimenettelyssä ollaan, ja toivoa ei hirvittävän paljon ole. Kun nyt katsoo tätä taivalta kolmen vuoden aikana hyvinvointialueitten osalta, niin aika väistämätöntä olisi ollut se, että se kokonaisuudistus olisi pitänyt aloittaa jo heti alkuun. Mekin tunnustamme, että sinne tehtiin aika lailla pahoja valuvikoja, joitten hintaa me nyt maksamme, tai oikeastaan ne ihmiset, jotka tuolla alueella nyt asuvat, maksavat niiden hintaa. Mutta nyt tämä malli, jossa hallitus korjaa tätä kokonaisuutta pienillä osauudistuksilla, joissa taustalla vielä edelleenkin ovat nämä säästötavoitteet, ajaa nämä alueet entistä vaikeampaan tilanteeseen. Näillä perusteluilla kannatan lämpimästi edustaja Räsäsen tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Voin kyllä yhtyä noihin edustaja Räsäsen esiin nostamiin huoliin. On jotenkin merkille pantavaakin, että tässä salissa kyllä oli kovasti väkeä paikalla äsken, kun puhuttiin poliisin oikeuksien lisäämisestä, mutta sitten kun puhutaan heikompiosaisten ihmisten tilanteesta, niin... No, on täällä meitä vielä muutama. [Pia Lohikoski: No nimenomaan!] Tähän liittyen voi sanoa näin, että pitää olla ihan aidosti ja todella huolissaan tästä tilanteesta. Taisi olla ihan vasta, kun vanhusasiavaltuutettu nosti esille, että meillä tässä maassa on jopa puoli miljoonaa ikäihmistä, joilla ei käytännössä ole digitaitoja tai sellaisia laitteita, joilla he pystyisivät käyttämään näitä. Minä itse kannatan digitalisaatiota, kun se tehdään hallitusti, kun se tehdään niin, että mukana on riittävästi tukea ja että ketään ei jätetä yksin. Mutta kyllähän nämä jatkumot, millä näitä uudistuksia on nyt tehty, tarkoittavat sitä, että nämä periaatteet eivät nyt toteudu ja varmaan syntyy vahinkoja, ja nimenomaan meidän yhteiskunnan heikompiosaisille. Näillä perusteilla minä kannatan edustaja Räsäsen tekemää hylkäysesitystä ja myös noita lausumaesityksiä.

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että kyllähän nuo uutiset maailmalta — ilmastonmuutos, sodat, epävarmuus — tulevaisuudenuskoa heikentävät. Tähän liittyen ei kyllä varmaan myöskään ole tulevaisuudenuskoa parantava tämä meidän nyky-yhteiskunnan keskustelukulttuuri, joka minun mielestäni on kyllä nyt tämän viimeisen kolmen vuoden aikana entisestään kärjistynyt. Tässäkin salissa on nyt kuultu puheenvuoroja, joissa meitä suomalaisia jaetaan meihin ja muihin, tai kun puhutaan siitä, että jos vaikka nuori ei jaksa tai pysty töihin tai opiskeluun, niin hän on sitten laiska tai vätys tai sosiaalipummi. Tämä on minun mielestäni sellainen kysymys, jossa meidän pitäisi kantaa vahvemmin vastuuta — ja myöskin hallituksen siinä omassa toiminnassaan, retoriikassaan. Minä haluaisin kysyä: miten te tätä ongelmaa aiotte lähestyä?

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä on kaikkien aikojen keskittäjähallitus, ja voi sanoa ehkä vielä, että pienten kuntien painajainen. Te olette ajaneet kymmeniä pieniä lukioita ahdinkoon. [Mauri Peltokangas: Keskusta on lakkauttanut satoja!] Te olette pakottaneet hyvinvointialueita karsimaan erityisesti harvaan asutun alueen palveluita, ja nyt te olette vielä hankintalailla pistämässä pienten kuntien veronmaksajille puolen miljardin laskun. [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] Ja nyt kun mietitään tulevan vaalikauden sopeuttamista, niin mitäs on keksitty? No, pienet kunnat. [Antti Kurvinen: Niinpä!] Kyllä tämä tilanne on sellainen tässä maassa, että me tarvittaisiin koko hallinnon uudistus, myös ne ministeriöt mukaan ja nämä Helsingin vallankamarit. Minä haluaisin kysyä, arvoisa valtiovarainministeri: Te olette julistautuneet salonkikelvottomiksi, mutta onkohan se nyt kuitenkin niin, että nämä vallan salongit ovat ruvenneet kiehtomaan niin paljon, että ministeriöitä ei enää voi kurittaa, mutta pieniä kuntia voi? [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä]

Arvoisa puhemies! Tälle hankintalain uudistukselle asetetut tavoitteet, kilpailun lisääminen, palvelutuotannon tehostaminen kustannustehokkaammaksi ja alueellisen elinvoiman edistäminen, ovat tietenkin hyvin hyvin kannatettavia. Mutta kokonaisuutena arvioiden nämä hallituksen asettamat tavoitteet tälle hankintalain uudistamiselle ovat kuitenkin jäämässä vain tavoitteeksi, pelkäksi kirjaimeksi, ja kun koko tätä esitystä arvioi, se on itse asiassa johtamassa aivan päinvastaiseen lopputulokseen. Ydinongelma on se, että kilpailu ei tule lisääntymään, ja taustalla on tietenkin markkinan puute. Erityisesti pienten kuntien kustannukset tulevat nousemaan merkittävästi. Hallintotaakan lisääntyessä tehottomuus lisääntyy sekä alueellinen elinvoima itse asiassa heikkenee, kun pienet kunnat menettävät palvelutuotannon edellytyksiä. Tämän lakivalmistelun aikana annetuista noin 700 lausunnosta lähes kaikki ovat tyrmänneet tämän esityksen, etenkin koska sen vaikutusarvioinnit ovat olleet hyvin heikkoja. Tähän kritiikkiin ovat yhtyneet muun muassa lähes kaikki ministeriöt. Esityksen keskeisin ongelma on tämä hallitusohjelmaan kirjattu kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus sidosyksiköiden käytölle sekä siihen liittyvä hyvin lyhyt siirtymäaika erityisesti kunnille. Tämä muodostaa merkittävän uhan erityisesti pienten kuntien talouksille, niiden palvelutuotannolle ja laajasti muun muassa kyberturvallisuudelle. Lakimuutos käytännössä pakottaisi purkamaan laajoja ja jo nyt hyvin kustannustehokkaita kunnille ja hyvinvointialueille tukipalveluita tarjoavia yhtiömuotoisia yhteistyöorganisaatioita, jotka ovat huolehtineet esimerkiksi ict:stä, ruokahuollosta, palkanmaksusta tai vaikkapa pesulapalveluista. Nämä suuret sidosyksiköt joudutaan pirstomaan nyt pienemmiksi, jolloin menetetään mittakaavahyödyt. Muutosten vaikutukset kohdistuisivat raskaimmin juuri pieniin ja syrjäisiin kuntiin, joilla ei käytännössä ole resursseja kilpailuttaa palveluja tai jotka eivät käytännössä löydä markkinoilta aidosti vaihtoehtoja. Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen muutoskustannusten arvioidaan olevan 450—600 miljoonaa euroa, ja tämä kohdistuisi erityisesti pieniin ja keskisuuriin kuntiin. Erityisesti tässä julkisen talouden tilanteessa tällaisen rahasumman käyttäminen muutoskustannuksiin on täysin vastuutonta, ja edelleenkin kun mitään pakottavaa tarvetta tälle uudelle kymmenen prosentin vähimmäisomistusrajan asettamiselle ei ole olemassa. Hallituksen esittämä kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaade ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon tai EU-vaatimukseen, vaan se on täysin hallituksen omasta hatusta vetämä. Väistämättä nousee ajatus, että onkohan tämän esityksen tavoitteena itse asiassa vain romuttaa pienten kuntien talous ja ajaa ne tällä esityksellä suurempien syliin. Näin harvaan asutun alueen edustajana en voi tätä esitystä millään tavalla kannattaa.

Arvoisa puhemies! On jotenkin kuvaavaa, että hallitus nyt tuo tämän selonteon liiallisesta alijäämästä koulujen päättäjäisviikolla. Sehän on todistuksenantoaikaa, ja kyllähän tämä nyt näyttää vähän niin kuin todistukselta kolmen vuoden talouspolitiikasta. Nyt kun keskustelua kuuntelee, niin tämä kuulostaa siltä, että hallitus nyt vähän koittaa, kun kasvua on onneksi liikkeellä, ruinata sitä armovitosta, kun se nelonen olisi kyllä se oikea arvosana. Hyvä esimerkki tästä poukkoilevasta talouspolitiikasta on nyt tämä kaivosvero. Tänään saimme kuulla Sodankylässä, että Boliden laittaa kahden miljardin euron investoinnit jäihin tämän kaivosveropäätöksen vuoksi ja 2034 satoja, satoja ihmisiä jää työttömäksi. Eikö nyt olisi kuitenkin vielä aika tämä vuosi tehdä töitä ja korjata se kaivosveropäätös? Mitä mieltä olette, arvoisa valtiovarainministeri?

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että nyt myös perustuslakivaliokunta arvioi tämän ennallistamisasetuksen tilanteen, ja toivon mukaan sitä kautta myös päästään keskustelemaan siitä, mikä on tämän salin rooli tulevaisuudessa sen käsittelyssä nyt, kun se menee vielä hallituskauden yli pahimmalla mahdollisella tavalla. Minä haluaisin nostaa kuitenkin tämän luontoarvomarkkinan tässä esille sillä tavalla positiivisessa mielessä, että maanomistajan näkökulmasta on erinomaisen hyvä asia, että me saadaan nyt ne pelisäännöt sinne. Ehkä myös jaan sitä huolta, että onkohan tämä byrokraattisuus nyt tässä katsottu tarpeeksi tarkalla kammalla, koska tällaisen vapaaehtoisen markkinan syntymiseen me tarvitaan joustavat menetelmät ja siellä on paljon mahdollisuuksia. Sitten minä haluaisin käyttää tilaisuuden kysyä siitä, millä tavalla sitten tähän kokonaisuuteen ihan vastaavasti liittyvät vapaaehtoiset hiilimarkkinat ja niiden jatkokehittäminen ovat etenemässä? Onko siellä tapahtumassa nyt niin EU-tasolla kuin täälläkin jotain sellaista kehitystä, jossa muun muassa ne kaksoislaskentaan liittyvät ongelmat voitaisiin ihan aidosti ratkoa?

Arvoisa puhemies! Tässä on ihan hyvä pohja, hyvä avaus sille, että nyt nämä nollavelvoitelaitokset tuodaan tähän sääntelyn piiriin. Ehkä kuitenkin pohjoisen näkökulmasta haluaisin tuoda esiin sen ison kuvan ja sen ison ongelman. Näillä meidän nykyisillä isoilla laitoksilla olevien velvoitteiden muuttaminen on valtavan hidas prosessi. Kun ajattelee, että pohjoisessa on tapeltu lohen ja vaelluskalojen puolesta jo vuosikymmeniä, niin mitään ei ole näköpiirissä sinne tulevaankaan, muuta kuin mahdollisia oikeusprosesseja. Minä toivoisin, että tähän hallitus myös tarttuisi kokonaisuutena, koska olisi hyvä ihan paikallisten ihmisten oikeuksien puolesta, että näissä asioissa edettäisiin. Yksi semmoinen keskeinen asia on myöskin se, että meidän pitäisi pystyä varmistamaan resurssit näitten hankkeitten toteuttamiseen. Edustaja Heikkisen esiin tuoma aiheuttaja maksaa -periaate on kyllä näissä se oikea tapa — ei niin, että veronmaksajat maksavat.

Arvoisa puhemies! Aluekehittämisen rakenteet todellakin nyt muuttuvat ja murtuvat tulevina vuosina todella mittavasti, ja syynä tähän, niin kuin olemme hyvin kuulleet, on EU:n uusi ohjelmakausi, jossa komissio on esittänyt hyvin laajoja muutoksia niin rahastojen rakenteisiin kuin itse asiassa toimivallan jakoon EU:n ja jäsenvaltioiden välillä aluekehittämisessä. Tämä keskeinen muutos on niin kutsuttu kumppanuusmallin käyttöönotto, jolla lisätään kansallista päätösvaltaa aluekehittämisen toimintamalleista ja rahoituksen kohdentamisesta. Sinällään tämä muutos on hyvä. Se mahdollistaa byrokratian purkamisen ja rahoituksen tehokkaamman kohdentamisen kansallisesti tärkeinä pidettyihin kohteisiin. On täysin totta, että nykyinen aluekehittämisen mallimme kärsii niin hallinnollisesta raskaudesta, rahoituksen sirpaleisuudesta kuin myös vaikuttavuuden puutteesta, mutta alueiden näkökulmasta muutos on kuitenkin myös suuri uhka. Aluekehittämisessä on aina jouduttu taistelemaan keskushallinnon ja ministeriöiden määräysvaltapyrkimyksiä vastaan. Helsingissä tunnutaan aina tietävän parhaiten, miten maakunnissa menee. Tuossa taistelussa aluelähtöinen kehittäminen, alueiden kehityserojen tasaaminen ja alueiden erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on aina keskushallinnon taholta kyseenalaistettu. Arvoisa puhemies! Suomen kasvu ei tapahdu yksin suurimmissa kasvukeskuksissa, siihen tarvitaan kaikkia Suomen alueita ja niiden erilaisten vahvuuksien tunnistamista. Esimerkiksi ilman Lappia, sen luonnonvaroja, sen teollisuutta, sen matkailua tai vaikkapa sen sähköä täällä etelässä voisi olla todella kylmä. Siksi me Lapissa vaadimme nyt ja vaadimme tulevaisuudessakin oman oikeudenmukaisen osuutemme siitä kakusta, jonka me tämän maan hyväksi leivomme. Nyt kun kansallinen päätösvalta aluekehittämisen rakenteista, rahoista ja niiden kohdentamisesta kasvaa, huoli keskushallinnon entistä tiukemmasta otteesta on todella aiheellinen ja suuri. Tämä hallitus on todistettavasti osoittanut olevansa hyvin keskittämisintoinen, ehkä jopa kaikkien aikojen keskittäjähallitus, ja siksi meidän pitää kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, ettei sen karu perintö siirry seuraavan hallituksen taakaksi. Edellä olevan johdosta kannatan edustaja Honkosen tekemää vastalausetta.

Arvoisa puhemies! Silloin vuonna 95, kun Suomi liittyi EU:hun, me rakennettiin aika innovatiivinen, voi sanoa, edistyksellinen aluekehitysjärjestelmä. Annettiin aluekehitysvastuu sinne alueille, kunnille ja maakuntien liitoille, rakennettiin Leader-toimintamalli, otettiin ne toimijat alueilta mukaan, ja voin sanoa, että se on ollut menestyksekäs. Mutta jokainen ohjelmakausi ohjelmakauden perään me olemme joutuneet puolustamaan vahvasti tätä mallia niiltä keskushallinnon pyrkimyksiltä, ministeriöiden pyrkimyksiltä ottaa sitä valtaa itselleen. Nyt kun me ollaan tässä tilanteessa tulevalle ohjelmakaudelle, jossa ehkä voi sanoa, että tämä malli muuttuu radikaalimmin kuin pitkään aikaan ellei koskaan, niin näen nyt todella paljon uhkakuvia sille, että tämä aluelähtöinen malli on murenemassa. Tässä on tärkeitä askeleita seuraavaksi — suomalaisen hallintomallin luominen, kumppanuussopimuksen rakentaminen — ja toivoisin, että ministeri kertoisi, miten nyt tässä prosessissa me varmistamme, että me emme murra emmekä hukkaa tätä hyvää mallia, joka meillä on ollut toiminnassa.

Arvoisa puhemies! Onhan tämä keskitetyn kaupan ja markkinan rikkominen ja murtaminen tosi haasteellista tässä meidän talousjärjestelmässä. Minä olen oikeastaan sanonut muutaman kerran, että pienessä mittakaavassa poronhoito tuolla pohjoisessa on pystynyt sen tekemään. Se on tehty voimakkaalla panostuksella jatkojalostusmahdollisuuksiin, paikallisiin jatkojalostusmahdollisuuksiin, ja luomalla sitten se markkinayhteys muun muassa matkailuun ja sitä kautta saamalla lisää jalostusarvoa sinne paikalliselle tasolle. Tässä strategiassa on tosi hyvin nostettu esille monia asioita. Konkretiaa on penätty, ja täällä yksi minun lempiaiheistani, julkiset hankinnat, on myöskin nostettu ihan aidosti ja oikein esille. Minä itse näkisin, että siellä olisi valtavasti potentiaalia, jos me keskittäisimme nyt voimakkaasti kansallista ohjausta, pohdintaa, luovaa pohdintaa, miten näitä julkisia hankintoja, jotka nyt ovat tavattoman pirstoutuneet ja menevät talous edellä, voitaisiin ohjata jatkossa lähiruokaan, kotimaiseen tuotantoon. Tästä toivoisin ministeriltä näkemystä, mitäs meidän pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on, voi sanoa, kaikkien aikojen keskittäjähallitus. Minua kyllä kovasti kummastuttaa, kun puhutaan, että saadaan säästöjä. Keskittäminenhän maksaa. Sen maksaa aina joku, ja se on yleensä se ihminen siellä harvaan asutulla alueella, joka joutuu tankkaamaan sitä euron bensaa — ei kun korjaan, sehän on kahden euron bensaa nykyisin — että pääsee hakemaan palveluita kauempaa. [Juha Mäenpään välihuuto] Nostan yhden esimerkin todella kalliista keskittävästä uudistuksesta. Se on hankintalakiuudistus, jossa nyt käytännössä pakotetaan pienet kunnat rakentamaan uudelleen järjestelmänsä. Se maksaa näille kunnille ja niiden kuntien veronmaksajille puoli miljardia euroa. Minä kysynkin, arvoisa valtiovarainministeri: miten on niin, että talouskuri kyllä pitää, mutta kun keskittää saa, niin sitten on aivan sama, vaikka se maksaakin puoli miljardia?

Arvoisa puhemies! Edeltävät puhujat ovat hyvin kuvanneet nyt niitä isoja haasteita, mitä tähän kokonaisuuteen liittyy. Minua itseäni henkilökohtaisesti harmittaa, jos ajatellaan nyt tämän esityksen tavoitteita ja sitä ajatusta, että me pikkuhiljaa aidosti siirrymme siihen digitaaliseen maailmaan ja haemme sieltä niitä eri polkuja hakea säästöjä: Tässähän on aivan erinomainen tavoite ja erinomainen päämäärä. Me tiedämme myöskin, että meillä on ihan aidosti myös kokemuksia Euroopasta, eri maista siitä, että on otettu vahvasti digitaalista etunojaa. Mutta nyt tähän valmisteluun liittyy näitä epäkohtia, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että yksittäisen ihmisen ja, kuten tuossa on todettu, erityisesti heikompiosaisten ihmisten oikeusturva voi nyt tällä aikataululla ja tällä menettelyllä, millä tätä pakettia on nyt valmisteltu, aidosti vaarantua. Tässä vaihtoehtoja kun pohdimme tosiaan, niin yksittäiset korjaukset ehkä eivät olisi olleet enää tässä vaiheessa mahdollisia, vaan tämä olisi vaatinut laajemman valmistelun ja pienen lisäajan, jolloin tästä olisi saatu ihan aidosti hyvä paketti. Mutta koska tässä tosiaan näitä ongelmia on nyt näin paljon, niin myös minä kannatan vahvasti tuota edustaja Honkosen esitystä tämän lakiesityksen hylkäämisestä.

Arvoisa puhemies! Osana kilpailukyvyn lisäämistähän ollaan myöskin tavoittelemassa nyt vahvasti sitä, että meillä olisi joustavuutta toteuttaa muun muassa eri rahoitusohjelmia. Osana tätähän nyt komission esityksessä on tämä niin sanottu kumppanuussopimusmalli, jossa nyt aika huomattava osakin rahoituksesta, joka meillekin kansallisesti tulee, ollaan siirtämässä ikään kuin kansallisen päätösvallan alle. Tämä on tietenkin hyvä asia, kun se mahdollistaa joustoja ja mahdollistaa nopeampaa reagointia tulevaisuudessa, toivottavasti, mutta näen siinä myös riskejä — riskejä siitä, että asiat, jotka liittyvät aluepolitiikkaan tai maatalouspolitiikkaan tai tämän tyyppisiin, palaavatkin tämmöiseksi kansalliseksi kinastelun aiheeksi. Nyt olisi valtavan tärkeätä, että nyt jo tässä vaiheessa, kun sitä kansallista hallintomallia rakennetaan tähän kumppanuussopimukseen, se tehtäisiin mahdollisimman avoimesti ja osallistavasti niin, että siellä pystyttäisiin jo luomaan rakenne, joka mahdollistaa mahdollisimman tehokkaan rahoituksen käytön sitten kun toimeenpano alkaa.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia suuren valiokunnan puheenjohtajalle hyvästä aloitteesta tärkeästä asiasta. — Tässä on monesti nyt nostettu esille tämä kilpailukyky. Sehän on Euroopan ja se on meidän kansallinen suuri haaste, ja tämä näkyy myös siellä monivuotisessa rahoituskehyksessä aika isolla painopisteellä. Ehkä haluaisin nostaa tähän keskusteluun nyt myöskin tämän Suomen tilanteen ja tämän meidän nettomaksajaroolin ja pienen ongelman, jonka olen havainnut tässä meidän omassa, kansallisessa keskustelussa: Nythän me olemme aika voimakkaasti laittaneet koheesiopolitiikkaa ja kilpailukykypolitiikkaa vastakkain, ja komission esityksessä kilpailukykyrahoitus on kaksinkertaistumassa. Kuitenkin nyt tilanne on se, että kuusi isointa jäsenmaata ottaa jo tällä hetkelläkin noin 70 prosenttia kilpailukykyrahoituksesta. Tulevaisuudessa, jos tämä rahoituksen taso on näin korkea, se voi olla vielä suurempi, ja tämä vaikeuttaa meidän nettomaksajien asemaa. Siksi näkisin, että meidän pitäisi kansallisesti miettiä, miten esimerkiksi tämän koheesiopolitiikan kansallinen soveltaminen voisi olla mahdollisimman tehokasta sinne t&k&i:hin, paljon nykyistä tehokkaampaa, jotta me voitaisiin varmistaa se meidän kansallinen paras mahdollinen nettomaksaja-asema tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vähän häiritsee tässäkin keskustelussa osin tämä keskustelun siiloutuminen. Puhutaan nyt ilmastopolitiikasta, yhdestä sen osa-aluesuunnitelmasta, joita on nyt jo kolme muuta. Sitten meillä on vakava kysymys, joka linkittyy tähän, luontokato. Jos minä ajattelen pohjoisen ihmisen näkökulmasta, niin me ollaan kovalla vauhdilla ikään kuin torjumassa ilmastonmuutosta mutta samaan aikaan pirstomassa meidän ympäristöä ja aiheuttamassa siellä aika vakavaa luontokatoa. Näitä keskusteluja ei käydä yhteen, ja tämä on tosi surullista. Minä ehkä nostaisin esille yhden kysymyksen, eli kun pohditaan vaikuttavia toimenpiteitä ja markkinatalouslähtöisiä toimia, niin kyllähän metsänomistajat ja maanomistajat pitäisi ottaa tähän keskusteluun vahvasti mukaan. Millä tavalla hallitus on nyt edistänyt muun muassa luontoarvomarkkinaa ja hiilipörssimekanismien käyttöönottoa? Ne olisivat holistisia ja taklaisivat ongelmaa ja jättäisivät arvonlisää maahan.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että arvostan ministereitä, jotka täällä jaksavat käydä keskustelua vakavasta aiheesta, toisin kuin eräät hallituspuolueen kansanedustajat poissaolollaan loistavat. Ajattelin tässä nostaa tähän vakavaan asiaa, jonka kyllä ihan aidosti pitäisi yhdistää meitä hallitus—oppositio-rajat ylittäen, kolme sellaista teemaa, joista toivoisin, että myös hallitus nappaisi kiinni ja lähtisi pohtimaan. Ensimmäinen on pienet yritykset. Hallitus on kyllä tehnyt ihan aidosti kasvutoimiakin, mutta kyllä se kohde niissä on ollut sinne suuriin yrityksiin. Täällä pienissä yrityksissä meillä on tavattoman paljon potentiaalia ja potentiaalia nimenomaan sen kansallisen arvonlisän näkökulmasta. Esimerkiksi Lapissa me tehtiin jo kymmenen vuotta sitten aika strateginenkin valinta, että matkailun kehittämisessä me emme hae ulkomaisia investointeja, vaan me haemme niille kotimaisille yrityksille kasvupotentiaalia. Ja tulokset näkyvät. Minä toivoisin niistäkin ehdotuksista, mitä tässä on esitetty — täällä on tullut paljon puhetta YEListä — ihan sellaisia radikaalejakin pohdintoja siitä, miten niitten pienten yritysten työllistämismahdollisuuksia näiden jo päätettyjen, teidän päättämienne toimenpiteiden jälkeen voisi sitten vielä kasvattaa. Toisena minä nostaisin sitten tämän nykyisen työllistämismallin. Siitähän on käyty keskustelua nyt ehkä siitä näkökulmasta, pitäisikö lisätä velvoittavuutta, ja minusta vähän todella ikävästikin niin, että se velvoittavuus liittyisi jollain tavalla ihmisten etnisiteettiin. Se on todella ikävää. Velvoittavuuttakin varmaan sinne tulevaisuuteen tarvitaan, mutta minä itse ajattelisin niin, että sen kannustavuuden pitäisi olla meillä jotenkin nyt vielä vahvemmin mielessä. Onhan tämä nykyjärjestelmä, kun se on luotu edellisten hallitusten aikaan, todella passivoiva, että ihminen on siellä kotona ja hän ei saa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa niitä työhakemuksia. Käytännössä meillä on vielä, uskallan sanoa, jopa satoja virkamiehiä, jotka ovat sillä töin, että he valvovat, että nämä ihmiset eivät tee yhtään mitään muuta. Tähän passivoivaan järjestelmään minä toivoisin, että vielä lähdettäisiin pohtimaan, miten sitä rakennetaan niin, että ihmisillä olisi kannusteita lähteä tekemään töitä, pieniäkin juttuja elämässään, jotka voisivat viedä eteenpäin. Kolmantena nostin tuossa jo aiemmin tämän suhdannepolitiikan vaikeuden, ja ymmärrän sen filosofian, että kun samaan aikaan pitää painaa kaasua ja jarrua. Mutta kun siinä käy niin, kuten kun manuaalivaihteellakin ajaa, manuaalivaihteisella autolla, että jos painaa molempia yhtä aikaa, niin se autohan sammuu. Minulla on vähän sellainen kutina, että tässä on nyt vähän tätä elementtiä. Te olette tehneet ihan oikein suhdannepolitiikkaa rakenteellisilla uudistuksilla ja pyrkineet tekemään sitä fiskaalisesti veropuolellakin, mutta ne ovat suuntautuneet liikaa sinne suuriin yrityksiin. Minä toivoisin, että ehkä olisi pitänyt pikkasen painaa enemmän kuitenkin sitä kaasua kuin sitä jarrua, koska kyllähän nyt [Puhemies koputtaa] tämä tulonsiirtojen leikkuri on ollut tosi vakava, ja se on vaikuttanut tähän tilanteeseen. Toivoisin, että näihin otettaisiin yhdessä pohdintaa, mitä tehtäisiin.

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt, kun hallituksen työmiehiä ja työnaisia kuuntelee, täytyy sanoa, että onni on, että olette tuntipalkalla ettekä urakkapalkalla — muuten olisi voinut tilipussi jäädä aika ohueksi tällä kaudella. Mutta onhan tämä yhteisöveroon liittyvä alennus tässä tilanteessa nyt melkoinen arvovalinta. Meillä eilen illalla Lapin hyvinvointialueen valtuusto nyt hallituksen nimeämän arviointiryhmän painostamana tuotti taas lisää naisia työttömäksi sinne tulevaisuuteen, ja tämä on kyllä aika kohtuuton tilanne. Hyvä hallitus, kyllä se on niin, että suhdanteiden taakse on helppo mennä piiloon, mutta sen suhdannepolitiikan tekeminen on aika vaikeata. Minä toivoisin nyt, että arvon pääministeri kertoisi yhden vaikuttavan suhdannepoliittisen toimenpiteen, mitä tämä hallitus on tehnyt, yhden vaikuttavan, ja Turun tunnin junaa ei tässä yhteydessä saa mainita. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Kyllähän se näyttää siltä, että tällä hallituksen politiikalla itäisestä Suomesta on ihan aidosti tulossa se vihreä vallihauta, koska toivottomuus on ihan käsin kosketeltavaa. Niin se on meillä Lapissakin, jossa muuten menee hyvin, mutta itäinen Lappi on se, missä sitä toivottomuutta on. Kyllä voi sanoa, että hallitus on sitä vauhdittanut: Viimeisiä vuodeosastoja ollaan sulkemassa. Lukioihin ei enää voi ottaa ulkomaisia opiskelijoita, ne ollaan sulkemassa. Aluekehitysrahoja on viety, ja tuulivoimaakaan ei saa rakentaa. Minä kysyisin teiltä, ministeri Purra: nyt kun teillä on tilaisuus, niin minkälaista toivoa te pystyisitte sinne itäiseen Suomeen antamaan ihan konkreettisesti?

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että hallituksen energiapolitiikka on kyllä kirjaimellisesti tuuliajolla. Sitä ei nyt oikeasti johda kukaan. Te ajatte aika kritiikittömästi nyt tätä vihreätä siirtymää, lisää sääriippuvaista energiantuotantoa ja niitä kuuluisia datakeskuksia. Näille käytännössä ulkomaisten yritysten ja rahastojen omistuksessa oleville yrityksille te annatte kyllä auliit tuet, ja maksajina on valitettavasti ihan tavallinen kansa omissa sähkölaskuissaan, ja nyt vielä tehomaksu päälle, tai maanomistajat, joiden metsät silvotaan ilmaiseksi siirtolinjojen alle. Huoltovarmuus ja säätövoima ovat valitettavasti vain hurskaita puheita, turpeen aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ydinvoimaa on pitkällä tuolla tulevaisuudessa suunnittelupöydällä, ja kemijärveläiset kertoivat, mitä mieltä ovat pumppuvoimasta — ei niitä voittoja Fortumille ja etelän kaupungeille enää niin vain tulla vuolemaan lappilaisten luonnosta. Kaiken tämän jälkeenkin se 2035-ilmastotavoite on käytännössä karannut. Pitäisikö nyt tunnustaa tosiasiat ja asettaa energiapolitiikan ytimeen suomalainen ihminen kansainvälisten pörssiyhtiöiden sijaan?

Arvoisa puhemies! Tässä hankintalaissa on hyvät tavoitteet ja osin ikään kuin tunnistettu myös niitä sairauksia, mutta täytyy sanoa, että lääkkeet ovat kyllä nyt pikkasen ylimitoitettuina. Erityisesti tämä kymmenen prosentin sidosyksikkörajoite on kyllä sellainen, että se lääkkeen kalleus tulee nyt nimenomaan pienten ja keskikokoisten kuntien veronmaksajien maksettavaksi, ja se hinta tulee olemaan aivan valtava. Minua hirvittävästi huolestuttaa vielä se, että tällä lääkkeellä itse asiassa sitä tautia ei edes tapeta, koska nyt ne veronmaksajat joutuvat maksamaan siellä pienissä kunnissa valtavia uudelleenjärjestelyjä, jotka todennäköisesti tulevat tarkoittamaan mahdollisesti uusia kuntayhtymiä, uusia malleja, joilla pystytään sitten varmistamaan, että ne pienet kunnat ja siellä oleva hankintaosaaminen olisivat jatkossakin mahdollisia. Kyllä minä toivon, että tätä kymmentä prosenttia, näitä yhden koon sukkahousuja, nyt katsottaisiin vielä kerran uudelleen.