Virta Sofia

Arvoisa puhemies! Joskus Suomi oli maa, jossa solidaarisuus oli ylpeyden aihe eikä pilkan kohde. Meistä aika monelle isänmaallisuus on nimenomaan sitä, että seistään heikomman puolella. Ja kun täällä puhujapöntöstä kuvattiin, miten irtisanotaan ammattilaisia, jotka tekevät vaikeassa asemassa olevien nuorten kanssa työtä, ja sieltä reunalta pilkattiin, huumoria heitettiin ja naureskeltiin, niin en voinut olla miettimättä, käyköhän perussuomalaisilla koskaan mielessä, että se järjestöstä irtisanottava ammattilainen saattaa olla perussuomalaisia äänestänyt pienituloinen, joka luotti, että pienituloisimmilta ei leikata. Ja ei, ei sillä ole mitään väliä, ketä hän äänesti, sillä hallituksen tehtävä on rakentaa hyvää Suomea kaikille, yhteistä Suomea, jossa tehdään päätöksiä, jotka tukevat myös niitä ihmisiä, jotka eivät näytä samalta kuin itse tai joilla ei ole yhtä paksua lompakkoa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Älkää viitsikö!] Suomalaiset arvostavat ja ansaitsevat suoraa puhetta. Hallitus puhuu, miten se luo työtä. Kysynkin suoran kysymyksen valtiovarainministeri Riikka Purralta: Onko hallitus tehnyt päätöksiä, joiden seurauksena suomalaisia on irtisanottu? Kyllä vai ei?

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Jotenkin uskon, että hallitus itsekin ymmärtää sen epäloogisuuden siinä, että aikuiskoulutustuki poistettiin tilanteessa, jossa työelämän kenttä on valtavassa murroksessa ja ihmisiltä häviää työpaikkoja ja tarvitaan uudenlaista osaamista. Toki yhtä epäloogista on se, miten suuren työttömyyskriisin ja työelämän murroksen keskellä hallituksen politiikan seurauksena on leikattu niitä työpaikkoja. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset Suomessa työskentelevät julkisella sektorilla, järjestösektorilla tai yksityisellä sektorilla. Hallituksen politiikan myötä tuhansia ammattilaisia on saanut potkut julkiselta sektorilta ja nyt sotejärjestösektorilta. Jää kysymys, mihin näiden ihmisten ajatellaan nyt työllistyvän. Kun niitä työpaikkoja viedään julkiselta ja niitä viedään järjestökentältä, niin onko tarkoitus siis siirtää suomalaisten hoitajien, sotealan ammattilaisten osaaminen yksityiselle sektorille? Enkä usko, että sieltäkään jokaiselle työpaikkaa löytyy. Näitä ihmisiä, jotka potkut ovat jo saaneet, ei enää auta uudistettu aikuiskoulutustuki, vaikka se muuten Suomeen tarvitaan. Mutta kysyn arvon hallitukselta: Mikä on viesti näille ammattilaisille? Missä heidän oletetaan työskentelevän, vai elävätkö he nyt sillä jatkuvasti [Puhemies koputtaa] niukennetulla työttömyysturvalla?

Arvoisa puhemies! Vihreiden linja on selvä: Me haluamme kiristää lainsäädäntöä tavalla, joka turvaa eläinten oikeuksia nykyistä vahvemmin. Ja kyllä, me haluamme hallitusti vähentää lihantuotantoa, sillä keskusteltaessa lihantuotannosta on kyse myös arvoista. [Juho Eerolan välihuuto] Eläimet ovat tuntevia olentoja, ja vihreille eläinten hyvinvoinnilla ja oikeuksilla on ääni. Olemme viime päivinä nähneet aivan järkyttävää materiaalia tietyiltä tiloilta, miten eläimiä potkitaan, lyödään, eläimet eivät pääse liikkumaan ja joukossa makaa kuolleita eläimiä. Ei sivistysyhteiskunta toimi näin, ja ei, eivät kaikki tilatkaan, mutta on aivan selvää, että kyllä niitä ongelmia on. Mielestäni hallitus ei ole lähtenyt parantamaan eläinten oikeuksia, vaan päinvastoin: Turkistarhausta ei ole kyetty kieltämään. Tuotantoeläinten oikeuksia ei ole vahvistettu — päinvastoin porsaiden erittäin kivuliaan kastraation kielto on peruttu. Suurpetojen kohdalla tiedetään, miten heille kävi. Tämä on kestämätön suunta. Kysyisinkin hallitukselta: mikä on teidän arvionne, miten ja minkälaista eläinpolitiikkaa olette mielestänne tehneet? [Ritva Elomaa: Eläinsuojelurikos tiukentuu! — Juho Eerola: Ministeri Meri voisi vastata tuohon!]

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme hallituksen sosiaali‑ ja terveyspolitiikasta, olisi mielestäni perusteltua keskustella siitä, mitä nämä päätökset tekevät suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Koko ydinajatus on ollut se, että tulotasosta riippumatta saa ajoissa hoitoa. Silloin kun heikennetään ensin sitä kansanterveyden ehkäisypuolta, matalan kynnyksen apua ruohonjuuritasolla ja järjestöissä ideologisesti ja sen jälkeen aiheutetaan niin mittavat säästöpaineet hyvinvointialueille, että joudutaan karsimaan perusterveydenhuollosta ja henkilöstöstä, niin on aivan selvää, kun tähän vielä lisätään asiakasmaksujen korotukset ja hoitotakuu on leikattu pois, että hoitoonpääsy vaikeutuu ja kynnys hakeutua hoitoon nousee. Silloin on mielestäni paikallaan kysyä, onko tämä samaan aikaan tietoista hyvinvointivaltion rapauttamista, [Ben Zyskowicz: Kyllä se varmaan sitä on!] koska tällä tavalla kun palvelut heikkenevät, suomalaisten luottamus niihin heikkenee ja veronmaksuhalukkuus heikkenee, me tiedämme, että silloin se hyödyttää ennen kaikkea tiettyjä oikeistopuolueita. Joten kysyn ministeri Rydmanilta: oletteko te sitä mieltä, että tekemänne päätökset vahvistavat suomalaista hyvinvointivaltiota, vai rapauttavatko ne sitä? [Ben Zyskowicz: Katsokaa viimeisiä investointeja ja kysykää sitten uudestaan!]

Arvoisa puhemies! Keväällä, kun me vihreät varoitimme järjestöleikkausten tarkoittavan sitä, että suomalaisilta viedään apua ja tukea, ministerin suusta väitettiin minun valehtelevan. Mutta kun minulla ei ole tapana valehdella. Jopa 40 prosenttia järjestöistä arvioi, että toiminta saattaa loppua kokonaan. Lähes 1 400 työntekijää järjestöistä on nyt jo irtisanomisten tai lomautusten piirissä — aika isoja lukuja. On ilmiselvää, että nämä osuvat sinne kohtaavaan työhön. Kutsun toki ministerin vaikka minun kanssani kiertämään järjestökenttää, niin voidaan käydä yhdessä katsomassa, mitä nämä leikkaukset konkreettisesti tarkoittavat. Pääministeri Orpo, asiantuntijatkin varoittavat, että jos perussuomalaisten annetaan ideologisesti ajaa kansalaisjärjestökenttää alas, se voi heijastua jopa demokratiaan. Kysyn, pääministeri Orpo: kun te kerrotte saaneenne hallituksen kanssa Suomen hallituksen jaloilleen ja samaan aikaan tämän salin ulkopuolella todellisuus on sitä, että kymmeniätuhansia lapsia lisää putoaa köyhyyteen ja hallituksen sakset vievät suomalaisilta työpaikkoja sotessa, järjestökentältä, kulttuurista, niin keiden Suomen te olette saaneet jaloilleen?

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että hallitus on ymmärtänyt nyt väärin sen perinteisen suomalaisen sanonnan siitä, että kaveria ei jätetä. Se on tarkoittanut sitä, että heikoimmasta pidetään huolta tiukankin paikan tullen. Se ei ole tarkoittanut sitä, että samaan aikaan kun leikataan pienituloisilta, sairaimmilta ja lapsilta, julkista rahaa jaetaan kaverikaistoja pitkin ohi virallisen valmistelun, [Ben Zyskowicz: No niin, just tästä oli kyse!] ja juuri tämän mielikuvan toiminta on nyt usealle suomalaiselle antanut. [Ben Zyskowiczin välihuuto] — Saanko puhua loppuun, kiitos? Kyse ei ole Gardenista, vaan kyse on pääministerin arviointikyvystä. Meihin päättäjiin vaikutetaan ja yritetään vaikuttaa jatkuvasti, ja meidän tulee se tunnistaa. Jos on niin, että pääministeri ei ole päätöksentekohetkellä tunnistanut, minkälaisen mielikuvan tämä tapa toimia voi aiheuttaa, niin herää huoli siitä, kuinka paljon pääministeriin voidaan vaikuttaa. Vaikuttaa edelleen siltä, että te ette ymmärrä, mikä on se ongelman ydin. Sen takia pääministerillä ei ole vihreiden luottamusta.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te totesitte, että suomalaisten tileillä on rahaa. Unohditteko te, että teidän kautenne jälkeen lähes joka kuudes suomalainen lapsi kasvaa köyhyydessä? Unohditteko te, että asunnottomuus kasvaa, kaikilla ei ole varaa edes omaan kotiin tai kattoon pään päällä? Entä unohditteko te, että teidän hallituksen toimien seurauksena osalta suomalaisista on leikattu työtä, kulttuurialoilta, julkiselta sektorilta, sotejärjestöiltä ja niin edespäin? On hienoa, että te kuulette teollisuuden viestit ja elinkeinoelämän onnistumiset, joita täällä siteerasitte, mutta ymmärrätte itsekin, että tämä keskustelu kuulostaisi erilaiselta, jos olisitte lukeneet asiantuntijoiden lausuntoja tai otsikoita köyhyyden syvenemisestä ja työttömien ihmisten arjesta. Siksi Suomella on kaksi isoa ongelmaa: 1) hallitus, joka ei pääse edes itse itselleen asettamiinsa tavoitteisiin — se ei lisää luottamusta — ja 2) hallitus, joka on todella kaukana siitä arjesta, jota suomalaiset elävät, siitä arjesta, jossa tilillä ei ole rahaa.

Arvoisa puhemies! Kun ihminen sairastuu tai kohtaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joihin hän tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita, niin silloin kun palveluiden saantia vaikeutetaan tai henkilöstöä leikataan, nämä ongelmathan ihmisen arjessa eivät häviä. Sitä voisi kuvata vähän kuten pääministeri edellä kuvasi, että ne itse asiassa kasvavat korkoa, ne tulevat kalliimmaksi hoitaa. Sinä päivänä, kun hän sitten saa sen avun sosiaalipalveluissa tai terveyspalveluissa, ongelma on vaikeampi ja se on kalliimpihoitoinen. Eikö silloin talouden näkökulmasta ainoa avain tässä vaikeassa yhtälössä, jossa väestö ikääntyy ja rahaa on vähän, olisi juurikin se, että ennaltaehkäisyyn, perusterveydenhuoltoon panostetaan? Te olette tehneet päinvastoin: te olette leikanneet hoitotakuusta; te olette laittaneet hyvinvointialueet säästämään tavalla, jossa he ovat joutuneet karsimaan perustason palveluista; te olette leikanneet järjestökentästä; ja nyt te esitätte esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnan lakisääteisyyden poistamista. Se on varhaisen tason palvelu. Tätä voisi kutsua aika holtittomaksi talouden näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeri, perustelisitteko, miksi hallitus valitsee leikata ennaltaehkäisystä ja perusterveydenhuollosta, joka on ainut avain [Puhemies koputtaa] tästä soten kriisistä talouden näkökulmasta ulos?

Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on ollut niin pitkään niin vaikea, että on aivan selvää, että me tarvitaan lisää kunnianhimoa ja me tarvitaan lisää rohkeutta. Se, mitä on tähän saakka tehty erinäisillä hallituskausilla, ei ole riittävällä tavalla toiminut, koska tänäänkin ollaan tässä tilanteessa. Ja hallitus jo tietää, mitä ajattelen teidän tekemästä politiikasta — en lähde sitä kertaamaan. Mutta ajattelen, että kyllä me tässä tilanteessa tarvitaan pidemmälle ajattelua niin, että mihin me synnytämme sitä uutta työtä, miten me vaikka varmistamme, että samaan aikaan, kun me Suomessa käytetään luonnonvaroja aivan valtavasti suhteessa väestöön, me saadaan siitä enemmän arvoa — miten me voidaan tuhota vähemmän luontoa ja saada enemmän arvoa —, saadaan korkeamman laatuisia tuotteita, nostettua jalostusarvoa, lisää innovaatioita ja lisää työtä. Se vaatii jonkinlaista uutta ajattelua. Tämä ei tapahdu itsestään. Se vaatii sitä, että niitä vanhoja rakenteita uskalletaan ravistella, on kyse sitten siitä yritystukijärjestelmästä tai meidän verotusjärjestelmästä. Hollanti on erinomainen esimerkki siitä, miten kiertotaloudella on luotu työtä, luotu vientituotteita, nostettu arvoa: uskallettiin tehdä eri tavalla. Tämä on se, mitä minä nyt toivon hallitukselta. En toista enää sitä, että älkää leikatko pienituloisilta ja sairaimmilta — olen sitä mieltä, mutta tiedän, että teette niin silti — mutta voisitteko vielä tämän viimeisen vuoden [Puhemies koputtaa] aikana tehdä jotain rohkeaa, oikeasti rohkeaa, siellä talouspolitiikan puolella, kun sieltä järjestöistä [Puhemies koputtaa] leikkaaminen ei ole rohkeaa, ja tarttua kiertotalouden mahdollisuuksiin?

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit, pystyttekö te yhtään kuvittelemaan, miltähän tuntuu niistä suomalaisista — ministeri Rydman ilmeisesti pystyy, kun lähditte jo vastaamaan, hienoa — joilla ei ole tänään työtä ja joilla eivät riitä rahat ruokaan, tai niistä pienyrittäjistä, jotka ovat uhranneet paljon mutta joiden arki on pelkkää selviytymistä? Miltähän heistä tuntuu lukea uutisista, että tässä maassa on hallitus, joka jälleen heidän auttamisensa sijaan valitsi tukea jo aika hyvin pärjääviä suuryhtiöitä? Se voisi näyttäytyä aika ylimielisenä, ja se voisi näyttäytyä vastuuttomana, ja kun kohta te kerrotte, mikä meissä oppositiossa on vikana, niin tiedättekö mitä? Me kannamme sitä vastuuta teidänkin puolestanne [Perussuomalaisten ryhmästä: Hoh hoh hoh!] tuomalla tähän saliin niiden suomalaisten viestejä, joille te nauratte, joilla on tänään vaikeaa. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Me olemme osoittaneet, että vaihtoehtoja on. Te olette osoittaneet, että te ette kykene luomaan työtä, ette toimeentuloa, saati sosiaali- ja terveyspalveluita. Te leikkaatte aina heikoimmalta. Se on teidän valintanne, ja vielä hymyilyttää. Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: Eikö tässä kohtaa ainut vastuullinen valinta olisi nostaa käsi virheen merkiksi, [Sanna Antikainen: Te nostitte sen käden!] kertoa, ettei mennyt ihan putkeen, [Puhemies koputtaa] ja tehdä tilaa sellaiselle hallitukselle, joka palauttaa oikeudenmukaisuuden, siivoaa teidän sotkunne ja pitää tässä maassa aina heikomman puolta?

Arvoisa puhemies! Arvoisat hallituspuolueiden edustajat ja arvoisa Suomen hallitus, kyllä minä ajattelen, että tässä tilanteessa, missä nyt monilla suomalaisilla oikeasti on todella, todella tiukkaa ja haasteita, vähintä, mitä te voisitte tehdä, olisi edes pyytää anteeksi. Ette te onnistuneet luomaan niitä työpaikkoja, mutta te onnistuitte leikkaamaan heiltä, joilla jo oli vaikeinta. Se varmasti olisi jopa rakentavampi tie kuin se, että kertoo, mikä oppositiossa on vikana, kun ei meillä ole nyt sitä valtaa, se on teillä. Teillä on valta, ja teillä on vastuu. Ja kun me puhumme köyhyydestä, me puhumme aina myös turvallisuudesta. Meidän naapurina on terroristivaltio Venäjä, ja me olemme pieni, viiden miljoonan yhtenäinen ja vahva kansa. Mutta varautumista ei ole vain vahva, perusteltu puolustusbudjetti vaan vahva kokonaisturvallisuuden malli. Minä toivon, että me pidämme kiinni siitä, että eriarvoisuus ei syvene, että me pysymme yhtenäisenä. Kysynkin: miten hallitus on arvioinut näitä köyhyyttä lisääviä päätöksiä osana Suomen kokonaisturvallisuutta?

Arvoisa puhemies! Kyllä suomalaiset kestävät vaikeitakin päätöksiä ja ymmärtävät niitä — vaikeina aikoina, silloin kun ne tuntuvat oikeudenmukaisilta. Silloin kun suomalaiset voivat luottaa siihen, että meidän päättäjät tekevät näitä päätöksiä sen takia, että huominen olisi kaikille parempi, että kukaan ei putoaisi matkasta tänäänkään. Joka kuudes lapsi — arvoisa hallitus, joka kuudes lapsi — elää tässä maassa köyhyydessä teidän kautenne jälkeen. Onko se oikeudenmukaista? Vihreiden mielestä ei. On hyvä ymmärtää, että Suomessa on pian Jyväskylän asukasluvun verran köyhiä lapsia. Hyvinvointivaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa. Ja ei, näiden lasten vanhemmat eivät ole laiskoja. He eivät ole valinneet köyhyyttä. He häpeävät sitä, vaikkei se ole oma vika. He käyttävät yönsä hakien niitä työpaikkoja, joita ei ole, tai tehden niitä lisävuoroja, jotta ainoana vanhempana pystyisivät turvaamaan lapsensa harrastukset, sadevaatteet päiväkotiin tai lämpimän ruuan jokaiselle. Sitä se köyhyys oikeasti on, ei vain lukuja täällä meillä exceleissä. Mutta, arvon hallitus, miksi se ei pysäytä? Miksi te ette kokoonnu pöytänne ääreen ja toteaa, että näin ei voi jatkua, mitä voimme tehdä toisin? Miksi te silti teitte päätöksiä, joiden mukaan yli 30 000 lasta lisää — yli 30 000 lasta lisää — putosi köyhyyteen? Onko niin, että silloin, kun sydän on oikealla, on helpompi ummistaa silmänsä siltä, että jossakin on tänään se 9-vuotias, joka miettii, että syön vähän vähemmän, että riittää isosiskollekin, tai että jossakin on se 16-vuotias, joka vetää ruksit tulevaisuudenhaaveille eikä haekaan tiettyihin jatko-opintoihin, jotta voisi jeesata vanhempia yrittäen saada jostakin joitakin hanttihommia tehdäkseen. [Välihuuto kokoomuksen ryhmästä] — Kyllä, olen tosissani. Ja siksi me vihreät haluamme kaataa hallituksen. Siksi tuemme Pekosen epäluottamuslausetta, koska tämä ei ole oikeudenmukaista. Suomi ei tarvitse köyhyyttä, työttömyyttä ja toivottomuutta. Me tarvitsemme toivoa ja välittämistä, ja kyllä sitä voi tehdä samalla kun taloutta hoidetaan vastuullisesti. Kyllä vaihtoehtoja on. Emmekä me halua kaataa hallitusta, koska se olisi vain hauskaa ja opposition tehtävä, vaan tiedättekö mitä, arvon hallitus. Mielestäni te olette hylänneet suomalaisen yhteisen arvon siitä, että sitä kaveria tässä maassa ei muuten jätetä silloinkaan, kun kyse ei ole omasta kaverista, sen suomalaisen sisun, että heikompaa puolustetaan erityisesti silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Me vihreät vetoamme ja esitämme teille toimenpidepakettia kehysriiheen, nopeita toimia niiden kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien lapsiperheiden auttamiseksi: Tehkää ylimääräinen indeksitarkistus väliaikaisesti sosiaaliturvaan. Niin on tehty Suomessa ennenkin tiukan paikan tullen. Tehkää muutos, jonka jälkeen väliaikaisesti lapsilisää ei huomioitaisi tulona toimeentulotuessa. Silloin voitaisiin auttaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevia. Palauttakaa ne suojaosat ja varmistakaa, että tämän työttömyyskriisinkin keskellä jokainen suomalainen voi kouluttautua, opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä. Asettakaa kotitalouskohtainen leikkauskatto. Silloinhan te voitte varmistaa, että ne päätökset eivät osu aina niihin samoihin perheisiin. Ja kun mietimme jo tulevaa kesää, sitä, kun koulut soittavat Suvivirren, jaetaan todistukset, ja se köyhyys on läsnä niissä suomalaisissa perheissä edelleenkin, niin aika monella lapsella on tänä kesänä nälkä. Sen takia toivon, että te mahdollistatte kunnille maksuttoman puistoruokailun, jotta suomalaisilla lapsilla olisi ensi kesänäkin, mitä syödä. Ja nyt kohta joku teistä sanoo, että siellä ne vihreät taas pelottelee ja liioittelee [Kokoomuksen ryhmästä: Just niin!] — mutta kun ei pelotella eikä liioitella. Taloutta voi hoitaa tavalla, joka ei jätä ketään jälkeen. Turvallisuutta voi vahvistaa tavalla, joka pitää sen kaikkein pienituloisimmankin perheen lapsen ja nuoren mukana. Vaihtoehtoja on. Valitkaa toisin, edes suomalaisten lasten ja nuorten puolesta.

Arvoisa puhemies! Rohkeutta on puolustaa heikompaa silloinkin ja erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeat. Valtiovarainministeri Purra, silloin kun ministeriautojen ovet aukesivat, te valitsitte kääntää selkänne pienituloisille suomalaisille ja ryhtyä puolustamaan suuryhtiöiden etuja, jakamaan vappumiljardeja velaksi. Valtiovarainministeri Purra, samalla kun pienituloiset suomalaiset kamppailevat työttömyyskriisin keskellä tai ikääntyvä väestö miettii, riittääkö heille hoivaa, te valitsitte varmistaa, että ministerikollegoille jää kuukaudessa rahaa enemmän käteen — samalla kun toisilta, heikoimmassa asemassa olevilta leikattiin. Onko se rohkeaa? Ei. Onko se oikeudenmukaista? Varmasti ei. Mutta tuleeko se kalliiksi? Kyllä tulee, ja niin ei olisi ollut pakko tehdä. Vaikka te vastaisitte nyt mitä, niin niin ei ollut pakko tehdä, se oli arvovalinta. Ja totta on, että lähes joka kuudes suomalainen lapsi — suomalainen lapsi — kasvaa köyhyydessä teidän hallituskautenne jälkeen vain siksi, että te valitsitte mielistellä heitä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa jo kaikkein vahvimmilla: kokoomuksen kannattajia. [Arto Satonen: Voi herranjesta, mitä tekstiä!] Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: [Puhemies koputtaa] Muuttuuko nyt Suomen suunta? Varmistatko sinä ministerinä, että tässä maassa ei enää heikoimmassa asemassa olevilta leikata? [Perussuomalaisten ryhmästä: Te!] — Anteeksi, te ministerinä — kiitos korjauksesta.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä tärkeästä keskustelualoitteesta, ja ennen kaikkea kiitos siitä, että annatte kasvot sille, että sieltä voi ponnistaa pitkälle ja kauas. Se on monelle lapselle ja nuorelle jotain sellaista, jota voi olla sanoin kuvailemattoman tärkeää kuulla ja nähdä. Lapsista ja nuorista, jotka ovat lastensuojelussa, suurin osa on nähnyt sellaisia asioita, joita kenenkään ei elämänsä aikana pitäisi nähdä. He ovat myös selviytyjiä, he ovat tulleet läpi melkoisten myrskyjen, ja he vaativat meiltä sitä, että joku kannattelee ja tarjoaa käden silloin jos vanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan. Ei kukaan vanhempi ajattele, että haluan tilanteeseen, jossa minun lapseni joudutaan sijoittamaan tai jossa en pysty hänestä huolehtimaan, mutta tilanteet ja ongelmat ovat moninaisia. Mutta se, mikä on varmaa, on, että kyllä me epäonnistumme niin kauan kun meillä yksikin lapsi menehtyy tai vammautuu esimerkiksi häneen kohdistetun väkivallan seurauksena tai yksikin nuori päätyy päättämään elämänsä vaikka junaraiteelle, vaikka hän on ollut jo lastensuojelun piirissä. Näitä hautajaisia minäkin olen ollut viettämässä. Se on anteeksiantamatonta meille yhdessä, miten me emme edes silloin onnistu. On onnistuttava vaikuttamaan ajoissa jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät. [Puhemies koputtaa] Kysynkin ministeriltä: mitkä ovat ne konkreettiset toimet, joilla pyritte ehkäisemään sitä, että lapset ja nuoret edes tarvitsisivat lastensuojelun palveluita?

Arvoisa puhemies! Tilanne on todella vakava, ja huoli on yhteinen. Suomi on kyettävä kannattelemaan kriisin yli, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Sanoin kuitenkin alkukaudesta teille, kun hallituksesta lupasitte suomalaisille halpaa bensaa, että ei ole reilua luvata sellaista, koska se on itse asiassa bluffia, hinta kun määräytyy maailmanmarkkinoilla, niin kuin me nyt näemme. [Sanna Antikainen: Ei kukaan ole luvannut! Pötypuhetta!] Me vihreät vetosimme, että eikö tässä pitkien välimatkojen maassa kannattaisi ennemmin tehdä sellaisia toimia, jotka mahdollistavat yhä useammalle suomalaiselle edullisemman liikkumisen, päästöttömät liikkumismuodot. Te valitsitte toisin. Te valitsitte bensapopulismin. Te valitsitte kurittaa sähköautoilua ja joukkoliikennettä. Nyt nähdään ja toivottavasti on opittu, että fossiiliriippuvuuden syventäminen on haitallista ja se ei vahvista Suomea. Te olette myös leikanneet kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Monen arki on nyt jo pelkkää selviytymistä, ja nyt kun elinkustannukset nousevat, heidän tilanteensa vaikeutuu entisestään. Kysynkin ja esitän: voisitteko harkita ylimääräistä indeksitarkistusta sosiaaliturvaan kaikkein köyhimpien suomalaisten auttamiseksi? Se ei ole kovin kallis toimi, ja näin on toimittu Suomessa aiemminkin. Ja jollette te halua perua sitä kallista ja tehotonta yhteisöveron alennusta, niin voisiko sitä vaikka lykätä vuodella? Siitä tulisi jo reippaasti liikkumavaraa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, kun te puhutte tehottomista sotejärjestöistä, viittaatte täikampoihin ja suojatyöpaikkoihin, niin tiedättekö todella, mistä puhutte? Puhutteko silloin niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka auttavat tänäänkin päihdeongelman kanssa kamppailevaa nuorta? Puhutteko te kenties niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä? Entä niistä lapsiperheitä kriisin keskellä auttavista henkilöistä tai vaikka omaishoitajien ja vammaisten ääntä pitävistä toimijoista? Tämä kun on se kenttä, josta puhutte, kun puhutte sotejärjestöistä. Ja mistä taikurin hatusta te olette repäissyt tämän väitteen tehottomuudesta? Siis teidän mukaanne alle yksi prosentti, alle yksi prosentti, järjestöistä sai heikon arvion. Tehottomuudesta kun puhutaan, niin kannattaa katsoa sinne aitioon ja miettiä niitä tehottomia yhteisöveroalennuksia, jotka tulevat todella kalliiksi velalla. Ihmettelen ylipäätään sitä, että kun te olette sosiaali- ja terveysministeri, teihin luottavat suomalaiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset niin järjestöissä, julkisella kuin yksityisellä, he katsovat teidän suuntaanne, niin se tapa, jolla te puhutte, tuntuu vähättelevältä, se tuntuu halveksuvalta. Miksi niin? Näin tasa-arvon päivänä kysynkin teiltä: oletteko ministerinä nyt valmis pyytämään [Puhemies koputtaa] näiltä ammattilaisilta anteeksi — Teitä naurattaa. Minua ei naurata, siellä ovat minunkin entiset kollegani töissä. — ja rakentamaan luottamusta siihen kenttään, [Puhemies koputtaa] jota teidän tässä salissa pitäisi puolustaa?

Arvoisa puhemies! On aika absurdia, että te sanotte, että te ette vähättele sitä nuorten naisten kokemaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää tai muuta, mitä työelämässä tapahtuu, kun samaan aikaan, arvon ministeri, juuri te ajatte läpi lakia, joka asiantuntijoiden mukaan lisää riskiä raskaus- ja perhevapaasyrjinnälle. Sitten te perustelette, että teidän pitää seistä yritysten puolella, jotta yritykset uskaltavat työllistää. Totta kai. Mutta kun tämän voisi tehdä samaan aikaan, kun te seisoisitte suomalaisten hoitajien, opettajien ja varhaiskasvattajien puolella. Te kun olisitte voinut rajata tämän lain koskemaan vaikka sitten edes vain niitä pk-yrityksiä. Nyt se on ulotettu myös julkiselle sektorille, myös kaikkein suurimmille työnantajille. Kysynkin teiltä, arvon ministeri: oletteko te sitä mieltä, että asiantuntijat ovat väärässä, kun he sanovat, että tällä lailla on riski lisätä nuorten naisten kokemaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää, kyllä vai ei?

Arvoisa puhemies! Hallitus, te kerrotte arvostavanne suomalaisten hoitajien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien työtä. No, miten tämä arvostus on konkreettisesti näkynyt: vientivetoisena palkkamallina, soten irtisanomisina ja nyt määräaikaisia työsopimuksia koskevana lakiesityksenä. On yhtä tyhjän kanssa jakaa ruusuja naistenpäivänä, jos edistää tietoisesti politiikkaa, josta asiantuntijat ovat varoittaneet, että se lisää raskaussyrjintää, josta asiantuntijat ovat todenneet, että se osuu matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille sotessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Ja ei tarvitse olla ennustaja, että arvaa, mitä te vastaatte: näin täytyy tehdä, jotta pk-yritykset voivat työllistää. No, miksi tätä ei rajattu sitten niin, että se ei koskisi myös julkista sektoria ja kaikkein suurimpia työnantajia? Pääministeri Orpo, henkilökohtaisesti uskon ja tiedän, että teille tasa-arvo on tärkeä arvo. Siksi haluankin vilpittömästi kysyä: Miksi teidän hallituksenne edistää tätä lakia huolimatta näistä ongelmista, jotka ovat etukäteen tiedossa, vaikka kokoomuksen naisjärjestökin — kiitos siitä — on tätä vastaan esittänyt huolensa? Miksi näin, pääministeri?

Arvoisa puhemies! Kiitos pääministerille tiedoksiannosta. — Täällä kuullaan kauniita puheenvuoroja hallituspuolueiden edustajilta, mutta kun se ongelma on, että ne ovat hyvin kaukana siitä tunteesta, joka suomalaisilla on tällä hetkellä. Suomalaisilla on huoli, saako palveluita. Tai kysykää vaikka ammattilaisilta. He eivät kertoisi näin yleviä sanoja, mitä nyt hallitus kertoo, että kuinka paljon hyvää ja hienoa olette suomalaiselle sotekentälle tehneet. Totta kai tarvitaan yhteistyötä, ja kiitos pääministerille, että sitä nyt rakennetaan. Toivon kuitenkin, että jaettaisiin sama tilannekuva siitä, että ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kyllä nämä leikkaukset ovat vaikuttaneet siihen, miten suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voivat toimia. Me haluamme, että suomalaiset saavat apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat, ja siksi me emme olisi leikanneet hoitotakuusta. Me ajattelemme, että pitää olla vahva julkinen sote. Siksi me emme olisi laittaneet Kela-korvauksia terveysjäteille vaan varmistaneet, että pienet, keskisuuret sotealan yritykset voivat tukea julkista. Me emme olisi leikanneet sotejärjestöiltä vaan vahvistaneet ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa. Ja me emme hyväksyneet näitä irtisanomisia, joita teidän ajamanne leikkaukset aiheuttivat sotekentän ammattilaisille. Joten tehdään yhteistyötä, koska kyse on yhteisistä asioista, [Puhemies koputtaa] suomalaisten hoivasta, mutta jaetaan edes hieman lähempänä toisiamme oleva tilannekuva.