Lyly Lauri

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen tuossa hyvin perusteli tätä työnantajan tarjoamaa omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta kun tässä on tämä noin viiden miljoonan euron panostus, eli tämä nosto vähentää verotuloja tällä määrällä, niin täytyy muistaa, että se lisää varmaan hyvinvointia ja terveyttä liikkumisen lisääntymisenä, ja kun näitä harrastusmahdollisuuksia laajennetaan, niin sitä työstä irtautumista tapahtuu enempi. Varmasti ne säästöt sitten siellä terveyden ja hyvinvoinnin alueella ovat sellaisia, että tämä veromenetys tulee tässä korvatuksi, ja siinä mielessä tämä on hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun tätä 7 000 euron ylärajaa tässä pohditaan, mitä se käytännössä tarkoittaa oman auton käyttöä koskien. Silloin kun julkista liikennettä ei ole, voi käyttää omaa autoa — kävelymatka on yli kolme kilometriä, odotusaikaa tulisi päivässä olemaan meno- ja paluumatkalla vähintään kaksi tuntia tai matka päättyy yöllä 00:n ja viiden välissä. Silloin oman auton käyttö on mahdollista. Nopeasti tuossa laskin, paljonko tämä 7 000 euron yläraja tarkoittaa, ja se tarkoittaa käytännössä semmoista 60 kilometrin työmatkaa sivu käytännössä, ja kun arvatenkin syrjäseudulla ja monessa paikassa kuljetaan paljon pitemmältä matkalta kuin 60 kilometrin päästä työpaikalle, niin aika nopeasti tulee täyteen tämä työmatkavähennyksen yläraja, ja siinä mielessä se rajan nostaminen sinne 8 400:aan olisi ollut paikallaan. Tässä mielessä tässä työllisyystilanteessa, kun toivotaan, että ihmiset liikkuisivat työn perässä, se olisi ollut myös semmoinen toimenpide, joka edesauttaisi tätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä Kelan valtuutettujen toimintakertomus kuvaa hyvin täällä eduskunnassa tehtyjä päätöksiä, sitä, miten ne vaikuttavat käytännössä tuolla tukipuolella. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota se, että asumistuen vähentyminen on ollut aika merkittävää — voi sanoa, että noin 400 miljoonaa. Sitten kun täältä katsotaan näitä muutoksia kaiken kaikkiaan, niin voi sanoa, että toinen iso muutos on ollut perustoimeentulotuen kasvu 800 miljoonasta 1 000 miljoonaan vuodesta 24 vuoteen 25, ja nyt tänä vuonna siihen tulee varmaan vielä vähintään noin 100 miljoonaa lisää. Tässä on olennaista se, että tästä noin puolet maksaa kunnat, ja tämä tulee olemaan kunnille aika iso rasitus jatkossakin. Siinä mielessä, kun kunnilla ei ole välttämättä tähän niitä välineitä, nyt tämä toimeentulotuen maksu kuntien kautta tulee olemaan aika iso haaste. Käytännössä voi sanoa, että siitä kunnat kyllä heittävät monta kysymystä, että miksi pitää maksaa, kun ei ole niitä välineitä. Arvoisa puhemies! Sitten tässä kiinnittää huomiota se, että kuntoutukseen liittyvät korvaukset ovat pienentyneet. Täälläkin sanotaan, että hyvinvointialueiden ja kuntien haasteet heijastuvat erityisesti Kelan kuntoutuspalveluihin ja ne ovat pienentyneet. Sekin on tässä iso ongelma sen takia, että kun katsotaan hyvinvointialueitten ja kuntien asiakaskuntaa, niin työllisyyspalveluissa on siitä aika iso osa, ja siellä pitäisi olla kuntoutusta enemmän kuin tänä päivänä. Siellä kuntouttava työtoiminta on laskenut koko ajan, ja siellä pienenee koko ajan kuntoutusalue, ja hyvinvointialueet eivät tee sitä kuntoutusta niin paljon kuin pitäisi tehdä. Jos me haetaan työvoimaa, joka on työkykyinen, niin kuntoutukseen pitäisi satsata. Tässä mennään väärään suuntaan. Meillä on tässä 360 000 työttömässä varmasti semmoisia ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuntoutusta ja työkyvyn palauttamista ja niitä toimenpiteitä. Täällä tämä suunta on tässä mielessä väärä. Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen myöskin rahoituksen osalta. Valtio rahoittaa kaksi kolmasosaa Kelan toiminnasta, mutta valtion määrä on pienentynyt tässä viime vuosina, ja vakuutetut ja kunnat ovat tulleet entistä enempi Kelan rahoittajiksi. Se näkyy myös täällä, ja näyttää siltä, että tulevaisuudessakin. Siinä mielessä tämä raportti on erittäin hyvä läpileikkaus siitä, miten meidän tuet toimivat ja mihin niitä kohdistuu enemmän. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerolan puheenvuoroon olisin kommentoinut kahdella tavalla: Ensimmäinen koskee sitä, että hän toi esille sen, että on ollut aika pitkään tietyt asiat tällä kymmenen listalla, jotka ovat olleet ongelmia, ja vanhustenhuolto on ollut yksi niistä. Toisaalta kun näin on ollut vanhustenhuollon osalta, niin eikö sen vuoksi juuri lisätty hoitajamitoitusta, että niistä ongelmista päästäisiin eroon? Sen vuoksi tuntuukin aika oudolta, että juuri kun se oli saatu nostettua siihen tasolle, jolla paremmin turvattaisiin vanhusten huoltoa ja hoitoa, niin se laskettiin, ja taas meillä on se sama ongelma täällä esillä. Ja täällä henkilöstömitoituksesta on erikseen vielä raportoitu, mitä ne laskemisen vaikutukset ovat olleet: työn kuormittavuus on kasvanut henkilöstön osalta, hoidon laatu on heikentynyt, ulkoilu- ja viriketoiminnassa on isoja puutteita, asukkaiden turvallisuudessa on ollut ongelmia riittämättömän henkilöstön määrän johdosta, itsemääräämisoikeus sillä tavalla, että henkilöstövoimavarojen riittämättömyys ei ole hyväksyttävä peruste, kun wc-käyntejä ja muita vastaavia ei ole pystytty hoitamaan, suun terveydenhuolto on jäänyt heikoksi, ja saattohoidossa on täälläkin esiin tulleita ongelmia, että henkilöstöä ei ole ollut riittävästi siellä. Eli näihin juurikohtiin ne tekevät kädet olisivat tässä olleet tarpeellisia, ja nyt tämä hallitus on nimenomaan pienentänyt sen hoitajamitoituksen, joka tässä on ollut yhtenä keskiössä, niin että oltaisiin tätä vanhusten osalta pystytty korjaamaan. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän vielä huomiota noitten osalta siihen, mistä alueilta näitä kanteluja on tullut: Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat täällä kaksi pääryhmää, joista erityisen paljon tulee. Ne yksistään ovat 2 200 kantelua aiheuttaneet, ja poliisi on siinä välissä vajaalla 960:llä, eli siinä mielessä kyllä nämä meidän keskeiset, turvallisuus ja sosiaaliturva ja hoito, ovat saaneet tässä kanteluita osakseen, ja siinä mielessä on hyvä, että oikeusasiamies on näitä hyvin pystynyt käsittelemään ja suhteellisen nopeassa aikataulussa saanut niistä ratkaisuja aikaiseksi. Erityisesti toivoisin, että niitä tarkastuskäyntejä pystyttäisiin resurssien puitteissa lisäämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Teen tässä tärkeimmän osion: kannatan edustaja Lindénin hylkäysehdotusta ja näitä kolmea lausumaehdotusta. Arvoisa puhemies! Meillä on tässä käsittelyssä tämä lainsäädäntö, joka nyt tuli mutkien kautta tänne. Täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki siitä erittäin kattavan mietinnön: siellä oli veromerkkiä ja oli rekisteröintivelvoitetta, eli verojen perintään oli kiinnitetty huomiota, ketkä saavat toimittaa, ikärajat ja velvollisuus tarkistaa, minne toimitetaan ja mainonnan rajoitteet. Siellä oli kaikki keskeiset asiat yritetty laittaa kuntoon, ja nyt tällä muutoksella, mitä nyt tästä suuren valiokunnan kautta on tullut, nämä rajoitteet ovat käytännössä poissa. Tämä on erittäin huono tilanne. On mielenkiintoista, että tänään muun muassa tähän verokäsittelyyn, joka tässä nyt on yhtenä kokonaisuutena, myös Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ilmaisi mielipiteenään, että nykyinen tilanne heikentää kotimaisen valmistavan teollisuuden, maahantuojien ja kaupan kilpailuasemaa samalla, kun valtiolta jää merkittäviä verotuloja saamatta. Sitten he myös korostavat sitä, että tässä yhteydessä olisi pitänyt päättää tilattavien alkoholien verovalvonnasta, verojen perinnästä ja vastuiden kohdentamisesta ja myöskin näistä juomapakkauksista. He olivat arvioineet veromenetykseksi yli 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuotoista 87 miljoonaa, eli melkein 400 miljoonasta puhutaan heidän laskelmansa mukaan. Täällä on ollut mietinnössä 61:stä 285 miljoonaan euroon. Täytyy ihmetellä. Me ollaan puhuttu paljon tämän valtion alijäämästä, joka on 13 400 miljoonaa tällä hetkellä, ja me katsomme tällä tavalla hallituspuolueitten toimesta näitä verotoimia. Tässä olisi ollut mahdollisuus korjata sitä verotuottoa ja rakentaa tähän mallia. Nyt me tällä lausumalla yritämme sitä viedä eteenpäin, mutta se olisi pitänyt, niin kuin edustajat Sarkkinen ja Lindén hyvin tässä puhuivat, tuoda jo tähän esitykseen, niin kuin se oli tuossa mietinnössä. Tässä mielessä voi sanoa, että tämä on todella huono esitys, ja sen takia tätä ei pitäisi viedä eteenpäin. Alkoholia Suomessa on saanut erittäin hyvin tälläkin hetkellä, se ei ole ollut tässä ongelma. Kysymys on, kuinka sitä toimitetaan, mistä sitä saa. Nyt tilanne on se, että Alkot, jotka ovat nyt käytännössä kaikissa ostoskeskuksissa, ovat siellä kauppareissulla saavutettavissa, mutta kyllä Alkojen asema tulee muuttumaan todella vahvasti tämän muutoksen myötä, ja voi olla, että meillä alkoholimonopolia tästä eteenpäin ei ole. Sen lisäksi, että tämä vie näitä asioita kummalliseen suuntaan, tämä kotimaisten ja ulkomaalaisten toimittajien eriarvoinen tilanne on tässä todella iso. Eli paljon heikennyksiä nykyiseen tilanteeseen, ja yhtään parannusta siihen, mitä olisi tarvittu, ei ole tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvin tuotu esiin näitä hyvinvointialueitten ongelmia. Kun oikein katsotaan tätä hyvinvointialueitten rahoitusta kokonaisuutena, niin täällä aika monta kertaa tuolta oikealta laidalta tuodaan esiin, että noin miljardi vuodessa on nostettu sitä hyvinvointialueitten rahoitusta, mutta koko ajan unohdetaan se sanoma, että kun jo pelkästään se hyvinvointialueindeksi on ollut siinä vähän yli kolmen prosentin tasossa, niin siellä puhutaan 800—900 miljoonan tasosta, plus sitten palvelutarve, joka on ollut noin yhden prosentin luokkaa. Nämä jo tekevät nykyisen rahoituslain mukaisesti sitä nousua. Mutta sitä on leikattu, ja tämä 388 miljoonaa euroa, joka on tässä nytten käsittelyssä, tarkoittaa sitä, että nyt tätä nousukulmaa on noin äkkiä arvioiden noin tuhannella miljoonalla leikattu siitä, mitä se on ollut lähtötasossa. Kyllähän kovaa taloudellista ohjausta tehdään hyvinvointialueitten osalle, ja sitä tehdään monella tavalla. Pelkästään tällä leikkaamisella, asiakasmaksuilla ja muilla hyvinvointialueindeksi on jo aika tiukka senkin vuoksi, että se ottaa yleisen palkkakehityksen huomioon, ja hyvinvointialueilla ovat nämä palkkaohjelmat ja muut, ja ne ovat olleet korkeampia. Jälkikäteistarkastukset, niin kuin edustaja Lindén tuossa hyvin toi esiin, menevät aika lailla sen mukaan kuin päärahoituksen jako on tehty, ja nyt sitten lisätään vielä palvelutarpeen osalta sitä. Se oli 80 prosenttia, eli jos on prosentin kasvu, niin siitä korvataan noin karkeasti ottaen 0,8, ja nyt sitä vielä tiukennetaan. Eli tätä rahoitusohjausta kyllä tässä tehdään todella voimallisesti, ja koko ajan kaipaisi sitä, miten sisältöihin ja palveluihin liittyviä asioita käsitellään. Kaikki nämä leikkaukset, mitä tässä on... Meillä on nytten kuusi hyvinvointialuetta arviointimenettelyssä, ja voi tavallaan kertoa, että koko ajan heidän ja monen muun hyvinvointialueen osalta sopeutustoimet ovat olleet nimenomaan yt:itä, henkilökunnan vähentämistä ja hoitoonpääsyn vaikeuttamista tietyllä tavalla tai hidastamista oikeastansa. Eli me ollaan tällaisella tiellä, ja nyt pitäisi miettiä, miten tätä pystytään korjaamaan. Yksi hyvä asia on tässä tullut matkan aikana, kun tätä alijäämän kattamisaikataulua on pidennetty, mitä oppositio on vaatinut vuodesta 23 lähtien. Eli tässä on ollut paljon eri suuntiin olevia asioita työn alla. Hyvinvointialueitten osalta toivoisi, että sitä työrauhaa ja ennustettavuutta tulisi. Nytkin kun tässä katsotaan eri hyvinvointialueita, miten tämä leikkaus tapahtuu, niin esimerkiksi kotihyvinvointialueelleni Pirkanmaalle tämä 388 miljoonaa tarkoittaa 36 miljoonan vähennystä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että niiltä alueilta, jotka ovat päässeet kohtuullisesti alijäämän kattamisessa ja toimintojen tehostamisessa, leikattiin eniten tässä nyt, ja sekin tietyllä tavalla on kannustavuuden kannalta huono asia. Siinä mielessä tässä lakiesityksessä jatketaan sitä hallituksen käytännössä tekemää työtä, jossa leikkauksia tehdään aika voimallisesti. Arvoisa rouva puhemies! Tämä STEA-rahoitus on tässä nytten isossa leikkauksessa ollut, ja se alkuperäinen rahoitus on tainnut tippua puoleen nyt kun hallituksen leikkaukset, mitä nytten on kaavailtu, ovat kokonaisuudessaan. Se kävelee suoraan hyvinvointialueitten palveluihin. Ne ovat olleet osa hyvinvointialueitten palveluja tukevia toimintoja, mitä hyvinvointialueet eivät itse tee ja mitä kolmas sektori tekee. Me saamme tästä kyllä vielä semmoisen pommin, joka sitten tulee hyvinvointialueitten osalta hoidettavaksi, ja tämä vielä vaikeuttaa tätä tilannetta. Nyt ollaan todella huolestuttavalla tiellä. Arvoisa rouva puhemies! On varmasti hyvä, että näitä rahoitusmalleja käydään läpi ja yritetään löytää uusia malleja, mutta toisaalta tämmöinen tempoilevuus pitäisi nyt uusissa rahoitusmalleissa pystyä estämään ja vähän pitemmälle sitä ennustettavuutta rakentamaan. Sillä tavalla me myöskin rauhoittaisimme hyvinvointialueitten työtä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä työllisyyspalvelujen siirto tapahtui vuoden 2025 alusta tämän hallituksen aikana, mutta kyllä edellisellä hallituksella pääpiirteittäin se, miten se siirto tehdään, oli ratkaistu. Mitä tässä sitten tapahtui, niin se siirto tapahtui noin 200 miljoonaa alimittaisena liittyen siihen, että työttömyysturvan osalta tuli noin 100 miljoonaa, ja sitten kun palveluja leikattiin, muun muassa palkkatuetusta työstä ja kotouttamisesta ja muusta, niin siitä tuli 100 miljoonaa. Se vaikuttaa tämänhetkisiin työllisyysalueitten ja kuntien palveluihin. Tämä pitää tässä muistaa. Ennen kaikkea tässä pitäisi miettiä jatkossa sitten, ketkä ovat kuntien vastuulla näissä. Varmasti niin pitäisi ajatella, että kuntien vastuulla ovat ne, jotka ovat työkykyisiä, ja sitten ne, jotka eivät ole työkykyisiä, ovat hyvinvointialueen tai valtion vastuulla kustannuksiltaan. Tämän pitäisi olla se perusjako, jolloin sitten hoidettaisiin niitä, [Puhemies koputtaa] jotka ovat oikeasti työllistymässä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatamme tietenkin monikanavarahoituksen asteittaista purkamista, mutta siten, että hyvinvointialueiden edellytykset palveluiden järjestämiseen turvallisesti ja saavutettavasti toteutuvat myös käytännössä. Katsomme, että tehtävien siirto hyvinvointialueille tulisi tehdä tässä vaiheessa kuten Sipilän ja Marinin hallituskausilla jo linjattiin ja samoin kuin parlamentaarinen monikanavatyöryhmä ehdotti: toteutetaan sairaankuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuun siirto. Tämä vastaa myös hallitusohjelmakirjausta. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Hallituksen esityksessä esitetään ensihoidon lisäksi kaikkia ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia siirrettäväksi hyvinvointialueiden rahoitus- ja järjestämisvastuulle. Näitä jälkimmäisiä ambulanssilla tapahtuvia sairaankuljetuksia on arvioitu olevan jopa 60 000. Näitten osalta tässä esityksessä ei ole lainsäädännöllä sitä ohjattu, ja myös sitten nähdään, että ensihoidon kuljetusten rahoitus siirretään hyvinvointialueille riittämättömänä. Hyvinvointialueilta leikataan rahoitusta tehtäväsiirtojen varjolla, näyttää siltä. Nytkin tässä esityksessä lasketaan Kela-korvausten olevan vuoden 28 tasolla 118 miljoonaa euroa, ja siirto on 112 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueet saavat siis saman palvelun järjestämiseen 5,6 miljoonaa euroa vähemmän. Arvoisa rouva puhemies! Epävarmuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkuvat. Paitsi että rahoitusta on siirtymässä alueille tarpeeseen nähden liian vähän, se myös kohdentuu jälleen epäoikeudenmukaisesti. Äsken edustaja Polvinen toi hyvin esiin Pohjois-Pohjanmaan tilanteen, ja sitä en tässä nyt enempää toista, mutta se kertoo hyvin esimerkin, kuinka tätä siirtoa on tehty. Myös palveluiden saatavuus vaarantuu. Äsken mainittujen 60 000 kiireettömän ambulanssitehtävän osalta on jäänyt selvittämättä, miten ne tehdään jatkossa ja miten varaudutaan semmoisiin nopeisiin muutoksiin palvelutarpeissa. Tämä voi heikentää koko terveydenhuollon toimintakykyä erityisesti kriisitilanteissa, joissa tarvitaan lisäresursseja lyhyellä varoitusajalla. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujen muutoksia ei pidä tässäkään yhteydessä tehdä. Nyt niitä taas tehdään, kun ensihoidon kuljetusmaksujen tasoa nostetaan nykyistä korkeammaksi, ja maksujen sitominen hyvinvointialueindeksiin johtaisi jatkossa aiempaa nopeampiin korotuksiin. Samalla maksujen soveltamisalaa laajennettaisiin, mikä lisäisi tilanteita, joissa asiakas joutuu maksamaan palveluista enemmän. Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt huomioidaan aikaisemmat merkittävät maksujen korotukset ja sosiaaliturvan heikennykset, muutosten yhteisvaikutukset voivat muodostua kohtuuttomiksi. Asiakasmaksujen jatkuva kiristäminen uhkaa heikentää palvelujen saavutettavuutta ja lisätä eriarvoisuutta tilanteessa, jossa julkisen vallan tulisi turvata riittävät terveyspalvelut kaikille. Pidämme esitettyjä asiakasmaksujen muutoksia tässä tilanteessa kohtuuttomina. Esitän, että kyseiset lakiesitykset hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailua vapautetaan tällä esityksellä, mutta kuinka paljon sitä oikeasti tässä tapahtuu? Meillä julkiset hankinnat ovat 38 miljardia euroa: valtio, kunnat ja kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät, seurakunnat. 31 miljardia on ihan vapaasti kilpailtavissa. Tässä, mistä me nyt puhumme, puhutaan seitsemän miljardin sidosyksikköhankinnoista — seitsemästä miljardista, kun kaiken kaikkiaan on 38 miljardia. Siinäkin on kysymys siitä, että aika moni niistä toiminnoista, jotka on synnytetty kuntien toimintoina, in-house-yhtiöinä, on syntynyt kuntien luonnollisen yhteistyön seurauksena. Mitä kunta tekee? On havaittu, että naapurikunta tekee samanlaista ja me voidaan tästä saada hyötyä, tehdään tästä yhtiö ja saadaan in-house-yhtiö ja saadaan palvelutuotantoa tehtyä. Näin. Toinen syy, minkä takia tätä on tehty, liittyy siihen, että nämä ulosmyyntirajat ovat todella tiukat, ja sen takia on sitten synnytetty yhtiöitä, joilla pystytään yhteistyötä tekemään. Nyt kun näitä on tehty, niin erityisesti pienet kunnat ovat näistä hyötyneet, koska monet in-house-yhtiöt ovat syntyneet isojen kasvukeskusten ja niiden ympärillä olevien kuntien kanssa yhdessä. Ja tässä tulee olemaan se ongelma. Täällä on kaksi isoa ongelmakohtaa. Toinen liittyy tähän kymmenen prosentin omistusosuuteen. Nyt kun tätä on laskettu siitä seitsemästä miljardista eurosta, joka tässä on se kokonaisvolyymi sidosyksiköillä, ja sitten kun palastellaan tämä sellaisiin osiin, paljonko on niitä sidosyksiköitä, joilla on enemmän kuin kymmenen omistajaa, niin sitten ruvetaan olemaan enää kahdessa miljardissa, ja sen jälkeen siitä puolet on omaa tuotantoa ja toinen puoli on markkinoilta hankittua. Markkinoille vapautuva pienomistajien osuus, josta tässä nyt puhutaan, on 5—15 prosenttia, 50:stä 150 miljoonaan euroon. Aika pieni markkinatoimija tästä tulee, mikä vapautuu markkinoille. Ja sitten, tämä ei varmaan jää tähän. Tapahtuu semmoinen, että kunnat alkavat vetää toimintoja itselleen, ja sitten katsotaan, kuinka paljon oikeasti sitä tilannetta tässä sitten avataan näillä toimilla. Tässä olisi pitänyt tätä kymmenen prosentin rajaa pudottaa todella roimasti alaspäin. Itse ymmärrän sen kritiikin, kun on laitettu, että 0,0 tai 0,1 prosentilla on saatu sidosyksikköasema, että se ei varmaan ole ollut järkevä koko, vaan yksittäisistä prosenttiyksiköistä olisi 1:n ja 3:n välillä varmaan ollut se tilanne, jolla olisi pystytty tämä hoitamaan fiksummalla tavalla. Toinen olisi myös ollut, että ulosmyyntirajaa olisi nostettu. Nämä ovat niitä keskeisiä asioita, jotka tässä lakiesityksessä ovat pielessä. Voi sanoa, että siellä voi kannattaa niitä monia asioita, jotka liittyvät siihen, että jos tulee vain yksi tarjous ja niin poispäin ja että tietyn kokoluokan tarjoukset pitää jakaa ja niin poispäin. Siellä on ihan hyviä kilpailua lisääviä juttuja, mutta näillä rajoilla estetään monia järkeviä toimintoja. Siitä kertovat, arvoisa rouva puhemies, nämä 700 lausuntoa, jotka ovat vastaan tätä esitystä. Se kertoo siitä, kuinka kova vastustus tulee, ja tässä mielessä voi enteillä, että jatkossa tulee olemaan hankaluuksia, miten tätä tullaan toteuttamaan. Sitten, arvoisa rouva puhemies, on vielä tämä toimeenpanoaikataulu, jossa ajatellaan, että vuodessa tämä kunnissa saadaan aikaiseksi ja sitten kolmessa vuodessa hyvinvointialueilla näitten osalta. Ja sitten kun tiedetään, että kaikki nämä tulevat samaan aikaan kilpailutettavaksi tai kaikki tulee muutokseen, niin muutoskustannukset ovat erittäin isot. Kunnat ovat laskeneet, että muutoskustannuksia tälle osalle tulee siellä 500 miljoonan luokkaa. Ne ovat todella valtavia. Tässä taloudellisessa tilanteessa ne lisäävät tätä tilannetta, joka vie tätä kestämättömään suuntaan. Edustaja Mäkysen ehdotus, jossa esitetään lain hylkäämistä, on kannatettava. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä tuntuvat menevän vähän puurot ja vellit sekaisin, kun katsotaan näitä lukuja. 38 miljardia euroa ovat julkiset hankinnat, joista 31 on nyt jo markkinoilla kilpailutettuna. 31 on jo kilpailutettuna ihan suoraan markkinoilla. Vain seitsemän miljardia euroa on näissä in-house-yhtiöissä, ja siitäkin puolet ovat jo markkinoilla kilpailutettuna. Nämä ovat ne tosiasialliset luvut, jotka tässä ovat. Nyt puhutaan siitä yhdestä 3,5 miljardista eurosta, joka tehdään tässä käytännössä, ja sitten sen osista ja kuinka paljon se pienissä kunnissa sitten on se osuus. Täällä on tullut esille se markkina, joka on siellä 50—150 miljoonan luokkaa, ja tämä on se tilanne. Tässä unohtuu koko ajan se, että kunnat perustavat in-house-yhtiöitä vain sitä varten, että ne tekevät jotain omaa palveluansa muitten kuntien kanssa yhdessä. Se on se pääsyy, millä niitä in-house-yhtiöitä on aikanaan tehty ja niitä tehdään. Sillä tavalla kuntien välillä hoidetaan niitä palveluja. No, mitä tässä nyt tapahtuu? Varmaan se, että osa näistä in-house-yhtiöistä keskittyy muutamalle kunnalle. Osa kunnista rupeaa vetämään niitä palveluja, jotka ovat olleet in-house-yhtiöissä, omaksi toiminnaksi, ja tavallaan tämä yhdessä tekemisen malli tästä vähenee. Tämä ei ole niin selkeää kuin tässä nyt annetaan ymmärtää, että nyt on markkinat auki. Luvut pitää muistaa, mitkä täällä ovat taustalla, mitkä tällä hetkellä ovat ne luvut tuolla taustalla. Arvoisa puhemies! Tämä 10 prosentin raja on vedetty hatusta. Olisin ymmärtänyt, jos olisi puhuttu 1—3 prosentin rajoista, koska en itsekään näe semmoista tilannetta hyvänä, että jollain 0,1 prosentilla saadaan in-house-asema. Se on ollut väärä tilanne, kun sellaisia tilanteita on ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt meillä on aika paljon semmoisia maakunnallisia in-house-yhtiöitä, ja maakunnissa on parisenkymmentä kuntaa yleensä, ja se mahdollistuisi tällaisella mallilla erittäin hyvin. Arvoisa puhemies! Tähän lakiluonnokseen on annettu poikkeuksellisen paljon negatiivista palautetta, yli 700 lausuntoa, joissa on tullut tyrmäävä palaute tämän lakiesityksen osalta. Eli siinä mielessä kunnat ja hyvinvointialueet ovat nähneet tämän työkaluna, jolla tätä viedään eteenpäin. Tätä asiaa olisi varmaan voitu vielä miettiä myöskin tämän rajan osalta toisenlaiseksi, mutta myöskin sitä, mitkä sektorit tähän otetaan mukaan, millä alueilla halutaan erityisesti kilpailua tehdä. Jätehuolto ja vesi on jätetty. Olisivatko nämä kehitysyhtiöt olleet semmoisia, jotka olisi pitänyt jättää tänne ulkopuolelle, ja olisiko muita alueita, joissa olisi haluttu jollain tavalla tätä rajaa viedä? Sitten, arvoisa puhemies, tämä nopeutettu: vuodessa pitää kuntien tehdä tämä ratkaisu näitten in-house-yhtiöitten osalta, niin että tämä omistusraja tulee toteutumaan tuohon 10 prosenttiin. Se muutos on tosi iso. Ja sitten vielä, kun ne ovat ostaneet kunnallisia palveluja, tehneet sopimuksia erilaisten markkinoilla toimivien yhtiöitten kanssa, ne joutuvat avaamaan ne kaikki sopimukset uudestaan, koska ne ovat ostaneet yhdessä jonkun palvelun, ICT:tä tai joitain muita vastaavia. Nehän menevät uudelleen auki, ja niissä voi olla pitemmät irtisanomisajat kuin tämä yksi vuosi. Tämäntyyppisiä asioita siellä on, käytännön ongelmia, jotka ovat täällä taustalla. Arvoisa puhemies! Tämä kokonaisuus, tämä 10 prosentin raja, on vedetty lähinnä hatusta, ja tämä nopeus, nopea käsittely, on haluttu viedä tässä sillä tavalla, että ei edes kuunneltu EU:sta tulevaa lainsäädäntömuutosta ja sitten sitä käyty läpi. Tässä olisi pitänyt käydä myöskin tätä ulosmyyntirajaa, joka meillä on todella matalalla. Kun katsotaan eurooppalaisessa mittakaavassa, niin se olisi voinut olla korkeammilla luvuilla, jolloin olisi voinut vastata tähän tilanteeseen. Tämä raja olisi osaltaan voinut olla semmoinen, että olisivat jotkut pienet kunnat pystyneet niitä palveluja ostamaan sitten tällaiselta yhtiöltä. Mutta kaiken kaikkiaan tässä lakiesityksessä on tullut hyvin esille se, ja edustaja Hamari hyvin esitti tämän vastalauseen 1 mukaiset pykälämuutokset tähän ykköskäsittelyyn. Niitä tuen edelleen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys erittäin isosta kuntien toimintaan vaikuttavasta asiasta. Siellä nämä sidosryhmä- eli in-house-yhtiöt ovat olleet luonnollinen osa kuntien välistä yhteistyötä, ja sillä tavalla näitä in-house-yhtiöitä on synnytetty, että monia niitä, mitä kunnat itse tekevät omina palveluinaan, on siirretty sitten yhdessä tehtäväksi in-house-yhtiöön, ja sillä tavalla on tehty yli kuntarajojen yhdessä asioita. Se on ollut se tapa, jolla on pystytty viemään asioita yhdessä eteenpäin. Usein nämä in-house-yhtiöt ovat syntyneet myös keskuskaupunkien ympärille, eli keskuskaupunki on ollut siinä isona toimijana ja sitten ympäristökunnat siitä tulleet osaksi sitä in-house-yhtiötä, ja omistukset usein menevät sen mukaan, miten se liikevaihto käytännössä siellä yhtiössä menee, eli iso on omistanut siitä noin puolet ja sitten nämä pienemmät kunnat yleensä prosenteista ylöspäin. Tämä on ollut se toimintamalli, jossa yleensä toimitaan. Parikymmentä tai 25 kuntaa on monta kertaa tällaisessa yhtiössä, joka tekee niitä. Ne myös syntyvät semmoisille alueille, joilla ei ole luonnollista kilpailua, ja siinä mielessä tilanne on. Nyt tätä ollaan tässä muuttamassa väkisin keinotekoisella kymmenen prosentin rajalla omistuksen osalta, ja jokainen voi miettiä, että kymmenen osakasta voi olla enintään siinä yhtiössä kymmenen prosentin omistuksella käytännössä. No sitten, arvoisa puhemies, paljon puhutaan, että nyt tämä liiketoiminta vapautuu kilpailulle. Meillä julkiset hankinnat Suomessa ovat 38 miljardia euroa, joista nämä in-house-yksiköt, sidosryhmäyksikköhankinnat, ovat seitsemän miljardia euroa — seitsemän miljardia euroa. No, nyt sitten noin puolet tästä seitsemästä miljardista eurosta hankitaan yksityisiltä yhtiöiltä toimintana, ja se toinen puoli on sitten sitä niin sanottua itse tekemistä. No, tämä on se tosiasiallinen tilanne tällä hetkellä. Nyt sitä sitten avataan markkinoille, ja no, avautuuko markkinoille tämä koko kolme ja puoli miljardia tai tämä seitsemän miljardia? Ei varmasti, koska ne isot toimijat voivat jatkaa in-house-yhtiö-toimintaa myöskin jatkossa, ja siinä mielessä tilanne tulee olemaan. Kun nyt Kuntaliitto on tehnyt aika paljon selvityksiä, joissa sidosyksikköjä on läpivalaistu, niin sidosyksiköitä, joissa on enemmän kuin kymmenen omistajaa, on 48 kappaletta ja siellä liikevaihto liikkuu noin kahden miljardin euron suuruusluokassa. Sitten näitten pienempien kuntien osuus tästä on viidestä 15 prosenttiin, eli kilpailulle avautuisi 50:stä 150 miljoonaan euroa. Ei seitsemää miljardia, vaan tämä 50—150 miljoonaa euroa. Tämä on se iso tausta-asia täällä, mitä yritetään nyt myydä vähän isompina lukuina. Isot omistajat jäävät sidosyksikköihin, jotka kilpailuttavat ja jatkavat työskentelyä. Eli tästä tulee erittäin isolta osalta pienille kunnille erittäin hankala asia, ja tämä tulee olemaan tuolla taustalla. Isot kunnat tässä toimivat. Sitten voi sanoa, että hyvinvointialueilla myös on tiettyjä tilanteita, joissa omistusrajat tulevat vastaan. Tampereella ovat muun muassa Sydänsairaala ja Coxa, jotka toimivat valtakunnallisesti, mutta kaikilla ei ole sitä kymmentä prosenttia siinä omistuksessaan, ja Fimlab yhtiönä toimittaa laboratoriopalveluja. Me tullaan näissä asioissa tekemään kovia muutoksia, jos nämä rajat tässä tulevat voimaan. Arvoisa puhemies! Mitä tässä on vielä tämän lain voimaantulon kanssa: Kunnille tämä pitäisi ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä tehdä, ja hyvinvointialueille se on vuoden 29 puoleenväliin vuotta. Eli siellä on siirtymäaikaa enemmän, ja kunnilla on todella vähän aikaa tätä tehdä. Siinä mielessä tässä tulee kuntien mukaan monien satojen miljoonien arvio siitä, kuinka nopeasti tätä toteutetaan, ja tämä tulee maksamaan todella paljon. Myös hallituksen omassa esityksessä puhutaan aika isoista summista. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on sellainen, että tätä on pakko muuttaa varsin nopeasti, jos tämä tällaisena tulee voimaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun tässä kuuntelee puheenvuoroja, jää kysymään, että mikähän hallitus se oli, joka vei meidät tähän liiallisen alijäämän menettelyyn. Ensinnäkin tilanne on se, että tämä hallitus lupasi omassa ohjelmassaan, että ”hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on saada aikaan kestävää kasvua. Hallitus kuroo umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä sekä kääntää Suomen velkaantumisen laskuun.” Tämä oli hallitusohjelman kirjaus, ja tosiasiat kertovat nytten aivan muuta. Kun hallitus aloitti, julkisen talouden velkasuhde oli vuoden 2023 lopussa 76 prosenttiyksikköä. Viime vuoden lopussa se oli 88,5 prosenttiyksikköä, ja nyt se menee yli 90 prosentin, ja tässä mielessä noin 15 prosenttiyksikköä on kasvanut velkasuhde. Tässä äsken todistettiin, että nyt on kääntynyt syvemmälle tämä laiva. Sitten kun katsotaan valtiontalouden alijäämää hallituskauden aikana, jos vertaa sitä edelliseen hallitukseen, jolla oli 18 miljardia se korona, niin koko hallituskauden alijäämä oli 43 miljardia euroa sen neljän vuoden aikana. Nyt tämän Orpon—Purran hallituksen alijäämä tulee olemaan ensi vuoden loppuun mennessä vähintään 51 miljardia euroa — vähintään 51 miljardia euroa — ja perintö on tätäkin suurempi. Tässä todistetaan, että nyt on saatu aikaan käänne. Tosiasiassa meillä on menty syvemmälle, ja velkasuhteen muutos on vienyt sitä näillä luvuilla, että nähdään, kuinka syvälle on menty. On jouduttu liiallisen alijäämän menettelyyn tämän osalta. Sitten näistä sopeutustoimista: Valtiontalouden tarkastusvirasto sanoo tästä kuudesta ja puolesta miljardista, joka tässä selonteossa mainitaan, sillä tavalla, että hallituksen toimien julkista taloutta vahvistava vaikutus supistuu viraston mukaan noin kolmeen ja puoleen miljardiin euroon, mikäli työllisyystoimien arvioitu kahden miljardin euron vaikutus sekä hyvinvointialueiden noin yhden miljardin euron säästöt otetaan tarkastelun ulkopuolelle. Niitä työllisyysvaikutuksia ei tule tämän hallituskauden aikana, jolloin voi heti suoraan sanoa, että on menty toiseen suuntaan näitten osalta. Sitten kun katsotaan tätä alijäämää, 17 miljardia euroa, ja täällä todistettiin, että kaksi kolmasosaa on korkoja ja puolustukseen liittyviä menoja, niin kuusi miljardia euroa jää vielä muuta alijäämää, mikä on jopa suurempi kuin alijäämä oli Sanna Marinin hallituskauden lopulla, kun sieltä otetaan korot pois samalla tavalla. Eli tässä mielessä nämä toimenpiteet eivät ole olleet niin vaikuttavia kuin aina annetaan ymmärtää. Hyvä olisi, jos tämä käänne tapahtuisi työllisyydessä ja näkyisi kotimaisessa kulutuksessa. Kotimainen kulutus on noin puolet bkt:stä, ja kun se on ollut nollan pinnassa ja kuluttajien luottamus on todella epävarmaa, niin sitä ei ole näkynyt. Vienti ei yksin vedä Suomea kasvuun, siihen tarvitaan myöskin kotimarkkinaa. Pääministeri Orpo sanoi tuossa aiemmin, kun kysyin, minkälaista kasvua vuonna 2023, 2024 ja 2025 olisi pitänyt olla, kun tällä hetkellä siinä todelliset luvut olivat vuodelle 23 miinus 1,3, vuonna 24 oli 0,4 plussaa ja viime vuonna 0,2 plussaa, että näitten tilalla olisi pitänyt olla noin puolitoista prosenttiyksikköä korkeammat luvut, niin että silloin meidän velkasuhde olisi taittunut. Eli tämä on varmasti siitä kiinni, että kun meidän bkt:stä puolet on kotimarkkinaa ja kotimarkkina on ollut aneeminen, niin se on osaltaan myöskin vaikuttanut siihen, että Suomen talous ei ole kääntynyt nousuun ja tätä velkasuhdetta ei ole saatu kääntymään. Siitä, että niin sanottuun velkajarruun ei ole vasemmistoliitto sitoutunut: He ovat sitoutuneet myös tähän EDP:n, EU:n velkasäännösten, mukaisiin toimiin, ja meidän vaalikaudesta kaksi kolme vaalikautta eteenpäin nämä EU-säännökset tulevat ohjaamaan niitä sopeuttamislukuja. Tämä 8—11 miljardia euroa tulee suoraan niistä säännöistä, ei meidän omista velkajarrusäännöistä. Ne tulevat siellä sitten myöhemmin, kahden kolmen vaalikauden päättyessä. Nyt siinä EU:n velkajarrusopimuksessa on tämä menettelytapa siitä, miten näitä asioita käsitellään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla ollut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana semmoinen asia, josta täällä on käyty vähän väliä keskustelua: kuinka hyvinvointialueitten rahoitusta hoidetaan ja kuinka pitkä alijäämän kattamisaika niille annetaan. Asia on ollut keskustelussa syksystä 2023 asti, ja siitä asti SDP on esittänyt, että tätä alijäämän kattamisaikaa pitäisi pidentää, koska se alijäämä vuodesta 23 ja vuodesta 24 on niin iso, että sitä ei pystytä kattamaan vuoden 26 loppuun mennessä. Tässä lakiesityksessä sitä nyt pidennetään tuonne vuoteen 29, ja meidän ajatus oli, että sitä olisi pitänyt pidentää vuoden 30 loppuun saakka ja sillä tavalla antaa tilaa, että hyvinvointialueet olisivat pystyneet paremmin sopeuttamaan toimintaansa. Siellä on nyt tehty semmoisia asioita, jotka ovat olleet lyhytnäköisiä, siellä on paljon yt-menettelyjä ja muita ollut, ja tätä sopeutusta on tehty nyt aika kovalla kädellä rahoituksien osalta. Sitä ovat vielä lisänneet myöskin hallituksen toimenpiteet hyvinvointialueitten rahoituksen osalta, joissa on tapahtunut monta askelta tässä vuosien aikana, ja nyt viimeisin on käytännössä noin 390 miljoonan euron leikkauspaketti. Meillä oli eilen Pirkanmaan hyvinvointialueen talousseminaari, jossa kerrottiin hyvinvointialueen tilanteesta ensi vuoden osalta, ja kyllä haasteet tulevat olemaan erittäin isot. Vaikka Pirkanmaakin on ollut yksi niistä alueista, joka todennäköisesti pääsee tämän vuoden lopussa siihen alijäämän kattamistavoitteeseen, mikä on nyt se alkuperäinen alijäämän kattamistavoite, niin kyllä meillä tulee olemaan aika tiukka ensi vuosi tämän osalta. Siinä mielessä olisi ollut kyllä paikallaan, että tätä kattamisaikaa olisi nyt annettu. Se olisi myös pitänyt tehdä ennemmin. Hyvä, että tehtiin nytkin, mutta vähän alamittaisena ja liian lyhyenä. Kuitenkin tämä on parempi kuin että sitä ei olisi tehty, ja tässä mielessä on uskoakseni niin, että me tulemme tätä lakiesitystä tässä toisessa käsittelyssä sitten puoltamaan, vaikka yritimme saada sille vähän pitempää aikaa tuossa käsittelyn yhteydessä. Tässä mielessä tämä keskustelu varmasti tulee jatkumaan tästä vuosia eteenpäin, koska hyvinvointialueet ovat erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa tällä hetkellä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi edustaja Kaarisalokin voinut tulla puhumaan tähän, mutta minä nyt pääsin — kiitoksia. Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa on puhuttu paljon hyvinvointialueitten rahoituksesta ja toiminnasta, ja tässä meillä on taas jälleen yksi esitys sen osalta. Tämän lakiesityksen tarkoituksena on helpottaa hyvinvointialueitten tilannetta, joka on vaikea. Hyvinvointialueitten käynnistymistä seuranneita alkuvuosia ovat leimanneet monet riippumattomat haasteet, kuten korkea inflaatio, sotealan palkkaratkaisut ja muut asiat, jotka heijastuvat hyvinvointialueitten kehitykseen ja rahoitukseen. Monasti olemme täällä puhuneet, että tämä rahoituksen ennustettavuus pitäisi saada paremmalle tasolle. Rahoituksesta on puhuttu monasti, ja me olemme esittäneet, että tämä alijäämän kattamisajan lisäaika olisi pitänyt antaa jo syksyllä 2023. Se oli liian tiukka siitä lähtiessään, ja nyt siellä on jouduttu aika moniin lyhytnäköisiin sopeutustoimiin sen vuoksi, että tämä alijäämän kattaminen 26 loppuun mennessä olisi pitänyt saada tehtyä. No, nyt näyttää siltä, että 11 alueella on kohtalaiset mahdollisuudet kattaa tämä alijäämä määräajan puitteissa ja lopuilla yhdeksällä alueella alijäämän kattaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa. Alijäämän pidentämisen esitys on tässä oikeansuuntainen, mutta pidentäminen on sillä tavalla puutteellinen, että kaikki hyvinvointialueet eivät saa mahdollisuutta esityksen mukaisesti lisäaikaan, vaikka sitä tarvitsisivat. Uudistuksilla hyvinvointialueet ovat hyvin voimakkaasti hillinneet kustannusten kehitystä, ja nyt näyttää, että kustannusten kehitys on ollut viimeisinä vuosina vähän yli yhden prosentin, 1,3 prosenttia taisi olla viimeksi. Eli me olemme hyvinvointialueilla tehneet paljon töitä, ja nyt on kysymys siitä, miten me jatketaan tästä niin, että pystytään palvelut ja rahoitus kaiken kaikkiaan turvaamaan. Hyvinvointialueet ovat käynnistäneet toimintansa myöskin hyvin erilaisista lähtökohdista. Osa on palvelutasoon ja muuhun tehnyt uudistuksia ennen tätä hyvinvointialueuudistusta, ja minkälainen kustannusten nousun rakenne tai palkkaharmonisointi niissä on ollut, kaikki ovat vaikuttaneet siihen tilanteeseen. Hallituksen tämä esitys täydennettynäkin on riittämätön. Sopeutuksen toteutettavuuden ja vaikutusten realistinen arviointi edellyttää riittävää aikajännettä. Liian lyhyt sopeutusaika edellyttäisi monella hyvinvointialueella erittäin voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä, mikä lisäisi merkittävästi riskiä palvelujen järjestämisvastuun toteutumiselle. Alueille on varattava kohtuullinen aika reagoida myös rahoitusjärjestelmässä aiheutuviin äkillisiin vuosittaisiin muutoksiin. Esityksellä tulisi turvata kaikille hyvinvointialueille lain edellyttämät toimintaedellytykset. Siksi katsomme, että soteuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille hyvinvointialueille tulisi mahdollistaa lisäajan hakeminen alijäämän kattamisvelvollisuuteen ja määräaikaa tulisi pidentää vuoden 2030 loppuun saakka. Sen vuoksi esitämme vastalauseen 1 perusteella, että lakiehdotuksen 115 a §:n 2 momentti poistetaan ja 1 momenttia muutetaan, ja sitten täällä on vastalauseen mukainen lakiesitys muutosehdotuksineen. Eli vastalauseen 1 mukaisesti ehdotan tätä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakiesityksessä määritellään näitä periaatteita — tarveperiaate, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus ja sitten läpileikkaavina asioina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus — ja kun ne on lainsäädännössä määritelty, totta kai on lähtökohtaisesti kannatettavaa ja hyvä rakentaa sitä kautta, koska isosta kuvasta mennään eteenpäin tämän osalta. Sitten kun katsotaan tätä meidän hyvinvointipalvelujen järjestelmää, niin nythän tämä pitäisi olla helpompaa toteuttaa, kun meillä on nyt rajatulla määrällä hyvinvointialueita tämä kokonaisuus kokonaan käsillä, eli siinä mielessä tämä helpottaa — yksityinen puoli tämän lisäksi vielä. Ensinnäkin tätä miettisin kyllä, kun tässä nyt sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin mukana ja sitten tätä ruvetaan katsomaan sillä tavalla, miten tämä toteutuu yhdenmukaisesti eri hyvinvointialueitten ja muitten välillä. Nämä lähtökohdat ovat tässä erittäin hyviä. No, sitten rupeaa miettimään tässä tätä konkreettisuutta, miten nämä isot periaatteet nyt sitten polutetaan käytäntöön ja miten ne sitten tulevat ohjaamaan käytäntöä tästä eteenpäin. Se on minusta se iso kysymys. Luulen, että näistä isoista tavoitteista ollaan yhtä mieltä, mutta miten tämä polku jatkuu sitten niin, että ne johtavat siihen, että me arvioidaan näitten perusteella, kun tämä on puitelainsäädäntö, mitkä palvelut ovat vaikuttavia ja mitkä eivät ja mitkä kuuluvat palveluvalikkoon? Nämä ovat niitä kysymyksiä. Tämä puitelainsäädäntö antaa mahdollisuuden tehdä nyt näitä kysymyksiä ja panna ammattilaiset miettimään. Kuuntelin tässä erittäin hyviä puheenvuoroja lääkäreiltä ja muilta, jotka ovat tässä itse kädet savessa tehneet tätä, niitä näkökulmia, jotka tässä ovat. Mielestäni tässä on hyvä lähtökohta. Sitten isossa kuvassa, kun meillä on tämmöinen tilanne, että julkinen talous on erittäin huonossa tilanteessa ja meidän pitää priorisoida asioita ja pitäisi pystyä säästämään, tämä antaa kyllä työkaluja sen osalta. Tämän palvelulupauksen pitäisi olla meillä niin konkreettinen, että me pystytään sitä vasten kertomaan ihmisille, että tähän tämä hyvinvointiyhteiskunta nyt pystyy, tämä on se ja tämä me toteutetaan, että he pystyvät saamaan sen lupauksen mukaiset palvelut. Tämä on tärkeä asia. Arvoisa ministeri, kysyisin vielä tässä lopuksi: miten arvelette nyt näiden isojen periaatteiden ohjaavan tätä käytännön jatkotyötä, ja miten nopeasti tulee olemaan käytännössä se seuraava askel sitten tämän perusteella? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on tässä erittäin tärkeä dokumentti siitä, miten nämä sopeutustoimet ja valtiontalouden tasapainottaminen ovat tällä hallituskaudella tähän mennessä onnistuneet. Tavoitteeksi asetettiin alijäämäksi korkeintaan yksi prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen ja se, että velkasuhde vakautuu vaalikauden lopussa. Ne luvut velkasuhteesta olivat sellaisia, että siellä olisi noin 82 prosentin luokkaa tämä velkasuhdetavoite, ja nyt ollaan 88,5 prosentissa, ja nousua on koko ajan näkyvissä — 90 prosentin raja rikotaan aivan kohta. Alijäämälle oli tämä yhden prosentin tavoite, ja nyt liikutaan tämän raportin mukaan noin 3,9 prosentissa, eli ollaan todella, todella kaukana näitten keskeisten tavoitteitten osalta. No sitten siitä, miten tässä näitä sopeutustoimia arvioidaan: niiden kokonaisuudessa puhutaan 10 miljardista eurosta sopeutustoimien määrässä. Täällä on puhuttu nettovaikutuksissa noin 6,5 miljardista, ja niistäkin sitten pitää ottaa tämä 2 miljardia euroa työllisyyden vaikutusta, joka on epämääräinen. Se tarkoittaa sitä, että pitäisi se 100 000 uutta työllistä tulla, ja sitä ei tämän vaalikauden loppuun mennessä tule. Myöskin hyvinvointialueiden miljardin euron säästö on epävarmuuden vuoksi jätetty pois, eli ollaan siellä 3,5 miljardissa eurossa eli varsin kaukana siitä tavoitteesta, missä piti olla. Kokonaisuutena näissä kasvuluvuissa, mitä täällä ennustettiin, kasvua ovat hidastaneet nämä sopeutustoimet ja sitten tietenkin nämä maailman kriisit, Hormuzinsalmet ynnä muut. Ne ovat hidastaneet näitä kasvulukuja. Se kasvu on meillä se ydinkysymys nyt sitten jatkossa, että miten me pystytään rakentamaan kasvua tästä eteenpäin. Edustaja Ojala-Niemelä tässä hyvin kuvasi osaa niistä keinoista, mistä se kasvu jatkossa syntyy. Työvoiman tarjontaa meillä on nytten todella vahvasti: yli 400 000, jos otetaan palveluissa olevat mukaan; 350 000 työtöntä työnhakijaa. Että tarjontaa olisi, mutta niitä avoimia työpaikkoja meillä on todella vähän. Eli tässä mielessä kyllä tämä raportti kertoo tämänhetkisen tilanteen. Toivottavasti saadaan talouskasvua aikaan ja sitten oikeudenmukaisempaa sopeutusta, että päästään parempiin tuloksiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomus ja perussuomalaiset nousivat vallan kahvaan 2023 vaaleissa lupaamalla muun muassa lopettaa valtion velaksi elämisen, supistaa valtiontalouden alijäämää ja luoda 100 000 uutta työllistä. Kolme vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa valtion velkaantuminen on ennätysmäisen hurjaa, alijäämätavoite ei onnistu ja työllisten sijaan on aiheutettu 100 000 uutta työtöntä lisää. Kaikki kolme keskeistä tavoitetta jäävät toteutumatta. Onneksi syyllisetkin tähän tilanteeseen ovat valmiina: suhdanteet ja edellinen, Marinin hallitus, kuitenkin silloin olleen globaalin pandemian, Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja energiakriisin ja sen seurauksena inflaation nousun täysin unohtaen. Näiden keskellä toiminut Marinin hallitus otti valtiolle velkaa neljän vuoden aikana saman summan kuin Orpon—Purran hallitus on ottamassa nyt kolmessa vuodessa. Orpon hallitus jättää valtavan velkavuoren taakseen. Valtionvelassa ylitetään tänä vuonna 200 miljardin euron raja. Marinin hallitus on ottanut siitä velasta alle neljäsosan. Sitä ennen toimineet hallitukset ja sen jälkeinen Orpon hallitus ovat ottaneet pääosan velasta. Tämä on se kokonaisuus, missä elämme. Nyt kun katsomme tätä julkisen talouden suunnitelmaa, missä budjettitalouden menojen ja tulojen pitäisi olla tasapainossa, niin kun me katsomme täältä jatkovuosia — 13,2 miljardia vuonna 27, 16,2 vuonna 28, 17,1 vuonna 29 ja 17,4 vuonna 30 — alijäämältään nämä neljä vuotta ja menneet kolme vuotta, mitä Orpon hallitus on vienyt Suomea eteenpäin, kaikki nämä seitsemän vuotta, ovat koronavuotta syvempiä alijäämävuosia, mitä tässä maassa on nähty Marinin hallituksen aikana. Nämä seitsemän vuotta, kaikki, ovat huonoimpia vuosia, koronavuotta lukuun ottamatta, ja tämä on perintö Orpon—Purran hallitukselta. Tämä on se, mikä näissä luvuissa näkyy. Ne ovat faktoja. On ennätysvelkaantuminen, korkea työttömyys, talouskasvu on lähes nollassa, työmarkkinasuhteet on sotkettu ja työsuhde- ja sosiaaliturvaa on heikennetty. Hallituksen leikkausten myötä lapsiperheköyhyys lisääntyy kymmenillätuhansilla. Hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksilla on heikennetty kansalaisten yhdenvertaista hoitoonpääsyä ja niitten tuottamia palveluja. Leikkauslistojen kovuuden näyttävät leikkaus-Suomessa nämä painotukset. Julkista terveydenhuoltoa leikataan ja rahaa siirretään yksityisille terveysjäteille Kela-korvausten muodossa. Heikompiosaisilta leikkausten keskellä veronalennuksia annetaan hyväosaisille ja rikkaimmille, mikä kaiken kukkuraksi katetaan velalla. Oikeistohallitus on heikentänyt myös kuntien rahoitusta. Alimitoitettu työllisyysasioiden siirto kunnille korkean työttömyyden keskellä on siitä hyvä esimerkki. Valtionosuusjärjestelmä piti myös uudistaa, mutta sitä ei saatu tehtyä. Oikeistohallitus on tällä talouskuripolitiikallaan vienyt Suomea taantumaan ja pitkittänyt sitä omilla toimenpiteillään. Tämä on tämä perintö, joka tällä hetkellä meitä vaivaa. Arvoisa puhemies! On tosiasiat, jotka ovat tässä pöydällä, ja nyt pitäisi miettiä, miten tästä menemme eteenpäin. — Tämä oli viiden minuutin puheenvuoro, ja minulla taitaa tässä päättyä puheenvuoro. Arvoisa puhemies, jatkan seuraavassa tämän toisen puoliskon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aina muistetaan nämä suuruusluokat näistä kokouspalkkioista ja palkkioista noin yleisestikin ottaen. Tuommoisesta vajaan 3 000 miljoonan budjetista ne ovat 0,1 prosenttia suuruusluokaltaan, niin että aina pitää tämä suuruusluokka muistaa. Edustaja Lindén tuossa kuvasi sitä, mitä se aikaisemmin oli. Kyllähän tosiasia on, että myöskin niillä luottamushenkilöillä on aika paljon tehtäviä. Jos katsoo 20 000:n henkilön organisaatiota missä tahansa, niin kyllä siellä on kokouksia ja asioita pitää käsitellä hyvin monessa paikassa. Esimerkiksi Pirkanmaalla tilanne on se, että siellä on niin sanottu valiokuntamalli, joka myöskin käsittelee jo etukäteen asioita ja tekee mietintöjä niistä, mitä asioita tulee valmisteluun. Se on vähän toisenlainen käsittelymalli kuin muilla hyvinvointialueilla ja on todettu hyväksi. Me pienennettiin niitä toimielimiä tässä vaalien jälkeen jo, ja se todettiin, että se siirtotilanne oli hyvä, että siellä oli paljon. Samalla me myöskin, kun näitä valiokuntia on siellä, katsotaan niin, että jokaisesta kunnasta on edustus sitten saatu. Vaikka tämä ei enää kuntapohjainen järjestelmä ole, niin on pystytty tätäkin asiaa huomioimaan, että saadaan koko alue hallinnossa jollain tavalla mukaan näitä asioita käsittelemään. Sitten näistä palkkioiden suuruuksista: Pirkanmaan hyvinvointialueen palkkioiksi käytännössä tuli Tampereen kaupungin palkkiot, kokouspalkkiot, ja meillä ei ole mitään kertautuvaa palkkiota. Se on yksi palkkio siitä kokouksesta, siellä ei ole mitään 50 prosentin korotuksia ja muita. Meillä on tämmöinen malli. Sitten täytyy sanoa, että sairaanhoitopiirin palkkataso oli siellä hyvinvointialueiden palkkatason taustalla, kun johtajien ja muitten asioitten osalta tehtiin. Näitten järjestöjen rahoituksen osalta sanoisin, että järjestöjen rahoitus oli 380 miljoonaa pari vuotta sitten, ja nyt sitä leikataan 130 miljoonalla, sitä leikataan alas, että ollaan 250 miljoonassa. Siellä noin puoli miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoista työtä. Sen järjestötyön arvo on yli kolme miljardia euroa Helsingin yliopiston laskelman mukaan, eli 300 miljoonalla, vähän yli, saadaan yli kolmen miljardin euron työpanos tältä osin, vapaaehtoistyötä. Sekin kannattaa muistaa, että se järjestötyö tukee tätä sosiaali- ja terveyspalvelua ja hyvinvointialueitten työtä todella paljon. Se kolme miljardia on suurin piirtein sama työpanos kuin koko Pirkanmaan hyvinvointialue on tällä hetkellä. Täytyy nämä mittaluokat aina muistaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se alkuperäinenkin sotemalli on rakennettu sillä tavalla, tämä rahoitusmalli, kun siellä tämä 0,8 oli tästä palvelutarpeesta, johon edustaja Lindén hyvin luetteli näitä vähän yli prosentin olevia palvelutarvekasvulukuja. Olisinkin kysynyt edustaja Väyryseltä, mutta hän jo ehkä ehtii lähtemään pois, mitä... [Ville Väyrynen: Katsotaan, onko hyvä kysymys!] — Mitä lukuarvoa te arvioitte palvelutarpeelle olevan tästä vuodesta eteenpäin? Onko se siellä yhden prosentin tasolla, vai onko se joku muu tästä eteenpäin? Se on se, minkä takia tässä pitäisi myöskin tätä näkökulmaa katsoa. THL on arvioinut sen varmaan noin yhden prosentin tasolle. Arvoisa rouva puhemies! Tämä eri alueitten osalta oleva tilanne: Kun täällä aika moni taho on jo aina välillä väläyttänyt, että pitäisi olla alueilla verotusoikeus, niin voisi ajatella, minkähänlaiset verotukset näillä eri alueilla olisi, jos tässä olisi verotuksella katettu näitä alijäämiä eri alueilla. Tämä olisi aika iso kysymys, kun sitä mietitään. Siinä mielessä itse pidän tätä valtion rahoittamaa sotejärjestelmää parempana, koska valtio kerää rahoja tuloveroista, pääomaveroista, arvonlisäveroista ja kaikista muista. Se on oikeudenmukaisempi kantotapa kuin se, että se olisi jakoperuste siellä alueella, joka olisi tavallaan tämän kuntaveron kaltainen verotus. Siinä mielessä nämä alueiden isot erot vain kertovat siitä, että ainakaan tässä vaiheessa, ennen kuin tämä rahoitus ja tilanne tasoittuvat alueiden välillä, ei ole alueelliselle verotukselle tilaa. Siinä mielessä tämäkin kysymys tässä varmasti, kun rahoitusta jatkossa mietitään, on katsottava. Mutta en saanut vastausta tähän, kasvaako tämä palvelutarve prosentin vai joitain muita lukuja jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tullut edustaja Lindénin puheenvuorossa esiin se, kuinka tämä kustannusten kehitys tässä on kuitenkin talttunut. Se on tässä salissa kaikkien mielestä varmaan hyvä asia, koska sehän oli yksi tavoite, että kun näitä alueita yhdistetään isommiksi alueiksi, niin voidaan hakea sitä tehokkuutta ja integraation kautta ja muitten toimenpiteitten ja tehostamisen kautta sitä kustannusten hallintaa. Luulen, että siinä on vaikuttanut erityisen paljon myös se, että hyvinvointialueet ovat ulkopuolisten ostojen kannalta parempia osaajia kuin yksittäiset kunnat ovat olleet aikaisemmin, kun ne ovat ostaneet näitä palveluja. Siinä mielessä tämä kysymys on tärkeä muistaa. Ja kuinka iso ostaja hyvinvointialue käytännössä on, siitä saa hyvän esimerkin jäänmurtajista: Pirkanmaan hyvinvointialue ostaa ulkopuolisia palveluja noin 1 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on kahden jäänmurtajan verran vuodessa, ja kun Pirkanmaa on kymmenen prosenttia koko hyvinvointialueitten alueesta, niin se olisi 20 jäänmurtajan verran, mitä ostetaan vuodessa hyvinvointialueilla ulkopuolisia palveluja. Se kertoo siitä laajuudesta, kuinka paljon siellä ostetaan palveluja. Itse uskon, että myöskin tämä on ollut yksi tekijä, jolla näitä kustannuksia on saatu haltuun. Sitten myöskin nämä tehostamistoimet ja muut ovat tässä olleet taustalla. Minä en näe tätä kokonaisuutta niin synkkänä kuin tässä nähdään. Meillä kuitenkin terveydenhuollon palvelutarve on 44 prosenttia meidän rahoituksesta hyvinvointialueilla, vanhustenhuolto on 17 prosenttia, sosiaalihuolto 19 prosenttia ja asukasperusteisuus on 13 prosenttia, sitten on pienempiä asioita muutama prosentti ja HYTE-kerroin on puolitoista prosenttia. Eli tämä rakenne on koko lailla hyvä. Ehkä sitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, sitä puolta, pitäisi miettiä ja sen osalta kehittämistoimia. Sitten jos ajatellaan tämän rahoitusmallin toimivuutta, niin kyllä siitä nyt on muutaman vuoden kokemus ja tiedetään niitä kohtia, ja kaikki ovat täällä sanoneet, että sitä pitää evaluoida ja kehittää ja löytää siihen parempia malleja. Tässä mielessä ollaan vahvasti sitä mieltä, että tiedon pohjalta pitää tätä kehitystyötä tehdä, mutta se tarvemalli on siellä taustalla kuitenkin nyt vielä keskiössä ainakin muutaman vuoden tästä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttaminen on varmasti semmoinen lakiesitys, joka puhuttaa täällä meillä todella paljon. Siinä mielessä on hyvä käydä tätä lakiesitystä läpi vähän niin kuin taustojenkin kautta. Ensinnäkin täällä on aika paljon puhuttu siitä, että vuosina 23—26 neljä miljardia euroa on laitettu hyvinvointialueille lisää rahoitusta, ja ajattelin ensin käydä läpi sen, mistä tämä rahoitus käytännössä on tullut. Tästä paljon parjatusta rahoituslaistahan ne perusteet siellä tulevat käytännössä, ja sitten sitä rahoitusta ovat pienentäneet tai suurentaneet tehtävämuutokset ja näin poispäin käytännössä. Kun katsotaan vuoden 2022 lähtötilannetta, missä kuntien pohjalta katsottiin rahoituksen taso, niin se oli silloin noin 21,8 miljardia, melkein 21,9 miljardia siirtyviä kustannuksia katsottiin. Vuonna 23 miljardimäärä, mitä rahoitukseen käytettiin, oli 23,2 miljardia euroa, eli nousua oli melkein 1 300 miljoonaa euroa. Kysymys oli siitä, että rahoituksen tason pohjana olivat ne vuoden 22 kustannukset, joita korotettiin — tässä nyt ollaan palvelutarveindeksiä katsomassa — palvelutarpeen kasvun, hintojen muutoksen ja uusien tehtävien perusteella. Siitä tuli tuo vajaa 1 300 miljoonaa siitä neljästä miljardista. Sitten kun mentiin vuoteen 24, niin hyvinvointialueindeksi oli 2,53 prosenttia, ja se toi 593 miljoonaa rahaa lisää, ja sitten palvelutarpeen kasvu oli 283 miljoonaa. Nämä tuottivat sinne sen 900 miljoonaa, vähän ylitse, käytännössä. Sitten kun mentiin vuoteen 25, niin silloin tuli isompi muutos, ja käytännössä palvelutarpeen kasvu tuotti 241 miljoonaa euroa ja sitten indeksi, joka oli kolme prosenttia, tuotti 733 miljoonaa euroa. Sitten kun katsottiin tämä jälkikäteistarkastus, joka tarkoitti, että vuoden 23 puolen tasoa nostettiin sillä 1,4 miljardilla, niin lopullinen summa, joka laitettiin vuonna 25 hyvinvointialueiden rahoitukseen, oli vajaa 2,2 miljardia euroa. Nyt kun siirryttiin tähän vuoteen 26, niin taas katsottiin tämä palvelutarve, tuo 251 miljoonaa, ja hyvinvointialueindeksi, joka oli nytten 3,25, toi 864 miljoonaa, ja käytännössä rahoituksen osalta siihen tuli 938 miljoonaa euroa. Eli käytännössä tämä paljon parjattu laki on tuonut nämä neljä miljardia euroa tähän hyvinvointialueitten rahoitukseen, ja sitä summaa ovat muuttaneet sitten ne tietyt tehtävämuutokset ja tietyt rajoitteet. Nyt me keskustelemme taas tästä, miten tästä mennään eteenpäin, ja tämä palvelutarveindeksi on täällä isossa roolissa. Nyt sen osalta edelleen haetaan, kun se on ollut 0,8 nyt viimeisenä vuonna, se palvelutarve, joka tulee THL:n arvioitten pohjalta, ja on varmasti tästä eteenkinpäin noin prosentti, kun tämä ikärakenne tässä muuttuu ja muuta. Se palvelutarve on varmaan suuruusluokaltaan se prosentti. Nyt sitä leikataan niin, että sitä palvelutarvetta ei enää korvata kuin tämä 0,6, eli pitää tehdä tehostamistoimia, että tätä pystytään tekemään, tai sitten joitain muita toimia, joilla tähän vastataan. Eli kyllä tässä tämä nykylainsäädäntö on täällä pohjalla, ja varsin vähän on tullut tähän rakenteeseen muutoksia, kun katsotaan, mitä tässä palvelutarpeen ja tämän indeksin osalta on. Eli voisi ajatella, arvoisa rouva puhemies, että meidän pitäisi miettiä, miten tätä rahoitusmallia jatkossa kehitetään, mikä on tämä tarveperustaisuus, minkälaista kannustavuutta se palvelutuotannossa antaa kustannuskontrolliin, ja ennakoivuus ja läpinäkyvyys. Tällaiset asiat siellä on varmasti yhtenä isona roolina, sitten yhdenvertaisuus- ja objektiivisuuskysymykset. Eli kyllä meillä kehittämistä on, mutta tämä nykyinen rahoituslaki, niin paljon kuin sitä on parjattu, on kuitenkin toiminut tässä kohtuullisen hyvin, ja onneksi on toiminut, koska olisin ollut aika huolissani, jos ei tällaista rakennetta täällä taustalla olisi ollut. Mikä rahoitus tälle hyvinvointialueelle olisikaan annettu, jos tätä ei olisi ollut tässä pohjalla? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on sinänsä kannatettavasta siirrosta kysymys. Kela-kuljetukset taitavat olla vuositasolla noin 360 miljoonaa euroa, ja nämä sairaanhoitoon ja niihin liittyvät kuljetukset ovat noin 121 miljoonaa euroa, eli tässä noin kolmasosa Kela-kuljetuksista siirtyy nytten hyvinvointialueille. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos tämä koko Kela-kuljetusasia olisi siirretty tuonne hyvinvointialueille, ja toivottavasti se myöskin jatkossa on valmistelussa. Kysynkin ministeri Rydmanilta: onko pohdinnassa tämän loppuosan Kela-kuljetuksista siirto hyvinvointialueille? Se, mikä tässä mietityttää, on tietenkin se, että tämä omavastuu tässä kasvaa, niin kuin edustaja Lindénkin tässä hyvin toi, 25 eurosta noin 43 euroon, 75 prosenttia, ja siinä mielessä aika merkittävästä omavastuun kasvusta on kyse. Mutta se, mikä minua täällä erityisesti nyt mietityttää tämän rahoituksen osalta, on se, että tämä rahoitetaan nyt sairaanhoitovakuutusmaksun kautta, ja sen maksajina ovat käytännössä palkansaajat ja eläkeläiset, jotka tämän kokonaisuuden tässä mielessä rahoittavat. Hyvinvointialueitten rahoituksessa ovat kaikki valtion tulot mukana, kun sitä rahoitetaan, mutta tässä nyt on tämmöinen kapeampi sektori otettu, palkansaajat ja eläkeläiset käytännössä vain. Siinä mielessä kysyisin sen osalta vielä toisen kysymyksen: paljonko tämän arvioidaan tätä vakuutusmaksua nostavan nyt sitten lähivuosina? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on erittäin hyvää keskustelua käyty. Minä toisin yhden näkökulman, joka ei vielä sinä aikana ole tullut, kun olen tässä ollut paikalla, ja se liittyy siihen, että kuntien ja hyvinvointialueiden rooli on tässä aika lailla iso, koska hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meillä kumpienkin rahoituksessa taustalla. Se tässä pitäisi huomioida kanssa, koska sillä ohjataan sitä, että me tehdään ennalta niitä asioita ja ihmiset liikkuisivat. Olisi tosi tärkeätä, että se puoli vahvistuisi, koska se on sitten myöhemmistä asioista aina pois, kun ihmiset jämähtävät paikalleen. Sitten asia, joka tässä tulee myös esiin, on se, että meillä on isoja ja pieniä kuntia, ja ne harrastusmahdollisuudet ovat aivan erilaiset niissä, kun katsotaan kuntien tilannetta. Iso kunta pystyy laittamaan monia lajikirjoja tarjontaan ja pienet kunnat aika suppeasti. Sen takia tämä aluetuntemus on tärkeää, ja se pitää tässä koko ajan pitää mielessä. Tärkeätä on myös huomata tämä: Esimerkiksi Tampereella voidaan hyvin nähdä, että me ollaan aika paljon satsattu näihin isoihin urheilulajeihin, jääkiekkoon, jalkapalloon, pesäpalloon ja kaikkeen muuhun, ja nyt sisäliikuntatiloja laitetaan kuntoon. Nämä kaikki ovat olleet semmoisia, että osassa niissä markkinoilla toimiva urheilutoiminta pystyy tukemaan sitä hanketta, mutta valtaosassa liikkumisessa on kuitenkin sellainen tilanne, että se laji ei tuo niitä rahoja, mitä siihen investointiin on tehty. Siinä mielessä tämmöinen valtionkin tuki näissä hankkeissa on tosi tärkeässä roolissa siinä, että me saadaan niitä pystyyn ja me saadaan monipuolista harrastusmahdollisuutta tässä näkymään. Eli kilpailutoiminnassa on erilaisia tilanteita näitten synnyttämisessä, mutta sitten kun katsotaan harrastusliikuntaa ja lasten liikuntaa, niin meillä pitää koko ajan tehdä niin, että me saadaan matalan kynnyksen liikkumista aikaiseksi. Se on ehkä se ydinasia, että sieltä lapsen koulutieltä lähtien kun mennään, niin ne harrastuspaikat ovat semmoisia, että ne eivät ole tämmöisiä esimerkiksi jalkapallokenttiä, jotka ovat hiekkakenttiä, vaan sinne laitetaan tekonurmea jossain kohtaa, kun se on mahdollista tehdä, ja tehdään siitä sitten semmoinen harrastuspaikka, joka vetää puoleensa, ja laji edistyy, ja lapsi liikkuu. Tässä pitää huomata, että tämä kirjo ja mahdollisuudet tehdä niitä eri paikoissa ovat aivan erilaiset, ja sen takia näitä tasausjärjestelmiä ja paikallistuntemusta tarvitaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monta kertaa puhunut työttömien tilanteesta ja sanoisin, että työttömien säännönmukaiset terveystarkastukset pitäisi tehdä. Itse olen ehdottanut sellaista menettelyä, että viimeistään kahden vuoden sisällä työttömyyden alkamisesta jokaiselle työttömälle tehtäisiin työ- ja toimintakykyarvio, jolloin me pystyttäisiin arvioimaan työttömien joukon työkykyä ja sitten tarvittavia hoitotoimenpiteitä ja kuntoutustoimenpiteitä, jos työkyky on mennyt. Samalla sitten pystyttäisiin näkemään se, kuinka nämä työttömät ihmiset kuntoutuvat. Ja sitten jos he eivät enää palaa työelämään, niin siinä yhteydessä, terveystarkastusten jälkeen, vaihtoehtona pitää myös olla työkyvyttömyyseläke. Eli tämmöinen toimenpide olisi tässä ehkä ollut myöskin tarpeellinen katsoa, kun ennalta katsotaan näitä asioita, sitä, mitä pitäisi tehdä säännönmukaisesti. Toinen asia, joka tähän liittyy ja joka hyvin on tässä esityksessä... — Putosiko tämä pois päältä? Ei. — Se on se, miten tätä terveysseulontaa tehdään. Muuten tämä lakiesitys ja mietintö on hyvä. Mutta kyllähän valiokunnan kuulemisissa on painotettu rokotusten keskeistä roolia. Siitä oli ensimmäisessä käsittelyssä vastalause ja muutosehdotuksiakin. Se on myöskin sellainen asia, että terveystarkastuksien yhteydessä ja säännönmukaisilla rokotuksilla ennaltaehkäistään aika monia asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämä kaksi asiaa olisi tässä ollut hyvä ottaa huomioon. Tämä kannattaa viedä nyt tässäkin muodossa eteenpäin, mutta tosiasiassa tämä jää vähän kapeaksi tältä osin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin, että tietosuojasäännösten rikkomuksista yksityiselle ja julkiselle puolelle tulee samanlaisia seurauksia, jos on samantyyppisiä asioita, esimerkiksi nyt tämä hyvä ministerin esittämä terveydenhuollon esimerkki, jossa yksityinen lääkäriasema tai terveysasema toimii tässä mielessä väärin. Mutta kun tätä lakiesitystä tässä olen lukenut, niin täällä on hieman auki se, kuinka paljon tämmöinen laiminlyönti tai seuraamusmaksu on. Yksityisellä puolella se on tarkemmin määritelty, Eurooppa-tasolla se on jopa kymmenen miljoonaa euroa. Jos kyseessä on yritys, niin se on kaksi prosenttia edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Puhutaan valtavista summista. Sitten täällä 83 artiklan 5 kohdan mukaan eräiden muiden säännösten rikkomisesta voidaan määrätä jopa 20 miljoonaa tai neljä prosenttia, eli puhutaan valtavista summista. Kun minä täältä lakiesityksestä katsoin, niin meillä on tietyistä asioista näitä laiminlyöntimaksuja, jotka ovat 2 000:sta 20 000 euroon täällä tiettyjen lakien kohdalla ja näin poispäin, sitten tietty seuraamusmaksu on myöskin kymmenen prosenttia hankinta- ja käyttöoikeussopimuksen arvosta silloin, kun puhutaan tästä Kilpailu- ja kuluttajaviraston alueesta. Kysyisin nyt sitä, minkäkokoisiksi nämä seuraamusmaksut täällä julkisella puolella voivat nyt muodostua, kun minä en löytänyt täältä semmoista taulukkoa tai semmoista yhteenvetoa, jossa näkyisi näitä summia. Kun ainakin täällä yksityisellä puolella Eurooppa-tasolla ne ovat aika valtavia, niin mitä ne ovat sitten täällä meillä julkisella puolella, kun täällä Suomessa näitä asioita käsitellään? — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Jäi vähän puhe kesken tuossa äsken. Vielä näistä pitkäaikaistyöttömistä täytyy sanoa, että niitä työttömiä meillä on alle 29 vuotta olevia 16 500. Kun tästä nuorten työllistämissetelistä paljon puhutaan, niin näihin pitkäaikaistyöttömiinkin verrattuna se on 3 000:n ja 4 000:n välillä, mitä sille on arvioitu, vaikka niitä on se 16 500. Tämä kuvastaa sitä. Sitten jos katsotaan työttömien koko määrää siinä ikäryhmässä, se on noin 70 000. Sitten kun katsotaan pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat se meidän kova ydin, johon pitäisi nyt puuttua kaikin keinoin: Heitä on nyt 140 000 tällä hetkellä, ja heistä yli kaksi vuotta työttömänä on ollut 70 000 eli puolet, ja se on koko ajan lisääntynyt. Noin 50 000 on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana pitkäaikaistyöttömyys, eli koko ajan on menty todella surkeaan suuntaan. Edustaja Lindén puhui tässä äsken, että on kymmenenkin vuotta työttömänä olleita. Täällä yli viisi vuotta työttömänä olleita Suomessa on 16 700. Se on valtava määrä. Sen takia minä puhun tästä pitkäaikaistyöttömyydestä, että sille pitäisi tehdä nyt jotain, koska se sulaa erittäin hitaasti, jos ei niitä toimenpiteitä tehdä. Tässä toimenpide-ehdotuksessa, jossa puhuin yli kaksi vuotta työttömänä olleista, terveystarkastukset olisivat erittäin tärkeä osa sitä prosessia, jolla siihen kovaan ytimeen puututtaisiin — katsottaisiin, keitä siellä oikeasti on. Tämä olisi sillä tavalla todella vaikuttava toimenpide. Samalla kun näin tehdään, niin tehtäisiin työnjakoa. Kunnat hoitaisivat työllisyyspalveluissa työnvälityksessä niitä henkilöitä, joille kunnilla itsellään on välineitä, ja hyvinvointialueet hoitaisivat niitä, joille hyvinvointialueilla on välineet. Tämä olisi aika selkeä työnjako. Tässä mielessä toivoisin, että nyt kehysriihessä, kun mietitään näitä vaikuttavia toimia, tehtäisiin tämä ja sitten vahvistettaisiin tämä työnjako sellaiseksi, mitä tuossa esitimme. Me saataisiin sillä tehtyä aika paljon. Tämä myös vähentäisi kuntien sakkomaksuja. Valtion menot muutamalla kymmenellä miljoonalla kasvaisivat, ja totta kai siellä eläkemenot kasvaisivat noin 150 miljoonaa euroa, jos 10 000 ihmistä siirtyisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta eläkejärjestelmä kestää sen hyvin. Tässä mielessä tätä projektia pitäisi viedä eteenpäin. Silloin me tehtäisiin niille ihmisille oikeita työllisyyspalveluja, joita me tarvitaan. Nyt työllisyyspalveluista on tullut sosiaalitoimisto näitten kaikkien muutosten seurauksena, mitä tässä nyt on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri, arvostan, että jaksatte olla täällä kuuntelemassa välikysymyskeskustelua. Se on erittäin hyvä asia, koska tässä käydään debattia ja asioista voidaan väitellä täällä salissa, mikä kuuluu demokratiaan, ja se on tässä erittäin hyvä asia. Arvoisa puhemies! Kun katsotaan näitä tilastoja ja muita, niin minua erityisen paljon huolestuttaa tässä se, että samaan aikaan, kun me olemme joutuneet EU:n tarkkailuluokalle, niin me olemme myöskin joutuneet EU:n tarkkailuluokalle sosiaalisen kehityksen osalta. Siinä tämä työttömyys on keskiössä, sillä työttömyys on kasvanut kolme vuotta ja työllisyysaste on laskenut monena vuonna peräkkäin, ja kolmas hälyttävä merkki koskee pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että se on huolestuttavaa vauhtia kasvanut. Suomalaisten tulokehitykseen kiinnitettiin huomiota vuosien 23—24 osalta, ja terveyspalveluihin pääsy tuntuu vaikealta. Myös EU:ssa tarkkaillaan näitä meidän tuloksia. Ne eivät ole kovin hyviä, kun tältä osin katsotaan. Arvoisa rouva puhemies! Itseäni tässä mietityttää koko ajan se, mitä voisimme tehdä tässä tilanteessa nyt, kun meillä on näin monta sataa tuhatta työtöntä työnhakijaa. Juuri nyt pitäisi miettiä, kuinka me näitä vähiä resurssejamme ohjaamme. Meidän pitäisi rakentaa polkua työelämään työttömille ja laittaa enemmän panostuksia siihen, että me kasvatettaisiin osaamista silloin, kun ollaan työttömänä, eli työttömänä voitaisiin opiskella nykyistä enemmän. Tämä nuorten työllistämisseteli koskee vain viittä prosenttia siitä ikäluokasta, joka sitä voi käyttää. Sitä pitäisi laventaa suuremmaksi, ja myöskin sitten tätä koulutusmahdollisuutta työvoimapula-aloille ja ‑ammatteihin pitäisi olla työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sellainen asia, että kun katsotaan tätä työttömyyden ja työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueitten työnjakoa, niin itse näkisin, että tehtäisiin selkeä työnjako työttömien osalta, kun tuolla on aika paljon työttömiä, ja kun toissijaiselta turvalta tulee lisää työllisyyspalveluihin, niin pitäisi tämä terveystilannetarkastus tehdä. Eli työ- ja toimintakykyarviointi pitäisi tehdä jokaisesta työttömästä viimeistään kahden vuoden työttömyyden kohdalla, jolloin me nähtäisiin, minkälaista toiminta- ja työkykyä on tarjolla, ja tiedettäisiin, mitä kuntouttavia toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta tämä henkilö palautuisi työkykyiseksi. Jos on semmoinen tilanne, että ei enää ole mahdollista saada työkykyä takaisin, niin sitten työkyvyttömyyseläke on oikea ratkaisu. Tämä pitäisi tehdä systemaattisesti. Tämmöisen tekemisen pitäisi olla hyvinvointialueitten vastuulla, ja me tiedettäisiin ensimmäistä kertaa, mikä on terveystilanne meidän työttömien osalta. Eli tämmöinen terveystarkastus pitäisi tehdä. Tämä olisi sellainen asia, jolla voitaisiin sitten ohjata myöskin työttömyyden kustannuksia uudella tavalla. Itse näkisin, että kahteen vuoteen asti voitaisiin mennä tällä jaolla, eli siinä, miten kunnat ovat mukana työttömyysturvan rahoituksessa — niitä kuuluisia sakkomaksuja — ja valtio, mutta kahden vuoden työttömyyden jälkeen kunnat vastaisivat vain niistä työttömistä, joilla on työ- ja toimintakyky tai osatyökyky sellainen, että he voisivat työllistyä, ja ne työkyvyttömät työttömät, jotka eivät ole työvoimapalvelujen tarjonnassa ja niissä palveluissa työkykyisiksi saatavissa, olisivat hyvinvointialueitten vastuulla, ja sitten valtio huolehtisi näiden osalta työttömyysturvasta. Sitten ne henkilöt, jotka eivät enää palaa työmarkkinoille, pitäisi laittaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä kautta me selkiytettäisiin tätä työn ja vastuun jakoa ja pitkäaikaistyöttömiä ei pompoteltaisi luukulta toiselle, vaan he saisivat selkeitä ratkaisuja ja pystyttäisiin tätä kautta viemään asioita eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Olemme edustaja Lindénin kanssa vähän laskeneetkin näitä, mutta minun aikani loppuu tähän, ja palaamme tähän toisessa puheenvuorossa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä käsitellään tärkeää asiaa, kun mietitään sitä, minkälaisia kohdennuksia tehdään. Mielestäni tästä kokonaisuudesta puuttuu yksi tärkeä asia, kun katsotaan meidän tämänhetkistä tilannetta. Tämmöisiä terveystarkastuksia pitäisi tehdä kohdennetusti erityisesti pitkäaikaistyöttömille. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset pitäisi tehdä viimeistään kahden vuoden työttömyyden jälkeen, että näkisimme kaiken kaikkiaan, minkälaisia työ‑ ja toimintakykyhaasteita heillä on ja tarvitseeko joitain toimenpiteitä tehdä heidän eteensä, niin että he palautuisivat työkykyisiksi. Tällä on myöskin merkitystä sen osalta, että ensimmäisen kerran tiedettäisiin läpileikkauksena se, millä tasolla pitkäaikaistyöttömien työ‑ ja toimintakyky tällä hetkellä on. Tämä kaksi vuotta tarkoittaisi myös sitä, että nyt kun aika paljon käydään keskustelua siitä, kuka vastaa pitkäaikaistyöttömistä, niin siinä tulisi myöskin tämä vastuunjako paremmin käsiteltyä, koska tiedettäisiin, että ne henkilöt, joilla on työ‑ ja toimintakykyä tai osittaista työkykyä jäljellä, ovat kuntien vastuulla, työllisyyspalvelujen vastuulla, niillä toimenpiteillä, mitä kunnilla on, ja sitten niiden henkilöiden, joilla ei ole työkykyä jäljellä, pitäisi olla hyvinvointialueen vastuulla ja hyvinvointialueiden palveluiden piirissä ja sitten valtion rahoituksen toimenpiteiden piirissä. Eli myöskin tämä niin sanottu työttömyysturvan rahoitus, sakkomaksut, jakautuisi niin, että kunnat vastaisivat kahteen vuoteen asti nykyisen jaon mukaan ja kahden vuoden jälkeen vain työkykyisistä tai osatyökykyisistä ja sitten yli kaksi vuotta työttöminä olleista ne, jotka eivät ole työkykyisiä, olisivat valtion työttömyysturvan rahoituksen piirissä kokonaisuudessaan tai sitten siirtyisivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällä selkiytettäisiin tätä hyvinvointialueitten ja kuntien työnjakoa ja myöskin tätä rahoitusta, mutta ennen kaikkea me saisimme selville sen, minkälaisessa työ‑ ja toimintakyvyssä nämä kyseiset työnhakijat tuolla työvoimahallinnossa ovat. Tämä vielä korostuu senkin vuoksi, että kun toissijaiselta etuudelta siirretään työvoimahallintoon nyt ensisijaiselle etuudelle ihmisiä, heidän työkyvystään meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Arvoisa rouva puhemies! Tämän olisi pitänyt olla tässä mukana, jolloin tähän lakiin olisi tullut isompaa konkretiaa, jolla tätä vietäisiin eteenpäin. Muuten tämä kokonaisesitys on hyvä, mutta kyllä rokotteisiin liittyvät asiat, jotka täällä sitten vastalauseessa myöhemmin tulevat, olisi pitänyt paremmin huomioida. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus — tämä on useamman vuoden kertomus myöskin — kuvaa sitä tilannetta, mikä täällä Suomessa on ollut. Kun tämä tulee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan nyt käsittelyyn ja meillä on neljä valiokuntaa, jotka tälle antavat lausuntoja, perustuslakivaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, sivistysvaliokunta ja lakivaliokunta, niin minä luulen, että nämä kaikki ongelmat tulee käytyä näissä valiokunnissa erittäin hyvin läpi ja että me pääsemme tämän raportin käymään juurta jaksaen läpi ja arvioimaan kaikkia niitä suosituksia ja esityksiä, joita yhdenvertaisuusvaltuutettu tässä esittää. Mielestäni se tulee kyllä siellä käytyä sillä pieteetillä läpi, millä täällä asiat yleensä tulee käytyä. Minä luotan siihen käsittelyyn erittäin paljon. Ja sitten ne heitot, että tämä on turha kertomus: tulee varmasti näytettyä, kuinka paljon täällä on oikeata, hyvää tavaraa, joka meidän on pakko huomioida jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän myös edustaja Kiljusta lakialoitteesta ja asian esille nostamisesta. — Meillähän on hyvinvointialueilla monenlaisia palveluja, ja esimerkiksi Pirkanmaalla Pirhan toimesta Tampere-lähtöisesti on tämmöinen Kotitori-palvelu, jossa vanhukset kohtaavat toisiaan ja saavat vastauksia kotihoidon ja muiden palveluiden palveluista, kriteereistä ja hinnoista ja näistä, ja sitten heitä autetaan myös palveluvaihtoehtojen valinnassa ja keskustellaan niistä, mikä voisi olla hyvä. Nyt edustaja Kiljusen esitys lähtee siitä, että tätä tavallaan lisätään myös tänne terveydenhoidon tarkastustoiminnan puolelle, ja siinä mielessä ollaan sellaisella alueella, että voidaan ennalta ehkäistä asioita, ja se on varmasti hyvä asia. Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan tärkeätä olisi, että silloin kun ihmiset eivät ole vielä 65-vuotiaana vanhuksia mutta sanotaan jo jääneet työelämästä pois, kohtaamiset ja osallistuminen erilaisiin asioihin pitäisi saada järjestymään, koska se on nimenomaan mielen virkeyttä ja yhdessäoloa ja sitä kautta pystytään pitämään henkilö aktiivisena ja harrastusten piirissä. Nyt sitten kun ajatellaan toimia, mitä voisi yhteiskunta tehdä, niin itse ajattelen, että tällaiset niin kuin Kotitori tai muut äsken mainitut hyvinvointialueitten palvelut voisivat olla niin, että niihin lisätään joitain elementtejä, jotka liittyvät esimerkiksi näihin tiettyihin terveystarkastuksiin, verikokeita ja verenpainetta ja tämäntyyppisiä asioita, joita hyvin voisi ajatella, että säännönmukaisesti tehdään. Tämä on sellainen asia, että kun ihminen jää yleisistä palveluista vähän sivuun, niin jää sitten myöskin tämä asia, ja sitten tilanne voi pahentua huomaamatta. Tässä on sellainen lakialoite, jota kannattaa kehittää ja viedä tältä osin eteenpäin ja yrittää löytää tästä ratkaisua, miten se tässä tilanteessa saataisiin tehtyä. Myös kannattaisi miettiä tämän osalta, kuinka paljon tämä sitten auttaisi semmoista tervettä ikääntymistä ja sen tuomia hyötyjä noin hänelle itselleen mutta myöskin yhteiskunnalle, kun päästäisiin tätä etukäteen tekemään. Siitä toivoisin, että edustaja Kiljunen nyt sitten jonkin verran vastailee, minkä tyyppisiä asioita tältä osin on ajateltu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jokainen lapsi on saatettava sillä tavalla elämän alkuun, että siitä voi hyvin lähteä liikkeelle. Nämä ovat erittäin vaikeita tilanteita, kun kodin ulkopuolelle sijoitetaan, tällä hetkellä vuositasolla sijoitetaan noin 17 000 lasta. Nyt kun katsotaan, miten sitä tehdään, niin kävin tuolta Pirkanmaan hyvinvointialueelta läpitte, että kun on laitoshoidossa, niin se on noin 600 euroa vuorokausi ja perhehoidossa noin 140 euroa vuorokausi. Valtaosa on kuitenkin sijoitettu yksityisiin, eli 80—85 prosenttia on yksityisissä hoidossa. Arvoisa ministeri, oletteko antamassa STM:ssä ohjeita siitä, että tätä pitäisi ottaa enempi omaksi toiminnaksi, jolloin myöskin siihen hintatasoon pystytään vaikuttamaan? Markkina ei tällä hetkellä toimi, kun katsoo noita hintatasoja, missä tämän osalta mennään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on valtiovarainvaliokunnan kunta‑ ja hyvinvointijaostossa omana asiana tämä hyvinvointialueitten rahoituksen selvittäminen, miten on tultu vuodesta 2023 tänne vuoteen 26, ja tuosta voi sanoa ihan suoraan, miten tämä miljardimäärä, joka täällä aina heiluu, tämä neljä miljardia, on noussut: hyvinvointialueindeksi on ollut yli kolme prosenttia vuodessa, ja sitten palvelutarpeen kasvu on ollut noin prosentin vuodessa. Eli noin neljä prosenttiyksikköä kun otetaan sieltä 23—25 miljardin budjetista, niin sieltä tulee pelkästään siitä suuruusluokaltaan noin tuhat miljoona vuodessa niitä korotuksia, ja sitten sen jälkeen on vielä alijäämän kattamista ollut. Nämä ovat ihan sieltä vanhasta lainsäädännöstä ja vuonna 23 käyttöön otetusta lainsäädännöstä tulleita lukuja, ja tämä aina tässä unohtuu. Sitä nousupainetta on sitten nykyhallituksen toimesta 600 miljoonalla leikattu. Arvoisa puhemies! Tämä tausta pitäisi aina muistaa, kun tätä katsotaan: Silloin 22, kun tätä on säädetty, ei ole tiedetty inflaatiota etukäteen, ei ole tiedetty kustannuspaineita, ei tiedetty energiakriisin seuraamuksia, kun Ukrainan sota toi sen inflaatiopiikin sinne — niistä ei tiedetty. Sitten tämä alimitoitettu siirto siinä vaiheessa myöskin toi yllätyksiä. Kaikki tiesivät, että tämä vaatii korjaamista. Arvoisa puhemies! Tässä kuitenkin aina vähän väliä tulee esille se, että alueilla pitäisi olla verotusoikeus, ja sitä aikoinaan on selvitetty. Tosiasia on se, että alueilla, jotka nyt saavat enemmän tämän tarveharkinnan pohjalta, olisi ollut vielä suurempi jakovero, olisi ollut korkeat verot, ja ne maksaisivat niistä palveluista siellä vielä enempi kuin mitä tämän yhteisen rahoituksen kautta tässä tulee. Aina kannattaa muistaa, että tämä yhteinen rahoitus, joka tehdään sen tarveharkinnan pohjalta, 4 000:sta 6 000:een asukasta kohden, tulee meidän valtionverotuksen kautta. Siellä on olemassa pääomaveroa, tuloveroa, arvonlisäveroa ja niin poispäin, joista sitä on kerätty oikeudenmukaisesti, ja se on varmasti oikeudenmukaisempi tapa nytten se rahoittaa. Väittäisin, että kuitenkin tästä yhteisesti rahoitetusta mallista on ollut myös se hyöty, että kustannusten nousutahti on pienentynyt siitä, mitä se oli kuntajärjestelmässä. Niin että kyllä tässä myöskin tällaisia tuloksia on olemassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Voisi sanoa, että vihdoin tuli esitys, joka pidensi alijäämän kattamisaikaa. Tässä on ollut aika monia vaiheita. Vähän reilu vuosi sitten taisi olla niin, että puhuttiin, että ei tasoiteta ja anneta alijäämän kattamisaikaa. Sitten tuli vaihe, että niille, jotka tekivät ylijäämää, annettiin 28:aan. Sitten tuli kolmas vaihe, jossa annettiin kattamisaikaa sellaisille, joiden on mahdollista päästä siihen suunnitelman kautta, ja nyt sitten tämä neljäs vaihe. Oppositio on aika pitkään puhunut siitä, että hyvinvointialueille pitäisi antaa aikaa tasapainottaa talouttaan ja toimintojaan. Se, että tässä on näin monen polun kautta menty, on tehnyt hyvinvointialueilla sen, että aika moni hyvinvointialue on aikamoisessa yt-kurimuksessa ollut tässä matkan aikana, kun on yritetty päästä näihin alkuperäisen lainsäädännön tavoitteisiin. Jo silloin vuodenvaihteen 23—24 tuntumassa täälläkin monet puhuivat siitä, että pitäisi olla enemmän aikaa — muun muassa SDP. Eli tässä on yritetty viestiä, ja nyt vihdoin viimein tämä kattamisaika alkaa olla siellä tasolla, missä on aikaa, mutta tämä prosessi on ollut aika kivulias tähän mennessä. Tämän osalta täytyy muistaa se, että kuitenkin alueiden väliset erot ovat aika isoja, ja ne tulevat sieltä palvelutarpeesta. Meillä on rahoitus esimerkiksi tänä vuonna keskimäärin 4 850 euroa per asukas. Pienimmillään se on 4 052 euroa per asukas, se on Länsi-Uudellamaalla, ja suurimmillaan se on 6 055 euroa per asukas, ja se on Etelä-Savossa. Eli siinä nähdään tämä noin 2 000 euron tasoero näissä palvelutarpeissa. Se kertoo siitä, että tämä päälinja täällä taustalla rahoituksessa ja tarveperustaisuudessa on kohtuuhyvin kohdallaan. Siihen sitten liittyvät nämä alijäämän kattamistoimenpiteet ja sitten hienosäädöt siinä, kuinka näitä diagnooseja ja muita tehdään. Niihin on tullut nytten hyviä uudistuksia kahden vuoden keskiarvossa, eli ne eivät niin nopeasti heittele. Tätä on kyllä korjattu, ja niin on ollut tarkoituskin. Tässäkin on yksi esitys, joka nyt sitten antaa hyvinvointialueille lisäaikaa, ja tässä mielessä ollaan päästy eteenpäin. Se, mikä täällä vielä tulee aika monen hyvinvointialueen toimesta, on se, että aika moni joutuu arviointimenettelyyn. Sen osalta toivoisi sitten erityisiä ratkaisuja myöskin näille, koska siellä tehdään aika kipeitä ratkaisuja koko ajan. Toivoisin, että hallitus harkitsisi näihin jotain erityistoimenpidettä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aktiivista työvoimapolitiikkaa ei tällä hallituksella juuri ole ollut, ja ne toimet, joita on ollut, ovat olleet aika pienimuotoisia — ihan oikeita otsikoita, mutta toimet aika pienimuotoisia. ”Nuorisosetelikin” on ihan oikea otsikko, mutta se vaikuttaa siinä kohderyhmässä ehkä vain noin viiteen prosenttiin työttömistä. Se on aika pieni määrä siinä. Eli meidän pitäisi saada enempi aktiivisia toimia. Nyt meillä on pitkäaikaistyöttömiä 140 000, joista puolet ovat olleet yli kaksi vuotta työttöminä. Tämä on se ydinjoukko, joka sulaa todella hitaasti. Nyt tarvittaisiin sosiaalisia palveluja, tarvittaisiin terveyden seuraamista ja tällaisia toimia ja lisäksi sitten osaamisen päivittämistä ja osaamisen nostamista, joilla työllistämiskynnys paranisi. Näihin kaikkiin toimiin pitäisi nyt ryhtyä eikä odotella pitkään, koska nyt on kolme vuotta odoteltu näitä toimia ja niitä tarvittaisiin nyt. Eikö niin, ministeri Marttinen?

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon äskeiseen puheenvuoroon, minkä edustaja Garedew puhui: Kuitenkin tosiasia meillä on tässä maaseudun osalta, koulujen osalta se, että meidän syntyvyys oli viime vuonna 46 000, ja sitten kun katsotaan meidän kouluverkkoa, niin väkisinkin meidän kouluverkossa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi toisen asteen aloituspaikkoja meillä on 76 000. Voi katsoa, että kun tämä mittasuhde-ero on näin iso, niin me joudumme kouluverkostoa joka tapauksessa käymään läpi. Se koskee myös kaupunkiseutuja, ja se koskee myös maaseutua. Tämä on meillä iso haaste, ja se aina tässä kannattaa pitää mielessä, että meidän pitää nähdä tämä iso muutos. Sitten jos katsotaan maaseudun palvelurakennetta, niin kyllä hyvinvointialueet pystyvät liikkuvia palveluja järjestämään paremmin kuin aiemmin on pystytty. Toivonkin, että hyvinvointialueet lähtevät siihen suuntaan, että niitä hammaslääkäribusseja tai vastaavia menee sinne koulujen pihoihin ja katsovat lasten hampaat, ja eläkeläisten terveydenhuoltoa pystytään tekemään liikkuvilla palveluilla ja muilla. Eli tätä meidän rakennetta, millä niitä yhdenvertaisia palveluja tarjotaan ympäri Suomea, on tässä kehitettävä. Sitten jos katsotaan näitä meidän palveluja, hoivapalveluja, siellä on paljon ikäihmisiä, niin että kyllä varmasti pitää miettiä tämän kotitalousvähennyksen kohdentamista hoivapalvelujen suuntaan. Kun sitä on nyt pienennetty, niin olisi varmaan ehkä ollut syytä katsoa sitä yhtenä tapana, jolla niitä pystytään tarjoamaan. Se olisi semmoista pienyrittäjyyttä sitten mahdollistanut siellä maaseudulla ja niin poispäin, niin että kyllä näitä keinoja nykyiselläkin hallituksella olisi ollut näitä asioita katsoa ja sitä kautta viedä niitä asioita eteenpäin tämän osalta. Maaseutupoliittinen selonteko on tässä todella hyvä, ja kun katsoo sivulla 26 olevaa kokonaisuutta, niin meillä on monta politiikkalohkoa, joilla voidaan vaikuttaa sinne maaseudun alueitten toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin elää siellä maaseudulla, koska se on meidän kaikkien etu. Minä olen itsekin maalta lähtöisin hyvin pienestä, tuhannen asukkaan kunnasta, niin että minä tiedän, mitä maaseudulla on. Silloin siellä oli 2 000 asukasta, nyt siellä on vain tuhat asukasta. Minä tiedän, minkälaista on asua maalla, ja arvostan sitä erittäin paljon. Meillä kaikilla taitaa juuret olla enemmän ja vähemmän maaseudulla, koska Suomi on kaupungistunut vasta aika myöhään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsittelyssä valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko, ja se on sinänsä erittäin tarpeellinen, koska on todella pitkä aika tästä edellisestä ja siitä, kun tätä on täällä salissa käsitelty. Arvoisa rouva puhemies! Ensin lähtevät ihmiset ja sitten palvelut. Tämä on semmoinen polku, mikä tuolla maaseudulla kohdataan hyvin useasti. Se, miten voimme tämän kehityspolun muuttaa, on sitten iso kysymys. Kun katsotaan tätä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä, tulee yhtä aikaa monenlaisia ongelmia: voidaan ajatella julkisen talouden rakennetta, elinkeinorakenteen ja palvelurakenteen muutoksia, ja sitten väestö ikääntyy erityisesti maakuntien reuna-alueilla. Meillä on tällaisia monia yhtäaikaisia haasteita, joihin pitäisi pystyä vastaamaan, ja erityisesti näihin vastaaminen on hankalinta tuolla maaseudulla. No, miten niitä mahdollisuuksia voitaisiin tässä nostaa esiin? Ensinnäkin työpaikka on yksi keskeinen pitovoima, myös maaseudulla. Silloin kun on työpaikka, niin silloin siellä yleensä pysytään ja voidaan ajatella, että sitä elämistä sinne tehdään. Tämä pitäisi mahdollistaa, ja kun täällä aiemmin esillä ollutta työmatkojen verovähennysoikeutta pienennettiin pari vuotta sitten, niin nyt se varmasti heijastuu siihen, että kun työn perässä maaseudulta on yleensä lähdetty vähän pitemmällekin, niin se on vähän hankalampaa tämän johdosta. Arvoisa rouva puhemies! Resurssit ovat maaseudulla. Siellä ovat metsät, ruokatuotanto, mineraalit, luonto ja niin poispäin. Meillä on paljon asioita maaseudulla, ja voisi ajatella, että se on myöskin meidän semmoinen resurssilähde, josta meidän pitää pitää huolta. Se on myöskin meidän energiaomavaraisuutemme keskeisimpiä asioita. Siellä on tuulivoima, siellä on biokaasu, puu, aurinkovoimalakeskittymät ovat maaseudulla, ja tämä on myöskin huoltovarmuuskysymys. Kun siinä mielessä katsomme Suomea, niin maaseutu muodostaa meille tässä erittäin ison resurssiasian, joka meidän pitää huomioida, kun me ajatellaan, miten maata kehitetään. Arvoisa rouva puhemies! Sitten kun katsotaan, voidaanko me tähän jotenkin yhteiskunnassa vaikuttaa, niin varmasti nämä hyvät tekijät, julkinen toimija, kunnat ja hyvinvointialueet ja niiden palveluverkko, ovat myöskin avainasemassa siinä, miten ihmiset päätöksiä tekevät, missä he pysyvät, ja niin poispäin. Tavallaan tämä asia on myöskin olemassa. Kouluverkko on ilmeisen iso vaikuttava tekijä siihen, miten lapsiperheet pysyvät paikkakunnalla. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on täällä talossa käsittelyssä hankintalakikokonaisuus, joka erityisesti seutukunnalla ja pienten kuntien osalta tulee muodostamaan aika isoja haasteita. Tässäkin mielessä pitäisi myöskin ymmärtää, että kuntarakenne on hyvin erilainen, ja siellä pitäisi mahdollistaa monenlaiset yhteistoiminnan muodot kuntien välillä. Tätä in-house-yhtiömallia, jolla kunnat hoitavat palvelujaan ja tekevät yhdessä, pitäisi katsoa niin, että se koskee kipeimmin juuri maaseutuun ja pieniin kuntiin. Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin puhuttu kiinteistöistä ja kiinteistöjen hinnasta. Voi sanoa, että tämä on iso haaste sen vuoksi, että arvo koko ajan putoaa niitten osalta, kun väki vähenee ja lainoitusta ei saa pankeilta. Tässäkin on sellainen kokonaisuus, joka meidän pitäisi pystyä tekemään niin, että maaseudulla pystytään asuminen ja asumisen olot myöskin jatkossa hyvin hoitamaan. Täällä puhuttiin yhteyksistä, tieverkosta. Tietoliikenneyhteydet ovat ihan keskiössä. Voidaan sanoa, että etätyö on maaseudulle mahdollisuus, ja silloin se vaatii tietoliikenneyhteyksiä. Monia tämmöisiä keskeisiä asioita voidaan täällä hoitaa, mutta ehkä kaikkein tärkein asia on, että meidän pitäisi pystyä, arvoisa rouva puhemies, antamaan maaseudulle myöskin tämmöinen näkymä siitä, että maaseutu on tärkeässä roolissa meidän tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vuornos tuossa kuvasi sitä prosenttirajaa. Ei täälläkään puolella ajatella niin, että joku 0,1 tai jotain vastaavaa olisi se, jolla saadaan merkittävä määräysvalta jossain yhtiössä. Kyllä pitää olla kokonaisia prosentteja. Mikä on se kokonaisten prosenttien luku, se pitää kyllä miettiä aika tarkasti, mutta kymmenen on aivan liian suuri, koska se rajaa pois niin monet semmoiset kunnalliset yhtiöt, joissa tehdään asioita yhdessä, joissa tehdään sitä yhteistoimintaa alueellisesti ja seutukunnallisesti, niin että siellä erityisesti tulevat kärsimään ne kaikkein pienimmät kunnat ensimmäiseksi. Tätä rajaa pitäisi tarkastella tästäkin näkövinkkelistä. Minä olen tämän lakiesityksen, mikä tässä nyt on, kannalla, että tätä rajaa tältä osin vietäisiin eteenpäin, mutta siellä hankintalaissa liittyen kuntiin ja hyvinvointialueisiin on paljon korjattavaa.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on tälläkin kertaa erittäin, erittäin hyvä kokonaisuus siitä, missä tällä hetkellä ollaan suomalaisessa hallinnossa ja sen toteutumisessa, ja tämä hyvin kuvaa sitä tilannetta. Noin 6 000 asiaa on tullut laillisuusvalvontaan, ja niitä on ratkaistu suurin piirtein sama määrä, mikä kertoo siitä tilanteesta. Arvoisa puhemies! Halusin ottaa tämän puheenvuoron, tämän yhden kohdan, jossa kokonaisuudessaan vedetään hyvin yhteen sitä, missä meillä on puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Oikeusasiamies on tässä nimenomaan nostanut esiin niitä, mitä on havaittu tässä, havaintoja vuosien varrelta, ja ne kohdat, jotka täältä nyt nostan, muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeästä asiasta tässä on kysymys: 1) Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Siellä puhutaan hoivahenkilökunnan puutteesta, johtamisen ongelmista ja kuntoutuksesta, wc-käymisistä ja kaikista muista tämäntyyppisistä asioista, jotka ovat inhimillisiä asioita, jos ne eivät toteudu. 2) Puutteita lastensuojelun toteutumisessa. Hyvinvointialueitten lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja vaihtuvuus on nostettu siinä keskiöön. 3) Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Tässä yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimintojen esteettömyydessä on huomauttamista. 4) Maahanmuuttajaviraston pitkät käsittelyajat. Käsittelyt ovat ruuhkautuneet, ja käsittelyajat ovat hyvin pitkiä. 5) Vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat. Siellä toimintojen vähäisyys on keskiössä. 6) Terveyspalvelujen saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Terveyspalvelujen järjestämisessä on puutteita, ja ne toistuvasti esiintyvät palvelujen järjestämisen vaikeutena ja potilaiden vaikeutena päästä hoitoon kohtuullisessa ajassa. 7) Perusopetuksen opiskeluympäristössä, päätöksenteossa ja opiskeluhuollossa on puutteita. Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön sekä riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukeen ei aina toteudu. Siitä lähtevät nämä huomiot. 8) Oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Oikeudenkäyntien viivästyminen on Suomessa edelleen iso ongelma. 9) Ongelmat hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutumisessa. Hyvän hallinnon ja julkisuusperiaatteen toteutuminen on eri hallinnonaloilla ongelma. 10) Perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita, eli säädöspohja on vajavainen. Tämäntyyppiset asiat on oikeusasiamies nostanut täällä esiin, ja se kertoo siitä, että kyllä tällä hallinnolla ja meillä on paljon töitä tässä tehtävänä. Siitä kiitän, että nämä on täällä keskitetysti nostettu esiin, että niitä sitten myöskin eri hallinnonaloilla käsitellään. Muutenkin tämä 280-sivuinen kirja, joka kuvaa näitä yksittäisiäkin tapauksia ja muita, on erinomainen yhteenveto siitä, miten meidän hallintomme toimii. Valtaosin se toimii hyvin, mutta meillä on myöskin paljon vielä tehtävää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, iso kiitos! Minulla on monta kysymystä tähän tilanteeseen, kun huomasin, että nyt alkaa ilta mennä siihen tulokseen, että ehkä ministerien vastauksia ei enää saada kaikkiin kysymyksiin. — Ensinnäkin tämä yleinen tilanne: Työttömyyden pitäisi olla aina väliaikainen olotila, ja siihen joutumista ei pitäisi pelätä, koska niitä tulee työuralla silloin tällöin, ja se pitäisi pystyä tekemään niin, että se talous ei romahda silloin kun työttömyysturvalle joudutaan. Tämä tavallaan niin kuin lähtökohtaisesti. Se, mikä meitä huolestuttaa, on se, että kuluttajien luottamus laski tammikuussa Tilastokeskuksen mukaan, ja suurin syy on työttömyyden pelko. Kotimarkkina ei lähde liikkeelle tässä sen vuoksi. Arvoisa työministeri, meillä on pöytälaatikossa niin sanottuja piilotyöpaikkoja, ja nyt pitäisi yrittää saada työnvälitykseen myös ne työpaikat näkyväksi sen takia, että vaikka niitä töitä ei haettaisi sitä kautta, niin tiedettäisiin, minkälaisia osaamistarpeita työmarkkinoilla on. Mitä aiotte tehdä sen eteen, että nämä niin sanotut piilotyöpaikat sieltä tulisivat näkyviin? Sitten kun katsotaan työllisyyspalveluja, niin niistä on tulossa nytten sosiaalitoimistoja aika pitkälle, kun 25—30 prosenttia siellä on sellaisia työttömiä, jotka tarvitsevat muuta palvelua kuin työnvälityspalvelua. Miten aiotte sitä asiaa käydä lävitse työllisyysalueitten kanssa? Siellä tarvitaan sosiaaliosaajia ja muita asioita, niin että miten sitten tehdään? Sitten olen huolestuneena kuullut, että kuntouttava työtoiminta ollaan ajamassa alas — ainakin semmoisia raportteja on näkyvissä, että siellä olisi menossa huonompaan suuntaan. Vielä kun se on hyvinvointialueilla sellaisessa roolissa, että se ei ole siellä kovin tärkeässä roolissa, niin mitä ajattelette, miten hyvinvointialueita painostettaisiin enemmän satsaamaan niihin asioihin, jotka tässä tarvitaan? No, sitten se, että meillä ei ole välityömarkkinoita ja me tarvittaisiin välityömarkkinoita, käytännössä sosiaalialan järjestöistä ja muista — onko sille alueelle tulossa joitain uusia asioita? Sitten kun mietitään tätä kokonaisuutta vielä, niin työttömyydessä meillä on semmoinen ongelma, että kun satatuhatta työpaikkaa luo noin kaksi miljardia tähän yhteiskuntaan — niin kuin hallituskin on laskenut — ja kun meillä on 400 000 työtöntä, niin siellä on kahdeksan miljardin potti käytännössä menetettyä työpanosta, ja meillä olisi hoitovelkaa, infravelkaa ja ympäristövelkaa. Miten me tämä yhtälö ratkaistaan? Tämä on se iso ongelma, jota meidän pitäisi purkaa, niin että me päästään siihen, että ihmiset ovat työelämässä. No, sitten vielä työllisyysalueitten osalta se tilanne, että miten niitä työllisyysalueen sääntöjä voisi kehittää, jotta työllisyysalueet voisivat tehdä vapaammin niitä päätöksiä palkkatuetusta työstä ja niiden jaksojen pituuksista tai sitten voisivat lähettää työvoimapula-ammatteihin opiskelemaan ihmisiä, ja tavallaan sitä kautta osaamistasoa nostetaan — ja tämä on myös opetusministeriössä, työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Siihen odottaisin panostuksia. Sitten ehkä tässä suhteessa voisi miettiä sitä, että ainakin väliaikaisesti miettisi sitä, että jos kunta laittaa ihmisiä koulutukseen, niin siltä osin, kun ollaan siellä koulutuksessa, sitä niin sanottua sakkomaksua ei menisi, niin että olisi tämmöinen panostus, jolla me saataisiin kuntia tekemään niitä asioita. Sitten voisi ajatella, että meidän pitäisi näitä työllisyysalueiden työllistämistoimenpiteitä arvottaa sitä taustaa vasten, kuinka ne vaikuttavat, ja meidän pitäisi tutkimustietoa saada myöskin siitä. Sitten kaikkein tärkein asia: Vaikka me tehtäisiin työllisyysalueilla mitä, niin työvoiman tarve ratkaisee, kuinka moni sitten työllistyy. Yritykset viime kädessä ratkaisevat sen, onko heillä tarvetta, ja se on se, minkä kautta se tulee. Tällä osaamistason parantamisella ja muulla pehmennetään joitain portaita, mutta siihen puoleen meidän pitää saada talouskasvua aikaiseksi. — Kiitoksia. Jatkan seuraavassa, mutta odotan näihin vastauksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kun nämä kunta- ja aluevaalit on yhdistetty, niin mielestäni se oli kuitenkin hyvä asia. Se nosti osallistumista kumpaankin vaaliin, erityisesti aluevaaleihin, ja siinä mielessä se oli hyvä asia. Edustaja Lindénin mainitsema hylkäysprosentti oli aika suuri, ja se johtui aika monessa paikassa siitä, että se vaali oli pikkasen sekoitettu. Olisi pitänyt olla selkeämmin erotettu se vaalihuone sillä tavalla, että molemmat vaalit näkyisivät erikseen, mutta muuten tilanne oli aika hyvä. Erityisen hyvää tässä on se, että kun tehdään tätä jälkiselvittelyä ja vaalirahavalvontaa, niin se antaa tämmöiselle äänestäjälle sitten mahdollisuuden saada tietää, mistä ne varat ovat tulleet ja miten kampanjaa on käyty ja kenenkä varoilla sitä on käyty. Tämä osuus on tässä todella hyvä asia. Sitten tuo kampanjabudjettien koko aluevaaleissa oli pienentynyt 1 684 eurosta 1 261 euroon, eli aika monta sataa euroa pienemmäksi keskimäärin. Se on hyvä asia, että raha ei sinänsä ratkaise. Sitten kun täällä näytetään myös se, kuinka iso osa kuitenkin kampanjasta on vaaliehdokkaan omaa ja tukiryhmän rahoitusta ja kuinka paljon sitä ulkopuolista, niin 60 prosenttia oli omaa tai tukiryhmän rahaa ja sitten loppu oli sitä muualta saatua rahaa — tässä mielessä hyvä. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä oli se, kuinka paljon aluevaaleissa oli tämmöisiä yhdistelmäehdokkaita: niitä oli 4 851 eli 93 prosenttia kaikista aluevaalien ehdokkaista, ja vain aluevaaleissa ehdolla oli 358 eli 7 prosenttia. Eli sinänsä moni aluevaltuutettu on myös kunnanvaltuutettu, ja tässä mielessä se on hyvin jakautunut. Sitten siitä kokonaisuudesta, jossa aikaisemmin nämä samat asiat olivat kunnanvaltuustossa päätettävänä: Nyt vaan se työnjako on tapahtunut, ja nyt tehdään molemmissa paikoissa niitä — toisessa sosiaali- ja terveystoimen asioita ja toisessa opetus- ja kasvatustoimen asioita, eli kunnanvaltuustossa. Se, mikä minua tässä on huolettanut, on se, että nämä johtavat siihen, että aluevaltuutetuista ja kunnanvaltuutetuista tulee paljon vähän niin kuin professiokohtaisia ehdokkaita. Ennen kunnanvaltuustossa oli kaikkia ehdokkaita, ja se toi sen kokonaisuuden. Siellä käsiteltiin sosiaaliasioita, ja siellä käsiteltiin kunnan taloutta ja opetustointa. Se oli hyvä, kun siinä valtuustossa oli läpileikkaus kuntalaisista. Tässä mielessä tämä tuo vähän semmoisen ilmiön, joka varmaan jatkossa tulee näkymään. Valvonta on ollut erittäin hyvää ja toimivaa. Vielä tässä lopuksi sanoisin, että vähän ihmetyttää, että aika montaa piti penätä vielä uudestaan, että se ilmoitus tulee tässä aluevaalien puolella. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä on erittäin monta kohtaa, joita tästä lakiesityksestä voi arvioida. Ensinnäkin kun puhutaan tästä 38 miljardista eurosta, onko se paljon vai vähän, kun verrataan eurooppalaisesti, niin EU on arvioinut, että EU-komission mukaan julkiset hankinnat muodostavat noin 15—20 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. 38 miljardia taitaa olla alle 15 prosenttia Suomessa, eli me ollaan EU:n keskiarvon alapuolella tällä tavalla laskien. Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun arvioidaan myös sitä, ketkä ovat suurimpia hankkijoita, niin varmasti isommat kunnat ja isommat toimijat ovat niitä hankkijoita. Näitä sidosyksikköjä ja in-house-yhtiöitä perustetaan usein keskuskaupungin ympärille, ja ympäristökunnat ja seutukunnat ja seudulla olevat kunnat liittyvät siihen mukaan. Kaikki saavat niitä palveluja yhteisesti, ja saadaan niitä edullisesti toteutettua yhteistyöllä. Se on ollut luonnollinen osa kuntien yhteistyötä, ja tämä on tässä yhtenä tärkeänä tekijänä. Sitten jos arvioidaan vielä sitä, että kun täällä ministeri Marttinenkin totesi, että halutaan isompia hankintayksiköitä, niin nythän tässä jaetaan niitä koottuja hankintayksiköitä pienemmiksi. Tämä logiikka ei oikein toimi minusta tässä ollenkaan, kun pitää olla kymmenen prosentin osuudella. Jos on ollut aikaisemmin isompi määrä toimijoita siinä, niin varmaan se liikevaihto ja toiminta ovat olleet laajempia. Eli tämä logiikka ei pidä. Tämä kymmenen prosentin raja on todella tämmöinen ihan kaavamainen ratkaisu. Ymmärrän sen tilanteen, että kun tässä on 0,01 prosentin omistuksilla haettu sidosyksikköasemaa, niin se on varmasti liian pieni. Itse näkisin, niin kuin täällä edustaja Mikkonenkin hyvin toi esille, että varmasti lukuja tämän välillä löytyisi. Mielestäni se omistusosuus, jolla sidosyksikköasema tulee, voisi olla 1—3 prosentin välillä. Silloin oltaisiin kohtuullisilla luvuilla. Eli tietyllä tavalla tästä kymmenen prosentin rajasta tulee todella kaavamainen, ja pienet kunnat tässä erityisesti ovat häviäjinä. No, sitten jos arvioidaan tätä myöskin siltä kantilta, että kun täällä puhutaan tästä EU:n hankintarajasta, niin se on sillä tavalla mielenkiintoinen, että näitä hankintarajoista kun puhutaan — täytyy kaivaa se terminologia tuolta — niin rakentamisessa ne ovat noin 5,4 miljoonaa ja sitten palveluissa ne ovat noin 216 000. Näitten osalta päästään tällaisiin lukuihin, jotka täällä taustalla myöskin ovat. Eli me joudutaan tarkastelemaan täällä talossa nyt erittäin paljon sitä, mihin kohtaan näitä rajoja tässä vedetään. Arvoisa rouva puhemies! Sitten on tämmöinen perustuslaillinen kysymys, jota varmasti täällä pitää harkita: tämä kuntien itsehallinto, miten siihen suhtaudutaan? Kunnat ovat itsehallinnollinen yksikkö, ja kuinka paljon voidaan puuttua siihen, kuinka kunta saa järjestää toimintojaan? Tässähän nyt puututaan siihen perusasiaan, että kunta järjestää omalla tavallaan toisten kuntien kanssa yhdessä näitä asioita. Siinä mielessä on hyvä, että tätä arvioidaan täällä hyvin laajasti. Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tietenkin hyviäkin asioita, jotka liittyvät tähän, että jos tietyn EU:n kynnysarvon ylittävään hankintaan on vain yksi tarjous, niin se voidaan hylätä. Sitten on tämä, että markkinavuoropuheluun kannustetaan, mikä on hyvä asia, ja hankinta olisi jaettava osiin, jotta pienemmilläkin yrityksillä on mahdollisuus osallistua. Ne ovat hyviä asioita. Eli kyllä tässä on hyvääkin, mutta tämä kymmenen prosentin raja on tässä erittäin ongelmallinen. Toinen ongelmallinen asia, joka tässä on erityisesti, on tämä siirtymäaika, joka tarkoittaisi sitä, että vähän yli vuodessa pitäisi tämä tehdä. Siirtymäaika 30.6.27 saakka on liian nopea, ja täytyy sanoa, että se ei tämän lain soveltamisen osalta ole ollenkaan toimiva. Vaikka täällä joissain palveluissa on vähän pitemmät, esimerkiksi sotepalveluiden osalta, niin täytyy sanoa, että ne eivät riitä ja näitä siirtymäaikoja pitää tässä tarkastella. Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tullut hyviä esimerkkejä. Muun muassa Pirkanmaalla Coxa ja Sydänsairaala ja niitten palveluiden osto Fimlab-nimiseltä yhtiöltä on ollut erinomainen toimintamalli, ja nyt tässä se vaarantuu. Edustaja Laine-Nousimaa hyvin kuvasi tätä tilannetta, ja kannatan niitä näkemyksiä, mitä hän toi esiin tämän asian osalta. Arvoisa rouva puhemies! Paljon on töitä tämän lain osalta täällä talossa edessä, ja toivottavasti tämä korjaantuu siihen suuntaan kuin täällä nyt puheenvuoroissa on tullut esille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä Hallituksen vuosikertomus vuodelta 2024, ja on aika katsoa vähän sitä, mitä silloin on tehty, ja niitä tuloksia ja sitten sitä, mitä tarkastusvaliokunta on tässä mietinnössään todennut tietyistä asioista. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus aloittaessaan todisti kovasti sitä, että työllisyyteen panostetaan, valtionvelkaa taitetaan ja yritetään saada alijäämät kuriin. Nyt siellä eduskunnan, hallituksen alkupäässä tehtiin niitä työmarkkinauudistuksiksi sanottuja toimia. Tämä on niitä sanoja, mistä Vuorelma puhuu. Ne uudistukset ovat toisille ihmisille leikkauksia, ja työmarkkinajärjestelmää muutettiin yksipuolisesti hyvin voimakkaasti. Muun muassa laitettiin liikkeelle yksilön irtisanomista perusteleva lainsäädäntöhanke, puututtiin työtaisteluoikeuteen, työriitojen sovitteluun. Laitettiin liikkeelle, päätettiin, sote-puolella vanhusten hoitajamitoitus 0,6:n tasolle, miten vanhusten hoitamisessa on käynyt sen osalta. Työttömyysturvaa leikattiin, porrastettiin ja sitten vaikeutettiin sille työttömyysturvalle pääsyä. Nyt työttömät ovat kärsineet entistä huonommasta työttömyysturvasta, ja moni työtön on joutunut tässä erittäin huonoon taloudelliseen tilanteeseen näitten leikkausten johdosta. Sitten kun katsotaan tätä vuotta 24, niin työttömiä oli silloinkin tullut 35 000 enemmän, ja nyt meillä tällä hetkellä joulukuun työttömyys on 351 000. Sitä alkuperäistä tavoitetta, jossa 100 000 uutta työllistä ajateltiin tulla hallituksen toimesta, ei ole näkynyt. Ollaan 60  000 miinuksella, eli työllisyysaste on pudonnut noin kaksi prosenttiyksikköä tarkoittaen noin 60 000:ta työllistä. Eli näiden toimenpiteiden, mitä silloin on tehty, tulokset eivät ole tulleet ainakaan näkyviin, ja ne ovat olleet aika monessa suhteessa negatiivisia. Hallitus ei pääse työllisyystavoitteisiinsa, ja velkaantumistavoite ei toteudu. Vuoden 2023 lopussa velkaa oli valtiolla 156 miljardia euroa ja nyt tämän vuoden lopussa 201 miljardia euroa. Eli velkaantumista on tullut 45 miljardia euroa tänä aikana, eli ei ole päästy niihin velkaantumistavoitteisiin ollenkaan. Eli niissä 24-vuoden päätöksissä, joiden piti tuoda meille parannusta moneen asiaan, on käynyt juuri päinvastoin. Arvoisa rouva puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnöstä nostaisin kolme asiaa, jotka mielestäni näitten kokemusten perusteella, mitä täällä on ollut, kannattaa kyllä nostaa esiin. Näissä säädösehdotuksissa, mitä meille täällä tulee, tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota näiden vaikutusarviointien toteutumiseen. Lainvalmistelun resursseissa pitäisi kiinnittää enempi huomiota lakiehdotusten vaikutusten arviointien hyvään tasoon, jolloin niitä voitaisiin arvioida sitten oikealla tavalla. Toinen asia, joka täällä on nostettu esiin, on nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuus ja palveluiden vaikuttavuus. Tässä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyssä katsotaan, miten tämä palvelujärjestelmä toimii. On erittäin hyvä nosto, että sitä tässä käydään läpi ja yritetään löytää siihen kunnollisia välineitä. Kolmas asia liittyy aktiivisen työvoimapolitiikan palveluiden kustannusvastaavuuteen. Kun ne siirtyivät sitten vuoden 25 alusta kunnille, täällä edellytettiin, että eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii aktiivisen työvoimapolitiikan palveluiden kustannustietojen saatavuudesta ja valtakunnallisesta vertailukelpoisuudesta ja niin edelleen. Tämä on erittäin hyvä asia, ja nyt toivoisin, että näitä asioita myös hallitus jatkossa tekee, koska meidän työttömyys on erittäin korkealla tasolla. Ja myös tämä: heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden palveluiden ja palvelupolkujen tulee olla toimivia, ja niistä tulee huolehtia myös muutosten yhteydessä. Eli tämäntyyppisiä velvoitteita tässä on tullut, ja toivoisin, että näihin sitten hallitus ottaa kantaa, kun jatkotöitä tehdään. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoista ja hyvää keskustelua. — Tässä kuitenkin kun katsotaan tätä hyvinvointialueitten kehitystä, niin niillä alueilla, jotka nyt tässä ovat pääsemässä tasapainoon, on nytten mahdollisuus keskittyä kahteen asiaan, jonojen purkuun ja palveluiden kehittämiseen, jos tämän hyvin pelkistää. Tavallaan se antaa nyt tilaa sitten niille alueille tehdä tällaisia tärkeitä asioita. Sitten tämä aluekeskustelu: Mielestäni tässä ollaan semmoisessa tilanteessa, että nyt kannattaisi tämä työrauha laittaa, että tällä rakenteella katsotaan, miten pitkälle päästään tässä kehittämistyössä, ja sen jälkeen vasta ruveta miettimään niitä alueratkaisuja, koska silloin kun ruvetaan puhumaan alueratkaisuista, niin se jäädyttää tämän tilanteen. Kokemus tämänkin käyttöönotosta, jossa meni suurin piirtein puolitoista vuosikymmentä, kertoi sen, että tapahtui se, mikä kunnissa hyvin helposti tapahtuu, että kun kaikki odottivat nyt sitä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta, niin se oma kehittämistoiminta jää sitten vähän taka-alalle. Se varmaan on osasyy tässä taustalla, miksi nyt nämä kehittämistoimet rupeavat näkymään, ja ne vievät oman aikansa, mutta se kehittämistyö kunnissa olisi varmaan ollut pitemmällä. Jos tätä soteuudistusta ei olisi tehty ollenkaan, kunnissa olisi ollut vähän eri tilanne silloin vuonna 22 kuin oli, eli se vähän jarrutti varmaan kuntien kehittämistyötä. Sitten kun mietitään tätä palvelujen tarpeen kasvua ikääntymisen ja kaiken muun osalta, niin tuntuukin aika oudolta, että nyt tässä uudessa rahoituslakiesityksessä, joka on nyt lausunnoilla, nimenomaan pienennetään sitä lukua 0,6 prosenttiin, kun se on ollut 0,8, eli 80 prosenttia on korvattu palvelutarpeen kasvusta sen perusteella, ja nyt se pienennetään 60 prosenttiin. Eli se pakottaa edelleen hyvinvointialueita kehittämään, ja meillä on eri alueilla näissä eri kehityspolkuja olemassa, ja se tuo oman vaikeutensa. Kun tässä viitattiin siihen, että palveluntarve kasvaa, niin sen rahoituksenkin pitäisi sitten seurata perässä. Se, mikä tässä on hyvää, on vihdosta viimein tämä yli vaalikausien tehtävä työ. Tämä vaatii nimenomaan parlamentaarista yhteistyötä. Sillä me voimme varmistaa, että pääsemme siitä keskustelusta, että tuo on tuon syy tai tuon syy. Tämä on yhteinen projekti, jota meidän täytyy viedä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueista tässä on paljon puhuttu, ja täytyy muistaa se, että silloin kun hyvinvointialueita on synnytetty, niin perimmäinen tarkoitus oli saattaa se tilanne sellaiseksi, että sosiaali- ja terveystoimen kustannuskehitystä pystytään tällä yhteistyöllä hillitsemään. Nyt kun katsotaan, miten kuntien aikana sosiaali- ja terveystoimen menot olivat aika korkeita, ne luvut olivat viiden ja kymmenen prosentin välillä noin käytännössä katsoen vuodessa, ja nyt kun tätä yhteistyötä on tehty, niin on jo päästy sinne noin kahden prosentin pintaan. Se on tämän sosiaali- ja terveysuudistuksen eli tämän hyvinvointialueuudistuksen yksi ansio, ja se jää aina vähän taka-alalle, kun tätä keskustelua käydään. Eli siltä osin tässä on kohtuullisesti onnistuttu. Hoitoonpääsyssä on eri alueilla aika paljon eroja, ja voi sanoa, että aina silloin kun on hoitoon päästy, palaute on ollut kyllä hyvää niistä palveluista, mitä on saatu. Arvoisa rouva puhemies! Minua itseäni aika paljon huolettaa koko ajan näissä keskusteluissa se, että täällä puhutaan aina terveys edellä näistä kysymyksistä. Terveyden perässä on aina menty yli kuntarajojen ja haettu sitä vaativampaa hoitoa yli kuntarajojen, ja noin poispäin, mutta sosiaalipalvelut jäävät koko ajan tässä keskustelussa taka-alalle. Ne ovat aina olleet niitä lähipalveluja, ja niissä palveluissa on ikäihmisiä ja muita, ja se on ollut semmoinen asia, joka täällä jää koko ajan taka-alalle. Toivoisin, että kun hyvinvointialueita kehitetään, nimenomaan tämän pitäminen lähipalveluna olisi tärkeätä, koska se tuo sitten mukanaan sellaista, että ne kestävät kuitenkin pisimmillään vuosikymmeniä, ja siinä mielessäkin olisi hyvä, että me tehdään. Terveyspalvelut ja ne tapaukset, mitä terveyden perässä mennään, ovat lyhytkestoisempia kuin nämä sosiaalipalvelut, noin yleisesti ottaen. Eli tässä mielessä nämä taustat pitäisi aina muistaa. Sitten jos katsotaan tätä jatkokehittämistä parlamentaarisesti, niin minä lupaan, että oppositio on täysillä tässä mukana tekemässä näitä ratkaisuja ja hakemassa keinoja, millä saadaan tätä tasa-arvoisemmaksi ja rahoitusta vielä tarkemmaksi ja ennustettavammaksi, ja se ei ole tässä mikään ongelma. Arvoisa rouva puhemies! Minkä takia pyysin puheenvuoron, niin katsoin tämän lakiesityksen euromääriä, mitä täällä on, ja kyllä tosiasia on, että nämä euromäärät, mitä alijäämät täällä ovat, ovat viime kesään, vuoden 2025 puoliväliin, asti olevien tietojen pohjalta syntyneitä, ja nyt ne uudet tiedot ovat olleet sellaisia, että kun tämä sarja, mitä täällä on meillä lakiesityksessä, tarkoittaa noin 2,2—2,3 miljardin alijäämää, niin tämä lopputulos, mistä ministerikin tässä sanoi, oli 1,8 miljardia euroa. Eli se oli parantunut tässä, ja hyvinvointialueet ovat tehneet kipeitä ratkaisuja kaiken kaikkiaan. Eli nämä suuruusluokat: Me puhutaan täällä noin 400 euron tasosta tässä, ja nyt kun tämä parani sillä noin 400 miljoonalla, niin se noin satasella pudotti tuota pienemmäksi. Tässä mielessä se on hyvä suunta, mutta kun sitä vertaa sitten siihen, että meidän keskiarvo hyvinvointialueille tulevassa valtion rahoituksessa on 4 800 euroa, niin sitä pitää verrata siihen lukusarjaan, ja silloin me saadaan mittaluokat näissä selville. Arvoisa rouva puhemies! Vielä siitä alkutilanteesta: Se alkutilanteen rahoitus tehtiin vuoden 21 tilinpäätöksen perusteella ja vuoden 22 talousarvioesityksen perusteella, mitä kunnilla oli sosiaali- ja terveystoimeen menossa, kun se vuonna 23 otettiin käyttöön. Niin että kyllä ne otettiin suoraan niistä lukusarjoista, miten kunnat olivat käyttäneet rahaa. Kyllä vähän ihmettelen, että ei olisi tiedetty. Niitä sarjoja käytettiin ja niitten pohjalta lähdettiin liikkeelle, ja ne olivat varmasti alimittaiset sitten kun tulivat inflaatio, palkankorotukset ja kaikki muut tämmöiset asiat, joita ei voitu silloin tietää, kun muutosta tehtiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys 189 on hyvä lakiesitys. Tätä alijäämän kattamisajan pidentämistä täällä salissa on esitetty opposition toimesta monta, monta kertaa — sosiaalidemokraatitkin jo vuoden 23 syksystä lähtien, että alijäämän kattamisaikaa tarvittaisiin lisää vuoden 26 jälkeen. Silloin esitettiin, että kaikille alueille annettaisiin mahdollisuus pidempään kattamisaikaan. Mutta nyt tässä on esitys kahden vuoden lisäämisestä kattamisaikaan, eli nyt kun alijäämät 2023—2024 ovat syntyneet, niin nyt meillä on alueilla periaatteessa neljä vuotta aikaa kattaa tämä alijäämä, mikä on syntynyt silloin, kun on lähdetty liikkeelle. Siltikään tämä ei riitä kaikilla alueilla, koska tämä eriytymiskehitys on ollut aika iso. Arvoisa rouva puhemies! Täytyy muistaa, että vaikka hyvinvointialueitten rahoitusta täällä aika paljon aina välillä kritisoidaan, niin täytyy katsoa, miten se todellisuudessa toimii. Tämä 27,2 miljardia euroa on tullut eri alueille sillä tavalla, että Helsinki saa noin 4 000 euroa per asukas, Pohjois-Karjala ja Kainuu saavat noin 6 000 euroa per asukas ja Lappi saa noin 6 000 euroa per asukas, ja keskimäärin se on 4 800 euroa. Kyllä tämä palvelujen tarveharkinnan kautta koottu iso rahoitus on aika lailla kohdallaan, mutta sitten siinä, kuinka tätä trimmataan eri vuosien välillä ja kuinka jälkikäteistarkastukset tehdään ja nämä muutokset tehdään, on kyllä tietenkin korjaamista. Silloin kun tämä on laitettu liikkeelle, ei kyllä kukaan voinut tietää korkeasta inflaatiosta 2022—2023, Venäjän hyökkäyksen inflaatiopiikistä energiassa ja kaikessa muussa, korkeammista palkkaratkaisuista. Näitä kysymyksiä ei ole voitu tietää silloin, kun tämä on laitettu liikkeelle. Täytyy tulla korjaavia toimenpiteitä. Sen lisäksi vielä hoitovelan osalta tilanne on ollut semmoinen, että kun senkin ennuste on muuttunut, noin prosentti on laskettu palvelutarvekasvua vuositasolla, niin tässä järjestelmässä on otettu myös se huomioon, että siitä 0,8 korvataan hyvinvointialueille. Nyt hallituksella on vielä tiukennus siihen: on tulossa uusi rahoituslakipaketti, jossa vedetään 0,6:een se asia. Kyllä tässä ympärillä paljon tapahtuu. Jos sitten arvioidaan tätä 27,2:ta miljardia euroa, niin sen osalta noin 600, melkein 700 miljoonaa on tehty leikkauksia siihen rahoitukseen pidentämällä hoitoonpääsyä, muuttamalla hoitajamitoituksia ja niin poispäin. Niitä säästötoimenpiteitä on siihen tehty, ja nyt tästä uudesta lakiesityksestä, joka on nyt lausunnoilla, tulee noin 400 miljoonaa vielä. Eli tätä rahoitusta on koko ajan kiristetty tässä ympärillä, ja se tässä jää huomiotta. Sen vuoksi tämä alijäämän kattamisaika on tässä erittäin hyvä asia, se, että siihen nyt tulee aikaa. Sitten jos katsotaan tätä alijäämän kattamisaikaa, niin tosiasiassa kolme neljä aluetta pääsee siihen alkuperäiseen alijäämän kattamisaikaan eli kattaa sen vuoden 2026 loppuun mennessä. Sitten tämä lakiesitys, joka tässä nyt on työn alla — tämän alijäämän kattamisen osalta nämä pari lisävuotta — tuo siihen tietyn määrän alueita. Olisin tänään ministeriltä kysynyt, mutta en saanut silloin puheenvuoroa, kuinka monta aluetta tämä lakiesitys nyt tuo sellaiseen tilanteeseen, että ne pystyvät kattamaan alijäämänsä vuoden 28 loppuun mennessä, ja kuinka paljon alueita näistä 22:sta jää sitten vielä sellaiseen arviointimenettelyyn, että ne ovat sitten VM:n ohjauksessa todella voimakkaasti. Meillä olisi ollut silloin kokonaiskuva siitä, miten paljon tässä tapahtuu tämän lakiesityksen myötä. Tämä antaa nytten alueille mahdollisuuden työskennellä, koska aika kivuliaita päätöksiä hyvinvointialueet tässä vuosien varrella ovat tehneet. Sen vuoksi on viisasta, että niille annetaan tässä nyt työskentelyaikaa. Sitten se sopeuttaminen siihen uuteen palvelurakenteeseen pystytään tekemään fiksummin ja turvaamaan ne tärkeät palvelut, joiden takia nämä hyvinvointialueet on myöskin aikoinaan synnytetty. Eli tämä lakiesitys on hyvä tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta lisää säästötoimia on tulossa, ja ne vaikeuttavat varmasti tämänkin toteutumista sitten jatkossa. — Kiitos.