Rantanen Piritta

Arvoisa puhemies! Onhan tämä nyt aika mielenkiintoista, että yksittäisen suomalaisen lentoyhtiön takia kaikki suomalaiset muut työntekijät joutuvat kärsimään. Mutta tällaistahan tämä lainsäädäntö nyt täällä tuntuu olevan. Haluan kyllä nyt vielä muistuttaa siitä, että on nimenomaan niin, että on siis sovittu, että se säästövapaa jää, ja nimenomaan niin, että se on sitä säästettyä, työntekijän ansaitsemaa vuosilomaa. Se on jätetty joustavasti pitämättä, ja nyt on niin, että se joustavuus onkin sitten jatkossa vain sieltä työnantajan puolelta, ei työntekijän puolelta. Mutta nimenomaan vielä korostaisin sitä, että jos ei siis ole työnantajan ja työntekijän kesken päästy sopuun siitä, koska sen säästövapaan pitää, niin työnantajalla on neljä kuukautta, siis neljä kuukautta, aikaa järjestellä niitä työtehtäviä. Täytyy kyllä sanoa, että aika erityisiä niiden työtehtävien täytyy olla, jos niitä ei neljässä kuukaudessa pysty järjestelemään. Jos nyt viitataan tähän samaan lentoyhtiöön, niin nythän se sitten tarkoittaa sitä, että ne voidaan pitää vaikka silloin loma-aikana, kesällä, ja nythän se tarkoittaa sitä, että ne jotkut sijaiset pitää hankkia joka tapauksessa sille ajalle. Mutta minä haluan puuttua vain yhteen asiaan. Olen toiminut aiemmassa elämässäni palkkasihteerinä useamman vuoden, ja muistan erityisen hyvin, kuinka usein olemme järjestelleet säästövapaita niissä kohdissa, kun ihmisellä muuttuu työaika kokonaisesta vaikka puolikkaaksi. Aina on tehty niin, että kun on kokoaikaisessa työssä säästövapaat jättänyt, niin ne on pidetty ennen kuin on — mistä syystä se on ikinä ollutkaan — työaika muuttunut vaikka puolikkaaksi. Lupaako ministeri nyt tässä kohdassa, että yksikään työntekijä ei menetä sitä palkkaa, jonka on ansainnut kokoaikaisena tehdystä työstä, niin että työnantaja määrääkin pitämään säästövapaat, kun syystä tai toisesta työaika on muuttunut muuksi kuin kokoaikaiseksi? Tämä on oikeusmurha, jos tätä ei tässä lakikokonaisuudessa oteta huomioon. Vielä viimeisenä nostan sen, että nimenomaan niin kuin edustaja Suhonenkin jo edellä sanoi, tässä on kyse taas näistä hallituksen työntekijöitten oikeuksia heikentävistä laeista. Tässä estetään työntekijöitten ja perhe- ja työajan yhteensovittamista ja tässä heikennetään palautumista. Kun on jo lopetettu vuorotteluvapaa, on jo lopetettu aikuiskoulutustuki, niin kyllähän tästä voi sanoa, että kiusaa se on pienikin kiusa.

Arvoisa puhemies! Jospa tässä edes olisikin kyse siitä, että saataisiin hallintoa tehokkaammin toimimaan, mutta kun puhumme tästä työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimien lakkauttamisesta, niin kyllähän se on niin, että tämä nimenomaan taas lisää vastakkainasettelua työmarkkinoilla. Mutta sitähän tämä hallitus on tietysti koko kautensa ajan tehnytkin: rikkoo eikä korjaa, saati sitten rakenna. Tässähän on nimenomaan ollut etuna se kolmekantaisuus, ja niin kuin täällä on useammassa puheenvuorossa jo kerrottu, nythän tämä tulee sitten lisäämään riita-asioitten määrää ja lisäämään ruuhkaa työtuomioistuimessa. Tuntuu kyllä aivan hullulta, kuinka vielä itse halutaan tällaista toimintaa tehdä. Näissä elimissähän on aiemmin käsitelty — ikävä käyttää sanaa — lapsityövoimaa: alle 14-vuotiaat lapset, jotka esiintyvät vaikka televisio-ohjelmissa tai muissa, tarvitsevat luvan siihen, että saavat tehdä työtä. Tai jos työaika on vaikka 24 tuntia tai jos vaikka yötyötä tehdään puhtaanapidossa, niin työneuvostohan on aiemmin nämä luvat käsitellyt. Tämä käsittely on aiemmin ollut ilmaista, jatkossa siis maksullista, ja maksu tulee siis uutena maksuna niin, että esimerkiksi yksityishenkilöltä se on 360 euroa ja oikeushenkilöltä yli 2 400 euroa. On esitetty arvioita, että pelkästään näitten maksujen vuoksi myös oikeusturva heikkenee. Kysynkin ministeriltä, kuinka ministeri arvelee tämän: kuinka jatkossa oikeusturva näiden poikkeuslupien käsittelyn osalta toteutuu? Tätä on käsitelty myös säästölakina, vaikka kaikki nämä henkilöstökulut siirtyvät uusiin tehtäviin ja uusiin virkoihin ja uusiin virastoihin. Ja pidän jotenkin erittäin epäreiluna sitä, että tässä ministerikin nyt kertoi, että tämä neuvosto on käsitellyt vaikka neljää asiaa vuosittain, ja jättää samalla kertomatta, että asioitten käsittelyt ovat voineet kestää useita kuukausia. Esimerkiksi kun aikanaan neuvostossa tehtiin päätös tästä wolttiasiasta, niin se oli kahdeksan kuukautta selvityksessä. Totta kai se on erittäin laaja: joudutaan kuulemaan erittäin laajasti eri asiantuntijoita, ottamaan kantaa siihen, onko sopimussuhde minkälainen vaikka Woltin ja näitten lähettien suhteen tai kuinka siellä palkkio määräytyy tai työvuorot, voitko kieltäytyä työstä ja monia muita asioita. On päivänselvää, että ne eivät hetkessä selviä. Jotenkin tuntuu ikävältä todeta se niin ja samalla jättää kertomatta se, minkälaisia asioita neuvostossa esimerkiksi on käsitelty.

Arvoisa puhemies! Itse asiaan ei minullakaan suuremmin mitään sanottavaa. Työeläkejärjestelmässä nämä finanssialan ja Ahvenanmaan maakunnan toiveitten esittämät esitykset on erittäin hyvä korjata, mutta kannatan tätä edustaja Kymäläisen edellä tekemää esitystä siitä, että tämä laki menisi myös sinne StV:hen. Erikoista on tämä aika tässä talossa, ja näyttää siltä, että aiemmin aivan itsestäänselvistä sopimuksista ei enää tahdota pitää kiinni. Sen vuoksi lämpimästi tätä kannatan.

Arvoisa puhemies! SDP:n mielestä tietenkään pelkkä tukiremontti ei yksin riitä, vaan täällä on käytetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja myös ruuan viennistä. Täytyy nyt kyllä ihmetellä: jos ministerin mielestä kansallinen ruokastrategia tämän vientiasian korjaa, niin hyvä niin. Jos katsotaan niitä lukuja, missä tällä hetkellä olemme menossa, niin meidän tarvitsisi vuoteen 2031 mennessä joka vuosi lähes 13 prosenttia kasvattaa ruokavientiä, siis joka vuosi tästä eteenpäin sinne vuoteen 2031. Se on tietysti erinomainen tavoite, mutta itse pelkään, että nämä toimet, joita nyt on tehty, eivät tule tähän riittämään. Viesti kuitenkin sieltä yrityksiltä ja elintarviketuottajilta on juuri niin, että nyt on tehty pistemäisiä toimia, kun tarvitsisimme semmoisen kokonaisvaltaisen arkkitehtuurin tälle alalle. Näyttää siltä, että Suomen verrokkimaista Irlanti on tietysti aivan omassa sfäärissään, mutta Ruotsissa ja Virossa nimenomaan tätä on pystytty hyödyntämään aivan eri tavalla. Ihmettelenkin, miksi emme voi ottaa mallia suoraan näistä maista, joissa tämä temppu on jo tehty, vaan haluamme keksiä jotain omaa.

Niin, herra puhemies, ministerin mukaan kaikki on siis hyvin. Tämähän oli se vastaus. [Jani Mäkelä: Ette te edes tiedä, mistä puhutte!] Samaan aikaan kun yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin maataloudessa ovat huonoimpia 2000-luvulla, niin ministerin vastaus on täällä meille, että maataloudessa kaikki on hyvin. Menen kuitenkin tähän maataloustukien remonttiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että hallitus on kuullut SDP:n viestiä siitä, että emme voi tätä näennäisviljelyä enää jatkaa. Meillä ei yksinkertaisesti raha siihen riitä. Mutta kysynkin nyt ministeriltä, kun kerroitte, että tämä asia korjaantuu. Olen itse nähnyt somessa niitä videoita, kun metristä pajukkoa vedetään nyt nurin, ja tämä on nyt sitten se toimi, jolla voimme tämän korjata. Onko niin, että jatkossa tässä maassa emme maksa tukia tiloille, jotka eivät tuota ruokaa?

Hallituksena en paljon lähtisi tuloksia kehumaan, kun laskelma osoittaa, että lähes koko 2000-luvulla kannattavuuskerroin ja yrittäjätulo ovat maataloudessa olleet yhtä huonoja vain 2024 ja 2025. — Herra puhemies! Lainaukset alkavat: ”Viljelijöiden ensimmäinen toive ei ole jatkuvat tukipaketit, vaan kohtuullinen hinta tuotteesta.” [Pekka Aittakumpu: Entä demareiden leikkaukset?] ”Kuluttajan ruokakorin hintaa ei voida loputtomasti nostaa. Alkutuotannosta puuttuvan rahan täytyy siis löytyä ensisijaisesti elintarvikeketjun sisältä.” ”Maatalouspolitiikan keskiöön on nostettava ruuan tuottaminen, ei vain mikä tahansa viljely ilman kustannus- ja korjuuvelvoitteita.” Näin lausui edustaja Essayah joulukuussa 2022 välikysymyskeskustelussa suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Huomiot ovat erittäin ajankohtaisia vieläkin. [Pekka Aittakumpu: Miksi haluatte leikata?] — Kyllä me päästään siihen, älä ole huolissasi. Puhemies! Maatalouden tilanne ei ratkea nopeasti. Olemme oppositiossa toistuvasti tuoneet keskusteluun ratkaisuja. Olemme puhuneet ruokaketjun epätasapainosta, viljelijän heikosta neuvotteluasemasta, aktiivisen ruuantuotannon edellytyksistä ja siitä, että maatalouspolitiikan eurojen tulee nykyistä paremmin kohdentua sinne, missä ruoka todella tuotetaan. SDP haluaa tukea aktiivista tuotantoa, emme näennäisviljelyä niin kuin hallitus on tehnyt. Juuri siksi myös maataloustukijärjestelmän uudistustarpeesta on uskallettava puhua. Tämä viesti on tullut vastaan jokaisella tilavierailulla. Aktiivisten, toimintaansa kehittävien tilojen laajennussuunnitelmat törmäävät näennäisviljelijöiden haluttomuuteen luopua pelloista tukipolitiikan vuoksi. Puhemies! Kun käytämme satoja miljoonia euroja vuosittain maataloustukeen, on järjestelmän turvattava suomalaista ruuantuotantoa, huoltovarmuutta ja elinvoimaisia tiloja. Se tarkoittaa sitä, että ruokaa tuottavilla, investoivilla, työllistävillä ja tuotannon riskit kantavilla tiloilla on aito mahdollisuus jatkaa ja kehittää toimintaansa. Täytyy puhua myös ruokaketjun rakenteista. Viljelijän on saatava tuotteistaan nykyistä reilumpi korvaus markkinoilta. Mutta miten markkinat ovat reagoineet? Maidon tuottajahintaa on laskettu, ja naudanlihan osalta olemme vasta saavuttamassa Euroopan keskitason. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Hallituksella on ollut kolme vuotta aikaa toteuttaa lupaamansa täyskäännös. Tätä täyskäännöstä suomalaiset ruuantuottajat odottavat yhä edelleen. Keskittykää siis työhönne, hyvä hallitus. SDP:n mielestä tarvitaan useita toimia: 1) Akuuttiin kriisiin nopeita ja kohdennettuja toimia: Tarvittaessa on käytettävä määräaikaisia ja aktiiviseen tuotantoon kohdennettuja tukitoimia. Tämä koskee myös afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia menetyksiä ja niiden rajattua korvaamista. Kun julkista rahaa käytetään, on ensin arvioitava, voidaanko kustannusten nousu jakaa oikeudenmukaisesti ruokaketjussa. Uusi elintarvikemarkkinalaki tarjoaa tähän välineitä, ja nyt hallituksen on varmistettava, että lain tarjoamia uusia keinoja myös käytetään ja niiden vaikutuksia seurataan. 2) Ruokaketjun tulonjako uusiksi — enemmän euroja viljelijälle markkinoilta: Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava tehokkaammin. Ruokaketjun hintojen ja katteiden läpinäkyvyyttä on lisättävä. 3) Maataloustukien remontti — tuki selkeästi tuotannon tueksi: Suomessa on tiloja, jotka nostavat tukia ilman että markkinoille tuotetaan mitään — siis mitään. Suomella ei ole varaa järjestelmään, jossa aktiivinen viljelijä etsii peltoa ja tuottamaton pelto kerää samaan aikaan tukia. 4) Kotimainen ruoka osaksi huoltovarmuuspolitiikkaa ja julkisia hankintoja: SDP:n mielestä hankintalakia täytyy korjata niin, että kunnissa voidaan tehdä huoltovarmuutta tukevia päätöksiä myös ateriapalveluiden osalta. Lakimuutos heikentää pienten elintarviketuottajien pääsyä julkisiin ruokapalveluihin. 5) Huoltovarmuutta myös tuotantopanoksiin: Kotimaista proteiiniomavaraisuutta täytyy vahvistaa sekä fossiilisten ja ulkomaisten raaka-aineiden riippuvuutta vähentää. Vihreät investoinnit ovat osa ratkaisua, ja niitä ei pidä hankaloittaa kotimaisin toimin. Vihreän ammoniakin tuotanto Suomessa vähentäisi riippuvuutta tuontiammoniakista ja vahvistaisi typpilannoitteiden tuotannon huoltovarmuutta. 6) Investoinnit, sukupolvenvaihdokset ja ruokavienti kasvuohjelmaksi: tarvitsemme määrätietoisen elintarvikejalostuksen ja ruokaviennin kasvuohjelman. Puhemies! Lopuksi lainaan vielä kansanedustaja Essayahin sanoja vuodelta 2022 ja teen samalla epäluottamuslause-esityksen hallitukselle: ”Hallitus ei ole onnistunut tuomaan riittäviä esityksiä maatilojen kannattavuuden parantamiseksi, eikä hallitus toiminnallaan ole kyennyt vakuuttamaan, että sillä on yhteinen tahtotila tukea alkutuotantoa akuutin kustannuskriisin yli ja siten turvata kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus ja viime kädessä kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätön huoltovarmuus. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Ministeri Partanen, te tässä ensimmäisessä puheenvuorossanne kerroitte, kuinka Suomi lähtee nyt kasvuun ja meillä on odotettavissa niitä uusia työpaikkoja. Minä kysyn aivan lyhyesti: kun meillä on kerran hallituksen mukaan näköpiirissä hieno tulevaisuus — niin kuin minäkin uskon siihen — mutta nyt kun te olette tekemässä näin ikäviä päätöksiä nimenomaan koskien kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, niin voitteko te perua nämä suunnitellut asiakasmaksujen korotukset, koska teillä on näköpiirissä Suomen erinomaisen hieno kasvu?

Herra puhemies! Tehän estätte näiden asiakasmaksujen nostamisella osaa ihmisistä edes hakeutumasta sinne jonoihin. Haluan konkretisoida tätä myös toisella tosielämän esimerkillä: Nuori sosiaalialalle kesätöitä saanut työntekijä sairastui vakavasti ja joutui hakeutumaan päivystykseen kesätöidensä aikana. Pelkästään päivystyskäynneistä kertyi huomattava lasku, yli 200 euroa, ja tämän päälle vielä lääkkeistä tulleet kulut. Ja kun jo yksi sairastuminen voi tarkoittaa satojen eurojen menoja monelle pienituloiselle, kynnys hoitoon hakeutumisesta kasvaa tai se voi johtaa siihen, että hoitoon ei edes hakeuduta. Ja kun tilanne on vakavampi, niin hoito on myös jatkossa yhteiskunnalle paljon kalliimpaa. Mitä te sanotte tälle nuorelle tai niille ihmisille, jotka eivät nyt uskalla hoitoon hakeutua? Kuinka monen suomalaisen pitää jättää hakeutumatta hoitoon teidän tekemienne terveyskeskusmaksujen korotuksien vuoksi?

Herra puhemies! Suomen Syöpäpotilaat ry kysyi keväällä syöpään sairastuneilta ja heidän läheisiltään, miten sairauden aiheuttamien kulujen kanssa pärjätään nykyisellään ja millaisia ajatuksia hallituksen esittämät terveydenhuollon maksujen korotukset herättävät. Vastausten mukaan korotukset uhkaavat estää syöpään sairastuneita hakeutumasta hoitoon. Joka neljäs tinkii ruuasta tai muista välttämättömistä menoista, ja kyselyn mukaan maksujen korottaminen voi johtaa hoitoon hakeutumisen viivästymiseen, hoitokäyntien peruuntumiseen ja välttämättömistä menoista tinkimiseen. Tästä huolimatta hallitus nostaa jälleen terveydenhuollon maksuja ja kasaa siis näin kuluja niille, joiden tilanne on jo nyt kaikkein vaikein. Ministeri Rydman, onko todella oikein tasapainottaa valtiontaloutta niiden ihmisten kustannuksella, jotka ovat jo kaikkein vaikeimmassa tilanteessa?

Herra puhemies! Asiat usein ovat juuri niin, kuin miltä ne näyttävät. Kysymyksiä on tänäänkin jäänyt rutkasti ilmaan, ja yksi niistä on se, voiko päätöksiä tästä talosta ostaa rahalla. Tänään kuuntelin Oskari Onnisen haastattelua, jossa Karoliina Partanen, ministeri Partanen, vastaa, että keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Ja juuri siitähän tässä on kyse. Kyllä ne keinot löytyvät, jos on poliittista tahtoa. Tässä haastattelussa puhuttiin tasa-arvoasioista, mutta kyse on nimenomaan siitä samasta asiasta. Siinä puhuttiin siitä, että jos halutaan ohittaa EU-lainsäädäntöä, niin kyllä keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Kysymys on tässä kokonaisuudessa siitä, olisiko Garden-hankkeelle löytynyt 35 miljoonaa rahoitusta, jos Vapaavuori ei olisi sitä ollut lobbaamassa. Olisiko se raha löytynyt? Tähänhän voi vastata vain hallitus, kokoomus, pääministeri. Olisiko tälle hankkeelle tässä riihessä tullut rahaa, jos Jan Vapaavuori ei olisi ollut sitä lobbaamassa? Tätä pääministerin ja kokoomuksen on syytä miettiä aivan itse. Tätä vielä perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja rakennusalan elvyttämisellä. Tänään saimme työttömyysluvut, joissa Keski-Suomi on maamme pahimmassa tilanteessa työttömyyden suhteen. Olisiko siinä kohtaa voinut miettiä, onko tämä se kaikista tärkein 35 miljoonan euron työllisyyshanke ja rakennusalan edistämisen keino? Oikeuskanslerin kysymykset ovat aidosti vakavia, ja vastaukset tulevat aikanaan, mutta itseäni kiinnostaa tässä kokonaisuudessa erittäin kovasti se, aikooko pääministeri Orpo tämän jälkeen tehdä johtopäätökset, ja jos moitteita tulee, niin aikooko hän erota tehtävästään itse. On aivan päivänselvää, että täällä halutaan hyökätä ja halutaan puhua vaikka SDP:stä ja SAK:sta. Tässä edustaja Koulumies aiemmin tänään, niin kuin edustaja Kaumakin, halusi selvittää, kuinka SDP ja SAK ovat sopineet asioista. Otetaanpa tämä ammattiyhdistysliikkeen verohuojennus, -vähennys. Me olemme puhuneet tästä vuosi ennen vaaleja. Vaaleihin, tuleviin vaaleihin, on tällä tietoa vielä melkein vuosi aikaa. Me olemme kertoneet tämän tahtotilamme ennen kuin yhtäkään euroa on jaettu. Tämä on meidän sydämen asia, ja emme olisi kuuna päivänä sitä päätöstä tehneet. On todellakin eri asia puhua siitä, että nyt vaalirahoittajanne ovat saaneet yksittäiseen hankkeeseen tällaisen tuen. Muistan, kun lapsena meillä kotona tehtiin sellaista, että kämmeneen pyöritettiin ja harakka huttua keittää. Tässä voisi sanoa, että Orpo huttua keittää, antaa EK:lle, antaa SY:lle, antaa Kokkilalle, mutta eipä annakaan työntekijöille eikä oikeudenmukaisuudelle. [Kokoomuksen ryhmästä: Voi luoja! — Pia Kauma: Ollaanko nyt eduskunnassa tosiaan? — Kokoomuksen ryhmästä: Lastentarhassa! — Välihuuto vasemmalta] — Juuri näin. Mutta kun puhutaan vaalirahoituksesta, eihän se ole yksi kerta, kun meillä vaikka valiokunnassa ovat joutuneet virkamiehet sanomaan, että tämä on ollut poliittinen päätös. Virkamiehet eivät ole voineet ottaa kontolleen kaikkia hallituksen esityksiä, kun on ollut poliittinen päätös. Ja juuri siitähän tässä kokonaisuudessa on kyse. On tehty poliittisia päätöksiä: jos tahtoa löytyy. Ja tahtoa on löytynyt tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, leikata hoitoonpääsystä, leikata työntekijöitten oikeuksista, ja kun poliittista tahtoa on, niin kääntyvät vaikka uppoavat laivat.

Herra puhemies! Vielä unohtui tuosta edellisestä puheenvuorosta — ja taisi aikakin olla jo niin tiukilla, että en kerennyt sitä ottaa — että me juuri äänestimme hankintalaista ja hankintalaki on vielä yksi sellainen asia, että toivottavasti meillä ei mene seuraavaa neljää vuotta siihen, että saisimme täällä salissa keskustella myös siitä, kuinka voimme julkisista hankinnoista sulkea nämä yritykset, jotka ovat jääneet työperäisestä hyväksikäytöstä kiinni. Tällä hetkellä siinä tuntuu olevan niitä aukkoja, niin että meillä on isoissa kaupungeissa tapauksia, joissa nämä koijariyritykset on pitänyt tarjouskilpailuissa mukaan hyväksyä, ja se tuntuu kyllä aivan kohtuuttomalta. Nimenomaan julkisissa hankinnoissa jotenkin meidän pitää pystyä toimimaan paremmin. Toivottavasti voimme myös hankintalakia muuttaa niin, että nämä yritykset saadaan suljettua näistä pois.

Herra puhemies! Kyllä minäkin haluan yhtyä näihin kiitoksiin, mitä tämän lain valmistelun tiimoilta on tehty. Työperäinen hyväksikäyttö on tosiasia, joka liian usein jää meiltä tässä yhteiskunnassa huomiotta, ja nimenomaan kun me olemme nyt viime vuosina saaneet tästä ilmiöstä erittäin laajasti lisää tietoa, olisi tietysti toivottavaa, että tässä talossa pystyttäisiin tämän tiedon pohjalta tekemään myös päätöksiä. Tässä käytettiin erinomaisen hyviä puheenvuoroja siitä, että jos järjestelmä mahdollistaa tällaisen työperäisen hyväksikäytön, pitää tehdä toimia sen estämiseksi, ja emme saa tehdä politiikkaa, joka lisää mahdollisuutta työperäiseen hyväksikäyttöön. Samaan aikaan kuitenkin tällä kaudella on tehty esimerkiksi paikalliseen sopimiseen erittäin paljon lievennyksiä, ja on se vähän samalla lailla kuin tässä tasa-arvoasiassa, kun puhutaan paljon siitä, että tehdään toimia tasa-arvon edistämiseksi, mutta sitten yhtäältä tehdään toimia, jotka nimenomaan mahdollistavat sen työperäisen hyväksikäytön. Toivoisin, että tämäkin nähtäisiin, että tälläkin hetkellä meillä voidaan tehdä se paikallinen sopimus vaikka siellä Romanian rajalla tai Viron rajalla ja sanoa, että tämä on tällainen paikallinen sopimus, ja täällä ei voidakaan siihen puuttua. Nämä ovat juuri niitä keinoja, joilla on mahdollistettu taas työperäistä hyväksikäyttöä enemmän. Varmasti aika monikin tässä salissa on lukenut tämän Teittisen kirjan, ja täytyy kyllä sanoa, että siellä erittäin huomiota herättävää on myös se poliisin toimimattomuus asiassa. Meillä oli lukuisia esimerkkejä luettavissa sieltä, että ei ole tehty tutkintaa riittävällä tavalla tai sitä on venytetty niin pitkään, että asiat ovat jo venyneet. Samoin se seikka, joka ratkaisisi niitä, olisi se, että kun saadaan selville, että ulkomaalaista työntekijää on hyväksikäytetty, hänelle annettaisiin mahdollisuus pysyä tässä maassa niin kauan kun rikosprosessi on saatu loppuun käsiteltyä. Ne ovat niitä käytännön asioita, joilla ei mahdollistu se, että näitä asioita saadaan selvitettyä, ja se mahdollistaa sen, että ne rikollisesti väärin toimivat yritykset edelleenkin voivat jatkaa toimintaansa. Haluan siis edelleen korostaa sitä, että tämä on askel erittäin hyvään ja oikeaan suuntaan mutta työ ei todellakaan ole valmis, vaan tehtävää edelleen paljon riittää. Toivon, että tässä pystyttäisiin näkemään se kokonaisuus. Ministeri Merihän täällä kyselytunnillakin lupasi, että hän selvittää tämän alipalkkauksen kriminalisointiasian. Näyttää harmillisesti siltä, että vaikka perussuomalaisilla tahtoa sen asian edistämiseen oli, niin ilmeisesti kokoomus ei ole tähän suostunut. Toivon vielä tsemppiä siihen, että asiaa saataisiin edistettyä.

Herra puhemies! Tämä kyselytunti alkoi sillä, että hallituspuolueista sieltä etenkin pääministeri taas aloitti, kuinka on edellisen vika, ja vähän on semmoinen tunne, että seuraava hoitaa. Mutta erinomaisen hienoa, että olemme päässeet sille tasolle, että tässähän on tarkoitus saada parempia ohjeita meidän kansalaisillemme siitä, mitenkä missäkin tilanteessa tulee toimia. Me voidaan väitellä siitä, kenenkä on pitänyt saada mikäkin järjestelmä aikaiseksi missäkin vaiheessa, mutta itse asiassa erittäin paljon oleellisempi on tämä kysymys siitä, onko meillä tieto siitä ja kenen vastuulla on informoida, kuuluuko sairaanhoitajan lähteä töihin, kuuluuko päivystävän kirurgin lähteä töihin. Kuka päättää siitä, koska vaikka se kirurgi tai vaikka eläinlääkäri menee? En ole vielä kuullut sitä, koska meillä on ohjeet siitä, kenenkä pitää missäkin tilanteessa, vaikka tämmöisessä droonitilanteessa, antaa ne ohjeet. Ja saako palkan, jos jää kotiin, tässäkin tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sanoa, vaikka edustaja Lundén kerkesi jo poistumaan, että hänellä oli erittäin hyvä puheenvuoro myös siitä, että vastuulliset yrittäjät toimivat oikein. Näinhän se onkin. Sehän on siis aivan loistavaa, että meillä on niitä vastuullisia yrittäjiä, jotka kantavat vastuunsa niin työntekijöistä kuin monesta muustakin asiasta. Mutta nythän onkin kyse tässä opposition kritiikissä siitä, että kaikki yrittäjät eivät toimi samalla tavalla. Niin kuin tässä edustaja Elomaa edellä totesi, olen tismalleen samaa mieltä siitä, että kaikki työ on arvokasta. Näin sydämessäni erityisesti myös tunnen, ja nimenomaan meidän kaikkien pitäisi siihen pyrkiä. Mutta vielä tähän, että kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja olla tasa-arvoisia: Juuri näin. Sen vuoksihan me täällä oppositiossa olemme niin erityisen äkäisiä, kun kaikki ne esitykset, mitä työ- ja tasa-arvovaliokunnassa on ollut, ovat olleet työnantajille edullisia ja työntekijöille epäedullisia, ja se tasapaino puuttuu. Emme me täällä rääkyisi viikosta toiseen, jos nämä asiat olisivat balanssissa. Se meidän suurin kritiikkimme perustuu juuri siihen, että nyt on tehty erittäin paljon vain työnantajia hyödyttäviä esityksiä ja unohdettu ne työntekijät. Tässä on vaarana, että meille muodostuu sellainen kierre, että jos seuraava hallitus osuu olemaan vaikka sitten työntekijämyönteinen, niin sitten tehdään vain niitä työntekijäpuolen esityksiä, ja se ei ole kenenkään etu. Paljon parempi olisi, että niitä tehtäisiin tasapainoisesti puhaltamalla yhteen hiileen. En malta olla vielä nostamatta esiin sellaista seikkaa, että meidän asiantuntijakuulemisissa todettiin, että yrittäjät eivät usko, että perusteettomia määräaikaisia työsuhteita tehdään perustellun syyn sijaan. Nyt on kuitenkin Akava Works tehnyt tutkimuksen, jossa he ovat haastatelleet yrittäjiä ja niitä työnantajia, jotka arvioivat tämän lakimuutoksen vaikutuksia heidän työsuhdekäytäntöihinsä, ja 54 prosenttia näistä yrittäjistä on arvioinut, että he tulevat korvaamaan aiempia vakituisia työsuhteita perusteettomilla määräaikaisilla työsuhteilla. Siis 54 prosenttia niistä yrittäjistä, jotka aikovat ottaa tämän käyttöön, aikoo korvata näitä vakituisia työsuhteita tällä. Sekin on se peruste sille, miksi me täällä asiasta haluamme puhua ja miksi me toivomme, että nämä edustaja Elomaan kaltaiset puheenvuorot sieltä hallituksen rivistä nousisivat enemmän, jos tätä asiaa voitaisiin vielä korjata.

Arvoisa puhemies! Mehän emme siis missään tapauksessa ole tästä edustaja Lundénin kanssa eri mieltä, etteikö esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitäisi helpottaa, mutta nythän ongelma on se, että te olette tehneet esityksen, joka ei koske vain sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Emme ole ollenkaan eri mieltä siitä, etteikö sille nuorelle se ensimmäisen työpaikan saaminen ole erittäin tärkeää, mutta kun te ette ole rajanneet tätä koskemaan vain nuoria. Eikä ole kysymys edes siitä, että kun yrittäjillä ei ole puskuria — ei ole myöskään sillä työntekijällä puskuria viedä käräjille sitä asiaa, jos häntä on syrjitty, mutta se vaatii sen puskurin, jotta hän uskaltaa sen tehdä. Ei tule automaattisesti lappua siitä, että nyt sinua on syrjitty ja nyt sinä saat oikeutta, vaan oikeudessa pitää hakea sitä oikeutta, ja se ei ole mitenkään yksinkertaista. Ei sillä yrittäjällä ole sitä puskuria välttämättä, mutta ei takuulla ole sillä työntekijällä puskuria siihen, että hän uskaltaa sen syrjintätapauksessakaan viedä eteenpäin. Haluan palata tähän, mitä jo alun perin ajattelin — mutta erittäin hyviä huomioita oli, että näistä perusasioista me emme ole eri mieltä, vaan siitä tavasta, jolla te yritätte hoitaa tätä ongelmaa, ja se tapa on aivan väärä: Esimerkiksi asiantuntijakuulemisissa me kuulimme, että asiantuntijoitten työsopimuksista jopa neljäsosa on määräaikaisia. Meillä on ehkä sellainen kuva, että tämä koskee vaikka sitä kaupan alaa tai julkista alaa, mutta on erittäin tärkeää huomata, että asiantuntijoittenkin työsuhteista jopa neljäsosa on määräaikaisia. Kyllä se on aivan selvää, että se tulevaisuudenusko heikkenee ja epävarmuus lisääntyy, niin kuin tässä on jo monta kertaa todettu. En malta olla vielä lisäämättä sitä seikkaa, että täällä ovat etenkin kokoomuspuolen edustajat julistaneet, kuinka hallinnollista taakkaa nyt vähennetään ja kuinka se on ollut hallituksen suurimpana asiana, että hallinnollinen taakka kautta linjan vähenee, mutta nythän te lisäätte sitä hallinnollista taakkaa. Nimenomaan tämän perusteettoman määräaikaisuuden johdosta työnantajan on pidettävä kirjaa siitä, kuinka kauan se työsopimus kestää, kuinka monta niitä työsopimuksia on ja tehtävä työntarjoamisvelvollisuus, ja kyllä siellä asiantuntijakuulemisessa kuulimme, että nimenomaan tämä on erittäin hankala hallinnollinen himmeli, joka johtaa hallinnollisen taakan kasvamiseen. — Jatkan taas seuraavassa. Kiitos, puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se niin on, että tämä perusteettomien määräaikaisten työsopimusten salliminen heikentää nimenomaan työsuhdeturvaa. Tässä ei ole tuotu rinnalle riittäviä suojaelementtejä, ja tämä on rakennettu niin, että tämä on kyllä melko helposti kierrettävissä. Meillä on ollut sellainen perusajatus siitä, että ensisijainen työmuoto on vakituinen työ. On kyllä ihan selvää, että vakituinen työ tuo sitä turvaa, ja emme me mitenkään keinottomia ole olleet työelämässä siinä, etteikö erilaisia mahdollisuuksia ja työelämän joustoja ole jo olemassa. Meillä on käytössä lomautusta ja osa-aikaistamista ja tietenkin viimesijaisena myös irtisanominen, ja niin kuin tässä edellä edustaja Malm kertoi, irtisanominen vakituisesta työstä on jopa helpompaa kuin määräaikaisesta. Mutta kyllähän se on päivänselvää, että tämä hallituksen esitys lisää määräaikaisia työsopimuksia, ja tähän rakentuu kuin huomaamatta sellainen tuplakoeaika. On aivan selvää myös se, että tämä lisää työelämässä sitä epävarmuutta, joka jo ennestään on kasvanut korkeaksi. Tämä esitys lisää myös vastentahtoisia määräaikaisia työsuhteita. Palvelualoilla on tutkittu, että 60 prosenttia määräaikaisista työsuhteista on jo osa-aikaisia. Kyllä se on ihan selvää, että epävarmuus vain lisääntyy ja osa-aikaisuuden kautta myös pienituloisuus. Nyt sitten hallitus on tuonut esityksen tästä tasa-arvolain muutoksesta, ja kyllähän sekin on merkki siitä, että lainsäädäntö ja tahtotila ovat melko tempoilevia eri suuntiin, kun toisessa halutaan estää perhe- ja vanhempainvapaasyrjintää, mutta tällä esityksellä, ihan hallituksen esityksessäkin lukee, on mahdollista, että tämä lisää perhe- ja vanhempainvapaasyrjintää. On todettu asiantuntijakuulemisissa, että tämä lainsäädäntö on vaikeaa lainsäädäntöä, jota on vaikea valvoa. Esimerkiksi takaisinottovelvollisuus, jota tässä myös ollaan muuttamassa, jolla on pystytty estämään niitä henkilöperusteisesti tehtyjä irtisanomisia, nyt voidaan naamioida taloudellisiin syihin. Kyllä se niin on, että vaikka hallitus kuinka perustelee — tässä edelläkin kuulimme, kuinka edustaja Satonen kertoi — että tällä halutaan nimenomaan sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista ja pienten ja keskisuurten yritysten, mutta etenkin pienten yritysten, palkkaamisen kynnystä madaltaa, niin silloin se laki olisi pitänyt muotoilla niin, että tämä koskee vain niitä yrityksiä ja vaikka sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Mutta nyt tämä esitys koskee niin yksityistä kuin julkistakin puolta, ja niin kuin täällä ollaan jo monta kertaa kuultu, erityisesti julkinen puoli on määräaikaisissa työsuhteissa jo ollut erittäin ongelmallinen. Jopa neljännes työsuhteista julkisella puolella on määräaikaisia, ja niin kuin täällä on jo aiemmin todettu, näistä määräaikaisista työsuhteista suurin osa vielä osuu naisille. On siis selvää, että kun näiden asioiden johdosta vaikkapa perheen perustaminen siirtyy ja omistusasunnon hankinta viivästyy ja tällainen perusteeton määräaikainen työsopimus ei mahdollista vaikkapa autolainan saamista — mikä taas voi olla ehtona sille, että sen työn ollenkaan saa — niin kyllä tässä sellainen oravanpyörä luodaan, että en tiedä, kuka tämänkin sotkun sitten taas korjaa. Me olemme asiantuntijakuulemisissa kuulleet hyvin paljon argumentteja sille, kuinka tätä voitaisiin edes himpun verran saada paremmaksi. Esimerkiksi Lupa- ja valvontaviraston asiantuntijakuulemisessa he ehdottivat, että määräaikainen perusteeton työsopimus olisi voitu tehdä vain yhdelle työntekijälle yhden kerran, ei niin, että sitä samaa työtä voidaan teettää monta kertaa tällä perusteettomalla määräaikaisella työsopimuksella. Samoin asiantuntijakuulemisissa esitystä tuli myös siitä, että kun alun perin työsopimuksen irtisanomisen piti olla mahdollista vain työntekijäpuolelle, ja nyt se on lisätty myös sinne työnantajapuolelle, niin se olisi niitä pienimpiä asioita, jotka tässä olisi syytä korjata. Mutta nythän on siis niin, että pysyvän työvoiman tarpeeseen voidaan jatkossa tarjota määräaikaista työsuhdetta, ja kyllä se tarkoittaa sitä, että syrjintä voi lisääntyä. Niin kuin tässä edustaja Marttila totesi, minäkin vetoan kunta- ja hyvinvointialueitten päättäjiin, että tehkää aloitteet omissa kunnissa ja omilla hyvinvointialueilla siitä, että älkää ottako käyttöön tätä erittäin huonoa esitystä. Puhuttavaa riittää niin paljon, että taidan jatkaa seuraavassa puheenvuorossa sitten lisää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan on tämä lähtökohta siitä, että nämä määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa jo erittäin yleisiä: jos katsotaan EU-maita, niin vain neljässä maassa on näitä enemmän kuin meillä ja 22 maassa EU:ssa on vähemmän määräaikaisia työsuhteita kuin meillä. Sitten kun se jakaantuu vielä niin, että suurin osa näistä määräaikaisista työsuhteista osuu naisille, niin onhan se kyllä kummallista, varsinkin kun on vielä niin, että nyt jatkossa, vaikka se työn tarve olisi vakituiseen tehtävään, voimmekin sitten tehdä tällaisen perusteettoman määräaikaisen työtehtävän. Samalla työnantajalla voi olla työsuhteisia sekä perusteetta että perusteella tekemässä sitä samaa työtehtävää ja vielä niin, että se määräaikainen perusteeton työsopimus voi olla nollatuntisopimus, josta ei puoleen vuoteen se työntekijä edes pääse irti. Kyllä minä sanon, että tämä aiheuttaa sellaista epävarmuutta meidän ihmisissä ja meidän työntekijöissä, että onhan päivänselvää, että ei tämä voi johtaa mihinkään hyvään.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja nimenomaan nyt puhutaan niistä lapsista, joidenka kohdalla erittäin moni asia on jo mennyt pieleen. On tapahtunut monta kohtaa, jossa meidän olisi pitänyt jo aiemmin pystyä puuttumaan. Sain tilaisuuden viime viikolla käydä tapaamassa Keski-Suomessa isoa joukkoa sosiaalityöntekijöitä, ja kyllä heillä oli aivan selvä viesti nimenomaan siitä ennaltaehkäisevästä vaikuttamisesta. Ensimmäisenä siellä tuli esimerkiksi tämä perustulon vähyys, joka johtaa sitten vaikka vuokrarästeihin ja sitä kautta häätöilmoituksiin, ja sitä kautta sitten tietysti ketju on valmis niin että tarvitaan niitä sosiaalipalveluita. Kyllä on nähtävissä jo päiväkoti-ikäisiä lapsia, jotka oirehtivat, ja emme vaan tässä yhteiskunnassa riittävästi pysty löytämään niitä keinoja auttaa niitä perheitä ja niissä tilanteissa olevia. Kyllähän silloin on kyse aivan fundamentaalisesti niistä peruspalveluista, siitä peruspalveluitten saatavuudesta. Meillä Keski-Suomessa tilanne on sellainen, että esimerkiksi perheneuvolaan voi joutua odottamaan kahdeksan kuukautta ennen kuin sinne pääsee. Onhan se siis aivan järkyttävä luku. Kyllähän on päivänselvää, että ne perheitten tilanteet kerkeävät siinä kriisiytymään, ja sitten se johtaa juuri siihen oravanpyörään, että joudutaan tekemään näitä kriisipäivystyksellisiä sijoituksia ja tilanteet monimutkaistuvat ja hankaloituvat ja niitten korjaaminen vaatii entistä enemmän resursseja. Mutta kyllä on selvää, että me tällä hetkellä niitämme sitä viljaa, että peruspalveluista on säästetty liikaa. Koulupsykologeja on ollut meillä pitkän aikaa liian vähän siihen tarpeeseen nähden. Vanhemmuuden tuki, Kelan etuuksiin tehdyt muutokset ja peruspalvelu ovat aidosti se keino auttaa osaa niistä lapsista, jotka näihin tilanteisiin ajautuvat. Tässä oli ihan ensimmäisissä puheenvuoroissa myös näistä huumekuolemista. Kyllä sekin erittäin hätkähdyttävää on, että pelkästään Keski-Suomessa on jo tämän vuoden aikana kolme huumekuolemaa nimenomaan nuorilla ollut. Semmoinen toivottomuus ja näköalattomuus nyt vaivaa tietysti monessa asiassa meitä, ja meidän kaikkien poliitikkojen on pystyttävä yhdessä parempaan, jotta nämä lastensuojelullisetkin asiat saadaan parempaan järjestykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vastauksena tähän edustaja Rasinkankaan puheenvuoroon, että juuri näin. Sanotte, että sosiaalityöntekijöillä ja siellä lastensuojeluyksiköissä on osaaminen näihin kiinniottotilanteisiin, mutta kerronpa esimerkin vaikka tästä Helsingin lastensuojeluyksiköstä. Tälläkin hetkellä varahenkilöstöryhmässä on yli sata kiertolaista, yli sata työntekijää, jotka kiertävät niissä samoissa työpaikoissa Helsingin kaupungin lastensuojelun yksiköissä. Arveletteko, että näillä sadalla ihmisellä, joille nyt tulisi tämä oikeus ottaa kiinni siinä tilanteessa, on se osaaminen? Minäpä väitän, että ei ole, vaan tämä tilannehan on aivan katastrofaalinen jo tällä hetkellä, ja tämä teidän lakimuutoksenne ei tätä tilannetta ensinkään helpota, eikä se myöskään kannusta sinne alalle jatkossa sitäkään vähää hakeutumaan. Että kyllä pitäisi aivan muut keinot olla. Omassa pidemmässä puheenvuorossani tulenkin sitten siihen, että nämä ovat totta kai niitä keinoja siinä tilanteessa, mutta ne keinot pitäisikin hakea sieltä, että mahdollisimman paljon pystyisimme ennaltaehkäisemään näitä tapauksia, ja tämä ei ole ennaltaehkäisyä.

Kiitos, puhemies! Mitäpä se tarkoittaa sitten käytännössä siellä yksiköissä? Minäpä kerron tositarinan tästä ihan muutaman viikon takaa. Nimenomaan kyseessä on tilanne, jossa tiedetään, missä asunnossa hatkanuori on. Edellisellä kerralla hän on avustettuna karannut ei sijoitetun vaan ulkopuolisen toisen nuoren kanssa, jolla on ollut 30 senttimetriä pitkä teräase mukanaan, ja sen avulla on lähtenyt. Sitten löydetään ja tiedetään, että nyt hän on siellä asunnossa, ja sinne menee kaksi sosiaalityöntekijää vastaanottamaan tätä tyttöä. Pyydetään, että saadaan virka-apua, ja virka-apua ei tule. Jatkossa olisi niin, että näitten sosiaalityöntekijöitten olisi sieltä huumekämpästä tai ihan mistä vaan kämpästä mentävä hakemaan nämä nuoret. Kyse on siitä, että näillä sosiaalityöntekijöillä ei todellakaan ole sellaista osaamista, että he pystyisivät näissä tilanteissa toimimaan. Virka-apupyynnöt eivät tällä hetkelläkään toimi, ja nyt tätä tilannetta kyllä vain pahennetaan.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Onhan se hieman absurdia, että täällä ollaan nyt huolissaan nuorten työttömyydestä, kun itse olette osan aiheuttaneet tästä. Me olemme saaneet viimeisimmässä nuorisobarometrissä tuloksia siitä, että nimenomaan työelämän paineet ovat yksi suurimmista epävarmuuden lähteistä, joita nuoret kokevat. Nuorista jopa 70 prosenttia kokee, että on erittäin paineistettua saada työtä, ja puolet kertoo kokevansa paljon epävarmuutta työllistymisestä, ja se on lisääntynyt nimenomaan teidän hallituskautenne aikana voimakkaasti. Ei kyse ole vain siitä, että niitä työpaikkoja ei ole, vaan kysehän on tietenkin myös kohtaanto-ongelmasta ja alueitten eri ongelmista, mutta kyllä tässä on kyse kaikista eniten siitä politiikasta, jota te teette. Te aiheutatte sitä epävarmuutta omalla toiminnallanne ja lisäätte vielä raskaus- ja perhevapaasyrjintää aivan omilla poliittisilla valinnoillanne.

Arvoisa puhemies! Onhan se ihan ymmärrettävää, että hallituspuolueet haluavat siirtää keskustelua kaikkeen muuhun kuin niihin omiin tuloksiin. On ihan ymmärrettävää, että te haluatte kysellä oppositiolta ja vaikka meiltä SDP:ltä erityisen tarkasti, minkälaisia meidän vaihtoehtomme ovat, kun teidän vaihtoehtonne ovat näkyvissä: Te olette saaneet aikaiseksi tämän taloustilanteen, jossa me nyt olemme. Te olette luvanneet satatuhatta uutta työpaikkaa, ja mikä on se tulostaulu? Meillä on monta kymmentätuhatta työtöntä lisää teidän aikananne. Te olette luvanneet kääntää velkaantumisen laskuun — mikä on se tulostaulu? Velkaannumme tällä hallituskaudella enemmän kuin edellisellä hallituskaudella, merkittävästi enemmän. [Antti Kurvinen: Tämä on totta kaikki!] Onhan se aivan ymmärrettävää, että te haluatte siirtää sitä vastuuta edelliselle hallitukselle ja ennen kaikkea tulevalle, mutta kyllä odottaisi, että tämä hallitus ottaisi vastuuta edes omista teoistaan.

Arvoisa puhemies! Joulukuun alussa vierailin Helsingin rautatieaseman panttilainaamossa ostamassa korvakoruja, ja edelläni oli perheenäiti kolmen lapsensa kanssa jättämässä korua sinne panttilainaamoon sen vuoksi, että hän oli ostamassa lapsille toppahaalareita. Minä väitän, että tässä salissa kaikki eivät todellakaan ymmärrä, missä tilanteessa meidän perheitämme tällä hetkellä on. Yli 28 prosenttia yhden aikuisen lapsiperheistä elää tällä hetkellä pienituloisen elämää, siis yli 20 prosenttia niistä, [Krista Kiuru: Miettikää!] joissa on vain yksi aikuinen ja lapset. Täällä huudeltiin nimenomaan sitä, kun oppositio esitteli omia vaihtoehtojaan, että mikä on hinta, mikä on se hinta. — Mikä on se hinta, minkä te olette aiheuttaneet 30 000 uudelle köyhälle lapselle, 300 000 työttömälle, joista 140 000 on pitkäaikaistyöttömiä? Minä kysyn nyt, hallitus, teiltä: mikä on se hinta? [Krista Kiuru: Mikä on sen sosiaalisen kestävyyden hinta? — Suna Kymäläinen: Mikä on hinta tulevaisuudesta?]

Herra puhemies! Kiitos ministerille tästä esittelystä. Tämä esityshän on paljon puhututtanut, erityisesti tämän lyhytaikaisvuokrauksen vuoksi. Siinä on varmasti paljon niitä plussia ja miinuksia, ja on puhuttu jopa Rovaniemi-laista. Itse tulen pienemmältä paikkakunnalta Jämsästä, ja minuunkin on muutama perinnöksi osakkeensa saanut omistaja ollut yhteydessä. Meillä on siellä iso hiihtokeskus Himos, ja lyhytaikaisvuokraus on monelle ainoa tapa saada edes vähän niistä yhtiövastikkeista rahaa takaisin. Useissa tilanteissa — tai voi sanoa, että myös valtaosassa — mitään ongelmia näitten lyhytaikaisvuokrausten kanssa ei kaikissa taloyhtiöissä ollenkaan ole. Kysyisin sellaista seikkaa, että onko tässä missään kohtaa pohdittu erityisesti näitten pienten, ei nykyään edes asumiskäyttöön soveltuvien asuntojen poissulkemista tästä, koska on olemassa tosi pieniä asuntoja, joissa ei voi aidosti [Puhemies koputtaa] pitkäaikaisesti asua.

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että tätä ajantasaistetaan. Niin kuin ministeri tuossa kertoikin, meillä on paljon vuokranantajia ja vuokralaisia, joilleka nämä asiat eivät ole aivan päivänselviä, ja sen vuoksi tiedottaminen ja oikean tiedon jakaminen tämänkin jälkeen on erittäin tärkeää. Tästä vuokravakuuden palauttamisesta jo muutama puheenvuoro tulikin, ja varmasti moni meistäkin on joutunut vaikka omia nuoriaan tai läheisiään neuvomaan, kuinka toimia näissä tilanteissa, kun vuokranantaja ei olekaan palauttanut vuokravakuutta tai siitä on perusteetta otettu joitakin maksuja, mihinkä ei yksimielisyyttä ole löytynyt. Näistä ehkä olisin kysynyt ministeriltä: kuinka näissä tilanteissa toimitaan, jos siitä vuokravakuuden palauttamisesta ja summasta ei yksimielisyyteen päästä? Näitten irtisanomistilanteitten helpottamisesta: On kyllä monia tapauksia, joissa on aivan ymmärrettävää, että irtisanominen on tehtävä. Olisinkin kysynyt, oliko niin, että tästä on vielä jäänyt pois se, että jos poliisit joutuvat usein asunnossa vierailemaan, [Puhemies koputtaa] niin vuokranantaja ei siitä välttämättä tietoa edelleenkään saa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä elintarvikemarkkinalain uudistushan on nimenomaan edellisen hallituskauden parlamentaarisen työn tulosta, ja kyllä minäkin haluan osoittaa kiitokseni ministerille siitä, että kaikesta vastustuksesta ja uhkailusta ja kiristyksestä huolimatta tämän lain olette tänne saanut. Se on erittäin tärkeää. Niin kuin tässä mainittiin ja kaikki varmasti tietävätkin, taustalla on nimenomaan se, että elintarvikemarkkinat eivät ole toimineet. Siellä on paljon tällaisia epäterveitä kauppatapoja ja epäreiluja sopimusehtoja, ja juuri niihin nyt halutaan tässä puuttua. Sillä on aivan suora vaikutus meidän elintarvikehuoltovarmuuteen. Jos me emme näitä toimia tee, niin ei meillä kohta ole kotimaista ruokaa, jota syödä. Se jos mikä on kaikkein vaarallisinta. Kauppa on tehnyt tulosta viime vuonnakin yli miljardin. On kyllä häpeällistä ja hävytöntä, että he uhkailevat sillä, että jos tämä laki menee maaliin, niin se tulee suoraan ruuan hintaan. Erityisesti se, että olette pystyrinnoin pystynyt tätä asiaa puolustamaan, on kyllä erinomaisen hieno asia — kiitos siitä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Voin kyllä yhtyä moneen ajatukseen, mitä Eestilä tässä kertoi, ja jotenkin itseänikin hieman jännittää ottaa kantaa eläkeasioihin, koska se on juuri niin, että se on saanut omanlaisiaan väreitä etenkin sosiaalisessa mediassa ja tietysti mediassa yleisestikin. Itsekin haluaisin nimenomaan tarttua tähän järjestelmän toimivuuteen. Kannustankin kaikkia, että käyvät katsomassa sen oman työeläkeotteensa, joka jokaisen on helppo omilla pankkitunnuksilla käydä katsomassa ja tarkastamassa ja tehdä sitä suunnittelua siinä koko työuran aikana, nähdä sitä, kuinka se oma työeläke siellä karttuu. Tästä esityksestä pidän erityisen arvossaan sitä, että tämä on kolmikantaisesti saatu neuvoteltua ja jopa se asetettu tavoite on saatu tässä ylitettyä. Se luo uskoa siihen, että kyllä meiltä vielä löytyy niitä kolmikantaisen neuvottelun tuloksia, jos vain näin halutaan, ja itse toivon, että näin myös halutaan. Täällä pidettiin hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka työurat ovat jo nytkin pidentyneet. En voi olla ottamatta silti kantaa samaan aikaan siihen, että meidän pitää ymmärtää, että samaan aikaan, kun työurat pitenevät ja yhä vanhempana eläkkeelle päästään, työhyvinvoinnin merkitys kasvaa äärimmäisen paljon. Eläkelaitokset tekevät tässä myös omaa hyvää työtään, mutta se vaatii tasapainottaakseen monia muitakin toimia, ja toivon, että niitä panostuksia siihen työhyvinvointiin voidaan tehdä monella eri taholla. Tässä itse esityksessä muutoksia tehdään siis esimerkiksi näihin rahastojen riskeihin, ja nimenomaan tämä rahastojen vahvistaminen on oikeudenmukaista etenkin niiden nuorten kannalta. Niin kuin tässä sanottiin, on jotenkin semmoinen erikoinen ajatus monella nuorella, että ei eläkettä koskaan tule saamaan, ja se on kyllä väärä mielikuva. Meidän eläkejärjestelmämme on erittäin kantokykyinen. Itse olen saanut lähemmin tutustua tuohon kuntien eläkevakuutukseen Kevan valtuutetun roolissa, ja siellä tämä päätös silloin 1988, että siirretään näihin rahastoihin, on ollut kyllä äärimmäisen tärkeä päätös, ja on erittäin hienoa, että silloin on jo osattu nähdä, kuinka tärkeä tämä rahasto on. Minunkin suuri viestini, minkä vuoksi tässä puheenvuoron halusin ottaa, nimenomaan kohdistuu niille nuorille, että uskokaa siihen, että kyllä, kun työtä teette, eläkettä myös tulevaisuudessa saatte. Puskurit ovat erinomaisen hyvällä tasolla, ja meidän eläkejärjestelmämme on toimiva, mutta se vaatii myös jatkossa sitä, että sitä kehitetään yhteistyössä kaikkien osapuolien kesken.

Arvoisa rouva puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on ollut jo vuosikymmeniä työelämän oikein pahamaineinen syöpä, ja kaikkein eniten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee nimenomaan raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä niitä kanteluita. Täällä viitataan siihen, että yritys munaa itsensä, jos se vie käräjille ja ei tuo vaikka selvitystä. Kyllä minä sanon, että tässä hallitus munaa aivan itse itsensä nimenomaan tuomalla laastaria avomurtuman päälle. Ensin te toisella kädellä lisäätte riskiä perhevapaa- ja raskaussyrjinnälle, aivan omakätisesti sen teette, ja sitten te poseeraatte oikein hyveposeeraamalla, että nyt me poistamme raskaus- ja perhevapaasyrjinnän. Kun minkään asiantuntijan mukaan tällä ei ole kuin vain kosmeettisia vaikutuksia, niin eikö nyt ole korkea aika herätä siihen, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee? Perukaa nyt ihmeessä perusteettomat määräaikaiset työsuhteet, niin voitte saada edes jonkinlaista uskottavuutta tälle esitykselle.

Herra puhemies! Kiitos ministerille tästä esittelystä. Niin kuin tuossa esittelyssäkin totesitte, tarvitaan selkeää lainsäädäntöä. Se on kyllä varmasti tässä se kaiken a ja o, niin että jokainen metsänomistaja mutta myös hakkuita tekevä yhtiö tietää, mitkä alueet ovat niitä, joilleka tämä rajoitus nyt tulee. On kyse kuitenkin metsäkoneista, jotka ovat satojentuhansien eurojen arvoisia. Nyt kun vaikka omasta kotikunnastani tänne ajelin, niin kelirikkoaika alkaa olemaan käsillä ja tiet erittäin huonossa kunnossa, ja se tarkoittaa jo automaattisesti sitä, että metsäkoneet eivät tähän aikaan kulje eikä niitä puita sieltä metsästä saada. Nyt meillä tulee tämä lintudirektiivin mukainen aika, jolloinka taas osa metsistä on poissuljettu hoitotoimenpiteiltä ja hakkuilta. Kysyisin ministeriltä: Jos itselläni on metsä ja se viereinen metsä on sitten se, jota pitäisi hakata, niin saako sen ensimmäisen palan ohi mennä tekemään niitä hakkuita, [Puhemies koputtaa] jos se metsä on erilaista siellä toisella puolella? Varmistetaanko se tässä?

Herra puhemies! Tässä on paljon pidetty hyviä puheenvuoroja nimenomaan siitä, mitkä ovat niitä valtiota velvoittavia ja missä sitä joustomahdollisuutta on. Odotin tässä jo aiemmin edustaja Hoskosen puheenvuoroa, että löytyykö sieltä sanaa ”turve”, mutta ei löytynyt, ja nyt käytän sitä itse, koska mehän olemme joutuneet sellaisiin tilanteisiin — olen itse Neovan hallintoneuvoston jäsenenä —, on tullut useita esimerkkejä siitä, että on nimenomaan niin, että ylitulkitaan, että jos on edes tulossa jokin mahdollinen säännös, niin se jo estää rahoituksen saamisen, ja tämä on tullut esiin esimerkiksi turvepeltoja koskien maatiloilla. Mutta se ei ollut se itse asia, vaan nimenomaan se, kuinka se, että jotakin on jo valmisteilla, voi vaikuttaa siihen, mitenkä jo sovelletaan meillä. Hyvin tiukasti Suomessa yleensä halutaan tulkita näitä. Täällä käytettiin erittäin hyviä puheenvuoroja näistä taloyhtiölainoista ja kotitalouksien lainansaannista yleisesti. Kyllähän se asettaa alueet erittäin eriarvoiseen asemaan, että täällä pääkaupunkiseudulla, Helsingissä, voit vakuuden ostaa rahalla, että jos sinulla on olemassa semmoinen eurosumma, niin sinä voit sen vakuuden ostaa, ja sitten siellä maaseudulla tuntuu, että ei riitä mikään sen lainan saamiseen. Mitä olisi sellaisia keinoja, mitä hallitus voisi tämän... Uskon myös siihen, että tämä on aidosti yksi iso kasvun este ja esimerkiksi työntekijöitten liikkuvuuden este. Mitä keinoja voisimme tähän yhdessä löytää?

Herra puhemies! Myös oppositiosta haluan ehdottomasti kiittää ministeriä tämän lain tuomisesta tänne. Työperäinen hyväksikäyttö ja sen ilmiöt ovat jatkuva prosessi, ja myös nämä lait vaativat jatkuvaa tarkastelua. Palkan varastaminen on yksiselitteisesti väärin, ja on erittäin tärkeää, että tämä asia nyt tulee eduskuntaan. Työntekijöitten hyväksikäyttö on väärin tekemistä juuri suomalaisille yrittäjille ja suomalaisille työntekijöille, ja se on härskiä ja anteeksiantamatonta. Haasteena niihin puuttumisessa on kuitenkin ollut esimerkiksi rakennus-, majoitus- ja ravitsemusalalla se, että ne työsuhteet ovat erittäin lyhyitä, ja se, kun meidän prosessit ovat niin pitkiä, mikä saattaa olla esteenä sille, että sitä oikeutta ei saa ja työntekijät eivät sitten saakaan varastettuja palkkojaan takaisin. Kysyisin ministeriltä: mitä aiotte tälle tehdä? Mutta en voi olla vastaamatta edustaja Zyskowiczille siihen, mitkä ovat olleet niitä asioita, joita tämä hallitus on tehnyt edistääkseen harmaata taloutta: esimerkiksi paikallisen sopimisen lisääminen on yksi esimerkki siitä, [Puhemies koputtaa] ja se tulee lisäämään työsyrjintää.

Puhemies! Arvoisa ministeri, on se erikoista, että te täällä väitätte, että olisi tarjottava vakituista työtä, kun taitaa olla niin, että takaisinottovelvoitteessakaan ei ole pakkoa tarjota vakituista työtä. Mutta erittäin mielelläni korjaan mielipidettäni, jos näin on. Yhdessäkään asiantuntijakuulemisessa koko valiokunnassa asiaa ei näin esitetty. Olen erittäin iloinen, jos aiotte muuttaa tämän niin, että jokaista koskee se, että sen jälkeen on tarjottava vakituista työtä. Tässähän on kyse siitä, että vaikka nyt olisi tarve vakituiselle työlle, niin ei tarvitse ottaa vakituiseen työhön vaan voi ottaa perusteettomaan määräaikaiseen työsuhteeseen, ja te tässä väitätte, että tämä halutaan tehdä sen vuoksi, että nuoret saataisiin paremmin työllistymään. Miksi ette ole sitten kohdentaneet tätä koskemaan vain nuoria, vaan tämä koskee kaikkia julkisella ja yksityisellä puolella olevia kymmeniätuhansia, [Puhemies koputtaa] satojatuhansia naisia ja työntekijöitä yleisesti?

Herra puhemies! Meillä on vain yksi Suomi, ja se on kaupunkeja ja maaseutua. Maaseudulla asuvat ihmiset kokevat usein, että heidät on unohdettu ja että he eivät voi vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kaikkea päätöksentekoa tulisi arvioida myös maaseudun asukkaiden näkökulmasta. Tämä luottamus maaseudun ihmisiin rakennetaan konkreettisin toimin. Niin kuin ministerikin tässä edellä sanoi, Suomen pinta-alasta on maaseutua 95 prosenttia. Tämä fakta on hyvä jokaisen muistaa. Maaseudulla ja sen asukkailla on merkittävä rooli huoltovarmuudessa ja turvallisuudessa sekä hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Suomalaisille rakkaat metsät ja järvet sijaitsevat pääosin maaseudulla, kuten myös luonnonvarat. Maaseutu on yllättävän lähellä, se on jokaisen lautasella, suomalaisen ruuan muodossa. Puhemies! Väestökehitys muuttaa Suomea syvällisesti. Maaseutualueilla 15—64-vuotiaiden määrä vähenee tulevan vuosikymmenen aikana 20 prosentilla nykytilanteesta, mikäli tämä vallitseva kehitys jatkuu. Tällä on vaikutusta kansalliseen huoltovarmuuteen ja etenkin alkutuotannosta juontaviin moniin arvoketjuihin. Siitäkin syystä maatalouden kannattavuudesta on huolehdittava. Väestön väheneminen tapahtuu erityisesti Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Mikäli trendi jatkuu, ydinmaaseudulta ja harvaan asutulta maaseudulta voi vähentyä yli 43 000 työpaikkaa vuoteen 2040 mennessä. Pysyvä negatiivinen kehitys voidaan kuitenkin kääntää, jos alueiden houkuttelevuus saadaan vahvistumaan. Puhemies! Kun väestö vähenee, on poliitikkojen väistämättä puhuttava vaikeista teemoista, kuten siitä, mitä tehdään, kun kaikkiin kouluihin ei riitä oppilaita. Tarvitsemme siis lisää kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja digitalisaation hyödyntämistä. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus käydä koulua laadukkaasti ja saada tavata koulukavereita. Kuntien, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä tuleekin vahvistaa koulutuksen saavutettavuutta kaikilla koulutusasteilla. Asuntomarkkinoiden toimimattomuus ja eriytyminen heikentää ja jakaa Suomea tällä hetkellä voimakkaasti. Aiemmin maaseudulla perinnöksi saatu kotitalo oli rahallisesti arvokas, nyt se voi olla pelkkä rasite. Jos paikkakunnalla on yrityksiä ja työpaikkoja, siellä käyvät myös asunnot kaupaksi ja niitä kannattaa jopa rakentaa lisää. Tästä meillä on hyviä esimerkkejä Lapin kunnista. Minä toivon, että maaseudun asuntojen arvon lasku ja siitä aiheutuvat moninaiset vaikutukset suomalaisille ovat sellaisia asioita, joihin täällä eduskunnassa voisimme luoda yhteistä kantaa, näkemystä ja ennen kaikkea niitä ratkaisuvaihtoehtoja. Toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä tähänkin asiaan voitaisiin tarkemmin puuttua. Herra puhemies! Hallituksen maaseutualueille kohdistama politiikka vaatii arviointia. SDP:n mielestä työmatkavähennystä ei olisi pitänyt leikata, kuten hallitus teki. Välttämätön omaan autoon perustuva työmatkaliikenne olisi pitänyt turvata. Lisäksi olisimme jatkaneet korotettua kotitalousvähennystä kotitalous- ja hoivatyöhön. Tälläkin olisi ollut vaikutuksensa maaseudun työpaikkoihin ja elinvoimaan. Raskaasti maaseudun kuntasektoria haittaava esitys on myös hankintalain uudistus. Se aiheuttaa paljon ongelmia ja kustannuksia kunnille, jotka sijaitsevat kaukana markkinoista ja väestökeskittymistä. Pienet kunnat arvioivat tämän lakiuudistuksen muutoskustannuksiksi keskimäärin lähes 500 euroa per asukas. SDP on esittänyt, että investointien verohyvityksen alarajan tulisi olla hallituksen esittämää matalampi, jotta maaseudun yritykset voisivat hyödyntää sitä paremmin. Erityisesti perheyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä ja alueiden elinvoiman rakentajina. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa rajoittaa esimerkiksi vihreitä investointeja, tuuli- ja aurinkovoimarakentamista, sekä poukkoilua datakeskusten verokohtelun kanssa. Juuri näille sektoreille investoinnit nyt syntyvät, ja ne rakentuvat erityisesti maaseudulle. Emme voi jättää mitään kasvun aineksia nyt hyödyntämättä. Puhemies! ”Ei tartte auttaa”, näin luki minun abipaidassani 90-luvun lopussa. Maaseudun ihmiset ovat tottuneet tekemään asioita itse, mutta emme saa unohtaa maaseudulla asuvia ihmisiä. Maaseutu ei tarvitse kauniita juhlapuheita, vaan se tarvitsee konkretiaa, ja tarvittaessa kyllä pitää sitten pystyä myös auttamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään aloitimme erittäin arvokkaasti tämän istunnon osoittamalla tukea ukrainalaisille. Ei kyllä montaakaan hetkeä sitten mennyt, kun se tuki jo tuntuikin unohtuneen. On täysin ymmärrettävää, että perussuomalaiset haluavat siirtää tämän keskustelun maahanmuuttoon, koska halutaan peitellä ne asiat, jotka tosiasiassa tässä Suomenmaassa tapahtuvat. [Petri Honkonen: Paluulippu Ukrainan pakolaisille!] Meillä on tällä hetkellä 346 000 työtöntä työnhakijaa, joista 49 700 on ulkomaalaisia. Heistä yli 7 000 on ukrainalaisia, siis kaikista eniten ukrainalaisia. Toiseksi eniten siellä on virolaisia, 5 600, ja kolmanneksi eniten venäläisiä, 4 068. Minä haluan kysyä, kun pääministeri Orpo tässä sanoi — valitettavasti hän ei ole enää paikalla — että ”en pidä, että asioita vääristellään”. Edustaja, ministeri Marttinen, mitä te ajattelette näistä luvuista, että maahanmuuttajista suurin osa onkin ukrainalaisia, virolaisia ja venäläisiä, jotka ovat työttöminä työnhakijoina?

Herra puhemies! Kyllä minuakin kiinnostaa pääministerin vastaus siihen, aiotteko edelleen pitää kiinni tästä 100 000 uuden työllisen saamisesta. Ministeri Marttiselle kyllä haluaisin sanoa, että kun te tuossa omassa puheenvuorossanne halusitte kaivella suomalaisista sitä luottamusta, niin eikö nyt ole kuitenkin niin, että käskemällä se ei tule, käskemällä ei luottamus synny, vaan se syntyy teoista. Te olette jo ehkä huomanneet, että kun te olette täällä ehkä hieman käskevään sävyyn yrityksiäkin pyytäneet työllistämään, niin käskemällä sekään ei ole tapahtunut. Nyt me odotamme kyllä erittäin kovasti niitä uusia päätöksiä kevään kehysriihestä. Kuinka te aiotte nyt löytää niitä toimia, joilla te tätä luottamusta ihmisiin ja yrityksiin luotte, kun ne päätökset, joita olette aiemmin tehneet, ovat vain aiheuttaneet epäluottamusta? Mitkä ovat nyt niitä päätöksiä, joilla tätä luottamusta voidaan ruveta keräämään? Mikä on se suunnanmuutos?

Puhemies! Olen todella surullinen siitä, mihin tilanteeseen Orpon—Purran hallitus on Suomen ajanut. Olen todella surullinen jokaisen työttömän ihmisen ja työttömyyttä kohdanneen perheen puolesta. Olen erittäin surullinen siitä, että hallitus edelleen jääräpäisesti jatkaa toimiaan, jotka vain murentavat luottamusta ja pahentavat työttömyystilannetta. Tänään julkaistut luvut työttömyydestä kertovat hallituksen työllisyyspolitiikan heikkoudesta. Työttömyys on pahentunut. Työllisyys jatkaa heikentymistään. Viheliäin kaikista, pitkäaikaistyöttömyys, pahenee entisestään. Suomen työttömyys on Euroopan korkeimmalla tasolla, meillä on siis kaikkein huonoin tilanne. Orpon—Purran hallituksen työllisyyspolitiikka on ollut Suomelle ja suomalaisille katastrofi. Puhemies! Työttömäksi joutuminen on aina tragedia. Varmasti me kaikki saamme toivottomia viestejä työttömiltä ihmisiltä: huolestuneita viestejä siitä, kuinka oma koti uhkaa mennä alta tai on huoli ruoan hankkimisesta perheelle, lasten harrastuksista puhumattakaan. Työttömäksi joutuneelle asetetaan aiheetta julkinen leima työttömyydestä, ja työttömyyden takana on aina ihmisiä. Työttömyydellä on aina kasvot, ja nyt niitä kasvoja on aivan liian paljon. Me puhumme sadoista tuhansista ihmisistä, joiden elämää työttömäksi joutuminen muuttaa niin taloudellisesti kuin henkisesti. Herra puhemies! Sen sijaan, että oikeistohallitus helpottaisi työttömänä opiskelua tai parantaisi muun muassa osa-aikatyön vastaanottamista, se tarjoaakin työttömille risusavottaa työllisyystoimena. Aivan käsittämätöntä. Miltä tällainen puhe kuulostaa juuri työnsä menettäneen kansalaisen korvissa? Siltä, että oikeistohallitus vähät välittää tavallisista suomalaisista, jotka ovat jääneet ilman työtä. Tällaiset heitot osoittavat sen, että hallitus on heittänyt pyyhkeen kehään työllisyystavoitteidensa osalta. Näinhän hallituksesta on todettukin: emme tule saavuttamaan asetettua tavoitetta 100 000:sta uudesta työllisestä. Kun hallitus ei itsekään usko — siis ei itsekään usko — omiin tavoitteisiinsa, niin miten kukaan kansalainen, varsinkaan työtön työnhakija, voi uskoa hallituksen sanoihin? Ihmisten luottamus on rapautettu, ja se näkyy Suomen taloudessa ja työttömyydessä. Avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä avoinna erittäin vähän. Esimerkiksi Keski-Suomessa tammikuussa 2026 työttömiä työnhakijoita oli vajaa 20 000 ja avoimia kokoaikaisia työ- tai virkasuhteisia työpaikkoja noin 200 — siis 20 000 työtöntä ja noin 200 kokoaikaista työtä auki. Tilanteen ollessa näin vakava luulisi hallituksen perustaneen jo kriisiryhmän ratkomaan työttömyyden surkeaa tilannetta, mutta ei. Härkäpäisesti te jatkatte samalla sosiaaliturvan leikkausten ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen linjalla. Hallituksen linjan Suomen kuntoon laittamiseksi voisi tiivistää näin: leikkaa, pakota ja toivo parasta. Herra puhemies! Kotimarkkinat on hallituksen toimilla hyydytetty. Tarvitsemme talouskasvua. Sen aikaansaamiseksi SDP on esittänyt lukuisia keinoja. [Arto Satonen: No niin!] Työpaikkojen luomiseksi ja rekrytointien helpottamiseksi olemme esittäneet muun muassa ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen tukea ja yritysten alv-alarajan nostoa 30 000 euroon. Olemme esittäneet suojaosien palauttamista ja sitä, että työttömyysturvalla voisi opiskella nykyistä helpommin. Rakennusalan tukemiseen esitimme 100 miljoonan euron hätäpakettia. Hallitus on vastannut, ettei SDP ole esittänyt vaihtoehtoja. Ehkä nyt on kuitenkin tullut aika, kun oikeistohallitus kaivaa demareiden vaihtoehtobudjetit käsiinsä ja ottaa oikeudenmukaisemmat keinot käyttöön työllisyyden hoidossa. Tavallisten suomalaisten arkea heikentämällä Suomen talous ja työllisyys eivät tule kuntoon. Herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut täysin talouden ja työllisyyden hoidossa. Hallituspuolueista on jo myönnetty, että usko hallituksen työllisyystavoitteeseen on loppunut. On selvää, että hallituksen työllisyyspolitiikalta on tippunut pohja pois. Tämän vuoksi SDP:n eduskuntaryhmä esittää, ettei valtioneuvosto nauti eduskunnan luottamusta.

Herra puhemies! Kyllähän teidän täytyy ymmärtää, että me olemme huolissamme siitä, että kun nyt juuri ollaan käymässä niitä ratkaisevia neuvotteluita siitä koko EU:n rahoituksesta ja tällainen suuri epäonnistuminen on tapahtunut, niin totta kai meillä herää huoli siitä, kuinka tämän koko rahoituksen tässä oikein on käymässä. Kun brexit tuli, saatiin aikaiseksi EU:n tukiapparaatti ja brexitin vaikutus alueille. Nyt tässä historiallisessa tilanteessa, jossa Suomi on, itäinen Suomi on kyllä jätetty erittäin vaikeaan tilanteeseen. Pari päivää sitten julkistettiin tällainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnittainen tilasto, jossa on mitattu esimerkiksi terveyttä, tulotasoa, työttömyyttä ja turvallisuutta, ja heikoimmat kunnat tästä löytyivät nimenomaan itäisestä ja pohjoisesta Suomesta ja Keski-Suomesta. Kysyn pääministerin sijaiselta Purralta: miten on mahdollista, että edes tässä tilanteessa, jossa nyt Suomi, itäraja, nimenomaan on, emme ole EU:n pisimmän ulkorajan eteen saaneet EU-rahaa kotiutettua tänne?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On helppo jatkaa tässä edustaja Lylyn jälkeen. Itse olisin myös toivonut, että tämä olisi oltu esittelemässä, jotta olisi varmasti tarkemmin ymmärtänyt, mistä juuri tässä lakiesityksessä on kyse. Olen tismalleen samaa mieltä, mitä täällä aiemmissa puheenvuoroissa jo sanottiin, että kaikki se työ, mitä teemme harmaan talouden estämiseksi, on tärkeää työtä, mutta aivan samaan hengenvetoon on kyllä todettava, että vaikuttaa pahasti siltä, että tämä lakiesitys jää vajaaksi ja työtä jää todella paljon vielä tämän jälkeen tehtäväksi. Reilujen työolojen ja reilun kaupan ja reilujen sopimusehtojen edellytys on se, että me kitkemme ja teemme mahdottomaksi harmaan talouden kaikilla osa-alueilla. En voi olla tässä kohtaa viittaamatta Paavo Teittisen Tieto-Finlandia-palkittuun kirjaan Pitkä vuoro, joka erittäin konkreettisesti pureutuu niihin ongelmiin, niihin todella moninaisiin tilanteisiin, mitä harmaa talous ja työntekijöitten hyväksikäyttö tässä maassa on. Kun sen kirjan lukee, niin siitä tulee ihan fyysisesti paha olo, kuinka pahasti me olemme tässä yhteiskunnassa epäonnistuneet niin pitämään huolta työntekijöistä kuin samalla pitämään huolta niistä rehellisesti toimivista suomalaisista ja muistakin yrityksistä, mutta siellä on niin paljon virheitä, joita meidän pitäisi pystyä korjaamaan, että en usko, että se onnistuu muuten kuin tämän salin erittäin laaja-alaisessa yhteistyössä. Toimet ovat siis todella riittämättömiä, ja meidän on yhdessä pystyttävä parempaan. On myös kysymys resursseista, poliisin resursseista, tässä on kysymys myös meidän valvonnan resursseista, ja tässä on kyllä todettava, että olen erittäin huolissani esimerkiksi siitä, mihinkä suuntaan tällä hallituskaudella valvonnan resurssit ovat menossa. Näyttää siltä, että meidän työsuojelu ei pysty tarttumaan kuin niihin aivan jäävuoren huipulla oleviin tapauksiin. Me olemme kuulleet, että tätä työntekijöitten hyväksikäyttöä tapahtuu erittäin laaja-alaisesti monilla sektoreilla, palvelusektoreilla — siivous- ja marja-ala olivat tästä erittäin hyvä esimerkki joku aika sitten — ravintola-alalla, ja ainakin itselläni iso huoli liittyy vielä siihen, että ne eivät ole kaikki vain siellä yksityisellä sektorilla tapahtuvaa vaan nimenomaan myös julkisella sektorilla. Tässä salissa tänään aiemmin käsiteltiin ja jatkuu vielä käsittely hankintalaista, jolla on myös yhteys siihen, kuinka jatkossa voimme estää esimerkiksi siivousalan firmoissa tapahtuvan työntekijöitten hyväksikäytön ja harmaan talouden. Näillä on kyllä aivan selvä yhteys, ja on harmillista, että hankintalaissa ei taida näitäkään korjaavia toimenpiteitä olla. Itseäni jäi kaikista eniten tätä kirjaa lukiessa mietityttämään se seikka, että siellä oli näitä, että vain erittäin harva tapaus saadaan vietyä käräjille ja vielä harvempi tapaus sitten loppujen lopuksi tulee päättymään niin, että niitä tuomioita tulee. Siellä oli esimerkkitapauksia näistä hyväksikäytetyistä työntekijöistä, että heille määrättiin maksettavaksi monen kymmenen tuhannen euron maksamattomia palkkoja — taisi räikeimmässä tapauksessa olla yli 100 000 euron palkka, joka olisi siis kuulunut sille työntekijälle jo alun perinkin maksaa — ja sitten siinä todettiin, että esimerkiksi tälle yhdelle työntekijälle korvauksia tuli alle 200 euroa loppujen lopuksi. Onhan tässä yhteiskunnassa jotakin aivan perustavaa laatua olevasti pielessä. Tältäkin kyseiseltä yritykseltä oli siis saatu kyllä perittyä rahoja jonkun verran takaisin, mutta ne olivatkin sitten menneet maksamattomien verojen maksuun. Kyllä me tarvitsemme jonkun systeemin siihen, että työntekijä, jolta palkat ovat näin törkeästi jääneet maksamatta, keinolla tai toisella ne myöhemmin sitten saisi. Kello käy, ja ehkä tässä totean vain, että meillä on siis olemassa mahdollisuuksia. Tässä edellä edustaja Lyly kertoi niistä, esimerkiksi tilaajavastuulain päivityksestä ja nimenomaan tästä palkkavarkauden elikkä alipalkkauksen kriminalisoinnista niin, että siitä olisi aina seurauksia, ja tästä Norjan mallista, että Norjassa on tämä malli, jossa on kirjaus rikoslakiin. Ja vielä tuntuu jotenkin hassulta, että esimerkiksi Virossa on siis tämä työsuhderekisteri, että jopa siellä maassa, josta meille paljon näitä hyväksikäyttötapauksia on ilmennyt, asiat on hoidettu paremmin. Työtä ja tehtävää kyllä tämän asian tiimoilta vielä riittää. — Kiitos.

Herra puhemies! Isot konsernit hyötyvät tästä yhteisöveron alennuksesta, pienet ja keskisuuret yritykset eivät siitä hyödy eivätkä ole sitä edes pyytäneet. Kymmenen suurimman verohyötyjän listalla kuudentena on K-ryhmä ja kahdeksantena on S-ryhmä. Heille tämä alennus on vajaat 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 nämä yhtiöt pelkästään ovat tehneet yli miljardin — siis yli miljardin — tulosta. Nyt me ollaan tässä viime päivinä kuultu keskustelua ruuan hinnasta ja sen noususta. Ministeri Purra, kysyn teiltä: Onko teidän diili kauppojen kanssa epäonnistunut, kun kaupat nyt sanovatkin, että he aikovat viedä tämän reilujen kauppatapojen muutoksen suoraan hintoihin, vaikka te olette jo tehneet arvonlisäveroalennuksen? Mihinkä, ministeri Purra, nämä rahat valuvat tässä ketjussa? Minä kysyn tätä Purralta.

Herra puhemies! Ministeri Marttinen, kyllä se niin on, että tällä esityksellä te nimenomaan heikennätte työllisyystilannetta ja ihmisten luottamusta. Ehdotetut muutokset heikentävät merkittävästi työntekijän asemaa ja työsuhdeturvaa ilman tasapainottavia toimia, ja toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten ensisijaisuus työsuhdemuotona heikkenee, koska määräaikaisten työsopimusten käyttöä helpotetaan tässä merkittävästi. Määräaikaisuuksia koskeva lakimuutos voi, niin kuin täällä on jo monta kertaa sanottu, lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. STM:ssä on tehty 2024 Raskaussyrjintä Suomessa ‑selvitys, jonka johtopäätöksissä lukee nimenomaan niin, että ”raskaana olevista joka neljäs kokee työelämässä vähintään yhtä raskaussyrjinnän muotoa” ja ”raskaana olevista miltei puolet kokee työelämässä ainakin yhden raskautensa aikana raskaussyrjintää, pelkoa raskauden vaikutuksesta asemaan tai jotain muuta kielteistä”. Samaan aikaan te sanotte, että te teette täällä muita tasa-arvoa edistäviä muutoksia, mutta te heikennätte mahdollisuuksia niitä selvittää, [Puhemies koputtaa] koska haluatte heikentää ay-liikkeen asemaa tässä maassa.