Elo Tiina

Arvoisa puhemies! Alkukiitos ministerille hallituksen esityksen esittelystä. Kyse on varsin laajasta lakipaketista, mutta muutamia huomioita. On tärkeää, että ympäristörikoksiin puututaan nykyistä vahvemmin, jotta tekijät jäävät kiinni ja joutuvat niistä vastuuseen. Aivan liian usein tilanne on se, että ympäristön tärvelemisen taloudellinen hyöty jää yritykselle ja siivoamisen kustannukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Vakavimmillaan ympäristörikosten seuraukset luonnolle ja ihmisille ovat pitkäkestoisia tai peruuttamattomia. Tällä hallituksen esityksellä siis toimeenpannaan EU:n ympäristörikosdirektiiviä. Esitys laajentaa rangaistavuutta, ankaroittaa asteikkoja ja tuo lakiin uutena kaikkein vakavimpia tekoja koskevan ympäristön tuhoamisen. Tämä on tärkeä askel eteenpäin, mutta monissa kohdissa kunnianhimon taso voisi olla korkeampikin. Esimerkiksi yrityksen vastuun osalta yhteisösakon enimmäismäärän nostaminen on tärkeää, jotta yrityksellä olisi koosta riippumatta aidosti vastuu toiminnastaan ja laiminlyönneistään, jos se tuhoaa ympäristöä. Lähtökohdan tulee olla, että ympäristön vahingoittaminen tulee aina kalliimmaksi kuin esimerkiksi asianmukaisesti hoidettu jätehuolto tai päästöjen hallinta. Tällä esityksellä siihen ei vielä päästä, muun muassa ympäristöjärjestöt ovat pitäneet sakon esitettyä tasoa vielä riittämättömänä. 40 miljoonan euron katto ei monikansalliselle suuryritykselle merkitse vielä paljoakaan, ja siksi esimerkiksi WWF on esittänyt liikevaihtoon sidotun enimmäismäärän nostamista viidestä prosentista kymmeneen. Arvoisa puhemies! Ympäristön tuhoaminen on tämän esityksen periaatteellisesti merkittävin lisäys. On tärkeää, ettei sen soveltamiskynnystä aseteta niin korkealle, ettei sillä tulisi olemaan käytännön merkitystä. Hallituksen esityksessä säännös edellyttää, että aiheutetaan vahinkoa, joka on laajalle levinnyttä ja huomattavaa ja joka on peruuttamatonta tai pitkäkestoista. Jo yhdenkin kriteerin täyttymisen tulisi kuitenkin tässä riittää, ja säännöksen tulisi kattaa kaikki luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet Natura 2000 -statuksesta riippumatta. Ympäristöjärjestöt esittivät myös, että ympäristön tuhoaminen tulisi voida lukea syyksi itsenäisenä rikoksena ja että se ei edellyttäisi tahallisuutta vaan myös törkeä huolimattomuus tulisi tässä rangaistavaksi. Ympäristöä ei suojella pelkillä uusilla rikosnimikkeillä ja ankarammilla rangaistusasteikoilla, jos rikoksia ei käytännössä havaita, tutkita, syytetä eikä tuomita. Muistissa on Hukkajoen raakkutragedia, joka tuli julkisuuteen täysin sattumalta, kun raakkukantaa kartoittanut biologi osui sattumalta paikalle oikeaan aikaan. Jotta ympäristörikosten tekijät saadaan kiinni ja vastuuseen, on poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten ja ympäristövalvonnan resurssit, osaaminen ja viranomaisyhteistyö turvattava. Luontevaa olisi, että Suomeen perustettaisiin ympäristörikoksiin erikoistunut poliisiyksikkö ja että myös ympäristöasioihin perehtyneiden syyttäjien määrää lisättäisiin. Vielä nostan sen, että hallitus on tämän esityksen kanssa myöhässä siinä mielessä, että tämän direktiivin täytäntöönpanon määräaika umpeutui jo toukokuussa ja komissio ehti heinäkuussa käynnistää Suomea vastaan rikkomusmenettelyn. Nyt kun ministeri on täällä paikalla, niin olisi hyvä kuulla vielä perusteluja sille, miksi tässä on päädytty siihen, että näitä edellä luettelemiani ympäristöjärjestöjen esiin nostamia tiukennustarpeita ei ole otettu mukaan tähän pakettiin, ja mikä on syy sille, että tämä esitys on näin myöhässä. Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun vielä, kun en pystynyt osallistumaan eläintenpitokieltoa koskevan hallituksen esityksen lähetekeskusteluun, haluan tässä yhteydessä nyt vielä lyhyesti todeta kiitokset ministeri Merelle siitä, että se esitys on tuotu tänne eduskuntaan. On tärkeätä, paitsi että näitä ympäristörikoksiin liittyvää säännöstöä tässä tiukennetaan, myös se, että eläinsuojelurikoksiinkin pyritään puuttumaan tiukemmin ja jatkossa eläintenpitoa koskevat kiellot olisivat yleisempiä, pidempiä, tehokkaammin valvottuja ja että niiden rikkomisesta voitaisiin määrätä myös vankeutta. Tämä esitys on meillä maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyssä, ja annamme siitä lakivaliokunnalle lausunnon. Siihen tulen kyllä vielä aikanaan perehtymään. Samoin tästä ympäristörikoksia koskevasta lainsäädännöstä myös ollaan lausuntoa antamassa, mutta nämä huomiot tässä vaiheessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuotanto on vakavalla tavalla kannattavuuskriisissä, ja se näkyy monen viljelijän ahdinkona. Jotta kestävä kotimainen ruuantuotanto voi jatkua, meidän on pystyttävä tähän kriisiin vastaamaan — siitä tänään on täällä pitkään keskusteltu. Samaan aikaan elämme keskellä syveneviä ympäristökriisejä, joihin myös ruuantuotannon pitää kyetä vastaamaan ja sopeutumaan. Olenkin tosiaan huolissani niistä puheista, joissa korostetaan, että kannattavuuskriisissä meillä ei olisi varaa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Kestävää ruuantuotantoa on vain, kun huolehdimme maaperän viljavuudesta, luonnon monimuotoisuudesta, siitä, että ravinteet pysyvät kierrossa eivätkä valu rehevöittämään vesistöjämme, ja siitä, että ohjaamme maataloustuet niin, että ympäristötoimet ovat viljelijöille kannattavia. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma on, että Orpon hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten me voimme turvata olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti ja kestävästi luonnon tilaa sekä eläinten oikeuksia parantaen. Vaikka tieto ruuantuottajien ja luonnon ahdingosta on ollut saatavilla, Suomi ei ole valmistautunut ekokriisien vaatimaan murrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa sekä suomalaiset viljelijät että suomalainen luonto. Vaikka kriisi on akuutti, ratkaisuja pitää hakea kestävästi myös pitkällä tähtäimellä. Pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät sitä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Kestävää ruuantuotantoa ei ole ilman tehoeläintuotannon ongelmiin puuttumista. Julkisuuteen on noussut viime viikkojen aikana karuja esimerkkejä siitä, millaista tuotantoeläinten elämä Suomessa on. Tuhannet sairaiksi jalostetut broilerit elävät kylki kyljessä suurissa halleissa näkemättä koskaan auringonvaloa tai pystymättä kunnolla liikkumaan. Suomessa broilereita kasvatetaan niin ahtaasti kuin EU-lainsäädäntö suinkin sallii. Siat puolestaan joutuvat makaamaan karsinoissaan ulosteen peitossa, emakot pitkiä aikoja ilman mahdollisuuksia edes kääntyä kunnolla. Kirurgisen kastraation kielto kumottiin liha-alan painostuksesta, vaikka kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille kipua ja kärsimystä. Ongelma on, että tässä ei ole periaatteessa mitään laitonta. Se osoittaa, että eläinten hyvinvointilaissa riittää paljon parannettavaa. Kestävä ruokamurros edellyttää, että lihan kulutusta vähennetään merkittävästi ja siirrytään kohti kasvipohjaista ruuantuotantoa. Se edellyttää panostamista koko arvoketjuun, niin viljelykasvien jalostukseen kuin raaka-aineiden jatkokäsittelyyn ja uusiin ruokainnovaatioihin, juuri niin, että voimme syödä kotimaista kasvipohjaista ruokaa. Julkisen sektorin hankinnoilla voimme merkittävästi ohjata siihen, että kotimaista kasvipohjaista ruokaa on tarjolla. Minulle on vakuutettu, ja näin kyllä todella uskonkin, että viljelijät kyllä tuottavat, kun raaka-aineille on markkinat ja hinnat ovat kohdillaan. Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on huoltovarmuuskysymys mutta myös kysymys elävästä maaseudusta, omavaraisuudesta ja suomalaisesta työstä. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostaminen, keskittäminen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla, joka perustuu maatilarakenteen monipuolistamiseen, uudistavaan viljelyyn, viljelykiertoihin ja ravinteiden kierrätykseen. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi laajemmin aidon lähiruuan tuottamisen ja todella pitäisi myös maaseutua elävänä. Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat uudistaa maataloutta luonnon kantokyvyn ehdoilla. Maataloustukia on kohdennettava nykyistä vaikuttavammin ratkaisuihin, jotka vahvistavat luonnon tilaa ja vähentävät päästöjä. Maatalouden ympäristötuet tulisi muuttaa tulosperusteisiksi, jotta tuottajilla olisi kannusteet tehdä vaikuttavia toimia. Suomen tulee pyrkiä siihen, että EU:n maatalouspolitiikan ja tukien lähtökohtana on maatalouden kestävyysmurroksen vauhdittaminen. Samalla tulisi vähentää maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja kierrätyslannoitteiden saamista markkinoille. Ruuantuotannon pitää pystyä vastaamaan myös ilmastokriisin ja luontokadon tuomiin haasteisiin, jotta tuotanto on aidosti kestävällä pohjalla, ja tätä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä yhdessä viljelijöiden kanssa. Tässä hallitus ei ole onnistunut, ja siksi kannatan edustaja Sofia Virran tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset maataloudelle ovat todellisuutta jo myös Suomessa, ja siksi on huolestuttavaa, miten vähän siitä tässä salissa puhutaan. Jopa annetaan ymmärtää, että meillä ei olisi varaa tässä tilanteessa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Me tarvitsemme viljelijät mukaan ekokriisien ratkaisemiseen. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostamisen, keskittämisen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi aidon lähiruuan tuottamisen luonnon ehdoilla ja pitäisi maaseutua elävänä. Kysynkin: mitä, hallitus, aiotte tehdä, jotta tällainenkin polku olisi tulevaisuuden Suomessa mahdollinen kestävän ruuantuotannon osalta ja erityisesti sen osalta, että voidaan tämä kestävä ruokamurros Suomessa toimeenpanna?

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tästä tuloverolain muutoksesta, joka tässä on käsittelyssä. Ensin tästä liikunta- ja kulttuuriedusta. Sehän on sinänsä työhyvinvointiin liittyvä tärkeä etu, ja nyt kun hallitus esittää sen korottamista 400:sta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti, niin tämä on tietysti sinänsä erittäin kannatettava muutos työntekijöiden kannalta. Mutta sitten tähän, miten tätä laajennetaan sisällöllisesti. Kun hallitus on tässä tehnyt nyt tämmöisen pistemäisen laajennuksen näihin henkilön fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, niin tässä olisin ajatellut, että olisi ollut perusteltua harkita sen laajentamista sitten laajemmin, kun kerran siihen ryhdyttiin. Nostan nyt yksittäisinä asioina esimerkiksi saunakulttuurin tai kirjallisuuden, jotka myös olisi hyvin voitu tässä kohtaa sisällyttää tämän liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Mutta ennen kaikkea olisi voinut sitä laajemminkin katsoa. Mutta toki tällaisenaankin muutokset ovat nyt ihan ok. No, sitten toisena tämä matkakuluvähennyksen omavastuu, jota tässä nyt esitetään laskettavaksi väliaikaisesti kuluvana vuonna 800 euroon. Sinänsä tässä korkeiden elinkustannusten kanssa — kun on kotitalouksia, jotka niiden kanssa kamppailevat — se on perusteltua. Mutta sitten haluan kuitenkin tässä keskustelussa nostaa esiin sen, että nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet sinänsä hidastavat osaltaan tätä liikenteen sähköistymistä ja ovat siten ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Tässä esitetyssä muodossa tämä on siis kyllä hyväksyttävä, mutta tätä koko matkakuluvähennystä tulisi kehittää nykyistä paremmin vastaamaan Suomen ilmastotavoitteita ja myös alueellisia eroja, ja samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä. Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoja sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista koko Suomessa. Ollaan myös esitetty, että tulisi kehittää tämmöistä energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmää tukemaan suoraan esimerkiksi niitä pienituloisia kotitalouksia, joille oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista. Eli tätä matkakuluvähennystä tulisi kehittää niin, että se ohjaa ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpien liikkumismuotojen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Eilen YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi ilmastoraporttinsa, ja sen johtopäätös on karu. Tieteellisesti uskottavaa polkua lämpötilan nousun pysäyttämiseen alle kriittisen 1,5 asteen ei enää ole. Tämä raja tullaan ylittämään, ja nykyisillä politiikkatoimilla maailma on matkalla noin 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen viivytelty vuosi ja jokainen asteen kymmenys kasvattavat riskejä ja tekevät ilmastokriisin hillitsemisen vaikeammaksi. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Suuntaa voidaan muuttaa, mutta se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa siitä, että Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Tänään me käsitellään vuoden 2026 ilmastovuosikertomusta, joka kertoo vuoden 25 päästötilanteesta. Tällä ilmastovuosikertomuksella on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Se kertoo eduskunnalle ja myös kaikille kansalaisille, miten Suomi on onnistunut ilmastotoimissaan suhteessa asetettuihin tavoitteihin eli riittävätkö hallituksen päättämät ilmastotoimet hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä, kuten lakiin on kirjattu. No, tämän kertomuksen viesti tosiaan on sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna: hallituksen toimet eivät riitä, hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää vaikuttavia lisätoimia. Vuosi toisensa jälkeen Orpon hallitus on saanut tämän saman viestin, ja vuosi toisensa jälkeen se on vastannut täysin riittämättömillä keinoilla. Kuten täällä ministeri aiemmin esitteli ja vuosikertomuksesta toki käy ilmi, niin päästöt kyllä vähenivät viime vuonna. Merkittävin lasku tapahtui päästökauppasektorilla, jonka toimintaan hallituksen päätökset suoraan eivät niin suuresti vaikuta. Tietenkin nyt täytyy todella toivoa, että tätä päästökauppaa ei lähdetä EU:ssa vesittämään, kun se on meillä tutkitusti ja tiedetysti tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Taakanjakosektorilla laskua selittää ennen kaikkea liikenne, mutta sen osalta on tosiaan syytä muistaa, että hallitus itse on kääntänyt vastuuttomalla polttoaineveropolitiikallaan ja ‑veronkevennyksillä liikenteen päästöt nousuun eli päätösperusteisesti saanut päästöt nousemaan ja nyt sitten siitä taas laskemaan. Eli hyvin tempoilevaa on ollut tämä hallituksen ilmastopolitiikka liikenteen osalta, ja sillä tavalla ei olla päästy eteenpäin niin paljon kuin olisi pitänyt. No, tässä edustaja Kallio edellä nosti maatalouden päästöt, ja itsekin nostin ne tuossa debatissa. Siellä debatissa käytiin keskustelua myös tästä maatalouden päästöjen laskennasta. Toki on tärkeää, että päästölaskenta on tarkkaa ja sitä tarkennetaan. Tässä edustaja Kallio viittasi siihen, että toimintaympäristön pitäisi olla selkeä, ja tästäkin olen täysin samaa mieltä. Mutta ajattelen, että meidän on pystyttävä viemään maatalouden kestävyysmurrosta eteenpäin nimenomaan pitkäjänteisesti ja selkeästi ohjaamalla tukia ja kannusteita esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan tuotannon lisäämiseen Suomessa, jotta me voidaan sitä kotimaista ruuantuotantoa ja huoltovarmuutta tältäkin osin vahvistaa, samoin uudistavaa viljelyä, hiilensidontaa. Tätä työtä on tärkeätä tehdä hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Moni viljelijä näitä toimia jo tekeekin, ja ainakin itse olen huomannut, että myös mediassa on nostettu näitä positiivisia esimerkkejä siitä, miten näillä sektoreilla voidaan edetä. Edelleen keskeinen ongelma on maankäyttösektori, joka on muuttunut nielun sijasta päästölähteeksi. On suuri pettymys, että Orpon hallitus ei ole kaudellaan esittänyt uskottavia keinoja nielujen vahvistamiseksi. Yksittäisenä esimerkkinä nostan tämän kosteikkoviljelyn, koska on jäänyt mieleen, että sille hallitus suorastaan naureskeli tässäkin salissa ja leikkasi ensi töikseen rahoituksen kokonaan pois, ja nyt se kautensa lopuksi sitten esittää, että seuraava hallitus ottaisi kosteikkoviljelyn tuen ohjelmaansa. Eli tässäkin on nyt sitten vetkutettu neljä vuotta tämän asian kanssa. Arvoisa puhemies! Lisää vaikuttavia ilmastotoimia tarvitaan, ja keinovalikoima on kyllä tiedossa. Vihreät ovat tähän mennessä ainoa puolue, joka on julkaissut oman kokonaispaketin siitä, miten tämä vuoden 2035 hiilineutraalius on edelleen saavutettavissa, ja se on saavutettavissa kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkkeinä siellä ovat ympäristölle haitallisista yritystuista luopuminen, se, että helpotetaan uusiutuvan energian investointeja, edistetään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, vauhditetaan liikenteen sähköistymistä, vahvistetaan maankäyttösektorin hiilinieluja hakkuutasoja maltillistamalla ja vetetään turvemaita. Keinoja kyllä on, niitä on syytä nyt ottaa käyttöön. Haluan vielä muistuttaa tähän loppuun, että ilmastolain 16 § ei ole suositus vaan velvoite, eli valtioneuvoston on päätettävä lisätoimista, jos tavoitteita ei saavuteta. Nyt Orpon hallitus ei näin ole tehnyt. Valitettavasti tämä viimeinen budjettiriihikin osoitti, että hallitus sysää taloudellisen ja luontovelan ohella myös ilmastovelan nyt seuraavalle hallituskaudelle ja kasvattaa sitä painetta sitten sinne tilanteessa, jossa jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä ja jossa meillä ei todellakaan olisi ollut varaa hukata neljää vuotta ilmastotoimien kanssa vetkutteluun.

Arvoisa puhemies! Kesällä verkkokalvoillemme piirtyivät kuvat Euroopan rajuista metsäpaloista. Kesäkuu oli Länsi-Euroopan mittaushistorian lämpimin, ja helleaalto aiheutti tutkijoiden arvion mukaan Euroopassa yli 20 000 ihmisen kuoleman. Tämä osoittaa, että ilmastokriisin seuraukset eivät tapahdu jossain kaukana, ne ovat täällä nyt. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että me täällä Suomessa myös tehdään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla varmistetaan, että saavutetaan meidän ilmastotavoitteet. Nyt kuitenkin jokaisen ilmastovuosikertomuksen keskeinen viesti tällä kaudella on ollut se, että nykyiset toimet eivät riitä tämän meidän hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Liikenteen päästöjen vähennysten osalta totesitte, että nyt ne ovat laskeneet, mutta hallituksen politiikkahan on ollut sikäli tempoilevaa, että te olette päätösperusteisesti niitä tällä kaudella nostaneet, ja siitä ne nyt sitten ovat palanneet alas. Näistä maatalouden päästöistä haluan sen todeta, että on surullista, että siitä huolimatta, että viljelijöillä on halu niitä toimia tehdä, siihen ei ole kyetty. Tässä kannattaisi ottaa Tanskasta mallia. Siellä on onnistuttu [Hannu Hoskonen: Voi hyvänen aika! — Anne Kalmarin välihuuto] myös tekemään päätöksiä maatalouden päästövähennysten osalta [Anne Kalmarin välihuuto — Puhemies koputtaa] yhdessä viljelijöiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Nuorten optimismi maailman tulevaisuudesta on puolittunut neljässä vuodessa. Hälyttävää on, että nuorista enää vain vähän yli puolet ajattelee, että ympäristöongelmiin löydetään kestäviä ratkaisuja. Vielä viisi vuotta sitten luku oli liki 70 prosenttia. Tämä ei ole ihme, kun on seurannut Orpon hallituksen toimettomuutta luontokadon pysäyttämisessä ja peruuttamista ilmastotoimissa. Suomi ei voi ulkoistaa omaa vastuutaan. Nyt on teidän vastuullanne varmistaa, että Suomi tekee kaiken tarvittavan ilmastokriisin ja luontokadon torjumiseksi niin Suomessa, EU:ssa kuin maailmalla. On myös varmistettava, että nuorten ääni kuuluu päätöksenteossa ja yhteiskunnassa, koska he elävät täällä meidän jälkeemme. Kysynkin: miten te, hyvä hallitus, varmistatte, että nuoret saavat äänensä kuuluviin ja pääsevät aidosti vaikuttamaan?

Arvoisa puhemies! Kovin montaa luonnon kannalta positiivista hallituksen esitystä emme ole tähän saliin saaneet. On harmillista, että nyt kun sellainen on koskien vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan edistämistä vapaaehtoisin luontoteoin, niin sekin on onnistuttu hallituksen käsissä nyt vähän vesittämään. Hallituksen esityksen tavoite edistää luonnonarvomarkkinoiden kehittymistä on tärkeä ja kannatettava. Suomi ei tule saavuttamaan luontotavoitteitaan ja pysäyttämään luontokatoa ilman yksityistä rahaa ja yritysten aktiivista roolia. Viime kaudella Suomeen saatiin vihreän ympäristöministerin johdolla säädettyä luonnonsuojelulakiin edistyksellinen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation malli, eli kestävä pohja luonnonarvomarkkinoille on olemassa, mutta nyt keskeinen haaste on se kysynnän puute. Sitä kysyntää vauhdittamaan tarvitaan myös vapaaehtoisia toimia, ja siksi on perusteltua, että luonnonarvoja voisi käyttää muuhunkin kuin heikennysten lakisääteiseen hyvittämiseen. Yritykset ovat ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa ilmaisseet huolensa siitä, että hallituksen esitys sisältää yritysten näkökulmasta merkittäviä ongelmia. Kestävyysraportointivelvollisille yrityksille nyt säädettävä lieventämishierarkiavelvoite lisää hallinnollista taakkaa siinä määrin, että se voi käytännössä estää suurten yritysten osallistumisen vapaaehtoiseen markkinaan. Hallituksen esityksen mukaan kestävyysraportointivelvollisen toimijan olisi luontoteon rekisteröimiseksi osoitettava raportoinnillaan joko se, ettei sillä ole merkittäviä luontovaikutuksia, tai se, että se noudattaa toiminnassaan lieventämishierarkiaa. Nämähän ovat siis sinänsä tärkeitä periaatteita, mutta kuitenkin tässä lainsäädännössä on kyse nimenomaan vapaaehtoisista luontoteoista, ja nämä on tärkeää pitää erillään. Tämän esityksen mukaan suurten yritysten lieventämishierarkiavelvoitteella pyritään välttämään viherpesuriskejä ja niihin liittyviä väitteitä. Tämä on toki tärkeä lähtökohta, mutta on kuitenkin niin, että EU:n kestävyysraportointidirektiivi sisältää jo itsessään velvoitteen tunnistaa, vähentää ja raportoida luontovaikutuksia. Nyt tämä lisäraportointivelvoite kohdistuu erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat erityisesti halunneet korostaa luonnon monimuotoisuuden merkitystä omassa toiminnassaan, eli vähän nyt sitten ehkä väärään kohtaan osuu. Ilmeinen riski onkin, että merkittävät yritykset jäävät pois luonnonarvomarkkinoilta tämän tarpeettoman hallintotaakan vuoksi. Tämä on valitettavaa, koska todennäköisesti juuri näillä yrityksillä olisi myös parhaat edellytykset toimia markkinan vauhdittajina. Eli siis hallitus, joka tässäkin salissa usein on peräänkuuluttanut hallinnollisen taakan karsimista, nyt itse tässä kaivattujen kannusteiden ja sujuvoittamisen sijaan on lisäämässä hallinnollista taakkaa, ja tämä on vastoin tämän hallituksen esityksen tavoitteita. Arvoisa puhemies! Nostan tässä esiin myös suden suojeluaseman heikentämisen, kun tätä maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsiteltiin. Tämä on jatkumoa viime vuoden lopulla kiireellä valmistellulle ja runnomalla läpi viedylle suden suojeluaseman heikentäneille metsästyslain muutoksille. Nehän silloin valmisteltiin varsin puutteellisesti, jopa niin, että lainsäädännön arviointineuvosto joutui antamaan varsin rajua kritiikkiä vaikutusarvioiden puuttumisesta. Luontopaneeli on valiokunnalle antamassaan lausunnossa huomauttanut, että Suomella olisi halutessaan mahdollisuus pitää suden suojelua kansallisesti tiukempana EU-lainsäädännön muutoksista huolimatta, ja mikään pakko ei siis ole tässä tätä nyt säätää. Suden tilanne on edelleen heikko, ja susi on Suomessa erittäin uhanalainen. Tehdylle suojelun purkamiselle ei siten ole perusteluja. Sitten vielä tästä ennallistamisasetuksesta, josta täällä on jo puhuttu. No, pidän sillä lailla harmillisena, että keskustelussa korostuvat ne ennallistamisen uhat ja riskit Suomen taloudelle sen sijaan, että etsittäisiin yhdessä ratkaisuja Suomen luontositoumusten ja velvoitteiden kattamiseen luontokadon pysäyttämiseksi. Ennallistamisella on myös paljon taloudellisia hyötyjä ja ennen kaikkea lopputuloksena puhtaammat vedet ja elinvoimaisempi luonto. Lopuksi totean, kun keskusta on nostanut tässä nyt kritiikkiä siitä, että eduskunnalle ei esitetä minkäänlaista roolia tämän ennallistamissuunnitelman valmistelussa tai käsittelyssä, että minusta tämä on ihan huomionarvoinen kritiikki, ja siihen kyllä voi yhtyä. Itse pitäisin ihan perusteltuna sitä, että tämä asia tuotaisiin eduskunnalle selontekona, jotta koko eduskunta pääsisi sitä sitten käsittelemään, mutta näin hallitus ei nyt ole esittämässä.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä ollaan suojametsästyksen nimissä sallimassa valkoposkihanhen ja merimetson metsästys varsin laajasti ja hyvin vajavaisin perusteluin. On totta, että valkoposkihanhen ja merimetson kannat ovat kasvaneet vahvoiksi, ja kannat ovat tällä hetkellä tasolla, joka kestää metsästyksen. Valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin voidaankin pitää tältä osin perusteltuna. Metsästyksen sallimista hallituksen esittämässä laajuudessa sen sijaan ei voida pitää perusteltuna. Perustavanlaatuinen ongelma on, että esitys perustuu laajaan yleispoikkeukseen rauhoituksesta, joka on ristiriidassa lintudirektiivin kanssa. Lintudirektiivi sallii valkoposkihanhen ja merimetson tappamisen vain, kun ne aiheuttavat vakavaa haittaa eikä muuta vaihtoehtoa ole. Tämä esitys ei näitä ehtoja täytä. Valkoposkihanhen aiheuttamat haitat maataloudelle ovat Itä-Suomessa merkittäviä, ja tilanteeseen tarvitaan ratkaisuja. Kun Suomen yli muuttavia hanhia on noin 1,7 miljoonaa, on selvää, että ampuminen yksin ei tätä ongelmaa ratkaise, vaan tarvitaan kokonaisvaltainen ratkaisu, joka sisältää lintujen karkotuksen lisäksi alueita, joilla linnut voivat ruokailla ja oleskella rauhassa. Lisäksi on huolehdittava vahinkojen korvaamisesta. Ampumisen tulee aina olla viimesijainen vaihtoehto. Hallituksen esitys ei kuitenkaan sisällä minkäänlaisia velvoitteita koordinoituihin karkotuksiin tai riittäviin hanhipeltoihin, joille hanhet voivat väistää. Tällöin on merkittävä vaara, että toimet jäävät hajanaisiksi ja riski vahinkojen kasvuun kasvaa, kun linnut pakotetaan lentämään edestakaisin. Erittäin ongelmallista rauhoituksen ja lintudirektiivin kannalta on, että rauhoituksesta poikkeamista ei ole lainkaan rajattu alueellisesti, vaikka haitat kohdistuvat laajasti vain Itä-Suomeen. Esityksen mukainen sääntely tekisi yli viiden yksilön hanhiparvista lainsuojattomia kaikilla Suomen pelloilla, joilla sato on korjaamatta. Lintujen pesimäaikainen metsästys on lähtökohtaisesti kielletty lintudirektiivissä, ja pesimäaikaiseen metsästykseen tulisi suhtautua erittäin pidättyväisesti. Nyt valkoposkihanhien ampuminen ollaan sallimassa ympäri vuoden. Tämä tekisi valkoposkihanhesta Suomen ainoan linnun, jonka metsästys on sallittua pesimäaikana ilman erillisiä poikkeuslupia. Hallituksen esityksessä ei myöskään huomioida pesimäaikaisen ampumisen haittoja muille lajeille. Keskeistä muiden lajien huomioimisen kannalta olisi rajata linnustollisesti arvokkaat alueet pois metsästyksen piiristä. Nyt rauhoituksesta poikkeamiselle ja suojametsästykselle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoituksia esimerkiksi Natura-alueiden, lintukosteikkojen tai maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden läheisyydessä. On selvää, että jotta valkoposkihanhien vahinkoja voidaan torjua kestävällä tavalla, tulee asiasta säätää laissa paljon hallituksen tämän esityksen mukaisia ehdotuksia tarkemmin. Samalla tulee hallituksen esitystä tarkemmin huomioida lintudirektiivin velvoitteet sekä suojametsästyksen vaikutukset muuhun luontoon. Näiden ongelmien korjaamiseksi vihreiden vastalauseessa on pykälämuutosesityksiä. Arvoisa puhemies! Merimetson osalta esitys on sen aiheuttamiin haittoihin nähden aivan ylimitoitettu. Jos tämä esitys hyväksytään, jokainen merimetsoyksilö on elokuusta helmikuulle kaikkialla Suomessa lainsuojaton 300 metrin päässä mistä tahansa kalanpyydyksestä, vaikka mökkiläisen katiskasta. Merimetson aiheuttamia haittoja koskevien tutkimusten mukaan merimetson aiheuttamat haitat kalastukselle ovat Suomessa vähäisiä, pois lukien avorysäkalastus, jolle aiheutuvat haitat voivat olla merkittäviä. Lupa- ja valvontavirasto onkin lausunut, että merimetsolla ei voida todeta olevan siinä määrin merkittävää vaikutusta kalastukselle ja kalastoon, että olisi perusteltua siirtyä nykyisestä poikkeuslupamenettelystä ja tapauskohtaisesta harkinnasta merimetsojen hyvin laajamittaiseen kuoliaaksi ampumiseen. Vielä totean, että maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä kävi hyvin ilmi, että näin laajaa metsästystä on käytännössä mahdotonta valvoa niin valkoposkihanhien kuin merimetson osalta. Arvoisa puhemies! Valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen korvaamisen säilyttäminen ympäristöministeriön hallinnon alla on lyhyellä aikavälillä hyväksyttävissä oleva ratkaisu, jotta korvausjärjestelmään ei synny viivettä. Mutta jatkossa järjestelmää tulee selkeyttää, sillä nyt syntyy sellainen tilanne, jossa valkoposkihanhi siirretään riistalajiksi maa- ja metsätalousministeriön alle, mutta sen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen säilyy ympäristöministeriön hallinnonalalla ja kustannetaan luonnonsuojelun rahoista. Valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen korvaamisen siirto maa- ja metsätalousministeriön alaiseen lainsäädäntöön on tärkeätä, jotta haittojen torjunnan ja korvausten toimenpiteet ovat samassa paikassa. Tämä on se asetelma, jota viime kaudella muun muassa edistettiin, ei tätä systeemiä, joka nyt ollaan hyväksymässä. Arvoisa puhemies! Näillä perustein totean, että tätä esitystä ei pitäisi tässä muodossa hyväksyä, ja teen vihreiden vastalauseen mukaiset pykälämuutosehdotukset. Niillä siis täsmennettäisiin valkoposkihanhien suojametsästystä, jotta lintudirektiivin velvoitteet, vaikutukset muuhun luontoon ja mahdollisuudet vähentää haittoja kokonaisvaltaisen ratkaisun kautta tulisivat paremmin huomioiduksi. Merimetson osalta esitämme, ettei yleispoikkeuksesta säädetä lainkaan, vaan pysytään nykyisessä poikkeuslupamenettelyssä.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien ahdinko, se on todellinen. Kustannukset ovat nousseet, ja kannattavuus on monella tilalla romahtanut. Tällä hetkellä yhä useampi viljelijä joutuu miettimään, voiko työtä enää jatkaa. On selvää, että meidän tulee huolehtia siitä, että kestävä ruuantuotanto on mahdollista Suomessa myös tulevaisuudessa, mutta kuten edustaja Viitanen tässä edellä, niin kannan kuitenkin huolta siitä, että tämä energiaveron tilapäinen lisäpalautus, kerta toisensa jälkeen, ei ole kestävä keino tukea tuottajia, koska se ohjaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Nythän tämä avustus tosiaan perustuu siihen, että mitä enemmän tila on käyttänyt fossiilista polttoöljyä, sitä suuremman tuen se saa. Käytännössä kyse on siis fossiilisen polttoaineen tuesta. Meidän maatalouden suurin rakenteellinen riski on riippuvuus fossiilisista tuontipanoksista, kuten polttoaineista ja lannoitteista, joiden hinta heittelehtii kriisistä toiseen. Nyt hallitus vastaa tästä rakenteellisesta riippuvuudesta johtuvaan ahdinkoon syventämällä sitä. Ei voi liikaa korostaa sitä, että ilmastokriisi ja luontokadon eteneminen on pitkällä tähtäimellä suuri uhka ruuantuotannolle myös Suomessa, ja siksi ilmasto- ja luontotoimia on jatkettava kaikilla sektoreilla. Tuottajat tarvitsevat tukea, mutta meidän on keskityttävä löytämään keinot, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan vahvistaa, samalla, kun vähennetään maatalouden ilmastopäästöjä ja haitallisia vaikutuksia luonnolle. Eli hallituksen tulisi tukea investointeja fossiiliriippuvuudesta irti pääsemiseen, tilojen energiaomavaraisuuteen, kotimaisiin ja kierrätyslannoitteisiin sekä uudistavaan viljelyyn. Velkarahalla maksettava fossiilituen lisäys ei ole kestävä ratkaisu vaan jättää tuottajien ahdingon juurisyyt huomiotta.

Arvoisa puhemies! Terveyttä edistävän ravitsemuksen vahvistaminen on yksi vaikuttavimmista keinoista parantaa koko väestön toimintakykyä, ehkäistä kansansairauksia ja hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Tämä keino kannattaa hyödyntää maksimaalisesti, ja avainasemassa tässä on joukkoruokailu. Laaja joukko terveys- ja ruoka-alan toimijoita onkin nostanut esiin tarpeen edistää kansanterveyttä joukkoruokailun avulla. Ja kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista, on varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tarjottavalla ruualla suuri merkitys. Suomalainen kouluruokailu on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen sosiaalinen innovaatio, josta kannattaa pitää kiinni ja jota kannattaa kehittää tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Terveyttä edistävä, säännöllinen ja monipuolinen syöminen on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Se tukee oppimista, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kouluruoka ja sen laatu ovat herättäneet paljon keskustelua julkisuudessa. Ruoka-alan ammattilaiset tekevät valtavasti työtä ja hyvää kehittämistyötä reseptien kehittämiseksi yhdessä lasten ja nuorten kanssa, jotta ruoka maistuisi. Tärkeää on myös totutella erilaisiin makuihin ja monipuolisiin ruokiin. Kansalliset ravitsemussuositukset ovat keskeinen lähtökohta terveellisten aterioiden koostamiseen. Siksi tein tämän lakialoitteen, jossa esitän, että velvollisuus noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia kirjattaisiin perusopetuslakiin ja varhaiskasvatuslakiin. Suomen kansalliset ravitsemussuositukset päivitettiin vuonna 2024, ja ne perustuvat laadukkaaseen tieteelliseen tutkimukseen ja johdonmukaiseen tutkimusnäyttöön. Ravitsemussuositukset on tarkoitettu hyödynnettäviksi terveydenhuollossa, ruokapalveluiden ateriasuunnittelussa, elintarvikkeiden tuotekehityksessä, viestinnässä sekä ravitsemusopetuksessa ja kasvatuksessa. Suositukset pohjaavat kesällä 2023 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joita laadittaessa käytiin läpi uusin tutkimusnäyttö ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä sekä ruuantuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksista. Suosituksissa on huomioitu myös ajankohtaiset tiedot suomalaisten aikuisten ja lasten ruuankäytöstä ja ravintoaineiden saannista. Suositelluissa ruokavalioissa yhdistyvät monipuolisuus, tasapainoisuus, nautittavuus ja kohtuus. Suosituksissa tunnistetaan, että suomalaisten ruokatottumukset ovat parantuneet viime vuosikymmeninä, mutta haasteena on edelleen liian suuri suolan ja tyydyttyneen rasvan sekä pieni kuidun saanti. Kasvipainotteisempi ruokavalio eli täysjyväviljan, kasvisten, marjojen, hedelmien ja palkokasvien osuuden lisääminen ruokavaliossa edistäisi ihmisen ja ympäristön hyvinvointia. Lisäksi ruokavaliossa tulisi suosia tyydyttymättömän rasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä, kalaa ja pähkinöitä, sekä rajoittaa suolan käyttöä. Uusissa kotimaisissa ravitsemussuosituksissa huomioidaan ensimmäistä kertaa terveyden ohella laajasti myös ympäristön hyvinvointi. Ne ohjaavat kohti kasvipainotteisempia ruokavalioita ennen kaikkea terveys- mutta myös ympäristösyistä. Siksi ne ovat erinomainen väline planetaarisen terveyden edistämiseen, ihmisen ja luonnon toisiaan tukevan hyvinvoinnin ja terveyden vahvistamiseen. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin neljänneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinperäinen ruuantuotanto. 2020-luvun alussa suomalaisen kuluttajan ilmastovaikutuksista noin viidennes syntyi ruuan kulutuksesta. Suurin osa keskimääräisen ruokavalion päästöistä aiheutui eläinperäisistä tuotteista, noin 65 prosenttia, erityisesti naudanlihasta ja maitovalmisteista. Maatalouden päästöistä taas 87 prosenttia aiheutuu kotieläintuotannosta ja vain 13 prosenttia kasviperäisestä tuotannosta. Ruuan ympäristö- ja ilmastovaikutusten merkittävä vähentäminen edellyttää muutoksia niin ruokavalioissa kuin maatalous- ja elintarviketuotannossa. Negatiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia voidaan pienentää siirtymällä kasvipainotteisempaan ruokavalioon. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaisilla ruokavalinnoilla voidaan vähentää ruokavalion ilmastovaikutuksia yli kolmanneksella. Kasvipohjaisen ruuan lisääminen kansallisten ravitsemussuositusten mukaisesti perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa tuottaa hyvin todennäköisesti myös säästöjä. Greenpeacen julkaisema Kasvisruoka kannattaa -selvitys vuodelta 2025 osoitti, kuinka lihatuotteiden käytön puolittaminen ja niiden korvaaminen kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla uusia kansallisia ravitsemussuosituksia mukaillen toisi kunnille merkittäviä säästöjä. Suomessa myös kansalaiset tuntevat suositukset melko hyvin. Suositukset ovat vaikuttaneet kuluttajakäyttäytymiseen, ja vuonna 2025 esimerkiksi säilykepalkokasveja myytiin 14 prosenttia edellisvuotta enemmän. Tämä on perinteiselle ja vakiintuneelle tuoteryhmälle ihan huomattava hyppäys. Arvoisa puhemies! Kansallisten ravitsemussuositusten mukainen koulu- ja päiväkotiruoka on kansanterveysteko. Selkeyden ja vaikuttavuuden parantamiseksi tämä asia kannattaa kirjata lakiin. Toivonkin tälle lakialoitteelleni eduskunnassa tukea.

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu se asia, jonka vielä nostan, että tässähän ongelma on erityisesti se, että kun tätä eläinten hyvinvointilakia viime kaudella säädettiin ja säädettiin tämä kirurgisen kastraation kielto, joka nyt halutaan kumota, niin silloin annettiin todella pitkä siirtymäaika, eli me puhutaan asiasta, joka tapahtuisi nykylain mukaan vuonna 2035. Eli edellisellä hallituksella oli ymmärrystä sille, että ala tarvitsee aikaa vaihtoehtoisten tuotantomenetelmien kehittämiseen, ja sitä aikaa annettiin. Nyt sitten ollaan tilanteessa, että sen sijaan, että tähän tavoitteeseen olisi sitouduttu ja sitä kehitystyötä lähdetty siitä näkökulmasta tekemään, ala lobbasi läpi sen, että nyt tämä kielto poistetaan. Monessa yhteydessä tässäkin salissa on noussut esiin se, että poukkoileva politiikka on myrkkyä elinkeinotoiminnalle, ja tätähän tässä nyt ollaan sitten myös osaltaan tekemässä. Se ei ole myöskään tuottajien etu, että lainsäädäntöä muutetaan muutaman vuoden välein. On Suomen ja myös tuottajien etu olla eläinten hyvinvoinnin edistämisen etujoukoissa. Ajattelen myös kuten edustaja Krista Mikkonen täällä aikaisemmin, että Suomen kannattaa lihantuotannossa myös pyrkiä siihen, että tuotanto täällä on aidosti eläinten hyvinvointia turvaavaa ja eläinten lajityypillistä käyttäytymistä mahdollistavaa. Siinä kannattaa nimenomaan olla etujoukoissa eikä odottamassa sitä: nythän kun EU:ssa — ei nyt suoraan tähän liittyen mutta osin tähänkin — esimerkiksi häkkikasvatuksen kieltoa pohditaan, niin oltaisiin etujoukoissa niitä vaihtoehtoja, parempia edellytyksiä täällä kehittämässä. Kuten valiokunnan puheenjohtaja Elomaa täällä totesi — hän on nyt jo poistunut — tärkeää on se, että näitä vaihtoehtoisia menetelmiä kehitetään ja sitä jatketaan, ja ennen kaikkea se täyskarjukasvatuksen kehittämistyön jatkaminen, mikä on käynnissä ja missä on ihan lupaavia tuloksia myös tullut, kuten täällä on monessa puheenvuorossa myös todettu. Se, että kastraatiokiellosta siirtymäajalla säädettiin laissa, ohjasi nimenomaan tähän suuntaan, ja siksi on onnetonta, että se ollaan nyt sieltä laista poistamassa. Kun täällä nyt haastettiin vihreiden halua tukea kotimaista ruuantuotantoa, niin vihreät nimenomaan haluavat edistää kotimaista, kestävää ruuantuotantoa. Se tarkoittaa kasvipohjaisen ruuantuotannon edistämistä. Yhtä lailla se on kotimaista ruuantuotantoa. Siinä meillä on omavaraisuuden kanssa vielä tekemistä, mutta se on tutkimusten mukaan myös valtava potentiaali myös viennin osalta. [Mikko Savola: Entä lihantuotanto?] Ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttäminen edellyttää muutoksia meidän elinkeinorakenteessa, ja niitä me halutaan hallitusti alan kanssa yhteistyössä edistää. Tästä tässä myös osaltaan on kyse, ei siitä, että pannaan vastakkain tai joko—tai, vaan siitä, että tehdään sitä kestävyyssiirtymää myös maatalouden puolella. Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron lopuksi kannatan edustaja Honkasalon tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! Käytän nyt minäkin tässä vielä toisen puheenvuoron. Ajattelen myös, että on sinänsä arvokasta, että niin ympäristövaliokunta kuin talousvaliokuntakin ovat tässä pystyneet muodostamaan yhtenäisen kannan tähän pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, ja näissä kannoissa myös on nostettu sitä kritiikkiä, mikä täällä on esiin noussut ja mikä toivottavasti sitten osaltaan vie tätä suunnitteluprosessia eteenpäin. Olennaista on tosiaan sen myöntäminen, että nykyisillä toimilla Suomi ei ole pääsemässä näihin asetettuihin tavoitteisiin, ja siksi lisää toimia tarvitaan. Ympäristökriisien taustalla se ydinongelma on luonnonvarojen ylikulutus. Kulutamme enemmän kuin tämä planeetta kestää, ja siihen pitäisi Suomessakin pystyä puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Kiertotaloushan on tässä sinänsä avainasemassa, ja tässä meillä on petrattavaa, ja toivon, että se nyt vielä näkyisi loppukaudella hallituksenkin politiikassa nykyistä vahvemmin. Käytänkin nyt tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni, että kun muistaakseni hallitus päätti tästä jäteveron nostosta kymmenellä miljoonalla, niin onko tämä nyt etenemässä ja tulossa sitten käytäntöön? Se nyt on yksi keino siihen, että saadaan kiertotaloutta vauhditettua. No, rakentaminen on yksi keskeinen sektori. Edustaja Kallio tässä hyvin nosti puurakentamista, jossa meidän Suomessakin pitäisi pystyä olemaan parempia. Itse ajattelen, että tämä ei ole sellainen teema, joka jakaa poliittisesti, vaan ennemminkin tätä ovat kaikki halunneet osaltaan vauhdittaa, ja toivottavasti siihenkin niitä keinoja löytyy. Se on juuri sitä metsätalouden jalostusarvon nostoa, mitä myöskin peräänkuulutetaan näissä valiokuntien kannanotoissa. Eli jotta me siitä rajallisesta, arvokkaasta puuraaka-aineesta saataisiin enemmän irti, niin sitä jalostusarvoa pitäisi pystyä nostamaan, ja puurakentaminen on yksi osa sitä, jossa toivon tosiaan, että päästäisiin eteenpäin. Kiinnostavaa kuulla, jos ministerillä on tähän jotain uutta kerrottavaa.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tosiaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa, joka on osa ilmastolain mukaista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää, ja kiva, että ministerikin on täällä paikalla näitä puheita kuulemassa ja niitä kommentoimassa. Nyt esitetty suunnitelma tosiaan pohjaa neljään eri skenaarioon, jotka ovat luonteeltaan vaihtoehtoisia ja kuvaavat tosiaan osin epätodennäköisiäkin yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Valiokuntakuulemisissa pidettiin ongelmallisena, että suunnitelmassa esitetään vain yksi skenaario, joka johtaa Suomen 2035-hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen, eli tämän suunnitelman pohjalta ei ole mahdollista vertailla erilaisia toimivia päästövähennyspolkuja. Näin ollen voidaan perustellusti sanoa, että suunnitelma ei täytä ilmastolain velvoitteita. Kestävän tulevaisuuden kannalta on ongelmallista myös se, että skenaariot mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta ja tästä suunnitelmasta puuttuu kokonaan sellainen skenaario, joka korostaisi Suomen vahvuuksia ja potentiaalia vihreän siirtymän vauhdittajana ja sitä kautta kokoaan suurempana ilmastokriisin ratkaisujen edistäjänä. Pidän valitettavana sitä, että näiden vahvuuksien ja tämän potentiaalin maksimointia ei ole otettu tässä skenaariotyössä lähtökohdaksi. Oireellista on myös se, minkä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että missään suunnitelman skenaariossa ei päästä fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuonna 22 asetettuun tavoitteeseen liikenteen päästöttömyydestä vuonna 2045. Jos sitten ajatellaan tätä hallituksen ilmastopolitiikan seuraamista ja arviointia, niin on kyllä ongelmallista se, että me saadaan nämä suunnitelmat eduskunnan käsittelyyn, kun hallituskautta on jäljellä enää vajaa vuosi, eli ollaan jouduttu odottamaan niin tätä suunnitelmaa kuin sitten keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa ja energia- ja ilmastostrategiaa. Ja sitten vielä, mikä tässä jo todettiin, tämä suunnitelma annettiin eduskuntaan näiden muiden suunnitelmien jälkeen, jolloin se jää irralliseksi, kun päinvastoin sen pitäisi ohjata näiden muiden suunnitelmien valmistelua. No, sitten vielä tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Tässä ministerikin totesi, että maankäyttösektorin päästöjen vähentäminen, maankäyttösektori, on tärkeää, mutta sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivitystä hallitus ei ole suostunut tekemään, vaikka jo alkukaudesta oli selvää, että tämä hiilinielun romahdus olisi sitä edellyttänyt, ja monet asiantuntijat ovat sitä myös peräänkuuluttaneet. Tämä kokonaisuus valitettavasti osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastopolitiikka on tarpeisiin nähden riittämätöntä, ja se, että tosiaan suunnitelmia on lykätty kerta toisensa jälkeen, on valitettavaa ja johtopäätös on se, että aidosti ei olla pääsemässä näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla hiilineutraaliuteen 2035, vaan työt jäävät nyt sitten valitettavasti tältä osin seuraavan hallituksen harteille, eikä meillä tässä ilmastokriisin etenemisen tilassa olisi varaa heittää aikaa lainkaan hukkaan. Arvoisa puhemies! Vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen todella edellyttää selvästi nopeampaa kokonaispäästöjen nettovähenemää kuin mitä nyt on tapahtumassa, ja tämä muutos on haasteellista toteuttaa pelkästään suorilla päästövähennyksillä ja teknisillä nieluilla. Kun aikaa on enää se alle kymmenen vuotta, niin tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös maankäyttösektorin nettonielujen merkittävää lisäämistä. Mutta tämä kokonaisuus ei nyt ole valitettavasti estänyt sitä, että Orpon hallitus on tehnyt ilmastopäästöjä lisääviä päätöksiä ja samaan aikaan kieltäytyy edes keskustelemasta hiilinielun kasvattamisesta hakkuumääriä maltillistamalla. Arvoisa puhemies! Kun on kysytty lapsilta ja nuorilta, mihin kolmeen asiaan Suomen tulisi keskittyä juuri nyt, niin ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen nousi selvästi tärkeimmäksi. Meidän päättäjien tehtävä on osoittaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä, että Suomi tekee osansa ja etenee määrätietoisesti kohti asetettuja tavoitteita, ennen kaikkea kohti sitä, että ilmaston kuumeneminen voidaan pysäyttää tasolle, joka mahdollistaa planeetan säilymisen elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma katsoo nimensä mukaisesti tulevaisuuteen, ja sen tehtävänä on osoittaa päätöksenteon pohjaksi niitä polkuja, joilla me saadaan ilmastokriisi torjuttua ja Suomen ilmastotavoitteet saavutettua. Tähän tarpeeseen tämä suunnitelma ei valitettavasti kykene vastaamaan. Lopuksi totean, että jatkossa on varmistettava, että erilaiset ilmastosuunnitelmat muodostavat tarkoituksenmukaisen ja Suomen ilmastotoimia ohjaavan kokonaisuuden ja että ne käsitellään eduskunnassa siten, että suunnitelmat keskustelevat keskenään ja varmistavat osaltaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on metsälain uudistus, jonka tarkoituksena on rajoittaa lintujen pesimäaikaisia hakkuita. Valitettavasti tämä esitys ei tee sitä lainkaan riittävällä tavalla. Lakia oli muutettava, koska EU:n tuomioistuin antoi elokuussa 2025 niin kutsutun Voore Mets -päätöksen, jossa linjattiin, että lintudirektiivin mukainen pesinnän häirintäkielto koskee kaikkia lintulajeja ja myös metsien hakkuita. Kuten moni valiokunnan kuulema asiantuntija huomautti, hallituksen esitys ei ole linjassa EU-tuomioistuimen Voore Mets -päätöksen kanssa. Esimerkiksi Luontopaneeli ja Suomen ympäristökeskus lausuivat, että esitys ei täytä lintudirektiivin vaatimuksia. Siksi kaikkein selkein ja yksinkertaisin tapa säätää asiasta olisi ulottaa pesimäaikaisten hakkuiden kielto kaikkiin metsiin. Tämä hallituksen esitys on sinänsä pieni askel oikeaan suuntaan mutta ei suojaa edes kaikkein runsaslintuisimpia metsiä. Esityksen mukaiset rehevät lehtimetsät, korvet ja rantametsät ovat vain pieni osa runsaslintuisimmista metsistä. Valitettavasti valiokunta päätyi jo aiemmassa käsittelyssä heikentämään lintujen suojaa sallimalla ajourien tekemisen kieltoalueiden läpi ja säätämällä korjuukiellon piiriin kuuluvan korven ja rehevän lehtipuuvaltaisen metsän vähimmäispinta-alaksi 0,5 hehtaaria, ja nyt tässä viimeisimmässä käsittelyssä korven määritelmän muutoksella heikennettiin tilannetta vielä entisestään. Selkeintä olisi pesimäaikaisten hakkuiden kielto kaikissa metsissä. Näin vältettäisiin myös esitykseen sisältyvät epäselvyydet siitä, millaisin tavoin hakkuista vastuussa oleva taho voi varmistua siitä, että metsässä ei tosiaan yksikään lintu pesi. Siksi jätimme yhdessä vasemmistoliiton edustaja Honkasalon kanssa mietintöön pykälämuutosvastalauseen, jossa esitämme, että lintujen pesimäaikainen hakkuukielto ulotettaisiin kaikkiin metsiin. Nyt se, millaiset toimet katsotaan riittäviksi ennaltaehkäiseviksi toimiksi, on edelleen epäselvää ja asettaa epäselvän oikeustilan metsän hakkuista vastuussa oleville tahoille. Pesien havaitseminen metsässä on tosiasiassa hyvin vaikeaa, ja jos niitä etsitään viikkoja ennen suunniteltua hakkuuta, se on suorastaan mahdotonta. Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän korven määritelmään. Tämän asian käsittely ei ole ollut hallituspuolueille kunniaksi. Mietintö palautettiin täältä salista takaisin maa- ja metsätalousvaliokuntaan, koska hallituspuolueilta oli mennyt mietintöä käsitellessä ohi, mitä korven määritelmästä sanottiin mietinnössä. — Liekö joku eturyhmä ollut hereillä, kun asiaa piti lähteä vielä uudestaan veivaamaan. Eilen valiokunnassa metsälain 10 c § sitten muutettiin niin, että kun on kyse lintujen pesimäaikaisista hakkuista, korpi määritelläänkin geologisen määritelmän mukaan, joka perustuu turvekerroksen paksuuteen. Vakiintunut ja luonnontieteeseen perustuva käytäntö on, että korpi määritellään kasvillisuuden perusteella. Tätä määritelmää käyttää muun muassa Metsäkeskus erityisen arvokkaiden korpien määrittelemisessä. Käytännössä muutos tarkoittaa, että kun korpi määritellään kasvillisuuden sijaan turvekerroksen paksuuden perusteella, jää linnustollisesti arvokkaita korpia pesimäaikaisen suojan ulkopuolelle. Tämä ei siis vastaa luonnontieteellistä määritelmää eikä vakiintuneita tulkintasuosituksia, eikä sitä kannattanut myöskään maa- ja metsätalousministeriö valiokunnalle antamassaan vastineessa. Orpon hallitus sen sijaan näki mahdollisuuden heikentää korven määritelmää tai taipui jälleen kerran lobbareiden paineen alla. Lopputulos on, että luontoarvoilla ei taaskaan ollut painoarvoa. Valiokunnan aiemman mietinnön toteamus koskien korven määrittelyä perustui vastuuministeriön vastineeseen ja kuului seuraavasti: ”Kasvitieteellisen määritelmän käyttäminen on tarkoituksenmukaista, eikä geologisen määritelmän mukaista turvekerroksen paksuutta koskevaa kriteeriä näin ollen ole hallituksen esityksen perusteluista poiketen tarkoitus soveltaa.” Tämä olisi ollut vastuullinen ja hyvin perusteltu kanta tähän asiaan. Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että esityksen mukainen luonnonsuojelulain 82 §:n muutos on myös epäselvä ja sisältää riskejä luonnontilan heikkenemisen kannalta, joten en voi myöskään sitä kannattaa. Näillä perustein teen vastalauseen mukaiset pykälämuutosehdotukset.

Arvoisa puhemies! Luontokato on yksi aikamme vakavimmista kriiseistä. Olemme menettäneet yli puolet kaikista maailman villieläimistä vuosien 1970 ja 2012 välisenä aikana. Suomessa joka yhdeksäs laji on uhanalainen, lintulajeista joka kolmas. Lajien uhanalaisuuden tärkein syy on niiden elinympäristöjen häviäminen. Suomessa tämä koskee erityisesti metsiä, joiden käsittely on luonnon kannalta kestämätöntä ja hakkuumäärät liian korkealla tasolla. Sen lisäksi, että lajien katoaminen on aina lopullinen menetys itsessään, uhkaa luonnon köyhtyminen myös taloutta, ruoantuotantoa ja ihmisten terveyttä, oikeastaan ihan kaikkia ihmiselämän ja talouden perusedellytyksiä. Siksi on tärkeää, että Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon ja kääntämään luonnon monimuotoisuuden kehityksen myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Näiden tavoitteiden saavuttamisella on jo kiire. Tämän hallituksen esityksen tärkein kokonaisuus on luonnonarvomarkkinoiden kehittäminen. Vapaaehtoisuuteen perustuville luonnonarvomarkkinoille on laaja tuki yhteiskunnassamme. Tämä on tärkeä keino tarjota yrityksille ja yksityisille mahdollisuus luontotoimien tekemiseen ja kanavoida luontotyöhön yksityistä rahaa. Tärkeää on myös se, että näin tarjotaan maanomistajille ansaintakeino, joka perustuu luontoarvojen parantamiseen. Toinen kokonaisuus tässä hallituksen esityksessä liittyy EU:n ennallistamisasetuksen kansalliseen toimeenpanoon. Ennallistamisasetuksen toimeenpanossa onnistuminen on aivan keskeistä, jotta Suomi etenee kohti luontotavoitteitaan. Pelkillä vapaaehtoisilla luonnonarvomarkkinoilla se ei onnistu. Onkin tärkeää, että ennallistamistyölle rakennetaan Suomessa selkeä ja oikeudellinen ja hallinnollinen kehikko. Esityksen kolmas kokonaisuus, suden aseman heikentäminen luonnonsuojelulaissa, on puolestaan surullista jatkumoa viime vuoden metsästyslakifarssille, jossa suden kiintiömetsästys runnottiin läpi tutkitusta tiedosta ja asiantuntijalausunnoista riippumatta. Asiantuntijat, kuten Luontopaneeli ja Suomen luonnonsuojeluliitto, ovat lausuntokierroksella vedonneet suden statuksen säilyttämisen puolesta, koska susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen. Arvoisa puhemies! Luonnonarvomarkkinoita tosiaan tarvitaan osaksi luonnonsuojelun keinovalikoimaa. Siksi tämä hallituksen esitys on hyvä ja tarpeellinen. Julkinen raha ei yksin riitä luontotavoitteiden saavuttamiseen, vaan me tarvitsemme myös yksityistä rahoitusta elinympäristöjen ennallistamiseen ja luonnontilan vahvistamiseen. On ollut hienoa huomata, että yrityksillä on tahtotila tehdä luontotekoja ja kompensoida aiheuttamiaan luontohaittoja, vaikka hallituksen politiikka ei aina siihen erityisesti kannusta. Tämä esitys kuitenkin kannustaa, ja siitä kiitos. On myös tärkeää, että luontotekojen lisäisyys ja pysyvyys varmistetaan, jotta vältetään viherpesun mahdollisuus, ja hyvä oli, että ministerikin sitä tänään täällä aiemmin korosti. Nyt on kuitenkin kyse vapaaehtoisuuteen perustuvasta luontoarvokaupasta, joten emme voi varmuudella tietää, miten markkinat lähtevät syntymään ja kasvamaan sillä tavalla ja tasolla, että vaikutus on todellinen. Kysynnän synnyttämiseen tehokas keino olisi velvoittava ekologinen kompensaatio, ja se olisi perusteltua ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Se loisi markkinoille ennakoitavuutta ja vauhdittaisi investointeja samalla, kun se varmistaisi, että aiheuttaja maksaa -periaate toteutuisi myös luontohaittojen osalta. Tärkeä lähtökohta ekologisessa kompensaatiossa kuitenkin on, että luontohaittojen estäminen ja minimointi on aina ensisijaista ja kompensaatio vasta täydentävä toimi, kun haitan aiheuttamista ei voida välttää. Arvoisa puhemies! Ennallistamisasetuksen onnistunut kansallinen toimeenpano on tosiaan ratkaisevan tärkeää sille, eteneekö Suomi aidosti kohti omia luontotavoitteitaan. Ennallistamissuunnitelman valmistelu on vietävä maaliin tavalla, joka kunnioittaa suomalaista luontoa, turvaa arvokkaat elinympäristömme ja perustuu tutkittuun tietoon, ei lyhytnäköiseen poliittiseen paineeseen. Luontokadon pysäyttäminen ei onnistu puolivillaisilla toimilla, vaan vaatii pitkäjänteistä sitoutumista luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen kaikkialla Suomessa. Tässä pääministeri Orpon hallituksen teot, esimerkiksi vanhojen metsien määritelmän vesittäminen, hakkuupaineen kasvattaminen valtion metsissä ja luonnonsuojelurahoituksen riittämätön taso, ovat vieneet kehitystä väärään suuntaan. Sellaisenkin johtopäätöksen tästä voi vetää, että EU on suomalaisen luonnon paras puolustaja, kun maan hallitus ei siihen riittävällä tavalla kykene. Arvoisa puhemies! Lopulta niin luontokadon kuin ilmastokriisinkin torjunnassa on kyse siitä, olemmeko valmiita asettamaan oman toimintamme luonnon kantokyvyn rajojen sisälle. Siksi ennallistamis- ja suojelutoimet eivät koskaan yksin riitä, jos emme kykene asettamaan rajoja ylikulutukselle. Nyt tehtävä luonnonarvomarkkinoista säätäminen on tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä. Tarvitsemme Suomeen ilmastolain kaltaisen luontolain, joka velvoittaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Tämä on ollut vihreiden pitkäaikainen tavoite, ja toivottavasti se saadaan kirjattua seuraavaan hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on kauan odotettu vesilain uudistus, jonka taustalla on luontojärjestöjen ja vapaa-ajankalastajien ajatus siitä, että vesivoimalaitokset velvoitetaan mahdollistamaan vaelluskalojen nousu voimalaitoksen ohi esimerkiksi kalateillä. Suuri osa Suomen virtavesistä on vuosikymmenten aikana valjastettu tuottamaan vesivoimaa, ja se on tapahtunut vesiluonnon ja vaelluskalojen kustannuksella. Vaelluskalakantamme ovat voimakkaasti taantuneet, ja edellytys niiden elpymiselle on, että kalat pääsevät nousemaan jokiin, kutemaan myös niissä joissa, joihin on rakennettu vesivoimaa. Tällä hetkellä Suomessa on edelleen lukuisia vesivoimaloita, joilla ei ole lainkaan velvoitetta turvata vaelluskalojen kulkua ja kalakantojen elinvoimaa. Tämä hallituksen esitys vesilain päivittämiseksi koskee siis pitkäaikaista tavoitetta vaelluskalojen nousuesteiden poistamiseksi. Tarkoituksena on ollut mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden lisääminen myös vanhoihin vesivoimalupiin, siis esimerkiksi velvoite kalateiden rakentamiseen tai muihin toimiin, joilla kalojen luontainen elinkierto voidaan turvata. Tätä vesilain päivitystä on todella odotettu pitkään, ja onkin suuri pettymys, että sitä on Orpon hallituksen toimesta valmistelun aikana vesitetty pahasti eikä se tule parantamaan vaelluskalojen ahdinkoa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi joko uusi kalatalousvelvoite, kalatalousmaksu tai näiden yhdistelmä sellaiselle vesivoimalaitokselle, johon näitä ei nykytilassa sisälly. Lakiesitys jättää liian monta voimalaitosta uudistuksen ulkopuolelle, Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan noin 150 voimalaa. Esityksessä uusien velvoitteiden määräämisestä tehdään myös edelleen liian vaikeaa. Tässä on nyt selvästi käynyt niin, että luonto ja vaelluskalat jäävät jälleen kerran energiayhtiöiden etujen jalkoihin. Keskeinen ongelma on, että tämä laki ei velvoita mihinkään eikä vaellusesteiden poistamiselle ole asetettu mitään aikataulua. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko totesi täällä aiemmin ansiokkaassa puheenvuorossaan, että näin vesitetyssä muodossa lakia ei olisi kannattanut eduskuntaan lainkaan tuoda. Suomen luonnonsuojeluliiton kannanoton mukaan myös lakia käyttävät kalaviranomaiset ovat sitä mieltä, että tällä lakiesityksellä ei saada voimalapatoihin kalateitä eikä patoja purettua. Hallituksen esityksen suurin heikkous on, että jatkossakaan kalateiden rakentamista ei voida määrätä pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteisiin. Velvoitteiksi voitaisiin määrätä vain kalatalousmaksu tai kalanistutus, joilla ei mahdollisteta uhanalaisen vaelluskalakannan lisääntymistä. Huomionarvoista on, että monilla pienillä, vanhoilla voimaloilla on nykyään vain vähäinen merkitys sähköntuotannolle mutta suuret haitalliset vaikutukset jokiluontoon ja uhanalaisiin vaelluskaloihin. On myös arvioitu, että kalateiden rakentamisella olisi vain pieni vaikutus vesivoimalla tuotetun energian määrään, eikä aiheuttaja maksaa -periaate tässä myöskään toteudu. Kyllä lähtökohdan tulee olla, että mikäli vesivoimalaitos aiheuttaa vahinkoa uhanalaisille kalakannoille, kalatien rakentamisen kustannukset kuuluvat yhtiölle, eivät valtiolle. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo on tunnettu kalastusharrastuksestaan, mutta niin vain vesivoimaloiden suojelu voitti vaelluskalakantojen elvyttämisen. Tämä on todella suuri pettymys luonnon ystäville. Tässä salissa on tänäänkin kuultu hyviä, tärkeitä puheenvuoroja siitä, miten tärkeä merkitys vaelluskalakannoilla on paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös virkistykselle ja kalastukselle ja myös matkailuelinkeinolle. Sen takia olisi suonut hallituksen tuovan tänne esityksen, joka todella parantaa näiden vaelluskalakantojen asemaa ja tilannetta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta. Monilla alueilla porojen ylilaidunnus on johtanut laitumien kulumiseen ja niiden monimuotoisuuden heikkenemiseen. Ilmaston kuumeneminen vaikeuttaa porotalouden toimintaedellytyksiä, samoin pohjoisen kilpailevat maankäyttöpaineet. Tällä hallituksen esityksellä koskien lakia poronhoitolain muuttamisesta pyritään haitallisten vaikutusten vähentämiseen porolaidunten käytön suunnittelua parantamalla ja poromäärien paremmalla hallinnalla. Keinoksi ehdotetaan porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmia, poromäärien vähentämistä koskevan sääntelyn selkeyttämistä sekä paliskunnan toimien helpottamista koskien toimia pitää poromäärä enintään suurimmassa sallitussa määrässä. Arvoisa puhemies! Metsähallituksen vuonna 2024 julkaiseman Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitusta koskevan projektin loppuraportin mukaan tunturikankaista on edustavuudeltaan ja luonnontilaisuudeltaan eriasteisesti heikentyneitä jopa 80 prosenttia. Syinä tähän mainitaan ilmastonmuutos, porolaidunnus ja näiden yhteisvaikutus. Pohjoisimman 20 paliskunnan jäkälälaitumilla jäkäläbiomassa on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia. Laidunten kuluminen on lisännyt porojen talviaikaisen lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Muutoksia siis tarvitaan, ja tämä hallituksen esitys ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Uudistus on kuitenkin useiden tavoitteiden osalta riittämätön. Kuten valiokunnan saamista asiantuntijalausunnoista käy ilmi, uudistus jää vajaaksi niin luonnon kantokyvyn, ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin saamelaisten alkuperäiskansan elinkeinon turvaamisen kannalta. Saamelaiskäräjien ja Saamelaispaliskunnat ry:n lausunnot korostavat, että nykyinen poronhoitolaki ei pysty huomioimaan saamelaiseen poronhoitoon liittyviä toimintatapoja ja tapaoikeutta. Poronhoidon hallinnan järjestelmät tulisi uudistaa tavalla, joka paremmin tukee alkuperäiskansan kulttuurin säilymistä sekä tunnistaisi saamelaisen poronhoidon erityispiirteet. Saamelaisten perustuslaillinen oikeus ylläpitää omaa kulttuuriaan edellyttää, että poronhoidon hallintarakenteet mahdollistavat tosiasiallisesti saamelaisten osallistumisen päätöksentekoon. Useat lausunnonantajat, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, ovat nostaneet esiin myös sen, että nyt esitetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä tunturiluonnon ja porolaidunten ympäristöllisen kantokyvyn turvaamiseksi. Keskeinen ongelma on se, että lainsäädäntö ei huomioi riittävästi muiden maankäytön muotojen, kuten metsähakkuiden, kaivostoiminnan, energiantuotannon ja matkailun, aiheuttamaa painetta poronhoidolle ja luonnolle. Jotta pystyisimme vastaamaan arktisen luonnon kohtaamiin uhkiin ja täyttämään alkuperäiskansaoikeuksia koskevat velvoitteet sekä sovittamaan nämä yhteen, tarvitaan laaja poronhoitolain kokonaisuudistus. Osana uudistusta tulisi tarkastella myös poronhoitoalueen etelärajan siirtoa. Tarkastelua on tehty viimeksi 1800-luvulla, ja ilmaston kuumenemisen myötä olosuhteet ovat jo muuttuneet ja muuttuvat nopeasti myös tulevaisuudessa. Jotta tällainen kokonaisuudistus saataisiin käyntiin, teen vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää poronhoitolain kokonaisuudistuksen pohjaksi kattavan selvitystyön porotalouden kestävän harjoittamisen toimintaedellytyksistä huomioiden muun maankäytön porotaloudelle aiheuttaman häiriön ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset sekä poronhoidon ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden reunaehdot saamelaisten poronhoidon erityispiirteet huomioiden. Tämä melkoisen mutkikas muotoilu osoittaa, että asiassa on todella monia näkökulmia, ja siksi uudistus edellyttää huolellista ja kokonaisvaltaista valmistelua, joka olisi syytä aloittaa pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Esitys luonnonarvomarkkinoista on tärkeä askel luontotyön rahoittamiseen myös yksityisellä rahalla. Kiitos ministerille, että tämä esitys on tänne saliin saatu. On todella tärkeätä, että luontotekojen lisäisyys ja pysyvyys todella varmistetaan, jotta viherpesun mahdollisuus vältetään. Jotta luonnonarvomarkkinat todella syntyvät ja kasvavat vaikuttaviksi, tarvitaan myös kysyntää, ja tässä yhteydessä olisi ollut perusteltua ottaa käyttöön myös velvoittava ekologinen kompensaatio, joka loisi markkinoille ennakoitavuutta ja vauhdittaisi investointeja. Olisi kiinnostavaa kuulla ministerin näkemystä tähän. Sitten ennallistamisasetuksen osalta haluan nostaa esiin sen huolen, että luontotyyppien määritelmiä heikennetään valmistelussa, esimerkkinä boreaalisten luonnonmetsien ikärajan nostaminen. Myös tähän mielellään ministerin näkemystä kuulisin. Lopuksi tästä suden aseman heikentämisestä luonnonsuojelulaissa täytyy todeta, että se on jatkumoa viime vuoden surkealle metsästyslakifarssille. Muun muassa Luontopaneeli on tässä yhteydessä vedonnut suden statuksen säilyttämisen puolesta, koska susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen ja sille olisi hyvät perustelut.

Arvoisa puhemies! Vaelluskalakantojen häviäminen ja ahdinko on yksi Suomen historian suurista epäonnistumisista, mitä tulee luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Ajatus vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteista perustuu luontojärjestöjen ja vapaa-ajan kalastajien yhteiseen aloitteeseen liki kymmenen vuoden takaa, eli tätä vesilain uudistusta ja päivitystä on odotettu pitkään, ja on suuri pettymys, että sitä on nyt hallituksen toimesta valmistelun aikana vesitetty pahasti. Lakiesitys jättää liian monta voimalaitosta uudistuksen ulkopuolelle ja tekee uusien velvoitteiden määräämisestä edelleen liian vaikeaa. Tältä esitykseltä tosiaan odotettiin paljon, mutta jälleen näyttää siltä, että vesivoimaloiden suojelu on voittanut kalakantojen elvyttämisen, vaikka tässä salissa tuntuu paljon olevan tukea ja kannatusta sille, että meidän pitäisi saada meidän vaelluskalakannat elpymään. Todella toivonkin, että hallituspuolueilla on nyt valmiutta parantaa tätä esitystä vielä, kun valiokuntakäsittely alkaa.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään keskusteltu koko opposition yhteisestä välikysymyksestä, välikysymyksestä, joka koskee Orpon hallituksen talouspolitiikan varsin totaalista epäonnistumista ja sen vakavia seurauksia. On totta, että Suomen taloustilanne on vaikea ja velkaantumisen tahti kestämätön. Vihreät hyväksyvät tarpeen vahvistaa julkista taloutta, mutta emme hyväksy hallituksen eriarvoisuutta ja näköalattomuutta kasvattavia keinoja, sillä taloutta voi sopeuttaa vastuullisesti ilman, että lasku kasataan pelkästään lapsiperheille, pienituloisille, opiskelijoille, sairaille ja palveluita tarvitseville. Orpon hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan hinnan maksavat tavalliset suomalaiset. Hallituksen kovien säästöpäätösten inhimillinen hinta näkyy lisääntyvänä köyhyytenä, työttömien määrän kasvuna, asunnottomuuden kasvuna ja turvaverkkojen rapautumisena. Kallis hintalappu on myös sillä, että hallituksen politiikka heikentää kestävän kasvun ja työllisyyden edellytyksiä leikkaamalla koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista — ja tulee samalla leikanneeksi ihmisten luottamuksesta. Luottamuksen menettämiseen meillä ei ole varaa. Arvoisa puhemies! Kuten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen ryhmäpuheessaan aiemmin totesi, suomalaiset kaipaavat nyt ratkaisuja ja vaihtoehtoa. Onneksi niitä kyllä on. Vihreiden vaihtoehto on vastuullinen suunnanmuutos. Velkaantumista hillitään, mutta samalla vahvistetaan työllisyyttä, osaamista ja sellaista kestävää kasvua, joka tarjoaa ratkaisuja talouden ja toimeliaisuuden sovittamiseksi maapallon ekologisiin rajoihin. Vihreät rakentaisivat kasvua vahvistamalla koulutusta, osaamista ja innovaatioita. Ja kun maailma muuttuu valtavan nopeasti, ratkaisu ei ole leikata aikuiskoulutuksesta vaan satsata siihen, jotta ihmiset pystyvät tarvittaessa sujuvasti lisäkouluttautumaan tai vaihtamaan alaa työuransa aikana. Vihreät ratkoisivat työttömyyskriisiä vahvistamalla työnteon kannustimia, parantamalla pienyrittäjien ja itsensä työllistävien asemaa sekä raivaamalla reilumpaa pelikenttää yrityksille. Me palauttaisimme työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat, jotta pientenkin työtehtävien vastaanottaminen olisi kannattavaa. Toisin kuin hallituksen toimet, vihreiden vaihtoehto kannattelee heikoimmassa asemassa olevia ja tekee sosiaaliturvasta oikeudenmukaisemman. Ja joko viimein olisi aika vihreiden pitkään ajamalle perustulolle, joka olisi ratkaisu byrokratian purkamiseen ja työn vastaanottamisen helpottamiseen? Arvoisa puhemies! Meidän on saatava aikaan talouden rakennemuutos, joka on kestävä yksilöiden, kansantalouden ja ympäristön näkökulmasta. Kun uudet työpaikat syntyvät aidosti vihreän siirtymän tehtäviin, luoville aloille ja kiertotalouteen, Suomesta voi tulla kokoaan suurempi vihreän talouden suurvalta. On onnetonta, että Orpon hallitus ei tätä näytä tavoittelevan, vaan ripustautuu turvetuotannon ja turkistarhauksen kaltaisiin menneisyyden aloihin. Ilmasto- ja luontopolitiikka eivät ole taloudesta irrallisia kysymyksiä vaan osa talouden rakenteiden uudistamista. Ympäristölle haitallisten tukien karsiminen, reilu kilpailu ja puhtaat investoinnit vahvistavat samalla julkista taloutta ja tulevaisuuden kasvua. Vihreiden vaihtoehdossa keskeinen talouden tasapainottamisen keino onkin ympäristölle haitallisista yritystuista karsiminen miljardilla eurolla. Monet talouspolitiikan asiantuntijatkin ovat tätä ehdottaneet ja kritisoineet haitallisia tukia nimenomaan siitä, että ne ovat luonteeltaan säilyttäviä ja estävät näin elinkeinorakenteen kestävän uudistamisen. Laittaisimme myös ympäristöverotuksella saastuttajan maksamaan ja asettaisimme hiilelle ja luonnontuhonnalle asianmukaisen hintalapun. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen vaan talouden vahvistaminen tavalla, joka ei murenna lasten, luonnon ja kestävän tulevaisuuden edellytyksiä. Julkista taloutta voidaan sopeuttaa myös niin, että yhteiskuntaa koossa pitävä luottamus säilyy. Valitettavasti Orpon hallitus ei näin toimi ja ei siksi ansaitse luottamusta. Siksi tulen huomenna äänestämään Orpon hallituksen luottamusta vastaan.

Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että vastustan asian palauttamista maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Nyt on kyse siis lintujen pesimäaikaisten hakkuiden rajoittamisesta, ja esitys liittyy EU:n tuomioistuimen elokuussa 2025 tekemään Voore Mets -päätökseen. Pidän erittäin valitettavana, jos tämä hallituksen esitys nyt palautetaan, koska tämä on nimenomaan haluttu käsitellä viipymättä, jotta lintujen pesintöjä pystyttäisiin suojaamaan jo tänä keväänä. Nyt lintujen pesimäaika on jo hyvän aikaa ollut käynnissä. Olisi tärkeää pystyä nyt pelastamaan edes ne kaikkein rehevimmissä metsissä pesivien lintujen pesät ja poikaset. Tämä hallituksen esitys on annettu 19.3., ja se on tosiaan ollut tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian. Mitä tähän palautusesityksen sisältöön tulee, niin pidän hyvin perusteltuna valiokunnan mietinnön toteamusta koskien korven määrittelyä, jossa todetaan, että kasvitieteellisen määritelmän käyttäminen on tarkoituksenmukaista, eikä geologisen määritelmän mukaista turvekerroksen paksuutta koskevaa kriteeriä näin ollen ole hallituksen esityksen perusteluista poiketen tarkoitus soveltaa. BirdLife ja Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttivat lausunnoissaan, että esityksen mukainen geologinen määritelmä ei vastaa luontotyyppien tulkintasuosituksia. Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan totesi vastineessaan, että kasvitieteellisen määritelmän käyttäminen korven määrittelyssä on tarkoituksenmukaista. Valiokunnassa hyväksytty mietintö on siis linjassa ministeriön kannan kanssa. Tämä suon kasvitieteellinen määritelmä on sama, jota Metsäkeskus käyttää erityisen arvokkaiden, rehevien korpien rajaamisessa, joten en näe perusteluja muuttaa sitä tässä kohtaa, kun on kyse lintujen pesinnän kannalta arvokkaiden kohteiden määrittelystä. Ja totean vielä, että kasvitieteellisen määritelmän korvaava geologinen määritelmä on lisätty tähän hallituksen esitykseen vasta lausuntokierroksen jälkeen. Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä mietintö ei ollut yksimielinen. Jätimme yhdessä vasemmistoliiton edustaja Honkasalon kanssa mietintöön pykälämuutosvastalauseen, jossa esitämme, että lintujen pesimäaikainen hakkuukielto ulotettaisiin kaikkiin metsiin. Kuten moni valiokunnan kuulema asiantuntija huomautti, tämä hallituksen esitys ei ole linjassa EU-tuomioistuimen Voore Mets -päätöksen kanssa, jonka mukaan pesinnän häirinnän kielto koskee kaikkia lintuja ja lintulajeja. Erittäin painavina on pidettävä esimerkiksi Luontopaneelin ja Suomen ympäristökeskuksen lausuntoja, joiden mukaan esitys ei täytä lintudirektiivin vaatimuksia. Kaikkein selkein ja yksinkertaisin tapa säätää asiasta olisi ulottaa pesimäaikaisten hakkuiden kielto kaikkiin metsiin. Hallituksen esitys on sinänsä pieni askel oikeaan suuntaan, mutta se ei suojaa edes kaikkein runsaslintuisimpia metsiä, vaikka hallitus näin perusteluissaan toteaa tavoitteeksi. Esityksen mukaiset rehevät lehtimetsät, korvet ja rantametsät ovat vain pieni osa runsaslintuisimmista metsistämme. Luontopaneelin mukaan vähintäänkin myös runsaimmat lehti- ja sekametsät sekä rehevät kuusikot olisi tullut ottaa kiellon piiriin. Valitettavasti valiokunta päätyi vielä heikentämään lintujen suojaa sallimalla ajourien tekemisen kieltoalueiden läpi ja säätämällä korjuukiellon piiriin kuuluvan korven ja rehevän lehtipuuvaltaisen metsän vähimmäispinta-alaksi 0,5 hehtaaria. Arvoisa puhemies! Tosiaan selkeintä olisi pesimäaikaisten hakkuiden kielto kaikissa metsissä. Näin vältettäisiin myös esitykseen sisältyvät epäselvyydet siitä, millaisin tavoin hakkuista vastuussa oleva taho voi varmistua siitä, että metsässä ei tosiaan yksikään lintu pesi. Nyt se, millaiset toimet katsotaan riittäviksi ennaltaehkäiseviksi toimiksi, on edelleen epäselvää ja asettaa epäselvän oikeustilan metsän hakkuista vastuussa oleville tahoille. Pesien havaitseminen on tosiasiassa metsässä hyvin vaikeaa ja esimerkiksi viikkoja ennen hakkuuta suorastaan mahdotonta. Lopuksi totean vielä, että esityksen mukainen luonnonsuojelulain 82 §:n muutos on myös epäselvä ja sisältää riskejä luonnontilan heikkenemisen kannalta, joten en myöskään sitä voi kannattaa. Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla vastustan siis palauttamista ja teen vastalauseen mukaiset pykälämuutosehdotukset.

Arvoisa puhemies! Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella pelottavaa tahtia. Taloudellisen velan lisäksi hallitus on koko kautensa ajan kasvattanut vastuuttomasti ja lyhytnäköisesti myös ekologista velkaa ja hyvinvointivelkaa. Pitkän linjan lastenpsykiatri Raisa Cacciatore varoitti viime viikolla Helsingin Sanomissa, että lasten ja nuorten pahoinvoinnin suurin syy on lapsiperheköyhyyden lisääntyminen. Köyhissä perheissä kasvavat lapset kokevat turvattomuutta, ahdistusta ja näköalattomuutta, ja tällä pahoinvoinnilla on pitkät seuraukset. Samaan aikaan hallitus jakaa avokätisiä verotukia rikkaimmille ja leikkaa kaikkein köyhimmiltä. Eilen luimme Ilta-Sanomista, että vanhustenhoivassa on karmivia puutteita. Hoitohenkilökunnan vajaus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, vaikka hoivasta palvelutalossa maksaisi tuhansia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan hallitus leikkaa sotepalveluista. Viime viikkoina olemme saaneet lukea, kuinka Atlantin AMOC-virtausjärjestelmän romahtaminen ja siitä seuraava elinolojen dramaattinen heikkeneminen täällä Pohjolassa on paljon luultua todennäköisempää. Samaan aikaan hallitus laistaa ilmastotoimista eikä tee elettäkään pysäyttääkseen luontokadon. Arvoisa puhemies! ”Me suomalaiset selviämme kyllä”, pääministeri vakuutteli kehysriihen jälkimainingeissa. Todellisuus näyttää toiselta heille, joihin hallituksen leikkaukset kaikkein pahiten osuvat. Olen todella huolissani siitä, että hallituksen politiikan seurauksena kaikki eivät selviä. Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutukset kasautuvat suhteettomalla tavalla erityisesti lapsiperheisiin, yksinhuoltajiin ja yksin asuviin. Sosiaali- ja terveysministeriön oman arvion mukaan 31 000 uutta lasta putoaa tämän hallituksen toimien seurauksena köyhyyteen. Toimeentulotuen saajien määrä on kääntynyt kasvuun, ja asunnottomuus on nousussa. Erityisen huolestuttavaa on, että asunnottomaksi päätyy tällä hetkellä myös työssäkäyviä pienituloisia, ja tässä tilanteessa hallitus jättää kaikista köyhimmät ja heikoimmat kamppailemaan yksin elinkustannusten nousun kanssa ja leikkaa sosiaaliturvaa. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluihin tosiaan kohdistuu merkittäviä leikkauksia ja maksukorotuksia. Asiakasmaksuja korotetaan miltei 90 miljoonalla eurolla, sosiaalihuollosta leikataan, sotejärjestöiltä leikataan ja lääkekorvauksia pienennetään. Esimerkiksi asiakasmaksujen korottaminen osuu käytännössä eniten niihin kaikkein köyhimpiin ja sairaimpiin, jotka käyttävät eniten julkisia terveyspalveluja. Etenkin perusterveydenhuollossa maksujen myös tiedetään heikentävän hoitoon hakeutumista niin, että ongelmat ehtivät kasautua ja pahentua. Haluan myös nostaa tässä yhteydessä sotejärjestöjen leikkaukset. Sotejärjestöiltä leikkaaminen on leikkaamista sairauksien ja pahoinvoinnin ennaltaehkäisystä. Järjestöt tekevät korvaamatonta työtä ja paikkaavat monia sotejärjestelmän aukkoja, joten leikkaukset järjestöiltä näin ollen vastaavasti lisäävät sotepalveluiden tarvetta. Tässä ei ole mitään järkeä. Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen siitä, että Orpon hallitus sinnikkäästi sivuuttaa kokonaan aikamme eksistentiaaliset ympäristökriisit ja Suomen mahdollisuudet olla niitä ratkaisemassa. Ei ole myöskään talouden kannalta kestävää, että ympäristöä kuormittava toiminta sallitaan samaan aikaan, kun haittoja korjataan julkisin varoin. Siksi vihreiden vaihtoehto perustuu siihen, että saastuttamiselle ja luonnonvarojen kuluttamiselle asetetaan hintalappu. Ihmettelen myös, minne on kadonnut vahva näkemys siitä, että Suomi voi korkean osaamisen maana olla kokoaan suurempi kestävyysmurroksen suunnannäyttäjä maailmalla. Edustaja Virta nosti täällä aiemmin luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen välttämättömyyden ja kiertotalouden mahdollisuudet. Suomi on yksi Euroopan tehottomimmista maista, mitä tulee luonnonvarojen käyttöön. Onkin välttämätöntä, että kasvatamme arvonlisää ja saamme rajallisista resursseistamme enemmän irti. Onkin surullista, että kunnianhimoisen ilmastopolitiikan sijaan hallitus syventää fossiiliriippuvuutta jakamalla verotukia autoilijoille, kaivoksille ja turpeentuottajille. Luontokadon torjunta ei Orpon hallituksen listalla näytä olevan lainkaan. Oireellista on, että hallitus ei osoita rahaa edes omiin, riittämättömiin ilmastotoimiinsa. Tämän lyhytnäköisen peräpeiliin katsomisen seuraukset tulevat meille vielä kalliiksi, ja laskun kuittaavat meidän lapsemme ja lapsenlapsemme.

Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma on keskeinen väline, jolla Suomen tulisi uskottavasti edetä kohti ilmastolain tavoitteita. Nyt käsittelyssä oleva suunnitelma ei kuitenkaan tätä tehtävää täytä. Sen sijaan se osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastotoimet ovat täysin riittämättömiä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden ja suunnitelmassa esitettyjen keinojen välinen päästökuilu on kymmeniä miljoonia tonneja samalla, kun suunnitelman esittämien toimien yhteisvaikutus jää alle yhteen miljoonaan tonniin. Tämän päälle tulee vielä riski maankäyttösektorin alijäämän siirtymisestä taakanjakosektorille. Liikenteen osalta hallitus on tosiaan tehnyt toimia väärään suuntaan, kun se on omin päätöksin jopa lisännyt liikenteen päästöjä. Myös turvepeltojen osalta olisi ollut tehokkaita toimia käytettävissä, mutta koko hallituskausi on mennyt ilman niiden käyttöön ottamista. Yhä uudet kriisit maailmalla alleviivaavat sitä, että fossiilisista irtautuminen on aivan keskeinen keino myös huoltovarmuuden kasvattamiseksi. Tähän meidän olisi nyt keskityttävä, mutta hallitus katsoo tiukasti peräpeiliin muun muassa ylpeilemällä tosiaan turpeen käytön lisäämisellä ja uskottelemalla, että Suomen energiapolitiikkaa voisi rakentaa turpeen varaan. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa maataloussektorin tilannetta. Viljelijöiden akuuttiin ahdinkoon on syytä suhtautua vakavasti, mutta samalla meidän on määrätietoisesti vahvistettava ruuantuotannon kestävyyttä. On todella surullista, miten tässäkin salissa usein ruuantuotanto ja maatalouden ympäristötoimet asetetaan vastakkain. Kestävässä ruuantuotannossa ne kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen tässä suunnitelmassa on liian vähän uusia vaikuttavia toimia, eikä keskeisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, kuten turvepeltojen vettämistä, edelleenkään edistetä riittävästi. Samalla tosiaan jätetään hyödyntämättä mahdollisuus vahvistaa ruuantuotannon kestävyyttä ja viljelijöiden toimeentuloa kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtymällä ja siihen koko ruokaketjuun aktiivisesti investoimalla. Arvoisa puhemies! On tosiaan niin, että me tarvitaan ilmastosuunnitelma. Me tarvitaan sellainen ilmastosuunnitelma keskipitkälle aikavälille, joka perustuu tutkittuun tietoon, on linjassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa ja jonka toimenpiteille on osoitettu myös riittävä rahoitus. Tämä Orpon hallituksen suunnitelma ei nyt täytä mitään näistä tavoitteista. Tässäkin asiassa hallitus nyt sysää vastuun seuraavalle hallitukselle, ja tämä on vastuutonta, koska ilmastokriisi etenee, uutiset kertovat yhä uusien keikahduspisteiden ylittyvän, ja täällä käytiin jo keskustelua tästä AMOCista. Eli riskejä on, ja niihin pitää varautua, mutta sen lisäksi meidän pitää todellakin tehdä osamme ilmastopäästöjen vähentämisessä, jotta ilmastokriisi saadaan torjuttua tai sitä saadaan hillittyä. Päästövähennykset tulevat sitä kalliimmaksi, mitä pidemmälle niitä lykätään, ja sekin on tärkeä syy toimia ennemmin kuin myöhemmin. Ilmastokriisin aiheuttamien vahinkojen korjaaminen se vasta kalliiksi tuleekin.

Arvoisa puhemies! Täytyy edustaja Fagerströmille todeta, että todella toivon, että tässä salissa otetaan tosissaan nämä riskit, mitä tutkimusyhteisö on laajasti tuonut esiin, eikä katsota, josko mahdollisesti vaikka jonkun yhden tutkijan tai vähemmistön kanta sitten olisikin oikeassa ja mitään katastrofia ei tulisi. Sitten on harvinaisen myöhäistä ryhtyä sitä enää korjaamaan. Palaan tähän keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, joka tosiaan osoittaa, että hallituksen ilmastotoimet ovat täysin riittämättömiä nyt tällä taakanjakosektorilla ja päästökuilu on valtava. Tässä ei voi selittää mustaa valkoiseksi, eikä tilannetta tosiaan helpota se, että hallitus tekee samaan aikaan sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät päästöjä esimerkiksi juuri siellä liikenteen puolella. Myös turvepeltojen osalta on vetkuteltu koko tämä hallituskausi, vaikka tehokkaita keinoja olisi. Olisin myös halunnut maatalouden puolelta nostaa sen käyttämättömän mahdollisuuden eli ruoantuotannon kestävyyden vahvistamisen nimenomaan kasvipohjaiseen ruoantuotantoon siirtymällä, joka on se kestävä tulevaisuus, kuten edustaja Honkasalo täällä hyvin kuvasi. [Puhemies koputtaa] Kysyn nyt vielä paikalla olevalta ministeriltä: miten näette tämän, ja teettekö todella toimia sen eteen, että me saataisiin meidän maatalouden kestävyysmurros oikeasti nyt vauhtiin? [Vasemmistoliiton ryhmästä: Hyvä!]

Arvoisa puhemies! Pakettiralli kiinalaisista krääsäkaupoista on saanut aivan järjettömät mittasuhteet. Tämä krääsätulva uhkaa niin ympäristöä, ihmisten terveyttä kuin kotimaisten vastuullisten yritysten toimintaedellytyksiä. Se, että tänne tilataan kiinalaisilta verkkokauppa-alustoilta tuotteita, joiden alkuperästä ei ole mitään tietoa, jotka eivät täytä EU:n turvallisuusstandardeja ja jotka ovat pahimmillaan vakava terveys- ja turvallisuusriski, ei ole millään muotoa kestävää. On selvää, että sääntelyä ja valvontaa on vahvistettava reilun kilpailun, kuluttajansuojan ja vastuullisuuden turvaamiseksi. Niinpä haluan tässä nyt alkuun kiittää ”Krääsätalous kuriin — suomalaisyritysten ja kuluttajien oikeuksien puolesta” ‑kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia siitä, että tämä julkisuudessakin varsin paljon keskustelua herättänyt asia saatiin eduskunnan käsittelyyn. Haluan myös kiittää talousvaliokuntaa tässä kohtaa jämäkästä mietinnöstä ja lausumista, jotka edellyttävät hallitukselta nyt konkreettisia toimia krääsäkaupan saamiseksi kuriin. Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä tässä kävi valiokunnan mietinnön varsin seikkaperäisesti läpi, mutta koska asia on itselleni tärkeä ja olen myös osaltani paljon tehnyt töitä krääsäkaupan suitsimiseksi, niin haluan tässä vielä nostaa muutamia näkökulmia esiin. Tuoteturvallisuuden osalta tilanne on todella huolestuttava. Selvitysten mukaan merkittävä osa EU:n ulkopuolelta tulevista tuotteista ei tosiaan täytä turvallisuus- ja kemikaalivaatimuksia. Tehostetuissa EU-tarkastuksissa jopa yli puolet testatuista tuotteista on todettu vaatimusten vastaisiksi. Mediasta me ollaan kaikki voitu lukea muun muassa vakavista iho-oireista, joita temukrääsän kemikaalit ovat aiheuttaneet. Nämä suuret kansainväliset verkkoalustat on saatava vastuuseen velvoitteistaan samalla tavoin kuin EU:ssa toimivat maahantuojat. No, pieni askel oikeaan suuntaan on se, että EU:ssa on nyt tehty päätökset alle 150 euron arvoisten lähetysten tullittomuuden poistamisesta. Tämä tullimaksu ja käsittelymaksu tosiaan nostavat paketin hintaa noin viisi euroa. Voidaan miettiä, onko viisi euroa sinänsä riittävä summa muuttamaan ihmisten ostokäyttäytymistä, mutta se on askel oikeaan suuntaan. Muutamissa EU-maissa on otettu käyttöön tai selvitellään kansallista käsittelymaksua pakettitulvan patoamiseksi, ja pidän tärkeänä, että myös tämä mahdollisuus Suomessa nyt ripeästi selvitetään. Olennaista on saada krääsäverkkokaupat maksamaan aiheuttamastaan jäteongelmasta, joka tosiaan jää nyt sekin kotimaisten yritysten vastuulle. Temukrääsällä ei ole mitään jälleenmyyntiarvoa, ja sen lajittelu esimerkiksi kierrätyskeskuksissa tuottaa lisätyötä ja hävittäminen lisäkustannuksia. Kuten valiokunnan varapuheenjohtaja totesi, esimerkiksi Latviassa krääsäkauppatuotteen tuottaja joutuu jo nyt maksamaan tuottajavastuukustannusten osalta veron tullissa, ellei kuulu tuottajayhteisöön. Toivottavasti tosiaan tällainen vastaava maksu otetaan Suomessakin käyttöön viipymättä. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään ja itsekin siinä toimenpidealoitteessa esitin ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainonnan kieltoa. Tässä on hyvin tullut selväksi sekin, että tämmöinen aggressiivinen ja koukuttava mainonta valheellisine väitteineen on valtava ongelma, joka saa ihmisiä tekemään näitä ostoksia, ja siihen on pystyttävä puuttumaan. Lähtökohtaisesti tällainen mainonta on jo kiellettyä, kuten tässä mietinnössä todetaan, mutta ongelma on, etteivät nämä krääsäverkkokaupat tätä sääntelyä noudata. Eli kaikki kivet on käännettävä, jotta tälle saadaan stoppi. On hyvä, että talousvaliokunta korostaa omassa mietinnössään tarvetta selvittää perusteellisesti, miten kolmansista maista tulevaa markkinointia olisi mahdollista säännellä kansallisesti. Toivon, että tässä uskalletaan olla myös rohkeita siellä hallituksen päässä nyt. Samaan aikaan toki tulee vaikuttaa siihen, että markkinoinnin kiellosta ja rajoituksista säädetään EU-tasolla nykyistä tiukemmin. Arvoisa puhemies! Olisin tietysti toivonut, että talousvaliokunta olisi voinut päätyä johtopäätökseen tämän kansalaisaloitteen hyväksymisestä, mutta tärkeintä on, että toimet krääsäkaupan suitsimiseksi nyt todella etenevät, ja nämä mietinnön painavat lausumat kyllä velvoittavat hallitusta. Tosiaan olen itsekin jättänyt sen toimenpidealoitteen tätä asiaa vauhdittamaan, ja se tulee tässä samalla käsitellyksi. Aloitteessa nostamani esitykset on myös tässä talousvaliokunnan mietinnössä kattavasti käyty läpi, ja kiitos myös siitä valiokunnalle. Tietysti olisi ollut hienoa, jos hallitus olisi jo eilisessä kehysriihessä edistänyt joitain näitä asioita krääsäkaupan suitsimiseksi. Näin ei valitettavasti käynyt, mutta todella toivon, että nyt hallitus tämän painavan mietinnön vauhdittamana ryhtyy ripeästi toimiin. Me tarvitaan määrätietoista EU-vaikuttamista, kotimaista sääntelyä sekä tarvittavia resursseja Tullille ja markkinavalvontaan, jotta tämä tässäkin salissa varsin yksituumaisesti ongelmalliseksi tunnistettu ilmiö saadaan kuriin. Arvoisa puhemies! Vielä loppuun: Nämä valiokunnan lausumat todella velvoittavat hallitusta jatkamaan työtä ja saamaan aikaan myös tuloksia. Kehotankin tässä myös kansalaisaloitteen tekijöitä ja kansalaisia pitämään tätä ongelmaa esillä ja jatkamaan paineen luomista hallituksen suuntaan niin kauan, että pakettiralli saadaan suitsittua. Eduskunta edellyttää tämän mietinnön hyväksyessään myös, että toimenpiteiden etenemisestä raportoidaan talousvaliokunnalle, ja myös tätä lausumaa pidän erittäin tärkeänä, jotta asia pysyy myös eduskunnan agendalla. On arvokasta, että tämä mietintö on yksimielinen, siitä myös kiitos koko talousvaliokunnalle. Se osoittaa, että tässä talossa vallitsee varsin yhteinen näkemys siitä, että krääsäkauppa tulee saada kuriin.

Arvoisa puhemies! Ruoka koskettaa meitä kaikkia. Se on välttämättömyys, mutta myös asia, joka tuottaa paljon iloa, kokoaa ihmisiä yhteen sekä luo kansallisia perinteitä ja ylpeydenaiheita. Samaan aikaan ruoka aiheuttaa noin viidenneksen meidän suomalaisten hiilijalanjäljestä. Erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinperäisen ruuan tuotanto. Jotta saamme pysäytettyä ilmastokriisin ja luontokadon, meidän on muutettava koko ruokajärjestelmäämme. Se tarkoittaa siirtymistä kohti kasvipohjaista ruuantuotantoa, joka edistää samaan aikaan ihmisten terveyttä ja planeetan hyvinvointia. Uusissa kasvipohjaisissa ruokainnovaatioissa piilee myös valtava mahdollisuus. Luonnonvarakeskuksen mallinnusten mukaan yli puolet ruokasektorimme kasvupotentiaalista liittyy kasviproteiineihin, solumaatalouteen ja kasvimeijerituotteisiin. Kyse on myös huoltovarmuudesta. Lisäämällä valkuais- ja öljykasvien viljelyä sekä jalostamalla satoa eläinten rehun sijaan suoraan ihmisten ruuaksi voimme vahvistaa omavaraisuutta, monipuolistaa maataloutta ja kasvattaa kotimaista arvonlisää. Kansallisen ruokastrategian visiona on tehdä Suomesta kestävien ruokajärjestelmien johtava kehittäjä vuoteen 2040 mennessä. Valitettavasti kasvipohjaisen ruuan mahdollisuuksiin hallitus ei kuitenkaan halua tarttua.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuus on suuri huolenaihe, ja tuottajien asemaa on parannettava, jotta kestävä ruuantuotanto on Suomessa kannattavaa myös tulevaisuudessa. Siihen tällä lailla nyt osaltaan pyritään. Kaupan rakenne ja epäterve neuvotteluasema markkinoilla on iso ongelma. Se käy hyvin ilmi myös tästä hallituksen esityksestä. Lausuntokierroksella on tullut kritiikkiä tämän lain epämääräisyydestä ja tarkkarajaisuuden puutteesta, eikä näitä ongelmia ole kaikilta osin saatu edelleenkään ratkaistua. Yksi esiin noussut huoli on se, että lainsäädäntömuutoksissa puututaan alkutuotannon sijaan lähinnä elintarviketeollisuuden ja kaupan välisiin neuvotteluasemiin. Kysyisinkin nyt vielä ministeriltä: vahvistaako tämä lainsäädäntö ja hallituksen toimet ylipäänsä nyt riittävästi maataloustuottajien asemaa ja ennen kaikkea edellytyksiä tuottaa Suomessa ruokaa ympäristön kannalta kestävästi?

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta. Sen tarkoituksena on kehittää koko Suomen liikennejärjestelmää 12 vuoden aikajänteellä. Suunnitelmaa on käsitelty parlamentaarisessa työryhmässä. Olin itse jonkin aikaa tuon ryhmän vihreiden edustajana, ja valitettavasti täytyy todeta, että työskentely oli varsin ministeri- ja hallitusvetoista eikä parlamentaariselle työlle juuri painoarvoa annettu. Tämä turhautuminen on kuulunut täällä aiemmin kollegojen puheenvuoroissa. Kuten aiemmassa debatissa totesin, tämän suunnitelman keskeisin puute on, että se ei yritäkään vastata liikenteen päästövähennystavoitteisiin. Suomi on sitoutunut liikenteen ilmastopäästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Orpon hallituksen päätöksillä liikenteen päästövähennystavoitteet karkaavat kuitenkin yhä kauemmas. Tämä on vastuutonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Liikennejärjestelmäsuunnitelman ympäristövaikutusten arviointiosio tässä suunnitelmassa on kokonaisuudessaan surullista luettavaa. Suunnitelman toimenpiteet heikentävät ekologista kestävyyttä. Sen arvioidaan lisäävän ilmastopäästöjä ja luonnonvarojen käyttöä. Yhdyskuntarakenteen vähähiilisyyttä tai resurssitehokkuuttakaan suunnitelman ei arvioida parantavan. Luontovaikutusten osalta todetaan, että ne tarkentuvat investointien hankesuunnittelussa, ei siis minkäänlaista tahtotilaa haitallisten vaikutusten minimoimisesta esimerkiksi ekologisiin käytäviin, elinympäristöjen pirstoutumiseen tai uhanalaisiin elinympäristöihin. Näin ei rakenneta tulevaisuuden kestävää liikennejärjestelmää, eikä tämä ole myöskään suomalaisten etu. Mitä pidemmälle välttämättömiä päästövähennystoimia lykätään, sen kalliimmaksi ne tulevat. Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että Orpon hallitus ei edistä kestävää liikkumista vaan päinvastoin heikentää sitä. Sen vahtivuorolla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä on huononnettu rahoituksen leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Tämä koskee kaikkia niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta oman auton käyttöön. Hallitusta ei näytä juuri kiinnostavan näiden ihmisten liikkumismahdollisuuksien parantaminen. Vihreiden vaihtoehdosta löytyy konkreettisia keinoja vähäpäästöisen liikkumisen edistämiseen. Peruisimme hallituksen bensaveron alennukset ja sähköautojen veronkorotukset. Laskisimme joukkoliikenteen arvonlisäveroa. Palauttaisimme tehokkaaksi osoittautuneen työsuhdepyöräedun. Ottaisimme käyttöön reilun lentoveron. Näin ohjaisimme liikennettä kestävämpään suuntaan ja vähentäisimme päästöjä oikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Kaupungeissa joukkoliikenteen toimivuus on elinehto eheälle ja viihtyisälle kaupunkirakenteelle. Toimiva joukkoliikenne tarkoittaa myös vähemmän ruuhkia heille, jotka omaa autoa käyttävät. On todella huolestuttavaa, että hallituksen leikkausten takia joukkoliikenteeseen kohdistuu esimerkiksi pääkaupunkiseudulla mittavat säästöpaineet. Se näkyy palveluverkon karsimisena ja lipunhintojen kohtuuttomina korotuspaineina, ja tämä puolestaan ajaa negatiiviseen kierteeseen, jossa joukkoliikenne menettää houkuttelevuuttaan. Lipun hintojen korotuksen ongelmallisuus vielä korostuu, kun monet ihmiset ovat hallituksen leikkauspolitiikan myötä muutenkin taloudellisesti tiukoilla. Eheä yhdyskuntarakenne mahdollistaa myös kävelyn ja pyöräilyn, mikä puolestaan on keskeistä kansanterveyden kannalta. Orpon hallituksella on erillinen Suomi liikkeelle -ohjelma. Ohjelma on toki tärkeä, mutta olennaisinta olisi varmistaa, että kävely ja pyöräily on turvallista ja sujuvaa mahdollisimman monelle ja joukkoliikenne houkutteleva vaihtoehto, jolloin sitä arkiliikuntaa ja askelia kertyy myös päivän mittaan. Kaikkien ei ole mahdollista luopua autosta, mutta erityisesti kaupungeissa, joissa julkinen liikenne ja pyöräily ovat toimivia vaihtoehtoja, autoilua on fiksua vähentää. Tällä hetkellä valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja tehdään juuri näillä verrattain tiiviisti asutuilla alueilla, joissa vaihtoehtoja autoilulle on tarjolla. Näitä matkoja vihreät haluavat ohjata kestäviin kulkumuotoihin. Korostan, että joukkoliikenteen sekä turvallisten kävely- ja pyöräteiden kehittäminen on tärkeää myös kaupunkien ulkopuolella ja pienemmissä taajamissa. Lopuksi haluan vielä todeta, etten pidä eri liikennemuotojen tarkoitushakuista vastakkainasettelua kovin hedelmällisenä tapana käydä tätä keskustelua. [Miko Bergbom: No niinhän te teitte! — Tiina Elo: Ei tässä ollut mitään vastakkainasettelua!]

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen liikennepolitiikan keskeinen ongelma on, että se ei vastaa alkuunkaan riittävällä tavalla tarpeeseen vähentää liikenteen päästöjä. Liikenteen päästöt ovat kääntyneet kasvuun, vaikka ilmastokriisin torjumiseksi meidän pitäisi tehdä määrätietoisia toimia niiden vähentämiseksi. Päästöjen vähentäminen edellyttää nopeaa etenemistä liikenteen sähköistämisessä, raideliikenteen lisäämisessä sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Valitettavasti hallituksen politiikka vie näiltä osin väärään suuntaan. Iranin kriisi osoittaa, että fossiiliriippuvuus on ongelma paitsi ilmaston myös Suomen talouden ja energiaomavaraisuuden kannalta. Johtopäätöksen tulisi olla mahdollisimman nopea fossiilisista irtautuminen, ei niihin takertuminen, kuten Orpon hallitus tekee. [Juha Mäenpää: Ideologiahan tuokin on!]

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että me tarkastellaan maaseudun tulevaisuutta täällä nimenomaan ratkaisujen ja mahdollisuuksien kautta. Maa- ja metsätaloudella on tärkeä rooli niin huoltovarmuuden turvaamisessa kuin ilmastokriisin ja luontokadon torjunnassa. Ymmärrän nämä maatalouden kannattavuusongelmat, ja niitä meidän pitää yhdessä kyetä täällä ratkomaan, jotta meillä on kotimaista ja kestävästi tuotettua ruokaa myös tulevaisuudessa. Mutta on tärkeätä, että me kyetään uudistamaan niin maataloutta kuin metsätalouttakin niin, että me pystytään pysäyttämään luonnon köyhtyminen ja saavuttamaan ilmastotavoitteet eivätkä kannattavuus ja ympäristötavoitteet ole ristiriidassa keskenään. Maatalouden tukijärjestelmää on uudistettava niin, että se ohjaa kasvipohjaiseen ruuantuotantoon, uudistavaan viljelyyn ja vesistöpäästöjen vähentämiseen. Metsäteollisuuden on kyettävä uudistumaan nimenomaan jalostusarvoa nostamalla, jonka ministerikin täällä nosti, ja metsänomistajille on saatava muitakin ansaintakeinoja kuin puiden hakkaaminen. Velvoittava ekologinen kompensaatio ja luonnonarvomarkkinat olisivat yhdessä toimiva ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Pääsin tähän keskusteluun mukaan vasta näin illemmalla, mutta halusin tulla käyttämään puheenvuoron, koska työttömyystilanne kaikessa karmeudessaan on asia, johon on löydettävä kestäviä ratkaisuja. On hälyttävää, että Suomessa työttömyys on nyt korkeammalla tasolla kuin muualla Euroopassa. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa korkeakoulutettu nuori ei löydä alansa töitä, tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet irtisanovat henkilökuntaa, vaikka hoidon tarve ei ole kadonnut mihinkään, tilanteeseen, jossa työllisyyspalvelut eivät pysty palvelemaan asiakkaitaan. Hallituksen lyhytnäköinen leikkauspolitiikka on ajanut Suomea väärään suuntaan. Tehdyt leikkaukset ajavat ihmisiä köyhyyteen, jarruttavat taloutta ja vievät työpaikkoja. Lyhytnäköistä on myös se, että hallituksen talouspolitiikkaa tehdään luonnon ja ilmaston kustannuksella. Meidän on kyettävä viemään läpi talouden rakennemurros, joka on kestävä niin yksilöiden, kansantalouden kuin ympäristön kannalta. Kestävän talouden uudet työpaikat syntyvät vihreän siirtymän hankkeisiin, luoville aloille, palveluihin ja kiertotalouteen, ja näihin on uskallettava satsata. Arvoisa puhemies! Olen todella huolissani — ja varmasti me kaikki olemme — nuorten tilanteesta. Nuorten työttömyys on noussut pelottavaa tahtia. Viime vuoden lopussa alle 25-vuotiaista lähes joka viides oli vailla työtä. Tämä on järkyttävä luku. Kun suhdannetilanne on heikko, työuraansa aloittelevat nuoret ovat työmarkkinoilla haavoittuvassa asemassa, ja nuorena koettu työttömyys voi tutkimusten mukaan vaikuttaa työuraan vielä pitkään myöhemmin. Meillä ei ole varaa siihen, että nuoret eivät pääse kiinnittymään työelämään. Meidän onkin tehtävä kaikkemme, että nuoret voivat luottaa jatkossakin siihen, että opiskeleminen kannattaa ja tähän maahan voi perustaa perheen luottaen siihen, että työtä löytyy ja yhteiskunta kannattelee yli vaikeiden aikojen. Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tarjonneet toistuvasti hallitukselle kestävämpiä keinoja hyvinvoinnin ja taloustilanteen parantamiseksi. Tärkeä lähtökohta on, että kaiken työnteon pitää aina olla kannattavaa. Opiskelun, osaamisen kehittämisen sekä vapaaehtoistyön tulee olla mahdollista kaikille työttömille. Itsensä kehittämisestä ja toimeliaisuudesta ei pidä rankaista. Vapaaehtoistyön osalta on oltava samat selkeät käytännöt halki Suomen. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistaminen oli suuri virhe. Se on vaikeuttanut pienituloisten, osatyökykyisten ja työttömyyden kanssa kamppailevien ihmisten mahdollisuutta ottaa satunnaista tai osa-aikaista työtä vastaan. Työelämän muutos on johtanut siihen, että yhä useampi joutuu vakituisen kokopäivätyön sijaan selviytymään pätkätöiden ja keikkatöiden maailmassa ja elämään jatkuvassa epävarmuudessa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna yli 130 000 työntekijää, jotka tekivät osa-aikatyötä vastentahtoisesti. Yleisintä osa-aikatyö on vähittäiskaupassa sekä matkailu- ja ravintola-alalla. Yhä useampi työllistää itsensä tänä päivänä yrittäjänä. Yrittämisen riskejä on pystyttävä pienentämään. Vihreät tukisivat yrittäjiä esimerkiksi kannustamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa ja korottamalla arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan alarajaa. Kun yhä useamman työura rakentuu pienistä palasista, tilausta olisi vihreiden pitkään ajamalle perustulolle, joka tekisi työnteosta aina kannattavaa. Toivonkin, että hallitus voisi suhtautua perustuloon avoimin mielin. Arvoisa puhemies! Ei vielä riitä, että työllisyystilanne kohenee, jos työntekijöiden työehtoja poljetaan tai palkalla ei aidosti tule toimeen. Siksi vihreät puuttuisivat myös alipalkkaukseen, vale- ja pakkoyrittäjyyteen sekä vastaavaan työntekijöiden laajamittaiseen hyväksikäyttöön. Esimerkiksi ruokalähettien tai marjanpoimijoiden johdonmukainen hyväksikäyttö ei kuulu suomalaiseen oikeus- eikä hyvinvointivaltioon. Toivon, että työministeri Marttinen tähän työvoiman hyväksikäyttöön todella tomeralla tavalla puuttuu. Arvoisa puhemies! Loppuun vielä totean, että vihreät parantaisivat työllisyyttä sekä täsmätoimilla että pitkän tähtäimen ratkaisuilla, parantamalla mahdollisuuksia kouluttautua, uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmää kohti perustuloa sekä luomalla aitoja kannustimia työntekoon ja yrittämiseen. Toivon, että hallituksella on sama suunta. Täällä on tänään käyty hyvää keskustelua, toivon, että se johtaa myös ratkaisuihin. Kiitän myös paikalla olevia ministereitä, että olette täällä käymässä keskustelua.

Arvoisa puhemies! Huippututkijoiden mukaan maapallo on siirtymässä aikaan, jossa ilmasto ei enää tue ihmiskunnan selviytymistä. Ilmastokriisin torjumisella on kiire, mutta hallitus on yli kolme vuotta vetkutellut toimien kanssa, ja nyt te annatte eduskunnalle energia- ja ilmastostrategian, joka on toimenpiteiden osalta täysin riittämätön. Te jarrutatte uusiutuvien energiahankkeiden etenemistä ja te kieltäydytte hakkuiden maltillisesta rajoittamisesta. Edes tässä vaikeassa taloustilanteessa teille eivät kelpaa kustannustehokkaat ilmastotoimet tai toimet, joilla voitaisiin vahvistaa taloutta, kuten teollisen puunpolton verotukien poisto tai maankäytön muutosmaksu. Arvoisa puhemies! Vaihtoehtoja on. Vihreät on koonnut paketin, joka osoittaa, että Suomesta on edelleen täysin mahdollista tehdä hiilineutraali. Keinot ovat siis olemassa, ja kysynkin ympäristöministeriltä, miksi te ette niihin tartu.