Lyly Lauri

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen hyvin kuvasi tätä tilannetta, mikä tällä hetkellä on. Lakipaketissa on monia kannatettavia piirteitä, ja varmaan tuolla valiokuntakäsittelyssä vielä tarkemmin käydään sitä sisältöä läpi. Kyllä näitä haasteita on havaittu enenevissä määrin, ja niitä pitää pystyä ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen tuloon liittyy myös koulutusagenttibisnestä, jolla saatetaan vääristellä elämisen tilannetta Suomessa, ja siinäkin mielessä on hyvä, että kansainvälinen opiskelija saa perheenkokoajana oikean kuvan siinä odotusaikana Suomen hintatasosta, mitä täällä maksaa ja mitkä ovat hänen puolisonsa mahdollisuudet työllistyä. Aikaisemmin tämä on ollut varmaan aika yllätyksenä, ja nyt voi sanoa, että vielä sitä suuremmalla määrin tätä pitää viedä, koska kustannukset myöskin opiskelusta kasvavat tämän 2026 voimaan tulleen täyskatteisen lukukausimaksun myötä, eli kuluja on ainakin varmasti olemassa, ja on oikeasti hyvä, että kansainväliset opiskelijat tietäisivät etukäteen tämän tilanteen ennen kuin he tänne tulevat, ja siinä mielessä tämä odotusaika on hyvä. Meidän täytyy todeta, että kansainväliset opiskelijat ovat kohtuullisen hyvin työllistyneitä. Noin puolet vuonna 2024 opiskeluluvalla olleista sai palkkatuloja sen vuoden aikana, mutta se oli pudonnut noin viidellä prosenttiyksiköllä aikaisemmasta, ja se varmasti liittyy tähän vaikeaan työllisyysasteeseen. Se on noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa olleilla. Siinä mielessä tässä ollaan tällä tasolla tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin puhutaan siitä, että me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, niin opiskelijat kotoutuvat varmasti parhaiten meille, ja voi sanoa myös meidän selvityksistä siitä, kuinka yliopistosta valmistuneet ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat vuoden jälkeen työllistyneet, että yli puolet ovat työllistyneet, ammattikorkeakouluista 58 prosenttia ja yliopistoista 52 prosenttia. Se kertoo siitä, että kun he saavat täällä koulutuksen, niin he myöskin työllistyvät tänne Suomeen, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Opiskelu on hyvä tapa kotouttaa ihmisiä ja samalla saada semmoinen ammattitaito, joka Suomessa hyvin tunnistetaan, ja siinä mielessä tässä ollaan hyvällä tiellä. Miten tätä vielä voidaan arvioida, niin meidän opiskeluperäisissä maahanmuuttajissa viisi kärkimaata ovat olleet viimeisten vuosien aikana, 2023 ja 2024, Bangladesh, Sri Lanka, Kiina, Intia ja Nepal, ja varmaan siellä ei ole käsitystä pohjoismaisesta kustannustasosta ja pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, ja siinä mielessä tämä on muuttunut. Sitä aiemmin suurimmat top viitosen maat olivat ensimmäisenä Venäjä, Kiina ja Vietnam, eli ne ovat vähän muuttuneet tässä viimeisten vuosien aikana Venäjän sodan myötä. Itse tässä lakiesityksessä on myöskin se, että tätä tietopohjaa saadaan tehtyä näille ihmisille, ja sitten voidaan sanoa, että kuitenkin tämä näitten opiskelijoitten siirtyminen on aika lailla kansainvälinen trendi, niin että niitä aika paljon myös muualla on, ja nyt me ratkaistaan tätä Suomessa. Tampereellakin meillä on ollut ruokajonoissa kansainvälisiä opiskelijoita, kun he eivät ole tienneet näitä kustannuksia, ja niitä on jouduttu tälläkin tavalla huoltamaan sitten, ja se on ollut osa sitä selviämistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous on tietenkin osana elinvoimaista maaseutua. Kannattaa muistaa, että siellä osaavan työvoiman saatavuus ja koulutus ja tutkimus ovat osa elinvoimaisia kuntia ja niitten palveluita, kun me saadaan maatalous toimimaan siellä. Minua tässä keskustelussa huolestuttaa aika paljon se, että kun maatilojen määrä vähenee koko ajan, niin myöskin siellä työskentelevien määrä vähenee. Siellä ollaan vähän yli 100 000 työllisessä, joista yksi kolmasosa on palkattua työvoimaa, ja täällä tuli esille, että siitä iso osa on myöskin ulkomailta palkattua. Todennäköisesti olisi hyvä, että maataloustukien ja muitten tukien ehtona olisi, että noudatetaan työehtoja, jotta niitä tukia saisi, että lähdettäisiin siitä ajattelusta liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Essayahilta: mitä aiotte tehdä, että maataloudessa työvoiman saatavuus oikeilla ehdoilla säilyy tulevaisuudessa ja viljelijän ansiotaso turvataan?

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut tänä iltana erittäin hyvä keskustelu täällä, ja arvostan, että ministerit ovat täällä paikalla kuuntelemassa tätä ja kommentoimassa. Kun meillä nyt edustaja Lindénin kanssa on vähän enemmän tätä nuoruutta kulunut, niin meillä voi pikkasen ehkä olla neuvoja tai ainakin kommentteja, mitä ehkä kannattaisi huomioida tässä, ja ajattelin sillä linjalla vähän tässä jatkaa. Meillä on tässä tilanne, joka on yhteinen, ja nyt kun katsotaan, mitä tuolla kunnissa nyt tapahtuu, niin esimerkiksi Tampere on nyt käynnistänyt oman pakettinsa työllistämisen edistämiseksi, ja siellä on nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin tehty paketti, joka on noin 4,5 miljoonaa euroa. Tampere on noin viisi prosenttia Suomesta, niin että se olisi noin 90—100 miljoonaa, jos valtakunnan tasolla se lasketaan. Eli se on samaa suuruusluokkaa kuin hallitus laittaa. Minä nyt kysyisin sitä, kuinka paljon näitä koordinoidaan yhteen, että saadaan sitä vaikuttavuutta aikaiseksi, jota pitäisi saada. Tiedän, että muissakin kunnissa on, mutta Tampere taitaa olla ensimmäinen näistä isoista kaupungeista, joka tekee tämän asian. Tässä olisi yksi semmoinen asia, jolla saadaan sitä vaikuttavuutta, ja myöskin sitten se, että kunnilla on paljon omia toimia, ne joutuvat vähän tekemään nyt ohi tästä, kun tämä palkkatuettu työ on näin rajattua, ja nyt niitä palvelurakenteita ja palkkatuettua työtä pitää tehdä toisella tavalla, ja se ei ole hyvä juttu, vaan pitäisi saada kaikki toimimaan samaan, ja sen takia lainsäädäntömuutoksia siltä osin tarvitaan. Arvoisa puhemies! Vielä toinen asia, joka tässä olisi tärkeä huomata nyt, kun meillä on tämä koulutus työttömyysturvalla: se pitäisi saada tehtyä nykyistä laajemmin. Meillä oli tämä korkeakoulujen opiskelumahdollisuus työttömyysturvalla, ja nyt sitten on siitä laitettu lausuma täältä eduskunnasta, ja ensi kevääseen mennessä, huhtikuun loppuun mennessä, pitäisi tehdä sitä selvitystä. Toivoisin, että ammatillisen koulutuksen koulutusmahdollisuutta hyvin vahvasti selvitettäisiin, niin että pystyttäisiin se tekemään, koska työttömyysturvalla olisi hyvä aika nostaa sitä osaamista. Niille laittaisin aika paljon, ja siinä ovat OKM ja TEM aika lailla keskiössä. Arvoisa puhemies! Vielä sitten kun näitä ideoita tässä miettii, niin meillä on näitä seteleitä paljon tässä nyt, mutta se, että ekan työpaikan saaminen ja sitten sen ekan työntekijän palkkaaminen tietyllä tavalla tässä pitäisi miettiä sillä tavalla yhdessä. Sitten se, että jos vielä saataisiin se, että työttömyydestä palkataan se eka työntekijä, niin voisi olla aika iso lottovoitto kummallekin puolelle. Itse kehittelisin jotain palkkatuettua mallia niin, että siinä alussa se palkkatuki olisi sata prosenttia, se vuoden aikana liukuisi siihen nollaan, ja katsottaisiin, lähteekö se lentoon. Sitä kautta pystyttäisiin saamaan työttömyydestä yksi nuori sinne ensimmäiseen työpaikkaan tai työpaikkaan yleensä, ja sitten se yksinyrittäjä voisi saada ensimmäisen työntekijän pienemmällä riskillä. Täällä puhutaan aina vakuutusmaksuista ja vähennyksistä, mutta minä laittaisin näin konkreettisen ajatuksen, että palkkatuetun työn osalle voitaisiin kehittää tästä jotain uutta, ja se voisi olla semmoinen iso asia. Arvoisa puhemies! Vielä kun tätä mietitään, niin tämän ammatillisen koulutuksen osalta sanoisin, että meillä on koulutuspaikkoja toisella asteella 76 000, noin karkeasti, 78 000, ja niistä on ammatillisella puolella 39 000 ja meidän ikäluokka on 60 000:ssa, niin meillä koulutuspaikkoja olisi. Minä enempi kiinnittäisin huomiota nytten ammatillisen koulutuksen laatuun ja siihen, että me saataisiin sillä tavalla koulutusta nostettua, että ne oppilaat, jotka sieltä ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat, olisivat sitten myöskin työmarkkinoille nopeasti työllistymässä. Siihen meidän pitäisi nyt satsata enempi, ja sitä kautta mentäisiin eteenpäin. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, että kun meillä on tämä nuorisotakuu tuolla laissa, niin toivoisin, että meille voitaisiin sanoa, että jokaiselle nuorelle viimeistään kolmen kuukauden kohdalla on joko työ, opiskelu tai joku muu jatkokehittämispaikka, niin että he pääsevät sitten työelämään kiinni ja yhteiskuntaan kiinni ja yhteiskunta tukisi juuri silloin, kun sitä tukea eniten tarvittaisiin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Meillä on yhteinen asia. Tämä on niin tärkeä kysymys, kun katsotaan nuorten tulevaisuutta ja mietitään sitä, miten pystytään tulevaisuudenuskoa nuorilla kasvattamaan. Tässä on paljon ympärillä olevia kriisejä ja epävarmuutta ja suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja tiettyjä nuorten kokemia suoritus- ja pärjäämispaineita ja niin poispäin. Tulevaisuudenusko vaikuttaa laajasti nuorten asioihin: hyvinvointiin, mielenterveyteen, koulutuspolkuihin, työllistymiseen, osallisuuteen ja niin poispäin, ja sitten heikko tulevaisuudenusko voi lisätä syrjäytymistä, epäluottamusta ja yhteiskunnallista näköalattomuutta, ja siihen meidän pitää vastata. Arvoisa rouva puhemies! Tänään tuli valtiovarainministeriön talouskatsaus, jossa ennustettiin kasvua 0,8 prosenttia tälle vuodelle, ensi vuodelle 1,6 ja seuraavalle 1,7. Ne ovat hyvä suunta, mutta työllisyyteen nämä vaikuttavat viipeellä, todella hitaasti. Siinä katsauksessa sanottiin myöskin, että alkuvuonna työllisten määrä laski ja työttömyys kasvoi odotettua enempi. Eli talouden alkuvuoden kasvuluvut eivät näy vielä millään tavalla työttömyydessä. Talouskasvusta on kuitenkin aina muistettava, että se on meidän päätyöllistämiskeino. Ei ole sen parempaa työllistämiskeinoa kuin tämä asia, ja sinänsä on tärkeä näkökulma, että sitä kasvua on siellä jossain näkyvissä. Nuorisotyöttömyys on todella korkealla tasolla, ja se on täällä tullut monta kertaa sanottua. Alle 30-vuotiaita on tarkkaan ottaen huhtikuussa ollut 75 858 työtöntä työnhakijaa, ja 16 600 heistä oli yli vuoden ollut työttömänä. Aktivointiaste on laskenut. Se oli tässä pari vuotta sitten niin, että joka kolmas oli jonkinlaisessa aktivointitoimessa. Nyt alle joka viides pääsee aktivointitoimiin, ja tämä oli sellainen näkökulma, joka meidän kannattaisi muistaa, että meidän pitää kantaa tämän sillan yli nytten ja yrittää löytää nuorille erilaisia aktivointitoimia. Työllistymisen kynnystä pitää madaltaa, jotta silloin, kun sitä työtä tarjotaan, ollaan pääsemässä siihen, että he työllistyvät myös nopeammin, ja työttömyysaikaa pitää käyttää näihin toimenpiteisiin. Työllistämissetelistä oli tämänhetkinen arvio, että sillä tulisi työllistymään 6 000—7 000 niillä 50 miljoonalla, joka on hyvä luku, mutta sitten kun katsotaan se 76 000, joihin se kohdistuu, niin se on alle kymmenen prosenttia siitä kokonaismäärästä, eli se vaikuttaa vain osaan. On harmillista, että tavallaan sen käyttöönotto venyy, kun tässä olisi tarvittu nopeampia toimenpiteitä. Tässä on puoli vuotta mennyt, se on se ongelma. Siinä mielessä ehkä olisi ollut parempi, että olisi käytetty suoraan palkkatuettua työtä, jossa järjestelmät olisivat olleet valmiina. Olisi vain kohdennettu se raha ja sillä tavalla päästy eteenpäin. Työvoimapalveluitten osalta, arvoisa puhemies, varmaan kannattaa miettiä, ovatko meidän työvoimapalvelut sillä tasolla, että ne auttavat riittävästi. Siellä on selvästi byrokraattisia elementtejä. Tarvitaan lisää liikkumatilaa, mitä ministeri Marttinenkin tässä sanoi, mutta myös ohjaamista. Nuo molemmat puolet pitää muistaa, olen siitä samaa mieltä. Sitten kyllä miettisin koulutuksesta työttömille, että silloin kun työtön kouluttautuu työttömyysturvalla, niin sen pitäisi olla aika vapaata, kunhan pitää sen mahdollisuuden, että menee töihin, jos työpaikka löytyy. Eli tähän suuntaan meidän pitäisi viedä. Sitten palkkatuetussa työssä tämä työllistämisehdon poistuminen alle vuoden työsuhteissa pitäisi kyllä miettiä uusiksi. — Arvoisa rouva puhemies! Totean tähän lopuksi, että — otan seuraavan puheenvuoron, kun aika tuli täyteen. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän väliaikaisen kokeilun, käytännössä muutaman vuoden aikana, kun ilman opiskelupaikkaa olevien osalta on mahdollista tämä 30 opintopisteen opiskelu, nyt nähdään sitten... Kun toisaalta yli 21 000 ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle hakuprosesseissa ja sitten ammatillisesta opiskelusta 3 200 henkilöä, niin tämä opintoseteli voi olla näille erittäin hyvä polku pitää opiskelua yllä ja pitää se opiskelun tahti päällä ja se samalla hyödyttää sitä, kun näitä pisteitä sitten myöhemmin korkeakouluissa voi hyödyntää. Kyllä tässä on hyviä tavoitteita tämän osalta tehty. Ymmärrän aikaisempia puheenvuoroja näistä koulutuksen leikkauksista, mutta kun meillä on nyt tässä käsittelyssä sellainen asia, jolla voidaan vähän avata nuorten osalta tilannetta, niin pitäisin tätä hyvänä tapana viedä asiaa eteenpäin. Meillä on nyt avoimen korkeakoulutuksen avulla myös yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoilla mahdollisuus opiskella, ja siinä pikkasen sekoittuu toista kautta, kun he ovat työttöminä työnhakijoina samaan aikaan, ja tämä polku tulee nyt täältä opintosetelin kautta, niin että nyt tähän kohderyhmään meillä on näitä välineitä, ja katsotaan, miten tämä toteutuu. Kohtuullisen iso satsaus tähän tehdään. Toivon mukaan tämä antaa polkua siihen, että me saamme tämän nykyisen korkeakoulutettujen määrän noin 40 prosentista nousemaan sinne 50 prosentin paremmalle puolelle. Se on meidän kaikkien yhteinen tavoite, ja siihen meidän pitäisi päästä. Tässä on yksi väline, ja tähän liittyvä lausuma, joka on tässä mietinnössä, on sinänsä hyvä. Toivon, että tämä menee eteenpäin ja pystytään hyödyntämään näitä kokemuksia sitten jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Peltokankaalle valiokunnan mietinnön esittelystä. — Uudistuksen, joka tässä on meillä käsittelyssä, seurauksena yritetään kielitaitoa ja koulutusten kokonaisuutta uudistaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön, kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin tällä uudistuksella lähes kokonaan. Rahoitus koottaisiin yhteen kanavaan kunnan peruspalvelujen valtionrahoitukseen. Jatkossa myös lukutaitokoulutuksen järjestäminen olisi työvoimaviranomaisten vastuulla. Vaikka esityksen tavoitteet muun muassa maahanmuuttajien työllisyyden ja oman vastuun lisäämisestä ovat kannatettavia, voi olla tarpeellista selkiyttää ja koota kotouttamisen rahoitusta, ja työelämälähtöisyyden lisääminen ei saa tarkoittaa, että kotoutumisen ja koulutuksen perusta katoaa. Kotoutuminen ei tarkoita vain työllistymistä vaan muutakin osaamista ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Rahoituksen siirtyminen kuntien yleiskatteelliselle momentille ja jälleen uusien vastuiden lisääminen haastavat kuntia, niin kuin tässä aiemmin tuli esille, ja vasta hiljattain toimintansa aloittaneiden työllisyysalueiden mahdollisuuksia hoitaa lakisääteisiä tehtäviä, jos riittävästä rahoituksesta ei huolehdita työmäärää vastaavasti. Lisääntyvät tehtävät ovat myös pois työllisyysalueiden pääasiallisista tehtävistä eli työnvälityksestä ja työttömien auttamisesta. Nämä muutokset, jotka tässä tehtiin, liittyvät siihen, että nyt tässä myös otetaan paljon rahoitusta pois. Arvoisa rouva puhemies, esitykseen sisältyy 46,8 miljoonan euron leikkaus kotoutumisen edistämisen rahoitukseen. Se on valtava summa. Kotoutuksen edistämiseen on tehty tämän hallituskauden aikana useita muitakin leikkauksia. Tähän esitykseen sisältyvän 46,8 miljoonan euron ja muiden leikkausten kokonaissuuruus on arviolta noin 124 miljoonaa euroa vuoden 2027 tasolla. Suuruusluokkansa vuoksi leikkaukset vaikeuttavat väistämättä kotoutumisen edistämisessä tehtävää työtä ja siten kotoutumista. Tämä rahamäärä kun on pienentynyt näin paljon, niin kunnat ovat erittäin isossa vastuussa, ja ne kotouttamiseen liittyvät asiat ovat niitten samojen kuntien palvelujen rahoituksen jakoperusteiden piirissä. Kun sitten ruvetaan katsomaan perusopetusta ja ruvetaan katsomaan vaikka työllisyyspalveluja ja kotouttamista, niin kaikkia niitä pitää arvottaa siellä jokaisessa kunnassa erikseen, ja ne ovat niukemmat, kun nämä leikkaukset ovat näin merkittäviä. Tähän nimenomaan asiantuntijakuulemisissa aika paljon duubioita tämän esityksen osalta on tullut. Hallitus tavoittelee parempaa kotouttamista mutta vie samalla rahat pois, ja tässä mielessä se vaikeuttaa työllistymistä, kielen oppimista ja ylipäätään kotoutumista Suomeen. Kaikki ymmärtävät, että kielitaito on erittäin tärkeä kotoutumisen edellytys ja yhteiskuntaan sisälle pääsemisen edellytys ja siihen pitäisi satsata, mutta sen satsauksen pitää olla todellista. Nämä hallinnolliset muutokset eivät sitä yksinomaan auta. Sitten kun työllisyysalueita katsotaan, niin kun sinne viedään asioita, kohta ne ovat enempi sosiaalitoimistoja kuin siihen työnvälitykseen liittyviä palvelujen tarjoajia. Arvoisa rouva puhemies! Toisessa käsittelyssä tulee tähän lakiesitykseen hylkyesitys. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lohikoski tuossa pohti tätä avoimessa korkeakoulussa opiskelua työttömyysetuudella. Se on juuri niin, että semmoinen lakiesitys, hallituksen esitys 86, täällä on, että yli 25-vuotiaat työttömät voivat opiskella avoimessa korkeakoulussa vapaasti ja se ei vaikuta työttömyysetuuteen. Siinä ovat mukana vapaan sivistystyön oppilaitokset paitsi kansanopistot, eli siinä ovat muut mukana, kansalaisopistot ja muut — sillä tavalla se on sinne avattu. Mutta nyt kun tässä on rajattu taas toisella tavalla ja tässä on rajattu tietenkin niin, että tuo ikäraja on erilainen ja sitten on suppeampi koulutuspaikkavalikoima, niin epäilen, että tässä tulee käymään niin, että nuori ei oikein tiedä nyt, jos on työttömänä ja siinä mielessä olisi oikeutettu tähän ja ikärajakin on se 25, kummalta puolelta sitten tässä menee, hakeeko sitä opintoseteliä vai tätä vapaata opiskelua työttömyysturvalla avoimessa korkeakoulussa, koska niitäkin opintoja voidaan lukea sitten myöhemmin korkeakoulutuksessa. Mutta nämä ovat niitä päällekkäisyyksiä, joita tässä tällä hetkellä on. Kun tässä on kokeilusta kyse, niin minä uskon, että tämä kohta tulee ratkaistua sitten jatkossa. Voi ajatella myöskin niin, että meidän työttömyysturvalla pitäisi päästä enemmän opiskelemaan ja vapaasti, että tavallaan se olisi se ratkaisu — meillä on liian monta rajauspintaa siinä työttömyysturvassa ja siinä, mitä työttömyysturvalla voi tehdä — ja sitten täyttäisi sen työllistymisen ehdot, jos työpaikka löytyy. Tietyllä tavalla se olisi se juttu. Ehkä jotkut vapaaehtoistyöt sitten voisivat olla siellä mukana, jotka eivät ole palkkatyötä. Mutta näitä rajapintoja nyt tulee. Nämä molemmat ovat hyviä esityksiä. Erityisesti se puute näissä mielestäni on, että ammatillisia opiskeluja näissä ei ole mukana, ei ole siellä työttömyysturvalla opiskelussa eikä sitten tässäkään. Tietyllä tavalla meillä pitäisi olla kaikkia mahdollisuuksia saada nuoria liikkumaan. Se, mitä me voidaan tällä tehdä, on se, mitä tämä myöskin tuo mukanaan, että se opiskelurytmi pysyy ja nuoret eivät syrjäydy ja he ovat kiinni tällaisessa oman itsensä kehittämisessä. Se on yhteiskunnan kannalta vain hyvä ja auttaa meitä koulutustason vahvistamiseksi kaikilta osin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä opintoseteliasia on positiivinen asia ja tulee siihen tarpeeseen, kun nuoret ovat hakeneet toisen asteen opiskelujen jälkeen jatkokoulutuspaikkaa eivätkä ole sitä saaneet. Siinä mielessä tämä paikkaa sitä kohtaa ja me pystymme pitämään nuoret opiskelujen syrjässä kiinni, ja kun jatkossa näitä opintopisteitä on mahdollisuus kerätä 30, niin sitä voidaan myöhemmin sitten hyödyntää korkeakouluopinnoissa riippuen vähän alasta, mutta muuten periaatteessa pystytään tekemään. Arvoisa rouva puhemies! Se aina ihmetyttää, kun tässä sanotaan, että noin 21 500 uutta ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle ja ammatilliselta puolelta 3 200. Kun katsotaan näitä ikäluokkia, meillä on noin 60 000:n ikäluokka, joka tulee toiselta asteelta, ja korkeakouluissa on tällä hetkellä 56 000 aloituspaikkaa, joista ammattikorkeakouluissa on 31 000 ja yliopistoissa 25 000. Meillä on joku ongelma tässä meidän koulutusputkessakin, että näitä henkilöitä jää näin paljon. Siinä mielessä pitäisi miettiä sitä, miten se toimii, mutta se on toisen puheen ja lainsäädännön väärti, että sitä pitää käydä läpi, miten me saamme tästä parempia tuloksia aikaiseksi. Pelkkä aloituspaikkojen lisääminen ei auta tässä, kun katsotaan tätä tulijoitten määrää. Toiset ehkä vähän kyttäävät paikkaa ja muuta, mille lähtee ja niin poispäin, eli sitäkin kautta voi jäädä paikkoja täyttymättä ja se kierto ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Arvoisa rouva puhemies! Isossa kuvassa tämä on hyvä. Tässä tulee hallituksen toinen lakiesitys, HE 86, joka avasi rajoituksetta avoimet korkeakouluopinnot yli 25-vuotiaille työttömille. Eli vähän samaan kohderyhmään avoimen korkeakoulun puolella tuodaan mahdollisuuksia opiskella. Nyt tämä tulee toista kautta, ja tässä voi tulla opiskelijoitten keskuudessa vähän sekaannusta, että kummalla puolella tässä nyt sitten kannattaa liikkua ja se opiskelupaikka ottaa vastaan ja jatkaa opiskeluja. Sinänsä tässä on hyvä uudistus, vaikka tämä on määräaikainen — tässä on neljän vuoden määräaika 2030:een asti — ja sitten niille, ketkä ovat saaneet tämän opiskelusetelin, se on vähän lyhyempi aika, joten on erittäin hyvä, että tätä myös sitten seurataan ja yritetään löytää kehittämistarpeita. Sen takia tämä valiokunnan lausumaehdotus on täällä. Hyvä, että voidaan korjata, kun tästä on tuloksia saatu. Arvoisa rouva puhemies! Tämä myös tukee sitä tavoitetta, että nostetaan korkeakoulun käyneitten suhteellista määrää, ja se auttaa tätä polkua siihen suuntaan. Mutta myös aika tärkeää on se, että meidän ammatillinen koulutus tuottaa niitä opiskelijoita, jotka menevät korkea-asteelle asti. Sen takia ammatilliseen koulutukseen satsaaminen on tärkeätä, ja sen laatu pitää pystyä pitämään sellaisena, että sieltä on myös jatko-opiskelumahdollisuus. Meidän koulutusjärjestelmän tärkein asia on, että meidän koulutusputkesta, niin ammatilliselta puolelta kuin lukiopuolelta, voidaan opiskella loppuun asti eli tohtorinopintoihin asti, jos haluaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ensinnäkin kiittää istuntoneuvos Miika Suvesta tästä hyvästä mietintöpohjasta, minkä hän on valmistellut tässä. Kun tässä nyt kiitoksia jaetaan ja meillä on täällä paikalla muitakin, jotka ovat tähän tekemiseen osallistuneet, niin merkataan tämäkin kiitos myöskin tuonne pöytäkirjaan. [Tuomas Kettunen: Merkitään pöytäkirjaan!] Se, mikä tässä jäi meillä sanomatta, oli kysymys opiskelusta kansanopistoissa. Korkeakouluopetus kansanopistoissa ei ole tässä nytten mukana, että se on rajattu sillä tavalla ulos. Tässä valiokunta totesi, että ”kansanopistoissa järjestetyt opinnot poikkeavat laajuutensa osalta muista edellä mainituista opinnoista”, ja sen vuoksi ne jäivät pois. Se olisi tuonut noin 4,5 miljoonaa euroa lisää kuluja tähän kokonaisuuteen. Tämä on yksi osa niitä asioita, joita sitten selvitetään. Toinen osa on se, että jos meillä on kokonaan vapaa työttömyysturvalla opiskelu, niin myös se voi siirtää opiskelua työttömyysturvalle tuolta opintotuen puolelta. Siinä mielessä tämä ikäraja 25 vuotta on sellainen, joka ehkä estää tätä näkökulmaa myöskin. Siinä mielessä tätä on nyt rajattu sillä tavalla hyvin. Toivon todella, kuten tuossa aiemmin jo toin esille, että me saadaan tästä työkalu myöskin seuraavalle kaudelle. Tässä pohjavalmistelussa on aikaa puoli vuotta, vähän reilu tehdä tätä selvitystyötä, ja kun tämänkin lain yhteyteen varmasti sitä on jo tehty, tyhjältä pöydältä ei tarvitse lähteä liikkeelle. Tärkeintä olisi, että työttömät voisivat kehittää aika vapaasti itseään säilyttäen silti työttömyysturvan ja ovat sitten myös valmiita ottamaan vastaan työtä silloin, kun sitä on tarjolla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä avointen korkeakouluopintojen mahdollistaminen työttömyysturvaoikeudella ja sitä koskeva lainsäädäntö on hyvä uudistus ja mahdollistaa yli 25-vuotiaitten työnhakijoiden rajoituksetta opiskella avoimia korkeakouluopintoja työttömyysetuutta menettämättä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa. Tämä on hyvä uudistus, ja siinä mielessä viedään työttömyysturvalla opiskelua oikeaan suuntaan. Kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli tätä lakiesitystä ja loi tätä mietintöä, toin myös esiin sen, että työttömyysturvalla pitäisi pystyä opiskelemaan myös muunlaisia opintoja. Tässä on mietintöön jätetty lausumaehdotus, jolla yritetään viedä sitä asiaa siihen suuntaan: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Miksi juuri tuo aika? Se liittyy siihen, että seuraavalle kaudelle, ehkä hallitusohjelmaneuvotteluissa, tätä asiaa pystyttäisiin käsittelemään, ja vietäisiin työttömyysturvalla itsensä kehittämistä eteenpäin. Totta kai siinä on se asia, että kun ollaan työttömyysetuudella, niin silloin myöskin sen työn vastaanottamisen pitäisi aina olla myöskin otettavissa vastaan, ja siinä mielessä tämä opiskelu pitäisi mitoittaa sillä tavalla, että se on myös mahdollista. Mutta se on myös työttömien kannalta parempi, että pidetään aktiivit toiminnassa mukana ja nostetaan sitä osaamistasoa silloin työttömyysaikana ja mahdollistetaan ja madalletaan sitä työllistymiskynnystä. Se on kansantaloudenkin kannalta hyvä, että tätä edesautetaan. Tässä on yksi polku nyt tämän asian eteenpäinviemiseksi näitten korkeakouluopintojen osalta, mutta nyt se tarvitsisi sitä toisen asteen ammatillista opiskelua ja vähän muuta opiskelua siihen oheen. Tämä lausumaehdotus on täällä sen vuoksi, että me saamme sen asian liikkeelle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä taitaa kaikilla olla kokemus tästä nykytaksiliikenteestä, kun katsoo sitä eri puolilla Suomea, ja voi sanoa, että nykytilanne on huonompi kuin se oli silloin kymmenen vuotta sitten. Siinä mielessä tämä uudistus on tarpeen. Tässä on keskiössä luottamuksen palauttaminen siihen, että me tiedetään, että voi luottaa kuljettajaan ja myöskin siihen, millä hinnalla se matka tehdään, että tiedetään etukäteen ainakin ne perusteet, millä se syntyy. Siinä mielessä nämä ovat niitä perimmäisiä asioita siinä heti lähtötilanteessa. Itse näen tärkeänä myös harmaan talouden torjunnan taksiliikenteen osalta. Nyt kun mittarit tulevat, niin tulee verot huolehdittua paremmin, ja sitten näillä värillisillä rekisterikilvillä tunnistettavuutta, sitä valvontakuviota saadaan paremmaksi. Tässä mielessä tiedetään nämä taksit paremmin ja myöskin se, ketkä toimivat taksiyrittäjinä ja minkälaisilla olosuhteilla he tekevät sitä työtä. Täydennyskoulutukseen ja koulutukseen panostaminen auttaa tietenkin kohtaamaan näitä erilaisia asiakasryhmiä, ja sitten toivon mukaan myös paikallistuntemusta parannetaan, ettei pelkästään asiakkaan tarvitse neuvoa sitä polkua tai tietä sinne, minne haluaa mennä. Arvoisa rouva puhemies! Olisin kaivannut tähän lisäksi vielä yhtä asiaa, jolla oltaisiin vielä varmistettu taksien saatavuus eri alueilla, muun muassa harvaan asutuilla alueilla. Siihen tässä esityksessä ei nyt ole mitään lisäkeinoja, ja sen osalta olisi toivonut, että olisi löytynyt keinoja, millä sitä varmistetaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämä on myös semmoinen uudistus, jota kuluttajat odottavat. Tämä on monelle semmoinen, että kun tämä aikanaan sitten käytännössä kunnolla toteutuu kaikessa taksiliikenteessä, niin minä luulen, että tämä luottamus aikanaan tässä saadaan takaisin. Täällä edustaja Paasi hyvin totesi, että tätä uudistusta on seurattava, kun myös liikkuminen muuttuu kovin paljon — tuolla maailmalla on jo takseja, jotka ovat ilman kuljettajia ja niin poispäin. Tällaisia muutoksia tässä tapahtuu, ja sen takia tämän lain toimeenpanoa ja toteutusta on seurattava, myös tätä teknistä kehitystä. Itse kannatan tätä lakiehdotusta ja hyvää mietintöä, joka tältä osin on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On ollut mukava kuunnella tätä keskustelua tästä oppivelvollisuudesta ja kouluihin panostamisesta. Voi sanoa sen, että ei varmaan yhtä semmoista totuutta ole, onko isossa tai pienessä koulussa enempi niitä palveluja ja muita tarjolla, ja taas pienessä koulussa on se läheisyys ja muut olosuhteet toisenlaiset. Kyllä se, miten se arki saadaan sujumaan siellä kouluympäristössä, on aika tärkeässä roolissa. Se, että lapset saisivat riittävän osaamisen, että he voisivat edetä toisella asteella ja sieltä sitten korkea-asteelle, on sitä kivijalan rakentamista, ja sen takia tämä on niin tosi tärkeätä keskustelua. Tämä on vuosikymmenten asia, että me pärjätään tässä kansainvälisessä ja muussa kilpailussa, mikä meitä kohtaa. Osaamista tarvitaan tulevaisuudessa enemmän kuin vähemmän, ja tavallaan tässähän sitä rakennetaan just näillä elementeillä. Arvoisa rouva puhemies! Kuntien rahoituksen osalta voi olla, että perusopetukseen on laitettu 200 miljoonaa, mutta vastaavasti myöskin työllisyyden hoidossa työllisyyspalvelut siirrettiin kuntiin 200 miljoonaa alimitoitettuna. Täytyy näissä aina muistaa, että kuntien rahoitus tulee isoon kuvaan ja sitä käytetään siellä kunnissa, ja tässä mielessä kuntien rahoitusasema ei ole kauheasti parantunut. Työttömyys on ollut tosi korkealla tasolla, ja se näkyy nyt kuntien menojen kasvamisena, työttömyysturvamenoissa, ja sitten tulojen pienenemisenä, eli siellä on monenlaisia vaikutuksia. Tämä näkökulma tässä on, kun yhdestä samasta europotista, mitä siellä kunnissa on käytettävissä, hoidetaan perusopetusta ja työllisyyspalveluja ja näin poispäin. Ne ovat arvovalintoja, ja kunnat joutuvat aika koviin paikkoihin, kun näitä asioita viedään. Tässä mielessä voin sanoa, että tämä keskustelu on ollut siinä mielessä hyvää, että on niin yksituumaista, että meidän kannattaa satsata tähän koulutuksen laatuun. Meillä paikkoja on yllättävänkin paljon, kun katsotaan tästä eteenpäin ikäluokkia. 46 000 on syntyvyys, ja jos katsotaan, niin tällä hetkellä noin 60 000 siirtyy toiselle asteelle. Niitä aloituspaikkoja on siellä 78 000, ja korkea-asteella meillä on 56 000 aloituspaikkaa. Kyllä meillä koulutuspaikkoja on. Kysymys on, osaammeko me tällä koneella tehdä parempaa tulosta kuin mitä me nyt tänä päivänä tehdään laadullisesti. Määrää meillä alkaa olla paikkojen osalta. — Tämä on hyvä keskustelu. Kiitos siitä.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän hyvään esitykseen sellainen huomio, että nyt kun tämä työttömyysaika ollaan helposti aika passiivisesti ja haetaan sitä työtä, se aika olisi erittäin otollinen myös siihen, että omaa osaamista kehitetään sinä aikana, kun ollaan työttömänä, ja tässä nyt avataan avoimen yliopiston ja korkeakouluopiskelijoille mahdollisuus. Mutta tämä vähän eriarvoistaa työttömiä, ja koska meillä on paljon ammatillisen koulutuksen tai matalamman koulutuksen omaavia henkilöitä, niin heille pitää myös mahdollistaa tämä vastaava opiskeluoikeus. Sen vuoksi tämä lausunto on tähän yksimielisesti todettu, että tämän tyyppinen selvitys tehdään, niin että seuraavaa hallitusohjelmaa kun ollaan tekemässä, voidaan myöskin katsoa, miten tämä osio pystytään sitten ottamaan mukaan ja edesautetaan heidän opiskeluaan työttömyysturvalla. Totta kai se velvoite ottaa uutta työtä vastaan on olemassa, mutta opiskelu olisi sitten mahdollista työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Asiantuntijalausunnoissa Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö piti tätä hyvänä, sillä tämä ”on omiaan selkiyttämään lainsäädäntöä ja vähentää epävarmuutta aloittaa koulutus” ja sitten vapauttaa työvoimaviranomaisten resursseja muuhun valmentavaan työhön, kun näitä tehdään, ja tämän on arvioitu myös vähentävän työttömyyskassojen työtä. Eli tämä on sinänsä hyvä asia myöskin siltä taholta. Työttömien Keskusjärjestö kannattaa esitystä mutta kantoi huolta siitä, että pitäisi olla monipuolisia mahdollisuuksia edistää työllistymistään ja aktiivisuuttaan. Sitten he toivat myös esille sen, että työttömillä on heikko toimeentulo ja kurssien keskihinta kansalaisopistossa on noin 70 euroa ja sitten avoimen yliopiston opinnot ovat kalliimpia. Esimerkiksi Helsingin yliopiston yhden opintopisteen hinta on noin 15—45 euroa, ja tyypillinen viiden opintopisteen kurssi maksaa 75:stä 225 euroon, ja lukuvuoden 60 opintopisteen hinta olisi noin 900—2 700 euroa, niin että puhutaan jo aika merkittävistä summista, ja he kantavat tästä huolta. Arvoisa rouva puhemies! Tämä on pieni opiskelijamäärä nyt tällä hetkellä, mutta epäilen, että tämä tulee kasvamaan, ja sitten se tulee ehkä viemään sitä tilaa myöskin jatkossa näitten osalta. Toivon mukaan tämä viedään eteenpäin niin, että me saadaan myöskin ammatilliset opiskelut tähän mukaan, ja toivottavasti mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Varsinainen puheenjohtaja on estynyt, ja varapuheenjohtaja esittelee nyt tämän mietinnön: Arvoisa rouva puhemies! Ollaan käsittelemässä sitä, että työttömyysturvalakia muutettaisiin sillä tavalla, että yli 25 vuotta täyttäneillä työnhakijoilla olisi mahdollisuus opiskella rajoituksetta avoimia korkeakouluopintoja työttömyysturvaetuutta menettämättä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa. Samalla työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja kotoutumisen edistämisestä annettua lakia muutettaisiin siten, että työttömyysetuudella tuettuina omaehtoisina opintoina ei voisi enää opiskella avoimia korkeakouluopintoja. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä yritetään lisätä työttömyysturvalla opiskelua, mikä on tässä hyvä asia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset helpottavat työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksia opiskella avoimia yliopisto-opintoja ja avoimia ammattikorkeakouluopintoja. Muutokset vähentävät myös työttömyysetuuden saamisen edellytysten selvittämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa ja vähentävät etuuden maksamisessa syntyviä viipeitä eli katkoja, jotka johtuvat opiskelun työvoimapoliittista arviointia koskevien lausuntojen odottamisesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin kuitenkin huomiota riskiin opintotuen korvautumisesta työttömyysetuudella. Työnhakijan avoimet korkeakouluopinnot yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa ovat nykyisin yleensä sivutoimisia eivätkä vaikuta etuusoikeuteen. Ehdotetut muutokset voivat lisätä julkisen talouden menoja, jos suuri joukko opiskelijoita ryhtyy opiskelemaan avoimia korkeakouluopintoja siten, että opinnoista muodostuu laajoja kokonaisuuksia, jotka myöhemmin sisällytetään korkeakoulututkintoon. Tässä tilanteessa työttömyysetuudesta saattaisi muodostua opintotukea korvaava etuus. Valiokunta kuitenkin toteaa, että edellä mainittua riskiä on pyritty ehkäisemään sillä, että muutoksiin esitetään 25 vuoden ikärajaa. Lisäksi avointen korkeakouluopintojen mahdollisuuden arvioidaan esityksessä vähentävän edellä kuvattua riskiä. Kansanopistot olivat tässä lakiesityksessä yhtäältä mukana valmisteluvaiheessa, mutta ne jäivät pois, ja valiokunta totesi tästä, että kansanopistoissa järjestetyt opinnot poikkeavat laajuutensa osalta muista edellä mainituista opinnoista ja työ- ja elinkeinoministeriö arvioi yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa, että jos kansanopistojen toteuttama avoin korkeakouluopetus olisi sisällytetty muutokseen, sosiaaliturvamenot kasvaisivat arviolta noin neljä ja puoli miljoonaa euroa vuodessa, kun esityksestä on muuten arvioitu aiheutuvan vain vähäisiä menovaikutuksia. Tämä oli hallituksen esityksessä se syy, minkä takia kansanopistot jäivät tästä pois. Arvoisa rouva puhemies! Paljon puhuttiin ammatillisista opinnoista, ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että avoimia opintoja ovat hyödyntäneet suurelta osin korkeakoulutetut henkilöt. Kuitenkin iso osa työttömistä on toisen asteen koulutuksen tai pelkän perusasteen suorittaneita, joille ammatilliset opinnot olisivat usein luontevampia ja tehokkaampia työllistymisen kannalta. Valiokunnan selvityksessä saatiin palautetta aika paljon siitä, että ammatilliset opinnot ja myös yliopistojen niin sanotut erillisopinto-oikeudella järjestetyt opinnot olisi tullut sisällyttää muutokseen. Tästä syystä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lisäsi tähän lausumaehdotuksen. Lausumaehdotus on: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 86/2026 sisältyvät 1.—3. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyisi tuon lukemani lausuman. Päätös on yksimielinen.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että taksilakia uudistetaan. Valiokunnan mietintö on siinä hyvin tasapainoinen, ja on koottu monet näkökulmat nykytilanteesta. Jos kansalaisilta kysyy, onko joku asia Suomessa aika huonossa tilassa, niin se on nimenomaan taksi: taksien saatavuus ja taksien toiminta ja sitten siellä olevat hinnoittelut ja osaaminen, kaikki tämä kokonaisuus. Tämä lakiesitys tuo siihen nyt ryhtiä ja korjaa osaltaan esityksen Sipilän hallitukselta, jossa olivat kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset. Sen hallituksen esitys nyt korjataan tässä näin, mikä kannattaa myös muistaa, ja onneksi korjataan. Tämä korjaussarja on tässä mielessä hyvä, että se tekee tästä reilumman toimintaympäristön. Toivon mukaan sitten saamme erittäin korkealla olleen luottamuksen takaisin ja meillä tulee osaava ja ammattimainen henkilöstö sinne ajamaan taksia ja sitten ennen kaikkea me saamme reilut pelisäännöt sinne alalle sillä tavalla, että rehdit yritykset pärjäävät. Ehkä tämä mittarin tuominen tuo myöskin sitten taksit tolpille. Se on tavallaan se hyvä asia tämän osalta. Yhteen asiaan tässä ei puututa, joka on erityisesti harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla ongelma, eli se on taksien saatavuus. Siihen olisi toivonut, että olisi mietitty sitä, miten sen osalta oltaisiin tilannetta parannettu. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen tyytyväinen olen tämän esityksen harmaan talouden torjuntaan liittyviin kohtiin, mitä tehdään nyt tässä ajoneuvorekisteröinnin osalta elinkeinotoimintaan: liikenneluvan liittäminen rekisteritunnukseen, taksin mittarivaatimukset, värilliset rekisterikilvet, hyvämaineisuuden laajennukset ja sitten taksiliikenteen koulutusorganisaatioiden luvanvaraisuusedellytykset ja niin poispäin. Eli siellä tehdään sellaisia asioita, joilla voidaan tarkastaa, mitä tässä ympärillä tapahtuu ja kuinka taksit toimivat. Myös taksimatkojen yhteydessä kerättävä data on osa harmaan talouden torjuntaa. Me pystytään valvontaa tehostamaan paremmin. Kaikki liittyy siihen taksamittarin keräämään tietoon. Eli tällä alueella toivon mukaan saamme sellaisia asioita, jotka vievät taksialaa parempaan suuntaan. Se lausumaehdotus, joka tässä mietinnössä on, on hyvä, että kun ala muuttuu, tekniikoita tulee, erilaiset mahdollisuudet paikantamiseen ja muuhun lisääntyvät, niin ne kaikki pitää huomioida jatkossa. Tässä mielessä toivoisin, että taksiala nyt tervehtyy tästä, ja työ jatkuu. Me toivomme sitä, että me saamme sellaisen toimintakulttuurin sinne, että me taas voimme luottaa taksiliikenteeseen ja myöskin taksien saatavuuteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä määristä: Kun meillä on 343 000 työtöntä työnhakijaa tällä hetkellä, niin meillä on valtava määrä niitä ihmisiä, jotka voisivat olla tämän piirissä. Sitten kun katsotaan yksityiskohtaisemmin, niin alle 30-vuotiaita työttömiä on 80 000 ja sitten pitkäaikaistyöttömiä 140 000. Meillä on todella paljon sellaisia asioita, ja jos joku pitkäaikaistyötön tätä kautta lähtee aktivoitumaan, niin tämä on erittäin iso juttu. Joka ikinen on tosi tärkeä. Sitten kun katsoo näitä lukumääriä, miten nyt on avoimia opintoja korkeakouluissa tehty, niin ne ovat kyllä täällä 25 ja 35 vuoden välissä ne suurimmat ikäluokat, jotka siellä ovat, tästä 10 000:sta suurin piirtein. Sitten se laskee pikkuhiljaa, mutta kyllä täällä on yli viisikymppisiäkin opiskelemassa. Se kertoo siitä, että kyllä Suomessa ihmiset haluavat kehittää omaa osaamistaan. Arvoisa puhemies! Tässä on vielä tämä byrokratia: Nyt kun tämä työllisyyspalvelujen ja työnvälityksen hoitaminen on siirretty tuonne työllisyysalueille, niin se vaatii kyllä aika ison remontin. Sen vuoksi tässä yhteydessä toivoisin, että kun meillä on siellä aika paljon lainsäädäntöä nimenomaan esimerkiksi tällä alueella, miten opiskellaan, ketkä voivat opiskella — ministeri viittasi, että siellä viisi kokonaisuutta on tällaisestakin avoimen korkeakoulun osalta ruksattu, että katsotaan, miten pääsee opiskelemaan, ja pisteiden määriä ja muita — niin meidän pitäisi purkaa näitä asioita. Me saataisiin nopeammin vietyä siellä työllisyysalueilla ihmisiä eteenpäin opiskelemaan, ja ihmiset voisivat itse luottavaisesti lähteä opiskelemaan, eikä tarvitsisi pelätä sitä, että jos tässä nyt opiskelee vähän enempi, niin tuleeko siitä sitten työttömyysturvaan joitain mahdollisia takaisinperintöjä, niin että se menee näin. Tämä raja on tosiaan semmoinen, että työllisyysalueilla sen päätöksen pitäisi tulla ja sen kestää, jos oikeat tiedot on annettu, eikä niitä enää sitten takaisin peritä. Voidaan muuttaa sitten ja lopettaa maksaminen työttömyysturvan osalta, jos asiat muuttuvat niin paljon, mutta takaisinperintä on tosi hankala monen työttömän osalta, joille se tulee. Siinä mielessä tätä kannattaa viedä nytten, ja toivoisin, että ministeri laittaisi työryhmiä liikkeelle, joissa katsottaisiin ja avattaisiin näitä taustoja ja laitettaisiin niitä liikkeelle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on esitys, jolla mahdollistetaan työttömyysturvalla opiskelu avoimissa korkeakouluissa, se on hyvä asia, ja se on hyvä lainsäädäntöuudistus. Se vain jää vähän kapeaksi, kun katsotaan sitä, mikä tarve meillä tuolla työttömien keskuudessa on. Tämän osalta kyllä miettisin myös sitä, miten toisella asteella opiskelu mahdollistettaisiin samanlaisilla periaatteilla kuin mitä tässä nyt on avointen korkeakoulujen osalta. Tämä vähentää byrokratiaa, ja kun katsotaan koulutukseen osallistumista työttömyysturvalla ollessa, niin se on aika byrokraattinen viidakko, kun katsoo niitä poikkeussääntöjen poikkeussääntöjä, mitä siellä on, ketkä saavat opiskella. Sitten tässä on vielä se, että kun se työvoimaviranomainen antaa siitä lausunnon, niin se voi jopa muuttua myöhemmin ja sitten peritään takaisin työttömyysturvaa, ja kaikkea muuta. Tässä on paljon tällaisia ongelmia. Miettisinkin tässä nyt jo lähtökohtaisesti sitä isoa kuvaa niin, että meidän pitäisi vapauttaa työttömyysturvalla opiskelu enemmän kuin tässä esityksessä, ihan siitä syystä, että kun ihminen on työttömänä, niin se olisi oikea, hyvä aika päivittää osaamista ja nostaa sitä osaamista ylöspäin, ja sitten säilyisi kuitenkin se työnhakuvelvoite — jos sitten on työpaikka tarjolla — eli pystyttäisiin tämä tekemään myös sitä kautta. Eli tässä mielessä tämä esitys on hyvä askel oikeaan suuntaan, mutta laajentaisin sitä toiselle asteelle ja yleisesti muutenkin vapaammin opiskeluun. Toivoisinkin, että ministeri laittaisi tästä jonkinlaisen selvitystyön ministeriössä liikkeelle, että jatkossa mietittäisiin tätä koko opiskeluaikaa työttömyysturvalla. Sitten toinen alue, joka ei liity nyt tähän, on yrittäjänä toimiminen työttömyysturvalla, ja sen määrittelyt taas ovat omalta osaltaan erittäin hankalia. Toivoisin, että näistä kahdesta asiasta laitettaisiin selvitystyötä liikkeelle ja päästäisiin niissä eteenpäin. No, sitten kun katsotaan näitä itse ehtoja tämän osalta, niin tämä ikäraja, 25 vuotta, on varmasti ihan kohdallaan. Sen osalta voi ajatella, että jos on korkeakouluun lähtenyt, niin siinä ollaan jo korkeakoulussa, ja toisella asteella on käyty opinnot yleensä siihen ikään mennessä. Tämä tulee siinä vähän myöhemmin, ja tällä saadaan täydennettyä opiskelua. Samalla ne henkilöt, jotka eivät ole korkeakouluun päässeet, voivat sitten rakentaa jo pohjaa seuraavaa opiskelua varten, ja saadaan hyödynnettyä niitä pisteitä sitten myöhemmin opiskelussa. Tämä opiskelu on tällä hetkellä varmasti aika lyhytkestoista tämän kautta, mutta itse epäilen, että tämä pidentää opiskeluja nyt, kun työttömyysturvalla tullaan opiskelemaan. Kun on se pelko, tuleeko tästä toinen väylä opintotuen ohelle, niin että ruvetaan miettimään tätä työttömyysturvan kautta opiskelua, niin sen näkee aikanaan. Mutta nyt puhutaan puolentoista kuukauden jaksoista, mitä tällä hetkellä on ollut, noin 10 000 on opiskellut avoimessa korkeakoulussa, korona-aikana jopa 16 000 — se on ollut isompi luku — eli se on siinä suuruusluokassa, puhutaan kuitenkin merkittävästä määrästä tähänkin asti. Eli tämä esitys on kannatettava, ja toivoisin, että tätä selvitystyötä tehdään enemmän näitten muittenkin osallistamiseksi — mahdollistamiseksi heidän osallistumisensa — tätä kautta koulutukseen, toiselle asteelle ja muihin opiskeluihin, ja että sitten se työnhakuvelvoite on siinä kuitenkin koko ajan voimassa. Kuitenkin me teemme myös sitä työtä, että ketään ei päästä syrjäytymään sitä polkua pitkin, kun ollaan työttömänä. Me pidämme aktiivisuutta yllä, ja tämäkin asia tässä on hyväksi todettava. Kannatan lähtökohtaisesti tämän esityksen isoa periaatetta siinä, mitä tässä ollaan tekemässä, mutta vähän laajempana tätä pitäisi viedä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelmassa hallitus ilmoitti: ”Hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Työllisyyden kasvulla tavoitellaan julkisen talouden vahvistumista yli kahdella miljardilla eurolla.” Tämä oli hallitusohjelman kirjaus. Nyt kun katsotaan sitten tilastoista, kuinka työttömyys on kehittynyt tässä koko hallituskauden ajan, ja nämä uudistukset ovat olleet jo voimassa, monet aika pitkäänkin, niin jokainen kuukausi vuotta aikaisempaan on huonompi koko hallituskauden ajan. Tämä ei näy millään tavalla täällä työllisyydessä. Pitkäaikaistyöttömiä on 140 000, alle 30-vuotiaita nuoria työttömiä on 80 000. Nämä ovat niin vakavia lukuja, että tämä on hallituksen suurin epäonnistuminen tuon velan hoitamisen ohella. Meillä on työttömyyskriisi. No, se saattaa johtua siitä, että hallituksella ei ole ollut aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja keinoja miettiä, miten tätä voidaan leikata pienemmäksi. Se voi olla, että hallitus on sitoutunut ja hakeutunut vain näihin laskelmiinsa, joissa he ilmoittavat, että 100 000 uutta työllistä syntyy, mutta kun ne työllistymisen syntymisen taustat ovat tällaisia: aikuiskoulutustuen lakkauttaminen 10 000 työllistä, lapsikorotusten poistaminen työttömyysturvasta 10 000 työllistä, työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen 12 kuukauteen 5 700 työllistä, ansiopäivärahan tason porrastus 12 800 työllistä. Nämä ovat hallituksen keinoja, joilla työllisyys kääntyy. Kun me mietitään, mistä se 100 000 tulee, niin työttömyysturvassa on yli 30 000 ja sitten on vielä tämä aikuiskoulutustuki. Kun katsotaan tätä aikuiskoulutustukea, niin kuin tässä edustaja Elo on hyvin puhunut aikuiskoulutustuen tarpeesta, niin sillä kouluttautuu työelämässä yli 30 000 seuraavalle tasolle, muuttaa omaa ammattiansa, päivittää ammattiansa. Nyt sitä ei enää ole. Ja sitten lapsikorotuksen lakkauttaminen työttömyysturvasta: työttömyysturvan lapsikorotus on ollut parasta köyhyyden torjuntaa, ja se on poistettu täältä. [Mira Nieminen: Työ on parasta köyhyyden torjuntaa!] — Tämä on sosiaaliturvassa parasta köyhyyden torjuntaa. Tämä keinoista. Täytyy sanoa, että me tulemme tarvitsemaan osaamista tulevassa tekoälyn muuttamassa työelämässä enemmän kuin vähemmän. Osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla nytten kaikilla työlistan kärjessä. Tarvitsemme panostuksia työuran aikaisen osaamisen kehittämiseen ja työttömyysoloajan osaamisen ja kouluttautumisen kehittämiseen. Niihin asioihin pitäisi panostaa koko ajan. Nämä ovat jääneet hallitukselta taka-alalle, ja niistä on leikattu. Työllisyydestä ja talouskasvusta ja kuluttajien luottamuksesta lähtevät asiat liikkeelle. Myös niitä tässä kaivataan. Nämä ovat avaintekijöitä taloudellisen kasvun toteuttamisessa. Luottamus on parasta valuuttaa. Epävarmuus tulevaisuudesta ja korkea työttömyys näkyvät tänä päivänä kuluttajien arjessa, säästämisessä ja Suomen taloudessa. Nämä ovat niitä asioita, joissa hallituksen olisi pitänyt toimia. Meillä on maailmanpolitiikan myllerryksiä, ilmastonmuutosta ja vaikeata talous‑ ja työllisyystilannetta tässäkin ympäristössä, mutta nämä kotimarkkina-asiat ovat jääneet taka-alalle. Sen vuoksi olemme siinä tilanteessa, että meidän talouskasvu on ollut nollan pinnassa. Nyt on ensimmäisiä orastavia merkkejä siitä, että talouskasvu lähtisi liikkeelle, mutta kun me ollaan nollan pinnassa oltu kolme vuotta, niin siitä on helppo ponnistaa liikkeelle. Lähtöluvut ovat todella matalalla. Tässä kaikki toivomme, että talouskasvu lähtisi liikkeelle, koska sitä kautta me myöskin voitaisiin saada jakovaraa ja velanhoitovaraa tänne talouteen, mutta hallitus on viivytellyt kaikissa näissä toimenpiteissä ja [Puhemies koputtaa] tehnyt vääriä toimenpiteitä tämän osalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen tilanne on nyt tämä: Euroopan korkein työttömyys ja heikoin työllisyyskehitys, kehittyneiden maiden heikoin talouskasvu, valtion velkaantuminen ennätystahtia, valtiontalouden alijäämä yli neljä prosenttia, ennätysmäärä yritysten konkursseja, rakennusala romahdutettu, työmarkkinoiden toimintaa sotkettu yksipuolisesti, lapsiperheköyhyys kasvaa kymmenillätuhansilla. Arvoisa puhemies! Kesäkuussa 2023 hallituspuolueet asettivat itselleen hallitusohjelmassaan tavoitteita taloudesta ja työllisyydestä: ”Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on saada aikaan kestävää kasvua. Hallitus kuroo umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä sekä kääntää Suomen velkaantumisen laskuun.” ”Hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Työllisyyden kasvulla tavoitellaan julkisen talouden vahvistumista yli kahdella miljardilla eurolla.” Kolme vuotta myöhemmin Orpon—Purran hallitus on tilanteessa, jossa valtion velkaantuminen on ennätysmäisen hurjaa, alijäämätavoite ei toteudu, talouskasvu on nollan pinnassa ja uusien työllisten sijaan on aiheutettu 100 000 uutta työtöntä lisää. Hallitus on myös toistuvasti puhunut kymmenen miljardin euron sopeutustoimistaan. Vuoden 2025 VTV:n finanssipolitiikan raportissa ja eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä todennettavien sopeutusten määrä on kuitenkin vain kolme ja puoli miljardia euroa. [Arto Satonen: Paljonkos Marinin hallituksella oli?] Orpon—Purran hallitus on epäonnistunut itse asettamissaan tavoitteissaan. Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen kaudella työttömyys on noussut 1990-luvun alun lamavuosien lukemiin. Olemme työttömyyskriisissä. Jokainen kuukausi on ollut huonompi kuin vuotta aiemmin vastaava kuukausi koko hallituskauden ajan. Viimeisimmän KEHA-keskuksen tilaston mukaan työttömiä työnhakijoita on yli 340 000. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on 140 000. Hallituksen aloituksesta heidän määränsä on lisääntynyt yli 50 000:lla. Alle 30-vuotiaita nuoria on työttömänä 80 000. Työllisten määrä on laskenut teidän hallituksenne kaudella yli 60 000:lla. Työllisyysaste on tällä hetkellä kaksi ja puoli prosenttiyksikköä alempana kuin aloittaessanne. Hallitus ei tule pääsemään kautensa aikana asettamaansa 100 000:n työllisyystavoitteeseen. Orpon—Purran hallitukselta on puuttunut aktiivinen työllisyyspolitiikka. Panostuksia työllisyyden hoitoon ja palveluihin ei ole tehty. Työttömyyden on annettu vain pahentua. Työllisyystoimina on käytetty pääosin sosiaaliturvaleikkauksia. Arvoisa puhemies! Tulemme tarvitsemaan enemmän osaamista tulevassa tekoälyn muuttuvassa työelämässä. Osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla kaikilla työlistan kärjessä. Tarvitsemme panostuksia työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja työttömyyden aikaiseen kouluttautumiseen. SDP on esittänyt tähän aneemiseen taloustilanteeseen muun muassa keinopaketin tuottavuuden vauhdittamiseksi ja paketin ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittämiseksi, ja olemme esittäneet työttömyysturvan suojaosan palauttamista työllistymiskynnyksen madaltamiseksi. Jokainen vaihtoehtobudjetti kolmen vuoden aikana on ollut tasapainoisempi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin istuvalla hallituksella. SDP on esittänyt toistasataa yksittäistä keinoa talouden kohentamiseksi. Onneksi olette nyt vihdoin viimein tarttuneet osaan niistä kehysriihessä. Panostuksia vihreään siirtymään, puhtaaseen energiaan ja kasvuyrityksiin olisi lisättävä. Tarvitsemme myös työmarkkinoiden yhteistyön palauttamista. Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä todellakin aiheellinen välikysymys. [Puhemies koputtaa] Hallituksen toimet ovat vieneet kuluttajien luottamuksen. Ei ihme, että ihmiset ovat epävarmoja tulevaisuudesta. Tarvitsemme suunnanmuutoksen. [Aki Lindén: Veti salin hiljaiseksi!]

Arvoisa puhemies! Meillä oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa omana asiana tämä maahanmuuttajaäitien työllistyminen ja se, miten he sitoutuvat ja kotoutuvat Suomeen. Erityisen suurena ongelmana nähtiin siinä selvityksessä, niissä kuulemisissa, se, että he jäävät kotiin ja heillä ei ole turvaverkostoja ja sosiaalisia verkostoja. Tavallaan se kotoutuminen on pitkän matkan päässä tällaisilla ihmisillä. Kaikki ne toimet, joilla yritetään auttaa sitä, että maahanmuuttajaäidit pääsisivät kotoutumaan Suomeen paremmin, ovat hyviä. Tämä lasten hoitamiseen liittyvä asia on tärkeä. Kyllä se varhaiskasvatukseen osallistuminen on ehkä parasta kotouttamista lasten osalta, mitä voi olla. Siellä se kielitaito ja muut sosiaaliset kontaktit ja suhteet tulevat aika nopeasti lapsilla. Siinä mielessä lasten osalta se puoli olisi kaikkein tärkein asia saada hyvin hoidettua. Sitten kokonaan toinen asia on se, miten kotoutetaan se äiti, jolla on vajaa kielitaito, tai se kotona oleva puoliso, jolla on vajaa kielitaito, miten saadaan sieltä kotoa tähän koulutukseen ja kielitaidon opiskeluun. Meillä on täällä lakiesityksiä, jotka liittyvät tähän maahanmuuttoon. Itse näkisin, että tämä kielitaidon hankkiminen tavalla tai toisella on tässä erittäin keskeisessä roolissa, niin kuin tässäkin esityksessä nostetaan sitä esiin. Mutta tämä työmarkkina-aseman mataluus on tässä se kysymys, jota me joudutaan varmasti tässä yhteydessä miettimään. Se on matalampi, 10—15 prosenttia, kuin miespuolisilla maahanmuuttajilla, ja maahanmuuttajien työllistyminen on kiinni siitä, kuinka kielitaito löytyy, ja sitten pystytään niitä asioita tekemään. Totta kai se ammattitaito ja muu on siellä taustalla mukana. Mutta tähän kotoutumiseen kielen oppiminen on tärkeätä, ja minä itse näkisin, että varhaiskasvatukseen näitten lasten saaminen olisi aivan ykkösasia, jos me ajatellaan sitä, että he hyvin kotoutuvat Suomeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monena iltana ollut, ja täytyy sanoa, että aina nämä illan viimeiset keskustelut ovat muodostuneet aika hyviksi, ja niitä on kiva kuunnella. Täällä käydään semmoista rakentavaa keskustelua monista asioista, niin tänäänkin, ja on ollut kiva olla paikalla. Se suuruusluokka, mikä tässä sopeutuksessa nyt on, on siellä 2,6 prosenttiyksikön luokassa bkt:stä, noin suuruusluokkana. Tällaisia sopeutuksia on tehty Kataisen ja Urpilaisen hallituksen aikana. Silloin tehtiin tämän kokoluokan sopeutuksia, eli kyllähän niitä on tehty tässä lähimenneisyydessäkin. Siinä mielessä koko ajan näitä suuruusluokkia täytyy pitää mielessä. Kaikki joutuvat miettimään niitä sopeutuksia, rakenteellisia uudistuksia, veroja, mitä tässä tuli esiin, ja kasvutoimia. Ennen kaikkea tarvitsemme työtä. Mutta sitten jos ajattelee, missä asioissa meillä voisi olla vielä semmoista uutta, jota me ei ole tässä käytetty, niin kyllä minä sanoisin, että esimerkiksi tämän liikenteen verotuksen osalta, joka täällä nyt on laskenut koko ajan tässä viime vuosina. Voi kysyä, että jos me ajatellaan, että me haluttaisiin tiestöä ja muuta laittaa kuntoon, niin me varmaan joudutaan miettimään liikenteen verotuksen uudistamista koko ajan. On ollut erilaisia paikantamiseen liittyviä veroratkaisumalleja ja kaikkia muita. Varmaan joudutaan hakemaan uutta kulmaa sen osalta. No sitten se asia, jonka edustaja Räsänen toi tässä hyvin esiin: puolustusmenot sinne kolmeen ja puoleen prosenttiyksikköön nostetaan tässä lähitulevaisuudessa. Tutkija Salonius-Pasternak televisiossa heitti kyllä semmoisen kysymyksen eräässä keskustelussa, että jos meidän koulut ja päiväkodit rupeavat ränsistymään, niin onko meillä sitten koko ajan se ykkösprioriteetti, että puolustuksen menot ovat siellä kolme ja puoli ja viisi prosenttiyksikköä. Ruvetaanko johonkin aikaan miettimään, missä aikataulussa ne nostetaan sille tasolle? Sehän liittyy tietenkin turvallisuustilanteeseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja näin poispäin. Ja sitten tietenkin se, miten vaikuttavia toimenpiteitä me saadaan sillä rahalla aikaiseksi, drooneja ja muita. Niillä kaikilla pitää olla merkitystä, kun tätä arvioidaan, ja se on semmoinen kokonaisuus, jota joudutaan varmaan miettimään. Sitten vielä, arvoisa rouva puhemies, kyllä miettisin sitäkin, että meillä on monissa kriiseissä työmarkkinoilla sopimalla sovittu kriisiratkaisuja, ja sillä tavalla on viety ennustettavasti eteenpäin, ja se työkalu meidän pitäisi myös käyttää. Viimeiseksi sitä tehtiin paljon puhutussa Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksessa, jota olin itsekin neuvottelemassa. Täytyy sanoa, että se palautti kilpailukykyä, ja sillä oli nimenomaan se tarkoitus. Kustannuskilpailukyky parani sillä ratkaisulla. Siinä tehtiin vaikeita ja isoja ratkaisuja, ja palkansaajille tuli paljon rasitusta siitä lisää, mutta siitä se lähti liikkeelle, ja nyt niitä vaikeampia asioita siitä on korjattu sitten sopimalla. [Tuomas Kettunen: Sopimalla!] Minä luulen, että meidän pitäisi tämä kortti vielä käyttää paremmin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Korjaan äskeisessä puheenvuorossani yhtä vuosilukuvirhettä: Sanoin, että YEL tulee 2028 ja se tulee 90 miljoonalla. Se tulee vasta 2030 90 miljoonalla. Korjaan sen, tarkistin sen tuossa vielä. Arvoisa rouva puhemies! Me tulemme tarvitsemaan enemmän osaamista, emme vähemmän, työelämässä tulevaisuudessa. Eli osaamisen vahvistamisen ja tuottavuuden kasvun hakemisen pitäisi olla kaikilla meillä työlistan kärjessä, jos Suomeen halutaan kasvua saada aikaiseksi. Minä olen pohtinut aika monta kertaa tätä kysymystä, että yrityksissä pitäisi tehdä yhtä tarkka henkilöstötilinpäätös osaamisesta, sen tulevasta tarpeesta, olemassa olevasta potentiaalista, kuin yrityksissä nyt tehdään aineellisesta pääomasta eli niistä härpäkkeistä ja kaikista muista, euron tarkkuudella, sentin tarkkuudella. Ne käydään kyllä läpi, mutta sitä potentiaalia, joka siellä ihmisissä on, ei käydä samalla tavalla läpi. Tavallaan, jos se pystyttäisiin käymään yhtä hyvin läpi, niin henkilöstössä ja siinä olevassa osaamispääomassa on tuottavuuden kasvun ydin. Jos nähdään, että on puutteita, joitain osaamistarpeita tulevaisuudessa, niihin satsattaisiin. Tavallaan sen tyyppistä toimintaa meidän pitäisi tukea tavalla tai toisella, koska nyt kun me olemme tehneet koulutuksen osalta esimerkiksi tämän aikuiskoulutuksen lopettamisen, niin se tarkoittaa, että sitä työelämän sisällä olevaa työuran aikaista kehittämistä ei päästä tekemään, ja se oli yksi isku siihen tilanteeseen. Jos ajatellaan, että me halutaan pitkässä juoksussa kehittää toimintaa, niin se kulminoituu siihen osaamiseen, siihen, mitä ihmiset osaavat siellä eri tasoilla. Se koskee kaikkia työpaikkojen tasoja jo tässä mielessä. Sitten kun katsotaan näitä kysymyksiä, miten meillä tänä päivänä menee työllisyyden osalta, niin kyllä tuo kasvu on siellä taustalla. Meillä on nuorisotyöttömyys todella korkealla, pitkäaikaistyöttömyys todella korkealla, ja ne toimenpiteet, mihin äsken viittasin, ovat olleet aika pieniä, ja sen osalta tarvittaisiin laajempia toimia. No, sitten jos katsotaan näitä sopeutuksia ja muita, niin mehän tarvitaan erityisesti kasvuun liittyviä mahdollisuuksia. Meidän pitää hyödyntää vihreä siirtymä, kasvuyritykset, startupit täysimääräisesti, jotta me saadaan kasvua aikaiseksi, ja siellä rahoituskysymykset ovat avainasemassa. Me ollaan täällä salissa monta kertaa keskusteltu yrityksen rahoituksesta, kuinka tiukkaa se on tälläkin hetkellä, ja siihen pitäisi päästä enemmän vaikuttamaan. Arvoisa rouva puhemies! Nyt tähän sopeutukseen. SDP:kin on sitoutunut tähän ihan samalla tavalla kuin nämä muut puolueet täällä. Myös vasemmistoliitto on sitoutunut näihin velkatavoitteisiin EU-tavoitteiden kautta, ja niin kuin valtiovarainministeri tässä kyllä hyvin sanoi, alkupään kaikki sopeutukset tulevat EU:n säännöksistä, fipo-säännöksistä, nettomenopolusta ja muista, joista ne tulevat — tämä, ensi vaalikausi ja varmaan seuraavakin vaalikausi vielä — ja sitten nämä omat velkajarrusääntömme tulevat siellä 2040-luvun lähellä, kun ollaan saatu velkaa jo taittumaan. Tämä aina unohtuu tässä kokonaisuudessa. Arvoisa rouva puhemies! Minä luulen, että jokainen puolue oikealta vasemmalle joutuu tarkemmin määrittelemään sopeutus- ja kasvutoimet viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeisimmät talousluvut tulevat ensi marras—joulukuussa julki. Kaikki joutuvat sen jälkeen miettimään, mitä toimia pitää tehdä seuraavalla vaalikaudella. Se on se asia, että täällä varmaan huudellaan nytten puoli vuotta vielä, että ei ole teilläkään vaihtoehtoa, mutta tosiasiassa kaikki joutuvat siinä vaiheessa oikeasti sen vaihtoehdon tuomaan eteen. Minun mielestäni siihen tilanteeseen meidän pitää kaikkien tähdätä, että meillä silloin kaikilla on joku vaihtoehto olemassa, miten se tehdään, että äänestäjillä on oikeasti vaihtoehtoja ratkoa, kenen kanssa näitä asioita seuraavalla vaalikaudella tehdään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Poliisiammattikorkeakoulu kun on Tampereella, niin pitää puhua Poliisiammattikorkeakoulun puolesta. Tässä mielessä tässä lakiesityksessä ja mietintöluonnoksessa, jotka tässä ovat, kiinnittää huomiota se, että Poliisiammattikorkeakouluun pääsevät nyt sellaiset henkilöt, joilla on riittävät tiedot ja taidot ja jotka ovat olleet poliiseina vähintään kolme vuotta. Se avaa polkuja päästä korkeakouluun useammalle henkilölle, ja tässä mielessä se on varmasti hyvä asia. Poliisiammattikorkeakoulussa kuitenkin hakijoita on ollut aika hyvin tähänkin asti, ja sinänsä poliisikoulutus kiinnostaa. Tässä mielessä, kun nyt poliisikoulutuksen puolella avataan tämmöinen polku, niin toivottavasti tätä voitaisiin myöskin toteuttaa vähän muillakin ammattialoilla, niin että käytännön kokemuksen kautta haettu ammattitaito auttaisi sitten pääsemään ammattikorkeakouluopintoihin. Se voisi olla ihan hyvä asia. Toinen asia tässä on reserviläispoliisitoiminta, joka poikkeustilanteissa sitten voidaan hyödyntää. Poliisivoimat ovat Suomessa väkilukuun nähden kohtuullisen pieni määrä, mikä on hyvä asia — se kertoo meidän yhteiskunnan toimivuudesta ja rikollisuustilastoista ja muusta. Mutta on tiettyjä tilanteita, joissa tarvitaan sellaisia henkilöitä, joilla vahvistetaan poliisia ja saadaan niihin tehtäviin, jotka auttavat poliisia työskentelemään, kohtuullisen hyvin jo koulutettua porukkaa. Se on myös suomalainen tapa toimia, että hyödynnetään tätä suomalaista yhteiskuntaa myöskin tällaisissa tilanteissa. Siinä mielessä tässä on semmoisia esityksiä, jotka on hyvä viedä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä mittaluokasta vielä jonkin verran haluaisin kysyä, kun nyt tämä 800 euroa on tämä arvioitu rahamäärä, mitä täällä pitäisi olla opiskelijalla, kun tulee tänne. Se on siellä lähtevissä maissa aika iso rahamäärä suhteessa Suomen hintatasoon, ja taas Suomessa se on tosi pieni rahamäärä. Kuinka sillä käytännössä sitten asunnon ja ruuan pystyy hankkimaan, niin se on kyllä todella taitava temppu, jos sen pystyy sillä rahalla tekemään. Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä tässä jäi auki tuossa äskeisessä puheenvuorossa, on vielä se määrä. Nyt kun meillä kuitenkin näistä kansainvälisistä opiskelijoista iso osa jää Suomeen ja he opiskelevat täällä Suomessa ja saavat suomalaisen tutkinnon, niin kuinka moni näistä opiskelijoista työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan jää Suomeen? Korkeakouluilla on omia lukuja niistä olemassa. Ammattikorkeakouluilla on korkeampia kuin yliopistoilla, mutta ne ovat isoja lukuja. Sinänsä kannattaa muistaa, että kun he opiskelevat täällä, he myöskin jäävät tänne mielellään. Jos he vielä kotoutuvat hyvin ja perheenjäsenten kanssa, niin se on myöskin suomalaiselle yhteiskunnalle ihan hyvä asia. Ettei aina mennä negaation kautta näissä asioissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on aika mielenkiintoisista maista opiskelijoita tänne tulossa, kun katsotaan: vuonna 2024 Bangladesh, 1 700; Nepal, 1 650; Intia, 1 437; Sri Lanka, 1 176; Kiina, 1 100; Pakistan, 1 000 ja Vietnam, 800. Tässä näkee sen opiskelijamäärän, mitä Suomeen tulee, ja Kaukoidästä tulee aika paljon. Siinä mielessä tässä ollaan varmaan sellaisten opiskelijoiden äärellä, joitten varallisuuskysymykset ovat totta kai tärkeitä, kun katsotaan. Nyt meillä on täällä lakiesityksessäkin esille tullut määrittely, että opiskelijalla pitäisi olla käytössään vähintään 800 euroa kuukaudessa ja vuodessa 9 600 euroa. Eli tällä rahalla opiskelijan pitäisi pärjätä täällä Suomessa. No, nyt sitten kun Migri on tehnyt näitä selvityksiä, niin Migrin jälkivalvonnassa syyskuusta 2023 viime vuoden loppuun käsiteltiin 37 000 oleskelulupaa, joista vain 333:ssa on haettu toimeentulotukea. Tämä ongelma ei ole niin laaja kuin tästä lakiesityksestä ehkä tulee mieleen, kun katsoo tätä. Sitä ongelmaa on, muun muassa meillä Tampereella nähdään opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään ruokajonossa ja niin poispäin. Kyllä se ongelma on olemassa, mutta se, ettei leimata kokonaisuutta, kannattaa tässä miettiä, kun tätä katsotaan. Se, että on turvattu toimeentulo, kun tulee tänne, on hyvä asia. Sinänsä hyvää on tässä lakiesityksessä myös se, että on jonkin verran lievennetty tätä ehdottomuutta tästä, että tässä on myöskin tuotu yksilöperusteista harkintaa tämän tilanteen osalta. Nämä ovat sinänsä myönteisiä näkökohtia. Totta kai meille olisi tosi tärkeätä, että opiskelijoista, jotka täällä ovat, korkeakouluopiskelijoista, yli puolet jää tänne Suomeen töihin. Sekin on tässä tärkeä huomata, että he ovat myöskin meille iso voimavara, kun Suomessa koulutetaan huippuammattilaisia. Olisi hyvä, että heistä iso osa jäisi myös Suomeen. Tämä on tärkeä osa, mutta tämä toimeentulon varmistaminen etukäteen jonkin verran estää tätä. Ja muistetaan nämä mittaluokat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, kiitos. Kannatti olla lähtökuopissa. — Arvoisa rouva puhemies! Suomeen tullaan monta kautta, ensinnäkin työperäisesti, perheenyhdistämisen kautta ja opiskeluperäisesti. Ne ovat kuitenkin valtaosa, jotka meille tulevat. Pieni osa tulee sitten kiintiöpakolaisia ja muista turvapaikanhakuun liittyvistä syistä. Jos ajattelee sitä, että meille tulee työperäisesti ja perheenyhdistämisen ja opiskelun kautta, niin on tärkeätä, että me saadaan hyvin nopeasti ihmiset opiskelemaan kieliä. Siinä mielessä tavoite, että joko suomen tai ruotsin kieli löytyisi nopeasti heidän kielivalikostaan, on todella tärkeä asia, ja kaikki ollaan samaa mieltä. Työllistymisen kynnystä madalletaan sitä kautta, ja myöskin kotoutumista tänne Suomeen. Siinä mielessä siitä päätavoitteesta ollaan varmasti hyvin yhtä mieltä. No sitten, miten tämä kaikki parhaiten saadaan toteutettua? Nyt sitä ollaan viemässä kuntien työllisyyspalvelujen suuntaan aika pitkälle, ja tässä lyhyessä debatissa totesin sen, että kuntien työllisyyspalveluilla alkaa olla jo aika paljon muitakin tehtäviä ja niistä on tullut kohta tämmöinen sosiaalitoimisto, niin että se varsinainen työnvälitystyö jää vähän vähemmälle. Tämä asia on nyt tässä ongelmana, ja siinä mielessä heillä ei välttämättä ole sitä pedagogista osaamista, mitä tässä kysymyksessä tarvitaan. Kuitenkin tämä asia menee nyt sinne tämän esityksen mukaan, ja se vähentää sitten sitä varsinaista työtä, joka liittyy työnvälitykseen. Tärkeätä olisi pitää nämä roolit mahdollisimman selkeinä, ja siinä mielessä tämä näkemys, jota pitäisi nytten miettiä, on, että miten me resursoidaan ne työllisyyspalvelut sitten uusilla ammattilaisilla, niin että me tätä saadaan vahvistettua. Kotouttaminen on työllistymisessä tosi tärkeässä roolissa. Kotouttamissuunnitelman saaneiden työllisyysaste on noussut noin 60 prosenttiin, mutta se vie vuosia. Siinä mielessä se kysymys, kuinka nopeasti se kielitaito hankitaan ja saadaan, vaikuttaa tuohon, mutta 60 prosenttiin noin keskimäärin ovat päässeet nämä ihmiset, jotka ovat olleet kotouttamispalveluiden piirissä. No sitten, arvoisa rouva puhemies, tämä kolmekanavaisesta rahoitusmallista yhteen kanavaan on tietyllä tavalla hyvä asia, koska se selkiyttää sitä tilannetta, mutta kun tämä rahoitus käytännössä tulee työllisyyspalvelujen valtionosuuteen, niin se on sitä yleiskatteellista rahoitusta, ja on tarkkaan katsottava, että se myöskin kohdistuu näihin palveluihin sitten jatkossa. Nyt sitä rahaa on 47 miljoonaa vähemmän, ja se tuo tietenkin kunnille haasteita. Varmasti niissä kunnissa, joissa paljon kotoutettavia on, oman panoksen kasvattaminen tulee varmasti korostumaan. Tämä näkökulma siinä on mukana. Sitten kun katsottiin näitä kotouttamispalveluja noin kokonaisuudessaan, niin kun tässä on myöskin työperäistä maahanmuuttoa aika paljon ja satsataan sellaisten ammattilaisten saamiseksi tänne Suomeen, niin olisi kyllä erittäin hyvä, jos näissä meidän lakiesityksissä myöskin kiinnitettäisiin huomiota siihen yritysten vastuuseen siinä vaiheessa, kun tänne työperäistä maahanmuuttoa tuodaan ja halutaan, että yritykset myös itse osallistuisivat tähän kielikoulutukseen nykyistä vahvemmin. Kaikkea ei pitäisi laittaa julkiselle puolelle tehtäväksi. Tämän näkökulman näissä pitäisi olla vahvemmin esillä, ja sen toivoisin jatkossa olevan. Itse en usko, että nyt kun määrärahoja pienennetään näinkin voimakkaasti, tämä koulutus paranee tältä osin, mutta varmasti joudutaan hakemaan uusia malleja ja tapoja tehdä. Ehkä kansalaisopistot ja työväenopistot, jotka ovat aika paljon antaneet tätä kielikoulutusta ja ovat kuntien omia palveluja, toivottavasti sitten jatkossakin ovat näissä mukana kouluttamassa näitä ihmisiä. Sen vuoksi pitäisin sitä kokonaisuutta myöskin tärkeänä. Me haluamme heidät kotoutumaan tänne ja heidät suomalaiseen yhteiskuntaan osallisiksi ja tuntemaan tämän suomalaisen yhteiskunnan, ja tässä mielessä tämä iso tavoite meillä on kaikilla yhteinen. Nyt vain keinoja vähän pitää viilata, että ne tulevat mahdollisimman hyviksi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Aina muistetaan nämä suuruusluokat näistä kokouspalkkioista ja palkkioista noin yleisestikin ottaen. Tuommoisesta vajaan 3 000 miljoonan budjetista ne ovat 0,1 prosenttia suuruusluokaltaan, niin että aina pitää tämä suuruusluokka muistaa. Edustaja Lindén tuossa kuvasi sitä, mitä se aikaisemmin oli. Kyllähän tosiasia on, että myöskin niillä luottamushenkilöillä on aika paljon tehtäviä. Jos katsoo 20 000:n henkilön organisaatiota missä tahansa, niin kyllä siellä on kokouksia ja asioita pitää käsitellä hyvin monessa paikassa. Esimerkiksi Pirkanmaalla tilanne on se, että siellä on niin sanottu valiokuntamalli, joka myöskin käsittelee jo etukäteen asioita ja tekee mietintöjä niistä, mitä asioita tulee valmisteluun. Se on vähän toisenlainen käsittelymalli kuin muilla hyvinvointialueilla ja on todettu hyväksi. Me pienennettiin niitä toimielimiä tässä vaalien jälkeen jo, ja se todettiin, että se siirtotilanne oli hyvä, että siellä oli paljon. Samalla me myöskin, kun näitä valiokuntia on siellä, katsotaan niin, että jokaisesta kunnasta on edustus sitten saatu. Vaikka tämä ei enää kuntapohjainen järjestelmä ole, niin on pystytty tätäkin asiaa huomioimaan, että saadaan koko alue hallinnossa jollain tavalla mukaan näitä asioita käsittelemään. Sitten näistä palkkioiden suuruuksista: Pirkanmaan hyvinvointialueen palkkioiksi käytännössä tuli Tampereen kaupungin palkkiot, kokouspalkkiot, ja meillä ei ole mitään kertautuvaa palkkiota. Se on yksi palkkio siitä kokouksesta, siellä ei ole mitään 50 prosentin korotuksia ja muita. Meillä on tämmöinen malli. Sitten täytyy sanoa, että sairaanhoitopiirin palkkataso oli siellä hyvinvointialueiden palkkatason taustalla, kun johtajien ja muitten asioitten osalta tehtiin. Näitten järjestöjen rahoituksen osalta sanoisin, että järjestöjen rahoitus oli 380 miljoonaa pari vuotta sitten, ja nyt sitä leikataan 130 miljoonalla, sitä leikataan alas, että ollaan 250 miljoonassa. Siellä noin puoli miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoista työtä. Sen järjestötyön arvo on yli kolme miljardia euroa Helsingin yliopiston laskelman mukaan, eli 300 miljoonalla, vähän yli, saadaan yli kolmen miljardin euron työpanos tältä osin, vapaaehtoistyötä. Sekin kannattaa muistaa, että se järjestötyö tukee tätä sosiaali- ja terveyspalvelua ja hyvinvointialueitten työtä todella paljon. Se kolme miljardia on suurin piirtein sama työpanos kuin koko Pirkanmaan hyvinvointialue on tällä hetkellä. Täytyy nämä mittaluokat aina muistaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerola erittäin hyvin esitteli tämän lainsäädäntökokonaisuuden ja mietinnön sisällön ja sen sisällön, jossa kiristetään rangaistusasteikkoja ja muita. Täytyy sanoa, että tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja siihen kohonneeseen riskiin, mikä meillä tällä hetkellä on, tämä lainsäädäntö on varmasti tarpeellinen. Valiokunnan yksimielinen mietintökin osoittaa, että se on tulkittu näin myöskin laajasti täällä salissa. Tilanne on muuttunut varmaan viimeisen vuosikymmenen aikana todella paljon. Jos katsoo, mikä Suomi oli kymmenen vuotta sitten ja mikä se on tänä päivänä, niin kyllä tässä on tapahtunut isoja muutoksia. Tämän osalta korostaisin tätä, että täällä nimenomaan nämä asteikkojen kiristykset tulevat sellaisten asioitten osalta kuin terrorismirikosten valmistelu, kouluttaminen, terroristinen matkustaminen ja matkustamisen edistäminen, ja sitten täällä todetaan vielä, että sellaisista ei voisi enää tuomita sakkorangaistusta, ja vielä johtamisesta lievennykset putoaisivat pois. Tällaisia selkeitä muutoksia tässä on tuotu esiin. Käytännössä myöskin, kun täällä on verrattu näitä perheenjäsenten toimintoja, kuinka voidaan lukea terrorismin avustamiseksi tai muuhun siihen liittyväksi asiaksi, niin tätä rajankäyntiä on vedetty tässä nyt hyvin. Mielenkiintoista on ollut, että tässä on yhdeksän maan vertailu tältä osin tehty ja täällä rikosoikeudellista vastuuta tulee sitä kautta, jos on avunantoa tehnyt tai sitten yllyttänyt tällaisiin asioihin, mutta oman lapsen hoitaminen ja perheen pyörittäminen ei ole sellaista. Se rajanveto on täällä mielestäni tehty kohtuullisen selkeästi näiltä osin, ja siinä mielessä tämäkin on tässä käsitelty. Mielestäni tämä mietintö, niin kuin tähänkin asti on ollut, on yksimielinen ja voi viedä tältä osin eteenpäin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on erittäin hyvää keskustelua käyty. Minä toisin yhden näkökulman, joka ei vielä sinä aikana ole tullut, kun olen tässä ollut paikalla, ja se liittyy siihen, että kuntien ja hyvinvointialueiden rooli on tässä aika lailla iso, koska hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meillä kumpienkin rahoituksessa taustalla. Se tässä pitäisi huomioida kanssa, koska sillä ohjataan sitä, että me tehdään ennalta niitä asioita ja ihmiset liikkuisivat. Olisi tosi tärkeätä, että se puoli vahvistuisi, koska se on sitten myöhemmistä asioista aina pois, kun ihmiset jämähtävät paikalleen. Sitten asia, joka tässä tulee myös esiin, on se, että meillä on isoja ja pieniä kuntia, ja ne harrastusmahdollisuudet ovat aivan erilaiset niissä, kun katsotaan kuntien tilannetta. Iso kunta pystyy laittamaan monia lajikirjoja tarjontaan ja pienet kunnat aika suppeasti. Sen takia tämä aluetuntemus on tärkeää, ja se pitää tässä koko ajan pitää mielessä. Tärkeätä on myös huomata tämä: Esimerkiksi Tampereella voidaan hyvin nähdä, että me ollaan aika paljon satsattu näihin isoihin urheilulajeihin, jääkiekkoon, jalkapalloon, pesäpalloon ja kaikkeen muuhun, ja nyt sisäliikuntatiloja laitetaan kuntoon. Nämä kaikki ovat olleet semmoisia, että osassa niissä markkinoilla toimiva urheilutoiminta pystyy tukemaan sitä hanketta, mutta valtaosassa liikkumisessa on kuitenkin sellainen tilanne, että se laji ei tuo niitä rahoja, mitä siihen investointiin on tehty. Siinä mielessä tämmöinen valtionkin tuki näissä hankkeissa on tosi tärkeässä roolissa siinä, että me saadaan niitä pystyyn ja me saadaan monipuolista harrastusmahdollisuutta tässä näkymään. Eli kilpailutoiminnassa on erilaisia tilanteita näitten synnyttämisessä, mutta sitten kun katsotaan harrastusliikuntaa ja lasten liikuntaa, niin meillä pitää koko ajan tehdä niin, että me saadaan matalan kynnyksen liikkumista aikaiseksi. Se on ehkä se ydinasia, että sieltä lapsen koulutieltä lähtien kun mennään, niin ne harrastuspaikat ovat semmoisia, että ne eivät ole tämmöisiä esimerkiksi jalkapallokenttiä, jotka ovat hiekkakenttiä, vaan sinne laitetaan tekonurmea jossain kohtaa, kun se on mahdollista tehdä, ja tehdään siitä sitten semmoinen harrastuspaikka, joka vetää puoleensa, ja laji edistyy, ja lapsi liikkuu. Tässä pitää huomata, että tämä kirjo ja mahdollisuudet tehdä niitä eri paikoissa ovat aivan erilaiset, ja sen takia näitä tasausjärjestelmiä ja paikallistuntemusta tarvitaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri, arvostan, että jaksatte olla täällä kuuntelemassa välikysymyskeskustelua. Se on erittäin hyvä asia, koska tässä käydään debattia ja asioista voidaan väitellä täällä salissa, mikä kuuluu demokratiaan, ja se on tässä erittäin hyvä asia. Arvoisa puhemies! Kun katsotaan näitä tilastoja ja muita, niin minua erityisen paljon huolestuttaa tässä se, että samaan aikaan, kun me olemme joutuneet EU:n tarkkailuluokalle, niin me olemme myöskin joutuneet EU:n tarkkailuluokalle sosiaalisen kehityksen osalta. Siinä tämä työttömyys on keskiössä, sillä työttömyys on kasvanut kolme vuotta ja työllisyysaste on laskenut monena vuonna peräkkäin, ja kolmas hälyttävä merkki koskee pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että se on huolestuttavaa vauhtia kasvanut. Suomalaisten tulokehitykseen kiinnitettiin huomiota vuosien 23—24 osalta, ja terveyspalveluihin pääsy tuntuu vaikealta. Myös EU:ssa tarkkaillaan näitä meidän tuloksia. Ne eivät ole kovin hyviä, kun tältä osin katsotaan. Arvoisa rouva puhemies! Itseäni tässä mietityttää koko ajan se, mitä voisimme tehdä tässä tilanteessa nyt, kun meillä on näin monta sataa tuhatta työtöntä työnhakijaa. Juuri nyt pitäisi miettiä, kuinka me näitä vähiä resurssejamme ohjaamme. Meidän pitäisi rakentaa polkua työelämään työttömille ja laittaa enemmän panostuksia siihen, että me kasvatettaisiin osaamista silloin, kun ollaan työttömänä, eli työttömänä voitaisiin opiskella nykyistä enemmän. Tämä nuorten työllistämisseteli koskee vain viittä prosenttia siitä ikäluokasta, joka sitä voi käyttää. Sitä pitäisi laventaa suuremmaksi, ja myöskin sitten tätä koulutusmahdollisuutta työvoimapula-aloille ja ‑ammatteihin pitäisi olla työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sellainen asia, että kun katsotaan tätä työttömyyden ja työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueitten työnjakoa, niin itse näkisin, että tehtäisiin selkeä työnjako työttömien osalta, kun tuolla on aika paljon työttömiä, ja kun toissijaiselta turvalta tulee lisää työllisyyspalveluihin, niin pitäisi tämä terveystilannetarkastus tehdä. Eli työ- ja toimintakykyarviointi pitäisi tehdä jokaisesta työttömästä viimeistään kahden vuoden työttömyyden kohdalla, jolloin me nähtäisiin, minkälaista toiminta- ja työkykyä on tarjolla, ja tiedettäisiin, mitä kuntouttavia toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta tämä henkilö palautuisi työkykyiseksi. Jos on semmoinen tilanne, että ei enää ole mahdollista saada työkykyä takaisin, niin sitten työkyvyttömyyseläke on oikea ratkaisu. Tämä pitäisi tehdä systemaattisesti. Tämmöisen tekemisen pitäisi olla hyvinvointialueitten vastuulla, ja me tiedettäisiin ensimmäistä kertaa, mikä on terveystilanne meidän työttömien osalta. Eli tämmöinen terveystarkastus pitäisi tehdä. Tämä olisi sellainen asia, jolla voitaisiin sitten ohjata myöskin työttömyyden kustannuksia uudella tavalla. Itse näkisin, että kahteen vuoteen asti voitaisiin mennä tällä jaolla, eli siinä, miten kunnat ovat mukana työttömyysturvan rahoituksessa — niitä kuuluisia sakkomaksuja — ja valtio, mutta kahden vuoden työttömyyden jälkeen kunnat vastaisivat vain niistä työttömistä, joilla on työ- ja toimintakyky tai osatyökyky sellainen, että he voisivat työllistyä, ja ne työkyvyttömät työttömät, jotka eivät ole työvoimapalvelujen tarjonnassa ja niissä palveluissa työkykyisiksi saatavissa, olisivat hyvinvointialueitten vastuulla, ja sitten valtio huolehtisi näiden osalta työttömyysturvasta. Sitten ne henkilöt, jotka eivät enää palaa työmarkkinoille, pitäisi laittaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä kautta me selkiytettäisiin tätä työn ja vastuun jakoa ja pitkäaikaistyöttömiä ei pompoteltaisi luukulta toiselle, vaan he saisivat selkeitä ratkaisuja ja pystyttäisiin tätä kautta viemään asioita eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Olemme edustaja Lindénin kanssa vähän laskeneetkin näitä, mutta minun aikani loppuu tähän, ja palaamme tähän toisessa puheenvuorossa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä tätä asiaa jo käsiteltiin, ja koko ajan unohtuu se pääasia, että kun me katsotaan työelämää, niin siellä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän osaamista, ei vähemmän. Siinä mielessä pitää aina kysyä, kun me teemme näitä erilaisia koulutusuudistuksia, kuinka paljon se palvelee tätä tarkoitusta ja kuinka isosta lainsäädäntömuutoksesta tässä on kysymys. Näitä pitää arvioida tällä tavalla. Kun katsotaan tätä, me ollaan itse luotu tähän koulutusjärjestelmään aika lailla iso hakurumba erilaisiin koulutusasteisiin, ja samalla kun näin tehdään, niin me tehdään myöskin niitä välivuosia, joita pitäisi saada vältettyä, että ihmiset aina opiskelisivat ja tekisivät tältä osin hyödyllistä ja valmistuisivat nopeammin. Kun katsotaan näitä korkeakoulupaikkoja, meillä kaiken kaikkiaan aloituspaikkoja taitaa olla vuositasolla noin 56 000, niistä 31 000 on ammattikorkeakouluissa ja 25 000 yliopistoissa, ja kun meidän ikäluokka on nyt noin 60 000, joka tähän ikään suurin piirtein tulee, niin nähdään, että paikkoja periaatteessa meillä järjestelmässä olisi, mutta me itse olemme luoneet semmoisen järjestelmän, että on hankala saavuttaa näitä korkeakoulutavoitteita, jotka liittyvät siihen 60 prosentin tasoon ikäluokista, ja se meidän pitäisi saavuttaa. Tässä kuitenkin puhutaan aika pienestä määrästä. Koko opiskelijamäärästä parituhatta taisi olla saatujen selvityksien mukaan, eli se ei ole tosiasiassa niin iso kuin tässä annetaan ymmärtää. Sitten tämän osalta on vielä se tilanne, että niitten opiskelijoitten, jotka opiskelevat kahtakin tutkintoa yhtä aikaa, valmistuminen niihin kahteen tutkintoon varmasti hidastuu, ja ei sekään ole välttämättä hyvä asia. Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys kokonaisuudessaan ei ole niin iso kuin tässä ehkä annetaan ymmärtää. Hyvää tässä on, että on tehty lisähankkeita, joissa toiselle asteelle valmistuneille ja ilman korkeakoulupaikkaa jääville mahdollistetaan nämä 30 opintopisteen laajuiset avoimet korkeakouluopinnot. Sillä saadaan pikkuisen polkua tasoitettua. Täytyy muistaa, että tämä on noin 15 prosenttia ammattikorkeakoulun tutkinnosta. Se ei ole kovin iso, mutta se on osa sitä kokonaisuutta. Itse näen, että tässä muodossa tämä voidaan hyväksyä, mutta tämä isompi muutos olisi pitänyt katsoa sitä kautta, miten paljon meillä on oikeasti avoimia aloituspaikkoja ja paljonko meidän ikäluokka on ja miten me nopeutettaisiin tätä läpipääsyä noin kokonaisuudessaan. Tämä lakiesitys ei siihen tuo kovin paljon eväitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa katsoa tämä valtuutetun sisällysluettelo tästä raportista, joka on 280 sivua. Täällä puhutaan esteettömyydestä ja saavutettavuusasioista, vammaisten oikeuksista, koulutuksen yhdenvertaisuudesta, peruspankkipalveluiden saatavuudesta ja näin poispäin. [Veronika Honkasalo: Lähisuhdeväkivallasta!] Niin että täällä puhutaan paljon paljon muustakin, ja tämä toimialue on varsin laaja. Minusta tämä saa väärän kulman, kun ruvetaan nostamaan yksittäisiä rikosjuttuja tässä. Kaikki me tuomitsemme nuo rikostapahtumat, mitä tuossa ensimmäisessä puheenvuorossa oli. Tämä raportti kuvaa tätä tilannetta, että meillä kaikki asiat eivät ole kunnossa, ja meidän viranomaistenkin pitää pystyä tuomaan niitä esiin ja sitten tekemään suosituksia, miten niitä voidaan korjata. Onneksi meillä on lainsäädäntö, jolla voidaan niitä korjata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun tästä laista täällä salissa lähetekeskusteltiin, avasin keskustelun semmoisesta kysymyksestä, että kun tällä hetkellä meidän ikäluokka, joka tuonne korkeakouluun ja toiselle asteelle menee, on noin 60 000 ja meillä korkeakouluista yliopistoissa on 25 000 ja ammattikorkeakouluissa 31 000 aloituspaikkaa, noin 56 000 aloituspaikkaa yhteensä — ja ikäluokka on tuo, mitä minä äsken sanoin — ja nyt tällä hetkellä syntyvyys taitaa olla, oli viime vuonna, 46 000. Meillä on tämmöinen ongelma tässä, että meillä on kuitenkin aika pieni tämä ikäluokka. Meillä näitä avoimia aloituspaikkoja on kohtuullinen määrä siihen nähden, jos ajatellaan, että meidän pitäisi saada korkeakoulutettujen määrää kasvatettua nykyisestään. Jotakin tässä meidän omassa koulutusjärjestelmässämme on vikana, että me emme pysty tällä määrällä viemään osaamista tuolla korkea-asteella läpi ja sillä tavalla sitä nostamaan. Meille tulee välivuosia siellä, kun on erilaisia hakuprosesseja ja muita tehty. Joissain Euroopan maissa näitä hakemisia ei ole niin paljon kuin meillä on, ja sillä tavalla on sujuvoitettu sitä opiskelua. Niihin kohtiin ehkä olisi pitänyt enemmän kiinnittää huomiota. Tämä lakiesitys tuo muutoksia pieneen joukkoon suhteessa koko opiskelijamäärään, mutta se on se opiskelijajoukko, joka opiskelee kahta tutkintoa. Aika kovatahtista opiskelua täytyy tehdä, että pystyy siihen. Mutta minusta tässä pääkysymys on ollut kuitenkin opiskelupaikkojen pitäminen silloin, kun ei opiskella, ja se osio on tässä sen takia varmasti hyödyllistä viedä eteenpäin. Tämä koko lakiesitys ei puutu siihen todelliseen isoon ongelmaan, tämä puuttuu tiettyyn osaan. Sitten täällä mainostetaan myös sitä, että sellainen henkilö, jolla ei ole opiskeluoikeutta, voi 30 opintopistettä opiskella, mikä on hyvä asia, sillä tavalla vähän rakennetaan polkua korkeakouluun. Se on noin 10 prosenttia, 15 prosenttia, ammattikorkeakoulun tutkintomäärästä. Sinänsä siinä voidaan niitä hyödyntää, ehkä sitä välivuottakin, mikä siinä näitten meidän toimenpiteitten johdosta tulee. Itse tämä lakiesitys varmasti on tämänsuuntaisesti menossa läpi, mutta minua huolestuttaa, että tämä ei puuttunut siihen isoon ongelmaan, joka tämän ympärillä on. Meillä on paikkoja, ja meillä on pieni ikäluokka, ja me ei pystytä viemään tätä koko porukkaa läpi niin kuin me haluaisimme. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin ministeri Meri täällä hyvin totesi, tässä vankimäärä on kasvanut. Se taitaa olla kolme ja puoli tuhatta tällä hetkellä ja 200 enemmän kuin edellisvuonna. Tässä ollaan isossa haasteessa henkilökunnan ja tilojen osalta, ja 13 prosenttia on sellaisia, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoa tähän työhön. Kannan aivan samaa huolta kuin edustaja Lehtinen, joka tuossa aiemmin puhui osaamisesta. Kun kuuntelin tässä yksi päivä radiota, niin tästä oli myöskin radio-ohjelma, jossa henkilökunnan edustajat olivat aika huolissaan siitä, pysyykö tämä osaamistaso riittävän hyvällä tasolla, koska lausuntopalautteenkin mukaan täällä pidetään Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskuksen antamaa opetusta laadukkaana ja hyvänä. Nyt, kun mennään työn ohessa oppimiseen, siinä on monta tekijää. Edustaja Lehtinen puhui eri toimipaikkojen ja vankiloiden omista käytännöistä ja kulttuureista. Ne vaihtelevat ympäri Suomea, niin kuin varmasti hyvin tiedetään, mutta erittäin tärkeä rooli tulee olemaan myöskin työpaikkaohjaajilla, heidän ammattitaidollaan, kuinka tätä ohjausta tässä tehdään. Siihen pitäisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Sitten vielä tämä lähiopetuksen määrä, kun se on aika pieni tässä — käytännössä ei ole. Sanoisin, että se ehkä sitten toisi sitä tasavertaista laatua ja osaamista ympäri Suomen paremmin. Ehkä lopussa pitäisi miettiä, pitäisikö tässä olla perässä joku ammattitutkinto, joka sitten määrittelisi työn ohessa oppimisen tason ja osaamisen kaiken kaikkiaan. Itseäni tässä esityksessä huolettaa nimenomaan tämä, että me ei oikein tiedetä nyt sitten, minkälaista osaamista me saadaan vankiloihin. Se on kuitenkin sellainen työtehtävä, joka vaatii korkeata ammattitaitoa. Tämä on ehkä tämän esityksen ongelmallisin kohta, ja jotenkin toivoisin, että tähän tätä seurantaa tulisi ja ruvettaisiin miettimään sitä, miten tämä työn ohessa opittu voidaan sitten vertailtavalla tavalla todentaa ympäri Suomen samanlaisilla mittareilla ja asioilla. Siihen suuntaan pitäisi mennä. Silloin me voidaan olla varmoja siitä, että meillä on ammattitaitoinen porukka tekemässä tätä erittäin tärkeätä työtä tuolla vankiloissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä on käytännössä teknisestä muutoksesta kysymys — siitä, että siirretään tämä sovittelutoimi STM:stä oikeusministeriön alueelle — niin taustalla on kuitenkin isompikin asia, koska ehkä tämänkin siirron taustalla myöskin se ammatillinen taustaosaaminen näihin liittyviin kysymyksiin on siellä oikeusministeriön hallinnonalalla vähän laajempaa kuin STM:n alalla. Siinä mielessä voi olettaa, että tällä siirrolla myöskin voidaan saada taustatyöhön sitä laatua parannettua ja näitä käsittelyjä tehtyä paremmin. Sitten mielenkiintoista tässä on ollut se, että on myöskin selvitetty sitä, että kun tämä on siirretty oikeusministeriön hallinnonalalle, niin jos tätä sovittelua valtiollistettaisiin ja nyt määrärahakysymyksien takia sitä ei viedä eteenpäin, niin täällä on kuitenkin aika iso määrä ihmisiä tekemässä tätä sovittelua: 1 200—1 500 ihmistä eri vuosina. Puhutaan aika isosta määrästä sovittelijoita tuolla taustalla, ja varmasti erilaisia. Sinänsä uudistus on eteenpäin vietävissä, ja sitä on hyvä viedä eteenpäin. Täällä on tämä organisaatiomuutos, joka liittyy toiseen osaan tätä lakiesitystä. Esityksen taustalta kaivoin vähän lukuja, että sielläkin puhutaan aika isosta määrästä. Jos katsotaan meillä olleita oikeusavun ja edunvalvontapiirien päämiehiä ja käsiteltyjä asioita, niin vuonna 24 edunvalvonnan päämiehiä oli 45 600, oikeusavussa 40 800 ja talous- ja velkaneuvonnassa käsiteltyjä asioita noin pyöreästi 33 100. Eli me puhutaan aika isosta juttumäärästä, mitä täällä menee. Sitten kun katsotaan henkilöstöä sillä taustalla, niin edunvalvonnassa on 633 henkilötyövuotta, oikeusavussa 411 ja talous- ja velkaneuvonnassa 219. Eli me puhutaan aika isosta osasta tätä julkista hallintoa, joka on tämän lakiesityksen taustalla ja liittyy tähän oikeuskäsittelyyn, kun näitä muutoksia tehdään. Kaiken kaikkiaan tässä on kyse organisaation selkiyttämisestä. Toivottavasti saadaan parempaa taustalaatua ja sitten näitä sovitteluprosesseja kehitettyä sillä tavalla, että se ratkoo monia näitä erimielisiä kysymyksiä ja sitten tämä organisaatio tulee parempaan paikkaan ja tulee selkeyttä rakenteeseen. Kannatettava esitys. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on meillä edustaja Sarkkisen ja muutaman muun allekirjoittama aloite katsomusopin laajentamisesta perusopetukseen ja kouluun. Itse näen tätä siltä kantilta, että onko lapsille hyvä, että näytetään erilaisuutta ja opiskellaan näitä erilaisia näkemyksiä ja katsomuksia yhdessä ja mietitään, mitä ne ovat, milloin ja mistä ne ovat syntyneet ja mitkä ovat siellä perustat ja arvot ja taustat. Meillä koko ajan yhteiskunta eriytyy vain erilaisiin blokkeihin ja erilaisiin tilanteisiin, ja se ei ole hyvä yhteiskuntakehitys. Jos lapsesta lähtien se eriytyminen koko ajan on siellä mukana ja koulu sitä vielä vahvistaa, niin ei varmasti tavallaan sitä ymmärrystä ja sivistystä ja toistensa hyväksymistä synny. Mielestäni tässä taustalla on aika pitkälti tämä ajattelu, että me yritämme ymmärtää toisistamme vähän enempi kuin sillä, että me teemme joitain asioita vain omissa oppimis- ja luokkayhteisöissä. Mietin tässä myös sitä, kun meillä on tässä nyt opetusministerinkin kanta olemassa ja tiedetään, mitä tässä on tapahtumassa valmistelun osalta tai ainakin selvitysten osalta, ja kysyisin edustaja Sarkkiselta nyt tässä yhteydessä, että miten tämä on ratkaistu muissa Pohjoismaissa. Kun meillä on samanlainen kulttuuriperintö Pohjoismaiden kanssa ja täällä salissa aika usein viitataan siihen, että me kuulumme tähän pohjoismaiseen yhteisöön, niin miten tämä käytännössä on ratkaistu? Sitten toinen asia, joka tässä pohdituttaa, on se, että sekään ei ole kyllä hyvä kehityssuunta, että me viemme radikalisoituvaa koulutusta tuonne kotiin. Sieltä ei hyvä seuraa, ja parempi olisi, että ne lapset olisivat yhteisessä opinahjossa ja yhteisillä tunneilla, ja saataisiin siitä yhteisiä kokemuksia aikaiseksi, ja kavereita. Tässä mielessä tässä on monta tällaista näkökulmaa, koska pitäisi madaltaa näitä kulttuurien välisiä raja-aitoja. — Kiitos. [Mai Kivelä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moneen kertaan puhuttu siitä, kuinka tarpeellinen tämä korjaussarja on, ja tässä on aika monta hyvää korjausta tehty ongelmakohtiin, jotka on havaittu tässä muutaman vuoden aikana, kun Bernerin jälkeen tämä taksilaki on ollut käytössä, erityisesti tämä toimintaympäristön selkeyttäminen ja sitten näitten taksamittareitten ja lupien selkeyttäminen. Samalla pystytään puuttumaan mahdolliseen harmaaseen talouteen, mitä tällä alueella on ollut, ja päästään kiinni niihin ongelmakohtiin. Se, että tässä lisätään kuljettajille koulutusta, on hyvä asia. Mutta itse tässä mietin sitä 21:tä tuntia kuljettajan koulutusta taksin kuljettamisesta, kun me ollaan kuitenkin siellä kuljettajan kyydissä. Se on hyvä alku, mutta toivoisin, että se olisi vähän pitempi, koska kyse on kuitenkin ammattilaistyöstä. Tavallaan tässä mielessä voisi ajatella, että sen koulutuksen pitäisi olla vähän pitempi. Sitten kun katsotaan sitä, että välillä myöskin nämä kielipuutteet ovat siellä näkyvissä, niin toivoisin, että näihin satsataan enemmän. Tämä on semmoinen kysymys, joka itseäni mietityttää tässä. Seitsemän tuntia sitten niille, jotka ovat olleet alalla, on varmasti hyvä kertaus, mutta ajattelisin, että tässäkin tämä tuntimäärä voisi olla vähän pitempi, jolloin saataisiin vähän enemmän opastettua ja koulutettua näitä ihmisiä. Arvoisa rouva puhemies! Tässä oli vielä kysymys saatavuudesta, ja ministeri tässä vastasi, että kun tämä toimintaympäristö selkeytyy, niin saatavuus paranee. Mutta vanhassa taksilaissa oli kuitenkin tietty velvoite hoitaa niitä maaseudun kuljetuksia ja muita, ja nyt tässä ei ole niihin asioihin puututtu. Siitä on ehkä joku muistio ollut tekeillä, ja ehkä siihen sitten jatkossa saadaan vastauksia. Toivoisinkin, että nyt kun tätä lakia käsitellään tuolla valiokunnassa, niin tätä näkökulmaa siellä katsottaisiin, koska tuolla maaseudulla ja tiettyinä ajankohtina myöskin kaupungeissa on vaikea saada taksia. Tämä on sellainen asia, joka meidän pitäisi tässä yrittää varmistaa. Kaikki nämä tunnisteet ja muut lisäävät sitä läpinäkyvyyttä. Ehkä tulevaisuutta tässä pitäisi vielä miettiä, sitä, että uberit ja boltit ja muut systeemit me näihin saadaan sisään. Sitten sekin on kyllä tosiasia, että muun muassa Tampereella kokeillaan näitä itseohjautuvia autoja ja ‑liikkuvia kulkuneuvoja, ja ne tulevat lisääntymään. Ne tulevat lisääntymään myöskin takseissa jossain kohtaa. Tavallaan tässä on tämäkin näkökulma, että sitten tulevaisuusnäkökulmasta meidän pitäisi näitä tässä miettiä, niin ettei me olla sitten taas muutaman vuoden päästä tilanteessa, jossa me korjaamme tätä. [Sheikki Laakso: Ja me mennään taivaallekin!] — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Taksilain korjaussarja on muilta osin erittäin hyvään suuntaan mennyt sinänsä, nämä kaikki, mittareitten ja kilpien käyttäminen ja koulutuksen lisääminen kuljettajille. Se asia, joka täältä mielestäni puuttuu, on tämä saatavuuskysymys. Maaseudulla on aika monella paikalla saatavuusongelma, ja siihen en löytänyt täältä nyt sitten keskeisiä toimenpiteitä, miten sitä voidaan varmistaa. Toinen asia: kun täällä kuitenkin koulutusta lisätään, niin 21 tuntia on aika hyvä määrä, mutta ehkä aika lyhyt määrä. Ja kun aika moni meistä käyttää taksia, niin varmasti täälläkin, pääkaupunkiseudulla, on huomannut, että kielitaito olisi ehkä joskus paikallaan. Kysyisin: kuinka paljon näissä koulutuksissa sitten tähän kielitaitokysymykseen mennään, koska osoitetta ja muuta pitää laittaa? Pääosin tämä menee oikeaan suuntaan ja korjaa paljon niitä vanhoja virheitä, mutta tämmöisiä vielä halusin tarkentaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nimi mainittiin, ja ajattelin muutaman sanan kommentoida. — Tuossa katsoin maatilojen määrää: 1952 maatilojen määrä on ollut 330 000, 1995 se on ollut noin 100 000 — 30 vuotta sitten — ja nyt se on noin 37 000. Eli näkee sen valtavan muutoksen, mikä tässä on tapahtunut vuosien aikana. Edustaja Mäenpää tässä hyvin kuvasi sitä, että tilojen koko on kasvanut ja määrä vähentynyt, ja näin juuri on käynyt, mutta se on tuonut sinne myös semmoista kehitystä, että myöskin se toimintatapa on tietyllä tavalla ammattimaistuneempi, miten niissä yrityksissä tehdään, ja sillä tavalla sitä on pystytty pitämään yllä. Tämä on ollut vääjäämätön, markkinoidenkin ohjaama kehitys, mitä tässä ympärillä on tapahtunut. Tässä mielessä nämä rakennemuutokset ovat. Miten hyvin me pystytään vastaamaan sitten siihen tilanteeseen, että maatilojen määrä ei tästä enää putoa, koska se alkaa olla sellaisella tasolla jo, että meillä ei pystytä pitämään sitä ammattitaitoa, joka maanviljelyksessä on tarpeellista? Tässäkin mielessä pitää kantaa siitä puolesta huolta. Kun tässä on kumminkin koulutukseen ja osaamiseen aina aika paljon satsattu, niin myös näitten ihmisten, jotka siellä tekevät, pitäisi se osaaminen pystyä sen tilanhoidon yhteydessä ylläpitämään. Tämäkin osio on tässä tärkeässä roolissa. Tällaisista asioista meidän pitää puhua täällä kanssa, koska ei muuten se yritystoiminta pysy ja siirry isältä tai äidiltä tyttärelle ja pojalle. Kyllä se tilanne on aika paljon niin, että siihen pitää vihkiytyä, kun on nämä yrityskoot ja niistä tulee entistä enempi osakeyhtiöitä ja tämäntyyppisiä toimintoja. Eli kaikilla meillä on yhteinen tavoite, että me pidetään maaseutu asuttuna ja elävänä. Se on meidän raaka-aineen lähde ja ruuan lähde, ja sitä meidän pitää vaalia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon äskeiseen puheenvuoroon, minkä edustaja Garedew puhui: Kuitenkin tosiasia meillä on tässä maaseudun osalta, koulujen osalta se, että meidän syntyvyys oli viime vuonna 46 000, ja sitten kun katsotaan meidän kouluverkkoa, niin väkisinkin meidän kouluverkossa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi toisen asteen aloituspaikkoja meillä on 76 000. Voi katsoa, että kun tämä mittasuhde-ero on näin iso, niin me joudumme kouluverkostoa joka tapauksessa käymään läpi. Se koskee myös kaupunkiseutuja, ja se koskee myös maaseutua. Tämä on meillä iso haaste, ja se aina tässä kannattaa pitää mielessä, että meidän pitää nähdä tämä iso muutos. Sitten jos katsotaan maaseudun palvelurakennetta, niin kyllä hyvinvointialueet pystyvät liikkuvia palveluja järjestämään paremmin kuin aiemmin on pystytty. Toivonkin, että hyvinvointialueet lähtevät siihen suuntaan, että niitä hammaslääkäribusseja tai vastaavia menee sinne koulujen pihoihin ja katsovat lasten hampaat, ja eläkeläisten terveydenhuoltoa pystytään tekemään liikkuvilla palveluilla ja muilla. Eli tätä meidän rakennetta, millä niitä yhdenvertaisia palveluja tarjotaan ympäri Suomea, on tässä kehitettävä. Sitten jos katsotaan näitä meidän palveluja, hoivapalveluja, siellä on paljon ikäihmisiä, niin että kyllä varmasti pitää miettiä tämän kotitalousvähennyksen kohdentamista hoivapalvelujen suuntaan. Kun sitä on nyt pienennetty, niin olisi varmaan ehkä ollut syytä katsoa sitä yhtenä tapana, jolla niitä pystytään tarjoamaan. Se olisi semmoista pienyrittäjyyttä sitten mahdollistanut siellä maaseudulla ja niin poispäin, niin että kyllä näitä keinoja nykyiselläkin hallituksella olisi ollut näitä asioita katsoa ja sitä kautta viedä niitä asioita eteenpäin tämän osalta. Maaseutupoliittinen selonteko on tässä todella hyvä, ja kun katsoo sivulla 26 olevaa kokonaisuutta, niin meillä on monta politiikkalohkoa, joilla voidaan vaikuttaa sinne maaseudun alueitten toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin elää siellä maaseudulla, koska se on meidän kaikkien etu. Minä olen itsekin maalta lähtöisin hyvin pienestä, tuhannen asukkaan kunnasta, niin että minä tiedän, mitä maaseudulla on. Silloin siellä oli 2 000 asukasta, nyt siellä on vain tuhat asukasta. Minä tiedän, minkälaista on asua maalla, ja arvostan sitä erittäin paljon. Meillä kaikilla taitaa juuret olla enemmän ja vähemmän maaseudulla, koska Suomi on kaupungistunut vasta aika myöhään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsittelyssä valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko, ja se on sinänsä erittäin tarpeellinen, koska on todella pitkä aika tästä edellisestä ja siitä, kun tätä on täällä salissa käsitelty. Arvoisa rouva puhemies! Ensin lähtevät ihmiset ja sitten palvelut. Tämä on semmoinen polku, mikä tuolla maaseudulla kohdataan hyvin useasti. Se, miten voimme tämän kehityspolun muuttaa, on sitten iso kysymys. Kun katsotaan tätä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä, tulee yhtä aikaa monenlaisia ongelmia: voidaan ajatella julkisen talouden rakennetta, elinkeinorakenteen ja palvelurakenteen muutoksia, ja sitten väestö ikääntyy erityisesti maakuntien reuna-alueilla. Meillä on tällaisia monia yhtäaikaisia haasteita, joihin pitäisi pystyä vastaamaan, ja erityisesti näihin vastaaminen on hankalinta tuolla maaseudulla. No, miten niitä mahdollisuuksia voitaisiin tässä nostaa esiin? Ensinnäkin työpaikka on yksi keskeinen pitovoima, myös maaseudulla. Silloin kun on työpaikka, niin silloin siellä yleensä pysytään ja voidaan ajatella, että sitä elämistä sinne tehdään. Tämä pitäisi mahdollistaa, ja kun täällä aiemmin esillä ollutta työmatkojen verovähennysoikeutta pienennettiin pari vuotta sitten, niin nyt se varmasti heijastuu siihen, että kun työn perässä maaseudulta on yleensä lähdetty vähän pitemmällekin, niin se on vähän hankalampaa tämän johdosta. Arvoisa rouva puhemies! Resurssit ovat maaseudulla. Siellä ovat metsät, ruokatuotanto, mineraalit, luonto ja niin poispäin. Meillä on paljon asioita maaseudulla, ja voisi ajatella, että se on myöskin meidän semmoinen resurssilähde, josta meidän pitää pitää huolta. Se on myöskin meidän energiaomavaraisuutemme keskeisimpiä asioita. Siellä on tuulivoima, siellä on biokaasu, puu, aurinkovoimalakeskittymät ovat maaseudulla, ja tämä on myöskin huoltovarmuuskysymys. Kun siinä mielessä katsomme Suomea, niin maaseutu muodostaa meille tässä erittäin ison resurssiasian, joka meidän pitää huomioida, kun me ajatellaan, miten maata kehitetään. Arvoisa rouva puhemies! Sitten kun katsotaan, voidaanko me tähän jotenkin yhteiskunnassa vaikuttaa, niin varmasti nämä hyvät tekijät, julkinen toimija, kunnat ja hyvinvointialueet ja niiden palveluverkko, ovat myöskin avainasemassa siinä, miten ihmiset päätöksiä tekevät, missä he pysyvät, ja niin poispäin. Tavallaan tämä asia on myöskin olemassa. Kouluverkko on ilmeisen iso vaikuttava tekijä siihen, miten lapsiperheet pysyvät paikkakunnalla. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on täällä talossa käsittelyssä hankintalakikokonaisuus, joka erityisesti seutukunnalla ja pienten kuntien osalta tulee muodostamaan aika isoja haasteita. Tässäkin mielessä pitäisi myöskin ymmärtää, että kuntarakenne on hyvin erilainen, ja siellä pitäisi mahdollistaa monenlaiset yhteistoiminnan muodot kuntien välillä. Tätä in-house-yhtiömallia, jolla kunnat hoitavat palvelujaan ja tekevät yhdessä, pitäisi katsoa niin, että se koskee kipeimmin juuri maaseutuun ja pieniin kuntiin. Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin puhuttu kiinteistöistä ja kiinteistöjen hinnasta. Voi sanoa, että tämä on iso haaste sen vuoksi, että arvo koko ajan putoaa niitten osalta, kun väki vähenee ja lainoitusta ei saa pankeilta. Tässäkin on sellainen kokonaisuus, joka meidän pitäisi pystyä tekemään niin, että maaseudulla pystytään asuminen ja asumisen olot myöskin jatkossa hyvin hoitamaan. Täällä puhuttiin yhteyksistä, tieverkosta. Tietoliikenneyhteydet ovat ihan keskiössä. Voidaan sanoa, että etätyö on maaseudulle mahdollisuus, ja silloin se vaatii tietoliikenneyhteyksiä. Monia tämmöisiä keskeisiä asioita voidaan täällä hoitaa, mutta ehkä kaikkein tärkein asia on, että meidän pitäisi pystyä, arvoisa rouva puhemies, antamaan maaseudulle myöskin tämmöinen näkymä siitä, että maaseutu on tärkeässä roolissa meidän tulevaisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on tälläkin kertaa erittäin, erittäin hyvä kokonaisuus siitä, missä tällä hetkellä ollaan suomalaisessa hallinnossa ja sen toteutumisessa, ja tämä hyvin kuvaa sitä tilannetta. Noin 6 000 asiaa on tullut laillisuusvalvontaan, ja niitä on ratkaistu suurin piirtein sama määrä, mikä kertoo siitä tilanteesta. Arvoisa puhemies! Halusin ottaa tämän puheenvuoron, tämän yhden kohdan, jossa kokonaisuudessaan vedetään hyvin yhteen sitä, missä meillä on puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Oikeusasiamies on tässä nimenomaan nostanut esiin niitä, mitä on havaittu tässä, havaintoja vuosien varrelta, ja ne kohdat, jotka täältä nyt nostan, muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeästä asiasta tässä on kysymys: 1) Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Siellä puhutaan hoivahenkilökunnan puutteesta, johtamisen ongelmista ja kuntoutuksesta, wc-käymisistä ja kaikista muista tämäntyyppisistä asioista, jotka ovat inhimillisiä asioita, jos ne eivät toteudu. 2) Puutteita lastensuojelun toteutumisessa. Hyvinvointialueitten lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja vaihtuvuus on nostettu siinä keskiöön. 3) Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Tässä yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimintojen esteettömyydessä on huomauttamista. 4) Maahanmuuttajaviraston pitkät käsittelyajat. Käsittelyt ovat ruuhkautuneet, ja käsittelyajat ovat hyvin pitkiä. 5) Vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat. Siellä toimintojen vähäisyys on keskiössä. 6) Terveyspalvelujen saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Terveyspalvelujen järjestämisessä on puutteita, ja ne toistuvasti esiintyvät palvelujen järjestämisen vaikeutena ja potilaiden vaikeutena päästä hoitoon kohtuullisessa ajassa. 7) Perusopetuksen opiskeluympäristössä, päätöksenteossa ja opiskeluhuollossa on puutteita. Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön sekä riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukeen ei aina toteudu. Siitä lähtevät nämä huomiot. 8) Oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Oikeudenkäyntien viivästyminen on Suomessa edelleen iso ongelma. 9) Ongelmat hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutumisessa. Hyvän hallinnon ja julkisuusperiaatteen toteutuminen on eri hallinnonaloilla ongelma. 10) Perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita, eli säädöspohja on vajavainen. Tämäntyyppiset asiat on oikeusasiamies nostanut täällä esiin, ja se kertoo siitä, että kyllä tällä hallinnolla ja meillä on paljon töitä tässä tehtävänä. Siitä kiitän, että nämä on täällä keskitetysti nostettu esiin, että niitä sitten myöskin eri hallinnonaloilla käsitellään. Muutenkin tämä 280-sivuinen kirja, joka kuvaa näitä yksittäisiäkin tapauksia ja muita, on erinomainen yhteenveto siitä, miten meidän hallintomme toimii. Valtaosin se toimii hyvin, mutta meillä on myöskin paljon vielä tehtävää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minun oli pakko kommentoida edustaja Lundénin puhetta ulkomaalaisista työttömistä. Heitä on 49 700, joista ukrainalaisia on 7 023, virolaisia 5 664, venäläisiä 4 068, irakilaisia 2 829, afganistanilaisia 1 710, syyrialaisia 1 320 ja sitten pienempinä lukuina muut. Eli tosiasiassa ukrainalaiset ovat tässä isoin ja virolaiset ja venäläiset. Siellä on se suurin osa näistä ulkomaalaisista työttömistä. Sitten voin sanoa sen, että kun työttömyys kääntyi, suoraan tilastoista nähdään, että työttömien määrä alkoi kasvaa kesällä 2023. En väitä, että se hallituksen toimenpiteistä olisi tullut, mutta siitä lähti työttömyyden kasvu. Työllisyysaste laski hitaasti vuoden 22 puolella alenemaan, mutta työttömyys lähti noin nousemaan vuoden 23 elokuussa. Siitä eteenpäin se on joka kuukausi ollut aina edellistä vuotta huonompi. Tämä on fakta, ja tässä ollaan tosiasiallisessa tilanteessa. Nyt hallitus omilla toimenpiteillään on vielä pahentanut työttömyyden kehitystä. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän aikuiskoulutustukeen: Meillä on juuri sellainen malli olemassa, me olemme rakentaneet uuden mallin, jossa 320 päivää työvoimapula-aloille tai sitten matalamman koulutustason osaajille olisi se koulutusjakson pituus ja muille 120 päivää. Tavallaan se perusrakenne olisi vanhan aikuiskoulutustuen mukainen, mutta vielä sen lisäksi pääopiskelumuoto olisi työn ohessa joko päivä viikossa tai viikko kuukaudessa tai jotain vastaavaa, niin että se olisi enemmän työn ohessa opiskelua. Siinä mielessä tämän aikuiskoulutustuen lopettaminen, jolla oli yli 30 000 käyttäjää vuodessa, oli todella täysin epäonnistunut keino, koska juuri nyt me tarvitsemme osaamista työelämässä paljon, ja nyt näitä välineitä on tässä viety alas, mikä on täysin väärä suunta. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies, iso kiitos! Minulla on monta kysymystä tähän tilanteeseen, kun huomasin, että nyt alkaa ilta mennä siihen tulokseen, että ehkä ministerien vastauksia ei enää saada kaikkiin kysymyksiin. — Ensinnäkin tämä yleinen tilanne: Työttömyyden pitäisi olla aina väliaikainen olotila, ja siihen joutumista ei pitäisi pelätä, koska niitä tulee työuralla silloin tällöin, ja se pitäisi pystyä tekemään niin, että se talous ei romahda silloin kun työttömyysturvalle joudutaan. Tämä tavallaan niin kuin lähtökohtaisesti. Se, mikä meitä huolestuttaa, on se, että kuluttajien luottamus laski tammikuussa Tilastokeskuksen mukaan, ja suurin syy on työttömyyden pelko. Kotimarkkina ei lähde liikkeelle tässä sen vuoksi. Arvoisa työministeri, meillä on pöytälaatikossa niin sanottuja piilotyöpaikkoja, ja nyt pitäisi yrittää saada työnvälitykseen myös ne työpaikat näkyväksi sen takia, että vaikka niitä töitä ei haettaisi sitä kautta, niin tiedettäisiin, minkälaisia osaamistarpeita työmarkkinoilla on. Mitä aiotte tehdä sen eteen, että nämä niin sanotut piilotyöpaikat sieltä tulisivat näkyviin? Sitten kun katsotaan työllisyyspalveluja, niin niistä on tulossa nytten sosiaalitoimistoja aika pitkälle, kun 25—30 prosenttia siellä on sellaisia työttömiä, jotka tarvitsevat muuta palvelua kuin työnvälityspalvelua. Miten aiotte sitä asiaa käydä lävitse työllisyysalueitten kanssa? Siellä tarvitaan sosiaaliosaajia ja muita asioita, niin että miten sitten tehdään? Sitten olen huolestuneena kuullut, että kuntouttava työtoiminta ollaan ajamassa alas — ainakin semmoisia raportteja on näkyvissä, että siellä olisi menossa huonompaan suuntaan. Vielä kun se on hyvinvointialueilla sellaisessa roolissa, että se ei ole siellä kovin tärkeässä roolissa, niin mitä ajattelette, miten hyvinvointialueita painostettaisiin enemmän satsaamaan niihin asioihin, jotka tässä tarvitaan? No, sitten se, että meillä ei ole välityömarkkinoita ja me tarvittaisiin välityömarkkinoita, käytännössä sosiaalialan järjestöistä ja muista — onko sille alueelle tulossa joitain uusia asioita? Sitten kun mietitään tätä kokonaisuutta vielä, niin työttömyydessä meillä on semmoinen ongelma, että kun satatuhatta työpaikkaa luo noin kaksi miljardia tähän yhteiskuntaan — niin kuin hallituskin on laskenut — ja kun meillä on 400 000 työtöntä, niin siellä on kahdeksan miljardin potti käytännössä menetettyä työpanosta, ja meillä olisi hoitovelkaa, infravelkaa ja ympäristövelkaa. Miten me tämä yhtälö ratkaistaan? Tämä on se iso ongelma, jota meidän pitäisi purkaa, niin että me päästään siihen, että ihmiset ovat työelämässä. No, sitten vielä työllisyysalueitten osalta se tilanne, että miten niitä työllisyysalueen sääntöjä voisi kehittää, jotta työllisyysalueet voisivat tehdä vapaammin niitä päätöksiä palkkatuetusta työstä ja niiden jaksojen pituuksista tai sitten voisivat lähettää työvoimapula-ammatteihin opiskelemaan ihmisiä, ja tavallaan sitä kautta osaamistasoa nostetaan — ja tämä on myös opetusministeriössä, työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Siihen odottaisin panostuksia. Sitten ehkä tässä suhteessa voisi miettiä sitä, että ainakin väliaikaisesti miettisi sitä, että jos kunta laittaa ihmisiä koulutukseen, niin siltä osin, kun ollaan siellä koulutuksessa, sitä niin sanottua sakkomaksua ei menisi, niin että olisi tämmöinen panostus, jolla me saataisiin kuntia tekemään niitä asioita. Sitten voisi ajatella, että meidän pitäisi näitä työllisyysalueiden työllistämistoimenpiteitä arvottaa sitä taustaa vasten, kuinka ne vaikuttavat, ja meidän pitäisi tutkimustietoa saada myöskin siitä. Sitten kaikkein tärkein asia: Vaikka me tehtäisiin työllisyysalueilla mitä, niin työvoiman tarve ratkaisee, kuinka moni sitten työllistyy. Yritykset viime kädessä ratkaisevat sen, onko heillä tarvetta, ja se on se, minkä kautta se tulee. Tällä osaamistason parantamisella ja muulla pehmennetään joitain portaita, mutta siihen puoleen meidän pitää saada talouskasvua aikaiseksi. — Kiitoksia. Jatkan seuraavassa, mutta odotan näihin vastauksia.

Kiitoksia, rouva puhemies! Ensinnäkin tässä on ollut hyvää keskustelua. On ollut kiva seurata tätä, kun täällä kuitenkin käydään kohtuullisen rauhallisessa ilmapiirissä ja analyyttisesti tätä keskustelua. Se on hyödyksi, ja tämä on niin arvokas asia, että tässä pitää löytää kaikkia keinoja, millä työllisyyttä saadaan parannettua ja taloutta kasvuun, koska se on meidän kaikkien etu ja siihen pitää saada käänne aikaiseksi. Se, mikä tässä puheenvuorossa minulla on nytten pääasiana, on se, kuinka paljon meidän palveluissa olevat eli niissä aktiviteettitoimissa olevat ovat pudonneet tässä silloin kun työllisyyspalvelut on siirretty kuntiin vuosi sitten. Selvästi näyttää siltä, että kun aktiivitoimissa on ollut noin 110 000 vuositasolla, eli palkkatuettua työtä, omaehtoisessa opiskelussa, työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja starttirahoilla ja muita näitä, niin ne ovat pudonneet noin 30 000 siitä. Tavallaan tämä on se huolestuttava tilanne, joka meillä tässä on, koska meidän pitäisi sitä työvoimaa aktivoida, joka meillä on tulevaisuudessa tarpeellista. Sitten kun katsotaan tätä, kun me puhutaan meidän työttömien kokonaismäärästä, 346 000, niin itse asiassa meidän koko työttömyys on 435 000, kun otetaan nämä aktiivitoimissa olevat mukaan. Sitten kun katsotaan Tilastokeskuksen kymmenen prosentin lukuja, niin se on alimittainen siihen nähden, mitä se oikea työttömyys sitten tuolla on. Se on siellä 15 prosentin luokkaa keskimäärin, kun katsotaan näitä lukuja ihan päätoimisesti työtä hakevien joukosta. No, sitten kun mietitään näitä toimia, mitä tässä on, ja kuinka meillä tätä työvoiman tarjontaa nyt tällä hetkellä on todella paljon, tämä vähän yli 400 000, niin täällä on puhuttu paljon maahanmuuttajien työllisyysvaikutuksista. Nostan yhden ryhmän, joka ei ole tänä iltana ollut täällä esillä, semmoinen ryhmä kuin 60—64-vuotiaat: vuonna 2000 työllisyysaste oli 25 prosenttia, ja tällä hetkellä se on 65 prosenttia. Miettikää: 40 prosenttia siitä ikäluokasta, joka on ollut 70 000—80 000 silloin, ja viisi vuotta kertaa se, niin sieltä tulee 150 000 työllistä. Tällaisia isoja juttuja on tullut tänne työmarkkinoille, jotka jäävät aina täällä taka-alalle, ja näitä aina haluan tuoda esiin, koska meillä ovat onnistuneet eläkepoliittiset ratkaisut ja siihen liittyvät asiat, niin että ihmiset tekevät pitempää työuraa. Niin kuin näkyy nyt viimeisissäkin tilastoissa, työuran pidentäminen on monella tapaa tärkeä asia. No, sitten jos tässä miettii vielä näitä toimenpiteitä, niin minulla olisi täällä monta kohtaa, mihin haluaisin kommentoida, mutta kommentoin nyt, kun ministerit ovat paikalla, siitä nuorten työllistämissetelistä: Se on hyvä asia, mutta se vähän tehtiin byrokraattiseksi, kun se laitettiin tämmöisellä 30 miljoonan määrärahalla. Helpompi olisi ollut antaa palkkatuettuna työnä se, niin että se olisi mennyt heti käyttöön. Nyt siitä tuli vähän tämmöinen hakuprosessi, ja sitten sitä yritetään hakea sitä kautta, ja se on vain kertamääräraha. Se työllistää ehkä sen 3 500—4 000, joka on niin pieni määrä niistä alle 30-vuotiaista työttömistä, että se koskee vain yhtä 20 nuoresta työttömästä ja 19 ei saa ainakaan tätä kautta apua. Toinen on tämä, kun tulee mahdollisuus opiskella avoimen korkeakoulun opiskeluja: käytännössä se tarkoittaa sitä, että noin 15 prosenttia AMKin tutkinnosta voidaan suorittaa tällä tavalla, mikä on hyvä asia. Kun meidän suuria työllistymisen esteitä on nimenomaan osaamisen puute, toinen on se, onko meillä työkykyä, ja kolmas on se, missä se työpaikka on, niin jos nämä kolme ratkaistaan, me ollaan jo tosi pitkällä. Sitten se, mikä tässä kohdentumisessa minua huolestuttaa, on se, että kun suurin osa meidän työttömistä on toisen asteen ja matalamman koulutuksen saaneita, niin sille ryhmälle ja pitkäaikaistyöttömille täällä ei ole nyt mitään erityistä toimenpidettä. Toivoisin, että hallitus tekisi tässä panostuksia, joilla me päästäisiin siihen pureutumaan, koska se pitkäaikaistyöttömyyden sulattaminen vie vuosikymmenen hyvin helposti. Me ei päästä koskaan alle seitsemän prosentin työttömyysasteen, jos me ei saada pitkäaikaistyöttömyyttä taitettua. — Kiitoksia, jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit, hienoa, että olette täällä. Ministeri Marttinen epäili, onkohan minulla kaikki laput mukana. Kyllä minulla suurin piirtein on, mutta en tiedä, kuinka pitkälle tässä pääsen näistä lapuista. Ajattelin tässä ensimmäisessä puheenvuorossani — kun ajattelin, että tavaraa riittää — käydä vähän läpi niitä väittämiä, mitä täällä on ollut näistä tilastoista ja muista, koska minun mielestäni se vie vähän harhaan tätä meidän keskusteluamme, kun me keskitytään vähän vääriin kohtiin tässä työttömyyden arvioinnissa. Ensinnäkin tämä meidän työttömyys on 346 000, joka on tänään tullut luku — 346 406 on tarkka luku — tammikuulta työttömiä työnhakijoita, ja siitä ulkomaalaisten osuus on 49 700, eli kotiperäisiä, Suomessa syntyneitä on noin 300 000 ja loppu on sitten ulkomaalaisia. Sitten, kuinka tämä työttömyys on kehittynyt eri ryhmissä, niin työttömyys on vuodesta 2003 kehittynyt niin, että on tullut vajaa 100 000 työtöntä lisää sieltä 260 000:sta tähän määrään, pikkuhiljaa kasvaen, ja jokainen kuukausi on tuonut lisää työttömiä edellisen vuoden vastaavaan kuukauteen nähden. Tämä on se tilanne tällä hetkellä. Sitten, kuinka suuri osa maahanmuuttajataustaiset, ulkomaalaiset työttömät, on tästä työttömyyden kasvusta? Viimeisimmät luvut kertovat, että kolmasosa, 25—30 prosenttia, suuruusluokaltaan varmaan tästä kokonaisuudesta, koska se on ollut siellä noin 30 000—35 000:n tasolla ja nyt se on siellä 50 000:n tasolla. Se on se suuruusluokka. Tämä on se oikea tilanne, mikä on tästä maahanmuuttajien työllisyydestä ja työttömyydestä. No, sitten on se toinen puoli, joka liittyy siihen, kuinka paljon meidän työllisyys on muuttunut viimeisten kuukausien ja vuosien aikana. Tosiasia on, että juuri Tilastokeskuksen tämän päivän tieto oli niin, että työllisiä oli vähemmän tammikuussa verrattuna vuoden takaiseen tammikuuhun. 26 000 tässä suurin piirtein on se luku, ja työttömiä on heidänkin arvionsa mukaan saman verran tullut enemmän. Täällä on miehiä ja naisia vielä erikseen. Eli tietyllä tavalla nämä lähtökohdat... Kun puhuttiin, että työllisyys on parantunut, niin nyt se taas otti takapakkia näiden tilastojen perusteella. Eli tämä on se tilanne. Sitten kun katsotaan siihen vuoteen 2023, niin silloin työllisyysaste 20—64-vuotiailla oli noin 78 prosenttia, ja nyt se on noin kaksi prosenttiyksikköä alemmalla tasolla tällä hetkellä. Se kuoppa on nyt noin 60 000 henkilöä, ja nyt jos ajatellaan sitä, että se 100 000 työllistä tässä pitäisi saada lisää, niin se tarkoittaa, että ensin tämä kuoppa pitää täyttää, tämä 60 000, ja sen lisäksi sitten se 100 000. Sitten me ollaan tekemässä uusia työpaikkoja. Tämä on tässä se tilanne. Eli tilastollisesti tämä on näin. Sitten pitkäaikaistyöttömyyttä, joka on tässä kaikkein pahin asia, on kohta se 140 000. Suurin luku taisi olla jonkun uutisen mukaan 90-luvulla 143 000. Me ollaan kohta 90-luvun suurimmissa työttömyysluvuissa. Tämä on 2000-luvun ylivoimaisesti suurin luku, ja huolestuttava tieto on se, että noin puolet siitä 140 000:sta on ollut yli kaksi vuotta työttömänä. Tämä on se kova ydin, ja tämä koko ajan kasvaa noin 30 000:lla vuodessa, nämä kaikki. No, sitten kolmas asia, joka tähän työttömyyteen liittyy, kun katsotaan tätä työttömyyden profiilia, on työttömät työnhakijat koulutusasteen mukaan. Reilu kaksi kolmasosaa työttömistä on toisen asteen tai vähemmän koulutuksen saaneita ja alle yksi kolmasosa on paremmin koulutettuja. Eli tämä keskittyy matalan koulutustason omaaviin henkilöihin, ja sen vuoksi kaikki toimenpiteet, millä työttömänä voi opiskella, ovat arvokkaita, jolloin parannetaan sitä työllistymismahdollisuutta ja madalletaan sitä työllistämisen kynnystä, ja siihen pitää tässä panostaa. Arvoisa puhemies! Taisi aikani tällä kertaa tulla täyteen. Jatkan seuraavassa puheenvuorossani, ja sitten analysoin, mitä pitäisi tehdä. — Kiitos. [Tuomas Kettunen: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että tämä Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle on erittäin hyvä, kun tämä on useamman vuoden tapahtumista koottu kertomus ja kertoo hyvin ytimekkäästi sen, mitä tässä on tapahtumassa. Niin kuin edustaja Lohikoski tässä äsken totesi, niin erittäin iso suositus on myös kaikille muille, että tätä kannattaa lukea. Tämän raportin sisällä on paljon asiaa. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnittäisin aluksi ensin siihen asiaan huomiota, paljonko meillä yleensä on lapsia. Tämä syntyvyyden lasku on täällä raportissa tuotu vain tämmöisenä vähän oheishuomiona, että se on pudonnut sieltä 60 000:sta tuonne 44 000—45 000:een — eli 15 000 viimeisen 15 vuoden aikana. Tässä todetaan, että syntyvyyden trendinomainen lasku vuoden 2010 jälkeen on tullut yllätyksenä. Tietyllä tavalla olisi ollut hyvä, jos tässä lapsiasiavaltuutetun raportissa olisi myös pohdittu tätä, mitä tämän taustalla on. Varmaan nämä ilmiöt, joita tässä kuvataan, avaavat siihen osasyyn, mutta olisi ehkä ollut hyvä saada siihen vastauksia. No, sitten jos katsotaan tätä syntyvyyden laskua, niin tietenkin se siirtää palvelutarvetta sinne ikäihmisten puolelle, mutta toisaalta taas voisi nyt kysyä, että nyt kun nuo ikäluokat ovat pienempiä, niin eikö meillä juuri nyt pitäisi olla mahdollisuus panostaa lapsiin enemmän, kun heidän osaltaan tässä kaivataan erilaisia palveluja. Kouluissa pitäisi olla enempi aikaa, koska meillä pitäisi koulujen osalta päästä siihen tilanteeseen, että jokainen lapsi on tärkeä. Sitten jos katsotaan, mitä ilmiöitä täällä on, niin lapsiperheköyhyys ja lapsiköyhyys ovat kasvaneet 27 000:lla. Täällä salissa on monta kertaa tämä luku tullut jo esiin, ja siinä työttömyysturvan leikkaukset, suojaosien poistamiset ja lapsikorotuksen poistaminen työttömyysturvasta ovat osasyinä. Silloin kun tätä poistoa täällä salissa tehtiin, tuotiin esiin, että lapsikorotukset työttömyysturvassa ovat parasta köyhyyden torjuntaa, ja nyt se on täällä raportissakin selkeästi näkyvissä. Tämä ei silloin mennyt perille. No, jos katsotaan tämän raportin asioita, niin täällä on osaamistason lasku Pisa-tulosten perusteella. Sitten erittäin isona tulee tämä eriytymiskehitys, se, että polarisaatio kasvaa, että hyvin menestyvät lapset pärjäävät, heitä on vähän vähemmän, ja sitten huonommin menestyviä on täällä taustalla entistä enempi. Tämä tilanne myöskin näkyy täällä koko ajan kaiken kaikkiaan — puhumattakaan näistä älylaitteista, lapsien liikkumattomuuksista ja muista asioista, jotka täällä raportissa hyvin tuodaan esiin. Mielenkiintoinen kohta oli tämä edustaja Lohikoskenkin äsken lukema kohta lasten terveisistä. Olisin saman kohdan lukenut, mutta en nyt toista sitä tässä, koska se tuli täällä esille kaiken kaikkiaan, ja sen osalta viesti on tullut. Korostaisin sitä, mitä kertomus pitää sisällään, mitä lapsiasiavaltuutettu kertoo. Se sisältää neljä ehdotusta, joihin meidän eduskunnassa pitäisi ottaa kantaa: 1) ”Lapsen edun ensisijaisuus on sisällytettävä perustuslain perusoikeussäännöksiin.” 2) ”Lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluihin on luotava yhtenevät rakenteelliset ratkaisut ja työnjako kansallisella lainsäädännöllä.” 3) ”Suomeen on perustettava lapsipolitiikan arviointineuvosto, määriteltävä lapsipolitiikan seurannan indikaattorit ja luotava niitä varten tietokanta.” 4) ”Lastensuojelulain kokonaisuudistus on koottava palasista taitavasti ja viivytyksettä.” Eli täällä on nyt myöskin selkeitä suosituksia, mitä eduskunnan pitäisi tehdä, ja näihin kysymyksiin eduskunnan pitää vastata, kun tätä kertomusta sitten tässä aikanaan paremmin vielä käsittelemme. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, niin kyselen tässä pari kysymystä. Totta kai on hyvä, että halutaan nopeasti ihmiset kouluttaa työuralle ja saada valmistumisia aika nopeasti aikaiseksi, ja toinen, että tätä osaamistason nostoa ja korkeakoulutettujen määrän osuutta kasvattaa väestössä. Ne ovat kaikki hyviä tavoitteita, mutta kysyisin nyt tällä tavalla: Nyt kun meillä tämä ikäluokka, joka meillä menee korkeakouluun, siellä on 2005—2006 ikäluokkia suurin piirtein, niin silloin syntyvyys oli 58 000, abouttiarallaa, ja tällä hetkellä meillä on korkea-asteen aloituspaikkoja ammattikorkeakoulussa 31 000 ja yliopistossa noin 25 000, eli noin 56 000 aloituspaikkaa korkeakoulussa tällä hetkellä. Tämä mietityttää minua tässä nyt, kun me katsotaan tätä meidän ruuhkan syntymistä tähän hakutilanteeseen, että meillä on näin monia paikkoja, joihin haetaan, ja sitten meillä ei kuitenkaan tämä suma lähde eteenpäin. Meillä on ikäluokan verran nyt sitten korkeakoulupaikkoja tälläkin hetkellä, aloituspaikkoja. Eli mitä tämän osalta pitäisi tehdä? Me ollaan tässä aika paljon tehty nytten sellaisia asioita itse, kaikki täällä, että me ollaan aika iso hakurumba rakennettu tänne korkeakoulujen yhteyteen. Voisikin miettiä, että voisiko sitä jotenkin miettiä uudella tavalla, koska niistä tulee niitä välivuosia aina sitten. Voisiko tätä jollain tavalla eurooppalaisittain viedä, että joissain maissa mennään sinne korkeakouluun ja sitten katsotaan, kuinka siellä pärjätään? Nyt me valmennetaan niitä hakemaan, ja ehkä olisi parempi valmentaa siellä koulutuksessa. Tätä puolta ehkä pitäisi miettiä enempi kuin tätä esitystä tässä. Sitten edustaja Lohikoski tässä hyvin minusta toi esiin sen, että ammatillisesta koulutuksesta tämä väylä korkeakouluopintoihin pitäisi pystyä pitämään yllä. Meillä on tällä hetkellä toisen asteen aloituspaikkoja 78 000, ja ikäluokka on tuo 58 000—60 000 suurin piirtein. Meillä on paikkoja. Nyt kun muistetaan, että syntyvyys on viime vuonna ollut 46 000, niin meillä on koulutuksessa paikkoja, ja nyt pitäisi ehkä enempi keskittyä siihen, että me parannetaan sen koulutuksen laatua ja sitten tätä prosessia, miten ne... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu]