Mehtälä Timo

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitos maa- ja metsätalousministeri Essayahille tästä illasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi tehdä kysymyksen myös ministerille [Pertti Hemmilä: Oliko tuo lupaus?] asiasta, siitä, onko tulossa hallitukselta näihin siirtolinjoihin, johtokäytäviin tämä esitys siitä, miten saadaan maanomistajille oikea korvaus siitä, että jopa ulkomaiset yhtiöt siirtävät sähköä maanomistajan maan kautta ja tällä hetkellä käytännössä ryöväämällä sen maapohjan. Elikkä tämä maanlunastuslain uudistus, mikä tehtiin — ja mekin valiokunnassa sitä hyvin pitkään käsiteltiin — ei näitä johtokäytäviä elikkä nauhamaisia lunastuksia korvaa, kun tämä korvaus ei toteutunut, elikkä ne eivät tule korvauksen piiriin, maanlunastuslain uudistuksen piiriin. Tämä olisi nyt erittäin tärkeää, koska tämä tilannehan on sillä tavalla karannut vähän niin kuin käsistä, että meillä on tällä hetkellä tosiaan 147 datakeskusta suunnitteilla Suomeen ja nämä kaikki edellyttävät jonkunlaista linjan rakentamista. Me tiedämme sen, että Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan Suomen tuulivoimasta 43 prosenttia tällä hetkellä. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että sitä sähköä tuodaan tänne etelään. Fingrid on sanonut, että me tarvittaisiin kolme vähintään 400-kilovolttista linjaa vierekkäin Pohjois-Pohjanmaalta tänne etelään, elikkä se on noin 300 metriä johtokäytävää, jotta me se sähkömäärä siirrettäisiin. Sen takia tietysti toivomme, että ne investoinnit tulisivatkin sinne, missä se sähkö tuotetaan, niin että ei näitä valtavia johtokäytäviä tarvitsisi tehdä. Kiitokset kaikille. Omasta puolestani tämä on minun kohdaltani viimeinen puheenvuoro, ja varmasti tämä ilta on antanut monelle ajattelemisen aihetta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Miksi keskusta teki tämän välikysymyksen? Tässä on tänä iltana tullut valtavasti hyviä puheenvuoroja ja on näitä asioita käyty läpi. Ensimmäinen asia, minkä nostan, on se, että teot ratkaisevat. Eli Suomen maatalouden kannattavuus tosiaankin on EU:n heikoin, ja keskimääräinen kannattavuuskerroin on 0,21. Täällä tuli ministerin puheenvuorossa se, että suomalaiset hyvät tilat ovat saavuttaneet 0,3:n kannattavuuden. Kyllä, mutta se 0,3 on heikko kannattavuus, eli meidän pitäisi tavoitella sitä yhtä. EU-maiden keskiarvo on 0,82 tässä kannattavuudessa. Sitten toinen on tämä, että kustannuskriisi koettelee maatiloja. Se on se toinen syy, minkä takia keskusta teki välikysymyksen. Ja kolmas: Ruokaketjun toimivuus ei ole parantunut, ja siitä on osoituksena se, että ruuan hinta on noussut 20,5 prosenttia vuoden 21 jälkeen ja se ei ole kotiutunut tuottajille. Tästä kerron sen verran esimerkin, että me Suomen suurimmat lihantuottajat tapasimme S-ryhmän ja K-ryhmän johtoa, siis ihan pääjohtajaa myöten. Se oli mielenkiintoinen keskustelu. S-ryhmää tavattiin ensinnä, ja S-ryhmän johtajan mukaan ei hinnalla ole niin väliä, kun he myyvät paljon sitä suomalaista tuotetta, suomalaista lihaa. Siis tällainen asenne, että kun myy paljon, ja tämä halpuuttaminen oli ajatuksena S-ryhmällä, että halpuutetaan niin, että ihmiset ostavat paljon, mutta hinnalla ei niinkään ole väliä. Mutta K-ryhmän johtaja sitten sanoi, että suomalaiselle lihalle pitäisi saada se arvo, mikä sille kuuluu, ja se oli jo paljon mukavampaa kuunneltavaa. Sitten neljäs kohta oli tämä, että hallitusohjelman kirjauksia ei ole kaikkia saatu toteutettua, ja se on ihan oikea syy tehdä välikysymystä. Sitten tämä viides kohta viimeisenä: tilojen lopettamistahti on kiihtynyt. Se on ihan totta, että nyt tällä hetkellä tiloja lopettaa ennätysmäärin, neljä päivässä. Nämä olivat ne meidän otsikot, minkä alla tämä välikysymys on tehty. Kyllä tämän illan keskustelu osoittaa sen, että tämä välikysymys on ollut tarpeen. Kiitos, edustaja Östman, ne olivat hyvät ajatukset, mitkä juuri kerroit. Näin meidän pitää toimia, yhdessä toimia, että me saadaan maatalouden tilannetta parannettua, ruuantuottajien tilannetta parannettua.

Arvoisa rouva puhemies! Joo, tässä ajattelin palata vielä tähän arvonlisäveroasiaan, koska tämä arvonlisäverokannan laskeminen olisi ollut erittäin hyvä keino helpottaa maksuvalmiustilannetta maatiloilla. Se johtuu siitä, niin kuin jo tuossa mainitsin aikaisemmassa puheessa, että esimerkiksi lihassa, kun myydään lihakarjaa, laitetaan autoon ja myydään teurastamolle, niin se alvikanta on 25,5 prosenttia, ja kun sitten ostetaan rehua sille karjalle, niin se on 13,5 prosenttia nyt tällä hetkellä. Hallitus kun laski 14 prosentista 13,5 prosenttiin tätä rehun alvia, niin se todellisuudessa heikensi tilojen maksuvalmiutta, koska tuloalvista vähennetään tämä kustannusten alvi, ja jos se erotus siinä tilanteessa kasvaa, niin se pahentaa maksuvalmiutta. Se olisi ollut konkreettinen keino, ja näinhän on toimittu Saksassakin, että lihantuotannon alvi on pienempi. Kun aikoinaan tämä arvonlisävero tuli käyttöön, niin minä kävin keskustelua silloin aivan asiantuntijoitten kanssa, ja minä sanoin, että miksi lihassa ei voi olla sama alvi kuin maidossa. Ainoa perustelu oli se, että maito on sellaisenaan juotavaa, mutta sonni ei ole sellaisenaan syötävää, ja siihen perustui se, että sonnin alvi, siis lihaeläimen alvi, on korkeampi. Mutta tässä olisikin yksi semmoinen selvä keino, jolla voitaisiin vaikuttaa tilojen maksuvalmiuteen, kun nämä alvit kohtaisivat. Elikkä jos tuloalvi olisi yhtä suuri kuin menosta tuleva alvi, niin silloin tilanne korjaantuisi niiltä osin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lupasin edellisessä puheessa, että otan konkretiaa esille, ja nyt sitä sitten tulee. Ensinnäkin kaksi asiaa, mitkä tässä illan aikana ovat tulleet ministerin ja hallituksen puheissa esille: Yksi niistä on se, että hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia — siis hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia. Sitten toinen on se, että hallitus on edistänyt luvituksen saantia sekä biokaasun ja turpeen tuottamista. Nyt minun on pakko vähän tarkentaa näitä asioita. Käydäänpä ensin tämä luvitusasia läpi. Tämän hallituksen toimesta perustettiin uusi Lupa- ja valvontavirasto, jonka pääpaikka on siis Tampereella. Siinä yhteydessä kaikesta keskustan vastustuksesta huolimatta tähän Lupa- ja valvontavirastoon sisällytettiin yleisen edun valvontayksikkö — siis yleisen edun valvontayksikkö. Nyt on ollut hyvinkin tarkkaan yrittäjien kanssa keskustelua tästä asiasta, ja siellä on muun muassa peruttu jo olemassa olevia turvetuotantolupia, jotka olisivat kuiviketurpeen tuottamiseen. Muun muassa malminetsintäluvat on myös tämä yleisen edun valvontayksikkö valittanut kumoon. Se, mikä tässä minusta on oikeastaan vielä merkittävämpää maatalouden osalta, on se, että tämän uudistuksen yhteydessä nostettiin lupamaksuja aivan valtavasti. Eli nythän pitää tämmöisen kotieläintilan, niin kuin meidänkin tilan, maksaa ympäristölupaa vähintään 21 000 euroa. Mutta minun mielestäni siellä turvetuotannon puolella tämä lupien nosto oli aivan valtava. Elikkä jos on alle 10 hehtaarin turvetuotantoalue, niin pitää maksaa jo 20 800 euroa luvasta, ja jos noustaan 50 hehtaariin turvetonta aluetta, niin se lupamaksu on jo vajaa 50 000 euroa. Miettikääpä, hyvät ystävät, kollegat, että jos tämmöisestä pelkästä paperista, joka ei mitään muuta kuin oikeuttaa tekemään jotain työtä, pitää maksaa 50 000 euroa, niin kyllä pitää olla jo valtava hinku siihen työntekoon, että lähdet yrittämään, jos siitä lupapaperista maksat niin paljon. No niin, sitten toinen kohta. Lupasin nämä kolme kohtaa tuoda esille. Toinen kohta on tämä biokaasu. Täällä tuli ministerin puheessa ihan oikein, että sitä biokaasutilannetta on parannettu. Kyllä, ulosmyyntirajan nostolla parannettiin sitä mahdollisuutta, että kun on saanut maatalouden investointitukia, niin voidaan myydä ulos energiaa 50 prosenttia, eikä tämä investointituki leikkaudu pois, ja se on positiivinen asia. Mutta samalla hetkellä hallitus on vaikeuttanut pienimuotoista biokaasutoimintaa viidellä eri asialla, joista neljä on tapahtunut talousvaliokunnan puolella ja yksi ympäristövaliokunnan puolella. Nämä neljä kohtaa ovat todentamisvaatimus alle kahden megawatin laitoksille, mitä ei muun muassa Ruotsissa edellytetä mutta Suomessa edellytetään, ja se laitos tuo noin 7 000 euroa kustannusta per yrittäjä. Sitten biometaanin osuutta vähennettiin neljästä prosentista kahteen prosenttiin, mikä vähensi biometaanin kysyntää. Eilen oli Biotalouspäivät tuolla Seinäjoella, ja tämä asia tuli varmasti, että näin on käynyt. No, sitten on joustomekanismi kolmantena. Siellä joustomekanismin osalta, josta me jätettiin eriävä, oli se, että kun nestekaasua eli fossiilista korvataan biometaanilla, niin pitää tuottaa tätä biometaania kaksinkertainen määrä, mikä on aivan järjenvastaista. Näin vaan on. Sitten on vielä tämä kasvilajimääritelmä, että pääkasvia ei tullut lakiin, jolloinka jää tulkinnanvaraiseksi se, saako viljelijä siitä joustomekanismin kautta sitä tukea, mitä kuuluisi saada, uusiutuvan energian tukea. Sitten on vielä tämä ympäristölupa. Elikkä ennen sai tehdä biokaasulaitoksen navetan päähän rakennusluvalla. Tästä lähtien tämä hallitus ajoi ympäristölupauudistuksen niin, että jokainen biokaasulaitos, navetan päähänkin pikkunen pömpeli, vaatii ympäristöluvan, ja se maksaa. [Tuomas Kettunen: Käsittämätöntä!] Vielä eräänä kohtana on tämä turve. Elikkä koska maatalouteen liittyy niin olennaisena osana tämä kuiviketurve, [Puhemies koputtaa] niin tämän kasvu- ja kuiviketurpeen osalta sanon vain sen, että siellä myös nämä konkreettiset parannukset ovat jääneet tekemättä, elikkä sielläkin nämä lupamaksut [Puhemies koputtaa] ovat aivan valtavat, ja sitä jo kävinkin läpi. Minun mielestäni yrittäjänä ajattelen näin, että tässä on mahdoton ajatus semmoinen, että puheet ja teot ovat ristiriidassa, [Puhemies koputtaa] vaan niiden pitää vastata toinen toisiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kohta jo kolmatta tuntia tätä keskustelua, ja vajaan 40 vuoden kokemuksella tästä yrittäjätoiminnasta voin sanoa, että välillä nämä keskustelut ovat olleet kyllä melko ala-arvoisia, jos täällä puhutaan sukupuolenvaihdoksista, kun puhutaan maanviljelijöitten hädästä. Tähän haluan kyllä kiinnittää huomiota. Nimittäin nyt on kysymys tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä, mikä viljelijöitten tilanne on. Elikkä siellä ovat polttoainekustannukset, lannoitekustannukset nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä on esimerkiksi viljanviljelijöitä, jotka eivät pui satoa sen takia, että viljan laatu on heikentynyt sateiden takia ja kuivaaminen maksaa aivan valtavasti. Ja täällä sitten kinastellaan tämmöistä, että mitä on tehty vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin tässä on tämän aamun tilasto, joka ei valehtele. Maatalouden yrittäjätulo, tuotot ja kannattavuus ovat näiden kolmen vuoden aikana, kun hallitus on toiminut, olleet armottoman alhaalla suhteessa aikaisempaan. Elikkä tämä, että elintarvikemarkkinalakia korjataan, on hyvä asia, mutta se, että elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantia parannetaan, ei kyllä viljelijän tuottajahintaa nosta tällä hetkellä millään tavalla eikä kustannuksia vähennä. Niihin meidän pitäisi kiinnittää nyt huomiota, [Puhemies koputtaa] mitkä ovat viljelijän kustannukset suhteessa tuottoihin. [Juha Mäenpää: Olipa hyvä puheenvuoro! — Eduskunnasta: Asiantuntijan puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme tärkeästä kansalaisaloitteesta ”Turve uusiutuvaksi ja päästökaupan piiristä pois — Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia on turvattava”. Ensinnäkin on todettava, että turve on uusiutuvaa. [Hannu Hoskonen: Näin on!] Turvetta kertyy Suomen oloissa paksuudelta puolesta millistä milliin joka vuosi. Turpeen kasvua ei kukaan kiistä. Se on hitaasti uusiutuvaa biomassaa. Se, että turve aikanaan äänestettiin ei-uusiutuvaksi, oli puhtaasti poliittinen päätös. Se oli väärä päätös. Turpeen äänestäminen uusiutuvaksi olisi tärkeää sen vuoksi, että se parantaisi turpeen imagoa. Samalla se tekisi helpommaksi kasvu- ja kuiviketurpeen tuottamisen sekä turpeen korkean arvonlisän tuotteiden valmistamisen. Tästä on muun muassa edustaja Mäenpää ansiokkaasti puhunut aloitteessaan ja myös moni muu edustaja tässä salissa. Kuitenkin on muistettava se tosiasia, että vaikka me nyt päättäisimme äänestää turpeen olevan uusiutuvaa, se ei vaikuttaisi millään tavalla turpeen asemaan päästökaupassa. Hallituksen pitäisi aloittaa välittömästi keskustelu turpeen irrottamiseksi EU:n päästökaupan piiristä, jos tähän halutaan muutosta. [Hannu Hoskonen: Se pitääkin tehdä!] Eduskunta ei päätä turpeen energiakäytöstä, vaan energiayhtiöt, ja ne eivät käytä turvetta, jos sen polttaminen on tehty erittäin kalliiksi. Päästökauppa nostaa turpeen hintaa noin 30 euroa megawattitunti. Se on yli kaksi kertaa turpeen raaka-aineen hinta. Turpeen vero on vain 5,7 euroa megawattitunti, ja 10 000 megawattituntiin asti sitä voi käyttää tällä hetkellä verottomasti. Huoltovarmuuden kannalta tärkeintä olisi varmistaa CHP-laitosten ylläpito ja polttoturvetta niihin pahimpien pakkasten varalle. Arvoisa puhemies! Juuri nyt turvetuotannon suurimmat esteet ovat ympäristöluvan saaminen ja luvan hinta, jota hallitus nosti rajusti nyt tälle vuodelle. Pienimmänkin alueen lupa nousi noin 5 000 eurosta 20 800 euroon. [Mikko Savola: Käsittämätön nousu!] Yli kymmenen hehtaarin alueet maksavat nyt 47 600 euroa. Myös kielteisestä päätöksestä on maksettava, ja maksu on ulosottokelpoinen. Pelkästään luvan hinta estää tällä hetkellä turvetuotannon aloittamisen. Päästö- ja vesistötarkkailun hinta on 30 000 euroa sataa hehtaaria kohti vuodessa. Tässäkin hinta on noussut rajusti. Tämä on järjetöntä. Lisäksi on lupaviraston tarkastus, 800 euroa per kerta, joka ennen oli ilmainen. Sekin pitää todeta, että hallituksen perustama uusi Lupa- ja valvontavirasto on peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia — siis peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia. Ei siis ihme, jos turvetuotanto loppuu. Arvoisa puhemies! Nyt osoitan puheeni kaikille teille, jotka vastustatte turvetta. Oletteko ajatelleet sitä, että ilman kasvuturvetta taimitarhat ja vihannesten kasvattajat ovat todella pahassa pulassa, eli että saa edes kasvisruokaa? Sama tilanne on kotieläintiloilla kuiviketurpeen osalta. Lisäksi kasvuturpeella on valtavat markkinat Euroopassa. Suomalainen kasvuturve on Hollannin taimitarhoilla kovaa valuuttaa. Noin 70 prosenttia Euroopan kasvualustoista on turvetta, eikä sille ole löydetty täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Kysynnän arvioidaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina. Jos turvetuotantoa ajetaan alas, menetämme samalla yrittäjät, koneet ja osaamisen, joista myös kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus riippuu. Turpeella on valtava mahdollisuus korkean arvonlisän tuotteisiin, biostimulantit, aktiivihiili ja akustiikkalevyt mainitakseni. Arvoisa puhemies! Nyt on aika varmistaa poltto-, kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus muutamalla korjauksella. Ensinnäkin omaan kuivikekäyttöön ei tarvita lupaa. Lupamaksut muutenkin alas — ympäristölupa ei voi maksaa kymmeniätuhansia euroja. Vesistötarkkailussa otetaan tarpeettomia vesinäytteitä. Niiden kustannus tällä hetkellä valtakunnassa on kolme miljoonaa euroa turvetuotteille, mikä on ihan käsittämätön asia. Kaiken ympäristötarkkailutiedon yhdistäminen eri viranomaisten välillä voitaisiin tehdä, jolloin päällekkäisyys saataisiin pois. Sitten varataan tarvittava turvetuotantoala, joka on 5 000—8 000 hehtaaria, siis viisi promillea Suomen suopinta-alasta, joka on yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Turpeessa on kysymys energian lisäksi ruuantuotannosta, eläinten hyvinvoinnista, viennistä ja huoltovarmuudesta. Käyttäkäämme sitä myös jatkossa. Kannatan lämpimästi kansalaisaloitetta, ja toivon, että hallitus tuo tämän talousvaliokuntaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeesta on viime viikkoina ja nyt täällä eduskunnassa tänään käyty poikkeuksellisen kiivasta keskustelua. Vanha viisaus sanoo, että jos ei mikään muu auta, niin kokeile totuutta. Keskustelussa on kuitenkin syytä erottaa toisistaan itse hanke ja tapa, jolla sen valtiontukea valmisteltiin. Suomi tarvitsee kasvua, investointeja ja työpaikkoja. Näin yrittäjänä ajattelen, että juuri näin: Suomi tarvitsee kasvua, investointeja ja työpaikkoja. On aivan perusteltua pohtia, miten maahamme saadaan kansainvälisen tason tapahtuma-areena tai -areenoita, jotka vahvistavat matkailua, elinvoimaa ja alueitten vetovoimaa. Garden Helsinki on ollut yksi tällainen hanke, jonka tavoitteena on rakentaa Helsinkiin noin 19 000 katsojan monitoimiareena. Mutta samalla on todettava, että julkisissa investoinneissa ja valtiontuissa ei riitä, että tavoite on hyvä — siis tavoite on hyvä. Myös päätöksenteon on kestettävä päivänvalo. Juuri tästä tämän päivän keskustelussa on pohjimmiltaan kyse. Kansalaiset odottavat meiltä avoimuutta, tasapuolisuutta ja läpinäkyvyyttä. He haluavat tietää, millä perusteella miljoonaluokan tukipäätöksiä tehdään, miten hankkeita vertaillaan ja ovatko kaikki toimijat samalla viivalla. Kun näihin kysymyksiin jää epäselvyyttä, luottamus horjuu riippumatta siitä, kuinka hyvä itse hanke mahdollisesti on. Siksi pidän oikeana, että nyt selvitetään perusteellisesti niin valmisteluprosessi ja avoimuusrekisteriin liittyvät kysymykset kuin myös tulevaisuuden pelisäännöt suurille tapahtuma- ja areenahankkeille. Tarvitsemme valtakunnallisesti yhdenmukaiset kriteerit, jotka kohtelevat kaikkia hankkeita tasapuolisesti eri alueilla Suomessa. Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun ei pidä päättyä vastakkainasetteluun Helsingin ja muun Suomen välillä. Kysymys ei ole vain yhdestä hankkeesta vaan siitä, millä ehdoilla Suomessa tuetaan tulevaisuuden investointeja. Tarvitsemme selkeitä sääntöjä, jotta hyvät hankkeet voivat edetä ja jotta veronmaksajien luottamus säilyy. Lopulta totuus Garden-keskustelussa näyttää olevan se, että itse areenan tarpeesta voidaan olla monta mieltä, mutta suurin epäluottamus on kohdistunut päätöksenteon menettelyihin, ei niinkään hankkeen olemassaoloon. Siksi meidän tehtävämme on nyt varmistaa, että tulevaisuudessa sekä hankkeet että niiden valmistelu kestävät avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten luottamuksen vaatimukset. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olen mykistynyt, ihmettelen. Meillä on tämän vaalikauden tärkein asia käsittelyssä, ja ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä täällä salissa ei ole kuin yksi hallituksen edustaja ja sitten meitä muita, opposition edustajia. Keskustan esittämät lausumaehdotukset eivät ole liioittelua tai jarruttamista, vaan ne ovat perusteltuja vaatimuksia siitä, että näin merkittävä uudistus tehdään vastuullisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti. Ensimmäinen keskeinen viesti tässä lausumaehdotuksessa oli, että Suomen on käytettävä täysimääräisesti EU:n sallima kansallinen liikkumavara. Me emme voi luoda itsellemme ylimääräisiä velvoitteita, jotka lisäävät kustannuksia ja heikentävät kilpailukykyä. Ennallistaminen on toteutettava järkevästi ja kustannustehokkaasti, ei ideologisesti. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen vaatimus keskustan lausumaehdotuksessa oli näistä taloudellisista vaikutuksista. On kestämätöntä, että miljardiluokan kokonaisuutta viedään eteenpäin ilman kattavaa ja läpinäkyvää arviota kustannuksista ja vaikutuksista. Meidän on tiedettävä, mitä tämä ennallistamissuunnitelma maksaa, kuka maksaa ja mitä seurauksia siitä on suomalaisille yrityksille, työpaikoille ja julkiselle taloudelle. Ilman tätä tietoa meidän päätöksentekomme ei ole vastuullista. Arvoisa puhemies! Kolmanneksi on kysymys perusoikeuksista. Niin kuin jo kuulimme hyvin aikaisemmissa puheenvuoroissa, omaisuudensuoja, elinkeinovapaus ja oikeus käyttää omaa maataan eivät ole sivuseikkoja. Ne ovat oikeusvaltion perusta. Siksi ennallistamissuunnitelman vaikutukset maankäyttöön ja omistusoikeuteen on arvioitava huolellisesti, ja näiden oikeuksien toteutuminen on varmistettava joka vaiheessa. Neljänneksi keskusta edellytti lausumissa, että maanomistajille ja elinkeinoille aiheutuvat haitat minimoidaan. Toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia, kohtuullisia ja yhdenvertaisia. Ei voi olla niin, että yksittäiset alueet ja ihmiset kantavat kohtuuttoman taakan koko yhteiskunnan puolesta. Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeä kohta on viides kohta. Ennallistamissuunnitelma ei saa sisältää sellaisia karttoja ja rajauksia, jotka käytännössä rajoittavat maankäyttöä jo etukäteen ilman lakiin perustuvaa päätöksentekoa. Suomessa ei saa syntyä tilannetta, jossa omistusoikeutta kavennetaan hiljalleen hallinnollisten suunnitelmien kautta. Tämän edustaja Hoskonen toi hyvin esille. Kuudenneksi on kyse oikeusturvasta. Kansalaisen on voitava tietää, millä perusteilla hän voi valittaa ja mitä tuomioistuin voi tutkia. Siksi muutoksenhakua koskevan sääntelyn on oltava selkeää ja riittävän laajaa. Oikeusturva ei saa jäädä muodollisuudeksi. Arvoisa puhemies! Ehkä kaikista tärkein asia koko kysymyksessä on eduskunnan rooli — siis eduskunnan rooli. Keskusta edellyttää, että sekä ennallistamissuunnitelman luonnos että lopullinen suunnitelma tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi selontekona. Tämä on vähimmäisvaatimus. Kyse on vuosikymmeniä vaikuttavasta kokonaisuudesta, miljardiluokan kustannuksista ja suomalaisen maankäytön tulevaisuudesta. Ei ole hyväksyttävää, että tällainen kokonaisuus valmistellaan ja päätetään ilman eduskunnan aitoa osallistumista. Arvoisa puhemies! Keskustan lausumat voidaan tiivistää yhteen ajatukseen: Ennallistaminen on tehtävä tavalla, joka on taloudellisesti kestävä, oikeudenmukainen ja demokraattisesti hyväksyttävä. Luontoa on suojeltava, mutta samalla on suojeltava suomalaista työtä, omistusoikeutta ja päätöksenteon uskottavuutta. Kannatan edustaja Kallion tekemiä lausumaehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla käsittelimme tätä hanhiasiaa ensimmäisessä käsittelyssä, ja silloin nostin esille tämän suojametsästyksen tärkeyden, jota nyt varmaan täällä puheenvuoroissa on monta kertaa kuultukin. Edustaja Hoskonen toi hyvin esille nämä ongelmat, mitä voi aiheutua. Mutta ihan tähän yhteyteen haluan tuoda sen esille, että edustaja Kallio on tehnyt viisi kirjallista kysymystä hanhiin liittyen, joista neljään on vastannut ministeri Essayah ja yhteen ministeri Mykkänen. Nämä vastaukset eivät tyydyttäneet silloin, kun ne tulivat, ja sitten allekirjoittanut teki oikeusministeri Merelle kahteen kertaan kirjallisen kysymyksen tästä hanhiasiasta. Näkökulma on se, miten viljelijän oikeusturva voi toteutua tässä hanhiongelman pyörteessä. Kysymys kuului: Mihin toimenpiteisiin oikeusministeriö ja oikeusministeri aikoo ryhtyä, jotta maanviljelijöitten oikeusturva toteutuu? Onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että elinvoimainen lintulaji saa aiheuttaa maanviljelijälle suuria aineellisia tappioita ilman, että viljelijällä on mitään oikeutta puuttua tilanteeseen? Toinen kysymys: miten oikeusministeriö ja oikeusministeri suhtautuu siihen, että Suomessa tulkitaan EU:n lintudirektiiviä valkoposkihanhien osalta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa, joita valkoposkihanhiongelma myös koskettaa? Ja kolmas kysymys: onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että viljelijä joutuu maksamaan 1 500 euroa poikkeamisluvasta, vaikka hanhiongelma ei ole hänen itsensä aiheuttama? No niin, sitten ministeri vastasi kysymykseen — ja tämä vastaus on aika mielenkiintoista kuultavaa: Hyvät edustajat: ”Eduskunnan työjärjestyksen mukaan edustaja voi tehdä ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen asiasta, joka kuuluu kyseisen ministerin toimialaan.” — Elikkä siis nyt oli kysymys viljelijän oikeusturvasta hanhiongelman käsissä. ”Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan kukin ministeriö vastaa lainvalmistelusta sekä lainsäädännön ajantasaisuudesta ja toimivuudesta omalla toimialallaan. Tämä vastuu käsittää myös ministeriön toimialaan kuuluvan lainsäädännön perustuslainmukaisuuden. Valtioneuvoston ohjesäännön 14 §:n mukaan oikeusministeriön toimiala käsittää lainvalmistelun valtiosääntöoikeuden, yleisen hallinto-oikeuden, yksityisoikeuden sekä rikos- ja prosessioikeuden alalla. Ympäristönsuojeluun ja ympäristövahinkojen torjuntaan sekä luonnonsuojeluun liittyvät asiat puolestaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön 24 §:n nojalla ympäristöministeriön toimialaan. Kukin ministeriö vastaa toimialallaan myös EU- ja valtiosopimustaustaisesta lainvalmistelusta sekä huolehtii siitä, että valmisteltava sääntely täyttää perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimukset. Mahdolliset ristiriidat EU-lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön välillä ratkaistaan viime kädessä EU-tuomioistuimessa. Oikeusministeriön toimialaan kuuluu valtioneuvoston lainvalmistelun yleinen kehittäminen, mutta oikeusministeriöllä ei ole toimivaltaa valvoa muiden ministeriöiden lainvalmistelua tai puuttua muiden ministeriöiden toimialaan kuuluvien lakien sisältöön. Laillisuusvalvonnasta vastaavat erilliset laillisuusvalvontaviranomaiset.” Elikkä, hyvät edustajakollegat, minun kysymykseni oli, että miten viljelijän oikeusturva toteutuu hanhiongelmassa, ja tämä oli ministerin vastaus. Eli toisin sanoen, arvoisa puhemies: ”Edustaja Mehtälän esittämä kirjallinen kysymys ei edellä sanottu huomioon ottaen kuulu oikeusministerin toimialaan.” Siinä sitä ollaan, hyvät ystävät. Kun eduskunnassa oikeusministerille tekee kysymyksen hanhiongelman aiheuttamasta oikeusturvavajeesta viljelijöitä kohtaan, niin se ei kuulukaan oikeusministerin toimialaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikenlaisia päätöksiä istuva hallitus on ehtinyt tehdä tähän päivään mennessä, mutta nyt aletaan olla sillä rajoilla, lieneekö tämä asia tai päätös kaikista päätöksistä järjettömin. Te päätätte nyt sallia niin sanotun viinawolttauksen eli alkoholin kotiinkuljetuksen, ja onhan tämä aivan uskomatonta. Viime viikolla toin esille tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä vaikutukset perheisiin, lapsiin, kansanterveyteen ja kauppaan, mutta alkoholi aiheuttaa yhteiskunnassa tällä hetkellä Suomessa noin 10 miljardin euron kustannukset, siis 10 miljardin euron kustannukset. Se on lähestulkoon sama summa, jolla Suomi velkaantuu tätä nykyä. On aivan varma, että tämä laki myös lisää näitä kustannuksia. Täällä lakia puolustetaan sillä, että nytkin on mahdollista tilata alkoholia ulkomailta. [Sinuhe Wallinheimo: Kyllä!] Mutta ihan vakavissanneko te vertaatte päivien päästä tulevaa postipakettia siihen, että alkoholiongelmainen isä tai äiti [Antti Kurvinen: Tämä on se pointti!] tilaa lähikaupasta kaljaa kotiin tässä ja nyt, kun ei kehtaa kävellä omin jaloin kauppaan taas kerran? Sanonpa ääneen sen, mitä te hallituksessa ette halua sanoa: tämä laki palvelee vain ja ainoastaan kaupan etua mutta aiheuttaa kansanterveydelle pelkkää haittaa. Niin se on, eikä se millään selityksillä muuksi muutu. [Lundénin välihuuto] Tämän lain takana seisovat yhdessä rintamassa hallituksessa perussuomalaiset, jotka maakunnissa kertovat olevansa perinteisten arvojen puolue, ja lain osaltaan mahdollistavat myös kristillisdemokraatit, jotka ovat sallineet tämänkin kirjauksen hallitusohjelmaan. Tämä hallituskausi jää historiaan aikana, jolloin Alkon monopoli murrettiin. Se oli kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Onnittelut, näin tapahtui. [Kokoomuksen ryhmästä: Kiitos!] Esitän lain hylkäämistä yksiselitteisesti.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Olemme tänä iltana käyneet monipuolisen ja hyvän keskustelun nuorten tilanteesta. Nuorisotyöttömyys ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkeneminen ovat vakavia kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan kerro nuorten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta vaan pikemminkin epävarmuudesta: kokevatko nuoret, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa. Meillä on sukupolvi, joka on koulutetumpi, osaavampi ja kansainvälisempi kuin yksikään aiempi. Nuoret haluavat tehdä työtä, osallistua ja kantaa vastuuta. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta vastaa tähän tahtoon, ei estämällä vaan antamalla mahdollisuuksia. Työllistymisen alkuvaihe on ratkaiseva. Ensimmäinen työpaikka, harjoittelu tai oppisopimus ei ole vain työsuhde vaan viesti siitä, että sitä nuorta tarvitaan. Kun nuori saa kokemuksen osallisuudesta ja merkityksestä, syntyy luottamus tulevaan. Nivalainen presidentti Kyösti Kallio toimi aktiivisesti nuorisoseuratoiminnassa. Hänen viestinsä oli: osallistu, rakasta yhteisöä ja rakenna luottamusta yli puoluerajojen. Yhtä lailla Haapaveden suurmies, valtiovarainministeri Ahti Pekkala oli myös nuorisoseuratoiminnassa mukana, ja hän korosti nuorille, että osallistumalla saa osallisuuden kokemuksen ja syntyy yhteisten asioitten hoitamiseen vastuuta — ole mukana näissä tehtävissä. Arvoisa puhemies! Hyvä hallitus, nuoret tarvitsevat selkeän näkymän siitä, että koulutus johtaa työhön, työnteko kannattaa ja asuminen on mahdollista myös opintojen ja uran alkuvaiheessa. Päätösten vaikutukset nuoriin on arvioitava systemaattisesti, ei jälkikäteen vaan jo valmisteluvaiheessa. Nuoret ovat saatava mukaan päätöksentekoon aiemmin. Ei riitä, että heitä kuullaan, jos he eivät voi vaikuttaa. — Tässä ministeri Poutala hyvin toikin esille tämän asian. — Nuorten näkemykset on otettava mukaan silloin, kun vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Tämä vahvistaa luottamusta päätöksentekoon ja sitouttaa yhteiskuntaan. Meillä kokeneilla päättäjillä on nuorille yksi tärkeä viesti: teidän ei tarvitse olla valmiita kaikkeen. Monella meistä oma polku ei ole ollut suora. Siihen on kuulunut epäonnistumisia, suunnanmuutoksia ja uusia alkuja. Juuri siksi yhteiskunnan on annettava nuorille aikaa kasvaa ja mahdollisuus yrittää uudelleen. Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus ei ole nuorista kiinni. Se on kiinni meistä, siitä, uskallammeko luottaa heihin, antaa vastuuta ja avata ovia. Teemme niin. Nuoret kyllä kantavat vastuunsa luottavasti ja osaavasti vievät Suomea eteenpäin rakentaen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hienoa, että ministerit Talvitie ja Poutala ovat vielä täällä paikalla. Marttinen juuri poistui. Arvostan suuresti, että ovat ministerit kuulemassa. Tämähän on suorastaan harvinaista herkkua, että näin pitkään ministerit ovat paikalla. En enää itse voi sanoa lukeutuvani Suomen nuoriin, vaikka ikinuori olenkin, ja maamme tulevaisuuden toivoihin, mutta muistan kyllä erinomaisesti ajan, jolloin olin työurani alussa. Sen jälkeen olen saanut nähdä lasteni kasvavan ja työllistyvän. Monenlaisia vaiheita mahtuu näihin vuosikymmeniin, hyviä ja huonoja aikoja, mutta kyllä nyt joutuu sanomaan, että näin vaikeaa aikaa työllistymisen suhteen nuorten osalta en ole nähnyt. On pakko kysyä, mitä Suomessa oikein on tapahtunut. Nuorisotyöttömyydestä on ikävällä tavalla tullut Suomessa iso ongelma. Joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja alle 30-vuotiaista työttömiä on lähes 80 000. Se on lähes kaksi kertaa saman verran kuin Suomessa syntyy lapsia — siis ajatelkaa, lähes kaksi kertaa sen, mitä Suomessa syntyy lapsia. Nuorten tulevaisuudenusko on myös romahtanut lyhyessä ajassa, ja nuorisobarometrin mukaan vain joka kuudes nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti ja myönteisesti. Se on vakava viesti. Heikentynyt tulevaisuususko saattaa johtaa lamaantumiseen. Nuorten suuri huoli juuri nyt on se, löytyykö töitä. Se on täysin ymmärrettävää, kuten sekin, että moni kokee turvattomuutta ja epävarmuutta tässä maailmanajassa. Meidän päättäjien vastuu tulevaisuudesta juuri nyt on suuri — meidän päättäjien vastuu nuorten tulevaisuudesta on nyt juuri tällä hetkellä suuri. Suomessa tarvitaan työtä, toivoa ja tulevaisuususkoa, kuten puolueemme puheenjohtaja Antti Kaikkonen on linjannut. Arvoisa puhemies! Uskon mielihyvin, että nuorisotyöttömyys on myös hallituksen mielestä todellinen ongelma. Jo kuulluista keinoista, mitä täällä on monta tuotu esille, palaan vielä kuitenkin tähän keskustan esittämään takuutyöhön. Työmarkkinatuki ja kuntien maksamat sakkomaksut ohjattaisiin yrityksille, jotka työllistäisivät nuoria. Niin kuin me kuulimme ministeri Marttisen puheenvuorossa, vaikka korvaus ei ole niin suuri, niin siinä on kuitenkin se positiivinen puoli, että se korvaus maksetaan työnteosta eikä siitä, että joutuu olemaan työttömänä — siis korvaus maksetaan kuitenkin työnteosta eikä siitä, että ollaan työttömänä ja koetaan, että ollaan tarpeettomia yhteiskunnassa. Näin kun tehtäisiin, niin ajattelen niin, että nuorilla olisi kuitenkin aivan erilainen tuntuma yhteiskuntaan, kun pääsee työn syrjästä kiinni. Ehdotamme myös, että ensimmäisen työntekijän ja nuoren työntekijän palkkausta helpotettaisiin. Juuri nyt moni yrittäjä pohtii työntekijän palkkausta mutta ehkä tarvitsee viimeisen rohkaisun asiaan. Me olemme työllistäneet nuoria monen kymmenen vuoden aikana runsaasti aina, joka kesä ja välillä ympäri vuodenkin, ja minun mielestäni se on meidän yrittäjien tehtävä, että me rohkaisemme nuoria siinä uudessa, ensimmäisessä työpaikassa. Arvoisa puhemies! Haluan valaa nuorille luottamusta siihen, että paremmat ajat koittavat. Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikanaan viisaasti: ”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi.” Se on paljon sanottu. Käsillä olevasta vaikeasta tilanteesta huolimatta kannustan suhtautumaan tulevaisuuteen valoisasti ja avoimin mielin. Siihen on syytä, sillä olen omin silmin todistanut lasteni sekä lukuisten tuttujen nuorten kautta, että tämän päivän nuoret ovat äärettömän taitavia ja osaavia. [Puhemies koputtaa] Se kantaa elämässä. Haluan toivottaa jokaiselle Suomen nuorelle parasta menestystä elämässä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tärkeää keskustelua, ja tämä on tärkeä asia, koska puhutaan nuorten tulevaisuudesta ja työttömyydestä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että meidän lapset ovat työllistyneet omassa yrityksessä ja sitten osa on työllistynyt tuolla Oulun kaupungissa erilaisissa työtehtävissä. Kun ministeri Marttinen toi tässä sen asian esille, että hallitus on nimenomaan pienyrityksiä auttanut työllistämään nuoria, niin olisin kysynyt vielä ministeri Marttiselta: mitkä ovat juuri ne konkreettiset toimenpiteet, jotka pienyrityksiin ovat vaikuttaneet? Sitten tämä meidän esitys, että työmarkkinatuki ja kuntien maksamat sakkomaksut ohjattaisiin pienyrityksille työllistämään nuoria: tämähän ei nosta valtion kustannuksia millään muotoa, vaan se kustannus kohdistuu vain siihen työn tekemiseen eikä siihen, että se nuori makaa kotona.

Arvoisa puhemies! Politiikka näyttäytyy usein ihmisille riitaisana, sekavana ja epäjohdonmukaisena. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tuolla ihmisten kanssa jutellessa tämä asia nostetaan esiin tympeänä ja luotaantyöntävänä piirteenä. Keskeinen viesti on, että älkää syytelkö toisianne vaan tehkää hyviä päätöksiä. Mutta on toisaalta niin, että politiikkaan liittyy ihan oikeasti paljon täysin epäjohdonmukaisia asioita, ja tämä ennallistamisasia on juuri sellainen, jota täytyy nyt aivan todella tänään ihmetellä. Vielä enemmän ihmettelen, että vain yksi hallituksen edustaja on täällä paikalla. Arvoisa puhemies! Vuonna 2022 perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra julisti, että meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö, tämä ei kerta kaikkiaan käy. Nyt on väitetty kokoomuksen ja perussuomalaisten taholta, että ennallistamisasetus on hyväksytty viime vaalikaudella. Ei muuten ole. Suuri valiokunta toteaa 30. päivä marraskuuta 2022 seuraavasti: ”Valiokunta ei hyväksy ennallistamisasetusta komission nyt esittämässä muodossa.” Entäs nykyinen hallitus? Suuri valiokunta toteaa 16.6.2023: ”Suuri valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto ottaa edellä esitetyn huomioon” — eli hyväksyy aikaisemman Suomen kannan. Keskusta jätti tähän eriävän mielipiteen. Perussuomalaisten ehdoton ”ei” koko ennallistamisasetuksesta kääntyi hallituksessa. He siis hyväksyvät valtioneuvoston esityksen. Juuri nyt on tilanne sellainen, että hallitus on päättänyt viedä Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman EU-komissiolle kysymättä eduskunnalta yhtään mitään — siis kysymättä eduskunnalta yhtään mitään. Vuotuisiksi kustannuksiksi on arvioitu lähes miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa. Se on iso summa. Perussuomalaiset vastustivat oppositiossa ollessaan ennallistamisasetusta henkeen ja vereen, mutta mitä on tapahtunut puolueen istuessa hallituksessa? Ennallistamisasetus on edennyt ilman mitään mukinoita, ja nyt ollaan pisteessä, jossa kaikkein tärkein vaihe eli kansallinen suunnitelma tehdään ilman eduskunnan käsittelyä. Valtaa suorastaan tyrkytetään ympäristöministeriölle. Kysyn: Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Mihin ihmeeseen jäi perussuomalaisten vastustus? Sitä ei ole ollut, ei vähäisessäkään määrin, ja täällä salissa ei muuten ole yhtään edustajaa paikalla. Mihin jäi myös kokoomuksen vastustus? 2022 kokoomus teki välikysymyksen tästä aiheesta. Ottaen huomioon kokoomuksen, perussuomalaisten, keskustan ja myös SDP:n aiemman hyvin kriittisen näkemyksen ennallistamisasetuksen toteuttamiseen olisin vähintään odottanut, että asiasta tuodaan eduskuntaan selonteko. Selonteko on välttämätön perusteelliseen keskusteluun ennallistamisen haitoista ja kustannuksista. Mitään taloudellista hyötyä ei ole kukaan pystynyt kertomaan tosiasiana ennallistamisesta. Mitään taloudellista hyötyä ei ole pystytty esittämään. Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan käytännössä metsien käyttöön, vesistöjen hoitoon, energiainvestointeihin, maa- ja metsätalouteen, aluekehitykseen ja maaseudun elinkeinoihin vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä on valtava asia. Siksi suunnitelman valmistelua ei voida jättää vain ja ainoastaan ympäristöministeriön valmistelun ja valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan. Niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, yrittäjänä olen nähnyt lähes koko ympäristöministeriön olemassaolon ajan, sen historian, ja voin todeta: mitään taloudellista hyvää ei ole koko aikana tullut yrittäjää kohtaan, päinvastoin järkyttävä määrä päällekkäistä byrokratiaa ja lisäkustannusta. Siksi sanon vielä: mikään ei estäisi hallitusta tuomasta asiaa eduskunnan käsittelyyn, mutta ei, niin ei ole haluttu tehdä. Kysyn vilpittömästi, kuinka tämä on yleensä mahdollista. Nyt kuitataan valtava lasku ilman ja vapaaehtoisesti. Kannatan edustaja Kallion tekemiä vastalauseen 1 mukaisia pykälämuutosehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valkoposkihanhivahingot ovat kasvaneet yli kestorajan, ja siksi tämä lakiuudistus on todella tarpeen. Suojametsästys muuttuu harvinaisesta luvanvaraisesta poikkeuksesta jatkuvasti käytettäväksi ja laissa suoraan sallituksi keinoksi estää vahinkoja, mutta pysyy edelleen tarkasti rajattuna eikä muutu vapaaksi metsästykseksi. Lakiesityksessä sanotaan, milloin metsästys on sallittua: kun pellolla on satoa korjaamatta ja sinne on vähintään viisi hanhea laskeutunut tekemään vahinkoa ja silloin, kun on kysymys vahingon estämisestä. Tein tähän liittyen kaksi kertaa ihan vastikään kirjallisen kysymyksen oikeusministerille. Ja miksi? Siksi, että olen saanut niin paljon viljelijöiltä yhteydenottoja siitä, että viljelijän oikeusturva on ollut nolla tässä valkoposkihanhikysymyksessä. Ymmärrän hyvin, koska kun valkoposkihanhiparvi tuhoaa sadon, nurmisadon tai syysviljasadon, aikaisin keväällä, niin karjatilakaan ei mistään saa tilalle sitä rehua, mitä se tuho on aiheuttanut. Rahalla nimittäin ei saa ostettua sitä rehua tilalle. Sen vuoksi nostin tämän oikeusturva-asian esille. Siihen liittyen olen koko 2020-luvun saanut viljelijöiltä tiedoksi, että vuoden 2019 jälkeen nämä tuhot ovat pahentuneet merkittävästi. Nyt viime vuosina nämä vahingot ovat nousseet jopa räjähdysmäisesti. Tästä huolimatta viljelijöillä ei ole ollut eikä ole vieläkään oikeutta suojata omaa elinkeinoaan. Minusta se on suorastaan naurettavaa, että viljelijälle ohje on, että kopistele kattilankansia yhteen pellon reunalla taikka ammu paukkupatruunoita ilmaan. Siis tämähän on suorastaan naurettavaa, kun ajatellaan, että siinä on kysymys isosta omaisuusmassasta, mitä suojataan tämmöisen luonnonvaraisen eläimen tekemältä tuholta. Siksi tällainen lakiuudistus on todella tarpeen. Viljelijän elinkeinon tarkoitus ei ole ruokkia luonnonvaraisia eläimiä peltolohkoilla vaan saada sieltä rehua omalle karjalle, ja sen vuoksi viljelijän oikeusturvan pitäisi olla kaikille selvä asia. Hallitus nosti vielä kaiken hyvän päälle karkotusluvan hinnaksi 1 500 euroa, ja lupien käsittely olisi kestänyt kuukausia. Tämä oli oikeastaan viimeinen niitti monen viljelijän kohdalla, mitä tuli minulle yhteydenottoja. Sen vuoksi tämä lakiuudistus on erityisen tärkeä tähän hetkeen. Tässä voi hyvällä mielellä kiittää hallitusta oikeansuuntaisesta esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomi on yksi niistä maailman maista, joissa alkoholi aiheuttaa todella paljon murhetta, surua ja yhteiskunnalle valtavia kustannuksia. Yksi isoista syistä tämän taustalla on se, että aikanaan päätimme sallia keskioluen myynnin ruokakaupoissa. Tämän jälkeen alkoholin kokonaiskulutus lähti todella voimakkaaseen nousuun. Viime vuosina alkoholin kokonaiskulutus on tullut alas, mutta alkoholihaittojen määrä on pysynyt aivan valtavana. Samalla ongelmat ovat yhä voimakkaammin painottuneet pienempään väestönosaan. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on aivan täysin yksiselitteisesti alkoholilain vastainen. Alkoholilain 1 § sanoo selvästi, että lain tarkoituksena on vähentää alkoholinkulutusta rajoittamalla ja valvomalla elinkeinotoimintaa haittojen ehkäisemiseksi, ja nyt tällä lailla mahdollistetaan alkoholin osto kaupasta suoraan kotiin. Täällä erityisesti kokoomuksen edustajat kertovat, miten alkoholihaitat ovat vähentyneet, kysymys on elinkeinovapaudesta ja niin edelleen. Tosiasia on, että te arvotatte tässä kaupan voitot kansanterveyden edelle. Tätä on täysin turha yrittää muuksi muuttaa. Kysyn teiltä, minkähän vuoksi tätä lakia kannattavat ainoastaan kaupan alan toimijat, niin kuin jo äsken kuulimme, mutta esimerkiksi Valvira, Tehy ja EHYT ry vastustavat. No, totta kai koska kauppa kannattaa ja koska kassakone kilisee. Ja tietysti kansanterveydestä, lapsista ja nuorista välittävät viranomaiset vastustavat, koska he tietävät, että tämä tulee johtamaan lisääntyviin alkoholihaittoihin. Jo tällä hetkellä vajaa 100 000 lasta elää perheissä, joissa synkkänä varjona kulkee vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö. Minä ymmärrän sen, että kokoomuksessa halutaan palvella kaupan etuja, mutta olisitte rehellisiä ja myöntäisitte sen, että tästä laista joutuvat kärsimään myös monet sellaiset, joille alkoholinkäyttö on jo nyt ongelma. Ennen kaikkea minä ihmettelen, jos kristillisdemokraattiedustajat tämän lain hyväksyvät. Teidän politiikkanne selkänoja ja ydin on perheiden, kristillisten arvojen ja myös perinteisesti liberaalin alkoholipolitiikan vastustaminen. Kun tämän lain hyväksytte, niin kysyn, millä hinnalla. Mitä sellaista olette saaneet vastineeksi, joka tähän kauppaan kannustaisi? Vastaan itse: ette yhtään mitään. Mutta sen sijaan tämän lain seurauksena Alkon monopoli murenee teidän vahtivuorollanne. Arvoisa puhemies! Suomalaisen alkoholia käyttävän ihmisen ongelma ei ole siinä, etteikö kaljaa saisi jo nyt aivan riittävästi ja riittävän läheltä, eikä paikallinen kauppakaan ole siinä tilanteessa, että se olisi konkurssin partaalla. Tämä lakiesitys on häpeäksi maallemme ja sen kansanterveydelle. En missään olosuhteissa voisi tätä kannattaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme tosiaan tärkeän asian äärellä, ja tässä on nyt hyvä muistaa nämä mittasuhteet. Tuossa edustaja Vähämäki kyllä aivan oikein toi esille nämä kustannukset, mitkä mitenkin ovat nousseet. Mutta sekin pitää muistaa esimerkiksi lannoitetuesta, siitä kustannustuesta, että lannoitteethan on ostettu jo vuosi aikaisemmin kuin se kustannustuki maksetaan, niin että se ei kovinkaan helposti hintoihin siirry. Mutta meidän pitäisi muistaa aina näissä asioissa se, mitkä vaikutukset milläkin on. Esimerkiksi tämä polttoöljy, mistä äsken juuri kerroin, tekee meillä sen 50 000, ja lannoitepuolella silloin, kun Ukrainan sota alkoi ja käytännössä jo vuotta aikaisemmin, se tarkoitti meillä 150 000 euroa. Jos ajatellaan sitten yhteisöveroa, sen laskua, niin meillä merkitsi näillä tuloilla — kun tiedätte, että maatilat eivät hirveästi tuota tällä hetkellä — 8 000 euroa yhteisöveron alennus. Siitä osaatte vähän ottaa mittaluokkaa siihen, missä mennään.

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt toinen asia, jonka hallitus tuo maatalousyrittäjien tilanteen parantamiseksi. Ensimmäinenhän oli silloin hallituskauden alussa, kun maatalouden tasausvarausta nostettiin 12 500 euroa, joka sinänsä summana oli sama kuin se, että minä käyn vaimon kanssa iltapäiväkahvilla paikallisessa kahvilassa. Mennäksemme nyt tähän esitykseen tässä on siis kyse maatalouden harjoittajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta. Sitä maksettaisiin kevyestä polttoöljystä, ja määrä olisi neljä senttiä litralta. Esitys on tietysti kannatettava mutta täysin riittämätön, ja kuvaan tämän tilanteen. Keskimääräisellä maatilalla tämä tarkoittaa 400:aa euroa — siis 400:aa euroa. Meillä kun polttoaineen kulutus on merkittävästi suurempi, polttoainekustannus kasvaa Iranin sodan myötä noin 50 000 euroa. Tämä hallituksen esitys nyt tuo meille 3 360 euron korvauksen, elikkä 46 000 euroa jää meidän omaksi maksettavaksi tästä polttoaineen hinnan noususta. Kustannuskriisiin vastaaminen on hallituksella ja hallituksilla aina erityisen tärkeä asia näin akuutissa tilanteessa kuin nyt tämäkin tilanne. Siksi olisin odottanut, että hallitus olisi kehysriihessä ottanut esille tämmöisiä asioita, jotka ovat ihan konkreettisia ja jotka eivät vaadi kustannuksia millään tavalla, kun ne suoraan kohdistuvat maatilalle: Muun muassa tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto. Toinen on sitten lannoitteiden kustannustuki, koska Iranin sotahan nosti sekä öljyn että lannoitteiden hintoja merkittävästi. Viime hallituskaudella otettiin muitakin tukitoimenpiteitä käyttöön. Energiaverostahan tuli tuplapalautus. Sitten otettiin luonnonhaittakorvauksen korotus ja tukien aikaistaminen, varainsiirtoveron poisto sukupolvenvaihdostapauksessa ja Makeran pääomitus 90 miljoonalla. Hyvä hallitus, minä voin kertoa teille sen, että tällä hetkellä muun muassa salaojitusinvestoinnit ovat 80-prosenttisesti seis, kun Makeraa ei ole pääomitettu. Investointitukia salaojituksiin on myönnetty vain suurimpiin kohteisiin, ja suuri osa hakijoista on jäänyt ilman salaojitusavustustukea. Odotan hallitukselta nyt, että tämän energiaveron palautuksen lisäksi hallitus tuo esityksiä, joilla voidaan maatilojen ahdinkoa poistaa elikkä tilannetta parantaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa on kesä kauneimmillaan. Pohjoisessa eletään yöttömän yön aikaa, eikä täällä etelässäkään tarvitse kärsiä pimeästä. Mutta julkisessa taloudessa ei juhannustunnelmasta ole tietoakaan — ei yötöntä yötä vaan pimeää, kuvaannollisesti musta marraskuu. Joudun sanomaan tämän nyt todella suoraan: olen äärettömän pettynyt siihen, mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan. Siis mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan? Erittäin hyvästä työllisyystilanteesta on siirrytty valtavaan työttömyyteen, velkaantuminen on kiihtynyt entisestään, talouskasvusta ei ole ollut tietoakaan, ja raju keskittäminen on vienyt erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa ihmisiltä toivoa paremmasta huomisesta. Kaikki nämä edellä mainitut asiat ovat heikentäneet julkista taloutta — siis heikentäneet julkista taloutta. Odotin hallitukselta ennen kaikkea sitä, että se kykenisi auttamaan kotimaisia yrityksiä parempaan iskuun ja sitä kautta luomaan työtä, ja tässäkin olen joutunut pettymään. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen leikkaus, joka oli toimena erittäin huonosti harkittu, on tuoreen tutkimuksen mukaan aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille — siis aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille. Nyt hallitus korjaa virheitään, ja hyvä niin, mutta paljon vahinkoa on jo tapahtunut. Suomen ja suomalaisten vuoksi olisin vilpittömästi toivonut, että olisitte pystyneet parempaan. Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa muutaman sanan lapsista ja lapsiperheistä. Olen saanut paljon yhteydenottoja isiltä ja äideiltä, etenkin tuolta oman maakuntani alueelta mutta myös laajemmin Suomesta. Varsinkin monilapsisissa perheissä koetaan suurta niukkuutta juuri nyt. Heiltä on leikattu tällä kaudella todella paljon. Myös maksukattoja ja asiakasmaksuja on korotettu huomattavasti, ja isossa perheessä tämä tuntuu heti. Lisäksi nyt, kun työttömyys on suurta ja asuntojen arvot ovat laskeneet, on monessa perheessä ihan oikea ahdinko. Tällaisessa tilanteessa kokoomus suunnittelee lapsilisien sisaruskorotusten poistoa. Tämä aiheuttaa monilapsisissa perheissä konkreettista pelkoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa — siis hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa. Niin on nyt käynyt, ja lapsiperheköyhyys on lisääntynyt hälyttävällä tavalla. Perheiden tulisi voida luottaa siihen, että leikkaukset eivät kohdistu lapsiin. Lapsiperheiden toimeentulo, niiden palvelut ja erilaiset tukitoimet eivät ole menoeriä, ne ovat investointeja tulevaisuuteen. Perheen perustaminen edellyttää uskoa ja luottamusta tulevaan ja lisäksi yhteiskunnan tukea vaikeina aikoina. Keskusta asetti puoluekokouksessaan tavoitteeksi lapsiperheköyhyyden poistamisen Suomesta. Se on vaativa ja kunnianhimoinen tavoite mutta ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — siis ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — varsinkin juuri nyt, kun syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kävin hankintalain perusteita läpi ensimmäisessä käsittelyssä enkä kovin syvällisesti mene tässä yhteydessä muuta kuin kokoan tiiviisti tämän esityksen keskeisimmät ongelmat. Hallituksen esityksessä itsessään, sen sisällössä, tästä hankintalain uudistamisesta on tavoitteita, jotka ovat erittäin hyviä, mutta sitten pilataan muutamalla asialla tämä lopputulos. Jospa käyn ihan lyhykäisyydessän läpi nämä ongelmat tästä lakiesityksestä: Kilpailu ei ensinnäkään lisäänny, sitten kustannukset kasvavat merkittävästi, hallinnollinen taakka kasvaa, neljäntenä haitat pienille kunnille ja alueelliselle elinvoimalle, viidentenä turvallisuus- ja huoltovarmuusriskit, kuudenneksi ongelmat erityisaloilla ja seitsemänneksi puutteellinen valmistelu. Erityisesti pysähdyn tähän loppuun puutteellisen valmistelun kohdalle. Tässä vaikutusarviot eri tyyppisiin kuntiin ovat jääneet kokonaan tekemättä. Sitten toinen tähän liittyvä asia: On mielenkiintoista, että lakiesitys ajoittuu huonosti EU:n hankintadirektiivin uudistuksen kanssa, joka on muuten tulossa näillä näkymin syksyllä tänne eduskuntaan käsittelyyn. Sitten tämä sääntely lisää monimutkaisuutta, vaikka tavoitteena piti olla yksinkertaistaminen. Mutta kriittisin kohta koko tässä lakiesityksessä on tämä 10 prosentin omistusrajavaatimus, ja se, mikä on mielenkiintoisinta, on se, että hallituksen esityksessä on perustelu, että tämä on siis määräysvallan vuoksi. No, sen verran osakeyhtiölakia olen joutunut ammattini puolesta lukemaan, että määräysvaltaa ei ole missään osakeyhtiössä 10 prosentin omistuksella, vaan jos kirjanpitolakia katsotaan, niin määräysvalta saavutetaan 30 prosentin omistuksella. Sen vuoksi tämä 10 prosentin sääntö on hatusta, niin kuin täällä on jo monesti kuultu. Eli keskeisin johtopäätös tästä koko lakiesityksestä on, että tämä ei lisää kilpailua merkittävästi mutta lisää kustannuksia, riskiä ja byrokratiaa. Sen johdosta edellä olevan perusteella ehdotamme, että 1.—4. lakiesitykset hylätään ja että hyväksytään neljä lausumaa. Nämä vastalauseen lausumaehdotukset ovat seuraavat: 1. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uudestaan hankintalakia koskevat lakiesitykset siten, että hankintalain uudistukselle asetetun tavoitteen mukaisesti kilpailua todella lisätään muun muassa tehostamalla palvelutuotantoa kustannustehokkaammaksi ja lisäämällä alueellista elinvoimaa.” 2. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uudestaan hankintalain uudistamista koskevan lakiesityksen ilman sidosyksiköiden kymmenen prosentin omistusrajavaatimusta.” 3. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee tarvittavan esityksen, jolla lasketaan markkinakartoitusta koskevan sääntelyn alaraja yhteen miljoonaan euroon, ja samalla arvioidaan tarvetta tiukentaa markkinakartoituksen huomioimista hankinnan toteuttamisessa.” 4. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa uudessa valmistelussa kyber- ja tietoturvallisuuden toteutumisen.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ministerin vastaus ei oikein tyydyttänyt, mutta minulla on tässä kädessäni Suomen Kuvalehden tammikuussa 2012 vuodettu kokoomuksen piirtämä kuntakartta 70 kunnan Suomesta, jossa on jopa kokonaisten maakuntien kokoisia kuntia. [Antti Kurvinen: Vanha haave!] Kokoomus väitti silloin, että suurkunnat tuottaisivat miljardien säästöt kuntien talouksiin. Lopulta silloinen pääministeri Katainen myönsi, että lukema oli keksitty. Kun suurkunnissa ei ollut silloin järjen häivääkään, niin miten sillä voisi tänä päivänä olla merkitystä? Kuitenkin kokoomus on omassa ohjelmassaan kaivanut kuntakarttansa naftaliinista. [Pia Sillanpään välihuuto] Suomen julkinen talous on nyt siinä tilassa, että pienten kuntien kanssa näpertely ei auta mitään. Sen sijaan olisi nyt katsottava läpi koko maan hallintorakenne kokonaisuutena, myös tsaarinaikainen ministerirakenne. [Mauri Peltokangas: Tämäkin vielä!] Kysyn pääministeri Orpolta: millä ilveellä tämä teidän ajamanne suurkunta pelastaisi nyt Suomen talouden ja ihmisten palvelut, kun edellisellä kerralla sama päämäärä todettiin valtapoliittiseksi höttöpuheeksi?

Arvoisa puhemies! Miksi hallitus ajaa Suomen kuntia lahtipenkkiin? Kuntien rahoitusta on leikattu tällä vaalikaudella valtavasti, ja nyt hallitus tekee hankintalain uudistuksen, joka on käytännössä kokoomuksen piilotettu suurkuntamalli. Se tuo pienille kunnille 600 miljoonan euron kustannukset ja ajaa monet kunnat pakkoliitoksiin, [Pertti Hemmilä: Ei pidä paikkaansa!] mutta uutta kilpailua se tuottaa vain 150 miljoonan euron edestä. Eikä tässä vielä kaikki. Viime vuonna valtion toimipisteistä joka neljäs lakkautettiin. Kotiseudultani on lakkautettu Maanmittauslaitoksen konttori, Oulaskankaan sairaalan palvelut, ja nyt on vielä poliisi lähdössä. Tämä hallitus siis ajaa etelän suurkaupunkien etuja koko muun maan kustannuksella. Kysyn valtiovarainministeri Purralta: miksi teette jatkuvasti päätöksiä, jotka ajavat Suomea kohti konkurssia, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ja kaiken lisäksi kurjistatte ihmisten arkea tuolla maakuntien Suomessa?

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa käsitellään toisinaan lakeja, jotka eivät saa kovin suurta julkisuutta mutta joiden merkitys on valtava tavallisen ihmisen ja yksittäisen kunnan näkökulmasta. Juuri näin on nyt, kun käsittelemme hankintalain uudistamista. Jos menen tuolla maakunnassa torille ja kysyn kansalaiselta, että mitä mieltä olet hankintalain uudistamisesta, niin todella harva siihen osaa vastata yhtään mitään. Mutta jos kysyisin, että haluatko, että sinun kotikuntasi lakkaa olemasta, niin johan muuttuu ääni kellossa. Juuri tästä on nyt kyse. Tämä harmittomalta kuulostava uudistus on kokoomuksen piilotettu suurkuntamalli, jonka perussuomalaiset ovat hyväksyneet. Tämä laki tulee ajamaan monet pienet kunnat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa taloudellisesti todella vaikeaan tilanteeseen, pakkoliitokseen. Siis tämä lakiesitys on niin huono, että valtiovarainministeriö on lausunut tästä näin: ”Hankintalain muutos lisää kustannuksia ja byrokratiaa, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan.” Nämä asiat ovat täsmälleen päinvastaisia kuin mitä laki tavoittelee, koska ainakin itse haluaisin, että yritysten toimintaedellytykset paranisivat — siis yritysten toimintaedellytykset paranisivat. Nyt varmasti moni miettii, mikä tässä on niin pahasti pielessä. Minäpä kerron. Hankintalaki on suuri kokonaisuus. Se ohjaa, miten kunnat käyttävät veronmaksajien rahoja, mistä ostetaan, keneltä ostetaan ja millä ehdoilla ostetaan. Hankintoja varten ja palvelujen tuottamiseksi kunnat perustavat niin sanottuja in-house-yhtiöitä, ja usein omistajina on useita kuntia. Omistus jakautuu tyypillisesti kunnan koon mukaan. Nyt tullaan siihen, mikä on menossa pieleen. Hallitus esittää in-house-yhtiön omistusosuuden vähimmäisrajaksi kymmentä prosenttia. Luku ei perustu mihinkään, eikä siinä ole mitään järkeä. Ainoa, mitä me tiedämme, on se, että ongelmia tulee paljon, koska monet toimivat yhtiöt purkautuvat. No, jos todella puhuttaisiin jostakin perusteesta, minkä perusteella tämmöinen prosenttiluku voisi määräytyä: Nyt on puhuttu siitä, että kunnalla pitää olla määräysvalta in-house-yhtiöissä. Silloin kirjanpitolain mukaan omistusosuuden pitää olla vähintään 30 prosenttia. Vain lopettamalla kokonaan kuntien perustamat in-house-yhtiöt, siis osakeyhtiöpohjaiset yhtiöt, saataisiin tähän maahan vapaata kilpailua — lopettamalla kokonaan. Tällä systeemillä nyt, mikä on tässä lakiesityksessä, meidän kyberturvallisuus vaarantuu ihan aidosti, siihen ovat jo monet ottaneet kantaa, eikä markkinaehtoisesti löydy tekijöitä näiden palvelujen tuottamiseen. Toinen ovat sotepalveluissa laboratoriopalvelut ja sydänsairaalapalvelut. Arvoisa puhemies! Tosielämän esimerkki: Kymmenen kuntaa omistaa yritystoimintaa kehittävän yhtiön. Suurin kunta, alueen kaupunki, omistaa yksin 87 prosenttia. Muut yhdeksän omistavat kukin 1—3 prosenttia tästä yhtiöstä. Jokainen kunta on antanut tähän yhtiöön panoksensa nyt jo 15 vuoden ajan ja hyötynyt myös itse. Tässä uudistuksessa, jos tämä kymmenen prosentin sääntö toteutuu, yhtiön ainoaksi omistajaksi jää tämä 87 prosenttia omistava kunta. Se hyötyy kaikkien näitten kymmenen kunnan tekemästä yhteisestä työstä, elikkä niin sanotusti kerää marjat siitä asiasta. Onko tämä oikein ja järkevää? Ei ole. Vastaavasti tämä yli kymmenen prosentin omistuksessa oleva kunta voi jatkaa toimintaansa yhtiössä, ja miettikääpä, mikä meteli syntyisi, jos nämä isot kunnat joutuisivat purkamaan tämän toimivan yhtiön. Talousvaliokunnan kuulemisessa julkisten hankintojen kokonaismäärä oli siis 38 miljardia euroa. Se on valtava summa, mutta in-house-yhtiöiden osuus on tästä valtavasta summasta seitsemän miljardia, ja siitä kolme ja puoli miljardia on in-house-yhtiöiden kilpailuttamaa osuutta. Nyt sitten, kun otetaan nämä sidosyksiköt, joissa on yli kymmenen prosentin omistus, tämä osuus on heillä noin kaksi miljardia. Elikkä todellisuudessa kilpailutuksen kohteeksi tulee tämän lakiesityksen jälkeen vain maks. 150 miljoonaa euroa koko 38 miljardin julkisista hankinnoista. Tämähän on käsittämätöntä. Arvoisa puhemies! Hankintalakiin on tullut tänä aikana 730 lausuntoa, joissa lukuisissa, siis 86 prosentissa, tätä kymmenen prosentin sääntöä kritisoitiin. Samaten kritisoitiin 600 miljoonan euron kustannusta kunnille. Tämä ei hallitusta hetkauttanut. On ihan selvää, että hankintalakia pitää uudistaa ja kilpailua lisätä, mutta näin ei tapahdu. Näin ei tässä lakiuudistuksessa tapahdu. En voi välttyä ajatukselta, että perimmäisenä tarkoituksena on ajaa vain pienet kunnat pakkoliitoksiin. Tämä on yksi osa sitä ketjua keskittämisen politiikasta, jota on tehty talouden säästöjen nimissä tällä hallituskaudella. Tulemme esittämään vastalausetta ja lausumaehdotuksia tämän lakiesityksen toisessa käsittelyssä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoitteena oli, niin kuin edustaja Vestman jo kertoi, eläinten oikeudet perustuslakiin. Ei siis keskustella eläinten hyvinvointilaista. Mutta koska tämä kansalaisaloite oli niin seikkaperäisesti eläinten hoitoon, eläinten oikeuksiin ja niiden hoidosta ja olemassaolosta kerrottiin niin tarkasti, on melkein pakko tässä yhteydessä kertoa sitten ihan luonnosta sieltä omalta tontilta näitä asioita. Me hoidamme perheen voimin 1 300:aa sonnia päivittäin — siis 1 300:aa sonnia. Eläinten päivittäinen rehustus ja ravintosisältö on tutkittu täsmällisen tarkkaan. Eli kaikki rehut on laboratoriossa tutkittu, ja niiden perusteella ajetaan tietokoneella optimaalinen päivän ruoka, ja joka päivä kaikki ruoka näille 1 300 eläimelle menee vaa’an kautta. Sitten näillä eläimillä on, riippuen ryhmäkoosta, viiden, kymmenen tai 15 eläimen ryhmät. Suurimmat ovat siis 15 eläimen ryhmissä. Elikkä nämä eläimet saavat vapaasti liikkua, sitten ne saavat nukkua olkipehkun päällä, ne saavat tätä ruokaa syödä ympäri vuorokauden vapaasti, ja vettä on tarjolla vapaasti kupeista ja altaista. Sitten vielä isompana ne saavat nukkua pehmustetulla kumiritilällä. Ihan sen takia kerron tämän näin tarkasti, että ymmärretään, minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä tuotantotiloilla eläimiä pidetään. Kun aika sitten on, niin sonnin elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti, ja sekin viranomaisten valvonnassa, ja näin me suomalaiset saamme ruokaa pöytään. Hyvät edustajat, arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tarkoitus on juuri tuotantoeläinten pidon lopettaminen. Koska eläinten teurastaminen ruuaksi katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, lehmä muun muassa, niin kuin edustaja Kallio toi hyvin esille, maidontuotannon päättyessä — me puhumme laktaatiokaudesta — pitäisi siirtää eläinten vanhainkotiin. Jos tämä lakialoite menisi läpi, monien eläinten, kuten koirien ja kissojen, pito kaupungeissa olisi perustuslain vastaista, koska pienissä asunnoissa ei ole mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että tuotantoeläinten lajinomainen käyttäytyminen on paljon paremmin toteutettu kuin lemmikkieläinten, kuten edellä kerroin. Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tekijöiden ajatusmaailma on minun mielestäni todellisuudesta vieraantunut, eläinten tehotuotannolle kun ei ole yksiselitteistä määritelmää. Kokonaisnäkemys eläinten läsnäolosta yhteiskunnassa puuttuu. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, kuka maksaisi kustannukset, kun nykyiselläänkään edes ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan ei ole resursseja. Yhteiskunnalta pitäisi löytyä resurssit tutkia jokaisen eläimen lopettamispäätös aina erikseen. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista esimerkiksi liikenneonnettomuuksien kohdalla? Nimittäin aloitteessa lukee myös, että luonnonvaraisella eläimellä on oikeus saada apua, jos eläin on avuttomassa tilassa. Eli pitäisikö eläintä, kuten pikkulintua, auttaa, jos saaliseläin, vaikkapa haukka, uhkaa syödä sen? Tai pitäisikö hirviemoa auttaa vasan kanssa, jos sudet ovat käymässä kiinni? Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa arkijärkeä. Maataloustuottajien ja lemmikkieläinten omistajien vastuulla on huolehtia eläintensä hyvinvoinnista, ja uusi eläinten hyvinvointilaki turvaa eläinten oikeuksia jo varsin hyvin. Kuitenkin ilmeneviin epäkohtiin pitää puuttua jämäkästi. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ihminen on luomakunnan herra. Toistan: ihminen on luomakunnan herra. Hän hallitsee sitä. Mieleen tulee jopa, että eikö meillä eduskunnassa ole tärkeämpiä asioita käsiteltäväksi. Ihmisillä on arjessaan oikeasti isoja murheita. Monet vanhemmat kamppailevat, että saisivat vuokrat maksettua, sähkölaskut maksettua ja ruokaa perheelle, ja me täällä mietimme nyt sellaisia asioita, jotka veisivät sen viimeisenkin ruuan pöydästä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aina toisinaan eduskunnassa käsitellään aloitteita, jotka todella näyttävät toteen puolueitten erilaiset arvot ja tavoitteet. Tämän aloitteen tavoitteena on tuoda eläinten oikeudet perustuslakiin — siis korottaa eläin ihmisen rinnalle perustuslaissa. Hyvät edustajat, en hyvällä tahdollakaan voi ymmärtää, miten tällaista voidaan vakavissaan esittää. Jos tämä ehdotus toteutuisi, aivan kaikki mullistuisi. Jos kansalaisaloitteen kirjaukset kirjattaisiin perustuslakiin, nyt täysin tavalliset asiat muuttuisivat perustuslain vastaisiksi: kotieläintuotanto, metsästys, kalastus, myös lemmikkieläinten pito. Tämä kaikki olisi vain pieni osa siitä sekasorrosta, mikä seuraisi tästä. Onneksi perustuslakivaliokunta otti aiheeseen ainoan oikean, täysin arkijärkisen kannan. Valiokunnan mukaan ehdotus on lievästi ilmaisten ongelmallinen ja lisäksi tarpeeton. Perustuslaki ei nimittäin estä eläinten hyvinvoinnin edistämistä — siis perustuslaki ei estä eläinten hyvinvoinnin edistämistä. On hyvä muistuttaa, mitä Lainkirjoittajan oppaassa todetaan: ”Perustuslain muuttamiseen suhtaudutaan pidättyvästi. Muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella.” Tämä jos jokin on hyvä esimerkki hankkeesta, johon ei pidä ryhtyä. Arvoisa puhemies! Täällä moni edustaja kantaa huolta eläinten hyvinvoinnista, ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Minä kannatan ehdottomasti eläinten hyvää hoitoa, hyvää kohtelua. Olen aivan pienestä lapsesta saakka ollut eläinten kanssa tekemisissä. Meidän tilalla olemme sitoutuneet eläinten hyvinvointikorvauksen asettamiin ehtoihin, jotka ovat tiukemmat kuin uusi eläinten hyvinvointilaki edellyttää. En tiedä, kuinka moni edustaja tietää tai ymmärtää sitä, miten tarkkaan tuotantoeläimiä tänä päivänä valvotaan. Pienikin rikkomus johtaa välittömästi sanktioihin ja tulonmenetyksiin, ja on luonnollisesti tuottajan etu, että eläimet voivat hyvin, nimittäin hyvin voivat eläimet tuottavat. Säännöllinen tarkastus tapahtuu meidän tilalla siten, että terveydenhuoltoeläinlääkäri käy kahden kuukauden välein. Valvontaeläinlääkäri käy säännöllisesti tarkastamassa jokaisen eläimen. Jokaisen kuorman, joka viikoittain lähtee Atrian teurastamoon Kauhajoelle, tarkastaa eläinlääkäri, joka on valtion virkamies. Kysyn: oletteko huolissanne niitten eläinten hyvinvoinnista, jotka asuvat kaupunkikiinteistöissä? Ajattelen tässä niitä tuhansia, tuhansia lemmikkejä, jotka eivät missään olosuhteissa pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä pienissä kerrostaloasunnoissa. [Anna Kontulan välihuuto] Yhtäkään lemmikkieläintä ei valvota niin tarkasti tänä päivänä kuin tuotantoeläintä. Arvoisa puhemies! Tässä 15-sivuisessa aloitteessa kaikkein heikoin esitys oli se, että aloitteen mukaan jokaisella eläimellä pitäisi olla edustaja. Arkijärki on pahasti kadoksissa, jos meidän tilalla yksistään tarvitaan 1 300 edustajaa eläimille. Lisäksi kuka maksaisi kustannukset — siis kuka maksaisi kustannukset? Arvoisa puhemies! Voin yhtyä perustuslakivaliokunnan loppulausumaan: ”Edellä esitetyn perusteella valiokunta ei pidä lakiehdotuksen hyväksymistä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tuo edustaja Kallion puheenvuoro kirvoitti ihan semmoiset vanhat muistelmat, kun 1992 tutustuin Hollannissa meren alta raivattuihin alueisiin eli polderialueisiin, mitkä ovat valtavat viljelyalueet, jotka olisivat siis meriveden peittämänä, mikäli patorakenteita ei olisi tehty. Tutustuin 33 kilometriä pitkään patoon, johon kiviaines oli ajettu kaikki Norjasta. Elikkä Hollannissahan ei ole kiviainesta niin paljon, että sellaisia patoja voitaisiin rakentaa. Siis pato on rakennettu sillä tavalla, että tämä kiviaines on 200 metriä molempiin suuntiin padosta, eli merenpohja on kivetty, jotta se kestää merenkäynnit. Nämä ovat joitakin aivan valtavia, ja jos puhutaan tästä ennallistamisesta Hollannin osalta, niin yksi kolmasosa Hollannin pinta-alasta olisi veden alla, jos ennallistettaisiin vuoden 1956 tasoon, milloinka pato murtui ja vesi valtasi nämä alueet. Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys siinä mielessä, että kun me puhutaan tästä Suomen ennallistamisesta, niin sitten näinkin valtava maa ruuantuottajana kuin Hollanti olisi kolmasosaltaan veden alla.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään EU:n ennallistamisasetusta ja sen vaikutuksia Suomeen. Kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta, vaan ennen kaikkea taloudesta, omaisuudensuojasta ja viljelijöiden sekä maanomistajien oikeusturvasta. Ensinnäkin muutama sana kustannuksista: Arviot osoittavat, että ennallistamisasetuksen myötä Suomen metsien vientituloista voi kadota jopa kaksi miljardia euroa vuodessa vuoteen 2050 mennessä. Tämä on sen mittaluokan asia, johon meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Suomen talous on jo valmiiksi haasteiden edessä, ja tällainen tulonmenetys heijastuisi koko yhteiskuntaan, työpaikkoihin, alueitten elinvoimaan ja julkiseen talouteen. Toiseksi nostan omaisuudensuojan: Ennallistamisasetus ulottuu syvälle suomalaiseen maanomistukseen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yksityisen ihmisen oikeus päättää omasta maastaan kaventuu. Emme voi hyväksyä kehitystä, jossa päätösvaltaa siirtyy unionille tavalla, joka heikentää suomalaisen maanomistajan asemaa. Arvoisa puhemies! Kolmanneksi viljelijöitten ja maanomistajien oikeusturva: Ennallistamisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon. Vapaaehtoisuus lisää hyväksyttävyyttä ja rakentaa luottamusta. Meillä ovat yksityiset maanomistajat suojelleet yli miljoona hehtaaria. Sitä vain ei huomioida missään. Pakko sen sijaan synnyttää vastakkainasettelua ja epäluottamusta eikä johda kestäviin ratkaisuihin. Viljelijät ja metsänomistajat ovat jo sukupolvien ajan huolehtineet luonnosta vapaaehtoisesti ja vastuullisesti. On oikein ja kohtuullista, että heidän työtään arvostetaan eikä siitä rangaista. Heidän oikeusturvansa on turvattava selkeällä ja oikeudenmukaisella lainsäädännöllä ja riittävillä kannustimilla. Samalla on huolehdittava siitä, että maa- ja metsätalouden toimintaedellytykset säilyvät. Tämä ei ole vain elinkeinopoliittinen kysymys, vaan myös huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden ydinkysymys. Arvoisa puhemies! Ennallistamisen toteutuksen on oltava kestävää, oikeudenmukaista ja hyväksyttävää. Suomen erityispiirteet on tunnistettava, ja vaikutukset maanomistajiin sekä alkutuotantoon on otettava täysimääräisesti huomioon. Eduskunnan on pidettävä tässä asiassa ohjat käsissään, eikä lainsäädäntövaltaa tule siirtää liiaksi eteenpäin. Tämän hallituksen esityksen mukaan valtioneuvosto päättäisi ympäristöministeriön esityksestä. Nämä ovat sen mittaluokan asioita, että eduskunnan tulee päättää hallituksen esityksestä. Lopuksi: jos ennallistamista suunnitellaan liian kapeasti ja ilman kokonaiskuvaa, lopputulos on huono niin luonnon, talouden kuin ihmisen kannalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Elämässä erittäin hyvä tapa edetä on, että asettaa itselleen tavoitteita ja niihin myös pyrkii määrätietoisesti. Silloin tekeminen kohdistuu ja suuntautuu oikeisiin asioihin. Näin on ihan siviilielämässä, yrittämisessä ja toki myös politiikassa. Myös istuva hallitus on asettanut itselleen monenlaisia tavoitteita työllisyydessä, velkaantumisessa, talouskasvussa, uudistuksissa ja niin edelleen. Kun nyt päivän päätteeksi näitä tavoitteita katsomme, niin fakta on, että kaikki talouteen liittyvät avaintavoitteet jäävät äärettömän kauas toteutumisesta. Joka muuta väittää, yrittää kääntää mustan valkoiseksi. Arvoisa puhemies! Nostan tässä puheessani esiin pari seikkaa, jotka ovat vähemmän olleet esillä päivän mittaan mutta jotka yhtä kaikki liittyvät talouteen. Olen ihmetellyt ja hämmästellyt sitä, että meillä pitäisi olla erittäin yrittäjäystävällinen hallitus. Mutta mitä on tapahtunut? Tällä kaudella on nostettu lupamaksuja yrittäjille tuhansilla, jopa kymmenillätuhansilla euroilla. Otan esimerkiksi turvetuotannon. Aiemmin pienimmän turvetuotantoalan lupamaksu oli 5 000 euroa, nyt se on 20 000 euroa, siis nousua yli 15 000 euroa paperilappusesta, joka oikeuttaa tekemään työtä elikkä nostamaan sitä kasvu- ja kuiviketurvetta tai energiaturvetta. Onhan se ihan uskomatonta. Sitten toinen: jos rakentaa navetan, esimerkiksi sellaisen kuin meillä on, niin hallitus nosti tämän lupamaksun 17 600 eurosta 19 400 euroon, elikkä lähes 3 000 euroa nousi senkin paperilappusen hinta. Nämä ovat veroluonteisia maksuja, nämä kerätään yrittäjältä, ja yrittäjä ei voi niitä hyödyntää millään tavalla. Elikkä jos tässä maassa halutaan ruuantuottajaksi, niin pitää olla varakas ihminen, muuten ei voi alkuun päästä. Näiden päätösten vuoksi byrokratia lisääntyy, yrittäjän edellytykset heikkenevät ja kansantalous kärsii. Nimittäin tällaisten lupamaksujen korottaminen on suora syöttö byrokratian lisääntymiselle. Se on suora syöttö lapaan, niin kuin me jääkiekkotermein sanotaan. Arvoisa puhemies! Kansamme tulevaisuuden ja myös taloutemme suurin kysymys on, syntyykö tähän maahan lapsia vai ei. Suomessa on ollut pitkään erityispiirteenä se, että meillä on enemmän suurperheitä kuin monessa muussa länsimaassa. On valtavan hieno asia, että ihmiset rohkenevat luottaa huomispäivään ja haluavat ottaa lapset vastaan. Myös Suomen valtio on halunnut kaikkina sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tukea suurperheitä siksi, että isojen perheiden arvo yhteiskunnalle on tunnistettu: se on ollut valtava. Erityisesti sodan jälkeen jälleenrakentamisen aikana isot perheet antoivat tämän mahdollisuuden Suomen yhteiskunnalle. Suurperheitä on haluttu tukea myös siksi, että isoissa perheissä kustannukset toden totta ovat merkittävät. Suurperheiden tukemisessa erityisesti keskustan vaikutus on ollut aivan keskeinen. Syntyvyyttä pitää edistää kaikin keinoin. Äsken tehty esitys suurperheitten lapsilisien rajusta leikkauksesta on paitsi perheiden kannalta myös Suomen kansantalouden kannalta täysin huono esitys. Sitten lopuksi vielä muutama sana energiasta. On tyly tosiasia, että meillä energiapolitiikkaa ei tänä päivänä Suomessa johda kukaan. Tämä saa aikaan täysin käsittämättömiä asioita. Meille rahdataan pähkinänkuoria Afrikasta asti ja Italiasta tuodaan haisevia jätteitä poltettavaksi tähän maahan. Samanaikaisesti oma kansallinen bioenergia, puuenergia, ei kelpaa lämpölaitoksille. Sitten datakeskuksia suunnitellaan ympäri ämpäri Suomea, eikä ole mitään laskelmaa, miten se vaikuttaa tavalliselle kansalaiselle sähkön, energian hinnassa. Suomessa on Euroopan edullisinta energiaa siksi, että me emme ole enää riippuvaisia fossiilisesta energiasta, niin kuin muualla Euroopassa vielä ollaan, ja siitä saamme olla kiitollisia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänään käytetty valtava määrä puheenvuoroja liittyen julkisen talouden tilaan. En lähde nyt näitä asioita laajemmin kommentoimaan vaan keskityn tällä kertaa energiasektorin asioihin — nehän ovat omassa valiokuntatyössä lähes päivittäin esillä. Hallitus on herättänyt turveyrittäjien keskuudessa valtavasti hämmennystä omalla erittäin kyseenalaisella viestinnällään kehysriihessä ja sen jälkeen. Valtiovarainministeri Purra julisti, että se tekee turpeen kunnianpalautuksen. Purra julisti, että energiahuoltovarmuuden parantaminen nimenomaan energiaturpeen kautta etenee merkittävästi. Elinkeinoministeri Sakari Puisto taas kirjoitti Facebook-päivityksessään hallituksen kohdentavan kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa talvienergiatukeen ja energiaturpeeseen. Tämä kaikki kuulostaa tietysti todella hyvältä, mutta mikä on totuus? Mikä on totuus? Arvoisa puhemies! Tässä julkisen talouden suunnitelmassa kerrotaan, aivan kuten kaikissa muissakin virallisissa asiakirjoissa, näin: ”Tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP-laitosten käytön jatkuminen pidempään.” Kysyn siis ministeriltä: Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Ja vastaan itse: Ei millään tavalla — ei millään tavalla. Turpeen osalta teitte päätöksen pidentää huoltovarmuusvarastointia myös vuosille 2028—2030. Tämä oli hyvä päätös, mutta se ei tuo mitään uutta saatikka lisää alalle. Ei ihme, että turveyrittäjät tuntevat itsensä petetyiksi juuri nyt, erityisesti nyt, kun tänään uutisoitiin, että Helsingin kaupunki lämpiää afrikkalaisilla pähkinänkuorilla. Arvoisa puhemies! Olen usein pitänyt tässä salissa esillä biokaasutuotannon merkitystä ja sitä, miten paljon käyttämätöntä potentiaalia meillä on. Nyt kiitän hallitusta siitä, että se on päättänyt käynnistää selvityksen biokaasutuotantoa edistävistä toimista — onhan sekin jotain. Se, mitä ala tarvitsee, on selkeät kannustimet biokaasun tuottamiseen, siis erilaisten byrokratiarajoitteiden ja täysin tarpeettomien maksujen poistaminen. Hallitus on kyllä tämän reilun kolmen vuoden aikana keskittynyt ennen kaikkea biokaasualan heikentämiseen. Ja voin luetella: On tuotu todentamismenettelyvaatimus pienille laitoksille. Uusiutuvien polttoaineiden, biometaanin, osuutta on laskettu. Maakaasua korvatakseen pitää biokaasua tuottaa kaksinkertainen määrä. Pilaantunutta viljaa biokaasulaitokseen laittava tila ei saa uusiutuvan tikettiä mutta vastaavasti kauppaliike saa. Vielä lopuksi: Pienikin maatilan kokoinen laitos tarvitsee jatkossa ympäristöluvan. Ei tarvitse ihmetellä, että pienten biokaasulaitosten rakentaminen on loppunut lähes kokonaan Suomessa, vain muutamaa suurta rakennetaan, ja nekin osittain ulkomaisten toimijoitten ansiosta. Haapavetinen yritys rakentaa Ruotsiin laitoksia, kun siellä on yrittäjäystävällisempi meininki. Laitosten rakentamista tuetaan paremmin, ja biometaanille maksetaan tuotantotukea vielä lisäksi. Ruotsi hyödyntää potentiaalin biokaasun tuotannossa. Meillä energiayhtiöt mieluummin roudaavat Afrikasta pähkinänkuoria. Oi aikoja, oi tapoja! — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomeen on taas koittanut kevät, ja se tarkoittaa sitä, että maamiehen mieli vetää pellolle. Suomalaisen ruuantuotannon uusi vuosi on lähdössä liikkeelle. Olen todennutkin, että maamiehen elämä alkaa keväällä aina uudelleen. Tuskin voisi olla parempaa hetkeä käsitellä tätä kansallista ruokastrategiaa kuin juuri keväällä 2026 — enkä nyt tarkoita sitä, että suomalaisella ruuantuotannolla menisi erityisen hyvin, vaan itse asiassa siis ei mene hyvin. Meillä ovat maidon- ja lihantuotannon tunnusluvut laskeneet, maidon tuottajahintaa on vastikään laskettu, viljatiloilla on täysi kriisi päällä johtuen siitä, että kaksi vuotta hinnat ovat olleet alhaalla, ja nyt sitten Iranin sodan vuoksi polttoöljyn ja lannoitteitten hinta on noussut hurjasti. Mutta kauppa tekee omat valtavat voittonsa tuottajien selkänahasta, ja sitä voi kysyä tässä tilanteessa, miten se on mahdollista, että meillä on samanaikaisesti EU:n huonoimmat tuottajahinnat ja samanaikaisesti jopa maailman kannattavin ruokakauppa, niin kuin Keskon osalta on todettu. Ja tähän päälle vielä viime vuosina viljelijän päälle on langetettu kuorma siitä, että olemme jonkin sortin ilmastorikollisia. Tässäkin talossa on puolueita, jotka haluaisivat ajaa suomalaisen kotieläintuotannon alas ilmastosyistä. Tätä viestiä on korostettu tieteen nimissä. Aivan tuorein tutkimustieto tältä saralta oli suorastaan mullistavaa luettavaa. Tämä seitsemän vuotta — Ilmatieteen laitoksen tutkimus on osoittanut, että rehupeltojen hiilensidonta on jopa kaksi kertaa tehokkaampaa kuin aikaisemmin luultiin ja peltoon palautettu lanta vielä myös vähentää päästöjä, ja tätä ei ole aikaisemmin huomioitu ollenkaan. Tämä laittaa kaikki päästölaskelmat kotieläintuotannon osalta uusiksi, siis aivan kaikki, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tulen suurella mielenkiinnolla seuraamaan sitä, miten uusi tieto vaikuttaa siihen puhetapaan, jolla suomalaisesta kotieläintuotannosta ja viljelystä puhutaan salin vihreällä laidalla. Arvoisa puhemies! Suomessa kannattaa panostaa siihen, missä me olemme hyviä. Näillä leveysasteilla nurmenviljely on satovarma, meillä on maailman parhaimmat pohjavesivarat, ja meillä on puhtain ilma. Voimmeko me muuta toivoa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa kuvataan ruokajärjestelmän nykytilaa ja linjataan kansallisen ruokastrategian tavoitteet vuoteen 2040 asti. Selonteon tarkoituksena on tukea poliittista päätöksentekoa ja ohjata koko ruokajärjestelmän kehittämistä. Täällä kyllä tunnistetaan oikeat ongelmakohdat: heikko kannattavuus ja toiseksi tuontiriippuvuus tuotantopanoksista ja niin edelleen. Ja aivan oikein täällä nostetaan tärkeimmiksi asioiksi muun muassa kannattavuus, reiluus ja huoltovarmuus. Mutta ei täällä puhuta siitä mitään, että meidän pitäisi lisätä ruuantuotannon määrää, ei vaikka tuotantomäärät laskevat koko ajan. Kuitenkin selonteossa puhutaan siitä, että ruokavientiin on tärkeää panostaa — siis ruokavientiin on tärkeää panostaa. Arvoisa puhemies! Me olemme elintarvikeviennissä EU:n viimeisiä, joten siihen on kyllä hyvä syy, mutta jos tuotantomäärämme esimerkiksi maito- ja lihatuotannossa koko ajan supistuvat, mitä me kuvittelemme täältä vievämme? Toiseksi talouden näkökulmasta kotieläintuotanto tuo rahavirrat maatalouteen. Ensin pitää panostaa siihen, että suunta kääntyy ja tuotanto alkaa vähentymisen sijaan taas kasvaa, ja tähän tarvitaan konkreettisia toimia: kaupan ylivalta kuriin, rahoituksen saannin ja investointien turvaaminen, julkiselle puolelle velvoite hankkia suomalaista ruokaa — erityisesti tässä Puolustusvoimat on tärkeässä asemassa — ja sitten vielä kilpailulain muuttaminen, näitä muutamia mainitakseni. Sitten otan vielä esille tämän kotimaisen energian, biokaasun, joka tulee meidän kotieläintuotannon oheistuotteena. Korostan, että se on ainut uusiutuvan energian muoto, joka ei tarvitse ympäristöinvestointeja — siis ainut uusiutuvan energian muoto, joka ei tarvitse mitään ympäristöinvestointeja, päinvastoin. Miksi me emme hyödynnä tällaista näin hyvää mahdollisuutta? Arvoisa puhemies! Kevät on toivoa täynnä, ja Suomessa on paljon nuoria miehiä ja naisia, jotka unelmoivat oman maatilan pyörittämisestä ja ruuantuotannosta, niin kuin meidän kohdalla oli 40 vuotta sitten. On tästä talosta ja Euroopan unionista kiinni, miten heidän unelmansa saavat toteutua. Pidetään me eduskunnassa huoli siitä, että saamme jatkossakin pöytään puhdasta suomalaista ruokaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillähän on ollut Suomessa 1960-luvun lopulta asti tavoitteena vähentää maataloustuotantoa — se on hyvä muistaa tässä tilanteessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maidontuotanto on vähentynyt Suomessa EU:n suurimmalla prosentilla elikkä kahdeksalla prosentilla, samoin lihantuotanto. Nyt on aika muuttaa suuntaa, nimittäin maatalouden rahavirrat tehdään kotieläintuotannolla, ei jäniksenruualla. Siis maatalouden rahavirrat tehdään kotieläintuotannolla, ei jäniksenruualla. Suomessa on hyvä panostaa siihen, koska meillä näillä leveysasteilla ruoho kasvaa, meillä on vettä, maailman parhaimmat pohjavesivarat ja lisäksi puhdas ilma. Nyt viimeisin tutkimus, joka tuli viime viikolla julki, on siitä, että nurmipellot sitovat hiiltä yli kaksi kertaa enemmän kuin mitä tähän mennessä on laskettu ja viljapellotkin 40 prosenttia. Tämä on niin mullistava uutinen kotieläintuotannon kannalta, että tämä pitää kaikkien huomioida. Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä: mitkä ovat [Puhemies koputtaa] ne konkreettiset keinot, joilla lisäämme ruuantuotantoa Suomessa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että osa puolueista haluaa lopettaa sianlihantuotannon Suomessa, tosiaan haluaa lopettaa sianlihantuotannon Suomessa? Nyt käsittelemme lakia, jolla varmistamme kotimaisen sianlihantuotannon, kun poistamme laista 12 vuoden päästä tulevan sikojen kastraatiokiellon. Tämä antaa tulevaisuudenuskoa sianlihantuotannolle ja -tuottajille. Kastraatiokielto tekisi sikojen kasvattamisen mahdottomaksi ja siten heikentäisi aivan oleellisesti kotimaista ruokaturvaa. Sitäkö täällä salissa todella halutaan tällaisina aikoina? On maalattu kuvaa, että sikojen kastrointi on eläinrääkkäystä. Haluan korostaa, että kirurgisen kastraation salliminen kivunlievityksen ja asianmukaisen puudutuksen kanssa on erittäin vastuullinen ratkaisu. Jos näin ei toimittaisi, sioista tulee aggressiivisia ja ne aiheuttavat vahinkoa toisilleen sekä myös eläimen hoitajalle. Lisäksi lihaan jää karjun haju, eikä sitä edes otettaisi myyntiin Suomessa, saati ulkomailla. Tällä hetkellä tuomme ruokaa tosiaan seitsemällä miljardilla ja viemme sitä ulkomaille vähän yli kahdella miljardilla, eli meillä on viiden miljardin negatiivinen tase jo tässä vaiheessa. Tätä laskua ei ainakaan omilla toimilla pitäisi kasvattaa. Arvoisa puhemies! Suomalainen liha-ala on tehnyt valtavasti asioita eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Atria, HK ja Snellman ovat sitoutuneet siihen, että puudutus on pakollinen osa kirurgista kastraatiota tuotantosopimuksessa vuoden 2026 alusta lähtien. Tämä osoittaa todellista vastuunkantoa ja halua kehittää eläinten hyvinvointia myös silloin, kun se aiheuttaa lisäkustannuksia. Myös nautatiloilla eläinten hyvinvoinnista huolehditaan erittäin hyvin ja sitä valvotaan todella tarkkaan. Minulla on siitä kyllä omakohtaisia kokemuksia. Valvova eläinlääkäri käy meillä kahden kuukauden välein, ja eläinlääkäri tarkastaa jokaisen teuraskuorman, siis viikoittain teurastamolla. Yksi esimerkki valvonnasta on vasikoiden nupottaminen, josta minulla on yli 10 000 eläimen kokemus. Tämä nupotus eli sarvien polttaminen tehdään eläinlääkärin valvomassa nukutuksessa ja sarven juuret puudutetaan. Polton jälkeen vielä kivunlievitykseen laitetaan salvaa. Arvoisa puhemies! On myös puhuttava kilpailukyvystä ja markkinoiden todellisuudesta. Keskeiset vientimarkkinat eivät hyväksy kastroimatonta sianlihaa. Viennin turvaaminen on ratkaisevaa koko suomalaisen sianlihantuotannon kannattavuudelle, investoinneille ja huoltovarmuudelle. Kun vienti toimii, se tukee koko ketjua alkutuotannosta teollisuuteen. Onko meillä varaa tässäkin asiassa ampua itseämme jalkaan? Meillä ei ole varaa heikentää omaa kilpailukykyämme päätöksillä, jotka ajavat tuotantoa ja työpaikkoja muualle. Kivunlievityksen kanssa sallittu kirurginen kastraatio on maltillinen ja vastuullinen ratkaisu. Se mahdollistaa tuotannon kehittämisen hallitusti ja antaa aikaa tutkimukselle sekä uusien menetelmien kehittämiselle ilman äkillisiä kustannuspaineita. Arvoisa puhemies! Lopuksi muistutan, että Suomi on pieni toimija Euroopassa: 0,8 prosenttia sianlihantuotannon osuus. Eläinten hyvinvointia koskevissa uudistuksissa on viisasta edetä yhdessä muiden EU-maiden kanssa, ei yksin omaa kilpailukykyämme vaarantaen. Sallimalla kirurgisen kastraation kivunlievityksen avulla edistämme eläinten hyvinvointia, turvaamme suomalaisen sianlihan hyväksyttävyyden markkinoilla ja varmistamme kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuuden. Tämä on tasapainoinen, realistinen ja vastuullinen ratkaisu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että osa puolueista tässä salissa haluaa lopettaa sianlihan tuotannon Suomessa? [Eduskunnasta: Kyllä näyttää olevan!] Me varmistamme tällä suomalaisen sianlihan tuotannon ja erityisesti tuomme tulevaisuudenuskon tuottajille. Kastraatiokielto tekisi tässä vaiheessa näillä tiedoilla sianlihan tuotannon Suomessa kannattamattomaksi. Onko meillä siihen varaa, kun me tällä hetkellä tuomme ruokaa seitsemän miljardin edestä ja viemme kahden miljardin edestä? Elikkä viisi miljardia olemme tappiolla ruuan osalta, ja sianlihan tuotannon osalta tämä tilanne pahenisi vielä merkittävästi. Siksi kysynkin ministeriltä: onko tämä kastraatiokielto teidän laskelmissanne siellä ministeriössä tuonut minkälaiset haittavaikutukset [Puhemies koputtaa] ja kustannukset sianliha-alalle? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on ollut kriisissä jo pitkään. Kannattavuus on ollut heikkoa, ja kaupan ylivalta on ollut liian suuri. Alati lisääntyvä byrokratia on latistanut monen alkavan yrittäjän innon. Aikoinaan maatalousvirkamiehenä tein päätöksiä kyläteurastamoista ja maidonkäsittelypisteistä. Kaikki ovat loppuneet byrokratian takia. Kaiken tämän päälle viime vuosina on kohdattu useita akuutteja kriisejä. Vuonna 2014 Krimin sota tyrehdytti maidon viennin Venäjälle. Haapavedellä valmistettiin Venäjälle Oltermannin juustoa, josta vientiin meni 90 prosenttia. Maidon kulutus tehtaalla Krimin sodan myötä tipahti 46 rekasta 16 rekkaan. Myös vuonna 2021 alkanut energian hintojen nousu ja sitten Ukrainan sota 2022 nostivat kustannuksia räjähdysmäisesti. Näiden seurauksena edellinen hallitus joutui tekemään alalle useiden satojen miljoonien eurojen tukipaketin. Mutta kuten silloin todettiin, maatalous ei voi olla kriisi- ja tukipakettien varassa, vaan ymmärrettiin, että meidän täytyy saada ruokamarkkina toimimaan, muuten nämä asiat eivät ratkea. Arvoisa puhemies! Siitä on nyt vähän yli kaksi vuotta, kun suomalainen kauppa yksipuolisesti sanelemalla laski lihantuottajille maksettavaa hintaa lähes kymmenen prosenttia. Tämä tapahtui aikana, jolloin tuotantokustannukset olivat edellisinä vuosina nousseet kymmeniä prosentteja. Tämä oli aivan käsittämätön tilanne, ja kaiken järjen mukaan hintoja olisi pitänyt nostaa. Tämä kuvastaa hyvin sitä valtaa, jota suomalainen kahden jättiläisen hallinnoima kauppaketju voi käyttää. Tämä kuvastaa sitä todella hyvin. Juuri siksi edellinen hallitus päätti, että pitää etsiä yhdessä kaikkien puolueitten kanssa keinot, miten suomalaista elintarvikemarkkinalakia ja kilpailulakia tulisi uudistaa. Vaalien alla syntyi työryhmän raportti, jonka mukaista elintarvikemarkkinalain uudistusta käsittelemme nyt. Täällä ovat mukana juuri ne asiat, joita ongelmiksi tunnistettiin, kiitos siitä. Nämä käytännössä olivat siis kostotoimien kieltäminen, sopimusten uudelleen neuvotteleminen, kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja sitten neljänneksi tämä kaupan merkkituotteiden suosimisen kielto. Kun nämä asiat saadaan lakiin, pitää huolehtia, että niiden toteutumista valvotaan. Lähtökohtaisestihan tämä lakiesitys ei tuo tuottajalle yhtään euroa lisää tilille, vaan sitten kun nämä nämä lakiesityksen asiat ovat toteutuneet. Arvoisa puhemies! Elämme aikaa, jolloin suomalaista ruokaa ja suomalaista viljelijää tarvitaan enemmän kuin koskaan — tai, sanottaisiinko, kymmeniin vuosiin. Kun minä olin nuori poika, niin silloin saavutimme Suomessa ruuan omavaraisuuden. Nyt 60 vuotta myöhemmin olemme menossa kovaa vauhtia sen alle. Vaikka miten tekniikka kehittyy ja perusasiat pysyvät samoina, niin siitä huolimatta me tarvitsemme ruokaa ja vettä ja lämpöä samalla tavoin kuin ennenkin. Siinä on se omavaraisuuden kova ydin, huoltovarmuuden kovin ydin, että meillä näitä on. Suomalaisista viljelijöistä ja kotimaisesta ruuantuotannosta huolehtiminen on politiikan tehtävä. Me emme voi kilpailla hinnalla ulkomaista ruokaa vastaan näillä leveyspiireillä, mutta laadussa, maussa ja ruuan puhtaudessa olemme maailman ykkösiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Joo, kiitos tästä uudesta lakiesityksestä. Ajattelin sitä, kun reilut kaksi vuotta sitten kauppa saneli sen, että jouduttiin laskemaan lihan hintaa, ja kun kustannukset olivat silloin suurimmillaan, niin tuntui käsittämättömältä, että näin voidaan toimia. Mutta se oli Suomessa mahdollista, kun kilpailua ei ole. Elikkä kaksi toimijaa hallitsee 85:tä prosenttia ruokamarkkinoista. Täällä lakiesityksessä on nämä neljä pääkohtaa: kostotoimien kieltäminen, sopimusten uudelleen neuvotteleminen, kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja sitten kaupan omien merkkien tuotteiden suosimisen kielto — valtavan hyviä kohtia. Minulla jäi tässä vaan mieleen, kun näitä luin, että milläköhän tavalla näitä pystytään todella valvomaan. Ja sitten toinen asia: miten kaupan merkin suosiminen voidaan todeta? Näitä haluaisin kysyä ministeriltä.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on tekninen muutos siitä, että Huoltovarmuuskeskuksesta tuli valtion virasto ja samassa yhteydessä siihen tuli olennaisena osana Huoltovarmuusrahasto. Nyt tämä Huoltovarmuusrahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan liiketoiminnasta, joka muodostuu tästä huoltovarmuudesta. Tämän rahaston turvin parannetaan huoltovarmuutta, koska rahastolla olisi muutoksen jälkeen oikeus vähentää hankinnoista tapahtuva arvonlisävero, joka kohdistuu tähän huoltovarmuustoimintaan. Merkittävien materiaalihankintojen arvonlisäveron osuus on viime vuonna ollut 18 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Viime vuodet ovat opettaneet meille paljon. Olemme menneet kriisistä toiseen. Pandemia, energiakriisi ja geopoliittiset jännitteet, Ukrainan ja Lähi-idän sota, ovat osoittaneet, että huoltovarmuus ei ole vain tekninen termi vaan se on kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta — siis kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta. Kun kriisi iskee, kysymys kuuluu, onko meillä riittävästi ruokaa, vettä, energiaa lämpönä ja sähkönä sekä lääkkeitä ja toimiva yhteiskunta. Näin eduskunnan huoltovarmuusryhmän jäsenenä nämä asiat tulevat päällimmäisenä mieleen. Sodat ja niiden seurauksena energian hinnan valtava nousu vaikuttavat kaikkeen, kuten onko meillä riittävästi ruokaa ja lämmintä talvella tai saammeko lääkkeitä ja hoitoa — se on sitä huoltovarmuutta. Ajatelkaa, jos ruoka tulisi omasta maasta, me ajelisimme navetan päästä syntyvällä biokaasulla, siirtäisimme myös tavaraliikenteen samalla polttoaineella ja energiaa saataisiin omasta metsästä ja turpeesta. Kaikki tämä on mahdollista — kaikki tämä on mahdollista. Arvoisa puhemies! Suurin huoli liittyy viime viikolla aloittaneen Huoltovarmuuskeskuksen elinkeinoelämän rooliin. Suomen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuus on ollut tähän asti viranomaisten ja yritysten tiivis yhteistyö. Toinen haaste on toimintamallin joustavuus: kun rahoitus siirtyy talousarviomenettelyyn ja henkilöstö virkasuhteeseen, päätöksenteko voi hidastua. Ja kolmanneksi: Tiedonkulku herättää myös kysymyksiä. Nyt vain Huoltovarmuuskeskuksella on oikeus saada ja jakaa tietoa, kun aiemmin myös sektorit ja poolit saivat tiedon suoraan. Tämä voi heikentää yhteistyön sujuvuutta ja yritysten motivaatiota osallistua huoltovarmuustoimintaan. Huoltovarmuus on yhteinen asia, ja sen turvaaminen vaatii viranomaisten, yritysten ja järjestöjen tiivistä yhteistyötä myös jatkossa. Arvoisa puhemies! Kysyn lopuksi: Kun seuraava kriisi tulee, ja se tulee, olemmeko valmiita? Säilytämmekö suomalaisen vahvuuden, yhteistyön ja nopean reagoinnin? Ja kysyn ministeriltä lopuksi: kuinka vaikuttaa arvonlisäveron palautus, 18 miljoonaa euroa, huoltovarmuuteen? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä tärkeästä keskustelualoitteesta lastensuojelun nykytilanteeseen liittyen. Kuten aloitteessa todetaan, lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa huolestuttavaa vauhtia. Monella perheellä Suomessa menee juuri nyt melko heikosti. Jos vanhempien asiat eivät ole kunnossa, se näkyy lasten elämässä ihan väistämättä. Työttömyys aiheuttaa taloudellista murhetta. On henkistä pahoinvointia, parisuhdeongelmia ja päihteitten käyttöä. Valtion mittavat säästötoimet sosiaaliturvaan ovat kasautuneet samoille ihmisille, samoille perheille, mikä on osaltaan pahentanut ongelmia. Nyt, kun tulevina vuosina joudumme säästämään valtavia summia, pitäisi erityisesti huomioida lapsiperheiden tilanne. Kysynkin ministeriltä: miten huolehdimme lapsiperheistä jatkossa niin, että lastensuojelun tarve vähenee?

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt lakia, jonka nojalla perustettaisiin niin sanottu reservipoliisi. Ajatushan on ihan hyvä. Tarkoituksena on turvata poliisin voimavarat kaikissa olosuhteissa ja varmistaa, että poliisin ydintehtävät voidaan hoitaa kovankin kuormituksen aikana. Mutta samalla on hämmästyttävää, että yhtä aikaa hallitus aikoo sulkea 21 poliisiasemaa eri puolilla maata. Siis hallitus aikoo sulkea 21 poliisiasemaa eri puolilla maata. Tätä ei voi millään hyväksyä. Tässä ei ole mitään logiikkaa. [Anne Rintamäki: Seiniä ei tarvita!] Toteutuessaan tämä tarkoittaisi poliisin läsnäolon merkittävää heikentymistä maakuntien Suomessa. Esimerkiksi Haapaveden aseman lakkauttamisen osalta ei ole tehty mitään kunnollista laskelmaa. Etäisyydet kasvavat merkittävästi, samalla myös kustannukset. Nyt kuukausikulut ovat olleet kiinteistön osalta noin 5 000 euroa. On laskettu, että lakkautuksen vuoksi pelkästään päivärahakulut poliiseille kasvavat yli 4 000 eurolla — siis pelkät päivärahakulut. Tähän päälle huomattavat ajoneuvokulut. Vartiointimatkat kasvavat keskimäärin 50 kilometriä. Polttoainekuluja ei ole huomioitu millään tavalla. Haapaveden 11 poliisille varusteineen ei ole tässä vaiheessa mitään sijoituspaikkaa. Ja mitä maksavat uudet tilat? Alueen asukkaiden lupapalvelut siirtyvät kaikkien lupa-asioiden osalta 45—100 kilometrin päähän riippuen siitä, missä kunnassa asukas asuu. Olen siis ihan varma, siis ihan varma, että säästöjä ei synny vaan kustannuksia tulee lisää. Arvoisa puhemies! Tämä on osa kehitystä, jota muutenkin on tällä kaudella todistettu: Satoja erilaisia valtion palveluja lakkautetaan maakuntien Suomesta. Tämän hallituksen aikana on lakkautettu 240 kappaletta eri toimipisteitä — meidän läheltä mainitakseni Ylivieskassa suurin lakkautettavista maanmittauskonttoreista, Oulaskankaan yöpäivystys ja nyt tämä Haapaveden poliisiasema. Tässä on erittäin johdonmukaisesti kyse pyrkimyksestä viedä maakuntien Suomen elinvoimaa. En voisi olla näistä päätöksistä enempää eri linjoilla. Suomi ei ikinä nouse nykyisestä suosta, jos koko maata ei pidetä mukana. On aito riski, että näillä lyhytnäköisillä säästöillä maakuntakeskukset näivettyvät ja ympäröivä maaseutu autioituu. Tämä on murheellinen kehitys, jolle ei pitäisi antaa yhtään tilaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä talvena saimme muistutuksen siitä, että Suomi ei ole energian suhteen vielä lähellekään riittävällä tavalla omavarainen. Erityisesti lämpöenergian osalta on vielä tekemistä ilman fossiilisia polttoaineita. Vuodenkierron mitassa kyllä pärjäämme hyvin, mutta kovien pakkasten aikaan sähkön hinta nousee aivan kohtuuttomalla tavalla. Se kertoo siitä, että tuotantoa ei ole riittävästi pakkaspäiville. Siksi on hyvä ja oikein, että tänään käsittelemme ydinenergialain muuttamista. Sivuhuomiona mainitsen, että tätä ei pidä sekoittaa paljon puhuttuun ydinaselakiin. Muutamia pääkohtia, joissa uusi laki poikkeaa nykyisestä, yli 35 vuotta vanhasta ydinenergialaista: Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi lupajärjestelmä uudistuu. Tilalle tulee modulaarinen lupamalli. Perinteinen raskas ja hyvin keskitetty lupajärjestelmä puretaan osin, ja se vaikuttaa lupien käsittelyn nopeuteen ja hankekehitys joustavoituu. Toiseksi periaatepäätöksen uudistamisesta tulee yleisluontoisempi ja kevyempi. Miten se muuttuu vanhaan lakiin nähden, niin periaatepäätös sisältää jatkossa vain yhteiskunnan kokonaisedun arvioinnin nykyistä yleisluonteisemmin. Periaatepäätös ei enää sisällä teknisiä tai yksityiskohtaisia selvityksiä, ja pienten laitosten periaatepäätös tehdään työ- ja elinkeinoministeriössä ja suurten edelleen valtioneuvostossa. Periaatepäätös annetaan eduskunnalle selontekona, ei enää päätöksenä. Tämä vaikuttaa hankkeitten nopeutumiseen alkumetreillä, ja myös kustannukset pienenevät, koska raskaat tekniset selvitykset siirtyvät myöhempään vaiheeseen. Sitten kolmantena Säteilyturvakeskuksen rooli muuttuu, ja siinä siirrytään tämmöiseen riskitietoiseen sääntelyyn, jossa vaatimukset kohdistuvat olennaisesti turvallisuustekijöihin. Samoin siinä lisätään joustavuutta uuden teknologian, muun muassa näiden SMR:ien, käyttöönottoon, samaten kuin otetaan käyttöön uudet reaktorikonseptit, lämpöreaktorit ja laivareaktorit. Neljäntenä tehdään käyttöluvat joustavammiksi, ja se vaikuttaa sillä tavalla, että niiden voimassaoloa voidaan jatkossa jatkaa kevyemmillä prosesseilla, jos edellytykset täyttyvät. Ydinvoimaloitten käyttöiän jatkaminen siis helpottuu. No, oikeastaan tärkein yksittäinen asia, minkä tästä 550-sivuisesta ydinenergialain aineistosta nostan esille, on tämä, että mahdollistetaan paremmin näitten pienydinvoimaloitten, SMR:ien, rakentamiset. Näitten osalta lupaprosessit kevenevät ja selkiytyvät, ja näitä ensimmäisiä SMR-laitoksia odotetaan Suomeen 2030-luvulla. Tapasimme Fortumin pääjohtajan toissa aamuna, ja tällä hetkellähän Kanadassa on valmistumassa ensimmäinen teollinen SMR-laitos. Vaikutus on se, että näitten hankkeitten toteutus nopeutuu ja investointiriskit siten pienenevät. Sitten viimeisenä, kuudentena kohtana nostan esille vielä ydinjätteitten osalta sen, että Suomi ei ota vastaan ulkomaisia ydinjätteitä ja Suomessa syntynyt ydinjäte loppusijoitetaan Suomeen. Se, mikä muuttuu vanhaan lakiin nähden, on se, että ydinjätehuollon sääntely voidaan käsitellä erillään laitoksen luvasta modulaarisen mallin mukaisesti. Arvoisa puhemies! Uusi laki parantaa SMR-hankkeitten toteuttamisedellytyksiä selvästi. Lupaprosessit kevenevät ja nopeutuvat. STUKin sääntely muuttuu teknologianeutraalimmaksi ja sallivammaksi. Periaatepäätöksen keventäminen vähentää hankkeitten alkuvaiheen riskejä. Pienten reaktorien käsittely siirtyy lähemmäs toimialaa ja mahdollistaa monipuoliset toteutuspolut ja uusia käyttökohteita. Arvoisa puhemies! Tämä malli mahdollistaa hajautetun energiantuotannon. Ei tarvitse kaataa puita voimaloitten ja sähkölinjojen edestä sekä pilata ihmisten mökkimaisemaa. Energia voidaan tuottaa lähellä kulutusta, siis kaupunkien lähelle, ja pienydinvoimalat voivat olla yksi ratkaisu energiantuotannon haasteisiin tällä hetkellä Suomessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys koskee luottolaitosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Asia on tekninen mutta saattaa aiheuttaa edelleen lisää sääntelyä. Yhä useammin nousee tuolta maakunnasta sama viesti: pankeista ei enää saa lainaa. Pankit ovat kääntäneet selkänsä nuorille toimeliaille ihmisille. Näin tämän kehityksen myös itse, kun olin pankin hallinnossa 15 vuoden ajan. Otetaan esimerkiksi tavallinen työssäkäyvä perhe, joka asuu tunnin päässä Oulusta ja haluaisi rakentaa talon tai vastaavasti haluaisi muuttaa suurkaupungista hiukan kauemmas. Kaikki järkevät syyt myöntää lainaa ovat siis olemassa, ja aiemmin on ollut varmaa, että tällaisessa tilanteessa lainan myös saa. Näin ei enää ole. Pankit ovat ryhtyneet ohjaamaan suomalaista aluepolitiikkaa eivätkä toimita tehtäväänsä eli ihmisten hankintojen mahdollistamista. Pahin esimerkki on nuoresta perheestä Itä-Suomesta. He halusivat ostaa hyväkuntoisen talon. Pankki katsoi talon vakuusarvoksi 30 prosenttia lainoitettavasta summasta. Tämähän on käsittämätöntä. Talo jäi ostamatta tällaisilla vaatimuksilla, koska nuorella perheellä ei voi olla käteisvaroja tai muuta vakuutta satojatuhansia euroja. Sama viesti kuuluu myös monilta eri alojen yrittäjiltä maatiloja myöten: lainansaanti investointeihin on työn ja tuskan takana. Hallituksen pitäisi nyt ehdottomasti panna toimeen erityistalousalueet, joilla rahoitukset kotitalouksiin ja yrityksille toteutuisivat suurten kaupunkien ulkopuolella. Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme hallituksen esitystä, joka tulee todennäköisesti lisäämään edelleen pankkisääntelyä. Lainsäädännön arviointineuvosto on lausunnossaan arvioinut näin: ”Esitysluonnoksessa olisi hyvä kuvata sääntelytaakan kasvun mittaluokkaa edes karkealla tasolla. Lausuntopalautteen perusteella esimerkiksi ESG-raportoinnin arvioidaan aiheuttavan merkittävää sääntelytaakkaa. Kansallisen liikkumavaran käytöstä on vaikea saada kokonaiskäsitystä, vaikka esitysluonnoksessa mainitaan kansallinen liikkumavara useita kertoja. Esitystä selkeyttäisi, jos kansallisen liikkumavaran käytöstä olisi taulukko tai muu kooste esimerkiksi vaikutusarviointiluvussa, etenkin siksi, että sääntelyn keventäminen ja sujuvoittaminen on vallitseva tavoite.” Kysyn arvoisalta ministeri Puistolta: onko hallitus ottanut esityksessään huomioon lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon tärkeät havainnot? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme todella tärkeää asiaa, kun on maatalouspoliittinen selonteko. Edellisen kerran tämä on annettu eduskunnalle vuonna 2009, eli tämä on vasta historian kolmas kerta. Ei siis aivan tavallinen paperi ole kysymyksessä. On hyvä, että me keskustelemme maaseudun tilasta ja tulevaisuudesta juuri tänään. Viime vuosina olemme vakavalla tavalla joutuneet heräämään siihen, että meidän täytyy kyetä tuottamaan itse ruoka, sähkö ja lämpö ja polttoaineet, ruuan osalta maito ja liha, kananmunat, leipävilja ja vihannekset ja niin edelleen, sähkön ja lämmön osalta kotitalouksiin, teollisuuteen ja kaukolämpöön ja polttoaineitten osalta autoihin ja työkoneisiin. Tässä on huoltovarmuuden ydin. Kaikki tämä on kiinni elinvoimaisesta maaseudusta. Arvoisa puhemies! Maaseudulla tarvitaan nyt siis konkreettisia tekoja: ruoan osalta kaupan ylivalta kuriin ja sukupolvenvaihdokset kuntoon, maatalouden investointeihin rahoitusasiat kuntoon, kolmanneksi sähkön, lämmön ja polttoaineen tuotannossa pitää hyödyntää maatalouden kapasiteetti eli biokaasun tuotanto ja sitten energiapuun, hakkeen ja turpeen tuotanto. Hallituksen suunnitelmissa, tässä selonteossa, biokaasu on jäänyt täysin sivurooliin, vaikka on kysymys puhtaasta kotimaisesta energiasta. Tätä olen ihmetellyt. Biokaasu on nimittäin ainoa uusiutuvan energian lähde, jonka rakentamisessa ei synny ympäristövaikutuksia. Ei tarvitse kaataa puita, ei tarvitse louhia kalliota, ei tarvitse rakentaa teitä eikä täyttää luontoa aurinkopaneelilla. Tiestön osalta pitää muistaa, että alempiasteinen tieverkosto on kaiken pohjana, sieltä se energiaruoka tulee kumipyörillä kohti kaupunkeja. Arvoisa puhemies! Maatalous- ja elintarvikeketju on erityisesti EU:ssa yksi haavoittuvimmista sektoreista nykyään. Lähi-idän sodan kustannusvaikutukset näkyivät välittömästi heikon energiaomavaraisuuden ja lannoitteiden raaka-aineiden tuontiriippuvuuden vuoksi. Edellinen kriisi, kun Ukrainan sota alkoi, nosti maatalouden investointikustannustasoa lähes 25 prosenttia — siis 25 prosenttia nousivat kustannukset. Jos maa ei ole elintarvikkeiden ja energian suhteen omavarainen, se ottaa vastaan häiriöt täysimääräisinä. Sen maksavat tuottajat ja osittain kuluttajat. Arvoisa puhemies! Selonteossa nostetaan esiin tärkeä havainto: koettu elämänlaatu on keskimäärin korkeampi maaseutualueella kuin kaupunkialueella. Näin on paitsi Suomessa myös monissa Euroopan maissa. Meidän tehtävämme on huolehtia, että maaseutualueella voi asua myös jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa on hyvin lausuttu: koettu elämänlaatu on keskimääräistä korkeampi maaseutualueilla kuin kaupunkialueilla. Tämä on hyvin todettu. Mutta sitten mennäksemme ihan tänne yrityselämään — 40 vuotta sitä tehneenä jonkunlainen käsitys on tullut siitä aikojen saatossa: Tällä hetkellähän on se mielenkiintoinen tilanne, että ensimmäistä kertaa minun historiani aikana ensimmäisessä tukihaussa on annettu kielteiset päätökset peltojen säätösalaojituksesta — siis peltojen säätösalaojituksesta. [Anne Kalmari: Aivan totta!] Tärkeimpiä investointeja maatilalle sen tuottavuuden parantamiseksihan on juuri tämä salaojitus — ja säätösalaojitus vielä vesitalouden kunnossapidon kannalta. Tästä kysynkin ministeriltä: miksi näin? Sitten toinen, maatilojen biokaasuinvestoinnit: Tässä selonteossa ne on jätetty hyvin pienelle osalle. Miksi? Ne ovat ainoa uusiutuvan energian muoto, jota voidaan tehdä niin, että ei tehdä ympäristövahinkoja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te totesitte oppositiojohtajana joulukuussa 2021, jolloin bensan hinta oli 1,83 euroa, sen olevan jo hälyttävän korkealla. Nyt se on lähellä kahta euroa, ja tulee nousemaan. Silloin te olitte sitä mieltä, että on kerta kaikkiaan hölmöä väittää, että hintatason kasvu ja ostovoiman heikkeneminen johtuisivat aina jostain sellaisesta, mihin hallitus ei voi vaikuttaa. [Vasemmalta: Jännä juttu!] Kyllä te voitte vaikuttaa. Siis on hölmöä väittää, että hallitus ei voi vaikuttaa. [Oikealta: Totta kai se voi!] Miten te vaikutatte siihen, että autoilijat, kuljetusyrittäjät ja maatalousyrittäjät eivät joudu maksamaan polttoaineen hinnan noususta? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Mistä tietää, että joku asia on jollekin puolueelle tärkeä? Kiitos Mäenpäälle tästä hyvästä aloitteesta, mutta sen tietää siitä, että siitä puhutaan aktiivisesti ja sitten neuvottelujen ja päätöksenteon hetkellä siitä myös pidetään kiinni. Harvoin on Suomen politiikassa puhuttu niin paljon ja niin intohimoisesti turpeesta kuin viime vaalikauden loppupuolella. [Mauri Peltokangas: Totta kai, koska te tuhositte sen!] Turpeen osalta sen verran, että perussuomalaisten elokuussa 2022 tehdyssä vaaliohjelmassa luki näin: turpeen energiavero pois, turve uusiutuvaksi ja turve pois päästökaupan piiristä. Yhtäkään näistä asioista ei tullut hallitusohjelmaan. [Juha Mäenpää: Meillä on tavoitteita eikä lupauksia! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Ja toiseksi: viime hallitus päätti energiaturpeen osalta, että se puolitetaan, ja tämä hallitus — tämä hallitus — päätti, että energiaturpeen käyttö lopetetaan. Siinä on vinha ero. Näihin haluaisin vastauksia.