Seppänen Sara

Arvoisa rouva puhemies! Keskusta voi luetella loputtomasti ongelmia, mutta suomalainen viljelijä tarvitsee nimenomaan konkreettisia keinoja. [Mikko Savola: Nimenomaan! — Anne Kalmari: Kyllä!] Orpon hallitus on tehnyt ne toimet, mihin keskusta ei ole pystynyt maatalousministerin pitkäaikainen salkku kädessään. Maatalouden tärkein kysymys on tietysti kannattavuus, ja me vahvistamme ruokavientiä, tuemme nuoria viljelijöitä ja kehitämme ruokaketjua. Vaikutamme EU:ssa siihen, että Suomen erityisolosuhteet huomioidaan, ja sanon tämän suoraan: ruoantuottajan tehtävä on tuottaa ruokaa, ei laskea hiilidioksidipäästöjä. Vahva kotimainen ruokaketju on ennen kaikkea huoltovarmuutta, ja kriiseissä me tarvitsemme suomalaisia maanviljelijöitä, me tarvitsemme toimivaa ruokaketjua ja kotimaista tuotantoa. Hömppäheinä pois, tuki ruoantuotantoon, kuten ministeri Essayah täällä kertoi, elintarvikemarkkinalain uudistus, turpeen huoltovarmuusaseman varmistaminen ja viennin vahvistaminen — siinä toimia elävän maaseudun puolesta. [Anne Kalmari: Missä kilpailulaki?] Sitä tämä hallitus haluaa rakentaa, ei keskustan hallintohimmeleitä.

Arvoisa herra puhemies! Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Me emme voi jatkaa tätä velaksi elämistä loputtomasti. Jokainen korkomenoihin menevä euro on pois suomalaisten palveluista, turvallisuudesta ja tulevaisuuden investoinneista. Hallituksen vaikea työ ei ole tapahtunut suotuisissa olosuhteissa, nimittäin Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt, puolustusmenoja on ollut pakko kasvattaa, talouskasvu on ollut heikkoa ja kansainväliset kriisit ovat lisänneet epävarmuutta. Onneksi talous on kääntynyt kasvuun opposition synkistelyistä huolimatta. Kun katsotaan oppositiota, erityisesti, SDP, teidän linjanne on hyvin epäselvä. Yhtenä päivänä vaaditaan lisää säästöjä, toisena päivänä vastustetaan lähes kaikkia hallituksen tekemiä sopeutustoimia, ja viikonloppuna kuulimme ainoastaan epämääräisiä korulauseita, kuinka SDP leikkaa epäluottamuksesta. SDP ei kykene konkretiaan vaan kykenee ainoastaan vetoamaan tunteisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Sisäisen turvallisuuden selonteossa on hyvin kattavasti käsitelty Suomen turvallisuustilannetta. Keskityn nyt kuitenkin maahanmuuton meille tuomiin turvallisuusuhkiin. Maahanmuutto ei ole ainoastaan taloudellinen kysymys, se on mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys, ja nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa se on myös hybridivaikuttamisen väline. Venäjä tietää erittäin hyvin, että Euroopan sisäistä eheyttä voidaan horjuttaa hallitsemattomalla maahanmuuttoliikkeellä. Laaja väestönpohjan muutos johtaa turvallisuuden osalta pelkästään negatiivisiin seurauksiin. Sisäinen eheys ja luottamus kanssaihmisiin rapautuvat. Hallitsematon maahanmuuttopolitiikka murentaa yhteiskuntia sisältä käsin. Tulokset näkyvät kouluissa, poliisin tilastoissa ja yhteiskunnan maksamien tukien kasvussa. Siksi me perussuomalaiset olemme puuttuneet kovalla kädellä maahanmuuttolainsäädäntöön. Kyse ei ole vihasta tai rasismista. Kyse on siitä, että suomalaisilla on oikeus turvalliseen yhteiskuntaan myös tulevaisuudessa. Meidän ei pidä kulkea Ruotsin tietä ja havahtua ongelmiin vasta sitten, kun ne ovat jo liian suuria ratkaistaviksi. Siksi perussuomalaiset puolustavat turvallista Suomea, yhteiskunnan eheyttä ja sitä, että suomalainen yhteiskunta pysyy myös tuleville sukupolville vakaana, turvallisena ja suomalaisena. Arvoisa puhemies! Suomessa turvallisuus on liian pitkään nähty itsestäänselvyytenä. Moni suomalainen huomaa turvallisuuden arvon vasta silloin, kun se alkaa murentua omassa arjessa, kun omalla asuinalueella ei enää uskalleta liikkua iltaisin, kun nuoret oireilevat väkivallalla ja kun uutisissa kerrotaan jälleen uusista katujengeistä ja ampumisista, kun omaa lähikoulua ei enää haluta valita omille lapsille. Ruotsi toimii tässä varoittavana esimerkkinä. Siellä vuosikymmeniä jatkunut epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka, segregaation kasvu ja rinnakkaisyhteiskuntien synty ovat johtaneet tilanteeseen, jossa räjähdykset, ampumiset ja jengiväkivalta ovat arkipäivää. Alueita on käytännössä menetetty viranomaisten hallinnasta. Silti Suomessa osa poliitikoista käyttäytyy kuin tästä ei saisi edes puhua. Muutama vuosi sitten vihreä sisäministeri vielä sanoi, että Suomi ei ole Ruotsin tiellä. Ongelmia on siis systemaattisesti vain pyritty kiistämään. Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus ei romahda yhdessä yössä. Se murenee hitaasti pala palalta. Ensin heikkenee yhteiskunnan yhtenäisyys, sitten kasvaa alueellinen eriytyminen, sen jälkeen lisääntyvät rikollisuus, levottomuus ja turvattomuus. Perussuomalaiset ovat varoittaneet hallitsemattoman maahanmuuton seurauksista jo vuosien ajan. Valitettavasti moni niistä asioista, joita ennen vähäteltiin tai leimattiin pelotteluksi, näkyy jo nyt konkreettisena suomalaisessa arjessa. Katujengit, nöyryytysväkivalta, alaikäisten vakavat rikokset, koulujen levottomuus, asuinalueiden eriytyminen — nämä ovat seurausta politiikasta, jossa ongelmien tunnustamista pidettiin liian pitkään epäkorrektina. Arvoisa puhemies! Yksi kaikkein vakavimmista asioista on yhteiskunnan sisäisen luottamuksen mureneminen. Suomi on ollut vahva maa siksi, että täällä ihmiset ovat kokeneet kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. On ollut yhteiset pelisäännöt, yhteinen kieli, yhteinen kulttuurinen pohja ja korkea luottamus toisiin ihmisiin. Jos tämä yhtenäisyys menetetään, menetämme paljon enemmän kuin pelkän turvallisuudentunteen.

Arvoisa rouva puhemies! Maahanmuutto on mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys. Tämä huoli ei kuitenkaan nouse vasemmiston puheista millään tavalla. Te puhutte ihmisoikeuksista ja kritisoitte nyt lisättyjä viranomaisten tiedusteluvaltuuksia. Ne ovat nimenomaan ihmisoikeuksista huolehtimista, sitä, että rikolliset saadaan kiinni. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa maahanmuutto on myös hybridivaikuttamisen väline. Venäjä tietää erittäin hyvin, että Euroopan sisäistä eheyttä voidaan horjuttaa hallitsemattomalla muuttoliikkeellä. He tietävät, että siirtolaiset ovat eurooppalaisten poliitikkojen heikko lenkki. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että Suomi pitää kiinni rajaturvallisuudestaan, tehokkaasta palautusjärjestelmästä ja siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut myös todella poistuu maasta. Tämä laaja väestönpohjan muutos johtaa turvallisuuden osalta pelkästään negatiivisiin seurauksiin, ja sen vuoksi me perussuomalaiset olemme puuttuneet kovalla kädellä maahanmuuttopolitiikkaan.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka tarvitsee nimenomaan tällaisen korjausliikkeen. Kielen oppiminen, työnteko ja yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen eivät ole mielipidekysymyksiä. Ne ovat edellytys toimivalle ja turvalliselle yhteiskunnalle. On erityisen tärkeää, että maahanmuuttajavanhemmat kotoutuvat. Se, miten vanhemmat oppivat suomen kielen ja ymmärtävät suomalaisen kulttuurin, näkyy suoraan kouluissa. Tällä hetkellä Suomen kouluissa on suuria ongelmia. Maahanmuuttajalapset eivät opi suomen kieltä, koska vanhemmat eivät osaa sitä. Kielen syötettä ei tule tarpeeksi, jotta sitä oppisi, ja jos vanhemmat jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, lapset eivät myöskään kotoudu. Suomen koulut eivät kykene yksin ratkaisemaan tätä ongelmaa, ja tämä on näkyvissä jo tällä hetkellä. Kuten tiedämme, kotoutumisen ongelmat usein pahenevat toisessa sukupolvessa, ja näemme Ruotsista suoraan hyvän esimerkin tästä. Perussuomalaiset ovat jo pitkään vaatineet juuri tätä: [Puhemies koputtaa] enemmän velvollisuuksia, vähemmän hyysäystä ja [Puhemies koputtaa] aidosti toimivaa kotouttamista.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä selonteko kuvaa hyvin realistisesti sitä maailmaa, jossa me elämme. Kansainvälinen järjestys ei enää valitettavasti perustu sääntöihin vaan entistä enemmän voimaan ja suurvaltakilpailuun. Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa ja sen pitkäkestoinen uhka Euroopan turvallisuudelle, myös Suomen lähialueille, on tästä karu esimerkki. Perussuomalaisille johtopäätös on täysin selvä: Suomi ei voi rakentaa turvallisuuttaan toiveajattelun varaan. Vaikka Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, siihen on varauduttava. Rauhaa ei saavuteta heikkoudella. Suomen oman puolustuskyvyn on oltava kaiken perusta. Nato täydentää mutta ei korvaa sitä. Asevelvollisuus, reservi ja kansallinen puolustus ovat edelleen turvallisuutemme kulmakivet. Samalla Euroopan on kannettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Tämä ei ole enää poikkeus, vaan se on täysin uusi normaali. Arvoisa puhemies! Suomen on jatkossakin toimittava realistisesti vahva puolustus, tiukka rajaturvallisuus ja kansallinen etu etusijalla. Muuhun meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Arvoisa herra puhemies ja arvoisa puolustusministeri! Meillä Suomessa ei saa olla mitään tilannetta, missä emme pystyisi täysimääräisesti puolustamaan tätä maata. Esitys muuttaa ydinenergialakia ja rikoslakia siten, että nykyinen kansallinen ydinräjähteiden kielto poistetaan ydinenergialaista ja sääntely siirretään rikoslakiin. Tietyissä tilanteissa ydinräjähteen tuominen Suomeen, kuljettaminen tai hallussapito voisi täten olla sallittua, silloin kun se liittyy puolustamiseen osana Nato-yhteistyötä, yhteistä puolustusta tai puolustusyhteistyötä. Meidän on reagoitava tähän muuttuneeseen turvallisuusympäristöön, Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa sekä Suomen Nato-jäsenyyden myötä tulleisiin tarpeisiin. Turvallisuustilanne Euroopassa on vakava edelleen, ja Suomen tulee huolehtia puolustuksesta uskottavasti, kun naapurissa on sodanhaluinen ydinasevaltio. Ydinaseisiin liittyvä kansallisen kiellon purkaminen on merkittävä poliittinen ja symbolinen muutos, mutta turvallisuutta ei varmisteta tyylipisteillä vaan sillä, [Puhemies koputtaa] että vastuulliset päättäjät kykenevät kaikissa tilanteissa turvaamaan Suomen täysimittaisen turvallisuuden.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen peruskoulun tulisi palata sen alkuperäiseen kirkkaaseen tavoitteeseen eli riittävien perustaitojen oppimiseen. Nyt ei näin ole. Oppimistulokset laskevat, arvosanat elävät omaa elämäänsä, ja sama osaaminen voi tarkoittaa eri kouluissa eri numeroa. Se ei missään nimessä ole reilua. Tämän vuoksi me tarvitsemme tämän osaamistakuun. Tarvitsemme selkeät, yhtenäiset kriteerit arviointiin ja varmistuksen, että oppilas ei siirry eteenpäin ilman riittäviä taitoja lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Arvosanan pitää kertoa totuus osaamisesta, ei arvausta tai paikallista tulkintaa. Perussuomalaisten näkökulmasta tämä on välttämätön suunnanmuutos, ja olemmekin ajaneet tätä uudistusta jo hyvin pitkään. Kun teknologia ja tekoäly kehittyvät vauhdilla, ihmisen oma ajattelu ja perusosaaminen ovat entistä tärkeämpiä. Ilman niitä nuori jää helposti matkustajaksi maailmassa, jossa pitäisi olla kuljettaja. Ihmisen ajattelun kehittyminen liittyy vahvasti esimerkiksi sanavaraston kehittymiseen ja lukutaitoon. Koulujen tehtävä ei ole hajota kaikkeen mahdolliseen vaan keskittyä olennaiseen, osaamiseen juurikin näissä perustaidoissa. Siksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita pitää selkiyttää ja vaatimustasoa nostaa. Jossain vaiheessa, nimittäin ehkä viimeisimmän opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä vuonna 2014, oppiaineiden arviointikriteerit laajenivat ja osaltaan aiheuttivat tämän tilanteen. Arvoisa puhemies! Suomalainen peruskoulu on ollut pitkään meidän ylpeydenaiheemme, ja olemme ehkä liiankin luottavaisesti ajatelleet, että koulu on sitä aina. Koulu on pystynyt vastaamaan yhteiskunnassamme moniin haasteisiin, ja se on ollut ikään kuin kompassi, joka ohjaa jokaisen lapsen kohti osaamista ja mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä tuo kompassi on sekaisin, näyttää välillä eri suuntiin riippuen siitä, missä koulussa oppilas sattuu olemaan. Oppimistulokset ovat laskussa erityisesti perustaidoissa, lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Samalla arvosanojen kehitys kulkee kuitenkin erikoiseen suuntaan. Heikot tulokset yleistyvät, mutta kiitettävien arvosanojen määrä kasvaa. Se kertoo ainoastaan yhdestä asiasta: arviointi ei ole riittävän yhtenäistä eikä riittävän tarkkaa. Kun sama osaaminen voi tarkoittaa eri kouluissa eri arvosanaa, kyse ei ole enää pelkästään pedagogiikasta, vaan se liittyy myös siihen, miten määrittelemme täällä oikeudenmukaisesti myöskin jatkomahdollisuuksia vaikkapa toisen asteen koulutukseen. Osaamistakuun ydinajatus on selkeä: määritellään kansallisesti, mitä oppilaan pitää osata, ja varmistetaan, että nämä taidot todella saavutetaan ennen kuin siirrytään eteenpäin. Arviointi sidotaan selkeämmin oppiaineiden tavoitteisiin ja yhtenäisiin kriteereihin. Vuosiluokalta toiselle siirtymiselle asetetaan yhteiset pelisäännöt. No, tämä ei tarkoita opettajien työn kaventamista tai mekaanista testikulttuuria. Päinvastoin tämä selkeämpi arviointikriteeristö antaa opettajille paremmat työkalut tehdä työnsä hyvin. Kun nämä kriteerit ovat selkeät, opettajan ei tarvitse arvailla tai valita esimerkiksi 25 arviointikriteeristä, miten niitä painottaa. Tietysti tämä arviointikriteerien uudistaminen luo lisää luottamusta koko järjestelmään. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksenjärjestäjien pitää voida luottaa siihen, että peruskoulun päättöarvosana kertoo aidosti nuoren osaamisesta. Nykytilanteessa ei näin ole. Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset näkevät, että tämä osaamistakuu on yksi tärkeimmistä koulutuspoliittisista uudistuksista pitkään aikaan. Meidän mielestämme ei ole hyväksyttävää, että nuori pääsee peruskoulusta ilman riittäviä perustaitoja. Tämä vaikeuttaa hänen polkuaan toisella asteella, ja myöskin työelämään siirtyminen vaikeutuu jopa siellä arjessa, ja elämässä pärjääminen voi olla hankalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelmista on uskallettava karsia epäolennaista. Kaikkea ei voi eikä tarvitse opettaa. On parempi, että oppilas oppii vähemmän asioita kunnolla kuin paljon asioita pintapuolisesti. Laatu voittaa määrän ja nimenomaan niin, että oppilas oppii oppimaan. Arvoisa puhemies! On tärkeää tunnistaa tässä, että osaamistakuu ei tietenkään poista kaikkea vaihtelua, ei sen tarvitsekaan poistaa. Mutta se luo selkeät raamit, joiden sisällä toimitaan, ja tekee tästä arvioinnista läpinäkyvämpää ja oikeudenmukaisempaa. Samalla on hyvä pitää keskustelu avoimena myös muista keinoista parantaa oppimistuloksia. Esimerkiksi kansalliset kokeet ovat nousseet esiin keinona vahvistaa arvioinnin vertailevuutta. Vaikka niitä ei tässä vaiheessa esitetä, tätä vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois tulevaisuudessa. Suomi on nimittäin niitä harvoja maita, joissa ei ylioppilaskoetta lukuun ottamatta mitata kansallisesti oppimisen tasoa missään koulupolun vaiheessa, vaan me luotamme ainoastaan kansainvälisiin testeihin, kuten Pisaan. Tämä on sikäli erikoista, että Pisa ei suoraan mittaa opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita vaan muita tavoitteita. Tämä luottamus siihen, että suomalainen koulu pärjää edelleen, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu, ei enää kanna, vaan meidän on kyettävä reagoimaan näihin muutoksiin. Myös koulun pitää elää ajassa, ja meidän pitää tarkastella kriittisesti, tuottaako peruskoulu tällä hetkellä niitä tuloksia, mitä se on aikaisemmin tuottanut. Tähän lopuksi haluan sanoa vielä, että me voimme remontoida koulua miten paljon tahansa mutta me emme voi kaataa kaikkea vastuuta kouluille. Mikäli vanhemmat eivät huolehdi omaa osuuttaan kasvatustehtävästä, niin me emme tule saamaan koulujen oppimistuloksia nousuun. Tämä hallitus on jo uudistanut oppimisen tuen, luonut kännykkäkiellon kouluihin, lisännyt vuosiviikkotunteja äidinkieleen ja matematiikkaan, eli olemme tehneet useita toimenpiteitä peruskoulun vahvistamiseksi. Tähän tarvitaan oikeastaan koko yhteiskunta, jotta saamme peruskoulun takaisin sille hyvälle polulle, millä se on aikaisemmin ollut.

Arvoisa herra puhemies! Kilpailukyky ei synny missään tyhjiössä, vaan siihen tarvitaan toimivat liikenneyhteydet. Sillä on väliä, mitä ja miten liikkuu teillä, raiteilla, meriyhteyksillä ja ilmassa. Hallitusohjelmassa meidän ydinviesti on täysin selvä: toimiva liikennejärjestelmä on kasvun selkäranka. Tavoitteena on tehdä Suomesta vuoteen 31 mennessä parempi paikka investoida. Se vaatii sujuvaa logistiikkaa, ennustettavaa toimintaympäristöä ja sitä, että ihmiset ja tavarat liikkuvat ilman pullonkauloja. Siksi hallitus panostaa lähes kolme miljardia euroa liikenneinvestointeihin ja torjuu määrätietoisesti väyläverkon korjausvelkaa siitäkin huolimatta, että me ollaan tässä erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Keskeistä tässä on, että koko Suomi huomioidaan: parannetaan pääväyliä, mutta pidetään myös alempi tieverkko kunnossa. Tämä tietysti vahvistaa huoltovarmuutta. Pidetään myös huolta siitä, että kehitetään vaihtoehtoisia kuljetusreittejä ja varaudutaan kriiseihin. Sen lisäksi hallitus haluaa varmistaa, että liikkumisen kustannukset eivät muodostu esteeksi työnteolle ja arjen sujuvuudelle, olipa kyse sitten kaupungeista tai maaseudusta. Hallitus esittikin nyt puoliväliriihessä useita panostuksia erilaisiin liikennehankkeisiin ja sen lisäksi ajoneuvoveron lisäkevennyksiä 10 miljoonalla eurolla aiempien jo 50 miljoonan euron kevennysten lisäksi ja ammattidieselin käyttöönoton vuoden 25 päätöksellä, ja tämä toteutuu nyt sitten 40 miljoonan euron suuruisena. Työmatkavähennyksen omavastuuosuutta lasketaan 800 miljoonaan euroon. Polttoainevero kevenee vuoden 27 alussa vielä 50 miljoonalla aiemmin päätetyn mukaisesti. Näiden lisäksi vielä tulemme hakemaan ennätysmäärän rahaa military mobility -hankkeisiin. Esimerkiksi turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta erittäin tärkeään rataosuuteen, Rail Nordicaan, joka kulkee Haaparannalta Torniosta Kemiin ja vielä Rovaniemelle saakka, nyt sitten hallitus osoittaa suunnittelurahaa. Tämä yhdistää meidät Eurooppaan ja, mikä tärkeintä, Norjan satamiin.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus tehostaa nyt laittomasti maassa olevien maasta poistamista, selkiyttää ulkomaalaislain sääntelyä ja vahvistaa siten kansallista turvallisuutta. Keskeistä on, että karkottamispäätökset voidaan panna täytäntöön ripeämmin. Muutoksenhaku ei enää automaattisesti estä täytäntöönpanoa, mutta tuomioistuin säilyttää mahdollisuuden keskeyttää se. Näin estetään perusteeton viivytys ja turvataan samalla oikeusturva. Esityksessä selkeytetään EU-kansalaisia koskevaa menettelyä, vältetään päällekkäisiä päätöksiä ja täsmennetään säilöönoton sääntelyä. Lisäksi lakiin tuodaan mahdollisuus ennakolliseen maahantulokieltoon henkilöille, jotka aiheuttavat vakavan uhan yleiselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Kyse on nimenomaan järjestelmän uskottavuudesta, EU-velvoitteiden täyttämisestä ja Suomen turvallisuudesta. No, tämä on hyvä esitys, ja siinä yhteydessä haluankin viitata tähän Espanjan viimeaikaiseen sosialistihallituksen päätökseen, jossa laittomien maahanmuuttajien tällainen joukkoarmahdus on täysin ristiriidassa ihan suhteessa näihin maahanmuuttopaktin tavoitteisiin. Ihmettelenkin sitä, että demarien johto kävi vierailemassa tuolla Madridissa sosialistihallituksen vieraana ja he kovasti nyt tsemppailevat tätä menoa siellä ja toivovat Suomeenkin tämmöistä samankaltaista politiikkaa, talouspolitiikkaa, mitä Espanjassa harjoitetaan. Toisin sanoen, haluavatko demarit siis, että Suomi kahdestaan tämmöisten Espanjan sosialistien kanssa ajaa tämmöistä massamaahanmuuton linjaa Euroopassa, ja onko tämä myöskin demarien eduskuntavaalitavoite?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansalaisuus on onnistuneen kotoutumisen päätepiste, ei lähtöruutu. Jatkossa kansalaisuuden saaminen edellyttää riittävää yhteiskuntaosaamista, joka osoitetaan kansalaisuuskokeella tai Suomessa suoritetuilla opinnoilla. Kyse ei ole siis rangaistuksesta vaan vastuusta. On kohtuullista edellyttää, että Suomen kansalaiseksi hakeva tuntee yhteiskuntamme perusperiaatteet, oikeudet ja omat velvollisuudet. Tämä vaatimus on erillinen kielitaidosta ja vastaa käytäntöjä hyvin monissa muissa EU-maissa sekä Pohjoismaissa. Viime vuosikymmeninä kansalaisuuden ehtoja on löysennetty, mutta seurauksena on syntynyt epätasapaino oikeuksien ja vastuiden välillä. Nyt palataan järkevään linjaan: kansalaisuus myönnetään osoituksena aidosta sitoutumisesta Suomeen. Väitteet siitä, että tiukennukset karkottaisivat osaajia, eivät kestä tarkastelua. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että menestyvät maat yhdistävät vetovoiman ja vaativat kansalaisuusehdot. Tämä uudistus vahvistaa nimenomaan kotoutumista, kansalaisuuden arvoa ja luottamusta meidän omaan yhteiskuntaamme.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministeri Rantaselle jälleen erinomaisesta esityksestä. Perussuomalaisten johdolla korjataan nyt yksi keskeisimmistä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Liian pitkään meillä on ollut tilanne, jossa karkotuspäätöksestä valittaminen on käytännössä tarkoittanut sitä, että täällä laittomasti maassa olevat ovat voineet jäädä Suomeen useiden vuosien ajaksi, ja tämä muuttuu nyt. Jatkossa valitus ei enää automaattisesti estä maasta poistamista, ja se on linjamuutos, erittäin tervetullut. Arvoisa puhemies! Nyt palautetaan uskottavuutta tähän järjestelmään, karkotuspäätös kun nimenomaan tarkoittaa sitä, että maasta tulee poistua. Toinen keskeinen uudistus on tämä ennakollisen maahantulokiellon vahvistaminen — erittäin tärkeä. Turvallisuus ei synny pelkästään siitä, että me poistamme ihmisiä maasta, vaan siitä, että estämme näiden ongelmien syntymisen jo alun perinkin.

Arvoisa herra puhemies! Kertomuksessa korostetaan niin sanottua tosiasiallista yhdenvertaisuutta ja positiivista erityiskohtelua. Suomeksi sanottuna tämä siis tarkoittaa sitä, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin taustansa perusteella, jotta lopputulokset olisivat samat. Perussuomalaisille yhdenvertaisuus tarkoittaa jotain aivan muuta, eli sitä, että kaikkia kohdellaan lain edessä samalla tavalla — ei erityiskohtelua, ei etuoikeuksia, vaan samat pelisäännöt kaikille. Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuus on liian tärkeä asia tällaiseen politisoituneeseen sanoisinko roskaan. Yhdenvertaisuusvaltuutettu näkee epätasa-arvoa siellä, missä sitä ei tosiasiallisesti ole. Ei ole yhdenvertaisuuden kysymys, saako Venäjä hybridivaikuttaa Suomen rajoilla. Ei meidän tarvitse huolehtia siitä, että hybridivaikuttava Venäjä saa jatkaa toimintaansa. Viranomaisen tehtävän ei missään nimessä tulisi olla tehdä politiikkaa tällaisilla asiakirjoilla, vaan toteuttaa lakia puolueettomasti, mutta tästä kertomuksesta näkee sen, että nyt viranomainen on ylittänyt tavallaan oman toimivaltansa rajat ja lähtenyt valikoimaan. Politiikka on valikointia, se on arvojen mukaista päätöksentekoa, ja tässä kertomuksessa näkee sen, että tässä on tehty valintoja. Edellisissä puheenvuoroissa oli hyvin lueteltu sitä, mitä kaikkea täältä puuttuu. Siksi on täysin perusteltua arvioida kriittisesti koko tätä valtuutetun toimintaa ja järjestelmän rakennetta. Yhdenvertaisuutta ei edistetä tällaisella ideologisella aktivismilla. Se edistyy vain sillä, että meillä on lait, jotka toimivat, siitä kaikesta toimivallasta, mikä meillä on esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan suhteen, ja siitä, että me olemme kaikki tasavertaisia lain edessä.

Arvoisa herra puhemies! Kertomuksen maahanmuuttoa koskeva linja on täysin irti todellisuudesta. Suomi on kohdannut tilanteen, jossa maahantuloa käytetään tietoisesti vaikuttamisen välineenä. Tässä tilanteessa valtion ensisijainen velvollisuus on turvata rajansa ja kansalaistensa turvallisuus. No, yhdenvertaisuusvaltuutettu kuitenkin kertomuksessaan vaatii, että turvapaikkaprosessiin pääsy on turvattava ihan kaikissa tilanteissa, jopa silloin, kun kyse on ilmiselvästä hybridivaikuttamisesta. Arvoisa puhemies! Herää perustavanlaatuinen kysymys: näkeekö yhdenvertaisuusvaltuutettu mitään tilannetta, jossa valtion oikeus suojata itseään menee yksittäisen maahantulijan edelle? Lisäksi linja, jossa palautuksia vaikeutetaan ja oleskelulupien ehtoja höllennetään, johtaisi väistämättä siihen, että laiton maassaoleskelu lisääntyisi. Se ei ole kenenkään etu, ei suomalaisten eikä aidosti suojelua tarvitsevien ihmisten.

Arvoisa herra puhemies! Tämä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus osoittaa, että valtuutettu on ajautunut kauas puolueettomasta viranomaisroolista. Kertomus on täynnä ideologisesti latautunutta kieltä. Puhutaan antirasismista, rakenteellisesta rasismista ja niin sanotusta tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta. Tämä ei ole neutraalia viranomaiskieltä vaan suoraan tiettyjen poliittisten liikkeiden sanastoa. Kun viranomainen alkaa käyttää tällaista kieltä, sen uskottavuus kärsii aivan taatusti. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa on myös ihan oikeitakin havaintoja. Suurin osa yhteydenotoista koskee vammaisuutta, ikäsyrjintää ja työelämän epäkohtia. Kertomus nostaa esiin myös naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan: tämän vuoden aikana jo seitsemän naista on menettänyt henkensä lähiväkivallan seurauksena. Totta on myös se, mikä täältä puuttuu, nimittäin edustaja Vigelius nosti esille tämän miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan ja muun syrjinnän, mikä ei tässä kertomuksessa tule esille lainkaan. Valtuutettu käyttää merkittävän osan painoarvostaan maahanmuuttopolitiikan kritisoimiseen. Valtuutettu vastustaa rajaturvallisuuden vahvistamista, kritisoi rajamenettelyä ja suhtautuu kielteisesti maasta poistamisen tehostamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi politiikkaa, jossa maahanpääsy helpottuu mutta väärinkäytöksiin puuttuminen vaikeutuu. Suomella on oikeus päättää, kuka tänne tulee ja kuka täällä saa oleskella, ja Suomella on velvollisuus pitää huolta omista kansalaisistaan, meistä suomalaisista.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus osoittaa valitettavasti sen, että kyseinen viranomainen on ajautunut kauas alkuperäisestä tehtävästään. Sen sijaan, että keskityttäisiin konkreettisiin ja todellisiin epäkohtiin, kuten vammaisten ihmisten asemaan tai ikäsyrjintään työelämässä, tämä kertomus vilisee ideologista kieltä, poliittisia kannanottoja, jotka muistuttavat enemmän puolueohjelmaa kuin riippumatonta viranomaisen analyysiä. Erityisen huolestuttavaa on se, että kertomuksessa kyseenalaistetaan Suomen oikeus suojata omia rajojaan. Turvapaikkapolitiikassa esitetään linjaa, jossa maahanpääsyä helpotetaan ja maasta poistamista vaikeutetaan. Tämä ei ole kestävää eikä vastuullista politiikkaa, eikä missään nimessä yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuluisi tehdä tällaisia poliittisia kannanottoja. Perussuomalaiset katsovatkin, että yhdenvertaisuus tarkoittaa lain edessä samanarvoisuutta, ei lopputulosten tasapäistämistä [Puhemies koputtaa] eikä erityiskohtelua ideologisin perustein.

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys tuo selkeyttä ja tarkoituksenmukaisuutta korkeakoulujen opiskeluoikeuksiin. Tavoitteena ei ole kaventaa kenenkään sivistyksellisiä oikeuksia vaan varmistaa, että rajalliset opiskelupaikat kohdentuvat juuri niille, joilla ei vielä ole tutkintoa ja jotka sen myös tarvitsevat. Tässä on nyt tärkeää huomata, että lakiesitys ei ole tietenkään mikään yksittäinen ihmeteko vaan se on yksi osa tätä laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään nostamaan koulutustasoa ja parantamaan nimenomaan tämän koko järjestelmän toimivuutta. Aloituspaikkoja lisätään, myös siirtohakuja kehitetään kaikkien yliopistojen voimin, ja valmistellaan opintosetelikokeilua, joka tarjoaa nuorille maksuttoman mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin 30 opintopisteen verran. Kaikki nämä toimet yhdessä muodostavat lisää sitä vaikuttavuutta, jotta tätä koulutustasoa voidaan nostaa. Tätä esitystä on kritisoitu siitä, että se vaikeuttaisi kahden tutkinnon samanaikaista suorittamista. Tilastot kuitenkin osoittavat meille sen, että aktiivisesti kahta tutkintoa suorittavia on noin 440 opiskelijaa, eli on kyse hyvin pienestä joukosta. Tämä sääntely kohdistuu siis niihin tilanteisiin, joissa opiskeluoikeuksia pidetään ikään kuin varalla, ei käyttöä varten. Tämä ei tietenkään ole kestävää eikä oikeudenmukaista kaikille niille uusille hakijoille. On myös esitetty, että tämä esitys vaikeuttaisi alanvaihtoa, mutta tosiasiassa, kun hakijajoukosta poistuvat ne, joilla ei ole aikomustakaan suorittaa uutta tutkintoa aidosti, alanvaihtoa tavoittelevien mahdollisuudet nimenomaan paranevat. Samalla korostan, että opinto-ohjauksen merkitys nyt kasvaa ja meidän tulee oikeasti nyt tukea ja ohjata nuoria oikeiden ratkaisujen löytämisessä. Opposition hylkyvastalauseessa väitetään, että tämä rajoittaisi sivistyksellisiä oikeuksia ja lisäisi korkeakoulujen hallinnollista taakkaa. Kuitenkin samassa lausunnossa myönnetään, että esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoululle ja Poliisiammattikorkeakoululle sääntely olisi haitallista henkilöstösuunnittelun kannalta. Juuri tästä syystä nämä alat on rajattu tämän esityksen ulkopuolelle, Suomen turvallisuutta ei ole varaa heikentää. On erikoista, että vihreät ja vasemmisto eivät tässä kysymyksessä näe turvallisuuden erityisasemaa. Arvoisa puhemies! Suomalaisen koulutusjärjestelmän on uudistuttava. Meillä ei ole varaa rakenteisiin, jotka sitovat resursseja ilman todellista hyötyä. Taloudellinen tilanne edellyttää järkevää, vaikuttavaa ja tehokasta rahankäyttöä, ja tämä esitys nyt on yksi ratkaisu näihin kysymyksiin.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on osannut ajatella pitkäjännitteisesti omaan tulevaisuuteen, johtuen ehkä historiastamme tai siitä ymmärryksestä, että me vastaamme aina viime kädessä omasta turvallisuudestamme ja huoltovarmuudestamme. Me elämme aikaa, jossa huoltovarmuus ei ole itsestäänselvyys vaan jatkuvan paineen alla. Geopoliittiset jännitteet, toimitusketjujen häiriöt ja talouden epävarmuus haastavat meitä aivan uudella tavalla. Huoltovarmuuskeskuksen muuttaminen valtion virastoksi edellyttää nyt myös tätä muutosta arvonlisäverolain päivittämisestä vastaamaan tätä uutta rakennetta, ja tällä varmistetaan, ettei huoltovarmuuden rahoitus jää tulkinnanvaraisuuksien varaan. Keskeistä on siis säilyttää Huoltovarmuusrahasto erillisenä arvonlisäverovelvollisena. Näin turvataan sen oikeus vähentää suurten varautumishankintojen arvonlisäverot. Ilman tätä rahoitus heikkenisi suoraan ja valtio joutuisi paikkaamaan vajetta lisärahoituksella. Vuonna 25 palautuksia oli noin 18 miljoonaa euroa, eli mittaluokka on merkittävä. Kyse ei ole vain hallinnollisesta muutoksesta vaan kyvystämme varautua kriiseihin tehokkaasti ja ajoissa. Näillä nyt tehtävillä ratkaisuilla me varmistetaan se, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset hankinnat voidaan toteuttaa ilman turhia esteitä. Tämä esityshän sai laajan tuen lausuntokierroksella, ja sujuva siirtymäsäännös mahdollistaa muutoksen nopean käyttöönoton. Lopulta on kyse kuitenkin yksinkertaisesta asiasta: siitä, että pidämme huoltovarmuuden rahoituksen selkeänä, kestävänä ja toimintakykyisenä tässä ajassa, jossa epävarmuus on uusi normaali.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ja vasemmisto ovat vuosikausia puhuneet vihreästä siirtymästä ja ilmastovastuusta, mutta samalla on täysin unohdettu suomalaisen teollisuuden ja vientiteollisuuden kilpailukyky. Nyt kun EU tuo hiilirajamekanismin eli käytännössä hiilitullin, niin me perussuomalaiset sanomme, että periaate on oikea ja tervetuloa. Ei ole reilua, että suomalainen terästehdas maksaa täysillä päästöoikeuksista, kun samaan aikaan tuodaan Kiinasta terästä, jonka valmistuksessa on päästetty moninkertainen määrä hiiltä ilman mitään kustannuksia. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä korjataan tätä asiaa. Nimittäin pienet ja keskisuuret yritykset eivät enää tule hukkumaan tähän byrokratiaan. 50 000:n kynnysarvo vapauttaa näitä pk-yrityksiä turhista ilmoituksista. Seuraamusmaksuihin saadaan järkevä jousto, koska tiedot ulkomailta ovat usein puutteellisia tai vaikeasti saatavia. Tämä on juuri sitä kevennystä, mitä tarvitaan. Arvoisa puhemies! Muistutan, että tämä ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Jos EU jatkaa itsensä kurjistamista entistä tiukemmilla päästötavoitteilla samalla, kun Kiina rakentaa uusia hiilivoimaloita, ei mikään hiilitulli pelasta suomalaista teollisuutta. Tarvitaan realismia ilmastopolitiikkaan — sellaista, jossa suomalainen metsä, ydinvoima ja puhdas teknologia otetaan aidosti käyttöön.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Elomaalle tästä lakialoitteesta. Tämä on oikeudellisesti perusteltu, ja tässä lainsäädännössä on epäkohtia, joten on tarvittukin tämäntyyppinen lakialoite. Epäkohta nimittäin on ollut se, että eläinpitokiellon rikkominen ei tällä hetkellä ole itsessään rangaistavaa, vaikka tämä kielto on määrätty nimenomaan suojelemaan eläimiä vakavalta haitalta. Tämä eläinpitokielto on koettu vähän niin kuin muodollisuudeksi, vaikka se on tuomioistuimen harkittu keino estää tilanteet, joissa eläimet joutuvat kärsimään henkilön toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena. Kun tällaista kieltoa rikotaan, kyse ei ole vähäisestä rikkeestä vaan tietoisesta piittaamattomuudesta sekä eläinten hyvinvoinnista että oikeusjärjestyksestä. Tähän on voitava vastata selkeällä ja riittävän ankaralla seuraamuksella. Aloitteessa ehdotettu rikossäännös on täsmällinen. Se on rajattu, ja siinä on rikosoikeuden periaatteiden mukaisesti esitetty muutokset. Tässä nimenomaan kohdistettaisiin muutos tilanteisiin, joissa henkilö toimii vastoin rikostuomioistuimen määräämää kieltoa tai kiertää sitä välikäsien kautta. On myös tärkeää korostaa ennaltaehkäisyä. Kun tämän kiellon rikkomiselle on selkeä rangaistusuhka, niin se toimii pelotteena ja vähentää sekä kieltojen rikkomista että laajemmin eläinsuojelurikoksia. Nykyinen keinovalikoima ei ole riittävä, ja siksi kiitän kyllä Elomaata tästä hyvästä aloitteesta. Lisäksi tässä tämä eläintenpitokiellon vähimmäiskeston pidentäminen yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen on perusteltua. Nykyinen vähimmäisaika on todella lyhyt suhteessa siihen, kuinka vakavista teoista kielto usein on seuraamus. Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen on yhteiskunnan sivistyksen mittari. Meillä on velvollisuus suojella niitä, jotka eivät itse voi puolustaa oikeuksiaan, joten kannatan vahvasti tätä aloitetta ja toivon, että se hyväksytään meillä eduskunnassa.

Arvoisa rouva puhemies! Suvivirren, joulukuvaelman ja joululaulujen esittäminen ja laulaminen on todella tärkeää, ja se on erityisesti vanhempien ja oppilaiden toive. Suomalainen kulttuuri ei ole mikään kiusallinen elementti, jonka pitäisi olla häpeän aihe ja jota pitäisi välttää ja varoa. Se on osa meidän yhteistä historiaa ja identiteettiä. Koulun tehtävä ei ole häivyttää tätä perintöä, vaan auttaa uusia sukupolvia ymmärtämään sitä. Samalla voidaan kuitenkin opettaa myös muista uskonnoista ja katsomuksista, mutta omaa kulttuuriperintöä ei pidä häivyttää sen nimissä, ja näinhän tapahtuukin jo yläkoulusta lähtien, että opiskellaan maailmanuskontoja, ja alakoulussakin jonkun verran. Mielestäni opetussuunnitelmassa pitäisi olla selkeästi kirjattuna, että suomalaisiin juhliin ja perinteisiin liittyvät tavat, kuten Suvivirsi ja perinteiset joululaulut, kuuluvat koulun juhliin. Ei ole siis kyse vain uskonnosta. Kyse on suomalaisesta kulttuurista. Nyt kun vaaditaan tätä yhteistä katsomusoppiainetta, niin evankelis-luterilaisen uskonnon valitsee noin 85—90 prosenttia oppilaista Suomessa, kun heillä on mahdollisuus valita myös elämänkatsomusoppiaine. Minulle ei aivan nyt avaudu, miksi meidän pitäisi nämä 90 prosenttia perheistä ja lapsista siirtää yhteiseen katsomusoppiaineeseen, kun viisi—kahdeksan prosenttia oppilaista kuuluu sitten näihin vähemmistöuskontoihin. [Mai Kivelä: Tervetuloa Helsinkiin!] Se, miten ne voitaisiin järjestää, on esimerkiksi, että maakunnan tasolla tai isommissa kaupungeissa järjestetään koulutetun suomalaisen uskonnonopettajan opettamana, esimerkiksi etäopetusta hyödyntäen, näitä vähemmistöuskontoja. Se helpottaisi huomattavasti koulujen järjestelyjä. Jos me emme itse pidä kiinni omasta kulttuurista ja vaali sitä, niin ei sitä tee kukaan meidän puolesta. Omaa kulttuuria ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä sitä se ei ole. Tavat, perinteet ja itseymmärrys säilyvät vain niin kauan kun niitä aktiivisesti vaalitaan. Vielä tästä yhteisestä katsomusoppiaineesta: Jos siellä pystyttäisiin sitten kaikille näitä kulttuuriperinteitä siirtämään, niin sittenhän se tarkoittaisi, että meidän pitäisi siirtää niitä islaminkin perinteitä meidän suomalaisille lapsille, koska miten siinä yhteisessä katsomusoppiaineessa eroteltaisiin, minkä uskonnon perinteitä siirretään.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen kulttuuriperintö ei saa kadota kouluista. Keskustelua uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi tai elämänkatsomukselliseksi oppiaineeksi käydään jotenkin hyvin yksinkertaisesti, jotenkin mutkat suoriksi -argumenteilla, täysin yksinkertaistaen, mutta ei tämä ole niin ongelmaton asia. Suomessa valtaosa oppilaista osallistuu edelleen evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Perheet valitsevat sen, eli monissa kouluissa puhutaan jopa noin 90 prosentista oppilaita. Tästä huolimatta täällä keskustelussa annetaan ymmärtää, että tämä järjestelmä olisi jotenkin kestämätön tai vanhentunut, eikä se palvelisi ketään, mutta meillä on Suomessa mahdollisuus valita elämänkatsomustieto. Ketään ei pakoteta evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen tunnille. Tämä on ollut tällä tavalla jo hyvin pitkään ja myös se, että tämä uskonnonopetus on tunnustuksetonta. Tosiasiassa evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa ei ole monille perheille kyse vain siitä uskonnosta, vaan kyse on mitä suurimmassa määrin myös suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Siellä tehdään vierailuja paikalliseen kirkkoon ja seurakuntiin ja muutenkin tutustutaan siihen kulttuuriperintöön. Siellä opitaan, miksi joulu ja pääsiäinen ovat olemassa, mistä perinteet tulevat, ja miksi tietyt juhlat, laulut ja tavat ovat osa suomalaisten arkea. On erikoista, että tarjotaan nyt ratkaisuksi mallia, jossa kaikille yhteinen katsomusaine käytännössä ohittaisi satojen vuosien saatossa syntyneiden perinteiden vaalimisen, ja perusteluksi esitetään sitä, että vähemmistöuskontojen opetuksen järjestäminen on vaikeaa ja kallista. No, minusta se on hyvin kestämätön ratkaisu. Sehän on hallinnollinen ongelma, eikä se ole perustelu sille, että poistetaan enemmistön kulttuurinen perinne koulusta. Huolestuttavinta on se ilmapiiri, joka kouluihin on levinnyt, että moni koulu ei uskalla enää laulaa Suvivirttä ja esittää jouluevankeliumia. Minusta nämä kuuluvat kiinteänä osana suomalaiseen kulttuuriin. Pitäisi ymmärtää se, että itse asiassa tämä juurettomuus on pääsyy sille, miksi meillä pahoinvointi lisääntyy: kaikki ovat jotain samaa globaalia massaa. Itse en sellaista Suomea halua.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tutkimustieto lisääntyy hurjaa vauhtia, ja me tiedetään oikeasti jo näitten alustojen ja sosiaalisen median haitat kehittyville aivoille. Sosiaalipsykologian professori Jonathan Haidt osoittaa teoksessa Ahdistunut sukupolvi, että silloin kun sosiaalinen media yleistyi 2010-luvulla, niin samaan aikaan nämä erilaiset lieveilmiöt räjähdysmäisesti lähtivät kasvuun. Kun tutkittiin esimerkiksi masennusta teineillä, yliopistossa opiskelevien mielenterveyshäiriöitä, ahdistuneisuutta, poliklinikkakäyntien määrää itsensä vahingoittamisen takia, murrosikäisten itsemurhia, mielenterveyssyistä sairaalaan otettujen määrää, sosiaalista eristäytyneisyyttä kouluissa ja alle seitsemän tuntia yössä nukkuvien määrää ja yksinäisyyden kokemusta, niin näissä kaikissa tuli jyrkkä nousu niiden määrän suhteen. Vastaavasti sitten taas tuli jyrkkää laskua, kun tutkittiin esimerkiksi koululaisten päivittäin ystäviensä kanssa viettämää aikaa, läheisten ystävien määrää ja nuoren tyytyväisyyttä itseensä. Eikä tämä ole mikään ihme. TikTok suoltaa anoreksiatrendiä ja Ozempicin käyttöä ja itsetuhoisia kokeiluja nuorille. Niistä on Suomessakin ollut esimerkkejä, että kun joku ihmeellinen trendi lähtee leviämään TikTokissa, niin sitä mennään sitten joukolla kokeilemaan. Jotenkin meidän pitää ymmärtää nyt tämä sosiaalisen median luonne. Se on tullut jäädäkseen. Meillä on hyvin vähän keinoja vaikuttaa aikuisten sosiaalisen median käyttöön, mutta me voidaan vielä pelastaa lasten maailmaa ja lasten aivoja näiltä vaikutuksilta. Mielestäni on aikuisten vastuu tehdä näitä rajoituksia, ja nimenomaan näitten somejättien ja alustojen suhteen on vaadittava, että heillä on vastuu todentaa näiden käyttäjien ikä. Olen kyllä ihan samaa mieltä tässä edustaja Kallion kanssa siitä, että ehkä olisi ihan terveellistä tänne eduskuntaankin meille edustajille tämän kännykän käytön suhteen laittaa rajoituksia valiokuntiin ja muualle. Aika paljon aikaa menee sen käyttöön, ja se on myös melko noloa silloin, kun meillä on asiantuntijoita tuolla valiokunnassa kuultavana, niin edustajat katselevat sitten sieltä älypuhelimelta sähköposteja.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitos näistä erinomaisista puheenvuoroista. Niissä tuli myöskin hyvin paljon lisää näkökulmia tähän asiaan. — Minusta kaikista huolestuttavinta on se, että seksuaalirikolliset ovat löytäneet näille sosiaalisen median alustoille. Jotenkin se ajatus, että jos me ei aseteta näitä kieltoja, on minusta vähän sama asia kuin me sanoisimme, että alaikäiset voivat mennä baariin, kun emme me pysty välttämättä täysin todentamaan sitä ikää, että siellä voi joku huijata sen ikänsä. Eihän tämä ole peruste päästää alaikäisiä alustoille, joissa on nähtävillä todella raakaa väkivaltaa ja erittäin haitallista sisältöä heidän kehitykselleen. No sitten Australiasta, joka on tämän täyskiellon asettanut. Siellä tosiaan ei rajata näitä teknisiä ratkaisuja, joilla alaikäisten pääsy estetään sinne alustoille, vaan siellä on erilaisia teknisiä ratkaisuja: on kasvuanalytiikkaa, on tämmöisiä dokumentteja eli passin lataamista ynnä muuta, digitaalisen ID:n vapaaehtoista käyttöä ja monia muita keinoja. Tosiaan Australia ei siis edellytä niinkään vanhempia tai näitä lapsia varmistamaan sitä, vaan se vastuu on näillä alustoilla. Tosiaan he vastaavat sen iän todentamisesta. Siellä on sitten myös seurauksena erittäin mittavat sanktiot, voidaan puhua jopa 50 miljoonan euron sanktiosta, jos sinne alustalle on päästetty alaikäinen lapsi. Tähän suuntaan meidän pitäisi mielestäni ehdottomasti mennä. Me ei voida ajatella, että tämä on liian vaikeaa ja tätä ei voida toteuttaa, vaan kyllä niiden ratkaisujen täytyy löytyä. Sain myöskin opettajakollegaltani viestin, jossa hän kirjoittaa seuraavasti: ”Poikien nettipelaaminen vanhemmille, jotka ovat luvan antaneet, lastensuojeluasiaksi.” Eli hän haluaisi, että tästä tehtäisiin lastensuojeluasia. ”Meillä on Fortnite-pelaajia ykköseltä alkaen. Ikäraja on 12 vuotta. Peli koukuttaa, muokkaa mielen aggressiiviseksi ja vie koulumotivaation. Osa ei mitään muuta pysty ajattelemaan kuin että koulu loppuu ja pääsee pelaamaan. Yhdellä oppilaalla käsi teki pakkoliikkeitä pulpetilla ja suusta tuli peliääniä, kun oli niin paljon pelannut. Kiitos rajoitteista.”

Arvoisa rouva puhemies! Kuvitellaan hetki lapsuutta: ei näyttöjen sinistä hohdetta kasvoilla vaan polviin tarttunutta hiekkaa, äänekästä naurua pihalla ja mielikuvituksen rakentamia maailmoja. Nyt tuo maisema on monin paikoin vaihtunut taskussa värisevään universumiin, joka kilpailee lapsen huomiosta joka sekunti. Tämän lakialoitteen ydin on yksinkertainen: sosiaalisen median käytön ikäraja nostetaan 16 vuoteen. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta vaan siitä, millaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat. Sosiaalinen media on kaksiteräinen miekka, niin se on myös meille aikuisille. Se voi yhdistää, opettaa ja myöskin inspiroida, mutta lapsen ja nuoren kohdalla sen varjopuoli kasvaa usein liian suureksi. Algoritmit on suunniteltu vangitsemaan huomio. Lyhyet videot, loputon virta, sisältö ja jatkuvat ilmoitukset muokkaavat keskittymiskykyä, unta ja jopa aivojen kehitystä. Tutkimukset viittaavat siihen, että liiallinen käyttö liittyy lisääntyneeseen ahdistukseen, masennukseen ja heikkoon itsetuntoon. Samalla fyysinen aktiivisuus vähenee, kasvokkaiset kohtaamiset harvenevat ja yksinäisyys lisääntyy. Lapsi voi olla jatkuvasti yhteydessä kaikkiin mutta silti etäällä kaikesta, mikä on oikeasti lähellä. Kyse ei ole siis vain hyvinvoinnista vaan myös turvallisuudesta. Sosiaalinen media altistaa lapset kiusaamiselle, häirinnälle ja jopa rikolliselle hyväksikäytölle. Lisäksi lapsella ei ole vielä kehittynyttä kykyä arvioida kriittisesti näkemäänsä sisältöä tai ymmärtää datan keruun laajuutta. Arvoisa puhemies! Suomi ei ole tämän kysymyksen kanssa yksin. Kansainvälisesti suunta on selvä, eli suojelua lisätään. Tanska on päättänyt kieltää sosiaalisen median käytön alle 15-vuotiailta tietyin poikkeuksin. Australia on mennyt vielä pidemmälle ja säätää täyskiellon alle 16-vuotiaille. Ranska puolestaan edellyttää vanhempien suostumusta alle 15-vuotiaille. Näissä ratkaisuissa näkyy sama huoli kuin nyt tässä aloitteessa: lapsia ei jätetä yksin digitaalisen maailman voimien keskelle. Arvoisa puhemies! Historia tarjoaa meille kiinnostavan vertailukohdan: tupakkalainsäädäntö. Aikanaan tupakointi oli laajasti hyväksyttyä, jopa nuorten keskuudessa. Haitat tunnettiin, mutta sääntely oli hyvin löyhää. Vähitellen lainsäädäntö kiristyi: ikärajoja nostettiin, mainontaa rajoitettiin ja saatavuutta vaikeutettiin. Näiden toimien seurauksena tupakointi on vähentynyt merkittävästi, erityisesti nuorten keskuudessa. Tämä kaikki ei kuitenkaan tapahtunut sattumalta. Se oli tietoisen poliittisen päätöksenteon tulos, jossa terveys asetettiin kaupallisten intressien edelle. No, sosiaalinen media ei tietenkään ole mikään tupakka, mutta niiden välillä on yksi tärkeä yhtäläisyys: molemmat voivat aiheuttaa riippuvuutta, ja molempien vaikutukset nuoriin voivat olla pitkäkestoisia ja vakavia. Kun tiedämme riskit, kysymys kuuluu: toimimmeko ajoissa vai vasta sitten, kun haitat ovat jo syvällä rakenteissa? Me tarvitsemme edelleen keskustelua laajasti yhteiskunnassa sosiaalisen median vaikutuksista sekä lapsiin, nuoriin että aikuisiin, ja voisi oikeastaan ajatella, että tämä keskustelu on vasta alkutekijöissään. Meidän täytyy kuitenkin miettiä Suomessakin tätä kasvavaa mielenterveyden ongelmaa, mikä nuoria tällä hetkellä kohtaa, ja miettiä nimenomaan niitä juurisyitä. Tämä sosiaalinen media liittyy siihen erittäin kiinteästi. Arvoisa puhemies! Lapsuus ei ole kiireinen projekti. Se ei ole jotain, mikä pitää optimoida algoritmien ehdoilla, vaan se on vaihe, jossa nimenomaan rakennetaan koko elämän perustaa ja ihmistä, joka kasvaa aikuiseksi. Tällä aloitteella haluankin sanoa viestini selkeästi: annetaan lapsille enemmän aikaa olla lapsia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia eläintautilakiin sekä eläinten ja eräiden tavaroiden tuontivalvontaa koskevaan lakiin. Muutokset ovat tarpeen, koska Euroopan unionin lemmikkieläinasetus kumoutuu ja eläinterveyssäännösten soveltaminen alkaa 21. huhtikuuta tänä vuonna. Esityksen tavoitteena on saattaa Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaamaan näitä EU:n muutoksia, ja kyse on pääosin teknisestä tarkennuksesta, kuten viittausten päivittämisestä uuteen säädöskehikkoon sekä eräiden määräyksenantovaltuuksien selkeyttämisestä. Viranomaisten tehtävät ja toimivallan jako pysyvät siis ennallaan, samoin lemmikkieläinten omistajiin kohdistuvat velvoitteet muiden kuin näiden kaupallisten siirtojen osalta. Lisäksi tässä esityksessä täsmennetään Ruokaviraston ja Tullin toimivaltuutta tilanteissa, joissa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen saapuvissa eläimissä tai tuotteissa havaitaan sellaisia puutteita, joita ei voida korjata. Tavoitteena on varmistaa, että eläinterveyttä uhkaavat riskit voidaan hallita yhdenmukaisesti ja tehokkaasti. No, näissä lemmikkieläinten siirroissa tietenkin keskeinen näkökulma on tämä eläintautien leviämisen ehkäisy, ja tämän vuoksi näihin siirtoihin sovellettavat terveysvaatimukset ja valvontajärjestelyt ovat erittäin tärkeitä tässä kokonaisuudessa — erityisesti nyt rabies, joka on edelleen joissakin EU-maissa esiintyvä tauti, ja sen osalta korostuvat tietenkin nämä tarkat menettelyt. Valvontaan liittyvät ratkaisut vaikuttavat siihen, että tautiriskit voidaan torjua nimenomaan luotettavasti ja että säädösten noudattamista voidaan valvoa tehokkaasti näissä kaikissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan esityksen pääpaino on lainsäädännön johdonmukaisessa päivittämisessä ja eläinterveydensuojelun varmistamisessa muuttuvan EU-sääntelyn puitteissa.

Arvoisa herra puhemies! Tänään vietetään kirjailijan ja tasa-arvon uranuurtajan Minna Canthin päivää. Suomi on ollut edelläkävijä naisten tasa-arvon edistämisessä aina eduskuntauudistuksesta 1906 lähtien. Valitettavasti Suomeen on maahanmuuton seurauksena tullut tasa-arvoajatteluamme haastavia ilmiöitä. Näihin lukeutuu erityisesti konservatiivinen islamin traditio, jossa naista vaaditaan peittämään koko vartalonsa silmiä myöten hunnulla. Jopa tyttölapsia saatetaan hunnuttaa. Julkisilla paikoilla kasvot peittävää huntua koskevia rajoituksia ja täyskieltoja on suurimmassa osassa Länsi-Euroopan maita, myös Pohjoismaissa. Vantaan kaupunki on linjannut, että peruskouluissa oppilaiden on oltava tunnistettavissa koko koulupäivän ajan. Myös Turussa ja Tampereella on tehty samankaltainen linjaus. Perussuomalaiset näkevät, että täyshunnuille ei saa antaa sijaa Suomessa. Kysyn opetusministeriltä: olisiko kasvot peittävien huntujen kiellosta ainakin kouluissa syytä säätää kansallisesti?

Arvoisa rouva puhemies! On viisautta korjata huonoa lainsäädäntöä, ja haluan kiittää hallitusta tästä erittäin hyvästä korjaussarjasta ja ministeri Rannetta erityisesti siitä, että sitkeästi piditte kiinni nimenomaan näistä turvallisuusnäkökulmista, jotka parantavat nyt taksilainsäädäntöä. Luottamus taksipalveluihin on todellakin romahtanut. Se ei ole enää sama kuin ennen, ja tästä kertoo myös tämä naisille perustettu oma taksipalvelu. Se on ollut ongelma, että et voi luottaa taksiin mentäessä siihen, että pääset turvallisesti perille. Tässä korjaussarjassa oikeasti nyt katsotaan ja tarkistetaan kuljettajan taustat, lisätään valvontaa, taksimittarit, koulutusvaatimukset ja nämä tunnistettavat kilvet. Koko tämä korjaussarja parantaa sitä luottamusta. On tosiasia, että kun on ollut julkisuudessakin näitä tapauksia, joissa kuljettajaa on epäilty rikoksista, niin näistä ei saa vaieta. Tämä nyt on otettu tosissaan ministeriössä, ja tilanteeseen tulee korjaus.

Arvoisa herra puhemies! O tempora, o mores! Mihin tämä ihmiskunta on menossa? Tilaamme keinoruokaa pikaruuan nimikkeellä, halpaa muovista temuvaatetta ja tarpeetonta tavaraa, ja nyt haluamme tehokkaasti ja nopeasti tuotettua taidetta ja kulttuuria. Ihminen ei elä vain leivästä. Meidän ajatuksiamme ja maailmankuvamme muokkaavat ja ruokkivat rakennettu ympäristö, taide, kirjallisuus, musiikki ja kaikki muukin luovan alan tuotanto. Tekoäly muuttaa luovien alojen toimintaympäristöä nopeammin kuin mikään teknologinen murros aikaisemmin. Tällä hetkellä nämä tekoälymallit hyödyntävät suojattuja teoksia ilman lupaa, ilman korvausta, ja seuraukset näkyvät jo. Kyse ei ole vain näiden tekijöiden menetetyistä tuloista, kyse on myös kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja nimenomaan pienten kielialueiden selviytymisestä. Nämä massatuotetut teokset uhkaavat meidän yksittäisten tekijöiden taidetta. Me tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä siinä, [Puhemies koputtaa] miten näitä aineistoja on hyödynnetty, ja meidän tehtävämme täällä on suojella suomalaista kulttuuria.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun puhuimme oppimateriaalien laadusta ja sisällöistä, niin täällä tuli hyviä huomioita. Muun muassa edustaja Hiltunen nosti esille perheiden erilaiset tilanteet, eli jos siellä kotona ei ole mahdollisuutta tukea lasta koulunkäynnissä, niin silloin oppimateriaali on vieläkin keskeisemmässä asemassa. Jos ajatellaan vaikkapa matematiikan kirjaa, jossa ei tule tarpeeksi sitä drillausta eli niin sanottuja sen saman laskutoimituksen toistoja, niin auttamatta sen kyseisen asian oppiminen jää vajaaksi silloin kotona tehtävän työn osalta ja tunnillakin tehtävän työn osalta. Tämän takia on tosi tärkeää, että me nyt otettaisiin tähän vahvemmin asiantuntijuutta ja nimenomaan eri alojen osaamista, jotta me saadaan varmistettua ne laadukkaat oppimateriaalit. Se on ehkä tärkein työkalu tässä, miten me tasataan näitä alueiden tai koulujen tai perheiden välisiä eroja. Eli kun se oppimateriaali on laadukas, tarpeeksi vaativa, tarpeeksi innostava, tarpeeksi kehittävä, niin silloin me päästään parempiin tuloksiin. Tässä tuli esille myös se, että paperinen kirja on erittäin tärkeä. Kirjoittaminen ja kaikki se lukeminen, mikä tapahtuu kirjan välityksellä, vahvistaa niitä ajattelun taitoja. Esimerkiksi Kuulammen koulu Tyrnävällä on päässyt Suomen parhaisiin Pisa-tuloksiin omalla matematiikan oppimisen järjestelmällä, joka perustuu nimenomaan tähän digitaaliseen järjestelmään. Eli siellä pystytään, niin kuin edustaja Hiltunen sanoi, tekoälyn avulla myöskin tarjoamaan aina haastavampi materiaali, joka etenee tämän oppijan omista lähtökohdista lähtien. Eli tässä täytyy katsoa hyvin laajasti näitä asioita ja sitä, että se materiaali on laadukas ja kehittävä. Kaiken kaikkiaan hyvää keskustelua, ja kiitos minunkin puolestani.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Meidän Pisa-tulokset heikkenevät ja erot koulujen ja alueiden välillä kasvavat aivan koko ajan. Mikäli me haluamme pysäyttää tämän kehityksen, niin on tosi tärkeää, että myös tämä oppimateriaalikysymys tarkastellaan nyt perin pohjin. Meillä on 90-luvulta alkaen aina 2000-luvulle kiihdytetty näiden digitaalisten oppimateriaalien kanssa, ja nyt kunnilla on myös se haastava tilanne, että kun toisaalta opetussuunnitelma vaatii näitä digioppimisen taitoja ja toisaalta tarvitaan niitä oppikirjoja, niin ihan kaikkeen eivät rahat riitä. On selvää, että siellä joudutaan tekemään niitä valintoja, otetaanko digioppimateriaaleja vai otetaanko kirjoja, koska molempiin ei välttämättä ole rahaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tässä yhteydessä myös näitten digioppimateriaalien osalta käydään se keskustelu ja perustavanlaatuinen tarkastelu, ei pelkästään fyysisten kirjojen osalta, ja siitä, missä suhteessa näitä siellä oppimisen tukena tarvitaan. Jos ekaluokkalaisen repusta löytyy pädi eikä ollenkaan sitä omaa aapista, niin on selvää, että lukemisen tulokset voivat heikentyä tämän valinnan seurauksena. Eli jos kunnalla ei ole rahaa ostaa sitä aapista ja sieltä pädiltä luetaan sitten verkkoaapista, niin se ei ole sama asia kuin se fyysinen kirja. Tätä viestiä kertovat meille myöskin aivotutkijat, eli se digitaalinen oppiminen ei tue samalla tavalla muistin kehitystä ja lukemaan oppimisen kehitystä, ja tässä tullaan isoihin haasteisiin. Meidän täytyy paremmin ottaa huomioon myös opetussuunnitelman perusteissa näiden eri tieteenalojen huomiot, muun muassa aivoterveyteen liittyen, ja sitä kautta lähteä tarkastelemaan myös näitä oppimateriaaleja. Eli ei se, että me kasvatustieteilijät, jotka innostutaan hyvin monesta asiasta, lähdetään ensimmäisenä kehittämään kaikkea ja digioppimateriaaleja, ole se oikea tie, vaan siellä täytyy aivotutkijoiden, siellä täytyy kehityspsykologien, lastenlääkärien ja muiden olla mukana kehittämässä näitä oppimateriaaleja.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää edustaja Hiltusta tästä erinomaisesta aloitteesta. — Suomalaisen koulutuksen perusta on aina ollut laatu ja tasa-arvo ja nimenomaan se, että kaikilla on mahdollisuus oppia riippumatta siitä, missä päin maata asuu. No, nyt tällä hetkellähän tilanne ei ole aivan tämä, ei sen takia, etteikö meillä olisi sitä osaamista opettajilla ja tahtoa opettaa, vaan sen takia, että kunnilla on hyvin erilaiset resurssit sen suhteen, kuinka voidaan panostaa näihin laadukkaisiin oppimateriaaleihin. Se ei ole siis enää itsestään selvää. Tosiaan nämä oppimateriaalipanostukset vaihtelevat kunnissa, eli siellä voi olla tosiaan 10 eurosta ihan sinne 300 euroon per oppilas. Tämä on todella suuri haitari, jos ajatellaan, että kuitenkin ollaan tässä Suomenmaassa ja saman opetussuunnitelman perusteita toteutetaan. Me tiedetään, että tämä oppimateriaaleihin käytetty osuus koulutuksen kokonaisbudjetista on alle kaksi prosenttia, ja se on tosi pieni hinta siitä, että jokaisella oppilaalla on käytössä ajantasainen tieto ja nimenomaan siihen opetussuunnitelmaan perustuvat ja sen mukaiset välineet. Se, että me panostettaisiin enemmän näihin oppimateriaaleihin, olisi nimenomaan kustannustehokas investointi. Tällä hetkellä meillä on kouluissa niitä tilanteita, että siellä opiskellaan ilman työkirjaa, esimerkiksi kieliä, aika usein näin, sitten käytetään paljon kopioita, vanhentuneita tai kuluneita oppikirjoja, tai sitten kokonaan niin, että opettajalla ei kerta kaikkiaan ole mitään materiaalia, vaan hän tuottaa sen materiaalin itse. Totta kai tämäkin voi olla hyvä vaihtoehto, mutta jos me ajatellaan sitä kustannustehokkuutta, niin siitä näkökulmasta, että sillä opettajalla olisi käyttää aikaa siihen oppilaan tukemiseen ja opettamiseen kuin siihen materiaalien valmistamiseen, olisi järkevämpää satsata näihin materiaaleihin. Siis kysehän ei ole vain siitä, että puhutaan vain kirjasta, vaan siitä, että se on tutkittuun tietoon perustuva pedagoginen kokonaisuus, oppimateriaali, joka auttaa oppilasta ymmärtämään sitä käsiteltävää asiaa. Se innostaa, se rakentaa maailmankuvaa lapselle. Se myös sitten tukee kaikkia näitä opetussuunnitelman tavoitteita ja tekee sen näkyväksi. Meillä Suomessa 90-luvun alkuun saakka tarkastettiin oppikirjat ja niiden sisällöt. Jostain syystä tämä lopetettiin. Tällä hetkellä en ole opettajana aivan vakuuttunut siitä, että meidän kaikki oppimateriaalit täyttäisivät ne kriteerit, mitä esimerkiksi vielä 80-luvulla oppikirjoille oli. Se, että meillä eri kunnissa asuvilla lapsilla on hyvin erilainen asema, ei ole hyvä, ja siksi kannatan kyllä tätä lakialoitetta. Meidän täytyy [Puhemies koputtaa] tästä lähtien tarkastella enemmän tätä oppimateriaalien tilannetta.

Arvoisa herra puhemies! Kansakunnan vahvuus mitataan kriisin hetkellä. Tällä hetkellä me puhumme täällä energiasta ilmastopolitiikan näkökulmasta, mutta energia on ennen kaikkea huoltovarmuutta ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on sitä, että sairaalat pysyvät käynnissä, kodit lämpiminä ja teollisuus pyörimässä kaikkina aikoina. Meillä ei ole öljyä, kuten Norjalla, mutta meillä on turve, kotimainen, varastoitava ja säädettävä energianlähde. Norja ei sulkenut öljyhanojaan maailman muuttuessa vaan teki siitä strategisen voimavaran ja rakensi samalla tulevaisuuttaan. Turpeen alasajaminen oli virhe. Nyt me kaipaamme takaisin sitä säätökykyä ja omavaraisuutta, josta luovuimme. Ei ole parempaa ja turvallisempaa antibioottiresistenttiä kuiviketta kuin turve. Esimerkkinä lammas, joka saa kasvaa turpeen päällä, tekee parempaa ja terveempää villaa kuin se lammas, joka ei saa kasvaa turpeen päällä. Kysymys ei ole menneeseen palamisesta, vaan Suomen edun ajamisesta. [Puhemies koputtaa] Uskallammeko käyttää omia voimavarojamme osana energiapalettia ja vaurastua?

Arvoisa rouva puhemies! Täällä aikaisemmin edustaja Eestilä otti hyvin esille näitten laskelmien epävarmuustekijät — ja myös edustaja Elomaa — jolloinka sitten edustaja Honkasalo väitti, että tämä oli tieteellisen tiedon ja tutkijoiden halventamista, ja edustaja Räsänen täällä väittää, että tällä halutaan vaihtaa nämä laskelmat. Kysehän ei ole siitä, vaan siitä, että ilmastopäästölaskelmat perustuvat suuriin tietomääriin ja mittauksiin ja malleihin ja niihin liittyy aina epävarmuuksia. Esimerkiksi metsien hiilinielujen suuruus muuttuu, kun laskentatapaa päivitetään. Vaikkapa näissä maankäyttösektorin LULUCF-päästöissä on hiilinieluarvioita korjattu useita kertoja. Ihan sama turvemaiden osalta: vaihteluväli päästökertoimissa voi olla 30—100 prosenttia, ja kun Suomi päivittää näitä uusimman tiedon mukaan, niin silloinhan ne sektorin laskelmat myöskin muuttuvat useilla miljoonilla tonneilla. Nyt sitten jos me ajatellaan tätä nykyistä tilannetta, niin juuri näinhän on tapahtumassa. Ilmastopäästökertoimet eivät ole staattisia, vaan aina kun [Puhemies koputtaa] tieteellinen tieto tarkentuu, niin silloinhan me muutetaan näitä poliittisia päätöksiäkin. Kysynkin nyt ministeriltä: missä mennään näiden meidän [Puhemies koputtaa] Ilmatieteen laitoksen satelliittidataan perustuvien laskelmien osalta?

Arvoisa rouva puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön MISU-arviointeja koskevassa tiedotteessa sanotaan selkeästi, että hiilineutraalisuustavoite tehtiin väärin perustein. Luonnonvarakeskus julkaisi tammikuussa 26 hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysin, jonka mukaan maankäyttösektorin kasvihuonekaasujen laskentaan sekä metsien, puuston ja maaperän hiilinielujen ja -varastojen pysyvyyteen liittyy sektorin ominaispiirteiden vuoksi merkittäviä epävarmuuksia. Raportin mukaan Suomen kansalliset ilmastotavoitteet perustuivat virheellisiin oletuksiin puuston kasvusta ja maaperän hiilinielujen pysyvyydestä. No, onneksi hallituksen toimesta näitä laskelmia tarkennetaan parhaillaan, ja toivottavasti saamme vertailukelpoisemmat laskelmat. Ei nimittäin ole mitään järkeä siinä, että Suomi esimerkiksi maksaisi vaikkapa Romanialle joistakin päästöoikeuksista näiden epävarmojen laskelmien perusteella. Metsäsektori on Suomen talouden ja ilmastopolitiikan selkäranka. Se luo työtä [Puhemies koputtaa] ja huoltovarmuutta koko maahan. Meidän on pidettävä kiinni siitä. Tässä maailmanpolitiikan ajassa meidän on ensisijaisesti huolehdittava [Puhemies koputtaa] huoltovarmuudesta energiasektorilla, ruoantuotannossa ja myös tämän ilmastopolitiikan osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on olla hiilineutraali. Perussuomalaiset ovat aina peräänkuuluttaneet, että ilmastotavoitteiden suhteen tarvitaan enemmän realismia ja vähemmän punavihreyttä. Meidän on varmistettava, etteivät toimet heikennä talouskasvua, jonka tielle Suomi on vihdoin pääsemässä. On hyvä, että kansalaisia kannustetaan vähentämään päästöjä omilla valinnoillaan. Me emme voi heikentää yritystemme kilpailukykyä tai lisätä kohtuuttomasti kuluttajien kustannuksia. Suomi ei yksin ratkaise ilmastonmuutosta, mutta se voi vahingoittaa itseään ja koko maapalloa politiikan johtaessa työpaikkojen ja tuotannon siirtymiseen muihin maihin, joissa ympäristö- ja ihmisoikeusnormeista ei pidetä kiinni. On muistettava, että Suomen osuus maailman päästöistä on 0,8 promillea. Arvoisa puhemies! On myös tunnistettava Suomen maantieteellinen sijainti. Pitkät etäisyydet, harva asutus, kylmä ilmasto ja vientivetoinen teollisuus tarkoittavat, että kuljetus- ja energiakustannukset ovat meillä väistämättä korkeammat kuin monissa Keski-Euroopan maissa. Ilmastopolitiikkaa ei voida rakentaa oletukselle, että kaikki jäsenvaltiot ovat samassa asemassa. Jos näin tehdään, Suomi maksaa suhteellisesti enemmän pelkästään sijaintinsa vuoksi. Energia- ja ilmastopolitiikan strategiat voivat oikein toteutettuina lisätä ennakoitavuutta ja vahvistaa jo nyt vahvaa puhtaan teknologian alaa. Tämä luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi liikenteessä. Euroopan unionin sääntely ei saa estää kansallisesti järkeviä ratkaisuja. Uusiutuvien biopolttoaineiden rinnalla kehitystä tulee edistää sähkö- ja kaasuautojen osalta kysyntää vastaavasti. Samalla on todettava, että perinteiset polttomoottoriajoneuvot ovat yhä merkittävä osa suomalaista liikkumista. Sähköauto on monelle suomalaiselle edelleen aivan liian kallis. Perussuomalaiset liputtavat vahvasti puurakentamisen puolesta. Puurakentaminen luo työpaikkoja, vahvistaa vientiä ja toimii hiilivarastona. Suomella on edellytykset olla puurakentamisen suunnannäyttäjä Euroopassa. Arvoisa puhemies! On tärkeää, ettei maa- ja metsätaloutta ajeta alas liian kunnianhimoisilla päästövähennystavoitteilla. Maatalous on jo vähentänyt ravinnekuormitustaan merkittävästi nykytekniikan ansiosta. Meidän on varmistettava, että koko Suomessa voidaan jatkossakin asua ja harjoittaa maataloutta kannattavasti. Energiajärjestelmässämme on huolehdittava huoltovarmuudesta. Turve on kotimainen ja varastoitava polttoaine, jonka käyttö varavoimana on turvattava. Myös kasvu- ja kuiviketurpeen sekä korkean jalostusasteen turvetuotteiden saatavuus on tärkeää kotimaisen elintarviketuotannon kannalta. Samalla on varmistettava säävarma, kohtuuhintainen ja toimitusvarma sähkö. Ydinvoiman lisääminen on tässä kokonaisuudessa välttämätöntä. Saksan ydinvoimavastaisuus on tullut koko Euroopalle kalliiksi. Suomen sähköjärjestelmän on oltava sellainen, että sähköä on saatavilla aina, kun sitä tarvitaan — edullisesti ja luotettavasti. Arvoisa puhemies! Metsäsektori on keskeinen osa Suomen taloutta, huoltovarmuutta ja ilmastopolitiikkaa. Se luo työtä koko maassa ja vahvistaa hiilinieluja. On varmistettava, ettei Suomi omilla toimillaan ohjaa hakkuita muihin maihin tai romahduta tätä kansantaloutemme perustaa. Metsäpolitiikan tulee pysyä kansallisessa päätösvallassa, ja yrityksille on turvattava vakaa toimintaympäristö investointien varmistamiseksi. Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten näkemyksen mukaan energia- ja ilmastopolitiikan kulmakivinä tulee olla omavaraisuus, huoltovarmuus, kohtuuhintaisuus ja vähäpäästöisyys, ydinvoima mukaan lukien. Kun nämä näkökulmat huomioidaan tasapainoisesti, Suomella on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Arvoisa herra puhemies! Suomen koulutus oli pitkään meidän kaikkien yhteinen ylpeyden aihe. Viime vuosien kehitys kertoo karua kieltään siitä, että perustaidot ovat heikentyneet, työrauha on rapautunut, väkivalta on lisääntynyt ja liian moni nuori jää ilman vahvaa osaamisen perustasoa. Ideologia toimivasta inkluusiosta valtavan heterogeenisissä ja monikielisissä luokissa ei vain toimi Peruskoulu on valtavien haasteiden edessä. Siksi me perussuomalaiset haluamme korostaa ratkaisuja: roti, säännöt ja turvallisuus kuntoon kouluissa, ideologiat romukoppaan. Keskitytään perustaitojen vahvistamiseen. Me olemme jo edistäneet äidinkielen ja matematiikan opetusta, lisänneet peruskouluun resursseja ja palauttaneet työrauhaa kännykkäkielloilla, mutta työ ei ole valmis. Tarvitsemme osaamistakuun, selkeät rakenteet ja vaatimustason palauttamisen. Lapset eivät tarvitse enemmän häiriötekijöitä vaan enemmän tukea, rajoja ja opettelua siihen, miten keskitytään. [Puhemies koputtaa] Hyvä opetusministeri ja hallitus, miten edistätte tätä osaamistakuuta?

Arvoisa rouva puhemies! ”Katso pohjoista taivasta. / Ei se ole mustaa samettia, / joka syventää Pohjantähden loiston. / Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien / ja Kalevan miekan nimeen, / mustaan puristuneitten kiteitten / vaaleaa loistoa siellä, / missä on hanki hangen jälkeen, / pakkasen kimaltavaa kovuutta, / metsä metsän jälkeen / ja talojen lämmin, työn ja / rakkauden lämmin ja kielessä / laulavat kauneimmat sanat / sen taivaan alla.” Tässä oli ote yhden lempirunoilijani Helvi Juvosen runosta Kalliopohja. Runo kuvaa hyvin, miten kaunis ja omalaatuinen kieli meillä on. Kielemme ei ole itsestäänselvyys. Keskisen Lapin alkuperäiskansan, metsäsaamelaisten, kieli hävisi 1800-luvulla. Tuo kieli on kuitenkin säilynyt elinvoimaisena poronhoitosanastossa, ja kieltä elvytetään ja tutkitaan paraikaa. Me suomen kielen puhujat olemme hyvin pieni kielivähemmistö maailman mittakaavassa. Meidän on huolehdittava omasta kielestämme ja puolustettava sitä. Eduskunnalle annetun kielikertomuksen mukaan suomen kielitilanne muuttuu nopeasti: vieraskielisten määrä kasvaa, suomea, ruotsia ja saamea puhuvien määrä vähenee, ja samalla englannin kielen käyttö arjessa yleistyy erityisesti pääkaupunkiseudulla ja korkeakouluissa. Raportin viesti on selvä: suomen kielen asema ei ole itsestäänselvyys. Kun suomalainen ei saa palvelua omalla äidinkielellään ravintolassa, korkeakoulussa tai viranomaisen luona, suomen kielen elinvoimaisuus kaventuu hiljalleen. Tätä kehitystä ei pidä hyväksyä. Kieli on perusoikeus, ja sen rapautuminen tapahtuu usein hitaasti, ikään kuin sammakkoa keitettäisiin. On hälyttävää, että ikäihmiset välttelevät Helsingin ravintoloita, koska eivät osaa asioida englanniksi, ja ihmiset turhautuvat, kun eivät ymmärrä englanninkielisiä opasteita. Sivistysvaltiossa kenenkään ei tule tuntea häpeää siitä, että asioi suomeksi, omalla äidinkielellään. Siksi perussuomalaisten mielestä Suomen tulee seurata esimerkiksi Viron ja Ranskan mallia ja velvoittaa palveluntarjoajat tarjoamaan palvelua myös suomeksi. Arvoisa rouva puhemies! On myös todettava, että Suomen vähemmistökielipolitiikka on epäjohdonmukaista. Meänkieltä ei Suomessa tunnusteta vähemmistökielen asemaan. Meänkieltä puhutaan Suomen ja Ruotsin rajalla Tornionjokilaaksossa. Ruotsissa meänkieli on virallinen kansallinen vähemmistökieli. Toisin sanoen Ruotsi turvaa Suomen rajaseudun kieliperintöä paremmin kuin Suomi itse. Tämä on erikoinen ja epäoikeudenmukainen tilanne, joka osoittaa, että suomalaisperäinen kieli voi jäädä oman maan kielipolitiikassa paitsioon, vaikka sen elvyttämisen pitäisi olla luonnollinen osa kansallista identiteettiämme. Meidän tulisi pystyä tukemaan myös karjalan kielten elvyttämistä. Karjalainen kulttuuri on osa meidän omaa kulttuuria ja historiaa. Karjalaiset menettivät paljon, mutta juuret ovat syvällä ja sitkeässä. Vielä kun noita juuria on olemassa, tulisi meidän vahvistaa niitä. Suomen kieli ja kulttuuri ovat aivan valtavan rikkaat. Me emme tarvitse kulttuurin rikastamista ulkomailta. Meidän tulee nostaa esiin ja arvoonsa suomen kielen moninaiset murteet ja ilmaisut. Murre on mitä ihanin osoitus kulttuurin rikkaudesta. Ulkomaalaisten hoitajien kielitaitoon on puututtava. Jokainen vanhus ansaitsee elämänsä viimeisinä vuosina hoitoa ja turvaa omalla äidinkielellään. Kielitaidottomuus muodostaa myös merkittävän potilasturvallisuusriskin terveyspalveluissa. Arvoisa puhemies! Suomen kieli tarvitsee aktiivista ja rohkeaa puolustamista. On poliittinen tehtävämme varmistaa, että Suomi säilyy vahvana ja elinvoimaisena kaikilla elämänaloilla lapsille, aikuisille ja vanhuksille. Tämä on sivistysvaltion velvollisuus. Siksi sanonkin: suomeksi, kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaiset lähtevät energia- ja ilmastopolitiikassaan yhdestä perusperiaatteesta: Suomen etu ja huoltovarmuus aina ensin. Me haluamme vähentää totta kai päästöjä, mutta emme romuttaa suomalaisten ostovoimaa, teollisuutta tai etenkään kotimaista ruuantuotantoa vihreän ideologian nimissä. Suomen sähköntuotanto on jo nyt lähes kokonaan puhdasta. Siksi ongelma eivät olekaan sähköntuotannon päästöt vaan se, onko sähköä saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan, myös pakkasilla ja tyynellä säällä. [Anne Kalmari: Miten meni noin omasta mielestä?] Kuten tänä talvena olemme nähneet, sääriippuvainen tuotanto ei ole ratkaisu. Tarvitsemme lisää säävarmaa perus- ja säätövoimaa. Siksi ydinvoiman, mukaan lukien pienydinvoima, kehittäminen on täysin välttämätöntä. Sinivalkoinen siirtymä tarkoittaa sitä, että me teemme tämän siirtymän suomalaisille järkevällä tavalla, ei Brysselin ehdoilla vaan Suomen arktiset olosuhteet huomioiden. Turve on kotimainen, kriisitilanteissa korvaamaton energianlähde. Miten, hyvä ministeri, edistätte turpeen hyödyntämisen tulevaisuutta Suomessa?

Arvoisa herra puhemies! Tämä lisätalousarvio on kokonaisuus, joka korostaa nimenomaan vakautta, turvallisuutta ja sitä, että me uudistamme näitä talouden rakenteita. Talousennusteet ovat heikentyneet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että me joudumme tekemään näitä säästöjä edelleen ja myös tulevalla kaudella. Tässä tehdään pitkäjännitteistä työtä, jonka vaikutukset tulevat näkymään ajan kanssa, ja oppositio tietää kyllä tämän. Nämä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan uudistukset luovat nimenomaan sitä perustaa tälle tulevalle kasvulle. Valtion päätös kasvattaa omistusta Fingridissä on selkeä osoitus siitä, että Suomen turvallisuus on etusijalla. Sähköverkot ovat kriittistä infrastruktuuria, mutta aivan liian pitkään sen omistuksessa ja ohjauksessa on tehty lyhytnäköisiä ja kalliiksi käyneitä ratkaisuja. Tämä suunta korjataan nyt. Edellisellä kaudella Tuppuraisen johdolla tehtiin Uniper-kaupat ja nyt tehdään Purran johdolla Fingrid-kaupat, eli vahvistetaan kotimaista omistusta.

Arvoisa herra puhemies! Ylen dokumentti paljasti, että Suomesta lähetetään maahanmuuttajataustaisia nuoria kurinpitomatkoille Afrikkaan. Nuoria on rankaistu näin esimerkiksi pukeutumisensa, harrastuksiensa tai länsimaalaistumisensa vuoksi. Toistan: nämä nuoret ovat länsimaalaistuneet, ja siksi heihin on kohdistettu ”vuosia kestävää liikkumisvapauden ja viestinnän rajoittamista, täydellistä eristämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa”. Perussuomalaisten mielestä tällainen ilmiö on yksiselitteisesti kitkettävä. Jos jokin on osoitus suomalaisen yhteiskunnan halveksumisesta ja monikulturismin epäonnistumisesta, niin tämä. Kaikille on tehtävä selväksi, että Suomessa eletään suomalaisen kulttuurin ja sääntöjen mukaan. Maahanmuuttajataustaisille nuorille kuuluvat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisille nuorille. Jos tätä ei ymmärretä, silloin on tultu väärään maahan. Kysynkin nyt opetusministeriltä: Miten tämän ilmiön selvitys etenee, ja millä keinoin tämä saadaan kuriin? [Puhemies koputtaa] Miten myöskin koulut ottavat tästä vastuuta?