Honkonen Petri

Arvoisa rouva puhemies! Tässä pitkin päivää on keskusteltu tästä hallituksen veropolitiikan linjasta, ja tietysti siitä voi olla monta mieltä. Nostan esille tämän yhteisöveron alennuksen. Ehkä itselleni suurin pettymys tässä nykyisen hallituksen osalta on ollut se, että olisi odottanut, että veropolitiikassa olisi tehty uudistavaa veropolitiikkaa. On kyllä tehty veronalennuksia, joilla varmasti jokin kansantaloudellinen vaikutus on ja kasvuvaikutuskin, mutta sen sijaan se, että olisi tehty kunnianhimoisesti uudistavaa veropolitiikkaa, on nyt valitettavasti jäänyt näkemättä. Esimerkiksi tämä keskustan esittämä yhteisöveron uudistaminen tämän Viron veromallin mukaan on jäänyt tekemättä. Sitä olisimme odottaneet. Mutta se, mitä minä tässä eniten ehkä ihmettelen, on se, miksi te nyt tämän yhteisöveroalennuksen sijaan ette sitten poistaneet perintö- ja lahjaveroa. Se olisi ollut aidosti vaikuttava, Suomen taloutta uudistava toimi. Se olisi ollut yksi keskeinen ratkaisu siihen isoon ongelmaan, tähän meidän pääomaköyhyyteen, jossa Suomi häviää merkittävästi esimerkiksi muille Pohjoismaille. Nyt kun valtiovarainministeri ei ole paikalla, niin ehkä, pääministeri, voisitte vastata tähän.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässähän on nyt aivan kuin sokerina pohjalla mahdollisuus keskustella valmistelemastani lakialoitteesta, jonka myös muutamat kansanedustajat ovat täällä allekirjoittaneet. Tässähän on siis kyseessä ehdotus, jolla pyrittäisiin suitsimaan tällaista sinänsä vakavaa ongelmaa, jonka moni vuokranantaja on tullut kohtaamaan. Eli valitettavasti näistä erilaisista järjestyshäiriöistä, häiriökäyttäytymisestä, joita vuokralaisten taholta, asunnon vuokranneiden taholta ilmenee, ei saada riittävästi ja riittävän helposti tietoa sen kyseisen asunnon omistajalle. Tässä on tietysti monia kysymyksiä ja monenlaisia oikeuksia, joihinka tällä lakialoitteella ja näillä muutoksilla pyritään tarttumaan. Ensinnäkin on tietysti kotirauha, joka on ihan perustuslainkin suojaama oikeus, ja toisekseen kotirauhan lisäksi oman asuinympäristön turvallisuus tietysti on ihan keskeinen asia. Valitettavasti nämä erilaiset häiriökäyttäytymisen muodot, päihteiden käyttö, väkivalta tai sillä uhkailu, ovat lisääntyneet viime vuosina, ja tämähän heijastuu sitten varsinkin isommissa taloyhtiöissä naapureidenkin kokemaan turvallisuudentunteeseen. Kun katsotaan lainsäädännön nykytilaa, niin vuokranantajalla tai sitten taloyhtiöllä on varsin rajalliset keinot puuttua asukkaiden häiriökäyttäytymiseen. Huolimatta näistä aika vakavistakin tilanteista, joissa esimerkiksi vuokralainen tai muut asunnossa hänen kanssaan oleskelevat toistuvasti kohdistavat uhkailua tai jopa väkivaltaa naapurustoonsa, on taloyhtiöllä ja asunnon omistajalla, vuokranantajalla, aika rajalliset keinot puuttua asukkaiden aiheuttamaan häiriökäyttäytymiseen. Niin kuin tiedämme, häätöprosessi voi kestää kuukausia, ja sen aloittamiseen tarvitaan hyvin vahvat todisteet. Tämä on tietysti ihan oikein, että meillä lainsäädännössä on pyritty vuokralaisen asemaa eri tavoin turvaamaan. Meillä aikanaan, vuosikymmeniä sitten, viime vuosisadalla vuokralaisen asema oli aika huono, ja sitä sitten tässä huoneenvuokralaissa pyrittiin monin tavoin turvaamaan, mutta ei se voi olla ihan niinkään, että se suoja on niin vahva, että sillä sitten suojataan sitä väärinkäyttäytyvää, häiriökäyttäytyvää vuokralaista. Tällainen valitettavasti on tilanne. Yksi keskeinen ongelmakohta, johonka tällä ehdotuksella nyt sitten voitaisiin tarttua ja joka voitaisiin korjata, on se, että poliisin hälytystehtävät, jotka kohdistuvat tähän asuntoon, esimerkiksi näissä häiriötilanteissa, eivät nykyisin tule sen asunnon omistajan, sen kiinteistön omistajan, vuokranantajan tai sitten sitä hallinnoivan asunto-osakeyhtiön tietoon. Välttämättä vuokranantaja ei ollenkaan saa tietoa, vaikka hänen asunnossaan olisi useammankin kerran poliisi käynyt syystä tai toisesta. Yleensä sinne nyt ei kovin heppoisesta syystä mennä. Mikäli vuokranantaja saa tästä poliisin järjestyshäiriön vuoksi tekemästä käynnistä muuta kautta tiedon, joutuu vuokranantaja usein keräämään tämän häädön toteuttamiseksi todistusaineistoa muuta kautta, kun sitä tietoa ei poliisilta saa, esimerkiksi haastattelemalla näitä muita naapureita, jotka kärsivät tästä jatkuvasta häiriökäyttäytymisestä. Usein on sellaistakin tullut vastaan, on raportoitu tilanteita, että nämä naapurit olivat aika haluttomia todistamaan oikeusprosessissa oman turvallisuutensa vuoksi, koska he pelkäävät. Näin vakavia tilanteita on tullut, kun tässä kyseisessä asunnossa häiriköivä asukas on uhkaillut näitä naapureitaan. No, kun tässä lakialoitetta viime keväänä rustasin, niin silloinhan hallitus oli juuri antanut asunto-osakeyhtiölakia ja huoneenvuokralain muutosta koskevat hallituksen esitykset. Nyt viimeisen tiedon mukaan nämä hallituksen esitykset on jo käsitelty, mutta yhtä kaikki, näillä muutoksilla minun mielestäni pystyttäisiin ratkomaan näitä hankalia tilanteita, joissa ensinnäkin saataisiin se häiriökäyttäytyminen loppumaan, häätö toteutettua tehokkaammin ja nopeammin, ja sillä suojattaisiin monia oikeuksia, joista tietysti keskeisimmät ovat, niin kuin sanoin, oikeus kotirauhaan ja oikeus turvalliseen ympäristöön, mutta myöskin omaisuudensuoja, yksityisen omaisuuden suoja. Kieltämättä vuokranantaja omistaessaan ja vuokratessaan sen kiinteistön on oikeutettu myöskin sitten sitä omaa omaisuuttaan käyttämään ja suojelemaan tällaisesta ikävästä tilanteesta huolimatta. Siksipä tässä lakialoitteessa nyt esitetäänkin, että huoneenvuokralakiin ja asunto-osakeyhtiölakiin lisättäisiin säännökset, joilla vuokranantaja tai asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö saisi oikeuden saada ja käsitellä poliisiviranomaisen tietoja omassa hallussaan olevasta huoneistosta ja sinne kohdistuneista hälytystehtävistä ja käynneistä. — Kiitos, puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Laulussa lauletaan, mikä onkaan se mies, mikä on se maa, jossa voi katsella yötöntä yötä ja jossa aikuinen mies on vailla työtä. Tänä päivänä lauletaan laulua, jossa työtä vailla ovat miehet, naiset ja etenkin korkeakoulutetut ja nuoret. Arvoisa pääministeri, kasvu ei lämmitä silloin, kun ei ole työtä, silloin, kun perheessä ei ole työtä. Suomessa vallitsee edelleen suurtyöttömyys. Omassa maakunnassani Keski-Suomessa se on itse asiassa vieläpä maan pahin. Uutiset Atrialta, Kiilto Oy:ltä, Pandansuklaatehtaalta kertovat surullista tarinaa. Kun kuuntelin teidän puheitanne budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, tarina oli kovin toisenlainen ja heräsi kysymys, elättekö te ollenkaan tässä todellisuudessa. Nyt jos koskaan budjettiriihen olisi pitänyt olla työn riihi, mutta saimme sen sijaan julkista taloutta heikentävän riihen. Missä ovat ne lupaamanne satatuhatta uutta työpaikkaa? Keskusta olisi laittanut työhanskat käteen, luonut kannusteet palkata töihin nuoria, ensimmäinen työntekijä yritykseen. Pääministeri, milloinka hallituksenne herää tähän todellisuuteen, [Puhemies koputtaa] missä suomalaiset elävät, ja mitä teette tässä ja nyt, että nuoret saavat työtä?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelun kuluessa, kun pääministeriä kuuntelee ja kun on seurannut useiden kokoomuslaisten kansanedustajien ja ministereidenkin päivityksiä tuolla sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa siltä, että te olette omilta harteiltanne nyt näitä tässä tapahtumakokonaisuudessa olleita epäselvyyksiä vierittämässä Jan Vapaavuoren päälle. Hänhän on pitkäaikainen kokoomuspoliitikko ja ministeri ja ollut keskeinen lobbari tässä Garden Helsinki -hankkeessa. Kun Jan Vapaavuorihan toimii myös valtion rahoituslaitos Finnveran hallituksen puheenjohtajana, ja hänet on muuten ministeri Rydman elinkeinoministerinä tähän tehtävään nimittänyt, niin onkin paikallaan kysyä — kun ministeri Puisto, joka tästä vastaa, ei ole paikalla — nauttiiko Jan Vapaavuori edelleen, arvoisa pääministeri, teidän luottamustanne tässä valtion erityistehtäväyhtiön hallituksen puheenjohtajan tärkeässä tehtävässä?

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin tässä välikysymyksessä on kyse nuorisotyöttömyydestä. Nuorisotyöttömyys on yhteiskunnallisena ilmiönä, jos katsotaan historiaa vähän taaksepäinkin, aina ollut vakava asia. Aina siellä, missä on toimettomia parikymppisiä nuoria, varsinkin nuoria miehiä, tulee vaikeuksia. Niin tuli 2015, kun Lähi-idästä lähti joukoittain näitä kohti Eurooppaa ja ihan tänne Suomeenkin asti päätyi. Siitä seurasi monenlaisia haasteita ja ongelmia, jotka näkyvät ehkä edelleen. Näin tapahtui 1800-luvun lopulla, kun oli paljon nuoria miehiä vailla työtä ja tekemistä, kun kaikki maat oli jaettu. Etelä-Pohjanmaalla syntyi puukkojunkkarit-niminen ilmiö. Aina historiassa, kun on nuoria vailla tekemistä, vailla roolia yhteiskunnassa, vailla tarkoitusta elämälle, syntyy isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Nyt Suomessa on viimeiset pari kolme vuotta vallinnut tämä taloudellinen matalasuhdanne, joka on myös johtanut tähän nuorisotyöttömyyden merkittävään pahenemiseen. Me keskustassa toivomme todella hartaasti, että talouskasvu alkaisi mahdollisimman pian, helpottaisi tätä Suomen katastrofaalista julkisen talouden tilannetta, helpottaisi tätä inhimillistä tilannetta, helpottaisi työttömyyttä ja nuortenkin työttömyyttä. Mutta nyt kun on tätä talouskasvua näillä uudistuksilla — monilla hyvillä hallituksen tekemillä uudistuksilla kylläkin — yritetty saada aikaiseksi, niin sitä ei siltikään ole tullut. No, nyt sitten me esitämme ja ehkäpä jotkut muutkin tahot tässä yhteiskunnassa ovat esittäneet korjaavia toimenpiteitä, joilla voisimme tätä nuorten tilannetta helpottaa, antaa tekemistä, antaa paikan yhteiskunnassa, antaa tarkoituksen elämälle. Nyt sitten saimme kuulla ihan ministeriaitiosta, että nämä meidän ehdotukset ovat sosialisimia, vasemmistolaisia. Minä sanon, että vaikka kuinka olen itse markkinatalousmyönteinen, vaikka kuinka uskon aina lähtökohtaisesti siihen, että ihmisen oma-aloitteisuus, toimeliaisuus on se, jolleka yhteiskuntaa pitää rakentaa, niin kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on näin vakava ilmiö kuin tämä paha nuorisotyöttömyys, jokaisen pitää uskaltaa olla, vaikka se sitten olisi vasemmistolaista, ja tehdä niitä asioita, joilla saadaan näille nuorille tarkoitus ja tehtävä elämään, ettei pääse syntymään näitä pitkittyviä, hankalia sosiaalisia ongelmia, kun nuoret eivät sitä paikkaansa löydä. Se ensimmäinen työpaikka on valtavan tärkeä. Se on ihan valtavan tärkeä. Niin kuin sanoin tuossa nopean keskustelun aikana, se on aivan eri asia 40-vuotiaalle, 50-vuotiaalle olla vuosi työttömänä kuin 20-vuotiaalle vastavalmistuneelle. Se on aivan eri asia. Edellytykset päästä ensimmäistä kertaa työelämään ovat todella vaikeat. Siksi tätä keskustelua täällä nyt käydään tänään, ja siksi olemme näitä toimenpiteitä ehdottaneet. Toivoisimme, että näihin ongelmiin hallitus nyt vielä tässä loppukaudella tarttuisi, ettei ensi vuosi olisi samanlainen. Tässä nuorten tulevaisuudenuskossa tai pikemminkin sen puutteessa on ehkä laajemminkin kyse siitä, mitä nuoret näkevät edessään — mitä näkee edessään vastavalmistunut 19—20-vuotias, kun hänellä on ammattitutkinto, ja mitä korkeakoulusta valmistunut. Näkeekö hän edessään tien, moottoritien, jossa voi kiihdyttää ja mennä lujaa eteenpäin? Näkeekö hän vaikka nyt sitten vähän hankalan ja liukkaankin kapean polun vai näkeekö hän vuorenseinän? Jos hän näkee edessään vuorenseinän, niin kuin nyt moni nuori tällä hetkellä näkee, niin tiedämme, että ei sitä vuorenseinää helposti lähdetä kapuamaan ylöspäin. Väitän, että paljon enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten, enemmän kuin vaikka 40 vuotta sitten, saati sitten 70- tai 80-luvuilla, kun nämä niin sanotut suuret ikäluokat olivat tässä vaiheessa, nuoret tänä päivänä näkevät näitä vuorenseiniä. Nyt kysymys kuuluu, mitä poliitikot, mitä päättäjät, mitä tämä koneisto on valmis tekemään, jotta nuoret näkisivät edes näitä polkuja, joita pitkin pääsee eteenpäin, sen vuorenseinän sijaan. Sanotaanko nyt näin, että ei tässä Suomen poliittinen järjestelmä ole kauhean hyvin onnistunut, ja syy ei ole tietysti pelkästään tämän nykyisen hallituksen, vaan voi sanoa, että jo aikaisemminkin on tietyissä asioissa epäonnistuttu. Arvoisa puhemies! Nostan vielä yhden asian esille, jonka haluan liittää tähän keskusteluun, ja kyllä se on se finnish dream, ’suomalainen unelma’, joka on oma koti. 80 prosenttia suomalaisista haluaa yhä edelleen omistaa oman kotinsa. Silti se on mahdollista yhä harvemmalle, valitettavasti näin. Se on mahdollista yhä harvemmalle täällä väestökeskittymissä, joissa asumisen hinta on korkea, työssäkäyvän keskituloisen, saati pienituloisen nuoren pariskunnan tai vähän vanhemmankin, on tosi vaikea saada rahoitusta asunnon hankintaan. Sama koskee maaseutua. Vaikka olisi hyvätkin tulot, niin se, että pankki antaa lainaa talon hankkimiseen maaseudulta, on todella vaikeata. [Puhemies koputtaa] Tässä on yksi esimerkki, jossa ennen Suomi onnistui paremmin luomaan niitä polkuja tai leveämpiä teitä, leveämpiä kaistoja eteenpäin, polkuja [Puhemies koputtaa] omaan asuntoon, omistamiseen, oman kodin, elämän rakentamiseen. Tässäkin meidän pitää pystyä tulevaisuudessa parempaan kuin mihinkä me olemme nyt tähän asti pystyneet.

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt katsotaan totuutta silmiin, niin nythän on juhannus perjantaina, ja ei tänä kesänä enää yksikään nuori töitä saa. Mutta se, minkä takia tämä välikysymys on nyt tehty, on se, että ensi kesänä voisi olla toisin — toisin kuin tässä nykyinen työministeri ja myöskin edellinen on maalannut sitä kuvaa, että nämä vaihtoehdot, joita me olemme esittäneet, eivät ole realistisia tai että niillä ei saada mitään aikaiseksi. Sitten tulee se kysymys, miksi te ette katso totuutta silmiin. Miksi te ette katso näitä teidän toimenpiteidenne tuloksia, esimerkiksi tämän työllistämissetelin tuloksia, ja tee parempia toimenpiteitä ettekä ilku täällä toisten tekemille ehdotuksille? Tämä tilanne, jossa elämme, on vakava. Ja miksi se on vakava? Se on vakava sen takia, että jokainen kuukausi työttömänä on aivan eri asia 19-vuotiaalle tai 25-vuotiaalle kuin vaikka 40-vuotiaalle tai 50-vuotiaalle. Se inhimillinen hinta, mikä tästä nuorisotyöttömyydestä maksetaan, säteilee todella pitkälle. [Puhemies koputtaa] Sitten kun talouskasvu toivottavasti alkaa, niin nämä nuoret, jotka ovat olleet vuosia työttöminä ilman ensimmäistä työpaikkaa, ovat todella vaikeasti työllistettäviä, [Puhemies koputtaa] jos te ette tee parempia toimenpiteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tilanne, joka meidän sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä tällä hetkellä on, sehän on vakava. Siinä on toki moni asia mennyt parempaan suuntaan, ja hyvä niin, mutta tosiasiassahan tämä hyvinvointialueiden hyvin jakautunut taloustilanne johtaa ja on johtanut piilopriorisointiin. Siis se on johtanut siihen, että tietyillä alueilla ihmiset saavat tietyt peruspalvelut helpommin kuin toisilla, puhuttiinpa sitten vaikka tehostetun hoiva-asumisen paikasta tai muista palveluista. Tämähän ei vastaa ollenkaan sitä henkeä, jota perustuslain säännökset myös Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmältä edellyttävät. Kuten tässä edellä edustaja Räsänen sanoi, tässä hallituksen esityksessä on oikea tavoite ja tämä on oikeansuuntainen, mutta keskeinen ongelmahan tässä on nyt nimenomaan se, ettei tätä alijäämän kattamisajan pidennystä myönnetä automaattisesti tai hakemuksesta, niin kuin meidän mielestä sen pitäisi tulla, niille hyvinvointialueille, jotka sitä kaikista kipeimmin tarvitsisivat. Tässä oli jo edellä esillä esimerkiksi Keski-Suomen ja Lapin hyvinvointialueiden tilanne ja nämä rahoitusjärjestelmän pohjana ja tarvekertoimen pohjana olevat diagnoositiedot, jotka lähtökohtaisesti ovat esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueen rahoitustasoa vääristäneet jo alusta alkaen. Kun ikään kuin tämä pohja jo alusta lähtien lähti väärälle uralle, alijäämä kasvoi voimakkaasti. Siis kyse oli käytännössä siitä, että saatiin rahoitusta väärillä perusteilla ja saatiin rahoitusta liian vähän suhteessa siihen, mikä väestön todellinen palvelutarve oli, ja siis hyvinvointialueista johtumattomista syistä. Tämä tietysti olisi pitänyt korjata mielellään jo aikaisemmin ja jollakin muulla tavalla, mutta mielestäni jo tämä pelkästään perustelisi sen, että tälle alijäämän kattamisajalle tulisi myöntää pidennys hakemuksesta. Haluan nostaa vielä yhden asian, joka tässä ei ole juurikaan ollut viime aikoina keskustelussa, nimittäin tämä lakisääteinen lisärahoitus, johonka hyvinvointialueilla on oikeus. Silloin kun tätä lainsäädäntöä edellisellä vaalikaudella laadittiin, perustuslakivaliokunta totesi, että tämän lisärahoituksen peruspalvelujen turvaamiseksi pitää olla enemmänkin niin kuin automaatio kuin että sitä anellaan. Nythän sitä ei ole toistaiseksi ainakaan viimeisimpien omien tietojeni mukaan yksikään hyvinvointialue saanut, vaikka isoja vaikeuksia näitä palveluita on useilla järjestää. Eli toivoisin, että tässä nyt palattaisiin sille linjalle, jossa oikeasti halutaan taata joka ikiselle kansalaiselle riittävät palvelut riippumatta siitä, millä hyvinvointialueella hän sattuu asumaan. Hyvinvointialueet tekevät kyllä parhaansa. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Räsäsen tekemää muutosehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä sisäisen turvallisuuden selonteon käsittely niin hallintovaliokunnassa kuin poliittisessa seurantaryhmässäkin on sujunut pääosin hyvin yksimielisesti, ja me keskustassa olemme tähän selontekoon tyytyväisiä. Tämä viime perjantainen valitettava drooniuhkahan kyllä osoittaa sen, että tämä toimintaympäristö muuttuu ihan hurjaa vauhtia, ja on ihan luonnollistakin, että ei siinä pysty perässä pysymään niin nopeasti kuin olisi tarve. Mutta kyllähän tästä herää tietysti se kysymys: tämä uhka oli todellinen, näin on kerrottu, ja tiedämme, että viranomaisten välinen yhteistyö on hyvää, mutta ulottuuko se yhteistyö esimerkiksi tähän väestön varoittamiseen, ja ovatko nämä johtamis- ja komentorakenteet aivan kohdallaan? Tällainen kysymys nousee väkisinkin esiin. On hyvä, että tässä ministeri nyt lupasi, että tämä uusi väestön varoitusjärjestelmä on tulossa, mutta kyllä tämä kertoo sen, että me emme voi vain ajatella turvallisuutta tällä sotilaallisella puolella, vaan meidän pitää yhä entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten koko väestö turvataan silloin, kun sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden väliset uhkat menevät ristikkäin ja kansalainen voi olla vaarassa.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nämä hallituksen puheet, ennen kaikkea nyt pääministerin puheet, osoittavat, että hallituksella on pussi tyhjä. Rahapussi on tyhjä, ideapussi on tyhjä, ja myöskin se säkki, missä on toimintakykyä, on täysin typötyhjä. [Juho Eerola: Teillä on paperi tyhjä!] Nimittäin nämä toimenpiteet, monet hyvätkin toimenpiteet — kiitos niistä, joista tässä kehysriihessä päätitte — tulevat aivan liian myöhään. Te olette määrätietoisesti kieltäytyneet tunnustamasta tätä toimintaympäristöä, missä ollaan, ja sen takia ne toimet ovat jääneet tekemättä. Yksi esimerkki: Nyt kehysriihessä päätitte tehdä asuntomarkkinoille tiettyjä toimenpiteitä, mutta ne kohdistuvat ennen kaikkea sijoitusasunnon omistajille, kun meidän mielestämme pitäisi tukea omistusasumista, siis kodin omistamista. Olen todella yllättynyt, että kokoomus ei halua kodin omistamista tukea. Sen sijaan sijoitusasunnon omistajille kohdistetaan toimenpiteitä. [Jenna Simula: Joidenkin koteja nekin on!] Sinänsä on hyvä, että nyt edes toimitte, kun näitä on kolme vuotta odotettu. [Puhemies koputtaa] Miksi aloititte näin myöhään toimimaan asuntomarkkinoiden elvyttämisen osalta?

Arvoisa herra puhemies! Asuntotarjonta on Suomessa yhtä alhaalla kuin mitä se on edellisen kerran ollut 1950-luvulla, ja rakentaminen on alempana kuin jopa 90-luvun kovassa lamassa. Haluan kiittää: hallitus teki hyviä päätöksiä, esimerkiksi tämä asp-mallin ja tilin kehittäminen on hyvä ja myöskin tämä asunto-osakeyhtiöiden peruskorjausavustus. On vain sanottava, että se tulee valitettavasti vuoden tai jopa kaksi vuotta aivan liian myöhään, niin syvällä tämä asuntorakentaminen tällä hetkellä menee. Keskustan mielestä asuntopolitiikan pitää tähdätä siihen, että rakennetaan ihmisille koteja, ennen kaikkea omistuskoteja, ei sijoittajille — Suomessahan rakennettiin valtavasti sijoittajille sekä lisäksi näitä hyvin vanhanaikaisen ARA-tuotannon vuokra-asuntoja. Tästä pitää rohkeammin siirtyä omistusasumisen tukemiseen. Mutta se, mikä nyt pitäisi käydä läpi, on se, että onko meillä Suomessa menty pankki- ja finanssisektorin sääntelyssä pitemmälle kuin ehkä muilla, joita tämä sama eurooppalainen lainsäädäntö koskee, [Puhemies koputtaa] ja jarruttaako se olennaisilta osin esimerkiksi yksityisten ihmisten asuntorahoituksen saatavuutta. [Puhemies koputtaa] Toivon, että hallitus selvittää tämän vielä ennen vaalikauden loppua.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakiahan kuuluu muuttaa aina hyvin loivakaarteisesti ja harkiten, ja sille on oltava todella kovat ja vakavat perustelut. Keskustan osalta katsomme, että tämän ehdotuksen yhteydessä esitetyt perustelut ovat sellaisia, ja me tätä ehdotusta kannatamme ja pidämme sitä tarpeellisena. Tässähän on oikeastaan kolmesta eri asiasta kyse: siitä, että perustuslain 10 §:n tiettyjä sanamuotoja muokataan vastaamaan nykykäytäntöä, sitten tuodaan näitä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä uusia toimivaltuuksia ja sitten tämä rikostiedusteluhan on uusi asia. Haluan sanoa tästä kotirauhan suojasta sen, että esimerkiksi hotellihuone, josta joku Suomen turvallisuutta uhkaava rikollinen toimii, on nauttinut kotirauhan suojaa. Tämä on todella tiukka, eurooppalaisessakin mittakaavassa todella tiukka tulkinta, ja näinhän ei voi olla, että me tämän takia altistetaan Suomi ja suomalaiset turvallisuusuhkille. Todellakin, niin kuin sanoin, me tätä kannatamme ja huolellista käsittelyä odotamme. Vielä lopuksi esitän toiveen, ettei näin vakavalla asialla käytäisi eduskuntavaalikamppailua.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä, valtiovarainministeri, näyttää siltä, että hallituksella on hohtimet kaivossa. Nimittäin toisin kuin te sanoitte, niin eihän sinne säästöpöytään, sinne leikkauspöytään enää palattu. Toisin kuin väitätte, nämä teidän kasvutoimenne jäivät hyvin ohuiksi. Se, mikä on se isoin kysymys, jonka ympärillä tässä pyöritään, niin kyllähän nämä niin kotitalousvähennyksen palauttaminen kuin muutkin olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten, kun oli nähtävissä, että Orpon ja Purran hallituksen talouspolitiikka ei toimi, velkaantuminen kiihtyy ja työttömyys pahenee, ja tämä kehitys on jatkunut edelleen ja tuntuu jatkuvan nyt eteenkin päin näillä teidän päätöksillänne. Kun näitä veronalennuksia tehdään, ne pitäisi tehdä vaikuttavasti. Kysynkin, arvoisa valtiovarainministeri: miksi teitte vastoin taloustieteilijöiden esityksiä tämän yhteisöveron alennuksen ettekä esimerkiksi Risto Murron esittämää perintöveron alennusta? Ja Kaikkosen kysymykseen ei ole vieläkään vastausta tullut. Mitkä tavoitteenne ovat täyttyneet?

Arvoisa rouva puhemies Tässä ollaan todellakin keskeisten ja merkittävien kysymysten äärellä, ja niin kuin tuossa debatissa jo totesin, niin sen perustan turvaaminen, jolla alueellinen lisäarvo, mitä eri alueet Suomen kansantaloudelle, suomalaiselle yhteiskunnalle, sen mahdollisuuksille selviytyä ja pärjätä ja menestyä tuottavat, edellyttää toimivaa aluekehittämisjärjestelmää. Tässä hallintovaliokunnan mietinnössä on tunnistettu monia näistä keskeisistä haasteista hyvällä tavalla, ja hallintovaliokunta myös kävi keskustelua näistä ongelmakohdista, muun muassa Suomen hallinnon eri hallituskausien aikana syntyneestä palapelistä, jossa on todella paljon päällekkäisyyksiä ja joka haastaa myöskin tätä alueiden johdonmukaista toimintaa. Olen samaa mieltä ministerin kanssa, että uudistuksia tarvitaan, mutta se kunnianhimon taso, jolla tätä aluekehittämisjärjestelmää pitäisi uudistaa, on kyllä aivan liian matala. Se olennaisin kysymys, se peruskysymys tässä nyt on se, kuka tuntee alueiden tarpeet parhaiten, ne kasvumahdollisuudet, ne ongelmat, ja kenellä tulee olla se todellinen valta kehittää näiden alueiden tulevaisuutta. Keskustan vastaus on täysin selvä: sen on oltava demokraattisesti johdetuilla valittujen päättäjien sekä paikalliseen asiantuntemukseen ja kumppanuuteen nojautuvilla maakunnilla. Ei Helsingissä, ei ministeriöissä. Valitettavasti nyt suunta näyttää siltä, että tässä tulevankin ohjelmakauden valmistelussa tätä päätöksentekovaltaa ollaan viemässä maakunnista tänne Helsinkiin. En ottaisi mallia keskitetysti johdetuista maista tässä asiassa. Tosiaan nämä vaikuttavuuden puutteet, hallinnon raskaus ynnä muut seikat tunnistetaan tässä mietinnössä hyvin, mutta se, miten tähän reagoidaan, edellyttää niitä aluelähtöisiä ratkaisuja, ei ohjauksen ja vallan keskittämistä Helsinkiin ja ministeriöihin. Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä aluekehittämisviranomaisia, ja ne kokoavat alueensa toimijat yhteen, laativat maakuntaohjelmat ja vastaavat alueellisen älykkään erikoistumisen strategioista. Tässä on kyse toimivasta, kumppanuuteen perustuvasta ja EU:n perusperiaatteiden mukaisesta mallista. Tämä ei ole mikään hallinnollinen jäänne. Valtion rooli on tärkeä. Vaikkei nyt sitten alueellistettaisi mitään valtion toimintoja Helsingistä muualle, vaikkapa maaseudulle, niin ei tehtäisi sitä de-alueellistamista, niin kuin nykyinen hallitus tekee: ollaan poliisiasemia lakkauttamassa ja useita muita valtion toimintoja ollaan nyt lopettamassa niiltä alueilta, joilla muutenkin näissä talouden kehityksen oloissa menee heikosti. Tässä mietintöön liitetyssä kannanotossa tämä kumppanuustavoite on jäänyt liian ohueksi, ontoksi, ja tässä tämä maakuntien alistaminen vain toimeenpanijoiksi on iso ongelma. Se aito kumppanuus edellyttää ihan todellista vaikutusvaltaa siellä ruohonjuuritasolla, missä ihmisetkin ovat, niin rahoituksen kuin kehittämisen painopisteiden osalta. Siksi tätä sopimuksellisuutta valtion ja maakuntien välillä on vahvistettava alueiden mahdollisuuksia lisäävällä tavalla. Keskusta lähtee siitä, että aluekehittämisen ydin on luottamuksessa, vastuussa ja tulevaisuudenuskossa. Todellakin keskushallinnon tehtävänä pitäisi olla määrittää tämä strateginen kehys ja tukea ja kannustaa alueiden välistä yhteistyötä eikä johtaa alueiden kehittämistä ministeriöistä annetuilla yksityiskohtaisilla määräyksillä, mihinkä nyt valitettavasti nykyisen hallituksen päämäärä näyttää suuntaavan. Hallinnon keventämisen ja vaikuttavuuden parantamisen on todellakin tapahduttava maakuntien liittojen roolia vahvistaen, ja tämä suomalaisen aluekehittämisen malli tarjoaa joustavuutta, nopeaa reagointikykyä ja pitkäjänteistä kehittämistyötä, johonka ylhäältä johdettu keskitetty ohjaus ei kykene. Todellakin yhdyimme tähän mietinnön perustelutekstiin, mutta nämä kannanotot eivät meitä tyydyttäneet, joten edellä olevan perusteella, arvoisa rouva puhemies, teen vastalauseen 1 mukaiset kannanottoehdotukset: ”1) Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii kumppanuuden toteutumisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa, 2) edistää ylimaakunnallista yhteistyötä aluekehittämistyössä tukemalla maakuntarajat ylittäviä teollisuus-, osaamis- ja innovaatiokokonaisuuksia sekä niihin liittyvää strategista ja sopimuksellista yhteistyötä ja 3) ryhtyy aluekehittämisen kokonaisuutta uudistettaessa toimiin hallinnoinnin keventämiseksi ja toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi siten, että maakuntien liittojen koordinoiva rooli, aluelähtöisyys ja kumppanuusperiaate säilyvät kehittämistyön lähtökohtina.”

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan todellakin tärkeiden kysymysten äärellä, ennen kaikkea sen äärellä, kuinka me saamme turvattua sen lisäarvon, jota Suomen eri alueet koko kansantaloudelle ja sen kautta koko yhteiskunnalle tuottavat. Kuinka me saamme sen turvattua jatkossa, ja kuinka me saamme eri alueet mukaan rakentamaan talouskasvua. Eli tässä on todella tärkeät kysymykset keskustelussa. Joskushan oli tapana puhua tästä niin sanotusta alueellistamisesta, ja sellaista politiikkaakin paljon tehtiin. No, nyt kuluneella vaalikaudella on Lupa- ja valvontavirasto alueellistettu Tampereelle, mutta olennaisempaa kuin puhua tästä alueellistamisesta on torjua de-alueellistaminen eli se, mitä nykyisen hallituskauden aikana valitettavasti tehdään: poliisiasemia suljetaan, lukuisia valtionhallinnon toimipaikkoja ympäri maata lakkautetaan. Niillä on oma vaikutuksensa siihen elinvoimaan, siihen työpaikkaomavaraisuuteen, mitä eri alueilla on, ja ihmisten sujuvaan arkeen ja näihin asioihin. Eli yksityissektorin kasvun ohella on muistettava myös tämä julkinen puoli.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esityshän on pääosiltaan hyvin kannatettava. Mielestäni on aivan oikein ja tärkeää, että tähän kansalaisten oikeustajua kovasti koettelevaan teemaan, siis tähän, että oikeutta käytetään väärin, nyt puututaan. Siis kyseessä on tämä ilmiö, jossa maastapoistamispäätös on ollut jo täytäntöönpanossa ja sen aikana jätetty uusi hakemus on nyt tämän toimeenpanon estänyt, ja mielestäni on aivan oikein, että tähän nyt puututaan. Oikeuden väärinkäyttöä ei voi sallia. Kannan tässä huolta siitä, että esimerkiksi näiden kuuluisien irakilaiskaksosten, jotka uhkasivat päiden leikkaamisella ja muulla, keissiä, sentyyppistä tilannettahan tämä ilmeisesti ei poista. Se on tietysti EU-oikeudellinen kysymys ja vaikeampi ratkaistavaksi. Toisekseen sitten huolenaiheena on kyllä tämä hallinto-oikeuksien resurssipula ja se, riittävätkö siellä sitten resurssit tämän uuden kokonaisuuden ratkomiseen. Mutta noin pääpiirteittäin tämä on oikein hyvä esitys.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun tässä vihreiden ja vasemmistoliiton puheenvuoroja kuuntelee, niin ilmeisesti Suomella menee liian hyvin, kun on varaa kansantaloutta ajaa näin paljon alas ja pistää koko metsäala seis valtaosaksi vuotta. Mitä tähän esitykseen tulee, niin harmaa suojelu on aina kaikista pahin, koska se ei kunnioita ensinnäkään sen metsänomistajan oikeuksia eikä sillä myöskään päästä sitten varmastikaan ympäristön kannalta mielekkäisiin lopputuloksiin, joten siinä mielessä on hyvä, että hallitus on tätä nyt säätämässä. Haluan siitä kiittää maa- ja metsätalousministeriä. Mutta kannan kyllä tätä samaa huolta kuin tässä edellisessä puheenvuorossa ja aiemminkin, että onko tässä nyt huomioitu kaikki ne yksityiskohdat, jotka vaikuttavat metsänomistajan asemaan ja omistajan oikeuksiin käsitellä omaa omaisuuttaan ja hoitaa sitä. Nyt jos oikein ymmärsin, niin tämä esitys ei ole perustuslakivaliokuntaan tulossa lausunnolle, joten toivonkin, että maa- ja metsätalousvaliokunta nyt suhtautuu tähän sillä tavalla vakavasti, että pohditaan tarkasti nyt näiden oikeuksien tasapaino, kun näitä yksityiskohtia valiokuntakuulemisessa kuullaan.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nyt vielä tätä ydinkysymystä tässä alleviivata. Minun mielestäni, niin kuin varmaan täällä kaikkienkin mielestä, niiden ihmisten, jotka ovat siihen kyvykkäitä, siis kyvykkäitä käyttämään näitä digitaalisia palveluita ja ovat siinä ajan tasalla, on suotavaakin siirtyä pois kirjepostista. Heitä on siihen viranomaisen minun mielestäni kaikin tavoin kannustettava, ja kun tämä julkisen talouden valtava säästöurakka on tässä meneillään ja vielä pahemman kerran kesken, niin kyllähän nyt tämmöisistä pitää niitä kuluja pyrkiä ensi sijassa säästämään ennemmin kuin ihmisten peruspalveluista. Mutta sitten kun tullaan siihen, mistä tässä on pohjimmiltaan kyse, niin kuin tuossa aluksi ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: tämä viranomaisen tiedoksiantamisvelvollisuus on ihan keskeinen asia tässä meidän perustuslaissa ja meidän oikeusjärjestelmässä. Siis se asia, mitä perustuslaki suojelee, on nimenomaan kansalaisen suojelemista viranomaisen mielivaltaa vastaan. Ja jos nyt jatkossa, niin kuin tässä nyt tietyn osan ihmisistä osalta voi käydä, se vastuu siirtyy sille kansalaiselle pois sieltä viranomaiselta, niin tämä on se ongelma. Vaikka puhuttaisiinkin hyvin rajatusta porukasta, rajatusta osasta kansalaisia, niin kun tämä on niin keskeinen oikeus, siis oikeus saada viranomaiselta tieto minua koskevasta päätöksestä, niin vaikka se koskisi vain yhtä, kahta, kolmea ihmistä tai sitten kymmentätuhatta, se on olennainen asia. Se on kriittinen kysymys, ja tässä sitä ei riittävällä tavalla minun mielestäni turvata. Mitä sitten tulee näihin ongelmiin, että jos ihminen ei käytä ollenkaan mitään internetpalveluita, niin se on varmasti näin. Mutta sitten tiedetään sekin, että kyllähän ihmisten toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia. Meillä voi olla hyvinkin koko työuransa erilaisia atk-laitteita ja ohjelmistoja käyttänyt henkilö, joka sitten myöhemmällä iällä sairastuu, tulee vaikka muistisairaus, mikä on hyvin tyypillistä tässä ikääntyvässä maassa. Silloinhan se toimintakyky menee. Ja mitenkäs tämmöisen ihmisen osalta, jos hänellä ei ole edunvalvojaa tai muuten häntä omaiset auttavat? Tässä on nyt juuri kyse nimenomaan tästä harmaasta alueesta, jossa on määrittelemätön määrä suomalaisia, joidenka oikeusturva voi tässä nyt todella ikävällä tavalla vaarantua Sitä en kyllä millään toivoisi. Olen kyllä tässä samaa mieltä kuin edustaja Kontula ja mitä monet muut ovat edellä sanoneet, että ei voi tällaisten pienimuotoisten digituki- ja neuvontahankkeiden varaan näin isoa oikeusturvakysymystä jättää, vaan kyllä tämä asia pitäisi pystyä muulla tavalla hoitamaan. Ja uskon, että se pystytäänkin muulla tavalla hoitamaan ja saamaan valtiontaloudelle niitä välttämättömiä säästöjä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tosiaankin on nyt käsittelyssä hallituksen esitys, jossa ehdotetaan viranomaiskirjepostista luopumista ja siirtymistä kauttaaltaan sähköiseen viranomaisviestintään. Tämähän nyt sitten tarkoittaa näin kansankielellä sanottuna sitä, että jatkossa erilaiset viestit viranomaisilta tulevat Suomi.fi-postilaatikkoon. Tätähän me hallintovaliokunnassa hyvin perusteellisesti käsittelimme, ja tätä myöskin perustuslakivaliokunta muutamilla säätämisjärjestykseen liittyvillä kannanotoilla sitten paimensi, ja niitä sitten tässä hallintovaliokunnan mietinnössä vaihtelevasti otettiin huomioon. Keskustan osalta me kannatetaan tämän esityksen tavoitteita lämpimästi. Tässä tavoitellaan kansalaisten sujuvampaa ja paikkariippumatonta asiointia, julkisen talouden säästöjä ja myöskin tätä viranomaistoiminnan tehostamista. Tämä on täysin oikea suunta. Mutta tässä onkin nyt ongelmana tämä valittu säätelyratkaisu ja toimeenpanotapa, joka ei ole sellainen, että se huomioi kaikki kansalaiset riittävällä tavalla. Mikä tässä on suurin ongelma, on se, aivan kuten perustuslakivaliokunnan käsittelyssä todettiin, tämä päätöksen tiedoksisaattaminen, siis viranomaisen tiedoksisaattamisvelvollisuus on aivan keskeinen kansalaisen oikeusturvatae, ja se ei tässä nyt riittävällä tavalla toteudu. Eli tässä muutoksessa käytännössä vastuu näistä seuraamuksista, siis jos kansalainen ei sitä viestiä viranomaisen päätöksestä saa, siirtyisi tässä tapauksessa nyt sitten viranomaiselta kansalaiselle. Tämä nyt on seurausta siitä, kun tämä Suomi.fi-tili käytännössä avattaisiin jokaiselle kansalaiselle automaattisesti heti, kun hän tunnistautuu johonkin viranomaispalveluun ilman, että sitä erikseen häneltä suostumuksella pyydetään tai varmistutaan siitä, että kansalainen on ymmärtänyt, että näin tapahtuu. Tämä voi tapahtua esimerkiksi, jos hän ostaa jonkun kaupunginteatterin teatteriliput palvelussa, joka edellyttää tällaista kirjautumista. Se hyväksyntä tulee siinä samalla annettua. No, tämä ei varmastikaan ole ongelma sellaisille kansalaisille, joilla nämä digitaidot ovat riittävän hyvällä tasolla, mutta se, että kansalaiset joutuvat tässä tilanteeseen, jossa he tietämättään ovat tämän suostumuksen antaneet, on tietysti ongelma. No, nythän ilmeisesti jo useimmat sadattuhannet suomalaiset ovat pelkästään viranomaisten viestintä- ja mainoskampanjan myötä käyneet siellä Suomi.fi-palvelussa tilaamassa pelkästään tämän sähköisen viranomaispostin. Sehän on tietenkin hyvä asia, koska nämä ihmiset silloin sen osaavat ja pystyvät sitä seuraamaan. He pystyvät myöskin sen sähköpostiherätteen sieltä itselleen tilaamaan, ja sillä saadaan säästöjä, kun ei tätä kirjepostia tarvitse lähettää. Mutta suurin ongelma tässä esityksessä on kyllä se vastuu niillä ihmisillä, joilla esimerkiksi ei ole älylaitteita, ei riittäviä digitaitoja tai vaikka säännöllistä internetyhteyttä. He joutuvat tässä kohtuuttomaan asemaan, kuten myös sellaiset henkilöt, joilla toimintakyky on jostakin syystä alentunut. Tämä rajaus, joka tähän hallituksen esitykseen nyt tehtiin eduskuntakäsittelyn aikana, siis se, että tiliä ei avata henkilöille, joille on määrätty edunvalvoja tai vahvistettu edunvalvontavaltuutettu, ei ole kyllä riittävä oikeusturva tässä tapauksessa. Se, mikä tässä ehdotuksessa on myöskin poikkeuksellista, on se eritahtisuus, joka on toisen tähän liittyvän hallituksen esityksen kanssa. Elikkä nyt on sitten ilmeisesti valtiovarainministeriö antamassa vielä kevätistuntokauden aikana esityksen, jossa nyt sitten tämän valtion viranomaisen omistaman palvelun eli käytännössä Suomi.fi-palvelun ohella otettaisiin mukaan tähän palveluun myöskin nämä yksityiset yritykset, jotka tarjoavat näitä erilaisia viranomaisen viestintä- ja välityspalveluita. Meidän mielestämme nämä olisi pitänyt toteuttaa nyt samanaikaisesti eikä niin, niin kuin nyt tehdään, että ikään kuin ”sosialisoidaan koko markkina” Suomi.fi-palvelulle, valtion itse kehittämälle, minun mielestäni vähän kankealle palvelulle, ja jätetään nämä yksityiset yritykset sitten toissijaiseen asemaan ja vasta myöhemmin päästetään ne tähän mukaan toimimaan, kun ensin kaikki on ohjattu sinne Suomi.fi-palvelun käyttäjiksi. Tosiaankin tämän ohella, että tässä ikäihmiset ja kaikki ne, joilla edellytykset käyttää näitä digitaalisia laitteita eivät ole hyvät, joutuvat tähän, ja pahimmassa tapauksessa heidän oikeusturvansa vaarantuu tai he joutuvat tässä muulla tavalla nyt sitten keskeisissä viranomaisasioissa kaltoinkohdelluiksi. Iso ongelma on myös tämän lakiesityksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset muun muassa kuntiin, jota tässä on arvioitu hyvin puutteellisesti. Mutta yhtä kaikki näin johtopäätöksenä: Kyllä tässä suurin ongelma on tämä oikeusturvakysymys, ja pelkään pahoin, huolimatta näistä valiokuntakäsittelyssä mietintöön tehdyistä täydennyksistä, että moni suomalainen, varsinkin ikäihminen, tiedostamattaan tulee tilanneeksi itselleen tämän sähköisen viranomaisviestin, ja mahdollisesti jää joku asia sen johdosta huomaamatta, ja vastuu on kansalaisella itsellään. Voi tulla taloudellisia seuraamuksia, voi tulla oikeudellisia seuraamuksia. Kyllä minun mielestäni etenkin niiden vanhojen ihmisten, jotka tässä yhteiskunnassa muutenkin tällä hetkellä joutuvat pelkäämään tulevaisuutensa puolesta, joutuvat pelkäämään, että saavatko he hoivaa sitten, kun se oma toimintakyky ei ole enää kunnollinen, luottamusta viranomaisten toimintaan nyt vielä heikennetään tällä tavalla vain säästöjen takia, jotka tässä tapauksessa nyt sitten ovat vielä epävarmoja. Pidämme sitä erittäin ongelmallisena. Arvoisa puhemies! Tämän johdosta ehdotan, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Arvoisa herra puhemies! Syksy 2015 osoitti, että Lähi-idässä käynnissä olevien sotien ja muiden levottomuuksien seurauksena Suomeen voi hakeutua varsin lyhyessä ajassa merkittävä määrä turvapaikanhakijoita. Sisäministeri Rantanen on aiemmin todennut meille vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen, että kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vuoksi Suomi ei voi estää meille suuntautuvaa turvapaikanhakua, mikä tietysti on valitettavaa, kun tiedämme, että turvapaikkajärjestelmässä on näitä ongelmia ja sitä myös paljon hyväksikäytetään. Tämän laajamittaisen maahantulon hallinnassa pitäminen vaatii tietysti paljon resursseja Maahanmuuttovirastolle ja Suomen turvallisuusviranomaisille, ja kysymys on silloin todella suurista lisärahoitustarpeista. Olisinkin kysynyt, arvoisa valtiovarainministeri: Kun te valmistaudutte nyt kehysriiheen, niin oletteko te tähän varautunut ja valmis, jos tämä turvapaikanhakijakriisi uusiutuu? Oletteko valmistautunut turvaamaan riittävät voimavarat Maahanmuuttovirastolle, poliisille ja Suomen viranomaisille tämän kriisin hoitamiseksi ja [Juho Eerolan välihuuto — Puhemies koputtaa] suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi?

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä keskustelu nyt käydään, siitä pääministerille kiitos, mutta mitään uutta esitettäväähän tässä pääministerin alun puheenvuorossa emme saaneet. Sen sijaan tämän keskustelun sosiaali- ja terveyspoliittisesti merkittävin uutinen oli tämä, mitä edustaja Räsänen kertoi, että hallituksen sisältä todella vastustetaan muun muassa tätä alkoholin kotiinkuljetusta. Toivon, että muukin hallitus tähän yhtyy ja vähennetään näitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineita. Se, mikä tässä keskustelussa nyt on valitettavan epärehellistä, on se, että meillähän tämä palvelutarve koko ajan kasvaa — taisi sen Östman tässä edellä sanoa. Pelkästään, arvoisa pääministeri, teidän hallituskautenne aikana yli 80-vuotiaiden määrä Suomessa suhteessa aikaisempaan on kasvanut kymmenillätuhansilla. Ymmärrämme sen, että hoivan tarve kasvaa, joten kyllä kulutkin kasvavat. Ja jos nyt on näin, että tämä on se pääasiallinen sopeutuskohde, niin sehän tarkoittaa silloin sitä, että sitä hoivaa eivät kaikki kerta kaikkiaan saa, ja vieläpä tietyillä alueilla, nyt kun ette suostu korjaamaan näitä diagnoositietovirheitä, sitä hoivaa saa entistä huonommin. Se ei lohduta yhtään sitä ikäihmistä, joka siellä muistisairaana odottaa kotona hoivapaikkaa, että [Puhemies koputtaa] keskimäärin menee hyvin. Voisitteko nyt korjata nämä alueiden väliset eriarvoisuudet? [Ben Zyskowicz: Ja mitäs uutta edustaja Honkonen esitti, jos Orpo ei esittänyt mitään?]