Kallio Vesa

Arvoisa rouva puhemies! Saatan hyvinkin pitää hyvin keskustalaisen puheenvuoron tähän keskelle näitä näkemyksiä. Elikkä pari huomiota vain täältä lausunnoista. Työnantajatahojen lausunnoissa esitysluonnoksen muutoksia pidettiin monilta osin hyvinä ja oikeansuuntaisina. Erityisesti muutosta, jonka mukaan työntekijällä ei enää olisi yksipuolista oikeutta määrätä säästövapaa-ajankohdasta, pidettiin tärkeänä, koska sen arvioitiin ratkaisevan useita näihin säästövapaisiin liittyviä keskeisiä ongelmia. No, sitten toisaalta palkansaajia edustavat tahot vastustivat esitysluonnoksen muutoksia laajasti. Lausunnossa tuotiin esille, ettei hallituksen puoliväliriihen kirjauksessa ole esitetty perusteluita tai syitä ehdotetuille muutoksille. Muutoksen tarpeellisuudesta ei ole esitetty objektiivista ja tutkimustietoon perustuvaa näyttöä. Eli tässä tulevat nämä, voi sanoa, ääripäät esille. Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen valmisteluun ovat osallistuneet sekä työntekijät että työnantajaosapuolet, ja molemmat ovat olleet eri syistä tyytymättömiä siihen, millaisen lakiehdotuksen hallitus on päätynyt antamaan eduskunnalle. Käytännössä esitys ehkä kuitenkin painottuu pitkälti työnantajapuolen toiveiden mukaisesti ja lisää työnantajan direktio-oikeutta nykyisestä. Onkin hyvä, että sitten valiokuntakäsittelyssä nämä eri näkökulmat punnitaan hyvin tarkkaan ja käydään läpi siellä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Se huhu oli aivan paikallaan. — Tosiaan myös oman eduskuntaryhmän puolesta kiitokset tästä esityksestä. Tässä tulee varmaan toistoa, mutta ne, jotka eivät seuraa koko keskustelua, voivat sitten näistä myöhemmin tätä seurata. Tosiaan tämän lakimuutoksen myötä tupakoinnin kieltäminen ei enää edellyttäisi kunnan päätöstä. Esityksellä helpotettaisiin siten asuntoyhteisöjen mahdollisuutta kieltää tupakointi omalla päätöksellään. ”Tupakointikiellon edellytyksenä olisi, että tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansapua toiselle parvekkeelle, toisen huoneiston hallinnassa tai muutoin yksinomaisessa käytössä olevaan ulkotilaan tai tällaiselle ulkoalueelle taikka toisen huoneiston sisätiloihin.” Itselläni on tuossa Pitäjämäessä vuokra-asunto, ja jos on parvekkeen ovi auki, niin ei tarvitse kellosta katsoa, paljonko kello tiettyyn aikaan on, koska sieltä alkaa tulla tätä savua, ei nyt kovin häiritsevästi mutta kuitenkin. ”Tupakoinnin kieltäminen asuintilassa edellyttäisi lisäksi, että tupakansavun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä.” Arvoisa puhemies! Kun tämä tulee nyt ympäristövaliokuntaan ja olen siellä jäsenenä, niin kävin näitä lausuntopalautteita vähän läpi. Esityksessä annetuissa lausunnoissa otettiin kantaa ennen kaikkea ehdotuksiin helpottaa tupakoinnin kieltämistä ja kieltää eräät kannabinoidit tupakkatuotteista ja tupakan vastikkeista. Valtaosa lausuntojen antajista kannatti sääntelyehdotuksia. Niiden nähtiin vähentävän terveyshaittoja, joita ympäristön tupakansavulle altistumisesta aiheutuu, nopeuttavan ja sujuvoittavan tupakointikieltojen toimeenpanoa asuntoyhteisöissä ja keventävän kuntien työtaakkaa. Monissa lausunnoissa kannatettiin sinänsä sitä, että tupakoinnin kieltämistä asuntoyhtiöissä helpotetaan, mutta pidettiin silti parempana vaihtoehtona sitä, että tupakointi asuntoyhtiöissä tai ainakin asuntojen parvekkeilla kiellettäisiin suoraan laissa. Tupakointikiellon säätäminen lakiin nähtiin tehokkaampana vaihtoehtona etenkin lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien terveyden suojelemiseksi. Se nähtiin myös parempana eri asumismuodoissa elävien henkilöiden yhdenvertaisuuden ja tupakointikieltojen johdonmukaisuuden kannalta, koska huoneenvuokralakia oltiin säätämässä — ja ollaan jo nyt säädetty — siten, että tupakointi vuokra-asunnossa on sallittua vain vuokranantajan luvalla riippumatta siitä, milloin vuokrasopimus on solmittu. Moni lausunnonantaja olisi toivonut, että asuinyhteisö voisi päättää tupakointikiellosta ilman ehtoja ja lakiin nyt tulevia edellytyksiä. Monet viranomaiset ja järjestöt lausuivat kannattavansa sitä, että 79 §:ään ehdotettu sääntely koskisi myös sähkösavukkeiden käyttämistä. Eräiden kannabinoidien kieltämistä tupakkatuotteista ja tupakan vastikkeista kannatettiin lausunnoissa hyvin laajasti. Arvoisa puhemies! Nykyisin asuntoyhteisöt voivat hakea kunnalta tupakointikieltoa asuntoyhteisön huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Prosessi on kuitenkin koettu kunnissa ja asuntoyhteisöissä raskaaksi ja työlääksi, kuten täällä on hyvin tuotu esille. Ne ovat hyvin aikaaviepiä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja kehittää tupakka- ja nikotiinipolitiikkaa. STM toteaa, että tupakointi on suurin yksittäinen terveysriski ja keskeinen syy väestöryhmien välisiin terveyseroihin. Tupakkatuotteet eivät ole normaaleja kulutushyödykkeitä. Ne aiheuttavat käyttäjälle vaikean riippuvuuden, ylläpitävät sitä ja sisältävät ihmisille myrkyllisiä aineita. Suomessa onkin asetettu tavoitteeksi tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä laati mietinnön siitä, kuinka tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö loppuisi Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Mietintö julkistettiin tammikuun lopussa 2023. Tupakka- ja nikotiinipolitiikalla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden ja muiden vastaavien tuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä, edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestön altistumista niiden savulle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa herra puhemies! No, nyt edustaja Östman poistui. Täällä on aika usein semmoinen olo, että voin kertoa jonkun asian jollekin, mutta en voi ymmärtää sitä hänen puolestaan, ja toisinpäin, että minulle voi kertoa jonkun asian, mutta se kertoja ei välttämättä voi minun puolestani sitä ymmärtää. Tänään on aika monessa kohti tällainen olo tullut. Missä, milloin ja kuka ja missä kohti ja mihin asioihin voi vaikuttaa — me vähän pyöritään siinä ympärillä, ja voi olla kuulijoiden välillä vähän vaikea hahmottaa, mistä täällä puhutaan. Minkälaisia toimenpiteitä minkäkin hallituksen aikana on tehty? Joo, jokainen hallitus tekee sellaisia toimia kuin sillä hallituskokoonpanolla pystyy erilaisten neuvottelujen ja sisäisten vääntöjen kanssa tekemään. Itse en ollut politiikassa aiemmin mukana ollenkaan, mutta taidan olla ainut, ainakin tällä hetkellä salissa, joka on maatalouspolitiikkaa pääaineena lukenut, ja aika pitkä historia tältä puolelta. Siis yliopistoahan ei kannata käydä eikä ylipäätään kouluja, jos politiikkaan haluaa, koska se vaikeuttaa tämmöistä asioiden yksinkertaistamista. Mutta jos katsotaan sitä paljon puhuttua tulostaulua, niin eihän se vain yksinkertaisesti hyvältä näytä. Vaikka sieltä nyt putsataan se yksittäinen vuosi, se 2022, pois, niin tulokset näyttävät huonoilta. Niin kuin sanoin jo aiemmin tänään, ei tämä mikään nautinto ole todeta tällaista. Totean jälleen kerran, että me ollaan samaa mieltä, kaikki halutaan maataloudelle parempaa. Ja se parempi on, kun katsotaan tuulilasista eteenpäin. Totta kai autolla ja moottoripyörällä tai millä tahansa kulkupelillä ajaessa kannattaa välillä vilkaista sinne taustapeiliin, ei peräpeiliin, koska peräpeilihän on ihan eri asia kuin taustapeili. Tähän oikeastaan kiertyy tämä... Vähän viittasin jo tähän poliittiseen kulttuuriin, ja edelleen toistan itseäni, että kaikki on jo moneen kertaan sanottu. Se, mikä häiritsee äärimmäisen paljon ainakin itseäni tässä eduskunnan työskentelyssä, on se — niin kuin edustaja Mehtälä sanoi, ja olen itse puhunut siitä monta kertaa — että monesta asiasta on tullut politiikan tekemisen väline sen sijaan, että olisi politiikan tekemisen kohde. Tämä edustaja Viljasen esille nostama Tynkkysen listahan oli malliesimerkki, ihan käsikirjaesimerkki tämmöisestä kunnon MAGA-politiikasta. Tehdään asioita, joilla haetaan kannatusta, jotta sitä kannatusta voidaan käyttää aivan muiden asioiden hoitamiseen. Maatalous, joka on varmaan viimeisenä, laittamatta nyt arvojärjestykseen eri asioita... On hävytöntä, että se otetaan tämmöisen politiikan tekemisen kohteeksi. Se näkyy sitten, minkälaiseen asemaan se sitten joutuu. Jälleen kerraten: kaikki me haluamme maataloudelle ja suomalaisille viljelijöille parempaa. Mutta oikeastaan semmoinen konkreettinen kysymys, kun täällä viitattiinkin jo siihen valtioneuvoston selontekoon tästä ruokastrategiasta, niin siellä lukee näin: ”Kauppapolitiikka ja kansainvälisen kaupan säännöt ja sitoumukset määrittävät ehtoja ruoka- ja maatalouspolitiikalle. Pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja geopolitiikan murros ovat tuoneet epävakautta kansainväliseen kauppaan ja korostaneet ruokaturvan omavaraisuuden ja kriittisten tuotantopanosten saatavuuden merkitystä. Suomen elintarvikevienti koki merkittävän šokin vuonna 2014 Venäjän asettamien vastapakotteiden seurauksena. Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan vuoksi asetetut pakotteet ovat pysäyttäneet maiden välisen maatalous- ja elintarvikekaupan lähes täysin, eikä tilanne ole palautumassa ennalleen. Venäjän merkitys lannoitteiden ja energian toimittajana on myös hiipumassa.” Tässä on oikeastaan kuvattu varsin hyvin, hyvin tiiviisti ne asiat, mitkä ovat vaikuttaneet monella tapaa suomalaiseen maatalouteen. On todettu myös se, että kun täällä on, että mihin voidaan vaikuttaa, mihin ei voida vaikuttaa... Voihan siinä käydä niin, että jos esimerkiksi keskusta on ensi kaudella hallituksessa, niin sitten taas nämä samat puheet pidetään, allekirjoittajat vain puheissa vaihtuvat ja puolueet. Mutta miten näihin kysymyksiin ihan oikeasti vastataan, jotta se suomalainen viljelijä ja varsinkin se nuori lähtee sinne alalle? Sitten on ihan pakko mainita, arvoisa puhemies, näistä parista perussuomalaisten puheenvuorosta. Hehän erityisesti ovat ansioituneet tässä poliittisessa kulttuurissa, joka lähti silloin 2011 kummalliseen suuntaan ja 2017 entisestään korostui. Jos täällä ruvetaan houkuttelemaan puolueita seuraavaan hallitukseen, niin on kyllä aivan väärässä paikassa. Eivät ainakaan nämä rekordit, mitä Mäenpäältä, Keskisarjalta, Peltokankaalta ja Simulalta... Kyllä saa tahtia parantaa aika paljon ja tyylilajia vaihtaa, että se houkuttaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on vähän sellainen asia taas, että kun tätä keskustelua kuuntelee, niin mehän ollaan kutakuinkin samaa mieltä kaikki tästä asiasta, elikkä maatalouden ja maatalousyrittäjien aseman parantamisesta. En tykkää kauheasti kaivella vanhoja, mutta kun täällä mainitaan muun muassa Kataisen hallitus ja muitakin, niin jos 2000-luvulta katsoo näitä tilastoja, niin siellä esimerkiksi Kataisen hallituksen aikana maatalouden kannattavuuskerroin meni alaspäin. Jos mennään vielä vanhempaan, 2000-luvun alussa Lipposen hallituksen aikana se meni alaspäin. Tässä on vähän sama kuin noiden yksityisteiden osalta, että aina silloin, kun keskusta on ollut hallituksessa, tämä on mennyt ylöspäin. Nyt tällä kaudella... [Juho Eerola: Edellisen hallituksen toimien ansiosta!] — Siellä varmaan varmistetaan tekoälyltä näitä. — Tämä hallitus kun aloitti, niin noin kuudesosaan putosivat kannattavuuskerroin ja yrittäjätulo. Ei tästä nyt voi iloita kukaan, mutta nyt kun on todettu tämä tilanne, minkälainen tämä on, niin tähän olisi hyvä löytää ratkaisuja. Ja se kosteikkoviljely: ympäristövaliokunnassa perussuomalaiset olivat mukana hyväksymässä kosteikkoviljelyn mietinnössä, [Puhemies koputtaa] elikkä se siitä sitten.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä on sama kuin aiemmin, että on kiitoksen paikka. Ollaan kutakuinkin kaikki samanmielisiä siitä, että tämä on tärkeä ja edistettävä asia. Edustaja Hemmilälle tästä arvonlisäverosta: Tästähän on puhuttu pitkään, ja aina siihen on löytynyt joku syy, miksi sitä ei voi tarkastella. Toki siinä on isoistakin summista kyse, mutta ne ovat vielä merkittävämpiä monasti sille yksityistielle — itsekin semmoisen asioita hoitavana. Ihan nyanssina se, että parina vuonna on siellä 30 miljardissa, parhaimmillaan 40 miljardissa, käyty. — Anteeksi, ei miljardissa sentään, sehän olisikin hieno juttu. Meinaa mennä nollat sekaisin, mutta miljoonassa kuitenkin. Toivotaan, että jatkossa siihen suuntaan päästään. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä harvoin pääsee kiittämään muita puhujia, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiitän erinomaisista puheenvuoroista, ja myös ministerille kiitos lakiesityksen esittelystä. — Kun tämä kulunut viittaus on, että Suomi on saari, niin on hyvä muistaa, että olemme samalla saarella Venäjän kanssa ja kaikki nämä toimenpiteet ovat tarpeen, joilla me pystymme puolustautumaan kaikilla mahdollisilla rintamilla. Ei ole enää maalla, merellä ja ilmassa, vaan se voi olla ihan missä tahansa. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Olin tähän varannut pidemmän puheenvuoron, mutta olen siitä huono poliitikko, että ei huvita toistaa asioita, jotka on toistettu lukuisia, lukuisia kertoja täällä. Tämä on oikeastaan semmoinen tyypillinen keskustelu ja aihe, mihin täällä on oppinut tämmöisenä ensimmäisen kauden edustajana, että me kykenemme olemaan niistäkin asioista eri mieltä, mistä me olemme samaa mieltä. Minä olen 20:s puheenvuoron pitäjä. Yksi on ollut eri mieltä, ja hänkin keskittyi vain tähän energiaturpeeseen. Tämä ei kyllä kauheasti mieltä ylennä, kun monesta asiasta täällä näyttää tulleen enempi politiikan tekemisen väline kuin sen kohde. Mutta nyt tähän fraasikaraokeen osallistun itsekin siltä osin, että luettelen nyt täältä näitä meidän linjaamiamme toimenpiteitä, millä tämä kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden varmistaminen voitaisiin tehdä: ympäristölupien käsittelyn nopeuttaminen, lupamaksujen kohtuullistaminen, viranomaisille määriteltävä käsittelyaikatavoitteet, jo luonnontilansa menettäneiden ja aikaisemmin ojitettujen alueiden hyödyntämisen helpottaminen, turvetuotannon ja sen ympäristövaikutusten arvioinnissa päästävä selkeämpään kokonaisvaikutusten tarkasteluun. Tietysti lupaviranomaisten toimintaan tarvitaan nyt poliittista ohjausta. Se ei millään muuten onnistu. Onhan se erikoista, niin kuin jo totesin, miten yksimielisiä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta me täällä ollaan, mutta me ei saada tätä asiaa hoidettua. Mutta vaikkei tämä uskon asia ole, niin ei minun uskoni kovin korkealla tässä ole. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Mikkonen kertoi tuolta Savonlinnasta, niin itselläni on nyt sitten Etelä-Savosta toinen kaupunki elikkä Mikkeli elävänä esimerkkinä. Mikkelin musiikkiopisto järjestää tällä hetkellä taiteen perusopetuksen varhaisiän opetusta erilaisina musiikkileikkikouluryhminä, soitinvalmennuksena ja erityisryhmille. Vuoden 2025 tilastoinnissa kokonaisoppilasmäärästä varhaisiän osuus oli 44 prosenttia. Oppilasmäärä on yhteensä noin 900, joista varhaisiän oppilaita on siis noin 400. Musiikkileikkikoulua opettaa yksi päätoiminen opettaja ja kolme sivutoimisesti. Soitinvalmennusta opettavat muun opetuksen rinnalla lähes kaikki opiston noin 40 soitonopettajaaa. Opetussuunnitelman mukainen varhaisiän musiikkikasvatus on olennainen osa musiikin taiteen perusopetuksen kokonaisuutta ja muodostaa perustan myöhemmälle oppimiselle. Musiikkipohjan rakentamisen lisäksi musiikkileikkikoululla on paljon muitakin tutkittuja hyötyjä. Varhaisiän musiikkikasvatus on ollut hyvin suosittua ja tavoittaa ison joukon perheitä. Jos musiikkileikkikoulu jää VOS-rahoituksen ulkopuolelle, joutuu opisto rahoittamaan sitä muulla tavoin, esimerkiksi asiakasmaksujen nostolla, mikä vähentää leikkikoulun saavutettavuutta merkittävästi. Arvoisa puhemies! Mikkelin musiikkiopisto tekee aktiivista yhteistyötä toisten taiteen perusopetuksen oppilaitosten kanssa toimialueellaan. Opistossa arvostetaan kaikkia taiteenaloja. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että eri taiteenlajien saavutettavuustavoitteet toteutuvat ja toiminta voi mahdollistua myös uusille toimijoille. Tähän tarvitaan kuitenkin uutta rahoitusta, jotta myös nykyisten oppilaitosten järjestämä opetus jatkuu elinvoimaisena. Mikkeliin ollaan käynnistämässä kaupungissa toimivien taiteen perusopetuksen oppilaitosten kesken yhteistyötä, jossa on mukana viisi oppilaitosta ja kuusi eri taiteenlajia. Lisäksi musiikkiopiston toimipisteissä Hirvensalmella, Juvalla, Kangasniemellä ja Mäntyharjussa tehdään aktiivista yhteistyötä paikkakunnalla toimivien muiden oppilaitosten kanssa. Mikäli hallituksen lakiesitys toteutuu esityksen mukaisesti ja ilman lisämäärärahaa, johtaa se musiikin valtionosuusrahoituksella annettujen tuntien vähenemiseen Suomessa arviolta 33 000 tunnilla niiden siirtyessä muille taiteenaloille. Tämä vähentää musiikin taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja laatua, mikä on selvästi ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa. Arvoisa puhemies! Lakiesityksen myötä valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävän enimmäissuoritemäärän jako musiikin ja muiden taiteenalojen välillä eli musiikin oma rahoitusmomentti on poistumassa, ja tilalle ehdotetaan kaikille taiteenaloille yhteistä suoriterahoitusmallia. Esityksen mukaan lisäosa, joka perustuu oppilaiden ja oppimäärän suorittaneiden määrään, voisi enimmillään olla jopa 25 prosenttia tuntiperusteisesta vuosirahoituksesta. Uusi rahoitusmalli suosii niitä taidelajeja, joita opetetaan pääasiassa tai kokonaan ryhmäopetuksena. Mikkelin musiikkiopistossa on viime vuosina kehitetty ryhmäopetusta, kuten musiikkileikkikouluopetusta sekä esimerkiksi Tempo-orkesterivalmennusta ja muita ryhmäopetusmuotoja. Näillä on turvattu mahdollisimman monelle tutustuminen musiikin maailmaan. Ryhmäopetus toimiikin hyvin kiinnostuksen herättelijänä lajin pariin ja alkeissoittotaitojen hankkimiseen, mutta pitkällinen ja syvällinen instrumentin hallinta syntyy yksilöopetuksessa, johon musiikin opetus lopulta perustuu. Jos musiikin rahoitus vähenee, tulee se näkymään niin Mikkelin musiikkiopistossa kuin lukuisissa muissa musiikkiopistoissa nykyistä pidempinä jonoina instrumenttiopetukseen ja todennäköisesti myös soitinvalikoiman kaventumisena. Mikkelissä on tehty paljon töitä sen eteen, että oppilaspaikkaa odottavien jonot olisivat mahdollisimman lyhyet eri toimipisteissä ja että instrumenttien laaja kirjo näkyy ja kuuluu koko toimialueella. Arvoisa puhemies! Lakiuudistuksessa on myös hyvää, ja koko prosessi on saanut koko taiteen perusopetuksen kentän ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. On luotu uusia kontakteja ja ideoitu yhdessä, miten voidaan parantaa entisestään taiteen perusopetusta uuden lain ja uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta. Myös opettajien kelpoisuus on kirjoitettu lakiesityksessä siten, että turvataan opetuksen laatu tulevaisuudessakin. Rahoitusmallin mahdollistama koulutuksen alueellisen saavutettavuuden turvaaminen on kuitenkin se, mikä on koko Suomessa tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva aihe on monella tapaa mielenkiintoinen, ja kiitos hyvistä puheenvuoroista ja pohtivista puheenvuoroista. Täällä illalla tällainen keskustelu on yleensä mahdollista. Muutenhan voisi jopa käyttää termiä, että ei tämä aina kovin turvalliselta tilalta tunnu, kun jos pohtii ääneen asioita, niin äkkiä sitten milloin milläkin puolella sen löytää edestään. Myönnän, etten ole tässäkään asiassa asiantuntija, mutta... [Mikko Savola: Mutta aika monessa olet!] — No, Savolan välihuuteluista voisi nyt oikein sanoa. En nyt sano samalla lailla kuin mitä täällä aiemmin sanottiin. Mutta koetan päästä asiaan. — Tämä lakialoitehan on lähtökohtaisesti oikein hyvä, ja se keskittyy datakeskuksiin. Kun joidenkin alan toimijoiden kanssa olen keskustellut, niin heiltä on tullut se näkökulma, että jos tämäntyyppistä ohjaavaa lainsäädäntöä tehtäisiin, niin heidän mielestään olisi hyvä tarkastella sitä niin, että se koskisi kaikkea suurjännitteiseen jakeluverkkoon liitettävää kulutusta yhtä lailla esimerkiksi tietyn kokoluokan ylittävissä kulutuskohteissa ja myös samoilla vaatimuksilla, jolloinka sitten tullaan siihen kysymykseen, miten se vaikuttaa investointeihin ja erilaiseen markkinaehtoiseen kehitykseen, koska me kaikki tietysti ei pelkästään toivota vaan halutaan, että meille tulee investointeja ja taloudellista kasvua ja sen myötä työtä ja työpaikkoja ja hyvinvointia tähän maahan. Sähkön kysynnän ja joustotarpeen kasvu muodostuu useista yhtäaikaisista kehityssuunnista. On sää- ja vesitilanne ja myös tällaisia hetkellisiä ilmiöitä — eli ei pelkästään datakeskuksista, jotka ovat nyt ymmärrettävästi voimakkaasti keskustelussa. Sähkön keskihinta on noussut viime vuoden marraskuusta nyt tämän vuoden elokuuhun tämmöisenä rullaavana 12 kuukauden ajanjaksona noin 35 prosenttia. Jos katsotaan sitä ajankohtaa, niin sille ajanjaksollehan ei ole nyt sattunut datakeskusten liittämistä sähköverkkoon. Enkä minä tällä tarkoita ollenkaan sitä, etteikö niillä olisi vaikutusta, mutta tällä ajanjaksolla ei ole. Eli tässä on monia muita asioita tapahtunut, voi sanoa, ikävä kyllä samaan aikaan. On tämä Iranin sota, joka on johtanut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. On korvattu sähköllä monia semmoisia, missä se on vain ollut mahdollista, mikä on sinänsä hyvä asia. Sähkökattiloita on asennettu se kaksi- ja puolituhatta megawattia, sähköakkuja 1 600 megawattia, ja samaan aikaan hydrologinen tasapaino Pohjoismaissa on ollut 20 vuoden tarkastelun ajanjaksolla kaikista alhaisimmilla tasoillaan. Toisaalta sitten vuonna 2020 se oli korkeimmalla tasolla, eli tilanne voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Arvoisa puhemies! Kuten me ollaan kaikki nähty, sähköistymisen kehitys on ollut erittäin nopeaa ja isoilta osin myös hallitsematonta. Sähkön tuotanto on syntynyt hyvin nopealla ajalla, uusiutuva ja erityisesti tuulivoima toiselle puolelle maata, ja sitten taas kulutuskohteita on eri puolilla maata. Tämä kehitys todennäköisesti jatkuu ja aika varmastikin ja myös liikenteen sähköistyminen samaan aikaan. Eli tilanne voi muuttua nopeasti, ja jos nyt tehdään tämmöinen laki — enkä sano ollenkaan, että tämä on huono aloite, vaan jos se tehdään vain datakeskusten sähkönkulutuksen näkökulmasta — niin onko siinä se riski, että me joudutaan aika nopeasti sitten miettimään, että jos regulaatio on ainoastaan näihin, niin missä tilanteessa me ollaan sitten jonkun vuoden päästä? Irlanti nousi tässä esille. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin se on kuitenkin hieman erilainen markkina. Siis logiikka on sinänsä sama, mutta hieman erilainen markkina. Eli siellä sähköntuotantokapasiteetti, se markkinan koko, ja esimerkiksi joustokapasiteetti, muun muassa vesivoiman määrä, ja sitten näiden sähköntuotantohankkeiden määrä ovat aika erilaisia kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Mutta haluan korostaa, että logiikka on varmaan sama mutta ehkä mittakaavat ja olosuhteet hieman erilaiset. Arvoisa puhemies! Mikäli tämmöiseen datakeskusspesifiin lainsäädäntöön mennään, niin kun näitä alan toimijoita on jututtanut, niin he ovat pohtineet semmoista, että se voisi olla datakeskuslähtöinen elikkä ei geneerinen, jolloinka tämä tarkoittaisi sitä, että ensisijaisesti sähköntuotanto ja kulutusjousto palvelisivat sitä datakeskusliiketoimintaa, ja jos tämän jälkeen niistä jää tuotanto- tai joustokapasiteettia yli, niin se datakeskustoimija voisi tarjota sen sitten markkinalle. Sitten täällä on ehdotus tästä 1:1-vaatimuksesta säätövoima-asentamiseen. En ihan ollut varma, ymmärsinkö oikein edustaja Merisen, liittyykö se vähän tähän. Siinä taas, jos olen ymmärtänyt oikein, se on aika hurja määrä esimerkiksi dieselpolttoainetta, mitä joudutaan sen tyypillisen datakeskuksen tarpeisiin ajamaan. Pystytäänkö siihen sitten vastaamaan? [Heikki Vestman: Moottorivoimaloita! Ei näitä dieselmoottoreilla tietenkään ajettaisi!] — Joo. — No, joka tapauksessa, oli se sitten minkä tyyppinen tahansa, ainakin osassa näistä on myös se diesel vaihtoehtona. Mutta silloin on hyvä tarkastella, mitä ne ovat ja miten se taas vaikuttaa sitten jonnekin ja mikä on se seuraus. Elikkä ei tästä pelkästään jotakin säädetä, vaan myös ne välilliset ja välittömät vaikutukset on hyvä ottaa sitten huomioon. Arvoisa puhemies! Sähköntuotannon tuottaminen PPA-sopimuksella on erittäin kannatettavaa. Tähän löytyy valmiita ratkaisuja, hankkeita, ja se nopeuttaisi sähköntuotannon investointien aloittamista ja tätä kautta taloudellista kasvua. Mutta tosiaan, ettei vain kuulijalle tai kellekään jää epäselväksi, etteikö ole tärkeää, että tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa: siellä täytyy olla pelivaraa, mutta semmoinen, että se sähkön hinta on kaikista alhaisimmalla tasollaan. Miten se rakennetaan niin, että se pysyy kohtuullisena niin kansalaisille, tavallisille kotitalouksille kuin yrityksille, maatalousyrityksille ja kaikille toimijoille? Ja miten pystytään sitten ylläpitämään kaikki tämä tasapaino kaikkina hetkinä? Varmaan sähkön hinnan vaihtelu on tullut jäädäkseen. Mutta minkälaisessa haarukassa se vaihtelee: mitä pienempi se vaihtelu on, niin sitä helpompi se aina on myös hyväksyä. Tässä kohtaa on pakko tuoda esille myös tämä, että se tuotanto on nyt keskittynyt toiselle puolelle Suomea kuin mistä itse tulen. Olen sanonut aiemminkin tämän, että jos se ainut kaivinkone pitäjässä on hautausmaalla, niin sillä pitäjällä ei ole paljon tulevaisuutta, jolloinka niitä investointeja pitää meille saada, mutta niin, ettei me olla pelkkä sähkön siirtomaa sitten ja luovuttamassa niitä maita sähkönsiirtolinjoille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on ollut mahdollisuus aina lähisukulaisia siteerata, ja nyt sattuu olemaan tilanne, että kummipoika on itse kirkkoherra, ja kun kysyin häneltä, mitä mieltä hän tästä on, niin hän vastasi, että tämä on hyvä ja kirkon itse ehdottama muutos, jonka tarkoituksena on helpottaa vaalien järjestämistä, eli näin käytännön näkökulmasta kannatettava uudistus. Hieno juttu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Myös tässä asiakohdassa nosto hallituksen esitykseen annetusta lausunnosta, joka löytyy lausuntopalautteen koosteesta. Siellä lukee näin: ”Uusien asumisoikeussopimusten irtisanomisehtoa koskeva ehdotus sai laajaa kritiikkiä, ja lähes kaikki lausunnonantajat vastustivat sitä. Lausunnonantajat katsovat yleisesti, että irtisanomismahdollisuus muuttaa olennaisesti asumisoikeusjärjestelmän luonnetta ja heikentää sen keskeistä vahvuutta, pysyvää ja ennakoitavaa asumisturvaa. Useissa lausunnoissa todettiin, että ehdotus johtaisi kahteen erilaiseen asemaan asukkaiden välillä ja heikentäisi järjestelmän houkuttelevuutta uusien asukkaiden näkökulmasta. Lausunnonantajat esittivät, että irtisanomisehdosta tulisi joko luopua tai sitä tulisi rajata selvästi nykyistä poikkeuksellisempiin tilanteisiin sekä täsmentää irtisanomisen edellytyksiä ja siihen liittyviä asukkaiden suojakeinoja.” Tämä on hyvä meidän ottaa huomioon sitten, kun käsittelemme valiokunnassa tätä asiaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Otin varmuuden vuoksi molempien asiakohtien puheet, että menee varmasti kohdalleen. Mutta joitain poimintoja lausuntopalautteista on hyvä tässä nostaa esille, vaikka meitä ei täällä montaa olekaan. Ensimmäisenä: Sahateollisuus ry pitää rakennusten elinkaaripäästöjen huomioimista sääntelyssä kannatettavana ja tarpeellisena. Sääntelyn onnistuminen riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, että laskentamenetelmä tunnistaa ja kuvaa selkeästi materiaalien todelliset ilmastovaikutukset koko elinkaaren ajalta. Oikein toteutettuna sääntely ohjaa rakentamista aidosti vähähiilisiin ratkaisuihin, edistää kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen käyttöä ja sen jalostusarvon kasvua ja luo edellytyksiä investoinneille ja kestävälle kasvulle. Edelleen elinkaaripäästöjen sääntelyn toimivuus riippuu ratkaisevasti käytettävästä laskentamenetelmästä. Laskentamenetelmien tuleekin olla käytännössä sovellettavia ja tuottaa johdonmukaisia tuloksia, jotka vastaavat materiaalien todellisia ilmastovaikutuksia. Edelleen Sahateollisuus ry katsoo, että laskentamenetelmän tulee huomioida puutuotteiden hiilivarasto koko rakennuksen käyttöiän ajalta; käsitellä biogeeninen hiili johdonmukaisesti osana elinkaaritarkastelua; kattaa rakennuksen koko elinkaari — niin tuotanto, käyttö kuin elinkaaren loppuvaiheet —; ottaa huomioon materiaalien valmistusvaiheen päästöerot, jotka ovat keskeinen osa kokonaisvaikutusta; perustua läpinäkyviin, ajantasaisiin ja yhtenäisiin tietokantoihin ja oletuksiin; olla yhdenmukainen EU-tason laskentakehikon ja standardien kanssa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia; ja mahdollistaa eri materiaalien ilmastovaikutusten keskenään luotettava ja vertailukelpoinen arviointi. Mikäli puutuotteiden keskeisiä ilmastohyötyjä, kuten hiilivarastoa, ei huomioida, vertailu eri materiaalien välillä voi vääristyä ja johtaa siihen, että puu näyttäytyy ilmastovaikutuksiltaan todellista heikompana. On keskeistä, että laskentamenetelmä tuottaa tuloksia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin eri materiaalien todellisia ilmastovaikutuksia ja niiden välisiä eroja. Tämä tarkoittaa sekä valmistuksen päästöjen että materiaalien hiiltä sitovien vaikutusten huomioimista. Lisäksi on tärkeää, että sääntely ei ohjaa suunnittelua yksipuolisesti esimerkiksi ulkoseinien, eristeiden tai ikkunoiden vaatimusten kautta vaan mahdollistaa kokonaisuutena toimivat ja vähähiiliset ratkaisut koko elinkaaren näkökulmasta. Erityisen olennaista on, että jo alkuvaiheen laskentamenetelmät ja -periaatteet muodostavat kestävän pohjan tulevalle ohjaukselle, koska raja-arvojen kiristyessä niiden vaikutus materiaalivalintoihin korostuu. Puurakentamisen ilmastohyödyt perustuvat kestävään metsänhoitoon ja puutuotteiden käyttöön pitkäikäisissä kohteissa, minkä vuoksi nämä tekijät tulee huomioida asianmukaisesti elinkaaripäästöjen tarkastelussa. Rakennusten suunnittelussa tuleekin edistää muuntojoustavuutta eli rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista ilman suuria rakenteellisia muutoksia, korjattavuutta, materiaalien uudelleenkäyttöä, puun käytön edistämistä osana vähähiilisiä rakennusratkaisuja. Nämä tekijät tukevat elinkaaripäästöjen vähentämistä ja vahvistavat vähähiilisten rakennusratkaisujen roolia osana kestävää rakentamista. Arvoisa puhemies! Toisena lausuntopalautteena on Bioenergia ry, joka haluaa erityisesti tuoda esiin biohiilen merkittävät positiiviset näkymät rakennussektorilla. Biohiili on biomassoista valmistettava, hyvin pysyvä hiilipohjainen materiaali, jolla on potentiaalia toimia sekä rakennustuotteiden raaka-aineena että pitkäaikaisena hiilivarastona. Biohiili soveltuu esimerkiksi betoni- ja muiden rakennusmateriaalien täyte- ja lisäaineeksi, kevyiden rakennustuotteiden ja erilaisten komposiittien valmistukseen ja maarakenteisiin ja rakenteellisiin täyttöihin. Säätelykokonaisuudessa hiilikädenjälkeen sisältyvä rakennustuotteiden pitkäaikainen eloperäinen tai tekninen hiilivarasto luo hyvän perustan sille, että biohiilen pysyvä hiilensidonta voidaan huomioida osana rakennushankkeen ilmastohyötyjä. Bioenergia ry katsookin, että biohiili täyttää hyvin tällaiselle hiilivarastolle asetettavat kriteerit erityisesti pysyvyyden ja mitattavuuden osalta. Arvoisa puhemies! Vielä kolmantena Metsäbiotalouden tiedepaneeli, joka pitää myönteisenä kehitystä, jossa rakennusten ilmastoselvitystä ja vähähiilisyyden arviointimenetelmiä kehitetään yhtenäiseksi EU-jäsenmaissa. Metsäbiotalouden tiedepaneeli pitää tärkeänä, että säädöskehitys johtaisi nykyistä nopeammin käyttämään rakentamisessa yhä enemmän vähähiilisiä, uusiutuvia ja kierrätettäviä rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuutta 2040-luvulla. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä päästövähennyksiä sekä vähähiilisiä ratkaisuja myös rakennusten ja rakentamisen osalta, sillä niiden osuus kokonaispäästöistä on huomattava. Tärkeää on myös korostaa hiilikädenjäljen osuutta ilmastoselvityksessä, koska se lisää tietoisuutta rakennusmateriaalien valintojen vaikutuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsäbiotalouden tiedepaneelin uuden tutkimushankkeen ”Vähähiilisen rakentamisen lainsäädännön vaikutus puurakentamiseen” tulokset osoittavat, että puun käytön lisääminen rakentamisessa tukee Suomen hiilineutraaliustavoitetta ja auttaa vastaamaan EU:n kiristyvään ilmastosääntelyyn. Puun käyttö rakentamisessa tulisikin paneelin mukaan ottaa osaksi maamme ilmastopolitiikkaa. Mitä energiatehokkaampia rakennuksia rakennetaan, sitä suurempi suhteellinen merkitys on rakennusmateriaalien valinnalla. Puun käyttöä pitää ohjata nykyistä enemmän pitkäikäisiin ja korkean arvonlisän käyttökohteisiin, kuten rakentamiseen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ruokaviraston mukaan alueellisten ja paikallisten eläinten hyvinvoinnin valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että eläimiä kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten mukaisesti. Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä tiloihin, joita tarkastuksen tekeminen edellyttää, ja ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä sekä tallentaa ääntä ja kuvaa. Hänellä on oikeus tarkastaa eläin, eläimenpitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset asiat. Arvoisa puhemies! Julkisuuteen tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tapauksia, joissa kotieläintuotantoa harjoittava viljelijä on kokenut, että valvontaeläinlääkäri on toiminut hänen etujensa vastaisesti. Lisäksi on huomioitava, että kaikki eivät halua tuoda asiaansa julkisesti esille. Keväällä uutisoitiin tapauksesta, jossa Vaasan hallinto-oikeus kumosi valvontaeläinlääkärin määräyksen sikalan tyhjentämiseksi. Oikeuden määräys tuli kuitenkin liian myöhään, ja tilallisen siat oli ehditty hävittää. Uutisen mukaan valvontaeläinlääkärin määräys perustui yhdellä valvontakäynnillä tehtyihin havaintoihin eläintenhoidon laiminlyönnistä. Lisäksi valvontaeläinlääkäri oli perustellut päätöstä aiemmin tehtyjen terveydenhuoltokäyntien raporteilla. Tila valitti päätöksestä ja vaati sikalan tyhjentämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteena oli muun muassa, että päätöksessä mainittuja puutteita ei ollut tai ne eivät olleet laajoja. Myös väite ruokinnan puutteellisuudesta oli tilan mukaan perusteeton. Uutisissa haastateltu eläinsuojeluvalvontoihin liittyviin tapauksiin erikoistunut juristi totesi, että kyseinen tapaus ei ole poikkeuksellinen ja että vastaavanlaisia yhteydenottoja tulee hänelle hyvinkin usein. Valvontaeläinlääkäreiden tekemien virheellisten päätösten seuraukset viljelijöille ovat merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Osa tiloista on päätynyt valvonnan myötä jopa konkurssiin. Haastatellun juristin näkemyksen mukaan oikaisuja valvontaeläinlääkäreiden virheellisiin päätöksiin saadaan hyvin harvoin, koska viranomainen tukee usein toista viranomaista ja oikeuden kautta asian korjaamiseen ei viljelijöillä ole sen enempää taloudellisia kuin henkisiä resursseja. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma valvontatapahtumissa on, ettei niistä tehdä tallennetta tai että tilallisella ei ole paikalla puolueetonta todistajaa, koska valvontatilanne tapahtuu yleensä ennalta ilmoittamatta. Todistajien tai nauhoitettujen tallenteiden avulla olisi mahdollista osoittaa, miten valvontatilanteessa on toimittu, mitä sanottu ja mitä todellisuudessa tehty. Nyt tilallisen asema on usein erittäin heikko, kun tapahtuman todentaminen jää käytännössä kokonaan valvontaeläinlääkärin harkinnan ja toimintatavan varaan. Tallentaminen on mahdollista, mutta sitä ei viranomaisen taholta ilmeisesti juurikaan tehdä. On viljelijän oikeusturvan kannalta ehdottoman tärkeää, että valvontaeläinlääkärin tarkastuksessa hänellä on tukena alan tunteva ammattilainen puolueettomana edustajana. Arvoisa puhemies! Tuotantoeläinten hyvinvointia edistetään lähes aina parhaiten huolehtimalla tuottajien jaksamisesta ja tuotannon kannattavuudesta. Nämä asiat harvoin tulevat kuntoon vain rangaistuksia koventamalla. Ei sillä, eläinten huonosta pidosta on täydet perusteet rangaista. Mutta kuitenkin tämän esityksen valiokuntakäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota myös seuraaviin seikkoihin: millä toimenpiteillä turvataan viljelijöiden oikeusturva eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa, miten varmistetaan, etteivät valvontaeläinlääkärin virheelliset päätökset aiheuta viljelijöille sen enempää taloudellista kuin henkistä vahinkoa, millä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä turvataan viljelijän asema valvontatapahtumissa nykyistä tasapuolisemmin, millä tavoin valvontaa suorittavien viranomaisten koulutusta voidaan kehittää, jotta valvontatapahtumissa ei jatkossa tapahtuisi virheitä, ja millä tavoin varmistetaan valvontaa suorittavien viranomaisten ja valvonta-asioita käsittelevien tuomioistuinten osaaminen kotieläintuotantoon liittyen? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on aihe, joka kuuluu sarjaan, että tuskin kukaan muuttaa mielipidettään, niin että keskityn, kun täällä on hyvin harvoin mahdollisuus puhua maa- ja metsätaloudesta, ja sanon joitain asioita siihen liittyen. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon hallituksen ruokapoliittisessa selonteossa kansallisesta ruokastrategiasta todetaan seuraava: ”Ilmastonmuutos pahentaa ravinnepäästöjen hallinnan haasteita. Lämpenevät talvet, lisääntyneet talvi- ja kevätsateet sekä rankkasateiden yleistyminen kiihdyttävät ravinteiden huuhtoutumista. Kun routa ei enää sido maaperää aiempaan tapaan, ravinteet kulkeutuvat helpommin vesistöihin. Äärisääilmiöt voivat myös heikentää pellon rakennetta ja lisätä lietevalumien riskiä, mikä vaikeuttaa vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta.” Elikkä tämä on siis hallituksen selonteosta. Edelleen siinä selonteossa on kohtia maatalouteen liittyen. Taustaksi vielä se, että useinhan tämä keskustelu maatalouden osalta kiertyy tähän kotieläintuotantoon, ja tässä on joitain poimintoja tästä selonteosta. Siellä on luku 3.2.2, Ruuantuotannon jatkuvuus turvataan: ”Suomi hyödyntää ja edelleen kehittää pohjoisia vahvuuksiaan, kuten nurmipohjaista kotieläintaloutta.” Sitten on luku 3.3, Strateginen päämäärä: Luonnon kantokyky, ja sieltä Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat, Kasvihuonekaasupäästöt: ”Turvepeltojen päästöjen vähentäminen viljelymenetelmiä kartoittamalla ja kehittämällä sekä poistamalla tai vettämällä viljelykäytöstä ei-aktiivisessa käytössä olevia peltoja, kotieläinten päästöjen vähentäminen muun muassa lannan käsittelyä kehittämällä, lannoituksen päästöjen vähentäminen täsmäviljelymenetelmillä ja kivennäismaapeltojen hiiltä sitovien viljelymenetelmien edistäminen, uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisen tukeminen maatalouden kasvihuonekaasu- ja ilmanlaatupäästöjen vähentämiseksi.” Edelleen, tänään hyväksytyssä ympäristövaliokunnan lausunnossa ruokapoliittisesta selonteosta todetaan: ”Maatalouden ja ruuan visiota koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, että vahva ja kilpailukykyinen ruuantuotanto tulee nähdä osana Euroopan unionin strategista autonomiaa ja maatalouden tulevaisuuden elinehto on maataloustuotannon kannattavuus. Kasvipohjaisen valkuaistuotannon ohella valiokunta korostaa kotieläintuotannon merkitystä huoltovarmuudelle. Maaseutupoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, ettei vallitsevissa olosuhteissa ja toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen puuttuessa ole perusteltua irtautua pelto- ja puutarhapohjaisesta ruuantuotannosta. Ilmastonmuutoksen myötä suotuisat olosuhteet ruuantuotannolle painottuvat pohjoiseen ja nurmeen perustuvan kotieläintuotannon merkitys ruokaturvalle on tärkeä.” Ja edelleen: ”Ilmasto- ja ympäristötoimet eivät kuitenkaan ole irrallisia maatalouden kannattavuudesta. Ilman maatilojen kykyä investoida tuotannon kehittämiseen ei synny päästövähennyksiä, hiilensidontaa, ravinnekiertoa tai luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ratkaisuja. Kaiken kaikkiaan valiokunta korostaa, että kotimaisen ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristökestävyyttä tulee tarkastella globaalissa kontekstissa. Kotimaisen tuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta ei pidä heikentää suhteessa muihin ruuantuottajamaihin.” Arvoisa puhemies! Oleellista erityisesti maankäyttösektorilla on varsinkin maa- ja metsätalouden osalta luoda selkeä toimintaympäristö, jossa ne voivat tehdä tarvittavia mutta kohtuudessa pysyviä ympäristötekoja. Tällainen toimintaympäristö toteutuu, kun kaikki toimijat tietävät, mitä heiltä vaaditaan, heille annetaan välineet ja resurssit vastata näihin vaatimuksiin. Tämän jälkeen toimijoille annetaan työrauha ja sovitussa ajassa arvioidaan, miten toimenpiteet ovat toteutuneet ja vaikuttaneet. Tämän pohjalta tehdään tarvittavia muutoksia eli uusia päätöksiä — hyvin harvoin täällä salissa käytävä keskustelu edistää tämäntyyppistä toimintamallia — ja mikä tärkeintä, missään kohtaa ei käytetä turhaa energiaa syyllisten etsimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Se ei edistä kenenkään intressejä. Arvoisa puhemies! Yksi usein toistuva viesti on, etteivät maatalouden ilmastopäästöt ole vähentyneet. Kuten kaikessa kehittämisessä, viimeisten yksikköjen saavuttaminen on kaikista vaikeinta. Ne ovat usein myös kalleimpia, ja tulokset näkyvät hitaasti. Olisi myös hyvä ymmärtää, ettei toistuva negatiivinen uutisointi ja kommentointi edesauta maatalouden ilmastotyötä, kuten ei edistä mitään muutakaan asiaa. Kuka muistaa, milloin valtakunnan mediassa, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa tai dokumenteissa on käsitelty maataloutta eli suomalaisen ruuan tuottamista myönteisessä näkökulmassa, metsätaloudesta puhumattakaan? Keskeinen kysymys maatalouden ilmastotyössä on, miten maatalouden heikkoa kannattavuutta saadaan parannettua. Ilman rahaa ei ole mahdollista tehdä ilmastotekoja. Maatalouden alas ajaminen ei ole ilmastoteko. Asiantuntijat ovat todenneet, että maatalouden 90 prosentin päästövähennystavoitteet ovat erittäin tiukkoja ja vaikea saavuttaa ilman tuotannon vähentämistä. Ruuantuottamisen vähentäminen olisi väärä toimenpide ruokaturvan, huoltovarmuuden sekä kokonaisturvallisuuden kannalta. Niin EU:ssa kuin myös Suomessa on päinvastoin lisättävä omavaraisuutta myös ja erityisesti tuotantopanosten osalta lannoitteista kasvinsuojeluaineisiin. Se kaikista pahiten uhanalainen ryhmä ovat nuoret viljelijät, joita on liian vähän läpi Euroopan. Arvoisa puhemies! Maatalouden päätehtävä on ruuan tuottaminen, ja se on turvattava kaikissa olosuhteissa koko EU:n alueella mutta myös koko Suomessa, varsinkin tässä tilanteessa, jossa sodan uhka on koko Euroopan yllä Venäjän toimesta ja Yhdysvaltojen harjoittama politiikka uhkaa koko maailman vakautta ja turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Honkoselle tästä aloitteesta. — Edustaja Lehtinen hyvin kuvasi tätä tilannetta. Ympäristövaliokunnassa on muussa yhteydessä tätä aihetta käsitelty, ja kyllähän se on ollut yllätys, miten monimutkaiseksi on paljastunut, että niitä tietoja saataisiin sieltä, mutta toivottavasti sitä työtä nyt sitten jatketaan. Lähinnä tässä vaiheessa, kun edustaja Lehtinen toi jo hyvin esille, en ala kertaamaan niitä samoja, mitä tuolla valiokuntatyössä on tullut vastaan. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Oli, voi sanoa, etuoikeus olla vetämässä keskustan kaivoslinjauksen päivitystyötä tuossa viime keväänä. Tässä hallituksen esityksessä on joitain kohtia, joita myös siinä käsitellään, ja käyn sitä hieman läpi. Muutenhan tämä esitys on varsin selkeä. Arvoisa puhemies! Tosiaan kansainvälinen geopoliittinen tilanne on kiihdyttänyt kilpailua mineraalivaroista. Energiamurros, sähköistyminen ja puolustusteollisuus kasvattavat metallien kysyntää, ja Suomi on noussut EU:n omavaraisuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi. Näiden mineraalien tarpeen strateginen merkitys asettaa Suomelle poikkeuksellisen suuren vastuun myös ympäristöstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Suomen kallioperässä on merkittäviä määriä akkuteollisuuden ja elektroniikan tarvitsemia metalleja, joiden louhinta tapahtuu usein vesistöisillä alueilla, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia kaivostoiminnalle. Puhdas, monimuotoinen luonto ja vesistöt ovat rikkauksia, joita on vaalittava koko mineraaliketjussa. Suomen houkuttelevuus investointikohteena on saanut rinnalleen vaatimuksen paikallisesta hyväksynnästä. Vuonna 2023 uudistettu kaivoslaki on askel oikeaan suuntaan, sillä se vahvistaa kuntien ja asukkaiden päätösvaltaa. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua. Kaivostoiminta on Suomessa osa laajempaa mineraaliklusteria, joka kattaa koko arvoketjun malminetsinnästä metallien jalostukseen sekä kaivos- ja louhintateknologian valmistukseen. Suomen mineraaliklusterin suurin kasvupotentiaali on louhinnan lisäksi kiertotaloudessa ja jatkojalostuksessa. Akkuarvoketjulla on merkittävä rooli Suomen taloudessa sekä suoraan että välillisesti. Sen kokonaistuotos kerrannaisvaikutuksineen on ollut kymmeniä miljardeja euroja, ja se työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä eri toimialoilla. Mineraaliklusteri tuottaa myös vientituloja ja tukee teollisuuden huoltovarmuutta, mikä korostuu geopoliittisesti epävarmoina aikoina. Kasvava globaalin metallikysynnän trendi luo alalle pitkän aikavälin kasvunäkymiä. Suomen on oltava maa, joka ei ainoastaan tuota ja jalosta raaka-aineita vaan näyttää maailmalle, miten ne tuotetaan luontoa ja ihmistä kunnioittaen. Arvoisa puhemies! Kaivostoiminnan ja koko arvoketjun tulee perustua resurssitehokkuuteen sekä kiertotalouden mukaisiin toimintamalleihin, joissa jätteiden synty minimoidaan, sivuvirrat hyödynnetään ja lopputuotteet kierrätetään. Nämä tulee huomioida sekä toiminnassa olevilla kaivoksilla että vanhojen, jo lopettaneiden kaivosten osalta. Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen ja kiertotalouden lisääminen edellyttää kattavasti kerättyä tietopohjaa jätteen taloudellisesta arvosta ja hyödyntämismahdollisuuksista. Tietoa tarvitaan kiertotaloutta tukevan markkinan tarpeisiin sekä hyödyntämisasteen määrittämiseen. Suomen tulee osallistua myös kansainväliseen tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön. Sen tulee tukea suomalaisen osaamisen ja teknologian hyödyntämistä sivuvirtamateriaalien käsittelyssä kotimaassa mutta myös viennissä. Kaivannaishankkeilla tulee olla velvoite laatia osana kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa kiertotalousselvitys, jossa selvitetään kaivannaisjätteiden hyödyntämis- ja raaka-ainepotentiaalia koskevat toimet kaivannaistoiminnan koko elinkaaren ajan. Kaivettuja maa-ainesjätteitä koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää niin, että se tukee kiertotaloutta. Sivuvirtojen taloudellisia hyödyntämismahdollisuuksia tulee edistää elinkaarianalyysillä neitseellisen ja uudelleenkäytettävän kiviaineksen ympäristövaikutuksista. Tarvitaan myös logistisia ratkaisuja sivukiven hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Kiertotalouden edistäminen edellyttää osaamisen ja tutkimuksen lisäämistä. Tarvitaan myös viranomaisia ja toiminnanharjoittajia tukevaa kaivosten sivukivi- ja rikastushiekan hyödyntämisen ohjeistusta. Kiertotalous tulee ulottaa koko mineraaliketjuun, kuten akkuihin ja niiden uusiokäyttöön. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käytän vielä toisen puheenvuoron. Täällä on käyty hyvin läpi tätä resurssikysymystä ja myös hoitoonpääsyä. Itse asiassa juuri kävin tuossa valtiosalin puolella keskustelun puhelimessa. Henkilö on käynyt tämmöisessä — hän on sen ikäinen, että pääsee tämmöiseen — seulontatutkimuksessa, ja siellä on todettu, että tarvitsee tehdä tähystystoimenpide, mutta vasta marraskuussa pääsisi siihen. Yksityiselle pääsee nopeastikin, mutta puhutaan nelinumeroisesta luvusta, johonka kaikilla ei välttämättä ole sitten mahdollisuutta. Voi vain kuvitella sen odotusajan siinä, useampi kuukausi, että onko mahdollisesti jotakin löydöstä. Sali on varsin tyhjä, mutta meillä ovat vähän niin kuin vakiojäsenet heti ensimmäisenä päivänä täällä paikalla. Arvoisa puhemies! Tosiaan tämän oikeusasiamiehen kertomuksen perusteella siinä esitettyjen ongelmien ratkaiseminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että lainsäädännön velvoitteet ja niiden toteuttamiseen osoitetut voimavarat saadaan paremmin vastaamaan toisiaan elikkä ne ovat tasapainossa. Monissa kertomuksessa esiin nostetuissa ongelmissa yhteinen nimittäjä on tämä henkilöstö- ja resurssivaje, ja se on varmasti meille kaikille yhteinen ongelma ratkaistavaksi. Tämä koskee niin vanhuspalvelujen, lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen ja Maahanmuuttoviraston käsittelyaikoja kuin oikeuslaitoksenkin toimintakykyä, ja näistä on puhuttu täällä moneen kertaan lakimuutosten käsittelyn yhteydessä. Jos ja kun palveluille ja viranomaisille asetetaan kunnianhimoisia velvoitteita ilman riittäviä voimavaroja niiden toteuttamiseen, jäävät perus- ja ihmisoikeudet käytännössä toteutumatta. Tämä tulee valiokuntakäsittelyssä käytännössä vastaan — ei varmaan montaa semmoista hallituksen esitystä ole, jossa tämä ei tulisi vastaan. Koska eduskunta käyttää budjettivaltaa, sillä on myös keskeinen vastuu varmistaa, että viranomaisilla on todelliset mahdollisuudet hoitaa niille säädetyt tehtävät, vaikka täällä kaikki päätökset tehdäänkin hallituksen esitysten mukaisesti ja pääsääntöisesti, tai käytännössä aina, ne menevät sellaisenaan sitten läpi. Kertomus osoittaa myös, että osa ongelmista johtuu puutteellisesta tai vanhentuneesta säätelystä. Pelkkä ongelmien tunnistaminen ei enää kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan konkreettisia lakimuutoksia ja niiden toimeenpanoa, olipa se hallituksen kokoonpano tai eduskunnan kokoonpano minkälainen tahansa. Lisäksi kertomus nostaa esiin tarpeen vahvistaa olemassa olevien velvoitteiden valvontaa. Useissa tapauksissa kyse ei olekaan siitä, että sääntöjä tai oikeuksia ei olisi olemassa, vaan siitä, etteivät ne toteudu käytännössä riittävän hyvin. Eduskunnan tulisikin seurata... — Tämä konditionaalin käyttö, anteeksi, johon minäkin alan jo oppia, on jotenkin tympeätä, koska siinähän vastuu sysätään aina jollekin muulle: tulisi, pitäisi, olisi; olisi kiva, jos joku muu tekisi jotakin. — Eduskunnan tulee seurata nykyistä järjestelmällisemmin esimerkiksi vanhuspalvelujen, lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen ja hyvinvointialueiden palveluiden toteutumista sekä edellyttää hallitukselta säännöllistä raportointia havaittujen puutteiden korjaamisesta. Näin oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodesta toiseen toistuvien ongelmien käsittely ei jää — olen kirjoittanut tänne ”jäisi” — pelkän keskustelun tasolle. Arvoisa puhemies! Eduskuntakeskustelun kannalta kertomuksen keskeinen johtopäätös on, että suomalainen oikeusvaltio kuitenkin toimii edelleen vahvasti ja kansainvälisesti arvioituna hyvin. Samalla kertomus muistuttaa, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten vanhusten, lasten, vammaisten henkilöiden, mielenterveyspotilaiden ja vapautensa menettäneiden henkilöiden, oikeudet eivät toteudu riittävän hyvin. Ongelmat eivät useinkaan johdu yksittäisten viranomaisten virheistä vaan resurssi- tai rakenteellisista puutteista, joiden ratkaiseminen edellyttää poliittisia päätöksiä. Oikeusasiamiehen kertomuksen keskeinen viesti eduskunnalle onkin, että Suomen suurimmat perus- ja ihmisoikeusongelmat eivät enää johdu puutteellisista oikeuksista laissa vaan siitä, ettei niiden toteuttamiseen kaikissa tilanteissa ole riittävästi henkilöstöä, aikaa tai rahoitusta. Siksi eduskunnan tärkein tehtävä ei ole enää tunnistaa ongelmia vaan varmistaa, että lainsäädäntö, resurssit ja valvonta vastaavat niitä oikeuksia, jotka perustuslaissa jokaiselle luvataan ja taataan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on jo vähän tuotu esille, tämä eduskunnan oikeusasiamiehen vuoden 2025 noin 300-sivuinen kertomus antaa aika lailla tämmöisen kaksijakoisen kuvan suomalaisen oikeusvaltion tilanteesta. Toisaalta kertomus osoittaa, että oikeusasiamiehen toiminta on ollut vaikuttavaa ja tehokasta, myös kasvaneen työmäärän keskellä. Toisaalta se muistuttaa, että erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumisessa on edelleen vakavia puutteita, ja kuten edustaja Eerola toi esille, nämä monet puutteet ovat jatkuneet jo hyvin pitkään ja aivan liian pitkään. Myönteistä on se, että oikeusasiamiehen kanslia onnistuu käsittelemään tosiaankin ennätyksellisen suuren määrän kanteluita. Tietysti ei voida pitää hyvänä sitä kehitystä, että tämä määrä on niin suuri, vaan se on vakava oire jostakin. Myönteinen viesti liittyy myös ihmisoikeuksien valvontaan laajemmin: Suomen kansallinen ihmisoikeusinstituutio sai jälleen kansainvälisen A-statuksen. Toki sielläkin on tehtävää, mutta se osoittaa, että Suomen ihmisoikeusjärjestelmä täyttää korkeimmat kansainväliset riippumattomuutta ja vaikuttavuutta koskevat vaatimukset. Lisäksi oikeusasiamiehen ratkaisut ovat johtaneet viranomaisten korjaaviin toimenpiteisiin, mikä kertoo laillisuusvalvonnan käytännön vaikuttavuudesta, koska jos näin ei olisi tapahtunut, niin sitten järjestelmässä olisi vielä suurempia ongelmia. Arvoisa puhemies! Tosiaan kertomuksen vakavin viesti koskee näitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa havaittuja rakenteellisia ongelmia. Erityisen huolestuttavana oikeusasiamies pitää vanhusten palveluissa esiintyviä puutteita. Henkilöstövajeet, kotihoidon ongelmat, hoitoonpääsyn vaikeudet sekä puutteet omavalvonnassa ovat edelleen merkittäviä ongelmia. Nämä havainnot herättävät kysymyksen siitä, toteutuvatko ikääntyneiden ihmisten oikeudet tosiasiallisesti yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea, ja vastaus siihen on, että eivät toteudu. Myös lastensuojelu nousee kertomuksessa esiin keskeisenä ongelma-alueena, ja tästäkin on kuultu täällä hyviä puheenvuoroja. Siellä on sijaishuoltopaikkojen riittämättömyys, henkilöstöpula, palvelujen yhteensovittamisen vaikeudet sekä valvonnan puutteet, jotka heikentävät lasten oikeuksien toteutumista. Oikeusasiamiehen havainnot viittaavat siihen, että kyse ei ole enää yksittäisestä epäkohdasta vaan pitkäaikaisesta rakenteellisesta haasteesta. Tämä on sellainen kysymys, joka vaatii meiltä kaikilta puolueeseen katsomatta nopeita käytännön ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Vammaisten henkilöiden oikeuksien osalta kertomus nostaa esille esteettömyyden, saavutettavuuden ja palvelujen saatavuuden ongelmat sekä itsemääräämisoikeuden toteutumiseen liittyvät puutteet, joista niistäkin on täällä jo tänään kuultu. Oikeusasiamiehen mukaan nämä kysymykset vaikuttavat edelleen merkittävästi vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisina kansalaisina. Terveydenhuollossa huolta aiheuttavat erityisesti hoitojonot, mielenterveyspalveluiden saatavuus sekä itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön puutteet. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa korostuu myös laajempi huoli oikeusvaltioresursseista. Samassa yhteydessä en malta olla mainitsematta sitä uutista, jonka joku aika sitten kuulin, että ylipäätään maailmassa oikeusvaltion määritelmän täyttäviä valtioita on noin kymmenkunta — siis kymmenkunta. Niitä oli 15 vielä jokunen aika sitten, mutta huonompaan päin näytetään vain menevän. Onneksi Unkari näytti esimerkkiä, että voidaan päästä parempaan. Nämä pitkät käsittelyajat viranomaisissa ja tuomioistuimissa heikentävät kansalaisten oikeusturvaa, ja apulaisoikeusasiamies toteaa, että monien viiveiden taustalla ovat resurssiongelmat, joihin ei voida vastata pelkästään hallinnollisilla toimenpiteillä. Lopulta kysymys palautuu tänne eduskunnan budjettivaltaan ja siihen, ovatko viranomaisille osoitetut voimavarat suhteessa niille asetettuihin velvoitteisiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Jälleen on se tilanne, että taitaa olla 170 puheenvuoroa, niin että kaikki oleellinen on sanottu. Täällä on puhuttu kansalaisten luottamuksesta poliittiseen päätöksentekoon. Se, mistä eniten tulee palautetta kansalaisilta, liittyy siihen, tai sitä kuvaa oikeastaan kaksi adjektiivia. Ne ovat ”pettymys” ja ”suru”. Siellä käytetään paljon värikkäämpiäkin termejä, mutta ne ovat sentyyppisiä, että niitä ei tässä salissa ehkä ole syytä mainita. Tämä palaute on voimistunut erityisesti tässä viime viikkoina ja kesän aikana. Eräs kollega tässä kesällä kertoi ihan julkisesti, että meidän poliitikkojen valuutta ei hänen mielestään ole rehellisyys, asiaosaaminen eikä kohteliaisuus vaan näkyvyys. Tämä kesä on kyllä vahvistanut tämän näkemyksen todeksi, että julkisuudessa on nähty kuva — nyt tässä tapauksessa erityisesti hallituksen toiminnasta — jossa tämä näkyvyys on ollut kyllä taattua. Mutta hieman on, niin kuin tämänkin päivän aikana on kuultu, sitten herännyt epäilystä rehellisyyden ja asiaosaamisen kohdalla. Tämä heijastuu myös koko eduskuntaan, tämä ei nyt koske vain hallitusta. Tänäänkin on tullut tästä palautetta. Eikä ainakaan tämänpäiväinen keskustelu tuon palautteen perusteella tätä synkkää kuvaa poliittisesta kulttuurista ja eduskunnan toiminnasta kirkasta. Sitten, kun minulla on vähän tapana aina kytkeä kaikkiin asioihin tämä itäinen Suomi: jos siitä olisi puhuttu yhtä paljon ja me oltaisiin saatu vaikka 35 miljoonaa, niin ehkä tämmöistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä, vaikka syytä sille olisi varmasti ollut. Sitten täällä on puhuttu paljon tapahtumista ja suurista tapahtumista. Ei ole mitään niitä vastaan, mutta meidän täytyy muistaa myös se, että tämä maa on täynnä näin kesällä valtavan paljon hienoja pieniä tapahtumia, joista monet kulttuuritapahtumat, korkeatasoiset, ovat jääneet ilman minkäänlaista tukea, yksittäisten tuhansien tai 10 000:n tukea, sen seurauksena, kun hallitus on tehnyt leikkauksia. Näillä on paikallisesti äärettömän suuri merkitys, ja niissä aika paljon käy ihmisiä täältä pääkaupunkiseudulta, kesäasukkaita ja muita. Nämä olisi hyvä huomioida. Tämän kansalaispalautteen perusteella toivon tosiaan, arvoisa puhemies, että tämä tämmöinen poliittisen kulttuurin alakulokohta me ollaan toivottavasti nyt nähty ja päästään ylöspäin, me kaikki. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan seuraavia lausumia, joita on yhteensä seitsemän: Lausuma 1: ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston varmistavan kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmisteltaessa, että Euroopan unionin ennallistamisasetuksen sallima kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti eikä suunnitelmaan sisällytetä asetusta pidemmälle meneviä velvoitteita. Lisäksi valtioneuvoston on huolehdittava, että toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja tarkoituksenmukaisia.” Lausuma 2: ”Eduskunta edellyttää, että ennen kansallisen ennallistamissuunnitelman hyväksymistä valtioneuvosto laatii kattavan ja läpinäkyvän arvion suunnitelman taloudellisista vaikutuksista, kustannuksista sekä vaikutuksista kansantalouteen, julkiseen talouteen ja elinkeinoelämään.” Lausuma 3: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi ennallistamissuunnitelman vaikutukset maankäyttöön, omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen sekä huolehtii, että nämä perusoikeudet toteutuvat täysimääräisesti suunnitelman valmistelussa ja toimeenpanossa.” Lausuma 4: ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston huolehtivan, että ennallistamistoimenpiteet suunnitellaan ja priorisoidaan siten, että niistä ei aiheudu kohtuutonta haittaa maanomistajille eikä elinkeinonharjoittajille ja että vaikutukset kohdennetaan oikeasuhtaisesti ja yhdenvertaisesti.” Lausuma 5: ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston huolehtivan, että ennallistamissuunnitelma ei sisällä sellaisia alueellisia rajauksia tai kartallisia esityksiä, jotka voivat ennakoivasti rajoittaa maankäyttöä tai heikentää maanomistajien oikeusasemaa ilman erillistä, lakiin perustuvaa päätöksentekoa.” Lausuma 6: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii ennallistamissuunnitelmaa koskevassa sääntelyssä selkeistä muutoksenhakusäännöksistä, joissa määritellään valitusperusteet sekä tuomioistuimen toimivalta arvioida suunnitelman lainmukaisuutta myös sen sisällön osalta.” Lausuma 7: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle sekä selonteon lopullisesta ennallistamissuunnitelmasta ennen sen hyväksymistä valtioneuvostossa.” — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä huomiota. Tosiaan tämä valkoposkihanhen pesintähän Suomessa on muuttunut aika lyhyessä ajassa, ja se on seurausta pitkälti siitä, että se kanta on kasvanut, jolloinka sitä pesintää tapahtuu myös Suomessa. Valtaosinhan valkoposkihanhi pesii tuolla pohjoisessa, eli mennään vielä Suomesta sinne pohjoisemmaksi. Sitten ne, jotka pesivät Suomessa, pitkälti tulevat jo huhtikuun alkupuolella, puoliväliin mennessä, ja ne ovat tämmöisillä luodoilla — sen takia luodoilla, että pienpedot eivät pääse sitten tuhoamaan niitä pesiä. Elikkä todennäköisesti tässä ei suuren suuri ongelma tämän metsästyksen osalta näihin tule. Sitten pahoittelen tätä, että kollega Kettuselle hieman aiheutin hämmennystä. Tässä on sellainen mahdollinen, mistä olen käynyt joidenkin tahojen kanssa keskustelua, että kun tuulivoimassahan — ottamatta nyt kantaa tuulivoiman puolesta tai vastaan — joudutaan ottamaan huomioon linnut ja kun nämä parvet ovat aika suuria, niin jossain tapauksessa, kun ne suuret muuttoparvet sattuvat keväisin ja syksyisin, voi jopa tulla eteen se tilanne, että joudutaan tarkastelemaan myös tätä näkökulmaa, lentoturvallisuutta niin lentokoneiden kuin hanhien näkökulmasta. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä aiheesta käytiin aika kattava keskustelu silloin ensimmäisessä käsittelyssä, mutta nostan tähän nyt kuitenkin vielä joitain huomioita. Se ongelman laajuushan tuli salin läpi valkoposkihanhen osalta varsin hyvin täällä, mutta kun katsotaan vielä tilastoja, niin vuonna 2012 maksetut korvaukset olivat noin 250 000 euroa, 2020 yli kolme miljoonaa, ja nyt tänä vuonna mennään todennäköisesti yli neljän miljoonan. Tähän päälle tulee sitten vielä vahinkojen estämiseen noin puoli miljoonaa ja niihin hanhipeltoihin kolme miljoonaa. Tänään on puhuttu paljon isommistakin summista, mutta jokainen euro näistäkin on vähän turha. Toki näihin korvauksiin pitää järjestelmä jatkossakin olla, vaikka nyt tämä metsästys mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsee alkamaan. Toin silloin myös vähän sivulauseessa esille sen, että nämä valkoposkihanhethan hakeutuvat yleensä parhaille pelloille. Ei ole niin, että sattuu joku pelto siinä olemaan, vaan ne menevät sinne, missä se sato on paras, jolloinka se suhteellinen menetys ja absoluuttinen menetys ovat suurimmat tilatasolla. Nyt kun tämä korvausjärjestelmä ei ota huomioon sitä, että ne menevät näille parhaille pelloille, vaan se ottaa sen keskimääräisen, niin silloin nämä korvaukset jäävät auttamatta liian pieniksi. Eikä missään tapauksessa, niin kuin silloinkin sanoin, yksikään maatila laita maatalouden tukihakemusilmoitukseen tuotantosuunnakseen hanhituhojen korvausten hakemista. Arvoisa puhemies! Vielä sitten paitsi se — mikä vähän äskeisessäkin asiakohdassa oli — mikä on tämmöinen kokonaislaajuus tässä ongelmassa, myös se, kenen kohdalle se osuu. Kun se osuu yksittäiselle tilalle, niin kuin meillä Etelä-Savossa ja itäisessä Suomessa laajemmin on, niin se voi olla täydellinen katastrofi sille yhdelle tilalle. Pelkkiä tilastoja katsomalla tämä pääsee ehkä unohtumaan, ja niin se on usealla muullakin politiikan osa-alueella. Eli ei unohdeta niitä ihmisiä, tässä tapauksessa suomalaisen ruuan tuottajia. He ansaitsevat työrauhan edes näiden valkoposkihanhien osalta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Demokratian olemus käy hyvin täällä ilmi siitä, että täällä on erilaisia näkemyksiä aiheesta. Siitä, miten tämäntyyppistä asiaa pystytään pragmaattisesti pohtimaan, mikä on hyvä ja mikä huono, tullaan jo siihenkin kysymykseen, miten määritellään jonkun ongelma, onko se suuri vai pieni. Sitä voidaan tietysti tarkastella yhteiskunnan näkökulmasta, tilastojen näkökulmasta, ja sitten toisessa ääripäässä janalla on se yksilö. Silloin, kun se on yksilön ongelma, se on aina suuri ongelma. Se voi olla yhteiskunnan näkökulmasta pieni. Ja mitä enempi niitä yksilöitä sitten on, joilla se ongelma on, pikkuhiljaa siitä kasvaa sitten suuri ongelma. Mutta tästähän me ei päästä tässä asiassa eikä monessa muussakaan varmaan koskaan täydelliseen yksimielisyyteen. Tässä on paljon tällaisia tekijöitä — tämä termi ”pikatoimitus” ja sitten se saatavuus. Jos nyt näin sanoo, että jos tähän mennessä alkoholin saatavuus Suomessa ei ole ollut ongelma, niin todennäköisyys kasvaa, että tulevaisuudessa se on ongelma — ei niin, etteikö sitä saisi, vaan mitä siitä sitten seuraa. Kenellä näitä ongelmia sitten on? Ainakin kun Kaupan liiton lobbaamista seuraa — ja olen tietysti seurannut edellisen työn kautta jo pitkään — niin siellä tuntuu ehkä suurin olevan alkoholiongelma yhdistettynä lääkeongelmaan. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvin tuotu esille nämä keskustan esittämät tarpeelliset muutokset, mutta käyn vielä läpi tämmöisen listan, missä on meidän näkemyksiä siitä, mitä nyt ei pitäisi tehdä. Ensimmäisenä: Ei luoda mielikuvaa, että hyvinvointialueiden yhdistämisellä voitaisiin nämä ongelmat korjata. Ei ole olemassa tutkimuksellista näyttöä, että hyvinvointialueiden määrän karsiminen vähentäisi kustannuksia ja parantaisi palveluja. Päinvastoin, johtaminen ja päätöksenteko olisi silloin vaikeampaa ja tehottomuus ja kustannukset lisääntyisivät muun muassa tietojärjestelmien ja palkkojen yhtenäistämisen johdosta. Toisena: Ei lisätä hyvinvointialueiden rahoitukseen enää uusia diagnostiikkatekijöitä. Nykyisetkään eivät kirjaannu luotettavasti ja vääristävät siksi rahoitusta hyvinvointialueiden välillä. Kolmantena: Ei lisätä yksityisen terveydenhoidon rahoitusta, mikä sekin on täällä tuotu hyvin esille. Hallituksen jo päättämä lisärahoitus ei ole ohjannut sotepalveluiden kysyntää julkiselta yksityiselle samalla, kun on leikattu julkisen terveydenhuollon rahoitusta. Neljäntenä: Ei jäädä odottamaan seuraavaa vaalikautta, mikä sekin on tuotu hyvin esille. Aikaa on saada soteuudistus takaisin oikeille raiteille, jos on poliittista tahtoa. Ja viimeisenä, viidentenä: Ei luoda toivottomuuden ilmapiiriä. Soteuudistuksessa onnistutaan varmasti, jos edellä kerrotut korjaustoimet toteutetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen keskustelu on ilmeisesti päättynyt. On hyvä, kun tämä on täällä analogista. Tämä ei ole digitaalista vielä. Itse olen sitä ikäluokkaa, että muistan, että meilläkin oli puhelinnumero 149. Siitä on pikkuhiljaa tultu erilaisiin numeroihin, eikä lankalinjoja ole ollut pitkään aikaan. Elikkä totta kai muutoksia tapahtuu. Se, kuinka nopealla aikataululla ne tapahtuvat, ja se, mikä on yleinen yhteiskunnallinen kehitys, miten erilaisissa vaiheissa ihmiset ovat, miten he pystyvät niitä omaksumaan ja käyttämään, toki pitää ottaa huomioon. Me löydetään aina sellainen peruste, jossa vedotaan siihen, että ajat muuttuvat. Mutta perustuslain näkökulmasta vielä pari huomiota: Perustuslain mukaanhan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Asiantuntijakuulemisten perusteella tämän esityksen arvioidaan olevan puutteellinen myös tiedoksiannon luotettavuuden kannalta. Tiedoksiannon keskeinen tarkoitus on varmistaa, että viranomaisen viesti saavuttaa vastaanottajan oikea-aikaisesti ja luotettavasti. Nyt ehdotettu malli, jossa viestit voivat kulkea useiden palvelujen kautta, heikentää viranomaisen mahdollisuuksia varmistua tiedoksiannon toteutumisesta erilaisissa tilanteissa. Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena valiokunnalle annetut asiantuntijalausunnot osoittavat, että vaikka esityksen tavoitteet sähköisen viranomaisviestinnän edistämisestä ja palvelutarjonnan monipuolistamisesta ovat perusteltuja, tulee epäselvä esitys toteutuessaan aiheuttamaan kansalaisten oikeusturvan kannalta vakavia ongelmia. Niin kuin täällä on tuotu esille, tätä edellistä esitystä maaliskuulta pitäisi tarkastella ja arvioida vielä uudemman kerran. Siinä hallituksen olisi varmistettava järjestelmän selkeys, vastuiden yksiselitteisyys, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen sekä kilpailuneutraali ja toimiva markkinamalli. Vain näiden edellytysten täyttyessä esitys voi saavuttaa kestävällä tavalla sille asetetut tavoitteet kansalaisten oikeusturvan, kilpailuneutraliteetin sekä toimivien ja laadukkaiden palvelumarkkinoiden kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut hyvin ilmi niitä ongelmakohtia, mitä tähän lakiesitykseen liittyy, ja keskustan valiokuntaryhmän esitykset on tehty ja niitä kannatettu. Täällä tuli esille tämä, että on arvioitu, että jopa puoli miljoonaa on semmoisia, joilla ei ole taitoja, mutta sitten samaan aikaan on myös ryhmä, josta on todettu esimerkiksi Finnet-liiton toimesta, että meillä on noin puoli miljoonaa suomalaista jäämässä mobiiliyhteyksien ulkopuolelle, eli ne eivät toimi koko maassa. Nämä eivät välttämättä ole ollenkaan samat ryhmät, elikkä tässä on monenlaisia ongelmia. Sitten on erilaiset laitteiden hankinnat, ja sitten kun on erilaisia sovelluksia ja muita, niin ne eivät välttämättä kovin kauan toimi. Minulla on henkilökohtainen puhelin, joka alkaa olla kymmenen vuotta vanha, ja kun olen tämän ikäinen, niin kynnys on korkea vaihtaa uuteen. Kaikki palvelut eivät enää siinä tahdo toimia. Tosiaan tämän käsiteltävänä olevan lakiesityksen tavoitteena on, että viranomaisten Digi‑ ja väestötietoviraston tuottamaan viestinvälityspalveluun lähettämät sähköiset tiedoksiannot voitaisiin näyttää viestinvälityspalvelun käyttäjille Suomi.fi-viestit-palvelun lisäksi myös yksityisen toimijan tarjoamassa digitaalisessa palvelussa. Hyvän lainsäädäntötavan kannalta on yhä ongelmallista, että kansalaisten oikeusturvan kannalta näin merkittävässä muutoksessa samaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä käsitellään kahdessa vaiheessa. Tämähän on monen muunkin lainsäädännön osalta: esimerkiksi ympäristövaliokunnassa on paljon semmoisia, että on monta lakia tulossa ja että nyt ei voida tätä asiaa käsitellä, kun se on siinä seuraavassa, ja sitten kun mennään sinne seuraavaan, niin sitten sanotaan, että se olisi pitänyt käsitellä siinä edellisessä. Tässä on hyvä tehdä semmoista johdonmukaista ja loogista lainsäädäntötyötä. Tämä hallituksen esittämä toimeenpanomalli sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta altistaa kansalaiset oikeudenmenetyksille, niin kuin täällä on tuotu hyvin esille, ja on erityisesti näiden heikoimmassa asemassa olevien asema. He ovat monasti ikääntyneitä, mutta siellä voi olla monia muitakin asioita, esimerkiksi tulotaso ja asema muuten elämässä ja se, minkälaisia elämäntilanteita on. Esimerkiksi vastuu viranomaisten kirjeiden perillemenosta sälytettäisiin kansalaisille ilman, että kansalainen olisi saanut tiedon Suomi.fi-postilaatikkoon lähetetystä kirjeestä. Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön ja eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntojen sekä keskeisten sidosryhmien näkemysten perusteella nyt puheena olevaa esitystä voidaan pitää tavoitteeltaan kannatettavana, mutta sen toteutustapaan liittyy merkittäviä oikeudellisia, toiminnallisia ja markkinoihin kohdistuvia puutteita. Kyse on pitkälti sääntelyn selkeydestä, vastuiden jakamisesta, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisesta sekä palvelumarkkinoiden toiminnasta. Hallituksen esitys on tekemässä sähköisestä tiedoksiantomenettelystä entistäkin monimutkaisempaa. Jo nykyisellään se on kansalaisille vaikeasti hahmotettava. He voivat saada tärkeitä viranomaiskirjeitä sähköiseen postilaatikkoonsa siitä tietämättä. Yksityisten digipostipalvelujen liittäminen vasta jälkikäteen osaksi tiedoksiantojärjestelmää lisää sähköisten kanavien määrää, mikä hajauttaa tiedonkulkua. Käytännössä tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kansalaiset eivät tiedä, missä heidän viranomaisviestinsä sijaitsevat tai mitä palvelua heidän tulisi aktiivisesti seurata. Erityisesti tämä on ikääntyneiden osalta suuri ongelma. Asiakkaan näkökulmasta järjestelmän käytettävyys ja ennakoitavuus jäävät heikoiksi. Arvoisa puhemies! Myös vastuukysymyksiin on jäämässä vakavia epäselvyyksiä. Vaikka viranomaisella säilyy oikeudellinen vastuu tiedoksiannoista, sen tosiasiallinen kontrolli tiedoksiantoprosessiin heikkenee, kun mukaan tulee vasta jälkikäteen Digi‑ ja väestötietoviraston lisäksi yksityisiä palveluntarjoajia. Viranomainen ei välttämättä tiedä, missä palvelussa tiedoksianto on vastaanotettu tai miten se on käyttäjälle välittynyt. Tämä hämärtää vastuunkantoa tilanteessa, jossa tiedoksianto epäonnistuu tai ilmenee oikeusturvaa koskevia ongelmia. On riski, että lopullisen vastuun seurauksineen kantaa kansalainen huonon lainsäädännön takia. Erityisen ongelmallisena lausunnonantajat pitivät sitä, että tiedoksianto voitaisiin katsoa toteutuneeksi, vaikka käyttäjä ei olisi tosiasiassa saanut tietoa asiakirjasta esimerkiksi teknisten häiriöiden tai palvelukanavien hajautumisen vuoksi. Se voi johtaa kansalaisen oikeudenmenetyksiin heikentäen samalla luottamusta viranomaisviestintään. Tarpeet neuvonnalle lisääntyvät, ja tehtyjen päätösten muutoksenhakujärjestelmät kuormittuvat. Esityksessä ei ole otettu näitä tekijöitä lainkaan huomioon. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! En halunnut mitenkään painetta luoda tuossa. — Ensinnäkin kiitos hallituspuolueiden edustajille, jotka kaikki ovat tällä hetkellä ministeriaitiossa, että teillä on aika hyvä edustus siellä, ja kiitos hyvistä, rakentavista vastauspuheenvuoroista. Toki aina sävyeroja on. Kun tämän päivää on taas seurannut, niin olen paljon pohtinut sitä, millä tavoin me päästään tästä eteenpäin. Sitä keskustelua, mitä täällä käytiin, en tiedä, kuinka moni pitkäaikaistyötön nuori on jaksanut seurata tai muutoin, mutta nyt kun iltaa kohti mennään, niin ehkä enempi puhutaan sitten itse asiasta, kun puhutaan politiikkaa, ja ehkä se puolue-sana jätetään vähän vähemmälle. Tekisi mieli sanoa jotakin hyvinkin kerettiläistä, mutta kun tuo ryhmän puheenjohtaja tuli paikalle, niin en nyt sitten uskalla. [Antti Kurvinen: Rohkeasti vaan, minulla on laaja sydän!] Koska täällä on aika kattavasti kaikki jo käyty läpi, niin tosiaan teen sillä tavoin, kun en tämän alan asiantuntija ole, että kun tulen itäisestä Suomesta, joka poikkeaa hyvin paljon näistä kasvumaakunnista ja kasvukaupungeista, niin kuin on moneen kertaan tuotu esille, ja kun olen pyytänyt sieltä työllisyysalueilta kommentteja tähän aiheeseen, niin käyn niitä tässä läpi. Tosiaan tämä nuorisotyöttömyyden kasvu on ollut todella rajua Kaakkois-Suomessa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Erityisen huolestuttava on tosiaan tämä nuorten pitkäaikaistyöttömien määrän todella voimakas nousu. Koulutusta on aika usein näillä nuorilla mutta työkokemusta ja työpaikkaa ei ole. Alueilla koetaan, että nämä valtion toimet työmarkkinoilla ja lainsäädännössä eivät riittävällä tavalla tue työllistymistä ja työnsaantia. Tässä he ovat nostaneet esille joitain toimenpiteitä ja palveluja, joilla työvoimaviranomainen voisi ohjata sekä tukea nuorta työelämään. Nämä ovat suoraan alueilta tulleita. Ensimmäinen on tämmöinen työkokeilun pidentäminen puoleentoista vuoteen, mikä antaisi pitkäaikaisen kasvu‑ ja oppimisjakson työpaikan, jolloin työnantajan riski pienenisi. Toisena on työhön valmennuksella tukeminen työpaikan löytämisessä, sinne hakeutumisessa sekä molemminpuolisessa sitoutumisessa. Kolmantena oppisopimuksen tukeminen taloudellisesti, koska palkkatukirahoitus on vähentynyt työllisyysalueilla kolmannekseen TE-uudistuksen myötä. Arvoisa puhemies! Lisäksi näissä alueilta tulevissa viesteissä korostuvat just, kuten on tänäänkin tullut paljon esille, nämä nuorten mielenterveys‑ ja toimintakykyhaasteet, jotka pahenevat yleensä aina työttömyyden pitkittyessä ja jatkuessa. Sitten jo päivällä debatissa toin esille tätä pelkoa, mikä meillä on, että syntyy tämmöinen sukupolvi, joka ei pääse työn syrjään kiinni, kun ei saa sitä ensimmäistä työpaikkaa. Näillä alueilla pidettiin tätä tukea — he käyttivät termiä ”rekrytuki” — lähtökohtaisesti hyvänä, mutta ongelma on se, että tässä työmarkkinatilanteessa meidän alueilla — jossain Imatran seudulla erityisesti mutta koko itäisessä Suomessa — ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja tarjolla. Työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat olleet aiemmin hyviä keinoja, ja näitä tulisi tukea jatkossakin. Tässä on käynyt niin, että näitä kolmannen sektorin toimijoita on paljon kadonnut sieltä. Niin kuin päivällä jo totesin, tämä pitäisi nähdä kokonaisuutena hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa, että tämä kolmas sektori toimisi siinä. Toivotaan nyt, että tämä viimeaikainen, ainakin julkisuudessa kovana käynyt keskustelu ei ihan niin pahana toteutuisi. Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaan tehty toimia hallituksen taholta työmarkkinoilla työlainsäädäntöön, mutta samaan aikaan näillä alueilla koetaan, että kunnilta on viety näitä työkaluja, joilla ne voisivat vaikuttaa juuri näihin paljon puhuttuihin sakkomaksuihin, ja olisi toivottavaa, että siihen olisi pystytty nopeammalla aikataululla puuttumaan. Kun tähän yhdistetään tämä työttömyysturvan rahoitusmalli, niin kunnat ja ennen kaikkea asiakkaat ovat tässä sitten kärsijän roolissa. Sellainen viesti sieltä tuli, että näillä alueilla toivottaisiin, että valtion ohjaus olisi vähäisempää ja annettaisiin vapauksia enempi sinne alueille, koska jokainen alue on hyvin erilainen. Luen ihan suoran sitaatin tähän loppuun: ”Kyllä meillä on velvollisuus ja motivaatio tehdä asioita ilman valtion ohjaustakin aluetalouden eduksi. Hallinnon uudistus kyllä onnistui, mutta työllisyyspalvelu-uudistus jäi tekemättä. Kattilaa vaihtamalla samoilla resepteillä ja aineksilla ei tule sen parempaa. Nythän me teemme samoja TE-toimiston hommia tiukassa valtio‑ ja lakiohjauksessa. Valtionkin fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa” — fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunneltuaan tulee mieleen se vanha sanonta, että suomalaiset ovat dynaamisia, muutoskykyisiä ja eteenpäin katsovia, mutta heistä valtaosa on alle viisivuotiaita. Kysyin Kaakkois-Suomen elikkä oman vaalipiirini alueen työllisyysalueelta kommentteja tähän keskusteluun. Siellä tuli esille, että rekrytuki on lähtökohtaisesti hyvä, mutta se nähdään käytännössä vastaavana kuin palkkatuki, ja tässä työmarkkinatilanteessa erityisesti meillä itäisessä Suomessa se ei ole oikein käynyt kaupaksi. Työllisyysalueiden mukaan työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat tarjonneet polkuja sekä ratkaisuja työelämään jo pitkään, ja niiden toimintaa tulisi edesauttaa jatkossakin. Kolmannen sektorin rahoitushan on muuttunut pitkään, jo yli kymmenen vuoden ajan, ja siihen reagointi on ollut toimijoille kutakuinkin pakollista. Osa on pystynyt uudistumaan mutta kaikki eivät, ja se on näkynyt näiden toimintojen vähentymisenä monissa maakunnissa. Siksi olisikin tärkeätä, että yhdistysten ja säätiöiden asemaa arvioitaisiin julkisten palvelujen jatkeena, ei mitenkään erillisinä, [Puhemies koputtaa] jos ja kun kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty palveluja enää tuottamaan, kun niiden rahoitusta on voimakkaasti leikattu.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä on tullut aika tarkkaan jo tämä analysoitua läpi. Huomaan, että olen ainut mietintövaliokunnan jäsen paikalla. Erityisesti joistain kommenteista täällä, joista nyt en tietysti kaikista saanut selvää, huomaa, että ei olla aivan perillä siitä, mitä siellä valiokunnissa on käsitelty, [Mauri Peltokangas: Euroopan unionissa!] mutta tällaistahan tämä täällä aina on. Erityisesti omaisuudensuojan vahvistaminen on yksi semmoinen asia, mikä tässä hallituksen esityksessä on erityisen heikko. Vaikka ennallistamissuunnitelma ei muodollisesti sisältäisi välittömiä käyttörajoituksia, sillä voi olla huomattavia tosiasiallisia vaikutuksia maanomistajien asemaan. Suunnitelmassa ei saa esittää alueellisia kohdennuksia ja rajauksia, jotka voivat vaikuttaa tulevaan maankäyttöön, investointeihin, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä kiinteistöjen arvoon jo ennen varsinaisten toimenpiteiden toteuttamista. Tämä on se meidän esittämämme yksi näiden vastalauseiden keskeinen sisältö. Mitä tarkemmin ennallistamistoimet kohdennetaan maantieteellisesti rajatuille alueille, sitä konkreettisemmin vaikutukset kohdistuvat yksittäisiin maanomistajiin ja elinkeinonharjoittajiin. Tämä on keskeinen puute tässä hallituksen esityksessä. Tätä ei tule hyväksyä, ja tästä syystä omaisuudensuojan toteutumista ei voida tarkastella vain muodollisten oikeusvaikutusten näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Maanomistajalla on oikeus tietää, millä perusteilla hänen alueensa valitaan mahdollisten ennallistamistoimien kohteeksi, millaisia vaikutuksia valinnalla voi olla ja millä tavoin hän voi puolustaa oikeuksiaan. Tästä seuraa myös välttämätön tarve täsmentää muutoksenhakua koskevaa sääntelyä. Tässä on iso puute tässä esityksessä. Hallituksen esityksessä jää täysin epäselväksi, mitä tuomioistuin voi ennallistamissuunnitelmaa koskevassa valituksessa tutkia ja millä perusteella valitus voidaan tehdä. Tällainen epäselvyys on ongelmallinen oikeusvaltioperiaatteen ja perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan näkökulmasta. Oikeusturva ei toteudu sillä, että valitusoikeus kirjataan lakiin muodollisesti. Oikeusturva toteutuu vasta silloin, kun kansalainen tietää, millä perusteella hän voi hakea muutosta, ja kun tuomioistuimella on selkeä toimivalta arvioida päätöksen lainmukaisuutta. Siksi valitusperusteet on kirjattava lakiin nimenomaisesti. Nyt näin ei ole tapahtumassa. Arvoisa puhemies! Hallintotuomioistuimen tulee voida arvioida paitsi menettelyn lainmukaisuutta myös sitä, täyttääkö ennallistamissuunnitelma EU:n ennallistamisasetuksen vaatimukset, noudattaako se luonnonsuojelulain sisältövaatimuksia, toteutuvatko suhteellisuusperiaate ja yhdenvertaisuus sekä onko omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus otettu asianmukaisesti huomioon. Keskusta ei hyväksy sitä, että Suomelle mahdollisesti miljardiluokan kustannuksia aiheuttavaa ja laajoja maankäyttövaikutuksia synnyttävää kokonaisuutta viedään eteenpäin ilman selkeitä laissa säädettyjä pelisääntöjä, ilman uskottavaa kustannuskontrollia ja ilman eduskunnan täysipainoista osallistumista päätöksentekoon. Nyt näistä mikään ei toteudu. Siksi ennallistamissuunnitelman laadinnalle on säädettävä Ruotsin mallin mukaiset selkeät kansalliset reunaehdot, eduskunnalle on turvattava aito päätöksentekorooli ja maanomistajien oikeusturva on varmistettava yksiselitteisillä muutoksenhakusäännöksillä. Vain näin voidaan varmistaa, että luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan tavalla, joka säilyttää kansalaisten luottamuksen, kunnioittaa omaisuudensuojaa ja turvaa Suomen taloudellisen tulevaisuuden. Nyt yksikään näistä asioista ei toteudu tällä hallituksen esityksellä. Täällä on tänään aiemmin keskusteltu pitkiäkin keskusteluja kymmenen miljoonan maatalouden energiaveron palautuksesta, mikä on positiivinen asia. Täällä on keskusteltu paljon ilmeisesti siitä, kun hallitus peruu oman päätöksensä kotitalousvähennyksen heikennyksistä, mutta tämän mittaluokan asia ei aiheuta samanlaista keskustelua. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on neljä ongelmakohtaa, jotka voi tiivistää seuraavalla tavalla: Tämän myötä Suomen ennallistamissuunnitelman valmistelee ympäristöministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto. Eduskunta ei pääse siitä keskustelemaan eikä päättämään. Toiseksi hallituksen esityksessä ei aseteta riittäviä reunaehtoja ennallistamissuunnitelman sisällölle, mikä vaarantaa erityisesti maanomistajien aseman, kun valmistelu tehdään puhtaasti ympäristöministeriön johdolla. Kolmantena luonnonarvokaupalle asetettavat rajoitteet eivät houkuta riittävästi sen enempää myyjiä kuin ostajiakaan lähtemään siihen mukaan. Kun valtion mahdollisuudet rahoittaa edes nykyisiä vapaaehtoisia suojelujärjestelmiä ovat liian niukat, tulisi yksityinen raha saada mahdollisimman nopeasti liikkeelle luonnonarvomarkkinoiden kautta. Nyt niin ei ole käymässä. Neljäntenä hallituksen esityksessä jää epäselväksi, mitä tuomioistuin voi ennallistamissuunnitelmaa koskevassa valituksessa tutkia ja millä perusteella valitus voidaan tehdä. — Siihen nähden, että tässä on näin merkittäviä tekijöitä, täytyy erikseen kiittää edustaja Hännistä, että hän on hallituspuolueista täällä paikalla, muutenhan enempi, kun ei meitä nyt kaiken kaikkiaankaan runsaasti täällä ole, painottuu opposition puolelle. Arvoisa puhemies! Kaikkiin näihin kohtiin, mitä edellä esitin, esitämme pykälämuutoksia, joilla esitettyjä puutteita voitaisiin hyvinkin helposti korjata. Arvoisa puhemies! Eduskunnan suuri valiokuntahan päätti Suomen kannasta EU:n ennallistamisasetukseen keväällä 2024 eli tämän hallituksen aikana. Kanta oli, että Suomen tulee äänestää EU-neuvostossa asetusta vastaan. Asetus hyväksyttiin EU:n ympäristöministerien kokouksessa kesäkuussa 2024, ja se astui voimaan saman vuoden elokuussa. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys kansallisen ennallistamissuunnitelman osalta on monella tapaa puutteellinen. Esitys sisältää menettelysäännökset siitä, kuka suunnitelman valmistelee ja hyväksyy, mutta jättää kokonaan säätämättä reunaehdot, joiden perusteella suunnitelman sisältö määräytyy. Nyt siis tässä esityksessä ei puututa sisältöön vaan siihen, miten se määräytyy. Lakiesityksestä puuttuvat säännökset siitä, millä perusteilla alueita voidaan valita ennallistamisen kohteiksi, miten taloudelliset vaikutukset on otettava huomioon, miten maanomistajien oikeudet turvataan tai miten kansallista liikkumavaraa tulee hyödyntää. Tämän seurauksena yksi Suomen maankäyttöön, luonnonvarapolitiikkaan, maa- ja metsätalouteen sekä aluekehitykseen merkittävimmin vaikuttavista suunnitelmista jätetään lähes kokonaan valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan ilman, että eduskunta asettaa sille laintasoisia sisältövaatimuksia. Arvoisa puhemies! Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan tosiasiassa siihen, miten metsiä käytetään, miten vesistöjä hoidetaan, millaisia investointeja eri alueilla voidaan tehdä, miten maaseudun elinkeinot kehittyvät ja millaisia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle syntyy tulevina vuosikymmeninä. Ennallistamissuunnitelma esitetään laadittavaksi ympäristöministeriön johdolla. Avoimen valtakirjan antaminen yhdelle ministeriölle näin merkittävässä asiassa muodostaa todellisen riskin siitä, että luonnon monimuotoisuuden tavoitteita, mitkä sinällään ovat äärimmäisen tärkeitä, ryhdytään toteuttamaan irrottamalla ne taloudellisesta todellisuudesta. Luonnon monimuotoisuus tulee turvata niin, että samalla turvataan maaseudun elinvoima, kotimainen ruuantuotanto, metsätalouden toimintaedellytykset, energiantuotanto ja yksityinen omistusoikeus. Ennallistamisasetuksen toimeenpanosta tulee Suomelle erittäin raskas taloudellinen rasite. Esillä olleiden arvioiden mukaan ennallistamistoimien hinta on 13:sta 19 miljardiin, mutta jopa 30 miljardista on puhuttu. Siihenkin nähden on erikoista, miten tämän asian käsittely täällä etenee ja kuinka montaa edustajaa tämä täällä kiinnostaa. On erikoista, että hallitus ei ole esittänyt uskottavaa arviota siitä, miten toimenpiteet rahoitetaan tai millaisia vaikutuksia niillä on kansantalouteen, julkiseen talouteen, yritysten investointeihin, energiainfrastruktuuriin, maa- ja metsätalouteen tai alueiden kehitykseen. Arvoisa puhemies! Myös lainsäädännön arviointineuvosto kiinnitti huomiota siihen, että ennallistamissuunnitelmalla voi olla merkittäviä vaikutuksia elinkeinojen harjoittamiseen sekä julkiselle taloudelle aiheutuviin kustannuksiin. On selvää, että Suomessa ei voida eikä pidä sitoutua miljardiluokan toimenpiteisiin ilman perusteellista arviota niiden kustannuksista. Taloudellisten vaikutusten arviointi on vastuullisen päätöksenteon edellytys. Samalla on välttämätöntä varmistua kaikin käytettävissä olevin keinoin siitä, että jo ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa pyritään löytämään Suomen ja suomalaisten kannalta kokonaiskestävimmät ratkaisut. Nyt näin ei ikävä kyllä ole tapahtumassa. Siksi lakiin olisikin tullut kirjata Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle. Ruotsissa hallitus on lähtenyt siitä, että ennallistamisasetuksen jäsenvaltioille jättämä kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti, että kansallisia lisävelvoitteita vältetään ja että maanomistajille, yrityksille sekä yhteiskunnalle aiheutuvat haitat minimoidaan. Suomen tulee toimia samalla tavalla. Jatkan vielä myöhemmin toisessa puheessa, mutta teen tässä kohtaa vastalauseen numero 1 mukaiset pykälämuutosehdotukset. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ihan pari sanaa. Tässä on tullut hyvin puheenvuoroissa esille tämä ongelman laajuus ja se, että siihen on nyt tulossa jonkinlaista apua. Se, että täällä korostetaan Pohjois-Karjalaa, on ihan totta ja oikein, mutta tämä on paljon laajempi ongelma, ollut jo pidemmän aikaa ja koko ajan laajenee länteen päin. Käytännössä puhutaan kymmenistä kilometreistä, joinakin vuosina jopa sata kilometriä mennään länteen. Se kuvastaa sitä, että tässä on koko maa jossain vaiheessa tämän ongelman piirissä, ellei nytten jotakin tehdä, ja nyt onneksi ollaan tekemässä. Toinen semmoinen huomio on, että hanhet menevät aina parhaille pelloille. Ne tunnistavat ja näkevät sen, missä on se paras sato, mistä ne saavat parhaiten ravintoa, ja ne ovat yleensä niiden tilojen parhaita peltoja. Silloin kun tämä korvausjärjestelmä ei ota tätä huomioon, se korvaus jää aina vain suhteessa heikommaksi, koska se ei huomioi tätä tilannetta. — Kiitos, ei muuta.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Sietokyky valkoposkihanhien aiheuttamista tuhoista on ylitetty jo vuosia sitten, mutta ongelma vain pahenee ja laajenee. Nyt näitä hanhien aiheuttamia vahinkoja on jo lähempänä Nelostietä idästä katsottuna. Kuten kaikki tietävät, täällä valkoposkihanhien määrä kasvaa jatkuvasti ja tuhot sen mukaisesti. On myös eroteltava kaksi asiaa: kokonaistuho ja se, kenen kohdalle ne osuvat. Pohjois-Karjalassa, josta on paljon varsinkin aiempina vuosina puhuttu, kotieläintuotanto on paikoin käynyt jo mahdottomaksi, kun yhä suurempi osa sadosta tuhoutuu hanhien takia. Hanhituhojen kohteeksi joutuvat viljelijät joutuvat varaamaan säilörehun tuotantoon yhä suurempia alueita, koska kukaan ei tiedä, mikä osuus kevään rehusta saadaan korjattua ja mikä osa menee hanhille. Rehun korvaaminen ja tuonti muilta alueilta ei ole mahdollista edes rahaa vastaan. Tilanne alkaa olla sama vähän kerrassaan myös Etelä-Savossa, on ollut jo Etelä-Karjalassa, isossa osassa Kymenlaaksoa ja nyt myös Pohjois-Savossa — pidemmällä aikavälillä koko maassa, mikäli asiaan ei saada korjausta. Lisäksi on hyvä huomioida, että viljelijöille maksettavat korvaukset kattavat vain noin 40 prosenttia hanhien aiheuttamista vahingoista, eikä kukaan viljelijä halua kevään tukihakemukseen laittaa tuotantosuunnakseen ”hanhikorvausten hakeminen”. Tilanne on johtanut siihen, että syysviljojen viljelystä on luovuttu jo vuosia sitten monilla alueilla. Useita kotieläintilallisia on tosiaan myös lopettanut tuotannon. Tuotannon kannattavuus on heikentynyt rajusti, ja viljelijöillä on hanhialueilla kohtuuttomat henkiset paineet niin toimeentulosta kuin ylipäätään työstään. Arvoisa puhemies! Valkoposkihanhien määrä kestää hyvin suojametsästystä suuremmankin metsästyspaineen. Asiantuntija-arvioiden mukaan suotuisan suojelun tasona voitaisiin pitää jopa 400 000-750 000 yksilöä. Paukkupatruunoihin ja hanhipaimeniin perustunut karkotusratkaisu on ollut tehoton ja kallis. Näillä keinoilla ei ole pystytty edes pysäyttämään vahinkojen kasvua, vaan tilanne on pahentunut ja laajentunut vuosi vuodelta. Tähän mennessä hanhista aiheutuneet kustannukset yhteiskunnalle ovat jo yli seitsemän miljoonaa euroa ja kasvavat vuosi vuodelta. Arvoisa puhemies! Suojametsästyksen positiiviset vaikutukset ovat ilmeiset. Sen avulla vahinkojen määrä saadaan kääntymään laskuun. Hanhet oppivat, että pellolla liikkuvaa ihmistä kannattaa välttää. Karkotuksen tehokkuuden kasvaessa linnut ovat lyhyemmän aikaa maataloustuotantoon varatuilla pelloilla. Linnut hyödyntävät enemmän hanhipeltoja ja luontaisia ravintovaroja, ja pidemmällä aikavälillä on myös mahdollista, että hanhien muuttoreitti muuttuu. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että julkisuudessakin siteerattu kanadalainen tutkimus vahinkojen merkittävästä kasvusta suojametsästyksen seurauksena koskee lumihanhea — erilaisissa olosuhteissa, ilman hanhipeltoja. Se ei siten ole sen enempää luotettava kuin pätevä argumentti, jolla suojametsästystä voisi vastustaa. Arvoisa puhemies! Vaikka suojametsästys päästään aloittamaan, se ei poista kaikkia viljelijöille aiheutuvia vahinkoja jatkossakaan. Siksi on välttämätöntä, että vahingonkorvaukset jatkuvat nykyisen käytännön mukaisesti myös jatkossa. Tämä esille tuotu ministeriöiden välinen asia on syytä ratkaista. Siinä on varmasti vielä tehtävää. On hyvä muistaa, että maatalouden tehtävä on tuottaa ruokaa suomalaisille, ei toimia jatkuvasti kasvavan hanhipopulaation elättäjänä. Pidemmällä aikavälillä sekä valkoposkihanhi että merimetso tulee siirtää lintudirektiivin metsästettävien lajien liitteeseen II. Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnalle tästä mietinnöstä. Lakiesitys on perusteltu, ja sen toimet tulee saattaa käytäntöön niin pian kuin mahdollista. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tosiaan valiokuntakäsittelyssä, ja kyllähän se aika selkeästi siellä todetaan, että suunnitelma ei tule tänne eduskunnan käsittelyyn. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Sitten kun tulee lainsäädäntöä, niin sitten käsitellään, mutta suunnitelma on jo tehty, ja sillä suunnitelmalla mennään. Aamulla oli mahdollisuus ympäristö- ja maa- ja metsätalousvaliokunnalla kuulla [Hälinää — Puhemies koputtaa] tästä suunnitelman vaiheesta, mikä on menossa. Siellä oli myös itäiseen Suomeen tarjolla jotakin, ja se oli ennallistamista maanpuolustuksellisin perustein. Sinänsä varmaan tietysti ihan hyvä asia, mutta kun tästä rahoituksestakin vielä puhutaan, niin jos meillä ei ole ykkösmiljoonia tarjolla edes Metkaan tai näihin vapaaehtoisiin suojeluohjelmiin, niin mistä löytyvät nämä kymmenet miljardit? Ja nyt sellainen kysymys pääministerille, että kun tämä hallituksen itäisen Suomen ohjelma nyt näyttää kutistuvan lähinnä tämän itäisen Suomen ennallistamiseksi, niin millä... [Vilhelm Junnilan välihuuto] — Pyydän käyttämään puheenvuoroja, jos on jotain sanottavaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Välihuudot on sallittuja!] — Voitaisiinko edes siitä keskustella täällä salissa, vaikka muuten tämä ei tule tänne saliin keskusteluun?

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin tuotu esille nämä keskeiset asiat tästä, mutta nostan vielä joitain kohtia. Samaten edustaja Honkasalolle kiitos tästä toteamuksesta. Itse olen tehnyt maatalouden edunvalvontaa tavalla tai toisella noin 30 vuotta, ja ei todellakaan tämä ole terveellä pohjalla ollut enää pitkiin aikoihin. Sen verran olen onnistunut ilmeisesti johonkin arkaan paikkaan osumaan, että tässä vuosien varrella niin S- kuin K-ryhmästä on, ei suoraan mutta mutkan kautta vaadittu potkuja edellisestä tehtävästä MTK:lla edunvalvojana. Mutta se on sivuseikka. Nyt ollaan tässä päivässä, ja hieno juttu, että valiokunta on saanut yksimielisen mietinnön. Tosiaan täällä on joitain kohtia, jotka on jo osin nostettu esille, mutta haluan vielä nyt tuoda ne tässä itsekin. Nämä kostotoimet, tämmöinen kosto-olettama: vahvistetaan tavarantoimittajien oikeussuojaa säätämällä kaupallisia kostotoimia koskevasta kosto-olettamasta. Se tarkoittaa sitä, että jos tavarantoimittaja on esimerkiksi tehnyt viranomaiselle toimenpidepyynnön tai vienyt asian tuomioistuimeen ja tämän jälkeen joutuu ostajan haitallisten toimien kohteeksi, ostajan on pystyttävä osoittamaan toimineensa hyväksyttävistä syistä. Tässä, mikä tuli esille täällä edellisessä puheenvuorossani, näitä toimia ei uskallettu tehdä. Toivottavasti jatkossa tätä ei tarvitse pelätä. Valiokunta pitää sääntelyä tarpeellisena tavarantoimittajan oikeusturvan vahvistamiseksi mutta korostaa, että sen soveltamisalan tulee pysyä tarkasti rajattuna poikkeuksellisiin tilanteisiin. Tietysti täytyisi toivoa, että normaalissa markkinassa kaikki osapuolet kokisivat, että on kaikkien etu, että toimitaan reilusti. Tämä tuntuu uskomattomalta, että ylipäätään pitää lainsäätäjän puuttua siihen, että toimittaisiin niin kuin normaalit ihmiset, mutta niinhän tämä maailma tuntuu muutenkin aika hulluksi menneen. No, toinen on tämä neuvotteluiden avaaminen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi eli velvollisuus avata sopimusneuvottelut uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttamien merkittävien kustannusmuutosten vuoksi. Niitähän on tässä vuosien varrella nähty hyvinkin paljon, kun näitä kustannuskriisejä on ollut. Tämä takaa ja toivon mukaan turvaa tätä ruokaketjun toimintakykyä ja korostaa erityisesti tätä luotettavan markkinatiedon merkitystä neuvottelujen tukena. Edelleenhän meillä on puutteita siinä, miten me saadaan tietoon se, minkä verran mikäkin osa elintarvikeketjussa saa siitä lopputuotteen hinnasta. Sitten täällä on myös se, että termiinisopimukset — eli sopimus, jossa osapuolet sopivat ostavansa tai myymänsä tietyn määrän omaisuutta tulevaisuudessa ennalta sovittuun hintaan — rajattaisiin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kolmantena kohtana tietovaatimusten rajaaminen ja liikesalaisuuksien suoja, joka sekin tuli täällä aiemmissa puheenvuoroissa hyvin esille, eli rajoitetaan ostajien mahdollisuutta vaatia tavarantoimittajalta yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi reseptiikasta, kustannusrakenteesta tai tuotantotavoista ilman hyväksyttävää tarkoitusta. Lisäksi tietojen käyttö muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen kielletään. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää yritysten liikesalaisuuksien ja datan omistajuuden suojaa keskeisenä kilpailukyvyn, innovaatioiden ja vastuullisuustiedon hallinnan kannalta sekä korostaa uuden datasääntelyn vaikutusten seurantaa. Arvoisa puhemies! Sitten tosiaan nämä kaupan omat tuotemerkit. Siinä on tiettyjä hyviä puolia, sinne on päässyt toimijoita niihin mukaan, mutta siinä kokonaisuudessa, kaupan mahdollisuudessa vaikuttaa siihen, on niin paljon kielteisiä tekijöitä, että on äärimmäisen hyvä, että tähän nyt puututaan tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi erityisesti tilanteessa, jossa kauppa toimii sekä ostajana että kilpailevien tuotteiden myyjänä. Mutta tosiaan valiokunta korostaa, ettei tarkoituksena ole rajoittaa kaupan omien merkkien käyttöä vaan puuttua epäreiluihin toimintatapoihin. Lisäksi tässä on, että valiokunta pitää välttämättömänä, että private label -tuotteiden markkinaosuuksia, kotimaisuusasteita ja hintamarginaaleja seurataan jatkossa järjestelmällisesti. Arvoisa puhemies! Tämä elintarvikemarkkinalain uudistaminen on välttämätöntä. Tätähän on tehty nyt jo parina vaalikautena, ja työ ei ole valmis. Tätä pitää jatkaa ehdottomasti, ja seuraavat askeleet tulee laittaa heti valmisteluun ja viimeistään sitten seuraavassa hallitusohjelmassa. Mutta tarvitaan myös kilpailulainsäädännön muutosta, jotta se ei toimi pelkästään kaupan aseman turvaajana. Oikea kilpailulaki on sellainen, joka turvaa suomalaisen ruuan saannin myös pitkällä aikavälillä. Nyt se turvaa vain kaupan kyvyn tehdä voittoa kuluttajien ja ruuantuottajien kustannuksella. Kilpailu- ja kuluttajavirastohan on puuttunut muun muassa luonnonmarja-alalla havaitsemiinsa epäkohtiin. Se on kyllä ollut todella hidasta. Varmaan on haastavaakin ollut, mutta on mennyt monta, monta vuotta. Samaa puuttumista voidaan edellyttää myös elintarvikeketjun osalta, missä epäkohtia ei ole viranomaisten arviointiin asti päätynyt. Kilpailulain lisäksi tarvitaan hankintalain uudistaminen — tätä sivuttiin jo myös tuossa edellisessä asiakohdassa, missä hankintalain uudistusta toiselta kohdin käsiteltiin — jotta Suomessa julkisissa hankinnoissa vaaditaan kaikilta tuotteilta suomalaisen lainsäädännön vaatimukset alkutuotannosta alkaen. Kiitos vielä valiokunnalle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti haluan kiittää ympäristövaliokuntaa ja valiokunnan puheenjohtajaa. Nostan vain pari asiaa, mitkä erityisesti lämmittivät mieltä, kun ne saatiin yksimielisesti siellä menemään myös läpi. Yksi on se, että maataloudelle aiheutuviin mahdollisiin kustannusten nousuun tuli tämä lausuma erinomaisella yhteistyöllä läpi ympäristövaliokunnan ryhmien. Ja toinen on tämä tietosuojakysymys, koska maatiloilla on hyvin erityyppinen tämä yritysrakenne kuin monilla isommilla toimijoilla. Hieno juttu, että saatiin tällaiset sinne mietintöön. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Kallille. En minä sen takia tänne enää uudelleen tullut. [Naurua] Joitain huomioita vielä erityisesti matkailuun ja kehitysyhtiöihin, elinvoimayhtiöihin liittyen. Tästä hankintalain omistusrajavaatimuksesta tulisi sulkea pois yleishyödylliset yhtiöt, kuten elinvoimayhtiöt ja matkailuyhtiöt, ja erityisesti maakunnalliset kasvua tukevat yleishyödylliset yhtiöt tulisi suojella. Hallitusohjelmassa luvattiin, että sidosyksikön omistukselle asetetaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusprosentti. Yleistä etua ei ole kuitenkaan huomioitu kaavamaisessa kymmenen prosentin omistusrajassa. Arvoisa puhemies! Kymmenen prosentin omistusoikeusvaatimus voi heikentää esimerkiksi Visit Finlandin ja matkailun alueellisten organisaatioiden toimintaa ja näin ollen suomalaisen matkailualan kehittämistä ja markkinointia. Suomessa toimii noin 20 matkailualueorganisaatiota. Ne kokoavat kuntia, matkailuyrityksiä ja muita alueellisia toimijoita yhteistyöhön. Matkailuyritykset eivät ole Visit Finland ‑organisaation kilpailijoita, vaan kyse on yhteistyökumppanuudesta. Pienet kunnat tippuisivat pois yhteisistä matkailuyhtiöistä, jolloin alueelliset yhteistyörakenteet hajoaisivat. Samalla yhteys valtakunnalliseen Visit Finland ‑järjestelmään katoaa. Kuten talousvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, erityisesti mikro- ja pienyrityksillä ei käytännössä ole enää mahdollisuutta markkinoida palvelujaan yhtä laajasti tai toimia yhteistyössä Visit Finlandin kanssa ilman alueorganisaatioiden apua. Siis tämä on talousvaliokunnan mietinnössä todettu asia. Arvoisa puhemies! Kehitysyhtiöt ovat voittoa tavoittelemattomia kuntien omistamia ja rahoittamia alueen elinvoimaa kehittäviä organisaatioita, joista suurin osa toimii usean kunnan alueella. Yli puolet Suomen kunnista toteuttaa elinvoimatyötä yhden tai useamman kunnan omistaman sidosyksikköasemassa olevan kehitysyhtiön kautta, loput kuntaorganisaatiossa olevassa elinkeinotoimessa. Useiden asiantuntijalausuntojen mukaan nämä useamman kunnan omistamat ja jopa maakunnan laajuiset kehitysyhtiöt toimivat tehokkaina alustoina alueen elinvoimatyölle. Kehitysyhtiöt toimivat yritystoiminnan kehittämisessä jo nyt yhteistyössä yksityisen sektorin palveluntuottajien kanssa välittäen sekä myös ostaen niiden palveluja. Lakiesityksen tavoitetta markkinoilta oston kasvattamisesta ei edistetä kehitysyhtiöiden sisällyttämisellä lain kymmenen prosentin omistusrajavaatimuksen piiriin. Kuntatalouden kireydestä johtuen osalla pienimpiä kuntia ei yksin olisi mahdollisuutta resursoida elinvoimatyötä juuri lainkaan. Omistusosuusvaatimusta ei tule soveltaa ainakaan elinkeino- ja matkailuyhtiöihin, kun ne hoitavat yleishyödyllisiä tehtäviä eivätkä toimi kilpailijoina markkinoilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun kannatuspuheenvuoro edustaja Mehtälän tekemään vastalauseeseen ja siinä esitettyihin lausumiin. Täällä on pidetty erinomaisia puheenvuoroja, mutta nostan joitain teemoja vielä tässä erityisesti esille. Tämä paljon esillä ollut kymmenen prosentin omistusraja vaikuttaa erityisen vakavasti ja kalliisti kuntien toimintojen järjestämiseen ja, voi ajatella, jopa huoltovarmuuteen kuntien järjestämän ruokahuollon osalta. Vaikka esityksen tavoitteena on kilpailun lisääminen ja säästöjen aikaansaaminen, ovat esityksen vaikutukset etenkin kuntakentällä täysin päinvastaiset, kuten täällä on hyvin ja useaan kertaan todettu. Se lisää kustannuksia, mutta ei lisää kilpailua ja heikentää erityisesti pienien elintarvikkeita tuottavien tahojen mahdollisuuksia tarjota tuotteita jatkossa kuntien ruokapalveluille. Hallituksen esitys ei myöskään vastaa parlamentaarisen arviointiryhmän tavoitteita julkisten elintarvikehankintojen sääntelystä. Hankintakriteerejä koskevat hyvät periaatteet tulee kirjata velvoittavasti hankintalain pykäliin, jotta ne eivät jää pelkiksi tavoitteiksi. Lain tulee myös ohjata hankintayksiköitä tekemään elintarvike- ja ruokapalveluhankintoja, joissa noudatetaan kestäviä ja Suomen lain mukaisia tuotantotapoja. Kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita on kohdeltava yhdenvertaisesti edellyttämällä samoja tuotantotapoja tuonnilta, mikä vahvistaa myös huoltovarmuutta. Lisäksi laadun tulee olla ensisijainen valintaperuste hankinnoissa, sillä ilman selkeää velvoittavuutta laatukriteerit jäävät helposti hinnan jalkoihin. Vähimmäisomistusosuuden kymmenen prosentin vaatimus koskisi esimerkiksi noin 20:tä ateriapalveluyhtiötä, joiden omistajia ovat yhdessä kunnat ja hyvinvointialueet. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa palveluiden uudelleenjärjestelystä aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin. Arvoisa puhemies! Erityisen hankalat vaikutukset esitetyllä sääntelyllä on pieniin kuntiin — mikä on tuotu lähes jokaisessa puheenvuorossa esille — yksinkertaisesti sen takia, että pienen kunnan ei ole järkevää tai aina edes mahdollista toteuttaa ateriapalveluja yksin, ja sidosyksikköjärjestämisen rajoittaminen estää keskittämisen tuomat volyymihyödyt. Paikalliset ateriapalveluyhtiöt ovat myös ne, jotka takaavat lähi- ja luomuelintarvikkeiden laajan käytön ja hankkimisen, paikallisen ruuan. Mikäli pieni kunta joutuu luopumaan nykyisestä palveluiden järjestämistavastaan sidosyksikkömuutoksen myötä, se näkyy välittömästi koululaisten, varhaiskasvatuksen sekä vanhusten arjessa. Pelkät omistusjärjestelyt, saati muu palveluiden uudelleenjärjestäminen, johtavat merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin kunnissa. Erityisesti sidosyksiköissä, joissa on merkittävää omaisuutta tai tasearvo, muodostuvat osakkeiden hinnat merkittäviksi. Tällaista omaisuutta ovat muun muassa ympäri Suomen tehdyt keittiöinvestoinnit ateriapalveluyhtiöiden toiminnan alueelliseksi varmistamiseksi. Omistusjärjestelyjen mahdollistamiseksi kunnat joutuvat hakemaan lisärahoituksia lainoin ja muin rahoitusjärjestelyin, joita ei nykyisessä taloustilanteessa muutoin olisi tarpeen toteuttaa. Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että mikäli nyt kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta. Onkin mahdollista, että jos ruokapalveluiden järjestäminen ei ole mahdollista järjestää oman sidosyksikön kautta, hyvinvointialue ottaa toiminnan itselleen. Tästä järjestelystä syntyy isoja muutoskustannuksia, mutta mitään uutta markkinaa ei käytännössä synny. Paikallisesti tuotetut ateriapalvelut ovat osa suomalaista huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta. Elintarvikehankintojen erityinen huomioiminen osana huoltovarmuutta ja varautumista on äärimmäisen tärkeää. Paikalliset keittiöt varmistavat ruuan toimitusvarmuuden myös poikkeustilanteessa. Julkisomisteisessa ateriapalvelussa, joka toimittaa ruuan laitoksiin vanhuksille ja lapsille, on kyse teollisen kokoluokan tuotannosta, jossa määrät ovat 15 000—40 000 annosta päivässä. Arvoisa puhemies! Hieman ehkä makaaberi sanonta, mutta englannin kielestä suomennettuna on olemassa sellainen kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, ja kyllä tässä hieman sellaisia elkeitä on. — Kiitos. [Jaana Strandman: Ohhoh!]

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin jäädä kuuntelemaan, jotta edustaja Lintilä ei joudu puhumaan aivan tyhjälle salille, [Mika Lintilän välihuuto] mutta myös ihan asiallisista syistä. Kiitos hyvästä esittelystä. Ensin alkuun semmoinen anekdootti: Aikoinaan olin Etelä-Savossa eräässä Sitran hankkeessa mukana. He lähettivät joulun alla sitten — tämän olen kertonut täällä aiemminkin, mutta kerron nyt uudelleen — tämmöisen pienen lahjapakkauksen, ja mietin jo ennakkoon, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Siellä oli burkinafasolaisia pähkinöitä ja perulaista suklaata. Sen jälkeen toivon mukaan linja on vaihtunut, ja varmaan onkin. Oli erinomaisen hyvä ja mukava kuulla siitä, että nämä panostukset kotimaiseen yritystoimintaan ja tämäntyyppisiin kasvavat. Mutta ehkä pienen toiveen kuitenkin esittäisin: kun itse oikeastaan haen jokaisesta aiheesta, niin kuin täällä on ehkä huomattu, itäisen Suomen näkökulman, myös Suomen pidemmän aikavälin tulevaisuuden näkökulman — niin kuin edustaja Lintilä hyvin totesi tuossa äsken, ettei pidä katsoa kengänkärkiin — että meillä olisi sitä näkymää pidemmälle, niin Sitra voisi myös tämäntyyppisiin asioihin ehkä jatkossa panostaa. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen nyt niille, jotka haluaisivat ennättää katsomaan sitä ottelua, mutta nyt vielä kun harvoin pääsee aiheesta puhumaan. — Tässä kun tuli edustaja Junnilalta hyvin tämä jääkiekko, niin katsoin sitten ihan anekdoottina hieman, että formula ykkösillä on tavoitteena olla hiilineutraaleja vuoteen 2030 mennessä, ja he käyttävät nyt sataprosenttisesti synteettistä polttoainetta. Toki päästöjä aiheutuu sitten, niin kuin monessa urheilulajissa, itse sen urheilun sinänsä sijaan siitä, kun siellä katsojia ja muita liikkuu. Mutta joo, hyvä, että kaikilla on tavoitteita. Edelleen jatkan tästä puurakentamisesta: Metsäbiotalouden tiedepaneelin tutkimuksen mukaan rakennettu ympäristö aiheuttaa tosiaan kolmanneksen kaikista Suomen päästöistä. Tässä heidän tutkimushankkeessaan on laadittu tämmöisiä skenaarioita, joissa puun käytön lisäämisellä rakentamisessa voisi vähentää rakennetun ympäristön vuosittaisia kokonaispäästöjä jopa reilusti yli kymmenen prosenttia verrattuna nykyiseen tasoon. Tiedepaneelin mukaan puurakentamisen lisäämisellä saavutettavat päästösäästöt ovat merkittävän suuruisia suhteessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettyihin muihin päästövähennystoimiin — nyt puhutaan tietysti tästä pitkästä aikavälistä, mutta kaikki nämä liittyvät toisiinsa — ja puurakentamisen mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa ei Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ole otettu Suomessa vielä riittävän hyvin huomioon. Esimerkiksi Tanskassa rakennusten päästörajojen kiristyminen on lisännyt biopohjaisten rakennusmateriaalien käyttöä. Lisäksi EU:ssa valmistellaan parhaillaan vapaaehtoisia hiilivarastomarkkinoita, jotka voivat toteutuessaan parantaa puupohjaisten ratkaisujen kilpailukykyä. Arvoisa puhemies! Puurakentamisen alalta arvostellaan, että Suomessa vuosikymmeniä puhuttu puurakentamisen edistäminen usein vesitetään päätöksenteossa. Arvostelu kohdistuu jopa yksittäisiin virkamiehiin, joiden nähdään jarruttavan puurakentamisen kehittymistä. Myös tulossa olevan rakennuslain muutoksen materiaalien päästöjä koskevia kriteerejä pidetään puurakentamisen toimijoiden taholta niin löysinä, etteivät ne edistä rakentamisen päästöjen vähentämistä ainakaan riittävällä tavalla. Alan mukaan rakennusten hiilijalanjälkilaskenta on luotu tavalla, joka peittää materiaalivalintojen merkityksen. Tätä toimijat perustelevat sillä, että koska hiilijalanjälki lasketaan koko elinkaarelle 30:stä 50:een vuoden ajalta, laskelma korostaa energian käyttöä eivätkä materiaalivalinnat näy laskennassa riittävästi. Arvoisa puhemies! Kaikki rationaaliset argumentit tukevat puurakentamisen edistämistä. Politiikan ongelmana on liian usein asioiden politisoituminen, ja ristiriitaiset ja riitaisat näkemykset metsien käytöstä haittaavat myös puurakentamisen edistämistä ja näkymää pidemmälle tulevaisuuteen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja toi esille, tämä mietintö on tosiaan yksimielinen, eikä siihen oikeastaan sen enempää. Niitä kriittisiä kohtia tuli myös siellä esille, niin kuin on tullut näissä muissakin puheenvuoroissa. Kiitos myös ministerille, että olette täällä paikalla. Ei ollut tarkoitus siitä Fingridistä mainita, mutta kun toitte sen esille, niin kyllä me edelleen itäisessä Suomessa hieman ollaan huolissaan siitä, mikä se Fingridin todellinen tahto siellä investointeihin on, koska se uusiutuvan energian tuotanto on kriittinen tekijä meillä investointien liikkeelle lähtöön. Vaikka varsinaista kritiikkiä tähän itse mietintöön ei ole mutta on mahdollisuus puhua puurakentamisesta, niin käytän tilaisuuden hyväkseni. Siellä suunnitelmaluonnoksen palautteessahan oli maininta, että puutuotteiden ja puurakentamisen roolia päästövähennys- ja nieluratkaisuna olisi myös voinut käsitellä suunnitelmaluonnoksessa enemmän, niin että tästä jokunen sana: Tämä puurakentaminen on ollut hieman semmoinen ihmetyksen aihe täällä. Siitä aika paljon puhutaan myönteisessä mielessä, mutta ihan hirvittävästi ei ole nähtävissä semmoisia konkreettisia toimenpiteitä. Otan joitain tutkimuksia tässä siihen liittyen esille, joista kaksi on Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa tehtyjä tutkielmia. Ensimmäinen on tämmöinen Markus Lehtosen Kannattaako puusta rakentaa Suomessa?, ja siinä todetaan, että Suomessa metsien kasvu riittää hyvin kattamaan rakennusteollisuuden tarvitseman puumäärän. Lehtosen mukaan Suomesta ei puu lopu rakentamalla puurunkoisia taloja ja rakennusteollisuus voisi lisätä merkittävästi puun käyttöä. Tutkielmassa todetaan edelleen, että puurakentamisella on mahdollista vähentää merkittävästi rakentamisen kokonaishiilipäästöjä. Erityinen merkitys tutkielman mukaan on pitkäaikaisten hiilivarastojen muodostumisen ja korvausvaikutusten kannalta. Rakennettaessa puusta muodostuu kymmenien ja jopa satojen vuosien ikäisiä hiilivarastoja, jotka ovat pois ilmakehän hiilestä. Lehtosen tutkielman johtopäätökset ovat, että puurakentamisen korvausvaikutus muodostuu siitä, että käyttämällä puisia rakennustuotteita voidaan korvata muista rakennusaineista valmistettuja tuotteita ja näin laskea rakentamisen kokonaishiilijalanjälkeä merkittävästi. Puurakentamisen kasvua jarruttaviksi tekijöiksi Lehtosen tutkielmassa todetaan rakennusalan tiedon ja kokemuksen puute korkean puurakentamisen osalta, puutteellinen puurakennustuotteiden standardointi sekä puurakennushankkeiden kokeminen taloudellisena riskinä. Arvoisa puhemies! Toinen samaisen Tampereen yliopiston tutkimuksista on Karoliina Alatalon tutkielma Kokemuksia 2000-luvun alun Suomen suurista puukouluista. Siinä ovat esimerkkeinä Pudasjärven, Tuupalan ja Mansikkalan koulut. Siellä tutkittiin, miten puun käyttö koulurakennuksessa näkyy ja miten se koetaan. Tästä tutkielmasta ilmenee, että uusien koulujen rakentamisen taustalla on usein entisen koulun sisäilmaongelma, halu tukea paikallista toimijaa ja toimia ekologisesti sekä arkkitehtuurin yhteneväisyys. Käyttäjäpalautteissa kaikissa kouluissa painottuivat sisäilma, akustiikka ja viihtyvyys. Kävi myös ilmi, että puu koettiin terveellisenä ja miellyttävänä vaihtoehtona sisäilmaongelmien jälkeen. Kunnat myös pitivät puurakentamista ilmastotietoisena valintana, ja päätöksenteossa haluttiin painottaa paikallisten toimijoiden tukemista. Kunnat näkivät nämä myös asioina, joilla ne voivat brändätä itseään ja kohottaa kunnan itsetuntoa. Alatalon mukaan puun akustiset ominaisuudet koettiin erityisen hyvinä koulurakennuksissa, koska ne vähensivät merkittävästi yleistä melua. Yhteistä puukouluille oli puun laaja ja näkyvä käyttö, luonnonvalon hyödyntäminen sekä ekologisuuden lisääminen rakentamalla myös käytävät ja aulat toiminnallisiksi tiloiksi. Alatalon tutkielman johtopäätökset olivat, että puiset koulurakennukset koettiin erittäin onnistuneiksi ja puun käyttöä aiotaan jatkossakin jatkaa kunnissa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Myönnän, että tämä puheenvuoro on vähän taktikoitu. Pyysin, että Lyly pyytäisi vielä puheenvuoron, niin että minä saisin 400. puheenvuoron tähän nyt sitten pidettyä. [Naurua] Ihan vakavasti ottaen tässä ovat tulleet äärimmäisen hyvin nämä kaikki perusteet esille. Tämmöiseen kiusantekoon, oli se syy siellä taustalla sitten mikä tahansa, pitää päästä kiinni. Tietysti aina jos joku jotakin kiusaa tavalla tai toisella muille tekee, olisi myös hyvä päästä kiinni siihen, mikä on se motiivi siellä, miten voitaisiin vaikuttaa jo aiemmin, ennen kuin tämmöisiin tilanteisiin joudutaan. Vaikka tuolla jo aiemmin taisin mainitakin, niin toistan sen, minkä edustaja Kontu tässä keskustan kantana toi, että tämä on syytä käsitellä äärimmäisen vakavasti ja tarkkaan ja toivon mukaan saadaan vietyä läpi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lylyn 1 000. puheenvuoron kunniaksi puhun nyt tältä puolelta salia, yleensä puhun tuolta toiselta. Tosiaan tässä on edustaja Lylyn alulle laittama — ja muitakin aktiivisia tosiaankin on ollut — lakialoite, jonka tavoitteena on, että perusteettomien tai kiusantekomielessä tehtyjen oikaisuvaatimusten ja kunnallisvalitusten määrää saataisiin vähennettyä. Nykyinen ja kaikille kuntalaisille kuuluva laaja valitusoikeus mahdollistaa muutoksenhaun myös tilanteessa, jossa valittaja ei ole asianosainen eikä hänellä ole todellista oikeussuojan tarvetta. Valitus voi silti aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä ja kustannuksia sekä kunnalle että yksityisille. Tällä lakialoitteella edellä mainittuun tavoitteeseen pyrittäisiin rajaamalla valitusoikeutta, mutta niin kuin täällä on tuotu esille, rajoitukset olisivat kuitenkin rajattuja. Esitetty muutos koskisi vain kunnan ja yksityishenkilöiden välisiä kiinteistö‑ ja vuokrasopimuksia. Se ei vaikuttaisi valitusoikeuteen muissa asioissa. Lisäksi asianosaisen oikeus hakea muutosta säilyisi ennallaan. Näin ollen kuntalaisten osallistumisoikeus ei katoaisi, mutta se kapenisi rajatuissa asioissa, joissa valittajalla ei olisi suoraa asianosaisen asemaa. Arvoisa puhemies! Myönteisenä vaikutuksena tässä voidaan pitää hallinnon tehostumista, hankkeiden nopeampaa toteutumista sekä kustannusten vähenemistä kunnissa ja tuomioistuimissa. Lisäksi yksityishenkilöiden asema paranisi tilanteissa, joissa heidän hankkeensa eivät enää viivästy ulkopuolisten valitusten vuoksi. Kielteisenä vaikutuksena olisivat kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen, kansalaisvalvonnan heikkeneminen sekä riski siitä, että virheellisiin päätöksiin ei puututa, jos kukaan asianosainen ei hae muutosta, mutta nämä ovat tässä toissijaisia — en tiedä, onko toissijainen nyt oikea termi, mutta on täällä salissa käytetty toissijainen-termiä monta kertaa muulloinkin. Arvoisa puhemies! Tosiaan, mitä mieltä tästä aloitteesta voi olla? Tämä on kannatettava, kuten edustaja Kontu jo toi aiemmin esille, mutta tässä vielä näkökulmaa siihen. Elikkä lakialoite on perusteltu, vaikka sillä puututaan kunnallisen itsehallinnon perinteiseen ytimeen siinä, että kunta on asukkaidensa itsehallintoa. Lakialoite on rajattu koskemaan tietynlaisia asioita, mikä tekee siitä hyväksyttävän perustuslain kannalta. Sillä puututtaisiin häiriö‑ tai kiusantekotarkoituksessa tehtyihin valituksiin, joissa valittajalla ei ole aitoa oikeussuojan tarvetta. Samalla se siirtäisi osallistumisen painopistettä kohti ennakollisia vaikuttamiskeinoja, kuten kuulemisiin, kaavoitusprosesseihin ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumiseen. Kuntalaisten rooli muuttuisi jälkikäteisistä päätösten kyseenalaistajista etukäteen vaikuttajiksi. Arvoisa puhemies! Julkisuuden perusteella niin sanottu sarjavalittaminen on Suomessa keskittynyt muutamiin yksittäisiin valittajiin ja muutamiin kuntiin, kuten täällä on tuotu esille. Vaikutukset voivat olla paikallisesti merkittäviä erityisesti silloin, kun valitukset kohdistuvat rakentamiseen tai muihin aikataulutettuihin hankkeisiin. Vielä ei ehkä voida puhua niin sanotusta systeemiongelmasta, vaikka ilmiö on koko voimallaan täyttä totta sellaisissa kunnissa, joissa asuu sarjavalittajia. Oikeuteen tehdä kunnallisvalitus riittää pelkästään kunnan jäsenyys. Se on osa suomalaista oikeusturvaa ja demokratiajärjestelmää tällä hetkellä. Sen avulla kuntalaiset ovat voineet valvoa kunnan päätöksenteon laillisuutta. Siksi sitä on pidetty kunnallisen itsehallinnon kulmakivenä. Oikeuksiin liittyy kuitenkin vaatimus, että sitä ei pidä käyttää väärin. Kunnallisvalituksen käsittelevät hallinto-oikeudet, joiden päätöksiin voidaan hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tehdyssä valituksessa tutkitaan, onko kunnan tekemä päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä, onko päätöksen tehnyt viranomainen ylittänyt toimivaltansa ja onko päätös muuten lainvastainen. Niin sanottuihin tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin eli siihen, onko kunnan päätöksessä järkeä vai ei, eivät hallintotuomioistuimet ota kantaa. Hallintotuomioistuimet voivat hylätä valituksen tai kumota päätöksen ja palauttaa asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Tästä voi helposti tulla vuosikausia kestävä oravanpyörä ilman todellista valitusperustetta, joka valitukselta edellytetään. Hallintotuomioistuimet joutuvat aina vähintään tutkimaan tehdyt kunnallisvalitukset. Arvoisa rouva puhemies! Julkisuudessa esiin nousseet tapaukset osoittavat, että samat henkilöt voivat tehdä poikkeuksellisen suuren määrän valituksia, mikä aiheuttaa nyt ongelmia paikallistasolla. Kuten täällä on tuotu esimerkiksi tämä Tampereen tilanne: On tehnyt yli 100 valitusta kaupungin päätöksistä ja vienyt niistä yli 80 hallinto-oikeuteen. Valitukset ovat kohdistuneet erityisesti tonttien luovutuksiin ja rakentamiseen liittyviin päätöksiin. Ne ovat viivästyttäneet yksityisten asuntorakentamista ja kaupungin hankkeita. Toinen esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa yksi henkilö teki lähes 100 valitusta opettajavalinnoista useiden yhdistysten nimissä. Hallinto-oikeus katsoi lopulta, ettei valituksia voitu pitää aidosti yhdistysten tekeminä vaan niiden taustalla oli yhden ja saman henkilön toiminta. Tapaus osoitti, miten järjestelmää voidaan käyttää toistuvasti väärin ja miten yksittäinen valittaja voi kuormittaa oikeusjärjestelmää laajasti. Lisäksi julkisuudessa on viitattu useisiin paikallisiin sarjavalittajiin, jotka ovat tehneet kymmenittäin valituksia esimerkiksi kaavoituksesta, rakentamisesta tai kunnallisista hankkeista. Kaikki nämä tapaukset ovat muodostaneet yhdessä ilmiön, jossa pieni joukko aktiivisia valittajia käyttää muutoksenhakuoikeutta kyseenalaisesti ja, voi sanoa, väärin. Tätä on pidetty yhtenä syynä siihen, miksi aihe on noussut poliittiseen keskusteluun ja lainsäädäntöhankkeisiin ja poikinut puheena olevan lakialoitteen, mistä kiitos edustaja Lylylle.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tuotiin hyvin esille tämä avoimuus, luotettavuus ja saavutettavuus. En nyt ole ihan varma, kuinka kauan on Yleä tullut seurattua, mutta kyllähän tässä erityisesti paikallistasolla ja maakuntatasolla iso muutos on tapahtunut erityisesti viime vuosina mutta tietysti pidemmälläkin aikaa. Tämä saavutettavuus ei kyllä tällä hetkellä toteudu ainakaan tuolla omassa maakunnassa. Se alue on vielä niin kummallisesti jaettu, että se on Etelä-Savo ja Keski-Suomi, joilla ei ole oikeastaan muuta kuin maarajaa hieman. Tässä on se iso asia varsinkin semmoisella ikääntyvällä seudulla. Me ollaan kiinnostuneita valtakunnallisista asioista, kansainvälisistä asioista, mutta erityisesti ikääntyneemmät ja monet meistä muutenkin erityisesti niistä paikallisista ja maakunnallisista asioista, ja ne ovat kyllä nyt jääneet kadoksiin aika paljon pelkästään jo sen takia, että maakuntauutisia ei enää tule kuin hyvin harvakseltaan. Tässä tuli hyvin esille tästä julkisesta keskustelusta, että vaarana on sen kärjistyminen, vaikka se vaara ikävä kyllä taitaa olla jo ohitettu ja se on monin paikoin karannut jo aika lailla käsistä. Toivon mukaan myös muun muassa tässä tekoälyssä, minkä edustaja Lyly toi hyvin esille, että aina vain vaikeampi on tietää, mikä on totta, mikä ei, Ylellä on erittäin merkittävä rooli tällä hetkellä ja varmasti tulevaisuudessa. Toivottavasti se pystyy jatkossa paremmin palvelemaan myös paikallisella tasolla. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Erinomaista keskustelua. Harmi, että meitä on näin vähän täällä, mutta äärimmäisen mielenkiintoista ja hyvää keskustelua. — Tässä vaiheessa voin todeta, että en missään nimessä ole perustuslain asiantuntija, hyvä, jos oikein minkään lain, mutta jos oikein olen ymmärtänyt — ja tämä nyt on ehkä sinänsä epärelevantti keskustelu — niin se itseisarvo on tosiaan siellä esitöissä mainittu mutta lain pykälässä se taitaa olla niin, että sitä ei ole siellä, ja on toki varmasti eri asia, onko se sitten perustuslaissa mainittu. Tämä edustaja Kiljusen esille nostama oli mielenkiintoinen, ja kyllähän tässä tietysti aika synkissä vesissä on varmaan moni muukin kuin minä ollut, kun on seurannut tätä ihmiskunnan kehitystä, kuinka paljon resursseja me käytämme tuhoamiseen ja toistemme tappamiseen ja vahingoittamiseen kaikin mahdollisin keinoin. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta eräässä radio-ohjelmassa, jota kuuntelin, väitettiin näin — en tiedä, miten sitä pystytään edes mittaamaan — että ihmiskunnan älykkyysosamäärä kääntyi laskuun vuonna 1995 ja siitä asti on menty huonompaan suuntaan. On sen verran ikää itsellänikin, että voisin vaikka allekirjoittaa. Suomen jääkiekon MM-mestaruuteen se ei taida kuitenkaan liittyä, vaikka sattui samalle vuodelle. Sitten se pohdinta, kun täällä monta kertaa joutuu miettimään sitä, että kun pitää säätää lakeja mutta jos me ei noudateta niitä tai se laki on semmoinen, että sen noudattaminen on tulkinnanvaraista tai vaikeata — en sano, että tässä on semmoisesta kyse — niin miten me ihmiset sitten ylipäätään noudatettaisiin lakia ja ylipäätään osattaisiin käyttäytyä ihmisiksi tai joissain tapauksissa voisi sanoa ehkä jopa eläimiksi. Arvoisa puhemies! Nostan vähän tätä kotieläintuotannon näkymää laajemminkin, koska täällä on hyvin monipuolisesti tätä aihetta käsitelty muutenkin. Joku vuosi sitten oli Aalto-yliopiston tutkija Mika Jalavan haastattelu Maaseudun Tulevaisuudessa, ja hänen pääviestinsä oli, että eläintuotanto tulee säilymään merkittävänä osana maailman ruuantuotantoa myös jatkossa. Sitaatti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelusta: ”Karjatalouden näkymät ilmaston muuttuessa eivät ole yhtä huolestuttavia kuin viljan viljelyn, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaihteluita pystytään hallitsemaan nurmiviljelyssä paremmin kuin hyvin voimakkaassa viljan viljelyssä. Jalavan näkemys eläintuotannon merkityksen säilymisestä perustuu kansainvälisen tutkimusryhmän selvitykseen, jossa on tutkittu maailman biomassojen tulevaisuudennäkymiä maailman ilmaston neljän eri lämpenemismallin tilanteissa. Jalava on yksi ryhmän tutkijoista. Karjatalouden vähentymistä hidastaa myös tiivis kytkös muuhun viljelyyn. Globaalin ruuantuotannon näkökulmasta alueita tulisi käyttää nykyistä vahvemmin siihen, missä ne ovat parhaimmillaan. ’Siellä, missä ei voida tuottaa ruokaa suoraan ihmisille, muunnetaan biomassaa eläinten kautta ihmisten ravinnoksi’, Jalava sanoo viitaten nurmien ja laidunten käyttöön. ’Asioita katsotaan liian helposti haittanäkökulmasta. Pitäisi nähdä myös positiiviset puolet ja kokonaisuus. Jos maailman väestö edelleen kasvaa, ruokaa on pakko tuottaa lisää ja tehokkuutta tuotannossa tarvitaan.’ Etenkin Suomen osalta tulevaisuus näyttää nurmirehun saatavuuden kannalta positiiviselta, vaikka vuosien välinen vaihtelu lisääntyy. ’Mitä pahemmaksi ilmastonmuutos menee, Suomen tilanne pysyy silti kohtuullisena. Monella muulla alueella haasteita tulee paljon enemmän’, Jalava toteaa.” Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorit Marketta Rinne ja Matti Pastell sekä erikoistutkija Terhi Mehtiö kirjoittivat joitain vuosia sitten blogikirjoituksen otsikolla ”Maito ja naudanliha kuuluvat kestävään ruokajärjestelmään”. Kirjoituksen pääviesti löytyy näistä seuraavista sitaateista: ”Kotieläintuotannon kokonaisvaikutuksia arvioitaessa pitää huomioida koko ruokajärjestelmä, sillä kotieläinten vaikutus ilmastolle ja ympäristölle on hyvin monitahoinen. Lisäksi vaikutukset ovat erilaisia Suomessa, kehittyvissä maissa ja globaalisti tarkasteltuna. Suomessa tuotantopanokset käytetään tehokkaasti lopputuotteisiin, kun eläinten perinnöllinen taso, ruokinta ja hoito ovat huipputasoa. Suomessa ovat myös maailman parhaat vesivarat ja runsaasti peltoalaa lannan ravinteiden hyödyntämiseen, joten voidaan jopa ajatella, että meillä olisi mahdollisuus kantaa nykyistä suurempi vastuu globaalista kotieläintuotannosta.” ”Naudanliha ja maitotuotteet ovat usein erityisessä tarkastelussa suurempien ilmastopäästöjen takia, jotka johtuvat märehtijöiden tuottamasta metaanista. Märehtijän pötsissä elävät mikrobit mahdollistavat ihmisille, sioille ja siipikarjalle syötäväksi kelpaamattoman nurmen ja kuitupitoisten sivutuotteiden muuntamisen lihaksi ja maidoksi. Pötsimikrobit kuitenkin tuottavat samalla metaania, jonka märehtijä poistaa pötsistä röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä, eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.” Myös Huoltovarmuuskeskus on nostanut esille, että erityisesti nurmeen perustuvan kotieläintuotannon jatkuminen on välttämätöntä ja suuressa osassa Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta. Tällä hetkellä enempi suomalaista ruuantuotantoa ja kotieläintuotantoa erityisesti uhkaavat runsaat valkoposkihanhikannat. Kuten näissä sitaateissa hyvin todetaan, kotieläintuotannolla on perusteltu, ja todennäköisesti kasvava, rooli suomalaisessa ruokaketjussa ja sitä kautta huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Se ei ole pois tietenkään siitä, että meillä on muita tuotantotapoja. Koko ajan kehittyy uusia. Tämä on sekä—että, tämä ei ole joko—tai-asia, ja se rooli kasvaa myös globaalisti, kun ruuan kysyntä kasvaa. Pitää muistaa, että meillä suomalaisilla ei ole oikeutta syödä toisten, meitä heikommassa asemassa olevien pöydästä eikä juoda heidän kaivostaan. Mitä vähemmän meillä on omaa kotieläintuotantoa, sitä enemmän tulemme näin tekemään. Arvoisa puhemies! Miksi tätä näkökulmaa tässä nostan esille? Täällä on hyvin tuotu se, että täällä on erilaisia arvoja, ja tämä demokratiakeskustelu oli erittäin mielenkiintoinen — no, koetan olla menemättä siihen, koska kello käy. Keskeinen kysymys on siinä, että kun täällä puhuttiin, että on erilaisia arvoja, niin kuin demokratiaan kuuluu, ja on hyvä, että ne tuodaan täällä esille ja voidaan näin rauhassa siitä keskustella, mutta tähän samaan nyt sitten, että jos tätä asiaa käsitellään jatkossa eduskunnassa, on syytä jokaiselta puolueelta tulla selkeä kanta siihen, haluavatko ne sallia kotieläintuotannon Suomessa vai eivät. Edellisessä puheenvuorossa sanoin siitä, että tässä on osalla sellainen näkymä pidemmällä aikavälillä, että kotieläintuotantoa ei enää Suomessa harjoitettaisi. Ilman selkeää vastausta tähän kysymykseen ei ole mahdollista säätää toimivaa lainsäädäntöä eläinten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Eilen keskusteltiin valtion velkakaton nostamisesta 270 miljardiin. Meitä oli suurin piirtein sama määrä puhujia siitä aiheesta kuin tästä. Tämä on oikeastaan vain esimerkkinä siitä, miten laaja-alaisesti täällä asioita käsitellään. Tosiaan tämän käsittelyssä olevan lakialoitteen taustallahan on pitkä ja varsin systemaattinen työ vaikuttaa suomalaiseen kotieläintuotantoon, ja sen takia keskityn nyt tässä siihen. Tästä johtuen nyt tässä käsittelyssä olevassa lakialoitteessa ei ole kyse pelkästään eläinten hyvinvoinnin parantamisesta, vaikka varmasti en yhtään epäile, etteikö valtaosa aloitteen allekirjoittajista siihen aidosti ja vilpittömästi pyrkisi. Tämän lakialoitteen yhteydessä käytävässä keskustelussa nostetaan esille ajatus eläimen itseisarvosta. Lähtökohtaisesti ja ensi kuulemalta tämä voi tuntua perustellulta ja aivan täysin loogiselta lähestymistavalta. Käytännössä tällä lakimuutoksella haetaan mahdollisuutta viedä oikeuslaitoksen ratkaistavaksi sitä, millä tavoin Suomessa voi kotieläintuotantoa harjoittaa vai saako harjoittaa lainkaan. Arvoisa puhemies! Otan käytännön esimerkin: Lypsykarjatilalla on lehmä, joka ei syystä tai toisesta enää tuota maitoa. Normaalisti tällainen lehmä menee alan termiä käyttäen poistoon, suomeksi sanottuna teuraaksi, ja tämä lehmä hyödynnetään erittäin tarkkaan ravinnoksi ja lukuisiin muihin käyttökohteisiin, lääkkeistä jalkineisiin. Se on uskomaton määrä, mitä kaikkea hyödyllistä tästä naudasta voidaan tehdä. Mikäli lainsäädäntöä muutetaan eläimen itseisarvon suuntaan, laukaisee se jossain kohtaa tilanteen, jossa oikeuslaitos joutuu ratkaisemaan, saako eläimen poistaa vai ei. Kuinka käy, mikäli oikeuslaitos päättäisi, että tuottamatonta eläintä ei saa poistaa? Tilanne tulisi kotieläintuotannon harjoittajan kannalta käytännössä täysin mahdottomaksi. Voidaan kysyä, onko tämä itse asiassa tämän aloitteen taustalla olevien toimijoiden todellinen tavoite, ja moni asia siihen viittaa. Täällä tuotiin aivan oikein esille, kuinka suuri joukko suomalaisista haluaa, että eläinten olosuhteita parannetaan, ja se on äärimmäisen hyvä asia. On vaikea keksiä ketään, joka olisi sitä mieltä, että niitä pitäisi huonontaa, mutta samaan aikaan täytyy kysyä, kuinka moni suomalainen tietää ja tuntee, minkälaisissa olosuhteissa tänä päivänä kotieläintuotantoa Suomessa harjoitetaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä tulee hieman toistoa siitä, mitä edustaja Lyly ansiokkaasti toi esille. Tosiaan valtion lainanotto toteutetaan perustuslain 82 §:n mukaisesti eduskunnan suostumuksella. Edellisen kerran velkakattoa korotettiin kesällä 2024, jolloin katto nostettiin 170 miljardista 205 miljardiin euroon, mutta velkaantuminen on tosiaan jatkunut voimakkaana, niin että tämäkin katto on ylittymässä jo tämän vuoden lopulla. Nyt uusi velan enimmäismäärä tulisi olemaan 270 miljardia. Siihen nähden tietysti tämähän on hämmentävää, että näinkin vähän tämä asia täällä meitä edustajia puhututtaa. Korotusta tulisi siis yhdellä kertaa 65 miljardia euroa. Vertailuksi voi ottaa luvun vuodelta 2008, jolloinka Suomen finanssikriisin alla velka oli noin 54 miljardia euroa. Nyt muutamassa vuodessa otetaan enemmän kuin valtionvelka oli tuolloin, ja uuden katon arvioidaan riittävän vuoteen 2030. Kukaan ei tästä tilanteesta voi nautintoa löytää — jonkinlainen ikävä suomenennätys kuitenkin. Arvoisa puhemies! Yleensähän Suomessa velkakattoon on suhtauduttu hyvin teknisesti. Ehkä eniten julkisuudessa on Yhdysvaltojen tilanne, missä hallinto menee välillä ihan pysähdyksiin ja se on tämmöinen politiikanteon väline. Niin kuin äsken sanoin, tämä ei ole semmoinen aihe, josta olisi tarpeen politikoida, vaan olisi tarpeen löytää siihen yhdessä ratkaisuja. Kuitenkin täytyy todeta se, että tilanteen tekee erikoiseksi, että samaan aikaan on kuitenkin hallitus tuonut eduskuntaan julkisen talouden suunnitelman vuosille 2027—2030, ja siinä seuraavalle vaalikaudelle tarvittava velkajarru näyttää vähän siltä, että poljin on ehkä poikki tai jarrusta pinta lähtenyt. Tämä ongelma siirtyy käytännössä kokonaan seuraavalle hallitukselle, koska tässä julkisen talouden suunnitelmassa valtion lisävelkaa on yhteensä 64 miljardia euroa sille suunnitelmakaudelle. Tietysti ihmetyttää, miksi ei ole mitään toimenpiteitä, joilla kompensoitaisiin näitä julkista taloutta heikentäviä toimia. Arvoisa puhemies! Mikäli nyt hallituksen esittämä uusikin velkakatto muutaman vuoden kuluttua täyttyy, ja ikävä kyllä, siltä se hieman näyttää, niin meillä on sitten lähes 50 000 euroa kansalaista kohti velkaa, jokaisella. Kysymys kuuluu, hyväksyykö eduskunta mittavan velkakaton korottamisen vai vaaditaanko hallitukselta toimenpiteitä. Kyllä varmaan eduskunta hyväksyy, mutta näiden toimenpiteiden perään tietysti voidaan kysyä. Arvoisa puhemies! Tämän velkakaton korottamista julkisen talouden suunnitelman valossa on vähän vaikea ymmärtää — on toki vähän vaikea ymmärtää myös aivan vasemman laidan puheita, joissa ei velkajarrulle olisi ollenkaan tarvetta, ja sitten myös joissain ryhmissä sitä, että on vähän kahdenlaista ilmaa. Se on toki ymmärrettävää, että myös puolueiden sisällä on erilaisia näkemyksiä, mutta mikäli velkaantumiskehitystä ei saada pysäytettyä, päätöksentekoon tulevat mukaan meidän poliitikkojen lisäksi myös rahoittajat, tavalla tai toisella. Siksi olisi parempi, että säilytetään se päätöksentekovalta ja ‑kyky täällä meillä. — Kiitos.