Kettunen Tuomas

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Kiitos, rouva puhemies! Jatkan tästä edustaja Kempin puheenvuorosta, nimittäin tästä ennallistamissuunnitelmasta. Tämä hallituksen valmistelema kansallinen ennallistamissuunnitelma muodostaa valtavan kustannus- ja käyttörajoitusriskin maa- ja metsätaloudelle. Suunnitelman toimeenpanokustannukseksi arvioidaan noin miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa — ja vuotuinen rahoitusvaje on jo 400 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset vuoteen 2050 mennessä voivat nousta 13—19 miljardiin euroon, ja hakkuumahdollisuudet voivat pudota 12—15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tätä hakkuurajoitusta ei kyllä suomalainen metsäteollisuus kestä. Ruotsissa hallitus asetti valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot. Kaikki EU-joustot on hyödynnetty täysimääräisesti Ruotsissa, eikä elinkeinolle tai yritykselle saa aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita. Näin toimitaan Ruotsissa. Suomessa vastaavia reunaehtoja ei ole uskallettu asettaa. — No, ministeri varmaan tulee vielä takaisin, ja tämän varmasti ministeri lukee eduskunnan pöytäkirjasta. — Tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää tuonne komission suuntaan. Me kyllä Suomen Keskustassa olemme hieman pettyneitä, emmekä vain hieman pettyneitä, että tätä suunnitelmaa ei tuoda lopulliseen käsittelyyn tänne eduskuntaan, Suomen eduskuntaan, joka on tämän meidän Suomen tasavallan suurin päätöksentekoelin. Näin on, edustaja Hemmilä, se suunnitelma ei ole tulossa enää tänne, vaan ympäristöministeriö tämän laatii ja vie sen valtioneuvostolle, ja valtioneuvosto sitten vie sen suunnitelman eteenpäin. [Pertti Hemmilän välihuuto] Eikö niin, edustaja Viljanen? Näin siinä käy. — Selvitin vain, onko edustaja Viljanen hereillä, kun hän on käyttänyt niin paljon ansiokkaita puheenvuoroja tämän päivän aikana. Mutta tosiaan, niin kuin sanoin, tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää komissiolle. Nämä Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava käyttöön. Eduskunnalle on annettava tästä asiasta selonteko, ja yksityismaiden toimien on perustuttava aitoon vapaaehtoisuuteen, täysimääräisiin korvauksiin. Siksi tätä lunastuslakiakin on edelleen uudistettava voimansiirtolinjojen osalta maanomistajien oikeuksien turvaamiseksi. Edelleen, rouva puhemies, haluan peräänkuuluttaa — ja kiitoksia, että rouva ministerikin tuli saliin kuuntelemaan näitä loppupuheenvuoroja — että tämä ennallistamissuunnitelma tulee olemaan kyllä aika kallis paketti Suomen valtiolle ja suomalaisille veronmaksajille, jos ei aleta löytämään niitä joustoja, mitä esimerkiksi Ruotsissa tehdään. Toivoisinkin, että siihen Ruotsin malliin siirrytään myös Suomessa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Kunnioitettu herra puhemies! Tulipa hyvä mieli tuosta edustaja Kallion puheenvuorosta, kun toitte esiin niitä konkreettisia asioita, mitä tulisi edistää turvetuotannon osalta. On hyvä, että se on nytten eduskunnan pöytäkirjaan kirjattu ylös lähetekeskusteluna. Tämä lähetekeskusteluhan käydään tämän kansalaisaloitteen pohjalta. Aloite on päivätty 4.2.2026, elikkä tämän vuoden helmikuun alussa tämän aloitteen ovat tehneet tämmöiset vastuuhenkilöt kuin Tapio Salminen, Maria Rautanen, Miika Mantela, Jouko Pahkakangas ja Hannu Isokääntä. Kiitoksia teille, että te olette tehneet tämän tärkeän kansalaisaloitteen, ja teille yli 50 000 suomalaiselle, jotka olette allekirjoittaneet tämän kansalaisaloitteen, että me pääsemme käymään tämän keskustelun tällä vaalikaudella täällä eduskunnassa. Ja kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Elomaa totesi, tämä on vahva viesti. Tämä on vahva viesti aloitteentekijöiltä ja allekirjoittajilta, että tämä pitää nyt käsitellä Suomen eduskunnassa. En minäkään lähde kovin paljon näitä aikaisempia puheenvuoroja siteeraamaan, mutta totean vain, puhemies, että kun tämä lähetekeskustelu on käyty, niin tämä asiahan tulee käsitellä välittömästi talousvaliokunnassa. Tämähän menee talousvaliokuntaan. Talousvaliokunnan puheenjohtajana toimii kansanedustaja Vilhelm Junnila. Hän on perussuomalaisten kansanedustaja, joka on myös vahvasti ottanut kantaa turpeen puolesta ja allekirjoittaa varmasti tämän kansalaisaloitteen täysimääräisesti, joten toivon häneltä asianmukaista vakavuutta, että hän välittömästi ottaa tämän talousvaliokunnassa käsittelyyn ja tuo sen sitten tänne isoon saliin lopullisesti päätettäväksi. Siellä talousvaliokunnassa jäseninä ovat perussuomalaisten suunnalta myös Antti Kangas, Merja Rasinkangas, joka käytti ansiokkaan puheenvuoron tänään, ja myös Kaisa Garedew, joka myös on puhunut turpeen puolesta. Uskon, että he tulevat antamaan täyden tuen talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle, että tämä kansalaisaloite käsitellään sen mukaisella vakavuudella ja mahdollisimman nopeasti. Kuten, herra puhemies, tässä kansalaisaloitteessa todetaan, niin myös vuonna 2021, tosiaan viime vaalikaudella, meille tuli tänne eduskuntaan samantyyppinen kansalaisaloite, ja eduskunta käsitteli sitä kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin turpeen luokittelemista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. No, silloin se kansalaisaloite jäi käsittelemättä vaalikauden päättymiseen asti. Sittemmin päästökaupan kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, huoltovarmuuden merkitys on korostunut ja geopoliittinen toimintaympäristö on muuttunut aiempaa epävakaammaksi. Lisäksi Suomeen suunniteltujen ja jo rakenteilla olevien datakeskusten merkittävä sähkönkulutus lisää painetta sähköntuotannon riittävyyteen ja hintavakauteen sekä kasvattaa riskiä sähkönkäytön rajoitustoimille poikkeustilanteissa. Näin on kirjattu tähän kansalaisaloiteeseen tänne Perustelut-osioon, ja näin kävi vuonna 2021. Elikkä kansalaisaloite tuli tänne, mutta se haudattiin sinne valiokuntaan. Nyt ei saa käydä toista kertaa näin, että näin arvokas ja tärkeä kansalaisaloite haudataan valiokuntaan, mihin tämä on menossa. Nyt haluan, herra puhemies, että eduskunnan lähetekeskustelussa tästä käydään sitä keskustelua, että jos se on meidän vahva tahtotila, myös oppositiopuolue Suomen Keskustan suunnalta vahva tahtotila, että tämä pitää talousvaliokunnassa käsitellä ja on tuotava tähän isoon saliin käsittelyyn vielä ennen kuin tämä vaalikausi päättyy, niin sitä vahvaa tahtotilaa tulee talousvaliokunnan kunnioittaa. Ja mikäli tämä haudataan [Petri Hurun välihuuto — Juha Mäenpää: Kuka hautasi?] — mikäli tämä haudataan — talousvaliokuntaan, niin se on kyllä aika raskauttava asianhaara. Minkä takia painotan tätä, herra puhemies, omassa puheenvuorossani? Sen vuoksi, että hallituksessa on sellaisia puolueita, joilla on nyt mahdollisuus viedä tämä asia maaliin. [Petri Huru: Eikö viimeksi ollut?] Ja minä haluan muistuttaa teitä, hallituspuolueitten kansanedustajat... — Juuri näin, viime vaalikaudella ei ollut tarpeeksi tahtoa. Nyt sitä on, ja te tulette saamaan oppositiosta tälle vahvan tuen. — Tämä on nyt teidän käsissänne, mutta haluan vielä painottaa, että te tulette kyllä saamaan tälle tuen. Älkää haudatko tätä talousvaliokuntaan, vaan tuokaa tämä kallisarvoinen kansalaisaloite sitten valiokuntakäsittelyn päätteeksi tänne päätettäväksi, että saamme aidosti vietyä maaliin tämän tärkeän asian, joka on iso, merkityksellinen asia suomalaiselle huoltovarmuudelle, turvallisuuspolitiikalle, mitä edustaja Hänninen on monessa puheenvuorossa ansiokkaasti tuonut esille. Tuokaa se tähän lopulliseen käsittelyyn, että saamme vietyä tämän asian maaliin ja ne yli 50 000 suomalaista, jotka ovat tämän kansalaisaloitteen allekirjoittaneet, saavat asianmukaisen päätöksen tälle asialle.

Kunnioitettu herra puhemies! Erittäin hyviä puheenvuoroja on käytetty, eritoten nämä puheenvuoro tuolta Kaakkois-Suomen vaalipiireistä, sieltä Savonlinnasta ja Mikkelistä. Edustajat Mikkonen Anna-Kristiina ja edustaja Kallio, käytitte ansiokkaat puheenvuorot ja toitte sitä elämää esille, miten siellä Savonlinnassa ja Mikkelissä musiikkiopistot toimivat. Myös edustajan Mikkonen Krista puheenvuoro sieltä Savo-Karjalan vaalipiiristä Joensuusta: siellä tehdään myös arvokasta musiikkiopetusta. Tuonpa tähän, puhemies, ihan omankin korteni kekoon sieltä Oulun vaalipiiristä, Kainuun itäisestä kolkasta, Kuhmosta. Kuhmon musiikkiopisto siellä on harjoittanut aktiivista musiikkitoimintaa sieltä vuodesta 1995 lähtien. 1993 valmistui sinne kulttuuritalo, Kuhmo-talo, ja edustaja Hänninenkin on käynyt siellä kulttuuritalossa nauttimassa hyvää musiikkia. Mutta minkä takia tämän puheenvuoron otin? Tässä lakiesityksessä taiteen perusopetuksesta ja siihen liittyviksi laeiksi ja muutoksiksi on hyviäkin asioita, mutta, puhemies, tämä rahoitusasia on se kaikista tärkein, koska kyllähän tämä luo sen efektin, että pienillä paikkakunnilla ja vähän isommilla paikkakunnilla olevat musiikkiopistot joutuvat aika haasteelliseen tilanteeseen. Jos ajatellaan sitä Kuhmon musiikkiopistoa, niin se aiheuttaa sen ketjureaktion, että opettajien virkoja joudutaan sitten vähentämään opetusvalikoimasta, ja se on kyllä sääli tälle yhteiskunnalle. Meidän yhteiskunnan menestyshän pohjautuu koulutukseen ja sivistykseen. Mehän olemme tietynlainen musiikin opetuksen ja musiikin ihmemaakin, kun ajatellaan sitä, miten näin pienestä kansakunnasta löytyykin paljon eri musiikkiopistoissa opiskelleita, joista on sitten tullut ammattimuusikoita mutta myös ammattikapellimestareita. Eli tämmöisinä mittareina ne sitten näkyvät. On se kyllä tietynlainen haaste ja jopa säälikin, että sitten kun rahoitusta lähdetään leikkaamaan, niin monelta nuorelta tämmöinen saattaa jäädä väliin. Herra puhemies! Minäkin olen musiikkiopiston kasvatti, soittanut klassista kitaraa ja sitten myöhemmin trumpettia. Ei minusta ammattimuusikkoa tullut, mutta jos jotain hyvää olen sitten omalla musiikkitoiminnallani tuonut, niin siitä olen tyytyväinen, ja se omassa sydämessäni tuntuu hyvältä — eritoten se, että muun muassa täällä edustajakollegaani, edustaja Mäenpäätä aina silloin tällöin pystyn viihdyttämään trumpetin soitolla. Ainakin Porilaisten marssi ja Elämää juoksuhaudoissa ovat olleet sellaisia kappaleita, jotka ovat hänen mieltään lämmittäneet. [Naurua] Ei tullut ammattimuusikkoa, mutta ennen kaikkea tärkeää oppia sieltä musiikkiopistosta tähän aikaan. [Juha Hänninen: Opettele vielä Muistoja Pohjolasta!]

Kunnioitettu herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, varsinkin pääministerin vastauksia edustaja Honkoselle ja edustaja Kallille, niin itselle jää ainakin vaikutelma ja tunne siitä, että teille, pääministeri, ja teille koko hallitukselle tulee uutisena se, että tässä maassa vallitsee suurtyöttömyys. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat ennätyslukemissa, ja työttömyysasteemme on edelleenkin EU:n korkein. No, hallituksella olisi keinot tukea työllisyyttä talouskasvun alla, mutta te valitsitte olla puuttumatta tähän tilanteeseen. Päätöksenne eivät tuoneet merkittäviä uutisia nuorten, pitkäaikaistyöttömien tai ensimmäistä työntekijää harkitsevien yritysten tilanteeseen. Kunnioitettu puhemies! Kysynpähän vain pääministeriltä: Kun te puhutte täällä tavoitteista, niin minne jäi se teidän tavoite sadastatuhannesta uudesta työllisestä, kun on kolme vuotta käyty tätä vaalikautta? Mihin jäi se tavoite? Arvoisa puhemies, esitin sen kyllä pääministerille.

Kunnioitettu herra puhemies! Kaikkihan lähti siitä, että 24.6.2026 Helsingin Uutiset ja Vantaan Sanomat uutisoivat otsikolla: ”Pääkaupunkiseudulla on kaksi kilpailevaa, yksityisen rahan areenahanketta. Toista valtio tukee poikkeuksellisen suurella potilla.” Siis tämä oli se otsikko, mistä lähti tämä keskustelu käyntiin. Tässä jutussa tuodaan esille tämä Garden Helsingin areenahanke ja summat, ja sitten tässä jutussa tuodaan esille, että ministerit ovat kieltäneet olleensa tekemisissä tämän tukipäätöksen kanssa, mikä siellä puoliväliriihessä on tehty, ja he ovat kieltäytyneet haastatteluista, kuten myös pääministeri Orpo on kieltäytynyt silloin haastatteluista. Tämähän on vellonut nyt sitten julkisessa sanassa pitemmän aikaa, ja myös senkin osalta olemme täällä täysistunnossa. Kiitän kyllä pääministeriä, että olette vastannut asianmukaisesti näihin kysymyksiin, mutta minulla on vielä muutama kysymys. Arvostan myös sitä, että te otatte tämän asian erittäin vakavasti. Tämä Helsingin Uutisten ja Vantaan Sanomien uutinen ja sen jälkeen uutisoinnissa julkaistut asiakirjat ovat herättäneet vakavia kysymyksiä tämän Garden Helsinki -hallihankkeen 35 miljoonan euron ehdollisen valtiontuen valmistelusta. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella hanketta on lobattu aktiivisesti, mutta päätöksenteon dokumentoinnista, vaikutusarviosta ja kilpailevien hankkeiden tasapuolisesta kohtelusta on jäänyt epäselvyyksiä, jotenka kysyn pääministeriltä: 1) Pitääkö hallitus hyväksyttävänä toimintatapana sitä, että yksityinen, kaupallinen hanke voi edetä ehdollisen valtiontuen piiriin ilman, että päätöksenteon perusteet, vaikutusarvioinnit ja valmistelu ovat kattavasti dokumentoituja, vaikka samalla markkina-alueella on vireillä kilpailevia yksityisiä hankkeita? 2) Katsooko hallitus, että tapauksessa julkisuus, avoimuus ja yhdenvertaisuusperiaatteet ovat toteutuneet tavalla, jota veronmaksajat voivat perustellusti pitää hyväksyttävänä? 3) Aikooko hallitus arvioida tukiprosessia siten, että jatkossa kaikilla vastaavilla yksityisillä hankkeilla on aidosti yhdenvertaiset mahdollisuudet hakea valtiontukea samoilla ehdoilla ja avoimen menettelyn kautta? Sen vuoksihan me käymme tätä keskustelua, että tällä samalla markkina-alueella oli ja on edelleenkin Vantaalle valmisteilla oleva Arena 3.3. Kun he tulivat omien suunnitelmiensa mukaan ulos, niin tästähän tämä keskustelu lähti. Tämä Arena 3.3 on samaa kokoluokkaa, noin 20 000 katsojaa vetävä sisäareena, kuin tämä Garden Helsinki. Arena 3.3 on vain huomattavan paljon pidemmällä niin rakennusvalmiuden kuin rahoituksenkin suhteen, ja tämän pohjalta tätä keskustelua käydään. Herra puhemies! Niin kuin pääministeri totesi, tätä hanketta on suunniteltu vuosien, vuosien ajan. Nytten kun Helsingin Uutiset paljasti tämän hallihankkeen epäselvyydet, niin kysymys kuuluu: onko hyväksyttävää maan tapa, se, että hyvät verkostot pääministeripuolueen suuntaan omaava taho lobbaa voimakkaasti omaa yksityistä kaupallista hankettaan ja sitten varsin kevein perustein ilman kunnon dokumentteja tehdään ehdollinen valtiontukipäätös, vaikka samalla markkina-alueella on vireillä kilpailevia, vastaavia yksityisiä vastaavia hankkeita? Kestääkö tämä päivänvalon? Sitten lisäkysymys: onko tämmöinen viestintä- ja avoimuuslinja, jota tässä Garden-operaatiossa ei ole ollut, hyväksyttävää julkishallinnon ja poliitikkojen toimesta, kun kyseessä on veronmaksajien rahat? Ja kun valtiontukea tähän kohteeseen ollaan oltu hankkimassa, niin kyllä pitää olla avoimuus ja rehellisyys asianmukaisella tasolla. Puhemies! Tässä olisi vielä muutama asia lisääkin, mutta näköjään aika loppuu. Enpä ota toista puheenvuoroa, jotta pääsemme äänestämään ja pääsen takaisin sinne Kainuuseen. — Kiitoksia. [Timo Heinonen: Täytyyhän nämä nyt selvittää kaikki!]

Kunnioitettu herra puhemies! Näin sitä kesälomille pikkuhiljaa siirrytään, tai korjaan: ei lomille, vaan istuntotauolle eduskuntatyöstä. Mutta totean tähän puheenvuoroni alkuun: Edustaja Heinonen tässä keskustelussa toi esille näitä hyviä talousuutisia, kuinka talous on kasvanut. Me yhdymme näihin hyviin uutisiin, ja olen tyytyväinen, että edustaja Heinonen omassa puheenvuorossaan myös toi tämän huolen siitä, että meillä työttömyys kuitenkin on vielä aika korkealla tässä maassa, varsinkin nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys. Toitte esille omassa puheenvuorossanne, edustaja Heinonen, että rakennatte itsevarmempaa Suomea, mutta toivon, että kun totesitte ”ihan jokaiselle suomalaiselle”, siinä otetaan myös Itä-Suomi huomioon. Totesitte myös vakauden ja luottamuksen arvoina teidän omassa puheenvuorossanne. Totean näin, että sitä vakautta myös syysistuntokaudella ja tulevina vuosina harjoitetaan niin, että sitä vakautta syntyy talouspolitiikan suunnalla, eritoten veropolitiikassa. Kaivosmineraaliveron nostaminen nimittäin on aiheuttanut tuolla pohjoisessa Suomessa haasteita kaivosveron osalta kaivosteollisuuden suuntaan. Mutta, puhemies, kun tosiaan aurinko paistaa myös tänne istuntosaliin [Ben Zyskowicz: Eikös se ole kattolamppu?] ja me lähdemme pikkuhiljaa tuonne kesälaitumille, istuntotauko alkaa, niin haluan edustaja Heinoselle toivottaa oikein hyvää ja aurinkoista kesää. Muistakaa myös levähtää, koska syysistuntokausi tulee olemaan politiikan rintamalla hyvin vauhdikas. Me täältä opposition suunnasta nimittäin tulemme teitä kirittämään ja haastamaan teidän talouspolitiikkanne osa-aluetta. Herra puhemies! Toivotan myös teille hyvää, aurinkoista ja leppoisaa kesää, ja totta kai kaikille edustajakollegoille. — Kiitoksia. [Eduskunnasta: Kiitos, samoin!]

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Hoskonenkin jäi vielä kuuntelemaan tätä puheenvuoroa, ja toivottavasti kuuntelette kaikki loputkin puheenvuorot, koska nyt käsitellään niin tärkeää aihepiiriä. Kyllä, totean heti tähän puheenvuoron alkuun, että kun katsoo tuota täysistuntosalia, niin hallituspuolueitten edustajista ainoastaan edustaja Hänninen, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Oulusta, on paikalla, [Juha Hänninen: Paikalla!] ja totesitte tosiaan, että luonto, talous ja turvallisuus ovat tasapainossa, mutta olen teidän kanssanne hieman eri mieltä siitä lausumasta, minkä tähän keskusteluun jätitte. No mutta, herra puhemies, aloitanpas näin, että katselin tuossa YouTubea, ja siellä oli tämmöinen podcast-ohjelma, ja siellä podcast-ohjelmassa oli euromeppi Sebastian Tynkkynen — Tynkkynenhän on myös ollut perussuomalaisten kansanedustaja ja perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja — ja hän totesi näin tässä podcast-ohjelmassa: ”Meidän ansiosta hallitusneuvotteluissa saatiin niin paljon läpi maahanmuuttopolitiikassa kiristyksiä, että oltiin valmiita siihen, että laitetaan tällainen symbolinen luku 2035, että Suomi tulee olemaan hiilineutraali siihen mennessä, mutta mitään toimia sen eteen, et siihen oikeasti tullaan pääsemään, niin me ei suostuttu kirjaamaan. Eli kokoomuslaiset sai sen läpi, et ne saa sen hyveposeerauslukeman sinne hallitusohjelmaan, ja me saatiin se läpi, et Suomen kilpailukykyä ei rampauteta minkään niinku haitallisten ilmastotoimien kautta vaan annetaan markkinoiden hoitaa. Mut tosiaan tätä hyveposeeraamista tosiaan tapahtuu, ja hyvä, et kokoomus oli tyytyväinen tähän. Saivat sen yhden luvun sinne, mut ei tulla pääsemään siihen varmasti, koska mitään toimia sen eteen ei kirjattu.” Näin totesi euromeppi Sebastian Tynkkynen podcast-ohjelmassa, ja tämä podcast-ohjelma on vissiin melko tuorekin. Suosittelen edustajia käymään siellä YouTubessa katsomassa tämän ohjelman. Tosiaan tämähän on tämän hallituksen meno ollut sen kolme vuotta, että pääministeripuolue hyveposeeraa ja perussuomalaiset tekevät sitten, mitä tahtovat ja mitä sattuu. Näin siinä, kuulkaa, kävi, että maahanmuuttopoliittisten kirjausten myötä sitten myydään aika iso osa suomalaista luontoa ja sinne maahanmuuttopolitiikan alttarille sitten näköjään uhrataan myös omistajuus, näköjään myös tämä ennallistamisasetuksen myötä tuleva kansallinen ennallistamissuunnitelma. No, tätä, puhemies, perussuomalaisten touhua kun katsoo, niin eihän tässä ole päätä eikä häntää. Vielä viime vaalikaudella perussuomalaiset olivat täysin tätä ennallistamisajatusta vastaan. Valtaan päästyään, nyt kun ovat kolme vuotta olleet, kritiikki on sulanut kokonaan, eikä täällä ole yhtään perussuomalaista kansanedustajaa puolustamassa tätä heidän esitystään. Esimerkiksi kesäkuussa 2023 perussuomalaiset tukivat ennallistamisneuvotteluiden jatkamista, ja meno on kyllä ollut siellä ja sen jälkeenkin melko omituista. Puhemies! Viime torstainahan täällä käytiin kyselytunti, ja kyselytunnilla Suomen EU-politiikasta vastaava pääministeri Petteri Orpo oli täysin kuutamolla koko tästä asiasta, mitä me käsittelemme täällä. Vai oliko se jo pari viikkoa sitten, aika menee niin nopeasti — pari viikkoa sitten. No, hän tosiaan väitti, että eduskunta pääsee ottamaan kantaa tähän ennallistamissuunnitelmaan ja lopulliseen päätökseen, mutta tilannehan on aivan toinen. Huomennahan me sitten äänestelemme näistä lausumista, mitä edustaja Kallio esitti ja mitä edustaja Mehtälä kannatti. Ne ovat todella hyviä lausumia, ja toivoisinkin, että edustaja Hänninen katsoo vielä ne lausumat, varsinkin tämän lausuman numero 7. Lukaisen sen edustaja Hänniselle ihan ääneen: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle sekä selonteon lopullisesta ennallistamissuunnitelmasta ennen sen hyväksymistä valtioneuvostossa.” Kyllähän tässä nyt tulee käymään niin huomenna, jos tämä menee ilman näitä lausumia lävitse, että tämän asian osalta Suomen eduskunta antaa delegoinnin niin, että ympäristöministeriö tekee tämän kansallisen ennallistamissuunnitelman ja sitten valtioneuvosto sen hyväksyy. Se ei käy enää täällä eduskunnan käsittelyssä. Minun mielestäni, herra puhemies, tämä on hyvin, hyvin omituista siitä näkökulmasta katsottuna, että tämä ennallistamissuunnitelma, mitä me nyt käsittelemme, ohjaa luonnontilan parantamista aina sinne vuoteen 2050 asti ja se ulottuu metsiin, soihin, vesistöihin, maatalousympäristöihin, kaupunkiympäristöihin. Siitä näkökulmasta katsottuna puhumme niin, niin isosta asiasta, että on sangen omituista, että tämän kyseisen asian sitten valtioneuvosto hyväksyy eikä sitä tuoda millään tavalla eduskunnan suuntaan. Herra puhemies! Tällaista tämä politiikka on. Toiset hyveposeeraavat, ja toiset sitten myyvät omat periaatteensa.

Kunnioitettu herra puhemies! Ajattelin, että tämä puheenvuoroni on sen verran pitkä, että tulenpa suoraan tänne puhujanpönttöön. Todella hyvä lakiesitys. Tämän esityksen tavoitteena on tosiaan tehostaa valkoposkihanhen, merimetson aiheuttamien vahinkojen hallintaa siirtämällä nämä lajit metsästyslain piiriin ja mahdollistamalla suojametsästys ilman raskasta poikkeuslupamenettelyä. Tämän esitetyn mallin uskotaan vähentävän merkittävästi byrokratiaa, nopeuttavan reagointia vahinkotilanteissa ja alentavan sekä viranomaisten että vahingonkärsijöiden kustannusta, ja uskon, että näin kyllä tulee toteutumaan. Nimittäin, herra puhemies, tämä nykyinen poikkeuslupajärjestelmä on osoittautunut hitaaksi ja kalliiksi. Näitten lupien käsittely nimittäin voi kestää kuukausia, ja tämän vuoden alusta käyttöön otettu 1 500 euron lupamaksu on vähentänyt näitten hakemusten määrää merkittävästi. Siis, herra puhemies, pitää maksaa 1 500 euroa siitä, kun sinne valkoposkihanhia alkaa pellolle tulemaan ja tuhoamaan sitä peltoa ja peltokasvustoa — siitä vielä pitää tuommoinen rahasumma maksaa. No, tämän uudistuksen arvioidaan nyt vähentävän maataloudelle, kalataloudelle, kalankasvatukselle aiheutuvia vahinkoja sekä pienentävän valtion maksamia korvauksia. Samalla se keventäisi lupa- ja valvontaviraston työmäärää, kun poikkeuslupien käsittely ja niihin liittyvät valitusprosessit vähenisivät merkittävästi. Muutoksen lisäresurssitarve Suomen riistakeskuksessa olisi arviolta puolitoista henkilötyövuotta, mutta aivan varmasti monikymmenkertaisesti tämä puolentoista henkilötyövuoden palkkasumma maksetaan takaisinpäin, kun ei tarvitse sitten valtion maksaa näitä korvauksia niistä menetetyistä pelloista. Ja ennen kaikkea tämä byrokratia vähenee. Tässä yhteiskunnassa pitää pyrkiä tulevaisuudessa entistä enemmän vähentämään byrokratiaa. Herra puhemies! Valkoposkihanhien osalta tutkimukset osoittavat, että pelkät karkotuskeinot eivät riitä estämään vahinkoja pysyvästi vaan tehokkain tulos saavutetaan yhdistämällä karkotus ja nopea suojametsästys. Näitten merimetsojen osalta tavoitteena ei ole kannan vähentäminen vaan paikallisten kalataloushaittojen hallinta. Tutkimuksen mukaan merimetsojen vaikutukset ovat usein paikallisia mutta voivat olla merkittäviä rannikkokalastukselle, kalankasvatukselle ja kalakantojen käyttäytymiselle. Tämä esitys, mikä nyt tässä lähetekeskustelussa meillä on, mahdollistaa kohdennetut ja joustavat toimenpiteet alueille, joilla nämä haitat ovat suurimmat. Tervehdin ilolla tätä hallituksen esitystä. Näissä metsästykseen liittyvissä asioissa kyllä tämä Orpon—Purran hallitus on onnistunut ansiokkaasti. Elikkä tämä valkoposkihanhien, merimetsojen tuleva metsästys ja metsästyslain piiriin asettaminen on hyvä esitys. Olen myös siitä tyytyväinen, että EU:sta tullut mahdollisuus myös suden kannanhoidollisen metsästyksen osalta saatiin melko nopeastikin eteenpäin. Siitä täytyy kiittää kyllä hallitusta. Mutta pyyhkeitä kyllä tulee tähän loppuun — positiivisia asioita, mutta pyyhkeitä tulee karhun metsästyksen osalta. Tällä hetkellä meillä on eduskunnalta vahva tahtotila lausumien osalta, että pikimmiten tulee aloittaa tässä maassa kiintiöpohjainen karhun metsästys. Se on eduskunnan tahtotila, mutta maa- ja metsätalousministeriöstä ministeriö ja virkamiehet ovat antaneet tämmöisen asetuksen ilmoille, että tämmöisiä vahinkoperusteisia lupia ollaan myöntämässä vain 300 kappaletta tähän maahan. Tämähän johtaa juurikin siihen, että onko Suomen kansalaisilla semmoista osaamista, että he osaavat tehdä niin hyviä vahinkoperusteisia lupahakemuksia, että ne kestävät sitten oikeuskäsittelyn, kun luvista lähdetään valittamaan. Epäilenpä hyvinkin. Herra puhemies! Kun eduskunta on suurinta päätöksentekoa käyttävä elin tässä valtiossa, tasavallassa, niin toivoisin, että asianmukaisella vakavuudella eduskunnan tahtotila otetaan siellä maa- ja metsätalousministeriössä virkamiestenkin osalta ja toimesta huomioon, ja sitten valtioneuvoston jäsen, maatalousministeri Essayah katsoo sen perään. Se on nyt vain niin, että on kunnioitettava eduskunnan tahtotilaa. Nyt nähtäväksi jää, onko se nyt vain niin, että ne vahinkoperusteiset luvat asetuksella sitten tulevat ja sillä selvä. Enpä lähde tässä sen enempään arvailemaan, vaan katsotaan, onko nytten niin, että asetus menee eduskunnan tahdon mukaisesti, vai meneekö asetus ministeriön virkamiesten mukaisesti. Herra puhemies! Kiitän tästä hyvästä esityksestä. Tämä esityshän, mikä nyt valkoposkihanhiin ja merimetsoihin kuuluu, liittyy valtion vuoden 27 talousarvioesitykseen, ja sen mukaisesti se käsitellään. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan jo tämän vuoden syksyllä, vuonna 2026. — Lopetan puheenvuoroni siihen, että on hyvä meidän kansanedustajien lukea yksi kirja kuukaudessa, nimittäin se sivistää.

Kiitoksia, kunnioitettu herra puhemies! Tosiaan käsittelemme tätä lisätalousarviota, ja lisätalousarvion hintalappu on 289 miljoonaa euroa. Sehän tarkoittaa sitä, että otetaan velanottoa tuo kyseinen summa tällä lisätalousarviolla. Siellä on kyllä hyviä asioita, niin kuin edustaja Rasinkangas toi esille. Toivotaan, että tällä satsauksella sitten tosiaan tämä korjausrakentaminen lähtee, ja niin kuin puhuitte, sillä olisi jopa miljardin mahdollisuuksia tulopuolelle lisää, niin toivotaan näin, että se tapahtuu. Herra puhemies! Mutta minä ihmettelen tätä maahanmuuton roimaa rahoituskorotusta tässä lisätalousarviossa. Minä tätä kysyin valtiovarainministeri Riikka Purralta aikaisemmin päivällä keskustelussa, mutta pohjustan nyt tässä omassa puheenvuorossani sitä, mihin tämä perustui. Siis tähän lisätalousarvioesitykseen sisältyy aika roimat korotukset pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottorahoitukseen. Siihen vastaanottorahoitukseen tulee lisärahaa 66,7 miljoonaa euroa, sekä vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettaviin tukiin tulee vielä lisäkorotus 15,3 miljoonaa euroa. Näitä molempia korotuksia, herra puhemies, voidaan pitää huomattavina, koska varsinaisessa talousarviossa tälle vuodelle, vuodelle 2026, summat olivat 80,8 miljoonaa euroa sekä 18,4 miljoonaa euroa. Eli nyt hallitus pyytää lisäämään määrärahoja lähes tuplaten. Tässä hallituksen esityksessä tätä korotusta perustellaan seuraavasti: ”Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon sekä vastaanoton asiakkaille maksettaviin tukiin ehdotetaan yhteensä 82 miljoonaa euron määrärahalisäystä. Tarvearvioinnin nousu aiheutuu maahanmuuttoa koskevan ennusteen päivityksestä sekä sen mukaisesta vastaanoton piirissä olevien henkilöiden arvioidun määrän kasvusta.” No, minä kysyin tätä valtiovarainministeri Purralta, ja hän sitten totta kai toi esille tämän, että nämä rahat liittyvät ukrainalaisten siirtymiseen vastaanottopalveluihin, minkä hän uskoi myös minun tietävän. Herra puhemies! Minähän tiesin sen, mutta minä kysyin valtiovarainministeri Purralta, mihin perustuu tämä, että puoleenväliin ollaan tätä budjettikautta päästy ja ollaan pyytämässä sitten perussuomalaisen valtiovarainministerin toimesta lisärahoitusta tänne maahanmuuton suuntaan. Tässä vaiheessa minä haluan nyt muistuttaa perussuomalaisia, että oppositiossa ollessaan perussuomalaiset vaativat kaikenlaisten maahanmuuttorahojen nollaamista ja oppositiossa ollessaan perussuomalaiset rakensivat vaihtoehtobudjettiinsa sitten siitä koituvaa jakovaraa, että kun maahanmuutosta leikataan, niin sitten on jakovaraa muualle. Ratkaisu oppositiossa ollessaan perussuomalaisilla oli se, että laitetaan Suomen rajat kiinni, ja nyt hallitusvastuussa, vaikka paalupaikka on nollata — huom. nollata — maahanmuuton rahoitus valtiovarainministeri- ja sisäministeripuolueena, kuitenkin sadat miljoonat eurot virtaavat hallituksen budjeteissa, ja nyt sitten vielä pyydetään lisää rahaa lisätalousarvioesityksen mukaisesti. Sisäministeri Rantanen totesi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen, että Suomi ei voi kansainvälisten velvoitteiden takia sulkea rajoja turvapaikanhaulta. Nyt kyllä täytyy todeta, että perussuomalaisten puheiden ja tekojen välillä on aika selkeä ero. Minä haluan muistuttaa tästä, että 82 miljoonaa laitetaan lisää rahaa tuonne maahanmuuttoon, meillä on samaan aikaan lapsiperheköyhyys Suomessa, se lisääntyy koko ajan, ja vanhukset jäävät vaille asianmukaista hoivaa hallituksen leikkausten takia, mutta kyllä lisätalousarviossa löytyy rahaa 82 miljoonaa euroa sitten tähän maahanmuuton suuntaan. Mutta se kysymys vaan oli valtiovarainministerille, miksi tätä laskuoppia ei käyty jo silloin viime syksynä, kun budjettia tehtiin tälle vuodelle, vaan — yllätys, yllätys — sitten löytyi lisärahoitus tähän suuntaan. — Herra puhemies, olen puhunut.

Rouva puhemies! Tosiaan, kun taksiuudistuksesta on kyse, niin aivan varmasti pitää mainita myös Kela-taksit ja Kela-kyyditykset, ja hyvä, että edustaja Suhonen on ne tuonut esille. Omalla kotipaikkakunnallani Kuhmossa, joka on siellä itärajan pinnassa, viime vuonna, vuonna 2025, oli 20 000 Kela-kyytiä Kuhmon alueelta. Sieltä vietiin asiakkaita jopa 100 kilometrin päähän Kajaaniin ja sitten vietiin ikäihmisiä palveluihin Puolangalle ja näin, koska niitä kaikkia lähipalveluita ei ole siellä Kuhmossa. 20 000 Kela-kyytiä ja hintalappu meille veronmaksajille kaksi miljoonaa euroa. Kun tähän nytten, rouva puhemies, sotekin otetaan mukaan tähän keskusteluun, niin toivottavaa olisi, että jatkossa sinne lähipalveluihin, perusterveydenhuollon palveluihin, satsattaisiin, että ei tulisi niitä pitkiä Kela-kyydityksiä ja liian paljon Kela-kyydityksiä, joita sitten joudutaan valtion kukkarosta maksamaan. Rouva puhemies! Edustaja Rasinkangas toi tuossa niitä huolia. Silloin kun taksilakia 15—19-vaalikaudella muutettiin, niin sehän johti tosiaan tämmöiseen turvattomuuteen. Edustaja Rasinkangas taisi puhua näistä kielitaidottomista taksinkuljettajista — ehkä kuulin oikein — ja puhuitte tämmöisestä rikollisesta toiminnasta. Eiväthän nämä taksialaa jäytävät ongelmat tällä nykyiselläkään lainsäädännöllä, mitä nyt lähdetään muuttamaan, johdu lainsäädännön puutteista, koska nykyinenkään taksilainsäädäntö ei salli rikollista toimintaa. Se ei salli ryöstöhinnoittelua tai huonoa käytöstä, kielitaidottomia taksinkuljettajia. Tämmöinen sääntöjä rikkova toimintamalli on tietenkin pesiytynyt tälle alalle ja näihin sopimattomiin kuljettajiin, ja jos kuljettajat siellä rikkomuksia tekevät, niin niihin pitää puuttua. Mutta tämä valvontahan meillä on nyt haasteena. Valvontaan pitäisi satsata, mutta nythän on tietenkin käynyt niin — semmoinen pieni moitteen sana pitää kuitenkin tähän keskusteluun jättää — että kun näitä säästöjä on tehty tämän valvonnan osalta, niin kyllähän tämmöisellä juustohöylämäisellä leikkauspolitiikalla viedään sitten väärään suuntaan, että sieltä valvonnan puoleltakin on otettu resursseja ja rahaa. Yritän tässä odottaa, että edustaja Laakso tähän kommentoisi, mutta emme näköjään debattia tästä asiasta saa, jotenka kiitän edustaja Laaksoa, että tähän asti olette tehnyt hyvää työtä valiokunnassa ja valiokunnan jäsenenä ja muutenkin. Toivon, että tämä yhteistyö jatkuu ja jatkossa sitten rahaa löytyy myös sinne valvonnan suuntaan, koska se on se aito haaste, mihinkä eduskunnan tulee puuttua. Rouva puhemies! Olen puhunut.

Kunnioitettu herra puhemies! Kiinnostaa muutama asia. Ensinnäkin nämä petoeläinvahingot: Hyvä, että sinne tulee määrärahalisäystä se 4,4 miljoonaa, mutta laittakaa tämä suurpetoasia nyt vihdoin ja viimein kuntoon karhun osalta, niin ei tarvitsisi 4,4:ää miljoonaa käyttää jatkossa valtion rahoja suurpetoeläinkorvauksiin ja -vahinkoihin. Jos se suurpetoasia olisi kunnossa, niin tämäkin raha käytettäisiin vanhusten ja lasten hoitamiseen. [Petri Huru: Eikö susiasia ole kunnossa jo?] Sitten on tämä turpeen kunnianpalautus, minkä Suomen eduskuntavaaleissa perussuomalaiset toivat esille. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Se kunnianpalautus on nyt kymmenen miljoonaa euroa tähän turpeen varmuusvarastointiin. [Jenna Simula: Keskusta tarvitsisi kunnianpalautuksen!] No, nähtäväksi jää, miten se kymmenen miljoonaa tulee riittämään. [Timo Heinonen: Vastustaako keskusta sitä?] Maahanmuuttoon on tulossa yli 80 miljoonaa euroa lisärahaa, kun tätä talousvuotta on vasta puolet käyty. Kysymys kuuluu valtiovarainministerille: Onko teillä jollain tavalla nyt laskin jäänyt kotiin, koska te ette ole tarpeeksi budjetoinut maahanmuuttoon liittyviä rahoja? Mihin perustuu se, [Puhemies koputtaa] että puoli vuotta on tätä budjettikautta jäljellä ja te jo 80 miljoonaa [Puhemies koputtaa] laitatte lisää rahaa maahanmuuttoon?

Herra puhemies! Aina kun puhutaan liiallisen alijäämän korjaamisesta, niin sitten puhutaan menosopeutuksista. Varmasti niitäkin joudutaan tekemään, mutta vähemmälle puheelle jää sitten se tulopuoli, miten me saamme verotuloja ja sitä kautta maksettua näillä verotuloilla näitä valtionvelkoja. Kun edustaja Hoskonen omassa puheenvuorossaan toi esille tämän metsäteollisuuden hankalan tilanteen ja sen, kuinka päätöksillä on jopa metsäteollisuus ajautunut siihen, että on joutunut irtisanomaan porukkaa ja tehtaitakin on laitettu kiinni, niin kyllä meidän pitäisi tässäkin salissa enemmän puhua teollisuuspolitiikkaa. Toinen teollisuudenala, joka viimeksi tänä päivänä on ilmoittanut, on kaivosyhtiöt ja kaivosteollisuus. Kaivosyhtiö Boliden ilmoitti tänään, että tuo miljardin euron investointi nyt peruuntuu, se laitetaan jäihin, ei tehdä. Elikkä puhutaan tästä Kevitsan kaivoksesta ja kaivoksen toiminnasta, se loppuu 2034. Ja mitä Boliden ilmoitti perusteluikseen tälle päätökselle, että miljardi-investointeja ei tehdä? Muun muassa kaivosalan veronkorotuksilla ja tukileikkauksilla on niin kova vaikutus, että tämmöinen miljardi-investointi jätetään tekemättä vuonna 2034. Tässä on sitä tulevaisuuspolitiikkaa, hyvät kansanedustajat, ja miten se näyttäytyy jo tänä päivänä, niin 77 työntekijää irtisanotaan. Siinäkin jäivät sitten nämä veroeurot saamatta 77 työntekijän osalta. Tämä oli Lapin suunnalla, ja toinen merkittävä asia, toinen merkittävä teollisuudenala on junanvaunuteollisuus, jota harjoitetaan tässä yhteiskunnassa Kainuussa Otanmäessä. Siis yksi teollisuudenala nimeltä junanvaunuteollisuus on yksi toimipaikka tässä Suomenmaassa, ja se on siellä Otanmäessä. Siellä valmistetaan muun muassa Valtionrautateille junanvaunukalustoa ja myös raitiovaunuliikenteeseen raitiovaunuja. Nythän me saimme tämän uutisen, kuinka Škoda Transtech ilmoitti 200 työntekijän irtisanomisesta, joka on oikeasti todella, todella iso, järkyttävä uutinen. Puhutaan siis junanvaunuteollisuudesta, joka työllistää tässä maassa yli 600 työntekijää. Toivoisin nyt, että valtiovalta ottaa asianmukaisen vakavuuden näitten uutisten myötä, että kuinka me kehitämme omaa teollisuuspolitiikkaamme niin, että teollisuus pärjää tässä maassa, mitä kautta se tuo vientimahdollisuuksia mutta ennen kaikkea luo työpaikkoja, mikä tuottaa sitten niitä verotuloja, mitä kautta maksetaan näitä valtionvelkoja.

Herra puhemies! Tästä edustaja Lindénin puheenvuorosta on hyvä jatkaa, että hyvä, että edes tämä tehdään. Kiitoksia edustaja Lindénille tästä historiakatsauksesta, mitä on tapahtunut ja mitä tosiaan silloin vuonna 2023 tapahtui inflaation osalta. Mitä tulee tähän valiokunnan mietintöön, niin mietintö on ihan asiallinen, ja totta kai ymmärrän myös nämä vastalauseet, mitkä sosiaalidemokraatit ja Suomen Keskusta ovat tehneet, koska kyllähän myös täältä mietinnöstä käy ilmi se, että osa lausunnonantajista on ehdottanut tätä kattamismääräajan ulottamista sinne vuoden 2030 loppuun asti. Mutta hyvä näin, että se vuosi 2029 on täällä mietinnössä ja meidän hyvinvointialueet saavat sitten lisäaikaa näitten alijäämien kattamiseen ja sitä kautta myös työrauhaa. Totean vain, että kiitokset on annettava hallitukselle, että tämä edes nyt tuotiin, mutta sitten ei kiitoksia tule siitä, miten hyvinvointialueita muuten kohdellaan. Korjaustoimenpiteitä olisi voitu tehdä myös tämän vaalikauden aikana tähän rahoituslainsäädäntöön, koska kyllä suomalaiset ansaitsevat asianmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastuslaitoksen palvelut ympäri Suomenmaan. On vähän kohtuutontakin, että meidän hyvinvointialueet ovat tässä tilanteessa, että joutuvat tekemään niin kovia toimenpiteitä, että sitten tämmöiset ihan peruspalvelut tuolla maakunnissa ovat niin kortilla, että ikäihmisiä kuskaillaan yli satojen kilometrien päähän, kun palveluita ei ole, kun niitä on jouduttu ajamaan alas leikkauksien vuoksi. Mutta, herra puhemies, tähän asiaan: hieno homma, että vuoteen 2029 asti sitten näitä alijäämiä pystytään kattamaan. Kiitoksia myös edustaja Koskelalle, kun olette tähän asiaan vaikuttanut ja toitte sen tuossa äsken esille.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämä asia on näin iso, niin ajattelin ottaa vielä toisen puheenvuoron, kun puhutaan miljardeista. Kiitoksia edustaja Vähämäelle hyvästä puheenvuorosta. Niin kuin totesitte, aina vaalikausien lopulla tätä lainakattoa on tarkasteltu, ja sehän on ollut vähän tämmöinen tekninen asia viime vaalikausien aikana, mutta nyt tämä ei minun mielestäni enää ole tekninen asia vaan vähän isompi poliittinenkin kysymys. Tämmöiset lainakatot ja lainanottovaltuuksien nostamiset ovat olleet isoja poliittisia kysymyksiä tuolla rapakon takana, kun katsotaan Yhdysvaltojen talouspoliittisia keskusteluja. Ajattelenkin näin, että kun nyt tämä velkaantuminen on jatkunut ja tosiaan suunnitelmavuosien aikana 27—30 se 64 miljardia euroa otetaan vielä lisää velkaa, niin kyllä meidän täytyy käydä se rehellinen keskustelu jo tässä vaiheessa lähetekeskustelun osalta, miten tämä velkaantuminen taitetaan. Kolme vuotta hallitus on istunut, ja kun hallitus aloitti, hallitusohjelmaan pistettiin visio ja selkeät tavoitteet, että tälle julkiselle velkaantumiselle laitetaan stoppi, mutta kun tähän ei ole päästy, niin nyt pitäisi käydä se rehellinen keskustelu, että kun vuosi on vielä tätä vaalikautta jäljellä ja te olette käyneet jo kehysriihineuvottelut, niin mikä on sitten se lopullinen visio, kuinka nämä velat saadaan taitettua. Rouva puhemies! Ei pelkästään nämä luvut, vaan on huomioitava myös, että tämän valtionvelan lisäksi valtiolla ovat nopeasti paisuneet takaus- ja takuuvastuut. Vuonna 2010 niitä oli noin 23 miljardia euroa, ja viime vuoden lopussa niitä oli noin 73 miljardia euroa. Näihin takaus- ja takuuvastuisiin kuuluvat esimerkiksi opintolainatakaukset, Valtion asuntorahaston vastuut sekä Finnveran vientiluotot, joita esimerkiksi telakkateollisuus tarvitsee. Tämän lisäksi valtiolla on vielä noin 20 miljardin euron pääomavastuut kansainvälisille rahoituslaitoksille, kuten Euroopan vakausmekanismille. Näistä sitoumuksista voi syntyä Suomelle nopeastikin maksuvelvoitteita. Kyse ei ole nyt, kun me keskustelemme, pelkästään nykyisestä velasta, vaan myös merkittävistä tulevaisuuden riskeistä näitten takauksien ja vakuuksien osalta.

Rouva puhemies! Paikalla, kiitoksia. — Niin kuin edustaja Kalliokin totesi, toivoisi, että tämä enemmän eduskunnassa keskusteluttaisi, koska kyseessähän on hyvin vakava aihe. Nimittäin me olemme käsitelleet täällä julkisen talouden suunnitelmavuosia, vuodesta 2027 vuoteen 2030 asti, ja näinhän siinä käypi näitten suunnitelmavuosien aikana, että lisää velkaa otetaan se 64 miljardia euroa. Nythän me puhumme siitä, että tätä lainakattoa nostetaan melkein saman verran, kun juurikin pitäisi käydä sitä keskustelua, kuinka tätä julkisen talouden tilannetta, velkaantumista, saataisiin taitettua. Tietyllä tavalla vähän ihmetyttää — eikä vain tietyllä tavalla, vaan ihmettelen suunnattomasti — että kun nytten kehysriihen jälkeen näistä suunnitelmavuosista käytiin keskustelua tässä salissa eduskunnassa, niin kyllähän pääministeri meille, Suomen eduskunnalle, totesi näin, että he ovat tehneet, siis hallitus on tehnyt, sen kaiken mahdollisen, mitä heillä on ollut tehtävissä. Eli toisin sanoen sen voi suomentaa tälleen kainuulaisittain, että hanskat ovat tipahtaneet. Hanskat ovat tipahtaneet ja työt on lopetettu tämän julkisen talouden tasapainottamisen osalta, kun kuitenkin tätä vaalikautta on vielä vuosi jäljellä. Vaalikautta on vuosi jäljellä, ja olisimme toivoneet, että semmoista suunnitelmallisuutta olisi tehty. Nytten kun olemme sitoutuneet tähän velkajarruun, pois lukien vasemmistoliitto, niin kyllä olisimme toivoneet täältä oppositiosta, että semmoista rakentavaa keskustelua, yhteishenkeä oltaisiin luotu sen suhteen, että hallitus olisi tehnyt työnsä loppuun tämän vaalikauden osalta ja etsinyt niitä sopeuttamisia niin, että tämä velkaantuminen laitettaisiin kiinni ja taitettaisiin. Mutta näinhän ei ole tapahtunut, vaan nytten me käsittelemme tätä eduskunnalle esitettyä esitystä valtioneuvoston lainanottovaltuuden muuttamisesta, elikkä lisää velkaa sitten otetaan, mutta alkaa olemaan vähän liian kovat luvut. Niin kuin edustaja Kallio jo totesi, kun nämä toteutuvat, niin jokaista suomalaista kohden meillä velkapotti on se 50 000 euroa, ja on se kyllä aika kohtuuton myös meidän nuorisollemme, joka joutuu sitten näitä velkoja maksamaan. Mutta, rouva puhemies, hyvä, että kuitenkin täällä salissa on edustajia, edustajakollegoita niin täältä oppositiosta kuin myös hallituksen edustajia, että pystymme käymään tätä rakentavaa keskustelua, kuinka tämä velkaantuminen sitten lopetetaan.

Kunnioitettu rouva puhemies! Meillä on välikysymys hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta, ja te, pääministeri, totesitte, että hallitus jatkaa tämän välikysymyksenkin jälkeen, kun me huomenna siis äänestämme hallituksen luottamuksesta. Mutta te meille vastauspuheenvuorossa, kun välikysymys on jätetty, vastasitte, herra pääministeri, näin: ”Hallitus on tehnyt kaiken, mikä on omissa käsissämme.” Te nyt totesitte, että eivät ole kintaat eivätkä lapaset tipahtaneet, mutta kyllähän ne ovat tipahtaneet. Kun meillä on vielä vuosi tätä vaalikautta jäljellä, vuosi vaaleihin, niin kyllä me tarvitsemme nyt vastauksen eduskunnalle, mitä toimenpiteitä te teette, että julkinen talous laitetaan tasapainoon. Te olette määritelleet vision hallitusohjelmassanne Suomelle, ja siellä talouspoliittinen tavoite on taittaa uhkaava velkaantumiskehitys. Ja kun me velkaannumme entisestään, niin kyllä me, Suomen eduskunta, tarvitaan tähän vastaus, mitä te aiotte tehdä, että tämä velkaantuminen taitetaan.

Kunnioitettu rouva puhemies! On ollut erinomaisen hyvää keskustelua, varsinkin tämän illan lopputunneilla. Kiitoksia siitä edustajakollegoille. Vielä tähän hiilineutraalisuustavoitteeseen vuoteen 2035: Se on tämän hallituksen tavoite, tämä yhteiskunta hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä, ja se on perussuomalaisten tukemaa ilmastopolitiikkaa. Mutta tästä päästökaupasta te ette pääse yli ettekä ympäri, nimittäin te virititte sen bensapommin, mikä astuu nyt voimaan, ja te nytten totesitte, edustaja Bergbom, että jos tätä ei olisi tehty, niin virka-arvion mukaan olisi ollut kovemmat kustannukset, jotenkin tähän tyyliin te äsken vastasitte, [Miko Bergbom: Näin ymmärsin, joo!] mutta siis silloinen talousvaliokunnan puheenjohtaja Puisto on todennut, että jos sitä oltaisiin lykätty vuoden 2030 jälkeen, oltaisiin jouduttu ottamaan siihen mukaan ihan vastaava hiilidioksidivero. Niin kuin edustaja Räsänen, Joona, tuossa jo totesi aikaisemmin, että kunpa tulisi tämä politiikka tähän kuvioon. Politiikkahan sen määrittelee, minkälaisia tavoitteita asetetaan. Te olette hallituksessa asettaneet nämä tavoitteet, ja te olette menneet mallioppilaaksi tähän Euroopan unionin päästökauppahommaan. Te olisitte aivan hyvin pystyneet... Kun me puhumme nyt tässä, rouva puhemies, suunnitelmavuosista sinne vuoteen 30 asti, niin tämäkin päästökauppa-asia oltaisiin voitu aivan hyvin teidän hallituksenne toimilla siirtää vähän myöhemmäksi. Mutta kyllä se nyt, rouva puhemies, on nähtävä, että tähän aikaan on eletty, että kun perussuomalaiset ovat hallituksessa, niin pähkinänkuoria kuskataan tänne Helsingin voimalaitoksiin Norsunluurannikolta asti. Tämäkö on se politiikka, mitä perussuomalaiset harjoittavat? Siis pähkinänkuoria kuskataan polttolaitokseen tänne Helsinkiin. Tällä hetkellä siellä, kuulkaa, on kasallinen pähkinänkuoria Loviisan satamassa. Tämäkö on sitä teidän energiapolitiikkaa? Samaan aikaan turvetuotannon osalle te ette saaneet kuin joitain pieniä kirjauksia. En rupea niitä lukemaan sen enempää. [Miko Bergbom: Liian hyviä!] Tähän hyvään keskusteluun lopuksi haluan vain todeta sen, että tilinpäätös valtion osalta vuonna 24 on miinus 12,1 miljardia euroa, tilinpäätös vuonna 2025 on miinus 12,7 miljardia euroa, ja sitten tämän vuoden talousarvio on miinuksella 10,8 miljardia, ja suunnitelmavuodet: vuonna 27 miinus 13,2 miljardia euroa, vuonna 2028 miinus 16,2 miljardia euroa ja vuosina 2029 ja 2030 miinus 17 miljardia euroa. Olisimme oppositiosta odottaneet, [Puhemies koputtaa] että riihessä olisi tullut näihin suunnitelmavuosiin pikkuisen huojennusta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Vielä kun puhutaan suunnitelmavuosista, niin kyllähän se isoin uutinen, mikä tuolta kehysriihestä tuotiin meille tänne eduskuntaan, oli se, että ajoneuvoveroa lasketaan, ja ensi vuonnahan se on valtion kassasta 50 miljoonaa euroa pois. Mutta ei se sitä tavallista autoilijaa lämmitä, se muutaman kympin ajoneuvoveron alentaminen. Silläkö te meinaatte kompensoida nämä olemassa olevat kalliit polttoaineen hinnat? Ja siihen samaan syssyyn te kaksi vuotta sitten virititte sen bensapommin päästökaupan toimesta, että polttoaineen hinta nousee vielä entisestään, ja siihen tulee vielä tämä jakeluvelvoitteen nostaminen, jota kyllä perussuomalaiset Säätytalolla ansiokkaasti yrittivät saada alennettua, mutta toisinhan kävi, ei se jakeluvelvoite alentunut. Päinvastoin polttoaineen hinta nousee senkin osalta. Vielä tähän, että kun ammattiliikenne odotti, että siellä laatikossa olleen lakiluonnoksen ammattidieselin osalta olisitte ottaneet jo valmiiksi käyttöön tai valmistelleet sen jo kolme vuotta sitten, jotta se olisi sitten valmiina ammattiliikenteen suuntaan, niin se tulee vasta vuonna 2028. Ei sitä voi kuin ihmetellä. Ja kyllä, edelleenkin, jos jotain hallitus on saanut aikaan polttoaineen verotuksen keventämisen osalta, niin kyllä, sen, että se 4,4 senttiähän tuli veronkevennystä per litra. Edellinen hallitushan nosti polttoaineen verotusta. Kyllä, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alkua. Se nosti kuusi senttiä viime vaalikaudella hallitusohjelmallaan fossiilisten polttoaineitten veroa. Elikkä ette te päässeet takaisin siihen olemassa olleeseen veroonkaan. Jos olisitte sen kuusi senttiä laskeneet, niin sitten olisi saattanut jotain jopa ehkä näkyä. No, voin sanoa, että ei kyllä näy, koska polttoaineen hinta jo paikkakunnittain tuolla pohjoisessa Suomessa ja myös täällä eteläisessä Suomessa heiluu jopa kymmenen senttiä litralta. Elikkä eihän tuo veronalennus näy missään muualla kuin valtion veronkannossa miinusmerkkisenä sen 170 miljoonaa euroa. Sitten samaan aikaan te vielä leikkaatte 30 miljoonaa euroa perusväylänpidosta ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna 38 miljoonaa euroa. Olisitte senkin rahan käyttäneet sinne perusväylänpitoon, ettei tarvitsisi niin tavallisten suomalaisten kuin ammattiliikenteen kuljettajien väistellä syventyviä monttuja tuolla alempiasteisella tieverkolla. Jotain hyväähän tässä on, se, että nämä pääväylät ovat jonkinasteisessa kunnossa, mutta sitten kun mennään alemmalle tieverkolle, josta sitä kasvua haetaan tämän kansantalouden nostattamiseen, niin se onkin sitten aika säädyttömässä kunnossa. Elikkä se, mitä minä haluan sanoa hallitukselle, on se, että nyt pikkuisen ryhtiä tähän liikkeeseen. No, toisaalta ei tässä enää ryhtiä ole odotettavissa. Tämä on nyt jo nähty. [Puhemies koputtaa] Vuosi me katsellaan tätä hommaa, ja sitten seuraavissa eduskuntavaaleissa katsellaan, mitä mieltä se kansa oli tästä asiasta.

Kiitoksia, rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Bergbomille listasta ja siitä, että tuotte vaihtoehtoja esille. Totta kai te olette nyt hallitusvastuussa, ja hallitus on kehysriihensä käynyt, mutta on hyvä, että myös jälkikäteen pystytään käymään tämmöistä rehellistä keskustelua. [Miko Bergbom: Nämä on omia ajatuksia!] — Omia ajatuksia saa olla, teillä on edelleenkin perustuslaillinen oikeus tuoda oma mielipide esille. Mutta ymmärrän totta kai myös sen hallitusvastuun, että olette sidottu joiltain osin, aika pitkältäkin osin, siihen hallitusohjelmaan. Edustaja Bergbom, olisin toivonut, että olisitte myös ottanut kantaa — varmasti tässä vielä keskusteluakin käydään ja otitte toisen puheenvuoron — tähän EU:n päästökauppaan, mikä hyväksyttiin teidän hallituksen esityksen mukaisesti. Tätähän olisi pystytty siirtämään vuoteen 2030 tai vähän pidemmälle ja katsomaan, miten tämä homma toimii EU:n suunnalla, mutta teillä oli joku kumma syy saada se voimaan jo heti ensi vuoden alusta, mikä tuo kustannuksia meidän maatalouteen ja metsätalouteen. Maa- ja metsätalouden olisi voinut jättää tästä päästökauppalainsäädännöstä pois, mutta näin vain jostain kumman syystä kävi, että te runnoitte sen lainsäädännön lävitse. En tiedä sitten, oliko se Kansallisen Kokoomuksen ajatus vai perussuomalaisten ajatus, että tämä pitää saada heti EU:n mallikansalaisena lävitse tänne Suomeen, vai mikä tässä sitten oli. Kyllähän silloinen talousvaliokunnan puheenjohtaja Sakari Puistokin totesi, että hintavaikutuksen on arvioitu olevan komission arvioon perustuen 16 senttiä litralta bensiinissä, 11 senttiä litralta dieselissä ja 13 senttiä litralta polttoöljyssä päästöoikeuden hinnan ollessa 50 euroa tonnilta. Komission riippumattomien asiantuntijoitten vaikutusarviot sen sijaan vaihtelevat, mutta ne ovat yleisesti selvästi korkeampia kuin komission. Joidenkin arvioiden mukaan hinta voi nousta jopa 90 senttiä litralta vuoteen 2030 mennessä. Rouva puhemies, kyllä näihin suunnitelmavuosiin voidaan ottaa tämäkin asia esille. Kyllä siinä vaan, kuulkaa, kävi näin, että te virititte tälle kansalle bensapommin. [Miko Bergbom: Hävytöntä, hävytöntä!] Bensapommi on viritetty, ja se astuu voimaan. Ja näiden kovien polttoaineitten hintojen ollessa voimassa tähän kun vielä lyödään tämmöinen päästökauppamaksu, niin voi hyvänen aika sentään, kyllä se alkaa mietityttämään, kuulkaa, tuolla Kainuun korvessakin, kun lähdetään työmatkalle sinne kaivokselle tai metsäkonetta ajamaan, että milläs se polttoaineen hinta maksetaan kohta, jos palkatkaan eivät tule vielä perässä. Eikö näin, toverit, kun palkatkaan eivät tule perässä? Rouva puhemies! Vielä tähän hiilineutraalisuustavoitteeseen toivoisin edustaja Bergbomilta: Miksi te olette lukkiutunut tähän kokoomuksen ajatukseen, että teillä on hiilineutraalisuustavoite tälläkin hallituksella, että vuonna 2035 tämä yhteiskunta on hiilineutraali? Miksi te ette siirrä tätä vuoteen 2040? [Puhemies koputtaa] Tämä on nimittäin ilmastolaki edellisen hallituksen toimesta... — Rouva puhemies, on tultava pönttöön. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Kunnioitettu rouva puhemies! Ajattelin, että käytän lyhyitä puheenvuoroja tuolta paikalta, mutta kun edustajat Heikkinen ja Bergbom innoittivat minut vielä tänne kysymyksillä, että kenen ilmastolaki, kenen hiilineutraalisuustavoite tämä oli, niin kyllä, edellisen hallituksen tavoite, jota tämä hallitus perussuomalaisten tuella vielä jatkaa, elikkä tämä yhteiskunta hiilineutraaliksi vuonna 2035. Mutta, hyvät kollegat Heikkinen ja Bergbom, jos te näette tämän tilanteen, että me emme saavuta tätä tavoitetta, niin olisiko ollut syytä teidän Säätytalolla muutama viikko takaperin käydä rehellinen keskustelu siitä, että te tätä hiilineutraalisuustavoitetta siirrätte vähän matkaa eteenpäin, vaikka vuoteen 2040 tai 2050. Mutta varmasti edustaja Bergbomilta, kun hän omaa ajatteluaan on tuonut tänäkin iltana hyvin ansiokkaasti omissa puheenvuoroissaan, linja myös löytyy. [Naurua] Mutta kummastella vaan sopii perussuomalaisten kaksilla rattailla kulkemista, että täällä sanotaan toista mutta tehdään toista, ja sitten Suomen kansa on aivan ihmeissään, että mikä se on se lopullinen linja. Mutta varmasti sen kohta kuulemme.

Kunnioitettu rouva puhemies! Olipa mielenkiintoista kuulla edustaja Bergbomin listaa. Kun totesitte, että otatte toisen puheenvuoron ja jatkatte sitä listaa, niin mielelläni en tämän pidempää puheenvuoroa itse käytä. Haluan vain kysyä, onko teidän listassanne myös tämä, kun nyt käydään näitä suunnitelmavuosia 27—30, että tuonne työ‑ ja elinkeinoministeriön pääluokkaan on tulossa nettomääräisesti noin 60 miljoonan euron leikkaus kehyskauden alussa ja noin 82 miljoonan euron leikkaus loppupuolelle yhteensä. Siellä muun muassa määrärahatasoa alentaa uusiutuvan energian tuotantotuen väheneminen. Kun tätä uusiutuvaa energiaa kuitenkin tarvitaan, meidän on päästävä irti fossiilitaloudesta ja mentävä kohti biotaloutta, niin kysyisinkin edustaja Bergbomilta, kun kohta kuulemme sen teidän listanne loppupuolen, onko tämäkin tuki siellä teidän leikkauslistallanne. Sitten toinen kysymys on tähän Turun tunnin juna -hankkeeseen. Siihen haluamme myös vastauksen. Nyt se 400 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa laitetaan tähän kyseiseen katteettomaan ratahankkeeseen tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa ja maailmanajassa. Siellä kyseisellä rataosuudellahan ei kovin paljon tonneja liiku, jotka toisivat kansantalouteen lisätuloja, ja jos ne tonnit lähtisivät vielä satamista liikenteeseen, niin se toisi vientituloja. Kysyisin: Olisitteko valmis sieltä ottamaan pois sen 400 miljoonaa? Kuitenkin mehän joudumme vielä lainan takauksia ja vakuuksia antamaan valtion suunnalta kyseiseen hankkeeseen. Olisitteko valmis tässä taloudellisessa tilanteessa myös tämän ratahankkeen laittamaan sinne teidän säästölistaanne?

Kunnioitettu rouva puhemies! Edustaja Lohelta ansiokas puheenvuoro. Kyllähän se tosiasia nyt on tunnustettava, että se ei ole opposition vika, kun me käymme tätä keskustelua julkisen talouden suunnitelmavuosista. Tämä on maan hallituksen tekemä esitys, jonka pohjalta nyt eduskunta käy tätä keskustelua. Edustaja Bergbom tuolta huutelee salin oikealta laidalta, että mikä se on se opposition vaihtoehto. No, niitä vaihtoehtoja ollaan tämän kolmen vuoden aikana tuotu esille, erinäköisiä vaihtoehtoja, mutta tästä te ette nyt pääse yli ettekä ympäri, että te olette tehneet suunnitelmavuodet sinne vuoteen 30 asti ja tämä on maa velkaantuu näillä suunnitelmavuosilla teidän esityksen pohjan mukaisesti. Me odotimme tuolta kehysriihestä, että te olisitte esimerkiksi peruneet tämän yhteisöveron alentamisen, te olisitte peruneet tämän Turun tunnin juna -hankkeen, te olisitte peruneet nämä leikkaukset perusväylänpitoon. Meillä on tällä hetkellä maailmanpoliittinen tilanne siinä pisteessä, että nämä maailmanpoliittiset kriisit, maailmanpoliittinen tilanne, talouspoliittinen tilanne, ovat aiheuttaneet sen, että tosiaan polttoaineen hinta siellä omalla kotipaikkakunnallani Kuhmossa on tällä hetkellä 2 euroa 40 senttiä dieselin osalta. Se aiheuttaa pelkästään tavalliselle kansalaiselle haasteita, mutta se aiheuttaa myös meidän kuljetusyrittäjille haasteita. No, te toitte ammattidieselistä nytten tässä kehysriihessä esille, että vuonna 2028 tämä astuisi voimaan, elikkä siis kahden vuoden päästä tämä astuisi voimaan. [Janne Heikkisen välihuuto] Marinin—Saarikon hallituksessa, silloin kun Marin oli pääministerinä ja Saarikko oli valtiovarainministerinä, tätä ammattidieseliähän valmisteltiin jo niin pitkälle, että lakiesitys olisi ollut valmiudessa lähteä lausuntokierrokselle, mutta jostain kumman syystä se jäi sinne pöytälaatikkoon. Siellä olisi ihan valmis lakiesitys ollut tälle hallitukselle jo viimeiset kolme vuotta, mutta jostain kumman syystä... [Janne Heikkinen pyytää vastauspuheenvuoroa] — Edustaja Heikkinen, jos saatte vastauspuheenvuoron, niin voisitte kommentoida tätä. Voisitte kommentoida tätä, kuinka ammattidiesel ei ole kolmeen vuoteen edennyt, koska meidän kuljetusyrittäjät täällä Suomenmaassa odottavat, milloin me saamme kilpailuetua sen suhteen, että tämä ammattidiesel saadaan tuonne kumipyörien liikenteeseen ja sitä kautta vielä paremmin tavara liikkeelle tuolta maakunnista, että se saadaan laivoilla maailmalle ja saadaan vientiteollisuuteen lisää potkua, koska, edustaja Heikkinen, te tiedätte varsin hyvin, että nämä meidän julkisen talouden velat maksetaan sillä, että meillä vienti vetää, ja viennin osalta saamme sitten niitä tuloja, mitä voimme julkisen talouden tasapainottamiseksi saavuttaa. Mutta nähtäväksi jää, tuleeko vastausta: milloin se ammattidiesel tulee? Tuleeko se vuonna 28 vai milloin?

Kunnioitettu rouva puhemies! Mehän käymme keskustelua nytten valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030. Edustaja Bergbom, nyt kun me suunnitelmavuosia katsomme, niin kyllä täytyy todeta se ihan suoraan, että kyllä nykyinen hallitus on aika onneton, kun se kehysriihestä tuo tänne Suomen eduskuntaan suunnitelman vuosille 2027—2030 ja kyllähän se valitettavasti näyttää siltä, että julkinen talous velkaantuu edelleen ja ennätysmääräisesti. Minä kysyn teiltä, edustaja Bergbom, että kuinka te nytten päästitte tämmöisen tuloksen, tämmöisen suunnitelman tämmöisille vuosille tänne eduskuntaan, kun teidänhän piti laittaa tämä julkinen talous tämän vaalikauden aikana tasapainoon yhdessä kokoomuksen, pääministeripuolue kokoomuksen, kanssa, mutta toisin on käynyt. Edustaja Bergbom, katsokaa niitä tosiasioita. Te laitatte katteettomaan Turun tunnin juna -hankkeeseen tällä vaalikaudella veronmaksajien rahaa 400 miljoonaa euroa, ja te laitatte tähän yhteisöveron alentamiseen kaksi prosenttiyksikköä, 800 miljoonaa euroa, elikkä 1,2 miljardia euroa meni jo siinä. Mutta te olette puhuneet ennen kuin tämä vaalikausi alkoi... ennen vaalikauden alkua käytiin eduskuntavaalit, ja tekin, edustaja Bergbom, lupasitte, että polttoaineen hinta tippuu radikaalisti. Te olitte tekemässä muun muassa kansalaisaloitetta sen suhteen, että polttoaineen hinta laskee. No, mitä te olette tehneet tämän vaalikauden aikana? Kyllä, te teitte historiallisen polttoaineveron kevennyksen, polttoaineveron kevennyksen, joka tuolla pumppuhinnalla tarkoittaa sitä, että bensan osalta 4,4 senttiä litraa kohden tulee veronalennus, dieselin osalta 4,9 senttiä litraa kohden. Minä kysyn teiltä, edustaja Bergbom: kuinka se näkyy tällä hetkellä tuolla Itä-Suomen polttoainepumpun mittarilla, kun itäsuomalainen, tai muukin suomalainen, tankkaa sen oman autonsa? Kysyn teiltä, edustaja Bergbom: kuinka ison loven te tällä veronalennuksella teitte valtion kassaan? Minä haluan teidän muistianne hieman tässä auttaa, että oliko se 170 miljoonaa euroa, mitä veronkantona nyt valtio tässä menettää. Kun te samaan aikaan tänne suunnitelmavuosiin olette tehneet pelkästään perusväylänpitoon ensi vuodelle 30 miljoonan euron säästön ja tuleville vuosille jopa 39 miljoonan euron säästön, niin olisiko nämäkin säästöt kannattanut jättää tekemättä ja ennemmin satsata sinne perusväylänpitoon? Mutta, rouva puhemies, [Puhemies koputtaa] olen tyytyväinen, että te annatte käydä tätä debattia, koska täällä eduskunnan täysistuntosalissa on hallituspuolueitten edustajia vastaamassa näihin kysymyksiin.

Rouva puhemies! Aloitetaan ensinnäkin ammattidieselistä. Kyllä, viime hallituskaudella tätä asiaa selvitettiin. Siitä tehtiin ihan jopa lakiesitys, jonka oli tarkoitus lähteä lausunnoille. Siis valmistelu oli jo näin pitkällä ja olemassa oleva lakiesitys olisi ollut teille tarjottimella valmiina, mutta jostain kumman syystä sitä haluttiin vielä edelleen selvittää. Silloinen valtiovarainministeri Annika Saarikko teki tämän työn. [Jari Ronkaisen välihuuto] Varmasti tällä on työllistävä vaikutus, että virkamiehet edelleen tekevät uudelta pohjalta tämän ammattidieselesityksen, mutta valmiit pohjat olivat jo edelliseltä hallitukselta. Sitä kummastella sopii, miksi tämän ammattidieselin osalta menee näin kauan, kun olemassa oleva tilanne jo vaatii ja jopa huutaa tuolta kuljetusalan yrittäjien suunnalta, että tuokaa se ammattidiesel mahdollisimman nopeasti lainsäädäntöön. Meillä oli jo valmis lakiesitys, mutta en tiedä, mistä se johtuu, että kyseinen laki ei ole vielä eduskunnan käsittelyssä. Ja mitä lehtitietoihin on uskominen, niin verottaja vielä sanoo, että kun ei ole järjestelmiä ja niitten tekeminen kestää vuosia, niin vasta vuonna 2028 olisi mahdollista saada tämä ammattidiesel. Se on auttamatta myöhässä, auttamatta myöhässä, kun jo tämänhetkinen tilanne vaatii sen nyt. Toivoisin nopeita toimenpiteitä tämän ammattidieselin osalta. Sitten tähän ilmastovouhotuskäyrään, kuten edustaja Ronkainen totesi. Se oli hyvä termi tälle jakeluvelvoitteen taulukolle. Te olette tehneet oikeita toimenpiteitä, että te olette hillinneet tätä jakeluvelvoitetta prosenttiyksiköitten osalta vaalikauden aikana, mutta karu totuus vain on, että se ilmastovuohotuskäyrä napsahtaa sille samalle tasolle, minkä edellinenkin hallitus asetti, elikkä vuonna 2028 se on 31 prosenttiyksikköä. Se on 12 prosenttiyksikköä nousua tästä hetkestä parin vuoden aikana. Se on aikamoinen nousu. En osaa sanoa, kuinka monta kymmentä senttiä se sitten siellä pumppuhinnalla tulee näyttelemään, mutta ei se kymmeneen senttiin valitettavasti jää. Sitten tähän hallituksen reagointiin: Kyllähän tällä hetkellä nämä polttoaineitten hinnat ovat niin kovat, että nyt jos ei sieltä kehysriihestä tule toimenpiteitä siihen, että polttoaineen hintaa saadaan alemmalle tasolle, niin se on tietynlainen katastrofi, koska moni suomalainen on jo nyt niin tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Moni tarvitsee autoa työssäkäyntiin, harrastuksiin, jopa kaupassa käyntiin. Jos se polttoaineen hinta pysyy tällä tasolla ja mitään toimenpiteitä ei löydy, niin aika tiukka tulee tilanne olemaan monessa suomalaisessa kotitaloudessa. Sitten mitä tulee siihen päästökauppaan, minkä te menitte hyväksymään: Te olisitte aivan hyvin voineet sitä siirtää useammalla vuodella eteenpäin ja katsoa, mitä muu Eurooppa tekee, mutta tässäkin asiassa maan hallitus perussuomalaisten toimesta oli mallioppilas Euroopan unionissa ja ensimmäisten joukossa menitte tekemään sen, että vuonna 28 astutaan liikenteenkin osalta päästökaupan piiriin. Aivan hyvin olisi pystytty tätäkin asiaa siirtämään pitemmälle tulevaisuuteen. [Rami Lehtisen välihuuto]

Kunnioitettu rouva puhemies! Kyllä, te olette tehneet sen toimenpiteen, että laskitte polttoaineen verotusta, siis arvonlisäverollisesta hinnasta, 4,4 senttiä bensiinin osalta ja 4,9 senttiä dieselin litrahinnasta. Se on se teidän veronalennus, ja se on pois veronkannosta valtion kassaan, näillä senttimäärillä se on noin 170 miljoonaa pois verotuloja. Samaan aikaan perussuomalaiset etsivät säästöjä perusväylänpidosta. Elikkä tämäkin 170 miljoonaa euroa olisi pitänyt kohdistaa sinne perusväylänpitoon olemassa olevan korjausvelan kattamiseksi, mutta nyt näyttääkin siltä, että sinne on tulossa sitten säästötoimenpiteitä. No, en tiedä, onko tämä kehysriihiasia ja tuleeko näitä sitten esille, kun 400 miljoonan euron lisäsäästöjä haetaan. Mutta se täytyy muistaa, että tämä 4,4 senttiä hinnassa bensapumpulla sen bensiinin osalta tai 4,9 senttiä dieselin osalta ei näy millään tavalla kuluttajalle, koska polttoaineen hinta on noussut entisestään. On hienoa kuulla nyt, että kaikki me nyt se allekirjoitetaan, että nämä maailman tilanteet vaikuttavat sinne maailmanmarkkinahintaan, mutta viime vaalikaudella se ei tuntunut vaikuttavan, kun perussuomalaiset toivat omissa puheenvuoroissaan esille sitä, että ei maailmanmarkkinahinnalla ole mitään merkitystä siinä, että polttoaineen hinta lähti nousuun vuonna 2022. — Älkää huoliko, nämä ovat kaikki eduskunnan pöytäkirjoissa. Ne löytyvät videopätkinä joka suunnalta, kuinka te olette tätä asiaa tuoneet esille, että maailmanmarkkina ei vaikuta. — Se ei vaikuttanut näköjään viime vaalikaudella, mutta tällä vaalikaudella se sitten vaikuttaa, kun Hormuzinsalmi on kiinni. Viime vaalikaudella se ei vaikuttanut, kun Ukrainan sota syttyi helmikuussa 2022 [Jari Ronkainen: Oliko Hormuzinsalmi kiinni?] ja polttoaineen hinta kävi piikkinä jopa 2,6 eurossa per litra, jopa 2,7:ssä. Se oli hetkittäinen — se pitää tarkistaa, kuinka monta viikkoa tämä kova hinta jatkui. Mutta tällä hetkellä meillä ovat olleet jo kuukauden ajan kovat hinnat polttoainepumpuilla, varsinkin tuolla harvaan asutulla, väljään asutulla seudulla, missä ennen kaikkea vielä tarvitaan sitä autoa. Kaksi ja puoli euroa diesellitrasta on mielestäni liian paljon. [Jari Ronkainen: Näin on!] Onko se sitten oikeata politiikkaa, että tässä maailmanajassa sitten tiputetaan se 4,9 senttiä verotuksella sieltä polttoaineen hinnasta, mutta se ei millään tavalla näy? Se häviää näitten yhtiöitten katteisiin, mutta sitten samaan aikaan valtio menettää verotuloina 170 miljoonaa, mikä tässä tiukassa taloudellisessa ajassa olisi pitänyt vaikka ennemmin korvamerkitä olemassa olevan tiestön korjausrakentamiseen.

Armoitettu herra puhemies! Kiitoksia edustaja Kaumalle hyvästä puheenvuorosta. Toivottavasti kokoomuksen eduskuntaryhmä ottaa tämän puheen johtopäätöksenä sitten kun menette kehysriiheen. Mutta köyhyys ei ole valinta. Se on tragedia. Kansalaisilla on syvä huoli pärjäämisestään tänä päivänä, ja viestejä meille edustajille tulee. Yhdestä pitkästä viestistä lyhyt siteeraus: ”Ei riitä varat hankkia lapselle tai itselle vaatteita. Lapsella ei ole varaa harrastaa mieluista harrastusta, ei pysty käymään missään, ja olemme kotimme vankeja. Ei tämä todellakaan naurata, päinvastoin. Se häpeän ja nöyryytyksen tunne on valtava, ja hallitus kehtaa väittää, että heidän säästötoimet parantavat meidän, heikommassa asemassa olevien, tilannetta.” Puhemies! Meillä on tämmöinen elinkustannuskriisi tässä valtakunnassa. Ihmiset ovat hätää kärsimässä. Pienituloiset suomalaiset joutuvat miettimään tarkasti, mihin eurot riittävät, jos riittävät. Kysynkin hallitukselta: minkälaisiin toimenpiteisiin te nyt ryhdytte kansalaisten hyväksi tässä tiukassa taloustilanteessa?

Kunnioitettu rouva puhemies! Täytyy omasta puolestanikin kiittää, ministerit Grahn-Laasonen ja Marttinen, että olette kuuntelemassa tätä illan keskustelua, viimeisimpiä puheenvuoroja. En tiedä sitten, innoittaako tämä minun puheenvuoroni vielä jatkopuheenvuoroihin tai jopa ministerin vastauksiin — se nähtäväksi jää. Kiitän todellakin ministereitä jo päivän keskusteluun osallistumisesta vastauksillanne. Niin kuin ministeri Grahn-Laasonen muisteli 90-luvun Forssaa, itsekin olen 80-luvun lopun lapsia ja elänyt sitä 90-luvun alkua ja lama-aikaa ja tiedän myös, minkälaista on elää perheessä, jossa rahat ovat todellakin tiukilla. Se siitä historiasta. No, itse asiassa, rouva puhemies, mennään historiaan, koska tämä köyhyyden kysymys on ollut merkittävä yhteiskunnallinen haaste kautta historian. Voidaan mennä vieläkin pitemmälle kuin sinne 90-luvun Forssan aikoihin. Köyhyysasiaan ovat tarttuneet monet ajattelijat, monet vaikuttajat, ja yksi keskeisistä suomalaisista henkilöistä tässä keskustelussa, kun puhutaan köyhän asiasta, on ollut Santeri Alkio, joka tunnetaan erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana sekä maaseudun ja vähävaraisten ihmisten aseman parantajana. Hän piti huolta maaseudun lapsista. Santeri Alkio on myös maalaisliitto-keskustan perustaja ja ideologinen isä. Hän eli silloin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. On sanottu, että hän on ollut tämmöisiä 1880-luvun realisteja, kun puhutaan tasa-arvoisesta Suomesta. Köyhän asia tarkoittaa ennen kaikkea huolta niistä ihmisistä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia tai sosiaalisia resursseja elää ihmisarvoista elämää. Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta, vaan se voi ilmetä myös koulutuksen, terveyden ja mahdollisuuksien puutteena. Yhteiskunnassa köyhien asema kertoo paljon siitä, kuinka oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen se on. Santeri Alkio ajatteli, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään — yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään. Hän korosti erityisesti sivistyksen merkitystä köyhyyden poistamisessa. Alkion mukaan koulutus ja henkinen kasvu antoivat ihmisille mahdollisuuden parantaa omaa elämäänsä ja nousta pois köyhyydestä. Hän ei nähnyt köyhiä pelkästään avun kohteina vaan aktiivisina toimijoina, joilla on kyky kehittää itseään ja yhteiskuntaa. Tässä Alkion ajattelussa korostui myös yhteisöllisyys ja vastuu toisista ihmisistä. Hän uskoi, että yksilön hyvinvointi on sidoksissa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tämän vuoksi hän kannatti politiikkaa, joka tasoittaa eroja ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan. Hänen ajatuksensa näkyvät edelleenkin suomalaisessa hyvinvointivaltion ajattelussa. Rouva puhemies! Kyllä, köyhän asia on edelleen ajankohtainen. Vaikka Suomi on monella mittarilla vauras maa, eriarvoisuus ei ole kadonnut, ja näillä hallituksen toimenpiteillä valitettavasti tätä eriarvoisuutta nyt syntyy. Siksi nämä Alkion ajatukset ovat yhä tärkeitä. Meidän tulee panostaa koulutukseen, tukea heikommassa asemassa olevia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Rouva puhemies! Näillä Santeri Alkion opeilla itsekin seison tässä tänä päivänä. Vaikka sitä niukkuutta oli siellä omassa perheessä, niin silti tarjottiin yhteiskunnan toimesta ensinnäkin koulutus. Ja olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että heiltä löytyi kuitenkin siinä niukassa ajassa vielä sen verran euroja, että saivat sitten vielä pojan matkaan lisäharrastuksiinkin, ja musiikkiharrastus on kantanut pitkälle. Elikkä koulutukseen ja heikompiosaisista huolehtimiseen tulee satsata myös vaikeina aikoina. Vaikka kuinka olisi taloudellisesti tiukkaa, silti, ministerit, teidän tulee pitää huolta jokaisesta suomalaisesta. Rouva puhemies! Kuuntelen ministerin vastaukset, ja sen jälkeen katson. No, kiitoksia, rouva puhemies. Jos sallitte, niin vielä sen verran kommentoin tätä päivän keskustelua: Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli — harmi, perussuomalaiset eivät ole tätä kuuntelemassa — ihan suora sitaatti tästä perussuomalaisten puheenvuorosta, jonka edustaja Aittakumpu piti: ”Elinkustannusten kasvua on hillitty myös autoilun verotusta keventämällä ja ilmastokiihkoista politiikkaa suitsimalla. Suomen ei pidä enää koskaan erehtyä vihreiden ilmastolinjalle, joka ainoastaan siirtää suomalaisten rahaa ulkomaille.” Nyt täytyy kyllä muistaa, että kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoisesta politiikasta, niin se sama linja jatkuu tämän nykyisen hallituksen toimesta kuin mitä edellinen hallitus aloitti, elikkä hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 edelleenkin on hallitusohjelmassa ja ihan tavoitteessa kirkkaana mielessä. Kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoilusta ja ilmastokiihkoilevasta politiikasta, niin ei pitäisi antaa semmoista mielikuvaa, että tämmöinen on loppunut. Päinvastoin, sillä tällä asialla on monta eri nimeä. Mitä tulee tähän elinkustannuksien nousuun: Tässähän annettiin ymmärtää, että tämmöinen toiminta on loppunut. Minun mielestäni tilanne on edelleenkin se, että polttoaineen hinta ei ole laskenut Suomessa, mikä on johtanut myös siihen tilanteeseen, että monessa lapsiperheessä se arjen kustannus on jo nyt tiukilla ja se tiukentuu entisestään. Toivoisin, että hallitus nyt, kun ensi viikolla käytte sitä riihikeskustelua, etsisi ratkaisua siihen, että elinkustannukset eivät pääse liian kohtuuttomalle tasolle. Rouva puhemies! Muutapa kommentoitavaa minulla ei ollutkaan tähän keskusteluun. — Kiitoksia.

Kunnioitettu rouva puhemies! Niin kuin edustaja Kallio totesi, niin kahdestaanhan me jäimme sitten tämän 12-vuotisen liikenneselonteon kanssa tänne keskustelemaan, ja odotinkin, että olisimme käyneet rakentavaa, rehellistä keskustelua liikenneasioista. Mutta ihan muutamia nostoja: Ehkä joltain osin tulen nostamaan myös näitä samoja asioita kuin edustaja Kallio, mutta kun tätä liikenneselontekoa ja keskusteluja on kuunnellut, niin kyllähän tässä saa semmoisen tuntuman, että Suomea jaetaan alueisiin ja niille on määritelty jo tietyllä tavalla kohtaloja. Puhun varsinkin itäisestä Suomesta ja pohjoisesta Suomesta ja eritoten näistä alueista, missä ihmiset asuvat pitkien välimatkojen päässä, rouva puhemies, pitkien välimatkojen päässä. Pohjoisen infran kehittämistarpeita määrittää tämmöinen sotilaallinen infra ja itäistä Suomea sitten, niin kuin edustaja Kallio sen tietää, ei mikään. Pohjoista Suomea, sen infran kehittämistä, määrittää sotilaallinen infra ja itäistä Suomea ei mikään. No, kummallekaan hallitus ei näe esimerkiksi elinkeinopoliittista arvoa, vaikkakin tässä hallituspuolueen edustaja, edustaja Sillanpää totesi ja toi aika hyvin esille — kuuntelin tätä puheenvuoroa tuolla omassa työhuoneessani — että kyllä siellä tieverkolla ja varsinkin siellä hiekkateitten päässä kulkevat ne meijeriautot, ja siellä kulkee myös puuhuolto, siis metsäteollisuuden suuntaan menevät raaka-ainekuljetukset. Mutta kun on mainittu tämä meijeriauto ja aamupalajukurtti, niin täytyy sitten muistuttaa siitä, että edelleenkin ne meijeriautot siellä hiekkateillä kulkevat — en haluaisi sanoa, että alempiarvoisella tieverkostolla, mutta kuitenkin siellä ne kulkevat. Ja jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin kyllähän se vaarantaa tänä päivänä meidän elintarvikepuolenkin siltä osin, että jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin se meijeriauto pahimmassa tapauksessa ei pysty kulkemaan. Eli tämä elinkeinopoliittinen arvo on tässä. No, liikenneministeri on kiteyttänyt sanomalla, että siltarumpupolitiikan aika on ohi, mitä edustaja Kallio tuossa jo toi sitä siltarumpupolitiikkaa esille, mutta se on kovaa puhetta, kun tiedetään, mitä mieltä teollisuus ja kuljetusyrittäjät ovat tämän hetken teitten kunnosta varsinkin itäisessä Suomessa ja varsinkin niillä tiepätkillä, joihinka ei näytä rahaa olevan tulossa tälläkään hetkellä. Kun kuljetusyrittäjien puheita ja viestiä kuulee, niin kyllä siellä, kuulkaa, aika paljon ylimääräistä rahaa menee sitten, kun joudutaan laittamaan uusia jarruja, kun jarrut menevät huonoon kuntoon näin huonoilla tiepätkillä. — Mutta, rouva puhemies, saanko jatkaa tästä paikalta vai tulenko... [Puhemies: Ei, olkaa hyvä vaan, sieltä vaan kaikki!] — Joo, kiitoksia. Rouva puhemies! Olisin toivonut, että olisimme käyneet myös keskustelua, kun edustajat Vigelius ja Bergbom kävivät tuossa puheenvuorojaan pitämässä. Nämä herrat ovat myös, ennen kuin nousivat eduskuntaan, tehneet Kipuraja ylitetty ‑kansalaisaloitteen. Sehän keräsi 79 000 suomalaista nimeä siihen, että saadaan kohtuullisuutta näitten polttoaineitten hintaan. Nämä polttoaineethan, rouva puhemies, eivät millään tavalla kyllä liity tähän Liikenne 12 ‑käsittelyyn, mutta tietenkin polttoaineellahan siellä liikutaan jokaisella tieosuudella. Ihan jäi mietityttämään, että kun edustajat tämmöisen aloitteen ovat tehneet ja sitä eivät sitten puolustaneet, kun se tänne eduskuntakäsittelyyn tuli, niin hieman, vähän kummaksun näitä puheenvuoroja heidän suunnaltaan, kun he tuovat esille, kuinka myötämielinen autoilijoita kohtaan tämä hallitus on ollut, kuinka polttoaineen verotusta on kevennetty. Mutta, kunnioitettu rouva puhemies, ei se siellä Itä-Suomessa polttoaineen pumppuhinnassa, ainakaan meillä Kuhmossa, näy. Dieselin hinta on noususuhdanteessa, ja kyllä se pistää mietityttämään, jos edustaja Bergbom tämän aihepiirin keskustelussa tuo esille sen, kuinka he ovat myötämielisiä olleet autoilevaa suomalaista kohtaan ja pitkien välimatkojenkin Suomessa. Kyllä se todellisuus sitten on aivan toista.

Kunnioitettu rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen metsästyslain muuttamisesta, ja tämän pääasiallinen sisältö on metsästyslakiin lisäys, että sinne tehtäisiin uusi pykälä, säädettäisiin tämmöinen 19 a §, ja siinä pykälässä säädettäisiin näin, että lain muiden säännösten estämättä riistaeläimen pyytäminen ja tappaminen olisi mahdollista sellaisessa hätävarjelu- ja pakkotilassa, jossa riistaeläin hyökkää ihmisen tai kotieläimen kimppuun tai tulee ihmisten tai kotieläinten lähettyville ja välittömästi uhkaa ihmisten tai kotieläinten turvallisuutta. Välitöntä uhkaa ja vaaraa arvioitaessa otettaisiin huomioon tilanteen pakottavuus sekä muut olosuhteet tilanteessa. Kunnioitettu rouva puhemies! Minkä takia tämän lakialoitteen olen tehnyt? Viime vuosina me olemme saaneet lukea paljon uutisia susien ja muiden suurpetojen aiheuttamista vahingoista. Koti- ja tuotantoeläimiä menee tuon tuosta petojen suuhun. Susia eivät pysäytä petoaidat eivätkä karkottamisyritykset. Ne palaavat aina takaisin. Ihmisillä on, luulisi olevan, oikeus puolustaa omaa omaisuutta, perhettä ja kotieläimiä. Hallitusta on kiittäminen, että tänä vuonna suden kannanhoidollinen metsästäminen saatiin käyntiin kiintiömetsästämisellä — kiitoksia siitä hallitukselle — mutta se ei poista sitä epäkohtaa, kun omat eläimet ovat vaarassa. Ihminen ei pysty puolustamaan esimerkiksi parasta ystäväänsä, koiraa, jos susi pyrkii kimppuun. Näin kyllä voi tehdä, mutta siitä aina syytetään törkeänä metsästysrikkomuksena. Haluan vielä antaa perusteluita eduskunnalle tästä lakiesityksestä, miksi olen tehnyt tämän lakialoitteen metsästyslain muuttamiseksi: Lakimuutoksella varmistettaisiin, että erityisesti suurpetojen — esimerkiksi ahma, ilves, susi — tullessa uhkaavasti ihmisten asuntojen pihoille tai muuten lähistölle kansalaisella olisi selkeästi oikeus puolustaa itseään, perheenjäseniään ja kotieläimiä, kuten aitauksessa olevaa tuotantoeläintä tai pihassa kytkettynä olevaa koiraa. Samoin tämä esitettävä lakimuutos varmistaisi, että muun muassa riistaeläimen, esimerkiksi hirven, metsästyksen aikana tapahtuvassa suurpedon yllättävässä hyökkäyksessä metsästyskoiran kimppuun, metsästäjä saisi puolustaa omaa kotieläintään ilman tarpeetonta huolta isommista seuraamuksista. Tämän uuden säännöksen nojalla tapahtuneesta riistaeläimen pyytämisestä ja tappamisesta tulisi totta kai viipymättä tehdä metsästyslain mukainen saalisilmoitus sekä ilmoitus poliisille tai Rajavartiolaitokselle. Toimivaltaiset viranomaiset tutkisivat tietenkin pakottavassa tilanteessa tapahtuneen pyytämisen ja sen, ovatko olosuhteet olleet hätävarjelu- ja pakkotilamaiset. Mikäli riistaeläimen kaataminen todetaan tapahtuneeksi sellaisissa oloissa, jotka eivät vastaa uutta 19 a §:ää, seuraavat tästä teosta tietenkin normaalit rikosoikeudelliset ynnä muut seuraamukset. Puhemies! Viime vuosina useat metsästäjät ovat joutuneet epäoikeudenmukaisesti epäiltyjen penkille. Esimerkiksi lokakuussa 2024 Kajaanissa metsästäjän saksanseisojan kimppuun metsästystarkoituksessa pyrki kaksi sutta. Aluksi metsästäjä yritti karkottaa nämä sudet huutamalla, ilman mitään vaikutusta. Toinen susi oli jo vajaan puolen metrin päässä koirasta, ja saksanseisoja oli jo alistumassa kohtaloonsa. Metsästäjä pelkäsi oman ja koiransa turvallisuuden puolesta ja ampui tätä sutta kohti. Toinen susista siis kuoli, ja toinen lähti karkuun. Metsästäjä soitti tämän tilanteen jälkeen itse hätäkeskukseen ja jäi odottamaan poliisia. Lopputulemana miestä epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta, mutta asia onneksi päättyi onnellisesti ja syyttäjä jätti syyttämättäjättämispäätöksen, koska kyseessä oli selkeä pakkotilanne. Mutta kysymys kuuluu: miksi pitää aina lähtökohtaisesti tehdä tästä metsästäjästä syyllinen törkeän metsästysrikoksen mukaisesti? Puhemies! Viime syksynä Sotkamon Maanselän alueella metsästäjä oli ollut koiransa kanssa hirven mehtuussa. Metsästäjä oli kuullut, kun koira oli 200—300 metrin päässä alkanut haukkumaan poikkeavasti. Metsästäjä oli rivakasti lähtenyt katsomaan, mikä hätä koiralla oli, ja nähnyt, kun muutama susi oli lähtenyt paikalta, mutta yksi susi oli vielä koirassa kiinni. Metsästäjä ampui tämän suden, mutta harmaa norjanhirvikoira menehtyi silti suden hampaisiin. Jälleen epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta. Vaikka omaisuutta ja omia eläimiä saa lain mukaan suojella, lainsäädäntö velvoittaa aina poliisia tutkimaan asian, ja alkaa aikamoinen prosessi. Onko se kohtuullista tätä metsästäjää kohtaan, joka suojelee omaa omaisuuttaan? Nostan myös, rouva puhemies, muutamia esimerkkejä 2020-luvulta, kun kotitiloille on hyökätty suurpedon toimesta: Vuonna 2021 Pöytyäläisessä lampolassa tapahtui jo kolmas susien hyökkäys. Sillä kerralla 11 lammasta kuoli, kahdeksan sai vammoja ja kolme lammasta katosi. Lampolassa on ollut öisin radio ja valot päällä, on asennettu valvontakamerat ja petoaitaa on rakennettu kolme kilometriä. Mustasaaressa Björkön saaristossa vuonna 2020 yksi ainoa susi kävi tappamassa yli 130 laiduntamassa ollutta lammasta kesän aikana. Pohjois-Karjalassa Kiteellä sudet tappoivat kahdeksan lammasta syksyllä 2021. Pohjois-Pohjanmaalla Liminganlahdessa sudet tappoivat 25 lammasta syksyllä 2021. Silloin lampuri kertoi petovahinkojen olleen ensimmäisiä, ja lampuri kertoi, että tulevaisuus pelottaa. Viime syksyn pimetessä Kiikalassa Salon seudulla sudet hyökkäsivät lammastilalle peräti kuusi kertaa. Vuonna 2025 koettiin kauhun hetkiä myös muun muassa Kirkkonummella ja Jokioisilla, kun useita lampaita löytyi raadeltuna susien jäljiltä. Susi ei toki ole ainoa suurpeto, joka tekee vahinkoa koti- ja tuotantoeläimille. Kunnioitettu rouva puhemies! Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kymmenistä ja taas kymmenistä tapauksista, joilla haluan painottaa tätä asian vakavuutta. Ihmisillä ei ole kunnon mahdollisuuksia puolustaa eläimiä ja omaisuutta petoja vastaan ilman että saa tämmöisen suuren rikollisen leiman, koska kyseessä on aina törkeä metsästysrikkomus. Jos puolustaudut ja peto kuolee, niin automaattisesti alkaa tutkinta tosiaan törkeästä metsästysrikoksesta ja asia menee syyttäjän harkintaan. Kodin ja eläinten puolustajan pitää elää monta viikkoa pelossa, jännityksessä ja stressissä siitä, saako hän sitten lopulta syytteen, vaikka hän on suojellut omaa omaisuutta tai kodin jäseniä. Kaiken kaikkiaan karkeasti suden suuhun vuositasolla joutuu koiria se 30—70 koiraa. Ne ovat kotilemmikkejä tai metsästyskoiria. Lampaita menee susien suuhun se 400—500, nautoja kymmenittäin, ja sitten kun puhutaan porotaloudesta, poroja suden suuhun päätyy jopa 1 000—1 500 poroa. Aikamoisia lukuja, ja kun ne laitetaan vielä talousluvuiksi, niin aika paljon joutuu valtio sitten korvaamaan. Kyse ei ole, rouva puhemies, pelkästään rahasta, vaan inhimillisestä kärsimyksestä. Puhemies! Nämä ovat pysäyttäviä lukuja. Ihmisillä pitää olla oikeus puolustaa kotiaan ja eläimiään. Lakimuutoksella on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä on elintilaa, ja tärkeää on palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan. Totta kai tämähän on jo toteutunut nyt, ja kiitoksia vielä hallitukselle siitä hyvästä työstä, että saatiin tämä kannanhoidollinen sudenmetsästys. Tämän lisäksi on saatava kohtuullinen tilanne metsästäjille suojata metsästyskoiriaan ja omaa omaisuuttaan. On kohtuutonta, että on tapauksia, joissa suojellaan omaa omaisuutta mutta sitten sitä käsitellään törkeänä metsästysrikkomuksena. Sen vuoksi, rouva puhemies, olen tehnyt tämän lakialoitteen, ja toivon, että tämä saa asianmukaisen käsittelyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ja toivon, että tämä asia vihdoin ja viimein menisi eteenpäin.

Kunnioitettu rouva puhemies! Niin kuin tuossa jo aikaisemmin totesin työministerille ja koko hallitukselle, teillä on vielä vuosi aikaa muuttaa asioita. Teillä on vuosi vielä hallitusvastuuta käsittelyssä, ja mukava kuulla, että kehysriiheen mennään uusin avauksin. Mutta toivoisin, että otatte vakavasti nämä puheenvuorot, mitä opposition suunnalta tulee, ja varsinkin, mitä keskusta on esittänyt omia vaihtoehtojaan. Tämä poistettu työttömyysturvan suojaosa tulisi palauttaa, ja sitten tämä aikuiskoulutustuki, mitä olemme oppositiopuolueitten suunnalta peräänkuuluttaneet, että milloin tulee se uusi malli. Mutta kun ne työpaikat syntyvät sinne yrityksiin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, niin olisiko jo aika nyt siellä kehysriihessä miettiä sitä, että verotetaan yrityksiin sisään jätettävää tulosta vähemmän, palautetaan kotitalousvähennys vielä siihen päälle, niin johan alkaisi löytymään yrityksille lisää voimia ottaa työtä vastaan ja sitä kautta ottaa työllisiä lisää vastaan.

Kunnioitettu, arvoisa puhemies! Herätyskello soi, samaan aikaan kuin ennenkin. Mutta enää ei ole paikkaa, minne aamulla mennä. Sähköposti kilahtaa: ”Kiitos mielenkiinnostasi. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun.” Hakemusta hakemuksen perään. Aina sama vastaus, jos vastaus tulee. Pahintahan ei välttämättä ole hylkäys vaan hiljaisuus. Postiluukku kolahtaa, eteisessä laskukasa. Millä ilveellä nämä maksan, jos työpaikka menee alta? Arvoisa puhemies! Tätä on rakas Suomemme liian monelle nyt. Painoa rinnassa: pärjäänkö, osaanko, kelpaanko, onko minulla arvoa? Useampi kuin joka kahdeksas ilman töitä, kartalla koko maa työttömyydestä mustana. Toivon häviämistä. Toivo ei sammu kuin valo, jonka joku painaa pois päältä. Se hiipuu, kuin kaikki värit haalistuisivat vähän kerrallaan. Hallituksen politiikalla piti tulla satatuhatta työpaikkaa. Tuli Euroopan pahin työttömyys — sata työtöntä ihmistä lisää joka päivä. [Juha Mäenpää: Olisittepa hallituksessa! Tyhjä paperi!] Kuuntelin työministerin puheenvuoron. Ei edelleenkään tosiasioiden tunnustamista. Ei edelleenkään nöyryyttä. Selittely jatkuu. Vastuu jäi taas orvoksi. Joutuu kysymään: eletäänkö hallituksessa lainkaan samaa arkea suomalaisten kanssa? [Antti Kurvinen: Ei eletä!] Puhemies! Nuorena poikana armeijan jälkeen minä olin työttömänä vajaa puoli vuotta. Se oli sitä finanssikriisin jälkeistä aikaa. Pääsin kouluun, ja lopulta kävi niin kuin kävi. Tässä olen, koska minuun on luotettu. Entä nuori, joka nyt on tehnyt kaiken oikein: kouluttautunut, sydän täynnä paloa, valmis tekemään töitä? Silti mikään ovi ei avaudu, silti ulkopuolella. Aika painaa edestä päin. Tulevaisuus karkaa ennen kuin se ehtii alkaa. Kuinka moni nuori on jo luopunut hiljaa itsestään? Entä pitkään ilman töitä ollut? Aika painaa taakse päin. Menneet vuodet muuttuvat taakaksi, jota joutuu selittämään yhä uudelleen. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole tauko elämässä. Se on elämä, joka jatkuu, vaikka mikään ei liiku eteenpäin. Sivussa oleminen murskaa hiljaa. Nyt euro on korvannut arvon. Kuinka moni pitkäaikaistyötön kokee, että hänellä ei ole enää arvoa? Kunnioitettu puhemies! Hallituksen politiikka ei ole auttanut vaikeuksiin joutuneita ihmisiä. Heidät on päinvastoin ajettu yhä tiukemmalle. Ei ole tullut kannustusta, ei ole tullut mahdollisuuksia. Pelkästään kurjuutta, pelkästään keppiä. Kiristetään ehtoja ihmisille, joilla ei ole mitään kiristettävää jäljellä. Viedään turvaa ihmisiltä, joiden elämä on jo palasina — ikään kuin työttömyys olisi valinta, ei seuraus. ”Menkää töihin”, pääministeri ja valtiovarainministeri sanovat pamput kädessä. Mihin menet, kun töitä ei ole? Mihin menet, kun töitä ei ole? [Mauri Peltokangas: Aika härskiä! — Perussuomalaisten ryhmästä: Hävytön puhe! Todella hävytön!] Työttömiä on nyt enemmän kuin Espoossa on porukkaa. Avoimia työpaikkoja on hieman vähemmän kuin Rovaniemellä on asukkaita. Tämä karmeus ei selittelemällä muuksi muutu. Oikeampi nimitys työministerille on työttömyysministeri. Hallituksen politiikka on epäonnistunut, mutta epäonnistumista ei mitata vain numeroina. Se mitataan ihmisissä, jotka yrittävät hiljaa jaksaa vielä yhden päivän. Se mitataan siinä hetkessä, kun lapsi kysyy vanhemmaltaan: ”Miksi me ei voida?” Se mitataan yön pimeinä hetkinä, kun läheinen valvoo miettien, onko hänellä merkitystä. Arvoisa puhemies! Työ ei ole vain työtä tai rahaa. Se on hetki, kun herää aamulla ja tietää, minne kuuluu. Tunne, että tällä päivällä on tarkoitus. Yksinkertainen mutta sydämen täyttävä ajatus: minua tarvitaan. Näkyväksi tulemista. Ihmisarvoa. Kokemus, että oma elämä koskettaa tätä maailmaa. Puhemies! Kyllä jokaisen työikäisen ja työkykyisen pitää tehdä töitä. Tästä ei ole erimielisyyttä. Mutta ei ihminen nouse pelolla, parane nöyryytyksellä ja työllisty rangaistuksella. Pitää olla mahdollisuuksia. Pitää olla töitä, työpaikkoja koko Suomessa. [Jukka Kopra: Mikä on kepun resepti?] Nyt niitä ei ole. Ihmiset tarvitsevat työtä nyt, toivoa nyt, arvostusta nyt. Siksi Suomen Keskusta ja Liike Nyt ovat välikysymyksensä tehneet. Me uskomme Suomeen. Me uskomme, että kyllä yrittäjä työllistää, jos voi. Me uskomme, että kyllä suomalainen töitä tekee, jos töitä on. [Arja Juvonen: Mikä on se ratkaisu?] Puhemies! Yhteisöveron alennus myös silloin, kun tulos jaetaan ulos sijoittajille, on iso ja kallis virhe. Sitä ei kannata juuri kukaan talouden päälle ymmärtävä — eikä ihme. Työpaikat ovat toiveiden varassa. Oikeasti se on melkein miljardin euron tulonsiirto pörssiherroille ja muille kokoomuksen eturyhmille. Ja tämän vekselin kuittaa tavallinen suomalainen. Keskusta sen sijaan parantaisi etenkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia kasvaa, investoida ja työllistää. Tänne, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ne työpaikat syntyvät, jos syntyvät. Yritykseen sisään jätettävälle tulokselle matalampi vero, yrittäjävähennykseen parannus, kotitalousvähennys ennalleen, investointihyvitys pienimmille yrityksille — työpaikkoja. Nyt pitää tulla samaan arkeen kuin työtön. Me palauttaisimme työttömyysturvan suojaosan [Juha Mäenpää: Tyhjä paperi!] ja uudistaisimme aikuiskoulutustuen ja työnhaun. [Jenna Simula: Mistä rahat? Eivät tule seinästä!] Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat. Ilman koulutusta oleva ikääntynyt pitkäaikaistyötön tarvitsee erilaisia palveluita kuin ensimmäistä työpaikkaansa hakeva korkeakoulutettu nuori. Puhemies! Tarvitaan politiikkaa, joka nostaa ylös eikä paina alas, joka sanoo työttömälle: ”Sinä et ole taakka etkä ongelma. Sinä olet ihminen, jolla on oikeus tulevaisuuteen.” Politiikkaa, joka sanoo työpaikan menettämistä pelkäävälle: ”Mitä tahansa tapahtuu, et ole yksin. Vaikka työpaikka menisi, sinä et katoa. Sinussa on enemmän voimaa kuin tämä hetki saa sinut uskomaan.” Kunnioitettu puhemies! Suomen Keskusta ja Liike Nyt tekivät edellisen välikysymyksen työttömyydestä lokakuussa. Sittemmin asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Mikä on se päivämäärä, jolloin satatuhatta uutta työpaikkaa tulee? Milloin hallitus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja alkaa helpottaa työllistämistä ja työllistymistä. Tästä ei valitettavasti ole näkymää. Epäonnistunutta politiikkaa jatketaan, vaikka Suomi menee päin seinää. Tällä linjalla ei tule suomalaisille töitä. Tällä linjalla tulee lisää turvattomuutta. Jokainen päivä tätä menoa tarkoittaa lisää ihmisiä, jotka menettävät uskonsa itseensä ja tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Suomi nousee, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus osallistua, tehdä työtä ja kokea merkitystä — ja uskoa jälleen tulevaan: ”Sinä riität.” Paremmat päivät tulevat, mutta suuntaa pitää ensin muuttaa. Siksi teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Eduskunta toteaa, että hallituksen politiikka ei tuo suomalaisille työtä, turvaa eikä tulevaisuudenuskoa. Siksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Kunnioitettu herra puhemies! Vielä tästä lausuntoyhteenvetoliitteestä sivulta 134. — Tästä edustaja Lylyn ansiokkaasta puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Toitte esille nämä sähkönsiirtoverkot, kantaverkot, pienemmät verkot. — Niin, tästä lausuntoyhteenvedosta. Täällä todetaan näin: ”Energiamarkkinoiden kehittämisessä sähköverkon kapasiteetin pullonkaulat nähtiin merkittävänä investointien esteenä, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Fingridin investointien nopeuttamista ja merituulivoiman liityntöjen ottamista kantaverkon vastuulle pidettiin keskeisinä kehitysehdotuksina.” Toivon, että sitten myös, kun tätä valiokunnat käsittelevät, ne ottavat tämän huomioon. ”Lisäksi jakeluverkon investointitarpeet tulee tunnistaa ja huomioida strategian toimeenpanossa.” Sitten vielä tähän, kun edustaja Lylykin toitte esille, että tarvitaan monipuolista energiantuotantoa, sähköntuotantoa. Täällä Lausuntopalvelussakin on tämä ydinenergian rooli puhtaan energian ja toimitusvarmuuden turvaajana saanut laajaa kannatusta. Erityisesti tämä pienydinreaktoreitten käyttöönoton mahdollistaminen edellyttäisi sääntely- ja lupaprosessien selkeyttämistä. Tässä varmasti, puhemies, tälläkin talolla on vielä tekemistä, että saadaan lainsäädäntöä ajan tasalle näitten pienydinvoimaloitten mahdollistamiseksi meidän yhteiskuntaan. Näitten alueiden lausunnoissa toivottiin ohjeistusta pienydinvoimaloiden sijoittamisesta kaavoituksessa. Säteilyturvakeskus on korostanut turvallisuusmääräysten päivittämisen tarvetta. Ympäristöjärjestöjen näkemykset sitten ovat vaihdelleet: osa on hyväksynyt nämä pienydinvoimalat, ja osa on sitten vastustanut uusien reaktoreitten valmistamista. Mutta kyllä näen, puhemies, niin, että tähän yhteiskuntaan vielä ydinvoimaa mahtuu, kerta tätä sähköistämistäkin ollaan edistetty. Jos yhteiskunta sähköistyy, niin sitten pitää sitä sähköntuotantoakin olla. Herra puhemies! Tähän sähkönsiirtoon ja sähköverkkoihin liittyen sain tämmöisen mielenkiintoisen taulukon. Energiavirastohan valvoo näitä sähkönjakeluverkkoyhtiöitä tuottokaton osalta elikkä valvoo niin, että tuotot eivät pääse liikaa niin sanotusti kerääntymään näille sähkönsiirtoyhtiöille. Tämmöinen kohtuullisen tuoton prosentti on sitten aina määritelty Energiaviraston osalta. Hieman luen tätä taulukkoa, herra puhemies, eduskunnalle. Elikkä kohtuullisen tuoton WACC valvontajaksoittain: Vuosina 2005—2007 tämä kohtuullinen tuottoprosentti on ollut 7,03. Vuosina 2008—2011 tuottoprosentti on ollut 6,2 prosenttia, 2012—2015 se oli 5,58 ja 2016—2019 se oli 4,39, ja 2020—2023 se on ollut 3,27. Ja nyt tällä viimeisimmällä valvontajaksolla, mikä nyt on käynnissä, 2024—2027, tämä kohtuullisen tuoton tuottoprosenttitavoite on 6,87. Elikkä siis nämä, mitä minä luin tässä, ovat realistisia, ennen veroja laskettuja WACC-prosentteja, mitä Energiavirasto käyttää määrittäessään verkkoyhtiöille kohtuullisen tuoton tason. No, mikä tässä äskeisessä taulukossa on olennaista? Vuosina 2005—2013 kehitys on ollut selvästi laskeva. No, siinä ovat korkotaso ja markkinatuottovaatimukset mukana. 2020—2023 jakson 3,27 prosenttia oli historian matalin, ja nyt 2024—2027 jakson 6,87 prosenttia on selkeä hyppäys ylöspäin, mikä heijastaa tietenkin korkotason nousua ja muutoksia pääomamarkkinoilla. No kuten, puhemies, huomaatte, nämä sallitut Energiaviraston asettamat tuotot ovat nousseet nyt merkittävästi elikkä 3,6 prosenttia, niin kysynpähän vaan, eikö köyhällä veroa maksavalla kansalaisella ole sitten tälle rahalle muuta käyttöä kuin rikastuttaa näitä energiayhtiöitä, siirtoyhtiöitä. Yhtenä esimerkkinä Caruna, Suomen suurimpia sähkönsiirtoyhtiöitä, enemmistöomistus ulkomailla — että sinne näitä meidän suomalaisten rahoja sitten kulkeutuu. [Puhemies koputtaa] Pitäisi saada vihdoin ja viimein nämä siirtoyhtiöt semmoiselle tasolle, että ei olisi kohtuutonta rahastamista varsinkaan tuolla pohjoisessa [Puhemies koputtaa] näitten siirtoyhtiöitten osalta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan meillä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Täällä on käyty hyvää keskustelua. Harmi vain, että hallituspuolueitten edustajia ei ole paikalla kuuntelemassa tätä lähetekeskustelua. No, mutta pöytäkirjoistahan sitten voipi lukea jokainen kansanedustaja ja Suomen kansalainen, minkälainen lähetekeskustelu tästä aiheesta on käyty. Rouva puhemies! Tämä hankintalain uudistus on kunnille hyppy pimeään. Hallituksen esittämä ja hatustaan vetämä kuntakohtainen kymmenen prosentin omistusrajavaatimus kuntien ja hyvinvointiyhtiöiden omistamiin niin sanottuihin in-house-hankintayksikköihin ei perustu mihinkään tutkimuksiin. Hallitus painaa uudistusta väkisin eteenpäin, vaikka lausuntokierroksella jopa 85 prosenttia melkein 700:sta lausuntonsa antaneesta vastusti tätä umpisurkeaa esitystä. Hallitus väittää hankintalain muutoksella edistävänsä kilpailua ja pieniä ja keskisuuria yrittäjiä ja yrittäjyyttä sekä säästävänsä tällä lakiesityksellä veronmaksajien rahoja. No, tavoitteet ovat oikeita, mutta lopputulos olisi aivan päinvastainen, jos tämä laki menee läpi. Hankintalain tekeminen entistäkin monimutkaisemmaksi haittaisi pk-yrittäjien mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. Töitä riittäisi vain kalliille hankintakonsulteille. Nykyisten hankintayksiköiden purkaminen ja uusien perustaminen olisi sekin vain erittäin kallista ja aikaa vievää hallintohumppaa. Lakiluonnoksesta jäyti pitkään tämmöinen ongelma, että hallitus ei suostunut avaamaan lainmuutosten vaikutusarvioita. Vasta oikeuskanslerin jyrähdys sai hallituksen avaamaan tämän niin sanotun pandoran lippaan. Kunnille koituisi hallituksen omankin arvion mukaan jopa 410—450 miljoonan euron kertaluonteiset kustannukset — siis kertaluonteiset kustannukset. Kilpailutuksesta koituvia säästöjä tulisi parhaillaankin 37—74 miljoonaa euroa vuodessa. Lainmuutoksen takaisinmaksuajaksi muodostuisi silloin jopa yli vuosikymmen. Hallitus myös arvioi, että lainmuutoksen aikaansaama samanaikainen kilpailutustulva nostaisi tarjouksien hinnat pilviin ja söisi säästöjen mahdollisuudet ennen kuin yksikään kunta ehtii hyötyä tästä muutoksesta. Osaajapula erityisesti ict- ja taloushallintopalveluissa jo nyt kuristaa meidän kuntia tässä Suomenmaassa. Lopullinen lasku voi vieläkin kasvaa. Tämä hallituksen esitys vaarantaa myös huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Pesula- ja ruokahuolto, palkkahallinto, kuntien ja sairaaloiden tietojärjestelmät sekä kyberturvallisuus eivät parane ulkoistamalla niitä pakolla pois kuntien omistamista yhtiöistä palvelumarkkinoille, joita monilla alueilla ei edes ole olemassa. Rouva puhemies! On myös outoa, että hallitus antaa vinkkejä siihen, millaisilla toimilla kunnat voisivat jatkossa kiertää tätä kilpailutuspakkoa. Nämä vaihtoehdot olisivat erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille raskaita, kalliita ja pienille kunnille jopa mahdottomia. Erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia kaltoin kohtelevan hankintalakiesityksen lisäksi on hyvä muistaa, että hallitus on jo pettänyt kunnille antamansa lupauksen kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, eikä luvattu normienpurkuhankekaan näytä etenevän. Hankintalaissa on hyvä muistaa, että kaikesta kurjasta, mitä hallitus kunnille keksii, lopullinen hinta maksetaan aina kuntien asukkailla korkeampina veroina tai sitten huonompina palveluina. Herää väkisinkin kysymys, onko nyt kokoomus kaivanut pöytälaatikostaan edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen laatiman kuntakartan, joka tähtää yli 200 kunnan lakkauttamiseen. Silloin kokoomus pyrki tavoitteeseen kyseenalaistamalla lainsäädännöllä pienten ja keskisuurten kuntien olemassaolon oikeutuksen. No, nyt kokoomus on vaihtanut taktiikkaa jättämällä kunnille luvatut uudistukset tekemättä ja tuottamalla lainsäädäntöä, joka lisää kuntien kustannuksia. — Kiitos.