Lehtinen Rami

Arvoisa puhemies! Tarve tälle uudelle järjestelmälle tuli äkillisesti eteen, ja se huomattiin droonien tullessa Suomen maaperälle. Onhan pitkään varmasti ajateltu, että tällaista tarvittaisiin, mutta erityisesti tässä kohtaa huomattiin, että pitää olla täydentävä järjestelmä. On huomattava se, että tämä nimenomaan on täydentävä järjestelmä. Tämä ei korvaa aikaisempia, vaan täydentää niitä nykyisiä myöskin niillä alueilla, joilla on katveita, tai jos tilapäisesti vaikka linkkijärjestelmä on pois käytöstä, niin voidaan käyttää muita järjestelmiä, joita ministerikin tässä toi esiin. Erityisesti haluaisin kiittää siitä nopeasta aikataulusta, jolla on edetty tässä tärkeässä asiassa, ja että on tehty kaikki, mitä on voitu tehdä. Tämän nopeampaa tätä ei olisi voinut saada läpi. Vielä haluan korostaa sitä, mikä tässä on todella hyvää, että alueellista kohdentamista voidaan tehdä huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, eli vain tietylle pienellekin alueelle voidaan kohdentaa se viesti. Siksi tämä on nopea, hyvä ja toivottavasti myöskin tulevaisuudessa kustannustehokas järjestelmä Suomelle.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt jos koskaan tämän lain jatkaminen on äärimmäisen tärkeää. Nimittäin mikään uhkakuva rajalla ei näytä siltä, että tilanne olisi rauhoittumassa. Aivan keskeistä tässä on se, että rajalla vallitsisi molemminpuolinen luottamus siihen, että palattaisiin vanhoihin hyviin käytänteisiin, mutta sellaista ei ole näköpiirissä. Se, miten tämä laki poikkeaa kaikista muista maahanmuuttoon liittyvistä laeista, on juuri siinä, että tällä on tarkoitus ennalta estää — ei hallita vaan ennalta estää — sen tilanteen syntyminen Suomeen, jossa sitten ehkä meidän suomalaisten ihmisoikeudet olisivat loukattuina, jos me hallitsemattomasti päästetään tänne muita. Pitää miettiä, missä kohtaa ja kenen ihmisoikeuksia loukataan. Eli se ei ole yksioikoinen asia, kuka tässä on riskikuvassa. Myöskin niitä ongelmia, joita tässä aikaisemmin oli osittain nostettu esille, että yksittäisen rajavartiomiehen oikeusturva olisi uhattuna, on saatu ratkaistua, ja koulutukset on saatu käytyä läpi, eli ollaan varsin hyvässä tilanteessa tämän lain jatkamisen suhteen.

Arvoisa rouva puhemies! Itse, kun olen 20 vuotta noilla tehtävillä käynyt, joissa häiriökäyttäytymistä tapahtuu, olen varsin usein kohdannut tämän ongelman. Vuokranantaja on myöhemmin lähestynyt ja kysynyt, mitä siellä hänen asunnossaan tapahtui. Sinänsä on ymmärrettävää, että halutaan tietää, mitä siihen omaan asuntoon kohdistuu. Itse en sinänsä pidä tätä asiaa kaikkein tärkeimpänä, vaan ennen kaikkea sitä, että niillä muilla asukkailla, jotka siinä rapussa asuvat, tulisi ensisijaisesti olla oikeus siihen kotirauhaan ja siihen häiriöttömään asumiseen. Tiedän kerrostaloja, joissa pahimmillaan kokonainen rappu on tyhjentynyt yhden asukkaan häiriökäyttäytymisen vuoksi, ja kukaan ei voi tälle asialle mitään. Siitä näkökulmasta katsottuna, että olisi oikeus tietää, mitä siellä asunnossa on tapahtunut, tämä edustaja Honkosen lakialoite on kyllä mielestäni hyvin kannatettava. Näen myöskin niin, että näissä häätötapauksissa poliisi on hyvin riippumaton toimija. Se, mikä olisi tärkeintä tietää, on se, missä huoneistossa poliisi on käynyt, ja mikä sen lopputulos on ollut. Välillä sinne kirjattiin myöskin aiheeton hälytys, eli katsoimme niin, että mielestämme asukkaan toiminta ei aiheuta häiriötä siellä, vaan ilmoittaja oli ikään kuin liian herkkä. Myöskin tämä olisi hyvä tietää, mutta se vaatii sitä avoimuutta molempiin suuntiin — tai onko sieltä poistettu henkilöitä, onko otettu kiinni, onko vaimennettu liiallinen meteli, vai mikä se lopullinen suorite ikään kuin siellä on ollut. Mitään muuta tietoahan välttämättä ei tarvitsisi antaa, mutta tämä olisi riittävä pohja sille, että vuokranantaja voi ryhtyä sitten toimiin häiriökäyttäytymisen lopettamiseksi, ja nämä muut rapussa asuvat saisivat rauhan, koska usein todellakin oli niin, että he pelkäsivät itse tehdä asialle mitään, koska asukkaat, jotka häiriötä aiheuttivat, olivat niin uhkaavia. Tässä tosiaan omaisuuden suojaaminen on myöskin se toinen tärkeä argumentti. Monesti ne asunnot olivat varsin huonossa kunnossa, kun siellä oli sitä häiriökäyttäytymistä ja juhlimista ja ihmisten oleskelua läpi yön, monet sen asian olivat kuulleet, ja sitä oli jatkunut jo pitkään, eli myöskin tämä puoli on. Minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi tietosuoja on viety niin pitkälle, etteikö voisi jatkaa ikään kuin maalaisjärjellä ajatellen järkevää toimintaa. Eikä tämä tarkoittaisi tosiaankaan sitä, että merkittäviä yksityiselämää koskevia tietoja pitäisi luovuttaa, vaan pelkästään ne yleistiedot siitä, mitä siellä asunnoissa ja rapuissa tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni valiokunnassa käytiin varsin laaja ja perusteellinen keskustelu ja selvitys siitä, mikä olisi paras malli ja mitä tässä olisi järkevää tehdä. Itse asiassa tässä asiassa ainakin omasta mielestäni varsin usein jopa oppositio—hallitus-rajat ylittyivät siinä yhteisessä näkemyksessä siitä, mikä seuraavaksi olisi järkevää ja miten tässä asiassa olisi hyvä edetä. Nimittäin se hankaluus tulee siitä nykytilanteesta, joka on se, että meillä on vankiloissa varsin paljon täysin kouluttamattomia työntekijöitä, ja se ei missään nimessä voi olla tilanne, jota tavoitellaan tulevaisuudessa tai lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan meillä on iso tarve saada lisää työntekijöitä, koska vankimäärä on kasvanut. Vankimäärän kasvua tosin en ihan täysin laita kriminaalipolitiikan piikkiin. Siellä on myöskin erityisesti maahanmuuttoon liittyviä asioita, ja jokainen voi tilastoista katsoa, mistä se vankimäärän kasvu johtuu. Mutta toki tässä on omat haasteensa. Ihannetilanne olisi omasta mielestäni erityisesti se, että niin rikosseuraamusalalta kuin vaikkapa Rajavartiolaitoksesta ja poliisista kaikki opiskelijat opiskelisivat samassa laitoksessa ja tulisivat yhdenvertaisesti sieltä samoilla tiedoilla ulos, mutta tässä tilanteessa tämä opiskelijamalli on ymmärrettävä, jotta päästään tämän vaikean kauden yli. Erityisesti tässä varmaan on haasteena se tasalaatuisuus, johon ainakin itse sain vastaukseksi sen, että pääosin näistä keskeisistä sisällöistä, kuten vaikkapa voimankäytöstä, jatkossakin huolehtivat RSKK:n omat kouluttajat, jotta jokainen valmistuva olisi sitten ikään kuin samoilla tiedoilla liikkeellä. Mutta sitten minä itse kyllä näkisin, että tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeää, että tämä oma oppilaitos kehittyy ja että opiskelijat pääsevät myöskin keskenään samaan oppilaitokseen ryhmäytymään ja hakemaan sitä yhtenäistä mallia myöskin vartijoiden koulutukseen, jotta ei tulisi sitä riskiä siitä, että eri vankiloissa koulutetaan eri tavalla ja ei ikään kuin näe koko maan käytäntöjä, sitä, mitkä olisivat parhaat käytännöt kussakin laitoksessa ja kussakin vankilassa. Mutta uskon, että tällä mallilla päästään nyt tämän vaikean kauden yli. Tässä pitää muistaa se, että tämä ei kuitenkaan koske kauhean laajaa oppilasjoukkoa. Ymmärtääkseni se oli joitakin kymmeniä, mitä tällä maksimissaan voitaisiin saada uusia valmiita työntekijöitä, ja se on tässä tarpeessa varsin pieni määrä. Sinänsä tämä ei ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta se on yksi pieni lisä tähän kokonaisuuteen tässä vaikeassa tilanteessa. Vielä haluan painottaa sitä, että oppisopimusmalliinhan soveltuvat vain ne opiskelijat ja työntekijät, jotka ovat jo siellä vankiloissa töissä ja joilla on soveltuva pohjakoulutus, josta on hyötyä tässä vartijan ammatissa, ja tästä pitää tarkkaan pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hetken pohtia sitä, mikä on erityisesti arkaluontoinen tieto, josta muun muassa Lääkäriliitto on ollut huolissaan — onko se tosiaan aidosti se, että kerrotaan nimi ja hoitopaikka — ja toisekseen sitä, että se pysyy salassa. Pitäisi muistaa, kelle se tieto luovutetaan. Se ei ole lehdistön tekemä yleispyyntö, vaan se luovutetaan viranomaiselle yksilöityyn tapaukseen liittyen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus vaikkapa kaikissa kadonneiden tapauksissa on ainoastaan tietää se, että henkilö on turvassa eikä häntä tarvitse etsiä. Sitä tietoa ei luovuteta vaikkapa lähiomaisille tai muille, jotka sitä kyselevät vaikkapa poliisiltakin, vaan poliisi toteaa ainoastaan, että henkilö on turvassa, ei mitään muuta. Eli sellaistakin pelkoa tässä paljon oli, että kerrottaisiin sitä tietoa ikään kuin eteenpäin, jolloin se ei pysyisi salassa tai olisi pelkästään vain sen viranomaisen saatavilla. Mutta tällaista uhkaa ja pelkoa ei yksinkertaisesti ole. Mitä tulee vielä tähän kadonneen etsintään, niin on varmasti näin, että näissä tapauksissa, joissa kyse on vaikkapa muistisairaasta henkilöstä tai muutoin henkilöstä, joka ei kykene jokaisen arvion perusteella huolehtimaan itsestään, se tieto pääosin on saatu, mutta siinä on ollut tietynlaista epäselvyyttä. Varsinkin näiden tuoreiden oikeustapausten osalta on lähdetty punnitsemaan uudestaan, onko tähän oikeutta vai eikö ole oikeutta, kumpi tässä on sitten se pykälä, jota pitää soveltaa. Erityisen hankala tämä on niissä tilanteissa, joissa on itsetuhoinen henkilö vaikkapa niin, että poliisi menee tehtävälle esimerkiksi jonkun someen laitetun videon perusteella, että tämä kyseinen henkilö on itsetuhoinen, ja löytää sieltä tyhjän asunnon, jossa on verijälkiä. Sitä kautta on sitten syytä epäillä, että kenties tällä henkilöllä on välitön vaaratilanne, ja häntä lähdetään laajasti etsimään. Jos näissäkin tilanteissa olisi niin, että poliisilla ei oikeutta saada tietää siitä, että hän on päätynyt sairaalaan ja on kunnossa ja etsintä voidaan lopettaa, olisi se kyllä melkoista resurssien hukkaamista vain sen takia, että lainsäädäntö estää sen tiedon antamisen. Sen tiedon tarkoitus ei ole mikään muu kuin se, että voidaan varmistua henkilön turvallisuudesta ja siitä, että häntä ei ole enää tarvetta etsiä.

Arvoisa puhemies! No, tässä edellisessä puheenvuorossa näköjään tuli esiin se perimmäinen syy, miksi vihreät haluavat tämän koko lakipaketin kaataa, ja se on se, että pitää suojella laittomasti maassa olevia ja ennen kaikkea niitä, joilla on etsintäkuulutus perässä, jotta he voivat jatkossakin käyttää hyväkseen yhteiskunnan maksamia palveluita ilman riskiä kiinni jäämisestä. Tämä siellä taustalla näyttää olevan edellisen puheenvuoron perusteella. Harmillista, että ollaan valmiita kaatamaan koko laki tämän perusteella. Vielä haluan korostaa, että tässä ei ole kyse mistään yleisperusteesta. Tämä on välttämättömyysperusteinen, ja jokainen kysely, joka sinne tehdään, pitää olla yksilöitävissä, eli ei voida tehdä mitään yleisperustetta. Tätä minä haluan erityisesti korostaa. Toinen, mitä haluan erityisesti korostaa, on se, että lähes kaikissa tapauksissa, mitkä tulivat esiin hallintovaliokunnassa, kyse oli siitä, että rikoksen uhrin tai tulevan uhrin asemaa voidaan suojata. Eli esimerkkinä vaikkapa juuri tämä kadonnut: Jos sinne laittaisi perusteena sen, että pitää pystyä osoittamaan hengen ja terveyden vaara, niin tässä tultaisiin sellaisiin ristiriitoihin, että vaikkapa poliisin salaisessa tiedonhankinnassa saama tieto, jota kautta olisi syytä ehkä ajatella, että henkilölle on tapahtunut jotain tai tulee tapahtumaan jotain, jouduttaisiin paljastamaan siinä kohtaa, kun kysytään sitä tietoa terveydenhuollon yksiköistä, että onko kyseinen henkilö teillä asiakkaana, tai tällaisen teon kohteeksi jo joutuneesta, josta vaikka poliisilla on tietoa, että välittömästi kun sairaalasta pääsee, teko tullaan saattamaan loppuun, ei saataisi oikeutta tietää, onko se henkilö hoidossa, jotta häntä voitaisiin varoittaa siitä, että kun sairaalasta pääsette, olette vakavassa hengen ja terveyden vaarassa. En voi ymmärtää, miksi laki ikään kuin suojelisi rikoksentekijää, että hän voisi tehdä sen tekonsa loppuun, koska poliisi ei pääse välissä varoittamaan. Eihän kukaan voi ajatella, että tämä olisi järkevää toimintaa ja että lain tulisi suojella tällaista toimintaa. Siksi katsonkin, että tässä kadonneen etsinnässä minä en henkilökohtaisesti keksi itse mitään sellaista perustetta, miksi poliisi ikään kuin ilman huolta siitä, että ihmisellä on joku hätä tai vaara, etsisi aktiivisesti jotain kadonnutta henkilöä. Siinä on varmasti aina taustalla erillinen syy, mutta jos siihen tulisi perustevelvollisuus siitä, mikä se yksilöitävissä oleva peruste on, niin se menisi todella vaikeaksi ja hankalaksi. Siksi tämä nykyinen muoto tässä laissa on huomattavasti parempi. Tämä on erinomainen esitys, vaikka tässä totta kai on niitä osittaisia heikkouksia, mutta johtuen siitä, että tämä veti välttämättömyyden taakse, minä en näe tässä kyllä minkäänlaista riskiä siitä, että jonkun oikeudet tulisivat erityisesti loukatuiksi.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että lopultakin tietojenvaihtoa helpotetaan. Tämä on ihan keskeinen syy siihen, miksi poliisitoiminta on niin aikaavievää ja miksi se on niin hankalaa ja miksi niin moni rikos jää nykyisellään selvittämättä, koska viranomaiset eivät voi keskenään vaihtaa tietoja. Vaikka jokainen, kun näitä asioita selvittää, kansantajuisesti ajatellen ymmärtää, että ilman muuta pitäisi saada se tieto, niin jostakin kumman syystä Suomessa näin ei voi tehdä. Eli pääosin on äärimmäisen hyvä, että näitä höllennetään. Se, miksi erityisesti halusin ottaa puheenvuoron, on se, että tässä kyse yksioikoisesti ei ole terveystiedon antamisesta. Miksi näin? Omalta osaltanikin voisin sanoa, että jos annettaisiin tieto, että Rami Lehtinen on ollut Forssan sairaalan asiakas joskus tai on ollut Forssan terveyskeskuksen asiakas joskus, niin en mitenkään koe, että se olisi terveystiedon antamista. Jokaisella meillä jossain kohtaa on ollut suhde sairaalaan tai terveyskeskukseen, ja tässä ei anneta mitään muuta kuin nimi ja aika, milloin on ollut ja kuka on ollut, ei mitään muuta. [Ben Zyskowicz: Pyydettäessä!] — Pyydettäessä — vielä yksilöitävän pyynnön perusteella, mihin se liittyy, eikä voida tehdä mitään ennakollista pyyntöä, mikä tässä pitää aina muistaa, mikä on tosi tärkeätä. Ei voida tehdä niin, että kun Matti Möttönen tulee sairaalaan, niin ilmoitatteko heti poliisille — näin se ei toimi. Tämä ei ole mahdollista lain puitteissa, mikä tässä kannattaa muistaa. Jos se olisi näin tehty, niin silloin tätä arvostelua olisi ehkä järkevämpää käydä ja antaa laajemmin. Tämä, mikä tässä tuli esiin kadonneen henkilön etsinnästä, on se kaikkein tärkein seikka. Tässä pitäisi muistaa aina se, että se ei ole varsinaisesti poliisin rikostehtävä millään tasolla. Se on pelastamistehtävä, joka on määrätty poliisin johdettavaksi. Näissäkin ikään kuin nähdään vain se, että kun se on poliisi, niin sitten ei voi luovuttaa tietoa — ymmärtämättä sitä yhteiskunnallista merkitystä. Vielä tässä on tärkeätä myöskin se, että jatkossa sairaalat tai terveyskeskukset eivät ole paikkoja, joissa voi vapaasti tehdä rikoksia ilman, että siitä voisi ilmoittaa poliisille sen henkilötiedon tai sen rikoksen tapahtuman. Nykyisellään näin valitettavasti osittain on ollut. Jos ajatellaan vaikkapa muistisairasta asiakasta, joka menee terveyskeskukseen, hän unohtaa puhelimensa pöydälle, kun menee vastaanotolle, ja palatessaan sieltä kännykkä on hävinnyt. Tiedetään kyllä, kuka on tehnyt ja kuka siinä on ollut seuraavana asiakkaana, mutta tietoa ei saa antaa edes pyydettäessä. Ei voi olla mitenkään yhteiskunnan etu, että pelkästään se paikka suojelee rikoksentekijää, kun vaikkapa rikos kohdistuu tämmöiseen puolustuskyvyttömään henkilöön. Eli monia tärkeitä seikkoja, jotka varmasti jokainen tässä salissa ymmärtää.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alkuun on todettava, että hankintalain tavoite on äärimmäisen hyvä, siis lisätä kilpailua ja vähentää kustannuksia. Kun tällaista uudistusta tehdään, sen pitäisi olla niin intohimoinen, että sinne ei jää kovinkaan paljon porsaanreikiä ja mahdollisuuksia kiertää sitä, mutta aina kun näitä uudistuksia on tehty, niitä mahdollisuuksia jää. Silloin käy helposti niin, että ne tavoitteet eivät välttämättä täysimääräisesti täyty ja sen suhteen on syytä kyllä seurata, mikä tämän lain lopputulos sitten aidosti on. Mutta otin tämän puheenvuoron oikeastaan siksi, että täällä tuotiin esiin, että lähiruokaa ei jatkossa voisi suosia eikä käyttää eikä kilpailuttaa järkevästi tämän lakimuutoksen myötä, ja sitä en kyllä osta. Halutessaan kunnat voivat uudistaa kilpailutustaan monella eri tavalla päästäkseen siihen samaan tavoitetilanteeseen kuin nykyiselläänkin: ottamalla sen omaksi palvelukseen, tekemällä sen kuntayhtymän kautta, hankintarenkaan kautta tai jopa muuttamalla osakejärjestelyä niin, että osakkeen arvotus muuttuu yhtiön sisällä. Kaikki nämä johtavat siihen, että nykytilanne säilyy, jos ei haluta kilpailuttaa toimintoja. Mutta toki toivoisin, että jokainen haluaisi kilpailuttaa ne toiminnot, että saataisiin se edullisin ja paras ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Myöskin minä haluan jälleen kiittää ministeri Merta tästä hyvästä esityksestä. Tässä lopultakin otetaan käyttöön sitä teknologiaa, jota nykypäivä mahdollistaa. Tärkeää tässä onkin se, että saleissa ja myöskin henkilökunnalla on riittävä osaaminen ja tekninen valmius tehdä luotettavasti tätä videointia ja sen jatkokäyttöä. Nykyiselläänhän se on aika pitkälle niin, että eka käräjäoikeudessa puhutaan samat asiat kuin sitten myöhemmin hovioikeudessa eli tehdään kaksinkertainen työ ja pääosin aivan turhaan, varsinkin jos välissä ei ole mitään uutta tullut, tosin sillä edellytyksellä, että yleensä hovioikeudessa puhutaan vähän lyhyemmin, kun ei muista enää, mitä on käräjäoikeudessa puhunut. Siinäkin suhteessa on äärimmäisen hyvä, että se tarina tulee kokonaisuutena. Mitä lähempänä tapahtumaa on, sitä tarkemmin on muistikuvia. Ennen kaikkea tämä juuri sujuvoittaa myöskin hovioikeuksien henkilökunnan toimintaa ja vapauttaa heitä muihin tehtäviin erityisesti siitä syystä, että poissaoloista johtuvat peruutukset jäävät pois. Muistan itsekin lukuisia kertoja olleeni todistajana hovioikeudessa työni puolesta. Koko päivä siihen aina varattiin, ja varsin usein kävi niin, että epäilty jätti tulematta, jolloin kaikki muut asianosaiset, jotka paikalle tulivat, saivat poistua ja matkustivat puoli päivää takaisinpäin. Tuntui äärimmäisen turhauttavalta ja hölmöltä, ja tuli jopa ajatus siitä, miten oikeusvaltio voi näin toimia. Hyvä, että tähän on keksitty ratkaisu tämän tallentamisen kautta. Se on kokonaisuutena kyllä äärimmäisen hyvä ja kannatettava uudistus.

Arvoisa puhemies! Myöskin minä haluan kiittää oikeusministeri Merta tästä hyvästä uudistuksesta jälleen niitten lukuisten uudistusten lisäksi, mitä jo aikaisemmin on tehty. Erityisesti se, että salaisia pakkokeinoja jatkossa otetaan laajemmin käyttöön, on todella hyvä, koska niin kuin sanottua, rikolliset ovat aina ikään kuin edellä. Meillä pitää olla yhteiskunnassa sellainen tilanne, että meillä on lainsäädäntö, joka tuottaa pelkoa heille niin, että rikoksia ei kannata tehdä, erityisesti ainakaan Suomessa, mikä kohdistuu juurikin kansainväliseen rikollisuuteen. Äärimmäisen hyvä ja tärkeä uudistus. Vuosikausia meillä on menty väärään suuntaan siinä, että rikollisen etu on ollut ikään kuin se tärkein, jota suojellaan, ja pikkuhiljaa peruutellaan tällä hallituskaudella toiseen suuntaan — äärimmäisen hyvä niin. On myöskin hyvä, että tulee näitä uusia perusteita olosuhteisiin ja käyttäytymiseen liittyen, millä voidaan vangitseminen sitten suorittaa näissä ylitörkeissä rikoksissa. Se, jos mikä, vastaa kansalaisten oikeustajua, joka välillä näissä asioissa on ollut kyllä vakavasti uhattuna.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä tärkeästä muutoksesta. Jälleen kerran muutama, ehkä tarkennus vielä siihen, mitä valiokuntakäsittelyssä on tullut esiin. Ensinnäkin haluan korostaa vielä sitä, että tämä karkotusten nopeampi täytäntöönpano tässä laissa ei koske rikollisia, vaan se on tehty jo aikaisemmin. Eli jo aikaisemmin on ollut mahdollista rikollisten osalta tehdä nopea täytäntöönpano 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta, mutta nyt se tuodaan myöskin muille lupatyypeille. Jos ajattelee, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin jos vaikkapa työlupa tai opiskelulupa on vanhentunut ja on siitä huolimatta jäänyt maahan, voidaan jatkossa karkottaa käyttäen nopeutettua menettelyä. Tämä on siis sinänsä ihan järkevä muutos ja parantaa viranomaisten kykyä poistaa maasta ne henkilöt, joilla täällä ei ole lupaa olla. Tämä ennakollinen maahantulokielto on myöskin äärimmäisen hyvä, koska kaikkein vaarallisimpien rikollisten ja henkilöiden, jotka voisivat meidän kansallista turvallisuuttamme vaarantaa, maahan tuleminen voidaan jatkossa estää jo ennen kuin he tulevat tänne. Se, mikä tässä on poikkeuksellista ja mielestäni äärimmäisen hienoa, on se, että tämä kyettiin tekemään niin, että ei ole pakko tällaista puhuttelua järjestää tälle henkilölle, vaan se voidaan tehdä ilman puhuttelua. Jokainen ymmärtää, että jos pitäisi järjestää tällainen puhuttelu- tai tiedoksiantotilaisuus, niin menisi aika vaikeaksi ennakollisen maahantulokiellon määrääminen. Sitten tässä selkeytetään myöskin säilöönoton laskentaa, kiinnipitoaikoja, joka on varsin monimutkainen kompleksi kokonaisuutena ja vaatisi yhden päivän, että sen avaisi niin, että tavan kansalainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Siellä käytännössä vastaanottopuolella voi jatkossa maksimissaan olla 6 plus 6 kuukautta ja sitten paluupuolella kiinniottoaika voi olla 6 plus 12 kuukautta, eli näin yhteenlaskettuna voi olla 30 kuukautta. Eli tätä selvennettiin tässä myöskin. Tämän yksi ehkä keskeisimpiä muutoksia on se tapa, johon ollaan pitkään pyritty, että ei voi olla päällekkäisiä lupia. Eli jos ihminen on Suomessa jollakin luvalla, niin kaikki muut luvat raukeavat, ja siihen tällä muutoksella on nyt pyritty. Eli aina automaattisesti ei voi ikään kuin hakea uutta lupaa, jos ei se vanha lupa raukea. Se on todella hyvä, koska viranomaistenkin on ollut vaikea päästä kiinni siihen, jos joku lupa on rauennut ja sitten on toinen päällä tai on parhaimmillaan ollut kahta tai kolmea lupaa päällekkäin. Siitä päästään tässä nyt osittain myöskin eroon. Hyvää on myöskin se, että ei voi ikään kuin hakemuksia uusimalla pitkittää sitä prosessia, vaan lähtökohtaisesti aina, jos valitusaikana teet sen uuden hakemuksen, se raukeaa automaattisesti ilman käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Jälleen yksi muutos laajaan maahanmuuttopakettiin, jota tämä hallitus on tehnyt. Tämä on hyvä jatkumo sille työlle, jota ollaan pyritty edistämään, eli ennen kaikkea on pyritty saamaan pois ne väärinkäytökset, joita tähän maahanmuuttojärjestelmään on liittynyt koko EU-tasolla. Jos meillä ei ole tehokasta palautusjärjestelmää, niin ei meillä oikeastaan ole silloin tehokasta politiikkaakaan. Se on aivan keskeinen seikka. Siksi täytyy todeta, että viimeinkin EU:ssa ollaan herätty siihen, että ainoita vaihtoehtoja on tehdä EU:n ulkopuolisia palautuskeskuksia, jotka mahdollistavat niiden ihmisten poistamisen, jotka muutoin tänne EU-alueelle olisivat jäämässä. On hälyttävää se, että niistä, joille kielteinen päätös tulee, vain 20 prosenttia pystytään poistamaan EU-alueelta. Erityisen hyvää tässä on myöskin tämä seulontamenettely, varsinkin sellaisessa tilanteessa, että äkillinen ruuhka tai muu sellainen yllättävä tilanne tulisi, että viranomaisten resurssit olisivat tiukoilla. Tässä on myöskin lisätty paljon velvoitteita siihen, että on oltava läsnä ja tehtävä yhteistyötä, ja jos näin ei tee, niin siitä seuraa sitten myöskin sanktioita. Eli velvoittavuutta tässäkin laissa tuodaan myöskin sitten maahanmuuttajille itselleen lisää. Se, mikä on varsin vähälle huomiolle tässä laissa jäänyt, on se, että tässä mahdollistetaan myöskin suojeluaseman lakkauttaminen niiltä turvapaikanhakijoilta, jotka ovat tehneet rikoksia, ennen kaikkea vakavia rikoksia. Se, mikä tässä on tärkeää, on se, että aikaisemmin meillä vanhoista rikoksista ei ole voinut suojeluasemaa lakkauttaa, mutta tämä pakti tuo mahdollisuuden siihenkin, että vanhat rikoksetkin voidaan ottaa huomioon suojeluaseman lakkauttamisessa ja sen jälkeen sitten karkottamisessa. Se on todella tärkeä seikka, ja joltakin osin julkisissa tapauksissakin on ollut ongelmallista, että rikoksia ei ole voitu huomioida, kun ne ovat tapahtuneet ennen tämän hallituksen tekemiä muutoksia. Mitä tulee vielä tähän välttämättömään apuun esimerkiksi tässä turvapaikkapuhuttelussa, niin itseni on jotenkin hämmentävää ajatella, että jos ihminen hakee turvapaikkaa ja hän tulee turvapaikkapuhutteluun, niin se olisi vähän niin kuin oikeudenkäyntityyppinen, kun itse koen sen niin, että on enemmänkin kyse siitä, että pitäisi pystyä osoittamaan, miksi hän tarvitsee turvapaikan. On vaikea kuvitella, miksi tarvitaan oikeudellista apua ensimmäisenä ja miksi ikään kuin pitäisi ohjata siihen, että älä sano näin tai älä tee noin vaan tee näin ja sano noin, jotta voit saada paremmin turvapaikan. Mutta eihän se voi olla ikään kuin turvapaikkajärjestelmän tarkoitus, vaan se, että ihminen kertoo aidosti tilanteen, miksi hän tarvitsee turvapaikkaa. Pitäisi luottaa viranomaisiin sen suhteen, että he osaavat kysyä oikeat asiat, ja pitäisi luottaa siihen, että turvapaikanhakija osaa kertoa ihan itse ohjaamatta oikeat asiat, ja sitten jälkikäteen tarkastellaan, riittävätkö ne turvapaikan saamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Olen erityisen ilahtunut siitä, että tässä oikeuskanslerin kertomuksessa on keskitytty lähisuhdeväkivaltaan varsin laajasti. Nimittäin se on sellainen asia, että kun se tulee viranomaisten tietoisuuteen, niin siellä on hyvin monesti jo pitkä ketju taustalla ennen kuin se ilmiö tulee pinnalle, ja se on valitettavasti siinä kohtaa jo mahdollisesti tuhonnut sen uhrin elämän. Siksi tämä on erittäin tärkeä asia, johon yhteiskunnan pitää pystyä puuttumaan. Se hankaluus on siinä, että kun se tapahtuu kotirauhan suojaamassa piirissä, niin sinne viranomaisten on hyvin vaikea päästä kiinni. Se, että me yhteiskunnassa pohditaan ja pyritään vaikuttamaan niin, että ei ajatella ensisijaisesti aina sitä epäillyn oikeusturvaa vaan myöskin uhrin oikeusturvaa ja pyritään parantamaan sitä erityisesti näissä tapauksissa, on todella tärkeätä. Mutta kaikkein vaikuttavinta olisi päästä kiinni siihen heti, kun se tapahtuu. Nimittäin se ei ole ratkaisu, että poliisi tutkii kaikki jutut loppuun asti ja tuomio tulee kahden vuoden päästä, jolloin uusia väkivallantekoja välissä on jo useita. Se ei ikään kuin ratkaise tätä ongelmaa, vaan pitäisi päästä kiinni heti siihen ongelmaan. Siihen auttaisi se, jos me pystyttäisiin merkittävästi parantamaan lähestymiskiellon periaatteita esimerkiksi pantavalvonnalla, jolloin pystyttäisiin estämään laajemmin se, että se tekijä pääsisi lähelle sitä uhria. Se on vaikuttava keino, suht kustannustehokas keino. Toinen tärkeä keino olisi se, että näissä ilmiselvissä tapauksissa, joissa perheväkivaltaa on tapahtunut, poliisi voisi ottaa kiinni vaikka kahdeksi tai kolmeksi päiväksi sen epäillyn, jolloin uhrille jäisi aikaa järjestää omia asioitaan ja omaa elämäänsä. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole, koska epäilty pääsee aamulla vapaaksi ja kontrolloi heti sen jälkeen uhrin elämää. Mutta on tässä jo tehtykin tällä hallituskaudella, ja pitää myöskin niitä nostaa esiin: muun muassa kunniaväkivaltaan on puututtu, sukuelinten silpomista ja pakkoavioliittoja on pyritty kitkemään pois, uhrimaksuja on lisätty. Eli suunta on oikea, mutta huomattavasti lisää meidän vielä pitäisi pystyä tekemään.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ehkä tarkentaa edustaja Kaarisalolle myöskin aivan kiihkottomasti sitä, kun puhuitte hyvinvoinnista, miten se liittyy turvallisuuteen. Kun minä puhuin siitä, että suurin konkreettinen uhka tällä hetkellä on se maahanmuutto, joka aiheuttaa meidän turvallisuuteen isoja ongelmia, joka on aiheuttanut sitä ympäri Eurooppaa, kuten jo aikaisemminkin puhuin, niin toivoisin, että jos te olette ikään kuin eri mieltä meidän kanssamme siitä, että se on kaikkein kiireisin asia, johon vielä voidaan puuttua ja vaikuttaa, niin kävisitte tutustumassa vaikkapa Ison-Britannian, Saksan, Belgian, Tanskan ja Ruotsin tilanteeseen. Kysyisitte heidän turvallisuusviranomaisiltaan, mikä on keskeinen asia, johon Suomessa tulisi pyrkiä vaikuttamaan, jos me halutaan pitää yllä tämä turvallisuustilanne, joka meillä vielä on. Olen aivan vakuuttunut siitä, että heidän viranomaisensa vastaisivat, että maahanmuutto on se keskeinen seikka, johon teidän pitää pyrkiä vaikuttamaan, kun vielä voitte. Siksi tästä on tärkeää puhua juuri tässä ajassa, kun me voidaan sille vielä jotain tehdä. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa jotkut Helsingin lähiöt, joissa lähestytään sitä, että lähiön asukkaista, kun maahanmuuttajat valitettavasti keskittyvät ja segregaatio kasvaa, lähes 50 prosenttia on maahanmuuttajia. Kun se raja tullaan ylittämään, niin väitän, että ei ikään kuin ole paluuta siitä, etteivätkö ne lähiöt eriytyisi muista lähiöistä. Se tulee merkittävästi vaikuttamaan meidän turvallisuustilanteeseen ja siihen, miten pystytään ikään kuin yhteiskunnallisesti auttamaan niitä ihmisiä, jotka asuvat siellä eriytyvissä lähiöissä. Haluaisinkin kuulla teiltä, mikä teidän ratkaisunne olisi näihin lähiöihin, muuta kuin se, että me pyritään ylläpitämään sellaista maahanmuuttajamäärää, joka on hallinnassa, jonka tämä yhteiskunta kestää. Mikä se teidän ratkaisunne näihin olisi, jos näette asian toisin kuin me tai ne Euroopan maat, joissa tämä tilanne on räjähtänyt käsiin ja on turvallisuuden kannalta aivan kriittinen?

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun pitää todeta, että on hyvä, että edustaja Kaarisalo jaksaa täällä istua meidän perussuomalaisten kanssa puhumassa turvallisuudesta, vaikka ilta on jo myöhäinen, hyvä näin. Samalla haluaisin vastata edustaja Kaarisalolle, kun aikaisemmassa puheenvuorossa kysyitte, eivätkö perussuomalaiset puhu lainkaan syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta, köyhyydestä, päihteistä, perheväkivallasta ja niin edelleen eli näistä hyvin perinteisistä ongelmista, jotka vaikuttavat merkittävästi turvallisuuteen, mikä on aivan selvää. Totta kai puhumme, mutta kriittisin, keskeinen uhka, joka merkittävästi pahentaa kaikkia näitäkin ilmiöitä, on maahanmuutto ja sen hallitsemattomuus. Se on se ilmiö, johon me voidaan nyt välittömästi vaikuttaa ja jolla on suurin uhka pahentaa kaikkia näitä asioita. Siksi siitä pitää ensisijaisesti puhua juuri nyt, kun voimme sille vielä jotain tehdä. Otetaan esimerkkinä vielä se, että jos me ei saada ikään kuin maahanmuutosta kumpuavia ongelmia, joita edustaja Bergbom tässä jo varsin hyvin toi äsken esiin, hoidettua ja sellaiseen tilanteeseen, että se on hallinnassa, niin meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja auttaa näitä Suomessa olevia ihmisiä, jotka tarvitsevat viranomaisten apua ja muiden auttajien tukea, esimerkkinä vaikkapa turvallisuusviranomaiset, niin kuin poliisi. Jos mietitään Ruotsia, Ruotsi havittelee 32 000:ta poliisia johtuen turvallisuustilanteestaan. Se tarkoittaisi Suomessa sitä, että meidän pitäisi tuplata poliisien määrä elikkä 16 000 poliisia hankkia tänne, jotta se olisi samassa suhteessa väkilukuun nähden kuin se, mitä Ruotsi tavoittelee. Jo tästä ymmärtää sen, mikä meillä on suurin ongelma turvallisuuden osalta lähitulevaisuudessa. Se on maahanmuutto, sitä ei pääse kukaan karkuun, siis sellainen maahanmuutto, joka aiheuttaa uhkaa meidän turvallisuudelle — kaikki maahanmuutto ei aiheuta uhkaa meidän turvallisuudelle. Sitten toinen asia, mistä täällä tänään on keskusteltu paljon, on droonit. Kaipaisin jossain kohtaa näin vanhana virkamiehenä myöskin sitä keskustelua, että oltaisiin ikään kuin kiinni siinä konkretiassa, minkälainen vaara näistä harhautuneista drooneista Suomelle aidosti on. Niitä ei ole tarkoitettu Suomea vastaan, ymmärtääkseni. Niitä on Euroopassa ollut jo kymmenittäin, mutta ymmärtääkseni muun muassa yhtäkään henkilövahinkoa ei ole syntynyt näistä drooneista. Näin ei varmaan saa sanoa, mutta itse katson, että suurempi riski on kuolla aamuliikenteessä kuin siihen, että se harhautunut drooni kopsahtaa takaraivoosi. Kun näistä keskustellaan — väheksymättä yhtään sitä ongelmaa tai sitä, että Suomen ilmatilaa on loukattu, niin ei tietenkään voi tehdä, eikä sitä voida hyväksyä — toivoisin, että suhteutettaisiin ikään kuin yhteiskunnallisesti siihen, mikä se riski aidosti on kansalaisille, se, että meidän ilmatilaan harhautuu sitten tämmöinen hyökkäysdrooni, joka meitä kohtaan ei ole tarkoitettu.

Arvoisa rouva puhemies! On kysyttävä, ajavatko tässä maassa ja Euroopassa ihmisoikeudet turvallisuuden edelle. Nimittäin kaikissa niissä maissa, joihin 2000-luvulla on tullut massoittain siirtolaisia, on turvallisuus merkittävästi heikentynyt. Tämä on karu fakta, jota nämä maat tällä hetkellä yrittävät epätoivoisesti peruuttaa, mutta näyttää siltä, että tilanteelle ei ole enää mitään tehtävissä. Viimeksi eilen uutena ilmiönä Ruotsi varoitti Suomea sosiaaliturvan väärinkäytöstä, jolla on yhteyksiä jengeihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Uusia maahanmuuttoon liittyviä vakavia ongelmia tulee siis jatkuvasti, uusia ilmiöitä, jotka uhkaavat meidän sisäistä turvallisuuttamme. Meillä on vielä mahdollisuus estää turvallisuuden rapautuminen ja se tilanne, mikä on muissa Euroopan maissa, vaikkapa Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa, liittyen maahanmuuttoon. Mutta se edellyttää, että meidän on jatkettava sitä politiikkaa, jota tämä hallitus on tehnyt, jossa estämme turvallisuutta heikentävän maahanmuuton määrää niin, että se on kohtuullisella tasolla ja niin, että se ei vaikuta meidän maan sisäiseen turvallisuuteen, niin kuin muissa Euroopan maissa on käynyt.

Arvoisa rouva puhemies! On helppo kulkea kadulla ja pitää itsestäänselvyytenä sitä, ettei kukaan käy kimppuun tai yritä ryöstää. Mutta juuri sen itsestäänselvyyden taustalla on valtava määrä näkymätöntä työtä. Viranomaiset valvovat, ennakoivat, suunnittelevat ja tekevät ympäri vuorokauden töitä sen eteen, että meidän arkemme pysyy turvallisena. Harva meistä pysähtyy ajattelemaan, kuinka paljon taustalla tapahtuu juuri silloin, kun kävelemme rauhassa kotiin, viemme lapset kouluun tai palaamme illalla töistä. Turvallisuus tuntuu niin luonnolliselta vain siksi, että siihen on Suomessa totuttu ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Juuri siksi turvallisuuden menettäminen olisi niin vakava asia. Kun haavoittumattomuuden tunne kerran särkyy, sitä ei enää saa takaisin. Turvallisuus ja turvallisuudentunne ei synny tyhjiössä vaan vaatii tekoja sekä rohkeita päätöksiä, ja juuri siksi me perussuomalaiset olemme hallituksessa. Arvoisa puhemies! Kuten selonteossakin todetaan, kaupunkien sisäinen eriytyminen eli segregaatio on voimistunut kaikkialla Euroopassa viimeisen vuosikymmenen aikana, etenkin Ruotsissa, jota voidaan pitää keskeisenä verrokkimaana Suomelle. Siellä segregaation, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ja rinnakkaisyhteiskuntien seuraukset näkyvät ampumisina, räjähdyksinä ja alueina, joilla viranomaisvalta on heikentynyt tai jopa kadonnut. Selontekokin tunnistaa, että segregaatio on ollut keskeinen tekijä Ruotsin turvallisuusongelmien taustalla. Asuinalueiden sosioekonomiset erot ovat vahvistuneet myös Suomen kaupungeissa. Suomella ei ole varaa kulkea Ruotsin tietä, ja toivottavasti tämän sisäistää muutkin kuin perussuomalaiset. Siksi etenkin vihreiden ja vasemmistoliiton olisi korkea aika poistua punavihreästä pilvilinnastaan. Arvoisa rouva puhemies! Euroopan hybridiosaamiskeskuksen verkostojohtaja totesi hiljattain Ylen Ykkösaamussa sen, mikä on ollut ainakin meille perussuomalaisille selvää: siirtolaiset toimivat erinomaisena aseena Eurooppaa vastaan, eikä Kremlissä epäröidä tähän vaihtoehtoon tarttua. Massasiirtolaisuus heikentää länttä, ja sehän sopii itäiselle naapurille oikein hyvin. Laajamittainen väestöpohjan muutos johtaa turvallisuuden osalta pelkästään negatiivisiin ilmiöihin, etenkin sisäisen eheyden rapautumisen seurauksena. Hallitsematon ja rajaton maahanmuuttopolitiikka siis murentaa yhteiskuntia pala palalta. Suomessakin tämä on jo hyvin nähtävissä: huomattava taloudellinen ja sosiaalinen kuormitus, sisäisen turvallisuuden heikentyminen, yhtenäisyyden mureneminen, vankiloiden täyttyminen, raiskausten lisääntyminen, Pisa-tulosten lasku, alueiden eriytyminen, katujengit ja nöyryytysväkivalta. Viime aikoina julkisuuteen on noussut myös tietoja, että asevelvollisuuden toteutuminen vieraskielisten ja muiden suomalaisten välillä vaihtelee merkittävästi. Tämä asettaa riskin laajemmin maanpuolustustahdolle, josta on hälyttäviä esimerkkejä muun muassa Iso-Britanniasta. Siellä maanpuolustustahto on laskenut rajusti. Herääkin kysymys: miksi puolustaisi maata, jota ei tunne enää omakseen? Maahanmuutto on siis kiistaton osa Venäjän hybridivaikuttamista, ja meillä riittää kaikenlaisia maahanmuuton ja monikulttuurisuuden puolestapuhujia ympäri valtakuntaa. Suuri osa toimii varmasti vilpittömästi, hyväntahtoisesti ja hyväuskoisesti, mutta kaikkien motiivit eivät välttämättä ole niin viattomia kuin tämän salin vasen laita aina on antanut ymmärtää. Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunnan päätösehdotuksessa edellytetään muun muassa sitä, että valtioneuvosto huomioi nykyistä laajemmin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tiiviin keskinäisen yhteyden kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Lisäksi valtioneuvoston tulee varautua hybridivaikuttamiseen sekä huolehtia EU:n uudistuneen maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädännön tehokkaasta toimeenpanosta muun muassa varmistamalla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusjärjestelmän toimivuus. Perussuomalaiset pitää varsinkin näitä esityksiä erittäin kannatettavina. Erityisesti ilman toimivaa palautusjärjestelmää ei ole olemassa uskottavaa ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen malli tietojenvaihdosta on varsin byrokraattinen ja hankala, kun sinne pitää jokainen tieto yksilöidä, kun sitä eurooppalaisista haetaan. Jos ajattelee sitä kehitystä, mikä rikollisilla on erilaisten älylaitteiden ja teknologian hyödyntämisessä, niin viimeistään tässä kohtaa myöskin viranomaisten pitää ottaa samoja keinoja käyttöön. Mikä sen parempi keino olisi kuin hyödyntää tässäkin tapauksessa teknologiaa mahdollisimman pitkälle anonyymissä haussa vain sen saamiseksi, löytyykö hitti vai ei, ja ilman, että se yksilöi yhtään ketään. Lähinnä tarkoitus on suunnata tutkintaa sen jälkeen siihen, mistä olisi saatavissa se tieto, joka asian ratkaisee. Suomalaisen poliisin tehokkuus näihin päiviin ja viime vuosiin asti on perustunut siihen, että me tiedämme, keitä Suomessa on ja kenen kanssa me ollaan tekemisissä. Tämä eurooppalainen vapaa liikkuminen ja totta kai myöskin kansainvälistyminen maahanmuuton ongelmien myötä on johtanut siihen, että meidän on entistä vaikeampaa tunnistaa niitä ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, ja se pitkällä aikavälillä heikentää meidän turvallisuutta. Siitäkin näkökulmasta tämä on äärimmäisen hyvä. Se, minkä haluaisin vielä nostaa, mitä tässä kotimaassa on vaikea ymmärtää ja mikä tässä tulee hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti esiin, on se, että kun kyse on ihmisen pelastamisesta tai hengestä ja terveydestä, niin jokainen ymmärtää, että sen tiedon saamista, että se jostakin löytyy, kenestä on kyse, jotta voidaan se henki tai terveys pelastaa, ei voi ikään kuin rajoittaa mikään lainsäädäntö, koska mikä olisi tärkeämpi perusoikeus kuin oman hengen pelastaminen? Mutta Suomessa, jos poliisilla on vaikkapa kadonneen henkilön etsintätehtävä, et saa vaikkapa sairaalasta tietoa siitä, onko se henkilö siellä. Siis on äärimmäisen vaikea ymmärtää tällaista perustuslakia, mikä voisi estää sen ihmisen hengen pelastamisen sen takia, että siellä on eri käyttötarkoitus, sidonnaisuus tai joku muu seikka, joka sitten tuo sen esiin. Olen aina itse miettinyt, että hyvin harvoin kehun EU:ta juuri mistään, mutta tänään täytyy melkein kahdessa asiassa kehua, ja tämä on niistä toinen. Eli jossakin asiassa EU tuntuu olevan edistyksellinen Suomeen verrattuna.

Arvoisa rouva puhemies! Jos miettii, mistä lähdettiin, kun tämä hallitus aloitti, niin tilanne oli se, että viisi vuotta Suomessa oleskelemalla, välttämättä tekemättä yhtään mitään, kävi kumartamassa kansalaisuuden. Tämä oli se lähtökohta, kun tämä hallitus aloitti. Aika pitkälle ollaan tultu siitä: ensinnäkin ei riitä viisi vuotta, vaan vaaditaan kahdeksan vuotta, pitää olla myöskin nuhteeton, huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, ja pitää olla myöskin osoittaa, että pystyy itse huolehtimaan omasta toimeentulostaan. Nämä on siis jo tehty, ja nyt tulee tämä kolmas vaihe, jossa pitää osoittaa myöskin, että tuntee suomalaista kulttuuria ja historiaa ja meidän tapoja toimia tässä maassa. Täällä on käyty keskustelua siitä, että kansalaisuuden tiukentaminen merkittävästi vähentäisi erityisosaajien tulemista maahan. Kysyisinkin tästä ministeriltä, miten te sen näette, koska on ymmärtääkseni useita vastaavanlaisiakin näkökulmia, että niihin maihin, joissa on tiukempi kansalaisuuslainsäädäntö, se jopa houkuttelee osaajia. Itsekin olen monta kertaa käyttänyt puheenvuoroa siitä, että uskon, että ne aidosti erityisosaajat, jotka voivat valita minkä tahansa maan maailmasta, haluavat tulla Suomeen juuri siksi, että täällä on turvallista ja puhdasta ja tämä yhteiskunta on luotettava. Tämä on se merkittävä riski, mikä voidaan menettää, jos me ei onnistuta tässä maahanmuuton asiassa. Se vielä, miksi kansalaisuus on merkityksellinen, niin se on merkityksellinen siitä syystä, että sinä päivänä, kun kansalaisuus myönnetään, kaikki ulkomaalaislain suomat toimet, joita viranomaiset voivat tehdä, elikkä sen soveltaminen, loppuvat samana päivänä. Ei voida enää karkottaa eikä käännyttää, jos sitten rupeaa hölmöilemään. Siksi tällä on kansakuntana meille iso merkitys. Sitten mitä tulee tähän edustaja Hopsun esiin tuomaan kuntien kotouttamiseen, niin valiokuntakäsittelyssä on tullut useita kertoja esiin se, että siellä saatetaan makuuttaa kymmenen kuukauttakin kotona ennen kuin ensimmäistäkään kotouttamistoimea tehdään, ja vielä jopa sanotaan, että älä nyt vain itse rupea mitään tekemään, katso kun me kotoutetaan sinut tänne Suomeen. Siinähän passivoituisi kaikkein aktiivisinkin ihminen, joka aidosti haluaisi tähän yhteiskuntaan integroitua. Eli tämä järjestelmä passivoi jo itsessään, ja siksikin tätä pitää muuttaa. Ei tässä ole mitään järkeä. No, mitä tulee näihin ruuhkiin, että kansalaisuuden saaminen kestää pidempään, niin ymmärtääkseni lähes kaikki, jotka kansalaisuutta hakevat, ovat pysyvällä oleskeluluvalla, eli ei heitä tästä maasta pois potkita. Eli ainut pelko, mikä on, on se, että he rupeavat sitten hölmöilemään siinä välissä ennen kuin kansalaisuuden saa. Se on se riski, jos ikään kuin jännittää, mitä tässä pitkässä prosessissa tapahtuu. Aito kotoutuminen lähtee siitä, että ihminen itse aidosti haluaa tehdä ne asiat, joita tämä yhteiskunta edellyttää kansalaisuuden saamiseksi, ja sitä me tullaan jatkossakin vaatimaan.

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa halusin tarttua tähän samaan asiaan, mitä edustaja Bergbom tuossa juuri aikaisemmin kertoi. Eli sitä, että ikään kuin tässä työttömyyden syntipukiksi jotenkin haluttaisiin kirjata ukrainalaiset, en kyllä halua allekirjoittaa. Toki heitä on Suomeen tullut, mutta juuri niin kuin sanottiin, tilapäisen oleskelun luvalla, joka poikkeaa merkittävästi kaikista muista lupatyypeistä ja malleista, joita perinteisesti meillä maahanmuutossa on ollut. Tämä malli muuttui Ukrainan sodan alkaessa, ja juuri niin kuin täällä sanottiin, Suomen pitääkin auttaa lähialueilla hädässä olevia ihmisiä ensisijaisesti. Juuri näin, tämä on se oikea malli. Ukrainalaisten osuus on siellä suuri mutta ei likimainkaan selitä koko 50 000:ta, taitaa olla jossain 13 000:n paikkeilla tällä hetkellä heidän työttömyyslukemansa. Mutta sitten mitä tulee tähän opiskelija- ja perheenjäsenbisnekseen, jonka te loitte 22-vuoden muutoksella, niin se on kyllä hämmentävä muutos. Kokonaisuutena tai muutenkin se keskustan ajatusmalli siitä, että opiskelijoita pitää tuoda Suomeen kolmansista maista lisää, niin ymmärrättekö te, mihin se johtaa? Esimerkki: Kävin Hämeen ammattikorkeakoulussa vierailulla, enkä ihan tarkkoja lukuja muista, mutta olisiko ollut, että vuonna 2017 siellä oli alle 20 kansainvälistä opiskelijaa, viime vuonna 950. Mitä se tarkoittaa heillä? Se tarkoittaa heillä sitä, että kun nämä opiskelijat ovat huonolla kielitaidolla, vaikka heidän pitäisi osata suomen kieltä, niin heidän aikansa päivällä menee näiden kansainvälisten opiskelijoiden ohjaamiseen, mikä on johtanut siihen, että he ovat joutuneet laittamaan kotimaiset opiskelijat etäopintoihin, joka taas on johtanut siihen, mikä kuullaan kaikista yrityksistä, että suomalaiset opiskelijat eivät osaa mennessään töihin. No, eivät varmasti osaa, kun ei kukaan enää pysty opettamaan, kun aika menee ulkomaalaisten opettamiseen. Tämä teidän mallinne johtaa myöskin siihen, että esimerkiksi Vaasaan yllättäen haki yhtäkkiä kokkikoulutukseen 2 000 nigerialaista yhden lukuvuoden aikana. Uskotteko aidosti, että heillä kaikilla oli vilpitön halua tulla opiskelemaan juuri kokiksi, juuri Vaasaan? Vai oliko maahantulon syy kenties jokin muu? Kun te teette näitä opiskeluvetoisia malleja, niin minä toivon, että ymmärtäisitte myöskin sen, mikä vaikutus kokonaisuutena sillä on yhteiskuntaan. Se, että yksittäinen koulu saa siitä tuloja mutta koko muu Suomi maksaa, ei ole millään tavalla järkevää politiikkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Hopsun puheenvuoro kirvoitti minut ottamaan tämän oman puheenvuoron ihan kommentoidakseni muutamaa siihen liittyvää asiaa. Ensinnäkin ajatus siitä, että ikään kuin hallinto-oikeuksien kuorma tämän lainsäädännön myötä merkittävästi kasvaisi, on siinä mielessä mielestäni outo, että täällä on useita puheenvuoroja käytetty siitä, miten ollaan tässä valitusrumbassa ja tehdään toistuvia ja toistuvia uusia hakemuksia, joita ymmärtääkseni hallinto-oikeus joutuu pääosin monessa kohtaa käsittelemään. [Inka Hopsun välihuuto] Jos se nyt katkaistaan nopeasti, niin ymmärrän toki sen, että siinä vaiheessa tulee nopea paine sille hallinto-oikeudelle tehdä se päätös, mikä saattaa sitten syrjäyttää muita juttuja, mutta pitkällä juoksulla väittäisin, että hallinto-oikeuksien käsittelemien juttujen määrä vähenee ennemmin kuin kasvaa, jos tämä kierre katkaistaan. Samoin itseäni hämmentää, että aina kun puhutaan maahanmuuttajista ja Suomeen tulevista, niin on se olettama, että he ovat haavoittuvassa asemassa. Tässä lainsäädännössä ymmärtääkseni puhutaan muista kuin turvapaikanhakijoista eli siis vaikkapa ihmisistä, jotka ovat tulleet Suomeen työluvalla tai vaikkapa opiskelemaan. Jos heillä sitten edellytykset maassa olemiseen loppuvat elikkä lupa päättyy ja he eivät sitä uusi tai heille ei voida lupaa myöntää enää niillä perusteilla, niin mikä tekee heistä erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen lähtökohtaisesti? Minun on vaikea sitä ymmärtää. Mutta se ajatusmaailma sekä vasemmistolla että vihreillä on, että kaikki maahanmuuttajat ovat lähtökohtaisesti aina haavoittuvassa asemassa. En ymmärrä, miksi. Itse asiassa samalla tavalla taitavat kyllä ajatella keskusta ja SDP:kin, kun miettii, että juuri työluvalla olevien — siis henkilöiden, jotka ovat tulleet Suomeen työluvalla tekemään pelkästään työtä ja luvan peruste on työ — pitäisi SDP:n ja keskustan mielestä, kun nämä sen työn menettävät, saada vähintään puoleksi vuodeksi jäädä Suomeen tuilla ja miettimään, että mitäs sitten elämässään tekisi. Ikään kuin samalla olettamuksella, että he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Sitten vielä se, että kun näitä säilöönottoaikoja myöskin tässä pidennetään samalla, niin sillä on myöskin merkittävä vaikutus siihen, että niitä karkotuksia voidaan toteuttaa ja että se prosessin kesto ei estä sen karkotuksen loppuun saattamista.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä edustaja Polvinen puhui Milan Jaffista, niin pitää tässä kohtaa muistuttaa siitä, mikä lehtitiedoissakin on ollut, että ilman tämän hallituksen tekemiä muutoksia Milan Jaffin poistaminen maasta todennäköisesti ei olisi onnistunut. Mitä tulee resursseihin tällä hetkellä maasta poistamisen osalta, niin se ei ymmärtääkseni ole suurin ongelma. Poliisi on kyllä halukas poistamaan, jos vain on mahdollista lainsäädännön puitteissa poistaa, ennen kaikkea ne henkilöt, jotka vakavasti vaarantavat sisäistä turvallisuutta tai kansallista turvallisuutta, ja juuri nämä henkilöt, jotka rikoksiin syyllistyvät, ovat ne, jotka ensi tilassa pitäisi saada maasta pois, mutta yhtä lailla kaikki ne, jotka eivät lakeja noudata. Ymmärtääkseni keskustankin tahtotila on ollut se, että maahanmuuton pitää perustua lakien noudattamiseen, ja toivon, että te tämän jaatte myöskin meidän kanssa. Näin ei aikaisemmin ole ollut, mutta toivottavasti tästä eteenpäin on. Suomessa on perinteisesti noudatettu oikeusperustaista varovaisuutta, kun ulkomaalaisen Suomessa oleskelun jatkamista on arvioitu muun muassa rikostapauksissa, kuten aikaisemmin ollaan kuultu. Tällä hallituksen esityksellä painopiste siirtyy enemmän siihen, että Suomessa oleskelun ehtojen noudattamista, turvallisuutta ja maahanmuuttojärjestelmän toimivuutta korostetaan, sen sijaan että oltaisiin hyvin hienotunteisia. Eli halutaan vastuuta myöskin tänne maahan tulijoille siitä, että he noudattavat Suomen sääntöjä. Muutama sana vielä tästä ennakollisesta maahantulokiellosta: Jos miettii sitä nykyistä tilannetta, että tiedetään jo ennalta ja ollaan saatu vihjetietoa siitä, että Suomeen on tulossa henkilö, joka vakavasti vaarantaa meidän turvallisuutta, niin nykytila oikeasti on ollut se, että päästetään se maahan ja aloitetaan tämä rumba ja mylly, jossa sitten useita vuosia pyritään poistamaan se sama henkilö, jonka maahantuleminen olisi voitu estää alkuvaiheessa. Nyt tämä järjestelmä luodaan niin. On jopa järjetöntä ajatella, miksi meillä on ollut aikaisemmin tällainen järjestelmä, joka ei voinut mahdollistaa tätä, ja kun tämä tuodaan vielä koko EU:n tasolle, niin on kyllä kerrassaan erinomainen muutos nykytilanteeseen. Tämäkin laki korostaa sitä ministeri Rantasen useamman kertaa toteamaa lausetta, että jos on luvatta maassa, niin maasta joko poistuu tai maasta poistetaan, ja mitään muita vaihtoehtoja ei pidä ollakaan.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ihan alkuun kiittää edustaja Lylyä siitä realismista, kun mietitään, miten maailmanmarkkinoilla eri tilanteet vaikuttavat siihen polttoaineen maailmanmarkkinahintaan. Juuri niin kuin edustaja Lyly sanoi, me emme sille voi käytännössä mitään täällä, jos isot pojat päättävät pistää rymyämään. Mitä tulee sitten tähän keskusteluun siitä, että jakeluvelvoite nousee tämän hallituskauden loppupuolella ja ennen kaikkea tämän hallituskauden jälkeen, niin se on sitten taas seuraavan hallituksen pohdittava paikka, minkälaista käyrää sinne muodostetaan. Meidän tehtävämme on ollut siirtää sitä tavoitetta lähemmäs EU-tavoitetta näitten päästöjen ja muidenkin suhteen, ja me olemme oman tehtävämme tehneet tämän hallituskauden osalta siinä, että leikkasimme teidän käyränne mukaisen nousun pois, jotta polttoaineen hinta ei nousisi vielä tästä nykyisestä entisestään ylemmäs. Niin kuin sanottua, jos se olisi päälle kolme euroa, niin se olisi tässä tilanteessa aika paljon kohtuuttomampi hinta kuin tämä nykyinen hinta. Vastaavasti siihen vaikuttaa se, mitä te teitte viime kaudella. Kun me ollaan jo nykyisellään pidetty hyvin alhaalla se jakeluvelvoite, niin ei siellä ole sitä leikkaamisvaraa läheskään niin paljon kuin jos se olisi vaikkapa nyt 40. Nyt kun se on alle 20, niin totta kai jokainen ymmärtää, että se, mitä on leikkaamisvaraa sieltä pois, on huomattavasti pienempi. Vaikka se otettaisiin kokonaan pois, niin sen vaikutus on huomattavasti pienempi litrahintaan, jos laskee sentteinä. Mitä tulee päästökauppaan, sanoitte, että me otettiin päästökauppa käyttöön. Voisitteko kertoa, keskustan edustajat, että jos päästökauppaan ei oltaisi menty, mitä se tarkoittaisi vaikkapa maatalousyrittäjille? Kaksinkertaisia polttoainejärjestelmiä, kirjanpitoa, hallinnollisia tehtäviä ja lopputulos rahallisesti täysin sama. Sitäkö te haluatte? Olisiko se keskustan vaihtoehto? Haluaisin kuulla aidosti. No, biokaasusta haluan vielä todeta myöskin, että siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että Suomen tulevaisuuden kannalta, jos me halutaan olla riippumattomia muista, biokaasu olisi se ainut oikea tapa se tehdä. Mutta se vaatii laajaa jakeluverkkoa, ja sekään ei voi olla niin, että valtio lähtee sen jakeluverkon rakentamaan, vaan sen pitää olla markkinaehtoista toimintaa. Mutta biomassaa meillä olisi tuottaa suunnilleen koko tarvitsemamme liikenteen polttoainemäärä, jos me niin haluttaisiin tehdä. Ammattidieselin suhteen, kuten sanoitte, se oli teillä tavoitteena ja meillä tavoitteena. Teillä se ei tainnut hirveästi edetä eteenpäin. Meillä on vielä hetki aikaa, että odotellaan lopputulosta ja katsotaan, miten meidän käy, mutta ollaan vasta sitten sen suhteen viisaampia. Mitä vielä tulee tiestön rahoitukseen, niin oletteko siis aidosti sitä mieltä, että tämä hallitus ei ole laittanut teiden korjaamiseen rahaa tai että se on laittanut sitä vähemmän kuin te? Haluaisin kyllä tästäkin kuulla teidän mielipiteenne, kun tästä ikään kuin tulee sellainen mielikuva, että me oltaisiin vähemmän laitettu rahaa tiestöön kuin teidän aikana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan muutaman asian lausua näihin keskustan käyttämiin puheenvuoroihin. Ensinnäkään yksikään perussuomalainen ei koskaan ole luvannut euron bensaa. Jos jatkossakin todennäköisesti näin väitätte, niin toivoisi, että viittaisitte johonkin yksittäiseen lausuntoon tai kertomaan, jossa näin olisi luvattu, että euron bensa tulisi Suomeen. Kukaan perussuomalainen ei ole näin koskaan luvannut. Siitä huolimatta te väitätte päivästä toiseen näin. Asiassa ei ole kovin fiksua toimia näin, mutta se on teidän tapanne toimia, eihän me sille mitään voida. Toinen asia: miksi puhutaan paljon edellisestä hallituksesta ja teidän toimistanne, johtuu siitä, että jos jakeluvelvoitekäyrä olisi teidän mukaanne, Suomussalmen bensa olisi tällä hetkellä lähellä kolmea euroa. [Jari Ronkainen: Yli!] — Yli kolme euroa, jos teidän käyrällänne mentäisiin. — Eli tämä hallitus on jo merkittävästi muuttanut sen jakeluvelvoitteen käyrää, jonka te asetitte. Sitä, missä se raja kulkee ja mitä sille on mahdollista tehdä, pitäisi ehkä kysyä tuolta Valkoisen talon päädystä, että miten Hormuzinsalmi aukeaa ja milloin se aukeaa. Se on se ratkaiseva kysymys tässä asiassa. Ikään kuin rajattomasti valtion ei ole tässä taloustilanteessa mahdollista tehdä toimia. Teille se ei ollut viime hallituskaudella toki mikään este. Rahaa oli rajattomasti. Aina kun jossakin räsähti, niin miljardit pantiin liikkeelle. Se oli varsin hyvin kyllä nähtävissä. Vielä kysyisin tähän loppuun, kun nyt moititte meitä siitä, että hallitus ei oikein ole tehnyt mitään, milloin keskusta on viimeksi muun muassa polttoaineveroa alentanut. Kun en nyt ihan tarkkaan muista, niin jos korjaatte tämän tiedon.

Arvoisa rouva puhemies! Nuorisorangaistuksen käyttö on tosiaan jäänyt varsin vähälle tällä nykyisellä lainsäädännöllä, ja täytyy toivoa, että tämä muutos parantaa sen käytettävyyttä, koska tässä on kyse lähinnä siitä, että silloin kun ehdollinen ei ole riittävä mutta ehdoton on liian kova, nuorisorangaistus tulee siihen väliin. Se, mitä erityisesti olisin toivonut tästä vielä, olisi se, että oltaisiin pystytty ikään kuin tiukentamaan tässä nuorisorangaistuksen sisällä sitä repertuaaria, mikä olisi käytettävissä. Eli lähinnä niin, että jos nuori ei vaikkapa sitoudu näihin nuorisorangaistuksen toimintoihin ja tapaamisiin, niin voitaisiin käyttää esimerkiksi vaikkapa pantavalvontaa sen suhteen, että pystytään osoittamaan, missä nuori on, ja tarvittaessa hakemaan näihin tapaamisiin. Toinen, mitä olisin toivonut, on se, että tässä rangaistuksen sisällä voisi olla käytettävissä vaikkapa kotiarastin tyyppiset muodot, jolloin voitaisiin estää, että se nuori ei lähde yöllä tekemään pahojaan, kun tässä on tarkoituksena, että se rikokseton elämä voidaan sitten varmistaa tällä rangaistusmallilla. Ja jos nuori ei tätä mallia sitoudu tekemään ja suorittamaan loppuun, niin vaihtoehtona on sitten ehdoton rangaistus. Toki tässä on ehkä pelkona myöskin se, että jos menee kovin sinne rangaistuksen loppupuolelle se haluttomuus suorittaa tätä rangaistusmallia, niin välttämättä ei enää säädetä mitään uutta rangaistusta, ja sekin olisi huono signaali pidemmällä aikavälillä nuorisorangaistuksen käytössä. Mutta varmasti tämä on edistys oikeaan suuntaan, kunhan vain saadaan vielä niin, että tätä käytettäisiin huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä ja nykytilanteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos jälleen ministeri Rantaselle tästä hyvästä esityksestä. Kaikkein tärkein kohta tässä on juuri se, että jatkossa turvapaikkahakemuksia voidaan käsitellä EU-alueen ulkopuolella ja kolmansissa maissa, jotka ovat turvallisia, koska tämä on juuri sen järjestelmän ydin kokonaisuutenaan. Ei voi olla niin, että lähtee hakemaan turvapaikkaa ja kävelee useiden turvallisten maiden läpi päätyäkseen johonkin paikkaan, johon halutaan muista syistä kuin aidosti turvapaikkasyistä. Siihen tämä esitys pitkästä aikaa tuo jonkinlaisen ratkaisun, eli todella tärkeä ja iso muutos. Toinen iso elementti, joka tässä on, on se, että tämä tuo lisää velvoitteita, joita ollaan kaikissa muissakin uudistuksissa tehty. On yhteistyövelvoite viranomaisten kanssa. Jos niitä ei noudata, siitä seuraa tiettyjä sanktioita ja voidaan vaikka määrätä sijoittumaan tietylle alueelle, josta tavoitetaan kenties helpommin. Kolmantena on myös tämä seulonta-asetus, joka mahdollistaa sen, että pystytään katsomaan EU:n sisällä kokonaisuutena, minkälaisia ihmisiä meille tulee, samoilla kriteereillä, jotka myöskin aikaisemmin ovat puuttuneet. [Puhemies koputtaa] Todella hyviä elementtejä.

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuosina olemme nähneet, miten Suomeen pyritään käytännössä kaikin keinoin tulemaan ja myöskin jäämään, vaikka siihen ei lupaa olisi. Tämä on taas hyvä jatkumo sille, että saadaan näitä säännöksiä tiukennettua, ja ennen kaikkea uskoa ja luottamusta siihen, että suomalainen järjestelmä toimii juuri niin kuin sen pitää toimia. Jos ei ole oikeutta olla maassa, niin silloin maasta poistetaan. Karkotusten osalta on todettava, että määrä on onneksi jo aikaisempien muutosten myötä merkittävästi lisääntynyt ollen viime vuonna jo 34 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Hyvä näin, suunta on oikea. Mutta karkotusten osalta on ollut huomattavia vaikeuksia verrattuna vaikkapa käännytykseen, joka on huomattavasti suoraviivaisempi tapa poistaa maasta. Tässä pitää todeta myöskin se, että vaikka tämä laki ei koske turvapaikanhakijoita, jo aikaisemmin on tehty muutos siitä, että jos jatkovalituksia ja jatkohakemuksia tekee, niin niissä tapauksissa voidaan myöskin karkotusta rinnastaa käännyttämiseen, eli pystytään puuttumaan myöskin turvapaikkahaun puolella vastaavanlaisiin ongelmatilanteisiin kuin tässä tapauksessa tulee esiin. Erittäin hyvä muutos.

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun pitää todeta, että vartijan ammatti on vaativa tehtävä, jossa on paljon oikeuksia ja mahdollisuuksia rajoittaa ihmisten arkea. Siksi onkin erityisen tärkeätä, että nyt kun tämä uudistus tehdään, niin pohjatutkinto on aidosti soveltuva siihen uuteen tehtävään, mikäli ne opinnot tehdään etänä ilman laajempaa tutkintokoulutusta. Erityisen tarkkaan tässä pitää huolehtia siitä, että koulutuksen laatu säilyy tasaisena — siis se, että jokaisessa yksikössä annetaan samansisältöistä koulutusta yhtäläisillä taidoilla. Siinä on ehkä ikään kuin riskin paikka tässä uudistuksessa, kun se eriytyy laajasti ympäri Suomea. On vaikeaa nimittäin oppia — ihan omasta kokemuksestakin voin sanoa — kirjekurssilla tai etäopintoina käytännön taitoja, eikä saa ikään kuin vertaistukea muista opiskelijoista, mikä on tietyllä tapaa sen tutkintomuotoisen mallin hyvä puoli. Mutta toisaalta ymmärrän sen, että nykytilanteeseen nähden, jossa on täysin kouluttamattomia vartijoita, tämä on huomattava parannus. Siinä mielessä olen tämän kanssa kyllä samaa mieltä. Esimerkiksi poliisin puolellahan on tällä hetkellä tämmöinen yksikanavainen malli yhdessä paikassa Suomessa, ja sielläkin on ajoittain ollut vaikeuksia saada soveltuvia hakijoita riittävästi. Ymmärtääkseni varmaan sama on ollut myöskin tässä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa, että sinne ei ole riittävästi ollut hakijoita. En tiedä, onko myöskin niin, että ei ole riittävästi ollut paikkoja siihen tarpeeseen, mitä vartijoita tarvitaan. Myöskin se tässä olisi hyvä huolehtia, että joku väylä näillä uusilla opiskelijoilla olisi sitten verrata niitä omia taitoja ja käytänteitä ympäri Suomen muissa vankiloissa toimivien kanssa, vaikkapa joku yhteinen kokoontuminen tai muu, mikä myöskin lisäisi sitä ryhmäytymistä, mikä monesti on tärkeätä lähiopinnoissa. Monessa viranomaistoiminnassa on sellainen malli, että jos toimii jossakin toisessa yksikössä tai vaikka toisessa poliisilaitoksessa, niin ne toimintakulttuurit ja toimintatavat ovat hyvin erilaisia. Jos ikään kuin oppii vain yhden mallin tai yhden tavan, niin se ei välttämättä ole aina hyvä asia siinä kokonaisuudessa. Siksi olisi hyvä, että varmistetaan se, että tämä laatu pysyy mahdollisimman korkeana. En tiedä, oliko se tieto täällä tausta-aineistossa, mutta onko se isoin ongelma tällä hetkellä ollut se, että ei ole hakijoita, vai se, että ei ole riittävästi kapasiteettia? Joka tapauksessa hyvä uudistus, että saadaan meille osaavia vartijoita lisää töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan kiittää jälleen ministeriä siitä, että tuodaan tänne lakiesitys, joka sujuvoittaa prosesseja ja parantaa nykyisiä menettelytapoja. Sinällään oma kokemukseni virkamiehenä 20 vuoden aikana on se, että Oikeusrekisterikeskus on tähänkin asti ollut varsin lutvikas toimija. Nimittäin pääosin ohjeeni, jonka sanoin aina sakon saaneelle, kun kysyttiin maksuaikaa, oli se, että kannattaa olla toki yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen sopiakseen siitä, mutta pääosin niillä ohjeilla, että aloittaa maksamisen ajoissa, maksaa vähintään yhden euron joka kuukausi ja huolehtii siitä, että sakko tulee viimeistä euroa myöden loppuun maksetuksi, ei ole ollut ongelmia, enkä kertaakaan kuullut, että näin toimien olisi ollut ongelmia. Eli varsin joustava menettely tässä nykyisellään on ollut. Tämä meidän virkamiestenkin tekemä päätöksenteko oli ehkä osittain automaattista päätöksentekoa, mutta on hyvä jatkossa, että siihen saadaan virallinen päätös sitten sitä pyydettäessä. Ihan hyvä kehitys. Muutoinkin automaattinen päätöksenteko näissä asioissa ja sähköiseen malliin meneminen vaikkapa muuntorangaistuksien osalta, joissa harkintavaltaa on suhteellisen vähän eikä ole käytännössä käytettävissä, on hyvä suunta ja vapauttaa sitten virkamiehiä muihin tehtäviin, samoin kuin se, että menettämisseuraamusten osalta oikea viranomainen, jolla on parhaimmat kyvyt ja keinot toimia, on sitten siinä toimivaltainen. Kaikin puolin hyviä uudistuksia.

Arvoisa herra puhemies! Vähävaraisuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että perhe olisi lastensuojelutoimien kohteena. Olen siitä itse varsin hyvä esimerkki, koska olen elänyt vähävaraisessa perheessä, ja siitä huolimatta, vaikka joka päivä ei ollut rahaa ruokaan, koen, että minulla oli onnellinen lapsuus. Olen siitä kovin kiitollinen vanhemmille. Sen sijaan päihdeongelmat voi vetää yhtäläisyysmerkkinä siihen, että lapsilla on merkittäviä ongelmia, ja siksi niille perheille, joilla on päihdeongelmia, mikään raha ei riitä siihen, että se raha menisi lapsille. Sen suhteen on tarkkailtava ja keskusteltava siitä, mikä on se oikea yhtäläisyysmerkki niihin ongelmiin suhteessa talouteen. Hatkanuorten rajoitukset ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Nykytilanne on se, että poliisi juoksee koko päivän perässä, ottaa kiinni ja saa 15 minuutin päästä ilmoituksen, että se on lähtenyt uudelleen karkuun. Eli nykytilanne ei ole missään nimessä kestävä ja johtaa siihen, että nuori joko jatkaa rikoksia tai joutuu itse rikoksen uhriksi. Ministerin osalta kysyisin: Jos 100 miljoonaa pitää saada säästöä, niin hyvinvointialueilla on johto- ja hallintoesikuntatehtävissä 25 000 henkeä varsin hyvillä palkoilla. Jos se 100 miljoonaa otettaisiin kasaan, [Puhemies koputtaa] niin noin seitsemän prosenttia tästä joukosta vähentämällä saataisiin säästö tehtyä. Olisiko tämä yksi mahdollinen kohde?

Arvoisa puhemies! Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että tämä käsittelyssä oleva asia oli yksimielinen valiokunnassa. Tämä on oikeaan suuntaan menevä muutos, koska suurimmat esteet saada nykyisellään oikeutta oikeudenkäyntien kautta ovat kuluriski ja oikeudenkäynnin pitkä kesto. En malta olla tässäkin tilaisuudessa mainitsematta sitä viime vuonna ollutta tapausta, jossa 606 euron sähköriita johti siihen, että eläkeläispariskunnalta vaadittiin 800 000 euron oikeudenkäyntikuluja, joista asianajokulut olivat 670 000 euroa. Eli jos tätä hieman laajennettaisiin, niin tällainenkin asia jatkossa olisi mennyt tämän menettelyn piiriin ja siinä kohtaa sitten lasku olisi ollut eläkeläispariskunnalle aika paljon pienempi mitättömästä riidasta. Mutta tämä kuvastaa hyvin sitä tilannetta, missä nykypäivänä eletään, ja sitä, miksi tällaista lakia tarvitaan tähän nykytilanteeseen. Harmillista on tosiaan se, että tämä on hyvin suppeasti rajattu, mutta toisaalta on ehkä ymmärrettävää, että halutaan kokeilla, miten tällainen malli toimii, ja sitten sitä jatkossa on helppo laajentaa, mikäli se havaitaan hyväksi. Tämänkin asiapiirin sisällä haluaisin vielä korostaa sitä, että ne häädöt, joita tässä menettelyssä käsitellään, tulisivat korostuneen nopeasti käsitellyiksi johtuen ihan siitä, että on myöskin erittäin ongelmallinen tilanne nykypäivänä se, että jos taloyhtiössä on asukas, joka häiritsee joka yö muita asukkaita, niin sitten häädön suorittamiseen menee aikaa useita kuukausia. Se on kohtuuton tilanne muille asujille, ja siksi tähänkin asiaan liittyen olisi hyvä vielä painottaa tiettyjen asioiden kiireellisyyttä. Jotta tämä asia voisi jatkossa laajentua, niin mielestäni keskeistä on, niin kuin tässä esityksessä tuodaan esiinkin, korostaa sähköistä menettelyä eli sitä, että aineisto on pääosin sähköinen. Se mahdollistaisi tulevaisuudessa tekoälyn käytön merkittävän lisäämisen esimerkiksi pohjaesitysten tekemiseen tai loppupäätelmien tekemiseen, jolloin tämä entisestään nopeutuisi ja myöskin halpenisi, elikkä saataisiin tekoälyä hyödynnettyä pohjatietoon ja asioiden käsittelyyn. On selvää, että pieniä riita-asioita, jos laajennetaan kaikkiin oikeudenkäyntien aloihin, on niin paljon, että eivät meidän edellytykset riitä oikeudenkäynneissä ja tuomioistuimissa siihen, että saataisiin ne kaikki käsiteltyä, mikäli me emme käytä hyväksemme teknologiaa.

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä haluan kiittää edustaja Seppästä tästä erinomaisesta aloitteesta. Oma kokemukseni on se, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä, asettaa rajoja ja suojella pahalta, ja tässä aloitteessa kaikki nämä kohdat toteutuvat yhdellä kertaa. Yllättävän usein on omassa lähipiirissäni ja tuttavapiirissänikin lapsia, joilla on elämää käytännössä vain somessa. Kaikki puheenaiheet pyörivät somen ympärillä, kaikki vapaa-aika pyörii somen ympärillä ja juuri muuta elämää ei ole. Se on todella surullista katsella, ja siitä on todella vaikeata päästä pois. Esimerkiksi omassa lähipiirissäni on sellainen käsite kuin ”mammapäivä”, eli vien lapseni aina kerran viikossa mamman luokse koulupäivän jälkeen, ja heidän tehtävänsä on pitää siellä seuraa mammalle, joka kokee olevansa yksinäinen. Ainut ehto silloin on ollut se, että somea ei saa käyttää. Niinä kertoina, kun he eivät ole käyttäneet, keskustelu mamman kanssa on ollut vilkasta, mutta sitten kun se some tulee mukaan, niin keskustelua ei ole lainkaan. Tässä hyvin huomaa muun muassa sen, mikä merkitys sillä on perhepiirissä tapahtuvaan keskusteluun, ja siksi tätä on tärkeää rajoittaa. Se, mikä myöskin lapsille on hankalaa tässä somessa, on juuri se, että kun opitaan ne uudet asiat monesti somen kautta tai koulun kautta, niin ennen kaikkea siellä somessa, kun ollaan monesti yksin sen puhelimen kanssa tai muun päätelaitteen kanssa, ei ole sitä omaa elämänkokemusta, jonka perusteella voisi arvioida sitä näkemäänsä tai kuulemaansa, että onko se totta tai miten siihen tulisi suhtautua. Se herättää kyllä varmasti melko sekavia tunteita. Minä koen, että somella ja teknologialla on iso osa siinä, että meidän lapset ja nuoret voivat nykyisellään niin huonosti: eivät nuku, käyttävät paljon päihteitä ja on paljon mielenterveysongelmia. Siksi minä itse olen tulkinnut ilman tieteellistä tutkimusta tämän asian niin, että somesta on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka varmasti niitä hyötyjäkin on olemassa. Siksi kannatan vilpittömästi tätä lakialoitetta, kuten alussa sanoin. Ihan sellaisesta vielä, mikä vaikutus somella on myöskin siihen, miten aloitetaan seurustelusuhteita. Pidän sitä erittäin tärkeänä asiana. Tuttu ravintoloitsija kertoi muun muassa siitä, että nuorilla on tapana nykypäivänä keskustella somen kautta baarissakin, eli kun yritetään iskeä se toinen sukupuoli, lähetetään viesti toiselle puolelle ravintolaa ja katsotaan, miten toinen vastaa, ja se vastaa somen kautta. En ihmettele, ettei lapsimäärä Suomessa lähde nousuun, jos tämä on tapa tutustua toiseen sukupuoleen. [Naurua]

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärtääkseni tämä uudistus on ollut hyvin laajasti kannatettu ja askel oikeaan suuntaan, ja samanlaisen näkemyksen myöskin valiokuntakäsittelyssä helposti sai. Rahoituslaki on tosiaan tehty edellisen hallituksen toimesta, ja kun näin isoja uudistuksia tehdään, niin on selvääkin, että siellä on ehkä vaikeaa ennustaa, mitä mikäkin lainsäädännön sisältö tarkoittaa. Siinä mielessä korjattavaa tässä on ollut, niin kuin jokainen on huomannut. Mutta erityisesti, ei kannata hirveätä hätiköintiä tehdä näissä. Tätä koko uudistusta tehtiin pitkään ja myöskin sen korjaaminen pitää tehdä harkiten. Tässä on jo lähtökohdiltaan hyvin vaikeita asioita, joita lähes kaikkia pitäisi korjata, jos valiokuntakäsittelyäkin pohtii: diagnoosiperusteinen malli, väestöperuste, jälkikäteistarkastus. Jo pelkästään se, että lähtökohtaisesti monen alueen lähtötilanne oli niin eriarvoinen suhteessa muihin alueisiin, vaikuttaa niin, että sen korjaaminen ikään kuin tämän rahoitusmallin sisällä on hyvin vaikeata ja varsinkin suoraan lainsäädännöllisesti vaikeasti tehtävä yhtälö. Siksi toivoisinkin, että keskustelua käytäisiin mahdollisimman paljon sillä asenteella, että tehtäisiin näitä asioita yhdessä, ei niinkään toisiamme haukkuen tai etsien aina syyllistä sieltä tai täältä — sillä tämä iso asia ei tule muuttumaan eikä paranemaan. Mutta tämä suunta tässä tällä hetkellä on oikea. Yksi asia, minkä myöskin halusin nostaa esiin, on se, että hyvinvointialueilla on merkittävän laaja hallinto-, esikunta- ja tukitehtävien henkilöstö, noin 25 000 henkeä toimii siellä tällä hetkellä. Nyt kun hyvinvointialueet ovat useita vuosia olleet toiminnassa, niin toivoisin, että siellä olisi uskallusta myöskin tarkastella tämän hallinnon määrää, onko se enää tässä mittakaavassa tarpeellinen, että jos vähentää pitäisi, niin voisiko se hallinto olla sitten siellä tarkastelun kohteena ennemmin kuin ne hoitajat tai muut operatiiviset työntekijät. Myöskin sen haluan todeta, että vaikka kymmenen vuotta lisättäisiin tätä aikaa, niin se ei tule auttamaan tiettyjä alueita, jotka ovat niin syvällä tässä suossa, että ne eivät tule alijäämäänsä kattamaan, vaikka sitä aikaa annettaisiin kymmenen vuotta. Niiden alueiden osalta pitää varmaan tehdä muita toimia. Niiden osalta on sitten olemassa muita keinoja, kuten menettely yhteisneuvottelujen kautta, että mitä voitaisiin tehdä ja miten valtio voisi muutoin auttaa, jotta kaikki alueet lopulta pääsisivät jaloilleen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Myöskin minä haluan yhtyä kiitoksiin ministerille: tämä on hyvä laki. Kiskonta on vastenmielinen ilmiö, joka vääristää työmarkkinoita ja ravistelee niitä perinteitä, joita siellä on noudatettu. Ulkomaalaiset ovat lähes automaattisesti heikommassa asemassa kuin suomalainen työntekijä ja alttiimpia hyväksikäytölle muun muassa kielitaidon ja lain tuntemuksen puutteen takia. Kysynkin: voiko olla niin, että eräät tahot Suomessa haluavatkin kiertää työehtosopimuksia ja kohtuullista palkkatasoa tuomalla tarpeettomasti ulkomaalaista työvoimaa maamme markkinoille? Muiden puolueiden maahanmuuttopolitiikka edistää juuri tällaisia tavoitteita tuomalla massoittain uusia työntekijöitä. Sitä me perussuomalaiset emme voi hyväksyä varsinkaan tässä tilanteessa, kun suomalaisia on paljon työttömänä. Erityisesti tällä on iso merkitys rakennusalalla, jossa rehellisellä kilpailulla ei enää nykypäivänä pärjää johtuen tästä ilmiöstä. Erityisesti haluan kiittää myöskin siitä, että tuodaan mukaan pakkokeinoja näiden seikkojen tutkimiseen, varsinkin törkeässä tekomuodossa. Se on merkittävä lisä aikaisempaan.

Arvoisa rouva puhemies! On myös itseni todettava, että tässä uudistuksessa aikanaan mentiin hieman liian pitkälle ja menetettiin pitkälti luottamusta taksiin. Ennen kaikkea vastuullisten yrittäjien toiminta vaikeutui merkittävästi, kun vapautettiin liian laajasti. Siksi olen tosi tyytyväinen, että perussuomalaiset ovat korjaamassa tätä tilannetta myöskin silloin, kun virhe on havaittu. Tämän vapauttamisen myötä muun muassa pimeiden taksien valvonta meni lähes mahdottomaksi. Oli hyvin vaikea sanoa, kuka on aidosti ajamassa taksia tai kuka tekee sitä pimeänä toimintana. Se on ollut myöskin omiaan tuomaan tälle alalle sellaisia toimijoita, jotka ovat rapauttaneet tämän luottamuksen. Ihmiset eivät tiedä, mikä on sellainen taksi, mihin voi luottaa, ja milloin on oikeassa taksissa ja milloin kenties valetaksissa. Luottamus on suomalaisessa yhteiskunnassa ennen kaikkea sellainen seikka, joka maailmallakin on saanut paljon kiitosta. Kun suomalaiseen taksiin aikanaan istui, niin oli sama vaikka sinne olisi jättänyt omaisuutensa, kun tiesi, että sen takaisin saa ilman että se häviää, ja tiesi myöskin, mistä se löytyy tarvittaessa. Sekin tässä osittain menetettiin. Ennen kaikkea minun mielestäni on tärkeää, että takseihin voi luottaa juuri niiden ihmisten osalta, niin kuin vanhusten ja ikäihmisten, jotka ovat muuten hauraita puolustamaan omia oikeuksiaan, tai naisten, humalaisten naisten esimerkiksi yöllä. On tärkeää, että siitä huolimatta, että on tilassa, jossa ei pysty itsensä puolustamaan, voi ottaa taksin ja luottaa siihen, että kotiin pääsee turvallisesti kaikissa tilanteissa. Hyvä myöskin, että tähän kielitaitoon tullaan kiinnittämään huomiota. Se on ihan keskeinen tekijä, että ymmärretään, mihin ollaan menossa ja mitä ollaan haluamassa siltä palvelulta. Vielä näihin taksamittareihin liittyen: niissä on valvonnan osalta myöskin se hyvä puoli, että ainahan sanotaan, että taksamittarin voi pistää pois päältä, jolloin voi ajaa edelleenkin pimeitä takseja, mutta ymmärtääkseni sinne kirjautuvat jatkossa kaikki ajot riippumatta siitä, onko se mittari ollut ikään kuin päällä vai ei, jolloin sitten valvojan näkökulmasta on helpompaa ainakin kysellä, että mikäs ajo tämä täällä välissä on ollut, jos siitä ei ole sitten laskua otettu. Kokonaisuutena mennään hyvään suuntaan. Kunhan löydetään semmoinen hyvä keskitie siitä, että luottamus syntyy mutta liiketoiminta ei liikaa vaikeudu, ollaan oikeassa tilanteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vielä tässä todeta, että edustaja Kettusen kanssa olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että muun muassa eläinaitaukseen eksynyt suurpeto pitäisi olla oikeus lopettaa ilman välitöntä rikosepäilyä. Siinä mielessä olen ihan täsmälleen samaa mieltä, samoin kuin kotirauhan suojelemasta piiristä, että jos siinä oman kotitalon nurkkia suurpeto haistelee, niin näissäkin tilanteissa pitäisi olla kenties suurempi oikeus sitten lopettaa se eläin, koska suurpedot eivät lähtökohtaisesti kuulu välittömästi samaan pihapiiriin ihmisten kanssa. Toki olen siitäkin samaa mieltä edustaja Kettusen kanssa, että jos se tilanne johtaa siihen, että ampuma-aseet otettaisiin pois tällaisen epäillyn perusteella, erityisesti niissä tilanteissa, joissa itse ampuja ilmoittaa hätäkeskukseen sen, että on käynyt tällainen tapaus ja hän haluaa poliisin paikalle, niin pidän varsin kohtuuttomana sitä seurausta, että ampuma-aseet lähtevät näissä tilanteissa pois. Jos se tulee muuta kautta ilmi, niin silloin se on tietysti harkinnan alla, onko kyse tämmöisestä vilpittömästä halusta selvittää asiaa vai kenties jostain muusta, mutta parannettavaa tässä varmasti vielä on.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että susien vahingoista tässä salissa puhutaan ja erilaisia vaihtoehtoja tuodaan esiin. Itse en nykytilanteessa näe merkittävän isoa ongelmaa siksi, että nykyiselläänkin pakkotilassa tai hätävarjelutilanteessa, jos se koskee ihmistä, voit sen suden tai pedon lopettaa ilman, että siitä seuraamuksia tulee. En tiedä Suomesta yhtäkään tapausta, jossa on pystytty osoittamaan se, että on ollut akuutti tilanne päällä, eli on joko alkanut hyökkäys tai ihan välitön uhka, ja sitten tämmöinen suurpeto on lopetettu, ja siitä olisi sitten tuomio tullut. Tässäkin vaihtoehdossa, mitä edustaja Kettunen esittää, ymmärtääkseni kuitenkin viranomaiset aina tutkisivat, onko ollut tällainen tilanne päällä vai ei. Eli ainut, mikä tässä ikään kuin poistuisi lainsäädännön kautta, on se, että sitten henkilö välttämättä ei olisi epäilyksen alla, mutta näin virkamiehenä ja 20 vuotta poliisityötä tehneenä voin sanoa, että se epäilyksen kynnys on kyllä varsin matala kaikissa tapauksissa, jos ei pysty suoraan osoittamaan joko todistajien kautta tai vaikkapa vammojen tai jonkun tallenteen kautta, että juuri tällainen tilanne tässä on ollut käsillä. Siksi katson, että tämä ei välttämättä ole merkitykseltään niin suuri kuin ehkä annetaan ymmärtää. Toki se selkeyttäisi ja helpottaisi metsästäjien tilannetta, mutta ainakin itse näissä tilanteissa, kun on ollut kyse pakkotilasta tai hätävarjelusta, olen aina kertonut sitten epäilylle, että en tiedä, että näistä olisi tuomioita tullut, eli vaikka sinänsä juttu näin tutkitaankin, niin siitä ei kannata pelästyä. Ihan samassa tilanteessa olen itse ollut useita kertoja virkaurallani, kun on syytetty törkeistä pahoinpitelyrikoksista tai virkavelvollisuuksien rikkomisesta voimankäyttötilanteissa. Minusta nekin asiat pitää tutkia, enkä ole kokenut siinä itse, että on sitten merkittävä uhka ollut päällä, koska olen ymmärtänyt, että se ikään kuin kuuluu siihen tilanteeseen. Samoin metsästäjien pitäisi ymmärtää, että kun suurpetoja ammutaan ilman lupaa, niin kyllä viranomaisen tulisi se lähtökohtaisesti tutkia.

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti on niin, että asenteet pelastushenkilöstöä ja ensihoitoa kohtaan ovat pitkään olleet huonommat. Entistä useampi ensihoitaja joutuu keikalle mennessään käyttämään suojaliivejä, se kuvastaa ehkä tätä nykyhetken tilannetta. Siksi on erittäin tärkeää, että me pystytään tarjoamaan lisää suojaa myöskin muille kuin virkatehtäviä hoitaville poliiseille. Tämän lain myötä tämän suojan piiriin tulee sitten entistä suurempi joukko eli myös pelastus ja ensihoito ja myöskin ne poliisitehtävät, joissa ei käytetä julkista valtaa vaikkapa luvituksen osalta tai muutoin. Tämä on tärkeä osa sitä, että me voimme luottaa siihen, että viranomaisia tässä yhteiskunnassa kunnioitetaan ja että he pystyvät tekemään työtään häiriöttä. Erityisen tärkeätä, mitä halusin tästä vielä nostaa, on se, että tämä ei tarkoita sitä, että ikään kuin tämän kriminalisoinnin piiriin tulisi vain se, että sen tehtävän pitää kokonaan estyä, vaan riittää, että haittaa sen tehtävän suorittamista vaikkapa estämällä ajoneuvon liikkumista tilapäisesti esimerkiksi omalla autolla tai puhkomalla renkaan tai muilla tavoin. Tämä laki on ollut pitkään näiden viranomaisten etujärjestöjen tavoitteena, ja nyt se lopultakin saadaan tässä eduskunnassa tehtyä. Tästä on tullut paljon kiitosta, ja olen tosi tyytyväinen siitä, että nyt tämä asia lopultakin etenee. Tässä on osittain päällekkäisyyttä nykyisen lainsäädännön kanssa erityisesti poliisin osalta, jossa jo nyt on erityistä suojelua sen virkatehtävän suorittamisen osalta varsinkin väkivaltatilanteissa, mutta tätä sovelletaan sitten, mikäli muualta lainsäädännöstä ei löydy omaa lakia. Elikkä tämä on täydentävää lainsäädäntöä viranomaisten suojaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän Suomi.fi-palveluun liittyen pitää ottaa hieman kantaa sen osalta, että aivan tietämättään ja tahtomattaan siihen ei pitäisi vahingossa joutua, vaan se vaatii aina aktiivisia toimia, vähintään pari täppää laittaa sinne, että hyväksyy käytöt ja ilmoittaa, ettei anna sähköpostiosoitettaan. Sen jälkeen tämän yleispalvelun kautta voit ajautua sitten sähköisten palveluiden käyttäjäksi, mistä täällä muutama päivä sitten juuri puhuttiin. Toki se, että näissä on ikään kuin päällekkäiset järjestelmät, niin että jos olet verottajalle aikaisemmin ilmoittanut, että haluat pelkästään paperipostia, ja sen jälkeen kirjaudut sitten muuhun viranomaispalveluun käyttäen Suomi.fi-tunnuksia tai pankkitunnuksia, niin jatkossahan tämän yleislain perusteella se ajaa sitten käyttämään Suomi.fi-palveluita, mikäli hyväksyy ne ehdot. Senkin jälkeen siihen tulee tieto siitä, että jatkossa kaikki viranomaispalvelut ja ‑postit tulevat sinne Suomi.fi-postilaatikkoon. Haluan korostaa tässä yhteydessä erityisesti sitä, että olisi todella tärkeää, että ne ihmiset, joiden puolesta joku muu käyttää pankkitunnuksilla viranomaispalveluita, antaisivat valtuutuksen sinne Suomi.fi-palveluun siitä, että nämä henkilöt voisivat toisen puolesta käyttää niitä palveluita, jolloin niitä olisi seuraamassa useampi henkilö, myöskin sellaisia henkilöitä, joilla niitä digitaitoja olisi enemmän. Mutta vahingossa ei jatkossa kenenkään, tästä muutoksestakaan huolimatta, pitäisi joutua siihen tilanteeseen, että ne postit menevät sinne Suomi.fi-postilaatikkoon, vaan se vaatii aktiivisia toimia.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä kerran painottaa sitä, mitä meille valiokunnassa useita kertoja sanottiin, eli vaikka varsinainen suostumuksen anto poistuikin tästä sähköiseen järjestelmään siirtymisestä, se kuitenkin vaatii aktiivisia toimia jatkossakin, useita aktiivisia toimia. Ja se vaatii myöskin sen, että kun on ne toimet tehnyt elikkä hyväksynyt ne säännöt ja hyväksynyt sen, että ei anna sähköpostiosoitetta, vaikka sitä erikseen pyydetään, niin siihen tulee tieto siitä, että on siirtynyt käyttämään Suomi.fi-palvelua, ja jatkossa posti menee sinne. Mutta siihen samaan yhteyteen tulee niin yksinkertainen tapa peruuttaa se asia, että se ei vaadi minkäänlaisia digitaitoja, jos se tehdään kuten valiokunnan mietintö oli. Minä haluan korostaa tätä edelleen. Mikä se toteutus sitten on? Se me nähdään. Sitä meille ei valiokunnassa avattu, emmekä voi tietää. Mutta jos ei se tapahdu näin, niin silloin minä näen näitä samoja riskejä kuin täällä on tuotu esille. Siitä minä olen ihan samaa mieltä. Mutta jos osaa lukea, niin ei pitäisi kenenkään vahingossa ajautua Suomi.fi-palvelun käyttäjäksi. No, mitä sitten tulee edustaja Honkosen ajatukseen siitä, että tulee muistisairautta tai muuta kyvyttömyyttä hoitaa palveluitaan sähköisesti, niin niinhän se on nykyiselläkin käyttäjällä. Itsellenikin kun tulee Suomi.fi-palveluun kaikki viestit, yhtä lailla sairaus voi tulla minullekin, ja siinä toimitaan näiden uusien asiakkaiden osalta aivan samalla lailla kuin nykyistenkin asiakkaiden osalta. Ja haluaisin tässä korostaa sitä, mitä valiokunnassa myöskin tuotiin esiin, että viranomaisilla on valvontavelvoite omiin järjestelmiinsä, niin hyvinvointialueilla kuin verottajallakin. Jos siellä useista viesteistä huolimatta ei ole minkäänlaista aktiivisuutta havaittavissa, niin tulee varmistua siitä, että se viesti on mennyt perille.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kontulan kanssa täytyy olla eri mieltä: jos aidosti on diginatiivi ja oikein ajan tasalla siitä, miten nykypäivänä sähköisiä palveluita käytetään, niin varmasti he käyttävät Suomi.fi-äppiä, josta saa halutessaan vastaavanlaisen herätteen kuin tekstiviestikin on. Siinä mielessä en olisi huolissani niistä, jotka aidosti käyttävät paljon sähköisiä palveluita ja jotka käyttävät koko elämänsä sen puhelimen pyörittämiseen, mutta toki näistä muista ryhmistä, joista täällä on ollut puhetta. Mutta haluaisin tässä vielä korostaa myöskin sitä, että ne henkilöt — joista edustaja Kontulakin sanoi — jotka eivät käytä lainkaan internetiä, eivät voi mitenkään ajautua tämän Suomi.fi-palvelun piiriin. Sellainen henkilö, joka ei käytä sähköisiä palveluita, ei joudu tämän muutoksen kohteeksi. Tämän nyt pitää tulla selväksi. Sen sijaan kun on ihmisiä, jotka eivät käytä itse Suomi.fi-palveluaan, mutta joiden läheiset käyttävät — mikä on hyvin yleistä, vaikka ei ole lain mukaan sallittua käyttää vahvaa tunnistautumista eli mennä toisen tunnuksilla sisään johonkin järjestelmään — niin minä toivoisin, että kaikkialla kannustetaan siihen, että tänne Suomi.fi-palveluun ne henkilöt, jotka eivät sitä itse käytä, tekisivät sitten suostumuksen puolesta-asioinnista, jolloin ikään kuin päästäisiin laillisuuden piiriin sen osalta, että ihmiset, jotka sitten toisen puolesta sitä käyttävät, voisivat omilla tunnuksillaan katsoa sen toisen henkilön Suomi.fi-palveluun tulevat viestit. Siksi halusin tässä käyttää puheenvuoron siitä, että joka paikassa pitää tuoda ilmi se, miten tämä uusi palvelu toimii, jotta kansalaiset sitten aidosti asiasta tietävät. Tämän puhelinnumeron liittämiseen olisin itsekin ollut kyllä taipuvainen, siis että olisi ollut vaihtoehtona laittaa sinne sekä sähköposti että puhelinnumero, ennen kaikkea palvelemaan myöskin tulevia yksityisiä palveluntuottajia, että olisi sitten eri viranomaisilla mahdollisuus valita se, minkälaista kanavaa he käyttävät, ja se puhelinnumero olisi useammasta paikasta tarkistettavissa — ettei se ole niin, että vaikkapa pelkästään ne tiedot, jotka ovat hyvinvointialueille annettu, ovat käytettävissä. Toivottavasti asia kehittyy tästä eteenpäin sitten tulevaisuudessa, mikäli tarvetta on.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä tärkeästä aiheesta, ja muutamaan kohtaan pitää omakin näkemys tuoda. Ensinnäkin tämän keskustelun perusteella saa sellaisen kuvan, että ikään kuin paperiposti olisi kokonaan loppumassa. Ei ole. Jatkossakin kaikki, jotka haluavat paperipostia käyttää, saavat sen niin kuin tähänkin asti. Toki se edellyttää joitakin omia toimia. Jos ajattelee tämän kokonaistavoitetta eli sitä, että tieto olisi henkilön nopeammin tavoitettavissa — jos miettii nykyisellään vaikka maaseudulla paperipostia, niin se tulee kolmena päivänä viikossa ja jos sinulla on tärkeä tieto vaikkapa terveystietoihin liittyen, jonka sinä haluat saada, niin on äärimmäisen hyvä, että se on saatavissa heti, kun se päätös on tehty — niin siksi koen, että tämä on äärimmäisen hyvä keino ohjata yhteiskuntaa siihen, että tieto kulkisi nopeammin ja varmemmin. Kuka luottaa nykypäivänä siihen, että se kirjeposti tulee aina perille? En minä ainakaan. Ja jos oma henki ja terveys olisivat sen varassa, niin kyllä tässä yhteiskunnassa menisi aika huonosti. Eli ei ole pelkoa siitä, että se henkeä ja terveyttä uhkaava vaara sitten toteutuisi sen takia, että kirjeposti ei tule sellaisena kuin se aikaisemmin on tullut tai on siirtynyt sähköiseen palveluun. Päinvastoin, se menee parempaan suuntaan. Kun kirjautuu vahvalla tunnistautumisella johonkin viranomaisen järjestelmään, niin jatkossa se ohjaisi automaattisesti tänne Suomi.fi-palveluihin, mutta se vaatii edelleenkin aktiivisia toimia, vaikkei erillistä suostumusta vaadikaan: se vaatii sen, että hyväksyy ne säännöt, ja se vaatii sen, että hyväksyy, että tähän järjestelmään mennään siitä huolimatta, ettei anna sinne sähköpostiosoitettaan, jolloin voidaan olla siinä tilanteessa, että kaikki postit menevät ilman herätteitä Suomi.fi-palveluun. Sen lisäksi siihen tulee — meille valiokunnassa kerrottiin — erikseen laatikko/viesti, jota ei voi olla ohittamatta ja jossa kerrotaan, miten paperipostin saa jatkossakin kotiin ilman, että se vaatii minkäänlaisia digitaitoja. Näin mietintöön on kirjattu. Eli peruuttamisen pitää olla niin helppoa, ettei se vaadi minkäänlaisia digitaitoja. Tämä on se riski, mistä minä näen, että jos tätä ei tehdä näin kuten mietinnössä lukee, niin sitten ollaan näissä ongelmissa, mitä täällä osittain on tuotu esiin, mutta etukäteen minä en ikään kuin haluaisi tuomita, että tämä ei voi onnistua tai että tämä johtaa isoihin riskeihin. Tässä on myöskin paljon hyviä puolia. Sitten myöskin tämä viranomaisten velvollisuus... Niin verottajalla kuin ennen kaikkea hyvinvointialueilla ymmärtääkseni lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet tekstiviestit käyttöön, eli kun sinulle tulee leikkausaika tai muu, siitä tulee myöskin tekstiviesti eli se ei mene pelkästään paperipostilla tai pelkästään sähköisesti, ja tämä on äärimmäisen hyvä seikka ja vähentää näitä merkittävimpiä riskejä. Ja jatkossakaan edunvalvonnassa olevat ja muut, jotka eivät mitenkään käytä sähköisiä viestintävälineitä, eivät ole tämän piirissä, vaan heille tulee paperiposti niin kuin tähänkin asti.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan kiittää edustaja Mäenpäätä siitä hyvästä toimenpidealoitteesta aikanaan, jolla tämä asia on lähtenyt osittain liikkeelle, ja ihan samaan hengenvetoon myöskin ministeri Rannetta jälleen kerran siitä, että kun Suomessa havaitaan joku ongelma, joka lainsäädännöllä voidaan poistaa, niin meillä on tuolla aitiossa sellainen ministeri, joka ei odottele, vaan tekee. Ei voi kuin ihailla. Olen aikaisemman työni kautta joutunut näihin jammereihin tutustumaan, ja voin sanoa, että on äärimmäisen vaikea keksiä niille laillista käyttötarkoitusta, miksi jollain pitäisi olla oikeus pitää niitä hallussaan. Jos miettii poliisi- ja viranomaistoimintaa, niin näyttökynnyksen saaminen juuri sille, että juuri tätä jammeria on käytetty ja juuri tämä henkilö on sitä käyttänyt, kun se tehdään käytännössä aina etänä, on äärimmäisen vaikeata, jolloin käytännössä on ollut lähes kuollut kirjain puuttua siihen. Toisaalta kun nykypäivänä lähes kaikki toimii erilaisella signaaliteknologialla ennen kaikkea viranomaisten puolella, niin jos sitä häiritään, sillä on merkittäviä vaikutuksia viranomaisten kykyyn toimia. Toisaalta vastaavasti toisinpäin: viranomaisilla pitää olla keinot käyttää tarvittaessa signaalihäirintää erityisesti drone-maailmassa, joka on hyvin keskeistä. Tämähän on teknologiaa, jota on paljon käytetty sodan aikana estämällä räjähteiden kaukolaukaisu, ja samaa teknologiaa siviilit eivät kyllä nähdäkseni missään tilanteessa voi tarvita. Miksi tämä on vielä tässä tilanteessa erityisen tärkeä, niin on juuri niin kuin tässä ministeri osittain alustikin, että meidän ajankuva on sellainen, että tämäntyyppisillä laitteilla voi olla merkittävää käyttötarkoitusta ja vaikkapa hybridivaikuttamisessa ihan keskeinen tekijä. Siksi on hyvä, että nämä saadaan heti havaittaessa otettua viranomaisten toimesta pois ja pystytään lainsäädännöllä osoittamaan, että Suomi ei hyväksy tällaisten laitteiden käyttöä ja maahantuontia.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä Suomessa on vuosittain melkein 200 kuollutta. Jokainen varmaan ajattelee, että se on liikaa. Toisaalta aina, kun ihmiset liikkuvat liikenteessä, on riski siihen, että onnettomuuksia jossain kohtaa tapahtuu, ja väistämättä ne myöskin johtavat henkien menettämiseen. Tältä voitaisiin välttyä ainoastaan sillä, että säädettäisiin vaikkapa niin, että ajoneuvo saisi kulkea ainoastaan yhden kilometrin tunnissa. Silloin kuolleita ei tulisi. Mutta jokainen ymmärtää, että yhteiskunta pysähtyy samana päivänä. Se ei ole realismia. Siksi tämä on aina punnittavissa, mikä on sitten suhteessa haittoihin ja hyötyihin se oikea taso, mihin sääntelyä viedään. Tässä haluaisin korostaa erityisesti edustaja Rintamäen esiin tuomaa seikkaa siitä, että olisi äärimmäisen hyvä tulevaisuudessa harkita sitä, että yöllinen ajokielto olisi pidempi kuin sen ensimmäisen vuoden. Helpolla käy niin, että hölmöily silloin yöaikaan siirtyy sitten siihen 18 ikävuoteen, mutta jos kolme vuotta ajaisi ilman sitä nuorten painetta yölliseen aikaan tai keskittymisen herpaantumista, niin varmasti ehkä sitten malttia tulisi enemmän liikenteeseen ja voitaisiin välttyä vielä enemmän niiltä turhilta kuolemilta, joita yöaikaan sattuu. Sitten ehkä haluaisin nostaa tulevaisuuden harkintaan vielä myöskin sen, että oman kokemukseni perusteella kaikkein merkittävin seikka nuorelle on se, että jos hölmöilee, niin siitä tulee ajokieltoa — ei niinkään se, että siitä tulee sakkoa, vaan se, että siitä tulee ajokieltoa. Se rajoittaa sitä omaa liikkumista. Myöskin tämän suhteen pitäisi hakea semmoinen kompromissi, millä on riittävän suuri vaikutus mutta sitten kuitenkin kestettävä haitta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin haluan kiittää heti alkuun ministeri Rannetta tästä erinomaisesta uudistuksesta. Kun havaitaan tietty ongelma, niin siihen pitää olla uskallusta puuttua. 17-vuotiaiden liikennekuolemat ja vakavat liikenneturvallisuuden vaarantumiset ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet tämän poikkeussääntelyn myötä. Toisaalta samalla on todettava se, että erityisesti maaseudulla asuville poikkeuslupasääntely on erittäin tärkeä, jotta he pääsevät ajoissa liikkeelle pois sieltä ja tutustumaan ystäviinsä ja muun harrastustoiminnan piiriin ja opiskelemaan vapaammin. Sitten haluaisin kysyä myöskin vähän samaa asiaa tai samaan suuntaan kuin edustaja Ovaska täällä tästä liukkaan kelin harjoittelusta. Eli toivoisin myöskin, että sitä olisi ehkä vielä laajemmin tiukennettu, niin että se olisi pakko suorittaa aina muualla kuin simulaattorissa. On erittäin tärkeätä ymmärtää, mitä siellä penkin alla tapahtuu, kun auto lähtee alta. Siitä myöskin olisin kysynyt ministeriltä vielä vähän lisää.

Arvoisa rouva puhemies! Yleisesti pitää todeta, että tietosuojasta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeä asia juuri näistä seikoista johtuen, joista edustaja Hoskonenkin tuossa äsken puhui. Toisaalta nykypäivänä varsin usein ollaan varsinkin viranomaistoiminnassa siinä tilanteessa, että tietosuoja estää jonkun järkevän toiminnan tekemisen, koska sitä on viety liian tiukalle tasolle. Siksi on hyvä ja kiitänkin ministeriä siitä, että tietosuojaa ajantasaistetaan ja käytäntöjä siitä, milloin tietoa on helposti saatavilla, selkeytetään. Se on tärkeää, jotta viranomaiset voivat toimia tehokkaasti. Se, mistä itse olen tietyllä tapaa hieman huolissani ja toivon, että se kehitys ei laajassa mittakaavassa tule julkiselle puolelle, on erilaisten järjestelmien sertifioiminen eri toimijoiden toimesta. Tämä johtuu ihan siitä syystä, että oma kokemukseni on se, että ne ovat varsin työläitä, pitkiä, kalliita ja byrokraattisia ja vievät pois sitten siitä varsinaisesta työstä varsinkin viranomaispuolella. Siksi toivonkin, että tätä sertifiointipakkoa ei ainakaan laajasti vietäisi eteenpäin tai edistettäisi, koska se, että osoitetaan, että halutaan tietyn sertifikaatin mukaan toimia, ei tarkoita sitä, että kaikki aidosti niin toimii. Se on vähän samanlainen kuin kortti rakennuspuolella, että on jonkun koulutuksen käynyt mutta ei välttämättä toimi niin, jos ei ole aidosti halua toimia niin. Se halu on tärkeämpi kuin se itse paperi tai sertifikaatti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on tosiaan poliisissa pitkään odotettu uudistus ja ehkäpä tämän hallituskauden suurimpia uudistuksia, joka vaikuttaa sinne käytäntöön. Jos tällaisia uudistuksia ei tehtäisi, vaihtoehtona olisi lisätä koko oikeusketjuun merkittävästi resursseja lisää, elikkä se säästö tulee ennen kaikkea sitä kautta, että pystytään nykyisellä henkilöstömäärällä hoitamaan ne tehtävät, jotka on asetettu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat rattijuopumukset, jotka jo aikaisemmin tuotiin sakkomenettelyn piiriin. Se on merkittävästi vähentänyt poliisien työmäärää ja vaikuttaa sitten siihen, että pystytään muut tutkintatoimet viemään loppuun. Erityisen tärkeä tämä on siinä, että rajoittamistoimet esitutkinnassa on nykyään viety hyvin pitkälle. Monesta jutusta ei enää tule minkäänlaista rangaistusta, kun niitä ei voi käsitellä sakolla ja tuomioistuimet eivät ehdi niitä ottaa ja syyttäjä tutkia, jolloin niitä sitten jossain kohtaa rajoitetaan. Eli edes joku rangaistus pystytään antamaan, kun jutut tuodaan sakkomenettelyn piiriin laajemmin. Itse olisin vielä toivonut tässä, että tämä olisi mennyt vähän niin kuin vanhassakin kaavassa, että epäillyn suostumusta ei aina tarvittaisi vaan epäilty voisi kahden viikon aikana hakea siihen muutosta ja sitä kautta saada asian normaaliin käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Puhumme tärkeästä asiasta, ja haluankin kiittää ministeri Puistoa siitä, että tämä esitys on tullut tänne saliin lähetekeskusteluun. Asuntoa harvoin ostetaan hetken mielijohteesta tai impulsiivisesti, vaan se on elämän suurimpia hankintoja, kuten täällä on jo kerrottu, ja siksi pitää siihen mahdollisuuksia lisätä, ei niitä rajoittaa — samoin kuin velkaantuminen harvoin johtuu siitä, että ostetaan se asunto, koska siinä halutaan ikään kuin itse rakentaa omaa tulevaisuutta ja päättää siitä, miten se tehdään. Tässä on myöskin hyvä, että mennään siihen suuntaan, mitä muutkin Pohjoismaat ovat tehneet, elikkä Ruotsissa on mahdollisuuksia huomattavasti pidempään laina-aikaan kuin Suomessa. Edustaja Niemi tässä edellä vei osittain samoja asioita, joista itsenikin piti puhua, mutta erityisesti haluaisin todeta sen, että vaikka nykypäivänä olisivat vakuudetkin kunnossa, olisi niitä mökkejä, olisi rikkaita vanhempia, niin siitä huolimatta ei saa lainaa, jos oma maksukyky ei ole riittävä. Pankit ovat hyvin tiukkoja siinä, että se maksukyky ei riitä, vaikkapa juuri siitä syystä, että on vain määräaikainen työ eikä pysyvää tulopohjaa. Esimerkkinä oma asunnonhankintani aikanaan nuorempana konstaapelina määräaikaisessa työsuhteessa: kaksi pankkia ilmoitti, että ei nuorempi konstaapeli ja silloinen puoliso, joka oli sihteeri, Suomeen taloa rakenna, ja kolmas pankki sanoi, että paljonko tarvitsette. Eli riittää, että yksikin uskoo ja hanke voi toteutua, ja laina on tullut kokonaan maksettua, eli riskiä pankille lopulta tästä ei tullut. Sitten se seikka vielä, minkä haluaisin myöskin nostaa keskusteluun, kun nyt käsitellään tässä laajasti tämä asia ja muutoksia pankkijärjestelmään: pankkien sääntely ja sääntelyn muutostahti ovat sellaisia, joista itse olen huolestunut. Siellä on varsin laaja koulutustarve taas tämänkin muutoksen myötä, ja toivoisin, että tämä käsitellään niin, että ei ole välittömästi tarvetta taas muuttaa uudelleen näitä samoja määräyksiä. Tästä on myöskin kustannusvaikutuksia varsin paljon pankkijärjestelmiin, kun niitä muutetaan tämän lain mukaisesti. Kokonaisuutena muutenkin pankkijärjestelmä on ylisäänneltyä, ja on hyvä, että sinne annetaan vapauksia harkita lainaa, koska pankit tekevät vastuullista työtä siinä, että suomalaiset eivät liikaa velkaantuisi.

Arvoisa herra puhemies! Edellisiin puhujiin ja heidän puheenvuoroihinsa on helppo yhtyä siinä mielessä, että tämä on nimenomaan edistysaskel oikeaan suuntaan. Nykytila nimittäin on kestämätön. Me tehdään paljon viranomaisissa ja eri tahoilla turhaa työtä, monesti hyvin pitkiä esitutkintoja, joidenka lopputulos saattaa olla syyttäjän syyttämättäjättämispäätös tai muu tutkinnan loppuminen ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Ehkä se, mikä uhrien näkökulmasta on mielestäni kaikkein suurin ongelma nykypäivänä, on oikeudenkäyntien suhteettoman pitkä kesto ja se, että uhri kokee koko sen ajan epävarmuutta ja sitä, että välttämättä ei saa oikeutta lainkaan, ja siihen tämä asia tuo merkittävän muutoksen. Tässä on etuna myöskin se, että monelle uhrille on hyvin hankalaa nähdä kasvokkain tekijä, jonka oikeudenkäynnissä välttämättä pitää aina olla, ja tämän myötä se voitaisiin joissakin tilanteissa sitten välttää, eli todistelua ei tarvitse niin paljon suorittaa näissä syytemenettelyoikeudenkäynneissä. Sitten se, mikä tätä saattaa merkittävästi rajoittaa — ainakin itse koen niin, kuten ministerikin täällä nosti esiin muun muassa tämän marjanpoimijoiden jutun — on se, että jos tämmöisissä hyvin laajoissa asioissa, joissa on useita asianomistajia, jokaiselta asianomistajalta pitää saada suostumus, niin se saattaa olla kyllä merkittävä hankaluus. Jos vaikka on 50 asianomistajaa, niin aina sieltä löytyy yksi, joka ei välttämättä sitten halua sitä syyteneuvottelua, ja silloin ne kaikki 49, jotka haluaisivat, joutuvat myöskin asiasta kärsimään. Tässä on ehkä sellainen seikka, joka pitää sitten tuossa valiokuntakäsittelyssä ottaa huomioon ja pohtia, mikä siinä olisi järkevää, jotta tästä aidosti saataisiin ne hyödyt, joita tällä muutoksella haetaan. Haluan myöskin korostaa sitä, että tämä ei ole ikään kuin automaatio siitä, että annettaisiin anteeksi ja lievempi tuomio. Tässä on ihan samaa syyttäjän harkintaa kuin kaikissa muissakin prosessin näkökohdissa, ja syyttäjä tekisi aina päätöksen siitä, soveltuuko syyteneuvottelu vai ei vai mennäänkö perinteisin keinoin. Eli mielestäni tässä missään nimessä ei anneta ainakaan rikoksentekijälle lisää oikeuksia, vaan päinvastoin tässä ovat hyötyjinä sekä yhteiskunta että uhrit.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että nopeasti reagoidaan, kun huomataan, että kaikilla viranomaisilla ei ole samoja toimivaltuuksia, ja siitähän pääosin on tässä asiassa kyse. Hallintovaliokunnan käsittelyssä huomattiin, kun Rajalle annettiin tiettyjä toimivaltuuksia, että samat toimivaltuudet eivät ole poliisilla, ja siksi on mielestäni välttämätöntä, että ne korjataan ja myöskin poliisille annetaan samat toimivaltuudet. Elikkä siitä näkökulmasta tarkasteltuna vaikutuksia tällä ei mielestäni kovin laajasti ole siihen, että ikään kuin viranomaisten toimivaltuudet lisääntyisivät tai kansalaisten oikeusturva vähenisi, vaan lähinnä siihen, että samalla pelikentällä olevilla viranomaisilla on samat toimivaltuudet. Haluan tässä vain kiittää tätä nopeaa käsittelyä, jotta tämän asian laita saatiin oikealle tolalle ja se virhe, joka huomattiin aikaisemmin, tullaan korjaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Epäiltyjen tietosuojaloukkausten määrä on kasvanut niin merkittävästi, että juuri kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja esitteli, on keksittävä muita keinoja kuin rajatun henkilömäärän kasvattaminen näiden tietojen käsittelyyn. Siksi uskonkin, että suht lyhyelläkin aikavälillä jonkinlainen esikäsittely tässä tietomäärässä tullaan ottamaan käyttöön, koska se, että jokainen asia käytäisiin henkilökohtaisesti läpi, ei ole enää kestävää johtuen tästä kasvusta, jota myöskin edustaja Autto tässä toi esiin. Sitten haluaisin ottaa kantaa myöskin tähän edustaja Kiurun esiin nostamaan asiaan: Olen pitkään ja hallintovaliokunnan käsittelyn aikanakin ihmetellyt sitä, että me viemme pilvipalveluita kaupallisille toimijoille, ei pelkästään edes johonkin maahan, josta meillä ei ole varmuutta, vaan myöskin kaupallisille toimijoille. Mitä laajemmin niitä viedään kaupallisille toimijoille, sitä enemmän heille annetaan ikään kuin poliittista valtaa kiristää jopa päättäjiä tietyllä tasolla, jos me emme ota näitä asioita omaan käsittelyyn. Minä toivoisinkin, että nyt kun Suomeenkin tulee ja on ainakin suunniteltuina uusia datakeskuksia niin kuin sieniä sateella, niin joku niistä tai joku eurooppalaisista keskuksista olisi myöskin se kansallinen tai eurooppalainen pilvipalvelu, joka olisi omissa käsissä ja luotettavasti tehtävissä. Vielä siihen haluaisin myöskin ottaa kantaa, että tietosuojan kanssa pitää tietyllä tapaa olla tarkka juuri viranomaistoiminnassa, niin että se ei rajoita. Lyhyenä esimerkkinä omasta elämästäni ennen kansanedustajuutta: poliisina sain katsoa oman piirin alueen rikostietoja ja rosvoja mutta en naapuripiiristä. Ikään kuin he kunnioittaisivat yöllä tullessaan tekemään rikoksia sitä, että tälle piirille emme nyt mene, kun siellä meidät tunnetaan, ja tuonne toiselle puolelle mennään. Eli lähinnä se, että kun tietosuojaa pohditaan, sille pitää antaa myöskin mahdollisuuksia, että se ei rajoita liikaa viranomaisten toimivaltuuksia ja mahdollisuuksia hoitaa työtään.