Suhonen Timo

Arvoisa herra puhemies! "Näyttää siltä, että tämä on kyllä synkkä päivä kaikille opposition pessimisteille”, näin pääministeri riemuitsi tänään salissa. Samaan aikaan tämän päivän tilastot kertovat seuraavaa: [Antti Kurvisen välihuuto] Itä-Suomessa oli elokuun lopussa 29 875 työtöntä työnhakijaa. Se on 1 031 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pohjois-Karjalassa lisää työttömiä tuli vuoden takaisesta 361 henkilön verran, ja Pohjois-Savossa työttömyys nousi 251 henkilöllä. Pitkäaikaistyöttömyys nousi vuoden takaisesta Pohjois-Savossa peräti 15 prosenttia. Nuorten alle 25-vuotiaitten työttömien määrä kasvoi Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa niin, että se on nyt kokonaismäärältään 2 032. Arvoisa pääministeri, mitä luulette, miltä tämä teidän riemunne tuntuu näistä nuorista työttömistä, mitkä vain lisääntyvät määrällisesti, sekä pitkäaikaistyöttömistä tällä hetkellä? Mitä heille haluatte kertoa juuri nyt?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta sen, että isossa kuvassa näyttää olevan tällä kaudella aina se, että hallitus kokee, että työntekijä on lähtökohtaisesti ongelma tai riski. Irtisanomissuojaa helpotettiin, koska työntekijä kuulemma oli riski. Muissa esityksissä ja lakimuutoksissa, mitä läpi on mennyt, lähtökohtaisesti tunnelmahan on ollut tämmöinen, että työntekijä on aina pikkuisen vähän niin kuin ongelmallinen tai suorastaan riski työnantajalle. Tämä on kyllä suorastaan surkuhupaisaa. Kysyn vielä lopuksi, ministeri Marttinen: Onko nyt niin, että kun oli se huuhaa-esitys, minkä onneksi veditte pois — sairaussakkoesitys — niin tuliko tämä nyt sitten tavallaan sen tilalle? Piti jotain kuitenkin vähän saada sinne, millä pikkuisen vielä kurmuutetaan työntekijöitä. ”Koska vedimme tämän huuhaa-esityksen sairaussakosta pois, niin otetaanpas tämmöinen huuhaa tähän tilalle.” Oliko tämä se peruste? [Aki Lindén: Vaikka se oli peräti hallitusohjelmassa, se sairaussakko!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi esimerkiksi vuosilomalakia. Esityksen mukaan vuosilomalain säästövapaan pitämisen ajankohtaa koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että työntekijän yksipuolinen oikeus määrittää säästövapaan ajankohta poistuisi. Jatkossa työnantajalla olisi oikeus kieltäytyä työntekijän säästövapaan pitämisen ajankohtaa koskevasta pyynnöstä, jos esitetty ajankohta aiheuttaisi työnantajan tuotanto- tai palvelutoiminnalle haittaa, jota työnantaja ei voi tavanomaisin työjärjestelyin välttää, taikka jos säästövapaan pitäminen kyseisenä ajankohtana estäisi tasapuolisuuden toteuttamisen vuosilomien ja säästövapaiden sijoittamisessa. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys jatkaa hallituksen linjaa tällä kaudella, elikkä työntekijöiden oikeuksia heikennetään ja sitten työnantajan oikeuksia taas vahvistetaan. Kieltämättä hieman tuli mieleen, kun tämäkin esityshän tuli ohi hallitusohjelman, että onko tämä klassinen sketsi, että Pena keksi sen viime hetkellä ja veti ässän hihasta, eli tuliko tämä silloisen työministerin lopputyöpäätöksenä. Halusiko silloinen ministeri Satonen, että tämä on hänen viimeinen silauksensa näille asioille, mitä tässä salissa on tällä kaudella tehty, vai oliko tämä ministeri Marttisen ensimmäinen sulka hattuun siltä osin, että heikennetään taas vähän työntekijöitten oikeuksia? Säästövapaat ovat olleet ansaittua vuosilomaa, jota siirretään. Esimerkiksi jos talviloma jää pitämättä, sen on voinut siirtää myöhempään ajankohtaan pidettäväksi, ja kun vuosilomaa ei ole voinut pitää aiemmin sovittuna hetkenä, työntekijä on ollut normaalisti töissä. Tässä esityksessä on tullut esille monessa kohtaa se, että on ongelma, kun työntekijä pitää säästölomaa, elikkä siis lomaa, mikä on kertynyt vuosilomalain perusteella. Itse näkisin niin, että enemmän ongelma on se, jos työntekijä ei saa pitää tai pidettyä itse haluamallaan paremmalla ajankohdalla, mitä hän toivoo, sitä säästövapaata, mikä on siis vuosilomalain mukaan kertynyt loma. Elikkä enemmän minä koen ongelmaksi sen, jos työntekijä ei pysty sitten pitämään. Koen niin, että tämä esitys voi sen riskin kyllä nostaa korkealle, että jääkö sitten joku säästövapaa pitämättä ja ne maksetaan sitten lopputilissä rahana, mikä tietenkään ei ole tavoiteltava tavoite siis sen suhteen, mitä työntekijän jaksamisen osalta on tarkoituksenmukaista. Säästövapaan ajankohdasta päättämisen siirtäminen työnantajalle heikentää merkittävällä tavalla säästövapaan tarkoituksen toteutumista ja työntekijän oikeuksia. Muutoksen tosiasiallisena tavoitteena on työnantajan direktio-oikeuden vahvistaminen entisestään ja työntekijän aseman heikentäminen. Siksi tätä esitystä en kannata. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti vielä haluan tuoda esiin sen, että aina kun tässä näitä päätöksiä ja esityksiä käsitellään, niillä on joku peruste. No, tässä nyt on ollut peruste, että hallintoa kevennetään tai puretaan ja niin poispäin. Ja tässä nyt on tullut esiin monessa yhteydessä, että ei tässä niin käy, koska tehtäviä siirretään. No, toisaalta sitten on esityspohjalla se, että tämä säästää 200 000 euroa — näin olin lukevinani. No, toisaalta on tullut esiin, että ei tässä nyt sitä säästöäkään välttämättä sitten kuitenkaan tule. Eli nämä perusteet aina kummastuttavat näitten päätösten osalta. Siksi en malta olla kysymättä tätä, kun ministeri on vielä hienosti paikalla täällä: Kun meillä kyselytunnilla oli aiheena tämä aikuiskoulutustuen lakkautuminen, niin tämän aikuiskoulutustuen lakkautumisenkin perusteena oli se, että se lisää työllisyyttä ja 10 000 lisätyöllistä tulee sen lakkautuksen seurauksena. Nyt on pakko kysyä ministeriltä, kuinka monta lisätyöllistä on tullut siitä 10 000:sta, minkä arvioitte. Tämä vain esimerkkinä näistä arvioista ja perusteista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi työneuvosto ja yhteistoiminta-asiamiehen toimisto. Tästä esityksestä ei ole hallitusohjelmakirjausta, joten voi siis aiheellisesti kysyä, kuka tämän lopettamisen on alun perin keksinytkään. Yleensähän hallitus perustelee esityksensä sillä, että on hallitusohjelmakirjaus. Tämäkin esitys menee samaa rataa kuin kaikki muutkin, aiemmat esitykset, elikkä työnantajapuoli kannattaa esitystä ja työntekijäpuoli vastustaa, ja syystäkin. Arvoisa rouva puhemies! Työneuvosto on ollut kustannustehokas ja nopea, matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Työneuvoston kolmikantaisella kokoonpanolla on erityistä työoikeudellista asiantuntemusta. Tämä toiminta on ollut jo 80 vuotta käytössä, ja nyt muka säästösyistä siis lopetetaan. Työneuvoston lakkauttamisella ja yt-asiamiehen tehtävien siirrolla työsuojeluviranomaiselle oletetaan saatavan säästöjä 200 000 euroa, mutta sama säästö olisi saatu luultavimmin niin, kun toimistojen toiminnot olisi yhdistetty lopettamisen sijaan. Työneuvoston lakkauttaminen heikentäisi oikeusturvaa. Työneuvosto on ollut kustannustehokas ja nopea, matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Työneuvoston lakkauttaminen todennäköisesti lisäisi työtuomioistuimissa käsiteltävien asioitten määrää. Elikkä tämä esitys ei kyllä ole kannatettava. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Innostuin itsekin tässä aihealueessa pitämään puheenvuoron, koska edustaja Satonen hienosti toi esiin sen, että kun puhutaan Uruguaysta, vai oliko se Uruguayn itäinen tasavalta, niin siellä Suomi on ollut suuri investoija näissä metsäteollisuusyrityksissä. Totta kai se myös tarkoittaa sitä, että siellä on paljon sitten tätä ulkomaista työvoimaa ollut, ja siinä ulkomaisessa työvoimassa on ollut suomalaisia osaajia paljon. Tiedän, että tuolta metsäteollisuusalueelta Varkaudestakin aikanaan sinne meni työntekijöitä, komennusmiehiä ja -naisia, hommiin ja töihin tekemään sitä investointia. Senkin puolesta heräsi ajatus siitä, mitä edustaja Satonen hienosti totesi, että ei tämä ihan vähäpätöinen asia kuitenkaan ole. Tämä liittyy myös suomalaisiin asiantuntijoihin, ammattityöntekijöihin, jotka olivat ulkomaista työvoimaa aikanaan ja ovat osin ehkä vieläkin, siellä Uruguayn itäisessä tasavallassa tekemässä hyvää työtä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on parantaa monimuotoisesti työllistyvien työttömyysturvaa siten, että ansiopäivärahaa määritettäessä voidaan huomioida sekä palkka että yritystulot. Näin työttömäksi jäävä voisi saada nykyistä paremman ansiosidonnaisen turvan. Tämä on kyllä ihan toistettava: työttömäksi jäävä voisi saada nykyistä paremman ansiosidonnaisen turvan. Loistavaa ja kiitos. Tämän kauden aikana olemme kuulleet hieman toisenlaisia päätöksiä liittyen näihin ansiosidonnaisen turvan asioihin, elikkä tämä oli äärimmäisen hyvä. Samaten uudistus laajentaisi vaikuttamismahdollisuuden myös työskentelyapurahoihin ja perhehoitajien hoitopalkkioihin. Näin perhehoitajien aseman arvioidaan paranevan. Kiitos myös tästä, hieno esitys. Nyt kun on kehuttu, niin sitten seuraavaksi kysyn ministeriltä: Täällä puhutaan työssäoloehdon kertymisestä, ja se on se, että työssäoloehto täyttyisi, kun henkilö kerää 28 kuukauden aikana töitä sen 12 kuukautta. Olisiko tätä esitystä voinut muuttaa vielä siten parempaan suuntaan, että se työssäoloehto olisi ollut vaikka kuusi kuukautta? Arvioitteko lainkaan tätä mahdollisuutta? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Arvoisa rouva puhemies! Naisten ja miesten välinen palkkaero on Suomessa EU:n keskiarvoa suurempi ja kaventunut hyvin hitaasti. Suomi on saanut useita huomautuksia ja suosituksia kansainvälisten sopimusten valvontaelimiltä tähän liittyen. Palkka-avoimuusdirektiivin asianmukainen täytäntöönpano on erittäin tärkeää Suomen tilanteessa. Hallituksen esitys on minimitasolla tai jopa alle sen palkka-avoimuusdirektiivin vähimmäisedellytyksistä. Suomi on rikkonut Euroopan unionin jäsenvelvoitteitaan, koska direktiivin täytäntöönpano ei ole tapahtunut direktiivin edellyttämässä määräajassa 7.6.2026 mennessä. Hallituksen esitystä on vähintään muutettava direktiivin vähimmäisedellytykset täyttäväksi erityisesti samanarvoisen työn määrittelyn kannalta. Tuossa kun työelämässä aikanaan itsekin luottamusmiehenä olin sen toistakymmentä vuotta, niin kyllähän meillä on aloja, joilla työehtosopimus määrittelee selkeästi sen, millä tavalla palkkataulukot määritellään ja millä tavalla palkka maksetaan. Siellä on kyllä hyvin selkeästi myös tällaisia palkkataulukkoja, joissa siis siitä samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ja tämä on hieno asia, näin kuuluu olla, mutta tiedetään myös, että on paljon olemassa mahdollisuuksia työehtosopimustenkin tulkinnan osalta siihen, että samasta työstä ei saada samaa palkkaa sitten, jos kyseessä on nainen, kuin jos sitä työtä tekee sitten mies. Vastaavasti sitten kun puhutaan siitä samankaltaisesta työstä ja sen tulkinnasta, niin silloinhan nämä ongelmat ovat kyllä suurempia. Elikkä kyllä olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi nimenomaan tätä EU-direktiiviä täysimääräisesti noudattanut ja tehnyt sitä oikeassa aikataulussa, kuten olisi edellytetty. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edellä edustaja Lyly tuossa kertoikin olennaiset, mutta haluan kuitenkin todeta, että kun tämän esityksen tarkoitus ja muutosten tavoitteena on, että työvoimaviranomaiset voivat tarjota entistä yksilöllisempiä, vaikuttavampia, kohdennetumpia ja oikea-aikaisempia työvoimapalveluja asiakkaille, niin kyllähän tämä esitys on silloin kannatettava. Ne oikean elämän kokemukset kuitenkin hyvin kertovat siitä, millä tavalla — kun entisaikaan puhuttiin työvoimatoimistosta — se työvoimaviranomainen ja ne henkilöt pystyvät palvelemaan parhaiten niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua niin kohdennetusti kuin sitten räätälöidystikin sen suhteen, millä tavalla he pystyisivät kaikista parhaiten työllistymään. Sehän se työvoimaviranomaisen tarkoitus on, ja sen takia kaikki tämmöiset parantavat vaikutukset ja päätökset ja esitykset ovat todella tervetulleita. Kuten totesin, on ehkä esimerkkiä ollut aiemmin, joskus kauan aikaa sittenkin, siitä, että se työkkäri ei työllistä, mutta jospa näillä toimenpiteillä ja näillä korjauksilla se työllistyminen sitten paranisi tätäkin kautta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän samankaltaisen puheenvuoron kuin tämän asiakohdan ensimmäisessäkin käsittelyssä, koska tämä asiahan ei tässä välissä ole muuttunut mihinkään. Työmatkavähennys on tärkeä asia tällä hetkellä. Kuten kuulimme äskeisestäkin puheenvuorosta ja tiedämme, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa on, polttoaineitten kustannukset ovat valtavat tällä hetkellä ja kuitenkin tuolla maakunnissa, Itä-Suomessakin, on paljon työntekijöitä, jotka joutuvat käyttämään autoa, jotta sinne töihin pääsee. Työkulut ovat nyt niin suuret, että siitä palkasta ei kohta vähäistäkään enää käteen jää. Olisi todella suotavaa, että työmatkavähennyksen tämä hallitus ottaisi tällä kertaa vieläkin vakavammin kuin mitä nyt tuli vähän vastaan tässä asiassa. Elikkä kyllä esimerkkinä käy hyvin edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikainen työmatkavähennys, määräaikainen, elikkä kokonaismäärän korotus reilusti ja sitten taas sen omavastuun alennus reilummin. Se olisi kyllä enemmän kuin paikallaan tällä hetkellä. Minä olen kyllä ihan varma siitä, että kansalaiset ja ne henkilöt, jotka joutuvat töissä käymään autolla, kyllä arvostaisivat sitä, mutta eipä se hallitus nyt tarpeeksi vakavasti tätäkään asiaa valitettavasti ota. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan esimerkiksi muutettavaksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia. Muutettavaksi ehdotettu sääntely koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti edelleen oikeus ilmoittaa muistakin työperäisistä sairauksista. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaisille pääsääntöisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla. Esityksen tavoite on kannatettava. On järkevää päivittää lääkärin ilmoitusvelvollisuutta vastaamaan nykyisiä tietojärjestelmiä ja samalla vahvistaa työperäisten sairauksien tunnistamista ja työolosuhteitten parantamista. Arvoisa herra puhemies! Itse teollisuudessa yli 20 vuotta töitä tehneenä olen nähnyt sen haasteen, mikä liittyy varsinkin teollisuuden alan työympäristöön ja työsuojeluun. Siellä on monenlaisia vaaratekijöitä, kemikaaleja ja muita tämmöisiä häiriöitä, jotka voivat sitten edesauttaa jopa tiettyjen ammattisairauksien syntymistä. Olen nähnyt sen, että aika haastavaa on monesti sen prosessin etenemisen kannalta tunnistaa sekä tehdä toimenpiteitä, jotta sen työntekijän, joka mahdollisesti on altistunut joillekin tietyille vaaroille niin, että ammattitautia voidaan epäillä, asia saadaan vietyä hienosti loppuun asti sen työntekijän kannalta ja toki myös sitten turvaamaan muita työntekijöitä siltä, että näitä vastaavia sairastumisia ammattitautiin ei sitten tulisi. Elikkä siltä osin tämä esitys on kyllä kannatettava, ja toivotaan, että tämä tuo sitten hyviä tuloksia tulevaisuudessa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministerille tärkeän asian esittelystä. — Palkka-avoimuusdirektiivi edellyttää, että palkkauksen kriteerit ovat selkeät ja läpinäkyvät. Palkka-avoimuusdirektiivin mukaisesti työnantajalla on oltava sellaiset palkkarakenteet, joiden avulla voidaan varmistaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Arvoisa herra puhemies! Tästä hallituksen esityksestä puuttuu samanarvoisen työn määritelmä, ja ilman määritelmää töiden vertailu ei ole yhtenäistä, oikeusvarmuus heikkenee ja direktiivin ennaltaehkäisevä tavoite vaarantuu. Kysynkin, arvoisa ministeri: minkä takia olitte valmis tuomaan tänne esiteltäväksi ja käsiteltäväksi vajavaisen esityksen siltä osin? Asia on kuitenkin tärkeä, ja kaikki varmasti kannatamme lähtökohtaisesti sitä, että palkkatasa-arvo maassamme paremmin toteutuu.

Arvoisa rouva puhemies! Työttömän työllistymisen edellytysten parantamisen on oltava työllisyyspalveluiden keskeinen tavoite. Tässä esityksessä on siihen mielestäni hyvä ja kannatettava lähtökohta. Tulorekisterin tietojen laajempi hyödyntäminen antaa työvoimaviranomaiselle paremmat mahdollisuudet tarjota yksilöllisempiä, vaikuttavampia ja oikea-aikaisempia palveluja. On tärkeää, että työttömälle tarjotaan juuri hänen tilanteeseensa sopivaa tukea, olipa kyse osaamisen vahvistamisesta, työ- ja toimintakyvystä tai arjen hallinnasta. On pystyttävä tunnistamaan ja vahvistamaan niitä edellytyksiä, joiden kautta ihminen pääsee takaisin työelämään. Arvoisa rouva puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli tässä esityksessä yksimielinen. Tulorekisteriä on järkevää hyödyntää nykyistä paremmin, jotta työllisyyspalveluista voidaan tehdä aidosti yksilöllisiä ja vaikuttavia. Työttömän kannalta tärkeintä on, että palvelu auttaa ihmistä eteenpäin kohti työtä ja parempia edellytyksiä työllistyä. Valiokunnan lausuma tukee juuri tätäkin tarkoitusta: Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää selvityksen tulorekisterin hyödyntämisestä työttömyysturva-asioiden ja työvoimaviranomaisen päätöksenteon tueksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On hienoa huomata, että mehän olemme samalla linjalla, edustaja Vestman. Kyllä SDP:kin, kuten olemme todenneet, haluaa pieni- keskituloisten palkansaajien ostovoiman kehittyvän positiivisesti. Kyllä se näin on, sitä me halutaan. Sitten se, minkä unohdatte aina kertoa sieltä oikealta laidalta, kun kehutte ostovoiman parantumista: Edustaja Vestman totesi hetki sitten, että heti Orpon hallituksen alettua ostovoima on parantunut pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla. Näin muistaakseni totesitte hetki sitten. [Heikki Vestman: Alkoi parantumaan!] — Alkoi parantumaan. Hienoa, hieno korjaus. — Totean tässä sen, että on hienoa, että näin käy. Niin kuin sanoin alkuun, mehän olemme samalla linjalla tässä. Ainoastaan se, missä olemme eri linjalla, on se, että te ette muista todeta julkisesti ääneen sitä, mikä tosiasiassa vaikuttaa tosi merkittävästi siihen, että pieni- keskituloisten palkansaajien ostovoima paranee. Edustaja Lyly kerkesi tuossa jo aiemmin todeta sen, minkä aion tässä itsekin tuoda esiin elikkä ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset. Se on merkittävä asia, mikä vaikuttaa nimenomaan siihen ostovoiman kehitykseen. Toivon, että te muistaisitte myös tämän mainita silloin, kun te puhutte ostovoiman parantumisesta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vestman julisti mahtipontisesti sitä, mitenkä palkansaajille jää nyt paljon enemmän rahaa käteen, ja kyllä totta vieköön, jäähän siellä tietysti palkansaajille enemmän rahaa käteen ja luonnollisesti ehkä niille, joilla on korkea palkkataso, vielä enemmän ja reilummin. Kun taas sitten puhutaan niistä pienituloisista ammattiliittojen jäsenistä, niillä nyt sitten se teidän veromoukari kajahtaa sitä myöten, kun te poistitte sen ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. On olemassa taulukkoja ihan selkeästi, joissa näkyy nimenomaan tämän teidän kehuman verotuksellisen huojennuksen vaikutus pieni- keskituloisille niin, että kyllä siellä on olemassa sellaisia tasoja, joissa tämä verovähennysoikeuden poistaminen nimenomaan tarkoittaa sitä, että nollille jää. Ja kyllä totean, kuten edustaja Viitanen, että siellä oli esimerkkejä siitä, että voi mennä jopa miinukselle. Tässä on teidän palkansaajaa koskeva verotusmuutos. Toki enpä nyt tietystikään hämmästele sen enempää sitä, että te olette poistaneet ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden, koska se on sitä samaa linjaa, mitä te olette työntekijöille ja ammattiliitoille tässä koko kauden aikana tehneet. Moukaria on tullut joka suunnalta, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen hienosti toi puheessaan aiemmin esiin sen, että hallitus on osin tullut SDP:n linjalle, elikkä kotitalousvähennyksen ja nyt tämän työmatkakuluvähennyksen parantamisessa. Toki tätä työmatkavähennystä olisi voinut enemmänkin ottaa käyttöön, kuten puheessani toin esiin SDP:n vaihtoehdon. Samoin totean vielä sen, että hallitus olisi tätä tuloverolakimuutosta käsitellessään voinut vielä huomioida sen ja täydentää sitä, että olisi palauttanut tämän ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Jos sen olisi palauttanut tässä, niin se jos mikä olisi tietysti vielä parantanut palkansaajien asemaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitellään siis hallituksen esitystä laiksi tuloverolain muuttamisesta, ja nostan tässä yhteydessä yhden tähän esitykseen liittyvän polttavan aiheen esiin: Polttoaineen hinta on tällä hetkellä monelle suomalaiselle aivan liian korkea. Erityisesti haja-asutusalueella asuville, pitkää työmatkaa tekeville ja vuorotyöntekijöille auto ei ole mikään ylellisyystuote, josta voisi halutessaan luopua. Sillä mennään töihin, koska muuta todellista vaihtoehtoa ei ole. Kun polttoaine maksaa paljon, myös työmatkojen kustannukset nousevat merkittävästi, ja silloin puhe työnteon kannattavuudesta muuttuu hyvin konkreettiseksi. Kuinka paljon palkasta jää käteen sen jälkeen, kun työmatkat on maksettava? Marinin hallitus reagoi aiemmin vastaavaan tilanteeseen määräaikaisesti korottamalla matkakuluvähennyksen enimmäismäärää 8 400 euroon. Se oli konkreettinen helpotus ihmisille, joille työmatkat aiheuttavat suuria kustannuksia. Nyt hallitus esittää matkakuluvähennyksen omavastuun alentamista sadalla eurolla. Se on toki jotain, mutta se ei riitä tilanteessa, jossa polttoaineen ja työmatkojen kustannukset ovat korkealla, eikä se auta riittävästi niitä, jotka tekevät kaikkein pisimpiä työmatkoja, jos vähennyksen enimmäismäärä pysyy ennallaan. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitämme, että omavastuu lasketaan 750 euroon ja enimmäismäärä nostetaan takaisin 8 400 euroon. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin: Miksi hallitus ei palauta Marinin hallituksen määräaikaista matkakuluvähennyksen korotusta nyt kun sille olisi jälleen todellinen tarve? Eikö juuri nyt pitäisi helpottaa niiden ihmisten arkea, jotka joutuvat käyttämään autoa päästäkseen töihin? Jos hallitus todella haluaa kannustaa työn vastaanottamiseen ja tehdä työnteosta kannattavaa, eikö ensimmäinen askel olisi huolehtia siitä, ettei kohtuuttoman kallis työmatka syö palkasta saatavaa hyötyä? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 on aika kovaakin luettavaa. Otan sieltä esiin muutaman kohdan. Sivulla 110 lukee seuraavaa: ”Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Vuonna 2025 tehdyillä tarkastuksilla havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei toteutunut tai oli selvästi vaarantunut. Asiakkaiden hoivan tarpeisiin nähden riittämätön henkilöstömäärä, hoiva- ja hoitohenkilökunnan puute sekä osaamisen ja johtamisen ongelmat heikentävät hoivakotien palvelun laatua. Hoitajien työaika ei ole riittänyt kaikkiin heille kuuluviin tehtäviin, ja henkilöstömitoituksen laskeminen on vaikuttanut hoidon laatuun sitä heikentävällä tavalla. Perushoitoon liittyviä tehtäviä jäi tekemättä, hoitajilla ei ollut aikaa läsnäoloon, mielekkään tekemisen tai ulkoilun järjestämiseen. Edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty. Ravinnon, kuntoutuksen, wc:ssä käyttämisen, vaippojen vaihdon ja muun hygienian hoidon, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ulkoilun puutteet ovat olleet ongelmia.” Tässäkin todetaan, että ”edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty”. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sivulla 111 on myös tärkeitä kirjauksia, jotka tässä tuon esiin: ”Puutteita lastensuojelun toteutumisessa. Hyvinvointialueiden lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.” ”Suuria ongelmia on esiintynyt pitkään lastensuojelun sijaishuollon ja psykiatrisen hoidon välisessä yhteistyössä, mutta myös esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon, vammaisille lapsille tarkoitettujen palveluiden sekä lastensuojelun välisessä yhteistyössä. Lapsen tarvitsemien hoidon ja palveluiden yhteensovittamattomuus heikentää hoidon tuloksia ja voi johtaa lapsen oireiden pahenemiseen. Lapsen vakava oirehtiminen tai vammaisuus saattaa myös jäädä kokonaan hoitamatta tai huomaamatta lastensuojelussa.” ”Erityisesti kaikkein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidettaville lapsille ei ole aina saatavilla oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja.” Lastensuojeluun on viittaus vielä sivulla 213, joka kuuluu seuraavasti: ”Lasten tekemät kantelut. Kanteluita tekivät useimmiten lapset, jotka oli otettu huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon. Aiheena olivat yleensä rajoitustoimenpiteet, lapsen kohtelu sijaishuoltopaikassa tai yhteydenpito lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Sijaishuollossa olleet ja hiljattain aikuistuneet nuoret kantelivat myös jälkihuollostaan ja oikeudestaan itsenäistymisvaroihin.” Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että me saamme käytyä tätä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2025 läpi, ja on hienoa, että saadaan myös tuotua julki näitä epäkohtia, mitkä liittyvät nimenomaan heikossa asemassa oleviin henkilöihin, niin vanhuksiin kuin lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ja nuoriin. Mutta vielä tärkeämpää olisi, arvoisa rouva puhemies, se, että tässä talossa esimerkiksi näihin huomioihin, joita tässä toin esille, saataisiin tehtyä aidosti korjauksia ja parannuksia. Nämä heikossa asemassa olevat henkilöt, niin lapset kuin vanhukset, ansaitsevat parempaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus on runtannut tällä kaudella erinäisiä asioita. Hallitus on runtannut toteuttamalla esimerkiksi EK:n toivelistan työelämäheikennyksistä. Samoin hallitus on runtannut leikkaamalla työttömiltä ja pienituloisilta lisäten merkittävästi köyhyyttä maassamme tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Hallitus on runtannut ja leikannut sotepalveluista, ja tämän runttauksen alle jäivät esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautiset päivystykset. Nyt viimeisin runttaus oli ohi virkavalmistelun 35 miljoonan euron tuki Helsingin hallihankkeelle tilanteessa, jossa hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion huonolla taloustilanteella. Arvoisa hallitus, miten koette, luottaako Suomen kansa tapaanne toimia runttaamalla ja junttaamalla tilanteessa, jossa moni pienituloinen miettii päivittäin, miten saada ruokaa pöytään? Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhemiehen kutsusta tänään poikkeuksellisesti kesken istuntotauon keskustelemassa suurta kohua herättäneestä hallihankkeesta. Tämän koko kohun keskellä on herännyt ensinnäkin kysymys siitä, miten virallinen valmistelu on edennyt, ja toiseksi, kohteleeko valtio kaikkia Suomen alueita yhdenvertaisesti. Kun selkeitä, avoimia ja ennakolta tiedossa olevia kriteerejä ei ole, tulee selväksi, että hallituksen päätös hallihankkeessa perustuu suoraan sanottuna runttaukseen ja junailuun eikä tasapuolisiin pelisääntöihin. On myös huomionarvoista, että hallitus itse myöntää tiedonannossaan, ettei valtiontuen ehtoja ollut valmisteltu puoliväliriihessä. Ensin tehtiin poliittinen päätös rahasta, vasta sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pelisääntöjä. Tällainen järjestys ei vahvista luottamusta julkisen vallan toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kilpailukyky ei synny vain yhdestä maailmanluokan areenasta, se syntyy siitä, että koko maa voi kehittyä. Jos valtiolla on mahdollisuus käyttää kymmeniä miljoonia euroja yksittäiseen hankkeeseen, on voitava perustella, miksi juuri tämä hanke palvelee koko Suomea paremmin kuin vaihtoehtoiset investoinnit muualla maassa. Meidän tulee rakentaa Suomea, jossa myös maakuntakeskuksilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on mahdollisuus menestyä ja saada valtion tukea tasapuolisin perustein. Siksi tarvitaan valtakunnalliset, läpinäkyvät ja yhdenvertaiset kriteerit kaikille suurille investoinneille. Suomen menestys rakentuu koko maan menestyksestä, ei siitä, että pääkaupunki saa erityisaseman muiden kustannuksella. Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kansalaiset eivät tällaista hallituksen kymmenien miljoonien eurojen junttaus- ja runttausjakoa ymmärrä tilanteessa, jossa köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Luottamus hallitusta kohtaan ymmärrettävästi joutuu jälleen koetukselle. Haluan vielä lopuksi todeta seuraavaa: Hallitus ottaa tänäkin vuonna reippaasti uutta velkaa. Velkarahaa pitää käyttää ensisijaisesti uusien lisätulojen saamiseen, ja nämä lisätulot pitäisi saada esimerkiksi vientituloista, koska vientitulot kasvattavat käytettävissämme olevia rahoja. Muut hankkeet ovat taskusta toiseen siirtoja. Puolustusmenot ovat toki suuressa merkityksessä lainanotossa, mutta niidenkin myötä voimme saada vientituloja. Pääministeri kertoi seuraavaksi käynnistyvän selvityksen siitä, millaiselle areenalle Suomessa olisi tarvetta. Meidän pikimmiten tulee tehdä toimia, millä tavoin vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Näitä ovat esimerkiksi teiden ja rautateiden peruskorjaukset, ja varsinkin Itä-Suomessa näille on huutava tarve. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka hyvinvointialueilta vaaditaan enemmän samalla, kun niiltä viedään resursseja. Hallitus on tällä esityksellä leikkaamassa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Samalla se väittää turvaavansa perustuslain edellyttämät palvelut. Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi. Erityisen huolestuttavaa on, että palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin jatkossa vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, ja palveluiden kysyntä lisääntyy, mutta hallituksen vastaus on leikata rahoituksen kasvua. Tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että esitys heikentää rahoitusperiaatteen toteutumista ja vaarantaa lakisääteisten palveluiden järjestämisen. Käytännössä seurauksena voi olla lisää säästölistoja, henkilöstövähennyksiä ja palveluiden heikkenemistä hyvinvointialueilla. Samaan aikaan alijäämien kattamisvelvoitteet kiristyvät ja rahoituksen kasvu hidastuu, ja vaarana on, että alueet joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka näkyvät myöhemmin kasvavina kustannuksina, pidempinä hoitojonoina ja heikompina palveluina. Arvoisa rouva puhemies! Tälläkin hetkellä hyvinvointialueilla tilanne on se, että siellä ollaan helisemässä palvelutarpeen ja palveluiden tuottamisen osalta, mitä tarpeita sillä hoidon saannilla sitten olisi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa, kuten tiedämme, aikaisemmilla hallituksen päätöksellä on Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystys lakkautettu, ja nyt sitten hyvinvointialueitten osalta Pohjois-Savossakin on tapahtunut ja tapahtuu rahoituksen osalta ja siitä johtuvista syistä keskittämistä. Muun muassa lastensuojelun tarpeen osalta ja sen toteuttamisen osalta myös Varkaudessa ollaan lastensuojelussa menettämässä joitakin palveluja Kuopiolle. Elikkä kaiken kaikkiaan palvelutarpeet ja rahoituksen heikkeneminen heijastuvat pahimmillaan tällaisena keskittämisenä ja hoidon saannin heikkenemisenä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt todennäköisesti pidän viimeisen puheenvuoron. Tämä keskustelu nuorten tilanteesta on kyllä tärkeä, ja se on herättänyt monia ajatuksia. Tuossa edustaja Jukkola äsken toisteli papukaijamaisesti sitä kokoomuksen viestiä, miten tämä hallitus on parantanut työllisyyttä ja parantanut työn vastaanottamista ja parantanut yrittäjyyttä ja mitä kaikkea nyt olikaan parannettu ja lakko-oikeuksia rajoitettu sun muuta, mutta kuitenkaan ne toimethan eivät vielä näytä varsinaisesti kyllä tuoneen paljoakaan 100 000 luvatusta työpaikasta. Toisaalta aina jaksan muistuttaa siitä, että niistä toimista, mitä hallitus teki työelämän osalta kehittäen elikkä siis heikentäen, jopa valtiovarainministeri on todennut silloin aiemmin monta kertaa, että niille toimillehan ei ole voitu tosiasiallisesti edes laskea mitään työllisyys‑ ja talousvaikutuksia. Näin on todettu monta kertaa, eli se siitä. Nyt annan kyllä kiitoksia tässä viimeisessä puheenvuorossa keskustan ryhmälle. Kyllä teitä on ollut ilo kuunnella sitä, minkälaisia esityksiä te olette tuoneet ja miten te olette suhtautuneet siihen, millä tavalla te olisitte valmiita tuomaan parannuksia työllisyyteen ja varsinkin nuorten työllisyyteen. Oikealta kuullut tyhjän paperin heitot kyllä joutavat nyt ihan omaan arvoonsa, voin näin todeta. Keskustalta hyviä puheenvuoroja. Taisi olla edustaja Kemppi, joka nosti esiin oppisopimuksen. Tämä itseltänikin unohtui eräässä vaiheessa. Oli tarkoitus siitä puhua, koska taas kun mennään vähän historiaan, niin 1997 itse työllistyin oppisopimuksella Varkauden paperi‑ ja kartonkitehtaalle koneasentajaksi. Ajatelkaa, kouluttauduin siis koneasentajaksi ja olin 21 vuotta siinä työsuhteessa haalarihommissa tehtaalla, elikkä on niitä oikeitakin töitä joskus tehty. Oppisopimuksen kehittäminen ja vahvistaminen vain tarkoittaa tietysti sitä, että siinä pitää ottaa huomioon se yritys ja sen mahdollisuus kouluttaa niitä uusia työntekijöitä, ketkä tulevat oppisopimuksella opiskelemaan sinne työpaikalle ja valmistumaan tärkeään työhön. Elikkä se vaatisi kyllä jonkinmoista täsmätukea yrittäjälle siinä, että siellä voidaan kiinnittää ne henkilöt, jotka sitten kouluttavat ja opettavat. Näinhän aikanaan on siis ollut, ja se oli kyllä toimiva ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin myönteisesti oppisopimusideaan, siis tavallaan sen vahvistamiseen ja kehittämiseen. Se varmasti toisi kyllä nuorille ja uusille työntekijöille mahdollisuuksia astua uuteen työelämään. Se on äärimmäisen kannatettava ajatus, ja tätä oppisopimusasiaa ei kyllä kannata sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa, mitä puolueita sitten onkaan joskus seuraavien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa pohtimassa, kenenkään unohtaa, sen vahvistamista. Samoin SDP:n vaihtoehdossa olemme tuoneet korostetusti esille sitä, että työttömyysturvalla opiskelu pitäisi olla selkeästi mahdollista, niin kuin aikaisemminkin se oli, koska se tukee työllistymistä. Työttömyysturva ei niin sanotusti mene hukkaan, kun siellä opiskellaan sinä aikana: ihminen on oikeutettu tiettyyn toimeentuloon, ja hän saa omaa työmarkkina-arvoa parannettua opiskelullaan. Kyllähän tämä asia olisi äärimmäisen tärkeää myös palauttaa, kuten ennen vanhaan se oli käytössä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhutaan paljon, mutta tärkeää on kuunnella myös niitä, jotka työskentelevät nuorten rinnalla joka päivä. Liian moni nuori kokee tänään epävarmuutta tulevaisuudestaan. Osa jää ilman koulutuspaikkaa, osa keskeyttää opintonsa ja liian moni jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla tasolla. Siksi tarvitsemme enemmän oikea-aikaista tukea. Nuorelle on oltava saatavilla rinnalla kulkeva aikuinen silloin, kun elämä ei etene suunnitellusti. Kokemukset esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta osoittavat, että kiireetön kohtaaminen ja yksilöllinen tuki auttavat nuoria takaisin opintojen ja työn polulle. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Koulutus on edelleen paras suoja työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, siksi tukea on kohdennettava erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa pudota koulutuspolulta. Kolmas tärkeä asia on työnteon kannattavuus. Nuoren pitää voida ottaa vastaan työtä ilman pelkoa siitä, että taloudellinen tilanne heikkenee. Työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa. Työttömyysturvan suojaosan palauttaminen olisi tärkeä toimi. Arvoisa herra puhemies! Nuorten luottamusta tulevaisuuteen ei palauteta pelkästään puheella, tarvitaan tietysti tekoja. Tarvitsemme toimivia palveluita, koulutusta ja mahdollisuuksia työhön. Jokainen nuori ansaitsee aidon mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. SDP on tehnyt paljon ehdotuksia nuorten tulevaisuuden parantamiseksi. Hallituksen tulisi olla tarkalla korvalla ja ottaa meidän vaihtoehtojamme käyttöön pikaisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä on hienoja puheenvuoroja ollut, ja aina tietysti poliitikkojen kannattaa — vaikka sanonta on, että sinne peruutuspeiliin ei kannata katsoa vaan tuulilasista eteenpäin — välillä vähän vilkaista sinne peruutuspeiliin ja todeta tavallaan sitä, mitä tässä aikojen saatossa on tapahtunut. Täällä hienosti edustaja Lindén taisi olla jo 70-luvulla, Urho Kekkosen aikajanalla, ja siitä, mitä silloin on tapahtunut, ne ovat varmaan tärkeitä huomioita, en väheksy ollenkaan. Itse vasta synnyin silloin, 1974. Kun lähdetään tästä nyt pikkuisen liikkeelle tässä minun pikkuisen kevyesti valmistellussa puheenvuorossani, niin haluan todeta sen, että edustaja Polvinen muisteli kanssa menneitä, hän oli valmistunut ammattikoulusta 1997. Ja nyt tullaan siihen asian ytimeen. Minä valmistuin Varkauden ammattioppilaitoksesta tuotantotekniikan mekaanikoksi vuonna 1992. Silloin oli Mauno Koivisto presidenttinä. Ja ajatelkaa, silloin 92 oli lama tulossa ehkä pahimpiin syövereihin: vuonna 92 Suomessa oli työttömiä noin 300 000, työttömyysprosentti oli noin 11,7 tilastojen mukaan. Minä valmistuin ammattikoulusta, ja voin sanoa, että ei hyvältä näyttänyt kyllä silloinkaan. Kyllä siinä vähän oli ikäviä tunteita siitä, mitä tuleman pitää. Silloinhan puhuttiin rehellisesti suoraan jo lamasta ja todettiin, että tilanne on hankala ja haastava, mutta minulla onneksi kävi sillä tavalla, että kun ammattikoulussa olin jostain syystä onnistunut harjoittelupaikassa hyvin, niin pääsin kesätöihin sitten ammattikoulun harjoittelupaikan avulla. Olin kesätöissä, mutta sen jälkeen loppuivat sitten työt. Mutta olin onnekas sen suhteen, että 93 alkoi armeija ja pääsin sitten armeijan palvelukseen. Pohjois-Karjalan prikaatin sissikomppaniassa kävin palvelemassa sen armeija-ajan, ja tavallaan se lama-aika, paha aika, meni osaltaan onneksi sitten minun kohdallani siinä. Sitten 94 pääsin työllistymään ensimmäiseen työpaikkaani Varkaudessa tällaisen tietyn tukityöllistymisen kautta, tämmöiseen teolliseen työpaikkaan. Siitä sitten minun työurani lähti etenemään, ja sitten oli muitakin työllistymispaikkoja sen jälkeen. Mutta kun ajatellaan sitä 90-luvun lamaa ja verrataan sitä vaikka tähän hetkeen, niin olikohan sitten kuitenkin niin, että silloin 90-luvulla päättäjät, niin Koivisto kuin muutkin keskeiset tekijät, keitä sitten olikaan, pystyivät toteamaan sen... Ja Esko Ahohan taisi olla sitten silloin pääministerinä ja näin poispäin. Oliko silloin sellainen hallitus ja olivatko silloin semmoiset toimijat, että he saivat kuitenkin sitten tunnustettua sen, että tilanne on paha, ja asia lähti sitten korjaantumaan? Ymmärsin niin, että se markan devalvaatio ja kellutus 90-luvun alkupuolella ja viennin voimakas kasvu, Nokian nousu ja pankkikriisin hoitamiset ja julkisen talouden sopeutukset sun muut olivat sitten keskeisiä tekijöitä siinä, miten noustiin. Tavallaan haluaisin nähdä myös tässä nykyisen hallituksen tulostaulussa ja sitten siinä liitutaulussa niitä toimia, millä tavalla päästään oikeasti eteenpäin. Olisikohan yksi toimi myös se, että todetaan rehellisesti, että me olemme laman kaltaisessa tilassa? Toki ministerit ovat täällä puhuneet näistä nuorisoseteleistä ja muista toimista, mitä ei voi tietysti suoraan väheksyäkään, mutta ehkä meillä odotusarvot ovat kuitenkin vähän kovemmat siinä, mitä voisi vielä tehdä sen suhteen, että työttömyys lähtisi laskemaan ja työllisyys paranemaan. — Tämmöistä pohdintaa tässä tästä päivästä 90-lukuun verrattuna. Ja Mauno Koiviston aikaan olin ammattikoulussa, kyllä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Sain tähän tärkeään välikysymyskeskusteluun viestiä Hope ry:ltä. Hope — Yhdessä & Yhteisesti ry on suomalainen hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa vähävaraisia ja kriisin kokeneita lapsiperheitä. Yhdistyksestä minulle laitettiin viestiä, jossa todetaan seuraavaa: ”Esteet vähävaraisissa perheissä ovat hyvin konkreettisia ja liittyvät varattomuuteen. On nuori, jonka suurin toive oli polkupyörä, jotta hän pääsisi syrjäisemmällä seudulla kulkemaan kesätöihin. Perheellä ei ollut varaa pyörään. On nuori, jonka haave on opiskella lääkäriksi ja päästä sitä ennen toiselle paikkakunnalle luonnontieteelliseen lukioon. Nykyinen keskiarvo riittäisi lukiopaikkaan kirkkaasti. Äiti on ainut tuki. Ei ole sukua tukemassa, eikä ole omaisuutta, jolla mahdollistaa opiskelu. Lapsilisä kuluu elämiseen. Siitä ei riitä laitettavaksi säästöön, saati sijoituksiin. Nuori pelkää, että varattomuus lopulta kaataa hänen tulevaisuudenhaaveensa.” Ja lainaus jatkuu: ”Huomioikaa kaikki nuoret. Pitäkää huolta, että lapsiperheköyhyys kääntyy laskuun. Nuoret toivovat, että vanhemmat voisivat itse heitä tukea, mutta esimerkiksi yksinhuoltajuus tai työskentely matalapalkka-alalla eivät sitä mahdollista. Älkää leikatko enää nuorilta tai lapsiperheiltä. Rahan lisäksi tarvitaan myös toivoa. Ruokkikaa luottamusta tulevaan. Teitä kuunnellaan, joten kannustakaa ja rohkaiskaa. Pitäkää viisailla päätöksillä tulevaisuudessa kaikki nuoret mukana.” Ja vielä lainaus jatkuu: ”Terveisemme päätöksentekoon: 1) Pitäkää meistä nuorista huolta. Edistäkää eduskunnassa nuorten työllisyyttä ja opiskelijoiden taloudellista tilannetta. Nämä ovat myös mielenterveystekoja. 2) Ennaltaehkäiskää lapsiperheköyhyyttä. Näin vanhemmat voivat tukea meitä lapsia ja nuoria itse. 3) Panostakaa päihteiden käytön ja rikollisuuden ehkäisyyn. 4) Mahdollistakaa erityisesti meille vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille ilmaisia tai halpoja harrastuksia ja tukekaa nuorisotoimintaa.” Arvoisa herra puhemies! Edellä lukemani viesti on totisinta totta tänä päivänä maassamme. Moni nuori ja nuoren vanhempi on todella huolissaan, miten tämän päivän nuori voi huomenna. Lisääntynyt lapsiperheköyhyys, lisääntynyt työttömyys ja lisääntynyt maailman yleinen epävarmuus jättävät nuoriin jäljen, joka näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Meidän päättäjien tulisi huolehtia siitä, että tekemämme päätökset toisivat toivoa tulevaan. Valitettavasti tämä hallitus ei leikkausvimmallaan ole luonut toivoa tulevaan. Tämän vuoksi ymmärrän täysin tämän välikysymyksen hallitukselle. Politiikka ei ole ollut onnistunutta, ja meidän täytyisi luoda turvaa ja toivoa nuorille yksittäinen päätös kerrallaan. Se yksi iso vaikuttava asia olisi se, että lapsiperheköyhyyttä on saatava pienenemään. Se on tärkeä, tavoiteltava asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Arvoisa nuorisoministeri, lupasin kysyä teiltä nämä minulle kansalaisen toimittamat kysymykset: ”Miten hallitus voi samaan aikaan puhua nuorten tulevaisuuden rakentamisesta, kun opiskelijoiden perusturvaa heikennetään ja yhä useampi joutuu elämään köyhyysrajan tuntumassa? Miten opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, jos arki rakentuu jatkuvalle toimeentulostressille, velkaantumiselle ja epävarmoille työkeikoille? Miksi opiskelijoiden yleinen asumistuki haluttiin heikentää asumislisäksi, vaikka tiedossa oli, että muutos pudottaa monen toimeentuloa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Onko hallituksen mielestä realistista, että opiskelijat paikkaavat leikkaukset työnteolla tilanteessa, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi? Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää sen, ettei korkeakouluopinnoista tule yhä enemmän vain hyväosaisten mahdollisuus? Nuorilta odotetaan nopeampaa valmistumista. Miten se onnistuu, jos opiskelijat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa toimeentulon paikkaamiseen? Ja vielä kysymys: Näkeekö ministeri riskin, että nykyinen politiikka lisää nuorten uupumusta, mielenterveysongelmia ja opintojen keskeyttämistä?”

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhuttaessa on tärkeää tuoda esiin se, mitä mieltä nuoret itse ovat tämän päivän tilanteesta Suomessa. Varkauden alueen nuorilta oli kysytty nuorisotoimen toteuttamassa kyselyssä, mikä huolettaa. Vastauksena tuli yleisesti ja useasti huoli työllisyydestä, koulutusmahdollisuuksista ja toimeentulosta, esimerkiksi se, että siitä rangaistaan, jos ei löydä töitä, vaikka haluaisi, sekä tuleva työttömyys, kun valmistuu. Samoin Savo-Karjalassa työpaikan kokeneelta luottamusmieheltä tuli kommentti, että kun nyt on nähty tämä työttömyyden valtava kasvu, niin eikö olisi aika ottaa takaisin käyttöön vuorotteluvapaa. Kokeneemmat työntekijät saisivat huilia ja nuoremmat saisivat jalkaa työpaikan oven väliin ja sitä kautta kaivattua työkokemusta. Olen samaa mieltä, ja todellakin vuorotteluvapaa olisi hyvä ottaa käyttöön. Siinä olisi mahdollisuus vuosittain tuhansille nuorille työttömille päästä kiinni työhön. Ollessani luottamusmiehenä teollisuudessa näin tuolloinkin, että vuorotteluvapaa toi monelle nuorelle hyvän työmahdollisuuden, joka parhaimmillaan kantoi pitkälle, ja olen tämän vuorotteluvapaan palauttamisen aiemminkin tässä salissa nostanut esiin. Samoin, eikö aika olisi palauttaa työttömyysturvan suojaosa? Tämä parantaa toimeentuloa ja kannustetta osa-aikaisen työn tekemiseen, joka nimenomaan nuorille työntekijöille sopisi hyvin. Arvoisa herra puhemies! Hallitus on helpottanut työntekijän irtisanomista ja mahdollistanut perusteettomien määräaikaisten työsopimusten tekemisen, mitkä heikentävät merkittävästi työntekijöiden työsuhdeturvaa sekä luovat epävarmuutta työelämään, heikentävät tulevaisuudenuskoa ja suunnittelua esimerkiksi perheenperustamisaikeista, ja perusteettomien määräaikaisten mahdollistaminen lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. SDP on esittänyt juuri nuorten työllisyyteen parantavia toimia. Me ohjaisimme työllisyysalueille nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen 30 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Taataan jokaiselle nuorelle paikka koulutuksessa, työelämässä tai muussa tarkoituksenmukaisessa palvelussa. Palautetaan nuorisotakuu kohdennettuna erityisesti nuorille, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Vahvistetaan Ohjaamoiden, työpajojen, etsivän nuorisotyön ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksiä. Toteutetaan laaja-alainen ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kehitetään kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä ja ylläpidetään helposti saavutettavia matalan kynnyksen palvelupisteitä nuorille. Lisätään nuorisotyön resursseja, turvallisia nuorisotiloja ja turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorten arjessa. Arvoisa herra puhemies! Paljon olisi tehtävää ja tehtävissä, ja hallituksella on vielä vuosi aikaa pistää toimeksi. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Poutala puhui siitä, miten hän kiertäessään maata on saanut nuorilta viestiä, että tulevaisuus huolettaa. Ministeri myös mainitsi puheessaan kauniisti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. On kuitenkin niin, että hallitus on toteuttanut Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset, ja tämän asian toteaa edellinen työministeri, edustaja Satonen omassa tuoreessa kirjassaan. [Arto Satonen: Kiitos, kiitos, kiitos!] Eli hallitus toisaalta puhuu perheiden tukemisesta, ja toisaalta hallitus kehuu Suomen suurimmilla sosiaaliturvaleikkauksilla. Arvoisa sosiaaliturvaministeri Partanen, miten te koette, miten nämä historiallisen suuret sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet lapsiperheköyhyyttä ja miten tämä lisääntynyt lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuuteen? [Arto Satonen: Ja minkä takia SDP on hyväksynyt omassa vaihtoehdossa?]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kokenut, arvostamani edustaja Zyskowicz aivan oikein havainnoi äsken omassa puheenvuorossaan sen, että täällä toisaalta sosiaalidemokraattien puolelta on tullut toiveita siitä, että enemmän sopeutusta ja enemmän tulopuolta, ja sitten toisaalta, kuten minäkin tänään puhuin siitä, että toimeentulotuen ja sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloon pitäisi satsata. Näinhän se on. Sen verran totean näistä meidän SDP:n puolelta tulleista sopeutuslisätoiveista, että muun muassa yhteisöveron laskun peruminen on ollut yksi tämmöinen. Vajaa miljardi euroa olisi sieltä saatavaa. Tämä on ollut yksi meiltä, mitä olemme vaatineet ja esittäneet. Toisaalta minun esitykseni ja toiveeni on, että niille, keillä jää 150 euroa käteen elämiseen kuukaudessa, kyllä pitäisi saada parannusta, ja penäisin sitä parannusta sillä, kun täällä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat tänäänkin useissa puheenvuoroissa todenneet, että talous lähtee kasvuun, työllisyys lähtee kasvuun ja asiat lähtevät parempaan suuntaan talouden osalta. Silloin minulla herää kysymys, olisiko viimeistään silloin aika parantaa näitten ihmisten toimeentuloa, jotka elävät 150 eurolla kuukaudessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on tärkeää kuitenkin kuvata se, mikä on tilanne ja miten tähän on tultu. Elikkä hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Velkaantuminen jatkuu, työllisyys on heikentynyt ja talouskasvu puuttuu. Samaan aikaan konkurssit lisääntyvät ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on poikkeuksellisen matalalla erityisesti nuorten keskuudessa. Vakavinta on, että epäonnistuneen politiikan lasku on sysätty kaikkein heikoimmassa asemassa oleville: Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja maksuja korotetaan. Hallituksen omien arvioiden mukaan pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on siis tämänkaltainen, mitä tuossa kerroin. Tänään onneksi kuulimme myös hallituspuolueitten kansanedustajilta, että talous lähtee parempaan suuntaan. Totta kai korostan, että kaikki sitä haluavat, että talous lähtee parempaan suuntaan, mutta kun realiteetti on se, että tänä päivänäkin myös minulle tulee viestiä tavan kansalaisilta siitä, että kuukaudessa jää käteen 150 euroa, jolla pitää elää, niin tilanne on todella karu. Elikkä itse haluaisin nähdä niin, että tämä politiikka muuttuu siihen suuntaan, että jos ja kun sitä nousua nyt tulee — vaikka talouden puolelta ja työllisyyden puolelta — niin pystyttäisiin kuitenkin vastaamaan näitten kansalaisten osalta siihen tarpeeseen, mitä palautetta me kuulemme, että kuukaudessa jää käteen esimerkiksi 150 euroa, jolla pitää elää, niin että saisimme näitten ihmisten elämää ja taloutta parannettua kuitenkin jatkossa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen taloustoimet voi kuvata siten, kuten aiemmin työministerinä toiminut Satonen kirjassaan kuvasi. Hän kuvasi kirjassaan, että tämä hallitus on tehnyt Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset — näin lukee teidän kirjassa —, ja tämä on kuvaavaa siitä, mitä politiikkaa tämä hallitus on tehnyt. Kysynkin nyt, arvoisa rouva puhemies: Täällä edustaja Heinonen äsken kuvasi sitä, mitenkä hienosti talous lähtee paranemaan ja elpymään ja kaikki menee vahvasti parempaan suuntaan, ja totta kai me kaikki toivomme, että näin käy, mutta jos näin käy, niin millä aikataululla olette valmiita korjaamaan näitä tuhoja esimerkiksi sosiaaliturvaleikkausten osalta ja köyhyyden lisääntymisen osalta? Missä aikataulussa korjaatte tekemiänne tuhoja?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tänään tässä lisätalousarvion käsittelyssä kuulimme viestiä myös siitä, että talous olisi menossa parempaan suuntaan, ja tässä näitten keskustelujen lomassa on hyvä tuoda viesti taas yhdeltä kansalaiselta. Sain muutama päivä sitten viestin, joka kuului seuraavasti: ”Olette leikanneet jo työttömiltä. 40 päivän jälkeen lähtee 20 prosenttia työttömyyspäivärahasta, ja pian taas otetaan viisi pinnaa lisää. Esimerkiksi jos olet ollut normaalissa kaupan työssä ja saat palkkaa 1 800 euroa kuukaudessa ja firma irtisanoo, niin jossain vaiheessa saat päivärahaa noin 1 200 euroa, josta verot pois 25 prosenttia, jää käteen 900 euroa. Kahden kuukauden kuluttua 900 ja siitä vero, jää alle 700 euroa. 100 000 uutta työpaikkaa piti tulla, ja nyt työttömiä on saman verran lisää. Oletteko ylpeitä saavutuksestanne? Tämä koskee juuri niitä suomalaisia, jotka ovat syntyneet täällä.” Elikkä juuri tämänkaltaisia viestejä kun tulee kansalaisilta, niin tämä kuvastaa sitä tosiasiallista tilannetta, joka on siellä kansalaisten keskuudessa. Tämän vuoksi on syytä kysyä, että kun nytten sitten hallituksen edustajat ja ministerit kehuvat, että talous on lähtenyt parempaan suuntaan, niin eikö silloin lisätalousarvion käsittelyssä voisi olla parannuksia esimerkiksi juuri niille ihmisille, joilla on näin vaikeaa, kuten tässä viestissä äsken kuulimme, ja olla sitten vaikka satsauksia niille pienituloisille niin, että esimerkiksi työttömänä oleville tämä suojaosan palautus voisi olla mahdollista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallitus on perustellut leikkauksia pienituloisilta välttämättömyydellä. On sanottu, että julkista taloutta on pakko vakauttaa, että velkaantuminen on saatava kuriin ja että vaikeitakin päätöksiä on tehtävä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Mutta samalla on syytä kysyä, että jos nämä leikkaukset ovat olleet niin välttämättömiä, miksi Suomi silti velkaantuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Pienituloisilta on leikattu toimeentuloa, asumistukea ja muita tukia talouden tasapainottamisen nimissä, mutta velkaongelma ei ole kadonnut. Sen sijaan monen arki on muuttunut entistä vaikeammaksi. Tämä ei näy vain tilastoissa vaan ihmisten elämässä. Eräs kansalainen kuvaa tilannetta näin: ”On vaikea elää nyt yleistuella. Rahat ei riitä, kun asumistukeakin pienennettiin. Kaikkien laskujen jälkeen jää noin 150 euroa kuukaudessa ruokaan ja välttämättömiin hygieniatarvikkeisiin. Miten tuolla pärjää kuukaudessa? Hankalaa on.” Tässä palautteessa kiteytyy se todellisuus, jota moni suomalainen elää juuri nyt. Kun välttämättömien menojen jälkeen käteen jää noin viisi euroa päivässä ruokaan ja hygieniatarvikkeisiin, kyse ei enää ole säästämisestä tai vyön kiristämisestä. Kyse on toimeentulosta ja ihmisarvoisesta arjesta. Talouden vakauttaminen on tärkeä tavoite, mutta kun leikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin niihin, joilla on vähiten liikkumavaraa, samalla kun velkaantuminen jatkuu, on aiheellista kysyä, onko valittu tie oikea ja oikeudenmukainen. Samalla voin vastata tähän kysymykseen, että tämä hallituksen tie on väärä ja tähän on saatava muutos viimeistään seuraavalla kaudella. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! On kyllä ilo huomata... Totta kai siellä valiokunnassa oli ilo huomata se, että olimme yksimielisiä siitä, että tämmöinen tärkeä asia etenee eli siis se, että työttömänä ollessa henkilö voi kouluttautua työttömyysturvalla. Nyt nimenomaan tämä lausuma, mikä todettiin, antaa valmiuksia myös ammatilliseen koulutukseen. Se on todella tärkeä osa sitä prosessia, missä työtön pääsee kouluttautumaan ja tavallaan paremmin kiinnittymään työelämään. On ilo nähdä, että valiokunnassa olemme yksimielisiä tällaisesta tärkeästä asiasta ja myös täällä salissa hymistelemme yksimielisyyttä ja kiitämme toinen toisiamme siitä, että olemme onnistuneet tässä prosessissa. Minä kiitän myös edustaja Kettusta hyvästä yhteistyöstä ja toki valiokuntaa kokonaisuudessaan siitä, että tämmöinen asia otetaan vakavasti, koska olemme nähneet tällä kaudella, että valitettavan moni asia ei ole ollut valiokunnassa yksimielinen ja syystäkin, joten nyt on syytä kyllä iloita. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa eletään tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeaa työllisyystilannetta. Työttömyys on korkealla, avoimia työpaikkoja aiempaa vähemmän, eikä työtä yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille. Juuri tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan pitää tarjota ihmisille mahdollisuus kehittää osaamistaan ja parantaa valmiuksiaan työllistyä tulevaisuudessa, ja tämän vuoksi tämä esitys on oikeansuuntainen. On myös perusteltua selvittää, miten ammatillisia opintoja ja erillisopintoja voitaisiin suorittaa ilman, että työtön menettää toimeentulonsa. Työttömyysturvan tarkoitus ei saa olla vain odottaminen seuraavaa työpaikkaa varten. Sen pitäisi myös tukea ihmistä ja mahdollisuuksia hankkia uutta osaamista silloin, kun työmarkkinat muuttuvat tai oma ala ei enää työllistä entiseen tapaan. Erityisen tärkeää olisi tarkastella mahdollisuutta opiskella kokonaan uusi ammatti työttömyysturvan turvin. Monella työttömällä olisi halua ja kykyä kouluttautua uudelleen aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan aina tue tätä riittävän hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Pidän tässä mietinnössä olevaa lausumaa tärkeänä. Se kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Tämä on hyvä lausuma. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän tätä taksilain uudistusta oikeansuuntaisena ja tarpeellisena. Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että taksi on turvallinen, asianmukaisesti toimiva ja rehellisesti liiketoimintaansa harjoittava palvelu. Juuri tähän tämä esitys pyrkii vastaamaan. Taksialan vapauttamisen jälkeen kuluttajien luottamus alaan on monin paikoin heikentynyt. Siksi on perusteltua vahvistaa koulutusvaatimuksia, lisätä valvontaa ja torjua harmaata taloutta nykyistä tehokkaammin. On tärkeää, että kaikki alan toimijat pelaavat samoilla säännöillä, maksavat veronsa ja noudattavat toimialan velvoitteita. Kannatan myös toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien turvallisuudentunnetta. Selkeästi tunnistettavat taksikilvet, laadukkaampi kuljettajakoulutus sekä luontevampi valvonta lisäävät luottamusta koko toimialaan. Taksinkuljettaja on asiakaspalveluammatissa, jossa ammattitaidolla, kielitaidolla, paikallistuntemuksella ja asiakkaiden asianmukaisella kohtelulla on suuri merkitys. Myös harmaan talouden torjunta on välttämätöntä. Taksamittarivaatimus ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se parantaa matkojen jäljitettävyyttä, hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja viranomaisten mahdollisuuksia valvoa toimintaa. Se vahvistaa myös rehellisesti toimivien yrittäjien kilpailuasemaa. Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tärkein tavoite on oikea: palauttaa luottamusta taksialaan, vahvistaa matkustajien turvallisuutta ja kitkeä harmaata taloutta. Siksi suhtaudun esitykseen myönteisesti. Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vielä seuraavan seikan, kun puhutaan taksialan toimintavarmuudesta: hyvinvointialueilla on ollut käynnissä kilpailutuksia, joissa moni taksiyrittäjä, joka tarjoaa palveluita hyvinvointialueilla, on helisemässä korvausten osalta hintojen tullessa alas, ja tätä kautta tietysti myös ihan työtä tekevät taksinkuljettajat, joilla on haasteita saada palkkaa käyttöönsä ja niin sanotusti palkkaa pussiin siitä työstä, koska siellä ilmeisesti työt tulevat vähenemään. Samoin Kela-kyytien osalta Kelan päätös laskea näitä korvauksia tulee vaikuttamaan saamieni tietojen mukaan taksiyrittäjien toimintaan heikentävästi ja tätä kautta tietysti myös ihan siis tavan taksikuskien työntekoon ja siitä saatavaan palkkaan valitettavasti heikentävästi. Nämä ovat ne asiat, mihinkä jatkossa kyllä kannattaisi kiinnittää siellä hyvinvointialueilla huomiota mutta myös toki Kelan suuntaan osoittaa huomiota niin että kannattaisi pikkuisen katsoa sitä, että taksiala toimii, kuljettajat saavat palkan ja Kela-kyydit toimivat kuten kuuluu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvää keskustelua ja tärkeä aihe, mutta lähinnä minun mielenkiintoni heräsi siinä vaiheessa keskustelua, kun täällä ruvettiin puhumaan siitä, onko hallitus satsannut perusopetukseen vai eikö ole. Ihan piti tarkistaa tuossa noita vanhoja tiedotteita, ja näin tämmöisen tekstin, jossa todetaan: ”Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 esittää 150 miljoonan euron leikkausta kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin. Kevään riihessä hallitus on jo päättänyt 75 miljoonan euron leikkauksesta peruspalveluiden valtionosuuteen. Tämä tarkoittaisi suoria ja tuntuvia leikkauksia muun muassa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen samaan aikaan, kun juuri on astunut voimaan isoja uudistuksia uusine velvoitteineen. Perusopetuksen vahvistamisen toimenpiteisiin ohjattu 200 miljoonaa leikataan nyt toista kautta samasta valtionosuuspotista käytännössä kokonaan.” Eli en aivan allekirjoita edustajien toteamusta siitä, että nyt olisi satsattu varsinaisesti ja merkittävästi perusopetukseen. Se nyt ei ihan täysin kyllä pidä paikkaansa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Elintarvikemarkkinalain uudistuksen tavoitteena on parantaa elintarvikeketjun toimivuutta ja vahvistaa erityisesti heikommassa asemassa olevien toimijoiden, kuten maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden tavarantoimittajien, asemaa suhteessa suuriin ostajiin ja kauppaketjuihin. Uudistus liittyy hallitusohjelman tavoitteisiin vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta ja elintarvikeviennin kasvua. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää uudistusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Vaikka laki ei yksin ratkaise elintarvikeketjun rakenteellisia ongelmia, sen arvioidaan parantavan markkinoiden oikeudenmukaisuutta, vahvistavan tuottajien asemaa ja edistävän kotimaisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiä. Valiokunta esittää lakien hyväksymistä vähäisin muutoksin sekä private label -tuotteiden markkinavaikutusten seurantaa koskevan lausuman hyväksymistä. Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvissä puheenvuoroissa, valiokunnan puheenjohtajan sekä varapuheenjohtajan puheenvuoroissa, tuli esille, valiokunta kävi hyvin asiat läpi, oli hyvää keskustelua, ja hyvässä hengessä saatiin yksimielisenä tehtyä tämä mietintö. Tästä vielä kerran kiitos valiokunnalle hyvästä työstä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! En malttanut vielä olla ottamatta puheenvuoroa sen vuoksi, koska nyt haluan kiittää edustaja Hännistä hyvästä puheenvuorosta äsken tuolta pöntöstä. Oli ilo kuunnella, kuinka edustaja Hänninen tavoilleen uskollisena korosti turvallisuutta ja työntekijöitten oikeuksia ja siihen liittyviä tärkeitä huomioita. Oli ilo kuunnella. Ainoastaan jäin pohtimaan, kun noin vahvan puheenvuoron pitämisen jälkeen itselleni heräsi kysymys siitä, kuinka sitten on niin, että hallituspuolueet eivät halunneet nimenomaan vielä selkeämmin ja rohkeammin turvata niitä hyviä asioita, mitä edustaja Hänninen hienosti puheenvuorossaan äsken toi esille. Siitä olisin hieman halunnut vielä kuulla hallituspuolueitten kansanedustajilta, että miksi. Miksi hallitus ei vielä rohkeammin, vielä enemmän halunnut toteuttaa juuri niitä asioita, mitä Hänninen hienosti pöntöstä äsken kuvasi: turvallisuutta ja työntekijöitten tulevaisuutta ja myös rehellisten yrittäjien mahdollisuutta toimia jatkossakin rehellisesti? Tämä jäi vielä vaivaamaan, hieman pohdin sitä, ja olisin mieluusti vielä kuullut niitä pohdintoja hallituspuolueitten kansanedustajilta, miksi ei rohkeammin ja enemmän. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on vakava ongelma, johon on puututtava nykyistä tehokkaammin. Työperäisen hyväksikäytön osalta olemme saaneet järkyttäviä esimerkkejä niin teollisuudessa kuin marja-alallakin. Hallituksen esitys on lähtökohtaisesti oikeansuuntainen, ja sen tavoitteita voidaan pitää kannatettavina, mutta rehellisesti sanottuna tämä ei vielä riitä. Hallitus puhuu paljon työelämän pelisäännöistä ja työmarkkinoiden toimivuudesta. Jos tavoitteena todella on kitkeä työperäistä hyväksikäyttöä, pitäisi puuttua sen kaikkein yleisimpään ja konkreettisimpaan muotoon, alipalkkaukseen. Mikä viesti lähtee työntekijälle, joka tekee työnsä mutta saa väärin ja jopa rikollisesti toimivalta työnantajalta liian pientä palkkaa? Entä mikä viesti lähtee epärehelliselle työnantajalle, joka rakentaa kilpailuetunsa maksamalla palkkaa työntekijälle vähemmän kuin työehtosopimus tai laki edellyttää? Tällä esityksellä puututaan osaan ongelmista, mutta tahallinen alipalkkaus jää edelleen liian usein ilman riittäviä seuraamuksia. Juuri tässä kohtaa hallituksen rohkeus loppuu. Jos aidosti hallitus haluaisi vähentää työperäistä hyväksikäyttöä, ensimmäinen ja luontevin askel olisi alipalkkauksen kriminalisointi. SDP:n kansanedustaja Kim Berg on jo aiemmin esittänyt tätä lakialoitteellaan. Mallia ei tarvitsisi hakea kaukaa. Esimerkiksi Norjassa on katsottu, että alipalkkauksessa on kyse työntekijän kustannuksella hankitusta perusteettomasta taloudellisesta hyödystä. Se on väärin työntekijää kohtaan, väärin rehellisiä yrityksiä kohtaan, joita onneksi on kyllä paljon, ja väärin koko yhteiskuntaa kohtaan. Siksi on vaikea ymmärtää hallituksen linjaa. Työelämään on kyllä löydetty keinot heikentää työntekijöiden asemaa, mutta silloin kun pitäisi vahvistaa työntekijöiden suojaa hyväksikäyttöä vastaan, toimet jäävät puolitiehen — hallituksen tahto ja rohkeus pettää. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys vie asioita oikeaan suuntaan mutta liian varovaisesti. Jos hallitus todella haluaa kitkeä työperäistä hyväksikäyttöä, sen on oltava valmis myös kriminalisoimaan tahallinen alipalkkaus — muuten puheet ja tehot eivät kohtaa. Siksi SDP pitää alipalkkauksen kriminalisointia edelleen välttämättömänä jatkotoimena ja odottaa hallitukselta huomattavasti vahvempia toimia työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Edellä kuvaamistani syistä johtuen kannatan edustaja Viitalan tekemää vastalauseen mukaista lausumaehdotusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä arvostamani edustaja Kallio piti hyvän puheenvuoron. Itse asiassa hän puhui samaa asiaa, mitä itse tässä aion tuoda esille, elikkä edustaja Kallio hienosti otti tekstiä sieltä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon tekemästämme eriävästä mielipiteestä, jossa siis koko oppositio oli yhdessä mukana. Siellähän lukee muun muassa seuraavaa: ”Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että nyt kun kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta.” Arvoisa rouva puhemies! Itse kiinnitän huomiota juuri erikoisruokavalion tuottamiseen näitten muutosten jälkeen. Se ei ole leikin asia, eikä sitä sovi vähätellä. Kun puhutaan erikoisruokavaliosta ja sen toimittamisesta eri sidosryhmille, niin on äärimmäisen tärkeää, että se ruokavalio on todella sitä, minkä sen kuuluu olla. Ihan tälleen keliaakikkona voin sanoa, että jos siellä virheitä tulee sen ruokavalion toimittamisen suhteen, vaikka erityisesti vanhemmille ihmisille, niin siitä voi olla tosi isoja ja vakavia seuraamuksia. Siten tämä asia on myös otettava tässä yhteydessä huomioon. Tämä ei ole muissa puheenvuoroissa varsinaisesti esille tullut, joten siksi halusin tämän vielä tässä sanoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä olemme kuulleet, tämä esitys on oikeansuuntainen mutta ei ihan kuitenkaan riittävä. Sen takia valiokunnassa tekemämme vastalauseen lausumaehdotukset olivat varsin tarpeellisia, ja tietysti olisi toivottavaa, että ne nyt sitten menisivät läpi. Siellä lausumaehdotuksessahan todetaan seuraavaa: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy pikaisesti valmistelemaan lainsäädäntömuutoksia, joilla työnantajan 10 §:ssä säädetyn selvityksen antamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä asetetaan seuraamuksia.” Ja sitten 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioita koskevien kanneaikojen yhdenmukaistamista ja arvioi lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä asioiden saattamiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn sekä käynnistää mahdollisen lainsäädäntöhankkeen tasa-arvolain kokonais- tai osittaisuudistuksen yhteydessä.” Elikkä kuten kuulimme, varsin kannatettavia lausumia, ja edustaja Lylyhän onneksi ne aiemmin tuossa esitti ja edustaja Kettunen kannatti, joten asia sillä tavalla etenee. Olisi todella toivottavaa, että nämä lausumat otettaisiin sitten totena ja äänestettäisiin kaikki niitten puolesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Yhdyn edustaja Kettusen ilakointiin siitä, että Suomi todellakin voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa. Se oli hieno asia. Ainoastaan sen totean vain hieman negatiivisena kulmana, että aina niitten pelien pitää tulla niin myöhään, että pitää valvoa hirveän myöhään, ja sitten aamulla, kun pitää nousta aikaisin, on vähän raskaampaa se herääminen. Mutta hieno juttu. Arvoisa rouva puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yksi sitkeimmistä tasa-arvo-ongelmista suomalaisessa työelämässä. Siksi on hyvä, että hallitus tuo asiaan liittyviä muutoksia tasa-arvolakiin. Tavoite on oikea. Ongelma on kuitenkin se, että hallituksen omat toimet vievät samaan aikaan työelämää täysin päinvastaiseen suuntaan. Tämän esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelmakirjausta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä, mutta tosiasiassa esitys ei ihan täysin siihen pysty. Ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia, mutta ne ovat liian pieniä ja vaikutuksiltaan rajallisia suhteessa ongelman laajuuteen. Samaan aikaan, kun hallitus kertoo torjuvansa raskaussyrjintää, se on heikentänyt työntekijöiden työsuhdeturvaa: irtisanomissuojaa on heikennetty, määräaikaisia työsuhteita ilman perustetta on lisätty. Juuri hallituksen omissa vaikutusarvioissa todetaan, että perusteettomien määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa määräaikaisten työsuhteitten määrää ja lisää myös raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tiedämme hyvin, mikä voi olla valitettavan yleinen syy sille, ettei määräaikaista työsuhdetta jatketa: se on työntekijän raskaus. Siksi hallituksen linja on ristiriitainen. Yhdellä kädellä väitetään ehkäistävän syrjintää ja toisella kädellä lisätään niitä rakenteita, jotka mahdollistavat syrjinnän. Hallitus siis vahvasti vetää pensselillä maalia ruosteen päälle, valitettavasti. Arvoisa puhemies! Myös työnantajalle esitettävä selvitysvelvollisuus jää valitettavan heikoksi. Selvitykselle ei aseteta määrämuotoa, ja sen antamatta jättämisestä ei seuraa käytännössä mitään. Jos velvollisuuden laiminlyönnillä ei ole seuraamuksia, kyse on enemmän suosituksesta kuin velvoitteesta. SDP katsoo, että selvitysvelvollisuuden rikkomisella tulee olla vaikutusta esimerkiksi syrjintähyvityksen määrään. Muuten lainsäädännöstä puuttuu uskottava kannustin toimia oikein. Sama ongelma koskee hyvityksiä yleisemminkin. Hallitus ei esitä niiden korottamista, vaikka seuraamusten pitäisi olla aidosti pelotevaikutteisia. Jos syrjinnästä aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle vähäisiä, ei lainsäädäntö myöskään tehokkaasti ehkäise syrjintää. Arvoisa puhemies! Tasa-arvo työelämässä ei toteudu juhlapuheilla eikä pienillä teknisillä korjauksilla. Se toteutuu vain silloin, kun työntekijällä on riittävä turva, oikeussuoja ja mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan. Siksi SDP esittää, että työnantajan selvitysvelvollisuuden laiminlyönnille säädetään seuraamukset ja että arvioidaan myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamista työelämän syrjintätapauksissa. Jos hallitus todella haluaa ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää, sen on tehtävä enemmän kuin vahvistettava nykyistä oikeuskäytäntöä. Tarvitaan aidosti vaikuttavia toimia, jotka parantavat työntekijöiden asemaa, eikä samaan aikaan heikennetä sitä muulla työelämälainsäädännöllä. Tässä esityksessä otetaan pieni askel eteenpäin. Valitettavasti hallituksen kokonaislinja vie useamman askeleen taaksepäin.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä on hyviä elementtejä, esimerkiksi se, että työsuojeluviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi Verohallinnolta yksilöintitiedot ja muut työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Elikkä tällä tietysti voidaan vahvistaa ja parantaa sitä, että työperäiseen hyväksikäyttöön päästäisiin paremmin kiinni. Tämä lähtökohtaisesti on tietysti hyvä. Ainut, mikä minua tässä hieman huolestuttaa, on se, että aina kun työsuojeluviranomaiselle annetaan lisää valtuuksia ja mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä, niin toisaalta mikä on resurssikysymys taustalla, millä tavalla varmistetaan ja vahvistetaan esimerkiksi työsuojeluviranomaisen resursseja ja toimintakykyä sen puolesta, jotta esimerkiksi tämä lakiesitys paremmin sitä tarkoitustaan sitten toteuttaa. Elikkä myös tämä huoli työsuojeluviranomaisen resurssien osalta on minulla tässä nyt päällimmäisenä mielessä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tuossa aiemmassa puheenvuorossa edustaja Rantanen hienosti muistutti meitä kaikkia siitä, että todellakin näin oli: ministeri Meri on tuolta ministeriaitiosta todennut ihan selvällä suomen kielellä, että alipalkkauksen kriminalisointia ja sen mahdollisuutta tulee selvittää. Tässä nyt olemme odotelleet selvityksen tuloksia, ja ilmeisesti selvitys on painunut johonkin unholaan, koska nimenomaan nyt tässä lakiesityksessähän tätä olisi voitu sitten sen suuntaisesti korjata. No, mutta mitä tulee sitten edustaja Eerolan äskeiseen hienoon puheenvuoroon siitä, että kun pohdimme aina sitä aikajanaa, milloin edellinen hallitus tai tuleva tai tämä teki, ja kuka teki tai kuka jätti tekemättä, niin tähän haluan taas lainata yhtä hienoa sanontaa, joka kuuluu näin: Paras aika istuttaa puu oli eilen, ja toiseksi paras aika istuttaa puu on tänään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä hallituspuolueitten kansanedustajilta on kuulunut varsin hyviä puheenvuoroja siitä, että työntekijöitten oikeuksia pitää paremmin suojella ja turvata ja rehellisiä yrittäjiä pitää kannustaa tällä tavalla, juuri näillä muutoksilla siihen, että he ovat jatkossakin rehellisiä, eikä ollenkaan väheksyttäisi sitä, kun valitettavasti voi olla yrityksiä, jotka sitten jättävät esimerkiksi palkkoja maksamatta, mikä ei ole oikein. Siksi hieman kummastelen sitä, kun täällä on eräässäkin puheenvuorossa hallituspuolueen kansanedustaja kuitenkin tuonut esiin, että asioita ei saisi jättää puolitiehen. No, kas kummaa, minä näen niin, että tämä esitys kyllä jää hieman puolitiehen, koska nimenomaan tässä esityksessä alipalkkauksen kriminalisointi olisi vienyt sitä tietä vähän pitemmälle eikä olisi jääty puolitiehen. Hankaluus liittyen alipalkkauksen kriminalisointiin: Se ei ole niin hankalaa kuin ehkä jotkut väittävät. Esimerkiksi professori emeritus Niklas Bruun on lausunnon mukaan todennut, että alipalkkauksen kriminalisointi on mahdollista Suomessa ilman vähimmäispalkkalakiakin. Bruun vertaa selvityksessä Suomen tilannetta Norjaan, jossa lähtökohdat ja ympäristö ovat hyvin samanlaisia. Siellä palkkavarkaus on kriminalisoitu. Myös Norjassa palkat määritellään ensisijaisesti työehtosopimuksissa. Bruun päätyi selvityksessään toteamaan, että asiaa olisi lähdettävä edistämään mahdollisimman pian, koska alipalkkauksen käsittely varkautena toisi paremman tasapainon työntekijän ja työnantajan välille ja sille olisi työoikeudellisia ja sosiaalipoliittisia perusteita. Siksi hieman kummaksun sitä puhetta, että tässä ei jätetä asioita puolitiehen, koska tässä nimenomaan asia jätetään valitettavasti tältä osin puolitiehen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan, ja siksi SDP voi osin kannattaa sen hyväksymistä. On tärkeää, että työperäiseen hyväksikäyttöön ja vakavimpiin alipalkkaustapauksiin puututaan nykyistä tehokkaammin, mutta jälleen kerran hallituksen toimet jäävät hieman kesken. Vaikka esitys parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua vakaviin tapauksiin, sen ulkopuolelle jää edelleen tahallinen alipalkkaus. Tilanteet, joissa työnantaja tietoisesti maksaa työntekijälle vähemmän kuin työehtosopimus tai laki edellyttää, eivät edelleenkään johda alipalkkauksen rikosoikeudelliseen arviointiin omana tekonaan. Tätä on vaikea ymmärtää. Hallitus on käyttänyt paljon aikaa työelämän muuttamiseen. Se on helpottanut irtisanomista, lisännyt määräaikaisuuksia ilman perustetta ja heikentänyt työntekijöiden turvaa monin tavoin. Näitä toimia on perusteltu työmarkkinoiden toimivuudella ja työllisyyden vahvistamisella, mutta silloin, kun olisi mahdollisuus aidosti puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön, hallitus ei ole valmis menemään riittävän pitkälle. Juuri siksi SDP:n kansanedustaja Kim Bergin aiemmin tekemä lakialoite alipalkkauksen kriminalisoimisesta olisi ollut erittäin tarpeellinen. Norjassa on ymmärretty, että alipalkkauksessa on kyse työntekijän kustannuksella hankitusta perusteettomasta taloudellisesta hyödystä. Samaa periaatetta tulisi soveltaa myös Suomessa. Työperäisestä hyväksikäytöstä puhutaan paljon, mutta todelliset teot puuttuvat liian usein. Jos työntekijälle voidaan tietoisesti jättää maksamatta hänelle kuuluva palkka ilman, että siihen liittyy riittäviä rikosoikeudellisia seuraamuksia, järjestelmässä on aukko, joka on korjattava. Siksi pidän käsittämättömänä, että hallitus ei ole valmis viemään tätä uudistusta loppuun asti Työelämän pelisääntöjen pitää suojella myös työntekijää, ei ainoastaan työnantajaa. Tämän vuoksi SDP pitää edelleen alipalkkauksen kriminalisointia tarpeellisena ja kannattaa asiaa koskevan lausuman hyväksymistä sitten siinä toisessa käsittelyssä esityksen ja kannatuksen mukaisesti kuten kuuluu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Aiemmassa, liki 30-vuotisessa työhistoriassani valitettavasti näin ihan selkeästi ja suoraan ja aidosti sen, että esimerkiksi raskaussyrjintää niin isommissa kuin pienemmissäkin työpaikoissa pahimmillaan saattoi olla olemassa. Määräaikaisuuksiin liittyvä syrjintä jää edelleen piiloon, ja perhevapaalta palaavien suoja on puutteellinen: tehtävien heikentyminen, urakehityksen pysähtyminen, ja irtisanomisia tapahtuu. Tämä esitys ei sisällä keinoja näiden ehkäisemiseksi. Oikeussuojakeinot ovat edelleen liian heikot. Syrjintä jää usein näkymättömäksi, prosessit ovat hitaita ja riskialttiita yksilölle, ja seuraamukset työnantajalle eivät ole riittävän vaikuttavia, joten on selvää, että selkeästi olisi vahvistettava valvontaa sekä sanktioita niille työnantajille, jotka toimivat väärin näissä asioissa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus haluaa ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää tasa-arvolain muuttamisella, mutta toimenpiteet jäävät käytännössä puuttumaan. Esitetyt muutokset eivät vastaa ilmiön laajuutta eivätkä työelämässä tunnistettuihin ongelmiin. Esityksellä ei muuteta voimassa olevaa oikeudentilaa vaan täsmennetään sääntelyä, ja ehdotetut muutokset kuitenkin pääasiassa täsmentävät ja selkeyttävät nykyistä, jo voimassa olevaa lainsäädäntöä, joten sukupuolivaikutukset jäävät kokonaisuutena arvioiden melko pieniksi ja näennäisiksi. Esitetyt muutokset eivät riitä hallitusohjelman tavoitteeseen syrjinnän tehokkaasta ehkäisystä, ja ehdotetut lainsäädäntömuutokset ovat ainoastaan tarkentavia, eivät vaikuttavia. Tämä on sitä ruosteen päälle maalaamista, ja se vaikuttavuus hallitukselta olisi tullut paremmin niin, että olisivat peruneet ne määräaikaiset perusteettomat työsopimukset ja vaikka sen irtisanomisen helpottamisen. Näillä perumisilla olisi ollut vaikuttavuutta enemmän. — Kiitos.