Kokko Jani

Arvoisa puhemies! On selvää, että suomalaiset maanviljelijät ansaitsevat oikeudenmukaisen korvauksen siitä työstä ja tuotannosta, mitä he tekevät, ja ehkä tässä yhteydessä täytyy peräänkuuluttaa suomalaisten, erityisesti kahden suurimman kauppaketjun, S- ja K-ryhmän, suorastaan isänmaallista velvollisuutta tässä asiassa miettiä hieman niitä katteitaan, mitä tulee suomalaisten elintarvikkeiden myyntiin, että kuinka paljon niistä pystyttäisiin entistä enemmän näille tuottajille ohjaamaan. Jos puhutaan tästä maataloustuen kokonaisuudesta, yli miljardin luokkaa vuosittain suomalaiselle maataloudelle, niin ehkä tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa pitäisi nimenomaan miettiä sitä rahankäyttöä järkevämmin, mihinkä sitä tukea tullaan osoittamaan. Kyllä ehkä muun muassa tämä, että 86 miljoonaa euroa vuodessa tiloille, jotka eivät tuota tällä hetkellä ruokaa tai rehua markkinoille, on semmoinen, mitä kohti täytyy mennä, niin että nämäkin eurot saadaan järkevämmin kohdennettua suomalaisten tuottajien ja maanviljelijöiden kannattavuuden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hyvin seikkaperäisen kertomuksen valtuuskuntamme työstä Pohjoismaiden neuvostossa. Kuten arvostettu kollegani Muuramesta, valtuuskuntamme puheenjohtaja Väyrynen totesi hyvin, nimenomaan kokonaisturvallisuus on ollut nyt kestävä teema pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat nykyään Naton jäseniä, kolme Pohjoismaata on Euroopan unionissa ja kaksi sen ulkopuolistakin maata hyvin lähellä, joten tämä toisaalta myös kyllä tiivistää tätä pohjoismaista yhteistyötä erittäin hyvin. Ehkä ainakin itselleni semmoinen erittäin konkreettinen ja merkityksellinen turvallisuutta takaava hanke Pohjoismaissa on ollut nämä yhteiset liikennehankkeet ja ennen kaikkea ne puolustuskäytävät, mistä on keskusteltu: kuinka hyvin Norjan satamista Ruotsin lävitse Suomen itärajalle tarpeen tullen pystytään siirtämään kalustoa, joukkoja, varusteita. Tämä on siinä mielessä hyvä, että Pohjoismaiden neuvostossa on otettu nämä rajaesteet, mitä muun muassa tähän toimintaan liittyy, joita valtuuskunnan puheenjohtaja hyvin kuvasi. Sehän, kuinka paljon näitä Pohjoismaiden neuvostossa käytyjä keskusteluita, tehtyjä aloitteita saadaan jalkautettua, riippuu ainoastaan siitä, mitenkä tämä talo ja me kaikki 200 kansanedustajaa kokonaisuudessaan otamme ne huomioon. Olen itse ollut, kuten muutamat muutkin meidän valtuuskuntamme jäsenet, liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuultavana Pohjoismaiden neuvoston näkökulmista asioihin. Tietysti toivoisi, että vahvemmin otettaisiin poliittisessa päätöksenteossa huomioon ne keskustelut ja esitykset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa tehdään. Ei pelkästään Suomen eduskunnassa vaan kaikissa muissa Pohjoismaissa tämä varmasti veisi pohjoismaista yhteistyötä entistä vahvemmin eteenpäin. Lopuksi täytyy yhtyä siihen harmitukseen, minkä puheenjohtajakin esitti nimenomaan tästä kansainvälisten toimielinten tietynlaisesta vähättelystä, mitä nyt on valitettavasti viime aikoina ollut, kun eduskunnan työjärjestystä on suunniteltu. Ei pelkästään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, vaan tiedän myös, että Euroopan neuvoston kohdalla oli valitettavaa päällekkäisyyttä istuntojen kanssa, kun maanantaitakin otettiin kesällä istuntokäyttöön. Toivoisin, että tähän panostettaisiin entistä vahvemmin, niin että tällaista ei tulisi tapahtumaan, koska kyllä itsekin katson, että nimenomaan parlamenttien kansainvälinen toiminta on erittäin arvokasta ulkopolitiikkaa, joka laajentaa meidän ylimmän valtiojohtomme työtä myös täällä parlamenttien tasolla.

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun 2019 sotilastiedustelulait hyväksyttiin ja saatettiin voimaan, paljon on tosiaan muuttunut. Venäjä on laajentanut sotaansa Ukrainassa, teknologia kehittynyt, tekoäly, Suomen Nato-jäsenyys — mitä vaatimuksia se asettaa meidän tiedusteluyhteistyölle läntisten liittolaistemme kanssa? On hyvä, että nyt nämä mahdolliset puutteet, mitä sotilastiedustelulaissa on, kyetään korjaamaan, jotta kansallinen turvallisuus pystytään vahvistamaan. On selvää, että varmasti kansalaisissa se, kun puhutaan tiedusteluvaltuuksien laajentamisesta, herättää tietysti huolta, ja siksi meidän tulee pitää huoli siitä, että nyt nämä muutokset käsitellään asianmukaisesti ja erittäin perusteellisesti ja myös julkisuudessa käytävä keskustelu säilyy tältä osin asianmukaisena. Suomi on vahva oikeusvaltio, ja siksi on valitettavaa, että autoritaariset maat kykenevät käyttämään meidän järjestelmässämme olevia porsaanreikiä erittäin tehokkaasti hyödyksi ja tavallaan käyttämään meidän lainsäädäntöämme itseämme vastaan. Toivottavasti nyt, kun nämä päivitykset saadaan voimaan, kykenemme olemaan etunojassa näihin uhkiin vastatessamme.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusasiamiehelle ja koko oikeusasiamiehen toimistolle varsin kattavasta ja monipuolisesta raportista. Se, että kanteluita on raportin mukaan saapunut yli 7 000, mikä on toiseksi suurin luku verrattuna esimerkiksi koronavuosiin, varmasti kyllä kertoo siitä, että kansalaisten huoli omista oikeuksistaan, palveluiden saatavuudesta ja oikeuden toteutumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä suuri, varsinkin kun näyttää siltä, että kanteluista merkittävä osa kohdistuu sosiaalihuoltoon ja terveyspalveluihin, mikä varmasti kyllä korostaa näiden palveluiden merkitystä kansalaisille. Ja täällä on jo monia hyviä puheenvuoroja pidetty nimenomaan siitä, miten hoitoonpääsyn heikkeneminen on yksi esimerkki siitä, miten kansalaisen oikeudet ovat uhattuina. Itse ehkä myös nostaisin esille kohdasta 3.6.1 Kymmenen keskeistä suomalaista perus‑ ja ihmisoikeusongelmaa heti jo ensimmäisinä mainitut puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. On hyvä, että oikeusasiamiehen kanslia on tehnyt tarkastuskäyntejä eri vanhuspalveluiden yksiköihin ja selvittänyt tilannetta, mutta kuten raportissakin todetaan, puutteita on useita eikä pelkästään siinä, että hoitohenkilöstöä on liian vähän, vaan muun muassa myös siinä, että heidän ammattitaidossaan on puutteita ja aikaa, mitä voidaan yhteen vanhukseen, hänen hoivaansa ja turvaansa, käyttää, on liian vähän. Tukipalvelut eivät nähtävästi toimi monessakaan yksikössä riittävästi, jotta siihen hoitotyöhön varattua aikaa pystyttäisiin oikeasti siihen hoitotyöhön käyttämään. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan lainsäädäntöä tässä suhteessa vietyä eteenpäin, sillä kyllähän tämä asia on sellainen. Oikeusasiamiehen kanslia on huomauttanut, että muun muassa vanhusten rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä ja menettelytavoista sekä seurannasta ei edelleenkään ole lainsäädäntöä. Kun ehkä tässä viimeisen vuoden aikana on tullut uutisia niistä laiminlyönneistä, mitä vanhuspalveluissa on tapahtunut muun muassa juuri näissä rajoitustoimenpiteissä, joissa vanhuksien terveys on ollut jopa uhattuna, niin ehkä tämä asia on sellainen, joka tulevaisuudessa ansaitsee tulla kuntoon nimenomaan sen lainsäädännön kautta. Mutta vielä kerran kiitokset oikeusasiamiehen kanslialle hyvästä raportista ja työstä.

Arvoisa puhemies! Antiikin Roomassa kansalaisille tarjottiin leipää ja sirkushuveja, ja varmasti monella kansalaisella on siellä kesägrillien ääressä ollut seurattavaa tässä jupakassa, josta olemme — ehkä kiitos Vantaan Sanomille — saaneet erittäin paljon tietoa. Ehkä tätä tilannetta on pahentanut se, että useista kirjallisista kysymyksistä ja toimittajien haastattelupyynnöistä johtuen asia on vellonut jo useita viikkoja, jopa kuukauden, mikä on entisestään pahentanut tätä tilannetta. Varsinkin kun näyttää siltä, että ei ole oikein mitään asiakirjatodisteita siitä, mitä on sovittu, mitä on keskusteltu, vaan julkisuuteen on tullut vain ehkä muutamia sähköpostiviestejä, joissa puhutaan runttaamisesta ja junailusta, niin tietysti tämä herättää erittäin paljon meissä opposition edustajissa kysymyksiä, että miten asiasta on päätetty ja miten tätä hanketta on viety eteenpäin. Mutta ainakaan itselleni tässä ei ensi sijassa ole kysymys niistä euroista. Henkilökohtaisesti koen, että pääkaupunkiseudulla tällaista tapahtuma-areenaa tarvitaan, ja se, antaako valtio sinne ehdollisesti 35 miljoonaa euroa vai 50 miljoonaa euroa vai suoraan ne rahasummat, ei ole sinällään tässä se asian ydin, vaan nimenomaan se, minkälaisen varjon tämä on heittänyt julkisuudessa koko meidän poliittisen päätöksentekojärjestelmämme ylle. Te, arvoisa pääministeri, olette todennut, että olette nöyränä eduskunnan edessä ja otatte nöyränä sen palautteen vastaan, mutta tietyssä mielessä toivoisin enemmän ehkä itsereflektiota siitä, kuinka te näette sen, että teitä lähellä oleva puoluetoveri pyytää junailemaan ja runttailemaan tätä hanketta eteenpäin. Ja jos nyt — kuten näyttää — se on mennyt ohi kaikkien valmistelukanavien ja se on ehkä saanut erityistä kohtelua, erityistä huomiota, kun se on viety sitten sinne päätöksentekoon, niin miten te koette sen, miltä tämä tavallisten kansalaisten silmissä vaikuttaa nimenomaan siihen, voivatko politiikassa saada tasapuolista kohtelua erilaiset hankkeet, ne tulevaisuusinvestoinnit, mitä tämä maa todellakin tarvitsee? Meillä on nyt Vantaan Kivistön hanketta, on Oulun elämysareenaa, jotka on nostettu esille — miten ne vahvistaisivat aluetaloutta? Meillä Keski-Suomessakin on useita hankkeita, millä kyetään tällä hetkellä maan pahimmalla työttömyysalueella saamaan sitä uutta kasvua aikaiseksi. Miten te koette, herättääkö tämä teidän toimintanne luottamusta, miten me vaikka Keski-Suomessa toimimme ja miten siellä kansalaiset saavat hallitukselta tasapuolisia investointeja osakseen?

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on synnyttänyt useampiakin ajatuksia, joita tässä yritän seuraavien minuuttien aikana kommentoida. Ensinnäkin tämä: Varsinkin sieltä hallituspuolueiden riveistä on useasti todettu, että ei ihme, että nuoret ovat epätoivoisia, kun oppositio synkistelee koko ajan, vaikka talous on lähtenyt jo 0,8:n kasvuun. Mutta jos mietitään tämän vaalikauden alkua, niin taisi pääministeri itse olla se tuomiopäivän lähettiläs. Ei nimittäin tainnut olla yhtäkään lehdistötilaisuutta, jossa pääministeri ei olisi todennut hyvin lakonisesti, että rahaa ei yksinkertaisesti ole, meillä ei ole rahaa, täytyy leikata, täytyy sopeuttaa ja karsia valtion menoja. Tämä on ehkä ollut tässä koko vaalikauden aikana semmoinen negatiivinen piirre, mikä sieltä hallituspuolueiden riveistä on tullut. Toinen näkökulma on siinä, että on todettu, että nyt kun talous on lähtenyt kasvuun, niin mitä tässä tarvitsee nyt olla huolissaan, siis huolissaan, kun kyllähän se työllisyyskin sieltä perästä seuraa. No, kun tällä hetkellä 330 000 suomalaista on työttömänä ja heistä 140 000 on pitkäaikaistyöttömiä, niin kuinka vahvasti heitä kaikkia tämä nykyinen talouskasvu, jonka itsekin toivon lähtevän käyntiin, tulee edesauttamaan? Heidän hätänsä, heidän epätoivonsa on todellinen, ja se ei siinä mielessä odottelemalla ratkea. Sitten mitä ministeri Partanen nosti esille valitettavista leikkauksista: Kuulimme taas tämän saman perustelun, että koska edellinen hallitus teki tiettyjä päätöksiä, niin nyt nykyinen hallitus on pakotettu tekemään näitä ratkaisuja. Mutta sehän ei pidä paikkaansa, sillä politiikkahan on aina valintoja. Hallituksen ei ole ollut pakko suosia suurituloisia veropolitiikassaan. Hallituksen ei ole ollut pakko pudottaa yli 30 000:ta uutta lasta köyhyyteen, vaan nämä ovat olleet poliittisia valintoja ratkaisuiksi tilanteeseen, jossa nyt tällä hetkellä olemme. Kuten oppositiopuolueet ovat esittäneet, vaihtoehtoja olisi monenlaisia talouden sopeuttamiseksi, ja eduskunnan laskennankin kautta on todettu, että niillä olisi konkreettisia työllisyysvaikutuksia sekä myös julkisen talouden kestävyyttä vahvistavia. — Tämä on itselleni semmoinen älyllisesti laiska argumentaatio, että perustellaan sillä, että kun edellinen hallitus teki tai jätti jotain tekemättä, niin se oikeuttaa nykyhallituksen politiikkaa. Minun mielestäni näin ei ole. Ehkä viimeinen kommentti siihen, mitä edustaja Hänninen taisi todeta tästä nuorille, että ahkeruus palkitaan. Näin on varmasti ollut, mutta onko se enää todellisuutta? Meillä on valitettavia tilastoja siitä, että vaikka nuori kuinka opiskelee, menestyy opinnoissaan, niin entistä suurempi osa nuorista valmistuu suoraan työttömäksi. Vaikka kuinka ahkera nuori on, niin jos ei yksinkertaisesti niitä työpaikkoja ole, niin siinä se ahkeruus opinnoissa ei ole tuottanut tulosta. Ehkä tähän pitäisi entistä vahvemmalla yhteiskuntapolitiikalla vastata, että niitä nuoria, jotka ovat ahkeria, haluavat rakentaa tulevaisuuttaan, valtio tulisi myös tietyiltä osin vastaan. Mitä tulee nuorten työllistämiseen, erityisesti SDP on esittänyt muun muassa pienten yrityksien tukemista muun muassa arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamisella 30 000 euroon sekä mikroyrityksille säädettävällä määräaikaisella verohyvityksellä, jotka voisivat edesauttaa nuorten työllistymistä. Sinällään nämä hallituksen keinot, muun muassa irtisanomissuojan heikentäminen ja perusteettomien määräaikaisten työsopimuksien salliminen, eivät välttämättä ole sellaisia keinoja, jotka ovat erityisesti vahvistaneet nuorten uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta siihen, että työelämä tulee kohtelemaan heitä reilusti. Tietysti julkisella keskustelulla on vaikutusta siihen, mitenkä nuoret näkevät tulevaisuuttaan, ajattelevat tulevaisuudestaan, mutta siinä suhteessa pitäisi löytää niitä konkreettisia keinoja oikeasti sen luottamuksen palauttamiseksi. Täällä useampi, erityisesti nuoremman sukupolven edustaja, on käyttänyt hyviä puheenvuoroja siitä, mitenkä nimenomaisesti nuoret eivät nyt kaipaa niitä juhlapuheita vaan oikeasti niitä tekoja. Muun muassa edustaja Oinas-Panuma totesi tästä erittäin hyvin kuten myös edustaja Perholehto. Perholehto tässä suhteessa, että tuntuu, että nuoria on otettu tässä suhteessa mannekiineiksi. Arvoisa puhemies, tämän edellä esitetyn johdosta en voi muuta kuin yhtyä edustaja Gebhardin tekemään epäluottamuslause-esitykseen. [Timo Suhonen: Kannata, kannata!] — Kannatan nimenomaan.

Arvoisa puhemies! Suomen osallistuminen operaatio Legioon on jälleen konkreettinen osoitus siitä, kuinka vahvasti Suomi on sitoutunut Ukrainan tukemiseen heidän puolustustaistelussaan Venäjää vastaan. Mitä tulee Ukrainan tukemiseen, meillä ei ole kyllä siinä suhteessa mitään hävettävää, sillä Suomi on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yksi merkittävimpiä Ukrainan tukijoita, jos otetaan huomioon suora sotilaallinen tuki, humanitaarinen tuki sekä suojelua Suomesta hakeneet ukrainalaiset ja se, miten heidän elämäänsä on tuettu. Tässä suhteessa meillä ei ole hävettävää, ja täytyy toivoa, että muu Eurooppa ottaisi Suomesta esimerkkiä tässä suhteessa. Ukrainan taistelu vapautensa puolesta on myös meidän taisteluamme. Euroopalta tässä suhteessa vaaditaan enemmän, ja siksi operaatio Legion kaltaiset operaatiot suoran aseellisen tuen lisäksi ovat enemmän kuin tarpeellisia. Jos katsoo viime vuonna hyväksyttyä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiaa, niin se kyllä osoittaa, että Yhdysvaltojen näkökulmasta Venäjä ei ole heille samanlainen uhka kuin mitä se on Euroopalle, ja toisaalta se on ymmärrettävää. Venäjän sotilaalliset kyvykkyydet Yhdysvaltoja vastaan ovat huomattavasti heikommat kuin mitä ne olivat esimerkiksi Neuvostoliiton aikana. Yhdysvalloilla on laaja liittolaisten verkosto, mitä taas Venäjällä ei ole. Tämä tietysti kyllä osoittaa sen, että voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi amerikkalaisten veronmaksajien pitäisi osallistua Euroopan puolustamiseen, varsinkin jos eurooppalaiset eivät tee omaa osuuttaan. Siksi ehkä Ukrainan sota on tässä suhteessa ollut valitettava herätys eurooppalaisille siitä, että meidän myös pitää tehdä enemmän oman turvallisuutemme ja puolustuksemme eteen. Tässä suhteessa tietysti on tärkeätä, mitenkä Euroopassa yhteisiä resursseja käytetään. Meillä on lukemattomia päällekkäisiä asejärjestelmiä, ja olisikin toivottavaa ehkä tässä suhteessa, että samalla kun Ukrainaa tuetaan ja Euroopan puolustusta ylösskaalataan, löydettäisiin parhaimpia kyvykkyyksiä riippumatta siitä, mistä jäsenmaasta ne tulevat, ja panostettaisiin kunnolla niihin. Tästä muun muassa Suomella ovat ehkä konkreettisina osoituksina sekä Iceyen satelliitit että Patrian CAVS-hanke, joka on saanut erittäin vahvaa eurooppalaista huomiota ja tukea. Toivottavasti myös tätä saataisiin laajennettua kaikkiin muihin asejärjestelmiin, jotta eurooppalaisten veronmaksajien rahoja kyettäisiin käyttämään huomattavasti tehokkaammin kuin tällä hetkellä niitä käytetään. Toivottavasti tämä myös tulevaisuudessa osoittaisi entistä vahvemmin amerikkalaisille sen, että eurooppalaiset ovat valmiita kantamaan oman osuutensa omasta turvallisuudestaan, koko maanosan turvallisuudesta ja ennen kaikkea myös Ukrainan tukemisesta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lyly nosti lyhyesti puheenvuorossaan esille nimenomaan tämän ydinjätteiden loppusijoituksen ja Suomessa tehdyt ratkaisut siihen. Olemme todellakin ainoa maa maailmassa, jolla tällä hetkellä on erittäin vahva osaaminen ydinjätteen loppusijoituksessa Suomen vahvaan kallioperään. Ehkä tässä suhteessa olisi syytä, mitä on nostettu jopa julkisessa keskustelussakin esiin, selvittää niitä mahdollisuuksia ja haluja, mitä muilla mailla olisi mahdollisesti ydinjätteiden loppusijoittamiseen Suomeen, ja katsoa, kuinka paljon tällä Suomen osaamisella voitaisiin rahastaa. Tällä hetkellä sitten, jos katsoo niitä ratkaisuja, mitä Suomessa on tehty, voi sanoa, että ei ole sellaista teknologiaa ja osaamista muualla maassa, ja ehkä tämä kannattaisi nyt kyllä täysimääräisesti kyetä hyödyntämään. Toivottavasti myös tästäkin päästään tulevaisuudessa entistä vahvemmin keskustelemaan, koska käsittääkseni tällä hetkellä tässä ydinenergialain kokonaisuudistuksessa ei ole ehkä nimenomaan ydinjätteiden loppusijoituksessa otettu näitä näkökulmia huomioon. Toivottavasti tämä saadaan tulevaisuudessa myös keskusteluun vahvasti mukaan.

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joita olen kannattanut jo ennen kuin lähdin mukaan politiikkaan: Suomen Nato-jäsenyyttä ja ydinvoimaa. Ydinvoima on ehkä tällä hetkellä se keskeisin elementti, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan. Se geopoliittinen tilanne, missä tällä hetkellä olemme, peräänkuuluttaa vahvaa ja tasaista ja luotettavaa energiantuotantoa Suomessa, ja siihen ydinenergia on keskeinen elementti. On pitkään odotettu tätä ydinenergialain kokonaisuudistusta. Ydinenergialaki on vuodelta 1988, ja näiden vuosikymmenien aikana sitä on jo lähes 30 kertaa uudistettu, joten on hyvä, että nyt sitä katsotaan kokonaisvaltaisesti. Tietysti yhdyn kyllä siihen näkemykseen, mikä tässä esitettiin, että kun hallitus on tähän, voidaanko sanoa, ydinenergian rauhanomaisen käytön lisäksi yhdistänyt myös ydinaseet, se on ehkä tehnyt tästä yksituumaisuudesta nyt hieman haasteellista tässä salissa. Ehkä olisi ollut järkevämpää erottaa nämä keskenään, mutta nyt menemme sillä esityksellä, minkä hallitus on antanut. Olen erityisen tyytyväisenä katsonut sitä keskustelua ja erittäin perinpohjaista käsittelyä, mitä talousvaliokunnassa on tehty, ja varsinkin, mitä tulee kehittyneeseen teknologiaan. Se 80-luvun lopulla luotu ydinenergialaki on ehkä monessa suhteessa vanhentunut, varsinkin jos katsomme pienten modulaaristen reaktoreiden eli niin sanottujen SMR-reaktoreiden hyödynnettävyyttä. Nyt on monia suomalaisia yrityksiä, joilla on hyviä kehitysideoita ja tuloksia ja hankkeita niiden suhteen, sekä myös jo muutamia suomalaisia kaupunkeja, jotka ovat lähteneet näihin hankkeisiin mukaan. Toivottavasti näitä pystyttäisiin viemään erittäin vahvasti eteenpäin, oli sitten kysymys luvituksen sujuvoittamisesta tai itsessään siitä päätöksentekoprosessista, että kyettäisiin varmistamaan erityisesti näitten pienten reaktoreiden nopea eteenpäinvieminen, siinä missä nämä isot hankkeet sitten vaatisivat enemmän parlamentaarista katetta. Kokonaisuudessaan suhtaudun kyllä tähän uudistukseen erittäin positiivisesti, ja näen, että tällä on kyllä merkittäviä mahdollisuuksia Suomen huoltovarmuuden kannalta, Suomen talouden, Suomen elinkeinoelämän ja maamme työllisyyden kannalta. Toivon mukaan, kuten alussa totesin, tämä vahvistaa myös päästötöntä energiantuotantoa ja nostaa taas Suomea eturiviin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Arvoisa puhemies! Itselleni historia on ollut aina intohimo, ja lukion jälkeen oli selvää, että yliopistoon sitä lähden lukemaan. Vaikka ällän kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa, niin aina pääsykokeissa tapahtui jotain, ja ovet eivät siitä syystä auenneet. Onneksi Jyväskylän yliopistossa oli mahdollisuus avoimen yliopiston väylän kautta tehdä perus- ja aineopintoja, mitkä sitten itselle avasivat portit yliopistoon historiaa opiskelemaan, ja siitä mahdollisuudesta olen kyllä kiitollinen. Siksi suhtaudun tähän kokeiluun, jota nyt esitetään ja joka on käsittelyssä, varsin positiivisesti, että tulisi myös tällainen seteli siihen, joka mahdollistaisi nuorille, jotka eivät ole päässeet valintakokeissa haluamaansa opiskelupaikkaan, hyödyntää sitä innostusta, mikä heillä on opiskelua kohtaan, ja sitä kautta käynnistää se oma opiskelupolkunsa. Toivottavasti tämä auttaisi siinä, että toiselta asteelta nuoret siirtyisivät mahdollisimman nopeasti sitten niitten opintojen piiriin. Toki jaan ne huolet, mitä tässä keskustelussa on jo nostettu esille erityisesti tästä rahoituksen riittävyydestä, varsinkin kun sillä pitäisi todellakin kattaa osa tästä aloituspaikkojen lisäyksestä. Tällä hetkellä muistaakseni korkeakoulutettujen osuus on 42 prosenttia, ja mikäli sitä halutaan nostaa siihen, että puolella suomalaisista olisi se korkeakoulututkinto, niin se kyllä vaatii erittäin vahvaa poliittista tahtotilaa ja yhteiskunnallisten resurssien ohjaamista korkeakoulukentälle ja erityisesti niiden aloituspaikkojen määrään. On selvää, että pienenä kansana, outoa kieltä puhuvana, Euraasian laidalla olevana maana, ilman koulutettua väestöä me emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa, ja mitä koulutetumpaa väestö Suomessa on, sitä paremmin me pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Toivon todellakin, että tämä kokeilu olisi yksi keino sen korkeakouluasteen nostamisessa.

Arvoisa puhemies! SDP on esittänyt vaihtoehtobudjeteissaan joka vuosi konkreettisia sopeutustoimia ja keinoja talouskasvun aikaansaamiseksi. Edellisessäkin sopeutuksen mittakaava oli hallituksen vastaavalla tasolla, mutta yhdeksän kymmenestä suomalaisesta hyötyi siitä enemmän, joten jos kysellään täällä, missä ne SDP:n vaihtoehdot ja esitykset ovat olleet, niin muun muassa meidän vaihtoehtobudjeteissamme. Mutta edelleen nostaisin itsekin esille tämän kokonaiskuvan. Tietysti jokainen tässä salissa on varmasti tyytyväinen siihen, jos Suomen talous lähtisi vihdoin kasvuun, [Jenna Simula: Jäivätkö uutiset lukematta?] ja tämä 0,1 on tietysti jo hyvä etunoja siihen, mutta kun katsoo sitä kokonaistilannetta, että tällä vaalikaudella on ennennäkemätöntä, kymmenien miljardien velkaantumista, työttömyys on noussut ennätyslukemiin siitä, missä se oli tämän hallituksen aloittaessa, ja työllisyysaste on heikentynyt, niin täytyy siinä mielessä kysyä hallitukselta: uskotteko, että nämä teidän keinonne ovat heikentäneet sitä talouskasvun käynnistymistä enemmän kuin aloittaneet sen liikkeelle lähtöä?

Arvoisa puhemies! Jo 12 vuoden ajan sotatanner on ollut maantieteellisesti lähempänä Helsinkiä kuin Suomen Lappi, joten on luonnollista, että jossain vaiheessa sodan laineet yltävät Suomeen asti. Tämän kevään aikana olemme nähneet näiden droonien johdosta, että Suomikaan ei ole erillinen saareke siinä, mitä tapahtuu Ukrainassa. Näin tietysti puolustusvaliokunnan jäsenenä täytyy olla tyytyväinen niihin selvityksiin, mitä asevoimiltamme on saatu, että asevoimat ja viranomaiset ovat olleet valppaina varsinkin tässä viimeisimmässä tapauksessa ja toimenpiteet ovat olleet oikeasuhtaisia ja -aikaisia. Varsinkin jos vielä saataisiin tämä tiedotus- ja varoitusjärjestelmä kansalaisille mahdollisimman nopeasti kuntoon, niin varmaan heidänkin mielialansa rauhoittuisi. Mutta sehän ei ratkaise sinällään tätä juurisyytä tässä ongelmassa, että Ukraina iskee Suomen lähialueille, Venäjän energiasektoriin, koska länsi ei ole kyennyt asettamaan sellaisia pakotteita, joilla oikeasti saataisiin halvaannutettua Venäjän energiasektoria ja erityisesti öljynvientiä. Siksi kysyisinkin teiltä, arvoisa pääministeri: mitä Suomi aikoo tehdä osana läntistä yhteisöä, [Puhemies koputtaa] että nämä pakotteet Venäjää vastaan olisivat entistä vahvempia ja öljynvienti saataisiin katkaistua?

Kiitos, arvoisa puhemies! Minua on politiikassa ohjannut aina yksi selkeä periaate, ja se on se, että veronmaksajien rahat ovat vain lainassa meillä päättäjillä ja niitä täytyy käyttää huomattavasti vastuullisemmin kuin omia varoja, ja mitä tulee julkisesti tuotettuihin palveluihin, katsoa, että ne on mahdollisimman tehokkaasti järjestetty ja tarvittaessa tukeuduttu järjestöjen ja yrityksien apuun niiden tuottamisessa. Ehkä tässä suhteessa on pakko yhtyä tähän edustaja Lohen varsin mainioon puheenvuoroon nimenomaan tästä hyvinvointivaltion palvelulupauksesta ja mitä me pystymme täyttämään. Sain kunnian olla Keski-Suomen hyvinvointialueen ensimmäinen aluevaltuuston puheenjohtaja viime kaudella, ja kyllä täytyy sanoa, että useasti joutui pohtimaan sitä, kuinka hyvin me tämän palvelulupauksen, jonka hyvinvointivaltio on erityisesti sotepalveluiden osalta antanut, pystymme täyttämään ja missä on oikeasti se vaikuttavuus. Meillä on tietyt taloudelliset resurssit ja meillä on tietyt henkilöstöresurssit, jotka määrittelevät sitä palveluvalikoimaa ja palveluiden saatavuutta, ja samanaikaisesti kun me sitten siellä hyvinvointialueilla yritämme täyttää tätä palvelulupausta, jota ei realistisesti edes voi täyttää, avi heittelee sitten meille uhkasakkoja, kun sitä ei kyetä täyttämään — tilanne on vähän yhtä absurdi kuin se, että kunnille laitetaan työttömistä sakkomaksuja sen sijaan, että niitä sakkomaksuissa olevia euroja voitaisiin käyttää niihin itse työllistymispalveluihin. Siinä mielessä kyllä suhtaudun positiivisesti tähän, että pystyisimme laajasti ja ennen kaikkea pitkälle tulevaisuuteen pohtimaan sitä sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluvalikoimaa ja mitenkä se parhaimmalla mahdollisella tavalla nimenomaan sen vaikuttavuuden näkökulmasta pystyisi takaamaan suomalaisille ne hyvät palvelut, mitä meillä tavallaan on resurssien puitteissa tarjota. Kyllä edustaja Lohi tosiaan hyvin kuvasi tätä dilemmaa, mikä meillä on tässä, että kansalaiset luottavat siihen, kun hyvinvointivaltio on antanut lupauksen, että näin ja näin teidät tullaan hoitamaan, ja sitten kun kaikilla hyvinvointialueilla tai yhteiskunnassa se ei ole mahdollista, niin totta kai kansalaiset kokevat pettymystä siihen yhteiskuntasopimukseen, mikä heidän kanssaan on tehty. Toivon, että tässä päästäisiin semmoiseen hyvään ja analyyttiseen keskusteluun yli ideologisten juoksuhautojen ja katsottaisiin pitkällä tähtäimellä suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Täytyy itsekin kiittää kollegoita erinomaisista puheenvuoroista ja tästä yksituumaisuudesta. Ainoa asia, mikä itselläni tässä keskustelussa on särähtänyt hieman korvaan... Toivoisi, että me emme syyllistyisi täälläkään historiattomuuteen siinä, kuinka monta vuotta tämä sota on kestänyt. Ymmärrän hyvin, että laajamittainen hyökkäyssota alkoi vasta 22, mutta sillä tuskin on merkitystä ukrainalaisille, jotka ovat helmikuusta 2014 asti taistelleet Venäjän hyökkäystä vastaan, jolloin Venäjä kansainvälisen oikeuden vastaisesti aneksoi Krimin ja käynnisti sotilasoperaation Itä-Ukrainassa pudottaen muun muassa omalla ilmapuolustuskalustollaan alankomaisen lentokoneen ja tappaen tälläkin merkittävän määrän siviilejä. Siinä mielessä ehkä toivoisin, että muistaisimme aina puheenvuoroissamme todeta sen, että Ukraina on jo yli 12 vuotta taistellut Venäjää vastaan ja siitä syystä meidän täytyy edelleen tätä tukea vahvistaa. Tässä muutamassa puheenvuorossa on hyvin nostettu Yhdysvallat esille, erityisesti se, että he ovat tämän nykyisen presidentin kaudella vetäytyneet suorasta Ukrainan tuesta ja haluavat enemmän tällaista taloudellista hyötyä itselleen. Se, kuinka paljon sitten eurooppalaiset osallistuvat Yhdysvaltojen puolustusteollisuuden hankintoihin, mitä Trump toivoo, on tietysti aina poliittinen kysymys mutta ei poista sitä Euroopan vastuuta oman maanosansa turvaamisesta. Mutta kyllä tässä Ukraina-kysymyksessä olisi tärkeää Yhdysvalloille pystyä osoittamaan se, että he oikeasti tarvitsevat liittolaisia ja Euroopassa on kykeneviä liittolaisia, jotka jakavat ainakin osan niistä arvoista, mitä Yhdysvallat ainakin entisaikaan on edustanut. Jos katsoo vaikka tilannetta Hormuzinsalmella tällä hetkellä, niin kyllähän siellä Yhdysvallat nimenomaan kaipaisi niiden liittolaisten apua siinä operaatiossa, mitä he siellä tekevät, mutta sekään ei voi olla sellaista, että Yhdysvallat ehdoin tahdoin määrää, komentelee, vaan sen on otettava huomioon se, että Euroopassa on omanarvontuntoisia liittolaisia, jotka eivät ole mitään heittopusseja ja jotka suhtautuvat tällaisiin operaatioihin suurella vakavuudella. Ottaen vielä huomioon sen, kuinka paljon meidän resursseja on sidottu tällä hetkellä Ukrainan tukemiseen Euroopassa, olisi toivottavaa, että amerikkalaisille päättäjille saataisiin vietyä tätä viestiä eteenpäin, että jos he haluavat eurooppalaisten liittolaisten tukea Hormuzinsalmella tällä hetkellä, niin olisi syytä osoittaa solidaarisuutta myös Eurooppaan, ehkä nyt tällä hetkellä nimenomaan Ukrainan tukemisen suhteen mutta sitten myös amerikkalaisjoukkojen sijoittelussa Eurooppaan.

Arvoisa puhemies! Sota on pitkään näyttänyt siltä, että Ukraina on altavastaajana, mutta onneksi viime aikoina on nähty momentumin siirtyneen heidän edukseen. Jos katsotaan sitä, kuinka tehokkaasti he ovat onnistuneet kehittämään droonejaan, iskemään niillä Venäjän federaation alueelle, erityisesti näihin kriittisiin sodankäynnin kohteisiin, ja kuinka vähän Venäjä on edennyt tällä hetkellä Ukrainassa — itse asiassa he ovat jopa vetäytyneet joiltain alueilta — ja mikä on yleinen kansalaismielipide tällä hetkellä Venäjällä sodan jatkamisen suhteen, niin erityisesti tässä tilanteessa olisi nyt toivottavaa, että Euroopasta löytyisi yhtä vahvaa solidaarisuutta kuin mitä Suomi, Baltian maat ja Puola ovat osoittaneet Ukrainalle, nimenomaan nyt tämän tuen antamisen ohella, jotta se pystyisi nyt sen momentumin, joka Ukrainalla on entistä parempien neuvotteluasemien saamiseksi rauhanneuvotteluihin, käyttämään täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen ja suomalaisten on helppo samaistua ukrainalaisten taisteluun kotien ja perheidensä puolesta. Sama vihollinen, joka vuosikymmeniä sitten hyökkäsi Suomeen, on nyt käynyt jo lähes 12 vuotta raakalaismaista hyökkäyssotaa rauhanomaista naapurimaataan vastaan. Venäjän imperialistiset pyrkimykset eivät ole enää salaisuus vaan todellisuutta Euroopassa. Tämän takia Ukrainasta onkin muodostunut lännen ja Euroopan etuvartio Venäjän uhkaa vastaan. Ukrainalaiset taistelevat ja kuolevat, jotta meidän ei tarvitse. Siksi Euroopan vapailla kansoilla on moraalinen velvollisuus tehdä kaikkensa heidän auttamiseksi. Suomi on tässä suhteessa toiminut esimerkillisesti. Olemme tukeneet Ukrainaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, siviilipuolen materiaalituen ja puolustusmateriaalituen kautta jo yli neljällä miljardilla eurolla. Tämä sisältää myös tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten vastaanottoon liittyvät kulut. Suomi on tehnyt päätökset jo 32 puolustustarvikepaketista, joiden puolustusmateriaalituen korvausarvo on yli kolme miljardia euroa. Tähän tukeen liittyy nyt käsittelyssä oleva operaatio Legio, johon Suomen on määrä osallistua enintään 40 sotilaalla. Tähän lukeutuu osallistuminen operaation esikunta-, tuki- ja koulutustoimintaan Euroopan unionin ja Nato-maiden alueella. Operaation tavoitteena on kouluttaa ja varustaa Ukrainan sotilaallisia suorituskykyjä. Osallistuminen on osoitus Suomen vahvasta tuesta Ukrainalle, ja tukemista onkin jatkettava niin pitkään kuin on tarpeellista. Se, kuinka sota lopulta päättyy, on merkityksellistä Euroopan turvallisuusarkkitehtuurille. Suoran tuen ja avun ohella Venäjän vastaisia pakotteita tulee vahvistaa ja näin pyrkiä heikentämään Venäjän kykyä käydä sotaa. Tähän kuuluu erityisesti pakotteet Venäjän energia- ja rahoitussektoria kohtaan. Lisäksi venäläisiä jäädytettyjä varoja tulee voida käyttää Ukrainan tukemiseen ja jälleenrakentamiseen. On selvää, että Venäjä ei sanele rauhanehtoja eikä sitä tee myöskään Yhdysvallat. Rauhanehdoista ei voi päättää kuin Ukraina itse Euroopan vahvalla tuella. Edellä esitetyn perusteella sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon.

Arvoisa puhemies! Toistuvilla määräaikaisilla työsopimuksilla ei kestävää tulevaisuutta paljon rakenneta, jos miettii sitä, ostaako asunnon tai perustaako perheen. Siinä suhteessa jos halutaan luoda positiivista tulevaisuudennäkymää työntekijöille ja työelämään, tämä lakiesitys ei sitä kyllä tuo, vaan kuten itse asiassa Tehynkin kommentissa hyvin todetaan, hallitus luo pätkätöiden paarialuokan ja lisää määräaikaisuuksia sekä raskaussyrjintää. Ehkä näistä lausunnoista ainakin itselleni tuntuvat olevan painavia nimenomaan nämä tasa-arvovaltuutetun antamat kommentit ja näkökulmat siihen, mitenkä nämä määräaikaiset työsopimukset tulevat ensi sijassa kohdistumaan nimenomaan naisvaltaisille aloille ja varsinkin vielä siellä julkisella sektorilla. Tasa-arvovaltuutettu on todennut, että pitäisi tärkeänä, että muun muassa kansainvälisen ja EU-tason velvoitteita arvioitaisiin vielä esityksen jatkovalmistelussa, ja että yksittäisten artiklojen lisäksi on kiinnitettävä riittävästi huomiota kunkin sopimuksen tavoitteisiin, mitä tähän liittyy. Ehkä jos vielä nimenomaisesti ajattelee sitä, mitä tasa-arvovaltuutetun ohella myös yhdenvertaisuusvaltuutettu on lausunnossaan todennut, niin hallituksen esityshän yksiselitteisesti heikentäisi työntekijöiden suojelua ja asemaa suhteessa työnantajaan ja olisi omiaan heikentämään nimenomaisesti työntekijöiden mahdollisuuksia neuvotella oikeuksistaan ja puolustaa niitä, mitä tässä keskustelussa muun muassa edustajat Suhonen, Malm ja Lyly ovat hyvin nostaneet esille. Joten tässä suhteessa ehkä toivoisin, että hallitus kuulisi ehkä nyt nimenomaisesti näitä tasa-arvovaltuutettua ja yhdenvertaisuusvaltuutettua huomattavasti tarkemmalla korvalla, jotta nämä selkeät ongelmakohdat tässä lainsäädännössä saataisiin korjattua ja luotua positiivista kuvaa sinne työelämään eikä vain sitä määräaikaisten työsopimusten ketjutusta.

Arvoisa puhemies! Jos istunnon alussa useampikin meistä kiitteli käsittelyssä ollutta hallituksen esitystä nimenomaan työllisyyden näkökulmasta, niin nyt ehkä tämä esitys taas menee siihen surulliseen sarjaan niitä hallituksen esityksiä, jotka eivät sen enempää vahvista työllisyyttä kuin paranna työntekijöiden asemaakaan. Ja jos katsoo valiokunnan saamia selvityksiä nimenomaan näistä työllisyysvaikutuksista, niin hyvinkin heikolla pohjalla ovat, että määräaikaisten sopimusten lisääminen niitä vahvistaisi, ja jo tämän pitäisi olla herätys hallitukselle sen suhteen, kannattaako tätä lakiesitystä viedä eteenpäin. Mutta nostaisin itsekin esille sen, mitä tässä muutama puhuja on jo nostanut esille, nimenomaan sen raskaus- ja perhevapaaseen kohdistuvan syrjinnän, joka on tässä erittäin todennäköistä, ja nimenomaan tämän kohdistumisen nuoriin naisiin. Muun muassa tasa-arvovaltuutettu on todennut, että nimenomaan määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset muodostavat merkittävän osan tasa-arvovaltuutetulle ilmoitetuista syrjintäepäilyistä, ja vaikka syrjintä on tasa-arvolaissa kielletty, [Puhemies koputtaa] tulee esitys hyvin todennäköisesti lisäämään syrjintää ja tekemään siihen puuttumisesta [Puhemies koputtaa] entistä vaikeampaa.

Arvoisa puhemies! Ennen valintaani eduskuntaan olen ollut aika paljon tekemisissä historiantutkimuksen kanssa, ja siinä suhteessa koen jopa velvollisuudekseni tulla tästä asiasta keskustelemaan. Vaikka oma tutkimusaiheeni ei sinällään ole tukeutunut suomalaiseen arkistoverkkoon, niin kuitenkin sillä on suuri merkitys, ei pelkästään suomalaiselle historiantutkimukselle vaan myös kulttuuriperinnön säilymiselle. Tällä hetkellä ne Kansallisarkiston säästösyistä tekemät linjaukset sen suhteen, että erityisesti maakunta-arkistoverkostoa ryhdyttäisiin karsimaan, oikeastaan haittaavat useiden tutkijoiden työtä. Selvityksissä on luonnollisesti osoitettu, että ne käyntikerrat ovat vähäisiä, mitä siellä paikan päällä päivittäin tutkijat käyvät, mutta suurempi vaikutus näillä säästöillä ja leikkauksilla ja sulkemisilla olisi nimenomaan tutkimuksen tuottamiseen ja kulttuuriperinnön esittelemiseen tavallisille kansalaisille. Jos katsoo vaikka Suomen Historiallisen Seuran näkemyksiä, niin noin 5—10 prosenttia aineistoista on tällä hetkellä digitoituja, mikä osoittaa sen, että valtaisasti on työtä tehtäväksi, jotta nämä erilaiset aineistot olisivat tutkijoiden käytettävissä missä päin tahansa Suomea. Ennen kuin on saatu kunnolliset resurssit muun muassa digitoinnin jouduttamiseksi, niin en näe, mitenkä voidaan perustella muun muassa Hämeenlinnan, Turun, Vaasan tai Jyväskylän toimipisteiden sulkemisia ja lakkauttamisia. Myös se, että tutkijat voivat tilata yksittäisiä asiakirjoja tai kokonaisuuksia kerrallaan eri maksusta, haittaa tutkimuksen edistämistä ja aiheuttaa lisää kustannuksia. On myös ihan aiheellinen pelko, että koska tällä hetkellä tämä digitointi etenee niin hitaasti, se ryhtyy ohjaamaan sitä, minkälaista tutkimusta ja minkälaisia aihealueita tässä maassa tulevaisuudessa historiantutkijat käsittelevät ja minkälaista tutkimusta tullaan tekemään. Ehkä erityisesti sellaiset tutkimukset, jotka eivät ole niin paljon julkisuutta saavia, uhkaavat jäädä entistä enemmän syrjään tässä suhteessa. Ja ehkä viimeisenä näkökulmana: Tutkijayhteisössä on nostettu esiin huoli siitä, mitä aineistolle on digitoinnin yhteydessä tapahtunut. On esitetty näkemyksiä siitä, että osa aineistosta on myös epäpätevän digitoinnin seurauksena suoranaisesti jopa tuhoutunut, mikä on taas erittäin valitettavaa tämän kulttuuriperinnön säilymisen kannalta. Siinäkin mielessä erityisesti tähän digitointiin kohdistettuja resursseja tulisi entisestään vahvistaa, jotta sitä tekevillä ihmisillä on käytettävissään riittävä ammattitaito mutta myös ne kaikki tekniset laitteet ja valmiudet, joita siihen asianmukaiseen digitointiin tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Turvallisuutta on luonnollisesti vahvistettava, ja ehkä tässäkin esityksessä yleiset tavoitteet ovat kannatettavia, mitä tulee koulutuspolkujen selkiyttämiseen, päällekkäisyyksien vähentämiseen ja aloituspaikkojen kohdistamiseen ensikertalaisille. Mitä olen sivistysvaliokunnan demariedustajien kanssa tästä asiasta keskustellut, niin nimenomaan ehkä ensihoitaja- ja terveydenhuoltajakoulutuksen osalta tämä lakiesitys olisi hyväksyttävissä, mutta kuten edustaja Lohikoskikin hyvin jo totesi, nimenomaisesti tähän kätilökoulutukseen liittyen on ongelmia lainsäädännössä, ja siksi esitys tulisi palauttaa. Kuten tässä on jo todettukin, myös aikaisemmissa selvityksissä, mitä asiasta on tehty, on todettu, että kätilökoulutusta on tarkasteltu eri rakennevaihtoehdoilla ja niissä on esitetty suuntaa kätilökoulutuksen toteuttamiseksi nimenomaan ylempänä ammattikorkeakoulututkintona ja sen tason säilyttämiseksi. Kun ottaa huomioon sen, kuinka vaativaa se kätilön työ on, ja nyt kun se on kytketty sekä ensihoitaja- että terveydenhuoltajakoulutuksen kanssa yhteen, niin on pakko yhtyä edustaja Lohikosken esittämään ja edustaja Lylyn hyvin kannattamaan esitykseen, että tämä palautettaisiin valmisteluun.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä sinällään määritellään, mitenkä Syyttäjälaitos toimii arjessa ja miten sitä oikeudenhoitoa käytännössä tehdään. Olemme lakivaliokunnassa — emme pelkästään tämän asiayhteyden kuulemisissa vaan useissa kuulemisissa tällä vaalikaudella — saaneet viestiä, että Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä ja se vaarantaa kansalaisten oikeusturvan toteutumisen. Siinä mielessä on tietysti toivottavaa, että kun näitä uudistuksia tehdään, niin samalla katsotaan, että resurssit ovat riittävät ja näillä digitaalisilla muutoksilla ei siirretä sitä kuormitusta sitten jonnekin muualle, vaan se toimivuus on varmistettava tässä suhteessa. Sitä kautta on myös seurattava Syyttäjälaitoksen henkilöstöresurssien riittävyyttä ja toisaalta myös henkilöstön jaksamista, koska kyllä meidän järjestelmässämme kansalaisen tulee voida luottaa siihen, että Syyttäjälaitos ja koko oikeudenhoito toimii tehokkaasti ilman turhia viivytyksiä ja ammattimaisesti, jotta se kansalaisen oikeusturva saadaan siinä mielessä täysimääräisesti toteutettua. Kaikilta osin olen tyytyväinen tähän esitykseen, minkä hallitus on tehnyt, ja toivon, että nämä huomiot, mitä esitin, otetaan sitten jatkovalmisteluissa ja ‑käsittelyissä huomioon.

Arvoisa puhemies! Viime vuosien aikana olemme nähneet, miten Venäjä on kehittänyt kyberhyökkäyskykyään. Useat Euroopan maat ovat olleet hyökkäyksien kohteena, ja meillähän ei ole täyttä tietoa siitä, etteikö Suomeenkin olisi voinut jo kohdistua tällaista vaikuttamista. Ministeri itse otti esille muun muassa Helsingissä sattuneet tapaukset. Meillä on myös pankkisektorilla ollut viime vuosien aikana tapauksia, joissa heidän järjestelmiään vastaan on hyökätty. Edustaja Hänninen nosti hyvin esille muun muassa energiahuollon. Vesilaitos ja kaikki muut tällaiset järjestelmät ovat hyvin sidoksissa toisiinsa, ja mikäli tietoliikenneyhteyksiä tullaan häiritsemään, niin sillä voi olla vakavia seurauksia koko kansakunnan huoltovarmuuden kannalta. Siinä mielessä on hyvä, että ehkä tässä nyt OTKESin valtuuksia ja mahdollisuuksia laajennetaan, niin että mikäli sattuu tällaisia kyberiskuja, niin heillä on mahdollisuudet sitten ryhtyä niitä hyvinkin vahvasti tutkimaan, jotta voidaan sitten selvittää, mitä on tapahtunut ja mitenkä kansakunnan kriisinsietokykyä ja myös puolustuksellista elementtiä pystytään vahvistamaan. Täytyy toivoa, että sitten myös OTKESilla on riittävät resurssit tutkimustyöhön ja ennen kaikkea myös se asiantuntemus, mitä he tarvitsevat tällaisissa kyberiskuissa ja selvityksien aikaansaamiseksi, jotta muut viranomaiset ja yhteiskunnalliset toimijat voivat ottaa heidän selvityksestään koppia ja parantaa niitä haavoittuvuuksia, mitä meidän yhteiskunnassa mahdollisesti on.

Kokko, olkaa hyvä. Arvoisa puhemies! Tarpeellinen lakiesitys, vaikkakin ehkä sisällöltään moniulotteinen ja tekninen. Tässähän tavoitteena on parantaa muun muassa 16—17-vuotiaiden vanhempien osallistumista lapsen hoitoon tai kuntoutukseen, keventää vammaisetuuksien hakemisprosessia sekä parantaa ja vahvistaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nämä tavoitteet kyllä allekirjoitan täysin. On selvää, että alle 18-vuotiaan sairaus tai vamma kuormittaa koko perhettä ja aiheuttaa taakkaa, ja nyt esitetyillä muutoksilla pystytään vähentämään sitä perheellä olevaa hallinnollista taakkaa ja turvataan myös se vanhempien mahdollisuus osallistua siihen lapsen hoitoon. Tässä tietysti kyllä tämä byrokratian ja mahdollisen paperisodan vähentäminen on enemmän kuin tarpeen. Esityksessä on myös ehdotettu, että jatkossa laissa muun muassa määriteltäisiin, milloin vammaisetuus myönnettäisiin toistaiseksi ja milloin määräaikaisena, sekä että etuuden kesto arvioitaisiin edelleen tapauskohtaisesti. Nämä muutokset hyvinkin selventäisivät ja täsmentäisivät vammaisetuuksia koskevia menettelysäädöksiä ja sitä kautta myös vähentäisivät sekä etuutta hakevien että terveydenhuollon henkilöstön työmäärää. Tämäkin on kyllä varsin positiivinen asia tässä lakiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Jos äskeisessä asiakohdassa keskusteltiin siitä, mitenkä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden työllistymistä ja työhön tulemista voitaisiin edistää, niin tämä ehkä menee siinä suhteessa samaan linjaan, kun puhutaan, mitenkä työttömyysturvalla työskentelystä voitaisiin tehdä entistä kannustavampaa. Ja kuten tässäkin on puheenvuoroissa jo kuultu, niin pääpainona on nimenomaan sosiaaliturvan selkeyttäminen ja sujuvoittaminen. Siitä varmasti kaikki voidaan olla yhtä mieltä, että se on se suunta, mihin meidän tulee mennä, ja ennen kaikkea se, jos pystytään ehkäisemään niitä tuensaajalle mahdollisesti tulevia seuraamuksia — jos kaikki paperit ja tällaiset eivät ole ihan asianmukaisia, niin se, mitenkä niitäkin ongelmia pystytään sitten tässä taklaamaan — on hyvä. Tietysti on niin, että lausuntopalautteissa on esitetty myös kritiikkiä, mutta on hyvä, että hallitus on ottanut huomioon — ainakin mitä tulee tässä esityksessä erityisesti nuoren kuntoutusrahaan erillisenä etuutena, sekä sitten myös harkinnanvaraiseen kuntoutusavustukseen liittyen — lausuntokierroksella annetun palautteen, ja muutoksia ollaan tässä suhteessa sitten tekemässä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen työllisyyspolitiikkaa on tällä vaalikaudella voinut ihan aiheesta kritisoida, mutta tässä lakiesityksessä, jota nyt käsittelemme, kyllä kiitokset ovat hallitukselle ja ministerille paikallaan. Varsinkin kun itse en ole asiasta vastaavassa valiokunnassa, toisin kuin vaikka edustaja Merinen, en ole löytänyt yhtään kritiikin aihetta tästä esityksestä. Kuten täällä on hyvissä puheenvuoroissa todettu, nimenomaan se, että työkyvyttömyyseläkkeellä tai osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ihmisten työllistyminen on sille henkilölle itselleen mutta myös koko kansantaloudelle erinomainen asia. Meillä on ollut ehkä tässä suhteessa liian kaavamainen näkökulma siihen, mitenkä ihminen pystyy työskentelemään, jos hänellä itsellään on intoa ja mahdollisuuksia siihen huolimatta niistä fyysisistä tai henkisistä rajoitteista, mitkä ovat sen työkyvyttömyyden tietyssä tilanteessa aiheuttaneet. On tietysti hyvä, koska nämä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat yleensä niitä kaikista pienituloisimpia, että tällä joustomallilla mahdollistettaisiin se, että heidän ansioitaan voitaisiin lisätä ilman, että se eläke leikkaantuu. Ehkä tässä se kaikista positiivisin näkökulma on siinä, että nimenomaan näitä hyvinvointivaltion tarjoamia tukia viedään enemmän sinne kannustavampaan suuntaan, jotta ihmisen ei tarvitse alkaa pohtia sitä, että jos minä vähän tienaan enemmän, niin kuinka paljon se mahdollisesti leikkaa niitä tukia, joita yhteiskunnalta saan. Siinä mielessä tämä on erittäin hyvä ja tarpeellinen uudistus.

Arvoisa puhemies! Sille ei valitettavasti voi mitään, että hallituksen työllisyys- ja talouspolitiikka on epäonnistunut ainakin numeroiden valossa. Jos katsoo lähtötilannetta ja sitä, missä olemme nyt, työttömyys on suorastaan räjähtänyt käsiin. Erityisesti siellä korostuu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien joukko, ja myös valtion velkaantuminen on edennyt hälyttävällä tahdilla huolimatta siitä, että hallitus on kohdistanut erittäin merkittäviä leikkauksia hyvinvointivaltion peruspalveluihin. Elikkä rakenteellista ongelmaa siellä on. On pakko myös yhtyä siihen edustaja Bergin näkemykseen, että on hieman erikoista, että tätä perustellaan yleisellä eurooppalaisella ja kansainvälisellä suhdannetilanteella, kun muun muassa kaikkien muiden Venäjän rajanaapureiden, Baltian maiden ja Puolan, talous on huolimatta erittäin haasteellisesta tilanteesta ja rajaliikenteen sulkeutumisesta silti pärjännyt Suomea paremmin. Mutta tietysti tulevaisuuteen pitää katsoa ja ennen kaikkea sitä, mistä niitä uusia kasvun elementtejä syntyy. Suomessahan on erittäin hyvää vientiteollisuutta, joka tähyää maailmalle, uusia innovaatioita. Oli sitten kysymys vaikka Iceyen satelliiteista tai Bayerin valmistamista ehkäisykierukoista, niin kyllä suomalaisille tuotteille on kysyntää maailmalla, ja niitten varaan on hyvä sitä pohjaa rakentaa. Mutta sekään ei synny itsestään. Oikeastaan ne kasvun elementithän koskevat sitä, että meillä on koulutettua työvoimaa ja erityisesti panostuksia uusiin innovaatioihin ja tutkimukseen. Erityisesti tässä suhteessa toivoisi hallitukselta rohkeampaa politiikkaa, niiden koulutuspanosten suhteen mutta myös sitten tämän tki-toiminnan vauhdittamiseksi. Täytyy nostaa yksi lempilapsi esille eli yritystuet, mistä itse olen tässä salissa tällä kaudella meuhkannut aika monta kertaa. Edelleen miljarditolkulla vuodessa jaetaan suoria ja epäsuoria yritystukia, ja summa on vielä suurempi, jos mukaan lasketaan vielä monet verotuet, jotka itse asiassa haittaavat muun muassa kilpailua ja sen uuden kasvun luomista. Tietysti toivoisin, että hallituksella ja tulevillakin hallituksilla olisi enemmän rohkeutta ottaa se poliittinen vastuu tässä asiassa. Varmasti meillä on lukemattomia yritystukia, joille jokaiselle riittää puolustajat, mutta se ei ole veronmaksajien rahojen vastuullista käyttöä. Tässä mielessä pitäisi olla linja selkeänä sen suhteen, että niitä panostuksia laitettaisiin muun muassa entistä vahvemmin vaikka vihreän siirtymän tukemiseen ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomiseen Suomeen.

Arvoisa puhemies! Tunnistan tässä keskustelussa paljon niitä elementtejä, joita käytiin läpi melkein kymmenen vuotta sitten, kun tiedustelulait hyväksyttiin — niitä pelkoja, mitenkä kunniallisille kansalaisille, heidän yksilönsuojalleen, käy: onko uhkana massavalvonta, muita asioita yksilönvapaudelle? Ne kaikki pystyttiin julkisessa keskustelussa kumoamaan. Nyt tässäkin keskustelussa tuntuu nousevan ylisuuria pelkoja siitä, mihinkä perustellut viranomaisten valtuuksien lisäämiset ja lainsäädäntömuutokset oikeasti liittyvät. Mutta samanaikaisesti täytyy yhtyä kyllä muun muassa edustaja Tuppuraisen ja Ojala-Niemelän näkökulmaan siitä, että olisi hyvä se, että myös nämä substanssilait käsiteltäisiin tämän perustuslain muutoksen kanssa samanaikaisesti, ja myös se, että tämä ulotettaisiin ensi vaalikaudelle, sillä näin merkittävä asia perustuslain näkökulmasta ei mielestäni anna mahdollisuutta siihen, että tätä voitaisiin kiireellisesti viedä lävitse. Sinällään olen kyllä samaa mieltä siitä, että turvallisuusviranomaisella pitää olla riittävät valtuudet ja oikeudet kansallisten uhkien torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Naton pelote Venäjää vastaan nojaa viime kädessä Yhdysvaltojen joukkotuhoaseisiin, ja se oli se merkittävin syy, jolla suomalaisten laajalla enemmistöllä, kansalaismielipiteellä ja myös poliittisella tuella liityttiin Naton jäseneksi, jotta pidäke pystytään nostamaan mahdollisimman korkealle. Tietysti ydinasepolitiikka on vain jäsenille kuuluva etuoikeus, se tiedonsaanti, mikä Natossa on, joten rauhankumppanuusmaana emme tietenkään, vaikka Natoa lähellä olimme, voineet saada kaikkea sitä tietoa, mitä me tiedämme nyt. Mutta jos Suomi liittyi 4.4.2023 Naton täysivaltaiseksi jäseneksi ja jo silloin osa asiantuntijoista totesi, että ydinenergialakiin voidaan joutua tekemään muutoksia liittyen tähän ydinasepelotteeseen, niin kysyisin itsekin sen, mitä täällä muutama kollega on jo nostanut esille, että jos kolme vuotta sitten Suomi liittyi Naton jäseneksi ja olemme siinä ajassa kerryttäneet jo tietoa tästä asiasta, niin miten me olemme vasta nyt tässä tilanteessa, vaalikauden loppupuolella, että tämä asia nyt tuodaan eduskunnan käsittelyyn ja valitettavan kiireellä.

Arvoisa puhemies! Varmasti jokainen ymmärtää, että jos yli 300 sotejärjestäjästä siirrytään 20 järjestäjän malliin, niin sillä täytyy olla vaikutuksia palveluverkkoon, tapoihin tuottaa niitä palveluita, miten hyödynnetään järjestöjä tai yrityksiä palveluiden tuottamisessa. Siinä suhteessa on ymmärrettävää, että hyvinvointialueet, jotka nyt tekevät merkittäviä muutoksia, että annetut rahat ja henkilöstö saadaan riittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen laadukkaaksi järjestämiseksi, tarvitsisivat nyt ennen kaikkea sitä työrauhaa. Ja kyllä tämä budjettiveivaaminen on varmasti yksi sellainen asia, joka ei siellä hyvinvointialueilla sympatiaa herätä. Jos katsoo muun muassa Pirkanmaata, jossa on heti alkuvaiheessa tehty vastuullisia mutta kovia päätöksiä liittyen muun muassa palveluverkkoon, aukioloaikoihin, palvelutasopäätöksiin, niin he ovat saaneet annetut rahat riittämään, mutta nyt heitä odottaa 36 miljoonan euron leikkaus. Samaten Pohjois-Pohjanmaalla 37 miljoonaa euroa. Kyllä voidaan kysyä sen kannustavuuden perään, jos ne hyvinvointialueet, jotka ovat saaneet talouttaan tasapainoon, menneet niiden ohjeistuksien mukaisesti, joutuvat nyt tässä tilanteessa kärsimään. Oma hyvinvointialueeni Keski-Suomi on viimein saamassa päätään vesirajan yläpuolelle, ja nyt sitten sieltäkin ollaan leikkaamassa rahoitusta muutamilla miljoonilla. Ehkä tässä mielessä toivoisi hallitukselta nyt tällaisen muutaman sadan miljoonan euron leikkauksen sijaan sitä työrauhan antamista hyvinvointialueille. On varmasti ihan perusteltua kritisoida edellisen hallituksen soteuudistusta — siinä on minunkin mielestäni monia vikoja — mutta sehän ei tätä keskustelua vie eteenpäin tai edesauta ratkaisemaan asiaa, että täältä oikealta sekä vasemmalta joko kehutaan tai moititaan sitä edellisen hallituksen soteuudistusta. Hyvä on myös muistaa, että se oli 20 vuoden aikana ensimmäinen uudistus, joka läpäisi perustuslain seulan ja todettiin sellaiseksi uudistukseksi, joka voidaan toimeenpanna. Nyt on tietysti hyvä, että sitä nykyistä lainsäädäntöä kehitetään ja viedään eteenpäin. Sama tietysti koskee tätä rahoituslakia, joka ottaisi tulevaisuudessa entistä paremmin huomioon sairastavuuden mutta myös säilyttäisi sen kannustavuuden, että hyvinvointialueilla olisi kannustinta panostaa niihin ennalta ehkäiseviin palveluihin, että ne kalliimmat hoidot pystyttäisiin sitten tulevaisuudessa välttämään.

Arvoisa puhemies! Kuten useasti näissä keskusteluissa on jo viimeisten vuosien aikana todettu, Suomi on liittokunnassa turvallisuuden tuottaja eikä sen kuluttaja, ja näihin rauhan ajan operaatioihin osallistuminen on erinomainen keino näyttää sitä esimerkillä johtamista, että meillä on kyky pitää omasta kansallisesta turvallisuudesta ja puolustuksesta huolta mutta myös antaa kykyä liittolaisten käyttöön, erityisesti ehkä juuri tässä läheisillä merialueilla, joista myös Suomi tiiviisti hyötyy. On tietysti hyvä, että Puolustusvoimat aina operaatioiden jälkeen arvioi niitä kokemuksia, positiivisia ja negatiivisia asioita, mitä näihin harjoituksiin osallistumisesta tulee, ja sitä kautta myös pystytään kehittämään tätä meidän kansallista puolustuskykyämme tulevaisuutta varten. Ehkä se, mistä myös näissä keskusteluissa on jo keskusteltu ja mihin valiokunnan puheenjohtajakin viittasi, on se, että nyt kun nämä Nato-asiat ovat hyvin normaalia turvallisuuspoliittista toimintaa, niin voidaan kysyä, onko tämä selontekomenettely hieman liian raskas malli näiden joka vuosi toteutuvien rauhan ajan operaatioiden koordinoimiseksi erityisesti eduskunnan kautta, sillä nytkin, kun katson tätä salia, tästä merkittävästä turvallisuuspoliittisesta asiasta on minun lisäkseni kuusi muuta edustajaa täällä keskustelemassa. Ehkä sekin jo kertoo siitä, että nämä Nato-kysymykset ovat tulleet osaksi sitä perinteistä puolustuspoliittista keskustelua, ja ehkä syytä olisi nyt päästä tästä raskaasta selontekomenettelystä eroon.

Arvoisa puhemies! Vahva julkinen talous todellakin on köyhän paras ystävä, ja siksi julkinen talous täytyy saada tasapainoon, mutta senkin voi tehdä niin monella eri tavalla. Oikeudenmukaisuudesta ehkä SDP on antanut omissa vaihtoehtobudjeteissaan mallin: sopeuttamisen mittakaava hallituksen luokkaa, mutta yhdeksän kymmenestä hyötyy taloudellisesti enemmän. Joten ehkä tässä suhteessa on pakko kysyä hallitukselta: koetteko te, että teidän politiikallanne on ollut vaikutusta siihen, että meillä on yli 30 000 uutta lasta tippunut köyhyyteen verrattuna teidän kautenne alkuun? Meillä on noin miljoona suomalaista, jotka elävät köyhyysrajalla, ja lukemattomia suomalaisia työntekijöitä, jotka eivät tule palkallaan toimeen vaan joutuvat turvautumaan sosiaaliapuun. Täytyy lopuksi vielä todeta, että kyllä hämmensi edustaja Päivi Räsäsen näkemys siitä, että meidän pitäisi jotenkin olla ehkä tyytyväisiä siihen, että meidän köyhyydessä elävien ihmisten joukko on EU:n keskiarvon alapuolella, että vain 17 prosenttia suomalaisista elää köyhyydessä. Tämä varmaan sitten lohduttaa suomalaisia köyhiä, että me emme ole ihan Romanian ja Bulgarian tasolla.

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joita olen kannattanut ennen kuin lähdin politiikkaan mukaan noin parikymmentä vuotta sitten: Suomen Nato-jäsenyys ja ydinvoima. Nyt kun edeltäjäni ovat hoitaneet tässä hienossa salissa Suomen Nato-jäsenyyden, niin on suorastaan ilo olla itse mukana prosessissa, joka on varmasti Suomen elinkeinoelämän, työllisyyden, ilmastopolitiikan ja huoltovarmuuden kannalta erittäin kauaskantoinen ratkaisu nyt tämän lakiesityksen myötä. Täytyy jo tässä vaiheessa kiittää hallitusta siitä, että tammikuussa, kun lainsäädännön arviointineuvosto antoi arvion ydinenergialain valmisteluun liittyen, siinä todetaan, että se on kokonaisuudessaan hyvin valmisteltu, joten kiitokset jo tässä vaiheessa. On helppo yhtyä niihin puheenvuoroihin, joita tässä salissa on jo pidetty nimenomaan siitä, mitenkä ydinenergialain uudistus mahdollistaa suomalaisen ydinenergiaosaamisen kaupallisen hyödyntämisen entistä paremmin, varsinkin mitä tulee näihin pieniin niin sanottuihin SMR-reaktoreihin, joita voidaan käyttää erittäin tehokkaasti muun muassa kaukolämmön hyödyntämisessä ja tuomaan niitä reaktoreita lähemmäs muun muassa kaukolämmön käyttäjiä. On myös hyvä, että meillä olisi teknologianeutraali ja riskitietoinen sääntelykehikko, joka huomioi nimenomaan nämä erilaisten ydinlaitosten ominaisuudet, sijaintivaihtoehdot ja riskitasot oikeasuhtaisesti. Sekin olisi hienoa, jos katsoo erityisesti näihin pienreaktoreihin liittyviä kysymyksiä, että käytössä olisivat joustavat hyväksymis-, lupa- ja lausuntomenettelyprosessit, jotka sitten jouduttaisivat investointeja siinä vaiheessa, kun ne on todettu teknologialtaan turvallisiksi. Mitä tulee näihin isoihin ydinvoimahankkeisiin, olemme nähneet Olkiluodossa, että varsinkin niiden rakentamisen suunnittelussa — jos ei ole rakennuttajalla ihan ehkä täyttä varmuutta siitä, minkälainen sääntelykehikko Suomessa on — saattaa tulla viivästyksiä ja ongelmia, joten ehkä tässä suhteessa onkin hyvä, jos kyetään erottamaan näiden isojen hankkeiden ja sitten näiden pienoisreaktoreiden mahdolliset tuotannot toisistaan. Erityisesti jos pienoisreaktoreiden kohdalla saadaan sarjatuotantoa lisättyä, niin se olisi aina vain parempi. On hienoa, että edustaja Harjanne sekä edustaja Sammallahti nostivat esille ydinjätteen loppusijoituksen. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että olisi syytä keskustella ja pohtia, minkälaisia mahdollisuuksia meillä olisi olla laajemmassakin mittakaavassa ei pelkästään Suomesta tulevalle ydinjätteelle ja käytetylle polttoaineelle varastointia, vaan että voisimmeko olla jopa eurooppalaisessa mittakaavassa tässä etunojassa. Sanotaanko, että jos meillä on yksi maailman vakaimmista kallioperistä, niin ainakin minä itse nukkuisin yöni paremmin, kun tietäisin, että muun muassa vaikka ranskalaisten tai muiden eurooppalaisten ydinenergiamaiden jätteet olisivat meidän kallioperässämme asianmukaisesti varastoituna, kuin jos ne olisivat ehkä jossain maanpäällisessä varastossa huomattavasti epävakaammassa ympäristössä muualla Euroopassa. Tämä olisi varmasti sellainen hanke, jossa, kuten edustaja Harjannekin hyvin nosti esille, ei pelkästään halvalla hinnalla oteta tänne ydinjätteitä, vaan oikeasti kykenemme sillä rahastamaan ja nostamaan myös tämän puolen esille. Mutta olen suorastaan jopa vähän harmissani, että en ole talousvaliokunnassa, joka pääsee tästä asiasta keskustelemaan. Meille puolustusvaliokunnassa tulee varmasti hieman ikävämmät asiat tästä ydinenergialain uudistamisesta, jossa ei ehkä välttämättä ole yksimielisyyttä, mutta toivon, että tässä asiassa eduskunnassa meillä on se yhteinen tahtotila saada suomalaisen teollisuuden pyörät pyörimään ydinenergialla, myös tuotettua lämpöä ihmisille, torjuttua ilmastonmuutosta ja myös vahvistettua Suomen huoltovarmuutta.

Arvoisa puhemies! Nato on kiistatta modernin aikakauden menestyksekkäin puolustusliitto. 77 vuoden ajan eli koko Naton olemassaolon ajan yksikään valtiollinen toimija ei ole halunnut uhmata Naton päättäväisyyttä puolustaa liittolaisia tai edes testata sitä missään olosuhteissa. Tämä tahtotila ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan on hyvä, että Suomi tässä tapauksessa johtaa esimerkillä Natossa, panostaa omaan uskottavaan puolustuskykyyn mutta myös osallistuu aktiivisesti näihin rauhan ajan turvallisuutta vahvistaviin toimiin. Erityisesti nyt ehkä tässä korostuu tämä Itämeren alue, jossa, kuten tiedämme, Venäjän sekä varjolaivaston toiminta että erilaiset hybridioperaatiot haastavat alueen vakautta. On siinä mielessä hyvä, että ne kyvykkyydet, mitä Suomella on nyt mahdollista antaa nimenomaan tämän Itämeren laajemman tilanteen turvaamiseksi, kyetään käyttämään ja sitä kautta vahvistamaan liittolaisten turvallisuutta ja koko liittokunnan pelotetta.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa ja maailmalla ei ota helpottuakseen, päinvastoin. Vuonna 2014 Venäjä käynnisti sodan Ukrainaa vastaan laajentaen sitä neljä vuotta sitten täysimittaiseksi hyökkäyssodaksi. Nyt sota raivoaa avoimenaan myös Lähi-idässä. Kun turvallisuus Euroopassa ja maailmalla horjuu, on arvokas hetki keskustella tässä salissa tänään siitä, miten Suomi antaa jälleen panostansa yhteisen turvallisuutemme puolesta yhdessä liittolaistemme kanssa. Turvallisuustilanteessa tapahtunut muutos korostaa entisestään Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien merkitystä. Nämä tehtävät ovat tärkeä osa sitä perusajatusta, jonka mukaan kaikki liittolaiset valmistautuvat tukemaan toisiaan koko liittokunnan alueella. Osoitamme näin paitsi keskinäistä solidaarisuutta sekä jaettua vastuunkantoa ja yhtenäisyyttä myös erityisesti valmiutta ja vahvaa puolustuskykyä. Kuten tämänkin selonteon käsittelyn yhteydessä voimme todeta, Suomi on vahvasti sitoutunut liittokuntamme yhteiseen toimintaan ja tavoitteisiin. Suomelle on tärkeää osoittaa konkreettisesti sitoutumista ja vastuunkantoa liittokunnan pelotteista ja puolustuksesta 360 asteen ajattelutavan mukaisesti koko liittokunnan alueella. Arvoisa puhemies! Venäjän hyökkäyssota ja sen johdosta Euroopan turvallisuustilanteessa tapahtunut muutos on korostanut myös Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien merkitystä, ja läsnäoloa on lisätty juuri itäisen sivustan jäsenmaissa. Suomen varsinainen osallistuminen käynnistyi vuonna 2024, jolloin Puolustusvoimat lähetti aluksen Naton miinantorjuntaosastoon Itämerelle sekä hävittäjäosaston Naton air shielding -tehtävään. Vuoden 25 aikana Puolustusvoimat on osallistunut Naton ilmavalvonnan päivystystoimintaan Islannissa ja pysyvien merivoimaosastojen toimintaan Itämerellä, Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla. Kuluvan vuoden osalta Puolustusvoimat jatkaa osallistumista merivoimaosastojen toimintaan, ja myös vuonna 27 Puolustusvoimien on tarkoitus osallistua pysyvän laivasto-osaston sekä pysyvän miinantorjuntaosaston tehtäviin Naton merellisellä vastuualueella. Kuten selonteossa todetaan, osallistuminen vuonna 27 jatkaisi edeltävien vuosien osallistumista Naton pysyvien merivoimaosastojen toimintaan ja osoittaisi näin Suomen pitkäjänteisen sitoutumisen liittokunnan yhteisiin toimiin lähialueellamme turvallisuuden vahvistamiseksi sekä toisi esiin Suomen aloitteellista roolia Itämeren alueen turvallisuuden takaamisessa. Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävistä on tullut osa Puolustusvoimien normaalia toimintaa, jota tulemme jatkamaan vuosittain tästäkin eteenpäin. Suomi antaa osaamistaan ja kyvykkyyksiään liittokunnan yhteiseen käyttöön, ja samalla saamme arvokasta kokemusta puolustuksen ja pelotteen suunnittelusta, ylläpitämisestä ja käyttämisestä. Tulevia vuosia ja vuosikymmeniä silmällä pitäen olisi meidän hyvä myös keskustella niistä osaamistarpeista, joita Puolustusvoimat tarvitsee liittokunnan yhteistyön puitteissa jatkossa. Liittokunnan integraation ja yhteistyön syventäminen vaatii myös henkilöstömme osaamisen määrätietoista kehittämistä. Tämä kehittämistyö vie aikaa, joten on syytä nostaa keskusteluun se, miten näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Arvoisa puhemies! Kuten tänään ja jo moneen kertaan aiemminkin vastaavia selontekoja käsiteltäessä on todettu, Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävä on tärkeä mutta jo normaali osa puolustusvoimiemme toimintaa. Siksi tämänkaltainen selontekomenettely on sangen raskas tapa käsitellä näitä toimintoja, vaikka asiasta sinänsä onkin tällaisena aikana arvokasta keskustella. [Timo Heinonen: Oikein!] Kuitenkin tämänkaltainen selontekomenettely on perintö ajalta, jolloin Suomi ei ollut vielä sotilaallisesti liittoutunut ja Naton jäsenmaa. Tulevaisuudessa tätä menettelyä voitaisiin yhdessä harkita kevennettäväksi tarkastelemalla selontekomenettelyä edellyttävää lainsäädäntöämme ja sen soveltamista. Nyt kuitenkin olemme tässä keskustelemassa Suomen tavoitteista ja roolista Naton yhteisessä puolustuksessa tämän selonteon puitteissa. Kuten selonteko osoittaa, Suomi on vahvasti sitoutunut Naton rauhan ajan yhteisiin tehtäviin. Osallistumisella osoitamme konkreettisesti sitoutumista ja vastuunkantoa liittokunnan pelotteeseen ja puolustukseen Naton strategisen konseptin ja sen eri uhkakuvat huomioivan 360 asteen ajattelutavan mukaisesti. Suomi on liittokunnassa turvallisuuden tuottaja eikä sen kuluttaja. [Pauli Kiuru: Hyvä! — Timo Heinonen: Hyvä demarilinjaus, olisi kuunnellut pidempäänkin!]

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnalle erinomaisesta työstä, jota olette tehneet Euroopan neuvostossa. Euroopan neuvosto on kiistämättä maanosamme varmasti tärkein demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta turvaava kansainvälinen organisaatio, ehkä jopa keskeisempi kuin Euroopan unioni. Kuten edustaja Kumpula-Natrin puheenvuorossa hyvin todettiin, Euroopan neuvosto on usein ollut se odotushuone Euroopan unioniin, jossa näitä unionin kannalta ehkä tärkeitä perusarvoja on yhteiskunnissa laitettu kuntoon, ja ennen kaikkea se on tuonut yhteen myös nykyisin unioniin vielä kuulumattomat maat. Erityisen tärkeänä pidän Euroopan neuvoston työtä tällä hetkellä Venäjän kaappaamien ukrainalaisten lapsien palauttamiseksi takaisin heidän perheidensä luokse. Se tilanne on kestämätön ja täyttää varmasti tunnusmerkit rikoksista ihmisyyttä vastaan. Toinen on tietysti sitten Venäjän aiheuttamien vahinkojen selvittäminen, missä työssä Euroopan neuvosto on ollut erittäin keskeisesti mukana. Toivottavasti sekin asia etenee laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Haluaisin tässäkin yhteydessä nostaa esille, kuten olen varmaan aikaisemmissakin kohdissa, kun kertomusta on käsitelty, aina sen toisen puolen, mikä Euroopan neuvostoon liittyy, eli kunta- ja aluehallintokongressin, jossa itse olen saanut vaikuttaa jo lähes kymmenen vuoden ajan Suomen valtuuskunnassa. Ehkä parlamentaarisen työn ohella myös tämä kunta- ja aluehallintokongressi on tärkeä, sillä se tuo yhteen yli 300 alue- ja paikallishallinnon edustajaa ympäri Eurooppaa keskustelemaan ehkä nimenomaan niitten kuntien ja alueiden näkökulmasta keskeisistä ihmisoikeus- ja oikeusvaltioperiaatekysymyksistä. Olemme myös ainoa organisaatio, joka kansainvälisesti toteuttaa alue- ja paikallisvaalien valvontaa sekä tekee myös näitä maaraportteja, joihin myös edustaja Kumpula-Natri hyvässä puheenvuorossaan viittasi. Tässä suhteessa toivoisin, että voisimme tiivistää tätä yhteistyötä parlamentaarisen valtuuskunnan ja kuntakongressin valtuuskunnan kanssa, sillä se ehkä vahvistaisi Suomen äänen kuuluvuutta koko Euroopan neuvostossa, jos kaikki nämä meidän edustajat, keitä siellä on, pystyisivät tulemaan saman pöydän ääreen ja hakemaan niitä yhteisiä näkemyksiä, mitä sitten veisimme sekä parlamentaarisessa yleiskokouksessa että kuntakongressissa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sääntelyyn, niin meidän tuskin kannattaa ottaa mallia esimerkiksi vaikka Yhdysvalloista siinä, miten Trumpin hallinto on liittohallituksen sääntelyä karsinut ruimimalla sinne sun tänne leikkauksia. Varmasti EU:ssakin osataan tehdä harkintaa sen suhteen, mikä on järkevää sääntelyä ja mikä sitten tehotonta, ja karsia nimenomaisesti tehotonta ja saada sitä kautta EU:ta liikenteeseen. Tähän liittyy osaltaan myös nykyinen valtiontukipolitiikka, mikä ainakin tuolla puolustusteollisuudessa on näyttäytynyt erittäin härskinä kotiinpäin vetämisenä erityisesti suurilta mailta, tässä nyt nimeltä mainitsematta Ranskaa tai osoittamatta ketään sormella. Toivottavasti tähänkin saataisiin muutosta aikaan. On pakko nostaa esille tuo edustaja Hopsun mainitsema näkökulma Afrikasta, joka todellakin on mahdollisuus sekä Suomelle että Euroopalle. Vedin itse asiassa eduskunnan delegaatiota loppuvuodesta Sambiassa, jossa vierailimme Kansanshin kaivoksessa. Oli hienoa kuulla, että 80 prosenttia sen käyttämästä teknologiasta tulee Suomesta, yli 100 miljoonalla dollarilla pelkästään viime vuonna ostoja suomalaiselta elinkeinoelämältä. Tämä on toivottavasti se suunta, mihin Suomi antaa oman panoksensa.

Arvoisa puhemies! On todellakin hienoa, että pystymme käymään tätä tärkeää eurooppapoliittista keskustelua edes nyt tämän yhden tunnin ajan tässä salissa, ja täytyy toivoa, että tähän olisi mahdollisuus useamminkin. 500 miljoonan kansalaisen yhteismarkkina-alue on ehkä tällä hetkellä kansainvälisesti kokoaan heikompi. Sekä Yhdysvallat että Kiina, ja nyt myös Venäjä turvallisuuspoliittisessa mielessä, haastavat Euroopan unionia, ja siinä suhteessa Euroopan unionin riippumattomuus näistä suurvalloista on meille elinedellytys, ja siinä mielessä nimenomaan Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen on keskeisessä roolissa. On erittäin harmillista, että jos vertaa vaikka Yhdysvaltoihin, niin siellä tki-panostuksiin on ohjattu kolme ja puoli prosenttia bkt:stä — jopa niinä kiivaimpina koronavuosina Yhdysvallat ei tästä leikannut — kun taas OECD-maiden, joihin suurin osa EU-maistakin kuuluu, keskiarvo on 2,7. Joten kyllähän tämä kertoo siitä, että niin kuin tässäkin salissa puheenvuoroissa on jo nostettu esiin, nimenomaan niiden tki-panostuksien voimakas kasvattaminen on avain siihen, [Puhemies koputtaa] että se eurooppalainen teollisuus ja eurooppalaiset innovaatiot saadaan kunnolla kasvuun ja kansainvälisille markkinoille.

Arvoisa puhemies! Varmasti yksi tämän vuoden merkittävimpiä päätöksiä ja neuvotteluita tulee olemaan EU:n neuvottelut monivuotisesta rahoituskehyksestä, siitä, miten tulevaisuudessa EU-rahoitusta tullaan kanavoimaan. Suuressa valiokunnassa olemme käyneet laaja-alaisesti asiaa lävitse, ja muun muassa tänään oli iso joukko asiantuntijoita kuultavana. Siinähän on ehkä erityisen tärkeää, että jotta tulevaisuudessa EU:n budjettia ja rahankäyttöä kyetään saamaan entistä vastuullisemmaksi ja sitä kattoa sille kyetään rajaamaan, niin sehän edellyttää, että EU:n omien varojen keräämistä tullaan tehostamaan ja myös sisämarkkinoiden toimintakykyä tullaan vahvistamaan. Ehkä nyt sitten tässä suhteessa, koska Suomella on merkittäviä intressejä Venäjän rajamaana saada ennen kaikkea EU:sta tukea turvallisuuden vahvistamiseen mutta myös itäisten alueiden elinvoiman vahvistamiseen, kysyisin teiltä, arvoisa pääministeri: mitenkä te arvioitte nyt tämän, että kun Suomi päätyi tälle EU:n tarkkailuluokalle, niin heikentääkö se meidän neuvotteluasemaamme ja mahdollisuuttamme näissä neuvotteluissa monivuotisesta rahoituskehyksestä?

Arvoisa puhemies! Edustaja Räsäsen kommenttiin täytyy todeta, että ne leikkaukset, joita SDP on esittänyt maataloustukiin, kohdistuvat ennen kaikkea niille tiloille, jotka eivät ole viiteen vuoteen tuottaneet sen enempää ruokaa kuin rehua markkinoille, joten ehkä nämä kymmenet miljoonat veronmaksajien rahaa voisi käyttää huomattavasti järkevämmin. Arvoisa puhemies! Ylihuomenna tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun Venäjän asevoimat miehittivät Krimin ja taistelut Ukrainassa alkoivat. Koko tuon ajan Venäjä on osoittanut olevansa uhka Euroopalle, uhka Suomelle. Heillä ei ole minkäänlaista halua rauhaan, ja nyt myös viimeisen vuoden aikana Yhdysvaltain hallinto on entistä enemmän patistanut eurooppalaisia panostamaan omaan turvallisuuteen ja puolustukseen. Siitä on laaja poliittinen konsensus, että puolustukseen tulee panostaa useiden miljardien investoinnit tulevien vuosien aikana. Siksi ehkä olisi hyvä, että julkisen talouden asettamissa raameissa olisi selkeä näkymä siihen, kuinka vahvasti yhteistyötä nimenomaan suomalaisen puolustusvälinesektorin kanssa tullaan tekemään, että kaikki nämä eurot, jotka tullaan puolustuksen vahvistamiseen laittamaan, [Puhemies koputtaa] toisivat mahdollisimman suuren hyödyn kotimaiselle bkt:lle ja työllisyydelle.

Arvoisa puhemies! Keskustelu vaalirahoituksen avoimuudesta taisi aikanaan lähteä liikenteeseen siitä, kun eräs edustaja totesi rikkovansa tarkoituksella lakia, koska siitä ei seuraa sanktioita. Kun edustaja Hänninen hyvin tässä viittasi, että ovatko ne suosituksia vai velvoittavatko ne johonkin, niin ehkä tässä suhteessa Valtiontalouden tarkastusvirastolla olisi syytä olla vahvempia valtuuksia nimenomaan tämän valvontatehtävän suorittamiseen, ennen kaikkea ehkä se, että heillä olisi mahdollisuus pyytää tarvittaessa lisätietoja ja yksityiskohtaisia tietoja siitä, jos he epäilevät, että ilmoituksessa annettuja tietoja ja vaalirahoituslainsäädäntöä on jollain tavalla kierretty, ja sitäkin kautta tietysti sitten sanktioita on vahvistettava. Ehkä tässä suhteessa pitäisi myös miettiä sitä julkista keskustelua, mitä me käymme vaalirahoituksesta ja vaalien avoimuudesta. Se tiedetään, että seminaarilippuja myydään euron alle ilmoitusvelvollisuuden alarajan, ja monet organisaatiot sekä yksityishenkilöt antavat myös tukea euron alle sen ilmoitusvelvollisuuden rajan, koska se julkinen keskustelu vaalirahoituksesta on mitä on. Se on lähestulkoon, että jos ihminen lahjoittaa vaaleihin rahaa, niin siitä saatetaan vetää jopa rikollisia otsikoita. Ehkä tässä suhteessa se julkinen keskustelu meidän demokratian toimivuudesta, johon avoin vaalirahoitus kuuluu, olisi myös yksi keino siihen, mitenkä sitä ilmoitusvelvollisuuden alarajaa voitaisiin laskea, ja sitä kautta sitten ehkä rahoittajat myös positiivisemmin olisivat valmiit ilmoittamaan sen, että olen tätä ja tätä ehdokasta tukenut, vaikka sitten ihan niin, että millä perusteella, jos sitä häneltä kysytään, ja saataisiin häivytettyä tätä tietynlaista negatiivisuutta, mikä tällä hetkellä vaalirahoitukseen valitettavasti liittyy.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindénin innoittamana muutama sana nimenomaisesti nyt näistä vaalien järjestelyistä. Kyllähän se nähtiin, että niissä kunnissa, joissa vaalit järjestettiin sillä tavalla, että äänestäjä saa laput eri kerroilla käteensä ja käy äänestämässä ensin aluevaaleissa ja sitten kuntavaaleissa, minimoitiin erittäin suuresti mahdollisia väärinkäsityksiä, mitä siinä äänestämisessä mahdollisesti äänestäjälle tuli. Tietysti ehkä näin niin kuin sosiaalidemokraattina minun pitäisi olla aina hyvin järjestelmäuskovainen, että järjestelmä kykenee ihmistä paremmin tiettyjä asioita hoitamaan ja päättämään hänen puolestaan, mutta tässä äänestämisessä täytyy olla myös sillä itse kansalaisella tietty vastuu. Toki kun meillä ensimmäistä kertaa kahdet vaalit järjestettiin samanaikaisesti ja niistä kyllä tiedotettiin aika laajasti ja äänestäjälle annettiin kaksi eriväristä lappua, joissa selkeästi luki, mitkä ovat kuntavaalit ja mitkä ovat aluevaalit, niin tavallaan kuinka paljon me voimme järjestelmänä tehdä sen eteen, että kansalainen ei näitä kahta lappua sekoittaisi — varsinkin kun vielä äänestysnumerotkin aloitettiin muistaakseni aluevaaleissa 2 000:sta, jotta ei sitten tulisi tätä väärinkäsitystä, että olisi täsmälleen samoja ehdokasnumeroita sekä alue- että kuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää Valtiontalouden tarkastusvirastoa tärkeästä työstä ja selkeästä raportista. Läpinäkyvä vaalirahoitus on toimivan demokratian edellytys, ja on hyvä, että tässä maassa on tahoja ja yksityisiä kansalaisiakin, jotka ovat valmiita rahoittamaan tätä kautta parhaaksi katsomiaan ehdokkaita ja sitä kautta osallistumaan demokratian prosessiin. Raportissa on positiivista se, että tämän niin sanotun vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen käyttö — jolla ehdokas voi sitten jo etukäteen äänestäjilleen kertoa, mistä hänen rahoituksensa on peräisin, ja sitä kautta antaa äänestäjille selkeän kuvan niistä rahoittajista — on kasvanut vaali vaalilta. Tässä mielessä varmasti se viesti on mennyt ehdokkaille hyvin perille, että sillä voi olla myös vaikutusta kansalaisten äänestyskäyttäytymiseenkin siinä, kuinka avoimesti ehdokkaat ovat valmiita kertomaan siitä vaalirahoituksesta. Toki ehkä se on valitettavaa, että tarkastusraportin mukaan lopulta vain 42 prosenttia niistä ilmoitusvelvollisista, eli varsinaisiksi tai varavaltuutetuiksi päässeistä, on tehnyt tämän ilmoituksen. Muutenkin olisi kyllä syytä pohtia, olisiko tätä jälkikäteistä ilmoitusvelvollisuutta syytä laajentaa koskemaan ihan jopa kaikkia ehdokkaita. Välttämättä alue- ja kuntavaaleissa tämä ei ole niinkään ongelma, mutta kun olemme nähneet eduskuntavaaleissa, että siellä on erittäin suuriakin kampanjabudjetteja käytetty ilman, että siitä on täytynyt tehdä minkäänlaista ilmoitusta, mikäli ehdokas ei ole tullut valituksi eikä ole päätynyt myöskään varaedustajaksi, niin ehkä läpinäkyvyyden lisääminen olisi hyvä tässäkin suhteessa ja ulottaa se ilmoitusvelvollisuus sitten kaikkiin itse ehdokkaisiin. Vielä loppuun sinällään tietysti positiivinen huomio vaaleihin käytetyistä euroista. Nytkin viimeisimmissä aluevaaleissa tultiin monta sataa euroa alaspäin, ja jos keskimäärin ehdokas käyttää 1 261 euroa aluevaaleihin, niin ehkä voidaan sanoa, että tällaisessa pohjoismaisessa mittakaavassa tämä on erittäin pieni summa. Silläkin rahalla monet ehdokkaat ovat onnistuneet pääsemään lävitse, joten ehkä tässä suhteessa ei tarvitse korostaa sitä, että vaaleissa pelkästään raha ja taloudellinen valta ratkaisevat, vaan kyllä myös sillä ehdokkaalla on merkittävä merkitys siinä, tuleeko hän valituksi vai ei.