Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin komissio on joutunut huomauttamaan 22:ta jäsenvaltiota siitä, että tämä täytäntöönpano on myöhässä. Ymmärrän sen erittäin hyvin myös siksi, että jos katsoo tätä lakiesitystä, niin tässä on muutettu yli 44:ää lakia. Tämä on ollut erittäin laaja paketti. Tässä on ollut laaja-alainen työryhmä, jossa on ollut laajasti ministeriöitä mukana, keskusrikospoliisi, yliopiston edustusta, käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat. Tämä ollut todella laajapohjainen, tästä tuli valtavasti palautetta, ja ne käytiin läpi. Mitä katsoin tuosta yhteisösakosta, niin nyt on huomattava, että me ollaan täytetty tämän direktiivin edellytykset. Me ollaan nostettu sitä ihan todella paljon. Jos en väärin muista, niin nykyinen yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000, ja se nostetaan 40 miljoonaan euroon. Se on merkittävä korotus. Samoiten näitten rangaistustasoja nostetaan todella huomattavasti. On hyvin mielenkiintoista huomata, että kun täällä käydään keskustelua siitä, kun esimerkiksi normaaleilla hallituksen esityksillä nostetaan rangaistustasoa, niin silloin tulee usein se, onko tämä oikeasuhtaista ja onko tähän lailliset perusteet ja onko tässä nyt riittävästi arvioitu sitä, että rangaistus nousee näin paljon, mutta EU-oikeudesta me otetaan suoraan nämä rangaistusten kiristykset. Monesti ajattelenkin, että meillä on ehkä Suomessa ollut vähän liian kevyet rangaistukset monissa asioissa, esimerkiksi terrorismirikoksissa, koska monissa maissa on ankarammat rangaistukset. Tarkoitan sanoa tällä keskustelulla sitä, että on jotenkin mielenkiintoista, että silloin kun tullaan EU-kaistaan, niin rangaistukset voivat olla korkeita ja ne hyväksytään ja ehkä kritisoidaan, että ne ovat jopa liiankin lieviä, mutta sitten kun tuodaan kansallista lainsäädäntöä, niin saatetaan sanoa, että onpas kova korotus. Saitteko tästä ehkä kiinni? Ecociden osalta ei nyt mitään uutta kerrottavaa ole. Tiedän, että nämä keskustelut jatkuvat EU-tasolla, mutta mitään uutta minulla ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa. — Oliko tässä vielä joitain muita kysymyksiä? Niin, tämä työryhmä nyt on tehnyt näitä erilaisia arvioita, ja kyllä minäkin hyvin pitkälle olen luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tässä on ollut maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja meidän parhaimpia lakimiehiämme oikeusministeriöstä. Minulla ei ole parempaa osaamista näissä yksityiskohdissa ottaen huomioon, että täällä on kymmeniä EU-asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä, joihin tätä on pitänyt verrata. Mutta käykää tämä lakivaliokunnassa ja valiokunnissa, maa- ja metsätalousvaliokunnissa ja muissa, mihin tämä meneekin, huolellisesti läpi, ja jos tulee jotain, niin pohditaan yhdessä. Kyllä minä uskon, että virkamiehet ovat tässä parhaansa tehneet. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyseessä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan välttämättömät ympäristörikosdirektiivin edellyttämät velvoitteet. Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi vuoden 21 lopussa, ja uudella direktiivillä korvataan vanha, vuonna 2008 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ehdotus sisältää rikosoikeuden alalla uudenlaista ja pitkälle menevää sääntelyä esimerkiksi seuraamusten osalta. Lopullinen direktiivi annettiin huhtikuussa 2024, ja se velvoittaa säätämään rikokseksi tietyt aineellisen ympäristölainsäädännön vastaiset teot. Tässä direktiivissä on kyse pelkästään kriminalisoinneista, aineellisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty muissa yhteyksissä. Direktiivi edellyttää siinä määritellyille rikoksille nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. Joltakin osin myös rangaistavuuden ala laajenee. Direktiivi myös edellyttää, että siinä määritellyt rikokset tulevat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin, jolloin niiden rangaistavuudesta on säädettävä rikoslaissa. Direktiivin johdosta rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla tekotavoilla. Näitä ovat erityisesti eräät jätteitä koskevan lainsäädännön vastaiset teot, EU:n kemikaaleja ja muita haitallisia aineita koskevien asetusten vastainen markkinoille saattaminen, eräät säteilylain ja uuden ydinenergialain vastaiset teot sekä ympäristön muuttamiseen ryhtyminen ilman laissa edellytettyä lupaa tai suunnitelmaa niin sanotussa yva-laissa tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi. Ympäristön turmeleminen edellyttää, että kyseessä oleva teko on luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa esimerkiksi ympäristön pilaantumista. Luonnonsuojelurikosta koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tekotavoiksi luonnonsuojelulainsäädännön vastainen luontokohteen myytäväksi tarjoaminen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan niin sanotun CITES-asetuksen vastainen eräiden kohteiden maahantuonti. Lisäksi luonnonsuojelurikoksena säädettäisiin rangaistavaksi oikeudeton Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella olevan alueen suojelun perusteena olevan luontodirektiivissä tarkoitetun eläinlajin yksilön tai yksilöiden häiritseminen siten, että se haittaa merkittävästi lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista. Uudet jäterikosta ja törkeää jäterikosta koskevat rangaistussäännökset koskisivat vaarallisia jätteitä koskevia laittomia tekoja, kuten vaarallisen jätteen käsittelyä ilman ympäristönsuojelulaissa edellytettyä lupaa pois lukien tilanteet, joissa jätteen määrä on vähäinen. Lisäksi mainitut pykälät koskisivat EU:n niin sanotun jätteensiirtoasetuksen ja niin sanotun aluskierrätysasetuksen vastaisia tekoja, kuten jätteen kansainvälistä siirtämistä ilman asiaa koskevan viranomaisen hyväksyntää sekä aluksen siirtämistä purettavaksi muualle kuin hyväksyttyyn aluskierrätyslaitokseen. Ilmakehän heikentämisenä ja törkeänä ilmakehän heikentämisenä rangaistavaa olisi esimerkiksi otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonepäästöjen päästäminen ympäristöön, niiden käyttäminen, tuonti ja vienti näitä koskevan EU-lainsäädännön vastaisesti. Uudet ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja sen törkeää tekotapaa koskevat säännökset koskisivat ympäristön suojelemiseksi annetun EU-lainsäädännön vastaista ympäristöä vaarantavan tuotteen saattamista markkinoille esimerkiksi ilman laissa edellytettyä lupaa tai nimenomaisen kiellon vastaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Näissä pykälissä säädettäisiin rangaistavaksi se, että EU:n niin sanotun metsäkatoasetuksen mukaisen nimenomaisen kiellon vastaisesti esimerkiksi saatetaan markkinoille asetuksessa tarkoitettu tuote tai hyödyke. Näiden uusien perustekomuotoisten tekojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot olisivat vankeutta neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen, ja ne olisivat rangaistavia ainoastaan tahallisina rikoksina. Esitykseen sisältyy myös ehdotus uudesta vieraslajirikoksesta ja sen rangaistussäännöksestä. Vieraslajirikoksena rangaistavia olisivat eräät EU:n niin sanotun vieraslajiasetuksen sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain vastaiset teot, kuten laiton haitallisen vieraslajin ympäristöön päästäminen, kasvattaminen tai viljeleminen. Rangaistavuus edellyttäisi, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai kuoleman tai vakavan vamman tai vakavan sairauden ihmiselle. Direktiivi edellyttää hyvin ankaraa enimmäisrangaistusta sellaisille tahallisille teoille, jotka aiheuttavat erityisen vakavia ympäristövahinkoja. Tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan uutta ympäristön tuhoamista koskevaa rangaistussäännöstä, jonka rangaistusasteikko olisi yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että ympäristön tuhoaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisenä. Niin ikään säädettäisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ympäristön tuhoamisesta, jonka asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Lisäksi direktiivin velvoitteiden johdosta ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia koskeviin rikoslain lukuihin lisättäisiin uudet soveltamissäännökset. Niiden mukaan viranomaisen myöntävän luvan nojalla toimiminen rinnastettaisiin ilman lupaa toimimiseen esimerkiksi silloin, kun lupaviranomaista on erehdytetty. Direktiivi sisältää oikeushenkilölle määrättävän sakon osalta täysin uudenlaista sääntelyä, mikä edellyttää asiaa koskevan kansallisen sääntelyn muuttamista. Direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa rikoslain 9 luvussa säädettäisiin erityisestä yhteisösakon asteikosta direktiivin velvoitteita täytäntöönpanevien rikosten osalta. Ehdotetut lait on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeää, koska täällä esitettiin väitteitä, että hallitus ei välitä eläinten hyvinvoinnista. Ensinnäkin haluan sanoa, että kaikenlainen pentutehtailu, eläinten potkiminen ja pahoinpitely — oli se sikoja tai muita — on rikos jo nykyisin ja jatkossakin, ja siitä tulee eläintenpitokieltoa. Nykyisin siinä voidaan toimittaa harkintaa. Sitten täällä vihreiden ja vasemmiston puheissa tuli esille, että me emme tee mitään eläinten hyvinvoinnille. Vihreät ja vasemmisto, te ette olleet viime viikolla lähetekeskustelussa: vuosikausia odotettu eläintenpitokiellon pidennys, [Juho Eerola: Ei ollut yhtään vihreää!] elikkä kun tuomitaan, nyt jatkossa ei harkita enää sitä, tuleeko eläintenpitokielto, vaan se lähtökohtaisesti tulee. Miksi te annatte täällä väärää tietoa salissa, että tämä hallitus ei tee mitään eläinten hyvinvoinnille? Olisiko teidän ratkaisu siis se, että lihatalous pitää lopettaa näiden kamalien tapausten vuoksi, jotka ovat lähtökohtaisesti rikoksia, ja koko eläinten pitäminen pitää kieltää? Eikös se pidä kieltää vain niiltä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti? Eläimiä turvataan. Teidän ratkaisu on se, että eläimet pois, ja vissiin lemmikitkin otetaan kohta kaikilta. Herranjestas! [Veronika Honkasalo: Ei kannata antaa väärää todistusta!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tekin olette erittäin ahkera mielestäni ollut kaikki nämä vuodet. — Mutta mennään tähän esitykseen, elikkä tässä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiö- ja osuuskuntamuodossa toimivien yritysten yhtiöoikeudellisia sääntöjä. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti keventää yritysten hallinnollista taakkaa, parantaa yritysten yleisiä edellytyksiä sekä sujuvoittaa osakeyhtiön ja osuuskunnan rekisteristä poistamista ja purkamista koskevaa menettelyä. Esitys koostuu erittäin suuresta määrästä yksittäisiä muutosehdotuksia, joilla tavoitteisiin tähdätään. Erityinen tavoite on sujuvoittaa hallintoa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa hallinnollinen taakka on suhteellisesti suurempi kuin suurissa yrityksissä. Suomen yrityksistähän yli 99 prosenttia on niin kutsuttuja pk-yrityksiä. Suomen yhtiölainsäädännön säännökset toimivat pääosin hyvin. Aiemmissa valtioneuvoston selvityksissä ja verrokkimaiden tarkasteluissa on kuitenkin tunnistettu kansallisesta lainsäädännöstä kehityskohteita. Ensinnäkin yksityisten osakeyhtiöiden ja muiden kuin pörssiosuuskuntien perustamista helpotetaan vähentämällä joitakin tilintarkastajan lausuntoja. Pienet, enintään 8 000 euron arvoiset apportit eli muut omaisuuserät kuin raha voidaan osakkeiden maksamisen, osakeannin ja rahastokorotuksen yhteydessä jatkossa siirtää näihin yrityksiin ilman pakollista tilintarkastajan lausuntoa. Muutokset nopeuttavat yritysten perustamista ja rahoitusjärjestelyjä. Edelleen vähemmistöomistajien ja jäsenten oikeuksia parannetaan laajentamalla mahdollisuuksia erityiseen tarkastukseen myös tytäryrityksissä. Tarkastuksen tulokset ovat jatkossa helpommin osakkeenomistajien ja jäsenten saatavilla, ja yrityksen johdon velvollisuutta auttaa tarkastuksen toteuttamisessa täsmennetään laissa. Velvollisuuden rikkominen voi jatkossa johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Osakepääoman ja vararahaston alentamisen sekä yritysjärjestelyiden yhteydessä velkojille annettavien kuulutusten ja ilmoitusten määräaikoja lyhennetään. Myös sähköisten yhteystietojen käyttöä lisätään. Muutokset nopeuttavat menettelyjä merkittävästi. Myös yrityksen toiminnan lopettamista helpotetaan. Jatkossa rekisteristä poistaminen tehdään yksityisen yhtiön tai osuuskunnan hakemuksesta. Vapaaehtoinen poistaminen rekisteristä ei enää vaadi raskasta, useita kuukausia kestävää selvitysmenettelyä kuten nykyisin. Tämä on merkittävä muutos. Esityksessä on kuitenkin pidetty kiinni riittävästä velkojien suojasta myös uudessa hakemusmenettelyssä. Samalla täsmennetään sääntöjä tilanteissa, joissa yrityksen oma pääoma on negatiivinen. Muiden muutosten osalta yrityksille annetaan enemmän mahdollisuuksia käyttää omia osakkeitaan ja osuuksiaan rahoitusjärjestelyissä. Osuuskuntien jäsenten oikeuksien ja velvollisuuksien muutokset koskevat muun muassa yhteisjäsenyyttä, jäsenten osallistumisoikeuksia sekä vastuuta maksamattomista osuusmaksuista tietyissä maksukyvyttömyystilanteissa. Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan lakien olisi tarkoitus tulla voimaan 1.7.2027. — Kiitos.

Joo. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä oli erittäin hyvä puheenvuoro ja elävöittävä. Minua hymyilytti tuo ”turpa kiinni” siinä lopussa, mutta minä rohkenin vielä sitten tässä avata suuni. Eerola on hyvin hyvä sanailija, ja tässä oli paljon hyviä asioita, mutta vakavasti puhuen tämä esitys on todella tärkeä. Minä toivon, että suhtaudutte tähän myönteisesti. Tätä on tutkittu ottaen huomioon perustuslailliset reunaehdot ja muut. Meidän tulee saada pois rikollinen omaisuus. Ei se voi olla niin, että meidän pitää ja poliisin pitää aina pystyä näyttämään joka ikinen sekunti toisen ihmisen elämässä, kun puolisokeakin näkee, että sen omaisuuden on täytynyt tulla jostakin rikollisesta toiminnasta. Saadaan pois se omaisuus. Minusta se on erittäin tärkeää juuri tuossa jengi- ja nuorisorikollisuudessa, että nähdään, että se rikos ei niin sanotusti kannata, että ei kannata lähteä mukaan tähän jengirikollisuuteen, koska sieltä lähtevät ne hillotkin pois. Siis ei sinne muutenkaan kannata lähteä, sinne joutuu hyvin alisteiseen asemaan. Erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä kun olen keskustellut näistä nuorten tilanteista, niin se on hyvin järkyttävää: Siellä pyydetään hyvin nopeasti henkilöllisyystodistus nähtäväksi, niin kuin Suomenkin pimeässä verkossa, minkä jälkeen henkilöllisyys on tiedossa, minkä jälkeen sinun perheesi, sukusi on tiedossa. Sieltä ei meinaa päästä enää pois. Tämä on yksi keino sille, että tulee tietoisuuteen, että ei sitä rikosta kannata lähteä edes yrittämään, koska ne rahat lähtevät kuitenkin. Mieluummin menee töihin ja opiskelee, ja ei sitä tiedä, mihin se elämä vielä kantaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja jatketaan sillä aiheella. Järjestäytynyt rikollisuus on vakava turvallisuusuhka, ja sen torjuntaan tarvitaan eri keinoja. Nyt käsittelyssä olevalla lakimuutoksella rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden, kuten kultakellojen ja sen kaltaisten statussymbolien ja setelitukkojen, poissaantia helpotetaan, jolloin rikosten houkuttelevuus vähenee ja järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen kannattavuus heikkenee, mikä on erittäin hyvä asia. Eli esityksen tarkoituksena on tehostaa rikoshyödyn poisottamista. Ehdotuksilla toteutettaisiin hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevia kirjauksia. Esitys on osa hallitusohjelman toimia rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjumiseksi myöskin. Se on myös osa hallituksen hyväksymää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Kuten totesin, hallitusohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Lisäksi hallitus muun ohella tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisin saamista. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön aihepiiriä koskeva uusi EU-lainsäädäntö eli vuoden 24 niin sanottu konfiskaatiodirektiivi. Rikoshyödyn poisottamisella varmistetaan, että rikos ei kannata. Rikoshyödyn poisottaminen on siten erittäin tärkeä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja kaikkea rikollisuutta, jonka keskeisenä motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen. Europolin arvioiden mukaan nykyisin vain murto-osa eli 1—2 prosenttia rikollisesta omaisuudesta saadaan tuomittua menetetyksi. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä ja torjua taloudellista hyötyä tuottavaa rikollisuutta ja lähettää yhteiskunnalta viesti siitä, että rikos ei todellakaan kannata: me otamme rikoksella hankitun omaisuuden pois. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan ja parantamaan yleistä turvallisuutta. Esityksen keskeinen muutosehdotus on kokonaan uusi menettämisseuraamus, joka koskisi rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta. Kyseessä olisi viimesijainen menettämisseuraamus, joka voitaisiin tuomita, vaikka mitään yksittäistä rikosta ei kyettäisi näyttämään toteen. Meillähän on nykyisin mahdollisuus konfiskoida rikosasian yhteydessä täysin selkeästi saatu omaisuus rikoshyötynä — siinä tuomitaan samalla rikoksesta — mutta tässä on kysymys siitä, että mitään yksittäistä rikosta ei kyetä näyttämään toteen. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että omaisuus on tunnistettu tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottavan rikoksen esitutkinnassa ja tuomioistuin katsoisi sen olevan varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta. Syyttäjän näyttövelvollisuutta omaisuuden rikollisesta alkuperästä olisi siten alennettu. Nykyisin menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää aina rikoksesta tuomitsemista, kuten äsken mainitsin, ja pitää esittää riittävä näyttö, mistä rikoksesta on ollut kyse, joten kyse on merkittävästä muutoksesta. Ja jos syyttäjä näyttää toteen, että omaisuus on varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, selvitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisikin vastaajalle itselleen, eli tämän pitäisi kyetä osoittamaan omaisuudelle joku laillinen alkuperä. Mitäpä jos olen ollut työttömänä 20 vuotta tai olenpa 17-vuotias ja minulla on sadantuhannen euron verran rahaa, niin varmaan voinet kertoa sitten, mistä laillisesta lähteestä ne ovat tulleet sinulle, jos näin on. Ehdotus perustuisi keskeisiltä osin uuteen EU-lainsäädäntöön, mutta kansallisessa lainsäädännön täytäntöönpanossa me menemme pidemmälle kuin direktiivi edellyttäisi. Käytämme siis kansallista järkevää liikkumavaraa. Ehdotus muistuttaisi Ruotsin uutta lainsäädäntöä, mutta ehdotettu näyttökynnys olisi alhaisempi kuin Ruotsissa, eli menemme vielä hieman edelle Ruotsia tässä esityksessä. Kuten tuossa kerroin aikaisemmin, miten voimme konfiskoida omaisuutta nyt, niin meillä Suomessa on myös aikaisemmin säädetty käännetty todistustaakka niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen suhteen, mutta tässäkin kyseisessä laajennetun hyödyn menettämisessä tulee osoittaa tämä kyseinen rikos toteen. Toinen keskeinen muutos on, että menettämisvaatimus voitaisiin jatkossa antaa vastaajalle tiedoksi kuuluttamalla. Tämä olisi poikkeus rikosasiain käsittelysäännöistä ja mahdollistaisi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tilanteissa, joissa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä eikä hänen olinpaikastaan voida saada tietoa. Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti mahdollistamalla asian uudelleenkäsittely, jos vastaaja myöhemmin riitauttaa tämän kuulutustiedoksiannon. Rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista ehdotetaan tehostettavaksi muun ohella siten, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voitaisiin jatkossa tuomita menetetyksi myös arvomääräisenä. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahanpesijän laillista omaisuutta voitaisiin tuomita menetetyksi pestyä omaisuutta vastaava määrä. Tarkoituksena olisi puuttua erityisesti ammattimaisiin rahanpesijöihin. Näiden hallitusohjelmaan perustuvien toimenpiteiden lisäksi esityksessä ehdotetaan useita muitakin kansalliseen tarpeeseen perustuvia muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksilla esimerkiksi selkeytettäisiin menettämisseuraamuksen ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten, kuten rikoksen uhrin korvausvaatimusten, yhteensovittamista. Uudistuksella myös parannettaisiin rikoksen uhrin asemaa rajat ylittävissä tilanteissa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asianomistajan korvausvaatimuksen toteuttamiseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten lakivaliokunta on aikaisemmin edellyttänyt. Asianomistajan ei näissä tilanteissa enää jatkossa tarvitsisi nostaa erillistä riitakannetta vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi, mikä on rikoksen uhrin kannalta erittäin myönteistä. Esityksessä ehdotetaan myös muita direktiiviin perustuvia lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat muun ohella rikoshyödyn jäljittämistä, tunnistamista ja hallinnoimista. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi uusi laki varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistosta. Muutoksista johtuvia uusia tehtäviä hoitaisivat Suomessa keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Tätä esitystä kannatettiin lausuntopalautteessa laajasti, ja sen tavoitteita eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä. Eniten periaatteellisia ja myös käytännön soveltamista koskevia kysymyksiä herätti näyttökynnyksen alentamista koskeva ehdotus eli uusi selittämätöntä omaisuutta koskeva menettämisseuraamus erityisesti siltä osin kuin ehdotuksessa mentäisiin kansallisesti direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle. Lausuntopalautteen johdosta esityksessä on tarkennettu tätä selittämätöntä omaisuutta ja sen edellytyksiä ja on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muihin valtiosääntöoikeudellisiin vaatimuksiin. Toivon, että eduskunta käsittelee tämän hyvin, ja toivon menestystä esitykselle. — Kiitos.

Kiitos, avoisa puhemies! Kiitän hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tässä parannetaan koko ketjua. On tässä paljon töitä tehtykin, ja vielä jatketaan, lisää tulee. Halusin vastata edustaja Hoskoselle — mutta hän nyt ei enää ole paikalla — kun hän kysyi näistä hallinto-oikeuksista, siitä, miten siellä asioita edistetään. Ensinnäkin hallinto-oikeuksia koskevia kokoonpanosääntelyjä kevennetään, ja se esitys oli eilen lähetekeskustelussa. Muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden jutturuuhka tulee alenemaan, koska siellä on aikaisemmin ollut laajemmat kokoonpanot maahanmuuttoasioissa ja nyt niitä voidaan käsitellä pienemmissä. Ja on monta muuta. Hallinto-oikeuksiin tulee etäoikeudenkäyntejä koskeva esitys. Mitä tulee näihin aiheettomiin sarjavalittajiin, niin tästä puhuttiin eilenkin täällä, ja olen antanut tästä haastatteluja. Hallitus tuli budjettiriihessään ulos ja me teimme kirjauksia siitä, että valtiovarainministeriö tekee kuntalain puolella esityksiä asianosaisen asemasta. Sieltä pitäisi tulla tänä syksynä esitys. Itselläni oikeusministeriössä on valmisteilla etukäteismaksut niille, jotka eivät ole kyseisessä asiassa asianomistajia. Emme halunneet lähtökohtaisesti kaikille mitään ennakkomaksuja ainakaan tässä vaiheessa. Niitä on maailmalla, mutta en pidä ratkaisuna sarjavalittajiin sitä, että kaikille muille, niille, jotka eivät ole sarjavalittajia, tulisi maksu. Elikkä etsimme siihen ratkaisua. Sitten seuraamusmaksu on yksi asia, mitä virkavalmistelussa katsotaan. Esimerkiksi Ranskassa on voimassa seuraamusmaksu, kun voidaan todeta, että se oikeudenkäynti on ollut pelkkää oikeuden väärinkäyttöä. Siellä voidaan antaa enintään 10 000 euron seuraamusmaksu, ja jos semmoinen tulisi, tuhansia euroja, niin kyllä se sitten tärähtää, jos tehtailee erilaisia esityksiä. Näiden on tarkoitus alkuvuodesta lähteä lausunnoille, niin että mahdollisimman pitkälle kyllä viedään tätä. Oikeutta pitää voida hakea, mutta sitä ei saa hyväksikäyttää tai viivästyttää muiden asioita.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun oli tuossa viisi lähetekeskustelua, niin meinasin ottaa jo seuraavan. Mutta ei mitään, mennään tällä. Arvoisa puhemies! Rikosprosessin sujuvoittamiseksi on tällä hallituskaudella annettu useita lakiesityksiä. Syyteneuvottelujen laajentamista koskevat lait on hyväksytty, ja ne ovat tulleet voimaan syyskuun alussa. Sakkomenettelyn laajentamista koskevat lait on samoin hyväksytty, ja ne tulevat voimaan ensi kesänä. Lisäksi on hyväksytty nyt esiteltävän hankkeen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset, joilla muun muassa lisättiin kirjallisia menettelyjä ja niin sanottujen poissaolokäsittelyjen käyttöä eli sitä, että kun henkilöä ei tavoiteta eikä oikeutta oikein päästä käymään, niin jatkossa siihen on paremmat edellytykset. Nämä muutokset ovat olleet voimassa jo kesäkuun alusta lukien. Monia näistä uudistuksista on toivottu vuosikausia, ja nyt ne on vihdoin tehty. Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys sisältää vielä lisää hyvin monenlaisia toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi edelleen. Uudistuksilla pyritään yhdessä muiden sujuvoittamishankkeiden kanssa siihen, että kullekin rikosasialle löytyisi tarkoituksenmukainen käsittelytapa, onpa kyseessä sitten monia viikkoja kestävä huumerikosasia tai yksinkertainen liikennerikos. Muutoksilla muun muassa selkeytetään asianomistajan asemaa tilanteissa, joissa syyttäjä ei tulisi ajamaan hänen korvausvaatimustaan. Viranomaisten toimivaltuuksia selkeytetään esitutkinnan keskeyttämisen ja esitutkintatoimenpiteiden priorisoinnin osalta. Esitutkintavelvoitetta kevennetään sellaisten vähäisten rikosten osalta, joita ei käytännössä voitaisi selvittää, ja vapautetaan näin resursseja puuttua vakavampaan rikollisuuteen. Tutkinnanjohtaja voisi esityksen mukaan myös päättää olla aloittamatta esitutkintaa tai lopettaa sen, jos rikos on vähäinen ja perusteet tähän selvästi täyttyvät. Tutkinnanjohtajan toimivalta rajoittuisi siis vähäisiin, enintään sakoilla rangaistaviin rikosepäilyihin, joissa tärkeä yleinen etu tai yksityinen etu ei edellytä esitutkintaa ja joissa esitutkintaa nykyisin rajoitettaisiin syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnassa määrättävän edunvalvojan sijaisen palkkiota tulisi koskemaan niin sanottu takaisinkorvausvelvollisuus. Nykyisen sijaisen palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen mukaan rikosasian kuluvastuuta koskevien säännösten mukaan korvausvelvollinen asianosainen, tyypillisesti rikoksesta tuomittu vastaaja, olisi velvollinen korvaamaan kulut takaisin valtiolle. Kuulustelujen oikeusturvaa ja tehokkuutta parannettaisiin mahdollistamalla äänitallenteen tekeminen. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vain videotallenteet, joiden tekeminen ja tallentaminen on kalliimpaa. Äänitallenne ei sellaisenaan korvaisi henkilötodistelua oikeudenkäynnissä. Tallenteen lisäksi olisi edelleen laadittava kuulustelupöytäkirja, mutta se voisi olla nykyistä tiiviimpi. Rikosasioiden pääkäsittelystä nykyisin jopa yli kolmasosa peruuntuu, mistä aiheutuu merkittävää ajan ja resurssien hukkaa. Keskeinen syy peruuntumisiin on se, ettei vastaajaa saada haastettua. Esityksessä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa haaste rikosasiaksi tiedoksi esitutkinnan yhteydessä siten, että epäillylle ilmoitettaisiin, milloin ja mistä asiakirjat ovat saatavilla. Ne myös lähetettäisiin epäillylle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen esimerkiksi sähköisesti. Erityisesti laajoissa rikosasioissa, joiden määrä on lisääntynyt, onnistunut valmistelu on keskeisessä roolissa. Jos kaikkien asianosaisten todisteet ja näkemykset riitaisista seikoista eivät ole hyvissä ajoin tiedossa, pääkäsittely saatetaan joutua siitä syystä keskeyttämään useita kertoja lisätutkinnan toimittamiseksi. Onnistunut valmistelu edistää siten asian sujuvaa ja keskitettyä käsittelyä. Lakiin lisättäisiin tästä syystä velvoittavat säännökset siitä, että avustajan olisi annettava loppulausunto esitutkinnassa tai ennakkovastaus tuomioistuimille, jos sellaista pyydetään. Periaatteellisesti kenties merkittävin kokonaisuuteen kuuluvista muutoksista on ehdotus siitä, että rikosasioissa otettaisiin käyttöön niin sanottu todisteprekluusio eli määräaika todisteiden esittämiselle. Käräjäoikeus voisi asettaa määräajan valmisteluistunnon jälkeen tai erityisestä syystä muutenkin. Määräajan jälkeen esitettävää todistetta ei hyväksyttäisi oikeudenkäyntiaineistoksi, ellei määräajan ylittämiselle olisi perusteltua syytä. Hovioikeudessa todisteprekluusio olisi voimassa lähtökohtaisesti kaikissa asioissa. Yhdessä lokakuussa voimaan tulevan videotallenneouudistuksen kanssa se vahvistaisi tavoitetta oikeudenkäynnin painopisteen pitämisessä käräjäoikeudessa. Todisteprekluusio olisi myös hovioikeusvaiheessa joustava, eli esimerkiksi vasta määräajan jälkeen tietoon tulleita uusia todisteita olisi totta kai mahdollista esittää. Ehdotus perustuu hallitusohjelman mukaisesti laadittuun selvitykseen. Näillä ehdotuksilla toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia rikosprosessin sujuvoittamisesta. Esitys on viimeistelty oikeusministeriössä virkatyönä, ja sen taustalla on työryhmävalmistelu sekä lausuntokierrokset. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä, ja sen johdosta on tehty esitykseen vain vähäisiä muutoksia. Ehdotuksissa on huomioitu oikeusturva ja perusoikeudet. Rikosprosessin sujuvuus on itsessään aivan olennainen osa perustuslain mukaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällä hallituskaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että rikosasiat saataisiin käsiteltyä aiempaa nopeammin. On kaikkien asianosaisten ja erityisesti rikoksen uhrin etu, että rikosprosessi etenee ripeästi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin hallituskin on tunnistanut ja kirjannut sen ylös, että järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka sisäiselle turvallisuudelle. Tästä syystä meillä toimivaltuuksia laajennetaan, tiedusteluvaltuuksia laajennetaan, totta kai perusoikeudet huomioiden — se on aivan selvä asia. Monenlaista huhua liikkuu sosiaalisessa mediassa, että hallitus tekisi sitä tai tätä, mutta kyllä me todella tarkkaan tehdään sitä työtä niin eri ministeriöissä kuin oikeusministeriössä niin, että se kohde on se vakava rikollisuus, torjutaan sitä, on se kansainvälistä ihmiskauppaa, huumausainekauppaa, kaikenlaista rahanpesua tai rikollisuutta. Sitten tämä lainsäädäntö, mikä nytkin on: Eli tiukennetaan suunnitelmallisten rikosten rangaistuksia, vankilassa on roti ja järjestys. On tarkoitus, ettei siellä rikoksia tehdä tai puuhastella kaikenlaisia verkkoja. Sen takia meillä on varmuusosastot, nyt tulee tehostetun valvonnan osastolle lisää toimivaltuuksia. Olemme jo muuttaneet — eduskunta, kiitos siitä, hyväksyi sen — sitä, keitä voidaan siirtää avolaitoksiin. Painotetaan turvallisuutta. Lomille lähtemisessäkin turvallisuutta painotetaan. Mutta sitten meidän pitää yhteiskuntana sanoa, että hei, jos sinä olet ryhdistäytynyt, niin me tuetaan sinua, mutta tämä rikollinen toiminta loppuu nyt. Olen myös huomannut sen, että ei aina muisteta antaa nuorille sitä signaalia, että jos elämässä haluat viisastua, niin on mahdollisuus siihen, ja sen jälkeen vielä elämä odottaa. Se olisi aika hyvä meidän tuoda meidän nuorille tietoisuuteen. Tänään me käsitellään myös sitten näitä menettämisseuraamuksia, jotka tulevat laajentumaan, sitä, miten rikollisista teoista saatu hyöty saadaan pois. Se tulee kyllä vähentämään halukkuutta lähteä rikolliseen elämään, kun ne rahat ja kultakellot lähtevät helpommin. Meillä on tosi laaja valikoima, ja kyllä me ollaan siis ennaltaehkäisyynkin panostettu, mutta kun on jäänyt vuosiksi tekemättä näitä kovia toimia, niin näitä on nyt tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitos vastaa vankeuden täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta. Hallitusohjelma sisältää useita vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia kirjauksia, ja viime vuonna eduskunta hyväksyi useita lainmuutoksia, joilla näitä toteutettiin. Tällä esityksellä edistetään vielä toteutumattomia hallitusohjelman tavoitteita. Ensinnäkin, hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan selvitetään, tulisiko poistumislupien edellytyksiä kiristää. Tämän esityksen tavoitteena onkin lisätä turvallisuusseikkojen huomioimista lupaharkinnassa ja tuoda aiempaa selvemmin valvonnan tarpeen arviointi osaksi tuota poistumislupaharkintaa. Näillä muutoksilla edistettäisiin poistumislupamääräysten noudattamista. Toiseksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite selkeyttää ja laajentaa vankilahenkilökunnan toimivaltuuksia tehostetun valvonnan osastoilla. Esityksessä ehdotetaankin uutta sääntelyä tehostetun valvonnan osastoista sekä Rikosseuraamuslaitoksen valvontatoimivaltuuksien selkeyttämistä. Ehdotetut muutokset helpottaisivat toimivaltuuksien soveltamista ja edistäisivät Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuuksia puuttua vankilan järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan tai rikosten tekemiseen vankila-aikana. Kolmanneksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lisätä sakko- ja lyhytaikaisvankien ulkopuolista päihderiippuvuudesta toipumiseen tähtäävää päihdehoitoa. Esityksessä ehdotetaan ulkopuolista laitossijoittelua koskevan säännöstön uudistamista kokonaisuudessaan. Muutosten tavoitteena on parantaa vankien mahdollisuuksia saada päihdekuntoutusta tai muuta tarvitsemaansa tukea jo vankeusaikana. Näiden muutosten lisäksi esitykseen sisältyy useita muita muutoksia, joilla pyritään parantamaan vankilaturvallisuutta ja Rikosseuraamuslaitoksen edellytyksiä huolehtia rangaistusten turvallisesta täytäntöönpanosta. Merkittävänä asiakokonaisuutena on syytä mainita säännösehdotukset, jotka koskevat toimintaa vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Ehdotetun sääntelyn nojalla Rikosseuraamuslaitos pystyisi mukauttamaan rangaistusten täytäntöönpanoa vakavissa häiriötilanteissa, kuten esimerkiksi — meillä oli viime hallituskaudella korona — koronan kaltaisissa pandemiatilanteissa. Kyse voisi olla esimerkiksi vankien toimintojen, tapaamisten, poistumislupien rajoittamisesta tai keskeyttämisestä. Tavoitteena on varmistaa se, että rangaistusten täytäntöönpanosta voitaisiin huolehtia turvallisesti myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi esitykseen sisältyy lukuisia yksittäisiä muutosehdotuksia sekä teknisluontoisia korjauksia vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin. Näillä muutoksilla pyritään selventämään lainsäädäntöä ja helpottamaan sen soveltamista. Kyse on siten laajasta lainsäädäntökokonaisuudesta, jolla parannetaan Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytyksiä. Erityisesti tehostetun valvonnan osastoja sekä valvontatoimivaltuuksia koskevilla lainmuutoksilla edistetään vankilaturvallisuutta ja vaikeutetaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa vankiloissa. Rikosseuraamuslaitos saa työkaluja puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen toimintaan ja rajoittaa sen vaikutusmahdollisuuksia. Esitykseen sisältyy myös muutoksia, joilla parannetaan vankien valmiuksia selviytyä vapautumisen jälkeen siten, että he eivät syyllistyisi uusiin rikoksiin. Uudistukset ovatkin tärkeitä, koska sekä vankeusaikaiseen rikollisuuteen puuttumisella että uusintarikollisuuden vähentämisellä voidaan parantaa osaltaan yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Se on juuri niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi, että tämä on järkyttävää järjestäytynyttä rikollisuutta, kansainvälistä rikollisuutta, jossa ihmistä alistetaan ja hän on täysin esineen asemassa. Tuossa, kun keskustelimme sijaissynnytyksistä, tuli mieleen, että ne on hyvin laajasti Euroopassa kokonaan kielletty tai sallittu hyvin rajatusti. Esimerkiksi täysin kiellettyä se on Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa. Se kertoo siitä, että ihmisen kehoa ei haluta pitää kauppatavarana. Kaupallisessa mielessä se on sallittu tietyissä maissa. Mutta jokainen voi vain kuvitella, jos pakotetaan: Ensin odotat lasta, ja hänet viedään sinulta. Se suru on sellainen, että siitä ei varmaan koskaan toivu. On erittäin tärkeää, että tämä nimenomaisesti mainitaan täällä kriminalisoinneissa. Olen tyytyväinen siitä, että sosiaalidemokraatitkin kehuvat hallitusta tästä työperäisen hyväksikäytön estämisestä. Olemme tehneet tosiaan paljon töitä. Toimme jo aikaisemminkin kriminalisoinnin, joka nyt on hyväksytty. Kiskonnan tapaista työsyrjintää koskeva rikoslain säännös on nyt korvattu kiskontaa työelämässä -säännöksellä ja vielä törkeällä tekomuodolla. Olemme tehneet hyvin paljon muita toimia auttamisjärjestelmään, on pakkoavioliiton kriminalisointi ihmiskaupaksi vielä erikseen. Olemme osoittaneet myös rikosuhrimaksujen korotusten avulla lisärahoitusta työperäisen hyväksikäytön torjuntaan ihmiskaupan uhreille ja kunniaväkivallan uhreille. Me olemme tehneet valtavasti työtä, että ihmisiä ei kohdella kaltoin ja että kriminalisoidaan ja sitten autetaan. Tässä haasteellisessa taloustilanteessa olemme pystyneet kuitenkin lisäämään rahoitusta näihinkin. Kiitän hyvästä keskustelusta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on kyse ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin muuttamisesta. Äsken puhuimme ihmiskaupasta, ja aihe jatkuu. Tässä laitetaan siis tämä muutosdirektiivi täytäntöön. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutosdirektiiviä koskevan ehdotuksen vuonna 22, ja sen tavoitteena on ihmiskaupan ehkäiseminen, torjuminen ja ihmiskaupan uhrien tukeminen. Ihmiskauppa on vakavaa ja monesti kansainvälistä hyväksikäyttöä ja rikos. Tässä esityksessä ehdotetaan ensinnäkin rikoslain ihmiskauppasäännöksen muuttamista siten, että sijaissynnyttäjäksi saattaminen lisättäisiin nimenomaan yhdeksi teon tarkoitukseksi. Tällä ei kylläkään kriminalisoitaisi yleisesti kaikkia sijaissynnytysjärjestelyitä sellaisenaan, vaan jotta kyse olisi ihmiskaupasta, myös ihmiskaupparikoksen muiden osa-alueiden tulisi täyttyä. Kyse olisi tilanteesta, jossa henkilö ei ryhtyisi sijaissynnyttäjäksi aidosti vapaaehtoisesti. Ihmiskauppasäännöksen voidaan katsoa jo nykyään ainakin joissain tilanteissa kattavan sijaissynnytyksen hyväksikäytön, mutta tämä muutos kuitenkin selkeyttäisi asiaa ja mahdollisesti jossain määrin laajentaisi ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin lisättäisiin ihan uusi rangaistussäännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä. Kyse olisi tietoisesta, tahallisesta ihmiskaupan uhrin suorittavan palvelun käyttämisestä, kuten esimerkiksi siivous- ja rakennuspalvelun käyttämisestä. Ehdotettava kriminalisointi merkitsisi ihmiskaupan uhrin suorittamien palveluiden käytön rangaistavuuden laajentamista koskemaan muitakin ihmiskaupan muotoja kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, joka nykyisin on rangaistavaa. Rangaistusasteikko uuden kriminalisoinnin kattamille teoille olisi sakosta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kriminalisoinnilla ehkäistäisiin ihmiskauppaa vähentämällä kysyntää ihmiskaupan kontekstissa suorittaville palveluille. Puhumme siis ennaltaestävyydestä. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan, että mainitun uuden kriminalisoinnin kattamista teoista voitaisiin tuomita oikeushenkilöille yhteisösakko. Lisäksi esityksessä ehdotetaan mainittuun uuteen kriminalisointiin liittyen tarpeelliseksi katsottuja muutoksia pakkokeinolakiin, poliisilakiin ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin. Nämä muutokset koskevat toimivaltuuksia rikoksen tutkimiseksi ja estämiseksi. Toiseksi ehdotetaan muutoksia oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin. Nämä muutokset koskevat rikoksen asianomistajan kuulustelusta esitutkinnassa tehdyn ääni- ja kuvatallenteen käyttämistä tietyissä tilanteissa tuomioistuimessa todisteena, jolloin asianomistaja välttyisi hänen palvelujaan käyttäneiden henkilöiden kohtaamiselta oikeudenkäynnissä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista koskevan vastaanottolain täydennystä. Esityksen valmistelun aikana pyydettiin lausuntoja tästä työryhmän mietinnöstä, ja tätä ihmiskauppasäännösten muuttamista kannatettiin laajasti lausunnoissa. Myös ehdotusta uudesta ihmiskaupan uhrin palvelun käyttämistä koskevasta kriminalisoinnista kannatettiin lausunnoissa melko laajasti, mutta siitä esitettiin myös kriittisiä huomioita. Lausuntopalautteen johdosta säännöksen tahallisuusvaatimusta korotettiin siten, että tietoisuudelle täytyy olla vahva kynnys ja siihen vahvin tahallisuuden aste. Lisäksi jatkovalmistelussa säännöksen enimmäisrangaistus korotettiin kahteen vuoteen vankeutta. Ehdotettavaan uuteen kriminalisointiin liittyvää ehdotusta oikeushenkilön rangaistusvastuusta kannatettiin lausunnoissa laajasti samoin kuin oikeudenkäymiskaaren ja esitutkintalain muutoksia. Myös pakkokeinolain ja poliisilain muutoksia kannatettiin niin ikään useissa lausunnoissa. Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluja on täydennetty ja joitakin pykälätäsmennyksiä on tehty, kuten tuossa edellä totesin. Tarkoituksena on, että nämä lait tulisivat voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä salissa säädettiin joitakin vuosia sitten uusi eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö. Tuo laki edusti monessa suhteessa uudenlaista ajattelutapaa, jossa eläinten hyvinvoinnille ja hyvälle kohtelulle annetaan yhä painavampaa ja myös oikeudellista merkitystä. Selvää kuitenkin on, ja tietysti oli jo tuolloin, etteivät ongelmat ratkaise itseään näin helpolla. Eläinsuojelurikollisuutta ja muita eläinten hyvinvointia vahingoittavia tekoja esiintyy edelleen, eikä näihin tilanteisiin voida aina puuttua riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä meillä on mediasta lukea pahoinpitelyistä, pentutehtailusta, erittäin julmasta kohtelusta. Tällä esityksellä muutettaisiin eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Eläintenpitokiellon määräämistä lisättäisiin niin sanottujen perusmuotoisten eläinsuojelurikosten yhteydessä siten, että kiellon määrääminen säädettäisiin lähtökohdaksi, josta voidaan poiketa vain painavista ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle merkityksellisistä syistä. Lähtökohta siis on, että eläintenpitokielto on määrättävä. Muutoksella lisättäisiin eläintenpitokiellon käyttöä eläinsuojelurikosten yhteydessä, eli taustalla on aina tuomio ja sitten siihen liittyvä eläintenpitokielto. Samalla perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävien kieltojen vähimmäiskestoa korotettaisiin nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Törkeiden eläinsuojelurikosten kohdalla vähimmäiskestoksi säädettäisiin viisi vuotta. Eläintenpitokiellon rikkominen puolestaan säädettäisiin nykyistä ankarammin rangaistavaksi siten, että teosta voitaisiin tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tällä hetkellä tämä on ollut pelkästään sakolla tuomittava. Rangaistusasteikon kiristämisen seurauksena eläintenpitokieltoja voidaan valvoa myös kotirauhan piirissä. Nämä muutokset johtaisivat eläintenpitokiellon tehostumiseen ja sen vaikuttavuuden lisääntymiseen turvaamistoimenpiteenä. Esitykseen sisältyy myös uutena lainsäädäntönä mahdollisuus muuttaa eläintenpitokieltoa tai kumota se tietyin edellytyksin. Tällainen ei ole nykylain mukaan mahdollista, vaikka vaaran eläinten hyvinvoinnin vahingoittamisesta ei enää voitaisi perustellusti katsoa olevan käsillä. Tästä pidennyksestä on ollut julkisuudessa keskustelua jonkun verran, että mitäs nyt sitten, kun se pitenee ja on olemassa ihmisiä, joiden elämäntilanne muuttuu. Tämä kumoaminen on sellainen tapa, että kun eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä esitetään tuntuvasti kiristettäväksi, on perusteltua, että rajoituksia voidaan hellittää silloin, kun vaara eläinten hyvinvoinnille on todistetusti poistunut. Koska taustalla näissä asioissa on kuitenkin eläinsuojelurikos tai muunlainen vakava teko, on perusteltua, että kiellon pitäisi olla voimassa tietty vähimmäisaika ennen kuin muuttaminen tai kumoaminen olisi mahdollista. Tähän uuteen menettelyyn liittyen tehtäisiin myös eräitä lähinnä teknisluonteisia lainsäädäntömuutoksia eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin sekä eläintenpitokieltorekisteristä annettuun lakiin. Kirjasimme kesällä 23 hallitusohjelmaan, että hallitus selvittää eläinsuojelurikosten rangaistuksia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä arvioi mahdollisuudet pidentää eläintenpitokieltoja. Syksyllä 25, noin vuosi sitten, hallitus totesi riihikirjaukseen, että me toteutamme tämän muistion mukaisen lainsäädännön, ja tämä esitys perustuu siihen. Kiitän hallituspuolueita siitä, että saimme tuon kirjauksen viime syksynä, että tämä todella nyt edistyy tällä hallituskaudella. Lainsäädäntöhankkeesta saadussa lausuntopalautteessa esitykseen sisältyviä ehdotuksia on laajalti kannatettu. Eläintenpitokiellon määräämisperusteiden muuttaminen kiellon käyttöä lisäävällä tavalla, vähimmäiskeston pidentäminen sekä kiellon rikkomisen ankarampi rangaistavuus koettiin perustelluksi eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Myös menettely kiellon muuttamiseen tai kumoamiseen koettiin yleisesti tarpeelliseksi. Toki kritiikkiäkin on paikoin esitetty. Nykykäytäntö eläintenpitokiellon määräämisessä ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa nykyisenkään lainsäädännön ja lainsäätäjän tahtoa. Esimerkiksi arviomuistion tekemisen yhteydessä havaittiin, että tuomioistuimet ovat määränneet kuuden kuukauden pituisia eläintenpitokieltoja, vaikka nykyinen laki edellyttää vähintään vuoden pituista eläintenpitokieltoa. Arvoisa puhemies! Eläimiin kohdistetuissa rikoksissa sekä hoidon tai hyvän kohtelun laiminlyönneissä on kyse teoista, jotka kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eläimiin. Ne ovat täysin ihmisen armoilla. Eläin ei voi itse valvoa oikeuksiaan eikä viedä kaltoinkohtelijaansa käräjille. Se on meidän ihmisten tehtävä. Eläinten hyvinvoinnin varmistaminen ja kunnioittava kohtelu ovat jokaisen velvollisuus. Siksi meidänkin on täällä nyt yhdessä huolehdittava siitä, että suojaa ja oikeutta tarvitsevat myös saavat sitä. Toivon asialle pikaista käsittelyä eduskunnassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos, edustaja Rintamäki ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Eerola! Se on juuri näin, että meidän tulee olla näissäkin asioissa kilpailukykyisiä. Me haluamme panostaa yritysten kilpailukykyyn, ja kyllä meillä silloin pitää olla kilpailukykyinen lainsäädäntökin tämäntyyppisissä riidanratkaisumenettelyissä. Yritykset haluavat sopia esimerkiksi juuri tästä välitysmenettelystä sen takia, että ei ole aikaa odotella tuomioistuimen rattaita, vaan he haluavat nopeasti ratkaisun siihen, miten tässä edetään, ja tosiaan on miljoonista kysymys. Tämä nykyinen laki on yli 30 vuotta vanha, joten se on aikakin päivittää. Sen haluaisin sanoa, että tässä hallituksessa ja meillä oikeusministeriössäkin on tehty ihan valtavasti juuri tämäntyyppistä päivitystyötä. Meillä on ollut hallitusohjelmahankkeita kriminaalipolitiikassa, perustuslain muutosta ja hyvin monta laajaa muutosta, mutta myös tämä on yksi niistä, tämä osakeyhtiöiden puoli. Meillä on ollut osakeyhtiölain uudistus, asunto-osakeyhtiölain uudistus, huoneenvuokralain uudistus, asuntokauppalain uudistus ja välitysmenettelylain muutos — valtavia uudistuksia. Tämä hallitus on ollut todella tehokas tuomaan nämä asiat ja korjaamaan näitä asioita. Tietysti kiitän virkakuntaa siitä, että he ovat pysyneet vauhdissa mukana. Työtä on ollut paljon, mutta vielä on paljon tehtäviä tuleville vuosille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä nyt käsiteltävänä on hallituksen esitys uudeksi välitysmenettelylaiksi, joka korvaisi voimassa olevan välimiesmenettelystä annetun lain. Välimiesmenettely on riidanratkaisukeino, joka on vaihtoehto oikeudenkäynnille tuomioistuimessa. Sitä käytetään erityisesti yritysten välisten riitojen ratkaisuun, ja osapuolet vastaavat itse menettelyn kustannuksista. Esityksellä nykyinen välitysmenettelyä koskeva laki uudistettaisiin vastaamaan parhaiten ja paremmin kansainvälisiä käytäntöjä. Tavoitteena on myös lisätä Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja siten edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä. Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaukset välimiesmenettelylain uudistamisesta. Menettelyn nimi muuttuisi välimiesmenettelystä välitysmenettelyksi. Lain terminologian muuttumisen johdosta tehtäisiin teknisiä muutoksia 32 muuhun lakiin. Uudistuksessa otetaan huomioon välitysmenettelyn alalla tapahtuneesta kansainvälisestä kehityksestä ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet. Esityksessä ehdotetaan muun muassa, että välitysoikeus voisi määrätä, että suullinen käsittely tai kuuleminen järjestetään etäyhteydellä. Välitystuomio voitaisiin asianosaisten suostumuksella antaa sähköisessä muodossa ja allekirjoittaa sähköisesti. Esityksen tavoitteena on, että Suomessa on nykyaikainen välitysmenettelylaki, joka turvaa välitysmenettelyn käytön toimivana ja tehokkaana riidanratkaisukeinona. Laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan UNCITRALin mallilakiin. Tavoitteena on näin tehdä kansallisesta välitysmenettelylaista tunnetumpi kansainvälisesti ja siten lisätä kiinnostusta Suomea kohtaan kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä, kuten jo aiemmin totesin. Ehdotettua välitysmenettelylakia sovellettaisiin sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välitysmenettelyissä, joissa välitysmenettelyn paikaksi on sovittu Suomi. Kansallisen välitysmenettelylain sisältö vaikuttaa siihen, minkä maan ulkomaiset toimijat valitsevat välitysmenettelyn paikaksi. Koska ehdotettu laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun UNCITRAL-mallilakiin, uudistuksen odotetaan lisäävän kansainvälisen liike-elämän luottamusta Suomen sääntely- ja toimintaympäristöön ja siten lisäävän Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana. Tämän arvioidaan pitkällä aikavälillä vahvistavan kotimaisten oikeudellisten ja muiden asiantuntijapalvelujen kysyntää ja välillisesti hyödyttävän myös muuta palvelusektoria. Jos välitysmenettelyn paikkana on Suomi, istunnot yleensä järjestetään Suomessa, minkä vuoksi yrityksille aiheutuu vähemmän kustannuksia. Uudistus voi siten pitkällä aikavälillä myös alentaa yritysten riidanratkaisukustannuksia. Välitysmenettelyä koskevien asioiden käsittely tuomioistuimessa ehdotetaan keskitettäväksi Helsingin hovioikeuteen ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Keskittäminen edistäisi näitä asioita koskevan asiantuntemuksen vahvistumista ja oikeuskäytännön yhtenäisyyttä. Helsingin hovioikeuteen keskitettäisiin muun muassa välitystuomion kumoamista ja täytäntöönpanoa koskevat asiat. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen keskitettäisiin välitysoikeuden asettamiseen liittyvät asiat ja välitysoikeuden palkkioita koskevat muutoksenhakuasiat. Lait tulisivat voimaan keväällä 27, noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. — Kiitos.

Kiitos, puhemies! Joo, no ehkä me sitten puhuimme vähän eri asiasta. Tarkoitin itse sitä, että on esitetty, että jos kaikille määrättäisiin ennakkomaksu — tämmöistäkin keskustelua on käyty — niin se ratkaisisi tämän ongelman, ja itse en pidä hyvänä ajatuksena, että kaikille annetaan ennakkomaksu, mutta juuri yritetään etsiä sitä keinoa, että se koskisi tällaista henkilöä, joka sitten käyttää sitä oikeutta väärin. Eihän se aina ole aiheeton valitus, vaan siinä on voinut olla perusteltu syy henkilöllä kokea asia, esimerkiksi olla verottajan kanssa eri mieltä siitä ratkaisusta. Jos häviää sen juttunsa ja tulee se maksu, niin jos se olisi automaattinen, silloin taas voisi ajatella, että hän on niin kuin aiheeton valittaja. Eli tämä ei ole yksinkertaista, mutta on tarkoitus, että alkuvuodesta meillä olisi esitys, joka lähtee lausunnoille. Uskon, että meidän virkamiehet nyt pakertavat tämän kanssa. Itse aion osallistua siihen, ja saa tuoda ideoita. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hyvää keskustelua. — Tämä oli hyvä nosto, että huomasitte sieltä esityksestä tämän, että ulkomaalaisasiat ovat muodostaneet jopa puolet korkeimman hallinto-oikeuden asiakannasta vuosina 20—25. Kun kokoonpano saadaan pienemmäksi, niin totta kai se säästää sitä niin, että ihmiset voivat hoitaa muita asioita. Siellä on paljon asioita, verotukseen liittyviä, lasten huostaanottoon liittyviä, erittäin tärkeitä asioita. Tämä on hyvä huomio, ja tietysti siinä on omat rajoituksensa, ja tämmöistä työtä pitää jatkaa. Olen tuomassa myös etäyhteydet hallintotuomioistuimiin, ja se on tulevaisuutta, etäoikeudenkäynnit. Etäoikeudenkäynneissä perusmuotoisiin riita-asioihin ja käräjäoikeuksiin olevaan esitykseen jouduttiin tekemään tiettyjä rajauksia perustuslaillisista tulkinnoista johtuen silloin eduskuntakäsittelyssä, ja se ei tietysti ehkä toteutunut ihan niin laajana kuin olisimme toivoneet, mutta ehkäpä teknologia muuttuu ja kehittyy, jotta saamme vielä tehokkaammin käyttöön erilaiset tämäntyyppiset automaattiset ja tekniset ratkaisut, koska niitä me tarvitsemme tulevaisuudessa myös tehostamaan oikeudenkäyttöä. Tekniikka on meidän tukena. Niin kuin varmaan huomasitte, niin hallitus riihessään päätti kirjauksista koskien tätä sarjavalitusta. Ensinnäkin valtiovarainministeriössä on muutos kuntalakiin. Kuten siinä kirjauksessa lukee, on tarkoitus rajata sitä valittajien piiriä koskien asuinkiinteistöjen kauppaa, niin että siitä voisivat lähtökohtaisesti vain osapuolet valittaa. En tiedä, missä vaiheessa se on valtiovarainministeriössä, mutta se on luvattu tuoda nyt syksyllä. Siinä on yksi ratkaisukeino. Sitten edustaja Zyskowicz sanoi tuon ennakkomaksun kymmenkertaiseksi tai mitä se olisi: ihan hyvä idea sinänsä, mutta kun se pitäisi kohdistaa niille ihmisille, jotka tätä tehtailua tekisivät. Jos minä nyt vain nostaisin sitä ja ministeriössä todettaisiin, että nostetaan kaikki maksut, niin ne koskisivat kaikkia ihmisiä veroasioissa ja muuten. Se pitää tietysti rajata järkevällä tavalla, että se ei kohdistu niihin ihmisiin, jotka asianmukaisesti valittavat asioista. Tästä syystä tässä samassa yhteydessä katsotaan tätä seuraamusmaksua. Esimerkiksi Ranskassa on käytössä seuraamusmaksu: jos todetaan, että olet käyttänyt oikeutta väärin, voit joutua maksamaan jopa 10 000 euroa. Mutta toki odotan nyt mielenkiinnolla, löytävätkö virkamiehet sieltä ennakkomaksupuolelta juuri tähän kysymykseen ratkaisun, koska minusta ajatus siitä, että me nostamme kaikkien maksuja, ei varmaankaan ole reilua niille, ketkä eivät mitenkään häiriköi, vaan asiallisesti valittavat, niin kuin Suomessa saa valittaa. — Kiitos. [Ben Zyskowicz pyytää vastauspuheenvuoroa]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia korkeimman hallinto-oikeuden, hallinto-oikeuksien ja vakuutusoikeuden kokoonpanoja koskevaan säätelyyn. Tämä esitys juontuu korkeimman hallinto-oikeuden jo vuonna 21 valtioneuvostolle tekemään esitykseen lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä, jossa ehdotettiin juuri näiden kokoonpanosäännösten päivittämistä ja muuttamista. Oikeusministeriö laati valmisteluun ensi vaiheessa hallinto-oikeuksien kokoonpanosääntelyn tarkistamistarpeista arviomuistion, josta järjestettiin lausuntokierros jo vuonna 2023. Uudistamista valmisteltiin sen jälkeen työryhmässä, jota on tukenut erillinen seurantaryhmä, joten huolellista työtä näissä arvioissa on tehty. Tämä mietintö oli lausunnoilla syksyllä 25, ja tätä on tämän palautteen pohjalta eräiltä osin täsmennetty. Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan oikeusprosesseja sujuvoitetaan osana suomalaisen oikeusvaltion ja demokratian vahvistamista. Tavoitteena on oikeusprosessien nopeuttaminen ja sujuvoittaminen ottamalla samalla huomioon ihmisten oikeusturva ja perusoikeudet. Tämä esitys toteuttaa osaltaan näitä kirjauksia. Hallitus ehdottaa hallintotuomioistuinten kokoonpanosääntelyn uudistamista siten, että se mahdollistaisi kokoonpanojen käytön eri asioissa nykyistä joustavammin ja ajantasaisemmin sekä siten, että lainkäyttäjien työpanos voidaan kohdentaa asioiden käsittelyyn mahdollisimman tehokkaasti. Uudistuksilla siis edesautetaan hallintotuomioistuimien voimavarojen keskittämistä vaativien asioiden käsittelyyn. Tämä tukee tuomioistuimia niiden hoitaessa ydintehtäväänsä oikeusturvan ylläpitäjinä. Suurimmat muutokset kohdistuisivat hallinto-oikeuksia koskevaan säätelyyn. Muutosten yhteydessä hallinto-oikeuksia koskeva sääntely sijoitettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, joka muutoinkin jo koskee oikeudenkäyntimenettelyä hallintoasioissa. Voimassa oleva hallinto-oikeuslaki, johon kokoonpanosääntely nykyisin on sijoitettu, kumottaisiin tarpeettomana. Hallinto-oikeuksien peruskokoonpano säilyisi edelleen kolmijäsenisenä. Voimassa oleva kevyempiä yhden ja kahden jäsenen kokoonpanoja koskeva sääntely, joka perustuu suoriin lakiviittauksiin, on jäänyt ajasta jälkeen ja hajaantunut osittain epäjohdonmukaiseksi. Kevyempiä kokoonpanoja koskevassa sääntelyssä ehdotetaan siirryttävän yleiskielisiin ilmauksiin. Samalla luetteloa kevyempien kokoonpanojen ratkaistavissa olevista asioista ajantasaistetaan ja laajennetaan. Lisäksi sääntelyä ehdotetaan joustavoitettavan erinäisin keinoin. Esimerkiksi välitoimia koskevat ratkaisut voitaisiin tehdä myös jatkossa ilman esittelyä. Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen osalta mahdollistettaisiin, että tuomioistuimeen voitaisiin nimittää yhtä hallintotuomaria useampi hallintotuomari. Siellä on vain yksi hallintotuomari, ja voimassa oleva sääntely rajoittaa tämän määrän yhteen. Ahvenanmaalla on kuitenkin ollut viime vuosina tarvetta määräaikaiselle lisäresurssille sielläkin ilmenneiden ruuhkien purkamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ja vakuutusoikeuden kevyempien kokoonpanojen päätösvaltaa laajennettaisiin tietyissä asioissa. Vakuutusoikeuden sääntelyä ehdotetaan myös yhdenmukaistettavan suhteessa muihin hallintotuomioistuimiin ottaen kuitenkin huomioon sen erityispiirteet erityistuomioistuimena. Vakuutusoikeudessa mahdollistettaisiin lisäksi notaarien toimiminen esittelijöinä, mikä on jo pitkään ollut mahdollista hallinto-oikeuksissa. Ehdotuksen kohteena oleviin hallintotuomioistuimiin lisättäisiin kaikkiin uusi laajennetun kokoonpanon muoto. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse olisi vahvennetun jaostokokoonpanon istunnosta, kun taas hallinto-oikeuksissa ja vakuutusoikeudessa vahvennetun osastokokoonpanon istunnosta. Näissä uusissa jaosto- ja osastorajat ylittävissä vahvennetuissa kokoonpanoissa voitaisiin käsitellä useampaa kuin yhtä jaostoa tai osastoa koskevia asioita. Kyseessä on sellaisia oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta merkittäviä asioita, joissa nykyisin joudutaan varsin monesti turvautumaan raskaaseen täysistuntomenettelyyn. Ehdotuksiin lukeutuu edellä mainittujen seikkojen lisäksi muitakin muutoksia, joista osa on varsin teknisiä. Ehdotettujen muutosten arvioidaan kokonaisuudessaan tehostavan ja sujuvoittavan hallintotuomioistuinten työtä. Arvoisa puhemies! Lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan samanaikaisesti vuoden 2027 alussa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kerroin juuri, että esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan direktiivin hallituksen esitys lähti juuri lausunnoille, ja siellä on esityksiä tähän, eli esimerkiksi se esitys on tulossa. Jos meillä vain olisi tämmöinen taikasauva tästä, että tämä viha loppuu tuolla sosiaalisessa mediassa, niin minä käyttäisin sitä nyt — se on loppu — mutta kun se ei ole ihan näin yksinkertaista. Kuten tuotiin esille, siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat anonyymejä. Vaikka meillä olisi pykälät — meillä onkin tällä hetkellä pykäliä: kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen — niin miten sinä löydät sen henkilön ja missä hän ylipäätään asuu, asuuko hän maapallon toisella puolella, ja näin poispäin? Se on se haaste. Voi olla, että tulevaisuudessa on näin, että sosiaalisessa mediassa tulee olla omalla nimellään. Kyllä minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni naamatusten, mutta onko sinulla sitten pokkaa sanoa se sieltä anonyymisti — tämä on yleinen keskustelu. Me ollaan laitettu tässä vaikeassa tilanteessa, kun me nostettiin rikosuhrimaksuja, tällekin vuodelle 700 000 euroa lisää Rikosuhripäivystykseen ja Nollalinjaan. Siellä on paljon matalan kynnyksen palveluita, ja sekin on erittäin hyvä asia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on ollut äärettömän tärkeätä keskustelua, mutta katsoin otteita tästä tuoreesta Tilastokeskuksen tutkimuksesta, ja haluaisin nostaa nyt semmoisen asian esille kaikille kansalaisille, että täällä on tyttöuhrien ja poikauhrien määrä ollut kasvussa. Eli kysymys on pienistä lapsista, ja poikien osuus uhreista on tyypillisesti suurin kaikkein nuorimpien lasten joukossa. Tämä on todella hälyttävää. Me puhutaan nyt pelkästään naisista ja miehistä, mutta minä nostan nyt tähän sen, että lapsia Suomessa ei lyödä. Sitten täältä ilmenee myöskin, että ulkomaalaistaustaisten osuus perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista oli selvästi suurempi kuin heidän osuutensa Suomen väestöstä — tämä on suoraa sitaattia Tilastokeskuksen tilastoista. Tämän takia me ollaan puututtu myös kunniaväkivaltaan aikuisten osalta ja siihen, että naiset saavat Suomessa tietoisuutta, että lapsia ei täällä pahoinpidellä. Tämä on erittäin huolestuttavaa, ja meidän täytyy yhdessä viedä viestiä. Jos meillä poikia ja tyttöjä pahoinpidellään — ja tässä isossa ryhmässä on ollut siinä kasvua — niin se on todella huolestuttavaa. [Laura Huhtasaari: Paras puheenvuoro!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Me teemme valtavasti työtä eri sektorilainsäädännöissä siinä, että tieto kulkisi paremmin. Jos otan esimerkiksi konkreettisia asioita: Meillä on meneillään — pyydän nyt kaikkia tutustumaan — naisiin kohdistuvan väkivallan direktiivin täytäntöönpano, ja se lähti lausunnolle. Sinne on tulossa muun muassa uudistus, jota ehdotetaan esitutkintalakiin, että seksuaalirikoksen tai lähisuhdeväkivallan asianomistajaan kohdistuvan väkivallan riskin ja suojelun tarpeen arviointia pitää jatkuvasti uudelleen tehdä, mikäli tämmöistä perheessä havaitaan. Esimerkiksi tämä on erittäin tärkeä uudistus. Viranomaisten pitää olla hereillä siinä, että jos on tapahtunut väkivaltaa tai sen uhkaa perheessä, niin täytyy selvittää, onko siellä mahdollista, että perhe joutuu väkivallan uhriksi. Pyydän tutustumaan tähän esitykseen. Tämä on lähtenyt juuri lausunnoille, ja siellä on esimerkiksi tällainen pykälä. Tiedonvaihto, sen parantaminen, on äärimmäisen tärkeää aivan kaikessa: jos tieto ei kulje, niin se pysähtyy yhteen henkilöön.

Kiitos, tärkeä kysymys. Kuten tuossa aikaisemmassa vastauksessa yritin hieman avata, niin ensinnäkin sitä, onko joku teko todellinen vai ei, on hyvin vaikea erottaa. Ja kyllä se on erittäin tärkeää, miten meistä jokainen käyttäytyy, oli sitten nainen, mies, tyttö tai poika, miten me toisiamme kohtelemme, miten me toisillemme puhumme. Tämäkin keskustelu on erittäin tärkeä viesti kaikille, jotka tätä katsovat, että väkivalta ei ole koskaan minkäänlainen ratkaisu yhtään mihinkään asiaan. Myös oikeusministerien kesken puhumme usein EU-pöydissä siitä, kuinka vaikeaa nimenomaan tätä internetissä tapahtuvaa materiaalin leviämistä, väkivalta- ja muun materiaalin, on hallita. Toisaalta pitää erottaa sekin, että on olemassa elokuvia, lyhytpätkiä ja huumoria. Kriminalisointi näissä asioissa on hyvin haasteellista mutta ei koskaan mahdotonta, ja sitten toisaalta sen tutkinnan pitää olla myös sellaista, että siihen on riittävästi osaavia henkilöitä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kuten kerroin, me olemme tehneet tuossa todella paljon ja myös EU:ssa käydään erilaisia keskusteluja. Erityisen haastava on juuri sosiaalinen media ja siellä liikkuva aineisto. Me itse huomaamme jatkuvasti joka päivä, että onko tämä totta, eikö tämä ole totta ja miten voisimme sen tunnistaa. Itse näen, että myös näillä alustojen pitäjillä on valtava vastuu siitä, että he kontrolloisivat sitä, mikä on todellista materiaalia ja mikä ei. Tällä kaudella lakivaliokunta käsittelikin myös nämä väkivaltavideoiden kuvaamiset. On kriminalisoitu esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta, tappaminen, lapsiin kohdistuvat seksuaaliteot. Ne on kriminalisoitu. Vaikka ne olisivat deepfake, niin niitä voidaan ottaa tekijän hallusta pois. Me olemme laittaneet valtavasti rahaa rikosten, kunniaväkivallan, parisuhdeväkivallan, seksuaaliväkivallan ehkäisyyn, mutta tämä on uusi ja jatkuvasti kehittyvä ilmiö. Kyllä myönnän sen, että meidän on yhteiskuntana hyvin vaikea pysyä perässä. Rikolliset tuntuvat olevan aina [Puhemies koputtaa] kaksi askelta edellä.

Kiitos, arvoisa puhemies! En voisi enempää yhtyä pääministerin puheenvuoroon. On se nyt kumma juttu, että läheiseen pitää käydä käsiksi, on se entinen puoliso, lapsi tai nykyinen puoliso. Kyllä tämä on asia, josta meidän tulee yhteiskunnassa päästä eroon. Jokaisen pitää voida erityisesti läheisessä suhteessa luottaa siihen, että se läheinen, vaikka jotain erimielisyyttä on, päälle ei käy. Kuten pääministeri totesi ja oikeusministeriö tiedottikin muutama päivä sitten, mehän olemme tehneet ensinnäkin todella paljon esimerkiksi kriminalisointeja: silpominen, pakkoavioliitto. Meillä on selvityksiä vireillä, esimerkiksi tämä pannan käyttö lähestymiskieltotilanteissa. Sitä on valitettavan vähän käytetty, ja se on erittäin harmillista. Sitä selvitetään. Mitä tulee pakottavaan kontrolliin, niin hallitusohjelmaan on kirjattu, että se käydään läpi, ja sitä tehdään oikeusministeriössä. Sitä en uskalla luvata, että se enää tällä hallituskaudella eduskuntaan ehtii, mutta olen äärettömän iloinen siitä, kuinka paljon me olemme pystyneet tekemään kaiken tämän ison ruuhkan keskellä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos kiitoksista. Me olemme tästä itse uudistuksesta sinänsä yksimielisiä. Tosiaan tuossa edustaja Kilpi toi mieleen viime kauden. Siellä olimme, edustaja Kilpi, Keto-Huovinen ja monia muita meiltä — ministeri Rantanenkin oli siellä hetken aikaa, kunnes siirtyi hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi — ja toimme siellä myös paljon ideoita, joita nyt olemme tällä kaudella tuoneet eteenpäin. Tämä oli yksi asia, jota lakivaliokunta silloin kuulemisten perusteella pohti — sehän tapahtuu kuulemisten perusteella asiantuntijoiden vuoksi. Silloin me katsoimme kuitenkin, että kukaan ei voi mennä katsomaan videotallenteita tallennuslaitteiden kanssa, mutta idea on se, että äänitallenteen voi luovuttaa. Ehkä tässä keskustelussa vähän tuntui, että on jotain ongelmia, ettei sinne saa mennä. Siis kaikki asianomaiset sinne saavat mennä ja heidän pitää saada sinne pääsy, mutta kuulemisissa ja mietinnössä meillä oli ajatuksena se, että suojataan näitä esiintyviä henkilöitä videon leviämiseltä, koska se on hieman eri asia, jos on äänitallenne, kun voi olla vaikka haavoittuva ihminen. Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu, mutta ainahan sitä voi myös miettiä uudelleen. Ruotsissahan tämä on tullut voimaan jo 2008, eli me ollaan aika paljon jäljessä. Siellä on tämä videotallennejärjestelmä. Siellä oli alkuvuosina ollut haasteita ja opettelemista, mutta virkamiehet kertoivat minulle, että tuossa 2018, kun he vierailivat Ruotsissa, se oli jo loistavasti käytössä ja oli sujuvoittanut prosesseja. Oli juuri tämä, ettei tarvitsisi mennä uudestaan, että on ahdistavaa, voi olla todella epämiellyttävää siellä odotella. Mitä tulee näihin käsittelyjen peruuntumisiin, niin meillähän on myös siitä olemassa hallituksen esitys täällä eduskunnassa — voi olla, että se on jo hyväksyttykin — että poissaolokäsittelyjä ja kirjallisia käsittelyjä voidaan pitää helpommin. Me olemme kyllä tehneet valtavasti työtä, ja kiitos teille siitä tuesta, jota olen saanut. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunnan vuonna 22 eli viime hallituskaudella hyväksymä videotallenneuudistus saatetaan voimaan. Tämä merkitsee sitä, että käräjäoikeudessa vastaanotettavat todistajan kertomukset ja muu suullinen todistelu tallennetaan videolle. Videotallennetta käytettäisiin mahdollisessa muutoksenhaussa hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Uudistus on jäänyt odottamaan sitä, että voimaantulolle on olemassa tekniset valmiudet, muun muassa tietojärjestelmä ja laitteisto. Niiden hankinnasta on vastannut riippumaton Tuomioistuinvirasto. Erityisesti tietojärjestelmän valmistuminen on viivästynyt valitettavan paljon. Alkuperäinen tavoite oli, että uudistus tulisi voimaan jo vuonna 2023. Tämän uudistuksen voimaantulo edellyttää sitä, että tekniikka toimii ja että tuomarit saavat riittävän koulutuksen. On äärimmäisen tärkeää, että uudistusta ei oteta käyttöön ennen kuin laitteet ja järjestelmä toimivat ja niitä osataan myös käyttää. Tuomioistuinviraston mukaan tuomioistuimet ovat valmiit uudistuksen käyttöönottoon 1. päivä lokakuuta kuluvaa vuotta. Arvoisa puhemies! Videotallenneuudistus on historiallinen muutos, jonka voimaantuloa on kovasti odotettu oikeuslaitoksessa. Se on tärkeä osa oikeudenkäynnin sujuvoittamista, joka on yksi hallituksen kärkiteemoista oikeudenhoidon alalla, ja näitä esityksiä onkin jo tuotu hyvin paljon. Suomessa on ajateltu, että oikeudenkäynnin tulee olla mahdollisimman sujuvaa, kustannuksiltaan edullista ja ennen kaikkea lopputulokseltaan oikeaa. Tähän pyritään. Puutteita on vielä, ja paljon on myös tehtävää — se myönnetään. Videotallenneuudistus toteuttaa juuri näitä tavoitteita. Ajan kulumisen myötä muistikuvat haalistuvat ja kertomukset voivat jopa muuttua. Siksi on tärkeää, että hovioikeudessa voidaan katsoa videolta, mitä todistaja on kertonut käräjäoikeudessa. Se palvelee myös asianomistajia ja todistajia, joiden ei yleensä tarvitse saapua toista kertaa tuomioistuimeen kertomaan samoista asioista. Oma kysymyksensä on, kuinka nopeasti videotallennusta aletaan käyttää, kun tekniset valmiudet siihen ovat kerran olemassa. Omasta mielestäni näin täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti. Siksi hallitus esittää, että uutta menettelyä noudatetaan käräjäoikeudessa kaikissa jutuissa heti lain voimaantulon jälkeen. Ainoa poikkeus ovat ne jutut, joissa pääkäsittely on kesken lakien tullessa voimaan. Arvoisa puhemies! Samassa yhteydessä hallitus esittää muutamia teknisiä korjauksia säännöksiin, jotka koskevat asioiden vireilletuloa tuomioistuimissa. Tarkoituksena on selventää oikeustilaa, ei sinänsä muuttaa sitä. Digi ensin ‑hanke, jota eduskunta käsitteli aikaisemmin tänä vuonna ja jossa säädetyt lait ovat tulleet voimaan huhtikuussa kuluvaa vuotta eli 26, synnytti epäselvyyden esimerkiksi siitä, voiko valituksen käräjäoikeuden tuomiosta toimittaa sähköisesti määräajan viimeisenä päivänä vielä virka-ajan päätyttyä eli kello 16.15:n jälkeen. Lainkohtaa selvennetään siten, että sähköisesti määräajan päättymispäivänä virka-ajan päättymisen jälkeen toimitettu valituskirjelmä olisi saapunut määräajassa. Tällaiset vireilletuloa koskevat säännökset eivät voi olla epäselviä, koska ne voisivat johtaa vakaviin oikeudenmenetyksiin. Siksi oikeusministeriössä on hyvin nopealla tahdilla valmisteltu nämä muutosehdotukset, jotka on liitetty tähän hallituksen esitykseen. Niiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies, oikein mielelläni! Tarkoitin tuossa puheessani sitä, että korkein oikeus oli katsonut — tai ainakin näin minulle virkavastuulla virkamiehet ovat tuoneet esille — että oikeustilan olisi pitänyt olla jo tuollainen. Se on totta, kuten edustaja Zyskowicz sanoi, että siitä alkoi hässäkkä, elikkä oikeuskäytäntö meni sekavaksi, ja se selkeytetään tässä. Silloin kun näitä keissejä tuli jo siinä 24 lopulla, muistan keskustelleeni monien kanssa tästä, ja annoin virkamiehille ohjeen, että katsokaa ja etsikää tähän ratkaisut. Kiitän tätä työryhmää ja oikeusministeriön virkavalmistelua, lainsäädäntöneuvos Korpista siitä, että hän on löytänyt ja he ovat löytäneet käytännössä tämän vaarallisen henkilön perusteen sinne uudeksi vangitsemisedellytykseksi. On hyvä huomata, että tämä uusi vangitsemisperuste on erittäin hyvin rakennettu. Siellä tuodaan nimenomaan indikaattoreita siitä, mikä on esimerkiksi pakenemisvaaran todennäköisyys. Elikkä jos on esimerkiksi rikollisen toiminnan järjestäytyneisyys, suunnitelmallisuus tai joku muu, niin se puoltaa vahvasti sitä, että voi olla, että poistuu maasta, ja silloin pitäisi olla jopa vastanäyttöä siitä, että ei poistu. Elikkä tämä on erittäin hyvä pykälä vakavissa ylitörkeissä rikoksissa siihen, että ihmiset saadaan pidettyä kiinni. Itse en voi ministerinä ottaa kantaa näihin kaikenlaisiin tapauksiin, mitä on ollut, mutta nyt meillä on ainakin nämä aukot sinänsä korjattu. Sitten olisin sanonut tästä pysäköinninvalvonnasta, vaikka edustaja Kiljunen jo lähti, että tämä on selvityksessä oikeusministeriössä, niin että se etenee nyt toisin kuin edellisen hallituksen aikana. Silloin sosiaalidemokraattisen puolueen edustajat tekivät siitä lakialoitteen, jonka itsekin allekirjoitin. Valitettavasti se ei edennyt pääministeri ja sosiaalidemokraatti Sanna Marinin hallituskaudella, mutta sekin etenee.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus varmistaa, että muun muassa pakkokeinolaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla, arvioidaan jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän säätäminen ja hallitus mahdollistaa nykyistä laajempien salaisten pakkokeinojen käytön rikollisjengeissä aktiivisesti toimivan henkilön kohdalla. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin lainsäädäntöön lisättäväksi säännökset salaisesta paikkaan kohdistuvasta etsinnästä ja osallistuvan tietolähteen käytöstä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että ampuma-aserikos lisättäisiin ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaksi perusterikokseksi. Kyse on merkittävästä ja tarpeellisesta pakkokeinolain muutosesityksestä erityisesti vakavien rikosten selvittämistoimivaltuuksien parantamiseksi. Yhteiskunnan intressi selvittää rikos on sitä suurempi, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Esityksessä ehdotetut lainsäädäntömuutokset antavat toimivaltaisille viranomaisille kaivatut lisämahdollisuudet selvittää vakavia rikoksia. Toimintaympäristö erilaisine uusine toimintamahdollisuuksineen rikosten toteuttamiseksi on muuttunut. Esityksen tavoitteena on saattaa viranomaisten keinot hieman lähemmäs sitä toimintatasoa, jolla rikolliset esimerkiksi toimintaympäristön muutoksen ansiosta pystyvät toimimaan. Usein tuntuu, että he ovat aina vähän edellä, mutta me tulemme vahvasti perässä. Lisäksi pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä selkeytettäisiin ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Muun ohella korkeimman oikeuden keväällä 24 antaman ratkaisun mukaisesti lakia selkeytettäisiin siten, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttäisi aina jonkun pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Vaikka vangitseminen edellyttäisi jatkossa rikoksen vakavuudesta riippumatta jonkin erityisen edellytyksen käsilläoloa, esityksessä korostetaan tästä huolimatta sitä, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus olisivat vangitsemisen edellytyksiä koskevassa arvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä, jotka voisivat vahvasti osoittaa yhden tai useamman erityisen edellytyksen käsilläoloa. Esityksessä todetusti ylitörkeiden rikosten osalta jo rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan vahvan perustan vangitsemiselle, eikä karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaarasta edellytettäisi yhtä vahvaa selvitystä kuin tehtäisiin lievempien rikosten kohdalla. Tämä on hyvin loogista. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että oikeustila ei syntynyt edellä viitatun korkeimman oikeuden ratkaisun johdosta, vaan käytäntö on muotoutunut jo aikaisemmin ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Viitatussa korkeimman oikeuden ratkaisussa käytännössä muistutettiin tästä ja huomioitiin lain epäselvyys tältä osin, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen ei voisi perustua pelkästään rikoksen vakavuuteen vaan edellyttäisi aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Jatkossakin on tärkeää, että esitutkintaviranomaiset vaatimuksissaan perustellen vetoavat jatkamis‑, karttamis‑ ja sotkemisvaaraan. On hyvä huomata, että esityksessä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi vangitsemisen edellytyksiä täysin uudella vangitsemisperusteella, joka tulisi sovellettavaksi, kun rikoksesta epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämän uuden vangitsemisperusteen arvioinnissa keskeisessä asemassa olisivat muun muassa rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tämän käyttäytyminen ja yhteydet rikollisjoukkoon, sekä epäiltyyn rikokseen ja teko-olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai epäillylle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Perusteen soveltaminen ehdotetaan rajattavaksi ylitörkeisiin rikoksiin eli niihin, joissa rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta. Eräissä vertailumaissa onkin säädetty vangitsemisesta vastaavin turvallisuusperustein. Tämä löydettiin virkavalmistelussa kansainvälisistä oikeuskäytännöistä meille uudeksi vangitsemisperusteeksi. Esityksen tarkoituksena onkin selkeyttää lainmukaisia vangitsemisen edellytyksiä huomioiden edellä mainittu kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö sekä turvata vangitsemisen mahdollisuus vakavien rikosten osalta. Muutosehdotuksella ei vaikeuteta vangitsemista nykyisestä tilanteesta vaan päinvastoin selkeytetään lainsäädäntöä, jotta vangitseminen olisi mahdollista aina silloin, kun edellytykset sille täyttyvät, tietysti huomioiden vielä tämä uusi vangitsemisperuste. Lausuntokierroksella useat lausunnonantajat pitivät ehdotuksia ja esityksen tavoitteita joko kokonaisuudessaan tai tietyiltä osin kannatettavina, perusteltuina ja laadukkaasti sekä huolellisesti kirjoitettuina. Tämä on erinomainen lähtökohta pakkokeinolain muutoksia koskevalle hallituksen esitykselle ja eduskuntakäsittelylle. Esityksessä ehdotettavilla lainmuutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä viranomaisvaikutuksia, mutta luonnollisesti uusi sääntely toimivine toimintatapoineen edellyttää tietynasteista panostusta ja tietysti henkilöstön koulutusta. Arvoisa puhemies! Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden kielteiset vaikutukset yhteiskunnalle ovat ilmeiset. Esitetyt muutokset korostavat hallituksen tavoitteita parantaa toimivaltaisten viranomaisten rikostenselvittämismahdollisuuksia ja siten parantaa yhteiskunnan turvallisuutta. Se on ollut tällä hallituskaudella koko ajan takaraivossa: yhteiskunnan turvallisuus. Rikostorjunnan tehostamisella voidaan ennakollisesti estää vakavia perusoikeuksiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Samoin rikosten selvittäminen on tavoite, jonka saavuttamista yleinen etu ja yhteiskunnallinen intressi voimakkaasti edellyttävät. Esitettyjen lainmuutosten ehdotetaan tulevan voimaan tämän vuoden kuluvana syksynä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hieman jää epäselväksi nyt, kun täällä on puhuttu, että on tärkeää, että elinkeinonharjoittaja maksaa ja haittaaja maksaa, ja sitten toisaalta on vaadittu, että valtion pitäisi lunastaa näitä maita, ja se maksaisi valtiolle. Silloinhan se ei olisi niin, että tämä harjoittaja maksaa. Tässä ei ole mitään muuta kuin se, että hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvauksen, eli tämä lähtee nimenomaan aiheuttaja maksaa -periaatteesta, ja puheenvuoroissa tuotiin minusta hieman vääristyneesti tätä asiaa esille. Nyt muistutan: Nykyisin ei voida asettaa näitä velvoitteita nollavelvoitelaitokselle lähtökohtaisesti ilman haltijan suostumusta, ja tällä mahdollistetaan, että elinvoimakeskus voi tätä tehdä. Se on kalatalousasiantuntija, ja en minä nyt siitä lähde, että viranomainen ei hoida jatkossa näitä tehtäviä, kun täällä sanotte, että tämä on aivan hampaaton ja aivan turha lainsäädäntö. Nyt kuitenkin muistutan, että tässäkin vaikeassa tilanteessa Orpon ja Purran hallitus tuo tämänkin esityksen. En haluaisi olla ikävä, mutta te ette saaneet viime kaudella, vihreät, tätäkään tuotua. Tässä on haettu tasapainoa. [Puhemies koputtaa] Tässä ei ole kenenkään lauluja lauleltu, vaan suomalaisten etua.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Tosiaan tässä edustaja Mikkonen toi esille sen, että oikeusministeriössä on hyvin pienet resurssit ja osaaminen juuri tähän alueeseen. Siellä on tosiaan ollut lunastuslainsäädäntö, ja siinä oli merkittäviä muutoksia ja selvitettävää, niin että se ei ollut mitenkään valmis, ja jos se olisi ollut, se olisi viime kaudella tuotu. Se tuotiin tällä hallituskaudella, ja sitä oli kymmenen vuotta valmisteltu. Olen mielestäni ministeriön kanssa onnistunut hyvin tuomaan hyvin vanhoja lakeja, joita on odotettu vuosikausia, mutta mennään siihen toiste. Pieniä patoja koskeva hankeselvitys on vireillä tässä hyvin pienessä virkamiesvalmistelussa, mikä meillä on, ja siellä on myös kriisivalmiuteen valmistelua. He tekevät kyllä parhaansa. Haluan sanoa tästä lainsäädännöstä ja arvioista, että tässä on haettu tasapainoa sekä ympäristöperusoikeuden että omaisuudensuojan välillä, ja muun muassa arviointineuvosto on antanut tälle erittäin hyvän arvosanan näistä erilaisista vertailuista. Mitä tulee sitten tähän, että lunastusmahdollisuus otettiin pois tästä lainsäädännöstä, niin tämä työryhmä silloin viime hallituskaudella tosiaan esitti tällaista perustetta, ja sitten toisaalta täällä muuten monissa puheenvuoroissa tuotiin esille juuri se ajatus, että aiheuttaja maksaa. Tämä laki lähtee siitä, että aiheuttaja maksaa ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvausta. Mutta jos täällä ajatellaan, että aiheuttaja maksaa, ja jos valtio lunastaa hyvinkin elinkaarensa loppupuolella olevia voimalaitoksia, niin onko se valtion tehtävä, miten ajatellaan? Sitten kun täällä on puhuttu paljon Ruotsista, niin en tiedä, kuinka hyvin tunnette Ruotsin järjestelmää, mutta virkamieheltä saamani tiedon mukaan Ruotsissa kahdeksan suurta energiayhtiötä on kerännyt kymmenen miljardia kruunua rahastoon, jonka varat on tarkoitus käyttää vesivoimalupien tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, ja yksittäisen laitoksen luvan tarkistamisesta aiheutuvista kustannuksista rahasto voi rahoittaa 85 prosenttia. Niin että Ruotsissa, vaikka on tiukempia, heillä on keksitty tämmöinen yhteisvastuullinen ajatus, rahasto, mitä meillähän on liikennevakuutuksissa ja muissa. Ei minusta huono idea pohdittavaksi. En tässä nyt mitään sen erikoisempaa sano, että hallitus ajaisi, vaan ihan henkilökohtaisesti pohdin, että tässä olisi esimerkiksi yksi ratkaisu, koska tässä taloudellisessa tilanteessa valitettavasti tässä lyövät kaksi perusoikeutta käsille. Totta kai kalojen ja vaelluskalojen suojelu on todella tärkeää, ja niitä ei voi enää palauttaa, mutta ne taloudelliset realiteetit ovat myöskin, että ei valtio voi kaikkia näitä kymmeniä ja kymmeniä lunastaa. Tässä on haettu tasapainoa, ja voin vakuuttaa, että tässä on käyty paljon keskustelua ja tätä ei ole tehty oikeastaan kenenkään ehdoilla. Kukaan taho ei ole tähän mielestäni täysin tyytyväinen, kun puhutaan etujärjestöistä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vesilakia hallitusohjelman mukaisesti. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kalataloudellisten velvoitteiden asettamista sellaisille vanhoille vesivoimalaitoksille, joilla tällaisia ennestään ei ole. Säännösten tarkoituksena on tukea kansallisten vaelluskalakantojen elvyttämistä ja vaalia Suomen arvokasta luontoa. Uudempien vesitaloushankkeiden luparatkaisussa vesiluonnolle ja vesikalakannoille aiheutuvat vaikutukset on tyypillisesti tunnistettu ja niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi hankkeesta vastaavalle on asetettu erilaisia lupamääräyksiä. Sen sijaan vanhempien hankkeiden kalakantoja turvaavat määräykset saattavat olla hyvin yleisluontoisia tai puuttua jopa kokonaan. Tällaisesta laitoksesta käytetään tässä esityksessä ilmaisua ”nollavelvoitelaitos”. Sananen historiasta: Virtavesien patoaminen ja vesivoiman käyttöön ottaminen on alun perin tapahtunut myllyjen ja sahauslaitosten tarpeisiin. Sähköntuotannon tarpeisiin vesivoimaa ryhdyttiin hyödyntämään 1800-luvun loppupuolella, ja myllyn tai sahan voimanlähteenä palvelleet kosket on sittemmin otettu energiantuotantoon. Varhainen sääntely turvasi vahvasti vesistöissä kulkemista ja samalla myös kalankulkua rajoittaen tehokkaasti pysyvien patorakenteiden sijoittumista vesistöihin. Sääntelyn kehittyminen voimataloutta suosivaan suuntaan alkoi 1930-luvulla sähkön tarpeen lisääntymisen myötä. Muutos erilaisia intressejä tasapainottavaan suuntaan tapahtui vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 1961, vesilain soveltamiskäytäntöjen vakiintumisen myötä. Vesilaki on perinteisesti turvannut hyvin vahvasti vesitaloushankkeesta vastaavaa jälkikäteiseltä lupaan puuttumiselta, eikä nykyisen vesilain voimaantulo vuonna 2012 tähän olennaista muutosta tuonut. Lupaan on voitu puuttua hankkeesta vastaavan tahdosta riippumatta vain laissa säädettyjen, varsin tiukkojen edellytysten täyttyessä. Sääntelyllä on alun perin pyritty kannustamaan toiminnanharjoittajia investoimaan sellaisten yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisten hankkeiden toteuttamiseen, johon valtiolla itsellään ei ole ollut mahdollisuuksia. Sittemmin ajattelu on laajentunut muunkintyyppisiin rakentamishankkeisiin. Yhteiskunnallisen muutoksen ja Euroopan unionin lainsäädännön kehittymisen myötä lupien tarkastamista koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti vesilainsäädäntöä, on pidetty epätyydyttävänä erityisesti nollavelvoitelaitosten osalta. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen näille laitoksille on käytännössä osoittautunut hyvin hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta. Arvoisa rouva puhemies! Vesilakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset uuden kalatalousvelvoitteen, kalatalousmaksun tai niiden yhdistelmän määräämisestä nollavelvoitelaitoksille. Muita vesivoimalaitoksia tai muuntyyppisiä vesitaloushankkeita säännökset eivät koskisi. Sähköverkkoon kytkettyjä vesivoimalaitoksia on Suomessa noin 220 kappaletta. Näiden lisäksi on suuri joukko, ehkä arviolta 460 kappaletta, hyvin pieniä, alle 0,1 megawatin laitoksia, jotka palvelevat yksityistä käyttöä eivätkä tuota sähköä jakeluverkkoon. Sähköverkkoon kytkeytyvistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan noin 65 kappaletta, ja verkkoon kytkemättömistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan 76 kappaletta. Tiedot pienemmistä laitoksista ovat kuitenkin puutteelliset, joten nollavelvoitelaitoksia saattaa olla enemmän. Uuden lupamääräyksen asettamista koskeva asia voisi tulla vireille kalatehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen aloitteesta. Yleisen edun valvonta kalatalousasioissa kuuluu kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle, jolla on parhaat edellytykset arvioida, millaiset toimenpiteet edistäisivät vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantamista kokonaisuutena. Muilla viranomaisilla, kansalaisjärjestöillä tai asianosaisilla ei olisi oikeutta panna vireille ehdotettua menettelyä. Uutta kalatalousvelvoitetta tai maksua määrättäessä lupaharkinnassa olisi otettava huomioon kalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja palauttamisen mahdollisuudet vesistössä, muut vesistössä toteutettavat toimenpiteet ja laitoksen merkitys energiahuollon kannalta. Uuden velvoitteen asettamisen tarpeellisuutta ja sisältöä koskeva harkinta olisi korostetun tapauskohtaista, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi kahdelle sinänsä samankaltaiselle voimalaitokselle erisisältöisiä velvoitteita. Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu kalatalousvelvoitteiden, varsinkin kalateiden, rakentamisen voivan aiheuttaa vesivoimalaitoksen omistajalle huomattavia kustannuksia. Lähtökohtana on, että toiminnanharjoittajat vastaavat toimintansa aiheuttamista kustannuksista. Perusoikeusjärjestelmän on kuitenkin katsottu asettavan rajoitteita sille, kuinka pitkälle meneviä määräyksiä toiminnanharjoittajalle voidaan jälkikäteen asettaa. Tämän vuoksi esityksessä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan toiminnanharjoittajalle ei voisi asettaa sellaista kalatalousvelvoitetta, josta voisi aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnanharjoittajan asemaa turvaisi myös luvanhaltijalle ehdotettu oikeus saada eräissä tilanteissa valtiolta korvausta velvoitteesta aiheutuvasta vesivoiman menetyksestä johtuvasta hyödyn olennaisesta vähentymisestä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 27. Lain voimaantulosta ei aiheutuisi vesivoimalaitoksen omistajille tai viranomaisille välittömästi mitään toimintavelvoitetta. Lupaviranomaisissa aiemmin vireille pannut asiat käsiteltäisiin aiemman voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Laissa ei säädettäisi ajanjaksosta, jonka kuluessa uusien velvoitteiden asettamisen nollavelvoitelaitokselle tulisi tapahtua, vaan uusien velvoitteiden asettaminen etenisi siten kuin elinvoimakeskukset harkitsisivat aiheelliseksi ryhtyä toimimaan. Esitystä valmisteltaessa on sidosryhmien toimesta tuotu hyvin selkeästi esiin toisaalta perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen palautuva vaelluskalakantojen nykyistä paremman suojan tarve ja toisaalta vesivoimalaitosten sekä vesialueiden omistajien omaisuudensuojaan liittyvät tarpeet. Nämä näkökohdat on esityksessä pyritty sovittamaan yhteen. Asian merkitykseen ja esitykseen sisältyvien valtiosääntöoikeudellisten kysymysten vuoksi hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että olisi tarpeellista pyytää perustuslakivaliokunnan arvio. Arvoisa puhemies! Hanke on alun perin käynnistetty kansallisista sääntelytarpeista lähtien, mutta hankkeella on yhteys myös Euroopan unionin lainsäädäntöön, erityisesti EU:n vesipuitedirektiiviin. Direktiivin ympäristötavoitteet edellyttävät muun muassa, että pintavesien tilan huononeminen estetään ja että pintavesille määritetyt hyvän tilan ja hyvän ekologisen potentiaalin tavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Komissio on Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan sekä Suomea vastaan käynnistämässään valvontamenettelyssä kiinnittänyt huomiota direktiivin vaatimuksiin muun ohella yleisemminkin vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetuilla lainsäädäntömuutoksilla näihin voitaisiin osaltaan vastata. Nyt puheena oleva hanke koskee kuitenkin ainoastaan nollavelvoitelaitoksia, ei muita vesivoimalaitoksia. Arvoisa puhemies! Esityksessä on pyritty arvioimaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Muutosten taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat ennen kaikkea vesivoimalaitosten omistajiin. Ehdotetut muutokset kohdistuisivat pääasiallisesti alle viiden megawatin suuruisiin voimalaitoksiin. Viranomaisten osalta ehdotetut muutokset vaikuttavat erityisesti asioiden vireillepanosta vastaavien elinvoimakeskusten ja asioiden ratkaisemisesta vastaavan Lupa- ja valvontaviraston työmäärään. Esitys on mahdollistava, eikä lakiin ehdoteta säädettäväksi lupamääräysten tarkistamishankkeiden aikataulusta tai kohteiden valintaa koskevista säännöksistä. Nämä jäisivät elinvoimakeskusten harkinnan varaan. Esityksessä on arvioitu, että uuden velvoitteen asettamista koskevia asioita voisi tulla vuosittain vireille noin 3—4 hakemusta. Tehtävät hoidettaisiin talousarvioehdotuksissa määriteltyjen määrärahatasojen puitteissa. Kalatalousvelvoitteiden toteuttaminen vähentäisi vesivoimalla tuotetun sähkön määrää, joka korvautuisi muista lähteistä peräisin olevalla sähköllä. Kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanosta aiheutuva vähennys vesivoimalla tuotetun sähkön määrään on siten vähäinen, eikä uusien kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanolla ole arvioitu olevan vaikutuksia sähköjärjestelmän käyttö- tai huoltovarmuuteen. — Kiitos.

Kiitos mahdollisuudesta, arvoisa puhemies! Haluan tuoda muutaman konkreettisen asian. On arvioitu, että tämä ei lisää henkilötyövuosivaikutuksia. Tässä hyvin paljon tehdään tietysti asioita, jotka olisi pitänyt jo laissa säädellä. Jonkinlaisia tietohallintokustannuksia on, ja tässä on virkavalmistelussa virkamiehiltä saamani tiedon mukaan huomioitu syyttäjien toiveita hyvin. Mutta mitä tulee tuohon rahoitukseen, niin se on kyllä huomioitu. Tämä tilanne on tietysti haastava, mutta olemme kuitenkin olleet onnellisemmassa asemassa kuin monet muut hallinnonalat, sillä meille oikeusministeriössä on koko hallituskauden osoitettu pienemmät leikkausvelvoitteet, vaikka meidän on pakko kuitenkin tätä hallinnonalaa tiivistää ja näitä leikkauksiakin tehdä. Nyt tässä viimeisimmässä riihessä meille tuli vielä merkittävä vapautus eräistä leikkauksista. Joka tapauksessa olemme tällä hallituskaudella lisänneet edellisen hallituksen teknisen kehyksen jälkeen vielä 25 miljoonaa oikeudenhoidon toimijoille, elikkä se on tänä vuonna 80 miljoonaa. Tämä oikeudenhoidon toimijoiden raha sisältää myös ruuhkanpurkurahaa, mutta valitettavasti niitä ruuhkia on edelleen tuomioistuimissa ja syyttäjillä, osittain myöskin siksi, että poliisilta on tullut nyt lisää asioita. Tietysti on hyvä asia, että me olemme lisänneet poliiseja, mutta tämä on haaste, joka on huomioitu. Koetamme keksiä tähän jonkinlaista mahdollista lisärahoitustakin, mutta tämä ei ole helppo yhtälö. Haluan muistuttaa, että... Te, ketkä lakivaliokunnassa olette, varmaan olette kuulleet esimerkiksi syyttäjiltä positiivista palautetta esimerkiksi sakkomenettelyn uudistamisesta syyteneuvotteluissa, eli sillä on kyllä tarkoitus vähentää tuomioistuimien ja syyttäjien työtaakkaa. Se ei nyt ihan hetkessä näy, mutta sieltä tulee sellaisia esityksiä, mitä on vuosia toivottu. Teen parhaani, sen lupaan. — Kiitos.

Kiitos teille, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan täydennettäväksi niin sanotun rikosasioiden tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa Syyttäjälaitoksen osalta. Samalla on tarpeen muuttaa oikeushallinnon tietovarannon rekisterinpitoa koskevia säännöksiä. Esityksen taustalla on se, että Syyttäjälaitos ja apulaistietosuojavaltuutettu ovat katsoneet jo pidemmän aikaa, että voimassa olevat säännökset Syyttäjälaitoksen henkilötietojen sääntelyn osalta eivät kaikilta osin ole riittäviä. Syyttäjälaitoksen vastuulla olevaan henkilötietojen suojaan sovelletaan tällä hetkellä pelkästään yleislainsäädäntöä eli rikosasioiden tietosuojalakia. Lisäksi syyttäjiä koskevaan erityislainsäädäntöön sisältyy yksittäisiä henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä, kuten säännökset syyttäjien tiedonsaantioikeuksista. Erityisenä puutteena on pidetty sitä, että Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuusta ei säädetä missään laissa. Syyttäjät käyttävät työssään käsittelyjärjestelmää, joka on osa oikeushallinnon valtakunnallista tietovarantoa. Tietovaranto on oikeushallinnon toimijoiden yhteinen tietopankki, jota käyttävät tuomioistuimet, syyttäjät ja oikeusaputoimistot. Voimassa olevan lain mukaan Oikeusrekisterikeskus vastaa yksin koko tietovarannosta rekisterinpitäjänä. Tämä ei vastaa tosiasiallista tilannetta rekisterinpitäjille kuuluvista tehtävistä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin lisätään säännökset, jotka ovat välttämättömiä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Ehdotetut säännökset koskevat Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuun täsmentämistä sekä ylimääräisiä suojatoimia. Laista kävisi selkeästi ilmi Syyttäjälaitoksen tietosuojaoikeudellinen rekisterinpitovastuu. Suojatoimilla tarkoitetaan sitä, että tietosuojaa vahvistetaan, kun henkilötietojen suojaan tai rekisteröidyn henkilön turvallisuuteen kohdistuu erityisiä riskejä. Ehdotuksessa täsmennettäisiin tietojen suojausvelvoitteita, jotta varmistetaan henkilötietojen tietoturvallinen käsittely. Tätä lainvalmistelua tehtäessä kävi myös ilmi, että rikosprosessin osapuolten suojaa on tarpeen vahvistaa. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että yhteistietojen luovuttamista rajoitettaisiin. Lisäksi esimerkiksi todistajansuojeluohjelmaan kuuluvien henkilöiden tietoja on tarpeen suojata vahvemmin. Ehdotuksen mukaan niitä tulisi säilyttää erillään muita rekisteröityjä koskevista tiedoista. Tietovarantolakiin ehdotetuista muutoksista keskeisimmät ovat säännökset yhteisrekisterin pidosta. Oikeusrekisterikeskuksen lisäksi oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitäjänä olisivat tuomioistuimet, Syyttäjälaitos, Oikeuspalveluvirasto ja Tuomioistuinvirasto. Muutos on tärkeä sen varmistamiseksi, että viranomaisten rekisterinpitovastuu ilmenee selkeästi laista ja että rekisterinpitovastuut vastaavat tosiasiallista tilannetta. Tämä lisää lainsäädännön läpinäkyvyyttä paitsi rekisteröityjen myös valvonnan kannalta. Arvoisa puhemies! Rikosasioihin liittyvä henkilötietojen käsittely on perusoikeusherkkää. Se tarkoittaa, että henkilötietoja on tarpeen suojata tavanomaista tarkemmin. Hallituksen ehdottamat lainmuutokset perustuvat tähän lähtökohtaan. Samalla kuitenkin varmistettaisiin, että sääntelystä ei tule liian raskasta ja monimutkaista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tämä maailma muuttuu valtavalla vauhdilla, ja erityisesti kyberturvallisuus on sellainen, että tuntuu, että jatkuvasti tieto, osaaminen ja ohjelmistot kasvavat sitä vauhtia, että lainsäätäjillä on kiirettä pysyä perässä. Minusta tässä hallituksen esityksessä on tosi hyviä esimerkkejä. Jos haluatte katsoa — tämä on lyhyt esitys, mutta sitäkin enemmän asiaa — sivulla 12 on hyviä esimerkkejä, minkälaisia nämä voisivat olla. Toki OTKES ei tee minkäänlaista oikeudellista arviota. Se kuuluu sitten poliisille tai muille valvontaviranomaisille. Mutta he voivat löytää sieltä semmoisia käytäntöjä, mitä on voitu tehdä ehkä väärin ja mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Täällä on hyviä esimerkkejä ikävistä tilanteista, joita voisi tulla esimerkiksi juuri potilastietojärjestelmän osalta. Sitten täältä vesihuollosta on esimerkiksi juuri näin, että esimerkiksi automatiikkaan perustuva vesikemikaalien annostus hakkeroitaisiin ja saataisiin epäkuntoon ja sitten sieltä tulisikin vääränlaista annostusta. Se voisi olla vakava terveydellinen uhka, niin että miten voimme suojautua? Se on tosi tärkeätä, että on toimivaltuuksia. Tämä hallitus on paljon tehnyt kyllä meidän sisäisen turvallisuuden ja yleensä tutkinnan ja monien, monien asioiden eteen. Vaikka tässä välillä keskustelemme vaikeista asioista ja käymme kiivasta keskustelua, niin on kiva huomata, että te muistatte välillä kiittääkin näistä äärimmäisen tärkeistä esityksistä. Olen sen pannut merkille ja kiitän, että saan kannustusta ja saamme kannustusta, niin kuin ministeri Grahn-Laasonen tuossa äsken. Myös se on tärkeää, ettei aina vain ole sitä, että ei ole hyvä asia. — Kiitos. [Jani Kokko: Hallituskin tekee joskus jotain oikein! — Sari Sarkomaa: Ministeri Meri tekee hyvää työtä!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan muutettavaksi turvallisuustutkintalakia siten, että Onnettomuustutkintakeskukselle, niin kutsutusti OTKESille, säädettäisiin toimivalta tutkia erittäin vakavia kyberturvallisuuspoikkeamia. Esitys liittyy hallitusohjelmassa olevaan kirjaukseen, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Esityksellä ehdotetaan myös pantavaksi kansallisesti täytäntöön Euroopan unionin merionnettomuustutkintadirektiiviin tehdyt muutokset. Turvallisuustutkintalakiin on katsottu tarpeelliseksi ehdottaa myös joitakin muita lain toimivuuden ja ajantasaisuuden kannalta tärkeitä muutoksia. Arvoisa puhemies! OTKES on itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, joka keskittyy onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan. Erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien turvallisuustutkinta olisi OTKESille uusi tehtävä. Vaikka on arvioitu, että tämän uuden lain mukaisia tapahtumia ei tulisi erittäin usein tai ehkä pikemminkin harvemmin, niin on hyvä, että meillä on lainsäädäntö kunnossa. Ja kun tässä viime vuosina on seurannut näitä erilaisia tapahtumia, niin esimerkiksi hallituksen esityksessä on arvioitu, että tämä Helsingin kaupungissa vuonna 24 tapahtunut tietomurto olisi tämän uuden pykälän mukainen turvallisuuspoikkeama, jota voitaisiin tutkia. Tutkinnalla voidaan saavuttaa sellaista tietoa, jolla kyetään koko yhteiskunnan tasolla ryhtymään toimenpiteisiin vastaavanlaisten haitallisten tai vahingollisten tapahtumien torjumiseen ennakolta. On myös tärkeää, että tutkintaa voi suorittaa itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, jollainen OTKES tietysti on. Kyberturvallisuudesta, liittyen niin pienempiin kuin suurempiin kyberturvallisuusongelmiin, huolehtivat tälläkin hetkellä useat eri tahot, joiden toiminta on tärkeää ja joiden jatkuvuudesta ja kehittämisestä tulee vastaisuudessakin huolehtia. Nyt OTKESille ehdotettua roolia erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien tutkijana voidaan pitää kuitenkin kyberturvallisuutta täydentävänä OTKESin ollessa eräänlainen ulkopuolinen auditoija. Merionnettomuustutkintadirektiivin muutosten johdosta turvallisuustutkintaan ehdotetut muutokset tarkoittaisivat tarkennuksia ja lisäyksiä muun muassa tutkinnan aloittamisen määräaikaan, ilmoitusvelvollisuuksiin, tutkinnan piiriin kuuluviin aluksiin, raportointiin ja tietojen luovutukseen. On tärkeää ja perusteltua, että merionnettomuuksien tutkintaa pyritään Euroopan unionin tasolla järjestämään siten, että tutkinnan perusteet ja noudatettavat käytännöt ovat yhtenäisiä ja että eri maiden turvallisuustutkintaviranomaiset toimivat tarvittaessa keskenään yhteistyössä. Arvoisa puhemies! Turvallisuustutkintalakiin tällä hallituksen esityksellä ehdotettuja muutoksia voidaan pitää tärkeinä, jotta turvallisuustutkintaa voitaisiin hyödyntää yhteiskunnan ja sen toimijoiden muuttuessa myös erittäin vakaviin kyberturvallisuuspoikkeamiin kohdistuen, oikeudellisen sääntelyn tarkkuus ja muut sisältövaatimukset samalla huomioon ottaen. Samalla on myös välttämätöntä huolehtia Euroopan unionin oikeudesta aiheutuvien velvoitteiden asianmukaisesta kansallisesta täytäntöönpanosta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä kun on kuunnellut pari tuntia tätä keskustelua, niin harmittaa se, että oppositio ei ole ollenkaan käyttänyt puheenvuoroja siitä, kuinka tämä hallitus on kaikessa tässä vaikeassa tilanteessa suojellut meidän puolustusministeriön hallinnonalaa, sisäministeriön hallinnonalaa ja oikeusministeriön hallinnonalaa. Me olemme panostaneet sisäiseen ja kansalliseen turvallisuuteen aivan valtavan määrän. Itse olen jo tänne tuonut tai tuomassa lähes 90 hallituksen esitystä, jotka parantavat laajasti meidän koko oikeusjärjestelmän kenttää: Pakkokeinoja, asunto-osakeyhtiölain uudistus, ulosottoon tulee uudistus, jossa pääoma myös lyhenee. Meillä prosesseja sujuvoitetaan, jotta ihmiset saavat oikeutta. Meillä on valtava määrä esityksiä huoneenvuokralakiin. Meillä on tuotu pakkolunastuslainsäädäntö, jota yritettiin kymmenen vuotta tehdä. Ihmiset kokivat epäoikeudenmukaisuutta. Lupaprosesseja on sujuvoitettu. Siis niin valtavan työn tämä hallitus on tehnyt. Keskustelin oikeusministeriön virkamiesten kanssa. He sanoivat, että tämä on ennätyksellinen hallitus. Me tehdään laajalla alalla yrityksiin, kaikkialle, lainsäädäntöuudistuksia. Ja kun tätä kuuntelevat kansalaiset, niin tulee semmoinen tunne... — En tiedä, mitä Tuppurainen nauraa, voi olla, että nauratte muille vitseille, mutta aidosti puhun ihan totta. Te voitte kysyä oikeusministeriön virkamiehiltä, miten paljon me ollaan tehty erittäin isoja uudistuksia. Meillä on uudistumassa välimiesmenettely, joka auttaa yrityksiä. Siis meillä on ihan mieletön draivi ollut päällä siellä. Me on tehty asioita, joita tässä maassa on odotettu vuosikymmeniä. Toivoisin joskus, että te huomioisitte nämä teidän keskusteluissa, kun te kansalle huudatte, että ”kaikki on pilalla, erotkaa”. Kyllä minä sanon, että nämä kaikki uudistukset olisivat jääneet tekemättä, jos tätä hallitusta ei olisi ollut. Tämän minä halusin tässä todeta. — Kiitos. [Aki Lindén: Aihe oli julkisen talouden suunnitelma!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Oikein hyvä keskustelua oli kuunnella, mutta nyt pitää muistaa, että meillä on vakava tilanne. Meidän turvallisuustilanne on muuttunut, terrorismin uhka on korkealla, ja vakava rikollisuus on jatkuvasti ilmiönä muuttuva, kansainvälistynyt ja vaikeammin havaittava. Me olemme oikeastaan jo myöhässä. Tilanne on se, että meidän pitäisi saada nämä lait mahdollisimman nopeasti voimaan. Täällä hyvin esimerkiksi edustaja Zyskowicz toi esille, että meillä on tilanteita, että voi käyttää kotia tai hotellihuonetta turvapaikkana ja tehdä erilaista suunnittelua, [Johannes Koskinen: Hotellihuonetta ei voi!] ja arvatkaa vaan, onko se tiedossa — kyllä muun muassa Venäjän tiedustelutoiminta tietää meidän lain aukot. He menevät nykyisin kotiin, ja me emme voi mennä sinne arvioimaan sitä, jos vaikka rikollisjoukko saapuu tänne ja me tiedämme, että siellä on kansainvälinen jengipäällikkö, ja me tiedämme, että hän tulee porukan kanssa, meillä on tiedustelutietoa, mutta me emme voi mennä sinne kuuntelemaan, mitä he tekevät. Voi olla, että me myöhästytään. Riskeeraammeko me ihmisten turvallisuuden, kansallisen turvallisuuden? Tämä keskustelu oli siinä mielessä monien osalta huolestuttavaa. Vihreiden ja vasemmistoliiton mielipiteet ja näkemykset eivät sinänsä yllätä, koska he ohjausryhmässä jo jättivät eriävän mielipiteen, ja tämä oli tiedossa. Ohjausryhmähän työskenteli vuoden. Mutta ehkä ovat tulleet yllätyksenä — tuossa virkamiestenkin kanssa keskustelin siitä — sosiaalidemokraattien ulostulot, koska te ette ohjausryhmän aikana ole tuoneet vaatimuksia siitä, että te haluaisitte nyt samaan aikaan nämä substanssilait. Tämä on tullut virkamiehillekin yllätyksenä. [Johannes Koskinen: Sinne nimenomaan haluttiin teksteihin!] Se oli erikoista, koska olisi tietysti hyvä tietää. Mutta huomasin, että teidän kritiikki ei oikeastaan kohdistu tähän lainsäädäntöön. Ehkä edustaja, ryhmäpuheenjohtaja Tuppurainen nosti joitain kehittämistarpeita. En tiedä, toitteko te, edustaja Koskinen — Koskinen oli ainakin mukana tässä ryhmässä — siellä näitä huolia, koska te kuitenkin katsoitte, että tämä laki voi edetä eduskuntaan. [Johannes Koskinen: Kyllä!] Toki teidän ei pitäisi antaa sitten sitä näkemystä, että voi edetä eduskuntaan, jos olettekin eri mieltä. Minulla on pieni pelko, ettei tässä nyt vain ole jotain muuta takana, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Nyt kuuntelen tätä, ja yhteinen huoli näytti olevan ainakin SDP:llä se, että kunhan saadaan ne substanssilait, niin tätä voidaan käsitellä, ja jopa kiireellisenä. No, olen keskustellut tänään sisäministerin kanssa, ja hän sanoi, että poliisilaki on lähdössä pikapuoliin lausunnoille ja se tulee tuossa oliko viikolla 35 eduskuntaan. Perustuslakivaliokuntahan voi tätä käsitellä, ja te voitte ratkoa sitä, ja kun odotetaan sisältölait, niin sitten te saatte ne lait. Mutta todellakin me voimme tuoda ne lait ja sisäministeriö voi tuoda ja puolustusministeriö voi kertoa omista lainsäädäntöhankkeistaan, niin että jos se tästä on kiinni, niin sitten ne tuodaan. Mutta toivon, että se on oikeasti sitten se perustelu, koska tämä on tullut hieman yllätyksenä. Minun on silti pakko kuulijoita varten sanoa tämä, vaikka eivät ole yllätyksiä nämä vasemmiston kommentit, että luodaan lisää suojamekanismeja ihmisten perusoikeuksille. Totta kai niillä on suojamekanismeja. Totta kai perustuslakivaliokunnalla säätäessään lakeja on tiukat kynnykset, joskus jopa harmillisen tiukat minun mielestäni, [Ben Zyskowicz: Kyllä!] mutta semmoista se elämä on, ja saadaan olla eri mieltä. Mutta siis kun väitetään, että tämä ratkaisisi ongelman, niin eihän se nyt ratkaise sitä ongelmaa, jos meillä on aukkoja niin, että meillä tehdään rikoksia ja suunnitellaan rikoksia jossain kotona ja sinne ei päästä tiedustelemaan. On hyvä, että tämä keskustelu jatkuu, mutta me tuomme teille tätä substanssilainsäädäntöä, niin että sitten me päästään käsittelemään kiireellisenä, koska näillä asioilla on kiire. Me olemme jo myöhässä. [Sanna Antikainen: Erinomainen vastaus, kiitos!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on jatkuvasti heikentynyt nopeasti ja monialaisesti. Muun muassa Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut perustavanlaatuisia vaikutuksia Suomen ja lähialueen turvallisuuteen. Globaalin turvallisuusympäristön viimeaikaiset nopeat ja ennakoimattomat muutokset heikentävät turvallisuusympäristöä pitkäaikaisesti tavalla, joka korostaa kansallisen varautumisen ja toimintakyvyn merkitystä. Vastaavasti kuin yleinen turvallisuustilanne myös rikollisuustilanne on järjestäytyneen ja muun vakavimman rikollisuuden osalta kehittynyt ja kehittymässä nopeasti huonompaan suuntaan. Muutoksen taustalla ovat olleet erityisesti vakavan rikollisuuden kansainvälistymisestä seurannut järjestäytyneen rikollisuuden kasvu ja väkivaltaisten toimintamallien yleistyminen. Arvioiden mukaan järjestäytynyt rikollisuus on tulevaisuudessa entistä vaikeammin tunnistettavaa, verkostomaista, monikansallista ja ammattimaista. Suojelupoliisin arvion mukaan Suomen terrorismin uhkataso on tasolla kolme eli kohonnut. Hallintovaliokunta on viime hallituskaudella vuonna 21 sisäisen turvallisuuden selonteosta antamassaan mietinnössä todennut järjestäytyneen rikollisuuden suunnitelmallisen ja tietojohtoisen torjunnan perustuvan erityisesti rikostiedusteluun ja analyysitoimintaan. Valiokunnan mukaan poliisin toiminnan tueksi tarvitaan nykyistä selkeämpää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa vakavampiin rikoksiin ja turvallisuusuhkiin puuttumisen jo aikaisessa vaiheessa. Tuolloin eduskunta hyväksyikin selonteon johdosta kannanoton, jossa edellytetään, että hallitus tehostaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja tässä tarkoituksessa arvioi lainsäädännön kehittämistarpeet ja sen pohjalta valmistelee tarvittavat lainsäädäntöesitykset. Vuoden 2025 sisäisen turvallisuuden selonteossa mainitaan yhtenä lainsäädännön kehittämisen toimenpiteenä rikostiedustelulainsäädäntö, joka mahdollistaa nykyistä tehokkaamman puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Myös perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan vuosien saatossa kehottanut valtioneuvostoa selvittämään kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin suojan uudistamistarpeita. Taustalla ovat esiin nousseet ristiriidat perustuslain kotirauhan suojaa koskevan sääntelyn ja EU-lainsäädännön välillä. Lisäksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena perustuslain arvioimista muun muassa vakavan rikollisuuden uudet muodot ja teknologinen kehitys huomioiden. Myös hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle yhteiskuntajärjestykselle ja torjuu sitä voimakkaasti. Hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi. Lisäksi poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan ottamalla käyttöön rikostiedustelua koskeva lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaammin puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on valmisteltu oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka työtä on ohjannut parlamentaarinen ohjausryhmä. Työryhmän mietinnön lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluita on täydennetty. Parlamentaarinen ohjausryhmä on valmistelun aikana järjestänyt eduskuntaryhmille asiassa useita kuulemistilaisuuksia, joissa on ollut mahdollisuus saada tietoa lakihankkeesta. Parlamentaarinen ohjausryhmä on katsonut, että esitys voi edetä eduskuntaan hallituksen esitykseksi. Vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat jättivät asiassa eriävät mielipiteet. Nyt käsittelyssä oleva esitys koskee perustuslain muutosta. Esityksellä itsessään ei laajenneta turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia, vaan perustuslain muuttaminen mahdollistaa uusista toimivaltuuksista säätämisen tavallisella lailla. Esityksessä edellytetään, että uusista toimivaltuuksista säädettäessä tavallisella lailla se tehdään tarkkarajaisesti. Säädettävien keinojen on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, ja niihin tulee liittää asianmukaiset oikeusturvatakeet ja valvontajärjestelyt. Ja korostan tätä: esitettyjä muutoksia ei ole tarkoitettu esimerkiksi laajamittaiseen massavalvontaan, eivätkä ne mahdollista sitä. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on siis tarkoitus lisätä yksityiselämän suojaa koskevaan perustuslain 10 §:ään uusia luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojan rajoitusperusteita. Näitä ehdotuksia on yhteensä neljä. Ensimmäisenä pykälän 2 momentin sääntelyä luottamuksellisen viestin salaisuudesta ajantasaistettaisiin poistamalla nimenomaiset viittaukset kirjeeseen ja puheluun. Toisena pykälän 3 ja 4 momentin rikosten selvittämistä ja tutkintaa koskevia sanamuotoja uudistettaisiin vastaamaan perustuslain tulkintakäytännössä tapahtunutta muutosta. Molemmissa momenteissa käytettäisiin jatkossa ilmaisua ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Kolmantena pykälän 3 ja 4 momenttiin lisättäisiin rikostiedustelua koskeva uusi rajoitusperuste. Lailla voitaisiin säätää niistä välttämättömistä toimenpiteistä, jotka sallisivat kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamisen tiedon hankkimiseksi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjumista varten. Rikostiedustelua koskevat muutokset mahdollistaisivat jatkossa lainsäädännön, jolla esimerkiksi poliisilain mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja käytettäisiin uhkaperusteisesti vakavien rikosten torjumiseksi ennen konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Tietoa voitaisiin hankkia muun muassa järjestäytyneistä rikollisryhmistä ja rikollisverkostoista. Toimivaltuuksia voisivat olla esimerkiksi peitetoiminta, valeosto asunnossa, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu asunnossa sekä televalvonta ja telekuuntelu. Mahdollisessa rikostiedustelulainsäädännössä tulee säätää riippumattomasta valvonnasta ja tuomioistuinkontrollista. Valvonnalle on varmistettava riittävät resurssit. Neljäs muutos on, että pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että lailla voitaisiin säätää välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä myös tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Kyseisellä siviili- ja sotilastiedustelua koskevalla muutoksella mahdollistettaisiin lainsäädäntö, joka sallii tiedustelun toimivaltuuksien käyttämisen myös kotirauhan suojan piirissä, kun ne nyt ovat mahdollisia vain luottamuksellisen viestin salaisuuteen liittyen. Näitä toimivaltuuksia käytännössä käyttävät suojelupoliisi ja Puolustusvoimat. Toimivaltuuksia voivat olla esimerkiksi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuva peitetoiminta, paikkatiedustelu, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu. Tällä hetkellä lainsäädännössä on aukko, joka mahdollistaa pysyväisluonteisessa asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuvan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelun ja valmistelun sekä teon toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja materiaalien säilyttämisen näissä yksityisissä tiloissa. Arvoisa puhemies! Perustuslain muutos on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen turvallisuustilanteen merkittävä heikentyminen ja tarve varautua Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat hallituksen näkemyksen mukaan sellaisen poikkeuksellisen tilanteen, jossa perustuslain kiireelliselle muuttamiselle on osoitettavissa välttämätön tarve. Vastaavasti edellä kuvatut jo tapahtuneet ja ennakoitavat muutokset rikollisuustilanteessa muodostavat sellaisen uhkan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuudelle, että perustuslain muuttaminen esitetyllä tavalla on välttämätöntä tehdä kiireellisenä. — Kiitos.

Joo, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on tosiaan tullut tämän direktiivin täytäntöönpanon johdosta. Minusta on ihan hyvä, että voidaan käydä keskustelua eri viranomaisten tehtävistä, tehtävien päällekkäisyyksistä ja muista seikoista. Niin kuin tuossa kerroin, jos palataan sinne ensimmäiseen syksyyn, niin meillä perustettiin silloin eduskunnan myötävaikutuksella tämä Erityisviranomaiset, joka on kaikkien valtuutettujen yhtenäinen tämmöinen hallinnollinen yksikkö, joka tuottaa heille hallinnollisia palveluja. Meillä on hyvin erikokoisia valtuutettuja, on vanhusasiavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, tiedusteluvalvontavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, ja heillä on kaikilla hyvin erilaiset resurssit. En osaa kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi vanhusten asiat tai tietosuoja-asiat olisivat jotenkin vähempiarvoisia, ja tämä resurssien käyttö ei ole täysin yhteismitallista. Perussuomalaiset ja monet henkilöt ovat toivoneet, että selvitettäisiin näitä yhdistämisiä ihan sen takia, että saataisiin haavoittuvuuksia ja resursseja paremmin kohdennettua. Sitten taas, mitä tulee puolueiden näkemyksiin siitä, mitä joku valtuutettu tai joku muu sanoo, niin minusta se on ihan normaalia keskustelua. En minä osaa siitä pöyristyä enkä ajatella, että sellaista ei saisi keskustella. Eri mieltähän saa olla. Eihän meillä nyt sellaista tahoa kai Suomenmaassa ole, jonka sanoma on niin suuri totuus, ettei siihen kukaan uskalla kommentoida. Ja siitä huolimatta laitamme asiallisesti direktiivejä täytäntöön. Näin itse ajattelen, ja ehkä henkilökohtaisesti voisin todeta, että en ole sitä keskustelua kuullut, mutta mitä näin sosiaalisessa mediassa, niin se kyllä liittyi enemmän siihen, että itäraja pitäisi avata turvapaikanhaulle, jos näin ymmärsin, ja sen nyt tietysti ehkä tässä tilanteessa jokainen meistä ymmärtää, miksi tuo itäraja on kiinni. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja sitä koskevaa lainsäädäntöä. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät toukokuussa 24 kaksi samansisältöistä direktiiviä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Suomen lainsäädäntö täyttää nämä vähimmäisvaatimukset jo suurimmaksi osin, ja täydennykset esitetään toteutettavaksi direktiivin edellyttämällä minimitasolla. Direktiivit koskevat Suomessa käytännössä yhdenvertaisuusvaltuutettua, tasa-arvovaltuutettua ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa. Nyt annetulla esityksellä muun muassa vahvistettaisiin näiden viranomaisten riippumattomuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja tasa-arvovaltuutetulle säädettäisiin velvollisuus antaa selvitys sidonnaisuuksistaan oikeusministeriölle. Tasa-arvovaltuutetulle annetaan vastaava oikeus olla muusta virasta virkavapaalla valtuutetun tehtävän ajaksi kuin yhdenvertaisuusvaltuutetulla jo on. Lisäksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan pääsihteerin nimittämistoimivalta siirrettäisiin oikeusministeriöltä valtioneuvostolle ja lautakunnan henkilöstön nimittäminen oikeusministeriöltä lautakunnalle itselleen. Esitys sisältää myös säännöksiä valtuutettujen toiminnan järjestämisestä. Moni näistä direktiivin nyt edellyttämistä velvollisuuksista on jo toteutunut valtuutettujen työssä ilman varsinaisia säännöksiäkin. Valtuutetuille lisättäisiin velvollisuus hyväksyä työohjelma ja julkaista tiivistelmä merkittävimmistä lausunnoistaan sekä eritellä keräämänsä syrjintää koskevat tiedot syrjintäperusteittain ja elämänaloittain. Niiden antamien kertomusten sisältöä täsmennettäisiin. Esityksellä toteutettaisiin direktiivin velvoite siitä, että tuomioistuimen tulee varata tasa-arvovaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi asioissa, jotka koskevat tasa-arvolain soveltamista. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla vastaavanlainen oikeus on jo. Käräjäoikeuden kanneaika syrjintäepäilyyn liittyvässä hyvitysasiassa keskeytyisi siksi ajaksi, kun osapuolet etsisivät sovinnollista ratkaisua valtuutetun johdolla. Muuna kuin direktiivin edellyttämänä muutoksena ehdotetaan lisäksi, että valtuutetut voisivat valtuuttaa myös toimintonsa esittelijät antaman kannanoton vakiintuneimmissa asiatyypeissä. Tämä parantaa valtuutettujen edellytyksiä asioiden viivytyksettömään käsittelyyn. Lisäksi ehdotetaan, että kun käräjäoikeuden kanneaika hyvitysasioissa nyt keskeytyy siksi aikaa kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta käsittelee samaa asiaa, niin jatkossa kanneaika alkaisi kulua uudelleen vasta lautakunnan ratkaisun saatua lainvoiman. Tällä ehkäistään sellainen tilanne, jossa sama asia olisi samaan aikaan käsittelyssä sekä hallintotuomioistuimessa että käräjäoikeudessa. Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön asettama työryhmä selvitti yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun tehtävien kehittämistä sekä valtuutettujen yhdistämistä. Selvitys valmistui vuoden 2025 keväällä. Poliittista yhteisymmärrystä ei tuolloin saatu, mutta mikäli sellainen olisi, niin tätä voisi hyvinkin harkita. — Kiitos.

Kyllä, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jos tarkoitatte näitä enimmäismääriä ja määriä, niin täällä lain 58 c §:ssä on näitä eri pykäliin kohdistuvia enimmäismääriä ja sitten näitä reunaehtoja, miten tätä asiaa päätettäessä lain mukaan tulee menetellä. Tämä on erittäin tärkeä huomio, mikä tässä puheenvuoroissa tuli esille, että henkilötietojen käsittely ja tietosuoja on erittäin tärkeää, samoin juuri se, että ei kävisi niin, että samassa tilanteessa olevat yksityiset ja julkisoikeudelliset toimijat eivät voisi saada jonkinlaista seuraamusmaksua. Toki ymmärretään valtiollisia toimijoita, mutta kuitenkin se kannustaa toimijoita toimimaan oikein. En tarkoita sitä, että välttämättä kukaan tahallaan näitä tekisi, mutta voi joskus ollakin, että ollaan törkeän huolimattomia tai jopa tahallisia, ei voida ehkä osoittaa virkavastuuta aivan selvästi tai ainakaan virkarikosta. Meillä on paljon urkkimisia ja muita. Kun on julkkiksia, niin käydään vähän kurkkimassa sieltä, ja se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Tänä päivänä olen itse huolestunut esimerkiksi osoitetiedoista. Meillä on turvallisuuden kannalta erilaisia uhkatilanteita, käydään katselemassa ihmisten osoitetietoja varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa osoitetiedolla on yleinen luovutuskielto tai sitten on kielletty esimerkiksi turvakiellon vuoksi luovuttamasta tietoa eteenpäin. Meidän täytyy olla tarkkoja siitä, että niiden ihmisten tiedot, ketkä eivät tietojaan halua jakaa, eivät leviä vääriin käsiin. Ihmisten yksityiset tiedot eivät ole mitään iltapäivälehtien lööppejä, jotka sitten vielä helposti kuulopuheina leviävät. Niistä voi tulla valtavia vahinkoja. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voitaisiin määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu jatkossa yksityissektorin lisäksi myös julkiselle sektorille. Kyseessä on merkittävin tietosuojalakiin ja rikosasioiden tietosuojalakiin esitetty muutos niiden voimaantulon jälkeen. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan säädämme hallinnolliset sakot tietosuojaloukkauksista koskemaan julkista ja yksityistä sektoria yhtäläisesti ajatuksella samat säännöt kaikille. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että tietosuojalainsäädännön rikkomuksesta seuraamus tulee voida kohdistaa siihen tahoon, joka on vastuussa rikkomuksesta, myös silloin, kun se on viranomaisen vastuulla. Samalla esityksen tavoitteena on varmistaa nykyistä tehokkaampi ja tarkoituksenmukaisempi EU-oikeuden täytäntöönpano. Viranomaiset ovat perustuslaista ja muusta viranomaisia koskevasta lainsäädännöstä johtuen perustellusti eri asemassa kuin yksityiset yritykset. Tietosuojalainsäädännön nykyisiin seuraamussäännöksiin liittyy kuitenkin haasteita. Tämän esityksen taustalla on se, että nykyiset säännökset kohdistuvat viranomaisiin ja yksityisiin eri tavoin myös silloin, kun ne hoitavat samaa tai samankaltaista tehtävää. Kyse on erityisesti niistä tilanteista, joissa yksityiselle taholle on laissa säädetty tehtäväksi hoitaa julkista hallintotehtävää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetuksessa tapahtuvat tehtävät. Voimassa olevan lain säännökset tarkoittavat käytännössä, että seuraamusmaksu voidaan määrätä julkista hallintotehtävää hoitaville yksityisille mutta ei vastaavia tehtäviä hoitaville viranomaisille. Esimerkiksi yksityinen lääkäriasema ja julkinen terveyskeskus käsittelevät samoja potilastietoja ja noudattavat samaa lakia, mutta seuraamukset poikkeavat tällä hetkellä. Yksityinen lääkäriasema voi saada seuraamusmaksun, julkinen terveyskeskus ei. Viranomainen voi myös delegoida itselleen kuuluvia rekisterinpitäjän tehtäviä yksityisille henkilötietojen käsittelijöille. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että yksityiselle henkilötietojen käsittelijälle voitaisiin lähtökohtaisesti määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta viranomainen ei voisi saada seuraamusmaksua, vaikka se olisi viime kädessä rekisterinpitäjänä vastuussa rikkomuksesta. Ehdotetut seuraamusmaksuja koskevat säännökset koskisivat pääsääntöisesti kaikkia viranomaisia ja muita julkissektorin toimijoita sekä julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä. Säännöksiin ehdotetaan kuitenkin eräitä välttämättömiä poikkeuksia, joita ovat muun muassa tuomioistuin ja eduskunnan virastot. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen yksi tavoitteista on se, että seuraamus kohdistuisi siihen tahoon, joka on vastuussa. Hallituksen esittämät seuraamusmaksut ovat myös EU:n tietosuojalainsäädännön juridisen arvioinnin perusteella tarkoituksenmukainen seuraamusvaihtoehto, kun viranomainen on rekisterinpitäjänä vastuussa tietosuojaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Tämä johtuu viime kädessä siitä, että tietosuojalainsäädännön velvoitteet koskevat viime kädessä rekisterinpitäjiä, joita siis voivat olla sekä viranomaiset että yksityinen viranhaltija. Voimassa olevia viranomaisia ja muita julkishallinnon toimijoita koskeva järjestelmä perustuu oleellisin osin laajaan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen. Tämä tarkoittaa yksittäisen viranhaltijan henkilökohtaista rikosoikeudellista vastuuta. Hallinnollinen seuraamusmaksu sen sijaan kohdistetaan suoraan organisaatioon. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä lähtökohtana olisi se, että viranomaisen organisaatiosta ei ole tarpeen osoittaa yksittäisestä rikkomuksesta vastuussa olevaa viranhaltijaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei rikosoikeudelliselle virkavastuulle olisi edelleen tarvetta myös näissä yhteyksissä. Hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sitä järjestelmää, että seuraamus voidaan kohdistaa edelleen yksittäiseen viranhaltijaan rikoslain perusteella silloin, kun on kyse esimerkiksi virkavelvollisuuden rikkomisesta, johon viranhaltijan voidaan osoittaa syyllistyneen tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Yleinen tietosuoja-asetus sallii sen, että jäsenvaltiot käyttävät liikkumavaraa ja sulkevat viranomaiset ja julkishallinnon elimet seuraamusmaksujen soveltamisen alan ulkopuolelle. Suomi on voimassa olevassa lainsäädännössä käyttänyt tätä liikkumavaraa. Yhteiskunta on kuitenkin kehittynyt tietosuojalainsäädännön voimaantulon jälkeen. Digitalisaation lisääntymisen myötä julkissektorin ja yksityissektorin erot henkilötietojen käsittelyssä eivät ole enää yhtä selviä ja myös julkisten palveluiden tuottamisessa hyödynnetään samoja teknisiä ratkaisuja kuin yksityisellä sektorilla. Kansalaiset eivät voi itse päättää, käsitteleekö viranomainen heidän henkilötietojaan ja miten paljon ja millä tavoin niitä käsitellään. Se, että viranomaisiin kohdistuisi mahdollisuus viimesijaisena keinona määrätä tällainen sanktioluontoinen seuraamus eli hallinnollinen seuraamusmaksu, on omiaan lisäämään luottamusta lainmukaiseen henkilötietojen käsittelyyn julkisten palveluiden tarjoamisen yhteydessä. Tämä on erittäin tärkeää. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä lähtökohtaisesti samoin edellytyksin kuin yksityissektorilla. Maksua määrättäessä olisi kuitenkin nimenomaisesti varmistuttava siitä, että se on oikeassa suhteessa viranomaisen kokoon ja taloudelliseen asemaan. Maksujen enimmäismäärät olisivat selkeästi alemmat kuin suoraan tietosuoja-asetuksen nojalla määrättävien maksujen enimmäismäärät. Maksu olisi myös tarkoitettu viimesijaiseksi toimenpiteeksi huomioiden rikkomuksen vakavuuden ja sen, riittävätkö asiassa muut toimenpiteet. Näillä rajauksilla huomioidaan viranomaisten toiminnan erityislaatuinen luonne. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. — Lähden liikkeelle tuosta EU-oikeudesta ja ennakkovaikuttamisesta: Tämä hallitus on pyrkinyt todella paljon jo ennakkovaikuttamaan niihin tuleviin direktiiveihin, joita on tulossa. Niin kuin tiedämme, nämä kestävät yleensä useampia vuosia ja useampia hallituskausia, ja — tuossa keskustan edustaja Hoskonen lähti pois — nämä molemmat direktiivit ovat saaneet syntyjuurensa viime hallituskaudella, ja mittavin EU-vaikuttaminen tietysti on tapahtunut silloin. Olen sitä mieltä, että EU tietysti puuttuu moniin asioihin, mutta jos me ajatellaan ympäristömerkkejä tai harhaanjohtavia tietoja, niin sanotusti viherpesua tai sitä totuuden pesemistä, niin siitähän on kysymys, jos annetaan kuluttajalle kuva, että tämä on hirveän hyvä tuote ja ympäristöäkin suojellaan ja tämä on sertifioitu, ja sitten ei se olekaan, ja ihminen haluaa tehdä valintoja ja maksaakin jopa kalliimmin — ihan todella hyvä tarkoitus. Samaten tuo, että enemmän voitaisiin korjata, koska joskus itsestäkin tuntuu, että pesukoneessa on se parasta ennen ‑päivä, niin että kun se on sen kahdeksan ja puoli vuotta tai kymmenen vuotta, niin sehän laukeaa siinä saman tien, ja olisi ihan kiva, että voisi korjata niitä eikä aina ostaa uutta. Tämä on kestävää meidän kaikkien kannalta, ja sillä voisi olla työllisyysvaikutuksiakin, ja onkin, jos saadaan korjaajia. Mutta toki se edellyttää, että on varaosia, kun ei niitä ilman varaosia korjailla. Nämä laitteet ovat digitalisoituneet myöskin, niin että se ei ole ihan samanlaista kuin ennen muinoin. Siellä on kaikenlaista digitaalisuutta. Sitten vielä ottaisin esille tämän siirtymäajan: Kiitän kaikkia hallituspuolueita ja erilaisia toimijoita, jotka ovat olleet yhteydessä. Olen itse kaksi kertaa tavannut oikeuskomissaarin tästä asiasta, ja valitettavasti EU-maat eivät heränneet riittävän ajoissa siihen, että tälle olisi pitänyt jo silloin aikanaan lähteä miettimään tällaista siirtymäaikaa siltä osin, että yritykset eivät joudu heittämään pois tuotteita ja tekemään erilaiset tarroitukset ja pakkausmateriaalit. Tässä on eri mailla erilaisia ratkaisuja, ja olemme tietysti lähettäneet myös kirjeitä, ja muutkin maat, kuten Saksa, ovat nyt lähestyneet komissiota, mutta sieltä nyt ei näytä tulevan yhteistä ratkaisua. Suomi nyt ehdottaa tätä menettelyä, mikä minusta on järkevää. Keskusteluista oikeuskomissaari McGrathin kanssa, joka vastaa tästä lainsäädännöstä, voin sen verran todeta, että kyllä hänkin vähän hymähti, kun sanoin, että nyt jos tässä ruvetaan heittämään roskikseen näitä, niin siinä ovat vihreät siirtymät aika kaukana eikä kai se kenenkään tarkoitus ole ollut, ja näinhän se tietysti on. — Kiitän keskustelusta.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys perustuu kahden EU-direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon: vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin eli niin sanotun viherpesudirektiivin täytäntöönpanoon sekä tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöönpanoon. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä lisätään kuluttajien tietämystä kulutushyödykkeiden ympäristövaikutuksista ja puututaan totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ympäristöväittämien esittämiseen eli niin kutsuttuun viherpesuun. Tavaroiden korjaamisdirektiivillä pyritään puolestaan edistämään tavaroiden korjaamista. Molemmat direktiivit ovat täysharmonisointidirektiivejä, eikä kansallista liikkumavaraa käytännössä juuri ole. Nämä direktiivit on tarkoitus panna täytäntöön kuluttajansuojalakiin, jätelakiin ja kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annettuun lakiin tehtävillä muutoksilla. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi pannaan osittain täytäntöön myös kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annetulla valtioneuvoston asetuksella. Kyseinen asetus sisältää jo nykyisin EU-sääntelyyn perustuvan niin kutsutun mustan listan niistä menettelyistä, joita pidetään kaikissa tilanteissa sopimattomina ja siten kiellettyinä. Tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöön laittamiseksi ehdotetaan annettavan lisäksi oikeusministeriössä asetus eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta. Nämä asetusluonnokset ovat hallituksen esityksen liitteenä. Tähän vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiiviin ja sen täytäntöönpanoon ehdotetaan erinäisiä muutoksia ja täydennyksiä, jotka koskevat markkinoinnissa annettavia tietoja sekä elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuutta ennen sopimuksen tekemistä. Sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi muutoksia ehdotetaan myös kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain seuraamusmaksuja koskeviin säännöksiin. Tässä toisessa direktiivissä eli tavaroiden korjaamisdirektiivissä ehdotetaan, että määrättyjen tavaroiden valmistajille asetettaisiin velvollisuus tarjota kuluttajille korjauspalveluita tietyssä laajuudessa silloinkin, kun kyse ei ole myyjän tai valmistajan vastuulla olevan tavaran vikaantumisesta. Tällaisia tavaroita ovat esimerkiksi erilaiset kodinkoneet, pesukoneet ja jääkaapit. Lisäksi esitetään täsmennyksiä virheenoikaisua tavaran kaupassa koskeviin säännöksiin. Uutta olisi myös sääntely eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta, jota tavaroiden korjaajat voisivat halutessaan käyttää. Jätelakiin lisättäisiin varaosien ja työkalujen tarjoamiseen liittyviä säännöksiä sekä säännöksiä tavaroiden korjaamisen estävistä kielletyistä sopimusehdoista ja käytännöistä. Nämä säännökset tulisivat sovellettaviksi myös elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa. Näitä direktiivejä ja tätä täytäntöönpanoa on valmisteltu oikeusministeriön työryhmässä. Mietinnöstä saatu palaute koski ennen kaikkea tämän vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin soveltamisajan alkamista. Valtaosa lausunnonantajista katsoi, että direktiivin nojalla annettujen säännösten soveltamisen alkaminen jo tämän vuoden syyskuussa olisi erittäin haasteellista jo varastossa olevien erilaisten tuotteiden, tavaroiden ja pakkausmateriaalin kannalta. Lausunnoissa tuotiin esille, että aikataulu voi johtaa erittäin suureen tuote- ja pakkaushävikkiin, mikä tietysti olisi täysin tämän koko direktiivin idean vastaista, että heitettäisiin tavaroita ja tuotteita suorastaan roskakoriin. Oikeusministerinä ja oikeusministeriössä olemme pyrkineet vaikuttamaan Euroopan komissioon ja virkatasolla myös toivoneet, että tähän siirtymäaikahaasteeseen vastattaisiin koko EU:n laajuisella tasolla. Valitettavasti tällaista esitystä ei ole EU:sta nyt tulossa. Hallituksen esityksen liitteenä olevaan valtioneuvoston asetusluonnokseen on näistä syistä johtuen päädytty kirjaamaan tiettyjen kohtien osalta kansallinen kuuden kuukauden siirtymäaika, jota tullaan esittämään, kun valtioneuvoston asetus myöhemmin annetaan. Vaikka siirtymäaika ei suoraan ole direktiivin mukaan sallittua, pidän ja valtioneuvosto pitää sitä välttämättömänä ratkaisuna yritysten kannalta, kun otetaan huomioon uudistuksen niille aiheuttama taloudellinen taakka ja hävitysriski ja hävikkiriski. Jos ajatellaan näitä ympäristövaikutuksia, joita myös tavoitellaan, ja oikean tiedon antamista, niin sehän olisi aivan järjenvastaistakin, että niitä tuotteita ruvettaisiin heittämään pois vain sen takia, että tarroitukset tai muut ohjeet eivät ole direktiivin mukaisia. Muilta osin vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpanon panemiseksi annettavia säännöksiä sovellettaisiin direktiivissä edellytetyn mukaisesti 27.9.2026 lukien. Tavaroiden korjaamisdirektiivi on puolestaan pantava täytäntöön heinäkuun loppuun mennessä, ja kyseiseen direktiiviin perustuvien säännösten soveltaminen alkaisi samasta ajankohdasta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Edustaja Niemi kysyi tästä, miten on sen oven sijoittuminen. Ymmärrykseni mukaan se tulee rakennuslainsäädännöstä, että asunto-osakeyhtiölaissa muutetaan nyt sitä, millä määräenemmistöllä sen voi tehdä. Mitä tulee sitten siihen, kun täällä kysyttiin, oliko pohdittu erityisesti pienten asuntojen kohdalla, niin tietojeni mukaan ei ole asuntokoon mukaan näitä asioita pohdittu. No, tässä lainsäädännössä on lähdetty siitä, minkälaista haittaa siitä lyhytvuokrauksesta voi olla muille osakkeenomistajille, ja sitä arvioidaan sen haitan mukaan. En uskalla lähteä lupaamaan, minkälaista siitä rakennuslainsäädännöstä sitten lopulta ympäristöministeriöstä tulee. Siellähän on ollut erilaisia versioita siitä, ja me jäämme tietysti sitten näkemään, minkälaista sieltä tulee. En lähde sitä arvioimaan. Mielestäni on tärkeätä, että tässä nyt on tällainenkin pykälä, että siihen voidaan puuttua. Toki on olemassa sellaisiakin näkökantoja, että olisi haluttu määräenemmistöllä kieltää osakeyhtiössä tämmöinen lyhytvuokraustoiminta, mutta täällä esityksessä on pohdittu sen perustuslaillisia ongelmia siinä, että se puuttuisi liikaa omaisuudensuojaan taannehtivasti. Toki uusissa yhtiöissä, jos perustetaan esimerkiksi yhtiö, siellä perustamissopimuksessahan voidaan todeta, että tämä on vain asumiseen tarkoitettu, ja tämä on ymmärtääkseni aivan täysin laillinen järjestely. Mutta siinä on aina juuri se, että kun on hankkinut asunnon, niin sitä voi käyttää vuokraamiskäyttöön. Eihän tietysti kaikki Airbnb-toiminta häiritsevää toimintaa ole. Sitten taas toisaalta kuulee juuri pohjoisesta, esimerkiksi Rovaniemeltä, että jos tämä kokonaan Suomessa kiellettäisiin tai rajoitettaisiin valtavasti, niin minnekäs meidän turistit laitetaan. Tämä on ollut hyvin tasapainotteleva kysymys. Ja mitä sitten tulee — oliko se edustaja Kiuru, joka kysyi — tähän tiettyyn tapaukseen, niin en kyllä uskalla lähteä ottamaan kantaa, voisiko se olla erityisen painava syy. Ne on täällä laissa määritelty, ja tapauskohtaisesti pitää arvioida, mikä on sitten milloinkin erittäin painava syy yhtiölle tai muille osakkaille.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin. Tavoitteena on varmistaa, että yli 15 vuotta vanha sääntely vastaa tämän päivän asumisen ja toimintaympäristön tarpeita. Ehdotuksilla vahvistetaan taloyhtiöiden kykyä puuttua häiriöihin, helpotetaan hallittua alasajoa ja täsmennetään konkurssitilanteisiin liittyviä kysymyksiä. Samalla selkiytetään lyhytaikaisen vuokrauksen pelisääntöjä niin, että toiminta on mahdollista, mutta häiriöihin voimme puuttua nykyistä tehokkaammin. Näin myös hallitusohjelmassa haluttiin tämä asia tasapainottaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä vastataan oikeusministeriön osalta hallitusohjelmakirjaukseen, että lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset varmistetaan, mutta samalla mahdollistetaan nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin. Esityksessä sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi sen selventämiseksi, että hallintaanottoa voidaan käyttää keinona puuttua lyhytvuokrauksesta aiheutuvaan haittaan. Ehdotus mahdollistaisi nykyistä paremman puuttumisen sellaiseen asuinkäytöstä poikkeavaan lisäkustannukseen tai haittaan, jota yhtiölle, osakkeenomistajalle tai asukkaille aiheutuu. Säännös toisaalta helpottaisi lain lukemista sen johdosta, että lyhytvuokrauksen sallittavuudesta asunto-osakeyhtiölain kannalta on ollut epäselvyyttä. Toisaalta sääntelyllä varmistettaisiin, että kukin osakkeenomistaja voi käyttää osakehuoneistoaan haluamallaan tavalla asumiseen ja siihen rinnastuvaan käyttöön. Laissa ehdotetaan säädettäväksi osakkeenomistajien velvollisuudesta antaa yhtiölle tarvittavia tietoja lyhytvuokralaisesta. Näin yhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää, onko lyhytvuokrausta harjoittanut osakkeenomistaja itse järjestänyt toimintansa riittävän huolellisesti vahinkojen minimoimiseksi. Lisäksi tietojen perusteella taloyhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää sitä, kehen osakehuoneiston käyttäjään mahdollinen vahingonkorvausvaatimus on syytä kohdistaa. Esityksessä ehdotetaan myös muita täsmennyksiä osakehuoneiston hallintaanottoperusteisiin, jotta yhtiöllä on käytössään riittävät keinot turvata asumisrauha ja asumisviihtyvyys. Tavoitteena on, että sääntely mahdollistaa jatkossa puuttumisen sellaisiin vähäistä suurempiin häiriöihin tai haittoihin, jotka jäävät nyt voimassa olevien hallintaanottoperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Ensinnäkin hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi siten, että terveyden säilyttämiseksi säädetyn tai määrätyn rikkominen voi olla peruste osakehuoneiston ottamiselle yhtiön hallintaan. Säännöksestä seuraisi, että esimerkiksi tupakkalain perusteella määrätyn tupakointikiellon rikkominen olisi asunto-osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin huoneiston hallintaanoton peruste. Rikkomuksen vähäistä suurempaa merkitystä arvioidaan aina tietysti tapauskohtaisesti. Toiseksi hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi uudella häiritsevän elämän viettämiseen tai järjestyksen rikkomiseen rinnastuvan erittäin painavan syyn perusteella. Tällä mahdollistetaan osakehuoneiston ottaminen yhtiön hallintaan myös silloin, kun osakkeenomistajan vieraana yhtiön rakennuksessa tai kiinteistöllä vierailevat henkilöt aiheuttavat toistuvasti muille osakkeenomistajille haittaa ja häiriötä tai vahinkoa yhtiön omaisuudelle. Hallintaanottomenettelyä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi erityisesti varoituksen ja hallintaanottopäätöksen sähköistä tiedoksiantoa koskevilla säännöksillä. Tavoitteena on tukea sähköisten menettelytapojen käyttöä. Asunto-osakeyhtiön hallitun alasajon mahdollisuuksia ehdotetaan parannettavaksi selventämällä ja keventämällä yhtiön selvitystilaan asettamista ja kiinteistö- ja rakennusomaisuuden luovuttamista koskevia säännöksiä. Tarkoituksena on varmistaa, että yhtiökokouksen päätös selvitystilasta ja luovutuksesta olisi käyttökelpoinen keino yhtiön toiminnan päättämiseksi silloin, kun toiminnan jatkamisesta aiheutuisi osakkeenomistajille huomattavaa taloudellista vahinkoa. Päätöksentekoa kevennetään luopumalla riippumattoman asiantuntijan lausunnosta. Yhtiökokoukselle olisi sen sijaan toimitettava riippumattoman asiantuntijan arvio yhtiön osakkeiden ja osakeryhmien käyvistä arvoista sekä yhtiön rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapitotarpeista päätöstä seuraavien vähintään 10 vuoden aikana. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiön ja osakkeenomistajien kunnossapitovastuun rajoittamisesta selvitystilaa ja luovutusta koskevan päätöksen jälkeen vain asumisen kannalta välttämättömään. Näin varmistetaan, että asunto-osakeyhtiö voi päättää toimintansa lopettamisesta hallitusti silloin, kun jatkamiselle ei enää ole edellytyksiä. Osakehuoneistot ovat voineet menettää arvonsa esimerkiksi taloyhtiöiden toimintaympäristön muutoksen takia. Suomessa asuinalueiden rakennemuutos on ollut toisilla paikoilla voimakasta. Se on johtanut erityisesti asumisen keskittymiseen kasvukeskuksiin usein harvaan asuttujen alueiden, kuten maaseudun, kustannuksella. Haasteisiin vastaamiseksi laissa ehdotetaan myös poikettavaksi lain lähtökohtana olevasta suostumusvaatimuksesta yhtiöjärjestyksen vastikeperusteen muuttamiselle silloin, kun osakehuoneiston käyttötarkoitusta muutetaan. Nyt lakiesityksessä ehdotetaan, että päätös edellyttäisi neljän viidesosan määräenemmistöä yhtiön kaikista muista kuin muutoksen kohteena olevista osakkeista, ja sitä, että uudeksi vastikeperusteeksi valitaan uuden käyttötarkoituksen osakehuoneistoa vastaava vastikeperuste. Tällä on tarkoitus helpottaa esimerkiksi liikehuoneistojen käyttötarkoituksen muuttamista asuinhuoneistoksi huoneistojen vajaakäytön vähentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa yksi osakas ei voisi olla taloyhtiötä hyödyttävän päätöksen esteenä. Lisäksi ehdotetaan selvennettäväksi yhtiön omien osakkeiden hankkimista koskevaa säätelyä. Asunto-osakeyhtiön konkurssia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamisesta kuuluisi ensisijaisesti yhtiökokoukselle. Lisäksi laissa ehdotetaan selvennettäväksi konkurssin oikeusvaikutuksia yhtiön osakkeenomistajien ja asukkaiden kannalta. Tavoitteena on varmistaa, että päätös konkurssiin hakemisesta tehdään yhtiössä lähtökohtaisesti osakkeenomistajia kuullen ja heidän kannaltaan ennakoitavalla tavalla. Esityksessä myös ehdotetaan useampia muita asunto-osakeyhtiölain sääntelyn ajantasaistamista koskevia ehdotuksia. Ehdotukset perustuvat pääosin yhtiökäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa ilmenneihin muutostarpeisiin. Näitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedonsaantioikeus osakehuoneistoja koskevista asiakirjoista, yhtiön kunnossapitovastuun selventäminen esimerkiksi niin, että ikkunat kuuluisivat jatkossa yhtiön kunnossapitovastuun piiriin, ja osakkeenomistajan huolenpitovastuu käytettävissään olevista tiloista. Osakkeenomistajan olisi hoidettava huolellisesti myös sellaista käytössään olevaa yhtiön tilaa, jonka hallintaoikeus ei perustu yhtiöjärjestykseen eikä vuokrasopimukseen. Ehdotukset perustuvat lain soveltamisesta saatuihin kokemuksiin, ja niiden tarkoituksena on helpottaa lain lukemista ja selventää toimintatapoja yhtiökäytännössä usein vastaan tulleissa tilanteissa. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.10.2026. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän kiitoksista ja siitä, että vaikka niissäkin puheenvuoroissa, missä ehkä joitain yksittäisiä kohtia arvosteltiin — esimerkiksi tässä vasemmistoliiton edustajan puheessa — kuitenkin tuotiin esille se tosiasia, että tämä on tasapainoinen kokonaisuus. Tässä on painotettu sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeutta, ja niinhän sen pitää ollakin. Ei ole sillä lailla, että on yhden oikeus. Toisaalta jos ajatellaan nyt esimerkiksi näitä irtisanomisaikoja, niin vuokralaisella ne ovat hyvin vapaat, mikä on hyvä asia, kun voi vaihtaa asuntoa työn perässä, perhesuhteiden muuttuessa — on kuukausi aikaa. Voi se joskus vuokralaisellakin joku yksityinen kiire tulla, ja täytyy hankkia sitten uusikin asukas. En pidä mitenkään kohtuuttomana sitä, että meillähän pohjoismaisestikin — on tietysti erilaisia järjestelmiä — vuokranantajilla on lyhyempiä irtisanomisaikoja. Ajattelen niin, että erityisesti yksityishenkilölle kuuden kuukauden irtisanomisaika on hyvin pitkä, jos tarvitsee asunnon esimerkiksi omaan käyttöön. Silloinhan voi olla niin, että itse asiassa tämä vuokranantaja on itse jo asunnoton, kun onkin oma tilanne muuttunut tai on muuttanut ulkomailta. Kuusi kuukautta on hyvin pitkä aika, ja minusta neljä kuukautta on ihan kohtuullinen aika. Toisaalta sitten voi hakea esimerkiksi muuttopäivän siirtoa. Sitten on hyvä huomata, mitä ainakin tässä esityksessä nyt työryhmäkin oli pohtinut hyvin pitkään, että nämä irtisanomisperusteiden muutokset ovat niin merkittäviä muutoksia, että niitä ehdotetaan voimaan tuleviksi vain sen jälkeen, kun solmitaan uusia vuokrasopimuksia, ellei toisin sovita. Tämä on tietysti asia, mitä valiokunta voi pohtia. Siellä on tiettyjen pykälien osalta, kuten tupakointikielto, todettu, että se voidaan ottaa vuokrasuhteisiin ja tulee takautuvasti, mutta sitten on tiettyjä, joita on arvioitu siten, että niitä ei voitaisi muuttaa takautuvasti. Toki valiokunta voi näitä vielä pohtia, mutta tämä poistaa minusta sitä huolta, kun täällä kysyttiin ehkä tästä nykyisestä tilanteesta tai miten tämä epävakauttaa sitä. Tuossa virkamieheltä kyselin, ja on semmoinen näppituntuma, että keskimäärin 2—5 vuotta kestävät vuokrasuhteet. Keskiarvo oli vähän yli kaksi vuotta, mutta kuitenkin siinä mennään. Jos näitä irtisanomisaikoja eivät vuokralainen ja vuokranantaja nyt sovi muutettaviksi, niin eivät ne sieltä itsestään muutu. Toisaalta, jos ajattelen esimerkiksi isoja taloyhtiöitä tai tämmöisiä, niin kuin kunnallisia asunto-osakeyhtiöitä, niin en minä nyt näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi irtisanoa ihmisiä. Eihän heillä ole mitään tarvetta omaan käyttöön, lähinnä voi olla joku remonttitarve. Varmasti näistä yksittäisissä tapauksissa päästään sopimaan. Sitten täällä kysyttiin näistä... Niin, haluan ensin kiittää edustaja Kiurua vielä tuosta turvallisuudesta ja asumisrauhasta. Tähän kiinnitettiin kyllä huomiota valmistelussa erittäin paljon — juuri tähän, että kotiympäristö on semmoinen, että se on rauhallinen. Jos siellä on joku asukas, vuokralainen, joka jatkuvasti aiheuttaa väkivaltatilanteita hänen ystävilleen, niin eihän siellä kukaan halua asua. Elikkä sitten mieluummin tämä lähtee kuin ne muut ihmiset. Sitten tässä kysyttiin tästä, miksi tässä lainsäädännössä ei ole sitä, että saisi poliisilta tietoja käynneistä. Sitä pohdittiin siinä työryhmässä, ja se on sisäministeriön alaista lainsäädäntöä, ja todettiin, että sitä pitäisi valmistella siellä tarvittaessa. Siinä on kyllä haasteita. Tietojeni mukaan se on kai aikanaan ollutkin näin, mutta sitten on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tietosuojaan liittyen, josta syystä sitä on muutettu. Mutta maailma muuttuu ja turvallisuustilanne muuttuu, ja se voisi kyllä olla tähän tilanteeseen auttava. — Nyt loppui aika.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on nyt asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttaminen. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti selkeyttää huoneenvuokralainsäädäntöä niin, että se vastaa nykyisiä tarpeita ja käytäntöjä. Kyse on tärkeästä uudistuksesta, sillä vuokra-asuminen on Suomessa vakiintunut ja hyvin yleinen asumismuoto. Vuokralla asuvia asuntokuntia on yli miljoona, ja vuokralla asuu yhteensä noin 1,6 miljoonaa henkilöä. Vuokra-asuminen koskee siten suurta osaa suomalaisista. Vuokramarkkinoilla on hyvin erilaisia toimijoita, kuten yksityishenkilöitä, vuokranantajayrityksiä, valtion tukemia vuokra-asuntoja tarjoavia toimijoita sekä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia vuokralaisia. Markkinoilla on paljon vuokrasuhteita, joissa kumpikaan osapuoli ei ole vuokrauksen ammattilainen eikä lainsäädännön asiantuntija, ja osaamisen tasokin tosiaan sitten vaihtelee. Arvoisa puhemies! Huoneenvuokralainsäädäntöä ei ole laajasti uudistettu 30 vuoteen. Vaikka lakien keskeiset periaatteet ovat yhä monilta osin toimivia, osittaisuudistus on välttämätön, koska vuokramarkkinoiden käytännöt ja digitalisaatio ovat muuttaneet merkittävästi toimintaympäristöä. Lisäksi lakeihin liittyy paikoin tulkintaepäselvyyksiä ja aukkoja. On tärkeää, että sääntely on ajantasaista, selkeää, tasapainoista ja arjessa toimivaa. Näin se tukee osapuolia jo sopimuksia laadittaessa ja vähentää riitoja sekä tulkintaepäselvyyksiä vuokrasuhteen aikana ja sen päättyessä. Keskeinen osa uudistusta koskee vuokrasuhteeseen liittyvien ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantamista. Erityisesti sähköistä tiedoksiantoa selkeytetään ja sen käyttöalaa laajennetaan. Esitys sisältää myös vuokravakuutta koskevia säännöksiä, sillä nykyisessä laissa ei säädetä vuokravakuuden palauttamisen määräajasta eikä menettelystä siinä. Ehdotuksen mukaan vuokravakuus tulisi palauttaa 14 päivän määräajassa taikka ilmoittaa samassa ajassa sen pidättämisestä. Tämä selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä. Irtisanomissäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi lyhentämällä vuokranantajan pidempää irtisanomisaikaa kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen, jota sovellettaisiin, kun vuokrasuhde on kestänyt vähintään kaksi vuotta. Vuokralaisen varsin joustava yhden kuukauden irtisanomisaika pysyy ennallaan, eli siihen ei esitetä muutoksia. Lisäksi vuokralaisella säilyy lainmukainen oikeus hakea tuomioistuimelta muuttopäivän siirtoa. Muutokset mahdollistavat vuokramarkkinoiden toimivuuden parantamisen ja helpottavat tilanteita, joissa asunto on tarve myydä tai ottaa omaan käyttöön. Lisäksi lakiin ehdotetaan uutta yleistä purkamisperustetta. Vuokrasopimus voidaan purkaa, jos siihen on muu erittäin painava syy. Jo nykyään vaikkapa vuokranantajan uhkaileminen tai huumausaineena käytettävien kasvien viljely ovat vuokrasopimuksen purkamisperusteita käytännössä, vaikka niitä ei erikseen laissa luetella. Esimerkki erittäin painavasta syystä voisi olla se, että syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät. Arviointi perustuisi tietysti aina kokonaisarvioon, jossa otettaisiin huomioon teon tai menettelyn vakavuus, sen yhteys asumiseen sekä huoneiston ja kiinteistön käyttöön. Purkaamissäännöksiä koskevilla muutoksilla voidaan osaltaan parantaa edellytyksiä puuttua erilaisiin häiriötilanteisiin, joita valitettavasti toisinaan esiintyy, sekä turvata asumisrauhaa entistä paremmin. Myös tupakoinnin osalta huoneenvuokralainsäädäntöä on tarpeen muuttaa. Nykytilanne on se, että vaikka vuokranantaja haluaisi, ettei huoneistossa tai esimerkiksi siihen kuuluvalla parvekkeella tupakoitaisi, ei hän aina välttämättä muista tai ymmärrä tämmöistä tupakointikieltoa vuokrasopimukseen laittaa, ja näin se on sitten jäänyt hoitamatta. Myöhemmin vuokrasuhteen jo ollessa voimassa tällaisen ehdon lisääminen vuokrasopimukseen voi kuitenkin osoittautua haastavaksi, koska sitä ei voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti muuttaa. Lisäksi vuokralaisen kieltäytyminen tupakointikiellon lisäämisestä jälkikäteen osaksi vuokrasopimusta on aiheuttanut epäselvyyttä siitä, voiko vuokranantaja irtisanoa vuokrasopimuksen asianmukaisesti pelkästään tällä perusteella. Nyt lakiin ehdotetaan lisättäväksi tämä kielto eli tupakointikielto ja olettamasäännös, jonka mukaan tupakointi huoneistossa tai sen yhteydessä olevalla parvekkeella olisi sallittua vain, jos vuokranantaja erikseen siihen antaa luvan. Lisäedellytyksenä tietysti olisi, että muu laki, esim. tupakkalaki tai sen nojalla annettavat säännökset tai viranomaisen määräykset tai yhtiöjärjestys ei muuta kerro tai sitä muuten estä. Esitys sisältää myös lukuisia muita muutosehdotuksia. Esimerkkeinä mainittakoon täysin uutena sääntelynä vuokralaisen ilmoitusvelvollisuus huoneiston asukkaista sekä huoneistoon jääneen omaisuuden käsittely muuton tai vuokralaisen kuoleman yhteydessä. Lakiin ehdotetaan myös täsmennyksiä vuokrankorotuksesta ilmoittamiseen, vuokranantajan oikeuteen päästä huoneistoon sekä vuokrasuhteen päättymiseen vuokralaisen kuoleman jälkeen. Esityksessä selkeytetään lisäksi vuokrasopimuksen kestoa koskevaa sääntelyä siten, että laissa huomioidaan jatkossa myös sopimusmallit, joissa vuokrasuhteeseen yhdistyy vähimmäiskesto ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleva sopimuskausi. Arvoisa puhemies! Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan otan kiinni koulutuksesta ja sen sisällöstä. Vuonna 22 viime hallituskaudella käsittelimme oikeudenhoidon selontekoa, ja jo silloin tuli esille se, että joko koulutuspaikkoja ei ole riittävästi tai sinne ei saada riittävästi koulutettavia ja vankiloissa työskenteli jo silloin hyvin paljon niin sanottuja ammattialan tutkintoa suorittamattomia henkilöitä niin kuin nyttenkin. Tilanne on nyt siis se, että siellä on ihmisiä, joilla ei ole riittävää koulutusta. Silloin eduskunta hyväksyi tämän näkemyksen, että pitää lähteä selvittämään näitä koulutuksen kehittämistarpeita ja että koska tarvitaan lisää vartija- ja ohjaushenkilökuntaa, niin tämä koulutusuudistus pitää tehdä. Sinänsä on ihan positiivinen asia, että tälle alalle on työpaikkoja ja koulutuspaikkoja, joita nyt tällä hetkellä myös lisätään. Siellä on ollut ennestään vajausta, jota lähdetään täyttämään. Mitä tulee sitten koulutuksen sisältöön, niin totta kai Rikosseuraamuslaitoksen ja tämän koulutuskeskuksen tulee opintosuunnitelmassa ja oppitehtäväjaossa määritellä nämä etäopiskelut ja opiskelun sisällöt. Tässä luodaan sille raamit, niin että me emme suinkaan täällä niin sanotusti tee sitä opintosuunnitelmaa, vaan se kuuluu Rikosseuraamuslaitoksen lakisääteisiin tehtäviin. Mutta niin kuin täällä hallituksen esityksessä todetaan, esimerkiksi voimankäyttö ei ole sellainen, mitä voidaan etänä suorittaa. No, edelleenkin on siis mahdollista, jos haluaa, mennä Vantaan Tikkurilaan opiskelemaan. Sehän jatkuu siellä, ihan kuka vain sinne haluaa, niin että sitähän ei poisteta, mutta tässä tuodaan nimenomaan toisen asteen koulutuksen saaneille määräaikaisessa työsuhteessa oleville nyt niin sanotusti epäpäteville henkilöille mahdollisuus saada se vartijan tutkinto. Tietysti tässä opintosuunnitelmassa vahvistetaan, mitä kaikkea siellä pitää olla, ja totta kai on äärettömän tärkeää, että se on tasalaatuista. On Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä huolehtia, että se on tasalaatuista. Lakivaliokunnassa kaikki ideat ovat tervetulleita seurantaan ja muuten, mutta olisi ihan hienoa, että saisimme nyt ympäri Suomenmaata vartijoita innostumaan tästä tehtävästä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Yritän olla yskimättä. Rupesi äsken kutittamaan kurkkua, älkää sitä sitten ihmetelkö. — Lähdetään liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Rikosseuraamuslaitoksesta annettua lakia ja annettavaksi uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta. Lisäksi tehtäisiin rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annettuihin eräisiin lakeihin lähinnä virkanimikkeitä koskevia muutoksia. Lainsäädäntömuutokset perustuvat Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen laajapohjaiseen valmisteluun. Uudistuksen keskeiset elementit ovat Risen organisaatiouudistuksen toisen vaiheen toteutus rikosseuraamuskeskuksissa, risealan koulutusuudistus ja Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tukemaan ja avustamaan toimintaansa. Vuonna 2022 toteutettiin Risen organisaatiouudistuksen ensimmäinen vaihe, ja tämä on nyt kakkosvaihe. Tuossa ykkösvaiheessa kehitettiin Risen rakenteita niin, että aikaisempaa paremmin pystytään vastaamaan johtamisen ja ohjauksen tarpeisiin. Nyt uudistus ulotetaan rikosseuraamuskeskustasolle eli vankiloihin ja yhdyskuntaseuraamustoimistoihin. Tavoitteena on Risen ydintehtävien hoitamisen tukeminen, yhdenmukaisten toimintatapojen varmistaminen ja esihenkilötyön edellytysten kehittäminen. Tässä yhteydessä myös selkiinnytettäisiin virkanimikkeitä. Esimerkiksi nykyiseen yksikön päällikön virkaan palautettaisiin vankilanjohtajan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan nimikkeet. Mitä tulee koulutusjärjestelmän uudistamiseen, sillä varmistetaan, että Rikosseuraamuslaitos saa riittävästi koulutettuja vartijoita vankiloihin eri puolilta Suomea jatkossakin. Rikosseuraamuslaitoksen toimintaympäristö on muutoksessa, ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Uusien vankipaikkojen myötä, joita hallitus on hankkinut ja rahoittanut, tarvitsemme tietysti myös lisää vartijoita ja muuta Risen henkilökuntaa. Nykyisin joudutaan palkkaamaan ja on pitkään jouduttu palkkaamaan määräaikaisiin enintään kahden vuoden virkasuhteisiin niin sanottuja epäpäteviä vartijoita, joiden osuus vartijoista on jo noin 13 prosenttia. Siksi esityksessä ehdotetaan, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen järjestämän vartijakoulutuksen rinnalle otetaan käyttöön työssäoppimismalli, jossa vartijatutkinnon voisi suorittaa työn ohella opiskellen. Tämä mahdollisuus olisi henkilöillä, jotka ovat jo suorittaneet ammatillisen tutkinnon ja jotka jo toimivat Risessä vartijan tehtävissä tuossa määräaikaisessa työsuhteessa ja jotka on arvioitu alalle soveltuviksi. Kyse olisi erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan perustutkinnon suorittaneista. Tuon tutkinnon tuomasta osaamisesta olisi paljon hyötyä rikosseuraamusalan työssä. Näille toisen asteen tutkinnon suorittaneille annettaisiin työn ohella opiskellen asianmukaiset valmiudet toimia rikosseuraamusalan valvontatehtävissä. Kyse on esimerkiksi vankien kohtaamisessa ja voimakeinojen käytössä tarvittavasta osaamisesta sekä rikosseuraamusalan lainsäädännön tuntemisesta. Tällä työssäoppimismallilla lisättäisiin opiskelun saavutettavuutta ja joustavuutta. Nykyisinhän rikosseuraamusalan tutkinnon voi suorittaa ainoastaan täällä Uudellamaalla Vantaalla Tikkurilassa. Tämä on osoittautunut ongelmaksi esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuville, joita ala kiinnostaisi mutta jotka esimerkiksi perhesyiden vuoksi eivät halua kokonaan muuttaa ja lähteä toiselle paikkakunnalle. Uudessa ehdotetussa työssäoppimismallissa työpaikkaohjaajilla on tärkeä tehtävä. He ohjaavat opiskelijaa tämän suorittaessa rikosseuraamusalan tutkintoa työn ohella opiskellen. Rise resursoi tämän toiminnan asianmukaisesti eli varmistaa, että työpaikkaohjaajat koulutetaan koulutuskeskuksessa, että heitä on tarpeeksi, että he saavat tästä vaativasta lisätyöstä asianmukaisen korvauksen ja että ohjaustyöhön on käytettävissä riittävästi työaikaa. Lausuntokierroksella kannettiin huolta siitä, että tämä työssäoppimismalli ja sen käyttöönotto rikosseuraamusalan vartijoiden osaamisen osalta voisivat heiketä, ja siitä, pystyvätkö työpaikkaohjaajat asianmukaisesti tekemään vaativaa opiskelijanohjaustyötä. Lausuntojen perusteella esitystä on täsmennetty muun muassa työpaikkaohjaustehtävän resursointia, alan tutkintokoulutuksen järjestämisen yhteyttä korkeakoulutukseen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen sisältyviä turvallisuus- ja perusoikeuspainotusta koskevilta osilta. Risen tehtävä on uudistuksen yksityiskohtia valmistellessaan ja toimeenpannessaan ottaa nämä huolet tarkasti huomioon. Rise vastaa rikosseuraamusten täytäntöönpanon lainmukaisuudesta, ja on selvää, että asianmukaisesti koulutettu vartijahenkilöstö on lainmukaisuuden toteuttamisessa keskeinen tekijä. On välttämätöntä varmistaa riittävä koulutettujen vartijoiden määrä ja laatu. Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta on eräs näistä uudistuksista. Rise hankkii jo nykyisin toimintaansa tukevia ja avustavia toimintoja yksityisiltä palveluntuottajilta. Kyse on esimerkiksi vankilan ruokahuollon järjestämisestä ja päihdehuollon järjestöjen tuottamista päihdehuollon palveluista. Näiden järjestelyjen ansiosta Rise voi keskittyä ydintehtäviinsä. Kyse voi olla myös toiminnoista, joissa tarvitaan sellaista erityisosaamista, jota Risellä itsellään ei ole, esimerkiksi tietystä rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävien toimintaohjelmien järjestämisestä. Rise valvoisi ja ohjaisi näiden palveluiden toteutusta ja tarvittaessa puuttuisi toimintaan. — Kiitos.

Kiitos! Arvoisat edustajat! Hyvä keskustelu. Tosiaan, kuten esimerkiksi edustajat Strandman ja Hänninen totesivat, tämä on vanhentunut ja pirstaleinen lainsäädäntö, ja on hienoa, että siihen saadaan muutoksia. Tämän tietojärjestelmäuudistuksen osalta, kuten esimerkiksi edustaja Rintamäki toi esille, onhan se nyt kerta kaikkiaan hienoa, että me saadaan tämä niin sanottu Tapsa-hanke Oikeusrekisterikeskuksessa nyt vietyä eteenpäin, että päästään siihen sähköiseen maailmaan, ettei enää papereiden kanssa tarvitse pyöriä. Kuten edustaja Nieminen toi hyvin esille — hänellä on poliisina tästä kokemusta — sujuvoitetaan tätä toimintaa ja siirretään niitä sinne, missä niitä on järkevintä hoitaa. Edustaja Lyly kysyi näistä vankipaikoista ja muunnoista. Tämä laki ei lisää millään tavalla nykytilanteeseen verrattuna sitä, että henkilöt menisivät tai joutuisivat vankilaan, mutta tokihan se pelote täytyy olla, koska jos on määrätty rangaistus ja sakkoja, niin jos ei olisi koskaan muuntomahdollisuutta, sehän olisi kuin vapaalippu elikkä rangaistuksetta selviäisi. Mutta täällä on arvioitu, että lisää vankeja ei tällä menettelyllä tule, eli tämä ei lisää sitä, että joku ei maksaisi, vaan odotusarvona varmaankin on, että joku mielellään maksaisi. [Lauri Lyly: Paljonko niitä on?] — Ne varmaan löytyvät sieltä, en ulkoa nyt jaksa kaikkia lukuja muistaa... Täältä katsoin, että sakon muuntorangaistuksen määräämiseksi oikeudenkäynteihin haastetaan noin 10 000—11 000 henkilöä vuodessa ja kuitenkin vain ihan pieni osa lopulta istutaan vankilassa. Elikkä siinä matkan varrella kyllä, kun se lähenee ja lähenee — senhän saa maksaa vaikka vankilan portilla — maksuhalukkuus monilta löytyy. Tässä ovat nämä luvut, mitä on. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oikeusrekisterikeskus perii rahamääräiset tai muuhun omaisuuteen kohdistuvat seuraamukset, kuten sakot ja erilaiset hallinnolliset seuraamusmaksut. Perinnässä noudatetaan sakon täytäntöönpanosta annettua lakia, joka on yli 20 vuotta vanha. Jo aiemmin tällä hallituskaudella on uudistettu osa tästä laista. Tässä hallituksen esityksessä uudistetaan loput lain vanhentuneesta säätelystä. Oikeusrekisterikeskuksessa on myös parhaillaan käynnissä hanke, jossa uudistetaan seuraamusten perinnässä käytettäviä tietojärjestelmiä. Ehdotetut lainmuutokset liittyvät osaltaan tähän tietojärjestelmähankkeeseen. Hallitusohjelman tavoitteena on oikeusprosessien sujuvoittaminen. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain uudistamisella edistetään myös tätä hallitusohjelman tavoitetta. Ehdotettujen lainmuutosten ja tietojärjestelmäuudistusten tavoitteena on tehostaa ja sujuvoittaa seuraamusten täytäntöönpanoa. Muutoksilla edistetään Oikeusrekisterikeskuksen valmiuksia huolehtia täytäntöönpanotehtävistään nykyistä tehokkaammin. Samalla selvennetään muidenkin täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten tehtäviä ja toimivaltuuksia. Esitys on laaja ja sisältää erilaisia pieniä muutoksia täytäntöönpanomenettelyä koskevaan sääntelyyn. Lausuntokierroksella esitystä kannatettiin laajasti. Nostan tässä keskeisiä ehdotuksia, joista tuon kolme esille: Ensinnäkin uudistetaan maksuajan myöntämistä koskeva säätely, kun Oikeusrekisterikeskus perii rahamääräistä saatavaa. Ehdotukset mahdollistaisivat nykyistä laajemmin automaattisen päätöksenteon silloin, kun maksuvelvolliselle myönnetään maksuaikaa, eli tulee myönteinen päätös. Tämä sujuvoittaisi maksamista niin Oikeusrekisterikeskuksen kuin maksuvelvollistenkin kannalta. Toiseksi uudistettaisiin sakon muuntorangaistuksen määräämis- ja täytäntöönpanomenettelyt. Tältä osin keskeisin muutos liittyy siihen, että muuntorangaistusasioiden käsittely muuttuisi sähköiseksi. Tätä muutosta tuettaisiin lainmuutoksin. Muuntorangaistuksen täytäntöönpanovaiheessa Ulosottolaitoksen tehtävät vankilaan määräämisestä siirrettäisiin Rikosseuraamuslaitokselle. Näillä muutoksilla parannettaisiin muuntorangaistusmenettelyn sujuvuutta. Kolmanneksi uudistettaisiin menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa koskevat säännökset. Merkittävimmät muutokset koskisivat viranomaisten tehtävänjakoa, jota muutettaisiin siten, että Ulosottolaitos huolehtisi jatkossa vaikeasti realisoitavan omaisuuden täytäntöönpanotehtävistä, mihin sillä on paremmat edellytykset kuin esitutkintaviranomaisilla. Lisäksi lakia täydennettäisiin esimerkiksi säännöksillä viranomaisten toimivaltuuksista etsiä ja ottaa haltuunsa menetetyksi tuomittua omaisuutta. Tällä hallituksen esityksellä saatetaan päätökseen yli 20 vuotta vanha sakon täytäntöönpanolain kokonaisuudistus. Samalla toteutetaan Oikeusrekisterikeskuksen tietojärjestelmäuudistus, joka tukee näitä ehdotettuja lainmuutoksia. Uudistuksen tavoitteena on tehostaa seuraamusten täytäntöönpanoa, sujuvoittaa oikeusprosesseja hallitusohjelman mukaisesti sekä selkeyttää eri viranomaisten tehtävänjakoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän puolestani minäkin myöskin. — Tämä on iso ja laaja yhteiskunnallinen asia, ja se ei siiloudu vain sosiaali- ja terveysministerin hallinnonalalle, vaan koko yhteiskuntaan. Jos ajatellaan niitä syitä, miksi perheessä on huonovointisuutta, niin se voi johtua vanhempien ongelmista tai sitten se voi johtua lapsen ongelmista, ja siihen on monenlaisia työkaluja. Yksi kaikkien meidän tuntema varmaan on lasten kasvatukseen ja kehitykseen erikoistunut psykologian emeritaprofessori Keltikangas-Järvinen, joka on kirjoittanut hyvin paljon siitä, että vanhemmuus on hukassa ja vanhemmat kysyvät lapselta, mitä meidän tulisi tehdä. Meidän täytyy tukea vanhempia myös tässä vanhemmuudessa, koska kaikki ei tietenkään voi olla niin, että me täältä kerromme, miten ja millaisilla viranomaismenettelyillä asioita hoidetaan, vaan tuetaan sitä vanhemmuutta, jotta saadaan se vanhemmuus takaisin. Kun tähän kokonaisuuteen kuuluu myös se, että ihmiset eroavat ja on lasten huoltokysymyksiä ja siitä tulevia pahoinvointitilanteita ja riitatilanteita niin vanhemmille kuin lapsille, niin lasten tapaamisoikeuslakiahan uudistettiin joitakin vuosia sitten, ja meillä on nyt oikeusministeriössä selvitys menossa siitä, miten tämä toimii, eli ollaanko voitu ehkäistä vieraannuttamista ja entä onko vahvistettu tuomioistuinkäytännössä tapaamisoikeuksia myös isovanhemmille. Sitten jos ymmärrän tuon kysymyksen oikein, mitä edustaja Honkasalo kysyi näistä toimenpiteistä: Nuoriso- ja jengirikollisuusohjelmassa on 43 toimenpidettä, ja niistä merkittävin osa on eri hallinnonaloille erilaisia ennaltaehkäisy- ja yhteistoimintatoimenpiteitä, ja siellä on esimerkiksi rikoksentorjuntaneuvosto, joka antaa näitä ohjeita hyvinvointialueille — jos sitä tarkoititte. Sitten tietysti sisäministeriön hallinnonalalla on poliisin toimenpiteitä, kuten esimerkiksi koulupoliisi ja muut. — Mutta nyt loppuu tuo aika. Kiitos omasta puolestani.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vastaan nyt ensin näihin kiitoksiin, että hyvä esitys mutta osittain väärin sammutettu: Tämä ei nyt kyllä pidä paikkaansa. Elikkä tässä nimenomaan puututaan myös alipalkkaukseen, joka voi ilmetä hyvin eri tavoin, ja siinä, miten palkkaa maksetaan, täytyy olla ilmeinen ristiriita. Tästä on viime kaudella ollut selvitys — oppositiopuolueet ovat olleet silloin hallituksessa — ja tässä selvityksessä tuotiin esille, että pitäisi sitten olla laissa säädetty minimipalkka. Olen tarkistanut tämän oikeusministeriön virkamiehiltä, ja tämä on edelleen virkamiesten virkavastuulla antama kanta, että meillä pitäisi olla minimipalkka laissa, jos me halutaan tämmöinen teidän toivoma alipalkkaus tai palkkavarkaus erikseen mainittavaksi. Mutta kun tämä pitää sisällään sen. Te annatte sellaisen käsityksen, että aivan kuin me emme puuttuisi tähän ilmiöön, ja tämä ei pidä paikkaansa. Me selkeytämme tätä pykälää, jotta siihen voidaan puuttua paremmin kuin nykyisin. Mitä tulee kanneoikeuteen, niin se ei ole hallitusohjelmassa, ja olen saanut tiedon oikeusministeriöstä, keskustellut asiasta, että viime hallituskaudella sitä ei ole haluttu edistää. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Elikkä voitte kysyä toinen toisiltanne, esimerkiksi sosiaalidemokraatit pääministeripuolueena, miksi sitä ei viety eteenpäin. En ota siihen kantaa. Sitten täällä kysyttiin yrittäjyydestä: Sopimussuhteen nimittäminen toimeksiannoksi tai työnteon määritteleminen yrittäjätyöksi ei ole ratkaisevaa sen tunnusmerkistön soveltamisen kannalta, jos työsuhteen tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttyvät. Niinhän tämä yleensäkin on, että et voi varjota todellista oikeustoimea johonkin muuhun oikeustoimeen. Sitten täällä kysyttiin valvontaresursseista ja muista tietojenvaihtohankkeista: Työ- ja elinkeinoministeriö tosiaan teki tämän työperäisen hyväksikäytön ohjelman — muistaakseni silloin edustaja Satosen johdolla — ja siellä oli hyviä toimenpiteitä, myös muun muassa tietojenvaihto, ja näitä tehdään eri ministeriöissä. Tässähän on työsuojeluviranomaisia ja tässä on sosiaali- ja terveysministeriö ja TEM, ja tulorekisteri on taas veropuolella. Totta kai on tärkeätä, että tietojenvaihto toimii ja siellä on riittävät resurssit, mutta myös poliiseille on laitettu lisää resursseja, jotta he pystyvät tutkimaan rikoksia. Ihmiskaupan osalta perusteluissa on selkeästi tuotu niitä eroja, ja tietysti ihmiskauppaan liittyy muitakin rikoksia kuin työrikoksia. Siellä on seksiorjana käyttäminen, pakkoavioliitto ja tämäntyyppisiä orjuuttamistilanteita, ja se on oma kysymyksensä, mutta on haluttu pitää selkeä ero. Tällä ei ole tarkoitus muuttaa ihmiskaupan tunnusmerkistöä. Ihmiskauppa on ihmiskauppaa, ja tämä on sitten työperäistä hyväksikäyttöä. Totta kai maahanmuuttopolitiikka myös vaikuttaa tulorajoineen siihen, miten täällä ihmisiä pystyy käyttämään hyväksi. Joten en ole täysin samaa mieltä siitä, että hallituksen kaikki politiikka olisi huonoa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan työperäistä hyväksikäyttöä koskevan lainsäädännön muuttamista. Hallitusohjelmaan perustuvilla muutoksilla on tarkoitus selkeyttää työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden edellytyksiä sekä kiristää väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia. Lisäksi tavoitteena on puuttua suomalaisille työmarkkinoille aiheutuvaan vääristymään, joka on seurausta ulkomaalaisten työntekijöiden houkuttelemisesta Suomeen harhaanjohtavin lupauksin. Hyväksikäyttöä on raportoitu muun muassa siivous-, ravintola-, rakennus-, puutarha- ja kausityöaloilla. Kiskonnan tapaista työsyrjintää koskeva rikoslain säännös korvattaisiin uudella kiskontaa työelämässä koskevalla säännöksellä ja sen törkeällä tekomuodolla, josta tuomittaisiin vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin kiskontaan työelämässä ja sen törkeään tekomuotoon. Liiketoimintakiellosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä, jos liiketoiminnassa on syyllistytty kiskontaan työelämässä tai törkeään tekomuotoon. Pakkokeinolakia muutettaisiin siten, että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisättäisiin törkeä kiskonta työelämässä. Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarvittavien muutosten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. Kuten edellä totesin, muutokset perustuvat hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi kiristetään merkittävästi väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia. Lainmuutoksilla pantaisiin samalla täytäntöön myös hallituksen työperäisen hyväksikäytön vastaiseen toimenpideohjelmaan kuuluva rikoslainsäädäntöä koskeva toimenpide, jonka mukaan korotetaan työelämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuutta ja laajennetaan oikeushenkilön rangaistusvastuun alaa. Tuohon hallitusohjelmakirjaukseen ja tämän esityksen sisältöön on vaikuttanut se, että viranomaisten mukaan työperäinen hyväksikäyttö, kuten alipalkkaus, on ilmiönä viime vuosina lisääntynyt ja muuttunut aiempaa ammattimaisemmaksi. Valtiovallan tehtävänä on turvata perusoikeuksien toteutumista, kuten suojata heikompaa osapuolta kohtuuttomilta oikeustoimilta ja turvata myös omaisuudensuojaa ja oikeutta hankkia toimeentulo valitsemallaan työllä. Esityksen tavoitteena on myös estää sopimatonta ja vahingollista liiketoimintaa liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi sekä tasavertaisten kilpailumahdollisuuksien turvaamiseksi. Työperäinen hyväksikäyttö on omiaan vinouttamaan laillisten työmarkkinoiden toimintaa. Uudet rangaistussäännökset kiskonnasta työelämässä ja sen törkeästä tekomuodosta selkiyttäisivät työperäisen hyväksikäytön rangaistavuutta ja helpottaisivat työperäiseen hyväksikäyttöön soveltuvien säännösten soveltamista. Rangaistavuuden edellytyksenä ei olisi enää esimerkiksi se, että työntekijän tulee esittää, että menettely on työntekijää syrjivää. Hyväksikäyttöön tulee voida puuttua riippumatta siitä, onko menettely samalla syrjivää vai ei. Rangaistuksen yhtenä kiintopisteenä olisi se, että palvelussuhteeseen liittyvät vastikkeet, kuten työ ja palkka, ovat selvästi epäsuhteessa toisiinsa. Arvioinnin keskiössä on toisin sanoen se, maksetaanko työstä asianmukainen vastike. Rangaistussäännökset soveltuisivat siten alipalkkaukseen mutta myös alipalkkausta laajempaan hyväksikäyttöön, kuten esimerkiksi kynnysrahojen perintään. [Arto Satonen: Kyllä, oikein!] Sääntelyn selkeyttämisen lisäksi kyse olisi myös rangaistusten kiristämisestä. Uudessa törkeässä tekomuodossa rangaistusminiminä olisi vankeusrangaistus, joka voisi nousta siis jopa neljään vuoteen. Koska työntekijöihin ja työelämään kohdistuvat rikokset liittyvät yleensä tavalla tai toisella elinkeinotoimintaan, myös oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotetaan kyseisiin rikoksiin. Rikokset toimisivat myös nimenomaisina perusteina määrätä tekijä liiketoimintakieltoon. Ehdotettujen muutosten myötä työperäisen hyväksikäytön keinot eivät enää jatkossa näyttäydy yhtä houkuttelevina, millä on myönteisiä vaikutuksia työntekijöiden oikeuksien toteutumiseen ja ylipäätään työmarkkinoiden toimintaan. Hallituksen esityksen taustalla on oikeusministeriön asettaman työryhmän yksimielinen mietintö. Mietintö oli laajalla lausuntokierroksella, jonka pohjalta perusteluita on kehitetty mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän puheenvuorosta. Tosiaan on hyvä muistuttaa, että me korjataan lakiaukkoa, josta on ollut vuosia puhetta, kuten tuossa ainakin edustajat Aittakumpu ja Ronkainen ja Rintamäki toivat esille. Tästä on puhuttu vuosikausia, ja esimerkiksi juuri emeritaprofessori Utriainen on tuonut esille tämän lain aukon, joka jäi siitä, että meidän pakkolaitoslainsäädäntö kumottiin ja meille jäi sellainen tilanne, että mielenterveyspuolelta sanotaan, että eivät kuulu tänne, kun eivät ole mielisairaita, ja vankilasta sanotaan, että täällä ei voi pitää, kun pitää päästää välillä ulos. Tämähän on nyt ollut tämä ongelma. Sitten on hyvä huomata vielä semmoinen asia, että tämä tulee ensi vuoden alusta voimaan, mikäli eduskunta tämän nyt sitten ripeästi käsittelee, ja tätä sovelletaan vasta sen jälkeen tehtyihin rikoksiin. Tietysti tässä on se ikävä puoli, että tässä menee jonkun aikaa, ennen kuin meidän vaarallisiin vankeihin tätä sovelletaan. Jos tämäkin olisi tehty vuosia sitten, niin kuin tämä olisi pitänyt tehdä, niin tämä olisi jo voimassa. Valitettavasti meillä on nyt sitten henkilöitä, joita tämä ei koske. Sitten täällä tuotiin esille, esimerkiksi sosiaalidemokraattien edustaja Viitala, huolia siitä, miten tätä on arvioitu. Tässä on ollut todella huolellinen lainvalmistelu. Tässä on arvioitu ensin muistion kanssa, joka on lausutettu laajasti, erilaisia vaihtoehtoja, minkä jälkeen tässä on ollut laajapohjainen seurantaryhmä virkavalmistelussa. Muun muassa Oikeuskanslerinvirasto on tuonut lausunnossaan esille, että tässä on hyvin kattavasti arvioitu perus- ja ihmisoikeuksia ja ihmisoikeusvelvoitteita ja otettu sääntelyssä huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, ja ei sieltä ole löydettävissä mitään ehdotonta estettä tällaisen varmuusvankeuden rakentamiselle. Totta kai sen pitää olla tarkkarajainen ja täsmällinen, ja siellä on valitusoikeudet, tuomioistuin on mukana, siellä on oikeus avustajaan. Tämä on rakennettu kyllä siten, että tässä tulee oikeusturva huolehdittua. Mutta tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että tässä on taustalla yksittäisten ihmisten ja kansalaisten suojeleminen tällaisilta yksittäisiltä vaarallisilta ihmisiltä, joista tässä oli hyviä esimerkkejä. Keto-Huovinen ja Rintamäki toitte, monissa puheenvuoroissa tuli esille juuri näitä esimerkkejä. On ehkä hyvä vielä todeta se, että esimerkiksi Oikeuskanslerinvirasto toteaa, että ihmisoikeustuomioistuimen tuore käytäntö näyttäisi nimenomaan vahvistavan ja korostavan sitä valtion huolellisuusvelvoitetta koko ajan enenevässä määrin, että meidän on suojeltava yksilöitä. Heillä on oikeus elämään ja turvalliseen yhteiskuntaan. Tämä painotus on aivan oikeanlainen. Kiitos palautteista. Tässä on ollut merkittävä työ, iso työ, ja kiitän meidän virkakuntaa ja siellä olevia henkilöitä. Nimittäin tämä ei ollut ihan helppo harjoitus. Ei ollut oikein mitään pohjaa, mistä lähteä. Tämä piti rakentaa Suomen oikeusjärjestelmään aivan uutena. Me ei voitu kopioida Ruotsin mallia, mitä he suunnittelevat. Me ei voitu kopioida Norjan mallia, ei Tanskan eikä Saksan mallia, kun meillä on ihan omanlaisensa rangaistusjärjestelmä. Syksyllä 23 virkamiesvalmistelu alkoi, ja sitä on tehty koko ajan tosi uutterasti, ja kiitän meidän virkamiehiä hyvästä työstä. Nyt minä luovutan tämän teille ja toivon, että jos jotain korjattavaa on, niin korjataan, mutta tämä on kuitenkin kriminaalipoliittinen ratkaisu, viemmekö me tämän läpi vai emmekö. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus etsii välittömästi ratkaisuja, joilla varmistetaan, että yhteiskunnalle ja muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Hallitusohjelmakirjauksessa todettiin, että otetaan käyttöön varmuusvankeus, minkä lisäksi väkivaltariskin arviointia kehitetään ja sen merkitystä osana vangin vapauttamisharkintaa vahvistetaan olennaisesti. Tässä käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otetaan käyttöön varmuusvankeus. Tarkoituksena on, että kaikkein vaarallisimpien vankien kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin pitkään kuin heidän arvioidaan edelleen olevan vaarallisia. Tällainen mahdollisuus sisältyy muun muassa Norjan ja Tanskan oikeusjärjestelmiin. Myös Ruotsin hallitus on vastikään antanut esityksen varmuusvankeuden käyttöönotosta. Suomessa luovuttiin vuonna 2006 niin sanotusta pakkolaitosjärjestelmästä, joka mahdollisti vaarallisten rikostentekijöiden eristämisen määrättömän pituiseksi ajaksi. Tämän lainsäädännön seuraajana tuli rangaistusjärjestelmämme, ja siihen sisältyy nykyinen yhdistelmärangaistus, joka on tarkoitettu vaarallisille rikoksenuusijoille. Yhdistelmärangaistukseen tuomittu joutuu suorittamaan koko tuomitun rangaistuksen vankilassa niin sanotusti päivästä päivään ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen, ja lisäksi tuomittu on tämän jälkeen vuoden sähköisessä valvonnassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitut kuitenkin vapautuvat aina, kun tuomittu rangaistus on istuttu loppuun riippumatta siitä, arvioidaanko heidän edelleen olevan vaaraksi muulle yhteiskunnalle. Annetulla esityksellä on tarkoitus paikata tätä epäkohtaa ja aukkoa. Esityksessä ehdotetaan ensinnäkin yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä muutettavaksi siten, että rikoksenuusijoiden lisäksi myös ensikertalainen voitaisiin tuomita yhdistelmärangaistukseen, jos teko on poikkeuksellisen vakava. Varmuusvankeuteen määrääminen olisi puolestaan mahdollista, jos yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa arvioitaisiin edelleen, että on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyisi uuteen vakavaan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Tällöin Rikosseuraamuslaitos tekisi asiasta aloitteen syyttäjälle, joka puolestaan hakisi varmuusvankeuden määräämistä Helsingin hovioikeudelta. Ennen päätöstä varmuusvankeuteen määräämisestä tuomitulle tehtäisiin oikeuspsykiatrinen väkivaltariskiarviointi, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi myös oman lausuntonsa. Varmuusvankeus vastaisi käytännössä tavanomaisen vankeusrangaistuksen suorittamista, ja sitä voitaisiin tarvittaessa jatkaa vaikka henkilön koko loppuelämän ajan, jos ilmeinen vaara vakavan rikoksen uusimisesta olisi edelleen olemassa. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vankeuden aikana järjestämään kuntouttavia toimia, joilla henkilön uusimisriskiä saataisiin vähennettyä. Varmuusvankeuteen määrätty voisi hakea Helsingin hovioikeudelta vapauttamista aina vuoden kuluttua edellisestä päätöksestä. Vapauttamismenettely vastaisi siten pitkälle nykyistä elinkautisvankien vapauttamismenettelyä. Toiseksi hallitusohjelman mukaisesti esitykseen sisältyy myös muutosehdotuksia elinkautisvankien vapauttamismenettelyyn. Muutosten tavoitteena on lisätä olennaisesti väkivaltariskin arvioinnin merkitystä osana elinkautisvangin vapauttamisharkintaa. Rikoslakiin kirjattaisiin selkeästi, että elinkautisvankia ei voida vapauttaa, jos on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen. Tämä kirjaus yhdessä varmuusvankeuden käyttöönoton kanssa turvaisi sitä hallituksen tavoitetta, että muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Varmuusvankeuden käyttöönotto ja elinkautisvankien vapauttamisharkintaperusteisiin tehtävä muutos parantaisivat viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä vakavaa uusintarikollisuutta tilanteissa, joissa on tiedossa vangin ilmeinen riski syyllistyä vapauduttuaan uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettujen säännösten voidaan arvioida vahvistavan rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää kohtaan koettua luottamusta, sillä voimassa oleva lainsäädäntö on herättänyt usein kritiikkiä erityisesti sellaisten tapausten yhteydessä, joissa toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyneet rikoksentekijät ovat vapautuneet ja pian vapautumisensa jälkeen syyllistyneet jälleen kerran uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettu sääntely parantaisi vakavien henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvien rikosten uhriksi joutuvien henkilöiden asemaa, sillä tällaiset rikokset aiheuttavat suuria inhimillisiä kärsimyksiä erityisesti uhreille ja heidän läheisilleen mutta toki myös laajemmin yhteiskunnassa. Esitys on linjassa muiden Pohjoismaiden rikosoikeudellisten näkemysten kanssa. Siinä on otettu huomioon kattavasti Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet ja käyty läpi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä, jossa on korostettu valtion positiivista toimintavelvoitetta yksilön hengen ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Esityksessä on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat reunaehdot varmuusvankeuden kaltaisen seuraamuksen käytölle. Muutosten arvioidaan lisäävän pidemmällä aikavälillä vähäisessä määrin päivittäistä vankilukua arviolta 4—12 vangilla. Esityksessä on huomioitu tästä aiheutuvat lisäkustannukset Rikosseuraamuslaitokselle, Vankiterveydenhuollon yksikölle, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, Syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimille. Kustannusvaikutuksessa on huomioitu se, että kyseessä on erityisen haastava vankiryhmä, joka edellyttää muun muassa keskimääräistä tiukempaa valvontaa ja säännöllistä uusimisriskitason arviointia. Esitettyjen lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2027 alusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Erittäin hyvää keskustelua edustajilta Lehtinen ja Kilpi. Tämä on jatkuvaa tasapainoilua juuri sen kanssa, että kun me mietimme jotain rikosta tai jotain vaaratilannetta, terrorismia, vakoilua, niin meillä on semmoinen tunne, että nyt äkkiä tiedon äärelle, ja sitten taas toisaalta meillä painavat vaakakupissa tietosuoja-asetus, joka tulee EU:sta, ja ajatukset siitä, mitä edustaja Hoskonenkin toi esille, että meidän tiedot eivät kuulu ulkopuolelle. Mutta juuri se, mistä se tasapaino löytyy, että me pystytään estämään riittävän ajoissa vakavat rikokset, saamaan tietoa niistä, ja sitten taas toisaalta se, että meidän tietoja ei ole tuolla ympäri ämpäri pitkin maailmaa, on äärettömän tärkeätä. Kyllähän me aina tietysti esimerkiksi EU-oikeudessa ja omassakin lainsäädännössä yritetään mahdollisimman tarkkarajaisesti määritellä, mikä on tarpeellista ja mikä välttämätöntä, mutta meillä on ollut muutoksia tässä turvallisuusympäristössä tällä hetkellä niin paljon. Toivon, että juuri tällä lainsäädännöllä ja kaikilla meidän tulkinnoilla ymmärrettäisiin — ja monet meidän asiantuntijatkin, jotka kommentoivat meidän erilaisia tulkintojamme, ymmärtäisivät — että tämä meidän maailma muuttuu niin valtavasti, että ehkä ne vanhat tulkinnat jostain hyvin tiukasta, että sitä ja tätä ei voi tehdä missään olosuhteissa, vähän joustaisivat. Kyllä tätä suuntausta on näkyvissä, mutta toki jotkut ovat vielä hyvin vanhoissa raameissa, ja se ei ehkä aina ole niin hyvä. Totta kai siinä on tämä puoli, mitä edustaja Hoskonenkin toi esille, yksittäisen ihmisen tiedot ja niiden leviäminen. En ole ihan varma, mistä monitoroinnista puhutte, mutta jos te puhutte tästä metsien monitoroinnista, niin ymmärsin — tässä ministeri Essayah minua valisti, kun se on hänen salkussaan — että se on kaatunut ja tässä on tehty Suomen puolesta vaikuttamistyötä. Eli me kiitämme ministeri Essayahia ja tätä hallitusta. Että, Hoskonen, homma hoidettu. [Hannu Hoskonen: Kiitoksia, ministeri! Tämä menköön pöytäkirjaan!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä toteutetaan kansallisen tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyvät muutokset oikeusministeriön hallinnonalan lakeihin. Esityksellä muutettaisiin tietosuojalakia, asunto-osakeyhtiölakia, haastemieslakia, eläintenpitokieltorekisteristä annettua lakia, konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annettua lakia, liiketoimintakiellosta annettua lakia, rikosrekisterilakia, säätiölakia, yhdistyslakia, velkajärjestelyrekisteristä annettua lakia ja yrityskiinnityslakia. Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset toteuttaisivat hallitusohjelman tavoitetta edistää tiedon liikkuvuutta tai julkisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä hyödyntää tarvittaessa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n liikkumavaraa. Ehdotetuilla muutoksilla varmistettaisiin lisäksi, että oikeusministeriön hallinnonalan sääntely vastaa kaikilta osin EU-oikeuden ja perustuslain edellytyksiä. Lisäksi tehtäisiin muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia, joilla muun muassa selvennetään nykyistä sääntelyä sekä ajantasaistetaan vanhentunutta sääntelyä. Hallituksen esityksellä selvennetään viranomaisten henkilötietojen käsittelyä. Esityksen myötä viranomaiset voisivat myös jatkossa aiempaa laajemmin käsitellä henkilötietoja suoraan tietosuojalain nojalla. Sääntely koskisi yleistä etua koskevan tehtävän lisäksi myös julkisen vallan käyttöön liittyvää käsittelyä. Viranomaisten ohella vastaava oikeus olisi jatkossa myös yksityisillä tahoilla silloin, kun he hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Tietosuojalain sääntely mahdollistaa, ettei henkilötietojen käsittelystä ole tarpeen säätää erikseen jokaisen yleistä etua koskevan tehtävän ja julkisen vallankäytön osalta. Muutoksella edistetään tältä osin hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen, kuten terveydentila- ja rikostietojen, käsittelyä koskevia säännöksiä päivitettäisiin vastaamaan perustuslain ja EU-oikeuden edellytyksiä. Hallituksen esityksessä muun muassa sidottaisiin arkaluonteisten henkilötietojen käsittely välttämättömään. Samalla esityksessä selvennettäisiin myös viranomaisten oikeutta käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja laissa säädettyjen ja yleistä etua koskevien tehtävien hoitamiseksi. Muutos edistää tältä osin myös viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn osalta esityksessä selvennettäisiin myös vakuutuslaitosten oikeutta käsitellä terveydentila- ja rikostietoja niiden vastuun arvioimiseksi ja selvittämiseksi. Hallituksen esityksellä selvennetään, että vakuutuslaitoksilla on oikeus käsitellä vakuutusasiakkaan terveydentila- ja rikostietoja sekä ennen vakuutuksen myöntämistä että vakuutuksen myöntämisen jälkeen. Samalla varmistettaisiin muun muassa, että tietoja käsitellään vain vakuutuslaitoksen vastuun arvioimiseksi tai selvittämiseksi ja että käsittely on muutenkin läpinäkyvää. Esityksellä varmistetaan, että vakuutuslaitoksella on mahdollisuus saada vastuunsa arvioimiseksi välttämättömät tiedot ja samalla myös se, että vakuutusasiakas saa riittävästi ja oikea-aikaisesti tietoa vakuutuslaitoksen suorittamasta henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojasertifiointien edistämiseksi ja viranomaisten resurssien paremmaksi kohdentamiseksi sertifiointielinten akkreditoinnin hoitaisi jatkossa tietosuojavaltuutetun sijasta kansallinen akkreditointielin. Tietosuojavaltuutettu ei ole resurssisyistä pystynyt edistämään akkreditointeja tarkoituksenmukaisella tavalla. Tietosuojasertifikaattien avulla ihmiset voivat helposti arvioida käyttämiensä palveluiden ja tuotteiden tietosuojan tasoa. Sertifikaatit ovat myös toimijoille ymmärrettävä tapa osoittaa, että ne noudattavat tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Muiden lakien osalta sähköisiä tiedonluovutustapoja koskevat säännökset päivitettäisiin vastaamaan tiedonhallintalakia. Sähköisten tiedonluovutustapojen päivittämisellä edistetään osaltaan hallitusohjelman tavoitetta edistää viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta ja varmistettaisiin, ettei vanhentuneesta sääntelystä aiheudu epäselvyyttä käytännön tasolla. Lisäksi ehdotetaan myös muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia. Hallituksen esityksessä muun muassa päivitettäisiin yrityskiinnityslaki vastaamaan muun muassa tietosuoja-asetuksen edellytyksiä. Tälläkin muutoksella edistettäisiin viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta. Lisäksi päivitetään yksittäisiä vanhentuneita säädösviittauksia. Tästä hallituksen esityksestä järjestettiin lausuntokierros, ja lausunnonantajat kannattivat yleisesti hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia, eikä ehdotettuja muutoksia vastustettu. Palautteessa tuotiin kuitenkin esiin tarve täydentää perusteluita käytännön esimerkein sekä muutamia yksittäisiä täsmennystarpeita säännöksiin. Palaute koski ennen muuta tietosuojalain viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia ehdotuksia. Esitykseen on tehty muutokset saadun lausuntopalautteen mukaisesti ja lisätty muun muassa viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia selventäviä esimerkkejä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyviä puheenvuoroja. — Aloitan nyt ensimmäisenä resursseista: Näitä resursseja Rikosseuraamuslaitokselle nimenomaan tähän seuraamuksen sisältöön on lisätty sen mukaisesti, mitä Rikosseuraamuslaitos on arvioinut, eli noin 11 henkilötyövuotta sinne Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöihin. Tosiaan tässä on tarkoitus juuri se, että tätä käytettäisiin useammin, kun tämä on nimenomaan siellä ehdollisen ja ehdottoman välimaastossa. Eli tällä ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa sitä lähtökohtaa, että ehdollinenkin vankeusrangaistus on edelleen käyttökelpoinen ja siihen voi tulla valvontaa ja se on joissakin tapauksissa riittävä. Mutta sitten taas toisaalta on muistettava se, että alle 18-vuotiasta ei voi tuomita ehdottomaan vankeuteen, elleivät sitten painavat syyt sitä vaadi, ja on paljon tilanteita, niin kuin tiedetään, että ehdollista ei koeta edes riittäväksi rangaistukseksi tai ojennukseksi. Tämä on erittäin hyvä tapa silloin kun tämä saadaan toimimaan ja tähän saadaan näitä intensiivisiä tapaamisia, ja interventio on hyvä tapa. Voi olla, ettei nuorella ole oikein ketään, ja tulee turvallisia aikuisia ja säännöllisyyttä, ja saadaan tämä katkaistua. Totta kai toivon, että te käytte tätä läpi ja että tämä tulee käyttöön. On ollut harmi, niin kuin tässä puheessa toin esille, että se oli aluksi aika hyvässäkin käytössä silloin kokeilulakina ja sitten se epäselvien tulkintojen myötä ja tuomioistuinkäytännön myötä on jäänyt niin kuin pois valikoimasta, ja nyt halutaan, että se nimenomaan olisi siinä mukana. Mutta totta kai sitten kun tauti kovenee ja jos teot pahenevat ja tämä ei ole riittävä rangaistus tai tätä ohjelmaa laiminlyödään vakavasti, lähdetään siihen tilanteeseen, että mennään takaisin tuomioistuimeen ja katsotaan, ja voi olla sitten, että tulee se ehdoton vankeus. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmassa nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntyminen on tunnistettu vakavaksi ongelmaksi, ja hallitusohjelma sisältääkin lukuisia kirjauksia sen vähentämiseksi. Hallitusohjelman mukaan nuorisorangaistussääntelyä kehitetään siten, että teon vakavuus korostuu nykyistä paremmin, esimerkiksi tuomalla sen piiriin yhdyskuntapalvelun elementtejä ja lisäämällä sen käyttöä. Nyt käsittelyssä olevalla esityksellä toteutetaan tämä hallitusohjelman kirjaus. Nuorisorangaistus on alle 18-vuotiaana rikoksensa tehneille tarkoitettu intensiivinen yhdyskuntaseuraamus, jonka sisältö voidaan sovittaa vastaamaan nuorten tarpeita. Nuorisorangaistuksessa nuori tapaa säännöllisesti viikoittain Rikosseuraamuslaitoksen valvojaa ja suorittaa erityisesti nuorille suunnattuja sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia. Nuorisorangaistuksen nykyinen pituus on neljästä kuukaudesta yhteen vuoteen. Nuorisorangaistuksesta säädettiin ensin kokeilulakina, ja lopulta se säädettiin pysyväksi osaksi Suomen rangaistusjärjestelmää vuonna 2005. Kokeilulain aikana nuorisorangaistustuomioita annettiin vuositasolla jopa yli sata. Vakinaistamisen jälkeen määrät alkoivat kuitenkin vähentyä, ja viime vuosina tuomioita on annettu vain noin viisi—kymmenen kappaletta vuodessa. Syynä on arvioitu olevan muun muassa lainsäädännön epäselkeys, haasteet nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen liittyvän prosessin sujuvuudessa sekä viranomaiskäytännön muotoutuminen osin erilaiseksi kuin mitä lakia säädettäessä oli tarkoitettu. Nuorisorangaistusta on kuitenkin sinänsä pidetty toimivana seuraamuksena. Jatkossa nuorisorangaistuksen tuomitsemisen harkintaa ohjattaisiinkin aikaisempaa selkeämmin, selkeyttämällä rikoslain säännöksiä ja säätämällä siitä, että seuraamusselvityksen yhteydessä arvioitaisiin säännönmukaisesti sitä, onko nuori nuorisorangaistukseen sisältyvän intensiivisen tuen tarpeessa. Rikosseuraamuslaitos tekee siis jo nykyisin aina syyttäjän pyynnöstä seuraamusselvityksen osana nuorten rikosprosessia, mutta nuorisorangaistuksen tarve ja soveltuminen on hyvin harvoin syyttäjän pyynnöissä nostettu esille yhtenä seuraamusvaihtoehtona. Sen sijaan usein selvitetään vain ehdollisen vankeuden ohessa tuomittavan valvonnan tarvetta. Tällainen valvonta on kuitenkin selvästi nuorisorangaistusta väljempää. Seuraamusselvitysmenettelyä kehitettäisiin nyt siten, että viranomaisyhteistyötä ja nuorten ohjaamista rikoksetonta elämää tukevan toiminnan pariin lisättäisiin seuraamusselvitysmenettelyssä. Tavoitteena on siis puuttua nuoren tilanteeseen jo rikosprosessin aikana rikoskierteen katkaisemiseksi. Nuorisorangaistuksen tuomitseminen edellyttää tällä hetkellä sitä, että se on tarpeen nimenomaan sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Tässä esityksessä ehdotetaan, että nuorisorangaistus voitaisiin tuomita jatkossa myös rikoksen moitittavuuteen liittyvien tekijöiden perusteella silloin kun rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisemmat rikokset puoltavat nuorisorangaistuksen tuomitsemista ja ehdollista vankeutta yksin on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena. Rikoksen vakavuus lisättäisiin siis nuorten tarvitseman tuen oheen vaihtoehtoiseksi perusteeksi tuomita nuorisorangaistus. Tavoitteena on siis, että nuorisorangaistus tulisi nykyistä laajemmin huomioitavaksi seuraamusvaihtoehdoksi. Tavoitteena on myös lisätä rangaistuksen käyttöä erityisesti ensimmäistä kertaa rikokseen syyllistyneiden kohdalla ja tapauksissa, joissa rikoksesta tai samalla kertaa käsiteltäviksi tulevista rikoksista on nykyisin odotettavissa yksi—kaksi vuotta ehdollista vankeutta. Tällaisia rikoksia nuorten kohdalla ovat esimerkiksi ryöstö- ja pahoinpitelyrikokset. Nyt nuorisorangaistuksen enimmäiskestoa pidennettäisiin yhdestä vuodesta kahteen vuoteen, joten tällaiset teot tulisivat nykyistä selkeämmin sen soveltamisalan piiriin. Nuorisorangaistuksen sisältöön lisättäisiin rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa ja opiskeluun ohjaamista. Koska päihteiden käyttö on usein merkittävä tekijä nuortenkin rikollisuuden taustalla, seuraamukseen sisällytettäisiin myös mahdollisuus suorittaa osa rangaistusta hoitamalla päihteiden riippuvuutta ja käyttöä. Tällainen on nykyisin mahdollista esimerkiksi yhdyskuntapalvelun kohdalla. Nuorisorangaistukseen sisältyvää työelämään tutustumista ja työn tekemiseen perehtymistä ehdotetaan puolestaan lisättäväksi siten, että nykyisin laissa mainittu järjestämisvaikeus tai sen ilmeinen tarpeettomuus ei enää olisi jatkossa peruste olla ottamatta tätä sisältöä nuorisorangaistukseen mukaan. Myös tehokkaan ja vaikuttavan täytäntöönpanon edellyttämä jousto valvontatoimien väljentämiseksi ja lisäämiseksi mahdollistettaisiin aikaisempaa selkeämmin. Kun nuorisorangaistuksesta olisi suoritettu kaksi kolmasosaa mutta kuitenkin vähintään neljä kuukautta ja olisi käynyt ilmeiseksi, ettei nuorella ole merkittävää rikokseen syyllistymisen riskiä, valvontatapaamisia ja tilaisuuksia voidaan vähentää. Toisaalta niitä voidaan myös lisätä, jos tuomitun sosiaalisen selviytymisen edistäminen tai uusien rikosten ehkäiseminen sitä vaatii. Näin voitaisiin lisätä tuomitun oman toiminnan vaikutusta seuraamuksen täytäntöönpanon sisällössä, mikä minusta on hyvä. Esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella, ja sieltä saatu palaute on ollut pitkälti positiivista. Myös lainsäädännön arviointineuvosto on antanut esitykselle parhaan mahdollisen arvosanan. Saadun palautteen johdosta on tehty kuitenkin vielä jonkinlaisia pieniä lisäyksiä erityisesti perusteluihin. Esityksellä tavoitellaan nuorisorangaistuksen käytön lisäämistä nykyisistä yksittäisistä tuomioista noin 100—150:een vuodessa, joten kysymyksessä on merkittävä puuttuminen nuorisorikollisuuteen. Nuorisorangaistus on intensiivinen seuraamus, jonka avulla voidaan puuttua niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat rikokseen syyllistymisen taustalla. Nyt esitettävillä ehdotuksilla pyritään vaikuttamaan siihen, että rikoksia tekevien nuorten tilanteeseen puututtaisiin riittävän vaikuttavalla ja intensiivisellä interventiolla. Näin voidaan ennalta ehkäistä rikoskierteen syventymistä ja sinne vankilaan joutumista myös myöhemmässä elämässä. Henkilötyövuosien lisäys Rikosseuraamuslaitokselle on otettu huomioon tässä esityksessä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä arvosteltiin hallituksen sisäisen turvallisuuden politiikkaa, muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa, ja ministeri Rantanen ei ole paikalla. Meidän kasvava maahanmuutto on aiheuttanut meille myös sisäisen turvallisuuden ongelmia, mikä näkyy myös meidän vankiloissamme. Ennusteiden mukaan lähivuosina meillä saattaa olla jo yli puolet ulkomaalaisia vankeja, ja siksi on äärettömän tärkeätä, että meillä on hillitty ja hallittu maahanmuutto sekä tehokas karkottaminen silloin kun syyllistytään rikoksiin. Tämä on meidän jokaisen etu, että meillä käytetään rahat meidän kansalaisten turvallisuuteen. Täällä on hyvä olla, ja jos et ole täällä kunnolla, niin poistu täältä. Toki panostamme myös siihen, että kansalaisuudesta riippumatta rangaistukset ankaroituvat, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Täällä tuotiin esille erityisesti tämä varmuusvankeus, joka itse asiassa taitaa olla tämän viikon valtioneuvoston istunnossa. Sitten se tulee eduskuntaan, ja se on historiallinen muutos Suomessa. Me vihdoinkin saamme ne arviolta 10—15 henkilöä, jotka ovat vakava vaara toisten hengelle ja terveydelle, pidettyä lukkojen takana. Nyt olemme olleet voimattomia tämän asian edessä, ja nekin asiantuntijat, jotka olivat silloin kun meillä pakkolaitosjärjestelmä poistui, muun muassa professori Utriainen, ovat kertoneet, että se ei ollut hyvä päätös. Vihdoinkin tämä hallitus tuo historiallisen uudistuksen, sellaisen, joka on jo oikeusvaltioissa Norjassa ja Tanskassa, koska kansalaisia pitää suojella. Tämä hallitus on tehnyt oikeusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalalle pienempiä säästötavoitteita juuri sen takia, että me halutaan panostaa oikeusvaltioon, turvallisuuteen ja siihen, että on riittävät resurssit. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos. Puhun sen verran lyhyesti, että ministeri Talvitiekin saa kommentoida, kun tuli ystävällisesti myös tähän paikalle. Tämä kielikertomushan on koko valtionhallinnon, kaikkien ministeriöiden. Tämä kertomus sisältää paljon substanssia, josta on muillakin hyvin paljon osaamista. Kiitän hyvistä puheenvuoroista. Täytyy sanoa, että yrityksissä ja viranomaisissa ja kaikissa kylteissä ja tämäntyyppisissä voisi kyllä nyt järkeä käyttää. Toki me voimme joutua tulevaisuudessa tekemään yrityksille ja muutenkin jopa velvoittavaa lainsäädäntöä, että pitää löytyä esimerkiksi ruokapaikoista suomeksi kaikki ruoka-allergeenit ja muuta. Mutta täytyy ajatella, että minkä ihmeen takia laitetaan noin. Minä en edes saanut oikein selvää, mikä ”koostaffi” vai mikä se oli, minne teidän piti mennä. Kiireessä menet jonnekin, et tiedä, mitä siinä lukee, onko se K-käytävä vai mikä ”kstaffi” se on. Kyllähän pitäisi järkeä käyttää. Meillä on niin rikas ja kaunis kieli. Minä olen joskus miettinyt noita meidän sanontoja. Katsokaa niitä, ne ovat hauskoja. Niin kuin ”peninkulma” — minä en tiedä, tietääkö moni, että siitä, kuinka kauas koiran haukkuma kuuluu, se matka on tullut. Meillä on ihan valtavan hyviä tällaisia. Sitten tuosta ruotsin kielestä: Ymmärrän nuo haasteet, mutta sitten on sekin, että kun tuolta katsoin tiedoista, että on ruotsin kielen osaamistason yleinen heikkeneminen yhteiskunnassa, niin miten ihmiset saadaan motivoitua opiskelemaan, kun se ei oikein ase ohimolla onnistu, niin sanotusti ase ohimolla, pakotettuna. Itse tykkään opiskella kieliä, mutta esimerkiksi ruotsia tulee käytettyä sen verran harvoin, että kyllä minä nyt pienessä porukassa vähän ruotsia puhun, mutta kyllä se haasteellista on. Kunnioitan, että uskallatte puhua suomea julkisestikin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antaa kerran vaalikaudessa eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta. Nyt käsiteltävänä on järjestyksessään kuudes kielikertomus. Kertomus antaa tärkeää seurantatietoa kansalliskieltemme ja kotoperäisten kieltemme tilanteesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Tämä tieto auttaa vaalimaan ainutlaatuista kieliympäristöämme. Kertomuksessa käsitellään kielilainsäädännön soveltamista, kielellisten oikeuksien toteutumista, maan kielisuhteita sekä suomen ja ruotsin kielten kehitystä. Suomen ja ruotsin kielten lisäksi kertomuksessa tulee käsitellä ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan muitakin kielioloja. Tässä kertomuksessa on seurattu myös esimerkiksi karjalan kielen ja romanikielen tilannetta. Nyt käsiteltävä kertomus sisältää ajankohtaistietoa Suomen kielioloista ja kielellisiä oikeuksia tukevista rakenteista, hallinnollisten muutosten vaikutuksista kieliryhmiin sekä kokemuksia kielellisten oikeuksien toteutumisesta viranomaisissa. Kertomuksessa tarkastellaan syvällisemmin viittä keskeistä teemaa, joita ovat digitalisaatio, kielellisten oikeuksien toteutuminen oikeuslaitoksessa, kaksikielisten hyvinvointialueiden toiminta, Suomen kansalliskielten tilanne sekä viittomakielisten oikeudet. Kertomusta on valmisteltu oikeusministeriössä. Kertomusten taustaksi on toteutettu vuonna 24 kielibarometri, saamen kieli ‑barometri sekä viittomakielibarometri. Muita keskeisiä aineistoja ovat erityisesti tilastotiedot, ylimpien laillisuusvalvojien antamat ratkaisut sekä eri ministeriöiden omalta substanssialaltaan antamat tiedot sekä viranomaisten ja kieliryhmien tiedot. Kielilaki suojaa kansalliskielten käyttöä viranomaisten toiminnassa, ja lain soveltamista tapahtuu kaikilla hallinnonaloilla. Hallituksen kertomuksessa kuvataan esimerkiksi kansalliskielten tilannetta koulutuksen ja opetuksen alalla, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriölle, sekä kaksikielisillä hyvinvointialueilla, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kokonaisuutena on vielä liian tuore pitkälle menevien vaikutusten asianmukaiseen arviointiin. Myös kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksiin, ruotsin- ja saamenkielisten palveluiden tukemiseen sekä kansalliskielilautakuntiin ja saamen kielen lautakuntaan liittyvä toiminta hakee vielä osittain muotoaan. Haasteita on ruotsinkielisissä palveluissa, etenkin ruotsinkielisten vammaispalveluiden toteutumisessa. Lapin hyvinvointialueella sote-uudistus ja alueen erityistehtävä saamenkielisten palveluiden tukemisessa ovat mahdollistaneet saamenkielisten palveluiden pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen kehittämisen, mikä on saanut kiitosta palvelun käyttäjiltä. Peruskoulussa vain pieni osa oppilaista saavuttaa äidinkielen opetuksessa hyvät taidot. Perustaitojen osaamisen vahvistamiseksi äidinkielen ja kirjallisuuden tuntiresursseja on lisätty alakouluissa syksystä 2025 alkaen. Toisen kotimaisen kielen pakollisuus osana ylioppilastutkintoa poistui vuonna 2004, ja sen jälkeen ruotsin kirjoittajien määrä on laskenut ja kielen yleinen osaaminen yhteiskunnassa heikentynyt. Yläkoulun seitsemännelle luokalle on lisätty syksystä 24 alkaen yksi vuosiviikkotunti B1-kieleen, joka suurimmalle osalle oppilaista tarkoittaa ruotsia toisena kotimaisena kielenä. Ammatilliseen perustutkintoon sisältyy sekä äidinkielen että toisen kotimaisen kielen opintoja merkittävästi vähemmän kuin lukiokoulutukseen. Syksystä 28 alkaen suomalaisen ylioppilastutkinnon voi suorittaa myös englannin kielellä, ja englanninkielinen lukiokoulutus alkaa vuonna 2026. Oikeusministeriössä on yhteistyössä Tuomioistuinviraston kanssa kehitetty ruotsinkielisiä palveluita vuosina 24—25 — puhun siis koko ajan 2000-luvusta. Samalla on korostettu oikean käsittelykielen varmistamista oikeudessa jo prosessin alkuvaiheessa. Tyytyväinen voi olla huomioon siitä, että vuoden 2019 käräjäoikeusuudistuksen ei ole havaittu merkittävästi heikentäneen ruotsinkielistä palvelua, vaikka yksittäisiä kielteisiä vaikutuksia on tuotu esiin. Vuonna 2021 valtioneuvoston periaatepäätöksenä annetun kansalliskielistrategian toimenpiteinä oikeusministeriö on tilannut selvityksen englannin kielen aseman vaikutuksesta kansalliskielten elinvoimaisuuteen sekä asettanut suomen kielen selvityshenkilön kartoittamaan ja määrittelemään suomen kielen tilannetta ja haasteita ja tavoitteita. Selvityksen perusteella, vaikka englannin kielen käytön lisääntyminen vaikuttaa kielen asemaan, on suomi yhä vahva maan pääkieli. Tämän asiantilan säilymistä pidetään tärkeänä, ja suomen kielen taito on olennainen osa kaikilla yhteiskunnan alueilla. On kuitenkin niin, että englannin kielen lisääntynyt käyttö on vaikuttanut kansalliskielten asemaan yhteiskunnassa. Suomen kielen kohdalla englannin vaikutukset näkyvät etenkin esimerkiksi korkeakouluissa, joissa englanti vie tilaa suomen kieleltä. Tietysti erilaisista muistakin käytännön haasteista jatkuvasti varmasti kaikki edustajat kuulemme ihmisiltä, kun suomenkielistä palvelua ei ole monissa paikoissa saanut. Ruotsin kielen asema on vahva. Tämä kuitenkin vaatii suunnitelmallisuutta ja toimenpiteitä viranomaisilta. Haasteita oikeuksien toteutumiselle aiheuttaa viranomaisten ruotsinkielentaitoisen henkilöstön vähäinen määrä sekä ruotsin kielen osaamistason yleinen heikentyminen yhteiskunnassa. Kotimaisten kielten elinvoimaisuus edellyttää, että niitä myös käytetään aktiivisesti. Hallitus on vahvistanut kielten elinvoimaisuutta muun muassa jatkamalla kansalliskielistrategian ja kielipoliittisen ohjelman toimeenpanoa, tekemällä selvityksiä suomen, ruotsin ja englannin asemasta, kehittämällä ruotsinkielisiä tuomioistuin- ja hyvinvointipalveluja sekä tukemalla saamen, karjalan ja viittomakielen elvytystä. Tuossa äsken luettelin myös näitä koulutusjärjestelmän uudistuksia, jotta esimerkiksi peruskoulussa saavutettaisiin riittävät kielelliset taidot. Näiden toimien kokonaisuus vahvistaa sekä kansalliskielten että kotoperäisten kielten elinvoimaa muuttuvassa ja kansainvälistyvässä Suomessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta. On erittäin tärkeä asia, että keskustellaan myös sovittelusta ja rikosprosessista ja uhrin asemasta, vaikka tässä esityksessä on enemmän kyse teknisestä — tai teknisestäkin, toki oli siellä sisällöllisiäkin säännöksiä. Ensinnäkin kiitän lakivaliokunnan puheenjohtaja Eerolaa, että toit esille, minkälaisia asioita siellä on keskusteltu. Hyvä kuulla. Näitähän tietysti valmistelussakin on noussut, ja totta kai hyvä, että käytte kaikki huolellisesti läpi ja onko täsmennettävää ja minkälaista palautetta tulee. Sehän on eduskunnan tehtävä, että me ensin valmistelemme, kuulemme laajasti. Kun edustaja Reijonen kysyi, miksei ole aikaisemmin tehty, niin siihen minä en osaa vastata — mutta nyt tehdään. Minusta luonteva paikka sovittelulle on oikeusministeriön hallinnonala. Oikeuspalveluvirasto oikeusministeriön hallinnonalla pääsee keskittymään tähän. Se tulee osaksi tätä koko Oikeuspalveluvirastoa, tulee ohjausta, yhteisiä pelisääntöjä, sitä voidaan kehittää. Tällä hetkellä sinne siirtyy sosiaali- ja terveysministeriöstä resursseja ja muutama henkilö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Mitään lisäresursseja tähän ei ole panostettu tässä vaiheessa. Katsotaan, miten sitä voidaan kehittää. Kuten hyvin tiedämme, tällä hetkellä on hyvin haasteellista nostaa virkamiestasoa ja henkilötyövuosia. Tässähän voi pikemminkin tulla hyvinkin paljon sellaista, mikä voi helpottaa niin, että voidaan keskittyä siihen sovittelutyöhön. Edustaja Savola kysyi tästä tiedonsaantioikeudesta, mutta hän onkin nyt lähtenyt. Tässä on kysymys siitä, miten sovittelutoimisto saa poliisilta, syyttäjältä ja muilta viranomaisilta tietoa pyytämällä. Sitten taas mitä tulee muiden velvollisuuksiin antaa oma-aloitteisesti tietoa, niin meidän oikeusjärjestelmä säännöstää aina siellä substanssilainsäädännössä, ja minulla ei ole sitä toista lainsäädäntöä nyt tässä ollut harkittavana, kun valmistelin näitä pykäliä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain muuttamisesta on tässä edessänne ja esittelyssä. Tämä sisältää kaksi kokonaisuutta, elikkä rikos- ja riita-asioiden sovittelun siirtämisen oikeusministeriön hallinnonalalle ja Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevat muutokset. Tämä sovittelun siirto sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta oikeusministeriöön sisältyy hallitusohjelmaan, ja tämä siirto on tarkoitus toteuttaa ensi vuoden eli vuoden 27 alusta lukien. Tämä siirtoa koskeva tarve on ollut esillä jo vuosia, ja sitä on ehdotettu muun muassa oikeudenhoidon selonteossa viime kaudella. Esityksestä saadussa lausuntopalautteessa sitä on myös kannatettu laajasti. Esitykseen ovat suhtautuneet myönteisesti niin palveluntuottajat kuin sovittelutoimistojen kanssa yhteistyötä tekevät viranomaiset ja järjestöt. Sovittelutoiminnalle on luotu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jo hyvä pohja. Oikeusministeriön hallinnonala on kuitenkin sovittelulle luonteva paikka, koska sovittelu nähdään aiempaa selkeämmin osana oikeusjärjestelmää ja rikoksentorjuntaa. Siksi sovittelun käytön lisäämiselle on myös paremmat mahdollisuudet oikeusministeriön hallinnonalalla. Muutos saadaan nyt vihdoin toteutettua, ja sovittelun kehittämistyötä päästään jatkamaan oikeusministeriön hallinnonalalla ja Oikeuspalveluviraston alaisuudessa. Esityksen mukaan palvelujen järjestämisestä vastaa jatkossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta tosiaan Oikeuspalveluvirasto. Palveluja tuottavat edelleen sopimuspohjaisesti palveluntuottajat eli hyvinvointialueet, kunnat ja järjestöt, joita tällä hetkellä on 17. Sopimukset siirtyvät suoraan lain nojalla Oikeuspalveluvirastolle. Sovitteluja hoitavat pääasiassa vapaaehtoiset sovittelijat, niin kuin tähänkin saakka ovat tehneet, ja sovittelua koskevat menettelysäännökset tai sovittelun edellytykset eivät millään tavoin muutu. Elikkä tämä sisältää välttämättömät muutokset tehtävien siirtoon. Sen lisäksi on sovittelutoimistojen tiedoksisaantioikeuksia ehdotettu selkiinnytettäväksi. Jatkossa sovittelutoimistolla on täsmennetty oikeus saada sovittelualoitteen tehneeltä viranomaiselta, esimerkiksi koululta, poliisilta, välttämättömät tiedot sovittelua varten ja koulujen edellytykset näin tehdä aloitteita paranevat, kun lainsäädännössä määritellään tämä selkeästi. Sitten tässä on Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevia muutoksia. Tällä hetkellä talous- ja velkaneuvontaa annetaan oikeusaputoimistoissa. Talous- ja velkaneuvonta irrotetaan oikeusaputoimistosta, ja palvelut annetaan jatkossa talous- ja velkaneuvontatoimistosta. Ne annetaan kuitenkin koko Oikeuspalveluviraston alaisuudessa, mutta tämä erottelu tehdään. Tämän muutoksen jälkeen Oikeuspalveluvirastossa olisi oikeusaputoimistoja, edunvalvontatoimistoja ja talous- ja velkaneuvontatoimistoja. Tämä muutos johtuu siitä, että asiakkaita voitaisiin palvella paremmin, ja oikeusaputoimistojen esteellisyysarviointia koskevia säädöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi, jotta toimistojen toimitilojen sijainti valtion yhteisissä toimitiloissa olisi mahdollista ilman lisäkustannuksia. Tämä johtuu siitä, että meillä on Asianajajaliiton ja esteellisyyssäännösten mukaan erilaisia esteellisyyksiä siitä, onko sama toimisto eri toimisto, ja sitten kun palveluita on yhdistetty, on tullut erilaisia esteellisyysvaikeuksia. Tätä yritetään tässä samassa yhteydessä selkeyttää. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hyviä puheenvuoroja. Tosiaan korostan nyt ensimmäiseksi sitä, että tämä ei ole siis mikään säästölaki. Tätä ei ole sitä varten tehty, vaan poliisit ovat toivoneet järkevämpää ja laajempaa sakkomenettelyä, ja on vuosikausia puhuttu siitä, miten siihen saataisiin sitten poliisi, syyttäjä, asianosaisten suostumukset ja muuta. Tämä on siis ensisijaisesti sitä, että oikeusturva toteutuu nopeammin. Tässähän on rajauksena tietyt rangaistustasot. Sitten on poissuljettu vielä tietyt rikokset, mitä tuossa luettelin, esimerkiksi henkeen ja terveyteen liittyvät ja terrorismirikokset, joita ei saa käsitellä tässä lainkaan. Nämä ovat selvät, riidattomat asiat. Kumpikin suostuu siihen ja haluaa, että okei, tässä on nyt tämä homma. Haluan poistaa sen päiväjärjestyksestä. Hyvä, minun ei tarvitse tulla oikeuteen. Maksa sinä sakkosi ja minulle korvaukset, ja vahvistamme sen. Tässä nostetaan sitä tasoa. Me päästään lähemmäs pohjoismaista tasoa. Meillä on naapurimaassa Ruotsissa muita keinoja. Heillä on laajempi mahdollisuus esimerkiksi sakkomenettelyssä määrätä jopa oheen ehdollinen vankeus. Tässä nyt ei sitä esitetä, mutta tämmöisiä erilaisia malleja on ympäri Eurooppaa. On järkevää, että me käytetään resurssit niihin vaativiin rikosasioihin, joissa pitää pohtia näyttöä, pitää pohtia vahingonkorvauksia ja monenlaisia muita asioita. Tässä voidaan määrätä myös menettämisseuraamus: Esimerkiksi varkaus, myönnät siinä, että okei, minä pöllin tämän kellon tuolta kultasepänliikkeestä. Siinä annetaan sinulle sakko. Asianomistaja sanoo, että minulle käy tämä, ja sitten se kello otetaan pois. Kaikki voidaan tehdä siinä samassa yhteydessä, eikä niin, että se pitäisi väkisin viedä jonnekin hitaaseen — kukaan ei tule paikalle, ja ketään ei oikeastaan kiinnosta se, ja se on jo kerran myönnetty. Elikkä tämäntyyppisiä asioita. Tässähän ei rajoiteta mitenkään avustajan käyttöä, mutta täällä 4 ja 5 §:ssä kerrotaan, mitä kaikkia tietoja pitää kertoa muun muassa vastaajalle ja mitkä nämä seuraamukset ovat ja niin poispäin. Jos et anna siinä suostumusta, niin ei siinä ole mitään kellonaikaa, että se pitää tänään antaa. Joka tapauksessa, jos sinä sanot, että minä jään tätä miettimään, eihän sitä silloin voi siinä yhteydessä ratkaista. Tässä ei ole peruuttamismahdollisuutta, mutta voit hakea sitten muutosta tähän, jos olet sitä mieltä, että haluat hakea tähän muutosta ja valituksen ja täyteen oikeudenkäyntiin. Sitten mitä tulee suostumuksenvaraisuuteen, niin sitä oli pohdittu täällä hallituksen esityksessä tosi hyvin. Varmasti, kun käytte lakivaliokunnassa ja muissa valiokunnissa tätä läpi, voitte katsoa siellä, minkä takia tähän on päädytty. On hyvä huomata, että täällä on ollut myös lausuntoja siitä, että tämä menee liian laajaksi. Jos se olisi ollut ilman suostumusta, niin miten sitten meidän perustuslakivaliokunta sitä pohtisi? Eduskunnallahan on mahdollisuus toivoa uutta ja tehdä tähän muutoksia ja tehdä niitä meidän kanssa yhdessä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta sitä on kyllä vahvasti pohdittu. Tässä on ollut laaja työryhmä. Tässä ovat olleet poliisi ja syyttäjä ja tuomioistuin ja asianajajia ja sisäministeriö mukana. Tähänkin asti poliisit ovat sakkomenettelyssä sakkoja antaneet. Täällä ei nyt ilmene mitään näistä poliisiautoista, eli siihen minä en osaa vastata, mutta varmasti tätäkin voidaan käydä valiokunnassa läpi ja kysyä poliisilta, miten tämä menee. Tässä nyt ehkä keskeisimmät. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! [Hälinää] — Minä odotan, että tässä vähän rauhoittuu. [Puhemies koputtaa] — Kiitos, puhemies! — Käsittelemme sakkomenettelyn muutosta. Sakkomenettely on menettelyä, jossa sakkorangaistus määrätään tuomioistuimen ulkopuolella. Sakkomenettelyssä poliisi tai syyttäjä voi määrätä sakkorangaistuksen, jos kyse on selvästä ja yksinkertaisesta rikosasiasta. Voimassa oleva nykyinen sakkomenettelylaki tuli voimaan vuoden 2016 lopussa, ja lain käyttöalaa on laajennettu viimeksi vuonna 2019. Tämä hallitus haluaa sujuvoittaa ja nopeuttaa rikosprosessia ja varmistaa samalla, että oikeusturva toteutuu nopeammin. Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä edistetäänkin osaltaan hallitusohjelman tavoitetta oikeusprosessien sujuvoittamiseksi sekä lisäksi hallitusohjelmakirjausta siitä, että hallitus toteuttaa tämän sakkomenettelyn kokonaistarkastelun ja uudistuksen. Rikosketju, kuten tiedämme, on ollut pitkään kuormittunut. Esitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinmenettely kestävät liian pitkään. Tämä heikentää tietysti kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja kuluttaa viranomaisten resursseja ja hidastaa tietysti sitä, että uhri saa oikeutta. Esitys kohdistuu juuri näiden ongelmien taklaamiseen mahdollistamalla selvien ja yksinkertaisten, sakolla sovitettavien asioiden käsittelyn kevyemmin ilman, että asianosaisten oikeusturvasta tingitään. Esittelen seuraavaksi kolme keskeisintä muutosta, joita ovat nämä: Ensinnäkin esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi sakkomenettelyn soveltamisalaa niin, että menettelyä voitaisiin käyttää jatkossa myös rikoksissa, joiden enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin kuitenkin tietyt rikokset tuosta rangaistusrajasta huolimatta, jotka ovat laadultaan ja suojeltavan oikeushyvän vuoksi sellaisia, että ne kuuluvat tuomioistuinkäsittelyyn. Näitä ovat henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset, terrorismirikokset ja eräät viranomaisiin kohdistuvat rikokset. Toinen asiakokonaisuus, jota tässä esitetään, on poliisin ja syyttäjän toimivallan jako ja sen muutokset. Ehdotettavat muutokset ovat sellaisia, että poliisi voisi jatkossa ratkaista sakkomääräyksellä kaikki nykyisen sakkomenettelylain soveltamisalan alaiset teot, joista säädetty ankarin rangaistus on kuusi kuukautta vankeutta, ja määrätä enintään 60 päiväsakon suuruisen sakkorangaistuksen. Nykyisin tämä on alhaisempi. Loput sakkomenettelyn soveltamisalaan kuuluvat asiat ratkaisisi syyttäjä, eli 6 kuukautta — 2 vuotta. Näin syyttäjien resurssit voidaan kohdentaa oikeudellisesti vaativampiin juttuihin, joita jatkuvasti tietysti on, ja tuomioistuimissa voidaan keskittyä ydintehtäviin ja vaativiin asioihin. Tarvittaessa poliisi voi tietysti neuvotella syyttäjän kanssa siitä, soveltuuko yksittäinen rikosasia sakkomenettelyyn, jos tällaista pohdintaa käydään. Se tuo lisää myös sitä, että rangaistuskäytäntö pysyy yhtenäisenä. Kolmanneksi tässä esityksessä sakkomenettelystä ehdotetaan, että määrättäviä muita seuraamuksia laajennetaan hallitusti, kun sakkomenettelyssä määrättävän menettämisseuraamuksen enimmäismäärä nousisi 5 000 euroon nykyisestä 1 000 eurosta. Lisäksi sakkomenettelyssä voitaisiin uusina seuraamuksina määrätä jatkossa asian selvittämisestä aiheutuneet päihdekustannukset sekä rikokseen perustuva riidaton — korostan: riidaton — asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus. Näiden muutosten ansiosta sakkomenettelyssä voitaisiin ratkaista esimerkiksi näpistysasiaan liittyvä korvausvaatimus sekä muulla kuin tarkkuusalkometrillä selvitettävät rattijuopumusrikokset. Sakkomenettelyssä asioita käsiteltäessä huolehditaan jatkossakin asianosaisten oikeusturvasta. Kuten aikaisemmin totesin, siinä voidaan käsitellä vain selviä ja yksinkertaisia asioita, joista ei yleisen rangaistuskäytännön mukaan olisi odotettavissa ankarampaa seuraamusta kuin sakko — elikkä tässä menettelyssä ei määrätä ehdollisia, ehdottomasta nyt puhumattakaan, vain sakkorangaistus. Sakkomenettely edellyttäisi edelleen molempien osapuolien suostumusta tähän menettelyyn — elikkä suostumus tulee olla. Esityksellä myös parannetaan asianomistajan muutoksenhakuoikeutta esimerkiksi tilanteissa, joissa asianomistaja muutoksenhaulla kertoo, että hän antoi tilanteeseen suostumuksen mutta hänellä oli siihen erityisiä syitä, miksi hän näin ajatteli. Tämä olisi esimerkiksi yksi keino siihen, jos ajatellaan, että joku on vaikkapa tilanteessa kokenut jonkinlaista painostusta ja antanut suostumuksen ja sitten ilmoittaakin, että tässä oli tämmöinen tilanne. Tämä on minusta tämmöinen hyvä keino siihen, että ei tule tilanteita, joissa kävisi niin, ettei voi sitten toisessa tilanteessa kertoa, mitä siinä kyseisessä suostumustilanteessa on ajatellut. Alaikäisen epäillyn kohdalla esitetään lisättäväksi huoltajan informointia ja osallistumista menettelyssä. Tässä on ollut käytännön haasteita, joihin halutaan puuttua. Arvoisa puhemies! Vaikutuksista muutama keskeinen havainto. Esityksen myötä rikosasioiden käsittely nopeutuu. Arvion mukaan tuhansia selviä sakkoasioita voidaan siirtää pois täysimääräisestä rikosprosessista ja ‑käsittelystä. Tämä keventää kaikkien ketjun toimijoiden tehtäviä ja nopeuttaa tietysti sitä asian läpimenoaikaa, kun se sakko tulee siinä välittömästi. Kun se on joka tapauksessa tulossa silloin, kun myönnetään ja asia on selvä, niin on hyvä, että se on siinä saman tien annettavissa eikä kestä siellä kuukausikaupalla. Näin ollen oikeusturvan saaminen nopeutuu ja perustuslaissa turvattu oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä paranee. On hyvä muistaa, että tämä on myös perusoikeus, että asiat käsitellään viivytyksettä. Tällä parannetaan siten myös rikoksen uhrin asemaa, koska jos hän suostuu menettelyyn, hän näkee, että siinä sitten häneen kohdistunut epäilty, vastaaja, saa rangaistuksen, ja siinä voidaan mahdollisesti sopia myös riidattomat asianomistajan korvaussaamiset. Vahvistamme käytännössä oikeusvaltiota tällä esityksellä, kun vapautamme resursseja näihin vaativiin asioihin, kuten aiemmin totesin. Asiat käsitellään nopeammin, ja tämä on eräs tapa saada nopea ratkaisu asiaan. Kuten totesin, tämä on asianosaisten suostumusta edellyttävä, mikä yhdessä muutoksenhakuoikeuden kanssa turvaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies, ja kiitos, edustaja Keto-Huovinen! Kävimme näitä keskusteluja myös samassa pöydässä, kun olimme hallitusneuvotteluissa. Haluan ensin sanoa sen, että tämä hallitus on tehnyt naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi hyvin paljon. Luettelitte jo asiat, joita on tehty, ja lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen ja pakkoavioliittoihin. Olen käynyt pyöreän pöydän keskustelun maahanmuuttajanaisten kanssa kunniaväkivallasta, joka on osa tätä lähisuhdeväkivaltaa. Olemme korottaneet rikosuhrimaksuja, jotta Rikosuhripäivystys ja Nollalinja saavat lisärahoitusta useita satojatuhansia euroja tänä vuonna. Meneillään on myös rahoituksen hakeminen lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen. Kuten hallitusneuvotteluissa sovimme, teemme arviomuistion tästä, miten me voisimme kehittää tätä lähestymiskieltoa. Se on ongelma. En tiedä, pitäisikö enemmän määrätä myös näitä poliisin saman tien määräämiä väliaikaisia lähestymiskieltoja, jotka ovat tällä hetkellä jo mahdollisia, [Puhemies koputtaa] mutta minä olen sitä mieltä, että rangaistuksia pitäisi voida kiristää.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Etsin täältä asiakirjoistani vastausta tähän Lylyn kysymykseen: Tosiaan lausunnolla tämä esitysluonnos vielä sisälsi pykälän ulosottokaareen sillä tavalla, että havainnetietoja olisi voinut luovuttaa työsuojeluviranomaiselle, mutta sekä Ulosottolaitos että työsuojeluviranomainen pitivät ehdotusta havaintotietojen luovuttamisesta haastavana soveltaa käytännössä, ja näitä tietoja olisi ollut hankala arvioida. Nyt on hyvä muistaa, että tämmöisessä tilanteessa voi olla kyse myös niin selkeistä asioista ja laiminlyönneistä, että ulosottomies voi oma-aloitteisesti luovuttaa näitä tietoja, ja se säännös täällä on. Jatkovalmistelussa, virkavalmistelussa saamani selvityksen mukaan näistä luovuttiin, koska tässä oli erilaisia haasteita, joita on käyty toimijoiden kanssa läpi. Mutta toki eduskunnalla on aina mahdollisuus palata, jos katsoo tarpeelliseksi, vielä tähän ongelmatiikkaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme nyt hallituksen esitystä viranomaisten välisen tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi, vankilaturvallisuuden parantamiseksi sekä ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi. Kysymys on nimenomaan tietojenvaihtolainsäädännön parantamisesta. Rikollisuuden tehokkaassa torjumisessa viranomaisten välinen yhteistyö on keskeistä. Viranomaisten välinen tietojenvaihto luo edellytyksiä sille, että eri viranomaiset voivat oikea-aikaisemmin ja tehokkaammin puuttua rikollisuuteen. Erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan puuttumiseksi tarvitaan muiden keinojen ohella sujuvampaa tietojenvaihtoa viranomaisten välillä. Hallitusohjelma sisältää useita kirjauksia, joiden tavoitteena on korjata tätä tietojenvaihtoa viranomaisten välillä. Näitä hankkeita onkin eri ministeriöissä vireillä, ja tämä on nyt oikeusministeriöstä tuotava hanke. Esityksessä ehdotetaan säädösmuutoksia, joissa on kyse Rikosseuraamuslaitoksen, Ulosottolaitoksen, Verohallinnon ja työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada tietoja ja luovuttaa tietoja toiselle viranomaiselle rikosten torjumiseksi ja ehkäisemiseksi. Ensinnäkin ehdotetaan muutoksia Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietojen käsittelyä koskevaan lakiin. Muutoksilla toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaus tarvittavista lainsäädäntömuutoksista, jotta tietojen vaihtaminen vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittyneistä henkilöistä sekä muista henkilöistä, joilla voi olla vaikutusta vankilaturvallisuuteen, olisi mahdollista eri viranomaisten välillä. Rikosseuraamuslaitokselle eli Riselle ehdotetaan mahdollisuutta jatkossa pyytää keskusrikospoliisilta tietoa siitä, onko vangin työpaikaksi ehdotetulla toimijalla mahdollisesti kytköksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tämä olisi merkittävä parannus nykytilaan, koska työpaikan jr-kytkökset voivat mahdollistaa järjestäytyneen rikollisuuden vaikuttamisen vankilaan ja vankilaturvallisuuteen. Jos vanki käy tämmöisellä työpaikalla, niin siinähän se rikollinen tieto mukavasti kulkee ja rikollisuutta edistetään — erittäin tärkeä parannus. On tärkeää, että Rise voi tehokkaasti torjua vankeusaikaista rikollisuutta ja tietysti myös tukea vankia rikoksettomaan elämään, jos hän sellaiseen haluaa itse palata. Rise voi siis tarvittaessa selvittää nämä työpaikan taustat. Vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi Rikosseuraamuslaitos voisi jatkossa myös sujuvammin luovuttaa tietoja poliisille silloin kun on kyse vangin yhteyksistä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tämä lisäisi poliisin ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyötä ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen nykyisin voimassa olevaa oikeutta saada tietoja Maahanmuuttovirastolta sekä sosiaalihuollolta täsmennettäisiin. Esimerkiksi ulkomaalaisten vankien osalta Rikosseuraamuslaitoksella olisi jatkossa oikeus saada tietoja myös silloin kun henkilö on vankilassa suorittamassa rangaistustaan. Tämä ei ole ollut aiemmin mahdollista. Nykyisin tiedonsaantioikeus rajoittuu rikoksesta epäiltyihin, yhdyskuntaseuraamukseen tuomittuihin ja valvottuun koevapauteen. Tiedoissa on kyse muun muassa oleskelulupaa koskevan asian käsittelyn yhteydessä saadusta tiedosta, käännyttämisasiakirjoista tai karkottamista koskevista asioista. Tämä voisi koskea esimerkiksi sitä, että on tehty jonkinlainen ikäselvitys ja se ei vielä näy väestötietojärjestelmässä ja henkilö onkin täysi-ikäinen eikä alaikäinen. Tämä on äärettömän tärkeä tieto erityisesti siksi, että voidaan sijoitella oikeaan paikkaan siellä vankilassa. Toisena kokonaisuutena esityksessä ehdotetaan tietojenvaihdon sujuvoittamista työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjunnan tehostamiseksi. Näissä muutoksissa olisi kyse Ulosottolaitoksen, Verohallinnon ja työsuojeluviranomaisen mahdollisuudesta luovuttaa ja saada tietoa. Muutoksilla toteutetaan osaltaan hallitusohjelman kirjausta näiden ilmiöiden torjunnan tehostamisesta, kun parannetaan tätä tietojenvaihtoa. Ihmiskauppa on usein kansainvälistä ja myös järjestäytynyttä rikollisuutta, jolloin on tärkeää, että viranomaiset voivat vaihtaa ja luovuttaa tietoa ja sitä voidaan luovuttaa myös poliisille. Työperäisen hyväksikäytön torjuminen on tärkeää myös harmaan talouden torjumiseksi ja siten myös rehellisesti toimivien yritysten toimintamahdollisuuksien varmistamisessa. Säädöksiä kiertämällä ei saa saada kilpailuetua rehellisiin yrittäjiin nähden, ja tämä voidaan varmistaa sillä, että viranomaiset voivat tehokkaasti valvoa sääntöjen noudattamista ja tarvittaessa luovuttaa tietoja väärinkäytöksiin puuttumiseksi. Tässä esityksessä ehdotetaankin ulosotolle ja Verohallinnolle mahdollisuutta luovuttaa oma-aloitteisesti tietoja esitutkintaviranomaisille silloin kun viranomaiset omassa tehtävässään tekevät havaintoja, joiden perusteella voidaan epäillä työperäiseen hyväksikäyttöön tai ihmiskauppaan liittyviä rikoksia. Mahdollisuus luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti on tärkeää siksi, että esitutkintaviranomainen saa tiedon riittävän varhaisessa vaiheessa. Kuten tiedämme, ihmiskauppa on kansainvälistä rikollisuutta ja rikosten tutkinta vaatii usein paljon viranomaisresursseja, ja mitä aiemmin tieto mahdollisesta rikoksesta saadaan, sitä nopeammin tutkinta voidaan käynnistää ja varmistaa, etteivät epäillyt ehdi poistua maasta. Verohallinto voi lisäksi omasta aloitteestaan antaa tietoa myös työsuojeluviranomaisille. Verohallinto voi verovalvonnassa tehdä havaintoja esimerkiksi työnteko-oikeudettomista henkilöistä. Tältä osin tehostetaan myös harmaan talouden torjuntaan liittyvää viranomaisten ja työsuojeluviranomaisten yhteistyötä. Lisäksi ehdotetaan myös työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeuden laajentamista siten, että jatkossa tietoja voisi saada tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamisen lisäksi työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseen. Ehdotuksella varmistettaisiin, että työsuojeluviranomainen voisi jatkossa kohdentaa valvontaa nykyistä tehokkaammin osuviin valvontakohteisiin, mikä lisäisi valvonnan vaikuttavuutta ja viranomaisresurssien tehokkaampaa käyttöä. — Kiitos.

Kiitos, puhemies! Nyt kun valiokunnan puheenjohtaja Eerola puhui nopeasti, ripeästi, kuitenkin tehokkaasti oikeusturvaa taaten, niin uskon ja tiedän, että lakivaliokunta toimii aina juuri näin siellä Eerolan johdolla, ja se on hyvä asia. Tosiaan paremmin ja tehokkaammin, ja paukut laitetaan oikein, kuten puheenjohtaja Eerola toi esille. — Mutta ihan muutamia asioita. Tässä esityksessä on todella paljon pieniä asioita, jotka kokonaisuutena ovat merkittäviä. Tässä katsoin, että esitutkintaan tulee kymmenen uutta kokonaisuutta, jotka yhdessä muodostavat todella monta uutta asiaa, kuten juuri tämä syyttäjän ja poliisin yhteistyö. Sitten se, että loppulausuntoja voitaisiin pyytää, juuri se, että se asia menee oikeasti hyvässä järjestyksessä oikeusistuimeen, ettei siellä sitten keskeydy. Ja esimerkiksi tiedoksiantojen helpottaminen, se, ettei tarvitse, jos saadaan helposti asia vietyä yleistiedoksiantona, lähettää kymmenilletuhansille ihmisille, ja niin edelleen. Sitten tämän tuomioistuinkäsittelyn osalta on ihan pakko sanoa se, että kun on tosi paljon, vuosikausia puhuttu näistä niin sanotuista poissaolokäsittelyistä eli siitä, kun vastaaja on poissa, niin nyt voidaan helpommin, kun nostetaan sitä rangaistusrajaa, käsitellä myös sellaisia asioita, jotka tietysti ovat vastaajan tiedossa. Saahan hän sinne tulla, mutta jos ei huvita, halua tai ei muuten kiinnosta, niin siitä huolimatta se asia voidaan käsitellä ja siellä voidaan esittää näyttöä, josta vastaaja on tietoinen. Mutta jos ei hän halua tulla kertomaan sinne mitään, niin ei tarvitse sitä varten häntä sinne odotella. Toki, jos tuomioistuin tarvitsee häntä muuta näyttöä varten, niin se on asia erikseen, ja sama koskee tätä kirjallista menettelyä. Tässä on paljon hyviä uudistuksia. Sitten kuitenkin vähäisten rikosten osalta, niin kuin näpistykset: totta kai on tarkoituksenmukaista tutkia kaikki rikokset, mutta jos tämmöiseen ei mitään selvyyttä saada, niin poliisi voi jättää sen asian tutkimatta. Mutta siellä on sitten semmoinen takaportti, että ellei erittäin tärkeä yleinen ja yksityinen etu vaadi, niin on jätetty tämmöinen harkintavelvollisuus vielä poliisille. Kiitän kiitoksista, ja kiitän myös meidän virkamiehiä — siellä ahkeroivat kovasti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomalainen rikoslain käyttö on maailman huippuluokkaa. Esimerkiksi tuoreen oikeusvaltioindeksin mukaan sijoitumme rikosoikeuden osalta jaetulle kärkisijalle, mikä on tietysti hieno asia. Ongelmana on kuitenkin ollut pitkään, jo vuosikausia, se, että rikosasioiden kuten tietysti muidenkin tuomioistuinasioiden koko käsittely kestää aivan liian kauan, ja tästä syystä tuommekin tänne prosessiin erilaisia lainsäädäntöjä, jotka nopeuttavat tätä menettelyä. Tuo edellinen hallituksen esitys oli ja tämänhetkinen esitys, jota nyt lähden esittelemään, joka koskee esitutkintalakia ja muita lakeja, on osa tätä hallituksen kokonaisuutta, jolla parannamme viranomaisten mahdollisuuksia nopeuttaa asioiden käsittelyä kuitenkaan oikeusturvaa vaarantamatta. Tämä hallituksen esitys sisältää lukuisia eri toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi. Asianomistajan korvausvaatimuksen selvittämistä ja rikosilmoituksen kirjaamista koskevia käytäntöjä sujuvoitetaan, minkä lisäksi kuulusteltavalle voitaisiin ilmoittaa oikeudet ja velvollisuudet etukäteen esimerkiksi sähköisesti, jotta hän voi tutustua niihin ennen kuulemista. Syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välistä yhteistyötä ehdotetaan tiivistettäväksi siten, että syyttäjä tulisi nykyistä aikaisemmin mukaan etenkin vaikeimpien rikosasioiden tutkintaan ja saisi syyteharkinnan tueksi tietoja jo esitutkinnan aikana. Ehdotukseen liittyy syyttäjän osallistuminen yksilöidyn loppulausuntopyynnön laatimiseen. Yksilöidymmät loppulausunnot parantaisivat rikosasian valmistelua sitten, kun se on jo oikeudenkäyntivaiheessa, ja vähentäisivät tarpeettomia lykkäyksiä oikeudessa käsittelyn myöhemmässä vaiheessa. Kirjallisen menettelyn soveltamisalaa myös laajennettaisiin siten, että menettelyssä voitaisiin käsitellä rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on nykyisen kahden vuoden sijasta neljä vuotta vankeutta, ja toisaalta rangaistukseksi voitaisiin tuomita nykyisen yhdeksän kuukauden sijasta enintään yksi vuosi vankeutta. Lisäksi menettelyä sujuvoitettaisiin säätämällä, että kirjallisen menettelyn edellytysten täyttyessä vastaajan olisi halutessaan pyydettävä pääkäsittelyä erikseen, eikä niin, että tämä tulee, ellei hän anna suostumustaan. Keskeisiä edellytyksiä olisi, että vastaaja on tunnustanut teon ja ilmoittanut aikovansa suostua kirjalliseen menettelyyn. Kirjallisen menettelyn keskimääräinen käsittelyaika ja kustannukset ovat selvästi pienemmät kuin pääkäsittelyyn etenevissä asioissa. Vastaajan poissaolosta huolimatta voitaisiin nykyisen kolmen kuukauden sijasta tuomita vuosi vankeutta. Kaikki varmasti muistamme, että paljon julkisuudessa on keskustelua siitä, että kun järjestetään täysistunto ja vastaaja onkin poissa, niin no niin, pääkäsittely peruuntuu, ja tähän tuodaan nyt joustavuutta siltä osin. Poissaolokäsittelyä myös selkeytettäisiin säätämällä mahdollisuudesta esittää vastaajan tiedossa olevaa näyttöä, vaikka siis vastaaja olisi poissa. Ehdotuksilla pyritään sujuvoittamaan ja nopeuttamaan myös sellaisten rikosasioiden käsittelyä, joissa on erityisen suuri määrä asianomistajia. Tällaisia rikosasioita voivat olla esimerkiksi laajat tietomurrot — muistamme esimerkiksi Vastaamon. Ehdotuksen mukaan erityisen laajoissa rikosasioissa voitaisiin liittää rikosilmoituksia yhteen ja käyttää hallintolain mukaista yleistiedoksiantoa, jossa hyödynnetään viranomaisten verkkosivuja. Saattaa olla niin, että esitutkintaviranomainen tai syyttäjä joutuisi lähettämään kymmeniä‑, kymmeniätuhansia erilaisia posteja, joten tämä on hyvä ja joustavoittava tapa. Oikeudenkäyntivaiheen osalta ehdotetaan myös esimerkiksi mahdollisuutta antaa haaste tiedoksi puhelimitse eräin edellytyksin. Toimenpiteillä toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia. Kuten tuossa aiemmin kerroin, rikosprosessi nopeutuu, annamme sinne lisää resursseja, mutta haluamme myös tietysti joustavoittaa käytäntöjä. Nämä monet ovat sellaisia, että niitä on toivottu vuosikausia — esimerkiksi tämä kirjallisen menettelyn parantaminen ja sitten tämä, että kun ollaan poissa käsittelystä, niin sitä voisi helpommin käsitellä — ja tässä niitä nyt tulee. Tuossa äsken meillä olikin jo yksi sellainen esitys, ja muitakin on tuotu jo aikaisemmin. Esitys on laadittu oikeusministeriössä virkatyönä virkamiesvalmistelutyöryhmän muistion ja arviomuistion pohjalta, ja vielä tällä hallituskaudella tullaan antamaan toinenkin sujuvoittamishanke, jossa sitten etsitään lisäkeinoja esitutkinnan tehostamiseksi vielä enemmän. Keskeisenä tavoitteena tässä on tosiaan, että asiat ratkaistaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti tinkimättä oikeusturvasta ja perusoikeuksista. Tietenkin ihmisiä tulee kohdella syyttöminä ja heidän täytyy saada tietoon asiat, mutta muuttuvassa maailmassa on hyvä toimia järkevämmin. Ehdotuksissa on huomioitu siis nämä: oikeusturva ja perusoikeudet. Perustuslain 21 §:n mukaan oikeusturva koostuu useista osatekijöistä, ja niitä on punnittava kokonaisuutena. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kommentti. Kiitos teille kiitoksista, ja kiitos tietysti meille virkavalmistelusta. Nämä rikosasiat ovat hyvin monimutkaisia asioita. Siellä on laillisuusperiaate, asianomistajan oikeudet, vahingonkorvaukset, erilaisia yrityksiä, keitä ne kohtelevat toisina vastapuolina, ja koko prosessi. Meillä tehdään mielestäni hyvää ja huolellista työtä. Tietysti poliittisella puolella varmistamme ja katsomme sitten, ennen kuin esitys saapuu eteenpäin, että se on myös meidän hallitusohjelman ja poliittisen tahdon mukainen, koska meillä on tarkoituksena kuitenkin, että me kiristämme henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten rangaistuksia. Tästä syystä esimerkiksi tässä on edelleen rajattuna pois nämä tietyt asiat syyteneuvottelujen piiristä, koska katsomme, että ne eivät ole sellaisia asioita, joita tulisi syyteneuvotteluilla edistää, esimerkiksi henkirikokset. Toisissa maissahan kaikkia rikoksia voidaan tietyllä tavalla plea bargain ‑järjestelmässä neuvotella. On aivan totta, kuten edustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Eerola toi esille, että tänä päivänäkin voi saada ihan rangaistuksen mittaamista koskevien säännösten mukaan lievennystä siitä, että edesauttaa oman rikoksensa selvittämistä tai tunnustaa. Tämä ei ole mikään uusi menettely. Niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilö toteaa, että ”no, parempi, että minä tunnustan tämän ja minua ehkä kaduttaakin tämän touhuni”, ja kertoo jopa, missä näyttöä löytyy vaikka huumausainerikoksessa, niin sehän on hyvä asia, jos hän siinä sitten samalla itsekin huomaa, että ei halua tehdä näitä rikoksia. Tämä järjestelmä ajattelee näin — niin kuin meillä on vanhastaan ollut jo syyteneuvottelua — että ihmistä sitten niin sanotusti hyvitetään siitä, että hän kertoo kaiken. Toinen vaihtoehto on se, että on täystutkinta päällä vuosikausia eikä niitä siltikään löydy. Tämä on hallitusohjelman mukainen hanke. Toivon, että jos siellä on jotain ajatuksia lakivaliokunnalle, niin laittakaa vaikka lausumaa ja ideaa, niin jatketaan tätä työtä eteenpäin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen tarkoituksena on lisätä syyteneuvottelujen käyttöä. Esitys liittyy hallitusohjelman tavoitteeseen nopeuttaa ja sujuvoittaa oikeusprosesseja. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä hallitusohjelmassa on nimenomaisesti mainittu syyteneuvottelujen käyttöalan laajentaminen. Nykyinen syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 2015. Ajatuksena on, että rikoksentekijä saa tunnustuksen vastineeksi lievemmän rangaistuksen. Menettelyssä syyttäjä laatii tuomioesityksen, jota käsitellään tavallista oikeudenkäyntiä suppeammassa tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyteneuvottelu koskee rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Poikkeuksena tästä ovat eräät väkivalta- ja seksuaalirikokset, jotka on suljettu syyteneuvottelujen ulkopuolelle niiden rangaistustasosta riippumatta. Ei ole haluttu, että näihin rikoksiin voidaan käyttää syyteneuvottelua. Menettelyn käyttö edellyttää rikoksen asianomistajan suostumusta. Tämä on aina hyvä muistaa. Tavoitteet tälle syyteneuvottelulle ovat tietysti hyvin merkittäviltä osin prosessiekonomiset. Se tarkoittaa sitä, että oikeudenkäynti järjestetään mahdollisimman joutuisasti ja kustannustehokkaasti oikeusturvasta kuitenkaan tinkimättä. Pelkkä tunnustus ei tietysti yleensä ole näyttö siitä, onko joku syyllistynyt rikokseen. Muutakin näyttöä yleensä edellytetään. Kun osa teoista käsitellään normaalia täysimittaista rikosprosessia kevyemmässä menettelyssä, vapautuu viranomaisten resursseja myös niihin erittäin vaativiin, laajoihin rikosasioihin, ja näin tosiaan jää aikaa muidenkin asioiden käsittelyyn enemmän. On hyvä muistaa, että syyteneuvottelun käynnistäminen on aina syyttäjän päätösvallassa. Se ei ole mikään asia, jonka voi haluta tai tahtoa tai jonka asianosaiset voivat sopia, vaan aina viime kädessä syyttäjä päättää. Lähtökohtana syyteneuvotteluissa tulisi olla, että tuomioesityksestä ja tunnustamisoikeudenkäynnistä saadaan tuntuvia prosessiekonomisia etuja verrattuna tavanomaiseen käsittelyyn. Tarkoituksena ei siis ole, että menettelyä käytetään yksinkertaisten tai lievien rikosten selvittämiseen, eikä tosiaankaan tunnustus automaattisesti johda syyteneuvottelumenettelyyn. Syyteneuvottelua koskevien selvitysten mukaan syyteneuvottelua käytetään tällä hetkellä paljon ennakoitua vähemmän. Itse luin tästä Krimon selvityksen, ja se vaihteli alueittain ja syyttäjien osalta. Totta kai olisi toivottavaa, että tätä käytetään niihin asiaryhmiin, joihin se on tarkoitettu, jos se katsotaan järkeväksi. Nyt käsiteltävän esityksen tavoitteena on lisätä syyteneuvottelun käyttöä laajentamalla järjestelmän soveltamisalaa ja kehittämällä itse menettelyä koskevia säännöksiä. Esityksessä ehdotetaan, että syyteneuvottelun soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin lisätään törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa. Seuraamusten osalta neuvotella voisi yhteisösakosta ja liiketoimintakiellosta sekä rikoshyödystä tilanteessa, jossa syyttäjän vaatimus rikoshyödyn määrästä ylittää sen, mitä asianomistaja on vahingonkorvausta vaatinut. Lisäksi esityksessä on useita ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään syyteneuvottelumenettelyn käytettävyyttä. Viranomaisille esimerkiksi asetettaisiin selkeämpi velvollisuus arvioida syyteneuvottelun edellytyksiä yksittäistapauksissa, ja tunnustamisoikeudenkäynnin järjestämisen jokseenkin tiukkaa 30 päivän määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 60 päivään. Lausuntopalautteessa, jota esitys sai, siihen on suhtauduttu pääosin myönteisesti. Lausuntopalautteen enemmistö ilmaisi kannattavansa soveltamisalan laajennusta koskevia ehdotuksia, vaikka niitä eivät kaikki pitäneet ongelmattomina. Tältä osin voidaan todeta, että törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa ovat perusmuotoisina tekomuotoina jo nykyisin syyteneuvottelujen soveltamisalassa. Lainsäätäjän voidaan jo ennestään siten katsoa hyväksyneen sen, että tämäntyyppiset rikokset voivat periaatteessa olla syyteneuvottelujen alaisuudessa. Törkeän huumausainerikoksen ja törkeän ihmiskaupparikoksen ottamista syyteneuvottelun soveltamisalaan on esityksessä perusteltu erityisesti prosessiekonomisilla hyödyillä. Näiden rikosten tutkinta on poliisissa hyvin aikaavievää ja kallista, mistä voidaan ihmiskaupparikosten osalta mainita esimerkiksi niin sanotut marjanpoimijatapaukset. Koska ihmiskaupparikokset ja ryöstörikokset kohdistuvat erityisen herkkinä pidettäviin oikeushyviin, tulisi syyttäjän esityksen mukaan kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota asian laatuun harkitessaan syyteneuvottelun edellytyksiä näiden rikosten osalta. On syytä korostaa, että syyteneuvottelun mahdollistaminen tietystä rikosnimikkeestä tai seuraamuksesta ei vielä itsessään merkitse, että tällaisista rikoksista tullaan aina syyteneuvottelemaan, kuten tuossa aiemmin jo toin esille. Asian soveltuminen syyteneuvotteluun on aina syyttäjän ja tuomioistuimen harkinnassa. Ei ole siis vastaajan tai tunnustajan harkinnassa, että hän voisi valita tällaisen. Syyttäjän on harkinnassaan kiinnitettävä huomiota asian laatuun ja siihen, onko siitä saavutettavissa säästöjä ja ajansäästöä täysimittaiseen oikeudenkäyntiin verrattuna, kuten jo aiemmin toin esille. Ja tosiaan pelkästään epäillyn halu ei oikeuta saada syyteneuvotteluja käyntiin. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota lisäksi tunnustuksen vapaaehtoisuuden ja oikeellisuuden arviointiin. Näiden seikkojen varmistamista on korostettu esityksen perusteluissa. Tuomioistuimen tehtävä on kontrolloida, että tunnustus on annettu vapaaehtoisesti ja vastaa tosiasioita. Tuomioistuinkontrollin lisäksi esityksessä korostetaan muiden prosessin toimijoiden, kuten epäillyn avustajan ja muiden rikosprosessiketjun viranomaisten, roolia väärien tunnustusten tulevaksi ehkäisemiseksi. Esitysluonnos on myös ollut lainsäädännön arviointineuvoston arvioitavana. Arviointineuvosto piti myönteisenä sitä, että esityksessä on hyödynnetty erilaista tutkimus- ja tilastotietoa. Arviointineuvosto katsoi, että esitys täyttää kiitettävästi lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa hallituksen esityksen sivuilla 10, 11 ja niillä main on tosi pitkä luettelo siitä, keitä nämä palveluntarjoajat ovat, elikkä voi olla internet‑, puhelu‑, pikaviestintä‑ tai sähköpostipalvelut ja niin edelleen, mutta tuo yritysten sisäinen keskustelu ei ole kaikille tarjottavaa palvelua, joten se ei kuulu tämän alaan. Sitten kysyttiin ylipäätään pilvipalveluista. No, en tiedä kaikista viranomaisten pilvipalveluista. On ollut puhetta Kelan pilvipalveluista. Niihin en lähde kommentoimaan — eivät ole oikeusministeriön hallinnonalalla — etten puhu väärin. Tästä vaalidatastahan oli julkisuudessa keskustelua, ja virkamies ja Oikeusrekisterikeskus ja sitten tietyt tietotekniikka-analyytikot kävivät läpi sen, ja oli ajateltu tätä siirtymää, toki kotimaisella varajärjestelmällä. Mutta nyt on tapahtunut viime kevään jälkeen aika paljonkin asioita, muun muassa yhdysvaltalaisessa lainsäädännössä ja muutenkin, ja on ajateltu, että oikeusministeriön virkamiehet käyvät tätä vielä uudelleen läpi näiden tietoturva-asiantuntijoiden kanssa, Oikeusrekisterikeskuksen kanssa. Varmasti järjestetään palaveri uudestaan, niin kuin oli järjestetty tuossa loppusyksystä, kaikkien puolueiden ja puoluesihteereiden kanssa. Tämä on sellainen asia, että tämä ei ole mikään ministerin päätös eikä hallituksen päätös. Tämä on meidän yhteinen asia, että meidän vaalit ovat turvalliset, ihmiset kokevat, että ne ovat turvalliset, ja katsotaan sitä ratkaisua. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että tämä on avointa keskustelua. Minulla ei ole sitä tietoturvaosaamista. Luotan ja olen luottanut tietoturva-asiantuntijoihin. Nyt katsotaan sitten puolueidenkin kanssa vielä yhdessä. Toki siinä on sitten taloudellisia asioita, mutta eiköhän me ne jotenkin pystytä järjestämään, jos näin on. Tärkeintä on se, että luottamus vaaleihin säilyy, ja teemme yhdessä kaikkien puolueiden kanssa ratkaisun, koska vaalit ovat sellainen asia, että se ei ole sitten mielestäni enää oikeusvaltio eikä demokratia, jos vaalikeskustelut käydään äänestämisestä tai vaaleista. Sitten olemme jo aika hukassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle eurooppalaista sähköisten todisteiden esittämismääräystä ja säilyttämismääräystä koskevaksi lainsäädännöksi. Kyse on velvoitteiden toimeenpanosta eli EU:n yhteisistä pelisäännöistä sähköisten todisteiden hankkimiseksi rajat ylittävästi. Esityksessä ehdotetaan säädettävän asiaan liittyvän asetuksen täydentävästä kansallisesta sääntelystä. Lisäksi ehdotetaan kansallisesti täytäntöönpantavaksi asiaan liittyvä direktiivi. Edelleen tehdään näihin liittyvät tarpeelliset muutokset sakkotäytäntöönpanolakiin. Suoraan sovellettavan EU:n asetuksen tavoitteena on tehostaa sähköisten todisteiden rajat ylittävää hankkimista. Asetuksella luodaan perinteisestä rikosoikeusapuyhteistyöstä poikkeava suora yhteistyömalli viranomaisten ja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yksityisen palveluntarjoajan kesken. Asetuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa Euroopan unionin alueella palveluita tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään tämän hallussa olevan sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Kyse voi olla esimerkiksi sähköpostitietojen hankkimisesta muualla kuin Suomessa toimivalta palveluntarjoajalta. Direktiivin sääntely puolestaan tukee muun ohella asetuksen mukaista sähköisten todisteiden hankkimista asettamalla soveltamisalaan kuuluville palveluntarjoajille velvollisuuden nimetä toimipaikka tai laillinen edustaja, joka vastaanottaisi toisen jäsenvaltion viranomaisen antamia sähköisten todisteiden keräämistä rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevia esittämis‑ tai säilyttämismääräyksiä. Esitykseen sisältyvällä 1. lakiehdotuksella annettaisiin asetusta täydentävät säännökset Suomesta muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajille lähtevien sekä Suomeen tulevien määräysten käsittelylle. Esityksen mukaan eurooppalaisen esittämismääräyksen ja eurooppalaisen säilyttämismääräyksen antamiseksi toimivaltaisia viranomaisia Suomessa olisivat pääsääntöisesti esitutkintaviranomaiset. Syyttäjä tai tuomioistuin vahvistaisi määräykset. Vahvistamismenettely on asetuksesta seuraava velvollisuus. Suomeen tulevien määräysten täytäntöönpanomenettelyssä toimivaltainen viranomainen olisi pääsääntöisesti poliisi, mutta myös oikeusviranomaisten läsnäolo menettelyssä olisi tarvittavilta osin varmistettu. Asetuksen mukaisten seuraamusten määräämisen osalta toimivaltainen viranomainen olisi Poliisihallitukseen perustettava seuraamuskollegio. Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään kaksi prosenttia palveluntarjoajan edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta. Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 500 ja enintään 10 000 euroa. Direktiivin täytäntöönpanoa koskevalla lakiehdotuksella säädettäisiin palveluntarjoajille kuuluvista velvoitteista ja vastuista sekä siitä, että Suomessa direktiivin mukaisena keskusviranomaisena toimisi Liikenne‑ ja viestintävirasto Traficom. Keskusviranomainen muun muassa varmistaisi, että direktiiviä sovelletaan johdonmukaisella ja oikeasuhtaisella tavalla, tekisi EU-tasolla muiden vastaavien keskusviranomaisten ja komission kanssa yhteistyötä sekä vastaisi direktiivin mukaisen seuraamusmaksun määräämisestä. Palveluntarjoajalle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Sakon täytäntöönpanoa koskevaan lakiin lisätään mainitut seuraamusmaksut. Sääntelykokonaisuuden mukainen sähköisten todisteiden rajat ylittävä hankkimismekanismi on tärkeä toimivaltaisten viranomaisten rikostutkintakeino. Sääntely myös nopeuttaa merkittävästi sähköisten todisteiden hankkimista, mikä tehostaa tietysti rikostutkintaa, kun ajattelemme myös rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Nopea ja toimiva rajat ylittävä yhteistyö on keskeisessä asemassa rikosvastuun toteuttamisen kannalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! En olisi palannut tuonne edelliseen kauteen, mutta nyt on kyllä ihan pakko muistuttaa esimerkiksi tuosta tyttöjen sukupuolielinten silpomisen tarkemmasta kriminalisoinnista. Muistan oikein hyvin viime kauden, kun olin lakivaliokunnan puheenjohtajana. Me todettiin, että se selkeämpi kriminalisointi olisi pitänyt viime kaudella tuoda eduskuntaan, ja mitään ei tapahtunut viime kaudella. Tällä kaudella toin sen hyvin ajoissa ja lisäsin siihen vielä pykälän vanhempien vastuusta, jossa kriminalisoidaan sekin, että he järjestelevät lapsen matkaa täällä. Mitä maalittamisen kriminalisointiin tulee, niin se ei ollut kyllä resurssien puutteesta. Se ei ole hallitusohjelmakirjaus, ja olen tuonut esille, että sitä ei moni muukaan pidä ihan ongelmattomana. Meillä on hyvin paljon oikeussuojakeinoja — vainoaminen, kunnianloukkaus muun muassa — joita voidaan käyttää jo nyt. Siinä mielessä ei aina olla tästä kyllä oltu ihan samaa mieltä, mutta minä olen kirjoittanut siitä pitkän blogin, että käykää katsomassa sieltä. Ensinnäkin tähän direktiiviin: Tämähän ei koske näitten häirintäkanteiden osalta lainkaan rikosasioita. Suomessa taas tämäntyyppiset jutut käsitellään yleensä kunnianloukkausasioina, ja sehän on rikosasia. Meillä kyllä tosiaan silloin nämä tulevat käsiteltyä. Tuossa työryhmässä ja virkavalmistelussa on katsottu, että tämä sotkisi hyvinkin paljon meidän järjestelmää, jos me nyt tuotaisiin tänne Suomeen rinnalle tällainen. Myös viime kaudella lakivaliokunta on käsitellyt tätä, ja niitä valiokunnan kannanottoja kannattaa varmaan myös katsoa. Näyttää, että tähän ajatukseen suhtauduttiin sinänsä myönteisenä, mutta siellä oli hyvin vaikeita seikkoja, jotka ovat meille hyvin vieraita, kuten esimerkiksi siviilikanteen sanktioiminen. Sitä kautta meille tulisi aika monenmoista päällekkäistä keinoa tänne. Oikeusministeriö on näitä selvitellyt, ja meillä ei ole tunnistettu juurikaan näitä tämmöisiä suoranaisia SLAPP-kanteita. On hyvä huomata, että kun tässä tämmöinen Euroopassa toimiva kansalaisjärjestö CASE Coalition on tilastoinut näitä SLAPP-kanteita, niin niitä on ollut Euroopassa noin 13 vuoden aikana yli tuhat, mutta sitä tilastoa vääristää se, että siellä on ollut mukana myös rikosasioita, jotka Suomessa taas ovat riita-asioita. Nämä eivät ole ihan yhteisverrannollisia. Tässä nyt on valittu tämmöinen selkeä täytäntöönpano, joka nyt sitten on tämän direktiivin ehdot täyttävä. Mutta tarkastelkaa huolella valiokunnassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki julkiseen keskusteluun osallistuvien henkilöiden suojelemisesta rajat ylittäviltä häirintäkanteilta. Tällaisia eivät olisi jatkossa rikosasiat tai sellaiset riita-asiat, joilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia. Tällä pannaan täytäntöön Euroopan unionin niin sanotun SLAPP-direktiivin vaatimukset. SLAPP tulee sanoista strategic lawsuit against public participation. Uuden lain tarkoituksena on suojata julkiseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä, kuten toimittajia, sellaisilta siviilikanteilta, joilla heitä pyritään rankaisemaan julkiseen keskusteluun osallistumisesta tai vaientamaan heitä jo ennalta. Tällaisia kanteita kutsutaan SLAPP-kanteiksi, ja niitä direktiivi ja sen täytäntöönpanolaki pyrkivät ehkäisemään. SLAPP-kanne on kanne, jossa ei oikeastaan tavoitella aitoa oikeussuojaa. Siinä on kysymys siitä, että tuomioistuimen puoleen käännytään siksi, että jotain oikeaa tai todellista oikeutta olisi loukattu. Kanteella pyritään aiheuttamaan ajanhukkaa, mainehaittaa ja oikeudenkäyntikustannuksia vastaajalle. Tarkoitus voi olla esimerkiksi peitellä omia väärinkäytöksiä tai rangaista sitä tahoa, joka haluaa nämä paljastaa. SLAPP-kanteessa voisi olla kyse tilanteesta, jossa toimittaja tekee tutkivan artikkelin monikansallisen suuryrityksen epäeettisistä toimintatavoista ja kyseinen yritys nostaa kanteen toimittajaa vastaan pelottelumielessä. Oikeusprosessit voivat aiheuttaa kohteelle merkittäviä kustannuksia ja vuosia kestävän oikeudenkäynnin. Tällaisella kanteella valjastetaan tuomioistuinlaitoksen rattaat väärään tarkoitukseen. Monessa Euroopan maassa SLAPP-kanteet ovat viime vuosina yleistyneet. Suomessa niitä juurikaan ei ole ollut. Yksi syy tähän on se, että meidän prosessisääntömme eivät samalla tavalla mahdollista SLAPP-kanteita kuin joissakin muissa maissa. Ylivoimainen valtaosa eurooppalaisista SLAPP-kanteista on kunnianloukkausjuttuja, jotka ovat Suomessa rikosasioita. Suomalaisten kannalta direktiivin tärkein merkitys saattaakin käytännössä olla se, että jatkossa direktiivin määräykset suojelevat suomalaisia muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa mahdollisilta SLAPP-kanteilta. SLAPP-kanteen vastaisia lakeja on aiemmin säädetty Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, joissa kanteita on esiintynyt erityisesti ympäristöoikeudellisessa viitekehyksessä. Euroopassa SLAPP-vastaiselle lainsäädännölle on EU-lainsäädännön puitteissa pontimena toiminut maltalaisen tutkivan toimittajan Galizian tapaus. Hän paljasti korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta Maltalla, minkä seurauksena häntä vastaan nostettiin yli 40 kannetta niin Maltalla kuin muissakin EU-maissa Nämä kanteet olivat pääosin poliitikkojen ja liikemiehien nostamia kunnianloukkaussyytteitä, joiden tarkoituksena oli hiljentää toimittajia taloudellisella ja henkisellä painostuksella. Galizia murhattiin autopommi-iskussa vuonna 2017, ja oikeusjutut ovat toimineet keskeisenä katalysaattorina juuri tämän direktiivin kehittymiselle. Tässä laissa säädettäisiin suojakeinoista, joita tällaisen kanteen vastaajalla olisi jatkossa käytössään. Vastaaja voisi muun muassa vaatia kanteen hylkäämistä ilmeisen perusteettomana. Vastaaja voisi lisäksi vaatia, että kantaja asettaa vakuuden hänen oikeudenkäyntikulujensa korvaamista varten. Lisäksi säädettäisiin uudesta seuraamuksesta, niin kutsutusta häirintäkannemaksusta, jonka tuomioistuin voisi harkintansa mukaan määrätä, jos kantajan katsotaan panneen vireille väärinkäyttöön perustuvan oikeudenkäynnin. Maksu olisi vähimmillään 1 000 ja enintään 50 000 euroa. Vielä säädettäisiin erilaisten yhdistysten ja järjestöjen oikeudesta tukea vastaajaa oikeudenkäynnissä tulemalla siinä kuulluksi, kuten direktiivi edellyttää. Julkiseen keskusteluun osallistuvien henkilöiden suojeleminen perusteettomilta kanteilta suojelee julkista keskustelua. Toisaalta tämä on jatkuvaa punnintaa myös sananvapauden osalta. Vapaa julkinen keskustelu kaikille osapuolille takaa sen, että jokainen voi vapaasti ja monipuolisesti keskustella ja jakaa tietoa — toki sen tulee olla myös oikeaa. Mutta väärinkäytösten, kuten korruption, paljastamisen pitää olla helppoa ja siinä pitää voida avata ne asiat ilman pelkoa, että saa kanteita niskaansa, ja tällä yritetään juuri puuttua tähän. Direktiivissä valitut suojakeinot kuitenkin sopivat melko huonosti meidän kansalliseen oikeuteemme. Suojakeinoihin liittyy mahdollisuus käyttää niitä väärin ja perusteettomasti asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä SLAPP-kanteiden kanssa. Näin on mahdollista sotkea ja viivästyttää oikeudenkäyntiä ja aiheuttaa tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja. Tämä on syy sille, että uutta lakia sovellettaisiin hallituksen esityksen mukaan ainoastaan niissä asioissa, joihin direktiivi sananmukaisesti velvoittaa, siis riita-asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Lakia ei siis sovelleta rikosasioihin eikä sellaisiin riitajuttuihin, joilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia, eikä juttuihin, joilla ei ole minkäänlaisia kytköksiä Suomen ulkopuolelle. Toinen syy on se, kuten sanoin aikaisemmin, että Suomessa SLAPP-kanteet eivät ole olleet ongelma, hieno asia tämä, ja siksi ei ole järkevää monimutkaistaa oikeudenkäyntisääntöjämme tarpeettomasti, ja oikeusministeriö toki seuraa tätä tilannetta. Tämän uuden lain ehdotetaan tulevan voimaan 7.5., joka on takaraja direktiivin kansalliselle täytäntöönpanolle. Tämä onkin jo lakivaliokunnan käsittelyssä, ja toivon tälle tietysti huolellista ja hyvää käsittelyä. — Kiitos.