Eestilä Markku

Arvoisa puhemies! Täällä vasemmistoliitto ja vihreät nostivat aivan oikein ilmastokriisin ja globaalin kuivuuden esille. Itse asiassa tämä globaali kuivuus voi olla todella vaarallista Euroopalle ja tietenkin Suomelle. Se voi laukaista massiiviset kansainvaellukset. Mutta aina ei voi nähdä uhkaa uhkana, vaan uhka on myös mahdollisuus, ja ilmastonmuutoksesta ja kasvukauden pidentymisestä hyötyy erityisesti nurmirehupohjainen maataloustuotanto. Sehän tarkoittaa kotieläintuotantoa. Itse tulen Itä-Suomesta, ja tässä yllättäen avautuukin Suomelle loistava mahdollisuus lisätä maatalous- ja elintarviketuotantoa ja lisätä vientiä, jonka kauppatase on aika pahasti negatiivinen. Eli pitää joskus nähdä näitä mahdollisuuksia, mitä nämä muuttuneet olosuhteet tuovat tullessaan. Sen takia Suomi ei lainkaan ole niin huonossa asemassa maatalouden ja agribisneksen suhteen, koska meillä ovat vesivarat hyvässä kunnossa, pohjavesivarat 90-prosenttisesti kunnossa, ja meillä on paljon etuja, jotka tässä keskustelussa nyt jäävät sivuraiteille.

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä nosti aivan oikein esille yhden hallitusohjelmaneuvottelujen tärkeimmän asian. Se oli tukikelpoisuuden palauttaminen raivatuille pelloille. Ongelma juontaa juurensa vuoteen 2004, ja se on koko ajan pyörinyt. Itse asiassa itse mietin, että täytyy näköjään olla kokoomusjohtoinen hallitus, joka palauttaa näitä tukikelpoisuuksia. Silloin, kun olin itse aloitteleva kansanedustaja Kataisen hallituksessa, tein töitä pääministerin kanssa, että palautetaan tukikelpoisuus, ja niin se tehtiin. Eli se ei ole historiallista, että tämä tukikelpoisuus palautetaan. Silloin palautettiin 18 300 hehtaaria tukikelpoisuutta, ja sen jälkeen hakkasinkin pari hallituskautta päätä seinään. Ei tullut asialle mitään edistystä, vaikka se monta kertaa täällä eduskunnassa nostettiin esille. Mutta koska olin itse hallitusohjelman neuvotteluissa, tämä nostettiin yhdeksi pääasiaksi, ja tämä hallitus jälleen kokoomusvetoisena on tämän kaiken saanut aikaan ja palauttanut korvauskelpoisuuden, [Mikko Savolan välihuuto] ja siitä ovat viljelijät kautta Suomen tyytyväisiä. [Eduskunnasta: Eikä ole!]

Arvoisa puhemies! Palkkatasa-arvoa voidaan käsitellä suppeasti, niin kuin tässä hallituksen esityksessä, ja sitten ehkä hieman laajemmin. Itse käsittelen palkkatasa-arvoa hieman laajemmin. Hesarissa tänään oli artikkeli — missä määrin se pitää paikkansa, en tiedä — että erityisesti 25—34-vuotiaat miehet alkavat pudota palkkakehityksestä mutta myös verrattuna vastakkaiseen sukupuoleen. Silloin joudutaan kyllä pohtimaan, mistä tämä ilmiö johtuu. Kymmenen vuotta sitten Opetushallitus lisäsi oppilaiden aktiivista roolia, vastuuta ja itseohjautuvampaa työskentelyä osana laaja-alaista osaamista ja oppimiskäsitystä. Kun tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten, niin tietenkin siitä on kulunut aikaa, mutta kun me tiedämme, että pojilla tämä itseohjautuvuus ja ikään kuin toimeenpanokyky on huomattavasti heikommin kehittynyt juuri siinä iässä, niin täytyyhän näitäkin asioita eduskunnassa pohtia, että onkohan kaikki mennyt meidän koulutuspolitiikassa tasa-arvon näkökulmasta aivan oikein.

Arvoisa puhemies! Metsien hiilensidontakyky on käsitykseni mukaan sidoksissa puuston keski-ikään. Kun me kysyimme Luken edustajilta valiokunnassa teoreettisen kysymyksen, että jos jokainen Suomen puu olisi 35 vuotta vanha, niin mikä olisi Suomen metsien vuotuinen kasvu, niin Luken asiantuntijoiden vastaus oli 150 miljoonaa kuutiota, ja nythän se on vähän yli 100 miljoonaa kuutiota. Arvoisa ministeri, miten meidän pitäisi ilmastopolitiikan näkökulmasta suhtautua hakkuisiin, koska ilman hakkuitahan me emme pääse lähelle sitä 35 vuoden keski-ikää? En tarkoita, että sen pitäisi olla tavoitteena, mutta jotenkin koen, että hakkuut koetaan negatiivisina ilmaston kannalta, koska hakataan, niin että oleellinen tekijä on se, kuinka nopeasti me ryhdymme metsän istutustoimenpiteisiin ja hoito- ja muihin toimenpiteisiin, koska jo 10 vuoden, 15 vuoden kuluttua hakattu metsä on täydessä hiilensidontakyvyssä.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ministerin puhetta, ja varsinkin yksi kohta, joka kuuluu näin, että ”nuoret kaipaavat kohtaamisia”, oli minusta äärimmäisen tärkeä. Me tiedetään, mitä on tapahtunut korona-aikana ja sosiaalisen median aktiivisen käytön aikana: kyllähän nuorille on tullut jonkunmoisia vaikeuksia vuorovaikutuksessa ja monissa niissä taidoissa, joita myöhemmin tarvitaan työelämässä. Jos tämä otetaan tosissaan, niin kyllähän meidän pitäisi miettiä kaikilla koulutusasteilla, mitä se etäopiskelu tuo tullessaan. Eli puhun lähiopetuksen puolesta. Juttelin yliopisto-opiskelijoitten kanssa, ja nämä kaverit sanoivat suoraan, että mitä järkeä tässä on, että ei ole jonkunmoista läsnäolovelvollisuutta yliopistoluennoilla, kun osa opiskelijoista hautautuu kotiinsa ja yrittää valmistua ja se näkyy helposti heidän käyttäytymisessään ja tulevissa taidoissa ja vuorovaikutustaidoissa. Täällä ei ole opetusministeri nyt paikalla, mutta kysynkin: [Puhemies koputtaa] pitäisikö nyt vähän miettiä tätä uudelleen ja panna jonkunmoista läsnäolovelvollisuutta eri opinahjoihin ja jopa yliopistotasolle?

Arvoisa puhemies! Tämän lain vaikutuksia tietenkin seurataan ja sitten aikanaan ryhdytään joihinkin toimenpiteisiin, jos tarvetta ilmenee. Mutta haluan, arvoisa puhemies, tuoda esille sen, että valiokunta tätä käsitellessään oli hyvin rakentava, ja tämä elintarvikelain mietintö oli täysin yksimielinen. Toki julkisuudessa on esiintynyt erinäköisiä arvioita, että kuka vastustaa mitäkin, mutta ainakaan kokoomus ei ole vastustanut tätä elintarvikemarkkinalakia. Arvoisa puhemies! Täytyy juridisesti todeta, että 2 e § on poikkeuksellinen suomalaisessa lainsäädännössä. Pykälä koskee kosto-olettamaa ja niin sanottua käänteistä todistustaakkaa. Se on vieras normaalissa lainsäädännössä ja oikeuden käytössä. Itse asiassa Suomessa on vain kaksi lakia, missä tämä esiintyy, tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki, ja niiden takana ovat direktiivit. Mitään muuta direktiiviä EU:sta ei tule, mikä velvoittaisi tekemään tällaista lainsäädäntöä. Jos tällainen lainsäädäntö lähtisi leviämään muuhun lainsäädäntöön, niin siitähän tulisi täysin mahdotonta, että kun ihmistä syytetään, hän joutuisi itse todistamaan syytteensä, kun yleensä on juuri päinvastoin. Mutta tälläkin on perusteensa, ja sen takia tätä juridisesti pohdittiin, ja valiokunta päätyi siihen tulokseen, että rajoitettiin. Nyt tämä soveltamisala on hieman suppeampi, jolloin pystytään juridisesti perustelemaan, että miksi juuri tällaista lainsäädäntöä tässä markkinatilanteessa otimme käyttöön. Se perustehan tulee siitä, että tämä kokoluokka ja markkinoilla olevien toimien vähäinen lukumäärä aiheuttavat selvästi sellaisen uhkan, johon lainsäätäjä joutui puuttumaan. Itse, arvoisa puhemies, näen tämän lain ikään kuin lakina, joka suoraan sanoen käskee, että älä aja ylinopeutta. Täytyy sekin tuoda julki, että valtaosa markkinoiden toimijoista, teollisuus, alkutuottaja, kauppa, toimii täysin moitteetta, ja tämä laki on säädetty niitä harvalukuisia tapauksia varten, joissa tätä väärinkäyttöä ikään kuin hyvän sopimusjuridiikan näkökulmasta on rikottu, ja sen takia jouduttiin poikkeuksellisen vahvoihin toimenpiteisiin ikään kuin pienen ongelman ja olemattomien toimijoiden väärän toiminnan takia. Olen itsekin iloinen ja kiitän tästä kaikkia osapuolia, jotka erityisesti valiokunnassa tätä asiaa pitkään harkitsivat ja pääsivät yksimieliseen lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä kiittää sekä ministeriä että valiokuntaa siitä, että vihdoinkin tämä asia nyt saadaan kuntoon. Itse kyllä korostaisin — ja se varmaan jossain määrin täällä hallituksen esityksessäkin löytyy jossakin muodossa — nimenomaan viljelijöitten omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta. Tilanne on nimittäin se, että nämä valtavat hanhiparvet ovat esimerkiksi Tohmajärvellä syöneet puolet kunnan nurmialasta. Jokainenhan silloin jo ymmärtää, että jotakinhan tälle on tehtävä. Koko lintudirektiivissä ja myös luontodirektiivissä on selvät varaventtiilit sitä varten, kun populaatio aiheuttaa ongelmia ihmisille ja heidän omaisuudelleen, onpa turvallisuus mikä tahansa. Molemmista direktiiveistä löytyy selvät poikkeamiset, milloin pitää ryhtyä toimenpiteisiin, ja valkoposkihanhien kohdalla tämä on kyllä ylittynyt jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hyvä, että tämä nyt saadaan kuntoon, ja toivotaan, että ne käytännön järjestelyt sitten tehdään turvallisesti ja niin kuin direktiivi edellyttää, [Puhemies koputtaa] asiallisesti.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Kiurua, että meillä on hyvin pitkälle sama näkemys asioista, [Krista Kiuru: Niin on!] että semmoinen ministeriö on hyvä, joka pystyy tekemään kulusäästöjä, mutta kuitenkin niin, että toiminnat eivät häiriinny eivätkä kansalaisten perusoikeudet sitten ajaudu tämmöiselle kriittiselle rajalle. Sen verran haluan kuitenkin tuoda esille, että mihin meidän pitäisi pyrkiä. Mehän käymme tässä salissa joka viikko sotekeskustelua, mutta itse asiassa, jos miettii tarkasti, niin varmasti 90 prosenttia siitä keskustelusta kuuluisi hyvinvointialueitten valtuustoihin, koska palvelukokonaisuuksien järjestäminenhän kuuluu järjestämislain hyvinvointialueen vastuulle. Eli siellähän pitäisi olla ne järjestelyt, miten palveluja järjestetään, ja täällä ehkä pohditaan enemmänkin sitten, miksi mikäkin ilmiö johtuu mistäkin ja mikä on rahoituslaki ja näin, ja sehän on meidän tehtävämme. Arvoisa puhemies! Sen verran haluan palata, ja pyysinkin puheenvuoron kyselytunnilla, mutta sitä en saanut, kun olivat nämä sotekysymykset: Olen sitä mieltä, että yksi säästökohde on se, että me oikeasti satsaamme sinne perusterveydenhuoltoon. Minä olen itse ollut semmoisessa tilanteessa palkkasuhteessa, virkasuhteessa kuntayhtymään, mutta minä olin itse ammatinharjoittaja eläinlääkärinä, ja käytin julkista valtaa. Ei siinä ollut perustuslaillisia esteitä, eikä ole tänä päivänäkään. Minun mielestäni, meinasin sitä tuoda esille, kun minä tulen Iisalmesta, omalääkärimalli voi olla ihan hirveän hyvä, mutta kun siellä ei ole lääkäreitä. Jostakin syystä sinne ei tule, ja niihin pienempiin kuntiin, sotekeskuksiin, vielä vähemmän menee lääkäreitä. Kyllähän meidän sitten pitäisi arvioida tämmöistä ammatinharjoittajamallia, että nämä lääkärit muodostavat semmoisen tietyn porukan, olkoon heitä viisi tai kuusi, ja he saavat hyvinvointialueilta pienen peruspalkan, ja sitten he tekevät työtä, ja mitä enemmän he tekevät työtä, sen enemmän he hankkivat. Ja sitten jos he ovat semmoisia, että he haluavat oikeasti nostaa elintasoa, he tekevät paljon työtä, ja silloin me saataisiin perusterveydenhuolto pelaamaan myös pienemmissä kunnissa ja seutukaupungeissa. Minulla on se käsitys, minkä moni ammattilainen jakaa, että se rupeaa sitten näkymään pikkuhiljaa erikoissairaanhoidon menoissa. Tällä tavalla muutetaan vähän tätä logiikkaa, että pannaan enemmän porkkanoita ja annetaan, jos minä nyt rumasti sanon, ihmisten ahneudelle vähän valtaa. Sitten kun rupeavat tekemään paljon töitä, vähän aamusta iltaan, niin kuin eläinlääkärit tekivät, niin kuin itsekin olen tehnyt, niin se näkyy sitten palkkapussissa. Minä muuttaisin itse tätä järjestelyä. En rakentaisi sitä niinkään, että pitääkö sen olla just sataprosenttisesti julkisella sektorilla, vaan tehdään hybridimalli julkisen sektorin virassa, koska minä tiedän, että moni lääkäri vierastaa lähteä kokonaan ammatinharjoittajaksi, mutta jos he saavat olla hyvinvointialueeseen palkkasuhteessa, niin vaikka se peruspalkka on pieni, niin sitten kun tekevät, heille maksetaan. On siinä omat riskit siinä mallissa, koska joku tekee kynällä rahaa, mutta minä uskon, että tällä tavalla me pystyttäisiin perusterveydenhuolto ajamaan uudelle tasolle, joka sitten tuottaa ihmisille parempia palveluja ja itse asiassa säästää veronmaksajien rahoja. Minä en ole varma, mutta minulla on tämmöinen usko.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Lylylle rakentavasta puheenvuorosta. On edelleen ehkä jatkettava tätä pohdintaa tästä kulurakenteesta, minkä aloitin, koska täytyyhän samalla kiinnittää huomiota siihen, että saadaan lisää tuloja. Eihän tämä valtio nyt ihan toimeton ole ollut, kyllähän se on laskujeni mukaan tehnyt 700 miljoonan edestä valtion kulurakennetta pienentäviä päätöksiä. 700 miljoonaa alkaa olla semmoinen, että kohta talous häiriintyy jo sen takia, niin ettei sitä ainakaan nopeasti voi nostaa. Mutta siitä huolimatta, jos me ajattelemme sitä menettelyä, mihin olemme joutuneet Euroopan unionin neuvoston ohjaamana, tätä liiallisen alijäämän korjaamismenettelyä, niin se ongelma on edelleen, että nettokulut kasvavat liian nopeasti. Eikä se ole kenenkään meidän vika, mutta se pitää ensin ymmärtää ja hyväksyä ja analysoida. Kun kuitenkin ollaan tehty niitä valtion menoja vähentäviä päätöksiä, niin saman tien jokaisella kansliapäälliköllä pitäisi olla minun mielestäni hahmotus siitä, missä mennään. Silloin kun ruvetaan esittämään lisää kulurakenteita ja jotakin lisää, tulipa se EU:sta tai mistä tahansa se velvoite, niin täytyy miettiä, pystytäänkö, onko meillä varaa enää ottaa vastaan näitä EU:sta tulevia, sanotaanko, vaikka ympäristö- ja ilmastovelvoite, koska ne sitten menevät lakiin ja siihen pitää olla sitten lisää henkilökuntaa toteuttamaan, ja sitten toisella kädellä pitäisi vähentää henkilökuntaa. Moni virasto tai semmoinen instituutio, jonka on pakko tehdä jotakin, on joutunut tämmöiseen vähän skitsofreeniseen tilanteeseen, ja tämä muodostaa erittäin hankalan tilanteen. Mutta se, mitä meidän ei pitäisi tehdä... Otetaan nyt esimerkiksi tämä ennallistamisasetus, mitä Suomi vastusti yksimielisesti. Jos se tarkoittaa sitä, että meiltä lähtee talousmetsien suojeluun pahimmillaan 2,2 miljoonaa hehtaaria, tai siis metsäpinta-alaa lähtee 2,2 miljoonaa pahimman skenaarion mukaan, niin siellä menee talousmetsien suojeluun sekä yksityisiä että valtion metsiä. Eihän me voida tämmöisiä lähteä toteuttamaan, vaan on pakko ajaa nämä toteutukset täydelliseen minimiin, jossa vaikutukset meidän talousmetsiin ja puuhuoltoon ovat minimaalisia. Koska tälläkin hetkellä metsäteollisuus vastaa tavaraviennistä 18,6 prosentilla, niin eihän meillä ole varaa tämmöistä tulon kivijalkaa lähteä syömään. Tässä oli vähän esimerkki siitä, että pitää samalla menoja vähentää ja samalla tuloja lisätä. Mutta minulle on tullut semmoinen kuva, että onko tämä nyt viimeisen päälle ministeriössä tämä tietoisuus, että ei mikään ministeriö voi enää elää samalla kulurakenteella kuin ennen. Jos minä olen oikein käsittänyt, niin ennen ministerin hyvyys mitattiin sillä, kuinka hyvin pystyi puolustamaan oman ministeriön hallinnonalan budjettia ja taistelemaan siitä budjetista, mutta nythän se pitäisi kääntää niin, että se on paras ministeri, joka pystyy alentamaan oman hallinnonalan budjettia, mutta kuitenkin niin, ettei tule häiriöitä sitten toiminnoissa. Tämä ministerin hyvyys pitäisi kääntää toisinpäin, koska ministereillä on toimeenpanovastuu.

Arvoisa puhemies! Sinänsä perustuslain mukaan valtiontalouden vastuu kuuluu kansanedustajille. Täällä taitaa olla viisi prosenttia kansanedustajista paikalla, ja kaikkein tärkein asiahan nyt on kyseessä. On helppo tietysti moittia ketä tahansa, mutta itse ajattelen, että totta kai meidän täytyy tämä valtuus antaa, ja nyt se nousee 270 miljardiin. Me voimme näitä lukuja tietenkin pyöritellä, mutta kysyin tekoälyltä, paljonko Suomen valtio otti uutta velkaa viime vuonna, ja se vastaa, että 47 miljardia. En tiedä, onko se just oikein, mutta sitten nettona on 17,8 tai jotakin miljardia. Mutta kaikkein tärkeinhän tässä on se, että kun me otamme uutta lainaa, niin sitten lähtee pikkuisen korko väistämättä nousemaan, ja kun luottoluokitus sitten rupeaa putoamaan, niin duraatiokin saattaa vähän lyhentyä. Tämä on semmoinen kieppi, mihin tässä on nyt vaara joutua. En minä tiedä, onko se enää opposition tai hallituksen ongelma, kun se on meidän kaikkien ongelma. Silloin kun me joudutaan tähän, niin sittenhän se on äkkiä niin, että jos on 196 miljardia nytten velkaa, on helppo laskea, että 2 kertaa 3 on 6, eli kuusi miljardia rupeaa kohta olemaan korkoja. Kun nyt Valtiokonttori on laskenut liikenteeseen lainapaperia, niin 3,3 prosenttia on ollut korko. Kyllähän tämä on oikeasti huolestuttavaa. Sitten pitäisi pohtia, mitä tässä on tapahtunut 20 vuoden aikana. Jos julkisen sektorin osuus tällä hetkellä Suomessa on bruttokansantuotteesta 58 prosenttia tai jotakin sellaista ja EU27:n keskiarvo on 50 prosenttia, niin siinä on kahdeksan pinnan, saattaa olla yhdeksän pinnan ero. Vaikka eri jäsenmaitten lukuja on vaikea verrata keskenään, niin kyllä liian korkealle tämä julkinen sektori ja sen osuus on paisunut — vaikka nyt bruttokansantuote matelisikin vähän, niin siitä huolimatta. Silloin me joudumme kysymään niin kuin kotitaloudessa, että kun meillä on tietty palkka, ja voi olla jopa, että se palkka ei oikein nousekaan, niin meillä ei ole varaa sitä henkilökohtaista kulurakennetta koko ajan nostaa ja nostaa. Kyllä se sama lainsäädäntö ja sama laki koskee valtioita. Nyt meillä on yhteinen ongelma, eikä minullakaan siihen viisautta ole, mutta meidän pitäisi valtion kuluja ruveta pienentämään. Tämä ei ole ihan tuiki tuntematon tilanne, koska me oltiin 90-luvulla ihan samassa, ja julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli 90-luvulla millilleen sama kuin se on nyt. No, mitä silloin valtiovarainministeriö teki? Valtiovarainministeriö totesi, että ministeriöiden ja keskusvirastojen päällekkäisjärjestelmä oli tullut tiensä päähän. Päällekkäisyys oli pitänyt yllä asioiden kaksinkertaista käsittelyä sekä vastuu- ja ohjaussuhteiden epäselvyyttä. Minun mielestäni tämä on tärkein viesti, miten me lähdetään purkamaan meidän rakenteita, koska se on rakenteellinen ongelma. Meillä on virastoja, on hallituksia, on keskuksia, vaikka mitä, ja ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että me pyörittelemme vähän samoja asioita vuodesta toiseen, että onko se tehokasta ja mikä se julkisen sektorin tuottavuus on. Nämä ovat niitä kysymyksiä, mitä meidän pitäisi yhdessä pohtia, miten me aloitetaan, kun monien näitten toimintojen takanahan on lainsäädäntö ja pitäisi purkaa lainsäädäntöä, ja sitten päästään vuosien mittaan pikkuisen alenevalle kulu-uralle. Minä toivoisin tästä käytävän vähän keskustelua.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, vasemmistoliitto ja vihreät, tämä laki parantaa eläinten hyvinvointia [Vasemmalta: Höpö höpö!] ensi vuoden alusta verrattuna siihen lakiin, minkä te sääditte. Tämä lienee tosiasia, koska puudutus tulee pakolliseksi. Arvoisa puhemies! Itse nyt jonkun verran näitä hommia aikanaan olen tehnyt. Kaikki eläinsuojeluyhdistykset Suomessa kannattavat kollikissojen kastraatiota, ja porsaan kastraatio on millilleen sama operaatio. Pallitkin ovat yhtä isoja, kollilla on pikkuisen isommat pallit. Toinen on nukuksissa, ja toinen tehdään paikallispuudutuksessa. Minä olen tehnyt molempia: millilleen sama operaatio. Arvoisa vasemmistoliitto ja vihreät, te teette porsaalla politiikkaa. Te annatte nuorten ymmärtää, että tässä rääkätään eläimiä ja tehdään jotakin kauheata. Se on pikkuinen operaatio: pannaan puudutus, sidotaan, homma ohi. Ihmisille tehdään paikallispuudutuksessa operaatioita. Jälkikipu on kollikissalla ja porsaalla millilleen samanlainen, mutta kaikki eläinsuojeluyhdistykset tässä maassa [Puhemies koputtaa] kannattavat kollikissojen kastraatiota. Ei tässä sen kummemmasta ole kysymys.

Arvoisa puhemies! Ainakin omasta mielestäni valtiovarainministeri Purra esitti täällä sen suuren ongelman, jota me emme tule edes kasvulla voittamaan, ja se on se, että meidän julkiset menot ovat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. EU:n keskiarvo on alle 50 prosenttia, meillä on 10 prosentin gäppi. Jos me emme ensinnäkään tunnusta, että sille on tehtävä jotakin, niin mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän julkisen talouden rakenne on ajautunut vuosikymmenien saatossa vääräksi. Sanoisin melkein näin, että kaikki ne puolueet, jotka ovat 2000-luvulla olleet tätä julkista sektoria niin sanotusti laajentamassa, ovat vastuullisia tästä talouskehityksestä. Mitä tässä pitäisi tehdä? Meillä on perustettu virastoja, meillä on erinäköisiä hallituksia perustettu, meillä on perustettu erinäköisiä keskuksia, [Timo Harakka: Kunnat!] mutta nyt pitäisi ajatella uudella tavalla niin, että pitää olla joku tehtävä, jonka tarkoitusta sitten tietty määrä ihmisiä hoitaa. Meillä on näitä instituutteja ihan liikaa. Niitten purkaminen on äärimmäisen vaikeata, [Puhemies koputtaa] eikä niitä julkisuudessa kannata nimetä, mutta se on pakko jonkun aloittaa.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin täällä edustaja Laakso, että tällä Liikenne 12 -asiakirjalla pitäisi olla suurempi vaikutus Suomessa tapahtuviin pitkän välin investointeihin, jotta se ohjaisi niitä. Kyllähän se nyt näyttää siltä, että joka hallituskausi hallitus jakaa niitä rahoja mieleisellään tavalla, ja eivät siinä nyt taida ministerinkään kotimaakunnat koskaan ihan huonolle osalle jäädä. Tämän takia olisi hyvä olla valiokunnalla ja meillä kaikilla käytössä semmoinen lista, josta me nähdään koko vuosituhannella kohdentuneista yli viiden miljoonan investoinneista, mihin päin Suomea ne ovat menneet niin että me voitaisiin sitten katsoa, ovatko jotkut maakunnat jääneet todella vähälle. Jos meillä olisi tämmöinen käytössä, niin se jo moraalisesti ohjaisi hallitusohjelmaneuvotteluissa ja niiden jälkeen kohdentamaan joskus niitä isompiakin liikennehankkeita niihin maakuntiin, jotka selvästi ovat esimerkiksi asukaspohjaan verrattuna jääneet vähälle.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä hallituksen esityshän parantaa eläinten hyvinvointia, koska nyt tulee puudutus pakolliseksi. [Anna Kontula: Voi hyvänen aika!] Kipulääkitys tosiaan on ollut pakollinen, mutta nyt tulee puudutus. Se vaatii tietenkin koulutusta ja — niin kuin täällä ministeri totesi — vähän lääkeainelainsäädännön muutosta, mutta näillä me saamme sen operaation täysin kivuttomaksi. Sen, joka sen tekee, on aika helppo oppia se koulutuksen myötä, ja näin ollen myös se porukka, joka kuuluu eläinten terveydenhuollon ulkopuoliseen kasvatusporukkaan, tulee ottamaan tämän käytäntöön. Tässähän itse asiassa ei tapahdu mitään muuta kuin se, että me otamme vain yhden vuosiluvun pois. Se tehdään sen takia, että ala on nähnyt, kuten ministeri totesi, että muut keinot ovat epävarmempia ja ne ovat käytännössä hankalampia toteuttaa. Tämä on suomalaista vientipolitiikkaa. Meidän tarkoitus on hallitusohjelman mukaan kasvattaa ruokavientiä, ja tämä liittyy osittain siihen. Kysymyksessä on hyvin pieni operaatio, kivuton, kun se oikein tehdään.

Arvoisa puhemies! Täytyy tietenkin todeta, että kaupathan myyvät 80-prosenttisesti suomalaista ruokaa, niin että kyllähän he ovat suomalaisen elintarviketuottajan asialla. Mutta sitten jos me ajatellaan koko tätä rakennelmaa, mikä lähtee alkutuottajasta päätyen kauppaan, niin siinä välissä on teollisuus. Teollisuus volyymilla mitattuna on hyvin pitkälle pörssiyhtiöiden omistamaa, ja kun kuitenkin tuottajat usein ovat omistajina, niin se aiheuttaa semmoisen rakennelman, että on vaikeaa elintarvikemarkkinalain kautta lähteä säätelemään, kuka osapuoli saa minkä verran. Ei siihen mikään laki pysty, ja siihen tulee jo perustuslaki vastaan, jos me ruvetaan täällä määräilemään, kuka saa minkäkin verran siitä reikäleivästä. Täytyy ymmärtää tämä rakenne, ja se on kohtalaisen haastava. Mikään laki tällä hetkellä ei kiellä tuottajaorganisaatioitten perustamista, mutta jostakin syystä ilmeisesti pelko tai muu, mihin puheenjohtaja täällä viittasi, on aiheuttanut sen, että niitä sitten ei ole muodostunut Suomeen. Että kyllä tässä pikkuisen heräämisen paikka on myös tuottajilla, että valvotaan yhteisesti tietyllä toimialalla omaa etua ja kenties pyritään neuvotteluosapuoliksi.

Arvoisa puhemies! En tiedä, mikä hallituspuolue on vastustanut tätä lakia. Tämä on nyt siinä muodossa, mitä on yhteisesti nähty hyväksi. Keskeisiä pykäliähän täällä ovat 4 a, b ja c: neuvotteluvoiman väärinkäyttö, kielto edellyttää tiettyjä tietoja ja ostajan oman tuotemerkin suosimisen kielto. Arvoisa puhemies! Tämähän on vähän semmoinen laki, että älä aja ylinopeutta. Niille, jotka eivät ole tähänkään saakka ajaneet ylinopeutta, ei tule mitään muutoksia. Eli suomeksi sanottuna, kun tämä on semmoinen sopimuskäytäntö, mikä kunnioittaa toista osapuolta ja huolehtii siitä, että tavallaan toisen osapuolen toimeentulo myös turvataan niissäkin olosuhteissa, missä kustannukset muuttuvat, niin ei heidän asemansa muutu tämän lain ansiosta miksikään. Tämä on tehty sen takia, että jos siellä on toimijoita, jotka eivät kunnioita lainsäädäntöä ja hyvää sopimustekniikkaa, niin tämän lain kautta heidät saadaan niin sanotusti kiinni ja heidän epäilyttävä toimintansa tulee julkiseksi. Siitä tässä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lyly piti täällä hyvän puheenvuoron, koska eläkejärjestelmän tarkastelu itsessään ei tee oikeutta, vaan täytyy puhua työllisyydestä, ja mitä enemmän meillä on työllistäviä yrityksiä ja työllisyyttä, työntekijöitä, niin sitä enemmän maksutuloa kertyy. Nämä kaksi ovat saman asian eri kääntöpuolia, mutta molemmat vaikuttavat tietenkin toisiinsa. En malta olla käyttämättä puheenvuoroa, että kun aikanaan Suomessa jäätiin kohtalaisen nuorena eläkkeellä, niin sitä ongelmaa ei enää ole. Nyt se on automaattisesti tapahtunut hyvän eläkepolitiikan ansiosta mutta myös sen ansiosta, että ihmiset ovat terveempiä nykypäivänä kuin ennen. He pystyvät tekemään töitä, ja osittain monet eläkeläiset — sekin on pakko myöntää tässä salissa — ovat pakotettuja tekemään töitä, koska he eivät yksinkertaisesti tule toimeen. Jos sattuvat asumaan omakotitalossa, maksut painavat ja muuta, on pakko mennä töihin. Toisaalta lainsäätäjä on pitänyt huolen siitä, että jos on eläkeläinen ja menee töihin, voittaa verotuksessa. Eli sielläkin on kannustin, mikä on täysin oikein, koska jos me haluamme työllisyyttä edistää, niin totta kai pitää tehdä kaikki työllisyyteen liittyvät toimenpiteet mutta myös lisätä porkkanoita, että eläkeläiset viihtyvät pitkään töissä, koska se rakentaa bruttokansantuotetta ja on koko eläkejärjestelmälle eduksi.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin osakeriskin lisääminenhän ei lyhyellä aikajänteellä lainkaan tarkoita sitä, että työeläkerahastot alkavat karttumaan, mutta tavallaan historiallisen tarkastelun perusteella on todennäköistä pitkällä aikajänteellä, että osakkeisiin kannattaa sijoittaa ja että ne voittavat sitten ehkä jonkun muun sijoitusmuodon, mutta sekin on spekulaatiota menneen perusteella. Tämä on hyvä uudistus sinänsä. Se on sitten eri asia, mihinkä päin maailmaa niihin osakkeisiin kannattaa sijoittaa. Kun täällä tätä eläkejärjestelmän kestävyyttä pohdittiin, niin kyllähän tässä laissa on selvä rajoite eläkkeiden kasvulle. Täällähän on indeksijarru pantu. Jos nyt oikein luin tätä, niin tämä rajoitin tarkoittaa vuodesta 2030 lähtien sitä, että kahtena peräkkäisenä vuonna työeläkkeiden nousu ei saa olla suurempi kuin palkkojen nousu. Sehän on selvä rajoite. Jos me tarkastellaan vuosia 23 ja 24, niin ihan matemaattisesti katsoen työeläkkeet nousivat silloin 12,5 prosenttia, mutta eihän krupieerikaan keskeytä ruletin pyörittämistä, jos siellä on 20 kertaa pöytä voittanut ja kahtena vuotena joku asiakas voittaa, eli eihän se yleensä sano, että lopetetaan peli tähän, vaan täytyy tarkastella vähän pitempään, ja yleensä eläkkeensaajat ovat hävinneet. Tässä tulee nyt rajoitin, ja nytkin jos inflaatio lähtisi nousuun, niin työeläkkeethän kasvavat sitten indeksin mukana, mutta tähän sisältyy tämä rajoitinriski, ja jos oletetaan, että pitkällä aikajänteellä palkat nousevat, niin kuin ne historiallisesti ovat nousseet, enemmän kuin sitten eläkkeet, niin tästähän seuraa koko ajan luisu, luisu ja luisu ja eläkkeet pienenevät. Kuten edustaja Lindén täällä aivan oikein totesi, niin tätä pelottelua ja mörköä tätä suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyttä kohtaan esiintyy joka kuukausi jossakin mediassa, ja mielestäni se on hieman väärin, koska meidän rahastot tällä hetkellä helmikuun lopussa olivat 285 miljardia, ja kun suuret ikäluokat nyt aikansa täällä pinnistelevät ja sitten poistuvat markkinoilta, niin silloinhan tavallaan lähtee taas toiseen suuntaan menemään. En oikein ihan käsitä sitä, että nuorille syötetään, että he eivät tule koskaan saamaan eläkkeitä. Tämä meidän järjestelmä, joka on osittain rahastoiva ja jossa kulloinkin työssä olevat yritykset ja työntekijät maksavat pääsääntöisesti nyt eläkkeellä olevien eläkkeet, on järkevä ja hyväksi todettu globaalistikin, joten miksi tämmöistä pitää sitten jatkuvasti markkinoida, että nuoret eivät tule saamaan eläkkeitä ja tämä ei ole kestävä? Minä hyväksyn tämänkin leikkauksen eläkkeisiin ihan sen takia, että me varmistetaan työeläkejärjestelmän kestävyys, eläkkeitten kohtuullinen taso, joka ei Suomessa missään nimessä ole ylimitoitettu, ja me varmistamme yritysten kilpailukyvyn, koska eläkkeitten taso on tietenkin yhteydessä palkanmaksajien ja yritysten työeläkemaksuihin. Eli tässä on nyt tehty kompromissi, minkä minäkin hyväksyn, mutta se populistinen eläkekeskustelu, mitä somessa ja muualla käymme, ei edistä yhtään meidän työeläkejärjestelmän hyväksyttävyyttä ja nuorten tulevaisuudenuskoa.

Arvoisa puhemies! En tiedä, kuinka paljon tämä hallituksen esitys pykälätasolla muuttaa, mutta edustaja Partanen käytti täällä erinomaisen puheenvuoron. — Jos tilanne todellisuudessa ja arkielämässä olisi se, että kun työntekijä ilmoittaa raskaudesta tai tulevasta perhevapaasta, työnantaja sanoisi hänet irti — ensinnäkin harva yrittäjä tai yritys sanoo työntekijää irti, jos häntä todella tarvitaan — niin silloinhan työnantaja joutuu siitä tekemään kirjallisen selvityksen, ja tuntuu vähän erikoiselta, että työnantaja rupeaisi satuja kertoilemaan ja sitten kuitenkin joutuisi periaatteessa palkkaamaan parin viikon kuluttua uuden työntekijän. Siitä seuraa käsitykseni mukaan — en ole juristi, mutta ilmeisesti seuraa — hyvityskorvaus, ja sen lisäksi yritys munaa vielä itsensä. En usko, että todellisuudessa kovin usein tämmöistä tapahtuu, ja kyllä nyt työnantajallakin joku velvollisuus on työntekijöitten suhteen ja pikkuisen pitää huolta maineestaan. Minusta oppositio hakee tästä semmoista teoreettista tilannetta, joka todennäköisesti kovin usein normaalityöelämässä ei esiinny. — Edustaja Partanen voi enemmän perustella asiaa.

Arvoisa puhemies! Itselläni ei kovin kiivasta näkökulmaa yleensä alkoholiin ole, koska minun mielestäni tilanne Suomessa on se, että sitä on joka paikassa tarjolla. Loppujen lopuksi, jos me nyt helpotetaan tämän verran maaseudulla toimivia pienyrityksiä, jotka ikään kuin elinkeinovapauden kautta, ammatin kautta haluavat itselleen edistää matkailua ja sitä tuotetta, mitä he tuottavat, niin miksi ihmeessä me emme tekisi tämmöistä, mitä me nyt olemme tekemässä? Erityisen kiitoksen antaisin ministerille siitä, että hän näillä oivilla käytännön esimerkeillä osoitti sen, miten tavallaan järjenvastaista tämmöinen sääntely alkaa olla, kun me panemme kapuloita rattaisiin toisen toiminnalle. Kuten edustaja Wallinheimo sanoi, en minäkään usko, että joku lähtee asioikseen hakemaan itselleen alkoholiongelmaa 35 kilometrin päästä, kun sen saa lähempääkin ostettua. Eli kyllähän tämä nyt jollakin tavalla menee erittäin paljon oikeaan suuntaan. Itsekin ihmettelin tätä 100 000 litran rajaa puhtaaksi alkoholiksi muutettuna, mutta ymmärrän sen, jos se on se kompromissi, millä me jollakin tavalla säilytämme Alkon monopolia ja sitten kuitenkin annamme merkittävälle määrälle yrityksiä tämän elinkeinovapauden tuottaa ja kehittää omaa matkailua ja tuotetta. Itse asiassa, kun maailmaa kiertää, joka paikassa on alkoholia ja joka paikassa sitä pyritään mainostamaan niin, että se on tehty siellä ja täällä ja sillä ja sillä menetelmällä ja se on saanut palkintoja maailmalla — tämä on niin laaja toimiala. Kuten Kyrö Distillery on sen osoittanut, sillä pystytään myös suomalaista vientiä edistämään. Kyllä eduskunta nyt on oikealla asialla. Tietenkin ymmärrän eri näkemykset, mutta se osoittaa sen, miten erityisen vaikeaa meillä on vähän asiassa kuin asiassa päästä tästä sääntelystä irti. Kaikki vannovat sen sääntelyn, sen purkamisen nimeen, mutta sitten heti löytyy vastusta, kun mitä tahansa yritämme täällä jollakin tavalla helpottaa, että ihmiset saisivat Suomessa enemmän vapautta tehdä, mitä haluavat, ja kehittää omia toimintojaan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Norrbackin hyvästä puheenvuorosta on helppo jatkaa, sillä kyllähän valiokunnan täytyy arvioida asiantuntijoita kuultuaan, mitä tämä aiheuttaa todellisuudessa ja käytännössä, kuten edustaja Kalmari mainitsi, puunkuljetusten ja muun suhteen niillä alueilla, joilla sitten täytyy noudattaa erityistä huolellisuutta. Nämä tahallisuus ja huolellisuus ovat nyt vastinpareja. Hakkuita voidaan toteuttaa tämänkin hallituksen esityksen jälkeen, mikä on tärkeä huomio, mutta sitten täytyy huolehtia siitä, että huolella katsotaan, että ei rikota lintudirektiiviä eikä Euroopan unionin tuomioistuimen Viron takia tekemää tulkintaa. Se on tärkeää huomata, mutta me emme saa Suomessa ajautua sellaiseen politiikkaan, että aina kun joku on uhattuna, niin kielletään kaikki, vaan enemmän, kuten edustaja Norrback sanoi, haetaan sitä tasapainoa, tässä tapauksessa lintujen suojelun, pesintäaikaisen suojelun ja hakkuiden kanssa. Ja tämä hallituksen esitys noudattaa sitä, joskin me valiokunnassa katsomme vielä näitä yksityiskohtia.

Arvoisa puhemies! Kun miettii vihreää siirtymää ja ilmastonmuutosta, niin kyllähän väistämättä ainakin se oma ajattelu johtaa maaseudun mahdollisuuksiin. Niitähän on ruuantuotannon lisääminen Suomessa, totta kai, kun kuivuudesta johtuvat olosuhteet muualla kääntyvät vastaisiksi. Sitten meillä on kaivosteollisuus, vihreään siirtymään liittyvä keskeinen teollisuudenala, ja sitten tietenkin hyvin hoidetut, nopeasti istutetut metsät, kun niitä avohakataan, ja sitä kautta metsäteollisuus. Nämä ovat niitä selviä mahdollisuuksia. Kyllä on pakko sanoa, että uhkiakin löytyy, ja tottahan myös ne on mahdollisuuksien rinnalla nostettava esille. Yksi suurimpia uhkia on keskittävä talousjärjestelmä, rahoitusjärjestelmä ja palvelujärjestelmä. Edustaja Viljanen nosti täällä esille Ponssen ja Genelecin Ylä-Savosta, ja kyllä nämä yhtiöt haluavat jatkossakin palkata työntekijöitä, mutta niitä työntekijöitä ei tule, jos siellä ei ole palveluja eikä infra kunnossa. Eli näiden perusasioiden täytyy olla painotettuina myös eduskunnassa, jotta tulevaisuus maaseudulla [Puhemies koputtaa] on hyvä. [Timo Suhonen: Erinomainen puhe!]

Arvoisa puhemies! Tämä on sinänsä tärkeä keskustelunaihe. Kuten edustaja Honkonen täällä totesi, meillä on todella paljon ihmisiä, jotka eivät sähköistä asiointia kykene harjoittamaan. Totta kai meidän lainsäädäntö sallii heille, että he saavat kaikki viranomaispaperit paperisina, kun tekevät sitten ilmoituksen. Mutta jos olen oikein käsittänyt, niin jos joku heitä auttaa ja he menevät sitten tänne verottajan tai muun viranomaisen palveluun, niin se viranomainen tunnistaa sen jälkeen, että nämä ovatkin sähköisessä järjestelmässä, ja sitten loppuu se papereitten tulo. Jos tämä pitää paikkansa, niin kyllähän tämä on semmoinen epäkohta, joka pitäisi pystyä korjaamaan, niin että tämmöistä tekoälyanalyysiä ei tehdä, että ihminen onkin paperijärjestelmästä sitten ulkona. Sitten tullaan siihen, että ovathan nämä erinomaisia järjestelmiä, että Suomi.fi saa sitten ilmoitukset. Toivottavasti kaikilla sitten jatkossa toimii niin, että se ilmoitus tulee myös tekstiviestinä, ettei käy niin, että huomaa, että eräpäivä on mennyt ohi. Näitä järjestelmiä pitää vähän kehittää. Sitten tullaan ihan kokonaan toiseen asiaan: onko tämä enää oikeusturvan kannalta hyväksyttävää, että meillä on kuntia, joissa ihminen silloin, kun hän ei ole internetin eikä sähköisen asioinnin parissa eikä ole tottunut niitä käyttämään tai ei osaa käyttää, on ulkona esimerkiksi pankkipalveluista ja verottajan palveluista? Minun mielestäni nämä kaksi asiaa, pankki ja verottaja, ovat niin fundamentaalisia, että jotenkin tämä pitäisi turvata, ja varmasti tässä salissa kannattaa jatkokeskusteluja käydä, voidaanko lailla velvoittaa, että ihminen saa jonkun henkilön kautta neuvontaa sekä verotusasioissa että pankkiasioissa. Se on aika iso sääntely ja iso askel. Kyllä me pärjäämme, jotka näitä laitteita osaamme käyttää, mutta on todella paljon niitä ihmisiä, jotka eivät näitä ole koskaan osanneet tai eivät halua käyttää ja sitten ajautuvat semmoisiksi, etteivät niitä pysty enää käyttämään.

Arvoisa puhemies! Sillä nyt ei ole suurta väliä, kuka on ollut mitäkin mieltä ja kuka on milloinkin ollut hallituksessa. Venäjän hyökkäys 2022 muutti koko paletin kertaheitolla, ja Venäjältä loppui puu. Silloin viimeistään olisi pitänyt ymmärtää puun ja turpeen yhteys ja tehdä oikeita poliittisia johtopäätöksiä. Arvoisa puhemies! Tässä on bioenergian tuottajat 2025. Minä olen kyllä — voin sen julkisesti todeta — värisokea, mutta tässä on sinisellä merkitty turve ja tämä kartta on ihan täynnä sinistä, niin kyllä sitä turpeen käyttöä vielä on. Ja kuten edustaja Lintilä, entinen ministeri, sanoi, kyllä meillä kapasiteettiakin löytyy. Se edellyttää, että me pystymme tarjoamaan urakoitsijoille riittävän pitkän aikajänteen, jolla sitä tuotantoa tullaan ostamaan, olipa se ostaja Huoltovarmuuskeskus tai sitten meidän lämpölaitokset tai CHP-laitokset, joita ikävä kyllä on alas ajettu alhaisen sähkönhinnan takia jo pitkään. Tämän puheenvuoron käytän sen takia, että poliittinen järjestelmä nyt käyttäisi realismia ja ymmärtäisi, missä sillassa Suomen talous on, ja lähdettäisiin käyttämään energiassa kotimaisia polttoaineita.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuutta käytetään puheissa hyvin usein, mutta sehän tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki menee niin sanotusti vähän päin seiniä, ja silloin kaksi asiaa nousee yli muitten: ruoka ja lämpö. Sähkökin tulee vasta sen jälkeen. Sen takia tämä turve on erityisen tärkeä tukipolttoaine niissä kattiloissa, joissa poltetaan puuta, koska jos me luovumme turpeesta, niin meille tulee alueellista huoltovarmuusvajetta. Tämä pitäisi ottaa energiapolitiikassa huomioon. Täytyy todeta, että edustaja Mäenpään alustus oli aivan erinomainen. Siellä esiteltiin muun muassa keinoja, millä tavalla me tämän turvaamme. Ihan pelkillä puheilla tämä ei tule tapahtumaan, ja hän nosti esille turpeen veronalennukset, SGEI-järjestelmät ja muut. Minä toivon, että turve nostetaan senkin takia nyt prioriteettina energiapolitiikassa huomioon, että sillä on selvä yhteys metsäteollisuuden toimintaedellytykseen, koska se tietyllä tavalla tasaa hintaa, jolloin emme joudu sitten siihen tilanteeseen, että kun turvetta sorsitaan, niin pannaan joku sellutehdas kiinni.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tämä liikenteen päästöongelmahan ratkeaa sillä, kun EU on asettanut säännöt, että 2035 sitten ollaan nollapäästöisissä autoissa. Ostetaan uusia autoja, jos sattuu olemaan rahaa kukkarossa, niin sillähän se on selvä. Arvoisa puhemies! Haluan puuttua asiaan, minkä edustaja Ovaska täällä nosti esille, että 2028 meille tulee ETS kakkonen, liikennepolttoaineiden päästökauppa. Se nostaa tietenkin polttoaineitten hintaa. Sitten meillä nousee jakeluvelvoite. Sillä jakeluvelvoitteella on semmoinen ominaisuus, että sitä biokomponenttia voidaan dieseliin sekoittaa enemmän kuin bensiiniin, ja se johtaa siihen, että 2028 dieselin hinta tulee nousemaan enemmän kuin bensan hinta. Tuon sen esille, että kyllä meidän täytyy tässä salissa ilman mitään poliittista intohimoa keskustella siitä, onko perustetta enää dieselautoilla pitää käyttövoimaveroa, koska 2028 bensan ja dieselin hinnat, jos mitään ei tehdä, tulevat eroamaan niin, että diesel on huomattavan paljon kalliimpaa. Diesel on hyvin yleinen [Puhemies koputtaa] Itä‑ ja Pohjois-Suomessa henkilöautojen polttoaineena. [Eduskunnasta: Ei ole!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Honkasalolle sanoisin, että ehdottomasti hyvät ja luotettavat tutkimukset ovat sellaisia, mitä pitää arvioida ja ottaa huomioon. Sama koskee asiantuntijoita. Mutta, edustaja Honkasalo, ettehän te mihinkään pääse siitä, että tutkimukset vain yleensä sattuvat olemaan epävarmoja, kiistanalaisia, muuttuvia ja ristiriitaisia. Se kuuluu tutkimuksen olemukseen. Ne elävät ajassa: aina tulee parempia tutkimuksia ja tulee toisenlaisia tutkimuksia. Jos me itse kukin aina valitsemme sopivan asiantuntijatutkimuksen, niin tämä keskustelu politisoituu aivan täysin. Tästä ei meinaa oikeastaan tulla mitään. Ja juuri ilmasto- ja metsäkeskustelu on umpipolitisoitunut, ja sitähän monet tutkimuksetkin tekevät. Koko tutkimussektori on niin kuin pikkupolitikointia silloin, kun lähdetään semmoisia tutkimuksia tekemään, joiden tieteellinen näyttö on heikko. Sanoisin edustaja Honkasalolle, että mitä järkeä on vesittää... [Veronika Honkasalo ja Mai Kivelä pyytävät vastauspuheenvuoroa] Edustaja Honkasalo: mitä järkeä on Itä-Suomessa vesittää peltoja, kun tutkimukset sanovat, että turvepeltojen viljely [Puhemies koputtaa] nurmilla tutkitusti vähentää sekä hiilidioksidi- että typpioksiduulipäästöjä [Puhemies koputtaa] merkittävästi verrattuna viljanviljelyyn? Siellä pitää olla liha- ja maito-ohjelma, ei... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa puhemies! Itä-Suomi elää metsästä, ja siinä suhteessa hieman puolustan kyllä edustaja Hoskosen puheenvuoroa. Hän kyllä osaa varmaan puolustaa itsekin itseään, mutta ilmeisesti hän tarkoitti sitä, että metsiin, soihin ja näiden maaperään liittyvät laskelmat ovat olleet vääriä. [Hannu Hoskonen: Nimenomaan!] Sitä minä en tiedä, ovatko ne olleet vääriä, mutta ainakin ne ovat olleet muuttuvia ja vaihtuvia, ja sen takia niitten luotettavuustaso on ollut aika heikko. Kuitenkin jos poliittisia johtopäätöksiä tehdään näitten laskelmien perusteella, niin oikeusvarmuus kyllä on kohtalaisen heikko. Haluan tuoda esille sen, että metsä- ja nielukeskustelu on umpipolitisoitunutta. [Hannu Hoskonen: Näin on!] Ne tutkimustulokset, mitä esitetään, ovat myös osittain politisoituneita. Ja jotkut väittävät, kuten Hoskonen esitti, että me joudutaan miljardien summilla ostamaan päästöoikeuksia ulkomailta. Eihän niitä ole laskettukaan siellä. Kyllä minun mielestäni tämä keskustelu pitäisi saattaa oikealle tasolle.

Arvoisa puhemies! Maahanmuutosta ja ulkomaalaisten työllisyydestä on keskusteltava, mutta tietenkin on tehtävä oikeat analyysit. Vaikka ulkomaalaisten työllisyysaste on nyt valitettavasti laskussa suhdanne- ja muista syistä johtuen, niin silti tällä vuosikymmenellä ainoastaan ulkomaalaisten työllisten määrä on kasvanut. Vuosina 20—25 ulkomaalaisten työllisten määrä kasvoi 90 000:lla, ja vastaavasti suomalaisten työllisten määrä väheni 90 000:lla. Tästä on pakko vetää nyt johtopäätökset, että meillä on kahdenlaisia ulkomaalaisia: Toiset tulevat työn perässä, ja empiirisesti tiedämme, että heidän työllisyysaste on 10 vuoden Suomessa olon jälkeen korkeampi kuin suomalaisilla keskimäärin. Mutta sitten tulee turvapaikanhakijoita, perheenjäseniä ja muita ryhmiä, joiden työllisyysaste valitettavasti jää alas, ja he joutuvat entistä enemmän turvautumaan toimeentulotukeen. Arvoisa työministeri, tämä on se juttu, mihin eduskunnassakin pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Itse käytän kyllä samansuuntaisen puheenvuoron, eli ei niinkään niin, että tämä yksittäinen tapaus olisi arvostelun kohteena, vaan itse näen, että kun me puhutaan paljon sääntelystä, niin Suomihan on moninkertaistanut kaikkea, paisuttanut julkista sektoria ja tehnyt kaikkensa, että asiat monimutkaistuvat. Niihin on varmaan omat syynsä, ja taustalla on monia asiantuntijoita ja tahoja, jotka hyötyvät tästä monimutkaistamisesta. Yleisesti ottaen monimutkaistaminenhan on vallankäyttöä, mutta vallankäyttö ei sisälly tähän tapaukseen, niin kuin se usein sisältyy. Mutta itsekin olen sitä mieltä, että eihän se sääntely koskaan lopu, ellei lainsäätäjä pidä huolen siitä, että tehdään vain minimi. Ja kun me mennään kansainväliseen finanssimaailmaan, niin minun mielestäni englanti riittää. Sehän on se kieli, mitä siellä käytetään, ja tietenkin tässä tapauksessa suomi. Tämä ei missään nimessä ole arvostelua tätä hyvää esitystä kohtaan eikä ministeriä kohtaan, vaan tämä on linja, jota pitäisi joka valiokunnassa noudattaa ja katsoa joka kerta, että se on minimaalinen sääntely, millä tullaan toimeen, koska sehän viime kädessä vuosien mittaan aiheuttaa sen, että julkinen sektori ei ole ylimitoitettu kassavirtaan nähden eli siihen, mitä Suomi vientituloilla saa. Tämä on minun mielestäni iso periaatteellinen kysymys, jota pitää alkaa noudattamaan mieluummin tänään eikä huomenna. Jos sen talousvaliokunta eli eduskunta sitten näin katsoo, niin se on hyvä asia, että se tulee arvioitavaksi sitten valiokunnassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, niin kuin monet muut puhujat, että tämähän on selvästi markkinoitten haluama muutos, että se laina-aika nostetaan 35:een. Minun mielestäni sen olisi voinut ihan hyvin viedä vielä pitemmällekin, vaikka 40 vuoteen. Arvoisa puhemies! Asunnon omistaminen on kulttuurikysymys, mutta se on myös sukupolvikysymys, ja tietenkin, jos ei saa pankista lainaa eikä ole oikein rahaa, niin vaikea sitä asuntoa oikeasti on ostaa. Mutta voi olla, että trendi kulkee siihen suuntaan, että omistaminen ei ole enää niin suosittua kuin se on ennen ollut ja asutaan vuokralla monesta syystä, esimerkiksi näistä epävarmuustekijöistä johtuen. Arvoisa puhemies! Kysyn vähän samaa kuin edustaja Wallinheimo: miten ministeri näkee, mennäänkö Suomessa enemmän sitä yleiseurooppalaista trendiä kohti, että on kiinteäkorkoinen laina, että luovutaan näistä vaihtuvakorkoisista lainoista? Silloin kun korot nousivat, niin silloin nimenomaan moni keskituloinen ja hyvätuloinenkin perhe joutui siihen ikään kuin kassavirtaongelmaan, että varallisuutta saattoi olla mutta ei ollut enää varaa kuluttaa, kun kaikki rahat menivät lainanmaksuun. Tosin nyt tilanne on korjaantunut ja lainatkin ovat lähteneet tippumaan. Sitten yleinen huomio on se, että aina kun meillä on jotakin asumisen kanssa ongelmia Suomessa, niin lääkkeeksi haetaan julkista tukea. Minun mielestäni Suomen yhteiskunnassa pitäisi pikkuhiljaa päästä siitä. Milloin on romutuspalkkio, milloin on mikäkin: jos markkinat vähän niin kuin takkuavat jollakin aikajänteellä, niin meidän poliitikkojen pitäisi aina mennä antamaan sitä rahaa, joka joudutaan ulkomailta lainaamaan. Tästä kulttuurista pitäisi päästä pois. Vaikka sitä rahaa ei sinne johonkin toimialaan työnnetä, niin kyllä se tavalla tai toisella joka tapauksessa tulee selviytymään siitä. Jonkun verran voi tuhoa tulla, mutta ihmiset löytävät kyllä keinon sitten esimerkiksi asumisessa. Ei sitä liikaa pitäisi mennä tukemaan.

Arvoisa puhemies! Onhan se aika hieno saavutus Suomelta, että ydinvoimasähkön tuotanto, vesivoimasähkön tuotanto ja tuulivoimasähkön tuotanto olivat viime vuonna 83 prosenttia koko tuotannosta. Kun tähän lisätään biomassa 11 prosenttia, niin päästään 94:ään. Eihän meillä nyt hirveän paljon ole tässä suhteessa häpeämistä. On yksi ongelma, mikä tästä lisääntyneestä tuulivoimasta on tullut. Tuulivoimahan on lisääntynyt seitsemänkertaiseksi, jos ajatellaan 10 vuoden periodia mitattuna gigawattitunnilla, ja sitten tämä kuuluisa CHP-tuotanto, mihin edustaja Kangas viittasi, on samaa vauhtia mennyt alas. Eli siitä on tullut ongelma niin, että meidän on pakko saada jostain säätövoimaa. Sitä voidaan nopeasti toteuttaa kaasulla, dieselillä tai sitten näillä pumppuvoimalaitoksilla. Valitettavasti Kemijärven valtuusto itsemääräämisoikeuttaan käyttäen hylkäsi nämä pumppuvoimalaitokset. Sitä en tiedä, mitä voidaan tehdä, mutta ne olisivat erittäin tärkeitä ja paljon järkevämpiä kuin käyttää kaasua tai dieseliä.