Hyrkkö Saara

Arvoisa puhemies! Tähän tuloverolakiin esitettyjen muutosten on hallituksen esityksen mukaan tarkoitus lujittaa suomalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja parantaa kasvun ja työllistymisen edellytyksiä. No näitä tavoitteita vasten tarkasteltuna tässä esityksessä on toki joitain kannatettavia muutoksia, mutta kaikilta osin hallituksen esitystä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Näiden kotitalousvähennykseen tehtävien muutosten on arvioitu pienentävän verotuottoja noin 77 miljoonaa euroa vuositasolla, ja on minusta perusteltua kysyä, onko tämä 77 miljoonaa kaikkein tehokkaimmin käytössä juuri tässä hallituksen esittämässä toiminnassa. Tutkimuksen mukaan nimittäin kotitalousvähennyksen hyödyt ovat vähäiset. Kotitalousvähennys ei juurikaan lisää palveluihin kohdistuvaa kysyntää ja siten palvelualojen työllisyyttä tai talouskasvua. Samalla kotitalousvähennyksellä kokonaisuudessaan on iso verotuottoja pienentävä vaikutus. Harmaata taloutta vähentävät vaikutukset ovat tärkeitä, mutta ne olisivat todennäköisesti saavutettavissa nykyistä huomattavasti pienemmillä veromenetyksillä. Kotitalousvähennyksen ehtoja on muutettu tiuhaan tällä hallituskaudella ja edellisilläkin hallituskausilla. VATT on arvioinut, että tämä ehtojen jatkuva muuttelu on myös omiaan heikentämään kotitalousvähennyksen kannustinvaikutusta. Erityisen heikko kannustinvaikutus on tällä ratkaisulla muuttaa kotitalousvähennystä takautuvasti tämän vuoden alusta lukien, jolloin itse asiassa merkittävä osa tänä vuonna vähennyksen piirissä olevasta työstä on jo teetetty ennen tämän lain voimaantuloa tai edes sitä koskevaa päätöstä kehysriihessä. Näillä perusteilla kotitalousvähennyksen korotusta ei voi pitää etenkään haastavassa julkisen talouden tilanteessa tarkoituksenmukaisena tai tehokkaana keinona vauhdittaa työllisyyttä ja talouskasvua, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset. Liikunta- ja kulttuuriedun korottaminen 400 eurosta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti puolestaan on kannatettava esitys. Tämän liikunta- ja kulttuuriedun laajentamisen osalta ajattelen niin, että olisi tällaisen pistemäisen täydentämisen sijaan ollut perusteltua arvioida käyttöalan laajentamista vähän kokonaisvaltaisemmin. Toisaalta kun nyt sitten kuitenkin on päädytty siihen, että sitä käyttöalaa laajennetaan tämän yhden asian kohdalta, kattamaan nämä luontoharrastukset, niin olisi ollut paikallaan harkita myös esimerkiksi vaikkapa saunakulttuurin tai kirjallisuuden sisällyttämistä liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Vähän surullisena kuuntelin edellistä puheenvuoroa, tätä vähättelevää suhtautumista taidetta ja kulttuuria kohtaan. Ehkä hallituksessa kannattaisi paneutua myös taiteen ja kulttuurin mittaviin hyvinvointivaikutuksiin yhtään esimerkiksi luontoharrastusten ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksia vähättelemättä. Sinänsä suomalaiset onneksi ovat osanneet mennä luontoon myös ilman erilaisia verotukia sen tuhansien vuosien ajan. Matkakulun vähennyksestä: Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan tätä omavastuun laskemista väliaikaisesti tänä vuonna. Ajattelen, että tällaisessa hankalassa tilanteessa on perusteltua, että korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevia kotitalouksia tuetaan. Samaan aikaan kannattaisi niitä keinoja toki miettiä hyvin tarkkaan. Nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet osaltaan hidastavat liikenteen sähköistymistä ja ovat siten hiukan haastavia Suomen ilmastotavoitteiden kannalta. Ajattelen kuitenkin niin, että tällaisena vain yhtä vuotta koskevana ja nimenomaan välttämättömään työmatkaliikenteeseen kohdistuvana toimena tämä esitys on hyväksyttävissä. Mutta koko tätä matkakuluvähennystä tulisi pidemmässä juoksussa kehittää nykyistä paremmin tukemaan myöskin Suomen ilmastotavoitteita ja huomioimaan niitä alueellisia eroja, mitä meillä on. Samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoilla, parantaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa ja kehittää myös tällainen energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmä helpottamaan sitä, että pystytään tukemaan niitä pienituloisia kotitalouksia, jotka kamppailevat kustannusten nousun kanssa ja joille esimerkiksi oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! Heikko ympäristöpolitiikka on yksi tämän hallituksen suurimmista epäonnistumisista. On käsittämätöntä, että edesmenneen kesän hirmuhelteet ja niiden katastrofaaliset vaikutukset ihmisten arkeen eivät herättäneet hallitusta toimimaan ilmastokriisin estämiseksi ja sen vaikutuksiin varautumiseksi. Tämän piittaamattomuuden hintalappu tuleville sukupolville on vielä kallis. Ilmastokriisi ei tapahdu tuolla jossain, joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Täällä oltiin huolissaan viljelijöiden toimeentulosta ja toimintaedellytyksistä, ja voin vakuuttaa, että se vasta viljelijöitä ahdinkoon ajaa, jos ilmaston kuumenemista ei onnistuta pysäyttämään ajoissa. Täällä on keskusteltu nielukysymyksestä — ministerikin sen mainitsi, ei ehkä kuitenkaan asiana, jonka Suomi pyrkisi ratkaisemaan ensisijaisesti vahvistamalla niitä hiilinieluja vaan korjailemalla siis numeroita. Siitä ministeri Essayahkin on viestinyt aktiivisesti. Merkille pantavaa on se, että nämä laskelmat kyllä kelpasivat kaikille silloin, kun ne eivät edellyttäneet Suomelta toimia, mutta nyt yhtäkkiä ne ovatkin suuri ongelma. Ministeri Multala, te olette [Puhemies koputtaa] vastuuministeri. Minä kysyn teiltä: milloin te aiotte esitellä hallitukselle riittävät toimet, [Puhemies koputtaa] joilla Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä ollut falskia kuunneltavaa, että te edelleen perustelette vaikkapa näitä järjestöleikkauksia ja asiakasmaksujen korotuksia välttämättömyydellä ja talouden tasapainotuksella samaan aikaan, kun rahaa kuitenkin on näihin massiivisiin veroalennuksiin. Tämä hallitus, kokoomus etunenässä, on rakentanut itsestään mielikuvaa tarkan talouden vartijana, mutta todellisuudessa se hinku jakaa rahaa ja veroetuja etenkin rikkaimmille ja suuryrityksille ajaa yli kaiken huolen julkisesta taloudesta tai mistään muustakaan. Hallituksen perinnöksi jää Suomen luisu lasten luokkayhteiskunnaksi, polvilleen isketty järjestökenttä, roihuava ilmastokriisi. Teidän päätöstenne seurauksena tosiaan Suomessa yli 26 000 lasta lisää elää köyhyydessä, ja me tiedämme hyvin, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla hyvin pitkä varjo. Inhimillinen hintalappu on suuri, mutta niin voi olla myös taloudellinen hinta. Pääministeri, kysyisin teiltä: onko teidän mielestänne kohtuullista, että nämä lapset joutuvat kantamaan taakkaa tästä talouden tilanteesta ja teidän hallituksenne halusta jakaa veroalennuksia suuryrityksille?

Arvoisa puhemies! Kulttuuri- ja tapahtuma-alassa on todella valtavaa potentiaalia, ja on ehdottomasti tärkeää, että alan toimintaedellytyksiä vahvistetaan, mutta siitähän tässä ei nyt ole kyse. Pääministeri, minulle jäi edelleen epäselväksi, tunnistatteko te, mitä ongelmia liittyy tähän asetelmaan, jossa valtion rahapussi aukeaa toistuvasti hankkeille, joiden taustalla toimii kokoomuksen merkittäviä vaalirahoittajia. Esitin puheenvuorossani myös suoran kysymyksen: oletteko valmis kiristämään vaalirahoituslainsäädäntöä ja tekemään esimerkiksi ennakkoilmoituksesta pakollisen? Te, pääministeri, yhä sanotte, että tilanne on nyt muuttunut verrattuna päätöksenteon hetkeen, ja nyt näitä kilpailevia hankkeita onkin, mutta kun niitä hankkeita on ollut jo silloin ja valtiovarainministeriö on kyllä omassa kielteisessä kannassaan tämän tiennyt, niin valtiovarainministeriltä kysyisin: toitteko te hallituksen kehysriihessä 2025 hallitukselle tai kollegoillenne esiin sen, että ministeriönne on perustellut kielteistä kantaansa muun muassa juuri näillä kilpailevilla hallihankkeilla?

Arvoisa puhemies! ”Kukahan tämän kaiken siivoaa?” kysyi kokoomus vaalimainoksessaan ennen edellisiä eduskuntavaaleja. Tämä puhtaanapidon teema jatkui, kun hallituksen aloittaessa vihreä siirtymä korvattiin puhtaalla siirtymällä. Viime viikot ovat osoittaneet, että sotkujen siivoamiselle ja eräänlaiselle puhtaalle siirtymälle on totisesti tarvetta. Suomi tarvitsee puhtaampaa politiikkaa, ei hyvien veljien kanssa junailua ja runttaamista, ei kaverikapitalismia ja mukamas-markkinataloutta, ei maan tapaa ja silmien ummistamista rakenteelliselta korruptiolta. Suomi tarvitsee — ja ansaitsee — avointa ja asiallista tekemistä, päätöksiä, jotka kestävät päivänvaloa, reilua kilpailua ja samoja pelisääntöjä kaikille, vaikkei povarissa olisikaan tietynlaista puoluekirjaa. Arvoisa puhemies! Taisin olla ensimmäinen edustaja, joka jätti Garden-hankkeen valtiontukeen liittyvistä epäselvyyksistä kirjallisen kysymyksen kesäkuun lopulla. Enpä arvannut, millainen soppa tästä syntyisi. Taustalla oli Vantaan Sanomien uutisointi epäselvyyksistä, ministereiden vaikeneminen median kysymysten edessä ja se, ettei oikein kukaan tuntunut tietävän, miten tai miksi tämä tukipäätös oli syntynyt. Kävi ilmi, että valtiovarainministeriö oli jo kertaalleen tyrmännyt tuen, että hankkeen talous- ja työllisyysvaikutuksia ei ollut arvioitu, että ministeriö oli perustellut kielteistä kantaansa muun muassa kilpailevilla hallihankkeilla, että Garden-hankkeen hakemus oli yksi sivu diaesityksessä ja että kilpailevat hankkeet olivat myös yrittäneet hakea tukea, mutta tuloksetta, ja kuitenkin pääministeri vetosi toistuvasti Garden-hankkeen työllisyysvaikutuksiin ja siihen, ettei hallituksella ollut vastaavaa tietoa kilpailevista hankkeista tai että ne eivät ainakaan olleet hakeneet vastaavasti tukea. Arvoisa puhemies! Median ansiokkaan selvitystyön myötä kävi ilmi myös, että hankkeen taustalla toimivilla henkilöillä on yhteyksiä pääministeripuolueeseen vaalirahoituksen kautta, että pääministeriä esikuntineen on lähestytty hyvinkin suoraviivaisesti junailu- ja runttauspyynnöillä ja että lobbauksesta ei ole tehty merkintöjä avoimuusrekisteriin. Tällaisessa tilanteessa valtioneuvoston jäsenten tulisi noudattaa erityistä huolellisuutta ja varmistaa, että päätökset tehdään riippumattomien arvioiden pohjalta, jotta luottamus valtion päätöksentekoon ei vaarannu. Nyt näin ei ole toimittu. Arvoisa puhemies! En ole aivan varma, ymmärtävätkö pääministeri ja hallitus vieläkään ongelman ydintä. Kyse ei ole siitä, tarvitaanko pääkaupunkiseudulle uusi areena, vaan siitä, ovatko pääministeri ja hallitus hoitaneet tehtäväänsä asiallisesti ja luotettavasti. On huolestuttavaa, ettei pääministeri vieläkään tunnista tai myönnä ongelmaa merkittävän vaalirahoittajansa yhteyksistä valtionrahoitukseen niin Gardenissa kuin Valmet Automotivessa, jonka valtio taannoin pelasti 120 miljoonan euron väliintulolla. Molempien taustalla häärää kokoomuksen merkittävä vaalirahoittaja. Kummallekin päätökselle voi toki esittää myös päivänvaloa kestäviä perusteluita, mutta se ei silti poista asetelman herättämää epäluottamusta. Arvoisa puhemies! Pääministeri on vakuutellut kokoomuksen toimivan täysin vaalirahoituslainsäädännön mukaisesti. Vakuuttelu ei kuitenkaan riitä, jos laki ei ole tarpeeksi jykevää tekoa epäasiallisen toiminnan estämiseksi. Vaalirahoituslainsäädäntöä on välttämätöntä kiristää. Vihreät on esittänyt muun muassa vaalirahoituslain laiminlyöntien sanktiointia, valvonnan kiristämistä ja ennakkoilmoitusten pakollisuutta. Onko pääministeri valmis tähän? Jätämme vaalirahoituksen avoimuuden lisäämisestä tänään lakialoitteen, jonka tukeminen olisi pääministeriltä selkeä viesti. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, saako päättäjiä lobata, eikä siitä, saako valtio tukea merkittäviä investointeja, eikä kysymys ole siitäkään, onko Garden-hanke hyvä vai huono. Kysymys on siitä, miten näin suuresta valtiontuesta voidaan päättää näin hähmäisillä tiedoilla ja prosesseilla erityisesti tilanteessa, jossa valtion taloustilanne on valmiiksi heikko ja vireillä on myös kilpailevia hankkeita. Kysymys on siitä, missä määrin on kyse rakenteellisesta korruptiosta, siis maan tavasta ja hyvä veli ‑verkostoista, kun pieni kokoomuslaisten joukko junailee ja runttailee hankkeita — ja kun vieläpä samojen henkilöiden välillä liikkuu myös vaalirahoitusta. Ja kysymys on siitä, onko pääministeri antanut väärää tietoa medialle tai eduskunnalle ja ymmärtääkö hän, että ongelma ei ole vain viestinnällinen. Ilmassa on edelleen lukuisia avoimia kysymyksiä liittyen pääministerin rooliin ja myös valtiovarainministerin toimintaan. Suomalaisia varmasti kiinnostaa myös se, mitä perussuomalaiset ja RKP ovat saaneet vastineeksi tämän kuvion tukemisesta. Ehkä kaikkein keskeisin kysymys on kuitenkin se, mikä tämän kaiken myötä suomalaisessa politiikassa muuttuu. Ymmärtävätkö puolueet, joista moni on vuorollaan ollut suhmuroimassa maan tavan mukaisesti omia kuvioitaan, että näin ei voi jatkua? Millaisten tietojen perusteella päätöksiä tehdään? Ja miten rakenteellista korruptiota, maan tapaa ja hyvä veli ‑verkostoja kitketään konkreettisesti? Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo! Pääministerin tehtävä on raskas ja vastuullinen. On täysin ymmärrettävää, että pääministeri ei ehdi paneutua jokaiseen yksityiskohtaan, ja jopa sekin on ymmärrettävää, että tämä perkaaminen voi tuntua piinalliselta, jopa epäreilulta. Tämä ei kuitenkaan ole henkilökohtaista. Kyse ei ole pääministerin potkimisesta tai kohun lietsomisesta, kuten moni kokoomuslainen edustaja on sosiaalisessa mediassa uhriutunut. Pääministeri on Suomen kenties vaikutusvaltaisin henkilö ja instituutio itsessään. Ei ole yhdentekevää, miten pääministeri valtaansa käyttää. Eikä Suomi ole rakenteellisesta korruptiosta vapaa maa. On suomalaisten etu, että hyvä veli ‑verkostoissa tapahtuva suhmurointi saatetaan päivänvaloon ja kitketään pois. Se ei kerta kaikkiaan ole tätä päivää. Arvostan tietenkin sitä, että nyt yli kolme viikkoa jatkuneen keskustelun jälkeen myönnätte edes osan tekemistänne virheistä. Vilpittömämmältä se tuntuisi, jos se ei olisi vaatinut lukuisia kirjallisia kysymyksiä ja median väsymätöntä selvittelyä ja etenkin jos sitä ei olisi höystetty yrityksellä harhauttaa suomalaisia vertailulla tähän Uniper-tilanteeseen. Erityisen surkuhupaisalta tuo sumutus näyttää sen valossa, että koko Uniper-kuviohan sai alkunsa kokoomuksen toimiessa hallituksessa, joka vähät välitti vihreiden varoituksista. Arvoisa puhemies! On valitettava tosiasia, että juuri pääministerin toiminta on ollut omiaan herättämään epäluottamusta Suomen valtion päätöksentekoa kohtaan. Ei auta, että puhutte avoimuudesta nyt, kun käytännössä asiat ovat tulleet julki median selvitystyön ja tietopyyntöjen, eivät teidän toimintanne ansiosta. Ei auta, että puhutte vaalirahoituslakien ja yleisten käytäntöjen noudattamisesta, jos vaalirahoituslainsäädännössä on aukkoja ja maan tapa on nimenomaan yksi ilmentymä rakenteellisesta korruptiosta. Eikä auta, että hallituksenne vetää tukensa pois tältä yksittäiseltä hankkeelta, jos ette sitoudu puhtaampaan politiikkaan tästä päivästä alkaen kaikkien päätösten kohdalla. Näillä perusteilla esitän, että pääministeri ei nauti eduskunnan luottamusta, ja kannatan edustaja Koskisen tekemää epäluottamusesitystä hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta ei ole epäselvyyttä. Jokainen hallituksen omista taloustavoitteista on karannut käsistä, velkavuori on kasvanut, ja tämä lisätalousarvio on riittämätön vastaus käsillä oleviin haasteisiin. Suomea vaivaa historiallisen korkea työttömyys, jonka vaikutukset nuoriin ovat erityisen raskauttavia. Nuorten tulevaisuususkon murentumiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen on puututtava nopeasti ja määrätietoisesti. Toki kiitän hallitusta siitä, että tässäkin lisätalousarviossa on yritystä tämän asian tiimoilta. Pahoin pelkään, että nämä esitetyt toimet eivät kuitenkaan riitä. Vihreät ovat esittäneet lukuisia eri keinoja nuorten työllisyyden vahvistamiseksi, mukaan lukien nuorten työllistämisvelvoitteen lisääminen valtion maksamiin yritystukiin ja nuorten palkkaaminen Metsähallituksen luontopalveluihin, kuten vuosina 2010—2013 toimittiin. Tässä lisätalousarviossa esitetään määrärahoja myös maahanmuuton kiristyksiin. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta tällä hallituskaudella. Kokonaisuudessaan hallituksen maahanmuuttopolitiikan vaikutuksia on mahdotonta arvioida, mutta on selvää, että riskejä se kasvattaa: riskiä siitä, että ihmisten kotoutuminen vaikeutuu, ja riskiä siitä, että Suomi ei onnistu tunnistamaan kaikkia, jotka olisivat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun. Erityisen ongelmallista on, että nämä muutokset voivat heikentää haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten lasten, ihmiskaupan uhrien, väkivallan uhrien, vammaisten henkilöiden ja vakavasti sairaiden henkilöiden, asemaa. Lisäksi lisätalousarviossa kasvatetaan Metsähallituksen tuottotavoitetta, mikä lisää riskiä hakkuiden kasvuun, [Pauli Kiurun välihuuto] ja siirretään sama raha maatalouden fossiilitukiin. Maatalouden kannattavuuskriisi on aito ja vakava ongelma, mutta valtion ei pidä omilla päätöksillään vahvistaa maatalouden fossiiliriippuvuutta ja heikentää kannustimia siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Samasta syystä suhtaudumme kriittisesti myös turpeen tukipaketteihin ja korvaisimme ne turvealan reilua siirtymää tukevilla toimilla. Viimeisenä yksityiskohtana tästä lisätalousarviosta nostan esiin lastenkulttuurin. Taidetestaajat-ohjelma on seitsemän toimintavuotensa aikana mahdollistanut taidelähtöisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen kokemuksen käytännössä jokaiselle kahdeksasluokkalaiselle Hangosta Utsjoelle. Taidetestaajat-toiminta on kytkenyt toisiinsa taide- ja kulttuurikasvatusta, eri oppiaineita yhdistävää oppimista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja kokemuksellisuutta, ja me esitämme, että valtio turvaisi lasten ja nuorten kulttuurikokemusten jatkon. Arvoisa puhemies! Esitän, että lisätalousarvio hyväksytään vastalauseen 3 mukaisena eli käsittelyn pohjaksi otetaan vihreiden vastalause.

Arvoisa puhemies! On korkea aika, että merituulivoiman verokohtelua korjataan. Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Se on tärkeä osa puhtaan teollisuuden, sähköistyvien investointien ja Suomen kilpailukyvyn vahvistamista. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita ja niihin liittyviä investointeja. Hallituksen esityksen tavoite selkeyttää merituulivoiman verotusta ja saattaa se yhdenmukaisemmaksi maatuulivoiman verotuksen kanssa on siis kannatettava. Esityksessä tunnistetaan perustellusti, että nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Mitä tulee kiinteistöverotuottojen jakautumiseen valtion ja kuntien välillä, oli hallituksen esitys siltäkin osin mielestäni perusteltu. Valiokuntakäsittelyssä valtion osuutta kiinteistöverojen tuotosta kuitenkin syystä tai toisesta laskettiin. Jätimme tältä osin valiokunnassa vastalauseen, jossa tuimme hallituksen alkuperäistä esitystä. On ymmärrettävää, että hyötyjinä olevat kunnat kannattavat jako-osuuden muuttamista kuntien kannalta edullisemmaksi. Valtion näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta muutokselle ei kuitenkaan ole vedenpitäviä perusteita. Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuva merituulivoima poikkeaa maatuulivoimasta ja myös aluevesille sijoittuvasta tuulivoimasta. Suomen talousvyöhyke on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä esimerkiksi alueiden käytön, yhdyskuntarakentamisen tai julkisten infrastruktuuri-investointien osalta kuin kunnan omalle alueelle toteutettaviin hankkeisiin. Valtio puolestaan vastaa merialueiden kokonaisohjauksesta, luvituksen edellytyksistä sekä merituulivoiman valtakunnallisesta kehittämisestä. Valtion vastuulla on huolehtia merituulivoiman hyödyntämiseen, kilpailutukseen, lupamenettelyihin ja valvontaan liittyvistä viranomaistehtävistä sekä talousvyöhykkeen suunnittelusta, käytöstä, valvonnasta ja suojelusta. Arvoisa puhemies! Asiantuntijalausuntojen perusteella maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää esityksen jälkeenkin eroja, joita on syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Esitän hyväksyttäväksi monisteella jaettua lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi hallitusta jatkamaan merituulivoiman verokohtelun kehittämistä siten, että valtion osuutta merituulivoiman kiinteistöverotuloista nostetaan ja merituulivoiman poikkeukselliset olosuhteet ja rakentamiskustannukset huomioidaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todella olemassa oleva, todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät sellaista politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tätä lyhyen aikavälin tukea ei tule rakentaa tavalla, joka lisää todellisuudessa maatalouden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja, ja juuri tämä on hallituksen esityksen keskeinen ongelma. Käytännössä kyse on ensisijaisesti fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen. Tätä esitystä on todella perusteltu määräaikaisena, poikkeuksellisenakin toimena tässä nykyisessä tilanteessa, mutta se perustelu ei valitettavasti kestä merivettä, kun tiedämme, että tätä samaa maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeuksellisilla perusteilla jo useaan kertaan. Kun on olemassa riski, että tätä ei enää nähdä poikkeuksena, vaan nimenomaan syntyy odotus sille, että itse asiassa aina, kun kriisi iskee, tämä keino tulee käyttöön, niin on ilmeistä, että tämä voi vaikuttaa kielteisesti investointipäätöksiin, vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä eroon fossiilisista polttoaineista. Hallituksen esityksessäkin tunnistetaan tämä riski. Maatalouden tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Siksi kannatan edustaja Sarkkisen esityksiä.

Arvoisa puhemies! Markkinatalous on tehokas työkalu, mutta toimiakseen se vaatii selkeitä pelisääntöjä. Yksi olennaisimmista heikkouksista on markkinoiden kyvyttömyys hinnoitella luontoa kuormittavia ulkoisvaikutuksia. Luonto tarjoaa meille palveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä ja ilmaisina. Puhdas vesi, hiilinielut ja ekosysteemit kannattelevat todellisuudessa ihmiselämää ja kyllä myös kaikkea liiketoimintaa. Luonnon arvo on mittaamaton. Siksi luonnolle aiheutetulla haitalla tulisi olla hinta, ja vastaavasti luonnon eteen tehtävästä työstä tulisi voida hyötyä. Talousjärjestelmää on uudistettava tavalla, joka tunnistaa ja hinnoittelee luonnon arvoa myös kansantalouden ja yritysten tilinpidossa. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoite luonnonarvomarkkinoiden edistämisestä on Suomen luonnon ja ekologisesti kestävän yritystoiminnan näkökulmasta tärkeä. Kyse on uudenlaisesta logiikasta. Luonnonarvomarkkinoiden avulla voidaan luoda taloudellisia kannustimia luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle. On olennaista saada luonnonarvomarkkinat käyntiin, sillä rahoitusvaje luontokadon torjunnassa on valtava. Luonnonarvomarkkinat eivät korvaa julkista rahoitusta vaan täydentävät sitä. On erittäin myönteistä, että yritykset ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta luonnonarvomarkkinoita kohtaan. Monet yritykset ovat todellakin tietoisia luonnon merkityksestä ja halukkaita olemaan osa ratkaisua. Yritykset ovat kuitenkin kritisoineet tähän esitykseen sisältyvää raskasta raportointivelvollisuutta, joka koskee noin 120:tä suurinta suomalaista yritystä. Raskas raportointivelvoite nähdään jopa esteeksi osallistua luonnonarvokauppaan, jota yritykset muutoin pitävät kannatettavana. En suinkaan aina allekirjoita elinkeinoelämän kritiikkiä ympäristösääntelyn vaivalloisuudesta, mutta tässä asiassa palaute on aiheellista. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on koko kautensa ajan vastannut kritiikkiin luontotoimien puuttumisesta lupauksella rakentaa Suomeen toimivat luonnonarvomarkkinat. Vaarana esityksen nykymuodossa on, että tarpeettoman raskas raportointibyrokratia uhkaa luonnonarvomarkkinoiden käynnistymistä. Eikö ole nurinkurista, että hallitus, joka ylpeilee normien purkamisella, kasaakin nyt lisää normeja yritysten niskaan? Eli onko siis niin, että muulloin normit voidaan kyllä kaataa, mutta jos yrität auttaa luontoa elpymään, siitä voidaan tehdä mahdollisimman vaikeaa? Luontotoimissa heikentämättömyysvelvoite on tärkeä periaate, jonka pitäisi koskea kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä kaikessa toiminnassa. Nyt se ulotetaan kuitenkin poikkeuksellisella tavalla koskemaan vain niitä yrityksiä, jotka haluavat tehdä vapaaehtoisia luontotekoja. Luonnolle haitallisen toiminnan minimoinnin tulee olla aina lähtökohta. Sen lisäksi tarvitsemme luontotoimille lisää rahoitusta. Yrityksille kannattaisi tehdä osallistuminen tähän urakkaan mahdollisimman helpoksi. Teen vastalauseen 2 mukaisen lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi, että ”sääntelyn hallinnollista taakkaa arvioidaan, ja mikäli nyt säädetty raportointivelvollisuus todellisuudessa hidastaa luonnonarvomarkkinoiden käynnistymistä, sääntelyä muutetaan pikaisesti tältä osin”.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ollaan suojametsästyksen nimissä sallimassa valkoposkihanhen ja merimetson metsästys varsin laajasti ja hyvin vajavaisin perusteluin. On totta, että valkoposkihanhen ja merimetson kannat ovat kasvaneet vahvoiksi ja kannat ovat tällä hetkellä tasolla, joka kestää metsästyksen. Valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin voidaan pitää tältä osin perusteltuna. Hallituksen esityksen perustavanlaatuinen ongelma on se, että esitys perustuu laajaan yleispoikkeukseen rauhoituksesta, mikä on ristiriidassa lintudirektiivin kanssa. Lintudirektiivi sallii valkoposkihanhen ja merimetson tappamisen vain, kun ne aiheuttavat vakavaa haittaa eikä muuta vaihtoehtoa ole. Tämä esitys ei täytä näitä ehtoja. Valkoposkihanhen aiheuttamat haitat maataloudelle ovat Itä-Suomessa merkittäviä, ja tilanteeseen tarvitaan ratkaisuja. Jotta valkoposkihanhien vahinkoja voidaan torjua kestävällä tavalla, tulee asiasta säätää laissa paljon hallituksen esityksen mukaisia ehdotuksia tarkemmin. Siksi esitimme ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutoksia, jotta esitys olisi linjassa lintudirektiivin kanssa ja huomioisi vaikutukset muuhun luontoon. Kun Suomen yli muuttavia hanhia on noin 1,7 miljoonaa, on selvää, että ampuminen yksin ei ongelmia ratkaise vaan tarvitaan kokonaisvaltainen ratkaisu, joka sisältää lintujen karkotuksen lisäksi alueita, joilla linnut voivat ruokailla ja oleskella rauhassa. Lisäksi on huolehdittava vahinkojen korvaamisesta. Lintujen tappamisen tulee aina olla viimesijainen vaihtoehto. Lintujen pesimäaikainen metsästys on lähtökohtaisesti kielletty lintudirektiivissä, ja pesimäaikaiseen metsästykseen tulisi suhtautua erittäin pidättyväisesti. Nyt valkoposkihanhien ampuminen ollaan sallimassa ympäri vuoden. Tämä tekisi valkoposkihanhesta Suomessa ainoan linnun, jonka metsästys on sallittua pesimäaikana ilman erillisiä poikkeuslupia. Hallituksen esityksessä ei huomioida pesimäaikaisen ampumisen haittoja muille lajeille. Merimetson osalta esitys on sen aiheuttamiin haittoihin nähden aivan ylimitoitettu. Jos tämä esitys hyväksytään, jokainen merimetsoyksilö on elokuusta helmikuulle kaikkialla Suomessa lainsuojaton 300 metrin päässä mistä tahansa kalanpyydyksestä, vaikkapa mökkiläisen katiskasta. Merimetson aiheuttamia haittoja koskevien tutkimusten mukaan merimetson aiheuttamat haitat kalastukselle ovat Suomessa vähäisiä pois lukien avorysäkalastus, jolle aiheutetut haitat voivat olla merkittäviä. Koska esitystä korjaavat pykälämuutokset eivät ensimmäisessä käsittelyssä menestyneet, esitän asian hylkäämistä. Sen lisäksi teen vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta sekä edustajille monisteena jaetut kaksi lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Pidän minäkin valitettavana sitä, että hallituksen toistuva yksipuolinen sooloilu ja sanelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla on johtanut tämän yhteisen linjan säröilyyn. Erityisen huolestuttavaa on se, että se tapahtuu juuri ydinaseiden kohdalla. Koen, että Suomen linjassa laajemminkin kokonaisvaltainen turvallisuuskäsitys on jäänyt jonkin sortin paitsioon. Lisäksi olemme ajautuneet kaksoisstandardien tielle. Suomen tulee puolustaa oikeusvaltiota ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä johdonmukaisesti, ei valikoiden. Selkeä ristiriita on nähtävissä koskien Israelin toimintaa Gazassa, Länsirannalla ja Libanonissa. Suomen ja kansainvälisen yhteisön tulee tuomita räikeät ja toistuvat kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja käyttää painoarvoaan nykyistä huomattavasti voimakkaammin Israelin painostamiseksi lopettamaan nämä toimet ja kestävän rauhan rakentamiseksi. Palestiinan valtio tulee niin ikään tunnustaa. Suomen turvallisuus on meille kaikille tässä salissa tärkeä asia. Ei voi olla kuitenkaan niin, että vain tietyt näkökulmat ja näkemykset turvallisuudesta hyväksytään ja muut leimataan epäisänmaallisiksi. Vahvassa demokratiassa myös kriittinen keskustelu on sallittua ja jopa suotavaa, eikä se ole myöskään ristiriidassa yhteisen linjan hakemisen kanssa. Kannatan edustaja Hopsun esitystä.

Arvoisa puhemies! Paperilla tavoitteet kotoutumisen edistämisestä ovat tietenkin kannatettavia. Valitettavasti tämän hallituksen esityksen pihvi on kuitenkin kotoutumista edistävistä palveluista leikkaaminen. Tämäkin esitys asettuu osaksi hallituksen maahanmuuttajien kyykyttämiseen tähtäävää maahanmuuttopolitiikkaa, ja se itse asiassa osoittaa myös hallituksen maahanmuuttopolitiikan ristiriitaisuuden, kun näitä jo aiemmin tehtyjä kiristyksiä on perusteltu kotoutumiseen kannustamisella, mutta nyt juuri niihin kotoutumisen edellytyksiin kohdistetaan mittavia leikkauksia. Myös kuntien kannalta on tietenkin täysin kohtuutonta, että velvoitteita kasataan lisää, mutta kotoutumisen resursseja toistuvasti leikataan. Kielitaito on todella merkityksellinen tekijä kotoutumisen kannalta, ja siksi juuri kotoutumiskoulutusten laatu on yksi avaimista onnistuneeseen kotoutumiseen. Valitettavasti nykykehitys ei tue tätä laadun vahvistumista. Kilpailutusten kiihtyminen on valitettavasti johtanut hintojen polkemiseen ja sitä kautta ajanut monia laadukkaita toimijoita ulos markkinoilta. Useat osaavat opettajat ovat lähestyneet ja antaneet palautetta siitä, että työtä alkaa olla vaikea, ellei mahdotonta tehdä eettisesti kestävällä tavalla. On valtava karhunpalvelus niin yksilöille kuin koko yhteiskunnallekin, jos kotoutumiskoulutukset eivät todella johda siihen tarvittavan kielitaidon saavuttamiseen. Siksi aivan ehdottomasti tarvitsisimme vahvemmat ja lakitasoiset laatukriteerit näille kotoutumiskoulutuksille. On selvää, että kotoutumiskoulutusten toteutuksessa pitäisi olla kelpoiset opettajat, asianmukaiset tilat ja materiaalit, tuki, ohjaus ja suunnitelmat, jotka aidosti varmistaisivat sen, että kotoutumiskoulutuksilla saavutetaan niitä tavoitteita, joita olemme yhteiskuntana niille asettaneet.

Arvoisa puhemies! Ydinenergialain uudistuksen tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia nimenomaan tämän ydinenergiaa koskevan sääntelyn selkiyttämisen ja ajantasaistamisen osalta. Mainittakoon kuitenkin, että ydinaseiden osalta hallituksen kaavailemat muutokset eivät ole mielestäni perusteltuja, ja on todella valitettavaa, että niitä on eduskuntaan tuotu ja etenkin sillä tavalla, millä se on tehty, ilman kunnollista parlamentaarista prosessia. Se on ollut mielestäni harkitsematonta. Ydinvoima on olennainen osa meidän energiapalettiamme ja myös ilmastokriisin ratkaisemista, ja siksi on perusteltua huolehtia, että sääntely sitä koskien on ajantasaista. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä sääntelyä voisi olla tai että kaikki sääntely olisi haitallista ydinenergian edistämisen näkökulmasta. Vihreät haluavat edistää uusienkin teknologioiden käyttöönottoa turvallisuudesta tinkimättä. Haluamme pitää kiinni myös demokraattisesta katteesta ja yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä, ja siksi emme kaventaisi eduskunnan päätösvaltaa koskien isoja voimaloita. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Tynkkysen esitystä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä keskustelun lopuksi todella kiittää hallitusta tästä esityksestä opintosetelikokeiluksi. Se osoittaa minusta, että vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä: viiden vuoden jälkeen siitä toimenpidealoitteestani todella meillä on käsittelyssä täällä lakiesitys, jolla se toteutetaan. Olen siitä iloinen, vaikka muutamia pieniä viilauksia olisin itse siinä toivonut näkeväni. Ajattelen yleisestikin, että kokeilut ovat varsin hyvä tapa, no, nimensä mukaisesti kokeilla uusia asioita, ja toivon tietenkin, että tämän kokeilun perusteella saadaan hyvät näytöt siitä, että tämä toimii, ja pystytään sitten kenties vakinaistamaan se. Siinäkin mielessä tietenkin minusta on hyvä suhtautua avoimin mielin niihin kehitysehdotuksiin, joita lausunnonantajat ja täällä kansanedustajat ovat esittäneet, ja tarvittaessa sitten myös korjata hiukan matkan varrellakin sitä mallia entistä parempaan ja vaikuttavampaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Huhtikuussa 2021 jätin eduskunnalle toimenpidealoitteen kokeilusta koulutussetelin tarjoamiseksi toisen asteen opiskelijoille, jotka jäävät ilman korkeakoulupaikkaa. Koronapandemia oli tuolloin tuonut mukanaan ylimääräistä epävarmuutta toisen asteen opintojen loppuun saattamiseen ja korkeakoulujen opiskelijavalintoihin. Ajatuksenani oli, että mahdollisuus aloittaa opintoja avoimessa korkeakoulussa mahdollisen välivuoden aikana avaisi nuorille ovia ja toisi turvaa epävarmuuden keskellä. Koronapandemian aikana yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjosivat myös maksutta avoimen puolen opintoja työttömille ja lomautetuille. Olen siis valtavan iloinen, että Orpon hallitus tarttui ehdotukseeni muutamaa vuotta myöhemmin. Aivan liian monet nuoret jäävät toisen asteen opintojen jälkeen ilman toivomaansa opiskelupaikkaa. Opintojen aloittamista viivästyttää paitsi aloituspaikkojen määrä myös esimerkiksi opintoputken aiheuttama uupuminen. Meidän yhteinen tavoitteemme on, että reilusti yli puolella nuorista olisi korkeakoulututkinto. Yhteiskunnan muuttuessa on perusteltua pohtia, olemmeko itse asiassa asettaneet tavoitteita tarpeeksi korkealle kilpailukykyisen osaamisen ja laadukkaan tutkimuksen takaamiseksi, mutta joka tapauksessa on selvää, että jo nämä nykyiset tavoitteet edellyttävät merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin ja muita toimia nuorten opintoihin pääsyn helpottamiseksi. Korkeakoulujen aloituspaikkojen ja hakijamäärien välinen ristiriita tulisi ratkaista niin, että yhä useampi voisi suorittaa itselleen mielekkäitä opintoja eikä opetuksen järjestäjille ja opintoihin pyrkiville aiheutuisi muutoksista kohtuutonta haittaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä opintosetelikokeilu ansaitsee siis todella kiitoksen. On hyvä, että ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille tarjotaan mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin avoimen korkeakoulutuksen kautta. Erityisen merkityksellistä se on tässä tilanteessa, jossa nuorten työllisyys on niin heikolla tolalla. Mitä tulee koulutustason nostamiseen laajemmin, niin täytyy valitettavasti todeta, että tähän mennessä hallituksen siihen varaamat rahat, 100 miljoonan euron kokonaisuus, ovat riittämättömiä suhteessa näihin tavoitteisiin. Tästä samasta määrärahasta pitäisi tosiaan rahoittaa paitsi tämä opintosetelikokeilu myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen, ja mittaluokka ei valitettavasti riitä hakijasuman purkamiseen ja koulutustason nostamiseen riittävällä tavalla, mutta on kuitenkin alku. On erittäin tärkeää huolehtia, että tämä kokeilu tavoittaa myös ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret. Tämä korkeakoulutustason nostaminen vähintään puoleen ikäluokasta ja siitä eteenkinpäin edellyttää sitä, että myös ammatillisen koulutuksen kautta on käytössä toimiva väylä korkeakouluopintoihin, ja toivon mukaan tämä opintosetelikokeilu voisi myös avata siinä sellaisia ovia, jotka tähän mennessä eivät ole ihmisten edessä auenneet. Riittävä rahoitus, ohjaus ja lähiopetus ammatillisissa oppilaitoksissa on tietenkin ehdoton edellytys onnistumiselle. Hallituksen esityksessä on jostain syystä tosiaan tehty rajaus, että opintosetelillä voi suorittaa vain suomen- tai ruotsinkielisiä opintoja, ja sitä on täällä ansiokkaasti tietysti avattu, mutta itse hiukan kummastelen tätä rajausta ja ajattelen, että se rajaa tarpeettomalla tavalla korkeakoulujen opintotarjontaa. Minusta on myös pohtimisen arvoinen kysymys, miksi vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kesäyliopistot, ovat jääneet tässä kokeilussa sivuun. Opintosetelietuuden käyttö on tarkoitus toteuttaa Opin.fi-palvelun kautta, johon vapaan sivistystyön oppilaitoksilla ei ole pääsyä. Tämä rajaa mielestäni aivan tarpeettomalla tavalla pois toimijoita, joilla olisi valmiuksia tukea avoimen korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Tätä kannattaisi mielestäni vielä ministeriössä harkita. Arvoisa puhemies! Loppuun totean, että kannatan edustaja Lohikosken esitystä siitä, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen mukaisina.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa vastuullisesta otteesta ja hallituksen esityksen muokkaamisesta merkittävästi parempaan suuntaan. Vastuullinen alkoholipolitiikka on tasapainoilua alkoholin haittojen ja yksilönvapauksien välillä. Mehän rajoitamme yksilönvapautta tässä yhteiskunnassa monin eri tavoin: Autoissa täytyy käyttää turvavyötä ja noudattaa nopeusrajoituksia. Lapsia ei saa tukistaa eikä ketään lyödä. Verojakin on maksettava. Me tingitään täydellisestä vapaudesta ihmisten hyvinvoinnin ja yhteisen hyvän tähden. Hallituksen nyt esittämät muutokset alkoholilakiin asettuvat osaksi tällä kaudella toteutetun alkoholipolitiikan kokonaisuutta, joka on ollut hyvin ongelmallinen. Siksi on hyvä, että valiokunnan enemmistö päätti nyt korjata esitystä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta merkittävästi vastuullisempaan suuntaan. Uskon, että kyse on myös suomalaisten enemmistön vahvasti tukemista korjauksista. Suomalaiset nimittäin eivät halua esimerkiksi romuttaa Alkon asemaa. Me saadaan Suomessa olla myös hyvin ylpeitä siitä, että meillä ikärajavalvonta toimii etenkin Alkossa erittäin hyvin mutta myös päivittäistavarakaupassa varsin hyvin. Pidetään tästä kiinni. Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajana ja verojaoston jäsenenä kiinnitän huomiota erityisesti verotuottojen kotiuttamiseen. Suomi menettää jo tällä hetkellä aivan merkittäviä summia verotuloja alkoholin matkustajatuonnin ja etämyynnin muodossa. Nyt etämyynnin osalta eduskunnan olisi mahdollista ottaa asianmukaisten verojen keräämiseen napakampi ote. Verojaoston asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille se, että alkoholin etämyynnin verokertymä toteutuu käytännössä vain hyvin pieneltä osin etämyyjien oma-aloitteisen ilmoittamisen ja maksamisen kautta, eli alkoholin etämyyntiin liittyy siis merkittävää verovajetta. Valtiovarainvaliokunnan kanta oli, että verovalvonnan tehostaminen edellyttäisi valvontaa tukevien elementtien lisäämistä alkoholilakiin. Onkin erittäin myönteistä, että valiokunnan enemmistö on tarttunut etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuteen ja tähän valiokunnankin ehdotukseen verovalvonnan tehostamisesta. Velvollisuus tarkistaa se verotunniste ennen luovutusta olisi pieni mutta tärkeä tapa varmistaa, että tuotteesta on suoritettu asianmukaiset verot. Tässä ei pitäisi olla kyse suhtautumisesta alkoholin vapauttamiseen vaan siitä, että kaikkien on syytä pelata samoilla säännöillä, ja siitä, että ei anneta satojen miljoonien verotulojen valua läpi sormien. Arvoisa puhemies! Itse ajattelen, että olennaisimpia näkökulmia alkoholipolitiikkaan yleisesti ja ehkä erityisesti juuri tässä ajassa on kansanterveys ja kansantalous. Ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, että alkoholin saatavuuden vapauttaminen on lisännyt alkoholinkulutusta, alkoholin aiheuttamia haittoja ja yhteiskunnan maksettavaksi koituvia kustannuksia. Yhdenkään kansanedustajan, joka on aidosti huolissaan meidän valtiontaloudesta, ei tulisi edistää alkoholinkulutuksen ja alkoholin aiheuttamien haittojen kasvua. Meillä on jo nyt käsissämme ylikuormittunut sotesektori ja alati kasvavat sosiaali- ja terveysmenot, joiden hillitsemiseksi tulisi tehdä kaikki voitava. Yleinen harhakuvitelma on myös sellainen, että alkoholin aiheuttamat terveyshaitat koskettaisivat vain riippuvuussairauksista kärsiviä ihmisiä. Ne kuitenkin vaikuttavat paljon laajempaan joukkoon. Yli puoli miljoonaa ihmistä Suomessa käyttää jo nyt alkoholia siten, että heidän riskinsä altistua pitkäkestoisille alkoholin aiheuttamille terveyshaitoille on kohonnut. Alkoholi on merkittävä riskitekijä kroonisten sairauksien, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien taustalla, itse asiassa yleisimpiä syitä ennenaikaisille kuolemille valtaosalla hyvinvointialueista. Työnantajille alkoholi aiheuttaa merkittävää haittaa ja kustannuksia tuottavuuden laskuna, sairauspoissaoloina, työkyvyttömyytenä ja henkilöstöongelmina. Kymmeniätuhansia lapsia elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Me keskustelimme äsken kyselytunnilla myös lähisuhdeväkivallan jyrkästä kasvusta. Kyseessä on vastenmielinen ja hengenvaarallinen ilmiö, joka rikkoo kehoja ja mieliä, ja on hyvä huomata, että merkittävä osa väkivaltarikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Päihtymys ei koskaan selitä tai oikeuta väkivaltaa, eikä riippuvuussairaus tee kenestäkään väkivaltaista. On kuitenkin selvää, että tekijän runsas alkoholinkäyttö kasvattaa merkittävästi riskiä väkivaltaiseen käytökseen, väkivallan uusiutumiseen ja väkivallan vakavuuteen. Tämän hallituksen johdolla on jo nyt monin eri tavoin vapautettu alkoholin saatavuutta. Asiantuntijat, mukaan lukien poliisi, ovat varoittaneet näiden päätösten vaikutuksista. Erityisen ongelmallista on se, että alkoholipolitiikan muutosten kokonaisvaikutuksia ei ole asianmukaisesti arvioitu. Eli on aivan arpapeliä, mihin nämä kaikki tällä kaudella tehdyt eri muutokset lopulta johtavat. Siksi on minusta erittäin hyvä, että valiokunta on nyt esittänyt muutoksia tähän lakiin, jolla alkoholin kotiinkuljetus ja etämyynti saataisiin selkeän, yhdenmukaisen ja tarvittavan napakan sääntelyn piiriin.

Arvoisa puhemies! Eikö, edustaja Valtola, kuitenkin olisi parempi, että meillä olisi edes joku työkalu käytössä, jota sitten voisimme seurata ja kiristää tarpeen mukaan? Nyt tämä hallituksen esityshän on se, että ei olisi sitten senkään vertaa työkalua, vaan katseltaisiin ja sitten ehkä joskus tulevaisuudessa säädettäisiin jotakin muuta. Tämä verovaje on aidosti merkittävä, ja jos on aidosti huolissaan meidän julkisen taloutemme tilasta, niin minusta näiden verotuottojen ei pitäisi antaa valua sormien läpi. Haluan puuttua vielä siihen perusteluun, jota usein alkoholipolitiikan löysentämisen takana käytetään, eli että aiemmilla löysennyksillä ei olisi ollut pelätynsuuruisia vaikutuksia tähän kokonaiskulutukseen. Siitä usein unohtuu se, että nämä THL:n silloiset haittalaskelmat perustuivat päivittäistavarakaupan itsensä antamaan arvioon, että näiden vahvempien juomien hinta laskisi peräti 40 prosenttia, ja kun näin mittava hintojen lasku otettiin huomioon niissä uhkaskenaarioissa, niin ne näyttivät todella dramaattisilta. Hinnathan eivät laskeneet. Päivittäistavarakauppa ei niitä laskenut samalla tavalla, jolloin tietenkään ne pelätyt haitat eivät myöskään toteutuneet. Mutta se ei tarkoita, etteikö näillä aiemmin tehdyillä vapautuksilla mitään haittoja olisi ollut. Ja nythän emme edes vielä näe, minkälaisia vaikutuksia tämän hallituksen tekemillä löysennyksillä alkoholipolitiikkaan on meidän kansanterveyteen ja kansantalouteen.

Arvoisa puhemies! Täytyy kuitenkin todeta, että on aina arvovalinta, mihin rahaa käytetään: tuetaanko fossiilisista irtautumista vai kenties niiden piirissä pysymistä ja riippuvuuden jatkumista. Kuten edustaja Siponen totesi, nämä Metsähallituksen retkeilyalueisiin kohdistuneet leikkaukset ovat todella lyhytnäköisiä. Suomalaiset ovat niistä varsin pöyristyneitä, ja toivoisin todella, että hallitus esimerkiksi tämän Metsähallituksen tuloutuksen kasvattamisen sijaan käyttäisi ne rahat sinne Metsähallituksen retkeily- ja luontopalveluiden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuudesta huolehtiminen on tärkeä asia, mutta en voi kannattaa esityksiä, jotka entisestään lisäävät yhteiskuntamme fossiiliriippuvuutta. Jos olen ymmärtänyt oikein, tähän esitykseen liittyy myös lisätalousarvion täydennys, joka on suuruusluokaltaan samaa tasoa kuin niin ikään lisätalousarviossa oleva Metsähallituksen tuloutuksen kasvattaminen. Minusta ei ole missään määrin ongelmatonta, että luomme painetta Metsähallitukselle entisestään kasvattaa hakkuita, jotka ovat jo korkealla tasolla, ja kohdennamme tämän rahan nyt sitten tällaiseen fossiilitukeen. Täytyy myös todeta, että aikataulu tämän esityksen käsittelylle näyttää varsin kiireelliseltä. Toivoisin hallituksen kiinnittävän jatkossa huomiota siihen, että eduskunnalla on aidosti aikaa ja mahdollisuus käsitellä tänne tuotavat esitykset huolellisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on vaikeassa tilanteessa. Siitä meillä ei taida olla erimielisyyttä. Väestö ikääntyy, meillä on heikko työllisyyskehitys, kasvavat korkomenot, turvallisuusympäristön murros ja ilmasto‑ ja luontokriisien aiheuttamat riskit. Nämä edellyttäisivät uskottavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, ja siihen tämä hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa. Hallitus on väittänyt kerta toisensa jälkeen suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Hallituksen talouspolitiikka on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamisen. Myös hallituksen omien talouspoliittisten tavoitteiden valossa puhutaan vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on kovista puheista huolimatta kutistunut alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Hallitus ei siis saavuta edes niitä tavoitteita, joiden nimissä se on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja palveluista. Julkisen talouden suunnitelma jatkaa tällä epäonnistuneen politiikan tiellä. Arvoisa puhemies! Hallituksen höveli veropolitiikka on keskeinen syy siihen, miksi julkisen talouden sopeutus ei muodosta uskottavaa kokonaisuutta. Samaan aikaan kun pienituloiset lapsiperheet, pitkäaikaissairaat ja opiskelijat kantavat leikkausten taakkaa, hallitus alentaa yhteisöveroa. Verotulojen menetys on varma ja välitön, kasvuvaikutukset asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmoja ja toteutuvat parhaimmillaankin vasta pitkällä aikavälillä. Tästä on vastuullisuus kaukana. Vihreät katsovat, että julkista taloutta on vahvistettava hallituksen linjaa vastuullisemmin. Veropohjaa tulisi vahvistaa asettamalla ympäristön kuormittamiselle asianmukainen hinta, uudistamalla osinkoverotusta sekä kaventamalla ansio‑ ja pääomatulojen verotuksen perusteettomia eroja. Näillä toimilla on myös laajaa asiantuntijatukea. Hallituksen ympäristö‑ ja talouspolitiikka ovat räikeässä ristiriidassa. Hallitus ilmoittaa sitoutuvansa esimerkiksi ilmastolain tavoitteisiin ja vihreän siirtymän edistämiseen, mutta julkisen talouden suunnitelma ei sisällä uskottavaa rahoitusta eikä riittäviä toimia ilmasto‑ ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voi tulla Suomelle erittäin kalliiksi. Korkea koulutustaso, toimivat sotepalvelut, vaikuttava ennaltaehkäisevä työ muun muassa järjestöissä, viranomaisten toimintakyky ja puhdas luonto eivät ole menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, osaamisen, työllisyyden, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden perusta. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää myös laajaa hyväksyttävyyttä, eikä sitä synny politiikalla, jossa leikkausten taakka kohdistuu täysin epäoikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Lyhytnäköinen leikkauspolitiikka lykkää laskun tulevaisuuteen. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan, ongelmat kasvavat ja siirtyvät kalliimpiin, korjaaviin palveluihin. Kun koulutuksesta tingitään, osaamisvaje syvenee. Kun lapsiperheköyhyys kasvaa, se nakertaa lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia ja sitä kautta koko yhteiskunnan tulevaisuutta. On siis myös taloudellisesti kestämätöntä, että hallitus ei piittaa päätöstensä vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka katsoo pidemmälle, panostuksiakin koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, työperäisen maahanmuuton helpottamista, vihreän siirtymän investointien kotiuttamista. Nämä eivät ole vastakohtia julkisen talouden vahvistamiselle, ne ovat sen edellytys. Hallituksen valitsema tie vie Suomea väärään suuntaan. Se siirtää ongelmia seuraaville vuosille ja jättää seuraavalle hallitukselle entistä vaikeamman tilanteen: heikentyneen osaamispohjan, kasvaneen köyhyyden ja syventyneen ilmasto‑ ja luontovelan. Vihreiden vastalause tarjoaa vaihtoehdon ja 25 kohdan listan, jolla Suomen kurssia käännetään, joten teen vihreiden vastalauseen numero 3 mukaisen kannanottoehdotuksen. Kaksi ajankohtaista huomiota vielä loppuun. Kokoomus on erityisesti kunnostautunut vaatimaan muilta puolueilta tietoa siitä, miten julkista taloutta tulevalla vaalikaudella vahvistettaisiin. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nimenomaan kokoomukselta tällaisia listoja, vaihtoehtoja ja konkreettisia esityksiä ei ole kuulunut. Päinvastoin kokoomuksen mittari on tällä hetkellä rutkasti miinuksella, kun ehdotukset keskittyvät erityisesti verojen alentamiseen. Taidan olla edelleen yksi niistä harvoista poliitikoista, jotka ovat esittäneet oman yhdeksän miljardin sopeutuskokonaisuutensa, ja kysyn, kuinka kauan kokoomus aikoo jatkaa sammutetuin lyhdyin kulkemista ja näiden omien esitystensä piilottamista suomalaisilta. Puolustusmenoista edustaja Sarkkinen puhui, ja olen varsin samaa mieltä monista niistä huomioista, mitä edustaja Sarkkinen nosti esiin. Täytyy kuitenkin korjata, että toisin kuin edustaja Sarkkinen antoi ymmärtää, tämä viime viikolla julkaistu puolustusmenoraporttihan ei ollut esitys, sitoumus tai lupaus siitä, miten puolustusmenoja tulevina vuosina kasvatettaisiin, vaan ikään kuin tällainen Puolustusvoimien listaus heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Minusta on päivänselvää, että piikki ei ole auki Puolustusvoimille, eikä varmasti kukaan, joka Suomen talouden tilannetta seuraa, voi myöskään niin ajatella. Tämä raportti kyllä alleviivaa sitä, että Suomi tarvitsee erilaisia keinoja ja työkaluja siihen, miten tämä jo nyt päätetty ja yhdessä sovittu puolustusmenojen kasvattaminen, joka on mittaluokaltaan pienempi kuin tämä raportti, pystytään toteuttamaan. Suomen tuleekin edistää EU-tason ratkaisuja puolustusmenojen rahoittamiseksi ja sen talouspoliittisen liikkumavaramme turvaamiseksi. EU:n puolustuspoikkeama auttaa ottamaan huomioon tämän poikkeuksellisen turvallisuustilanteen, mutta sen ajallinen rajaus vuoteen 28 jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten tämän jälkeen kasvavat puolustusmenot sovitetaan yhteen julkisen talouden kanssa. Siksi Suomen tulisi aktiivisesti tavoitella puolustuspoikkeaman jatkoa vuoden 28 jälkeen, jotta puolustusmenot eivät johda kohtuuttomaan paineeseen leikata muista kokonaisturvallisuuden kannalta välttämättömistä menoista.

Arvoisa puhemies! Täytyy siinä mielessä laittaa rasti seinään, että olen edustaja Hoskosen kanssa samaa mieltä siitä, että puuta ei todellakaan tarvitsisi polttaa poroksi. Siihen tulisi hallituksen puuttua tavalla, joka vahvistaa meidän luonnon kestävyyttä ja myös julkisen talouden kestävyyttä, eli poistaa tämä teollisen mittakaavan puunpolton verotuki. Jos katsotaan näitä julkisen talouden suuria haasteita — väestön ikääntymistä, heikkoa työllisyyttä, kasvavia korkomenoja, turvallisuusympäristön muutosta ja ilmasto- ja luontokriisien aiheuttamia riskejä taloudelle — niin tämä julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa näihin haasteisiin. Hallitus on pitkin kauttansa väittänyt suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska ei ole vaihtoehtoja, mutta tämä julkisen talouden suunnitelma kertoo toista. Talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Se on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamista. Ja kun puhutaan hallituksen omista talouspoliittisista tavoitteista, niin kyse on siis vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on todella kutistunut kovista puheista huolimatta alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Olisi rehellistä, että hallitus edes myöntäisi tämän ja myöntäisi sen, että tämä teidän talouspolitiikkanne ei kerta kaikkiaan toimi.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä tähän valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoroon. Kyllä jää aika paljon toivomisen varaa tässäkin hallituksen lisätalousarviossa. Tartun nyt kuitenkin yhteen asiaan, johon myöskin hallitus on yrittänyt tarttua, ja kiitän tietenkin niistä panostuksista, joita olette tehneet nuorten työllisyystilanteen helpottamiseksi. Kuten olemme kuitenkin lukeneet, nämä hallituksen käyttöön ottamat keinot eivät ole saaneet suuren suurta suosiota tähän mennessä, ja niiden vaikuttavuutta voidaan ehkä pitää jossain määrin kyseenalaisena. Nuorten työttömyysluvut ovat niin karuja, että nyt täytyisi ottaa koko keinovalikoima käyttöön. Se on niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnankin kannalta kohtalokasta, jos emme saa rakennettua nuorille siltaa tämän heikon työllisyystilanteen yli ja puututtua siihen räjähdysmäisesti kasvaneeseen nuorten pitkäaikaistyöttömyyteen. Valtiolla ei ole aivan liikaa keinoja, mutta voisiko edes ajatella sitä, mitä vihreät ovat esittäneet: kun yritystukien karsiminen on ollut hallitukselle vaikeaa, niille rahoille saataisiin hiukan enemmän vastinetta, kun liitettäisiin yritystukiin velvollisuus työllistää nuoria? [Puhemies koputtaa] Tarttuisitteko tähän ehdotukseemme?

Arvoisa puhemies! Israelin toiminta käy päivä päivältä röyhkeämmäksi. Se kaappaa ja nöyryyttää ihmisiä kansainvälisillä vesillä, myös suomalaisia, pommittaa siviilikohteita Libanonissa, säätää kuolemanrangaistuslain palestiinalaisille, ja Gazassa kuolee edelleen keskimäärin yksi lapsi joka päivä. Oli käsittämätöntä lukea Suomen ja Israelin yhteisestä puolustuskonferenssista viime viikolla. Tilanne herättää vakavia kysymyksiä Suomen linjasta ja turvallisuuspoliittisesta harkintakyvystä. Riippuvuuteen kansanmurhasta syytetyn ja kansainvälistä oikeutta toistuvasti rikkovan valtion kanssa liittyy ilmeisten moraalisten ongelmien lisäksi myös turvallisuuspoliittisia riskejä. Hallituksen hiljaisuus on korvia huumaavaa. Yksikään ministeri ei ole ottanut kantaa rauhanomaisten aktivistien kiinniottoihin. Puolustusministeri on vältellyt median kysymyksiä puolustusyhteistyöstä. Tämä ei ole hyväksyttävää. Olen jättänyt asiasta myös kirjallisen kysymyksen, mutta kysyn hallitukselta ja pääministeriltä: [Puhemies koputtaa] pidättekö tavoitetta entisestään syventää puolustusriippuvuutta kansainvälistä oikeutta toistuvasti ja räikeästi rikkovasta valtiosta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisena?

Arvoisa puhemies! Alkaa tämä pikkuhiljaa jo kyllästyttää, nimittäin tämä hallituksen vastuun väistely. Te vuoroin syytätte edellistä hallitusta ja sitten vuoroin sysäätte vastuuta tulevalle hallitukselle. Jopa syytätte opposition puheita tästä talouden sakkaamisesta ennemmin kuin katsoisitte peiliin ja myöntäisitte, että ei tämä teidän talouspolitiikkanne ole tainnut mennä ihan putkeen. Mutta tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan. Pääministeri Orpo, te kyllästyttävän usein toistatte myös tätä perätöntä tarinaa siitä, että vaihtoehtoja ei olisi ollut tai niitä ei olisi esitetty. Tiedätte aivan hyvin, että vaihtoehtoja on esitetty, ja myös teillä olisi ollut vaihtoehto toimia toisin. Talouspolitiikka on mitä suurimmassa määrin arvovalintoja, ja te olette valinneet tehdä päätöksiä, joilla lapsiperheköyhyyttä on lisätty, joilla asunnottomuus on käännetty kasvuun, joilla fossiilisten tuontipolttoaineiden veroja on alennettu mutta ympäristökriisien ratkaiseminen on sivuutettu. Te olette valinneet päätökset, joilla talouden sopeutusten taakka on kasattu nuorille, lapsille, [Puhemies koputtaa] köyhille ja sairaille, ja me hyvin pärjäävät aikuiset olemme päässeet vähällä tai meidän elämäämme on jopa helpotettu.

Arvoisa puhemies! Edustaja Valkonen totesi täällä vähän hätkähdyttävästi jotenkin niin, että arvot eivät pyöritä tätä maata, ja tämä on juuri yksi niistä asioista, joista varoitin, kun puhuin arvotyhjiöstä. Jopa kaltaiseni insinööri ymmärtää, että talouspolitiikka ei ole pelkkää matematiikkaa. Kyse on nimenomaan arvovalinnoista, ja huolimatta velkajarrusta, huolimatta EU:sta ne valinnat ovat lopulta omissa käsissämme. Jos poliitikko alkaa kuvitella talouspolitiikan olevan jotakin arvoista tai vaihtoehdoista vapaata vyöhykettä, niin mennään pahasti metsään. Enkä minä oikeasti usko, että te siellä hallituksessakaan niin kuvittelette. Ehkä se on jonkinlaista yritystä peitellä oman epäonnistuneen talouspolitiikan jälkiä tai luoda savuverhoa sille, että eipä niitä vaihtoehtoja tulevien vaalikausien talouspoliittisiksi linjoiksi ole kyllä hallituspuolueiltakaan kuulunut. Sen sijaan olette kyllä keskittyneet kertomaan, mikä kaikki teille ei käy. Tällainen poliittisen vastuun ja vaihtoehtojen häivyttäminen voi hetkellisesti palvella vaikkapa kokoomuksen tavoitteita supistaa valtion roolia, mutta vähänkin pitemmässä juoksussa tällainen puheenparsi ja ajattelutapa koituu vielä demokratian, järkevän keskustelun ja yhteisvastuullisuuden kohtaloksi.

Arvoisa puhemies! Minua hämmentää se, että hallitus sulkee hanakasti silmänsä näiden teidän tekemienne leikkausten haitallisilta vaikutuksilta, mutta samaan aikaan verotuksella pelotellaan kuin Muumilaakson Möröllä. Olisi rehellistä myöntää, että talouden tasapainotuksessa tulemme tarvitsemaan myös verotusta työkalupakissa mukana. No, sillä voi olla muitakin hyviä vaikutuksia kuin talouden vahvistaminen. Vihreiden mielestä ympäristön tärvelemiselle ja meidän yhteisten luonnonvarojen ylikulutukselle tulisi asettaa asiallinen hintalappu. Ei ole oikein, että jälkien siivoaminen maksetaan yhteisestä pussista sen sijaan, että saastuttaja maksaisi. Ei ole myöskään fiksua tai oikeudenmukaista, että ympäristöä kuormittavat yritykset saavat kilpailuetua suhteessa niihin, jotka kehittävät uusia, kestäviä ratkaisuja. Siksi meidän mielestämme verotusta tulee uudistaa siten, että hyvinvointivaltion rahoitus turvataan ja että ne vastuulliset vaihtoehdot ovat aina kannattavimpia niin yrityksille kuin ihmisille. Tässä talossa nämä ehdotukset leimataan helposti radikaaleiksi, [Puhemies koputtaa] mutta minusta paljon radikaalimpaa on antaa veropohjan sulaa ja luonnon tuhoamisen jatkua vailla huolta huomisesta.

Arvoisa puhemies! Jos politiikan ainoa päämäärä on leikkaaminen, syntyy arvotyhjiö. Kyky kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia hiipuu. Ihmisten todellisuudet erkaantuvat toisistaan. Hoivavastuun siirtoa perheille tai koulutuksen maksullisuutta väläytellään ideologisesti neutraaleina ehdotuksina, jopa välttämättömyyksinä. Köyhiltä leikkaamista perustellaan pakollisuudella, vaikka piikki tuntuu olevan auki varakkaiden veroalennuksille. Arvoisa puhemies! Kehysriihen jälkeen pääministeri vakuutteli, että me suomalaiset kyllä pärjäämme — ja ehkä pärjäämmekin, mutta se tapahtuu tämän hallituksen päätöksistä huolimatta, ei niiden ansiosta. On totta, että maailma on tällä hetkellä harvinaisen sekaisin, eikä kaikki todellakaan ole omissa käsissämme, mutta kuskin paikalla istutte te — ei edellinen saati seuraava hallitus. Luottamus tämän hallituksen kykyyn pitää kaikki suomalaiset kyydissä on valitettavasti mennyttä. Riihessä hallitus hylkäsi viimeisetkin taloustavoitteensa, mutta piti jääräpäisesti kiinni epäonnistuneesta talouspolitiikastaan, vaikka on päivänselvää, että lyhytnäköisten leikkausten ja hövelin veropopulismin tie on umpikuja. Kasvussa ei suinkaan ole talous vaan lapsiperheköyhyys, nuorten pitkäaikaistyöttömyys, konkurssit, toimeentulotuen varassa elävien määrä ja asunnottomuus. Velkaa otetaan ennätysmääriä paitsi rahassa myös luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella — eikä nyt ole kyse ulkoisista shokeista vaan päätöksistä, joita te olette valinneet tehdä tai valinneet jättää tekemättä. Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa pääministeri Orpo lupasi, että keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia. Sekään lupaus ei ole pitänyt. Juuri he, joilla on valmiiksi vaikeaa, kantavat täysin kohtuutonta taakkaa tämän hallituksen talouspolitiikasta. Kohtuutonta on sekin, että erityisesti lapset ja nuoret joutuvat kärsimään talouden sopeutuksesta sen sijaan, että me hyvin pärjäävät aikuiset tinkisimme omista eduistamme. Julkisen talouden vahvistamisessa on oltava kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vahva julkinen talous pystyy ottamaan vastaan iskuja ihmisten puolesta ja antaa liikkumavaraa tulevaisuuden muovaamiseen ja kriiseihin vastaamiseen. Samaan aikaan on selvää, että julkinen talous ei vahvistu, jos sopeutustoimista aiheutuu isompi lasku tulevaisuudessa. Velkajarrun rinnalle tarvitaan köyhyysjarru. Lakiin kirjattava kotitalouskohtainen leikkauskatto varmistaisi, että vastuuta taloudesta ei voida sälyttää epäoikeudenmukaisesti vain joidenkin harteille samalla, kun paremmin pärjäävät pääsevät vähemmällä. Puolueiden tulee lisäksi sitoutua puolittamaan lapsiperheköyhyys seuraavan vaalikauden aikana. Se on inhimillisesti oikein mutta myös taloudellisesti järkevää. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on tehokkaimpia tapoja ehkäistä syrjäytymistä ja esimerkiksi oppimisen haasteita. Suomalaiset eivät kaipaa pääministerin tyhjän lupauksen kaltaisia korulauseita vaan konkreettisia tekoja, joilla varmistetaan, ettei kukaan joudu tämän vaalikauden tavoin kantamaan kohtuutonta taakkaa. Arvoisa puhemies! Kaikki voi mennä myös hyvin. Suomen tarina on tarina tasa-arvosta ja sisusta; tarina sotien runtelemasta maasta, joka päätti tarjota lapsille tasa-arvoisen mahdollisuuden tavoitella unelmia; tarina sivistyksestä ja sitkeästä työstä; tarina puhtaasta luonnosta, hyvinvointivaltiosta ja kansalaisyhteiskunnan voimasta. Se tarina voi olla tosi myös tulevaisuudessa, jos valitsemme toimia sen puolesta. Arvoisa puhemies! Viime vuosina tässä maassa on hallituksen johdolla valittu toisin. Hallituksen tärkeysjärjestys on kirkas mutta karu: fossiilisten tuontipolttoaineiden ja suuryritysten veroalennukset laskutetaan lapsilla, nuorilla ja sotepalveluiden ja järjestöjen tukea tarvitsevilla ihmisillä. Suomea ei näillä eväillä nosteta, eikä tulevaisuus löydy peruutuspeilistä. Tehottoman ja kalliin yhteisöveroalennuksen sijaan nyt olisi pitänyt laittaa paukut koulutustason nostamiseen, lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja työllisyyden vahvistamiseen. Turpeen ja kaivosten tukipakettien tehtailun sijaan nyt olisi pitänyt rakentaa kasvuyrityksistä, vihreästä siirtymästä ja luovista aloista kantorakettia kestävälle kasvulle. Menneisyyden tekohengittämisen sijaan nyt olisi pitänyt asettaa ympäristöhaitoille hintalappu ja ottaa reipas askel irti fossiiliriippuvuudesta kohti kiertotaloutta. Arvoisa puhemies! Vapun jälkeen Helsingin Kaivopuisto oli hautautua roskaan. Sotkua siivottiin yötä päivää. Riehakkaista juhlista koitui veronmaksajille melkoinen lasku. Hyvä hallitus, teidän kautenne jäljiltä Suomelle uhkaa käydä samoin. Melko noloon valoon asettuvat parin vuoden takaiset puheenne jälkien siivoamisesta, laskujen maksamisesta ja vastuullisesta taloudenpidosta, kun se onkin teidän hallituksenne, jonka jälkiä siivotaan ja laskuja maksetaan tässä maassa vielä pitkään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin johtajuutta, joka tunnistaisi asioiden arvon, ei vain hintaa. Pääministeripuolue kokoomus esiintyy vastuullisena talouspuolueena, mutta tosipaikan tullen velkavuori kasvaa, alijäämä paisuu ja veropohjaan räiskitään aukkoja. Tämän hallituksen puheet vastuullisesta taloudenpidosta ovat räikeää bluffia, [Puhemies koputtaa] jonka varjolla omia eturyhmiä hellitään kansantalouden kustannuksella.

Arvoisa puhemies! On ollut koko ajan selvää, että rahoitusmallia täytyy uudistaa. Näin iso uudistus ei mene kerralla maaliin, ja siitä ei ole erimielisyyttä tässä salissa, mutta näiden teidän päätöstenne ydin ei nyt ole uudistaminen vaan suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen. Tämä yhdistettynä asiakasmaksujen korottamiseen ja ennaltaehkäisevää työtä tekevien sotejärjestöjen leikkauksiin on täysin katastrofaalinen linja. Uudenmaan kansanedustajana täytyy vain ihmetellä uudistusta, tai leikkausta, jossa nimenomaan Helsinkiä ja Länsi-Uuttamaata kuritetaan tällä tavalla. Länsi-Uudellamaalla olemme toimineet tismalleen valtion toivomalla tavalla, sopeuttaneet talouttamme. Kokoomus on siellä johtava puolue, ja edustaja Laiho toimii aluehallituksen puheenjohtajana. Täällä hän puolustelee tätä leikkausesitystä, se on minusta käsittämätöntä. [Välihuutoja] Meillä väestö kasvaa Uudellamaalla nopeimmin, väestö ikääntyy erittäin nopeasti, lasten määrä kasvaa, palvelutarve kasvaa. Miten ihmeessä on mahdollista, että te tuotte esityksen, jolla länsiuusimaalaisten ja helsinkiläisten palveluita pitää entisestään heikentää, esityksen, joka vaarantaa myös HUSin rahoituksen, ja koko tämän rahoitusmallin uskottavuus murenee sen myötä? Onko tällainen esitys kokoomukselle ja RKP:lle todella ok? [Veronika Honkasalo: Näyttää olevan!]

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi vielä kerran kiitos kansalaisaloitteen tekijöille ja tukijoille. On tosi arvokasta, että pääsemme tämän aloitteen myötä keskustelemaan erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Kun Suomi ja muu Eurooppa vahvistavat tulevien vuosien aikana puolustustaan merkittävästi, niin on olennaista varmistaa, että se tapahtuu Suomen turvallisuuden ja meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään, että tulevissa puolustushankinnoissa huomioitaisiin kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Tämän voisi ajatella olevan Suomen kaltaiselle maalle itsestäänselvä asia. Asevientiä sääntelemmekin juuri tähän tapaan. Käytännössä aloitteen hyväksyminen tarkoittaisikin sitä, että nykyiset vientiä koskevat hyvät käytännöt ulotettaisiin myös tuontiin ja puolustushankintoihin. Ulkoministeriön tehtävä olisi aseviennin tapaan ihmisoikeusvaikutusten sekä humanitäärisen oikeuden toteutumisen arviointi myös asehankinnoissa. Minusta on hankala nähdä, miksi olisi huono asia, että tulisimme tietoisiksi niistä vaikutuksista ja riskeistä. Puolustushankintojen nykyistä monialaisempi valmistelu vahvistaisi Suomen huoltovarmuutta ja siten Suomen turvallisuutta. Puolustushankinnat sitovat Suomen turvallisuuden toimittajamaihin jopa vuosikymmeniksi. Siksi on selvää, että näitä hankintoja on tarkasteltava Suomen kokonaisturvallisuuteen, ulkopolitiikkaan ja ihmisoikeussitoumuksiin vaikuttavina poliittisina päätöksinä. Arvoisa puhemies! Nyt rakennetaan uutta maailmanjärjestystä. Sitä maailmanpolitiikan asetelmaa, johon olemme vuosikymmenien aikana tottuneet, ei enää ole. Itse ajattelen, että meillä on Suomena velvollisuus kaikella toiminnallamme rakentaa sellaista maailmanjärjestystä, jossa kansainvälisellä oikeudella ja ihmisoikeuksilla on edelleen merkitystä. Se on myös Suomen kaltaisen maan etu. Kauppa ei ole vain kauppaa, vaan siinä on kyse myös vaikutusvallasta, ja asekaupassa sitä poliittista vaikutusvaltaa vasta käytetäänkin. Arvoisa puhemies! Tämä aloite on linjassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Valtioneuvoston puolustusselonteon mukaan Suomen puolustustarvikkeiden viennin tulee noudattaa kansainvälisiä velvoitteita vastuullisesti ja sen tulee perustua tarkkaan tapauskohtaiseen harkintaan. On perusteltua ajatella, että nämä samat periaatteet ulottuisivat viennin lisäksi myös puolustusmateriaalihankintoihin. Selonteossa todetaan niin ikään, että on tärkeää vahvistaa EU:n strategista autonomiaa turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä vähentää haitallisia riippuvuuksia — tämä siis puolustusselonteossa. Eduskunta on puolestaan todennut, että Suomen riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta on tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta suurta ja että liiallinen riippuvuus yksittäisistä maista voi heikentää Suomen huoltovarmuutta. Eduskunta on kehottanut puolustushallintoa huomioimaan tämän ja linjannut myös, että epävakaassa maailmantilanteessa materiaalihankintojen on tuettava myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Tämä aloite ei koske menneitä hankintoja vaan tulevaisuutta. Se ei myöskään koske yhtäkään tiettyä maata, mutta on ymmärrettävää, että tietyt ajankohtaiset tilanteet keskustelussa nousevat esiin, ja otan siksi itsekin yhden esimerkin. Yksi Suomen kumppaneista puolustusmateriaaliyhteistyössä on Israel, joka on toteuttanut Gazassa laajamittaisia ja julmia sotatoimia, kansanmurhaa. Humanitäärinen tilanne Gazassa on yhä katastrofaalinen. Viime lokakuussa sovitun tulitauon aikana Israel on tappanut yli 700 palestiinalaista ja haavoittanut yli kahtatuhatta, puhumattakaan viimeisen kahden ja puolen vuoden uhrimäärästä. Viime kuun lopussa Israelin parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollistaa kuolemantuomion yksinomaan palestiinalaisille Israelissa ja miehitetyllä Länsirannalla. Amnestyn mukaan tämä kuolemanrangaistuslaki on yksi maailman armottomimmista. Unicef kertoi muutama päivä sitten, että Israel ampui kaksi järjestön palkkaamaa siviiliä Gazassa hengiltä, kun he olivat kuljettamassa vettä. Kaikesta tästä huolimatta tutkijoiden mukaan globaali asekauppa Israelin kanssa on kasvanut Gazan sodan aikana, eikä Suomikaan ole lopettanut asekauppaa Israelin kanssa. Riippuvuuteen esimerkiksi kansanmurhasta syytetyn, kansainvälistä oikeutta rikkovan valtion kanssa liittyy näiden ilmeisten moraalisten ongelmien lisäksi myös turvallisuuspoliittisia riskejä. On selvää, että se ei myöskään eduskunnan hyväksymän mietinnön edellyttämällä tavalla tue Suomen ulkopolitiikkaa, jonka pitkään linjaan on kuulunut kansainvälisen oikeuden noudattaminen, sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämä kansalaisaloite ei koske mitään tiettyä yksittäistä maata tai tilannetta, mutta tämä Israelin tilanne kuvastaa niitä turvallisuuspoliittisia riskejä, joita syvenevä kumppanuus aiheuttaa nimenomaan Suomelle. Ihmisoikeuksien polkeminen ja humanitäärisen oikeuden rikkomukset ovat itsessään väärin, mutta ei ole myöskään poissuljettua, että kansainvälisen tilanteen kehityksellä olisi vaikutusta suoraan Suomen puolustuksen kannalta merkittäviin hankintoihin ja puolustusjärjestelmän huoltovarmuuteen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi kansainvälisten pakotteiden kautta, jos olemme riippuvaisia pakotteiden kohteena olevasta maasta. On tietenkin myös kestämätöntä, että suomalaisten verorahoilla rahoitettaisiin jatkossakin räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia. Arvoisa puhemies! Aloitteessa esitetään lainvalmisteluun ryhtymistä puolustushankintojen sääntelemiseksi siten, että niissä huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Minusta tämä olisi johdonmukainen linja, joka vahvistaisi myös Suomen turvallisuutta, kun emme rakentaisi puolustustamme sellaisten maiden varaan, joihin emme voi luottaa. Yksityiskohdat ja mahdolliset kysymysmerkit ratkottaisiin huolellisessa lainvalmistelussa aivan normaalissa järjestyksessä. Meillä on pitkä perinne sen suhteen, että myydessämme aseita noudatamme tätä ihmisoikeusharkintaa, ja olisi vain ja ainoastaan johdonmukaista toimia samoin myös aseita ostaessamme. Esitän, että kansalaisaloite hyväksytään.

Arvoisa puhemies! Kiitän minäkin aloitteen tekijöitä. On todella olennaista, että pääsemme keskustelemaan ajankohtaisesta asiasta. Suomi ja Eurooppa vahvistavat lähivuosina puolustustaan merkittävällä tavalla, ja on olennaista, että se tapahtuu Suomen turvallisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi johdonmukaista, että ne hyvät käytännöt, joilla me säätelemme asevientiä, ulotettaisiin myös puolustushankintoihin. Täältä oikealta laidalta salissa on annettu ymmärtää, että tämä aloite olisi jollain lailla ristiriidassa Suomen turvallisuuden kanssa, mutta asiahan on siis päinvastoin. Kyse on nimenomaan Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden turvaamisesta. Nämä haitalliset riippuvuudet on eduskunta itsekin tunnistanut riskeiksi. Meidän ei kannata rakentaa puolustustamme sellaisten maiden varaan, joihin emme voi luottaa. Kaikki yksityiskohtaiset kysymykset ja pulmat ratkottaisiin aivan normaalisti huolellisessa lainvalmistelussa. Minä kannatan tämän aloitteen hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Lapset eivät valitse kohtaloaan. Ei heillä ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa, eikä heillä ole varaa odotella parempaa taloustilannetta. He elävät lapsuuttaan tässä ja nyt. Nyt monien perheiden taloudellinen kantokyky on murtumassa. Hallituksen päätösten myötä yli 30 000 lasta lisää on työnnetty köyhyyteen. Vihreiden mielestä ei ole oikein, että lapset joutuvat kantamaan taakkaa talouden sopeutuksesta sen sijaan, että hyvin pärjäävät aikuiset tinkisivät hieman omista eduistaan. Te perustelette suurituloisten veronalennuksia asiantuntijoiden suosituksilla, mutta sivuutatte täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja sitä kautta myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle. Pääministeri Orpo, nämä lapsiperheköyhyyttä lisäävät päätökset on tehty teidän johdollanne. Aiotteko viimein ensi viikon kehysriihessä avata silmänne ja sydämenne näille tosiasioille ja tehdä toimia, [Puhemies koputtaa] joilla lapsiperheköyhyyttä vähennetään tässä ja nyt?

Arvoisa puhemies! Vahva julkinen talous on köyhänkin turva, mutta julkista taloutta ei ole mikään pakko vahvistaa köyhien tai lasten kustannuksella. Itse asiassa näin ei edes saisi tehdä. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi kaikissa päätöksissä, myös talouspolitiikassa. Lasten hyvinvointi Suomessa heikkenee nopeammin kuin vuosikymmeniin. Yli 30 000 lasta on hallituksen päätösten myötä työnnetty köyhyyteen. Monien perheiden taloudellinen kantokyky on murtumassa. Samat perheet ottavat osumaa sosiaaliturvaleikkauksista, työttömyydestä ja palveluiden supistamisesta, jotka ovat niin ikään seurausta hallituksen leikkauksista kunnille ja hyvinvointialueille. Arvoisa puhemies! Me varoitimme lapsiperheköyhyyden kasvusta jo vaalikauden alkupuolella, kun hallitus puski läpi sosiaaliturvaleikkauksia. Hallitus vastasi, että ihmiset menevät töihin, sillä tämä ratkeaa. Kysyimme jo silloin, miten on tarkoitus toimia niiden vanhempien, esimerkiksi yksinhuoltajien, jotka ovat jo töissä mutta joiden toimeentuloa te silti nakerratte, tai niiden, joilla ei eri syistä ole mahdollisuutta tehdä kokopäivätyötä. Vastauksia emme saaneet — emme silloin emmekä nyt. Lapset eivät valitse kohtaloaan. Lapsilla ei ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa tai mennä töihin, eikä heillä ole varaa odottaa parempaa suhdannetta. He elävät lapsuuttaan tässä ja nyt. Arvoisa puhemies! Hallitus on sittemmin perustellut köyhyyden lisääntymistä ulkoisilla šokeilla ja suhdanteilla. Mutta, hyvä hallitus, nämä lapsiperheköyhyyden luvut olivat tiedossa. Ne eivät ole seurausta šokeista ja suhdanteista vaan teidän tekemistänne päätöksistä. Ministeri Multala sanoi aiemmin täällä, että aina vaikeassa taloustilanteessa heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten, mutta on läpeensä arvovalinta, miten hallitus valitsee heitä kannatella tai jättää kannattelematta, tehdäänkö heidän elämästään vaikeassa tilanteessa entistä vaikeampaa. Arvoisa puhemies! Tänä keväänä olemme saaneet lukea nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta. Nuorten tulevaisuususkossa on kyse yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista. Ei auta, että päällystämme teitä tai hankimme puolustustarvikkeita tai täytämme varmuusvarastoja, jos laiminlyömme henkistä huoltovarmuutta ja annamme nuorten tulevaisuususkon murentua. On ennen kaikkea aikuisten vastuulla toimia siten, että nuorten tulevaisuususko voi jälleen vahvistua, että syitä uskoa tulevaisuuteen on enemmän kuin esteitä sille. Tämä on kansallinen kriisi, johon hallituksen tulisi suhtautua huomattavasti nykyistä vakavammin. Yksi opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten tulevaisuususkoa käsitelleen asiantuntijaryhmän suosituksista oli puolittaa lapsiperheköyhyys seuraavan viiden vuoden aikana. Se edellyttäisi toimia jo ensi viikon kehysriihessä. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että se on kenties kehysriihen tärkein tehtävä. Arvoisa puhemies! Vielä sananen näistä nukkuvista naapureista. Minä ymmärrän hyvin sen, että välillä keskustelun tuoksinassa suusta lipsahtaa epäonnistuneita sanavalintoja — milloin ihminen on tai ei ole desimaali tai jotakin muuta. Luulen, että tässä ministerin puheenvuoron lausahduksessa hätkähdyttävää oli se, että tällainen epäonnistunut ja jossain määrin leimaava, tai ainakin sellaiseksi tulkittavissa oleva, vertailu oli kirjoitettu nimenomaan valtioneuvoston viralliseen puheenvuoroon vastauksena tähän köyhyyttä koskevaan välikysymykseen. Se herätti kysymyksen: Ajatteleeko siis hallitus, että tämän työttömyyskriisin keskellä monetkin työttömät todella vapaaehtoisesti jäisivät nukkumaan naapureiden kiiruhtaessa töihin? Vai olisiko kuitenkin niin, että ihmiset heräävät siinä, missä naapuritkin, lähettävät lapsensa kouluun ja jatkavat työnhakua tilanteessa, jossa on vaikeampaa päästä Lidliin kesätöihin kuin lääkikseen opiskelemaan? He tekevät parhaansa selviytyäkseen tässä epävarmassa ja sekaisin olevassa maailmassa ja tarjotakseen lapsilleen mahdollisuuksia tai edes elämän perusedellytyksiä, ponnistelevat ylämäessä eteenpäin, vaikka hallitus puhaltaa kasvoille vastatuulta. Arvoisa puhemies! Ministeri ei debatissa ehtinyt vastata oikeastaan yhteenkään esittämääni kysymykseen, joten toistan ne vielä tässä. On nimittäin hämmentävää, että hallitus perustelee suurituloisten veronalennuksia asiantuntijoiden suosituksilla mutta sivuuttaa täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Kysyn siis hallitukselta: Onko hallitus tietoinen siitä, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen myötä myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle? Onko hallituksen mielestä oikeudenmukaista, että lapset joutuvat kantamaan taakan talouden sopeutuksesta sen sijaan, että hyvin pärjäävät aikuiset tinkisivät hieman omista eduistaan? Ja miksi hallitus valitsee kannustaa köyhiä kepillä mutta rikkaita porkkanalla?

Arvoisa puhemies! Lapsilla ei ole varaa odottaa parempaa suhdannetta, eikä heillä ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa. Yli 30 000 lasta on hallituksen päätöksillä työnnetty köyhyyteen, ei siis johtuen ulkoisista šokeista, vaan teidän päätöstenne seurauksena. Te olette perustelleet näitä suurituloisten veroaleja asiantuntijoiden suosituksilla, mutta jostain syystä te sivuutatte täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Ministeri Grahn-Laasonen, oletteko te tietoinen siitä, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen myötä myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle? Onko teidän mielestänne oikeudenmukaista, että juuri lapset joutuvat kantamaan vastuuta ja taakkaa tästä julkisen talouden tasapainotuksesta sen sijaan, että hyvin toimeentulevat aikuiset tinkisivät omista eduistaan? Ja miksi te valitsette kannustaa köyhiä kepillä mutta rikkaita porkkanalla?

Arvoisa puhemies! Siat ovat todella älykkäitä, uteliaita ja sosiaalisia olentoja. On tyrmistyttävää, että hallitus haluaa kumota porsaiden kastrointikiellon ja ottaa takapakkia eläinten hyvinvoinnissa. Porsaiden kirurginen kastrointi on äärimmäisen kivulias toimenpide, joka tehdään porsaiden ollessa hereillä Jokainen mies voi varmasti kuvitella, miltä se tuntuu. Pelkkä kipulääke ei riitä lievittämään toimenpiteen aiheuttamaa stressiä ja kipua, joka jatkuu pitkään myös toimenpiteen jälkeen. Eläimet eivät ole olemassa ihmisiä varten. Porsaat, joista tänään puhumme, ovat kukin erillisiä, tuntevia ja arvokkaita yksilöitä. On toki niin, että tästä olemme ihmiskuntana varsin vieraantuneita. Tuntuu ehkä liian vaikealta tulla tietoiseksi siitä, miten älykkäistä eläimistä todella puhumme ja toisaalta miten julmaa se heidän kokemansa kohtelu on. On kuitenkin itsensä huijaamista naamioida tämä päätös jonkinlaiseksi kliiniseksi elinkeinopoliittiseksi tai maatalouspoliittiseksi päätökseksi. Kyse on mitä suurimmassa määrin arvovalinnasta, joka kertoo meistä ihmisinä. Jos Suomen talous ja vienti lepää porsaiden julman kohtelun ja kärsimyksen sallimisen varassa, ei meillä kovin hyvin mene. Kilpailukyky, joka nojaa toisten lajien hyväksikäyttöön ja kärsimykseen, ei ole eettisesti kestävää. Toki porsaiden kastrointi on vain yksi esimerkki siitä julmasta kohtelusta, jota tuotantoeläimet joutuvat myös Suomessa kohtaamaan. Äitinä mietin usein emakkoja. Luonnossa sikaemo rakentaa poikasilleen lämpimän ja pehmoisen pesän. Sikalassa tällainen mahdollisuus ei ole olemassa, vaikka lajityypillinen tarve olisi vahva. Emakkoja pidetään tyypillisesti kääntymisen estävissä häkeissä, joissa he eivät voi huolehtia porsaistaan. Historia tulee ihmettelemään, miten julmasti kohtelimme vuosikausien ajan eläimiä, ja jonain päivänä tämä tulee vielä muuttumaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tietääkseni täällä ei ole kenenkään suuta tukittu, vaan edellinenkin puheenvuoro aivan menestyksekkäästi alkoi ja se pidettiin ja se päättyi. On eri asia käydä yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi viranomaisten tai erilaisten tutkimuslaitosten tekemistä havainnoista kuin sitten esittää sellaisten lakkauttamista, jotka ovat jollain lailla kriittisiä puolueita kohtaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Muistuttaisin, että yhdenvertaisuusvaltuutettuhan siis tosiaan tutkii syrjintää ja sen monia eri muotoja Suomessa. Tontille kuuluu esimerkiksi ihmiskauppaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja vammaisten kohteluun liittyvää valvontaa ja raportointia, ja minusta on varsin erikoista, että tämän toiminnan siis tosiaan perussuomalaiset haluavat lakkauttaa. Eri syrjintäperusteista eniten yhteydenottaja valtuutetulle tuli vammaisuuteen liittyen. Työelämää koskevissa yhteydenotoissa teemoina erottuivat esimerkiksi ikäsyrjintä, työsuhteen päättäminen, työolot ja vammaisten henkilöiden asema. Sotepalveluihin liittyen esiin nousivat vammaisten ja sairaiden henkilöiden palvelut ja muun muassa esteettömyys. Toki tässä kertomuksessa todettiin myös, että viime vuosina rasismi on näkynyt suomalaisessa yhteiskunnassa enenevissä määrin, [Puhemies koputtaa] ja ehkä tämä on nyt sitten se asia, joka on mennyt hallitukselle ihon alle.

Arvoisa puhemies! Tämäkö on hallituksen linja? Allekirjoittaako pääministeripuolue kokoomus tämän avoimen hyökkäyksen riippumatonta viranomaista kohtaan, [Sanna Antikainen: Mikä avoin hyökkäys?] tämän Suomessa esiintyvän rasismin vähättelyn ja laissa säädetyn yhdenvertaisuustyön vääristelyn? Mielelläni kuulisin, mikä on hallituksen linja tässä asiassa ja miten kokoomus suhtautuu tähän hallituksen kakkospuolueen toimintaan, joka sekä täällä että myös julkisuudessa aikaisemmin on keskittynyt tähän riippumattomaan viranomaiseen, yhdenvertaisuusvaltuutettuun, joka siis huolehtii ja valvoo sitä, että meillä laissa säädetty yhdenvertaisuus Suomessa toteutuisi, ja nostaa epäkohtia esille. Minusta kertoo heikkoudesta ja pelkuruudesta, jos hallituksen kakkospuolue ei kestä sitä, että niitä epäkohtia, joita meidän yhteiskunnassamme on vähemmistöjen kokeman syrjinnän osalta, nostetaan esiin, vaan vastaus siihen on lakkauttaa tämä viranomainen, joka näitä epäkohtia nostaa esiin. [Puhemies koputtaa] Sellaista tapahtuu aivan toisenlaisissa valtioissa, jotka eivät välttämättä enää ole demokratioiden kaltaisia, [Sanna Antikainen: Höpö höpö! — Puhemies: Aika!] että riippumattomat viranomaiset yritetään altistaa oman tahdon alle.

Arvoisa puhemies! Ihan vain ajattelin ottaa puheenvuoron, että pöytäkirjoihin merkittäköön, että perussuomalaisten riveistä todella vahvistettiin näköjään se ääneen lausuttu tavoite, että meidän ei tulisi mahdollistaa niin monelle opiskelijalle eri tutkintojen opiskelua maksuttomasti. Eli tulkitsen niin, että teillä todella tavoitteena on se, että jossain vaiheessa sitten jonkinlaiset lukukausimaksut ihmisille lyödään, suomalaisille opiskelijoille, nenän eteen. Hyvä tietää. [Jaana Strandman: Melkoista tulkintaa siellä harrastetaan!]

Arvoisa puhemies! Jäin tässä oikein kuuntelemaan, kun hetki sitten listattiin näitä hallituksen merkittäviä koulutuspoliittisia tekoja ja linjauksia. Perusopetuksen panostukset mainittiin kahdesti edustajan puheenvuorossa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että hallitus on vastapainona näille perusopetuksen panostuksille leikannut kunnilta eli käytännössä sieltä perusopetuksesta monessa tapauksessa. Eli nämä valitettavasti kumoavat toisensa. Ei voi ajatella, että on uskottavaa koulutuspolitiikkaa yhdellä kädellä antaa ja toisella kädellä ottaa se pois. Korkeakoulupoliittinen työryhmä mainittiin merkittävänä saavutuksena. On tietysti hienoa, että korkeakoulupolitiikasta on jatkettu parlamentaarista keskustelua, kuten aiemmillakin vaalikausilla, ja vielä jäämme sitten odottamaan, että nämä linjaukset todella toteutuvat. Itse ajattelen, että kunnianhimoisempaakin otetta meidän koulutuspolitiikkaamme ja korkeakoulupolitiikkaamme voisi ottaa, mutta aika näyttää, konkretisoituvatko esimerkiksi koulutustason noston aidosti vaatimat aloituspaikkalisäykset. Tämä hallituksen nyt tekemä aloituspaikkalisäys on hyvä alku, mutta kuten edellä todettiin, aloituspaikat vaativat myös resurssit tuekseen, jotta kyse ei ole vain siitä, että samaa voita levitetään entistä ohuemman leivän päälle. Haluan mainita Uudenmaan kansanedustajana tietysti myös tämän Uudenmaan aloituspaikkatarpeen, johon toivoisin hallitukselta napakampaa otetta. Meillä Uudellamaalla korkeakoulupaikkojen määrä on suhteessa nuorten määrään pienin koko maassa, joten toivoisin, että niitä lisäyksiä saataisiin tietenkin tälle alueelle, jotta myös uusimaalaisilla nuorilla olisi niitä mahdollisuuksia opiskella yhtä lailla kuin muuallakin. Opintoseteliä kiitän. Minusta on hienoa, että hallitus on tarttunut tähän esitykseeni, josta viime kaudella tein toimenpidealoitteen. Se on minusta hyvä lisätyökalu saada nuoria kiinni opintoihin toisen asteen jälkeen, vaikka ne korkeakoulujen ovet eivät valintakokeissa vielä avautuisikaan. Mutta sen sijaan tämä avoimen tutkinnonanto-oikeus, jota hallitus puskee läpi, uskoakseni petaa tietä maksulliselle koulutukselle Suomessa ja tällaiselle varakkaiden ohituskaistalle, joka on iso riski suomalaiselle koulutukselle ja tasa-arvolle. Tästä kannattaisi kyllä perääntyä ja muistakin lukukausimaksuja haaveilevista puheenvuoroista irtisanoutua.

Arvoisa puhemies! Korkeakoulut eivät ole makkaratehtaita. Niissä rakennetaan sivistystä, osaamista, unelmia ja uusia polkuja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Hallituksen koulutuspolitiikassa valitettavasti tuntuu kuitenkin olevan valloillaan tämä liukuhihna-ajattelu, ja se jatkaa Suomessa itse asiassa monesti aikaisemminkin ollutta linjaa, jossa korkeakoulutusta kehitetään rajoitusten ja suitsimisen kautta. Ajatellaan, että nuoret täytyy laittaa entistä tiukemmin jonkinlaiseen putkeen, jotta heidät saadaan sieltä nopeammin ulos ja työelämään. Tällaisen jäykän rajoitteen pamauttaminen korkeakouluihin ja opiskelijoiden niskaan ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Epätyypillistenkin opintoyhdistelmien arvoa ei välttämättä viranomainen tunnista, mutta juuri niistä voi versoa sitä uutta luovaa ajattelua ja monialaista osaamista, joka nostaa ja uudistaa Suomea. Nuoret tuntevat jo nyt ennennäkemätöntä epävarmuutta ja paineita tulevaisuutensa osalta, ja tämä esitys on omiaan kasaamaan lisää paineita nuorten niskaan. Vihreät ovat esittäneet päinvastaisia toimia, joilla helpotettaisiin sitä nuorten kokemaa ahdistusta liittyen esimerkiksi juuri siihen lopullisuuden tunteeseen, kun moni nuori kokee, että heidän nuorena tekemänsä valinnat ovat sitten ikään kuin jo lopullisia, tulevaisuutta määrittäviä asioita, minkä takia sitten he eivät ehkä uskalla lähteä kokeilemaan asioita. Me olemme esittäneet, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopinnot eivät vielä kuluttaisi ensikertalaiskiintiötä, mikä madaltaisi kynnystä ottaa vastaan opiskelupaikka, katsoa, löytyisikö se oma polku sitä kautta. Olemme myös esittäneet hakijasuman purkamiseksi ja koulutustason nostamiseksi merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin. Tämä olisi se todellinen keino vastata niihin osaamistarpeisiin, joita Suomella tulevaisuudessa on, ja luoda nuorille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja siksi sen romahtaminen on vakava hälytys meille kaikille. Nuorten tulevaisuususkoa koettelevat muun muassa ympäristökriisit, maailmanpolitiikan epävarmuudet ja oman elämän paineet ja haasteet muun muassa toimeentulon saralla. Tämäkin kriisi kasaa osaltaan lisää paineita ja epävarmuutta nimenomaan nuorten niskaan. No, onneksi monet nuorten tulevaisuususkoa vahvistavat keinot olisivat samalla keinoja vastata tähän energia- ja elinkustannuskriisiin vieläpä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Esimerkiksi viime kaudella toteutettu joukkoliikenteen arvonlisäveron painaminen nollaan olisi fiksu täsmätoimi helpottamaan toimeentulon haasteita mutta myös kestävää liikkumista. Tänään aiemmin kuultu valtiovarainministerin irtiotto näistä ilmastotavoitteista herättää kuitenkin huolen, onko hallituksella joitain ideologisia esteitä edistää niitä keinoja, jotka vähentäisivät Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta, juuri nuo parjatut ilmastotoimet kun suojaisivat tulevissakin kriiseissä entistä kovemmilta iskuilta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Mites se turve? — Puhemies koputtaa] Pääministeri, kysyn teiltä: sitoudutteko valitsemaan nyt vastaukset tähän kriisiin siten, että ne eivät entisestään syvennä Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta ja siten altista suomalaisia entistä vaikeammille tilanteille tulevissa kriiseissä? [Eduskunnasta: Elämää on kaupunkien ulkopuolella!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Garedew totesi, että ”jos Suomessa olisi Raamattuun uskova seurakunta”. Minä olen siinä käsityksessä, että Suomessa on useitakin, ja silti valtaosa näistä seurakunnista ei missään nimessä puolustele syrjintää tai edistä sitä näiden eheytyshoitojen muodossa. Haluan kuitenkin kiittää muita edustajia, jotka ovat tähän keskusteluun osallistuneet ja tuoneet näkemyksiä esiin ja perustelleet tätä lakialoitteen tarvetta hyvinkin monesta eri näkökulmasta. Toivon, että tämän aloitteen käsittely lakivaliokunnassa sujuu ripeästi ja että tämä eduskunnan enemmistön selvä tahto jollain lailla toteutuu jo tämän vaalikauden aikana ja asia liikahtaa eteenpäin. Minusta on tietysti täysin mahdoton ajatus, että eduskunta useampaan kertaan ottaa niin vahvan kannan jonkun asian puolesta ja se ei sitten vain millään tavalla liikahtaisi eteenpäin, joten toivon tietenkin, että lakivaliokunnassa asiaan suhtaudutaan tämän eduskunnan enemmistön tahdon mukaisesti ja että jonkunlaista edistystä nähdään jo tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Täällä on noussut esiin tämä argumentti siitä, että tällä lakialoitteella puututtaisiin uskonnonvapauteen. Tästähän ei ole kysymys, kuten itse asiassa esittelypuheenvuorossanikin jo totesin. Tämä aloite pyrkii kitkemään sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan haitallisen käytännön, ja minusta on tärkeää muistaa myös, että itse asiassa uskonnollisissa yhteisöissä harjoitettu eheyttäminen on omiaan estämään sen, että sateenkaari-ihmiset pystyvät olemaan osa uskonnollisia yhteisöjä. Täällä on korostunut tämä uskonnollisten yhteisöjen rooli, mutta ikävä kyllä on myös niin, että tätä niin sanottua eheyttämistä on esiintynyt myös sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä — ei toki aina välttämättä tietoisesti — ja siksi sitäkin olennaisempaa on se, että me hyvin selväsanaisesti eduskunnasta toteamme ja myös lainsäädännön puitteissa varmistamme, että tätä toimintaa ei missään määrin hyväksytä. Useat psykologiset ja lääketieteelliset järjestöt sekä Suomessa että maailmalla ovat onneksi irtisanoutuneet eheytyshoidoista, ja tämä ei missään nimessä ole mikään yleinen ilmiö tai valtavirtainen ilmiö, mutta meidän täytyy löytää lainsäädännönkin kautta keinoja, joilla tähän voidaan puuttua tehokkaammin. Myös Suomessa evankelis-luterilainen kirkko on tuominnut niin sanotut eheytyshoidot, joista ei ole siis mitään tieteellisesti todistettua hyötyä, sen sijaan huomattavasti haittaa. Täällä on vedottu perinteisten arvojen puolustamiseen, ja hiukkasen minusta tuntuu siltä, että tämä on itse asiassa jonkinlainen savuverho ihmisoikeuksien polkemiselle. Tämä on varsin yleinen argumentaatiotapa maailmalla, että erilainen naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen verhotaan ikään kuin perinteisten arvojen puolustamiseen. Minä en kerta kaikkiaan hyväksy ajatusta, että perinteiset arvot olisivat synonyymi syrjinnälle. Näin ei ole. Minä uskon, että tässä salissa itse asiassa on valtaosa ihmisiä, jotka puolustavat perinteisiä arvoja eivätkä suinkaan sillä perustele kenenkään syrjintää, saati väkivaltaa. Ketään ei myöskään nosteta toisten yläpuolelle sillä, että jokainen saa yhtäläiset edellytykset elää turvallisesti omana itsenään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Aloitan lainauksella: ”Eheytys jätti parantumattomat arvet ja Kantaan listan sairauksia, joista kaikki eivät ole edes kuulleet. Sen johdosta pelkään jokaista uskonnollista tahoa ja koko lääkärikuntaa. Lääkäripelon takia olen ollut lähellä kuolla useaan otteeseen, kun en ole uskaltautunut lääkäriin tarpeeksi ajoissa. Eheytyksen jäljiltä olen tyhjä, rikkinäinen kulho, jonne yritetään kaataa elämää ylläpitävää vettä, joka kuitenkin valuu ulos rei’istä, joita en osaa, jaksa tai pysty korjata.” Tämä sydäntäsärkevä lainaus on erään niin sanottuja eheytyshoitoja läpikäyneen henkilön kertoma kuvaus eheytyshoitojen tuhovoimasta. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole yksittäinen tarina vaan vain yksi esimerkki järjestelmällisestä sateenkaari-ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta ja osa sateenkaari-ihmisten syrjinnän pitkää historiaa. Niin sanotut eheytyshoidot pohjaavat jo valmiiksi vääristyneeseen ajatukseen siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvassa ihmisessä olisi jotakin korjattavaa. Ei ole. Eheytyshoitoja läpikäyneet kertovat identiteettiinsä kohdistuneesta manaamisesta ja painostuksesta sekä kokemastaan ahdistuksesta ja äärimmäisestä epätoivosta tarinoita, joissa heidän identiteettinsä ja sisimpänsä on yritetty murtaa. Niin ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Tänään jälleen kerran vaadimme niin sanottujen eheytyshoitojen kriminalisointia. Eheytyshoidoilla viitataan siis tietoiseen pyrkimykseen muuttaa tai tukahduttaa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan identiteetti ja pakottaa hänet heteroksi tai cis-sukupuoliseksi. Eheytyshoidot eivät kuitenkaan ole sen enempää eheyttäviä kuin hoitojakaan. Ne ovat rikkovia, repiviä ja julmia pyrkimyksiä muuttaa täysin ehjiä ihmisiä. Ne ovat väkivaltaa, joka satuttaa, traumatisoi ja voi viedä jopa hengen. Eheytyshoidot ovat paitsi epätiedettä myös äärimmäisen haitallisia ja täysin tarpeettomia. Arvoisa puhemies! Kriminalisoimalla eheytyshoidot ja luomalla selkeä rikosnimike parannetaan uhrien oikeusturvaa ja mahdollistetaan viranomaisten puuttuminen tähän toimintaan nykyistä tehokkaammin. Puuttumisen lisäksi tämä laki antaisi selvän viestin, että niin sanotut eheytyshoidot eivät ole yhteiskunnan silmissä hyväksyttäviä, ja osoittaisi hoitojen kohteeksi ja uhriksi joutuneille, että tunnistamme heidän kokemansa kärsimyksen ja heitä kohtaan tehdyn vääryyden. Suomalaiset ovat jo kahdesti kansalaisaloitteen kautta vaatineet eduskuntaa puuttumaan tähän ilmiselvään ihmisoikeusrikkomukseen. Ensimmäisellä kerralla aloitteen käsittely raukesi istuntokauden päättyessä. Ihmisoikeustaistelijamme eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan keräsivät uudelleen tarvittavat nimet uuteen kansalaisaloitteeseen, jonka eduskunta hyväksyi selvällä enemmistöllä viime maaliskuussa äänin 125—49. Hallituksen vastaus eduskunnan päätökseen oli tyrmäävä: asia ei tällä kaudella etenisi. Tällainen eduskunnan selväsanaisen tahdon ja demokratian sivuuttaminen ei käy päinsä. Kun ministeri ei ottanut asiakseen aloittaa lainvalmistelua eduskunnan edellyttämällä tavalla, ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja viedä asiaa eteenpäin muita reittejä pitkin. Laadimme asiantuntijoiden avustuksella tämän lakialoitteen eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi. Kiitän erityisesti edustajia Keto-Huovinen, Gebhard, Kosonen, Honkasalo ja Wickström yhteistyöstä ja kaikkia 110:tä kansanedustajaa, jotka allekirjoittivat aloitteemme. Eduskunnan selvä enemmistö on siis jälleen ihmisoikeuksien puolella. Arvoisa puhemies! Yhdenkään ihmisen ei tule kokea painostusta tai väkivaltaa oman identiteettinsä tähden. Haluan kiittää teitä, jotka olette jakaneet omia kokemuksianne ja sitä kautta avanneet suurelle yleisölle, miten tuhoisasta toiminnasta on kyse ja että ilmiö todella on yhä olemassa. Ja kiitos teille, jotka olette näitä tarinoita koonneet ja kertoneet eteenpäin ja kahdesti kansalaisaloitteen kautta puskeneet asian myös eduskunnan pöydälle. Meidän tehtävämme on huolehtia, että tehtävä viedään maaliin. Myös Euroopan unioni on kehottanut jäsenvaltioitaan kieltämään eheytyshoidot, ja useat maat ovatkin näin tehneet. Eheytyshoitoja kieltäneitä tai kriminalisoineita maita Euroopassa ja muualla ovat muun muassa Norja, Islanti, Ranska, Saksa, Kreikka, Malta, Espanja, Kypros, Portugali, Belgia, Uusi-Seelanti, Kanada. Nyt on meidän vuoromme. Päätän puheenvuoroni toiseen eheytyshoidoista selvinneen sanoihin, joka myös jakoi kokemuksensa kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa: ”Vuosien piilottelun ja salailun jälkeen olin vihdoin vapaa. Elän ihanaa elämää. Minut hyväksytään, enkä pelkää olla oma itseni. Käsittelen arpiani ja traumojani terapiassa varmasti vielä pitkään, mutta ainakin olen onnellinen, eikä kukaan ota minusta homoutta pois.” Tässä lakialoitteessa ei ole kyse uskonnonvapaudesta, ei ole kyse sananvapaudesta. On kyse ihmisten vapaudesta olla oma itsensä turvallisesti vailla syrjintää ja väkivaltaa.

Arvoisa puhemies! Todella Suomen taloutta vaivaa matalasuhdanne, josta hallitus ei tietenkään tyystin ole vastuussa, mutta hallitus on vastuussa siitä omasta epäonnistuneesta politiikastaan, joka on tarpeettomasti pitkittänyt tätä tilannetta. Lisätalousarvio on jälleen riittämätön vastaus Suomen julkisen talouden haasteisiin. Vihreiden vastalauseessa on muutamia konkreettisia ehdotuksia: Ensimmäinen koskee tätä Länsirata-hanketta, josta voi tietenkin tässä salissa olla montaa mieltä, kuten edellä on kuultu, mutta selvää on se, että tämän hankkeen toteuttamisessa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota ilmasto- ja luontovaikutusten minimoimiseen ja kompensointiin. Valtio voi tässä osoittaa esimerkkiä muille osakkaille. Rakentamisvaiheessa tulisi sitoutua käyttämään vähähiilistä betonia sekä terästä. Lisäksi hankkeen luontovaikutuksia tulee systemaattisesti selvittää sekä lieventää kaikin mahdollisin toimin. Erityisesti ekologisten yhteyksien turvaaminen ratalinjan läheisyydessä täytyy varmistaa ja olemassa olevia ekologisia yhteyksiä pyrkiä vahvistamaan. Valtion on myös toteutettava ekologista kompensaatiota hankkeen osalta huolelliseen selvitykseen pohjaten, ja tähän liittyen esitämme lausumaa. Toinen kokonaisuus liittyy tähän työttömyyskriisiin, joka Suomea vaivaa. Erityisesti olen huolissani nuorten työttömyydestä. Meillä oli vuoden lopussa alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita yhteensä 80 000. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää pitkäaikaistyöttömäksi jääneiden nuorten tilannetta. Nuorten tulevaisuususkon murenemiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen olisi syytä puuttua nopeasti ja määrätietoisesti. Vihreät ovat esittäneet lukuisia keinoja nuorten työllisyyden parantamiseksi, ja katsomme, että hallituksen tulisi tuoda parempia ja vahvempia esityksiä tästä aiheesta eduskunnan käsittelyyn. Tästä siis on myös yksi lausuma. Kolmantena kokonaisuutena on nyt tämän lisätalousarvion kenties isoin asia, joka on nämä verotuloihin kohdistuneet muutokset. Niissä näkyy toki tämä Suomen heikko taloudellinen kehitys, jonka seurauksena sitten nämä verotuottoarviot ovat pienentyneet, mutta on tietysti myös niin, että hallitus itse on tehnyt lukuisia verotuloja vähentäviä päätöksiä tämän hallituskauden aikana. Yksi sellainen merkittävä on vielä niin sanotusti piirustuspöydällä, eli tämä yhteisöverokannan alentaminen 18 prosenttiin, jota ei ole vielä viety maaliin. Asiantuntijat ovat tämän esityksen laajasti tyrmänneet. Jopa perussuomalaisten oma nuorisojärjestö on tyrmännyt ja vaatinut tämän esityksen perumista. Se on julkisen talouden näkökulmasta varsin vähäjärkinen esitys, koska se ei tehokkaasti lisää talouden kasvua ja tietysti poraa 830 miljoonan aukon meidän verotuottoihimme tämän nyt lisätalousarviossa käsitellyn lähes miljardin aukon lisäksi. Eli esitämme, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus ei tuo eduskuntaan enää uusia veropohjaa heikentäviä esityksiä. Arvoisa puhemies! Teen vihreiden vastalauseen mukaiset esitykset.

Kiitos, arvoisa puhemies! Valiokunnan varapuheenjohtajana esittelen nyt tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien vuoden 2026 lisätalousarviota. Tässä lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota alennetaan 952 miljoonalla eurolla ja määrärahoja lisätään 438 miljoonalla eurolla. Näiden verotuloarvioiden tarkentumista selittävät muun muassa ennakoitua alemmat kertymät sekä ennusteiden aleneminen. Eli tämä esitys lisää valtion nettolainanoton tarvetta 1 390 miljoonalla eurolla. Näin ollen valtion vuoden 2026 nettolainanotoksi arvioidaan noin 10,8 miljardia euroa. Alijäämää pienentää 1.1. lakkautetun Valtion asuntorahaston jäljellä olevan kassan tulouttaminen valtion budjettiin. Jos tätä noin 2,3 miljardin euron tuloutusta ei huomioida, niin alijäämä on 13,1 miljardia euroa, ja budjetoidun valtionvelan määrän arvioidaan olevan noin 201 miljardia euroa vuoden loppuun mennessä. Määrärahatarvetta kasvattavat etenkin Fingrid Oyj:n omistusjärjestelyt, joiden mittaluokka on 402 miljoonaa euroa, ja kasvua ja investointeja vauhdittavaan kokonaisuuteen esitetään yhteensä 145 miljoonaa euroa. Länsiradan rakentamisen rahoittamiseen esitetään 6,2 miljoonan euron lisäystä, ja liikenne- ja viestintäministeriö oikeutetaan allekirjoittamaan Länsirata Oy:n rakentamisvaihetta koskeva osakassopimus. Lisäksi Laivue 2020 ‑tilausvaltuutta esitetään lisättäväksi 139 miljoonaa. Todettakoon myös, että hallituksen lisätalousarvioesitykseen sisältynyt lisämääräraha alkoholilain uudistuksesta johtuviin lupa- ja valvontatehtäviin on valiokunnan käsittelyssä poistettu, sillä tämän mainitun alkoholilain muutoksen käsittely on vielä eduskunnassa kesken. Mietintöön sisältyy kolme vastalausetta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, te olette syyttänyt suomalaisia liiallisesta luottamuksesta siihen, että julkinen sektori hoitaa kaiken kehdosta hautaan. No, Suomessa tätä on tavattu kutsua hyvinvointivaltioksi, ja me olemme yleensä olleet ylpeitä siitä luottamuksesta, että täällä ketään ei päästetä putoamaan. Tämän hallituksen aikana suomalaisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on toki romahtanut, ja sen sijaan, että te keskittyisitte palauttamaan tuota luottamusta, te olette ilmoittanut, että aiemmin päätetyt lisäleikkaukset viedään surutta läpi. Kuulemma aiotte tehdä sen mahdollisimman kivuttomasti. No, katsotaanpa, mihin näitä leikkauksia nyt kaavaillaan. Sosiaalihuollossa, johon te suunnittelette 100 miljoonan euron leikkauksia, on kyse vammaispalveluista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta, ikääntyneiden hoivasta, elintärkeistä palveluista yhteiskunnan haavoittuvassa asemassa oleville. Miten te kuvittelette voivanne kivuttomasti leikata haavoittuvassa asemassa olevalta vammaiselta henkilöltä, lastensuojelunuorelta tai hoivaa tarvitsevalta ikäihmiseltä niistä palveluista, joiden on tarkoitus turvata heidän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään?

Arvoisa puhemies! Tänään tosiaan tiedotettiin puolueiden yhteisestä sovusta koskien talouden vahvistamista. Sitä todella tarvitaan, jotta meillä on hyvinvointivaltio huomennakin. Lääke ei silti saa olla pahempi kuin tauti, ja tämä kausi on ikävä kyllä ollut surullinen esimerkki siitä, että väärin kohdennetut ja ajoitetut leikkaukset tulevat vielä Suomelle kalliiksi. Tämän hallituksen sitoutuminen tähän parlamentaariseen sopuun punnitaan totisesti siinä, poraatteko te ensi töiksenne sovun syntymisen jälkeen liki miljardiluokan aukon julkiseen talouteen yhteisöveroalennuksella. Arvoisa puhemies! Tapasin tänään myös ison joukon elinkeinoelämän edustajia, jotka ovat erittäin huolissaan siitä puheenparresta, jossa ilmasto- ja luontotavoitteita kyseenalaistetaan ja asetetaan vastakkain talouden kanssa. Tosiasia on, että se vasta kalliiksi tuleekin, jos näissä luonto- ja ilmastotavoitteissa sössitään. Pääministeri Orpo, miten te aiotte käyttää omaa arvovaltaanne, jotta myös ympäristökriisien vaatimista toimista [Puhemies koputtaa] rakentuisi talousymmärryksen kaltainen kriisitietoisuus ja sitoutuminen?

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin näin Ukrainan sodan muistopäivänä olen kummastellut sitä, että osa hallituksen edustajista yrittää siirtää huomiota pois omasta epäonnistuneesta politiikastaan ja petetyistä lupauksistaan työttömiin maahanmuuttajiin, joista merkittävä osa on pakolaisia Ukrainasta. [Sanna Antikainen: Jo on törkeää!] Toisesta asiasta olen myös hämmästynyt. Te, ministeri Marttinen, sanoitte, että hallituksen tulee arvioida toimien vaikuttavuutta tarkkaan, kun taloustilanne on vaikea, ja näinhän onkin. Siksi on kyllä hämmästyttävää, että te pidätte yhä kiinni tästä asiantuntijoiden tehottomaksi ja kalliiksi arvioimasta yhteisöveroalesta. Huomenna tiedotetaan eduskuntaryhmien sovusta velkaantumisen taittamiseksi, ja minusta on selvää, että hallituspuolueiden sitoutuminen tähän urakkaan punnitaan siinä, aiotteko te ensi töiksenne tämän sovun syntymisen jälkeen porata lähes miljardiluokan aukon veropohjaan. Pari sanaa vielä nuorista, joiden tulevaisuususko on todella koetuksella. Hiljattain taisi olla helpompi päästä lääkikseen kuin Lidliin kesätöihin. Ajattelen, että me tarvitsemme kaikki toimet mutta myös kaikki toimijat yhteiseen ponnistukseen, jossa nuorille saadaan kesätyöpaikkoja. Yritykset tietenkin täytyy pyytää tähän urakkaan mukaan, mutta myös kunnat, hyvinvointialueet ja valtiokin. Tämä on asia, johon pikkuisen kannattaakin käyttää rahaa, sillä nuorena koettu työttömyys tulee vielä kalliiksi.