Koskela Minja

Arvoisa puhemies! Haluaisin suositella pääministeri Orpolle lukemista. Nimittäin Simone de Beauvoirin kirjassa Toinen sukupuoli vuodelta 1949 on pätkä aborttioikeudesta, siitä, miten tästä aiheesta kamppailtiin ennen 50-lukua. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Se on järkyttävää, koska edelleen nämä kamppailut toistavat sitä ihan samaa kaavaa — aivan sama keskustelu käydään vuosikymmen toisensa jälkeen. Se, miten paljon me olemme joutuneet kamppailemaan omien kehollisten oikeuksiemme puolesta, on yksi osa tätä kysymystä, mistä me nyt puhumme. Tämä on erittäin sensitiivinen asia, ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä. Nyt jatkossa muista kuin terveydellisistä syistä tehtävät kirurgiset abortit ovat kalliimpia. Tämä on pieni osa aborteista, mutta tämä on erittäin periaatteellinen kysymys. Ja minä ihmettelen, [Puhemies koputtaa] että pääministeri vetoaa oppositioon, että näin perustavanlaatuisesta kysymyksestä ei käytäisi poliittista vääntöä, kun hallituksen sisällä [Puhemies koputtaa] nimenomaan tästä periaatteellisesta syystä on käyty mediatietojen mukaan erittäin poliittista vääntöä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te totesitte aloituspuheenvuorossanne, että velkajarrun uskottavuus horjuu, ja vetositte eduskuntapuolueisiin, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni. Mutta vaikka ei olekaan mikään yllätys, että minä en tämän sovun pitävyyteen juurikaan usko, niin silti ja siksi toteankin, että velkajarruun sitoutuneista puolueista kaikkein eniten tätä sopua ovat horjuttaneet nykyiset hallituspuolueet, ja syynä on tämä vuodelle 27 laadittu vaalibudjetti, joka heikentää valtiontaloutta. Pääministeri, jos te oikeasti olisitte sitoutuneet tähän velkajarruun, niin te ette olisi haaskanneet lähes miljardia euroa hyödyttömään yhteisöveron alennukseen. Minun kysymykseni kuuluu: kun teidän hallituksenne on nettosopeuttanut noin kolme miljardia euroa, jonka itsekin totesitte summaksi, niin miten te ajattelette, että ensi kaudella sopeutussumma voisi olla velkajarrusovun mukainen 8—11 miljardia? Minä en ihmettele, että kansalaiset ovat ymmällään tästä keskustelusta, kun tuntuu välillä, että poliitikotkaan eivät oikein tiedä, mihin ovat sitoutuneet ja mitä ovat luvanneet.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmassa ryhmäpuheenvuorossa edustaja Vigelius pohti, missä ja milloin on saatu hyvinvointia tai kasvua aikaan sillä, että lisätään menoja ja korotetaan veroja. Vastaus on, että Suomessa. [Arto Satonen: Jaha!] Silloin, kun Suomea ryhdyttiin rakentamaan sotien jälkeen, Suomi oli hyvin köyhä maa. Silloin lisättiin menoja nimenomaan hyvinvointivaltion keskeisiin palveluihin, rakennettiin neuvolajärjestelmä, yhteinen peruskoulu, [Oikealta: Peruskoulu tuli paljon myöhemmin!] äitiysavustukset, sosiaalituet saivat silloin suunnilleen sen muodon, mitä ne nykyäänkin ovat. Hallitukselta on puuttunut täysin visio siitä, mihin tätä hyvinvointivaltiota viedään, ja siksi te olette sohineet ympäriinsä, ja räiskimällä te olette saaneet pysyvää haittaa aikaiseksi hyvinvointivaltion rakenteisiin leikkaamalla niistä palveluista, mitkä meille ovat sotien jälkeen suuremmat ikäluokat hankkineet. Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme? Oletteko te kertaakaan kysyneet itseltänne tätä kysymystä, koska se ei näy [Puhemies koputtaa] teidän teoissanne missään vaiheessa? [Sari Sarkomaa: Työhön ja yrittämiseen perustuvan!]

Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainministeriltä kysyttiin budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, vahvistaako ensi vuoden budjetti julkista taloutta, valtiovarainministeri kiersi kysymyksen. Näin siitä huolimatta, että asiaa kysyttiin tiedotustilaisuudessa kahdesti. Toimittajat tekivät sitten työnsä ja olivat erikseen yhteydessä valtiovarainministeriön virkamiehiin. Niin saatiin vastaus, jota hallitus halusi pimittää: vuodelle 27 tehdyt budjettipäätökset heikentävät julkista taloutta 350 miljoonalla. Hallitus ei siis enää nettosopeuta julkista taloutta kautensa viimeisenä vuotena, vaan heikentää talouden tilaa tietoisella vaalibudjetilla. Merkittävin julkista taloutta heikentävä hallituksen päätös on yhteisöveroalennus, joka vähentää verotuloja lähes miljardin vuosittain. Tutkimustiedon mukaan lähes kaikki hyödyt tästä alennuksesta kohdistuvat suurituloisimpaan kymmeneen prosenttiin suomalaisista. Kyse on siis jälleen hyväosaisten hellimisestä köyhien kustannuksella. Perusteluna tälle veroalelle tarjotaan talouskasvun tukemista, mutta tutkimukset eivät tätä argumenttia tue. Tämä on arvovalinta ja tämä on tietoista luokkapolitiikkaa. [Juho Eerola: Niin vaan talous kasvaa! — Arto Satonen: Se kasvaa sittenkin!] Arvoisa puhemies! Hallituksen kaava on jo tuttu: Silloin kun oikeisto haluaa leipoa veronalennuksia rikkaille kavereilleen, he puhuvat talouskasvun tärkeydestä. Etuja perustellaan joko talouskasvun vauhdittamisella tai sillä, että orastavaa kasvua ei saa pelotella pois. Tällaisella argumentaatiolla hallitus pyrkii oikeuttamaan satojen miljoonien veroalennukset hyväosaisille vuosi toisensa jälkeen. Olipa kyseessä sitten solidaarisuusveron alarajan nostaminen, marginaaliveroasteiden laskeminen tai yhteisöveroalennus, niin isotuloisten uusiin etuihin on aina varaa. Samat argumentit eivät kuitenkaan päde silloin, kun puhe on pienituloisista. Kun keskustelu kääntyy sairaisiin, työttömiin tai vaikkapa opiskelijoihin, ääni kellossa muuttuu. Silloin holtiton velkaantuminen oikeuttaa jopa kaikkein epäinhimillisimmät leikkaukset. Tätä, arvoisa puhemies, on oikeistolainen talouspolitiikka: leikataan hyvinvointivaltion keskeisimmistä palveluista ja pienituloisten perheiden hyvinvoinnista, jotta voidaan jakaa veroalennuksia rikkaille. Valtiontalouden vahvistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mikä näkyy vuoden 2027 budjettiesityksestä, joka on siis valtiontaloutta heikentävä. Vaalien lähestyessä hallituksen soisi olevan edes rehellinen siitä, että se harjoittaa ideologiansa mukaista politiikkaa. Sen sijaan meille tarjotaan sekoilua, jossa joka toinen päivä murehditaan velkaantumista ja leikataan pienituloisilta ja joka toinen päivä juhlitaan kasvua ja jaetaan hyväosaisille veronalennuksia. Ja tämä on se sama hallitus, joka yritti myydä muille puolueille ja Suomen kansalle velkajarrua. Muut puolueet ostivat sen, vaikka joitain heistäkin on alkanut jälkikäteen kaduttamaan, mistä toki kiitän, koska sopimus oli alkujaankin järjetön. Myös oikeistohallitus on alkanut pakitella itse luomastaan sopimuksesta, mikä näkyy tässä budjetissa holtittomana ja hyödyttömänä yhteisöveroalena sekä siinä, että se heikentää julkista taloutta. On myös täysin älytöntä, että hallitus, joka on itse nettosopeuttanut noin kolme miljardia, yrittää sitoa seuraavan hallituksen nettosopeuttamaan 8—11 miljardia yhdessä vaalikaudessa. Ihmettelenkin, miten ylipäänsä missään puolueessa kuvitellaan tämän olevan mahdollista ilman, että tehdään hyvinvointivaltiolle pysyvää haittaa. Orpon—Purran hallitus on jo pistänyt hyvinvointivaltion polvilleen noin kolmen miljardin nettosopeutuksella. Nettosopeutuksen triplaaminen ensi vaalikauden aikana on utopiaa, tai pikemminkin dystopiaa, kun ajattelee, minkälaista tuhoa niin massiivisella sopeutuksella saataisiin aikaiseksi. Ja kysehän on nimenomaan nettosopeutuksesta. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissaan oikeistohallitus leikkaa soterahoitusta jälleen yli 200 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan palveluita karsitaan ja asiakasmaksuja korotetaan. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on sanonut, että mieluummin korotetaan asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista, mutta tosiasiassa hallitus on tehnyt ja tekee molempia. Kohta suomalaiset maksavatkin Rydmanin hintoja heikommista palveluista, kun esimerkiksi terveyskeskusmaksut lähes kaksinkertaistuvat verrattuna hallituskauden alkuun. Kun samalla jaetaan veroaleja rikkaille, niin siinäpä ovatkin hallituksen arvot tyrkyllä hopeatarjottimella. Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen budjetti ei sisällä ratkaisuja käsistä täysin karanneeseen työttömyyskriisiin, joka uhkaa kroonistua. Suojaosien palauttaminen olisi ollut pieni askel oikeaan suuntaan, mutta hallitus päätti sulkea silmät ja korvat työmarkkinoiden todellisuudelta ja tutkimustiedolta. Luvut puhukoot puolestaan: piti tulla 100 000 uutta työllistä, tulikin EU-maiden korkein työttömyys. Ei ole liioiteltua todeta, että hallituksen työllisyyspolitiikka on totaalisesti epäonnistunut. Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa haluamme olla avoimia omista arvoistamme. Meistä on häpeällistä, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä taloudessa hallitus on leikkauksillaan saanut asunnottomuuden, eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvuun. Leikkaukset ovat ajaneet ihmisiä leipäjonoihin, kasvattaneet lapsiperheköyhyyttä ja vähentäneet ihmisten luottamusta tulevaisuuteen. Tämä on ollut tietoista politiikkaa, josta maksetaan kovaa hintaa vielä vuosien päästä. Vasemmistoliitto valitsisi toisin. Me näemme, että julkisen sopeuttamisen talkoisiin tulisi osallistaa ihmiset kantokyvyn ja maksukyvyn mukaan. Meistä pohjoismainen hyvinvointivaltio on säilyttämisen arvoinen, ja jos sopeutuksessa pitää valita sen välillä, leikataanko palveluista ja pienituloisilta vai verotetaanko miljonäärejä ja ympäristöhaittoja, niin me valitsemme jälkimmäisen. [Arto Satonen: Te verotatte kaikkia!] Arvoisa puhemies! Kevään 27 eduskuntavaaleissa päätetään, mihin suuntaan Suomea halutaan viedä. Todella moni suomalainen on jo nähnyt oikeistohallituksen sumutuksen läpi, ja ihmiset ovat läpeensä kyllästyneet sen aiheuttamaan kurjuuskierteeseen. Ensi vuonna meillä on vihdoin ja viimein uusi hallitus, joka pääsee korjaamaan tämän hallituksen aiheuttamaa tuhoa. Jos vasemmistoliitto on hallituksessa, me lupaamme, että korjaustyöt alkavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion peruspilareista.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ihan suoraan sanoa, että minusta tämä asia, mitä me nyt tässä käsitellään, eli tämä työneuvoston lakkauttaminen ja sitten yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttaminen, vaikuttaa vähän semmoiselta performatiiviselta hallinnon karsimiselta. Jos katsotaan nyt ensin tätä työneuvoston lakkauttamista, niin se esitellään säästötoimena, mutta tämän hallituksen esityksen mukaan tosiasiallista säästöä on syntymässä noin 75 000 euroa. Pahimmillaan tämä lakkautus tulee siirtämään näitä erimielisyystapauksia tuomioistuimiin, jotka ovat jo valmiiksi ruuhkautuneita, mikä ei kyllä minusta sopimusyhteiskunnassa ole oikein tarkoituksenmukaista. Lisäksi on huomioitava, että jos tämä työneuvoston lausuntotoiminta lopetetaan, niin se voi jopa lisätä kustannuksia, koska näitä tulkintoja haettaisiin sitten oikeusteitse. Tämä on minusta aivan väärä suunta. Me tiedetään kaikki, että tuomioistuimissa on todella haastava tilanne jo tällä hetkellä. Sitten mitä tulee tähän yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamiseen, niin osa näistä tehtävistä uhkaa tämän uudistuksen tai lakkautuksen myötä kaventua tai poistua jopa kokonaan. Vaikka näitä tehtäviä siirrettäisiin, niin sen siirtämisen vaikutukset tulevat todennäköisesti heikentämään valvontaa, elikkä ne tehtävät eivät siirry sellaisinaan, vaan siinä prosessissa katoaa osaamista ja valvonta voi heikentyä. Minun on kyllä huomautettava myös täällä aikaisemmin puhuneelle edustaja Strandmanille, joka puhui siitä, että tässä karsitaan päällekkäisiä tehtäviä, niin tässä tapauksessa tämä argumentti ei oikein päde, koska näitä tehtäviä ollaan nimenomaan siirtämässä. Tämä siirtäminen sinänsä tulee lisäämään hallinnollista taakkaa etenkin sen siirron vaiheeseen, ja sitten lopulta, kun ei tiedetä, miten tämä toimii ja todella ne tuomioistuimetkin voivat ruuhkautua, niin minusta on virheellistä puhua siitä, että tässä oltaisiin karsimassa päällekkäisiä tehtäviä, kun tosiasiallisesti niitä ollaan siirtämässä ja kustannusvaikutukset ovat hyvin epäselviä ja parhaimmillaankin aivan minimaalisia.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla uutisoitiin, että Suomeen on syntynyt nuorten aikuisten palkkakuoppa. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorilta ja nuorten tulevaisuudesta. Jo vuoden 24 alussa Kela tiedotti, että sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti nuoriin ja huomattava vaikutus, kenties huomattavin vaikutus, on pienituloisten nuorten kohdalla. Kaikki tämä tapahtuu tässä hetkessä, tässä ajassa, jossa nuorisotyöttömyys huitelee aivan ennätyslukemissa, ja samaan aikaan hallitus heikentää nuorten kouluttautumismahdollisuuksia leikkaamalla muun muassa ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakouluilta. Pääministeri Orpo, hallitus on heikentänyt nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa leikkauksilla ja lyhytnäköisellä hosumisella. Mitä konkreettista — siis konkreettista, ei nyt mitään tyhjää toivopuhetta — te aiotte tehdä, jotta nuoret pystyvät jatkossa luottamaan siihen, että elämä ja hyvinvointivaltio kantavat ja että tulevaisuus on mahdollisimman lempeä ja hyvä?

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen työntekijävastaista ja tasa-arvoa ylenkatsovaa asentoa kuvaa se, kuinka sinänsä tärkeän palkka-avoimuusdirektiivin kansallinen toimeenpano on edennyt. Sen lisäksi, että tämä direktiivi implementoidaan ainoastaan minimitasolla, keskeistä on, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu samanarvoisen työn selkeä määritelmä. Jotta nämä perusteettomat palkkaerot pystytään tunnistamaan, on eri töitä voitava vertailla keskenään. Voidaankin kysyä, missä määrin edes direktiivin minimivaatimukset toteutuvat, mikäli määritelmää samanarvoisesta työstä ei olla kunnolla määritelty eikä sitä siis käytännön tasolla tunnisteta. On myös huomattava, että EU:han velvoitti saattamaan tämän direktiivin voimaan jo kesäkuussa 26. Tämä myöhästyminen implikoi minusta hallituksen vähäistä kiinnostusta asiaa kohtaan, sillä nyt tämä laki tulisi sitten direktiivin vähimmäisedellytysten mukaisena voimaan vasta tammikuussa 27.

Arvoisa puhemies! Sairastamisen kuluissa on Suomessa uusi hinnasto, ja sen nimi on ”Rydmanin hinnat”: terveyskeskusmaksut nousevat, poliklinikkamaksut nousevat, päiväkirurgian maksut nousevat. Te olette, ministeri Rydman, perustellut tätä uutta hinnastoanne sillä, että valtiontalous on huonossa jamassa, ja myöskin sillä, että mieluummin korotetaan näitä asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista. Mutta kun te teette molempia: toisella kädellä korotatte asiakasmaksuja, toisella kädellä leikkaatte palveluista. Ja mitä tulee tähän valtiontalouteen, niin kiinnostava asia on se, kun te sillä ratsastatte, että vuoden 27 budjetti heikentää valtiontaloutta — ei vahvista, ministeri Rydman, vaan heikentää. Te laitatte köyhät ja sairaat maksamaan rikkaiden veroalet. Minä kysyn teiltä: millaisia terveisiä te, ministeri Rydman, lähetätte pienituloisille suomalaisille, jotka empivät hoitoon hakeutumista Rydmanin hintojen vuoksi, ja onko teistä kohtuullista, että yli 500 000 asiakasmaksua on tällä hetkellä ulosotossa?

Arvoisa puhemies! Eihän siitä nyt pääse mihinkään, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Te ette ole lunastaneet lupauksianne velkasuhteen vakauttamisesta ettekä sadastatuhannesta uudesta työllisestä. Sen sijaan te laitatte sairaat ja köyhät ihmiset maksamaan suuryrityksille suunnatun lähes miljardin veroalen ja annatte suurtyöttömyyden jyllätä. Budjetin tiedotustilaisuudessa sekä valtiovarainministeri että pääministeri kieltäytyivät lisäksi molemmat vastaamasta kysymykseen budjetin nettosopeutusvaikutuksesta. Media teki onneksi työnsä ja kysyi asiaa valtiovarainministeriöstä, jonka mukaan hallituksen tekemät päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 27. Pääministeri Orpo, hallituksenne tuo siis eduskunnalle syksyllä budjetin, jossa leikataan sotepalveluita ja korotetaan asiakasmaksuja, jossa annetaan suuryrityksille vappumiljardi ja joka heikentää julkista taloutta. Mitäpä luulette, onko tämä kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista?

Arvoisa puhemies! Ei ole tarkoitus nyt pitkittää tätä keskustelua tämän enempää, mutta koska pääministeri viittasi siihen, että minä olen ollut poissa tästä salista, niin haluan kertoa, missä olen ollut. Sen jälkeen, kun pidin täällä debattipuheenvuoron ja kuuntelin debattia, kävin ostamassa voileivän ja ison teen ja kävelin Pikkuparlamenttiin omaan huoneeseeni syömään. Valitettavasti siellä ei toiminut televisio, josta olisin voinut seurata tätä keskustelua, joten seurasin sitä työpuhelimeltani omassa rauhassani, jotta pystyin samalla ruokailemaan ja tekemään muistiinpanoja, jotka tulin tänne sitten puhumaan myöhemmin. Hienona pidän sitä, että pääministerillä on aikaa tämän kaiken oman sotkunsa selvittämisen lisäksi niin vahvasti pitää kirjaa siitä, ketkä edustajat ovat paikalla ja ketkä eivät. Sen sijaan ihmettelen sitä, että pääministeri on käyttänyt energiaansa siihen sen sijaan, että hän olisi vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Olkoon tämä nyt viimeinen kontribuutioni aiheeseen ”investoinnit ja käyttömenot”. Väitän, että jokainen kansanedustaja täällä ymmärtää kyllä investoinnin ja käyttömenon eron. Jokainen varmasti myöskin kannattaa järkeviä investointeja. Hallituspuolueiden ongelma sen sijaan on siinä, että te ette ymmärrä Nokia-areenan ja Garden Helsingin eroa. Ero näissä investoinneissa on muun muassa se, että toinen halli oli ja on järkevä investointi muun muassa siksi, että se on jo pystyssä, ja toinen halli on hanke, jonka valtiontakaukseen virkamiesvalmistelu suhtautui erittäin penseästi sen huonon taloustilanteen vuoksi ja joka siitä huolimatta tuotiin puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. Minä kehotan, arvoisa puhemies, hallituspuolueita selvittämään itselleen, mikä ero on tuottavalla investoinnilla ja kaverikapitalismilla. [Ben Zyskowicz: Ai Tampere oli hyvä, koska se oli jo pystyssä? Erittäin vakuuttava argumentti!]

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vilkasta keskustelua erityisesti edustaja Zyskowiczin ja myöskin pääministerin puheissa siitä, mikä ero on menosäästöllä ja investoinnilla. Tässä on osoitettu sellaisia heittoja oppositiolle, että me ikään kuin tarkoituksellisesti hämärtäisimme näiden kahden asian välistä eroa. [Ben Zyskowicz: Sitähän te teette!] — Minä haluan nyt selittää, mistä tässä on kyse, edustaja Zyskowicz. Kun valtiontalouden tilanne on, mikä on, ja kun Garden Helsingin talouden tilanne on, mikä on, eli erittäin huono, niin totta kai se herättää kansalaisissa kysymyksiä. Kun köyhiltä suomalaisilta leikataan ja kaverin lobbaamalle hankkeelle rahaa löytyy, niin totta kai se tuntuu suomalaisista epäoikeudenmukaiselta. Tämä on asia, jonka te sivuutatte toistuvasti, ettekä te pysty vastaamaan tähän kokemukseen ja tähän huoleen. Sen sijaan te puhutte siitä erosta, mikä ero on antaa kaverin hankkeelle rahaa ja mikä ero on tehdä menosäästöjä, ja tämä kuulostaa ihmisten korviin saivartelulta. Mutta on tässä myös toinen näkökulma, jonka haluan nostaa esiin investointien suhteesta menosäästöihin. Pääministeri tietää ja myöskin edustaja Zyskowicz tietää, että EU:n sääntökehikossa käyttötalous ja investoinnit ovat itse asiassa hyvin pitkälti samalla viivalla eivätkä edes omaisuustulot tuo apua tulevaisuudessa näihin investointeihin. Eli jos kokoomusvetoista velkajarrutyöryhmää on uskominen, niin näitä teidän kehumianne investointeja tehdään tulevaisuudessa vähemmän. Nyt kun nousin tänne puhujapönttöön, niin haluan kyllä vielä ottaa esiin tämän Väinö Linna ‑sitaatin, joka minun korvaani särähti, erityisesti kokoomuslaisen pääministerin siteeraamana. Sitaattihan kuului niin, että kun en minä heiltä luottamustani saanut, niin en voi sitä myöskään menettää. No, kuka tämän sitaatin alun perin tässä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ‑trilogiassa sanoi? Kyseessä oli Akseli Koskela eli punakapinan päällikkö, joka riutui vankileirillä ja menetti kansalaisluottamuksen eli kansalaisoikeuksia, kuten esimerkiksi oikeuden äänestää. Minusta on erikoista, että Orpo haluaa siteerata vankileirillä riutunutta punakaartilaista, joka on juuri välttänyt kuolemantuomion. Ja toinen hämmentävä seikka tässä on se, kenelle pääministeri tämän sitaatin ja nämä sanansa osoitti. [Ben Zyskowicz: Oppositiolle! — Arto Satonen: Oppositiolle!] Pääministeri saa luottamuksensa kansalaisilta ja koko eduskunnalta, ja eduskuntaan kuuluu myös oppositio. Eli itse asiassa, arvoisa pääministeri, te saatte luottamuksenne myöskin oppositiolta, koko eduskunnalta ja kansalaisilta, ja itse asiassa te kyllä voitte sen myöskin menettää.

Arvoisa puhemies! Tämä pääministerin ensimmäinen puhe osoitti, että hän ei edelleenkään ymmärrä, mistä kansalaisten ja opposition esittämässä kritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Petteri Orpo kertoi puheessaan, mikä ero on investoinneilla ja menosäästöillä, mutta kyllä me, arvon pääministeri, sen täällä kaikki tiedämme. [Arto Satonen: No ei kuulosta siltä!] Sen sijaan te ette edelleenkään vastannut kahteen kysymykseen: miksi hallitus ohitti virkamiesvalmistelun ja erittäin vahvat epäilykset Garden Helsingin talouden tilasta, ja miksi juuri tämä hanke päätyi puheenjohtajien pöytään takaoven kautta? Te väistätte kysymykset hyvästä hallinnosta, kaverikapitalismista ja virkamiesvalmistelun sivuuttamisesta, vaikka tässä on kyse nimenomaan näistä asioista, ei investoinnin ja menosäästön erosta. Kyllä minun täytyy myös sanoa, että se, että kokoomus täällä hyökkää nyt opposition kimppuun, on hirveän huono strategia. Teidän pitäisi pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin, joihin suomalaiset teiltä vastausta edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -jupakka kulminoitui eilen siihen, että Petteri Orpo ilmoitti, että hallitus ei enää edistä hankkeen valtiontukea. Näin Orpo yrittää päästä pälkähästä tilanteessa, jossa hallitus on keittänyt niin pahanmakuisen sopan, että sitä eivät niele edes kokoomuksen omat äänestäjät. Ilmoittamalla, että valtiontukea ei enää edistetä, Orpo ja kokoomus käytännössä myönsivät toimineensa asiassa väärin. Tämä on paradoksaalista, sillä viimeisten viikkojen kuluessa Orpo on yrittänyt osoittaa, että mitään väärää ei olla tehty. Pääministeri ei edelleenkään myönnä virheitä omassa toiminnassaan. Virheitä nähdään vain Jan Vapaavuoren ja Garden Helsingin lobbareiden toiminnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan valtiolla ei ole tähän asti ollut selkeää polkua Garden Helsingin mittakaavaan kuuluvien hankkeiden prosessiin. Nyt Orpo lupasi, että tämän kokoluokan hankkeille luodaan selkeät kriteerit ja hakumenettely. Kiinnostavan tästä lupauksesta tekee se, että Iltalehden uutisen mukaan valtiovarainministeriö on julkaissut valtionavustusten hallinnoinnin kehittämiseksi yli 200 sivuisen oppaan jo syyskuussa 23. Ja tiedättekö, kuka valtionavustusten kehittämishankkeen käynnisti maaliskuussa 2019? Silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Orpo antoi tuolloin virkamiehille tehtäväksi lisätä hankkeisiin muun muassa läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Peilatkaamme nyt siis Orpon itsensä asettamia kriteereitä vasten, miten Garden Helsinki -hanke noin niin kuin omasta mielestä meni. Arvoisa puhemies! On olemassa sanonta: jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se todennäköisesti on ankka. Palaan tähän sanontaan hieman myöhemmin. Aloitetaan kuitenkin siitä, että hallitus päätti kokoomuksen esityksestä junailla Garden Helsinki -hankkeelle 35 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, vaikka virkamiesnäkemys oli kielteinen. Hanke ei edennyt normaalissa valmistelussa, vaan päätyi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. 35 miljoonaa on iso raha, ja erityisen ison summasta tekee se, että tällä hallituskaudella kaikki muut paitsi kokoomuksen kaverit on pakotettu kiristämään vyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu. Sosiaaliturvasta on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Ainoa, mistä ei olla leikattu, on kokoomuksen rikkaiden äänestäjien elintaso: suuryrityksille ja kaikkein hyväosaisimmille suomalaisille on leikkausten keskellä onnistuttu jakamaan miljardiluokan veroaleja. Kokoomus kuitenkin päätti kaverikapitalismin hengessä esittää 35 miljoonaa euroa hankkeelle, jota lobbasi kokoomuksen entinen ministeri Jan Vapaavuori. Vertailun vuoksi: Sairaalaverkon karsimisella säästettiin 26 miljoonaa euroa. Toimenpide oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta välttämätön. Sosiaalityön tutkimushankkeista leikkaamisella säästettiin neljä miljoonaa euroa. Se oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta vastuullinen ratkaisu. Mutta kun puoluekaveri pyytää 35 miljoonaa talousvaikeuksissa rypevälle hankkeelle, silloin fläppitaululle kirjoitetaan, että rahaa on. Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa pääministeri varmasti haluaa huomauttaa, että Garden Helsingin rahoituksessa oli alkujaankin kyse ehdollisuudesta. 35 miljoonaa oli tarkoitus lähettää puoluekaverin lobbaamalle hankkeelle vasta siinä vaiheessa, kun kuokka on maassa. Ehdollisuudesta puhuminen on viestinnällisesti taitavaa, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Ehdollista tai ei, hallitus ehti lyödä nuijaa sen puolesta, että kokoomusvetoista helsinkiläishanketta kannattaa tukea samaan aikaan, kun helsinkiläisiä yksinhuoltajia pakotetaan asumistuen leikkauksen seurauksena muuttamaan kodeistaan pois. Köyhiltä voidaan kyllä viedä tuet ja pistää heidät muuttamaan halvemmille alueille. Mitäpä eivät hoitaneet omaa talouttaan! Samaan aikaan hyväosaisen kaverin lobbaama hallihanke ansaitsee tuen, vaikka hanke ei olisikaan hoitanut omaa talouttaan. Kyse oli alun perinkin huonosta hallinnosta, rahoituksen läpinäkyvyyden puutteesta ja omien eturyhmien taloudellisesta suosimisesta. Käsittääkseni juuri nämä olivat asioita, joita vuoden 2019 Petteri Orpo karsasti. Mutta kun vuonna 2025 virkamiesvalmistelu katsoi, että valtiontakausta ei voida myöntää, niin Jan Vapaavuoren kokoomuslainen haippirinki katsoi, että kyllä nyt jonkinlaista tukea pitää silti myöntää. Kannatti, sillä lopuksi Jan Vapaavuori viestitti: "Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä." Arvoisa puhemies! Hallihankkeen suhmuroinnissa ylitettiin raja, jota on vaikea perustella edes kokoomuksen omille äänestäjille. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset arvostavat suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä. Garden Helsingin tapauksesta ei löydy kumpaakaan. Kokoomuksen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että pääministeri pysyi huomattavan pitkään medialta piilossa. Piilottelu kertoo siitä, että pääministeri ei tuntunut edes ymmärtävän, miten vakavia korruptiosyytökset ovat. Kävi myös ilmi, että Garden Helsinki -hanke ei ollut tapauksena ainoa laatuaan: Garden Helsingin lisäksi oikeuskansleri on lähettänyt pääministeri Orpolle selvityspyynnön koskien Valmet Automotiven pelastamista. Näitä tapauksia yhdistää kokoomuksen ja Petteri Orpon avokätinen vaalirahoittaja Ilpo Kokkila. Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan osalta kyse on siitä, että valtio pelasti yhtiön viime syksynä. Autotehtaan pelastamisessa oli pointtinsa, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. On näet niin, että yhtiön pelastamisen jälkeen valtio on omistanut Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiö 21 prosenttia. Kokkilalla on yhteys myös Garden Helsinkiin, sillä suurelta osin Kokkilan omistuksessa oleva rakennusyhtiö SRV on hankkeeseen osallinen. Oikeuskansleri selvittää nyt muun muassa sitä, onko Orpo ollut esteellinen suhteessa Valmet Automotiveen liittyvään päätöksentekoon ja mitkä ovat Garden Helsinki -hankkeen kytkökset vaalirahoitukseen. Johtopäätös koko sopasta voisi olla vaikkapa se, että jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se on todennäköisesti kokoomuksen kaverikapitalismia. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää epäluottamuslausetta sekä edustaja Koskisen tekemää epäluottamuslausetta.

Arvoisa puhemies! Monta kertaa täällä salissa olen saanut palata samaan asiaan, ja palaan siihen jälleen. Se, että hallitus tekee huonoa politiikkaa ja oppositio sanoo, että hallitus tekee huonoa politiikkaa, ei ole opposition vika tai opposition pelottelua, vaan siinä on kyse siitä, mitä te teette. Ja nyt te faktisesti leikkaatte lapsilta ja nuorilta. Otetaan esimerkki perheneuvolasta. Tässä ministeri Poutala sanoi omassa puheessaan jotakuinkin niin, että te uudistatte palveluita, jotta perheet saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä te tosiasiallisesti teette? Te viette perheneuvoloista pois nyt lakisääteisen kasvatus‑ ja perheneuvonnan. Sillä pyritään säästämään 8,6 miljoonaa euroa, ja samaan aikaan se tulee tarkoittamaan sitä, että sieltä perheneuvoloista poistuu moniammatillisuus, jota on tähän asti tehty sosiaalityöntekijän ja psykologin yhteistyönä. Tämä on leikkaus, ja kun te leikkaatte lapsilta ja nuorilta, niin sanokaa se edes rehellisesti älkääkä yrittäkö väittää, että te teette panostuksia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tunnistaa, että ydinvoimalla on roolinsa ilmastokestämättömästä sähköntuotannosta luopumisessa. Kun yhteiskuntaa ja energiaintensiivisiä teollisuudenaloja tullaan ilmastotavoitteiden mukaisesti sähköistämään, ilmastokestävää sähköntuotantoa on lisättävä, ja ydinvoima on osa kokonaisratkaisua. Erityisesti pienydinvoimaloihin liittyy potentiaalia edellyttäen, että niiden käyttöönotto tapahtuu vastuullisesti ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Hallituksen esitystä emme kuitenkaan voi hyväksyä. Lakiuudistuksessa esitetyillä muutoksilla tähdätään ennen kaikkea hanketoimijoiden taloudellisen edun parantamiseen, ei yhteiskunnan kokonaisedun ja ydinenergiaan liittyvän riskienhallinnan parantamiseen. Eduskunnan tulee jatkossakin saada päättää ydinvoiman rakentamista koskevan periaatepäätöksen kumoamisesta tai voimaan jättämisestä. Eduskunta edustaa koko yhteiskuntaa, eikä sitä näin ollen tule voida ohittaa yhteiskunnan kokonaisetua koskevassa harkinnassa. Periaatepäätös ei jatkossa vaatisi myöskään enää suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- ja naapurikuntien lausuntoa, ja yva-lakia sovellettaisiin vasta rakentamislupavaiheessa. Näillä muutoksilla heikennetään demokratian perusperiaatteita ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi esityksessä ollaan sallimassa ulkomaisen ydinjätteen käsittely, väliaikainen varastointi ja loppusijoittaminen Suomessa. Tätä emme voi hyväksyä. Ydinjätteet ovat luonteeltaan täysin oman riskiluokkansa kysymys, ja ne säilyvät vaarallisina jopa satojatuhansia vuosia. Tähän liittyy painava ylisukupolvinen ulottuvuus, jota ei tule ohittaa. Lopuksi: Me emme voi hyväksyä ydinenergialain muutosta, koska siitä on hallituksen toisen ydinenergialain esityksen mukaisesti poistettu ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen ja käytön kieltämistä koskeva pykälä. Vasemmistoliitto toimii ydinaseettoman maailman ja aseistariisunnan puolesta. Me vaadimme pohjoismaisen ydinaseettomuuden linjan ylläpitämistä ja vahvistamista. Näin ollen ehdotan, että lakiehdotukset hylätään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täytyy nyt hieman kyllä tässä duubioida edellisen puhujan, edustaja Hännisen, kommentteja siitä, että tässä esityksessä olisi kyse turvallisuudesta, jota tämä lisäisi, ja ennustettavuudesta, vakaudesta ja luottamuksesta. Siitä olen kyllä edustaja Hännisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että tässä ei ole kyse pienistä yksityiskohdista, vaan tässä on kyse koko siitä soterakenteesta, jota tämä hallitus on tietoisesti murentanut ensin suorilla rahoitusleikkauksilla, sairaalaverkon karsimisella ja nyt asiakasmaksujen nostolla. Minä en näe, miten ihmisten turvallisuus tai luottamus näihin palveluihin lisääntyy sillä, että ambulanssimaksua korotetaan 25 eurosta yli 40 euroon, etenkin kun tässä samaan aikaan on päätetty myös muista asiakasmaksukorotuksista, esimerkiksi poliklinikkamaksun korotuksesta, terveyskeskusmaksun korotuksesta, hammashoidon maksujen korotuksista, leikkaus- ja toimenpidemaksusta, eivätkä näissä bakkanaaleissa ole jääneet sivuun myöskään vainajat, koska tässä on lisätty myös vainajan säilytysmaksu. Kaiken tämän päälle on vielä isot järjestöleikkaukset, kun on aikaisemmin linjattu niin, että kolmas sektori voi nimenomaan tukea tätä sotekenttää, ja nyt te olette leikanneet sieltäkin aivan valtavasti pois. Paitsi että duubioin tässä edustaja Hännisen äskeistä puheenvuoroa, kyllä haluan myös esittää kritiikkiä sosiaaliturvaministeri Wille Rydmanille, joka on esittänyt esimerkiksi täällä kyselytunnilla, että sen sijaan, että leikataan palveluista, kannattaa korottaa näitä asiakasmaksuja, että ihmiset ymmärtävät sen paremmin ja sitten se ei kohdistu samalla tavalla. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt tätä argumenttia. Samalla tavalla se kohdistuu niihin ihmisiin, että leikataanko palveluista, nostetaanko asiakasmaksuja. Ja erityisesti kun tämä hallitus on tehnyt molempia, niin kyllä jos jotain tässä tehdään, niin tässä rapautetaan sitä ihmisten turvallisuudentunnetta ja luottamuksen tunnetta näihin palveluihin, ja sitä minä en hyväksy.

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteet digitaalisen asioinnin edistämisestä ja viranomaistoiminnan tehostamisesta ovat sinänsä kannatettavia. Sääntelykokonaisuus muodostuu kuitenkin lakimuutoksen myötä käyttäjän näkökulmasta vaikeaselkoiseksi ja voi vaarantaa erityisesti rajalliset digitaidot omaavien sekä muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeusturvan myös Tullin asioinnissa. Sääntelyn tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää, mutta hallituksen sääntelyllä on päinvastainen vaikutus. Siksi ehdotan, että lakiehdotus hylätään.

Arvoisa puhemies! Kyllä on totta, että Orpon hallitus on lisännyt rahaa perusopetukseen, mutta samalla ovat lisääntyneet myös tehtävät, joita siellä perusopetuksessa on. Jos katsotaan sitä lopputulosta, mitä siellä yksittäinen opettaja ja oppilaat pääsevät tekemään, ja lasketaan tähän yhteen ne valtionosuuksien leikkaukset, joita te olette tehneet useammassakin kehysriihessä, niin lopputulos jää kunnissa miinukselle. Se on minun arvioni tästä. Mikäli näin ei ole, niin näen erittäin mielelläni hallituksen laskelmat siitä, mikä on se kokonaispanostus, ja puhun nyt nimenomaan nettopanostuksesta, kun me katsomme myös näitä valtionosuuksien leikkauksia. Mutta mitä minä olen ammattilaisten kanssa keskustellut, niin ei ole totta, että sinne olisi lisätty rahaa sillä tavalla, että voitaisiin oikeasti puhua siitä, että tämä teidän koulutuslupauksenne olisi jotenkin täytetty. Eli kiitos, otan mielelläni vastaan teidän laskelmanne tästä, koska selkeästikin on niin, että hallitus ei ole tätä nettosummaa laskenut.

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on hyvin laajasti yli puoluerajojen päästy yhteisymmärrykseen siitä, että meidän on nostettava korkeakoulutettujen määrää yhteiskunnassa, Suomessa, ja yhteinen käsitys tällä hetkellä on, että sen pitäisi olla vähintään 50 prosenttia suomalaisista, jotka olisivat tulevaisuudessa korkeakoulutettuja. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä hallitus puheistaan ja koulutuslupauksestaan huolimatta on leikannut koulutuksesta kaikilta asteilta. Valtionosuuksien leikkaaminen on tarkoittanut sitä, että se raha on pois varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, mihinkä on väitetty, että satsataan, mutta itse asiassa sieltä tätä kautta juuri leikataan. Sitten lisäksi ammatillisesta koulutuksesta, toiselta asteelta, tehdyt 120 miljoonan euron leikkaukset ovat erittäin vahingollisia ja erittäin haastavia juuri näille nuorille, jotka voisivat sieltä ehkä löytää jatkopolkuja tai ylipäänsä saada semmoisen koulutuksen siihen ammattiin, mihin he ovat lähteneet kouluttautumaan. Sekään ei ole mikään itseisarvo, että ammattikoulusta täytyisi hakeutua jatko-opintoihin, mutta ainakin sen koulutuksen pitäisi olla sellaista, että se antaa edellytykset toteuttaa sitä ammattia, mitä siellä opiskellaan. Lisäksi hallitus on leikannut korkeakouluilta, ja tämähän nyt on aivan päinvastoin kuin se tavoite, millä pitäisi meidän yhdessä sovitusti nostaa sitä korkeakoulutettujen määrää. Eli tässä on tehty hyvin tämmöistä koulutusvihamielistä politiikkaa tällä kaudella, [Juha Hänninen: Nyt rupesi pelottamaan!] ja koska puolueet ovat myös laajasti sitoutuneet tähän velkajarruun, niin on erittäin huolestuttavaa myös tulevien kausien näkökulmasta, miten voidaan yhteensovittaa nämä tavoitteet, joissa koulutusastetta halutaan nostaa ja myös koulutukseen panostaa, ja samaan aikaan leikattaisiin tai nostettaisiin veroja 8—11 miljardin edestä. No, sehän ei tule tapahtumaan, mikä on tietenkin hyvä asia tämän koulutuksen näkökulmasta, mutta siitä huolimatta on syytä tunnistaa, että näissä tavoitteissa on ristiriita. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kannattaa tätä edustaja Elon tekemää lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Minä en ollut täällä vielä viime kaudella, silloin kun Suomi päätti liittyä Naton jäseneksi, mutta tiedän, että silloin sen prosessin aikana sovittiin niin, että koska Nato-jäsenyyttä haettiin ymmärrettävästi varsin kovalla kiireellä, jatkoaskeleet liittyen Nato-jäsenyyteen käsiteltäisiin mahdollisimman suurella rauhalla, jotta kaikki kansanedustajat pääsevät keskustelemaan vakavista, tärkeistä asioista niiden edellyttämällä painoarvolla. Sen jälkeen tällä kaudella on käsitelty muun muassa DCA-sopimusta. Itse olin tuolloin lakivaliokunnassa jäsenenä ja jouduin äänestyttämään tuolloin valiokunnassa asiantuntijakuulemisten jatkamisesta, ja hävisimme tuon äänestyksen. Onko tämä Natoon liittyvien prosessien käsittelyä kaikessa rauhassa sellaisella painoarvolla, mitä nämä asiat edellyttävät? Ei ole. Nyt, arvoisa puhemies, me käsittelemme ydinaserajoitteiden purkamista. Tämä on erittäin painava, erittäin suuri kysymys. Toisin kuin kokoomus yrittää sanoa, että tämä olisi Nato-maalle kuuluva rutiiniasia, tämä on merkittävä muutos Suomen pitkäaikaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Minä voisin jopa käyttää sanaa ”dramaattinen” tässä yhteydessä. Olemmeko me käsitelleet tätä rauhassa? Emme ole. Kun tieto siitä tuli, että hallitus on tällaista esitystä tuomassa, niin se tuotiin puheenjohtajille, ja seuraavana päivänä se vietiin medialle. Puheenjohtajilla ja eduskuntaryhmillä oli käytännössä yksi päivä aikaa tutustua siihen lakiluonnokseen, joka oli heikko. Noin 40—50 sivua tekstiä, jossa ei millään tavalla käyty läpi niitä kysymyksiä, jotka ovat riskejä ja mahdollisia uhkia silloin kun me puhumme joukkotuhoaseista. Tämä on minusta täysin pöyristyttävä prosessuaalinen suoritus jopa kokoomukselta, jolle on selkeästi iskenyt vauhtisokeus liittyen näihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin asioihin. Ydinaseet eivät ole mitään konventionaalisia aseita. Me puhumme aseista, joilla voidaan tuhota kokonaisia kaupunkeja. Tämä on äärimmäisen fundamentaalinen kysymys koko maailman kannalta, ja minusta on syytä muistaa, että jopa Naton periaatteisiin kuuluu se, että edellytetään ydinaseetonta maailmaa, ja Suomi olisi voinut valita omalla linjallaan Nato-jäsenenä tehdä kuten esimerkiksi Islanti ja Romania ovat tehneet, eli pitää kiinni omista rajoitteistaan. Liettuassa nämä rajoitteet on kirjattu jopa perustuslakiin. Tämän prosessin yhteydessä on myös käytetty aivan todella erikoisia puheenvuoroja siitä, että purkamalla kaikki rajoitteet Suomi liittyisi pohjoismaiseen tällaiseen niin kuin yhteisöön, jossa ei ole ollut niin vahvoja rajoitteita kuin Suomella. Mutta kun nämä rajoitteet puretaan, niin on jätetty tietoisesti huomioimatta se, että esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on vahvoja poliittisia sitoumuksia. Olkoonkin niin, että sellainen tulisi myös Suomessa olemaan, niin se on erittäin heikko esitys, kuten esimerkiksi edustaja Honkasalon puheenvuorosta kuulimme. Tämä rauhan ajan määritelmä jää hähmäiseksi, jolloin tämä koko kysymys on jäävä epäselväksi. Mielestäni on syytä alleviivata sitä, että Nato-jäsenyys ei edellytä Suomelta muutoksia ydinenergialakiin. Tämä on erittäin keskeinen argumentti tässä kokonaisuudessa, jossa tätä perustellaan nimenomaan Nato-jäsenyydellä. Me olemme edelleen Naton jäsenmaanakin itse vastuussa siitä, millaisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia me haluamme allekirjoittaa. Me emme vasemmistoliitossa olisi tulleet tukemaan tätä esitystä, vaikka se oltaisiin tuotu kaikessa rauhassa ja vaikka siitä oltaisiin keskusteltu kaikessa rauhassa. Tämä on niin vahvasti vastaan niitä periaatteita, joiden puolesta me ollaan tehty politiikkaa vuosikymmeniä. Tämä on mielestäni rehellistä todeta ääneen, että se prosessin muutos ei olisi muuttanut meidän kantaamme, mutta kyllä minä pidän demokratian ja eduskunnan integriteetin kannalta erittäin ongelmallisena sitä, että näin isoja asioita tuodaan näin hätiköiden ja niihin reagointi on sitten myös hyvin nopeatempoista, sen sijaan, että oltaisiin voitu käydä näitä asioita rauhassa läpi. Minä en ole kuullut yhtäkään sellaista argumenttia, jonka vuoksi Suomen kannattaisi näistä rajoitteista luopua, ja en tule sitä kannattamaan. Itse asiassa ajattelen päinvastoin niin, että Suomen tulisi liittyä YK:n ydinasekieltosopimukseen. Tämä on se linja, mitä me tulemme vasemmistoliitossa kannattamaan myöskin jatkossa. Tämä esitys ei kannatusta ansaitse.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tavoite digitaalisen asioinnin kehittämisestä on sinänsä kannatettava, mutta tämä lakimuutos ei selkeytä asiointia, vaan uhkaa vaikeuttaa sitä entisestään. Vasemmistoliitto on nostanut esiin sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta koskevan sääntelyn ongelmia jo silloin, kun eduskunta käsitteli yleislainsäädäntöä, jolla sähköisestä tiedoksiannosta tehtiin ensisijainen menettely viranomaisasioinnissa. Sääntelykokonaisuudesta on muodostumassa kansalaisen näkökulmasta vaikeasti ymmärrettävä. Nyt järjestelmään tuotaisiin tällä lakimuutoksella vielä yksityisiä viestin katseluohjelmia. Vaikka käyttöönotto olisi vapaaehtoista, se voi lisätä epävarmuutta siitä, mistä viranomaisviestejä pitää seurata. Tämä koskee erityisesti ihmisiä, joilla digitaidot, toimintakyky tai mahdollisuus seurata sähköisiä palveluja ovat rajallisia. Digitalisaation tulisi helpottaa asiointia, ei siirtää järjestelmän monimutkaisuuden riskiä kansalaisen kannettavaksi. Harmillisesti hallituspuolueista on nyt kuultu julkisuudessakin huolestuneita puheenvuoroja vasta lakiehdotusten edettyä valiokunnissa. Näiden irtopisteiden keräilyä on suoraan sanottuna turhauttavaa seurata, kun digiasiointiin liittyvät muutokset on hallituksen johdolla tehty esimerkiksi digitaidottomien ikäihmisten näkökulmasta kohtuuttoman monimutkaisiksi, vaikka näistä riskeistä on varoitettu koko käsittelyn ajan. Vanhusasiavaltuutetun mukaan yli 500 000 ikäihmistä ei pärjää digitaalisessa asioinnissa. On selvää, että digituen tarve lisääntyy huomattavasti, ja tätä tukea on nyt annettava kunnissa ja palveluissa selvästi nykyistä vahvemmin. Tätä ei voi jättää kuntien, järjestöjen ja läheisten harteille ilman riittäviä resursseja. Nythän te sieltä järjestöiltä vielä leikkaatte entisestään, niin että saa nähdä, miten tässä käy — eli päinvastoin: sekä kuntien että järjestöjen rahoitusta on hallituskaudella rapautettu jatkuvalla syötöllä, ja nyt nämä uusimmat esitykset ovat erittäin huolestuttavia myös tässä suhteessa. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Jos valtio siirtää viranomaisasioinnin digitaalisiin kanaviin, sen on myös varmistettava, ettei kukaan jää palvelujen ja oikeuksiensa ulkopuolelle siksi, ettei osaa tai pysty käyttämään digipalveluja, ja nyt se ei tässä toteudu.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minä nyt vielä kerran väännän rautalangasta, että mikä on se ongelma siinä hoidon saatavuudessa, kun sitä hoitoa ei saa: Usein ihmiset, joilla on jokin riippuvuussairaus, kärsivät myös jostain mielenterveyden haasteesta, ja meillä on edelleen se tilanne meidän sotepalveluissa, että näitä asioita on todella vaikea yhdistää. Meillä ei ole osaamista siihen, ja sen jälkeen, kun te olette leikanneet sieltä sotesta resursseja, sitä osaamista on vielä vaikeampi hyödyntää. Tämä on minusta se suurin ongelma tässä kokonaisuudessa, ja samaan aikaan edustaja Autto ehdottaa täällä, että näille ihmisille pitäisi maksaa se Minnesota-hoito, seitsemän ja puoli tonnia, ja kun te olette ottaneet resursseja sieltä sotesta pois, niin miten ihmeessä voidaan esittää, että maksetaan näitä kalliita hoitoja lisää? Tämä tulee lisäämään haittoja, joita nytkään ei osata hoitaa ja joita ei tulla näillä puuttuvilla resursseilla hoitamaan. Edelleen ihmiset ovat eri asemassa myös tämän suhteen, koska kyllä jossain hyvässä työterveydessä voi saada apua, ja se on hieno asia, mutta siellä meidän julkisella puolella on puutteita tässä hoidon jatkuvuudessa, ja se on se asia, mille pitäisi nyt jotain tehdä. Mutta kun te viette väärään suuntaan, lisäätte haittoja ja leikkaatte resursseja, [Puhemies koputtaa] niin ongelmia tästä tulee.

Arvoisa puhemies! Kyllä asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että silloin kun alkoholin saatavuutta lisätään, lisätään myös alkoholista juontuvia haittoja. Näitä haittojahan voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Niitä voidaan katsoa tilastollisesti, ja sitten niitä voidaan katsoa inhimillisesti. Jos ajatellaan niitä tilastollisesti, niin sehän tulee tarkoittamaan sitä, että sotesektorilla kulut tulevat kasvamaan samaan aikaan, kun hallitus, joka nyt päättää kasvattaa soten kuluja alkoholin saatavuutta helpottamalla, on leikannut sieltä sotesta resursseja pois. Jokainen ihminen, joka tuntee jonkun alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevan ihmisen — väitän, että jokainen suomalainen tietää ainakin yhden tällaisen ihmisen, ellei sitten ole sellainen itse — tietää, että alkoholismiin on erittäin vaikea saada hoitoa edelleen. Jos sinulla sattuu olemaan toimiva työterveys ja olet päässyt sen stigman yli, niin silloin se on mahdollisesti helpompaa, mutta koska usein alkoholismiin liittyy myös sellaisia asioita kuten esimerkiksi mielenterveyden haasteet eikä meidän sotesektorilla edelleenkään osata hoitaa samanaikaisesti riippuvuussairauksia ja sitten mielenterveyden haasteita, niin nämä ihmiset jäävät ilman apua. Sitten on tietenkin vaihtoehtona se, että maksetaan kallis Minnesota-hoito, mikä on about seitsemän tonnia. Kuinka monella perheellä on tällaiseen varaa edes siinä vaiheessa, kun on päässyt sen oman riippuvuutensa yli sillä tavalla, että pystyy sen myöntämään, ja on valmis hoitoon hakeutumaan? Tämä tilanne on todella epätasa-arvoinen alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevien ihmisten keskuudessa jo nyt, koska käytännössä sitä hoitoa saa silloin, kun siihen on varaa, ja muuten joutuu sitten arpomaan, että saako vai eikö saa. Samaan aikaan toistan: tämä hallitus on leikannut sotepalveluista. Tämä tarkoittaa inhimillisesti siis sitä, että ne ihmiset, jotka kamppailevat päihderiippuvuuden kanssa, joutuvat sitten kantamaan myös tämän päätöksen seurauksia. Se tarkoittaa paitsi sitä stigman lisääntymistä, hoitoonpääsyn vaikeutumista, myös niitä perheitä, niiden alkoholiriippuvuudesta kärsivien ihmisten lapsia, omaisia, puolisoja, jotka eivät myöskään saa tällä hetkellä apua. Minä pidän kyllä erittäin vääränä ja moraalittomana päätöksenä tällaisessa tilanteessa, jossa meidän maassamme, Suomessa, alkoholismi on eräänlainen kansantauti, että hallitus päättää helpottaa alkoholin saatavuutta, vaikka me tiedämme, että se tulee lisäämään haittoja, ja vaikka me tiedämme, että alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Minä olen erittäin tuohtunut tästä päätöksestä, ja tämä on minusta aivan suunnattoman törkeää politiikkaa. [Päivi Räsänen: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa todetaan, että ”kokonaisveroasteen ollessa maailman korkeimpia julkisen talouden sopeutus häiritsee talouden kehitystä vähemmän, kun se toteutetaan hillitsemällä menojen kasvua”. Olemassa olevan tiedon valossa rohkenen kyllä duubioida tätä väitettä. Lisäksi on huomattava, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Suomessa valtion tuloverotus on joko keventynyt tai sitten se on pidetty ennallaan 90-luvun lopusta lähtien ja te olette entisestään heikentäneet valtion tulopuolta tavoilla, joista hyötyvät kaikkein rikkaimmat ja suuryritykset, yhtenä esimerkkinä tämä yhteisöveroale, jota ilman, jos te peruisitte sen, hallitus todennäköisemmin saisi Suomen pysymään tällä EU:n nettomenopolulla. Sitten täällä on myös toinen lause, joka oikeastaan on kiinnostavampi, ja se on se, että ”hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla eurolla”. Jokainen laskelma, jonka minä olen nähnyt, on perustunut aiemmin lukuun neljä miljardia euroa, joten kysyn, valtiovarainministeri Purra: vakuutatteko eduskunnalle, että vaalikauden aikana tehty nettosopeutus on todella tuo kuusi ja puoli miljardia eikä neljä miljardia euroa?

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus rakentuu monesta asiasta, mutta vakaan perustan sille muodostavat keskinäinen luottamus ja kokemus oikeudenmukaisuudesta. Harmillisesti valtioneuvoston selonteko ei tarkemmin erottele, miten luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden perustaa tuetaan. Onneksi hallintovaliokunta on ansiokkaasti mietinnössään tunnistanut näitä tekijöitä. Sisäistä turvallisuutta ylläpidetään ehkäisemällä eriarvoistumista, vastakkainasettelua ja eriytymistä, ja tätä toteutetaan rahoittamalla yhdenvertaisia ja laadukkaita hyvinvointivaltion palveluita. Tämän lisäksi sisäisen turvallisuuden näkökulmasta on erityisen tärkeää, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat täysimääräisesti maahanmuuttopoliittisen sääntelyn toimeenpanossa, ja näillä sanoilla kannatan siis edustaja Pekosen tekemää kannanottoehdotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida ministerin puheenvuoroa liittyen näihin drooneihin. Itse ajattelen niin, että meillä ei ole mitään hätää suhteessa viranomaistoimintaan. Meillä on suuri luottamus varmasti kaikilla siihen, että Suomen viranomaiset toimivat, kuten täytyykin toimia, ja ovat koordinoidusti myös viestinnän kanssa aktiivisia ja kertovat myös kansalaisille, mikä on tilanne. Mutta kyllä toivoisin hieman reflektiota valtioneuvostolla siinä, että mikäli kaksi eri ministeriötä viestivät eri tavalla asioista, niin siellä täytyy kyllä sisällä saada rakenteet kuntoon. Varmasti on niin, että kun tämä tilanne on varsin uusi, niin sitä pystytään tässä vauhdissakin korjaamaan ja saadaan varmasti jatkossa komentoketju sellaiseksi, että viesti tulee jokaisesta ministeriöstä samankaltaisena. Mutta minusta tämä on kuitenkin asia, josta toivoisin hieman reflektiota myöskin ministeriltä. Sanon tämän nyt näin, kun en voi kysymystä kysyä, kun hän on poistunut.

Arvoisa puhemies! Jotenkin sitä ajattelisi, että kun hallitus tulee vastaamaan välikysymykseen, niin hallituspuolueet olisivat katsoneet, että luvut ovat kaikilla samat. Olen ollut hieman hämmentynyt tästä, että täällä ensin pääministeri Orpo ja sitten kokoomuksen Jukka Kopra puhuivat 10 miljardin sopeutuksesta ja sen jälkeen perussuomalaisten Jani Mäkelä puhui 6,5 miljardin euron sopeutuksista. Tosiasiallisestihan näitä sopeutuksia on nettona noin 4 miljardia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Ja kun te samaan aikaan puhutte hyvin polleastikin siitä, että ensi kaudella pitää tehdä 10 miljardin euron sopeutukset, niin ette te itsekään siihen kykene, ja me kaikki tiedämme, että se ei tule olemaan mahdollista. Mutta sitten tämä toinen kysymys on se, että kun valtiovarainministeri Purra sanoi, että verot laskevat kaikilla, ja hallituspuolueiden riveistä on myös annettu ymmärtää, että veronkevennyksillä on saatu ihmiset kuluttamaan, niin professori Roope Uusitalo sanoi tänään Helsingin Sanomissa näin: ”Tuloveroja on alennettu lähinnä isotuloisilta, yli 100 000 vuodessa tienaavilta. Keskituloisten verotus ei ole käytännössä juuri muuttunut.” En kauheasti ylpeilisi sillä, että valtion tulopohja on rapautettu veronalennuksilla, jotka menevät hyväosaisille, isotuloisille ja suuryrityksille.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten pääministeri avauspuheenvuorossaan totesi, niin kyllä, oppositio on tehnyt hallitukselle useita välikysymyksiä epäonnistuneesta työllisyydenhoidosta, huonosta taloustilanteesta ja köyhyyden lisääntymisestä. Välikysymysten suuri määrä johtuu siitä, että Orpon—Purran oikeistohallitus on epäonnistunut kaikissa omissa tavoitteissaan. Nyt piti olla oikea aika lopettaa velaksi eläminen ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Sen sijaan velka kasvaa ja työpaikkoja on entistä vaikeampi löytää. Lisäksi hallitus on pettänyt lupauksen tasa-arvosta ja turvaverkosta, jonka hyvinvointivaltio on suomalaisille tähän saakka tarjonnut. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomi häviää tällä hetkellä verrokeilleen kaikilla keskeisillä mittareilla. Työttömyysluvut huutavat punaisella. Talous sakkaa. Velkaantuminen ei taitu. Kaikista tärkein mittari hallituksen talouspolitiikan onnistumiselle on kuitenkin se, miten suomalaiset pärjäävät. Tällä mittarilla hallituksen epäonnistuminen on erityisen vahingollista. Helsingin Sanomat julkaisi eilen artikkelin asunnottomuudesta. Artikkelista käy ilmi se, mitä me oppositiossa olemme hallituksen kuuroille korville toistelleet väsymiseen saakka: asunnottomuuden määrä on lähtenyt Suomessa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen kasvuun ja on noussut jo toista vuotta peräkkäin. Orpon hallitus on luvannut poistaa pitkäaikaisasunnottomuuden vuoteen 27 mennessä, mutta tämäkin lupaus on nyt syöty, sillä pitkäaikaisasunnottomien määrä kasvoi viime vuonna 29 prosenttia suhteessa edellisvuoteen. Syitä asunnottomuuden kasvulle luetellaan Varken tuoreessa raportissa, ja niitä ovat muun muassa sosiaaliturvan leikkaukset, työttömyys, talousvaikeudet sekä epäsuhta vuokratason ja Kelan hyväksymien asumismenojen välillä. Hallitus on kiristänyt asumismenojen korvaamista, leikannut asumistukea, poistanut suojaosat ja antaa työttömyyskriisin rehottaa. Hesarin haastattelema asunnottomaksi jäänyt nainen tiivisti asian näin: "Piti valita, että vuokraa vai lääkkeitä ja ruokaa." Orpon—Purran Suomessa tämä on yhä useamman ihmisen arkea. Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen erittäin karu ja erittäin tietoisesti toteutettu talouspoliittinen perintö tulee olemaan tulonjaon muokkaaminen rikkaita ja suuryrityksiä suosivaksi. On talouspoliittisesti kestämätöntä ja inhimillisesti hävytöntä jakaa hyväosaisille veroaleja samaan aikaan, kun terveyskeskusmaksuja nostetaan ja sairastamisen kuluja kasvatetaan. Tämä yhtälö saa minut kyseenalaistamaan hallituksen vilpittömyyden, mitä tulee lupauksiin velkaantumisen taittamisesta. Mikäli velkaantumiseen haluttaisiin oikeasti puuttua, valtion taloutta rapauttava ja dynaamisilta vaikutuksiltaan tehoton yhteisöveroale peruttaisiin. On yksinkertaisesti epärehellistä puhua velkaantumisen taittamisesta samalla, kun valtion tulopohjaa rapautetaan tietoisilla poliittisilla päätöksillä. Tämä hallituskausi onkin osoittanut, että leikkauspolitiikka ei toimi. Toistuvat leikkaukset sosiaaliturvaan, ihmisten palveluihin ja pienituloisten toimeentuloon on pitkittänyt matalasuhdannetta ja luonut syöksykierteen, jossa köyhillä ei ole rahaa, mitä kuluttaa, ja muut eivät uskalla kuluttaa. Kun kotitalouksilla ei ole luottamusta talouteen, kasvu sakkaa ja velkasuhde kasvaa. Tätä seikkaa hallitus on pyrkinyt kiertelemään syytöksillä, joita on esitetty milloin Marinin hallitukselle ja milloin maailmantilanteelle. On kuitenkin selvää, että Orpon—Purran hallitus ei voi mennä globaalien kriisien eikä Sanna Marinin selän taakse piiloon omia päätöksiään, jotka ovat aiheuttaneet Suomen talouteen kielteisen noidankehän. Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus mielellään toistelee, että leikkaaminen on pakko, niin leikkauspolitiikalle on toden totta olemassa vaihtoehtoja. Sen sijaan, että nostetaan soten asiakasmaksuja ja leikataan ihmisten toimeentulosta, olisi kohtuullista osallistaa kaikkein rikkaimpia suomalaisia. Yhteisöveroale pitäisi perua, varallisuusvero palauttaa miljoonaomistuksille, listaamattomien yhtiöiden hyödytön osinkoverohuojennus poistaa ja suojaosat palauttaa työnteon helpottamiseksi. Samalla on syytä muistaa, että hallituksen poliittiset valinnat ovat kirjaimellisesti valintoja — köyhiltä leikkaaminen ei ole oikeistohallitukselle vaikea päätös vaan tietoinen arvovalinta. Jos hallituksella olisi piirun vertaa rohkeutta, se puuttuisi omien eturyhmien etuuksiin 90-luvun laman haitallisen politiikan kopioimisen sijaan. Arvoisa puhemies! Orpon—Purran oikeistohallitus ei ole rohkea uudistaja vaan vanhojen virheiden toistaja. Siksi se joutaa mennä ja sen on tehtävä tilaa uusille voimille, jotka uskaltavat katsoa omia eturyhmiään kauemmas. — Kannatan edustaja Tuppuraisen tekemää epäluottamusehdotusta.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että pidän hyvin erikoisena tätä sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin retoriikkaa siitä, että asiakasmaksujen korottaminen olisi ihmisille ikään kuin parempi vaihtoehto kuin palveluiden leikkaaminen. Tällainen retoriikka mielestäni korostaa sitä, miten vähän hallitus ymmärtää pienituloisten ihmisten arjesta ja toimeentulosta, kas kun pienituloiselle palveluiden leikkaaminen ja asiakasmaksujen korottaminen on hoitoon pääsyn ja hoidon saamisen näkökulmasta käytännössä sama asia. Jos puhutaan vaihtoehdoista, niin nämähän eivät ole ne kaksi vaihtoehtoa, vaan niitä on muitakin. Teillä olisi ollut ja teillä olisi edelleen vaihtoehto perua yksityisen hoidon Kela-korvaukset ja lyhentää niillä rahoilla hoitotakuuta. Sen sijaan te olette valinneet nämä nyt keskustelussa olevat maksukorotukset, jotka vaikuttavat siihen, että hoitoon ei hakeuduta ajoissa tai hoitoon ei hakeuduta ollenkaan, ja sitten ongelmat pahenevat. Tätä voi kutsua vaikka dynaamiseksi vaikutukseksi. Haluan kysyä pääministeriltä: Ajatteleeko tämä hallitus todella, että heikentämällä hoitoonpääsyä ja korottamalla asiakasmaksuja saavutetaan oikeasti säästöjä? Eikö nyt olisi oikea aika lopettaa yksityisten terveysjättien tukeminen ja ryhtyä tukemaan pienituloisten ihmisten hoitoonpääsyä?

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on luonut aktiivisesti sellaista narratiivia, että on tehty aivan mittavia sopeutuksia mittavilla sopeutussummilla, ja on toki totta, että näillä leikkauksilla on tehty aivan mittavaa hallaa. Mutta sitten kun me puhutaan siitä mittakaavasta, niin kun oli tuo Ylen suuri puheenjohtajatentti, niin minä siellä päädyin arvioimaan, että hallituksen nettosopeutus jää johonkin neljän miljardin euron hujakoille, mihin puheenjohtaja Purra huudahti, että ei pidä paikkaansa. Mutta kyllä se, valtiovarainministeri Purra, pitää paikkansa, eikö? Voitte varmasti vastata tähän kysymykseen pian. Olen myös sitä mieltä, että tämä edustaja Bergbomin aikaisempi puheenvuoro oli aivan erinomainen. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten kukaan saa kasaan sitä noin kymmenen miljardin euron nettosopeutusta, kun tämä hallitus on tämän vahingon tällä hallituskaudella saanut aikaan neljän miljardin nettosopeutuksella. Jos tämä yli tuplataan, niin mitä tästä hyvinvointivaltiosta jää jäljelle? Ja koska tämän kysymyksen esitti perussuomalaisten Bergbom, niin kiinnostaa toki kuulla hallituspuolueiden näkökulma tähän.

Arvoisa puhemies! Donald Trumpin poukkoilevalla politiikalla on ilman muuta vaikutuksia myös Euroopan turvallisuuteen ja Ukrainan tilanteeseen, jos huomioidaan vaikka se, että Donald Trump poisti Venäjältä öljypakotteita sen jälkeen, kun Hormuzinsalmi meni kiinni, mikä nimenomaan pelasi suoraan Putinin sotakassaan. Eli näistä asioista puhuminen ei ole mitään turhaa paasaamista, vaan nämä ovat ihan sitä turvallisuuspolitiikankin kovaa ydintä. Edustaja Vikman pyysi näitä muitakin vaihtoehtoja, ja minulla on nyt esittää neljä: Ensimmäinen on se, että puolustetaan kansainvälistä oikeutta myös silloin kun sen rikkojana on Donald Trump. Toinen on se, että vaalitaan monenkeskisyyttä myös silloin kun suurvaltapolitiikka edellyttäisi aiemmin sitä, että siirrytään tällaiseen kahdenväliseen toimintaan. Kolmantena se, että puolustetaan ihmisoikeuksia kaikkialla ilman kaksoisstandardeja, myös silloin kun niitä rikkoo Israel, olipa kyseessä sitten Libanon tai Gaza. Ja neljäntenä ja viimeisenä tässä kohtaa on demokratian vahvistaminen ja autoritäärisyyden torjuminen sekä sisäpolitiikassa että ulkopolitiikassa. Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaikuttavat myös meidän maamme turvallisuuteen.

Arvoisa puhemies! Tämä on todellinen hyssyttelyselonteko. Siitä huolimatta, että selonteko tunnistaa Yhdysvaltojen politiikassa tapahtuneet muutokset sekä transatlanttisen toimintaympäristön ennakoimattomuuden ja koventuneen retoriikan, päätyy selonteko kuitenkin ennen kaikkea vakuuttelemaan, miten Suomen ja Yhdysvaltojen välit ovat läheisemmät kuin koskaan, ja alleviivaamaan, miten hyödyllinen Suomi Yhdysvalloille pyrkii olemaan. Nämä linjaukset on tehty kieli keskellä suuta, koska ei uskalleta sanoa ääneen sitä, minkä päivittäin luemme lehtien otsikoista: Yhdysvaltoihin ei voi enää luottaa. Donald Trump on ennalta-arvaamaton johtaja, joka ajattelee vain omaa hyötyään. On aivan selvää, että meidän on jatkossa vähennettävä riippuvuuttamme Yhdysvalloista. Se edellyttää eurooppalaisen yhteistyön ja toimijuuden vahvistamista ja kykyä todeta ääneen, että Donald Trumpin toiminta on ylittänyt paitsi sopivuuden myös kansainvälisen lain rajat jo monta kertaa. Selonteon Iran-osiossa jätetään mainitsematta, että Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden vastainen ja tapahtui liittolaisia konsultoimatta tai edes informoimatta. Samoin jätetään mainitsematta, että Israel hyökkäsi myös Libanoniin, jossa yli miljoona ihmistä on joutunut pakenemaan kotiseuduiltaan Israelin hyökkäyksen vuoksi. Israelin sotatoimissa Libanoniin on kuollut ainakin 850 ihmistä. Heidän joukossaan on yli sata lasta. Gazan kansanmurhaa tai Länsirannan tilannetta ei myöskään edes mainita, vaikka tilanne pahenee edelleen. Iranin sodan alettua Israel on iskenyt Gazaan lähes päivittäin, lääketieteelliset evakuoinnit alueelta ovat seisahtuneet, eikä Trumpin suunnitelman mukainen Israelin joukkojen vetäytyminen Gazasta ole edennyt mihinkään. [Perussuomalaisten ryhmästä: Entä islamistien uhrit?] Länsirannalla siirtokuntaväkivalta on lisääntynyt ja raaistunut. Israelin apartheidpolitiikka syvenee, mistä esimerkkinä on järkyttävä uusi laki, joka mahdollistaa kuolemanrangaistuksen langettamisen yksinomaan palestiinalaisille. Grönlanti mainitaan selonteossa kerran ja silloinkin ohimennen sivulauseessa. Selonteon tulisi ilman muuta ottaa voimakkaammin kantaa Tanskan ja grönlantilaisten puolesta. Selonteossa todetaan, että Pohjoismaat ovat aiempaakin selvemmin Suomen kaikkein läheisimpiä yhteistyökumppaneita, mutta ei tuoda esiin, miten vakavia ovat uhkaukset, joita Trump on omalle liittolaiselleen esittänyt. Donald Trumpin uhkailut ovat toistuvia. Trump on muun muassa sanonut vetävänsä Yhdysvallat pois Natosta ja kutsunut Natoa paperitiikeriksi. Suomessa ulkoministeri Valtonen vastasi tähän väitteeseen sanomalla, että ”Nato on vahvempi kuin koskaan”. Eurooppalaista toimijuutta on ilman muuta vahvistettava, mutta Yhdysvaltojen noudattaessa Trumpin poukkoilevaa ja epäluotettavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on minusta rehellistä todeta, että Yhdysvaltojen Nato-linja ei enää ole luotettava. Trumpin retoriikkaan vastaamisessa on paikoin ollut myös suoranaisia suomettumisen kaikuja, kuten silloin, kun Trump uhkasi tuhota koko Iranin sivilisaation ja puolustusministeri Häkkänen vastasi, että ”siviilikohteisiin iskeminen olisi vakava merkki”. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä: Iranin sivilisaation tuhoaminen ei olisi ”vakava merkki” vaan hirvittävä sotarikos. Arvoisa puhemies! Ydinaseuhka ei ole kadonnut maailmasta mihinkään. Päinvastoin uudet maat pyrkivät saamaan itselleen ydinaseen ja suurvallat modernisoivat omiaan. Ydinaseriisunta on siis tärkeämpää kuin kenties koskaan, ja Suomen on oltava siinä aktiivinen. Siitä huolimatta hallitus on aikeissa purkaa kaikki ydinaserajoitukset laista. Rajoitusten purkamisen sijaan vasemmistoliitto kannattaa YK:n ydinasekieltosopimukseen liittymistä. Vasemmistoliitolle ei riitä tämän selonteon kirjaus siitä, että ”Suomi ei aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana”. Tämä kirjaus on erittäin köykäinen ja mahdollistaa käytännössä ydinaseiden väliaikaisen tuomisen ja/tai ydinaseiden kauttakulun Suomen alueella myös rauhan aikana. Vasemmistoliiton kanta tässä asiassa on selvä: tämä kirjaus on meille riittämätön, me emme kannata rajoitusten purkamista lainsäädännöstä, emmekä me halua ydinaseita Suomeen. Vasemmistoliiton mielestä Suomen tulee aina olla ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen järjestelmän puolella. Suomen on puolustettava monenkeskisyyttä, ja kaksoisstandardeista on luovuttava Suomen ulkopolitiikassa, mikä tarkoittaa, että ihmisoikeuksia on puolustettava aina ja johdonmukaisesti. Nyt näin ei valitettavasti tapahdu. Arvoisa puhemies! Viimeiseksi totean, että vasemmistoliitto kannattaa puolustusmenojen tarveperäisyyteen perustuvaa kasvattamista, mutta meillä ei ole piikki auki selonteossa mainitulle viiden prosentin tavoitteelle, johon on päädytty Donald Trumpin ehdoilla.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on käyty valitettavan paljon keskustelua kansallisesta turvallisuudesta, erittäin valitettavista ja ymmärrettävistä syistä. Kansallinen turvallisuus on meille kaikille puolueille täällä erittäin tärkeä prioriteetti. Siitä huolimatta ja sen vuoksi ajattelen myös niin, että kansallisen turvallisuuden nimissä ei tule puuttua yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin enempää kuin on välttämätöntä, ja tähän minusta kytkeytyy tämän esityksen pihvi, niin sanotusti. Eli ajattelemme vasemmistoliitossa niin, että perusoikeuksien heikentämisen sijaan perustuslakia ja sen valvontaa pitäisi vahvistaa eli suomalaisen oikeusvaltion suojamekanismeja on ryhdyttävä vahvistamaan. Kansallista turvallisuutta on toki myös se, että me pidämme tiukasti kiinni niistä periaatteista, jotka tekevät meistä oikeusvaltion. Ajattelen, että tässä suhteessa myös tämä ajatus, että tämä esitys tuotaisiin kiireellisenä, on hieman ristiriitainen, koska jos me annamme tämän kiireellisen menettelyn muodostua pääsäännöksi, niin sitten kyllä rapautetaan sitä järjestelmää, mikä meillä on hyvin toimiva. Haluan myös kompata tässä edustaja Tuppuraista siinä, että todella on vuosi vaaleihin, [Puhemies koputtaa] niin että tässä ei ole mitään kiirettä tai mitään syytä sille, että tämä tuotaisiin nyt kiireisenä.

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoo, että sotesta ei leikata, ja silti tälläkin esityksellä hallitus leikkaa lähes 400 miljoonaa euroa hyvinvointialueiden rahoituksesta. Tämä vastaa noin 1,3:a prosenttia kaikesta hyvinvointialueille menevästä rahoituksesta. Kyse ei ole mistään teknisestä hienosäädöstä vaan todellisesta ja pysyvästä rahoitusleikkauksesta. Leikkaukset, tämä ja aiemmat, tulevat näkymään irtisanomisina, palveluiden heikentymisenä ja hyvin mahdollisesti hoitojonojen pidentymisenä. Ennen kaikkea nämä tulevat näkymään järjestelmän rapautumisena, kun luottamus palveluiden saatavuuteen ja niiden laatuun heikkenee entisestään — sitähän te olette heikentäneet jo. Tämä suunta ei näytä hyvältä, ja juuri saimme kuulla, että tämänkin rahoitusleikkauksen lisäksi hallitus on päättänyt asiakasmaksujen korottamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa aina suunterveydestä ja leikkaushoidosta vainajien säilyttämiseen asti. Mutta juu, ei leikata.

Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen kehysriihestä ei tälläkään kertaa tullut mitään myönteistä suomalaisille pienituloisille ihmisille. — Ministeri Rydmania naurattaa. Käykää kysymässä, naurattaako niitä pienituloisia suomalaisia, joilta tässä on jälleen kerran leikattu. Päinvastoin. Te tähyilette menneisyyteen, ja leikkausten tie jatkuu. Uutena päätöksenä te leikkaatte kuntien valtionosuuksia 60 miljoonaa euroa. Se on yli tuhannen opettajan palkka, suoraan pois koulutuksesta. Se on suora koulutusleikkaus varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Samaan aikaan hallitus ilmoittaa tekevänsä energiaturpeen käytölle kunnianpalautuksen [Perussuomalaisten ryhmästä: Oikein! — Asiaa!] ja käyttää tähän miljoonia euroja. Talous on tiukilla, mutta perussuomalaisten identiteettipolitiikkaan riittää kyllä rahaa. Kysyisinkin opetusministeriltä: Mitä te ajattelette siitä, että koulutuksen kunnianpalautuksen sijaan hallitus toimitti turpeenpolton kunnianpalautuksen? [Puhemies koputtaa] Eikö nyt olisi ollut oikea aika keskittyä turpeen ja uusien koulutusleikkauksien sijaan Suomen talouden uudistamiseen eli erityisesti osaamistason nostoon?

Arvoisa puhemies! Edelleen viittaan meidän vaihtoehtobudjettiimme kokonaisuutena, en ainoastaan niinä lukuina, joita sieltä halutaan tarkoitushakuisesti poimia tilanteessa, jossa tämä istuva oikeistohallitus on aiheuttanut Suomessa työttömyyskriisin. Meillä on pitkäaikaistyöttömiä lähes yhtä paljon kuin 90-luvun laman aikoihin siitä huolimatta, että te lupasitte 100 000 uutta työpaikkaa. Katsokaa todellisuutta ja katsokaa teidän omia papereitanne ja katsokaa, kuinka hyvin ne ovat synkassa toistensa kanssa. Ne eivät nimittäin ole. Mitä tulee työttömyysturvaan tai perusturvaan tai vaikkapa pienituloisten eläkeläisten asemaan, viime hallituskaudella korotettiin esimerkiksi takuueläkettä ja kansaneläkettä ja varmistettiin, että pienituloiset eläkeläiset pärjäävät paremmin. Tällä hetkellä tänne tullessani minä keskustelin metrossa eläkeläisnaisen kanssa, joka sanoi, että hän on erittäin huolissaan kaikista niistä pienituloisista eläkeläisistä, joiden kanssa hän on päivittäin tekemisissä ja jotka eivät pärjää ja jotka ovat entistä heikommassa asemassa sen vuoksi, että hallitus on leikannut vanhuspalveluista ja hallitus on leikannut sotepalveluista, molemmat sellaisia, joita nimenomaan eläkeläiset tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Toki on hienoa, että edustaja Satonen on lukenut vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin. Siellä muuten on myös niitä vaihtoehtoja. Mutta mikä tämä todellisuus on, jossa me elämme? Te lupasitte satatuhatta uutta työpaikkaa, me olemme saaneet satatuhatta uutta köyhää teidän politiikallanne. Elikkä jos te katsoisitte ihan tätä tosielämää ettekä vain niitä omia papereitanne, niin ehkä näkisitte, että tämä teidän politiikkanne ei toimi. Mitä tulee tähän kahdeksaan miljardiin, niin kyllä UTAK on esittänyt kahdeksan miljardin veronkorotuksia yhdessä viiden miljardin euron investointipaketin kanssa. Nettosopeutus on silloin noin kolme miljardia euroa. Mutta täytyy vielä vastata tähän vastakkainasettelusyytökseen, jonka pääministeri sekä sosiaaliturvaministeri minulle osoittivat. Vastakkainasettelua ei aiheuta opposition retoriikka, sitä aiheuttaa hallituksen politiikka, ja mikäli on niin, että ministerin puheen suora siteeraaminen tulkitaan vastakkainasettelun lietsomisena, niin silloin on kyllä niin, että ministerin täytyy kirjoittaa puheensa huolellisemmin. Tämä oli minusta virkistävää rehellisyyttä. Kokoomus puhuu työttömistä nukkuvina naapureina, ja se on luettavissa ministerin puheesta suoraan. [Välihuutoja — Aino-Kaisa Pekonen: No mitä sanoi? Niinhän siinä lukee. Oletteko lukeneet sen?]

Arvoisa puhemies! Suora sitaatti ministeri Grahn-Laasoselta: ”Järjestelmän pitää olla reilu myös niille, jotka aamulla heräävät pienipalkkaiseen työhön, kun naapuri jää nukkumaan.” Tämä on aivan tavattoman ylimielistä, aivan tavattoman ylimielistä. [Oikealta: Se on totuus!] Kun miettii sitä työtöntä ihmistä, joka on siellä kotonaan, joka ei ole saanut töitä ja jonka on edelleen vielä vaikeampi löytää töitä, koska hallitus on hoitanut tätä taloutta ja työllisyyttä niin huonosti, ja kun sitten täällä ministeriaitiossa sanotaan, että sinne jää kotiin nukkumaan, niin ei kuulosta hyvältä. Tässä ministerin puheessa oli myös muita tämmöisiä hieman erikoisia väitteitä, kuten se, että koulutus ja vanhustenhoiva turvataan. Te olette ensi töiksenne heikentäneet vanhuspalveluiden hoitajamitoitusta. Te olette leikanneet koulutuksesta kaikilla asteilla — kyllä, myös peruskoulusta on leikattu valtionosuuksien leikkausten muodossa. Sitten, ministeri, mainitsitte nämä työelämäreformit eli työelämäheikennykset asioina, jotka lisäävät työllisyyttä, kun ne eivät edes teidän omien esitystenne mukaan lisää työpaikkoja. [Arto Satonen: Lisää tietenkin!] Tämä on aivan absurdia puhetta. Te ette voi väittää, että te panostatte lapsiin ja vanhuksiin, kun te leikkaatte [Puhemies koputtaa] lapsilta ja vanhuksilta. 31 000 uutta köyhää lasta — se pitäisi kaikkien siellä ministeriaitiossa muistaa ulkoa.

Arvoisa puhemies! ”Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä.” Tätä vasemmistoliiton edesmenneen kansanedustajan Outi Ojalan sanomaa on usein siteerattu salin oikealta puolelta, ja niin todennäköisesti tehdään myös tänään. Mutta mistä koostuu vahva valtiontalous? Korkeasta työllisyydestä, osaamiseen ja innovaatioihin perustuvasta tuottavuuskasvusta sekä valtion riittävästä tulopohjasta, joka varmistetaan oikeudenmukaisella veropolitiikalla. Tämän kaiken oikeistohallitus on sössinyt. Se näkyy nyt, kun työttömyys kasvaa, konkurssit lisääntyvät ja valtion velkaantuminen pahenee. Samaan aikaan Suomessa on lisääntynyt myös köyhyys. Oikeistohallituksen köyhiä kurittavat toimet eivät ole ”välttämättömiä päätöksiä” talouden tervehdyttämiseksi — kas kun Suomessa sekä pienituloisten henkilökohtainen talous että valtion talous ovat nyt päinvastoin merkittävästi huonommalla tolalla kuin oikeistohallituksen aloittaessa. Arvoisa puhemies! Riikka Purra sanoi ennen vaaleja, että köyhiltä leikkaaminen ei perussuomalaisille käy. Silti köyhyyden äärimmäiset muodot, kuten asunnottomuus ja ruoka-avun tarve, kasvavat nopeasti Suomessa nyt, kun vahtivuoro on Orpolla—Purralla. Tämän kehityksen jatkuessa vaarantuvat yhdenvertaisuus ja yhteiskuntarauha. Samalla taloudellinen ahdinko koskettaa yhä laajemmin myös työssäkäyviä tai aiemmin keskiluokaksi itsensä kokenutta väestöä — tavallisia palkansaajia, pienyrittäjiä ja eläkeläisiä. Vaikka perussuomalaisten mukaan Donald Trumpin piti olla parasta mitä länsimaille on tapahtunut pitkään aikaan, suomalaisia kurittavat pian pahimmillaan myös Trumpin hinnat. Se tarkoittaa, että Donald Trumpin sotaretki on jo nyt nostanut öljyn hintaa ja uhkaa kasvattaa myös pienituloisten elinkustannuksia. Tässä tilanteessa talouspolitiikan pitäisi olla erityisen oikeudenmukaista, ei kokoomuksen eturyhmien sanelemaa. Perussuomalaiset puolestaan pöhisevät sekä Donald Trumpista että euron bensasta, vaikka nämä kaksi asiaa käytännössä sulkevat toisensa pois. Myös perussuomalaisten olisi identiteettipolitiikan syvästä suosta ymmärrettävä sen verran, että Trumpin hintojen myötä fossiilisista irrottautuminen ja vihreän siirtymän edistäminen on nimenomaan pienituloisen suomalaisen etu. Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen talouspolitiikan todellinen tarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa velkaantumisen vähentäminen vaan ainoastaan tulonjaon muokkaaminen rikkaimpien eduksi. Samalla hallituksessa istuvat oikeistopuolueet ovat tehneet lopullisen pesäeron pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon eli maailmanhistorian menestyneimpään yhteiskuntamalliin ja lähteneet ajamaan suomalaista yhteiskuntaa ideologisista syistä amerikkalaiseen suuntaan. Sillä tiellä odottaa miljardöörien valta ja tavallisen kansan syvenevä ahdinko. Oikeistohallituksen politiikka pudottaa arviolta 31 000 uutta lasta köyhyyteen — ja tämä, hyvät kansanedustajat, on tietoinen päätös. Lapsiperheköyhyyden syventäminen on paitsi moraalisesti väärin myös taloudellisesti kestämätöntä. Kun ylisukupolvinen syrjäytyminen kasvaa, valtion verotulot vähentyvät ja menot lisääntyvät. Köyhyydellä ja eriarvoisuudella on myös suora yhteys paljon puhuttuihin oppimistuloksiin. Tällä tiellä oppimistuloksien polarisaatio kasvaa entisestään, kun osalta viedään jo lapsuudessa tosiasialliset mahdollisuudet omien unelmien tavoitteluun. Kaiken päälle valtiovarainministeriöstä tulee julkisesti viestiä siitä, että Suomeen tulisi saada lukukausimaksut. Tämä katkaisisi siivet monen pienituloisen nuoren opiskeluhaaveilta. Tämän vuoksi erityisesti kokoomukselta ja pääministeri Orpolta toivoisin suoraa vastausta: oletteko te sitoutuneita maksuttomaan koulutukseen, vai seuraako nyt tehtyjen koulutusleikkauksien perässä maksuttoman koulutuksen romuttaminen, mikäli se on teistä kiinni? Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole yksilön vika, se on rakenteellinen ongelma. Kun oikeistopoliitikot ovat valmiita sysäämään yli satatuhatta suomalaista köyhyyteen yhdellä hallituskaudella, niin näin myös todella tapahtuu. Ja tässä juuri piilee jutun juoni: oikeisto ei voi sanoa, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, sillä omalla valtakaudellaan se on sössinyt valtiontalouden ja lisännyt köyhyyttä. Tälle kehitykselle on kuitenkin vaihtoehto. Kun vasemmisto sanoo, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, se tarkoittaa oikeudenmukaista tulonjakoa, varallisuuserojen kaventamista, työntekijöiden oikeuksien vahvistamista, reilun kilpailun varmistamista ja pienituloisista huolehtimista. Jos oikeistohallitus haluaa elää Outi Ojalan oppien mukaisesti, joita se mielellään siteeraa, niin voitte aloittaa perumalla härskin miljardilahjan suuryrityksille ja tuomalla kehysriiheen tarvittavat toimet, joilla vastataan työttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja ylivelkaantumiseen. Jos hallitus ei tähän pysty, se ei ole kaikkien suomalaisten puolella eikä etenkään köyhien suomalaisten puolella. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Suhosta tästä erittäin tärkeästä keskustelualoitteesta. Mehän eletään tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että oikeistohallitus on erittäin monella tavalla heikentänyt lastensuojelun tilannetta. Siellä puhutaan suorista leikkauksista, kuten jälkihuollon ikärajan laskemisesta ja henkilöstön pätevyysehtojen heikentämisestä, mutta sitten myös siitä sotepolitiikasta, joka ajaa hyvinvointialueet leikkaamaan ennalta ehkäisevistä palveluista tällaisessa tilanteessa, missä rahat eivät oikeastaan riitä edes lakisääteisiin tehtäviin. Juuri tällä hetkellä kentällä ollaan hyvin epätietoisia, koska kaksi vuotta on pyöritelty tällaista sadan miljoonan euron leikkausta, jonka kohdentuminen sosiaalipalveluissa on edelleen epäselvää. Kyllä se on, ministeri Rydman, teidän vastuullanne kertoa näille ihmisille, mistä te meinaatte tämän sata miljoonaa euroa repiä. Jos ei se lähde lastensuojelusta, niin lähteekö se vanhuksilta vai päihdesairailta ihmisiltä? Teillä ei ole hyviä vaihtoehtoja tässä, ja minä kehottaisin kyllä perumaan tämän leikkauksen. Me ollaan pitkään vasemmistoliitossa ajettu sitä, että voitontavoittelu kiellettäisiin lastensuojelun sijaishuollossa, ja haluan tämän painavan viestin tuoda myös tähän keskusteluun. Se olisi yksi keskeinen tärkeä keino saada tätä [Puhemies koputtaa] asiaa toimivammaksi.

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ihailla ministeri Marttisen pokkaa, kun hän perustelee tätä määräaikaisten työsuhteiden lisäämistä nuorilla, joiden elämää ja työelämää tämä nimenomainen esitys tulee vaikeuttamaan. Te olette varmasti, ministeri Marttinen, tutustunut omaan esitykseenne, mutta kun vaikuttaa siltä, että ette sitä vielä osaa, niin muistutan teitä siitä, että tämä esitys ei edes hallituksen oman esityksen mukaan tuo lisää työpaikkoja eikä lisää työtä. Tämä esitys ei tuo lisää uusia määräaikaisia työsuhteita työmarkkinoille, vaan niitä syntyy jatkossa toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden kustannuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että ne nuoret, jotka tulevat työelämään, saavat kivisemmän alun ja kivisemmän polun kohti työelämää ja toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Te pudistelette päätänne, mutta minä kysyn teiltä: kuinka te kehtaatte perustella nuorilla esitystä, joka heikentää nuorten asemaa? [Ben Zyskowicz: Eiks se ole parempi saada määräaikainen työ kuin työtä ollenkaan!]

Arvoisa puhemies! Kerta toisensa jälkeen hallitus perustelee rikkaille annettuja veroaleja dynaamisilla vaikutuksilla, mutta koskaan te ette pysty katsomaan niitä dynaamisia vaikutuksia, joita toteutuu silloin, kun te leikkaatte köyhiltä suomalaisilta. Tehän olette siis leikkauspäissänne aliarvioineet politiikkanne negatiiviset vaikutukset talouteen. Lopputuloksena verotulot ovat romahtaneet, alijäämät syventyneet ja ihmisten kuluttaminen vähentynyt. Arvio Suomen verotuloista on romahtanut alle vuodessa. Suuri syy tälle on lähes kolmen miljardin pudotus verokertymissä. Jopa arvonlisäveroista kertyy ennakoitua vähemmän verotuloja, vaikka te olette korottaneet alveja. Nyt on aika sanoa ääneen se, mikä on kaikille tässä vaiheessa selvää: oikeiston talouspolitiikka on epäonnistunut, ja se on epäonnistunut rankasti. Kysyisin pääministeriltä: Olisiko nyt oikea aika arvioida veropolitiikkanne suunta uudestaan? Ja ymmärrättekö, että jos haluatte saada talouden rattaat pyörimään, niin ihmisille täytyy tarjota tyhjän puheen sijaan konkreettisia parannuksia?

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä näe yhtä ainoaa syytä, minkä takia opposition pitäisi tukea näitä hallituksen epäonnistuneita työelämäheikennyksiä, kuten tätä määräaikaisuuksien helpottamista, joka ei edes hallituksen oman esityksen perusteella lisää työllisyyttä. Nämä eivät ole työllisyystoimia, nämä ovat sitä, että yritetään laittaa ay-liike polvilleen. Hallitushan lähti vaaleihin lupaamalla 100 000 uutta työpaikkaa, mutta sen sijaan työttömyyden kasvu on ollut räjähdysmäistä. Hallitus, teidän politiikkanne on epäonnistunut. Minä en ymmärrä, miksi opposition pitäisi tukea hallituksen epäonnistunutta politiikkaa. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on! Emme tue!] Te olette osoittaneet, että leikkaamalla ihmisten palveluista, sosiaaliturvasta ja työttömyystuesta te ette saa taloutta kasvuun ettekä te saa työllisyyttä nousuun. Koko Suomi on nyt nähnyt, että oikeiston talouspolitiikka ei toimi. Kokoomuksen vaalislogania mukaillen: nyt on oikea aika vaihtaa hallitus.

Arvoisa puhemies! Oikeistohallitus on ajanut Suomen työttömyyskriisiin, samalla kun muualla Euroopassa työllisyys kasvaa. Työttömyyskriisimme on kotitekoista sorttia, ja sitä on ollut orkestroimassa Petteri Orpon hallitus, joka lupasi 100 000 uutta työpaikkaa. Tuo lupaus on nyt syöty. Keskustan ja Liike Nytin jättämä välikysymys keskittyy oikeisiin asioihin ja vastaa monilta osin vasemmistoliiton linjoja. Erityisellä ilolla tervehdin keskustan esitystä purkaa edellisen hallituksen säätämä epäonnistunut pakkohakemusmalli, jonka purkamista olen itsekin peräänkuuluttanut. Ei ole salaisuus, että vielä edellisessä hallituksessa erityisesti keskusta ajoi tätä hakemustehtailumallia kuin käärmettä pyssyyn, vaikka sen epäkohdat olivat ilmeisiä. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin viisauden alku. Kiitän myös sitä, että keskustan esittämissä toimissa ei ole enää jälkiä Sipilän hallituksen politiikasta, joka Orpon hallituksen tavoin keskittyi duunareiden palkkojen polkemiseen ja työttömien kyykyttämiseen. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu keskustavasemmistolaisella yhteistyöllä, ja tämä historiallisen menestynyt linja jos jokin ansaitsee kunnianpalautuksen tässä ajassa. On hyvä, että keskustalla on ollut rohkeutta uudelleenarvioida aiempaa linjaansa. Puhemies! Oikeistohallituksen kaikkein suurin virhe on ollut kuvitella, että työllisyys kasvaa työntekijöiden ja työttömien asemaa heikentämällä. No, näytöt ovat taululla ja luvut ovat rumat. Hallitukselle voisi myöntää Suomen mestaruuden selittelystä, mutta selitykset eivät lohduta työttömäksi jääneitä ihmisiä. Silti tämä linja jatkuu tosiasioista piittaamatta. Suomeen ollaan nyt tuomassa perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia, vaikka edes hallituksen omassa esityksessä sen ei arvioida lisäävän työllisyyttä. Myös tämä esitys heikentää työntekijöiden asemaa sekä lisää turvattomuutta ja eriarvoisuutta työmarkkinoilla. Kun työntekijöiden asemaa heikennetään, tavoitteena on tietysti paisuttaa omistajien voittoja. Työpaikkoja sillä ei synny eikä ole syntynyt. Järkyttävää on myös se, miten ennätyksellisen suurta työttömien joukkoa kohdellaan tässä maassa. Ansioturvaa leikataan rajusti ja nopeasti, jos työpaikkaa ei löydy, ja yhä useampi työtön on sysätty toimeentulotuen varaan. Kun toimeentulotuen menot on käännetty kasvusuuntaan, niin tietysti siitäkin leikataan. Näin kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat suomalaiset laitetaan oikeistohallituksen epäonnistuneen politiikan maksumiehiksi ja -naisiksi. Puhemies! Vasemmistoliitto haluaa suomalaiset takaisin töihin. Aloitetaan rakennusalasta, jota oikeistohallitus on romuttanut. Ei voi olla niin, että asunnottomuus kasvaa Suomessa ja samaan aikaan rakentajia on työttömänä pilvin pimein. Ilmeisin ratkaisu tähän on kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja korjausrakentamisen lisääminen, ne vaativat välittömästi lisää korkotukivaltuuksia ja investointiavustuksia. Myös sosiaali- ja terveysalan työttömyys on noussut kestämättömälle tasolle oikeistohallituksen leikkauspolitiikan ja hyvinvointialueiden vaikean taloustilanteen myötä. Tähän meillä ei ole varaa, sillä tulevaisuudessa alalle tarvitaan yhä enemmän ihmisiä ja jokaisesta työntekijästä on pidettävä kiinni. Hyvinvointialueiden rahoitukseen tehtävät leikkaukset pitäisi nyt perua, hoitoonpääsyä nopeuttaa ja vanhuspalveluita vahvistaa. Tämä toisi myös töitä tuhansille hoitajille ja sote-ammattilaisille. Vasemmistoliitto haluaa toteuttaa pitkäaikaistyöttömien työtakuun, jossa jokaiselle työttömälle turvattaisiin viime kädessä palkkatuella työpaikka 12 kuukauden työttömyyden jälkeen. Myös räjähdysmäisesti kasvaneeseen nuorisotyöttömyyteen on vastattava laajalla toimenpidekokonaisuudella. Vähintä, mitä hallitus voisi tehdä, olisi korjata sen työllisyyspolitiikan ilmeisimmät virheet, kuten työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistot. Palautetaan suojaosat ja nostetaan ne kerralla 500 euroon kuukaudessa — niin lyhytkestoinen tai osa-aikainenkin työ saadaan jälleen kannattamaan. Keinoja ja vaihtoehtoja on, kun niihin uskalletaan tarttua. Kyse on myös priorisoinnista: suuryrityksien miljardiveroale ei tuo työtä eikä kasvua Suomeen, se paisuttaa ainoastaan osinkoja ja omistajien kukkaroita. Nyt on oikea aika lopettaa miljonäärien paapominen ja keskittyä siihen, että suomalaisille saadaan töitä. Arvoisa puhemies! Suomi ei ansaitse hallitusta, joka uskoo meidän kilpailevan laadun sijasta palkkoja ja työehtoja polkemalla sekä sosiaaliturvaa leikkaamalla. Siksi teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Orpon hallitus on radikaalisti epäonnistunut työllisyyspolitiikassaan ja lupauksessaan luoda Suomeen 100 000 työpaikkaa. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Arvoisa puhemies! Yle uutisoi keskiviikkona hyvinvointialueiden ja kuntien irtisanomisista. Irtisanottujen määrä on uutisen mukaan yhteensä noin 1 640 henkilöä. Se tarkoittaa eniten potkuja sitten 90-luvun laman. Tänä vuonna hyvinvointialueilla leikkaukset jatkuvat, mikä tarkoittaa lisää irtisanomisia. Hallitus on ollut kyvytön työttömyyskriisin edessä, ja koska täällä mielellään muistellaan Marinin hallitusta, niin muistellaan nyt sitten: Marinin hallitus jätti Orpon—Purran hallitukselle ennätyksellisen hyvän työllisyystilanteen. [Hälinää] Se on nyt sössitty muun muassa näillä mittavilla irtisanomisilla, ja samaan aikaan työttömien asemaa on heikennetty esimerkiksi leikkaamalla työttömyysturvaa useilla eri tavoilla. Varapääministeri Purra, pidättekö kohtuullisena, että työttömiä rangaistaan työttömyydestä, vaikka hallitus ei kykene parantamaan työllisyystilannetta?

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen, te perustelitte äsken työllisyydellä tätä esitystä, mutta tässä esityksessähän sanotaan: ”Tutkimustieto ei osoita lakimuutoksella olevan selviä työllisyysvaikutuksia.” Tämä määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen ei lisää työllisyyttä, vaan se on jälleen yksi heikennys työntekijöille. Erityisen härskin tästä esityksestä tekee se, että vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon tulevat olemaan huomattavat. Raskaussyrjintä tulee suurella todennäköisyydellä lisääntymään, ja syntyvyyden arvioidaan mahdollisesti laskevan. Tätä jälkimmäistä perustellaan hallituksen esityksessä aivan käsittämättömällä lauseella: ”Vaikutus voidaan kuitenkin katsoa vähäiseksi, sillä sen on tutkittu vaikuttavan lähinnä naisiin”, ja niin edespäin. Minun on vaikea ymmärtää, että kukaan kehtaa perustella mitään esitystä näin törkeästi, mutta joudun valitettavasti toteamaan, että Orpon hallituksen työmarkkinapolitiikassa törkeydellä ei ole ollut tähänkään asti rajoja. En voi kannattaa tätä esitystä.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä iso kuva politiikassa tällä hetkellä on se, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut ja hallituksen työllisyyspolitiikka on niin ikään epäonnistunut. Työllisten sijaan on saatu aikaan työttömyyskriisi, eikä velan taittamisesta ole tietoakaan. Minusta on erittäin ristiriitaista, että samaan aikaan kun hallitus on asettanut tavoitteekseen taittaa velkaantumista, te kuitenkin annatte lisäetuja suuryrityksille ja rikkaille suomalaisille, ja samaan aikaan nyt helmikuussa voimaan astuvat toimeentulotukeen eli viimesijaiseen tukeen tehdyt lukuisat heikennykset. Näiden leikkausten jälkeen täytyy kysyä, voiko Suomessa saada enää riittävää tukea silloin kun omat voimat eivät riitä. Pääministeri Orpo, minulla on teille kaksi kysymystä: Oletteko te keskustellut niiden ihmisten kanssa, jotka elävät toimeentulotuen varassa, ja tiedättekö te, mitä näille ihmisille kuuluu? Toinen kysymys on: ymmärrättekö, että teidän hallituksenne toimesta toimeentulotukea tarvitsee yhä useampi ihminen ja yhä useampi perhe [Puhemies koputtaa] ja näiltä perheiltä te olette leikkaamassa?