Satonen Arto

Arvoisa puhemies! Pyrin olemaan tiivis, mutta muutamaa sanaa en malta olla tästä sanomatta, vaikka täällä on kyllä erinomaisia puheenvuoroja jo ministerin esittelypuheenvuorosta alkaen ja myöskin edustajien taholta käytetty, kuten äsken muun muassa edustaja Vestman ja moni muukin. — Tässä täytyy aloittaa kuitenkin siitä, mistä täällä myöskin aloittivat muun muassa Hänninen, Vornanen ja Lyly, että lähtökohtaisestihan tämä opiskelijaperäinen maahanmuutto on ihan positiivista. Näitä lukujahan on tässä käyty jo paljon lävitse, mutta muistan myös itse sellaisen luvun, että noin puolet valmistuneista jää Suomeen ja kaksi kolmasosaa haluaisi jäädä. Eli silloin siellä on semmoinen kuudenneksen porukka, joka olisi tietysti ihan meille potentiaalinen meidän kansantalouttamme hyödyttämään, koska — kuten täällä taisi edustaja Lyly todeta — tämä opiskelu on erittäin hyvää kotoutumista. Halusin tämän sanoa aluksi, koska on väärin, jos jää sellainen kuva, että kun nyt näitä tiettyjä sääntöjä erittäin hyvistä syistä on pakko kiristää... Se ei saa antaa sellaista viestiä, että Suomi ei olisi hyvä paikka opiskella ja me ei haluttaisi tänne ulkomaalaisia opiskelijoita. Mutta kieltämättä — ja edustaja Vestman hyvin viittasi siihen, mitä viime kaudella tapahtui — tässä on käynyt niin, että me ollaan oltu liian sinisilmäisiä tämän järjestelmän kanssa. Se näkyy muun muassa siitä, että mehän ajatellaan, tai ainakin itse ajattelen niin ja luulen, että moni muukin suomalainen ajattelee, että opiskelija, joka tulee tänne opiskelemaan, on yleensä semmoinen kaksi—kolmekymppinen, yleensä sinkkuhenkilö, joka tulee muualta tänne opiskelemaan ja sen tutkinnon suorittamaan ja sitä kautta sitten elämässä eteenpäin, mutta nythän meillä on käynyt niin, että meille on tullut selvästi vähän vanhempaa väkeä, joka on tullut perheineen. Syy on ollut nimenomaan se, että näissä lähtömaissa, jotka täällä on jo moneen kertaan mainittu, jotka ovat varsin köyhiä Keski-Aasian maita, osalle jo se on iso asia, että pääsee ylipäätään tänne EU-alueelle, ja se on ollut se ikään kuin motiivi, ja sitten se, että saadaan vielä perhe siihen mukaan, on vielä parempi. Sitten on varmasti ollut niin, että kun nämä agentit siellä toimivat, niin he ovat antaneet ihan väärää käsitystä Suomesta, kuinka helppoa tai vaikeaa täällä on saada esimerkiksi työpaikkoja, ja muutenkin siitä hintatasosta ja kaikesta elämisestä täällä on annettu selvästi väärää informaatiota. Haluan kuitenkin uskoa, että aikoinaankin, kun tätä lakia on muutettu, se on tehty hyvässä tahdossa mutta siinä ei ole ymmärretty, mitä siitä seuraa. Se kuvaa sitä, että näissä asioissa pitäisi olla varovainen, niin ettei mennä ojasta allikkoon. Onneksi nyt ollaan siinä tilanteessa, että näitä valuvikoja tässä korjataan. Se on tärkeää myös tämän koko opiskelijaperäisen maahanmuuton kannalta ja sen hyväksyttävyyden kannalta, että ne kiistattomat ongelmakohdat korjataan. Aivan viimeiseksi haluan sanoa sen, että kaikkein suurimpia kärsijöitä tästä systeemistä, missä meillä on näitä ongelmia ollut, ovat olleet ne opiskelijat itse ja heidän perheenjäsenensä, jotka ovat siihen leipäjonoon päätyneet, koska heitä on aivan totaalisesti, ainakin osaa heistä, huijattu siellä omien agenttien antamien väärien tietojen kautta. Sellaisten ihmiskohtaloiden välttäminen olisi äärimmäisen on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tätäkin asiaa on jo ennakkokäsittelyssä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitellyt, ja se on toki totta, minkä täällä edustaja Lyly — ja varmaan myöskin edustaja Suhonen — mainitsi, että palkansaajapuolella tätä asiaa ei ole nähty ongelmaksi. Mutta se nyt vasta olisikin ihmeellistä, jos se nähtäisiin ongelmaksi, että saa itse päättää, koska lomansa pitää. Se olisi kyllä kieltämättä jo aika erikoista, jos sekin muodostuisi ongelmaksi. Sen sijaan työnantajapuolella tämä on kyllä ollut ongelma, ei varmaan kauhean laajasti, mutta tietyissä tilanteissa kyllä. Se neljän kuukauden aika ei myöskään kaikissa tilanteissa valitettavasti mitään auta, jos kaikki ilmoittavat, että he haluavat olla joulun ja loppiaisen välin lomalla, käyttävät säästövapaita silloin, tai heinäkuussa. Ei se auta yhtään, vaikka sen tietää neljä kuukautta ennen, varsinkaan sellaisilla aloilla, joilla on äärimmäisen vaikea löytää muuta henkilökuntaa sitä korvaamaan. Mutta aivan kuten ministeri tässä hyvin sanoi, niin tässähän on vähän niin kuin vyö ja henkselit. On aika korkean kynnyksen takana, että työnantaja voi sen määritellä, koska se säästövapaa pidetään. Itse asiassa tämän takiahan työnantajapuoli on meillä valiokunnassa tätä kritisoinut. Se olisi halunnut paljon joustavamman järjestelmän kuin mikä tämä on. Mutta tässä on pistetty kirkko keskelle kylää, ja uskon, että jatkossakin aivan valtaosassa tilanteista käy niin, että työnantaja ja työntekijä pystyvät yhdessä sopimaan, koska sitä säästövapaata pidetään, ja sitten on vain niitä muutamia yksittäisiä tilanteita, joihin nyt tulee tämä mahdollisuus, että työnantaja voi hyvin perustellusta syystä sitten todeta, että sitä säästövapaata ei juuri nyt voida pitää. Eli varmaan tämä vaikutus ei tule olemaan kauhean iso, mutta tietyssä tilanteessa tämä on tärkeä lisämahdollisuus. Mutta jokainen asiantuntija, joka on käynyt valiokunnassa, on korostanut sitä, että pääsääntö jatkossakin on se, että siitä sovitaan yhdessä.

Arvoisa puhemies! Työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunta on tätä asiaa jo ennakkokäsittelyssä käsitellyt, ja aivan kuten edustaja Suhonen täällä ensimmäisessä puheenvuorossaan todisti, näkemys tästä asiasta on jakautunut. Eli ei voi kyllä sanoa, että työneuvosto tai yt-asiamies nauttisi molempien työmarkkinaosapuolten luottamusta, tai on varmaankin nauttinut luottamusta siinä tehtävässään, mutta tarpeellisuutta kun arvioidaan, niin työnantajapuoli on selvästi ilmoittanut, että he eivät näe tälle tarvetta. No, tässä on kyse kuitenkin ennen kaikkea hallinnon säästöistä, ja sillä kokemuksella, jota itsellänikin on työ‑ ja elinkeinoministeriöstä, kyllä se vain niin on, että jos ja kun hallinnosta on säästettävä — ja ymmärtääkseni kaikki poliittiset puolueet sitä tukevat, että hallinnosta säästetään — niin kyllä silloin on pakko tarkastella myös tehtäviä ja sitä, millä tavalla pystytään virkamiesten työaikaa mahdollisimman tehokkaasti käyttämään. Tässähän ei ole nyt kyse siitä, että nämä kaikki tehtävät, jotka yt-asiamies tai työneuvosto ovat tehneet, jätettäisiin jatkossa tekemättä. Näinhän ei ole, vaan osa tehtävistä siirtyy työtuomioistuimeen ja osa Lupa‑ ja valvontavirastoon. Sitten voidaan myöskin hyödyntää näiden asiantuntijoiden aikaa muihin tehtäviin. Aikojen saatossa sitten tietysti tulee nähdä, miten tämä järjestelmä lähtee siellä uudessa muodossa toimimaan. Oma käsitykseni on, että tulemme tulevina vuosina ja tulevalla vaalikaudella tässä salissa olemaan vielä aika monta kertaa tämäntyyppisten asioitten kanssa tekemisissä jotakin ministeriötä ja jotakin erityiselintä koskien, koska kyllä meidän on pakko hallintoa saada tehokkaammin toimimaan.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian ripeästi käsitellyt. Minä luulen, että nyt olennaista on se, että täällä asiat saadaan sujuvasti etenemään silloin, kun kyse on sellaisista asioista — tai kaikistakin, mutta nimenomaan sellaisista asioista — jotka ovat ihmisille tärkeitä. Ja kuten tässä on kuvattu, tämä on ollut kyllä tärkeä asia. Ehkä juuri sen takia tämä on tärkeää, että kun suomalainen metsäteollisuus on niin voimakkaasti investoinut Uruguayhin, niin se on tietysti johtanut siihen, että se on sellainen maa, jossa myöskin suomalaisia työntekijöitä on varsin paljon niissä hankkeissa ollut mukana. Jos en vallan väärin muista, niin Uruguay oli yhteen aikaan maailmassa ainoa maa, jossa Suomi oli suurin ulkomainen investoija. Nämä metsäteollisuushankkeet olivat niin mittavia — Uruguay on kuitenkin kohtuullisen pieni maa — Uruguayn mittakaavalla, että Suomi nousi siellä kaikkein suurimmaksi investoijaksi. Se on tietysti erittäin iso juttu myös. On erittäin hyvä, että tämmöisiä asioita hoidetaan. Kiitokset tässä vaiheessa ministerille ja myöskin ministeriön neuvottelijoille, jotka ovat tämän asian yhdessä Uruguayn kanssa saaneet aikaan. Kiitos myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asian ripeästä käsittelystä.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi, että tämä on ollut pitkä harjoitus, että tähän lopputulokseen on nyt vihdoin päästy. Se todellakin pitää paikkansa, että tämä on ollut pitkä harjoitus, koska muistan itsekin, kun käytiin Kataisen hallituksen neuvotteluja muistaakseni 2011 ja silloin Lauri Ihalainen oli SDP:n pääneuvottelijana ja silloin kirjasimme sinne tämän, että pitää tämä yhdistelmävakuutus saada aikaan, kun työelämä oli jo silloin muuttumassa sen suuntaiseksi, että monet tekevät töitä osittain palkansaajana, osittain yrittäjänä, ja sitten siinä voi olla vielä jotain apurahatuloa. Siis tämä ongelma jo silloin havaittiin, mutta näin pitkä tie on ollut siinä, että se on saatu eteenpäin. Erinomaista, että nyt ollaan maalissa. Toki näitä yksityiskohtia sitten vielä tietysti valiokuntatasolla on viisasta tarkastella.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty sitä keskustelua, mikä välikysymys on ollut vaikuttavin. Minä luulen, että se 2022 välikysymys oli kyllä todella vaikuttava, kun paitsi että se johti siihen, että tuli tämä parlamentaarinen työryhmä, joka varmaan nytkin olisi tarpeen, niin se johti myös siihen, että keskusta sai kertoa kaikki ne asiat, joita se ei ole saanut punavihreässä hallituksessa läpi, ja nyt sitten tämä nykyinen hallitus on pystynyt ne toteuttamaan. Eli siinä mielessä se oli merkittävä. Vieläkään en ymmärrä, miksi keskusta oli siinä hallituksessa. Kaikkineen voin sanoa sen, että tässä on myös positiivisia asioita ilman muuta, jos me katsotaan, mitä tuotantoeläintiloilla tapahtuu, nautapuolella, maitopuolella, siipikarjapuolella, mitä on tapahtunut elintarvikeviennin suhteen, paljonko se on kasvanut, miten nämä investoinnit ovat menneet positiiviseen suuntaan. Mutta on totta, että nämä viljanviljelytilat ovat vaikeuksissa, ja totta kai nämä maailmantilanteet vaikuttavat. Meidän kaikkien intressi on se, että suomalainen maatalous pärjää ja kannattaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Se on tietysti selvää, että julkisia varoja pitää vastuullisesti ja läpinäkyvästi hoitaa, ja tämä keskustelu on sikäli ihan tarpeellinen. Minä toivon kyllä samalla tavalla kuin Lintilä, että tästä jäisi jotain rakentavaa. Mutta haluan kyllä palata myöskin tähän edustaja Koskisen puheenvuoroon: Kyllä pitäisi elää itse niin kuin opettaa. 2019, kun te olitte viimeksi hallitusohjelmaneuvotteluissa, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] niin teidän päärahoittajanne SAK:n edustajia oli teidän neuvottelijoina siellä SDP:n mandaatilla hallitusohjelmaneuvotteluissa. Kuulostaako se siltä, että teidän vaalirahoittajienne intressejä on hoidettu virkamiesten kautta? Ja tämä toinen asia, johon täällä myös edustaja Kauma viittasi: kun teidän ainoa keskeinen vaalilupauksenne on se, että ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus palautetaan, joka on teidän päärahoittajanne keskeisin intressi ja vaatimus, [Välihuutoja vasemmalta] niin miltä tämä ihan oikeasti kuulostaa? Minä toivon, että kaikki ottaisivat opikseen ja eläisivät niin kuin opettaa.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on sinällään aiheellinen, ja huoli nuorten tulevaisuudesta ja myös työllisyydestä on ihan vakava asia, vaikka, kuten täällä edustaja Vuornos sanoikin, erityisesti vastavalmistuneiden osalta tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. Tässä valitettavasti tälläkin kerralla oppositio ja keskusta ovat parempia kertomaan ongelmista kuin esittämään ratkaisuita. Jos ratkaisuista puhutaan, niin tässä on puhuttu tästä työllistämistakuusta, josta nyt ymmärretään, että se on täysin epärealistinen. Sitten te esitätte esimerkiksi sitä, että sivukuluista pitäisi saada puolet alennusta. No, kun hallitus on jo tehnyt työllistämissetelin, jolla saa palkasta puolet kevennystä, niin jos se ei vedä, niin ei varmaan sekään vedä, että sivukuluista alennetaan. Eli kyllä tässä juuri niitä keinoja käytetään. Sitten ihan lopuksi täytyy sanoa vielä se, että minä en ymmärrä määräaikaiseen työsuhteeseen liittyvää keskustelua, koska juuri sillä tavalla nuorille saadaan työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Sitä koko vasemmisto mukaan lukien keskusta täällä salissa vastustaa.

Arvoisa puhemies! Tästä itse asiasta on helppo olla samaa mieltä. Tämä on hyvä täsmätoimi maatalouden hyväksi, sitä tarvitaan, ja kotimainen ruokatuotanto pitää kaikissa oloissa turvata. Mutta on kyllä pakko todeta edustaja Lohen puheenvuoron johdosta, kuka täällä puhuu. En tarkoita teitä henkilökohtaisesti, mutta keskusta oli edellisessä hallituksessa valtiovarainministeripuolue, [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] ja sen hallituksen tekemä säästölista oli kyllä melkein kuin tyhjä paperi. Silloin romutettiin kehykset, ja sitten kun oli korona-aika ohitse, niin toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ei edes palattu niihin kehyksiin. Eli siinä ei ollut kyllä taloudenhoidossa päätä eikä häntää. Kun sitten Orpon hallitus aloitti, niin meillä ensimmäisenä oli pöydällä valtiovarainministeriön suosituksen pohjalta, että neljä miljardia pitää tehdä suoria säästötoimia sen jäljiltä, kun edellinen hallitus oli jättänyt kaikki tekemättä. Voin kyllä sanoa, että sieltä ei kannata hirveästi opastaa siinä, miten taloutta pitää hoitaa.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, mihin edustaja Lohi päätti puheenvuoronsa. Kyllä nämä työllisyystoimet tulevat ihan varmasti vaikuttamaan, kun tämä kasvu lähtee liikkeelle. Itse asiassa ensimmäisiä merkkejä alkaa nyt olla. Juuri viimeisimmät tiedot Duunitorilta kertovat, että toukokuussa on avoimien työpaikkojen määrä kääntynyt kasvuun, mikä on varmasti kaikille iloinen uutinen. Se on tietysti aivan totta, että tämä julkisen talouden haaste on sellainen, että edes nopea — joka näyttäisi olevan tapahtumassa — talouskasvu, joka vaikuttaa myös työllisyyteen, ei yksinään tätä ratkaise. Sen takia kyllä tämä sitoutuminen velkajarruun ja se, että puolueet kertovat aidosti, mitkä ne vaihtoehdot ovat, on äärimmäisen tärkeätä. Keskustalle täytyy antaa tunnustus siitä, että te sentään kerroitte jo, että kaksi kolmasosaa tästä tasapainottamisesta tehdään säästöillä ja yksi kolmasosa veronkorotuksilla. Ainoastaan jäi kertomatta, mitkä ne säästöt ovat ja mitkä ne veronkorotukset. [Markus Lohen välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tässä on useita tärkeitä asioita, mutta keskeisimmät asiat valtiovarainministeri jo omassa puheenvuorossaan toki totesi. Se, että verotulokertymässä on nyt tapahtunut muutos, on todella iso asia. [Timo Harakka: Onko se pysyvä muutos?] Se kuvastaa sitä, että talous on kääntynyt nousuun. Kun edustaja Heinonen täällä omassa puheenvuorossaan totesi useita näitä lukuja, niin en lähde niitä toistamaan. Tämä on merkittävä muutos, ja tämä saattaa olla signaali siitä, että tämä kehitys tulee jatkumaan, ja todennäköisesti onkin. Toinen asia on se, että työllisyystilanne paranee tietysti viiveellä, ja sen takia on tärkeätä, että toteutetaan niitä täsmätoimia juuri tähän tilanteeseen liittyen. Sen takia nämä panostukset täällä nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi tai sen tilanteen helpottamiseksi ja myös pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi ovat juuri oikeita täsmätoimia, mitä tässä tilanteessa tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia. Syrjintäperusteisiin ehdotetaan lisättäväksi vanhemmuus ja perheenhuoltovelvollisuus. Syrjinnän kiellon todetaan nimenomaisesti koskevan myös määräaikaisia työsuhteita. Hyvitysvelvollisuus ulotetaan koskemaan myös työvoimaa toiselta työnantajalta vuokraavaa yritystä, ja työnantajalle lisätään kirjallinen selvitysvelvollisuus määräaikaisuuden päättymisen syistä tai palvelussuhteen jatkamatta jättämisestä, jos määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva on palvelussuhteensa aikana ilmoittanut raskaudesta, synnytyksestä tai perheenhuoltovelvollisuudesta. Lisäksi kanneaika työhönottotilanteita koskevissa asioissa pitenee vuodesta kahteen vuoteen, ja kanneajan kuluminen keskeytyy asian tultua vireille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Tämä esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa olevaa kirjausta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa esitystä ja sen tavoitteita vähentää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Erityisen tervetulleena valiokunta pitää hyvitysvelvollisuuden laajentamista käyttäjäyrityksiin. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä työnantajan selvitysvelvollisuuteen tehtävin täsmennyksin ja huomioin. Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä myös lakialoitteen 7/2024, jonka sisältämät lakiehdotukset valiokunta ehdottaa hylättäväksi jäljempänä valiokunnan mietinnössä esitettävistä syistä. Arvoisa herra puhemies! Tämän selvitysvelvollisuuden osalta valiokunta kuuli hyvin laajasti sekä työnantajien että työntekijöiden edustajia, ja yleisesti tultiin siihen tulokseen, että tämä perheenhuoltovelvollisuus-käsite on käsitteenä epämääräinen. Sen takia tässä työnantajan selvitysvelvollisuudessa valiokunta esittää sellaista muutosta, että perheenhuoltovelvollisuuden sijasta puhuttaisiin perhevapaista, jotka on työsopimuslaissa määritelty, ja sitä kautta ne ovat täsmällisempiä. Tämä on valiokunnan esitys. Tämän osalta tosiaan valiokunta sitten päätyi muuttamaan esitystä. Muilta osin valiokunnan enemmistön kanta oli hallituksen esityksen mukainen.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama ajatus tähän eläkekeskusteluun: Itse asiassa täytyy sanoa, että hyvin pitkälle olen samaa mieltä kuin mitä edustaja Lyly tässä aiemmin kuvasi näistä haasteista, jotka eläkejärjestelmään tulevat pitkälti tämän itse järjestelmän ulkopuolelta. Näistä olen samaa mieltä. Ehkä yhden siihen vielä lisään: Lyly otti esille syntyvyyden, mutta sitten tietysti olennaista on se, mikä meillä on työikäisen väestön määrä, ja silloin tietysti tullaan myös tähän työperäisen maahanmuuton kysymykseen. Ymmärtääkseni meillä 10 000—15 000 ihmistä, jos oikein muistan, vuosittain jää enemmän eläkkeelle kuin tulee nuoria työmarkkinoille, ja silloin tietysti me tarvitaan sitä väkeä, jotta tämä työikäisten määrä ei vähene, koska se vaikuttaa sitten tähän eläkejärjestelmään ihan merkittävästi. En sinänsä halua ottaa kantaa mihinkään yksittäiseen lukuun, koska se on omasta mielestäni itse asiassa aivan järjetöntä, koska totta kai se riippuu meidän työllisyystilanteesta. Silloin kun meillä on kotimaassa paljon ihmisiä työttömänä, ei tarvita juuri ulkomaista työvoimaa, mutta sitten taas kun on työvoimapula, niin silloin tarvitaan. Mutta pitkässä juoksussa kun katsotaan, näen kyllä sen huonona, jos meillä työvoiman määrä vähenee. Silloin meillä kyllä tulee haasteita eläkejärjestelmässä. Sitten ehkä totean edustaja Suhosen puheenvuoron johdosta ja tästä kolmikannasta sen, että ehkä tuon ensimmäisen puheenvuoroni vähän epäselvästi ilmaisin, mutta tarkoitin sitä, että tähän oli nyt helppo päästä, kun tähän löytyi tämä ratkaisu tämän osakepainon kautta. Tässä ainoa asia, joka oikeasti eläkkeensaajalle vaikuttaa, on tämä indeksirajoitin, mutta kuten edustaja Lindén tässä kuvasi, niin se on aika epätodennäköistä ja se aika harvoin osuu kohdalleen. Sitten tietysti jos nämä järjestöt olisivat joutuneet etsimään sellaista ratkaisua, joka olisi vaikuttanut joko eläkkeiden tasoon, maksutasoon tai eläkeikään, silloin tietysti tämä tehtävä olisi ollut huomattavasti vaikeampi. Tiedän kyllä, että sellaisiakin ratkaisuja on joskus tehty, ja ymmärtääkseni ainakin edustaja Lyly on ollut niitä tekemässä. Niihinkin ratkaisuihin on päästy, mutta totta kai vaikeuskerroin on silloin sitten jo huomattavasti suurempi molemmin puolin pöytää, jos sillä on välittömiä vaikutuksia joihinkin näihin kriittisiin kohtiin. Nyt löytyi vielä ikään kuin helppo ratkaisu, jolla tästä päästiin eteenpäin. Kaikkineen erittäin positiivinen asia.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös siihen kantaan, että tämä on hyvä ratkaisu. Olen aikaisemminkin sanonut tässä salissa, että eläkejärjestelmän osalta tämä kolmikanta toimii. Kaikilta muilta osin ei ehkä tietysti hyvin toimikaan, mutta tässä on toiminut. Tosiaan, kuten täällä edelliset puhujat ovat sanoneet, tässä on kirkkaasti päästy niihin julkisen talouden vahvistamistavoitteisiin, mitkä asetettiin. Tietysti hyvä kysymys on, olisiko niihin päästy, jos nämä tavoitteet olisivat olleet huomattavasti kunnianhimoisemmat. Mutta nämä ovat kuitenkin merkittävät, ja tähän päästiin nyt kohtuullisen helpolla ratkaisulla, koska tätä osakepainoa lisättiin. Tämä indeksirajoitin on tässä uusi asia, ja sehän vastaa sen tyyppiseen tilanteeseen, joka meillä tässä muutama vuosi takaisinpäin oli, eli olimme semmoisessa vaiheessa, joka ei ole normaali tilanne, että inflaatio nousee enemmän kuin palkat, ja silloin ajauduttiin tämäntyyppiseen järjestelmään. Tämä on varmaan sellainen hyvä järjestelmä olla olemassa sentyyppisen tilanteen varalta. Eli kaiken kaikkineen täytyy olla tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olin silloin vielä itsekin hallituksen jäsen, kun tätä touhuttiin, ja tämä nähtiin sellaisena asiana, että oli hyvä, että kolmikantaisesti pystyttiin joku asia yhdessä ratkaisemaan ja ratkaisu tehtiin, mutta tietysti sitten, jos jatkossa on vielä mittavampia eläkeratkaisuita edessä, on vaikeuskerrointa huomattavasti lisää. Mutta tässä vaiheessa tämä on hyvä ratkaisu ja tosiaan parantaa jonkun verran myös nuorten asemaa, mikä on hyvä ja tämän eläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta hyvä asia, ja todellakin tämä vastaa niihin asetettuihin tavoitteisiin ihan kirkkaasti ja on kaikkineen toimiva ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen lyhyesti valiokunnan mietinnön: Hallituksen esityksessä on kyse yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevien direktiivien (EU) 2024/1499 ja (EU) 2024/1500 täytäntöönpanemisesta ja muutoksia yhdenvertaisuusvaltuutetusta ja tasa-arvovaltuutetusta annettuihin lakeihin, naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettuun lakiin sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettuun lakiin. Direktiiveissä on vahvistettu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Lisäksi tässä käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan kahta muutoin tarpeelliseksi osoittautunutta tarkennusta lainsäädäntöön. Valtuutettuja koskeviin lakeihin lisätään säännökset mahdollisuudesta delegoida valtuutetun toimivaltaa toimiston esittelijöille. Toiseksi yhdenvertaisuuslakiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan hyvityskanteen nostamisen määräaika alkaa kulua uudelleen vasta, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisu on saanut lainvoiman. Tätä asiaa valiokunta piti oikein hyvänä. Kaikkineen työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaisena ja selkeänä. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä. Tähän liittyy myös vastalause, josta varmaan kohta kuulemme.

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, meidän taloudessa menee tällä hetkellä paljon paremmin kuin aikaisemmin. Vienti on vetänyt jo viime vuonna hyvin, ja nyt on myös kotimarkkinat saatu liikkeelle. Mutta siitä olen kyllä edustaja Räsäsen kanssa samaa mieltä, että tämä velkajarru on silti iso asia, että miten siihen pystytään vastaamaan. Täytyy sanoa, että minäkin olen lukenut Antti Lindtmanin puheen ja ei Suomella vielä niin hyvin mene, että nyt olisi aika ruveta jarruttamaan niistä työmarkkinauudistuksista, mitä on saatu aikaan, kun on saatu asiat kääntymään oikeaan suuntaan. Jos niin tehdään, jos tuleva hallitus rupeaa ottamaan taaksepäin siitä, mitä tähän mennessä on tehty, niin silloin kuoppa kasvaa entistä suuremmaksi ja silloin joudutaan tekemään muilla sektoreilla vielä enemmän. Mielestäni sillä valitulla tiellä, missä nyt ollaan, on äärimmäisen tärkeää jatkaa, ja toivon, että siihen löytyy laaja tahto tästä salista.

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen saanut tässä olla valmistelusta asti mukana, niin paitsi että haluan kiittää yhteistyöstä, olen tietysti tyytyväinen myös tämän aloitteen saamaan vastaanottoon. Täälläkin on ollut pelkästään puoltavia puheenvuoroja, ja niin kuin aiemmin todettiin, tämän aloitteen allekirjoittajien määrä on poikkeuksellisen suuri. Se kuvaa sitä, että tästä asiasta ollaan hyvin paljon yhtä mieltä, ja kun yli puoluerajojen asioita yhdessä hoidetaan, niin niitä saadaan myös aikaan. Mutta pyysin oikeastaan tämän puheenvuoron vielä sen takia, että en muistanut tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani onnitella Lylyä tästä tuhannennesta puheenvuorosta. Ehkä vähän pilke silmäkulmassa voin sanoa, että se tuhannes puheenvuoro oli muuten yksi parhaimmista. [Naurua] Toivon todellakin, että asia etenee hallintovaliokunnassa ja saadaan vielä tällä vaalikaudella aikaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin tärkeä aloite, ja oli ilo olla itsekin tässä edustaja Lylyn, joka on ensimmäinen allekirjoittaja, ja myöskin edustaja Bergbomin kanssa tähän aloitteeseen nimiä keräämässä. Täytyy muuten sanoa, että tässä oli sekin hyvä puoli, että tässä tosiaan on koko sali, kaikki puolueet, mukana, ja se kuvaa sitä, että sentyyppisellä toiminnalla kuin esimerkiksi Tampereen sarjavalittaja on saanut aikaan, ei ole minkäänlaista hyväksyntää tämän salin mielestä. Se on ihan oikein, koska aivan kuten Lyly kävi läpi, tämähän on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi yksityisille kodinrakentajille, kun heidän hankkeensa ovat viivästyneet näitten valitusten takia ja valitukset ovat lisänneet kustannuksia, viivästyttäneet projekteja. Se on ihan kohtuuton tilanne, koska tämä valittaja ei ole millään tavalla asianosainen näissä asioissa. Tämä Tampereen tilanne on ehkä yksi räikein esimerkki tällä hetkellä, mutta vastaavantyyppisiä tilanteita meillä on eri puolilla Suomea, joten tähän asiaan on saatava aikaan muutos. Tämä on nyt yksi keino, joka tässä aloitteessa on. Sen lisäksi tiedän, että ministerit Meri, Ikonen ja Multala parasta aikaa selvittävät myös, mitä kaikkia muita keinoja vielä voitaisiin tehdä, jotka vaikuttaisivat samaan suuntaan. Kyllä kunnallisvalitusoikeus on tärkeä, mutta sitä ei saisi käyttää asioiden tarkoitukselliseen viivyttämiseen ja niin sanottuihin kiusantekovalituksiin, kuten tässä aloitteen perusteluissa sanotaan. Tässä voisi olla muitakin keinoja, esimerkiksi sellainen, että jos vaaditaan lupa johonkin hankkeeseen sekä kunnalta että valtiolta, niin niitä voitaisiin käsitellä rinnakkain samaan aikaan, jolloin tätä ei voisi viivästyttää sillä, että kun yhdestä asiasta on saatu päätös, niin sitten tehdään toisesta asiasta valitus. Eli se olisi yksi keino, mitä voitaisiin tehdä. Sitten ovat tietysti nämä maksuihin liittyvät kysymykset. Se on tietysti itsestäänselvää, että silloin jos valitus menee läpi, on ymmärrettävää, että silloin on kohtuullista, että siitä ei koidu kustannuksia, mutta sitten jos valitukset eivät mene läpi, kun niistä aiheutuu kuitenkin yhteiskunnalle kuluja, niin sitä maksupolitiikkaakin voisi tarkastella. Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä lopuksi esille myös sellaisen tilanteen, joka meillä on tällä hetkellä Sastamalassa, minun kotikunnassani. Sinne ollaan rakentamassa pitkästä aikaa kovan rahan kerrostaloa. Tilanne on se, että viereisellä tontilla oleva taloyhtiö nimenomaan päätti, että se ei valita siitä, mutta yksi taloyhtiön asukas on valittanut. Silloin herää kysymys, toteutuuko tässä demokratia, pitäisikö sen valitusoikeuden tuossa tilanteessa kuulua vain taloyhtiölle. — Tällaisilla ajatuksilla toivon, että tämä aloite menee eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitalan puheenvuoro oli kyllä erittäin hyvä. Nimittäin juuri tämä esimerkki, josta kerroitte, on tapahtunut voimassa olevan lainsäädännön perusteella, eli tällä lailla ei ole ollut mitään tekemistä sen kanssa. Edustaja Suhonen sanoi siinä ihan oikein, että sanoin puheessani, ettei juurikaan lisää. Tarkoitan sitä, että en usko, että tämä muutos, jos me katsotaan määräaikaisten työsuhteiden kokonaismäärää, jotka siis pitkälti ovat julkisella sektorilla perustellusta syystä, kokonaisuutena tulevat merkittävästi lisääntymään. Siihen en usko. Tämä on tietysti asia, joka selviää sitten, kun nähdään, miten asia etenee, mutta en siis usko tähän. En myöskään usko, että tämä on käänteentekevä — edustaja Lylylle totean — koko talouden kannalta, mutta joka ikinen uudistus, jolla me saadaan rekrytointikynnystä alemmaksi, on juuri tässä tilanteessa tärkeä, kun me tarvitsemme kipeästi niitä uusia työpaikkoja erityisesti nuorille ja alanvaihtajille.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä asiasta on täällä jo pitkään keskusteltu, ja täällä oli jo ensimmäisessä käsittelyssäkin mittavat keskustelut, mutta en silti malta olla ottamatta kantaa muutamaan täällä esitettyyn väitteeseen: Ensimmäinen asia on se, että mikä tällä hetkellä on työmarkkinoilla Suomen suurin ongelma. Minä olen kuvitellut, että tässä salissa on yhteinen näkemys siitä, että se on avoimien työpaikkojen liian vähäinen määrä. Jos näin on, niin vahvasti ihmettelen, minkä takia vasemmisto-oppositio — johon myös keskustan voi laskea mukaan, kuten äsken kuultiin — vastustaa joka ikistä esitystä, jolla rekrytointikynnys alenee ja joku ihminen, joka muuten jäisi kokonaan vaille työtä, tulee sen myötä saamaan määräaikaisen työsuhteen. Se on huomattavasti parempi, että ihmisellä on määräaikainen työsuhde, kuin se, että hän on kokonaan työttömänä. Tätä siis ihmettelen. Sitten mitä tulee näihin määräaikaisiin työsuhteisiin yleensä, niin tässä sotketaan nyt kaksi asiaa aivan totaalisesti keskenään. Tämä järjestelmän muutos ei tule, en usko, kovin merkittävällä tavalla lisäämään määräaikaisia työsuhteita. Varmaan jonkin verran lisää, mutta ei kovin merkittävällä tavalla. Se, mikä on tällä hetkellä iso ongelma, on, että meillä on paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita, nimenomaan julkisella sektorilla, ja jokainen kansanedustaja, varsinkin ne, jotka tätä esitystä vastustavat, voi ihan itseltään kysyä, olenko minä kunta- ja aluetason päättäjänä tehnyt kaikkeni, että niitä määräaikaisia työsuhteita olisi minun hyvinvointialueellani ja minun kunnassani vähemmän. Omalta osaltani voin sanoa, että olen tehnyt ja olen vaikuttanut siihen aikoinaan, kun olin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallinnossa. Näen tämän asian kyllä sellaisena, että kun ne päätökset tehdään — totta kai valtiollakin on joku määrä määräaikaisia työsuhteita, mutta kyllä ne määräaikaiset työsuhteet ovat nimenomaan siellä kunnissa ja hyvinvointialueilla, ja on yliopistoissa myös paljon — niin näissä hallinnoissa olevien henkilöiden kannattaa siellä toimia, jotta voidaan niihin asioihin puuttua. Tämä lakiesitys ei tule muuttamaan sitä asiaa mitenkään merkittävällä tavalla, koska joka tapauksessa, vaikka tätä lakiesitystä ei olisi ollut, olisi olemassa edelleen se mahdollisuus, että perustellusta syystä voidaan määräaikainen työsuhde pitää. Arvoisa rouva puhemies! Sitten vielä ihan lopuksi tästä raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä: Kuten täällä edustaja Honkasalokin sanoi, se on ehdottomasti kielletty. Sen lisäksi meillä oli vielä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa toinen esitys, jossa vielä tiukemmin kiristettiin sitä eli tehtiin vielä tiukemmaksi se, että taistellaan tätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää vastaan, ja tähän lakiesitykseen tai tähän ehdotukseen, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä, vielä valiokunta yksimielisesti lisäsi seurantalausekkeen, että tätä asiaa vielä erikseen seurataan. Eli sille kysymykselle on tehty se, mikä on mahdollista.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä kaksi lyhyttä näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma: Palaan siihen, minkä sanoin aiemmin, kun muun muassa edustaja Rantanen siihen viittasi. Kyllä, Suomessa on varsin paljon määräaikaisia työsuhteita, ja ne ovat pääosin naisilla ja pääosin julkisella sektorilla. [Piritta Rantanen: Juu!] Eli pistetään me kaikki, jotka olemme hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksentekijöitä, ne yhdessä kuntoon. Ei yksityisillä työnantajilla, sellaisilla kuin vaikka Lundénin K-kaupalla, ole tällaisia ollenkaan siinä laajuudessa. [Vasemmalta: Ja nollatuntisopimuksia!] Siellä on aivan erilainen yhteistyö työnantajan ja työntekijöiden välillä, eli julkinen sektori voi tästä nauttia mallia. Sitten mitä tulee tähän raskaus- ja perhevapaasyrjintään, niin se on vakava asia, ja sen asian osalta tosiaan nyt on toinen lakiesitys, joka siihen puuttuu. Se on yksiselitteisesti kiellettyä. Mutta vielä sen vuoksi, että jos jotain seurauksia tulee, valiokunta sopi tästä lausumasta, ja tämä lausuma oli ymmärtääkseni valiokunnassa yksimielinen. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä sosiaalidemokraattien ryhmästä]

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, kuinka kauan tätä debattia kannattaa jatkaa, mutta ehkä sen haluan tässä todeta edustaja Furuholmin puheenvuoroon, niin kuin olen todennut joskus aikaisemminkin, että minä pitäisin opposition toimintaa vielä loogisena, jos te kannattaisitte niitä esityksiä, joille on laskettu huomattavat työllisyysarviot, ja vastustaisitte niitä, joille ei ole laskettu, mutta kun te vastustatte vielä voimakkaammin esityksiä, kuten esimerkiksi työttömyysturvauudistusta, jolle laskettiin 40 000:n työllisyysvaikutus, kuin mitä te vastustatte tätä. Eli tehän lähdette siitä, että te vastustatte näitä kaikkia, ja te ette halua sitä rekrytointikynnystä alentaa, vaan päinvastoin te teette esityksiä Ruotsin mallin myötämääräämisoikeuksista ja muista, joilla rekrytointikynnystä korotettaisiin. [Antti Lindtman: Mites se Ruotsin työllisyys?] Eikö tässä tilanteessa, jossa Suomen talous ja työllisyys ovat vaikeuksissa, rekrytointikynnystä pidä alentaa eikä korottaa? [Antti Lindtman: Paljos se Ruotsin työllisyysaste on sen myötämääräämisoikeuden myötä?]

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta teki tähän kaksi täsmämuutosta, kuten tässä mainittiin, mutta puhutaanpas nyt itse tästä asiasta. Se on totta, että meillä Suomessa on aika paljon määräaikaisia työsuhteita, nimenomaan perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niitä on erityisesti julkisella sektorilla, ja siellä onkin hyvä kysymys, kuinka moni täälläkin olevasta väestä on esimerkiksi hyvinvointialueiden hallinnossa. Miksi siellä ei tehdä sellaisia ratkaisuita? Itse olen ollut tekemässä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa aikoinaan päätöstä, jolla sijaisia vakinaistettiin iso määrä. Sen jälkeen heitä vain sitten siirrettiin eri osastoille, mutta he olivat vakituisessa työsuhteessa ja heidän määräaikainen työsuhteensa lopetettiin. Siellä se on mahdollista. Nyt me puhumme siitä, että joku pieni yrittäjä hakee ensimmäistä tai uutta työntekijää, mikä on hänelle iso riski. Siinä suhteessa, että se kynnys alenee, se tuo niitä uusia työpaikkoja, mutta pistetään julkisella sektorilla määräaikaiset kuntoon, ja jos siinä ollaan yhtä mieltä, niin se auttaa itse ongelmaan.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että en pysty kyllä lainkaan ymmärtämään tätä SDP:n linjaa. Kun kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä työmarkkinoilla on se, että meillä ei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, ja esimerkiksi maaliskuussa 2026 julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorista 70 prosenttia kertoi kokevansa paineita työn saamisesta, niin kyllä sellaisessa tilanteessa se, että ihminen saa vaikka määräaikaisen työsuhteen, on paljon parempi kuin se, ettei saa työsuhdetta ollenkaan. Ja kun on tämä ajatusmalli siitä, että tämä lakiesitys vain ikään kuin muuttaa vakituisia työsuhteita määräaikaisiksi mutta ei johtaisi siihen, että rekrytointikynnys alenee ja syntyy uusia työsuhteita, niin näin ei todellakaan ole. Tiedän kyllä, että tälle ei voida laskea — valtiovarainministeriö ei kykene laskemaan — työllisyysvaikutuksia, koska heillä ei ole sellaisia laskentamalleja, mutta tämä nimenomaan on se, millä rekrytointikynnystä alennetaan. Se on iso asia, kun uusi työntekijä palkataan yritykseen, ja se kynnys on saatava alemmaksi.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kyse on siis työsopimuslain muuttamisesta, ja esittelen nyt valiokunnan siitä tekemän mietinnön. Mietintö sisältää myös kaksi vastalausetta, joista varmaan sitten kuullaan perusteluineen tämän keskustelun yhteydessä. Tällä hetkellä Suomen työmarkkinoiden suurin ongelma on avoimien työpaikkojen vähäisyys, ja tämän esityksen tavoitteena on purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa erityisesti pk-yritysten toimintaedellytyksiä. Näitä tavoitteita työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeinä ja puoltaa tämän lain hyväksymistä tietyin muutoksin. Tässähän on kyse kolmesta eri asiasta. Ensimmäinen on se, että lakiesityksen mukaan jatkossa määräaikaisen työsopimuksen voisi työnantajan aloitteesta tehdä enintään vuoden ajaksi ilman laissa edellytettyä perusteltua syytä. Alkuperäisessä esityksessä oli mahdollista jakaa tämä vuoden aika kolmeen eri jaksoon, mutta siitä valiokunnan mietintöesityksessä on luovuttu, eli nyt se jakso voi olla vain yksi jakso ja enintään vuoden ajaksi. Jos se jakso on lyhyempi kuin vuosi, niin silloin se on vain se yksi jakso kuitenkin. Sen jälkeen on tehtävä, jos työsuhde jatkuu, joko toistaiseksi jatkuva tai perusteltu määräaikainen työsopimus. Tämä oli siis ensimmäinen kohta. Lisäksi valiokunta teki sellaisen muutoksen, että kun tässä on kyse aina uudesta työsopimuksesta, niin jos se tehdään saman henkilön kanssa, jonka kanssa on tehty aiemmin, niin se aika silloin, koska voidaan tehdä uudelleen ilman perustetta oleva määräaikainen työsopimus saman henkilön kanssa, oli hallituksessa kaksi vuotta, mutta se muutettiin viiteen vuoteen. Tämä muutos tehtiin nimenomaan sen takia, että joissain pitkissä perhevapaatilanteissa, joissa ollaan esimerkiksi useampi lapsi saatu, on ollut mahdollista, että tämä kaksi vuotta olisi jäänyt lyhyeksi ajaksi, ja sen takia tämä muutettiin viiteen vuoteen. Nämä valiokunnan tekemät muutokset ovat tämän mietinnön mukaan erityisen myönteisiä nimenomaan esitysten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutusten kannalta. Toisena asiana tässä esityksessä on työnantajan takaisinottovelvollisuudesta luopuminen siinä tilanteessa, jossa työsuhteessa olevien työntekijöiden lukumäärä säännöllisesti on vähintään 50, ja tämä muutos keventää hallinnollista taakkaa erityisesti pk-yrityksissä. Kolmantena asiana tässä on lomautusilmoitusajan lyhentäminen 14 päivästä 7 päivään, ja samalla säädettäisiin mahdollisuudesta sopia työpaikkakohtaisesti lakiin perustuvan lomautusilmoitusajan noudattamisesta. Lomautusilmoitukseen liittyen säädettäisiin myös niin sanotusta vastaanotto-olettamasta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että voidaan sopia, että tämä lomautusilmoitusaika lyhenee puoleen. Tämän sopimuksen voi tehdä työntekijöiden puolelta ja ensisijaisesti luottamusmies tai luottamusvaltuutettu tai sitten yhteistoimintaedustaja. Tämäkin oli valiokunnan tekemä pieni muutos. Näillä kaikilla henkilöillä on tehostettu työsuhdeturva, joka tietysti takaa sitten sen neuvottelumahdollisuuden. Eli nämä pienet täsmennykset tähän tehtiin. Tässähän on kyse siitä, että jos tämä lomautusilmoitusaika päätetään lyhentää, niin se helpottaa silloin vaikeuksissa olevan yrityksen toimintaa, koska usein yritys on aika isoissa vaikeuksissa, jos se joutuu lähtemään irtisanomisiin tai lomautuksiin, ja se samalla suojaa myöskin jäljellä olevia työpaikkoja. Arvoisa rouva puhemies! Vielä lopuksi: Valiokunta on päättänyt tehdä lausuman, jonka luen tässä sanasta sanaan: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa tarkoin ja arvioi ilman perusteltua syytä tehtäviä määräaikaisia työsopimuksia koskevien säännösten sukupuolivaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimiin, jos hallituksen esityksen vaikutusarvioissa mainitut naisten työmarkkina-aseman heikennykset toteutuvat käytännössä. Selvitys seurannan ja arvioinnin tuloksista on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2029 loppuun mennessä.” Eli näillä mainitsemillani muutoksilla valiokunta siis puoltaa tämän lakiesityksen etenemistä, ja kuten totesin alussa, tästä on tehty valiokunnassa kaksi vastalausetta, jotka varmaan täällä sitten erikseen esitellään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös niihin, jotka pitävät tätä esitystä hyvänä. Kiitokset ministeri Rydmanille sen tuomisesta. En malta olla sanomatta myös muutamaa sanaa tästä saattohoidosta, kun olen sitä omalla paikkakunnallani Sastamalassa seurannut. Meillä oli siellä aikoinaan sellainen terveyskeskuslääkäri, joka vielä ennen näitä hyvinvointialuejärjestelmiä rupesi kehittämään tätä saattohoitoa ja ajoi sitä voimakkaasti paikallisesti läpi ja sai aikaan sen, että tämmöinen saattohoito-osasto oli meillä varsin korkeatasoinen. Sitä on sitten myöhemmin kehitetty, ja tällä hetkellä tämä saattohoitohan pitkälti Pirkanmaalla keskittyy tietenkin Tampereelle, joka on maakunnan keskus ja suurin kaupunki, mutta toisaalta myös Sastamalaan. Eli nämä ovat lähinnä ne paikat, joissa tätä saattohoitoa nykyisin annetaan. Kun olen tässä sitten ihan maallikkona seurannut muutamien omien läheisten näkökulmasta — tai en nyt aivan hirveän läheisten, mutta kuitenkin... No, oma isänikin oli aikoinaan kyllä saattohoidossa. Siitä on toki jo enemmän aikaa. Mutta viime aikoinakin olen kuitenkin siellä käynyt tutustumassa ja vierailemassa ja nähnyt, kuinka tärkeätä se on, että ihmisten viimeisistä hetkistä huolehditaan asianmukaisesti, ja kuinka tärkeätä se on paitsi hoidettaville myöskin heidän läheisilleen. Tämä on todella hyvä asia, että tähän ollaan nyt panostamassa. Se on tosiaan ihan ykkösasia myös siinä mielessä — en myöskään halua mennä sinne eutanasiakeskusteluun — että näen tämän todella tärkeänä, että tätä saattohoitoa arvostetaan. Se mahdollistaa sen, että ne ihmiset, jotka tähän tilanteeseen ajautuvat, mahdollisimman arvokkaasti sitten saavat sen loppuajan ja saavat siinä tilanteessa mahdollisimman hyvää hoitoa, mikä on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan kiitoksilla ministeri Grahn-Laasoselle ja hallitukselle tästä esityksestä. — Tämä on ollut pitkään toivottu, että työkyvyttömyyseläkkeellä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevat voisivat pienemmällä riskillä kokeilla työntekoa tai mahdollisesti myöskin lisätä sitä työntekoa, jolla on tietysti heidän omaan toimeentuloonsa vaikutusta, ja niin kuin täällä monet ovat sanoneet, tällä työllä on myös iso henkinen merkitys. Myöskin koko yhteiskunnan kannalta tässä on kyse aika isosta asiasta. Meillä on tällä hetkellä täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä noin 91 500 henkilöä, ja heistä noin kymmenen prosenttia tällä hetkellä tekee työtä. Voi kuvitella, että siellä on potentiaalia enemmän kyllä, kun tämä nyt helpottuu. Osatyökykyisistähän, joita meillä on noin 21 000, 80 prosenttia tekee jo tällä hetkellä työtä, mutta kuitenkin tässä on olemassa selkeä potentiaali, ennen kaikkea sitten kun työmarkkinat vetävät vahvemmin, että siellä avautuu näitä työmahdollisuuksia myös osatyökykyisille ja työkyvyttömyyseläkkeellä oleville. Tämähän on ollut tavallaan se suomalainen tapa toimia. Meillähän on sellaisia maita, joissa on tietty kiintiöjärjestelmä, niin että esimerkiksi tietyn määrän henkilökunnasta pitää olla vaikka osatyökyvyttömiä ja muuta, mutta me ei olla haluttu mennä tämän tyyppiseen järjestelmään, vaan me ollaan toimittu niin, että jos henkilö on työkykynsä menettänyt tai osan työkyvystään menettänyt, niin silloin on oikeus tähän eläkkeeseen mutta sen ohella voi tehdä sitten työtä, ja sitä kautta sitten se toimeentulo näistä lähteistä turvautuu. Eli tavallaan tuetaan, jos henkilö ei ole täydessä työkyvyssä, mutta annetaan kuitenkin mahdollisuus, jos työkykyä on jäljellä ja sopivia työtehtäviä on tarjolla, parantaa sitä omaa toimeentuloa työn kautta. Tässä nyt tämä suojaosan korotus tekee sen, että tässä tulee huomattavasti vielä houkuttelevampi vaihtoehto osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleville. Kaiken kaikkineen erittäin hyvä uudistus.

Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä eri käsitys tuosta työllisten määrästä. Kun katsoin niitä lukuja — en ole ehtinyt juuri nyt tarkistaa — niin muistaakseni 29 000 oli eroa helmikuun 2023 ja 2026 välillä, mutta tämä on varmaan hyvä tarkistaa. Kaikkineen sen, mitä hallitus on tehnyt, ideahan on ollut siinä, että suomalaisen työn kilpailukykyä parannetaan, ja se, että meidän vienti tässä maailmantilanteessa kasvaa, on aikamoinen osoitus siitä, että on tehty oikeita asioita. Se on toki totta, että kotimarkkinoille tarvitaan edelleen vauhtia lisää, mutta tämän meidän keskustelun aikana tuli tieto, että kun tammi—maaliskuulta katsotaan osuuspankkien maksukortteja, niin on 5,3 prosentin kasvu, ja jos meillä on inflaatio kaksi prosenttia, niin se kertoo siitä, että meillä on aikamoista kasvua nyt tulossa myös kotimarkkinoille. Ja ne hallituksen täsmätoimet kehysriihessä — muun muassa kotitalousvähennyksen parantaminen, korjausrakentamiseen panostaminen ja YEL-uudistus — ovat juuri oikeita toimenpiteitä tähän tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä ehdotus. Kyllä se on itsestään selvää, että ne keskeiset asiat, mitä täällä pitää hallita, kun Suomeen kotoudutaan, ovat nimenomaan kielitaito ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemus ja töihin pääseminen. Kun täällä puhuttiin esimerkiksi siitä, että meillä on ollut ongelmia työperäisen hyväksikäytön kohdalla — toki täytyy sanoa, että tämä hallitus on niihin tarttunut kyllä enemmän kuin aikaisemmat hallitukset, mutta siellä on ongelmia — niin nimenomaan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kieltä, tuntevat suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän, on paljon vaikeampi huijata kuin niitä, jotka eivät osaa kieltä ja jotka eivät tunne suomalaista yhteiskuntajärjestelmää. Mitä sitten näihin kansanopistoihin tulee, niin ymmärrän kyllä sen kansanopistojen huolen siitä, mikä heidän tulevaisuutensa on, ja siellä monet ovat tehneet hyvää työtä, mutta kyllä tässä pitää ensisijaisena asiana olla se, että tämä kotouttaminen on tehokasta ja myös taloudellisesti tuloksellista. Siinä on sitten toissijaista, voiko sitä tarjota kansanopisto tai joku muu, mutta ei se lähtökohta voi olla se, että kansanopistojen ylläpitäminen on se ykkösasia, vaan ykkösasia on tehokas ja toimiva kotouttaminen.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tätä Yleä aika pitkään, kun olen toiminut myös Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajana aiemmin ja vetänyt yhden Ylen parlamentaarisen ryhmänkin. Kyllä minä näen kanssa aika isona arvona kuitenkin sen, että meillä on tämmöinen valtakunnallinen tiedonvälitys. Kyllä ne pelisäännöt ovat samanlaiset kuin ne ovat vaikka BBC:llä, että poliitikot päättävät kyllä rahoista ja resursseista, mutta poliitikot eivät päätä sisällöstä, ja kyllä se on oikea tapa. Kyllähän meille itse kullekin semmoisia tilanteita tulee, kun on siellä Ylellä haastateltavana tai jossakin väittelyssä — välillä varmaan meistä jokainen on niin joskus miettinyt — että tässä on nyt vähän niin, että vastaan on sekä vastaväittäjä että toimittaja. Mutta niitä tilanteita tulee kaikille, ja se on oma asiansa, mutta ei siitä saa vetää sellaista johtopäätöstä, että me ruvetaan täältä ohjaamaan sitä, millä tavalla se journalismi toimii. Sellaisissa maissa, joissa ei ole tällaista Yleisradiota, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, on erittäin huono asia, että siellä tämä median käyttö on jakautunut sillä tavalla, että siellä on ihan selkeästi konservatiivinen media ja sitten hyvin liberaali media. Kun nämä kaksi eivät keskustele keskenään ja niillä on omat katsojansa, niin ihmiset erkaantuvat entistä enemmän toisistaan, ja se ei ole kyllä yhteiskunnan kehityksen kannalta millään lailla hyvä asia. Sitten kun verrataan näitä vaihtoehtoja, mitä eri maissa on, niin Yle kuitenkin puolustaa paikkaansa. Kuitenkin useissa tutkimuksissa suhteessa muihin medioihin Yle on luotettavimmaksi arvioitu. Arvoisa rouva puhemies! Ottaisin vielä sellaisen asian tässä esille, että tämän yhteiskunnallisista asioista kertomisen lisäksi Ylellä on tietysti iso rooli myös kulttuuri- ja urheilupuolella. Kyllähän sen havaitsin Ylen hallinnossa olleena, että jos ajatellaan vaikka, että suomalaisia televisiosarjoja viedään maailmalle, niin ei siitä ilman Yleä tahdo oikein mitään tulla. Ensin ne pitää näyttää Ylellä, ja Ylen pitää olla niissä myös taloudellisesti mukana, jotta niistä saadaan niin laadukkaita, että ne sitten voi joku meiltä myös muualle ostaa. Sama koskee näitä suuria urheilutapahtumia. Kyllä se on äärimmäisen tärkeätä, että Yle välittää ne kaikille suomalaisille. Ne ovat kuitenkin semmoisia kansakuntaa yhdistäviä hetkiä, ja sillä on oma arvonsa tässä. Ja tietenkin lastenohjelmista ja monista muista, jotka siellä Ylen laajassa repertuaarissa ovat, vallitsee varsin laaja näkemys suomalaisten keskuudessa, että ne ovat hyviä ja toimivia ja sellaisia halutaan myös jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Wallinheimo kuvasi hyvin sitä, mikä tämän uudistuksen tarkoitus on. Toki nämä alueelliset neuvostot ovat varmaan aikanaan puolustaneet paikkaansa, mutta uskon kyllä, että tälläkin järjestelmällä hyvin päästään eteenpäin. Se, mistä ehkä enemmänkin kannan huolta, kun tässä nyt liikunnasta ja liikuntarakentamisesta puhutaan, on se, että jos oikein ymmärsin, niin kuntien hankkeiden määrä oli vähentynyt ainakin siinä jaossa, mikä tänä vuonna tehtiin. Kun rakentaminenkin elää tämmöistä lama-aikaa, niin nythän nimenomaan on semmoinen aika, että nyt pitäisi kuntien näitä isoja rakennushankkeita tehdä, sikäli kuin ne ovat taloudellisesti mahdollisia ja järkeviä. Oma kotipaikkakuntani kyllä tässä näyttää esimerkkiä. Meillä on parasta aikaa käynnissä uimahallin, liikuntahallin rakentaminen, joka on reilusti yli 20 miljoonan euron hanke. Se on vähän yli 20 000 asukkaan kunnalle iso panostus, mutta kun se tehdään tähän aikaan, se saadaan todennäköisesti selvästi edullisemmin kuin se saataisiin siihen aikaan, kun rakentaminen on aktiivisempaa, ja se vielä todennäköisesti myöskin valmistuu etuajassa, niin että kuntalaiset saavat sen hyödyn sitten aikaisemmin. Nyt on kyllä kunnilla oikea aika rakentaa eikä pelkästään liikuntahankkeita vaan myös päiväkoteja ja kouluja, jos niihin on tarvetta, koska nyt on siinä suhteessa otollinen jakso. Tämän vain halusin tuoda tässä esille.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä lakiesitys, jota itsekin kannatan, on saanut täällä varsin laajan tuen — edellisestä puhujasta en ole ihan varma, mutta muuten näyttää olevan varsin laaja tuki. Jos tässä laajemmin tätä asiaa miettii, niin oikeastaan Kari Rajamäki tällä kertaa kehui SDP:n edustajaa ja sanoi aika hyvin, että tässä maahanmuuttopolitiikassa pitää olla hyväsydäminen mutta ei sinisilmäinen. Siinä on minun mielestäni aika olennaisesti kiteytetty tämä asian ydin. Totta kai meidän pitää ennaltaehkäistä potentiaalisesti vaarallisten henkilöiden pääsyä Suomeen. Meillä pitää olla keinot karkottaa täältä ne ihmiset, jotka ovat rikoksiin syyllistyneet. Ja jos ei olla maassa laillisesti, niin sen takiahan meillä on järjestelmät, millä tavalla laillisesti maassa ollaan, jotta voidaan puuttua siihen, jos laittomasti maassa oleskellaan. Jos näin ei voitaisi tehdä, niin eihän tällä ensimmäiselläkään osalla olisi mitään merkitystä. Eli kyllä tämä on tärkeää, että näitä viedään eteenpäin. Täällä hallituskaudella näissä asioissa on päästy eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Palaan tähän: vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, mikä ymmärtääkseni on Outi Ojalan aikoinaan sanoma. Se on täysin ymmärrettävää, koska totta kai niiden ihmisten toimeentulo on eniten uhattuna, jos valtio ei pärjää, jotka saavat toimeentulonsa joko kokonaan tai pääosin valtiolta. Mutta sitten minä ihmettelen sitä, kun samaan aikaan me katsotaan näitä opposition vaihtoehtoja: vasemmistoliiton vaihtoehto, miinus 65 000 työtöntä, vihreiden vaihtoehto, miinus 15 000 työtöntä, ja demarien vaihtoehdon työllisyysvaikutuksia ei edes julkistettu. [Välihuutoja vasemmalta] Tämä tarkoittaa sitä, että jos me olisi toimittu teidän vaihtoehtonne mukaan, meillä olisi vielä enemmän ihmisiä, jotka olisivat tällä hetkellä työttömiä. Nyt kun vasemmistoliitto on vielä lähtenyt mukaan tähän kahdeksan miljardin veropommiin, niin te olette ajamassa Suomea Kreikan tielle, ja se ei ole kyllä suomalaisen köyhän etu.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös näihin kiitoksiin ministerille ja hallitukselle. Tässähän on tosiaan takana, niin kuin tässä puhuttiin, myös tämä parlamentaarisen työryhmän työ, jossa sain itsekin olla viime vaalikaudella mukana. Kyllähän siinä työssä hyvin selväksi tuli se, että kyllä me kotimaisen ruuan saatavuus voidaan turvata vain ja ainoastaan sillä, että kaikki tämän ruokaketjun osapuolet pärjäävät siinä prosessissa. Toinen on se — me puhumme tästä huoltovarmuudesta — että meillä ei ole sitä huoltovarmuutta, jos meillä ei normaaliaikana kannata Suomessa tuottaa ruokaa ja teollisesti tehdä elintarvikkeita. Eli kyllä me tarvitaan sitä, että alkutuottaja, teollisuus ja kauppa toimivat sellaisilla pelisäännöillä, että siinä kaikki pärjäävät, ja nyt tässä näitä pelisääntöjä sitten hieman oikeudenmukaistetaan. Tässä on toki puhuttu siitä, että on pelkoa ruuan hinnan noususta, on pelkoa tuonnin kasvusta. Näitä asioita kannattaa seurata, mutta nyt on tärkeää, että tämä viesti saadaan eteenpäin.

Puhemies! Kiitokset ministeri Grahn-Laasoselle tästä esityksestä. Kuten ministerin esityksestä kävi ilmi, raskaus- ja perhevapaasyrjintä, jota joka neljäs on kokenut, on merkittävä kysymys, ja se, mitä voidaan tässä nyt lainsäädännön puitteissa tälle asialle tehdä, on viisasta tehdä. Tässä on hyviä täsmennyksiä, kuten muun muassa hyvitysvelvollisuuden ulottaminen myöskin käyttäjäyrityksiin sekä selvitysvelvollisuuden asettaminen työnantajalle. Nämä ovat erittäin positiivisia. Tämä myös osoittaa sen, että hallitus ottaa tämän raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kysymyksen hyvin vakavasti ja ymmärtää, että se on yksi osa meidän perhepolitiikkaa. Meidän työmarkkinoita ja perhe-elämää täytyy yhteensovittaa sillä tavalla, että se palvelee molempia yhtä lailla samanaikaisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ihan lyhyesti otan kiinni edustaja Lylyn puheenvuorosta, kun hän puhui tästä kansainvälisestä osuudesta: Se on ihan totta, että tämä rajat yli tapahtuva yhteistyö on näissä asioissa tosi tärkeätä. Muistan itse asiassa siltä ajalta, kun olin työministerin tehtävässä, että Suomi ja Viro taisivat olla ensimmäiset maat, jotka hyödynsivät tätä eurooppalaista muistaakseni ELA-nimistä järjestöä niin, että tiettyjä rakennustyömaita ratsattiin yhdessä suomalaisten ja virolaisten viranomaisten kesken. Ylipäätään se, että meillä tiedonkulku erityisesti Suomen ja Viron välillä on saatu toimivaksi, on erittäin hyvä. Senkin takia, että tässä onnistuminen edellyttää myös tätä kansainvälistä yhteistyötä, minusta on ollut todella hyvä asia se, jonka itse asiassa edellinen hallitus aloitti ja jota tämä nykyinen on jatkanut, että on valittu nämä työperäisen maahanmuuton kohdemaat. Sehän ei estä sitä, ettei voida jostain muualtakin tulla, mutta kun on valittu ne kohdemaat — tällä hetkellähän ne ovat Intia, Filippiinit ja Vietnam, käytännössä ne kolme, joista tulee — ja kun sieltä tulee suurempi osa sitä väkeä tai sanotaan, että lähinnä kohdistuu niihin maihin se työperäinen maahanmuutto, joka Suomeen tulee, niin silloin meidän on helpompi myöskin heidän viranomaistensa kanssa tehdä sitä yhteistyötä. Juuri sen takia myös ministeritasolla on näitä yhteistyöverkostoja avattu ja tavattu kollegoita sieltä ja näin poispäin, jotta saadaan nämä pelisäännöt selkeiksi ja ennen kaikkea saadaan ne tulijat ymmärtämään sitä, miten tämä suomalainen työelämä toimii, mitkä pelisäännöt täällä ovat ja nimenomaan että täällä ei tarvita mitään välikäsiä vaan täällä voidaan suoraan työnantajien palvelukseen tulla.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvää keskustelua. Muutama ajatus vielä tähän loppuun. Ensinnäkin siitä, mikä ylipäätään on oikein ja mikä on väärin työmarkkinoilla: Lähtökohta tietysti on se, että Suomessa tehdään töitä suomalaisin työehdoin ja suomalaisin pelisäännöin, [Timo Suhonen: Oikein!] ja se on sekä työntekijän että työnantajan etu. On tietysti tässä suhteessa tärkeätä myös se, että tämä valvonta toimii. Ja täällä jo aiemminkin oli puhetta esimerkiksi siitä, että kun tiedonsaanti viranomaisten kesken on riittävää, niin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua. Täällä on keskustelun kuluessa jo aika paljon käyty läpi näitä yksittäistapauksia, minkälaisia näitä on ollut, mutta otan muutaman esimerkin, jotka ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Yksi on se, että tämä lainsäädäntö eri maissa on erilainen ja myös kulttuuri on erilainen. Esimerkiksi tämä kynnysraha, josta täällä on puhuttu, on Suomessa laiton, ja meidän pitää pystyä valvomaan, että sitä ei myöskään oteta. Mutta monissa muissa maissa se on täysin laillinen, ja siitä seuraa ikään kuin se, että ne ihmiset, jotka tulevat näistä köyhemmistä maista, ovat saattaneet omassa maassaan tottua tällaiseen käytäntöön. Se vaikeuttaa sen asian ratkaisemista Suomessa. Eli ainakin niihin meidän työperäisen maahanmuuton kohdemaihin meidän pitää pystyä välittämään semmoista tietoa, että Suomessa tällaista kynnysrahaa ei hyväksytä. Se on ensimmäinen näkökohta. Ja ylipäätäänhän, kuten täällä on käynyt ilmi, nämä ongelmat — eivät pelkästään, mutta suurelta osin — liittyvät nimenomaan näihin maahanmuuttajien keskinäisiin suhteisiin. Eli usein kyllä hyväksikäytetty on maahanmuuttaja, mutta usein myös hyväksikäyttäjä on maahanmuuttaja. Tämä on se haaste, joka tähän liittyy, ja siellä saattaa olla epäluottamusta viranomaisia kohtaan, mikä myös tarkoittaa sitä, ettei niin helposti näistä asioista uskalleta puhua eteenpäin. Arvoisa puhemies! Sitten toinen tilanne on sellainen, johon on vaikea päästä kiinni, ja se on se, että molemmilla on ikään kuin intressi tässä asiassa. Eli työnantajan intressi on se, että ei tarvitse maksaa suomalaisten pelisääntöjen mukaista palkkaa, mutta myös työntekijällä on intressi: jos hän tulee selvästi köyhemmästä maasta, niin vaikka hän ei saisikaan kuin vaikka 80 prosenttia siitä palkasta, niin se on hänelle ikään kuin suuri palkka. Tämä oli ongelma erityisesti silloin, kun Suomen ja Viron välinen palkkaero oli merkittävä. Silloinhan meillä oli tämäntyyppisiä tapauksia, että maksettiin palkat ihan normaalisti, kyllä, mutta sitten Tallinnassa otettiin pankkiautomaatista osa rahoista poies ja niin poispäin. Tämäntyyppiset asiat ovat myös sellaisia, joihin on vaikea päästä kiinni. Sitten meillä oli tämä marja-ala, jossa oli erittäin suuria väärinkäytöksiä sekä Suomessa — ei kaikissa yrityksissä, mutta laajalti — että myöskin Thaimaan päässä. Siinä oli paljon sellaista, joka ei kestänyt päivänvaloa. Onneksi jo tämän hallituksen aikana se systeemi muokattiin aivan uudeksi. Se toki vaikuttaa siihen, miten koko toimiala voi toimia, mutta ei liiketoiminta voi perustua siihen, että jatkuvasti työehtoja poljetaan. Eli se oli erittäin tärkeää, ja jos tämäntyyppisiä esiintyy muillakin aloilla, niin niihin on ilman muuta puututtava. No, sitten lisään tähän vielä myöskin kuluttajavastuun. Eli kyllä meistä jokaisen pitää se ymmärtää, että jos meillä on lähipitseria, joka jatkuvasti myy kuuden euron pitsaa, niin siellä eivät varmasti ole työntekijöiden oikeudet kunnossa eivätkä mitkään muutkaan asiat. Eli silloin kannattaa myös sitä miettiä, ostaako sen palveluita, koska jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa. Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan nostaa sen esille, että on esimerkkejä myös sellaisesta toimialasta, jolla työnantajat ja työntekijät yhdessä ovat tehneet todella paljon harmaan talouden kitkemiseksi ja reilujen pelisääntöjen saamiseksi työmarkkinoille. Nostan tästä esimerkkinä rakennusalan, jolla sekä työnantaja- että työntekijäpuoli ovat yhdessä miettineet niitä ratkaisuita, joilla siihen päästään kiinni. Sen takia siellä on esimerkiksi tilaajavastuulaki, siellä on veronumero, siellä on sellaisia käytäntöjä, joita muilla aloilla ei ole käytössä. Juuri sen takia harmaata taloutta on saatu kitkettyä ja parannettua rehellisten työnantajien asemaa, jotta he voivat myös maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat kuin Suomessa kuuluu maksaa.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministerille. — Tänään kun tosiaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tätä ennakkokäsittelyssä jo käsitteli, tuli hyvin laajasti kiitoksia tälle esitykselle niin Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston kuin työsuojelun eli hyvin monen viraston näkökulmasta. Ehkä se, mitä vielä toivottiin, oli se, että tätä tiedonvaihtoa voisi olla vielä enemmän näiden elinten välillä, jotta pystyttäisiin entistä paremmin näihin paneutumaan. Tämä asiahan on sellainen, että Suomessa pitää tehdä töitä suomalaisin pelisäännöin. Se on työntekijän ja se on työnantajan, rehellisten yrittäjien, kannalta ainoa kestävä tapa, ja sen takia tähän asiaan on pitänyt puuttua. Hallitusohjelmaneuvotteluissa, kun tämä asia jo listattiin, lähtökohta nimenomaan oli, että nähtiin, että tässä oli selvä puute. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tätä asiaa otettu riittävän vakavasti, ja nyt se toteutetaan. Ja aivan kuten tässä sanottiin, usein nämä liittyvät näihin maahanmuuttajien sisäisiin järjestelyihin.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa häiritsee nyt se, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta samaan aikaan. On aivan totta, että meillä on todella paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niiden määrä on kasvanut, ne koskevat nuoria, ne koskevat naisia ja niitä on erityisesti julkisella sektorilla. Joka ikinen meistä, joka on jossakin kunnan hallinnossa tai hyvinvointialueiden hallinnossa, voi sille asialle tehdä. Voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi sijaispankkeja, joilla niille ihmisille, jotka jatkuvasti toimivat töissä esimerkiksi hoiva-alalla tai koulutuksen parissa mutta tekevät tällaisia sijaistöitä, tarjotaan vakituisia työsuhteita. Tämä on täysin mahdollista, ja jokainen meistä voi viedä sitä asiaa eteenpäin. Toivotaan, että viedään eteenpäin. Mutta tässä ehdotuksessa on kyse nyt siitä, miten sitä työllistämisen kynnystä alennetaan. Ihmettelen, kun kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä Suomessa on se, ettei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, kuinka sitä nimenomaan vastustetaan, että sitä pyritään edistämään. Eikö tämä keskustelu olekin ihmeellistä? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvää keskustelua, ja totta kai Euroopan turvallisuuden näkökulmasta tämä Ukrainan tilanne on ihan fundamentaalinen, ja se, että siihen pystytään vastaamaan riittävästi. Sitten tästä taloudelliselta puolelta pari näkökulmaa haluan ottaa esille: Ensimmäinen on se, että tämä on minusta hieno asia, että EU on nyt tehnyt tämän Mercosur-sopimuksen ja on tehnyt Intian vapaakauppasopimuksen. Tässä on nyt menty siihen suuntaan, mistä Kanadan pääministeri Mark Carney hyvin puhui, että maailmassa on muitakin alueita kuin USA, Kiina ja Venäjä ja niiden muiden alueiden kannattaa tehdä keskenään yhteistyötä ja vahvistaa yhdessä omia talouksiaan ja kehittää omaa kauppaansa. Tämä on erittäin positiivista. Kumpula-Natri otti hyvin esiin sisämarkkinoiden merkityksen, ja täytyy sanoa, kun itsekin vähän aikaa olin siellä kilpailukykyneuvostossa, että tämä on valitettavasti niin, että puheissa tätä sisämarkkinaa kyllä kovasti edistetään, mutta käytännön teot ovat kyllä hitaita. Siihen pitäisi saada ihan oikeasti uutta vauhtia, niin kuin nämä Draghin ja Lettan raportitkin ovat halunneet.

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää Mäenpäätä tästä aloitteesta. Hän kävi hyvin läpi tämän kuiviketurve-, kasvuturve- ja energiaturveasian kokonaisuudessaan. — Mielelläni jatkan tästä Koskelan puheenvuorosta, koska tämä on juuri se asia, joka ei ole tässä riittävästi vielä ollut esillä, että jos me ajatellaan tätä asiaa sen turveyrittäjän näkökulmasta, että he uskaltavat investoida ja niin kuin täällä sanottiin, myöskin innovoida sitä, niin se vaatii tietynlaista jatkuvuutta. Ja kaikkein huonointa on se, että tässä on ollut hyvin vahvasti ideologia mukana, kun edellisellä kaudella on näitä asioita hoidettu. Nyt on tilanne muuttunut. Me tarvitaan tämä huoltovarmuussyistä, ja kasvu- ja kuiviketurpeen osalta tämä asia on hoidettava. Meidän on tehtävä pitkän aikavälin ohjelma, jolla me myös annetaan luottamusta niille, jotka tällä alalla toimivat, että tämä on jatkossakin käytettävissä oleva yksi keino.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti vielä: Ensinnäkin kiitokset demarikollegoille näistä sanoista. Edustaja Savola mielestäni laajensi vielä hyvin tätä metsäklusteria myöskin sinne tavallaan ketjun alkupäähän ja otti mukaan siihen myös maatalouden merkityksen. Näissä molemmissa Suomi on kyllä myös edelläkävijä. Metsänhoidossahan me ollaan nimenomaan se maa, jota kaikki katsovat, millä tavalla näitä pitäisi hoitaa. Otin vielä tämän puheenvuoron ihan sen takia, että minusta on todella tärkeää, että täällä nyt on sellainen henki, että me puhutaan suomalaisen teollisuuden puolesta. Se liittyy tähän asiaan, mitä me nyt käsitellään, erinomaisesti, koska ei pelkästään metsäteollisuudessa vaan monella muullakin alalla, mihin täällä itse asiassa edustaja Lyly omassa puheenvuorossaan viittasi, suomalainen teollisuus tuottaa ympäristö- ja ilmastoystävällisemmin niitä tuotteita kuin moni muu. Eli se on jo ekoteko sinänsä, että ne kotimaassa tehdään. Sitten aika usein, kun puhutaan tästä, mihin tämä elinkeinorakenne menee, niin me nähdään, että teollisuuden työllistämä määrä on aleneva ja sitten palvelut nousevat, ja voidaan ajatella, että kun tekoälyt ja kaikki tulevat, niin tällä teollisuudella ei olisi sellaista merkitystä. Mutta tosiasiassa teollisuus on vielä tosi iso kivijalka meidän koko systeemissä joka tapauksessa. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että erityisesti teknologiateollisuudessa meillä on todella hyvä vire päällä, samoin puolustusteollisuudessa. Siellä on paljon mahdollisuuksia, jotka voivat nostaa meitä kansakuntana eteenpäin. Eli on todella tärkeää, että täällä on näin vahva yhteinen henki suomalaisen teollisuuden puolesta yli kaikkien poliittisten rajojen.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy ensinnäkin sanoa, että voin lähes kokonaan yhtyä edustaja Lylyn puheenvuoroon. Tässä asiassa ollaan todella lähellä. Haluan myös mainita edustaja Suhosen puheenvuoron, koska nimenomaan se innosti minutkin vielä tänne tulemaan. Jottei nyt jää väärää käsitystä, niin totta kai nämä ilmastoon liittyvät asiat ja tavoitteet ovat tärkeitä, luonto- ja ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta meidän täytyy ymmärtää se, että sellainen kansakunta, joka ei kykene huolehtimaan omien kansalaistensa toimeentulosta ja työllisyydestä ja taloudesta, ei kykene huolehtimaan myöskään ympäristöstään. Semmoista esimerkkiä maailmasta ei löydy, jossa ihmiset voivat huonosti mutta ympäristöasiat ovat kunnossa. Eli kyllä tämä taloudellinen toimeliaisuus menee yhdessä sen kanssa, että voidaan olla esimerkillisiä myös näiden asioiden hoidossa. Haluan ottaa tässä esille erityisesti metsäteollisuuden näkökulman, koska kysymys näistä hakkuista on yksi relevantti asia: Jos katsotaan sitä vaikutusta, joka metsäteollisuudella on Suomeen, niin tuossa nopeasti tekoälyä hyödyntäen katsoin näitä lukuja vuodelta 2024: Metsäteollisuuden viennin arvo on 12,1 miljardia, joka on noin viidennes koko Suomen tavaraviennistä. Työllisyys suoraan 64 000, välillisesti 82 000. Verotulo yli kolme miljardia vuodessa. Nämä ovat ihan valtavia summia. Ja kun täällä on edustaja Eerola vielä paikalla, niin täytyy huomioida se, että esimerkiksi Etelä-Karjalassa me nyt puhutaan siitä, että meille tulee joku vapaakauppa-alue, mutta jos metsäteollisuuden, jonka osuus bkt:stä Etelä-Karjalassa ymmärtääkseni on suurempi kuin minkään toimialan missään muussa maakunnassa, toimintaedellytykset eivät ole kunnossa, niin ei meillä ole mitään mahdollisuutta millään muullakaan aluepolitiikalla näitä asioita ratkaista. Jos mennään sinne omaani ja edustaja Lylyn vaalipiiriin Pirkanmaalle, jossa tapahtui tämä Takon toiminnan loppuminen, niin kyllä siinäkin hyvin keskeinen syy... Se olisi varmaan loppunut pitkässä juoksussa myöhemminkin, mutta se olisi todennäköisesti jatkunut vielä, jos Venäjän puutoimitukset eivät olisi katkenneet eikä sitä kautta raaka-aineen hinta olisi noussut ja sitä kautta loppuneet toimintaedellytykset. Eli kyllä se, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset turvataan, on parasta mahdollista aluepolitiikkaa, mitä Suomessa voidaan tehdä. [Timo Suhonen: Olipa hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Harkimo totesi täällä, että nämä työmarkkinauudistukset kantavat hedelmää vasta sitten, kun on talouskasvua. Isossa kuvassa se on tietysti näin, mutta katsokaapa, mitä meidän vientimarkkinoilla on tapahtunut: tammi—syyskuussa Suomen vienti kasvoi 3,2 prosenttia. Johtuuko tämä viennin kasvu siitä, että geopoliittinen tilanne on poikkeuksellisen hyvä, kun on Ukrainan sota käynnissä? Johtuuko se siitä, että Trumpin tullit ovat jotenkin helpottaneet toimintaympäristöä? Aivan päinvastoin. Se syy on vain ja ainoastaan siinä, että... Totta kai yritykset ovat tehneet hyvää työtä, mutta hallituksen toimenpiteet, työmarkkinauudistukset, toimenpiteet luvitukseen liittyen, t&k-panostukset, rahoitukseen liittyvät toimet ovat olleet ne keskeiset syyt — ja sitten tietenkin näiden henkilökohtaisten suhteiden hyödyntäminen jäänmurtajakaupoissa ovat olleet se syy — siihen, että Suomen viesti on lähtenyt kasvuun, eli nämä uudistukset ovat jo nyt näyttäneet voimansa.

Arvoisa puhemies! Olen tätä asiaa joutunut myös seuraamaan jonkin aikaa, ja kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä in-house-puoli on näillä vanhoilla säännöillä ottanut koko ajan lisää sitä markkinaa pois yksityisiltä toimijoilta. Ei ole todellakaan niin, että tämä in-house toimisi ainoastaan siellä, missä ei ole tarjolla markkinaan liittyviä vaihtoehtoja, vaan in-house on ollut kyllä hyvinkin vallalla. Ja aivan kuten ministeri täällä sanoi, niin jos omistaa yhtiöstä 0,02 prosenttia, mikä peruste se on sille, että vapautuu kilpailutuksesta. Sen suhteen tässä pitää tehdä asioita. No, sitten toinen kohta, jossa komppaan edustaja Elomaata: kyllä tämän maatalouden osalta on nimenomaan niin, että jos Suomessa on tietyt kriteerit, millä Suomessa pitää ruokaa tuottaa, niin kyllä sen täytyy näkyä siinä, että julkisissa hankinnoissa silloin ostetaan niiden kriteereiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Minua vähän ihmetyttää tämä rakentamiseen liittyvä keskustelu. Niin kauan kuin meillä on tyhjiä, myymättömiä uusia asuntoja, niin siellä ei varmaan hirveästi rakenneta. Mitä sitten tulee julkiseen rakentamiseen, niin ainakin siinä kunnassa, josta itse tulen, Sastalamassa, on kymmenillä miljoonilla rakennettu. Nimenomaan on hyödynnetty tämä heikko rakennusalan tilanne ja tehty todella paljon kouluja, uimahalleja ja päiväkoteja. Niin että kunnat voivat myös itse tehdä näitä toimenpiteitä. Täällä sitten vasemmistoliitosta puhuttiin, että kulutusta on hyydytetty. No, eihän se näin ole. Viime vaalikaudella keskivertopalkansaajan ostovoima putosi kuusi prosenttia. Nyt tällä hetkellä ostovoima kaikilla, jotka ovat töissä, on parantunut, [Välihuutoja vasemmalta] koska palkat nousevat enemmän kuin inflaatio ja korot ovat tulleet alaspäin ihan jokaisella. Sille, että ihmiset pelkäävät sitä geopoliittista tilannetta, Ukrainan sotaa, ja ollaan varovaisia kulutuksessa, meidän on hyvin vaikea kotimaisin toimin mitään tehdä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on pakko sanoa, että minä kyllä todella ihmettelen sitä keskustelua, joka täällä on käyty. Ensin aloitetaan kyselytunnilla, jonka pääasia on se, että meillä on liikaa työttömiä, sitten todetaan, kuten edustaja Viitala täällä aikaisemmin, että valtaosa työttömistä haluaa kovasti päästä töihin, mutta sitten kolmantena vastustetaan sitkeästi joka ikistä kohtaa, jolla työllistämisen kynnystä alennetaan. Eiväthän ne työttömät pääse millään töihin, jos työpaikkoja ei synny lisää, ja tässähän on nimenomaan kyse siitä, että se työllistämisen kynnys alenee, ja nimenomaan siitä, että se nuori työntekijä tai alanvaihtaja pääsee ensimmäistä kertaa näyttämään sitä osaamistaan sinne vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Okei, se voidaan kolmeen kertaan jakaa, mutta kuitenkin vuodeksi. No, sitten täällä edustaja Koskinen aikaisemmin omassa puheenvuorossaan totesi, että sekin on huono asia, että puolen vuoden päästä voidaan irtisanoa tämä sopimus myös työntekijän puolelta. Onko todellakin näin? Voin kertoa, että se on Akavan lobbaama asia tänne, ja sen idea on nimenomaan se, että jos henkilö, joka on määräaikaisessa työsuhteessa, saakin sen määräaikaisen työsuhteen kuluessa vakituisen tai toistaiseksi jatkuvan työsuhteen. Kuka sitä vastustaa, että tämä nuori siirtyy sieltä määräaikaisesta työsuhteesta vakituiseen työsuhteeseen? En ymmärrä ollenkaan. Niin kuin täällä ministeri Marttinen sanoi aikaisemmin aivan hyvin, usein kyse ei ole siitä, että työsuhde on joko määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva, vaan kyse on siitä, onko työsuhde määräaikainen vai onko työttömänä. Siitähän on kyse, ja sen takia tämä on erittäin tärkeä uudistus. Tässä on tarkat säännöt sen suhteen, miten tämä ketjuttaminen tapahtuu. Kun täällä edustaja Werning kertoo, että hän on omalla työurallaan ollut kymmeniä kertoja määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä on jatkettu ja jatkettu, niin eikö se kerro, että tämä aikaisempi systeemi ei toimi, koska julkisella sektorilla joku voi kymmeniä kertoja uudelleen ja uudelleen vaatia määräaikaisia työsuhteita? Nyt tätä ollaan muuttamassa, kuten ministeri Marttinen sanoi. Eikö tämä mene nyt oikeaan suuntaan? Arvoisa puhemies! Sitten vielä näistä vaikutuksista — tästä asiasta on puhuttu ties kuinka monta kertaa, näistä työllisyysvaikutuksista ja muista vaikutuksista. Meidän järjestelmämme valtiovarainministeriössä toimii niin, että sosiaaliturvauudistuksille he voivat laskea työllisyysvaikutukset, koska siellä on olemassa muualta maailmasta sellaista kirjallisuutta, johon voidaan näihin rinnastaa, mutta tällaisiin yksittäisiin muutoksiin ei ole olemassa sellaista tieteellistä pohjaa, että voidaan osoittaa ne vaikutukset. Mutta eihän se, että sellaista tieteellistä pohjaa ei ole, tarkoita sitä, että niitä vaikutuksia ei olisi. Se on täysin väärä johtopäätös. Jos työllistämisen kynnys alenee, niin kai sillä on positiivinen työllisyysvaikutus. Se on eri asia, kuinka paljon se on, sitä ei kukaan voi tietää. Olen muuten erittäin tyytyväinen siitä, että edustaja Kurvinen saapui paikalle, koska juuri nyt tässä hallitus toteuttaa niitä täsmäuudistuksia, joita te toivoitte, että tuodaan. Nyt olisi voitu käsitellä se teidän välikysymyksenne tässä samalla, kun tässä on hyviä vastauksia siihen välikysymykseen jo valmiina [Antti Kurvisen välihuuto] eli tehdään täysin oikeansuuntaisia asioita. Sitten vielä aivan lopuksi tästä raskaus- ja perhesyrjinnästä, josta täällä on paljon keskusteltu. Kun se on yksiselitteisesti tässä laissa kielletty, niin mitä enemmän sille voidaan tehdä kuin se, että se yksiselitteisesti kielletään? Kiitoksia tästä keskustelusta. Toivon, että valiokunnassa päästään asiassa sentään vähän syvemmälle ja ei ehkä puhuta niin paljon pelkojen näkökulmasta, vaan katsotaan tätä asiaa kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Kyselytunnin aikana edustaja Kurvinen peräsi nimenomaan täsmätoimia, joilla Suomen työllisyyttä parannetaan. Nyt hän ei ole edes paikalla, kun on nimenomaan kolme sellaista täsmätoimea, joilla parannetaan sitä, että työllistämiskynnys alenee. Edustaja Viitala sanoi täällä aivan oikein, että suurin osa työttömistä haluaa päästä töihin. Nimenomaan näin on, mutta he tarvitsevat niitä työmahdollisuuksia, jotta he voivat päästä töihin. Tällä uudistuksella helpotetaan sitä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan helpommin; helpotetaan, aivan kuten ministeri Marttinen sanoi, ammatinvaihtajan mahdollisuutta päästä töihin; tällä helpotetaan sitä, että kun lomauttamiseen joudutaan, niin yrityksen toimintakyky säilyy paremmin; ja tällä helpotetaan byrokratiaa takaisinottovelvoitteessa. Nämä ovat juuri sellaisia konkreettisia uudistuksia, joilla Suomen työmarkkinaa muutetaan kilpailukykyisemmäksi.