Koulutus

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun oman paikkakunnan tehdas tai muu merkittävä työllistäjä ilmoittaa vaikeuksista tai tuotannon siirtämisestä muualle, yrityksen kilpailukyky ei ole enää abstrakti sana. Se on työpaikka, se on työntekijän palkka, se on alihankkijan tilaus, se on paikallisen kaupan asiakas, se on kaupungin elinvoima ja verotulo, jolla rahoitetaan yhteisiä palveluita. Silloin kysytään, säilyvätkö työpaikat, pärjäävätkö alihankkijat, mitä tapahtuu koko paikkakunnalle, ja silloin katse kääntyy monesti hallituksen suuntaan: mitä valtio voi tehdä, jotta tehdasinvestoinnit ja työpaikat säilyvät Suomessa? Arvoisa puhemies! Tässä haluan haastaa vasemmisto-oppositiota. Miksi tämä yhteys tuntuu katoavan silloin kun hallitus tekee koko Suomen tasolla päätöksiä juuri kilpailukyvyn, investointien ja työpaikkojen vahvistamiseksi? Kun yhteisöveroa alennetaan, sitä kutsutaan lahjaksi yrityksille. Mutta kyse ei ole lahjasta. Kyse on kilpailukyvystä. Suomi kilpailee samoista investoinneista muiden maiden kanssa — uudesta tehtaasta, uudesta tuotantolinjasta, uudesta pääkonttorista. Kysymys kuuluu, syntyykö se Suomeen vai kilpailijamaahan. Tämä ei ole vastakkainasettelu työntekijän ja yrityksen välillä. Työntekijän tärkein turva on menestyvä yritys ja yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan työtä. Ilman tilauksia ei ole tuotantoa, ilman investointeja ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole uusia työpaikkoja. Ay-liike tai vasemmisto-oppositio eivät yksin voi turvata työpaikkoja, jos yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata. Työntekijöiden oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta työpaikan kaikkein perustavin edellytys on se, että yritys pärjää. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen talouspolitiikan perusajatus on yksinkertainen: Suomessa pitää kannattaa tehdä työtä. Suomessa pitää kannattaa yrittää. Suomessa pitää kannattaa palkata. Suomessa pitää kannattaa investoida. Kansantalous ei ole valmis kakku, jota vain jaetaan uudelleen ja uudelleen. Kakkua voidaan kasvattaa. Kun yritys investoi, palkkaa ja menestyy, syntyy työtä, palkkoja, ostovoimaa ja verotuloja. Kun sama tapahtuu tuhansissa yrityksissä ympäri Suomen, meillä on enemmän jaettavaa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Tämä on kysymys, jonka esitän vasemmisto-oppositiolle: Jos emme vahvista työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä, mistä syntyy se kasvu, jolla tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan? Mistä syntyvät ne rahat, jos emme ensin luo niitä? Hyvinvointiyhteiskunta ja yritysten kilpailukyky eivät ole siis vastakohtia. Ne tarvitsevat toisiaan. Ilman kilpailukykyä ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole verotuloja, ja ilman verotuloja ei ole vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työpaikkoja ei pidä herätä puolustamaan vasta silloin kun oman paikkakunnan tehtaan portit uhkaavat sulkeutua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koko Suomen kilpailukyvystä pitää kantaa huolta silloin kun portit ovat vielä auki. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitetaan positiivisista asioista. Suomen talous kasvaa, suomalaisten ostovoima lisääntyy, ja työllisyyskin on vihdoin kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan elokuussa 2026 työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä puolestaan 5 000 vähemmän. Tämä on tärkeä suunnanmuutos, ja hallituksen toimet alkavat purra. Valtion taloudellinen tilanne on jo pitkään uhannut koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, kun talouskasvua ei ole ollut ja menot ovat olleet aivan liian korkeat suhteessa tuloihin. Nyt onneksi suunta on kääntynyt investointien lisääntyessä ja tuottavan toiminnan kasvaessa. Positiivinen käänne ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämänkin hallituskauden jälkeen on vielä valtavasti töitä tehtävänä, jotta talous saadaan tasapainoon. Valtionvelan korot syövät koko ajan juuri niitä tärkeimpiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita: sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhushoivaa, koulutusta, turvallisuutta, maataloutta ja puolustusta. Jokainen korkoihin laitettu veroeuro on näistä pois. Koroista puhuttaessa ei puhuta mistään pienistä summista. Ensi vuonna valtionvelan korkoihin menee noin 4 400 miljoonaa euroa eli 4,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkoihin maksettavalla summalla kustannettaisiin kokonaan koko Suomen ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja opiskelijoiden tukiin vuosittain kuuluvat menot. Korkomenojen summa on neljä kertaa suurempi kuin Suomen poliisin vuosittainen määräraha, ja jäisi vielä 400 miljoonaa euroa ylikin. Toisin kuin oppositio, joka ei haluaisi leikata mistään, näillä konkreettisilla esimerkeillä haluan osoittaa, että meidän todellakin tulee leikata menoja ja paljon, jotta korkokulujen kasvu ei tuhoa koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Menoja voidaan leikata toissijaisista kohteista ilman, että suomalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Se vaatii tältä salilta vain rohkeutta. Pelkästään kehitysavun pienentäminen 200 miljoonaan euroon vuodessa toisi ensi vaalikaudessa 3,2 miljardia euroa säästöä. Tällä kaudella kehitysavusta olemme säästäneet 1,3 miljardia euroa, mutta kuten huomataan, edelleen on säästettävää ja reilusti. Tarvitsemme myös kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan. Vieraskielisten keskeisimpiin toimeentuloa turvaaviin sosiaalietuuksiin meni viime vuonna 1,8 miljardia euroa, eivätkä tässä ole edes kaikki vieraskielisille suomalaisten verorahoista maksetuista sosiaalieduista. Laskin, kuinka paljon saisimme säästöjä kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan käyttöönotosta. Suomessa olevista vieraskielisistä noin 67 prosenttia ei ole Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisia. Jos 1,8 miljardin euron etuudet jakautuvat tasaisesti vieraskielisten kesken kansalaisuudesta riippumatta, olisivat kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan vuosittaiset säästöt 1,2 miljardia euroa. Tämä säästö olisi siis vaalikaudessa miltei viisi miljardia euroa, eikä ole edes huomioitu kaikkia vieraskielisten tukimuotoja. Toissijaisia menoja siis on, ja tällä salilla tulee olla rohkeutta tehdä menoleikkauksia Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Nostin tässä puheessa vain kaksi isoa esimerkkiä, miten leikkauksilla saataisiin merkittäviä säästöjä ilman, että talouskasvu tuhoutuisi veromoukarilla, tai ilman, että suomalaisten ostovoima romahtaisi. Arvoisa puhemies! Jokaiselta kansanedustajalta, joka edellä mainittuja säästöjä vastustaa, kysyn: mistä sinä ottaisit kahdeksan miljardia ennemmin, suomalaisten peruspalveluista vai nostamalla jo ennestään korkeaa verotusta? — Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, milloin talous viimein kääntyy. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan perusteita sanoa, että käänne on tapahtumassa. Vienti vetää, investoinnit kasvavat, teollisuuden tilauskirjat vahvistuvat, ja kaikkein tärkeimpänä myös työmarkkinoilta tulee ensimmäisiä parempia uutisia. Yksi kuukausi ei toki ratkaise kaikkea. Työttömyys on edelleen liian korkealla, mutta suunta on nyt parempi, ja juuri siksi tässä tilanteessa olisi vaarallista tehdä se, mitä oppositio meille tarjoaa: kiristää työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta miljarditolkulla. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei ole tilastoharjoitus. Kasvua tarvitaan siksi, että ihmiset pääsevät töihin, että suomalaisilla on enemmän ostovoimaa, että yritykset uskaltavat investoida ja että meillä on varaa maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Siksi hallitus on tehnyt uudistuksia, joita Suomessa on lykätty liian kauan. Työmarkkinoita on uudistettu, työn tekemisen kannusteita on vahvistettu, työn verotusta on kevennetty. Yrityksille on pyritty rakentamaan ympäristöä, jossa Suomessa kannattaa investoida, kasvaa ja palkata. Pieni‑ ja keskituloisen verotusta kevennetään tällä vaalikaudella merkittävästi. Oppositiolta haluan kysyä yhden yksinkertaisen kysymyksen: Jos talous on viimein kääntymässä kasvuun, niin miksi juuri nyt pitäisi kiristää työn ja yrittämisen verotusta? Miten kasvua syntyy sillä, että onnistumista verotetaan enemmän? Me emme usko siihen reseptiin. Arvoisa puhemies! Yritykset katsovat nyt Suomea uudella tavalla. Energiasiirtymä tuo investointeja. Puolustusteollisuus kasvaa. Teollisuuden tilaukset ovat vahvistuneet. Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei ole itsestäänselvyys. Siksi politiikan tehtävä ei ole vaikeuttaa investointeja vaan tehdä Suomesta maa, johon kannattaa sijoittaa pääomaa, osaamista ja työpaikkoja. Opposition veropolitiikka kulkisi aivan toiseen suuntaan. Ensin puhutaan kasvusta, sitten esitetään miljardien veronkiristyksiä yrityksille, työntekijöille ja kotitalouksille. Molempia ei voi uskottavasti tehdä yhtä aikaa. Arvoisa puhemies! Kasvun rinnalla meillä on kuitenkin toinen suuri asia: velkaantuminen. Ensi vuoden budjetti on edelleen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Pelkästään valtionvelan korkoihin menee jo 4,4 miljardia euroa. Se on valtava summa. Kyse on lopulta hyvin konkreettisesti siitä, mihin suomalaisilla on tulevaisuudessa varaa. Tällä vaalikaudella on tehty vaikeita päätöksiä. Niitä ei ole tehty siksi, että säästäminen olisi mukavaa. Rahaa on aina helpompi jakaa, mutta jos jokainen hallitus ratkaisee ongelmat uudella velalla, lasku ei katoa mihinkään. Se siirtyy seuraaville, ja jossain vaiheessa joku joutuu sen maksamaan. Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen periaatteeseen: me maksamme mahdollisimman suuren osan oman aikamme menoista itse. Samalla kuitenkaan talouden tasapainottaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan. Päinvastoin. Vaikeina aikoina politiikan tärkein tehtävä on osata valita, mistä pidetään kiinni. Lapsen pitää oppia koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sairaan pitää päästä hoitoon. Ikääntyvän pitää voida luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoivan. Ja suomalaisen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona, kaduilla kuin maamme rajoillakin. Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien talouspolitiikassa on lopulta kyse luottamuksesta. Uskaltaako yritys investoida Suomeen? Uskaltaako yrittäjä palkata uuden työntekijän? Kannattaako suomalaisen tehdä enemmän töitä? Näihin kysymyksiin politiikan pitää pystyä vastaamaan ”kyllä”. Siksi nyt ei ole aika painaa jarrua. Ei ole aika kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Ei ole aika palata politiikkaan, jossa jokainen ongelma ratkaistaan uudella menolla ja uudella verolla. Nyt pitää vahvistaa kasvua ja saada ihmiset töihin ja jatkamaan velkaantumisen hillitsemistä. Kasvun kaasua ja velan jarrua tarvitaan yhtä aikaa. Suomen talouden ensimmäiset merkit ovat parempia kuin pitkään aikaan. Tätä suuntaa kannattaa vahvistaa. Luotetaan suomalaisiin, luotetaan yrityksiin. Annetaan työnteon kannattaa ja investointien tulla, ja pidetään samalla huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät lupaukset voidaan pitää myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole syntynyt hetkessä. Se on rakennettu ajatukselle, että ihminen saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, että lääkäriin pääsee, vanhus saa tarvitsemansa hoivan, lapsiperhe saa tukea ja ihminen ei putoa työttömyyden tai sairauden vuoksi kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Nyt tämä lupaus on koetuksella. Hyvinvointialueille olisi pitänyt antaa mahdollisuus onnistua tehtävässään. Ne ovat vasta rakentaneet toimintamallejaan ja etsineet tapoja järjestää palvelut nykyistä paremmin. Sen sijaan niiden taloutta on kiristetty tavalla, joka pakottaa tekemään nopeita ja lyhytnäköisiä ratkaisuja. Kun rahaa ei ole riittävästi, ensimmäisenä tarkastellaan lähipalveluja, suljetaan toimipisteitä, keskitetään palveluja ja pidennetään ihmisten matkoja. Silloin säästö voi näkyä paperilla, mutta lasku tulee myöhemmin jossain muualla. Keskustan mielestä tämä ei ole kestävä tie. Meidän lähtökohtamme on selvä: sosiaali- ja terveyspalveluista ei pidä leikata tavalla, joka lisää ongelmia ja kustannuksia myöhemmin. Hyvinvointialueille olisi pitänyt antaa enemmän aikaa taloutensa tasapainottamiseen. Olemme esittäneet alijäämien kattamiselle lisäaikaa. Samalla meidän on uskallettava uudistaa palveluja. Keskustan vaihtoehto ei ole se, että kaikki tehdään juuri niin kuin ennen, päinvastoin. Me haluamme omalääkärit ja omahoitajat. Ihmisellä pitää olla tuttu ammattilainen, joka tuntee hänen tilanteensa ja jonka puoleen voi kääntyä. Hoidon jatkuvuus on inhimillisesti järkevää ja myös taloudellisesti järkevää. Kela-korvauksiin käytettyjä julkisia varoja pitää tarkastella juuri tästä näkökulmasta. Keskustan mielestä niitä varoja pitäisi käyttää ennen kaikkea siihen, että perhelääkärimalli saadaan koko maassa toimivaksi. Tarvitsemme myös uusia tapoja tehdä työtä. Digipalvelut, etävastaanotot, tekoäly ja robotiikka voivat vapauttaa ammattilaisten aikaa ihmisten kohtaamiseen, mutta digitalisaatio ei saa tarkoittaa sitä, että ikäihminen tai ihminen, joka ei pysty käyttämään sähköisiä palveluja, jätetään yksin. Aina pitää olla mahdollisuus myös kasvokkaiseen palveluun. Palvelut pitää pitää lähellä ihmistä. Ei ole järkevää kuljettaa ihmistä kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä sellaisen perustason palvelun vuoksi, joka voitaisiin järjestää lähempänä. Keskusta haluaa vähentää tätä taksirallia ja tarkastella palveluverkkoa kokonaiskustannusten, ei vain yhden budjettirivin näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan hallitus korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Terveyskeskusmaksuja korotetaan, poliklinikkamaksuja korotetaan ja uusia maksuja otetaan käyttöön. On kysyttävä: mitä tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole varaa maksaa? Jos ihminen jättää tutkimuksiin menemättä siksi, että hän pelkää laskua, emme ole säästäneet, olemme siirtäneet ongelmaa eteenpäin. Hoitamattomasta vaivasta voi tulla vakavampi sairaus, jonka hoitaminen tulee sekä ihmiselle että yhteiskunnalle kalliimmaksi. Terveydenhuollon asiakasmaksu ei saa olla portti, joka estää ihmistä pääsemästä hoitoon. Sama periaate koskee ikäihmisten hoivaa. Väestömme ikääntyy. Meidän on löydettävä uusia tapoja huolehtia ihmisestä arvokkaasti ja samalla taloudellisesti kestävällä tavalla. Keskusta haluaa vahvistaa perhehoitoa. Perhehoito voi tarjota ikäihmiselle turvallisen, yhteisöllisen, kodinomaisen vaihtoehdon silloin, kun yksin kotona ei enää pärjää mutta ympärivuorokautinen hoiva ei ole vielä tarpeen. Perhehoito voi auttaa myös omaishoitajia. Se voi antaa omaishoitajalle mahdollisuuden pitää vapaata ja saada rinnalleen toisen ihmisen, joka tuntee hoivan arjen. Tässä olisi uudistus, jota meidän pitäisi määrätietoisesti edistää. Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen sosiaali- ja terveysjärjestöjen tilanteesta. Järjestöt tekevät työtä, jota ei aina näe tilastoissa. Siellä on puhelin, johon joku yksinäinen soittaa, vertaisryhmä, johon joku ensimmäistä kertaa uskaltaa tulla, omaishoitaja, joka saa neuvoja, lapsiperhe, joka saa apua ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Kun tätä työtä leikataan, ihmisten tarpeet eivät katoa, ne siirtyvät muualle, ja liian usein ne siirtyvät juuri hyvinvointialueille. Tämä on ristiriitaista. Hallitus puhuu ennaltaehkäisystä ja vaikuttavuudesta, mutta samaan aikaan se leikkaa toimijoilta, jotka tekevät merkittävää ennaltaehkäisevää työtä Järjestöjen toimintaa ei myöskään voi korvata pelkällä vapaaehtoistyöllä. Vapaaehtoiset ovat korvaamattomia, mutta heidän ympärilleen tarvitaan usein palkattuja ammattilaisia, jotka koordinoivat, kouluttavat ja pitävät toiminnan käynnissä. Jos tämä rakenne puretaan, ei synny säästöä tyhjästä, syntyy palveluaukko.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on tapahtunut selvä muutos parempaan. Alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa, ja myönteinen kehitys näkyy useilla toimialoilla. Vienti vetää, ja yksityinen kulutus on kääntynyt kasvuun. Yritysten luottamus tulevaan on vahvistunut. Teollisuudessa muutos näkyy erityisen selvästi. Uudet tilaukset ovat kasvaneet vuoden takaisesta lähes 70 prosenttia. Tilauskantojen vahvistuminen antaa yrityksille paremmat edellytykset investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata lisää henkilöstöä. Työllisyydessäkin suunta on muuttunut. Tänään saatiin juuri tärkeitä uutisia: Elokuussa 2026 Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Talouskasvun vahvistuminen luo pohjaa työllisyyden paranemiselle myös tulevina kuukausina. Tästä pitää iloita, ja tällä pitää luoda uskoa yrityksille että myös kotitalouksille. Kun ihmiset luottavat omaan toimeentuloonsa ja yritykset tulevaisuuden kysyntään, syntyy pohjaa kestävälle kasvulle. Sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Arvoisa puhemies! Parempi taloustilanne vahvistaa myös edellytyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. Velkasuhde on edelleen korkea, noin 90 prosenttia, ja alijäämä suuri. Siksi menojen hallinta ja rakenneuudistukset ovat tarpeen myös jatkossa. Tulot ja menot ovat kroonisessa epätasapainossa, ja velkajarrua tarvitaan, vaikka siitä ovat jo oppositiopuolueet näin ennen vaaleja alkaneet kipuilla. Leikattavaa ensi hallituskaudelle riittää noin 10 miljardia euroa, olivatpa siinä mitkä puolueet tahansa, mutta sopeutuksia ei tule tehdä veronkorotuksilla, sillä ne olisivat isku alkaneelle talouskasvulle ja yrityksille. Lääke on siis toissijaisissa menoissa. Arvoisa puhemies! Kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa koko Suomessa. Tarkastellaanpa, mitä merkittäviä toimia hallitus on tehnyt Itä-Suomeen. Hallitus vahvistaa Itä-Suomen investointeja, liikenne- ja energiayhteyksiä sekä alueen elinvoimaa. Pelkästään liikenneinfrahankkeet ovat 710 miljoonaa euroa. Valtatien 5 kehittäminen Leppävirta—Kuopio-välillä, valtatien 15 Kouvola—Kotka-tieosuus, Savon radan parantaminen ja Karjalan radan eri hankkeet vahvistavat alueen saavutettavuutta. Myöskin maakuntalennot on turvattu vuoteen 2028 saakka. Sähköverkon kehittäminen Fingridin investointikyvyn lisäyksellä puolestaan tukee uusia teollisia hankkeita. Itä-Suomen erityisen talousalueen pilotilla etsitään uusia keinoja vauhdittaa investointeja ja yritystoimintaa. Myös turvallisuusympäristö vahvistaa alueen merkitystä. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimien alaesikunta tuo alueelle kansainvälistä toimintaa ja vahvistaa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Itä-Suomen suuriin maakunnallisiin hankkeisiin kohdennettiin myös 12 miljoonaa euroa. Pari viikkoa sitten Google ilmoitti 13 miljardin euron datakeskushankkeista, joista kolme sijoittuu itäiseen Suomeen, Kajaaniin, Vaalaan ja Haminaan. Tämä on erittäin merkittävä satsaus. Itä-Suomen korkeakouluille on osoitettu neljä miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on mukana valtakunnallisessa tohtorikoulutuksen rahoituksessa. Tavoitteena on vahvistaa alueen osaamista ja helpottaa yritysten saatavuutta. Nykyhallitus on perustanut myös elinvoimakeskuksiin Itä-Suomen alueellisen investointitiimin. Nyt on siis syytä lopettaa puheet siitä, että Itä-Suomeen ei ole panostettu. Kaikki nämä kohdennukset ovat käynnissä, mutta tärkeää on EU:n suuntaan huolehtia NSPA-rahoituksesta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksella. Tällä rahoituksella korvataan pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja ankaran ilmaston kilpailukykyhaittoja. Arvoisa puhemies! Itä-Suomeen on luotu vahva pohja kehitykselle, teollisuudelle, metsätaloudelle, energialle, matkailulle ja osaamiselle. Alueen saavutettavuus, energiaverkot ja turvallisuus ovat kunnossa. Näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä paremmin jatkossakin, mutta tämä edellyttää myös alueen toimijoilta vahvaa ja aitoa yhteistyötä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin voi tiivistää näin: Kun tavallinen ihminen sairastuu, hänen laskunsa kasvaa. Kun suuryritys tekee voittoa, sen vero laskee. Tämä on Orpon—Purran hallituksen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Hallitus sanoo suomalaisille jatkuvasti, että rahaa ei ole. Rahaa ei ole pienituloisille, ei sairaille, ei kuntien valtionosuuksiin, mutta kun yhteisöveroa alennetaan 20 prosentista 18 prosenttiin, rahaa löytyy 843 miljoonaa euroa suuryrityksille. Arvoisa puhemies! Erityisen irvokkaaksi tämän tekee valtiontalouden tilanne. Ensi vuoden budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämä kasvaa tästä vuodesta, velkasuhde jatkaa nousuaan, ja valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan hallituksen päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 2027 nettomääräisesti noin 350 miljoonalla eurolla. Hallitus ei siis enää edes sopeuta julkista taloutta. Se ottaa lisää velkaa ja heikentää valtion tulopohjaa rahoittaakseen suuryritysten veronalennuksen. Tämä on kyllä poikkeuksellisen röyhkeää edunvalvontapolitiikkaa, jonka laskun maksavat sairaat, pienituloiset ja tulevat sukupolvet. Ja jotta yhtälö saataisiin paperilla näyttämään hieman siedettävämmältä, hallitus kasvattaa tilapäisesti siirtoa Valtion Eläkerahastosta valtion budjettiin. Arvoisa puhemies! Laskun toinen puoli näkyy ihmisten arjessa. Sosiaaliturvan indeksijäädytykset jatkuvat myös ensi vuonna. Työttömien, opiskelijoiden ja muiden pienituloisten ostovoima heikkenee jälleen. Hallituksen politiikan arvioidaankin pudottavan köyhyyteen 124 000 ihmistä, joista 31 000 on lapsia. Samaan aikaan hallitus esittelee pieni- ja keskituloisille muutaman euron tai korkeintaan parinkympin veronalennuksia. Kaikkein pienituloisimpia tämä ei auta lainkaan, koska sosiaaliturvan varassa elävä ei hyödy työtulovähennyksen kasvattamisesta. Sairaille hallitus tarjoaa Rydmanin hinnaston: terveyskeskusmaksujen ja poliklinikkamaksujen enimmäismääriä korotetaan, käyttöön tuodaan uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu ja myös vanhuspalvelujen maksuja nostetaan. Terveyskeskusmaksut ovat lähes kaksinkertaistumassa hallituskauden aikana. Sairastuminen ei ole kulutusvalinta. Asiakasmaksujen korottaminen tarkoittaa pahimmillaan sitä, että hoitoon hakeutumista lykätään, sairaudet pahenevat ja myöhemmin lasku voi olla vielä suurempi. Myös ennaltaehkäisevästä työstä leikataan. Sotejärjestöjen avustuksista lähtee ensi vuonna noin 84 miljoonaa euroa ja koko vaalikauden aikana 190 miljoonaa. Hallituksen arvomaailman voi lukea suoraan näistä: järjestöiltä 84 miljoonaa pois ja yhteisöverolla valtion kassasta pois yli 800 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Myös hallituksen koulutuslupaus petetään jälleen. Kuntien peruspalveluiden valtionosuus pienenee 110 miljoonalla eurolla. Hallituskauden aikana kuntien valtionosuusrahoitukseen tehtyjen leikkausten yhteisvaikutus nousee lähes 300 miljoonaan euroon. Lähes puolet kuntien käyttökuluista muodostuu varhaiskasvatuksesta sekä esi- ja perusopetuksesta. Siksi on turha väittää, etteivät valtionosuusleikkaukset osuisi koulutukseen. Valtionosuusleikkaus on koulutusleikkaus, vaikka sakset olisi piilotettu valtiovarainministeriön budjettipääluokkaan. Lapsi ei opiskele budjettimomentilla vaan oikeassa luokkahuoneessa. Siellä leikkaus näkyy suurempana ryhmänä, vähäisempänä tukena ja opettajan pienempänä aikana jokaiselle lapselle. Ammatillisesta koulutuksesta hallitus on jo leikannut 120 miljoonaa euroa. Se vastaa laskennallisesti noin 1 600 opettajan työpanosta. Tällä tavalla ei nosteta koulutustasoa eikä rakenneta Suomen tulevaa kasvua. Arvoisa puhemies! Budjetti on aina arvovalinta. Tässä budjetissa valinta on tehty poikkeuksellisen selvästi. Sairaat maksavat enemmän, pienituloiset saavat vähemmän, koululuokissa tila vähenee, mutta suuryritysten verotus kevenee. Tätä ei voi kutsua välttämättömäksi säästämiseksi. Tämä on velkarahalla toteutettua tulonjakopolitiikkaa alhaalta ylöspäin. Kyse on lopulta yksinkertaisesta kysymyksestä: kenen puolella hallitus seisoo? Tämän budjetin vastaus on valitettavan selvä. Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean, että meidän vaihtoehdossamme peruisimme yhteisöveron alennuksen, lopettaisimme pienituloisten indeksijäädytykset, peruisimme kohtuuttomat asiakasmaksujen korotukset ja turvaisimme kuntien mahdollisuuden järjestää laadukkaan koulutuksen jokaiselle lapselle. Myös suojaosien palauttaminen auttaisi tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsissämme on Orpon ja Purran hallituskauden viimeinen budjetti, viimeinen tilaisuus korjata suuntaa, viimeinen hetki tehdä päätöksiä, jotka vahvistaisivat osaamista ja nuorten tulevaisuususkoa. Mutta hallitus valitsi toisin. Se on leikannut kuntien valtionosuuksia lähes 200 miljoonaa, ja kunnat kamppailevat jo tällä hetkellä peruspalveluiden järjestämisessä. Kun kunnilta leikataan, tällöin leikataan myös päiväkodeilta ja peruskouluilta. Näin ei nosteta koulutustasoa. Näin ei vahvisteta oppimisen tukea. Näin ei käännetä myöskään Pisa-tuloksia nousuun. Ikäluokkien pieneneminen ei saa olla säästöautomaatti. Vasemmistoliiton mielestä pienenevistä ikäluokista mahdollisesti syntyvät säästöt on pidettävä koulutuksen piirissä. Niistä ei saa tulla uusi tekosyy leikkauksille. Arvoisa puhemies! Hallitus on kohdistanut suurimmat koulutusleikkauksensa ammatilliseen koulutukseen. Se on ollut käsittämätöntä tilanteessa, jossa työmarkkinat vaativat osaajia tekniikan ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon aloille. Leikkaukset ovat lupauksista huolimatta osuneet peruskoulunsa juuri päättäneisiin ja ensimmäistä ammatillista tutkintoaan tekeviin eli heihin, joiden koulutuspolkuja pitäisi vahvistaa eikä heikentää. On päivänselvää, ettei Suomen koulutustaso nouse, ellei yhä useampi ammattikoululainen jatka myös korkeakouluun. Arvoisa puhemies! Koulutustaso ei myöskään nouse velkajarrulla. Meillä on yhteinen tavoite, jonka mukaan puolet nuoresta ikäluokasta on saatava korkeakoulutetuiksi, ja korkeakouluvisioissa tavoite on nostettu jo 60 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Mutta velkajarrun logiikka ei taivu siihen, että korkeakoulujen perusrahoitusta on vahvistettava suunnitelmallisesti, jotta ne voivat vastata koulutustason nostoon. Velkajarrun maailmassa on painotettava sitäkin, että perustutkimus on talouskasvun kivijalka. Se on innovaatioiden, opetuksen ja koulutuksen laadun sekä sivistyksen perusta. Tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa perustutkimuksen rahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa tehdä opintotukiuudistuksen kustannusneutraalisti. No, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että uudistuksen tavoite eli opiskelijoiden toimeentulon turvaaminen ei valitettavasti toteudu. Opintotuki jää lainapainotteiseksi, opiskelijoiden velkaantuminen jatkuu, ja opiskelijoiden arki pysyy liian tiukkana. Opintotuen kokonaisuudistukseksi brändätyn uudistuksen anti on siis kovin vaatimaton. Opiskelijoiden toimeentulon on perustuttava riittävään perusturvaan, ei velkaantumiseen. Tähän, siis opiskelijoiden velkaantumiseen, me tarvitsisimme velkajarrun. Muuten korkeakoulutus periytyy entistä vahvemmin. Velka on aina suurempi riski niille nuorille, joilla ei ole kotoa käsin taloudellisia turvaverkkoja. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on tehtävä osamme, jotta Suomessa on tulevaisuudessakin sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta ja kulttuuria. Hallituksen sakset ovat kuitenkin iskeneet kipeästi tällä kaudella myös taiteeseen ja kulttuuriin. Taiteen ja kulttuurin osuus valtion budjetissa on laskenut — tämä siitäkin huolimatta, että moni puolue jakaa tavoitteen siitä, että osuus olisi saatava prosenttiin. Hallituksen leikkausten vuoksi osuus on enää noin 0,6 prosenttia. Tarvitsemme seuraavaan hallitusohjelmaan selkeän aikataulutetun suunnitelman, jolla taiteen ja kulttuurin osuutta nostetaan kohti prosenttia. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Ei voi liikaa painottaa sitä, että ilman tekijöitä ei ole myöskään suomalaista kulttuuria ja taidetta. Valtion rahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä, jotta teatterit, orkesterit ja muut valtionosuustoimijat voivat työllistää. Kun valtionosuuksista leikataan, ensimmäisenä heikkenee freelancereiden työllisyys ja lisäksi vapaa kenttä, joka on suomalaisen taiteen elinehto. Ihan viimeiseksi haluan antaa kiitokseni kulttuuriministerille. Vaikka monessa asiassa olen kriittinen, niin kiitän Taidetestaajien pelastamisesta — siitä, että tämän syksyn budjettiriihessä sinne osoitettiin [Puhemies koputtaa] 3,5 miljoonan panostus, joka auttaa jatkuvuuteen, jotta tämä hieno toiminta ei lopu. Kiitos tästä.

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu taiteen ja kulttuurin ja koulutuksen asioita. Todellakin teimme työvoiton ja Taidetestaajien rahoitus otettiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitukseen ensi vuoden budjettiin. Se on niin sanottu siltarahoitus. Tiedetään, että Taidetestaajat kerää täältä laajaa tukea eri eduskuntaryhmistä laidasta laitaan, ja toivotaan, että Taidetestaajien tulevaisuus sitten ensi kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa saa pidemmän kaaren. Eli tällä hetkellä rahoitus on sinne kevääseen 28 asti. Tätähän on aikaisemmin rahoitettu erilaisten säätiöiden ja eduskunnan joululahjavarojen kautta. Sitten, arvoisa puhemies, Suomen talous on tosiaan viimein kääntynyt vahvaan kasvuun. Tämä on toivottavasti yhteinen ilonaihe, ja se on myös osoitus siitä, että Orpon hallituksen politiikka ja resepti ovat olleet oikeita. On tärkeää, että tästä kasvusta saadaan jatkuvaa. Tässä on tuotu esiin pitkin vuotta, mutta myös äsken keskustelussa, että hallitus on koulutuksesta säästänyt. Olemme kertaluontoisesti koulutuksesta säästäneet, mutta toisin kuin oppositio väittää, me emme ole leikanneet korkeakoulutuksesta kokonaismäärällisesti. Me olemme vuoden 23 lukuihin verrattuna, jos niitä vertaa ensi vuoden budjettiin, yli 450 miljoonaa euroa kohdistaneet korkeakoulutukseen enemmän rahoitusta. Tästä esimerkiksi yksi merkittävä viimeaikainen rahoitus on opintoseteli ja aloituspaikat sekä kasvun aloille että hakupainealoille. Yksi merkittävä lisäys ensi vuoden budjettiin on se, että jokaiselle korkeakoululle tulee tutkimukseen ja kehitykseen oma lisäys, ja se on yli 50 miljoonaa euroa. Se on 54 miljoonaa euroa. Sen lisäksi on historiallisen suuret investoinnit, jotka noudattavat parlamentaarista linjausta viime kaudelta. Olemme lisänneet miljardi euroa julkisiin t&k-panostuksiin, ja niistä tietenkin suurin osa kohdistuu Business Finlandin ja Suomen Akatemian myöntövaltuuksiin. Suomen Akatemia totesikin, että suomalaisen huippututkimuksen rahoitus on korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Korkeakoulujen rahoituksesta on vielä todettava se, että ammattikorkeakoulujen suora valtionrahoitus on ensimmäistä kertaa tällä kaudella noussut yli miljardin euron ja se pysyy siellä koko kauden ajan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, Helsingin kokoomuslainen pormestari todella hoiti tämän aborttioikeuden tasapuolisen toteuttamisen teitä hallitusta paremmin eli lupasi, ettei erilaisten aborttien välille kasvateta juopaa. Kyseessä on siis vain 100 henkilöä vuodessa, eli tämä ei todellakaan ole talouskysymys vaan poliittinen erimielisyys hallituksen sisällä. Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä talouden vahvistamisen täytyy toteuttaa kahta tavoitetta: se tulee toteuttaa ympäristön asettamien raamien sisällä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta toteuttaen. Sopeutuksilla ei saa syödä tulevan menestyksen mahdollisuuksia. Siksi esimerkiksi koulutusta kannattaa suojella leikkauksilta. Koulutuksesta ja työllisyydestä pudonneiden nuorten mahdollisuudet kuntouttavaan työtoimintaan, sosiaaliseen kuntoutukseen ja työpajoihin pitäisi turvata. [Puhemies koputtaa] Nuorisotakuussa nuorille luvataan pääsy palveluiden piiriin kolmessa kuukaudessa. Kuinka olette omasta mielestänne [Puhemies koputtaa] onnistuneet tässä?

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt vaikka tuosta viestinnän uudistuksesta — tärkeä aihe: Kun uudistusta aloitettiin, muistaakseni valtioneuvoston palveluksessa oli 162 viestijää erilaisilla titteleillä eri ministeriöissä, ja yhteistä koordinaatiota tai ennen kaikkea resurssien järkevää käyttöä ei tehty riittävällä tavalla. Tämä on ehdottoman järkevä. Edelleenkin jokaisessa ministeriössä säilyvät omat viestijät, mutta tätä resurssia käytetään yhdensuuntaisesti. On aivan älytön ajatus, että me tehtäisiin jotain sensuuria tässä — mielestäni se on naurettava väite. Uskon, että tästä tulee parempi. 162:sta voidaan tiivistää varmasti pienempään väkimäärään ja samaan aikaan jopa parantaa meidän viestinnän laatua. Tämä työ on alussa, tämä uusi organisaatio aloitti 1.7., ja uskon, että siitä tulee ihan hyvä. Sitten edelleen tähän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykseen: Se, mikä minusta jää tässä keskustelussa huomaamatta, on ne 60 toimenpidettä, jotka ovat sen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman mukaisia ja joita viedään määrätietoisesti eteenpäin ja joilla on laajat vaikutukset tähän yhteiskuntaan. Se ei tietenkään estä jotain puhumasta törkeyksiä. Silloin pitää mennä jokaisen itseensä, joka rikkoo näitä, ja mitä tulee tähän kysymykseen, niin eduskuntaryhmät ovat tässä tapauksessa käsitelleet tämän asian ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on osaltaan asian käsitellyt. Mitä tulee tähän edustaja Razmyarin nostamaan ihmisarvobarometriin, niin se oli hyvä nosto. Se oli ensimmäinen laatuaan, Diakonissalaitoksen teettämä tutkimus, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä ihmisarvon toteutumisesta yhteiskunnassa. Minusta on aivan erinomainen asia, että tätä selvitetään. Vertailu nähdään sitten myöhemmin, kun näitä tehdään lisää. Tavoite on varmasti hyvä. Sitten edelleen tähän aborttikysymykseen: Eikö siis opposition mielestä ole oikein, että keskenmenon kärsineen naisen ei tarvitse maksaa tarvitsemistaan toimenpiteistä? [Tytti Tuppurainen: Siitä ei ole kysymys!] Ja eikö se ole reilua, että jos on pahimmillaan jopa hengenvaarallinen kohdunulkoinen raskaus ja se keskeytetään, niin ei lähetetä laskua perään? [Helena Marttila: Millä hinnalla?] Minusta on ikävää, että te vääristelette tätä asiaa ja pelottelette ja annatte väärää tietoa. [Tytti Tuppurainen: Mitä väärää tietoa?] Eli aborttioikeus on pyhä asia. Se on naisten oikeus omaan kehoonsa. Me emme ole tekemässä muutosta. Kyse on poliklinikkamaksuista. Joten antaa tämän asian nyt oikeasti olla. [Välihuutoja] No, sitten mennään tähän yhteisöverokysymykseen. [Puhemies koputtaa] — Kiitos. — SDP oli hallituksessa, kun me laskimme yhteisöveroa neljä ja puoli prosenttiyksikköä, ja se tuli suurempina verotuottoina takaisin. [Ben Zyskowicz: Tuli Urpilaiselle kalliiksi!] Aivan sama perusajatus tässä on edelleen. Tästä on paljon tutkimustietoa, jossa löytyy puolesta ja vastaan argumentteja. Me uskomme siihen, että alempi verokanta yritystoiminnalle tuo enemmän yritysverojen tuottoja ja tuo enemmän investointeja, ja sitähän me tässä haetaan. Miksi me emme toteuttaneet sen sijaan perintöveron poistoa? Valtiovarainministeriö on se, joka laskee näitä vaikutusarvioita, ja siinä ei päästy samanlaisiin tulovaikutuksiin heidän laskelmissaan, mikä olisi mahdollistanut sen, ja toisaalta myöskään hallitus ei ollut täysin yksimielinen asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tämä on hyvä päätös, ja puolustamme tätä, ja väitän, että nyt nähtävässä investointibuumissa Suomeen ja yritysten investoinneissa laajasti näkyvät myöskin nämä yhteisöveron keventämispäätökset jo nyt. Siksi olisi erittäin vahingollista lähteä perumaan tätä ja käytännössä kiristää yritysten verotusta. Tämä Itä-Suomi-kysymys: Kyllä, meillä on Itä-Suomi-työryhmä, Itä-Suomi-ohjelma ja erityisedustaja Broman. Näistä asioista todella monet ovat menneet maaliin, niin kuin itäsuomalaiset ovat itsekin todenneet — maakuntalennot, yhteyksien parantaminen, koulutuspaikat. Nyt tehdään selvitystä turismin ja matkailun edistämisestä, kantaverkon vahvistaminen Itä-Suomeen — lukemattomia kysymyksiä edistetään. Ja niin toivoisin, että Pohjois-Karjala tekee fiksun ratkaisun ja toteuttaa Palokin koskien vapauttamisen. Se olisi mahtava elinvoima- ja luonto- ja ympäristöteko. Mitä tulee hallituksen ilmastopolitiikkaan, niin se, mitä tällä hetkellä tapahtuu, on se, että Suomessa päästöt vähenevät erittäin nopeasti ja Suomi siirtyy kohti sähköistä, päästötöntä yhteiskuntaa. Se, missä ne isoimmat ongelmat ovat, on maankäyttösektorilla, ja minusta on nyt erittäin tärkeää, että me selvitämme tieteellisesti, mikä se meidän nielujemme todellinen koko on, ennen kuin rynnätään tekemään politiikkatoimenpiteistä johtopäätöksiä. — Jatkan seuraavissa vastauksissa.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kuittaan lyhyesti tämän omalääkäriasian: Ollessani ministerinä teetin omalääkäriselvityksen, joka kilpailutettiin ulkopuolisesti. Sen tekivät Oulun yliopiston yleislääketieteen tutkijat, ja sen nimi oli Omalääkäri 2.0. Se ilmestyi elokuussa 22. Kolme vuotta kului sitten seuraavalta hallitukselta, että se lähti tätä käynnistämään, mutta hyvä, että lähti, ja nyt on jaossa se 40 miljoonaa. Kun tässä on vielä 35 sekuntia jäljellä, niin haluan tähän verokeskusteluun osallistua: Katsoin tätä meidän talousarviokirjaa, joka minulla oli viikonloppulukemisena myös, ja meillähän tässä 92 ja puolen miljardin budjetissa on 69 miljardia verotuloja. Sitten meillä on sekalaisia tuloja kahdeksan miljardia ja korkotuloja kaksi miljardia, ja sitten me otamme uutta velkaa 12,3 miljardia. Jokainen ymmärtää, että niin paljon me emme pysty valtion menoja leikkaamaan ja vähentämään, että se 69 miljardia valtion veroja riittäisi kattamaan. Kyllä me tarvitsemme tässä monta vuotta kestävässä sopeutumishankkeessa sekä lisää verotuloja että sitten menojen sopeutusta.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Orpon hallitus on tehnyt vaikuttavia kasvutoimia ja sopeuttanut valtiontaloutta historiallisen paljon. Urakka on suuri, ja sitä on jatkettava seuraavalla vaalikaudella. Mutta mikä on erittäin arvokasta: ne arvovalinnat, joita jo hallitusneuvotteluissa teimme. Perusopetus, Suomen tulevaisuus, tehdään peruskouluissa. 200 miljoonaa euroa, lisää tunteja lukemiseen ja laskemiseen, oppimisen tuki on uudistettu, tasa-arvoraha on vakinaistettu, kouluihin on tuotu työrauhaa kännykkäkielloilla — toimia, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Peruskoulun kehittämistä täytyy jatkaa, se on tärkeää. Siellä tehdään Suomen tulevaisuus. Omalääkärimalli, omahoitajamalli, omatiimimalli — sitä yritettiin. Asia jäi mappi ö:hön ministeri Lindénin aikana. [Aki Lindén pyytää vastauspuheenvuoroa] Nyt se etenee jokaisella hyvinvointialueella. Kehittämistyö on käynnissä, ja 40 miljoonaa euroa panostettiin siihen, että sitä työtä voidaan jatkaa. Ja se naisten terveysstrategia, josta täällä jo mainittiin: teemme työtä sen eteen, että siinä tilanteessa, mikä terveydenhuollossa on, jossa naisten terveyttä on tutkittu vähemmän ja siitä tiedetään vähemmän, naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia tässä asiassa. Kiitos tästä työstä pääministeri Orpolle. [Puhemies koputtaa] Perusasioiden täytyy olla kunnossa, vaikka taloutta tasapainotetaan. Se on kokoomuksen tahto ja viesti.

Arvoisa puhemies! Hallitus, lupasitte ottaa koulutuksen erityissuojelukseen, mutta olette kautenne aikana leikanneet lähes jokaisesta koulutusasteesta. Tässäkin budjetissa leikataan käytännössä päiväkodeista, perusopetuksesta ja lukioista, kun kuntiin ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuu 110 miljoonan euron leikkaus. Ja kun tämä tapahtuu korkeassa... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] Anteeksi. — Kun tämä tapahtuu korkeassa työttömyystilanteessa, niin näille keinoille ei jää muuta kohdetta jäljelle siellä kuntataloudessa kuin nämä koulutuksen säästöt. Tämä TE-uudistuksen lisälasku on ollut 300—400 miljoonaa kunnille. Talouden kasvu on kyllä lähtenyt liikkeelle, mutta tarvittaisiin uudistus- ja vauhdittamistoimia entistä enemmän, nimenomaan näitä panostuksia koulutukseen ja osaamiseen, vihreän siirtymän vauhdittamista, työhön johtavaa maahanmuuttoa ja talouden uudistamista ja uuden luomista. Näistä tarpeista huolimatta olette kuitenkin laskeneet fossiilisten polttoaineiden verotusta, kiristäneet työperäisen maahanmuuton ehtoja ja esimerkiksi leikanneet kulttuurista ja luovilta aloilta, joissa meillä olisi tätä kasvupotentiaalia.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi saadaan uuteen nousuun työn, yrittämisen, koulutuksen, investointien ja ennen kaikkea vastuullisen talouspolitiikan kautta. Vastuuttomalla ja kasvun tappavalla himoverotuksella tämä jo valmiiksi korkean verotuksen maa ei nouse. Päinvastoin korkealla verotuksella ja vastuuttomalla menojen lisäämisellä Suomi on ajettu tilanteeseen, josta tämä hallitus lähti töihin. Nyt vaikeassa maailmanajassa olemme saaneet käännettyä talouden kasvuun. Investoinnit ovat lisääntyneet laajasti monilla eri sektoreilla, vientikirjat täyttyvät nopeammin kuin useisiin vuosiin, ja juuri nyt tulleen tiedon mukaan työllisten määrä on noussut viime vuodesta yli 30 000 työllisellä. Suunta on siis oikea, ja hallituksen toimet ovat alkaneet purra. Arvoisa puhemies! Edelleen on töitä. Toissijaisista menoista tulee leikata lisää, velkajarrussa pitää pysyä. Vain näin turvataan suomalaisten peruspalvelut, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, turvallisuus, maatalous ja puolustus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole lunastanut lupaustaan 100 000 uudesta työllisestä, olette yhä reilusti miinuksen puolella. Eilen esitellyt työllistämistoimet sisälsivät ristiriidan. Te paikkaatte nyt laastarilla niitä syviä ongelmia, joita teidän omat aiemmat leikkaukset ovat pahentaneet. Hallitus ilmoitti panostavansa nyt palkkatuen kehittämiseen, vaikka te olette ensin itse heikentäneet palkkatukea ja kiristäneet sen ehtoja. Ministeri Marttinen, ihmettelen erityisen kovasti pitkäaikaistyöttömien palveluiden sysäämistä järjestöille tilanteessa, jossa järjestöjen resursseja on leikattu. Kaikkein huolestuttavinta on hallituksen usko siihen, että pitkäaikaistyöttömyys ratkeaa sanktioilla. Tutkimusten mukaan suojaosien palauttaminen olisi askel oikeaan työllisyyspolitiikkaan, samoin lisäpanostukset koulutukseen koulutusleikkausten sijaan.

Arvoisa puhemies! Minua kyllä huolestuttaa tuleva, kun hallituksesta sanotaan, että ainoastaan leikkauksin tulee edetä. Kahdeksan miljardia vähintään leikkauksia, mistä se tullaan ottamaan? Sotesta, koulutuksesta, tutkimuksesta. Tämä ei valitettavasti ole se tie, jolla Suomi pärjää, mutta ilmeisesti ainakin kokoomuksen suulla se on se ”oikea” keino. No, asiantuntijathan eivät tätä tue. On suorastaan populismia olla jättämättä verot tästä keskustelusta pois, kuten hallitus on nyt tehnyt ja madaltanut yhteisöveroa ja aiheuttanut ison loven valtiontalouteen, joka sitten tullaan jostain muusta leikkaamaan tai korjaamaan verotuksella. Ei kovin vastuullista toimintaa. Täällä myös ilmastokriisi jätettiin täysin mainitsematta puheenvuoroissa hallituksen suunnalta. Kuitenkin tiedämme, että planetaariset rajat on jo pitkälti ylitetty, ja tämä tulee myös kalliiksi. Lyhytnäköistä politiikkaa kyllä riittää. [Puhemies koputtaa] Aikovatko hallituspuolueet [Puhemies: Aika!] siis todellakin leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta, jos vielä jatkatte hallitusvastuussa tulevaisuudessa?

Arvoisa rouva puhemies! Signaaleja on monenlaisia. Tänään myös KEHA-keskus julkaisi työllisyysluvut, jotka on kerätty TE-alueilta. Ne kertovat vähän toisenlaista: 18 500 työtöntä on tullut vuoteen lisää, 14 200 pitkäaikaistyötöntä, ja alle 25-vuotiaita on 40 000 työttömänä. Niitäkin on 3 900 lisää. Samaan aikaan hyvinvointialueilla on yt:t ja järjestöiltä leikataan. Kuntatalous on ihmeissään. Esimerkiksi Joensuun kaupunki maksaa tänä vuonna seitsemän miljoonaa lisää sakkomaksuja tähän työttömyyden laskuun, kaksi miljoonaa lisää perustoimeentuloa, ja samalla sitten hallituksen vuoden 27 budjettiesitys heikentää kuntataloutta 150 miljoonaa. Mitä se tarkoittaa? Jälleen uusi sopeutusrumba kunnissa käyntiin, just kun edellinen saatiin. Ja tiedätte, mistä se leikataan: se leikataan sieltä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta ja kulttuuri- ja liikuntapalveluista.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te syytätte muita velkaantumisesta, mutta tosiasia on se, että teidän hallituksenne saldona on ennätysmäinen velkavuori, unohtamatta tietenkään sitä inhimillistä ja luontovelkaa, joka perintönänne tälle maalle jää. Ministeri Purra moitti täällä vihreitä hallituksen sopeutustoimien vastustamisesta. On paikallaan muistuttaa ministeriä, että olemme vihreiden vaihtoehtobudjetissa joka vuosi esittäneet vaihtoehdon, joka vahvistaa julkista taloutta samassa mittaluokassa tai jopa enemmän kuin hallitus. Kyse on arvovalinnoista, ja kyllä olemme vastustaneet leikkauksia koulutuksesta, lapsilta, nuorilta, järjestöiltä, luonnolta, mutta olemme vastustaneet myös hövelejä veronalennuksia, joilla on kasvatettu eriarvoisuutta ja kytketty Suomea entistä tiiviimmin kiinni fossiilidiktatuureihin. Edustaja Vigelius täällä aikaisemmin kuvasi veroja rangaistukseksi, ja tällä logiikalla kai myös leikkaukset ovat rangaistuksia, joten minä kysyn teiltä: miksi te haluatte rankaista lapsia, nuoria, köyhiä ja kipeitä?

Arvoisa puhemies! Jotenkin havaitsin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksella täällä salissa, että oli jonkinlaista väsymystä ja ponnettomuutta ilmassa, sillä näin hiljaista oppositiota en muista tällä kaudella edes nähneeni tässä salissa, ja otaksun, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että tässä maassa pitkästä aikaa moni asia näyttää edes hieman paremmalta. Mennään sitten näihin valtiovarainministerille tulleisiin asioihin. Ensimmäisenä yhteisövero ja sen kevennys. Tässäkin tilanteessa, vaikka te, arvoisa oppositio, näette, että maahan virtaa investointeja ja meidän taloudessa näyttää hyvältä, te olette valmiit valtaan päästyänne peruuttamaan yhteisöveron kevennyksen. Paitsi että se on yrityskentän ja elinkeinoelämän sektoreiden investointisuunnitelmien kannalta äärimmäisen väärää politiikkaa, se on nimenomaan poukkoilevaa politiikkaa, joka heikentäisi — pelkästään siitä puhuminen heikentäisi — Suomen tulevien vuosien tilannetta. Samaan aikaan, kuten täällä kerrottiin, esimerkiksi Tanskassa sosiaalidemokraattinen hallitus on alentamassa yhteisöveroa, Saksa on suunnittelemassa sen alentamista, ja aika monissa muissakin maissa tämä tuntuu toimivan tai näyttävän hyvältä vaihtoehdolta. Väitteenne siitä, että yhteisövero on suuryrityksille tai jopa osingonsaajille, kuten täältä myös esitettiin, jonkinlainen kultainen kädenojennus, on kyllä erikoista politiikkaa tai väitettä, koska esimerkiksi Suomessa vähän vuodesta riippuen jopa 40 prosenttia yhteisöverosta kuitenkin maksetaan nimenomaan paljon pienemmistä yrityksistä. Sen lisäksi aika vasta tuli uusi eurooppalainen, muistaakseni saksalainen tutkimus, jossa kuvattiin sitä, miten yhteisöveron kevennyksen hyödyt valuvat työntekijätasolle, erityisesti naisvaltaisille aloille ja matalammin koulutetuille. En ymmärrä, mikä tässä on huonoa. Edustaja Tynkkynen, te luettelitte juuri niitä ongelmia Suomessa, joihin kasvutoimilla ja esimerkiksi veronkevennyksillä tämä hallitus haluaa kohdistaa toimia juuri siksi, että me emme olisi ankeudessa lopun aikaa vaan voisimme päästä jopa Tanskan ja Ruotsin tielle talouden kasvussa. Juuri siksi me näitä toimia teemme. Jos taas huolenne kohdistuu julkisen talouden tilaan, niin huomauttaisin, että teidän kannattaisi myös tarkastella omia, jatkuvia menolisäyksiänne ja näiden säästöjen vastustamista, mitä te myös teette. Arvoisa puhemies! Eteenpäin, sitten työn verotuksen kevennys: Täällä väitettiin jälleen, että teemme veronkevennyksiä rikkaille. Tämän hallituksen kaudella työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa. [Eduskunnasta: Kerro euroina!] Sen lisäksi kaikkein yleisimmät asiantuntijat, ekonomistit — kuunnelkaa, edustaja Kalmari — ovat sitä mieltä, että ylimpien marginaalien lasku on kaikista paras kasvutoimi. Te todennäköisesti ette löydä tai korkeintaan ihan äärivasemmalta löydätte sellaisia ekonomisteja, joiden mielestä se ei ole hyvä kasvutoimi. [Anne Kalmari: Kyllä rikkaat tarvitsee kahdeksantonnia, että pääsee etelään!] Ensi vuodelle suhteessa tähän vuoteen veroaste laskee kaikkein eniten pieni‑ ja keskituloisilla, kuten puheenvuorossani totesin. Edustaja Lindtman, myös polttoaineiden veroja me olemme todella keventäneet, ja te muuten vastustitte jokaista kevennystä ja esititte jopa kiristyksiä niiden sijaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, mitä ihmettä?] Yksikään luettelemanne toimi, jonka otitte esille polttoainepuheenvuorossanne, ei vaikuta polttoaineiden hintaan lanttiakaan. Mutta toki ymmärrän, että ette viitsinyt esittää sitä käytännössä ainoaa mahdollista lisätoimea eli jakeluvelvoitteen alentamista, koska maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka ei anna anteeksi, vaikka bensa maksaisi yli kolme euroa. [Antti Lindtmanin välihuuto — Anne Kalmari: Koska nostitte bensan veroja!] Arvoisa puhemies! Sitten julkisen talouden korjaamiseen. Kuten vasemmistosta me olemme tottuneet tätä kuulemaan liittyen siihen, että hallitus ei säästä tarpeeksi, niin nyt sitä kuultiin myös keskustasta, edustaja Tuppuraiselta ja jonkin verran vihreistäkin. Tähän täytyy sanoa, että ihan uskomatonta. Tämä olisi uskottavaa, jos oppositio ei olisi koko kauden vastustanut käytännössä jokaista tämän hallituksen tähän saliin tuomaa säästötoimenpidettä [Mikko Savolan välihuuto] — mikäli te ette koko kauden ajan olisi vastustaneet sopeuttamista, mikäli te ette koko kauden ajan olisi kertoneet, kuinka hallituksen massiiviset säästöt tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan, tuhoavat vaikka ja mitä tässä maassa. Suorat sopeutukset ensi vuoden budjetissa ovat 4,8 miljardia. [Joona Räsänen: Mikä on se netto?] Päätösperäiset menolisäykset ja veronkevennykset ovat 1,7 miljardia. Ensi vuoden sopeutukset plus veronkevennysten ja päätösperäisten menolisäysten jälkeen viivan alle julkisen talouden rahoitusasemaan jää yli kolme miljardia nettona positiivista. Mihin sitten on lisätty rahaa? Haluan tämänkin keskustelun teidän kanssanne käydä, mikäli saisin tänään näihin kysymyksiin vastauksen. Määräaikaisia menolisäyksiä — huom. säästöt ovat pysyviä — määräaikaisia menolisäyksiä tämä hallitus on tehnyt investointeihin eri puolille Suomea — muun muassa väyliin — Ukrainaan, puolustukseen, turvallisuuteen ja korkoihin. Olkaa hyvä, rakas oppositio, kertokaa näistä ensi vuoden budjetin menolisäyksistä ne, joita te vastustatte. [Arto Satonen: Aivan!] Ei, te ette koskaan vastaa tähän kysymykseen. Silti irvailette sille, että säästäminen ei olekaan niin helppoa. Ei se totta vie ole helppoa tällaisessa maailmassa varsinkaan, kun suhdanne on ollut hankala ja myös työttömyysmenot ja muut suhdanteeseen liittyvät menot ovat kasvaneet. [Joona Räsänen: Ei pidä kuitenkaan kiihtyä!] Te vastustatte samaan aikaan, kun te kehtaatte puhua julkisen talouden tilasta, kaikkia leikkauksia ja haluatte perua niitä. Tämä teidän veivinne on ehkä hullunkurisin talouspolitiikassa koskaan tässä salissa nähty, [Mika Lintilä: On kyllä nähty monenlaista!] ja sen uskottavuus on puhdas nolla.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ärade talman! Kuten olemme nyt kuulleet, niin ongelmia meillä riittää. Siksi en enää toista niitä, vaan esitän ratkaisuja. Ja ratkaisu ei nyt ole se, että perustetaan parlamentaarinen ryhmä. Nyt kaikki energia menee liikaa siihen, että yritetään vain säästää ja leikata ja ajaa alas, kun kaikki energia pitäisi suunnata siihen, että tehdään rohkeita valintoja ja uudistuksia niin, että saadaan talous pysyvään kasvuun. Vain kuihduttamalla ja kuluja leikkaamalla ja veroja korottamalla emme tästä selviä — niitä pitää kuitenkin tehdä. Tarvitsemme myös elinvoimaa lisääviä toimia ja verokannustimia ja investointeja. Liike Nyt on ainoana puolueena tehnyt kattavan säästöohjelman ja selkeät suunnitelmat rakenneuudistuksista ja talouskasvusta. Suomi tarvitsee toimitusjohtajan. Mallia pitää ottaa liiketoiminnasta. Pitää olla selkeät tavoitteet, pitävät aikataulut, ja niitä pitää johtaa numerot edellä. Suomelta puuttuu strateginen ajattelu. Meidän on keskitettävä voimavaroja kaivos- ja puolustusteollisuuteen. Suomen on panostettava korkean katteen tuotteisiin ja palveluihin tietoliikenteessä, tekoälyssä, teollisuuden digitalisaatiossa sekä terveys- ja koulutusteknologiassa. Koko julkinen sektori on mahdollista rakentaa tekoälyn avulla sellaisille digitaalisille alustoille niin, että palvelusta syntyy varma vientituote. Osaamista meillä on. Onko meillä tahtoa? Arvoisa puhemies, ärade talman! Pienen Humppilan kunnan pystyvä kunnanjohtaja hoitaa tekoälyn avulla kolmen ihmisen työt. Meillä pitää olla tavoitteena sata kuntaa Tanskan mallin mukaan. Julkisella sektorilla työskentelee 700 000 ihmistä, ja heistä 100 000 jää eläkkeelle seuraavan neljän vuoden aikana. Jos meillä on kokonaissuunnitelma tekoälyn hyödyntämisestä, on meillä ilman irtisanomisia mahdollista samaan aikaan säästää kustannuksia merkittävästi ja parantaa palveluita. Nyt olemme amerikkalaisten digijättien monopolihinnoittelun armoilla ja julkiset palvelut, esimerkiksi sotessa, ovat hajallaan kuin varpusparvi. Tästä on mahdollista päästä irti tekoälyn ja uusien alustojen avulla. Arvoisa puhemies! Meidän pitää panostaa kotimaiseen kaivosteollisuuteen, sillä nyt ruotsalaiset ja kanadalaiset kaivavat arvokkaat mineraalit maaperästämme ja tekevät satojen miljoonien eurojen voitot ja maksavat minimaaliset verot Suomeen. Kanadalaiset ovat kaivaneet Kittilästä tuhansia ja tuhansia kiloa kultaa ja ostivat lisää esiintymiä 2,3 miljardilla eurolla toisilta kanadalaisilta. Kaivosteollisuus kertoo, että 110 miljoonan euron vuotuisella investoinnilla pystyisimme kattamaan kaivosteollisuuden tarpeet — ja tätä pidetään niin suurena, vaikka pelkästään kanadalaisten maksama 2,3 miljardia olisi 20 vuoden investoinnit. Nyt kannattaa herätä. Nyt voitot ja kalleudet menevät muihin maihin. Kun kanadalaisten maksamia summia katsoo, olisi kotimainen investointi kannattanut tehdä aikoja sitten. Länsimailla tulee olemaan vaikeata saada riittävästi raaka-aineita tuulivoimaloihin ja sähköautoihin. Suomi tuottaa ainoana maana EU:ssa kobolttia, nikkeliä, platinaa, palladiumia ja fosfaattikiveä. Lisäksi Suomi alkaa ainoana EU-maana tuottaa litiumia. Varsinkin koboltin ja litiumin kysyntä kasvaa moninkertaiseksi tulevina vuosina. Tähän kehitykseen Suomen pitää päästä kiinni ja hyötymään siitä kunnolla. Pitää panostaa myös siihen, että suomalaiset yritykset ovat mukana koko tuotantoketjussa ja saavat sen jalostusarvosta osansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen etu pitää ottaa aina huomioon luvituksessa, sääntelyssä, verotuksessa ja yritysten tukemisessa. Kaikessa pitää ottaa myös ympäristöasiat huomioon. Tarvitsemme useita uusia suomalaisia kaivosyhtiöitä. Arvoisa puhemies, ärade talman! Yhteisöveron alennuksesta sen verran, että miljardin euron panostus olisi pitänyt selkeämmin kohdistaa yritysten kasvuun ja alentaa yhteisöveroa enemmän silloin, kun yritys investoi. Vain yritysten kasvu ja investoinnit tuovat lisää työpaikkoja ja palkkoja, joilla ihmiset tulevat paremmin toimeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme vuoden 27 talousarviota tilanteessa, jossa Suomen taloudessa näkyy pitkän vaikean jakson jälkeen paljon rohkaisevia merkkejä. Talouskasvu on vihdoin alkamassa, investoinnit kasvussa ja työllisyyden näkymät vähitellen vahvistumassa. Tämä kehitys ei ole syntynyt itsestään. Hallitus on kuluneella vaalikaudella tehnyt määrätietoisesti työtä yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi, työllisyyden parantamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi ja velkaantumisen hillitsemiseksi. Työtä on tehty aikana, jolloin geopoliittiset jännitteet ja kansainvälisen talouden epävarmuus ovat haastaneet kasvua. Ratkaisut eivät aina ole olleet helppoja, mutta vastuullinen taloudenhoito on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Vahva talous on väline, jonka avulla voimme huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, lapsista, ikäihmisistä, perheistä ja turvallisuudesta. Talouspolitiikan tärkeimpiä mittareita on se, miten tavalliset suomalaiset pärjäävät arjessaan. Siksi pidämme tärkeänä, että tässä budjetissa tuetaan työn tekemistä ja kotimaista yrittämistä. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen jättää työntekijöille enemmän rahaa omaan käyttöön, vahvistaa ostovoimaa ja kannustaa työntekoon. Tänä vuonna takautuvasti voimaan tuleva kotitalousvähennyksen korotus jatkuu ensi vuonna. Kotitalousvähennys tukee kotimaista työtä, vahvistaa palveluyrittäjyyttä ja helpottaa arkea. Se kannustaa sekä remonttien toteuttamiseen että hoiva-, siivous- ja kotipalvelujen käyttöön. Tällä on erityisen suuri merkitys ikääntyneiden kannalta. Kun kotiin saatavia palveluita voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, voidaan tukea kotona asumista, vahvistaa turvallisuuden tunnetta sekä helpottaa omaisten ja omaishoitajien arkea. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö. Suomi tarvitsee enemmän lapsia ja enemmän uskoa tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain väestökehityksestä tai taloudesta vaan siitä, että ihmiset uskaltavat rakentaa tulevaisuutta ja toteuttaa perhehaaveensa. Kristillisdemokraateille on tärkeää, että budjetissa huomioidaan lapsi- ja opiskelijaperheet. Perheellisten opiskelijoiden asemaa parannetaan korottamalla opintotuen huoltajakorotusta toisesta lapsesta lähtien. Opiskelun ja vanhemmuuden tulee olla mahdollista myös samanaikaisesti. Myös nuorten hyvinvointi vaatii määrätietoisia toimia. Liian moni nuori kamppailee yksinäisyyden, mielenterveyden ongelmien tai liikkumattomuuden kanssa. Liikunta tukee fyysistä terveyttä mutta myös mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastaa, liikkua ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Siksi panostukset liikuntaan ja nyt lisäpanostukset liikuntapaikkarakentamiseen ovat tervetulleita. Mielenterveyspalvelujen saatavuutta vahvistetaan osoittamalla 10 miljoonaa euroa kaksiportaisen psykoterapiakoulutuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on parantaa hoitoon pääsyä ja vastata kasvavaan mielenterveyspalvelujen tarpeeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaisiin kehittämishankkeisiin esitetään 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille muun muassa omaishoidon, hoidon jatkuvuuden, omalääkärimallien sekä lasten, nuorten ja pitkäaikaisasunnottomien palvelujen kehittämiseen, myös keliakiakorvaus saadaan viimein palautettua. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Nopeasti muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että Suomen puolustuskyky, rajaturvallisuus ja viranomaisten toimintakyky ovat vahvoja. Vuoden 2027 budjetissa puolustukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia puolustusmäärärahoja ja puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuuksia kasvattamalla. Panostukset Rajavartiolaitoksen toimintaan vahvistavat rajaturvallisuutta ja parantavat tilannekuvaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Ukrainan tukemista jatketaan. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin yhteiskunta kykenee suojelemaan kaikkein heikoimpia. Siksi pidämme tärkeänä, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja siihen, että yhteiskunta suojelee häntä väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Myös lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämiseen osoitettu lisärahoitus on tärkeä panostus. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan on oltava nopeaa, laadukasta ja tehokasta. Turvallisuus rakentuu myös vahvoista yhteisöistä, toimivista palveluista ja hyvästä varautumisesta. Huoltovarmuuden ytimessä on oma ruuantuotanto. Tässäkään budjetissa ei leikata ruokaa tuottavasta maataloudesta. Myös paikallisten yhteisöjen varautumiseen eli kylävaraan, mikä vahvistaa kriisinkestävyyttä koko Suomessa, osoitetaan rahoitusta. Pidämme myös tärkeänä, että järjestöjen toimintaedellytyksiä helpotetaan. Lahjoitusvähennys kannustaa yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä tukemaan yleishyödyllistä toimintaa ja auttaa järjestöjä hankkimaan uusia rahoituslähteitä. Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on edelleen haastava. Työtä on edelleen paljon tehtävänä, mutta Suomen suunta on oikea. Suomen menestys rakentuu vastuullisesta taloudenpidosta, vahvoista perheistä ja ihmisestä välittämisestä jokaisessa elämäntilanteessa. Vahvistuva talous luo perustan yhteiskunnalle, jossa ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, perustaa perheen, tehdä työtä ja elää turvallista arkea myös ikääntyessä. Tällaisen Suomen rakentamisessa kristillisdemokraatit haluavat olla mukana.

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvaa viimein. Siitä voimme kaikki iloita. [Ben Zyskowicz: Tehän vaaditte suunnanmuutosta!] Nyt toivomme erityisesti, että kasvu on kestävää ja pitkäaikaista. Tavoitteenamme tulee olla vähintään kakkosella alkavat kasvuluvut. Vaikka talouskasvulla on myönteisiä seurauksia, läheskään kaikille suomalaisille talouskasvu ei ole tuonut vielä käännettä parempaan. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi suomalaisille satatuhatta uutta työllistä. Todellisuus on toinen. Työllisiä on nyt 51 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. Siksi talouskasvulla ei voi eikä kannata vielä rehvastella. Kasvun hedelmät jäävät vielä liian harvojen taskuihin. Työttömyys runtelee koko Suomea. Työttömiä on nyt noin 88 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työttömyydestä kärsii nuori, joka lähettää kymmeniä työhakemuksia eikä saa vastausta niihin; lapsiperhe, joka laskee kaupassa jokaisen euron; ihminen, joka miettii, miten selviää ensi kuun laskuista, ja pahimmillaan alkaa kysellä: onko minusta enää mihinkään? Sellaista Suomea me emme saa hyväksyä. Meillä ei ole varaa menettää suomalaisten uskoa tulevaisuuteen. Siksi ei riitä, että talouskasvun käyrä kääntyy. Kasvun pitää näkyä ihmisten arjessa, siinä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, siinä, että työttömäksi jääneelle isälle tai äidille koittaa jälleen tilipäivä, siinä, että yrittäjä rohkenee palkata ensimmäisen työntekijän ja että perheen haaveet omasta kodista voisivat toteutua. Arvoisa puhemies! Keskustalla on ratkaisuja, joilla kasvu muutetaan työpaikoiksi: puolitetaan yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän sivukulut vuodeksi, palautetaan työttömyysturvan suojaosa, jotta osa-aikainen työ tai lyhyenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa, ja annetaan kunnille mahdollisuus käyttää työttömyyden sakkomaksuihin meneviä rahoja ihmisten työllistämiseen ja kouluttamiseen. [Arto Satonen: Niin ne tekee sen nyt jo!] Rahat pitää käyttää ihmisiin, ei sakkoihin. Arvoisa puhemies! Sitten on ihminen, joka on tehnyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta töitä. Ammatti on muuttunut. Työ on muuttunut. Ehkä koko ala on muuttunut, ja samalla tekoäly on tullut mukaan osaksi työelämää. Hän haluaisi päivittää osaamistaan tai oppia uuden ammatin. Mutta miten se tehdään, kun on asuntolaina, lapset ja ruokakaupassa pitää miettiä jokaista euroa? Siksi aikuiskoulutustuen lopettaminen kokonaan oli paha virhe. Me emme voi sanoa ihmiselle, että opettele uusi ammatti, ja jättää häntä sitten yksin. Jos haluamme pitää ihmiset työelämässä ja pidentää työuria, meidän pitää antaa heille mahdollisuus muuttua työelämän mukana. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei riitä kääntämään julkista taloutta kestävälle uralle. Työttömyyden ohella hallituksen perinnöksi on jäämässä valtava ja kasvava velka. Budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämää vaalikaudella tulee kaikkiaan noin 50 miljardia euroa. Se on valitettava suomenennätys. Turvallisuudesta pitää tietenkin huolehtia, ja korkojen nousukin rasittaa taloutta. Senhän me tiedämme. Silti hallitus vastaa omista päätöksistään. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta hallitus tekee uusia reikiä julkiseen talouteen. Yhteisöveron kaavamainen alentaminen 18 prosenttiin on tästä räikeä esimerkki. Se vähentää verotuloja noin 840 miljoonaa euroa. Menetämme veroeuroja jokainen vuosi tästä eteenpäin. Yritysten kasvua kyllä pitää tukea. Keskusta uudistaisi yritysverotusta niin, että yritykseen jätettävää voittoa verotetaan kevyemmin kuin ulos jaettavaa voittoa. Kannustaisimme investoimaan ja työllistämään Suomessa. Toteuttaisimme uudistuksen niin, etteivät verotulot kokonaisuutena vähene. Arvoisa puhemies! Kenen tehtävä on laittaa julkinen talous kuntoon? Onko se suomalaisten ihmisten? Ei ole. Heidän tehtävänsä on rakentaa onnellista elämää Suomessa, ja meidän poliitikkojen tehtävä on omalta osaltamme luoda sille edellytyksiä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki pidetään mukana, Suomea ei jaeta voittajiin ja häviäjiin ja työllisyyttä myös hoidetaan aktiivisesti. Onko julkisen talouden kuntoon laittaminen sitten suomalaisten yritysten ja yrittäjien tehtävä? Ei tietenkään ole. Yritysten tehtävä on kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen. Kun yritykset menestyvät, ne investoivat, kasvavat ja työllistävät. Kenen tehtävä on sitten huolehtia julkisen talouden kunnosta? Se on kulloisenkin hallituksen tehtävä. Jos maan hallitus ei tästä huolehdi, ei sitä tee kukaan. Tätä vastuuta ei voi muuten siirtää edelliselle hallitukselle tai seuraavalle hallitukselle tai edes oppositiolle. [Vasemmalta: Mutta näin tehdään!] Vastuu siitä, että julkinen talous on kestävällä pohjalla ja suunta oikea, on kulloinkin istuvalla hallituksella ja tällä hetkellä Orpon hallituksella. Tätä tosiasiaa vasten joutuu kysymään, onko vastuun kantamista tuoda viimeisenä vuonna talousarvioesitys, joka johtaa julkisen talouden heikkenemiseen 350 miljoonalla eurolla. Siis julkinen talous heikkenee, ei vahvistu. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri ja arvoisa valtiovarainministeri: oliko tämä vahinko, vai teittekö te tarkoituksella tällaisen budjettiesityksen juuri silloin, kun puolueet yhdessä sopivat velkajarrusta? Valtiovarainministeriö nimittäin kertoo, että uhkana on, että Suomi ei noudata EU:sta tullutta nettomenopolkua. Olemme joutuneet siis jo tarkkailuluokalle, ja jos sääntöjä ei noudateta, vaarana on, että meidät otetaan huostaan. Mihin katosi se vaalilupaus, joka kuului: ”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen.”? Arvoisa puhemies! Keskusta on sitoutunut velkajarruun ja julkisen talouden tervehdyttämiseen. Keskusta on sitoutunut siihen, että työnteko ja yrittäminen kannattavat. Keskusta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että työttömiä ei jätetä yksin. Ja keskusta rakentaa Suomea, jossa kaikki pidetään mukana ja kaikista suomalaisista [Puhemies koputtaa] pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] ”Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.” Kansalliskirjailija Aleksis Kiven aatos sopisi myös tämän eduskunnan eetokseksi, kunhan tämä ankeuden teatteri muuttuisi puoluekentän läpi teoiksi Suomen talouden eteen. [Välihuutoja] — Ei siitä helppoa tule. Se tiedettiin, edustaja Lohi, jo vaalikauden alussa niin ”laitaoikealla”, äärivasemmalla kuin ääripäättömästi siellä keskelläkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Nykyhallitus peri edeltävältä ennätysvelan ja tekemättömyyden. Jo ennen koronaa, sotaa ja soteuudistusta, punavihreä hallitus päätti miljardien lisämenoista. Valtiontalouden vyö löysättiin jo ennen kriisejä. Myöhemmin kriiseillä oikeutettiin, että vyöstä kokonaan luovuttiin. Ei remmiä, ei raameja, ei rajoja. Rahaa on, velaksi, koroitta. ”Tämän hallituksen aikana otettu velka on jatkossakin nolla- tai jopa miinuskorkoista”, kertoi aikanaan vasemmistoliiton Jussi Saramo tässä salissa. Vaan eipä ollut: pari vuotta velkarallia sysäsi tasapainoisen valtiontalouden pysyvästi kymmenen miljardia pakkaselle. Kriisit lopettivat nollakorkohuuman. Nyt tarvittiin taas vyötä ja sen kiristystä. Mutta: ”Julkinen paine sai Marinin hallituksen perumaan jokaisen leikkausta etäisestikin muistuttavan päätöksensä”, summasi Hesari sen hallituksen toimettomuutta. Lehti jatkoi: ”Jos joku tuleva hallitus haluaa lähteä sopeuttamaan taloutta menoleikkauksilla, sen on kestettävä kovaa julkista painetta.” [Aki Lindénin välihuuto] Kova julkinen paine, Aleksis Kiven ”valitus ja murhe” — niitä on riittänyt, kun nykyinen hallitus on lähtenyt toimimaan Suomen talouden eteen haasteinaan karmea soteuudistus ja sen paisuvat kulut, sodan tuomat puolustuksen lisätarpeet ja alle miljardista jo useampiin kivunneet valtionvelan korot. Nämä kolme selittävät suurimman osan velan kasvusta. Koska näiden kasvu on suurilta osin vain siedettävä, on säästöjä ollut pakko tehdä myös toisaalla. Me perussuomalaiset ajamme säästöjä, koska ymmärrämme, mihin yli varojen eläminen uhkaa Suomen ajaa. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kertynyt syömävelka paisuttaa valtion korkomenot ensi kaudella jo yli kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Kokoluokkaa auttavat hahmottamaan esimerkiksi STEA-järjestöavustukset. [Aki Lindénin välihuuto] — Ne ovat ensi vuodelle 0,2 miljardia euroa, edustaja Lindén, vammaisetuudet 0,7 miljardia euroa, poliisin rahoitus miljardin, korkeakoulut ja tutkimus neljä miljardia ja peruskoulumme kuusi ja puoli miljardia. — Velan korkomenot kasvavat lähivuosina siis peruskoulun rahoitusta suuremmiksi. Sen luulisi herättelevän myös velkajarrun jarruttelijoita, korkomenoihin käytetyillä euroilla kun ei rakenneta yhtään uutta koulua, ei korjata yhtään tienpätkää eikä turvata huolenpitoa sitä tarvitseville. Nuo eurot ovat pois suomalaisten taskuista ja suomalaisten palveluista. Arvoisa puhemies! Kasvun luomiseksi perussuomalaiset on hallituksessa ajanut sitä, että työ ja toimi palkitsisivat tekijänsä, että työssäkäynti kannattaisi, että veronmaksajalle jäisi enemmän käteen ja että hän myös itse päättäisi rahoistaan tämän salin päättäjien sijaan. Olemme alentaneet historiallisen paljon työn ja yrittämisen verotusta niihin kannustamiseksi, keventäneet työssäkäyvien lapsiperheiden verotaakkaa perheellistymisen tukemiseksi ja alentaneet jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa työnteon ja arjen helpottamiseksi. Huolimatta talouden kurimuksesta ja epävakaudesta maailmalla Suomen talous kasvaa, [Anne Kalmarin välihuuto] suomalaisten ostovoima kasvaa ja kokonaisveroaste laskee. Se on kaasua kasvulle. Kasvun luomisen ohella painamme jarrua julkisille menoille. Välttämättömiä säästöjä tehtäessä valitusta ja murhetta on kuultu silti oppositiolta liki kaikesta, kun olemme säästäneet julkisesta hallinnosta, leikanneet ulkomaiden kehitysavusta ja tinkineet lobbarijärjestöiltä, kun olemme säästäneet hyvinvointialueiden hillotolpista, vähentäneet Ylen rahoitusta ja kun olemme leikanneet kotouttamisesta, pakolaiskiintiöistä, tulijoiden etuuksista sekä monista haittamaahanmuuton menoista. Läpi vaalikauden oppositiota onkin yhdistänyt kaksi piirrettä. Vaihtoehdoksi hallituksen kasvupolitiikalle oppositio on esittänyt joka vuosi hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän veroja. Hyvä vasen laita — edustaja Lindtman, Sofia Virta, Minja Koskela, koko konkkaronkka — missä ja milloin korkeammilla menoilla, missä ja milloin korkeammilla veroilla on luotu talouskasvua? Ja uskotteko te sen reseptin toimivan Suomessa, [Vasemmalta: Pohjoismaissa!] joka on jo maailman kärjessä sekä julkisissa menoissa että kansalaistensa verorasituksessa? [Pia Lohikoski: Kannattaako tutustua Suomen taloushistoriaan?] On turha hokea keskustalaisittain kasvun tuplaamista, jos ei ole uskallusta lähteä hallitukseen sitä tekemään. On sumutusta luvata demarien tapaan kaiken tekemistä reilummin, jos on tarjota kakunteon sijaan vain saman kapenevan kakunsiivun jakamista uudelleen ja uudelleen. [Mika Lintilän välihuuto] Ja on sulaa hulluutta sinisilmäisesti toivottaa maailma kylään vierailta työtä ja toimeentuloa vaatimatta. Tähän jakopolitiikan malliin ja ralliin Suomella ei ole varaa. Kaasua kasvulle, jarrua menoille — se on ainoa kestävä tie Suomen taloudelle. Arvoisa puhemies! Valituksen, murheen ja yli 15 vuoden nollakasvun jälkeen Suomen talous vihdoin kasvaa. Talouskasvu voimistuu ja jatkuu selvästi aiempia vuosia ripeämpänä, ennustaa Suomen Pankki. Kotitalouksien kulutus kasvaa reaalitulojen jatkaessa nousuaan, ennakoi Danske Bank. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosentilla vuodentakaisesta, arvioi Tilastokeskus. Vienti vetää. Ulkomaiset investointiprojektit ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Jäänmurtajia, metalli- ja puolustusteollisuutta, risteilyaluksia, historiallisen suuria investointeja ja uutta energiantuotantoa — nämä ovat iloisia asioita, hyvä oppositio. Kun pitkään sytytelty talouskasvu on vihdoin roihahtanut eloon, sitä ei ole varaa nyt tukahduttaa, [Arto Satonen: Näin on!] ei kasvutoimia vesittämällä, ei miljardien veronkorotuksilla, ei työttömyyttä maahanmuutolla pahentamalla eikä päättäjien yleisellä toimettomuudella. Suomi ei nouse valituksella. Talouden alakuloa ja velan korkoja ei kuitata murehtimalla. Suomi kasvaa vain työllä ja toimella, ja niitä on suomalaisten lupa odottaa myös tämän salin päättäjiltä, nyt ja tulevaisuudessa. [Timo Heinonen: Hyvä puhe!]

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos edustaja Auttolle ystävällisistä ja suorastaan tsemppaavista sanoista. Kun me puhumme turvallisuudesta, niin useimmille tulee mieleen, että puhutaan sisäisestä turvallisuudesta, vain poliisista, mutta pitää muistaa, että meillä ei ole turvallista, vapaata oikeusvaltiota, jos se koko ketju siitä rikoksen tutkinnasta aina lainvoimaiseen tuomioon ei toimi, ja siinä syyttäjät ovat aivan keskeisimmässä roolissa. Itse asiassa tästä on tehty jopa yliopistollisia väitöskirjojakin, että syyttäjä on oikeastaan se henkilö, joka kuljettaa sen rikosasian ja huolehtii siitä mahdollisimman oikeasta ratkaisusta alusta loppuun. Syyttäjä on mukana yhteistyössä poliisin kanssa esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja sitten syyttää juttua alioikeudessa käräjillä ja tarvittaessa ylemmissäkin oikeusasteissa. Syyttäjän roolia ei mielestäni voi ylikorostaa siinä, kun puhutaan turvallisesta oikeusvaltiosta ja rikosvastuun toteutumisesta ja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Puhemies! On hyviä ratkaisuja tehty. Voin itse oppositiostakin kiittää. Hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja liittyen sisäiseen turvallisuuteen, ja on priorisoitu oikeuslaitosta, ja siitä kiitokset. Nyt on kuitenkin tullut liittyen vuoden 2027 talousarvioon aika huolestuttavia tietoja itselleni tuolta kentältä. Näyttää siltä, että kaikilta osin Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä, ja meillä on riskinä jopa, että joudutaan määräaikaisia syyttäjiä sitten... Heillä eivät työt jatku, ja meillä vähenee väki sitä syyteharkintaa tekemästä. Tämä on kyllä iso uhka, kun me tiedetään, että aikamoinen jono on tuolla oikeuslaitoksessa ja todella, todella, voi sanoa, kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja nyt on monella jutulla, ja ei hyvältä vaikuta. Toivottavasti nyt, kun me saimme tämän keltaisen kirjan tänne pöytään ja tähän tulee se budjetin täydennys, hallitus sitä katsoo budjetin täydennyksessä tai lisätalousarviossa. Toisessa käsittelyssä meillä on Syyttäjälaitoksen tietovarantoja koskeva esitys. Se on se tarkalleen, mitä käsitellään. Tähän liittyen, puhemies, otan vielä pari rakenteellista, reformistista tulevaisuuden asiaa esille: Ensinnäkin kun tekoäly tulee ja muuttaa meidän elämisen ja tekemisen tavat, niin tietenkään myöskään oikeuslaitos ei voi olla siinä immuuni. Tulee varmasti todella haastavia rajanvetotapauksia, mitä voidaan oikeusturvan näkökulmasta sitten antaa koneälyn hoidettavaksi, mutta oma näkökulmani on kyllä se, että täytyy myöskin oikeuslaitoksessa ottaa uusin teknologia käyttöön ja tehdä sitten meidän täällä talossa, Eduskuntatalossa, tarvittavat lakimuutokset. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka lopuksi haluan sanoa, on se, että meidän täytyy myös oikeuslaitoksessa ajatella sitä — vähän niin kuin me ollaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, sotessakin, tehty — mitä asioita käsittelee tuomari ja mitkä asiat voi ratkaista syyttäjä. Kyllä meidän yksinkertaisimpia rikosasioitamme, tunnustettuja rikosasioita, entistä enemmän täytyy tehdä niin, että syyttäjillä on ammattitaito antaa niihin ratkaisuja. Jätetään ammattituomareille sitten ne monimutkaisemmat ja vakavammat rikosasiat ratkaistavaksi.

Arvoisa puhemies! Tuossa kollega Mäenpää pohti tätä meidän tilaa ja tulevaisuutta. Eli tässä on lähes 20 vuotta eletty yli varojen, syöty enemmän kuin tienattu. Siitä emme voi olla ylpeitä, emmekä myöskään varmastikaan lapsenlapsiltamme saa kiitosta siitä, että näin me ollaan haluttu miellyttää äänestäjiä ja otettu vaan lisää velkaa, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. — Mutta mennään tähän varsinaiseen puheeseen. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina myös kysyä, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja eikä ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyys, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä tulevaisuusvaikutukset voidaan nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies, ja hyvää yötä.

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin komissio on joutunut huomauttamaan 22:ta jäsenvaltiota siitä, että tämä täytäntöönpano on myöhässä. Ymmärrän sen erittäin hyvin myös siksi, että jos katsoo tätä lakiesitystä, niin tässä on muutettu yli 44:ää lakia. Tämä on ollut erittäin laaja paketti. Tässä on ollut laaja-alainen työryhmä, jossa on ollut laajasti ministeriöitä mukana, keskusrikospoliisi, yliopiston edustusta, käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat. Tämä ollut todella laajapohjainen, tästä tuli valtavasti palautetta, ja ne käytiin läpi. Mitä katsoin tuosta yhteisösakosta, niin nyt on huomattava, että me ollaan täytetty tämän direktiivin edellytykset. Me ollaan nostettu sitä ihan todella paljon. Jos en väärin muista, niin nykyinen yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000, ja se nostetaan 40 miljoonaan euroon. Se on merkittävä korotus. Samoiten näitten rangaistustasoja nostetaan todella huomattavasti. On hyvin mielenkiintoista huomata, että kun täällä käydään keskustelua siitä, kun esimerkiksi normaaleilla hallituksen esityksillä nostetaan rangaistustasoa, niin silloin tulee usein se, onko tämä oikeasuhtaista ja onko tähän lailliset perusteet ja onko tässä nyt riittävästi arvioitu sitä, että rangaistus nousee näin paljon, mutta EU-oikeudesta me otetaan suoraan nämä rangaistusten kiristykset. Monesti ajattelenkin, että meillä on ehkä Suomessa ollut vähän liian kevyet rangaistukset monissa asioissa, esimerkiksi terrorismirikoksissa, koska monissa maissa on ankarammat rangaistukset. Tarkoitan sanoa tällä keskustelulla sitä, että on jotenkin mielenkiintoista, että silloin kun tullaan EU-kaistaan, niin rangaistukset voivat olla korkeita ja ne hyväksytään ja ehkä kritisoidaan, että ne ovat jopa liiankin lieviä, mutta sitten kun tuodaan kansallista lainsäädäntöä, niin saatetaan sanoa, että onpas kova korotus. Saitteko tästä ehkä kiinni? Ecociden osalta ei nyt mitään uutta kerrottavaa ole. Tiedän, että nämä keskustelut jatkuvat EU-tasolla, mutta mitään uutta minulla ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa. — Oliko tässä vielä joitain muita kysymyksiä? Niin, tämä työryhmä nyt on tehnyt näitä erilaisia arvioita, ja kyllä minäkin hyvin pitkälle olen luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tässä on ollut maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja meidän parhaimpia lakimiehiämme oikeusministeriöstä. Minulla ei ole parempaa osaamista näissä yksityiskohdissa ottaen huomioon, että täällä on kymmeniä EU-asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä, joihin tätä on pitänyt verrata. Mutta käykää tämä lakivaliokunnassa ja valiokunnissa, maa- ja metsätalousvaliokunnissa ja muissa, mihin tämä meneekin, huolellisesti läpi, ja jos tulee jotain, niin pohditaan yhdessä. Kyllä minä uskon, että virkamiehet ovat tässä parhaansa tehneet. — Kiitos.

Kiitoksia, kunnioitettu puhemies! Kiitoksia, hyvät edustajat, erittäin rakentavasta keskustelusta, jossa minusta löytyy kyllä jopa ehkä vähän poikkeuksellisesti hyvin laaja yhteinen näkemys tässä salissa. — Aivan kuten monet teistä olette todenneetkin, kaiken maahanmuuton Suomeen pitää olla kestävää. Suomeen on tervetullut tekemään töitä, ja Suomeen on tervetullut opiskelemaan, kunhan elättää itsensä ja toimii oleskeluluvan ehtojen mukaisesti. Opiskelijan tulee opiskella ja valmistua ehtojen mukaisesti, ei tehdä töitä tai pyrkiä työmarkkinoiden käyttöön ja ikään kuin kiertää taas oleskelulupajärjestelmää. Kuten täällä edustaja Vestman toi esille, on havaittu useita vuotokohtia. Yksi on ollut juurikin se, että osa näistä opiskelijoista on tosiasiassa pyrkinyt vastaavasti sitten taas työmarkkinoiden käyttöön. Meidän arvion mukaan aika monethan opiskelijoista kuitenkin tekevät siis ainakin jonkin määrän töitä. Tätä asiaa myös edustaja Lyly minusta hyvin pohti taas tässä kaikkinensa, ja se ei ole pelkästään huono asia, mutta helposti tähän yhdistyy lähteminen lähtömaasta, joissa puhutaan kohtalaisen köyhistä maista, Suomeen, joka on taas korkeiden kustannusten ja korkean elintason maa, ja tällöin nämä opiskelijat voivat helposti joutua myös työperäisen hyväksikäytön uhreiksi, jolloin itse asiassa tämä kokonaisuus on myös erittäin merkittävä työperäisen hyväksikäytön ja myös järjestäytyneen rikollisuuden kannalta torjuva kokonaisuus ja torjuva toimenpide. Koulutusagenttipuoli nousi myös esille teidän puheenvuoroissa. Asiaa käydään läpi opetus- ja kulttuuriministeriössä. Toivon, että siihen löydettäisiin vielä jykevämmät toimenpiteet, koska juuri koulutusagenttien toiminta on monta kertaa se, joka on myös sitten saattanut näitä ihmisiä kaikkinensa vastaavasti harhaan. Herra puhemies! Näillä sanoilla toivon, että asia käydään perusteellisesti läpi eduskunnassa, ja miten vain voin vastuuministerinä teitä auttaa ja palvella, niin olkaa ihmeessä yhteydessä. Olen totta kai eduskunnan käytettävissä ja palveluksessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästä erinomaisesta lakiesityksestä. — Opiskeluperusteisen maahanmuuton pitää perustua tähän. Suomeen on tervetullut opiskelemaan ja sen jälkeen rakentamaan tätä yhteiskuntaa, tekemään töitä ja yrittämään, mutta opiskeluajan pitää kyetä elättämään itsensä. Ei kerta kaikkiaan käy, että ulkomailta tullaan heikoilla edellytyksillä pärjätä Suomessa ja päädytään jopa leipäjonoihin. TEMin selvityksen mukaan osa ulkomaisista koulutusagenteista on johtanut opiskelijoita harhaan muun muassa työllistymismahdollisuuksista ja opiskelijat ovat velkaantuneet kalliiden välitysmaksujen vuoksi. Siis tähän opiskeluperusteiseen maahantuloon liittyy vakavia väärinkäytöksiä tällä hetkellä, ja niihin tällä tärkeällä esityksellä puututaan. Osa opiskelijoista osaa opiskelukieltä käytännössä heikosti eikä pärjää lopulta opinnoissa, ja osa on käyttänyt opiskelijan oleskelulupaa pääasiallisesti keinona päästä Suomeen työmarkkinoille. Tämä ei ole oikea väylä tulla Suomeen töihin, kun tullaan opiskelijan oleskeluluvalla. Ja on siis täysin kestämätöntä, että nykyisellään perheenjäsenet voivat hakea opiskelulupaa samaan aikaan opiskelijan kanssa ilman että on nähty, miten arki käytännössä täällä Suomessa sujuu ja onko mahdollisuuksia elättää perhettä täällä Suomessa. Tämä ehdotettu vuoden asumisaikavaatimus korjaa tätä epäkohtaa, ja todella perusteltu muutos sekin. No, tässä edelliset puhujat viittasivat siihen, että nämä lähtömaat ovat muuttuneet, ja palataanpa niihin syihin, minkä takia ne ovat muuttuneet: Ne ovat muuttuneet sen takia, että Marinin hallitus viime kaudella sääti uudistuksen, joka käytännössä avasi Suomen ovet ja ikkunat niin, että lähes olemattomalla toimeentuloedellytyksen valvonnalla pääsi Suomeen opiskelemaan. Olin itse silloin hallintovaliokunnassa, kun tätä Marinin hallituksen nyt epäonnistuneeksi osoittautunutta uudistusta tehtiin, ja me kokoomuksessa vastustimme tätä uudistusta. Meidän vastalauseen voi käydä sieltä lukemassa. Aivan erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että toimeentuloedellytyksen valvonta ei tietenkään voi toimia niin, että sen tiliotteen lähettää kerran, tullessaan Suomeen ja sen jälkeen ei käytännössä enää valvota. Todella tämä uudistus on johtanut näihin ongelmiin, joita nyt Orpon hallitus ja työministeri Marttinen tällä esityksellä korjaavat.

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen hyvin kuvasi tätä tilannetta, mikä tällä hetkellä on. Lakipaketissa on monia kannatettavia piirteitä, ja varmaan tuolla valiokuntakäsittelyssä vielä tarkemmin käydään sitä sisältöä läpi. Kyllä näitä haasteita on havaittu enenevissä määrin, ja niitä pitää pystyä ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen tuloon liittyy myös koulutusagenttibisnestä, jolla saatetaan vääristellä elämisen tilannetta Suomessa, ja siinäkin mielessä on hyvä, että kansainvälinen opiskelija saa perheenkokoajana oikean kuvan siinä odotusaikana Suomen hintatasosta, mitä täällä maksaa ja mitkä ovat hänen puolisonsa mahdollisuudet työllistyä. Aikaisemmin tämä on ollut varmaan aika yllätyksenä, ja nyt voi sanoa, että vielä sitä suuremmalla määrin tätä pitää viedä, koska kustannukset myöskin opiskelusta kasvavat tämän 2026 voimaan tulleen täyskatteisen lukukausimaksun myötä, eli kuluja on ainakin varmasti olemassa, ja on oikeasti hyvä, että kansainväliset opiskelijat tietäisivät etukäteen tämän tilanteen ennen kuin he tänne tulevat, ja siinä mielessä tämä odotusaika on hyvä. Meidän täytyy todeta, että kansainväliset opiskelijat ovat kohtuullisen hyvin työllistyneitä. Noin puolet vuonna 2024 opiskeluluvalla olleista sai palkkatuloja sen vuoden aikana, mutta se oli pudonnut noin viidellä prosenttiyksiköllä aikaisemmasta, ja se varmasti liittyy tähän vaikeaan työllisyysasteeseen. Se on noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa olleilla. Siinä mielessä tässä ollaan tällä tasolla tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin puhutaan siitä, että me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, niin opiskelijat kotoutuvat varmasti parhaiten meille, ja voi sanoa myös meidän selvityksistä siitä, kuinka yliopistosta valmistuneet ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat vuoden jälkeen työllistyneet, että yli puolet ovat työllistyneet, ammattikorkeakouluista 58 prosenttia ja yliopistoista 52 prosenttia. Se kertoo siitä, että kun he saavat täällä koulutuksen, niin he myöskin työllistyvät tänne Suomeen, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Opiskelu on hyvä tapa kotouttaa ihmisiä ja samalla saada semmoinen ammattitaito, joka Suomessa hyvin tunnistetaan, ja siinä mielessä tässä ollaan hyvällä tiellä. Miten tätä vielä voidaan arvioida, niin meidän opiskeluperäisissä maahanmuuttajissa viisi kärkimaata ovat olleet viimeisten vuosien aikana, 2023 ja 2024, Bangladesh, Sri Lanka, Kiina, Intia ja Nepal, ja varmaan siellä ei ole käsitystä pohjoismaisesta kustannustasosta ja pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, ja siinä mielessä tämä on muuttunut. Sitä aiemmin suurimmat top viitosen maat olivat ensimmäisenä Venäjä, Kiina ja Vietnam, eli ne ovat vähän muuttuneet tässä viimeisten vuosien aikana Venäjän sodan myötä. Itse tässä lakiesityksessä on myöskin se, että tätä tietopohjaa saadaan tehtyä näille ihmisille, ja sitten voidaan sanoa, että kuitenkin tämä näitten opiskelijoitten siirtyminen on aika lailla kansainvälinen trendi, niin että niitä aika paljon myös muualla on, ja nyt me ratkaistaan tätä Suomessa. Tampereellakin meillä on ollut ruokajonoissa kansainvälisiä opiskelijoita, kun he eivät ole tienneet näitä kustannuksia, ja niitä on jouduttu tälläkin tavalla huoltamaan sitten, ja se on ollut osa sitä selviämistä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 161 on tarpeellinen ja perusteltu uudistus. Kansainväliset opiskelijat ovat Suomelle tärkeä voimavara, mutta opiskeluperusteisen maahanmuuton on oltava hallittua, läpinäkyvää ja aidosti opiskeluun perustuvaa. Valtaosa Suomeen tulevista ulkomaalaisista opiskelijoista hoitaa asiansa hyvin, ja opinnot etenevät suunnitellusti. Järjestelmässä on kuitenkin havaittu myös ongelmia. Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2025 tehtiin jo yli tuhat kielteistä päätöstä opiskelijoiden oleskelulupahakemuksiin. Näistä 550 liittyy siihen, ettei toimeentulo ollut turvattu. Viranomaiset ovat lisäksi havainneet väärennettyjä asiakirjoja, puutteellista kielitaitoa ja tilanteita, joissa opiskelua on käytetty väylänä Suomeen muussa tarkoituksessa. Esityksen keskeinen muutos on, että opiskelijan perheenjäsen voisi pääsääntöisesti hakea oleskelulupaa vasta opiskelijan asuttua Suomessa vuoden. Kyseessä ei ole perheenyhdistämisen estäminen, vaan sen siirtäminen vaiheeseen, jossa opiskelijalla on realistinen käsitys Suomen elinkustannuksista, omasta taloudellisesta tilanteesta ja perheen toimeentulomahdollisuuksista. Lakiin sisältyvät myös perustellut poikkeukset Suomessa syntyvän lapsen, lapsen edun ja poikkeuksellisen painavan syyn perusteella. On myös oikein, että toisen asteen opiskelijoihin ja kaikkien opiskelijoiden perheenjäseniin voidaan jatkossa soveltaa ulkomaalaislain yleisiä hylkäysperusteita. Jos on perusteltua aihetta epäillä, ettei maahantulon todellinen tarkoitus vastaa hakemuksessa ilmoitettua ja että hakija on joutumassa hyväksikäytetyksi, viranomaisen on voitava puuttua tilanteeseen jo ennen luvan myöntämistä. Toinen tärkeä uudistus on kielitaitoedellytys. Jos henkilö tulee Suomeen opiskelemaan, hänellä täytyy olla todelliset kielelliset valmiudet suorittaa kyseinen opinto. Täysin riittämätön kielitaito altistaa opintojen keskeyttämiselle, velkaantumiselle ja jopa työperäiselle hyväksikäytölle. Vaatimus suojaa sekä suomalaista koulutusjärjestelmää että opiskelijaa itseään. Kannatan myös sitä, että opiskelijan toimeentulolta vaadittava euromäärä perustetaan lakiin ja siitä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Opiskelijan elämiseen tarkoitetut varat ja lukukausimaksuihin varatut rahat on pidettävä selvästi erillään. Euromäärän riittävyyttä ja todellista kustannustasoa on myös seurattava säännöllisesti. Opiskeluperusteisen maahanmuuton lähtökohtana täytyy olla, että opiskelija kykenee vastaamaan omasta toimeentulostaan. Järjestelmää ei voida rakentaa sen varaan, että puuttuva toimeentulo korvataan suomalaisella sosiaaliturvalla tai epävarmalla työnteolla opintojen ohessa. Esitys antaa viranomaisille nykyistä selvemmät keinot puuttua maahantulosäännösten kiertämiseen sekä tilanteisiin, joissa opiskelija tai hänen perheenjäsenensä on vaarassa joutua hyväksikäytetyksi tai muutoin haavoittuvaan asemaan. Erityisen tärkeää tämä on yksin Suomeen tulevien alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden kohdalla. Arvoisa rouva puhemies! Tässä ei aseteta vilpittömiä opiskelijoita epäilyksenalaiseksi. Päinvastoin selkeät säännöt vahvistavat järjestelmän uskottavuutta ja turvaavat aidosti opiskelemaan tulevien asemaa. Samalla muutosten vaikutuksia oppilaitosten vetovoimaan, alueellisen työvoiman saatavuuteen sekä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen tilanteeseen on seurattava tarkasti. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Uruguayn välisen sosiaaliturvasopimuksen, joka allekirjoitettiin Montevideossa 7. lokakuuta 2025. Sopimus koskee kummankin maan työskentelyyn perustuvia eläkkeitä. Sopimuksen tavoitteena on yhtäältä varmistaa sopimusvaltiosta toiseen liikkuvien henkilöiden työskentelyyn perustuvat eläkeoikeudet ja toisaalta välttää kaksinkertaiset eläkevakuutusmaksut, kun työntekijä lähetetään työskentelemään maasta toiseen. Kaksinkertaisten eläkevakuutusmaksujen poistaminen työkomennuksen ajalta parantaa yritysten kilpailukykyä suhteessa muihin kansainvälisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin. Toisaalta kaksinkertaisten maksujen estäminen vaikuttaa myös suomalaisen sääntely-ympäristön houkuttelevuuteen yritystoiminnan sijaintipaikkana. Sopimuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia Suomen työeläkkeiden määräytymiseen tai eläkkeiden maksamiseen. Sopimuksella parannetaan Uruguayssa työskennelleiden ja siellä vakuutusmaksuja maksaneiden työntekijöiden eläkeoikeuksien toteutumista. Vakuutuskausien yhteenlaskemista koskevilla sopimuksen määräyksillä voi olla suuri merkitys Uruguayn eläkeoikeuden syntymisen kannalta, sillä Uruguayssa vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää jopa 30 vuoden työskentelyä Uruguayssa. Sopimuksen myötä Uruguayssa otetaan huomioon myös Suomen työskentelykaudet, joten henkilö voi saada oikeuden Uruguayn eläkkeeseen, vaikka olisi työskennellyt siellä vaadittua vakuutusaikaa lyhyemmän ajan. Sopimuksella luodaan Suomen ja Uruguayn eläkevakuuttamista toimeenpanevien laitosten välille menettelyt hallinnollisesta yhteistyöstä ja avusta sopimuksen toimeenpanemiseksi. Sopimuksella helpotetaan myös eläkkeen hakemista, sillä eläkehakemus jätetään sopimuksen mukaan asuinmaan eläkelaitokselle, joka hoitaa eläkehakemuksen välittämisen toisen maan eläkelaitokseen. Sopimusneuvottelut käytiin Uruguayn aloitteesta vuosina 2024—2025. Neuvottelut etenivät hyvässä yhteistyössä, ja sopimus valmistui verrattain nopeasti. Sen taustalla ovat kasvaneet taloudelliset yhteydet maiden välillä sekä tarve tukea työvoiman liikkuvuutta ja yritysten toimintaa. Suomalaiset yritykset ovat tehneet huomattavia investointeja Uruguayssa erityisesti metsä- ja selluteollisuuden alalla. Maiden välinen yhteistyö ulottuu myös muun muassa kiertotalouteen, koulutukseen ja eläkejärjestelmien kehittämiseen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Edustaja Nikkaselle voin vielä kerrata, mitä tässä nyt on tänään käyty läpi kaikkinensa. Elikkä meillä on jo tällä hetkellä... Teidän kotikaupungissa Salossa minulla oli muuten tässä joitakin viikkoja sitten ilo ja kunnia vierailla teidän paikallisessa ammattioppilaitoksessa. Ja myös teillä päin olen saanut yrittäjien kanssa jutella ja vähän kuulla heidän terveisiään siitä, miten niitä osaajia saadaan löydettyä teidän seudulle. Meillä on nimenomaan, kun puhutaan käytännön työtä tekevistä ammattilaisista, jo tällä hetkellä erittäin toimivat koulutuspolut, ja tiedän, että niitä on myös Varsinais-Suomen työllisyysalueella kaikkinensa käytetty. Sen koulutustarpeen pitää perustua siihen, että työmarkkinoilla on kysyntää sille osaamiselle, eikö näin? Näissä tilanteissa meillä on käytössä lukuisia eri väyliä, työvoimakoulutus, ja oppisopimus on myös erittäin hyvä. Toivoisin näkeväni, että suomalaisissa yrityksissä oppisopimuksen kautta voitaisiin kouluttaa vielä paljon laajemminkin suomalaisia, mentäisiin tähän eurooppalaisempaan malliin kaikkinensa. Mutta selvää on se, [Puhemies koputtaa] että tätä työtä täytyy entisestään tästä jatkaa.

Arvoisa puhemies! Tässä kun hallituksen vastauksia kuuntelee tähän aikuiskoulutustukeen liittyen, niin kyllä siinä hieman kieltämättä kalskahtelee sellainen vähättelevä ilmaisutapa ja tavallaan se ymmärryksen puute ihan tavallisen suomalaisen duunarin arjesta ja siitä, että hän haluaa kehittyä ja kehittää omaa osaamistaan ja ymmärtää hyvin, miten tämä tuleva kasvu, tekoälyn kehitys, kaikki tämä kehityskulku, mitä meillä tässä työelämän murroksessa tällä hetkellä tapahtuu, vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja oppimista. Tämä aikuiskoulutustuki on ollut se tapa turvata sitä omaa toimeentuloa siinä opiskelun aikana ja turvata sitä perheen pärjäämistä, ehkä selvitä niistä asuntolainoista sillä hetkellä, kun se opiskelu on ollut ikään kuin kaikista kriittisimmässä vaiheessa. Edelleen minä haluaisin vastauksen heille, tavallisille suomalaisille duunareille: Mitä teillä on tarjota tällaiseen tilanteeseen, kun tavallinen työntekijä haluaa kouluttautua ja ikään kuin vastata niihin haasteisiin, mitä tulevaisuus on tässä tuomassa? Mitä te olette tuomassa [Puhemies koputtaa] aikuiskoulutuksen tilalle?

Arvoisa puhemies! En tiedä, mikä on toivon puhetta ja epätoivon puhetta, mutta minun toivon puheeni edelleen lähtee siitä, että Suomi on paikka, jossa on työpaikkoja. Onko se masentava ajatus vai? Kun täällä on työpaikkoja, niin nuoret saavat töitä, ja kun meillä on korkeaa osaamista, niin meille syntyy korkeaa lisäarvoa tuottavia työpaikkoja. Ja tähän jatkuvaan syytökseen koulutuksesta leikkaamisesta: Kyllä, tämä aikuisten koulutustuki on leikkaus, [Minja Koskelan välihuuto] ja kyllä, on tehty jonkun verran korkeakouluihin leikkauksia, [Välihuuto vasemmalta] mutta opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin pääluokka on kasvanut muistaakseni noin miljardilla tai yli siitä, kun me aloitettiin. Korkeakoulujen indeksit ovat voimassa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen miljardi euroa lisää rahaa, peruskouluun 200 miljoonaa. [Pia Lohikosken välihuuto] Uudistukset peruskouluun: oppimisen tuki, kännykkäkiellot. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Mitä tämä on muuta kuin hyvää koulutuspolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla uutisoitiin, että Suomeen on syntynyt nuorten aikuisten palkkakuoppa. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorilta ja nuorten tulevaisuudesta. Jo vuoden 24 alussa Kela tiedotti, että sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti nuoriin ja huomattava vaikutus, kenties huomattavin vaikutus, on pienituloisten nuorten kohdalla. Kaikki tämä tapahtuu tässä hetkessä, tässä ajassa, jossa nuorisotyöttömyys huitelee aivan ennätyslukemissa, ja samaan aikaan hallitus heikentää nuorten kouluttautumismahdollisuuksia leikkaamalla muun muassa ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakouluilta. Pääministeri Orpo, hallitus on heikentänyt nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa leikkauksilla ja lyhytnäköisellä hosumisella. Mitä konkreettista — siis konkreettista, ei nyt mitään tyhjää toivopuhetta — te aiotte tehdä, jotta nuoret pystyvät jatkossa luottamaan siihen, että elämä ja hyvinvointivaltio kantavat ja että tulevaisuus on mahdollisimman lempeä ja hyvä?

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt en ole nähnyt teidän aloitteenne sisältöä vielä, mutta selvä on, että aika ajoin on hyvä tarkastella tällaisia kokonaisuuksia ja pohtia, onko tarvetta lainsäädäntöön, jotta varmistetaan se, että kouluissa on rauha ja tilaa opiskella. Ajattelen, että tällä kaudella olemme sinänsä monella tavalla jo tehneet työtä rauhan vahvistamiseksi ja oppimismahdollisuuksien edistämiseksi. Sinänsä sitä ajatusta, onko erityisesti nyt jälki-istunnon osalta tarvetta lisäpohdintaan, voi tietenkin käydä läpi ja keskustella nyt sitten opettajien ja rehtoreiden kanssa siitä, näkevätkö he tälle minkälaista tarvetta. Sinänsä on hyvä huomata, että jos tässä on kyse ikään kuin pakkokeinojen lisäämisestä perusopetuslakiin, niin se on aika iso toimenpide. Tällä hetkellä, jos on tilanne sellainen, että jälki-istunnosta poistutaan tai sinne ei mennä, niin normaali käytäntö on se, että otetaan yhteyttä huoltajaan. Huoltaja on velvollinen käytännössä varmistamaan, [Puhemies koputtaa] että oppivelvollisuus sujuu, ja sen jälkeen, ellei tässä tapahdu edistystä, on sitten muita keinoja, joihin voi tarttua. [Timo Harakka: Semmoinen vaalimainos!]

Arvoisa puhemies! Suomen menestys lähtee aina perusopetuksesta. Suomalaiseen kouluun tarvitaan kurin ja järjestyksen palautus. Ei ole vanhanaikaista, että opettajaa tervehditään, pipo otetaan päästä, oppitunnilla annetaan työrauha ja opettajan ohjeita noudatetaan. [Timo Harakka: Pysykää aiheessa!] Hyvät käytöstavat eivät saa olla katoavaa kansanperinnettä. Jos sääntöjä rikotaan, siitä pitää seurata jotain. Opettajat ovat nostaneet esiin epäkohdan: oppilas voidaan määrätä jälki-istuntoon, mutta hän voi jättää sen nyt suorittamatta. Mitä virkaa on seuraamuksella, jos sitä ei tarvitse noudattaa? [Pia Lohikosken välihuuto] Tämä pitää korjata. Kouluilla pitää olla keinot pitää järjestystä, opettajille valtuudet, oppilaille velvollisuuksia kotien vastuuta unohtamatta. On perusopetuksen kunnianpalautuksen aika, jotta jokaisen oikeus oppia voi toteutua. Kysyn opetusministeriltä: oletteko valmis palauttamaan kouluihin kurin ja järjestyksen ja säätämään jälki-istunnon velvoittavaksi esimerkiksi tänään jättämäni lakialoitteen mukaisesti? [Timo Harakka: Ei tämä ole mikään mainoskatko! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni, edustaja, vastasin tähän kyllä jo aiemmassa puheenvuorossani, mutta kerrataan vielä uudelleen: Siis vuosittain valtiovalta rahoittaa korkeakoulujen koulutuksia noin kymmenellä miljoonalla eurolla, jolloin esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö haluaa vaikka jatkaa opintoja sairaanhoitajasta terveystieteen maisteriksi tai varhaiskasvatuksen opettajasta erikoistua entisestään, edelleen se on mahdollista. Samaan aikaan katsotaan myös tapoja siihen, miten ne työelämästä poissaolon ajat saataisiin niin lyhyiksi kuin vain on mahdollista. Niin kuin te kaikki tiedätte varmasti hyvin, näihin tutkintoihinhan liittyy myös pakollisia harjoitteluita, mutta kun käytännössä kyseessä on kuitenkin jo hyvin kokeneita henkilöitä, hyvin kokeneita työntekijöitä, jotka ovat tehneet myös pitkään työuraa, niin katsomme myös sitä läpi — samaan aikaan kun nämä koulutuksiin osallistumiset sovitaan yhdessä työnantajan kanssa — miten mahdollisimman pienellä poissaololla sitten myös nämä harjoittelut saadaan kuitattua. Elikkä kuten sanoin, siis jo noin tuhat opiskelijaa on aloittanut näissä koulutuksissa, ja tätä mallia nyt me kehitämme ja viemme [Puhemies koputtaa] sitten eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Työministeri Marttinen, toistuvasti kun kysyimme aikuiskoulutustuesta, jonka poistitte ja joka oli tarkoitettu nimenomaan työssä oleville henkilöille, että he voivat kouluttautua työuransa aikana, niin te vastaatte kertomalla työttömien mahdollisuuksista kouluttautua. Ne ovat kaksi eri järjestelmää. Me nimenomaan peräänkuulutamme sitä, että ennen kuin ihmiset joutuvat työttömäksi, ennen kuin tekoäly vie heidän työpaikkansa tai muu rakennemuutos uhkaa saada heidät työttömäksi, olisi mahdollisuus kouluttautua, jotta he voivat parantaa omaa tuottavuuttaan, voivat parantaa yritysten toimintaedellytyksiä työuransa aikana ja säilyttää työpaikkansa tai siirtyä toiselle alalle, toiselle uralle, toiseen työpaikkaan. Tämä on paljon järkevämpää kuin se, että ihmisten täytyy ensin jäädä työttömäksi ja sen jälkeen kouluttautua uudelle alalle työvoimakoulutuksen tai muiden, sinänsä hyvien ja tärkeiden tukimuotojen kautta. Voitteko nyt vielä kerran vastata tähän aikuiskoulutustukeen? Mitä aiotte tehdä sille, että työssä olevat henkilöt voivat edelleen kouluttautua

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee edustajan puhetta, niin tuntuu suurin ongelma olevan, että kyseessä on amerikkalainen yhtiö. Mutta itse asiaan: Kyllä minä olen erittäin iloinen Suomen puolesta tästä meidän teollisen historiamme yhdestä suurimmasta investoinnista Suomeen. Ne ovat Googlen arvioita, mutta joka tapauksessa puhutaan kymmenistätuhansista työpaikoista rakennusaikana, ja niitä töitä tehdään. Puhutaan tuhansista vakituisista työpaikoista. Jos siinä onnistutaan, että tähän ympärille syntyy vielä laajemmin datataloutta, ekosysteemiä, niin silloin me päästään siihen, mitä halutaan. Kuulkaa kun tämä on se tie, millä Suomi nousee tästä työttömyydestä. Suurin murhe ei ole nyt se, pitäisikö joku tuki vielä olla, vaan se, että saadaan aitoja työpaikkoja niille meidän ihmisille, jotka ovat käyneet kouluja. Niille nuorille ja työttömille ihmisille syntyy mahdollisuuksia päästä töihin. Tämä on erinomainen asia, ja hallitus huolehtii siitä osaltaan. Ja teemme kaikkemme, että Suomessa riittää sähköä ja se pysyy kohtuullisen hintaisena. Me emme voi luopua [Puhemies koputtaa] tästä sen takia, että meitä pelottaa tulevaisuus. Tartutaan tähän, [Puhemies koputtaa] ja pidetään huolta, että asiat menevät oikein. [Ben Zyskowicz: Ei kelpaa vasemmistolle työpaikat!]

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustajalle hyvästä ja pohtivasta kysymyksestä, [Sanna Antikainen: Olihan taas kysymys!] mutta nyt täytyy kuitenkin todeta, että meillä nimenomaan on tällä hetkellä jo eri keinoja siihen, miten toimitaan vaikka tilanteessa, jossa raumalainen pk-yritys tarvitsee kymmenen uutta työntekijää. Niitä keinoja on siis useita. Käydäänpä niitä nyt läpi. Ensinnäkin kaupunki ja kunta voivat yhdessä työllisyysalueen kanssa järjestää suoraan tälle yritykselle oman työvoimakoulutuksen, jossa haetaan nämä kymmenen työntekijää ja heidät koulutetaan juuri yrityksen tarpeisiin. Voidaan hankkia myös yksittäisiä työntekijöitä, jotka palkataan vaikka oppisopimuksella töihin, ja samalla heidän palkkakustannuksiaan voidaan palkkatuen kautta vastaavasti sitten kompensoida. Nuorten palkkaamista tuetaan erikseen meidän käyttöön ottamalla nuorten työllistymissetelillä. Tämän lisäksi myös työttömien mahdollisuudet opiskella vaikka ammatillisessa koulutuksessa ovat tällä hetkellä jo varsin laajat, mistä he saavat sitä tarvittavaa osaamista. Joten, hyvät kansanedustajat, me teemme kaiken voitavan, jotta nyt jo vahvasti liikkeelle lähtenyt kasvu jatkuu vahvana ja että meidän yritykset löytävät niitä osaajia, jotta se kasvu ei jää siitä kiinni.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan tilanne on tietenkin vaikea, kun raja on kiinni, ja tämä iskee niille alueille kaikkein kovimmin. Pitkään on ollut se kehitys, että Itä-Suomessa on ponnisteltu elinvoiman ylläpitämiseksi. Nyt on kuitenkin hyvä asia se, että kun katsoo sitä yritysbarometria, niin sehän on, ehkä nyt sitten Pohjois-Karjalaan lukuun ottamatta, erinomaisen hyvä. Nyt yrityksissä, pk-yrityksissä, ympäri Suomen uskotaan, tehdään, investoidaan. Mitä tulee Itä-Suomen täsmätoimiin, Itä-Suomi-työryhmä teki työnsä, jatkaa koko ajan, ja niitä keinoja, joita siellä on nostettu, me ollaan määrätietoisesti tehty. Maakuntalennot, yhteydet on turvattu, rautatie- ja liikenneverkkoon on panostettu, yliopistot ovat saaneet aloituspaikkoja ja tohtorikoulutusohjelmaa. Nyt sitä neljänsadan sähköverkkoa vedetään sinne itäiseen Suomeen, mikä mahdollistaa investointien syntymisen. Todella paljon tehdään, ja erityistalousalue-esitys on valmistelussa, jotta siitä pystyttäisiin tekemään myös päätöksiä. Paljon tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Onneksi suomalaisten kouluttautuminen ei ole kiinni pelkästään tästä yhdestä aikuiskoulutustuen elementistä. Meillä on tapoja kouluttautua, ja niitä kehitetään, kuten työministeri Marttinen hyvin kuvasi. Tämä työelämän muutos, tekoälyn yleistymisen nopea tahti on vakava kysymys. Siinä meidän pitää pystyä tukemaan meidän työntekijöitä — ja myöskin työttömäksi jääviä ihmisiä. Työttömille on omat koulutusjärjestelmänsä. Mutta työnantajien ja työntekijöiden yhdessä pitää löytää keinoja työpaikalla ollessaan, on kyse sitten valtiotyönantajasta, kuntatyönantajista tai yksityisestä sektorista. Se on jokaisen työnantajan etu ja oikeastaan velvollisuus huolehtia siitä, että työntekijöillä on parhaat edellytykset käyttää näitä uusia välineitä. Mielestäni meidän pitää pitää suomalaiset mukana tässä tekoälyn kehityksessä. Meidän pitää löytää tapoja, että jokaisella on valmiudet hyödyntää ja ymmärtää tekoälyä, sen käyttöä. Tätä me mietimme tällä hetkellä valtioneuvostossa ja valtioneuvoston piirissä, ja etsimme tapoja, miten suomalaisia [Puhemies koputtaa] tuetaan tässä muutoksessa.

Kiitoksia paljon, arvoisa herra puhemies! Ja kiitoksia edustajalle hyvästä pohdinnasta. Tapaan paljon työntekijöiden edustajia työssäni ja vieraillen työpaikoilla eri puolilla Suomea, ja totta kaihan on niin, että vastuullinen ja viisas työnantaja tarjoaa tälläkin hetkellä työntekijöilleen mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan, mutta ymmärrän, että joka paikassa asia ei myöskään ole näin hyvin. Tehdään vielä kysymykseen lisäyksenä se, että kun sanoitte, että emme ole tehneet mitään, niin esittelystäni eduskunta on siis myös muuttanut lainsäädäntöä siten, että opiskelumahdollisuuksia työttömyysturvalla on laajennettu. Tällä on nimenomaan haluttu vastata siihen, että kun tällä hetkellä meillä on myös paljon korkeasti koulutettuja henkilöitä työttöminä, niin esimerkiksi avoimien korkeakouluopintojen kautta heille voisi avautua enemmän mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan. Uskon, että tämä on myös yksi toimiva työkalu, joka tarjoaa kuitenkin vaikka tekoälytaitojen oppimiseen ja uusien taitojen hankkimiseen taas uuden väylän, jota on myös paljon kiitelty.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä eletään erittäin nopeasti kiihtyvää murrosta, jota on verrattu monesti myös teollisiin vallankumouksiin. Tekoäly muuttaa myös työelämää todella nopeaa tahtia. Se muuttaa sitä niin, että osa työtehtävistä katoaa, mutta vielä useampi osa muuttuu, ja lähes kaikissa ammateissa tarvitaan uudenlaista osaamista. Pitäisi kai olla itsestäänselvyys, että mitä nopeampi muutos, sitä enemmän tarvitaan mahdollisuuksia päivittää osaamista, mutta mitä vielä. Kuten todettu, hallitus on toiminut päinvastoin esimerkiksi lakkauttamalla aikuiskoulutustuen mutta lisäksi heikentämällä vapaata sivistystyötä. On hyvin helppo jakaa ihmisille ohjeita, että pitää kouluttautua enemmän, hankkia uusi ammatti, mutta vaikeampi kertoa, miten se tehdään esimerkiksi taloudellisten paineiden keskellä. Arvoisa ministeri Marttinen, Suomessa maksetaan vuosittain miljarditasolla yritystukia. Olisiko aivan mahdoton ajatus harkita, että niiden ehtona olisi jatkossa paremmin myös henkilöstön koulutusmahdollisuudet ja osaamisen päivittäminen?

Arvoisa herra puhemies! Niin, kuten toin jo esille, nimenomaan tässä yhteydessä, kun aikuiskoulutustuesta on luovuttu ja se on lakkautettu, on otettu käyttöön nimenomaan näitä uusia pilotteja, joissa on aloittanut jo aivan merkittävä määrä myös opiskelijoita, ja myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksia on lähtenyt tältä osin liikkeelle. Laajemminkin uskon myös siihen, että tulevaisuudessa yhä enemmän tätä työuran aikaista osaamista ja koulutusta ja työntekoa tullaan yhdistämään. En usko, että Suomessa on enää paluuta aikaan, jossa meillä on taas hyvin pitkiä poissaoloja työelämästä. Aikuiskoulutustuesta yhtenä huomiona myös se, että vuosittain aikuiskoulutustuella opiskeli yhtä paljon esimerkiksi lähihoitajia koulutusalalle kuin taas vastaavasti valmiita lähihoitajia oli koulutusalalta pois. Eli tällaisen mallin käyttäminen ei tarkoita suoraan myöskään sitä, että alalla näiden pätevien ammattilaisten määrä kokonaisuutena kasvaisi. Myös tämä on minusta tärkeää muistaa tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Niin, ministeri Marttinen, te juuri sanoitte, että mitään mallia ei ole olemassa. Ensin pitää olla työtön, ennen kuin voi kouluttautua eteenpäin. Siitähän aikuiskoulutustuessa oli kyse, että voi itse aktiivisesti vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Mutta kun hallitus perusteli tätä koulutustuen lakkauttamista sillä, että tilalle rakennetaan uusia tapoja kouluttautua, niin nyt vastauksessanne kuului, että niitä ei ole. Soteala oli tästä, kuten mainitsitte, yksi keskeinen esimerkki, ja siellä oli muun muassa lähihoitajien eteneminen sairaanhoitajaksi. Mutta nyt jos ei vielä oletettavasti — toivottavasti — lähihoitajalla ole sitä työttömyyttä, niin kun aikuiskoulutustuki on lakkautettu, niin miten ihmeessä esimerkiksi yksinhuoltajanainen, joka tekee kolmivuorotyötä, työn ohessa pystyy tulevaisuudessa opiskelemaan, vaikkapa sitten siellä alemmalla korkeakoulutasolla? SDP on esittänyt teille aikuiskoulutustuen mallia, ja jopa työnantajapuoli on pyytänyt, että koulutukseen täytyisi panostaa. Miksi siis SDP:n ehdottama hyvä malli ei ole teille kelvannut?

Kiitoksia paljon, arvoisa herra puhemies! Ja kiitoksia myös tärkeän kysymyksen esille nostamisesta. Meillä on edelleen käytössä lukuisia eri keinoja siihen, miten työelämässä olevat tai aikuiset laajemmin voivat kehittää omaa osaamistaan työuran aikana. Kävin Lappeenrannassa viime viikolla ja tapasin siellä nimenomaan paperitehtaan edustajia, joista monet ovat nyt valitettavasti menettäneet työnsä. Vaikka nyt vastauksena teille, edustaja Malm: jo tällä hetkellä meillä on kaikilla alueilla käytössä aivan selvät menettelyt siihen, että esimerkiksi työvoimakoulutuksella voidaan henkilö, joka on jäänyt työttömäksi, kouluttaa toiseen tutkintoon, toiseen ammattiin, toisen yrityksen palvelukseen. Hyvät kansanedustajat, meillä on jo tällä hetkellä erittäin vakiintuneet, toimivat polut käytössä. Tämän lisäksi maan hallitus on rahoittanut myös uusia pilotteja, joiden kautta noin tuhat opiskelijaa on päässyt aloittamaan opintonsa sekä sivistysalan että sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Näiden pilottien kautta on tarkoitus, edustaja Malm, sitten vetää nämä kokemukset yhteen ja lähteä luomaan sitä uutta valtakunnallista mallia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on vienyt suomalaisilta mahdollisuuden opiskella aikuisiällä ja pysyä mukana työelämän muutoksessa ilman, että toimeentulo romahtaa. Suomi tarvitsee kipeästi osaavia työntekijöitä, ja ihmiset tarvitsevat reiluja mahdollisuuksia oppia uutta. Hallitus on perustellut aikuiskoulutustuen leikkauksia sillä, että tarkoitus ei ole kouluttaa esimerkiksi kokkeja lähihoitajiksi vaan vahvistaa osaamista ja etenemistä työuralla. Tätä ei kuitenkaan ole mahdollistettu. Miten paperimies voisi kouluttautua esimerkiksi asentajaksi tai hitsaajaksi, kun osaajista on tällä hetkellä pulaa? Eikö hallituksen politiikka tässä samalla estä juuri sitä osaamisen kehittämistä ja alanvaihtoa, jota työmarkkinoilla niin kipeästi tarvitaan? Ministeri Marttinen, te lupasitte uuden koulutuspolun, tulikin kinttupolku umpimetsään. Tuliko vahingossa leikattua kaikki, mitä eteen tuli? Miksei korvaavaa mallia ole vieläkään saatu?

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä keskustelussa, mitä täällä tänä päivänä on käyty, nyt ollaan aivan asian ytimessä. Tämä keskustelu on paitsi suomalaista ruokaa, tämä on huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja myös pitkälti Suomen talouden tulevaisuutta. Itse ajattelin käyttää muutaman sanasen tästä ennallistamissuunnitelmasta ja ennallistamisasetuksesta. Taustahan minulla on sellainen, että olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja itse asiassa vähän reilun 20 vuotta siviilielämässä pyörittänyt puutavaraliikettä ja maatalous- ja rautakauppaa, ja puu on ollut varsin tuttu elementti sitä kautta minulle. Tämän 20 vuoden aikana on tullut nähtyä monenlaisia erilaisia vaiheita Suomen sahateollisuudessa. On ollut ylämäkiä, on ollut alamäkiä, ja kannattavuus ei varmaan koskaan ole ollut kovin hyvää, mutta täytyy sanoa, että nyt eletään kyllä sellaista ajanjaksoa meidän suomalaisen metsäteollisuuden historiassa, että olisi toivottavaa, että tässä talossa tehtäisiin semmoisia päätöksiä, että niitä ei tarvitse katua sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Metsäteollisuushan on Suomen aivan keskeisimpiä tukijalkoja, ja metsäteollisuuden varassa on Suomen vauraus ollut kauan. Uskon näin, että sitä tarvitaan pitkälti myös tulevaisuudessa. Kyllä nyt kun kuuntelee niitä viestejä, mitä tulee suomalaisilta sahoilta ja Suomen metsäteollisuudelta, niin tämä ennallistamisasetus on herättänyt erittäin paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, ja se tulee olemaan kyllä myrkkyä Suomen metsäteollisuudelle. Se tulee vaikuttamaan puun saatavuuteen. Se tulee vaikuttamaan hakkuumääriin, ja tätä kautta totta kai se tulee vaikuttamaan myös puun hintaan Suomessa. Tässä ennallistamissuunnitelmassa on jo tässä vaiheessa tehty monta asiaa pieleen, ja nyt tietysti Suomen hallituksella olisi mahdollisuus myös korjata tämä tulevaisuudessa. Tämä suunnitelmahan tulee olemaan todella kallis Suomelle. On laskettu, että jos tämä toimeenpannaan kokonaisuutena, niin tämä tulisi maksamaan noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä — eli äärettömän, äärettömän kallis suunnitelma. Keskustana otimme vahvasti kantaa tähän suunnitelmaan silloin kun se oli täällä eduskunnassa käsittelyssä, ja ihmettelimme kovasti jo silloin, niin kuin on tänäänkin nostettu esille, että miksi tässä asiassa ei seurata Ruotsin esimerkkiä. Ruotsihan asetti suunnitelmalle ja sen valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot jo työn alkuvaiheessa, ja myös Suomessa nämä reunaehdot olisi pitänyt kirjoittaa lakiin jo siinä viime vaiheessa, kun tätä asiaa käsiteltiin täällä kesäkuussa eduskunnassa. Keskustahan esitti tätä silloin kesäkuisessa käsittelyssä. Keskusta vaati myös silloin, että suunnitelmaluonnos ja lopullinen suunnitelma pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekona. Lisäksi keskusta vaati jo silloin suomalaiselle metsänomistajalle todellista oikeusturvaa, mutta hallitus ei tainnut korvaa lotkauttaa näille asioille. Toki se täytyy myöntää, että eduskuntakäsittelyssä lakiin saatiin tärkeä suoja, eli suunnitelmalla ei sellaisenaan ole vaikutusta yksityisen maanomistajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin esim. kartoissa, mutta keskustan vaatimat laajemmat esitykset, elikkä aineelliset reunaehdot, selontekomenettely ja tämä täsmällinen oikeusturvakäsittely jäivät kuitenkin hyväksymättä. Toiveissa onkin nyt, että kun Suomen esitys lähtee sinne komissioon, niin hallituksessa vielä tarkasteltaisiin sitä tarkempaan ja kuultaisiin suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden ääntä. Keskustahan on vaatinut nyt, että tätä keskeneräistä suunnitelmaa ei pidä sellaisenaan lähettää komissiolle vaan ensin on ratkaistava nämä keskeiset määritelmät eli pinta-alat, kansalliset joustot, vaikutukset ja rahoitus. Toivonkin, että ministeri ottaa tämän asian vakavasti, ja uskon, että kun tulemme sieltä samasta vaalipiiristä Savo-Karjalasta, niin varmaan olette sitä samaa viestiä myös saanut metsäteollisuudelta ja sahoilta kuin minäkin olen saanut. Sen lisäksi keskusta on vaatinut, että Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava todellisiksi valmistelua ohjaaviksi periaatteiksi eikä minkäänlaisiksi kauniiksi korulauseiksi. Keskusta on vaatinut, että eduskunta on otettava mukaan ennen sitovien kansallisten linjausten tekemistä. Olemme vaatineet myös, että suunnitelmalle tarvitaan uskottavat rahoitussuunnitelmat ja nämä pitäisi esittää myös Suomen eduskunnalle, että kuinka tämä kallis laki tullaan rahoittamaan. Lisäksi yksityismaiden toimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täysmääräisiin korvauksiin, ja ruokatuotannon ja metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava jatkossa. Meillä ei ole varaa katkaista tätä tärkeää puujalkaa, mikä meillä on metsäteollisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu tärkeän aihepiirin ympärillä on jatkunut kuutisen tuntia, ja itsekin olen useita puheenvuoroja päässyt käyttämään. Eräässä puheenvuorossa tuli oltua aika perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä edustaja Hemmilän kanssa. Hemmilän edellisen puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tulen pitämään puheenvuoron, koska olen tällä kertaa edustaja Hemmilän kanssa erittäin paljon samaa mieltä hänen esille nostamastaan asiasta, joka on valkuaisomavaraisuuden nostaminen ja sen tärkeys Suomessa. Arvoisa puhemies! Tässä viime viikkoina olen mitellyt hieman Huoltovarmuuskeskuksen kanssa viljojen varmuusvarastoinnista ja varmuusvarastojen viljojen alkuperästä. Huoltovarmuuskeskus kiisti faktan, että Suomen huoltovarmuutta on ylläpidetty ostamalla huoltovarmuusvarastoihin ulkomaista viljaa. Tämä kiistäminenhän ei heidän kannaltaan päättynyt kovin onnellisesti, koska fakta on se, että Huoltovarmuuskeskuksen sopimuskumppanit ovat ostaneet ulkomaista viljaa ja sitä on Suomeen huoltovarmuustarkoituksiin tullut. Huoltovarmuuskeskuksen rekordi viljojen osalta ei siis ole ollut viime aikoina kovin kummoinen. Sen sijaan Huoltovarmuuskeskus on tehnyt erinomaisen hyvää työtä selvittäessään sitä, miten Suomen valkuaisomavaraisuutta kyettäisiin parantamaan. HVK:n selvitys pureutuu erityisesti valkuaiskasvien viljelyn laajentamiseen Suomessa ja sitä kautta tämän valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen. Tavoitteena noille selvityksille on ollut täysi omavaraisuus. Selvitysten mukaan Suomessa on olemassa täysi potentiaali täyteen valkuaiskasviomavaraisuuteen kasviproteiinin tuotannossa, mikäli palko- ja öljykasveja alettaisiin viljelemään viljelykierroissa niin paljon kuin suinkin mahdollista Suomessa. Tämä olisi omiaan myös erittäin keskeisellä tavalla vähentämään Suomen lannoiteriippuvuutta, elikkä huoltovarmuutemme sitäkin kautta vahvistuisi. Tämä myös parantaisi meidän vaihtotasettamme ja meidän omaa varallisuuttamme rehukasvituotannossa. Kuten edustaja Hemmilä taisi viitatakin, Suomeen tuodaan tällä hetkellä suht mittavassa määrin valkuaiskasveja, muun muassa soijaa ulkomailta, ja tämän oman tuotannon vahvistumisen kautta tämä virta todennäköisesti tyrehtyisi tai lakkaisi jopa kokonaan. Tässä keskeisessä roolissa on myös valkuaiskasvien lajikejalostus, lajikkeiden paraneminen suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi sekä tietysti viljelijöiden kouluttaminen, kauppiaiden kouluttaminen, tekniikan opettelu ja konekaupan rooli. Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä toivoi ministeriltä vastauksia tähän valkuaiskasvikokonaisuuden kehitykseen ja siihen, mitä hallitus aikoo tehdä ja tulee tekemään. Syy, minkä takia tämä erityisesti tähän päivän teemaan liittyy, elikkä siihen, että meillä on Suomessa Euroopan kannattamattomin maataloustuotanto, on se, että tuon kannattamattomuuden takana erityisen heikosti, ikävä kyllä, meillä tässä maassa menee tällä hetkellä kasvinviljelijöillä, ja tästä valkuaiskasvien laajemmasta viljelystä, monipuolisemmasta viljelystä, voitaisiin saada myös tulonvahvistusta etenkin kasvinviljelytiloille. Siinäkin mielessä tämä on erittäin tervetullutta ja toivottavaa kehityskulkua — liittyy aivan oleellisesti tämän päivän keskustelunaiheeseen. En malta olla sanomatta, että Huoltovarmuuskeskuksen, jolla on paljon parantamista huoltovarmuusvarastoinnin osalta, pitäisi laajentaa huoltovarmuusvarastointia koskemaan myös näitä öljykasveja, siis satoja niistä öljykasveista — tällä hetkellähän HVK varmuusvarastoi öljykasvien siemeniä ja niiden viljelyyn tarvittavia kasvinsuojeluaineita — mutta myös itse öljykasvien varmuusvarastointia. Jos ja kun se tehtäisiin perustuen kotimaiseen tuotantoon, sillä voitaisiin myös tätä markkinakysyntää tasapainottaa ja vahvistaa kotimaisille valkuaiskasvin tuottajille.

Arvoisa herra puhemies! No, nyt edustaja Östman poistui. Täällä on aika usein semmoinen olo, että voin kertoa jonkun asian jollekin, mutta en voi ymmärtää sitä hänen puolestaan, ja toisinpäin, että minulle voi kertoa jonkun asian, mutta se kertoja ei välttämättä voi minun puolestani sitä ymmärtää. Tänään on aika monessa kohti tällainen olo tullut. Missä, milloin ja kuka ja missä kohti ja mihin asioihin voi vaikuttaa — me vähän pyöritään siinä ympärillä, ja voi olla kuulijoiden välillä vähän vaikea hahmottaa, mistä täällä puhutaan. Minkälaisia toimenpiteitä minkäkin hallituksen aikana on tehty? Joo, jokainen hallitus tekee sellaisia toimia kuin sillä hallituskokoonpanolla pystyy erilaisten neuvottelujen ja sisäisten vääntöjen kanssa tekemään. Itse en ollut politiikassa aiemmin mukana ollenkaan, mutta taidan olla ainut, ainakin tällä hetkellä salissa, joka on maatalouspolitiikkaa pääaineena lukenut, ja aika pitkä historia tältä puolelta. Siis yliopistoahan ei kannata käydä eikä ylipäätään kouluja, jos politiikkaan haluaa, koska se vaikeuttaa tämmöistä asioiden yksinkertaistamista. Mutta jos katsotaan sitä paljon puhuttua tulostaulua, niin eihän se vain yksinkertaisesti hyvältä näytä. Vaikka sieltä nyt putsataan se yksittäinen vuosi, se 2022, pois, niin tulokset näyttävät huonoilta. Niin kuin sanoin jo aiemmin tänään, ei tämä mikään nautinto ole todeta tällaista. Totean jälleen kerran, että me ollaan samaa mieltä, kaikki halutaan maataloudelle parempaa. Ja se parempi on, kun katsotaan tuulilasista eteenpäin. Totta kai autolla ja moottoripyörällä tai millä tahansa kulkupelillä ajaessa kannattaa välillä vilkaista sinne taustapeiliin, ei peräpeiliin, koska peräpeilihän on ihan eri asia kuin taustapeili. Tähän oikeastaan kiertyy tämä... Vähän viittasin jo tähän poliittiseen kulttuuriin, ja edelleen toistan itseäni, että kaikki on jo moneen kertaan sanottu. Se, mikä häiritsee äärimmäisen paljon ainakin itseäni tässä eduskunnan työskentelyssä, on se — niin kuin edustaja Mehtälä sanoi, ja olen itse puhunut siitä monta kertaa — että monesta asiasta on tullut politiikan tekemisen väline sen sijaan, että olisi politiikan tekemisen kohde. Tämä edustaja Viljasen esille nostama Tynkkysen listahan oli malliesimerkki, ihan käsikirjaesimerkki tämmöisestä kunnon MAGA-politiikasta. Tehdään asioita, joilla haetaan kannatusta, jotta sitä kannatusta voidaan käyttää aivan muiden asioiden hoitamiseen. Maatalous, joka on varmaan viimeisenä, laittamatta nyt arvojärjestykseen eri asioita... On hävytöntä, että se otetaan tämmöisen politiikan tekemisen kohteeksi. Se näkyy sitten, minkälaiseen asemaan se sitten joutuu. Jälleen kerraten: kaikki me haluamme maataloudelle ja suomalaisille viljelijöille parempaa. Mutta oikeastaan semmoinen konkreettinen kysymys, kun täällä viitattiinkin jo siihen valtioneuvoston selontekoon tästä ruokastrategiasta, niin siellä lukee näin: ”Kauppapolitiikka ja kansainvälisen kaupan säännöt ja sitoumukset määrittävät ehtoja ruoka- ja maatalouspolitiikalle. Pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja geopolitiikan murros ovat tuoneet epävakautta kansainväliseen kauppaan ja korostaneet ruokaturvan omavaraisuuden ja kriittisten tuotantopanosten saatavuuden merkitystä. Suomen elintarvikevienti koki merkittävän šokin vuonna 2014 Venäjän asettamien vastapakotteiden seurauksena. Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan vuoksi asetetut pakotteet ovat pysäyttäneet maiden välisen maatalous- ja elintarvikekaupan lähes täysin, eikä tilanne ole palautumassa ennalleen. Venäjän merkitys lannoitteiden ja energian toimittajana on myös hiipumassa.” Tässä on oikeastaan kuvattu varsin hyvin, hyvin tiiviisti ne asiat, mitkä ovat vaikuttaneet monella tapaa suomalaiseen maatalouteen. On todettu myös se, että kun täällä on, että mihin voidaan vaikuttaa, mihin ei voida vaikuttaa... Voihan siinä käydä niin, että jos esimerkiksi keskusta on ensi kaudella hallituksessa, niin sitten taas nämä samat puheet pidetään, allekirjoittajat vain puheissa vaihtuvat ja puolueet. Mutta miten näihin kysymyksiin ihan oikeasti vastataan, jotta se suomalainen viljelijä ja varsinkin se nuori lähtee sinne alalle? Sitten on ihan pakko mainita, arvoisa puhemies, näistä parista perussuomalaisten puheenvuorosta. Hehän erityisesti ovat ansioituneet tässä poliittisessa kulttuurissa, joka lähti silloin 2011 kummalliseen suuntaan ja 2017 entisestään korostui. Jos täällä ruvetaan houkuttelemaan puolueita seuraavaan hallitukseen, niin on kyllä aivan väärässä paikassa. Eivät ainakaan nämä rekordit, mitä Mäenpäältä, Keskisarjalta, Peltokankaalta ja Simulalta... Kyllä saa tahtia parantaa aika paljon ja tyylilajia vaihtaa, että se houkuttaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella en täällä talossa ollut, mutta täällä tänään moneen kertaan viitatun MAKA-raportin lisäksi ehkä toiseksi eniten julkisuudessa ollut listaus tai raportti oli niin sanottu Tynkkysen lista, josta minäkin eri medioista paljon tietoa sain etenkin sosiaalisen median kautta. Maaliskuussa 2022 silloinen parlamentaarikko Tynkkynen teki 19 kohdan listan, jolla maatalouden kannattavuutta piti parantaa. Tätä listaa olisi olettanut toteutettavan tällä vaalikaudella, kun koko perussuomalainen ryhmä tietääkseni siihen sitoutui ja sitä ajoi. Mutta heti hallitusneuvotteluiden jälkeen pystyimme toteamaan, että osa listasta oli jo lentänyt roskakoriin. Lista kuuluu seuraavasti: 1. ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” No, tämähän ei ole tapahtunut. 2. ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” Tämä ei ole toteutunut, eikä se tämän päivän kuullun perusteella tule toteutumaankaan. 3. ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu tällä vaalikaudella ja byrokratiaa on lisätty. Ja edelleen listalla numero 4. ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” Ei toteutunut. 5. ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu, mutta Makeran takausvaltuutta on kyllä korotettu 20 miljoonaan euroon. Listalta 6. ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” Tämä on tapahtunut osittain, mutta maatalouden energiakustannukset ovat nousseet niin räjähdysmäisesti, että tämä määräaikainen maatalouden energiaveron lisäpalautus on toimena aivan riittämätön. Listalta numero 7. ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” Ei ole tapahtunut. Toimet ovat olleet ehkä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä tarpeeseen nähden. Elintarvikemarkkinalakia on kyllä uudistettu, mikä on hieno asia. Tämän keskustan tekemän lain päivitys on positiivinen asia, mutta kilpailulaki on edelleen koskematta, ja tämän päivän perusteella tällä vaalikaudella sellaiseksi tulee jäämään. Sen sijaan kaupan asemaa on vahvistettu uusilla myyntiartikkeleilla. Listan numero 8. ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinoille tarvittavat, kriisin edellyttämät muutokset.” Tämä on tapahtunut. 9. ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” Ei ole tapahtunut. 10. ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” Tämä on tapahtunut. 11. ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” Ei ole tapahtunut. Yrityssaneerauslakia on kyllä uudistettu, mutta uudistus ei kosketa maataloutta. 12. ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” Ei ole tapahtunut. 13. ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” Osittain toteutunut, mutta keinona vain ohjaus ja suositukset. 14. ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” Ei ole tapahtunut, kuten ei myöskään ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalveluiden saatavuuden”. 16. ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke on vakinaistettu, mutta myös rahoitus pitäisi vakinaistaa. 17. Haluttiin alv-kannan laskemista — ei ole tapahtunut. 18. liittyy kiinteästi polttonesteiden hintaan ja sen kompensointiin. Kaikkihan me tiedämme, että se ei ole toteutunut. Hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti. Arvoisa puhemies! Tämä aikakirjoihin Tynkkysen listan tämänhetkisestä toteutumatilanteesta, [Puhemies koputtaa] joka ei ole mairitteleva, mutta onneksi vaalikautta on vielä jäljellä, ja luotamme hallitukseen, että Tynkkysen lista on toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin jäämme vaalitauolle.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on suomalaisille elinehto. Sen tuotanto täytyy turvata ja maaseutu pitää asuttuna. Omavaraisuus on kultaakin arvokkaampaa kriisin sattuessa. Maatalous ja maanviljely on raskasta työtä, jota tehdään säiden armoilla. Ruoka-ala työllistää Suomessa suoraan tai välillisesti jopa 320 000 henkeä. Työpaikkojen säilymisen sekä riittävän ja monipuolisen ruuantuotannon kannalta on todella tärkeää jatkaa työtä maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Suomen pohjoiselle sijainnille ja lyhyelle satokaudelle emme voi mitään, mutta esimerkiksi kilpailulainsäädännön ja elintarvikelainsäädännön keinoin alan kannattavuutta voi parantaa, kuten tällä kaudella on jo tehtykin, [Anne Kalmari: Missä kilpailulaki?] ja alkutuottajien asemaa on parannettu. Hiljattain hoidettiin kuntoon myös kaksi akuuttia viljelijöiden minullekin esittämää ongelmaa. Ensinnäkin viljelijöiden perustulotuen ja uudelleenjakotulotuen maksatusta aikaistettiin joulukuulta syys—lokakuulle. Tämä parantaa maksuvalmiutta ostaa muun muassa lannoitteita. Toisena Euroopan alhaisimpiin kuulunutta kadmiumrajaa nostettiin elokuun alusta, mikä ratkaisee fosforilannoitteiden saatavuus- ja hintaongelmia. Myös ruokaviennin lisääminen on todella tärkeää, ja on hieno uutinen, että se onkin kasvussa. Suomen tulisi aina suosia suomalaista. Tätä periaatetta tulisi noudattaa myös julkisissa ruokahankinnoissa. Esimerkiksi kouluruuan tulisi olla mahdollisimman paljon rehtiä suomalaista perinteistä lähiruokaa. Tällä vahvistetaan sekä kotimaista tuotantoa että suomalaista ruokakulttuuria. Arvoisa puhemies! Lopuksi muistutan erityisesti vihervasemmistoa, että Suomen maataloutta ei saa tappaa pähkähulluilla, kalliilla ja merkityksettömillä ilmastovaatimuksilla. Suomalaisten lehmien pieruilla ei ole mitään vaikutusta globaaliin ilmastoon, eikä lihan ja maidon demonisoinnista ole muuta kuin haittaa. Suomalaisten on syötävä joka päivä. Jos Suomi ei tuota ruokaa itse, sitä tuotetaan ja tuodaan tänne jostain, missä ympäristön kunnioittaminen, eläinten hyvinvointi ja ruuan puhtaus ovat kaukana siitä korkeasta tasosta, jolla Suomessa toimitaan. Se ei ole kenenkään etu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous on tietenkin osana elinvoimaista maaseutua. Kannattaa muistaa, että siellä osaavan työvoiman saatavuus ja koulutus ja tutkimus ovat osa elinvoimaisia kuntia ja niitten palveluita, kun me saadaan maatalous toimimaan siellä. Minua tässä keskustelussa huolestuttaa aika paljon se, että kun maatilojen määrä vähenee koko ajan, niin myöskin siellä työskentelevien määrä vähenee. Siellä ollaan vähän yli 100 000 työllisessä, joista yksi kolmasosa on palkattua työvoimaa, ja täällä tuli esille, että siitä iso osa on myöskin ulkomailta palkattua. Todennäköisesti olisi hyvä, että maataloustukien ja muitten tukien ehtona olisi, että noudatetaan työehtoja, jotta niitä tukia saisi, että lähdettäisiin siitä ajattelusta liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Essayahilta: mitä aiotte tehdä, että maataloudessa työvoiman saatavuus oikeilla ehdoilla säilyy tulevaisuudessa ja viljelijän ansiotaso turvataan?

Arvoisa rouva puhemies! Metsästyksestä on puhuttu vähän mutta ei riittävästi. Haluan tässä yhteydessä antaa hallitukselle ja asiasta vastaavalle ministerille kiitokset asian hoitamisesta, mikä koskee susia, karhuja, valkoposkihanhia, merimetsoja, ja myös tähän villisikaongelmaan ripeästi puuttumisesta. Tätä kiitosta ja viestiä olen saanut siitä metsästäjäyhteisöstä, jossa itsekin olen mukana. Maatalouden näkökulmasta tuotantoeläimet, jotka laiduntavat, satovahingot johtuen valkoposkihanhista, ovat iso taakka ja iso henkinen taakka myös viljelijöille. Useat viljelijät ovat myös metsästäjiä ja osaavat arvostaa sitä politiikkaa, mitä tässä on harjoitettu. Sanaa ”ylimielisyys” on tässä käytetty. Otan siitä esimerkin siltä ajalta, kun ministeri Ville Niinistö oli ympäristöministeri. Häneltä kysyttiin ministeriaitiosta, miten karhuihin, susiin pitää suhtautua, ja hän sanoi, että niiden kanssa pitää pystyä oppimaan elämään. Siinä aika tyly viesti vanhemmille, jotka laittavat pimeälle koulutielle pienet lapsensa.

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. — Tässä aluksi tulee vähän toistoa ministerin puheesta ja myöskin edustaja Kallion luvuista. Meillä on Suomessa tosiaan 370 000 kilometriä yksityisteitä, mikä muodostaa 80 prosenttia koko maan tieverkosta. Tiekuntia on tilastojen mukaan noin 60 000 tällä hetkellä. Yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän hiussuonisto, joka yhdistää meillä kodit, maatilat, yritykset ja metsät osaksi kansallista väyläverkostoa. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajanasuntoa. Yksityisteitä käyttää arviolta noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu puoli miljoonaa suomalaista. Suomen metsä- ja biotaloudelle yksityistiet ovat aivan elintärkeitä. Päivittäin niiltä lähtee liikkeelle 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsätalouden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityisteitä pitkin. Lisäksi toimiva tieverkko varmistaa kotihoidon, pelastuslaitoksen, sähkönjakelun ja koulukuljetusten perillepääsyn sekä turvaa kansallista huoltovarmuutta myös poikkeusolosuhteissa. Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän tieverkon hoidolta on kuitenkin leikattu pohja pois. Hallitus on leikannut yksityisteiden valtionavustukset jo aivan minimiin: tänä vuonna noin 5,5 miljoonaa, ensi vuonna määräraha on vain viisi miljoonaa euroa ja koko vaalikaudella, kuten jo todettiin, 28 miljoonaa euroa, josta siitäkin menee puolet lauttaliikenteeseen. Viime vaalikaudella vastaava avustus oli yli kolminkertainen, ja sillä pystyttiin konkreettisesti turvaamaan puuhuoltoa. Ministeri Ranteen 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset olisivat jäämässä pysyvästi matalalle tasolle, noin 6—8 miljoonaan. Mutta ilman toimivia yksityisteitä maatalouden kuljetukset, puuhankinta ja tavaravirrat vaikeutuvat, mikä heijastuu suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja pääväylien käyttöasteeseen. Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on sinänsä kannatettavasti sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja turvata liikkumista. Esitykseen sisältyy tarpeellisia täsmennyksiä, kuten laittomasti asetettujen puomien poistaminen yksityistietoimituksissa, sähkö- ja tietoliikennejohtojen sijoittamisen helpottaminen sekä tieosakkaan tiedonsaantioikeuksien vahvistaminen. Mutta pinnan alla esitys vie toimintaa kuitenkin kohti jäykkää kaavamaisuutta ja kasvattaa tiekuntien hallinnollista taakkaa. Osakasluettelon ylläpitovelvollisuudesta muodostuu tiekunnille uusi pysyvä tehtävä, joka edellyttää omistajanvaihdosten jatkuvaa seuraamista Maanmittauslaitoksen maksullisista rekistereistä ja osoitetietojen päivittämistä. Erityisesti pienissä tiekunnissa uudet asiakirjat ja rekisterivaatimukset lisäävät toimitsijamiesten ja hoitokuntien työmäärää sekä saattavat pakottaa tiekuntia ostamaan ulkopuolista tieisännöintiä, mikä nostaa osakkaiden tiemaksuja. Lisäksi vaatimus edustettujen osakkaiden yksimielisyydestä tiekuntien perustamiskokouksissa sekä kaikkien osakkaiden suostumuksesta tienosan erottamisessa voi joustavoittamisen sijaan viivästyttää päätöksentekoa ja vaikeuttaa tärkeiden hankkeiden toteuttamista. Arvoisa puhemies! Pelkän hallinnollisen sääntelyn pykälien pyörittämisen sijaan yksityistiet ja niiden parissa vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset tarvitsevat aitoja kunnossapitoresursseja ja arvostusta, jotta maaseudun elinvoima ja koko Suomen huoltovarmuus voidaan turvata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan tosiaan Rajavartiolaitokselle uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää sekä siihen liittyviä uusia toimivaltuuksia puuttua merenalaisen kriittisen infran vahingoittamiseen sekä pysäyttää kansalaisuutta vailla oleva alus tai väärää lippua käyttävä suomalainen alus Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä. Tämä on hyvä, että kansallista turvallisuutta parannetaan ja viranomaisten toimintakykyä vahvistetaan. On erittäin kriittistä ja tärkeää, että Suomella on kyky turvata merialueensa ja reagoida toimintaan, jolla pyritään vahingoittamaan vedenalaista infrastruktuuria. Tähän liittyviä toimivaltuuksia koskevan lainsäädännön pitää olla ajan tasalla. Merialueen varmistaminen on kriittistä senkin vuoksi, että meillä kulkee tuonnista ja viennistä yli 95 prosenttia meriteitse ja meidän tarvitsemat tuotantohyödykkeet kulkevat pitkälti meriteitse, joten tämä korostaa sitä meidän Itämeren turvallisuuden merkitystä sotilaallisen uhan rinnalla. Tämä on erittäin tärkeätä. Kun hybridivaikuttamista on esiintynyt ja tämä geopolitiikka on hyvin epävakaata, niin se on myös sellainen seikka, joka tässä on syytä ottaa esille, mikä tukee tätä lain eteenpäinviemistä. On syytä nostaa esiin myös se, että viranomaisilla on oltava valtuuksien lisäksi myös tarvittavat resurssit aina toimia ja on oltava riittävästi koulutettua henkilöstöä ja riittävää kalustoa suorittaa tehtävää. Myös tarpeen kansainväliselle yhteistyölle sabotaasin estämiseksi voi tässä yhteydessä ottaa esiin. Mitä tulee tuohon esityksen valmisteluun, niin siinä on jossain määrin ollut epäselvyyttä, ja lausuntopalautekin sisälsi kritiikkiä. Esitystä onkin paljon korjattu lausuntokierroksella olleesta versiosta, ja tämän vuoksi tietenkin lakiesitys vaatii vielä erittäin tarkan ja huolellisen läpikäymisen valiokunnissa, ja uskon näin myös tapahtuvan. — Kaikkineen kyllä tuo Itämeren turvallisuuden varmistaminen on ilman muuta hyvä asia. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kiitoksia ministerille asian esittelystä. — Esityksen merkittävin uusi tehtävä on merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Kyse on esimerkiksi sähkökaapeleista, tietoliikenneyhteyksistä ja kaasuputkista, joiden toimivuus on tärkeää meidän yhteiskunnalle ja huoltovarmuudelle. Pidän perusteltuna, että Rajavartiolaitokselle säädetään valvonnan lisäksi oikeus estää ja keskeyttää infrastruktuurin vahingoittaminen. Pelkkä tapahtumien seuraaminen ei tietenkään riitä, jos vahingon syntyminen voidaan vielä estää. Uhkiin täytyy reagoida terävästi, ja siksi toimivallan täytyy olla kunnossa. Myös omistajien ja haltijoiden velvollisuus ilmoittaa vahingoittumisesta suoraan Rajavartiolaitokselle tukee nopeaa reagointia. Esitys antaisi oikeuden pysäyttää ja tarkastaa Suomen talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Tämä ei ole avoin valtuus pysäyttää mitä tahansa alusta. Toimivallan edellytysten ja kansainvälisen oikeuden rajojen pitää olla selvät myös käytännön tilanteissa. Vakavien infrastruktuuriin kohdistuvien rikosten tutkintavastuu säilyisi edelleen poliisilla. Tässä turvallisuusympäristössämme turvallisuutta on vahvistettava myös sisärajoilla. Teknisen ja radioteknisen valvonnan kehittäminen parantaa Rajavartiolaitoksen sekä poliisin ja Tullin yhteistä tilannekuvaa. Tavoite on tärkeä. Uhkia täytyy kyetä tunnistamaan ilman, että jokainen valvonnan tehostamistarve edellyttää rajavalvonnan palauttamista sisärajoille. Vapaa EU-liikkuvuus ei saa merkitä sitä, että Suomen viranomaiset joutuvat toimimaan puutteellisen tiedon varassa. Kannatan myös miehittämättömiin kulkuneuvoihin puuttumista koskevan sääntelyn laajentamista. Turvallisuusuhka voi liikkua ilmassa, maalla, veden pinnalla tai veden alla. Lainsäädäntö ei saa rajata viranomaisten toimintaa eilisen päivän teknologian perusteella. Samalla voimakeinojen ja teknisten toimenpiteiden on oltava tietenkin puolustettavia, ja sivullisille aiheutuva haitta on otettava huomioon. Puolustusvoimien virka-avun laajentaminen kaikkiin Rajavartiolaitoksen lakisääteisiin tehtäviin on mielestäni niin ikään perusteltua. Erityisosaamista ja kalustoa pitää voida käyttää tarkoituksenmukaisesti silloin, kun Rajavartiolaitoksen omat voimavarat eivät riitä. Myös rajajoukkojen mahdolliseen liittämiseen Puolustusvoimiin liittyvät menettelyt ja henkilöstön oikeudellinen asema on ratkaistava etukäteen eikä vasta silloin, kun kriisi on esillä. Kunnioitettu rouva puhemies! Nostan esiin valiokuntakäsittelyä varten yhden rajatun tarkistuskohdan. Esityksen sivulla 99 kameravalvontamateriaalin saamista perustellaan myös pelastustehtävällä. Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 22 §:n uudessa kymppikohdassa esityksen sivulla 130 pelastustehtävää ei kuitenkaan mainita. Pyydänkin arvoisaa hallintovaliokuntaa selvittämään, onko se tarkoitettu tämän uuden tiedonsaantioikeuden piiriin vai perustuuko tiedonsaanti muuhun säännökseen, ja tarvittaessa korjaamaan tekstin välisen epäjohdonmukaisuuden. Ihmishengen pelastamiseen liittyvän toimivallan pitää olla selkeä. Turvallisuus ja oikeusturva eivät tässä ole toistensa vastakohtia. Täsmällinen laki suojaa sekä toimenpiteen kohteena olevaa ihmistä että virkavastuulla toimivaa rajavartiomiestä. Epäselvyyksiä ei pidä siirtää kentällä ratkaistaviksi. Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi totuttuun tapaani painotan resursseja. Uusi tehtävä tai toimivaltuus ei yksin tuota turvallisuutta. Tarvitaan koulutettu henkilöstö, kalusto, toimivat järjestelmät ja kyky lähteä tehtävälle, kun tilanne sitä vaatii. Esityksessä sisärajan infrastruktuurin ja valvontajärjestelmien kehittämiseen arvioidaan tarvittavan noin kaksi miljoonaa euroa sekä noin miljoona euroa vuodessa ylläpitoon ja toimintaan. Merellisten uusien tehtävien toteuttamiseen arvioidaan tarvittavan kahdeksan henkilötyövuotta. Alkuvaiheen merellisen suorituskyvyn pysyviksi lisäkustannuksiksi arvioidaan noin 780 000 euroa vuodessa. Lisäksi tarvitaan tietenkin kalustohankintoja. Samalla esitys lähtee siitä, että tehtävät toteutetaan olemassa olevien kehysten mahdollistamissa rajoissa. Tätä ei mielestäni saa tulkita niin, että uudet velvoitteet hoidetaan automaattisesti vanhan toiminnan kustannuksella. Hallituksen ja eduskunnan on varmistettava, että lainsäädännön edellyttämä toimintakyky myös rahoitetaan. Merellisen turvallisuuden vahvistaminen ei saa heikentää itärajan valvontaa tai muita ydintehtäviä. Minulle tämä uudistuksen onnistumisen mittari on käytännöllinen. Havaitaanko uhka aikaisemmin, pääseekö viranomainen paikalle ajoissa, ja pystytäänkö uhka ja vahinko estämään? Päättäjänä minua kiinnostaa, toimiiko hommat käytännössä vai eivätkö ne toimi. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys vie meitä oikeaan suuntaan. Huolehditaan valiokunnassa esityksen täsmällisyydestä ja talousarviossa sen toteuttamisedellytyksistä. Suomen turvallisuutta vahvistetaan selkeällä ja riittävällä toimivaltuuden antavalla lailla, osaavalla henkilöstöllä ja näistä syntyvällä todellisella toimintakyvyllä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ytimenä on kysymys siitä, millä ehdoilla tiedettä saa tehdä Suomessa, millä edellytyksillä tutkija pääsee toteuttamaan tutkimustaan, miten tutkimuseettinen ennakkoarviointi järjestetään ja miten tutkimusaineistoja voidaan hyödyntää. Esitys koskettaa myös laajemmin tiedepolitiikkaa, tutkimusetiikan koulutusta, tutkimusinfrastruktuurin käyttöä ja Suomen kilpailukykyä tutkimusympäristönä. Tämä kokonaisuus kuuluu mielestäni luontevasti sivistysvaliokunnan asiantuntemuksen piiriin. Olisi siis loogista, että esitys lähetetään sivistysvaliokuntaan mietinnön laatimista varten ja lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Tämä ei tarkoita, etteikö StV:n asiantuntemus asian käsittelyn osalta olisi esityksen suhteen tarvittavaa. Toivon kuitenkin sivistysvaliokunnan jäsenenä, että myös SiV kuulee laajasti asiantuntijoita tästä kyseisestä rajapinnasta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kuten huomasimme, tämän lain esitteli sosiaaliturvaministeri, jolle lääkeasiat siellä STM:n työnjaossa kuuluvat. Minusta ensimmäinen havainto tässä nyt on se, että tämän pitäisi tulla sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle, ja sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Teen tällaisen ehdotuksen, joka ymmärtääkseni poikkeaa siitä, mitä puhemiesneuvoston kerrottiin tästä asiasta linjanneen. Muistan, kun tämä sama lainsäädäntökokonaisuus oli edellisen kerran nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Perehdyimme siihen hyvin huolellisesti. Olen monta kertaa eri sidosryhmille kertonut sen, että viisi lakia muodostaa eräänlaisen kokonaisuuden. Tässä itse asiassa nyt luetellaan esityksen ensimmäisellä sivulla yhteenvedossa kuusi lakia, joka on varmaan vielä oikeampi määritelmä. Elikkä meillä on erillinen laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, sitten meillä on laki kliinisestä lääketutkimuksesta, sitten meillä on biopankkilaki ja sitten tämä toisiolaki. Sitten täällä on vielä tämä ihmisten elimien, kudosten ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annettu laki. Nämä kaikki ovat sellainen kokonaisuus, jonka kokonaishallinta on erittäin vaativa asia. Silloin kun ne ovat olleet täällä yleensä jonkin muutoksen takia, niin se hallituksen esitys on ollut parisataasivuinen ja jopa laajempi. Nytkin se on sitä luokkaa. Nämä ovat erittäin monimutkaisia, vaativia asioita. On tärkeää, että me ajantasaistamme tätä lainsäädäntöä. Meillä on Suomessa todellista potentiaalia, aivan niin kuin tässä edeltävä puhuja sanoi, ja jossain määrin me olemme luoneet liian paljon esteitä ja byrokratiaa sisältävän mallin. Tutkijat ovat siitä olleet huolissaan. Eräitä asioita saatiin jo muutama vuosi sitten korjattua, mutta on hyvä, että korjataan edelleen, jotta tämä olisi joustavaa mutta samalla myös sitten tätä tietosuojaa kunnioittavaa, kun on ihmisten kaikista arkaluontoisimmista asioista kysymys. Lopuksi palaan siihen, mitä aluksi sanoin, eli tämä pitäisi lähettää sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle. Tämä on melko puhtaasti tällainen lääketieteellinen lainsäädäntö. Toki tähän liittyy lääketieteellinen tutkimus, mutta kun se lääketieteellinen tutkimuskin tapahtuu käytännössä siellä yliopistosairaaloissa ja muissa lääketieteellisissä yhteisöissä, niin esimerkiksi nämä eettiset toimikunnat ovat nimenomaan tällä hetkellä hyvinvointialueilla ja aiemmin sairaanhoitopiireissä olevia elimiä. Ja sitten SiV antaisi lausunnon tästä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Lääketieteellinen tutkimus on monessa mielessä meille tärkeä suuri mahdollisuus. Kun Suomessa kannattaa tehdä lääketieteellistä tutkimusta, saamme Suomeen myös ensimmäisenä uusia lääkkeitä ja lääketeollisuuden työpaikkoja. Tämä palvelee kansanterveyttä, tämä palvelee kansantaloutta. Sen vuoksi hallitus on käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt varmistamaan, että Suomessa tutkimusinfra on kunnossa. Keskeinen elementti toimintaympäristön kannalta on lainsäädäntö. Jo aiemmin olemme korjanneet niin kutsutun toisiolain, nyt me selkiytämme tutkimuslainsäädäntöä muutoin. Samalla uudistuksessa varmistetaan kansalaisten yksityisyyden suojan ja oikeuksien kunnioittaminen sekä sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallinen käsittely. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuutta eri sosiaali- ja terveysalan tutkimustoimintaa koskevaa lakia. Esityksen piiriin kuuluvat laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, laki kliinisestä lääketutkimuksesta, laki lääkinnällisistä laitteista, biopankkilaki, laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä sekä laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä, eli niin sanottu toisiolaki. Esityksen tavoitteena on edistää Suomessa tehtävää tutkimusta ja mahdollisuutta hyödyntää suomalaisia sosiaali- ja terveydenhuollon rekisteritietoaineistoja, jotka ovat globaalissa mittakaavassa ainutlaatuisia. Tarve tutkimuslainsäädännön selkiyttämiselle on noussut esiin käytännön tutkimustyössä. Myös eduskunnan valiokunnat ovat aiempien lakihankkeiden käsittelyjen yhteydessä kiinnittäneet huomiota tarpeeseen selkiyttää tutkimustoimintaa koskevaa lainsäädäntökokonaisuutta. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia tutkimustoimintaa koskeviin lakeihin. Toisiolakiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomaiset oikeusperusteet, joiden nojalla voidaan koostaa tietoa rekisteritietojen soveltuvuudesta erilaisten hankkeiden aineistoiksi. Esityksellä myös mahdollistettaisiin tutkittavien etsiminen kliinisiin tutkimuksiin olemassa olevien potilastietojen perusteella sekä tutkimuksiin soveltuvien henkilöiden kontaktointi nykyistä kohdennetummin ja joustavammin. Näiden toimien tarkoituksena on edistää erityisesti kliinisten lääketutkimusten käynnistämistä Suomessa ja tukea tutkimusten rekrytointitoimenpiteiden suorittamista. Biopankkien tehtäviä täsmennettäisiin siten, että biopankit voisivat palvella nykyistä joustavammin ja laajemmin erityyppisiä lääke- ja terveystieteen alan tutkimuksia. Tähän liittyvä keskeinen ehdotus on mahdollistaa biopankin taholta suoritettavat niin sanotut takaisinkutsut. Jatkossa biopankilla olisi oletuksena oikeus ottaa yhteyttä biopankille suostumuksen antaneisiin henkilöihin ja kysyä heidän halukkuuttaan antaa lisänäytteitä sekä osallistua sellaisiin uusiin tutkimuksiin, jotka edellyttävät henkilön aktiivista osallistumista. Myös tämän muutoksen tarkoituksena on edistää lääke- ja terveystieteen alan tutkimusten käynnistämistä Suomessa. Biopankkien kautta toteutettavilla tutkimusten rekrytointitoimenpiteillä on mahdollista houkutella erityisesti kansainvälisiä monikeskustutkimuksia Suomeen, ja edistää siten terveysalan kasvua. Esityksellä myös täsmennettäisiin ihmisperäisiä näytteitä sekä kuolleita henkilöitä koskevaa tutkimussääntelyä tietyiltä osin. Mahdollisuutta käyttää kuolleen ihmisen ruumista lääketieteellisissä tutkimuksissa joustavoitettaisiin poistamalla vaatimus, jonka mukaan tutkimustoiminnan on tapahduttava ruumiinavauksen yhteydessä. Tämän muutoksen tarkoituksena on sujuvoittaa erityisesti elinsiirtoihin liittyvää tutkimusta, jossa on nykylainsäädännön vaatimusten vuoksi ilmennyt esteitä. Harvinaissairauksia koskevien tutkimusten toteuttamista sujuvoitettaisiin rajaamalla tutkittavan suostumukseen perustuvat harvinaissairauksien tutkimukset pois toisiolain soveltamisalasta. Sääntelyyn, joka koskee hätätilanteissa suoritettavia tutkimuksia, tehtäisiin täsmennyksiä, joiden tarkoituksena on selkiyttää nykytilanteeseen liittyviä tulkintaepäselvyyksiä. Lisäksi esityksellä selkiytetään lääketieteellisten tutkimuseettisten toimikuntien lausuntomenettelyjä sekä yhdenmukaistetaan toimikuntien antamiin lausuntoihin sovellettavia muutoksenhakumenettelyjä. Arvoisa puhemies! Esityksen valmistelun tukena on toiminut laaja työryhmä, jossa oli mukana edustajia muun muassa yliopistoista, hyvinvointialueilta ja viranomaisista. Muutosehdotukset on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä työryhmän kanssa ja kentän tarpeita kuunnellen. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vaiheistetusti vuosien 2027 ja 2028 alussa. Lakiehdotuksiin sisältyvät henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset sekä tietyt valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan toimintaa sujuvoittavat muutokset tulisivat voimaan tammikuussa 2027. Ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain ja biopankkilain muutokset sekä muut lääketieteellisiä tutkimuseettisiä toimikuntia koskevat muutokset tulisivat voimaan tammikuussa 2028. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista, ja myös siitä arvokkaasta kokemuksesta, mitä monella edustajalla näiden kysymysten parissa on, huokuu vahva osaaminen, ja työhistoria näkyy puheenvuoroissa. — Tässä tuli esille nyt erityisesti tämä ilmoitusvelvollisuuden supistamista koskeva kysymys: Kun tätä valmisteltiin tosiaan kolmikannassa ja, kuten sanoin, tämä päättyi yksimielisesti ja tästä esityksestä oltiin valmistelussa yksimielisiä, niin tämä esitys tästä supistuksesta pohjautuu siihen, että lääkärien resurssien käyttöön tulisi aiempaa enemmän joustavuutta. Todellisuudessa näitä ilmoituksia tehdään nykyään melko vähän, ja tämä uudistettu sääntely, tiedotus ja lääkäreiden koulutus voisivat itse asiassa johtaa siihen, että lääkäreiden resursseja käytettäisiin aiempaa enemmän ilmoittamiseen. Tämä ehdotus tuli tosissaan sieltä kolmikannan työn pohjalta. Toisaalta jos lääkärit tekisivät näitä ilmoituksia aktiivisemmin, työoloja voitaisiin kehittää ja työperäisiä sairauksia sitä kautta ennalta ehkäistä. Siksi onkin tärkeätä, että tätä koulutusta viedään eteenpäin. Tämä tietenkin säästäisi kustannuksia potilailta ja työllistävältä yritykseltä, vakuutuslaitokselta ja yhteiskunnalta ja vaikuttaisi myönteisesti työvoiman suojeluun, ja ne olisivat varmasti juuri näitä vaikutuksia, mitä edustajien erinomaisissa puheenvuoroissa tuli esille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Oikein paljon kiitoksia kaikille hyvästä keskustelusta. Näyttää siltä, että meillä on tässä yhteinen suunta. Edustaja Pekoselle ja myös edustaja Lylylle: Tämäkin esitys, kuten kaikki muut esitykset, on käynyt läpi huolellisen lainvalmisteluprosessin ja laillisuusvalvonnan. Kun on kyse sosiaaliturvasta, niin tietenkin tässä on perusoikeusherkkiä kysymyksiä, ja ne menevät punnittaviksi perustuslakivaliokuntaan, minkä jälkeen myös käsittelemme vielä tätä asiaa täällä salissa. No, esityksen mukaan me panostamme kotoutumiseen ja työllisyyttä edistäviin palveluihin merkittävästi myös osana tätä esitystä, yli 12 miljoonalla eurolla, ja tässä vaiheessa on arvioitu, että tämä määrä on se, mitä tässä tarvitaan. Edustaja Pekonen myös pohti esityksen yhteyttä rikollisuuteen. Ajattelen niin, että kaikista parasta kotoutumista, kaikista parasta ennaltaehkäisyä erilaisiin sosiaalisiin haasteisiin on se, että tänne muuttava, täällä asuva oppii suomen kieltä ja integroituu sitä kautta osaksi yhteiskuntaa, lähtee kouluun ja saa siellä ystäviä, ja sitä kautta myös varmasti pystymme ennaltaehkäisemään näitä haasteita. Edustaja Lyly vielä kysyi näistä tilastoista. Tilastotieto ja työllisyysluvut ovat olleet seurannassa ja valmistelun perusteena, ja ne ovat todella siellä esityksessä ja sen mukaiset. — Kiitos kaikille hyvästä keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Tehokkaasta kotoutumisesta on todellakin meidän huolehdittava. Suomeen muuttaneiden kotoutumisen on oltava jokaisen maahanmuuttajan oikeus, mutta myös velvollisuuksia voidaan esittää. Kotoutuminen tarkoittaa yhteiskunnan sääntöjen ja toimintatapojen syvällistä sisäistämistä ja niiden mukaan toimimista sekä osallistumista omien kykyjen mukaan yhteiskuntaan sen aktiivisena jäsenenä. Suomeen muuttavalta on oikeutettua edellyttää mukautumista niihin periaatteisiin, joiden varassa Suomi yhteiskuntana toimii ja jotka usein ovat välttämätön edellytys sille, että täällä kyetään ylläpitämään vaurasta ja vakaata hyvinvointivaltiota. Vastaavasti Suomen on oltava vastaanottavainen yhteiskunta tänne muuttaville, ja tänne tulevilla on oltava selkeä reitti Suomen yhdenvertaiseksi ja täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Tässä kokonaisuudessa erityisesti kielen oppimista ja nopeaa työllistymistä on edistettävä ja vastaavasti on torjuttava kaikin tavoin ajautumista passiiviseksi tukiasiakkaaksi, mitä täälläkin on esille tuotu. Eli kyllä tässä hyviä elementtejä on. Maahan muuttavien yhteiskunnalliselle ja demokraattiselle osallistumiselle on luotava turvalliset ja kannustavat puitteet kokonaisuudessaan. Kielen oppiminen on aivan avainasemassa tässä osallisuuteen pääsemisessä. Vaikka työelämässä voi pärjätä esimerkiksi englannin kielellä hyvinkin monessa paikassa, on maahan pysyvästi muuttavan tärkeää oppia suomen tai ruotsin kieli, kotimaisia kieliä, voidakseen osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin. Sen takia näihin maahanmuuttajien kielikoulutuksiin onkin panostettava ja turvattava se, että jokaisella on täällä mahdollisuus oppia suomen tai ruotsin kieli ja siten edistää sitä kotoutumista ja päästä paremmin työmarkkinoiden käyttöön. Valiokunta varmasti tämän huolellisesti tulee käsittelemään, ja odotankin sitten sitä jatkokäsittelyä siitä, mitä tässä valiokuntakäsittelyn yhteydessä tulee esille. Vielä erityisesti nostan nämä vieraskieliset lapset ja heidän asemansa tässä kokonaisuudessa. Kyllä meidän pitää tehdä kaikkemme, että me pystytään tukemaan näitä vieraskielisiä lapsia siinä, että heille mahdollistetaan se suomen tai ruotsin kielen oppiminen. Tällaisia nostoja. Eli tässä lähetekeskustelussa nyt lähinnä painotan tätä kielen oppimisen merkitystä kotoutumisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa liian moni maahan muuttanut on jäänyt liian pitkäksi aikaa tukien varaan ja ilman riittävää kielitaitoa ja työtä. Ihmisen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan on vesitetty liian löysällä sosiaaliturvalla, joka ei kannusta eikä vaadi tarpeeksi. Tämä muutetaan nyt hallituksen toimesta. Nyt uudistetulla kotoutumistuella annetaan selkeä viesti siitä, mitä Suomeen muuttaneilta odotamme: kielen opiskelua, työn hakemista ja aktiivista pyrkimystä oman toimeentulon hankkimiseen. Samaan aikaan parannetaan ihmisten mahdollisuuksia onnistua. Kielikoulutuksen takuuajalla varmistetaan, että kielen oppiminen ei jää kiinni siitä, etteikö koulutukseen pääse. Kokoomuksen linja on, että Suomessa autamme alkuun mutta ihmiseltä pitää edellyttää omaa aktiivisuutta. Tavoitteina pitää olla työ, kielitaito ja omilla jaloilla seisominen. Toivon, että nyt kotoutumisen velvoitteesta ja työnteon kannustimien vahvistamisesta kauniisti puhunut SDP myös kannattaa tätä Orpon hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä työttömyyden perusteella maksettava yleistuki maksettaisiin kotoutumistukena sellaiselle työttömälle työnhakijalle, joka ei täytä työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa ja joka on asunut Suomessa alle kolme vuotta edeltäneen 10 vuoden aikana ja joka on taloudellisen tuen tarpeessa. Tämä kotoutumistuki olisi 33,64 euroa päivässä. Tosiaan tämä lakiesitys, jonka ministeri Partanen toi, tulee todella tarpeeseen ja on hyvin perusteltu. Maahanmuuttajan oikeus sosiaaliturvaan ei voi heti Suomeen saapuessa olla sama kuin täällä töitä pitkään tehneellä. Se ei ole järkevää eikä millään tavalla reilua ja oikeudenmukaista. Tarvitsemme myös lisäkannusteita ja velvoitteita työllistymiseen, kouluttautumiseen ja kotoutumiseen. Vastuullinen kotoutumispolitiikka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen noudattamiseen. Tavoitteena on kehittää Suomen sosiaaliturvajärjestelmää yleisen pohjoismaisen linjan mukaiseksi. Vahvistamme Suomeen muuttavien omaa vastuuta kielen oppimisesta ja työmarkkinoille pääsyä. Tämä lakiesitys ei koske äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea puhuvia eikä myöskään heitä, jotka todistetusti pystyvät osoittamaan osaavansa näitä meidän kansalliskieliämme. Tässä lakiesityksessä on myös velvoitteita niin, että henkilö olisi ohjattava palvelutarvetta vastaavaan palveluun työmarkkinoille pääsyn varmistamiseksi kuuden kuukauden sisällä. Käytännössä tämä aika varmasti olisi paljon lyhyempi, ja tälläkin hetkellä siihen pystytään. Erityisen tärkeänä työvoimapalveluihin pääsyn osalta pidän Suomeen maahanmuuttajina tulevia perheitä ja erityisesti naisten asemaa myöskin siellä. Kun olemme tällä hetkellä käsittelemässä myös tätä niin sanottua Norjan mallia liittyen kotihoidon tukeen, niin on todella tärkeää, että myös naiset sieltä kotoa pääsevät työmarkkinoille, oppivat suomen kieltä ja sitä kautta myöskin meidän kulttuuriamme ja pystyvät saavuttamaan myös tasa-arvoa tätä kautta.

Arvoisa puhemies! Arvon ministeri! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi yleistukilain, työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain sekä yleisistä kielitutkinnoista annetun lain muuttamisesta. Kotoutumistukiesitys liittyy oleellisesti perussuomalaisten pitkäaikaisiin tavoitteisiin maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä sekä sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta. Tarkoitus on muuttaa lakia siten, että yleistukea maksettaisiin kotoutumistukena sellaiselle työttömälle työnhakijalle, joka ei täytä työssäoloehtoa, on asunut Suomessa alle kolme vuotta edeltäneen kymmenen vuoden aikana ja on taloudellisen tuen tarpeessa. Kotoutumistuen taso on yleistuen tasoa pienempi. Se vastaa suunnilleen yksin asuvan henkilön perustoimeentulotuen perusosaa. Yleistuen työskentely- ja asumisaikavaatimusta ei sovellettaisi tietyissä tapauksissa, joissa kielitaito on todennettavissa esimerkiksi koulutuksien kautta tai jos henkilön äidinkielenä sattuu olemaan suomi, ruotsi tai saame. Poikkeus tehdään, jos henkilö ei voisi vamman tai muun vastaavan syyn takia osoittaa kielitaitoaan. Arvoisa puhemies! Tavoittelemme lailla maahan muuttaneiden parempaa osallistumista työmarkkinoille sekä pääsyä kielikoulutukseen. Korostamme Suomeen muuttaneiden henkilöiden omaa vastuuta näistä. Se on aivan oikein. On korkea aika, että painopisteemme siirtyy tässäkin asiassa. Suomeen kotoutuu kaikkein parhaiten juuri työllä ja kielen oppimisella. Sanon kuitenkin, että tämä esitys ei pidemmän päälle riitä. Perussuomalaiset tulevat esittämään kansalaisuusperusteista sosiaaliturvaa myös jatkossa. Ennemmin tai myöhemmin muutkin siihen heräävät, se vain saattaa ottaa aikansa. Taloutemme ja maahanmuuttopolitiikkamme ongelmat eivät ilmeisesti ole tarpeeksi pitkällä muiden mielestä. Linjamme on selkeä: Suomen ja suomalaisten veronmaksajien tehtävä ei ole maksaa muiden maiden kansalaisten elättämistä täällä. Se tehtävä kuuluu heille itselleen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ytimessä on yksinkertainen ajatus siitä, että Suomeen kotoudutaan ennen kaikkea työn, kielen ja yhteiskuntaan osallistumisen kautta. Tämä työn ja kotoutumisen linja on vastuullinen linja. Se tarkoittaa sitä, että Suomeen hiljattain muuttanut saa apua, mutta hänellä on kannustin kotoutua osaksi yhteiskuntaamme. Tämän nyt käsittelyssämme olevan uuden kotouttamistuen taso olisi hieman nykyistä yleistukea matalampi, mutta sitä saava henkilö voisi siirtyä normaalin yleistuen piiriin joko työssäoloehdon täyttämällä, kolmen vuoden asumisella tai osoittamalla riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon. Tämä on todellakin työn ja kotoutumisen linja. Arvoisa puhemies! On selvää, että tässä esityksessä ei ole kyse vain etuusjärjestelmän muuttamisesta. Kyse on kotoutumispolitiikan suunnanmuutoksesta, jota Suomen talous ja turvallisuus edellyttävät. Tällä esityksellä halutaan vahvistaa ajatusta siitä, että yhteiskunnan tarjoama tuki kulkee käsi kädessä omien ponnistelujen kanssa. Kannustin on rakennettu erityisesti kielen oppimiseen, koska tutkimustieto osoittaa hyvin selvästi, että kielitaito on yksi tärkeimmistä työmarkkinoille pääsyä selittävistä tekijöistä. Mitä parempi kotimaisen kielen taito on, sitä paremmat mahdollisuudet henkilöllä on työllistyä, kouluttautua ja toimia täysipainoisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvoisa puhemies! Kaikesta edellä mainitsemastani riippumatta pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämä esitys ei jätä vastuuta yksin maahanmuuttaneelle. Samaan aikaan, kun järjestelmään luodaan yksilöille kannustin kotoutua kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme, kunnille ja työvoimaviranomaisille asetetaan velvollisuus huolehtia siitä, että kotoutumistuen piiriin kuuluva työnhakija pääsee palveluun viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Tämä niin sanottu takuuaika merkitsee sitä, että yhteiskunta ei voi vaatia kotoutumista, työllistymistä tarjoamatta samalla mahdollisuutta oppia kieltä, hankkia osaamista ja päästä työelämää kohti vieviin palveluihin. Tämä on järkilinja. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen keskeinen viesti on, että suomalainen sosiaaliturva antaa turvaa, mutta samalla sen tulee kannustaa oppimaan kieltä, osallistumaan yhteiskuntaan ja rakentamaan omaa tulevaisuutta työn kautta. Suomeen saa tulla, mutta tänne on tultava kotoutumaan ja tekemään töitä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ajattelen, että on arvokasta, että puhumme tänään nimenomaan perusteettomista palkkaeroista, jotka ovat edelleen yksi työelämän vakavimmista tasa-arvo-ongelmista. Onhan se pettymys, että Suomi ei saattanut tätä direktiiviä voimaan määräajassa, ja ehkä ministeri voisi vielä eduskunnalle selventää, miksi tämä esitys annettiin myöhässä. Meidät tunnetaan Euroopassa tasa-arvosta, mutta emme voi loputtomasti ratsastaa historiallisilla saavutuksilla. On surullinen ajankuva, että tämän hallituskauden merkittävin naisten asemaa työelämässä parantava toimi tulee Euroopan unionista. Oikeistohallitus sen sijaan on omilla päätöksillään vain heikentänyt työntekijöiden ja aivan erityisesti naisten asemaa. Tässä esityksessä on myönteisiä elementtejä, kun muun muassa palkka-avoimuus lisääntyy, mutta nämä eivät riitä, ja valitettavasti tässä jäädään taakse siitä, mikä olisi ollut tässä kohti tarvittavaa. Kun osa palkkaeroista jää edelleen selittämättä koulutuksella, ammattirakenteella tai muilla tekijöillä, meidän velvollisuus olisi säätää lakeja, jotka aidosti kaventavat palkkaeroja. [Puhemies koputtaa] Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta jää valitettavasti puolitiehen.

Arvoisa puhemies! Palkkatasa-arvoa voidaan käsitellä suppeasti, niin kuin tässä hallituksen esityksessä, ja sitten ehkä hieman laajemmin. Itse käsittelen palkkatasa-arvoa hieman laajemmin. Hesarissa tänään oli artikkeli — missä määrin se pitää paikkansa, en tiedä — että erityisesti 25—34-vuotiaat miehet alkavat pudota palkkakehityksestä mutta myös verrattuna vastakkaiseen sukupuoleen. Silloin joudutaan kyllä pohtimaan, mistä tämä ilmiö johtuu. Kymmenen vuotta sitten Opetushallitus lisäsi oppilaiden aktiivista roolia, vastuuta ja itseohjautuvampaa työskentelyä osana laaja-alaista osaamista ja oppimiskäsitystä. Kun tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten, niin tietenkin siitä on kulunut aikaa, mutta kun me tiedämme, että pojilla tämä itseohjautuvuus ja ikään kuin toimeenpanokyky on huomattavasti heikommin kehittynyt juuri siinä iässä, niin täytyyhän näitäkin asioita eduskunnassa pohtia, että onkohan kaikki mennyt meidän koulutuspolitiikassa tasa-arvon näkökulmasta aivan oikein.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Partaselle tämän palkka-avoimuusesityksen tuomisesta eduskuntaan. — Tarvitsemme lisää avoimuutta palkkojen määrittelemiseen ja nimenomaan tasa-arvon edistämiseen. Tämä on erittäin kannatettavaa. Tämä asettaa tietenkin myös työnantajille lisää velvoitteita siinä mielessä, että työn vaativuuden arviointi tulee tehdä. Nostaisin tässä esille myös tänään Helsingin Sanomissa nostetun STTK:n ostovoimavertailun, jossa nousi esiin 25—34-vuotiaiden miesten palkkakuoppa, johon on vaikuttanut varmasti korona, työttömyys ja korkeakoulutuksen puute, ja näihin pitää ilman muuta kiinnittää huomiota, mutta tässä yhteydessä nostaisin, että tämähän edesauttaa myös nuorempien ikäluokkien palkka-avoimuutta ja voidaan tähänkin puuttua.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia, tasa-arvovaltuutetusta annettua lakia, Tilastokeskuksesta annettua lakia, tulotietojärjestelmästä annettua lakia ja sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus panna täytäntöön niin sanottu palkka-avoimuusdirektiivi. Ehdotetulla sääntelyllä luodaan tehokkaampia edellytyksiä sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän estämiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi työelämässä. Esitys vahvistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä tasa-arvolain vaikuttavuutta. Esitetty sääntely lisää palkkauksen läpinäkyvyyttä, joka edistää sukupuolten palkkaerojen havaitsemista ja vahvistaa mahdollisuuksia puuttua palkkasyrjintään. Palkkauksen läpinäkyvyyden puute on EU:ssa tunnistettu erääksi keskeiseksi esteeksi samapalkkaisuuden periaatteen toteutumiselle. Lähtökohtaisesti ehdotettu sääntely koskisi direktiivin tavoin kaikkia ja kaikenkokoisia työnantajia. Eräät velvoitteet koskisivat direktiivin minimitäytäntöönpanon mukaisesti kuitenkin vain tietynsuuruisia työnantajia. Eräs esityksen keskeisimpiä ehdotuksia on tasa-arvolakiin lisättäväksi ehdotettu työn samanarvoisuuden tunnistamista koskeva sääntely. Se toisi direktiivin edellyttämällä tavalla kansallisen lain tasolle EU-tuomioistuimen ratkaisuihin perustuvat kriteerit, joiden avulla voidaan arvioida, ovatko työntekijät työn arvon suhteen vertailukelpoisessa tilanteessa. Tasa-arvolakiin esitetään lisättäväksi myös määritelmät sukupuolten palkkaerolle ja työntekijäryhmälle. Säännöllisesti vähintään sata työntekijää työllistäville työnantajille esitetään velvollisuutta ilmoittaa sukupuolten palkkaeroihin liittyvät tiedot. Työnantajiin kohdistuvan lisätyön määrän minimoimiseksi ja tietojen yhdenmukaisuuden vuoksi tässä tarkoitetut tiedot liikkuisivat tulorekisterin ja Tilastokeskuksen kautta tasa-arvovaltuutetulle. Jos palkkaeroja ei voida perustella objektiivisella ja sukupuolineutraalilla kriteerillä, työnantajan olisi korjattava tilanne kohtuullisessa ajassa ja yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Eräissä tarkemmin säädetyissä tilanteissa työnantajan velvollisuudeksi voisi tulla myös yhteisen palkka-arvioinnin laatiminen, jos nais- ja miespuolisten työntekijöiden keskipalkkatason ero missä tahansa tässä tarkoitetussa työntekijäryhmässä on vähintään 5 prosenttia ja myös muut edellytykset täyttyvät. Lisäksi työntekijöiden ja henkilöstön edustajien tiedonsaantioikeuksia edistettäisiin. Työntekijöille esitetään säädettäväksi esimerkiksi oikeus pyynnöstä saada kirjallisesti tieto samaa tai samanarvoista työtä tekevän työntekijäryhmän keskipalkkatasosta. Kyse olisi tässä nimenomaan työntekijäryhmän keskipalkkatasoista, ei siis yksittäisen työntekijän palkasta. Työnantajalla olisi myös velvollisuus varmistaa läpinäkyvä palkkaneuvottelu antamalla työnhakijalle riittävän ajoissa tieto alkupalkasta tai sen vaihteluvälistä. Palkka-arviointia koskevien velvoitteiden laiminlyöntiin liittyen esitetään säädettäväksi laiminlyöntimaksusta, joka voisi tulla määrättäväksi työnantajalle tilanteessa, jossa työnantaja jättää toimittamatta yhteisen palkka-arvioinnin. Lisäksi uhkasakon soveltamisalaa laajennettaisiin ja hyvitystä koskeva kanneaika palkkasyrjintätapauksissa pidennettäisiin kolmeen vuoteen. Tasa-arvovaltuutetusta annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön erityisesti direktiivin edellyttämä valvontaelintä koskeva sääntely. Tilastokeskuksesta annettuun lakiin ja tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksilla mahdollistettaisiin työnantajille palkka-avoimuusdirektiivin edellyttämien tietojen ilmoittaminen tulorekisterin ja Tilastokeskuksen kautta tasa-arvovaltuutetulle. Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin ehdotettu muutos liittyy esityksessä ehdotettuun laiminlyöntimaksuun. Vaikutusten arvioidaan vahvistavan erityisesti naisten taloudellista itsenäisyyttä sekä naisten asemaa työelämässä. Säännöksillä arvioidaan olevan myönteistä vaikutusta sukupuolten tasa-arvoisempaan urakehitykseen ja koulutusmahdollisuuksiin. Säännöksillä voisi olla myös ennalta estävää vaikutusta. Työpaikkakohtaisten toimenpiteiden arvioidaan heijastuvan myönteisesti, joskin hitaasti, toimialojen ja koko työmarkkinoiden sukupuolten palkkaeroon. Direktiivin mahdollistaman varsin vähäisen kansallisen sääntelyliikkumavaran käytössä on otettu huomioon pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmakirjaus, jonka mukaan hallitus edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioon. Esityksessä ehdotetaan, että kaikki siinä esitetyt lait tulisivat voimaan 1.1.2027. Jäsenvaltioiden on tullut saattaa direktiivin edellyttämä kansallinen sääntely voimaan viimeistään 7.6.2026, mutta toistaiseksi vasta varsin harva maa on direktiivin implementoinut. Onkin tärkeää, että asia etenee ripeästi eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Nuorisohan on aina pilalla. Ovat laiskoja, pukeutuvat väärin, tykkäävät vääristä asioista, valittavat liikaa, eivät mene töihin tai ainakin tekevät töitä liian vähän, opiskelevat hitaasti tai väärällä alalla. Ja jos nykynuoret sanovat olevansa huolissaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, toimeentulosta, mielenterveydestä tai siitä, uskaltaako nykymuotoiseen maailmaan unelmoida omasta jälkikasvusta, vastaus meiltä aikuisilta ja päättäjiltä on turhan usein, että pitäisi kovettaa nahkaa, että ennen oli itse asiassa paljon huonommin ja hurjemmin. Joskus siis tuntuu, etteivät nykynuoret kelpaa edes omalle tulevaisuudelleen, ja siksikin, puhemies, olen erityisen kiitollinen erityisesti edustaja Harakalle tästä lakialoitteesta. Ylisukupolvisuus, pitkäjänteisyys ja vastuu myös jälkeen tulevista kuulostavat usein aika itsestäänselvyyksiltä, mutta jos ne todella olisivat sitä, niin me kai toimisimme jo näiden periaatteiden mukaisesti. Kun eduskunta säätää lakeja ja poliitikot tekevät yhteiskunnallisia ratkaisuja, niin ikään kuin automaattisestihan pitäisi arvioida valintojen seurauksia paitsi meille, jotka elämme tässä ja nyt, myös kaikille heille, jotka jälkeen tulevat. Toden totta tässä suhteessa poliittinen järjestelmä kaipaa ryhtiliikettä. Päätöksenteon aikajänne on pirullisen lyhyt. Vaalikausi on neljä vuotta, budjetit laaditaan vuodeksi kerrallaan, gallupeja tulee kuukausittain ja otsikot vaihtuvat päivittäin tai oikeastaan vielä huomattavasti nopeammin, vaikkeivät yhteiskunnan suurimmat kysymykset juuri koskaan noudata tätä samaa aikataulua. Aikuiseksi kasvaminen jo yksistään kestää pari vuosikymmentä, koulutusinvestointien vaikutukset näkyvät vielä pidemmällä viiveellä, ja toisaalta esimerkiksi lapsiperheköyhyyden seuraukset eivät nollaannu yhtenäkään vaalipäivänä. Ajattelen, että meidän tulisi myös olla aika tarkkoja siitä, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme tulevista sukupolvista, sillä nimenomaan tulevista ihmisistä on tullut politiikassa myös kohtuullisen kätevä perustelu, vaikuttava argumentti niihin hetkiin, jolloin omia ehkä pääosin arvovalintoja osin jopa piilotetaan nimenomaan jälkeen tulevien selän taa. Tulevat sukupolvethan eivät pääse itse näihin keskusteluihin kertomaan, mitä mieltä he ovat, mitä mieltä olisivat. Sen takia, että tulevien sukupolvien nimissä voidaan perustella mitä tahansa talouspolitiikasta koulutuspolitiikkaan tai ympäristöpolitiikasta työelämäkysymyksiin, on välillä uhkana tai vähintäänkin riskinä se, että tulevat sukupolvet myös inflatoituvat käsitteenä, jos heihin vedotaan kerta toisensa jälkeen tutkitun tiedon ja tosiasioiden sijaan valikoiden. Mehän nimittäin emme voi täällä väittää suojelevamme huomisen nuoria tai jotenkin pelastavamme Suomea, maapalloa heille, jos me emme ole kiinnostuneita esimerkiksi myös tämän päivän lapsista. Emme voi sanoa, että me teemme kipeitä ratkaisuja heidän tulevaisuutensa mahdollisuuksien vuoksi, jos samat ratkaisut heikentävät niiden lasten elämää, joista huomisen aikuisetkin ylipäätään muodostuvat. Erityisen konkreettisesti tämä minusta kiteytyy juuri lapsiperheköyhyyteen. Sen syventäminen ei ole ylisukupolvista vastuullisuutta vaan vastuuttomuutta, sillä lapsuudessa koetun köyhyyden ja pitkäaikaisen stressin vaikutuksista ei ole mitään epäselvyyttä. Puhemies! Toinen asia, jota jäin pohtimaan tämän lakialoitteen myötä, oli se, kenen näkökulmasta me lopulta määrittelemme sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Jos otan esimerkiksi nykynuoret, niin heitäkin kyllä kuullaan ja meillä on valtavan laadukasta nuorisotutkimusta muutenkin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että nuorten näkemyksiä uskotaan vain silloin, kun ne vahvistavat sen, minkä me aikuiset, me päätöksentekijät, olemme itse jo päättäneet olevan tärkeää. Esimerkiksi nuorisobarometrin tulokset kertovat paljon siitä, millaista tulevaisuutta nykynuoret arvostavat, millaisia kysymyksiä he pohtivat, ja siellä 86 prosenttia piti esimerkiksi ihmisoikeuksia, demokratiaa, luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja eläinten oikeuksia jopa talouskasvua tärkeämpinä asioina. Tässä salissa me ehkä joskus pidämme näitä seikkoja jotenkin idealistisina, mutta minusta niitä kannattaisi ennen kaikkea kuunnella, sillä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuushan tarkoittaa myös väistämättä sitä, että meidän täytyy sietää päätöksissä ja poliittisessa järjestelmässä myös sitä, että eri sukupolvilla voi olla, usein onkin, aika erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä ja hyvästä yhteiskunnasta. Siksi tämän lakialoitteen mukainen kohtuullisen rakenteellinenkin uudistus siihen, miten me vastuun käsitämme ja miten me sen täällä eduskunnassa ehkä voisimme kantaa, voi olla myös silta näiden eri käsitysten, poliittisten ajatusten ja toisaalta tulevaisuudesta meitä kohden tulevien odotusten suhteen, koska sukupolvivastuu ei tietenkään tarkoita sitä, että me tietäisimme jotenkin täydellisesti, miltä maailma näyttää vuonna 2050 tai 2100, koska emme tietenkään tiedä, mutta ainakin on pakko yrittää nähdä omaa aikaa pidemmälle ja tehdä päätöksiä siihen peilaten. Kiitos vielä kerran erityisesti tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Harakalle, kaikille muille tähän aloitteeseen kontribuoineille ja kaikille puolueille myös. On oikein hienoa, että kaikista puolueista on löytynyt tälle yhteistä ajattelua, ja toivon aloitteelle oikein suurta menestystä myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Sanotaan nyt ihan tähän alkuun, että olen allekirjoittanut tämän erinomaisen ja tärkeän aloitteen. Tämä lakialoite käsittelee yhtä politiikan vaikeimmista mutta tärkeimmistä kysymyksistä: miten varmistamme, että päätöksemme eivät ole hyviä ainoastaan seuraavaan budjettiriiheen tai seuraaviin vaaleihin asti vaan ovat sitä myös seuraaville sukupolville. Aloitteen lähtökohta on yksinkertainen: julkinen päätöksenteko on usein väistämättä lyhytjänteistä. Hallitukset vaihtuvat, vaalikaudet päättyvät ja poliittinen keskustelu keskittyy helposti tämän päivän ongelmiin. Samalla monet Suomen suurimmista haasteista eivät kuitenkaan ratkea vuodessa tai edes yhdessä vaalikaudessa. Väestön ikääntyminen, julkisen talouden kestävyys, osaaminen, syntyvyys, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja turvallisuus ovat kaikki kysymyksiä, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siksi myös politiikan on pystyttävä parempaan. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina kysyä myös, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja, ei ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyyden, sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden sekä tulevaisuusvaikutukset voi nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon voisin sanoa, että tällainen keskittämisen eetos, mitä täällä salissa on aikaisemminkin kuultu, ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, mitä puheissa on ollut. Toivon, että tässä uudistuksessa ne ensimmäistä kertaa tällä kaudella toteutuisivat niin, että myös ihan pienet paikkakunnat saisivat niitä palveluja — ei jäisi niihin 30 000 asukkaan kaupunkeihin. Tuossa edustaja Kettunen aikaisemmin toi huolen musiikkiopistojen ja kansalaisopistojenkin mahdollisuuksista näille nuorille ja lapsille antaa tätä palvelua, ja minä yhdyn tähän samaan huoleen. Täytyy toistaa hieman sitä, että olen itsekin Kuhmon musiikkiopistossa viulua soittanut ja Kuhmon musiikkiluokalla kuusi vuotta ollut, ja ei minustakaan tullut sen kummempaa musikanttia — sanoivat, että mene teatterikouluun, mutta tulin tänne ehkä Suomen suurimpaan teatteriin suoraan kouluja käymättä. Joka tapauksessa on tärkeää, että jokainen nuori ja lapsi pystyy itseään toteuttamaan. Se sitouttaa heitä, he kokevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa, yhteisöllisyyttä. Sitä me tarvitaan tässä yhteiskunnassa kaikista eniten, ja sitä läsnäolemisen tunnetta, ja instrumentit antavat siihen hyvän mahdollisuuden verrattuna esimerkiksi matkapuhelimiin, joiden ääressä nuoret ovat aivan liian paljon, joten yhdessä soittaen, laulaen ja itseänsä toteuttaen tieteen ja taiteen parissa, siellä, missä elämää on, metsissä ja metsästyksessä, missä vain, kalastuksessa ja eränkäynnissä — näissä asioissa se nuori parhaiten voi. Siinä mielessä toivon tältä uudistukselta sitä potkua, mistä tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa sanottiin, että tämä parantaa niitä palveluja, ja että se ei huononna, niin kuin meitä huolettaa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Todellakin taiteen perusopetus on erittäin tärkeä osa meidän yhteiskuntaa, ja itse ajattelen itse asiassa niin, että mikä tällaisena aikana, jolloin Pisa-tulostenkin perusteella nimenomaan lasten ja nuorten sinnikkyys on se ominaisuus, joka on ollut laskussa, vahvistaisi sinnikkyyttä paremmin kuin instrumentin opiskelu ja siihen sitoutuminen. Todella puhutaan tärkeästä asiasta. Valitettavasti, kun kuuntelee näitä opposition puheenvuoroja, nyt kuulosti vähän siltä, että taas on tehty jotain väärin tai puutteellisesti tai vain osittain. Nyt minä haluan tässä lopuksi palauttaa mieliin sen, mistä tässä hallituksen esityksessä on kysymys. Tässä on kysymys siitä, että taiteen perusopetuksen lainsäädäntö ja rahoitus uudistetaan, kuten hallitusohjelmassa luvattiin, jotta yhä useampi lapsi ja nuori pääsee harrastamaan taidetta riippumatta asuinpaikasta, ja niitä elementtejä tässä esityksessä ehdottomasti on. Pidän hyvin tärkeänä sitä etusijamenettelyä, että alle 18-vuotiaat saavat jatkossa etusijan oppilaaksi otossa, kun paikoista on kovaakin kilpailua. Meillähän on Uudellamaalla semmoinen tilanne, että näistä paikoista on siis todella pula ja kilpailu on todellakin kovaa, niin että tämä etusija alle 18-vuotiaille on hyvin tärkeä. No, sittenhän tässä tosiaan kevennetään hallintoa, lisätään yhteistyötä, byrokratiaa vähennetään, koulutuksen järjestäjän hallinnollisia velvoitteita vähennetään, kannustetaan yhteistyöhön — ja tämä jos mikä, siis opetuksen järjestäjien yhteistyö, mahdollistaa myös harvaan asuttujen alueiden ja pienempien taiteenalojen opetusta ja mahdollisuuksia sitä tarjota. Kyllä minä sanoisin, että tämä on tärkeä, kauan toivottu uudistus, joka vahvistaa taiteen perusopetuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää.

Kunnioitettu herra puhemies! Erittäin hyviä puheenvuoroja on käytetty, eritoten nämä puheenvuoro tuolta Kaakkois-Suomen vaalipiireistä, sieltä Savonlinnasta ja Mikkelistä. Edustajat Mikkonen Anna-Kristiina ja edustaja Kallio, käytitte ansiokkaat puheenvuorot ja toitte sitä elämää esille, miten siellä Savonlinnassa ja Mikkelissä musiikkiopistot toimivat. Myös edustajan Mikkonen Krista puheenvuoro sieltä Savo-Karjalan vaalipiiristä Joensuusta: siellä tehdään myös arvokasta musiikkiopetusta. Tuonpa tähän, puhemies, ihan omankin korteni kekoon sieltä Oulun vaalipiiristä, Kainuun itäisestä kolkasta, Kuhmosta. Kuhmon musiikkiopisto siellä on harjoittanut aktiivista musiikkitoimintaa sieltä vuodesta 1995 lähtien. 1993 valmistui sinne kulttuuritalo, Kuhmo-talo, ja edustaja Hänninenkin on käynyt siellä kulttuuritalossa nauttimassa hyvää musiikkia. Mutta minkä takia tämän puheenvuoron otin? Tässä lakiesityksessä taiteen perusopetuksesta ja siihen liittyviksi laeiksi ja muutoksiksi on hyviäkin asioita, mutta, puhemies, tämä rahoitusasia on se kaikista tärkein, koska kyllähän tämä luo sen efektin, että pienillä paikkakunnilla ja vähän isommilla paikkakunnilla olevat musiikkiopistot joutuvat aika haasteelliseen tilanteeseen. Jos ajatellaan sitä Kuhmon musiikkiopistoa, niin se aiheuttaa sen ketjureaktion, että opettajien virkoja joudutaan sitten vähentämään opetusvalikoimasta, ja se on kyllä sääli tälle yhteiskunnalle. Meidän yhteiskunnan menestyshän pohjautuu koulutukseen ja sivistykseen. Mehän olemme tietynlainen musiikin opetuksen ja musiikin ihmemaakin, kun ajatellaan sitä, miten näin pienestä kansakunnasta löytyykin paljon eri musiikkiopistoissa opiskelleita, joista on sitten tullut ammattimuusikoita mutta myös ammattikapellimestareita. Eli tämmöisinä mittareina ne sitten näkyvät. On se kyllä tietynlainen haaste ja jopa säälikin, että sitten kun rahoitusta lähdetään leikkaamaan, niin monelta nuorelta tämmöinen saattaa jäädä väliin. Herra puhemies! Minäkin olen musiikkiopiston kasvatti, soittanut klassista kitaraa ja sitten myöhemmin trumpettia. Ei minusta ammattimuusikkoa tullut, mutta jos jotain hyvää olen sitten omalla musiikkitoiminnallani tuonut, niin siitä olen tyytyväinen, ja se omassa sydämessäni tuntuu hyvältä — eritoten se, että muun muassa täällä edustajakollegaani, edustaja Mäenpäätä aina silloin tällöin pystyn viihdyttämään trumpetin soitolla. Ainakin Porilaisten marssi ja Elämää juoksuhaudoissa ovat olleet sellaisia kappaleita, jotka ovat hänen mieltään lämmittäneet. [Naurua] Ei tullut ammattimuusikkoa, mutta ennen kaikkea tärkeää oppia sieltä musiikkiopistosta tähän aikaan. [Juha Hänninen: Opettele vielä Muistoja Pohjolasta!]

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Mikkonen kertoi tuolta Savonlinnasta, niin itselläni on nyt sitten Etelä-Savosta toinen kaupunki elikkä Mikkeli elävänä esimerkkinä. Mikkelin musiikkiopisto järjestää tällä hetkellä taiteen perusopetuksen varhaisiän opetusta erilaisina musiikkileikkikouluryhminä, soitinvalmennuksena ja erityisryhmille. Vuoden 2025 tilastoinnissa kokonaisoppilasmäärästä varhaisiän osuus oli 44 prosenttia. Oppilasmäärä on yhteensä noin 900, joista varhaisiän oppilaita on siis noin 400. Musiikkileikkikoulua opettaa yksi päätoiminen opettaja ja kolme sivutoimisesti. Soitinvalmennusta opettavat muun opetuksen rinnalla lähes kaikki opiston noin 40 soitonopettajaaa. Opetussuunnitelman mukainen varhaisiän musiikkikasvatus on olennainen osa musiikin taiteen perusopetuksen kokonaisuutta ja muodostaa perustan myöhemmälle oppimiselle. Musiikkipohjan rakentamisen lisäksi musiikkileikkikoululla on paljon muitakin tutkittuja hyötyjä. Varhaisiän musiikkikasvatus on ollut hyvin suosittua ja tavoittaa ison joukon perheitä. Jos musiikkileikkikoulu jää VOS-rahoituksen ulkopuolelle, joutuu opisto rahoittamaan sitä muulla tavoin, esimerkiksi asiakasmaksujen nostolla, mikä vähentää leikkikoulun saavutettavuutta merkittävästi. Arvoisa puhemies! Mikkelin musiikkiopisto tekee aktiivista yhteistyötä toisten taiteen perusopetuksen oppilaitosten kanssa toimialueellaan. Opistossa arvostetaan kaikkia taiteenaloja. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että eri taiteenlajien saavutettavuustavoitteet toteutuvat ja toiminta voi mahdollistua myös uusille toimijoille. Tähän tarvitaan kuitenkin uutta rahoitusta, jotta myös nykyisten oppilaitosten järjestämä opetus jatkuu elinvoimaisena. Mikkeliin ollaan käynnistämässä kaupungissa toimivien taiteen perusopetuksen oppilaitosten kesken yhteistyötä, jossa on mukana viisi oppilaitosta ja kuusi eri taiteenlajia. Lisäksi musiikkiopiston toimipisteissä Hirvensalmella, Juvalla, Kangasniemellä ja Mäntyharjussa tehdään aktiivista yhteistyötä paikkakunnalla toimivien muiden oppilaitosten kanssa. Mikäli hallituksen lakiesitys toteutuu esityksen mukaisesti ja ilman lisämäärärahaa, johtaa se musiikin valtionosuusrahoituksella annettujen tuntien vähenemiseen Suomessa arviolta 33 000 tunnilla niiden siirtyessä muille taiteenaloille. Tämä vähentää musiikin taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja laatua, mikä on selvästi ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa. Arvoisa puhemies! Lakiesityksen myötä valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävän enimmäissuoritemäärän jako musiikin ja muiden taiteenalojen välillä eli musiikin oma rahoitusmomentti on poistumassa, ja tilalle ehdotetaan kaikille taiteenaloille yhteistä suoriterahoitusmallia. Esityksen mukaan lisäosa, joka perustuu oppilaiden ja oppimäärän suorittaneiden määrään, voisi enimmillään olla jopa 25 prosenttia tuntiperusteisesta vuosirahoituksesta. Uusi rahoitusmalli suosii niitä taidelajeja, joita opetetaan pääasiassa tai kokonaan ryhmäopetuksena. Mikkelin musiikkiopistossa on viime vuosina kehitetty ryhmäopetusta, kuten musiikkileikkikouluopetusta sekä esimerkiksi Tempo-orkesterivalmennusta ja muita ryhmäopetusmuotoja. Näillä on turvattu mahdollisimman monelle tutustuminen musiikin maailmaan. Ryhmäopetus toimiikin hyvin kiinnostuksen herättelijänä lajin pariin ja alkeissoittotaitojen hankkimiseen, mutta pitkällinen ja syvällinen instrumentin hallinta syntyy yksilöopetuksessa, johon musiikin opetus lopulta perustuu. Jos musiikin rahoitus vähenee, tulee se näkymään niin Mikkelin musiikkiopistossa kuin lukuisissa muissa musiikkiopistoissa nykyistä pidempinä jonoina instrumenttiopetukseen ja todennäköisesti myös soitinvalikoiman kaventumisena. Mikkelissä on tehty paljon töitä sen eteen, että oppilaspaikkaa odottavien jonot olisivat mahdollisimman lyhyet eri toimipisteissä ja että instrumenttien laaja kirjo näkyy ja kuuluu koko toimialueella. Arvoisa puhemies! Lakiuudistuksessa on myös hyvää, ja koko prosessi on saanut koko taiteen perusopetuksen kentän ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. On luotu uusia kontakteja ja ideoitu yhdessä, miten voidaan parantaa entisestään taiteen perusopetusta uuden lain ja uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta. Myös opettajien kelpoisuus on kirjoitettu lakiesityksessä siten, että turvataan opetuksen laatu tulevaisuudessakin. Rahoitusmallin mahdollistama koulutuksen alueellisen saavutettavuuden turvaaminen on kuitenkin se, mikä on koko Suomessa tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteet taiteen perusopetuksen lainsäädännön uudistamiseksi ovat oikeansuuntaisia. On hyvä, että taiteen perusopetuksen lainsäädäntöä uudistetaan, yhteistyötä vahvistetaan, oppimäärärakennetta selkeytetään ja koulutuksen arviointia kehitetään. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että uudistus toteuttaa saavutettavuuden tavoitetta koko Suomessa. Taiteen perusopetuksen saavutettavuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että oppilas voi hakeutua opetukseen. Se tarkoittaa myös sitä, että eri puolilla maata toimii elinvoimaisia oppilaitoksia, joilla on tosiasialliset edellytykset järjestää laadukasta opetusta pitkäjänteisesti. Tämä näkökulma on erityisen tärkeä väestöltään vähenevillä alueilla. Savonlinnan musiikki- ja tanssiopisto on tästä yksi konkreettinen esimerkki. Se on yksityinen valtionosuusjärjestelmän piirissä toimiva oppilaitos, joka järjestää musiikin ja tanssin laajan oppimäärän mukaista opetusta Itä-Savon alueella. Opistossa opiskelee noin 640 oppilasta, joista 440 musiikin ja 200 tanssin perusopetuksessa. Oppilaitoksella on lähes seitsemän vuosikymmenen aikana muodostunut keskeinen asema alueen taidekasvattajana ja kulttuuripalvelujen tuottajana. Opisto tekee yhteistyötä muun muassa Savonlinnan Taidelukion, perusopetuksen, varhaiskasvatuksen ja alueen muiden kulttuuritoimijoiden kanssa. Kyse ei siis ole vain opetustunneista tai yksittäisestä harrastuspaikasta, kyse on osasta alueen sivistys- ja kulttuurirakennetta. Taiteen perusopetus tuottaa konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia, vahvistaa yhteisöllisyyttä, tekee yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa sekä luo perustaa tulevaisuuden taiteelliselle osaamiselle. Näiden vaikutusten merkitys korostuu alueilla, joilla muu taide- ja kulttuuritarjonta on vähäistä. Siksi taiteen perusopetuksen rahoitusta ja muuta sääntelyä on tarkasteltava koulutuspolitiikan lisäksi myös aluekehityksen ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että uudessa rahoitusjärjestelmässä tunnistetaan väestöltään vähenevien alueiden erityisolosuhteet. Oppilas- ja opetustuntimäärien väheneminen ei tällaisilla alueilla välttämättä johdu opetuksen laadusta tai koulutuksen järjestäjän toiminnasta. Taustalla voi olla pitkäaikainen väestökehitys, johon yksittäinen oppilaitos ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Oppilaitoksen toiminnan sopeuttaminen vähenevään kysyntään samalla, kun opetuksen laatua halutaan ylläpitää, edellyttää rahoitukselta ennakoitavuutta. Rahoitusjärjestelmän tulee olla ennakoitava, pitkäjänteinen ja alueellisesti oikeudenmukainen. Ei voi olla niin, että väestökehitys heikentää ensin oppilaitoksen rahoitusta ja sen jälkeen lasten ja nuorten tosiasiallisia mahdollisuuksia saada tavoitteellista taideopetusta omalla alueellaan. Perustuslain 16 § turvaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Vaikka taiteen perusopetus ei kuulu subjektiivisten sivistyksellisten oikeuksien ydinalueeseen, myös sitä koskevan lainsäädännön tulee edistää koulutuksellista ja alueellista yhdenvertaisuutta. Siksi uudistuksen vaikutuksia on seurattava systemaattisesti. Erityisesti on arvioitava, miten uusi rahoitusjärjestelmä vaikuttaa väestöltään vähenevien alueiden oppilaitoksiin. Jos vaikutukset osoittautuvat alueellisen saavutettavuuden kannalta ongelmallisiksi, on järjestelmää voitava tarkistaa. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin myös aikuisten taiteen perusopetuksen merkityksen. Esimerkiksi Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston aikuisopiskelijoita on musiikin opetuksessa mukana noin viidennes ja tanssin opetuksessa noin neljännes kaikista opiskelijoista. Savonlinnan kaupunki rahoittaa alle 23-vuotiaiden oppilaspaikat mutta ei aikuisten taiteen perusopetusta. Kyse on siis merkittävästä osasta oppilaitoksen toimintaa. Aikuisten opetus ei ole lasten ja nuorten opetuksesta pois. Se tukee opetustarjonnan monipuolisuutta, henkilöstön työllisyyttä ja koko oppilaitoksen taloudellista kestävyyttä. Tämä merkitys korostuu alueilla, joilla lasten ja nuorten määrä vähenee. Siksi aikuisten taiteen perusopetuksen toimintaedellytyksistä on myös huolehdittava uudessa järjestelmässä. Oppilasmaksuja koskeva sääntely on keskeinen jatkovalmistelun kysymys. Lakiesityksessä mahdollistetaan kuntien järjestämässä opetuksessa erilaiset maksut kunnan omille ja muiden kuntien oppilaille. Sen sijaan yksityisen koulutuksen järjestäjän asema jää epäselväksi tilanteissa, joissa kuntien rahoitusratkaisut poikkeavat toisistaan tai kohdistuvat vain osaan oppilaista tai oppilaitoksista. Lainsäädännön tulee mahdollistaa se, että kuntien erilaiset rahoitusratkaisut voidaan ottaa oppilasmaksuissa huomioon avoimesti, läpinäkyvästi ja yhdenvertaisesti. Muuten riskinä on, että kunnan tukemien lasten ja nuorten puuttuva rahoitusosuus siirtyy muiden oppilaiden maksettavaksi. Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä sitä, että yhden oppimäärän käyttöönottoa esitetään ja että koulutuksen järjestäjien yhteistyötä vahvistetaan. Myös vastuutehtävien säätäminen on perusteltua. Niiden tulee kuitenkin perustua riittävään ja pitkäjänteiseen rahoitukseen, ja kehittämistyössä on huomioitava alueellinen tasapaino. Myös pienemmillä ja muuttotappioalueilla toimivilla oppilaitoksilla pitää olla mahdollisuuksia osallistua kehittämistyöhön. Lisäksi on tärkeää, että taidealakohtaiset erityispiirteet huomioidaan. Esimerkiksi musiikissa yksilöopetuksella on keskeinen merkitys. Samoin on huolehdittava siitä, että yksityisellä koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuudet ylläpitää opetuksessa tarvittavia toimitiloja. Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia ei pidä merkittävästi höllentää. Taiteen perusopetuksessa korkea laatu perustuu osaavaan opetushenkilöstöön. Kelpoisuusvaatimusten säilyttäminen tukee opetuksen laatua, oppilaiden oikeusturvaa ja taiteen perusopetuksen korkeaa tasoa.

Arvoisa puhemies! Yritän vielä nyt kerran vääntää tämän rautalangasta. Edustaja Viitasen puheenvuoron perusteella jäi sellainen käsitys, että SDP:lle olisi itseisarvo se, että jonkun verotus on korkea. [Pia Viitanen: Ei, tässä tilanteessa!] Verotuksen funktio on se, että me kyetään rahoittamaan nämä monet hyvät hyvinvointivaltion palvelut — koulutus, terveydenhuolto — pitämään yllä oikeusvaltiota, turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, maanpuolustusta. Ja kun on niin, että veroja laskemalla verotuotot voivat nousta — ja näin siis todella Ruotsissa tapahtui todistetusti, kun sikäläinen solidaarisuusvero poistettiin, verotuotot nousivat — niin minkä ihmeen takia tällaista veroa pitäisi ylläpitää? Kateudesta — se oli kysymysmerkki — vai mistä syystä? Eli veroja keventämällä on mahdollista saada lisää verotuottoja kaikkiin näihin hyviin asioihin, tärkeisiin asioihin, palveluihin. Tottahan semmoinen veronkevennys kannattaa tehdä. Kannustan tutustumaan tähän Lafferin käyrään, joka todella osoittaa sen, että tietyn pisteen jälkeen, kun verotus käy kerta kaikkiaan liian ankaraksi, [Jari Koskela: Saturaatiopiste!] — saturaatiopiste — verotuotot eivät enää nouse. Suomi on niin ankara verottaja, varsinkin ansiotuloissa, ylimmissä tulodesiileissä, että tämä veronkevennys johtaa siis parempiin verotuottoihin. Se kannatti tehdä. Kaikki voittavat.

Arvoisa puhemies! Suomen luonto on maamme vanhin hyvinvointikeskus — avoinna 24/7 — jonka ovet ovat olleet avoinna suomalaisille metsästäjille ja kalastajille jo yli 11 000 vuotta. Pidän tätä hallituksen esitystä erittäin tervetulleena ja kannatettavana. On erittäin myönteistä, että työnantajan tarjoaman verovapaan liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärää korotetaan nykyisestä 400 eurosta 540 euroon. Suomalaisten arki on muuttunut. Luontainen hyötyliikunta on vähentynyt. Monella on luontosuhde katkennut, kun on joutunut muuttamaan kaupunkiin koulutuksen ja työn vuoksi. Työntekijät on vangittu istumaan penkkeihinsä palkkaa vastaan, ja samalla liikkumattomuuden ongelmat ja terveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Siksi jokainen kannustin, joka auttaa ihmisiä liikkumaan enemmän ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, on askel oikeaan suuntaan. Ihmiset ovat erilaisia. Kaikille hyvinvointia ei tuo kuntosali tai liikuntahalli. Joku löytää tasapainon juoksupolulta, toinen kulttuurista tuijottamalla taulua museossa ja kolmas Suomen luonnosta ruskavaelluksella tai telttaretkellä erämaajärven rannalla. Työntekijät voivat käyttää tätä etua aiempaa monipuolisemmin juuri niihin harrastuksiin, jotka parhaiten tukevat heidän omaa hyvinvointiaan. Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen siitä, että tämä korotettu rahallinen tuki ulotetaan koskemaan kalastusta ja metsästystä. Nämä ovat monille suomalaisille paljon enemmän kuin harrastuksia. Ne ovat osa suomalaista elämäntapaa, kulttuuria ja luontosuhdetta. Suomessa on metsästetty ja kalastettu yli 11 000 vuotta, ennen kuin yhtäkään museota oli vielä perustettu mielenterveyden ylläpitämiseksi. Kalastus ja metsästys vievät ihmiset pois ruutujen äärestä metsään, vesille ja luonnonrauhaan. Samalla ne pakottavat liikkumaan jalkaisin, viettämään aikaa ulkona sekä ylläpitämään sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Tutkimustiedonkin mukaan luonnossa oleskelu vähentää stressiä, parantaa mielialaa, tukee mielenterveyttä ja vahvistaa kokonaisvaltaista terveyttä. Tätä taustaa vasten tekisi mieli kysyä, miten taideteosten tuijottelu lisää fyysistä työkykyä keski-iän ylittäneillä istumatöitä tekevillä henkilöillä. Uudistus tukee samalla myös kotimaista luonto- ja erämatkailua. Kun työhyvinvointirahaa voidaan käyttää laajemmin erilaisiin luontoharrastuksiin, syntyy kysyntää palveluille, joita tarjoavat kalastusmatkailun yrittäjät, opaspalvelut, eräalan yritykset ja monet muut paikalliset toimijat maaseudulla ja syrjäseudulla ympäri Suomen. Tämä tuo elinvoimaa kaupunkien ulkopuolelle, vahvistaa yritystoimintaa ja luo taloudellista aktiivisuutta sinne, missä sen rakentaminen on kaikkein haasteellisinta. Pidänkin tätä uudistusta samanaikaisesti sekä hyvinvointi- että kasvutoimena. Se vahvistaa työssäjaksamista, kannustaa aktiiviseen elämäntapaan, tukee suomalaisten luontosuhdetta ja luo kaupunkien kulttuuritarjonnan sijaan mahdollisuuksia myös kotimaiselle matkailu- ja palveluelinkeinolle. Arvoisa puhemies! Suomalaiset tulee kannustaa pois neljän seinän sisältä, tulee katkoa kahleet toimistotuolista ja ohjata kohti kaikille tarjolla olevaa luontoa ja hyvinvointia. Tämä esitys tukee juuri sitä. Muistetaan, mistä olemme lähtöisin: kaupungista siis nyt kalastamaan, metsiin liikkumaan ja luonnon äärelle palautumaan. Siksi kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu ministeri! Taiteen perusopetus on kotimaassamme ainutlaatuista. Se tarjoaa noin 130 000 lapselle ja nuorelle mahdollisuuden pitkäjänteiseen harrastamiseen, oman ilmaisun kehittämiseen ja eri taiteenalojen oppimiseen. Nykyisestä yleisestä ja laajasta oppimäärästä siirryttäisiin tämän esityksen mukaisesti yhteen 50 opintopisteen kokonaisuuteen. Rahoituksessa huomioitaisiin opetustuntien lisäksi oppilasmäärä, tutkinnon suorittaneet ja alueellinen saatavuus. Näin voidaan vastata myös väestönmuutoksen ja alueellisen eriytymisen tuomiin haasteisiin. Alle 18-vuotiailla olisi etusija oppilasvalinnassa tilanteissa, joissa hakijoita on enemmän kuin paikkoja, ja tämä on perusteltua. Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa on syytä tarkastella myös opetuksen arvopohjaa. Taiteen perusopetuksen keskiössä tulee olla taiteellisten taitojen oppiminen, luovuus, oma ilmaisu ja erityisesti suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin tuntemus. Uusien opetussuunnitelman perusteiden valmistelussa on syytä pitää huolta myös siitä, että suomalainen kulttuuriperintö, historia ja taide saavat niille kuuluvan aseman. Suomeen kasvamiseen kuuluu oman yhteiskuntamme kulttuurin tunteminen. Tämä koskee jokaista Suomessa kasvavaa lasta ja nuorta. Uudistuksessa tarvitaan myös taloudellista vastuullisuutta. Eri toimijoiden yhteistyöllä voidaan hyödyntää tehokkaammin opettajia, tiloja ja välineitä sekä parantaa opetuksen saatavuutta eri puolilla Suomea. Uudistuksen tavoitteena tulee olla laadukas ja toimiva taiteen perusopetus, joka palvelee lapsia ja nuoria eri puolilla Suomea ja eri taidelajeissa. Monet löytävät ammattinsa taiteesta. Luova ala on noin 13,5 miljardia euroa, ja siinä on myös huomattavat mahdollisuudet suomalaiseen vientiin.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetusta koskeva uudistus on paljon enemmän kuin koulutuspoliittinen tai kulttuuripoliittinen hanke. Kyse on siitä, millaisia valmiuksia annamme lapsille ja nuorille kasvaa aktiivisiksi, luoviksi ja yhteisöllisiksi kansalaisiksi. Tällä hallituksen esityksellä uudistetaan lähes 30 vuotta vanhaa järjestelmää vastaamaan tämän päivän tarpeita. Kaksi nykyistä oppimäärää yhdistetään yhdeksi valtakunnalliseksi oppimääräksi. Rahoitusjärjestelmää uudistetaan, hallintoa kevennetään, oppilaitosten yhteistyötä vahvistetaan ja alle 18-vuotiaille annetaan etusija oppilaaksi otossa tilanteissa, joissa paikkoja on vähemmän kuin hakijoita. Lisäksi taiteen alojen välistä yhdenvertaisuutta vahvistetaan ja opetuksen alueellista saatavuutta pyritään parantamaan. Nämä tavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetuksesta puhuttaessa puhutaan usein harrastamisesta, kulttuurista ja luovuudesta. Ne ovatkin tärkeitä asioita, mutta tämän esityksen yhteydessä on syytä puhua myös kokonaisturvallisuudesta, koska tämäkään asia ei ole irrallinen maamme turvallisuudesta. Kokonaisturvallisuus perustuu yhteiskuntaan, jossa ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteisöihin, kykenevät yhteistyöhön, luottavat toisiinsa ja löytävät rakentavia tapoja käsitellä muutoksia, epävarmuutta ja kriisejä. Juuri tässä taidekasvatuksella on merkittävä rooli. Tämän esityksen perusteluissa todetaan, että taiteen perusopetus vahvistaa lasten ja nuorten tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sosiaalista pääomaa, luottamusta sekä henkistä kriisinkestävyyttä. Nämä eivät ole vain kasvatuksellisia tavoitteita, vaan myös turvallisuustekijöitä. Yhteiskunta kestää kriisejä paremmin silloin, kun ihmisillä on näitä taitoja ja tunne yhteisöön kuulumisesta. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen tärkeänä sitä, että uudistuksella pyritään parantamaan opetuksen saavutettavuutta eri puolilla Suomea. Pitkät välimatkat, väestönkehitys ja alueelliset erot eivät saa estää lapsia ja nuoria osallistumasta taiteen perusopetukseen. Jokaisella lapsella pitäisi olla asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus löytää oma tapansa ilmaista itseään ja kehittää osaamistaan sekä kokea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä uudistus vahvistaa taiteen perusopetuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää, mutta samalla se vahvistaa myös jotain vielä suurempaa. Se koskettaa syvästi yhteiskuntamme henkistä kestävyyttä, yhteisöllisyyttä ja tulevaisuudenuskoa. Juuri niitä me tänä päivänä erityisesti tarvitsemme. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että taiteen perusopetuksen lainsäädäntöä uudistetaan ja yhteistyötä vahvistetaan, oppimäärärakennetta selkeytetään ja koulutuksen arviointia kehitetään. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että uudistus toteuttaa aidosti saavutettavuutta ja saavutettavuuden tavoitetta koko Suomessa. Eri puolilla maata tarvitaan toimivia, elinvoimaisia oppilaitoksia, joilla on tosiasialliset edellytykset järjestää laadukasta opetusta pitkäjänteisesti. Tämä näkökulma on hyvin tärkeä erityisesti väestöltään vähenevillä alueilla. Me tarvitaan eri puolilla Suomea elinvoimaisia oppilaitoksia, osaavaa henkilöstöä, asianmukaisia opetustiloja ja rahoitusta — pitkäjänteistä rahoitusta, joka antaa mahdollisuuden toimia pitkäjänteisesti myöskin muuttuvissa väestöolosuhteissa. Taiteen perusopetus on investointi lapsiin, mutta se on myös kaikkineen investointi alueen sivistykseen ja yhteisöllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus on kansainvälisestikin uniikki instituutio, ja voisi sanoa, että se on yksi tämmöinen suomalaisen koulutusjärjestelmän helmi. On hienoa, että sitä on päästy nyt uudistamaan. Jaan ihan saman huolen, joka täällä on nostettu aikaisemminkin, että kun tätä uudistusta valmisteltiin, oli tavoitteena saada siihen 10 miljoonan lisärahoitus, jolla sitten turvattaisiin se, että saadaan nyt muita taiteenaloja vielä vahvemmin mukaan, kun tällä hetkellä 90 prosenttia opetuksesta painottuu sinne musiikkiin. Se halutaan tietysti säilyttää ja myös siellä halutaan säilyttää ne yksilöopetuksen mahdollisuudet. Eli ei haluta rikkoa sitä, mikä jo toimii, mutta halutaan mahdollistaa taiteen perusopetus yhä useammalle nuorelle ja yhä laajemmalla skaalalla. Tämä raha sinne kyllä tarvittaisiin, ettei olemassa olevaa rikottaisi. Sitten haluan kysyä siitä, että oppilaitokset, joilla ei ole tätä OKM:n järjestämislupaa, ovat kantaneet huolta tästä siirtymäajasta. Eli näitä uusia malleja ei ole vielä, mutta kuinka turvataan, että toiminta jatkuu tässä katkeamatta?

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että taiteen ja kulttuurin opetuksesta olla huolissaan, mutta itse olen siinä asiassa ehdottomasti isosti huolissani suomalaisen kulttuurin asemasta tässä yleisessä maailmanmenossa. Ylikansallinen kulttuuri ja taide painavat kyllä päälle. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on karjalaista kulttuuria ja siihen liittyvää taidetta hyvin paljon, esimerkiksi musiikkia, mutta sitten kun nykyisin tämä Suomi keskittyy hurjaa vauhtia, niin nämä pienet paikkakunnat jäävät armotta jalkoihin. Se näkyy myös rahoituksessa, tulevassa rahoituksessa, mitä nyt valtionosuuksiakin leikataan ja kaikkea muuta hauskaa tehdään pienten kuntien päänmenoksi. Siinä tuhotaan samalla paikallista kulttuuria todella paljon. Siellä on semmoisiakin kulttuuri-ilmiöitä, että... Suomihan on rikas maa, koska meillä on eri maakunnat. Jokaisella maakunnalla on oma kulttuuriperintö. Mentiin vaikka nyt ihan pohjoisimpaan Suomeen, saamelaisilla on oma vahva kulttuurinsa, samoin karjalaisilla jopa oma kielikin löytyy. Sitä onneksi on vielä kuitenkin opetettu Joensuussa yliopistossa, hienoa näin. Kysyn teiltä, arvoisa ministeri: miten te aiotte huomioida sen, että ylikansallinen kulttuuri, kaiken maailman rap-kulttuuri, tulee? Hyvä varmaan, että sitäkin on, mutta paikallinen suomalainen kulttuuri on jäänyt täysin jalkoihin. Välillä tuntuu, [Puhemies koputtaa] kun radiotakin kuuntelee, että minä asun jossakin Harlemissa. Kun avaan lauantaiaamuna Radio Suomen, niin tuntuu, [Puhemies koputtaa] että asunko minä jossakin Harlemissa. Semmoinen jytinä kuuluu, ettei voi edes kuunnella.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tämän uudistuksen keskeinen tavoite on varmistaa, että taiteen perusopetus säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Jos pidämme kiinni yli 25 vuotta vanhoista rakenteista muuttamatta mitään, emme vastaa niihin haasteisiin, joita väestönmuutos, alueellinen eriytyminen ja lasten harrastamisen muuttuminen meille asettavat. On hyvä, että opetus säilyy tavoitteellisena ja jatko-opintoihin valmentavana koulutusmuotona. Samalla rahoituksessa huomioidaan jatkossa nykyistä paremmin oppilaat, opetuksen vaikuttavuus ja alueellinen saavutettavuus eikä ainoastaan opetustuntien määrä. Moni on ollut huolissaan yhden oppimäärän mallista, mutta itse näen siinä myös suuren mahdollisuuden: selkeämpi rakenne helpottaa perheiden, oppilaiden ja oppilaitosten toimintaa sekä vahvistaa koulutusmuodon asemaa koko Suomessa. Tärkeintä on, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus päästä laadukkaan taideopetuksen pariin asuinpaikasta riippumatta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin pitkään odotettu esitys. Ajattelen myöskin niin, että se, että koulutusmuoto toimii kokonaisuutena sisältäen yhdeksän eri taiteen alaa, on asia, mitä varmasti kentällä on odotettu. Se, että siirrytään yhteen oppimäärään, mahdollistaa koulutusmuodon kehittämisen ennen kaikkea kokonaisuutena, mutta sekin on huomioitava, että meidän taiteen muodot ovat erilaisia, teatteri ja toisaalta sitten musiikki. Toinen vaatii yksilöllisempää, toinen on sitten ryhmäpainotteisempaa. Nämä huolet ja ajatukset on varmasti hyvä ottaa tässä huomioon. On myös erittäin tärkeätä, että yhteistyö on nostettu nyt lain tasolle, ja sitä varmasti myöskin kentällä toivotaan ja halutaan. Yhdyn niihin näkemyksiin, että huonoa tästä ei tulisi saada sen perusteella, että rahoitus puuttuu, ja kuten tässä todettiin, työryhmä on todella toivonut tähän sen kymmenen miljoonaa. Kysynkin teiltä, ministeri, pidättekö tätä mahdottomana, koska näin laajan uudistuksen maaliin saattaminen ilman minkäänlaista lisärahoitusta tuntuisi hyvin ikävältä ja kummalliselta.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden pitkäjänteiseen harrastamiseen, oman ilmaisun kehittämiseen ja eri taiteenalojen oppimiseen. Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa on syytä tarkastella myös opetuksen arvopohjaa. Taiteen perusopetuksessa keskiössä tulisi olla taiteellisten taitojen oppiminen, luovuus, oma ilmaisu ja erityisesti suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin tuntemus. Arvoisa ministeri, kuinka tässä uudistuksessa voidaan taata se, että taiteen perusopetusta voidaan järjestää eri puolilla Suomea? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tosiaan ministerille ja ministeriölle lain valmistelusta ja esittelystä. Tämä on kentän toivoma muutos, jota pidetään kentällä todella tärkeänä. Näyttää, että tosiaan tämä, että vedetään oppimäärä yhteen tähän 50 opintopisteeseen, on hyvä uudistus. Kysyisinkin oikeastaan kahta asiaa: Miten nähdään laajempien oppimäärien suorittaminen tässä muutoksessa? Miten pystytään varmistamaan, että tämä on sitten mahdollista myös jatkossa? Ja toinen kysymys tähän varhaisiän opetukseen: miten varmistetaan, että edelleen varhaisiän oppilaat saavat tarpeellisen opetuksen, jolla turvataan varmasti meidän huippulahjakkuuksiemme eteenpäinmenoa? Sitten ehkä kommentti vielä näihin soitinakatemioihin, jotka varmistavat meidän ihan huippumusiikkiosaajiemme kouluttautumisen: [Puhemies koputtaa] onko ministerillä näkemystä näiden tilanteeseen?

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Tämä lakiesityshän tuli jo ennen kesää, ja me ollaan jo sivistysvaliokunnassa hyvässä vauhdissa kuulemassa asiantuntijoita. Tätä on kyllä myönteisenä asiana tervehdittävä, koska tämä lainsäädäntö on tärkeää saada ajan tasalle. Haluaisin tässä yhteydessä näistä Pisa-tuloksista sanoa myös, että usein unohtuu se, että pelkkä aineopetus koulussa ei ole se, mikä muodostaa oppimisen edellytykset. Siihen liittyy myös hyvin vahvasti se, miten taideaineissa tai liikunnassa pystyy olemaan lapsilla harrastusmahdollisuuksia. Taiteen perusopetus on nimenomaan tarkoitettu lapsille ja nuorille. Nyt huoli ehkä nousee siitä, että kaikkialla varmasti tasapuolisesti päästään taiteen perusopetuksen piiriin. Erityisesti suurissa kaupungeissa — omassa kotikaupungissani Helsingissä — tämä rahoitus ei suinkaan riitä siihen, että kaikille lapsille olisi tarjolla mahdollisuus. [Puhemies koputtaa] Ministerille ehkä kysymys siitä: miten aiotte tämän osalta ponnistella?

Arvoisa puhemies! On ilo esitellä lakimuutos taiteen perusopetuksesta, sillä aiempi lainsäädäntö on 90-luvun lopusta, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Taiteen perusopetus on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän helmi. Sen piirissä opiskelee viikoittain noin 130 000 lasta ja nuorta yhdeksällä eri taiteenalalla — musiikista ja tanssista kuvataiteeseen, käsityöhön, sirkustaiteeseen, teatteriin, arkkitehtuuriin, mediataiteisiin ja sanataiteeseen. Näiden taiteenalojen opetusta yhdistää vahva pedagoginen perusta, mutta niissä on myös omaleimaiset tavat oppia, opettaa ja ilmaista. Hallitusohjelman mukaisesti uudistamme taiteen perusopetusta koskevan lainsäädännön, joka tosiaan on perua 90-luvulta. Kyse on pitkään ja perusteellisesti valmistellusta ja odotetusta kokonaisuudistuksesta. Uudistus on tehty tiiviissä vuorovaikutuksessa toimijakentän kanssa, ja kaikkia taiteenaloja edustaneen työryhmän mietintö asiasta oli yksimielinen. Kiitos vielä jokaiselle työryhmässä työskennelleelle lakipohjan raameista sekä valmisteluun osallistuneille. Kiitos myös näkemyksensä ja asiantuntijuutensa esitykseen lausuneille toimijoille ja tahoille. Arvoisa puhemies! Nykyinen taiteen perusopetuksen lainsäädäntö on tosiaan jo pitkään tarvinnut päivitystä. Tänä aikana yhteiskunta on muuttunut. Väestörakenteen muutos ja alueellinen eriytyminen haastavat myös taiteen perusopetuksen järjestämisen edellytyksiä. Tämän vuoksi on välttämätöntä uudistaa lainsäädäntöä niin, että se turvaa mahdollisuudet taiteen perusopetukseen kaikkialla Suomessa — asuinpaikasta tai muista lähtökohdista riippumatta. Esityksen tavoitteena on, että yhä useampi lapsi ja nuori pääsee osalliseksi taiteen perusopetukseen. Nyt siis lapset ja nuoret asetetaan etusijalle. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden elokuussa. Keskeinen keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vahvistaa toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä on tärkeää vahvistaa koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten, kuntien, kulttuuritoimijoiden ja muiden koulutusmuotojen kesken. Selkeä ja ajantasainen lainsäädäntö luo tälle työlle kestävän perustan ja mahdollistaa joustavia ratkaisuja muuttuvassa toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan taiteen perusopetuksen olevan jatkossa kahden oppimäärän sijaan yhden 50 opintopisteen laajuisen oppimäärän mukainen. Yksi yhteinen oppimäärä tarjoaa selkeämmän ja vertailtavan osaamiskokonaisuuden sekä tuo uusia mahdollisuuksia ja parantaa saavutettavuutta. Suurin osa taiteen perusopetuksessa opiskelevista on alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Vaikka opetus on avointa kaikille, on esityksessä haluttu antaa alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille etusija oppilaaksioton yhteydessä. Tällä on haluttu vahvistaa erityisesti alle 18-vuotiaiden mahdollisuuksia osallistua taiteen perusopetukseen. Taiteen perusopetuksen laskennallisen valtionosuusrahoituksen suoritteena säilyisi edelleen opetustunti. Rahoitusjärjestelmää uudistetaan siten, että siinä huomioidaan nykyistä paremmin oppilasmäärät, oppimäärän suorittaminen ja alueellinen saatavuus. Tarkoituksena on turvata rahoituksen perusteeksi vahvistettavien suoritteiden vähimmäismäärä niille alueille, joilla väestön määrä vähenee. Arvoisa puhemies! Lakimuutoksessa ja päivityksessä on pyritty vaalimaan sitä, mikä nykyjärjestelmässä toimii hyvin. Samalla tavoitteena on luoda edellytyksiä uudistumiselle ja kehittymiselle sekä aiemmin mainitsemalleni vahvemmalle yhteistyölle. Taiteen perusopetus ei ole vain harrastusmahdollisuus. Se on osa suomalaista koulutusjärjestelmää, se on sen helmi, joka antaa oppilaille tiedot ja taidot kehittyä taiteen tekijäksi, kokijaksi ja osallistujaksi. Taiteen perusopetus vahvistaa sivistystä, osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Taiteen perusopetusta koskevan lainsäädännön uudistamisessa ei ole kyse vain hallinnollisesta uudistuksesta. Kyse on kaikkien — mutta etenkin lastemme ja nuortemme — mahdollisuuksista oppia, kasvaa ja löytää oma äänensä. Kyse on sivistyksestä, yhdenvertaisuudesta ja tulevaisuuden osaamisesta. Kuten täällä suuressa salissa hyväksytyssä kulttuuripoliittisessa selonteossa linjataan, kulttuuri kuuluu kaikille ja kulttuuri on jokaisen oikeus. Tämä konkretisoituu monella tavalla tässä hallituksen esityksessä taiteen perusopetuksesta. Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käy tästä uudistuksesta rakentavan keskustelun ja sivistysvaliokunta tekee ansiokkaan mietinnön, kuten sillä on tapana, eli eduskunnan kanta lakimuutokseen tulee sitä kautta selväksi. Kyse on lasten ja nuorten mahdollisuuksista kasvaa taiteen, sivistyksen ja luovuuden parissa kaikkialla Suomessa, oppia uusia taitoja, saada uusia kavereita, oppia harjoittelemaan ja toimimaan tavoitteellisesti, tekemään ja työskentelemään myös sinnikkäästi — kuten ihan tällä viikolla Pisa-tuloksissakin on todettu, että sille sinnikkyydelle on tilausta ja tarvetta. Kyse on myös yhteisöllisyydestä, siitä että lapsella ja nuorella on yhteisö, jossa taiteen perusopetusta voi harjoittaa, ja sitä kautta hän kokee kuuluvansa johonkin tärkeään yhteisöön. Lapselle ja nuorelle on tärkeää oppia ilmaisemaan itseään ja siten ymmärtämään itseään ja myös toisia hieman paremmin. Tämä vahvistaa samalla lapsen ja nuoren yhteisöllisyyttä mutta myös koko kansakuntamme yhteisöllisyyttä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, ärade talman! On totta, että työtä pitää jatkaa. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Itse toivon, että fokus olisi nimenomaan lukemisessa, ja siinä kyllä peräänkuulutan myöskin perheiden vastuuta. Se liittyy myöskin tähän sinnikkyyskysymykseen: miten opetetaan lapsia toisaalta arvostamaan koulutusta, tekemään työtä, pinnistämään, kun tulee vaikea haaste eteen? Miten me vanhemmat voimme olla hyvänä esimerkkinä lapsillemme? Luemme heidän kanssaan, luemme heille, ja kyllä teini-ikäisellekin ihan hyvin voi lukea iltasatua. Tämä on laajempi kysymys, jota ei pelkästään ratkaista koulussa, mutta kyllä tämän hallituksen toimet näkyvät varmasti positiivisella tavalla. Mutta yhtä kaikki, työtä pitää jatkaa. [Suna Kymäläinen: Allekirjoitatteko maahanmuuttajanäkökulman?]

Arvoisa puhemies! Usein perussuomalaisena kokee tunteen: kunpa meitä olisi kuunneltu aiemmin. Olisipa meitä kuunneltu, kun kerroimme, etteivät koulujen inkluusio, itseohjautuvuus [Keskustan ryhmästä: Bensa olisi halvempaa!] ja ilmiöpohjainen oppiminen toimi, puhumattakaan seinättömistä luokista. Olisipa meitä kuunneltu, kun kerroimme, että hallitsematon maahanmuutto tulee aiheuttamaan kaikkialle yhteiskuntaan heijastuvia ongelmia. [Vasemmalta: Niinpä juuri!] Maailman paras koulu rikottiin menemällä muotivirtausten mukaan. Muutokset tehtiin ilman kunnollista tutkimusperustaa. Nyt näemme niiden ikävät seuraukset. Kukaan ei voi myöskään enää kieltää sitä tosiasiaa, että ilman massamaahanmuuttoa osaamisen keskiarvo olisi korkeampi. [Vasemmalta: No niin!] Eikö ole niin, arvoisa opetusministeri, [Hälinää — Puhemies koputtaa] että tällä kaudella tehtyjä kännykkäkiellon ja osaamistakuun kaltaisia koulu-uudistuksia on jatkettava myös seuraavalla kaudella ja kouluissa on palattava perusasioiden äärelle?

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kaikki tällaiset uudistukset näkyvät viiveellä, se on totta, mutta esimerkiksi kännykkäkielto näkyy jo nyt hyvinkin merkittävällä tavalla. Kun poimii havaintoja Pisa-raportista, niin yksi havainto on se, että koulun sisällä oppimistulokset vaihtelevat suuresti. Siksi oppimisen tuen uudistus on niin tärkeä, ja siksi on tärkeää, että siellä monella tavalla liki korvamerkittiin rahaa niin, että se tulee sinne koulunpenkille asti. On puhuttu vaatimustason laskusta. Siksi osaamistakuu on niin tärkeä asia. Se tarkoittaa käytännössä, että tulee selvät määrittelyt siitä, mitä pitää milloinkin osata ja mikä on hyväksytyn ja hylätyn raja. Lisätunnit matematiikkaan ja lukemiseen: Lukeminen on se keskeinen huoli, koska ellei osaa lukea, niin on hyvin vaikea oppia mitään muuta. Siksi on niin tärkeää, että lisättiin tunteja lukemiseen sekä matematiikkaan. Tässäkin paljon on sitten kuntapäättäjistä kiinni, ja toivon todellakin, että he käyttävät valtion ohjaamaa rahaa nyt järkevästi siellä kuntapäässä. Koko tämä kokonaisuus yhdessä [Puhemies koputtaa] vaikuttaa varmuudella positiivisesti lopputuloksiin.

Arvoisa puhemies! Koulutus on Suomen kasvun ja sivistyksen sekä tulevaisuuden kivijalka. Tällä viikolla julkaistut Pisa-tulokset kuitenkin muistuttavat, että suomalaisnuorten osaaminen on heikentynyt jo pitkään. Suunnan kääntäminen vaatii määrätietoisia päätöksiä, ja niitä me olemme täällä nyt tehneet. Kokoomuksen johdolla perusopetuksessa on parannettu työrauhaa ja annettu tilaa oppimiselle ja opettamiselle. Olemme kieltäneet kännykät oppitunneilta, lisänneet perustaitojen opetusta ja uudistaneet oppimisen tuen. Osaamistakuu varmistaa, että jokainen oppilas saavuttaa riittävät perustaidot ennen opinnoissa etenemistä. Kysynkin opetusministeriltä: miten nämä uudistukset näkyvät tällä hetkellä koulujen arjessa, ja kuinka niiden arvioidaan vaikuttavan oppimistuloksiin tulevaisuudessa?

Arvoisa puhemies, ärade talman! On totta, että Pisa-tulokset olivat taas laskusuunnassa, ja se ei tietenkään meitä tyydytä, se ei suomalaisia tyydytä. Meidän pitää pystyä parempaan. Samaan aikaan on todettava, että kun luki sitä raporttia, niin oli vähän kuin siirtyisi ajassa kolme vuotta taaksepäin. Tuo oli nimenomaan se kuva opetuksen tilasta, joka sai meidät hallitusneuvotteluissa määrittelemään nimenomaan ne toimenpiteet, joita nyt ollaan viety läpi ja jotka varmuudella vaikuttavat positiivisesti tilanteeseen kouluissa ja myöskin oppimistuloksiin pidemmällä tähtäimellä. Itse tuohon rahoituskysymykseen: Me ollaan ohjattu noin 200 miljoonaa lisää peruskoulun rahoitukseen. Peruskoulutus on itse asiassa 30 prosenttia kuntien rahoituksesta noin suurin piirtein. On totta, että on ollut myöskin indeksijäädytyksiä, mutta isossa kuvassa näitten lakimuutosten kautta, jotka itse asiassa velvoittavat ohjaamaan resursseja sinne koulunpenkille asti, näiden toimien yhteisvaikutuksilla ollaan pystytty vahvistamaan peruskoulun rahoitusta, ja se on hyvä asia. Sitten on tietenkin niin, [Puhemies koputtaa] että kunnissa paljon on myöskin päättäjien harteilla, [Inka Hopsun välihuuto] ja toivon, että siellä tehdään viisaita päätöksiä. [Pia Lohikoski: Ja varsinkin, kun leikkaatte kuntien valtionosuuksia!]

Arvoisa puhemies! Pisa-tulokset ovat heikentyneet koko 2000-luvun niin matematiikassa, luonnontieteissä kuin lukutaidossa. Yhteiskunnan muutokset näkyvät koulussa: sosiaaliseen mediaan käytetyn ajan kasvu, unen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja samaan aikaan koulutuksen ja pinnistelyn arvostuksen lasku yhteiskunnassa. Nämä haastavat koulujen arkea. Niin lahjakkaiden kuin heikkojen oppilaiden tulokset tippuivat. Kaikille oppilaille pitäisi pystyä koulussa tarjoamaan niin tukea kuin haastetta. Jo kolmannes pojista on heikkoja lukijoita, vaikka lukutaito on juuri se ja sellainen perustaito, jota tarvitaan kaikkeen muuhun oppimiseen. Budjettiriihessä hallitus leikkasi jälleen kuntien valtionosuuksia, nyt 110 miljoonalla eurolla, vaikka sivistystoimi on noin kolme neljäsosaa kuntien taloudesta. Arvoisa opetusministeri: miten varmistatte, ettei kunnissa tehdä [Puhemies koputtaa] leikkauksia varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, kun hallitus kohdentaa [Puhemies koputtaa] sinne näin merkittävät leikkaukset?

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi on tarpeellinen ja pääsuunnaltaan oikea. Rikostiedustelutieto on rikostorjunnan silmät ja korvat. Ilman riittävän varhain saatua tietoa viranomaiset joutuvat toimimaan vasta silloin, kun rikos on jo valmisteltu, uhri on jo joutunut hyväksikäytetyksi tai vahinko on jo tapahtunut. Nykyinen turvallisuusympäristö edellyttää aikaisempaa reagointia. Laittoman maahantulon järjestäminen ja ihmiskauppa ovat kansainvälistä, järjestäytynyttä ja suurelta osin piiloon jäävää rikollisuutta. Verkkoalustoja voidaan käyttää nopeasti uusien reittien, palvelujen ja tekotapojen markkinoimiseen. Rikollisverkostot muuttavat toimintaansa heti, kun kiinnijäämisriski kasvaa. Rajavartiolaitos paljasti vuonna 2025 yhteensä 72 laittoman maahantulon järjestämisrikosta. Näistä 23:ssa oli syytä epäillä törkeää tekomuotoa ja viidessä tapauksessa myös ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa. Nämä luvut kertovat, ettei kyse ole teoreettisesta uhkasta. Esitys mahdollistaisi uhkaperusteisen rikostiedustelun jo ennen kuin tiedossa on riittävän yksilöity rikos tai rikoksesta epäilty henkilö. Rajavartiolaitos voisi käyttää nykyisiä salaisia tiedonhankintakeinoja aikaisemmassa vaiheessa sekä hyödyntää automaattista tiedon keräämistä avoimista lähteistä. Tavoitteena on havaita rikollisuusuhka, tunnistaa sen taustalla olevat verkostot ja estää rikoksen toteutuminen. Arvoisa rouva puhemies! Toimivaltuudet eivät kuitenkaan yksin tuota yhtään tiedustelutietoa. Sen tekevät koulutetut ihmiset, toimivat tietojärjestelmät ja riittävä analyysikyky. Esityksen mukaan toiminta voitaisiin käynnistää kohdentamalla uudelleen Rajavartiolaitoksen nykyisiä voimavaroja. Alkuvaiheen suorituskyvyn luomisen ja teknisten järjestelmien rakentamisen arvioidaan sitovan 2—3 henkilötyövuotta. Pidemmällä aikavälillä esitys itse tunnistaa tarpeen vahvistaa toimintaa kymmenellä henkilötyövuodella. Tämän vuotuinen kustannus on noin 800 000 euroa. Tämä rahoitus on tulevissa talousarvioissa myös osoitettava. Jos uusi tehtävä hoidetaan vain siirtämällä henkilöstöä rajavalvonnasta tai nykyisestä rikostorjunnasta, emme lisää turvallisuusviranomaisten todellista suorituskykyä, jaamme ainoastaan niukkuutta uudelleen. Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä on myös lakiteknisiä virheitä, jotka on korjattava valiokuntakäsittelyssä. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:ään ehdotetussa muutoksessa viitataan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 57 t ja 58 j §:iin. Lakiehdotuksen perusteella oikeat viittaukset näyttävät olevan kuitenkin 57 u ja 58 k §:t. Ensimmäinen koskee asianosaisjulkisuuden rajoittamista ja toinen rikostiedustelukeinon käytöstä ilmoittamista. Esityksen yleisperusteluissa puolestaan todetaan, että keskusrikospoliisin päällikön tekemä verkkoperusteista peitetoimintaa tai valeostoa koskeva päätös saatettaisiin tuomioistuimen arvioitavaksi. Tätä menettelyä ei kuitenkaan löydy vastaavalla tavalla ehdotettujen 57 h ja 57 i §:ien lakitekstistä. On selvitettävä, onko virhe perusteluissa vai lakiehdotuksessa. Tuomioistuinkontrollin ulottuvuus ei voi jäädä tulkinnan varaan. Esityksen perusteluissa viitataan myös 57 u §:ään tiedustelutoiminnan yhteensovittamista koskevana säädöksenä, vaikka lakiehdotuksessa yhteensovittamista käsitellään 57 y §:ssä. Lisäksi 57 q §:n perusteluissa puhutaan yhdessä kohdassa poliisin oikeudesta luovuttaa tietoja, vaikka kysymys on Rajavartiolaitoksen toimivallasta. Nämä vaikuttavat aikaisemmasta luonnoksesta jääneiltä virheiltä. Salaisia toimivaltuuksia koskevassa laissa viittausten ja päätöksentekomenettelyjen on kuitenkin oltava poikkeuksellisen täsmällisiä. Esitys on myös sovitettava huolellisesti yhteen hallituksen esitykseen 98/2026, hallituksen esitykseen 127/2026, poliisin rikostiedustelua koskevaan hallituksen esitykseen 121/2026 sekä valmisteilla olevan Tullin rikostiedustelulainsäädännön kanssa. Näissä muutetaan osittain samoja lakeja ja jopa samoja lainkohtia. Erityisen tarkasti perustuslakivaliokunnan on arvioitava pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta. Suojelupoliisi on lausunnossaan epäillyt, voidaanko ylimääräisen tiedon käyttöä koskeva muutos toteuttaa ennen perustuslain 10 §:n muuttamista. Hallitus ei muuttanut ehdotusta tämän huomion johdosta. Oikeustilan täytyy olla ennen lain hyväksymistä yksiselitteinen. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan tämän esityksen tavoitteita. Rajavartiolaitos tarvitsee välineet vakavan rikollisuuden havaitsemiseen ja torjumiseen ennen vahinkojen syntymistä. Samalla valiokuntien on korjattava esityksessä havaitut virheet, varmistettava perusoikeuksien suoja, täsmennettävä viranomaisten työnjako ja huolehdittava riippumattomasta valvonnasta. Ennen kaikkea on muistettava, että hyväkään laki ei toteuta itseään. Kun toimivaltuuksien rinnalle annetaan riittävät ihmiset, järjestelmät ja pysyvä rahoitus, tämä uudistus voi aidosti vahvistaa Suomen rikostiedustelukykyä ja yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Rajojemme koskemattomuus ja valta päättää, ketkä niiden yli tänne saavat tulla ja millä perusteella, ovat äärimmäisen tärkeä osa Suomen itsenäisyyden kivijalkaa. Rajaturvallisuuslaki tuli voimaan kesällä 2024 sen jälkeen, kun Venäjä oli edellisenä syksynä aloittanut Suomea vastaan hybridioperaation ja työntänyt suuren joukon kolmansien maiden kansalaisia itärajallemme. Silloin emme valitettavasti vielä olleet varautuneet siihen riittävästi, minkä seurauksena osa yli tuhannesta Suomeen päässeestä ulkomaalaisesta katosi turvapaikkaprosessin aikana ties mihin, eivätkä viranomaiset pystyneet seuraamaan, millaisen turvallisuusriskin he Suomelle muodostavat. Venäjä ei ole muuttunut, ja jos se katsoo uuden hybridioperaation aloittamisen omaksi edukseen, sen on mahdollista järjestää kolmansista maista ihmismassat Suomen rajalle jo muutamassa vuorokaudessa. Siksi rajanylityspisteet on edelleen pidettävä suljettuina, turvapaikanhaku lentokentille keskitettynä, ja erityisesti tämä rajalaki on pidettävä voimassa myös jatkossa, kuten perussuomalainen sisäministerimme Mari Rantanen nyt esittää. Myös itärajalle valmistunut 200 kilometrin pituinen esteaita, rajavartijoiden kouluttaminen sekä teknisen valvonnan lisääminen ja droonit ovat tärkeä osa tätä turvallisuuskokonaisuutta, johon olemme tällä kaudella paljon panostaneet. Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitos on täysin riippuvainen siitä, että lainsäädäntö antaa sille riittävät toimivaltuudet tilanteessa kuin tilanteessa. Emme saa sallia sitä, että turvapaikkajärjestelmäämme käytettäisiin hyväksi meitä vastaan. Siksi Suomen kansallisen turvallisuuden vuoksi kaikkiin pahimpiinkin skenaarioihin on varauduttava ja riittävä keinovalikoima pidettävä viranomaistemme käytettävissä. Sen takia Suomen turvallisuuden on oltava kaikista tärkein ja rajat on pidettävä kiinni. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän hyvänä tavoitetta siitä, että rikosseuraamusalan koulutuksella ja sen uudistamisella pyritään vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstövajeeseen ja koulutetun henkilökunnan tarpeeseen. Katson kuitenkin, ettei 2. lakiehdotuksen mukainen uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta vastaa näihin uudistustarpeisiin kestävällä tavalla. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten järjestelyiden lisäksi otettaisiin käyttöön uusi malli, jossa jonkin ammatillisen koulutuksen suorittaneet, Rikosseuraamuslaitoksessa vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työnsä ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen voimakas painottaminen työssäoppimiseen ehdotetun mallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja uhkaa muodostua rasitteeksi vankiloiden ydintehtävien hoitamisen kannalta. Arvoisa puhemies! Hallituksen tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurauksena vankimäärät ovat rajusti lisääntyneet viime vuosina. Muutos on ollut niin nopea, että vankilat kamppailevat kapasiteettinsa ja henkilöstön jaksamisen kanssa. Vankiloiden turvallisuustilanne on heikentynyt, ja osaavasta henkilöstöstä on jatkuvasti pulaa. Perustoimintojen järjestäminen, kuten vankien ulkoilut, asianmukainen kuntoutus ja rikoksettomaan elämään valmistaminen, on nykytilanteessa vakavasti uhattuna ja usein puutteellista sellaisella tavalla, joka epävakauttaa koko yhteiskuntaa. Tarve koulutetulle henkilökunnalle on siis suuri, mutta rikosseuraamusalan koulutusuudistus ei vastaa tähän tarpeeseen asianmukaisella tavalla. Työssäoppimismalli ja koulutuksen hajauttaminen eri vankiloihin uhkaisi koulutuksen laatua ja sitoisi jo valmiiksi riittämättömiä resursseja työssäoppijoiden ohjaukseen. Koulutuksen vastuun siirtäminen vankiloille tässä tilannekuvassa on epärealistista ja kohtuutonta. Arvoisa puhemies! Vankiloiden yliasutus ja lisääntyneet turvallisuusuhat korostavat entisestään henkilöstön laadukkaan ja riittävän koulutuksen merkitystä. Vanginvartijan tehtäviin kuuluu muun muassa voimankäyttöä, turvaamistoimivaltuuksia ja muuta merkittävää julkisen vallan käyttöä. On keskeistä, että vanginvartijalla on riittävä perus- ja ihmisoikeuksien tuntemus sekä kyky toimia ammattietiikan mukaisesti myös kuormittavissa tilanteissa. Tämän vuoksi koulutuksen ei tule antaa pirstaloitua ja eriytyä alueittain vaihtelevaksi, vaan ammattiperustan tulee olla jatkossakin yhtenäinen. Työssäoppimisväylän laajentaminen ei tue tätä tasalaatuisuutta. On todellinen ongelma, että vankiloissa toimii nykyisin runsaasti vartijoita ilman alan tutkintoa. Tämä lakiesitys ei kuitenkaan vastaa tuohon haasteeseen, vaan koulutetun henkilöstön tarpeeseen on vastattava ensisijaisesti koulutuksen resursseja vahvistamalla ja sisäänottomääriä lisäämällä. Lisäksi lakiesitys on vaarassa heikentää opiskelijoiden yhdenvertaisia oikeuksia. Osa opiskelijoista saisi koulutuksen aikana palkkaa, osa ei. Uudistus ei myöskään selkeästi vastaa siihen, miten opintososiaaliset edut jatkossa määräytyisivät. Arvoisa puhemies! En näe kestävänä ratkaisuna vastata henkilöstötarpeeseen lyhytnäköisellä lakiesityksellä, johon sisältyy merkittäviä riskejä vankiloiden toimintakyvyn kannalta. Rikosseuraamusalan koulutusta on tarkasteltava osana koko suomalaista koulutusjärjestelmää, ja koulutus on rakennettava pedagogisesti laadukkaasti niin, että se takaa mahdollisuudet ja kelpoisuuden myös jatko-opintoihin. Näin ollen kannatan edustaja Mari Holopaisen edellä tekemää esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tärkeää kehittää rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää. Valitettavasti kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy useita ongelmia erityisesti koulutusjärjestelmän purkamisen osalta. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten koulutusjärjestelyjen ohella otettaisiin käyttöön järjestely, jossa jonkin muun ammatillisen koulutuksen jo suorittaneet, vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työn ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti työssäoppimiseen tämän ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja samaan aikaan vaikeuttaa vankiloiden ydintehtävien hoitoa. Vankimäärän voimakas kasvu kriminaalipolitiikan valintojen seurauksena vaikeuttaa vankiloiden työtä ja heikentää vankiloiden henkilöstön ja vankien kokemaa turvallisuutta. Tiedetään, että vankilat ovat monin paikoin jo ylitäysiä ja niissä on haasteita jopa perustoimintojen osalta. Tiedetään myös, että vankiloiden toimintaan liittyy yhä useammin haasteita järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, kuten ei, voisi sanoa, varmasti suurin osa lausunnonantajistakaan, sitä, että koulutusta siirretään vankiloihin. Tämä myös pirstoo koulutusjärjestelmää, sillä tyypillisesti koulutusta annetaan tietyssä yksikössä ja koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Tässä tapauksessa vankiloiden toimintaympäristöt ovat osittain eriytyneet ja toki niissä on sekä hyviä että huonoja toimintamalleja, mutta tässä tietysti haasteena on, että sitten koulutus näissä hyvin täysissä vankiloissa muotoutuu kunkin yksikön mukaisesti. Toki tämä on myös erittäin iso haaste henkilökunnalle. Myöskin vanginvartijoiden liitto tähän otti kantaa ja ei pitänyt tätä tarkoituksenmukaisena tapana järjestää koulutusta. Tässä on kyseessä, hieman niin kuin aiemmassa keskustelussa on todettu, tämmöinen laastarimalli tilanteeseen, jonka olisi voinut ratkaista toki muullakin tavalla. Uudistus on myös herättänyt jonkin verran huolta etukäteen mediassa, eikä syyttä. Tosiaankin tämä työssäoppimismalli, joka hajauttaa koulutusta eri vankiloihin, uhkaa koulutuksen laatua. Lisäksi jää hyvin epäselväksi, miten jatkossa tapahtuu koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen vaatima tutkimus. Tässä myöskin katkaistaan tämä opetusyhteistyö, ja ei ole mitään korvaavaa mallia siihen suunnitteilla korkeakoulujen kanssa. Todetaan, että ehkäpä jonkunlainen ostopalvelusopimus voi siinä sitten toimia, ja myös tätä useat lausunnonantajat pitivät hyvin ongelmallisena tapana toivoa, että koulutus tulee järjestettyä. Koulutusta ei voi tehdä ilman tutkimustyötä, johon sisällöt pohjautuvat, ja tämä on aika periaatteellinen kysymys etenkin tällaisessa tehtävässä, johon sisältyy paljon varsin isoakin julkisen vallan käyttöä. On tietysti meidän kaikkien etu, että vankiloissa toimii osaavia ihmisiä, jotka saavat sellaisen koulutuksen, joka antaa hyvät valmiudet tehdä sitä vaativaa työtä, ja tämän mukaan olisimme halunneet edetä. Tässä tosiaan myös hyvin paljon tietynlaista päätäntävaltaa siirtyy yhden henkilön alle, mikä ei ole koulutuksen järjestämisen kannalta tyypillinen malli, vaan yleensä koulutus järjestetään enemmän kollegiaalisesti työyhteisössä ja tehdään yhteisesti päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmien sisällöstä. Tämän takia olemme tähän jättäneet oman esityksemme, ja tämän valiokunnan päätöksenteon mukaisesti esitän, että 2. lakiehdotus hylätään ja hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausuma. Toivottavasti näistä huolista huolimatta näissä puitteissa, jotka nyt on tässä ainakin tuleville vuosille raamitettu, tehdään mahdollisimman hyvää työtä sen eteen, että koulutuksen laatua pyritään kaikesta huolimatta turvaamaan. Myöskin ajattelen, että isossa kuvassa on todella tärkeää, oli kyse poliisista, vanginvartijoista tai muista julkisista tehtävistä, joissa valtaa käytetään, että todella yhteiskunta panostaa sen koulutuksen laatuun ja tasalaatuisuuteen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! On todettava, että rikosseuraamusala tarvitsee paljon uusia työntekijöitä. Vartijoiden tarve kasvaa, mutta koulutus ei ole pysynyt mukana. Siksi on tärkeää, että alan tutkintoa voidaan jatkossa suorittaa myös työn ohessa. Se auttaa meitä saamaan lisää osaavia ihmisiä valvonta- ja ohjaustehtäviin, sellaisiin tehtäviin, joissa ei riitä pelkkä yleinen koulutus, vaan tarvitaan rikosseuraamusalan omaa erityistä osaamista. Tämä tuo joustavuutta arkeen. Lisäksi se tuo kaivattua selkeyttä siihen, miten palveluja voidaan hankkia esimerkiksi päihdekuntoutukseen ja vankien arkitaitojen vahvistamiseen. Tätä tehdään jo nyt, mutta lainsäädäntö ei ole ollut kaikilta osin ajan tasalla. Jatkossa varmistetaan, että jokainen ulkopuolinen toimija toimii viranomaisten ohjauksessa, noudattaa salassapitoa ja tekee työnsä tavalla, joka tukee turvallista arkea vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamuksissa. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ei ole vain hallinnollinen uudistus, sen ydintä on turvallisuus. Kokonaisuudessa keskeistä on turvallisempi työympäristö henkilöstölle, turvallisempi arki vangeille ja loppujen lopuksi turvallisempi maa meille kaikille. Siksi pidän esityksen tavoitteita oikeina ja perusteltuina. Lakivaliokunnassa tämä esitys on nyt huolellisesti käsitelty ja siihen on tehty tarpeellisia muutoksia. On totta, että rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistuksen vaikutuksia on nyt seurattava tiiviisti ja mahdollisiin ongelmiin on vielä puututtava viivytyksettä. Vain siten rakennamme vahvaa Rikosseuraamuslaitosta ja turvallisempaa arkea suomalaisten koteihin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on monelta osin iso uudistus, joka koskee Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiota ja rikosseuraamusalan koulutusta. Uudistuksen tavoite on tärkeä, sillä alalle tarvitaan riittävästi koulutettua henkilöstöä myös tulevaisuudessa vastaamaan työvoimapulaan sekä parantamaan alan veto- ja pitovoimaa. Erityisesti koulutettujen vartijoiden riittävyys on välttämätöntä vankiloiden turvallisuuden, henkilöstön työturvallisuuden ja vankien oikeusturvan kannalta ottaen huomioon vankiloiden nykyisen ylitäyttöasteenkin, joka kuormittaa väistämättä arkea monelta osin. Puhumme paljon jatkuvasta oppimisesta ja moduulikoulutuksesta jatkuvan oppimisen mallina, ja myös rikosseuraamusalalla mahdollisuus suorittaa tutkinto työn ohessa voi madaltaa kynnystä kouluttautua alalle. Puhemies! Henkilöstön määrää ei saa lisätä kuitenkaan laadun kustannuksella. Rikosseuraamusalan työ on vaativaa viranomaistyötä, jossa käytetään julkista valtaa ja kohdataan ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Turvallisuusosaamisen lisäksi tarvitaan lainsäädännön tuntemusta, vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä kuntoutuksesta ja rikoksettomaan elämään tukemisesta. Koulutuksen laadusta ei siis voida tinkiä henkilöstöpulankaan aikana. Valiokuntakäsittelyssä nousi aiheellisesti esiin eri koulutusväylissä opiskelevien asema ja yhdenvertaisuus. Kun samaan tutkintoon voi tulla kahden erilaisen väylän kautta, koulutuksen tavoitteiden, osaamisen tason ja opiskelijoiden oikeusturvan on toteuduttava yhdenvertaisesti. Työssäoppimismallissa on erityisesti huolehdittava siitä, että työpaikoilla on aikaa ja osaamista opiskelijoiden ohjaamiseen. Työssäoppiminen ei saa tarkoittaa henkilöstöpulan paikkaamista opiskelijoilla tai koulutusvastuun siirtämistä työpaikoille ilman riittäviä resursseja. Puhemies! Toinen merkittävä huoli liittyy Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asemaan. Sen erityistä tehtävää, osaamista ja koulutuksellista itsenäisyyttä on vaalittava myös organisaatiota uudistettaessa. Johtokunnan lakkauttamisen yhteydessä on esitetty huoli siitä, että koulutusta koskevaa päätösvaltaa siirtyy pedagogiselta asiantuntemukselta Rikosseuraamuslaitoksen operatiiviselle johdolle, eikä huoli ole täysin aiheeton. Valiokuntakäsittelyssä esitystä on muutettu siten, että koulutuskeskuksen yhteyteen esitetään laajapohjaista neuvottelukuntaa. Sen ei kuitenkaan pidä jäädä muodolliseksi keskustelufoorumiksi, koska on aivan olennaista, että koulutuksen kehittämisessä on mukana pedagoginen, tutkimuksellinen ja rikosseuraamusalan monipuolinen asiantuntemus. Myös yhteistyön korkeakoulujen kanssa on jatkuttava vahvana. Se on rakentanut koulutuspolkuja tutkinnosta korkeakouluopintoihin ja yhdistänyt tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa käytännön työhön. Tätä osaamista ei pidä uudistuksessa hukata. Arvoisa puhemies! Vankiloiden turvallisuus syntyy ovien, lukkojen ja valvontajärjestelmien lisäksi ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Rikosten uusimista pitäisi pystyä ehkäisemään nykyistäkin paremmin, ja valvonnan lisäksi osaamisella, kuntoutuksella, vuorovaikutuksella ja oikeanlaisella tuella on suuri merkitys rikoksetonta elämää ajatellen. Pidämme välttämättömänä, että uudistuksen vaikutuksia seurataan tarkasti ja ongelmiin puututaan nopeasti. Seurattavia asioita ovat erityisesti koulutettujen vartijoiden määrä, koulutuksen ja osaamisen laatu, opiskelijoiden yhdenvertaisuus, työpaikkaohjauksen toimivuus sekä koulutuskeskuksen asema ja resurssit.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt jos koskaan tämän lain jatkaminen on äärimmäisen tärkeää. Nimittäin mikään uhkakuva rajalla ei näytä siltä, että tilanne olisi rauhoittumassa. Aivan keskeistä tässä on se, että rajalla vallitsisi molemminpuolinen luottamus siihen, että palattaisiin vanhoihin hyviin käytänteisiin, mutta sellaista ei ole näköpiirissä. Se, miten tämä laki poikkeaa kaikista muista maahanmuuttoon liittyvistä laeista, on juuri siinä, että tällä on tarkoitus ennalta estää — ei hallita vaan ennalta estää — sen tilanteen syntyminen Suomeen, jossa sitten ehkä meidän suomalaisten ihmisoikeudet olisivat loukattuina, jos me hallitsemattomasti päästetään tänne muita. Pitää miettiä, missä kohtaa ja kenen ihmisoikeuksia loukataan. Eli se ei ole yksioikoinen asia, kuka tässä on riskikuvassa. Myöskin niitä ongelmia, joita tässä aikaisemmin oli osittain nostettu esille, että yksittäisen rajavartiomiehen oikeusturva olisi uhattuna, on saatu ratkaistua, ja koulutukset on saatu käytyä läpi, eli ollaan varsin hyvässä tilanteessa tämän lain jatkamisen suhteen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, itsekin tähän lakiin suhtaudun noin lähtökohtaisesti ihan myönteisesti. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti aseharrastajia, ja tuttavapiirissäkin näitä deaktivoituja aseita on jonkun verran. Mutta haluan tuoda tähän kuitenkin toisenkin näkökulman. Nimittäin nämä deaktivoidut aseet eivät välttämättä aina ole niin turvallisia, varsinkaan silloin, kun joku käsistään kätevä aseseppä aktivoi ne aseet. Meillä on tästä esimerkkejä valitettavasti ollut. Esimerkiksi kotikaupungissani Salossa 2014 rikollisjengin jäsen avasi tulen poliisia kohti aktivoidulla Suomi-konepistoolilla, elikkä deaktivoitu ase oli muutettu takaisin toimintakykyiseksi konepistooliksi, ja hän latasi kokonaisen sarjan poliisiautoa kohti. Se oli siis luojan lykky, kun tämä oli hyvin lähellä koulukeskusta, että poliisilla sattui olemaan kolme partioautoa, joista yhdessä oli luodinkestävät ovet. Sattuipa olemaan sitten just tällä partiolla onneksi se auto käytössä, ja säästyttiin vahingoilta. Toinen tapaus tässä ihan lähemmässä historiassa oli vuonna 23 myös kotikaupungissani Salossa — en tiedä, mistä se kertoo. Joka tapauksessa poliisi teki ison takavarikon, jossa löytyi luvattomia aseita mutta löytyi myöskin paljon deaktivoituja aseita, ja ne olivat tällaisen henkilön hallussa, jolla oli metallipaja muutettu tällaiseksi aktivointipajaksi. Sen takia katson, että tässä lainsäädännössä ja jatkossa muutenkin meidän tulee olla todella tarkkoja siitä, että me varmistetaan se, että deaktivointi todellakin tarkoittaa sitä, että sitä asetta ei taitavinkaan seppä enää takaisin toimintakuntoiseksi saa. Tämän asian täytyy meillä olla varma ja varmistettu. Nämä ovat kuitenkin yleensä sellaisia aseita, mitä on deaktivoitu, että niitä on käytetty sodissa ja muuta, kuten tämä esimerkin Suomi-konepistooli, joka on niittänyt tuhoa aika paljonkin sotien aikana. Sellaisia aseita me ei todellakaan haluta täällä vääriin käsiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun katson tätä salissa parhaillaan käytävää keskustelua, olen hieman huolissani siitä, että kun tasan keskiviivaa pitkin kuljetaan, niin täällä vasemmalla puolella salia puhemiehestä katsottuna ei ole ollut kuin yksi kansanedustaja paikalla. Puhutaan vakavasta, isosta asiasta, ja olisi suonut, että tässä käytäisiin parlamentaarisesti laveammin tätä keskustelua. Tämä rikostiedustelun uhkaperusteisuus, joka tässä uudessa poliisilaissa tulisi nyt meille vastaan, on iso, vakava kysymys. Ne perusteet, mitä täällä on tänään esitetty siitä, että meillä on vakavaa rikollisuutta tässä yhteiskunnassa ja siihen liittyvän ennalta ehkäisyn täytyy olla kunnossa, ovat kaikki vakavia huomioita, ja minusta on tarpeen tunnistaa nämä ilmiöt. Toisaalta tässä on sitten vastinpallona yksityisyydensuoja, yksilön oikeudet, perusoikeudet, kotirauha, ja nämä ovat kaikki isoja perustuslain 10 §:ssä turvattuja oikeuksia. Tässä on potentiaalista riitasointua, ja sen takia olisi tärkeätä, että me käydään tästä avointa keskustelua ja pohditaan ihan, mitä tarkoittaa tämä uhkaperusteisuus silloin kun irrottaudutaan siitä, että on yksilöity rikosepäily, joka kyllä ilman muuta täytyykin olla perusteena siihen, että voidaan jopa näitä tiedusteluvaltuuksia laventaa tai niiden puitteissa toimia, eli mahdollistaa viestinnän salaisuuden rikkominen ja tässä tapauksessa jopa kotirauhankin rikkominen. Nämä ovat tässä kohdassa, mutta silloin kun puhutaan laajasta uhkaperusteisuudesta, niin riippuen yhteiskunnasta — ja suomalainen yhteiskunta kyllä on oikeusvaltio, tunnistan sen — ja yhteiskunnallisesta tilanteesta tätä voidaan kyllä käyttää vakavasti myöskin väärin. Kyllähän me hyvin sen tiedämme, että mitä autoritäärisempi yhteiskunta on, niin sen vähemmän siellä on yksityisyydensuojaa ja yksilön oikeudet ja perusoikeudet ovat heikoilla. Silloin jos tätä puolta korostetaan, niin voi olla, että meilläkään kehitys ei välttämättä ole juuri sen kaltaista kuin me suotaisiin. Täällä käytettiin vakavia ja tärkeitä puheenvuoroja siitä, että ennalta ehkäisevyys on tärkeätä, ja viitattiin Ruotsin tilanteeseen ja jengiytymiseen. Itse olen juuri Rinkenbystä tullut ja vieraillut näissä slummeissa ja tutustunut tähän rikollisuustilanteeseen — myöskin rikollisuustilanteeseen — ja segregaatioon, ja kyllähän se Ruotsin iso opetus on se, minkä he haluavat meillekin Suomessa sanoa. Yksi tapa on tietenkin valvonnan tehostaminen, myöskin rikosten rankaiseminen ja tässä mielessä järjestyksen ylläpitäminen, mutta se varsinainen ongelma Ruotsissa on nimenomaan sosioekonominen puoli. Näissä slummeissa jengirikollisuuden taustalla ovat sosioekonomiset ongelmat. Se korostuu alueilla, joilla on työttömyyttä paljon, koulutustaso on alhainen ja pienituloisuus on hallitseva piirre. Nämä ovat niitä isoja tekijöitä, joihin meidän pitäisi puuttua silloin kun me puhumme ennalta ehkäisevästä politiikasta. [Puhemies koputtaa] Jos me vain korostamme tätä valvontaa, niin saattaa olla, että me emme näe sitä kokonaisuutta vakavasti — siitä huolimatta, että on perusteet myöskin sille, kuten totesin jo aikaisemmin, että meillä myöskin tätä valvontaa ja rangaistavuutta pidetään esillä. — Tämän halusin tuoda tässä keskustelussa esille, koska tässä ihan selvästi nähdään, että täältä salista nyt tämän puoliskon ääni ei ole tahtonut kuulua.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuustilanne on muuttunut pitkäaikaisesti ja perustavanlaatuisesti. Vakava rikollisuus toimii yhä useammin valtioiden rajojen yli, verkostoissa ja uutta teknologiaa hyödyntäen. Viranomaiset saavat vaarallisesta toiminnasta usein ensin vain heikkoja ja hajanaisia signaaleja. Siksi on perusteltua, että turvallisuusviranomaisille annetaan uusia tarkkarajaisia ja lailla säädettyjä toimivaltuuksia. Samalla on huolehdittava riittävistä henkilöstö-, teknologia- ja valvontaresursseista. Toimivaltuus, jota viranomainen ei käytännössä pysty käyttämään, jää vain tekstiksi lakikirjaan. Ilman resursseja lainsäädäntötyö on käytännössä turhaa. Kannatan tämän hallituksen esityksen perusratkaisua. Nykyisin poliisilain 5 luvun salaiset tiedonhankintakeinot on rikoksen estämisessä pääosin sidottu yksilöityyn rikokseen ja siihen, että henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän siihen. Rikoksen paljastamisessa lähtökohta on oletus jo tehdystä rikoksesta. Vakavan järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla nämä edellytykset voivat täyttyä vasta, kun rikollinen hanke on jo pitkällä. Oikea ja oikea-aikainen tieto on turvallisuusviranomaisten silmät ja korvat. Ilman sitä päätöksenteko muuttuu ennakoinnista jälkikäteiseksi reagoinniksi. Esityksessä poliisilakiin lisättäisiin uusi 5 b luku. Sen nojalla keskusrikospoliisi voisi kohdistaa rikostiedustelua laissa tyhjentävästi määriteltyihin vakaviin rikollisiin uhkiin jo ennen kuin uhka on konkretisoitunut yksilöidyksi rikokseksi. Tavoitteena olisi muodostaa tilannekuva sekä vahvistaa tai osoittaa vääriksi hajanaisia signaaleja riittävän ajoissa. Sääntely koskisi yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Se kattaisi myös vakavat rikolliset uhat, jotka kohdistuvat laajasti ihmisten henkeen ja terveyteen, julkiseen talouteen, rahoitusjärjestelmään, kriittiseen infrastruktuuriin, ympäristöön, oikeusvaltion perustoimintoihin taikka yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Kyse ei olisi poliittisesta tiedonhankinnasta eikä poliisille annettavasta avoimesta yleistoimivaltuudesta. Rikostiedustelu liittyisi poliisin lakisääteiseen tehtävään estää rikoksia. Sen käyttäminen ja johtaminen keskitettäisiin keskusrikospoliisille. Toimivaltuuksien käyttökynnys olisi korkea. Keinon olisi oltava välttämätön tärkeiden tietojen saamiseksi. Kohdentaminen pitäisi perustella. Uuden 5 b luvun keinoja ei saisi kohdistaa pysyvään asumiseen käytettävään tilaan, eivätkä ne sisältäisi viestin luottamuksellisuuteen puuttuvia teletoimivaltuuksia. Nyt käsiteltävä esitys jättää vielä olennaisen katveen. KRP ei voisi kohdistaa uhkaperusteista rikostiedustelua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Pakkokeinolain mukainen asuntokuuntelu tulee mahdolliseksi vasta yksilöidyn erittäin vakavan rikosepäilyn yhteydessä, joten se ei korvaa tätä puuttuvaa ennakollista toimivaltuutta. Hallitus on tunnistanut tämän ongelman ja valmistelee täydentävää esitystä. Tämä toinen vaihe on vietävä viipymättä loppuun ja säädettävä tiedonhankinta kaikkein vakavimmassa uhkatilanteessa mahdolliseksi tuomioistuimen ennakkoluvalla sekä tiukoin välttämättömyys- ja viimesijaisuusedellytyksin. Rikollisille ei pidä jättää asuntoihin turvallista katvealuetta. Erikseen esitys laajentaisi poliisilain 5 luvun telekuuntelua vakavien rikosten estämisessä ja tiedonhankintaa vakavimpien rikosten paljastamisessa. Näin tiedonhankintaan ei syntyisi katkosta yleisen uhkan muuttuessa yksilöidyksi rikoshankkeeksi. Rikostiedustelussa saatu tieto voitaisiin laissa säädetyin edellytyksin käyttää myös rikoksen selvittämiseen ja näyttönä. Toiminnan suuntaamiseen erikseen määrättyä tietoa koskisivat kuitenkin tiukat käyttörajoitukset. Arvoisa puhemies! Tehokkaat toimivaltuudet tarvitsevat rinnalleen tehokkaan oikeusturvan. Perusoikeuksiin voimakkaimmin puuttuvissa keinoissa päätöksentekoon tai edellytysten tarkastamiseen osallistuisi Helsingin käräjäoikeus. Ulkoista laillisuusvalvontaa hoitaisi riippumaton tiedusteluvalvontavaltuutettu. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä katselukiellosta, tietojen hävittämisestä, dokumentoinnista ja jälkikäteisestä ilmoittamisesta. Turvallisuus ja perusoikeudet eivät ole vastakohtia. Perustuslaki turvaa oikeuden turvallisuuteen. Uusien toimivaltuuksien tulee olla laillisia, välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja valvottuja. Esityksen vaikutukset riippuvat osittain käytettävissä olevista resursseista. Keskusrikospoliisille arvioidaan tarvittavan 30 henkilötyövuoden lisäys. Vuodelle 27 poliisille esitetään 6,6 miljoonan euron lisämäärärahaa. Vuodesta 28 alkaen pysyväksi lisärahoitustarpeeksi arvioidaan vähintään 4,2 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi on turvattava suojelupoliisin tekninen suorituskyky ja tiedusteluvalvontavaltuutetun riippumaton valvonta. Arvoisa puhemies! Kannatan tätä hallituksen esitystä. Samalla edellytän, että uudistuksen henkilöstöstä, teknologiasta, koulutuksesta ja valvonnasta huolehditaan pysyvästi. [Puhemies koputtaa] Laki antaa toimivallan. Riittävät resurssit tekevät siitä todellisen suorituskyvyn. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallitusohjelmaan perustuva esitys poliisin uhkaperusteista rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle järjestykselle. Hallitus torjuu voimakkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta. Lainsäädännön on vastattava turvallisuusympäristön muutokseen. Muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden kehitys sekä jengirikollisuus ja niihin kytkeytyvät erilaiset vakavan rikollisuuden muodot ovat vakavia uhkia yhteiskunnan ja yksilöiden turvallisuudelle. Näistä uhkista tulee pystyä hankkimaan tietoa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa, jotta niitä pystytään myös torjumaan tehokkaasti ennalta. Hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen suomalaisten turvallisuuden lisäämiseksi. Hallitus varmistaa, että poliisilaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla. Poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan valmistelemalla ja ottamalla käyttöön rikostiedustelun mahdollistava lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman puuttumisen muun muassa vakavaan jengi‑ ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi poliisilakia siten, että siihen lisättäisiin uusi luku, jossa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Myös poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan lukuun ehdotetaan muutoksia. Poliisilakiin ehdotetaan myös lisättäviksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan tiedon haussa ja tallentamisessa. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi useita muita lakeja. Arvoisa puhemies! Toimintaympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Esitetty sääntely parantaa mahdollisuuksia torjua ennalta sellaisia yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvia vakavimpia uhkia, jotka toteutuessaan ilmenisivät vakavana rikollisuutena. Vakavan rikollisuuden uhat olisivat laissa määriteltyjä rikostiedustelun kohteita, jotka uhkaavat esimerkiksi suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä, oikeusvaltion perustoimintoja tai laajamittaisesti yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Jotta uhkia voidaan torjua, niistä tarvitaan tietoa. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa on kyse juuri rikollisuuden muodostamiin uhkiin liittyvän tiedon hankkimisesta ja hankitun tiedon käsittelystä. Poliisi ei voi tällä hetkellä kohdistaa tiedonhankintaa tietojohtoisesti esimerkiksi sellaisiin tunnettujen vakavan rikollisuuden organisaatioiden avainhenkilöihin, joihin vaikuttaminen olisi rikostorjunnallisesti tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta. Poliisi voi nykysääntelyn puitteissa kohdistaa tiedonhankintaa vain henkilöihin, jotka liittyvät konkreettisiin yksittäisiin estettäviin, paljastettaviin tai selvitettäviin rikoksiin. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa esimerkiksi henkilöihin, jotka toimivat rikollisorganisaatiossa johtajina, mahdollistajina tai muutoin rikollisen toiminnan keskiössä. Tämä luonnollisesti edesauttaisi rikollisorganisaation muodostaman vakavan uhkan torjumista. Toissijaisesti tiedonhankintaa voitaisiin kohdistaa ryhmiin, kuten juuri rikollisryhmiin. Viimesijaisesti rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa henkilöihin, joihin kohdistuvalla tiedonhankinnalla voidaan henkilön lausumien, käyttäytymisen tai erityisten olosuhteiden johdosta erittäin pätevin perustein olettaa saatavan vakavan rikollisuuden muodostamia uhkia koskevaa tärkeää tietoa. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelun toteuttaminen esitetään keskitettäväksi keskusrikospoliisille. Poliisilaitokset voisivat tukea rikostiedustelutyötä ja toteuttaa siihen liittyviä toimenpiteitä keskusrikospoliisin johdolla ja ohjauksessa. Esityksen mukaisia rikostiedustelukeinoja ovat suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Sääntely perustuisi siis menetelmällisesti ja määritelmällisesti poliisilaissa jo valmiiksi olemassa oleviin ja säädettyihin rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi käytettäviin salaisiin tiedonhankintakeinoihin. Uudessa luvussa niiden käyttöedellytyksistä säädettäisiin rikoksen estämistä ja paljastamista koskevista edellytyksistä poikkeavalla tavalla. Esitys ei sisällä luottamuksellisen viestin suojaan tai kotirauhan suojaan kohdistuvia tiedonhankintakeinoja, mutta tällaiset tiedonhankintakeinot tehostaisivat nyt tehtävän esityksen mukaista uhkaperusteista rikostiedustelua. Eduskunnan käsittelyssä oleva perustuslain muutos mahdollistaisi mainittujen keinojen käyttöönotosta säätämisen erikseen ja siten hyödyntämisen rikostiedustelussa. Kyseiseen perustuslain muutokseen kytkeytyvät toimivaltuusehdotukset tullaan antamaan myöhemmin tänä syksynä tätä esitystä täydentävänä esityksenä. Rikostiedusteluun ei ehdoteta tietoliikennetiedustelutoimivaltuuksia eikä massaluonteista tiedustelua mahdollistavia toimivaltuuksia. Arvoisa puhemies! Poliisi käyttäisi rikostiedustelukeinoilla saatua tietoa vakavan rikollisuuden muodostamien uhkien torjumiseksi. Tässä tarkoituksessa tietoa voitaisiin tietyin edellytyksin luovuttaa myös muulle viranomaiselle, jolla on toimivalta uhkan torjumiseksi tarvittavan kyseisen viranomaisen tehtäviin perustuvan toimenpiteen toteuttamiseksi. Lisäksi tietoa voitaisiin luovuttaa muille esitutkintaviranomaisille toiminnan suuntaamiseksi, rikoksen estämiseksi ja tiettyjen lähtökohtaisesti törkeiden rikosten selvittämiseksi. Myös tiedon luovuttaminen sotilas‑ ja siviilitiedusteluviranomaisille maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi olisi tietyin edellytyksin sallittua. Riittävän koordinaation varmistamiseksi esitetään lisäksi säädettäväksi tiedustelutoiminnan yhteensovittamisesta keskusrikospoliisin, suojelupoliisin, sotilastiedusteluviranomaisen ja muun viranomaisen virkamiesten työturvallisuuden varmistamiseksi, salaisessa tiedonhankinnassa käytettävien taktisten ja teknisten menetelmien ja suunnitelmien paljastumisen estämiseksi sekä viranomaisten tehtävien asianmukaisen toteuttamisen turvaamiseksi. Uhkaperusteisesta rikostiedustelusta säädettäisiin siis poliisilain uudessa 5 b luvussa. Poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan 5 lukuun esitettävät muutokset osaltaan vahvistaisivat poliisin rikostorjuntaa. Esitetyt muutokset ovat osin tarpeellisia myös uhkaperusteisen rikostiedustelun kannalta. Poliisilakiin esitetään myös lisättäväksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan, poliisin tehtävien kannalta tarpeellisen tiedon haussa ja tallentamisessa. Näiden keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista kohteista, joissa myydään laittomia aineita tai esineitä tai joiden tarkoituksena on muu vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelulainsäädännön valmistelussa on lähdetty siitä, että merkittäviin toimivaltuuksiin kytketään riittävät oikeusturvatakeet sekä ulkopuolinen tehokas valvonta. Esityksessä ehdotetaankin laajennettavaksi tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain soveltamisalaa niin, että tiedusteluvalvontavaltuutettu suorittaisi laillisuusvalvontaa keskusrikospoliisin uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Uusien toimivaltuuksien toimeenpano edellyttää luonnollisesti myös asianmukaista koulutusta. Ehdotuksella pyritään saattamaan poliisin rikostorjuntatoimivaltuudet toimintaympäristössä jo tapahtuneiden sekä käynnissä olevien muutosten edellyttämälle tasolle, mikä puoltaa sääntelyn voimaantuloa mahdollisimman pian. Toisaalta kyse on uudentyyppisestä toimivaltuussääntelystä, mikä edellyttää muun muassa uhkaperusteisen rikostiedustelutoiminnan organisointia, koulutusta sekä tietojärjestelmämuutoksia ennen lain voimaantuloa. Nämä lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2027. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ruokaviraston mukaan alueellisten ja paikallisten eläinten hyvinvoinnin valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että eläimiä kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten mukaisesti. Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä tiloihin, joita tarkastuksen tekeminen edellyttää, ja ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä sekä tallentaa ääntä ja kuvaa. Hänellä on oikeus tarkastaa eläin, eläimenpitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset asiat. Arvoisa puhemies! Julkisuuteen tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tapauksia, joissa kotieläintuotantoa harjoittava viljelijä on kokenut, että valvontaeläinlääkäri on toiminut hänen etujensa vastaisesti. Lisäksi on huomioitava, että kaikki eivät halua tuoda asiaansa julkisesti esille. Keväällä uutisoitiin tapauksesta, jossa Vaasan hallinto-oikeus kumosi valvontaeläinlääkärin määräyksen sikalan tyhjentämiseksi. Oikeuden määräys tuli kuitenkin liian myöhään, ja tilallisen siat oli ehditty hävittää. Uutisen mukaan valvontaeläinlääkärin määräys perustui yhdellä valvontakäynnillä tehtyihin havaintoihin eläintenhoidon laiminlyönnistä. Lisäksi valvontaeläinlääkäri oli perustellut päätöstä aiemmin tehtyjen terveydenhuoltokäyntien raporteilla. Tila valitti päätöksestä ja vaati sikalan tyhjentämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteena oli muun muassa, että päätöksessä mainittuja puutteita ei ollut tai ne eivät olleet laajoja. Myös väite ruokinnan puutteellisuudesta oli tilan mukaan perusteeton. Uutisissa haastateltu eläinsuojeluvalvontoihin liittyviin tapauksiin erikoistunut juristi totesi, että kyseinen tapaus ei ole poikkeuksellinen ja että vastaavanlaisia yhteydenottoja tulee hänelle hyvinkin usein. Valvontaeläinlääkäreiden tekemien virheellisten päätösten seuraukset viljelijöille ovat merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Osa tiloista on päätynyt valvonnan myötä jopa konkurssiin. Haastatellun juristin näkemyksen mukaan oikaisuja valvontaeläinlääkäreiden virheellisiin päätöksiin saadaan hyvin harvoin, koska viranomainen tukee usein toista viranomaista ja oikeuden kautta asian korjaamiseen ei viljelijöillä ole sen enempää taloudellisia kuin henkisiä resursseja. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma valvontatapahtumissa on, ettei niistä tehdä tallennetta tai että tilallisella ei ole paikalla puolueetonta todistajaa, koska valvontatilanne tapahtuu yleensä ennalta ilmoittamatta. Todistajien tai nauhoitettujen tallenteiden avulla olisi mahdollista osoittaa, miten valvontatilanteessa on toimittu, mitä sanottu ja mitä todellisuudessa tehty. Nyt tilallisen asema on usein erittäin heikko, kun tapahtuman todentaminen jää käytännössä kokonaan valvontaeläinlääkärin harkinnan ja toimintatavan varaan. Tallentaminen on mahdollista, mutta sitä ei viranomaisen taholta ilmeisesti juurikaan tehdä. On viljelijän oikeusturvan kannalta ehdottoman tärkeää, että valvontaeläinlääkärin tarkastuksessa hänellä on tukena alan tunteva ammattilainen puolueettomana edustajana. Arvoisa puhemies! Tuotantoeläinten hyvinvointia edistetään lähes aina parhaiten huolehtimalla tuottajien jaksamisesta ja tuotannon kannattavuudesta. Nämä asiat harvoin tulevat kuntoon vain rangaistuksia koventamalla. Ei sillä, eläinten huonosta pidosta on täydet perusteet rangaista. Mutta kuitenkin tämän esityksen valiokuntakäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota myös seuraaviin seikkoihin: millä toimenpiteillä turvataan viljelijöiden oikeusturva eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa, miten varmistetaan, etteivät valvontaeläinlääkärin virheelliset päätökset aiheuta viljelijöille sen enempää taloudellista kuin henkistä vahinkoa, millä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä turvataan viljelijän asema valvontatapahtumissa nykyistä tasapuolisemmin, millä tavoin valvontaa suorittavien viranomaisten koulutusta voidaan kehittää, jotta valvontatapahtumissa ei jatkossa tapahtuisi virheitä, ja millä tavoin varmistetaan valvontaa suorittavien viranomaisten ja valvonta-asioita käsittelevien tuomioistuinten osaaminen kotieläintuotantoon liittyen? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen ehkä tärkein viesti on se, että turvallisuus ei enää ole vain puolustus- tai ulkopolitiikkaa eikä sitä rakenneta yksin. Pohjoismaissa turvallisuutta tarkastellaan yhä vahvemmin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, jossa puolustuksen rinnalla korostuvat huoltovarmuus, rakennettu ympäristö, terveysturvallisuus, varautuminen, kyberturvallisuus ja kansalaisten kriisinkestävyys. Näin kuuluukin olla. Arvoisa puhemies! Erityisen merkittävää on, että Pohjoismaat ovat alkaneet rakentaa turvallisuutta entistä tiiviimmän yhteistyön kautta. Kertomuksessa korostuvat Nordefco-yhteistyö, Nato-jäsenyyden tuomat mahdollisuudet sekä yhteinen varautuminen kriiseihin. Keskeisiä teemoja olivat sotilaallinen liikkuvuus, huoltovarmuus, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen, meriturvallisuus ja kyky torjua hybridi- ja kyberuhkia. Pohjoisen Suomen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että kertomuksessa nostetaan esiin arktinen alue, Pohjois-Atlantti ja Itämeri. Näiden alueiden turvallisuus ja logistiikka eivät ole vain alueellisia kysymyksiä vaan koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeisiä. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa korostetaan myös sitä, että kokonaisturvallisuus rakentuu yhteiskunnan sisältä. Henkinen kriisinkestävyys, koulutus, kulttuuri, medialukutaito ja demokratian toimivuus ovat tärkeä osa turvallisuutta. Tämä on tärkeä viesti aikana, jolloin informaatiovaikuttaminen ja yhteiskunnan polarisoituminen ovat osa nykyaikaisia turvallisuusuhkia. Tästä myös Suomi on puhunut omalla puheenjohtajuuskaudellaan tänä vuonna. Tavoite yhteisestä pohjoismaisesta visiosta yhteisen kokonaisturvallisuuden vahvistamisesta on merkittävä. Arvoisa puhemies! Pohjoismaat ovat pieniä valtioita, mutta yhdessä ne muodostavat vahvan alueen, jonka turvallisuus perustuu luottamukseen, yhteistyöhön ja yhteisiin arvoihin. Juuri näitä vahvuuksia meidän on edelleen vahvistettava. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jälleen kerran käynnissä tämmöinen itseruoskinnan suomenmestaruuskilpailut siitä, kuinka Suomi tekee liian vähän ilmastotoimia ja kuinka tämä hallitus on suorastaan pahuuden ilmentymä, kun se on päättänyt laskea muun muassa polttoaineveroja tällä hallituskaudella. Se toden totta on poikkeuksellista Suomen lähihistoriassa, joka tuntee eri hallituskausilta lähinnä polttoaineveron korotuksia, mutta mitäpä muuta sitä vasemmalta voisi odottaakaan. Ilmastonmuutos, Suomen rooli siinä: Jos ajatellaan nyt positiivisen kautta, niin kyllä se ihan keskeisin voimavara, mitä meillä tässä maassa on, liittyy suomalaiseen teknologiseen osaamiseen ja sitä kautta niihin tuotteisiin, niihin tavaroihin, mitä tästä maasta viedään ulkomaille. Ymmärtääkseni nimenomaan ilmastovuosikertomuksessakin nostetaan esiin, että itse asiassa suomalaisella teknologialla noin niin kuin globaalisti pystytään laskemaan päästöjä. Ja tämä on se asia, jonka puolesta kyllä olen valmis liputtamaan. Ylpeänä puolustan sitä, että maailmalle voidaan viedä suomalaisia innovaatioita ja teknologioita, jotka esimerkiksi laskevat lähipäästöjä kaupungeissa, tehtaissa ja näin poispäin, joilla on sitten välittömiä vaikutuksia paikallisväestöön, heidän hyvinvointiinsa ja näin poispäin. Se on iloinen asia. Mutta sitten siitä, kuinka nopeasti haluamme olla hiilineutraaleja, arvoisa rouva puhemies, on kyllä käytävä vakava keskustelu. Nimittäin minun on henkilökohtaisesti kovin vaikea uskoa, että me suomalaiset päättäjät olisimme keksineet jotain niin viisasta ja fiksua, että me näemme sen kilpailuvalttina, että olemme toden totta yhtenä maailman ensimmäisenä maana hiilineutraali. Siis jos Suomella on 2035-tavoite, niin muistutetaan taas mieliin, että Euroopan unionilla, joka tekee siis todella tiukkaa ilmastopolitiikkaa muun muassa ennallistamisasetusten kautta — joka maksaa Suomelle muuten arvioiden mukaan 1,2 miljardia euroa, valtiolle noin miljardin vuodessa vuoteen 2050 mennessä joka vuosi — se on 2050, Ruotsilla 2045, Saksalla 2045, Britannialla 2050, Kanadalla 2050, Kiinalla 2060. Yhdysvalloista puhumattakaan, joka jälleen kerran Pariisin ilmastosopimuksesta lähti. Näin. Eli tavallaan se, mikä on se hinta, että me saamme olla hiilineutraaleja 2035, on tietenkin olennainen kysymys, ja se, kuka sen maksaa. Kuka sen maksaa? Maksaako sen se hyvätuloinen suomalainen, joka asuu kaukolämmön piirissä pääkaupunkiseudulla ja ajaa sähköautolla töihin? Maksaako? Maksaako se maaseudulla sitä dieselautoa käyttävä, omakotitalossa öljylämmitystä käyttävä vanhempi herrasmies sen laskun siitä hiilineutraalista maailmasta, vai maksaako sen koulussa suomalainen nuori — joka joutuu syömään sitä kasvisruokaa, mitä hän ei haluaisi syödä, koska se ei kerta kaikkiaan maistu hyvältä — sillä, että häneltä viedään jo liharuoatkin pöydästä ilmastonmuutoksen nimissä? Käykö siinä itse asiassa niin, että me ajetaan tieten tahtoen suomalainen metsäteollisuus alas, jonka arvonlisäykseen kuitenkin Suomen talous hyvin pitkälti edelleen perustuu, joskaan ei enää niin paljon kuin ennen mutta edelleen merkittävä, yli 10 miljardin euron arvonlisäys kokonaisuudessaan meidän maassa, tuhansia ja tuhansia työpaikkoja? Meillä on satojatuhansia metsänomistajia. Metsäteollisuus ajetaan siis alas. Halutaanko me ajaa sitten vielä suomalainen ruuantuotanto alas — siis nyt puhun lihatuotannosta ynnä muusta — tai tuhota sen kustannuskilpailukyky ilmastonmuutoksen nimissä, kun muut Euroopan maat nauravat meille ja jatkavat omia toimiansa? Se on paitsi huoltovarmuuden kannalta myös ihan yleisen järjen käytön kannalta todennäköisesti erittäin huono idea. Eli korostan: Uskon niihin teknologisiin ratkaisuihin, joita tässä maassa kehittävät suomalaiset huippuyritykset. Hienoja innovaatioita, viedään niitä, käytetään niitä, otetaan ne käyttöön, mutta ei laiteta sitä laskua suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle metsäteollisuudelle, suomalaiselle maataloudelle, jotta voidaan sitten poseerata joissain ilmastopöydissä. Tässä on monia kysymyksiä, mitkä heräävät tästä ylipäätänsä. Ensinnäkin nyt vaikka Suomen päästöt ja Suomen metsien hiilinielut. Kyllä se nyt on vähän naurettavaa, että kun me mennään rajan yli Ruotsiin, niin siellä yhtäkkiä metsät sitovatkin paljon paremmin hiilidioksidia kuin Suomessa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mehän tiedetään ilmiselvästi, että kysymys on eri laskentamalleista [Kaisa Garedew: Just näin!] ja Ruotsi on valinnut itsellensä paremmat laskentamallit. Kiitos hallituksen, tähänkin nyt puututaan ja selvitetään, mikä näissä Suomen malleissa on vikana. Siis summa summarum: toivon, että poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta otetaan tosiasiat huomioon, arvioidaan ja tuodaan esiin rehellisesti ne kustannukset, joita niistä aiheutuu suomalaiselle veronmaksajalle, ja ennen kaikkea ei kiilusilmäisesti pyritä olemaan maailman ensimmäisenä ottamatta huomioon sitä, mikä se kustannus on tavalliselle suomalaiselle veronmaksajalle ja Suomen valtiolle. Esitänpä sellaisen veikkauksen, että seuraava hallitus joutuu toteamaan, että Suomi ei tule olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Mutta leikitään yhdessä vielä vähän aikaa, että se on mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni valiokunnassa käytiin varsin laaja ja perusteellinen keskustelu ja selvitys siitä, mikä olisi paras malli ja mitä tässä olisi järkevää tehdä. Itse asiassa tässä asiassa ainakin omasta mielestäni varsin usein jopa oppositio—hallitus-rajat ylittyivät siinä yhteisessä näkemyksessä siitä, mikä seuraavaksi olisi järkevää ja miten tässä asiassa olisi hyvä edetä. Nimittäin se hankaluus tulee siitä nykytilanteesta, joka on se, että meillä on vankiloissa varsin paljon täysin kouluttamattomia työntekijöitä, ja se ei missään nimessä voi olla tilanne, jota tavoitellaan tulevaisuudessa tai lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan meillä on iso tarve saada lisää työntekijöitä, koska vankimäärä on kasvanut. Vankimäärän kasvua tosin en ihan täysin laita kriminaalipolitiikan piikkiin. Siellä on myöskin erityisesti maahanmuuttoon liittyviä asioita, ja jokainen voi tilastoista katsoa, mistä se vankimäärän kasvu johtuu. Mutta toki tässä on omat haasteensa. Ihannetilanne olisi omasta mielestäni erityisesti se, että niin rikosseuraamusalalta kuin vaikkapa Rajavartiolaitoksesta ja poliisista kaikki opiskelijat opiskelisivat samassa laitoksessa ja tulisivat yhdenvertaisesti sieltä samoilla tiedoilla ulos, mutta tässä tilanteessa tämä opiskelijamalli on ymmärrettävä, jotta päästään tämän vaikean kauden yli. Erityisesti tässä varmaan on haasteena se tasalaatuisuus, johon ainakin itse sain vastaukseksi sen, että pääosin näistä keskeisistä sisällöistä, kuten vaikkapa voimankäytöstä, jatkossakin huolehtivat RSKK:n omat kouluttajat, jotta jokainen valmistuva olisi sitten ikään kuin samoilla tiedoilla liikkeellä. Mutta sitten minä itse kyllä näkisin, että tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeää, että tämä oma oppilaitos kehittyy ja että opiskelijat pääsevät myöskin keskenään samaan oppilaitokseen ryhmäytymään ja hakemaan sitä yhtenäistä mallia myöskin vartijoiden koulutukseen, jotta ei tulisi sitä riskiä siitä, että eri vankiloissa koulutetaan eri tavalla ja ei ikään kuin näe koko maan käytäntöjä, sitä, mitkä olisivat parhaat käytännöt kussakin laitoksessa ja kussakin vankilassa. Mutta uskon, että tällä mallilla päästään nyt tämän vaikean kauden yli. Tässä pitää muistaa se, että tämä ei kuitenkaan koske kauhean laajaa oppilasjoukkoa. Ymmärtääkseni se oli joitakin kymmeniä, mitä tällä maksimissaan voitaisiin saada uusia valmiita työntekijöitä, ja se on tässä tarpeessa varsin pieni määrä. Sinänsä tämä ei ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta se on yksi pieni lisä tähän kokonaisuuteen tässä vaikeassa tilanteessa. Vielä haluan painottaa sitä, että oppisopimusmalliinhan soveltuvat vain ne opiskelijat ja työntekijät, jotka ovat jo siellä vankiloissa töissä ja joilla on soveltuva pohjakoulutus, josta on hyötyä tässä vartijan ammatissa, ja tästä pitää tarkkaan pitää kiinni.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tässä on käsittelyssä hallituksen esitys Rikosseuraamuslaitoksen koulutuksen uudistamisesta, ja oikeastaan hieman samoilla askelmerkeillä tästä lähden liikenteeseen mutta ehkä hieman lievemmin kuin tuossa edustaja Holopainen edellä. Tämä henkilöstöpula on todella tunnistettu, ja tämä on oikeastaan aika lailla mielenkiintoinen, ehkä semmoinen kaksipuolinenkin työturvallisuuskysymys ajatellen sillä tavalla, että nyt kun on yliasutettuja vankiloita ja meillä on se henkilöstöpula, niin se saattaa aiheuttaa tietenkin sen, että työturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ilmaantuu. Mutta ihan yhtä lailla tämä työssäoppimismalli voi pahimmassa tapauksessa hieman lisätä näitä työturvallisuushaasteita siinä, että siinä työn ohessa tehdään tätä koulutustoimintaa. Sinänsä tämmöinen työn ohessa opiskelu on monin paikoin ihan kannatettavaa, mutta kyllä tässä oli niitä huolia tullut esiin ja niitä itsekin kannan siitä, miten siinä nyt tällä hetkellä kovin työpaineisessa työympäristössä kyetään sitten suorittamaan tätä niin sanottua opetustehtävää työssäoppimismallissa. Tämän vuoksi onkin äärimmäisen hyvä, että tässä on tämä seurantaelementti mukana, minkä valiokunnan puheenjohtajakin toi tuossa esittelyssä esille. Tässä on siis paljon kannatettavia elementtejä ja kohtia, ja sille Rikosseuraamuslaitoksen koulutusjärjestelmän kehittämiselle on tarvetta. Hallitus kuitenkin tässä esittää esimerkiksi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista ja johtokunnan tehtävien siirtämistä Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaisille virkamiehille. Lakivaliokunnan mietinnössä päädyttiin esittämään neuvottelukunnan perustamista koulutuskeskuksen yhteyteen. Esitetty neuvottelukunta ei kuitenkaan ole mielestäni riittävä korvaamaan sitä nykyistä johtokuntaa, jonka keskeinen tehtävä on ollut koulutuskeskuksen toiminnan kehittämisessä, seuraamisessa ja tukemisessa sekä sille säädettyjen oikaisuvaatimusten ja muiden asioiden ratkaisemisessa. Tämä johtokunnan säilyttäminen on tärkeä osa myös koulutuksen pedagogisen osaamisen säilyttämistä, ja koulutuksen yhdenmukaisen laadun sekä opiskelijoiden oikeusturvan ja yhdenvertaisen aseman kannalta sillä on merkitys. Tämän vuoksi me mietinnön vastalauseessa on todettu, että hallituksen esitykseen sisältyvä toinen lakiehdotus hylättäisiin ja johtokunta säilytettäisiin, mutta muilta osin me tähän olisimme voineet lähteä mukaan, mutta siihen ei sitten ihan löytynyt keskustelussa tahtotilaa. Mutta palataan vielä tähän asiaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin herätti paljon keskustelua ja huolta asiantuntijoissa, ja lakivaliokunnassa sitä käsittelimme varsin perinpohjaisesti ja vielä pyysimme lausunnon sivistysvaliokunnalta, koska kyse on koulutusjärjestelmän keskeisestä osasta ja vanginvartijoiden koulutuksesta, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa ja jossa on tärkeätä, että meillä olisi sekä riittävästi ihmisiä tekemässä sitä työtä että sitten myöskin semmoinen koulutusjärjestelmä, joka tukee työtä. Tässä valitettavasti näitä ongelmia ei kuitenkaan suurimmilta osin korjattu, ja tässä tuon esiin muutamia keskeisiä haasteita, joita tähän esitykseen liittyy. Ensinnäkin on niin, että henkilöstöpula on aika merkittävä ja resurssivaje on aika merkittävä, ja tämä on ikään kuin tällainen purkka-, laastariratkaisu, joka tietyiltä osin myöskin kaventaa koulutuksen laatua, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu, etenkään siinä tilanteessa, kun tiedetään, että monessa maassa myöskin vanginvartijoiden koulutusta ja alan koulutusta ikään kuin enemmän parannetaan, sinne tuodaan lisää koulutusta. Nyt Suomessa haluttiin luoda tällainen mahdollisuus työssäoppimiseen ylitäysissä vankiloissa — jonka myöskin vanginvartijoiden liitto omassa lausunnossaan koki hyvin ongelmalliseksi — sen sijaan, että oltaisiin tähän nykyiseen järjestelmään luotu lisää mahdollisuuksia ja viety sitä eteenpäin. Tässä tietysti myös organisatoriset haasteet nousivat esiin, koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttaminen ja koulutuksesta ja opintosisällöistä päättäminen hyvin keskitetysti tämän hallituksen esityksen mukaan — hyvin poikkeuksellinen malli, jossa hyvin paljon päätösvaltaa viedään hyvin kapeille hartioille, pahimmassa tapauksessa ja monilta osin ihan yhden henkilön taakse, vaikka toki sitten esittelyt tekee laajempi porukka ihmisiä. Me tässä omassa hylkäysesityksessämme toimme esiin, että tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistehtävä pitäisi säilyttää myös tällä alalla. On todella erikoinen osa tätä esitystä, että tutkimus- ja koulutusvelvollisuuksia kavennetaan sen sijaan, että niitä vahvistettaisiin. Tästä oli myös jopa äänestys, jossa sitten hallituspuolueidenkin rivit hieman hajosivat, kun halusimme edistää sitä, että myöskin jatkossa varmistetaan se, että tarpeelliset pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Jostain syystä tämmöisiä koulutusjärjestelmiä, joita meillä muutamia Suomessa on, hyvin erillisiä, ei nyt hallitus katsonut sitten tältä osin sellaisiksi, että olisi kannattanut siellä erityisesti panostaa tutkimukseen ja koulutuksen laatuun. Mutta toivottavasti nyt sitten käytännössä näitä tehtäviä voidaan kuitenkin näissä puitteissa mahdollisimman hyvin tehdä. Tässähän nyt myöskin keskeytyy tämä vakiintunut koulutusyhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa ilman mitään korvaavaa ratkaisua, mikä ei useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ollut kestävä ratkaisu. Ikään kuin ilman mitään suunnitelmaa katkaistaan tämmöinen koulutusyhteistyö ja sitten ajatellaan, että ehkä se jollain ostopalvelulla onnistuu. Totta kai meillä täytyy olla sitä koulutuksellista ja tutkimuksellista osaamista myös siellä, missä tätä koulutusta järjestetään, ja sen lisäksi sitten vahvat tutkimusyhteistyöt. Tähän kohdistui paljon huolia asiantuntijoiden osalta. Eli siinä mielessä esitys on hyvin harmillinen, ja monilta osin lopputuloskin, kun tässä oli kuitenkin mahdollisuuksia myös tehdä niitä parannuksia, joilla me oltaisiin tätä koulutusjärjestelmää voitu vahvistaa. Asiaa käsiteltiin ja siitä kuultiin laajasti, mutta sitten tässä kävi kuten meidän suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä hyvin usein käy: hallitus sitten kuitenkin haluaa viedä omat esityksensä täältä eduskunnasta läpi ilman, että sitten itse asiassa se eduskunnan kuitenkin usein hyvin huolellinen työ voisi tuottaa sitä tulosta, jota se parhaimmillaan tuottaa. Totta kai tämä on mielestäni huolestuttava suunta. Kuitenkin eduskunnan tehtävänä on myös kuulla näitä asiantuntijoita ja sitten myöskin käyttää omaakin harkintaa siinä, että jos ilmeisiä ongelmia tulee esiin, niin niitä pyritään korjaamaan. Tämä vankimäärän voimakas kasvu on myös tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurausta, ja on aivan selvää, että tämä jatkuva kasvu on vaikeuttanut vankiloiden työtä ja heikentänyt niin henkilöstön kuin vankien kokemaa turvallisuutta ja myöskin tuottaa toki turvallisuusuhkia, heikentää myös vankien hyvinvointia ja sitten myöskin sitä jatkomahdollisuutta yhteiskunnan osana elämisessä. Ja tiedetään, että tähän kohdistuu myös yhä enemmän uhkia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, jolloin meidän on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että myöskin se koulutus on kunnossa eikä sitä riskiä oteta, niin kuin tässä nyt otetaan, että sitten osa siitä koulutuksesta halutaan viedä henkilöille, jotka tekevät sitä työtään ja myöskin ovat kovilla jo nykyisellään. On hyvin epäselvää — ja kävi myös tässä käsittelyssä selväksi, kuinka epäselvältä se vaikuttaa — kuinka siellä olisi aikaa sitten työssäoppimisen ohjaukseen näillä resursseilla. Siinäkin mielessä tämä on riski myös turvallisuuden kannalta, jos pahimmat arviot sitten toteutuvat. Tämä on totta kai herättänyt myös tältä osin paljon huolta niissä tahoissa, jotka sitä työtä tekevät ja tietävät sen nykyisen toiminnan. Sitten pitäisin vielä lopuksi tärkeänä myös sitä, että me mietittäisiin sitä koulutusjärjestelmää osana kansainvälistä tutkimusta ja muuta koulutusta, eikä niin, että näin keskeinen julkinen tehtävä eriytyy liiaksi niihin toimintakulttuureihin, joita esimerkiksi nyt tässä tapauksessa eri vankiloissa on. Sekään ei voi olla tavoitteena, että sitten tavallaan jätetään hyvin paljon sinne toiminnan harteille, jolloin siellä myös ne hyvät ja samalla huonot käytännöt uhkaavat siirtyä näille tuleville vanginvartijoille. Tämä ei voi olla koulutusjärjestelmän pohja, vaan siinä pitää olla kuitenkin se yhteinen tutkimuspohja, tutkimustieto, yhteiset käytännöt ja pätevä henkilökunta, joka antaa sitä koulutusta. Tässä oli huolta myös etäopintojen osalta siitä, miten ne pystytään järjestämään [Puhemies koputtaa] ja miten etäopinnot sitten käytännössä [Puhemies koputtaa] tukevat vanginvartijoiden koulutusta.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitoksen työ on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä turvatehtävistä. Sen on pidettävä huolta siitä, että rangaistukset pannaan täytäntöön lain ja tuomion mukaan, mutta myös siitä, että vankiloissa pysyy järjestys ja että henkilöstö voi tehdä työnsä turvallisin mielin. Tänä päivänä vankiloissa eletään tilanteessa, jossa väkeä, asiakkaita, on aiempaa enemmän ja tilat ovat monin paikoin täynnä. Kun vankiloissa on tiukkaa, turvallisuus korostuu kaikessa toiminnassa. Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia, jotka selkeyttävät johtamista ja arjen työnjakoa. Kun jokainen tietää, kuka vastaa mistäkin, myös turvallisuus paranee. Arvoisa puhemies! On myös todettava, että rikosseuraamusala tarvitsee paljon uusia työntekijöitä. Vartijoiden tarve kasvaa, mutta koulutus ei ole pysynyt mukana. Siksi on tärkeää, että alan tutkintoa voidaan jatkossa suorittaa myös työn ohessa. Se auttaa meitä saamaan lisää osaavia ihmisiä valvonta- ja ohjaustehtäviin, sellaisiin tehtäviin, joissa ei riitä pelkkä yleinen koulutus vaan tarvitaan rikosseuraamusalan omaa erityistä osaamista. Tämä tuo joustavuutta arkeen. Lisäksi se tuo kaivattua selkeyttä siihen, miten palveluja voidaan hankkia esimerkiksi päihdekuntoutukseen tai vankien arkitaitojen vahvistamiseen. Tätä tehdään jo nyt, mutta lainsäädäntö ei ole ollut kaikilta osin ajan tasalla. Jatkossa varmistetaan, että jokainen ulkopuolinen toimija toimii viranomaisten ohjauksessa, noudattaa salassapitoa ja tekee työnsä tavalla, joka tukee turvallista arkea vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamuksissa. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ei ole vain hallinnollinen uudistus. Sen ydintä on turvallisuus. Kokonaisuudessa keskeistä on turvallisempi työympäristö henkilöstölle, turvallisempi arki vangeille ja loppujen lopuksi turvallisempi maa meille kaikille. Siksi pidän esityksen tavoitteita oikeina ja perusteltuina. Lakivaliokunnassa tämä esitys on nyt huolellisesti käsitelty, ja siihen on tehty tarpeellisia muutoksia. On totta, että rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistuksen vaikutuksia on nyt seurattava tiiviisti ja mahdollisiin ongelmiin on vielä puututtava välittömästi. Vain siten rakennamme vahvaa Rikosseuraamuslaitosta ja turvallisempaa arkea suomalaisten koteihin. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Jatkan totuuden puhumista nyt. — Tämä kyseessä oleva hallituksen esitys, mistä siis valiokuntamme on tämän mietinnön sorvannut, sisältää rikosseuraamusalaa koskevia säännösehdotuksia, joista keskeisimmät koskettavat rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän tulevaa uudistamista. Lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin: Ensimmäiseksi mennään tähän rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon, joka aika paljon meitä valiokunnassa puhututti, kuten paikalla olevat edustajat Holopainen ja Viitala hyvin muistavat: Eli rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto suoritetaan nykyisellään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa tuolla Vantaalla — jossa käytiin vierailullakin. Vartijan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden määrän lisäämiseksi tässä esityksessä nyt ehdotetaan, että tämän ammatillisen tutkinnon suorittamistavan — ja jäljempänä tulen käyttämään nimitystä opiskelijamalli — rinnalle otetaan käyttöön sen tyyppinen malli, jossa tämän vartijan ammatillisen tutkinnon voi sitten suorittaa myös työn ohella opiskellen, ja siitä käytän jäljempänä nimitystä työssäoppimismalli. Tähän työssäoppimismalliin voivat hakeutua sellaiset Rikosseuraamuslaitoksessa vartijan määräaikaisessa virkasuhteessa toimivat henkilöt, jotka ovat jo suorittaneet jonkin muun ammatillisen tutkinnon ja jotka on sitten arvioitu näin ollen tälle alalle soveltuviksi. Tässä meidän lakivaliokunnan tekemässä mietinnössä ilmenee, että Rikosseuraamuslaitoksen tilanne on käytännössä ollut hyvinkin pitkään haasteellinen ja henkilöstöä on liian vähän suhteessa vankimäärään, joka taas on ennätyksellisen suuri tällä hetkellä. Ehdotettu työssäoppimismalli koskettaa alustavien arvioiden mukaan muutamia kymmeniä henkilöitä vuositasolla, joten se ei yksin tule ratkaisemaan tätä käsillä olevaa vartijapulaa. No, valiokunta kuitenkin katsoo, että se on tärkeä lisäkeino nostaa näitten koulutettujen vartijoitten määrää nykyisen opiskelijamallin opiskelijamäärän lisäämisen rinnalla, eli valiokunta siis puoltaa tämän työssäoppimismallin käyttöönottoa. Valiokunta pitää ehdotetussa työssäoppimismallissa myönteisenä erityisesti sitä, että se mahdollistaa rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamisen laajastikin eri puolilla laajaa Suomenmaata vankilaverkostoa hyödyntäen. Tässä nykyisessä opiskelijamallissa koulutus on maantieteellisesti pitkälti keskitettyä, sillä tämä opetus tapahtuu käytännössä siellä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa Vantaalla, minkä jo mainitsinkin, mikä voi sitten maantieteellisesti kauempana asuvien kannalta eri syistä ehkä vähentää koulutuksen houkuttelevuutta tai sitten jopa kokonaan estää siihen osallistumisen. No, sivistysvaliokunta sitten meille kirjoitti lausunnon, ja siinä he nostavat esille pedagogisen osaamisen ja tasalaatuisuuden turvaamisen haasteen tämän työssäoppimismallin mukaisessa koulutuksessa. Sivistysvaliokunta pitääkin tärkeänä varmistaa, että myös työssäoppimisväylän kautta suoritettavan tutkinnon sisällöt määritellään selkeästi huolellisella valmistelulla. Lisäksi tässä lausunnossa tuodaan esiin huoli siitä, että kahden opintoväylän välille voi syntyä eriarvoisuutta myös opintososiaalisten etujen, ohjauksen ja opintosuoritusten arvioinnin osalta. Näitä edellä mainittuja seikkoja käsitellään vähän tarkemmin siinä meidän mietinnössä, mutta tiivistäen voisin todeta tässä yhteydessä, kun aikakin juoksee, että myös tässä työssäoppimismallissa opiskelu on tutkintosäännön ja opetussuunnitelman mukaista. Lisäksi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen opettajilla on pedagogista osaamista hyvinkin paljon, ja he vastaavat opiskelijoiden opettamisesta sekä heidän osaamisensa arvioinnista molemmilla väylillä. Sitten toinen iso kokonaisuus, mikä meillä oli, on tämä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asema, joka pikkasen nyt muuttuu: Tämäkin keskustelutti meitä paljon. Tähän hallituksen esitykseen siis sisältyy muutosehdotuksia myös tähän koulutuskeskuksen asemaan, ja koulutuskeskuksesta säädetään nykyisin tästä koulutuskeskuksesta annetussa laissa. No, sen mukaan koulutuskeskuksessa on ollut tämmöinen laajapohjainen johtokunta, jonka tehtävänä on kehittää ja seurata ja tukea tämän koulutuskeskuksen toimintaa sekä ratkaista oikaisuvaatimukset ja muut sen toimivaltaan säädetyt asiat. Sitten lisäksi tässä koulutuskeskuksella on yksikönpäällikkö, jonka tehtävänä on muun muassa ollut johtaa ja kehittää koulutuskeskuksen toimintaa sekä ratkaista koulutuskeskukselle kuuluvia asioita. Vuonna 22, neljä vuotta sitten, voimaan tulleessa rikosseuraamusalan organisaatiouudistuksessa tämä koulutuskeskus liitettiin osaksi tätä Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualuetta, ja nyt käsittelyssä olevassa esityksessä sitten taas ehdotetaan, että tämä koulutuskeskuksen hallinto yhtenäistettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen muun organisaation kanssa. Tämän toteuttamiseksi ehdotetaan, että koulutuskeskuksen hallintoa koskevat säännökset siirretään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetusta laista ja valtioneuvoston asetuksesta tähän Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin ja valtioneuvoston asetukseen. No, valiokunta on päätynyt pitämään tätä esitystä myös tältä osin hyväksyttävänä. Ottaen kuitenkin huomioon valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleen laajan huolen Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamisesta ja sen vaikutuksista, se katsoo, että koulutuskeskuksen ja rikosseuraamusalan koulutuksen monipuolisen asiantuntijuuden turvaamiseksi on aiheellista perustaa laajapohjainen yhteistyöelin. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa säädettäväksi neuvottelukunnasta, joka toimii koulutuskeskuksen yhteydessä. Neuvottelukunnan tehtävänä on kehittää, seurata ja tukea Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen toimintaa. Sitten vielä voisin muutaman sanan sanoa tästä seurannasta, jos arvoisa puhemies vielä sallii: Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus on erittäin merkittävä, minkä vuoksi lakivaliokunta edellyttää, että sen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan tarkoin ja jos aihetta ilmenee, ryhdytään välittömästi korjaaviin toimenpiteisiin. Seurattava on muun muassa uudistuksen vaikutuksia koulutettujen vartijoiden määrään, koulutuksen ja osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden asemaan eri koulutusväylillä. Myös työpaikkaohjaajien osaamista ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijoita tulee seurata. Niin ikään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen taloudellisten resurssien riittävyyttä sekä uudistuksen vaikutuksia Rikosseuraamusalan veto- ja pitovoimaan sekä koulutusyhteistyöhön, opintopolkujen jatkumoihin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaan tulee seurata, ja myöskin on seurattava Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen hallintoa koskevien muutosten toimivuutta ja vaikutuksia. Näistä seikoista johtuen tulee antaa lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2030 loppuun mennessä. Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyisi muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 25/2026 sisältyvät 3., 4. ja 6.—10. lakiehdotuksen ja sitten muutettuna hallituksen esitykseen HE 25/2026 sisältyvät 1., 2. ja 5. lakiehdotuksen ja että eduskunta hyväksyisi tämän 12. lakiehdotuksen ja sitten hylkäisi hallituksen esitykseen 25/2026 sisältyvän 11. lakiehdotuksen. — Näin. Olkaapa hyvät.

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin Euroopan kärkimaa työttömyydessä, ja se on äärimmäisen valitettava kärkisija. Erityisen surullista on nuorisotyöttömyyden raju ja pitkittynyt kasvu, ja, arvoisa pääministeri, näillä nuorilla ei ole aikaa odottaa. Nyt tarvitaan välittömiä, radikaalejakin ratkaisuja, kuten keskustan esittämä nuorten takuutyö. Edes korkeakoulutus ei enää näytä suojaavan työttömyydeltä. Esimerkiksi korkeakoulutettujen naisten työttömyys on noussut hälyttäviin lukemiin. Yhteensä naisia on työttömänä nyt 14 000 enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tätä kasvua selittävät esimerkiksi hallituksen tekemät toistuvat sotesäästöt — seurauksena siis työttömyyttä, vaikka Suomi tarvitsisi kipeästi näidenkin naisten osaamisen ja ammattitaidon. Arvoisa pääministeri, kun tavoitteenne oli plus 100 000 työllistä mutta saldo tällä hetkellä on miinus 70 000 työllistä, niin oletteko hallituksessa laskeneet, paljonko tämä jättityöttömyys on nostanut [Puhemies koputtaa] jo entisestään kovaa sopeutustarvetta? [Ben Zyskowicz: Soteen annettu neljä miljardia enemmän kuin silloin, kun te olitte hallituksessa!]

Arvoisa herra puhemies! Laulussa lauletaan, mikä onkaan se mies, mikä on se maa, jossa voi katsella yötöntä yötä ja jossa aikuinen mies on vailla työtä. Tänä päivänä lauletaan laulua, jossa työtä vailla ovat miehet, naiset ja etenkin korkeakoulutetut ja nuoret. Arvoisa pääministeri, kasvu ei lämmitä silloin, kun ei ole työtä, silloin, kun perheessä ei ole työtä. Suomessa vallitsee edelleen suurtyöttömyys. Omassa maakunnassani Keski-Suomessa se on itse asiassa vieläpä maan pahin. Uutiset Atrialta, Kiilto Oy:ltä, Pandansuklaatehtaalta kertovat surullista tarinaa. Kun kuuntelin teidän puheitanne budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, tarina oli kovin toisenlainen ja heräsi kysymys, elättekö te ollenkaan tässä todellisuudessa. Nyt jos koskaan budjettiriihen olisi pitänyt olla työn riihi, mutta saimme sen sijaan julkista taloutta heikentävän riihen. Missä ovat ne lupaamanne satatuhatta uutta työpaikkaa? Keskusta olisi laittanut työhanskat käteen, luonut kannusteet palkata töihin nuoria, ensimmäinen työntekijä yritykseen. Pääministeri, milloinka hallituksenne herää tähän todellisuuteen, [Puhemies koputtaa] missä suomalaiset elävät, ja mitä teette tässä ja nyt, että nuoret saavat työtä?

Arvoisa puhemies! Ensin kiitos valtuutettujen puheenjohtaja Mira Niemiselle esittelystä ja myös kaikille valtuutetuille. Ollaan oltu koko vuosi monessa kokouksessa, ja keskustelu on ollut hyvää. Kela toimeenpani sosiaaliturvaan useita muutoksia: kansaneläkkeen maksaminen ulkomaille päättyi, yleiseen asumistukeen palautettiin varallisuusharkinta, ja opiskelijat siirrettiin yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin. Julkisen talouden sopeutustoimet kohdistuivat myös Kelaan. Kelalta edellytettiin vuosina 2025—2027 yhteensä 45 miljoonan euron säästöjä toimintamenoista, minkä lisäksi valtionrahoitusta leikattiin kertaluontoisesti 50 miljoonalla eurolla. Säästöistä huolimatta Kelan kyky hoitaa asiakkaidensa palvelut ja suomalaisten sosiaaliturvaa on säilynyt melko hyvänä. Sosiaaliturvaetuuksien menot olivat vuonna 2025 yhteensä 17,5 miljardia euroa. Vuonna 2024 korvattavia lääkkeitä hankittiin noin 2,5 miljardilla eurolla, joista Kela maksoi lääkekorvauksina noin 1,9 miljardia. Lääkekorvausmenojen kasvua on pyritty hillitsemään useilla eri toimilla. Myös Kelan hallintoa koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin: pääjohtajan ja johtajan virkojen nimitykset rajattiin Suomen kansalaisiin, eräiden rutiininomaisten tukitehtävien siirtäminen yksityiselle toimijalle mahdollistettiin, ja Valtiontalouden tarkastusvirastolle annettiin oikeus tarkastaa Kelan toiminnan ja taloudenhoidon tarkoituksenmukaisuutta, tuloksellisuutta ja laillisuutta. Vuonna 2025 Kelan laaja Eepos-muutosohjelma eteni toteutusvaiheeseen. Ohjelmassa uudistetaan etuuskäsittelyä, asiointipalveluja sekä niitä tukevia tietojärjestelmiä ja alustoja vuoteen 2032 mennessä. Toteutus painottuu kuitenkin seuraavalle vaalikaudelle. Yhteydenottoja meille valtuutetuille tulee varmasti kaikille aika paljonkin tuolta kentältä. Henkilökohtaisesti itse olen saanut palautetta Kela-takseista. Osa on ollut tyytyväisiä, ja osalla on ollut hankaluuksiakin. Varsinkin nyt, kun ne on kilpailutettu — kaupungeissa on yleensä kaksi firmaa, jotka hoitavat tämän asian, ja heidän allaan sitten Kela-taksit liikkuvat — niin jotkut liikkeellä olevat taksit ovat sanoneet, että kilpailutus on ollut niin kova, että heidän viivansa alle ei juuri tuloja enää saa, kun tämä kilpailu on mennyt niin tiukaksi. Tällaista palautetta on tullut. Sitten asiakaspalvelusta: Yleensä ollaan oltu pääosin tyytyväisiä. Sitä, että on mahdollisuus asioida toisen puolesta, laajennettiin OmaKannassa — tämä helpotti monen arkea. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakasmäärät ja kustannukset ovat kasvaneet kyllä merkittävästi, mutta silti on tärkeää, että kansalaiset saavat tulevaisuudessakin tarpeellisen palvelun. On myös mainittava, että on tärkeää, että myös Kelan henkilökunnan — kun joskus on aina paineitakin asiakaspisteissä ja työssä — jaksamiseen kiinnitetään huomiota ja huolehditaan, että heillä on hyvä tehdä töitä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomusta vuodelta 2025, josta Kelan valtuutettujen puheenjohtaja Nieminen piti erinomaisen ja kattavan selvityksen. Itse toimin valtuutettuna, joten ajattelin hieman kommentoida kertomusta muutamilla omilla huomioilla. Säästöpaineitahan erinäisissä tuissa on ollut, kuten valtiontaloudessa laajemminkin, se on ihan selvää. Kansaneläkkeiden maksun lopettaminen ulkomaille on aiheuttanut joillekin ulkomailla eläville suomalaisille eläkeläisille sen, että he ovat joutuneet palaamaan takaisin Suomeen. Asian toinen puoli on kuitenkin se, että kansaneläke on sellainen tuki, jota saavat myös ulkomaiden kansalaiset, kunhan ovat 16 vuotta täytettyään asuneet Suomessa kolme vuotta. Tämä on jo itsessään löysää rahanjakoa, ja soisin kyllä muutosta tältäkin osin lainsäädäntöön. Sosiaaliturva kaipaa kansalaisperusteista rajaamista monin kohdin. Arvoisa puhemies! Yleiseen asumistukeen palautettiin varallisuusharkinta, mitä pidän sinänsä perusteltuna uudistuksena. Miksi valtion pitäisi maksaa asumistukea ihmiselle, jolla on itsellään varallisuutta hoitaa asumiskustannuksensa? Eihän sosiaaliturvan tehtävä ole olla kenenkään varallisuuden turva vaan inhimillisen elintason turva heille, jotka eivät juuri pysty sitä itse turvaamaan. Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden siirtämisestä yleiseltä asumistuelta takaisin opintotuen asumislisän piiriin on saatu varsinkin opiskelijajärjestöiltä pyyhkeitä. Sekin on ymmärrettävää, koska joissain tapauksissa tuen määrä on pienentynyt. Opintotuen asumislisässä on kuitenkin eräitä elementtejä verrattuna yleiseen asumistukeen, joiden vuoksi kannatan tätäkin uudistusta. Ensinnäkin yleisellä asumistuella ollessaan opiskelijalla on kaksi eri tulorajaa tarkasteltavanaan, opintotuen ja yleisen asumistuen. Asumislisällä ollessaan tarkastellaan vain opintotuen tulorajaa, joka on selkeä, kalenterivuosittainen, ja jota pystyy yksittäisiä tukikuukausia palauttamalla säätämään kätevästi, jos alkaa tienaamaan yli rajan. Ylipäätään opintotuen tuloraja on yleistä asumistukea korkeampi, mikä kannustaa työntekoon ja ahkeruuteen. Tosin tässäkin olisi vielä remontoitavaa, ja tulorajoja saisi vielä nostaa. Monelle opiskelijalle aiheutuu tilanne, jossa ei kannata tienata enempää, vaikka haluaisi ja jaksaisikin, kun tuloraja aiheuttaa kannustinloukun. Ahkeruudesta ei pitäisi rangaista. Työnteon pitäisi kannattaa aina myös opiskelijalle. Opintotuen asumislisää maksetaan myös henkilökohtaisesti, kun taas yleistä asumistukea ruokakuntakohtaisesti. Asumislisä mahdollistaa taloudellisesti siis paremmin yhteisasumisen esimerkiksi sellaisille pariskunnille, joista toinen on työelämässä ja toinen opiskelee. Puolison tulot eivät vaikuta opiskelevan osapuolen asumislisään tai opintotukeen. Arvoisa puhemies! Vaikka Kansaneläkelaitokseen on kohdistunut säästöjä muutenkin, on sen asiakkaiden tyytyväisyys palveluihin pysynyt hyvällä tasolla. Yhtä asiaa kuitenkin jäin pohtimaan näissä toimintamenoissa. Laajat etätyömahdollisuudet säilyvät, mutta lähityötä tehdään vuoden 2026 alusta alkaen vähintään neljänä päivänä kuukaudessa. Jos tilanne on tosiaan tämä, että lähityötä tehdään vain noin kerran viikossa, onko perusteltua pitää toimistoja suurimpien kaupunkien keskustoissa vai voitaisiinko pohtia maantieteellisesti hajautetumpaa järjestämistä? Itselleni valtuutettuna on ehkä eniten tullut kriittistä palautetta Kela-taksien toimivuudesta, mutta muuten palaute on pääsääntöisesti ollut positiivista. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kelan etuusmenoihin käytettiin vuonna 2025 noin 17,5 miljardia euroa. Se tarkoittaa lähes 48 miljoonaa euroa päivässä, kaksi miljoonaa euroa tunnissa ja noin 33 000 euroa minuutissa. Tämä tarkoittaa, että rivikansanedustajana minun vuoden veroeuroni on minuutissa käytetty. Kysymys kuuluu: kuinka pitkään suomalainen veronmaksaja pystyy rahoittamaan kasvavia menoja tilanteessa, jossa työikäisen väestön määrä vähenee ja kotimaamme julkinen talous on alijäämäinen? Kelan toimintakuluihin kohdistuu vuosina 2025—2027 yhteensä 45 miljoonan euron säästövaatimus. Lisäksi päätettiin 50 miljoonan euron kertaluontoisesta valtionrahoituksen leikkauksesta. Näissä säästöissä pitää keskittyä toiminnan tehostamiseen. Siksi hallituksen tekemät ratkaisut sosiaaliturvan menojen hillitsemiseksi ovat välttämättömiä. Vuonna 2025 kansaneläkkeen maksaminen ulkomaille päättyi. Yleiseen asumistukeen palautettiin varallisuusharkinta. Opiskelijat siirtyivät yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin. Yleisen asumistuen menot vähenivät lähes 450 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Maahanmuuton vaikutus sosiaalietuuksien kustannuksiin näkyy erityisesti toimeentulotuessa. Pitkällä aikavälillä vaikutus julkisiin menoihin on erittäin suuri. Sadasta toimeentulotuen tuen saajasta 41 puhuu äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä. Vuonna 2017 vieraskielisille maksettiin toimeentulotukea 172 miljoonaa euroa, mikä vastasi 24:ää prosenttia kaikista toimeentulotukimenoista. Vuonna 2025 summa oli noussut jo 408 miljoonaan euroon ja osuus 41 prosenttiin. Kahdeksassa vuodessa vieraskielisille maksettujen toimeentulotukien määrä on siis yli kaksinkertaistunut. Kun kehitystä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, kustannusten vaikutukset voivat nousta erittäin suuriksi. Kelan takaisinperinnässä on huomattavia summia. Vuoden lopussa etuuksiin liittyviä saatavia oli 147 miljoonaa euroa. Opintolainojen takausvastuusaatavia oli perinnässä 343 miljoonaa euroa. Määrä kasvoi vuodessa lähes 28 prosenttia. Nämä rahat kuuluvat suomalaisille veronmaksajille. Takaisinperinnän pitää toimia tehokkaasti, ja perusteettomien etuuksien maksamista pitää ehkäistä. Arvoisa puhemies! Myös lääkekorvaukset ovat suuri menoerä. Vuonna 2024 korvattavia lääkkeitä ostettiin noin 2,5 miljardilla eurolla. Kela maksoi lääkekorvauksia noin 1,9 miljardia euroa. Lääkekustannuksiin on löydettävä ratkaisuja, joilla julkisten varojen käyttö pysyy kestävällä tasolla. Kelan palveluiden pitää toimia käytännössä kaikkialla Suomessa. Kela-taksien toiminnassa on ollut alueellisia ongelmia ja palvelun saatavuudessa on ollut eroja. Ihmisten pitää päästä lääkäriin ja hoitoon myös silloin, kun siihen tarvitaan Kela-kuljetusta. Hallitus vahvisti kesällä 2025 laajan taksilain uudistuksen, jonka tavoitteena on kitkeä harmaa talous ja parantaa asiakasturvallisuutta. Nämä tiukennukset vaikuttavat suoraan myös Kela-kuljetuksia ajaviin takseihin. Kela-kuljetuksessa palvelun pitää toimia silloin, kun sitä tarvitaan. Kela-taksin pitää tulla sovittuna aikana, ja asiakkaan pitää päästä turvallisesti hoitoon. Samalla veronmaksajan rahaa pitää käyttää vastuullisesti. Kela uudistaa parhaillaan etuuskäsittelyn ja asioinnin tietojärjestelmiä Eepos-ohjelmassa. Uudistuksen pitää parantaa palvelun toimivuutta ja samalla vähentää kustannuksia. Arvoisa puhemies! Suomen sosiaaliturvan rahoitus perustuu työhön. Työntekijät, yrittäjät ja yritykset rahoittavat verojen ja maksujen kautta yhteiskunnan palveluita ja etuuksia. Siksi jokainen etuus pitää arvioida sen alkuperäisen tarkoituksen kautta. Sosiaaliturvan pitää turvata suomalaisen toimeentulo silloin, kun siihen on todellinen tarve. Työkykyisen ihmisen kohdalla työn vastaanottamisen pitää olla kannattavaa, ja työn tekemisen pitää aina olla etuuksilla elämistä vahvempi vaihtoehto.

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkelaitoksella on suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen merkittävä tehtävä. Kela huolehtii Suomen sosiaaliturvaan kuuluvien ihmisten perusturvasta erilaisissa elämäntilanteissa. Kelan vastuulla ovat muun muassa lapsiperheiden tuet, sairausvakuutus, kuntoutus, työttömän perusturva, perustoimeentulotuki, asumistuki, opintotuki, vammaisetuudet ja vähimmäiseläkkeet. Kyse on siis palveluista ja etuuksista, jotka koskettavat tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista jossakin elämänvaiheessa. Kelan toiminta-ajatuksena on ”elämässä mukana — muutoksissa tukena”. Sen mukaisesti Kelan tehtävänä on turvata väestön toimeentuloa sekä edistää terveyttä ja itsenäistä selviytymistä. Arvoisa puhemies! Kela toimii eduskunnan valvonnassa. Eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua valvovat Kelan hallintoa ja toimintaa kiinnittäen huomiota muun muassa toiminnan lainmukaisuuteen sekä palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Vuonna 2025 valtuutetut kokoontuivat yleiskokoukseen 11 kertaa. Myös työvaliokunta kokoontui 11 kertaa. Valtuutetut seuraavat säännöllisesti Kelan taloutta ja toimintaa. Pääjohtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellään muun muassa Kelan ja etuusjärjestelmien rahoitusta, toimintakuluja, etuushakemusten läpimenoaikoja, palvelukanavien käyttöä sekä henkilöstön tilannetta. Vuoteen 2025 mahtui useita merkittäviä kokonaisuuksia. Yksi niistä oli Kansaneläkelaitoksesta annetun lain uudistaminen. Valtuutetut antoivat lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta. Muutokset koskivat muun muassa Kelan hallituksen kokoonpanoa, avustavien tukitehtävien mahdollista siirtämistä yksityisille toimijoille sekä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuden laajentamista Kelaan. Valtuutetut kannattivat esitettyjä muutoksia yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Hallituksen kokoonpanoa koskevassa ehdotuksessa ei saavutettu yksimielisyyttä, vaikka suuri enemmistö kannatti muutosta. Lainmuutokset tulivat voimaan tämän vuoden tammikuussa. Arvoisa puhemies! Valtuutetut seurasivat vuoden aikana myös lääkekorvausmenojen kehitystä. Vuoden 2023 alusta lääkäreillä on ollut velvollisuus määrätä keskenään vertailukelpoisista biologisista lääkkeistä edullisinta valmistetta. Kelan tehtävä on ohjata ja valvoa velvoitteen toteutumista. Valtuutetuille esitettiin vuonna 2025 muutoksen vaikutuksia lääkkeiden määräämiseen ja korvausmenoihin. Keskustelua jatkettiin myös siitä, millä muilla keinoilla lääkekorvausmenoja voitaisiin hillitä mahdollisimman vaikuttavasti siten, ettei säästöä tehtäisi kansalaisten kustannuksella. Valtuutetut käsittelivät myös vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluja. Kelan aiemmin täsmentämä ohjeistus oli herättänyt runsaasti palautetta palvelujen käyttäjiltä, ja ohjeistusta tarkennettiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella. Tämä osoittaa hyvin, kuinka tärkeää on seurata päätösten käytännön vaikutuksia. Sosiaaliturvassa kyse ei ole vain järjestelmistä ja säädöksistä ja euroista. Päätösten vaikutukset näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Arvoisa puhemies! Yksi valtuutettujen seuraamista merkittävistä kokonaisuuksista on ollut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden hankinta. Kela käynnisti hankinnan valmistelun viime vuonna, ja asiaan palattiin tämän vuoden helmikuussa puheterapeuteilta saadun runsaan palautteen vuoksi. Valtuutetut ovat useaan otteeseen katsoneet, että rekisteröitymismenettelyä tulisi laajentaa myös terapioihin. Tämä kuitenkin edellyttää lainsäädännön muuttamista, ja tämä työ on käynnissä. Kelan toimintaa uudistetaan voimakkaasti myös digitalisaation kautta. Vuonna 2020 käynnistettiin Eepos-ohjelma. Se on monivuotinen strateginen kehittämisohjelma, jossa uudistetaan etuuskäsittelyn toimintatapoja, alustoja ja tietojärjestelmäpalveluja. Tavoitteena on parempi asiakaskokemus ja sujuvampi etuuskäsittely. Eepos ei kuitenkaan ole vain tietojärjestelmähanke. Sen onnistuminen edellyttää myös lainsäädännön uudistamista. Etuusjärjestelmän käsitteiden ja kriteerien selkeyttämisen lisäksi on tarkasteltava automatisoinnin lainsäädännöllisiä esteitä, tiedoksisaantioikeuksia, tietojen ristiin käyttöä sekä tekoälyn hyödyntämistä. Kyse on mittavasta uudistuksesta. Sen onnistumisesta on huolehdittava, ja valtuutetut seuraavatkin ohjelman etenemistä tiiviisti. Arvoisa puhemies! Myös turvallisuuskysymykset olivat valtuutettujen seurannassa. Valtuutetut olivat jo syksyllä 2024 kiinnittäneet huomiota siihen, ettei turvallisuusselvityslain nykyinen sanamuoto mahdollista riittävän kattavasti perusmuotoisten henkilöturvallisuusselvitysten tekemistä Kelan henkilöstöstä. Valtuutetut toimittivat asiasta kannanoton oikeusministeriölle. Viime vuoden syksyllä saadussa vastauksessa oikeusministeri totesi tunnistaneensa tarpeen turvallisuusselvityslain uudistamiseen. Tätä asiaa on tärkeää viedä eteenpäin. Kela käsittelee valtavan määrän kansalaisten arkaluontoisia tietoja, joten toiminnan turvallisuudesta ja luotettavuudesta ei voida tinkiä. Arvoisa puhemies! Vuoden loppupuolella Kela oli poikkeuksellisen voimakkaan julkisen keskustelun kohteena. Keskustelu alkoi lähityön lisäämistä koskevasta linjauksesta ja laajeni Kelan johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin. Valtuutetut käsittelivät asiaa marraskuun yleiskokouksessa ja järjestivät lisäksi ylimääräisen yleiskokouksen, jotta pääjohtajalla oli mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tilanteesta. Valtuutetut korostivat tuolloin työrauhan merkitystä. Kelan on voitava keskittyä perustehtäväänsä ja samalla tehdä tarvittavat sisäiset korjaavat toimenpiteet. Erityisen tärkeänä valtuutetut pitivät henkilöstön luottamuksen ja hyvän työilmapiirin palauttamista. Tämä on edelleen tärkeä viesti. Kelan kaltaisen organisaation toiminta perustuu viime kädessä osaavaan ja motivoituneeseen henkilöstöön. Vuoden 2025 lopussa Kelassa työskenteli 8 156 henkilöä. Henkilöstön määrä väheni 45 henkilöllä edellisvuodesta ja pieneni suunnitelmallisesti jo kolmatta vuotta. Samaan aikaan Kelaan kohdistui huomattavia säästöpaineita. Hallitus päätti keväällä 2025 leikata Kelan valtionrahoitusta kertaluontoisesti 50 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi Kelalle oli jo aiemmin asetettu 45 miljoonan euron toimintakuluihin kohdistuva säästövelvoite vuosille 25—27. Kela joutuu siis samanaikaisesti uudistumaan, tehostamaan toimintaansa ja huolehtimaan siitä, etteivät palvelut heikkene. Arvoisa puhemies! Mittakaavasta kertoo se, että Kela maksoi vuonna 2025 etuuksia yhteensä 17,5 miljardia euroa. Kasvua edellisvuodesta oli 1,1 prosenttia. Kelan toimintakulut ja tuotot olivat 628,6 miljoonaa euroa, mikä vastasi noin kolmea prosenttia etuusrahastojen kokonaiskuluista. Moniin etuuksiin tehtiin vuoden aikana muutoksia. Samalla Kela valmistautui uusiin merkittäviin sosiaaliturvan uudistuksiin, kuten toimeentulotuen uudistukseen ja yleistukeen. Kaiken tämän keskellä on muistettava, kenelle Kela työtään tekee, eli asiakkaalle. Viime vuoden asiakastyytyväisyys kertoo monelta osin onnistumisesta. Palvelupisteiden asiakkaat antoivat palveluille keskimäärin arvosanan 9,1 asteikolla 0—10. Puhelinpalvelujen arvosana oli 9 ja puhelinajanvarauksen 9,3. Myös sähköisen asioinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Kelan verkkosivuilla asioitiin vuoden aikana kymmeniä miljoonia kertoja, OmaKelassa tunnistautuneena 47,1 miljoonaa kertaa ja OmaKannassa yli 40,6 miljoonaa kertaa. Hakemuksista jo 84 prosenttia toimitettiin sähköisesti. Digitalisaation edetessä on kuitenkin pidettävä huolta myös niistä ihmisistä, joille sähköinen asiointi on vaikeaa tai mahdotonta. Hyvän sosiaaliturvan tunnusmerkki on, että palvelu on saavutettavissa myös silloin, kun ihminen tarvitsee henkilökohtaisesti apua. Arvoisa puhemies! Viime vuosi oli Kelalle todella vaativa. Sosiaaliturva muuttui, talouteen kohdistui säästöpaineita, henkilöstömäärä pieneni, ja samanaikaisesti valmisteltiin suuria tietojärjestelmä- ja toimintatapauudistuksia. Lisäksi Kela joutui loppuvuodesta tosiaan tämän voimakkaan julkisen keskustelun keskelle. Tästä kokonaisuudesta huolimatta Kela pystyi hoitamaan perustehtävänsä hyvin, ja valtuutetut ovat olleet tyytyväisiä työhön. Valtuutettujen näkökulmasta tulevina vuosina on erityisen tärkeää varmistaa kolme asiaa: Kelan palvelujen saatavuus ja laatu, henkilöstön työhyvinvointi sekä suurten uudistusten hallittu ja taloudellisesti vastuullinen toteuttaminen. Säästöä ja tehokkuutta tarvitaan, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei Kelan perustehtävä vaarannu. Sosiaaliturvan toimeenpanon on oltava sujuvaa, oikeudenmukaista ja asiakkaalle ymmärrettävää. Kelan valtuutetut vahvistivat 28. huhtikuuta 2026 vuoden 2025 tilinpäätöksiä ja myönsivät Kelan hallitukselle vastuuvapauden. Kelan hoitaman sosiaaliturvan mittavista muutoksista, säästöistä ja toiminnan sopeuttamisesta huolimatta voidaan kokonaisuutena todeta, että Kela suoriutui tehtävistään vuonna 2025 erinomaisesti. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea Kelan henkilöstölle, joka on tehnyt työnsä vaativassa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Kiitos myös Kelan valtuutetuille työstänne ja koko meidän henkilöstölle tällä puolella. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty aivan erinomaista keskustelua ihmisoikeuksista, ja on hienoa huomata, että ne ovat asia, johon kaikki ovat todella syventyneet puolueesta huolimatta. Edustaja Rasinkangas käytti aivan erinomaisen ja kokemukseen pohjautuvan puheenvuoron turvallisesta oppimisympäristöstä ja koulukiusaamisesta. Ajattelin vielä ottaa sen vuoksi puheenvuoron muistuttaakseni, että koulukiusaamista ja väkivaltaa kokevat aivan erityisesti vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret. Yli puolet sateenkaarinuorista on kokenut syrjintää joko koulussa tai vapaa-ajalla. Kiusaaminen on usein systemaattista ja monimuotoista. Se on nimittelyä, ulkopuolelle jättämistä ja valheiden levittämistä. THL:n vuoden 25 kouluterveyskyselyn mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista noin joka viides joutuu koulukiusatuksi viikoittain ja osuus on kaksinkertainen verrattuna muihin nuoriin. Puhuttiin paljon myös siitä, mitä on tehty näiden epäkohtien korjaamiseksi. Ajattelen, että kaikki epäkohdat eivät suinkaan välttämättä edellytä lainsäädännöllistä muutosta, ja todella toivon, että jokainen pohtii, miten voi myös omalla toiminnallaan edistää yhteiskunnassa yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia. Oikeusasiamies kun toivoi myös palautetta, niin sanon nyt näin julkisesti, että tämä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen äänihän ei tämän kertomuksen kautta meille tänne eduskuntaan välity. Jos voisitte vaikka vielä tätä näkökulmaa meille kommentoida.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja hyvät edustajakollegat, näin ensi alkuun haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää alkanutta syysistuntokautta! Mielestäni on erittäin arvokasta, että pääsemme aloittamaan työmme tänään käsittelemällä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2025. Tässä kertomuksessa käsitellään totuttuun tapaan kymmentä keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Oikeastaan koko tämän raportin sisältö on luonteeltaan sellaista, että se tuottaa paitsi meille poliitikoille mutta myös valmistelusta vastaaville virkamiehille äärettömän arvokasta ja hyvää tietoa. Tässä kun selasin tätä raporttia todella ihan ajatuksella läpi, niin panin merkille, että kyllähän nämä keskeiset huolenaiheet ja puutteet palauttavat meidät monella tapaa aivan ydinkysymysten äärelle. Tässä sivuilla 110—115 kiinnitetään erityistä huomiota esimerkiksi puutteisiin vanhusten oloissa ja kohtelussa, terveydenhuollon palvelujen saavutettavuudessa, lastensuojelun toteutumisessa, vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa, koulutuksen yhdenvertaisuuden haasteisiin tai esimerkiksi oikeusprosessien keston toteutumisessa esiintyviin puutteisiin ja ongelmiin. No, tässä olisi paljonkin asioita, joihin erityisesti pureutua, mutta nostan esille nyt oikeastaan kolme. Ensiksi, tässä vanhusten oloja ja kohtelua käsittelevässä kokonaisuudessa todetaan aivan yksiselitteisen selkeästi, että viime vuonna havaittiin useita sellaisia tilanteita, joissa esimerkiksi asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ollut joko toteutunut tai oli selkeästi vaarantunut. Selkeästi tuodaan esille, että asiakkaiden hoivan tarpeisiin nähden riittämätön henkilöstömäärä, hoiva- ja hoitohenkilökunnan puute on ollut keskeinen tekijä, joka on laskenut nimenomaan esimerkiksi hoivakotien ja vanhusten saamien palvelujen laatua. Tässä yhteydessä on pakko kiteyttää edelleenkin se viesti, että kyllä kysymys on nimenomaan tällä hallituskaudella säädetystä laista, jolla ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitusta laskettiin. Tämä on asia, joka tässä raportissakin selkeästi tuodaan esille. Eräs semmoinen itseänikin hieman hätkäyttänyt lause liittyy siihen, että edes saattohoidon aikana henkilöstöä ei ole lisätty. Tiedämme varmasti, että siinä on taustalla ennen kaikkea paitsi osaavan hoitohenkilöstön saaminen myös ne taloudelliset haasteet, joiden kanssa tällä hetkellä hyvinvointialueilla painiskellaan. Lastensuojelun osalta kiinnitän huomiota siihen, että erityisesti kaikkein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidettaville lapsille ja nuorille ei ole aina saatavilla oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja. Tämä ongelma kytkeytyy erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, jotka kärsivät erityisen vakavista joko päihdeongelmista tai mielenterveysongelmista tai molemmista. Me ollaan todella paljon käsitelty tässäkin salissa kuluneiden kahden vuoden aikana pahenevaa päihde- ja huumeongelmaa Suomessa. Samalla olisi kyllä hyvä ymmärtää se, että näistä ongelmista kärsivät entistä useammin myös lapset ja nuoret. Samaan aikaan tiedämme, että päihde- ja mielenterveysongelmat usein kytkeytyvät yhteen, ja jos se on näin aikuisilla, niin se koskettaa myös lapsia. Äärimmäisen tärkeää on silloin huolehtia siitä, että nämä kaikkein vaikeimmin oirehtivat lapset ja nuoret saavat asianmukaista hoitoa silloin, kun he ovat sijoitettuina kodin ulkopuolelle. Sitten tässä kiinnitän vielä huomiota lopuksi siihen, että kun lapsen kodin ulkopuolelle tapahtunut sijoittaminen päättyy — puhutaan jälleenyhdistämisestä — niin se on aidosti asia, joka vaatii vielä tulevaisuudessa enemmän huomiota, koska nykyisellään sitä ei lähtökohtaisesti suunnitella. Totean vielä, kun täällä edustajakollega nosti esille myös tämän vieraannuttamisen, että se on tässä yhteiskunnassa ikävä kyllä aivan todellinen ilmiö ja myös sen tunnistamiseen meidän tulisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 nostaa esiin vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niitä ei pidä vähätellä. Samalla on kuitenkin syytä katsoa myös sitä, mitä näille ongelmille on tällä hallituskaudella jo tehty. Kertomuksessa todetaan, että monet ongelmat ovat rakenteellisia ja toistuvat vuodesta toiseen. Ne eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana, ja samaan aikaan on myös tällä hallituskaudella saatu tehtyä monia hyviä lainsäädäntömuutoksia, jotka helpottavat kertomuksessa esiin tuotujen puutteiden ratkaisua. Arvoisa puhemies! Nostan ensimmäisenä esiin koulut ja lapset. Olen itse toiminut koulupoliisina ja nähnyt käytännössä, mitä tapahtuu, kun koulun työrauha katoaa ja kiusaamiseen tai väkivaltaan ei puututa ajoissa. Turvallisen koulun pitää olla lapselle arkipäivää. Oikeusasiamies nostaa kertomuksessaan esiin puutteet turvallisessa opiskeluympäristössä, erityisesti kiusaamisen ja väkivallan. Tässä hallitus on vienyt asioita oikeaan suuntaan. Oppimisen tuen uudistus vahvistaa oppilaiden mahdollisuuksia saada apua ajoissa. Mobiililaitteiden käytön rajoittaminen puolestaan vahvistaa työrauhaa, vähentää kiusaamista, lisää turvallisuutta kouluissa sekä lisää sosiaalisia kontakteja. Tämän olen myös itse saanut huomata, kun olen lainsäädäntöuudistuksen jälkeen käynyt kotikaupungissani Oulussa kouluvierailuilla. Välituntien puheensorina on iloa korville, kun aiemmin saatettiin käytävällä istua tuppisuina älylaite kasvojen edessä. Positiivista palautetta tästä kännyköiden rajoittamisesta on tullut niin opettajilta kuin oppilailtakin. Myös peruskouluun tällä kaudella laitetut lisämiljoonat ovat tarpeen. Meidän pitää pystyä varmistamaan, että jokainen lapsi oppii perustaidot ja saa tarvitsemansa tuen. Jos koulussa ei opita lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eikä siellä ole työrauhaa, ongelmat näkyvät myöhemmin paljon suurempina. Perusopetusta vahvistamalla halutaan vähentää myös koulupudokkaitten määrää toisella asteella ja vahvistaa selviytymistä toisen asteen opinnoista. Haluan vielä lisätä lainsäädännöllisten korjausten ja peruskoulussa tehtävän työn lisäksi vanhempien vastuun ja velvollisuuden huolehtia lapsensa kasvatuksesta. Sitä ei voi ylikorostaa, koska kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, ei koululla tai viranomaisilla. Tätä tulee edelleen korostaa. Sosiaalista mediaa tänäkin kesänä seuranneena olen nähnyt eri poliisilaitosten viestejä ja kehotuksia vanhemmille: hakekaa lapsenne pois. Nämä nuoret ovat päihtymyksen vuoksi aiheuttaneet häiriötä ja olleet kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia on lastensuojelu. Oikeusasiamies nostaa esiin lastensuojelun resurssi- ja henkilöstöpulan. Tämä ongelma ei ole uusi. Siksi on hyvä, että hallitus on uudistanut ja uudistamassa myös lastensuojelulakia. Lastensuojelussa pitää päästä tilanteeseen, jossa lapsi saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, ja viranomaisilla on oltava tarvittavat oikeudet. Sijoitusyksiköt tarvitsevat myös työkaluja ja resursseja kasvatustyöhön. Viime vuosina on korostettu enemmän lasten oikeuksia. Koulupoliisina näin, kuinka tärkeää on poliisin ja koulun yhteistyö. Poliisin pitää päästä puuttumaan ongelmiin ajoissa. Tämä on myös lastensuojelua. Tarvitsemme riittävät ja selkeät toimivaltuudet. Ei voi olla niin, että viranomainen tietää ongelmista mutta kädet ovat sidotut. Tässäkin asiassa lainsäädäntö on viranomaisten välisen tiedonsiirron osalta edennyt tällä hallituskaudella. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa nostetaan esiin myös oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja muut oikeusturvan ongelmat. Riita-, rikos- ja hakemusprosessien sujuvoittaminen on tärkeää, ja on hyvä, että niitä on kehitetty. Oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, jos päätöstä joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Myös digitalisaatioon liittyvät ongelmat on syytä ottaa vakavasti. Sähköinen asiointi helpottaa ihmisten elämää, mutta se ei saa samalla sulkea osaa ihmisistä palveluiden ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, joiden tarpeet on syytä huomioida lainsäädännössä paremmin, kun digitalisaatio etenee. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa on paljon asioita, jotka vaativat edelleen työtä. Vanhustenhoito, terveyspalveluiden saatavuus, vankiloiden tilanne ja monet muut asiat on otettava vakavasti. Mutta yhtä tärkeää on tunnistaa se, mikä on jo mennyt eteenpäin. Tämä hallitus on monessa kertomuksessa esiin nostetussa asiassa jo tarttunut ongelmiin. Lastensuojelulakia on uudistettu, oppimisen tukea on vahvistettu, peruskouluun on lisätty resursseja, koulujen työrauhaa on parannettu, oikeusprosesseja on lähdetty sujuvoittamaan. Suunta on oikea, vaikka työtä on vielä paljon. Turvallinen koulu, toimiva lastensuojelu, inhimillinen vanhuus ja riittävät viranomaisten toimivaltuudet ovat asioita, joista ei ole varaa tinkiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen vuosittainen kertomus kuvaa sitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat täällä Suomessa. Suurimpien ongelmien lista on pysynyt melko samana jo vuodesta 2013 lähtien. Yksi listan kohdista on lastensuojelun epäkohdat. Kertomuksen mukaan lastensuojelun palveluiden laatua ovat heikentäneet yleinen voimavarojen puute ja pätevien työntekijöiden huono saatavuus. Myös monialaisten palveluiden järjestämisessä on ollut puutteita esimerkiksi sijaishuollon ja psykiatrisen hoidon välillä. Lapsille ei ole ollut saatavilla lastensuojelulaitoksia, joissa he voisivat saada tehokasta apua päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tällä kaudella onneksi tähän epäkohtaan nyt viimein puututaan. Lastensuojelulain uudistuksen ensimmäinen osa astuu voimaan nyt lokakuun alussa. Siinä lakiin lisätään viittaukset hybridiyksiköihin. Lisäksi yhteistoiminta-alueita ohjeistetaan perustamaan jokaisen yliopistosairaalan lähistölle vähintään yksi hybridilaitos, jonne yliopistosairaalan tulee tarjota psykiatrista palvelua ja tukea. Näiden laitosten perustamiseen on osoitettu tälle vuodelle puolen miljoonan valtionavustus. Arvoisa puhemies! Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli juuri näiden lastensuojelun piirissä olevien lasten perusoikeudet on saatava paremmalle tolalle täällä Suomessa. Sama koskee toki laitoshoidossa olevia vanhuksia ja vammaisia, joihin kohdistuvat epäkohdat ovat olleet oikeuskanslerin huolilistalla jo toistakymmentä vuotta. Erityiskiitos meidän perussuomalaiselle sosiaali- ja terveysministerille Wille Rydmanille sekä lastensuojelun välttämättömien korjausten edistämisestä että toimista, joita on vielä tällä kaudella tulossa myös vanhusten paremman hoivan turvaamiseksi esimerkiksi hoitajien kielitaitovaatimuksia kiristämällä ja luomalla järeämpiä työkaluja valvontaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensiksi on todettava, että on todella arvokasta, että eduskunnan syyskausi alkaa keskustelulla ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tämä oikeusasiamiehen kertomus antaa meille varsin kattavan kuvan ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ennen kaikkea tietysti yhteiskunnan epäkohdista. Samalla se antaa vakavan viestin, ja näistä on käytetty täällä ansiokkaita puheenvuoroja. Tartun minäkin nyt muutamaan. Suomessa lapsen oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti eikä lastensuojelu kykene kaikilta osin vastaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten tarpeisiin. Oikeusasiamies nostaa puutteet lasten oikeuksien toteutumisessa kymmenen merkittävimmän perus- ja ihmisoikeusongelman joukkoon Suomessa. Erityisen huolestuttavaa on, että lastensuojelun yleinen resurssipula, pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmat ja suuri henkilöstön vaihtuvuus heikentävät palvelujen laatua ja jatkuvuutta. Lapsen oikeuksien kannalta vakavimpia ongelmia ovat palvelujen yhteensovittamisen puutteet. Kertomuksesta käy hyvin ilmi, että lastensuojelun, lastenpsykiatrian, koulun ja muiden palvelujen yhteistyö ei toimi riittävällä tavalla. Seuraukset ovat raskaita. Lapsen oireilu voi pahentua, hoito viivästyä ja jopa jäädä kokonaan toteutumatta. Sen inhimillinen hinta on kova. Erityisen huolestuttava on kaikkein vaikeimmin oireilevien lasten tilanne. Oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteisestä palvelurakenteesta ovat puuttuneet vielä viime vuonna tarkoituksenmukaiset sijoituspaikat niille lapsille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti sekä vahvaa sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Näiden lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan riittävästi sen enempää lastenkodeissa kuin sairaaloissakaan. Myös sijaishuoltopaikoista on ollut puutetta. Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset voivat joutua odottamaan jopa kuukausia, ehkä jopa vuoden, päästäkseen heille soveltuvaan sijaishuoltoon tai erityisen huolenpidon jaksolle. Lastensuojelulakiin tämän kertomuksen jälkeen tehdyt muutokset eivät itsessään auta, jos hyvinvointialueiden resursseja ei turvata. Arvoisa puhemies! Huolta herättävää on myös se, että huostaan otettujen lasten yhteydenpitoa läheisiinsä rajoitetaan toisinaan ilman lain edellyttämiä menettelyjä ja että lasten oikeusturva ei aina toteudu päätöksenteossa. Lapsille ei aina ole esimerkiksi laadittu asiakassuunnitelmia, päätöksiä on jätetty tekemättä, tai niitä on perusteltu puutteellisesti. Oikeusasiamies korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän keskeistä merkitystä. Sijoitettu lapsi tarvitsee aikuisen, joka tuntee hänen tilanteensa, valvoo hänen etuaan ja kuulee häntä, ja lapsen tulee tietää oikeuksistaan esimerkiksi tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti. Lapsen oikeuksien toteutuminen ei saa riippua asuinpaikasta, palvelujärjestelmän sattumanvaraisuudesta tai hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, riittävään suojeluun, oikea-aikaiseen hoitoon ja aidosti toimiviin palveluihin — ja varsinkin silloin, kun yhteiskunta on ottanut lapsen huostaan. Tämä kertomus osoittaa, että lastensuojelu tarvitsee lisää koulutettuja työntekijöitä, parempaa yhteistyötä palvelujen välillä ja riittäviä resursseja. Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että myös vanhustenhuollossa on vakavia puutteita. Täällä onkin käytetty siitä aivan erinomaisia puheenvuoroja, ja on selvää, että henkilöstömitoituksen alentaminen viime vuoden alussa on heikentänyt monin paikoin hoidon laatua. Se on lisännyt henkilöstön kuormitusta ja vaarantanut iäkkäiden ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Useissa hoivayksiköissä henkilöstön määrää vähennettiin suoraan lain sallimaan minimiin ilman, että asukkaiden todellista hoidon ja avun tarvetta arvioitiin uudelleen. Asukkaat siis olivat samoja, mutta heidän toimintakykynsä ei ollut parantunut, ja silti henkilöstöä oli vähemmän. Tämä on vastoin vanhuspalvelulain perusajatusta, jonka mukaan henkilöstömitoituksen tulee perustua asukkaiden tarpeisiin. Hoitajat kertovat, ettei aika riitä aina edes perushoitoon. Asukkaiden ulkoilu, viriketoiminta ja inhimillinen kohtaaminen ovat vähentyneet. Joissakin tilanteissa henkilökuntaa ei ollut riittävästi auttamaan asukkaita edes vuoteesta ylös päivän aikana. Henkilöstön vähäisyys voi johtaa myös tarpeettomaan rajoittamiseen ja itsemääräämisoikeuden kaventumiseen. Mitoituksissa ei ole kyse henkilöstöpolitiikasta tai taloudesta vaan ihmisarvosta ja perusoikeuksista. Oikeusasiamies muistuttaa, että riittämätön henkilöstö vaarantaa vanhusten turvallisuutta sekä heidän oikeutensa laadultaan hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Suomessa jokaisella ikääntyneellä ihmisellä on oikeus huolenpitoon, turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen, niin ikäihmisillä kuin lapsilla. Siksi oikeusasiamiehen havaintoihin on suhtauduttava suurella vakavuudella. Hoitajamitoituksen vaikutuksia on arvioitava avoimesti ja suuntaa korjattava niin, että perusoikeudet toteutuvat koko maassa. Meille kansanedustajille tämä kertomus on arvokas kuvaus näistä epäkohdista, joihin meidän tässä talossa ja aivan erityisesti nyt tietysti tänään alkavassa budjettiriihessä on tartuttava.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Hoskonen on oikeassa siinä, että eduskunnan on tärkeää kiinnittää huomiota niin tässä kysymyksessä kuin muissakin eri vähemmistöjä koskevissa kysymyksissä siihen, että myös ne vähemmistön sisällä olevat, vähemmistöön jäävät äänet tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi, niin kuin kaltaisessamme oikeusvaltiossa ja liberaalissa demokratiassa kuuluu olla. Nyt laki on kuitenkin tämän eduskunnan toimesta säädetty tällaiseksi. Laki on laki, ja sen mukaan on mentävä. Siksi, arvoisa puhemies, haluan vielä korostaa sitä, että kun lailla vahvistettiin saamelaiskäräjien asemaa, saamelaiskäräjät näkee erittäin keskeiseksi kielen ja koulutuksen — ja se on hyvin ymmärrettävää tietysti, että saamen kielten tulevaisuuden kannalta nämä ovat niitä kriittisiä kysymyksiä — niin kyllä Suomen valtiovallan on nyt olennaista ja välttämätöntä investoida koulutukseen niin, että nuorilla on mahdollisuus saada koulutusta ja työtä siellä omalla kotiseudullaan ja että saamenkielisiin palveluihin on tulevaisuudessa riittävästi saamen kielen puhujia. Tämä ei koske ainoastaan sitä, että saadaan saamenkielisiä varhaiskasvatuksen opettajia, luokanopettajia, erityisopettajia, vaan tarvitaan myös esimerkiksi oppimateriaaleja ja niin edelleen. Tämän vuoksi esimerkiksi Lapin yliopiston resursointi, jotta nimenomaan Lapissa annetaan tätä yliopistotason koulutusta, niin että näitä saamenkielisiä osaajia on riittävästi tulevaisuudessakin, on aivan olennainen kysymys. Sieltä saamelaisten kotiseutualueelta kotoisin olevat nuoret ovat siinä mielessä nuoria kuin kaikki muutkin, että kun opintoihin lähdetään, niin mitä kauemmas lähdetään, sen todennäköisempää usein on, että ei enää palata sinne kotiseutualueelle. Siksi se, että Lappiin ja Lapin yliopistoon valtiovalta nyt voimakkaasti panostaa, on tietysti aivan kriittinen kysymys sen kannalta, että nämä tämän lain velvoitteet pystytään nyt ja tulevaisuudessa täyttämään. Tämä on ehkä sellainen kaikkein keskeisin kysymys, kun kyse kuitenkin on kulttuuri-itsehallinnosta, jossa lainkin mukaan siinä saamelaisuuden määritelmässä kielellä on se aivan keskeinen rooli, ja siihen panostetaan nimenomaan koulutuksen kautta tuolla pohjoisessa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtaisempi nosto aloituspuheenvuoroni jälkeen. Yksi on se, että kun tässä uudessa saamelaiskäräjälaissa on lisätty näitä saamelaiskäräjien tehtäviä mutta kuitenkaan resurssit eivät ole pysyneet sen mukana, niin on selvää, että jos kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat varat eivät ole riittävät, niin myös koko kulttuuri-itsehallinto voi silloin vaarantua. Tietenkin me elämme haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joudumme tekemään tässä valtakunnassa lähivuosina menosopeutuksia ja sopeutusta ylipäänsä, mutta ajattelen kuitenkin, että kun kyse on valtion budjetissa suhteellisesti melko pienistä rahoista, niin tällaisten asioiden turvaaminen tulevaisuutta ajatellen olisi äärimmäisen tärkeää, niin että varmistamme sen, että kulttuuri-itsehallinto ja oikeudet toteutuvat tai eivät ainakaan jää resursseista kiinni. Toinen asia on saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueella. Tiedämme, että erityisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt merkittävästi poronhoitoon jopa Ylä-Lapissa asti, ja se haaste tulee tietenkin vain lisääntymään tulevina vuosina. On tärkeää pystyä tekemään tässä, yhteistyössä saamelaiskäräjien ja Suomen valtion kanssa, sellaista ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaa, että meidän luonto pystyy parhaalla tavalla sopeutumaan tähän kuumenemisen aiheuttamaan poronhoidon vaikeutumiseen, mutta myöskin niin, että saamelaisten poronhoito voi jollakin tavalla jatkua myös uudessa tilanteessa. Lisäksi ehkä tässä edustaja Auttokin viittasi näihin monenlaisiin hankkeisiin, mitä Lapissa ja saamelaisten kotiseutualueella on käynnissä, ja on syytä todella tiedostaa, että ne voivat olla ristiriidassa saamelaisten oman näkemyksen kanssa siitä, mitä kotiseutualueella, niin sanotuilla perinteisillä saamelaisten mailla, pitäisi voida tapahtua. Esimerkiksi kaivosteollisuus, tuulivoima, energiahankkeet ylipäänsä voivat olla räikeässäkin ristiriidassa poronhoidon kanssa, joten tässäkin on oltava herkkänä ja tarkkana ja tiedettävä, mitä tapahtuu. Kolmanneksi vielä sanon näistä saamenkielisistä palveluista, jotka eivät nykyisin toteudu yhdenvertaisesti. Suuri haaste on tietenkin se, että saamelaisten asuinkunnat ovat hyvin hajanaiset, mutta ajattelisin, että meillä on kuitenkin siinä mahdollisuuksia korjata tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki on aikaisemmin ollut semmoinen tuki, jonka avulla on myös saamen kieltä jo taitavia ihmisiä pystytty kouluttamaan aloille, tai ihmisille on myös opetettu saamen kieltä sitä kautta. Tietooni on tullut myöskin, että usein edes työnantajat, vaikka sote-puolella, [Puhemies koputtaa] eivät tunnista saamenkielisiä ammattilaisia, jotta heitä voitaisiin ohjata näihin tehtäviin, missä saamenkielisille palveluille olisi tarve. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä nykyinen eduskunta on säätänyt Suomeen uuden saamelaiskäräjälain, ja nyt tämä uuden lain mukainen saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 onkin ensimmäinen tämän uuden lain mukainen kertomus, joka eduskunnan käsittelyyn tulee. Tämä saamelaiskäräjien kertomus eduskunnalle on laaja ja varmasti tärkeä katsaus siitä, miten saamelaiskäräjät näkevät saamelaisten aseman Suomessa. Kaiken kaikkiaanhan tämä lakiuudistus oli varsin merkittävä kokonaisuus. Sitä on monien hallitusten aikana tehty, ja nyt sitten tämän pääministeri Orpon hallituksen aikana se viimein tehtiin tavalla, joka myös saamelaiskäräjiä tyydytti. Lakiuudistuksen ympärillä on käyty tietysti kiivasta keskustelua siitä, onko uusi laki lopulta saamelaistenkaan etu siinä mielessä, että se pystyy parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan perustuslain tarkoittaman kulttuuri-itsehallinnon, jossa tärkeää on tietysti se, että kielet ja kulttuuri säilyvät tuleville sukupolville. Tässä mielessä on tietysti erittäin tärkeää tarkastella sitä, millä tavoin Lapissa, joka eittämättä tällä hetkellä on Suomen kasvumaakuntien ehdoton kärki — kun tuossa viime viikolla julkaistiin liikevaihtojen kasvuluvut pk-yritysten osalta, niin Lappihan oli siinä maakunnittaisessa vertailussa aivan omilla luvuillaan — onnistutaan sitten kanavoimaan tämä myönteinen talouskehitys Lapissa sellaiseksi kestäväksi kasvuksi, että se todella hyödyttää myös saamelaisten kotiseutualuetta ja koko laajaa Lapinmaata niin, että se mahdollistaa sen, että saamenkielisiä lapsia olisi mahdollisimman paljon niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin sitten myös jatkamassa perinteisiä elinkeinoja ja siirtämässä kieltä ja kulttuuria taas edelleen tuleville sukupolville siellä Lapin selkosilla. Tässä mielessä, kun saamelaiskäräjät ovat saaneet uuden lainsäädännön myötä merkittävää toimivaltaa ja selvästi myös tässä kertomuksessa huomaamme, että tulevat tuota toimivaltaansa käyttämään, on sitten eduskunnan käsissä, kuinka hyvin näihin tarpeisiin vastataan. Toivottavasti vastataan siltä osin kuin siellä paljon erilaisia perusteltuja toiveita on. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että esimerkiksi tämä elinkeinojen kehittyminen tuo myös niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä ole asioista samaa mieltä saamelaiskäräjien kanssa, niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä edes ole edustettuina saamelaiskäräjillä, ja muulle alueen paikalliselle väestölle yhtä lailla mahdollisuuden harjoittaa perustuslain turvaamia oikeuksiaan, kuten vaikkapa elinkeinovapautta. Lapin elinkeinojen kehitys kuitenkin vaikuttaa olevan tällä hetkellä koko isänmaan kannalta tärkeä kysymys. Sieltä tulee sellaisia vientituloja, joita Suomi nyt tällä hetkellä kipeästi kaipaa. Tässä mielessä siis on tärkeää, että kun saamelaiskäräjien rooli on vahvistunut, nyt koko eduskunta sitten mahdollisimman hyvin ja laajasti perehtyy siihen työhön, jota saamelaiskäräjät tekevät. Muun muassa tähän kertomukseen liittyen nyt sitten on kiitettävää, että täällä salissakin on nyt monia kollegoja aiheesta keskustelemassa. Arvoisa puhemies! Ehkä aivan viimeisenä konkreettisena asiana tähän keskusteluun nostaisin esille turvallisuuden, joka tietenkin tällä hetkellä on koko Euroopankin kohtaloa määrittävä kysymys tilanteessa, jossa sota Euroopassa jatkuu ja yleinen turvallisuustilanne maanosassamme on heikentynyt. Suomenkin turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti. Toki meidän osalta voidaan myös nähdä positiivisia kehityskulkuja, kun olemme nyt sotilaallisesti liittoutuneita. Puolustusvoimien toiminta, harjoitukset, infrastruktuuri ja kansainvälinen yhteistyö kaiken kaikkiaan tulevat lisääntymään tuolla pohjoisessa, ja on hirveän tärkeää, että eduskunta kiinnittää myös huomiota siihen, että tähän toimintaan liittyen kaikki menisi niin saamelaiskäräjien näkökulmasta kuin paikallisten ihmisten näkökulmasta muutenkin mahdollisimman kestävästi. Turvallisuuden vahvistaminen Lapissa on koko Suomen etu, ja samoin on pohjoisen ihmisten etu, että Suomen puolustus on mahdollisimman vahvaa. Arvoisa puhemies! Tässä joitakin ajatuksia näin keskustelun avaukseksi.

Arvoisa puhemies! Olemme siinä mielessä historiallisen hetken äärellä, että tämä saamelaiskäräjien kertomus on nyt ensimmäistä kertaa täällä eduskunnassa lähetekeskustelussa. Tämä kertomus arvioi saamelaisten itsehallinnon, perus- ja ihmisoikeuksien, kielellisten oikeuksien, perinteisten elinkeinojen sekä palveluiden ja kulttuurin tilaa vuonna 2025. Tietenkin merkittävä muutos, mikä saamelaisten osalta on tapahtunut, minkä me täällä salissa olemme toteuttaneet, on se, että pitkään odotettu uudistus saamelaiskäräjälain osalta on saatu maaliin ja se on voimaantullut elokuussa 2025 eli tämän kertomuksen vuonna. Tästä kertomuksesta selviää se, että saamelaiskäräjät pitää tätä uudistusta tärkeänä edistysaskeleena mutta katsoo silti, etteivät saamelaisten itsehallinnon tosiasialliset edellytykset edelleenkään toteudu täysimääräisesti, ja siitä on meidän hyvä eduskunnassa todella olla tietoisia. Tämän kertomuksen mukaan yksi läpileikkaavista ongelmista on ero lainsäädännössä tunnustettujen oikeuksien ja niiden käytännön toteuttamisen välillä. Keskeisiä ongelmia ovat saamelaiskäräjien aliresursointi sekä saamenkielisten palveluiden ja henkilöstön puute sekä viranomaisten vaihtelevat neuvottelukäytännöt sekä puutteet saamelaisten oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Saamelaiskäräjät esittää tässä kertomuksessa laajan joukon toimenpiteitä, mitä me voisimme toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa saamelaiskäräjien pysyvän rahoituksen turvaaminen, saamen kielilain uudistaminen, rahoituksen vahvistaminen saamen kielten etäopetukseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle, saamelaisten sote- ja koulutuspalveluiden vahvistaminen, saamelaisen poronhoidon erityisaseman tunnustaminen sekä saamelaisten oikeuksien nykyistä vahvempi huomioiminen maankäytössä ja ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Meillä eduskunnallahan on tietenkin vastuu huolehtia siitä, että perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeuksissa turvatut saamelaisten oikeudet myös käytännössä toteutuvat. Se edellyttää meiltä lainsäädännön toimeenpanon aktiivista seurantaa, riittäviä ja ennakoitavia resursseja sekä saamelaisten itsehallinnon johdonmukaista kunnioittamista kaikessa julkisessa päätöksenteossa. — Ehkä muutamia asioita nostan vielä tässä keskustelussa erikseen esille yksityiskohtaisemmin.

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnan oikeusasiamiehelle kattavasta kertomuksesta. Kertomus vuodelta 2025 on tärkeä muistutus siitä, mitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen tarkoittaa käytännössä. Kertomuksessa toistuu yksi hyvin vakava viesti: ihmisen oikeudet eivät saa jäädä järjestelmän ongelmien, kiireen, henkilöstövajeen tai hallinnollisten prosessien jalkoihin. Oikeusasiamiehen ratkaisuissa on kyse hyvin konkreettisista asioista: lapsesta, joka jää ilman hänelle kuuluvaa tukihenkilöä, vanhuksesta, joka joutuu odottamaan tarvitsemaansa palvelua, vammaisesta ihmisestä, jonka henkilökohtaista apua ei järjestetä päätöksen mukaisesti, ihmisestä, jonka apuvälineen saaminen viivästyy kohtuuttomasti. Kaikkiaan pysäyttävimmillään kyse on aivan perustavanlaatuisista asioista, oikeudesta päästä vessaan silloin, kun siihen on tarve, oikeudesta saada hoitoa ja huolenpitoa ihmisarvoa kunnioittaen, oikeudesta koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen. Oikeusasiamies joutui kertomusvuonna huomauttamaan hyvinvointialueita toistuvasti siitä, että hakemusten käsittely oli viivästynyt. Joissakin tapauksissa hakemusta ei oltu toimitettu edes oikean tahon käsiteltäväksi. Lisäksi oikaisuvaatimuksia oli käsitelty kuukausia, vaikka ne olisi pitänyt käsitellä kiireellisinä. Silloin kun päätöksessä on kyse esimerkiksi henkilökohtaisesta avusta, tukihenkilöstä, asumispalvelusta tai välttämättömästä hoidosta, jokainen odotuspäivä voi tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty elämään normaalia elämää: käymään koulua, opiskelemaan, tekemään työtä tai osallistumaan yhteiskuntaan. Meidän on pidettävä kiinni periaatteesta, että ihmisen elämä ei voi odottaa järjestelmän korjaamista. Arvoisa puhemies! Toinen kertomuksesta nouseva tärkeä asia on päätöksen antaminen ja siitä tiedottaminen. Jos ihminen ei saa hakemaansa palvelua, hänellä pitää olla oikeus tietää, miksi. Jos palvelua myönnetään vähemmän kuin on haettu, siitä on tehtävä asianmukainen ja muutoksenhakukelpoinen päätös. Tämä ei ole turhaa byrokratiaa, se on oikeusturvaa. Ihmisen on saatava tietää, mihin päätös perustuu ja millä tavalla siihen voi hakea muutosta. Hänen pitää myös tulla kuulluksi, ja hänen näkemyksensä pitää ottaa tosissaan. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kyse on lapsista, vammaisista henkilöistä tai ikääntyneistä ihmisistä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa on myös tapauksia, joissa ihmisen fyysistä koskemattomuutta ja yksityisyyttä on loukattu tavalla, jota ei voi hyväksyä. Kehitysvammaisen henkilön henkilöntarkastuksessa on edellytetty riisuutumista tavalla, joka ei ole perustunut lakiin. Psykiatrisen potilaan sitomista on jatkettu tilanteessa, jossa se ei enää ole ollut välttämätöntä. Näissä tilanteissa meidän on muistettava yksi asia: ihmisarvo ei riipu ihmisen toimintakyvystä. Se ei riipu siitä, tarvitseeko ihminen paljon apua. Se ei riipu siitä, onko hän muistisairas, kehitysvammainen, psykiatrisessa hoidossa tai täysin muiden ihmisten avun varassa. Juuri silloin, kun ihminen on kaikkein riippuvaisin muiden avusta, meidän velvollisuutemme kohdella häntä kunnioittavasti on kaikkein suurin. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomusta ei pidä lukea vain luettelona virheistä. Se pitää nähdä myös työkaluna muutokseen. Meidän on kysyttävä jokaisen tällaisen ratkaisun kohdalla, mitä tästä opitaan ja mitä muutetaan, jotta sama ei tapahdu uudelleen. Tarvitsemme toimivat prosessit, riittävän henkilöstön, selkeän vastuunjaon ja ennen kaikkea toimintakulttuurin, jossa asiakas ei joudu toistuvasti taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Tarvitsemme myös aidosti ihmisiä kuulevaa päätöksentekoa. Vammaisten ihmisten ja heidän järjestöjensä osallistuminen palveluiden suunnitteluun ei voi olla muodollinen kuulemistilaisuus, joka järjestetään sen jälkeen, kun päätökset ovat käytännössä jo tehty. Ihmistä itseään pitää kuunnella silloin, kun hänen elämästään ja tarvitsemistaan palveluista päätetään. Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mittari ei lopulta ole se, kuinka hyvin pärjää henkilö, joka pystyy pitämään puolensa. Mittari on se, miten kohtelemme ihmistä silloin, kun hän tarvitsee muiden apua. Näissä tilanteissa meidän on pystyttävä takaamaan sekä lainmukaiset palvelut että ihmisarvoinen kohtelu. Meidän tehtävämme täällä eduskunnassa on huolehtia siitä, että oikeudet eivät jää kauniiksi kirjauksiksi lakiin. Niiden pitää toteutua ihmisen arjessa oikea-aikaisesti, yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Seitsemän tuntia ja 40 minuuttia olen odottanut, ja kun nyt sain puheenvuoron, niin aion tämän myös käyttää. 12 tuntia 40 minuuttia sitten lähdin Saimaan rannalta tänne tärkeään keskusteluun. Tässä keskustelussa ei todellakaan ole kysymys siitä, etteikö Suomi tarvitsisi kulttuuri- ja urheilutapahtuma-areenoita. Niitä todella tarvitsemme ja tapahtuma-alaa, luovaa alaa ja niiden vauhdittamista. Näkisin myös niin, että kyse ei ole myöskään viestintäongelmasta. Ehkä tässä ongelma on se, että tästä on hieman vaikea viestiä sillä tavalla, että prosessi ja päätöksenteko olisivat olleet onnistuneita. Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salminen on todennut, että kun vakiintuneita menettelytapoja ei julkisissa rahoitusprosesseissa käytetä, korruption vaara kasvaa. Salminen on myös todennut, että kun päätökset tehdään pienessä piirissä vahvojen henkilökohtaisten suhteiden varassa ja dokumentaatio puuttuu, kyseessä on varoitusmerkki korruptiosta. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeessa vakiintuneita menettelytapoja ei noudatettu. Hanke tuli puheenjohtajien pöytään suoraan ilman ministeriöiden valmisteluja, mikä toki on yllättänyt muiden areenahankkeiden valmistelijat. Päätös tehtiin siitäkin huolimatta, että valtiovarainministeriön taustapapereista löytyy, ettei hanketta voi edistää, koska ei ole vertailuja muihin hankkeisiin eikä riittäviä vaikutusarvioita. Päätös on tehty puheenjohtajapöydässä, jossa eivät esimerkiksi kyseisten alojen ministerit ole istuneet. Ja vaikka kerrotte nyt, ettei asiassa ole mitään salailtavaa, kaikki on avoimesti tiedossa, niin yritän silti nyt tässä esittää uuden kysymyksen. En tiedä, onnistunko. Se voi olla vähän vaikeaa. [Petteri Orpo: Kokeillaan!] — Kokeillaan. Eli meillä on tiedossa, että tästä Garden-hankkeesta on olemassa lyhyt PowerPoint-esitys. Kuulisin mielelläni, onko todella ainut hakemus Garden-hankkeesta juurikin tämä PowerPoint, joka on tiedossa, vai onko jotakin muuta. Nimittäin juurikin kuulimme hyvän selvennyksen ministeri Poutalalta näistä normaaleista toimintatavoista eli liikuntapaikkarakentamisesta, jossa jokaiseen liikuntapaikkarakentamisen hakemukseen on kuvattava muun muassa tavoitteet, tarve alueelle, käyttäjäryhmät ja käyttöastearvio, kustannusarvio, rahoitussuunnitelma, toteutusaikataulu, omistus- ja hallintamalli, esteettömyys ja saavutettavuus ja niin edelleen ja niin edelleen. On aivan selvää, että minkään kaupungin esimerkiksi uimahallin valtionapuhakemus ei lyhyeen PowerPointiin mahdu, vaikka siinä puhutaan korkeintaan ihan miljoonasta tai muutamasta miljoonasta, joka on silloin jo iso liikuntapaikkatuki meidän valtiolla. Tässä kyseessä oli kuitenkin 35 miljoonan myöntö. Gardenista tehtiin ehdollinen päätös, eli hallitus toimii tässäkin eri tavalla kuin normaaleissa käytäntömalleissa. Yleensähän hankkeen täytyy olla arvioitavassa kunnossa ennen kuin siitä päätetään mitään, ja nyt tehtiin päinvastoin. Olette, pääministeri Orpo, sanonut, että ymmärrätte, että tämä ei oikeasti näytä hyvältä. Ymmärrättekö kansalaisten näkökulmasta, että edellä kuvatun perusteella syntyy vaikutelma erityiskohtelusta, Garden-hankkeen taustalla kun on useita kokoomuslaisia vaikuttajia ja vaalirahoittajia? [Ben Zyskowicz: Kuten?] Arvoisa puhemies! Meillähän on hyvät käytänteet ja vakiintuneet mallit, joiden avulla näitä isoja hankkeita, myös tapahtuma-alan areenahankkeita, voitaisiin käsitellä. Hallitus ei ole suoraan sanonut, että prosessissa olisi tapahtunut virhe. Olette, arvon ministerit, puhuneet normaalista toimintatavasta, mutta jokin on kuitenkin viikossa muuttunut, koska nyt pääsen kiittämään teitä, hyvä hallitus, että näitten viikkojen myllytyksen jälkeen aiotte vertailla suomalaisia areenahankkeita, niiden vaikutuksia, taloudellisia menestysmahdollisuuksia, selvästikin tuoda mahdollisuuden sitten seuraavalle hallitukselle tehdä päätöksiä hyvien menettelytapojen ja avoimen ja demokraattisen prosessin kautta. Mutta tämä kaikki olisi pitänyt tehdä jo ennen Garden Helsinki -päätöstä. Arvoisa puhemies! Suomi on hyvä maa. Olemme avoin, meillä on hyvä hallinto, ja maassamme pyritään oikeudenmukaisuuteen. Näistä kolmesta mikään ei säily, jos niistä ei pidetä huolta. Siksi tämä keskustelu on äärimmäisen arvokas ja tarpeellinen, ja kiitän tästä puhemiestä, hallitusta ja koko eduskuntaa. [Ben Zyskowicz: Oli aika rakentava puhe!]

Arvoisa puhemies! Kun viime viikolla julkisuuteen tuli tieto siitä, että eduskunta kutsutaan koolle kesken kesätauon käsittelemään Garden Helsinki -hanketta, kävi nopeasti selväksi, kuinka tarkasti kansalaiset ovat tätä asiaa seuranneet. En muista viime päiviltä juurikaan sellaista kohtaamista kaupassa, torilla tai tapahtumissa omassa vaalipiirissäni, jossa tämä asia ei olisi noussut esiin. Lähes jokainen halusi myös antaa evästystä tätä keskustelua varten, ja erityisesti pääministerille. Minulle sanottiin, että kerro pääministerille, ettei tässä ole kysymys yhdestä rahasummasta. Kerro pääministerille, ettei tässä ole kysymys siitä, tarvitaanko sitä Garden-hallia vai ei. Kerro pääministerille, että tässä on kysymys avoimesta ja reilusta päätöksenteosta. Kerro pääministerille, että tässä on kysymys luottamuksesta. Kansalaisten tuohtumus on tosiaan koskenut luottamusta, avoimuutta ja päätöksenteon tasapuolisuutta. Tämän vuoksi olen kuunnellut hieman hämmästyneenä tämän päivän keskustelua. Täällä salissa on kuultu hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroissa paljon spinnausta, huomion siirtämistä muihin asioihin, edellisen hallituksen syyttelyä ja oppositioon kohdistuvaa arvostelua. En usko, että kansalaiset odottivat tällaista keskustelua. He odottivat saavansa vastauksia siihen, mitä tässä hankkeessa on tapahtunut ja mitä tästä prosessista on otettu opiksi. Arvoisa puhemies! Kansalaiset eivät odota virheettömyyttä, mutta he odottavat kykyä tunnistaa virheet, oppia niistä ja korjata toimintaa. He odottavat vastuun kantamista. Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää edelleen tarkastelevan tätä ensisijaisesti yksittäisenä hankkeena. Kansalaisten näkökulmasta kysymys on tosiaan kuitenkin paljon laajempi. Kysymys on siitä, voivatko ihmiset luottaa siihen, että kaikkia hankkeita arvioidaan samoilla perusteilla, että vaikuttamistoiminta on avointa ja että päätöksenteko kestää aina päivänvalon. Arvoisa puhemies! Suomea pidetään syystäkin yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista. Sitä ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. Sen perustana ovat hyvä hallinto, avoin päätöksenteko, läpinäkyvyys ja vahva luottamus instituutioihin. Hallitus on hyväksynyt vuonna 2025 kansallisen korruptionvastaisen strategian ja toimenpideohjelman. Strategiassa todetaan, että Suomessa korruptio ilmenee usein rakenteellisina ja vaikeasti tunnistettavina ilmiöinä, kuten suosimisena, eturistiriitoina, epävirallisena vaikuttamisena ja hyvä veli -verkostoina. Riskialueiksi tunnistetaan muun muassa poliittinen päätöksenteko, julkiset hankinnat, rakennusala, maankäyttö ja kaavoitus sekä puolue- ja vaalirahoitus. Tämän pohjalta tässä hallituksen hyväksymässä paperissa on ehdotettu 47:ää eri toimenpidettä tämän järjestelmän kehittämiseksi ja pelisääntöjen selventämiseksi. Korruptionvastaisen työn keskeisiksi tavoitteiksi on mainittu muun muassa korruptiotietoisuuden lisääminen, tutkimuksen vahvistaminen tähän aiheeseen liittyen, kansallisen korruptiotilannekuvan tuottaminen sekä koulutuksen lisääminen. Tämän vuoden toukokuussa julkaistun ensimmäisen kansallisen korruptiotilannekuvan mukaan kansalaiset pitävät merkittävimpinä ongelmina avoimuuden puutetta, esteellisyyttä, suosintaa ja epäeettisiä verkostoja. Haluankin nyt esittää kysymyksen: onko hallitus sitoutunut vahvasti tämän oman korruptionvastaisen strategiansa toteuttamiseen, ja onko se vauhdittamassa näitten toimenpiteitten toteutumista? Tämän päivän keskustelun perusteella näyttää siltä, että suurimmat puutteet näyttävät tosiaan liittyvän korruptiotietoisuuteen ja kykyyn tunnistaa niitä ilmiöitä, joita myös hallituksen omassa korruptiontorjuntastrategiassa kuvataan. Mikäli korruptio ymmärretään vain lahjuksiksi tai rikolliseksi toiminnaksi, jää suuri osa suomalaisen järjestelmän haasteista tunnistamatta. Suomalaisen korruption torjuntatyössä on todettu, että suomalaisen korruption riskit ovat usein rakenteellisia ja vaikeasti tunnistettavia. Garden-prosessi herättää kysymyksen siitä, onko hallituksella ollut riittävä kyky tunnistaa näitä avoimuuteen, vaikuttamistoimintaan, eturistiriitoihin ja hyvä veli -verkostoihin liittyviä riskejä. Sitten muutama ehdotus tämän tilanteen korjaamiseksi ja luottamuksen vahvistamiseksi: Ehdotan, että hallitus voisi nyt päättää vauhdittaa näiden kansallisen korruption torjuntastrategian ja toimenpideohjelman tavoitteiden toteuttamista. Ehdotan myös, että hallituksen ministereille ja erityisavustajille järjestetään koulutusta korruption torjunnasta, avoimuudesta, sidonnaisuuksista ja rakenteellisen korruption tunnistamisesta. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että hallitus myös raportoisi eduskunnalle tämän korruptiontorjuntatyön etenemisestä ja toimenpiteiden toteuttamisesta. Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tänään jättäneet Inka Hopsun johdolla lakialoitteen, jolla vaalirahoituksen ennakkoilmoituksesta tehdään pakollinen. Toivon tuolle aloitteelle vahvaa tukea tästä salista. Toivon, että tulevaisuudessa tämä nykyinen päivämäärä, 21. heinäkuuta 2026, tullaan muistamaan suomalaisen avoimuuskeskustelun merkkipaaluna. Kyse on kansalaisten luottamuksesta siihen, että päätöksenteko on avointa, läpinäkyvää ja pelisäännöt kaikille samanlaiset. Luottamus palautetaan avoimuudella, tehtyjen virheiden tunnistamisella ja toimintatapojen aidoilla muutoksilla.

Arvoisa herra puhemies! Olemme kokoontuneet näin heinäkuussa vakavan asian ääreen. Kiitän puhemiestä, että hän kutsui eduskunnan koolle keskustelemaan Garden Helsingin valtiontuesta, ja pääministeriä kiitän tästä tiedonannosta. SDP on ollut muun opposition kanssa eturintamassa vaatimassa selvitystä hallitukselta 35 miljoonan euron valtiontuesta ja pääministeri Orpon roolista tuen myöntämisessä. Kokoomus omassa ryhmäpuheenvuorossaan yritti silmänkääntötemppua. Helsinki varmasti koko maan veturina tarvitsee hallinsa, ja sen tarpeellisuutta ei kiistetä. Emme kuitenkaan tulleet tänään tänne keskustelemaan hallihankkeen tarpeellisuudesta vaan salailusta valtiontuen ympärillä. Erikoista on ollut se, että tämän hankkeen ympärillä on vallinnut radiohiljaisuus. Vaikka tavallisesti poliitikot yrittävät kerätä irtopisteitä edistämistään hankkeista, ei tälle hankkeelle ei tahtonut löytyä äitiä tai isää, vaan vaikenemisen muuri nousi kuin seinä vastaan eikä kukaan halunnut tunnustaa omistajuutta asiaan. Kun veronmaksajien rahoja käytetään ylipäänsä yhtään mihinkään, tulee päätöksenteon olla läpinäkyvää ja avointa ja hakuprosessien kunnossa ja kaikkien tiedossa tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Asiat ovat politiikassa usein sitä, miltä ne näyttävät. Samaan aikaan kun liikuntapaikoilta on valtakunnassa leikattu, yhdelle hankkeelle löytyi rahaa kymmeniä miljoonia euroja ohituskaistalta, kun vähän runtataan ja junaillaan. Asiat yleensä etenevät virkavalmistelun kautta poliittiseen päätöksentekoon, mutta tässä tehtiin päinvastoin. Pääministeri Orpon sanoin tehtiin poliittinen linjaus ja asia lähti sitten virkavalmisteluun. Kun tätä hanketta ja sen taustalla hääriviä henkilöitä tarkastelee, ei voi välttyä ajatukselta, että annetulle vaalirahalle saa kokoomuksessa vastinetta. Hankkeen taustalla olevat henkilöt ovat avokätisesti rahoittaneet sekä pääministeriä itseään että kokoomusta puolueena. Myöskin yhteisesti sovitut pelisäännöt, että lobbausrekisteriin merkitään vaikuttaminen, ovat vaipuneet unholaan, ja avoimuusrekisteriin ei ole merkitty tarvittavia tietoja. On paikallaan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on oma-aloitteisesti tarttunut asiaan ja selvittää tätä kysymystä. Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä yhteydessä syynätään myös omistus- ja rahoitusjärjestelyjä koskien Automotivea. Siihen laitettiin 120 miljoonaa euroa, joista 35 miljoonaa euroa uutta pääomaa. Hallitus perusteli tätä teollisuuden turvaamisella Suomessa, autoteollisuuden ahdingon helpottamisella sekä huoltovarmuuskysymyksillä ja puolustusteollisuuden tarpeilla. Sattumaa tai ei, sama vaalirahoittaja häärii tämänkin hankkeen takana 20 prosentin osuudella, joten yhdyn Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Voutilaisen näkemykseen siitä, että tässä pääministeri olisi mahdollisesti ollut jäävi. Siteeraan suoraan Voutilaista: ”Hallintolain perusteella, jos yksittäisen asian käsittelyssä asianosaisena tai välittömänä hyödynsaajana on vaalirahoittaja, niin silloin tulee tulla heräte siitä, että ministerin pitää tehdä esteellisyysarviointi.” Tätä koskevat hallintolain 27 ja 28 §:t, niin sanottu yleisjääviys, sekä ministereiden osalta valtioneuvostosta annetun lain 17 a §. Summa summarum: vaalirahoitus ei itsessään tee jääviä, mutta pitäisi tehdä arviointi ja sen nojalla arvioida, kumpaan vaaka kallistuu. Kysynkin, pääministeri Orpo: oletteko te omalta kohdaltanne tehnyt tämän arvioinnin? Jos esteellisyys myöhemmin todetaan, niin seuraava kysymys: voidaanko pääministerin todeta toimineen huolimattomasti vai onko kyseessä tahallisuus tai törkeä huolimattomuus? Juristina pääministerin asemassa olisin jäävännyt varovaisuusperiaatteen nojalla itseni. On hyvä, että myös oikeuskansleri on tarttunut toimeen ja ryhtynyt selvittämään asiaa. Harmillista vain, että aikataulullisista syistä meillä ei luottamusäänestyksessä ole vielä käytettävissä kumpaakaan, ei VTT:n tai OKAn selvitystä. Se, että hallitus eilen päätyi perumaan hallihankkeen rahoituksen, ei muuta sitä seikkaa, että nämä asiat on selvitettävä juurta jaksaen.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä tiedonannosta, ja kiitos siitä, että ministerit ovat täällä paikalla vielä kuuntelemassa tätä keskustelua. Suomi tarvitsee tapahtuma-alaa, liikuntapaikkoja ja investointeja. Kyse ei todellakaan ole tässä keskustelussa ollut siitä missään vaiheessa, vaan siitä, miten julkisia varoja Suomessa jaetaan ja voimmeko luottaa siihen, että päätökset tehdään tasapuolisesti, avoimesti ja samoilla säännöillä kaikille. Juuri tämä on se kysymys, joka itse asiassa kansalaisiakin nyt askarruttaa. Samaan aikaan kuitenkin ihmisille on kerrottu, että rahaa ei oikein ole sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen eikä moniin muihin tärkeisiin kohteisiin. Sitten löytyy tämä 35 miljoonaa euroa tai se ehdollinen valtiontuki hankkeelle, jonka valmistelusta on noussut vakavia kysymyksiä. Myöskään VM ei puoltanut hanketta, eivätkä vastuuministerit, ei nykyinen tai entinen, olleet tietoisia hankkeesta. OKM:n virkamiehet eivät myöskään tienneet Gardenin tuesta ennen puoliväliriihtä. Median selvitykset ovat nostaneet esiin poikkeuksellisia piirteitä valmistelussa. Siksi on aiheellista myös kysyä, olisiko tätä päätöstä koskaan peruttu ilman riippumatonta journalismia. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää mediaa siitä työstä, jota se on tehnyt. Vapaan median tehtävä on valvoa vallankäyttöä, aivan kuten eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa. Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa kansalaisten korvaan on erityisesti särähtänyt yksi asia. Näyttää siltä, että ensin tehtiin päätös ja vasta sen jälkeen alettiin valmistella kriteerejä ja menettelytapoja. Tämän olisi pitänyt tapahtua toisinpäin. Hallitus on nyt ilmoittanut käynnistävänsä kyllä selvityksen siitä, miten tällaisia valtiontukia jatkossa myönnetään, ja se on kyllä sinänsä hyvä asia, mutta juuri siksi moni kysyy, miksi tätä työtä ei tehty ennen kuin 35 miljoonan euron tukilupaus annettiin. Päätösten pitäisi perustua huolelliseen valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja avoimiin kriteereihin. Ei niin, että kriteerit ja prosessi rakennetaan jälkikäteen päätöksen ympärille. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin pääministerille esittämät kysymykset osoittavat, että kyse ei ole pienestä asiasta eikä poliittisesta kesäteatterista. Kyse on siitä, onko päätöksenteko ollut asianmukaista, onko esteellisyyksiä arvioitu riittävästi ja, ajattelen, onko niitä arvioitu riittävästi myös moraalisesti ja onko eduskunnalle annettu oikeat tiedot. Siksi nämä kysymykset eivät katoa sillä, että rahoituspäätös myöhemmin perutaan. Kansalaiset haluavat tietää, kuka toi Garden-hankkeen kehysriiheen. Kuka oli se, joka sen sinne toi, millä tiedoilla päätös tehtiin, mitkä olivat ne kriteerit, joilla juuri tämä hanke valittiin, ja olivatko samat mahdollisuudet myös muilla hankkeilla? Arvoisa puhemies! Luottamus demokratiaan syntyy siitä, että jokainen voi uskoa päätösten perustuvan yhteisiin sääntöihin eikä suhteisiin. Siksi tässä salissa on uskallettava kysyä myös vaikeita kysymyksiä. Ei siksi, että tuomitsisimme ketään etukäteen, vaan siksi, että avoimuus suojaa kansalaisia, sekä päätöksentekoa että sen tekijöitä. Samalla on uskallettava käydä myös laajempaa keskustelua vaalirahoituksesta. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että julkisia varoja ei jaeta sen perusteella, kuka on rahoittanut mitäkin puoluetta tai ketä tuntee. Päätösten on oltava riippumattomia vaalirahoituksesta, ja niiden on oltava avoimia, ja myös prosessin on kestettävä päivänvaloa. Nyt on palautettava luottamus siihen, että Suomessa ei saa ohituskaistaa julkiseen rahaan siksi, että tuntee oikeat ihmiset, on lähettänyt runttaus- tai junailusähköposteja tai on rahoittanut oikeaa puoluetta. Juuri siksi tämä asia on käsiteltävä perusteellisesti, ei hallituksen eikä opposition vuoksi vaan suomalaisen demokratian, avoimen päätöksenteon ja kansalaisten luottamuksen vuoksi. Jäämme siis odottamaan näitä pääministerin vastauksia oikeuskanslerin kysymyksiin. Lisäksi sanon tästä vaalirahoituksesta, että tuen kyllä sitä ehdotusta, mikä tänään on täällä salissa kuultu vaalirahoituskatosta ja myös siitä, että vaalirahoituksen ennakkoilmoitus olisi pakollinen, jotta kansalaiset tietävät jo äänestäessään, mitkä tahot ovat ehdokkaita tukeneet. — Kiitos.

Herra puhemies! Asiat usein ovat juuri niin, kuin miltä ne näyttävät. Kysymyksiä on tänäänkin jäänyt rutkasti ilmaan, ja yksi niistä on se, voiko päätöksiä tästä talosta ostaa rahalla. Tänään kuuntelin Oskari Onnisen haastattelua, jossa Karoliina Partanen, ministeri Partanen, vastaa, että keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Ja juuri siitähän tässä on kyse. Kyllä ne keinot löytyvät, jos on poliittista tahtoa. Tässä haastattelussa puhuttiin tasa-arvoasioista, mutta kyse on nimenomaan siitä samasta asiasta. Siinä puhuttiin siitä, että jos halutaan ohittaa EU-lainsäädäntöä, niin kyllä keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Kysymys on tässä kokonaisuudessa siitä, olisiko Garden-hankkeelle löytynyt 35 miljoonaa rahoitusta, jos Vapaavuori ei olisi sitä ollut lobbaamassa. Olisiko se raha löytynyt? Tähänhän voi vastata vain hallitus, kokoomus, pääministeri. Olisiko tälle hankkeelle tässä riihessä tullut rahaa, jos Jan Vapaavuori ei olisi ollut sitä lobbaamassa? Tätä pääministerin ja kokoomuksen on syytä miettiä aivan itse. Tätä vielä perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja rakennusalan elvyttämisellä. Tänään saimme työttömyysluvut, joissa Keski-Suomi on maamme pahimmassa tilanteessa työttömyyden suhteen. Olisiko siinä kohtaa voinut miettiä, onko tämä se kaikista tärkein 35 miljoonan euron työllisyyshanke ja rakennusalan edistämisen keino? Oikeuskanslerin kysymykset ovat aidosti vakavia, ja vastaukset tulevat aikanaan, mutta itseäni kiinnostaa tässä kokonaisuudessa erittäin kovasti se, aikooko pääministeri Orpo tämän jälkeen tehdä johtopäätökset, ja jos moitteita tulee, niin aikooko hän erota tehtävästään itse. On aivan päivänselvää, että täällä halutaan hyökätä ja halutaan puhua vaikka SDP:stä ja SAK:sta. Tässä edustaja Koulumies aiemmin tänään, niin kuin edustaja Kaumakin, halusi selvittää, kuinka SDP ja SAK ovat sopineet asioista. Otetaanpa tämä ammattiyhdistysliikkeen verohuojennus, -vähennys. Me olemme puhuneet tästä vuosi ennen vaaleja. Vaaleihin, tuleviin vaaleihin, on tällä tietoa vielä melkein vuosi aikaa. Me olemme kertoneet tämän tahtotilamme ennen kuin yhtäkään euroa on jaettu. Tämä on meidän sydämen asia, ja emme olisi kuuna päivänä sitä päätöstä tehneet. On todellakin eri asia puhua siitä, että nyt vaalirahoittajanne ovat saaneet yksittäiseen hankkeeseen tällaisen tuen. Muistan, kun lapsena meillä kotona tehtiin sellaista, että kämmeneen pyöritettiin ja harakka huttua keittää. Tässä voisi sanoa, että Orpo huttua keittää, antaa EK:lle, antaa SY:lle, antaa Kokkilalle, mutta eipä annakaan työntekijöille eikä oikeudenmukaisuudelle. [Kokoomuksen ryhmästä: Voi luoja! — Pia Kauma: Ollaanko nyt eduskunnassa tosiaan? — Kokoomuksen ryhmästä: Lastentarhassa! — Välihuuto vasemmalta] — Juuri näin. Mutta kun puhutaan vaalirahoituksesta, eihän se ole yksi kerta, kun meillä vaikka valiokunnassa ovat joutuneet virkamiehet sanomaan, että tämä on ollut poliittinen päätös. Virkamiehet eivät ole voineet ottaa kontolleen kaikkia hallituksen esityksiä, kun on ollut poliittinen päätös. Ja juuri siitähän tässä kokonaisuudessa on kyse. On tehty poliittisia päätöksiä: jos tahtoa löytyy. Ja tahtoa on löytynyt tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, leikata hoitoonpääsystä, leikata työntekijöitten oikeuksista, ja kun poliittista tahtoa on, niin kääntyvät vaikka uppoavat laivat.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä tämänpäiväisessä keskustelussa ei ratkaista sitä, tarvitaanko Suomessa uusia tapahtuma-areenoita. Tässä keskustelussa on kyse paljon suuremmista asioista. Kyse on siitä, voivatko suomalaiset luottaa siihen, että veroeuroista päätetään avoimesti, tasapuolisesti ja niitä samoja sääntöjä noudatetaan kaikkien kohdalla. Juuri siksi on poikkeuksellista, että puhemies kutsui eduskunnan koolle tässä keskellä kesää ja kesätaukoa. Tämä kertoo kyllä asian vakavuudesta, eikä vakavuutta vähennä puhemies Halla-ahon kommentti Ylelle: ”Kyse on korruptioepäilyistä, veronmaksajien rahan kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta tähän asiaan liittyvissä keskusteluissa. Pidän näitä äärimmäisen vakavina kysymyksinä.” Ja kyllähän ne ovat vakavia kysymyksiä. Hallitus päätti myöntää yhdelle hankkeelle 35 miljoonan euron ehdollisen tuen junaillen ja runtaten. Samaan aikaan tavallisille suomalaisille on kerrottu vuosi toisensa jälkeen, että rahaa ei ole. On leikattu sosiaaliturvaa, koulutusta, kulttuuria ja palveluita. Jokainen euro on pitänyt perustella tarkasti. Siksi moni suomalainen kysyy nyt aivan aiheellisesti näitä samoja kysymyksiä kuin oppositiokin on tänään täällä kysynyt: miten tähän hankkeeseen löytyi rahaa näin nopeasti, ja — ennen kaikkea — oliko kaikille samat pelisäännöt? Vaikka hallitus nyt yrittää ottaa etäisyyttä aiempaan päätökseen ja kokoomus kääntää katsetta pois omasta sopastaan, tapahtunutta ei voi pyyhkiä pois. Kysymys kuuluu edelleen: miten tähän ratkaisuun päädyttiin, ja miksi normaalit valmistelun pelisäännöt sivuutettiin? Tämän päivän keskiössä on ollut keskustelu siitä, miten päätöksiä tehdään. Tehtiinkö päätös normaalin virkavalmistelun pohjalta, vai kulkiko tämä hanke poliittisella ohituskaistalla ihan vain kavereiden kesken? Juuri tämän vuoksi myös oikeuskansleri on pyytänyt pääministeriltä selvityksiä. Kysymykset koskevat valmistelun kulkua, yhteydenpitoa hankkeen toimijoihin, vaikutusarviointia ja päätöksenteon prosessia. Ne eivät ole opposition keksimiä kysymyksiä vaan oikeusvaltion normaalia valvontaa. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus yrittää nyt siirtää keskustelua siihen, ettei hallitus enää edistä hanketta ja tälle 35 miljoonaan ehdolliselle tuelle ei ole enää poliittista tukea. Päätös oli täysin oikea ja lopputulema väistämätön, mutta se ei pyyhi pois sitä, miten tähän kaikkeen päädyttiin. Jos päätös oli hyvä, miksi siitä otetaan nyt etäisyyttä? Ja jos päätös oli taas huono, niin miksi se alun perin edes tehtiin? Nämä ovat aivan tavallisia kysymyksiä, joihin suomalaiset ansaitsevat vastaukset, eikä sitä vastuutakaan voi ulkoistaa. Tämä ei ole yhden ministerin tai yhden puolueen päätös. Kyse on koko hallituksen linjauksista. Ja kun päätös on yhteinen, myös vastuu on hallituksen yhteinen. Arvoisa puhemies! Tätä asiaa kannattaa katsoa aivan tavallisen suomalaisen silmin. Kun ihminen hakee Kelasta etuutta, yritys hakee investointitukea tai yhdistysavustusta, jokaisen pitää täyttää samat ehdot ja odottaa päätöstä. Kukaan ei pääse jonon ohi vain siksi, että tuntee oikeat ihmiset tai omistaa sopivan puolueen jäsenkortin. Siksi ihmiset odottavat samaa myös hallitukselta: ei erityiskohteluja, ei pikakaistoja, vain samoja sääntöjä. Suomalaiset eivät odota päättäjiltä täydellisyyttä — virheitäkin voi tulla — mutta he odottavat rehellisyyttä, avoimuutta ja sitä, että virheistä kannetaan vastuu. Ja ennen kaikkea kansalaiset odottavat nöyryyttä. Luottamus ei synny selittelyllä. Se syntyy avoimuudella. Luottamus syntyy siitä, että päätökset kestävät päivänvalon. Ja juuri siitä tässä keskustelussa on lopulta kyse — ei yhdestä hallista vaan siitä, millaista päätöksenteko Suomessa on ja minkälaista me haluamme. Sellaista, jossa jokainen voi luottaa siihen, että yhteisiä varoja käytetään avoimesti, tasapuolisesti ja kaikilla on samat ehdot. Se luottamus on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja, eikä sitä pidä horjuttaa, vaan sitä tulee vahvistaa tässä salissa joka ikinen päivä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon ilmoitus Garden Helsinki ‑hankkeen poliittisen tuen päättymisestä ei ollut tyylikäs linjanveto, se oli hätäjarrutus. Se on poikkeuksellinen perääntyminen ja sen suora myöntäminen, että hallituksen ytimessä tehtiin suuria virheitä. Tätä päätöstä ei kuitenkaan peruttu siksi, että hallitus olisi löytänyt moraalinsa. Ei, se peruttiin siksi, että media ja oppositio paljastivat härskin kaverikapitalismin ja viikkoja jatkunut paine kävi sietämättömäksi. Arvoisa puhemies! Tämän sotkun vakavin ja synkin ongelma tiivistyy edelleenkin mielestäni eduskunnan harhaanjohtamiseen. Pääministeri antoi 3.7. eduskunnalle kirjallisen vastauksen. Siinä hän salasi valtiovarainministeriön virkamiesten jyrkän kielteisen kannan, varoitukset vakavista riskeistä ja täydellisen vaikutusarvioiden puutteen. Kun maamme ylin päättäjä pimittää virkamiesten varoitukset ja ajaa miljoonahanketta nojautuen yksinomaan hyvä veli ‑tietoon, liikutaan alueella, joka näyttää rakenteelliselta korruptiolta. Päätöksiä tehtiin pelkkien lobbareiden lukujen pohjalta virkamiesmuistiot sivuuttaen. Luottamus päätöksenteon rehellisyyteen ja demokratiamme instituutioihin on ajettu kriisiin. Kyse on järjestelmällisestä kaverikapitalismista. Miten muuten olisi mahdollista, että valtion kassasta löytyi yllättäen 35 miljoonaa euroa juuri tälle hallihankkeelle samaan aikaan kun kaikesta muusta — sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta kuten myös kulttuurista ja muilta liikuntahankkeilta — on leikattu surutta? Arvoisa puhemies! Julkisuuteen nousseet viestit paljastavat, miten Vapaavuori kannusti runttaamaan hankkeen läpi ja kiitteli jälkikäteen Orpon avustajia asian junailemisesta. Tämä on oppikirjaesimerkki kaverikapitalismista, jossa veronmaksajien miljoonia suhmuroidaan vaalirahaveljille ohi normaalin valmistelun. Ja jos tämä hanke kerran oli niin mahtava ja työllisyysvaikutukset huikeat, kuten tänäänkin on perusteltu, niin miksi tämä tuki lopetettiin nyt? Miksi se loppui eilen, kun valokeila osui riittävän syvälle hankkeeseen? Pääministeri varmasti tietää, mutta ei vastaa. Kun tähän yhdistyy oikeuskanslerin pöydällä oleva selvitys pääministerin toiminnasta Valmet Automotiven tapauksessa ja kokoomuksen keskeisen vaalirahoittajan roolista, ei voi kuin ihmetellä. Pääministeri kantaa vastuun paitsi omasta toiminnastaan myös avustajiensa suhmuroinnista. Tuen vetäminen hankkeelta juuri eduskunnan luottamusäänestyksen kynnyksellä on mitä ilmeisimmin poliittinen lehmänkauppa. Perussuomalaiset todennäköisesti vaativat hankkeen hautaamista vastineeksi siitä, että he pitävät hallituksen pystyssä. Mutta hätäinen perääntyminen ja rahahanan sulkeminen eivät pyyhi pois tehtyjä virheitä. Ne eivät pese puhtaaksi sitä jälkeä, jonka tämä salailukulttuuri jättää. Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Valtonen ei ollut vielä ulkoministeri, mutta hän kirjoitti vuonna 2018, että kokoomuksessa päätökset suhmuroi pieni porukka, joka mahtuisi tilataksiin. Tältä se kieltämättä näyttää jälleen kerran. Kaikkivoipaisuuden keskellä normimenettelyt unohtuivat ja konsultit pääsivät kuskin paikalle. Demokratia ei kestä sitä, että eduskuntaa johdetaan harhaan ja valtion rahoja jaetaan takaoven kautta kabineteissa omille sidosryhmille. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo kiisti äsken kysymykseeni vastauksessaan, että olisi antanut vääriä tietoja eduskunnalle, mutta katsotaanpa vastausta eduskunnalle 3.7. Siinä lukee näin: ”Hankkeen toimijat ovat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Eri vaihtoehtoja on arvioitu esimerkiksi vuonna 2024 valtiovarainministeriössä. Keväällä 2025 Garden Helsinki ‑hankkeen suunnitelmat olivat täsmentyneet noin 850 miljoonan euron kehityshankkeeksi, jossa nykyisen jäähallin peruskorjauksen ja uuden monitoimiareenan osuus olisi 350 miljoonaa euroa. Avustusta pidettiin perusteltuna, koska sillä arvioidaan olevan myönteisiä talous- ja työllisyysvaikutuksia.” Kyllähän tämä virke viittaa [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeriön viranhaltijoiden muistioon, joka juuri tätä ennen oli sanottu, joten en osta tätä äskeistä pääministerin vastausta.

Arvoisa puhemies! Viime kesänä eräät silmäätekevät parkuivat siksi, että puhuin A-studiossa sikalasta ja verilöylystä. Sen tähden pääministeri pysäytti budjettiriihen, valtion raha-asiat seis mokomasta syystä — ei kovin kouriintuntuva hallituskriisi. Tämän kesän korruptioskandaalit ovat kouriintuntuvia. Hyvät veljet ja siskot STEAssa kourivat tuntuvaa rahoitusta puolueiden ja ideologioiden kohtaamisiin. Myös Helsinki Garden, vaiko Garden Helsinki, on skandaali typerästä englanninkielisestä nimestä alkaen. Se nyt on vaan tätä päivää. Tsaarin aikana kapakoitsija sujautti setelin santarmille, tänään tapahtumateollisuus hamuaa kasan yhteistä ei-kenenkään velkarahaa. Kuuntelin kolme vuotta kärsivällisesti höpöjuttuja rasismista ja fasismista. Sateli loukkaantumisia ja tekoloukkaantumisia sekä valtioneuvoston tiedonantoa yhdenvertaisuudesta ja rasisminvastaista koulutusta. Olipa kerran jonkun pirulaisen ammoisia nettikirjoituksia, pesukarhuja ja kieloja. Ihmiset penäsivät pahoitteluita olemattomista ajatusrikoksista. Ei se mitään, soromnoo, minä annan anteeksi aikalaishulluttelun, hui hai. Saatte siellä äärivasemmalla ja laitakeskustassa minua kaikin mokomin natsitella, vaikka se syytös on tietenkin epätodempi kuin korruptio. Minä kestän politiikan henkilökohtaisuudet helposti, mutta en kestä kaverikapitalismia, enkä kestä kaverisosialismia ja kaverikepulaisuutta. Ne ovat paitsi markkinatalouden sukupuolitauteja myös kansantalouden kuolemantauteja. Äskeinen kritiikkini ei kohdistunut millään lailla pääministerin henkilöön. Puhuin koko ajan instituutioista ja rakenteista. Toistan: pääministeri Orpo on henkilönä ehdottomasti luottamuksen arvoinen, ja Garden-virhe tuli tuossa korjattua. Pääministeri Orpon suhtautuminen verovaroihin on paljon terveempää kuin edeltäjillään, nimittäin kaverikepulaisuus ja kaverisosialismi ovat tämän maan pahimpia kuolemantauteja. [Antti Kurvinen: Entäs kaveripersut?] Joka tapauksessa toivon kauden viimeisiltä kuukausilta puolueiden itsetutkiskelua. Kumpi on tärkeämpää, rasisminvastainen ilveily vai korruptionvastainen kamppailu? [Keskeltä: Ne yhdistyvät teidän hallituksessanne!]

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -jupakka kulminoitui eilen siihen, että Petteri Orpo ilmoitti, että hallitus ei enää edistä hankkeen valtiontukea. Näin Orpo yrittää päästä pälkähästä tilanteessa, jossa hallitus on keittänyt niin pahanmakuisen sopan, että sitä eivät niele edes kokoomuksen omat äänestäjät. Ilmoittamalla, että valtiontukea ei enää edistetä, Orpo ja kokoomus käytännössä myönsivät toimineensa asiassa väärin. Tämä on paradoksaalista, sillä viimeisten viikkojen kuluessa Orpo on yrittänyt osoittaa, että mitään väärää ei olla tehty. Pääministeri ei edelleenkään myönnä virheitä omassa toiminnassaan. Virheitä nähdään vain Jan Vapaavuoren ja Garden Helsingin lobbareiden toiminnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan valtiolla ei ole tähän asti ollut selkeää polkua Garden Helsingin mittakaavaan kuuluvien hankkeiden prosessiin. Nyt Orpo lupasi, että tämän kokoluokan hankkeille luodaan selkeät kriteerit ja hakumenettely. Kiinnostavan tästä lupauksesta tekee se, että Iltalehden uutisen mukaan valtiovarainministeriö on julkaissut valtionavustusten hallinnoinnin kehittämiseksi yli 200 sivuisen oppaan jo syyskuussa 23. Ja tiedättekö, kuka valtionavustusten kehittämishankkeen käynnisti maaliskuussa 2019? Silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Orpo antoi tuolloin virkamiehille tehtäväksi lisätä hankkeisiin muun muassa läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Peilatkaamme nyt siis Orpon itsensä asettamia kriteereitä vasten, miten Garden Helsinki -hanke noin niin kuin omasta mielestä meni. Arvoisa puhemies! On olemassa sanonta: jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se todennäköisesti on ankka. Palaan tähän sanontaan hieman myöhemmin. Aloitetaan kuitenkin siitä, että hallitus päätti kokoomuksen esityksestä junailla Garden Helsinki -hankkeelle 35 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, vaikka virkamiesnäkemys oli kielteinen. Hanke ei edennyt normaalissa valmistelussa, vaan päätyi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. 35 miljoonaa on iso raha, ja erityisen ison summasta tekee se, että tällä hallituskaudella kaikki muut paitsi kokoomuksen kaverit on pakotettu kiristämään vyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu. Sosiaaliturvasta on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Ainoa, mistä ei olla leikattu, on kokoomuksen rikkaiden äänestäjien elintaso: suuryrityksille ja kaikkein hyväosaisimmille suomalaisille on leikkausten keskellä onnistuttu jakamaan miljardiluokan veroaleja. Kokoomus kuitenkin päätti kaverikapitalismin hengessä esittää 35 miljoonaa euroa hankkeelle, jota lobbasi kokoomuksen entinen ministeri Jan Vapaavuori. Vertailun vuoksi: Sairaalaverkon karsimisella säästettiin 26 miljoonaa euroa. Toimenpide oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta välttämätön. Sosiaalityön tutkimushankkeista leikkaamisella säästettiin neljä miljoonaa euroa. Se oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta vastuullinen ratkaisu. Mutta kun puoluekaveri pyytää 35 miljoonaa talousvaikeuksissa rypevälle hankkeelle, silloin fläppitaululle kirjoitetaan, että rahaa on. Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa pääministeri varmasti haluaa huomauttaa, että Garden Helsingin rahoituksessa oli alkujaankin kyse ehdollisuudesta. 35 miljoonaa oli tarkoitus lähettää puoluekaverin lobbaamalle hankkeelle vasta siinä vaiheessa, kun kuokka on maassa. Ehdollisuudesta puhuminen on viestinnällisesti taitavaa, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Ehdollista tai ei, hallitus ehti lyödä nuijaa sen puolesta, että kokoomusvetoista helsinkiläishanketta kannattaa tukea samaan aikaan, kun helsinkiläisiä yksinhuoltajia pakotetaan asumistuen leikkauksen seurauksena muuttamaan kodeistaan pois. Köyhiltä voidaan kyllä viedä tuet ja pistää heidät muuttamaan halvemmille alueille. Mitäpä eivät hoitaneet omaa talouttaan! Samaan aikaan hyväosaisen kaverin lobbaama hallihanke ansaitsee tuen, vaikka hanke ei olisikaan hoitanut omaa talouttaan. Kyse oli alun perinkin huonosta hallinnosta, rahoituksen läpinäkyvyyden puutteesta ja omien eturyhmien taloudellisesta suosimisesta. Käsittääkseni juuri nämä olivat asioita, joita vuoden 2019 Petteri Orpo karsasti. Mutta kun vuonna 2025 virkamiesvalmistelu katsoi, että valtiontakausta ei voida myöntää, niin Jan Vapaavuoren kokoomuslainen haippirinki katsoi, että kyllä nyt jonkinlaista tukea pitää silti myöntää. Kannatti, sillä lopuksi Jan Vapaavuori viestitti: "Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä." Arvoisa puhemies! Hallihankkeen suhmuroinnissa ylitettiin raja, jota on vaikea perustella edes kokoomuksen omille äänestäjille. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset arvostavat suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä. Garden Helsingin tapauksesta ei löydy kumpaakaan. Kokoomuksen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että pääministeri pysyi huomattavan pitkään medialta piilossa. Piilottelu kertoo siitä, että pääministeri ei tuntunut edes ymmärtävän, miten vakavia korruptiosyytökset ovat. Kävi myös ilmi, että Garden Helsinki -hanke ei ollut tapauksena ainoa laatuaan: Garden Helsingin lisäksi oikeuskansleri on lähettänyt pääministeri Orpolle selvityspyynnön koskien Valmet Automotiven pelastamista. Näitä tapauksia yhdistää kokoomuksen ja Petteri Orpon avokätinen vaalirahoittaja Ilpo Kokkila. Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan osalta kyse on siitä, että valtio pelasti yhtiön viime syksynä. Autotehtaan pelastamisessa oli pointtinsa, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. On näet niin, että yhtiön pelastamisen jälkeen valtio on omistanut Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiö 21 prosenttia. Kokkilalla on yhteys myös Garden Helsinkiin, sillä suurelta osin Kokkilan omistuksessa oleva rakennusyhtiö SRV on hankkeeseen osallinen. Oikeuskansleri selvittää nyt muun muassa sitä, onko Orpo ollut esteellinen suhteessa Valmet Automotiveen liittyvään päätöksentekoon ja mitkä ovat Garden Helsinki -hankkeen kytkökset vaalirahoitukseen. Johtopäätös koko sopasta voisi olla vaikkapa se, että jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se on todennäköisesti kokoomuksen kaverikapitalismia. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää epäluottamuslausetta sekä edustaja Koskisen tekemää epäluottamuslausetta.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Vuoden toinen lisätalousarvio sisältää tarpeellisia panostuksia nuorten työllistymiseen, pitkäaikaistyöttömien osaamiseen sekä turvallisuuden vahvistamiseen, ja on hyvä, että näihin haasteisiin nyt haetaan ratkaisuja. Samalla on todettava, että tilanne työmarkkinoilla on vakava. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on jo yli 40 000. Jokaisen luvun takana on nuori, joka yrittää löytää paikkansa työelämässä ja rakentaa uskoa omaan tulevaisuuteen. Siksi on perusteltua kysyä, miksi näihin ongelmiin tartutaan vasta nyt, kun työttömyys on päässyt kasvamaan näin korkeaksi. Siksi tarvitsemme nykyisiä toimia vahvemman kokonaisuuden, jossa panostetaan työllistymiseen, koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen. Nuoren ei pitäisi joutua lähettämään kymmeniä hakemuksia ilman yhtäkään mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Mitä pidempään nuori jää työn ja koulutuksen ulkopuolelle, sitä suuremmaksi kasvaa riski ongelmien kasaantumisesta. Siksi nuorten työllisyyteen on panostettava nyt, kun voimme vielä avata ovia tulevaisuuteen, eikä vasta sitten, kun niiden sulkeutuminen on tullut yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi. Kannatan Joona Räsäsen tekemiä ehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin, ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut, osittain koska hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on pitkittänyt talouden matalasuhdannetta heikentämällä kotimarkkinakysyntää. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa, syventänyt alijäämää ja lisännyt velkaantumista keventämällä suurituloisten yritysten verotusta. Vaikka taloudessa on näkymässä myönteisiä merkkejä, kasvu ei ole vielä näkynyt työllisyydessä tai julkisen talouden tilassa, päinvastoin. Hallitus on ajanut erityisesti pienituloiset kotitaloudet ahtaalle leikkauspolitiikallaan. Toisaalta hallituksen toimet Euroopan pahimpaan työttömyyskriisiin vastaamiseksi ovat riittämättömät. Pitkäaikaistyöttömyys on Suomen suurin työvoimapoliittinen ongelma. Sitä ei ratkaista työttömyysturvaa leikkaamalla tai sen ehtoja kiristämällä vaan henkilökohtaisella ohjauksella, tuella, työllisyyspalveluilla, riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ja tarvittaessa koulutuksella. Työttömille pitäisi säätää työtakuu eli taata oikeus palkkatuettuun työpaikkaan 12 kuukauden työttömyyden jälkeen. Työttömien palveluprosessiin liittyvästä yksityiskohtaisesta sääntelystä tulisi luopua ja resurssit kohdistaa aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin. Esitämme lisätalousarvion vastalauseessamme useita työllisyystilanteeseen ja työntekijöiden oikeuksiin liittyviä lausumia. Arvoisa puhemies! Taidetestaajat ovat Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta kaikki kahdeksasluokkalaiset eli noin 70 000 nuorta ja heidän 5 000 opettajaansa pääsevät kokemaan yhden tai kaksi taide-elämystä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Mitä kauemmaksi isoista kaupungeista mennään, sitä vähemmän ammattimaisia kulttuuripalveluita kuitenkaan on tarjolla. Taidetestaajat-ohjelman kautta kokonaiselle ikäluokalle ympäri Suomea tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, sirkukseen, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Taidetestaajien kautta voidaan siis puuttua moneen kulttuurin ja taiteen saavutettavuuteen liittyvään tekijään ja vähentää eriarvoistumista. Taidetestaajat-toiminta on kuitenkin vaarassa loppua, joten esitämme lisämäärärahaa toiminnan jatkon turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Valtion metsät ovat avainasemassa metsäluonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämisen kannalta. Hallitus aikoo nyt tulouttaa Metsähallituksen liiketoiminnasta vielä kymmenen miljoonaa euroa lisää jo aiemman tuloutuksen päälle, mikä on liian paljon kestävän metsänhoidon näkökulmasta. Valtion omistamia metsiä tulisi hoitaa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinielun elvyttämistä huomioivalla tavalla, minkä vuoksi Metsähallituksen tuloutustavoitetta tulee kohtuullistaa. Tämän vuoksi ehdotamme, että lisätalousarviosta poistetaan Metsähallituksen kymmenen miljoonan euron lisätuloutus. Lisäksi ehdotamme, että hallituksen kehysriihessä päättämään turvepakettiin varattu kymmenen miljoonan euron lisäys poistetaan lisätalousarviosta. Arvoisa puhemies! Teen siis vastalauseen 4 mukaiset muutosehdotukset ja lausumaehdotukset, eli esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan vasemmistoliiton vastalause.

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Kurvisen viimeiseen huomioon: Se otetaan nyt kiinni siitä, että saatavuus on kyllä lisääntynyt mutta kokonaiskulutus on laskenut. Te ette pääse näitä faktoja karkuun. Arvoisa puhemies! Miksi otin tämän puheenvuoron? Sen takia, että tässä puhutaan paljon nyt tästä toimituspassista tai toimitusluvasta. Se tulee olemaan Euroopan tiukin, siis EU:n tiukin. Meille tulee vahva tunnistautuminen. Se tulee varmasti vallitsevaksi käytännöksi. Sitä eivät pysty kaikki ottamaan. Esimerkiksi se kauhavalainen yrittäjä, joka ottaa ravintolastaan sen toimituspassin, käy ne kaikki koulutukset läpi, ei voi vain sitä vahvaa tunnistamista ottaa, se maksaa hänelle liikaa. Mutta sitä minä en ymmärrä, että edustaja Kurvinen ei luota siihen kauhavalaiseen ravintolayrittäjään, joka on hoitanut sen toimituspassin ja lähtee viemään sitä ruokaa ja sitä saunaolutta siihen rinnalle. Miksi siihen tarvitaan 24 tunnin viive? En vain ymmärrä. [Aki Lindén: Sen saunaoluen voi etukäteen ostaa jääkaappiin!]

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi ei ole vain yksilön valinta, sillä on myös yhteinen hintalappu. Kun puhumme alkoholipolitiikasta, emme puhu vain siitä, että yksittäinen ihminen ostaa kaupasta tai verkkokaupasta sen tuotteen tai tuotteita. Puhumme myös siitä, mitä seurauksia alkoholinkäytöllä on terveydenhuollolle, lastensuojelulle, poliisille ja koko yhteiskunnalle. Alkoholin kustannukset pelkästään terveydenhuollolle ovat jopa 1,1 miljardia vuodessa, joka on aikamoinen summa. Alkoholinkulutus kasvattaa tautitaakkaa, vie toimintakykyä vuosia ja aiheuttaa viisi prosenttia kaikista kuolemista. Tämähän on todellakin aika vakavaa puhetta. Sitten kun miettii, mikä on alkoholin vaikutus lähisuhde- ja perheväkivallan näkökulmasta ja lasten turvallisuuden näkökulmasta, ollaan vielä vakavammissa aiheissa. Alkoholi on yksi yleisimmistä väkivallan taustatekijöistä Suomessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiinkin alkoholin olevan yleinen väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustatekijä. Valiokunnan kuulemisessa nostettiin esille huoli myös siitä, että alkoholin saatavuus tulee lisääntymään tämän hallituksen esityksen mukana ja tämä tulee vaikeuttamaan entisestään erityisesti lasten kokemaa tilannetta erityisesti näissä kyseisissä perheissä, joissa on näitä päihdeongelmia. Se, mikä minua harmittaa tosi paljon tässä käsittelyssä, on se, että tässä hallituksen esityksessä olevia tavoitteita oltaisiin pystytty edistämään myös säädellymmällä, tarkkarajaisemmalla lainsäädännöllä, mitä me mietinnössä esitettiin enemmistön turvin. Minä haluankin käydä nyt kohta kohdalta vähän läpi, mitä eroavaisuuksia tässä kokonaisuudessa oli, koska tämä paketti on niin iso ja kaikki eivät välttämättä aidosti tiedä, mitä asiaa siellä on käsitelty. No, ekanakin hallituksen esityksessä mahdollistetaan etämyynti ulkomailta 80 prosenttin alkoholijuomille. 80 prosenttia on tosi korkea arvo. Tässä meidän mietinnössä oltaisiin mahdollistettu etämyynti niin, että se rajataan samoihin rajoihin kuin kotimaan vähittäismyynti: enintään kahdeksan prosenttia käymisteitse valmistettuna ja 5,5 muulla tavoin valmistettujen osalta. Sitten olisi ollut tämä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuus. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole tällaista velvoitetta rekisteröityä, vaan tämä on mahdollista ilman rekisteröintiä, ja tämä on tavallaan yksi keskeisimpiä haasteita. Toinen on tämä verotunniste toimitusehdon edellytyksenä. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole nimenomaan velvollisuutta tarkistaa verotunnistetta ennen luovuttamista ja meidän mietinnössä on. Yhdistettynä nämä kyseiset veronyanssit johtaisivat siihen, että ne, ketkä tällä hetkellä... Meillähän tällä hetkellä on tilanne, että ihmiset saattavat verkosta ostaa aika isojakin määriä, mutta he eivät maksa Suomen valtiolle niitä veroja, mitä heidän pitäisi maksaa. Tällä verotunnisteella ja tällä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuudella oltaisiin huolehdittu siitä, että joka ikinen euro, joka Suomen valtiolle kuuluisi, sinne kolahtaisi. Mietin ihan hirmuisesti — tiedän, että yksittäiset miljoonat eivät valtiontaloutta nyt millään tasolla vielä pelasta, mutta tässä oli kuitenkin erilaisia arvioita 70 miljoonasta aina 300 miljoonaan, eli se haitari oli tosi iso, mitä verokertymää me menetetään tällä hetkellä — minkä takia tätä kyseistä kohtaa suuri valiokunta ei ottanut omassa mietinnössään mukaan, koska tämä oli sellainen asia, missä oli kyllä hallitus—oppositio-rajat ylittävää ymmärrystä siihen, että tämä nykytilanne ei ole hyvä ja tämä pitäisi korjata. Juuri tässä vaikeassa valtiontalouden tilanteessa ajattelen, että yksittäisetkin sadat miljoonat olisivat kyllä tervetulleita. Sitten mitä tulee tähän alkoholin kotiinkuljetukseen, niin tässä opposition enemmistön luomassa mietinnössähän ei ollut ajatusta siitä, että kotiinkuljetus ei olisi mahdollista, mutta meillä olisi ollut tällainen aikaraami, mikä tässä esityksessä oli 24 tuntia. Joissakin toisissa koalitioissa se olisi voinut olla 12 tuntia. En välttämättä ajattele, että se 24 on se, mutta se perustui siihen huoleen, mikä asiantuntijoilla oli, että kaikkein ongelmallisimpia kotiinkuljetuksissa ovat nämä pikatoimitukset, niin että yksittäinen ihminen, jolla saattaa olla alkoholiongelma, saattaisi pystyä tilaamaan tämän hallituksen esityksen mukaisesti saman tien kotiinsa lisää alkoholia. Tässä hallituksen esityksessä olevat suojalausekkeet, millä perusteella tämän ei pitäisi toteutua, ovat todella kevyet. Meillä on tällä hetkellä ihan täysin tiedossa, millä mahdollisuuksilla esimerkiksi tällainen wolttikuski pystyisi... Tässä nousee kysymys ja huoli, millä hän pystyy estämään sen alkoholituotteen siirtymisen sille toiselle ihmiselle, joka on tilannut ja maksanut sen, kun hänellä ei ole virka-apua käytössä. Elikkä tässä hallituksen esityksessä virka-apua saisi vain maksullisesti, kun meidän enemmistön mietinnössä virka-apu olisi kuulunut ihan ilmaisena, koska ihmiset ajattelevat kuitenkin, että he tekevät lainsäädäntöön liittyvää tulkintaa, ja silloin poliisin tulisi sitä virka-apua antaa, mutta tässä hallituksen esityksessä se tosiaan lähtee siitä näkökulmasta, että virka-apua tulisi vain maksullisesti apuun ja käyttöön. Sitten yksi esimerkki myös tästä hallituksen esityksen sisällöstä, missä oikeasti olisi pitänyt korjata niitä omia esityksiä, on se, että tässä on tällainen ajatus, että sitä kotiinkuljetusta voi toimittaa ihan julkisille paikoille puistoihin, ja tässä ei rajattu muuta kuin peruskoulu ja varhaiskasvatus sieltä pois. Eli meillä saattaa tulla tilanne, missä meillä on vaikka toisen asteen kouluissa ihmisiä, ketkä ovat alaikäisiä, ketkä ovat ammatillisessa tai lukiossa, ja sitten heidän 18—19-vuotiaat kollegansa, lapsoset, saavat teknisesti tilata sitä sinne toiselle asteelle, mutta sitten sitä ei saisi jollain tasolla kuitenkaan luovuttaa niille alaikäisille. Tässä opposition enemmistön mietinnössä lähdettiin siitä, että toinen aste olisi pitänyt kokonaan sulkea pois tästä kotiinkuljetuksen mahdollisuudesta. Sitten on tavallaan tämä, että täällä ei ole minkäänlaisia rajoituksia, kuinka paljon sitä alkoholia voi enimmäismääräisesti ylipäätänsä lähteä kuljettamaan. Elikkä sekin oli sellainen, missä olisi ehkä voinut antaa lupaviranomaisille jonkinlaista sääntelymahdollisuutta. Ehkä viimeisenä nostan esille, kun aika loppuu, tämän ikärajavalvonnan. Elikkä hallituksen esitys lähtee siitä, että ikärajan voi halutessaan tarkistaa, mutta se ei ole välttämättömyys. Eli ei ole esimerkiksi tällaista pakkoa tarkistaa jokaisessa luovutustilanteessa eikä tällaista vahvaa tunnistautumista. Kyllä nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, [Puhemies koputtaa] että kyllä tämä lainsäädäntö on löyhää ja lepsua.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa, että muun muassa Lääkäriliitto ja HUS ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, että nimenomaan näitä tietoja jaettaisiin viranomaisille, [Oikealta: Se lukee mietinnössä!] siihen, että poliisin oikeuksia saada tietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta lisättäisiin. He pitävät sitä jopa terveydenhuollon luottamusta horjuttavana toimenpiteenä. Sitäkö te puolustatte täällä? [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvänen aika!] Asiakas- ja terveystiedot ovat lähtökohtaisesti aina salassa pidettäviä asioita, jotka eivät kuulu muille kuin potilaalle ja palveluntarjoajalle, [Mauri Peltokangas: Oletteko lukenut mietinnön?] heidän luottamuksellisiin väleihinsä. Lääkäriliiton mukaan potilaalla ja asiakkaalla on oltava oikeus luottaa siihen, että hänen arkaluontoiset tietonsa pysyvät salassa ja että hän voi hakeutua hoitoon turvallisesti ja luottamuksellisesti kaikissa tilanteissa sitä tarvitessaan. [Mauri Peltokangas: Oletteko te lukenut mietinnön?] Voimme varmasti yhdessä todeta sen, että kun on kyse ihmisten käynnistä lääkärillä tai sosiaalipalveluissa tai terveydenhuollon palveluissa, niin silloin kyse on luottamuksellisista potilastiedoista, oli sitten kyse siitä käynnistä itsestään tai sen sisällöistä. Tämä ei ole pelkästään vihreiden näkemys vaan muun muassa Lääkäriliiton ja HUSin näkemys, joten jos puhun täällä muunneltua totuutta sen osalta, [Mauri Peltokangas: Ei, vaan te sanoitte, että poliisi saa käsiinsä!] niin silloin toki tämä syytös kohdistuu aika paljon laajemmalle kuin vain vihreisiin. Haluan vielä sanoa sen, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautui kriittisesti tähän tietojen luovuttamiseen. Toisaalta haluan myös korjata edustaja Zyskowiczin väitteen siitä, että vihreät olisivat vastustaneet kännykkäkieltoa kouluun, mikä ei toki liity yhtään millään tavalla tähän asiaan, mutta koska nyt täällä vihreiden syntejä alettiin laajemminkin ruotimaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Me olemme kannattaneet sitä. Mielestäni on hyvä, että näitä lakiesityksiä katsotaan myös perusoikeusnäkökulmasta ja suhtaudutaan aika herkästi siihen, että näillä esityksillä, vaikka myös kännykkäkiellollolla, voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin. Mutta kun löydetään oikeanlainen tasapaino, missä yhteiskunnallisia tavoitteita pystytään edistämään niin, että niiden merkitys perusoikeuksien rajoituksiin pystytään pitämään matalana — kännykkäkielto on hyvä esimerkki siitä — niin kyllä me kannatamme sellaisia järkeviä ja asiallisia esityksiä.

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan laajamittaisia lakimuutoksia turvallisuusviranomaisten sekä Maahanmuuttoviraston tiedonsaanti- ja tietojenluovutusoikeuksiin. Tavoitteena on poistaa nykyisiä tiedonvaihdon esteitä ja parantaa viranomaisten välistä tietojenvaihtoa salassapitosäännösten estämättä. Muutoksilla toteutetaan nykyistä hallitusohjelmaa, jossa painotetaan rikostorjunnan tehostamista, kansallisen turvallisuuden vahvistamista sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyden parantamista. Viranomaisten toimintaedellytysten turvaaminen ja salaisuuden suojan purkaminen turvallisuuden tieltä ovat esityksen keskeisiä tavoitteita. Siinä laajennetaan poliisin oikeuksia luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti tilanteessa, jossa se on tarpeen viranomaistehtävien hoitamiseksi tai tärkeän yleisen edun vuoksi. Tietoja voidaan luovuttaa myös yksityisille tahoille ja kriittisen infrastruktuurin toimijoille. Poliisi saa oikeuden hankkia henkilöllisyys- ja läsnäolotietoja sosiaali- ja terveyshuollon palvelunantajilta, aivan kuten edustaja Lehtinen tuossa juuri edellä kuvasi. Maahanmuuttovirastolle puolestaan säädetään velvollisuus ilmoittaa poliisille sen toimitiloissa olevista etsintäkuulutetuista. Näin laki antaa mahdollisuuden tehostaa laittomasti maassa oleskelevien ja etsintäkuulutettujen valvontaa sekä kiinniottoa. Hallintovaliokunta perustelee esityksen välttämättömyyttä perustavanlaatuisesti muuttuneella ja pitkäkestoisella ulkoisella turvallisuusympäristöllä, johon heijastuvat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja geopoliittinen murros. Valiokunta korostaa, että muuttunut tilanne heikentää Suomen sisäisen turvallisuuden ennustettavuutta. Sisäistä turvallisuutta on tarkasteltava laajana kokonaisuutena, ja viranomaisten on kyettävä vastaamaan monimuotoisiin ja vaikeasti ennakoitaviin uhkiin sekä hybridivaikuttamiseen. Tämä tukee tarvetta vahvistaa kansallista suvereniteettia ja varautumista tiukasti ulkoisiin uhkiin. Valiokunnan yleisperusteluissa viitataan vakaviin sisäisen turvallisuuden ilmiöihin, jotka on syytä ottaa vakavasti. Hallintovaliokunta nostaa esiin ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymisen sekä Suomessa tehdyt havainnot paikallisista rikollisverkostoista. Myös huumausainerikollisuus, laiton asekauppa ja talousrikollisuus ovat kasvaneet ja siirtyneet nopeasti tietoverkkoihin ja Tor-verkkoon, missä lainsäädäntö ei ole pysynyt kehityksen mukana. Esityksellä pyritään kuromaan umpeen tätä sääntelyvajetta, jotta viranomaisilla olisi riittävät työkalut nykypäivän rikollisuuden murtamiseen. Valiokunta korostaa hallinnollisen rikostorjunnan merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden murentamisessa. Tämä tarkoittaa viranomaisten yhteistyötä, jolla evätään rikollisilta yhteiskunnan laillisen infrastruktuurin ja lupajärjestelmien käyttö. Torjunta ja yhteisen tilannekuvan muodostaminen vaativat sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua yli viranomaisrajojen. Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja korostaa henkilöstön riittävää koulutusta sekä yhteisiä toimintamalleja eri viranomaistahojen kesken. Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä.

Arvoisa puhemies! Tästä soten rahoitusmallista, jota tällä hetkellä käsittelemme, nostan esille kannustavuuselementin. Valiokunnan kuulemisessa tuotiin esiin huoli siitä, että rahoituslain muutokset kohdistuvat epäedullisemmin niihin hyvinvointialueisiin, joiden talous on tasapainossa. Tämä tuo hankalan kuvion tulevaisuutta ajatellen, jos rahoitusmalli ei kannusta hyvinvointialuetta tekemään sellaisia toimenpiteitä, joilla talous saadaan tasapainoon ja mahdollisimman vahvaksi, vaan enemmänkin kannustetaan siihen, ettei päästä taloudellisesti tasapainoon. Se on tässä suuri huoli, jonka jaan myöskin siitä, mitä edustaja Wickström toi esille. Valiokuntakin korosti sitä, että rahoituslain muutokset eivät saa heikentää hyvinvointialueiden kannustimia huolehtia toimintansa kustannusvaikuttavuudesta. Mikäli rahoitusta vähennetään ilman selkeitä ja tosiasioihin nojautuvia perusteita lähtökohtaisesti niiltä hyvinvointialueilta, joiden talous on tasapainossa, voi tämä heikentää taloudellisesti vastuullisen toiminnan kannattavuutta. Tämä voi johtaa siihen, ettei hyvinvointialueiden kannata sopeuttaa toimintaansa. Miten tätä rahoitusmallia sitten tulisi tehdä niin, että ne alueet, jotka ovat vaikeuksissa, saisivat riittävän rahoituksen? Itse asiassa tämänhetkisessä rahoitusmallissa meillä on monia eri elementtejä, joilla tämä voitaisiin tehdä. Siellä on se alijäämän kattamismenettelyn pidentäminen, jota tämä hallitus onkin käyttänyt. Sitten siellä on myös mahdollisuus lisärahoitukseen, ja siellä on myöskin arviointimenettelymahdollisuus. Näitäkin tämä hallitus on tehnyt. Tässä vaiheessa, kun koko tämä meidän sote-järjestelmä hakee paikkaansa ja myöskin alueet kehittävät omaa toimintaansa, itse näen, että olisi ollut järkevää mennä sillä vanhalla mallilla auttaen sitten niitä alueita, jotka ovat ahdingossa ja jotka tarvitsevat sitä lisätukea. Tämä tie on nyt valittu, ja tällä nyt mennään. Mutta on tärkeätä, että jatkossa, kun tätä rahoitusmallia kehitetään, nämä huomiot tulevat huomioiduiksi. Nythän on menossa erilaisia kehittämisryhmiä. Meillä THL tietenkin näitä tarvetekijöitä arvioi, ja erityisen tärkeitä ovat nimenomaan nämä sosiaalihuollon tarpeet, jotka ovat aivan riittämättömästi tällä hetkellä meidän rahoitusmallissa huomioituina. Erityisesti voimakkaan väestönkasvun alueilla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta lisää muun muassa rikokseen syyllistyneiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä palvelutarpeeseen vastaaminen, joka edellyttää moniviranomaisyhteistyötä muun muassa poliisin kanssa. Poliisi toi kuulemisessa vahvan huolen siitä, että tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotta nämä lapset ja nuoret myös saadaan sieltä ohjattua palveluiden piiriin. Sosiaalihuollon palveluita tarvitsevat myöskin esimerkiksi neurokirjon lapset, jotka ovat saattaneet saada sen diagnoosin yksityisellä puolella mutta tarvitsevat sosiaalipalveluita, jotka sitten tulevat hyvinvointialueen puolelta. Nyt hyvinvointialue ei saa sitten lainkaan rahoitusta heistä, jos sitä diagnoosia ei ole tehty julkisella puolella. Sanon vielä tästä eriytymisestä. Se on todella huoli, mikä on noussut esille: alueet eriytyvät. Mutta tässäkin kohtaa meidän pitäisi miettiä, millä tavalla se eriytyminen tapahtuu. Puhutaanko me taloudellisesta eriytymisestä, vai puhutaanko me palveluiden eriytymisestä: siitä, että ihmiset eivät saa palveluita? Minun mielestäni tässä on kaksi aivan eri asiaa. Sen takia se, että vain taloudellista eriytymistä lähdetään paikkaamaan lisärahoituksella, ei ole järkevää. Me nähdään tämä sama ilmiö myöskin koulu- ja opetuspuolella. Kun lapset ovat vähentyneet alueelta, niin sitten pitää miettiä, millä tavalla ne palvelut järjestetään, jotta se raha riittää kaikille. Totta kai pitää huolehtia myöskin siitä, että on pitkän etäisyyksien alueita ja muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että kustannukset ovat kalliimmat. Vielä yksi asia, mikä nousi, oli valmiuden ja varautumisen näkökulma. Käytännössähän nämä hyvinvointialueet omasta rahoituksestaan tämän varautumisen ja valmiuden rahoittavat. Tässä kansainvälisessä muuttuneessa ympäristössä meidän pitäisi kyllä joiltain osin myöskin miettiä, mitkä alueet kantavat sitten suurempaa vastuuta valmiudesta ja varautumisesta tai yliopistosairaaloiden rahoituksesta. Sitä pitäisi saada jollakin tavalla kuitenkin ehkä erillisväylällä pikemmin kuin suoraan hyvinvointialueille annetun rahoituksen kautta. Eli jatkossa rahoitusmallin kehittäminen on tehtävä niin, että alueiden rahoitus on oikeudenmukaista, tietoon pohjautuvaa, pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Lisäksi ennalta ehkäisevän sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn painoarvoa tulee vahvistaa rahoitusmallissa. Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehneet kaksi lausumaa, jotka liittyvät tämän rahoitusmallin päivittämiseen. Ehdotimme, että... — Sopiiko, puhemies, että sanon nämä lausumat? Kiitos. — ...tämä rahoitusmalli päivitettäisiin vuoden 28 loppuun mennessä niin, että saataisiin se uusi malli käyttöön vuoden 29 alusta. Tämä perustui siihen, että meillä on näitä arviointeja. Meillä on riippumaton selvitysryhmä nyt menossa, sitten THL teki arviointia, ja meillä on parlamentaarinen työryhmä. Tämän lausuman hallintovaliokunta otti sitten lopulliseen mietintöönsä, paitsi että se pidensi sitä yhdellä vuodella eli siinä yhteydessä, kun myöskin se päivitys tehdään tähän koko rahoitusmalliin, eli vuoteen 2030 mennessä. Sitä lausumaa hallintovaliokunta ei ottanut mukaan, että tästä tasausmallista tulisi luopua. Sehän sanotaan kyllä siellä, että se on väliaikaiseksi tehty, mutta luontevaa olisi, että tässä yhteydessä, kun tämä rahoitusmalli nyt uudistetaan ja se on voimassa viimeistään vuonna 2030, olisi selkeäsanaisesti sanottu, että myöskin tästä tasausmallista tullaan siinä yhteydessä luopumaan. Olisin toivonut sen verran rohkeutta, että myöskin tämän lausuman olisi hallintovaliokunta ottanut sinne mietintöönsä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko liiallisen alijäämän korjaamisesta nostaa esiin vakavan mutta välttämättömän kysymyksen julkisen talouden kestävyydestä. Suomen velkaantuminen on jatkunut parikymmentä vuotta, eikä nykyistä kehitystä voida jättää tulevien sukupolvien kannettavaksi. Orpon—Purran hallitus on täysin epäonnistunut talouspolitiikassa. Hallitus lupasi taittaa velkaantumisen noustessaan valtaan, mutta kehyskauden lopussa valtio ottaa velkaa jopa 17 miljardia euroa lisää. Nyt velkaa otetaan jopa enemmän kuin Marinin kaudella, vaikka silloin syynä oli korona, Ukrainan sota, energiakriisi ja korkea inflaatio. Nyt ei ole näitä ulkoisia tekijöitä, ja siitä huolimatta velkaantuminen kasvaa. Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää ennen kaikkea siksi, että pystymme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös tulevaisuudessa. Kestävä talous luo perustan laadukkaalle koulutukselle, sosiaali- ja terveyspalveluille sekä turvallisuudelle. Talouden vahvistaminen ei ole itseisarvo vaan väline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että se tapahtuu oikeudenmukaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niihin ihmisiin ja alueisiin, joihin taloudelliset muutokset kohdistuvat voimakkaimmin. Tällä kaudella leikkaukset ovat liikaa kohdistuneet samoille ihmisille, ja tämä kumulaatio on ollut valtaisa sen kohdalla, kenelle se on sattunut. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Suomen julkisen talouden tila on rehellisesti sanottuna huolestuttava. Vaikka tämä hallitus on koko kauden tehnyt ankarasti töitä ja vaikeita päätöksiä, velka kasvaa silti edelleen nopeasti. On totta, että mitkään pikatoimet eivät riitä paikkaamaan sitä vuosien toimettomuutta ja viime hallituskauden velkarallia. Kaikesta huolimatta on yhtä tärkeää sanoa ääneen sekin, että kiitos nykyisen hallituksen hyvien toimien tilannekuva ei tänä päivänä ole enää yhtä yksipuolinen. Suomen taloudessa on nähtävissä käänne parempaan. Teollisuus kasvaa, vienti vahvistuu, ja talous on jälleen lähtenyt liikkeelle. Tänä keväänä olemme saaneet lukea useita uutisia siitä, kuinka Suomeen uskalletaan nyt investoida ja talous on alkanut osoittaa kasvun merkkejä. Tämä antaa meille tärkeän viestin siitä, että suunta voidaan vielä muuttaa. Se kertoo siitä, että olemme tehneet oikeita asioita vaikeassa tilanteessa. Arvoisa puhemies! Olemme tällä hallituskaudella tehneet mittavia päätöksiä velkaantumisen hillitsemiseksi. Ne ovat olleet miljardiluokan sopeutuksia sekä pysyviä rakenneuudistuksia, joiden vaikutukset näemme pitkällä aikavälillä. Yksittäinen päätös tai yksi vaalikausi on kuitenkin vaikutuksiltaan liian heikko, mikäli Suomi jatkaa entistä poukkoilun linjaa. Siksi keskeinen kysymys, jota tämä selonteko liiallisen alijäämän korjaamisessa peräänkuuluttaa, on se, löytyykö Suomelta pitkäjänteinen ja yli hallituskausien kantava sitoutuminen vastuulliseen talouspolitiikkaan. Juuri siihen perustuu kansalaisyhteiskunnan luottamus, ja ilman luottamusta velkaantuminen muuttuu nopeasti kalliimmaksi. Meidän on yhtä aikaa pidettävä menot hallinnassa, vahvistettava kasvua ja luotava ihmisille usko siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. Ilman toivoa ei ole kestävää talouspolitiikkaa, ja se on totta, että ilman kestävää taloutta meillä ei ole kykyä vastata kriiseihin, ei kotimaassa eikä kansainvälisesti. Siksi talouden kuntoon laittaminen on yksi tärkeimmistä toimista turvallisemman Suomen rakentamiseksi. Arvoisa puhemies! Lopulta tässä asiassa kyse on myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kun korkomenot kasvavat, jokainen korkoihin menevä euro on pois koulutuksesta, hoivasta ja turvallisuudesta — se on pois tulevaisuudelta. Siksi me emme voi himmentää tulevaisuuden toivoa elämällä velkarahalla tänään. Me emme voi siirtää tämän päivän laskua lastemme ja heidän lastensa maksettavaksi. Siksi tämän selonteon keskeinen viesti on tärkeä, ja valtiovarainvaliokunnan arvio siitä on yksimielinen. Se perustuu realistiseen tilannekuvaan. Hallituksen toimet ovat toistaiseksi olleet riittäviä korjaavan polun noudattamiseksi, mutta julkisen talouden haasteet ovat pitkäaikaisia ja edellyttävät ylivaalikautista sitoutumista sekä lisätoimia tulevina vuosina. Suomen talouden suunta on vielä meidän omissa käsissämme. Se ei käänny väittelemällä siitä, onko velkajarru tarpeellinen vai ei. Se edellyttää meiltä kaikilta vaikeita päätöksiä ja ennen kaikkea yhteistä poliittista tahtoa pitää Suomi vakaana, turvallisena ja tulevaisuuteen luottavana yhteiskuntana. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusympäristön suhteen ajat eivät ole ainakaan helpompaan suuntaan menossa. On hyvä, että tätä meidän selontekoa nyt päivitettiin ja käytiin laaja asiantuntijakierros siitä, missä mennään. Eduskunta on nyt oikealla viivalla sen suhteen. Kylmä tosiasia on, että Yhdysvallat vetäytyy ja Euroopan on kannettava suurempi vastuu Euroopan puolustamisesta. Näin on tehtävä. Näin on tehtävä koko Euroopan osalta. Natoa on eurooppalaistettava. Tämä tietenkin tarkoittaa myös Suomen osalta sitä, että sitä vastuunkantoa, jota me ollaan jo tähän saakka tehty, on jatkettava. Me pidetään kiinni meidän perusratkaisusta, yleisestä asevelvollisuudesta, koulutetusta reservistä, ja me ollaan myös listattu oman parlamentaarisen työn osalta niitä tarpeita, mitä meillä kotimaiseen puolustukseen on. Suomi tulee pitämään hyvin kiinni omasta turvallisuudesta osana tätä liittokunnan puolustusta. Meidän pitkäkestoinen uhkamme Venäjä on ja pysyy. Meillä on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, ja tähän on luonnollisestikin varauduttava. Sota Ukrainassa on kestänyt lähes 4,5 vuotta, ja näköpiiriä sen loppumisesta ei ole, joten tältäkin osin meidän on pidettävä mielessä tämä turvallisuusympäristön vakava tilanne, joka tällä hetkellä on. Lähi-itä on hyvä, että siellä nyt on rauhanaskelia, mutta oikeastaan on sanottava, että ne tavoitteet varmasti, jos sellaisia oli Yhdysvalloilla, eivät ole täyttyneet Iranin suhteen, ja siellä tämä jännittynyt tilanne tulee myöskin jatkumaan hyvin pitkään. Tästä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja Yhdysvalloistahan täällä jo debatissa oli keskustelua, ja totta kai se luo epävarmuutta, kun ei voi aina tietää, mitä maailman suurimman mahdin päämies tviiteissään kirjoittaa tai minkälaista linjaa hän tuo esiin. Tässähän korostuu hyvin se, kuinka sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka siellä Yhdysvaltain politiikassa ovat menneet aika lailla limittäin, ja tämmöinen epävarmuus vallitsee nyt meillä täällä Euroopassa ja globaalisti myöskin. Mutta se on todettava, että käytännön yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa Suomen osalta toimii. Kahdenvälinen yhteistyö toimii hyvin, poliittiset suhteet ovat kunnossa ja hyvät, ja sitten sotilaspuolella myöskin ihan käytännön harjoittelutoiminta ynnä muu toimii moitteettomasti. Eli tässä on enemmän tätä epävarmuutta koko Euroopan osalta, mutta Suomen osalta minä sanoisin, että tässä ollaan kuitenkin ihan hyvällä tiellä. Herra puhemies! Nato-huippukokous tulee heinäkuussa, ja sen osalta ladataan varmasti hyvin paljon odotuksia. Tarvitaan ennen kaikkea vakautta, varmuutta ja sitten myös Euroopalta sitoutumista siihen, että tätä meidän yhteistä turvallisuuttamme vahvistetaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat keskustan tuella tänään hyväksyneet päätöksen poistaa Suomen lainsäädännöstä kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset. En valitettavasti usko, että tämä hallituspuolueiden ja keskustan johdon into todistaa ennen muuta Yhdysvalloille valmius niin sanotun ydinasepelotteen vahvistamiseen pysähtyy vain näihin lainsäädännöllisiin muutoksiin. Keskustelussa ei ole oikeastaan lainkaan huomioitu sitä, että Suomi osallistuu jo nyt ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on, että Suomella on muun muassa tehtävä suojata nykyisillä Hornet-hävittäjillä Yhdysvaltain ydinasekuljetuksia Eurooppaan. Suomalaishävittäjät ovat jo olleet saattamassa Eurooppaan saapuneita strategisia B-52-ydinpommittajia. Tietääkseni jo hyväksytyt tehtävät ovat tätäkin laajempia. Suomalaishävittäjien toimivaltuuksiin osana Naton ydinasepelotetta väitetään kuuluvan myös niiden amerikkalaistukikohtien suojaaminen, joihin on sijoitettu USA:n taktisia ydinaseita. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Nyt kulisseissa keskustellaan myös siitä, pitäisikö Suomen itse ottaa käyttöön niin sanotut kaksikäyttöiset F-35-hävittäjät — eli hävittäjät, jotka konventionaalisten aseiden ohella voivat kuljettaa ja käyttää myös amerikkalaisia taktisia ydinaseita. Kyse olisi silloin osallistumisesta Naton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Se merkitsisi myös sitä, että osa suomalaislentäjistä koulutettaisiin Yhdysvaltain johdolla myös ydinaseiden kuljettamiseen ja käyttöön. Näinhän jo tehdään kaikissa niissä Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan. Julkisuudessa vain yksi suomalaispoliitikko, sosiaalidemokraattinen pääministeri Sanna Marin, on viitannut siihen mahdollisuuteen, että Suomi osallistuisi Naton niin sanottuun ydinaseiden jakamiseen. Hän mainitsi asiasta vuonna 22, kun Suomi harkitsi liittymistä sotilasliitto Natoon. Jos tämä on Suomen tavoite Naton pelotepolitiikan vahvistamiseksi, edellyttää se tietenkin, että osa Suomen tilaamista F-35-hävittäjistä muutettaisiin kaksikäyttöhävittäjiksi eli kykeneviksi kuljettamaan ja käyttämään ydinaseita. Tietoni mukaan hävittäjät voidaan myös Suomessa muuttaa tähän tarkoitukseen sopiviksi, ja itse asiassa sitä muutosta ei pidetä teknisesti kovinkaan vaativana. Puolustusministeri Antti Häkkänen on puheessaan viitannut F-35-hävittäjien mahdollisuuteen toimia kaksikäyttöisinä. Häkkänen, kuten ei koko muukaan hallitus, ei ole nyt paikalla, mutta hallituksen tulisi mielestäni mahdollisimman pian vastata kysymykseen, onko Suomi suunnittelemassa osallistumista Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja onko hallitus jo pannut vireille suunnittelun, joka koskee Suomen hankkimien F-35-koneiden mahdollista muutosta hävittäjiksi, jotka kykenisivät kuljettamaan ja käyttämään myös taktisia ydinaseita. Nykyisen hallituksen vastauksen ohella olisi tietenkin mielenkiintoista kuulla myös SDP:n puheenjohtajan ja mahdollisen tulevan pääministerin Antti Lindtmanin kanta tähän asiaan. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Honkasalon tekemää esitystä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ihan alkuun edustaja Polviselle voin taata, että hallitus ottaa tämän asian erittäin tosissaan ja erittäin vakavasti. Tämä keskustelu on ollut erittäin hyvä ja hyödyllinen. Minulla on viisi sivua täällä muistiinpanoja. Tätä pitää vähän perata tästä näin ja laittaa sitten keskustelut käyntiin ministerikollegoiden kanssa. Tämä oli hieno keskustelu — kiitos kaikille. Edustaja Suhoselle: Hän nosti Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnan. Itse asiassa olen käynyt tutustumassa tähän toimintaan, ja voin kyllä suositella sitä. Edustaja Kemppi nosti muutamaankin kertaan TEPPO-koulutuksen, ja nopealla googlauksella ainakin Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Kerava tarjoavat tätä. Itse en ole tähän tutustunut, ja toki aiheena tämä kuuluu opetusministerille, mutta voisin itse asiassa käydä kanssa itse tutustumassa tähän, koska tämä kuulostaa fiksulta toiminnalta. Edustaja Kettunen kysyi ensimmäisessä puheenvuorossaan jokunen aika sitten jo monta, monta kysymystä. Minä nappaan sieltä tuon tulevaisuususkoasian, mikä nyt kuuluu ehkä vahvimmin omaan rooteliini. Tulevaisuususkoa horjuttavat kansainvälinen tilanne, opiskelupaikan saaminen ja työpaikan saaminen. Nämä ovat kolme isointa asiaa. Näihin kahteen jälkimmäiseen me pystytään vaikuttamaan selkeästi. Ensimmäinen on haastavampi, mutta me otetaan asia vakavasti ja pyritään tekemään siihen. Ihan loppuun vielä: Kiitos edustaja Polviselle ja edustaja Kempille, jotka vielä nostivat tämän perheenmuodostamisen haasteen siellä haja-asutusalueella tai maaseutualueella. Tämä on selkeä haaste kyllä. En osaa kyllä hirveästi vastata tähän, mitä sille voisi tehdä, mutta tästä keskittämisen perumisesta sun muusta tuli hyviä viestejä. Vien näitä viestejä myös eteenpäin. — Kiitos kaikille keskustelusta. Tämä on ollut antoisa kahdeksantuntinen.

Arvoisa herra puhemies! Nuoret toden totta haaveilevat aivan tavallisista asioista: perheestä, työstä, omistusasumisesta tai ainakin omasta kodista, parisuhteesta, koulutuksesta — sellaisista asioista, joista me kaikki olemme joskus haaveilleet ja osa on saavutettukin. On Suomelle eduksi, jos nuorten haaveet ja unelmat voisivat toteutua. Tässä ei ole kyse vain siitä, millaisia nuoria on — onko meillä onnellisia nuoria ja töissä käyviä nuoria ja miten Suomi pyörii — vaan kyse on siitä, että näitä muita isoja tavoitteita, kuten taloutta ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa, jos ei nuorten haaveisiin voida vastata. Mielestäni tänään on käyty ansiokasta keskustelua jo kahdeksatta tuntia siitä, mitä ratkaisuja voisimme löytää. Olemme löytäneet yhteistä tilannekuvaa ehkä hiukan paremmin, ehkä jonkinlaisia lukuja, joiden pohjalle rakentaa ratkaisuja. Uskon, että tästä keskustelusta on ollut hyötyä. Haluan kiittää myös ministeri Poutalaa siitä, että olette ollut koko tämän keskustelun ajan salissa. Ainakin minulla on sellainen olo, että olette ottanut tämän keskustelun vakavasti. Se on ensimmäinen askel kohti niitä toimenpiteitä ja keinoja, joita olemme peräänkuuluttaneet tässä välikysymyksessä. Ehkä muutama yhteenveto: Kunnianhimon tasoa on mahdollista nostaa. Muistutan teitä 90-luvun laman vaikeista ajoista. Soitin Esko Aholle, silloiselle pääministerille. Vaikka olemme kuulleet paljon, mistä leikattiin ja mitä tehtiin, niin siitä huolimatta niihin aikoihin luovuttiin opintolainasta, luotiin opintoraha — haluttiin huolehtia siitä, että jokainen opiskelija pääsee opintoihin kiinni ja voi lähteä haaveilemaan ja tavoittelemaan omia unelmiaan. Silloin luotiin ammattikorkeakoulut, koko maan kattava korkeakouluverkko. Tehtiin erittäin kunnianhimoisia ratkaisuja ja politiikkaa. Voisimmeko, uskaltaisimmeko tehdä sellaisia ratkaisuja nyt? Näivettämisestä, keskittämisestä, nysväämisestä, selittelystä pitää päästä eroon. Pitää kohdentaa energia uusiin ratkaisuihin ja toimenpiteisiin, jotta pääsemme eteenpäin. Sitten ajattelen, että olemme oppineet sen, että keinoja ja vaihtoehtoja on. Niitä on tänään esitelty useita tässä salissa. Tässä ovat jotkut ryhmät saaneet kiitosta, välillä on haukuttu. Minusta lopputulos on se, että olemme kuitenkin saaneet pöydälle uusiakin avauksia tässä keskustelussa, ja pidän sitä erittäin arvokkaana. Kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita ja hyvin tähän valmistautuneita. Sitten kiitän myös niitä nuoria, jotka ovat ottaneet osaa tähän keskusteluun eri tavoin lähestymällä meitä täällä edustuksellisen demokratian edustajina tai tekemällä vaikka omia eväitä ja listoja etäyhteyksin. Pidän näitä yhtä arvokkaina. Lopuksi haluan todeta, että yhteistyö vie pisimmälle. Toivon, että nuorten asiaa voitaisiin kehittää yhdessä, kaikki puolueet yhdessä rintamassa, ja sitä kautta luoda heille työtä, turvaa ja tulevaisuususkoa. [Puhemies koputtaa] — Tämä on viimeinen puheenvuoroni.

Kunnioitettu herra puhemies! Vielä intouduin käyttämään tästä alueellisesta tasa-arvosta ja siitä näkökulmasta puheenvuoron. Nimittäin siis nuorten unelmienhan ei pidä olla siitä kiinni, mihin sattuu syntymään tässä yhteiskunnassa, asuitpa Keski-Pohjanmaalla tai siellä Kainuun perukoilla tai Lapissa tai sitten täällä pääkaupunkiseudulla, vaikka Kallion lähiössä. Ei saa jäädä siitä kiinni, mihin nuori syntyy. Siitä näkökulmasta haluan vielä käyttää tämän puheenvuoron, että sitä mahdollisuuksien tasa-arvoa tulee edistää tämän talon päätöksenteolla ja päätöksillä niin, että nuoret saavat asianmukaisia mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Olen kiitollinen siitä, että itse olen saanut siellä Itä-Suomessa rajaseudulla asianmukaisen koulutuksen täysi-ikäisyyteen asti ja sitten käynyt armeijat ja sen jälkeen vielä kouluttautunut ammattikorkeakoulussa siellä Itä-Suomessa, ja näin ollen se osaaminen on kehittynyt. Haluan, että samanlainen yhteiskunta myös tänä päivänä syntyvälle suomalaiselle on mahdollinen sitten tulevaisuudessa. Edustaja Jukkola on aivan oikeassa: kun puhutaan julkisesta taloudesta ja sen tasapainottamisesta, niin tämähän pitää saada kuntoon ihan ensimmäiseksi, että saadaan näitä mahdollisuuksia. Mutta samaan aikaan myös aluepoliittisesta näkökulmasta politiikan pitää olla hajautettua eikä keskitettyä politiikkaa, mitä nyt tämä nykyinen hallitus on harjoittanut. Te toitte tässä nyt Fingridin esille äskeisessä omassa puheenvuorossanne ja Keski-Pohjanmaan mahdollisuuksia. Olen siitä myös tyytyväinen, että siellä länsirannikolla teollisuus on kehittynyt, ja eritoten kun sähköistyvä yhteiskunta ja teollisuus tarvitsevat paljon sähköä, niin siellä kyllä voimalinjat ovat asianmukaisella tasolla, mutta sitten kun katsotaan itäistä Suomea, niin eihän Pohjois-Karjalassa tällä hetkellä ole sitä 400 kilovoltin linjaa, joka mahdollistaisi näitä teollisia investointeja, tulevaisuuden investointeja ja eritoten energiainvestointeja, olipa kyse sitten tuulimyllyistä tai aurinkopaneeleista, vetytaloudesta puhumattakaan. Jotenka tästä näkökulmasta, kun tämä hallitus tekee tämän vaalikauden viimeisiä päätöksiä: kääntäkää kurssi. Kääntäkää kurssi niin, että se on ajatellen koko Suomen kehittämistä ja ajatellen seuraavia valtiopäiviä ja seuraavaa vaalikautta. Kyllä se kurssi on käännettävä lopullisesti niin, että koko Suomea kehitetään — ihan turvallisuuspolitiikan, huoltovarmuuden ja ennen kaikkea hajautetun energiantuotannon näkökulmasta, mikä sitten luo niitä työpaikkoja, ministeri Poutala, nuorille näihin tulevaisuuden ammatteihin.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt todennäköisesti pidän viimeisen puheenvuoron. Tämä keskustelu nuorten tilanteesta on kyllä tärkeä, ja se on herättänyt monia ajatuksia. Tuossa edustaja Jukkola äsken toisteli papukaijamaisesti sitä kokoomuksen viestiä, miten tämä hallitus on parantanut työllisyyttä ja parantanut työn vastaanottamista ja parantanut yrittäjyyttä ja mitä kaikkea nyt olikaan parannettu ja lakko-oikeuksia rajoitettu sun muuta, mutta kuitenkaan ne toimethan eivät vielä näytä varsinaisesti kyllä tuoneen paljoakaan 100 000 luvatusta työpaikasta. Toisaalta aina jaksan muistuttaa siitä, että niistä toimista, mitä hallitus teki työelämän osalta kehittäen elikkä siis heikentäen, jopa valtiovarainministeri on todennut silloin aiemmin monta kertaa, että niille toimillehan ei ole voitu tosiasiallisesti edes laskea mitään työllisyys‑ ja talousvaikutuksia. Näin on todettu monta kertaa, eli se siitä. Nyt annan kyllä kiitoksia tässä viimeisessä puheenvuorossa keskustan ryhmälle. Kyllä teitä on ollut ilo kuunnella sitä, minkälaisia esityksiä te olette tuoneet ja miten te olette suhtautuneet siihen, millä tavalla te olisitte valmiita tuomaan parannuksia työllisyyteen ja varsinkin nuorten työllisyyteen. Oikealta kuullut tyhjän paperin heitot kyllä joutavat nyt ihan omaan arvoonsa, voin näin todeta. Keskustalta hyviä puheenvuoroja. Taisi olla edustaja Kemppi, joka nosti esiin oppisopimuksen. Tämä itseltänikin unohtui eräässä vaiheessa. Oli tarkoitus siitä puhua, koska taas kun mennään vähän historiaan, niin 1997 itse työllistyin oppisopimuksella Varkauden paperi‑ ja kartonkitehtaalle koneasentajaksi. Ajatelkaa, kouluttauduin siis koneasentajaksi ja olin 21 vuotta siinä työsuhteessa haalarihommissa tehtaalla, elikkä on niitä oikeitakin töitä joskus tehty. Oppisopimuksen kehittäminen ja vahvistaminen vain tarkoittaa tietysti sitä, että siinä pitää ottaa huomioon se yritys ja sen mahdollisuus kouluttaa niitä uusia työntekijöitä, ketkä tulevat oppisopimuksella opiskelemaan sinne työpaikalle ja valmistumaan tärkeään työhön. Elikkä se vaatisi kyllä jonkinmoista täsmätukea yrittäjälle siinä, että siellä voidaan kiinnittää ne henkilöt, jotka sitten kouluttavat ja opettavat. Näinhän aikanaan on siis ollut, ja se oli kyllä toimiva ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin myönteisesti oppisopimusideaan, siis tavallaan sen vahvistamiseen ja kehittämiseen. Se varmasti toisi kyllä nuorille ja uusille työntekijöille mahdollisuuksia astua uuteen työelämään. Se on äärimmäisen kannatettava ajatus, ja tätä oppisopimusasiaa ei kyllä kannata sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa, mitä puolueita sitten onkaan joskus seuraavien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa pohtimassa, kenenkään unohtaa, sen vahvistamista. Samoin SDP:n vaihtoehdossa olemme tuoneet korostetusti esille sitä, että työttömyysturvalla opiskelu pitäisi olla selkeästi mahdollista, niin kuin aikaisemminkin se oli, koska se tukee työllistymistä. Työttömyysturva ei niin sanotusti mene hukkaan, kun siellä opiskellaan sinä aikana: ihminen on oikeutettu tiettyyn toimeentuloon, ja hän saa omaa työmarkkina-arvoa parannettua opiskelullaan. Kyllähän tämä asia olisi äärimmäisen tärkeää myös palauttaa, kuten ennen vanhaan se oli käytössä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhutaan paljon, mutta tärkeää on kuunnella myös niitä, jotka työskentelevät nuorten rinnalla joka päivä. Liian moni nuori kokee tänään epävarmuutta tulevaisuudestaan. Osa jää ilman koulutuspaikkaa, osa keskeyttää opintonsa ja liian moni jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla tasolla. Siksi tarvitsemme enemmän oikea-aikaista tukea. Nuorelle on oltava saatavilla rinnalla kulkeva aikuinen silloin, kun elämä ei etene suunnitellusti. Kokemukset esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta osoittavat, että kiireetön kohtaaminen ja yksilöllinen tuki auttavat nuoria takaisin opintojen ja työn polulle. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Koulutus on edelleen paras suoja työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, siksi tukea on kohdennettava erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa pudota koulutuspolulta. Kolmas tärkeä asia on työnteon kannattavuus. Nuoren pitää voida ottaa vastaan työtä ilman pelkoa siitä, että taloudellinen tilanne heikkenee. Työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa. Työttömyysturvan suojaosan palauttaminen olisi tärkeä toimi. Arvoisa herra puhemies! Nuorten luottamusta tulevaisuuteen ei palauteta pelkästään puheella, tarvitaan tietysti tekoja. Tarvitsemme toimivia palveluita, koulutusta ja mahdollisuuksia työhön. Jokainen nuori ansaitsee aidon mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. SDP on tehnyt paljon ehdotuksia nuorten tulevaisuuden parantamiseksi. Hallituksen tulisi olla tarkalla korvalla ja ottaa meidän vaihtoehtojamme käyttöön pikaisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuususkolla on inhimillisen näkökulman lisäksi niin yhteiskunnallisesti kuin nuorisopoliittisesti tarkastellen suuri merkitys. Nuorten heikentyneellä tulevaisuudenuskolla on koko yhteiskuntaa koskevia, vaikeasti ennakoitavia seurauksia. Se voi lisätä syrjäytymistä ja yhteiskunnallista näköalattomuutta, heikentää henkistä kriisinkestävyyttä ja uskoa yhteiskunnan vakauteen ja turvallisuuteen. Tulevaisuususkolla on yhteys nuorten elämäntyytyväisyyteen, mielenterveyteen ja hyvinvointiin, joilla taas on suora yhteys esimerkiksi oppimiseen, koulutukseen, työllistymiseen ja perheellistymiseen. Tulevaisuususko vaikuttaa haluun investoida ja innovoida. On selvää, että elämäänsä tyytyväisellä, terveellä ja hyvinvoivalla nuorella on vahvemmat lähtökohdat esimerkiksi koulutus- ja työpolkujen valinnassa. Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa todetaan: ”Kansakuntamme menestys riippuu siitä, miten meidän nuorillamme menee.” Hallitus kuitenkin omilla toimillaan heikentää työelämää erityisesti nuorille ja naisille. KEHA-keskuksen huhtikuun 2026 työllisyyskatsauksen mukaan alle 30-vuotiaiden työttömyys on kasvanut vuodessa yli 7 000 henkilöllä. Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrin tulokset osoittavat, että erityisesti koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät odotukset kuormittavat nuoria. Paineella on merkittävä vaikutus nuorten hyvinvointiin. Nuorisobarometri osoittaa useita toisiinsa liittyviä ja huolestuttavia kehityskulkuja. Nuorten tulevaisuususko on edelleen heikompi kuin aiemmin, ja koettu elämäntyytyväisyys on pitkällä aikavälillä laskussa. Lisäksi epävarmuutta ja turvattomuutta koetaan monista aiheista. Erityisen runsaasti ahdistusta koetaan maailmanpoliittisesta tilanteesta, yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja asenteista sekä omasta toimeentulosta. Eniten epävarmuutta ja turvattomuutta tuo maailmanpoliittinen tilanne, joka aiheuttaa turvattomuutta noin 60 prosentilla nuorista. Toiseksi eniten turvattomuutta tuovat yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet. Vielä vuonna 2010 näin koki yhdeksän prosenttia. Nykyään yli puolet nuorista, siis yli puolet nuorista, kokee turvattomuutta yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja asenteiden vuoksi. Luku voi myös liittyä kasvaneisiin syrjityksi tulemisen kokemuksiin. Valtion nuorisoneuvosto on tehnyt politiikkasuosituksia, jotka ovat hyvin kannatettavia. Muun muassa suositellaan seuraavaa: nuorisovaikutusten arviointia, sen käyttöön ottamista kaikilla hallinnonaloilla; lapsiperheköyhyyden vähentämistä merkittävästi; koulutukseen ja kasvatukseen panostamista pitkäjänteisesti; mielenterveyspalveluiden sisällössä on varmistettava, että nuori saa apua ajoissa ja helposti; nuorisotyön resursointi koko maassa tulee turvata; nuorten osallisuutta ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa tulisi vahvistaa; ja jokaisella nuorella tulisi olla vähintään yksi turvallinen aikuinen elämässään. Jokaisen nuoren on tärkeää tulla kohdatuksi, kuulluksi ja arvostetuksi jokaisen aikuisen toimesta. Hallitukselle siis vahva suositus näiden politiikkasuositusten käyttöönotolle. Arvoisa puhemies! Elämäntyytyväisyys, mielenterveys ja hyvinvointi ovat parhaita lähtökohtia syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Yhteiskuntana olemme asettaneet itsellemme monia tavoitteita ja tarpeita, jotka nojaavat nuorten elämänvalintoihin ja -polkuihin. Suomen väestö ikääntyy, ikäluokat pienenevät, syntyvyys on alhaista, koko väestömäärän ennustetaan kääntyvän laskuun. Inhimillisen näkökulman lisäksi tulevaisuususkolla on yhteiskunnallisesti ja nuorisopoliittisesti suuri merkitys. Jokaisella nuorella on oikeus hyvään elämään ja tulevaisuuteen. Nuorilla on myös oikeus vaikuttaa omaan ja maailman tulevaisuuteen eikä vain ottaa annettuna edellisten sukupolvien käsityksiä toivottavasta tulevaisuudesta.

Kunnioitettu herra puhemies! Sain tuosta äskeisestä puheenvuorostani heti kansalaispalautetta Etelä-Pohjanmaalta: toivottiin, että edustaja Kettunen menee asiaan eikä muistele menneitä. Mutta onpa mukava kuulla näitä tarinoita omista nuoruusajoista ja menneisyyden ajoista sieltä 90-luvulta, 80-luvulta, 70-luvulta ja sieltä 90-luvulta. Itsekin, jos aikaa jää, menen 2000-luvulle, kun presidenttinä oli Tarja Halonen, kun itse valmistuin koulusta. Mutta nyt siihen itse asiaan, tärkeään asiaan. Kysyinkin tuossa ministeri Poutalalta kysymyksen, miten nuorten tulevaisuudenusko palautetaan. Herra puhemies! Tänä aamuna on kahdeksalta ilmestynyt juttu Demokraatti-lehdessä nettiversiona otsikolla ”Akavan opiskelijoilta eväät välikysymyskeskusteluun — ’harmittavan usein nuorten mielipiteet jäävät kuulematta’”. Tässä jutussa on haastateltu Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Kasper Laaksosta. Hän on toivonut, että me poliitikot, päätöksentekijät, tekisimme päätöksiä, jotka parantavat nuorten tulevaisuususkoa — sen myötä kysymys sitten myös ministeri Poutalalle. Täällä oli ihan konkretiaa. Nimittäin nämä Akavan opiskelijat ovat esittäneet ihan konsteja vastavalmistuneiden työllistymisen parantamiseksi ja harjoittelupaikkojen saamisen helpottamiseksi. No, tässä jutussa myös todetaan alkuun näin: ”Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavan koostamien tietojen mukaan alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin työttömyys yleensä. Lisäksi vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut ripeämmin kuin muilla korkeakoulutetuilla. Vaikka suurin osa esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan työllistyy, niin moni valmistuu myös työttömäksi.” Täällä oli näitä konkreettisia esityksiä. ”Työllistymisen vauhdittamiseksi Akavan opiskelijat esittää, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta luodaan malli, jossa kuuden kuukauden työssäoloehdolla olisi oikeutettu 60 päivän ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.” Siis tällä hetkellä ansiosidonnaista työttömyysturvaa saadakseen on täytettävä 12 kuukauden työssäoloehto 28 kuukauden aikana. Kaikkihan tietävät, että kesälomat eivät tule riittämään tämän kerryttämiseen. Se tarkoittaa, että kun käydään opintojen ohella töissä, niin se vie fokusta pois opiskelusta, ja fakta on, ettei kaikilla ole mahdollista käydä töissä opintojen ohessa. Näin tämä Akavan opiskelijoitten puheenjohtaja toteaa. Sitten tässä jutussa myös sanotaan: ”Harjoittelupaikkojen puute piinaa opiskelijoita ja saattaa johtaa valmistumisen viivästymiseen. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen mukaan esimerkiksi sotealan opiskelijoista noin 3 600 ei valmistunut lukuvuonna 24—25 ajallaan, koska heille ei löytynyt harjoittelupaikkaa.” Miettikää: 3 600 opiskelijaa ei valmistunut ajallaan, koska heille ei löytynyt harjoittelupaikkaa. ”Jos tässä työllisyystilanteessa haet pitkään harjoittelupaikkaa ja saat joka kerta kielteisen vastauksen, se varmasti tappaa motivaation myös hakemiseen ja korkeakoulutuksen loppuun viemiseen. Pahimmassa tilanteessa et sitten valmistu lainkaan.” Näin Kasper Laaksonen kuvailee, siis tämä Akava-nuorten puheenjohtaja. Puhemies! Minulle jäi 30 sekuntia aikaa, ja haluan muistella myös 20 vuoden takaa. Ihan tuntuu omituiselta, että siitä on 20 vuotta. Minulla on tämmöinen tietynlainen taiteilijavuosi nyt käynnissä, koska vuonna 2006, ministeri Poutala, minä täytin 18 vuotta, ja minut opetettiin ajamaan sinä kesänä työkseni maitoautoa. Kyllä, se on 16. päivä kesäkuuta, ja tasan 20 vuotta sitten minä olin siellä Kuhmon maaseudulla katsomassa, kuinka maaseudun lapset elivät onnellista elämää. Niin ne elävät Kuhmon maaseudulla nyttenkin. Me puhumme, puhemies, maaseudusta siellä Kuhmossa kainuulaisittain ”perukkana”. Niin minä opettelin ajamaan maitoautoa. Minullahan ei ollut minkäännäköistä kokemusta [Puhemies koputtaa] ennen tätä, ainoastaan kuorma-autokortti, mutta olen kiitollinen sille maitoautoyrittäjälle tänäkin päivänä, [Puhemies koputtaa] että hän opetti minut ajamaan sitä maitoautoa. Siitä semmoinen osaamisen kehittyminen sitten jatkui, niin että myöhemmin ajelin jopa rahtirekkaakin ympäri Suomenmaan. [Puhemies koputtaa] Kiitollinen saa olla, että silloin kesätöitä sai.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Olemme tänä iltana käyneet monipuolisen ja hyvän keskustelun nuorten tilanteesta. Nuorisotyöttömyys ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkeneminen ovat vakavia kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan kerro nuorten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta vaan pikemminkin epävarmuudesta: kokevatko nuoret, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa. Meillä on sukupolvi, joka on koulutetumpi, osaavampi ja kansainvälisempi kuin yksikään aiempi. Nuoret haluavat tehdä työtä, osallistua ja kantaa vastuuta. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta vastaa tähän tahtoon, ei estämällä vaan antamalla mahdollisuuksia. Työllistymisen alkuvaihe on ratkaiseva. Ensimmäinen työpaikka, harjoittelu tai oppisopimus ei ole vain työsuhde vaan viesti siitä, että sitä nuorta tarvitaan. Kun nuori saa kokemuksen osallisuudesta ja merkityksestä, syntyy luottamus tulevaan. Nivalainen presidentti Kyösti Kallio toimi aktiivisesti nuorisoseuratoiminnassa. Hänen viestinsä oli: osallistu, rakasta yhteisöä ja rakenna luottamusta yli puoluerajojen. Yhtä lailla Haapaveden suurmies, valtiovarainministeri Ahti Pekkala oli myös nuorisoseuratoiminnassa mukana, ja hän korosti nuorille, että osallistumalla saa osallisuuden kokemuksen ja syntyy yhteisten asioitten hoitamiseen vastuuta — ole mukana näissä tehtävissä. Arvoisa puhemies! Hyvä hallitus, nuoret tarvitsevat selkeän näkymän siitä, että koulutus johtaa työhön, työnteko kannattaa ja asuminen on mahdollista myös opintojen ja uran alkuvaiheessa. Päätösten vaikutukset nuoriin on arvioitava systemaattisesti, ei jälkikäteen vaan jo valmisteluvaiheessa. Nuoret ovat saatava mukaan päätöksentekoon aiemmin. Ei riitä, että heitä kuullaan, jos he eivät voi vaikuttaa. — Tässä ministeri Poutala hyvin toikin esille tämän asian. — Nuorten näkemykset on otettava mukaan silloin, kun vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Tämä vahvistaa luottamusta päätöksentekoon ja sitouttaa yhteiskuntaan. Meillä kokeneilla päättäjillä on nuorille yksi tärkeä viesti: teidän ei tarvitse olla valmiita kaikkeen. Monella meistä oma polku ei ole ollut suora. Siihen on kuulunut epäonnistumisia, suunnanmuutoksia ja uusia alkuja. Juuri siksi yhteiskunnan on annettava nuorille aikaa kasvaa ja mahdollisuus yrittää uudelleen. Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus ei ole nuorista kiinni. Se on kiinni meistä, siitä, uskallammeko luottaa heihin, antaa vastuuta ja avata ovia. Teemme niin. Nuoret kyllä kantavat vastuunsa luottavasti ja osaavasti vievät Suomea eteenpäin rakentaen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko ei ole vain nuorten asia, se on koko Suomen asia. Se, miten meidän nuorillamme menee tänään, ratkaisee pitkälti sen, miltä Suomi näyttää 10 tai 20 vuoden päästä. Tulevaisuususko vaikuttaa niin koulutusvalintoihin, työelämään kiinnittymiseen, hyvinvointiin, mielenterveyteen kuin lopulta siihenkin, uskalletaanko perustaa perhettä tai rakentaa elämää tähän maahan. Siksi on vakavaa, että samaan aikaan, kun nuorisotyöttömyys on noussut hälyttävän korkealle tasolle, nuorten kokema epävarmuus omasta tulevaisuudestaan on lisääntynyt. Alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on jo lähes 80 000. Yhä useampi nuori kertoo olevansa huolissaan työn saamisesta, toimeentulosta ja omasta tulevaisuudestaan. Nuoret eivät puhu meille vain tilastoina, he puhuvat meille ihmisinä. Mikkeliläinen Olivia kysyy päättäjiltä, miksi hallitus valitsee leikkauskohteekseen tulevaisuuden eli nuoret. Hän kertoo olevansa huolissaan omasta toimeentulostaan, opiskelumahdollisuuksistaan ja erityisesti nuorten mielenterveydestä. Savonlinnalainen Saara puolestaan kertoo, että nuorena oleminen Suomessa tuntuu tällä hetkellä epäreilulta ja ahdistavalta. Hän pohtii, uskaltaako lähteä opiskelemaan, jos opiskelun rinnalla on pakko tehdä töitä vain pärjätäkseen. Hän muistuttaa meitä siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät jaksa samaa kuormaa. Näitä viestejä meidän pitäisi kuunnella tarkasti. Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että kansakuntamme menestys riippuu siitä, miten nuorillamme menee. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallituksen politiikka on samaan aikaan heikentänyt nuorten toimeentuloa, asumisen mahdollisuuksia ja työelämän turvallisuutta. Asumistuen heikennykset, työttömyysturvan leikkaukset ja työelämän turvaa murentavat muutokset lisäävät epävarmuutta juuri siinä elämänvaiheessa, jossa pitäisi voida rakentaa tulevaisuutta. Hallitus on helpottanut määräaikaisten työsuhteiden käyttöä ja heikentänyt työntekijöiden turvaa samaan aikaan, kun nuoret tarvitsisivat vakautta, mahdollisuuksia ja uskoa siihen, että omalla työllä voi rakentaa hyvän elämän. On myös huolestuttavaa, että hallituksen työllisyystoimet ovat jääneet tilanteen vakavuuteen nähden riittämättömiksi. Nuorisotyöttömyys on kasvanut koko hallituskauden ajan, mutta merkittävät toimet ovat siirtyneet vasta vaalikauden loppupuolelle. Nuorten tulevaisuudenuskoa ei palauteta puheilla, se palautetaan teoilla. Me tarvitsemme vahvempia mielenterveyspalveluja, oikea-aikaista tukea, toimivia Ohjaamoja, etsivää nuorisotyötä ja matalan kynnyksen palveluja. Meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella nuorella on paikka koulutuksessa, työelämässä tai palveluissa eikä kukaan jää yksin. Tarvitsemme myös koulutuspolitiikkaa, joka aidosti avaa ovia tulevaisuuteen, sekä työmarkkinoita, joilla nuorelle tarjoutuu ensimmäinen mahdollisuus näyttää osaamisensa. Ensimmäinen työpaikka, ensimmäinen harjoittelupaikka tai ensimmäinen opiskelupaikka voi ratkaista koko elämän suunnan. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko on Suomen tärkeimpiä pääomia. Jos nuori uskoo tulevaisuuteen, hän uskaltaa opiskella, tehdä töitä, perustaa yrityksen, rakentaa perheen ja sitoutua yhteiskuntaan. Jos tuo usko murenee, seuraukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen. Siksi meidän velvollisuutemme päättäjinä on tehdä ratkaisuja, jotka vahvistavat toivoa eivätkä epävarmuutta; ratkaisuja, jotka rakentavat mahdollisuuksia eivätkä sulje ovia; ratkaisuja, jotka osoittavat jokaiselle nuorelle, että Suomessa heidän tulevaisuutensa on tärkeä.

Kunnioitettu herra puhemies! Onpa ollut mukava kuunnella tätä keskustelua. Olen sitä kuunnellut salin ulkopuolella. Kiitoksia, että ministeri Poutala jatkaa. Niin kuin totesitte Suomen eduskunnalle sieltä ministeriaitiosta, että jatketaan vaan, kun lapset on laitettu nukkumaan. Pahoittelut, että ette ole päässyt heitä unten maille siivittämään, mutta tärkeää on vastata valtioneuvoston jäsenenä Suomen eduskunnalle, varsinkin kun välikysymys on esitetty näinkin tärkeästä aiheesta. Siitä olemme tyytyväisiä, että ministereillä on asianmukaista nöyryyttä tätä aihepiiriä kohtaan. No, totta kai työministeri Marttinen jo joutui lähtemään, ja hän jo vastasi osaan kysymyksistä, ja te vastasitte, arvon ministeri Poutala, osaan kysymyksistä. Numeraalisiin tavoitteisiin me emme saaneet vastausta. Me ymmärrämme kyllä eduskunnan suunnalta, että ne ovat hankalia. Mutta minä esittäisin kyllä, puhemies, muutaman kysymyksen ministeri Poutalalle, ja toivon, että otatte nämä ylös. Kun totesitte, että jatketaan vaan, niin sitten vastaatte näihin kysymyksiin. Tämä nuorisotyöttömyys todellakin meitä haastaa, siis, ministeri Poutala, niin kuin tämän päivän keskustelun aikana olemme kuulleet, se 80 000 alle 30-vuotiasta nuorta on työttömänä, työtä vailla, ja nämä nuoret varmasti haluavat tehdä töitä. He haluavat rakentaa omaa elämäänsä, kantaa vastuuta ja olla osa yhteiskuntaa, mutta kun niitä työpaikkoja me tarvittaisiin, ja varmasti poliittisin toimenpiteinkin näitä sitten löytyisi. Kysyn teiltä, ministeri Poutala — ensimmäinen kysymys: miten tämä nuorisotyöttömyys saadaan laskuun? En ole ihan kaikkia puheenvuoroja tämän päivän aikana ehtinyt kuuntelemaan, olette varmaankin tähän jo vastannut, mutta voisitteko vastata vielä minulle tähän: miten tämä nuorisotyöttömyys saadaan laskuun? Ja miten sitä kautta nuorten tulevaisuususko palautetaan? Vielä kysyisin yhden täsmäkysymyksen, kun puhutaan näistä harjoittelupaikoista: parannetaanko harjoittelupaikkojen kansallista koordinaatiota joillain toimenpiteillä? Nämä ovat ne täsmäkysymykset. No, herra puhemies, tässähän on tämän päivän aikana ihan historiaakin sivuttu. Edustaja Lindén muun muassa meni sinne 51 vuoden taakse vuoteen 1975, toitte maininnan Kekkosen ajoista. Kekkonenhan pisti hätätilahallituksen pystyyn... [Aki Lindén: Kainuun suuri poika!] — Kainuun suuri poika, Kainuussa koulunsa käynyt [Eduskunnasta: Pielavedeltä!] — ja Pielavedellä syntynyt — ja tässäkin talossa valtiopäivätoimia ahkerasti harjoittanut mies ja pitkän ajan tasavallan presidentti. — Mutta tosiaan tämä presidentti Kekkonen silloin vuonna 75 pisti niin sanotun Miettusen hallituksen pystyyn. Se oli tämmöinen hätätilahallitus, kansallisen hätätilan hallitus. Hän pisti sen pystyyn, koska ei meinannut hallitusta tähän tasavaltaan silloin vuonna 75 syntyä. Silloin tosiaan oli hätätila, koska oli ennätykselliset 60 000 suomalaista vailla työtä — 60 000 ihmistä vailla työtä. Ministeri Poutala siellä ministeriaitiossa, meillä on tällä hetkellä tässä tasavallassa pelkästään alle 30-vuotiaita nuoria työtä vailla olevia henkilöitä, suomalaisia, noin 80 000. Kyllä tässä aletaan vähän niillä hätätilan merkeillä olla. Silloin vuonna 75:hän, herra puhemies, oli myös öljykriisi. Tässäkin ajassa on tietynlainen öljykriisi, ja maailmantilanne meitä myös haastaa. Silloinkin vuonna 1975 kansantalous ei kulkenut siihen malliin kuin oli toivottavaa. Mutta silloin ryhdyttiin toimenpiteisiin. Toivoisin, että nyt kun tällä vaalikaudella vielä vuosi on aikaa ja näin merkittävästä, tärkeästä asiasta käydään keskustelua, niin nyt ei pidä hanskojen tipahtaa maan hallituksella eikä myöskään ministeri Poutalalla, vaan pitää etsiä niitä konkreettisia ratkaisuja ja esityksiä, kuinka taklataan tämä työttömyystilanne eritoten nuorten työtä vailla ja työtä hakemassa olevien nuorten suomalaisten puolesta.

Arvoisa puhemies! Itse tuossa alkuillasta elättelin toiveita, että kerkeäisin nähdä tänään lapset hereillä, mutta kun nyt se on mennyt, niin jatketaan vaan. Oinas-Panuma tuossa ihmetteli, miksi nostan esille ensimmäisen vuoden saldoa nuorten kohtaamisessa. Ehkä hieman ihmettelen tätä, koska ajattelen, että tänä päivänä nimenomaan, kun puhutaan nuorten tulevaisuususkosta, olisi hirveän tärkeää, että jokainen meistä päättäjistä kohtaisi mahdollisimman paljon nuoria, puhuisi heidän kanssaan, oppisi ymmärtämään nuorten tämän hetken tilanteita, kuulisi heiltä nimenomaan näkemyksiä, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä. Täällä ollaan tänään kuultu noin seitsemän tuntia ideoita, mitä meidän mielestämme pitää tehdä, mutta itse kun kierrän nuorten parissa, niin ne ideat ovat hieman erilaisia. En sano sitä, että ne ovat oikein ja nämä ovat väärin tai että nämä ovat oikein ja ne ovat väärin, mutta se, että me kuultaisiin nuoria itseään, olisi erittäin tärkeä asia. Sen takia pidän tärkeänä kohdata mahdollisimman paljon nuoria. Edustaja Hamari kysyi, miten suhtaudun sukupolvivastuulakiin. En itse ole kerennyt tutustua tähän näin, mutta se, mitä tässä olen kuullut tämän päivän aikana, kuulostaa järkevältä, eli positiivisesti tässä vaiheessa suhtaudun siihen. No, sitten joudun kyllä korjaamaan edustaja Hiltusen puheita sen verran, kun hän nosti, että keskimääräinen laina valmistuneella olisi noin 40 000 euroa. Tuolta kaivoin, että ammattikorkeassa, siis niistä, kenellä on lainaa, keskimääräisesti on 18 370 euroa. Nämä ovat Kelan laskemia. Jos lasketaan kaikki valmistuneet, niin summahan menee paljon, paljon pienemmäksi, koska siellä on myöskin iso osuus, jolla ei ole ollenkaan lainaa, ja niitä ei ole tähän keskiarvoon laskettu ollenkaan. Sitten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista lainaa on keskimäärin 23 658. Tässäkin, jos otettaisiin huomioon ne, joilla ei ole ollenkaan lainaa, se tippuisi huomattavasti tästä. Eli oltiin nytten hieman eri kymmentuhannella. Sitten täytyy tähän loppuun sanoa, että edustaja Merisen puhe minun mielestäni kiteyttää sen kaiken tärkeän nuorten kohdalla, mitä ennen kaikkea perheiden tulisi antaa, ja se on nimenomaan välittäminen ja kohtaaminen. Kaikki lapset eivät välttämättä saa sitä rakkautta ja sitä kohtaamista sieltä perheestä. Se on hienoa, että meillä on yhteiskunnassa myös semmoisia henkilöitä, jotka pystyvät sitä antamaan toisella tapaa. Uskon, että esimerkiksi edustaja Merisen hyvän yön toivotukset — täällä vähän ehkä nauratti, mutta kun rupesi miettimään asiaa — voivat olla todella merkittävä asia jollekin. Kiitos myöskin siitä työstä.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kansanedustajille erittäin hyvistä kysymyksistä. Minä pyrin nyt vastaamaan näihin niin laajasti kuin pystyn, koska joudun valitettavasti poistumaan tämän puheenvuoron jälkeen. Kiitän jo tässä kohtaa kaikkia hyvästä keskustelusta, ja toivon, että ymmärrätte, kun kello tulee yhdeksän, että päivä se on huomennakin. Eräs hallituksen ministeri aina totesi, että viikko se on ensi viikollakin. Työt jatkuvat taas aamulla. Edustaja Polvinen, teillä oli monta kysymystä. En pysty sanomaan mitään tiettyä numeerista tavoitetta. Se ei ole myöskään kovin järkevää, koska niin monet eri parametrit vaikuttavat tällä hetkellä. Keskeisintä on siis se, miten maailmantalous kehittyy, mitä tapahtuu Lähi-idässä, mitä tapahtuu Ukrainassa, ja sen myötä taas vastaavasti Euroopan taloustilanteen ja Suomen talouden kehitys. On täysin mahdotonta sanoa tässä kohtaa, enkä halua... Totta kai toivon, että niin paljon päästään alaspäin kuin on vain mahdollista. Kohdemaayhteistyö toimii totta kai siis teorian tasolla koko ajan edelleen. Se on tällaista vahvempaa poliittista yhteistyötä, mutta täytyy muistaa, että näillä henkilöillähän täytyy olla työsuhde, mihin he tulevat taas vastaavasti töihin, elikkä heitä koskevat aivan normaalisti meidän Migrin prosessit siltä osin. Kävin Intiassa keväällä presidentin valtuuskunnan mukana, ja meillehän on tullut myös vaikka it-alalle hyvin paljon korkeasti koulutettuja intialaisia työskentelemään Suomeen. Elikkä tässä on kyse ennen kaikkea myös siitä, miten Suomi kykenee houkuttelemaan tulevaisuudessa kaikista koulutetuinta huipputason työntekijäjoukkoa. Se on hyvä myös muistaa tässä kaikkinensa. Sotealan osalta kyllä se minun viestini on ennen kaikkea se, että vaikka tällä hetkellä työttömyyttä on sotealan ammateissa, niin samaan aikaan se eläköitymisen voimakas aalto, jonka me tullaan näkemään jo tänä vuonna, ensi vuonna, tulevina vuosina, on niin voimakas, että meillähän tulee olemaan merkittävä työvoimapula joidenkin vuosien päästä. Tämä ei varmasti tällä hetkellä lohduta henkilöitä, jotka ovat jääneet työttömiksi, mutta tämä on fakta, ja tämä tulee olemaan seuraavan hallituksen ja myös seuraavan hallituksen sylissä hyvin voimakkaasti. Edustaja Lyly otti esille monia näkökulmia. Näistä paikallisista kuntien ja kaupunkien malleista meillä ei ole kovin hyvää kokonaiskuvaa, ja se on ihan totta, että meidän täytyy pyrkiä sitä vahvistamaan entisestään. Edustaja Merinen otti esille tekoälyn. Tästä voitaisiin puhua tunteja, mutta jos aivan tiiviisti pyrin kuvaamaan omaa ajatteluani, niin selvää on se, että tekoälyllä tulee olemaan kehittyneisiin länsimaihin, kuten myös Suomeen, meidän työmarkkinoille, kyllä isot vaikutukset. Se on aivan selvä asia. Meidän täytyy valmistautua siihen. Suomella on hyvä kyvykkyys myös siihen vastata. Oma johtopäätökseni on ollut kyllä työssäni koko ajan se, että kun tiedämme, että tämä globaali muutos on liikkeellä, niin Suomen kaltaisen pienen avotalouden pitää pyrkiä hyödyntämään se täysimääräisesti meidän talouden kasvun näkökulmasta. Vaikka tämä totta kai tarkoittaa myös sitä, että työtehtäviä tulee myös häviämään, uusia tulee myös syntymään. Vastaavasti kuitenkin se kansainvälinen arvio on se, että ainakin vielä tällä haavaa ne muutokset ovat olleet, sanotaan, kohtalaisen rajattuja. Tällä hetkellä me emme havaitse vielä Suomen työmarkkinoilla vaikka nuoria koskevaa dramaattista, suurta muutosta, vaikka samaan aikaan Yhdysvalloissa kylläkin tätä liikettä on jo ollut liikkeellä. [Puhemies koputtaa] Eli pyritään luomaan myös toivoa suomalaisten keskuuteen siitä, että kyllähän me tähän ratkaisut yhdessä löydämme, mutta ymmärrän, [Puhemies koputtaa] että tämä pelottaa monia ja aiheuttaa myös huolta tulevaisuudesta heidän osaltaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tiedeministeri kerkesi jo lähteä, mutta ehkäpä ne terveiset menevät perille sitten ministeri Marttisen kautta. Katsoin semmoista videota, tuossa yksi päivä uutisissa oli Jenkeistä semmoinen video, missä erään tekoäly-yhtiön johtaja oli puhumassa nuorille tämmöisessä tapahtumassa — kun Amerikassa on aina näitä tapahtumia, missä puhutaan valmistuville ja niillä on ne lakit päässä — ja sitten ne nuoret rupesivat buuamaan porukalla sille tekoälyjohtajalle. Sitten minä vähän aikaa mietin, että mikäs juttu tämä on. Amerikassa varsinkin on tämmöinen anti-AI-liike alkanut tosi voimakkaasti elämään, ja tietyllä tavalla minä ymmärrän sen. Sehän on niin kuin cool ajatus, että nuoret haluavat säilyttää vanhaa maailmaa. Mutta sitten minulla heräsi heti hirmu huoli, että jos just nuoret vastustavat sitä, niin he joutuvat työmarkkinoilla tosi hankalaan tilanteeseen, koska se tekoäly tulee olemaan kaikkialla. Tästä ehkä tämmöisenä aasinsiltana minä olisin halunnut kysyä hallitukselta, miten te voisitte aktiivisesti poistaa tätä tekoälyyn ja työelämään liittyvää huolta, koska se on oikeasti nuorten mielessä, että jos just vaikka aloittaa opinnot ammattikorkeassa tai yliopistossa, niin korvaako tämä minun alani. Tämä ei ehkä koske just nyt... Tältä ovat aika hyvin suojattuna vielä jonkun aikaa nämä alat, joista edustaja Lyly puhui, ammatillisesta koulutuksesta, koska ne ovat fyysisiä töitä, mutta kyllä se sinnekin jossain vaiheessa tulee. Kun me ollaan pieni maa, niin Suomi voisi olla etulyöntiasemassa siinä, että vaikkapa meidän peruskoulussa opetettaisiin perustavanlaatuisesti, miten rakentaa tekoälyllä vaikka nettisivut tai joku agentti itselleen. Toinen paikka, mitä olen miettinyt: meillä on armeija, missä me voitaisiin tavoittaa lähes kaikki nuoret miehet. Nämä antaisivat meille hirmu ison etulyöntiaseman tässä tekoälyjutussa. Minä ehkä heitän semmoisena ajatuksena, että miltä se kuulostaisi, jos me otettaisiin tämä haltuun eikä vaan mentäisi sillä pelolla aina, että mitä nyt tapahtuu. Tämä nyt ei välttämättä kerkeä enää tähän kauteen, mutta kun tässä nyt varmaan on seuraavankin hallituksen ihmisiä siellä ja täällä, niin ehkä semmoisena ajatuksena, että miltä semmoinen kuulostaisi, että me otettaisiin niin kuin homma haltuun eikä vain odotettaisi kauhulla, että voi ei, nyt ne työt menee. Minä veikkaan, että pienillä valtioilla, niin kuin Suomi, missä on hyvä koulujärjestelmä, on parempi tilanne kuin monella isolla, missä on valtava määrä erilaisia koulujärjestelmiä ja näin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut tänä iltana erittäin hyvä keskustelu täällä, ja arvostan, että ministerit ovat täällä paikalla kuuntelemassa tätä ja kommentoimassa. Kun meillä nyt edustaja Lindénin kanssa on vähän enemmän tätä nuoruutta kulunut, niin meillä voi pikkasen ehkä olla neuvoja tai ainakin kommentteja, mitä ehkä kannattaisi huomioida tässä, ja ajattelin sillä linjalla vähän tässä jatkaa. Meillä on tässä tilanne, joka on yhteinen, ja nyt kun katsotaan, mitä tuolla kunnissa nyt tapahtuu, niin esimerkiksi Tampere on nyt käynnistänyt oman pakettinsa työllistämisen edistämiseksi, ja siellä on nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin tehty paketti, joka on noin 4,5 miljoonaa euroa. Tampere on noin viisi prosenttia Suomesta, niin että se olisi noin 90—100 miljoonaa, jos valtakunnan tasolla se lasketaan. Eli se on samaa suuruusluokkaa kuin hallitus laittaa. Minä nyt kysyisin sitä, kuinka paljon näitä koordinoidaan yhteen, että saadaan sitä vaikuttavuutta aikaiseksi, jota pitäisi saada. Tiedän, että muissakin kunnissa on, mutta Tampere taitaa olla ensimmäinen näistä isoista kaupungeista, joka tekee tämän asian. Tässä olisi yksi semmoinen asia, jolla saadaan sitä vaikuttavuutta, ja myöskin sitten se, että kunnilla on paljon omia toimia, ne joutuvat vähän tekemään nyt ohi tästä, kun tämä palkkatuettu työ on näin rajattua, ja nyt niitä palvelurakenteita ja palkkatuettua työtä pitää tehdä toisella tavalla, ja se ei ole hyvä juttu, vaan pitäisi saada kaikki toimimaan samaan, ja sen takia lainsäädäntömuutoksia siltä osin tarvitaan. Arvoisa puhemies! Vielä toinen asia, joka tässä olisi tärkeä huomata nyt, kun meillä on tämä koulutus työttömyysturvalla: se pitäisi saada tehtyä nykyistä laajemmin. Meillä oli tämä korkeakoulujen opiskelumahdollisuus työttömyysturvalla, ja nyt sitten on siitä laitettu lausuma täältä eduskunnasta, ja ensi kevääseen mennessä, huhtikuun loppuun mennessä, pitäisi tehdä sitä selvitystä. Toivoisin, että ammatillisen koulutuksen koulutusmahdollisuutta hyvin vahvasti selvitettäisiin, niin että pystyttäisiin se tekemään, koska työttömyysturvalla olisi hyvä aika nostaa sitä osaamista. Niille laittaisin aika paljon, ja siinä ovat OKM ja TEM aika lailla keskiössä. Arvoisa puhemies! Vielä sitten kun näitä ideoita tässä miettii, niin meillä on näitä seteleitä paljon tässä nyt, mutta se, että ekan työpaikan saaminen ja sitten sen ekan työntekijän palkkaaminen tietyllä tavalla tässä pitäisi miettiä sillä tavalla yhdessä. Sitten se, että jos vielä saataisiin se, että työttömyydestä palkataan se eka työntekijä, niin voisi olla aika iso lottovoitto kummallekin puolelle. Itse kehittelisin jotain palkkatuettua mallia niin, että siinä alussa se palkkatuki olisi sata prosenttia, se vuoden aikana liukuisi siihen nollaan, ja katsottaisiin, lähteekö se lentoon. Sitä kautta pystyttäisiin saamaan työttömyydestä yksi nuori sinne ensimmäiseen työpaikkaan tai työpaikkaan yleensä, ja sitten se yksinyrittäjä voisi saada ensimmäisen työntekijän pienemmällä riskillä. Täällä puhutaan aina vakuutusmaksuista ja vähennyksistä, mutta minä laittaisin näin konkreettisen ajatuksen, että palkkatuetun työn osalle voitaisiin kehittää tästä jotain uutta, ja se voisi olla semmoinen iso asia. Arvoisa puhemies! Vielä kun tätä mietitään, niin tämän ammatillisen koulutuksen osalta sanoisin, että meillä on koulutuspaikkoja toisella asteella 76 000, noin karkeasti, 78 000, ja niistä on ammatillisella puolella 39 000 ja meidän ikäluokka on 60 000:ssa, niin meillä koulutuspaikkoja olisi. Minä enempi kiinnittäisin huomiota nytten ammatillisen koulutuksen laatuun ja siihen, että me saataisiin sillä tavalla koulutusta nostettua, että ne oppilaat, jotka sieltä ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat, olisivat sitten myöskin työmarkkinoille nopeasti työllistymässä. Siihen meidän pitäisi nyt satsata enempi, ja sitä kautta mentäisiin eteenpäin. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, että kun meillä on tämä nuorisotakuu tuolla laissa, niin toivoisin, että meille voitaisiin sanoa, että jokaiselle nuorelle viimeistään kolmen kuukauden kohdalla on joko työ, opiskelu tai joku muu jatkokehittämispaikka, niin että he pääsevät sitten työelämään kiinni ja yhteiskuntaan kiinni ja yhteiskunta tukisi juuri silloin, kun sitä tukea eniten tarvittaisiin. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Lämmin kiitos ministereille: seitsemättä tuntia keskustelemassa nuorten työllisyydestä ja lapsiperheköyhyydestä tässä salissa. On arvokasta, että käydään tätä keskustelua Suomen ydinkysymyksistä. Ajattelin tässä kohtaa iltaa pitää puheenvuoron lapsiperheköyhyydestä. Nimittäin sain kunnian tehdä vuonna 2020 selvityksen siitä, miten Suomi voisi päästä eroon lapsiperheköyhyydestä. Tuo selvitys luovutettiin tuon aikaiselle valtiovarainministeri Saarikolle, ja olen aina aika ajoin palannut sen sisältöön. Nyt kun tämä välikysymys niin keskeisesti liittyy lapsiperheköyhyyteen, koen tarpeelliseksi nostaa sieltä muutamia näkökulmia. Selvitys kiteytti tutkimuskentän viestit siihen, että vanhempien sosioekonominen tausta periytyy sukupolvelta toiselle. Toinen fakta oli se, että köyhien lasten huoltajilla on muiden lapsiperheiden huoltajia matalampi koulutustaso. Kolmas fakta liittyy siihen, että lähes puolella köyhistä lapsista on töissä käyviä huoltajia, ja huomaan, että erityisesti tämä fakta usein unohdetaan keskusteluissa, eli työ ja työllä pärjääminen liittyvät keskeisesti lapsiperheköyhyyteen. Myös isot kulut ja taloudenhallintataitojen puute näkyvät köyhyyden taustalla monellakin tavalla. Tässä selvityksessä linjasin niin, että melko nopealla aikataululla lapsiperheköyhyys pitäisi puolittaa ja sitten pidemmällä aikajänteellä päästä siitä kokonaan eroan. Vaikka olemme menneet takapakkia huomattavasti näistä luvuista ja tavoitteita ei ole saavutettu, niin siitä huolimatta uskon vahvasti, että puolueet jakavat vahvan tahdon siitä, että lapsiperheköyhyydestä voitaisiin vielä päästä yhdessä eroon. Alle kolmivuotiaiden lasten perheissä köyhyysriski on koko 2000-luvun ollut selvästi suurempi kuin kouluikäisten lasten perheissä, ja on syytä huomioida myös, että esimerkiksi monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden lapset ovat yliedustettuina näissä ryhmissä. Sitten näihin toimenpide-ehdotuksiin ja ehkä niiden reflektoimiseen tässä ajassa. Ensin ehdotan täällä, että tulisi luoda kuntien toimintakulttuurin muutos, niin että kunnissa pystyttäisiin tiedolla johtamaan ja tukemaan lapsiperheköyhyydestä eroon pääsemistä. Ajattelen, että tänään edustaja Hemmilä piti hyvän puheenvuoron siitä, miten lapsivaikutusten arvioinnit tulisi saada kaiken päätöksenteon ytimeen. Tunnistan, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa me emme ole saaneet riittäviä lapsivaikutusten arviointeja. Sen sijaan olemme kuitenkin saaneet tiukkoja lukuja siitä, että käytännössä köyhyysriskissä olevien lasten tunnistaminen on kyetty tekemään etukäteen: muun muassa THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, on tuottanut erittäin laadukasta tietoa siitä, missä päin Suomea lasten köyhyys lisääntyy sosiaaliturvaleikkausten myötä ja missä määrin. Toivon, että sitä voitaisiin seurata jatkossa vielä tarkemmin ja sen mukaan myös tehdä päätökset. Toinen vaatimus liittyy perhekeskuksiin. Nyt olen huolissani siitä, että tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalveluista on poistettu perhekeskusten täsmärahoitus, ja nyt riskissä ovat perheneuvolat ja niiden erityinen maininta laissa. Koen tärkeäksi sen, että lapsiperhepalveluissa kyetään tunnistamaan, että esimerkiksi nämä perhekeskukset eli yhden luukun palvelu on ollut sellainen toimintamuoto, jolla on saatu nimenomaan puututtua lapsiperheköyhyyteen, ja tämänkaltaista palvelua pitäisi tukea. Sitten nostan täältä esiin esimerkiksi lastensuojelun asiakkaiden tukemisen. Meillä on ollut talossa lastensuojelun muutospaketti, ja meille on tulossa uusi lastensuojelun paketti. Voisiko tähän seuraavaan pakettiin sisällyttää sen, että perhehoidosta tulisi kunnianhimoinen tavoite ja me ottaisimme konkreettisen luvun, miten perhehoitoon pyritään nimenomaan lastensuojeluasiakkaiden kohdalla? Viimeiseksi nostan esiin tämän syrjäytymiskierteeseen puuttumisen. Uskon, että yksi keino syrjäytymiskierteeseen puuttumiseen on se, että nuoret saavat työpaikan. Nimittäin meillä on nyt 80 000 nuorta vailla töitä. Voisimmeko me ottaa tämän yhteiseksi projektiksi ja sitä kautta pitää huolta, että tässä maassa ei ole yhtään semmoista nuorta, joka on koulutuksen, työelämän ja muiden kontaktien ulkopuolella? Toivon, että löytäisimme näihin yhteistä säveltä ja toisaalta myös löytäisimme sävelen päästä eroon lapsiperheköyhyydestä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Äsken istuin edustaja Mäenpään kanssa saunassa, ja oli hyvät jutut niin kuin aina mister Mäenpään kanssa, ja onneksi hän on tullut takaisin. Mietiskelin siinä samalla, mistä voisi puhua, kun kaikesta on jo puhuttu tänään niin paljon. Minä haluaisin tehdä jonkun semmoisen puheen aina, mikä saisi nuoret TikTokissa kiinnostumaan. Minä kerron salaisuuden: minun tavoitteeni ei ole saada hyvää poliittista puhetta, vaan saada hyvä TikTok-video. Ja miksi? Koska minä tulin eduskuntaan TikTokin vaalipiiristä. Siellä minun kollegoitani ovat muun muassa semmoiset ihmiset kuin Bigi, Turisti ja Averagekidluke, ja näitten kanssa olen tavannut aina välillä edelleen. Minä olen tehnyt TikTokia semmoisen seitsemän vuotta nytten. Aluksi minä tein kaikkea hirmu mielenterveyspitoista, ja sitten minä tein, kun minä tulin tänne eduskuntaan, paljon poliittisia puheita ja kaikkea tämmöistä mielipidevaikuttamista. Mutta nyt kuntavaaleista lähtien nuoret ovat pyytäneet minulta ainoastaan yhtä asiaa, joka on, että minä sanon heille illalla hyvää yötä. Minä olen tehnyt sitä nyt puolitoista vuotta lähes joka ilta. Minä aina kymmeneltä menen TikTokiin, avaan kameran siinä — yleensä itse olen jo sängyllä makoilemassa — ja pistän vähän valoa siihen ja sanon nuorille, että hyvää yötä. Eikö se ole jotenkin aika koskettavaa? He eivät oikeastaan halua minulta mitään muuta kuin hyvän yön toivotuksia. Sitten minä tapaan täällä nuoria. Tietysti eduskunnassa on ihana, kun täällä on niin paljon nuoria vierasryhmiä, ja sitten he tulevat tänne aina ja sanovat: ”Hei Ville, monelta tänään pitää mennä nukkumaan?” Se on toinen osa sitä, että minä kerron nukkumaanmenoajan. Minä olen nyt miettinyt tätä tosi psykologisesti tässä puoli vuotta, miksi he haluavat vaan sitä. Jos minä yritän tehdä jotain muuta, jos minä nyt laittaisin vaikka jonkin fiksun poliittisen puheen, niin sieltä tulisi 500 näyttökertaa ja he sanoisivat, että älä enää ikinä laita tämmöisiä tänne. Nykyajan nuoret ovat vähän niin kuin hukassa. Heillä ei ole tulevaisuudennäkymiä, ja he eivät tiedä samalla lailla kuin vaikka minä olen nuorena tiennyt, että jos minä menen opiskelemaan, niin minä saan työpaikan sitten jossain vaiheessa, ja sitten kun minä menen tuonne baareihin kiertelemään, niin joku ilta minä tapaan jonkun kivan naisen, ja sitten meille tulee ehkä perhe siitä, jos kaikki menee hyvin. Minulle kävi tälleen. Mutta tällä hetkellä nuoriso ei enää samalla lailla koe tätä. Minun mielestäni tämä oli siksi tärkeä välikysymys. Siihen liittyy työpaikan saanti, siihen liittyy se, kun just oli Hesarissa iso juttu tästä läheisyyden määrästä nykyajan nuorilla, mikä on laskenut ihan hirveästi, koska he ovat niin paljon yksin omissa kämpissään. He katsovat siellä ohjelmaa ja näin. On kiva ollut kuunnella semmoisia puheita omassa huoneessani, kun tätä mietiskelin, missä on myös haettu semmoista yhteistyön virttä. Nuoriahan ei loppupeleissä kiinnosta se, onko Suvivirsi koulussa vai ei. Se on meidän juttu täällä eduskunnassa. Tai nämä meidän teennäiset riitelymme täällä, nekään eivät kiinnosta nuoria oikeastaan yhtään. Siksi he eivät katso tätä meidän lähetystä, vaan he katsovat TikTokista niitä klippejä, mitkä on irrotettu meidän keskustelusta, kaikista hauskimmat kohdat. — Ei tässä puheessa oikeastaan ollut mitään sisältöä, mutta oli silti aika hyvä puhe. Kiitos, herra puhemies. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Nuori, joka valmistuu koulusta, etsii ensimmäistä työpaikkaansa tai pohtii omaa suuntaansa elämässä, ei tarvitse ensisijaisesti juhlapuheita. Hän tarvitsee mahdollisuuden: mahdollisuuden tehdä työtä, opiskella, yrittää, onnistua ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Siksi nuorisotyöttömyys ei ole vain taloudellinen ongelma. Se on ennen kaikkea inhimillinen ongelma. Jokainen pitkäksi aikaa työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävä nuori on menetetty mahdollisuus ennen kaikkea hänelle itselleen mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Nuorisobarometri kertoo huolestuttavasta ilmiöstä: nuorten usko omaan tulevaisuuteen on heikentynyt. Samalla työmarkkinatilanne on vaikea. Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on ollut viime kuukausina 20 prosentin tuntumassa laskutavasta riippuen, ja työttömiä työnhakijoita on ollut kymmeniätuhansia enemmän kuin parempina aikoina. Ensimmäisen työpaikan saaminen on monelle nuorelle aiempaa vaikeampaa. Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä nähdä myös kokonaisuus. Suomen talous elää edelleen pitkään jatkuneessa matalassa suhdanteessa, investoinnit ovat vähentyneet, rakentaminen on ollut historiallisen heikkoa, ja yritykset ovat lykänneet rekrytointejaan epävarmuuden vuoksi. Valtiolla on samalla lähes 190 miljardin euron velkataakka, ja velkaa on viime vuosina jouduttu ottamaan huomattavasti lisää. Pelkästään velan korkomenot ovat nousseet jo useisiin miljardiin euroihin vuodessa — rahaa, joka on pois koulutuksesta, nuorten palveluista ja tulevaisuuden investoinneista tai muista yhtä tärkeistä asioista. Siksi kasvua ja työllisyyttä vahvistavat uudistukset eivät ole vain talouspolitiikkaa, ne ovat myös nuorisopolitiikkaa. Kokoomukselle paras sosiaalipolitiikka on tunnetusti työ. Työ tuo toimeentuloa, mutta se tuo myös yhteisön merkityksellisyyttä, itseluottamusta ja uskoa omaan tulevaisuuteen. Tämän hallituksen tavoitteena on luoda edellytyksiä sille, että Suomeen syntyy enemmän yrityksiä, enemmän investointeja, enemmän työpaikkoja. Työn vastaanottamisen kannustimia vahvistetaan, työmarkkinoiden toimivuutta on uudistettu ja uudistetaan ja yritysten kasvun esteitä puretaan. Kun yritykset uskaltavat investoida ja palkata, syntyy myös nuorille niitä ensimmäisiä työpaikkoja, joista kokonainen työura voi alkaa. Hallitus ei ole jäänyt seuraamaan nuorisotyöttömyyden kasvua sivusta vaan on tehnyt konkreettisia päätöksiä nuorten työllistymisen tukemiseksi. Kevään 2026 kehysriihessä päätettiin 20 miljoonan euron lisärahoituksesta nuorten työllistymisseteliin, jonka arvioidaan mahdollistavan vähintään noin 3 300 nuorten työllistymistä. Lisäksi hallitus osoitti 15 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin niillä alueilla, joilla ongelma on erityisen suuri, sekä suuriin kaupunkeihin, ja neljä miljoonaa valtionhallinnon kesätyö- ja harjoittelupaikkojen lisäämiseen, jotta yhä useampi nuori saisi sen ensimmäisen työpaikkansa. Nämä eivät yksin ratkaise nuorisotyöttömyyttä, mutta ne kertovat suunnasta. Kokoomukselle tärkeintä on, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, ensimmäisen onnistumisen kokemuksen ja ensimmäisen mahdollisuuden näyttää osaamisensa, sillä juuri ensimmäinen työpaikka ratkaisee paljon. Hallitus rakentaa myös pidemmän aikavälin kasvua. Työllisyyttä ei vahvisteta vain tukitoimilla vaan myös parantamalla yritysten toimintaedellytyksiä ja vauhdittamalla investointeja. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenuskoa ei rakenneta pelkillä tukijärjestelmillä. Se rakentuu siitä, että yhteiskunta uskoo nuoriin ja tarjoaa heille mahdollisuuden onnistua. Laadukas koulutus, toimivat mielenterveyspalvelut, sujuva siirtymä opinnoista työelämään ja vahva talous muodostavat yhdessä perustan, jonka varaan tulevaisuudenusko rakentuu. Nämä eivät yksin ratkaise nuorisotyöttömyyttä, mutta ne kertovat suunnasta, kuten todettua. Arvoisa puhemies! Nuoret eivät tarvitse lisää epävarmuutta. He tarvitsevat uskoa siihen, että heidän ponnistelunsa kantavat hedelmää. Nuorten tulevaisuudenusko ei palaudu velkaantumista lisäämällä vaan rakentamalla Suomea, jossa yritykset investoivat, ihmiset työllistyvät ja jokaisella nuorella on nykyistä enemmän mahdollisuuksia, sillä juuri sitä kautta syntyy myös enemmän toivoa.

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit! Jälleen olemme välikysymyksen äärellä. Katselin tätä puhetta valmistellessa menneitä uutisia aiheesta, ja viimeksi kun me jätimme samaisesta aiheesta, nuorten tulevaisuususkosta, välikysymyksen, keskustan Kurvinen totesi, että tyypillistä demarijargonia. Sinänsä siis hyvä, että nyt vuonna 26 keskustakin on herännyt siihen, mikä merkitys Suomen tulevaisuudelle on nuorten tulevaisuususkolla. Vuonna 2016 nuorisobarometriin vastaajista 83 prosenttia suhtautui tulevaisuuteensa optimistisesti, mutta vuonna 24 luku oli enää 61 prosenttia. Tämän vuoden tilasto sen sijaan kertoo, että vain 17 prosenttia ajattelee maailman tulevaisuudesta optimistisesti. Suunta on yksinkertaisesti huolestuttava, ja toivon, että vihdoin herätään barometrien ja työryhmien lisäksi toimenpiteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti kiteyttää hyvin ongelman ja tarjoaa 36 toimenpidettä suunnan muuttamiseksi Esiin nousee osuvasti kahdeksan pääkohtaa: yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin muuttaminen, päätöksenteon pitkäjänteisyys, nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen, arkiympäristön turvallisuus, yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet, taloudellinen turva ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuus. Puhemies! Olen sitä mieltä, että tilanteen tajuaa jo arkijärjelläkin. Jos arki ei ole turvallinen, töitä ja toimeentuloa ei ole, koulutuspaikkaa ei saa tai siitä ei suoriudu mielenterveyshaasteiden vuoksi, ylivelkaantuminen opintojen ohessa on lähes välttämätöntä, niin voiko silloin joku oikeasti uskoa tulevaan? Kysehän on vain perustarpeiden täyttämisestä tai täyttämättä jättämisestä. Nuorten työpaikat ovat todella tiukassa, siitä kertovat useat uutiset: tuhansia hakijoita yhtä avointa työpaikkaa kohden. Ei kyse siis ole mistään laiskuudesta, vaan vaikeudesta työllistyä. Onneksi erilaisia palveluja on nuorille tarjolla, esim. työllistymissetelin lisäksi muun muassa Oulussa Business Oulu tarjoaa tukea yrittäjyyteen. Kaikki luovatkin keinot pitää olla käytössä tällaisena aikana. Vaikka tällä hallituskaudella onkin tehty melkoinen määrä leikkauksia nimenomaan nuorten arkeen, myös maailman epävakaa tilanne haastaa. Kuka uskaltaa hankkia ensiasuntoa tai edes pystyy, kun veroetu siitäkin on viety ja lainaa vaikea saada? Lisäksi opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisään viime vuonna leikkasi opiskelijoiden toimeentuloa sadoilla euroilla ja hankaloitti kesäajan selviytymistä. Tukea saa muuten noin 500 euroa kuussa. Toimeentulotukeakaan ei voi saada, ellei ole nostanut opintolainaa. Näin ollen opiskelijat ovat pakotettuja velkaantumaan ja elämään lainalla. Arvioiden mukaan korkeakoulusta valmistuvalla nuorella on keskimäärin noin 40 000 euroa velkaa. Ja kun mistään koulusta ei miljonääriksi valmistuta, jokainen voi miettiä, miten siinä pätkätöiden maailmassa, jonka hallitus uudella laillansa vahvisti, pystyy miettimään asuntoa, vakiintumista tai perhettä. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Arvoisa puhemies! Kun puhumme tulevaisuususkosta, on puhuttava palveluiden toimivuuden, taloudellisen toimeentulon ja saavutettavan koulutuksen lisäksi ilmapiiristä. Lähisuhdeväkivalta on nuorille naisille merkittävä turvallisuusuhka. Tilastojen mukaan yli viidesosa 16—25-vuotiaista naisista on kokenut vakavaa väkivaltaa tai raiskauksen, ja kuten tiedämme, yli puolet suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tilanne on karmiva ja väistämättä etäännyttää. Tutkimuksenkin mukaan oikealle kallistuvat miehet ja vasemmalle kallistuvat naiset. Jotain täytyisi tehdä siis tämänkin asian suhteen. Kotikasvatuksen lisäksi kouluilla on otettava asia vakavammin ja kuntien on järjestettävä tunne- ja turvataito- sekä asennekasvatusta entistä varhaisemmassa vaiheessa ja säännöllisesti. Puhemies! Kuten puheesta saattoi kuulua, keskustelu nuorista tai oikeastaan sen ihmettely, miksi näin on käynyt, herättää aina hieman ärtymystä. Meillä on tutkimusta, meillä on keinoja ja olisi myös mahdollisuus valita sopeutuksissa toisin. Meillä olisi mahdollisuus luoda tulevaisuususkoa sekä toivoa nuorille ihmisille, jos täällä olisi siihen tarpeeksi halua. Väitän, että näin ei ole nyt ollut. Totean loppuun, että suurin osa nuorista voi kuitenkin onneksi edelleen hyvin eikä jokainen ongelma tietenkään osu jokaisen arkeen. Kuitenkin kun mietimme tulevaisuuden kehityskulkua, niin jos emme ala toimimaan, on turha ihmetellä taas muutaman vuoden päästä tilannetta. Nuoret onneksi vielä uskovat koulutukseen ja haluavat pärjätä. Meidän on luotava täällä yhdessä puitteet menestykseen jokaisen elämässä.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Hienoa, että olette vielä täällä paikalla kuuntelemassa puheenvuoroja. Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja ollutkin. — Nuorten kasvava työttömyys ja heikentynyt tulevaisuususko ovat vakava viesti meille päättäjille ja koko yhteiskunnalle. Tästähän me varoitimme itse asiassa teitä jo kolme vuotta sitten: oli jo välikysymys tästä nuorten tulevaisuudesta, mutta tulokset ovat nyt tämän kolmen vuoden aikana menneet vain huonompaan suuntaan, valitettavasti. Siksi ei ole myöskään ihme, että nuorisobarometrin tulokset kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä. Yhä useampi nuori suhtautuu epävarmasti omaan tulevaisuuteensa ja kokee vaikutusmahdollisuutensa rajallisiksi. Samalla on muistettava, etteivät nuoret ole yksi yhtenäinen joukko. Nuoret tulevat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista, ja yhteiskunnalliset muutokset osuvat kaikkein voimakkaimmin niihin nuoriin, joilla on jo valmiiksi vähemmän turvaa ja voimavaroja. Tämä hallituskausi on valitettavasti ollut omiaan syventämään nuorten huolia, liittyvätpä ne sitten työhön, opiskeluun, toimeentuloon, ensiasuntoon, sotepalveluihin, ilmastonmuutokseen tai vaikkapa eläinten hyvinvointiin. Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä mittareita sille, miten onnistumme päätöksenteossa. Luottamus yhteiskuntaan rakentuu siitä kokemuksesta, että jokaisella nuorella on aidosti mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omansa näköistä tulevaisuutta riippumatta perhetaustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta. Nuorilla on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja kehittää itseään. Politiikan on yksinkertaisesti onnistuttava paremmin vastaamaan nuorten toiveisiin. Epäonnistuminen tässä tulee kalliiksi. Tuntuu, että nyt olette ajaneet nuoret vähän umpikujaan muun muassa koulutuksenkin saralla. Esimerkiksi tämä harjoittelupaikkakeskustelu on ollut tänään aika aktiivista täällä, ja itsekin katsoin, että tänä keväänä on tehty niistä harjoittelupaikoista jopa kaksi kirjallista kysymystä, mihin ministeri on vastannut, ja sitten oli tämä pyöreä pöytä — ilmeisesti se on myöskin pidetty, hyvä niin. Mietin tätä järjestelmää, että kun harjoittelupaikat kootaan sinne yhteen järjestelmään, niin sekin toki varmasti jotain maksaa. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, onko siihen budjetoitu jotain, mikä sen aikataulu kenties on? Ja voiko tämmöinen kansallinen järjestelmä harjoittelupaikoista toimia, vai pitäisikö sen olla alueellinen? Mutta hienoa, että sitä keskustelua on nyt käyty. On sanottava, että tulevaisuusvaliokunnan tuore työ, mitä itse asiassa edustaja Harakka tässä toi hyvin esille, on tässä ajassa erityisen merkityksellistä. Olemme siirtyneet vakauden ajasta jatkuvien kriisien ja epävarmuuden aikaan, mitä hallitus omilla päätöksillään valitettavasti lisää. Tulevaisuusvaliokunta ja myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ovat esittäneet Suomeen sukupolvivastuulakia, jonka avulla pitkän aikavälin vaikutukset ja tulevien sukupolvien oikeudet huomioitaisiin nykyistä vahvemmin päätöksenteossa. Ministeri Poutala taisi olla tämän raportin vastaanottotilaisuudessa, jos muistan oikein. Kun siellä tosiaan esitettiin tätä sukupolvivastuulakia, niin olisin sitten ehkä ministeri Poutalalta kysynyt sitä, miten suhtaudutte tähän ehdotukseen sukupolvivastuulaista. No, tulostaulu nyt kuitenkin hallituksella puhuu puolestaan. Leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet pienituloisuutta ja toimeentulotuen tarvetta. Samalla noin 31 000 uutta lasta on pudotettu köyhyysrajan alapuolelle — ja me kyllä toistelemme tätä lukua täällä salissa, mutta sanoisin, että meidän pitäisi välillä pysähtyä ihan oikeasti sen äärelle, mitä se tarkoittaa. Ja kyllä, toimeentulo on yksi isoin asia nuorille, mutta myös lapsiperheille isoin asia on kyllä se toimeentulo. Kuopuksellani on itse asiassa tänään syntymäpäivät, ja viikonloppuna juhlimme niitä. Samalla kun juhlimme näitä syntymäpäiviä, niin mietin todella, että toivottavasti jokainen lapsi saa syntymäpäivät. Toivottavasti jokainen lapsi saa mahdollisuuden osallistua vaikka sitten kaverin syntymäpäiville, ettei se jää kiinni vaikka siitä, ettei ole rahaa sitä lahjaa ostaa. Toivottavasti kenelläkään näin ei ole, koska se lahja tietenkään ei ole tärkein asia siinä, mutta näistäkin on uutisoitu paljon, ja sen takia se toimeentuloasia huolestuttaa minua paljon. Toki sosiaaliturvaministeri ei ole nyt paikalla, mutta se on iso asia kuitenkin. Mutta lopetan itse asiassa nyt, kun aika juoksee, tämän puheenvuoroni näihin sanoihin: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja sukupolvien välinen luottamus ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Nuorissa on valtavasti osaamista, rohkeutta ja halua rakentaa parempaa huomista. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei kenenkään nuoren tulevaisuus määräydy hänen lähtökohtiensa tai tämän päivän lyhytnäköisten päätösten perusteella. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on yhteinen asia. Tämä on niin tärkeä kysymys, kun katsotaan nuorten tulevaisuutta ja mietitään sitä, miten pystytään tulevaisuudenuskoa nuorilla kasvattamaan. Tässä on paljon ympärillä olevia kriisejä ja epävarmuutta ja suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja tiettyjä nuorten kokemia suoritus- ja pärjäämispaineita ja niin poispäin. Tulevaisuudenusko vaikuttaa laajasti nuorten asioihin: hyvinvointiin, mielenterveyteen, koulutuspolkuihin, työllistymiseen, osallisuuteen ja niin poispäin, ja sitten heikko tulevaisuudenusko voi lisätä syrjäytymistä, epäluottamusta ja yhteiskunnallista näköalattomuutta, ja siihen meidän pitää vastata. Arvoisa rouva puhemies! Tänään tuli valtiovarainministeriön talouskatsaus, jossa ennustettiin kasvua 0,8 prosenttia tälle vuodelle, ensi vuodelle 1,6 ja seuraavalle 1,7. Ne ovat hyvä suunta, mutta työllisyyteen nämä vaikuttavat viipeellä, todella hitaasti. Siinä katsauksessa sanottiin myöskin, että alkuvuonna työllisten määrä laski ja työttömyys kasvoi odotettua enempi. Eli talouden alkuvuoden kasvuluvut eivät näy vielä millään tavalla työttömyydessä. Talouskasvusta on kuitenkin aina muistettava, että se on meidän päätyöllistämiskeino. Ei ole sen parempaa työllistämiskeinoa kuin tämä asia, ja sinänsä on tärkeä näkökulma, että sitä kasvua on siellä jossain näkyvissä. Nuorisotyöttömyys on todella korkealla tasolla, ja se on täällä tullut monta kertaa sanottua. Alle 30-vuotiaita on tarkkaan ottaen huhtikuussa ollut 75 858 työtöntä työnhakijaa, ja 16 600 heistä oli yli vuoden ollut työttömänä. Aktivointiaste on laskenut. Se oli tässä pari vuotta sitten niin, että joka kolmas oli jonkinlaisessa aktivointitoimessa. Nyt alle joka viides pääsee aktivointitoimiin, ja tämä oli sellainen näkökulma, joka meidän kannattaisi muistaa, että meidän pitää kantaa tämän sillan yli nytten ja yrittää löytää nuorille erilaisia aktivointitoimia. Työllistymisen kynnystä pitää madaltaa, jotta silloin, kun sitä työtä tarjotaan, ollaan pääsemässä siihen, että he työllistyvät myös nopeammin, ja työttömyysaikaa pitää käyttää näihin toimenpiteisiin. Työllistämissetelistä oli tämänhetkinen arvio, että sillä tulisi työllistymään 6 000—7 000 niillä 50 miljoonalla, joka on hyvä luku, mutta sitten kun katsotaan se 76 000, joihin se kohdistuu, niin se on alle kymmenen prosenttia siitä kokonaismäärästä, eli se vaikuttaa vain osaan. On harmillista, että tavallaan sen käyttöönotto venyy, kun tässä olisi tarvittu nopeampia toimenpiteitä. Tässä on puoli vuotta mennyt, se on se ongelma. Siinä mielessä ehkä olisi ollut parempi, että olisi käytetty suoraan palkkatuettua työtä, jossa järjestelmät olisivat olleet valmiina. Olisi vain kohdennettu se raha ja sillä tavalla päästy eteenpäin. Työvoimapalveluitten osalta, arvoisa puhemies, varmaan kannattaa miettiä, ovatko meidän työvoimapalvelut sillä tasolla, että ne auttavat riittävästi. Siellä on selvästi byrokraattisia elementtejä. Tarvitaan lisää liikkumatilaa, mitä ministeri Marttinenkin tässä sanoi, mutta myös ohjaamista. Nuo molemmat puolet pitää muistaa, olen siitä samaa mieltä. Sitten kyllä miettisin koulutuksesta työttömille, että silloin kun työtön kouluttautuu työttömyysturvalla, niin sen pitäisi olla aika vapaata, kunhan pitää sen mahdollisuuden, että menee töihin, jos työpaikka löytyy. Eli tähän suuntaan meidän pitäisi viedä. Sitten palkkatuetussa työssä tämä työllistämisehdon poistuminen alle vuoden työsuhteissa pitäisi kyllä miettiä uusiksi. — Arvoisa rouva puhemies! Totean tähän lopuksi, että — otan seuraavan puheenvuoron, kun aika tuli täyteen. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Iso osa suomalaisista nuorista voi hyvin, mutta huonosti voivia on entistä enemmän, ja he voivat entistä huonommin. Meille uhkaa siis tällä hetkellä tulla tämmöinen menetetty sukupolvi. Meillä on 80 000 nuorta työttömänä, ja jos mietitään, että tänä vuonna pelkästään 18 vuotta täyttää 60 000 nuorta, niin meillä on siis tällä hetkellä enemmän työttömiä nuoria kuin mitä tänä vuonna nuoria täyttää 18 vuotta, kokonaisen ikäluokan verran. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoonan, ja sen takia minusta oli tänään erikoisen synkkää se, että valtiovarainministeri tuolta ministeriaitiosta kertoi, että ei tänään puhuta taloudesta ollenkaan. No, mikä muu tämä on kuin taloudellinen kysymys, jos meillä nuoria tippuu työttömyyteen ja sitä kautta syrjäytyy? Eilen, kun aloin tätä puhetta valmistella, menin sitten tietenkin rämppäämään Instagramia ja bongasin sitten sieltä, että ministeri Poutala oli tehnyt päivityksen ”Vuosi ministerinä — tässä tulokset”. Odotin jotain kovasti konkreettista — no, sitten löysin sieltä: Yli 23 000 tavoitettua nuorta — se on hyvä asia. 196 puhetta — sekin on varmasti mukava asia — ja monta paikkakuntaa kierrettynä. Mutta mitä sitten olivat ne konkreettiset toimet, kun siinä otsikossa sanottiin oikein, että tässä tuloksia? No, tänä päivänä niitä tuloksia on tietenkin täällä salissa kuultu. Hallitus ei sano tulokseksi politiikalleen sitä, että 30 000 lasta enemmän tulee olemaan köyhyydessä tai että nuorisobarometrin tulokset laskevat, vaan tulokseksi sanottiin tänään esimerkiksi perheneuvolauudistus. Se on semmoinen hyvä homma. No, en minä tiedä, mitä hyvää siinä on, että 8,6 miljoonaa euroa säästetään ja maininta lakisääteisestä kasvatus- ja perheneuvolasta otetaan pois laista, että ei ole enää pakko välttämättä järjestää semmoisena kuin aiemmin. On hallitus toki tehnyt positiivisiakin asioita ja saanut niitä positiivisia tuloksia, esimerkiksi terapiatakuun, kännykkäkiellon ja harrastamisen Suomen mallin jatkon. Mutta nämä ovat semmoisia asioita, jotka eivät yksinään riitä tähän meidän nuoriso-ongelmaan, jos kuitenkin otetaan huomioon, että on tullut ammattikoululeikkaukset, kuntouttava työtoiminta pois, työttömyysturvan suojaosan leikkaus, järjestöleikkaukset myös tärkeää työtä tekeville järjestöille, isompi velkataakka meidän opiskelijoille ja samalla on suunnitteilla maksullinen koulutus, siis mahdollisuus siihen, että rikkaan perheen lapset voivat sitten ostaa itsellensä tutkinnon ja opiskeluoikeudet. Eivät nuoret ihmiset ole tyhmiä. He kuulevat kyllä kauniit sanat, niin kuin me kaikki kuullaan täällä, mutta he näkevät kyllä sen miinuksen siellä pankkitilillä tai sen työkkärin lapun tai sen sähköpostin, jossa sanotaan, että ”Valintamme ei tänään kohdistunut sinuun”. Meidän tavoitteen pitäisi olla, että mahdollisimman harva nuori tulevaisuudessa voisi huonosti, että mahdollisimman harva nuori tarvitsisi terapiaa, että mahdollisimman monella nuorella olisi töitä ja että joka ikinen nuori Suomessa uskoisi tulevaisuuteen ja siihen, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa. Tämä tavoite on varmaan pitkälti tässä salissa jaettu. Meidän pitää saada nuorille takuutyö. Sitähän on kokoomus tietenkin moittinut sekä vasemmistolaiseksi että sosialistiseksi. Minä kysyn: eikös se ole sitten sosialistista tai vasemmistolaista, että ihmisille maksetaan kotiin sen sijaan, että maksettaisiin työnteosta? Ja sekö se sitten on fiksua, että kunnat maksavat näitä sakkomaksuja mutta samaan aikaan me ei saada nuorille töitä? Joten kyllä, nuoret tarvitsevat takuutyön. Toisena nostan esille tämän mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektin, josta jo aiemmin debatissa mainittiin. Meidän mielenterveyskriisi maksaa 11 miljardia euroa, eikä se enää pienillä laastareilla parane tai yksittäisillä terapiatakuilla tai harrastamisen Suomen malleilla, jotka sinällään ovat hyviä asioita, vaan meidän pitää pystyä tekemään yli sektorien semmoinen yhteinen suunnitelma siitä, miten me päästään tästä eteenpäin, niin että siellä ovat mukana kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Meillä ei ole varaa maksaa 11:tä miljardia euroa mielenterveyskriisistä joka vuosi. Ja kolmantena, jonka myös hyvin tärkeänä näen, on se, että jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuus perustaa oma elämä ja perhe sinne, minne hän haluaa ja missä hänen kotinsa on. Tarkoitan tällä sitä, että asuntolainaa pitää saada myös haja-asutusalueille, koulutusmahdollisuuksien pitää olla tasa-arvoiset ympäri Suomen, etätyön pitää olla myös tulevaisuudessa mahdollisuus ja peruspalveluitten pitää olla tarjolla riippumatta siitä, sattuuko nyt asumaan Pudasjärvellä vai Helsingin Eirassa. Näistä peruspalveluista te omalla toiminnallanne jatkuvasti leikkaatte. Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies ja hyvät ministerit, haluaisin sanoa sen, että poikkeukselliset ajat vaativat myös poikkeuksellisia toimenpiteitä ja kykyä katsoa sen tunnetun boksin ulkopuolelta. Niinpä minä suosittelenkin teitä tarttumaan näihin oppositiosta tulleisiin hyviin esityksiin, joilla me saadaan Suomi oikeille raiteille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan keskustelemme tänään hyvin tärkeästä asiasta, joka on paljon enemmän kuin talouspolitiikkaa, työllisyyslukuja tai budjettiriihiä. Me keskustelemme nuorten elämästä, heidän suunnastaan ja siitä, millaisen yhteiskunnan me olemme heille rakentamassa. Tässä salissa on ihan ansiokkaastikin kehuttu keskusteluilmapiiriä, ainakin tällä hetkellä. Tuossa kiinnitin huomiota, kun ministeri Poutala nosti esiin edustaja Kokon puheenvuoron päätösperusteisesta lapsiperheköyhyyteen sysäämisestä, että ei tällaista päätöstä ole tehty. Ymmärrän toki, että varmasti näin onkin, että ette te nyt suoraan ole päätöksellä tällaista päätöstä tehneet, mutta kyllä täytyy tässä nostaa esille nämä vaikutukset näillä päätöksillä, mitä hallitus tekee, ja päätösten vaikutusten arvioinnilla varmasti on tuotu esille se, että näillä päätöksillä on seurauksensa, ja siinä on ollut seurauksena myös se, että lapsiperheköyhyys on lisääntynyt. Varmasti, suoraan jos asioita esitetään, ei sellaista päätöstä ole, että suoranaisesti olisi päätösperusteisesti lapsiperheköyhyyttä lisätty, mutta kyllä se siellä vaikutusten arvioinneissa on ollut nähtävillä ja näillä päätöksillä on ollut seurauksensa. Tämä välikysymys nostaa esille myös sen karun todellisuuden, että nuorisotyöttömyys on kasvanut sietämättömälle tasolle ja samaan aikaan nuorten usko tulevaan on heikentynyt. Noin 70 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. Nämä eivät ole vain numeroita. Nämä ovat nuoria, joilla on unelmia, osaamista ja halu rakentaa oma elämänsä. Kuten tuossa edustaja Lindén aikaisemmassa puheenvuorossaan nosti mielestäni erittäin hyvin esille, niin näitä toimia nuorten hyväksi, työllisyystoimia, tarvitaan nyt. Hallitus paljon ja ihan oikeutetustikin on nostanut esille sitä, että kasvua on nyt nähtävissä. Sitä on varmasti tulossa, ja uskon, että jos saadaan vielä rauha pysymään Hormuzinsalmella ja ehkä saataisiin jotain positiivisempia uutisia vielä toivottavasti jossain vaiheessa Ukrainan sodastakin, niin kasvua olisi entisestään enemmän tulossa. Mutta jotta me saadaan nämä nuoret sitten töihin, kun ne kasvun merkit, mitä tälläkin hetkellä on olemassa, joskus työpaikoiksi tähän maahan vielä kumuloituvat, me tarvitaan niitä toimia nyt, niin että nuorilla on mahdollisuus kiinnittyä ja päästä työelämään kiinni juurikin nyt. Toimia tarvittaisiin kyllä mielestäni paljon enemmän. Kyllä yhteiskunta toimii vain, jos ihmisille annetaan mahdollisuus kiinnittyä siihen. Nuorille tärkein väylä kiinnittyä yhteiskuntaan on selkeä: koulutus ja työ. Kun nuori pääsee opiskelemaan, hän saa suunnan ja paikan yhteiskunnassa. Kun nuori pääsee työelämään, hän saa osallisuuden ja kokemuksen siitä, että on tarpeellinen. Nämä ovat tärkeitä ja oikeastaan tämän yhteiskunnan ja meidän hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta ihan ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä. Arvoisa rouva puhemies! Nuoren kasvu ei tapahdu vain koulussa tai työpaikalla. Harrastukset ovat myös aivan keskeinen osa nuorten elämää. Urheiluseurat ja kulttuuri‑ ja järjestötoiminta tarjoavat yhteisön, turvallisia aikuisia ja onnistumisen kokemuksia. Liikuntajärjestöjen rooli on tässä erityisen merkittävä. Ne kasvattavat, tukevat ja luovat arjen rytmiä sadoilletuhansille nuorille eri puolilla Suomea. Harrastus on usein se paikka, jossa nuori kokee ensimmäistä kertaa kuuluvansa joukkoon. Se voi olla myös ratkaiseva suojaava tekijä silloin, kun muu elämä horjuu, esimerkiksi tällaisessa tilanteessa, jos opiskelu on jäänyt kesken tai valmistuttua ei työtä vielä löydy. Samalla meidän on tunnustettava uusi, nopeasti kasvanut haaste, nimittäin ruutuajan voimakas lisääntyminen ja sosiaalisen median haitat. Nuoren arki kuluu yhä enemmän näyttöjen äärellä. Sosiaalinen media tuo mukanaan jatkuvaa vertailua, paineita ja kuormitusta. Pahimmillaan se lisää yksinäisyyttä ja heikentää mielenterveyttä. Siksikin nuoria on suojeltava näiltä haittavaikutuksilta. Ilahtuneena huomasinkin, että uusi sosiaaliministerikin oli nostanut esille sen, että sosiaalisen median alustoille tulisi alkaa tulevaisuudessa vaatia vahvaa tunnistautumista ja valvoa niitä ikärajoja, mitkä siellä jo ovat, ja kenties myöskin korottaa niitä ikärajoja tästä nykytilanteesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Puhumme tänään tärkeästä asiasta eli nuorisotyöttömyydestä ja nuorten tulevaisuudenuskosta. On hienoa, että ministereitä on vielä kuuntelemassa keskustelua. Kiitos palautteesta, ministeri Poutala. Ymmärtääkseni tarkoitit seuraavia puhujia, kun puhuit rakentavasta sävystä. Itse asiassa tämän kannustamana ja tästä rohkaistuneena ajattelinkin muuttaa hieman suunnitelmaa sillä tavalla — minulla olisi kyllä pitkä puhe tässä puhuttavana — että koska nämä asiat, joita tässä olisin kritiikkinä tuonut, on tänään kyllä tässä keskustelussa jo monestikin kuultu, niin puhutaan hiukan välittämisestä ja siitä, millaisen käyttäytymismallin me aikuiset annetaan lapsille ja nuorille. No, otetaan nyt alkuun kuitenkin, ettei nyt heti mennä näin inhimilliselle linjalle, niitä tosiasioita, jotka ovat valitettavia: eli korkea nuorisotyöttömyys ja leikkaukset sosiaaliturvaan, työelämän heikennykset. Nämä ovat juuri niitä asioita, joista on tässä paljon jo tänään puhuttu. Ne ovat kaikki omiaan heikentämään tulevaisuudenuskoa, se on aivan totta. Mutta siitä välittämisestä ajattelin tässä nyt tuoda keskusteluun sen, millaista roolimallia me annetaan kasvavalle nuorisolle, luodaanko me omalla toiminnalla semmoista positiivista tulevaisuudenkuvaa, että siihen on hyvä lähteä tasapainoista elämänpolkua rakentamaan. Kaikille lapsille ja nuorille tulisi luoda yhdenvertaiset mahdollisuudet tasapainoiseen tulevaisuuteen ja mahdollisuudet luoda sitä omaa polkua, mutta toiset tarvitsevat siihen enemmän tukea kuin toiset ihan senkin vuoksi, että kotona vallitsee erilaiset olosuhteet jokaisella lapsella. Meidän pitäisi löytää sellaisia keinoja, joilla me päästään pureutumaan niihin ongelmien juurisyihin, ja saada hoidettua niitä kuntoon. Muuten meillä ei täällä Suomessa kyllä tule resurssit riittämään. Resursseja tulisi ohjata enemmän sinne ennaltaehkäisevään työhön ja lisätä perheisiin annettavaa tukea. Jos vielä mietin niitä perheiden tilanteita, joissa on ehkä hieman epävakaita ympäristöjä, niin kyllä se välittäminen ja aikuisten oma käyttäytyminen on yhtenä avaintekijänä siinä, millaista maaperää niille lapsille luodaan. Liian usein se meidän oma käyttäytyminen kyllä luo sitä epävarmuutta. Jos mietitään kaikkea epäasiallista puhetta, epäasiallista ja varsinkin hyvin törkeää kirjoittelua somessa, niin siitä on tullut arkipäivää. Kyllä me voidaan pohtia, millaisen käyttäytymismallin periaatteessa tämäkin jo tuo kasvavalle lapselle. Tätä olisi meidän aikuisten syytä kyllä pohtia. Jos se lapsi näkee sitä epävakaata toimintaa kotona, niin kyllähän siinä välittyy tosiaan ihan vääränlainen käyttäytymismalli sille lapselle. Jos vielä mietitään välittämistä, niin kysytäänkö me aikuiset kotona riittävän usein lapsilta ja nuorilta ihan yksinkertaisia kysymyksiä: vaikka että miten koulussa meni tai miten treeneissä sujui. No, sillä yksinkertaisella kysymyksellä on muukin merkitys kuin vain se, että siihen saa vastauksen, että hyvin meni. Kysymys toimii osaltaan välittämisenä siitä, että lapsista ja nuorista välitetään, ja sen voi osoittaa arjessa ihan yksinkertaisillakin asioilla, eikä aina välttämättä tarvitse viestittää sitä älypuhelimella. No, tässä keskustelussa on hyvä ottaa minun mielestäni tämmöinenkin lähestymistapa esiin. Ehkä vielä se, että monet lähteet ja kyselyt kertovat, että nuoret kokevat, että heidän ääntään ei kuulla riittävästi, heillä ei ole riittävästi foorumeita tuoda omaa ääntään kuuluviin. Näitäkin voitaisiin miettiä, että miten me paremmin saataisiin sitä viestiä, mitä oikeasti lapsille ja nuorille kuuluu. Tämän päivän nuoret ovat fiksuja ja pärjäävät kyllä. He tarvitsevat vain vähän enemmän kannustusta ja rohkaisua meiltä aikuisilta. Elikkä me aikuiset voitaisiin katsoa vähän peiliin ja arvioida sitä omaa esimerkkiä ja antaa sitä tukea ja kannustusta lapsille ja nuorille. — Mutta ennen kaikkea tsemppiä kaikille nuorille omalle elämänpolullenne. Kyllä te löydätte kaikki oman hyvän polkunne. — Kiitos.

Kiitoksia edustajille vielä näihin harjoittelupaikkoihin palaamisesta. Kyllä, sen pyöreän pöydän keskustelun jälkeen velvoitin, että osasto toimii sen kanssa, että me saadaan toimivampi valtakunnallinen yhteinen malli sen alustan osalta eli tämmöinen tekninen toteutus, että me saadaan valtakunnalliset ohjeet ja että se koordinaatio on parempaa ympäri vuoden. Olen myöskin pyytänyt, että valmistelu käynnistyy tämmöisistä yhteisistä suosituksista, niin että meillä on yhteinen tilannekuva korkeakoulutuksella, hyvinvointialueella ja sillä julkisella sektorilla, joka tarjoaa nyt kyseessä olevia nimenomaan korkeakouluharjoittelupaikkoja. Yksityisen sektorin mukaantuloa on myöskin vauhditettu. Niin kuin sanoin aikaisemminkin, moni asia vaikuttaa nyt siihen, että harjoittelupaikoista on pulaa enemmän: Siellä ovat ne korkeammat sisäänotot, siellä on vuosina 23—24 vastavalmistuneiden korkea määrä — he ovat tietenkin työmarkkinoilla, ja silloin ei ole ollut niin suuri tarve harjoitteluille — ja sitten meillä on tietenkin alakohtaisia korkeitakin työttömyyslukuja nuorilla. Mutta yhteinen on asia, ja kyllä minä sanon, että toki on vastuu korkeakoulutuksen puolella, mutta laajempi vastuu erityisesti sotepuolella on myöskin hyvinvointialueilla ja yksityisellä sektorilla. [Puhemies koputtaa] — Oliko sitten vielä joku toinen asia tuohon liittyen — ei. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä jatkaa keskustelua ministeri Talvitien teemoista, nimittäin nämä harjoittelupaikat ja niihin kiinni pääseminen. Sehän on aivan ydinkysymys, että kun valmistut koulusta, et valmistu tyhjän CV:n kanssa. Tämän pitäisi yhteiskunnan turvata. Että kun valmistut peruskoulusta, niin sinulla on jonkinlainen käsitys työelämästä, kun valmistut toiselta asteelta, niin vielä isompi, ja kun valmistut korkeakoulusta, niin sinulla vähintään pitää olla työkokemusta. Siksi nämä harjoittelupaikat ovat erittäin kriittisiä, aivan kuten ministeri kuvaili. Kuitenkin ihmettelen sitä, että viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna meillä lukujen mukaan vähän vajaan 4 000 opiskelijan valmistuminen jäi kiinni siitä, että he eivät saaneet harjoittelupaikkaa. Siitä on, kuulkaa, jo yli puoli vuotta aikaa, puhumattakaan vuodesta 2024, josta alkaa olla jo hyvä tovi. Mitä hallitus on tehnyt tähän mennessä sen eteen, että näitä harjoittelupaikkoja saataisiin? Miten hallitus on kirittänyt ja puuttunut tähän ongelmaan, sitä kysyisin. Sitten kysyisin vielä kantaanne tähän Vantaan TEPPO-ohjelmaan: [Puhemies koputtaa] voisiko työelämäpainotteista perusopetusta laajentaa koko Suomeen?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Arvoisa nuorisoministeri, lupasin kysyä teiltä nämä minulle kansalaisen toimittamat kysymykset: ”Miten hallitus voi samaan aikaan puhua nuorten tulevaisuuden rakentamisesta, kun opiskelijoiden perusturvaa heikennetään ja yhä useampi joutuu elämään köyhyysrajan tuntumassa? Miten opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, jos arki rakentuu jatkuvalle toimeentulostressille, velkaantumiselle ja epävarmoille työkeikoille? Miksi opiskelijoiden yleinen asumistuki haluttiin heikentää asumislisäksi, vaikka tiedossa oli, että muutos pudottaa monen toimeentuloa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Onko hallituksen mielestä realistista, että opiskelijat paikkaavat leikkaukset työnteolla tilanteessa, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi? Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää sen, ettei korkeakouluopinnoista tule yhä enemmän vain hyväosaisten mahdollisuus? Nuorilta odotetaan nopeampaa valmistumista. Miten se onnistuu, jos opiskelijat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa toimeentulon paikkaamiseen? Ja vielä kysymys: Näkeekö ministeri riskin, että nykyinen politiikka lisää nuorten uupumusta, mielenterveysongelmia ja opintojen keskeyttämistä?”

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! En halunnut mitenkään painetta luoda tuossa. — Ensinnäkin kiitos hallituspuolueiden edustajille, jotka kaikki ovat tällä hetkellä ministeriaitiossa, että teillä on aika hyvä edustus siellä, ja kiitos hyvistä, rakentavista vastauspuheenvuoroista. Toki aina sävyeroja on. Kun tämän päivää on taas seurannut, niin olen paljon pohtinut sitä, millä tavoin me päästään tästä eteenpäin. Sitä keskustelua, mitä täällä käytiin, en tiedä, kuinka moni pitkäaikaistyötön nuori on jaksanut seurata tai muutoin, mutta nyt kun iltaa kohti mennään, niin ehkä enempi puhutaan sitten itse asiasta, kun puhutaan politiikkaa, ja ehkä se puolue-sana jätetään vähän vähemmälle. Tekisi mieli sanoa jotakin hyvinkin kerettiläistä, mutta kun tuo ryhmän puheenjohtaja tuli paikalle, niin en nyt sitten uskalla. [Antti Kurvinen: Rohkeasti vaan, minulla on laaja sydän!] Koska täällä on aika kattavasti kaikki jo käyty läpi, niin tosiaan teen sillä tavoin, kun en tämän alan asiantuntija ole, että kun tulen itäisestä Suomesta, joka poikkeaa hyvin paljon näistä kasvumaakunnista ja kasvukaupungeista, niin kuin on moneen kertaan tuotu esille, ja kun olen pyytänyt sieltä työllisyysalueilta kommentteja tähän aiheeseen, niin käyn niitä tässä läpi. Tosiaan tämä nuorisotyöttömyyden kasvu on ollut todella rajua Kaakkois-Suomessa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Erityisen huolestuttava on tosiaan tämä nuorten pitkäaikaistyöttömien määrän todella voimakas nousu. Koulutusta on aika usein näillä nuorilla mutta työkokemusta ja työpaikkaa ei ole. Alueilla koetaan, että nämä valtion toimet työmarkkinoilla ja lainsäädännössä eivät riittävällä tavalla tue työllistymistä ja työnsaantia. Tässä he ovat nostaneet esille joitain toimenpiteitä ja palveluja, joilla työvoimaviranomainen voisi ohjata sekä tukea nuorta työelämään. Nämä ovat suoraan alueilta tulleita. Ensimmäinen on tämmöinen työkokeilun pidentäminen puoleentoista vuoteen, mikä antaisi pitkäaikaisen kasvu‑ ja oppimisjakson työpaikan, jolloin työnantajan riski pienenisi. Toisena on työhön valmennuksella tukeminen työpaikan löytämisessä, sinne hakeutumisessa sekä molemminpuolisessa sitoutumisessa. Kolmantena oppisopimuksen tukeminen taloudellisesti, koska palkkatukirahoitus on vähentynyt työllisyysalueilla kolmannekseen TE-uudistuksen myötä. Arvoisa puhemies! Lisäksi näissä alueilta tulevissa viesteissä korostuvat just, kuten on tänäänkin tullut paljon esille, nämä nuorten mielenterveys‑ ja toimintakykyhaasteet, jotka pahenevat yleensä aina työttömyyden pitkittyessä ja jatkuessa. Sitten jo päivällä debatissa toin esille tätä pelkoa, mikä meillä on, että syntyy tämmöinen sukupolvi, joka ei pääse työn syrjään kiinni, kun ei saa sitä ensimmäistä työpaikkaa. Näillä alueilla pidettiin tätä tukea — he käyttivät termiä ”rekrytuki” — lähtökohtaisesti hyvänä, mutta ongelma on se, että tässä työmarkkinatilanteessa meidän alueilla — jossain Imatran seudulla erityisesti mutta koko itäisessä Suomessa — ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja tarjolla. Työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat olleet aiemmin hyviä keinoja, ja näitä tulisi tukea jatkossakin. Tässä on käynyt niin, että näitä kolmannen sektorin toimijoita on paljon kadonnut sieltä. Niin kuin päivällä jo totesin, tämä pitäisi nähdä kokonaisuutena hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa, että tämä kolmas sektori toimisi siinä. Toivotaan nyt, että tämä viimeaikainen, ainakin julkisuudessa kovana käynyt keskustelu ei ihan niin pahana toteutuisi. Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaan tehty toimia hallituksen taholta työmarkkinoilla työlainsäädäntöön, mutta samaan aikaan näillä alueilla koetaan, että kunnilta on viety näitä työkaluja, joilla ne voisivat vaikuttaa juuri näihin paljon puhuttuihin sakkomaksuihin, ja olisi toivottavaa, että siihen olisi pystytty nopeammalla aikataululla puuttumaan. Kun tähän yhdistetään tämä työttömyysturvan rahoitusmalli, niin kunnat ja ennen kaikkea asiakkaat ovat tässä sitten kärsijän roolissa. Sellainen viesti sieltä tuli, että näillä alueilla toivottaisiin, että valtion ohjaus olisi vähäisempää ja annettaisiin vapauksia enempi sinne alueille, koska jokainen alue on hyvin erilainen. Luen ihan suoran sitaatin tähän loppuun: ”Kyllä meillä on velvollisuus ja motivaatio tehdä asioita ilman valtion ohjaustakin aluetalouden eduksi. Hallinnon uudistus kyllä onnistui, mutta työllisyyspalvelu-uudistus jäi tekemättä. Kattilaa vaihtamalla samoilla resepteillä ja aineksilla ei tule sen parempaa. Nythän me teemme samoja TE-toimiston hommia tiukassa valtio‑ ja lakiohjauksessa. Valtionkin fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa” — fokus tulisi olla vaikuttavuuden mittaamisessa eikä prosessien mittaamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tosi tärkeää, että me puhutaan täällä nuorten tulevaisuudesta. Koulutuspaikka ja se, että nuorilla on harrastuksia ja työtä, ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että nuorilla on uskoa tulevaisuuteen. Meillä ovat koulutustason mukaiset erot työllisyydessä OECD:n suurimpia. Jos me ajatellaan meidän nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa tai korkeakoulututkintoa, niin pari vuotta sitten, vuonna 24, heistä vain 42 prosenttia oli töissä. Tämä kertoo siitä, että kaikkein keskeisintä on se, että koulutuspaikkoja on nuorille sekä toisella asteella että myöskin korkeakouluasteella. Se on paras sijoitus sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Vastavalmistuneiden työllisyydessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia, eli esimerkiksi viime vuonna korkeakoulututkinnon suorittaneista yli 80 prosenttia työllistyi kuuden kuukauden elikkä tulevan puolen vuoden aikana. Mutta yksi asia, mistä olemme huolissamme ja mitä tässä edustajat ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajakin nostivat esiin, on tämä harjoittelupaikkojen määrä. Erityisesti harjoittelupaikkojen määrä on kriittinen sotesektorilla. Eli siellä on jo nähtävillä, että se on hidastanut valmistumista, ja nuorilla on huoli siitä, ehtiikö valmistua siinä ajassa, että opintolainahyvitys astuu voimaan ja niin edelleen. Tässä tosiaan pari kuukautta sitten järjestin ministeri Rydmanin kanssa pyöreän pöydän keskustelun, ja totesimme, että tarvitsemme tähän konkreettisia toimia. Niitä konkreettisia toimia, joita todettiin, oli muun muassa se, että harjoitteluita pitää tasaisemmin ajoittaa ympäri vuoden. Nyt on selvästi näkyvillä eri aloilla, että vain tiettyyn aikaan haetaan harjoittelijoita, ja nuoret ovat valmiita hakemaan ja tekemään harjoitteluita ympäri vuoden. Meillä pitää olla myös yhteinen alusta, jossa on kaikki vapaat paikat. Sitten tuli tämmöisiä ongelmia, että jos on varattu harjoittelupaikka ja sitä ei käytetäkään tai tulee jotain mutkaa matkaan, niin sitä ei vapauteta. Eli nämä ovat ihan semmoisia pieniä konkreettisia asioita, mutta tärkeitä. Sitten hyvinvointialueilla myöskin tuotiin esiin se, että pitää olla strategisempi se päätös siitä, että harjoittelupaikkoja on, ja sen ei pidä perustua yksittäiseen tilanteeseen vaan siihen, että tiedetään jo tulevaisuudesta. Mutta on myöskin haasteita siinä, että meillä on osittain koronan johdosta ennätyskorkeat valmistumiset vuosina 23—24. Toisaalta sitten, kuten me tiedetään, me ollaan haluttu varautua yhteiskunnan muutokseen, joten me ollaan nostettu myöskin näitä soteopiskelupaikkojen määriä. Eli tässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat siihen, että nyt ollaan tässä tilanteessa. Mutta me paneudumme asiaan ja me vahvistamme myöskin valtakunnallista koordinaatiota, sitä yhteistä toimivampaa alustaa harjoittelupaikkojen tarjontaan, ja on myöskin hyvinvointialueiden kanssa käyty keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön puolella siitä, miten näitä asioita pystytään ratkaisemaan. Siellä pyöreässä pöydässäkin nostin esiin myös yksityisen sektorin merkityksen eli yksityisen sektorin vastuun siitä, että harjoittelupaikkoja lisätään. Hyvä yritys ja elinkeinoelämän edustaja ottaa tällä hetkellä harjoitteluun niitä tekijöitä, jotka ovat sitten tulevaisuuden hyviä työntekijöitä. Siinä mielessä tätä vastuuta tarvitaan myös sinne yksityiselle sektorille, jotta me saadaan myöskin sujuva siirtymä koulutuksesta työelämään. Mutta tässä riittää kyllä työtä ja tekemistä, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus myös valmistua siinä ajassa, jossa hän on suunnitellut, että harjoittelukin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Nuorten luottamus tulevaan on todellakin kokenut romahduksen. Vuonna 2025 optimismi maailman tulevaisuutta kohtaan oli heikompaa kuin kertaakaan aiemmin. Tämähän ei ole vain yhden kyselyn johtopäätös, vaan useat tutkimukset kertovat valitettavasti samasta vakavasta kehityksestä. Me tiedämme, kun täälläkin on nostettu esiin ilmastonmuutos ja käynnissä olevat sodat, että totta kai ne vaikuttavat nuoriin, mutta kyllä myös meillä täällä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut valtavia muutoksia vain muutamassa vuodessa. Sosiaalidemokraatit nostivat jo hallituksen alkumetreillä tämän nuorten tilanteen esille. Me ennakoimme silloin, että hallituksen suunnitelmat vaikuttavat nuoriin kielteisesti ja kasaavat heidän päälleen kohtuuttomasti taakkaa. Nyt me valitettavasti näemme tämä kehityksen myös todeksi tulleena. Arvoisa puhemies! Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on siis kaksinkertaistunut vain muutamassa vuodessa, ja tämänhän pitäisi nyt pysäyttää meidät kaikki. Valitettavasti hallituksen toimet ovat keskittyneet näihin leikkauksiin ja työelämän heikennyksiin, joilla on sitten odotettu olevan ikään kuin työmarkkinoita elvyttävä vaikutus, se, että tulisi uusia työpaikkoja. Mutta näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan me näemme, että työttömyys vain pahenee ja pitkäaikaistyöttömyys pahenee. No, nyt sitten, kun tämä nuorten tilanne on näyttäytynyt tällaisena, olemme saaneet tämän nuorisosetelin, joka on hyvä asia sinänsä, mutta se ei vain ole lähtenyt vetämään, ja nyt siihen on sitten nähtävästi tehty korjausliikkeitä. Minä itse ajattelen niin, että kun nämä työelämän heikennykset tulivat sieltä työnantajan käsikirjasta suoraan hallituksen ohjelmaan, niin kyllä työnantajien on myös kannettava vastuu siitä, että nuoret tällaisessa tilanteessa saisivat töitä. Sen takia minusta pääministerin pitäisi kutsua koolle EK ja Suomen Yrittäjät ja käydä heidän kanssaan vakava keskustelu. Nyt on kirjelmä laitettu, mutta kyllä se on vain otettava pöytään ja edellytettävä sitä, että tässä on myös toimittava. Sen isänmaallisuuden pitää näkyä tässä. Tässä on kysymys meidän maamme tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Tähän nuorten heikkoon tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös opiskelijoiden tilanne. Toimeentulo on vaikeutunut, opintotuki ei riitä, ja sitten kun työllä pitäisi saada lisäansioita, niitä töitä ei ole. Yksi, mikä on iso asia, on harjoittelupaikkojen puute, ja tästä olemme sivistysvaliokunnassakin kuulleet moneen otteeseen. Se on johtanut opintojen pitenemiseen ja valmistumisen lykkääntymiseen. Kun itse valmistuin sairaanhoitajaksi, niin harjoittelupaikka ja työpaikka olivat aivan saletisti varmoja — harjoittelupaikka tuli koulun kautta, ja työtäkin oli tarjolla. Eli siinä ei ollut ongelmaa, mutta nyt nämä ovat kiven takana. Se, mikä on tässä aika ikävää, on se, että tästä harjoittelupaikan löytymisestä on tullut opiskelijoille tämmöinen keskinäinen tosi stressaava nopeuskilpailu siitä, kuka kerkeää sen ensimmäisenä saada. Ja nyt kun — hienoa, että täällä ovat nyt ministerit paikalla — opetusministerikin on täällä paikalla, niin olisi hyvä kuulla, onko tähän nyt mietitty ammattikorkeakouluille ja ammatillisille oppilaitoksille sitä sparrausta, että nämä harjoittelupaikat etsitään sieltä koulun toimesta. Eihän se voi olla niin, että nämä nuoret yrittävät siellä kalastella niitä paikkoja. No, koulutuksestahan on leikattu, erityisesti nyt ammatillisesta koulutuksesta — toki paikkoja on myös lisätty eri koulutusasteille. Näissä ammatillisen koulutuksen leikkauksissa hallitus halusi tämän yli 100 miljoonan suunnata aikuiskoulutukseen, mutta valitettavasti siellä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yhtä aikaa aikuiskoulutuksen piirissä olevia ja nuorisoasteen opiskelijoita. Eli, kyllä, ne leikkaukset ovat heikentäneet myös nuorten koulutusta ja tuntimääriä. Me ollaan tätä asiaa, siis ammatillista koulutusta, käyty sivistysvaliokunnassa ihan ylimääräisenä asiana läpi, kuultu eri tahoja tästä tilanteesta, ja kyllä huolta kannetaan hyvin laajasti tämän lähiopetuksen määrän vähentymisestä. Hyvät edustajat, puhemies! Nuoruushan on hyvin lyhyt vaihe ihmiselämässä, mutta on niin, että nuoruuden kokemukset — se, mitä nuorena kokee — ulottuvat hyvin pitkälle aikuisuuteen, ja se meidän päättäjien pitäisi muistaa. Nuoret eivät pyydä mahdottomia, he pyytävät vain ihan semmoista säällistä elämää, että olisi opiskelupaikka, olisi työtä ja pystyisi elättämään itsensä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvokasta, että keskustelua on käyty näin pitkään salissa, ja toivoisin, että vielä hallituspuolueidenkin kansanedustajat saapuisivat takaisin saliin, niin että pääsisimme jatkamaan. Tämä on Suomen tulevaisuuskysymys: mitä me teemme 80 000 nuorelle, jotka ovat tällä hetkellä työttöminä? Ajattelen, että se on taloudellinen kysymys, se on ennen kaikkea tulevaisuuskysymys, se on ennen kaikkea tämän maan tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys. Ja aivan oikein, täällä on ansiokkaasti ministereitä vielä paikalla — kiitän teitä läsnäolostanne — mutta kansanedustajia toivoisin saliin myös hallituspuolueista. Arvoisa puhemies! Lähdin opettajaksi, koska en voi kuvitella mitään innostavampaa kuin nuorten ja lasten oppiminen ja se potentiaali, mikä ihmisellä on silloin, kun pyrkii kehittämään itseänsä, ympäristöänsä ja olemaan paras mahdollinen versio itsestään. Ajattelen, että se on sellainen kantava voima, että vaikka me murehdimme velkajarrua, me murehdimme Suomen talouden ja turvallisuuden tilannetta, niin meidän tulisi nähdä nuorten tulevaisuus keskeisenä ratkaisuna myös näihin keskeisimpiin kysymyksiin. Siksi kuuntelin tänään aika pöyristyneenä valtiovarainministerin puheenvuoroa, kun hän sanoi, ettei täällä salissa ole käyty yhtään keskustelua taloudesta. Kyllä minusta talous on myös ihmisten työllisyyttä, talous on ihmisten käyttäytymistä, ja sehän meille tähän maahan talouden muodostaa. Työllisyydellä on suora yhteys tämän maan taloudelliseen tilanteeseen. Siksi ajattelen myös tätä virkettä, jota on toistettu, että ”te pelottelette nuoria”. On sanottu, että ”te pelottelette nuoria”, ”miksi te olette tehneet tämän välikysymyksen, kun pelottelette nuoria”. Arvon kansanedustajat, hyvät kollegat, kyllä nuoret ovat tätä viisaampia. Nuorissa on kaikki vahvuus ja viisaus, ja eivät he muodosta maailmankuvaansa kahdensadan tai edes sadan oppositiokansanedustajan kommentin perusteella. Heissä on kaikki viisaus. Heitä me haluamme kirittää töihin. Heitä me haluamme auttaa toteuttamaan unelmiansa perheestä, omistusasunnosta, omasta yrityksestä, asumisen mahdollisuuksista siellä, missä heidän sydän on, ja siinä pitää pystyä tukemaan paremmin. Eivät heidän aivonsa sula tai muodostu muutaman sadan kansanedustajan kommenttien puheilla. Arki on se, mikä nyt mättää, kun työtä ei ole, ja siihen pitää yhdessä löytää ratkaisu. Keskusta on tarjonnut tänään salissa useita eri ratkaisuehdotuksia, ja haluaisin vielä läsnä olevilta ministereiltä kysyä, miten te suhtaudutte näihin keskustan esityksiin. Täällä edustaja Vuornos, kokoomuksen kansanedustaja, torppasi jo tämän esityksemme nuorten takuutyöstä, mutta rohkenen kuitenkin nostamaan sen vielä esiin, koska täällä on muun muassa ministeri Talvitie, ja uskon, että ymmärrätte, että kolmen kaupungin noin 100 miljoonan euron sakkomaksut, Oulun, Lahden ja Tampereen yhdessä tänä vuonna maksamat sakkomaksut, siis 100 miljoonaa euroa, olisivat varmasti paremmassa käytössä, jos niillä voitaisiin tukea nuoria täsmätoimin työllistymään palkkatuen kaltaisella mekanismilla ja sitä kautta saisimme aktiivisuutta myös työmarkkinoille. Sen lisäksi haluan kysyä, miten hallitus suhtautuu keskustan esitykseen työllistämissetelin räjäyttämisestä. Hallitus on varovaisesti ilmaissut, että aikovat laajentaa kriteereitä, mutta koska työllisyys on annettu kuntien tehtäväksi, niin eikö olisi kohtuullista, että tällaisia kriteereitä ei olisi, vaan nämä työllistämissetelien määrittelyt jäisivät paikallisen harkinnan varaan. Tämä nykyinen työllistämisseteli on lumelääke, iso lupaus mutta tyhjä sisältä. Siitä kertoo se, että neljässä kuukaudessa tämän vuoden alusta alkaen työllistämisseteliä on myönnetty vain 150 nuorelle. Siis 30 miljoonan euron potti on jäämässä käyttämättä, kun siitä vain muutama miljoona on käytetty, ja elämme kuitenkin jo keskikesää. Voisiko sen räjäyttää? Voisiko tilalle tarjota jotain, missä luottaisimme paikallisten valtaan ja pitäisimme siitä huolta? Viimeiseksi kysyn: olisiko rohkeutta peruskoulun työelämäpainotteisten linjojen laajentamiselle? Vantaalla on erittäin hyvä malli, TEPPO-koulutus, jossa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia nuoria ohjataan työelämään normaalia voimakkaammin. He toimivat työelämässä, työssä, käytännössä 5—7 viikkoa vuodessa. Voisiko tämän mallin ottaa käyttöön kaikkialla Suomessa ja sitä kautta huolehtia, ettei yksikään nuori valmistu peruskoulusta ilman CV:tä, jossa on työkokemusta? [Puhemies koputtaa] Toivon, että voisitte harkita tätä uutta esitystä ja myös ilmaisisitte kantanne. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nuorisotyöttömyys on todellinen ongelma, eikä yksikään nuori saa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Samalla kuitenkin on syytä pitää kiinni tosiasioista. Kun kuuntelee opposition puheita tai seuraa osaa julkisesta keskustelusta, voisi kuvitella Suomen olevan matkalla kohti jonkinlaista yhteiskunnallista romahdusta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen talous on alkuvuonna lähtenyt kasvuun Euroopan nopeimpien joukossa. Yrityksissä uskalletaan jälleen investoida, vienti vahvistuu, ja työllisyyden edellytykset paranevat. Hyvinvointivaltio ei ole romuttumassa, päinvastoin sen tulevaisuus turvataan vain sillä, että velkaantumisen kierre katkaistaan. Jos velan annettaisiin kasvaa hallitsemattomasti vuodesta toiseen, silloin hyvinvointivaltion perustukset todella murenisivat. Siksi hallitus on tehnyt välttämättömiä päätöksiä velkalaivan kääntämiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Nuorisotyöttömyyden syitä ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain tämän päivän tilastoja tai yhden hallituskauden päätöksiä. Taustalla on pidempi kehityskulku vuosien saatossa. Liian moni nuori on vuosien aikana päässyt eteenpäin koulutusjärjestelmässä ilman riittävää osaamista. Jos nuorella ei ole vahvaa lasku-, luku- tai kirjoitustaitoa tai elämän muita perustaitoja, työelämään kiinnittyminen on vaikeaa. Edellinen hallitus pyrki vastaamaan osaamisvajeeseen tekemällä toisen asteen koulutuksesta pakollisen. Ratkaisu ei kuitenkaan puuttunut itse juurisyyhyn. Ongelma siirrettiin eteenpäin, mutta sitä ei ratkaistu. Tämän hallituksen linja on ollut toinen. Olemme lähteneet vahvistamaan peruskoulua, jotta jokainen nuori saa aidot valmiudet jatko-opintoihin ja työelämään. Koulujen kännykkärajoitukset parantavat keskittymistä. Oppimisen tuen uudistuksen kautta pyritään apu saamaan varhaisessa vaiheessa sitä tarvitsevalle. Osaamistakuulla varmistetaan, että peruskoulun päättävä nuori hallitsee ne taidot, joita elämässä tarvitaan. Lisäksi perusopetuksen rahoitusta on lisätty 200 miljoonalla eurolla. Lisäksi opintosetelin avulla ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret pääsevät korkeakouluun opiskelemaan 30 opintopisteen verran. Edelleen hallitus on satsannut nuorten työllistämiseen työllistämistä edistävän setelin avulla. Arvoisa puhemies! Toinen suuri haaste liittyy nuorten mielenterveyteen. Yhä useampi nuori kamppailee ahdistuksen, masennuksen ja jaksamisen ongelmien kanssa. Nämä vaikeudet näkyvät myös työllisyydessä, opiskelussa ja syrjäytymisriskissä. Siksi hallitus on vienyt eteenpäin alle 23-vuotiaiden terapiatakuun. Mielenterveyden ongelmiin on päästävä käsiksi silloin, kun ne ovat vielä hoidettavissa. Mitä aikaisemmin apua saa, sitä paremmat mahdollisuudet nuorella on rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Arvoisa rouva puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko ei vahvistu sillä, että heille kerrotaan päivästä toiseen kaiken olevan menossa huonompaan suuntaan. Se ei vahvistu opposition hautajaispuheilla eikä jatkuvilla kauhukuvilla. Jatkuva pessimismi ei tuo edes toivoa. Tulevaisuudenuskon ja toivon luominen meidän nuorille riippuu paljolti siitä, miten me aikuiset puhumme ja viestimme ja kannustamme nuoria. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta toimii, että koulu opettaa, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, että ensimmäisen työpaikan saaminen on mahdollista ja että talous kasvaa ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Nuoret tarvitsevat aikuisten positiivista kannustamista ja tukea tulevaisuuden toivoon. Juuri näitä asioita hallitus on pyrkinyt määrätietoisesti edistämään, ja tuloksiakin alkaa jo näkyä. Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan Suomen nuorille. Te olette kasvaneet aikana, jolloin kriisit ovat seuranneet toinen toistaan. On ollut koronapandemia, sota Euroopassa, energiakriisi ja talouden epävarmuus. On ymmärrettävää, että tulevaisuus voi joskus näyttää sumuiselta, mutta Suomi on selvinnyt paljon vaikeammistakin ajoista. Jokainen sukupolvi on kohdannut omat haasteensa, ja jokainen sukupolvi on myös rakentanut maata eteenpäin. Jokainen kohdattu haaste tekee meistä entistäkin vahvempia. Teidän sukupolvenne tulee tekemään saman. Te pystytte siihen. Tässä maassa kannattaa edelleen opiskella, yrittää ja unelmoida. Suomessa on osaamista, turvallisuutta ja mahdollisuuksia enemmän kuin me usein muistammekaan. Vaikeudet eivät ole katoamassa yhdessä yössä, mutta suunta ratkaisee, ja Suomen suunta on eteenpäin. Tämän hallituksen toimet nuorten peruskoulutuksen vahvistamiseksi, korkeakouluopintojen opiskelumahdollisuus opintosetelin avulla sekä työllistämissetelin mahdollisuus lisäävät toivoa. Yhdessä tekemällä tästä maasta tulee vahvempi kuin se on tänään. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin tässä välikysymyksessä on kyse nuorisotyöttömyydestä. Nuorisotyöttömyys on yhteiskunnallisena ilmiönä, jos katsotaan historiaa vähän taaksepäinkin, aina ollut vakava asia. Aina siellä, missä on toimettomia parikymppisiä nuoria, varsinkin nuoria miehiä, tulee vaikeuksia. Niin tuli 2015, kun Lähi-idästä lähti joukoittain näitä kohti Eurooppaa ja ihan tänne Suomeenkin asti päätyi. Siitä seurasi monenlaisia haasteita ja ongelmia, jotka näkyvät ehkä edelleen. Näin tapahtui 1800-luvun lopulla, kun oli paljon nuoria miehiä vailla työtä ja tekemistä, kun kaikki maat oli jaettu. Etelä-Pohjanmaalla syntyi puukkojunkkarit-niminen ilmiö. Aina historiassa, kun on nuoria vailla tekemistä, vailla roolia yhteiskunnassa, vailla tarkoitusta elämälle, syntyy isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Nyt Suomessa on viimeiset pari kolme vuotta vallinnut tämä taloudellinen matalasuhdanne, joka on myös johtanut tähän nuorisotyöttömyyden merkittävään pahenemiseen. Me keskustassa toivomme todella hartaasti, että talouskasvu alkaisi mahdollisimman pian, helpottaisi tätä Suomen katastrofaalista julkisen talouden tilannetta, helpottaisi tätä inhimillistä tilannetta, helpottaisi työttömyyttä ja nuortenkin työttömyyttä. Mutta nyt kun on tätä talouskasvua näillä uudistuksilla — monilla hyvillä hallituksen tekemillä uudistuksilla kylläkin — yritetty saada aikaiseksi, niin sitä ei siltikään ole tullut. No, nyt sitten me esitämme ja ehkäpä jotkut muutkin tahot tässä yhteiskunnassa ovat esittäneet korjaavia toimenpiteitä, joilla voisimme tätä nuorten tilannetta helpottaa, antaa tekemistä, antaa paikan yhteiskunnassa, antaa tarkoituksen elämälle. Nyt sitten saimme kuulla ihan ministeriaitiosta, että nämä meidän ehdotukset ovat sosialisimia, vasemmistolaisia. Minä sanon, että vaikka kuinka olen itse markkinatalousmyönteinen, vaikka kuinka uskon aina lähtökohtaisesti siihen, että ihmisen oma-aloitteisuus, toimeliaisuus on se, jolleka yhteiskuntaa pitää rakentaa, niin kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on näin vakava ilmiö kuin tämä paha nuorisotyöttömyys, jokaisen pitää uskaltaa olla, vaikka se sitten olisi vasemmistolaista, ja tehdä niitä asioita, joilla saadaan näille nuorille tarkoitus ja tehtävä elämään, ettei pääse syntymään näitä pitkittyviä, hankalia sosiaalisia ongelmia, kun nuoret eivät sitä paikkaansa löydä. Se ensimmäinen työpaikka on valtavan tärkeä. Se on ihan valtavan tärkeä. Niin kuin sanoin tuossa nopean keskustelun aikana, se on aivan eri asia 40-vuotiaalle, 50-vuotiaalle olla vuosi työttömänä kuin 20-vuotiaalle vastavalmistuneelle. Se on aivan eri asia. Edellytykset päästä ensimmäistä kertaa työelämään ovat todella vaikeat. Siksi tätä keskustelua täällä nyt käydään tänään, ja siksi olemme näitä toimenpiteitä ehdottaneet. Toivoisimme, että näihin ongelmiin hallitus nyt vielä tässä loppukaudella tarttuisi, ettei ensi vuosi olisi samanlainen. Tässä nuorten tulevaisuudenuskossa tai pikemminkin sen puutteessa on ehkä laajemminkin kyse siitä, mitä nuoret näkevät edessään — mitä näkee edessään vastavalmistunut 19—20-vuotias, kun hänellä on ammattitutkinto, ja mitä korkeakoulusta valmistunut. Näkeekö hän edessään tien, moottoritien, jossa voi kiihdyttää ja mennä lujaa eteenpäin? Näkeekö hän vaikka nyt sitten vähän hankalan ja liukkaankin kapean polun vai näkeekö hän vuorenseinän? Jos hän näkee edessään vuorenseinän, niin kuin nyt moni nuori tällä hetkellä näkee, niin tiedämme, että ei sitä vuorenseinää helposti lähdetä kapuamaan ylöspäin. Väitän, että paljon enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten, enemmän kuin vaikka 40 vuotta sitten, saati sitten 70- tai 80-luvuilla, kun nämä niin sanotut suuret ikäluokat olivat tässä vaiheessa, nuoret tänä päivänä näkevät näitä vuorenseiniä. Nyt kysymys kuuluu, mitä poliitikot, mitä päättäjät, mitä tämä koneisto on valmis tekemään, jotta nuoret näkisivät edes näitä polkuja, joita pitkin pääsee eteenpäin, sen vuorenseinän sijaan. Sanotaanko nyt näin, että ei tässä Suomen poliittinen järjestelmä ole kauhean hyvin onnistunut, ja syy ei ole tietysti pelkästään tämän nykyisen hallituksen, vaan voi sanoa, että jo aikaisemminkin on tietyissä asioissa epäonnistuttu. Arvoisa puhemies! Nostan vielä yhden asian esille, jonka haluan liittää tähän keskusteluun, ja kyllä se on se finnish dream, ’suomalainen unelma’, joka on oma koti. 80 prosenttia suomalaisista haluaa yhä edelleen omistaa oman kotinsa. Silti se on mahdollista yhä harvemmalle, valitettavasti näin. Se on mahdollista yhä harvemmalle täällä väestökeskittymissä, joissa asumisen hinta on korkea, työssäkäyvän keskituloisen, saati pienituloisen nuoren pariskunnan tai vähän vanhemmankin, on tosi vaikea saada rahoitusta asunnon hankintaan. Sama koskee maaseutua. Vaikka olisi hyvätkin tulot, niin se, että pankki antaa lainaa talon hankkimiseen maaseudulta, on todella vaikeata. [Puhemies koputtaa] Tässä on yksi esimerkki, jossa ennen Suomi onnistui paremmin luomaan niitä polkuja tai leveämpiä teitä, leveämpiä kaistoja eteenpäin, polkuja [Puhemies koputtaa] omaan asuntoon, omistamiseen, oman kodin, elämän rakentamiseen. Tässäkin meidän pitää pystyä tulevaisuudessa parempaan kuin mihinkä me olemme nyt tähän asti pystyneet.

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset lapset ja nuoret voivat keskimäärin hyvin, mutta samaan aikaan niin alueellinen, sosioekonominen kuin sukupuolten välinenkin eriarvoistuminen on huolestuttavaa. Sadan yläkouluikäisen nuoren joukossa kahdeksan ei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan ja neljä näkee vanhempansa humalassa viikoittain. Oikeansuuntaista kehitystä on ollut siinä, että fyysinen kuritusväkivalta ja muu kaltoinkohtelu ovat vuosien myötä vähentyneet, mutta niiden kitkeminen pois vaatii edelleen toimenpiteitä. Suomessa myös sijoitetaan lastensuojelutoimena enemmän lapsia kotinsa ulkopuolelle kuin missään muussa Pohjoismaassa. Ongelmat periytyvät usein sukupolvelta toiselle. Tämän vuoksi on tärkeää, että sen sijaan, että sijoitamme vuosittain satoja miljoonia euroja jälkihuoltoon, saisimme käännettyä kampea niin, että pystyisimme vahvistamaan ennaltaehkäiseviä toimia. Vanhempien saatavilla tulisi olla apua, kun omat voimat ehtyvät. Arjen kiire, työelämän paineet ja stressi aiheuttavat vaikeuksia myös muuten hyvinvoivissa perheissä. Syntyvyys on tällä hetkellä Suomessa historiallisen alhaista, ja perheellistymisen kynnys on korkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville. Vanhemmuus koetaan usein liian vaativaksi tehtäväksi. Monilla vanhemmilla ei ole toimivia läheisverkostoja, joilta saa apua ja tukea. Vanhemmuutta onkin pyrittävä tukemaan sekä sivistys‑ että sosiaali‑ ja terveystoimen menetelmillä. Suomessa haettiin mallia joitakin vuosia sitten maailmalla puhuttaneesta Islannin ihmeestä, jolla nuorison hyvinvointi oli parantunut valtavasti ja lapsiperheiden elämä helpottunut. Syrjäytymisen syyt ja oireet vaihtelevat maasta toiseen, eikä malleja tule sellaisenaan kopioida suoraan muualta meille. Myös Suomessa tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, jotka lisäävät harrastamisen tasa-arvoa, vähentävät nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja helpottavat työn ja perheen yhdistämistä. Tämän innoittamana luotiin harrastamisen Suomen malli, jossa jokaiselle Suomen nuorelle pyritään saamaan yksi harrastus. Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin eri puolilla Suomea, ja monet urheiluseurat ovat mukana järjestämässä harrastuksia nuorille ja lapsille koulupäivän yhteyteen. Harrastuksen järjestäminen koulupäivän yhteydessä ehkäisee sitä, että lapsi joutuu viettämään iltapäivän yksin kotona, ja perheille vapautuu yhteistä aikaa iltaisin, kun ei tarvitse lapsia kuljetella eri harrastuksiin. Harrastamisen Suomen malliin on panostettava jatkossakin. Päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten ympärille on luonnollista rakentaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tuki. Muita lapsiperheiden arkeen myönteisiä päätöksiä on se, että viime hallituskaudella oppivelvollisuus laajennettiin jatkumaan toiselle asteelle 18 ikävuoteen asti. Samalla toisen asteen opinnoista tehtiin maksuttomia. Orpon—Purran hallitus on suunnannut massiiviset 120 miljoonan euron leikkaukset ammatilliseen koulutukseen. Ne ovat johtaneet aloituspaikkojen leikkauksiin, lähiopetuksen karsimiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien irtisanomisiin. Tulevaisuutta rakennetaan erityisesti lapsille ja nuorille. Siksi erityisen huolestuttavaa on, että alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on jo lähes 80 000 tässä maassa. Pitkittynyt nuorisotyöttömyys jättää jäljen koko yhteiskuntaan, osaamiseen, hyvinvointiin, tulevaisuudenuskoon, ja juuri siksi talouspolitiikka ei voi olla pelkkiä leikkauksia. On kysymys siitä, millaista tulevaisuutta me rakennamme. On toteutettava nuorisotakuu, joka ulottuu aina varhaislapsuudesta ensimmäiseen työpaikkaan asti. Nuorisotakuu ei ole vain tukipaketti vaan väline nuorille itselleen heidän etsiessään tietä koulutukseen, työelämään ja yhteiskunnan osallisuuteen. [Pertti Hemmilä: Hyvä puhe oli sekin!]

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys nuorisotyöttömyydestä ja nuorten tulevaisuudenuskosta on tärkeä ja aiheellinen. On totta, että liian moni nuori kokee epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan. Tämä on asia, johon meidän kaikkien on suhtauduttava vakavasti. Mutta on hyvä huomata, että tässä keskustelussa on nähtävissä myös toinen ilmiö, josta on syytä puhua suoraan: Oppositio maalaa jatkuvasti kuvaa Suomesta maana, jossa mikään ei toimi ja tulevaisuus näyttää synkältä. Samaa viestiä toistetaan päivästä toiseen osassa mediaa, jonka otsikot kertovat kriisistä, romahduksesta ja näköalattomuudesta. Vasemmistohenkiset toimittajat lyövät surutta hallituksen toimia maanrakoon mutta eivät ymmärrä, miten heidän agendansa vaikuttaa mediaa seuraaviin nuoriin, tämä yksipuolinen puhetapa kun ei vastaa koko totuutta. Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on jo nähtävissä kasvun merkkejä. Työllisyys on kehittynyt, yrityksissä on investointihalukkuutta, ja monilla aloilla etsitään tekijöitä. Suunta on oikea. Silti julkisessa keskustelussa tämä jää jatkuvasti varjoon. Etenkin Ylen asiaohjelmissa tuomiopäivän pasuunat puhuvat mielellään vain siitä, miten huonosti meillä meneekään. Arvoisa puhemies! Kysyn suoraan tämän välikysymyksen tekijöiltä, mitä tämä jatkuva negatiivinen viesti tekee nuorille. Jos nuori kuulee joka päivä, ettei Suomessa ole tulevaisuutta, ettei työpaikkoja ole ja ettei mikään kannata, niin totta kai usko horjuu. Ei tulevaisuudenuskoa rakenneta sillä, että koko ajan maalataan synkintä mahdollista kuvaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ongelmista saisi puhua. Pitää, mutta rehellisesti ja tasapainoisesti. Nuorille on annettava myös toivoa ja ennen kaikkea realistinen kuva siitä, miten omalla työllä voi edetä. Mihin on jäänyt viime vuosituhannella lanseerattu hokema ”Jokainen on oman onnensa seppä”? Perussuomalaisten näkökulmasta keskeinen kysymys on tämä: miten varmistamme, että suomalaisella nuorella on paikka tässä yhteiskunnassa? Se tarkoittaa sitä, että koulutus vastaa työelämän tarpeisiin. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen työpaikka on aidosti saavutettavissa. Ja se tarkoittaa sitä, että työn tekeminen kannattaa enemmän kuin tukien varassa eläminen. En ymmärrä ollenkaan vasemmistolaista agendaa pelkän tuen varaan heittäytymisestä ja puheita ideologisesta työttömyydestä. Arvoisa puhemies! Meidän on myös uskallettava tarkastella prioriteetteja. Kun nuoret kokevat epäoikeudenmukaisuutta siinä, että heidän mahdollisuutensa heikkenevät samaan aikaan, kun yhteiskunnan resursseja käytetään kohteisiin, joita he eivät ymmärrä, se jos jokin murentaa luottamusta. Siksi perussuomalaiset korostavat suomalaisen työn ja suomalaisen nuoren asemaa. Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden rakentaa tulevaisuuttaan omassa kotimaassaan. Nuorten tulevaisuudenuskoa ei rakenneta pelkillä toimenpidelistoilla. Se rakennetaan ilmapiirillä — sillä, uskooko yhteiskunta itseensä. Maailmanmestaruus jääkiekossa on maassamme yksi valoisuuden aihe, joka toivottavasti antaa buustia myös muuhun. Näin kävi 30 vuotta sitten, miksei nytkin? Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme realistisen mutta toiveikkaan suunnan, emme jatkuvaa synkkyyden lietsontaa. Suomi ei ole toivoton tapaus. Suomi on maa, jossa on valtavasti mahdollisuuksia, kunhan pidämme suunnan oikeana. Nuorille meidän on sanottava selkeästi: tulevaisuus on rakennettavissa. — Kiitos. [Pertti Hemmilä: Hyvä puhe!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhuttaessa on tärkeää tuoda esiin se, mitä mieltä nuoret itse ovat tämän päivän tilanteesta Suomessa. Varkauden alueen nuorilta oli kysytty nuorisotoimen toteuttamassa kyselyssä, mikä huolettaa. Vastauksena tuli yleisesti ja useasti huoli työllisyydestä, koulutusmahdollisuuksista ja toimeentulosta, esimerkiksi se, että siitä rangaistaan, jos ei löydä töitä, vaikka haluaisi, sekä tuleva työttömyys, kun valmistuu. Samoin Savo-Karjalassa työpaikan kokeneelta luottamusmieheltä tuli kommentti, että kun nyt on nähty tämä työttömyyden valtava kasvu, niin eikö olisi aika ottaa takaisin käyttöön vuorotteluvapaa. Kokeneemmat työntekijät saisivat huilia ja nuoremmat saisivat jalkaa työpaikan oven väliin ja sitä kautta kaivattua työkokemusta. Olen samaa mieltä, ja todellakin vuorotteluvapaa olisi hyvä ottaa käyttöön. Siinä olisi mahdollisuus vuosittain tuhansille nuorille työttömille päästä kiinni työhön. Ollessani luottamusmiehenä teollisuudessa näin tuolloinkin, että vuorotteluvapaa toi monelle nuorelle hyvän työmahdollisuuden, joka parhaimmillaan kantoi pitkälle, ja olen tämän vuorotteluvapaan palauttamisen aiemminkin tässä salissa nostanut esiin. Samoin, eikö aika olisi palauttaa työttömyysturvan suojaosa? Tämä parantaa toimeentuloa ja kannustetta osa-aikaisen työn tekemiseen, joka nimenomaan nuorille työntekijöille sopisi hyvin. Arvoisa herra puhemies! Hallitus on helpottanut työntekijän irtisanomista ja mahdollistanut perusteettomien määräaikaisten työsopimusten tekemisen, mitkä heikentävät merkittävästi työntekijöiden työsuhdeturvaa sekä luovat epävarmuutta työelämään, heikentävät tulevaisuudenuskoa ja suunnittelua esimerkiksi perheenperustamisaikeista, ja perusteettomien määräaikaisten mahdollistaminen lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. SDP on esittänyt juuri nuorten työllisyyteen parantavia toimia. Me ohjaisimme työllisyysalueille nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen 30 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Taataan jokaiselle nuorelle paikka koulutuksessa, työelämässä tai muussa tarkoituksenmukaisessa palvelussa. Palautetaan nuorisotakuu kohdennettuna erityisesti nuorille, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Vahvistetaan Ohjaamoiden, työpajojen, etsivän nuorisotyön ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksiä. Toteutetaan laaja-alainen ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kehitetään kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä ja ylläpidetään helposti saavutettavia matalan kynnyksen palvelupisteitä nuorille. Lisätään nuorisotyön resursseja, turvallisia nuorisotiloja ja turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorten arjessa. Arvoisa herra puhemies! Paljon olisi tehtävää ja tehtävissä, ja hallituksella on vielä vuosi aikaa pistää toimeksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys ei ole vain synkkä tilasto. Se on monelle nuorelle tosi kipeä pettymys. Se on huoli tulevasta, ja se on syrjäytymistä. Nuorten työttömyys on Suomessa todella vakava ongelma, ja kuten tiedämme, kesätyöpaikankin saa todella liian harva. Liian moni jää silloin rannalle. Mutta tämä keskustan välikysymys ja keskustan vaihtoehdot valitettavasti eivät tuo Suomeen yhtään uutta työpaikkaa, eivät vala nuorille tulevaisuudenuskoa, eivät tuo talouskasvua. Talouskasvu on kestävin ratkaisu nuorisotyöttömyyteen. Kuten jo tuossa aiemmin sanoin, niin valitettavasti tuntuu siltä, että tämä keskustan aatemaailma junnaa yhä edellisessä vasemmistohallituksessa, jossa työllisyystavoitteita edistettiin osin tempputyöllistämisellä ja laskennallisilla vaikutuksilla. Kun katsotaan esimerkiksi vuotta 2023, niin 15—24-vuotiaiden työttömyysaste nousi useina kuukausina yli 20 prosenttiin, ja minä ihmettelenkin, miksette te, arvon keskusta, silloin toimineet. Miksette silloin tehneet näitä toimenpiteitä, mitä te olette nyt välikysymyksessänne esittäneet? Miksette te nuorten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi tehneet näitä pitkään kaivattuja rakenteellisia uudistuksia, niitä uudistuksia, joita meidän verrokkimaissa on tehty jo aikaa sitten? No, me olemme nyt tehneet, ja talouskasvu on alkanut. Arvoisa puhemies! Kestävin ratkaisu nuorisotyöttömyyteen on todella talouskasvu. Siksi Orpon hallitus on toteuttanut mittavan kasvupaketin, keventänyt työn verotusta, uudistanut työmarkkinoita. Ja niin kuin todettu, hallituksen toimet todella tuottavat tulosta. Tämä ei ole mielipide, te olette varmaan kaikki lukeneet. Monta, monta viikkoa Suomen bkt kasvoi alkuvuodesta keskimääräisesti eniten koko Euroopassa. Eikö se ole hyvä asia? [Mikko Savola: Kyllä hyvin menee!] Ettekö te voisi tästäkin kertoa nuorille ettekä vain synkistellä ja pelotella heitä, maalata sitä synkkää kuvaa? Kertokaa nuorille, että tämä on erinomainen uutinen, että talouskasvu kiihtyy nyt odotettua nopeammin. Kertokaa, että se on siksi loistava uutinen nuorille, että yleensä työllisyys kohenee viiveellä perässä. Kertokaa näistä hyvistä asioista nuorille. Se olisi todellinen teko. Arvoisa puhemies! Toisin kuin on väitetty täällä tänään, Orpon hallitus ei ole lyönyt hanskoja tiskiin. Orpon hallitus on tehnyt monia kohdennettuja toimia nuorten hyväksi, kuten ollaan tänään kuultu monta kertaa. Käyttöön on otettu nuorten työllistymisseteli, jonka avulla työnantaja voi saada tukea 18—29-vuotiaiden nuorten palkkaamiseen. Seteli kattaa jopa puolet palkkakustannuksista. Me olemme myös madaltaneet yritysten kynnystä palkata työntekijöitä. Ja kun te maalaatte uhkakuvaa pätkätöistä, niin me sanomme, että määräaikainen työsuhdekin on parempi kuin se, ettei ole työtä ollenkaan. Se on hyvä asia. Kertokaa sekin meidän nuorille. Isojen kaupunkien kanssa käynnistetään nuorisotyöttömyyspilotteja. Tavoitteena on löytää uusia vaikuttavia tapoja tavoittaa ja tukea erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. Lisäksi, kuten ollaan tänään kuultu, valtionhallintoon palkataan 500 nuorta työntekijää. Arvoisa puhemies! Koulutuksen osalta välikysymys sivuuttaa täysin sen, että hallitus on tehnyt merkittäviä panostuksia osaamistason nostamiseksi. Hallitus on muun muassa sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Itse sanon sen, että on aivan erinomainen uutinen, että alle 29-vuotiaat ilman korkeakoulupaikkaa jääneet voivat jatkossa suorittaa maksutta, siis maksutta, 30 opintopistettä avoimessa korkeakoulussa. Tämä on todella hyvä uutinen. Ei tarvitse pelätä tulevaa, ei tarvitse miettiä, mitä teen välivuotena. Voit opiskella. Ensi syksystä lähtien tarjolle tulee yli tuhat uutta korkeakoulun aloituspaikkaa erityisesti niille aloille, joilla työvoiman tarve on suurin. Nuorisobarometrin mukaan 81 prosenttia nuorista asettaa tavoitteekseen korkeakoulututkinnon suorittamisen. Tämä jos mikä kertoo siitä, että nuoret eivät ole luopuneet tulevaisuuden rakentamisesta. Synkistelyn sijaan on tärkeää rakentaa nuorille todellakin reittejä koulutukseen ja työelämään, vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa ja luottoa siihen, että kaikilla, joka ikisellä nuorella, on mahdollisuus terveeseen, turvalliseen ja merkitykselliseen elämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Opettajan uraltani jäi painavasti käteen yksi oppi ihmisyydestä: katkos sukupolvien välisessä ymmärryksessä syntyy ylenkatseesta. Nuoren ihmisen luottamus on helppo menettää tekemällä tulkintoja vailla oikeaa halua kuunnella. Menetämme otteen kokonaisiin ikäluokkiin pitämällä heitä tyhminä. Arvoisa puhemies! Elämme parhaillaan monella tavalla kriisipitoista aikaa. Meitä kuormittavat globaalit kriisit, sodat, ilmaston kuumeneminen, taloudelliset vaikeudet ja sosiaalinen eriytyminen. Nyt kasvamassa olevien lasten ja nuortemme niskaan joudutaan lataamaan paljon odotuksia. Heiltä odotetaan selvää visiota työurasta, lastenhankintaa väestön kasvattamiseksi, ikääntyvien omaistensa hoitamista, toiveikkuuden säilyttämistä olosuhteista riippumatta. Tulevaisuutemme rakentajilta vaaditaan paljon, kuitenkaan antamatta siihen kauheasti eväitä. Arvoisa puhemies! Kun listataan tämän ajan haasteita ja syitä sille, miksi nuorten usko tulevaisuuteen horjuu, vastaukseksi saa usein, että onhan sitä ennenkin selvitty — tässä maassa on selvitty sodista, lamoista ja vaikka minkälaisista vitsauksista ja silti porskutettu eteenpäin. Voi kuitenkin kysyä, että millä hinnalla. Sotien jälkeinen kansakunta ei ollut terve. Hintaa sodan aiheuttamista ylisukupolvisista traumoista maksetaan edelleen. 90-luvun lama poiki ylisukupolvista köyhyyttä, joka sairastuttaa ihmisiä tänäkin päivänä. Kansallista resilienssiä vaatineista tilanteista kerrotaan usein jälkeenpäin glorifioitua tarinaa, jossa valtio nosti itsensä tuhkasta uuteen kukoistukseen. Sodan jälkeen koitti jälleenrakennus, lamasta tultiin taloudelliseen nousukauteen. Vähemmälle huomiolle jää aina se puoli tarinasta, jossa kriisi vahingoittaa ihmistä ja sen kantokykyä pysyvästi. Ja mitä nuorempana ihminen saa osakseen kohtuuttomia vastoinkäymisiä, sen kauaskantoisemmat ovat seuraukset. Juuri siksi haastavissa tilanteissa yhteiskunnan tulisi pyrkiä suojaamaan eritoten lapsiaan, niitä, joiden käsiin uskomme yhteisten asioidemme hoitamisen aikanaan. Valitettavasti, puhemies, on niin, että käsillämme olevan tiedon valossa olemme epäonnistuneet tuossa työssä. Orpon hallitus on epäonnistunut tuossa työssä. Nuorisobarometrin tulokset kertovat kiistattomasti ja huolestuttavasti nuorten uskon tulevaisuuteen olevan matalammalla kuin koskaan. Tuo tieto tulisi ottaa tässä maassa vastaan kansallisena kriisinä. Nuorten tulevaisuususkon romahtaminen ei suinkaan ole tyhjästä ilmaantunut mysteeri, vaan syyt ovat kyllä selvillä. Tutkitusti nuoria huolettavat ja kuormittavat kaikista eniten työhön, toimeentuloon ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Arvoisa puhemies! Huoleen vastataan tehokkaimmin ratkaisuilla, ja ilmiselvästi juuri ratkaisut ovat tältä hallitukselta puuttuneet. Orpon hallituksen leikkaukset ovat osuneet kaikkein rankimmin nuoriin, ja vaihtoehtoja on kavennettu kaikista eniten nuorilta. Nuorisotyöttömyys on ennätyksellisissä lukemissa, opiskelijoilla on velkaa enemmän kuin koskaan, ja monille nuorille elintärkeistä oljenkorsista, kuten sotepalveluista, auttavilta järjestöiltä ja työpajatoiminnasta, on leikattu. Toimeentulotuen leikkausten seurauksena nuoret aikuiset joutuvat lopettamaan opintojaan kesken voidakseen syödä kesällä. Näihin haasteisiin ei ole kertaakaan tullut hallitukselta oikeita ja todellisia vastauksia, vain retorista vakuuttelua siitä, että toivoa on. Mistä tuon toivon pitäisi syntyä, jos käytännön edellytyksiä heikennetään eikä vahvisteta? Mistä ilmestyy usko tulevaisuuteen, jos poliittisilla valinnoilla tehdään tulevaisuus vaikeammaksi elää? Arvoisa puhemies! Kuten aluksi sanoin, helpoin väylä nuoren ihmisen luottamuksen menettämiseen on nuoren ihmisen pitäminen tyhmänä. Sen arviointivirheen on hallitus tehnyt, kuvitellut, että konkreettiset heikennykset tulevaisuuteen kuorrutetaan kauniilla sanoilla paremmaksi. Hallitus aliarvioi nuorten kykyä ymmärtää hallituksen valintojen seurauksia, ja tuo itsessään on vaurioittanut nuortemme tulevaisuususkoa merkittävästi. Jos me haluamme panostaa siihen ajatukseen, että tulevaisuus kantaa ajasta ja haasteista huolimatta, nuo panostukset on silloin konkreettisesti tehtävä. Pidän tätä myös mitä suurimmissa määrin puolustuspoliittisena kysymyksenä. Jos syömme nuoriltamme uskon poliittiseen päätöksentekoon, yhteiskunnan tukeen ja hyvään elämään, mitä nuo nuoret silloin todella haluavat puolustaa? Millainen on ihmisen puolustustahto sellaista valtiota kohtaan, joka ei puolusta kasvavia versojaan? Nuorisokysymys ei siis ole vain yksittäinen yhteiskunnallinen kysymys, vaan siihen käytettävillä resursseilla ratkaistaan koko itsenäisen valtion kyky huolehtia kansalaisistaan. Ratkaisut vaativat paitsi asennemuutosta myös aktiivisen valinnan siitä, että valtio panostaa rahallisesti tulevaisuutemme tekijöiden koulutukseen, työllisyyteen ja toimeentuloon, siis aivan perustavanlaatuisiin asioihin. Puhemies! Orpon hallitus on valinnoillaan tuottanut valtavan pettymyksen ja pitkäaikaista vahinkoa nuortemme kykyyn pärjätä ja uskoa omaan pärjäämiseensä. Tuota luottamusta ei tällä hallituskokoonpanolla rakenneta uudelleen, ja siksi todellista vastuunkantoa olisi antaa tuo päätösvalta aivan muille puolueille.

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyksessä on nostettu esiin useita merkittäviä lukuja työllisyydestä, toimeentulosta ja palveluista. Lukujen takana on kyse kuitenkin vielä suuremmasta asiasta: nuorten uskosta tulevaisuuteen. Minua huolestuttaa erityisesti se, millaisena nuoret näkevät oman tulevaisuutensa Suomessa juuri nyt. Nuoren pitäisi voida luottaa siihen, että ahkera opiskelu kannattaa, että valmistumisen jälkeen löytyy työpaikka, että oma koti on joskus mahdollinen ja että perheen perustamisesta voi haaveilla ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Tänään tämä luottamus horjuu liian monella. Suomessa on tällä hetkellä 76 000 alle 30-vuotiasta työtöntä. Noin joka viides alle 25-vuotias on vailla työtä. Samalla nuorisobarometrin viesti on hälyttävä. Vain pieni osa nuorista suhtautuu tulevaisuuteensa aidosti valoisasti. Nuoren lähettäessä kymmeniä työhakemuksia saamatta vastausta, kun kesätyöpaikkaa ei saa, kun harjoittelupaikan puute viivästyttää valmistumista tai valmistumisen jälkeen työpaikkaa ei löydy, nousee mieleen väistämättä kysymys: onko minulla paikkaa tässä yhteiskunnassa? Erityisen huolestuttavaa on, että epävarmuus koskettaa juuri niitä asioita, joista aikuiselämä rakentuu. Työ on paljon enemmän kuin palkka tilillä. Työ on osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja tunnetta siitä, että omaa osaamista tarvitaan. Työelämään pääsyn pitkittyessä vaikeutuvat monet muut elämän suuret päätökset. Moni nuori lykkää oman kodin hankkimista, parisuhteen seuraavia askelia tai lasten hankintaa, koska tulevaisuus näyttää liian epävarmalta. Harva perustaa perheen tilanteessa, jossa ei tiedä, löytyykö ensi vuonna töitä tai riittävätkö rahat arjen menoihin. Nuorisotyöttömyys ei ole vain työmarkkinaongelma, se on myös väestöpoliittinen kysymys, hyvinvointikysymys ja tulevaisuuskysymys. Arvoisa herra puhemies! Nuoret eivät pyydä etuoikeuksia, he pyytävät mahdollisuuksia — mahdollisuutta saada ensimmäinen työpaikka, mahdollisuutta näyttää osaamisensa, mahdollisuutta rakentaa oma elämänsä Suomessa. Tarvitsemme toimia, jotka avaavat nuorille ovia työelämään eivätkä sulje niitä. Tarvitsemme lisää harjoittelupaikkoja, enemmän kesätöitä, vahvempia kannusteita nuorten palkkaamiseen sekä ratkaisuja, jotka helpottavat siirtymistä koulutuksesta työelämään. Yhteiskunnan menestystä ei mitata sillä, miten hyvin pärjäävät ne, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Menestys mitataan sillä, millaisen tulevaisuuden pystymme tarjoamaan nuorillemme. Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä liian moni nuori kantaa harteillaan epävarmuutta, joka ei kuulu nuoruuteen. Meidän tehtävämme on palauttaa usko siihen, että koulutus kannattaa, työ kannattaa ja että Suomessa voi rakentaa turvallisen tulevaisuuden sekä perustaa perheen. Nuoret ansaitsevat enemmän kuin pelkkää epävarmuutta. He ansaitsevat syyn uskoa huomiseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikki turvallisuusuhkamme eivät tule rajojemme ulkopuolelta. Suomessa liian moni nuori kokee tulevaisuuden epävarmana, eikä tämä ole yksittäinen ilmiö. Tämän kehityksen on voinut nähdä jo pidemmän aikaa. Nuorisotyöttömyys on noussut sietämättömälle tasolle, ja nuorten tulevaisuudenusko on heikentynyt. Tämä on ratkaistava. Kun usko tulevaisuuteen horjuu, horjuu samalla Suomen henkinen kriisinkestävyys. Siksi kyse ei ole vain tilastoista, vaan nuorten uskosta omaan tulevaisuuteensa. Arvoisa puhemies! On selvää, että taustalla vaikuttaa heikko suhdanne. Kun yritykset lykkäävät rekrytointeja, se näkyy ensimmäisenä juuri nuorten kohdalla. Tämä ei ole vain Suomen ongelma eikä seurausta yksittäisestä poliittisesta päätöksestä. Toisaalta kun nuorten toimeentulo heikkenee, valtiontaloutta sopeutetaan, perheidenkin arki vaikeutuu ja nuorten mielenterveyden haasteet lisääntyvät, siirtyy nuorten epävarmuus koulutukseen, työelämään ja koko elämän suuntaan. Tämä ei ole vain inhimillinen ongelma, vaan se on myös yhteiskunnallinen riski ja ongelma. Jokainen nuori, joka jää pitkäksi aikaa työelämän ulkopuolelle, on menetys sekä hänelle itselleen että Suomelle. Tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Yksikään nuori ei saa jäädä ilman mahdollisuutta kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omaa elämäänsä. Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksen ratkaisussa korostuu ajatus siitä, että valtio voisi luvata jokaiselle nuorelle työpaikan tai ratkaista ongelman erityisellä mallilla. Todellisuudessa nuorten työllisyys ei synny yhdellä hallinnollisella päätöksellä, vaan talouskasvusta, yritysten investoinneista ja toimivasta työmarkkinasta. Siksi tähän ongelmaan on jo alettu valamaan lukon avaimia. Nuorten työllistymissetelin rahoitusta on lisätty merkittävästi, jotta yritysten kynnys palkata nuoria madaltuu. Nuorisotyöttömyyden alueelliset pilotit vievät tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Valtio lisää omia kesätyö- ja harjoittelupaikkojaan näyttääkseen esimerkkiä. Koulutukseen panostetaan lisäämällä aloituspaikkoja, ja opintoseteli sekä työttömyysturvaan tehdyt muutokset opiskelun helpottamiseksi yli 25-vuotiaille tarjoavat nuorille uusia mahdollisuuksia päästä kiinni opintoihin ja osaamisen kehittämiseen. Nämä eivät ole yksittäisiä lupauksia vaan kokonaisuus, joka rakentaa nuorille realistista polkua eteenpäin. Arvoisa puhemies! Nuoret eivät tarvitse vain puheita, kauniita sanoja tai lupauksia. He tarvitsevat todellisia mahdollisuuksia. He tarvitsevat ensimmäisen työpaikan, reitin eteenpäin ja tunteen siitä, että yhteiskunta ei jätä yksin vaan kantaa. Nuorten tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta toimii, talous kasvaa ja nuori näkee edessään mahdollisuuksia, joihin hän kykenee tarttumaan. Siksi meidän on vältettävä politiikkaa, joka vain lupaa valtion rahaa mutta ei ratkaise ongelmien juurisyitä. Turvallinen Suomi rakennetaan sillä, että nuoretkin näkevät toimivan yhteiskunnan, jossa kannattaa opiskella, yrittää ja tehdä työtä ja ahkeruudesta palkitaan. Siksi meidän tehtävämme on varmistaa, että jokaisella nuorella on mahdollisuus rakentaa omaa elämäänsä ja unelmaansa, asuinpaikasta tai taustasta riippumatta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Puhun ensin nuorisotyöttömyydestä ja nuorison tulevaisuudenuskosta ja sitten siitä, mitä pitäisi tehdä: Meillä on tosiaan tässä maassa työttömyyskriisi, ja nuorten tilanne on erityisen lohduton. Nuorisotyöttömyys on noussut järkyttäväksi, ja meillä on jo 76 000 alle 30-vuotiasta työtöntä. Eli tämä tarkoittaa, että noin joka viides alle 25-vuotias on työtön. Usein täälläkin perustellaan tätä nuorten vaikeaa tilannetta suhdanteilla, mutta itse haluan korostaa, että vaikka suhdanteilla on oma roolinsa, niin ei se yksin selitä tätä nuorisotyöttömyyttä. Nyt kun nuorisotyöttömyys huitelee 22 prosentissa, niin on myös selvää, ettei tällaista rakenteellista ongelmaa ratkaista yksilöihin kohdistuvalla tsemppipuheella. On kuitenkin totta, kuten tässä välikysymyksessä nostetaan esille, että suhdanteiden muutokset vaikuttavat nuorten työllisyyteen enemmän kuin muiden ikäryhmien työllisyyteen. Samaan aikaan nuoret eivät myöskään ole mikään yhteiskunnasta erillinen saareke, ja yleinen taloustilanne vaikuttaa kovaa myös nuoriin, mutta on myös niin, että on tehty päätöksiä, joilla erityisesti vaikeutetaan ja on vaikeutettu nuorten tilannetta. Samaan aikaan on totta, ettei myöskään ole tehty niitä kunnollisia toimia, joilla voitaisiin tehokkaasti vaikuttaa nuorten työllisyyteen. Eli vaikka tätä yleistä huolipuhetta nuoriin liittyen on, niin hallitus ei ole tehnyt niitä toimia, joilla tätä nuorten tilannetta aidosti parannetaan. Aivan kuten edustaja Lohikoski ryhmäpuheessa sanoi, tämän hallituksen suurimpia epäonnistumisia on nuorten eriarvoisuuden lisääntyminen ja pahentaminen. Samaan aikaan nuorten paineet kasvavat, epävarmuus lisääntyy ja muutkin puolueet tarjoavat lähinnä vain kurjuutta. Sen takia mielestäni tässäkin keskustelussa on syytä kritisoida sitä, että täällä joukolla puolueiden toimesta sitoudutaan tähän velkajarru- ja talouskurilinjaan, koska, kuten on sanottu, se sitoo kädet ja tappaa unelmat. Nuorten tulevaisuususko on tosiaan romahtanut, ja nämä luvut ovat hälyttävän korkealla. On hyvä, jos nämä luvut ovat nyt mahdollisimman monen edustajan täälläkin herättäneet. Eli nuorisobarometrin mukaan vain joka kuudes nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti ja myönteisesti, ja erityisesti nämä työhön ja toimeentuloon liittyvät asiat vaikuttavat nuorten luottamukseen omaan tulevaisuuteensa liittyen. Nuoret eivät kuitenkaan ole tässäkään kysymyksessä samalla viivalla, eli erityisen paljon perheen sosioekonominen asema vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja tulevaisuudenuskoon. Meillä toimii täällä eduskunnassa nuorten puolella -verkosto, jonka varapuheenjohtajana saan toimia, ja me pidimme tästä aiheesta eli nuorten tulevaisuudenuskosta ja nuorisotyöttömyydestä erittäin hyvän tilaisuuden viime viikolla. Siellä itselleni jäi erityisesti mieleen tilasto, jonka mukaan vähävaraisten perheiden 15—19-vuotiaista nuorista vain 23 prosenttia koki olevansa kesälomaansa tyytyväinen. Minusta on hyvin surullista, että kun kesäloman pitäisi olla nuorten elämässä ihanaa, merkityksellistä aikaa ja kaikilla nuorilla pitäisi olla oikeus hyvään kesään sen kouluahkeroinnin jälkeen, niin suurimmalla osalla köyhien perheiden lapsista tämä oikeus ei toteudu. Kyllä minusta voi sanoa, että hallitus on myös osaltaan syypää monen perheen ahdinkoon, monen perheen taloudellisen ahdingon vaikeuttamiseen, joka vaikuttaa sitten nuorten hyvinvointiin ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, voivatko nuoret viettää hyvää kesälomaa. No, mitä sitten pitäisi tehdä? On paljon toimivia malleja, toimivia ratkaisuja. Meillä on työpajatoimintaa, meillä on palkkatuki, meillä on Ohjaamo-malli, joka pitäisi vakiinnuttaa ja valtakunnallistaa. Sitten meillä on suojaosat, jotka pitäisi palauttaa. Meidän pitäisi perua nämä leikkaukset, jotka on esimerkiksi tehty amispuolelle. Ennen kaikkea tarvitaan nuorisotakuu, jota mekin olemme vasemmistoliitossa nostaneet esille. Eli vaikka se on ollut olemassa, niin se ei toteudu, [Puhemies koputtaa] koska meillä on tämä valtava määrä työttömiä nuoria. Eli toivoisin tukea muilta puolueilta tähän nuorisotakuuseen sitoutumiseen, ja se pitäisi kirjata ensi hallitusohjelmaan. Lopuksi kannatan edustaja Lohikosken tekemää epäluottamusehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Oman nuoruuteni Eurooppa yhdistyi: Berliinin muuri kaatui. Erasmus-ohjelma houkutteli suuren määrän opiskelijoita oppimaan kieltä ja eurooppalaista kulttuuria yliopistoihin ympäri Euroopan. Kriisit näyttivät olevan takanapäin ainakin Euroopassa, ja myös perheet koti-Suomessa vaurastuivat laman jälkeen. Nyt valmistuvilla nuorilla heidän elämänpolulleen mahtuneet maailmantapahtumat ovat synkempiä: sota Euroopassa, globaali pandemia ja kiihtyvä ilmasto‑ ja luontokriisi. Päälle tulevat kiristynyt tahti, jota opinnoissa vaaditaan, heikentyneet opintoetuudet, kasvava lainamäärä, nuorten suuri työttömyys, sosiaalisen median luomat paineet ja turhautuminen. Kaksi kolmasosaa nuorista kokee säännöllisesti yksinäisyyttä tässä maailmassa Suomessa tällä hetkellä. Joka viides 16—24-vuotias kertoo kokeneensa yksinäisyyttä vähintään viiden vuoden ajan. Yksinäisyydellä taas on mielestäni vahva yhteys näihin mielenterveyshaasteisiin, joista useammassa puheenvuorossa täällä on jo puhuttu. Espoon nuorten hyvinvointilukuja katsoessa maahanmuuttajataustaisten poikien yksinäisyys korostuu siellä kokonaisuudessa vielä enemmän. Nostan yksinäisyysteeman ja yhteisöllisyyden tarpeen tähän puheen alkuun, sillä pidän niitä erittäin merkittävänä tekijänä nuorten hyvinvoinnille, ja tässä ne toimenpiteet eivät välttämättä ole niin kalliita, joilla sitä hyvinvointia voitaisiin edistää. Valitettavasti nuoret eivät odota sitä, että meidän talous kasvaa. Heidän nuoruus kulkee koko ajan eteenpäin. Lisää toimia nuorten tueksi ja työllistymiseksi tarvitaan enemmän ja olisi tarvittu jo. Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset osuvat korostetusti nuoriin. Opiskelijoiden toimeentulo laskee pahimmillaan jopa 170 euroa kuukaudessa. Ansioturvan suojaosien poisto heikentää työn vastaanottamisen kannustimia. Suojaosat ovat auttaneet monia nuoria saamaan työn syrjästä kiinni ja ottamaan osa-aikatyötä vastaan. Juuri nuoret ovat yksi ryhmä, joka on osa-aikatyötä voinut hyödyntää. Nuorten hyvinvointiin panostaminen on ratkaisevaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen kustannukset ovat valtavia koko yhteiskunnalle. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle yli miljoona euroa ja mielenterveyden ongelmat jopa noin 11 miljardia vuodessa. Hallitus on kuitenkin päätynyt leikkaamaan nuorten kuntoutustuesta, nuorisotyöstä, esimerkiksi järjestöjen rahoituksesta — juuri siitä, missä on tehty arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja harrastustoiminnan järjestämiseksi. Harrastukset ja vapaaehtoistyö kerryttävät taitoja ja osaamista, mitkä ovat usein työllistymiselle ja työssä pärjäämiselle oleellisia. Tosiaan olemme koonneet sekä edustaja Hanna Holopaisen että vihreiden nuorten kanssa ehdotuksia nuorten työllistämiseen, ja esittelen seuraavaksi joitain näistä. Ensinnäkin asetetaan nuoret työllisyyspalveluiden keskiöön. Lisätään matalan kynnyksen elämänhallinnan vahvistamiseen keskittyviä palveluita, kuten starttivalmennusta ja Ohjaamo-palveluita. Niitä tulisi olla saatavilla kaikkialla Suomessa, ja niille olisi turvattava riittävät resurssit. Varmistetaan sujuva ohjaus Ohjaamoista matalan kynnyksen mielenterveys‑ ja päihdepalveluihin ja laajennetaan hyväksi todettua Vamos-toimintaa. Asetetaan nuoret etusijalle TE-palveluiden alkuhaastatteluissa, jotta tämä nuorisotakuun mukainen kolmen kuukauden ehto työn, opiskelun tai muun työllistymistä tukevan paikan löytymisestä tulisi mahdollisimman hyvin toteutettua. Otetaan joka kunnassa käyttöön kesätyöseteli 15—18-vuotiaille. Kaikilla kunnilla sitä ei vielä ole. Varmistetaan, että nuoret hyötyvät työkokeiluista. Huomioidaan siis kunnissa toteutettavien työkokeiluiden kohderyhmissä erityisesti alle 29-vuotiaat nuoret ja tarjotaan heille tarvittaessa lisätukea työkokeilupaikan löytämisessä esimerkiksi juuri Ohjaamojen kautta. Tarjotaan maahanmuuttajanuorille parempaa tukea työllistymiseen. Satsataan erityisesti heidän kielen oppimiseen ja oppisopimuskoulutuspaikkojen löytymiseen ja siihen, että sitä kielen oppimista voi tapahtua myös työn yhteydessä. Vahvistetaan nuorisotakuun seurantaa eli kerätään valtakunnallisia tietoja ja kohdennetaan meidän politiikkatoimia sitten tämän tiedon pohjalta, missä onnistutaan ja missä ei. Tässä kohtaa kiitos tästä koulutussetelikokeilun aloittamisesta. Siinä on yksi hyvä toimi, jonka hallitus on käynnistänyt. Laajennetaan harjoittelutuki koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. [Puhemies koputtaa] Perutaan hallituksen hölmöt leikkaukset nuorten kuntoutukseen. Kuntouttava työtoiminta lakkaa, sosiaalinen kuntoutus lakkaa. Juuri nämä ovat auttaneet nuoria töihin. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Toimia, joita voisi tehdä, on paljon, ja niitä ei ole tehty riittävästi. Siksi kannatan edustaja Alametsän esitystä epäluottamuslauseeksi.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys ja nuorten tulevaisuudenuskon heikentyminen ovat vakavia asioita, joihin tulee puuttua määrätietoisesti. Nuorten tulee voida keskittyä tulevaisuuteensa ja unelmiensa rakentamiseen sen sijaan, että he kuuntelisivat jatkuvaa puhetta velasta, sopeuttamisesta ja niukkuudesta. Tulevat sukupolvet tarvitsevat sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän Suomen, jossa voi opiskella, tehdä töitä, yrittää ja uskoa tulevaan — siihen, että elämä kantaa ja toivoa on myös vaikeina aikoina. Hallitus ottaa nuorten tilanteen vakavasti. Harjoitteluun, kesätyöhön tai ensimmäiseen työpaikkaan pääseminen valmistumisen jälkeen vaikuttaa suoraan siihen, miten nuori näkee oman tulevaisuutensa. Nuorisobarometrin 2025 mukaan nuoret kokevat paineita työstä, toimeentulosta, koulutuksesta ja maailmantilanteesta, mutta heillä on edelleen vahva halu kouluttautua, tehdä töitä ja luoda omaa tulevaisuuttaan. Tulevaisuudenuskoa ei kuitenkaan luoda synkistellen tai pelottelemalla vaan rohkaisemalla ja kannustamalla. Jokainen nuori haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja on tärkeää, että me aikuiset olemme aidosti läsnä ja kuuntelemme sitä, mitä nuoret haluavat meille sanoa. Arvoisa puhemies! Työttömyystilanne Suomessa on haastava ja kasvanut koko työmarkkinalla. Nuorten työmarkkina-asemaan vaikuttavat erityisesti heikko suhdannetilanne ja yritysten vähentyneet rekrytoinnit. Talouden piristyminen on positiivista myös nuorten kannalta, sillä kun talous ja suhdanne ovat kääntyneet kasvuun, myös työpaikkoja syntyy lisää. Työllisyystilanteen heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita, että koulutuksen arvo olisi laskenut merkittävästi. VATTin tuoreen Datahuone-seurannan mukaan vastavalmistuneiden työllisyys on pysynyt varsin vakaana vuosina 2019—2025. Korkeakoulututkinnon suorittaneista noin 83 prosenttia työllistyi vuonna 2025 kuuden kuukauden sisällä valmistumisesta. Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt merkittäviä uudistuksia ja päätöksiä tämän vaikean tilanteen helpottamiseksi. Hallitus lisää 20 miljoonaa nuorten työllistymisseteliin, johon osoitettiin syksyn 2025 budjettiriihessä 30 miljoonaa euroa. Isojen kaupunkien kanssa käynnistetään nuorisotyöttömyyspilotteja, ja valtionhallintoon palkataan 500 nuorta kesätöihin. Lisäksi hallitus ottaa käyttöön opintosetelit elokuussa 2026. Näin ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret voivat suorittaa 30 opintopistettä avoimissa korkeakouluissa maksutta. Myös korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty tuntuvasti, jotta yhä useampi nuori saa opiskelupaikan, ja työttömyysturvalla opiskelua helpotetaan, jotta omaa osaamista voi kehittää myös työttömänä ollessa. Tärkeä uudistus on myös lasten ja nuorten terapiatakuu, minkä myötä apua mielenterveysongelmiin pystytään tarjoamaan varhaisessa vaiheessa. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenuskoa ei vahvisteta uhkakuvilla vaan konkreettisilla toimenpiteillä ja kannustavalla ilmapiirillä. Hallitus on tarttunut nuorten kokemiin haasteisiin ja tehnyt määrätietoisia toimia sen eteen, että tulevaisuuden Suomessa olisi entistä parempi tehdä töitä, yrittää ja toteuttaa unelmiaan. Nuorille haluan sanoa, että epäonnistumista ei kannata pelätä liikaa. Pieni epäonnistumisen pelko on ihan tervettä. Se tuo tietynlaista huolellisuutta ja rauhallisuutta. Ongelma syntyy silloin, kun pelko alkaa rajoittaa tekemistä liikaa. Olkaa rohkeita, ahkeria ja tavoitelkaa unelmianne. Suuntaa voi myös aina muuttaa. Yrityksille haluan sanoa, että uskaltakaa palkata nuoria. Itse olen työllistänyt tuhansia nuoria, ja voin ehdottomasti suositella. Nuoret tuovat rohkeita ja uudenlaisia näkemyksiä sekä ideoita. Lisäksi he ovat innokkaita oppimaan ja tuovat työyhteisöön hyvää energiaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Tanus kysyi tästä, ymmärtävätkö nuoret niiden haasteiden ja vaikeuksien kuuluvan nuoruuteen ja osaavatko nähdä historiasta oppeja. Ihan varmasti ymmärtävät, että ne kuuluvat siihen, mutta totta kai sillä hetkellä se on varmasti vaikeata elää siinä, koska niitä kokemuksia ei ole niin paljon. Kun minä käyn tapaamassa nuoria, minä nimenomaan kerron esimerkiksi siitä, minkälaisia tilanteita Suomen historiassa meillä on ollut. Ollaan jopa itse tavallaan oltu osa sotaa, ja sieltäkin ollaan noustu, jälleen päästy, ja tästäkin hetkestä noustaan. Historiasta voi oppia paljon, mutta se on myös haastavaa. Edustaja Tynkkynen kysyi erittäin osuvasti ja asiallisesti siitä, että nuorille ei pitäisi jättää velkaa, kun nyt näyttää siltä, että sitä jää. Puheessa tietenkin tarkoitin valtionvelkaa, ja se on iso asia, ja sekään ei ole mikään helppo tilanne, mutta edustaja Tynkkynen puhui varmasti nimenomaan henkilökohtaisesta velasta tässä näin. Se, mitä nyt tehtiin tässä opintotuen uudistuksessa, on se, että siinä nimenomaan korotettiin valtion takaisinmaksuprosenttia, kun valmistuu tavoiteajassa. Eli tällä tavalla nimenomaan pyritään siihen, että se velka olisi pienempi kuin mitä se on ollut. Nämä toki tulevat voimaan vasta jopa muutaman vuoden päästä, eli siihen menee aikaan. Edustaja Hopsu kertoi, että vihreät nuoret ovat tehneet listan työllistämisajatuksista ja ‑ideoista — erittäin hyvä. Tietenkin kuuluu Marttiselle, mutta itsekin haluan tähän tutustua, joten kaivan sen kyllä netistä sitten itse. Sitten vielä kerkiän edustaja Marttilalle vastata. Tässä puheeni lopussa sanoin nuorille, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, ja Marttila kysyi, koskeeko viesti myös vähemmistöön kuuluvia nuoria. Ehdottomasti. Tämä koskee ihan jokaista. Jo kristillisen peruskäsityksen mukaan jokainen ihminen on samanarvoinen huolimatta mistään eri asioista, ja tästä haluan itse pitää kiinni, että jokainen ihminen on täysin samanarvoinen ja jokaiselle kuuluu samanlainen ihmisarvo. Meidän pitää kohdella jokaista täysin samalla lailla huolimatta mistään muista asioista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Huoli nuorten hyvinvoinnista, työllisyydestä ja tulevaisuudesta on tosiaan yhteinen tässä salissa, ja on hyvä, että se kuuluu myöskin näissä meidän puheenvuoroissa. Korkeakoulutus on edelleen yksi parhaimmista investoinneista sekä nuoren yksilön kannalta että meidän yhteiskunnan kannalta myös työllistymiseen. Viime vuoden lopussa esimerkiksi korkeakoulutettujen työllisyys oli yli 88,5 eli lähes 90 prosenttia. Se on sellainen luku, että ei meidän työllisyys, jos me mietitään koko väestön työllisyyttä, ole päässyt yli 80:een. Eli edelleen, vaikka meillä on korkeista vuosina 23—24 valmistuneista johtuen myös lukumäärällisesti korkea määrä työttömiä korkeakoulutettuja, niin korkeakoulutus on edelleen hyvä sijoitus sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta. Tässä kysyttiin myöskin, mitä tehdään, jotta nuorille avataan ovia korkeakoulutukseen. Tosiaan tuoreen nuorisobarometrin mukaan yli 80 prosenttia nuorista haluaa tavoitella korkeakoulututkintoa, ja tällä hallituskaudella on tunnistettu myös se, että koulutus on edellisillä hallituskausilla kasaantunut. Edelliset hallitukset ovat lähinnä lisänneet aloituspaikkoja, mutta me teemme myöskin toimia siihen, että nuoret pääsevät aikaisemmin korkeakoulutukseen. Meillä tällä hetkellä keskimääräinen ikä korkeakoulutuksen aloittavalla on 24 vuotta, kun monissa muissa Euroopan maissa se on siis ikä, jossa valmistuu korkeakoulutuksesta. Sen takia tämä opintoseteli on nyt toiselta asteelta valmistuneille nuorille mahdollisuus päästä korkeakoulutukseen ja avaamaan niitä ovia, vaikka ei sitten pääsykokeista tai arvosanojen kautta muuten olisi pääsyä. Eli meidän on todella tärkeää varmistaa riittävät korkeakouluvalmiudet avata nuorille ovia toiselta asteelta nopeammin korkeakoulutukseen pääsyyn, jotta sitten sitä kautta myöskin pääsee siihen työelämään aikaisemmin. Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun: Tässä oli erittäin hyviä puheenvuoroja myös yhteisöllisyydestä. [Puhemies koputtaa] Nyt eilen julkistetussa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa on myöskin korkeakoulutettujen kanssa yhdessä sovittu, että läsnä- ja etäopetukseen tulee yhteiset pelisäännöt. [Puhemies koputtaa] Eli nuoret tarvitsevat sitä yhteisöä, [Puhemies koputtaa] ja myöskin korkeakouluyhteisö on yksi keino vahvistaa nuoren oppimista ja hyvinvointia.

Arvoisa herra puhemies! Poikien ja nuorten miesten hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen pitäisi ottaa yhtä tärkeäksi asiaksi kuin tyttöjen ja naisten oikeudet. Pojilla on alhaisempi menestys jatko-opinnoissa ja korkeampi riski syrjäytyä ja ajautua päihteiden käyttäjäksi. Nuorten miesten odotettavissa oleva elinikä on alhaisempi kuin nuorilla naisilla, ja nuoret miehet päätyvät todennäköisemmin riistämään hengen itseltään. Kysynkin nuorisoministeriltä: tunnistaako hallitus koulutus- ja sosiaalipoliittisen epäsuhdan tyttöjen ja poikien välillä, ja mitä se aikoo tehdä tämän eron tasoittamiseksi?

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyden syitä ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain tämän päivän tilastoja tai yhden hallituskauden päätöksiä. Taustalla on pidempi kehityskulku vuosien saatossa. Nuorten tulevaisuudenusko ei vahvistu sillä, että heille kerrotaan päivästä toiseen kaiken olevan menossa huonompaan suuntaan. Se ei vahvistu opposition hautajaispuheilla eikä jatkuvilla kauhukuvilla. Jatkuva pessimismi ei tuo edes toivoa. Tulevaisuudenuskon ja toivon luominen meidän nuorille riippuu paljolti siitä, miten me aikuiset puhumme, viestimme ja kannustamme. Nuoret tarvitsevat aikuisten positiivista kannustamista ja tukea tulevaisuuden toivoon. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta toimii, että koulu opettaa, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, että ensimmäisen työpaikan saaminen on mahdollista, että talous kasvaa ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Suomen talous on alkuvuonna lähtenyt kasvuun Euroopan nopeimpien joukossa. Yrityksissä uskalletaan jälleen investoida, vienti vahvistuu, ja työllisyyden edellytykset paranevat. Juuri näitä asioita hallitus on pyrkinyt määrätietoisesti edistämään, [Puhemies koputtaa] ja tuloksiakin alkaa jo näkyä. — Kiitos.

Herra puhemies! Tämä välikysymys tosiaan puuttuu vakaviin ongelmiin eli nuorisotyöttömyyteen ja nuorten tulevaisuudenuskon heikkenemiseen. Se, mitä tehdään tänään, vaikuttaa tulevaisuudessa. Terapiatakuu, harrastamisen Suomen malli, työllistymisseteli, jopa kännykkärajoitukset ja sitten etenkin tämä talouden nyt alkanut piristyminen parantavat nuorisotyöttömyyttä ja tätä tulevaisuudenuskoa sitten tulevaisuudessa. Sitten taas se, mitä tehtiin aiemmin, vaikuttaa luonnollisesti tähän päivään. Tämän vuosikymmenen alun koronarajoitukset laittoivat lapsilta sekä koulut että harrastuspaikat säppiin aivan liian pitkiksi ajoiksi, ja se ei voinut olla vaikuttamatta. Nämä korona-ajan lapset ovat tämän päivän nuoriso, se nuoriso, jolta tulevaisuudenusko silloin vietiin. Onni on se, että nykyään näkymät ovat huomattavan paljon paremmat.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ministerin puhetta, ja varsinkin yksi kohta, joka kuuluu näin, että ”nuoret kaipaavat kohtaamisia”, oli minusta äärimmäisen tärkeä. Me tiedetään, mitä on tapahtunut korona-aikana ja sosiaalisen median aktiivisen käytön aikana: kyllähän nuorille on tullut jonkunmoisia vaikeuksia vuorovaikutuksessa ja monissa niissä taidoissa, joita myöhemmin tarvitaan työelämässä. Jos tämä otetaan tosissaan, niin kyllähän meidän pitäisi miettiä kaikilla koulutusasteilla, mitä se etäopiskelu tuo tullessaan. Eli puhun lähiopetuksen puolesta. Juttelin yliopisto-opiskelijoitten kanssa, ja nämä kaverit sanoivat suoraan, että mitä järkeä tässä on, että ei ole jonkunmoista läsnäolovelvollisuutta yliopistoluennoilla, kun osa opiskelijoista hautautuu kotiinsa ja yrittää valmistua ja se näkyy helposti heidän käyttäytymisessään ja tulevissa taidoissa ja vuorovaikutustaidoissa. Täällä ei ole opetusministeri nyt paikalla, mutta kysynkin: [Puhemies koputtaa] pitäisikö nyt vähän miettiä tätä uudelleen ja panna jonkunmoista läsnäolovelvollisuutta eri opinahjoihin ja jopa yliopistotasolle?

Arvoisa herra puhemies! On aina yhtä mieltä ylentävää kuunnella, miten keski-ikäiset keskenään inttävät, että kuka nyt on tehnyt tarpeeksi nuorten eteen ja kuka ei ole tehnyt. Tosiasia on, että tässä salissa ei ole yhtä ainoaa, joka olisi tehnyt riittävästi nuorten eteen, eikä ole tehnyt myöskään yksikään puolue. Meillä on tässä ryhdistäytymisen paikka. Mielenterveyskriisi maksaa meille 11 miljardia euroa. Me tiedetään se kaikki, mutta siitä huolimatta aina tuodaan jonkunlainen pieni laastari avohaavaan ja sitten ajatellaan, että kyllä tämä tilanne tästä helpottaa. No, ei ole helpottanut. Aikanaan sydän- ja verisuonisairaudet saatiin kuriin sillä, että tehtiin Pohjois-Karjala-projekti. Olisiko nyt sitten aika mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektille, jossa järjestöt, yritykset, koulut, soteosaajat, poliitikot joka tasolla ja nuoret ja mielenterveysongelmaiset yhdessä miettisivät, mitä me tehdään nyt tulevan kymmenen vuoden aikana, jotta me ei kymmenen vuoden päästä makseta tästä edelleen 11:tä miljardia euroa vuodessa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minusta taas on suoraan sanottuna falskia, että täällä samat henkilöt pitävät nuorille näitä tsemppipuheita, jotka ovat nyt monta vuotta tehneet päätöksiä, joilla nuorten elämää vaikeutetaan. Nuoria on tietoisesti tiputettu köyhyyteen, perheitä on häädetty kodeistaan, koulutuksesta on leikattu, työttömyys on ennätyslukemissa, ja suojaosat poistamalla esimerkiksi työllistymistä on vain vaikeutettu. Nuorten elämää leimaa epävarmuuden lisääntyminen, ja tätä epävarmuutta hallitus on syventänyt. Nuorille, aivan niin kuin monille muillekin, toimeentuloon ja työhön liittyvät asiat ovat keskeisiä. 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta, ja tilanteessa, jossa nuorisotyöttömyys on noussut 22 prosenttiin, on selvää, että tässä on kyseessä rakenteellinen ongelma. Pyydettiin ratkaisuja, ja vasemmistoliitto esittää sitä, että jokainen puolue sitoutuisi tähän nuorisotakuuseen eli tähän kolmen kuukauden takuuseen työstä tai opiskelupaikasta tai muusta. [Puhemies koputtaa] Voitteko vastata, oletteko valmiina sitoutumaan tähän?

Arvoisa puhemies! Minusta nyt hiukan kiusallisesti kuulostaa siltä, ikään kuin hallitus pitäisi Suomen nuoria tyhminä — ikään kuin nuoret eivät ymmärtäisi, mitkä hallituksen päätökset ovat konkreettisesti haitanneet nuorten pärjäämistä arjessa ja uskoa tulevaisuuteen, tai ikään kuin nuoret eivät tajuaisi sitä, että nämä puheet toivosta ja toiveikkuudesta eivät ole saaneet kauheasti konkreettisia eväitä taustalleen. Mitä nyt on konkreettisesti tapahtunut? Ammatillisesta koulutuksesta olette leikanneet 120 miljoonaa, opiskelijoilla on enemmän velkaa kuin koskaan, ja toimeentulotuen leikkausten myötä osa jopa joutuu lopettamaan opintojaan kesken, jotta on varaa syödä kesällä. Tuoreiden Kelan tilastojen mukaan 4 000:ta opiskelijaa on uhattu toimeentulotuen perusosan alentamisella ja asumistuen leikkausten jälkeen opiskelijoiden osuus toimeentulotuen saajista on kasvanut. Ihan hyviä esityksiä ovat opintotuen uudistus ja lainapainotteisuuden vähentäminen, mutta kysynkin nyt hallitukselta: mitä te aiotte tehdä tälle tilanteelle nyt, tässä hetkessä, kun omien leikkaustenne takia osan opintopolku katkeaa kokonaan tai vaihtoehtoisesti toimeentuloa ei ole moneen kuukauteen ollenkaan?

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko ei synny juhlapuheista. Se syntyy siitä, että nuori ylipäätään kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen, että se oma paikka ja tehtävä tässä maailmassa ylipäätään löytyy, että on aito mahdollisuus kouluttautua, saada töitä, työllistyä ja elää ja rakentaa omaa itsenäistä elämäänsä. Tällä hetkellä aivan liian moni nuori kuitenkin kokee mittavaa epävarmuutta, syvää yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Hallitus on leikannut nimenomaan nuorilta, nuorten osallisuutta ja syrjäytymisen ehkäisyä tukevista palveluista samaan aikaan kuin yhä useampi nuori jää työelämän, koulutuksen ja yhteiskunnallisen osallisuuden ulkopuolelle. Hyvä hallitus, yhteiskunnan eettiset arvot mitataan nimenomaan sillä, miten pidämme huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista nuorista. Kysyisin hallitukselta: oletteko te ymmärtäneet sen, että nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut nimenomaan tällä nykyisellä hallituskaudella, [Puhemies koputtaa] ja mikä on konkreettinen suunnitelmanne erityisesti heikoimmassa asemassa olevien nuorten tulevaisuudenuskon parantamiseksi?

Puhemies! Monet nuoret jännittävät näinä päivinä, pääsevätkö opiskelemaan haluamaansa korkeakoulututkintoa. Se on varma juhannusjuhlien puheenaihe. Meillä Suomessa on ollut maksuton koulutus, mutta nyt hallitus valmistelee esitystä, jossa korkeakoulututkinnon voisi käytännössä ostaa. Avoimen korkeakoulun tutkinnonanto-oikeus loisi maksullisen ohituskaistan opiskelijavalintaan. Tutkintoon voisi edetä maksamalla jopa kymmeniätuhansia euroja, jos yhteishaussa ei paikkaa saa. Tämä rapauttaisi koko nykyjärjestelmän perusajatuksen. Maksuton koulutus on ollut suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita. Kuka tahansa on voinut kouluttautua omasta taustasta ja lompakon paksuudesta riippumatta. Korkeakoulutukseen pääsyn on perustuttava osaamiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, ei opiskelijan tai hänen perheensä maksukykyyn, mutta nyt hallituksen ajama esitys lisäisi koulutuksellista eriarvoisuutta, lisäisi varakkaiden etuoikeuksia. [Puhemies koputtaa] Siksikö itse asiassa hallitus haluaa siirtää opiskelijavalinnan valintakokeista ja todistuksista pankkitileille?

Arvoisa puhemies! Osallistuin toukokuun lopussa lapsuuden koulussani juhlaan, jossa eskarit ja ekaluokkalaiset lauloivat laulun sinisestä pallosta. Heillä oli sininen pallo, jossa oli maapallon kuviointi, ja he antoivat sen pallon meille aikuisille ja lauloivat siinä, että meillä ainoastaan on tämä sininen pallo, jossa yhdessä leikitään. Siinä laulussa vedotaan myöskin siihen, että lapsilla on tulevaisuudessakin se sininen pallo, jolla voi leikkiä. Se oli sellainen, missä varmaan kukaan meistä ei ollut kuivin silmin. Se todella pysäytti siihen vastuuseen, joka meillä on nuorista ja tulevaisuudesta, tästä pallosta, tästä maasta. Se vastuu rakentuu aika monesta asiasta. Se on sitä, että me pidämme huolta taloudesta, turvallisuudesta, ympäristöstä, nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksista. Ja sen eteen me teemme työtä. Sitä toivoa meidän pitää tässä hetkessä luoda, ja sitä me tässä hallituksessa myöskin osaltamme teemme, ihan lähtien talous- ja työllisyys-, turvallisuuspolitiikasta. Mutta on myöskin se, millä me luomme sitä pohjaa: Meillä on loistava neuvolajärjestelmä, päivähoito tavoittaa hyvin laajasti ikäluokan. Meillä voidaan sanoa peruskoulusta, että jokainen koulu on hyvä koulu, ja me olemme nyt tehneet lisäpanostuksia sinne perusopetukseen ja muun muassa oppimisen tukeen. Koulupolulle on edelleen lisätty näitä aloituspaikkoja, niin että sitten, kun nuoret haluavat edetä, niitä mahdollisuuksia myöskin olisi. Ja jos haasteita tulee vaikkapa mielenterveyden kanssa, on luotu terapiatakuu, jolla turvataan avunsaantia. Tai jos se haaste liittyy työttömyyteen, niin on todellakin tuotu 500 työpaikkaa valtiolle, mutta paljon muutakin tehdään kesätöitten ja työpaikkojen eteen. Ministeri Marttinen kohta kertoo varmasti tästä työllisyyden hoidosta. Tänään tapasin kaupunkeja, ja puhuttiin siitä, että lähtee tämmöinen nuorisotyöttömyyspilotti kaupunginosittain haastavissa kaupunginosissa. Tai jos tulevaisuuden huolet liittyvät siihen opintopaikkaan, niin nyt on tuotu tämä opintoseteli, jolla sitten, jos opinto-ovet eivät heti aukea, kuitenkin on mahdollisuus edetä polulla. Eli me hyvin kattavasti pyrimme tekemään niitä toimia, joilla edelleenkin se sininen pallo olisi nuorilla tulevaisuudessa käsissään. — Kiitoksia.