Turvallisuus

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun oman paikkakunnan tehdas tai muu merkittävä työllistäjä ilmoittaa vaikeuksista tai tuotannon siirtämisestä muualle, yrityksen kilpailukyky ei ole enää abstrakti sana. Se on työpaikka, se on työntekijän palkka, se on alihankkijan tilaus, se on paikallisen kaupan asiakas, se on kaupungin elinvoima ja verotulo, jolla rahoitetaan yhteisiä palveluita. Silloin kysytään, säilyvätkö työpaikat, pärjäävätkö alihankkijat, mitä tapahtuu koko paikkakunnalle, ja silloin katse kääntyy monesti hallituksen suuntaan: mitä valtio voi tehdä, jotta tehdasinvestoinnit ja työpaikat säilyvät Suomessa? Arvoisa puhemies! Tässä haluan haastaa vasemmisto-oppositiota. Miksi tämä yhteys tuntuu katoavan silloin kun hallitus tekee koko Suomen tasolla päätöksiä juuri kilpailukyvyn, investointien ja työpaikkojen vahvistamiseksi? Kun yhteisöveroa alennetaan, sitä kutsutaan lahjaksi yrityksille. Mutta kyse ei ole lahjasta. Kyse on kilpailukyvystä. Suomi kilpailee samoista investoinneista muiden maiden kanssa — uudesta tehtaasta, uudesta tuotantolinjasta, uudesta pääkonttorista. Kysymys kuuluu, syntyykö se Suomeen vai kilpailijamaahan. Tämä ei ole vastakkainasettelu työntekijän ja yrityksen välillä. Työntekijän tärkein turva on menestyvä yritys ja yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan työtä. Ilman tilauksia ei ole tuotantoa, ilman investointeja ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole uusia työpaikkoja. Ay-liike tai vasemmisto-oppositio eivät yksin voi turvata työpaikkoja, jos yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata. Työntekijöiden oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta työpaikan kaikkein perustavin edellytys on se, että yritys pärjää. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen talouspolitiikan perusajatus on yksinkertainen: Suomessa pitää kannattaa tehdä työtä. Suomessa pitää kannattaa yrittää. Suomessa pitää kannattaa palkata. Suomessa pitää kannattaa investoida. Kansantalous ei ole valmis kakku, jota vain jaetaan uudelleen ja uudelleen. Kakkua voidaan kasvattaa. Kun yritys investoi, palkkaa ja menestyy, syntyy työtä, palkkoja, ostovoimaa ja verotuloja. Kun sama tapahtuu tuhansissa yrityksissä ympäri Suomen, meillä on enemmän jaettavaa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Tämä on kysymys, jonka esitän vasemmisto-oppositiolle: Jos emme vahvista työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä, mistä syntyy se kasvu, jolla tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan? Mistä syntyvät ne rahat, jos emme ensin luo niitä? Hyvinvointiyhteiskunta ja yritysten kilpailukyky eivät ole siis vastakohtia. Ne tarvitsevat toisiaan. Ilman kilpailukykyä ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole verotuloja, ja ilman verotuloja ei ole vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työpaikkoja ei pidä herätä puolustamaan vasta silloin kun oman paikkakunnan tehtaan portit uhkaavat sulkeutua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koko Suomen kilpailukyvystä pitää kantaa huolta silloin kun portit ovat vielä auki. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvu on alkanut, ja toivottavasti se tulee myös jatkumaan. Viimeisen lähes 20 vuoden kitukasvuisuuden jälkeen bruttokansantuotteen arvioidaan tänä vuonna kasvavan 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Tuoreen uutisen mukaan tämä alkaa nyt näkyä myös työmarkkinoilla. Tilastokeskuksen mukaan jo elokuussa työttömien määrä hieman laski ja työllisten määrä kasvoi. Tätä me ollaan odotettu. Nyt ollaan viimein saatu kauan odotettu käännös oikeaan suuntaan. On siis todella tärkeää, että yksittäisten ihmisten tilanteen ja valtiontalouden helpottamiseksi saadaan työttömille töitä ja tienestejä. Valtion menoissa nimittäin on paljon sellaista, mistä on mahdotonta tai lähes vastuutonta karsia. Siellä vaikuttavat erityisesti velkojen kasvavat korot, jotka ovat ensi vuonna jo 4,4 miljardia eli 1,2 miljardia enemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa, sekä välttämättömät panostukset puolustukseen ja sotepalveluihin. Arvoisa puhemies! Tällä kaudella menokehyksistä on pidetty kiinni. Turvallisuus on priorisoitu, rakenteellisia uudistuksia on tehty pitkän aikavälin muutosten varmistamiseksi ja historiallisia leikkauksia ja kiristyksiä on kohdistettu esimerkiksi kehitysapuun ja maahanmuuttoon, maalaisjärkisempää ilmastopolitiikkaa ja suomalaisten etua unohtamatta. Tämä on ainoa oikea linja myös tulevaisuutta ajatellen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on täällä lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027. Valtion talousarvion eli budjetin hyväksyminen on toinen eduskunnan perustehtävistä lakien säätämisen lisäksi. Joka vuosi laadittava talousarvio sisältää valtion seuraavan vuoden tulot ja menot. Hallitus tekee esityksen talousarviosta eduskunnalle, ja eduskunta tekee siitä lopullisen päätöksen. Tänään alkanut lähetekeskustelu jatkuu perjantaihin saakka. Sen lopuksi talousarvioesitys ja siihen liittyvät budjettilakiesitykset lähetetään valiokuntien käsittelyyn. Lopullisesti eduskunnan on määrä hyväksyä vuoden 27 talousarvio täysistunnossa joulukuussa 26. Politiikkaa vähemmän seuraavan kansalaisen korviin tämä voi kuulostaa pitkältä käsittelyajalta, mutta on hyvä muistaa, että kyse on kymmenien miljardien eurojen paketista, ja se on syytäkin käydä asianmukaisesti ja huolella läpi. Arvoisa puhemies! Vaikka taloustilanne on ollut vuosikausia haastava, näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä. Suomen talouden kasvu on ollut alkuvuonna 26 selvästi odotettua nopeampaa. Valtion talousarvioesityksen mukaan kasvun piristyminen näkyy laajasti kaikilla päätoimialoilla ja näkymät ovat kirkastuneet sekä yrityksissä että kotitalouksissa. Viennin kasvu on jatkunut, ja yksityinen kulutus näyttää myös kääntyneen kasvuun. Esimerkiksi puolustushankinnat lisäävät investointeja. Tuotannon kasvun nopeutumisen odotetaan kääntyvän työllisyyden kasvuun loppuvuodesta 26, ja työllisten määrän ennustetaan kasvavan noin prosentin vuonna 2027. Myönteisestä käänteestä huolimatta lienee paikallaan todeta, että haasteita ja epävarmuuksia on edelleen. Verotulojen kehitys pysyy talouskasvun vahvistumisen myötä melko hyvänä. Menojen kasvua hillitsevät osaltaan voimaan tulevat sopeutustoimet. Talouskasvun vahvistuminen tukee julkista taloutta, mutta menoja kasvattavat etenkin puolustus‑ ja korkomenot. Ensin mainittu on välttämättömyys nykyisessä turvallisuustilanteessa, mutta jälkimmäinen on seurausta edellisten hallitusten leväperäisestä julkisen talouden hoitamisesta. Erityisesti edellisen hallituksen johtaman hallituksen jälkien korjaaminen on ollut urakkana mittavaa. Koko talousarviota on aivan mahdotonta tässä annetun ajan puitteissa käydä läpi, enkä sitä yritäkään. Sen sijaan kiinnitän tarkemmin huomioni keltaisesta budjettikirjasta yhteen mielenkiintoiseen kohtaan. Maa‑ ja metsätalousministeriön hallinnonalan ”Maaseudun kehittäminen sekä maa‑ ja elintarviketalous” ‑otsikon alla kerrotaan, että paikallisten yhteisöjen, siis Suomen kylien, varautumiseen ehdotetaan miljoona euroa. Kyse on niin sanotusta kylävarasta, ja lienee paikallaan avata veronmaksajille, mistä on kyse. Olen mukana eduskunnan kylätoimintaverkostossa varapuheenjohtajana, ja sillä tavalla tämä on minulle tuttu asia, ja siksi minä nyt haluan sen täällä nostaa esille. Monelle suomalaiselle saattaa olla näin vuonna 26 tuttu sana ”kotivara”. Suomen kotitalouksia ohjeistetaan varautumaan häiriötilanteisiin 72 tunnin kotivaralla, jotta kodeissa pärjättäisiin itsenäisesti ainakin kolmen vuorokauden ajan. Kylävara taas on kuin laajennettu kotivara. Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Siinä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kylävaran tarkoitus on tuoda kokonaisturvallisuuden toimintamalliin uusi näkökulma: paikallinen, yhteisöllinen varautuminen. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisemassa laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustoissa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Arvoisa puhemies! Tässä on pieni pala vielä. Luen sen, jos sallitte. [Puhemies: Hyvin tiiviisti!] Kylävaran näkökulma varautumiseen on uusi. Kylävara kiinnittää varautumisen ihmisten asuinpaikkaan, yhteiseen suunnitteluun, huolenpitoon ja toimintaan. Kylävarasivustolle kootut työkalut on tarkoitettu tukemaan ja vauhdittamaan varautumistyötä ja päivittäistä huolenpitoa. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat häiriötilanteessa kokoontumispaikaksi valittava kylävalmiustalo, kylätalo, jossa on esimerkiksi generaattorit, niin että voi ladata puhelimia tai vastaavaa, ja varaviestintäverkoksi perustettu kyläradio. Budjettiriihessä tehty päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua [Puhemies koputtaa] miljoonalla eurolla antaa lisävauhtia tälle työlle. Valtioneuvosto päätti keväällä 26 kehysriihessä, että kylävaratoimintamalli vakiinnutetaan kansalliseksi suositukseksi ja paikallisten yhteisöjen varautumista vahvistetaan koko maassa. Arvoisa puhemies! Näin huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Kylien varautuminen tuo kotitalouksien ja viranomaisten väliin portaan, joka paikkaa mahdollisia varautumisen aukkoja parhaimmillaan aiempaa kustannustehokkaammalla ja järkevämmin kohdistetulla tavalla. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitetaan positiivisista asioista. Suomen talous kasvaa, suomalaisten ostovoima lisääntyy, ja työllisyyskin on vihdoin kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan elokuussa 2026 työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä puolestaan 5 000 vähemmän. Tämä on tärkeä suunnanmuutos, ja hallituksen toimet alkavat purra. Valtion taloudellinen tilanne on jo pitkään uhannut koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, kun talouskasvua ei ole ollut ja menot ovat olleet aivan liian korkeat suhteessa tuloihin. Nyt onneksi suunta on kääntynyt investointien lisääntyessä ja tuottavan toiminnan kasvaessa. Positiivinen käänne ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämänkin hallituskauden jälkeen on vielä valtavasti töitä tehtävänä, jotta talous saadaan tasapainoon. Valtionvelan korot syövät koko ajan juuri niitä tärkeimpiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita: sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhushoivaa, koulutusta, turvallisuutta, maataloutta ja puolustusta. Jokainen korkoihin laitettu veroeuro on näistä pois. Koroista puhuttaessa ei puhuta mistään pienistä summista. Ensi vuonna valtionvelan korkoihin menee noin 4 400 miljoonaa euroa eli 4,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkoihin maksettavalla summalla kustannettaisiin kokonaan koko Suomen ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja opiskelijoiden tukiin vuosittain kuuluvat menot. Korkomenojen summa on neljä kertaa suurempi kuin Suomen poliisin vuosittainen määräraha, ja jäisi vielä 400 miljoonaa euroa ylikin. Toisin kuin oppositio, joka ei haluaisi leikata mistään, näillä konkreettisilla esimerkeillä haluan osoittaa, että meidän todellakin tulee leikata menoja ja paljon, jotta korkokulujen kasvu ei tuhoa koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Menoja voidaan leikata toissijaisista kohteista ilman, että suomalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Se vaatii tältä salilta vain rohkeutta. Pelkästään kehitysavun pienentäminen 200 miljoonaan euroon vuodessa toisi ensi vaalikaudessa 3,2 miljardia euroa säästöä. Tällä kaudella kehitysavusta olemme säästäneet 1,3 miljardia euroa, mutta kuten huomataan, edelleen on säästettävää ja reilusti. Tarvitsemme myös kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan. Vieraskielisten keskeisimpiin toimeentuloa turvaaviin sosiaalietuuksiin meni viime vuonna 1,8 miljardia euroa, eivätkä tässä ole edes kaikki vieraskielisille suomalaisten verorahoista maksetuista sosiaalieduista. Laskin, kuinka paljon saisimme säästöjä kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan käyttöönotosta. Suomessa olevista vieraskielisistä noin 67 prosenttia ei ole Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisia. Jos 1,8 miljardin euron etuudet jakautuvat tasaisesti vieraskielisten kesken kansalaisuudesta riippumatta, olisivat kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan vuosittaiset säästöt 1,2 miljardia euroa. Tämä säästö olisi siis vaalikaudessa miltei viisi miljardia euroa, eikä ole edes huomioitu kaikkia vieraskielisten tukimuotoja. Toissijaisia menoja siis on, ja tällä salilla tulee olla rohkeutta tehdä menoleikkauksia Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Nostin tässä puheessa vain kaksi isoa esimerkkiä, miten leikkauksilla saataisiin merkittäviä säästöjä ilman, että talouskasvu tuhoutuisi veromoukarilla, tai ilman, että suomalaisten ostovoima romahtaisi. Arvoisa puhemies! Jokaiselta kansanedustajalta, joka edellä mainittuja säästöjä vastustaa, kysyn: mistä sinä ottaisit kahdeksan miljardia ennemmin, suomalaisten peruspalveluista vai nostamalla jo ennestään korkeaa verotusta? — Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, milloin talous viimein kääntyy. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan perusteita sanoa, että käänne on tapahtumassa. Vienti vetää, investoinnit kasvavat, teollisuuden tilauskirjat vahvistuvat, ja kaikkein tärkeimpänä myös työmarkkinoilta tulee ensimmäisiä parempia uutisia. Yksi kuukausi ei toki ratkaise kaikkea. Työttömyys on edelleen liian korkealla, mutta suunta on nyt parempi, ja juuri siksi tässä tilanteessa olisi vaarallista tehdä se, mitä oppositio meille tarjoaa: kiristää työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta miljarditolkulla. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei ole tilastoharjoitus. Kasvua tarvitaan siksi, että ihmiset pääsevät töihin, että suomalaisilla on enemmän ostovoimaa, että yritykset uskaltavat investoida ja että meillä on varaa maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Siksi hallitus on tehnyt uudistuksia, joita Suomessa on lykätty liian kauan. Työmarkkinoita on uudistettu, työn tekemisen kannusteita on vahvistettu, työn verotusta on kevennetty. Yrityksille on pyritty rakentamaan ympäristöä, jossa Suomessa kannattaa investoida, kasvaa ja palkata. Pieni‑ ja keskituloisen verotusta kevennetään tällä vaalikaudella merkittävästi. Oppositiolta haluan kysyä yhden yksinkertaisen kysymyksen: Jos talous on viimein kääntymässä kasvuun, niin miksi juuri nyt pitäisi kiristää työn ja yrittämisen verotusta? Miten kasvua syntyy sillä, että onnistumista verotetaan enemmän? Me emme usko siihen reseptiin. Arvoisa puhemies! Yritykset katsovat nyt Suomea uudella tavalla. Energiasiirtymä tuo investointeja. Puolustusteollisuus kasvaa. Teollisuuden tilaukset ovat vahvistuneet. Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei ole itsestäänselvyys. Siksi politiikan tehtävä ei ole vaikeuttaa investointeja vaan tehdä Suomesta maa, johon kannattaa sijoittaa pääomaa, osaamista ja työpaikkoja. Opposition veropolitiikka kulkisi aivan toiseen suuntaan. Ensin puhutaan kasvusta, sitten esitetään miljardien veronkiristyksiä yrityksille, työntekijöille ja kotitalouksille. Molempia ei voi uskottavasti tehdä yhtä aikaa. Arvoisa puhemies! Kasvun rinnalla meillä on kuitenkin toinen suuri asia: velkaantuminen. Ensi vuoden budjetti on edelleen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Pelkästään valtionvelan korkoihin menee jo 4,4 miljardia euroa. Se on valtava summa. Kyse on lopulta hyvin konkreettisesti siitä, mihin suomalaisilla on tulevaisuudessa varaa. Tällä vaalikaudella on tehty vaikeita päätöksiä. Niitä ei ole tehty siksi, että säästäminen olisi mukavaa. Rahaa on aina helpompi jakaa, mutta jos jokainen hallitus ratkaisee ongelmat uudella velalla, lasku ei katoa mihinkään. Se siirtyy seuraaville, ja jossain vaiheessa joku joutuu sen maksamaan. Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen periaatteeseen: me maksamme mahdollisimman suuren osan oman aikamme menoista itse. Samalla kuitenkaan talouden tasapainottaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan. Päinvastoin. Vaikeina aikoina politiikan tärkein tehtävä on osata valita, mistä pidetään kiinni. Lapsen pitää oppia koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sairaan pitää päästä hoitoon. Ikääntyvän pitää voida luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoivan. Ja suomalaisen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona, kaduilla kuin maamme rajoillakin. Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien talouspolitiikassa on lopulta kyse luottamuksesta. Uskaltaako yritys investoida Suomeen? Uskaltaako yrittäjä palkata uuden työntekijän? Kannattaako suomalaisen tehdä enemmän töitä? Näihin kysymyksiin politiikan pitää pystyä vastaamaan ”kyllä”. Siksi nyt ei ole aika painaa jarrua. Ei ole aika kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Ei ole aika palata politiikkaan, jossa jokainen ongelma ratkaistaan uudella menolla ja uudella verolla. Nyt pitää vahvistaa kasvua ja saada ihmiset töihin ja jatkamaan velkaantumisen hillitsemistä. Kasvun kaasua ja velan jarrua tarvitaan yhtä aikaa. Suomen talouden ensimmäiset merkit ovat parempia kuin pitkään aikaan. Tätä suuntaa kannattaa vahvistaa. Luotetaan suomalaisiin, luotetaan yrityksiin. Annetaan työnteon kannattaa ja investointien tulla, ja pidetään samalla huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät lupaukset voidaan pitää myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on tapahtunut selvä muutos parempaan. Alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa, ja myönteinen kehitys näkyy useilla toimialoilla. Vienti vetää, ja yksityinen kulutus on kääntynyt kasvuun. Yritysten luottamus tulevaan on vahvistunut. Teollisuudessa muutos näkyy erityisen selvästi. Uudet tilaukset ovat kasvaneet vuoden takaisesta lähes 70 prosenttia. Tilauskantojen vahvistuminen antaa yrityksille paremmat edellytykset investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata lisää henkilöstöä. Työllisyydessäkin suunta on muuttunut. Tänään saatiin juuri tärkeitä uutisia: Elokuussa 2026 Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Talouskasvun vahvistuminen luo pohjaa työllisyyden paranemiselle myös tulevina kuukausina. Tästä pitää iloita, ja tällä pitää luoda uskoa yrityksille että myös kotitalouksille. Kun ihmiset luottavat omaan toimeentuloonsa ja yritykset tulevaisuuden kysyntään, syntyy pohjaa kestävälle kasvulle. Sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Arvoisa puhemies! Parempi taloustilanne vahvistaa myös edellytyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. Velkasuhde on edelleen korkea, noin 90 prosenttia, ja alijäämä suuri. Siksi menojen hallinta ja rakenneuudistukset ovat tarpeen myös jatkossa. Tulot ja menot ovat kroonisessa epätasapainossa, ja velkajarrua tarvitaan, vaikka siitä ovat jo oppositiopuolueet näin ennen vaaleja alkaneet kipuilla. Leikattavaa ensi hallituskaudelle riittää noin 10 miljardia euroa, olivatpa siinä mitkä puolueet tahansa, mutta sopeutuksia ei tule tehdä veronkorotuksilla, sillä ne olisivat isku alkaneelle talouskasvulle ja yrityksille. Lääke on siis toissijaisissa menoissa. Arvoisa puhemies! Kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa koko Suomessa. Tarkastellaanpa, mitä merkittäviä toimia hallitus on tehnyt Itä-Suomeen. Hallitus vahvistaa Itä-Suomen investointeja, liikenne- ja energiayhteyksiä sekä alueen elinvoimaa. Pelkästään liikenneinfrahankkeet ovat 710 miljoonaa euroa. Valtatien 5 kehittäminen Leppävirta—Kuopio-välillä, valtatien 15 Kouvola—Kotka-tieosuus, Savon radan parantaminen ja Karjalan radan eri hankkeet vahvistavat alueen saavutettavuutta. Myöskin maakuntalennot on turvattu vuoteen 2028 saakka. Sähköverkon kehittäminen Fingridin investointikyvyn lisäyksellä puolestaan tukee uusia teollisia hankkeita. Itä-Suomen erityisen talousalueen pilotilla etsitään uusia keinoja vauhdittaa investointeja ja yritystoimintaa. Myös turvallisuusympäristö vahvistaa alueen merkitystä. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimien alaesikunta tuo alueelle kansainvälistä toimintaa ja vahvistaa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Itä-Suomen suuriin maakunnallisiin hankkeisiin kohdennettiin myös 12 miljoonaa euroa. Pari viikkoa sitten Google ilmoitti 13 miljardin euron datakeskushankkeista, joista kolme sijoittuu itäiseen Suomeen, Kajaaniin, Vaalaan ja Haminaan. Tämä on erittäin merkittävä satsaus. Itä-Suomen korkeakouluille on osoitettu neljä miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on mukana valtakunnallisessa tohtorikoulutuksen rahoituksessa. Tavoitteena on vahvistaa alueen osaamista ja helpottaa yritysten saatavuutta. Nykyhallitus on perustanut myös elinvoimakeskuksiin Itä-Suomen alueellisen investointitiimin. Nyt on siis syytä lopettaa puheet siitä, että Itä-Suomeen ei ole panostettu. Kaikki nämä kohdennukset ovat käynnissä, mutta tärkeää on EU:n suuntaan huolehtia NSPA-rahoituksesta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksella. Tällä rahoituksella korvataan pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja ankaran ilmaston kilpailukykyhaittoja. Arvoisa puhemies! Itä-Suomeen on luotu vahva pohja kehitykselle, teollisuudelle, metsätaloudelle, energialle, matkailulle ja osaamiselle. Alueen saavutettavuus, energiaverkot ja turvallisuus ovat kunnossa. Näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä paremmin jatkossakin, mutta tämä edellyttää myös alueen toimijoilta vahvaa ja aitoa yhteistyötä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin tärkein viesti on se, että turvallisuudesta pidetään kiinni erityisesti vaikeina aikoina. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Venäjän raakalaismainen ja rikollinen hyökkäyssota, yleistynyt laaja-alainen vaikuttaminen ja kiristynyt kansainvälinen tilanne velvoittavat meitä vahvistamaan puolustuskykyämme ja yhteiskunnan varautumista. Tämä on vastuullisen hallituksen vastuullinen linja. Turvallisuus, talous ja terveys kulkevat esityksessä käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole tänä päivänä vain puolustuspolitiikkaa. Se syntyy kokonaisuudesta, joka myös tässä budjetissa tulee esille. Toimiva oikeusvaltio, huoltovarmuus, kasvava talous ja kestävä verotus, jotka jättävät yksilölle itselleen tehdystä työstä reilun ja riittävän korvauksen, ovat kaikki osa kokonaisturvallisuutta. Turvallisuutta on myös se, että lapsiin kohdistuvat rikokset tutkitaan tehokkaasti, että tuomioistuimella on riittävät resurssit käsitellä oikeustapaukset ja että lähisuhdeväkivallan uhrit saavat apua kotona ja turvakodeissa. Näihinkin budjetissa panostetaan. Arvoisa puhemies! Oulun vaalipiirin näkökulmasta haluan erityisesti korostaa pohjoisen ja itäisen Suomen kasvavaa merkitystä. Kyse ei ole enää vain Suomen reuna-alueista ja ulkorajoista. Kyse on koko Euroopan turvallisuuden, huoltovarmuuden ja talouskasvun kannalta tärkeästä alueesta. Nato-jäsenyys, arktinen ulottuvuus, energiainvestoinnit, datakeskukset ja kasvava kansainvälinen huomio tekevät siitä entistäkin tärkeämmän. Siksi alueellemme tulossa olevat investoinnit teihin ja raiteisiin, digitaalisiin yhteyksiin ja elinkeinoelämän kasvuun ovat ennen kaikkea myös turvallisuusinvestointeja. Kun Suomeen tulee uusia suuria investointeja ja talous kasvaa, vahvistuvat samalla myös yhteiskunnan kantokyky ja turvallisuuden rahoituspohja. Pohjois-Suomen karut luonto-olosuhteet huomioiden erittäin tärkeää on myös, että tässä budjetissa huomioidaan maatalouden riittävät toimintaedellytykset ja huoltovarmuuden vahvistaminen. Varautuminen ja omavaraisuus ovat tärkeimpiä resurssejamme turvallisuuden näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Tahdon korostaa, että vahva puolustus, toimiva oikeusvaltio, hyvä varautuminen, kasvava talous ja huoltovarma yhteiskunta eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Ne muodostavat yhdessä tärkeän osan Suomen kokonaisturvallisuutta. Maamme ihmiset, yhteistyö ja riittävä liikunta ovat myös osa tätä kokonaisuutta. Vaikka tänäkin vuonna budjetti sisältää monia vaikeita ratkaisuja, on sen viesti turvallisuuden osalta selkeä: Suomi pitää huolta omasta puolustuskyvystään, viranomaistensa toimintakyvystä ja yhteiskunnan kriisinkestävyydestä myös ja erityisesti tulevaisuudessa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai pitäisikö sanoa enemmänkin Lindtman? Kun vaikeasta tilanteesta huolimatta talouden kasvu on jo kovassa käynnissä ja nyt myös työllisyys on lähtenyt nousuun, niin vasemmisto-oppositio ei voi tästä olla tietenkään millään lailla iloinen. Ei niin, koska se ei liity mitenkään heidän puolueisiinsa ja tämä, toisin kuin isänmaa, on heille tärkein asia. Tänään salissa käydyn budjettikeskustelun aikana demareiden puheenjohtaja Lindtman kysyi, mistä muun Euroopan parempi tilanne johtuu. Hyvä kysymys. Se johtuu elpymispaketista. Se johtuu elpymispaketista, johon demareiden hallitus kaatoi rahaa nettona miljardeja, suomalaisten veronmaksajien rahaa. Sitä kannattaisi jopa demareiden pysähtyä miettimään eikä uhriutua jokaisessa käden käänteessä milloin mistäkin. Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kysyi keskustelun aikana, kuinka talouden ja työllisyyden kasvu näkyy ihmisten arjessa. No, olisiko se niin, että se näkyisi esimerkiksi työllisyyden kasvuna, ostovoiman kasvuna, siinä, että työpaikan myötä omalla työllä saa rahaa elämiseen ja kuluttamiseen? Työpaikan myötä pääsee kiinni työelämään, itsetunto nousee, osaaminen nousee. Ostovoiman kasvun myötä perheen taloudellinen tilanne paranee ja niin edelleen. Joten kyllä, edustaja Tuppurainen, nämä asiat nimenomaan näkyvät ja tulevat näkymään suomalaisten arjessa, ja juuri tämän takia hallitus on tehnyt monta vuotta kovaa työtä vaikeassa tilanteessa. Ja käänne talous‑ ja työllisyystilanteessa on merkittävä nimenomaisesti näiden kaikkien kriisien keskellä: Ukrainan sota, Lähi-idän sota, polttoaineen hintakriisi, aggressiivisesti käyttäytyvä naapuri ja niin edelleen. Me emme ole nähneet tällaista tilannetta sitten toisen maailmansodan, ja silti — silti — tämä hallitus on onnistunut kääntämään talouden ja työllisyyden kasvuun. Tämä käänne johtuu nimenomaisesti siitä, että hallituksen toimet alkavat vihdoin purra. Se on hyvä asia suomalaisille ja isänmaalle, kaikille muille paitsi happamille vasemmistolaisille. Arvoisa puhemies! Polttoaineen hintakriisi on päällä, se on totta, ja erityisesti keskusta tahallaan levittää täällä sekä muualla väärää tietoa sotkien asiat. Tosin on pakko myöntää, että näyttää sille, että jotkut tekevät sitä tahattomasti. Jotkut tässä salissa eivät tunnu ymmärtävän, kuinka esimerkiksi polttoaineen hinta muodostuu. No, mikä erottaa tätä hallitusta ja sitten taas edellistä hallitusta? Tämä hallitus on ensi vuonna alentanut 270 miljoonalla eurolla polttoaineveroa. Tämän lisäksi ensi vuonna ajoneuvoveroa on alennettu yhteensä 60 miljoonalla. Edellinen hallitus sen sijaan nosti vuonna 2020 polttoaineveroa 250 miljoonalla. Joten jos niitä polttoaineen hinnan oikeita korottajia omilla toimilla halutaan etsiä, niin se taho on edellinen hallitus ja erityisesti keskustapuolue. Lisäksi nykyinen hallitus on alentanut demareiden ja keskustan asettamaa jakeluvelvoitteen nousua. Marinin hallituksen jakeluvelvoitteen nousu olisi mennyt näin: 28 prosenttia vuonna 2024, 29 prosenttia vuosina 2025—2026, 30 prosenttia vuonna 2027. No, nykyisen hallituksen jakeluvelvoitteen nousu-ura on tällainen: 13,5 prosenttia vuonna 2024, 16,5 prosenttia vuonna 2025, 19,5 prosenttia vuonna 2026 ja 22,5 prosenttia vuonna 2027. Joten vertailkaa niitä, arvoisa oppositio. Arvoisa puhemies! Tämäkin budjetti panostaa Suomen turvallisuuteen, joka on näinä aikoina Suomen kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Tämä maa tarvitsee panostuksia nimenomaan turvallisuuteen sekä kiristyksiä talouteen ja maahanmuuttoon. Se ei sen sijaan tarvitse demareiden työntekijöihin ja yrityksiin kohdistuvaa veromoukaria eikä keskustan homeisen vihreää hallintohimmeliä. Suomi tarvitsee vakaata, turvallisuuteen panostavaa perussuomalaista politiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on todellakin valtion vuoden 27 talousarvioesitys, ja äsken käytiin reilun 4,5 tunnin mittainen erinomaisen hyvä debatti. Kun arvioimme tätä esitystä ja maamme tulevaisuutta, meidän on uskallettava katsoa rehellisesti tosiasioita suoraan silmiin. Valtiontaloutemme pitkään jatkunut epätasapaino, vuodesta 2020 alkanut epätasapaino, vaatii meiltä päättäjiltä nyt sellaista vastuullisuutta, jota tämän salin ainakaan vasemmalla laidalla ei ole liikaa nähty. Velaksi elämisen ja jatkuvan velkaantumisen kierre on katkaistava, sillä emme voi rakentaa Suomen tulevaisuutta pelkkien katteettomien lupauksien varaan. Syömme nyt lastemme ja lastenlastemme pöydässä. Jo lähitulevaisuudessa yksi kaikkein keskeisimmistä ja tehokkaimmista keinoista valtiontalouden tasapainottamiseksi on julkisen hallinnon tuntuva ja rohkea keventäminen. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa rakentanut itselleen hallintokoneiston, joka on paisunut aivan liian raskaaksi. Me olemme säädelleet, pykälöineet, virastoittaneet ja luoneet sellaisia raportointivelvollisuuksia, jotka eivät enää millään tavalla palvele tavallisen kansalaisen, yrittäjän tai ylipäätään veronmaksajan etua. Päinvastoin, tämä byrokratia toimii pelkkänä jarruna taloudelliselle toimeliaisuudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Herra puhemies! Meidän on purettava turhaa sääntelyä ja leikattava julkista hallintoa rankalla kädellä. Karsimalla päällekkäisiä rakenteita ja tehottomia virastoja me emme ainoastaan saavuta merkittäviä, miljardiluokan säästöjä valtiontalouteen, vaan samalla vapautamme suomalaiset yritykset ja työntekijät tekemään sitä, mikä maatamme parhaiten kannattelee: tuottavaa työtä. Talouden välttämätön sopeuttaminen on kohdistettava hallintoon, ei suomalaisten arjen ja peruspalveluiden tai yhteiskunnan elinvoiman edellytyksiin. Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksessä on kuitenkin osa-alueita, joissa säästöt ja määrärahojen puute iskevät suoraan maamme kriittisiin menestystekijöihin. Haluan nostaa esille kokonaisuuden, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Se on liikenneinfrastruktuurimme tila ja ennen kaikkea haja-asutusalueiden tiestö. Toimivat liikenneyhteydet ovat koko Suomen elinvoiman, teollisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvointimme perusedellytys. Tällä hetkellä maaseudun tiestön korjausvelka on kasvanut mittasuhteisiin, joiden vuoksi haja-asutusalueilla ollaan jo aivan liian suurissa ongelmissa. Erityisen ratkaisevassa asemassa ovat yksityistiet, joita maassamme on yli 300 000 kilometriä. Nämä tiet muodostavat Suomen tiestön ehdottoman enemmistön, eivätkä ne suinkaan ole mitään vähäpätöisiä mökkipolkuja. Tämä valtava yksityistieverkosto on kansallisen huoltovarmuutemme, maataloutemme, elintarvikehuoltomme ja puuhuoltomme elintärkeä verisuonisto. Jos maaseudun tuotteet, raakapuu ja elintarvikkeet eivät pääse liikkumaan alkulähteiltään eteenpäin jalostukseen ja kuluttajille, koko maan taloudellinen ja yhteiskunnallinen huoltovarmuus vaarantuu vakavasti. Herra puhemies! Meidän on siirrettävä painopiste virkakoneiston ruokkimisesta sinne, missä todellinen suomalainen lisäarvo tuotetaan. Me emme voi enää katsoa vierestä, kun valtionhallinto paisuu, mutta kun kevennämme julkista hallintoa, karsimme turhat sääntelytehtävät. Virastoistamme saamme ne miljoonat, joilla koko Suomen elinvoima pelastetaan. Suomi nousee vain työllä, yrittäjyydellä ja vahvalla osaamisella, ei hallintoa paisuttamalla.

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen: Ymmärrän, ja se on hyvin periaatteellinen kysymys myöskin itselleni. Katson, että tässä asiassa ei ole tapahtunut mitään dramaattista, ja siitä pidetään tässä maassa huolta yhdessä. Edustaja Kari kysyi aikaisemmin puolustusmäärärahoista. Kyllä puolustusministeriön momentti kasvaa muistaakseni noin 600 miljoonalla pitäen sisällään alvimenot, kun alvitkin pitää maksaa. Mutta iso asia on se, että me olemme antaneet erittäin paljon tilausvaltuuksia, kun ne prosessit ovat niin pitkiä. Itse toimintamenot eivät kasva nyt samaan tahtiin, mutta on tärkeätä saada nämä tärkeät tilaukset ja kehitystyöt liittyen droneihin ja muihin suorituskykyihin, mitä tarvitaan. Edustaja Räsänen, kyllä se pessimismi sieltä löytyy, eli jos ennustetaan ensi vuodelle 1,8 ja seuraavalle 1,5, niin onhan siinä ongelma. Se on hyvin tyypillistä. Se ei mitenkään yllättänyt, hieman jopa nauratti. Mutta keskimääräinen talouden kasvu on ollut 0,8 prosenttiyksikköä 2010—2025, eli siinä katsannossa tämä on voimakasta talouden kasvua. Haluan olla samaa mieltä edustaja Hemmilän kanssa siitä, että meillä on kaikki edellytykset vielä nopeampaan talouden kasvuun, jos toimintaympäristö pysyy meille vakaana. Sitten vielä EU-vaikuttamiseen: Kyllä, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tuki on kaikissa meidän keskusteluissa ja kaikissa papereissa mukana. Minä olen käynyt viimeksi viikko sitten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Costan kanssa vielä erikseen keskustelua tästä aiheesta, koska se on meidän spesiaalijuttu. Se on määritelty meidän liittymisasiakirjoissa, ja siitä kukaan muu ei pidä huolta kuin me. Se on meille hyvin tärkeä asia, ja se pitää pystyä ratkaisemaan. Sitten edustaja Kokolle: Me emme siis aja nykytasoa. Se löytyy ihan siis eduskunnassakin hyväksytyistä kannoista. Me ymmärretään, että maksuja ja tarpeita on, ja ollaan valmiita maksamaan niin sanotusti jonkun verran enemmän, mutta nettomaksajina meidän pitää katsoa, että se pysyy kohtuudessa. Siis jonkun verran enemmän: kun otetaan vaikka siitä 600 miljardista lisäeurosta nyt vähintään puolet pois, niin sitten ollaan jo ihan eri tontilla. Sitten meidän pitää tehdä menojen priorisointia. Siis meillä Itä-Suomen osalta tietenkin koheesiokin on tärkeää, mutta Euroopan unioni on jo kymmeniä vuosia tehnyt koheesiopolitiikkaa, ja mielestäni nyt on aika siirtyä monien maiden osalta jo seuraavaan vaiheeseen. Itä-Suomesta meidän pitää huolehtia erikseen, koska tämä on uusi tilanne. Venäjän hyökkäyssodasta kärsivät itäisen Suomen alueet tarvitsevat oman tukensa, ja sen eteen tehdään myöskin töitä koko ajan. Kiitos tästä keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta teki keväällä ehkä edustaja Päivärinnan sanojen mukaillen opintomatkan Irlantiin, ja kyllä siellä selvisi se, että tämän yritysverotuksen ohella ehkä suurempia kilpailuvaltteja Irlannille on heidän yhteytensä anglosaksiseen maailmaan, englannin kieli ja ennen kaikkea brexitin jälkeen tapahtunut muutos, jossa Irlanti — eikä enää Britannia — on monelle kansainväliselle yritykselle avain Euroopan markkinoille. Mutta tästä Eurooppa-teemasta lisää. Arvoisa pääministeri, te kirjoititte Politico-lehdessä hyvän kirjoituksen muun muassa Tanskan pääministerin ja Saksan liittokanslerin kanssa erityisesti EU:n tulevan vuoden rahoituksesta ja siitä neuvotteluista. Erityisesti toivotte panostuksia, aivan oikein, puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukyvyn lisäämiseen unionissa. Voin yhtyä siihen näkökulmaan, että tietysti olisi hyvä, että nykyisellä rahalla saataisiin enemmän aikaiseksi. Mutta ehkä se, mikä siinä kirjoituksessa jää ainakin itseäni hieman mietityttämään, on tämä: jos nyt toivotaan, että se EU:n budjetti pidetään nykyisellään, mutta toivotaan vahvempia panostuksia tulevaan puolustukseen, [Puhemies koputtaa] turvallisuuteen ja kilpailukykyyn, niin mistä te olette sieltä EU-budjetin sisältä sitten [Puhemies koputtaa] kiristämässä niitä menoja, jos sen budjetin kokonaisraamit eivät saa kasvaa?

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt vaikka tuosta viestinnän uudistuksesta — tärkeä aihe: Kun uudistusta aloitettiin, muistaakseni valtioneuvoston palveluksessa oli 162 viestijää erilaisilla titteleillä eri ministeriöissä, ja yhteistä koordinaatiota tai ennen kaikkea resurssien järkevää käyttöä ei tehty riittävällä tavalla. Tämä on ehdottoman järkevä. Edelleenkin jokaisessa ministeriössä säilyvät omat viestijät, mutta tätä resurssia käytetään yhdensuuntaisesti. On aivan älytön ajatus, että me tehtäisiin jotain sensuuria tässä — mielestäni se on naurettava väite. Uskon, että tästä tulee parempi. 162:sta voidaan tiivistää varmasti pienempään väkimäärään ja samaan aikaan jopa parantaa meidän viestinnän laatua. Tämä työ on alussa, tämä uusi organisaatio aloitti 1.7., ja uskon, että siitä tulee ihan hyvä. Sitten edelleen tähän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykseen: Se, mikä minusta jää tässä keskustelussa huomaamatta, on ne 60 toimenpidettä, jotka ovat sen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman mukaisia ja joita viedään määrätietoisesti eteenpäin ja joilla on laajat vaikutukset tähän yhteiskuntaan. Se ei tietenkään estä jotain puhumasta törkeyksiä. Silloin pitää mennä jokaisen itseensä, joka rikkoo näitä, ja mitä tulee tähän kysymykseen, niin eduskuntaryhmät ovat tässä tapauksessa käsitelleet tämän asian ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on osaltaan asian käsitellyt. Mitä tulee tähän edustaja Razmyarin nostamaan ihmisarvobarometriin, niin se oli hyvä nosto. Se oli ensimmäinen laatuaan, Diakonissalaitoksen teettämä tutkimus, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä ihmisarvon toteutumisesta yhteiskunnassa. Minusta on aivan erinomainen asia, että tätä selvitetään. Vertailu nähdään sitten myöhemmin, kun näitä tehdään lisää. Tavoite on varmasti hyvä. Sitten edelleen tähän aborttikysymykseen: Eikö siis opposition mielestä ole oikein, että keskenmenon kärsineen naisen ei tarvitse maksaa tarvitsemistaan toimenpiteistä? [Tytti Tuppurainen: Siitä ei ole kysymys!] Ja eikö se ole reilua, että jos on pahimmillaan jopa hengenvaarallinen kohdunulkoinen raskaus ja se keskeytetään, niin ei lähetetä laskua perään? [Helena Marttila: Millä hinnalla?] Minusta on ikävää, että te vääristelette tätä asiaa ja pelottelette ja annatte väärää tietoa. [Tytti Tuppurainen: Mitä väärää tietoa?] Eli aborttioikeus on pyhä asia. Se on naisten oikeus omaan kehoonsa. Me emme ole tekemässä muutosta. Kyse on poliklinikkamaksuista. Joten antaa tämän asian nyt oikeasti olla. [Välihuutoja] No, sitten mennään tähän yhteisöverokysymykseen. [Puhemies koputtaa] — Kiitos. — SDP oli hallituksessa, kun me laskimme yhteisöveroa neljä ja puoli prosenttiyksikköä, ja se tuli suurempina verotuottoina takaisin. [Ben Zyskowicz: Tuli Urpilaiselle kalliiksi!] Aivan sama perusajatus tässä on edelleen. Tästä on paljon tutkimustietoa, jossa löytyy puolesta ja vastaan argumentteja. Me uskomme siihen, että alempi verokanta yritystoiminnalle tuo enemmän yritysverojen tuottoja ja tuo enemmän investointeja, ja sitähän me tässä haetaan. Miksi me emme toteuttaneet sen sijaan perintöveron poistoa? Valtiovarainministeriö on se, joka laskee näitä vaikutusarvioita, ja siinä ei päästy samanlaisiin tulovaikutuksiin heidän laskelmissaan, mikä olisi mahdollistanut sen, ja toisaalta myöskään hallitus ei ollut täysin yksimielinen asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tämä on hyvä päätös, ja puolustamme tätä, ja väitän, että nyt nähtävässä investointibuumissa Suomeen ja yritysten investoinneissa laajasti näkyvät myöskin nämä yhteisöveron keventämispäätökset jo nyt. Siksi olisi erittäin vahingollista lähteä perumaan tätä ja käytännössä kiristää yritysten verotusta. Tämä Itä-Suomi-kysymys: Kyllä, meillä on Itä-Suomi-työryhmä, Itä-Suomi-ohjelma ja erityisedustaja Broman. Näistä asioista todella monet ovat menneet maaliin, niin kuin itäsuomalaiset ovat itsekin todenneet — maakuntalennot, yhteyksien parantaminen, koulutuspaikat. Nyt tehdään selvitystä turismin ja matkailun edistämisestä, kantaverkon vahvistaminen Itä-Suomeen — lukemattomia kysymyksiä edistetään. Ja niin toivoisin, että Pohjois-Karjala tekee fiksun ratkaisun ja toteuttaa Palokin koskien vapauttamisen. Se olisi mahtava elinvoima- ja luonto- ja ympäristöteko. Mitä tulee hallituksen ilmastopolitiikkaan, niin se, mitä tällä hetkellä tapahtuu, on se, että Suomessa päästöt vähenevät erittäin nopeasti ja Suomi siirtyy kohti sähköistä, päästötöntä yhteiskuntaa. Se, missä ne isoimmat ongelmat ovat, on maankäyttösektorilla, ja minusta on nyt erittäin tärkeää, että me selvitämme tieteellisesti, mikä se meidän nielujemme todellinen koko on, ennen kuin rynnätään tekemään politiikkatoimenpiteistä johtopäätöksiä. — Jatkan seuraavissa vastauksissa.

Arvoisa puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia tarvitaan ja täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Se on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopan näkökulmasta. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, ja jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali tulisi nähdä mahdollisuutena. Pääministeri, teillä oli itse nimeämänne Itä-Suomen erityisedustaja. Hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Mikä mahtaa olla Itä-Suomi-ohjelman tilanne?

Kiitos, arvoisa puhemies! Talous on turvallisuutta, tulevaisuutta ja terveyttä. Yhteiskunnan turvallisuutta mitataan myös sillä, miten pidämme huolta lapsista ja nuorista. Siksi on ilahduttavaa, että lastensuojelun taloudelliset tuet säädetään nyt verovapaiksi, eli ne kohdistuvat jatkossa täysimääräisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Eli jotakin positiivista löytyy. Turvallinen lapsuus ja turvallinen kasvuympäristö ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Silloin tämä on erinomainen uudistus juuri tähän hetkeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän maanpuolustuksen tärkeään sektoriin puuttua. Tässä ryhmäpuheenjohtaja Kopra totesi, että hallitus laittaa puolustukseen 600 miljoonaa enemmän rahaa, mutta kun aukaisee tämän talousarviokirjan, niin siitä huomaa, että puolet tästä lisäyksestä on käytännössä arvonlisäverojen nousua. Jos taas katsoo sitä tärkeinta eli maanpuolustuksen vaikuttavinta momenttilohkoa, sotilaallisen maanpuolustuksen menoja, niin käytännössä hallitus laittaa ensi vuodelle vähemmän kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä sotilaallisen maanpuolustuksen momentille. Haluan tässä yhteydessä pääministeriäkin muistuttaa siitä, että kun hallitus perustelee talouspaineitaan puolustukseen satsaamisella, niin käytännössä se isoin paine puolustuksen määrärahojen noususta tulee vasta seuraavalle hallitukselle, yli kaksi ja puoli miljardia euroa. Eli käytännössä hallitus laittaa jopa vähemmän sotilaallisen maanpuolustuksen rahoitukseen kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä. [Puhemies koputtaa] Meillä on tässä vielä paljon tehtävää, arvoisa pääministeri.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät puhumme talouskasvusta usein numeroina ja prosentteina, mutta mitä se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle perheenäidille tai -isälle? Yksi iso asia on se, että yhä useampi ihminen on löytänyt töitä. Työllisyys näyttää vihdoin kääntyneen parempaan suuntaan, sillä elokuussa Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuotta aiemmin ja työttömiä 5 000 vähemmän. Kun perheen vanhempi löytää töitä, se tarkoittaa perheelle säännöllisiä tuloja, taloudellista turvallisuutta ja uskoa siihen, että huomennakin pärjätään. Se tarkoittaa, että voidaan lyhentää asuntolainaa, ostaa perheelle tarvittavia asioita tai suunnitella tulevaa ainakin vähän luottavaisemmin. Yksi ongelma meillä kuitenkin nyt on: polttoaineen hinta. Me perussuomalaiset olemme vaatineet jakeluvelvoitteen laskua jo pitkään, mikä helpottaisi edes vähän tätä bensan hintaa. Kristillisdemokraatit tuntuvat olevan mukana. Olisinkin nyt kysynyt vielä muilta hallituspuolueilta: kävisikö tämä teillekin?

Puhemies! Nyt on niin paljon ja tärkeitä kysymyksiä, että yritän mahdollisimman moneen vastata ja jatkan sitten seuraavissa. Aloitetaan näistä polttoaineiden hinnoista. Ensimmäinen viesti on se, että kyllä, järkyttävän korkeita hintoja, ja ne iskevät koteihin, kuljetusyrittäjiin, koko meidän talouteen, se on fakta. Se johtuu ennen kaikkea nyt tällä hetkellä Hormuzinsalmesta, ja siihen me emme pysty vaikuttamaan, ja meillä on rajallisesti resursseja vaikuttaa siihen pumppuhintaan. Mutta kyllä me keskustelemme koko ajan hallituksen piirissä, onko joitain keinoja, mitä me voidaan tehdä niiden lisäksi, mitä olemme tehneet. Polttonesteet maksaisivat noin 20 senttiä litralta enemmän ilman hallituksen jo tekemiä toimia. Mutta otamme tämän vakavasti, ja asia on pöydällä. Sitten tähän sähkön hintaan, sähkön riittävyyteen. Sanon ensin sen, että kun sanon — edustaja Tynkkysen huomioon — että investoinnit ovat tervetulleita, niin eivät tietenkään kaikki investoinnit, vaan jokainen käydään läpi ja arvioidaan niiden vaikutukset, sekä hyvät että huonot vaikutukset. Mutta kyllä meidän täytyy olla esimerkiksi näitten isojen datakeskusinvestointien osalta rohkeita myös. Jos me emme edistä niitä siksi, että me pelkäämme, ettemme mahdollisesti pysty tuottamaan jatkossa energiaa, niin eihän tästä mitään tule. Meillä on kaikki mahdollisuudet huolehtia tästä, että energiaa riittää. Meillä on kymmenittäin toimenpiteitä käynnissä tai valmisteilla, ja kysyntä lisää myös tarjontaa sähkömarkkinoille. Minä olen varma, että me pystymme tämän hoitamaan ydinvoimalla, pumppuvoimalla, lisätuulivoimalla, aurinkovoimalla. Me tarvitaan sitä talvienergiaa, johon hallitus valmistelee tukea, näihin tuulettomiin päiviin. Tämä on täysin tehtävissä, ja me emme saa antaa pelon jättää meitä ottamatta vastaan Suomea massiivisesti hyödyttäviä investointeja. Sitten tähän ilmapiirikysymykseen. Meillä on määrätietoinen työ hallituksessa tasa-arvon edistämiseksi ja rasismin kitkemiseksi. Me olemme siitä tiedonannon antaneet, ja se etenee. Sitä seurataan, se on pääministerin vastuulla. 60 toimenpidettä on liikkeellä. Ne ovat kaikki hyviä toimenpiteitä. Uskon, että tunnette ne ja olette tyytyväisiä siitä. Mitä sitten tulee arvoihin, niin minun arvomaailmassani jokainen ihminen on tässä maassa tasa-arvoinen. Siinä ei ole kahta kysymystä. Sitten on niin, että jokaisen pitää vastata omista teoistaan ja omista puheistaan. Jos joku jotain näistä rikkoo, niin ensimmäinen asia on kysyä häneltä itseltään, mitä tuli tehtyä tai puhuttua. Tasa-arvo on niin arvokas asia. Työtä jatketaan. Tämäkin keskustelu ja se, että me joudumme käymään tämän keskustelun, osoittaa sen, että meillä on vielä paljon tehtävää tässä yhteiskunnassa. Sitten muihin asioihin. Aloitan tästä edustaja Sarkkisen puheenvuorosta. Meillä on siis hyvin suuri näkemysero siitä, onko korkea veroaste tie hyvinvointiin — ei ole. Suomessa on yksi korkeimpia veroasteita, eikä meidän hyvinvointimme ole kestävällä pohjalla alkuunkaan. Jos se veroasteella tehtäisiin, niin se olisi varmaan aikoja sitten nostettu vielä ylemmäs. Verotuksen rakenteen pitää olla sellainen, että se kannustaa yrittämiseen, työntekoon, investointeihin, ja juuri tätä me olemme tehneet. Tästä jatkona edustaja Pekoselle — taisitte nostaa tämän kysymyksen siitä Suomen jaloilleennostamislauseesta. Kyllä Suomi maana on saatu ja sen talous jaloilleen. Nyt se on kilpailukykyinen, nyt se kasvaa. Se mahdollistaa sen, että me voidaan pitää sitten niistä heikompiosaisistakin huolta. Jos Suomi on lyöty maahan, mitä se oli lähes 20 vuoden ajan, kun Suomen talous ei kasvanut, niin se ei pitkän päälle mahdollista sitä heikommista huolen pitämistä. Eli kyllä, seison sanojeni takana edelleen. Minusta Suomen talous ja sitä kautta Suomi on saatu jaloilleen, ja se liike mahdollistaa heikommista huolen pitämisen. Edustaja Kurvinen, jonka katseen tässä kohtasin, kysyi äärettömän tärkeästä asiasta eli MFF-neuvotteluista. Todella vaikeat neuvottelut tulossa. Meillä on uusia tarpeita, jotka ovat meille välttämättömiä puolustukseen, turvallisuuteen, sotilaalliseen liikkuvuuteen, kilpailukykyyn, ja sitten sen lisäksi meillä on meillekin todella tärkeää esimerkiksi ruuantuotanto ja huoltovarmuus. Kun me samaan aikaan haluamme nettomaksajana painaa kokonaistasoa alaspäin, niin sitten meidän pitää huolehtia sekä uusista tarpeista että vanhoista. Mutta ei huolta, se esitys on muistaakseni 600 miljardia suurempi tällä hetkellä kuin nykyinen, ja vaikka siitä puolet leikkaisi pois ja priorisoisi — kaikkea vanhaa ei tarvitse tehdä ja asioita voi myöskin Euroopan unionissa tehdä totta vie tehokkaammin — siitä on rakennettavissa MFF-budjettimme, joka huolehtii näistä molemmista tarpeista. Suomella on mahdollisuus, kun me onnistumme, saada paljon, koska ne asiat, joihin EU:n pitäisi nyt panostaa, ovat juuri niitä, mitä me tänne haluamme. Kaikkemme tehdään, työ on vielä kesken. Sitten ihan vihoviimeisenä haluan vain todeta edustaja Castrénille, että kyllä, olen nostanut esille naisten terveyttä ja pidän sitä äärettömän isona kysymyksenä, josta liian vähän puhutaan ja joka ehdottomasti vaatii yhteiskunnan isompaa huomiota. [Tuula Haatainen: Mites se yhdenvertainen abortti?] — Rouva puhemies, saanko? [Puhemies: Olkaa hyvä!] Arvoisa puhemies! Aborttioikeus on välttämätön oikeus. Sitä ei olla rajaamassa, eikä siihen saa koskea. Se on maksullinen jo nyt, ja tästä ei pidä tehdä nyt kysymystä naisten oikeuksista. Naisella on oltava oikeus aborttiin, omaan kehoonsa. Kysymys on poliklinikkamaksujen tasosta, ja tässä on kyse muutamista euroista. Hyvä oppositio, hyvä SDP, älkää tehkö tästä kysymystä naisten aborttioikeudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi saadaan uuteen nousuun työn, yrittämisen, koulutuksen, investointien ja ennen kaikkea vastuullisen talouspolitiikan kautta. Vastuuttomalla ja kasvun tappavalla himoverotuksella tämä jo valmiiksi korkean verotuksen maa ei nouse. Päinvastoin korkealla verotuksella ja vastuuttomalla menojen lisäämisellä Suomi on ajettu tilanteeseen, josta tämä hallitus lähti töihin. Nyt vaikeassa maailmanajassa olemme saaneet käännettyä talouden kasvuun. Investoinnit ovat lisääntyneet laajasti monilla eri sektoreilla, vientikirjat täyttyvät nopeammin kuin useisiin vuosiin, ja juuri nyt tulleen tiedon mukaan työllisten määrä on noussut viime vuodesta yli 30 000 työllisellä. Suunta on siis oikea, ja hallituksen toimet ovat alkaneet purra. Arvoisa puhemies! Edelleen on töitä. Toissijaisista menoista tulee leikata lisää, velkajarrussa pitää pysyä. Vain näin turvataan suomalaisten peruspalvelut, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, turvallisuus, maatalous ja puolustus. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää työtä on syytä jatkaa. Minä ajattelin tässä ihan lyhyesti kertoa muutaman positiivisen asian, koska kuitenkin loppujen lopulta osaamisen, yrittäjyyden, talouden ja puolustuksen kulmakivi on yksilö ja toimintakykyinen, hyvinvoiva ihminen. Meillä on 40 miljoonaa laitettu siihen, että me saataisiin kehittää sotea ja hoidon jatkuvuutta, ja tällä me saadaan tehtyä hyviä asioita omaishoidolle, omalääkärimallille, lasten, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palveluihin. Erityisen iloinen olen TANEn uutena puheenjohtajana siitä, että naisten terveyden strategiatyö etenee, ja toivon, että se jatkuu vielä ensi hallituskaudella. Pienellä summalla, 90 000, saadaan Duodecimin toimesta Käypä hoito -suositus endometrioosille, ja tyttöjen ja naisten silpomisen ehkäisemistyöhön on myös annettu pieni summa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ja tiedän, että pääministeri on usein nimenomaan maininnut, kuinka tärkeää on naisten terveyden edistäminen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Aloitan oikeastaan jälleen sillä, että meillä on väylien rakentamisessa siirrytty nimenomaan siitä siltarumpupolitiikasta koko Suomen rakentamiseen. Itäisen Suomen osalta voin todeta, että meillä oli tämä määräaikainen iso investointipaketti alun perin infraan eli teihin ja raiteisiin ja ajateltiin, että laitetaan kolme miljardia, mutta tätä infrapakettia on kasvatettu neljään miljardiin. Tästä neljästä miljardista yli 700 miljoonaa kohdistuu itse asiassa itäisen Suomen investointeihin. Tämä on erittäin iso painotus ja hyvin hieno asia. Eli me katsomme koko Suomen investointeja, millä tavalla niitä pitää pistää tärkeysjärjestykseen, ja se on nyt näkynyt myöskin meillä tässä isossa paketissa. Me työllistämme siis kymmeniätuhansia suomalaisia ympäri Suomea, ja tämä on valtavan iso asia. Sitten jos lähtee avaamaan hieman tarkemmin: Täällä kysyttiin Karjalan radasta. Karjalan radan osaltahan aikaisempi hallitus pisti sinne 30 miljoonaa, ja me ollaan nyt päätetty 149 miljoonasta. Tämä summa, joka meillä nyt siellä on, on rakentamisen aikataulun ja kokonaisuuden kannalta aivan asiallinen. Sellainen, johon sitten siellä idässä on pistetty enemmän kuin mitä hallitusohjelmassa alun perin ajateltiin, on se vt 5, eli siellä on painotettu teitä, varalaskupaikkaa, sotilaallista liikkuvuutta, turvallisuutta ja taloutta. Väylien osalta saimme juuri iloisen uutisen myöskin, eli väylien rakentamisessa ja kehittämisessä ollaan ennätyshyvässä näkymässä, kun katsotaan sitä pitkäjänteistä näkymää. Tällaista ei ole ollut pitkään aikaan, ja tämäkin tuo taas niitä työpaikkoja. Siis kymmeniätuhansia äitejä ja isiä täällä Suomessa saa töitä sen takia, että me satsaamme nimenomaan teihin, nykyiseen infraan, ei niihin uusiin, ei-niin-tärkeisiin hankkeisiin vaan nimenomaan näihin suomalaisille kaikkein tärkeimpiin. Hyvältä näyttää, ja tätä suuntaa täytyy tietenkin jatkaa, eli siltarummuista koko Suomen rakentamiseen, työllistetään suomalaisia. [Aki Lindén: Julkisella rahalla, hyvä asia!]

Arvoisa puhemies! Äsken edustaja Lindén sanoi, että ihmeellistä mölinää syntyi syrjinnästä. No, eihän se ole kumma. Kun täällä istuu ainut syrjitty kansanedustaja, niin totta kai sitä mölinää syntyy. [Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla Suomen kylien varautumiseen eli kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisema laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustossa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat esimerkiksi häiriötilanteiden kokoontumispaikoiksi valittavat kylävalmiustalot generaattoreineen ja varaviestintäverkoksi perustettava kyläradio. Päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua miljoonalla eurolla. Se antaa lisävauhtia tälle työlle. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan näihin kysymyksiin, joita tänne on tullut ja joita edellisessä puheenvuorossa en ehtinyt ottaa. Ensin finanssipoliittiset säännöt ja komission toimet ja nettomenopolku: Kuten aiemminkin on sanottu, niin mikäli komissio meiltä vaatii lisätoimia, lisää säästöjä, niin me niitä teemme. Mitä ilmeisimmin oppositio sitten niitä voimakkaasti kannattaa, puheidenne perusteella. Edustaja Virta, te kysyitte suoran kysymyksen, ja vastaan siihen suoraan, mitä te peräänkuulutittekin. Kyllä, hallitus on tehnyt sellaisia päätöksiä, jotka pienentävät muun muassa valtion julkista taloutta, ja se on itse asiassa ollut meidän tarkoituksemmekin. Pelkästään valtion toimintamenoihin kohdistetut noin 750 miljoonan säästöt vaikuttavat tässä taustalla. Vaikka mietitään, että tässä ikääntyvässä yhteiskunnassa meidän hoiva- ja hoitomenot koko ajan tulevat kasvamaan, niin samaan aikaan meidän julkinen sektori on tähän tulopohjaan nähden kokonaisuudessaan liian suuri, erityisesti kun mietitään puolustukseen ja turvallisuuteen tarvittavia toimia. Edustaja Lohi käytti erittäin voimakkaan puheenvuoron yhteisöveron kevennystä vastaan. Hän kertoi, että hänellä on verkostoja yritystoimijoissa ja kaikki vastustavat sitä. Minun täytyy hieman hämmästellä, minkälaisissa verkostoissa edustaja Lohi kiertää, [Arto Satonen: Syvissä vesissä!] sillä itsekin tapaan kaiken kokoisia yrityksiä aivan jatkuvasti, ja päinvastoin siellä kiitetään tämän hallituksen linjaa. Mutta kysytään nyt sitten yrityksiltä itseltään eikä edustaja Lohen arviota. Pk-yritystutkimus tältä keväältä: Suurten yritysten investointihalukkuus 86 prosentilla nousee yhteisöveron kevennyksen myötä. Pk-yrityksistä yli 30 prosenttia sanoo, että yhteisöveron kevennys lisää investointeja. Mielestäni nämä eivät ole lainkaan huonoja prosentteja. Tämä tutkimus on tehty keväällä, kun meidän taloudesta ei vielä ollut tällaisia hyviä tietoja niin paljon kuin nyt. Edustaja Lohi, te muutamaan kertaan totesitte, että tämä on vahingollinen, vahingollinen, vahingollinen teko, alentaa veroja. En muista, että te olisitte noin painavin sanoin kritisoinut edes mitään vaikeimpia leikkauksia tässä salissa. Koen sen hieman oudoksi, että keskusta näin voimakkaasti kritisoi veronkevennyksiä. No sitten, arvoisa puhemies, mennään tähän velkaennätykseen, jota täältä vasemmalta on kuvattu. Katsotaan pelkästään tätä korkotason nousua, jota olen itse kaikissa puheenvuoroissani pyrkinyt esille tuomaan. Kun yhdistetään velkakannan kasvu ja tämä korkotason nousu, joka nyt siis edelleenkin jatkuu, niin kyllä, tämä korkoriski aktualisoitui tälle hallituskaudelle, ei edelliselle. Kun katsotaan, minkä verran korkoja edellinen hallitus maksoi versus tämä hallitus, niin ero on huikea. [Suna Kymäläisen välihuuto] Edellinen hallitus maksoi koko kaudellaan valtionlainan korkomenoja suurin piirtein saman verran kuin tämän hallituskaudella maksetaan yhdessä vuodessa. Kokonaisuudessaan tämä ero on noin 10 miljardia euroa. Ja kun sitten katsotaan sitä kokonaisvelkaa, millä edustaja Lindtmankin täällä ilkkui, että kuinka paljon sitä velkaa otetaan ja kun vähennetään siitä tämä korkoeroon liittyvä summa, niin tilanne kääntyykin toisinpäin. Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yleisesti veronkevennysvarasta tässä tilanteessa. Vasemmiston puolelta sitä kovasti kritisoitiin. Kyllä, pidän tarpeellisena nimenomaan kasvun saavuttamiseksi sitä, että tehdään uudistuksia, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja tavoitellaan veronkevennyksiä. Sen sijaan yhdeksän miljardin veromoukarit tai viiden miljardin vihamoukarit, mitä nimiä täällä nyt käytettiinkään, eivät varmasti oikeaan suuntaan vie. Arvoisa puhemies! Edustaja Kaarisalon kysymykseen: Ymmärrän, että sosiaalidemokraatteja jonkin verran hirvittää tuleva sopeutustarve sen jälkeen, mitä te olette tällä kaudella tehneet eli vastustaneet jokaista hallituksen tänne tuomaa sopeutustoimea. Eli saattaakin olla siis parempi, että ensi kaudella hallitukseen menee sellaisia puolueita, jotka pystyvät hallitusneuvotteluissa päättämään näistä vaadittavista säästöistä ja viemään tarvittavan määrän myös ensimmäiseen budjettiin. [Suna Kymäläinen: Karjalan rata epäonnistui! Ei hyvinvointialueesta sanaakaan!] Edustaja Savola, kiitos asiallisesta puheenvuorosta. Juuri mainitsemanne ongelmat ovat niitä, jotka tarvitsevat ratkaisuja. Aivan kaikki narut eivät ole hallituksen käsissä, mutta teemme parhaamme.

Arvoisa puhemies! Suomen talous on nyt kehittynyt odotettua vahvemmin. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosenttia vuoden takaisesta. Bkt:n arvioidaan kasvavan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Kasvu on Euroopan mittapuulla ripeää. Hallituksen pitkäjänteinen työ talouden perustusten vahvistamiseksi alkaa purra. Myös työllisyydessä on juuri tänään nähty myönteistä kehitystä. Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan työllisiä on 34 000 enemmän kuin viime vuonna. Näistä pitää iloita, ja tällä nimenomaan, hyvät edustajakollegat, pitää luoda tulevaisuudenuskoa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin sekä suomalaiselle työntekijälle. Vain sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Sosialismi ei ole ratkaisu. Alijäämä on edelleen suuri. Puolustusmenot, valtionlainojen korkomenot sekä sotemenot kasvavat merkittävästi. Sopeutuksia ja rakenteellisia uudistuksia [Puhemies koputtaa] tarvitaan edelleen.

Arvoisa puhemies! Tärkeintähän on turvallisuus, terveydenhuolto ja yleensä elämisen edellytykset. Elämisen edellytyksiä on myös polttoaineiden hinta, ja onneksi nyt verotusta alennetaan. Ja tosiaan myös se jakeluvelvoitteen alentaminen olisi varmasti aika järkevä teko, ettei tähän ilmastonsuojeluun liian paljon mennä, niin että suomalaiset siinä kärsivät. Kehitysyhteistyöstä ulkomaille on karsittu, se on ollut äärettömän hyvä asia. Ja onneksi verokarhu ei enää pure niin kovasti duunaria. Nimittäin nyt alkavat purra nämä verojen alennukset palkansaajille, ne tosiaan alkavat purra. Duunareille jää enemmän käteen, perheet saavat enemmän käyttöön rahaa ja voivat ostaa omalla rahalla enemmän. Ei mene veroja niin paljon. Se on hirveän järkevä teko. Yrittäjät ovat mielissään näistä YEL-muutoksista ja myös siitä, että tämä hallitus on yrittäjämyönteinen, mutta yrittäjät miettivät sitä, että jos seuraava hallitus ei olekaan yrittäjämyönteinen. Osa on sanonut suoraan, että he jopa harkitsevat yrityksen muuttamista ulkomaille, jos seuraava hallitus ei ole niin yrittäjämyönteinen, ja se jos mikä on vakava asia. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää saada pysymään yritykset täällä Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Talous on myös psykologiaa mitä suurimmassa määrin. Näillä verotuspuheilla ei kannata nyt pelottaa pois sitä hyvää virettä, mikä selvästi talousuutisissa päivittäin, myös tänään, on näkynyt. Älkää pelotelko kansalaisia ja yrittäjiä. Se verotuspuhe on äärimmäisen kovaa, kun sitä katsotaan pienen yrittäjän näkökulmasta, joka työllistää, tekee pitkää päivää, pistää itsensä likoon, perheensä likoon ja säästönsä likoon ja luottaa, että se työ kantaa. Puolustusteollisuudesta, puolustuskuluista on puhuttu paljon, ja se näkyy myös tässä budjettikirjassa. Maailmantilanne on se mikä on, ja lisäyksiä on talousarvioon sen vuoksi pakko tehdä. Mutta siellä on myös se toinen puoli, joka liittyy puolustusteollisuuden lisääntyviin työpaikkoihin, korkean osaamisen insinöörityöpaikkoihin. Puolustusteollisuus kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Kysyn sieltä ministeriaitiosta: miten voimme vielä lisätä vauhtia puolustusteollisuuden kasvulle?

Arvoisa puhemies! Jos hiukan tätä kohinaa oppositiosta otetaan pois ja mietitään sitä isoa kuvaa ja nyt katsotaan, mitä tämä hallitus on saanut aikaiseksi: Ensinnäkin työmarkkinareformit, joita ei ollut 20—30 vuoteen Suomessa tehty. [Aki Lindén: 50 miljardia lisää velkaa!] Yli puolellatoista miljardilla veronalennuksia työntekijöille painottuen pieni- ja keskituloiseen. Ilmeisesti investointiympäristökin on tällä hetkellä kunnossa, koska historiallisesti tällä hetkellä tulee investointeja. Olemme panostaneet turvallisuuteen, ja laitamme muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan yli miljardin enemmän kuin edellinen hallitus. Nyt haluaisin itse asiassa pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä arvion siitä, että kun Säätytalolle mentiin vuonna 23, niin ovatko nämä nyt niitä toimia, mitä silloin päätettiin ja mitä kohti olemme määrätietoisesti edenneet.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sopeuttanut julkista taloutta bruttona yli viidellä miljardilla, nettona noin kolmella miljardilla, tehnyt samaan aikaan miljardeilla panostuksia investointeihin ympäri Suomen, lisännyt neljä miljardia sosiaali- ja terveyspalveluihin, miljardeja puolustukseen ja maksanut korkoja. Olen todellakin tyytyväinen siihen, mihin me olemme pystyneet. Sosiaalidemokraatit eivät olleet valmiita neuvottelemaan mistään tasapainottamistoimista neljä vuotta sitten — ei. Siitä keskustelusta ei edes tullut mitään. Te olette vastustaneet täällä jokaista meidän säästöä, jokaista kasvutoimea. Kyllä, pitkä matka on julkisen talouden tasapainoon, hyvin pitkä matka, mutta se, minkä me olemme saavuttaneet, on se, että nyt talous kasvaa, työllisyys paranee, ja se johtaa vääjäämättä siihen, että jonain päivänä se julkinen talouskin voi olla tasapainossa. Sitä politiikkaa pitää jatkaa, ei teidän velkapolitiikkaanne. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Edelleenkin näyttää olevan täällä epäuskoa siitä, kasvaako se talous vai eikö se kasva. Siis valtiovarainministeriö eilen tuplasi ennusteensa tälle vuodelle, ja se perustuu jo kaikkeen mahdolliseen statistiikkaan alkuvuodesta. [Suna Kymäläisen välihuuto] Sen lisäksi työllisten määrä on parantunut 34 000 viime elokuusta. Se on merkittävä määrä suomalaisia, ja se on totta. Se ei ole ennuste, vaan se on toteutunut. Näitä tulee koko ajan. Tutkimuslaitokset vuoron perään nostavat ennusteitaan, mutta puheenjohtaja Lindtmanin on pakko löytää joku kohta, mistä voi kyseenalaistaa tämän. Minusta se on käsittämätöntä, halpaa politiikkaa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri sitä!] kun ne faktat ovat jotain muuta. Miten tämä sitten tapahtuu? Mistä se kasvu tulee? Se on täysin hallituksen suunnitelman mukainen. Ensin kilpailukykyä kuntoon: työmarkkinauudistuksia, verotusta, luvitusta, energiantuotantoa sekä tutkimusta ja tuotekehitystä, mihin me ollaan panostettu. Sen jälkeen lähtee vienti liikkeelle. Sen jälkeen lähtevät investoinnit liikkeelle, niin kuin on käynyt: ennätysinvestoinnit Suomessa, ja tilauskirjat ovat täynnä. Työllisyys lähtee kasvuun. Sen jälkeen kotimainen kysyntä on lähtenyt kasvuun, mutta siinä on vielä petrattavaa, ja siihen tarvitaan positiivisuutta. [Antti Lindtman: Kyllä!] Se tarkoittaa lisää työpaikkoja, se tarkoittaa verotuloja valtiolle ja ostovoimaa kodeille — ostovoimaa kodeille ja parempaa toimeentuloa. Näillä me saadaan se viimeinen tavoite, mikä on kauimpana tavoitteesta, eli se velkaantuminen taittumaan ja julkinen talous tervehtymään. Tämä on hallituksen määrätietoinen suunnitelma, [Joona Räsäsen välihuuto] mitä te olette vastustaneet alusta lähtien, joka ainutta, ja esitätte pieniä yksityiskohtia, niin kuin te muka tekisitte jonkun isomman muutoksen. Ei ole mitään muuta isoa muutosta teidän suustanne esitetty kuin mielikuva reilummasta — reilummasta. [Naurua] Nostetaan reilusti veroja. Siihen se mielestäni tiivistyy. Arvoisa puhemies! Tämä on se tie, jolla suomalainen hyvinvointi pelastetaan. Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää yllä meidän puolustustamme, turvallisuutta. [Antti Kurvinen: 50 miljoonaa velkaa!] Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää meidän heikoimmista huolta ja myöskin turvata se hyvinvointiyhteiskunnan ydin.

Arvoisa puhemies! Jotenkin havaitsin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksella täällä salissa, että oli jonkinlaista väsymystä ja ponnettomuutta ilmassa, sillä näin hiljaista oppositiota en muista tällä kaudella edes nähneeni tässä salissa, ja otaksun, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että tässä maassa pitkästä aikaa moni asia näyttää edes hieman paremmalta. Mennään sitten näihin valtiovarainministerille tulleisiin asioihin. Ensimmäisenä yhteisövero ja sen kevennys. Tässäkin tilanteessa, vaikka te, arvoisa oppositio, näette, että maahan virtaa investointeja ja meidän taloudessa näyttää hyvältä, te olette valmiit valtaan päästyänne peruuttamaan yhteisöveron kevennyksen. Paitsi että se on yrityskentän ja elinkeinoelämän sektoreiden investointisuunnitelmien kannalta äärimmäisen väärää politiikkaa, se on nimenomaan poukkoilevaa politiikkaa, joka heikentäisi — pelkästään siitä puhuminen heikentäisi — Suomen tulevien vuosien tilannetta. Samaan aikaan, kuten täällä kerrottiin, esimerkiksi Tanskassa sosiaalidemokraattinen hallitus on alentamassa yhteisöveroa, Saksa on suunnittelemassa sen alentamista, ja aika monissa muissakin maissa tämä tuntuu toimivan tai näyttävän hyvältä vaihtoehdolta. Väitteenne siitä, että yhteisövero on suuryrityksille tai jopa osingonsaajille, kuten täältä myös esitettiin, jonkinlainen kultainen kädenojennus, on kyllä erikoista politiikkaa tai väitettä, koska esimerkiksi Suomessa vähän vuodesta riippuen jopa 40 prosenttia yhteisöverosta kuitenkin maksetaan nimenomaan paljon pienemmistä yrityksistä. Sen lisäksi aika vasta tuli uusi eurooppalainen, muistaakseni saksalainen tutkimus, jossa kuvattiin sitä, miten yhteisöveron kevennyksen hyödyt valuvat työntekijätasolle, erityisesti naisvaltaisille aloille ja matalammin koulutetuille. En ymmärrä, mikä tässä on huonoa. Edustaja Tynkkynen, te luettelitte juuri niitä ongelmia Suomessa, joihin kasvutoimilla ja esimerkiksi veronkevennyksillä tämä hallitus haluaa kohdistaa toimia juuri siksi, että me emme olisi ankeudessa lopun aikaa vaan voisimme päästä jopa Tanskan ja Ruotsin tielle talouden kasvussa. Juuri siksi me näitä toimia teemme. Jos taas huolenne kohdistuu julkisen talouden tilaan, niin huomauttaisin, että teidän kannattaisi myös tarkastella omia, jatkuvia menolisäyksiänne ja näiden säästöjen vastustamista, mitä te myös teette. Arvoisa puhemies! Eteenpäin, sitten työn verotuksen kevennys: Täällä väitettiin jälleen, että teemme veronkevennyksiä rikkaille. Tämän hallituksen kaudella työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa. [Eduskunnasta: Kerro euroina!] Sen lisäksi kaikkein yleisimmät asiantuntijat, ekonomistit — kuunnelkaa, edustaja Kalmari — ovat sitä mieltä, että ylimpien marginaalien lasku on kaikista paras kasvutoimi. Te todennäköisesti ette löydä tai korkeintaan ihan äärivasemmalta löydätte sellaisia ekonomisteja, joiden mielestä se ei ole hyvä kasvutoimi. [Anne Kalmari: Kyllä rikkaat tarvitsee kahdeksantonnia, että pääsee etelään!] Ensi vuodelle suhteessa tähän vuoteen veroaste laskee kaikkein eniten pieni‑ ja keskituloisilla, kuten puheenvuorossani totesin. Edustaja Lindtman, myös polttoaineiden veroja me olemme todella keventäneet, ja te muuten vastustitte jokaista kevennystä ja esititte jopa kiristyksiä niiden sijaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, mitä ihmettä?] Yksikään luettelemanne toimi, jonka otitte esille polttoainepuheenvuorossanne, ei vaikuta polttoaineiden hintaan lanttiakaan. Mutta toki ymmärrän, että ette viitsinyt esittää sitä käytännössä ainoaa mahdollista lisätoimea eli jakeluvelvoitteen alentamista, koska maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka ei anna anteeksi, vaikka bensa maksaisi yli kolme euroa. [Antti Lindtmanin välihuuto — Anne Kalmari: Koska nostitte bensan veroja!] Arvoisa puhemies! Sitten julkisen talouden korjaamiseen. Kuten vasemmistosta me olemme tottuneet tätä kuulemaan liittyen siihen, että hallitus ei säästä tarpeeksi, niin nyt sitä kuultiin myös keskustasta, edustaja Tuppuraiselta ja jonkin verran vihreistäkin. Tähän täytyy sanoa, että ihan uskomatonta. Tämä olisi uskottavaa, jos oppositio ei olisi koko kauden vastustanut käytännössä jokaista tämän hallituksen tähän saliin tuomaa säästötoimenpidettä [Mikko Savolan välihuuto] — mikäli te ette koko kauden ajan olisi vastustaneet sopeuttamista, mikäli te ette koko kauden ajan olisi kertoneet, kuinka hallituksen massiiviset säästöt tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan, tuhoavat vaikka ja mitä tässä maassa. Suorat sopeutukset ensi vuoden budjetissa ovat 4,8 miljardia. [Joona Räsänen: Mikä on se netto?] Päätösperäiset menolisäykset ja veronkevennykset ovat 1,7 miljardia. Ensi vuoden sopeutukset plus veronkevennysten ja päätösperäisten menolisäysten jälkeen viivan alle julkisen talouden rahoitusasemaan jää yli kolme miljardia nettona positiivista. Mihin sitten on lisätty rahaa? Haluan tämänkin keskustelun teidän kanssanne käydä, mikäli saisin tänään näihin kysymyksiin vastauksen. Määräaikaisia menolisäyksiä — huom. säästöt ovat pysyviä — määräaikaisia menolisäyksiä tämä hallitus on tehnyt investointeihin eri puolille Suomea — muun muassa väyliin — Ukrainaan, puolustukseen, turvallisuuteen ja korkoihin. Olkaa hyvä, rakas oppositio, kertokaa näistä ensi vuoden budjetin menolisäyksistä ne, joita te vastustatte. [Arto Satonen: Aivan!] Ei, te ette koskaan vastaa tähän kysymykseen. Silti irvailette sille, että säästäminen ei olekaan niin helppoa. Ei se totta vie ole helppoa tällaisessa maailmassa varsinkaan, kun suhdanne on ollut hankala ja myös työttömyysmenot ja muut suhdanteeseen liittyvät menot ovat kasvaneet. [Joona Räsänen: Ei pidä kuitenkaan kiihtyä!] Te vastustatte samaan aikaan, kun te kehtaatte puhua julkisen talouden tilasta, kaikkia leikkauksia ja haluatte perua niitä. Tämä teidän veivinne on ehkä hullunkurisin talouspolitiikassa koskaan tässä salissa nähty, [Mika Lintilä: On kyllä nähty monenlaista!] ja sen uskottavuus on puhdas nolla.

Puhemies! Moni meistä varmasti luki Helsingin Sanomista Janne Saarikiven kriittisen puheenvuoron Suomen mittavista asehankinnoista, joita yksikään puolue ei rohkene täällä kyseenalaistaa. [Juho Eerolan välihuuto] Velkajarrun kanssa kipuilevat jo niin vihreät kuin demaritkin, mutta ennätysmäisiin asehankintoihin ei uskalleta kajota, vaikka ne ovat leikkausten ja velan keskeinen syy. Ensi vuonna puolustusministeriön budjetti on tarkoitus nostaa jo yli seitsemän miljardin, korotus yli 600 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä tylymmät, kun tarkastellaan, [Juho Eerola: Daavidin linko!] paljonko kenraaleille annetaan valtuuksia aseiden ostoihin. Tänä vuonna puolustusministeriölle on jo annettu yhteensä 7,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Ensi vuodelle esitetään yli 1,3 miljardin uusia valtuuksia. [Juho Eerola: Puolue, joka tilasi Daavidin lingon!] Kaiken kaikkiaan 2020-luvulla valtuudet on annettu jo lähes 27 miljardin euron tilauksiin. Pääministeri Orpo, tiedoksi sinne kypärän alle, että en hyväksy tällaisia miljardikorotuksia, ja toivon tietenkin, että suomalaisten hyvinvointi olisi muillekin edustajille tärkeämpi [Puhemies koputtaa] kuin Yhdysvaltojen ja Trumpin vaatimuksiin vastaaminen hinnalla millä hyvänsä.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat sitoutuneet puolueiden väliseen yhteistyöhön ja julkisen talouden vahvistamiseen, mutta kysymys kuuluu, onko hallitus siihen enää sitoutunut. Tämä hallituksen julkista taloutta heikentävä budjetti ja kokoomuksen hövelit verolupaukset kaivavat maata yhteisten sopimusten alta ja syövät viimeisetkin rippeet etenkin kokoomuksen talouspolitiikan uskottavuudelta. No, uskottavuuden kannalta vielä kohtalokkaampaa on silmien sulkeminen ympäristökriiseiltä ja niiltä riskeiltä, joita ne aiheuttavat niin turvallisuudelle kuin taloudellekin. Viime kesän helleaalto Euroopassa ja siitä koituneet massiiviset kustannukset tämän jo kouriintuntuvasti osoittivat, ja siksi vihreät ovat esittäneet, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja, myös järeitä taloudellisia ohjauskeinoja, ympäristöturvallisuuden vahvistamiseen Euroopassa. Kysyn, pääministeri Orpo: te olette tyrmännyt nämä puheet vetoamalla velkajarruun, mutta kuvitteletteko te, että ympäristöriskit voidaan siis jättää huomioimatta, ja kuvitteletteko te, [Puhemies koputtaa] että sillä ei olisi mitään vaikutusta meidän taloutemme kestävyyteen? Tämä on [Puhemies koputtaa] pään työntämistä pensaaseen, ja siitä on vastuullisuus kaukana.

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous on nyt toden totta kääntynyt, ja Tilastokeskus tänäänkin kertoi, että elokuussa työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Tämä ei ole sattumaa vaan hallituksen määrätietoisen työn tulos. Onkin aika nyt antaa siitä tunnustusta hallitukselle, joka teki vaikeat päätökset silloin, kun kukaan muu ei halunnut niitä tehdä, eikä varsinkaan oppositio niistä koskaan kiittänyt. Työn verotusta on kevennetty puolellatoista miljardilla, yhteisövero laskee 18 prosenttiin, yrittäjävähennys nousee, tappioiden vähennysoikeus pitenee 25 vuoteen, työsuhdeoptioiden verotus uudistuu, paikallista sopimista on laajennettu, pienyritysten riskiä palkata lisää ihmisiä on madallettu. Puolustukseen panostetaan ensi vuonna yli 600 miljoonaa euroa lisää. Kaiken tämän rinnalla kuitenkin sopeutetaan valtiontaloutta miljarditolkulla, [Joona Räsänen: Velkaa tulee!] ja tulokset näkyvät: tilauskirjat täyttyvät, investoinnit virtaavat, työllisyys kääntyy nousuun. Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä valtiovarainministeri Purralta: onko nyt aika lyödä Lindtmanin veromoukarilla Suomi takaisin ankeisiin aikoihin, [Puhemies koputtaa] vai pitäisikö tämän nousun antaa jatkua?

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin me voimme huolehtia kaikista heikoimmista, kuinka meidän ikäihmiset kokevat elämänsä ja olonsa turvalliseksi ja onko lastemme kasvuympäristö turvallinen ja kuinka ennen muuta pystymme suojelemaan lapsia väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Yksi asia, josta iloitsemme tässä budjetissa, on se, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Tähän liittyen on tietysti todettava, että on erittäin tärkeätä, että rikosepäilyt selvitetään nopeasti, ja erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla ajatellen, että heihin kohdistuvat rikokset ja epäilyt on selvitettävä nopeasti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Myös tähän toimintaan on osoitettu lisärahoitusta. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Mereltä, miltä tämä kokonaisuus näyttää tietysti epäilyjen selvittelyn suhteen ja sitten oikeusprosessin suhteen. — Anteeksi, kysyn ministeri Rantaselta. Ministeri Meri tuossa istui aikaisemmin, mutta ministeri Rantaselle osoitan nyt kysymykseni.

Kiitos, puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te puolustelitte yhteisöveron laskua viittaamalla siihen, että Tanskassa on samankaltaisia aikeita. Te varmasti valtiovarainministerinä hyvin tiedätte, missä suhteissa Tanskan ja Suomen talouden tilanteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Tanskassa viime vuonna talous kasvoi 2,9 prosenttia. Valtiontalouden tasapaino oli hieman toisella tolalla, niin ikään 2,9 prosenttia ylijäämää, ei alijäämää. Valtionvelka Tanskassa oli viime vuonna 27,9 prosenttia, ja sen ennakoidaan laskevan ensi vuonna 26,2 prosenttiin. Olisiko kuitenkin niin, että kun Suomen talouden tilanne on aivan todella paljon tukalampi ja kun me velkaannumme niin kovaa vauhtia, kun meidän alijäämämme on niin korkea, että meillä on täysi työ saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut tavoitteet, niin juuri tässä tilanteessa julkisen talouden heikentäminen tällä verolaskulla ei ole perusteltua?

Kiitos, arvoisa puhemies! Ärade talman! Kuten olemme nyt kuulleet, niin ongelmia meillä riittää. Siksi en enää toista niitä, vaan esitän ratkaisuja. Ja ratkaisu ei nyt ole se, että perustetaan parlamentaarinen ryhmä. Nyt kaikki energia menee liikaa siihen, että yritetään vain säästää ja leikata ja ajaa alas, kun kaikki energia pitäisi suunnata siihen, että tehdään rohkeita valintoja ja uudistuksia niin, että saadaan talous pysyvään kasvuun. Vain kuihduttamalla ja kuluja leikkaamalla ja veroja korottamalla emme tästä selviä — niitä pitää kuitenkin tehdä. Tarvitsemme myös elinvoimaa lisääviä toimia ja verokannustimia ja investointeja. Liike Nyt on ainoana puolueena tehnyt kattavan säästöohjelman ja selkeät suunnitelmat rakenneuudistuksista ja talouskasvusta. Suomi tarvitsee toimitusjohtajan. Mallia pitää ottaa liiketoiminnasta. Pitää olla selkeät tavoitteet, pitävät aikataulut, ja niitä pitää johtaa numerot edellä. Suomelta puuttuu strateginen ajattelu. Meidän on keskitettävä voimavaroja kaivos- ja puolustusteollisuuteen. Suomen on panostettava korkean katteen tuotteisiin ja palveluihin tietoliikenteessä, tekoälyssä, teollisuuden digitalisaatiossa sekä terveys- ja koulutusteknologiassa. Koko julkinen sektori on mahdollista rakentaa tekoälyn avulla sellaisille digitaalisille alustoille niin, että palvelusta syntyy varma vientituote. Osaamista meillä on. Onko meillä tahtoa? Arvoisa puhemies, ärade talman! Pienen Humppilan kunnan pystyvä kunnanjohtaja hoitaa tekoälyn avulla kolmen ihmisen työt. Meillä pitää olla tavoitteena sata kuntaa Tanskan mallin mukaan. Julkisella sektorilla työskentelee 700 000 ihmistä, ja heistä 100 000 jää eläkkeelle seuraavan neljän vuoden aikana. Jos meillä on kokonaissuunnitelma tekoälyn hyödyntämisestä, on meillä ilman irtisanomisia mahdollista samaan aikaan säästää kustannuksia merkittävästi ja parantaa palveluita. Nyt olemme amerikkalaisten digijättien monopolihinnoittelun armoilla ja julkiset palvelut, esimerkiksi sotessa, ovat hajallaan kuin varpusparvi. Tästä on mahdollista päästä irti tekoälyn ja uusien alustojen avulla. Arvoisa puhemies! Meidän pitää panostaa kotimaiseen kaivosteollisuuteen, sillä nyt ruotsalaiset ja kanadalaiset kaivavat arvokkaat mineraalit maaperästämme ja tekevät satojen miljoonien eurojen voitot ja maksavat minimaaliset verot Suomeen. Kanadalaiset ovat kaivaneet Kittilästä tuhansia ja tuhansia kiloa kultaa ja ostivat lisää esiintymiä 2,3 miljardilla eurolla toisilta kanadalaisilta. Kaivosteollisuus kertoo, että 110 miljoonan euron vuotuisella investoinnilla pystyisimme kattamaan kaivosteollisuuden tarpeet — ja tätä pidetään niin suurena, vaikka pelkästään kanadalaisten maksama 2,3 miljardia olisi 20 vuoden investoinnit. Nyt kannattaa herätä. Nyt voitot ja kalleudet menevät muihin maihin. Kun kanadalaisten maksamia summia katsoo, olisi kotimainen investointi kannattanut tehdä aikoja sitten. Länsimailla tulee olemaan vaikeata saada riittävästi raaka-aineita tuulivoimaloihin ja sähköautoihin. Suomi tuottaa ainoana maana EU:ssa kobolttia, nikkeliä, platinaa, palladiumia ja fosfaattikiveä. Lisäksi Suomi alkaa ainoana EU-maana tuottaa litiumia. Varsinkin koboltin ja litiumin kysyntä kasvaa moninkertaiseksi tulevina vuosina. Tähän kehitykseen Suomen pitää päästä kiinni ja hyötymään siitä kunnolla. Pitää panostaa myös siihen, että suomalaiset yritykset ovat mukana koko tuotantoketjussa ja saavat sen jalostusarvosta osansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen etu pitää ottaa aina huomioon luvituksessa, sääntelyssä, verotuksessa ja yritysten tukemisessa. Kaikessa pitää ottaa myös ympäristöasiat huomioon. Tarvitsemme useita uusia suomalaisia kaivosyhtiöitä. Arvoisa puhemies, ärade talman! Yhteisöveron alennuksesta sen verran, että miljardin euron panostus olisi pitänyt selkeämmin kohdistaa yritysten kasvuun ja alentaa yhteisöveroa enemmän silloin, kun yritys investoi. Vain yritysten kasvu ja investoinnit tuovat lisää työpaikkoja ja palkkoja, joilla ihmiset tulevat paremmin toimeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme vuoden 27 talousarviota tilanteessa, jossa Suomen taloudessa näkyy pitkän vaikean jakson jälkeen paljon rohkaisevia merkkejä. Talouskasvu on vihdoin alkamassa, investoinnit kasvussa ja työllisyyden näkymät vähitellen vahvistumassa. Tämä kehitys ei ole syntynyt itsestään. Hallitus on kuluneella vaalikaudella tehnyt määrätietoisesti työtä yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi, työllisyyden parantamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi ja velkaantumisen hillitsemiseksi. Työtä on tehty aikana, jolloin geopoliittiset jännitteet ja kansainvälisen talouden epävarmuus ovat haastaneet kasvua. Ratkaisut eivät aina ole olleet helppoja, mutta vastuullinen taloudenhoito on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Vahva talous on väline, jonka avulla voimme huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, lapsista, ikäihmisistä, perheistä ja turvallisuudesta. Talouspolitiikan tärkeimpiä mittareita on se, miten tavalliset suomalaiset pärjäävät arjessaan. Siksi pidämme tärkeänä, että tässä budjetissa tuetaan työn tekemistä ja kotimaista yrittämistä. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen jättää työntekijöille enemmän rahaa omaan käyttöön, vahvistaa ostovoimaa ja kannustaa työntekoon. Tänä vuonna takautuvasti voimaan tuleva kotitalousvähennyksen korotus jatkuu ensi vuonna. Kotitalousvähennys tukee kotimaista työtä, vahvistaa palveluyrittäjyyttä ja helpottaa arkea. Se kannustaa sekä remonttien toteuttamiseen että hoiva-, siivous- ja kotipalvelujen käyttöön. Tällä on erityisen suuri merkitys ikääntyneiden kannalta. Kun kotiin saatavia palveluita voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, voidaan tukea kotona asumista, vahvistaa turvallisuuden tunnetta sekä helpottaa omaisten ja omaishoitajien arkea. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö. Suomi tarvitsee enemmän lapsia ja enemmän uskoa tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain väestökehityksestä tai taloudesta vaan siitä, että ihmiset uskaltavat rakentaa tulevaisuutta ja toteuttaa perhehaaveensa. Kristillisdemokraateille on tärkeää, että budjetissa huomioidaan lapsi- ja opiskelijaperheet. Perheellisten opiskelijoiden asemaa parannetaan korottamalla opintotuen huoltajakorotusta toisesta lapsesta lähtien. Opiskelun ja vanhemmuuden tulee olla mahdollista myös samanaikaisesti. Myös nuorten hyvinvointi vaatii määrätietoisia toimia. Liian moni nuori kamppailee yksinäisyyden, mielenterveyden ongelmien tai liikkumattomuuden kanssa. Liikunta tukee fyysistä terveyttä mutta myös mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastaa, liikkua ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Siksi panostukset liikuntaan ja nyt lisäpanostukset liikuntapaikkarakentamiseen ovat tervetulleita. Mielenterveyspalvelujen saatavuutta vahvistetaan osoittamalla 10 miljoonaa euroa kaksiportaisen psykoterapiakoulutuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on parantaa hoitoon pääsyä ja vastata kasvavaan mielenterveyspalvelujen tarpeeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaisiin kehittämishankkeisiin esitetään 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille muun muassa omaishoidon, hoidon jatkuvuuden, omalääkärimallien sekä lasten, nuorten ja pitkäaikaisasunnottomien palvelujen kehittämiseen, myös keliakiakorvaus saadaan viimein palautettua. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Nopeasti muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että Suomen puolustuskyky, rajaturvallisuus ja viranomaisten toimintakyky ovat vahvoja. Vuoden 2027 budjetissa puolustukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia puolustusmäärärahoja ja puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuuksia kasvattamalla. Panostukset Rajavartiolaitoksen toimintaan vahvistavat rajaturvallisuutta ja parantavat tilannekuvaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Ukrainan tukemista jatketaan. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin yhteiskunta kykenee suojelemaan kaikkein heikoimpia. Siksi pidämme tärkeänä, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja siihen, että yhteiskunta suojelee häntä väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Myös lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämiseen osoitettu lisärahoitus on tärkeä panostus. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan on oltava nopeaa, laadukasta ja tehokasta. Turvallisuus rakentuu myös vahvoista yhteisöistä, toimivista palveluista ja hyvästä varautumisesta. Huoltovarmuuden ytimessä on oma ruuantuotanto. Tässäkään budjetissa ei leikata ruokaa tuottavasta maataloudesta. Myös paikallisten yhteisöjen varautumiseen eli kylävaraan, mikä vahvistaa kriisinkestävyyttä koko Suomessa, osoitetaan rahoitusta. Pidämme myös tärkeänä, että järjestöjen toimintaedellytyksiä helpotetaan. Lahjoitusvähennys kannustaa yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä tukemaan yleishyödyllistä toimintaa ja auttaa järjestöjä hankkimaan uusia rahoituslähteitä. Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on edelleen haastava. Työtä on edelleen paljon tehtävänä, mutta Suomen suunta on oikea. Suomen menestys rakentuu vastuullisesta taloudenpidosta, vahvoista perheistä ja ihmisestä välittämisestä jokaisessa elämäntilanteessa. Vahvistuva talous luo perustan yhteiskunnalle, jossa ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, perustaa perheen, tehdä työtä ja elää turvallista arkea myös ikääntyessä. Tällaisen Suomen rakentamisessa kristillisdemokraatit haluavat olla mukana.

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvaa viimein. Siitä voimme kaikki iloita. [Ben Zyskowicz: Tehän vaaditte suunnanmuutosta!] Nyt toivomme erityisesti, että kasvu on kestävää ja pitkäaikaista. Tavoitteenamme tulee olla vähintään kakkosella alkavat kasvuluvut. Vaikka talouskasvulla on myönteisiä seurauksia, läheskään kaikille suomalaisille talouskasvu ei ole tuonut vielä käännettä parempaan. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi suomalaisille satatuhatta uutta työllistä. Todellisuus on toinen. Työllisiä on nyt 51 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. Siksi talouskasvulla ei voi eikä kannata vielä rehvastella. Kasvun hedelmät jäävät vielä liian harvojen taskuihin. Työttömyys runtelee koko Suomea. Työttömiä on nyt noin 88 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työttömyydestä kärsii nuori, joka lähettää kymmeniä työhakemuksia eikä saa vastausta niihin; lapsiperhe, joka laskee kaupassa jokaisen euron; ihminen, joka miettii, miten selviää ensi kuun laskuista, ja pahimmillaan alkaa kysellä: onko minusta enää mihinkään? Sellaista Suomea me emme saa hyväksyä. Meillä ei ole varaa menettää suomalaisten uskoa tulevaisuuteen. Siksi ei riitä, että talouskasvun käyrä kääntyy. Kasvun pitää näkyä ihmisten arjessa, siinä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, siinä, että työttömäksi jääneelle isälle tai äidille koittaa jälleen tilipäivä, siinä, että yrittäjä rohkenee palkata ensimmäisen työntekijän ja että perheen haaveet omasta kodista voisivat toteutua. Arvoisa puhemies! Keskustalla on ratkaisuja, joilla kasvu muutetaan työpaikoiksi: puolitetaan yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän sivukulut vuodeksi, palautetaan työttömyysturvan suojaosa, jotta osa-aikainen työ tai lyhyenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa, ja annetaan kunnille mahdollisuus käyttää työttömyyden sakkomaksuihin meneviä rahoja ihmisten työllistämiseen ja kouluttamiseen. [Arto Satonen: Niin ne tekee sen nyt jo!] Rahat pitää käyttää ihmisiin, ei sakkoihin. Arvoisa puhemies! Sitten on ihminen, joka on tehnyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta töitä. Ammatti on muuttunut. Työ on muuttunut. Ehkä koko ala on muuttunut, ja samalla tekoäly on tullut mukaan osaksi työelämää. Hän haluaisi päivittää osaamistaan tai oppia uuden ammatin. Mutta miten se tehdään, kun on asuntolaina, lapset ja ruokakaupassa pitää miettiä jokaista euroa? Siksi aikuiskoulutustuen lopettaminen kokonaan oli paha virhe. Me emme voi sanoa ihmiselle, että opettele uusi ammatti, ja jättää häntä sitten yksin. Jos haluamme pitää ihmiset työelämässä ja pidentää työuria, meidän pitää antaa heille mahdollisuus muuttua työelämän mukana. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei riitä kääntämään julkista taloutta kestävälle uralle. Työttömyyden ohella hallituksen perinnöksi on jäämässä valtava ja kasvava velka. Budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämää vaalikaudella tulee kaikkiaan noin 50 miljardia euroa. Se on valitettava suomenennätys. Turvallisuudesta pitää tietenkin huolehtia, ja korkojen nousukin rasittaa taloutta. Senhän me tiedämme. Silti hallitus vastaa omista päätöksistään. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta hallitus tekee uusia reikiä julkiseen talouteen. Yhteisöveron kaavamainen alentaminen 18 prosenttiin on tästä räikeä esimerkki. Se vähentää verotuloja noin 840 miljoonaa euroa. Menetämme veroeuroja jokainen vuosi tästä eteenpäin. Yritysten kasvua kyllä pitää tukea. Keskusta uudistaisi yritysverotusta niin, että yritykseen jätettävää voittoa verotetaan kevyemmin kuin ulos jaettavaa voittoa. Kannustaisimme investoimaan ja työllistämään Suomessa. Toteuttaisimme uudistuksen niin, etteivät verotulot kokonaisuutena vähene. Arvoisa puhemies! Kenen tehtävä on laittaa julkinen talous kuntoon? Onko se suomalaisten ihmisten? Ei ole. Heidän tehtävänsä on rakentaa onnellista elämää Suomessa, ja meidän poliitikkojen tehtävä on omalta osaltamme luoda sille edellytyksiä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki pidetään mukana, Suomea ei jaeta voittajiin ja häviäjiin ja työllisyyttä myös hoidetaan aktiivisesti. Onko julkisen talouden kuntoon laittaminen sitten suomalaisten yritysten ja yrittäjien tehtävä? Ei tietenkään ole. Yritysten tehtävä on kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen. Kun yritykset menestyvät, ne investoivat, kasvavat ja työllistävät. Kenen tehtävä on sitten huolehtia julkisen talouden kunnosta? Se on kulloisenkin hallituksen tehtävä. Jos maan hallitus ei tästä huolehdi, ei sitä tee kukaan. Tätä vastuuta ei voi muuten siirtää edelliselle hallitukselle tai seuraavalle hallitukselle tai edes oppositiolle. [Vasemmalta: Mutta näin tehdään!] Vastuu siitä, että julkinen talous on kestävällä pohjalla ja suunta oikea, on kulloinkin istuvalla hallituksella ja tällä hetkellä Orpon hallituksella. Tätä tosiasiaa vasten joutuu kysymään, onko vastuun kantamista tuoda viimeisenä vuonna talousarvioesitys, joka johtaa julkisen talouden heikkenemiseen 350 miljoonalla eurolla. Siis julkinen talous heikkenee, ei vahvistu. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri ja arvoisa valtiovarainministeri: oliko tämä vahinko, vai teittekö te tarkoituksella tällaisen budjettiesityksen juuri silloin, kun puolueet yhdessä sopivat velkajarrusta? Valtiovarainministeriö nimittäin kertoo, että uhkana on, että Suomi ei noudata EU:sta tullutta nettomenopolkua. Olemme joutuneet siis jo tarkkailuluokalle, ja jos sääntöjä ei noudateta, vaarana on, että meidät otetaan huostaan. Mihin katosi se vaalilupaus, joka kuului: ”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen.”? Arvoisa puhemies! Keskusta on sitoutunut velkajarruun ja julkisen talouden tervehdyttämiseen. Keskusta on sitoutunut siihen, että työnteko ja yrittäminen kannattavat. Keskusta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että työttömiä ei jätetä yksin. Ja keskusta rakentaa Suomea, jossa kaikki pidetään mukana ja kaikista suomalaisista [Puhemies koputtaa] pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] ”Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.” Kansalliskirjailija Aleksis Kiven aatos sopisi myös tämän eduskunnan eetokseksi, kunhan tämä ankeuden teatteri muuttuisi puoluekentän läpi teoiksi Suomen talouden eteen. [Välihuutoja] — Ei siitä helppoa tule. Se tiedettiin, edustaja Lohi, jo vaalikauden alussa niin ”laitaoikealla”, äärivasemmalla kuin ääripäättömästi siellä keskelläkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Nykyhallitus peri edeltävältä ennätysvelan ja tekemättömyyden. Jo ennen koronaa, sotaa ja soteuudistusta, punavihreä hallitus päätti miljardien lisämenoista. Valtiontalouden vyö löysättiin jo ennen kriisejä. Myöhemmin kriiseillä oikeutettiin, että vyöstä kokonaan luovuttiin. Ei remmiä, ei raameja, ei rajoja. Rahaa on, velaksi, koroitta. ”Tämän hallituksen aikana otettu velka on jatkossakin nolla- tai jopa miinuskorkoista”, kertoi aikanaan vasemmistoliiton Jussi Saramo tässä salissa. Vaan eipä ollut: pari vuotta velkarallia sysäsi tasapainoisen valtiontalouden pysyvästi kymmenen miljardia pakkaselle. Kriisit lopettivat nollakorkohuuman. Nyt tarvittiin taas vyötä ja sen kiristystä. Mutta: ”Julkinen paine sai Marinin hallituksen perumaan jokaisen leikkausta etäisestikin muistuttavan päätöksensä”, summasi Hesari sen hallituksen toimettomuutta. Lehti jatkoi: ”Jos joku tuleva hallitus haluaa lähteä sopeuttamaan taloutta menoleikkauksilla, sen on kestettävä kovaa julkista painetta.” [Aki Lindénin välihuuto] Kova julkinen paine, Aleksis Kiven ”valitus ja murhe” — niitä on riittänyt, kun nykyinen hallitus on lähtenyt toimimaan Suomen talouden eteen haasteinaan karmea soteuudistus ja sen paisuvat kulut, sodan tuomat puolustuksen lisätarpeet ja alle miljardista jo useampiin kivunneet valtionvelan korot. Nämä kolme selittävät suurimman osan velan kasvusta. Koska näiden kasvu on suurilta osin vain siedettävä, on säästöjä ollut pakko tehdä myös toisaalla. Me perussuomalaiset ajamme säästöjä, koska ymmärrämme, mihin yli varojen eläminen uhkaa Suomen ajaa. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kertynyt syömävelka paisuttaa valtion korkomenot ensi kaudella jo yli kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Kokoluokkaa auttavat hahmottamaan esimerkiksi STEA-järjestöavustukset. [Aki Lindénin välihuuto] — Ne ovat ensi vuodelle 0,2 miljardia euroa, edustaja Lindén, vammaisetuudet 0,7 miljardia euroa, poliisin rahoitus miljardin, korkeakoulut ja tutkimus neljä miljardia ja peruskoulumme kuusi ja puoli miljardia. — Velan korkomenot kasvavat lähivuosina siis peruskoulun rahoitusta suuremmiksi. Sen luulisi herättelevän myös velkajarrun jarruttelijoita, korkomenoihin käytetyillä euroilla kun ei rakenneta yhtään uutta koulua, ei korjata yhtään tienpätkää eikä turvata huolenpitoa sitä tarvitseville. Nuo eurot ovat pois suomalaisten taskuista ja suomalaisten palveluista. Arvoisa puhemies! Kasvun luomiseksi perussuomalaiset on hallituksessa ajanut sitä, että työ ja toimi palkitsisivat tekijänsä, että työssäkäynti kannattaisi, että veronmaksajalle jäisi enemmän käteen ja että hän myös itse päättäisi rahoistaan tämän salin päättäjien sijaan. Olemme alentaneet historiallisen paljon työn ja yrittämisen verotusta niihin kannustamiseksi, keventäneet työssäkäyvien lapsiperheiden verotaakkaa perheellistymisen tukemiseksi ja alentaneet jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa työnteon ja arjen helpottamiseksi. Huolimatta talouden kurimuksesta ja epävakaudesta maailmalla Suomen talous kasvaa, [Anne Kalmarin välihuuto] suomalaisten ostovoima kasvaa ja kokonaisveroaste laskee. Se on kaasua kasvulle. Kasvun luomisen ohella painamme jarrua julkisille menoille. Välttämättömiä säästöjä tehtäessä valitusta ja murhetta on kuultu silti oppositiolta liki kaikesta, kun olemme säästäneet julkisesta hallinnosta, leikanneet ulkomaiden kehitysavusta ja tinkineet lobbarijärjestöiltä, kun olemme säästäneet hyvinvointialueiden hillotolpista, vähentäneet Ylen rahoitusta ja kun olemme leikanneet kotouttamisesta, pakolaiskiintiöistä, tulijoiden etuuksista sekä monista haittamaahanmuuton menoista. Läpi vaalikauden oppositiota onkin yhdistänyt kaksi piirrettä. Vaihtoehdoksi hallituksen kasvupolitiikalle oppositio on esittänyt joka vuosi hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän veroja. Hyvä vasen laita — edustaja Lindtman, Sofia Virta, Minja Koskela, koko konkkaronkka — missä ja milloin korkeammilla menoilla, missä ja milloin korkeammilla veroilla on luotu talouskasvua? Ja uskotteko te sen reseptin toimivan Suomessa, [Vasemmalta: Pohjoismaissa!] joka on jo maailman kärjessä sekä julkisissa menoissa että kansalaistensa verorasituksessa? [Pia Lohikoski: Kannattaako tutustua Suomen taloushistoriaan?] On turha hokea keskustalaisittain kasvun tuplaamista, jos ei ole uskallusta lähteä hallitukseen sitä tekemään. On sumutusta luvata demarien tapaan kaiken tekemistä reilummin, jos on tarjota kakunteon sijaan vain saman kapenevan kakunsiivun jakamista uudelleen ja uudelleen. [Mika Lintilän välihuuto] Ja on sulaa hulluutta sinisilmäisesti toivottaa maailma kylään vierailta työtä ja toimeentuloa vaatimatta. Tähän jakopolitiikan malliin ja ralliin Suomella ei ole varaa. Kaasua kasvulle, jarrua menoille — se on ainoa kestävä tie Suomen taloudelle. Arvoisa puhemies! Valituksen, murheen ja yli 15 vuoden nollakasvun jälkeen Suomen talous vihdoin kasvaa. Talouskasvu voimistuu ja jatkuu selvästi aiempia vuosia ripeämpänä, ennustaa Suomen Pankki. Kotitalouksien kulutus kasvaa reaalitulojen jatkaessa nousuaan, ennakoi Danske Bank. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosentilla vuodentakaisesta, arvioi Tilastokeskus. Vienti vetää. Ulkomaiset investointiprojektit ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Jäänmurtajia, metalli- ja puolustusteollisuutta, risteilyaluksia, historiallisen suuria investointeja ja uutta energiantuotantoa — nämä ovat iloisia asioita, hyvä oppositio. Kun pitkään sytytelty talouskasvu on vihdoin roihahtanut eloon, sitä ei ole varaa nyt tukahduttaa, [Arto Satonen: Näin on!] ei kasvutoimia vesittämällä, ei miljardien veronkorotuksilla, ei työttömyyttä maahanmuutolla pahentamalla eikä päättäjien yleisellä toimettomuudella. Suomi ei nouse valituksella. Talouden alakuloa ja velan korkoja ei kuitata murehtimalla. Suomi kasvaa vain työllä ja toimella, ja niitä on suomalaisten lupa odottaa myös tämän salin päättäjiltä, nyt ja tulevaisuudessa. [Timo Heinonen: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! ”Teot ovat kauneinta puhetta”, totesi aikanaan yksi päättäjämme — samanlaista viisautta kuin Paasikiven tosiasiain tunnustamisessa. Pääministeri Orpon hallitus päättikin keväällä 2023 toimia näin: tunnustaa vaikean taloustilanteen ja puheiden sijaan ryhtyä toimeen. Kolmen ja puolen vuoden aikana hallitus on uudistanut Suomea vahvemmaksi. Teot ovat sellaisia, mitä Ruotsi teki jo parikymmentä vuotta sitten. Meillä ei tehty, ja nyt näemme, että vaikeina aikoina Ruotsi pärjää meitä paremmin. Päätimme uudistaa työmarkkinoita joustavammiksi. Tavoitteenamme on tukea työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä. Teimme mittavan määrän uudistuksia. Jos ensi vaalikaudella ei päätöksistä lähdetä pakittelemaan, niin meillä on hyvät mahdollisuudet, että entistä useampi hankkii toimeentulonsa työnteolla. Hyvinvointiyhteiskunnan yhtälö toimii nimittäin vain, kun riittävän moni työikäinen ja työkykyinen on töissä. Olemme myös määrätietoisesti halunneet keventää työn verotusta, ja kyllä, pääpaino on ollut pieni‑ ja keskituloisten verotuksen keventämisessä: se kevenee yli miljardilla tällä kaudella. Meidän mielestämme ei myöskään ole väärin, että paljon vastuuta kantavat ja hieman enemmän ansaitsevat saavat myös pitää lisätulostaan edes hieman isomman siivun. Me emme usko, että kireä verotus olisi ratkaisu maamme ongelmiin, ja jos näin olisi, niin ei tähän maahan koskaan olisi ongelmia syntynytkään. Hyvä on muistaa sekin, että edelleen reilut 5 000 euroa ja sitä enemmän tienaavat eli noin kymmenesosa kaikista palkansaajista maksaa lähes puolet maamme ansiotuloveroista. Kysynkin teiltä, edustaja Lindtman: eikö tämä teille riitä? Olette kertoneet, että ensi vaalikaudella työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta aiotte kiristää viidellä miljardilla eurolla. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Aikamoinen veromoukari. Tämän jälkeen kaikki demarien kasvupuheet voi kuitata pelkkinä puheina. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kriisikokous!] Sanon suoraan: kokoomukselle ei käy suomalaisten työntekijöiden verotuksen kiristäminen. [Arto Satonen: Oikein!] Kun työpaikat syntyvät yrityksiin, niin yritysten toimintaedellytyksiä tulee parantaa eikä demareiden esityksin kurjistaa. Näyttää siltä, että eduskuntaan pian palaava Antti Rinne ja hänen aikanaan yrittäjille jakamansa suklaalevyt ovatkin parasta, mitä SDP on yrittäjille koskaan tarjonnut. Me päätimme keventää yhteisöveroa. Kerroimme sen ajoissa, ja nyt jo näemme, miten se vaikuttaa tähän maahan: maahamme on tulossa historiallisen suuria investointeja. Tehty työ tuottaa siis tulosta. Taloudessamme on tapahtunut kauan odotettu käänne. Vienti ja yksityiset investoinnit toimivat nyt vetureina. Pitkään jatkunut varovaisuus on väistymässä. Kuluttajien luottamus on palaamassa. Kasvuennusteita on nostettu kilpaa, ja taloutemme taitaa kasvaa jo noin kaksi prosenttiyksikköä. Edustaja Lindtman, edelleenkö te vaaditte suunnanmuutosta? Talous kasvaa nyt kovinta vauhtia lähes kymmeneen vuoteen. Se on kova juttu. Ja toivottavasti myös yhteinen ilon aihe. Eikö näin, puheenjohtaja Lindtman? Vähän hymyä nyt. [Naurua] Nimittäin voimistunut talouskasvu tuo myös helpotusta työmarkkinoille. Työllisten määrä on nyt tuoreen tiedon mukaan kasvanut 34 000 hengellä, työttömyys on kääntymässä laskuun, ja hyvä kehitys jatkuu ensi ja seuraavana vuonna. Nämä ovat niitä hyviä uutisia, joita suomalaiset ovat kaivanneet. Ja kokoomus edellyttää, että tätä kasvua ei nyt tukahduteta omin toimin. Tehdään kaikki, jotta nuoremme ja myös pitkään työttöminä olleet esimerkiksi pääsevät töihin. Me voimme vaikuttaa moneen mutta emme kaikkeen. Nyt tarvitaankin, hyvät kollegat, malttia hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voimme, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa tulevaisuus, sillä aion elää silloin. Menoista säästäminen ei ole helppoa, mutta meidän on väistämättä näin tehtävä. Aiemmat vaalikaudet ovat osoittaneet, miten helppo rahaa on jakaa, ja nyt sitten valtion budjetissa joka kahdeksas euro on velkarahaa. Se ei ole reilua eikä kestävääkään, ja siksi tällä vaalikaudella olemme tehneet noin kymmenen miljardin sopeutustoimet, ja hyvästä kasvusta huolimatta ensi vaalikaudella tarvitaan toinen mokoma. Kokoomus pitää tärkeänä yhteisesti sovittua velkajarrua, mutta painamme samaan aikaan myös kasvun kaasua. Meidän pitää laittaa taloutemme kuntoon ja jatkaa työtä määrätietoisesti. Se on reilua, että me maksamme itse oman aikamme kulut emmekä elä velaksi lapsenlapsiemme piikkiin. Ilmaista velkarahaa ei, arvon vasemmisto, ole. Uskokaa se nyt viimein. [Mika Lintilä: Näin sanoitte ennen viime vaalejakin!] — Arvoisa puhemies, täällä on niin kova mekkala, että täällä on vaikea edes puhua. [Mika Lintilä: Kenen syy? — Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on tehtävä. Orpon hallitus on vaikeinakin aikoina lisännyt rahoitusta kahteen tärkeään paikkaan: Käytämme neljä miljardia Marinin hallitusta enempi ensi vuonna soteen. Jokaisen on päästävä lääkäriin ja saatava tarvitsemansa hoiva, ja omalääkärimalli on meidän reseptimme tässä. Varmistetaan yhdessä, ettei kukaan joudu pelkäämään vanhenemista — annetaan siitä yhteinen lupaus. Myös peruskouluun on viimeinen panostettu: 200 miljoonaa euroa lisää lukemiseen ja laskemiseen. Kiitosta tulee myös kännykkäkiellosta ja erilaisten oppijoiden tuen uudistamisesta. Kun itse toimin aikanaan opettajana, periaatteeni oli, että jokainen lapsi saisi oppia joka päivä jotain uutta, ja se on hyvä tavoite jatkossakin. Kiitosta myös tulevaisuutemme ja turvallisuutemme eteen tehdystä työstä. Itärajan turvallisuus on varmistettu. Rajaturvallisuuslaki saa jatkoa. Panostukset maanpuolustukseen ovat mittavia, ja myös vapaudestaan taistelevan Ukrainan tukemiseen. Kotimainen puolustusteollisuus tuo maahamme työtä ja vahvistaa huoltovarmuutta. Meidän pitää olla maa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä, ei arjessa, ei kodissa, ei kaduilla. Olen iloinen siitä, että tämä hallitus panostaa turvakoteihin ja tämän vaalikauden jälkeen jokaisella hyvinvointialueella on vähintään yksi turvakoti. Poliiseja on pian luvatusti 8 000. Olemme kiristäneet rangaistuksia, ja ulkomaalaisia vakaviin, toistuviin rikoksiin syyllistyneitä karkotetaan. Arvoisa puhemies! Talous kasvaa, investointeja virtaa, yritysten tilauskirjat täyttyvät, ja työllisyyden elpyminen antaa merkkejä. Suomi tarvitsee nyt kasvua, toivoa ja luottamusta. Olemme kansakuntana selvinneet vaikeammastakin. Selviämme tästäkin, kunhan nyt emme käännä tätä suuntaa ja paina jarrua. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Luotetaan suomalaisiin, luotetaan kotimaisiin yrityksiin ja annetaan lupa tehdä. Me pyydämme tulevissa vaaleissa luottamusta jatkaa työtä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä hallitus aloitti, olimme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Edelliseltä hallitukselta saimme valtavat menolisäykset ja kasan syömävelkaa, ympäröivä maailma jatkui myrskyisenä ja yhä heikkenevänä, maan rakenteet olivat rempallaan, työmarkkinat jäykät, holtiton maahanmuutto valloillaan ja hyvinvointialuehimmeli kokoon kasattuna. Olemme nyt tehneet yli kolme vuotta hartiavoimin töitä, ja tulokset kaikkialla näyttävät paljon valoisammilta. Talous kasvaa ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. Ostovoima paranee nopeasti. Tilastokeskuksen päivän uutiset ovat myös rohkaisevia. Työllisten määrä on merkittävässä nousussa, ja työttömyyskin on nyt alkanut laskea. Maahan virtaa investointeja. Kotitalouksien ja yritysten luottamus on kohenemassa, vahvistunut merkittävästi. Kaiken kaikkiaan taloudessamme on hyvä pohjavire. Olemme siis tehneet aivan oikeita asioita. Me olemme sopeuttaneet suorin sopeutustoimin ensin hallitusohjelmassa ja tehneet lisäsäästöjä kolme kertaa uudelleen. Vuoden 2027 talousarviossa suorat menoleikkaukset nousevat 4,8 miljardiin euroon. Velkaantumista taittavia uusia päätöksiä pannaan ensi vuonna toimeen lähes miljardin euron edestä. Säästöjä kohdistetaan muun muassa valtionhallintoon, kehitysyhteistyöhön ja STEA-avustuksiin. Pakollisesta säästämisestä huolimatta taloutemme kasvaa tänä vuonna ja ensi vuonna arvioiden mukaan pitkälti toista prosenttia. Siitä kiitos hallituksen erittäin investointi-, yrittäjä- ja työntekijämyönteiselle talouspolitiikalle. Jos meillä ei olisi sotaa Ukrainassa ja Iranissa, talous kasvaisi vielä paljon nopeammin — tämäkin on hyvä pitää mielessä. Etenkin Hormuzin tilanne väistämättä nostaa energian hintoja, mikä taas nostaa inflaatio-odotuksia ja korkotasoa. Suomen oloissa korkeammat korot vaikuttavat monella tapaa negatiivisesti kautta linjan. Arvoisa puhemies! Hallituskautta on leimannut etenkin geopoliittisen tilanteen jännittyneisyys, turvallisuustilanteemme murros sekä korkoympäristön perinpohjainen muutos. Korkomenot ensi vuonna ovat jo yli 4,4 miljardia euroa. Yleinen korkotaso on edelleen nousussa, samalla kun valtiot läntisessä maailmassa ovat kaikkialla syvästi velkaantuneita ja alijäämäisiä. Myös sotemenojen automaattinen kasvu miljardiluokassa rasittaa valtiontaloutta ankarasti. Olemme joutuneet tekemään lisäksi valtavat satsaukset puolustus- ja turvallisuusliitännäisiin määrärahoihin. Puolustukseen tulee menemään ainakin viisi miljardia euroa joka vuosi enemmän vuosikymmenen lopulta alkaen. Nämä panostukset ovat välttämättömiä, vaikkakin ne joudutaan rahoittamaan käytännössä lainaamalla ulkomailta rahaa. Maavoimien kipeästi kaipaama uudistus ja varustaminen on pakko käynnistää. Täytämme yhdessä sovitut Nato-tavoitteet viimeistä piirua myöten. Puolustusministeriön määrärahoihin ehdotetaan 618 miljoonaa euroa lisää ja lisäksi 1,3 miljardin tilausvaltuudet materiaalihankintoihin. Puolustusvoimien toimintamenoihin ehdotetaan 186 miljoonaa tilausvaltuutta. Kiitän eduskuntaa ja kaikkia sen ryhmiä siitä, että puolustuksen, turvallisuuden ja Ukrainan tukemisen tarvetta ei missään tässä salissa kyseenalaisteta. Arvoisa puhemies! Viisas talouspolitiikka lähtee siitä, että on oikea tilannekuva ja ymmärrys. Kymmenien vuosien ummehtunut YYA-talouspolitiikka henki konsensusta, tulonsiirtoja, veromoukaria ja sosiaalivaltion kasvavaa holhoamista. Tämä hallitus taas on perustanut talouspolitiikkansa tosiasioihin, tieteeseen ja uudistamiseen. Veropolitiikkamme on historiallisen yrittäjämyönteistä, mikä on välttämätöntä, jotta kasvu vahvistuu ja tulevaisuutemme on jotain muuta kuin ankeaa kitkuttamista. Kevennämme ensi vuonna yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä. Moni Euroopan maa, mukaan lukien Tanska ja Saksa, on tekemässä vastaavia päätöksiä. Korjasimme yrittäjien eläkelain, ja nostamme yrittäjävähennystä. Hallitus antaa eduskunnalle kiireellisenä esityksen yrittäjien eläkelain uudistamisesta valinnanvapausmallin mukaisesti. Uudistus parantaa yrittämisen edellytyksiä ja helpottaa erityisesti pk- ja yksinyrittäjien asemaa. Käynnistämme myös valmistelun, jonka tavoitteena on tuoda kaikki yrittäjät tulorekisterin ja positiivisen luottorekisterin piiriin. Tällä vahvistetaan yrittäjien yhdenvertaisuutta ja mahdollistetaan reaaliaikainen ansiotulojen seuranta myös yrittäjien eläkejärjestelmässä. Työsuhdeoptioiden verotus järkevöityy ja kannustaa Suomeen uutta startup-yrittäjyyttä. Samoin tappioiden vähentämisoikeus pitenee 25 vuoteen. Perinteisempien sektorien rinnalla startupit ovat yksi Suomen vahvimmista kasvumoottoreista. Ekosysteemi kasvaa, rahoitusta tulee, ja osaaminen on aivan maailmanluokkaa. Avaruusteknologia, kvantti, tekoälyn infra ja energia eivät ole enää mitään kokeiluja. Ne ovat aloja, joille virtaa pääomaa ja joilta syntyy vientiä. Tämä hallitus on tukenut työnteon ja tuottavuuden kannustimia keventämällä työn verotusta ja alentamalla ylimpiä marginaaliveroasteita. Olemme vahvistaneet julkista taloutta kiristämällä erityisesti kulutusverotusta, siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tämä on juuri sellaista veropolitiikkaa, mitä verotuksen ja kansantalouden asiantuntijat ovat vuosikymmeniä suositelleet. Työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa, ensi vuonna melkein puolella miljardilla. Eniten ensi vuonna veroaste suhteessa tähän vuoteen alenee vuodessa noin 20 000—55 000 euroa tienaavilla pieni- ja keskituloisilla. Työtulovähennyksen lapsikorotus tarkoittaa lisähelpotuksia lapsiperheiden arkeen. Enemmän rahaa duunarin käteen auttaa myös Hormuzin tilanteen vuoksi kallistuneiden polttoaineiden kanssa. Liikenteen kasvaviin kustannuksiin vastaamme myös edelleen alentamalla sekä liikennepolttoaineiden veroa että ajoneuvoveron perusveroa. Arvoisa puhemies! Kansantaloutemme suhteellisen hyvästä tilanteesta huolimatta julkisen talouden ja etenkin valtiontalouden tila on edelleen hyvin vaikea. Talousarvion alijäämä osoittaa 12,4 miljardia euroa. Se on kuitenkin noin miljardin vähemmän verrattuna kuluvaan vuoteen. Tulevana keväänä pidetään eduskuntavaalit, ja jo nyt näkyy, että velkajarrupokka on pettämässä. Vihreiden, vasemmiston ja Liike Nytin osalta lipeäminen on selvää. Sosiaalidemokraattien vastaus velkajarruun on mittava veromoukari, joka lyö tainnoksiin suomalaisen työntekijän ja yrittäjän. SDP:n kärkiehdotus on korottaa arvonlisäveroa vielä entisestään sekä kiristää työn progressiota vastoin kaikkien asiantuntijoiden suositusta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] SDP myös peruisi yhteisöveron kevennyksen, mikä olisi täyttä myrkkyä vakaan ja ennustettavan investointiympäristön kannalta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sekin vielä!] Ensi vuoden säästötkin SDP totta kai tietenkin peruisi, kunnes sitten marraskuussa kuittaa ne jälleen vähin äänin omassa vaihtoehtobudjetissaan. Hieman epäjohdonmukaisia ovat myös SDP:n ehdottamat miljardileikkaukset soteen, samalla kun puolueen toinen puoli talousosaajista käytännössä irtisanoutuu velkajarrusta. [Välihuutoja] Kaiken kaikkiaan opposition linjasta on hyvin vaikeaa saada selvää. Onneksi valtiovarainministeriön säästölistat julkaistaan pian, ja niiden kohdalla jokaisen puolueen on hyvin helppo sanoa jokaisen ehdotuksen kohdalla kyllä vai ei. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on mukana mittava joukko kasvua tukevia investointihankkeita. Itäinen Suomi korostuu tässä budjetissa: muun muassa Ylämyllyn liittymä, Karjalan rata, lisärahoitusta, valtuutta. Väyläpuolella sotilaallinen liikkuvuus on vahvasti painotettuna. Tuemme voimistuvaa talouskasvua uudella korjausrakentamisen paketilla. Kyseessä on mittava panostus kotimaiseen työhön ja yrittämiseen. Yhdessä kotitalousvähennyksen korotuksen sekä näiden veronkevennysten kanssa uskon, että suhdannepolitiikkamme osuu erittäin hyvin lankulle. Arvoisa puhemies! Seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan noin kymmenen miljardia. Alijäämä on saatava kohti tasapainoa. Muuten Suomen käy huonosti. Ei tarvitse kuin katsoa, mitä kansainvälisillä joukkovelkakirjamarkkinoilla tapahtuu jo nyt joidenkin maiden kohdalla. Emme voi tehdä myöskään sellaista vastuutonta talouspolitiikkaa, jossa ensin aluepoliittisista syistä perustetaan 21 hyvinvointialuetta hallintohimmeleineen ja sitten poistetaan ne neljän vuoden päästä, kuten keskusta on hiljan esittänyt. Tarvitsemme vastuullista ja linjakasta sopeutusta ja uudistuksia, leikkausten rinnalle kasvumyönteistä veropolitiikkaa. Maamme kokonaisveroaste laskee tällä kaudella noin prosenttiyksikön. Se on merkittävä saavutus näissä vaativissa oloissa. Jos tuleva hallitus rakentuisi oppositiopuolueiden varaan, tämä hyvä talouspolitiikka ottaisi punaista takapakkia ja palaisi synkeisiin himoverotuksen vuosiin. Me tarvitsemme toimivia uudistuksia rakenteisiin. Me tarvitsemme hallinnon karsimista ja tuottavuuden nostoa kaikilla toimialoilla, emme vanhan maailman veromoukaria emmekä hallintohimmelipalapelejä. Ketterä Suomi perustuu korkeaan osaamiseen, korkeaan teknologiaan, vahvaan ja ennakoitavaan yrittäjämyönteiseen lainsäädäntöympäristöön sekä kevenevään valtioon. Tässä hallituskauden optimistisimmassa talousympäristössä hallitus antaa eduskunnalle ehdotuksen vuoden 2027 talousarvioksi. [Vasemmalta: Joka pahentaa alijäämää!]

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos edustaja Auttolle ystävällisistä ja suorastaan tsemppaavista sanoista. Kun me puhumme turvallisuudesta, niin useimmille tulee mieleen, että puhutaan sisäisestä turvallisuudesta, vain poliisista, mutta pitää muistaa, että meillä ei ole turvallista, vapaata oikeusvaltiota, jos se koko ketju siitä rikoksen tutkinnasta aina lainvoimaiseen tuomioon ei toimi, ja siinä syyttäjät ovat aivan keskeisimmässä roolissa. Itse asiassa tästä on tehty jopa yliopistollisia väitöskirjojakin, että syyttäjä on oikeastaan se henkilö, joka kuljettaa sen rikosasian ja huolehtii siitä mahdollisimman oikeasta ratkaisusta alusta loppuun. Syyttäjä on mukana yhteistyössä poliisin kanssa esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja sitten syyttää juttua alioikeudessa käräjillä ja tarvittaessa ylemmissäkin oikeusasteissa. Syyttäjän roolia ei mielestäni voi ylikorostaa siinä, kun puhutaan turvallisesta oikeusvaltiosta ja rikosvastuun toteutumisesta ja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Puhemies! On hyviä ratkaisuja tehty. Voin itse oppositiostakin kiittää. Hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja liittyen sisäiseen turvallisuuteen, ja on priorisoitu oikeuslaitosta, ja siitä kiitokset. Nyt on kuitenkin tullut liittyen vuoden 2027 talousarvioon aika huolestuttavia tietoja itselleni tuolta kentältä. Näyttää siltä, että kaikilta osin Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä, ja meillä on riskinä jopa, että joudutaan määräaikaisia syyttäjiä sitten... Heillä eivät työt jatku, ja meillä vähenee väki sitä syyteharkintaa tekemästä. Tämä on kyllä iso uhka, kun me tiedetään, että aikamoinen jono on tuolla oikeuslaitoksessa ja todella, todella, voi sanoa, kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja nyt on monella jutulla, ja ei hyvältä vaikuta. Toivottavasti nyt, kun me saimme tämän keltaisen kirjan tänne pöytään ja tähän tulee se budjetin täydennys, hallitus sitä katsoo budjetin täydennyksessä tai lisätalousarviossa. Toisessa käsittelyssä meillä on Syyttäjälaitoksen tietovarantoja koskeva esitys. Se on se tarkalleen, mitä käsitellään. Tähän liittyen, puhemies, otan vielä pari rakenteellista, reformistista tulevaisuuden asiaa esille: Ensinnäkin kun tekoäly tulee ja muuttaa meidän elämisen ja tekemisen tavat, niin tietenkään myöskään oikeuslaitos ei voi olla siinä immuuni. Tulee varmasti todella haastavia rajanvetotapauksia, mitä voidaan oikeusturvan näkökulmasta sitten antaa koneälyn hoidettavaksi, mutta oma näkökulmani on kyllä se, että täytyy myöskin oikeuslaitoksessa ottaa uusin teknologia käyttöön ja tehdä sitten meidän täällä talossa, Eduskuntatalossa, tarvittavat lakimuutokset. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka lopuksi haluan sanoa, on se, että meidän täytyy myös oikeuslaitoksessa ajatella sitä — vähän niin kuin me ollaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, sotessakin, tehty — mitä asioita käsittelee tuomari ja mitkä asiat voi ratkaista syyttäjä. Kyllä meidän yksinkertaisimpia rikosasioitamme, tunnustettuja rikosasioita, entistä enemmän täytyy tehdä niin, että syyttäjillä on ammattitaito antaa niihin ratkaisuja. Jätetään ammattituomareille sitten ne monimutkaisemmat ja vakavammat rikosasiat ratkaistavaksi.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Tässä esityksessä on pohjimmiltaan kyse hyvin arkisesta asiasta. Kun ihminen joutuu tekemisiin rikosprosessin kanssa, hänen tietojaan käsittelee useampi viranomainen. Järjestelmistä löytyy nimiä, yhteystietoja ja myös hyvin arkaluontoisia henkilötietoja. Ihmiselle pitää olla selvää, kuka näistä tiedoista vastaa ja miten niitä suojataan. Nykyinen lainsäädäntö ei ole ollut tältä osin riittävän selkeä. Apulaistietosuojavaltuutettu havaitsi jo vuonna 2022 puutteita erityisesti siinä, miten Syyttäjälaitoksen vastuu henkilötietojen käsittelystä on määritelty. Nyt tätä korjataan. Jatkossa laissa sanotaan nykyistä selvemmin, mistä henkilötiedoista Syyttäjälaitos vastaa. Samalla vahvistetaan ihmisten tietosuojaa. Yksi konkreettinen muutos koskee yhteystietoja. Rikosasiaan liittyvän ihmisen yhteystiedot eivät saa päätyä eteenpäin tilanteessa, jossa niiden luovuttaminen voisi vaarantaa hänen turvallisuuttaan, etujaan tai oikeuksiaan. Tällä voi olla suuri merkitys esimerkiksi rikoksen uhrille. Kun ihminen on jo joutunut vaikeaan tilanteeseen, hänen ei pitäisi lisäksi joutua kantamaan huolta siitä, kuka hänen osoitteensa tai muut yhteystietonsa voi saada. Toinen muutos koskee oikeushallinnon yhteisiä tietovarantoja. Tällä hetkellä samaa kokonaisuutta käyttävät useat viranomaiset, mutta vastuut eivät kaikilta osin vastaa sitä, mitä tietoja käytännössä käsitellään. Nyt lakiin kirjataan viranomaisten yhteinen rekisterinpito. Tarkoitus on, että vastuu seuraa paremmin sitä, kuka tietoja tosiasiassa käsittelee ja niiden käytöstä päättää. Lakivaliokunta pitää muutoksia perusteltuina. Samalla valiokunta nostaa esiin, että yhteystietojen suojaa on jatkossa arvioitava laajemmin myös muiden rikosprosessiin osallistuvien viranomaisten osalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ladies and gentlemen! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Turvallisuus ei tarkoita ainoastaan rajojen puolustamista tai viranomaisten toimivaltuuksia. Turvallisuus tarkoittaa myös sitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että viranomaiset käsittelevät kaikkein arkaluontoisimpia tietoja asianmukaisesti ja turvallisesti. Tässä esityksessä on kyse juuri siitä. Se vahvistaa Syyttäjälaitoksen henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä, täsmentää rekisterinpitovastuita ja lisää suojatoimia tilanteissa, joissa käsitellään rikosasioihin liittyviä erittäin arkaluonteisia tietoja. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa todistajansuojeluun, tietolähteiden suojaamiseen sekä rikosprosessin osapuolten yhteystietojen turvallisuuteen. Ne ovat kaikki tärkeitä turvallisemman Suomen rakentamisessa. Arvoisa puhemies! Muuttuneessa turvallisuusympäristössä viranomaisiin kohdistuu yhä enemmän vaikuttamisyrityksiä, häirintää ja uhkailua. Siksi on tärkeää, että rikosprosessissa mukana olevien henkilöiden tiedot ovat paremmin suojattuja ja vastuut tietojen käsittelystä ovat yksiselitteisiä. Esitys myös selkeyttää oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitoa. Kun vastuut ovat selvät, myös tietoturva, tietosuoja ja virkavastuu toteutuvat nykyistä paremmin. Tämä vahvistaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja viranomaistoimintaan. Arvoisa puhemies! Ei ole ollenkaan ihme, että lakivaliokunta on hyväksynyt esityksen muuttamattomana. Pidän sitä perusteltuna. Tässä esityksessä kyse on ennen kaikkea oikeusvaltion kyvystä suojata sekä kansalaisia että rikosprosessin toimivuutta tilanteessa, jossa henkilötietojen turvallinen käsittely on yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tuossa kollega Mäenpää pohti tätä meidän tilaa ja tulevaisuutta. Eli tässä on lähes 20 vuotta eletty yli varojen, syöty enemmän kuin tienattu. Siitä emme voi olla ylpeitä, emmekä myöskään varmastikaan lapsenlapsiltamme saa kiitosta siitä, että näin me ollaan haluttu miellyttää äänestäjiä ja otettu vaan lisää velkaa, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. — Mutta mennään tähän varsinaiseen puheeseen. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina myös kysyä, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja eikä ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyys, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä tulevaisuusvaikutukset voidaan nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies, ja hyvää yötä.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Minulla näyttää olevan samat muistiinpanot kuin äskeisessä pykälässä, mutta yritetään pärjätä niillä. — Tämä oli muistaakseni edustaja Harakan tekemä aloite sukupolvivastuusta, siitä, miten eri sukupolvia tämä meidän yhteiskunta käsittelee. Jollakin lailla kun itse mietin tätä asiaa, niin ehkä katson eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta jos ajattelee omia lapsia ja lastenlapsia, niin jollakin laillahan se olisi oikeudenmukaista, että aina seuraavalle sukupolvelle jäisi valtio yhtä hyvässä kunnossa kuin se on ollut silloin, kun minä olen tähän maahan syntynyt. Suomi on velkaantunut viimeiset 20—30 vuotta todella rajusti, ja miksi näin on tapahtunut? Oikein mietin sitä, kun tätä asiaa ajattelin. Ehkä jollakin lailla meillä on ollut hölmöjä päättäjiä täällä. Maa on velkaantunut, tai se on annettu velkaantua. Täällä on eletty yli varojen viimeiset vuosikymmenet. Velkaantuminen on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Silloin kun minä olen syntynyt vuonna 1971, valtionvelka on ollut 672 miljoonaa euroa — elikkä 672 miljoonaa. Vuonna 97, kun minun ensimmäinen lapsi on syntynyt, se on ollut 69 000 miljoonaa. Nyt kun minun lapsenlapsi on syntynyt, niin Suomen valtionvelka on ollut viime vuonna, vuonna 25, 187 000 miljoonaa euroa. En minä tiedä oikein, miten tätä yhteiskuntavastuuta sitten sukupolvien välillä... On tämä kauhea tilanne, että me jätetään velkainen valtio meidän lapsenlapsille, velaksi, että liian ylevästi on eletty. Vanhempi sukupolvi on elänyt aivan liian loistokasta elämää velkarahalla. Sitten toinen asia, mitä ajattelen tässä, on tietenkin tuo talous mutta myöskin sitten Suomen turvallisuus ja se, mitenkä se on muuttunut täällä. Vuonna 71, kun minä olen syntynyt, on arvioitu, että täällä on ollut muualla syntyneitä 10 000—12 000. Vuonna 97, kun vanhin poika on syntynyt, Suomessa on ollut 80 600 muualla syntynyttä, tänne tullutta, ja nyt tällä hetkellä tämä on 660 800. Elikkä velka ja maahanmuutto ovat moninkertaistuneet — voisi sanoa, että monikymmenkertaistuneet — ja samalla meidän lasten ja lastenlasten turvallisuudelle on saattanut käydä aika kylmästi, koska maahanmuuttajien tekemä rikollisuus on ollut valtaisaa ja moninkertaista suomalaisiin verrattuna. Arvoisa puhemies! Tässä olivat nämä minun ajatukseni tästä sukupolvien välisestä yhdenvertaisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on Vestmanin tekemä aloite käsittelyssä. Ehkä se koskee näitä datakeskusinvestointeja, niin kuin suomeksi sanottuna, ja sen sähkönkäytön turvaamista tavallansa, niin että meille piisaisi sähköä, voisiko sen näin ajatella? Olen itse hyvin skeptisesti tähän alun perin suhtautunut, ja nyt kun olen lukenut näistä investoinneista ja suunnitelmista ja Fingridin sanomista ja myöskin verottajan sanomista, niin itse arvelen niin, että me ollaan voisiko sanoa ongelmissa. Mielestäni tämä maalaisjärjellä ajateltuna näyttää siltä. On sanottu, että meillä on tällä hetkellä Suomessa Euroopan halvin tai toiseksi halvin sähkö. Se pitää paikkansa. Luulen, että lähivuosina, mikäli näitä hankkeita on tulossa jo suunnitellut, minun matematiikallani tulee moninkertaistumaan se sähkön hinta. Meillä itse asiassa ei ole mitenkään Euroopan halvin tai edes toiseksi halvin sähkö, jos siinä huomioidaan siirtomaksu, vaan meillä on ihan keskihintainen sähkö Euroopassa. Suomessa siirtomaksut ovat varmaan Euroopan korkeimmat, koska sen meidän pistorasiasta maksetun sähkön keskihinnan se vie Euroopan keskitasolle. Meillä on Suomessa pitkät siirtomatkat, laajalle ympäri maata levinnyt asutus ja tuotanto. Tekisi mieli siteerata Irwiniä, että kusessa ollaan koko saakelin sakki, mutta — taisi se siteeraus jo tullakin siinä täältä luettua näköjänsä. Meillä on tuulisähköä, johon uskotaan, ja aurinkosähköä, johonka uskotaan. Vestman on ansiokkaasti tuonut sen esille, että sitä pitää olla moninkertainen määrä, ja se on silti sellaista sattumasähköä. Se on mielestäni markkinahäirikkö niin kauan, kunnes tuulivoimayhtiöt rupeavat tuottamaan sen säätövoiman siinä tuulituotannon sivussa. Elikkä se olisi kaikille oikeudenmukaista, että tuulivoimayhtiöt, jotka tuottavat sähköä, tuottaisivat sen jollakin muulla silloin kun ei tuule. Sitten ei tarvitsisi enää sitä sanoa markkinahäiriköksi. No, jos ajatellaan, että hinta nousee, mutta sitten riittääkö sähkö? Eräs puoluekollega oli tehnyt ansiokasta selvitystä tästä, ja näyttää siltä, että meillä kaatuu sähköverkko, valitettavasti. No, sitten puhutaan investoinneista ja juhlitaan sitä, että Suomeen tulee kalliita investointeja, mutta pitää aina muistaa, että vain osa niistä investoinneista kohdistuu Suomeen. Niistä aika huomattava osa, laiteinvestoinnit ja muut, menee ulkomaille, ja niihin valitettavasti tulee aika paljon usein ulkomaista työvoimaa. Sama koskee esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingridiä. Olen aika paljon sitä kritisoinut, ja minulla on tapaaminen siitä tulossa Fingridin kanssa. Tämä on ihan käsittämätöntä, että meidän Suomen valtion omistamaa sähköverkkoa rakennetaan suurelta osin ulkomaisella työvoimalla ja ulkomailta, Kiinasta ja Intiasta, tuoduilla sähköpaaluilla. Jotain tässä maassa on aika pahasti vialla, jos suomalainen, valtio-omisteinen yhtiö ei rakenna verkkojaan suomalaisilla sähköpaaluilla. Jotain on meidän yhteiskunnassa silloin vialla. Tämä on valitettavaa, että kaikkien erilaisten kilpailutusten kautta ne ovat johtaneet siihen, että ne tuodaan ulkomailta. Se on myös yksi huoltovarmuusasia — aikaisemmin, kun Suomessa on tehty sähköverkkoon niitä raudasta tehtyjä verkonkannakkeita ja paaluja, niitä on tehty myöskin varastoon sillä tavalla, että jos sattuu joku onnettomuus tai joku muu, niitä on sitten varastossa saatavilla. Nyt tällä hetkellä niitä tulee justi määrä Kiinasta tai Intiasta, ja ne ovat vähän heikkolaatuisiakin ehkä. Elikkä jos Fingridin verkkoja ruvetaan uusimaan, niin toivoisin, että niissä käytettäisiin enemmän kotimaista työtä. Se, mikä vielä... Edustaja Keskisarja piti täällä hyvän puheen, ja surullisena katson sitä, kun tuulivoiman, aurinkovoiman ja siirtolinjojen alta raiskataan ja hakataan metsää kumoon. Tämä on todella surullinen asia. En itse sitä näe hyvällä. — Ehkä tämä vuodatus nyt oli tässä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitän tämän aloitteen ensimmäistä allekirjoittajaa, edustaja Vestmania, erinomaisesta aloitteesta, jonka olen itsekin saanut allekirjoittaa. Käsiteltävänä oleva lakialoite on merkittävä. Datakeskukset ovat mahdollisuus, mutta niiden sähkönkulutus on valtava. Tämä tarkoittaa sitä, että datakeskuspolitiikka on samalla energiapolitiikkaa. Jos suuret datakeskukset käyttävät olemassa olevaa sähköntuotantoa ilman, että järjestelmään syntyy uutta tuotantoa, perusvoimaa, tai uutta joustokapasiteettia, säätövoimaa, seurauksena voi olla korkeammat sähkönhinnat, kasvavat kustannukset kotitalouksille sekä heikentyvä kilpailukyky suomalaiselle teollisuudelle. Juuri tästä meidän on oltava huolissamme, ja siihen tämä lakialoite antaa ratkaisuja. Aloitteen ydinajatus on yksinkertainen: jos ja kun datakeskus käyttää merkittävästi sähköä, sen tulee myös osallistua ratkaisun rakentamiseen. Aloitteessa esitetään, että suurilta datakeskuksilta voitaisiin edellyttää sähkönkulutusta vastaavaa uutta sähköntuotantoa sekä sähköjärjestelmää tukevaa joustokykyä ennen verkkoon liittämistä. Lisäksi datakeskukset velvoitettaisiin tarjoamaan joustoaan sähkömarkkinoille. Tämä on investointien mahdollistamista kestävällä tavalla. On kaikkien etu, että Suomeen syntyy uusia datakeskuksia, mutta on myös kaikkien etu, että samalla syntyy uutta sähköntuotantoa, uusia energiainvestointeja, uusia akkukapasiteetteja ja uusia ratkaisuja sähköjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Tuore Googlen investointi osoittaa meille, että investointien ja energiavastuun yhdistäminen ei ole este investoinneille. Se voi olla jopa kilpailuetu. Suomella on nyt mahdollisuus olla maa, jossa datakeskukset kasvavat mutta tavalla, joka vahvistaa koko sähköjärjestelmää ja tukee huoltovarmuutta. Kannatan esitystä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia ja tämän asian puolesta ahkeroineita, jotka ovat tehneet töitä, että tämä asia tulee tänne eduskuntaan. He ovat myös käyneet täällä eduskunnassa vierailemassa ja tuomassa tietoa tänne paikan päälle meille kansanedustajille. Se on erittäin tärkeää. Turpeen alasajo on osa sitä ideologiapolitiikkaa, mikä vallitsi Euroopassa ja ehkä maailmassakin laajemmin vielä ennen kuin Venäjä teki laajemman hyökkäyssodan Ukrainaan. Uskottiin, että tämä globaali yhteisö on turvallinen ja voimme tehdä maiden välille riippuvuussuhteita, joiden on nyt havaittu olevan venäläisillekin mahdollisuus. Nyt, niin kuin ollaan havaittu, niin Suomi kuin Eurooppakin ovat irtautuneet niistä velvoitteista ja myöskin niistä riippuvuussuhteista, mitä silloin rakennettiin. Olemme tällaisten perusasioitten ääressä, että onko meillä itsellä energiaa tarpeeksi ja mitä energiaa täällä käytetään. Luulisin, että jos olisi tämä tilanne ymmärretty silloin aikanaan, niin koskaan tähän turpeen alasajoon ei oltaisi menty vaan oltaisiin pysytty enemmän omavaraisuudessa. Mutta ajattelin sanoa muutaman sanasen siitä, miten se on vaikuttanut maaseudun elämään, miltä se näyttää väljään asutulla seudulla, kun turvetta on ajettu alas. Maaseutuelinkeinojen alasajo pitkässä jaksossa on ajanut tietenkin meidän maaseudun kunnat ja kylät kovin hiljaisiksi. Hämmästelen sitä, että tämän päätöksenteon aikana näitä sosiaalisia ja alueellisia epätasa-arvoeroja, mitä on syntynyt sen vuoksi, ei ole punnittu silloin tarkkaan. On nähty tämä asia kuten tämä menisi yksin ympäristö edellä, ja niinhän siinä kävikin. Tämän vuoksi esimerkiksi näitten turvetuottajien lapset ja tutut ja kyläläiset ja nuoret eivät ole päässeet näihin perustöihin turvesoilla. Ja niin kuin näemme, nyt ennätyksellisen työttömyyden aikana juuri tällaiset perustyöt, matalan kynnyksenkin työpaikat, olisivat olleet tärkeitä noilla alueilla. Näin nämä meidän väljään asutut seudut näivettyvät. Samaan aikaan, niin kuin tässä aikaisemmin mainittiin, Italian roskaa ajetaan Suomeen — hyvin kyseenalainen harjoitus. Tänä päivänäkin olisi syytä käydä tarkastelemassa tosissaan, mitä siellä tulee mukana. Ainakin mitä Ylen dokumentteihin on uskominen, Italiasta ajetaan pähkinänkuoria Suomeen polttoon, eli poltetaan sellaista materiaalia, jota ei nyt välttämättä Suomeen tarvitsisi tuoda ihan vaihtotasettakin ajatellen ja myöskin omavaraisuutta ajatellen. Joten pitkäksi meni, sanotaanko näin. Turpeella olisi nyt ollut tässäkin asiassa paikkansa. Huoltovarmuuskysymyksenä turve on erittäin tärkeä. Tämä asia tietenkin menettää merkitystään koko ajan, kun ajamme alas näitä voimalaitoksia, joissa turvetta poltetaan. Sekin on valinta. Hämmästyttävää toki on, että tämä sama meininki jatkuu. Nimittäin elokuussa edustaja Viljanen toi esiin, että osa Suomen huoltovarmuusvarastossa olevasta viljastakin on tuotu ulkomailta. Eli emme ole vielä välttämättä oppineet tarpeeksi tästä turpeen alasajostakaan, sen omavaraisuuden merkityksestä, kun tämä hallitus jatkaa samanlaisia harjoituksia myös huoltovarmuusviljan kanssa. Turve on kuitenkin pala suomalaista energiapolitiikkaa, ja turve olisi ollut tärkeä tässä paletissa, myöskin lämmityskäytössä, tulevaisuudessa tämän kaiken energianvajauksen osalta, mikä meillä tulee eteen näitten datakeskusten ja muiden energiaintensiivisten investointien kautta. Joten minun mielestäni tämä turpeen säilyttäminen sellaisena kuin se aikoinaan oli, olisi ollut tämän maan etu ja sille olisi ollut tarvetta tänäkin päivänä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Turvetta ei olla kieltämässä, tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Siksi kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole mutkatonta. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, eikä Suomi voi kansallisesti irrottaa yhtä polttoainetta järjestelmästä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monille alueille suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta erittäin tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu — turpeen puolesta tai sitä vastaan — vaan Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkön hinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia. Tein itse vuonna 2021 toimenpidealoitteen, jossa vaadin silloisen turpeen energiaveron kiristyksen perumista sekä turpeen julistamista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Seison yhä tänä päivänä tuon aloitteeni takana, ja olen pitänyt turveasiaa esillä tarpeen tullen. Henkilökohtainen näkemykseni ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan. Pidän erittäin tärkeänä, että puhun asiasta täällä tänään. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on se, mikä tässäkin aloitteessa tuodaan ilmi, että turve täytyisi saada eroon Euroopan unionin päästökaupasta, sillä pelkkä uusiutuvaksi luokittelu tai energiaveron peruminen ei enää riitä. Vastuuttoman politiikan lopputuotteena määrätyt päästökauppamaksut ovat turpeesta todella suuret. Minä haluan — ja voi voi, meitä on Pohjanmaalla paljon — että turve on jatkossakin osana meidän omaa energiapalettiamme, mielellään entistäkin suurempana, sanoisin. Itse olisin henkilökohtaisesti milloin vain valmis tuplaamaan turvetuotannon Suomessa. Meillähän oli parhaina aikoina suomalaisessa energiaturvekäytössä noin 0,7 prosenttia luonnonvaraisista soista, kun samanaikaisesti suojeltuna on 12 prosenttia. Tuolloin vuosia sitten olin jo sitä mieltä, että turvetuotanto olisi pitänyt kohottaa jonnekin 1,4 prosentin tasolle, niin että meillä olisi raaka-ainetta ollut myydä asti. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tämä olisi ollut tällekin päivälle oiva apu. No, mieluummin minä joka tapauksessa kotimaista turvetta poltan kuin italialaisten jätteitä ja kallisarvoista tukkipuuta, jota tänä päivänä ajetaan turpeen tilalle — siis voi järjettömyyden päiviä. Minun täytyy tämä sanoa ääneen. Arvoisa puhemies! Viime kaudella, kun turvetuottajat kävivät vierailulla eduskunnassa, muistan hyvin, miten he ojensivat minulle turvetta täynnä olevan ämpärin. Tuossa ämpärissä lukee seuraavat faktat: turve on sataprosenttisesti uusiutuva luonnontuote, elintärkeä kasvualusta kotimaisten kasvisten ja vihannesten viljelyssä, korvaamaton kotieläinten kuivike ja ainoa kotimainen huoltovarmuuspolttoaine, joka säilyy varastoituna vuosikausia. Siinä lukee myös hyvin suurilla kirjaimilla: ”turve uusiutuvaksi”. Tuo ämpäri on muuten yhä työhuoneessani tallessa. Lupasin silloin, että istutan siihen jonkun krysanteemin kasvamaan. Tämä on jäänyt tekemättä, mutta nytpä lupaankin, että tämän lupaamani toimenpiteen teen. Nimittäin kun se turve on siellä useita vuosia ämpärissä ollut työhuoneessani, niin se on niin tömäkkää kasvualustaa, että jos minä menen nyt ja istutan siihen jotain, niin kyllä kuulkaas kukkii. Tämäkin kertoo turpeen mainiosta tehosta. Arvoisa puhemies! Punavihreät ajoivat turvealan ahdinkoa viime kaudella. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri. He kiristivät turpeen verotusta ja lopuksi maksoivat romutuspalkkioita turvekoneista. Kyllä minä mietin, kuinkahan paljon maaseudulta mahtoikaan mennä työpaikkoja suoraan sanottuna ideologisen vihervasemmistolaisen höpöhöpönassupolitiikan aikaansaaman turpeen alasajon johdosta. En tiedä mitään niin vastuutonta kuin se, että jollakin tämän talon päätöksellä ajetaan joku elinkeino alas sellaisessa tilanteessa, kun katsomme, missä tänä päivänä ollaan. Viime kaudella ei ollut sen parempaa eikä sitä edellisellä, eikä muuten tule olemaan seuraavallakaan kaudella. Tässä ollaan aika lailla pakon edessä elämässä nyörit kiinni, mutta tässä nyt mennään. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite kertoo kansan tahdon. Itse olen tästä kansalaisaloitteesta sataprosenttisesti samanmielinen ja pidän sitä hyvin tärkeänä. Jos tämä aloite ei nyt jostain syystä mene läpi, niin toivon todellakin seuraavaan hallituspöytään viisasta oikeistopolitiikkaa tukemaan turpeen asemaa Suomessa, jotta saadaan asia edes joskus tulevaisuudessa korjatuksi. Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että turvetuotanto on — kuten on varmasti miljoonaan kertaan mainittu — energiahuoltovarmuudelle hyvä mutta lisäksi myös todellinen mahdollisuus Suomelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtään ainutta kiveä kääntämättä jokaisen maaseudun elinkeinon eteen. Meidän on tehtävä sellaisia politiikkatoimia, että turvetuotannon jatkuvuus taataan. Se jos jokin on isänmaallinen, kauaskantoinen ja vastuullinen teko. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia tärkeän asian nostamisesta. Aloitteessa halutaan turpeelle vahvempi asema energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa: halutaan määritellä se Suomessa uusiutuvaksi ja vaikuttaa aktiivisesti EU:ssa sen päästökauppakohteluun. Miksi Suomi luopuisi omasta luonnonvarastaan, kun energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet keskiöön? Turve on ollut vuosikymmeniä osa energiahuoltoa, työllistänyt maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Turvetta tarvitaan myös kasvualustoihin ja kuivikkeisiin, joille ei ole mitään järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Energiaturpeen alasajo on vaarantanut myös muun turvetuotannon. Kun koneisto, tuottajat ja osaaminen katoavat, tuotantoa ei saa takaisin hetkessä. Kotimainen varastoitava ja Suomessa tuotettava turve ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista. Nykyinen hallitus on jo korjaamassa tilannetta: kymmenen miljoonaa euroa huoltovarmuusvarastointiin tänä vuonna ja uusi tukimalli vuodesta 2027. Pelkkä uusiutuvaksi määrittely Suomessa ei poista turvetta EU-päästökaupasta. Siksi on keskityttävä käytännön vaikutuksiin. Turve ansaitsee arvonsa takaisin, ja on hienoa, että tämän kansalaisaloitteen myötä asia on saatu jälleen julkiseen keskusteluun. — Kiitos.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite turpeen puolesta on täsmälleen asian ytimessä. Turvetta koskevassa sääntelyssä ilmastohulluus eli ideologia on ajanut terveen järjen edelle. Kansalaisaloitteessa esitetään, että turve siirrettäisiin uusiutuvien veroluokkaan ja että huoltovarmuuslakiin turve määriteltäisiin strategiseksi kotimaiseksi ja uusiutuvaksi varmuusenergialähteeksi. Turve on käytännössä uusiutuvaa, koska sitä muodostuu koko ajan lisää. Lisäksi Suomessa turvetta muodostuu koko ajan enemmän kuin sitä nostetaan. On siis täysin pähkähullua, ettei sitä ole pystytty luokittelemaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turvetta tarvitaan sekä energiakäyttöön että paljon muuhunkin, kuten turvallisen ja puhtaan suomalaisen ruuan tuotantoon. Turpeen saatavuus kaikkeen muuhun välttämättömään on täysin riippuvaista siitä, että energiaturpeen nostaminen on kannattavaa. Siksi kyse ei ole vain siitä, kuinka suuri osa Suomen lämmöntuotannosta on turpeesta. Se on vain yksi osa, mutta juuri se elintärkeä osa, turpeen säilyttämisen kokonaisuudessa. Olen jättänyt jo aiemmin eduskunnalle toimenpidealoitteen turveveron poistamisesta sekä SGEI-järjestelyn valmistelemisesta. Hallitus on ryhtynyt toimiin turpeen huoltovarmuusroolin vahvistamiseksi. Toisessa lisätalousarviossa Huoltovarmuusrahastolle myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa turpeen varmuusvarastointiin, ja uusi turpeen tukimalli on nyt valmisteilla. Arvoisa puhemies! Kiitos tämän toimenpidealoitteen tekijöille ja allekirjoittajille. Tämä kannattaa nyt käsitellä valiokunnassa huolellisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Keskustelimme jo viime kerralla, tai silloin ekalla kerralla, tästä asiasta, ja silloin toin esiin sen, mitä Natossa, siellä Naton johdossa, ajateltiin energiasta. Silloin toin esiin sen, että Suomenkin tulee varautua yhtä hyvin energiaan kuin myöskin sotilaallisesti siihen kriisiin. En malta olla lukematta, kun tässä on Maaseudun Tulevaisuuden lehtileike, jossa kerrotaan — olen kyllä tiennyt tämän jo pitkään — että kainuulaiset turvekoneet käyvät nyt kaupaksi Ukrainaan: ”Suomalainen yritys on vienyt tuotteitaan Ukrainaan Vuokatista jo yli viiden vuoden ajan. Sotatila on rajoittanut Ukrainassa energiansaantia, kun esimerkiksi kivihiiltä on jäänyt sotatoimialueelle. Teollisuuden energiantarve kuitenkin säilyy, ja maassa turvaudutaan nyt muihin kotimaisiin energiamuotoihin. Yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut turve. Tämän myötä myös turvekoneiden kysyntä maassa on lisääntynyt. Aluksi yritys vei maanmuokkaukseen murskausjyrsimiä, mutta sittemmin kauppaa on käyty myös muista yrityksen valmistamista koneista. Tänä vuonna solmittiin ensimmäinen isompi yksittäinen sopimus turvekoneiden viemisestä Ukrainaan.” En tiedä, toivottavasti talousvaliokunnan jäsenet näitä asioita ja näitä puheita, mitä täälläkin on pidetty, tutkivat läpi ja ymmärtävät sen, että meillä on käsissämme tämmöinen valmis konsepti energian turvaajaksi ja sitä ei kannata hävittää. Tämä asia ei saa — mitenkähän minä nyt muotoilisin nätisti — siellä ympäristöministeriössäkään purjehtia vastatuuleen, vaan pitäisi myötätuoleen mennä ja todeta, että meillä on valmis konsepti tähän, jos tilanne kriisiytyy. Mutta sitten toinen, ihan yhtä tärkeä asia. En muista, puhuinko tästä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannosta viimeksi — olen jo puhunut niin monelta kantilta tästä asiasta. Tästä on tullut myös tämmöinen tiedote: ”Kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on määriteltävä ympäristönsuojelulaissa ruokahuollon turvaamiseksi yleisen edun kannalta tärkeäksi toiminnaksi, esittävät MTK, SLC, Siipikarjaliitto, Kauppapuutarhaliitto, Pihvikarjaliitto, Bioenergia ry ja Koneyrittäjät ry. Taustalla on järjestöjen huoli kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden nopeasta heikkenemisestä, joka vaikuttaa eri toimialoihin. Jotta kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuusongelmat voidaan välttää, ympäristölupaprosessien tulee olla jatkossa ennakoitavia ja niiden tulee sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita. Myös tutkijat ovat tunnistaneet järjestöjen huolen. Luonnonvarakeskuksen laatiman kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartassa todetaan, että luvituksen sujuvoittamistoimet ovat kiireellisiä ja että ilman toimenpiteitä kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus uhkaa puolittua jo vuoteen 2028 mennessä, toteaa Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä.” Tämä on meidän ruuantuotannolle erittäin tärkeä materiaali. Turpeen antiseptiset ominaisuudet ja sen happamuus pitävät eläimet terveinä: broilerit, naudat, lehmät, siat. Tämä on näistä hyvin monille käytössä. Minuun otti yhteyttä yksi turveyrittäjä, joka on kuljettanut turvetta tiloille, ja hän kertoi, että isoimmilla tiloilla kosteana aikana menee kuiviketurvetta jopa 1 000 kuutiota kuukaudessa. Normaaliaikana sinne menee noin 600—650 kuutiota — sinne ajetaan viikoittain yksi täysperävaunu kuiviketurvetta. Luken ihmiset ovat tunnustaneet sen, että kuiviketurvetta ja kasvuturvetta ei voi korvata millään, tai ehkä se voidaan korvata jollain muulla, mutta ne kustannukset ovat sitten moninkertaisia. Tämä on meidän kotimainen tuote, joka meillä turvaa antibioottiresistenssin, ja meidän pitää tästä pitää kynsin ja hampain kiinni. Uskon, että olen nyt tämän asian puolesta niin paljon puhunut, että kukaan ei tule ainakaan minua syyttämään siinä vaiheessa, kun kaupasta on naudanliha loppu tai vihreät eivät saa salaattiansa. Toivoisin, että jossakin vaiheessa lamppu syttyisi edes hallituspuolueen kaikilla jäsenillä. — Kiitoksia. [Kaisa Garedew: Just näin, hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Rikollisuus ei tänä päivänä pysähdy rajalle. Ammattimainen rikollisuus, järjestäytyneet rikollisryhmät ja vakavat rikokset liikkuvat maasta toiseen nopeammin kuin viranomaiset, ellei meillä ole oikeita välineitä käytössä. Siksi tässä esityksessä on lopulta kyse yksinkertaisesta asiasta. Kyse on siitä, saavatko suomalaiset viranomaiset ajoissa ne tiedot, joita tarvitaan rikosten estämiseen ja selvittämiseen. Sen tavoitteena on varmistaa, että poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos voivat vaihtaa tietoja muiden EU-maiden kanssa nopeasti, turvallisesti ja hallitusti. Kun rikospaikalta löytyvä DNA-, sormenjälki- tai ajoneuvotieto vastaa toisen maan rekisterissä olevaa tietoa, on voitava viipymättä edetä tutkinnassa. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole massavalvonnasta eikä uusista rekistereistä vaan siitä, että jo olemassa olevaa tietoa voidaan käyttää paremmin silloin, kun on kyse vakavasta rikoksesta tai ihmishengestä. Haut tehdään yksittäistapauksissa tarkasti rajatuin oikeuksin ja tiukan tietosuojan alaisena. Jokainen haku kirjautuu, on valvottu ja jälkikäteen tarkistettavissa. Siten myös oikeusturva säilyy. Keskeisintä kuitenkin on se, että tällä esityksellä annetaan viranomaisille välineitä niihin tilanteisiin, joissa panoksena ovat henki ja elämä. Kadonneiden henkilöiden etsintä ja tunnistamattomien vainajien tunnistaminen helpottuvat, kun tietoja voidaan verrata myös muiden maiden kanssa. Siksi tämä koskettaa meitä kaikkia. Kyse on aina myös läheisistään huolissaan olevista perheistä, omaisista, ei vain tilastoista. Jokainen uhri, jonka henkeen tai vapauteen on perustavalla tavalla kajottu, on liikaa. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme tällaisten rikosten selvittämiseksi. On myös rehellistä todeta, että Suomi ei ole yksin eikä edelläkävijänä poikkeamassa muista. Useimmat EU-maat vievät tätä samaa uudistusta eteenpäin juuri siksi, että rajat ylittävä rikollisuus vaatii rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä. Hallintovaliokunta on huolellisesti tarkastellut tätä esitystä ja päätynyt esittämään siihen tarpeellisia muutoksia, jotta uusi laki todella palvelee tavoitettaan eikä lisää byrokratiaa. Arvoisa puhemies! Turvallinen Suomi ei synny toiveista vaan toimivista rakenteista. Tämä hallituksen esitys parantaa viranomaisten kykyä suojella kansalaisia, selvittää rikoksia ja puuttua vakaviin uhkiin ajoissa tinkimättä oikeusturvasta tai yksityisyydensuojasta. Siksi pidän tätä esitystä ja valiokunnan siitä valmistelemaa mietintöä perusteltuina ja kannatettavina. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä käsitellään hallituksen esitystä, jossa ehdotetaan säädettäväksi laki automaattisesta tietojen hausta ja tietojenvaihdosta eurooppalaisessa poliisiyhteistyössä. Esityksessä annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston niin kutsuttua Prüm II ‑asetusta koskevat täydentävät säännökset. Sääntelyssä on kyse asetuksen jäsenvaltioille jättämän kansallisen liikkumavaran käytöstä. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi liittyy poliisirekisteritietojen vaihtoon, niin sanottuun EPRIS-järjestelmään. Poliisirekisteritietojen vaihtaminen on kansainvälisen poliisiyhteistyön ydintehtävä. Tällä hetkellä se tapahtuu perinteisenä viestinvaihtona kysyvän ja vastaanottavan valtion välillä. Nykyjärjestelmä ei ole automatisoitu, ja kun henkilöä koskevia tietoja kysytään toisesta valtiosta, henkilöön kohdistuva epäily samalla paljastuu tämän toisen valtion viranomaisille. Sen sijaan Prüm-asetuksen mukainen poliisirekisteritietojen vaihto perustuu automatisoituun ja vahvasti suojattuun kyselyjärjestelmään. Vasta siinä tapauksessa, että kyselyn perusteella tulee osumia ja kyselyn tehnyt jäsenvaltio pyytää lisätietoja, vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset saavat tiedon kysytystä henkilöstä. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan myös, että Prüm II ‑asetuksen tietoja voi käyttää kadonneiden henkilöiden tunnistamiseksi rikostutkinnan yhteydessä sekä humanitäärisistä syistä johtuvissa tilanteissa ja että kyseisiä tietoja voi käyttää myös tunnistamattomien vainajien tunnistamiseksi. Lisäksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin ehdotetaan Prüm II ‑asetuksesta aiheutuvia teknisiä muutoksia. Perustuslakivaliokunta esittää esityksestä antamassaan lausunnossa, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Arvoisa puhemies! Poliisirekisteritiedoista on säädetty Prüm II ‑asetuksessa. Kyseisen asetuksen mukaan poliisirekisteritiedoilla tarkoitetaan epäiltyjen ja tuomittujen henkilöiden biografisia tietoja, jotka ovat saatavilla rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi perustetuissa kansallisissa tietokannoissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisissa tällaisia tietoja sisältävä tietokanta on tällä hetkellä poliisiasiain tietojärjestelmä. Myös Rajavartiolaitos ja Tulli käyttävät poliisiasiain tietojärjestelmää. Hallintovaliokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että kyse ei koskaan voi olla muista tietokannoista kuin sellaisista, mitkä sisältävät epäiltyjen ja tuomittujen henkilöiden biografisia tietoja, jotka ovat saatavilla rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi perustetuista kansallisista tietokannoista. Se, mitä tietoja edellä mainituista henkilöistä voidaan käsitellä, on tarkasti säädetty Prüm II ‑asetuksessa. Hallintovaliokunta katsoo saamaansa selvitykseen perustuen, että esityksessä poliisirekisteritiedoista ja poliisirekisterihakemistojen laatimisesta on säädetty selkeästi ja tarkkarajaisesti. Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on tehostaa lainvalvontaviranomaisten tiedonvaihtoa ja esitutkinnan kannalta merkityksellisen tiedon paikantamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella. Esityksestä ilmenee, että ehdotetun sääntelyn taustalla on Suomessa ilmenevän rikollisuuden aiempaa useammin rajat ylittävä ja monimuotoinen luonne. Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna ja tärkeänä. Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että ehdotetulla sääntelyllä henkilötietojen suoja paranee ja että uudet mahdollisuudet biometristen tietojen vertailuun auttavat merkittävästi kadonneiden henkilöiden etsinnässä ja onnettomuusuhrien tunnistamisessa. Valiokunta puoltaa yksimielisesti lakiehdotusten hyväksymistä ehdotuksiin tehtävin tarkistuksin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun ihminen työskentelee tärkeässä tehtävässä valtiolla, meidän täytyy pitää huolta hänen luotettavuudestaan sekä turvallisuudestaan. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun näiden ihmisten palvelussuhde jatkuu pitkään. Tässä hallituksen esityksessä on tarkoitus kirjata valtion virkamieslakiin nykyistä selkeämmin se, että virkamieheltä edellytetään tehtävässään nuhteettomuutta sekä kykyä hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja luotettavasti. Arvoisa herra puhemies! Jatkossa olisi myös mahdollista tehdä turvallisuusselvityksiä tietyissä tehtävissä tarvittaessa koko palvelussuhteen keston ajan. Tämä on tärkeä muutos erityisesti niissä tilanteissa, kun ihminen työskentelee työtehtävässä, jossa käsitellään esimerkiksi arkaluontoisia tietoja tai muuten maamme turvallisuuden kannalta merkittäviä asioita. Olemme saaneet viimeisten vuosien aikana huomata sen, että maailma on monilta osin muuttunut siitä, mihin olemme joskus tottuneet. Siksi meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että valtionhallinnossa työskentelevät ihmiset ovat luotettavia ja että mahdollisiin turvallisuusuhkiin voidaan puuttua ajoissa. Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ei missään nimessä ole kyse siitä, että jokaista virkamiestä epäiltäisiin väärinkäytöksistä tai että työntekijöiden joukosta etsittäisiin syyllisiä. Sen sijaan kyse on siitä, että yhteiskunnan kannalta tärkeissä tehtävissä on selkeät pelisäännöt ja toimintamallit myös silloin, kun kohtaamme riskejä. Meidän täytyy varmistaa, että meillä on tarvittavat työkalut niin työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi kuin myös työtehtävien ja koko maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Nämä eivät ole mitään vähäpätöisiä asioita, ja siksi meidän täytyy valmistautua jo ennakkoon mahdollisimman hyvin, jotta tilanteen tullen me pystymme toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. — Kiitoksia.

Kunnioitettu herra puhemies! Suomen turvallisuus ei rakennu vain rajoille, järjestelmille ja varautumissuunnitelmille. Se rakentuu myös luottamuksesta niihin ihmisiin, jotka hoitavat yhteiskuntamme kaikkein kriittisimpiä tehtäviä. Siksi pidän hallituksen esitystä 117 tärkeänä ja kannatettavana. Esityksellä selkeytetään sitä, että valtion virkamiehiltä edellytetyt nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus eivät ole vain nimityshetken vaatimuksia. Niiden on täytyttävä koko palvelussuhteen ajan. Tämä on muuttuneessa turvallisuusympäristössä välttämätöntä. Pitkän virkauran aikana tehtävät, vastuut ja myös henkilöstön olosuhteet voivat muuttua. Lainsäädännön on pystyttävä vastaamaan tähän. Nykytila on jättänyt epäselväksi, millä perusteella luotettavuutta voidaan arvioida uudelleen sen jälkeen, kun nimitysvaiheen selvitys on vanhentunut. Nyt tämä sääntelyaukko korjataan lailla. Se on erittäin hyvä. Se lisää ennakoitavuutta sekä viranomaiselle että virkamiehelle ja vahvistaa päätösten kestävyyttä myös oikeudellisessa arvioinnissa. Esitys antaa työnantajaviranomaiselle mahdollisuuden hakea henkilöturvaselvitystä myös palvelussuhteen aikana. Tämä mahdollisuus on kuitenkin rajattu tarkasti turvallisuusselvityslaissa määriteltyihin turvallisuusherkkiin tehtäviin. Kyse ei siis ole kaikkien virkamiesten jatkuvasta seurannasta eikä yleisestä epäluottamuksesta valtion henkilöstöä kohtaan. Kyse on vastuusta silloin, kun tehtävä liittyy esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen, kriittiseen infrastruktuuriin tai poikkeusoloihin varautumiseen. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että oikeusturva on esityksessä otettu vakavasti. Turvallisuusselvitys edellyttää edelleen henkilön suostumusta. Arvioinnin on oltava tehtäväkohtaista ja perustuttava kokonaisarvioon. Jos tehtävän edellyttämää selvitystä ei virkamiehestä johtuvasta syystä voida tehdä, hänet voidaan pidättää virantoimituksesta. Tämä on väliaikainen turvaamistoimi, ei uusi irtisanomisperuste. Virkamiestä on kuultava, päätöksen perusteita on seurattava, ja päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Esitys vahvistaa myös Huoltovarmuuskeskuksen henkilöturvallisuutta. On perusteltua edellyttää Suomen kansalaisuutta sellaisissa johto-, valmius- ja varautumistehtävissä, joissa käsitellään yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja niihin liittyvää tietoa ja käytetään merkittävää julkista valtaa. Samalla turvallisuusselvitysrekisterin käyttöä sujuvoitetaan valtion virastoissa, Kelassa, Senaatti-kiinteistöissä ja Puolustuskiinteistöissä. Kun voimassa oleva selvitys voidaan tarkistaa suoraan, vältetään päällekkäistä työtä, nopeutetaan menettelyä ja voidaan myös säästää kustannuksia. Valiokuntakäsittelyssä on silti varmistettava, että lakia sovelletaan yhdenmukaisesti, suhteellisesti ja tietosuojaa kunnioittaen. Rekisterin käyttöoikeudet on rajattava vain niitä työssään tarvitseville, ja käytännön valvonnan on oltava vahvaa. Arvoisa puhemies! Tämä esitys suojaa valtionhallinnon toimintakykyä, kansalaisten luottamusta ja myös niitä virkamiehiä, jotka hoitavat vaativia tehtäviään moitteettomasti. Turvallisuusherkissä tehtävissä luotettavuuden on oltava sekä todellista että todettavissa. Näillä perusteilla kannatan hallituksen esitystä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pysyvästi. Venäjän rikollinen ja raakalaismainen hyökkäyssota, kiristynyt turvallisuustilanne Euroopassa, hybridioperaatiot, kyberuhat ja laaja-alainen vaikuttamistoiminta ovat muistuttaneet meitä siitä, että turvallisuus ei ole enää vain rajojen puolustamista. Turvallisuutta on myös se, että yhteiskunnan kriittiset toiminnot, viranomaiset ja päätöksenteko kestävät ulkopuolisen painostuksen ja vaikuttamisyritykset. Siksi tämä esitys on tärkeä. Arvoisa puhemies! Valtio käyttää merkittävää julkista valtaa. Virkamiehet käsittelevät tiedustelutietoa, turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja, varautumiseen liittyviä suunnitelmia, huoltovarmuutta koskevaa tietoa ja muuta yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittistä aineistoa. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että näitä tehtäviä hoitavat henkilöt ovat tehtäviensä nähden luotettavia koko palvelussuhteen ajan, eivät vain nimityshetkellä. Nykytilanteessa turvallisuusselvitys tehdään usein ennen virkaan nimittämistä, mutta turvallisuusriskit eivät pysähdy siihen päivään, kun nimityspäätös annetaan. Ihmisen olosuhteet voivat muuttua, taloudelliset vaikeudet voivat lisääntyä, sidonnaisuuksia voi syntyä, turvallisuusympäristö voi muuttua. Myös vieraan valtion vaikuttamisyritykset voivat kohdistua henkilöihin vasta heidän ollessaan tehtävässä. Siksi on perusteltua, että viranomaisilla on mahdollisuus varmistaa henkilön luotettavuus myös palvelussuhteen aikana silloin, kun tehtävän luonne sitä edellyttää. Arvoisa puhemies! Turvallisuusselvityksiä voidaan tehdä jatkossakin vain turvallisuusselvityslain tarkasti määrittelemissä tilanteissa. Menettely perustuu edelleen henkilön suostumukseen. Päätöksistä voidaan valittaa, ja viranomaisten toiminta on lain ja tuomioistuinvalvonnan alaista. Kyse on siis tasapainosta turvallisuuden ja oikeusturvan välillä. Samalla esitys vahvistaa huoltovarmuuden kannalta keskeisten tehtävien suojaa, mikä on tässä ajassa tärkeää. Arvoisa puhemies! On selvää, että kokonaisturvallisuus rakentuu viime kädessä luottamuksesta. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisiin, viranomaisten on voitava luottaa henkilöstöönsä, ja valtion on voitava varmistua siitä, että turvallisuuden kannalta kriittisiä tehtäviä hoitavat henkilöt täyttävät tehtäviensä vaatimukset myös muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Siksi tämä esitys on perusteltu, ajankohtainen ja tarpeellinen turvallisuusteko Suomen hyväksi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi valtion virkamieslain ja turvallisuusselvityslain 50 §:n muuttamisesta. Valtion virkamieslain muutosesitysten tavoitteena on vastata valtion virastojen turvallisuus- ja toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin erityisesti henkilöstöturvallisuuden ja yleisemmin virastovarautumisen osalta. Tavoitteena on lisäksi varmistaa ja vahvistaa luottamusta viranomaistoimintaan sekä suojata ja edistää sitä. Taustalla ovat muun muassa valtion virastojen kohtaamat ja myös jo tuomioistuinkäytännössä esiin tulleet tilanteet, joita ei ole valtion virkamieslaissa pystytty ennakoimaan aiemmin. Nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus ovat keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat paitsi virkamiehiä myös koko julkishallinnon toimintaa ja hyvää hallintoa. Viranomaisella on nykytilassa kuitenkin rajatusti keinoja selvittää palvelussuhteen aikana virkamiehen tehtävien edellyttämää yleistä luotettavuutta, nuhteettomuutta ja riippumattomuutta. Tavoitteena tässä onkin säätää lakitasolla periaatteet, joiden mukaan valtion virastoissa voidaan käyttää henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa turvallisuusselvityslain mahdollistamissa tilanteissa koko virkamiehen palvelussuhteen ajan, mikäli palvelussuhteen tehtävät sitä edellyttävät, sekä toiseksi antaa lakitasolla viranomaiselle keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Esityksen mukaan valtion virkamieslakiin lisättäisiin nykytilaa selkeyttävä säännös palvelussuhteen aikana virkamieheltä edellytetystä nuhteettomuudesta sekä kyvystä hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti ja muutoinkin luotettavasti. Esityksen mukaan myös, mikäli virkamiehen tehtävät sitä edellyttävät, viranomainen voisi koko virkamiehen palvelussuhteen ajan hakea henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa niissä tilanteissa, joissa se olisi turvallisuusselvityslain mukaan kyseisen viranomaisen kohdalla mahdollista. Uusi säännös ei muuttaisi virkamieheen kohdistuvia vaatimuksia, eikä se muuttaisi tai lisäisi virkamiehen virkavelvollisuuksia, mutta se toisi säännöstasolla esille, että virkamiehiltä edellytettävään luotettavuuteen kuuluu kyky hoitaa tehtävät rehellisesti ja lojaalisti ja viranomainen voi selvittää tätä turvallisuusselvityslaissa säädetyn mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksestä säädettäisiin jatkossakin turvallisuusselvityslaissa, eikä sitä edelleenkään voitaisi tehdä ilman kyseisen henkilön suostumusta. Muutoksen tarkoituksena ei ole säätää viranomaiselle velvollisuutta eikä poikkeavaa oikeutta hakea henkilöturvallisuusselvitystä. Esityksen tarkoituksena on kuitenkin säätää viranomaisille keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Uutena asiana esityksessä säädettäisiin, että virkamies voitaisiin pidättää virantoimituksesta, jos virkamiehestä ei hänestä itsestään johtuvasta syystä voida tehdä henkilöturvallisuusselvitystä, esimerkiksi virkamiehen kieltäytyessä tämän selvityksen tekemisestä. Selkeyden vuoksi jatkossa jo hakuilmoituksessa kerrottaisiin, edellyttääkö viran tai virkasuhteen tehtävien hoitaminen turvallisuusselvityslaissa säädettyä henkilöturvallisuusselvitystä. Toinen osa tätä esitystä on Huoltovarmuuskeskusta koskeva osa. Siitä tuli 1.4.26 voimaan tulleen lain mukaan valtion virasto ja sen työntekijöistä virkasuhteisia. Valtion virkamieslain 7 §:ssä Suomen kansalaisuutta edellyttävien valtion virkojen joukkoon lisättäisiin tästä syystä Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtajan viran lisäksi pääjohtajan välittöminä alaisina toimivien johtajien ja yksikön johtajien virat, Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu valmius- ja varautumistehtäviä, sekä Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu käsitellä ulkomaisten yritysostojen seurannasta annetussa laissa tarkoitettuja tietoja. Muutoksen tavoitteena on lisätä koko valtionhallinnon turvallisuutta. Esityksen piiriin kuuluvat Huoltovarmuuskeskuksen virkamiehet käyttävät merkittävääkin julkista valtaa ja saavat tietoonsa laaja-alaisesti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta keskeisiä tietoja, ja virkamiehillä on keskeinen rooli varautumiseen liittyvien järjestelmien toimivuudessa. Heillä on myös pääsy paikkoihin, joita koskevien tietojen paljastaminen tai muu oikeudeton käyttö voi vaarantaa kansallista turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita. Lisäksi virkojen tehtäviin sisältyy muita kansainväliseen turvallisuuteen sekä Suomen ulkosuhteisiin liittyviä asioita, ja siksi ne on nostettu tässä esiin. Kolmas osa tätä muutosta, HE:tä, on turvallisuusselvityslakiin ehdotettava muutos, jonka mukaan valtion virastot, Kansaneläkelaitos sekä Senaatti-kiinteistöt-liikelaitos ja tämän tytärliikelaitos olisivat jatkossa turvallisuusselvitysrekisteristä saatavan tiedon osalta vastaavassa asemassa kuin ministeriöt. Vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan turvallisuusselvityslain mukaan ministeriöt, jatkossa myös ehdotetut organisaatiot voisivat itse tarkastaa turvallisuusselvitysrekisteristä viranhaltijaan tai virkamieheensä liittyviä tietoja. Tämän muutoksen tavoitteena ja tarkoituksena on antaa turvaselvitystä hakeville julkishallinnon tahoille itselleen mahdollisuus selvittää virkamieheen liittyviä tietoja turvallisuusselvitysrekisteristä. Tällä tavalla myös nopeutetaan ja yksinkertaistetaan prosessia valtion viraston sekä muiden muutosesityksen piiriin kuuluvien julkishallinnon toimijoiden hakiessa tätä turvallisuusselvitystä. Muutoksella pyritään myös hyödyntämään nykytilaa kattavammin voimassa olevia henkilöturvallisuusselvityksiä, mikäli selvityksen kohteena olevalla henkilöllä on jo viran tai virkasuhteen taikka tehtävän edellyttämän laajuinen voimassa oleva henkilöturvallisuusselvitys. Tällä pyritään vähentämään uusien turvallisuusselvitysten hakemista ja tarpeetonta laatimista ja näin ollen myös niistä aiheutuvia kustannuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä digitalisaatio on välttämätön osa julkisen hallinnon uudistamista. Kukaan tuskin kiistää sitä, että viranomaisten täytyy kyetä hyödyntämään uusia teknologioita, myös tekoälyä. Julkisen talouden paineet ovat kovat, henkilöstöresurssit ovat monessa paikassa niukat ja kansalaiset odottavat palveluja yhä useammin ympäri vuorokauden. Tässä suhteessa esityksen tavoite on kannatettava. Automaattinen neuvonta voi parantaa palvelujen saatavuutta, vähentää ruuhkia ja vapauttaa asiantuntijoiden aikaa kaikkein vaativimpiin asiakastilanteisiin. Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen liittyy myös pari erityistä huolta, joita tulevassa valiokuntakäsittelyssä on hyvä tarkastella. Kaikilla suomalaisilla ei ole samanlaisia valmiuksia käyttää digitaalisia palveluja, osa kansalaisista tarvitsee edelleen mahdollisuuden asioida ihmisen kanssa. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että tässä esityksessä säilytetään vaatimus siitä, että asiakkaalla on aina oltava mahdollisuus saada neuvontaa myös ihmiseltä. Tämä on yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja hyvän hallinnon kysymys. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen huoli liittyy turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Tekoäly voi olla erinomainen apuväline, mutta se voi myös erehtyä. Esityksessäkin todetaan, että tekoäly voi tuottaa virheellistä tietoa sekä syrjiviä vinoumia, joita voi olla vaikea havaita. Mutta kun puhutaan viranomaistoiminnasta, tällaisiin virheisiin ei ole varaa. Yksikin virhe voi johtaa siihen, että ihminen saa väärää neuvontaa etuudesta, verotuksesta, luvista tai palveluista. Siksi on perusteltua, että viranomaiselle asetetaan myös velvollisuus arvioida automaattisen neuvonnan vaikutuksia oikeusturvaan, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä seurata järjestelmien toimintaa myös käyttöönoton jälkeen. Arvoisa puhemies! Suomi ei saa jäädä teknologian kehityksessä jälkeen, mutta emme myöskään saa rakentaa järjestelmää, jossa yksin tehokkuus menee ihmisen edelle. Parhaimmillaan tekoäly täydentää virkamiestä, huonoimmillaan se korvaa kohtaamisen tilanteessa, jossa ihminen juuri sitä tarvitsisi. Siksi digitalisaatiota on edistettävä kahdella periaatteella: palvelujen on oltava saavutettavia myös heille, jotka eivät käytä digitaalisia välineitä sujuvasti, ja tekoälyä hyödyntävien järjestelmien on oltava turvallisia, valvottuja ja ihmisen kontrollissa. Vain näin voidaan vahvistaa sekä julkisen hallinnon tehokkuutta että kansalaisten luottamusta siihen. Tässä esityksessä nämä huolet otetaan varmasti huomioon perusteellisesti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee olla maa, jonne kansainväliset opiskelijat, tutkijat ja alansa huippuosaajat haluavat tulla töihin. Tarvitsemme osaamista, uusia näkökulmia ja kansainvälisiä verkostoja, mutta samalla meidän on voitava luottaa siihen, että opiskeluperusteinen maahanmuutto on aidosti opiskelua varten ja että maahan tulevilla on realistiset edellytykset pärjätä Suomessa. Tämä hallituksen esitys lähtee juuri tästä perusajatuksesta: Suomeen saa tulla töihin ja opiskelemaan, mutta ilmaisia tukia ei meillä ole. Arvoisa puhemies! Viranomaiset ovat viime vuosina havainneet kasvavassa määrin tilanteita, joissa opiskelijoiden toimeentulo ei ole ollut riittävästi turvattu. Opiskelijoiden käsitykset työnsaannista Suomessa ovat olleet epärealistisia, tai opiskelijan oleskelulupaa on käytetty tarkoituksiin, jotka eivät liity varsinaiseen opiskeluun. Myös puutteellinen kielitaito on vaikuttanut opintojen suorittamiseen. Nyt näihin viime vuosina kasvussa olleisiin ongelmiin vastataan kohtuullisilla ja perustelluilla keinoilla. Ensinnäkin opiskelijan perheenjäsenet voisivat jatkossa hakea opiskelulupaa vasta sen jälkeen, kun opiskelija on ollut Suomessa vuoden ajan. Tarkoituksena ei ole estää perheenyhdistämistä vaan varmistaa, että opiskelija ehtii muodostaa realistisen käsityksen Suomen kustannustasosta, asumisesta ja toimeentulomahdollisuuksista ennen koko perheen muuttoa. Toiseksi, opiskelijan opiskelulupaan liittyvää toimeentulon vaatimusta selkeytetään. Tämä on tärkeää sekä viranomaisille että hakijoille. Kenenkään etu ei ole, että Suomeen tullaan epärealististen odotusten varassa ja huomataan vasta täällä, etteivät rahat riitä asumiseen, opiskeluun ja elämiseen. Kolmanneksi, opiskelijalla tulee jatkossa olla opinnoissa vaadittava riittävä kielitaito. Tämäkin on ennen kaikkea opiskelijan etu. Jos opiskelija ei kykene seuraamaan opetusta tai suorittamaan opintojaan, hän on vaarassa ajautua vaikeuksiin hyvin nopeasti. Oleskeluluvan tarkoituksen tulee vastata todellisuutta. Vain siten vahvistetaan myös kansallista turvallisuuttamme. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on vahvistaa järjestelmän uskottavuutta ja ehkäistä niitä ilmiöitä, jotka heikentävät koko opiskeluperusteisen maahanmuuton hyväksyttävyyttä. Siksi tämä ei ole epäluottamuksen osoittamista yhdellekään kansainväliselle opiskelijalle. Tämä tehdään heidän parhaakseen. Suomen pitää olla avoin osaamiselle mutta ei sinisilmäinen väärinkäytöksille. Siksi opiskeluperusteisen maahanmuuton on oltava yhtä aikaa vetovoimaista, hallittua ja vastuullista. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä esimerkki sellaisesta norminpurusta, jossa byrokratia vähenee, kuntien työ kevenee ja samalla ihmisten arki paranee. Samalla se myös vahvistaa kokonaisturvallisuutta käytännön tasolla. Kun turhaa byrokratiaa puretaan tämän esityksen tavoin, väestön terveys paranee, viranomaisten resursseja vapautuu olennaisiin tehtäviin ja asumisen turvallisuus vahvistuu. Nämä eivät ole pieniä seikkoja vaan iso osa arjen turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tupakointikiellon saaminen taloyhtiöön voi kestää kuukausia ja vielä vaatii kunnan päätöksen. Esityksessä päätösvaltaa siirretään sinne, missä asia käytännössä kuuluu ratkaista. Se siis siirretään asuntoyhteisöille itselleen. Kuntaa ei enää tarvita välikädeksi tilanteessa, jossa taloyhtiö haluaa suojata asukkaitaan naapureista kulkeutuvalta tupakansavulta. Kyse ei ole vain asumisviihtyvyydestä. Tämä asia koskettaa syvästi terveyttä, turvallisuutta ja oikeasuhtaista hallintoa. Tupakansavu on terveyshaitta, ja kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat lapset, ikääntyneet ja liikuntarajoitteiset henkilöt, jotka eivät voi itse vaikuttaa siihen, mitä omassa kodissaan hengittävät. Siksi on oikein, että päätöksenteko on nopeaa ja lähellä heitä, joille se kuuluu. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä toisestakin syystä, nimittäin samalla vapautamme kuntien resursseja. Vuonna 2025 kunnissa käytettiin asuntoyhteisöjen tupakointikieltoasioihin lähes kuusi- ja puolituhatta työtuntia. Ne tunnit voidaan jatkossa käyttää muihin tehtäviin, jotta kuntalaisten arki on yhä parempaa ja turvallisempaa. Tämä esitys on konkreettinen, toteuttaa tavoitteitamme purkaa tarpeettomia normeja, vahvistaa paikallista päätöksentekoa ja sujuvoittaa ihmisten arkea. Kaikkea ei tarvitse ratkaista viranomaispäätöksillä, jos yhteisöt pystyvät tekemään päätökset itse. Siksi pidän tätä esitystä kannatettavana ja erinomaisena. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomeen tosiaan on syntynyt datakeskusbuumi. Investoinneista toivotaan apua alavireiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. Erityisesti yksittäisille kunnille kysymys voi olla mahdollisuudesta rahoittaa asukkaidensa palveluja. Buumin myötä syntyy kuitenkin merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, joihin on osattava vastata. Kansalaiset ovat huolissaan muun muassa sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta sekä datakeskusten ja sähköverkkojen rakentamisen seurauksista ympäristölle. Supo taas on todennut ääneen turvallisuuteen liittyviä riskejä. Ulospäin näyttää, ettei hallitus ole harkinnut näitä asioita riittävästi. Kysyisinkin pääministeriltä nyt tarkennusta: Kuka tätä datakeskuskokonaisuutta hallitsee ja erityisesti miten, ja riittävätkö nämä edustaja Puiston toteamat toimet? Ja ennen kaikkea voitteko todellakin luvata, ettei laskua tästä joudu lopulta maksamaan tavallinen kansalainen?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ja kiitoksia vielä eduskunnalle erittäin hyvästä välikysymyskeskustelusta. Välikysymyskeskustelu oli arvokasta siinä mielessä, että pystyimme käsittelemään sitä, miten tärkeä rooli meidän maataloudella on meidän koko huoltovarmuuden ja ennen kaikkea ruuantuotannon ja myöskin sitten kokonaisturvallisuuden kannalta. Olemme silloin ihan kokonaisturvallisuuden ytimessä, kun puhumme siitä, että suomalainen ruuantuotanto pärjää ja pystyy tuottamaan suomalaisille ruokaa myös tulevaisuudessa. Hallitus eilen kertoi: 140 miljoonaa euroa olemme valmiita laittamaan tässä taloudellisessa tilanteessa maataloudelle, ja toisin kuin välikysymyksen esittäjät olivat sitä mieltä, että aloitetaan toimet ensi vuonna, ensi vuoden budjetissa, niin tämä hallitus reagoi jo keväällä kehysriihessä. Eli teimme heti energiaveron palautuspäätöksen, 10 miljoonaa, mikä oli mahdollista EU:n asettaman katon suhteen, ja ensi vuonna sama 10 miljoonaa, ja sen lisäksi nämä muut 120 miljoonaa euroa on suunnattu maataloudelle, koska tälle hallitukselle maatalouden pärjääminen on arvo itsessänsä. Me haluamme varmistaa sen. [Puhemies koputtaa] Näinä aikoina, kun lähestulkoon kaikesta on jouduttu leikkaamaan, ruuantuotannosta ei ole leikattu. [Puhemies koputtaa] Tämä hallitus puolustaa suomalaista maataloutta.

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa puhemies! Iranin islamistinen diktatuuri toteutti tammikuussa mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen, minkä jälkeen EU on asettanut uusia pakotteita ja ilmoittanut tukevansa Iranin siviiliväestöä sekä ihmisoikeuksia. Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance totesi tällä viikolla, että Iraniin liittyvä konflikti on siirtymässä nyt uuteen vaiheeseen. Nämä Iraniin liittyvät jännitteet heijastuvat myös Eurooppaan energian saatavuuden, polttoainehintojen, meriliikenteen kyberuhkien ja yleisen turvallisuustilanteen kautta. Kysyn kaksi kysymystä ulkoministeriltä. Ensimmäinen kysymys: mitä konkreettisia tuloksia EU on saavuttanut Iranin siviiliväestön tukemisessa tammikuun tapahtumien jälkeen? Ja toinen kysymys: miten hallitus arvioi Iraniin liittyvän konfliktin uuden vaiheen vaikuttavan Euroopan ja Suomen turvallisuuteen, talouteen ja polttoainehintoihin?

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Rouva puhemies! Ajattelin, että en puheenvuoroa ota, mutta edustajakollega Kemppi vielä innoitti tässä omassa puheenvuorossaan, kun toi huoltovarmuuden esille. Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin meidän tasavallassa se kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että myös Itä-Suomesta huolehditaan, Itä-Suomen asiaa pidetään yllä, mutta ennen kaikkea niitten tekojen kautta se Itä-Suomi tulee sitten konkretisoitua. Minkä takia tämän otan esille? Otan Itä-Suomen ja sen rajaseudun elinvoiman siitä näkökulmasta huomioon, että kun silloin aikoinaan Kuhmon ja Kainuun perukoilla maitoautoa ajoin, niin siellä rajan pinnassa oli useampi maitotila ja sieltä haettiin se maito. Mutta ennen kaikkea, sen suomalaisen ruuantuotannon lisäksi, he ovat elintärkeä yhteistyökumppani myös suomalaiselle rajavartijalle. Miettikääpä, kun siellä rajan pinnassa on niitä maitotiloja. Siellä samaan aikaan sitten huolehditaan siitä, että sitä raja-aluetta vähän niin kuin seurataan niitten viljelijöitten katseilla, mutta ennen kaikkea se on yhteistyökumppani sille rajavalvojalle siitä näkökulmasta, että talvisaikaan se taitaa olla siellä Kuhmon perukalla niitä ainuita toimijoita, joilla on heti valmius vaikka aukaista sinne rajan pintaan joku metsäautotie, jos rajaviranomainen pyytäisi sitä. Miettikää, miten kallis lasku se olisi yhteiskunnalle, jos se tienauraaja tai tienhoitaja pistetään sitten liikkeelle sieltä 60 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta. Haluan tällä tuoda esille vain sitä, että on elintärkeää sen rajaviranomaisen kannalta, kokonaisturvallisuuden kannalta ja elinvoimaisen maaseudun kannalta, että siellä rajan pinnassakin on niitä maatilayrittäjiä, maitotilayrittäjiä, ennen kaikkea tuottamassa meille sitä kallisarvoista suomalaista puhdasta ruokaa mutta myös pitämässä huolta siitä, että rajaviranomaisen toiminta on mahdollisimman kivutonta ja sujuvaa, ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että siellä valot palavat ja on katseita, että pystymme sitten ennakoimaankin tarpeen vaatiessa siellä rajan pinnassa. Rouva puhemies! Itä-Suomen asia on tärkeä koko Suomelle, ja totta kai me keskustassa olemme pitäneet huolta siitä, että tämä niin sanottu Itä-Suomen ohjelma ei jää vain juhlapuheeksi vaan että se myös konkretisoituu rahana, euroina. Mutta sitten myös tämä erityistalousaluekokeilu: kyllä se on, kuulkaa, niin, että seuraavalla vaalikaudella ja tulevilla vaalikausilla pitää mennä siihen Puolan malliin, että koko itäisestä Suomesta tehdään yhtä erityistalousaluetta.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille. Te olette ollut täällä salissa jo lähes kahdeksan tuntia, ja se on varsin kunnioitettava aika. Ajattelen, että jokainen puheenvuoro on merkityksellinen, kun puhumme ruuasta, jota kuitenkin syömme joka ikinen päivä. Haluaisin vielä palata tähän ruokaketjun vääristymään kaurahiutale-esimerkin kautta. Ruuan hinta on noussut yli 20 prosenttia, mutta raha ei päädy alkutuottajalle. Kaurahiutaleet maksavat kaupassa 1 euro 35 senttiä kilolta — olen tämän monesti huomannut pienten lasten vanhempana — mutta suomalainen maanviljelijä saa tästä vain 20 senttiä. Se on aika merkittävä vinoutuma. Meillä kasvinviljelijät ovat kuluneen vuoden aikana järjestäneet kaksikin kriisikokousta. Siellä on merkittävä kustannuslisä, ja kaupan hinnat eivät seuraa perässä. Tätä ruokaketjun vinoutunutta arvonmuodostusta ei ratkaista ilman kilpailulain uudistamista. Saman näimme keväällä maidon hinnan osalta: tuottajalle tuli kolmessa kuukaudessa tiputusta maidon hintaan 10 prosenttiyksikköä, elikkä se teki noin 6,5 senttiä litralta, keskikokoisella tilalla noin 40 000 euroa miinusta siihen tulokseen. Nämähän ovat aivan ennakoimattomia kustannuksia. Siis näitä ei pysty mitenkään maaseudulla ja maataloudessa toimiva yrittäjä ennakoimaan, millainen on se tuottajan tulo ja tuottajalle maksettava korvaus. Eli pidän tätä erittäin härskinä ja ajattelen, että se, että meillä on Euroopan keskittynein kauppa, on meille erittäin nolo asia. Se tulee korjata, sillä suomalaisen huoltovarmuuden pitää olla aukotonta. Suomalaisen ruuan omavaraisuutta pitää kasvattaa, se on siellä 80 prosentissa. Meidän pitää nostaa se korkeammalle, ja se tapahtuu ruokavientiä edistämällä, mutta pohjalla pitää olla tietenkin se, että nämä tuottajalle maksettavat korvaukset ovat kohtuulliset, ja nyt näin ei paikoin ole. Me tarvitsemme muutoksen kilpailulakiin, ja kysyisin vielä ministeriltä: milloin tämä kilpailulain muutos on tulossa eduskuntaan, ja milloin pääsemme sitä viemään eteenpäin?

Kiitos, arvoisa puhemies! Nimi mainittiin useampia kertoja, vaikka se yhdistettiin tähän Tynkkysen listaan, jonka en ole allekirjoittanut, ja niin kuin kaikki tiedämme, edustaja Tynkkynen lähti sitten europarlamenttiin. Mutta sen sijaan joudun vastaamaan KD:n lupauksista. Eikö se mene näin, että minä KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vastaan meidän harjoittamastamme politiikasta? [Tuomas Kettunen: Menee näin!] Ja mitä KD lupasi ennen eduskuntavaaleja? Ruokaturvan vahvistaminen: siinä me ollaan onnistuttu aika hyvin. Kriisitukien järjestäminen: ei niin hyvin, mutta melko hyvin. Uusien kustannusten torjuminen: hyvin. EU:ssa maatalouden puolustaminen: melko hyvin. Sitten tullaan vaikeampiin haasteisiin. Energiakustannusten alentaminen: siinä me ei olla onnistuttu täydellisesti. No, sitten tuottajahintojen vahvistaminen: ei vielä toistaiseksi, mutta elintarvikemarkkinalakihan astui voimaan juuri taannoin, ja se vaikuttaa myöskin ruokaketjun rakenteelliseen uudistukseen. Ja mitä siihen tulee, minä olen kaksi kertaa tänään täällä salikeskustelussa nostanut esille sen ydinongelman, eli me emme täällä voi päättää maidon hinnasta eikä lihan hinnasta. Se tapahtuu markkinoilla, mutta me olemme luoneet työkaluja siihen, ja nyt olisi sitten tuottajien perustamien osuuskuntien tehtävä myöskin kantaa vastuuta tästä. Edustaja Viljanen kävi kuiskimassa, että se minun osoittamani kritiikki heitä kohtaan pitää kyllä paikkansa, mutta olisin tietysti toivonut, että joku keskustan edustaja olisi myöskin yhtynyt tähän kritiikkiin. Se pitää paikkansa, että ei se hintataso korjaannu, elleivät nämä muut toimijat ruokaketjussa myöskin kanna vastuutaan.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se käsittelee asiaa, joka on Suomelle paljon enemmän kuin yhden elinkeinon kysymys. Kyse on suomalaisesta ruuasta, huoltovarmuudesta, maaseudun elinvoimasta ja viime kädessä siitä, pystymmekö tässä maassa myös tulevaisuudessa tuottamaan oman ruokamme. Maatalouden kannattavuudesta on syytä olla huolissaan. Viljelijöiden kustannukset ovat nousseet, investointien tekeminen on vaikeaa, ja monella tilalla pohditaan nyt hyvin vakavasti toiminnan tulevaisuutta. Tätä todellisuutta ei pidä vähätellä, mutta samalla meidän pitäisi kysyä, mikä on suomalaisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Onko tavoitteena järjestelmä, jossa valtio maksaa uuden tukipaketin aina, kun tuotantopanosten hinnat nousevat? Vai pitäisikö tavoitteena sen sijaan olla maatalous, jossa tuottaja saa mahdollisimman suuren osan toimeentulostaan markkinoilta, pystyy investoimaan ja kehittämään tilaansa ja jossa suomalaisesta ruuasta tehdään entistä vahvempi vientituote? Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole jäänyt toimettomaksi vaan on toiminut myös ennakoiden, kuten maa- ja metsätalousministeri ja pääministerikin ovat tänään useampaan kertaan todenneet. Ensinnäkin maatalouden energiaveron palautusta on korotettu. Vuoden 26 tukimaksuja on aikaistettu helpottamaan tilojen maksuvalmiutta. Myös lannoitemarkkinoiden tarjontaa on pyritty lisäämään. Toisekseen nuorten viljelijöiden alalle pääsyä on helpotettu. Aloitustuen yrittäjätulovaatimus on laskettu 25 000 eurosta 22 000 euroon, ja vaaditun tulotason saavuttamiseen annettua aikaa on pidennetty. Kolmanneksi maatalouden investointien rahoituksessa on tehty merkittävä rakenteellinen uudistus. Toukokuusta lähtien Finnvera on voinut olla mukana suurissa maatalouden investoinneissa ja omistajanvaihdoksissa. Tämä on tärkeää juuri nyt, koska suomalaisen maatalouden tulevaisuus ratkaistaan investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Myös ruokaketjun tulonjakoa on korjattu. Kesäkuussa voimaan tullut elintarvikemarkkinalain uudistus antaa uusia välineitä puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja private label -tuotteisiin liittyviin käytänteisiin sekä vahvistaa neuvotteluasemaltaan heikomman toimijan suojaa. Maatalousyrittäjän asemaa ei voida kestävästi parantaa vain kasvattamalla julkista tukea. Suurempi osa ruuan arvosta on saatava palaamaan sinne, missä ruoka tuotetaan. Yksi merkittävä mahdollisuus on vienti. Suomi tuottaa puhdasta, turvallista ja korkealaatuista ruokaa. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä. Kyse ei ole vain vientipolitiikasta vaan myös maatalouden kannattavuuspolitiikasta. Kun suomalaiselle ruualle löytyy uusia markkinoita ja korkeamman lisäarvon tuotteita pystytään myymään maailmalle, ruokaketjuun tulee uutta rahaa sen sijaan, että samaa euroa vain jaetaan ketjun sisällä uudelleen ja uudelleen. Arvoisa puhemies! Tänä kesänä maataloutta on vaikeuttanut myös afrikkalainen sikarutto. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti viennin näkökulmasta. Nyt tärkeintä on estää taudin leviäminen sikaloihin, turvata viranomaisten riittävät resurssit ja pitää villisikakanta hallinnassa, ja tähänkin hallitus on jo työkaluja tarjonnut. Välikysymyksessä nostetaan esiin maatalouden pitkäaikainen kannattavuusongelma. Sana ”pitkäaikainen” tässä onkin olennainen. Suomalaisen maatalouden rakenteelliset ongelmat eivät ole syntyneet vuonna 2023 tai sen jälkeen, eivätkä ne katoa yhden hallituksen tai yhden kriisipaketin päätöksillä. Siksi meidän pitäisi pystyä katsomaan yli vaalikausien: Miten saamme nuoret jatkamaan maatiloja? Miten saamme investoinnit liikkeelle? Miten vahvistamme viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa muuhun ruokaketjuun? Miten kasvatamme ruokavientiä? Miten vähennämme riippuvuuttamme ulkomaisista tuotantopanoksista? Näihin kysymyksiin vastaamalla rakennetaan suomalaisen maatalouden tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto on osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi Suomen maataloudessa tulee voida investoida ja yrittää kannattavasti. Tavoitteena on oltava suomalainen maatalous, joka ei ainoastaan selviydy seuraavista kriiseistä vaan joka pystyy uudistumaan, kasvamaan ja menestymään myös tulevina vuosikymmeninä. Siinä työssä tuottaja tarvitsee politiikalta ennen kaikkea sitä, mitä muutkin yrittäjät: ennustettavuutta, reiluja markkinoita ja mahdollisuuden saada työstään kunnollinen toimeentulo.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen maatalouden, maaseudun ja alueiden kehittämisen kannalta on erittäin keskeistä, millaiseksi Euroopan unionin seuraava rahoituskehys tulee muodostumaan, mikä on EU-rahoituksen taso. Olemme kuulleet valiokuntakäsittelyssä huolestuneita äänenpainoja siitä, onko hallituksen EU-vaikuttaminen aikataulussa ja onko tulevaan rahoituskauteen valmistautuminen täällä kotimaassa aikataulussa. On esitetty huolia muun muassa siihen liittyen, että sidosryhmiä ei ole tarpeeksi sitoutettu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa esimerkiksi verrattuna aiempiin neuvottelukierroksiin. Maan hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi näille rahoituskehysneuvotteluille on näyttänyt muodostuvan EU-rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena. Meille Suomessa ratkaisevaa ei pidä olla yksinomaan rahoituskehyksen nimellinen koko. Oleellista on tietysti Suomen nettomaksuasema eli se, kuinka paljon Suomi maksaa suhteessa siihen, kuinka paljon Suomeen saamme rahoitusta. Tämän johdosta keskustan kannan voi tiivistää kahteen tai kolmeen keskeiseen ajatukseen ja vaateeseen. Keskusta vaatii, että Suomen keskeiseksi neuvottelutavoitteeksi on asetettava nettomaksuosuuden pienentäminen ja samalla Suomen saannon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta niin maatalouden kuin maaseudun kehittämiseen. Komission esittämä, nyt esityksessä oleva maataloudelle korvamerkitty rahoitus on Suomen näkökulmasta täysin riittämätön. Nykyisen esityksen pohjalta maatalouden perustukeen kohdistuisi arviolta noin viidenneksen leikkaus, mikäli rahoitusvajetta ei pystytä muualta paikkaamaan. Me keskustassa näemme tällaisen kehityksen suomalaiselle maataloudelle täysin kestämättömänä. Suomalaisen alkutuotannon, maatalouden, kannattavuus on jo nyt erittäin heikolla tasolla, EU-alueen heikoimmalla tasolla. Tässä tilanteessa maatalouden perustukeen kohdistuva leikkaus kiihdyttäisi todennäköisesti tuotannon vähentämistä, tilojen lopettamistahtia. Tilojen lopettamistahti ja heikko kannattavuus uhkaavat jo nyt kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuutta ja Suomen huoltovarmuutta. Keskusta vaatii siis, että Suomen tulee vaatia EU:n rahoituskehysneuvotteluissa maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta sekä turvata riittävä rahoitus maaseudun kehittämistoimille. Tähän liittyen, arvoisa puhemies, haluaisinkin esittää paikalla kiitettävästi olleelle ministeri Essayahille kysymykset: Miten hallitus aikoo varmistaa maaseudun edun toteutumisen, maa- ja metsätalouden ja maaseudun kehittämisen riittävän rahoituksen, ja jos käy niin, että EU-kamppailussa taistoja hävitetään ja rahoitus supistuu, kuinka se tullaan kompensoimaan? Lupaattehan te, että viljelijöille ei aseteta uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita tulevalle rahoituskaudelle, ja jos niin käy, että tämmöisiä velvoitteita asetetaan, niin lupaattehan, että niistä maksetaan viljelijöille täysi korvaus?

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä keskustelussa, mitä täällä tänä päivänä on käyty, nyt ollaan aivan asian ytimessä. Tämä keskustelu on paitsi suomalaista ruokaa, tämä on huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja myös pitkälti Suomen talouden tulevaisuutta. Itse ajattelin käyttää muutaman sanasen tästä ennallistamissuunnitelmasta ja ennallistamisasetuksesta. Taustahan minulla on sellainen, että olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja itse asiassa vähän reilun 20 vuotta siviilielämässä pyörittänyt puutavaraliikettä ja maatalous- ja rautakauppaa, ja puu on ollut varsin tuttu elementti sitä kautta minulle. Tämän 20 vuoden aikana on tullut nähtyä monenlaisia erilaisia vaiheita Suomen sahateollisuudessa. On ollut ylämäkiä, on ollut alamäkiä, ja kannattavuus ei varmaan koskaan ole ollut kovin hyvää, mutta täytyy sanoa, että nyt eletään kyllä sellaista ajanjaksoa meidän suomalaisen metsäteollisuuden historiassa, että olisi toivottavaa, että tässä talossa tehtäisiin semmoisia päätöksiä, että niitä ei tarvitse katua sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Metsäteollisuushan on Suomen aivan keskeisimpiä tukijalkoja, ja metsäteollisuuden varassa on Suomen vauraus ollut kauan. Uskon näin, että sitä tarvitaan pitkälti myös tulevaisuudessa. Kyllä nyt kun kuuntelee niitä viestejä, mitä tulee suomalaisilta sahoilta ja Suomen metsäteollisuudelta, niin tämä ennallistamisasetus on herättänyt erittäin paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, ja se tulee olemaan kyllä myrkkyä Suomen metsäteollisuudelle. Se tulee vaikuttamaan puun saatavuuteen. Se tulee vaikuttamaan hakkuumääriin, ja tätä kautta totta kai se tulee vaikuttamaan myös puun hintaan Suomessa. Tässä ennallistamissuunnitelmassa on jo tässä vaiheessa tehty monta asiaa pieleen, ja nyt tietysti Suomen hallituksella olisi mahdollisuus myös korjata tämä tulevaisuudessa. Tämä suunnitelmahan tulee olemaan todella kallis Suomelle. On laskettu, että jos tämä toimeenpannaan kokonaisuutena, niin tämä tulisi maksamaan noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä — eli äärettömän, äärettömän kallis suunnitelma. Keskustana otimme vahvasti kantaa tähän suunnitelmaan silloin kun se oli täällä eduskunnassa käsittelyssä, ja ihmettelimme kovasti jo silloin, niin kuin on tänäänkin nostettu esille, että miksi tässä asiassa ei seurata Ruotsin esimerkkiä. Ruotsihan asetti suunnitelmalle ja sen valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot jo työn alkuvaiheessa, ja myös Suomessa nämä reunaehdot olisi pitänyt kirjoittaa lakiin jo siinä viime vaiheessa, kun tätä asiaa käsiteltiin täällä kesäkuussa eduskunnassa. Keskustahan esitti tätä silloin kesäkuisessa käsittelyssä. Keskusta vaati myös silloin, että suunnitelmaluonnos ja lopullinen suunnitelma pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekona. Lisäksi keskusta vaati jo silloin suomalaiselle metsänomistajalle todellista oikeusturvaa, mutta hallitus ei tainnut korvaa lotkauttaa näille asioille. Toki se täytyy myöntää, että eduskuntakäsittelyssä lakiin saatiin tärkeä suoja, eli suunnitelmalla ei sellaisenaan ole vaikutusta yksityisen maanomistajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin esim. kartoissa, mutta keskustan vaatimat laajemmat esitykset, elikkä aineelliset reunaehdot, selontekomenettely ja tämä täsmällinen oikeusturvakäsittely jäivät kuitenkin hyväksymättä. Toiveissa onkin nyt, että kun Suomen esitys lähtee sinne komissioon, niin hallituksessa vielä tarkasteltaisiin sitä tarkempaan ja kuultaisiin suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden ääntä. Keskustahan on vaatinut nyt, että tätä keskeneräistä suunnitelmaa ei pidä sellaisenaan lähettää komissiolle vaan ensin on ratkaistava nämä keskeiset määritelmät eli pinta-alat, kansalliset joustot, vaikutukset ja rahoitus. Toivonkin, että ministeri ottaa tämän asian vakavasti, ja uskon, että kun tulemme sieltä samasta vaalipiiristä Savo-Karjalasta, niin varmaan olette sitä samaa viestiä myös saanut metsäteollisuudelta ja sahoilta kuin minäkin olen saanut. Sen lisäksi keskusta on vaatinut, että Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava todellisiksi valmistelua ohjaaviksi periaatteiksi eikä minkäänlaisiksi kauniiksi korulauseiksi. Keskusta on vaatinut, että eduskunta on otettava mukaan ennen sitovien kansallisten linjausten tekemistä. Olemme vaatineet myös, että suunnitelmalle tarvitaan uskottavat rahoitussuunnitelmat ja nämä pitäisi esittää myös Suomen eduskunnalle, että kuinka tämä kallis laki tullaan rahoittamaan. Lisäksi yksityismaiden toimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täysmääräisiin korvauksiin, ja ruokatuotannon ja metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava jatkossa. Meillä ei ole varaa katkaista tätä tärkeää puujalkaa, mikä meillä on metsäteollisuudessa. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu tärkeän aihepiirin ympärillä on jatkunut kuutisen tuntia, ja itsekin olen useita puheenvuoroja päässyt käyttämään. Eräässä puheenvuorossa tuli oltua aika perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä edustaja Hemmilän kanssa. Hemmilän edellisen puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tulen pitämään puheenvuoron, koska olen tällä kertaa edustaja Hemmilän kanssa erittäin paljon samaa mieltä hänen esille nostamastaan asiasta, joka on valkuaisomavaraisuuden nostaminen ja sen tärkeys Suomessa. Arvoisa puhemies! Tässä viime viikkoina olen mitellyt hieman Huoltovarmuuskeskuksen kanssa viljojen varmuusvarastoinnista ja varmuusvarastojen viljojen alkuperästä. Huoltovarmuuskeskus kiisti faktan, että Suomen huoltovarmuutta on ylläpidetty ostamalla huoltovarmuusvarastoihin ulkomaista viljaa. Tämä kiistäminenhän ei heidän kannaltaan päättynyt kovin onnellisesti, koska fakta on se, että Huoltovarmuuskeskuksen sopimuskumppanit ovat ostaneet ulkomaista viljaa ja sitä on Suomeen huoltovarmuustarkoituksiin tullut. Huoltovarmuuskeskuksen rekordi viljojen osalta ei siis ole ollut viime aikoina kovin kummoinen. Sen sijaan Huoltovarmuuskeskus on tehnyt erinomaisen hyvää työtä selvittäessään sitä, miten Suomen valkuaisomavaraisuutta kyettäisiin parantamaan. HVK:n selvitys pureutuu erityisesti valkuaiskasvien viljelyn laajentamiseen Suomessa ja sitä kautta tämän valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen. Tavoitteena noille selvityksille on ollut täysi omavaraisuus. Selvitysten mukaan Suomessa on olemassa täysi potentiaali täyteen valkuaiskasviomavaraisuuteen kasviproteiinin tuotannossa, mikäli palko- ja öljykasveja alettaisiin viljelemään viljelykierroissa niin paljon kuin suinkin mahdollista Suomessa. Tämä olisi omiaan myös erittäin keskeisellä tavalla vähentämään Suomen lannoiteriippuvuutta, elikkä huoltovarmuutemme sitäkin kautta vahvistuisi. Tämä myös parantaisi meidän vaihtotasettamme ja meidän omaa varallisuuttamme rehukasvituotannossa. Kuten edustaja Hemmilä taisi viitatakin, Suomeen tuodaan tällä hetkellä suht mittavassa määrin valkuaiskasveja, muun muassa soijaa ulkomailta, ja tämän oman tuotannon vahvistumisen kautta tämä virta todennäköisesti tyrehtyisi tai lakkaisi jopa kokonaan. Tässä keskeisessä roolissa on myös valkuaiskasvien lajikejalostus, lajikkeiden paraneminen suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi sekä tietysti viljelijöiden kouluttaminen, kauppiaiden kouluttaminen, tekniikan opettelu ja konekaupan rooli. Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä toivoi ministeriltä vastauksia tähän valkuaiskasvikokonaisuuden kehitykseen ja siihen, mitä hallitus aikoo tehdä ja tulee tekemään. Syy, minkä takia tämä erityisesti tähän päivän teemaan liittyy, elikkä siihen, että meillä on Suomessa Euroopan kannattamattomin maataloustuotanto, on se, että tuon kannattamattomuuden takana erityisen heikosti, ikävä kyllä, meillä tässä maassa menee tällä hetkellä kasvinviljelijöillä, ja tästä valkuaiskasvien laajemmasta viljelystä, monipuolisemmasta viljelystä, voitaisiin saada myös tulonvahvistusta etenkin kasvinviljelytiloille. Siinäkin mielessä tämä on erittäin tervetullutta ja toivottavaa kehityskulkua — liittyy aivan oleellisesti tämän päivän keskustelunaiheeseen. En malta olla sanomatta, että Huoltovarmuuskeskuksen, jolla on paljon parantamista huoltovarmuusvarastoinnin osalta, pitäisi laajentaa huoltovarmuusvarastointia koskemaan myös näitä öljykasveja, siis satoja niistä öljykasveista — tällä hetkellähän HVK varmuusvarastoi öljykasvien siemeniä ja niiden viljelyyn tarvittavia kasvinsuojeluaineita — mutta myös itse öljykasvien varmuusvarastointia. Jos ja kun se tehtäisiin perustuen kotimaiseen tuotantoon, sillä voitaisiin myös tätä markkinakysyntää tasapainottaa ja vahvistaa kotimaisille valkuaiskasvin tuottajille.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Östmanin puheenvuoroon kommentoin vähän myöhemmin, mutta haluan myös ministeriltä vastauksen tähän jo aiemmin esitettyyn kysymykseeni. Tosiaan me käymme tätä keskustan välikysymyskeskustelua. Välikysymyksen nimi on Suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantuminen, ja käymme keskustelua siitä vaarantumisesta. Kyllähän se on niin, että maaseudulla elävien turvallisuudentunnekin on vaarantunut varsinkin tämän suurpetopolitiikan osa-alueella. Siitä kyllä täytyy kiitos antaa tälle hallitukselle, että te olette ihan hallitusohjelmaan saaneet asianmukaiset kirjaukset siitä, että tätä suurpetopolitiikkaa ollaan saatu oikeaan suuntaan. Niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin tämän välikysymyskeskustelun alkupuolella todettiin, tämä suurpetoasia on saatu konkelon suunnalta kuriin ja se on ratkaistu. Mutta, rouva ministeri, minä vielä kerran kysyn ja toivon, että me tämän keskustelun päätteeksi saamme vastauksen tähän: Kun te, rouva ministeri, maa- ja metsätalousministeriötä johdatte, niin miksi teidän nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunto lähti niin, että siellä edelleen on tämä poronhoitoalue matkassa, vaikka eduskunta on tästä päätöksen tehnyt ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintöön ihan laittanut, että se poronhoitoalue sieltä lakipykälästä poistetaan? Miksi se lähti teidän nimissänne sinne ministeriön valmisteluun? Jos sitä pykälää on lähdetty muuttamaan niin, että se poronhoitoalue sieltä on poistettu ja sitä kautta tämä pykälä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti, niin kyllähän pitäisi sitten lähteä myös ministeriössä valmistelemaan tätä valtioneuvoston asetusta niin, että uusi asetus tehdään eikä kymmenen vuotta vanhaa asetusta käytetä tässä karhun kiintiömetsästysasiassa. Miksi otan tämän asian edelleen keskusteluun? Sen vuoksi, että Itä-Suomessa muutamille paikkakunnille näitä karhun kiintiömetsästyslupia ei tullut, eikä myöskään tullut suojeluperusteisia lupia. Samaan aikaan siellä karhukanta on kasvanut niin isoksi, että sillä alkaa olemaan jo vaikutuksia elinkeinotoimintaan maatalouden suunnalla, mutta ennen kaikkea se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta maaseudun asukkaitten näkökulmasta. Toivoisin, että, rouva ministeri, te kertoisitte eduskunnalle, miksi olette päätynyt tähän ratkaisuun ettekä ole noudattanut eduskunnan tahtoa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Essayah vastauspuheenvuorossaan otti esille sen, että öljykasvien ja valkuaiskasvien viljely Suomessa on lisääntynyt huomattavasti, jopa lähes kaksinkertaistunut aiemmasta. Minä haluaisin tästä vähän lisää lausua eli sen, että me voitaisiin Suomessa kyllä korvata nimenomaan soijan tuontia erittäin paljon. Eli on laskettu, että Suomeen tuodaan nimenomaan soijaa ja jonkun verran muutakin valkuaista niin paljon, että se vastaa viljelyalana jopa satojatuhansia hehtaareita. Jos näin toimittaisiin, että Suomessa keskityttäisiin viljelemään vielä enemmän öljykasveja ja vähennettäisiin soijan tuontia, niin tällöin vilja-ala voisi vähentyä, ja tämä tarkoittaisi myöskin ehdottomasti huoltovarmuuden lisäämistä. Tästä haluaisin kyllä ministeriltä vielä arvion, mikä hänen käsityksensä on, voitaisiinko tätä jollain tavalla edistää. Sitten myöskin haluaisin ministeriltä vastauksen, kun minulla on tässä uuden maatalouspolitiikan tuloksia. Siis se valmistelu kesti vuosikausia, tämän kauden, millä nyt ollaan menossa. Nyt täällä lukee, että uuteen maatalouspolitiikkaan ei ole tulossa tilakohtaisia tukikattoja. Nyt kuitenkin tiedossani on, että tilakohtaisia tukikattoja on, eli tukileikkuri iskee sitten tietyllä pinta-alalla. Mikä on ministeri näkemys, miksi näin on? Onko tämä asia viime hetkellä muuttunut sitten Euroopan komissiossa? Seuraavassa puheenvuorossa otan puheeksi vielä yksityistiet ja vähän muutakin. [Tuomas Kettunen: Kiitos!] — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella en täällä talossa ollut, mutta täällä tänään moneen kertaan viitatun MAKA-raportin lisäksi ehkä toiseksi eniten julkisuudessa ollut listaus tai raportti oli niin sanottu Tynkkysen lista, josta minäkin eri medioista paljon tietoa sain etenkin sosiaalisen median kautta. Maaliskuussa 2022 silloinen parlamentaarikko Tynkkynen teki 19 kohdan listan, jolla maatalouden kannattavuutta piti parantaa. Tätä listaa olisi olettanut toteutettavan tällä vaalikaudella, kun koko perussuomalainen ryhmä tietääkseni siihen sitoutui ja sitä ajoi. Mutta heti hallitusneuvotteluiden jälkeen pystyimme toteamaan, että osa listasta oli jo lentänyt roskakoriin. Lista kuuluu seuraavasti: 1. ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” No, tämähän ei ole tapahtunut. 2. ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” Tämä ei ole toteutunut, eikä se tämän päivän kuullun perusteella tule toteutumaankaan. 3. ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu tällä vaalikaudella ja byrokratiaa on lisätty. Ja edelleen listalla numero 4. ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” Ei toteutunut. 5. ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu, mutta Makeran takausvaltuutta on kyllä korotettu 20 miljoonaan euroon. Listalta 6. ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” Tämä on tapahtunut osittain, mutta maatalouden energiakustannukset ovat nousseet niin räjähdysmäisesti, että tämä määräaikainen maatalouden energiaveron lisäpalautus on toimena aivan riittämätön. Listalta numero 7. ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” Ei ole tapahtunut. Toimet ovat olleet ehkä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä tarpeeseen nähden. Elintarvikemarkkinalakia on kyllä uudistettu, mikä on hieno asia. Tämän keskustan tekemän lain päivitys on positiivinen asia, mutta kilpailulaki on edelleen koskematta, ja tämän päivän perusteella tällä vaalikaudella sellaiseksi tulee jäämään. Sen sijaan kaupan asemaa on vahvistettu uusilla myyntiartikkeleilla. Listan numero 8. ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinoille tarvittavat, kriisin edellyttämät muutokset.” Tämä on tapahtunut. 9. ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” Ei ole tapahtunut. 10. ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” Tämä on tapahtunut. 11. ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” Ei ole tapahtunut. Yrityssaneerauslakia on kyllä uudistettu, mutta uudistus ei kosketa maataloutta. 12. ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” Ei ole tapahtunut. 13. ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” Osittain toteutunut, mutta keinona vain ohjaus ja suositukset. 14. ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” Ei ole tapahtunut, kuten ei myöskään ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalveluiden saatavuuden”. 16. ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke on vakinaistettu, mutta myös rahoitus pitäisi vakinaistaa. 17. Haluttiin alv-kannan laskemista — ei ole tapahtunut. 18. liittyy kiinteästi polttonesteiden hintaan ja sen kompensointiin. Kaikkihan me tiedämme, että se ei ole toteutunut. Hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti. Arvoisa puhemies! Tämä aikakirjoihin Tynkkysen listan tämänhetkisestä toteutumatilanteesta, [Puhemies koputtaa] joka ei ole mairitteleva, mutta onneksi vaalikautta on vielä jäljellä, ja luotamme hallitukseen, että Tynkkysen lista on toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin jäämme vaalitauolle.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa kannattaa muistaa, että maatalouden kannattavuus ja viljelijän heikko asema ruokaketjussa eivät ole syntyneet tämän hallituskauden aikana. MTK ja maatalousyrittäjät ovat tehneet vuosien ajan työtä tilanteen korjaamiseksi. Myös keskusta on ollut pitkään hallitusvastuussa ja vaatinut aivan samoja asioita: viljelijän markkina-aseman vahvistamista, elintarvikemarkkinalain kehittämistä ja ruokaketjun voimasuhteiden korjaamista. Nyt tämä Petteri Orpon hallitus on tehnyt nämä kaikki, mutta niiden vaikutuksethan tulevat viiveellä, kuten me tiedetään. Sato korjataan myöhemmin. Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on huoltovarmuuden, alueiden elinvoiman ja koko Suomen turvallisuuden kannalta ratkaiseva kysymys. Olen itse asunut aina maatilalla, vilja- ja kasvinviljelytilalla, lukuun ottamatta opiskeluvuosia, joten ymmärrän ja haluan edistää maataloutta ihan sisäsyntyisesti. Viljelijät ovat joutuneet kantamaan viime vuosina poikkeuksellisen suuren taakan, kun energian, lannoitteiden, kuljetusten ja rahoituksen kustannukset ovat nousseet, mutta nousseita kustannuksia ei ole voitu siirtää täysimääräisesti tuotteiden hintoihin. Tässä on maatalouden kannattavuusongelman ydin. Tämän päivän maanviljelijä on osaava yrittäjä. Tiloilla hyödynnetään teknologiaa, kehitetään viljelymenetelmiä ja etsitään jatkuvasti uusia keinoja parantaa tuottavuutta ja kestävyyttä. Viljelijät kyllä osaavat työnsä. Eduskunnasta käsin taas pyritään luomaan edellytykset yrittäjän tekemälle työlle. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että Suomessa pystytään tuottamaan omaa ruokaa myös poikkeusoloissa. Maa, joka pystyy huolehtimaan omasta ruokaturvastaan, on vahvempi ja turvallisempi maa. Siksi meidän on vahvistettava tuottajan markkina-asemaa, vähennettävä riippuvuuttamme tuontipanoksista, edistettävä ravinteiden kierrätystä sekä huolehdittava energian, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten saatavuudesta myös kriisitilanteissa. Keskustan välikysymys nostaa esiin todellisia haasteita, mutta kuva hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Luvattua suunnanmuutosta on tehty. Sille emme voi mitään, että Ukrainan sota ja Lähi-idän kriisi ovat aiheuttaneet kustannussokkeja. Hallitus on vahvistanut maatalouden toimintaedellytyksiä muun muassa korottamalla energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi, EU:n kriisitukien kohdentamista maatalouteen, tukimaksatusten aikaistamista, investointien rahoituksen parantamista ja elintarvikemarkkinalain uudistusta. Samalla on edistetty kotimaista lannoitetuotantoa, ravinnekiertoa ja ruokavientiä. Myöskään ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikkialta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Pitkällä aikavälillä ratkaisu ei kuitenkaan voi perustua uusiin tukipaketteihin. Kestävä ratkaisu syntyy siitä, että ruokamarkkina toimii nykyistä oikeudenmukaisemmin ja viljelijä saa tuotteestaan sellaisen hinnan, joka yhdessä tukien kanssa kattaa kustannukset, turvaa toimeentulon ja mahdollistaa investoinnit. Siksi meidän on vahvistettava tuottajien markkina-asemaa, huolehdittava huoltovarmuudesta ja vähennettävä riippuvuutta tuontipanoksista. Samalla on turvattava suomalaisen maatalouden riittävä rahoitus myös tulevissa EU-neuvotteluissa. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Tämä hallitus on tehnyt konkreettisia toimia tämän tavoitteen eteen, ja työtä jatketaan edelleen määrätietoisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan nostaa tässä keskustelussa esiin huoltovarmuuden. Olen saanut toimia tällä kaudella eduskunnan huoltovarmuusryhmän puheenjohtajana, ja siinä työssä yksi asia tulee vastaan kerta toisensa jälkeen: kriiseihin pitää varautua ennen kuin ne ovat päällä. Ruuan kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Suomessa on myös tulevaisuudessa maatiloja ja ihmisiä, jotka haluavat tuottaa ruokaa. Viljelijän pitää pystyä luottamaan siihen, että työllä on tulevaisuus. Nuoren pitää uskaltaa ottaa tila jatkettavakseen, ja tilalla pitää uskaltaa investoida. Tarvitsemme kotimaista energiaa, lannoitteita ja ravinteita, toimivat tiet ja kuljetukset sekä rahoitusta investointeihin, ja ennen kaikkea viljelijän tulisi saada tuotteestaan sellainen hinta, että tätä koko työtä kannattaa tehdä. Näitä asioita hallitus on vienyt eteenpäin. Maatalouden energiaveron palautusta korotetaan investointeihin, ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Myös biokaasuinvestointien ehtoja on parannettu ja kotimaista lannoitetuotantoa sekä ravinteiden kiertoa vahvistettu. Turhaa byrokratiaa pitää purkaa. Yksi konkreettinen asia on peltojen korvauskelpoisuus. Nyt tämä pitkään odotettu asia viedään kuntoon koko Suomessa. Se parantaa tilusrakennetta, helpottaa myös tilojen kehittymistä ja vähentää hallinnollista työtä. Myös ruokaketjun pelisääntöjä on uudistettava. Välikysymyksessä on väitetty, että kokoomus olisi vastustanut elintarvikemarkkinalain uudistamista, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Me kokoomuksen edustajat maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme ajaneet uudistusta ja halunneet samalla varmistaa reilut pelisäännöt koko ruokaketjuun. Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu tänään ilmastonmuutoksesta. Myös siinä keskustelussa kannattaa katsoa Suomea huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomessa on valtavat makean veden varannot. Kun Euroopassa kärsitään yhä enemmän vesipulasta ja kuivuudesta, Suomen vesivarat ovat meille merkittävä strateginen voimavara. Kasvukauden pidentyminen voi myös parantaa joidenkin kasvien viljelyedellytyksiä Suomessa, ja samalla meidän on varauduttava muuttuviin sääoloihin ja niiden tuomiin riskeihin. Jos ruuantuotannon edellytykset vaikeutuvat muualla maailmassa, Suomen merkitys ruuantuottajana voi kasvaa. Siksi meidän pitää tässäkin vaiheessa pitää ruuantuotannon rakennuspalikat kunnossa. Afrikkalainen sikarutto muistuttaa konkreettisesti siitä, mitä huoltovarmuus myös tarkoittaa. Nyt tärkeintä on saada tauti hallintaan ja varmistaa, että suomalaisilla sikatiloilla on edellytykset jatkaa myös tämän kriisin jälkeen. Maatila ei elä vain vaalikausi kerrallaan. Investoinnit tehdään vuosikymmeniksi. Siksi maatalous tarvitsee pitkäjänteistä ja ennakoivaa politiikkaa. Pidän tärkeänä, että nykyisen hallituksen kasvua, yrittäjyyttä ja kotimaista tuotantoa painottavaa linjaa voidaan jatkaa myös seuraavalla vaalikaudella, mutta sen ratkaisevat suomalaiset. Meidän tehtävämme on tehdä työtä sen eteen, että suomalaisella viljelijällä on myös tulevaisuudessa syy jatkaa tilaansa, investoida ja tuottaa meille ruokaa. Se on suomalaisen huoltovarmuuden perusta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien tilanne on pitkään ollut haastava, ja viime aikoina kannattavuus on entisestään heikennyt. Nyt olemme kannattavuudessa Euroopan heikoimmalla sijalla. Olen pitkään miettinyt tätä tilannetta, miten se onkaan mahdollista, kun Suomessa ruoka on kuitenkin Euroopan keskiarvoa 10 prosenttia kalliimpaa ja ruokakauppa on yksi Euroopan kannattavimmista. Kun normaali ruokakaupan kannattavuusaste maailmalla on noin neljä prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa se on jopa seitsemän prosenttia. Eli joku muu taitaa ottaa voitot. Suomeen mahtuu yksi puheenaihe aina kerrallaan, ja kestosuosikki vuodesta 2022 on ollut turvallisuus. Siltikään, huolimatta tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta, jossa uhkia on ja epävarmuutta on joka suunnassa, maataloustuottajien tilannetta ei ole parannettu, vaikka varmasti moni ymmärtää, että ruoantuotanto, jos mikä, on suomalaisille elintärkeää erityisesti kriisien keskellä. Huikean kannattava ruokakauppa ja huoltovarmuustilanne, nämä eivät ole tilannetta muuttaneet mutta eivät myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Tyynellä valtamerellä on voimistumassa super El Niño, joka saa lisäpoweria ilmastonmuutoksen lämmittämistä merivesistä. On ennustettu, että jo tämän talven El Niño seurauksineen voi romahduttaa ekosysteemejä ympäri maailman. Kun ekosysteemi romahtaa, se tarkoittaa sitä, että siellä seudulla ei enää ruokaa tuoteta ainakaan samassa mittakaavassa ja olomuodossa kuin aikaisemmin. Ylös nostaminen jossain toisessa muodossa voi kestää todella kauan. Tulee ruokapula. Toinen viime aikojen ilmentymä on esimerkiksi Nepalissa, jossa todistimme valtaisaa tulvaa, joka sekin aiheutui sään lämpenemisestä. Tämä alue Himalajan vuorilta tulevien jokien myötä ruokkii valtaisan joukon ihmisiä, puhutaan jopa miljardista. Mikäli tämä alue Himalajan jäätiköiden kuihtuessa jää ilman ruokaa, tulee valtava ruokapula myös sinne, ja tämä kaikki vaikuttaa myös Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä — nämä kolme asiaa, mitä tässä juuri luettelin — että jos nämä eivät herätä meitä siihen, miten valtavan tärkeä suomalainen ruuantuotanto on ei vain meille vaan ympäröivälle maailmallekin, niin ihmettelen sitä kyllä hiukan. Tämän kaiken pitäisi herättää meidät todella nopeasti. Meidän on todella saatava ruuantuottajien tila paremmalle tolalle ennen kuin heitä ei ole enää niin paljon jäljellä, että voimme omasta huoltovarmuudestamme pitää huolta. Tähän muun muassa auttaa polttoaineiden hinnan laskeminen, tämä on ihan kansallinen tarve, ja edelleen ruokakaupan suitsiminen. Kiitän siitä ministeri Essayahia, että hän on jatkanut näitä toimia, joita ministeri Leppä jo aloitti, mutta selvästikään vielä ei ole tehty riittävästi, koska tilanne on edelleen aika lailla sama kuin aina aikaisemminkin. Jos ei ole meillä ruuantuottajia, niin meillä ei ole kyllä suomalaista ruokaakaan.

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään keskustelleet suomalaisen maatalouden kriisistä, ja hyvä niin. Kuten me kaikki tiedämme, suomalaisen maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä Euroopan heikoin, ja ainakaan toistaiseksi tässä maassa ei ole vielä tehty riittävän väkeviä toimia tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Tässä salissa on tämän päivän keskustelun aikana nostettu esille hyvin erilaisia yksityiskohtia, toki tärkeitä sellaisia, mutta mielestäni tässä maailmanajassa olisi tärkeää pohtia nimenomaan kotimaisen ruuantuotannon merkitystä myös kriisinsietokyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Omavaraisuuden merkitys on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, aivan keskeisessä roolissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei tarkoita sitä, paljonko Suomessa tuotetaan ruokaa tänä vuonna ja mihin hintaan. Kyse on ennen kaikkea siitä, säilyykö meillä riittävä tuotantokapasiteetti silloin, jos kriisi osuu kohdalle. Nyt kannattavuuskriisin keskellä olisi ensinnäkin varmistettava, että esimerkiksi viljelijällä on taloudellinen mahdollisuus ylläpitää ja jatkaa tuotantoa nyt ennen, mutta myös mahdollisen kriisin aikana. Alkutuottajan on tultava työllään toimeen, aivan kuten kaikkien muidenkin suomalaisten. Kun puhumme tässä salissa usein suomalaisesta väestönkehityksestä ja esimerkiksi maaseudun autioitumisesta, on hyvä muistaa, että myös nämä asiat liittyvät kiinteästi viime sijassa turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, Huoltovarmuuskeskus määrittelee elintarvikehuoltoa kokonaisuutena, jossa maatalous on kytkeytynyt muun muassa energiaan, logistiikkaan ja muihin kriittisiin toimintoihin. Mielestäni yksi relevantti kysymys, johon meillä myös on oltava vastaus, on hyvin yksinkertainen: jos kävisi niin, että kansainväliset toimitusketjut häiriintyisivät vakavasti, kuinka nopeasti me tosiasiallisesti pystymme Suomessa korvaamaan niiden menetyksiä? On huomionarvoista, että lannoitteet, energia, polttoaineet, koneet, varaosat, rehut, kuljetukset ja elintarviketeollisuus muodostavat yhden ison ketjun, ekosysteemin. Jos tuotantoedellytykset heikkenevät jo nykyään normaaliolosuhteissa, mahdollisuutemme selvitä vakavasta kriisistä heikkenevät olennaisella tavalla. En ole tämän päivän keskustelun aikana kuullut vielä, onko hallituksella kokonaisarvio siitä, mikä on Suomen kriittinen vähimmäistaso maatalouden tuotantokapasiteetille, ja miten hallitus aikoo varmistaa, että tuo kapasiteetti säilyy mahdollisen kriisin aikana, jos jo tällä hetkellä tilat lopettavat toimintansa kannattamattomuuden takia.

Herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan lausua lämpimät kiitokset keskustalle tästä välikysymyksestä. On nimittäin poikkeuksellisen hienoa, että oppositio järjestää meille tällaisen juhlahetken ja salin täydeltä edustajia ja puheaikaa eduskunnan kenties tärkeimmästä aiheesta: suomalaisesta ruoasta, maataloudesta ja maaseudun elinvoimasta. Tästä vilpittömät kiitokset opposition suuntaan. [Peter Östman: Yhdyn siihen!] Huoli viljelijöiden arjessa pärjäämisestä ja tilojen kannattavuudesta on meille kaikille yhteinen. Pitkän linjan maanviljelijänä tiedän täsmälleen, miltä ne haasteet tuntuvat siellä maatilalla, mutta, arvoisa puhemies, julkisessa keskustelussa keskustapuolue on yrittänyt luoda kuvaa, että maatalouden vaikeudet olisivat syntyneet vasta tämän hallituskauden aikana. Herra puhemies! Politiikassa tarvitaan ripaus realismia mutta myös hyvää muistia. Keskusta piti hallussaan maa- ja metsätalousministerin salkkua peräti kahdeksan vuotta ennen tätä hallituskautta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kasvattaa monta hyvää viljasatoa, mutta toden totta ministeri olisi halutessaan ehtinyt korjata hallinnon rakenteitakin. Silloinen ministeri Jari Leppä neuvotteli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP-ohjelman, jota tämä nykyinen hallitus joutuu nyt kirjaimellisesti ja pilkulleen noudattamaan. [Mikko Savolan välihuuto] Sopimus, joka tehtiin silloin, jätti nykyiselle hallitukselle oikeastaan melko vähän kansallista liikkumavaraa. Me teemme parhaamme niillä korteilla, jotka te keskustalaiset ministerit meille jaoitte. Vaalikauden viimeisen vuoden ministerinä toimi hyvä kollegani, joka ei nyt ole sattumalta salissa: edustaja Antti Kurvinen, joka nykyään johtaa keskustan eduskuntaryhmää. Muistamme hyvin, kuinka reilut neljä vuotta sitten, talvella 2022, MTK:n johtokunta joutui kokoontumaan jopa ylimääräiseen kriisikokoukseen Suomen maatalouden pelastamiseksi. Silloinkin huudettiin hallitusta apuun. On pakko kysyä hyvässä hengessä edustaja Kurviselta: kun keskustalla oli tuolloin maatalousministerin salkku yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta, miksi tuolloin vuonna 2022 Suomessa maatalouden kannattavuus oli koko siihenastisen EU-historian alimmalla tasolla? [Hanna Kosonen: No miksiköhän!] Herra puhemies! Kun puhutaan tästä nykyisestä äärimmäisen vakavasta kustannuskriisistä, on katsottava tarkkaan, mihin se kaikista kipeimmin iskee. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti tämän kierteen, [Mikko Savola: Se muuten alkoi vuonna 22!] ja viimeistään Lähi-idän kriisi on nostanut raakaöljyn hinnan ihan tähtitieteellisiin summiin. Tämä iskee nyt täydellä painollaan nimenomaan kasvintuotantoon, erityisesti puitaviin kasveihin, kuten viljaan ja öljykasveihin. Kevyen polttoöljyn hinta, jolla traktorit ja puimurit liikkuvat ja jolla kuivataan viljat, lähentelee jo kahta euroa litralta. Se on historiallinen ennätyshinta. [Anne Kalmarin välihuuto] Onneksi tämä poikkeuksellinen tilanne on tunnistettu myös Euroopan tasolla. EU-komissio on antanut asetuksen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden poikkeuksellisen kriisituen maksamisen nimenomaan kasvinviljelijöille. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous ei ole mikään kuihtuva museo, vaan se on modernia, elintärkeää teknologiaa. Se on osa Suomen kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kuten meillä Varsinais-Suomessa ja täällä salissakin hyvin tiedetään, viljelijä ei kaipaa pelkkää myötätuntoa tai vaalikaudesta toiseen siirrettäviä hätäapupaketteja, vaan kaupan ja teollisuuden ote on tällä hetkellä aivan liian vahva. Ruokaketjun arvonmuodostuksen on oltava sellainen, että viljelijä saisi työstään ja ottamastaan yrittäjäriskistä oikeudenmukaisen korvauksen suoraan markkinoilta, ei pelkästään tukien kautta ja niiden avulla. Siksi korjaamme kilpailulakia ja uudistamme elintarvikemarkkinalakia. Elintarvikemarkkinavaltuutetulle on saatava ripeämpi ote, ja jokaisesta ketjun epäkohdasta ei tarvitse tehdä väitöskirjan tasoista selvitystä, vaan puuttumisen on oltava nopeaa. Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi: Me uskomme suomalaiseen maaseutuun ja sen tekijöihin. Kun me puramme byrokratiaa, suoristamme mutkia ja tervehdytämme ruokaketjun markkinoita, suomalainen maatalous nousee uuteen kukoistukseen. Eväät siihen ovat kyllä jo olemassa, ja tämänkin välikysymyksen jälkeen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä välikysymys on tehty siksi, että suomalainen maatalous on ajautunut vakavaan ja pitkittyneeseen kannattavuuskriisiin, johon hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Orpon hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa maatalouden kannattavuutta ja ratkaista syventyneen kriisin nopeilla toimilla ja pitkäjänteisellä työllä. No, mikä on tilanne nyt kolme vastuuvuotta myöhemmin? Tilanne on se, että Suomen maatalouden kannattavuus on nyt koko EU-alueen heikoin. Taustalla vaikuttavat rajusti kohonneet tuotantokustannukset tilanteessa, jossa tuottajahinta ei ole noussut, vaan paikoin jopa laskenut. On siis selvää, että markkina ei toimi. Ruokaketjun tulonjako on kaukana oikeudenmukaisesta. Kun hallituksen tavoitteena oli siis korjata tilanne ja kääntää maatalouden kannattavuus, on lopputulos valitettavasti juuri päinvastainen: koko EU:n alueen heikoin kannattavuus. Sanon suoraan, että yhtälö, jossa kustannukset nousevat mutta hinta markkinoilla pysyy samana, on epäterve ja epäreilu. Tällaisen todellisuuden keskellä suomalaiset viljelijät kuitenkin toistuvasti elävät. Kustannuskriisi on pitkittynyt mutta samalla akuutisti kärjistynyt. Siksi hallituksen pitäisi nyt tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi välittömästi akuuttiin kustannuskriisiin vastaamalla ja samalla rakenteellisia uudistuksia edistämällä. Hallitus on ohjelmassaan itse tunnistanut myös kilpailulain muuttamisen keskeiseksi toimeksi markkinan tervehdyttämiseksi. Tästä huolimatta hallitus ei ole tuonut kilpailulain uudistusta eduskuntaan. Miksi näin? Hallituksen on vahvistettava myös elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia, tuottajaorganisaatioiden oikeuksia ja kustannusindeksiehtoja. Rakenteellisten toimien on viimein näyttävä tuottajan saamassa hinnassa. Maatalouden kustannusten ohella myös byrokratia ja hallinnollinen taakka tuntuvat vain kasvaneen, vaikka tavoitteena oli niiden keventäminen. Myös rahoituksen saanti on vaikeutunut, mikä estää investointeja ja yritysten kehittämistä. Siksi hallituksen pitäisi nyt nykyistä pontevammin pureutua alan rahoitusongelmien ratkomiseen. Rahoituksen saatavuus ei saisi olla alan kasvun ja kehittymisen pullonkaula. Arvoisa puhemies! Kun tilanne on kriisiytynyt ja muut maat ympärillä tekevät ratkaisujaan, ei Suomikaan voi jäädä sivusta seuraamaan viljelijöiden ahdinkoa. Juhlapuheiden ja kauniiden kirjausten sijaan nyt vaaditaan toimia. Tällä välikysymyksellä keskusta vaatii, että tuottajien neuvotteluasemaa parantavien uudistusten lisäksi hallituksen on lyötävä pöytään ratkaisuja akuutin kustannuskriisin helpottamiseksi. Kiitänkin hallitusta niistä toimista, joista se on tänään ilmoittanut. Samalla kysyn, ovatko toimet riittäviä ja kohdentuvatko ne oikein. Erityisesti suomalaisilta kasvinviljelijöiltä kuuluu nyt vakavaa viestiä kohonneista kustannuksista. [Pertti Hemmilä: Kyllä!] Peltokasveja viljellessä lannoite- ja polttoainekustannukset ovat suuri kuluerä, mikä heijastuu voimakkaasti esimerkiksi öljy- ja juurikasvien sekä puitavien kasvien tuotantoon eli viljanviljelyyn. Tätä samaa huolta kasvinviljelijöiden tilanteesta ovat tänään täällä nostaneet esiin useat edustajat, kuten edustajat Viljanen, Mehtälä, Kontu, Hemmilä ja Kalmari, ja moni muukin varmasti. Eli kun markkinoilta saatava tuottajahinta ei nouse, viljelijä maksaa kasvaneet kulut omasta pussistaan, siis käytännössä tuottaa ruokaa talkoillen. Tilanne on kestämätön. Käteen jää siis koko ajan entistä vähemmän, ja silti viljelijän pitäisi ruokkia niin oma perhe kuin tehdä yrityksen seuraavan vuoden tuotantopanokset, ostaa, tehdä kasvukauden investoinnit, puhumattakaan niistä investoinneista, joilla yritystä kehitetään pidemmällä jänteellä. Tilanteeseen on vastattava. Ratkaisuja on. Esimerkiksi Ruotsissa on otettu käyttöön tuki, jota myönnetään kasvintuottajille hehtaariperusteisesti eri kasvilajeille kolmeen eri hehtaaritukiryhmään jaoteltuna. Näin tukea saataisiin jaettua euromääräisesti eniten sinne, missä tuotantopanostukset myös ovat korkeimmat. Kysyn ministeriltä: olisiko tässä järkeä myös Suomen päätöksentekoon, ja voisitteko harkita hehtaariperusteista tukea kasvinviljelijöiden ahdinkoon? Puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä keskustan esittämässä välikysymyksessä on kyse perusasioista, huoltovarmuudesta ja kotimaisesta ruoantuotannosta, siitä, että koko Suomi on asuin- ja elinkelpoinen ja että elinvoima kehittyy koko Suomessa, siitä, että maalla voi ja pitää voida kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Siksi meidän on tehtävä nyt kaikki mahdollinen tämän turvaamiseksi. [Pertti Hemmilä: Tähänastisista keskustan puheenvuoroista kaikkein rakentavin!]

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Se on pitkä lista, mitä leikkauksia te olette valitettavasti tehneet tälle sektorille. Nämä kauniit puheet eivät auta sitä tilannetta, mikä tuolla maatalouden parissa ja maaseudulla on. Yksi asia, minkä haluaisin kyllä nostaa keskusteluun, ovat yksityistiet ja maaseudulla elämisen edellytykset. Meidän asiantuntijat ovat jo täällä eduskunnassa todenneet moneen otteeseen, että alempiasteisen tieverkon kunto on niin heikko, että se uhkaa meidän huoltovarmuutta. Vielä muutama vuosi sitten myös keskustan ollessa hallituksessa ja erityisesti keskustan ollessa pääministeripuolue yksityistieavustukset olivat 20—30 miljoonaa euroa. Nyt ne on leikattu alle kuuteen miljoonaan. Erään kokoomuslaisen kanssa kävin keskustelua, ja hän sanoi, että eihän kukaan tule asvaltoimaan myöskään taloyhtiöiden pihoja. Mutta ovatko nämä taloyhtiöt täällä keskustassa nyt sama asia kuin se, että maaseudun teitä pidetään kunnossa? Toivottavasti, ministeri, te puolustatte yksityistieavustuksia, mitkä teidän hallituskumppaninne perussuomalaiset ovat leikanneet.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuus, maatalouden kannattavuus ja maaseudun elinvoima ovat aivan liian tärkeitä asioita puoluepoliittiseksi syysnäytelmäksi. Nämä eivät ole asioita, joista yksin Suomen Keskusta huolehtii tässä maassa. Väite siitä, että hallitus olisi jättänyt suomalaisen maatalouden yksin, ei ole totta. Vaikeasta julkisen talouden tilanteesta huolimatta olemme tehneet tietoisia valintoja suomalaisen ruuantuotannon puolesta. Se on omavaraisuus-, huoltovarmuus- ja kokonaisturvallisuuskysymys. Maataloudesta ei ole leikattu, sopeutettu samaan tapaan kuin monilta muilta hallinnonaloilta, vaan rahoitusta on osin vahvistettu ja huoltovarmuutta tukeviin toimiin on panostettu. Arvoisa puhemies! Hallitus on juuri päättänyt noin 116 miljoonan euron kokonaisuudesta maatalouden tukemiseksi. EU:n kriisirahoitus kohdennetaan täysimääräisesti ruuantuotantoon. Tukimaksuja aikaistetaan ja rahaa suunnataan sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja paine on suurin. Samalla energiaveron palautuksia on nostettu EU:n sallimaan enimmäistasoon ja maatalouden kustannuspaineita on lievennetty käytettävissä olevin keinoin. Oppositiosta käsin on helppo vaatia uusia satojen miljoonien eurojen tukipaketteja, mutta se ei vielä kerro vastuunkannosta. Vaikeampaa on kertoa, mistä rahat otetaan. Arvoisa puhemies! Hallituksen lähtökohta on selvä: maatalouden kannattavuuden on pitkällä aikavälillä perustuttava siihen, että tuotteista saatava hinta ja toimiva tukijärjestelmä yhdessä mahdollistavat yrittäjyyden, investoinnit ja tilojen kehittämisen. Kannattavuus ei voi perustua jatkuvasti kasvavaan velanottoon. Siksi olemme keskittyneet uudistamaan elintarvikemarkkinalainsäädäntöä, mikä vahvistaa alkutuottajien asemaa, parantaa elintarvikemarkkinavaltuutetun toimintaedellytyksiä ja puuttuu epäreiluihin käytäntöihin ruokaketjussa. Hallituksen tavoitteena on nimenomaan vahvistaa tuottajan neuvotteluasemaa suhteessa vahvoihin markkinatoimijoihin. Tätä linjaa on oppositio vastustanut. Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei ole vielä ratkaissut aivan kaikkea. [Anne Kalmari: Ei aivan!] Ne rakenteelliset ongelmat, joista tänään puhumme, eivät ole syntyneet vain kolmen viime vuoden aikana. Suomen EU-jäsenyyden aikana Suomen Keskusta on pitänyt maa- ja metsätalousministerin salkkua enemmän kuin mikään muu puolue. Tässä ovat nyt näytöt, joiden perään kysytään. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] — Siellä muuten vasemmassa alareunassa on se nappi, josta voi painaa ja pyytää niitä puheenvuoroja. — Emme myöskään lupaa suomalaisille uutta lisävelkaa ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen. Päinvastoin olemme vahvistaneet investointien rahoitusta, mahdollistaneet Finnveran aiempaa vahvemman roolin maataloudessa, helpottaneet nuorten viljelijöiden alalle pääsyä, parantaneet biokaasuinvestointien edellytyksiä ja puolustaneet maatalouden EU-rahoitusta tulevissa neuvotteluissa. Olemme keskittyneet politiikkaan, joka on vakaata ja ennustettavaa ja turvaa suomalaisen ruokatuotannon, huoltovarmuuden ja maaseutujen elinvoiman. — Kiitos, arvoisa puhemies. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuotanto on vakavalla tavalla kannattavuuskriisissä, ja se näkyy monen viljelijän ahdinkona. Jotta kestävä kotimainen ruuantuotanto voi jatkua, meidän on pystyttävä tähän kriisiin vastaamaan — siitä tänään on täällä pitkään keskusteltu. Samaan aikaan elämme keskellä syveneviä ympäristökriisejä, joihin myös ruuantuotannon pitää kyetä vastaamaan ja sopeutumaan. Olenkin tosiaan huolissani niistä puheista, joissa korostetaan, että kannattavuuskriisissä meillä ei olisi varaa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Kestävää ruuantuotantoa on vain, kun huolehdimme maaperän viljavuudesta, luonnon monimuotoisuudesta, siitä, että ravinteet pysyvät kierrossa eivätkä valu rehevöittämään vesistöjämme, ja siitä, että ohjaamme maataloustuet niin, että ympäristötoimet ovat viljelijöille kannattavia. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma on, että Orpon hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten me voimme turvata olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti ja kestävästi luonnon tilaa sekä eläinten oikeuksia parantaen. Vaikka tieto ruuantuottajien ja luonnon ahdingosta on ollut saatavilla, Suomi ei ole valmistautunut ekokriisien vaatimaan murrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa sekä suomalaiset viljelijät että suomalainen luonto. Vaikka kriisi on akuutti, ratkaisuja pitää hakea kestävästi myös pitkällä tähtäimellä. Pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät sitä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Kestävää ruuantuotantoa ei ole ilman tehoeläintuotannon ongelmiin puuttumista. Julkisuuteen on noussut viime viikkojen aikana karuja esimerkkejä siitä, millaista tuotantoeläinten elämä Suomessa on. Tuhannet sairaiksi jalostetut broilerit elävät kylki kyljessä suurissa halleissa näkemättä koskaan auringonvaloa tai pystymättä kunnolla liikkumaan. Suomessa broilereita kasvatetaan niin ahtaasti kuin EU-lainsäädäntö suinkin sallii. Siat puolestaan joutuvat makaamaan karsinoissaan ulosteen peitossa, emakot pitkiä aikoja ilman mahdollisuuksia edes kääntyä kunnolla. Kirurgisen kastraation kielto kumottiin liha-alan painostuksesta, vaikka kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille kipua ja kärsimystä. Ongelma on, että tässä ei ole periaatteessa mitään laitonta. Se osoittaa, että eläinten hyvinvointilaissa riittää paljon parannettavaa. Kestävä ruokamurros edellyttää, että lihan kulutusta vähennetään merkittävästi ja siirrytään kohti kasvipohjaista ruuantuotantoa. Se edellyttää panostamista koko arvoketjuun, niin viljelykasvien jalostukseen kuin raaka-aineiden jatkokäsittelyyn ja uusiin ruokainnovaatioihin, juuri niin, että voimme syödä kotimaista kasvipohjaista ruokaa. Julkisen sektorin hankinnoilla voimme merkittävästi ohjata siihen, että kotimaista kasvipohjaista ruokaa on tarjolla. Minulle on vakuutettu, ja näin kyllä todella uskonkin, että viljelijät kyllä tuottavat, kun raaka-aineille on markkinat ja hinnat ovat kohdillaan. Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on huoltovarmuuskysymys mutta myös kysymys elävästä maaseudusta, omavaraisuudesta ja suomalaisesta työstä. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostaminen, keskittäminen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla, joka perustuu maatilarakenteen monipuolistamiseen, uudistavaan viljelyyn, viljelykiertoihin ja ravinteiden kierrätykseen. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi laajemmin aidon lähiruuan tuottamisen ja todella pitäisi myös maaseutua elävänä. Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat uudistaa maataloutta luonnon kantokyvyn ehdoilla. Maataloustukia on kohdennettava nykyistä vaikuttavammin ratkaisuihin, jotka vahvistavat luonnon tilaa ja vähentävät päästöjä. Maatalouden ympäristötuet tulisi muuttaa tulosperusteisiksi, jotta tuottajilla olisi kannusteet tehdä vaikuttavia toimia. Suomen tulee pyrkiä siihen, että EU:n maatalouspolitiikan ja tukien lähtökohtana on maatalouden kestävyysmurroksen vauhdittaminen. Samalla tulisi vähentää maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja kierrätyslannoitteiden saamista markkinoille. Ruuantuotannon pitää pystyä vastaamaan myös ilmastokriisin ja luontokadon tuomiin haasteisiin, jotta tuotanto on aidosti kestävällä pohjalla, ja tätä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä yhdessä viljelijöiden kanssa. Tässä hallitus ei ole onnistunut, ja siksi kannatan edustaja Sofia Virran tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme todistamassa tekopyhyyden huipentumaa, kun keskusta välikysymyksessään on huolissaan maataloudesta. Totta kai maatalouden jo pitkään jatkuneesta kannattavuuskriisistä on syytäkin olla huolissaan, ja tämä hallitus on tehnyt useita päätöksiä ja lakimuutoksia sekä vaikuttanut EU-tasolla tilanteen parantamiseksi, mutta tekopyhää on se, että pelkästään 2000-luvulla, siis 26 vuoden aikana, keskustalla on ollut maa- ja metsätalousministerin salkku seitsemässä eri hallituksessa. Kaikki me voimme myöntää sen tosiasian, että kannattavuuskriisi ei ole syntynyt tämän hallituskauden aikana, vaan se on kehittynyt pitkällä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä juuri keskusta on ollut se puolue, jolla on ollut ylin päätäntävalta Suomen maatalousasioista ylivoimaisesti useimmin ja kaikista puolueista pisimpään. Laskeskelitte varmaan, että reilun kolmen oppositiovuoden jälkeen suomalaiset olisivat unohtaneet nämä faktat, ja siksi nyt uskallatte käyttää opposition voimakkainta välinettä eli välikysymystä hurskastellessanne maatalousasioilla. [Anne Kalmarin välihuuto] Minä olen varma, että maaseudulla keskustan teot ja tekemättä jättämiset kyllä muistetaan. [Hanna-Leena Mattila: Kyllä muistetaan perussuomalaistenkin!] Mitä hallitus sitten on tehnyt? Ensinnäkin EU-vaikuttaminen on aiempaa paljon parempaa. [Anne Kalmari: Ennallistaminen, hah hah!] Suomen viesti on yhtenäinen, ja asioihin vaikutetaan jo ennakolta. Toisin oli viime kaudella. Vihreän ministerin suulla puhuttiin yhtä, keskustalaisen suulla toista. Tulokset olivat sen mukaiset, oli kyse sitten metsistä tai maataloudesta. Ja miten kävi esimerkiksi metsästyksen osalta viime kaudella? Ei oltu susijahdissa, valkoposkihanhet saivat syödä pellot tyhjiksi, ja niille puuhasteltiin hanhipeltoja ja -vahteja. Mutta samanlaista vesittämistä tapahtui monissa muissakin asioissa, joista viime kaudella päätettiin. Ilmastopolitiikassa te keskustalaiset sitouduitte hiilineutraaliusvuoteen 2035 ja uudistitte muun muassa jakeluvelvoitteet polttoaineisiin, ja mikäli tämä hallitus ei olisi puuttunut peliin ja maltillistanut teidän kattoon sojottavia käppyröitänne, polttoaineet olisivat vielä nykyistäkin kalliimpia. Maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka tosiaan tuntui ja tuntuu teidän päätöstenne myötä edelleen maaseudulla ja suomalaisten kukkarossa. Sidoitte Suomen EU:n ilmastotaakanjakovelvoitteisiin, elpymispaketteihin, ennallistamisasetukseen, sidoitte Suomen käsiä siellä sun täällä ja kauaskantoisesti, ja nyt olette ihmeissänne, kun yhdessä hallituskaudessa ei saada mannaa satamaan taivaalta. Ne teidän siunaamanne sopimukset kun koskevat meitäkin, tätä hallitusta, ja te tiesitte sen lyödessänne kättä päälle. Ei se ollut ihme, että jätitte tyhjän paperin ja siirsitte sotkunne muille. [Anne Kalmari pyytää vastauspuheenvuoroa] Arvoisa puhemies! Kahden keskustalaisministerin jäljiltä elintarvikemarkkinalaki oli jäänyt torsoksi. No, tämä hallitus uudisti senkin, ja sen toteutumista seurataan ja valvotaan tarkoin. Lain myötä esimerkiksi kaupan ylivaltaa neuvottelutilanteessa kohtuullistettiin viljelijöiden ja alkutuottajien hyväksi. Tämä hallitus on tehnyt paljon sopeutuksia useilta eri sektoreilta, mutta maatalouteen ei ole koskettu. Olemme suojelleet siis suomalaista maaseutua, maataloustuottajaa ja huoltovarmuutemme perustaa. Tieverkkoon on satsattu enemmän kuin vuosikausiin, ilmastopolitiikkaa on kohtuullistettu. Kaikki tämä on tehty erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, joka on perintöä edellisiltä hallituskausilta — puhumattakaan Euroopassa ja maailmalla riehuvista sodista, joilla on suora vaikutus myös tänne Suomeen. Arvoisa puhemies! Meille perussuomalaisille maaseutu merkitsee jotain aivan muuta kuin äänten kalastelua ennen vaaleja. Se on arvokas osa Suomea, se on huoltovarmuutemme perusta. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Paljon on toki tehtävää, emmekä voi ummistaa silmiämme kannattavuuskriisiltä, mutta tämä hallitus on ottanut suuria harppauksia nimenomaan maaseudun ja maaseudun ihmisten hyväksi. [Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! Tähän kannattavuusasiaan liittyen fakta on vain se, että tällä hallituskaudella maatalouden kannattavuus on laskenut. Tästä ei päästä yli eikä ympäri, kun lukuja katsotaan. Sitten tämä elintarvikemarkkinalain uudistus: Todellakin on hyvä, että sitä on uudistettu. Se taisi olla kaudella 15—19, kun se tuotiin. Viime hallituskaudella sitä parannettiin. Nyt sitä on parannettu jälleen. Se on hyvä, ja varmasti, niin kuin edustaja Päivärinta totesi, tätä työtä pitää jatkaa. Mutta voin sanoa saman, minkä ministeri Essayah sanoi vuonna 2022 joulukuussa: elintarvikemarkkinalaki ei tuo tässä hetkessä euroakaan lisää viljelijän tilille, ja sen takia täytyy reagoida myös tässä hetkessä maatalouden kannattavuuteen. Arvoisa rouva puhemies! Vielä huoltovarmuudesta vastaavalle ministerille kysymys, kun on ollut puhetta tästä viljasta ja siitä, että suomalaisia viljavarastoja on täytetty ulkomaalaisella viljalla. Hienoa, että edustaja Viljanen tarttui tähän. Haluaisin vielä nyt varmistuksen ministeri Puistolta, huoltovarmuudesta vastaavalta ministeriltä: eihän nyt jatkossakin vielä Suomen huoltovarmuutta turvata ulkomaisella viljalla vaan kotimaisella viljalla?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa, että toisin kuin edustaja Kalmari tuossa äsken väitti, ei tietenkään kokoomus vastusta elintarvikemarkkinalakia. Se on aivan väärä väite. Mutta itse asiaan: Maaseudun elinvoima, ruuantuotanto ja huoltovarmuus ja meidän kokonaisturvallisuus, ne kulkevat kaikki käsi kädessä. Kun meidän maaseudun väestö vähenee ja tilojen kannattavuus heikkenee, heikkenee samalla myös Suomen huoltovarmuus. Keskustan välikysymys todella lähtee aidosta ongelmasta, myönnettäköön se. Maatalouden kannattavuus on vakava kysymys, eikä sitä pidä missään tapauksessa vähätellä. Välikysymyksessä hallitusta syytetään siitä, että maatalouden kannattavuus on EU:n heikointa ja kustannuskriisi uhkaa tuotantoa. Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa on kuitenkin jo sanottava, että keskusta potee aikamoista poliittista muistinmenetystä — muistinmenetystä, jossa omaa hallitusvastuuta — siitähän ei ole kovinkaan kauan — ja keskustalaista maa- ja metsätalousministeriyttä yritetään pyyhkiä pois historiankirjoista. Maatalouden kannattavuuskriisi oli jo viime kaudella tosiasia, se oli fakta. Marraskuussa 2022 silloinen oppositio joutui jättämään hallitukselle välikysymyksen maatalouden kriisistä. Tilojen kustannukset olivat nousseet rajusti, ruokaketjujen epätasainen tulonjako oli tiedossa, viljelijän heikko neuvotteluasema oli kyllä tiedossa, ja parlamentaarinen raportti tarvittavista uudistuksista valmistui keskustan ollessa hallituksessa. Kuten keskusta nyt itse välikysymyksessä muistuttaa, kyllä, te jaoitte kriisipaketteja, mutta te ette ratkaisseet maatalouden rakenteellista ongelmaa, juuri sitä ongelmaa, mistä tänään on täällä puhuttu koko ajan. [Antti Kurvinen: Te olette pahentaneet niitä ongelmia!] Se ongelma on se, että viljelijälle jää ruokaketjussa liian pieni osa ruuan hinnasta. [Anne Kalmari: Koska te suositte kauppaa, laulatte sen lauluja!] Siitä me olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Keskusta vaatii nyt Orpon hallitusta ratkaisemaan ongelman, jonka olemassaolon itse totesi viime kaudella jo neljä vuotta sitten. Itse jätti ratkaisut tekemättä. Arvoisa puhemies! Pitänee myös muistuttaa keskustaa poliittisesta lähimuistista, joka sekin näyttää nyt kyllä valitettavasti pätkivän. Nimittäin kokoomusjohtoinen hallitus ei edes näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ole leikannut ruokaa tuottavasta maataloudesta. Me emme ole leikanneet, vaikka säästöjä on jouduttu hakemaan kissojen ja koirien kanssa joka hallinnonalalta. Energiaveron palautuksia on korotettu. Maatalouden investointeihin ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu. Sitä on siis nimenomaan uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Ruoka-alan kasvua ja vientiä vauhditetaan. Se on oikea suunta. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan. Paljon muutakin on tehty, niin kuin tänään olemme tässä salissa kuulleet. Työ jatkuu. Kaikkea ei ole tietenkään vielä saatu aikaiseksi. Keskusta vaatii nyt lisää kriisitukia, mutta tukipaketti toisensa perään ei ratkaise suomalaisen maatalouden perusongelmaa, eikä velkaantuva valtio voi loputtomasti maksaa ruokaketjun toimimattomuudesta. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen työ ruokaketjun epätasapainon korjaamiseksi on tärkeää, ja on hienoa, että me olemme hyvässä vauhdissa. Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, tuottajien neuvotteluasemaa on vahvistettava ja elintarvikemarkkinalakia vietävä määrätietoisesti tästäkin eteenpäin. [Anne Kalmari: Kyllä!] Se on aivan selvä, että suomalaisen maatalouden elinvoimasta meidän on todella huolehdittava pitkälle tulevaisuuteen, ei kriisipaketti kerrallaan. Ei meidän poliitikkojen onnistumista mitata tukipakettien tai uusien pykälien määrällä. Se mitataan sillä, jääkö ruuan tekijälle omasta työstä enemmän käteen. Ja kokoomuksen vastaus on selvä: on jäätävä. Viljelijän työn on oltava kannattavaa, ja tämän eteen meidän kaikkien tulee tehdä töitä. Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa lopuksi siitä, että ihan yleisessä keskustelussa meidän on tärkeää antaa maaseudulla työskenteleville ja maaseudulla asuville heille kuuluva arvo. Meidän puheistamme täytyy se välittyä. Tärkeää on sekin, että olemme helpottaneet nuorten viljelijöiden pääsyä alalle. On hyvä muistaa, että nuoret maanviljelijät ovat avainasemassa maatalouden tulevaisuudessa ja huoltovarmuudessa. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Kunnioitettu rouva puhemies! Arvoisat edustajat! Kansanedustajana koen tärkeimmäksi tehtäväkseni edustaa Suomen kansaa ja ajaa kansan sekä isänmaan etua. Tästä lähtökohdasta arvioin myös tätä välikysymystä. Isänmaalle ja suomalaisille oikeita asioita sekä ratkaisuja on voitava tukea riippumatta siitä, esitetäänkö niitä hallitus- vai oppositiosuunnasta. Olen samaa mieltä useista välikysymyksen tavoitteista. Erityisesti allekirjoitan sen lähtökohdan, että kotimainen ruuantuotanto ei ole vain elinkeinokysymys. Se on myös huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymys. Suomen on mielestäni pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen kolmella keskeisellä alalla: ruuantuotannossa, energiantuotannossa sekä aseiden ja ampumatarvikkeiden tuotannossa. Kun nämä sektorit ja perusasiat ovat kunnossa, olemme vahvempia ja kestämme paremmin myös kriisejä. Tämä ei suinkaan tarkoita kansainvälisestä yhteistyöstä luopumista. Se tarkoittaa, että kannamme vastuun omasta toimintakyvystämme. Emme saa rakentaa turvallisuuttamme sen oletuksen varaan, että kaikki tarvitsemamme voidaan kaikissa tilanteissa hankkia tänne peräpohjolaan muualta. Arvoisa rouva puhemies! Ruokaomavaraisuuden perustana täytyy olla kannattava maatalous. Viljelijän on saatava työstään, investoinneistaan ja kantamastaan riskistä asiallinen korvaus. Yhdyn välikysymyksen tavoitteeseen tasapainottaa ruokaketjun tulonjakoa ja vahvistaa alkutuottajan neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja teollisuuteen. Uudistusten täytyy näkyä tuottajan saamassa hinnassa. Kriisitukea voidaan tarvita poikkeuksellisissa tilanteissa, mutta maatalouden tulevaisuutta ei pidä rakentaa toistuvien hätäpakettien varaan. Tuottajan pitäisi saada huomattavasti nykyistä kestävämpi toimeentulo markkinoilta. Siksi kannatan tuottajaorganisaatioiden aseman ja elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien vahvistamista sekä tuotantokustannusten muutoksen huomioivia sopimusehtoja. Odotan hallitukselta myös selkeää aikataulua ruokaketjun ostajavoimaan puuttuville kilpailulain muutoksille. Tavoitteena tulee olla sekä kohtuuhintainen ruoka kuluttajalle että kohtuullinen toimeentulo sen tuottajalle. Kumpaakaan ei pidä unohtaa. Maatalous tarvitsee myös toimivat tiet, tietoliikenneyhteydet, energiaa ja saavutettavat peruspalvelut. Maaseudun elinvoiman turvaaminen on samalla ruokatuotannon edellytysten turvaamista. Mielestäni koko Suomen asuttuna pitäminen ja maatalouden tukeminen ovat turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan. Arvoisa rouva puhemies! Kolmas keskeinen kysymys on EU-rahoitus. Kannatan välikysymyksen tavoitetta turvata Suomen maatalousrahoituksen vähintään nykyinen taso sekä maaseudun kehittämisen rahoitus vuosien 2028—2034 rahoituskehysneuvotteluissa. Myös riittävä kansallinen liikkumavara on säilytettävä. Hallitukselta tarvitaan määrätietoista Suomen etujen puolustamista. Mahdollisia heikennyksiä ei pidä kuitata pelkällä viittauksella komission alkuperäiseen ehdotukseen. Odotankin hallitukselta selkeitä tavoitteita, aktiivista neuvottelutyötä ja avointa vastuunkantoa tuloksista. Arvoisat edustajat, tässä keskustelussa meidän ei tarvitse olla samaa mieltä jokaisesta väitteestä voidaksemme tunnistaa yhteisen päämäärämme. Hallituksen perusteltuja toimia pitää voida tukea, ja puutteisiin pitää voida vaatia korjauksia. Suomalaisen viljelijän tulevaisuus, kansalaisten ruokaturva ja isänmaan kriisinkestävyys ansaitsevat pitkäjänteisiä ratkaisuja yli puoluerajojen. Suomen kansan ja isänmaan edun on oltava yhteinen lähtökohtamme myös silloin, kun olemme keinoista eri mieltä. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Mitä tulee huoltovarmuuteen, huoltovarmuuden tavoite ja tarkoitus ovat tietysti se, että aivan kaikissa olosuhteissa yhteiskunnan kriittiset toiminnot, huoltovarmuus, toimivat. Tietysti omavaraisuus ja kotimaisuus ovat tärkeitä, keskeisiä perusteita tässä. Ne eivät ole ainoita perusteita. Siten viljavarastoissa tai huoltovarmuudessa ylipäätänsäkään ei voi olla riippuvuutta. Ei voi rakentaa yksittäisen satovuoden varaan, tai ei voi rakentaa paikallisten olosuhteiden varaan tai markkinatilanteen mukaan. [Antti Kurvisen välihuuto] Myöskin huoltovarmuudessa Huoltovarmuuskeskuksen on toimittava kilpailuneutraliteetin puitteissa. Jos nyt ajattelee tätä huoltovarmuustasoa, siis vähimmäisvaatimuksessa, kuudessa kuukaudessa, me ollaan sadan prosentin kotimaisuusasteessa ja korotetussa tasossa eli yhdeksässä kuukaudessa me ollaan lähes sadassa prosentissa, 98 prosentissa. Ja kun ajatellaan, että koko ajan näitä varastoja täytyy kierrättää, niin näkisin, että tämä hyvin korkea kotimaisuusaste, mikä on lähellä sataa prosenttia, on hyvin merkittävä taso.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Aloitan tuosta edustaja Mehtälän toteamuksesta. Nimenomaan se elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien lisääminen parantaa tuottajan asemaa. Ehdottomasti niin. Se on täysin välttämätöntä, jotta me pystymme jollakin tavalla saamaan tietoa siitä markkinasta ja myöskin siitä, onko siellä niitä kohtuuttomia sopimusehtoja, onko private labeleissa sellaisia toimintatapoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Nämä ovat olleet absoluuttisen tärkeitä muutoksia, joita on tehty, ja niitä on tarvittu. Vielä kun mennään tähän tilastokeskusteluun, niin todellakaan missään vaiheessa en ole näitä tilastoja lähtenyt kiistämään, mutta Luken tutkijan viesti: ”Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalouspalvelussa kuvataan suurimpien 23 500 maatalous- ja puutarhatalousyrityksen tulos- ja kannattavuuskehitystä”, eli nämä ovat niin sanotut päätoimiset. ”Nämä tuottavat yli 90 prosenttia Suomen maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotannosta.” Näitten kannattavuuskerroin on 0,3, [Anne Kalmarin välihuuto — Hilkka Kempin välihuuto] mutta sitten siellä on mukana 17 000 yritystä, jotka tuottavat vajaan 10 prosenttia kokonaistuotannosta. Eli tätä olen pyrkinyt teille kuvaamaan, että meillä on iso joukko yrityksiä, joitten tuotos suomalaiseen ruuantuotantoon on pieni. On ihan selvä, että jos se on sivutoimista, se on sellaista, että todellakaan sillä ei ole tarkoitus edes sen perheen elää, ei edes välttämättä sen viljelijän itsensä, vaan hän hakee elantonsa pääosin muualta, ja jos me katsomme ja sanomme, että nämä 17 000 yritystä olisivat määräävässä asemassa sen suhteen, mitä suomalaisella maataloudella tulee... [Anne Kalmari: Mutta ei sitä pidä tappiolla tehdä!] Tässä asiassa täytyy sanoa, että tämä hallitus on nimenomaan lähtenyt siitä, että me haluamme tällä ylläpitovelvoitteella, joka nyt on komissiossa hyväksytty, vaikuttaa siihen, että suomalaisessa maataloudessa tuet kohdistuvat ruokaa tuottavaan maatalouteen eli niille, jotka ovat vastuussa tästä Suomen huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta ja viime kädessä kokonaan, voi sanoa, turvallisuuspoliittisesta tilanteesta myöskin sitä kautta, koska itse ajattelen niin, että se ruuantuotanto on osa tätä meidän turvallisuuspolitiikkaa. Edustaja Rantanen täällä nosti esille tämän vientiasian ja kyseli, miksi ei haeta esimerkkiä muualta. No, nimenomaan on haettu esimerkkiä muualta. Tämä ruokaneuvosto ja koko tämä, millä tavalla tätä ruokastrategiaa lähdetään juoksuttamaan eteenpäin, on nimenomaisesti rakennettu Irlannin mallin mukaisesti, on haettu sieltä parhaat palat, otettu käyttöön. Tämän volyymin kasvu on 18 prosenttia, ja arvon kasvu on ollut 7 prosenttia, mikä kertoo siitä, mikä tuli täällä muutamien puheenvuoroissa esille, että me viemme vieläkin liian paljon bulkkia, elikkä se arvonlisä pitää pystyä nostamaan edelleen isommaksi. Sitten täällä nousi esille — minun mielestäni oli hyvä nosto, oliko edustaja Eestilä, vai kuka sanoi siitä — että nyt pitää myöskin nähdä se, että suomalaisella maataloudella on oikeasti ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöitten vallitessa myöskin mahdollisuuksia siihen, että täällä puhtaan veden ja tuotantoketjujen ja myöskin tautivapaitten tuotantoketjujen maassa, missä ei ole salmonellaa ja missä pystytään varmistamaan nämä vastuulliset tuotantoketjut, meillä on oikeasti mahdollisuus olla kokoamme suurempi ruuantuottaja maailmassa. Tähän on minun mielestäni järkevää ja hyvä tarttua. Edustaja Mikkonen nosti esille tätä kestävyysmurrosta. Juuri tätä tällä hallituskaudella on lähdetty hakemaan, jotta pystyttäisiin irtautumaan fossiilisista lannoitteista, jotta pystyttäisiin saamaan kotimainen biokaasutuotanto ja sitä myöten myöskin kiertotalouslannoitteet paremmin käyttöön. Juuri tätä me olemme tehneet. [Anne Kalmarin välihuuto] Ainakin edustajat Lyly, Honkasalo ja Mattila kyselivät tästä, millä tavalla me varmistamme, että suomalaisilla maatiloilla meillä noudatetaan työehtosopimuksia. Meillä on sosiaalinen ehdollisuus — sosiaalinen ehdollisuus. Eli sen lisäksi, että vaaditaan meidän viljelijöiltä, että noudatetaan meidän työlainsäädäntöä, heiltä vaaditaan vielä tätä sosiaalista ehdollisuutta, joka tarkoittaa sitä, että jos ei noudateta, niin silloin on jopa mahdollisuus maataloustukien menetykseen. Täytyy sanoa, että suomalainen viljelijä tässäkin asiassa toimii hyvin ja vastuullisesti. Edustaja Wickström nosti esille, ja taisi muutama muukin nostaa, miltä se tulevaisuudennäkymä näyttää. No, silloin kun keskusta oli hallituksessa, korkeimmillaan 190 sukupolvenvaihdosta tehtiin vuonna 22. Nyt tällä hetkellä 356 nuorta aloittaa, eli yksi nuori aloittaa joka ikinen päivä, plus meillä on seitsemän porotalouden aloittajaa myöskin. [Anne Kalmarin välihuuto — Pertti Hemmilän välihuuto] Elikkä kun tässä on uskoa luotu tulevaisuuteen, on myöskin syntynyt uskoa tulevaisuuteen. Sitten täällä kysyttiin vielä niistä investoinneista. CAP-suunnitelman muutoksessahan 58 miljoonaa laitettiin nyt vielä lisää siihen, [Puhemies koputtaa] että pystytään näitten investointien tuet varmistamaan. Oinas-Panuma kysyi näistä lammasteurastuksista. Millään EU-maalla ei ole tämäntyyppistä poikkeusta, mitä hän täällä kysyi, ja tätä on komissiosta useamman kerran kysytty. Ruotsissa on ollut ainoastaan sellainen määräaikainen, joka on sekin poistunut tällä hetkellä. Elikkä tästä on ollut kysymys. Jatketaan tätä keskustelua. Täällä on paljon hyviä kysymyksiä, mutta kaikkiin ei kerkeä kerralla vastata. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei ole vielä ratkaissut aivan kaikkea. Ne rakenteelliset ongelmat, joista tänään puhumme, eivät ole syntyneet vain kolmen viime vuoden aikana. Suomen EU-jäsenyyden aikana Suomen Keskusta on pitänyt maa- ja metsätalousministerin salkkua enemmän kuin mikään muu puolue. Tässä nyt näytöt, joiden perään kysytään. Emme myöskään lupaa suomalaisille lisää uutta velkaa ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen. Päinvastoin olemme vahvistaneet investointien rahoitusta, mahdollistaneet Finnveran aiempaa vahvemman roolin maataloudessa, helpottaneet nuorten viljelijöiden alalle pääsyä, parantaneet biokaasuinvestointien edellytyksiä [Anne Kalmari: Vaikeuttaneet, todella paljon vaikeuttaneet!] ja puolustaneet maataloutta EU-rahoitusten tulevissa neuvotteluissa. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan ensin kiittää edustaja Kinnaria erinomaisesta ryhmäpuheenvuorosta. Siinä tuli hyvin rakentavasti esille se, mitä tämä hallitus on maatalouden eteen tehnyt. Meidän pitää vahvistaa tuottajan asemaa ruokamarkkinoilla. Tähän elintarvikemarkkinalaki on tärkeä työkalu, ja sen toimeenpanossa pitää katsoa ennen kaikkea sitä asiaa, jääkö viljelijälle tuotteesta nykyistä oikeudenmukaisempi korvaus. Täällä on mainittu ruokavienti, ja itsekin liputan sen puolesta. Suomessa on korkealaatuista ruokaa ja vahvaa osaamista, mutta vientipotentiaalia on edelleen paljon hyödyntämättä. Kun kasvatamme ruokavientiä, luomme koko ruokaketjuun lisää arvoa ja markkinoita, ja se vahvistaa myös suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta ja huoltovarmuutta. Kiitän hallitusta myös tämän korvauskelpoisuuden tuomisesta koko maahan. Tämä on todella tärkeä ja historiallinen päätös ja parantaa alan kannattavuutta ja poistaa sitä kuuluisaa byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Minusta se pitää voida sanoa suoraan: Suomen maatalouspolitiikka on epäonnistunut. Ruoantuotannon kannattavuus on lähellä nollaa, ja kestävyysmurros on vasta lapsenkengissä — ja ei, tämä ei ole viljelijöiden vika, se on meidän poliitikkojen vika. Maataloustukien ja tuotannon uudistaminen on välttämätöntä, mutta tässä salissa kilpaillaan siitä, kuka puolustaa nykyjärjestelmää kiivaimmin. Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, eivät tuottajan etu ja luonnon hyvä ole vastakkain. Pelloilla ympäristötoimet ja kannattavuus kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi maan kasvukunnon ja ravinteiden pidättämisen parantaminen suojaa vesistöjä ja parantaa satoa, mutta siihen eivät tuet nykyisellään kannata. Hyvä hallitus, tehdyt toimet eivät riitä, jos sinilevälautat kasvavat ja vedet jatkavat tummumistaan, eikä fossiilisiin polttoaineisiin ripustautuminen nosta maataloutta kukoistukseen. Ehdotus: tehkää turpeen kunnianpalautuksen sijasta biokaasun uusi tuleminen. [Hannu Hoskonen: Turve tarvitaan takaisin, jos meinataan maata viljellä tässä maassa!]

Arvoisa rouva puhemies! Keskusta voi luetella loputtomasti ongelmia, mutta suomalainen viljelijä tarvitsee nimenomaan konkreettisia keinoja. [Mikko Savola: Nimenomaan! — Anne Kalmari: Kyllä!] Orpon hallitus on tehnyt ne toimet, mihin keskusta ei ole pystynyt maatalousministerin pitkäaikainen salkku kädessään. Maatalouden tärkein kysymys on tietysti kannattavuus, ja me vahvistamme ruokavientiä, tuemme nuoria viljelijöitä ja kehitämme ruokaketjua. Vaikutamme EU:ssa siihen, että Suomen erityisolosuhteet huomioidaan, ja sanon tämän suoraan: ruoantuottajan tehtävä on tuottaa ruokaa, ei laskea hiilidioksidipäästöjä. Vahva kotimainen ruokaketju on ennen kaikkea huoltovarmuutta, ja kriiseissä me tarvitsemme suomalaisia maanviljelijöitä, me tarvitsemme toimivaa ruokaketjua ja kotimaista tuotantoa. Hömppäheinä pois, tuki ruoantuotantoon, kuten ministeri Essayah täällä kertoi, elintarvikemarkkinalain uudistus, turpeen huoltovarmuusaseman varmistaminen ja viennin vahvistaminen — siinä toimia elävän maaseudun puolesta. [Anne Kalmari: Missä kilpailulaki?] Sitä tämä hallitus haluaa rakentaa, ei keskustan hallintohimmeleitä.

Arvoisa puhemies! Euroopan kuivuus ja kuumuus sekä maailman epävarmuus muistuttavat, että ruoka ei ole itsestäänselvyys. Suomessa meillä on valtava vahvuus: On puhdasta vettä, peltoa ja erittäin osaavia viljelijöitä. Tiloilla toteutetaan viljelykiertoa, huolehditaan maan kasvukunnosta, suunnitellaan lannoitus tarkasti ja hyödynnetään uutta teknologiaa. Mutta osaaminenkaan ei auta, jos tuotantopanoksia ei ole saatavilla tai tuotanto ei ole kannattavaa. Siksi lannoitteiden ja energian saatavuus, ravinteiden kierrätys ja kotimainen ruuantuotanto ovat myös huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymyksiä. Maa, joka pystyy tuottamaan oman ruokansa myös kriisin aikana, on vahvempi maa, ja sen vuoksi maatalouden kannattavuuskysymys on koko maan asia. Sen on syytä olla myös kaikkien yhteinen huolenaihe. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen nyt kyllä kovasti ministeri Essayahin puheita. Te nyt tuossa innossanne ja ylpeydessänne puhutte itsenne pussiin. Onko nyt kriisiä vai eikö ole kriisiä? Äsken te ilmoititte, että 140 miljoonaa tulee tukea, niin kuin me olemme vaatineet, mutta aiemmin ja sivulauseessa sanoitte, että kaikki on hyvin ja kaikki asiat on hoidettu. Ihmettelen myöskin, miksi, arvoisa maa- ja metsätalousministeri, te ette usko Luonnonvarakeskuksen ja MTK:n lukuihin ja niihin lukuihin, joita maa- ja metsätalousvaliokunnassa käytetään. Te ilmeisesti kiistätte ne luvut siitä, että Suomessa maatalous ei ole kannattavaa. Voin kyllä sanoa teille, arvoisa ministeri Essayah, että tuolla tiloilla kyllä tiedetään, mikä on tilanne teidän ylpeistä ja kovista puheistanne huolimatta. Rouva puhemies! Voin sanoa edustaja Simulalle, että kyllä, keskustan välikysymys on hätähuuto. [Jenna Simula: Keskustan hätähuuto!] Se on hätähuuto suomalaisen maatalouden ja ruokaturvan puolesta, jolleka perussuomalaiset eivät ole tehneet yhtään mitään. Miksi, Mäkelä, Simula, te ette edistä kiinteistöveron poistamista tuotantorakennuksilta, mistä olette tehneet aloitteita? [Jenna Simula: Te neuvottelitte sen määräaikaiseksi!] Kaiken huippu on se, että perussuomalainen huoltovarmuudesta vastaava ministeri Sakari Puisto, joka juuri poistui, [Puhemies koputtaa] antaa ostaa ulkomaista viljaa varmuusvarastoihin. Perussuomalaisen ministerin vastuuvuorolla hankitaan ulkomaista viljaa meidän Huoltovarmuuskeskuksen varastoihin. [Juha Mäenpää: Kukahan ne säännöt on rakentanut? Kepu on ne rakentanut! — Jenna Simula: Keskustan säännöt!]

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Totean nyt liikennepolitiikasta sen verran, että siltarumpupolitiikka on vaihtunut koko Suomen liikennepolitiikkaan, [Naurua] ja tämä hallitus on nimenomaan painottanut teitä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. [Keskustan ryhmästä: Voi hyvänen aika!] Te olette aikaisemmin harrastaneet nimenomaan siltarumpuja, pyöräteitä, sidoitte meidät EU:n tiukkaan päästökauppaan, viherhumppaan. Tällä hetkellä painotus on nimenomaan teissä. Ja voin todeta, että emme ole edelleenkään käyttäneet yhtään uutta rahaa Turkkusen junaan, jonka yhtiön te perustitte. [Jouni Ovaska: Ja te rahoititte!] Yksityistierahoitusta ollaan jälleen nostamassa, se on jälleen lähdössä ylöspäin. Niitä summia ja hankkeita, joita investointeja tiepuolella tällä hetkellä meillä on menossa, te olette odottaneet kymmeniä vuosia. Meillä on kaksi ja puoli miljardia tiehankkeita käynnistymässä tämän kauden aikana. Me todella vahvistamme koko Suomea. Unohdamme ne teidän siltarumpunne ja satsaamme koko Suomen huoltovarmuuteen, turvallisuuteen. Meillä riittää rahaa, tällä menolla jos jatkamme nyt kun suunta on muuttunut, myös niihin alempiasteisiin teihin.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ministerit ja muun muassa edustaja Kinnari nostivat esiin ruokaviennin. Se on tärkeätä elinkeinopoliittisesti, elinkeinojen kannalta mutta myös huoltovarmuuden näkökulmasta, koska mitä enemmän meillä on ruokavientiä, sitä parempi myös huoltovarmuudelle. Ruokavienti etenee sinänsä ihan hyvin, noin viiden prosentin tahtia, mutta lähtötaso on kuitenkin suhteellisen matala, noin kaksi ja puoli miljardia vuodessa. Tavoite on kaksinkertaistaa se tulevien vuosien aikana, jolloin omasta mielestäni päästäisiin kohtuulliselle tasolle, mutta siitäkin vielä riittäisi kyllä matkaa kasvaa. Meillä on myös uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi sanotaan vaikka Naton ohjelmat, erilainen hyllykelpoinen ruoka ja muu, mihin voidaan panostaa. Finnveran rahoituksen osalta 1. päivä toukokuuta lähtien Finnveran rahoitusta voi kohdistua muun muassa investointeihin, uusiin tuotantotiloihin, laajennuksiin, peruskorjauksiin ja erilaisiin tilainvestointeihin ja myös omistajanvaihdoksiin eli sukupolvenvaihdoksiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä keskustelusta. Kun me puhutaan suomalaisesta ruuasta ja huoltovarmuudesta, niin ei tärkeämpää asiaa meille kaikille voi ollakaan. On yhteinen asia pitää tästä ruoantuotannosta huolta. Kun hallitus aloitti, niin me listasimme parhaiden asiantuntijoiden, tuottajajärjestöjen kanssa kaikki ne asiat, joita haluttiin laittaa kuntoon, mikä luo pohjaa kestävälle ruuantuotannolle Suomessa. Me kirjoitettiin ne hallitusohjelmaan, ja ne on viety määrätietoisesti läpi. Näistä on tullut paljon kiitoksia, että me olemme tehneet juuri oikeita asioita. Se ei poista sitä tosiasiaa, että kannattavuus on edelleen valtava ongelma. Se on ollut sitä 20 vuotta vähintään, se on iso ongelma. Nämä kaikki toimet tietenkin parantavat edellytyksiä toimia, mutta se hinta pitää saada markkinoilta. Sinnekin me ollaan tehty elintarvikemarkkinalain uudistukset, ja me ponnistelemme viennin eteen, koska se on paras tapa saada aidosti lisää rahaa tähän elintarvikeketjuun, viedä sitä hienoa suomalaista ruokaa myöskin maailmalle. No, sitten me ollaan tehty kriisipaketti. Minä olen ottanut tämän keskustelun niin, että keskusta kiittää hallitusta kriisipaketista eli oikeista toimista. Voidaan olla tästä samaa mieltä. Onnittelut ministeri Essayahille hyvästä valmistelusta. Mutta se on se, mitä me pystymme tässä tilanteessa nyt tekemään: 140 miljoonaa euroa lisää tähän vaikeaan tilanteeseen. Erityisesti haluan myöskin itse korostaa sitä, minkä muun muassa edustaja Hemmilä ja monet muut nostivat esille, eli tätä kasvinviljelijöiden ahdinkoa, mikä on tällä hetkellä pahin. Sitten nostan yhden asian vain esille. Tässä ovat nämä ympäristötoimet nousseet esille. Kun vuosina 14—15 sain toimia maatalousministerinä hienon vuoden, ja siitä lähtien olen seurannut hyvin tarkasti ja nähnyt, kuinka paljon suomalaiset ruuantuottajat tekevät joka päivä suomalaisen ympäristön, vesiensuojelun puolesta, niin minusta syyllistäminen saisi jäädä nyt jo vähän vähemmälle. Tehdään yhdessä näitä toimia, niin kuin tälläkin hetkellä tehdään esimerkiksi Saaristomeren ja muiden arvokkaiden kohteiden ympärillä. Tämä on todella tärkeää, mutta antaa myöskin arvoa sille, mitä on jo tehty tähän mennessä. Nyt kaikkein tärkein asia tästä eteenpäin on neuvotella Euroopan unionista paras mahdollinen tulos seuraavaan rahoituskehyskauteen. Sen eteen teen itse töitä, maatalousministeri ja koko hallitus tekevät töitä. Paras mahdollinen tulos — me taistellaan sen eteen joka päivä. Sillä ratkaistaan se perusta, minkä päälle suomalainen ruuantuotanto jatkossakin seitsemän seuraavan vuoden ajan rakennetaan. Me ollaan suomalaisen tuottajan puolella.

Minun mielestäni tässä kohtaa on myöskin hyvä todeta, että julkisen talouden tilanne on hyvin tiukka nimenomaan. Jos katsoo monen oppositiopuolueen vaihtoehtobudjetteja, niissä yleensä on haluttu lähteä sopeuttamaan myöskin maanviljelijöiltä, ja tätä hallitus ei ole tehnyt — päinvastoin ollaan jatkettu panostuksia maatalouteen, [Puhemies koputtaa] mikä on ennen kaikkea tärkeää myöskin huoltovarmuuden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset maataloudelle ovat todellisuutta jo myös Suomessa, ja siksi on huolestuttavaa, miten vähän siitä tässä salissa puhutaan. Jopa annetaan ymmärtää, että meillä ei olisi varaa tässä tilanteessa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Me tarvitsemme viljelijät mukaan ekokriisien ratkaisemiseen. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostamisen, keskittämisen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi aidon lähiruuan tuottamisen luonnon ehdoilla ja pitäisi maaseutua elävänä. Kysynkin: mitä, hallitus, aiotte tehdä, jotta tällainenkin polku olisi tulevaisuuden Suomessa mahdollinen kestävän ruuantuotannon osalta ja erityisesti sen osalta, että voidaan tämä kestävä ruokamurros Suomessa toimeenpanna?

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on vakava kysymys. Tilojen määrä vähenee, investoinnit vähenevät, ja tuotantoa joudutaan sopeuttamaan alaspäin. Kyse on viljelijöiden toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja koko maaseudun elinvoimasta. Hallitus lupasi maatalouteen täyskäännöksen. Miten se näkyy viljelijän arjessa? Viljelijä Keski-Savosta laittoi tänään minulle kysymyksen, johon haluaa ministeriltä vastauksen: ”Haluaisin tietää, onko hallitus tekemässä realistisia toimia viljelijän toimeentulon parantamiseksi ja niin, että se kohdistuisi aktiivisille tuottajille. Tämän syksyn polttoöljyn hinta tekee sen, että viljoja ei kannattaisi korjata, kun viljan kuivaus maksaa enemmän kuin tuotteen arvo on. Esimerkiksi meidän tilamme energiakustannus on kasvanut vuodessa 12 000 euroa, ja tuotteiden arvo on sama kuin vuonna 2025 oli. Viljan hinta alkaa ykkösellä, polttoaineen kakkosella ja lannoitteiden kasilla.” Mitä ministeri vastaa viljelijän kysymykseen Keski-Savosta?

Arvoisa puhemies! Kansanedustajan tärkein tehtävä on ajaa Suomen kansan ja isänmaan etua. Siksi perusteltuja ratkaisuja on voitava tukea riippumatta siitä, esittääkö niitä hallitus vai oppositio. Suomen on pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ruuantuotannossa, energiantuotannossa sekä aseiden ja ampumatarvikkeiden tuotannossa. Tämä on oman turvallisuutemme vahvistamista. Ruokaomavaraisuus edellyttää kannattavaa maataloutta. Viljelijän on saatava työstään ja riskistään kohtuullinen korvaus markkinoilta. Tulevaisuutta ei voida rakentaa toistuvien hätäpakettien varaan. Ruokaketjun tulonjakoa on tasapainotettava niin, että uudistukset näkyvät myös tuottajan saamassa hinnassa. Samalla ruuan on oltava kuluttajalle kohtuuhintaista. Arvoisa ministeri, millä aikataululla hallitus vahvistaa alkutuottajan neuvotteluasemaa? Miten turvaatte EU:n neuvotteluissa maatalousrahoituksen vähintään nykyisen tason sekä maaseudun kehittämisen rahoituksen? [Puhemies koputtaa] Suomalaisen viljelijän tulevaisuus ja kansalaisten ruokaturva tarvitsevat pitkäjänteisiä ratkaisuja yli puoluerajojen.

Arvoisa puhemies! Itsekin kiinnitin huomiota siihen, että eläinten oikeuksista ei tässä keskustelussa ole kovinkaan paljon puhuttu, vaikka tämä asia koskee mitä suurimmassa määrin myös eläimiä. Itse olen myös huomannut, että kun kierrän ympäri Suomea, niin joka puolella ihmiset tulevat kertomaan minulle, että eläinten hyvinvointi on heille erittäin tärkeä asia ja tärkeä poliittinen kysymys. No, tällä kaudella tosiaan eläinten asemaa on kuitenkin entisestään vain heikennetty. Ajattelen, että kasvipohjaiseen ruokaan panostaminen olisi hyvin tärkeä teko myös eläinten näkökulmasta. Totta kai samalla se olisi myös teko, joka lisäisi huoltovarmuutta. Se toisi uusia mahdollisuuksia niin ruoka-alan kasvulle kuin esimerkiksi vienninkin puolelle. Sen takia haluaisin kysyä vielä, ministeri, teiltä: miten te suhtaudutte esitykseen kansallisesta toimenpidesuunnitelmasta kasvipohjaisen ruuan osalta? Ja nyt painotan, että kyse ei ole pelkästään hehtaareista vaan kokonaisvaltaisesta strategiasta ja poliittisesta tahdosta tämän asian edistämiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelussa oleva keskustan välikysymys on pitkälti myös sanahelinää, koska alkutuottajan asema on heikentynyt jo vuosia ja usean hallituskauden ajan varsinkin suhteessa elintarviketeollisuuteen ja kauppaan nähden. Tämä hallitus on tarttunut toimeen, kuten ministeri totesi, ja uusi elintarvikemarkkinalaki saatiin voimaan. Nyt pitää tarkkaan sitten seurata, että varsinkin kauppa todella myös noudattaa kesällä voimaan tullutta hallituksen tekemää uudistusta. Hallitus on pitänyt huolta huoltovarmuudesta. Markkinoita vahvistaa hallituksen lupaus varmistaa omistajaohjauksen keinoin, että kotimaisen ruuan osuus julkisen sektorin hankinnoissa kasvaa. Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Totean tässä, että mitään kasvu- ja kuiviketurpeen veroista ei ole vieläkään keksitty, elikkä niiden saanti pitää taata. Totean myös, että keskusta sen sijaan omalla vahtivuorollaan ajoi turvetuotannon alas. [Juho Eerola: Romutti koneet!]

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustajille ryhmäpuheenvuoroista ja monista huomioista siellä. Ensinnäkin on hyvä huomata, että keskusta piti maa- ja metsätalousministerin salkkua yhtäjaksoisesti vuodet 2015—23. Nelisen vuotta sitten siinä välikysymyskeskustelussa, jota täällä moni muisteli, keskusta vastasi täällä välikysymykseen maatalouden ahdingosta, ja siinä yhteydessä, ironisesti, keskustan omat edustajat vaativat, että muun muassa Välitä viljelijästä -malli vakinaistetaan, vahvempi lainsäädäntö saadaan ruokaketjun epätasapainoa tasapainottamaan, elintarvikemarkkinavaltuutetulle pitää saada lisää toimintakykyä, sopimusten avaamista silloin, kun kustannukset muuttuvat, parempia rahoitusmahdollisuuksia, määrätietoista ruokaviennin kasvattamista. Tätä kaikkea tämä hallitus on tehnyt. Tämä hallitus on tehnyt nämä asiat. Täytyy sanoa, että silloin vuonna 22 keskusta totesi, että se elintarvikemarkkinalaki, joka heillä oli, ei ollut vielä riittävä. Tämä hallitus ei ole halunnut vain todeta, että siinä on vielä puutteita, vaan on lähtenyt toteuttamaan ne kaikkein keskeisimmät muutokset tähän elintarvikemarkkinalakiin, [Anne Kalmari: Se ei ole vieläkään riittävä!] joilla nyt oikeasti voidaan tähän markkinoitten epätasapainoon puuttua. Sitten muutamia huomioita: Täällä edustaja Kalmari nosti esille nämä julkisoikeudelliset maksut, ja hän muisteli tätä vanhaa lakia, eli vanhan lain aikana ympäristöministeriön alaisuudessa 1 400 euroa oli valkoposkihanhia koskeva poikkeuslupa. Tänä päivänä, kun tehtiin lakimuutos, jolla valkoposkihanhia voidaan poikkeusluvalla metsästää suojametsästyksen avulla, tuo summa on 70 euroa. Eli hyvä päivittää nämä omat tietonsa. Tietysti ette voineet tässä hetkessä antaa tunnustusta siitä, että tämä hallitus on saanut aikaiseksi merkittävän muutoksen siihen, mikä esimerkiksi tuolla Itä-Suomessa huomattavasti aiheuttaa kustannuksia ja byrokratiaa viljelijöille. Sitten jos puhutaan tästä kannattavuusasiasta, niin tämä korvauskelpoisuus on noussut useissa niissä viesteissä, mitä viljelijät ovat antaneet ja ottaneet yhteyttä. Se on kaikkein merkittävimpiä takeita nimenomaisesti sille kannattavuudelle, kun peltolohkoille saadaan haettua ne tuet, jotka niille kuuluvat. Vuodesta 2004 meillä on ollut tämä epäoikeudenmukainen tilanne, jossa suuri osa peltoja on ollut ilman korvauskelpoisuutta. Nyt tällä 20 miljoonalla me voimme saada korvauskelpoisuuden kaikille peltolohkoille Suomessa. Tämä on ehkä yksi merkittävimpiä maatalouspoliittisia tekoja tämän hallituksen toimesta. Uskon, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla erityisesti tällä hetkellä iloitaan suuresti tämän hallituksen tekemästä maatalouspolitiikasta. Sitten nostaisin vielä esille täältä SDP:n edustaja Rantasen. Te oikeastaan luettelitte kaikki ne asiat, mitä juuri olin omassa puheessani tuonut esille, eli kannattaa kuunnella näitä puheenvuoroja. Elikkä te vaaditte tukitoimia. Eikö se 140 miljoonaa riitä, kun olette samanaikaisesti monissa vaihtoehtobudjeteissa olleet valmiita leikkaamaan maataloudelta 100 miljoonaa? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh! Oijoijoi!] Ja entä sitten nimenomaisesti se muutos, että me tällä hetkellä saimme läpi komissiossa tämän ylläpitovelvoitteen, joka tarkoittaa juuri sitä, että hömppäheinälle tukea ei tulevaisuudessa mene, vaan nimenomaisesti sinne ruokaa tuottavaan maatalouteen? Ja huoltovarmuuskriteeri, sehän tuli juuri tässä hankintalaissa, jota te kiivaasti vastustatte. Siinä hankintalaissa on mukana huoltovarmuuskriteeri, jolla pystytään nimenomaisesti varmistamaan se, että siellä hyvinvointialueilla, kunnissa voidaan julkisissa hankinnoissa huomioida lähellä tuotettu kotimainen ruoka. Proteiinin omavaraisuutta on lisätty ja ruokaviennin kasvuohjelma on tehty. Eli kaikki ne, mitä te tuossa vaaditte, että pitää tehdä, on jo toteutettu. Sitten vielä vihreille ja vasemmistolle: Olitte tästä kasvisproteiinista huolissanne. Öljykasvien sadot ovat kasvaneet niin, että öljykasvit olivat vuonna 2020, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 30 000 hehtaaria, nyt 68 000 hehtaaria. Sama juttu, kun katsomme palkokasvien kohdalta hernettä: vuonna 20, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 25 000 hehtaaria, nyt yli 53 000 hehtaaria. [Välihuutoja] Kaksinkertaistettu kasviproteiinin, öljykasvien tuotanto tämän hallituksen toimesta. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden tuottajien tilanne on kohtuuton. Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä ja vastuunkantoa. Se vaatii vastuunkantoa niin hallitukselta, teollisuudelta kuin kaupaltakin, ja se vaatii vastuuta myös kuluttajilta. Hallitus ei näytä ymmärtävän maataloustuottajien tilannetta ollenkaan. Lannoitteet maksavat yhä enemmän, polttoaineet kallistuvat jatkuvasti, ja voi vain arvailla sähkön hintaa ja sitä, miten kohtuuhintaista sähköä riittää kotitalouksille, maatiloille ja yrityksille. Kaikki tämä näkyy lopulta myös kuluttajan kukkarossa, koska kauppa pitää kiinni satojen miljoonien eurojen voitoistaan. Eli maataloudessa tuottajien kustannukset kasvavat mutta korvaus tuotteesta ei. Liiketoiminnan näkökulmasta yhtälö on mahdoton. Tuottajien edunvalvonta on uskomattoman tehotonta varsinkin, kun tuottajien edustajia on paljon omistajina elintarviketeollisuudessa. Ruokakauppa on Suomessa aivan liian keskittynyttä. Kilpailua puuttuu. Kesko ja S-Ryhmä määräävät tahdin, eikä siinä saksalaisen Lidlin markkinaosuus riitä muuttamaan menoa. Ruuan hinta nousee, tuottajat ovat vaikeuksissa, mutta kauppa tekee ennätystuloksia. Ei se näin voi mennä. Eli kysymys kuuluu, mikä on kaupan vastuu siitä, että meillä jatkossakin on varaa tuottaa kotimaista ruokaa ja kuluttajilla varaa sitä ostaa. Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomen ruuantuotanto on kansallinen turvallisuuskysymys. Omavaraisuuden rapautuminen ja tuonnin lisääntyminen lisäävät haavoittuvuutta. Konfliktit maailmalla ja myös Itämeren kriisiytynyt tilanne ja kuljetusten epävarmuus korostavat oman ruuantuotannon merkitystä. Suomi tuo ruokaa seitsemällä miljardilla eurolla ja vie vain kahdella miljardilla. Maidossa ja lihassa omavaraisuus on jo menetetty. Oma lukunsa omavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa ovat lannoitteet. Suomen viljat ovat kasvaneet pelloilla pitkälti venäläisen ammoniakin voimalla. Ammoniakki on lannoitetuotannon välttämätön raaka-aine. Lannoitteista on pulaa maailmalla, ja hinnat kallistuvat. Suomessa ei ole omaa ammoniakkitehdasta. Kemira myytiin aikanaan norjalaiselle Yaralle. Naantaliin on suunnitteilla vihreän ammoniakin tuotantolaitos, joka käynnistyy aikaisintaan 2030-luvulla. Kysymys kuuluu: olisiko lannoitteiden koko tuotantoketju pitänyt ottaa paremmin valtion haltuun? Ja vastaus on: kyllä olisi pitänyt. Arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden kannattavuus on palautettava kiireellisesti. Byrokratiaa on purettava ja tuet suunnattava niille, jotka tuottavat ruokaa ja elintärkeitä hyödykkeitä. Tavoitteena pitää Suomessa olla maatalous, joka pärjää tulevaisuudessa myös ilman tukia. Suomi pystyy ruokkimaan suomalaiset, jos tuotanto säilyy kannattavana. Julkinen talous on siinä tilanteessa, että kaikki yhteiskunnan tuet on käytävä läpi eikä mitään voi tässä tilanteessa jättää tarkastelujen ulkopuolelle. Maatalous ja elintarvikkeet ovat tietysti erityisessä asemassa yritystukien joukossa, koska kyse on viime kädessä huoltovarmuudesta eli siitä, riittääkö mahdollisesti kriisitilanteessa suomalaisille ruokaa omavaraisesti. [Hannu Hoskonen: Ei riitä millään!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on syvä, ja se on jatkunut pitkään myös keskustan ollessa hallituksessa. Hallitus on hyvin vaikeasta taloustilanteesta huolimatta puolustanut maataloustukia, vahvistanut tuottajien asemaa ja kohdistanut tukia kaikkein pahimpiin ongelmiin. — Kiitos. [Ritva Elomaa: Hyvä puhe! — Juho Eerola: Bra tal!]

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa herra puhemies! Sukumme on viljellyt Kuuselan tilaa Vihdin Oinasjoella yli sadan vuoden ajan. Saan jatkaa edeltävien sukupolvien työtä ja teen kaikkeni, että pojillani olisi mahdollisuus jatkaa sukupolvien ketjua, jos niin haluavat. Olen pidemmän kaavan mukaan kokenut, että suomalainen ruoka ei tule kaupan hyllylle itsestään. Ruoka tulee pelloilta ja tiloilta kautta Suomen, kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Osaamisestaan ja ahkeruudestaan huolimatta moni viljelijä ei saa työstään korvausta, ja mikä pahinta, ei edes arvostusta. Kysyä sopiikin: Kun jollain tilalla illan pimetessä mietitään, jaksaako vielä huomisen, sanooko hallitus, että "pärjäile"? Kun seuraava nuori viljelijä pohtii, uskaltaako ottaa kotitilan vastuulleen, sanooko hallitus, että "ollos huoleton"? Kun seuraava kriisi tulee ja tarvitsemme ruokaa omasta maasta, sanooko hallitus, että "ei hätää, kyllä sitä jostain tulee"? Siltä se nimittäin äsken kuulosti hallituksen suunnalta, että ongelmia ei olisi. Joutuu kysymään: eletäänkö hallituksessa lainkaan samaa arkea kuin maatiloilla ympäri Suomea? [Eduskunnasta: Ei eletä!] Keskusta teki välikysymyksen, koska suomalaisen ruoan tulevaisuus on vaarassa. Maamme maatalouden kannattavuus on valahtanut EU:n heikoimmaksi — EU:n heikoimmaksi. Lähes neljä tilaa lopettaa joka päivä. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hintojen nousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Se siitä hallituksen "täyskäännöksestä" parempaan. Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä suomalainen maatalous ja ruoka pitää pelastaa. Tällä hetkellä esimerkiksi suomalainen vilja tuotetaan käytännössä pitkälti talkoilla. Jokaisen pitää ymmärtää, että se ei ole kestävää eikä se ole oikein. Nyt viljelijälle jää liian pieni osuus ruokaketjun arvosta. Tilanne ei ratkea sillä, että viljelijää kehotetaan vain tekemään ja yrittämään enemmän. Jos haluamme suomalaista ruokaa kauppojen hyllyille — ja keskusta muuten haluaa — viljelijän pitää saada työstään nykyistä oikeudenmukaisempi korvaus. Siksi kilpailulakia pitää avata ja puuttua kaupan ylivaltaan sekä tukkukaupan kilpailuongelmiin. Tuotantokustannusten muutosten pitää päästä nykyistä nopeammin tuottajahintoihin. Tuottajaorganisaatioilla pitää olla mahdollisuus sopia hinnoista. Akuuttiin tilanteeseen keskusta esittää EU:n kriisituen täysimittaista kansallista täydentämistä. Me jatkaisimme energiaveron lisäpalautusta, maksaisimme sen täysimääräisenä ja laajentaisimme sen koskemaan myös nestekaasua. Poistaisimme tuotantorakennuksilta kiinteistöveron määräajaksi ja toteuttaisimme Ruotsin mallin mukaisesti kustannustuen etenkin lannoite- ja polttoainekustannuksiin. Sikaruton torjuntaa pitää vihdoin alkaa johtamaan, ja siihen pitää osoittaa lisää voimavaroja. Villisikakantaa tulee määrätietoisesti vähentää ja avata lihan vientimarkkinoita nopeasti alueellistamisen avulla. Valtion pitää korvata taudin torjunnasta ja markkinahäiriöistä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on paljon enemmän kuin ruokaa. Se on työtä. Se on yrittäjyyttä. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on suomalaisuutta puhtaimmillaan. On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Jokaisena vuotena maassamme tuotetaan jokaista huoltovarmuusvarastoitavaa viljaa niin paljon, että sitä taatusti riittää huoltovarmuusvarastointiin tarvittavat määrät. Kyse onkin tahdosta, ja kyse onkin etenkin periaatteista. Keskustan mielestä huoltovarmuuden perusta on kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka — kotimainen tuotanto ja suomalainen ruoka. Siksi maassamme pitää olla kannattavia maatiloja ja viljelijöitä, jotka pystyvät jatkamaan työtään myös vaikeina aikoina. Liian helposti unohtuu, että suomalaista ruokaa ei ole ilman suomalaista maaseutua. Keskusta haluaa Suomen, jossa myös maaseudulla on tulevaisuus. Siksi keskittämisen politiikka pitää vaihtaa kasvun politiikaksi. Kyllä maalla voi — ja pitää voida — kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Vaikka maa- ja metsätalousministerin puheenvuorosta jo kuulimme, että hallitus on reagoinut keskustan välikysymykseen tuomalla uuden kriisipaketin, jolla korvataan maataloudelle [Välihuutoja] kohonneita kustannuksia — tämä on ehkä historian vaikuttavin välikysymys jo tähän mennessä — niin siitä huolimatta, arvoisa puhemies, on todettava, että nyt asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, täysin väärään suuntaan. Suomen maatalouden kannattavuus on valahtanut Euroopan heikoimmaksi. Sen takia kannatan edustaja Kalmarin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Hallituksena en paljon lähtisi tuloksia kehumaan, kun laskelma osoittaa, että lähes koko 2000-luvulla kannattavuuskerroin ja yrittäjätulo ovat maataloudessa olleet yhtä huonoja vain 2024 ja 2025. — Herra puhemies! Lainaukset alkavat: ”Viljelijöiden ensimmäinen toive ei ole jatkuvat tukipaketit, vaan kohtuullinen hinta tuotteesta.” [Pekka Aittakumpu: Entä demareiden leikkaukset?] ”Kuluttajan ruokakorin hintaa ei voida loputtomasti nostaa. Alkutuotannosta puuttuvan rahan täytyy siis löytyä ensisijaisesti elintarvikeketjun sisältä.” ”Maatalouspolitiikan keskiöön on nostettava ruuan tuottaminen, ei vain mikä tahansa viljely ilman kustannus- ja korjuuvelvoitteita.” Näin lausui edustaja Essayah joulukuussa 2022 välikysymyskeskustelussa suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Huomiot ovat erittäin ajankohtaisia vieläkin. [Pekka Aittakumpu: Miksi haluatte leikata?] — Kyllä me päästään siihen, älä ole huolissasi. Puhemies! Maatalouden tilanne ei ratkea nopeasti. Olemme oppositiossa toistuvasti tuoneet keskusteluun ratkaisuja. Olemme puhuneet ruokaketjun epätasapainosta, viljelijän heikosta neuvotteluasemasta, aktiivisen ruuantuotannon edellytyksistä ja siitä, että maatalouspolitiikan eurojen tulee nykyistä paremmin kohdentua sinne, missä ruoka todella tuotetaan. SDP haluaa tukea aktiivista tuotantoa, emme näennäisviljelyä niin kuin hallitus on tehnyt. Juuri siksi myös maataloustukijärjestelmän uudistustarpeesta on uskallettava puhua. Tämä viesti on tullut vastaan jokaisella tilavierailulla. Aktiivisten, toimintaansa kehittävien tilojen laajennussuunnitelmat törmäävät näennäisviljelijöiden haluttomuuteen luopua pelloista tukipolitiikan vuoksi. Puhemies! Kun käytämme satoja miljoonia euroja vuosittain maataloustukeen, on järjestelmän turvattava suomalaista ruuantuotantoa, huoltovarmuutta ja elinvoimaisia tiloja. Se tarkoittaa sitä, että ruokaa tuottavilla, investoivilla, työllistävillä ja tuotannon riskit kantavilla tiloilla on aito mahdollisuus jatkaa ja kehittää toimintaansa. Täytyy puhua myös ruokaketjun rakenteista. Viljelijän on saatava tuotteistaan nykyistä reilumpi korvaus markkinoilta. Mutta miten markkinat ovat reagoineet? Maidon tuottajahintaa on laskettu, ja naudanlihan osalta olemme vasta saavuttamassa Euroopan keskitason. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Hallituksella on ollut kolme vuotta aikaa toteuttaa lupaamansa täyskäännös. Tätä täyskäännöstä suomalaiset ruuantuottajat odottavat yhä edelleen. Keskittykää siis työhönne, hyvä hallitus. SDP:n mielestä tarvitaan useita toimia: 1) Akuuttiin kriisiin nopeita ja kohdennettuja toimia: Tarvittaessa on käytettävä määräaikaisia ja aktiiviseen tuotantoon kohdennettuja tukitoimia. Tämä koskee myös afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia menetyksiä ja niiden rajattua korvaamista. Kun julkista rahaa käytetään, on ensin arvioitava, voidaanko kustannusten nousu jakaa oikeudenmukaisesti ruokaketjussa. Uusi elintarvikemarkkinalaki tarjoaa tähän välineitä, ja nyt hallituksen on varmistettava, että lain tarjoamia uusia keinoja myös käytetään ja niiden vaikutuksia seurataan. 2) Ruokaketjun tulonjako uusiksi — enemmän euroja viljelijälle markkinoilta: Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava tehokkaammin. Ruokaketjun hintojen ja katteiden läpinäkyvyyttä on lisättävä. 3) Maataloustukien remontti — tuki selkeästi tuotannon tueksi: Suomessa on tiloja, jotka nostavat tukia ilman että markkinoille tuotetaan mitään — siis mitään. Suomella ei ole varaa järjestelmään, jossa aktiivinen viljelijä etsii peltoa ja tuottamaton pelto kerää samaan aikaan tukia. 4) Kotimainen ruoka osaksi huoltovarmuuspolitiikkaa ja julkisia hankintoja: SDP:n mielestä hankintalakia täytyy korjata niin, että kunnissa voidaan tehdä huoltovarmuutta tukevia päätöksiä myös ateriapalveluiden osalta. Lakimuutos heikentää pienten elintarviketuottajien pääsyä julkisiin ruokapalveluihin. 5) Huoltovarmuutta myös tuotantopanoksiin: Kotimaista proteiiniomavaraisuutta täytyy vahvistaa sekä fossiilisten ja ulkomaisten raaka-aineiden riippuvuutta vähentää. Vihreät investoinnit ovat osa ratkaisua, ja niitä ei pidä hankaloittaa kotimaisin toimin. Vihreän ammoniakin tuotanto Suomessa vähentäisi riippuvuutta tuontiammoniakista ja vahvistaisi typpilannoitteiden tuotannon huoltovarmuutta. 6) Investoinnit, sukupolvenvaihdokset ja ruokavienti kasvuohjelmaksi: tarvitsemme määrätietoisen elintarvikejalostuksen ja ruokaviennin kasvuohjelman. Puhemies! Lopuksi lainaan vielä kansanedustaja Essayahin sanoja vuodelta 2022 ja teen samalla epäluottamuslause-esityksen hallitukselle: ”Hallitus ei ole onnistunut tuomaan riittäviä esityksiä maatilojen kannattavuuden parantamiseksi, eikä hallitus toiminnallaan ole kyennyt vakuuttamaan, että sillä on yhteinen tahtotila tukea alkutuotantoa akuutin kustannuskriisin yli ja siten turvata kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus ja viime kädessä kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätön huoltovarmuus. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus tiedostaa kotimaisen maatalouden tärkeyden niin ruuantuotannon kuin huoltovarmuudenkin näkökulmasta. Hallitusohjelma on rakennettu siten, että pystymme vastaamaan ulkoa tulleisiin šokkeihin. Vuosien saatossa on useissa eri tutkimuksissa todettu, että suomalainen arvostaa suuresti maaseutua sekä puhdasta ja turvallista kotimaista ruokaa. Me perussuomalaiset puolustamme näitä arvoja. Olemme hallituksessa turvanneet kotimaisen ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näiden epävarmojen maailmanpoliittisten aikojen keskellä. Hallitus on uudistanut tällä vaalikaudella elintarvikemarkkinalakia. Vahvistimme elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivaltaa, aivan kuten hallitusohjelmassa on kirjattu. Uudistuksen toisessa vaiheessa paransimme nimenomaan alkutuottajien asemaa tuotantoketjussa, missä kaupan valta on ollut suuri ja epäreilu. Tavoitteemme oli vahvistaa sopimussuhteiden selkeyttä ja tasapainottaa toimijoiden asemaa koko elintarvikeketjussa. Kolmanneksi, olemme nostaneet voimallisesti esiin omistajaohjauksen keinot, joilla pyrimme varmistamaan sen, että kotimaisen ruuan osuus kasvaa julkisen sektorin hankinnoissa. Tämäkään työ ei ole jäänyt tuloksettomaksi. Edelleen olemme panostaneet paljon niin ikään myös nuorten viljelijöiden tukemiseen. Me olemme tukeneet aktiivista ruuantuotantoa kohdentamalla peltojen korvauskelpoisuutta, ja tämä tuki on suunnattu erityisesti aloittaneille nuorille viljelijöille. Olemme toimillamme pyrkineet parantamaan alan toimijoiden investointimahdollisuuksia. Tämän toteutimme hallituksessa siten, että Finnvera-lainsäädännön uudistuksessa poistimme maatalouden toimialarajoitukset. Olemme huolehtineet siitä, että koko maassa on pystytty harjoittamaan maataloutta, ja nyt painotan tätä: maatalouden kustannuksia ei ole nostettu tämän hallituksen aikana poliittisin päätöksin. Haemme maatalouden kannattavuudelle piristystä myös ruokaviennin kasvusta. Suunta on ollut oikea, sillä viime vuonna ruokavienti kasvoi kuusi prosenttia. On huomioitava, että maatamme kohtasi afrikkalainen sikarutto ensimmäisen kerran tänä vuonna 30.7. Virus todettiin kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Tällä tapahtumalla on isoja vaikutuksia vientisektoriin, etenkin, kun taudin seurauksena muun muassa Kiina sulki ovensa suomalaiselta sianlihalta. Myös tässä olemme toimineet rivakasti ja sitoutuneet taudin taltuttamiseen. Arvoisa puhemies! Toisin kuin oppositiopuolueet, me perussuomalaiset emme pidä maataloutta ilmasto-ongelmana. Maatalouden tarkoitus on tuottaa ruokaa ja olla siten omavaraisuuden ja huoltovarmuuden perusta. Tällä kaudella ei ole tehty sellaista ilmastopolitiikkaa, joka heikentäisi maatalousyrittäjien asemaa. Emme tarkastele myöskään turvetta vain päästöjen kautta, vaan näemme sen monet maatalouden kannalta kriittiset hyödyt. [Antti Kurvinen: Mutta ette tee mitään!] Hallitus valmisteleekin turvetuotannolle uutta tukimallia. [Anne Kalmari: Voi voi!] On tärkeää ymmärtää, että hyväkuntoinen tieverkko on perusedellytys maaseudun yritysten toimintamahdollisuuksien säilymiselle. Tällä kaudella olemme erityisesti panostaneet tienpitoon sekä tienpidon perusparannuksiin enemmän kuin normaalisti. Tämän hallituksen panostukset liikenneinfraan ovat historiallisen suuret. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle. Perussuomalaisten mielestä pyörät on pidettävä pyörimässä ja koko Suomi asumiskelpoisena. Jokaisen ihmisen tulee saada asua siellä, missä on onnellisimmillaan, eikä ketään pidä poliittisella ohjauksella pakottaa muuttamaan kaupunkeihin. Maaseutu tulee nähdä mahdollisuutena sekä menestystekijänä. Maaseutu on myös mielekäs ja turvallinen ympäristö lapsille ja nuorille kasvaa. Luonnon kunnioittaminen sekä erä- ja perinnetaidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Yritteliäisyys ja yrittäjyys kasvavat maaseudulla, kun elanto on hankittava itse. Jotta maaseutu ja maaseutumaiset alueet voivat kukoistaa, maaseudun erityispiirteet on tunnistettava ja niistä seuraavien johtopäätösten on tuotettava alati kehittyviä politiikkatoimia. Arvoisa puhemies! Kaikki edellä mainitut hallituksen toimenpiteet osoittavat sen, että perussuomalaiset on puolueena sitoutunut maatalouden ja ruuantuotannon tukemiseen sekä huoltovarmuuden turvaamiseen maassamme. Ja ajattelin olla hyvin rakentava puheessani, mutta lopuksi on todettava: Keskusta, teillä on ollut maa- ja metsätalousministeri vuosikaudet. Nämä ongelmat maataloudessa eivät ole syttyneet [Puhemies koputtaa] parin vuoden sisällä vaan aiemmin. Mitä te olette tehneet? — Kiitos. [Välihuutoja keskustan ryhmästä]

Arvoisa puhemies! Suomessa on voitava tuottaa ruokaa kannattavasti. Kyse ei ole vain maatalouspolitiikasta. Kyse on huoltovarmuudesta, alueiden elinvoimasta ja koko Suomen turvallisuudesta. Maatalouden tilanne on haastava. Monella tilalla takana on jo useampi heikko vuosi. Venäjän hyökkäyssota nosti energian ja lannoitteiden hinnat uudelle tasolle, sekä korot nousivat. Nyt Lähi-idän kriisi ja kuljetushäiriöt lisäävät jälleen kustannuspaineita. Tiedän tämän myös omasta arjestani viljelijänä. Kun lannoitteiden, energian, kuljetusten tai rahoituksen hinta nousee, lasku tulee tilalle nopeasti. Nousseita kustannuksia ei kuitenkaan voi siirtää tuotteen hintaan samalla tavalla, vaan tuottaja kantaa riskin. Tässä on suomalaisen maatalouden kannattavuusongelman ydin. Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys tunnistaa monta todellista ongelmaa. Se antaa kuitenkin hallituksen toimista täysin väärän kuvan. Kokoomusjohtoinen hallitus on vaikeassa taloustilanteessa tehnyt selvän ratkaisun: ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikilta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Mitä on tehty? Hallitus on päättänyt korottaa maatalouden energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi. Suomen saama EU:n kriisituki käytetään ruuantuotannon hyväksi. Tukimaksatuksia aikaistetaan tilojen maksuvalmiuden helpottamiseksi ja tukia uudelleenkohdennetaan akuutin kustannuskriisin vuoksi. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan määräaikaisella kadmiumrajan muutoksella. Samalla viedään eteenpäin kotimaisen lannoitetuotannon ja ravinnekierron ratkaisuja. Maatalouden investointeihin ja omistajanvaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Ruokaviennille on rakennettu uusi toimintamalli, ja tavoitteena on kaksinkertaistaa vienti vuoteen 2031 mennessä. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Lisäksi tukipolitiikkaa on järkeistetty muun muassa luonnonhaittakorvausta korottamalla ja peltojen korvauskelpoisuutta laajentamalla. Hallitus on vahvistanut maanomistajan asemaa lunastuslain uudistuksella, metsävähennystä on korotettu ja suurpetopolitiikan konkelot on ratkaistu. Valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamiin vahinkoihin on saatu toimiva ratkaisu. Nämä ovat muutamia esimerkkejä, joten väite hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Samalla iso osa näistä on asioita, joita monta hallitusta on yrittänyt ratkaista. Nyt ne on tehty. Ja kyllä, afrikkalainen sikarutto vaatii tehokasta torjuntaa. Tauti muistuttaa, että ruuan, viennin ja alueellisen elinkeinoelämän huoltovarmuus muodostavat yhden kokonaisuuden. Arvoisa puhemies! Keskustalla oli viime kaudella maa- ja metsätalousministerin vastuu. Ruokaketjun epätasapaino tunnettiin ja kannattavuudesta laadittiin parlamentaarinen raportti. Finnveran avaamista maataloudelle selvitettiin. Kaupan vahva asema kirjattiin hallitusohjelmaan. Silti moni ratkaisu jäi selvitykseksi tai kesken. Tämä hallitus on nämä ratkaissut. Maataloustuilla on Suomen olosuhteissa välttämätön tehtävä. Niillä ei kuitenkaan voida loputtomasti korvata sitä, ettei ruokamarkkina toimi. Velkaantunut valtio ei voi vastata jokaiseen kustannusnousuun uudella tukipaketilla. Pysyvä ratkaisu syntyy siitä, että tuottaja saa markkinoilta nykyistä oikeudenmukaisemman osuuden. Lähtökohtana on oltava, että tuotteesta saatava hinta yhdessä tukien kanssa kattaa tuotantokustannukset, antaa korvauksen tehdystä työstä ja mahdollistaa tilan kehittämisen. Siksi elintarvikemarkkinalain toimeenpanoa on jatkettava määrätietoisesti. Tiedonsaannin on oltava riittävää, epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, ja tuottajaorganisaatioiden asemaa on vahvistettava. Onnistumista ei mitata uusien pykälien määrällä vaan sillä, paraneeko tilalle jäävä tulos. Huoltovarmuudessa katse on nostettava seuraavaa tukihakua pidemmälle. Riippuvuutta tuontilannoitteista on vähennettävä, ravinteet on saatava paremmin kiertoon, ja varmuusvarastojen on vastattava muuttunutta turvallisuustilannetta. Ruuantuotanto tarvitsee kohtuuhintaista energiaa, toimivia kuljetuksia ja kunnossa olevan tieverkon. Ne eivät ole maaseudun erityistoiveita vaan koko yhteiskunnan perusrakenteita. Arvoisa puhemies! Seuraavaksi ratkaistaan suomalaisen maatalouden tulevaisuutta EU:n vuosien 28—34 rahoitusneuvotteluissa. Kokoomus pitää kiinni siitä, että suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset, riittävä rahoitus ja kansallinen liikkumavara turvataan. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Politiikan pitää antaa tiloille näkymä pidemmälle kuin seuraavaan kriisitukeen. Siksi vahvistamme tuottajan markkina-asemaa, vientiä, investointeja ja huoltovarmuutta. Suomalainen ruuantuotanto tarvitsee tekoja, ja tämä hallitus on niitä tehnyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa hallitukselle tukensa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Voi ylimielisyyttä! Kaikki on hyvin hallituksen mielestä, älkää valittako, viljelijät. Kiitos kuitenkin niistä toimista, joita välikysymyksen vuoksi teette. [Naurua perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Minua nimittäin sattuu sydämeen se hätä, joka suomalaisilta viljelijöiltä nyt kuuluu. Ihmiset kysyvät, kuinka tästä vuodesta selvitään. Mitä ensi vuonna kannattaa enää tuottaa? Uskaltaako investoida? Löytyykö tilalle jatkajaa? Eri puolilla Suomea kysytään, mitä suomalaiselle ruualle, maaseudulle ja huoltovarmuudelle tapahtuu, jos oma tuotantomme hiljalleen rapautuu. Ja kyllä, arvoisa puhemies, minua myös pistää vihaksi se välinpitämättömyys, jolla hallitus on tähän asti maatalouden ahdinkoon suhtautunut. Sillä tilanne on vakava. Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan heikoin — siis todellakin koko Euroopan heikoin. Se on häpeällinen sijoitus. [Pertti Hemmilä: Se on teille tuttua!] Missä tahansa muussa asiassa tällainen viimeinen sija olisi valtakunnan pääuutinen. Suomalaiset viljelijät ansaitsevat parempaa. Ministeri kertoi, miten paljon hyviä päätöksiä on tehty. Mutta politiikkaa ei mitata tehtyjen päätösten lukumäärällä vaan niiden tuloksilla. Ja tulos on tämä: Suomen maatalouden kannattavuus on EU:n heikoin. Siksi keskusta teki tämän välikysymyksen. Suunta on muutettava nyt. Arvoisa puhemies! Lähi-idän pitkittyvä kriisi on lyönyt uuden kierroksen maatalouden kustannuksiin. Polttoaine maksaa järkyttävän paljon. Lannoitteiden hinnat ovat nousussa. Energia kallistuu. Viljelijä ei voi vain siirtää näitä kustannuksia tuotteensa hintaan. Laskut tulevat nyt. Edellisellä vaalikaudella maatalouden vakavaan kustannuskriisiin luotiin helpotusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Eikä valtiontalouden tilanne ollut silloinkaan helppo. Oli korona, Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi. [Timo Heinonen: Ja rahaa on!] Silti yksi asia ymmärrettiin: Suomen oma ruuantuotanto on kriisissä turvattava. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on isänmaan asia. Nyt helpotusta kustannuksiin ei näy. Toisin kuin Suomi Ruotsi on käyttänyt kansallista liikkumavaraa, vaikka juuri Suomessa maatalouden kannattavuus on Euroopan heikoin. Miksi? Ja kustannuskriisin päälle tuli vielä afrikkalainen sikarutto. Sianlihan vienti EU:n ulkopuolelle on jo häiriintynyt, ja taloudelliset menetykset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Kriisin hoito vaatii poliittista johtajuutta. Valtion on sitouduttava korvaamaan afrikkalaisen sikaruton torjunnasta, rajoituksista ja markkinahäiriöistä aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Viljelijää ei saa tässäkään kriisissä jättää yksin. Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, onko meillä omaa ruuantuotantoa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Maatilojen määrä vähenee yli tuhannen tilan vuosivauhtia. Lähes neljä tilaa päivässä lopettaa. Eikä vain pieniä tiloja. Maksuvaikeuksiin ajautuvat isot investoineet yksiköt. Viljelijät vähentävät lannoitusta, myyntikasvien viljelyä ja investointeja. Viime kevään tuottajakyselyssä 77 prosenttia arvioi maksuvalmiutensa heikkenevän. Maaseudulta loppuu toivo. Näin ei voi jatkaa loputtomasti. Arvoisa puhemies! Kaikkein karuinta tässä hallituksen politiikassa on lupausten ja todellisuuden välinen kuilu. Perussuomalaiset vaativat ennen vaaleja maatalouden hätätilan julistamista. Kannattavuuden parantamiseksi oli lähes parinkymmenen kohdan lista vaatimuksia: tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto, energiakustannusten alentaminen, byrokratian purkaminen, viljelijälle reilumpi osuus ruuan hinnasta. Missä nämä kaikki ovat nyt? Nuo haihtuvalla musteella kirjoitetut tekstit taisivat lentää Säätytalon roskakoriin. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah lupasi puolestaan vappupuheessaan maatalouspolitiikkaan täyskäännöksen. [Sari Essayah: Kyllä!] Nyt kannattavuus on Euroopan heikoin. Ministeri Essayah, tätäkö tarkoittaa täyskäännös? Jos tarkoittaa, suunta on ollut väärä. Yli kolmen vuoden jälkeen hallitusta pitää arvioida sen omien tekojen ja tulosten perusteella. Nyt vastaan tulevat petetyt lupaukset. Hallitus lupasi, ettei maatalouden kustannuksia nosteta kansallisin päätöksin eikä byrokratiaa lisätä. Mitä tehtiin? Molempia on lisätty, niin byrokratiaa kuin kustannuksia. Tietäisittepä, millaista on täyttää tänä päivänä sähköinen kasvinsuojeluilmoitus kasvi-, kasvuvaihe-, tehoaine- ja muine koodeineen. Viljelijöiden kukkarosta tilkitään valtiontalouden kurjuutta järkyttävillä lupa- ja valvontamaksuilla. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksut nostettiin 1 500 euroon. 1 500 euroa siitä, että saa lyödä kattilan kansia yhteen pellon reunassa. Luomuvalvonnan perusmaksu oli aiemmin 160 euroa, nyt se on 231 euroa ja siihen päälle tuntiperusteinen tarkastusmaksu 163 euroa tunti. Siinä kun päivän kierrät tarkastajan kanssa laskemassa paaleja, tulee tarkastukselle mukavasti hintaa. Tässä vain pari esimerkkiä. [Antti Kaikkonen: Voiko nämä olla totta?] Mutta kaikkein karmein kustannusten nousu on polttoaineiden hinnassa. Edellisen hallituksen lopettaessa [Mauri Peltokangas: Nostitte polttoaineveroa!] polttoöljyn hinta oli yksi euro 30 senttiä, nyt hinta on kahdessa eurossa. [Ben Zyskowicz: Hallituksen vika!] Mitä teki hallitus? Maa- ja metsätalouden polttoaineet te päätitte ulottaa uuteen päästökauppaan. Kymmeniä senttejä lisää löpöön Suomen omilla kansallisilla päätöksillä yhdessä vihreiden ja vasemmiston kanssa. [Keskustan ryhmästä: Oho!] Siis ilman minkäänlaista pakkoa. Seurauksena on kymmenien miljoonien lisälasku suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle. Arvoisa puhemies! Petettyjen lupausten lista, se valitettavasti jatkuu. Lupasitte turpeelle kunnianpalautuksen. Mitä tapahtui? [Mauri Peltokangas: Te romutitte koko elinkeinon!] Lupakustannuksia on nostettu, ja uusiin tuotantoalueisiin ei saada edes lupia. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus uhkaa loppua vuosikymmenen loppuun mennessä — siis muutamassa vuodessa. Tätäkö oli turpeen kunnianpalautus? Lupia ei saada muihinkaan energiainvestointeihin, että saataisiin halvempaa sähköä tai polttoainetta, ei. Energiainvestoinnit seis, sanovat perussuomalaiset yhdessä ympäristöministeriön ja Tampereen lupayksikön kanssa. Luvattiin reilumpaa ruokaketjua. Missä se näkyy? Ministeri Jari Lepän johdolla Suomeen saatiin elintarvikemarkkinalaki. Lakia on tälläkin kaudella uudistettu, hyvä niin. Mutta nyt sitä pitää alkaa elää todeksi. Sen pitää näkyä viljelijän saamassa hinnassa ja siinä, ettei kaikkea kustannusriskiä kaadeta alkutuottajan niskaan. Entä missä viipyvät kilpailulain uudistukset? [Mikko Savola: Antaa kokoomuksen vastata tähän!] Hallitus sitoutui parlamentaarisen maatalouden kannattavuusraportin toimeenpanoon, mutta kaupan ostajavoimaan puuttuva kilpailulain uudistus on edelleen tekemättä. Sen sijaan kauppajättien liiketoimintamahdollisuuksia hallitus on kyllä ehtinyt laajentaa. Viinit ja aamun närästyslääkkeet ruokakauppoihin kyllä onnistuu. Joko nyt olisi suomalaisen ruuantuottajan vuoro? Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet lupasivat myös pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt sitä lupausta todella mitataan. Hallitus valmistelee ennallistamissuunnitelmaa, jonka toimeenpanon kustannukset ovat ympäristöministeriön mukaan yli 30 miljardia, suunnitelmaa, jonka rahoitus, kansallisten joustojen käyttö ja vaikutukset maanomistajiin ovat täysin avoinna. Ruotsi on lähtenyt siitä, että joustot hyödynnetään täysimääräisesti ja ylimääräisiä kansallisia rasitteita ei hyväksytä. Meillä Purran—Orpon hallitus on antanut suunnitelman teon ympäristöministeriön käsiin, eikä mitään perälautaa kustannuksille ole asetettu. Te annoitte tämän tapahtua, hallituspuolueiden kansanedustajat. [Juha Mäenpää: Te jätitte tyhjän paperin!] Vihervasemmistohallitukselta tätä olisi voinut odottaa, mutta oikeistohallitus… [Ben Zyskowicz: Tehän sen tiedätte, kun olitte siinä hallituksessa!] Keskusta ei hyväksy tätä. Suomen pitää tehdä ennallistamisasioissa vähintään sama kuin Ruotsissa. Me emme voi lähettää itsellemme miljardilaskua ja kutsua sitä Suomen edun puolustamiseksi. Arvoisa puhemies! Ja entä sitten suomalainen maaseutu? Maaseudun ihmiset eivät vaadi kohtuuttomia. Tien pitää olla ajettavassa kunnossa. Tietoliikenneyhteyksien pitää toimia. Välttämättömien palvelujen pitää olla kohtuudella saavutettavissa. Mutta hallitus on leikannut yksityistieavustuksia ja maaseudun tietoliikenneyhteyksiä. Palveluja keskitetään yhä kauemmaksi. Huoltovarmuutta ei rakenneta tyhjentyvälle maaseudulle. Se, missä tämä hallitus on todella onnistunut, on suomalaisen maaseudun alasajo. [Ben Zyskowicz: Ja te vaaditte lisää säästöjä!] Suomalaisia jaetaan kahden kerroksen väkeen. Meille keskustassa tämä ei käy. Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä on lopulta kyse lupauksista ja niiden pettämisestä. Hallitus lupasi täyskäännöksen. Tuloksena on EU:n heikoin kannattavuus. Hallitus lupasi olla nostamatta maatalouden kustannuksia. Silti niitä lisätään. Hallitus lupasi turpeelle kunnianpalautuksen. Nyt jopa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on vaarassa. Hallitus lupasi pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt edessä ovat miljardiluokan ennallistamiskustannukset. Lupaukset on petetty. Nyt tarvitaan tekoja — ei ongelmien peittelyä, selittelyä eikä uusia tyhjiä lupauksia. Hallituksen pitää vastata, [Puhemies koputtaa] miksi sen lupaama täyskäännös on johtanut tähän tilanteeseen ja mitä se aikoo vielä tehdä suunnan muuttamiseksi, vai aikooko mitään. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Koska hallituksen politiikan tulokset osoittavat, ettei se ole kyennyt turvaamaan suomalaisen maatalouden kannattavuutta, kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta eikä elinvoimaisen maaseudun perusedellytyksiä, esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut suomalaisen maatalouden kannattavuuden, kotimaisen ruuantuotannon ja maaseudun tulevaisuuden turvaamisessa, eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa maataloudessa ja ruoantuotannossa on kysymys yhtä elinkeinoa huomattavasti laajemmasta asiasta: turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja kansallisesta kriisinkestävyydestä. Ruoka ei synny kaupan hyllyyn, eikä huoltovarmuutta rakenneta kriisin hetkellä. Se rakennetaan joka päivä suomalaisilla maatiloilla, elintarvikeyrityksissä, kuljetusketjussa ja maaseudun yrityksissä. Kansallinen tahtotila oman ruoantuotannon turvaamisesta on toivottavasti tässä salissa yhteinen ja luja. Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tilannekuvaa maa- ja elintarvikesektoristamme on tarpeen tarkentaa. Keskustan peräänkuuluttama suunnanmuutos on hyvässä vauhdissa. Nuorten aloittavien viljelijöiden määrä on kääntynyt nousuun, investoinnit ovat lähteneet liikkeelle, ja tiloja kehitetään. Nyt useampi kuin joka kolmas maidontuottajista arvioi tilansa lähitulevaisuuden kannattavuuden olevan erittäin tai melko hyvä — tämä kertoo uskosta tulevaisuuteen. Vuonna 2022, edellisen hallituksen aikana, vain noin joka viides arvioi samoin. Viimeksi nykyiselle tasolle päästiin vuonna 2014, eikä silloinkaan ministeri ollut keskustapuolueesta. [Oikealta: Hyvä niin!] Naudanlihasta maksetaan Suomessa nyt EU-jäsenyytemme parasta — huom. parasta — tuottajahintaa, vaikka teollisuudelta ja kaupalta on yhä lupa odottaa enemmän. Kuluvalla hallituskaudella on vahvistettu nuorten viljelijöiden aloitustuen rahoitusta yli miljoonalla eurolla vuodessa samalla, kun yrittäjätulovaatimuksen kertymistä on kevennetty. Vuoden 2024 kriisituki, yli 11 miljoonaa euroa, suunnattiin nuorille. Toimet ovat kasvattaneet sukupolven vaihdoksia yli tavoitteiden. Suomi on nuorten viljelijöiden osuudessa yli EU:n keskiarvon, ja lomitusjärjestelmämme ja tämän hallituksen vakinaistama Välitä viljelijästä -toiminta herättävät kiinnostusta muissakin EU-maissa alan vetovoiman lisääjinä. Hallitus on johdonmukaisesti ohjannut tukia ruoantuotantoon. Olemme uudistaneet korvauskelpoisuuksien jakomallin ja myöntäneet erilliset kiintiöt itäisen Suomen ohjelman alueelle ja nuorille tuottajille. Tiloilta tulleen palautteen perusteella tämä on merkittävin kannattavuutta parantava toimi vuosikausiin. Korvauskelpoisuus mahdollistaa näille hehtaareille myös ympäristökorvaukset, joten se kannustaa ympäristötoimiin. Kun hallitus aloitti työnsä, investoinnit olivat jäässä edellisen hallituksen metsäkatoasetukseen liittyneiden tulkintalinjausten vuoksi. Annoimme viljelijöille investointivarmuuden vakuuttamalla komission siitä, ettei parin puun kaataminen navettarakentamisen alta aiheuta Euroopan metsäisimmässä maassa metsäkatoa. Maatalouden investointihalukkuus on ollut kasvussa jo parin vuoden ajan. Tilakohtaista investointituen enimmäismäärää nostettiin ensi vuodelle 1,4 miljoonaan euroon, Finnveran rahoitus avattiin maataloudelle, ja Makeran valtiontakausvaltuus nostettiin 20 miljoonaan euroon. Maataloustukien rahoitus on määrätietoisesti turvattu, joitakin tukitasoja kuten luomua on jopa nostettu, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu. Tämä kaikki on tehty tilanteessa, jossa valtiontaloutta on ollut välttämätöntä sopeuttaa merkittävästi. Samalla tunnistamme, että kannattavuuskehitys on ollut yli hallituskausien erityisen hankalaa kasvinviljelytiloilla kustannusten ja maailmanmarkkinahintojen paineessa. Siksi viljasektorillamme tarvitaan sekä tuotannon monipuolistamista että vahvempaa markkinavoimaa ja viennin jalostusasteen nostoa. Viime vuosina rehuvalkuaisen ja elintarvikkeeksi menevän kasviproteiinin viljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi, ja olemme oikealla tiellä vahvistaessamme valkuaisomavaraisuutta muun muassa erikoiskasvien viljelyn tukirahoitusta lisäämällä. Arvoisa puhemies! Emme ole sulkeneet silmiämme energian hinnannousulta, sään ääri-ilmiöiltä, maailmanmarkkinoiden heilahteluilta ja turvallisuusympäristön muutoksilta, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Välikysymyksessä vaaditaan toimenpiteitä ensi vuoden budjettiin, mutta hallituksessa aloitimme toimet jo keväällä, kun Lähi-idän kriisi iski, ja päätimme nostaa maatalouden energiaveron palautuksen EU:n sallimaan maksimiin sekä tänä että ensi vuonna. Se tarkoittaa yhteensä 20 miljoonaa euroa lisää maatiloille. Maksamme EU:n kriisitukea 8,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuus, jolla maataloutta tuemme, on kuitenkin moninkertainen. Kolmannessa lisätalousarviossa tuomme kriisituen kansallisen täydennyksen, 17,5 miljoonaa euroa, ja kuten budjettiriihen yhteydessä sanoin, erityisesti viljasektorin tilannetta ajatellen teemme luonnonhaittakorvaukseen merkittävän korotuksen, yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka maksetaan kahdessa erässä ensi vuonna. Siitä 10 miljoonaa maksetaan vuoden 2026 perusteella jo toukokuussa. Se kohdentuu nyt aiempaa paremmin nimenomaan ruoantuotantoon, sillä komissio on hyväksynyt rehunurmen luonnonhaittakorvaukselle asetettavan ylläpitovelvoitteen, jolla puututaan niin sanottuun hömppäheinäongelmaan. Se tarkoittaa sitä, ettei pelkkä niittely riitä. Sikataloudelle on valmistelussa oma tukensa, noin kymmenisen miljoonaa euroa. Lisäksi myönnämme korvauskelpoisuuksia koko maahan noin 20 miljoonalla eurolla. Kun kaikki nämä toimet summaa yhteen, niin siitähän noin 140 miljoonaa euroa näyttäisi kertyvän. [Antti Kurvisen välihuuto] Lisäksi parannamme maatilojen maksuvalmiutta maksamalla ennakkomaksuja [Hälinää — Puhemies koputtaa] normaalia aikaisemmin yli 240 miljoonaa euroa. Pyysin huhtikuussa komissaarilta juridista poikkeusta, jonka komissio päätti toteuttaa. Samoin budjettiriihessä linjasimme, että huolehdimme afrikkalaisen sikaruton torjunnan akuuteista kustannuksista ja arvioimme vaikutuksia elinkeinoihin ja aluetaloudelle. ASF-tilanteen kannalta on aivan ensisijaista, että akuutit toimet keskittyvät määrätietoisesti epidemian varsinaiseen rajoittamiseen ja lopulta hävittämiseen Suomesta. [Mikko Savola: Aika paljon vielä tehtävää!] Arvoisa puhemies! Kriisitukia tärkeämpiä ovat pitkän aikavälin toimet ja markkinoiden toimivuus. Kuten MTK:n puheenjohtaja Hemmilä hyvin otsikoi: ”Toimivat markkinat ovat parasta maatalouspolitiikkaa”. Viime hallituskaudella parlamentaarinen työryhmä kokosi toimet, joita maatalouden kannattavuus edellyttää. Tämän hallituskauden aikana ne on toteutettu: Elintarvikemarkkinalaissa on vahvistettu sopimusosapuolten välistä tasapainoa ja lisätty sopimusten läpinäkyvyyttä. Elintarvikemarkkinavaltuutetun resursseja on lisätty, ja tiedonsaantioikeudet ovat nyt kilpailulain muutoksella valtuutetun mukaan riittävät. Olemme tehneet aktiivista vaikuttamistyötä myös EU-tasolla epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi, ja komissio on luvannut direktiivin uudistuksen alkuvuodesta 2027. Tämä on juuri sitä rakenteellista muutosta, jota välikysymyksessä peräänkuulutetaan. Hankintalain uudistuksessa suomalaisten ruoantuottajien aseman vahvistamiseksi lisätty huoltovarmuuskriteeri edellyttää sen käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa, ja vastuu on jokaisella päättäjällä kunta- ja hyvinvointialuetasolla. [Anne Kalmarin välihuuto] Kustannuskriisien juurisyihin on myös syytä puuttua pitkäjänteisesti. Olemme luoneet vuoteen 2040 asti ruokastrategian, jota käsitellään parhaillaan selontekona eduskunnassa. Sen tarkoitus on rakentaa ruokajärjestelmästämme kestävä ja kannattava. Se on yksi keskeisimmistä hallitusohjelman kokonaisuuksista ja varsin uudenlainen toimintatapa aiempien hallituskausien strategiatyöhön nähden. Työn jatkumista suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti yli hallituskausien varmistaa uusi ruokaneuvosto. Elintarvikeviennin strateginen koordinaatio on järjestetty uudelleen ja luotu yrityslähtöinen ruokaviennin kasvualusta. Viennin eteen tehdyt lukuisat toimet alkavat näkyä: ruokaviennin määrä on hallituskauden aikana kasvanut 18 prosenttia ja viennin arvo 7 prosenttia. On vahvistettu markkinaseurantaa, tuettu tuottajaorganisaatioiden perustamista, uudistettu tasausvaraus. Tekeillä on ravinteiden kierrätyksen ja lannoitehuoltovarmuuden tiekartta, ja teillä on eduskunnassa käsiteltävänä salmonellarahasto. Selvitämme puhtaan kotimaisen ammoniakin tuotantoa, ja vahvistamme kierrätysravinteiden ja biokaasun edistämistä kohdentaen ravinnekiertotuelle 5 miljoonaa euroa ja ravinteiden kierrätyksen investoinneille puoli miljoonaa euroa vuosittain. Kadmium-rajan määräaikainen muutos Ruotsin tasolle tuo sekin toivottua kilpailua lannoitemarkkinaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ollaan myöntämässä tukea kasvinsuojeluaineiden lupajärjestelmän ruuhkan helpottamiseksi. Norminpurkua on tehty koko kausi niin kansallisesti kuin EU-tason yksinkertaistuksilla. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon eduskuntakäsittely on käynnissä. Selonteko määrittää pitkän ajan maaseutuvision, poikkihallinnolliset tavoitteet ja suositukset maaseudun elinvoiman uudistamiseksi. Toimivat tietoliikenneyhteydet, liikenneverkot, yksityistiet, saaristoliikenne sekä kohtuullisesti saavutettavat perus- ja välttämättömyyspalvelut ovat maaseudun elinvoiman ja maamme kokonaisturvallisuuden keskeisiä edellytyksiä. Tärkeitä alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen toimia tehdään kymmenen elinvoimakeskuksen ja kymmenien Leader-ryhmien toteutuksella. Näitä toimia ovat esimerkiksi maatilojen ja muiden yritysten kehittäminen, laajakaistayhteydet, turvallisuus ja varautuminen, ympäristö- ja vesihuoltoinvestoinnit sekä kylien ja osallisuuden vahvistaminen. Kyse on alueelliseen elinvoimaisuuteen ja kokonaisturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä toimenpiteistä ja rahoituskohteista, joihin paikalliset yritysten ja yhteisöjen vastinrahoitus ja talkootyö tuovat satojen miljoonien eurojen lisän. Hallitus on omalta osaltaan huolehtinut muun muassa kyläkauppatuen uudesta mallista ja resursoinut lasten ja nuorten 4H-työtä ja kylävaratoimintaa. Maaseudulla asuvan näkökulmasta ei ole ollut merkityksetöntä, että nyt suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ja valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästys on mahdollistettu. [Pertti Hemmilä: Sekin vielä!] Arvoisa puhemies! Neuvottelutilanne EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tiivistyy kohti ratkaisuaan. Pidämme vahvasti kiinni siitä, että maataloudelle kohdistuva EU-rahoitus antaa vakaan ja ennakoitavan pohjan tulevien vuosien ruoantuotannolle ja sen kehittämiselle. Hallitukselle viljelijälle menevä raha on ollut prioriteetti, ja siksi iso onnistuminen neuvotteluissa on se, että maataloudelle on oma korvamerkitty osuutensa. Neuvotteluissa puolustamme suomalaista viljelijää. Kaikkia puolueita ja sidosryhmiä tarvitaan nyt mukaan tukemaan viljelijää, aktiivisesti toimeenpanemaan ruokastrategiaa ja rakentamaan yhdessä suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies, hyvä yleisö, kollegat! Hallituksen esitys tuloverolain muuttamisesta sisältää kolme ajankohtaista muutosta, joista keskeisin koskee kotitalousvähennyksen korottamista ja sääntelyn kehittämistä siten, että se tukee paremmin tavallisten ihmisten arkea. Kotitalousvähennys on monelle Suomessa tärkeä keino hankkia arjen palveluja. Se auttaa esimerkiksi ikäihmisiä asumaan kotona pidempään, tukee lapsiperheitä arjen keskellä ja kannustaa käyttämään laillisia palveluja. Nyt esitettävät väliaikaiset enimmäismäärän ja säädettyjen vähennysprosenttien korotukset vahvistavat kotitalousvähennyksen roolia entisestään. Tämän muutoksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kotitalouksien palvelukysyntää ja elvyttää rakentamisalaa. Samalla esitetään työmatkavähennyksen omavastuuosuuden väliaikaista alentamista sekä liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärän korottamista arjen tarpeiden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen korottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi voi hyödyntää vähennystä ja sen taloudellinen merkitys kasvaa. Tämä keventää suoraan kotitalouksien kustannuksia tässä vaikeassa ajassa. Se on hyvin tärkeä asia. Samalla se parantaa kuluttajien ostovoimaa tilanteessa, jossa monien perheiden talous on ollut ja on tiukalla. Siksi kyse ei ole vain yksittäisestä veromuutoksesta vaan konkreettisesta tavasta helpottaa ihmisten arkea. Kun arjen palvelut ovat paremmin saavutettavissa, se tukee jaksamista, hyvinvointia ja työn sekä perheen yhteensovittamista. Arjen turvallisuus syntyy myös taloudellisesta vakaudesta. Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen korottamisella on myös laajempia vaikutuksia, sillä se lisää kysyntää palveluille ja tukee työllisyyttä erityisesti pienissä yrityksissä. Näitä me Suomessa tarvitsemme nyt, kun talous on alkanut kasvaa. Samalla se torjuu harmaata taloutta, koska palveluja ostetaan virallisten kanavien kautta. Siksi on hyvä, että tämä pitkäaikainen tavoite on vihdoin saatu esitykseksi ja etenee pian jo käyttöön. Esityksen muut tuloverolain muutokset tukevat samaa tavoitetta. Tavoitteemme on tehdä verotuksesta selkeämpää, oikeudenmukaisempaa ja paremmin arjen tilanteisiin vastaavaa. Kun sääntely on ymmärrettävää ja ennakoitavaa, se lisää luottamusta järjestelmään. Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö täydentää esitystä. Tämä esitys on hyvä esimerkki siitä, miten veropolitiikalla voidaan vaikuttaa suoraan ihmisten arkeen. Se tuo helpotusta kotitalouksille, tukee työtä ja yrittäjyyttä sekä vahvistaa reilua kilpailua. Siksi esityksessä on lopulta kyse turvallisen arjen takaamisesta, ja se on meidän tärkein tehtävämme. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa tässä ajoneuvolain muutosta koskevassa esityksessä esiin yhden itselle varsin tärkeän asian, nimittäin sopimuspalokuntien toimintaedellytykset. Suomessa sopimuspalokunnat ovat aivan keskeinen osa pelastustoimen toimintakykyä. Erityisesti juurikin harvaan asutuilla alueilla ensimmäinen apu voi tulla nimenomaan sopimuspalokunnalta. Sopimuspalokuntien merkitys ei ole siis mikään pelkkä sivuseikka, vaan ne ovat aidosti osa meidän turvallisuuttamme ja sitä perustaa. Tästä syystä on tärkeää, että myös lainsäädäntö tukee niiden toimintaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta määritelmää sopimuspalokunnan pelastusautoille. Siinä ajoneuvon pitäisi olla enintään 3,5 tonnia, nelivetoinen ajoneuvo, jossa on lava. Lausuntopalautteessa on nostettu aivan aiheellisesti yksi kysymys esiin: miksi lainsäädännössä pitäisi olla näin tarkka määritelmä, ja millainen ajoneuvo sopimuspalokunnan pitäisi sitten lain mukaan hankkia? Taajamassa tai hyväkuntoisten teiden alueilla kaksivetoinen ajoneuvo voi olla aivan riittävä. Toisaalta lavavaatimus voi rajata pois sellaisia henkilöiden tai kaluston kuljettamiseen soveltuvia ajoneuvoja, joita palokunta tosiasiassa tarvitsee. Yksi asia on vielä sähköistyminen. Jos sääntely rajaa ajoneuvotyypit liian tarkasti, se voi samalla vaikeuttaa sopimuspalokuntien siirtymistä vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin, ja en usko, että tämä on tarkoituksenmukaista. Minusta lähtökohdan pitäisi olla yksinkertainen: sopimuspalokunnan pitää voida hankkia tehtäväänsä tarkoituksenmukainen ja turvallinen ajoneuvo ilman, että lainsäädäntö pakottaa ostamaan tiettyä ajoneuvotyyppiä. Yksi tärkeä asia, minkä nostan vielä esille, on verotus. Jos sopimuspalokunta hankkii pelastustoimen käyttöön ajoneuvon omalla rahallaan, sitä ei pitäisi asettaa verotuksessa huonompaan asemaan kuin vastaavaa pelastuslaitoksen ajoneuvoa. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on lausunnossaan nostanut tämän asian varsin selkeästi esille. Tässä pitäisi muistaa yksi asia: sopimuspalokuntien rahat eivät synny tyhjästä. Kun vapaaehtoiset ihmiset hankkivat ja ylläpitävät kalustoa, jotta meidän arki turvataan, he kantavat itse osan siitä kustannuksesta, jonka muuten joutuisi kantamaan hyvinvointialue tai valtio. Siksi lainsäädännön pitäisi helpottaa tätä toimintaa, ei tehdä siitä tarpeettoman kankeaa ja kohtuuttoman kallista palokunnille. Toivonkin, että valiokunnissa kuullaan tästä asiasta myös sopimuspalokuntien ääntä ja tarkastellaan lausuntopalautteessa esitettyjä muutostarpeita. Se vain on niin, että kun maailma muuttuu, arjen on kestettävä, ja sopimuspalokuntien toimintakyvystä ei pidä säästää väärässä paikassa. Meidän pitää huolehtia siitä, että apu tulee jatkossakin kaikkialle Suomeen myös silloin, kun apua tarvitaan nopeasti.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja päätöksentekoa ja siten edistää yksityisteiden tehokasta tienpitoa sekä lisätä liikenneturvallisuutta yksityisteillä ja vahvistaa tieosakkaiden oikeusturvaa. Hienoa, näin sen pitää ollakin. Arvoisa puhemies! Ministeri hienosti tuossa esittelypuheenvuorossaan korosti yksityisteitten merkitystä ja sitä, että ne ovat tärkeitä huoltovarmuudenkin vuoksi, ja näinhän se tietysti on. Yksityisteiden merkitys maataloudelle ja metsäteollisuudelle raaka-aineitten osalta on merkittävä. Metsäteollisuus, jonka arvo on 16 prosenttia viennin arvosta, tarkoittaa euroissa noin 12 miljardia euroa. Käytännössä kaikki raaka-aine aloittaa kuljetuksensa nimenomaan yksityisteiltä. Yksityis- ja metsäautoteitten osuus on se reilu 350 000 kilometriä, ja tässä vaiheessa onkin tärkeätä korostaa, että nimenomaan näitten yksityisteitten kunnon, sen alemman tieverkon kunnon, eteen jatkossa saataisiin tehtyä paljon, koska sielläkin korjausvelka on kasvanut. Yksi rooli on tietysti yksityisteitten avustuksilla ja sen suuruudella, mitenkä saadaan kohdennettua niitä korjausrahoja näitten teitten kunnostukseen. Elikkä tämän halusin tässä vaiheessa tuoda esiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. — Tässä aluksi tulee vähän toistoa ministerin puheesta ja myöskin edustaja Kallion luvuista. Meillä on Suomessa tosiaan 370 000 kilometriä yksityisteitä, mikä muodostaa 80 prosenttia koko maan tieverkosta. Tiekuntia on tilastojen mukaan noin 60 000 tällä hetkellä. Yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän hiussuonisto, joka yhdistää meillä kodit, maatilat, yritykset ja metsät osaksi kansallista väyläverkostoa. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajanasuntoa. Yksityisteitä käyttää arviolta noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu puoli miljoonaa suomalaista. Suomen metsä- ja biotaloudelle yksityistiet ovat aivan elintärkeitä. Päivittäin niiltä lähtee liikkeelle 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsätalouden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityisteitä pitkin. Lisäksi toimiva tieverkko varmistaa kotihoidon, pelastuslaitoksen, sähkönjakelun ja koulukuljetusten perillepääsyn sekä turvaa kansallista huoltovarmuutta myös poikkeusolosuhteissa. Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän tieverkon hoidolta on kuitenkin leikattu pohja pois. Hallitus on leikannut yksityisteiden valtionavustukset jo aivan minimiin: tänä vuonna noin 5,5 miljoonaa, ensi vuonna määräraha on vain viisi miljoonaa euroa ja koko vaalikaudella, kuten jo todettiin, 28 miljoonaa euroa, josta siitäkin menee puolet lauttaliikenteeseen. Viime vaalikaudella vastaava avustus oli yli kolminkertainen, ja sillä pystyttiin konkreettisesti turvaamaan puuhuoltoa. Ministeri Ranteen 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset olisivat jäämässä pysyvästi matalalle tasolle, noin 6—8 miljoonaan. Mutta ilman toimivia yksityisteitä maatalouden kuljetukset, puuhankinta ja tavaravirrat vaikeutuvat, mikä heijastuu suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja pääväylien käyttöasteeseen. Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on sinänsä kannatettavasti sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja turvata liikkumista. Esitykseen sisältyy tarpeellisia täsmennyksiä, kuten laittomasti asetettujen puomien poistaminen yksityistietoimituksissa, sähkö- ja tietoliikennejohtojen sijoittamisen helpottaminen sekä tieosakkaan tiedonsaantioikeuksien vahvistaminen. Mutta pinnan alla esitys vie toimintaa kuitenkin kohti jäykkää kaavamaisuutta ja kasvattaa tiekuntien hallinnollista taakkaa. Osakasluettelon ylläpitovelvollisuudesta muodostuu tiekunnille uusi pysyvä tehtävä, joka edellyttää omistajanvaihdosten jatkuvaa seuraamista Maanmittauslaitoksen maksullisista rekistereistä ja osoitetietojen päivittämistä. Erityisesti pienissä tiekunnissa uudet asiakirjat ja rekisterivaatimukset lisäävät toimitsijamiesten ja hoitokuntien työmäärää sekä saattavat pakottaa tiekuntia ostamaan ulkopuolista tieisännöintiä, mikä nostaa osakkaiden tiemaksuja. Lisäksi vaatimus edustettujen osakkaiden yksimielisyydestä tiekuntien perustamiskokouksissa sekä kaikkien osakkaiden suostumuksesta tienosan erottamisessa voi joustavoittamisen sijaan viivästyttää päätöksentekoa ja vaikeuttaa tärkeiden hankkeiden toteuttamista. Arvoisa puhemies! Pelkän hallinnollisen sääntelyn pykälien pyörittämisen sijaan yksityistiet ja niiden parissa vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset tarvitsevat aitoja kunnossapitoresursseja ja arvostusta, jotta maaseudun elinvoima ja koko Suomen huoltovarmuus voidaan turvata. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan muutoksia yksityistielakiin. Yksityistiet ovat keskeinen osa Suomen tieverkko- ja liikennejärjestelmää. Niitä on melkein 370 000 kilometriä. Ne muodostavat pituudeltaan selkeästi suurimman tieverkon osan, jos vertaa valtion tieverkkoon, joka on noin 80 000 kilometriä. Yksityistieverkko palvelee kansalaisia ja yrityksiä, kulkuyhteyksiä kiinteistöille, samalla yhteiskunnan kannalta keskeisiä toimintoja, esimerkiksi huoltovarmuutta, palo- ja pelastustoimintaa ja niin edespäin. Etenkin metsä- ja elintarviketeollisuus ja niitä palveleva alkutuotanto hyötyvät toimivasta kuljetusketjusta, jossa tavara liikkuu yksityisteitä ja alempaa tieverkkoa pitkin valtion tie- ja rataverkolle ja lopulta tuotantolaitoksiin kuluttajille ja satamiin. Yksityisteillä on myös liikenteen toimintavarmuuteen liittyvä rooli, kun teitä voidaan tarvittaessa käyttää varareittinä. Niillä on myös suuri merkitys vapaa-ajan asutuksen ja luonnon virkistyskäytön kannalta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muun muassa täsmennyksiä siihen, minkälaisia näkyvyyden rajoitteita saa tiealueelta sekä näkemä- ja suoja-alueelta tieoikeuden nojalla poistaa. Muutoksella parannettaisiin liikenneturvallisuutta yksityisteillä. Tieosakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi yksityistietoimituksen toimivaltaa laajennettaisiin niin, että toimituksessa voitaisiin määrätä tielle laittomasti asetettu sulkulaite, kuten puomi tai veräjä, poistettavaksi. Pienissä sähköistämis- ja tietoliikennehankkeissa yhdyskuntateknisten laitteiden tiealueelle sijoittamiseen liittyvää suostumusmenettelyä kevennettäisiin, mikä vähentäisi sekä yritysten että tiekuntien hallinnollista taakkaa ja nopeuttaisi erityisesti harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneyhteyksien kehittämistä. Myös tiekunnan kokouksen koollekutsumiseen liittyviä menettelyjä selkeytettäisiin ja tieosakkaan tiedonsaantioikeuksia vahvistettaisiin. Ehdotuksella sujuvoitettaisiin tiekunnan hallintoa, edistettäisiin tieosakkaiden aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja sitä kautta myös tienpidon tehokasta järjestämistä. Lisäksi tieosakkaan oikeusturvan ja tiekunnan hyvän hallinnon turvaamiseksi ehdotetaan muun muassa tiekunnan toimielimille velvollisuutta pitää tieosakasluetteloa. Esityksessä on kyse nykysääntelyn täsmentämisestä ja selkeyttämisestä, joten sillä on vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin, yrityksiin, tieosakkaisiin tai muihin tienkäyttäjiin. Myöskään olennaisia vaikutuksia julkiseen talouteen, viranomaisten työtaakkaan tai käsittelyaikoihin taikka perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ei ole tunnistettu. Esityksessä ehdotetuilla olisi tienpidon tehostumisen myötä välillistä myönteistä vaikutusta eri ihmisryhmien yhdenvertaisiin liikkumismahdollisuuksiin ja osallistumiseen yhteiskuntaan. Erityisesti vaikutettaisiin myönteisesti maaseudulla ja harvaan asutuilla seuduilla asuvien ja toimivien henkilöiden asemaan ja liikkumismahdollisuuksiin. Lisäksi valmistelussa on tunnistettu sekä välittömiä että välillisiä myönteisiä vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä puheenvuoroista. Nostan esiin tämän kaupan tärkeyden. Siis niin kuin täällä on nostettu esiin, se on todella yli 95 prosenttia Suomen kaupasta, viennistä ja tuonnista, joka kulkee meriteitse. Suomi on se jäätyvärantainen saari, ja meillä on semmoinen 50 satamaa. Tämä esitys tietenkin tukee tätä kokonaisuutta. Täällä kysyttiin erikseen jäänmurrosta. Totean ensin tämän ison strategisen tilannekuvan. Eli meillähän valmistui alkuvuodesta yhteinen pohjoismainen liikenteen varautumisen strategia, eli kaikki Pohjoismaat, ministeriöt, virastot, laativat yhteisen tilannekuvan siitä, mitkä ovat ne tärkeimmät reitit, joita Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitää kehittää. Merireitit — sen lisäksi, että meidän täytyy kehittää niitä pohjoisia maayhteyksiä, merireitit nousivat aivan keskeiseksi: jäänmurto, satamien kehittäminen. Silloin ei puhuttu mistään silloista eikä tunneleista, eikä yksikään viranomainen tai ministeriö virallisesti katso, että tällaisia pitäisi kehittää, vaan nimenomaan jäänmurtoa, niitä nykyisiä reittejä. Meillähän on tietenkin valmistelussa hyvin faktapohjaisesti turvallisuus ja talous edellä tämmöinen oikeastaan linjauskin siitä, millä tavalla niitä kotisatamia pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Tämä nykyinen tilannehan ei tietenkään riitä. Meillä täytyy olla useampi kotisatama, ja sitten kun tarkastellaan Ruotsin tilannetta, niin täytyy jotenkin peilata meidänkin kokonaisuutta siihen. Eli jäänmurto, joka on omistajaohjauksessa — sieltä tulee varmasti uusia uutisia tässä. Nythän meillä on iloinen tilanne siinä, että Aino on jo tuolla suunnilleen valmistelussa. Lisää jäänmurtajia ja lisää kotisatamia. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että vanhaa lainsäädäntöä uudistetaan, jopa 30 vuotta vanhaa. Tämähän koskee nyt Suomen lipun alla olevien lippuvaltiolaivojen tarkastuksia, mutta siinä on hyvä ja tärkeää, että siinä on laajennettu säädöksellä myös näitä ympäristömerenkulun tarkistuksia ja muuta. Suomalainen merenkulku ja tietysti tämä turvallisuustilanne ovat aika haastavia, ja sen takia kaikki, mitä tuolla merenkulussa pystytään lainsäädännöllä meriturvallisuuden osalta lisäämään, on tärkeää. Minusta tässä on hyvin valmisteltua lainsäädäntöä, ja tuossa valiokunnan kuuleminen oli hyvin yksimielinen siitä. Lisäksi myös sitten seuraamuksista määrätään, eli LVM:llähän on mahdollisuus puuttua. Se on olennaista meriliikenteessä, koska tiedetään tällä hetkellä, minkälaista liikennettä ja mitä siellä merellä liikkuu. Hyvää lainsäädäntövalmistelua.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ytimessä on turvallisuus. Sillä ehdotetaan uudistettavaksi lähes 30 vuotta vanhaa alusturvallisuuden valvontaa koskevaa sääntelyä vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä sekä toimeenpannaan EU-päivitetyt lippuvaltio- ja satamavaltiotarkastuksia koskevat velvoitteet. Tavoitteena on varmistaa, että Suomen lipun alla liikennöivät alukset sekä Suomen satamiin saapuvat ulkomaiset alukset täyttävät turvallisuus- ja ympäristövaatimukset sekä miehistön työolosuhteita koskevat vaatimukset. Tämä on oikein ja tarpeellista. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on kokonaisturvallisuutemme kannalta merkittävä. Jatkossa alusten kuntoa valvottaisiin järjestelmällisemmin ja viranomaisilla olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet havaita puutteita jo ennen kuin ne johtavat onnettomuuksiin, henkilövahinkoihin tai ympäristötuhoihin. Jatkossa tarkastuksia voitaisiin kohdentaa riskiperusteisesti sinne, missä turvallisuusuhat ovat suurimmat, koska tällä esityksellä lakiin lisättäisiin mahdollisuus tehdä alusturvallisuustarkastuksia esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteiden tai muun perustellun syyn vuoksi. Juuri siksi tämä esitys vahvistaa Suomen meriturvallisuutta. Se parantaa viranomaisten kykyä reagoida nopeasti tilanteisiin, joissa turvallisuus tai ympäristö on vaarassa. Se lisää mahdollisuuksia puuttua turvallisuusriskeihin jo ennen kuin pahin tapahtuu. Tämä on järkevää ennakointia ja tehokasta viranomaistoimintaa. Arvoisa puhemies! Merenkulku on Suomelle elintärkeää. Valtaosa viennistämme ja tuonnistamme kulkee meriteitse. Siksi turvallinen ja saavutettava meriliikenne ei ole vain liikennepolitiikkaa, vaan se koskettaa myös huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Tämä laki on hyvä alku sille, että meriyhteytemme ja Itämeren vakaus otetaan vakavasti. Samalla se kuitenkin kannustaa meitä myös selvittämään kaikki muutkin merenkulun turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet. Esimerkiksi jäänmurtajien saavutettavuutta meidän tulisi viimein arvioida tämän saman tilannekuvan pohjalta. Jäänmurtajat tulisi turvallisuussyistä hajauttaa pohjoisen satamiin pian. Kysynkin ministeri Ranteelta: miten tämä hajauttamisasia etenee? Hyvä ja vahva turvallisuuskulttuuri syntyy siitä, että turvallisuuden kokonaiskuvaa arvioidaan, sääntöjä päivitetään sekä valvontaan ja mahdollisiin laiminlyönteihin puututaan ajoissa. Sen takia kokonaisuutena katsottuna tämä esitys vahvistaa meriturvallisuutta, ehkäisee ympäristövahinkoja, tukee huoltovarmuutta ja parantaa Suomen kykyä valvoa omaa laivastoaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Siksi se on ajankohtainen ja tärkeä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi alusturvallisuuden valvonnasta annettu laki, jolla kumottaisiin voimassa oleva laki. Esityksellä parannetaan alusturvallisuuden valvontaa koskevaa lainsäädäntöä ja siten turvallisuutta. Uudistetulla alusturvallisuuden valvontaa koskevalla lailla ajantasaistetaan jo 30 vuotta vanhaa lakia ja tehdään siihen lakia selkeyttäviä rakenteellisia muutoksia. Lain ajantasaistaminen mahdollistaa perustuslakiin ja hallinnon yleissääntelyyn tehtyjen muutosten huomioimisen sekä merenkulun EU- ja kansainväliseen sääntelyyn tehdyt muutokset. Ehdotetussa laissa säädettäisiin ensinnäkin Suomen lipun alla purjehtivien alusten lippuvaltiotarkastuksista, toiseksi roll-on/roll-off-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksista, kolmanneksi ulkomaisten alusten satamavaltiotarkastuksista ja neljänneksi muista alusturvallisuustarkastuksista. Ehdotetussa laissa säädettäisiin uutena asiana lippuvaltiotarkastuksista, joita koskevaa sääntelyä ei voimassa olevassa laissa ole. Tässä yhteydessä pantaisiin täytäntöön päivitetty lippuvaltiota koskeva direktiivi. Ro-ro-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin vastaamaan kattavammin tarkastusdirektiivin vaatimuksia. Satamavaltiotarkastuksia koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin sekä pantaisiin täytäntöön päivitetty satamavaltiotarkastuksia koskeva direktiivi. Lisäksi laki sisältäisi uutena kokonaisuutena muut alusturvallisuustarkastukset. Tämä sisältäisi kotimaanliikenteessä olevien alusten alusturvallisuustarkastukset sekä merenkulun ympäristönsuojeluun liittyvät alusturvallisuustarkastukset. Muut alusturvallisuustarkastukset sisältäisivät myös säännöksiä, jotka mahdollistaisivat valvontaviranomaiselle tapauskohtaisesti alusturvallisuustarkastuksen esimerkiksi onnettomuuden, vaaratilanteen tai muun perustellun syyn johdosta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi seuraamuksista voimassa olevaa lakia täsmällisemmin. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus puuttua virheelliseen toimintaan uutena keinona hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisellä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Lakiesityksen turvallisuusvaikutukset ovat kokonaisuudessaan myönteisiä. Hallituksen esityksestä seuraa vähäisiä lisätehtäviä viranomaisille, pääasiassa Liikenne- ja viestintävirastolle. Viranomaiset hoitaisivat lisätehtävät nykyisillä resursseillaan, joten esityksellä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen.

Arvoisa puhemies! Aloitan ensin siitä, mikä tässäkin salikeskustelussa jos ei nyt suoraan niin välillisesti tuli esille: Suomalaiset rajavartijat, ja meidän Rajavartiolaitos, ovat erittäin arvostettuja tässä maassa viranomaisina, niin kuin muutkin meidän turvallisuusviranomaiset. Täytyy todeta, että suomalaista rajavartijaa ja Rajavartiolaitosta arvostetaan myös laajasti koko Euroopassa, heidän ammattitaitoaan, osaamistaan ja sitoutumistaan tähän työhön. No, kuten me tiedämme, millaiseksi tämä meidän turvallisuusympäristö on muuttunut, meillä täytyy olla myöskin toimivaltuudet, joilla me pärjätään niin tänään kuin myöskin huomenna. Selvää on se, että meillä tältä osin on ollut lainsäädäntövelkaa, ja tietenkin on niin, että tämän meidänkin hallituskauden aikana on täytynyt arvioida, onko siellä myös joitain muita puutteita kuin mitä osattiin ehkä hallitusohjelmassakaan pohtia, ja näitä nyt pyritään tietenkin paikkaamaan. Äärimmäisen tärkeitä ovat toimivaltuudet mutta samalla myöskin se, että siellä on riittävästi ihmisiä, aivan kuten täällä tuli esiin. Mutta sitten täytyy muistaa rajavalvonnassa, puhutaan nyt sitten maarajasta tai merirajasta, että yhtä tärkeätä kuin se, että meillä on siellä henkilöstöä, on se, että tänä päivänä meillä täytyy olla välineitä, joilla valvontaa tehdään, ja tältä osin Rajavartiolaitokselle ollaan uusimassa sekä lentokalustoa että meidän merikalustoa kahdella vartiolaivalla. Sen lisäksi siellä on oltava teknologiaa, se on tänä päivänä aivan keskeistä. Ja sitten jos ajatellaan merialuetta, niin aivan yhtä tärkeätä on se, että me pystytään jakamaan tilannekuvaa koko Itämerellä, niin että me kumppaneiden kanssa pystytään luomaan kokonaiskuvaa siitä, mitä on meneillänsä. Sitten ehkä nostan tähän drooniasiaan liittyen, että hallitus juurikin osoitti Rajavartiolaitokselle reilut 40 miljoonaa euroa siihen, että pystymme paremmin havaitsemaan ja myöskin kehittämään torjuntakapasiteettia nimenomaan miehittämättömien ilma-alusten osalta, jotenka kyllä tässä nyt pyritään tuottamaan tilannetta, jossa meillä samaan aikaan on niin ihmisiä, välineistöä kuin myöskin toimivaltuuksia toimia tässä varsin jännitteisessä turvallisuusympäristössä.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä harvoin pääsee kiittämään muita puhujia, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiitän erinomaisista puheenvuoroista, ja myös ministerille kiitos lakiesityksen esittelystä. — Kun tämä kulunut viittaus on, että Suomi on saari, niin on hyvä muistaa, että olemme samalla saarella Venäjän kanssa ja kaikki nämä toimenpiteet ovat tarpeen, joilla me pystymme puolustautumaan kaikilla mahdollisilla rintamilla. Ei ole enää maalla, merellä ja ilmassa, vaan se voi olla ihan missä tahansa. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Rajavartiolaitoksen toimintavaltuuksien lisääminen tällä alueella on varmasti tarpeellista, ja toivottavasti sitten myös jatkossa heillä on resursseja tehdä tätä riittävästi. Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun meillä on sähkö- ja tietoliikenneverkkoja tuolla merenpohjassa Viron suuntaan ja Itämeren muihin maihin ja Ruotsin suuntaan, niin se on meille elintärkeä yhteys, kaikki nämä, meidän normaalinkin toiminnan kannalta, ja se, että jos sähköverkoissa tulee katkoksia ja muita, niin kun me ollaan saari, miten me turvataan sähkön riittävyys tässä maassa. Tässä mielessäkin tämä on tärkeätä, ja tietoliikenneyhteydet mitä suurimmassa määrin tulevat tulevaisuudessa olemaan vielä merkittävämmässä roolissa kuin ne tänä päivänä ovat. Kysyisin nyt: kun me mietimme näitä Rajavartiolaitoksen resursseja ja tässä kuitenkin pitää aika paljon tehdä yhteistyötä näitten yksityisten toimijoitten kanssa, joiden kaapeleita siellä käytännössä aika paljon on, niin kuinka paljon sitä keskustelua ja tietojenvaihtoa käydään epänormaalista tilanteesta, mitä siellä on sattumassa, ja muista viranomaisten ja näitten toimijoitten välillä, jotta voidaan ennakoida niitä mahdollisia tilanteita, mitä siellä on, ja sitten taas johtaa siitä mahdollisia toimenpiteitä, millä voidaan estää ja ennakoida, mitä tarvitaan, niin että ei pääse tapahtumaan näitä todella ikäviä katkoja, mitä näihin tulee, ankkurin laahaamisia ja muita vastaavia? Tämä on yksi kysymys. Toinen kysymys sitten: missä alueella te näette nämä resurssitarpeet kaikkein kipeimpinä nyt näitten asioitten osalta, mitä tässä ollaan tekemässä? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomaista, että rajavartiolakiin tehdään näitä tarvittavia muutoksia nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseksi. Kuten kaikki tiedämme, virkamiehet eivät voi toimia minkään muun nojalla kuin lain nojalla, ja tässä erinomaista työtä jälleen tehnyt sisäministeri Rantanen on tuonut uuden lakiesityksen tänne, ja tämä on aivan välttämätön Suomen turvallisuuden kannalta. Todellakin tiedämme, mitä tuossa Suomenlahdella on viime aikoina tapahtunut, ja parhaillaankin näitä siellä tapahtuneita asioita oikeudessa tässä maassa käsitellään. Elikkä näiden valtuuksien pitää olla kohdallaan lain muodossa, niin että lait ovat ajan tasalla, ja jos tarvetta tulee, niin totta kai sisäministeri tuo tänne uusia lakiehdotuksia pika-aikataululla. Se on ihan välttämätöntä. Toinen välttämättömyys on se, kun olen keskustellut rajavartijoiden kanssa henkilökohtaisesti, sekä yhden läheisten piirissä olevan rajavartijan että sitten tietenkin näiden esimiesten kanssa, mikä on tilanne rajalla, että aivan oikein, heillä on tänä päivänä tehtäviä todella paljon ja henkilöstöä esimerkiksi vihreällä rajalla on ehdoton minimi, mikä siellä on. Todella niukoilla rajavartijavoimilla sitä työtä tehdään, sisulla ja sydämellä, ja he ovat varautuneet kaikkeen ja valmistautuneet kaikkeen, mitä saattaisi rajalla tapahtua. Sama koskee tätä merirajaakin. Elikkä nyt tällä lailla annetaan mahdollisuus puuttua tilanteisiin, mikäli merivartijat tehtävässä ollessaan havaitsevat, että tässä on jotakin väärää tapahtumassa. Tässä meillä oli se yksi tapaus, mikä meillä oli jo tuolla merellä, kun mentiin siihen laivaan, Rajavartiolaitoksen edustaja ja sotilaita, Puolustusvoimienkin miehiä, taisi olla mukana — joka tapauksessa se osoitti sen, että toimintavalmius on, ja nyt on kohta lakikin ajan tasalla. Toivotaan nyt kuitenkin, että resurssitkin pidämme ajan tasalla, koska ilman toimintakelpoisia resursseja työn tekeminen on vaikeaa, ja ihan sitäkin se on, että se on vaarallista näille virkamiehille, jotka tätä työtä rajavartijoina tai merivartijoina tekevät. Toivotaan, että tämä varustepuolikin saadaan pidettyä hyvin ajan tasalla. Siihenhän eduskunta on antanut riittävästi varoja, ja uskon, että jos tilanne vaatii, niin siihen varmaan palataan.

Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan tosiaan Rajavartiolaitokselle uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää sekä siihen liittyviä uusia toimivaltuuksia puuttua merenalaisen kriittisen infran vahingoittamiseen sekä pysäyttää kansalaisuutta vailla oleva alus tai väärää lippua käyttävä suomalainen alus Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä. Tämä on hyvä, että kansallista turvallisuutta parannetaan ja viranomaisten toimintakykyä vahvistetaan. On erittäin kriittistä ja tärkeää, että Suomella on kyky turvata merialueensa ja reagoida toimintaan, jolla pyritään vahingoittamaan vedenalaista infrastruktuuria. Tähän liittyviä toimivaltuuksia koskevan lainsäädännön pitää olla ajan tasalla. Merialueen varmistaminen on kriittistä senkin vuoksi, että meillä kulkee tuonnista ja viennistä yli 95 prosenttia meriteitse ja meidän tarvitsemat tuotantohyödykkeet kulkevat pitkälti meriteitse, joten tämä korostaa sitä meidän Itämeren turvallisuuden merkitystä sotilaallisen uhan rinnalla. Tämä on erittäin tärkeätä. Kun hybridivaikuttamista on esiintynyt ja tämä geopolitiikka on hyvin epävakaata, niin se on myös sellainen seikka, joka tässä on syytä ottaa esille, mikä tukee tätä lain eteenpäinviemistä. On syytä nostaa esiin myös se, että viranomaisilla on oltava valtuuksien lisäksi myös tarvittavat resurssit aina toimia ja on oltava riittävästi koulutettua henkilöstöä ja riittävää kalustoa suorittaa tehtävää. Myös tarpeen kansainväliselle yhteistyölle sabotaasin estämiseksi voi tässä yhteydessä ottaa esiin. Mitä tulee tuohon esityksen valmisteluun, niin siinä on jossain määrin ollut epäselvyyttä, ja lausuntopalautekin sisälsi kritiikkiä. Esitystä onkin paljon korjattu lausuntokierroksella olleesta versiosta, ja tämän vuoksi tietenkin lakiesitys vaatii vielä erittäin tarkan ja huolellisen läpikäymisen valiokunnissa, ja uskon näin myös tapahtuvan. — Kaikkineen kyllä tuo Itämeren turvallisuuden varmistaminen on ilman muuta hyvä asia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristömme ei ole enää sellainen kuin mihin olimme viime sotien jälkeen tottuneet. Perinteisten turvallisuusuhkien rinnalle ovat nousseet hybridivaikuttaminen, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat häiriöt, miehittämättömien järjestelmien käyttö sekä rajat ylittävät turvallisuusuhat. Nyt tämän esityksen tavoitteena on päivittää Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia vastaamaan näitä muuttuneita turvallisuusympäristöjä. On ehdottoman tärkeää, että viranomaisillamme on mahdollisuus toimia tehokkaasti myös nykyisessä toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvin valmisteltu, monipuolinen ja ajankohtainen. Ensinnäkin viime vuosina olemme nähneet Itämerellä useita tapauksia, joissa merenalaiset kaapelit ovat vaurioituneet. Kaasuputket, sähköyhteydet ja tietoliikennekaapelit ovat osa yhteiskuntamme elintärkeitä toimintoja. Jos niitä vahingoitetaan, vaikutukset voivat ulottua energiaturvallisuuteen, tietoliikenteeseen, huoltovarmuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen. Siksi on perusteltua, että Rajavartiolaitokselle annetaan tämän osalta selkeä valvontatehtävä ja mahdollisuus estää tai keskeyttää merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva vahingoittaminen. Toisena tämä esitys vahvistaa turvallisuutta maamme sisärajoilla. Kun Rajavartiolaitokselle annetaan paremmat mahdollisuudet hyödyntää teknistä ja radioteknistä valvontaa sekä muodostaa ajantasaista tilannekuvaa sisärajojen tapahtumista ilman, että sisärajavalvontaa tarvitsee välttämättä palauttaa, on helpompi havaita poikkeamat, turvallisuusuhat ja tänä päivänä yleistyneet miehittämättömät kulkuneuvot ajoissa sekä reagoida niihin nopeasti. Kolmantena haluan korostaa, että turvallisuuden näkökulmasta tärkeää on myös Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien yhteistyön vahvistaminen. Siksi esitys sujuvoittaa virka-avun antamista ja selkeyttää rajajoukkojen asemaa tilanteissa, joissa niitä voidaan liittää Puolustusvoimiin. Suomen kokonaisturvallisuus perustuu viranomaisten saumattomaan yhteistyöhön, ja lainsäädännön on tuettava tätä yhteistyötä myös muuttuvissa olosuhteissa. Arvoisa puhemies! Uusia toimintavaltuuksia Rajavartiolaitokselle ehdotetaan tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö on vahvasti muuttunut. Siitä huolimatta samalla oikeusturvasta, yksityisyydensuojasta ja suhteellisuusperiaatteesta pidetään kiinni. Turvallinen yhteiskunta on myös oikeusvaltio, joka huolehtii lakiensa perus- ja ihmisoikeusvaikutuksista. Kokonaisuutena arvioiden tämä esitys vahvistaa Suomen kokonaisturvallisuutta, huoltovarmuutta ja viranomaisten toimintakykyä. Se auttaa suojelemaan kriittistä infrastruktuuria, parantaa tilannekuvaa sisärajoilla ja merialueilla sekä antaa Rajavartiolaitokselle paremmat mahdollisuudet vastata tämän päivän ja huomisen turvallisuushaasteisiin. Siksi tämä esitys on hyvä ja tarpeellinen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kiitoksia ministerille asian esittelystä. — Esityksen merkittävin uusi tehtävä on merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Kyse on esimerkiksi sähkökaapeleista, tietoliikenneyhteyksistä ja kaasuputkista, joiden toimivuus on tärkeää meidän yhteiskunnalle ja huoltovarmuudelle. Pidän perusteltuna, että Rajavartiolaitokselle säädetään valvonnan lisäksi oikeus estää ja keskeyttää infrastruktuurin vahingoittaminen. Pelkkä tapahtumien seuraaminen ei tietenkään riitä, jos vahingon syntyminen voidaan vielä estää. Uhkiin täytyy reagoida terävästi, ja siksi toimivallan täytyy olla kunnossa. Myös omistajien ja haltijoiden velvollisuus ilmoittaa vahingoittumisesta suoraan Rajavartiolaitokselle tukee nopeaa reagointia. Esitys antaisi oikeuden pysäyttää ja tarkastaa Suomen talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Tämä ei ole avoin valtuus pysäyttää mitä tahansa alusta. Toimivallan edellytysten ja kansainvälisen oikeuden rajojen pitää olla selvät myös käytännön tilanteissa. Vakavien infrastruktuuriin kohdistuvien rikosten tutkintavastuu säilyisi edelleen poliisilla. Tässä turvallisuusympäristössämme turvallisuutta on vahvistettava myös sisärajoilla. Teknisen ja radioteknisen valvonnan kehittäminen parantaa Rajavartiolaitoksen sekä poliisin ja Tullin yhteistä tilannekuvaa. Tavoite on tärkeä. Uhkia täytyy kyetä tunnistamaan ilman, että jokainen valvonnan tehostamistarve edellyttää rajavalvonnan palauttamista sisärajoille. Vapaa EU-liikkuvuus ei saa merkitä sitä, että Suomen viranomaiset joutuvat toimimaan puutteellisen tiedon varassa. Kannatan myös miehittämättömiin kulkuneuvoihin puuttumista koskevan sääntelyn laajentamista. Turvallisuusuhka voi liikkua ilmassa, maalla, veden pinnalla tai veden alla. Lainsäädäntö ei saa rajata viranomaisten toimintaa eilisen päivän teknologian perusteella. Samalla voimakeinojen ja teknisten toimenpiteiden on oltava tietenkin puolustettavia, ja sivullisille aiheutuva haitta on otettava huomioon. Puolustusvoimien virka-avun laajentaminen kaikkiin Rajavartiolaitoksen lakisääteisiin tehtäviin on mielestäni niin ikään perusteltua. Erityisosaamista ja kalustoa pitää voida käyttää tarkoituksenmukaisesti silloin, kun Rajavartiolaitoksen omat voimavarat eivät riitä. Myös rajajoukkojen mahdolliseen liittämiseen Puolustusvoimiin liittyvät menettelyt ja henkilöstön oikeudellinen asema on ratkaistava etukäteen eikä vasta silloin, kun kriisi on esillä. Kunnioitettu rouva puhemies! Nostan esiin valiokuntakäsittelyä varten yhden rajatun tarkistuskohdan. Esityksen sivulla 99 kameravalvontamateriaalin saamista perustellaan myös pelastustehtävällä. Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 22 §:n uudessa kymppikohdassa esityksen sivulla 130 pelastustehtävää ei kuitenkaan mainita. Pyydänkin arvoisaa hallintovaliokuntaa selvittämään, onko se tarkoitettu tämän uuden tiedonsaantioikeuden piiriin vai perustuuko tiedonsaanti muuhun säännökseen, ja tarvittaessa korjaamaan tekstin välisen epäjohdonmukaisuuden. Ihmishengen pelastamiseen liittyvän toimivallan pitää olla selkeä. Turvallisuus ja oikeusturva eivät tässä ole toistensa vastakohtia. Täsmällinen laki suojaa sekä toimenpiteen kohteena olevaa ihmistä että virkavastuulla toimivaa rajavartiomiestä. Epäselvyyksiä ei pidä siirtää kentällä ratkaistaviksi. Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi totuttuun tapaani painotan resursseja. Uusi tehtävä tai toimivaltuus ei yksin tuota turvallisuutta. Tarvitaan koulutettu henkilöstö, kalusto, toimivat järjestelmät ja kyky lähteä tehtävälle, kun tilanne sitä vaatii. Esityksessä sisärajan infrastruktuurin ja valvontajärjestelmien kehittämiseen arvioidaan tarvittavan noin kaksi miljoonaa euroa sekä noin miljoona euroa vuodessa ylläpitoon ja toimintaan. Merellisten uusien tehtävien toteuttamiseen arvioidaan tarvittavan kahdeksan henkilötyövuotta. Alkuvaiheen merellisen suorituskyvyn pysyviksi lisäkustannuksiksi arvioidaan noin 780 000 euroa vuodessa. Lisäksi tarvitaan tietenkin kalustohankintoja. Samalla esitys lähtee siitä, että tehtävät toteutetaan olemassa olevien kehysten mahdollistamissa rajoissa. Tätä ei mielestäni saa tulkita niin, että uudet velvoitteet hoidetaan automaattisesti vanhan toiminnan kustannuksella. Hallituksen ja eduskunnan on varmistettava, että lainsäädännön edellyttämä toimintakyky myös rahoitetaan. Merellisen turvallisuuden vahvistaminen ei saa heikentää itärajan valvontaa tai muita ydintehtäviä. Minulle tämä uudistuksen onnistumisen mittari on käytännöllinen. Havaitaanko uhka aikaisemmin, pääseekö viranomainen paikalle ajoissa, ja pystytäänkö uhka ja vahinko estämään? Päättäjänä minua kiinnostaa, toimiiko hommat käytännössä vai eivätkö ne toimi. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys vie meitä oikeaan suuntaan. Huolehditaan valiokunnassa esityksen täsmällisyydestä ja talousarviossa sen toteuttamisedellytyksistä. Suomen turvallisuutta vahvistetaan selkeällä ja riittävällä toimivaltuuden antavalla lailla, osaavalla henkilöstöllä ja näistä syntyvällä todellisella toimintakyvyllä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rajavartiolakia ja eräitä muita lakeja. Esityksen tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti varmistaa, että Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet vastaavat muuttunutta turvallisuus- ja toimintaympäristöä. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, että erityisesti merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhat ja myös yleisesti vaikeutunut turvallisuustilanne edellyttävät viranomaisilta uusia toimintakykyjä ja tarkoituksenmukaisia toimivaltuuksia. Rajavartiolaitokselle ehdotetaan uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää ja siihen liittyviä toimivaltuuksia Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos toimii merialueilla vuoden jokaisena päivänä. Rajavartiolaitoksella olisi valvonnan yhteydessä oikeus estää tai keskeyttää merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittaminen. Ehdotettavan sääntelyn mukaan Rajavartiolaitos saisi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamistapauksissa tarvittavat tiedot suoraan infrastruktuurin omistajilta tai haltijoilta, mikä nopeuttaa asian selvittämistä. Rajavartiolaitos ilmoittaisi tietoonsa tulleesta vahingoittamisesta viipymättä poliisille, joka vastaisi mahdollisesta rikostutkinnasta. Rajavartiolaitoksella olisi jatkossa myös YK:n merioikeusyleissopimuksen mukainen oikeus pysäyttää ja tarkastaa Suomen talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus sekä sellainen suomalainen alus, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Tätä ei ole aiemmin säädetty minkään viranomaisen tehtäväksi. Tarkastusoikeuden käytännön toteuttamisessa noudatettaisiin merioikeusyleissopimuksen määräyksiä, joka on Suomessa jo voimassa olevaa lainsäädäntöä. Rajavartiolaitokselle ehdotetut toimivaltuudet vahvistaisivat Suomen kykyä havaita merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhat, reagoida vahingoittamistapauksiin nopeasti ja estää lisävauriot. Toimivaltuudet erityisesti talousvyöhykkeellä ovat keskeisessä asemassa, koska huomattava osa Itämeren merenalaisen infrastruktuurin vaurioista viime vuosina on tapahtunut nimenomaan talousvyöhykkeellä. Toimivaltuusalusten tarkastamiseen mahdollistaisi oikea-aikaisen puuttumisen tilanteissa, joissa aluksen lippuvaltioon liittyy epäselvyyttä. Arvoisa puhemies! Esityksellä kehitetään myös Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen eli droonien kulkuun. Teknologian kehittyessä miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot yleistyvät. Tämän vuoksi Rajavartiolaitoksella olisi jatkossa oikeus puuttua myös maalla, veden pinnalla tai veden alla liikkuvien miehittämättömien kulkuneuvojen käyttöön tai toimintaan. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että Rajavartiolaitos voi suorittaa sille säädettyjä tehtäviä häiriöttä ja puuttua myös mahdollisiin turvallisuusuhkiin. Myös Rajavartiolaitoksen suorittamaa teknistä ja radioteknistä valvontaa kehitettäisiin. Tavoitteena on parantaa tilannekuvaa ja valvontakykyä Schengen-alueen sisärajoilla myös silloin, kun sisärajatarkastuksia ei ole väliaikaisesti palautettu. Arvoisa puhemies! Esitys sisältää myös useita muita yksittäisiä lakimuutoksia, joilla parannettaisiin Rajavartiolaitoksen varautumista nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Ehdotukset liittyvät muun muassa Puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle antamaan virka-apuun, kansainväliseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon. Lisäksi selkiytettäisiin rajajoukkoihin kuuluvien henkilöiden oikeudellista asemaa ja palvelussuhteen ehtojen määräytymistä niissä tilanteissa, kun rajajoukkoja liitetään Puolustusvoimiin. Esityksellä ei muuteta muiden viranomaisten tehtäviä tai johtovastuita. Esimerkiksi poliisi ja Tulli vastaisivat edelleen niille voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kuuluvista tehtävistä. Ehdotettujen lakimuutosten kokonaisuus parantaa Rajavartiolaitoksen varautumista ja kykyä huolehtia ydintehtävistään nykyisessä turvallisuusympäristössä. Esityksessä ehdotetaan, että lait tulisivat voimaan 1.1.2027. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 46 a §:n, työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 76 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan uudistusta niin sanottuun työsuojelun valvontalain 46 a §:n sääntelyyn, joka koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudeista ja muista työperäisistä sairauksista. Nykyään työsuojeluviranomaisen on toimitettava ilmoitus edelleen Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteröintiä eli käytännössä tutkimusta ja tilastointia varten. Lääkärin ilmoitus on työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön ja ammattitautien viralliseen vahvistamiseen ja korvaamiseen verrattuna erillinen menettelynsä. Ilmoituksen tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja siten ennaltaehkäistä ammattitauteja ja muita työperäisiä sairauksia. Työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn kautta voidaan myös hillitä sairauksista eri tahoille aiheutuvia kustannuksia. Ammattitautien ennaltaehkäisy on voimassa olevan EU:n työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan strategiakehyksen yksi päätavoitteista. Lääkärin ilmoitus on yksi keinoista, joilla tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä. Lääkärin ja työsuojeluviranomaisen yhteistyöllä ja sitä koskevalla sääntelyllä on myös hyvin pitkä historia. Nykyään ilmoitusten määrä on kuitenkin liian vähäinen. Ilmoitusta koskeva sääntely on vanhaa ja sitä ei välttämättä tunneta. Myös ilmoitusmenettelyn käytännöt voivat olla kankeita. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaankin, että sääntely lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta uudistettaisiin kokonaan. Uudistuksessa huomioitaisiin, että tietosuojalainsäädäntö ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö ovat kehittyneet. Ilmoitusmenettelyssä hyödynnettäisiin puolestaan terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja, joista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa. Hallituksen esityksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus koskisi vain ammattitauteja. Ammattitaudeissa työolosuhteet ovat sairauden pääasiallinen syy. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien sairauksien joukkoa siis supistettaisiin. Supistuksen syynä olisi ilmoitusvelvollisuuden kriminalisointi. Vain ammattitaudit voidaan rajata tyhjentävästi. Ammattitaudit määritellään työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännössä niiden korvattavuuden vuoksi. Muissa työperäisissä sairauksissa työolosuhteet ovat vain sairauden osasyy. Muita työperäisiä sairauksia ei määritellä lainsäädännössä. Silti niistäkin tarvitaan tietoa työpaikkojen työolosuhteiden kehittämiseen. Siksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa muista työperäisistä sairauksista työsuojeluviranomaiselle. Lääkärin tulisi kuitenkin ilmoittaa potilaalle etukäteen, että lääkäri aikoo tehdä tämän ilmoituksen. Näin potilas ei yllättyisi, että muustakin työperäisestä sairaudesta kuin ammattitaudista ilmoitetaan. Halutessaan potilaalla olisi tietosuojalainsäädäntöön perustuva oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä eli tämän ilmoituksen tekemistä. Esitettävä sääntely lääkärin ilmoituksesta olisi voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna selkeämpää sen osalta, keiden potilaiden sairauksia ilmoitetaan ja mitä tietoja ilmoitetaan. Koska kyse on sairaustapausten ilmoittamisesta, ilmoituksiin sisältyisi myös salassa pidettäviä tietoja ja niin sanottuja arkaluonteisia henkilötietoja. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös muutosta Työterveyslaitoksen tietojen saantiin. Esityksen mukaan Työterveyslaitos saisi osan lääkärin aiemmin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista suoraan terveydenhuollosta. Kansaneläkelaitos voisi pääsääntöisesti toteuttaa tiedonsaantioikeuden terveydenhuollon palvelunantajien puolesta hyödyntämällä terveydenhuollon valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettuja tietoja. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on, että lääkärin ilmoitusta koskeva sääntely vastaisi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskevan sääntelyn kehitystä. Tavoitteena on myös ilmoitusten määrän lisääminen ja siten työolosuhteiden parantaminen. Esityksellä ei olisi merkittäviä vaikutuksia eikä se vaikuttaisi valtion talousarvioon. Esityksen takia olisi tehtävä joitakin muutoksia eri toimijoiden tietojärjestelmiin, mutta muutoskustannusten arvioidaan olevan maltillisia. Työolosuhteita parantamalla ja sairauksia ennaltaehkäisemällä voidaan hillitä sairauksista eri tahoille aiheutuvia kustannuksia. Kaiken kaikkiaan esitys vaikuttaisi myönteisesti työvoiman suojeluun. Ehdotettava sääntely olisi myös lääkärin aseman ja potilaan henkilötietojen käsittelyn kannalta aiempaa selkeämpää. Esityksellä ei ole suoraa yhteyttä pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan. Esitys kuitenkin tukee hallitusohjelman tavoitteita terveydenhuollon tiedonkulun sujuvoittamisesta ja työturvallisuuden edistämisestä. Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä kolmikantaisesti, ja valmistelu päättyi yksimielisesti. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tietojärjestelmäsyistä vasta 7.1.2030 ilman erillisiä siirtymäaikoja.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ytimessä on yksinkertainen ajatus siitä, että Suomeen kotoudutaan ennen kaikkea työn, kielen ja yhteiskuntaan osallistumisen kautta. Tämä työn ja kotoutumisen linja on vastuullinen linja. Se tarkoittaa sitä, että Suomeen hiljattain muuttanut saa apua, mutta hänellä on kannustin kotoutua osaksi yhteiskuntaamme. Tämän nyt käsittelyssämme olevan uuden kotouttamistuen taso olisi hieman nykyistä yleistukea matalampi, mutta sitä saava henkilö voisi siirtyä normaalin yleistuen piiriin joko työssäoloehdon täyttämällä, kolmen vuoden asumisella tai osoittamalla riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon. Tämä on todellakin työn ja kotoutumisen linja. Arvoisa puhemies! On selvää, että tässä esityksessä ei ole kyse vain etuusjärjestelmän muuttamisesta. Kyse on kotoutumispolitiikan suunnanmuutoksesta, jota Suomen talous ja turvallisuus edellyttävät. Tällä esityksellä halutaan vahvistaa ajatusta siitä, että yhteiskunnan tarjoama tuki kulkee käsi kädessä omien ponnistelujen kanssa. Kannustin on rakennettu erityisesti kielen oppimiseen, koska tutkimustieto osoittaa hyvin selvästi, että kielitaito on yksi tärkeimmistä työmarkkinoille pääsyä selittävistä tekijöistä. Mitä parempi kotimaisen kielen taito on, sitä paremmat mahdollisuudet henkilöllä on työllistyä, kouluttautua ja toimia täysipainoisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvoisa puhemies! Kaikesta edellä mainitsemastani riippumatta pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämä esitys ei jätä vastuuta yksin maahanmuuttaneelle. Samaan aikaan, kun järjestelmään luodaan yksilöille kannustin kotoutua kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme, kunnille ja työvoimaviranomaisille asetetaan velvollisuus huolehtia siitä, että kotoutumistuen piiriin kuuluva työnhakija pääsee palveluun viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Tämä niin sanottu takuuaika merkitsee sitä, että yhteiskunta ei voi vaatia kotoutumista, työllistymistä tarjoamatta samalla mahdollisuutta oppia kieltä, hankkia osaamista ja päästä työelämää kohti vieviin palveluihin. Tämä on järkilinja. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen keskeinen viesti on, että suomalainen sosiaaliturva antaa turvaa, mutta samalla sen tulee kannustaa oppimaan kieltä, osallistumaan yhteiskuntaan ja rakentamaan omaa tulevaisuutta työn kautta. Suomeen saa tulla, mutta tänne on tultava kotoutumaan ja tekemään töitä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Sanotaan nyt ihan tähän alkuun, että olen allekirjoittanut tämän erinomaisen ja tärkeän aloitteen. Tämä lakialoite käsittelee yhtä politiikan vaikeimmista mutta tärkeimmistä kysymyksistä: miten varmistamme, että päätöksemme eivät ole hyviä ainoastaan seuraavaan budjettiriiheen tai seuraaviin vaaleihin asti vaan ovat sitä myös seuraaville sukupolville. Aloitteen lähtökohta on yksinkertainen: julkinen päätöksenteko on usein väistämättä lyhytjänteistä. Hallitukset vaihtuvat, vaalikaudet päättyvät ja poliittinen keskustelu keskittyy helposti tämän päivän ongelmiin. Samalla monet Suomen suurimmista haasteista eivät kuitenkaan ratkea vuodessa tai edes yhdessä vaalikaudessa. Väestön ikääntyminen, julkisen talouden kestävyys, osaaminen, syntyvyys, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja turvallisuus ovat kaikki kysymyksiä, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siksi myös politiikan on pystyttävä parempaan. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina kysyä myös, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja, ei ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyyden, sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden sekä tulevaisuusvaikutukset voi nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Turpeen pitkä kaari on ollut talouden ja hyvinvoinnin lähde, tuonut paljon työpaikkoja maakuntiin, toimeentuloa, ja se on lämmittänyt suomalaisten kodit käytännössä koko Suomessa. Virheitä varmasti tuli menneillä vuosikymmenillä: ojitukset ja puuttuneet vesistönsuojelujärjestelmät. Mutta nämä järjestelmät laitettiin kuntoon turvetuotannossa. Ne laitettiin kuntoon, vesistöhaitat haluttiin korjata, tuli suodatinkentät, tuli laskeutusaltaat, ja se on oikeastaan varmistanut sen, että niillä turvenevoilla se vesi on, aivan kuten tuossa todettiin, puhtaampaa kuin se vesi, joka esimerkiksi sieltä metsäojasta tulee. Se vesi on muuten juomakelpoista. Itse tulen turvenevan laidalta, asun siis turvenevan laidalla, katson sitä tuotantoa käytännössä päivittäin ja olen vieraillut eri nevoilla ja todistanut sen, että se vesistönsuojelujärjestelmä kyllä toimii. No, ensiksi siis syytettiin vesistöhaitoista, ne laitettiin kuntoon. Sen jälkeen ruvettiin syyttämään päästöistä. Lämpölaitokset, ne, jotka turvetta käyttivät, investoivat määrätietoisesti savukaasupesureihin, alkoivat laittamaan polttoprosessia entistä paremmaksi, pystyivät hyödyntämään turpeen käytöllä sitä lisääntynyttä hakkeen käyttöä, polttamaan sen puhtaammin. Toisin sanoen tämä puoli haluttiin laittaa kuntoon. Toinen asia siis korjattiin, se, mistä syytöksiä tuli. Sitten oikeastaan itse kun olen katsonut tässä talossa vuodesta 2011 tätä kohtelua, mikä turpeella on ollut — sitä ennenhän olivat nämä kuuluisat äänestykset suuressa valiokunnassa ja niin edelleen, joilla ei nyt niin kovaa vaikutusta ollut vielä siinä 2000-luvun alkupuolella — niin vuonna 2011 Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeriksi tuli vihreiden Ville Niinistö. Hän lausui ääneen, että tehdään tuotannosta niin kallista, että se tuotanto Suomessa loppuu. Sitten kyllä toden totta alkoi sitä byrokratiaa turvetuottajille tulemaan. Luvitus vaikeutui ja kallistui, vesinäytteitä ruvettiin vaatimaan. Niitä piti ottaa ja pitää ottaa edelleenkin, siis jopa useita kymmeniä sellaisia, joista ei käytännössä hyötyä vesistönsuojelun kannalta ole, mutta niitä vesinäytteitä velvoitetaan ottamaan. Pitää tehdä koekalastusta, pitää vesistön alapuolisista järvistä koekalastaa. Vaikka muutoksia ei tulisi, koekalastusta pitää suorittaa ja niistä pitää maksaa, ja jokaisen rapsauksen maksaa se tuottaja, joka siellä tekee. Siitä tosiaan tehtiin niin kallista. Nyt sitten vielä on kallistunut tämä, kun tänä vuonna ovat ympäristölupamaksut nousseet ja moninkertaistuneet. Toisin sanoen siitä on tehty erittäin haastavaa, kallista, ja pitää olla kyllä lompsan kunnossa tuottajalla, jos lähtee tuotantoa laajentamaan. Tässä tullaankin sitten niihin ongelmiin, joissa tänä päivänä ollaan, eli nevoja poistuu valtava määrä käytöstä ja uusia ei tule tilalle. Kasvu- ja kuiviketurve, jotka on mainittu, ovat erittäin huolestuttavassa tilanteessa. Nimittäin ne tuotteet ovat niitä, joita me tarvitaan, että meillä on antibioottivapaa kotieläintuotanto Suomessa ja me pystymme puhdasta, laadukasta ruokaa tuottamaan. Nämä korvaavat raaka-aineet eivät ole pystyneet vielä niihin ominaisuuksiin, mitä turpeella on, ja näyttää siltä, etteivät edes pysty. Sen takia tähän asiaan pitää muutos saada. Haluan korostaa, kun turvallisuuspolitiikasta tykkään puhua, näitä aikoja, mitä me eletään tällä hetkellä. On erittäin epävakaat ajat. Kaikki ne keinot, mitä oman turvallisuuden, kotimaisen tuotannon eteen voidaan tehdä, ovat nyt merkityksellisiä: Epävakaus turvallisuuspoliittisesti — jos Suomenlahti vaikka menisi kiinni, niin meille ei tuontienergiaa tulisi. Toimintahäiriöt, mitä voi aiheutua — silloin meillä pitää olla ketjujen kunnossa ja pitää olla tuotannon itsellä hoidettu. Jos meille tulee pitkä kylmä jakso, niin niitä polttoaineita tarvitaan. Sen takia meillä pitää tätä omaa reserviä ja omaa varastoa olla. Herra puhemies! Pari sanaa innovaatioista. Turvediesel kehitettiin 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, 2000-luvun alussa. Sillä olisi ihan huikea mahdollisuus meillä ulkoa tuotuja polttoaineita korvata, ja pitäisi edelleenkin miettiä huoltovarmuuden ja koko tämän kehityksen suhteen, millä me pystytään kotimaista tuotantoa kasvattamaan, siihen keinot, että tämän voisi ottaa käyttöön. No, siitäkin on tehty niin kallista erinäisin maksuin, että se ei ole käyttöön tullut. Ja sitten biohiili, jota on meillä määrätietoisesti kehitetty, on äärettömän tärkeä raaka-aine. Hyvä, että tämä aloite on tänne eduskuntaan tuotu. Se ansaitsee arvokkaan käsittelyn, juuri niin kuin edustaja Kettunen sanoi. Vielä tällä vaalikaudella on mahdollisuus toimia. Meillä on muutama kuukausi aikaa, vaikka kuten aiemmin sanoin, olisin toivonut näitä toimenpiteitä jo aikaisemmin tällä vaalikaudella, mutta meillä on mahdollisuus. Lupaan myös omalta osaltani täyden tuen näitten asioitten eteenpäinviemiseksi, mitä tässä aloitteessa eteenpäin viedään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, mistä keskustelemme, elikkä turve uusiutuvaksi ‑kansalaisaloitteesta. Tuossa aikaisemmin sanoin jo siitä, että meidän pitäisi ehkä ajatella tätä asiaa sillä tavalla, että mehän pyrimme saamaan rahaa maahan sillä lailla, että me yritämme saada vientiä aikaan, ja tätä vientiä ehkä voisimme myös korvata sillä tavalla, että yrittäisimme estää tuontia. Energian osalta voisimme jättää ostamatta yhden rekkakuorman öljyä, joka nykypäivän hinnoilla — rekkaan sopii noin 56 000 litraa öljyä — on karkeasti lähes 100 000 euroa. En tiedä tämän päivän tarkkaa hintaa, mutta oletan, että se nyt on vähintään 80 000 euroa. Tämä yksi öljyrekka voidaan korvata kahdella nykyaikaisella täysperävaunulla hyvälaatuista palaturvetta. Tämä palaturverekka maksaa noin 6 000 euroa ja kaksi rekkaa tietenkin 12 000 euroa, elikkä tämä on paljon halvempaa. Tämä on käsittämätöntä, että me paasataan rahaa ulkomaille. Ei tästä kukaan vihreä mitään hyödy. Laivoihin menee polttoainetta, ne syövät sitä. [Hannu Hoskosen välihuuto] — Sitten edustaja Hoskonen tuossa äskeisessä ansiokkaassa puheenvuorossaan sanoi sen, että turve on puhtaampaa kuin puun poltto. [Hannu Hoskonen: Kyllä!] Minä itse vähän ajattelin, että nyt Hoskonen puhuu omiansa, mutta Hoskonen ei puhunut omiansa. Elikkä itse palamistapahtumassa turve on hiukan puuta puhtaampaa, [Hannu Hoskonen: Se on fakta!] mutta jos otetaan huomioon se korjuuketju ja siinä kulunut polttoaine, niin turve on paljon puhtaampaa. Vaikka nyt tässä aloitteessa puhutaan energiaturpeesta, niin täällä on nostettu ansiokkaasti esille nämä muutkin kuin energiakäytön turve, elikkä kuivike- ja kasvuturve. Hallitusohjelmassa on liitteenä Huoltovarmuuskeskuksen muistio, ja siinä kerrotaan se, että nämä ovat kaikki alisteisia toisilleen, elikkä kuivike- ja kasvuturve ovat alisteisia energiaturpeen tuotannolle. Sen takia meidän kannattaa puhua kokonaisuudesta. Kun nyt on siedettävämpää puhua kuivike- ja kasvuturpeesta ja niiden tarpeellisuudesta, niin on hyvä kuitenkin huomata, että niiden tuotantokustannukset ovat alisteisia sille energiaturpeelle. Minä otan tästä yhden mielipidekirjoituksen ja luen siitä pienen palan: ”Ruokaturva koostuu ruoan saatavuudesta, ihmisen kyvystä hankkia ruokaa, ruoan käytettävyydestä ja turvallisuudesta sekä ruoan tarjonnan vakaudesta”, kirjoittaa Marttaliitto. Yksi kotimaisen ja myös eurooppalaisen ruokaturvan turvaaja on turve. Kasvuturve tai kasvualusta on elinehto kustannustehokkaalle kasvihuonetuotannolle. Vaihtoehtoisia raaka-aineita on heikosti saatavilla. [Puhelin värisee ja puhuja pitää tauon — Tuomas Kettunen: Maakunnasta soitetaan!] Puukuitua ei ole tarjolla oikeaan hintaan, kookoskuidun maahantuonti on kallista, ja muut vaihtoehdot eivät Euroopassa riitä vastaamaan kasvavan puutarhaviljelyn kysyntään. Ministeriön virkamiehiltä on tullut selvä viesti, että ihan turha on edes etsiä mitään parempaa tai korvaavaa tuotetta. Tämä on ihan käsittämätöntä, että sitä on etsitty. Suomesta viedään jo nyt Eurooppaan itse asiassa kymmeniä laivakuormia kasvuturvetta ja kasvualustoja. Minun pitää rehellisesti sanoa, että viimeisen vuoden aikana on viety satoja kuormia, kun muualla Euroopassa ovat olleet kelit tai muut semmoiset. Viime vuonna on viety satoja kuormia ruoan, vihannesten ja muun muassa kukkienkin tuotantoon turvetta. Suomalaiselle turvetuotannolle nähdään mahdollisuuksia tulla jopa kriittisen tärkeäksi kasvuturpeen toimittajaksi Euroopassa. Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, että bakteeri kykenee vastustamaan antibioottia. Maailmalla vuosittain jopa 4,7 miljoonaa kuolemaa liittyy bakteeriperäiseen antibioottiresistenssiin, mikä tekee siitä yhden suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea huomauttavat, että maailmanlaajuisesti jo yksi kuudesta bakteeri-infektiosta on vastustuskykyinen tavanomaisille antibiooteille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa ja lisää komplikaatioiden riskiä. Ongelman torjumiseksi on kuitenkin keinoja, ja — monille ehkä hieman yllättäen — turve on yksi niistä. Kuiviketurpeen happamuus parantaa hygieenisyyttä ruoantuotannossa, ja sillä on antibakteeriset ominaisuudet. — Nyt aikani tulee täyteen. Sen verran haluan vielä muistuttaa vihreitä — minkä Oras Tynkkynen tuossa unohti vallan — että kun he moittivat tätä turvetta, niin turvesuolta lähtevä vesi on yleensä puhtaampaa kuin se oja, minne se laskee. Toinen tärkeä asia, mikä vihreiden tulisi huomata, on se, että te usein puhutte siitä, että Suomessa hakataan paljon metsiä ja puuta. Minä olen itsekin vähän huolissani siitä, ja se johtuu siitä, että ei polteta turvetta. Jos turvetta käytettäisiin, niin puuhun verrattuna se pinta-ala on varmaan yksi kahdeskymmenesosa tai yksi kolmaskymmenesosa siitä, mitä puuta käytettäessä energiaksi vaaditaan. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteentekijöitä ja allekirjoittaneita — kiitos. Turvetta ei olla kieltämässä. Tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Sen sijaan kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole yhtä mutkaton asia. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Tämä ei ole Suomen käsissä yksin päätettävissä oleva asia vaan perustuu kansainvälisiin laskentasääntöihin ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, ja sitäkin meidän pitää noudattaa, eikä Suomi voi kansallisesti irrottautua järjestelmästä yhtä polttoainetta järjestämällä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monilla alueilla suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu turpeen puolesta tai sitä vastaan. Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkönhinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina, ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Tulipa hyvä mieli tuosta edustaja Kallion puheenvuorosta, kun toitte esiin niitä konkreettisia asioita, mitä tulisi edistää turvetuotannon osalta. On hyvä, että se on nytten eduskunnan pöytäkirjaan kirjattu ylös lähetekeskusteluna. Tämä lähetekeskusteluhan käydään tämän kansalaisaloitteen pohjalta. Aloite on päivätty 4.2.2026, elikkä tämän vuoden helmikuun alussa tämän aloitteen ovat tehneet tämmöiset vastuuhenkilöt kuin Tapio Salminen, Maria Rautanen, Miika Mantela, Jouko Pahkakangas ja Hannu Isokääntä. Kiitoksia teille, että te olette tehneet tämän tärkeän kansalaisaloitteen, ja teille yli 50 000 suomalaiselle, jotka olette allekirjoittaneet tämän kansalaisaloitteen, että me pääsemme käymään tämän keskustelun tällä vaalikaudella täällä eduskunnassa. Ja kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Elomaa totesi, tämä on vahva viesti. Tämä on vahva viesti aloitteentekijöiltä ja allekirjoittajilta, että tämä pitää nyt käsitellä Suomen eduskunnassa. En minäkään lähde kovin paljon näitä aikaisempia puheenvuoroja siteeraamaan, mutta totean vain, puhemies, että kun tämä lähetekeskustelu on käyty, niin tämä asiahan tulee käsitellä välittömästi talousvaliokunnassa. Tämähän menee talousvaliokuntaan. Talousvaliokunnan puheenjohtajana toimii kansanedustaja Vilhelm Junnila. Hän on perussuomalaisten kansanedustaja, joka on myös vahvasti ottanut kantaa turpeen puolesta ja allekirjoittaa varmasti tämän kansalaisaloitteen täysimääräisesti, joten toivon häneltä asianmukaista vakavuutta, että hän välittömästi ottaa tämän talousvaliokunnassa käsittelyyn ja tuo sen sitten tänne isoon saliin lopullisesti päätettäväksi. Siellä talousvaliokunnassa jäseninä ovat perussuomalaisten suunnalta myös Antti Kangas, Merja Rasinkangas, joka käytti ansiokkaan puheenvuoron tänään, ja myös Kaisa Garedew, joka myös on puhunut turpeen puolesta. Uskon, että he tulevat antamaan täyden tuen talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle, että tämä kansalaisaloite käsitellään sen mukaisella vakavuudella ja mahdollisimman nopeasti. Kuten, herra puhemies, tässä kansalaisaloitteessa todetaan, niin myös vuonna 2021, tosiaan viime vaalikaudella, meille tuli tänne eduskuntaan samantyyppinen kansalaisaloite, ja eduskunta käsitteli sitä kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin turpeen luokittelemista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. No, silloin se kansalaisaloite jäi käsittelemättä vaalikauden päättymiseen asti. Sittemmin päästökaupan kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, huoltovarmuuden merkitys on korostunut ja geopoliittinen toimintaympäristö on muuttunut aiempaa epävakaammaksi. Lisäksi Suomeen suunniteltujen ja jo rakenteilla olevien datakeskusten merkittävä sähkönkulutus lisää painetta sähköntuotannon riittävyyteen ja hintavakauteen sekä kasvattaa riskiä sähkönkäytön rajoitustoimille poikkeustilanteissa. Näin on kirjattu tähän kansalaisaloiteeseen tänne Perustelut-osioon, ja näin kävi vuonna 2021. Elikkä kansalaisaloite tuli tänne, mutta se haudattiin sinne valiokuntaan. Nyt ei saa käydä toista kertaa näin, että näin arvokas ja tärkeä kansalaisaloite haudataan valiokuntaan, mihin tämä on menossa. Nyt haluan, herra puhemies, että eduskunnan lähetekeskustelussa tästä käydään sitä keskustelua, että jos se on meidän vahva tahtotila, myös oppositiopuolue Suomen Keskustan suunnalta vahva tahtotila, että tämä pitää talousvaliokunnassa käsitellä ja on tuotava tähän isoon saliin käsittelyyn vielä ennen kuin tämä vaalikausi päättyy, niin sitä vahvaa tahtotilaa tulee talousvaliokunnan kunnioittaa. Ja mikäli tämä haudataan [Petri Hurun välihuuto — Juha Mäenpää: Kuka hautasi?] — mikäli tämä haudataan — talousvaliokuntaan, niin se on kyllä aika raskauttava asianhaara. Minkä takia painotan tätä, herra puhemies, omassa puheenvuorossani? Sen vuoksi, että hallituksessa on sellaisia puolueita, joilla on nyt mahdollisuus viedä tämä asia maaliin. [Petri Huru: Eikö viimeksi ollut?] Ja minä haluan muistuttaa teitä, hallituspuolueitten kansanedustajat... — Juuri näin, viime vaalikaudella ei ollut tarpeeksi tahtoa. Nyt sitä on, ja te tulette saamaan oppositiosta tälle vahvan tuen. — Tämä on nyt teidän käsissänne, mutta haluan vielä painottaa, että te tulette kyllä saamaan tälle tuen. Älkää haudatko tätä talousvaliokuntaan, vaan tuokaa tämä kallisarvoinen kansalaisaloite sitten valiokuntakäsittelyn päätteeksi tänne päätettäväksi, että saamme aidosti vietyä maaliin tämän tärkeän asian, joka on iso, merkityksellinen asia suomalaiselle huoltovarmuudelle, turvallisuuspolitiikalle, mitä edustaja Hänninen on monessa puheenvuorossa ansiokkaasti tuonut esille. Tuokaa se tähän lopulliseen käsittelyyn, että saamme vietyä tämän asian maaliin ja ne yli 50 000 suomalaista, jotka ovat tämän kansalaisaloitteen allekirjoittaneet, saavat asianmukaisen päätöksen tälle asialle.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuudessa kaikkein vaarallisinta on ajatella, että tiedämme etukäteen, millainen seuraava kriisi on. Venäjä on arvaamaton naapuri. Siksi Suomen on varauduttava erilaisiin häiriöihin ja pidettävä energiajärjestelmässämme riittävästi vaihtoehtoja. Turve on tässä yksi osa kokonaisuutta. Se on kotimainen ja varastoitava polttoaine, jota voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa silloin, kun muita energialähteitä ei ole vaikka riittävästi saatavilla. Turpeella on merkitystä myös kasvualustoissa ja eläinten kuivikkeena. Kysymys liittyy siis energian lisäksi maatalouteen ja ruokaturvaan — kaikki meille välttämättömiä hyödykkeitä, joiden olemassaolon huomaa monesti vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Huoltovarmuuden kannalta olisi lyhytnäköistä hävittää yksi kotimainen vaihtoehto kokonaan. Hallitus onkin linjannut, että turpeen varmuusvarastointia jatketaan vuoteen 2030 ja että ylläpidetään myös sellaista kattilakapasiteettia, jossa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Tämä on mielestäni oikea lähtökohta. Kriisin hetkellä ei nimittäin auta se, että meillä on paperilla mahdollisuus käyttää turvetta. Siihen tarvitaan tekijöitä, varastoja, logistiikkaa ja toimivaa kalustoa. Tämä ketju tarvitsee siis pitää toiminnassa kaiken aikaa. Koko energiasektorimme on parhaillaan suuressa muutoksessa. Me rakennamme uutta energiantuotantoa ja uusia ratkaisuja tulee, mutta samalla meidän pitää huolehtia siitä, että vanhoja ja toimivia vaihtoehtoja ei suljeta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme turpeeseen liittyvää kansalaisaloitetta, ja aivan aluksi haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita tärkeän asian esiin tuomisesta. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään turpeelle vahvempaa asemaa Suomen energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Aloitteessa turve halutaan määritellä Suomessa uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja siirtää uusiutuvien energialähteiden veroluokkaan. Lisäksi turve halutaan määritellä strategiseksi kotimaiseksi polttoaineeksi ja Suomelle halutaan aktiivisempi rooli EU-turpeen päästökauppakohtelun muuttamiseksi. Kysymys kuuluukin: miksi Suomi luopuisi omasta kotimaisesta luonnonvarastaan tilanteessa, jossa energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet aivan uudella tavalla keskiöön? Turve on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä osa Suomen energiahuoltoa. Se on työllistänyt ihmisiä maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Sen merkitys ei kuitenkaan rajoitu energiantuotantoon. Turvetta tarvitaan kasvualustoihin ja kuivikkeisiin. Näissä käyttötarkoituksissa puhutaan asioista, joille ei tällä hetkellä ole olemassa järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Tässä on ollut yksi suomalaisen turvepolitiikan suurista virheistä: kun energiaturpeen tuotantoa on ajettu alas, samalla on vaarannettu myös muun turvetuotannon edellytyksiä. Kun tuotantokoneisto romutetaan, tuottajat lopettavat ja osaaminen katoaa. Tuotantoa ei saada takaisin hetkessä silloin, kun sitä taas tarvitaan, ja juuri nyt sitä tarvitaan. Me olemme nähneet viime vuosina, kuinka nopeasti turvallisuusympäristö voi muuttua. Energiaa ei voida ajatella vain hinnan tai tämänhetkisen markkinatilanteen kautta. Pitää miettiä myös sitä, mitä tapahtuu, jos toimitusketjut häiriintyvät, tuonti vaikeutuu tai Suomi joutuu poikkeusoloihin. Silloin kotimainen energia ja kotimaiset raaka-aineet ovat kullanarvoisia. Turve voidaan varastoida. Sitä voidaan tuottaa Suomessa. Se ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista samalla tavalla kuin tuontipolttoaineet. Siksi on erittäin hyvä asia, että nykyinen hallitus on jo lähtenyt korjaamaan turpeen asemaa. Vuoden toisessa lisätalousarviossa turpeen huoltovarmuusvarastointiin kohdennettiin kymmenen miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus on linjannut turpeelle uutta tukimallia vuodesta 2027 alkaen, ja tämä on oikea suunta. Arvoisa puhemies! Pelkkä turpeen määritteleminen uusiutuvaksi Suomessa ei poista sitä EU-päästökaupasta. Se ei myöskään automaattisesti laske turpeen veroa. Verotuksesta päätetään täällä eduskunnassa. Jos haluamme turpeen aseman aidosti paremmaksi, meidän pitää keskittyä siihen, mikä vaikuttaa käytännössä. Turve pitää nähdä strategisena huoltovarmuusresurssina. Tässäkin hallitus on jo ottanut askeleita. Vuoden 2024 huoltovarmuuden tavoitepäätöksessä kasvu- ja kuiviketurpeet määriteltiin strategisesti tärkeiksi raaka-aineiksi. Arvoisa puhemies! EU:n päästökaupan osalta Suomella ei ole mahdollisuutta yksipuolisesti päättää, että turve vain poistetaan päästökaupasta. EU-säännöt määrittävät turpeen aseman, mutta tämä ei tarkoita sitä, että Suomen pitäisi nostaa kädet pystyyn. Suomen pitää vaikuttaa EU-aktiivisesti siihen, että huoltovarmuuden kannalta välttämättömälle kotimaiselle turpeelle löydetään järkevä ratkaisu. Jos täysi vapauttaminen päästökaupasta ei onnistu, pitää selvittää toimivia kansallisia ratkaisuja. Erityisesti pitää huolehtia siitä, että Suomessa säilyy riittävä turpeen tuotantokapasiteetti myös kriisitilanteita varten. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa on tehtävä myös niiden päivien varalle, jolloin kaikki ei toimi normaalisti. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Huoltovarmuutta ei pidä rakentaa pelkästään sen varaan, että sähköä on aina saatavilla, tuontiyhteydet toimivat ja kansainvälisiltä markkinoilta voidaan ostaa se, mitä itse emme tuota. Poikkeusoloissa tilanne voi olla toinen. Silloin ratkaiseva kysymys kuuluu: Mistä saamme sähköä ja lämpöä, jos tuontienergiaa ei ole saatavilla tai sähköjärjestelmä joutuu vakaviin häiriöihin? Millä pidämme kaupungit lämpimänä keskellä talvea? On ollut lyhytnäköistä ajaa alas kotimaisia polttolaitoksia ja niiden tarvitsemaa tuotantoketjua ilman, että tilalle on rakennettu yhtä varmaa ja varastoitavaa vaihtoehtoa. Laitos voidaan kyllä sulkea nopeasti, mutta menetettyä tuotantokykyä, konekantaa ja osaamista ei palauteta kriisin keskellä pelkästään nappia painamalla. Turpeen keskeinen vahvuus on juuri siinä, että se on kotimaista ja sitä voidaan varastoida. Turpeen varassa ei tarvitse olla jatkuvasti, mutta sen pitää olla käytettävissä silloin, kun sääriippuvainen tuotanto ei riitä tai ulkomaiset toimitukset katkeavat. Sama koskee myös liikennettä. Ajoneuvokantaa sähköistetään kovaa vauhtia, mutta samalla pitää uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu pitkäkestoisen sähkökatkon aikana. Ilman sähköä ajoneuvoja ei ladata, vaikka niitä tarvittaisiin ihmisten, elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamiseen. Koko yhteiskuntaa ei pidä rakentaa yhden energiamuodon varaan. Turpeen merkitys ei myöskään rajoitu energiantuotantoon. Kasvu- ja kuiviketurve ovat tärkeitä maataloudelle, puutarhataloudelle ja kotimaiselle ruuantuotannolle. Kun energiaturpeen tuotantoa ajetaan alas nopeasti, samalla heikennetään koko tuotantoketjua ja vaarannetaan myös näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden saatavuus. Hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden. Vuoden toisessa lisätalousarviossa suunnattiin 10 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, jonka lisäksi turpeelle valmistellaan myös uutta tukimallia. Turve on kotimainen ja varastoitava luonnonvara, jolla on tärkeä asema Suomen huoltovarmuudessa. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät turpeen tuotanto, riittävät varastot ja voimalaitokset, joissa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Arvoisa puhemies! Normaalioloissa lasketaan kustannuksia ja päästöjä. Poikkeusoloissa ratkaistaan, pysyvätkö kodit lämpiminä, liikenne liikkeessä ja yhteiskunta toimintakykyisenä. Suomella on omasta takaa energialähde, jota voidaan varastoida vuosiksi eteenpäin ja käyttää silloin, kun muut vaihtoehdot eivät riitä tai ole jostain syystä käytettävissä. Olisi vastuutonta hävittää tämä mahdollisuus pelkästään ideologisista syistä. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies, arvoisat edustajat! Kansalaisaloite on tärkeä kansalaisvaikuttamisen muoto. Haluankin kiittää kaikkia tämän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Mielestäni turve on Suomelle, monille elinkeinoillemme ja huoltovarmuudellemme, välttämätön luonnonvara. Siksi tuen tämän kansalaisaloitteen pyrkimystä vahvistaa turpeen asemaa sekä turvata sen vastuullinen käyttö Suomessa. On ollut täyttä hulluutta, että turveala ja turveyrittäjien toimintaedellytykset romutettiin näin nopeasti. Marinin hallitus linjasi turpeen energiakäytön vähintään puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä ja kiristi sen verotusta. Samanaikaisesti päästöoikeuden hinnan voimakas nousu nopeutti turvealan alasajoa vielä ennakoituakin nopeammin. Seurauksena oli kotimaisen tuotannon hiipuminen, yritysten omaisuuden arvon romahtaminen ja työpaikkojen menettäminen etenkin maaseudulta. Oliko viisasta? Mielestäni ei ollut. Turvetuotannossa kyse ei ollut mistään valtavasta osasta Suomen soita. Ennen alan romahdusta aktiivisessa turvetuotannossa oli noin 48 000—52 000 hehtaaria. Se vastasi vain noin puolta prosenttia Suomen yli yhdeksän miljoonan hehtaarin turvemaasta. Laajemminkin määriteltynä turvetuotannon osuus jäi alle yhteen prosenttiin — miettikää sitä. Näin rajallisella pinta-alalla tuotettiin kotimaista energiaa, työtä ja huoltovarmuutta. Vuonna 2019 turvetoimialan tuotannon bruttoarvo oli noin puoli miljardia euroa. Koko tuotantoketju työllisti arviolta 2 500 henkilötyövuotta. Arvoisa puhemies, valtakunnallisissa tilastoissa nämä luvut voivat näyttää pieniltä, mutta monissa maaseutukunnissa turveala merkitsi toimeentuloa, paikallisia palveluja, tulevaisuudenuskoa. Turveala merkitsi elämää, elinkeinoa ja ruokaa pöytään. Turve ei myöskään ole vain polttoaine. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, kasvihuoneviljelyssä, metsätaimien tuotannossa. Kuiviketurve sitoo tehokkaasti kosteutta ja ammoniakkia sekä parantaa eläinsuojien hygieniaa ja sisäilmaa. Se on ollut erittäin tärkeää erityisesti siipikarja- ja nautakarjataloudelle. Turpeen saatavuus liittyy siten suoraan kotimaiseen ruuantuotantoon ja maatalouden huoltovarmuuteen. Energiatuotannossa turpeen erityinen vahvuus on kotimaisuus ja varastoitavuus. Sitä voidaan säilyttää vuosien ajan ja käyttää silloin, kun sää, tuontihäiriö tai muiden polttoaineiden puute vaarantaa lämmön- ja sähköntuotannon. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei synny juhlapuheilla. Se syntyy tuotantoalueista, koneista, osaavista yrittäjistä ja riittävistä varastoista. Kun tämä ketju on nyt purettu, sitä ei kriisin alkaessa rakenneta hetkessä uudelleen. Nyt on viimeinen hetki, korkein aika, herätä tähän asiaan. Siksi turvetuotannon valmius on palautettava vähintään sille tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen tekemää hallitsematonta romauttamista. Turpeen kohtelua energiaverotuksessa on muutettava, kansalliset kompensaatiomahdollisuudet on selvitettävä, ja Suomen on vaikutettava määrätietoisesti EU:ssa päästökauppasääntöjen muuttamiseksi. Turve on tunnustettava biologisesti muodostuvaksi, hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja strategiseksi huoltovarmuuspolttoaineeksi. Vastuullinen turpeenkäyttö, ilmastotyö ja soiden suojelu voidaan sovittaa yhteen. Suomen ei pidä luopua kotimaisesta voimavarastaan aivan hulluista ideologisista syistä ja korvata sitä lisääntyvällä tuontiriippuvuudella. Tässä ei ole mitään järkeä. Arvoisa puhemies! Turve on osa suomalaista työtä, ruuantuotantoa, energiaomavaraisuutta ja turvallisuutta. Siksi tämän kansalaisaloitteen tavoitteet ansaitsevat eduskunnan vakavan tuen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme turvetta koskevaa kansalaisaloitetta, joka on mielestäni tämän eduskuntakauden tärkein asia, mitä minä voin äkkiä kuvitella. Kansantalouden kuntoon laittaminen menee tietenkin ohi, mutta turpeen saaminen takaisin energiapolttoaineeksi ja muutenkin käyttöön mahdollistaa kansantalouden tervehtymisen. Ensinnäkin kun edustaja Oras Tynkkynen täällä lateli totuuksia, niin hän väitti, että turvesuot pilaavat Suomen vesistöt. Tällä hetkellä turveala, mitä on käytössä, on 0,2 prosenttia suoalasta. Väittävätkö edustaja Tynkkynen tai yleensä vihreät, jotka väittävät olevansa kaikkien asioiden yliasiantuntijoita, että se 0,2 prosenttia pilaa Suomen vesistöt? Olette ilmeisesti lukeneet ihan vääriä kirjoja, semmoinen mielikuva nousee. Samoin sitten kun väitätte, että turpeen päästöt ovat isoja — turvetta on vihattu ja se on saatu näillä keinotekoisilla, väärillä tiedoilla pois markkinoilta — niin olisitte voineet edes tutustua oikeisiin mittaustuloksiin: Tilastokeskuksen päästökerrointen mukaan puuta polttamalla tehdään paljon pahemmat ilmastopäästöt kuin turvetta polttamalla. Mutta teillehän ei totuus olekaan mikään työväline. Se on vain sellainen väline, joka voidaan heittää nurkkaan silloin, kun tarvetta on. Ensinnäkin huoltovarmuutemme kannalta turve on aivan välttämätöntä. Viime talvena helmikuussa oltiin jo tilanteessa, siis vajaa vuosi sitten, jossa pienikin voimalaitoksen virhe olisi johtanut siihen, että meillä olisi kaikki kotimaiset energiavarat ajettu loppuun ja viimeisiä turveaumoja oltaisiin ajettu polttolaitoksiin, kun ei enää mitään muuta olisi ollut. Jos ne olisivat loppuneet, niin monessa isossa kaupungissa olisi kärsitty kylmästä. Tätäkö te oikeasti haluatte? Aivan järkyttävää politiikkaa, ja vain sen tautta, että asenne sattuu olemaan kallellaan jyrkästi vasemmalle. Turpeestahan saa sitten tuotettua montaa muutakin ainetta kuin energiaa. Energia on meille välttämätöntä, olemme edelleen pohjoinen valtio, mutta turpeesta pystytään tekemään myös erilaisia erikoisia tuotteita, esimerkkinä tietenkin kasvuturve, joka on erittäin, erittäin arvokasta meidän elintarviketuotannon kannalta. Kasvihuoneiden on ihan välttämätöntä saada turvetta kasvualustaksi. Sitten on totta kai kuiviketurve maatiloilla: navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, broilerikasvattamoissa, kaikkialla, missä eläimiä hoidetaan, turve on aivan välttämätöntä. Sillä torjutaan kaikkia vakavia tauteja ja vältytään erilaisten antibioottien käytöltä. Terve eläin tuottaa ja voi hyvin. Se on vanha, iso tosiasia. Sitten tulevat tietenkin erikoisturpeet, kuten Ilomantsissa toimiva aktiivihiilitehdas, joka tekee turpeesta aktiivihiiltä. Se on ainoa aktiivihiili, joka pystyy suodattamaan muun muassa PFAS-yhdisteet, nämä iäisyysmyrkyt, iäisyyskemikaalit, jotka rikastuvat ravintoketjuun. Aktiivihiili, joka tehdään turpeesta, pystyy suodattamaan senkin pois. Nykyisinhän aktiivihiili tulee pääasiassa Kiinasta ja tehdään joko raakaöljystä tai sitten kivihiilestä. Sitten ovat biostimulantit, jotka tulivat jo mainittua tässä, ja sitten tuotetaan eristeitä, erilaisia äänieristeitä, lämpöeristeitä. Pitää muistaa, arvoisat edustajakollegat, että Suomesta viedään kasvuturvetta yli sataan maahan ympäri maailmaa. Haluavatko vihreät ja vasemmisto todella, että maahan tulee nälänhätä, jos kasvihuonetuotanto loppuu — kukat, tomaatit, kurkut ja vaikka mitä? Näillä biostimulanteilla voidaan todellakin parantaa maaperän kasvukykyä, jolloin huonommallakin kasvumaalla saadaan tuotettua ruokaa maailman nälkäisille lapsille. Tätäkö te haluatte? Katsotaan sitten vähän vielä syvemmälle näitä päästökaupan lukuja, mitä vihreät ja vihervasemmisto yleensä rakastavat. Ensinnäkin päästökauppa on Suomessa laskettu aivan väärillä luvuilla, ja te ette missään nimessä halua niitä oikaista. Eikö teille totuus ole enää mikään arvo? Siellä on se 15—20 miljoonaa tonnia vääriä päästöjä tai liian pieniä hiilinieluja, ja sitten on esimerkiksi se totuus, että kun ruotsalaiset ovat mitanneet Ruotsin maaperän päästöt, niin siellä maaperä sitoo hiiltä, mutta suomalainen metsämaaperä onkin päästölähde — aivan huuhaa-juttuja! Jos me halutaan tässä maassa yleensäkään ruokaa syödä, niin meillä turvepellot ovat tämän kansakunnan henki ja elämä. Oikein kuivina kesinä turvepellot tuottavat aina hyvää satoa ja takaavat sen, että Suomessa syödään omia leipiä aina, kun tarve on, vaikka olisi kuinka huono tilanne. Tämän takia, arvoisa puhemies, olisi kyllä hyvä, että kunnioittaisimme toisiamme ja emme sortuisi siihen, mihin Oras Tynkkynen sortui kertomalla ihan puuta heinää — maisterin tutkinnolla ihan puuta heinää. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Totuudella pitää kuitenkin tässä talossa joku arvo vielä olla. Senhän me tiedämme, millaiset jäljet väärällä tiedolla on. Ne ovat kovin lyhyet. Jos me haluamme huoltovarmuuden kuntoon, meidän on saatava todellakin kuiviketurvetta varastoon niin paljon, että selviämme kaikissa tilanteissa ja pystymme tukipolttoaineilla polttamaan märät puunkuoret. Kaikki märkä puu palaa, kun pannaan kuivaa turvetta sekaan, ja saadaan maksimiteho. Turpeennostossa on muistettava se, että kun turvetta korjataan valmistelluilta soilta, niin ensin sieltä nousee kuiviketurve, sitten sieltä tulee kasvuturve ja viimeisenä energiaturve. Jos tätä ketjua ei pidetä yllä, niin olemme pulassa. Sitten, arvoisa puhemies, kaikista vakavin juttu on minusta tämä metsäteollisuuden alasajo. Me poltamme tällä hetkellä 5—6 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta pois, eli turve korvataan nyt puulla, kun turvetta ei saa käyttää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä UPM on jo yhtiöittänyt vanerituotantonsa pois ja myy sitä kohta pörssiin. Samoin painopaperituotanto: Sappi, eteläafrikkalainen yhtiö, yhtiöittää painopaperituotannon, ja sekin myydään pois. Ja sitten... [Tuomas Kettunen: No entäpä Joutsenon tehdas?] — Arvoisa edustaja Kettunen, tulen siihen kohta. — Stora Enso on parhaillaan harkitsemassa tiettyjen laitosten lakkauttamista. Siitä en sen enempää uskalla sanoa, mutta aika luotettavalta taholta on tietoja, että siellä on tällaisia hankkeita vireillä, ja monta on jo lakkautettu ennen tätä päivää. Metsä Group ei rakentanutkaan Äänekoskelle uutta tehdasyksikköä, se siirrettiin kokonaan muistojen joukkoon, ja samoin Joutseno-Pulpin tehdas on katkolla aika varmasti. Tämän takia, arvoisat metsäkollegat, metsälliset kansanedustajakollegat — toivottavasti olisitte metsäkollegoita, niin olisi helpompi puhua metsäasioista, mutta kyllä tämä näinkin käy — meidän pitää joka tapauksessa kunnioittaa Suomen metsien kuntoa, että me jalostamme sen tuotteiksi ja myymme sitten arvokkaina tuotteina maailmalle. Onhan nyt jotenkin väärin, että tällä hetkellä meillä on tässä maassa tilanne, että Italiasta tuodaan jätettä, ja kun katselin äsken yhtiön hallituksen päätöksentekoelimiä, niin kas kummaa: Helsingin Energian hallituksessahan istuu vihreiden edustaja komeasti kannattamassa italialaisen jätteen tuontia Suomeen. Siinähän tuhotaan suomalaista ilmastoa valtavat määrät [Puhemies koputtaa] ja osallistutaan rahanpesuun. Onko se oikein? Mielestäni se ei ole oikein.

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteessa on kysymys turpeesta: turve uusiutuvaksi, turpeen merkitys huoltovarmuudessa. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille. Kun tänne eduskuntaan tulee kansalaisaloite, se merkitsee sitä, että yli 50 000 kansalaista on sen allekirjoittanut. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan se on vahva viesti edustajille, mikä on tärkeää allekirjoittajien mielestä ja mitä pitää käsitellä. Turve on Suomessa muutakin kuin energiakysymys. Se on kotimainen luonnonvara, jolla on erittäin suuri merkitys huoltovarmuudelle, maataloudelle, työllisyydelle ja koko suomalaisen ruuantuotannon toimintaedellytyksille. Turpeen energiakäyttö on keskustelussa usein korostunut liikaa suhteessa siihen, kuinka tärkeä raaka-aine turve on maataloudelle. Erityisesti kasvuturve ja kuiviketurve ovat suomalaiselle maataloudelle kriittisiä tuotteita. Niille ei tällä hetkellä ole olemassa järkeviä, laajassa mittakaavassa kotimaisia korvaajia. Kun turvetuotantoa on voimakkaasti ajettu alas, ei kyse ole ollut ainoastaan energiaturpeen vähenemisestä. Samalla on vaarannettu kasvuturpeen ja kuiviketurpeen saatavuutta. Tämä on huoltovarmuuskysymys, sillä ilman toimivaa kotimaista alkutuotantoa ei myöskään ole vahvaa kotimaista ruokahuoltoa. Kuiviketurpeella on suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille. Itselleni eläinten hyvinvointi merkitsee erittäin paljon. Sanotaan niin, että kuiviketurpeen korvaajaa ei ole vielä lähimaillakaan. Kuiviketurpeella on suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille ja tilojen toiminnalle. Kasvuturve puolestaan on keskeinen tuotantopanostekijä puutarhatuotannossa ja taimituotannossa. Jos näiden tuotteiden saatavuus heikkenee, seuraukset ulottuvat paljon energiasektoria laajemmalle. Siksi on tärkeää, että turvetta tarkastellaan kokonaisuutena eikä ainoastaan sen poltosta syntyvien päästöjen kautta. Hallitus on tehnyt kuitenkin konkreettisiakin toimia. Turpeen huoltovarmuusvarastointiin on osoitettu kymmenen miljoonaa euroa, ja vuodesta 2027 lähtien valmistellaan uutta tukimallia tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Kansalaisaloitteen tavoitteesta vahvistaa turpeen asemaa voidaan siis olla samaa mieltä. Turpeen määritteleminen kansallisesti uusiutuvaksi ei kuitenkaan yksin ratkaise ongelmaa. Olennaisinta on turvata tuotanto ja huoltovarmuus käytännön toimilla. Suomen on pystyttävä tuottamaan itse ne välttämättömät tuotantopanokset, joita suomalainen maatalous ja suomalainen ruuantuotanto tarvitsevat. Turve on tässä kokonaisuudessa yksi tärkeä lenkki. Sen tuotantoedellytyksistä on pidettävä huolta niin energian, eläinten hyvinvoinnin, maatalouden kuin suomalaisen ruokaturvan vuoksi. Turpeesta on tehty pahis. Se ei enää oikein päde, että turve olisi pahis, koska uusimpien tutkimusten perusteella ja olosuhteiden muuttumisen myötä turpeen tärkeä merkitys on korostunut. Täällä debatissa tunteet vähän kuumenivat, kun oli kysymys turpeesta. Keskustapuolueelle sen verran, että ette tekään ihan täysiä pisteitä saa viime kaudesta, jos ajatellaan turpeen puolustamista. Siksi toivoisin, että esimerkiksi vaalien lähestyvä ajankohta ei muuttaisi sitä, että jos ollaan turpeen puolesta, niin ne tahot, jotka ovat, tekevät yhteistyötä sen suhteen. — Kiitos. [Tuomas Kettunen: Miksi viime vaalikaudella ei tehty yhteistyötä? — Juha Mäenpää: Te olitte hallituksessa vihreiden kanssa!]

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Vestmania tästä todella ajankohtaisesta aloitteesta. Suomi tarvitsee investointeja. Me tarvitsemme uusia työpaikkoja, kasvua sekä puhtaan siirtymän hankkeita, jotka vahvistavat Suomen asemaa teknologian ja datatalouden edelläkävijänä. Juuri siksi on erittäin myönteistä, että tällä viikolla Google ilmoitti mittavasta investointiohjelmasta Suomeen. Tämä investointi kohdistuu datakeskus- ja infrastruktuurihankkeisiin muun muassa Haminaan, Kajaaniin, Muhokseen ja Vaalaan. Kyseessä on yhtiön historian suurin yksittäinen investointi Euroopassa, ja sen arvioidaan tukevan rakennusvaiheen aikana yli 37 000 työpaikkaa sekä tuovan miljardeja euroja lisäystä Suomen kansantalouteen. Arvoisa puhemies! Juuri tämän vuoksi nyt käsiteltävänä oleva lakialoite on erityisen merkittävä. Datakeskukset ovat mahdollisuus, mutta niiden sähkönkulutus on valtava. Tämä tarkoittaa sitä, että datakeskuspolitiikka on samalla energiapolitiikkaa. Jos suuret datakeskukset käyttävät olemassa olevaa sähköntuotantoa ilman, että järjestelmään syntyy uutta tuotantoa, perusvoimaa tai uutta joustokapasiteettia, säätövoimaa, seurauksena voi olla korkeammat sähkönhinnat, kasvavat kustannukset kotitalouksille sekä heikentyvä kilpailukyky suomalaiselle teollisuudelle. Juuri tästä meidän on oltava huolissaan, ja siihen tämä lakialoite antaa ratkaisuja. Aloitteen ydinajatus on yksinkertainen: jos ja kun datakeskus käyttää merkittävästi sähköä, sen tulee myös osallistua ratkaisun rakentamiseen. Aloitteessa esitetään, että suurilta datakeskuksilta voitaisiin edellyttää sähkönkulutusta vastaavaa uutta sähköntuotantoa sekä sähköjärjestelmää tukevaa joustokykyä ennen verkkoon liittämistä. Lisäksi datakeskukset velvoitettaisiin tarjoamaan joustoa sähkömarkkinoille. Tämä on investointien mahdollistamista kestävällä tavalla. On kaikkien etu, että Suomeen syntyy uusia datakeskuksia, mutta on myös kaikkien etu, että samalla syntyy uutta sähköntuotantoa, uusia energiainvestointeja, uusia akkukapasiteetteja ja uusia ratkaisuja sähköjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Tuore Googlen investointi osoittaa meille, että investointien ja energiavastuun yhdistäminen ei ole este investoinnille. Se voi olla jopa kilpailuetu. Suomella on nyt mahdollisuus olla maa, jossa datakeskukset kasvavat, mutta kasvavat tavalla, joka vahvistaa koko sähköjärjestelmää ja tukee huoltovarmuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt tehdään turpeesta asiaa, ja se on kirvoittanut täällä jo tänä iltana monia merkittäviä puheenvuoroja. Kiitos aloitteen tekijälle tästä. Turve on määriteltävä uusiutuvaksi, ja se on turvattava kotimaisena energiana. Turpeella on Suomessa tärkeä rooli ruoantuotannossa, huoltovarmuudessa ja energiantuotannossa sekä monissa muissa eri käyttötarkoituksissa. Kuiviketurpeen saatavuus on turvattava erityisesti siipikarjataloudessa. Turve sitoo tehokkaasti kosteutta ja ammoniakkia, parantaa tuotantotilojen ilmanlaatua ja tukee eläinten hyvinvointia. Energiahuollossa turve on säävarma, varastoitava ja kotimainen energiamuoto. Se on uusiutuva, kotimainen raaka-aine. Se tuo varmuutta tilanteisiin, joissa energiaa tarvitaan kovalla pakkasella ja muiden energialähteiden saatavuus vaihtelee. Hallitus on jo päättänyt jatkaa turpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030 ja osoittanut siihen 10 miljoonaa euroa kuluvana vuonna. Lisäksi energiaturpeen tuotannon huoltovarmuutta vahvistetaan uudella tukimallilla vuodesta 2027 alkaen. Turpeella on myös mahdollisuuksia korkeamman jalostusasteen tuotteissa, kuten kasvualustoissa ja aktiivihiilessä, ja turpeen tutkimukseen kannattaa panostaa. On mainiota, että turpeella on myös vientipotentiaalia, ja sitä tulee meidän ehdottomasti lisätä merkittävästi. Nyt tarvitaankin turpeelle kunnianpalautus.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen ”Turve määriteltävä uusiutuvaksi ja poistettava päästökaupan piiristä — Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia turvattava” lähtökohta on ymmärrettävä ja tärkeä. Turve on uusiutuvaa energiaa. Viime vuosien kriisit ovat muistuttaneet siitä, että energiapolitiikka ei ole vain ilmasto- ja elinkeinopolitiikkaa, kyse on myös turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Suomessa on kyettävä varmistamaan, että lämpöä ja sähköä on saatavilla myös vaikeissa olosuhteissa, poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa. Tästä näkökulmasta on perusteltua tunnistaa turpeen roolit osana Suomen omavaraisuutta, huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Kuivikkeena ja kasvuturpeena turve on korvaamaton. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä erottaa kaksi asiaa toisistaan: ensinnäkin kysymys on huoltovarmuudesta, toiseksi kysymys on turpeen luokittelusta uusiutuvaksi energiaksi ja sen poistamisesta päästökaupan piiristä. Huoltovarmuuden osalta hallitus on jo tehnyt merkittäviä ratkaisuja. Olemme esimerkiksi päättäneet jatkaa polttoturpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030 asti ja huolehtia sen rahoituksesta. Olemme linjanneet talvienergiatuesta, jonka tavoitteena on ylläpitää sellaista tuotantokapasiteettia, joka kykenee käyttämään biopolttoaineita ja myös turvetta huoltovarmuuden kannalta tärkeissä tilanteissa. Tämä on vastuullista politiikkaa. Turvetta ei olla kieltämässä. Tunnistamme sen käyttömahdollisuuden ja tärkeyden poikkeus- ja kriisitilanteissa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kunnioitettu rouva puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite, erittäin tärkeä sellainen, joka vaatii turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi ja poistamista päästökaupan piiristä. Tämä aloite osuu suomalaisen huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja elintarviketuotannon ytimeen. On myös hyvä, että turpeesta päästään tässä salissa keskustelemaan tämän kansalaisaloitteen kautta, koska muuten siitä on keskusteltu varsin vähän. Kun puhutaan turpeesta, en puhuisi pelkästään tai oikeastaan niin ikään kuten edellinen puhuja, edustaja Tynkkynen, polttoturpeesta vaan kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta merkityksestä. Se on meidän yhteiskuntamme toimintojen kannalta pian kriittisesti muuttuva raaka-aine. Euroopassa jopa 70 prosenttia kaikesta käytetystä kasvualustamateriaalista on turvetta, ja se on ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen materiaali, jolle ei kerta kaikkiaan löydy vastaavassa mittakaavassa korvaavaa vaihtoehtoa. Usein puhutaan, että niitä korvaavia materiaaleja on ja niitä keksitään, mutta kyllä se totuus siellä kentällä on toinen. Näistä turvetta korvaavista kuivikemateriaaleista on huutava pula, ja hyvätkään olkivuode- tai puupohjaiset kuivikkeet eivät kykene korvaamaan sitä puutetta, jonka taas turve pystyy ominaisuuksiltaan tuottamaan. Eli esimerkiksi siipikarjatuotannossa, nautakarjan tuotannossa turpeen antiseptisyys ja kyky sitoa ravinteita sekä sen merkitys siinä, että se parantaa eläinterveyttä, ovat suorastaan korvaamattomia. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin tilanne on hälyttävä. Uusien kuivike- ja kasvuturpeen tuotantoalueiden ympäristöluvitus ja käyttöönotto 2020-luvulla ovat lähes täysin pysähtyneet. Reilussa viidessä vuodessa tuotannosta on poistunut huimat 21 000 hehtaaria, mutta uutta alaa on tilalle saatu alle 800 hehtaaria, siis vähemmän kuin neljä prosenttia poistuneesta alasta. Tätä alaa on saatava lisää, ja tähän yhdistyy sitten taas se polttoturpeen merkitys, koska kasvu- ja kuiviketurve ovat eri kerroksissa pinnassa ja polttoturvetta on sitten siellä pohjalla. Sen vuoksi myös sitä tarvitaan. Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan kuiviketurpeen saatavuus on puolittumassa jo vuoteen 28 mennessä eli kahden vuoden kuluttua. Hyvät edustajakollegat, tosiasia on, että ellei uusia päätöksiä tuotannon turvaamisesta tehdä, kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto loppuu Suomessa ja se voi käytännössä loppua vuonna 2030. Vaaditaan siis nopeita toimenpiteitä. Tuosta asiasta mistä debattia hieman jo kävimme, olen kyllä pettynyt, sillä odotin tältä vaalikaudelta enemmän turpeen eteen tehtäväksi, mutta päinvastoin on tapahtunut lisää negatiivisia asioita. Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut ympäristölupapäätöksistä ovat tänä vuonna — nimenomaan tänä vuonna — kaksinkertaistuneet, ja pienten lämpölaitosten verovapauden rajaa on nostettu. Ne ovat erittäin huonoja päätöksiä. Ongelma on siinä, että vaikka turve on hallitusohjelmassa määritelty strategiseksi polttoaineeksi, niin luotettavaa näköalaa käytölle huoltovarmuusnäkökulmasta ei ole tullut, eikä erityisesti tälle kasvu- ja kuiviketurpeen jatkolle. Viime vaalikaudella olimme hyvin vaikeassa poliittisessa ilmastossa. [Jari Koskela: No niin, nyt tulee asiaa!] Niin, viime vaalikaudella olimme siinä, koska puolustimme, aivan kuten edustaja Eerola sanoi, käytännössä yksin turvetta, ja me olemme tehneet tämän aina, on ollut poliittinen ilmapiiri mikä tahansa. On sitten ollut murskaavaa kritiikkiä hallituksen sisältä tai oppositiosta, mutta aina on tehty. Ja aina on tehty, koska teot merkitsevät paljon enemmän kuin pelkät puolustuspuheet tai jossittelut. Hyvät hallituspuolueiden edustajat, se, mikä lopulta merkitsee, ovat ne teot eli se, mitä nyt tehdään. Siksi tämä strateginen materiaali, turve, ja ne hallitusohjelmakirjaukset pitää saada teoiksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen asema pitää aidosti turvata sillä, että luvat uusien turvenevojen avaamiseen saadaan voimaan ja maksuja alennetaan. Kasvu- ja kuiviketurve, mikä on erittäin kriittinen raaka-aine, pitää niin ikään saada sekä luvituksen kautta että teoilla toimeen ja Suomelle kriittinen raaka-aine näin ollen meille käyttöön. Sitten tämä huoltovarmuuspolttoainekysymys: pitää aidosti huolehtia, että energiaturvetta myöskin nostetaan meillä huoltovarmuuspolttoaineeksi. Mutta nyt on aikaa tietysti enää tällä vaalikaudella vähän. Toivottavasti tämä kansalaisaloite antaa siihen nyt uuden sysäyksen. Talousvaliokunta sitä käsittelee, ja tämä eduskunnan iso sali sitä käsittelee. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille! Toivon, että näihin asiakohtiin saadaan parannusta.

Edustaja Ronkainen, arvostan suuresti puheenvuoroanne. Olen tottunut teidät rakentavana edustajana täällä tuntemaankin puolustusvaliokunnasta ja siitä työstä, mitä tehdään. Edustaja Mäenpäälle vain haluan sen verran sanoa, että ne lupaukset ja se retoriikka, se politiikka, mitä esimerkiksi siellä Etelä-Pohjanmaalla harjoititte viime vaalikauden jälkeen, antoivat ymmärtää, että te hoidatte nämä asiat kuntoon — te hoidatte nämä asiat kuntoon. Kolme ja puoli vuotta on vaalikautta mennyt, ja te ette ole hoitaneet näitä asioita kuntoon, [Juha Mäenpää pyytää vastauspuheenvuoroa] ja tässä on se pihvi tähän asiaan, puhutaan sitten lupamaksuista, puhutaan pienistä energialaitoksista, puhutaan kasvi- ja kuiviketurpeesta. On hieno juttu, että hallitusohjelmassa on mainittuna, että tämä on strategisesti tärkeä tuote Suomessa, mutta se ei riitä, että on pelkkä maininta, jos ne toimenpiteet on jätetty tekemättä. Kannatan sitä, että yhdessä koetamme hoitaa nämä asiat eteenpäin. Se olisi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä, aivan niin kuin edustaja Ronkainen ja edustaja Eerola tästä asiasta sanoivat. Mutta kyllä pitää olla myös vastuu, edustaja Mäenpää. Eteläpohjalaisella miehellä [Puhemies koputtaa] pitää olla vastuu siitä, mitä on luvannut.

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola tuossa aikaisemmin piti erittäin hyvän puheenvuoron. Minä olen ainakin tottunut siihen, että kun eduskunnassa tehdään yhdessä, niin saadaan oikeasti parempaa aikaiseksi. Ei se edistä tätä asiaa, että me riidellään täällä keskenään — toki mielipide-eroja voi aina olla. Kyllähän me se tiedetään, että meiltä löytyy syntilistaa, mutta niin sitä löytyy viime kaudelta myöskin keskustalta. Sen takia olisi äärimmäisen tärkeätä, että me nyt yhdistettäisiin ne voimat eikä kiusattaisi toisiamme täällä, mietittäisiin yhdessä, mitä tälle on järkevää tehdä. Minä en tämän asian päällä ole niin vahvasti, että pystyisin sanomaan sen, mutta vahvasti olen myös tukemassa sitä, kun tässä kuitenkin se huoltovarmuuselementti on aika kova, ja sen takia olen vahvasti aloitteen takana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Mäenpää tuossa oikeastaan sanoi hyvin pitkälti sen, mitä itsekin ajattelin sanoa. Vuodesta 2011 lähtien olen täällä ollut ja katsellut tätä tilannetta ja huomannut, että täällä on suunnilleen kaksi puoluetta, jotka kannattavat sitä, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi energiamuodoksi, ja ne ovat keskustapuolue ja perussuomalaiset. Aina tilanne kääntyy siihen, että keskenään aletaan riitelemään tästä, kun voisi pikemminkin tehdä yhteistyötä eikä syytellä siitä, mitä toinen on jättänyt tekemättä tällä kaudella ja mitä toiset ovat jättäneet tekemättä viime kaudella ja sitä edellisellä kaudella. Siitä on kohta suunnilleen 25 vuotta aikaa, kun suunnilleen arvalla ratkaistiin täällä, onko turve uusiutuvaa vaiko ei, ja sitten kuitenkin samalla leveysasteella on muita maita, joissa turve määritellään uusiutuvaksi. On tämä surullista. Täällä on muutama vihreä paikalla, mutta muuten on lähinnä perussuomalaisia ja keskustalaisia keskustelemassa tästä aiheesta, ja sitten me aletaan riitelemään tässä keskenämme, kun pikemminkin pitäisi löytää yhteinen sävel. Turve on minun näkemykseni mukaan tässä rauhattomassa maailmantilanteessa kaikin puolin semmoinen, että se pitäisi hyvin äkkiä määritellä huoltovarmuuden kannalta uusiutuvaksi energiamuodoksi.

Arvoisa rouva puhemies! — Edustaja Savolalle: Ajattelen, että eiköhän nyt yritetä keskittyä vain tähän asiaan eikä menneiden kaivelemiseen. Näitä menneitä voi kaivella teidänkin roskapöntöstä aika paljon. Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Taannoinen Naton korkeimman johdon viesti Ukrainan sodan opeista eduskunnan puolustusvaliokuntaan korosti, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Mitä enemmän olemme energiassa omavaraisia, sitä vähemmän mahdollisen kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turve on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma sekä helposti ja hajautetusti varastoitava energiamuoto. Käytännössä yksi meriteitse ulkomailta tullut rekka-autollinen öljyä tai neljä rekka-autollista puuhaketta voidaan korvata kahdella turverekalla. Elikkä miksi tuomme ulkomailta rekka-autollisen öljyä, kun me voitaisiin nostaa se kotimaasta turpeena? Meillä on lähetekeskustelussa kansalaisaloite turpeen aseman turvaamiseksi osana Suomen huoltovarmuutta ja kotimaista energiantuotantoa. Aloite keräsi Kansalaisaloite.fi-palvelussa kunnioitettavat 51 246 kannatusilmoitusta. — Iso kiitos vastuuhenkilöille ja kaikille sen allekirjoittajille. Olette tärkeällä asialla. Aloitteessa vaaditaan turpeen määrittelyä uusiutuvaksi ja sen poistamista Euroopan unionin päästökaupan piiristä. Jätin itse juuri näihin liittyen toimenpidealoitteet ennen sydänleikkaukseen menoa keväällä 26. Ne ovat tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä: toimenpidealoite turpeen energiakäytön poistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmästä ja toimenpidealoite turpeen uusiutumattomaksi energianlähteeksi määritellyn päätöksen oikaisemiseksi. Lisäksi näitä ennen jo olen aktiivisesti ottanut ja tehnyt toimenpidealoitteen turpeen määrittelemisestä uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi vuotuisen kasvun osalta, joka niin ikään on vielä käsittelyssä. Kuluvan vuoden maaliskuussa kävimme eduskunnassa keskustelun turpeen merkityksestä Suomen ja Euroopan ruuantuotannolle sekä energiahuoltovarmuudelle, mikä oli seurausta vuonna 25 jättämästäni keskustelualoitteesta. Minä olen yrittänyt, ja täällä on muitakin, jotka ovat yrittäneet tätä turvetta edistää kaikin mahdollisin keinoin. Kiitos heille. Biologinen fakta on, että turpeen määrä lisääntyy 45 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Luvut perustuvat Geologian tutkimuskeskuksen tutkimukseen turpeen kerrostumisnopeudesta ja maa- ja metsätalousministeriön mittaamiin suopinta-aloihin. 2000-luvun alusta lähtien turpeen määrä on lisääntynyt 1 125 miljoonaa kuutiometriä, ja sitä on nostettu 425 miljoonaa kuutiometriä. Näin ylijäämää tällä jaksolla on 700 miljoonaa kuutiometriä. Tämän ylijäämän arvo, polttoturpeen arvo, 15 euroa per kuutio käyttäen, on kymmenen ja puoli miljardia. Mitä tämä tarkoittaisi meidän kansantaloudelle? Eräs ilmajokinen yrittäjä, Matti Talvitie, puhui minulle joskus, kun eduskuntaan tulin, tuontia korvaavasta teollisuudesta. Eikö nyt pitäisi puhua myös tuontienergiaa korvaavasta kotimaisesta energiasta? Huoltovarmuuden lisäksi turve tulisi nähdä osana valtion työkalupakkia Suomen ja suomalaisten taloudellisen aseman parantamiseksi. Myönteinen vaikutus olisi merkittävä erityisesti maaseudulla, missä työpaikkoja on usein muutenkin paljon vähemmän tarjolla. Lisäksi turpeen nykyistä parempi hyödyntäminen vähentäisi ulkomaisen energian tarvetta. Tämä korostuu erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa vaaleista toiseen poliitikoilla on jakaa lähinnä kurjuutta ja erilaisia leikkauslistoja. Pääministeri Orpon hallitus päätti kehysriihessä valmistella turpeelle uuden tukimallin turpeen saatavuuden ja toimitusvarmuuden takaamiseksi. Lisäksi hallitus päätti jatkaa myös turpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030 asti ja osoittaa Huoltovarmuuskeskukselle kymmenen miljoonaa euroa sitä varten. Ei tämä juuri mihinkään vaikuta, mutta tämä on mielestäni semmoinen reilu tunnustus turpeen merkityksestä meidän yhteiskunnalle. Työ ei saa jäädä tähän. Meidän pitää nyt tai viimeistään vaalien jälkeen tulevaan hallitusohjelmaan kirjata seuraavat askeleet esteiden purkamiseksi. [Mikko Savola: Mutta nythän on vaalikautta ja teillä on valta ja vastuu, käsittämätöntä!] — Pidä, Savola, pääs kiinni. [Eduskunnasta: Oho!] — Tulevan hallituksen on otettava yhdeksi kärkitavoitteeksi turpeen energiakäytön poistaminen Euroopan unionin päästökauppajärjestelmästä, sillä erityisesti päästökauppajärjestelmän nostaman hinnan takia energiaturpeen käyttö on nopeasti vähentynyt. Arvoisa puhemies! Energiaturpeen käytön edellytykset on yksiselitteisesti turvattava. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tässä turvallisuus- ja taloustilanteessa eduskunnassa olisi puolueesta riippumatta enemmän turpeen hyödyntämisen puolesta puhujia kuin sen käytön jääräpäisiä jarruttajia. Turve on huoltovarmuutemme ja ruokaturvamme turvaaja. On totta, että kansainvälisesti meitä uhkaa antibioottiresistenssi, ja turve on sen paras suomalainen, luonnollinen... Siis mitä enemmän käytämme ja kun käytämme turvetta, joudumme sitä vähemmän käyttämään eläintuotannossa lääkkeitä. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Mehtälälle, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos myöskin kansalaisaloitteen puuhamiehille ja -naisille. Turvetuotanto on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä asia ja kovina pakkaspäivinä suorastaan elintärkeä. Eilen saimme Suomen talouden näkökulmasta loistavia uutisia, kun Google kertoi jopa 13 miljardin investoinneista. Datakeskuksia on nyt nousemassa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ja tämä aiheuttaa luonnollisesti haasteita sähköverkollemme. Suomessa sähkö on halpaa ja puhdasta, mutta kylmät ja tuulettomat pakkaspäivät aiheuttavat valtavan ongelman. Silloin tarvitaan vakaata perusvoimaa ja säätövoimaa. Tiedämme, että turpeen osuus energian- ja sähköntuotannosta on laskenut, mutta kylminä pakkaspäivinä turpeen merkitys on edelleen merkittävä. Hallitus on onneksi tehnyt toimia, joilla turpeen asemaa vahvistetaan. Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa Huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, ja turpeelle on linjattu myös uudesta tukimallista, jolla voidaan säilyttää tietty, huoltovarmuuden kannalta riittävä taso. Nämä toimet ovat tärkeitä, mutta eivät tietysti yksinään riitä. Arvoisa puhemies! Kun puhumme turpeesta, takerrumme usein tähän energiapuoleen. Se on jo turvallisuudenkin kannalta tärkeää, mutta lopulta vain pieni osa turpeen mahdollisuuksista. Kasvu- ja kuiviketurve turvaavat puutarhojen sekä taimituotannon edellytykset sekä kotieläintuotannon antibioottivapauden. Näissä on valtavaa vientipotentiaalia. Näitä turvetuotteita ei saada markkinoille, jos turpeen kannattavuus ajetaan keinotekoisilla poliittisilla päätöksillä tai liian vaikealla luvituksella alas. Suomalainen turve on raaka-aine, josta voidaan valmistaa myös korkean jalostusasteen tuotteita maailmanmarkkinoille. Hyvä esimerkki on aktiivihiili, jota tarvitaan veden- ja ilmanpuhdistuksessa, lääke- ja elintarviketeollisuudessa sekä lukuisissa muissa vaativissa käyttökohteissa. Eurooppa tuo tällä hetkellä yli 70 prosenttia käyttämästään aktiivihiilestä samalla, kun kysyntä kasvaa. Kiinalainen tuote ei ole ollenkaan samanlaista kuin mitä täällä meillä Ilomantsissa tuotetaan. Suomessa valmistetulla turvepohjaisella aktiivihiilellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erityisen kilpailukykyisen vaativissa käyttötarkoituksissa. Tässä on Suomelle mahdollisuus korvata kaukotuontia kotimaisella tuotannolla, vahvistaa huoltovarmuutta ja synnyttää korkean arvonlisän teollisuutta maakuntiin tällä tavalla. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu aktiivihiileen. Turpeesta voidaan valmistaa biostimulantteja, maanparannusaineita, joilla voidaan parantaa kasvien juuriston kehitystä, maaperän vedenpidätyskykyä ja maatalouden satoja. Biostimulantit ovat myös erittäin resurssitehokkaita: yhdestä kuutiosta turvetta voidaan valmistaa 500 litraa tuotetta, jolla voidaan käsitellä 25 hehtaaria peltoa. Maanparannustuotteella puolestaan nähdään globaaleja markkinoita erityisesti alueilla, joilla vedestä tai viljelymaan orgaanisesta aineksesta on pulaa. Suomalaisesta turpeesta voidaan siis jalostaa vientituotteita, joiden arvo syntyy aivan muusta kuin materiaalin polttamisesta. Korkean jalostusasteen turvetuotteisiin kuuluvat myös eläinterveystuotteet, kasvualustat, hoitoturve sekä esimerkiksi akustiikkalevyt. Kaikkien uusien korkean jalostusasteen turvetuotteiden nykyinen tuotanto edellyttää riittävää käytössä olevaa turvetuotantoalaa. Siksi meidän ei pidä poliittisilla päätöksillä sulkea tätä kotimaista luonnonvaraa pois käytöstä, vaan mahdollistaa sen tutkimusinvestoinnit ja ennakoitava tuotanto. Turve on oikein hyödynnettynä tulevaisuuden eikä menneisyyden luonnonvara. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä paljon eri yhteyksissä käytettyä nettopositiivisuusajattelua. Tämä hallitus on ryhtynyt oikeisiin toimiin ehdottamalla muun muassa sitä, että loppuun hyödynnetyt turvealueet istutettaisiin havupuille, tekisimme siis hiilinieluja. Eikö tämä kelpaa täällä? Täällä saattaa olla vasemmalla siivellä sellaista ajattelua, että kun pannaan vettä päälle, niin se on kaikkein paras. No, 30 prosenttia meidän maapinta-alasta on turvepohjaista, siis 9,1 miljoonaa hehtaaria, elikkä me emme pääse siitä turpeesta millään eroon, vaikka panisimme vettä kuinka paljon. Sitten toisekseen me tiedämme sen, miten metaanin kanssa käy, kun tähän lähdetään, eli näitä ongelmia tulee. Väittäisin, että tämä uudelleen havupuille istuttaminen on se ainoa järkevä keino, millä me päästään eteenpäin näitten asioitten kanssa, elikkä hyödynnetään se turve täysimääräisesti, ja sillä viittasin tuohon nettopositiivisuuteenkin. Kansalaisaloitteessa esitetään lukuisia toimia turvetuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Osa näistä toimista on kansallisissa käsissä, osa vaatisi merkittäviä EU-tason muutoksia. Toivon aloitteelle perusteellista valiokuntakäsittelyä ja eri vaihtoehtojen kattavaa läpikäyntiä. Oleellista loppupeleissä on poliittisen tahtotilan muutos. Turvetta ei pidä enää nähdä vain ilmastopahiksena, vaan on tunnustettava sen monet käyttötarkoitukset ja jopa ilmaston kannalta positiiviset mahdollisuudet. — Kiitoksia. [Ritva Elomaa: Hyvä puhe! Mitähän nyt tulee? — Mikko Savola: Mäenpää kertoo, mitä lupamaksuille tapahtuu!]

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme tärkeästä kansalaisaloitteesta ”Turve uusiutuvaksi ja päästökaupan piiristä pois — Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia on turvattava”. Ensinnäkin on todettava, että turve on uusiutuvaa. [Hannu Hoskonen: Näin on!] Turvetta kertyy Suomen oloissa paksuudelta puolesta millistä milliin joka vuosi. Turpeen kasvua ei kukaan kiistä. Se on hitaasti uusiutuvaa biomassaa. Se, että turve aikanaan äänestettiin ei-uusiutuvaksi, oli puhtaasti poliittinen päätös. Se oli väärä päätös. Turpeen äänestäminen uusiutuvaksi olisi tärkeää sen vuoksi, että se parantaisi turpeen imagoa. Samalla se tekisi helpommaksi kasvu- ja kuiviketurpeen tuottamisen sekä turpeen korkean arvonlisän tuotteiden valmistamisen. Tästä on muun muassa edustaja Mäenpää ansiokkaasti puhunut aloitteessaan ja myös moni muu edustaja tässä salissa. Kuitenkin on muistettava se tosiasia, että vaikka me nyt päättäisimme äänestää turpeen olevan uusiutuvaa, se ei vaikuttaisi millään tavalla turpeen asemaan päästökaupassa. Hallituksen pitäisi aloittaa välittömästi keskustelu turpeen irrottamiseksi EU:n päästökaupan piiristä, jos tähän halutaan muutosta. [Hannu Hoskonen: Se pitääkin tehdä!] Eduskunta ei päätä turpeen energiakäytöstä, vaan energiayhtiöt, ja ne eivät käytä turvetta, jos sen polttaminen on tehty erittäin kalliiksi. Päästökauppa nostaa turpeen hintaa noin 30 euroa megawattitunti. Se on yli kaksi kertaa turpeen raaka-aineen hinta. Turpeen vero on vain 5,7 euroa megawattitunti, ja 10 000 megawattituntiin asti sitä voi käyttää tällä hetkellä verottomasti. Huoltovarmuuden kannalta tärkeintä olisi varmistaa CHP-laitosten ylläpito ja polttoturvetta niihin pahimpien pakkasten varalle. Arvoisa puhemies! Juuri nyt turvetuotannon suurimmat esteet ovat ympäristöluvan saaminen ja luvan hinta, jota hallitus nosti rajusti nyt tälle vuodelle. Pienimmänkin alueen lupa nousi noin 5 000 eurosta 20 800 euroon. [Mikko Savola: Käsittämätön nousu!] Yli kymmenen hehtaarin alueet maksavat nyt 47 600 euroa. Myös kielteisestä päätöksestä on maksettava, ja maksu on ulosottokelpoinen. Pelkästään luvan hinta estää tällä hetkellä turvetuotannon aloittamisen. Päästö- ja vesistötarkkailun hinta on 30 000 euroa sataa hehtaaria kohti vuodessa. Tässäkin hinta on noussut rajusti. Tämä on järjetöntä. Lisäksi on lupaviraston tarkastus, 800 euroa per kerta, joka ennen oli ilmainen. Sekin pitää todeta, että hallituksen perustama uusi Lupa- ja valvontavirasto on peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia — siis peruuttanut jo myönnettyjä turvetuotantolupia. Ei siis ihme, jos turvetuotanto loppuu. Arvoisa puhemies! Nyt osoitan puheeni kaikille teille, jotka vastustatte turvetta. Oletteko ajatelleet sitä, että ilman kasvuturvetta taimitarhat ja vihannesten kasvattajat ovat todella pahassa pulassa, eli että saa edes kasvisruokaa? Sama tilanne on kotieläintiloilla kuiviketurpeen osalta. Lisäksi kasvuturpeella on valtavat markkinat Euroopassa. Suomalainen kasvuturve on Hollannin taimitarhoilla kovaa valuuttaa. Noin 70 prosenttia Euroopan kasvualustoista on turvetta, eikä sille ole löydetty täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Kysynnän arvioidaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina. Jos turvetuotantoa ajetaan alas, menetämme samalla yrittäjät, koneet ja osaamisen, joista myös kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus riippuu. Turpeella on valtava mahdollisuus korkean arvonlisän tuotteisiin, biostimulantit, aktiivihiili ja akustiikkalevyt mainitakseni. Arvoisa puhemies! Nyt on aika varmistaa poltto-, kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus muutamalla korjauksella. Ensinnäkin omaan kuivikekäyttöön ei tarvita lupaa. Lupamaksut muutenkin alas — ympäristölupa ei voi maksaa kymmeniätuhansia euroja. Vesistötarkkailussa otetaan tarpeettomia vesinäytteitä. Niiden kustannus tällä hetkellä valtakunnassa on kolme miljoonaa euroa turvetuotteille, mikä on ihan käsittämätön asia. Kaiken ympäristötarkkailutiedon yhdistäminen eri viranomaisten välillä voitaisiin tehdä, jolloin päällekkäisyys saataisiin pois. Sitten varataan tarvittava turvetuotantoala, joka on 5 000—8 000 hehtaaria, siis viisi promillea Suomen suopinta-alasta, joka on yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Turpeessa on kysymys energian lisäksi ruuantuotannosta, eläinten hyvinvoinnista, viennistä ja huoltovarmuudesta. Käyttäkäämme sitä myös jatkossa. Kannatan lämpimästi kansalaisaloitetta, ja toivon, että hallitus tuo tämän talousvaliokuntaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yritän vielä nyt kerran vääntää tämän rautalangasta. Edustaja Viitasen puheenvuoron perusteella jäi sellainen käsitys, että SDP:lle olisi itseisarvo se, että jonkun verotus on korkea. [Pia Viitanen: Ei, tässä tilanteessa!] Verotuksen funktio on se, että me kyetään rahoittamaan nämä monet hyvät hyvinvointivaltion palvelut — koulutus, terveydenhuolto — pitämään yllä oikeusvaltiota, turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, maanpuolustusta. Ja kun on niin, että veroja laskemalla verotuotot voivat nousta — ja näin siis todella Ruotsissa tapahtui todistetusti, kun sikäläinen solidaarisuusvero poistettiin, verotuotot nousivat — niin minkä ihmeen takia tällaista veroa pitäisi ylläpitää? Kateudesta — se oli kysymysmerkki — vai mistä syystä? Eli veroja keventämällä on mahdollista saada lisää verotuottoja kaikkiin näihin hyviin asioihin, tärkeisiin asioihin, palveluihin. Tottahan semmoinen veronkevennys kannattaa tehdä. Kannustan tutustumaan tähän Lafferin käyrään, joka todella osoittaa sen, että tietyn pisteen jälkeen, kun verotus käy kerta kaikkiaan liian ankaraksi, [Jari Koskela: Saturaatiopiste!] — saturaatiopiste — verotuotot eivät enää nouse. Suomi on niin ankara verottaja, varsinkin ansiotuloissa, ylimmissä tulodesiileissä, että tämä veronkevennys johtaa siis parempiin verotuottoihin. Se kannatti tehdä. Kaikki voittavat.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetusta koskeva uudistus on paljon enemmän kuin koulutuspoliittinen tai kulttuuripoliittinen hanke. Kyse on siitä, millaisia valmiuksia annamme lapsille ja nuorille kasvaa aktiivisiksi, luoviksi ja yhteisöllisiksi kansalaisiksi. Tällä hallituksen esityksellä uudistetaan lähes 30 vuotta vanhaa järjestelmää vastaamaan tämän päivän tarpeita. Kaksi nykyistä oppimäärää yhdistetään yhdeksi valtakunnalliseksi oppimääräksi. Rahoitusjärjestelmää uudistetaan, hallintoa kevennetään, oppilaitosten yhteistyötä vahvistetaan ja alle 18-vuotiaille annetaan etusija oppilaaksi otossa tilanteissa, joissa paikkoja on vähemmän kuin hakijoita. Lisäksi taiteen alojen välistä yhdenvertaisuutta vahvistetaan ja opetuksen alueellista saatavuutta pyritään parantamaan. Nämä tavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetuksesta puhuttaessa puhutaan usein harrastamisesta, kulttuurista ja luovuudesta. Ne ovatkin tärkeitä asioita, mutta tämän esityksen yhteydessä on syytä puhua myös kokonaisturvallisuudesta, koska tämäkään asia ei ole irrallinen maamme turvallisuudesta. Kokonaisturvallisuus perustuu yhteiskuntaan, jossa ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteisöihin, kykenevät yhteistyöhön, luottavat toisiinsa ja löytävät rakentavia tapoja käsitellä muutoksia, epävarmuutta ja kriisejä. Juuri tässä taidekasvatuksella on merkittävä rooli. Tämän esityksen perusteluissa todetaan, että taiteen perusopetus vahvistaa lasten ja nuorten tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sosiaalista pääomaa, luottamusta sekä henkistä kriisinkestävyyttä. Nämä eivät ole vain kasvatuksellisia tavoitteita, vaan myös turvallisuustekijöitä. Yhteiskunta kestää kriisejä paremmin silloin, kun ihmisillä on näitä taitoja ja tunne yhteisöön kuulumisesta. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen tärkeänä sitä, että uudistuksella pyritään parantamaan opetuksen saavutettavuutta eri puolilla Suomea. Pitkät välimatkat, väestönkehitys ja alueelliset erot eivät saa estää lapsia ja nuoria osallistumasta taiteen perusopetukseen. Jokaisella lapsella pitäisi olla asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus löytää oma tapansa ilmaista itseään ja kehittää osaamistaan sekä kokea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä uudistus vahvistaa taiteen perusopetuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää, mutta samalla se vahvistaa myös jotain vielä suurempaa. Se koskettaa syvästi yhteiskuntamme henkistä kestävyyttä, yhteisöllisyyttä ja tulevaisuudenuskoa. Juuri niitä me tänä päivänä erityisesti tarvitsemme. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Talvitietä tämän tärkeän asian edistämisestä ja erinomaisesta esittelystä. Taiteen perusopetuksesta puhuttaessa puhutaan usein harrastamisesta — taide on tietysti monelle paljon enemmän kuin pelkkä harrastus —, kulttuurista ja luovuudesta. Ne ovatkin tärkeitä asioita, mutta tämän esityksen yhteydessä on syytä puhua myös kokonaisturvallisuudesta, koska tämäkään asia ei ole irrallinen maamme turvallisuudesta. Kokonaisturvallisuus perustuu yhteiskuntaan, jossa ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteisöihin, kykenevät yhteistyöhön, luottavat toisiinsa ja löytävät rakentavia tapoja käsitellä muutoksia, epävarmuutta ja kriisejä. Juuri tässä taidekasvatuksella on merkittävä rooli. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Alkuun lämpimät onnitteluni hallitukselle ja samalla kaikille suomalaisille. Eilen julkistettu Googlen jättimäinen investointi on uutinen, jollaista Suomessa on pitkään odotettu. Tässä jo äsken mainittiin sähköstä ja sen riittävyydestä. Kansalaisten huoli sähkön riittävyydestä ja ennen kaikkea sähkön hinnasta on kuitenkin otettava äärimmäisen vakavasti. [Vasemmalta: Kyllä!] On tehtävä tarkat laskelmat siitä, että sähkön hinta saadaan pidettyä edullisena myös tulevaisuudessa. Esitän, että hallitus käynnistää välittömästi hankkeita, joiden avulla kansalaiset voivat omalta osaltaan turvata itselleen edullista sähköä myös tulevina vuosina. Yksi tällainen tapa voisi olla aurinkopaneelijärjestelmien hankintatuki. Hankintatuki vauhdittaisi kotitalouksien siirtymistä puhtaaseen energiaan ja olisi samalla Suomen varautumiseen ja huoltovarmuuteen vaikuttava teko, joka olisi toteutettavissa hyvinkin nopealla aikataululla. Kysyisinkin ministeriltä: olisiko tällainen hankintatuki mahdollista toteuttaa jo ensi vuonna?

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, sanoitte eilen, että sähköä kyllä riittää tulevaisuudessakin. Teimme eilen kaupat Googlen kanssa ja saimme datakeskuskauppaa Suomeen, mikä tietysti on hyvä, mutta Suomella on viisi yksikköä ydinvoimaa käytettävissä, ja niistä me olemme myyneet nytten ulkomaalaisille, Googlelle 22 vuoden ajaksi yhden yksikön kokonaan. Se on huoltovarmuuden kannalta myös tärkeää. Se on meidän perusvoimaa, ja tuntien Fortumin edelliset kaupat ei voi paljon odottaa tästäkään kaupasta. Eli tietääkö pääministeri, millä hinnalla tämä myytiin? Mitä tapahtuu, jos tulee katkos, etteivät he pystykään toimittamaan sitä, niin mistä se sähkö silloin otetaan? Ja jos rakennetaan uusi ydinvoimala niiden kanssa yhdessä, niin kenen se ydinvoimala tulee olemaan? Onko se valtion omistaman Fortumin vai kenen se on? Tässä herää monta kysymystä siitä, että onkohan tämä asia mietitty ihan loppuun asti. [Puhemies koputtaa] Mutta varmaan kuulemme valaisevan vastauksen, pääministeri, että tämä on mietitty loppuun asti.

Arvoisa puhemies! Suomelle on erittäin tärkeää, että Israel pystyy elämään turvallisesti alueella, kuten myös kaikki muut alueen kansat. Samalla on selvää, että Suomi kannattaa ja on vahvasti kansainvälisen oikeuden takana kaikissa tilanteissa, myös Lähi-idän osalta. Nyt on valitettavasti niin, että Israel on lisännyt laitonta siirtokuntarakentamista merkittävästi viimeisten vuosien aikana, ja myös siihen liittyvää väkivaltaa, eikä ole puuttunut aiheeseen riittävästi. Suomi on tukenut jo aikaisemmin Euroopan unionin piirissä väkivaltaisille siirtokuntalaisille asetettavia pakotteita, ja nyt liityimme julkilausumaan, jossa tuomitsemme toisaalta siirtokunnat mutta edelleen tuomitsemme myös Hamasin kammottavan iskun [Juho Eerola: Kammottavat!] Israelia vastaan kolme vuotta sitten ja myös edellytämme, että Israel voi elää turvassa. Mitä tulee puolustusmateriaalihankintoihin, ne ovat pitkäaikaisia. Niitä Suomi on tehnyt omien suorituskykyjensä vuoksi. Jo edellisellä kaudella on tehty päätöksiä, ja nyt niitä jatketaan. Vastaavasti meiltä ei juurikaan viedä [Puhemies koputtaa] minkäänlaista asemateriaalia Israeliin. [Mikko Savola: Yhdessä päädyttiin Daavidin linkoon!]

arvoisa puhemies! Palestiinan tilanne ei koskaan ole ollut näin lohduton. Israelilaisten siirtokuntalaisten väkivalta Länsirannalla ei enää ole kenenkään hallussa. Gazassa tilanne on sietämätön. Samaan aikaan Suomen hallituksen osallisuus kansanmurhaan on entisestään syventynyt. [Välihuutoja oikealta — Juha Mäenpää: Törkeää!] On käsittämätöntä, että Suomen aloitteesta puolustusyhteistyötä tiivistetään, kun palestiinalaisia lapsia teloitetaan israelilaisten sotilaiden toimesta. [Juho Eerola: Ketkäs sen Daavidin lingon ostivat?] On käsittämätöntä, että Suomi ei aio jatkaa rahoitustaan palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWAlle. [Perussuomalaisten ryhmästä: Terroristikytköksiä!] On käsittämätöntä, ettei Suomi ole tuominnut muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa UNRWAn tiloihin kohdistuvia iskuja. Ulkoministeri Valtonen, minä kiitän teitä julkilausumasta liittyen siirtokuntien pakotteisiin, mutta se on aivan minimi. [Puhemies koputtaa] Siksi kysyn: kuinka uskottavana pidätte Suomen YK:n turvaneuvostokampanjaa, [Puhemies koputtaa] kun Suomi itse ei johdonmukaisesti seiso kansainvälisen oikeuden puolella? [Ben Zyskowicz: Kaikki turvaneuvoston jäsenet seisovat, eikö niin?]

Arvoisa puhemies! Suomalaisten arjen turvallisuudentunnetta murtaa huoli hoitoonpääsystä, ja jo nyt korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut ovat monelle pienituloiselle este hakeutua hoitoon. Edelleen viime viikon budjettiriihessä te olette päättänyt nostaa näitä asiakasmaksuja, ja muun muassa poliklinikkamaksu on tällä vaalikaudella kaksinkertaistunut 80 euroon. SDP pitää näitä korotuksia kohtuuttomina, ja me olemme huolissamme siitä, että monelle pienituloiselle tulee aito este hakeutua hoitoon. [Juho Eerola: SDP:llä on se reilumpi Lindénin lista!] Maksukatto ei auta, jos se vuoden ensimmäinenkin maksu esimerkiksi päiväkirurgiasta on yli kaksi- ja puolisataa euroa. Aika moni asiantuntija on SDP:n kanssa samalla tavoin huolissaan. Esimerkiksi Kelan pääjohtaja on todennut, että jotain kerta kaikkiaan pitäisi tehdä. Lääkäriliitto on esittänyt huolen ja myös oikeuskansleri. Käytännössä nämä asiakasmaksut uhkaavat rajata osan suomalaisista ulos terveydenhuollon palveluista. Me kysymme teiltä, pääministeri Orpo: Miten te voitte luvata suomalaisille pääsyn terveydenhuollon palveluihin? [Puhemies koputtaa] Miten te takaatte ihmisten yhdenvertaisuuden näiden korotusten jälkeen?

Arvoisa puhemies! Se hinta ei ole hallituksen leikkauspolitiikan, vaan hinta on siitä, että Suomessa ei ole pidetty huolta meidän julkisesta taloudesta. Vuosikymmenten aikana on päästetty paisumaan sen kokoiseksi tämä meidän julkinen talous, että meillä ei ole siihen enää varaa. Velkojen korot räjähtivät käsiin jo hallituskauden alussa perintönä aikaisemmilta ajoilta, ja sen lisäksi meidän väestön ikääntyminen kasvattaa kuluja, puolustusmenot, kaikki nousee. [Juha Mäenpää: Vihreä ilmastoideologia!] Silloin on ollut välttämätöntä säästää, ja niin kuin tekin, vihreät, olette sitoutuneet siihen, että myös ensi kaudella säästetään — ja vielä enemmän kuin tällä kaudella. Siis tämä on se syy. Samaan aikaan, kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka te sen aina kiistätte, niin rahaa on lisätty neljä miljardia vuositasolla verrattuna siihen tasoon, kun me aloitettiin. [Oikealta: Hyvä! — Ben Zyskowicz: Kuulitteko, oppositio?] Siis neljä miljardia lisätty rahaa — ei leikattu — ja se on tehty siksi, että suomalaisten hoivasta ja hoidosta pidetään huolta, jotta heikoimmille on huolenpitoa. Näissä puitteissa me toimitaan. Mutta niin kuin ministeri Rydman on monta kertaa sanonut, meillä on maksukatto ja meillä pidetään takuuvarmasti huolta ihmisten hoivasta, [Puhemies koputtaa] hoitoonpääsystä ja varsinkin vaikeimmissa tapauksissa.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rydman tuossa edellä ja aiemmalla kyselytunnilla useaan kertaan on korostanut sitä, minkä takia, vaikka ikävää on korottaa asiakasmaksuja, se on kuitenkin pienempi paha kuin tämä muu kokonaisuus, mihin palveluihin näitä voitaisiin kohdistaa. Jos katsotaan hyvinvointialueiden kokonaisrahoitusta, niin se on lisääntynyt tällä hallituskaudella yli neljä miljardia euroa. [Timo Harakka: Tulihan se sieltä!] Hyvinvointialueiden rahoituksen kasvu, korkomenot, puolustusmenot, turvallisuusmenot ovat ne kokonaisuudet, jotka selittävät sitä, että me olemme niin kaukana niistä tavoitteista, joihin meidän olisi pitänyt päästä. Vastaavalla tavalla minun on pakko sanoa, edustaja Lindén, että te tuossa kesällä ehdotitte, että hyvinvointialueiltakin pitää tulevina vuosina pystyä säästämään, ja te ehdotitte muistaakseni miljardin euron säästöjä hyvinvointialueille. [Timo Heinonen: Siis leikkausta!] Se toki aiheutti teidän omassa puolueessanne sen, että siellä järjestettiin kriisikokouksia [Jani Mäkelä: Pelisääntökeskustelua!] tästä teidän kuitenkin aika järkevästä ehdotuksestanne, koska kyllä, me olemme sellaisessa tilanteessa, että kaikkia sektoreita valitettavasti pitää pystyä tarkastelemaan, [Puhemies koputtaa] jotta julkinen talous saadaan parempaan jamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi on tarpeellinen ja pääsuunnaltaan oikea. Rikostiedustelutieto on rikostorjunnan silmät ja korvat. Ilman riittävän varhain saatua tietoa viranomaiset joutuvat toimimaan vasta silloin, kun rikos on jo valmisteltu, uhri on jo joutunut hyväksikäytetyksi tai vahinko on jo tapahtunut. Nykyinen turvallisuusympäristö edellyttää aikaisempaa reagointia. Laittoman maahantulon järjestäminen ja ihmiskauppa ovat kansainvälistä, järjestäytynyttä ja suurelta osin piiloon jäävää rikollisuutta. Verkkoalustoja voidaan käyttää nopeasti uusien reittien, palvelujen ja tekotapojen markkinoimiseen. Rikollisverkostot muuttavat toimintaansa heti, kun kiinnijäämisriski kasvaa. Rajavartiolaitos paljasti vuonna 2025 yhteensä 72 laittoman maahantulon järjestämisrikosta. Näistä 23:ssa oli syytä epäillä törkeää tekomuotoa ja viidessä tapauksessa myös ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa. Nämä luvut kertovat, ettei kyse ole teoreettisesta uhkasta. Esitys mahdollistaisi uhkaperusteisen rikostiedustelun jo ennen kuin tiedossa on riittävän yksilöity rikos tai rikoksesta epäilty henkilö. Rajavartiolaitos voisi käyttää nykyisiä salaisia tiedonhankintakeinoja aikaisemmassa vaiheessa sekä hyödyntää automaattista tiedon keräämistä avoimista lähteistä. Tavoitteena on havaita rikollisuusuhka, tunnistaa sen taustalla olevat verkostot ja estää rikoksen toteutuminen. Arvoisa rouva puhemies! Toimivaltuudet eivät kuitenkaan yksin tuota yhtään tiedustelutietoa. Sen tekevät koulutetut ihmiset, toimivat tietojärjestelmät ja riittävä analyysikyky. Esityksen mukaan toiminta voitaisiin käynnistää kohdentamalla uudelleen Rajavartiolaitoksen nykyisiä voimavaroja. Alkuvaiheen suorituskyvyn luomisen ja teknisten järjestelmien rakentamisen arvioidaan sitovan 2—3 henkilötyövuotta. Pidemmällä aikavälillä esitys itse tunnistaa tarpeen vahvistaa toimintaa kymmenellä henkilötyövuodella. Tämän vuotuinen kustannus on noin 800 000 euroa. Tämä rahoitus on tulevissa talousarvioissa myös osoitettava. Jos uusi tehtävä hoidetaan vain siirtämällä henkilöstöä rajavalvonnasta tai nykyisestä rikostorjunnasta, emme lisää turvallisuusviranomaisten todellista suorituskykyä, jaamme ainoastaan niukkuutta uudelleen. Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä on myös lakiteknisiä virheitä, jotka on korjattava valiokuntakäsittelyssä. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:ään ehdotetussa muutoksessa viitataan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 57 t ja 58 j §:iin. Lakiehdotuksen perusteella oikeat viittaukset näyttävät olevan kuitenkin 57 u ja 58 k §:t. Ensimmäinen koskee asianosaisjulkisuuden rajoittamista ja toinen rikostiedustelukeinon käytöstä ilmoittamista. Esityksen yleisperusteluissa puolestaan todetaan, että keskusrikospoliisin päällikön tekemä verkkoperusteista peitetoimintaa tai valeostoa koskeva päätös saatettaisiin tuomioistuimen arvioitavaksi. Tätä menettelyä ei kuitenkaan löydy vastaavalla tavalla ehdotettujen 57 h ja 57 i §:ien lakitekstistä. On selvitettävä, onko virhe perusteluissa vai lakiehdotuksessa. Tuomioistuinkontrollin ulottuvuus ei voi jäädä tulkinnan varaan. Esityksen perusteluissa viitataan myös 57 u §:ään tiedustelutoiminnan yhteensovittamista koskevana säädöksenä, vaikka lakiehdotuksessa yhteensovittamista käsitellään 57 y §:ssä. Lisäksi 57 q §:n perusteluissa puhutaan yhdessä kohdassa poliisin oikeudesta luovuttaa tietoja, vaikka kysymys on Rajavartiolaitoksen toimivallasta. Nämä vaikuttavat aikaisemmasta luonnoksesta jääneiltä virheiltä. Salaisia toimivaltuuksia koskevassa laissa viittausten ja päätöksentekomenettelyjen on kuitenkin oltava poikkeuksellisen täsmällisiä. Esitys on myös sovitettava huolellisesti yhteen hallituksen esitykseen 98/2026, hallituksen esitykseen 127/2026, poliisin rikostiedustelua koskevaan hallituksen esitykseen 121/2026 sekä valmisteilla olevan Tullin rikostiedustelulainsäädännön kanssa. Näissä muutetaan osittain samoja lakeja ja jopa samoja lainkohtia. Erityisen tarkasti perustuslakivaliokunnan on arvioitava pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta. Suojelupoliisi on lausunnossaan epäillyt, voidaanko ylimääräisen tiedon käyttöä koskeva muutos toteuttaa ennen perustuslain 10 §:n muuttamista. Hallitus ei muuttanut ehdotusta tämän huomion johdosta. Oikeustilan täytyy olla ennen lain hyväksymistä yksiselitteinen. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan tämän esityksen tavoitteita. Rajavartiolaitos tarvitsee välineet vakavan rikollisuuden havaitsemiseen ja torjumiseen ennen vahinkojen syntymistä. Samalla valiokuntien on korjattava esityksessä havaitut virheet, varmistettava perusoikeuksien suoja, täsmennettävä viranomaisten työnjako ja huolehdittava riippumattomasta valvonnasta. Ennen kaikkea on muistettava, että hyväkään laki ei toteuta itseään. Kun toimivaltuuksien rinnalle annetaan riittävät ihmiset, järjestelmät ja pysyvä rahoitus, tämä uudistus voi aidosti vahvistaa Suomen rikostiedustelukykyä ja yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Rajavartiolaitoksen tehtävä on muuttunut toimintaympäristön muuttuessa. Suomen rajalla ja rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa tarvitaan yhä parempaa tietoa ennakoivasti siitä, mitä uhkia on kehittymässä ja miten niihin voidaan puuttua ennen kuin ne muuttuvat konkreettisiksi rikoksiksi. Tämän esityksen tavoitteena on vahvistaa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennaltaestää ja torjua erityisesti laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyvää järjestäytynyttä ja muuta vakavaa rikollisuutta. Esityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle uutta uhkaperusteisen rikostiedustelun sääntelyä. Arvoisa puhemies! Turvallisuusviranomaisen tehokkuus perustuu ennen kaikkea oikea-aikaiseen tietoon. Jos viranomainen saa tiedon vakavasta rikollisesta toiminnasta vasta sen jälkeen, kun rikos on tapahtunut, ollaan jo pahasti myöhässä. Rikostiedustelun tarkoituksena on mahdollistaa uhkien tunnistaminen ja toimintaan puuttuminen jo varhaisessa vaiheessa ennakoivasti. Tiedustelu- ja tiedonhankintavaltuuksien käyttö perustuvat täsmälliseen lainsäädäntöön, selkeisiin toimivaltarajoihin ja asianmukaiseen valvontaan. Turvallisuutta ei rakenneta niin, että oikeusturvasta tingitään. Päinvastoin kestävä turvallisuuspolitiikka perustuu siihen, että sekä kansalaisten turvallisuus että perusoikeudet otetaan vakavasti. Arvoisa puhemies! Rajaturvallisuus ei ole vain rajalla tapahtuvaa valvontaa. Se on myös rikollisuuden torjuntaa, ihmiskaupan ehkäisemistä ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen suojaamista. Meidän on kyettävä tunnistamaan tilanteet, joissa laiton maahantulo kytkeytyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai ihmisten hyväksikäyttöön. Näissä tilanteissa viranomaisilla täytyy olla riittävät keinot toimia. Kannatan siksi tämän esityksen tavoitetta vahvistaa Rajavartiolaitoksen rikostiedustelukykyä. Samalla pidän tärkeänä, että eduskunnan käsittelyssä varmistetaan toimivaltuuksien tarkkarajaisuus ja niiden asianmukainen valvonta. Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuudesta on pidettävä huolta ennakoivasti, ei vasta sitten, kun ongelmat ovat jo ovella. Rajavartiolaitoksen tehtävien kannalta ajantasainen ja luotettava rikostieto on tässä työssä keskeistä. Siksi on perusteltua vahvistaa viranomaisen kykyä tunnistaa ja torjua vakavia rajat ylittäviä rikosuhkia. Turvallinen Suomi tarvitsee vahvat rajat, toimivat viranomaiset ja samalla vahvan oikeusvaltion. Näiden periaatteiden varaan meidän on rakennettava myös tulevaisuuden rajaturvallisuutta. Kiitokset ministeri Rantaselle tämän lakiesityksen edistämisestä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen tutkimustarkoituksessa siirrettävän käytetyn ydinpolttoaineen ja sen tutkimustoiminnan seurauksena syntyvän radioaktiivisen jätteen loppusijoittamisesta Ruotsin kuningaskunnan alueella. Samalla ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan Suomessa. Arvoisa puhemies! Esityksellä luodaan selkeä ja tarkoituksenmukainen oikeudellinen kehys tilanteisiin, joissa Suomesta siirretään vähäisiä määriä käytettyä ydinpolttoainetta Ruotsiin tutkimustarkoitusta varten. Kyse on rajatusta ja tarkoin säännellystä mahdollisuudesta toteuttaa ydinturvallisuuden kannalta tärkeää tutkimusta siellä, missä siihen on parhaat valmiudet. Käytettyä ydinpolttoainetta tutkittaessa polttoaineen rakenne todennäköisesti rikkoutuu tutkimusprosessin aikana. Samalla syntyy vähäisiä määriä muita radioaktiivisia jätteitä. Tällaisessa tilanteessa tutkimusnäytteen palauttaminen Suomeen loppusijoitettavaksi ei ole käytännöllistä eikä turvallisuuden näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen jälkeen muuttuneen polttoaineen käsittely ja loppusijoitus edellyttäisivät Suomessa merkittävää lisäsuunnittelua ja uusia järjestelyjä, jotka voisivat muodostaa jopa esteen tutkimushankkeiden toteuttamiselle. Sopimus mahdollistaa sen, että tutkimustarkoituksessa Ruotsiin siirretty käytetty ydinpolttoaine ja tutkimuksen yhteydessä syntyvä radioaktiivinen jäte voidaan loppusijoittaa Ruotsiin. Arvoisa puhemies! Ydinturvallisuus perustuu jatkuvaan tutkimukseen, osaamisen kehittämiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Polttoaineen käyttäytymisen, toiminnan ja eheyden tutkiminen tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan edelleen vahvistaa ydinlaitosten turvallisuutta. Tällainen tutkimus hyödyttää sekä Suomea että kansainvälistä ydinturvallisuustutkimusta laajemmin. Samalla esitys vähentää tarpeettomia kuljetuksia. Mikäli tutkimusnäytteet olisi aina palautettava Suomeen tutkimuksen päätyttyä, lisäisi se radioaktiivisten aineiden kuljetusten määrää. Nyt ehdotettu menettely vähentää tätä tarvetta ja tukee siten turvallista ja tarkoituksenmukaista toimintaa. On myös tärkeää todeta, että sopimus ei luo taloudellisia velvoitteita Suomen ja Ruotsin valtioiden välille. Jätehuollon kustannuksista vastaavat edelleen toiminnanharjoittajat täysimääräisesti ydinenergia-alan keskeisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu säilyy sillä taholla, joka jätteen toiminnassaan tuottaa. Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksella esityksen tavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti. Esitys tukee ydinturvallisuuden kehittämistä, mahdollistaa tärkeän tutkimustoiminnan toteuttamisen sekä varmistaa, että tutkimukseen liittyvät jätehuoltoratkaisut voidaan toteuttaa turvallisesti, tehokkaasti ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Näillä perusteilla hallitus esittää, että eduskunta hyväksyy Suomen hallituksen ja Ruotsin hallituksen välisen sopimuksen sekä siihen liittyvän voimaansaattamislain. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja jatketaan sillä aiheella. Järjestäytynyt rikollisuus on vakava turvallisuusuhka, ja sen torjuntaan tarvitaan eri keinoja. Nyt käsittelyssä olevalla lakimuutoksella rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden, kuten kultakellojen ja sen kaltaisten statussymbolien ja setelitukkojen, poissaantia helpotetaan, jolloin rikosten houkuttelevuus vähenee ja järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen kannattavuus heikkenee, mikä on erittäin hyvä asia. Eli esityksen tarkoituksena on tehostaa rikoshyödyn poisottamista. Ehdotuksilla toteutettaisiin hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevia kirjauksia. Esitys on osa hallitusohjelman toimia rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjumiseksi myöskin. Se on myös osa hallituksen hyväksymää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Kuten totesin, hallitusohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Lisäksi hallitus muun ohella tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisin saamista. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön aihepiiriä koskeva uusi EU-lainsäädäntö eli vuoden 24 niin sanottu konfiskaatiodirektiivi. Rikoshyödyn poisottamisella varmistetaan, että rikos ei kannata. Rikoshyödyn poisottaminen on siten erittäin tärkeä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja kaikkea rikollisuutta, jonka keskeisenä motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen. Europolin arvioiden mukaan nykyisin vain murto-osa eli 1—2 prosenttia rikollisesta omaisuudesta saadaan tuomittua menetetyksi. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä ja torjua taloudellista hyötyä tuottavaa rikollisuutta ja lähettää yhteiskunnalta viesti siitä, että rikos ei todellakaan kannata: me otamme rikoksella hankitun omaisuuden pois. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan ja parantamaan yleistä turvallisuutta. Esityksen keskeinen muutosehdotus on kokonaan uusi menettämisseuraamus, joka koskisi rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta. Kyseessä olisi viimesijainen menettämisseuraamus, joka voitaisiin tuomita, vaikka mitään yksittäistä rikosta ei kyettäisi näyttämään toteen. Meillähän on nykyisin mahdollisuus konfiskoida rikosasian yhteydessä täysin selkeästi saatu omaisuus rikoshyötynä — siinä tuomitaan samalla rikoksesta — mutta tässä on kysymys siitä, että mitään yksittäistä rikosta ei kyetä näyttämään toteen. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että omaisuus on tunnistettu tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottavan rikoksen esitutkinnassa ja tuomioistuin katsoisi sen olevan varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta. Syyttäjän näyttövelvollisuutta omaisuuden rikollisesta alkuperästä olisi siten alennettu. Nykyisin menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää aina rikoksesta tuomitsemista, kuten äsken mainitsin, ja pitää esittää riittävä näyttö, mistä rikoksesta on ollut kyse, joten kyse on merkittävästä muutoksesta. Ja jos syyttäjä näyttää toteen, että omaisuus on varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, selvitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisikin vastaajalle itselleen, eli tämän pitäisi kyetä osoittamaan omaisuudelle joku laillinen alkuperä. Mitäpä jos olen ollut työttömänä 20 vuotta tai olenpa 17-vuotias ja minulla on sadantuhannen euron verran rahaa, niin varmaan voinet kertoa sitten, mistä laillisesta lähteestä ne ovat tulleet sinulle, jos näin on. Ehdotus perustuisi keskeisiltä osin uuteen EU-lainsäädäntöön, mutta kansallisessa lainsäädännön täytäntöönpanossa me menemme pidemmälle kuin direktiivi edellyttäisi. Käytämme siis kansallista järkevää liikkumavaraa. Ehdotus muistuttaisi Ruotsin uutta lainsäädäntöä, mutta ehdotettu näyttökynnys olisi alhaisempi kuin Ruotsissa, eli menemme vielä hieman edelle Ruotsia tässä esityksessä. Kuten tuossa kerroin aikaisemmin, miten voimme konfiskoida omaisuutta nyt, niin meillä Suomessa on myös aikaisemmin säädetty käännetty todistustaakka niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen suhteen, mutta tässäkin kyseisessä laajennetun hyödyn menettämisessä tulee osoittaa tämä kyseinen rikos toteen. Toinen keskeinen muutos on, että menettämisvaatimus voitaisiin jatkossa antaa vastaajalle tiedoksi kuuluttamalla. Tämä olisi poikkeus rikosasiain käsittelysäännöistä ja mahdollistaisi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tilanteissa, joissa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä eikä hänen olinpaikastaan voida saada tietoa. Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti mahdollistamalla asian uudelleenkäsittely, jos vastaaja myöhemmin riitauttaa tämän kuulutustiedoksiannon. Rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista ehdotetaan tehostettavaksi muun ohella siten, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voitaisiin jatkossa tuomita menetetyksi myös arvomääräisenä. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahanpesijän laillista omaisuutta voitaisiin tuomita menetetyksi pestyä omaisuutta vastaava määrä. Tarkoituksena olisi puuttua erityisesti ammattimaisiin rahanpesijöihin. Näiden hallitusohjelmaan perustuvien toimenpiteiden lisäksi esityksessä ehdotetaan useita muitakin kansalliseen tarpeeseen perustuvia muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksilla esimerkiksi selkeytettäisiin menettämisseuraamuksen ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten, kuten rikoksen uhrin korvausvaatimusten, yhteensovittamista. Uudistuksella myös parannettaisiin rikoksen uhrin asemaa rajat ylittävissä tilanteissa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asianomistajan korvausvaatimuksen toteuttamiseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten lakivaliokunta on aikaisemmin edellyttänyt. Asianomistajan ei näissä tilanteissa enää jatkossa tarvitsisi nostaa erillistä riitakannetta vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi, mikä on rikoksen uhrin kannalta erittäin myönteistä. Esityksessä ehdotetaan myös muita direktiiviin perustuvia lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat muun ohella rikoshyödyn jäljittämistä, tunnistamista ja hallinnoimista. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi uusi laki varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistosta. Muutoksista johtuvia uusia tehtäviä hoitaisivat Suomessa keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Tätä esitystä kannatettiin lausuntopalautteessa laajasti, ja sen tavoitteita eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä. Eniten periaatteellisia ja myös käytännön soveltamista koskevia kysymyksiä herätti näyttökynnyksen alentamista koskeva ehdotus eli uusi selittämätöntä omaisuutta koskeva menettämisseuraamus erityisesti siltä osin kuin ehdotuksessa mentäisiin kansallisesti direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle. Lausuntopalautteen johdosta esityksessä on tarkennettu tätä selittämätöntä omaisuutta ja sen edellytyksiä ja on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muihin valtiosääntöoikeudellisiin vaatimuksiin. Toivon, että eduskunta käsittelee tämän hyvin, ja toivon menestystä esitykselle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin hallituskin on tunnistanut ja kirjannut sen ylös, että järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka sisäiselle turvallisuudelle. Tästä syystä meillä toimivaltuuksia laajennetaan, tiedusteluvaltuuksia laajennetaan, totta kai perusoikeudet huomioiden — se on aivan selvä asia. Monenlaista huhua liikkuu sosiaalisessa mediassa, että hallitus tekisi sitä tai tätä, mutta kyllä me todella tarkkaan tehdään sitä työtä niin eri ministeriöissä kuin oikeusministeriössä niin, että se kohde on se vakava rikollisuus, torjutaan sitä, on se kansainvälistä ihmiskauppaa, huumausainekauppaa, kaikenlaista rahanpesua tai rikollisuutta. Sitten tämä lainsäädäntö, mikä nytkin on: Eli tiukennetaan suunnitelmallisten rikosten rangaistuksia, vankilassa on roti ja järjestys. On tarkoitus, ettei siellä rikoksia tehdä tai puuhastella kaikenlaisia verkkoja. Sen takia meillä on varmuusosastot, nyt tulee tehostetun valvonnan osastolle lisää toimivaltuuksia. Olemme jo muuttaneet — eduskunta, kiitos siitä, hyväksyi sen — sitä, keitä voidaan siirtää avolaitoksiin. Painotetaan turvallisuutta. Lomille lähtemisessäkin turvallisuutta painotetaan. Mutta sitten meidän pitää yhteiskuntana sanoa, että hei, jos sinä olet ryhdistäytynyt, niin me tuetaan sinua, mutta tämä rikollinen toiminta loppuu nyt. Olen myös huomannut sen, että ei aina muisteta antaa nuorille sitä signaalia, että jos elämässä haluat viisastua, niin on mahdollisuus siihen, ja sen jälkeen vielä elämä odottaa. Se olisi aika hyvä meidän tuoda meidän nuorille tietoisuuteen. Tänään me käsitellään myös sitten näitä menettämisseuraamuksia, jotka tulevat laajentumaan, sitä, miten rikollisista teoista saatu hyöty saadaan pois. Se tulee kyllä vähentämään halukkuutta lähteä rikolliseen elämään, kun ne rahat ja kultakellot lähtevät helpommin. Meillä on tosi laaja valikoima, ja kyllä me ollaan siis ennaltaehkäisyynkin panostettu, mutta kun on jäänyt vuosiksi tekemättä näitä kovia toimia, niin näitä on nyt tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys vankeuslain muuttamisesta on tarpeellinen ja ajankohtainen uudistus. Vankiloiden on oltava turvallisia paikkoja niin henkilökunnalle kuin vangeillekin. On meidän vastuumme huolehtia siitä, että rangaistusten täytäntöönpano toimii luotettavasti myös poikkeuksellisissa tilanteissa ja oloissa. Koronapandemia osoitti, että nykyinen lainsäädäntö ei kaikilta osin anna Rikosseuraamuslaitokselle riittäviä ja selkeitä toimivaltuuksia toimia vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Nyt tällä esityksellä tähän puutteeseen vastataan. Sen myötä Rikosseuraamuslaitokselle säädetään selkeä toimivalta rajoittaa esimerkiksi toimintoja, tapaamisia ja poistumislupia silloin, kun yhteiskunnan turvallisuus tai vankiloiden toiminta sitä vakavasti edellyttää. Samalla sääntelyyn rakennetaan välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet, jotta rajoituksia ei olisi enempää kuin tilanteen hoitaminen vaatii. Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä kokonaisuus liittyy vankilaturvallisuuden vahvistamiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden vaikutus vankiloissa on todellinen haaste ja ongelma, eikä rikollisen toiminnan johtaminen vankilan sisältä käsin voi olla hyväksyttävää. Esityksessä selkeytetään tehostetun valvonnan osastoja koskevaa sääntelyä sekä yhtenäistetään Rikosseuraamuslaitoksen valvontavaltuuksia. Tavoitteena on, että henkilökunta pystyy puuttumaan turvallisuutta vaarantavaan toimintaan nykyistä tehokkaammin ja oikeudellisesti selkeämmin. Samalla on tärkeää todeta, että turvallisuuden lisääminen ja oikeusturvan vahvistaminen eivät ole vastakkaisia tavoitteita, päinvastoin. Kun toimivaltuudet ovat nykyistä selkeämmät, myös päätöksenteko yhdenmukaistuu ja vangin oikeusturva paranee. Arvoisa puhemies! Tärkeää on erityisesti se, kuinka tässä esityksessä huomioidaan vankien kuntoutuminen ja rikoksettomaan elämään palaaminen. Vankien mahdollisuuksia päihdekuntoutukseen ja ulkopuolisiin laitoksiin ja sijoituksiin vahvistetaan, ja alaikäisten vankien osalta halutaan mahdollistaa nykyistä paremmin sijoittaminen lastensuojelulaitoksiin silloin, kun se on lapsen edun mukaista. Kokonaisuutena arvioiden tämä esitys parantaa vankiturvallisuutta ja vankilaturvallisuutta, vahvistaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, torjuu vankeusaikaista rikollisuutta ja samalla selkeyttää lainsäädäntöä sekä parantaa oikeusturvaa. Se on siis juuri sitä, mitä lainsäädännöltä tarvitsemme. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies, ministeri Meri ja läsnä olevat kansanedustajat! Tämä esitys näkemykseni mukaan palauttaa vankiloihimme sitä jämäkkyyttä ja järjestystä, jota suomalainen yhteiskunta oikeutetusti vaatii. Vankilan tehtävähän on panna rangaistukset täytäntöön turvallisesti eikä niinkään mahdollistaa rikollisen toiminnan jatkamista muurien sisäpuolelta tai sitten muurien ulkopuolelta vankilomien aikana. Esityksen tärkein viesti on hyvinkin selvä: vaarallisten vankien paikka ei ole vankilomilla. Hallitus tiukentaa poistumislupien turvallisuusarviointia huomattavasti. Jatkossa on oltava täysi varmuus siitä, ettei vanki vaaranna kenenkään turvallisuutta tai jatka rötöstelyjään loman aikana. Kansalaisten turvallisuus menee aina rikollisten lomaoikeuksien edelle. Toiseksi hallitus iskee lujaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen vankiloissa. Näitten jengipomojen ja jr-vankien vaikutusmahdollisuuksia rajoitetaan eristämällä heidät muista vangeista tehostetun valvonnan osastoille. Selkeyttämällä ja yhtenäistämällä vartijoiden valvontatoimivaltuuksia varmistetaan se, että henkilökunnalla on vihdoinkin selkeät työkalut ja valtuudet pitää nämä jengit kurissa ja herran nuhteessa. Kun säännöt ovat selvät, paranevat sekä vankilaturvallisuus että henkilökunnan ja vankienkin oikeusturva. Me eletään maailmassa, jossa meidän on varauduttava myös pahimpaan. Siksi onkin erinomaista, että tässä nyt tällä lailla säädetään Rikosseuraamuslaitokselle selkeitä toimivaltuuksia vakaviin yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Jos kriisi iskee, voidaan vankien oikeuksia, tapaamisia ja toimintoja supistaa tai jopa keskeyttää. Turvallisuus ja rangaistusten täytäntöönpano eivät saa vaarantua sekunniksikaan, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. No, ettei kuulostaisi liian raa’alta ja kovalta, niin samaan aikaan, kun tässä esityksessä kuitenkin tehdään välttämättömät ja huomattavat kiristykset tähän turvallisuuteen, hallitus kuitenkin tukee vankien tällaista todellista kuntoutumista ja rikoksetonta elämää vapauttamisen jälkeen, kuten ministeri Meri tuossa esittelypuheenvuorossakin kertoi. Tämä on erittäin tärkeää ja järkevää kaikin tavoin ja auttaa näitten vankien siviiliin sopeutumisessa. Kaiken kaikkiaan tämä esitys lisää turvallisuutta ja parantaa meidän seuraamusjärjestelmämme uskottavuutta ilman, että tämäkään esitys mitään merkittäviä lisäkustannuksia meille veronmaksajille aiheuttaa, siitä kiitokseni.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitos vastaa vankeuden täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta. Hallitusohjelma sisältää useita vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia kirjauksia, ja viime vuonna eduskunta hyväksyi useita lainmuutoksia, joilla näitä toteutettiin. Tällä esityksellä edistetään vielä toteutumattomia hallitusohjelman tavoitteita. Ensinnäkin, hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan selvitetään, tulisiko poistumislupien edellytyksiä kiristää. Tämän esityksen tavoitteena onkin lisätä turvallisuusseikkojen huomioimista lupaharkinnassa ja tuoda aiempaa selvemmin valvonnan tarpeen arviointi osaksi tuota poistumislupaharkintaa. Näillä muutoksilla edistettäisiin poistumislupamääräysten noudattamista. Toiseksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite selkeyttää ja laajentaa vankilahenkilökunnan toimivaltuuksia tehostetun valvonnan osastoilla. Esityksessä ehdotetaankin uutta sääntelyä tehostetun valvonnan osastoista sekä Rikosseuraamuslaitoksen valvontatoimivaltuuksien selkeyttämistä. Ehdotetut muutokset helpottaisivat toimivaltuuksien soveltamista ja edistäisivät Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuuksia puuttua vankilan järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan tai rikosten tekemiseen vankila-aikana. Kolmanneksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lisätä sakko- ja lyhytaikaisvankien ulkopuolista päihderiippuvuudesta toipumiseen tähtäävää päihdehoitoa. Esityksessä ehdotetaan ulkopuolista laitossijoittelua koskevan säännöstön uudistamista kokonaisuudessaan. Muutosten tavoitteena on parantaa vankien mahdollisuuksia saada päihdekuntoutusta tai muuta tarvitsemaansa tukea jo vankeusaikana. Näiden muutosten lisäksi esitykseen sisältyy useita muita muutoksia, joilla pyritään parantamaan vankilaturvallisuutta ja Rikosseuraamuslaitoksen edellytyksiä huolehtia rangaistusten turvallisesta täytäntöönpanosta. Merkittävänä asiakokonaisuutena on syytä mainita säännösehdotukset, jotka koskevat toimintaa vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Ehdotetun sääntelyn nojalla Rikosseuraamuslaitos pystyisi mukauttamaan rangaistusten täytäntöönpanoa vakavissa häiriötilanteissa, kuten esimerkiksi — meillä oli viime hallituskaudella korona — koronan kaltaisissa pandemiatilanteissa. Kyse voisi olla esimerkiksi vankien toimintojen, tapaamisten, poistumislupien rajoittamisesta tai keskeyttämisestä. Tavoitteena on varmistaa se, että rangaistusten täytäntöönpanosta voitaisiin huolehtia turvallisesti myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi esitykseen sisältyy lukuisia yksittäisiä muutosehdotuksia sekä teknisluontoisia korjauksia vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin. Näillä muutoksilla pyritään selventämään lainsäädäntöä ja helpottamaan sen soveltamista. Kyse on siten laajasta lainsäädäntökokonaisuudesta, jolla parannetaan Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytyksiä. Erityisesti tehostetun valvonnan osastoja sekä valvontatoimivaltuuksia koskevilla lainmuutoksilla edistetään vankilaturvallisuutta ja vaikeutetaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa vankiloissa. Rikosseuraamuslaitos saa työkaluja puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen toimintaan ja rajoittaa sen vaikutusmahdollisuuksia. Esitykseen sisältyy myös muutoksia, joilla parannetaan vankien valmiuksia selviytyä vapautumisen jälkeen siten, että he eivät syyllistyisi uusiin rikoksiin. Uudistukset ovatkin tärkeitä, koska sekä vankeusaikaiseen rikollisuuteen puuttumisella että uusintarikollisuuden vähentämisellä voidaan parantaa osaltaan yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on vakava rikos, jossa ihminen joutuu toisen ihmisen vallan ja hyväksikäytön kohteeksi. Uhrin asema on usein erityisen haavoittuva. Taustalla voi olla pelkoa, riippuvuutta, taloudellista ahdinkoa tai pitkäkestoista psykologista painostamista. Siksi ihmiskaupan torjunnassa ei riitä se, että puutumme rikokseen vasta sen tapahduttua. Meidän on myös pystyttävä tunnistamaan uhrit ja ohjaamaan heidät ajoissa avun piiriin. Tässä esityksessä on useita tärkeitä ja kannatettavia muutoksia. Erityisen merkittävänä pidän uutta rikosnimikettä ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä. Jos tietoisesti käyttää hyväkseen ihmiskaupan uhrin tarjoamaa palvelua, kyse olisi jatkossa rangaistavasta teosta. Tämä on tärkeä muutos erityisesti työperäisen ihmiskaupan torjunnassa. Työelämässä ei saa syntyä tilannetta, jossa hyväksikäyttö mahdollistaa halvemman työvoiman ja rehellisesti toimiva työnantaja joutuu kilpailussa häviäjäksi. Työntekijän oikeuksien puolustaminen on samalla reilun talouden ja reilun kilpailun puolustamista. Arvoisa puhemies! Kannatettavaa on myös uhrien tunnistamisen ja auttamisen tehostaminen. Vuonna 2024 ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään tuli yli 200 uutta uhria ja heidän lapsiaan. Näistä uusista asiakkaista suurin osa oli joutunut pakkotyön uhriksi. Nämä eivät ole vain tilastoja vaan ihmisiä, joiden oikeuksia ja ihmisarvoa meidän on suojeltava. Samalla on tärkeää pitää kiinni oikeusvaltion periaatteista. Esityksessä laajennetaan salaisen tiedonhankinnan ja pakkokeinojen käyttöä. Näiden keinojen tulee aina olla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Myös oikeusprosessissa on turvattava sekä uhrin suoja että syytetyn oikeusturva. Arvoisa puhemies! Ihmiskaupan torjuntaa on vahvistettava, uhrit on tunnistettava paremmin, ja hyväksikäytölle on tehtävä selvä loppu. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, ettei kenenkään hätää, riippuvuutta tai haavoittuvaa asemaa voida käyttää toisen ihmisen voiton välineenä. Ihmisarvo ei ole kauppatavaraa. Se on oikeus, joka kuuluu jokaiselle. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri Meri, tosiaan lakivaliokunnan puheenjohtajana ja perussuomalaisena kansanedustajana, ihan Suomen kansalaisena muutenkin totean heti alkuun, että ihmiskauppa on vastenmielistä, usein kansainvälistä ja järjestäytynyttä rikollisuutta, johon Suomessa on puututtava kovalla kädellä. Meillä on kotipuolesta Kotkan akkumateriaalitehtaalta nyt karmivia esimerkkejä ihan viime ajoilta. Toivottavasti näissä Googlen investoinneissa, mitä nyt Haminan suuntaan on tulossa, voidaan nämä välttää. No, tällä esityksellä hallitus justiinsa tekee niin, että vältettäisiin: annetaan viranomaisille järeämmät työkalut rikollisen toiminnan repimiseksi juurineen. No, ennen kaikkea ihan uutenakin asiana tässä ovat nämä sijaissynnytykset ja niitten epäkohtiin puuttuminen. Kuten ministeri Meri tuossa totesi, niin tavallaan tällaisiin perusteltuihin laillisiin sijaissynnytyksiin ei sitten niinkään puututa, mutta tämmöisiin sijaissynnytyksiin, joiden voidaan todeta olevan ikään kuin ihmiskauppaa niin että sitä kohtua ikään kuin jollain lailla pakotetaan käyttämään tähän, ollaan nyt puuttumassa. Kaksi merkittävää parannusta, mitä tämä minun näkemykseni mukaan tuo: Ensinnäkin kriminalisoidaan ihmiskaupan uhrin palvelujen tietoinen hyväksikäyttö. Se iskee minun näkemykseni mukaan suoraan kysyntään. Eli viesti on selvä sekä yksityishenkilöille että myöskin tälleen moraalittomasti toimiville yrityksillekin: ihmisarvon polkemisella tienatut eurot tai halvat palvelut tuovat jatkossa ankarat rikosoikeudelliset seuraukset. Suomessa ei jatkossa tulla katsomaan sormien lävitse sitä, että joku hyötyy toisen ihmisen hädästä ja orjuuttamisesta. Toisekseen viranomaisille annetaan tehokkaat ja modernit tutkintakeinot: pakkokeinolaki, poliisilaki. Rikolliset käyttävät nykyisellään, niin kuin on nähty, surutta hyväkseen avoimia rajoja ja digitaalisia alustoja. Siksi poliisin ja Rajavartiolaitoksen tiedonhankintaa on entisestään vahvistettava. Meidän pitää suojella näitä yhteiskunnan heikompia, haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja etenkin lapsia. Se onnistuu vain siten, että poliisilla on valtuudet toimia eikä pelkästään seurata vierestä. On ensiarvoisen tärkeää, että Suomi on turvallinen maa, jossa laki määrittää yhteiskuntajärjestyksen. Ei saa päästää syntymään sellaista tilannetta Suomeen, meidän omaan kotimaahan, että syntyisi erilaisia varjoyhteiskuntia, joissa ihmisiä kohdellaan kauppatavarana. Tämä esitys vahvistaa turvallisuutta ja suojelee viattomia ihmisiä ilman, että se aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia meille veronmaksajille. Tämä on mielestäni erittäin vastuullista oikeuspolitiikkaa. — Kiitokset.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on kyse ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin muuttamisesta. Äsken puhuimme ihmiskaupasta, ja aihe jatkuu. Tässä laitetaan siis tämä muutosdirektiivi täytäntöön. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutosdirektiiviä koskevan ehdotuksen vuonna 22, ja sen tavoitteena on ihmiskaupan ehkäiseminen, torjuminen ja ihmiskaupan uhrien tukeminen. Ihmiskauppa on vakavaa ja monesti kansainvälistä hyväksikäyttöä ja rikos. Tässä esityksessä ehdotetaan ensinnäkin rikoslain ihmiskauppasäännöksen muuttamista siten, että sijaissynnyttäjäksi saattaminen lisättäisiin nimenomaan yhdeksi teon tarkoitukseksi. Tällä ei kylläkään kriminalisoitaisi yleisesti kaikkia sijaissynnytysjärjestelyitä sellaisenaan, vaan jotta kyse olisi ihmiskaupasta, myös ihmiskaupparikoksen muiden osa-alueiden tulisi täyttyä. Kyse olisi tilanteesta, jossa henkilö ei ryhtyisi sijaissynnyttäjäksi aidosti vapaaehtoisesti. Ihmiskauppasäännöksen voidaan katsoa jo nykyään ainakin joissain tilanteissa kattavan sijaissynnytyksen hyväksikäytön, mutta tämä muutos kuitenkin selkeyttäisi asiaa ja mahdollisesti jossain määrin laajentaisi ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin lisättäisiin ihan uusi rangaistussäännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä. Kyse olisi tietoisesta, tahallisesta ihmiskaupan uhrin suorittavan palvelun käyttämisestä, kuten esimerkiksi siivous- ja rakennuspalvelun käyttämisestä. Ehdotettava kriminalisointi merkitsisi ihmiskaupan uhrin suorittamien palveluiden käytön rangaistavuuden laajentamista koskemaan muitakin ihmiskaupan muotoja kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, joka nykyisin on rangaistavaa. Rangaistusasteikko uuden kriminalisoinnin kattamille teoille olisi sakosta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kriminalisoinnilla ehkäistäisiin ihmiskauppaa vähentämällä kysyntää ihmiskaupan kontekstissa suorittaville palveluille. Puhumme siis ennaltaestävyydestä. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan, että mainitun uuden kriminalisoinnin kattamista teoista voitaisiin tuomita oikeushenkilöille yhteisösakko. Lisäksi esityksessä ehdotetaan mainittuun uuteen kriminalisointiin liittyen tarpeelliseksi katsottuja muutoksia pakkokeinolakiin, poliisilakiin ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin. Nämä muutokset koskevat toimivaltuuksia rikoksen tutkimiseksi ja estämiseksi. Toiseksi ehdotetaan muutoksia oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin. Nämä muutokset koskevat rikoksen asianomistajan kuulustelusta esitutkinnassa tehdyn ääni- ja kuvatallenteen käyttämistä tietyissä tilanteissa tuomioistuimessa todisteena, jolloin asianomistaja välttyisi hänen palvelujaan käyttäneiden henkilöiden kohtaamiselta oikeudenkäynnissä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista koskevan vastaanottolain täydennystä. Esityksen valmistelun aikana pyydettiin lausuntoja tästä työryhmän mietinnöstä, ja tätä ihmiskauppasäännösten muuttamista kannatettiin laajasti lausunnoissa. Myös ehdotusta uudesta ihmiskaupan uhrin palvelun käyttämistä koskevasta kriminalisoinnista kannatettiin lausunnoissa melko laajasti, mutta siitä esitettiin myös kriittisiä huomioita. Lausuntopalautteen johdosta säännöksen tahallisuusvaatimusta korotettiin siten, että tietoisuudelle täytyy olla vahva kynnys ja siihen vahvin tahallisuuden aste. Lisäksi jatkovalmistelussa säännöksen enimmäisrangaistus korotettiin kahteen vuoteen vankeutta. Ehdotettavaan uuteen kriminalisointiin liittyvää ehdotusta oikeushenkilön rangaistusvastuusta kannatettiin lausunnoissa laajasti samoin kuin oikeudenkäymiskaaren ja esitutkintalain muutoksia. Myös pakkokeinolain ja poliisilain muutoksia kannatettiin niin ikään useissa lausunnoissa. Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluja on täydennetty ja joitakin pykälätäsmennyksiä on tehty, kuten tuossa edellä totesin. Tarkoituksena on, että nämä lait tulisivat voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tämän lakiesityksen perusteellisesta esittelystä. — Esimerkiksi laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyviin rikollisverkostoihin on pystyttävä puuttumaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Niissä on tyypillisesti kyse ammattimaisesta rikollisuudesta, johon liittyy kansainvälisiä verkostoja ja laajoja rikoskokonaisuuksia. Käsittelyssä oleva lakimuutoshan mahdollistaa Rajavartiolaitoksen salaisen tiedonhankinnan jo ennen kuin vakavan rikollisuuden uhka on edennyt yksittäisen rikoksen suunnitteluksi. Näin viranomaiset saavat paremmat mahdollisuudet estää monenlaisia rikoksia ennalta ja suojella ihmisiä. Tämän kannatettavan muutoksen myötä Rajavartiolaitoksen toimintavaltuudet siis vastaavat paremmin nykyisiin vaatimuksiin tässä turvallisuusympäristössä.

Arvoisa puhemies! Kuten omassa puheenvuorossanikin, täältä salista on tullut erinomaisen tärkeä huomio: tämä turvallisuusympäristön muutos ei ole pelkkä sana, jota jauhetaan, vaan se on ihan tosiasia meillä. Kuten me tiedämme, niin järjestäytynyt rikollisuus kansainvälistyy, kovenee ja kasvaa koko ajan, ja siinä mielessä meidän täytyy täällä kyetä vastaamaan viranomaistemme kanssa näihin haasteisiin. Tältä osin meillä on jonkin verran tätä lainsäädäntövelkaa, jota nyt pyritään tässä paikkaamaan. Selvää on se, että Suomessa johtava esitutkintaviranomainen tässä uhkaperusteisessakin tiedustelussa on tietysti poliisi, mutta yhtä tärkeätä on se, että meillä myös muut viranomaiset omaa tonttiaan hoitaessaan omaavat riittävät toimivaltuudet. Rajavartiolaitos on kyllä laittoman maahantulon ja ihmiskaupparikollisuuden ja näiden yhdistelmien osalta oikea taho tätä tekemään. Sitten ehkä tähän edustaja Räsäsen hyvään puheenvuoroon totean sen, että on tietenkin äärimmäisen tärkeää, että meillä viranomaiset toimivat yhteen, että päällekkäisyyksiä ei ole ja että ei toimita toinen toisen tietämättä. No, se toki menee niin, että Rajavartiolaitoksella on tietyt rikokset, joita he tässä yhteydessä tutkivat, mutta tässä hallituksen esityksessä on nimenomaisesti yhteistyövelvoite keskusrikospoliisin kanssa, ja samoin yhteistyövelvoite on myös poliisin, Tullin ja Rajan kanssa, jotta nimenomaisesti emme ajaudu tilanteeseen, jossa saman keissin äärellä tehdään työtä. Sitten totean sen, että yhtä tärkeätä on myös se, että suojelupoliisin tehtäväkenttä kansallisen turvallisuuden takaajana ja valtiollisen vaikuttamisen ensisijaisena tiedonhankkijana pysyy. Tältä osin tietysti on hyvin tärkeätä, että tämä yhteistyö myös suojelupoliisin kanssa säilyy ja kukin pitää oman tonttinsa ikään kuin puhtaana ja toisten tonteille ei astuta. Mutta selvää on se, että näissä saattaa tänä päivänä olla, niin kuin hyvin tiedetään, että järjestäytynyt rikollisuus ja valtiolliset toimijat lyövät valitettavasti kättä päälle, ja siltä osin sitten [Puhemies koputtaa] yhteistyö tässä varsinkin korostuu, että oikea taho ottaa näistä kopin.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteon mukaan erilaisiin turvallisuusuhkiin tulee kyetä varautumaan ja vastaamaan tehokkaasti. Tämä edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä sekä riittäviä viranomaisresursseja ja toimivaltuuksia. Lisääntyneen hybridivaikuttamisen myötä on yhä tärkeämpää, että viranomaisilla on kyky ja edellytykset toimia kaikenlaisissa, vaikeastikin ennakoitavissa tilanteissa. Sisäisen turvallisuuden selonteossa todetaan myös, että viranomaisten tiedonhankinnan tarve on siirtynyt yhä enemmän uhkaa koskevaan tiedonhankintaan, analysointiin ja sen hyödyntämiseen. Nyt tätä työtä tehdään vahvistamalla Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennalta estää ja torjua vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta uhkaperusteisen rikostiedustelun keinoin. Tämä siis parantaa Rajavartiolaitoksen ja myös muiden viranomaisten mahdollisuuksia ennalta estää vakavaa rikollisuutta. No, suomeksi tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Suomea kohtaavat uhat ovat kasvaneet ja vakavoituneet, ja totta tosiaan onneksi tämä hallitus on hereillä, koska Suomen ja suomalaisten turvallisuus on meidän prioriteettilistalla numero yksi. Tällä suojellaan nimenomaisesti Suomen ja suomalaisten turvallisuutta, ettei esimerkiksi Venäjä pääse käyttämään meidän lakien porsaanreikiä hyväkseen. Tällä suojellaan tavallisia suomalaisia, etteivät esimerkiksi nämä valitettavan kuuluisat ruotsalaiset jengirikolliset, jotka muuten ovat nykyisin erittäin erittäin vaarallisia ja jotka aiheuttavat vakavaa uhkaa jopa sivullisille, pääse riehumaan tänne Suomeen väkivaltaisesti. Samaan aikaan tämä laki helpottaa viranomaisten työtä laittoman maahantulon ja ihmiskaupan estämisessä, mikä on myös perussuomalaisten politiikan ydintä. Me emme halua tänne laittomasti maahan tulevia ihmisiä, joiden taustoja kukaan ei voi tietää, ja voi myös ajatella niin, että yleensä siellä on jotakin salattavaa, jos tänne halutaan tulla nimenomaisesti laittomasti eikä laillisia teitä pitkin. Toisaalta myös erittäin paljon inhimillistä kärsimystä aiheuttavaa ihmiskauppaa on tärkeää ennalta estää, ja saada näin syylliset kiinni ja vastuuseen, ja nimenomaisesti näin suojella uhreja. Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta ja perussuomalaista sisäministeri Mari Rantasta tästäkin suomalaisten turvallisuutta lisäävästä lakiehdotuksesta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rantanen kävikin erittäin perusteellisesti tätä lakiesitystä läpi, ja itse yhdyn myös niihin kiitoksiin, joita täällä on annettu. On hyvä, että nyt ollaan esityksen äärellä, jossa säännöksiä lisätään Rajavartiolaitoksen uhkaperusteisesta rikostiedustelusta, joka antaa paremmat mahdollisuudet todellakin torjua laitonta maahantuloa ja ihmiskauppaan liittyvää vakavaa rikollisuutta, samoin jengi- ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Tulevat mieleen myös esimerkiksi huligaanijoukot, jotka tulevat sabotoimaan esimerkiksi jalkapallo- ja jääkiekko-otteluiden yhteydessä. Myös tämäntapaisten tilanteiden torjumiseen voidaan saada välineitä. Samoin tämä esitys todellakin tukee huoltovarmuutta ja elintärkeiden toimintojen turvaamista nykyaikaisessa hybridiuhkia korostavassa toimintaympäristössä. Kiinnitin huomiota siihen, että täällä lausuntopalautteessa tiedusteluvalvontavaltuutettu totesi näin, että ”viranomaisten rinnakkaiset tehtävät” — koska näitä tehtäviähän on nyt useilla eri viranomaisilla — ”voivat toisaalta tehostaa ja toisaalta heikentää tehokasta resurssien käyttöä”. Ilmeisesti tiedusteluvalvontavaltuutettu viittaa siihen, että tarvitaan tämmöistä viranomaisten toiminnan yhteensovittamista kokonaistehokkuuden varmistamiseksi. On tärkeää, että valiokunnassa varmasti myös kuullaan tiedusteluvalvontavaltuutettua ja muitakin viranomaisia, jotta voidaan pohtia sitä ja huolehtia siitä, että tämä lainsäädäntö ei ikään kuin johda siihen, että tehdään päällekkäistä työtä tai toistensa tietämättä käytetään näitä menetelmiä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Rantaselle tästä esittelystä. Tosiaan ehdotetun lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennalta estää ja torjua laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyvää järjestäytynyttä ja muuta vakavaa rikollisuutta. Tällaisessa toiminnassa on aivan keskeisessä osassa tietenkin tiedonhankinta, ja tietoahan me tarvitsemme lisää, jotta pystytään näitä uhkia torjumaan. On tärkeätä tunnistaa Suomen muuttunut turvallisuustilanne, joka selvästi tässä salissa on tunnistettu. Muuttunut turvallisuustilanne haastaa meidän yhteiskuntaa hyvin monenlaisilla ja erilaisilla tavoilla. Globaalit muutokset ja erilaisten hybridiuhkien ja järjestäytyneen rikollisuuden tuomat uhat tosiaan on ensin tarpeellista tunnistaa, jotta niihin voidaan puuttua, eli tämä marssijärjestys on juuri sillä tavalla, että sitä tiedustelutietoa tarvitaan. Kun me puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, niin tässä yhteydessä on hyvä muutama sana puhua myös siitä, miten järjestäytynyt rikollisuus on osittain jo onnistunut pesiytymään Euroopan suuriin satamiin. Tämä on sillä tavalla merkittävä asia, että jos päästään logistiikan solmukohtiin ja häiritsemään siellä toimintaa tai jopa omaa toimintaa hyödyttämään logistisilla väylillä, niin sillä saadaan merkittävää tuhoa aikaiseksi. Tämänkin vuoksi tämä asia on minun mielestäni syytä tässä yhteydessä ottaa esille. Nämä satamat kiinnostavat yhä enemmän tulevaisuudessa järjestäytynyttä rikollisuutta myös täällä Suomessa. Ihmiskauppa-asia tässä on olennainen osa, ja tunnistetaan ja tiedetään, että tietenkin yhtenä väylänä on laivaliikenne, johon liittyy tietenkin satamien toiminta. Tämän esityksen tavoitteet ovat lähtökohtaisesti hyvinkin kannatettavia, mutta on tärkeätä myös tunnistaa ne perusoikeuksien merkitykset tässä kokonaisuudessa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeätä se, että esitys käydään huolellisesti läpi valiokunnassa, ja uskon, että näin myös tapahtuu. — Kiitos tästä esittelystä.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosina perusteellisesti. Rajaturvallisuus, sisäinen turvallisuus ja vakavan rikollisuuden torjunta eivät ole enää toisistaan irrallisia kysymyksiä, vaan ne kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen. Perinteisten uhkien rinnalle ovat nousseet hybridivaikuttaminen, kansainväliset rikollisverkostot sekä laittoman maahantulon ja ihmiskaupan ammattimainen järjestäminen. Juuri tähän muuttuneeseen toimintaympäristöön tämä hallituksen esitys pyrkii vastaamaan ja vastaa. Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopiste on laittoman maahantulon järjestämisessä, ihmiskaupassa ja niihin liittyvissä järjestäytyneessä rikollisuudessa ja sen estämisessä. Nämä eivät ole yksittäisiä rikoksia vaan usein osa kansainvälisten verkostojen toimintaa, jossa ihmisistä tehdään kauppatavaraa ja rikollisuuden tuotot liikkuvat yli valtiorajojen. Siksi on myös tärkeää, että rikostorjunnassa korostuu ennakointi. Tämän esityksen keskeinen ajatus on mahdollistaa tiedonhankinta aikaisemmassa vaiheessa, siis silloin, kun vakavan rikoksen uhasta on olemassa näyttöä mutta ei ole vielä yksilöityä rikosta, jonka perusteella nykyiset toimivaltuudet voitaisiin ottaa käyttöön. On selvää, että meidän on kyettävä tunnistamaan uhka ennen kuin ihmiskaupan uhri joutuu hyväksikäytön kohteeksi. Meidän on kyettävä tunnistamaan rikollinen verkosto ennen kuin laittoman maahantulon järjestäminen laajenee, ja meidän on kyettävä toimimaan ennen kuin uhka konkretisoituu vakavaksi vahingoksi yksilölle tai yhteiskunnalle. Arvoisa puhemies! Suomi ei saa olla sinisilmäinen. Laittoman maahantulon järjestäminen, ihmiskauppa ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ovat ilmiöitä, jotka muuttuvat nopeasti, hyödyntävät teknologiaa tehokkaasti ja toimivat yli valtakunnanrajojen. Viranomaisten on kyettävä vastaamaan tähän kehitykseen. Siksi myös rikollisuuden torjunnan on siirryttävä yhä enemmän uhkaa koskevan tiedon hankintaan, analysointiin ja hyödyntämiseen. Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa kansalaistemme turvallinen arki ja taata heille turvallinen kotimaa. Siksi vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen on pystyttävä puuttumaan nykyistä aikaisemmin ja tehokkaammin. Nyt tämä esitys antaa Rajavartiolaitokselle paremmat mahdollisuudet tehdä juuri sitä työtä, jota kansalaisemme viranomaisilta odottavat: suojella maata, suojella ihmisiä ja torjua uhkia ennen kuin ne ehtivät toteutua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille perusteellisesta esityksestä. Kaikki olennainen tässä nyt varmasti tuli seikkaperäisesti esitettyä. Hallituksen esitys Rajavartiolaitoksen uhkaperusteisesta rikostiedustelusta on mielestäni monellakin tapaa kannatettava. Niin kuin tässä esittelyssä tuli ilmi, esimerkiksi järjestäytynyt rikollisuus löytää ja käyttää hyväkseen entistä törkeämpiä keinoja koko ajan, ja yhteiskunnan pitää pystyä niihin vastaamaan, jotta se pystyy turvaamaan laillisen järjestyksen maassamme. Esimerkiksi laiton maahantulo ja ihmiskauppa ovat sellaisia iljettäviä muotoja, joita vastaan tässä pyritään kamppailemaan ja taistelemaan ja antamaan viranomaisille niitä työkaluja, joita viranomaiset tarvitsevat, jotta voidaan ennaltaestää ja torjua tällaisia ilmiöitä. Täytyy myös muistaa, että järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi myös valtiolliset toimijat voivat olla niitä pahiksia, jotka tässä toimivat, ja tämä turvallisuusympäristö, jossa elämme, antaa kyllä huolta ja aihetta monenlaisille näkemyksille ja tämänsuuntaiselle esitykselle, mikä tässäkin on käsittelyssä. Hybridivaikuttamisen keinot saavat yhä uusia muotoja. Lopuksi sanon ja toistan hieman sitä, mitä ministerikin nosti tuohon esittelyyn mukaan, että tämä valvonta on aina tärkeää pitää mielessä ja esillä, kun puhutaan tiedustelusta ja tiedusteluvaltuuksien käyttämisestä. Sen pitää olla monipolvista, niin kuin esittelyssänne kerroitte: tiedusteluvalvontavaltuutettu, parlamentaarinen valvonta ja ministeriöiden sisäinen valvonta ja näin poispäin, oikeusasiamies ja oikeuskanslerikin. Kaikki he ovat siellä mukana työtään tekemässä, niin kuin pitääkin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin lisätään säännökset Rajavartiolaitoksen uhkaperusteisesta rikostiedustelusta, joka kuuluisi Rajavartiolaitoksen rikostorjuntatoimivaltaan. Tämä ehdotus on osa sitä kokonaisuutta, jolla parannetaan rikostorjuntaviranomaisten kykyä torjua ennalta rikollisuuden muodostamia uhkia, jotka ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Tämä edellyttää tiedonhankinnan aloittamista nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Ehdotetun lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia ennalta estää ja torjua laittoman maahantulon järjestämiseen ja ihmiskauppaan liittyvää järjestäytynyttä ja muuta vakavaa rikollisuutta. Laittoman maahantulon järjestäminen on piilorikollisuutta, joka on paljastettava viranomaisen valvonnassa rikostiedustelun keinoin tai paljastavalla tutkintaotteella. Siihen liittyy yleisesti järjestäytynyttä rikollisuutta ja ammattirikollisuutta, erityisesti väärennettyjen asiakirjojen valmistamista ja välittämistä. Suomessa paljastuvat ihmissalakuljetustapaukset ovat tyypillisesti ulkomaisten rikollisryhmien tekoja, joihin liittyy kova kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Laittoman maahantulon järjestämistä tapahtuu Suomeen ja Suomen kautta kaikilla rajaosuuksilla ja eri kuljetusvälineillä, erityisesti lento- ja laivaliikennettä sekä Pohjois-Suomen maantieyhteyksiä hyödyntäen. Suomen itärajan rajanylityspaikkojen kautta kulkevan liikenteen uudelleen alkaminen loisi järjestäytyneelle rikollisuudelle myös mahdollisuuden hyödyntää tätä reittiä. Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopisteenä on vakava ja järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus, erityisesti laittoman maahantulon järjestämiseen sekä ihmiskauppaan ja ihmissalakuljetukseen liittyvät rikokset. Rajavartiolaitoksella on mainittujen rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen vaadittava ammattitaito ja osaaminen. Suurin osa Suomessa tutkittavista laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvistä rikoksista on Rajavartiolaitoksen selvittämisvastuulla, minkä vuoksi Rajavartiolaitos olisi myös uhkaperusteisen rikostiedustelun osalta se viranomainen, jolla olisi parhaat edellytykset suorittaa uhkaperusteista tiedonhankintaa laittomaan maahantuloon ja ihmiskauppaan liittyvästä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Arvoisa puhemies! Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Rajavartiolaitoksen rikostiedustelun kohteena olisi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava, laittomaan maahantuloon tai ihmiskauppaan liittyvä järjestäytynyt tai muu vakava rikollisuus. Rikostiedustelukeinoja voisi kohdentaa henkilöihin tai ryhmiin, joiden voi olettaa osallistuvan vakavasti uhkaavaan rikolliseen toimintaan, kuten rikollisorganisaatiossa toimiviin henkilöihin. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi salaisen tiedonhankinnan aloittamisen ennen kuin rikollinen hanke on edennyt yksilöidyksi estettäväksi rikokseksi, jos kyseessä on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuva vakava rikollisuuden uhka. Rikostiedustelukeinoja olisivat suunnitelmallinen tarkkailu ja peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, yksinomaan tietoverkossa tehtävä peitetoiminta, yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Nyt annetussa esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi luottamukselliseen viestiin kohdistuvasta tai kotirauhan suojaaman, pysyväisluonteisen asumisen piirissä tapahtuvasta tiedonhankinnasta. Ehdotetut rikostiedustelukeinot ovat lähtökohtaisesti samoja keinoja, joita Rajavartiolaitos käyttää jo nykyiseen salaiseen tiedonhankintaan Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 3 luvun ja pakkokeinolain nojalla. Rajavartiolaitokselle ja poliisille ehdotetut rikostiedustelukeinot vastaisivat toisiaan sillä erotuksella, että Rajavartiolaitokselle ehdotettaisiin rikostiedustelukeinoiksi yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa peitetoiminnan sijasta ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa valeoston sijasta. Laissa säädettäisiin rikostiedustelukeinojen käytön edellytyksestä. Yleisenä edellytyksenä olisi keinon käyttämisen välttämättömyys tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta rikostiedustelun kohteesta, joka uhkaa vakavasti yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta. Pykälässä myös rajattaisiin kokonaan pois mahdollisuus kohdistaa rikostiedustelukeinoja pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tuomioistuin päättäisi yksityisyydensuojaan voimakkaimmin puuttuvien keinojen käytöstä, esimerkiksi teknisestä katselusta ja henkilön teknisestä seurannasta. Muiden rikostiedustelukeinojen käytöstä päättäisivät laissa säädetyt virkamiehet, joilla olisi tehtävän edellyttämä erityiskoulutus ja perehtyneisyys uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Esityksessä säädettäisiin rikostiedustelukeinolla saadun tiedon käytöstä, käsittelystä ja luovuttamisesta. Rajavartiolaitos saisi käyttää rikostiedustelukeinolla hankittuja tietoja aina rikostiedustelun kohdeuhkan torjumiseksi sekä rikoksen estämiseksi ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi. Tietoa saisi myös luovuttaa tietyin edellytyksin muille viranomaisille. Rikostiedustelukeinolla saatu tieto olisi hävitettävä viipymättä sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, ettei tietoa tarvita rikostiedustelua koskevassa luvussa säädettyihin käsittelytarkoituksiin. Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua valvottaisiin tehokkaasti, ja sen ulkoisesta valvonnasta vastaisi tiedusteluvalvontavaltuutettu. Hallituksen esitykseen sisältyy useita säännöksiä, joilla pyritään muun muassa turvaamaan rikostiedustelun kohteena olevien oikeusturvaa. Näitä olisivat esimerkiksi säännökset tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisesta ja tutkimisesta, tietojen säilyttämisestä ja rikostiedustelukeinon käytön ilmoittamisesta. Esityksessä ehdotetaan sääntelyyn myös muutoksia ja täsmennyksiä, jotka koskevat rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain salaista tiedonhankintaa. Esitykseen sisältyy myös säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvassa tiedonhaussa ja tallentamisessa. Automaattisten keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kohdentaa valvontaa ja kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista ryhmistä, joiden tarkoituksena on vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, kansainvälisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi, minkä vuoksi ne tulisi pystyä torjumaan ennalta. Rajavartiolaitoksen tiedon tarve onkin siirtynyt yhä enemmän konkreettisesta rikosepäilystä ja jo yksilöitävissä olevasta epäillystä rikoksentekijästä kohti uhkaa koskevaa tiedonhankintaa ja tuon tiedon analysointia ja hyödyntämistä. Ehdotetuilla säännöksillä pyritään mahdollistamaan tiedonhankinnan aloittaminen nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja siten parantamaan Rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten mahdollisuuksia ennalta puuttua uhkaavaan toimintaan ennen sen konkretisoitumista rikollisiksi teoiksi. Olemassa olevista tai nousevista uhkista saadut signaalit voivat olla tyypillisesti heikkoja ja hajanaisia, ja uhkaperusteisen rikostiedustelun keinoin niitä voitaisiin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vahvistamaan tai osoittamaan vääriksi. Mahdollisuudet lisäselvityksen hankkimiseen riippuvat lainsäädännön lisäksi esimerkiksi tiedonlähteestä sekä tiedonhankintaan käytettävissä olevasta ajasta. Jotta Rajavartiolaitos kykenisi estämään ennalta sen torjuntavastuulle kuuluvia vakavia rikoksia ja niiden vakavia seurauksia, sen tulee voida hankkia tietoa jo hyvin varhaisista rikosten esivaiheista. Nykyisen Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain mukaiset salaiset tiedonhankintakeinot eivät ole riittäviä uhkien torjumiseksi, eikä niillä voida tehokkaasti ja varhaisessa vaiheessa havaita uhkia ja ryhtyä niiden edellyttämiin toimenpiteisiin. Esityksellä tehostetaan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjuntaa mahdollistamalla salainen tiedonhankinta nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Arvoisa puhemies! Nyt menivät jo paperitkin sekaisin. Yritänpä täältä kaivaa viimeiset, jotta saadaan sitten tämä voimaantulosäännös, jota en nyt tässä kohtaa löydä. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Aika loppuu, mutta, arvoisa puhemies, tämän lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2027.

Arvoisa puhemies! Vihdoin tämä odotettu uudistus vaaratiedotteesta etenee eduskunnan käsittelyyn. Kiitän ministeri Rantasta erinomaisesta toiminnasta tässäkin asiassa. Turvallisuusympäristömme on pysyvästi muuttunut. Samalla myös kansalaisten odotukset viranomaisten kyvystä tavoittaa ihmiset vaaratilanteessa ovat muuttuneet. Kun lähes jokaisella on matkapuhelin mukanaan, on luonnollista, että vaaratiedotteet tavoittavat ihmiset sitä kautta. Tällä esityksellä vahvistamme merkittävästi Suomen väestön varoittamisjärjestelmää. Sen avulla varoitukset voidaan toimittaa nopeasti, tarkasti, rajatulle alueelle ja käytännössä kaikille alueella oleville päätelaitteille riippumatta operaattorista. Vaaratiedotteet tulevat siis vihdoin sinne, missä kansalaisetkin ovat. Arvoisa puhemies! Kyse on ennen kaikkea kansalaisten turvallisuudesta mutta myös yhteiskunnan kriisinkestävyydestä. Nopea tieto voi pelastaa ihmishenkiä esimerkiksi suuronnettomuuksissa, kemikaalivaaroissa, sään ääri-ilmiöissä tai poikkeusolojen tilanteissa. On perusteltua, että Suomi liittyy niiden eurooppalaisten maiden joukkoon, joissa vastaava teknologia on jo käytössä tai parhaillaan käyttöönotossa. Tämän esityksen vahvuus on myös siinä, ettei se korvaa nykyisiä järjestelmiä vaan täydentää niitä: radio, televisio, väestöhälyttimet, 112-sovellukset ja muut kanavat säilyvät edelleen käytössä, mutta niitä laajennetaan nyt. Turvallisuuttamme ei tule rakentaa yhden järjestelmän varaan, vaan monikanavaisuus tekee varoitusjärjestelmästä toimintavarman myös häiriötilanteessa. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä rakennetaan viranomaisille entistä parempia keinoja tavoittaa kansalaiset. Se on erittäin hyvä asia. Seuraava kehitysaskel voisi olla myös sen tarkastelu, miten kansalainen voisi entistä paremmin tavoittaa viranomaiset kaikissa vaaratilanteissa, myös silloin, kun puhuminen ei ole mahdollista tai hätäilmoituksen jättämisen tulisi tapahtua huomaamattomasti. Kokonaisuutena tämä esitys kuitenkin vahvistaa turvallisuutta, parantaa viranomaisten toimintakykyä ja tuo Suomen vaaratiedottamisen vastaamaan tämän päivän teknologisia mahdollisuuksia. Turvallisuusjärjestelmien kehittäminen ei kuitenkaan saa päättyä tähän. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Vaaratiedotteen on tavoitettava ihmiset nykyistä paremmin ja nopeammin, ja on hyvä, että tämä hallitus on tähän asiaan tarttunut. Tarve korostuu nyt muuttuneessa turvallisuustilanteessamme sekä mahdollisissa poikkeusoloissa. On erittäin tärkeää, että uusi, kaivattu varoitusjärjestelmä ja sen käyttöönotto mahdollistetaan tällä muutoksella. Kuten täällä on todettu, järjestelmän merkittävä etu on nyt se, että vaaratiedotteen voi kohdentaa nykyistä tarkemmin alueelle, jolla vaara todella on. Tämä uudistus siis parantaa osaltaan viranomaisten mahdollisuutta pitää huoli suomalaisten turvallisuudesta ja on siten kannatettava.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä tosiaankin puhutaan nyt hyvästä esityksestä ja siitä, että tällä saadaan suomalaisten turvallisuutta kyllä lisättyä. Tämä keskustelu heräsi silloin viime keväänä näiden harhautuneiden droonien myötä, ja on tietenkin jälkiviisautta sanoa, että ehkä tämäntyyppiset mahdollisuudet, hybridiuhat tai droonien harhautumiset, oltaisiin voitu ennaltakin arvioida. Mutta siis parempi nyt myöhään kuin ei milloinkaan, että tätä edistetään, ja siitä kiitos teille. Olin itse viime viikolla vierailemassa hallintovaliokunnan kanssa Rajavartiolaitoksen vieraana itärajalla, ja käydyt keskustelut kyllä vahvistivat minulle käsitystä siitä, että tällainen järjestelmä on tarpeellinen. Nimenomaan, kuten edellisissäkin puheenvuoroissa on tullut esille, tämä monikanavainen tapa on hyvä, että on mahdollisimman laaja kattavuus näillä erilaisilla viesteillä. Joten kiitän omalta osaltani ja toivon valiokunnassa asiallista, hyvää ja ripeää käsittelyä tälle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin edellisiin puheenvuoroihin siitä, että on hyvä, että tämä esitys on tänne saliin saatu ja siitä nyt keskustellaan. On tietenkin ensisijaisen tärkeää yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta, että ihmiset saadaan tiedotettua mahdollisimman vaikuttavasti ja tehokkaasti mahdollisesta vaarasta. Mutta kuten ollaan huomattu aikaisemmissa tilanteissa, niin ehkä on vielä aukkoja myös siinä tietoudessa siitä, kuinka pitää toimia, kun tällainen vaaratiedote tulee. Se onkin kysymykseni ministerille: miten me voisimme tätä puolta kehittää ja vahvistaa, että tässä meidän yhteiskunnassamme olisi selkeä ymmärrys siitä, kuinka toimia, mikäli tällainen mahdollinen vaara nyt jatkossa tulee? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyse on ennen kaikkea kansalaisten turvallisuudesta mutta myös yhteiskunnan kriisinkestävyydestä. Nopea tieto voi pelastaa ihmishenkiä esimerkiksi suuronnettomuuksissa, kemikaalivaaroissa, sään ääri-ilmiöissä tai poikkeusolojen tilanteissa. On perusteltua, että Suomi liittyy niiden eurooppalaisten maiden joukkoon, joissa vastaava teknologia on jo käytössä tai parhaillaan käyttöönotossa. Tämän esityksen vahvuus on myös siinä, ettei se korvaa nykyisiä järjestelmiä vaan täydentää niitä: radio, televisio, väestöhälyttimet, 112-sovellukset. Muut kanavat säilyvät edelleen käytössä, mutta nyt niitä laajennetaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaaratiedottamisen ja väestön varoittamisen kehittäminen on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja sisäistä turvallisuutta. Toimivalla vaaratiedottamisella voidaan varoittaa väestöä ja suojata ihmisiä tehokkaasti niin normaaliolojen onnettomuuksissa, erilaisissa häiriötilanteissa [Hälinää — Puhemies koputtaa] kuin poikkeusoloissakin. Suomessa väestön varoittaminen ja vaaratiedottaminen perustuu monikanavaisuuteen, jolla pyritään tavoittamaan väestö mahdollisimman kattavasti. Nykyinen järjestelmä perustuu radioon ja televisioon siten, että vaaratiedote annetaan aina radiossa ja sen lisäksi televisiossa, jos vaaratiedotteen antava taho niin päättää. Näiden lisäksi vaaratiedote julkaistaan 112 Suomi ‑sovelluksessa, Yle-palvelusovelluksessa, teksti-tv:n sivulla 112 sekä sivustoilla pelastustoimi.fi, yle.fi ja 112.fi. Väestön varoittamisen tukena ovat myös kiinteä väestöhälytinjärjestelmä ja tarvittaessa kaiutinautot. Vaaratiedottamisen järjestelmiä täytyy kuitenkin kehittää ja parantaa nykyisessä turvallisuusympäristössä ja teknologian kehittyessä. Saatujen kokemusten ja tehtyjen selvitysten perusteella on havaittu tarvetta parantaa entisestään väestön tavoitettavuutta mobiilivaroittamisessa sekä nopeuttaa varoitusten perillemenoaikaa. Sisäministeriö sai vuoden 2025 toisessa lisätalousarviossa kuuden miljoonan euron määrärahan vaaratiedottamisen ja väestön varoittamisen kehittämiseen. Valtaosa rahoituksesta kohdennetaan uuden matkapuhelimia hyödyntävän vaaratiedotejärjestelmän rakentamiseen. Suomeen rakennetaan lokakuun 2026 loppuun mennessä uusi FI-Alert-vaaratiedotejärjestelmä, joka täydentää nykyisiä väestön varoittamisen järjestelmiä. Uuden järjestelmän avulla vaaratiedotteet voidaan välittää matkapuhelimiin nykyistä nopeammin ja aiempaa tarkemmin rajatulle maantieteelliselle alueelle. FI-Alert-järjestelmä perustuu cell broadcast ‑teknologiaan sekä EU-Alert-konseptiin. Vastaava järjestelmä on käytössä tai rakenteilla yli 20:ssä Euroopan maassa, ja se on muodostumassa yleisimmäksi matkapuhelimia hyödyntäväksi varoitusjärjestelmäksi. Uuden järjestelmän käyttöönotto edellyttää vaaratiedotelain muuttamista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lakia muutettavaksi siten, että vaaratiedote voitaisiin välittää yleisölle myös solulähetysjärjestelmän eli cell broadcast ‑järjestelmän avulla. Samalla Hätäkeskuslaitokselle säädettäisiin velvoite välittää vaaratiedote myös tähän solulähetysjärjestelmään. Esityksen tavoitteena on täydentää Suomen monikanavaiseen viestintään perustuvaa väestön varoittamis- ja vaaratiedotejärjestelmää. Tämä mahdollistaa nopean, viiveettömän ja maantieteellisesti rajatun vaaratiedotteen välittämisen vaara-alueilla oleville kaikkien mobiilioperaattoreiden päätelaitteille. Solulähetysjärjestelmä parantaa väestön varoittamisen kattavuutta ja siten myös ihmisten turvallisuutta. Merkittävää on myös se, että järjestelmän käyttö ei edellytä kansalaisilta erillisen sovelluksen asentamista. Viesti välittyy yhteensopiviin päätelaitteisiin automaattisesti. Toisin kuin tekstiviesteissä, viestejä ei lähetetä yksittäisiin puhelinnumeroihin, eikä niiden välittäminen edellytä vastaanottajarekisteriä. Esitys toteuttaa osaltaan hallitusohjelman tavoitetta vaaratiedotejärjestelmän uudistamisesta sekä vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa varautumaan entistä paremmin erilaisiin turvallisuusuhkiin ja häiriötilanteisiin. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. marraskuuta 2026. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Onhan tämä sikäli korni tilanne, että puhumme poikkeuksellisen suuresta asiasta ja taitaa olla koko poliittisen urani aikana — olen ollut tässä eduskunnassa 24 vuotta eduskunnan jäsenenä — ensimmäinen kerta, kun saan puhua pelkästään puhemiehelle. Tällä kertaa tämä aihehan on tietysti poikkeuksellisen pieni ja vähäpätöinen, jolloin tämä on tietysti ymmärrettävää, että saan vain keskustella teidän kanssanne, mutta silti käytän tämän puheenvuoron, koska tässä on nyansseja, jotka ehkä ansaitsevat tulla pöytäkirjaan, kun tässä oli kuitenkin useitakin puheenvuoroja, jotka olisivat poleemisen keskustelunkin voineet ansaita. Ihan ensimmäiseksi minusta on outoa se, että ikään kuin jotkut ryhmät voivat omia isänmaan käsitteen itselleen ja omia myöskin turvallisuus-käsitteen itselleen, ikään kuin tässä salissa olisi yhtä ainutta kansanedustajaa, joka ei olisi isänmaan puolta ihan aidosti, ja yhtä ainutta kansanedustajaa, joka ei olisi vahvasti Suomen turvallisuuden kannalla, mukaan lukien tämän rajaturvallisuuden. Tässä salissa kaikki kansanedustajat tietävät nykyisen turvallisuuspoliittisen tilanteen, tietävät naapurimaamme Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen, ja tiedämme kaiken tyyppisen hybridivaikuttamisenkin, mukaan lukien tämän turvapaikanhakupolitiikan välineellistämisen ja tavallaan Venäjän röyhkeyden siinä suhteessa, että se monella tavalla tällä välineellistetyllä turvapaikanhakuprosessilla — englannissahan käytetään weaponised asylum seeking ‑termiä, joka on ehkä vieläkin selkeämmin kuvaamassa, mistä siinä on kysymys — rikkoo sekä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ennen kaikkea Geneven pakolaissopimusta, tietoisesti heikentää sitä, ja käyttää syyntakeettomia ihmisiä välineenä julkealla tavalla, ja naapurimaata Suomea kohtaanhan se muodostaa uhan, koska se on välineellistetty siten, että siinä on valtiollinen toimija takana silloin kun tätä turvapaikkaprosessia haastetaan aivan selvästi. Varmasti tässä salissa kaikki jakavat tämän. Sen sijaan tässä oli kummallisia puheenvuoroja, joihin olisin mielelläni puuttunut vaikka välihuudolla tai kommentilla, mutta oletin, että tässä nyt joku keskustelu syntyy, siitä, että tämä rajan kiinni oleminen on tärkeä asia ja siitä on pidettävä kiinni ja sen takia tämä rajaturvallisuuslaki pitää edelleen pitää voimissaan. Tämähän on ristiriitainen huomio. Rajahan ei ole kiinni tämän rajaturvallisuuslain vuoksi, vaan rajavalvontalain 16 §:n pohjalta, ja turvallisuustilanne on arvioitu sillä tavalla Suomessa, että se raja on syytä pitää kiinni, enkä itsekään ole sitä haastamassa. Tämä rajaturvallisuuslaki ollaan hyväksymässä sen vuoksi, että raja voitaisiin hallitusti avata. Sehän tässä on se juju. Tällä rajaturvallisuuslailla ollaan varmistamassa se tilanne, että jos rajaa avataan, niin se avaamisprosessi on hallittu niin, että tätä välineellistettyä maahanmuuttopolitiikkaa Venäjä ei pystyisi röyhkeästi hyväksikäyttämään. Tämähän tässä on se pihvi. Eli tässä nämä käsitteet ovat täysin sekaisin sillä tavalla, että tavallaan argumentaation tasolla peitetään tämä ongelma. Sen ongelman ydin on siinä, että itse asiassa ne, jotka vastustavat tätä rajaturvallisuuslakia — ne 30 kansanedustajaa, jotka täällä ovat vastustaneet sitä, itse en lukeudu heihin — ja ne, jotka puoltavat rajaturvallisuuslakia, perustelevat itse asiassa samoilla turvallisuusargumenteilla, vähän toisesta kulmasta katsoen, ja samoilla ihmisoikeusargumenteilla, hieman toisesta kulmasta katsoen, omaa kantaansa. Sen takia minusta oli vastenmielistä tämä keskustelu siitä, että jotkut ottavat isänmaan käsitteen ja turvallisuuskäsitteen käyttöön, omivat ne ja syyttävät toisia epäisänmaallisiksi tai ihmisiksi, jotka riskeeraavat Suomen turvallisuutta. Ytimessähän on yksinkertaisesti se, että tämä rajaturvallisuuslaki on luonteeltaan käännytyslaki. Sitä se aidosti on. Nimenomaan sen operatiiviset pykälät koskevat turvapaikkahakua, ja se on käännytyslaki luonteeltaan, toisaalta myöskin joukkokarkotuslaki siinä mielessä, että se mahdollistaa jopa joukkokarkotukset, jotka ovat kaikki kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kiellettyjä. Siinä suhteessa se on perusihmisoikeuksien kannalta ongelmallinen laki. Toisaalta se on myöskin turvallisuuskysymys niille ihmisille, jotka äänestävät tätä rajalakia vastaan, siitä kulmasta, että Suomen pienelle maalle monenkeskinen, sääntöpohjainen, kansainväliseen oikeuteen nojautuva järjestelmä on keskeinen turvallisuustekijä ja se, että Suomi hyväksyy poikkeuksellisesti tämmöisen pushback-menettelyn ja rikkoo siinä mielessä Geneven pakolaissopimusta ja antaa mallia muille, on heikentämässä tätä sääntöpohjaista turvallisuusjärjestelmää, johon me olemme oman turvallisuutemme myöskin ankkuroineet. Eli tämä kulma on olemassa niillä, jotka tätä rajalakia vastustavat, sekä ihmisoikeusargumentit että turvallisuusargumentit. Ja ne, jotka taas puolustavat tätä rajalakia, luonnollisesti lähtevät tästä turvallisuusargumentista, joka on validi. Venäjä ehdottomasti muodostaa tällä hybridivaikuttamisellaan uhan Suomelle. Se on aito uhka, sen me tiedämme, ja sen takia voidaan hyvin perustella, että tämä rajalaki, jos sitä rajaa ruvettaisiin avaamaan, olisi sitten viimekätinen tae siitä, että hybridivaikuttaminen tässä turvapaikanhakuprosessissa voitaisiin kieltää. — Ehkä voin jatkaa tämän puheenvuoroni loppuun, ettei minun tarvitse mennä alas tuonne ja ottaa uutta puheenvuoroa? Joo, kiitokset siitä. Tämä olisi naiivi tilanne juosta tuonne alas. Enkä käytä pitkään, kun en halua puhemiehenkään iltaa tässä nyt pilata, mutta halusin nyt argumentoida jollain tavalla niin kuin pöytäkirjaan itselleni myöskin. Kiitokset teille. — Tässä on silloin argumenttina niillä, jotka sitten puoltavat tätä rajalakia, se turvallisuusargumentti, ja sitten tulee se iso argumentti, jota itse olen käyttänyt silloin, kun 22 hyväksyin tämän rajalain, ja käytin myöskin puolitoista vuotta sitten, kun toisen kerran äänestin tämän puolesta: Se, että meillä on raja kiinni, on ihmisoikeusongelma. Meillä oli 9,7 miljoonaa rajanylitystä Suomessa vuonna 2019, joka tarkoittaa, että näin valtava määrä ihmisiä on liikkunut rajan ylitse. Kysymys on liikkumisvapaudesta. Siinä on muuten paljon muistakin asioista ja tunteista kysymys, mihin myöskin oikeuskansleri Pöysti on viitannut — tuolla edustaja Timo Harakkahan viittasi jo kanslerin aikaisempiin näkemyksiin — eli siellä on perheiden tasolla olevaa kanssakäymistä, joka on monella tasolla rikki, ja on tarvetta sille, että ihmiset voisivat luontevalla tavalla ylittää sen rajan. Tämä rajan pysyvä kiinniolo on siis ihmisoikeusongelma. Sen takia oli hyvä, että tämä rajalaki tuli voimaan, jotta me voisimme yrittää hallitusti avata tämän rajan. Se oli se keskeisin peruste, minkä pohjalta itse olen äänestänyt sen puolesta. Kysyin viimeksi ministeriltä, ja nytkin tänään kysyin ministeriltä, ja ministeri ei vastannut kysymykseen, onko tässä se idea edelleen niin kuin alkuperinkin oli, että olisi mahdollista tämän rajalain kautta mahdollistaa se, niin kuin Norjalla on raja auki ja Virolla on raja auki, että Suomessakin voitaisiin ainakin pistemäisesti katsoa, voitaisiinko rajaa lähteä asteittain avaamaan, mutta niin, että se prosessi on hallittu, niin että se ei voi johtaa täydelliseen kaaokseen ja johtaa Suomen turvallisuustilanteen heikkenemiseen. Tämähän oli se taustaoletus lähtökohtana koko tässä prosessissa, ja tämä on sitten se ristiriitainen asetelma, joka tässä on ollut. Minä tiedän kyllä omissa nahoissani sen hyvin, kun väärälle yleisölle tämän saman asian olen argumentoinut — siitähän on tullut kuolemantuomio, poliittinen teloitus totaalisesti — että tämä onkin tätä diskurssin tilaa Suomessa, että kun meillä on mustavalkoinen maailmankuva, niin sille harmaalle alueelle, joka problematisoi ja katsoo syvemmältä nämä asiat, ei jätetä liikkumatilaa. Tämä ei ole siis suomalainen ongelma, vaan tämä on globaali ongelma, että kun mustavalkoinen maailma syntyy, niin siihen ei jää sitä tilaa, jossa voidaan älyllisesti pohtia syvemmin asioita ja myöskin inhimillisestä näkökulmasta oikein, vaan sitten tulevat nämä hyvin murskaavat tuomiot. — Valitettavasti tämä sali on tyhjä kommentoimaan tätä puheenvuoroa, mutta kiitos teille, puhemies, pitkämielisyydestä.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain jatkamisesta eli rajaturvallisuuslaista. Rajaturvallisuuslain jatkaminen vuoden 2028 loppuun on välttämätöntä. Meidän tulee huolehtia Suomen rajaturvallisuudesta kaikissa tilanteissa. Rajaturvallisuuslaki on myös merkki ulospäin siitä, että meitä ei voida painostaa välineellistetyllä maahantulolla. Ennen kaikkea rajaturvallisuuslaissa on kyse siitä, että suomalaisten turvallisuus, kansainvälinen itsemääräämisoikeus sekä viranomaisen kyky tehokkaaseen rajavalvontaan varmistetaan. Turvallisuusympäristö on edelleen sen kaltainen, että rajaturvallisuuslakia on syytä jatkaa. Rajavartiolaitoksen ja muiden turvallisuusviranomaisten arvion mukaan välineellistetyn maahantulon uhka Suomen itärajalla jatkuu edelleen korkeana. Siksi pidän tämän esityksen etenemistä erittäin kriittisenä Suomen turvallisuuden kannalta ja myös hämmästelen, ettei tämä esitys saavuta eduskunnassa yksimielisyyttä. Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on ainakin minun mielestäni tämän talon tärkein tehtävä. Rajaturvallisuuslaki on varautumista sitä tilannetta varten, jos Venäjä päättää käynnistää hybridihyökkäyksen Suomea vastaan. Jos emme päättäisi jatkaa rajaturvallisuuslakia, antaisimme Venäjälle viestin, että meidän varautumisemme mahdolliseen hybridihyökkäykseen olisi heikompi. Sitä viestiä me perussuomalaiset emme halua lähettää. Arvoisa puhemies! Kiitos sisäministeri Rantaselle tärkeästä työstä Suomen ja suomalaisten turvallisuuden eteen ja tämän lain valmistelusta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vierailin kaksi viikkoa sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanssa Imatran raja-asemalla. Siellä näimme omin silmin, kuinka Suomi on todellakin panostanut rajaturvallisuuteen. Rajamme valvonta on korkealaatuista ammattilaisten käsissä, ja tarvittaessa on tarjolla myös kansainvälistä yhteistyötä, jota voimme hyödyntää myös Suomen rajavalvonnassa, jos tilanne eskaloituisi kriiseihin asti. Yksinään nämä rajalla tehdyt investoinnit ja panostukset eivät kuitenkaan riitä, mikäli lainsäädäntö ei osaltaan tue ja mahdollista kaikkien rajavalvonnan keinojen hyödyntämistä. Tämä hallitus puuttuikin hybridivaikuttamiseen itärajallemme ja saattoi voimaan lain väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi eli niin sanotun rajalain. Vuonna 2024 tässä salissa 167 meistä äänesti lain puolesta. Lain voimassaoloa on nyt jatkettu jo kertaalleen, ja sen voimassaolo päättyy nyt joulukuussa. Nyt siis haetaan jatkoa vuoden 2028 loppuun eli tämän vaalikauden yli. Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin kiittää kaikkia niitä kansanedustajia, jotka ovat aiemmin äänestäneet tämän maamme turvallisuuden puolesta, tämän kriittisen lain puolesta. Laki on kahdessa äänestyksessä saanut taakseen tarvittavan enemmistön, ja kiitos siitä kuuluu osaltaan myös opposition isänmaalliselle siivelle. Mutta vielä viimeisessä äänestyksessä kolmisenkymmentä äänesti rajalakia vastaan eli suomalaisten turvallisuutta vastaan, vaikka lain perusteluissa tälläkin kertaa todetaan, että turvallisuusviranomaisten ja Rajavartiolaitoksen arvion mukaan Venäjän harjoittaman välineellistetyn maahantulon uhka itärajalla pysyy edelleenkin korkeana. Haemme nyt siis lain voimassaololle jatkoa vielä kuluvan vaalikauden yli. Suomen turvallisuutta koskevien päätösten ei kuitenkaan pitäisi olla riippuvaisia siitä, miten käy neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa ja minkä värinen on maan hallitus puoluekartalla. Toivonkin, että täällä istuntosalissa kaikki todellakin ymmärtävät, millainen brutaali, ihmisoikeuksista piittaamaton sotarikollinen asuu itärajamme takana, millaisen sotilaallisen ja hybridiuhkan se muodostaa, ja siksi ymmärtävät myös rajalain merkityksen Suomen turvallisuudelle. Toivottavasti tässä salissa äänestetään Suomen puolesta. Ensi kevään eduskuntavaaleissa äänestäjäkin kertoo oman mielipiteensä, miten tärkeänä hän pitää kotinsa turvallisuutta. Venäjä ei pelaa samoilla säännöillä kuin me. Olisi lapsellista luopua omista oikeuksista puolustaa oman maan kansalaisia ja kotiemme turvallisuutta. Suomalaisten pitää itse säätää omat lakinsa ja pitää huolta omasta kansastaan loppuun asti. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaalidemokraateilla on tästä asiasta peräti yksimielinen puoluekokouspäätös: ”Rajaturvallisuuslain jatkoa on perusteltua jatkaa. Myös jatkossa Suomen on kyettävä turvaamaan rajaturvallisuus ja vastaamaan välineellistettyä maahantuloa käyttävään painostamiseen ja vaikuttamiseen.” Kun siis joskus kyseenalaistetaan sosiaalidemokraattien sitoutuminen turvallisuusratkaisuihin, on syytä kysyä, onko muilla puolueilla päätöstä, joka on tehty puolueen korkeimmassa päättävässä elimessä. Nyt kysymys kuuluu, vastaako nyt eteen saatu hallituksen esitys tavoitteeseemme, että rajalakia on perusteltua jatkaa. Itse en ole pätevä perustuslain enkä valtiosäännön tuntija, joten siteeraan vain lausuntoja, joita oikeuskanslerit ovat eri vaiheissa kolmella kerralla antaneet. Tällä kertaa oikeuskansleri eli valtioneuvoston laillisuusvalvoja pitää esityksen turvallisuusperusteluita liian yleisluontoisina, joten ne ”eivät kuitenkaan nähdäkseni perustele vielä riittävästi lain jatkamisen välttämättömyyttä”. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan lain voimassaolon jatkuva pitkittäminen viittaa siihen, että ”väliaikaiseksi tarkoitetun lain voimassaolo on normalisoitumassa ja alkaa muuttua pysyvää tilannetta muistuttavaksi. Tällöin voidaan perustellusti kyseenalaistaa sääntelyn luonne väliaikaisena poikkeuksena.” Jo ensimmäisellä kerralla eli vuonna 24 silloinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti kiinnitti huomiota eduskunnan asemaan lain käyttöönottomenettelyssä — lainaus kahden vuoden takaa: ”Valtioneuvoston päätöksen jälkitarkastus perustuslakivaliokunnassa voisi asian perustavaa laatua olevan luonteen takia olla perusteltua.” Viime vuonna, siis toisella kierroksella, oikeuskansleri Pöysti päätti lausuntonsa jälleen näin: ”Pitäisin perusteltuna, että eduskunnan roolin vahvistamista liittyen lain mahdolliseen käyttöönottoon arvioitaisiin uudelleen.” Tätä samaa perustuslakivaliokunta edellytti hallintovaliokunnalta, joka joutui perustelemaan sen, miksi poiketaan lähes sata vuotta vanhasta parlamentaarisesta käytännöstä, että eduskunnalla on aina viimeinen sana perusoikeuksiin puuttuvissa poikkeuslaeissa. Tämähän oli voimassa jopa sotien aikana, jolloin eduskunnalla oli oikeus kumota turvasäilöpäätökset, ja se oli käytössä myös korona-aikana, ja eduskunta käyttikin valtaansa kumoamalla hallituksen poikkeusesityksen. Siitä on vain muutama vuosi aikaa. Aura Kostiainen ja Martin Scheinin korostivat eduskunnan merkitystä erinomaisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessaan toissa päivänä. Jos se jäi lukematta, jokaisen edustajan kannattaa kyllä siihen tutustua. — Puhemies! Jatkanko pöntöstä, vai käytänkö vielä 15 sekuntia paikaltani? [Puhemies: Olkaa hyvä, siellä.] Jälleen kerran, nyt kolmannella kierroksella, oikeuskansleri palasi eduskunnan asemaan. Hän kehotti valtioneuvostoa vielä kerran arvioimaan asiaa, onko eduskunnan jälkitarkastusoikeutta aihetta arvioida toisin. No, tämä tehtävä jää nyt eduskunnan vastuulle, ja näin lähetekeskustelussa onkin syytä toivoa, että eduskunta puolustaa eduskunnan valtaa, koska kukaan muu kuin eduskunta ei eduskuntaa puolusta. Itse pääasiasta puoluekokouspäätös on täysin yksiselitteinen. Toistan sen vielä: ”Rajaturvallisuuslain jatkoa on perusteltua jatkaa. Myös jatkossa Suomen on kyettävä turvaamaan rajaturvallisuus ja vastaamaan välineellistettyä maahantuloa käyttävään painostamiseen ja vaikuttamiseen.” — Kiitos, puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, ja samalla meidän on varauduttava siihen, että Suomeen kohdistetaan myös muita vaikuttamisen ja painostamisen keinoja. Yksi niistä on maahantulon välineellistäminen. Turvallisuusviranomaisten arvion mukaan välineellistetyn maahantulon uhka Suomen itärajalla on edelleen korkea. Siksi on perusteltua, että Suomella on lainsäädännölliset keinot varautua myös tilanteeseen, jossa ihmisiä käytetään tietoisesti välineenä Suomeen kohdistuvassa hybridivaikuttamisessa. Arvoisa puhemies! Rajaturvallisuuslaki säädettiin poikkeuksellisessa tilanteessa, ja se on myös oikeudellisesti hyvin poikkeuksellinen laki. Hallitus esittää kyseisen lain voimassaolon jatkamista vuoden 28 loppuun, eikä sisältöön esitetä muutoksia. On muistettava, että tämän lain tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa kansainvälistä suojelua tarvitsevien ihmisten oikeuksia, vaan tarkoituksena on huolehtia omasta turvallisuudestamme ja taata keinot tilanteeseen, jossa vieras valtio pyrkii käyttämään ihmisiä välineenä Suomen painostamiseen ja kansallisen turvallisuutemme horjuttamiseen. Meidän on kyettävä puolustamaan rajojamme ja kansallista turvallisuuttamme jokaisessa hetkessä. Samalla oikeusvaltiomme on muistettava perus- ja ihmisoikeudet sekä kansainväliset velvoitteemme. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta painopisteet muuttuvat väistämättä epävakaassa maailmanajassa niin Suomessa kuin myös muualla Euroopassa. Arvoisa puhemies! Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme riittävät resurssit Rajavartiolaitokselle ja muille turvallisuusviranomaisille. Laki itsessään ei turvaa yhtäkään rajakilometriä tai ihmishenkeä, jos viranomaisilla ei ole tarpeeksi henkilöstöä, kalustoa ja toimintakykyä sen toimeenpanemiseksi. Samalla Suomen on jatkettava vahvaa vaikuttamista myös Euroopan unionissa. Välineellistetty maahantulo ei ole vain Suomen kysymys — EU:n ulkorajan turvallisuus on koko Euroopan yhteinen asia. Puhemies! Suomen on varauduttava pahimpaan, vaikka samalla on työskenneltävä sen puolesta, ettei näitä poikkeuksellisia toimivaltuuksia koskaan tarvitsisi käyttää. Turvallisuudesta huolehtiminen on Suomen valtion tärkeimpiä tehtäviä, ja siinä meidän on oltava ennakoivia ja yhtenäisiä jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Suomen valtion raja on meidän. Siksi sen turvallisuudesta huolehtiminen on meidän vastuulla. Suomessa on voitava elää turvassa, ja siksi rajaa ei tule avata ennen kuin Venäjän arvaamaton ja rikollinen toiminta Euroopassa päättyy. Tämän esityksen mukaan itärajamme väliaikaista sulkua jatkettaisiin vuoden 28 loppuun saakka. [Kimmo Kiljusen välihuuto] Esityksen ydin on yksinkertainen: lain sisältöä ei muuteta, mutta sen voimassaoloa jatketaan, koska turvallisuusympäristö ei ole muuttunut olennaisesti parempaan suuntaan. Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan laaja-alaisen vaikuttamisen uhka ja riski Suomen itärajalla on edelleen korkea. Rajavartiolaitoksen arvion mukaan Venäjän valtiollisilla toimijoilla ja rikollisverkostoilla on edelleen kyky käyttää välineellistettyä maahantunkeutumista vaikuttamisen keinona. Mitään sellaista muutosta ei ole tapahtunut, jonka perusteella voitaisiin todeta tämän uhan poistuneen. On tärkeää todeta, että laki on aidosti viimeinen keino. Sen käyttöönotto edellyttää korkeaa kynnystä, vieraan valtion vaikuttamista, vakavaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai täysivaltaisuudelle sekä sitä, että muut keinot eivät riitä tilanteen hallintaan. Suomen itärajan on oltava meidän hallinnassamme. Arvoisa puhemies! Turvallisuuden näkökulmasta keskeinen kysymys on lopulta siitä, voimmeko itse päättää siitä, ketkä saapuvat maahamme ja millä perusteella. Tähän hallituksen vastaus on selvä. Suomen täysivaltaisuutta, kansallista turvallisuutta ja rajaturvallisuutta on pystyttävä suojelemaan myös sellaisissa tilanteissa, joihin normaali lainsäädäntö ei anna riittäviä keinoja. Juuri siksi tämän lain voimassaolon jatkaminen on välttämätöntä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rajojemme koskemattomuus ja valta päättää, ketkä niiden yli tänne saavat tulla ja millä perusteella, ovat äärimmäisen tärkeä osa Suomen itsenäisyyden kivijalkaa. Rajaturvallisuuslaki tuli voimaan kesällä 2024 sen jälkeen, kun Venäjä oli edellisenä syksynä aloittanut Suomea vastaan hybridioperaation ja työntänyt suuren joukon kolmansien maiden kansalaisia itärajallemme. Silloin emme valitettavasti vielä olleet varautuneet siihen riittävästi, minkä seurauksena osa yli tuhannesta Suomeen päässeestä ulkomaalaisesta katosi turvapaikkaprosessin aikana ties mihin, eivätkä viranomaiset pystyneet seuraamaan, millaisen turvallisuusriskin he Suomelle muodostavat. Venäjä ei ole muuttunut, ja jos se katsoo uuden hybridioperaation aloittamisen omaksi edukseen, sen on mahdollista järjestää kolmansista maista ihmismassat Suomen rajalle jo muutamassa vuorokaudessa. Siksi rajanylityspisteet on edelleen pidettävä suljettuina, turvapaikanhaku lentokentille keskitettynä, ja erityisesti tämä rajalaki on pidettävä voimassa myös jatkossa, kuten perussuomalainen sisäministerimme Mari Rantanen nyt esittää. Myös itärajalle valmistunut 200 kilometrin pituinen esteaita, rajavartijoiden kouluttaminen sekä teknisen valvonnan lisääminen ja droonit ovat tärkeä osa tätä turvallisuuskokonaisuutta, johon olemme tällä kaudella paljon panostaneet. Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitos on täysin riippuvainen siitä, että lainsäädäntö antaa sille riittävät toimivaltuudet tilanteessa kuin tilanteessa. Emme saa sallia sitä, että turvapaikkajärjestelmäämme käytettäisiin hyväksi meitä vastaan. Siksi Suomen kansallisen turvallisuuden vuoksi kaikkiin pahimpiinkin skenaarioihin on varauduttava ja riittävä keinovalikoima pidettävä viranomaistemme käytettävissä. Sen takia Suomen turvallisuuden on oltava kaikista tärkein ja rajat on pidettävä kiinni. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti on tärkeää, että pystymme vastaamaan turvallisuusuhkiin, mutta kyllä tähän kokonaisuuteen liittyy myös paljon huolia, joita lausunnonantajat ovat tuoneet esiin. On tärkeää, että rikostiedustelua ei laajenneta kansalaisoikeuksien kustannuksella. Nyt on tullut jo nykyisen lainsäädännön puitteissa esiin tapauksia, jotka ovat herättäneet kysymyksiä näiden toimivaltuuksien tarkkarajaisuudesta ja oikeasta asteesta. Erityisesti julkisuudessa ovat olleet esillä Elokapina-aktivistien valvonta ja myöskin sivullisiin, jopa alaikäisiin omaisiin kohdistunut tiedustelu. Tietysti tässä huolestuttavaa on se, että tässä hiljattain Sisä-Suomen poliisilaitoksen oma laillisuusvalvonta on kiinnittänyt huomiota ja arvostellut Elokapina-aktivistien televalvontaa koskevien lupahakemusten perusteluja. Laillisuusvalvonnan mukaan hakemuksista ei selvästi ilmennyt, mihin perustui oletus siitä, että juuri valvonnan kohteeksi valitut henkilöt syyllistyisivät hakemuksen perusteena olleeseen rikokseen. Tämä on tämänkin takia ajankohtaista, mutta myös lainsäädännön kokonaisuus, jossa on tullut useita muutoksia, vaatisi aika selkeätä tarkastelua oikeasuhtaisuuden ja tarkkarajaisuuden osalta. On selvää, että esimerkiksi tässä tapauksessa esiin tullut mielenosoittaminen, järjestötoiminta, viranomaiskritiikki ja muu rauhanomainen yhteiskunnallinen osallistuminen eivät ole turvallisuusuhkia, ja niistä ei saa muodostua perustetta salaisen valvonnan myöntämiselle. Jos ihmiset joutuvat pohtimaan, voiko yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen johtaa heidän tai heidän läheistensä seurantaan, seurauksena voi olla haitallinen pelotevaikutus ja viime kädessä demokratian kaventuminen. On tärkeää kirjata selkeästi, ettei laillinen kansalaisyhteiskunnan toiminta itsessään voi muodostaa perustetta rikostiedustelulle. Tässä huolia on noussut esiin myös median suunnalta siinä, miten turvataan mahdollisuus medialle toimia niin kuin heille kuuluu, ja myöskin sen osalta, että voidaan lähdesuoja siellä taata. Yhtä kaikki on etenkin tämän hallituksen aikana tietysti leimallista se, että poliisin toimivaltuuksia tämänkaltaisissa kysymyksissä laajennetaan, mutta ottaen tosiaan huomioon, että poliisin omakin laillisuusvalvonta on joutunut näihin tapauksiin puuttumaan, on kyllä kyseenalaista, miten paljon näitä uusia ja nykyistä laajempia tiedusteluvaltuuksia kannattaa antaa. Lausuntopalautteissa on kuitenkin myös esityksiä siitä, miten tätä tarkkarajaisuutta voidaan parantaa. Siinä mielessä ajattelen, että keinoja on viedä eteenpäin sekä parempaa puuttumista rikoksiin että samalla pitää huolta siitä, että kansalaisoikeuksia ei kavenneta. Tämä on äärimmäisen tärkeätä tässä ajassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On tosiaan valitettava tosiasia, että Suomeen kohdistuu yhä vakavampia turvallisuusuhkia, ja viranomaisilla on oltava riittävät keinot niiden torjumiseen. Siksi on ihan perusteltua tarkastella mahdollisuuksia ennakoivaan seuranta- ja analyysitoimintaan, jotta järjestäytyneeseen rikollisuuteen voidaan puuttua tehokkaasti ennen vakavien rikosten tapahtumista. Samalla kuitenkin on pidettävä kiinni oikeusvaltion periaatteista. Viranomaisten toimivallan tulee perustua lakiin, valtuuksien on oltava tarkkarajaisia, ja kansalaisten oikeusturvasta sekä tehokkaasta valvonnasta on huolehdittava. Uhkaperusteinen rikostiedustelu merkitsisi merkittävää muutosta keskusrikospoliisin toimintaan, ja siksi sen vaikutuksia on seurattava tarkasti. Myönteistä on, ettei toimintaa voitaisi kohdistaa asuntoihin tai luottamuksellisen viestin suojan piiriin. Myös telekuunteluoikeuden laajentamiseen voi liittyä perusteltuja tarpeita, mutta ehdotukset on arvioitava huolellisesti ennen lopullisia ratkaisuja. Arvoisa rouva puhemies! Tärkeää on myös pitää mielessä se sama periaate kuin vaikka äsken, kun keskusteltiin — ja ehkä kohta keskustellaan lisää — rajaturvallisuuslaista. Eli tässäkin on kyse turvallisuuteen liittyvästä tärkeästä lainsäädännöstä, ja ennakointi kaikissa turvallisuustilan kysymyksissä on äärimmäisen tärkeää. Usein, kun ollaan reagoimassa, ollaan jo myöhässä, ja siksikin on tärkeää, että viranomaiset saavat riittävät työkalut, jotta rikoksia saataisiin ennen kaikkea ennaltaehkäistyä. Mutta sitten on ehkä hyvä myöskin pitää mielessä muuan Neuvostoliiton hirmuhallitsija: Josef Stalin aikanaan sanoi, että luottamus hyvä, kontrolli parempi. Tässäkin yhteydessä on tärkeää muistuttaa siitä, että ennen kaikkea meidän kuitenkin tässä yhteiskunnassa on tärkeää rakentaa luottamusta ihmisten välillä ja avoimuutta sitä kautta, ettei meidän tarvitsisi myöskään liikaa, pakotetusti tai muuten, huomaamattomastikaan, viedä yhteiskuntaa enemmän kontrolliyhteiskunnan piiriin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on vahvistaa eläinten hyvinvointia ja lähettää samalla tärkeää viestiä siitä, että eläinten kaltoinkohtelua ei meidän yhteiskunnassamme hyväksytä. Eläimet eivät voi puolustaa itseään eivätkä kertoa kokemastaan kärsimyksestä. Siksi lainsäädännön tehtävänä on suojella niitä tehokkaasti silloin, kun joku on osoittanut olevansa kykenemätön huolehtimaan niiden hyvinvoinnista. Eläimiä pahoinpitelevät tai kaltoin kohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä. Poliisina olen kohdannut todella surullisia tapauksia, missä tuotantoeläimet on jätetty oman onnensa nojaan osalla piittaamattomuudesta tai taloudellisesta tilanteesta johtuen, osalla mielenterveydellisistä ongelmista johtuen. Toisaalta ilmoitukset vaikkapa lemmikkiänsä hakkaavasta ihmisestä saavat aina virkamiehen veren kiehumaan. Eläin ei koskaan ole omien turhautumisten purkamiseen tarkoitettu nyrkkeilysäkki. Niilläkin on tunteet. Arvoisa puhemies! Pidän erittäin perusteltuna sitä, että eläintenpitokielto määrättäisiin jatkossa pääsääntöisesti myös perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen yhteydessä, ellei kiellon määräämättä jättämiselle ole painavia perusteita. Kannatettavaa on myös kieltojen vähimmäiskestojen pidentäminen. Kolmen vuoden vähimmäiskesto perusmuotoisissa ja viiden vuoden vähimmäiskesto törkeissä eläinsuojelurikoksissa antaa paremmat mahdollisuudet varmistaa eläinten hyvinvointi. Samoin pidän tärkeänä, että eläintenpitokiellon rikkomiseen suhtaudutaan nykyistä vakavammin. On myös hyvä, että esitykseen sisältyy mahdollisuus arvioida kiellon muuttumista tai kumoamista tilanteissa, joissa uusimisriskiä ei enää ole. Arvoisa puhemies! On mainitsemisen arvoista, että tämän lain korjaamisesta ei ollut hallitusohjelmassa minkäänlaista kirjausta, mutta perussuomalainen ministeri Leena Meri on ajanut asiaan määrätietoisesti. Eläintenpitokieltojen määräämisen arvioidaan lisääntyvän 20 prosentilla, ja samalla sen arvioidaan vähentävän eläintenpitokiellon rikkomista. Arvoisa puhemies! Tämä esitys parantaa eläinten asemaa, vahvistaa oikeusturvaa ja lisää seuraamusjärjestelmän uskottavuutta. Siksi pidän tätä esitystä onnistuneena ja kannatettavana. Oikeusministeri Leena Meri on todellinen puurtaja tuodessaan eduskunnalle näitä tärkeitä lakeja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Minä tarkastelen tätä asiaa nyt pikkasen eri näkökulmasta. Meillä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Kyseessä on itselleni hieman ainutlaatuinen asiakohta, sillä poikkeuksellisesti annoin lakiesityksen luonnoksesta oman lausunnon keväällä lausuntokierroksella. Sen voi edelleen lukea lausuntopalvelu.fi-verkkosivulta. Koko lausuntoa ei ole mahdollista ajanpuutteen vuoksi tässä toistaa, mutta yritän tiivistää olennaiset kohdat. Venäjän laajamittaisella hyökkäyksellä Ukrainaan helmikuussa 22 on ollut merkittävä heikentävä vaikutus Suomen talous- ja turvallisuusympäristöön. Haasteellinen ja epävakaa toimintaympäristö on muuttanut asioiden tärkeysjärjestystä niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa päätöksenteossa. Sotilaallisen varautumisen lisäksi keskeistä on pitää huoli Suomen huoltovarmuudesta. Toimiva kotimainen ruuantuotanto on äärimmäisen olennainen osa tätä. Lakeja säädettäessä tulisikin viimeiseen asti välttää päätöksiä, jotka voivat heikentää Suomen huoltovarmuutta. Erilaisten selvitysten perusteella Suomen maatalouden taloudellisen kehityksen tiedetään olleen pitkällä aikavälillä heikkoa. Maatalousyrittäjät ovat muita elintarvikeketjun toimijoita alttiimpia kansainvälisiltä markkinoilta tuleville muutoksille. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä maatalouden ongelmiin liittyen on ollut erityisesti vuonna 25 laajasti uutisoitu puute naudan jauhelihasta vähittäiskaupoissa. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen huomautti helmikuussa 26 julkaistussa Ylen MOT-ohjelmassa, että kotimaisen naudanlihan tuotannon säilyttäminen on huoltovarmuusasia. Hän kertoi pitävänsä yhteisenä etuna sitä, että koko elintarvikeketju, kotieläintuotanto mukaan lukien, on kokonaisuudessaan kannattava. Arvoisa puhemies! Ehdotettua hallituksen esitystä eläintenpitokieltoa koskevan sääntelyn muuttamiseksi täytyy tarkastella talous- ja turvallisuusympäristön haastavuuden vuoksi ensisijaisesti huoltovarmuusnäkökulman kautta. Sellaiseen lainsäädäntöön, joka edes mahdollisesti heikentää maamme huoltovarmuutta, ei Suomella tässä maailmanajassa ole varaa. On erityisen tärkeää, että lainsäädännössä huomioidaan ammattimaisen eläintenpidon erityispiirteet. Tuotantoeläimiä elinkeinonharjoitusmielessä pitäviä maataloustuottajia ei pitäisi sääntelyssä kohdella samalla tavalla kuin lemmikkieläinten pitäjiä, sillä kyseessä on kaksi merkittävästi toisistaan eroavaa tapaa omistaa ja hoitaa eläimiä. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n mukaan pelotevaikutus eläinsuojelusäännösten noudattamatta jättämisen seuraamuksista on jo nykyisellä tasolla maataloustuottajille todella suuri. Usein jo pelkkä eläintenpitäjään kohdistuva esitutkinnan aloittaminen voi johtaa eläintenpitokieltoon liittyvien tukien pidätykseen tai kaupallisten suhteiden kautta tuleviin sanktioihin. Tällaisesta aiheutuu yrittäjälle huomattavia taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa lopulta jopa terveen ja kannattavan yritystoiminnan lopettamiseen. MTK:n mukaan suuria riskejä sisältävän alan houkuttelevuutta ei pidä heikentää edelleen kohtuuttoman ankarilla seuraamuspelotteilla. Yhdyn MTK:n huoleen ja haluan muistuttaa, että viime kädessä kyse on Suomen ruuantuotannon huoltovarmuudesta. Tanskassa on käytössä niin sanottu ehdollinen eläintenpitokielto. Kielto voidaan määrätä ehdollisena, jos kieltoa ei voida pitää oikeansuhtaisena lainvastaisen menettelyn laatuun ja menettelyn olosuhteisiin nähden. Henkilö, jolle on aiemmin määrätty ehdollinen eläintenpitokielto ja joka on koeaikana syyllistynyt uudelleenmenettelyyn, joka johtaa kiellon määräämiseen, on tuomittava ehdottomaan eläintenpitokieltoon. Tällaista mallia olisi syytä vakavasti harkita myös Suomeen. Mahdollisuus määrätä eläintenpitokielto ehdollisena ehdottoman sijaan toisi tuomioistuimille keinon rangaista lainvastaisesta toiminnasta tavalla, joka ei parhaassa tapauksessa kuitenkaan veisi maataloustuottajalta koko elinkeinoa alta. Lähialueiden epävakaa ja vaikeasti ennakoitava turvallisuustilanne, ruokahuollon kannalta elintärkeän maatalousalan toivottua vähäisempi vetovoima ja Suomen huoltovarmuuden varmistaminen asettavat kyseenalaiseksi ehdotetut kiristykset eläinsuojelulainsäädäntöön tuotantoeläinten, siis ammattimaisen ruuantuotannon, osalta. Arvoisa puhemies! Siinä oli olennainen osa antamastani lausuntopalautteesta. Haluan kertoa vielä näin lonkalta kerrottuna, mistä tämä johtuu, että minä olen tehnyt tämmöisen. Suomessa on tällä hetkellä kuitenkin sellainen tilanne, että eläinlääkäreiden tulkinnat asioista ovat erilaisia. Minä kerron tämmöisen esimerkin, että eläimellä pitää olla aina vettä saatavilla. Se tulee joistakin säännöistä ja säädöksistä ja laista. Mutta jos siellä on putkimies korjaamassa juomakuppia, niin osan eläinlääkäreistä mukaan silloin rikotaan lakia, vaikka se korjaaminen kestäisi puoli tuntia. Toinen on navetan ruokintapöydän puhdistaminen. Säännöissä sanotaan, että naudalla pitää olla aina ruokaa saatavilla. No, jos sen hyvin pesee, niin silloin se tietenkin pitää tyhjätä, mutta joidenkin eläinlääkäreiden tulkinnan mukaan silloin rikotaan lakia, kun sillä ei ole ruokaa saatavilla. Sitten jossakin sanotaan, että kuivituksen pitää olla riittävää. No, se on tulkinnallinen kysymys, mikä on riittävää. Jos tällaisen asian takia joku perhe, jolla on maataloutta, joutuu ongelmiin — he voivat menettää ne eläimet, kun eläinlääkäri määrää eläintenpitokieltoa siellä — ja perhe menettää sillä heidän ainoan ansaintansa, niin tämä on aivan kohtuutonta. Haluan korostaa vielä, että minä tarkoitan nyt nimenomaan tuotantoeläimiä. Olen muuten tästä laista täysin samaa mieltä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Perjantaina täällä käytiin todella vilkas keskustelu. Itse en ollut silloin täällä paikalla, mutta kuulin jälkikäteen, että täällä oli ollut hyväkin keskustelu. Harvemmin näistä vuosikertomuksista käydään laajaa keskustelua, mutta on hyvä, että parlamenttitasollamme myöskin täysistuntopuolella näitä arvioidaan. Pohjoismaiden neuvoston roolihan on olennaisella tavalla muuttunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut eli nimenomaan enemmän kulttuuri-, talous- ja muun poliittisen yhteistyön puolella. Aikaisemmassa vaiheessa turvallisuuspoliittiset keskustelut oli suljettu kokonaan Pohjoismaiden neuvoston agendan ulkopuolelle, mutta sitten 90-luvun muutosten jälkeen tietenkin tämä turvallisuuspoliittinen agenda on tullut vahvasti myöskin Pohjoismaiden neuvoston agendalle ja tänä päivänä taitaa olla yksi hallitsevista teemoista, syystäkin, neuvoston puitteissa. Yksi erityiskysymys, jonka takia tämän puheenvuoroni tähän halusin, liittyy siihen malliin, mitä pohjoismainen yhteistyö voisi antaa maailmanlaajuisesti vastaavantyyppisille alueille, joissa on pyrkimystä alueelliseen yhteistyöhön vähän samoilla prinsiipeillä kuin Pohjoismaat ovat tehneet. Keskeisin yhteistyöalue, joka tässä on mielessä ja jossa on jo yhteistyötä jonkin verran käynnistetty, on Keski-Aasia. Sattumalta Keski-Aasiassa on viisi entistä neuvostotasavaltaa, jotka tässä suhteessa muodostavat yhtenäisen historiallisen kokonaisuuden. Kalmarin unioni on aikoinaan ollut meille Pohjoismaille se yhteinen kokonaisuus — jos tätä haluaa käyttää vertailukohtana, että on oltu joskus yhteisenkin lipun alla, niin tässä on sama tilanne. Keski-Aasian ja Pohjoismaiden välissähän ei ole kuin yksi maa, että mehän ollaan käytännössä naapurimaita tässä suhteessa, ja samoja dilemmoja on puolin ja toisin, ja tässä mielessä turvallisuuspoliittiselta puolelta tietenkin Keski-Aasian maathan ovat osoittaneet kiinnostusta tähän Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöhön, mutta se on laveampi kysymys. Se ei ole pelkästään turvallisuuspoliittista vaan myöskin sitä alueellista integraatiota, mitä pohjoismaisissa puitteissa on tehty, alkaen silloin aikoinaan 50-luvulta passivapaudesta ja yhteisistä työmarkkina-alueista ja sitten kaikesta siitä syventyneestä yhteistyöstä, joka sitten on päätynyt myöskin tähän turvallisuusyhteistyöhön. Eli tämä vuorovaikutus Keski-Aasian ja Pohjoismaiden neuvoston välillä on ollut arvokasta, ja sille annettakoon kaikki tuki.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän hyvänä tavoitetta siitä, että rikosseuraamusalan koulutuksella ja sen uudistamisella pyritään vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstövajeeseen ja koulutetun henkilökunnan tarpeeseen. Katson kuitenkin, ettei 2. lakiehdotuksen mukainen uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta vastaa näihin uudistustarpeisiin kestävällä tavalla. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten järjestelyiden lisäksi otettaisiin käyttöön uusi malli, jossa jonkin ammatillisen koulutuksen suorittaneet, Rikosseuraamuslaitoksessa vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työnsä ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen voimakas painottaminen työssäoppimiseen ehdotetun mallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja uhkaa muodostua rasitteeksi vankiloiden ydintehtävien hoitamisen kannalta. Arvoisa puhemies! Hallituksen tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurauksena vankimäärät ovat rajusti lisääntyneet viime vuosina. Muutos on ollut niin nopea, että vankilat kamppailevat kapasiteettinsa ja henkilöstön jaksamisen kanssa. Vankiloiden turvallisuustilanne on heikentynyt, ja osaavasta henkilöstöstä on jatkuvasti pulaa. Perustoimintojen järjestäminen, kuten vankien ulkoilut, asianmukainen kuntoutus ja rikoksettomaan elämään valmistaminen, on nykytilanteessa vakavasti uhattuna ja usein puutteellista sellaisella tavalla, joka epävakauttaa koko yhteiskuntaa. Tarve koulutetulle henkilökunnalle on siis suuri, mutta rikosseuraamusalan koulutusuudistus ei vastaa tähän tarpeeseen asianmukaisella tavalla. Työssäoppimismalli ja koulutuksen hajauttaminen eri vankiloihin uhkaisi koulutuksen laatua ja sitoisi jo valmiiksi riittämättömiä resursseja työssäoppijoiden ohjaukseen. Koulutuksen vastuun siirtäminen vankiloille tässä tilannekuvassa on epärealistista ja kohtuutonta. Arvoisa puhemies! Vankiloiden yliasutus ja lisääntyneet turvallisuusuhat korostavat entisestään henkilöstön laadukkaan ja riittävän koulutuksen merkitystä. Vanginvartijan tehtäviin kuuluu muun muassa voimankäyttöä, turvaamistoimivaltuuksia ja muuta merkittävää julkisen vallan käyttöä. On keskeistä, että vanginvartijalla on riittävä perus- ja ihmisoikeuksien tuntemus sekä kyky toimia ammattietiikan mukaisesti myös kuormittavissa tilanteissa. Tämän vuoksi koulutuksen ei tule antaa pirstaloitua ja eriytyä alueittain vaihtelevaksi, vaan ammattiperustan tulee olla jatkossakin yhtenäinen. Työssäoppimisväylän laajentaminen ei tue tätä tasalaatuisuutta. On todellinen ongelma, että vankiloissa toimii nykyisin runsaasti vartijoita ilman alan tutkintoa. Tämä lakiesitys ei kuitenkaan vastaa tuohon haasteeseen, vaan koulutetun henkilöstön tarpeeseen on vastattava ensisijaisesti koulutuksen resursseja vahvistamalla ja sisäänottomääriä lisäämällä. Lisäksi lakiesitys on vaarassa heikentää opiskelijoiden yhdenvertaisia oikeuksia. Osa opiskelijoista saisi koulutuksen aikana palkkaa, osa ei. Uudistus ei myöskään selkeästi vastaa siihen, miten opintososiaaliset edut jatkossa määräytyisivät. Arvoisa puhemies! En näe kestävänä ratkaisuna vastata henkilöstötarpeeseen lyhytnäköisellä lakiesityksellä, johon sisältyy merkittäviä riskejä vankiloiden toimintakyvyn kannalta. Rikosseuraamusalan koulutusta on tarkasteltava osana koko suomalaista koulutusjärjestelmää, ja koulutus on rakennettava pedagogisesti laadukkaasti niin, että se takaa mahdollisuudet ja kelpoisuuden myös jatko-opintoihin. Näin ollen kannatan edustaja Mari Holopaisen edellä tekemää esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tärkeää kehittää rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää. Valitettavasti kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy useita ongelmia erityisesti koulutusjärjestelmän purkamisen osalta. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten koulutusjärjestelyjen ohella otettaisiin käyttöön järjestely, jossa jonkin muun ammatillisen koulutuksen jo suorittaneet, vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työn ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti työssäoppimiseen tämän ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja samaan aikaan vaikeuttaa vankiloiden ydintehtävien hoitoa. Vankimäärän voimakas kasvu kriminaalipolitiikan valintojen seurauksena vaikeuttaa vankiloiden työtä ja heikentää vankiloiden henkilöstön ja vankien kokemaa turvallisuutta. Tiedetään, että vankilat ovat monin paikoin jo ylitäysiä ja niissä on haasteita jopa perustoimintojen osalta. Tiedetään myös, että vankiloiden toimintaan liittyy yhä useammin haasteita järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, kuten ei, voisi sanoa, varmasti suurin osa lausunnonantajistakaan, sitä, että koulutusta siirretään vankiloihin. Tämä myös pirstoo koulutusjärjestelmää, sillä tyypillisesti koulutusta annetaan tietyssä yksikössä ja koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Tässä tapauksessa vankiloiden toimintaympäristöt ovat osittain eriytyneet ja toki niissä on sekä hyviä että huonoja toimintamalleja, mutta tässä tietysti haasteena on, että sitten koulutus näissä hyvin täysissä vankiloissa muotoutuu kunkin yksikön mukaisesti. Toki tämä on myös erittäin iso haaste henkilökunnalle. Myöskin vanginvartijoiden liitto tähän otti kantaa ja ei pitänyt tätä tarkoituksenmukaisena tapana järjestää koulutusta. Tässä on kyseessä, hieman niin kuin aiemmassa keskustelussa on todettu, tämmöinen laastarimalli tilanteeseen, jonka olisi voinut ratkaista toki muullakin tavalla. Uudistus on myös herättänyt jonkin verran huolta etukäteen mediassa, eikä syyttä. Tosiaankin tämä työssäoppimismalli, joka hajauttaa koulutusta eri vankiloihin, uhkaa koulutuksen laatua. Lisäksi jää hyvin epäselväksi, miten jatkossa tapahtuu koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen vaatima tutkimus. Tässä myöskin katkaistaan tämä opetusyhteistyö, ja ei ole mitään korvaavaa mallia siihen suunnitteilla korkeakoulujen kanssa. Todetaan, että ehkäpä jonkunlainen ostopalvelusopimus voi siinä sitten toimia, ja myös tätä useat lausunnonantajat pitivät hyvin ongelmallisena tapana toivoa, että koulutus tulee järjestettyä. Koulutusta ei voi tehdä ilman tutkimustyötä, johon sisällöt pohjautuvat, ja tämä on aika periaatteellinen kysymys etenkin tällaisessa tehtävässä, johon sisältyy paljon varsin isoakin julkisen vallan käyttöä. On tietysti meidän kaikkien etu, että vankiloissa toimii osaavia ihmisiä, jotka saavat sellaisen koulutuksen, joka antaa hyvät valmiudet tehdä sitä vaativaa työtä, ja tämän mukaan olisimme halunneet edetä. Tässä tosiaan myös hyvin paljon tietynlaista päätäntävaltaa siirtyy yhden henkilön alle, mikä ei ole koulutuksen järjestämisen kannalta tyypillinen malli, vaan yleensä koulutus järjestetään enemmän kollegiaalisesti työyhteisössä ja tehdään yhteisesti päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmien sisällöstä. Tämän takia olemme tähän jättäneet oman esityksemme, ja tämän valiokunnan päätöksenteon mukaisesti esitän, että 2. lakiehdotus hylätään ja hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausuma. Toivottavasti näistä huolista huolimatta näissä puitteissa, jotka nyt on tässä ainakin tuleville vuosille raamitettu, tehdään mahdollisimman hyvää työtä sen eteen, että koulutuksen laatua pyritään kaikesta huolimatta turvaamaan. Myöskin ajattelen, että isossa kuvassa on todella tärkeää, oli kyse poliisista, vanginvartijoista tai muista julkisista tehtävistä, joissa valtaa käytetään, että todella yhteiskunta panostaa sen koulutuksen laatuun ja tasalaatuisuuteen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! On todettava, että rikosseuraamusala tarvitsee paljon uusia työntekijöitä. Vartijoiden tarve kasvaa, mutta koulutus ei ole pysynyt mukana. Siksi on tärkeää, että alan tutkintoa voidaan jatkossa suorittaa myös työn ohessa. Se auttaa meitä saamaan lisää osaavia ihmisiä valvonta- ja ohjaustehtäviin, sellaisiin tehtäviin, joissa ei riitä pelkkä yleinen koulutus, vaan tarvitaan rikosseuraamusalan omaa erityistä osaamista. Tämä tuo joustavuutta arkeen. Lisäksi se tuo kaivattua selkeyttä siihen, miten palveluja voidaan hankkia esimerkiksi päihdekuntoutukseen ja vankien arkitaitojen vahvistamiseen. Tätä tehdään jo nyt, mutta lainsäädäntö ei ole ollut kaikilta osin ajan tasalla. Jatkossa varmistetaan, että jokainen ulkopuolinen toimija toimii viranomaisten ohjauksessa, noudattaa salassapitoa ja tekee työnsä tavalla, joka tukee turvallista arkea vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamuksissa. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ei ole vain hallinnollinen uudistus, sen ydintä on turvallisuus. Kokonaisuudessa keskeistä on turvallisempi työympäristö henkilöstölle, turvallisempi arki vangeille ja loppujen lopuksi turvallisempi maa meille kaikille. Siksi pidän esityksen tavoitteita oikeina ja perusteltuina. Lakivaliokunnassa tämä esitys on nyt huolellisesti käsitelty ja siihen on tehty tarpeellisia muutoksia. On totta, että rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistuksen vaikutuksia on nyt seurattava tiiviisti ja mahdollisiin ongelmiin on vielä puututtava viivytyksettä. Vain siten rakennamme vahvaa Rikosseuraamuslaitosta ja turvallisempaa arkea suomalaisten koteihin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on monelta osin iso uudistus, joka koskee Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiota ja rikosseuraamusalan koulutusta. Uudistuksen tavoite on tärkeä, sillä alalle tarvitaan riittävästi koulutettua henkilöstöä myös tulevaisuudessa vastaamaan työvoimapulaan sekä parantamaan alan veto- ja pitovoimaa. Erityisesti koulutettujen vartijoiden riittävyys on välttämätöntä vankiloiden turvallisuuden, henkilöstön työturvallisuuden ja vankien oikeusturvan kannalta ottaen huomioon vankiloiden nykyisen ylitäyttöasteenkin, joka kuormittaa väistämättä arkea monelta osin. Puhumme paljon jatkuvasta oppimisesta ja moduulikoulutuksesta jatkuvan oppimisen mallina, ja myös rikosseuraamusalalla mahdollisuus suorittaa tutkinto työn ohessa voi madaltaa kynnystä kouluttautua alalle. Puhemies! Henkilöstön määrää ei saa lisätä kuitenkaan laadun kustannuksella. Rikosseuraamusalan työ on vaativaa viranomaistyötä, jossa käytetään julkista valtaa ja kohdataan ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Turvallisuusosaamisen lisäksi tarvitaan lainsäädännön tuntemusta, vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä kuntoutuksesta ja rikoksettomaan elämään tukemisesta. Koulutuksen laadusta ei siis voida tinkiä henkilöstöpulankaan aikana. Valiokuntakäsittelyssä nousi aiheellisesti esiin eri koulutusväylissä opiskelevien asema ja yhdenvertaisuus. Kun samaan tutkintoon voi tulla kahden erilaisen väylän kautta, koulutuksen tavoitteiden, osaamisen tason ja opiskelijoiden oikeusturvan on toteuduttava yhdenvertaisesti. Työssäoppimismallissa on erityisesti huolehdittava siitä, että työpaikoilla on aikaa ja osaamista opiskelijoiden ohjaamiseen. Työssäoppiminen ei saa tarkoittaa henkilöstöpulan paikkaamista opiskelijoilla tai koulutusvastuun siirtämistä työpaikoille ilman riittäviä resursseja. Puhemies! Toinen merkittävä huoli liittyy Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asemaan. Sen erityistä tehtävää, osaamista ja koulutuksellista itsenäisyyttä on vaalittava myös organisaatiota uudistettaessa. Johtokunnan lakkauttamisen yhteydessä on esitetty huoli siitä, että koulutusta koskevaa päätösvaltaa siirtyy pedagogiselta asiantuntemukselta Rikosseuraamuslaitoksen operatiiviselle johdolle, eikä huoli ole täysin aiheeton. Valiokuntakäsittelyssä esitystä on muutettu siten, että koulutuskeskuksen yhteyteen esitetään laajapohjaista neuvottelukuntaa. Sen ei kuitenkaan pidä jäädä muodolliseksi keskustelufoorumiksi, koska on aivan olennaista, että koulutuksen kehittämisessä on mukana pedagoginen, tutkimuksellinen ja rikosseuraamusalan monipuolinen asiantuntemus. Myös yhteistyön korkeakoulujen kanssa on jatkuttava vahvana. Se on rakentanut koulutuspolkuja tutkinnosta korkeakouluopintoihin ja yhdistänyt tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa käytännön työhön. Tätä osaamista ei pidä uudistuksessa hukata. Arvoisa puhemies! Vankiloiden turvallisuus syntyy ovien, lukkojen ja valvontajärjestelmien lisäksi ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Rikosten uusimista pitäisi pystyä ehkäisemään nykyistäkin paremmin, ja valvonnan lisäksi osaamisella, kuntoutuksella, vuorovaikutuksella ja oikeanlaisella tuella on suuri merkitys rikoksetonta elämää ajatellen. Pidämme välttämättömänä, että uudistuksen vaikutuksia seurataan tarkasti ja ongelmiin puututaan nopeasti. Seurattavia asioita ovat erityisesti koulutettujen vartijoiden määrä, koulutuksen ja osaamisen laatu, opiskelijoiden yhdenvertaisuus, työpaikkaohjauksen toimivuus sekä koulutuskeskuksen asema ja resurssit.

Arvoisa puhemies! Tässä on varsin hyvin kuvattu meidän rajaturvallisuustilannetta tällä hetkellä. Vaikka tilanne tänään on vakaa, joskin jännitteinen, niin me emme voi tietää huomisesta, ja senpä vuoksi meillä on oltava koko ajan tämä rajaturvallisuuslaki käytössä. Tämä on täysin välttämätön tässä turvallisuustilanteessa, jossa me ollaan. Ensinnäkin meidän tässä salissa tärkein tehtävä on huolehtia Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että me huolehdimme myöskin tämän maan täysivaltaisuudesta ja kansallisesta turvallisuudesta, ja sen tärkeämpää tehtävää meillä päättäjillä ei voi olla. Tämä lainsäädäntö on kahteen otteeseen äänestetty läpi tästä salista viiden kuudesosan enemmistöllä ja perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella, joten siinä mielessä on hyvä huomata se, että sellaiset syytökset, että tämä nyt rikkoo sitä, tätä ja tuota, ovat kyllä tässä vaiheessa erikoisia. Totean edelleen, että tämä on tässä salissa äänestetty läpi viiden kuudesosan enemmistöllä kahteen otteeseen perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. On kyllä niin, että tätä rajaturvallisuuslakia ei tulisi sotkea turvapaikkajärjestelmään. Tämä ei ole normaalia turvapaikanhakua, jota me näemme meillä tai vaikkapa Espanjan Ceutassa. Se ei ole normaalia turvapaikkapolitiikkaa. Siinä on kysymys aivan jostain muusta. Ja todettakoon sekin, että meidän lainsäädäntö eurooppalaisittainkin laahaa hiukan takamatkalla tässä. Siitä olen tyytyväinen, että me olemme täällä Suomessa voineet itärajavaltiona säätää tämän lain. Se on sekä meidän mutta ihan yhtä lailla koko Euroopan turva, että me pyrimme pitämään täällä oman tonttimme puhtaana. Siinä mielessä tämän lainsäädännön vastuullinen säätäminen ja tämän lainsäädännön jatko täällä on kyllä meidän kaikkien yhteinen vastuu tästä omasta rakkaasta kotimaastamme sekä kansalaisista.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämän salin tärkein tehtävä on varmistaa Suomen ja suomalaisten kansallinen turvallisuus. Se on meidän ykkösasia. Esityksen mukaan laaja-alaisen vaikuttamisen uhka ja riski Suomen itärajalla on edelleen korkea. Rajavartiolaitoksen arvion mukaan Venäjän valtiollisilla toimijoilla ja rikollisverkostoilla on edelleen kyky käyttää välineellistettyä maahantunkeutumista vaikuttamisen keinona. Mitään sellaista muutosta ei ole tapahtunut, jonka perusteella voitaisiin todeta tämän uhan poistuneen. On tärkeää todeta, että laki on aidosti viimesijainen keino. Sen käyttöönotto edellyttää korkeaa kynnystä, vieraan valtion vaikuttamista, vakavaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai täysivaltaisuudelle sekä sitä, että muut keinot eivät enää riitä tilanteen hallintaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Venäjä ei ole muuttunut, eikä tilanne rajalla. Jos Venäjä katsoo uuden hybridioperaation aloittamisen omaksi edukseen, sen on mahdollista järjestää kolmansista maista ihmismassat Suomen rajalle jopa muutamassa vuorokaudessa. Emme saa sallia sitä, että turvapaikkajärjestelmäämme käytettäisiin hyväksi meitä vastaan. Suomen turvallisuuden on oltava kaiken etusijalla, ja siksi raja on pidettävä kiinni.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu sisäministeri! Suomalaisten ja Suomen turvallisuus vaatii edelleen toimivia lakeja ja vahvaa viranomaisvalmiutta itärajalla. Venäjä käyttää hybridivaikuttamista, ja välineellistetty maahantulo kuuluu tähän keinovalikoimaan. Suomi on rakentanut itärajalle raja-aitaa, vahvistanut valvontaa ja lisännyt viranomaisten valmiutta. Myös lainsäädännön pitää kestää vakavat turvallisuustilanteet. Rajaturvallisuuslain jatkaminen vuoteen 2028 antaa kotimaallemme tarvittavat keinot varautua nopeisiin muutoksiin. Lain merkitys korostuu juuri silloin kun turvallisuustilanne muuttuu nopeasti. Rajan takana on sotaa käyvä valtio. Tällaisessa tilanteessa Suomen pitää pystyä suojaamaan oma rajansa ja kansansa, ja tämän pitäisi olla selvä kaikille tässä salissa istuville. Suomen turvallisuus kuuluu Suomen valtion vastuulle. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vieraili rajalla kolme viikkoa sitten, ja asia on päivän selvä, että itärajan on oltava kiinni. Kiitän sisäministeri Mari Rantasta erinomaisesta työstä Suomen rajaturvallisuuden vahvistamiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, ja samalla meidän on varauduttava siihen, että Suomeen kohdistetaan myös muita vaikuttamisen ja painostamisen keinoja tulevaisuudessakin. Meidän on kyettävä puolustamaan rajojamme ja kansallista turvallisuuttamme jokaisessa hetkessä. Samalla Suomen on jatkettava vahvaa vaikuttamista myös Euroopan unionissa. Välineellistetty maahantulo ei ole vain Suomen kysymys. EU:n ulkorajan turvallisuus on koko Euroopan yhteinen asia. Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme riittävät resurssit Rajavartiolaitokselle ja muille turvallisuusviranomaisille. Lakihan ei itsessään turvaa yhtäkään rajakilometriä tai ihmishenkeä, jos viranomaisilla ei ole tarpeeksi henkilöstöä, kalustoa ja toimintakykyä sen toimeenpanemiseksi. Kysyisinkin, arvoisa ministeri, teiltä: arvioitteko, että tällä hetkellä rajalla on tarvittavat resurssit toimintaan?

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää niitä kansanedustajia, jotka ovat aiemmin äänestäneet tämän maamme turvallisuuden kannalta kriittisen lain puolesta. Laki on kahdessa äänestyksessä saanut taakseen tarvittavan enemmistön, ja kiitos siitä kuuluu osaltaan myös opposition isänmaalliselle siivelle. Mutta vielä viimeisessäkin äänestyksessä kolmisenkymmentä äänesti rajalakia vastaan eli suomalaisten turvallisuutta vastaan, vaikka lain perusteluissa tälläkin kertaa todetaan: turvallisuusviranomaisten ja Rajavartiolaitoksen arvion mukaan Venäjän harjoittaman välineellistetyn maahantulon uhka itärajalla pysyy edelleen korkeana. Toivonkin, että täällä istuntosalissa kaikki todellakin ymmärtävät, millainen brutaali, ihmisoikeuksista piittaamaton sotarikollinen asuu itärajamme takana, millaisen uhkan — hybridiuhkan ja sotilaallisen — se muodostaa, ja siksi ymmärtävät myös rajalain merkityksen Suomen turvallisuudelle.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusvaltio on arvokkainta, mitä meillä on. Jos viranomaisillamme ei ole toimivaltuuksia vastata Venäjän hybridisodankäyntiin ja sen seurauksena menetämme tosiasiallisen kykymme valvoa rajojamme ja suvereniteettiamme, ketä lohduttaa se, että noudatimme kansainvälisiä sopimuksia oman tulkintamme mukaan pilkulleen? Suomen on oltava oikeusvaltio myös kriisissä. Sellainen valtio ei ole oikeusvaltio, joka luopuu oikeudestaan ja velvollisuudestaan puolustaa rajojaan, kansalaistensa turvallisuutta ja omaa suvereniteettiaan härskin autokratian käyttäessä sen lainsäädäntöä hyväkseen. Kannatan tämän väliaikaisen rajaturvallisuuslain jatkamista. Se on rajattu, poikkeuksellinen ja tarkoitettu aktivoitavaksi vain vakavassa uhkatilanteessa.

Arvoisa puhemies! Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään myös maahanmuuttoa välineenä Suomeen ja muihin Euroopan maihin kohdistuvassa hybridivaikuttamisessa, ja tähän uhkaan on vastattava määrätietoisesti. Suomen turvallisuudesta ei tingitä. Meidän on pystyttävä suojaamaan rajamme, yhteiskuntamme ja kansallinen päätöksentekokykymme myös silloin, kun vastapuoli pyrkii tarkoituksellisesti luomaan painetta ja epävarmuutta. Suomi on EU:n ja Naton ulkoraja, ja meillä on oltava käytössä riittävät keinot torjua vihamielistä vaikuttamista kaikissa tilanteissa. On tietenkin valitettavaa, että tällaiselle poikkeuslaille on tarvetta, mutta nykyisessä turvallisuustilanteessa emme voi ottaa riskiä siitä, että Suomelta puuttuisi riittävät työkalut. Hallintovaliokunnan kanssa vierailimme viikko sitten itärajalla raja-asemilla, ja viesti oli täysin selvä ja alleviivattu: tämän työkalun tulee olla viranomaisten käytössä tässä turvallisuustilanteessa, ja meillä ei ole varaa tästä luopua.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että maamme rajoja kyetään suojelemaan myös silloin, kun maahantuloa käytetään painostuskeinona. Välineellistetty maahantulo ei ole tavanomaista maahanmuuttoa, vaan kyse on hybridivaikuttamisesta, jolla pyritään horjuttamaan kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan vakautta. Tämä esitys on vastuullista varautumista. Se antaa viranomaisille tarvittavat työkalut tilanteessa, jossa niitä mahdollisesti tarvitaan, mutta ei muuta lain sisältöä eikä laajenna toimivaltuuksia nykyisestä. Hallitus toimii tässä asiassa ennakoivasti, määrätietoisesti ja Suomen turvallisuus edellä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin tästä turvallisuustilanteesta: kyllä, olen ihan samaa mieltä, että turvallisuustilanne tässä meidän lähiympäristössä, niin kuin koko Euroopan alueella, ei ole ainakaan parantunut vaan päinvastoin heikentynyt. Mielestäni edustaja Limnellin puheenvuoro oli siinä mielessä erinomainen, että vaikka meidän raja tällä hetkellä näyttää kovin rauhalliselta, niin ei pidä tuudittautua sellaiseen harhaan, vaan nimenomaan meidän turvallisuuspolitiikan ihan peruslähtökohdat lähtevät siitä, että meidän tulee ennakoida, ei reagoida, ja siitä viime kädessä tässä lainsäädännössä on kyse. Se on osoittanut jo tähän asti sinänsä toimivuutensa, kun meidän ei ole tarvinnut tätä käyttöön ottaa vielä tähänkään päivään mennessä. Olen samaa mieltä, että tietysti on valitettavaa, että raja-asemat ovat suljettuja, mutta niin kauan kuin turvallisuustilanne on tämä, niin näin meidän täytyy toimia, ja tuen hallituksen esitystä tässä kyllä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä rajaturvallisuuslaki on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden kannalta erittäin tarpeellinen. Huomautan vasenta laitaa siitä, että myös suomalaisilla on oikeus turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin ja myös meidän valtiolla on oikeus pitää rajoistaan huolta. Kun vuonna 2023 näitä tulijoita tuli tuonne itärajalle, niin sen jälkeen keskusrikospoliisi on kertonut kymmenien tulijoiden olevan epäiltyinä vakavista rikoksista. Lisäksi on tunnistettu useita kymmeniä riskihenkilöitä, muun muassa sotarikollisia, ja Iso-Britannia on asettanut pakotteita usealle kymmenelle henkilölle, jotka ovat osallistuneet tähän operaatioon. Kysehän on laajasti Venäjän hybridioperaatiosta. Onkin nyt sitten mielenkiintoista seurata, tuleeko koko SDP:n eduskuntaryhmä kannattamaan tätä — siis koko eduskuntaryhmä — vai hajoatteko te jälleen kerran, kun kyse on Suomen kansallisesta turvallisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut, ja tällä hetkellä tuntuu, että pysyvästi. Venäjä on käyttänyt välineellistettyä maahantuloa keinona painostaa Suomea, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö sitä voitaisi käyttää uudelleen. Siksi rajaturvallisuuslain jatkaminen on välttämätöntä. Tilanne itärajalla voi muuttua nopeasti, ja viranomaisillamme on oltava riittävät keinot vastata hybridivaikuttamiseen ja turvata Suomen rajat. Kansallinen turvallisuus on asetettava etusijalle. Päätös siitä, ketkä Suomeen saapuvat, kuuluu vain ja ainoastaan Suomen päätösvaltaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! SDP ei Suomen turvallisuudesta tingi, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ja eduskuntaryhmämme on ollut takaamassa tämän rajaturvallisuuslain vaatimaa eduskuntaenemmistöä. Me tiedämme turvallisuustilanteen itärajalla ja Venäjän toiminnan. Se ei ole muuttunut. Venäjä jatkaa aggressiivista toimintaansa, mistä esimerkkinä ovat nämä kiihtyneet hybridi-iskut ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Leipzigin tapaus on vakava, ja Venäjän suhteen meidän on oltava äärimmäisen valppaana. Sen vuoksi me näemme perusteet tälle rajaturvallisuuslain jatkolle, jos kohta tulemme luonnollisesti eduskuntatyössä valiokunnissa perkaamaan tämän hallituksen esityksen huolellisesti läpi. SDP:lle tässä rajaturvallisuuslaissa ei missään vaiheessa ole ollut kysymys Suomen turvapaikkapolitiikasta. Siihen me teemme selvän eron. Me tarvitsemme tämän rajaturvallisuuslain, jotta me voimme padota mahdollista Venäjän vihamielistä turvapaikanhakijoiden välineellistämistä ja painostusta Suomea kohtaan. Sen vuoksi, rouva puhemies, me tuemme tämän rajaturvallisuuslain jatkoa. [Sanna Antikainen: Koko eduskuntaryhmäkö?]

Arvoisa puhemies! Totuus on se, että tilanne siellä rajalla voi muuttua päivissä tai viimeistään viikossa, kun Venäjä päättää, että se haluaa sen tilanteen muuttuvan. Ei siinä enää ole aikaa mitään lakeja säätää Miten kauan lait Suomessa ovat voimassa? Viimeksi kun tarkistin, niin tässä salissa ne lait säädetään ja eduskunta päättää, miten lait ovat Suomessa voimassa — eli tämä on varsin yksiselitteinen vastaus eräille edustajille. Tässä ei ole kysymys syyntakeettomista ihmisistä vaan normaaleista elintason perässä tulijoista, joita Venäjä hankkii tarkoituksella Suomen rajalle tuodakseen heitä Suomeen, horjuttaakseen Suomen yhteiskuntaa. Tämä on sellainen ilmiö, jota meidän täytyy pystyä torjumaan. Lain jatkaminen tässä tilanteessa on täysin välttämätöntä. Tilanne ei ole parantunut. Päinvastoin, jos kävisi niin, kuten kaikki toivomme, että asiat Ukrainassa kävisivät rauhoittumaan, niin voi olla niinkin päin, että Venäjälle tulee enemmän edellytyksiä ja intressejä Suomen rajaturvallisuuden horjuttamiseen. Eli laki voimaan vain jatkossakin, kunnes tilanne muuttuu oleellisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen itäraja on ollut suljettuna perustellusta syystä, ja niin kauan kuin turvallisuustilanne sitä edellyttää, raja on myöskin pidettävä kiinni. Tuen tätä jatkoa vahvasti. Kyllä meidän on varauduttava siihen, että välineellistettyä maahanmuuttoa käytetään edelleen painostamisen, hybridivaikuttamisen välineenä. On syytä huomata, että tilanne itärajalla voi muuttua nopeastikin, ja meidän ei minun mielestäni pidä tehdä turvallisuusratkaisuja vain sen perusteella, miltä rajalla näyttää tänään, vaan sen perusteella, mitä huomenna voi tapahtua. Kun se uhka ja siihen liittyvä poliittinen tahto on olemassa, niin raja on pidettävä edelleen kiinni ja huolehdittava Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten hallitus totesi: ”Hallituksen esityksen mukaista yhden vuoden voimassaoloaikaa voidaan pitää perustuslain esitöissä tarkoitetulla tavalla ajallisesti rajoitettuna.” Vuosi sitten hallituksen esityksessä luki: ”Lain kokonaisvoimassaoloajaksi muodostuvaa kahta ja puolta vuotta voidaan pitää kohtuullisena.” Ja nyt tänään keskusteltavassa hallituksen esityksessä esitetään: ”Lain kokonaisvoimassaoloaika pitenisi noin neljään ja puoleen vuoteen. Ehdotettua voimassaoloaikaa voidaan pitää perusteltuna ja välttämättömänä.” Kysyisin ministeriltä: Kuinka pitkään poikkeuslaki voi oikein näin jatkua? Kuinka monta kertaa voidaan ketjuttaa käännytyslakia, ja missä vaiheessa alkaa olla kyse perustuslain kiertämisestä? [Sanna Antikainen: Niin kauan kuin Suomen turvallisuus sitä vaatii!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Turvallisuuden näkökulmasta keskeinen kysymys on lopulta siitä, voimmeko itse päättää, keitä saapuu maahamme ja millä perusteella. Tähän hallituksen vastaus on selvä: Suomen täysivaltaisuutta, kansallista turvallisuutta ja rajaturvallisuutta on pystyttävä suojelemaan myös sellaisissa tilanteissa, joihin normaali lainsäädäntö ei anna riittäviä keinoja. Juuri siksi tämän lain voimassaolon jatkaminen on välttämätöntä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt jos koskaan tämän lain jatkaminen on äärimmäisen tärkeää. Nimittäin mikään uhkakuva rajalla ei näytä siltä, että tilanne olisi rauhoittumassa. Aivan keskeistä tässä on se, että rajalla vallitsisi molemminpuolinen luottamus siihen, että palattaisiin vanhoihin hyviin käytänteisiin, mutta sellaista ei ole näköpiirissä. Se, miten tämä laki poikkeaa kaikista muista maahanmuuttoon liittyvistä laeista, on juuri siinä, että tällä on tarkoitus ennalta estää — ei hallita vaan ennalta estää — sen tilanteen syntyminen Suomeen, jossa sitten ehkä meidän suomalaisten ihmisoikeudet olisivat loukattuina, jos me hallitsemattomasti päästetään tänne muita. Pitää miettiä, missä kohtaa ja kenen ihmisoikeuksia loukataan. Eli se ei ole yksioikoinen asia, kuka tässä on riskikuvassa. Myöskin niitä ongelmia, joita tässä aikaisemmin oli osittain nostettu esille, että yksittäisen rajavartiomiehen oikeusturva olisi uhattuna, on saatu ratkaistua, ja koulutukset on saatu käytyä läpi, eli ollaan varsin hyvässä tilanteessa tämän lain jatkamisen suhteen.

Arvoisa rouva puhemies! Me tiedämme hyvin, että tämä rajalaiksi kutsuttu laki on otettu sen takia voimaan, että meillä on tietoa tästä Venäjän hybridivaikuttamisesta, ja siitä käytetäänkin kansainvälistä termiä weaponized asylum seeking process. Eli tässä Venäjä röyhkeällä tavalla luo uhkaa Suomelle ja toisaalta käyttää syyntakeettomia ihmisiä painostuskeinona. Tässä rajalaissa on kuitenkin ihmisoikeusongelma. Se on käännytyslaki luonteeltaan. Siinä on tämä pushback-menettely mahdollistettu, mutta toisaalta myöskin rajan pysyvä kiinniolo, jossa käytetään rajavalvontalain 16 §:ää, on ihmisoikeusongelma. Itse olen ymmärtänyt, että alun pitäen tämä rajaturvallisuuslaki hyväksyttiin sen vuoksi, että me voisimme itse asiassa avata sen rajan hallitusti. Kysynkin ministeriltä: onko tässä tämä ajatustapa edelleenkin olemassa oleva, että tämän lain olemassaolo käytännössä mahdollistaisi tähän ihmisoikeusongelmaan eli rajan kiinnioloon liittyen jonkinlaisen hallitun avaamisen?

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain eli niin sanotun rajaturvallisuuslain voimassaoloa jatketaan vuoden 2028 loppuun. Lain muuhun sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Välineellistetyn maahantulon uhka itärajalla jatkuu korkeana. Turvallisuusviranomaisten tietojen mukaan mikään ei viittaa siihen, että uhka olisi poistunut. Välineellistetyn maahantulon ilmiö on toistaiseksi pysähtynyt, mutta tilanteen vaikeutumiseen ja mahdollisiin nopeisiin ja vakaviin muutoksiin on välttämätöntä varautua. Keskeinen varautumiskeino on lainsäädäntö, joka sisältää viranomaisten riittävät toimivaltuudet toimia ennaltaestävästi ja tehokkaasti. Arvoisa puhemies! Laissa säädetään toimivaltuudesta rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista tilanteissa, joissa vieras valtio pyrkii painostamaan Suomea maahantulijoita hyväksi käyttämällä. Lain tavoitteena on Suomen täysivaltaisuuden ja kansallisen turvallisuuden varmistaminen. Rajoituspäätöksen tekemiselle on erittäin korkea kynnys. Lakia sovellettaisiin silloin, jos muut keinot eivät ole riittäviä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Valtioneuvosto on marraskuusta 2023 alkaen tehnyt rajavartiolain nojalla useita päätöksiä itärajan rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä. Tilanne itärajalla on pidetty toistaiseksi hallittuna näillä toimenpiteillä, eikä tätä lakia ole ollut tarpeen soveltaa. Lain olemassaolo on kuitenkin tärkeä osa Suomen varautumista. On välttämätöntä, että laki on Suomen turvana tarvittaessa. Lailla varmistetaan, että rajaviranomaisilla on riittävät toimivaltuudet toimia ennaltaestävästi ja tehokkaasti välineellistetyn maahantulon tilanteissa. Oikeusvaltiossa on keskeistä, että viranomaisten toiminta perustuu lakiin. Tämä laki vastaa tilanteeseen, johon EU-säännökset ja kansainväliset sopimukset eivät anna ratkaisuja. Lainsäädännön on oltava valmiina etukäteen, jotta turvallisuustilanteen nopeisiin muutoksiin voidaan reagoida. Tämän vuoksi lain voimassaolon jatkaminen keskeytyksettä on välttämätöntä. Rajavartiolaitoksella on yhdessä muiden viranomaisten kanssa hyvä valmius lain soveltamiseen tilanteen niin vaatiessa. Arvoisa puhemies! Laki esitetään tulemaan voimaan ennen 31.12.2026.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on tärkeä ja tarpeellinen askel suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden ja lainsäädännön selkeyden vahvistamiseksi. Esityksen taustalla on tarve saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimuksia sekä korjata käytännössä havaittuja puutteita. Suomen on täytettävä kansainväliset velvoitteensa huolellisesti, ja samalla lainsäädännön on oltava johdonmukaista ja oikeasuhtaista. Kokoomus lähtee siitä, että turvallinen yhteiskunta perustuu toimivaan viranomaisvalvontaan, selkeisiin sääntöihin ja vastuulliseen kansalaisuuteen. Ampuma-aseisiin liittyvän sääntelyn on oltava riittävän tiukkaa, jotta väärinkäytöksiltä voidaan välttyä, ja samalla sääntelyn tulee kohdistua oikein eikä lainkuuliaisia harrastajia, metsästäjiä tai elinkeinonharjoittajia pidä kuormittaa tarpeettomalla byrokratialla. Esityksessä täsmennetään muun muassa ampuma-aseiden kaupalliseen toimintaan liittyviä ilmoitusvelvollisuuksia, aseiden deaktivointia sekä aselupien ja hyväksyntöjen peruuttamisen perusteita. Yhtenäiset peruuttamiskriteerit ovat oikeusturvan kannalta erittäin tärkeitä. Kansalaisten on voitava tietää, millä perusteella lupa voidaan peruuttaa ja miten viranomainen käyttää harkintavaltaansa. Myös deaktivointiin liittyvien säännösten selkeys on tärkeää. Käytöstä poistettujen aseiden tulee olla aidosti turvallisia, eikä niiden palauttaminen toimintakuntoon saa olla mahdollista ilman asianmukaista valvontaa. Tässäkin asiassa tarvitaan sekä tehokasta turvallisuussääntelyä että toimivia käytännön menettelyjä. Pidän perusteltuna myös sitä, että ulkomailla valmistettavien ampuma-aseiden merkintävaatimuksia tarkennetaan. Kansallisen sääntelyn on tunnistettava kansainvälisen puolustus‑ ja turvallisuusteollisuuden toimintaympäristö ilman, että turvallisuudesta tingitään. Arvoisa rouva puhemies! Suomen on oltava maa, jossa lait ovat selkeitä, viranomaiset toimivat johdonmukaisesti ja turvallisuudesta pidetään tinkimättä huolta. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että sääntely tukee laillista harrastustoimintaa ja yritysten edellytyksiä. Hallituksen esitys vie ampuma-aselainsäädäntöä tähän suuntaan. Se vahvistaa valvontaa, parantaa oikeusvarmuutta ja korjaa lainsäädännössä havaittuja puutteita. Näillä perusteilla kannatan esityksen hyväksymistä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitos ministerille hyvästä esittelystä. Me keskustelemme täällä ampuma-aselainsäädännön muuttamisesta, ja on hyvä, että hallitus tuo nyt korjattavaksi ampuma-aselainsäädännön puutteita, joihin myös Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota. Tässä esityksessä tehdään useita teknisiä muutoksia, mutta niiden taustalla on tärkeä periaate: ampuma-aseiden valvonnan pitää olla selkeää, johdonmukaista ja myös toimivaa. Esimerkiksi asealan elinkeinonharjoittajien tiedostonpitoa laajennetaan sellaisiin osiin, joista ei nykyisin saada riittävää elinkaaritietoa asetietojärjestelmään. Tämä vahvistaa valvontaa, ja sitä voidaan pitää perusteltuna muutoksena. Toisaalta esityksessä kevennetään tiettyjen deaktivoitujen aseiden säilyttämistä koskevia vaatimuksia ja mahdollistetaan myös joidenkin aseiden deaktivoiminen kansallisen sääntelyn perusteella. Siksi tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, että kokonaisuus säilyy johdonmukaisena: kun yhtä kautta valvontaa vahvistetaan, ei toisaalta pidä huomaamatta sitten luoda uusia aukkoja. Selkeä lainsäädäntö on hyvä asia, ja erityisesti ampuma-aselaissa turvallisuuden on aina kuljettava selkeyden rinnalla. Hallituksen esitys on mielestäni kannatettava.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sisältää ampuma-aselakiin useita käytännönläheisiä ja perusteltuja muutoksia. Esityksen tavoitteena on selkeyttää aselain elinkeinonharjoittajien ilmoitusvelvollisuuksia, parantaa sääntelyn toimivuutta sekä saattaa Suomen lainsäädäntö täysimääräisesti vastaamaan Euroopan unionin asedirektiivin vaatimuksia. On tärkeää, että lainsäädäntö tukee sekä viranomaisten valvontatyötä että vastuullisten kansalaisten, metsästäjien, reserviläisten, urheiluampujien ja asealan yrittäjien arkea. Tässä esityksessä pyritään juuri tähän tasapainoon. Asealan elinkeinonharjoittajien tiedostonpitoa selkeytetään ja asetietojärjestelmän tietoja täydennetään siten, että aseiden ja keskeisten osien seurattavuus paranee. Samalla korjataan niitä puutteita, joista Euroopan komissio on Suomelle lähettänyt huomautuksen. Ehdotetulla muutoksella täydennettäisiin asedirektiivin kansallista täytäntöönpanoa huomautuksen mukaisesti. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen myönteisenä sitä, että deaktivoitujen eli pysyvästi ampumakelvottomiksi tehtyjen aseiden sääntelyä kevennetään. Kun kyse on aseista, jotka eivät enää ole käyttökelpoisia ampuma-aseina, ei niiden säilyttämisen tarvitse olla yhtä raskaan sääntelyn piirissä kuin toimintakuntoisten aseiden. Tämä vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa kuitenkaan vaarantamatta turvallisuutta. Esitys myös yhdenmukaistaa lupien ja hyväksyntöjen peruuttamista koskevaa sääntelyä. Selkeä ja johdonmukainen lainsäädäntö vahvistaa oikeusvarmuutta sekä viranomaisten että luvanhaltijoiden näkökulmasta. Kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että samanlaisia tilanteita arvioidaan samojen periaatteiden mukaisesti. Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkät ja vastuulliset perinteet metsästyksessä, ampumaurheilussa ja maanpuolustuksessa. Niiden harjoittamisen edellytykset on turvattava samalla, kun yhteiskunnan turvallisuudesta huolehditaan. Tämä hallituksen esitys on hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntelyä voidaan päivittää käytännön kokemusten pohjalta ilman tarpeetonta kiristämistä. Kiitän ministeri Rantasta asian esittelystä ja pidän hallituksen esityksen hyväksymistä kannatettavana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on ennen kaikkea sääntelyn täsmennystä ja käytännön ongelmien korjaamista koskeva esitys. Esityksellä ei muuteta suomalaisen aselainsäädännön perusperiaatteita, vaan tavoitteena on tehdä lainsäädännöstä selkeämpää, sujuvampaa ja turvallisuuden näkökulmasta johdonmukaisempaa. Keskeisiä muutoksia ovat asealan elinkeinonharjoittajien ilmoitus- ja tiedostonpitovelvollisuuksien selkeyttäminen, pysyvästi ampumakelvottomiksi tehtyjen aseiden sääntelyn keventäminen, lupien ja hyväksyntöjen peruuttamissäännösten yhdenmukaistaminen sekä Euroopan unionin asedirektiivin täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden korjaaminen. Arvoisa puhemies! Turvallisuusnäkökulmasta tärkeää on, että esityksessä pidetään kiinni ampuma-aseiden jäljitettävyydestä ja valvottavuudesta. Hyvä lainsäädäntö on sekä vaikuttavaa että tarkoituksenmukaista. Meillä Suomessa on paljon historiallisia tykkejä, kranaatinheittimiä ja muita muistoesineitä, joiden väärinkäyttöriski on käytännössä erittäin vähäinen. Tämä laki on ollut odotettu, sillä emme saa unohtaa historiaamme sääntelyn alla. Tämä esitys selkeyttää ja vakauttaa hallitusti. Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvaan reserviin. Satojentuhansien reserviläisten osaaminen, toimintakyky ja ampumataito ovat olennainen osa maamme puolustuskykyä. Reserviläisten aktiivinen harjoittelu ylläpitää niitä taitoja, joita kriisitilanteessa tarvitaan. Tämän vuoksi vastuullinen ampumaharrastus, ampumaurheilu ja reserviläistoiminta ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Siksi tämä ampuma-aselain muutos selkeyttää myös aselupiin liittyvää sääntelyä. Suomalainen järjestelmä perustuu luottamukseen ja vastuullisuuteen. Valtaosa luvallisista aseen omistajista on metsästäjiä, urheiluampujia tai reserviläisiä, jotka noudattavat tarkasti lainsäädäntöä ja turvallisia toimintatapoja. Tätä toimintaa tulee voida tukea samalla, kun viranomaisilla säilyvät tehokkaat keinot puuttua väärinkäytöksiin. Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä, että hallitus tuo nyt käsiteltäväksi esityksen, jolla korjataan havaittuja epäkohtia, kevennetään tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja samalla vahvistetaan sääntelyn selkeyttä sekä turvallisuutta. On tärkeää, että aselainsäädäntö pysyy ajan tasalla oikeasuhtaisena ja tukee samalla sekä yleistä turvallisuutta että Suomen puolustusjärjestelmän perustana olevan reservin toimintakykyä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ampuma-aselakiin on tehty laaja muutos viimeksi heinäkuussa 2019. Muutokset perustuivat pääosin Euroopan unionin ampuma-aseita koskevan direktiivin muutoksiin. Ampuma-aselain muutoksen jälkeen on ampuma-aselakia sovellettaessa havaittu välttämättömiksi katsottavia muutostarpeita. Lisäksi Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan jäsenyysvelvoitteiden rikkomista koskevan menettelyn kesäkuussa 25 antamallaan virallisella huomautuksella. Komissio katsoo, että Suomi ei ole saattanut joitain ampuma-asedirektiivin ja sen täytäntöönpanodirektiivin säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Helmikuussa 2025 tuli voimaan Euroopan unionin ampuma-aseasetus, joka sisältää säännöksiä ampuma-aseiden, aseenosien sekä ampumatarvikkeiden viennistä ja tuonnista Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä. Ehdotetut muutokset perustuvat edellä mainittuihin syihin. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi ampuma-aselakiin sen soveltamista helpottavia muutoksia. Muutokset parantaisivat lain sovellettavuutta sekä harrastajan, ase-elinkeinon että viranomaisten kannalta. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi tehdä muutoksia ampuma-aselain lupa- ja valvontajärjestelmän perusteisiin. Deaktivoitu ampuma-ase katsotaan Euroopan unionin asedirektiivissä tarkoitetuksi ilmoituksenvaraiseksi ampuma-aseeksi. Näin on myös voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössämme. Deaktivoitua ampuma-asetta koskeviin säännöksiin on tarkoituksenmukaista tehdä muutokset, joilla mahdollistetaan deaktivoidun ampuma-aseen säilyttäminen turvallisesti mutta kuitenkin toimivaa ampuma-asetta lievemmin säilytysvaatimuksin. Ampuma-aselain deaktivointia koskeva määritelmä on sidottu asedirektiivin täytäntöönpanoasetuksen mukaiseen deaktivointiin. Ampuma-aselain soveltamisala on kuitenkin täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaa laajempi, minkä vuoksi esimerkiksi takaa ladattavien tykkien deaktivoiminen ei ole ollut mahdollista. Ehdotuksella mahdollistettaisiin tykkien ja muiden täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan kuulumattomien ampuma-aseiden deaktivointi kansallisten vaatimusten täyttyessä. Nämä säädettäisiin sisäministeriön asetuksella. Sodanaikaisten ja sitä vanhempien tykkimallien deaktivointi olisi mahdollista poliisin tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Samoin tykkien säilyttäminen hyväksyttäisiin poliisilaitoksen tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Asekeräilijälle annettavaan aselupaan liitettävän hankkimisoikeuden maksimikestoa ehdotetaan pidennettäväksi viiteen vuoteen. Ase-elinkeinonharjoittajien ilmoitusvelvollisuutta asetietojärjestelmään ehdotetaan selkeytettäväksi. Lisäksi ilmoitusvelvollisuutta ehdotetaan rajattavaksi siten, että elinkeinonharjoittajan tulisi ilmoitusten tekemisen sijaan pitää tiedostoa äänenvaimentimista ja latauslaitteista, joiden yksilöintiin ei ole Euroopan unionin tasolla velvoitetta ja joiden elinkaariseuranta ei siksi ole mahdollista. Tiedostonpito helpottaisi sekä ase-elinkeinonharjoittajien että valvontaviranomaisten toimintaa. Aseluvan peruutusperusteisiin tehtiin vuonna 2019 asedirektiivimuutokseen perustunut muutos. Nyt ehdotetaan useiden muiden lupien ja hyväksyntöjen peruutusperusteiden yhdenmukaistamista vastaamaan soveltuvin osin aseluvan peruutusperusteita. Ennen vuotta 1890 valmistetun mustaruutiaseen kuljettaminen ja säilyttäminen ei ole luvanvaraista. Luvanvaraista ei myöskään ole tällaisen mustaruutiaseen pitäminen museossa tai kokoelmassa, jos sillä ei ammuta. Säännöstä on ollut aikaisempaa vaikeampaa soveltaa sen jälkeen, kun Suomessa siirryttiin erillisten hankkimis- ja hallussapitolupien sijaan yhteen lupaan eli aselupaan. Tällaisten mustaruutiaseiden sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan vallinnutta käytäntöä. Ennen vuotta 1890 valmistettu mustaruutiase olisi siten ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluva luvanvarainen ampuma-ase vain silloin, kun sitä käytettäisiin ampumiseen. Sääntely koskisi vain ennen vuotta 1890 valmistettuja aseyksilöitä. Euroopan komission rikkomusmenettelyn takia ehdotetaan lakiin lisättäväksi nimenomainen säännös siitä, että poliisilla tulee olla tietojärjestelmä niiden tietojen säilyttämiseen, joiden osalta asedirektiivissä tätä edellytetään. Euroopan ampuma-asepassia koskevaan sääntelyyn ehdotetaan tehtäväksi muutoksia. Näiden lisäksi ehdotetaan rikkomusmenettelyyn perustuen joitakin muita muutoksia. Lisäksi ehdotetuilla muutoksilla mahdollistettaisiin ampuma-aselainsäädännön osalta Poliisihallituksen ja puolustusministeriön vientivalvontatehtävien uudistaminen huomioiden Euroopan unionin ampuma-aseasetuksen sovellettavaksi tulo, mikä tapahtuu pääosin 12. päivä helmikuuta 2029. Tarvittavat muutokset toteutettaisiin erikseen annettavalla hallituksen esityksellä laiksi puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain muuttamisesta. Ampuma-aseen määritelmään ehdotetut muutokset mahdollistavat viranomaisille ruutikaasupaineella tai räjähdyspaineella toimivien etälamauttimien käytön ilman, että niiden käyttö viranomaisten voimankäyttöä koskevien säännösten mukaan katsottaisiin ampuma-aseen käytöksi. Sääntely olisi siten neutraali suhteessa etälamauttimien toimintaperiaatteeseen. Arvoisa puhemies! Ehdotetulla sääntelyllä ei olisi tarkoitus muuttaa ampuma-aselainsäädännön perusteita. Sillä olisi kuitenkin tarkoitus helpottaa harrastajien asemaa muuttamalla sääntelyä heidän kannaltaan toimivammaksi. Tällaisia muutoksia olisivat erityisesti deaktivointia koskevien säännösten uudistaminen, antiikkiaseita koskevien säännösten uudistaminen sekä asekeräilijöiden aseluvan hankintaoikeuden pidentäminen. Ase-elinkeinonharjoittajien asemaa parannettaisiin selkeyttämällä ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sääntelyä sekä poistamalla ilmoitusvelvollisuus niissä tapauksissa, joissa se aiheuttaa tarpeetonta työtä elinkeinolle ja valvontaviranomaiselle. Aseturvallisuuden kannalta ehdotetut muutokset olisivat joko myönteisiä tai neutraaleja. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä keskustelusta. Aivan kuten tässä edustaja Kiljunen äsken kuvaili, niin kysymyksessä on iso ja vakava kysymys. Meidän on välttämätöntä vastata isoon ja vakavaan ongelmaan, joka meillä on: yhä kasvava, koventuva ja kansainvälistyvä järjestäytynyt rikollisuus. Meillä on katujengi-ilmiö, meillä on terrorismia ynnä muuta vakavaa rikollisuutta, jota vasten meidän on pakko tässäkin maassa pyrkiä siihen, että meidän viranomaisilla on käytössään sellaisia työkaluja, joilla he estävät näitten vakavien rikosten konkreettisen toteutumisen. Tällä nimenomaisesti pyritään pääsemään näihin ilmiöihin käsiksi. Niin kuin edustajat ovat varmasti mediasta jo havainneet, niin tämä Ruotsin tiestä puhuminen ei ole turhaa. Meilläkin näkyvät jo laineet ruotsalaisten katujengien ja järjestäytyneen rikollisuuden osalta täällä Suomessa. Kyllä näin on, niin kuin täällä edustaja Eerola kuvaili, että ruotsalaiset ystävämme ovat kaikilta osin kaikille tasoille pyrkineet viestittämään sitä, että älkää tehkö samoja virheitä kuin me teimme, älkää laittako ongelmia maton alle ja tehkää kaikkenne, että pääsette näihin ongelmiin käsiksi nyt. Niin kuin me tiedetään, meillä on esimerkiksi tämä crime as a service, jossa käytetään perin usein alaikäisiä, tai violence as a service, näihin väkivallantekoihin. Tämähän näkyy jo Suomessa, ja saattaa olla, että olemme jopa pikkasen myöhässä tämän rikostiedustelun kanssa, mutta onni on, että se on nyt eduskunnassa ja tältä osin etenemässä. Sitten ehkä haluaisin sen korjata tässä, että kotirauhan suojaan ja luottamuksellisen viestin suojaan tässä esityksessä ei, edustaja Kiljunen, paneuduta, vaan näihin kysymyksiin tarvitaan perustuslain 10 §:n muutos, joka eduskunnassa on, ja me tuotamme tähän esitykseen hiukan myöhemmin nyt syksyllä täydentävän esityksen, jossa esitetään myös näihin liittyviä toimivaltuuksia, jotka tosiasiallisesti ovat sellaisia, joita me tarvitsemme, koska ei voi olla niin, että me tietoisesti jätämme aukkoja, joiden avulla voit esimerkiksi kotirauhan suojan piiristä tehdä vakavaa rikollisuutta. Siinä mielessä kysymys on varsin relevantti, ja toivon, että nopeasti tulee tämä täydentävä esitys tänne. Täällä kysyttiin myöskin, voidaanko rikostiedustelukeinoja kohdentaa alaikäisiin. Kyllä tämän esityksen perusteella voidaan. Erityisesti se on perusteltua silloin, kun tämmöiseen uhkaavaan toimintaan osallistutaan joko niin, että joku on maksanut henkilölle tai ohjailee hänen toimintaansa. Tässä tullaan nimenomaan näihin erittäin vakaviin väkivallantekoihin, joihin meillä alaikäisiä värvätään. Edustaja Elomaa totesi tästä dokumentista. Luulen, että katselin samaa dokumenttia vastikään. Kyllä se niin on, että meidän kannattaa tätä yhteiskuntaamme kaikin mahdollisin keinoin suojata. Tämä on rajattua lainsäädäntöä. Tämä annetaan keskusrikospoliisin tehtäväksi, jotta osaaminen on riittävää. Selvää on se, että tämäntyyppisillä toimivaltuuksilla Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa on myös oltava hyvä valvontajärjestelmä, ja mielestäni tämä tiedusteluvalvontavaltuutetun toimivalta tässä, samoin kuin meidän käräjäoikeuksien toimivaltuudet, on aivan perusteltu, ja siinä mielessä siinä samalla, kun tulee valta, tulee vastuu ja tulee myöskin kontrolli. Aivan lyhyesti totean vielä tähän loppuun, että niin kuin me hyvin tässä salissa tiedämme, aika usein meidän lainsäädäntömme laahaa perässä. Tämän lainsäädännön tarkoitus on vastata nyt nähtyihin rikosympäristön muutoksiin, turvallisuusympäristön muutoksiin, mutta myös niin, että nämä kestäisivät myöskin ne kehityskulut, joita me tällä hetkellä valitettavasti olemme näkemässä, ja siinä mielessä olisi tärkeää päästä ilmiötasolla käsiksi näihin.

Arvoisa puhemies! Järjestäytynyt rikollisuus, vakava jengirikollisuus, huumekauppa ja erilaiset hybridivaikuttamisen muodot ovat uhkia, joihin meidän on pystyttävä puuttumaan nykyistä aikaisemmin, ja juuri se on tämän esityksen keskeinen ajatus. Rikollisuus on entistä kansainvälisempää, verkottuneempaa, ja se toimii yhä enemmän digitaalisessa ympäristössä. Myös rikollisuuden ja ulkoisten turvallisuusuhkien välinen raja voi hämärtyä. Siksi poliisilla ja erityisesti keskusrikospoliisilla on oltava ajantasaiset keinot saada tietoa vakavista uhkista ennen kuin rikos ehtii toteutua. Erityisen tärkeänä pidän mahdollisuutta puuttua vakavaan huumausainerikollisuuteen aikaisemmin. Jos pystymme estämään uusien ja erityisesti vaarallisten huumausaineiden päätymisen Suomeen, estämme samalla rikoksia, riippuvuutta ja inhimillistä kärsimystä. Arvoisa puhemies! Vahvat toimivaltuudet edellyttävät aina vahvaa oikeusturvaa ja tarkkaa valvontaa, mutta lähtökohdan on oltava selvä: viranomaisilla on oltava keinot toimia ajoissa. Kannatan lakiesitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion kaikkein tärkein tehtävä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Se edellyttää viranomaisilta ajantasaisia toimivaltuuksia ja hyvää yhteistyötä, mutta myös kykyä torjua rikollisuutta jo ennen kuin se ehtii aiheuttaa vahinkoa. Järjestäytynyt rikollisuus, kansainväliset rikollisverkostot ja vakavat turvallisuusuhat eivät tunne valtioiden rajoja tai perinteisten viranomaisrajojen asettamia rajoitteita. Meidän on pystyttävä tunnistamaan uhka ajoissa ja estämään sen toteutuminen. Kokoomuksen lähtökohta on selkeä: turvallisuus on perusoikeus. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, heidän omaisuuttaan ja koko yhteiskunnan toimintakykyä. Rikollisuuteen on puututtava ennen kaikkea tehokkaasti mutta aina myös lain nojalla ja kansalaisten oikeusturvaa kunnioittaen. Siksi on tärkeää, että rikostiedustelun toimivaltuudet määritellään täsmällisesti. Viranomaisille on annettava keinot toimia, mutta samalla on huolehdittava siitä, että toimivaltuuksien käyttö on oikeasuhtaista ja valvottua. Mitä vahvemmista keinoista on kyse, sitä tärkeämpää on riippumaton valvonta, selkeä vastuunjako ja toimiva jälkikäteinen oikeusturva. Lainsäädännön on tuettava poliisin, Tullin ja muiden turvallisuusviranomaisten yhteistyötä. Tieto ei saa jäädä viranomaisten välisiin siiloihin silloin kun kyse on vakavan rikoksen tai turvallisuusuhan torjumisesta. Samalla henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava tarkkaa harkintaa. Tehokkuus ja yksityisyydensuoja eivät saa olla toistensa vastakohtia, vaan molempien on toteuduttava. Arvoisa rouva puhemies! Suomi ei saa olla rikollisille helppo toimintaympäristö. Meidän on oltava askeleen edellä rikollisia, jotka yrittävät käyttää hyväkseen avoimen yhteiskuntamme vapauksia. Tämä edellyttää rohkeutta päivittää lainsäädäntöä, investointeja viranomaisten osaamiseen ja riittäviä resursseja turvallisuusyhteistyöhön. Samalla on pidettävä kiinni oikeusvaltioperiaatteista. Turvallinen yhteiskunta ei ole sellainen, jossa viranomaiset saavat toimia ilman rajoja. Turvallinen yhteiskunta on sellainen, jossa rikollisuuteen voidaan puuttua tehokkaasti, ennakoivasti ja lainmukaisesti. Kokoomus tukee esityksen tavoitetta vahvistaa Suomen kykyä torjua vakavaa rikollisuutta. Eduskuntakäsittelyssä on varmistettava toimintavaltuuksien täsmällisyys, valvonnan riippumattomuus sekä kansalaisten oikeusturva. Suomen on oltava samaan aikaan turvallinen, vapaa ja oikeudenmukainen maa.

Arvoisa rouva ministeri, kiitos esityksestä ja esittelystä. — Tämä uhkaperusteisuus on kyllä tässä turvallisuustilanteessa aivan perusteltu, ja niin kuin tässä on moneen kertaan mainittu, rikollisuus on saanut uusia muotoja, entistä kovempia muotoja, ja niin kuin tässä on mainittu, mitä Ruotsin esimerkit ovat kertoneet, niin emme voi jäädä toimettomina katsomaan sivusta, ja meidän on annettava viranomaisille siihen tarvittavat työkalut, mitä viranomaiset tarvitsevat rikollisuuden estämiseen. Tavoitteenahan on tietysti se, että suomalaisilla on turvallinen yhteiskunta. Siitä lähtee myös perustuslaki, että yhteiskunta takaa kansalaisilleen turvallisuuden. Sitten tämä toinen näkökulma, mikä liittyy turvallisuuden toiselle puolelle, on tämä tiedusteluun liittyvä ongelmatiikka. Siitä tietysti aivan aiheellisesti voidaan puhua, mitä riskejä siihen liittyy, ja siihen liittyy tietysti näkökulmia, jotka pitää ottaa tarkkaan huomioon. Tarkoitan tällä sitä, että valvonnan pitää olla tarkkaa, valvonnan pitää olla monipolvista, monella tasolla olevaa. Ministerikin on ollut tiedusteluvalvontavaliokunnassa ja tuntee myös sitä kautta asian hyvin, ja sitä ei voi olla aina näissä yhteyksissä korostamatta. Mutta turvallisuus edellä tässä kuitenkin täytyy mennä, ja sen jälkeen on katsottava, että nämä laillisuusasiat ja valvonta-asiat ovat ajan tasalla.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi on erittäin tarpeellinen uudistus. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus on muuttunut yhä kansainvälisemmäksi, ammattimaisemmaksi ja vaikeammin torjuttavaksi. Viranomaisten on kyettävä puuttumaan uhkiin riittävän varhaisessa vaiheessa jo ennen kuin vakavia rikoksia ehditään toteuttaa. Esityksellä annetaan poliisille selkeämmät toimivaltuudet uhkaperusteiseen rikostiedusteluun ja parannetaan mahdollisuuksia saada tietoa vakavan rikollisuuden rakenteista, toimijoista ja suunnitelmista. Tämä vahvistaa rikosten ennalta estämistä ja koko yhteiskunnan turvallisuutta. On myös tärkeää, että toimivaltuuksien käyttö on tarkasti rajattua ja tehokkaan valvonnan alaista. Hallituksen esityksessä myös nämä näkökohdat on otettu huomioon. Katsoin tässä eräänä päivänä dokumenttia rikollisuuden tämänhetkisestä tilanteesta Ruotsissa. Se oli karmeaa katsottavaa. Siinä pureuduttiin lähinnä siihen, kuinka alaikäisiä värvätään tekemään todella törkeitä rikoksia, jopa murhia. Täytyy sanoa, että tällainen toiminta on varmaan jo osaksi tulossa Suomeenkin, joten järeitä toimia tarvitaan. Siksi on tärkeää, että poliisilla on oltava nykyaikaiset keinot vastata nykyaikaisen rikollisuuden uhkiin. Tämä esitys on tärkeä osa hallituksen määrätietoista työtä sisäisen turvallisuuden ja rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja erityiskiitos on nyt annettava meidän sisäministeri Mari Rantaselle.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Kiitos ministeri Rantaselle asian esittelystä. Poliisilakia muutettaisiin siten, että lakiin lisättäisiin uusi luku, joka pitää sisällään säädökset rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Lisäksi esimerkiksi poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan lukuun ehdotetaan poliisin rikostorjuntaa vahvistavia muutoksia. Tähän esityskokonaisuuteen toki liittyy monia muitakin yksittäisiä lakeja. Se syy, miksi näitä lakeja uudistetaan, löytyy siitä, että rikollisuuden todellisuus on Suomessa muuttunut merkittävällä tavalla viime vuosikymmenien aikana. Järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut ja kansainvälistynyt, ja väkivaltaiset toimintamallit ovat yleistyneet. Tästä ikävänä esimerkkinä on niin sanottu katujengi-ilmiö, joka varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla mutta jo muuallakin Suomessa on päätynyt otsikoihin. Digitalisaatiokaan ei ole yksisilmäisesti hyvä asia — se on luonut aivan uudenlaisia rikollisuuden muotoja. Esimerkiksi huumekaupan siirtyminen salattuun verkkoon ja kryptovaluutoilla käytäväksi on vienyt suuren osan kaupasta viranomaisille yhä vaikeammaksi selvittää. Arvoisa puhemies! Esitys ohjaa poliisin toimintalogiikkaa rikosperusteisuudesta kohti uhkaperusteisuutta. Se tarkoittaa sitä, että vakavaan rikollisuuteen voidaan päästä kiinni jo ennen kuin poliisi pystyy yksilöimään konkreettisen rikoksen, jonka voidaan perustellusti olettaa olevan tekeillä. Reagoinnin pitää olla ennaltaehkäisevää, mieluummin niin, että vakava rikos jää kokonaan tekemättä. Rikostiedustelun kohteeksi ei siis suinkaan ehdoteta mitä hyvänsä rikollisuutta. Alleviivaan, että puhumme turvallisuutta vakavasti uhkaavasta järjestäytyneestä rikollisuudesta sekä muusta vakavasta rikollisuudesta — sellaisesta, joka pahimmillaan uhkaa suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä, oikeusvaltion perustoimintoja tai suuresti yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Pidän tätä esitystä erittäin tarpeellisena. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuustilanne on muuttunut pitkäaikaisesti ja perustavanlaatuisesti. Vakava rikollisuus toimii yhä useammin valtioiden rajojen yli, verkostoissa ja uutta teknologiaa hyödyntäen. Viranomaiset saavat vaarallisesta toiminnasta usein ensin vain heikkoja ja hajanaisia signaaleja. Siksi on perusteltua, että turvallisuusviranomaisille annetaan uusia tarkkarajaisia ja lailla säädettyjä toimivaltuuksia. Samalla on huolehdittava riittävistä henkilöstö-, teknologia- ja valvontaresursseista. Toimivaltuus, jota viranomainen ei käytännössä pysty käyttämään, jää vain tekstiksi lakikirjaan. Ilman resursseja lainsäädäntötyö on käytännössä turhaa. Kannatan tämän hallituksen esityksen perusratkaisua. Nykyisin poliisilain 5 luvun salaiset tiedonhankintakeinot on rikoksen estämisessä pääosin sidottu yksilöityyn rikokseen ja siihen, että henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän siihen. Rikoksen paljastamisessa lähtökohta on oletus jo tehdystä rikoksesta. Vakavan järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla nämä edellytykset voivat täyttyä vasta, kun rikollinen hanke on jo pitkällä. Oikea ja oikea-aikainen tieto on turvallisuusviranomaisten silmät ja korvat. Ilman sitä päätöksenteko muuttuu ennakoinnista jälkikäteiseksi reagoinniksi. Esityksessä poliisilakiin lisättäisiin uusi 5 b luku. Sen nojalla keskusrikospoliisi voisi kohdistaa rikostiedustelua laissa tyhjentävästi määriteltyihin vakaviin rikollisiin uhkiin jo ennen kuin uhka on konkretisoitunut yksilöidyksi rikokseksi. Tavoitteena olisi muodostaa tilannekuva sekä vahvistaa tai osoittaa vääriksi hajanaisia signaaleja riittävän ajoissa. Sääntely koskisi yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Se kattaisi myös vakavat rikolliset uhat, jotka kohdistuvat laajasti ihmisten henkeen ja terveyteen, julkiseen talouteen, rahoitusjärjestelmään, kriittiseen infrastruktuuriin, ympäristöön, oikeusvaltion perustoimintoihin taikka yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Kyse ei olisi poliittisesta tiedonhankinnasta eikä poliisille annettavasta avoimesta yleistoimivaltuudesta. Rikostiedustelu liittyisi poliisin lakisääteiseen tehtävään estää rikoksia. Sen käyttäminen ja johtaminen keskitettäisiin keskusrikospoliisille. Toimivaltuuksien käyttökynnys olisi korkea. Keinon olisi oltava välttämätön tärkeiden tietojen saamiseksi. Kohdentaminen pitäisi perustella. Uuden 5 b luvun keinoja ei saisi kohdistaa pysyvään asumiseen käytettävään tilaan, eivätkä ne sisältäisi viestin luottamuksellisuuteen puuttuvia teletoimivaltuuksia. Nyt käsiteltävä esitys jättää vielä olennaisen katveen. KRP ei voisi kohdistaa uhkaperusteista rikostiedustelua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Pakkokeinolain mukainen asuntokuuntelu tulee mahdolliseksi vasta yksilöidyn erittäin vakavan rikosepäilyn yhteydessä, joten se ei korvaa tätä puuttuvaa ennakollista toimivaltuutta. Hallitus on tunnistanut tämän ongelman ja valmistelee täydentävää esitystä. Tämä toinen vaihe on vietävä viipymättä loppuun ja säädettävä tiedonhankinta kaikkein vakavimmassa uhkatilanteessa mahdolliseksi tuomioistuimen ennakkoluvalla sekä tiukoin välttämättömyys- ja viimesijaisuusedellytyksin. Rikollisille ei pidä jättää asuntoihin turvallista katvealuetta. Erikseen esitys laajentaisi poliisilain 5 luvun telekuuntelua vakavien rikosten estämisessä ja tiedonhankintaa vakavimpien rikosten paljastamisessa. Näin tiedonhankintaan ei syntyisi katkosta yleisen uhkan muuttuessa yksilöidyksi rikoshankkeeksi. Rikostiedustelussa saatu tieto voitaisiin laissa säädetyin edellytyksin käyttää myös rikoksen selvittämiseen ja näyttönä. Toiminnan suuntaamiseen erikseen määrättyä tietoa koskisivat kuitenkin tiukat käyttörajoitukset. Arvoisa puhemies! Tehokkaat toimivaltuudet tarvitsevat rinnalleen tehokkaan oikeusturvan. Perusoikeuksiin voimakkaimmin puuttuvissa keinoissa päätöksentekoon tai edellytysten tarkastamiseen osallistuisi Helsingin käräjäoikeus. Ulkoista laillisuusvalvontaa hoitaisi riippumaton tiedusteluvalvontavaltuutettu. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä katselukiellosta, tietojen hävittämisestä, dokumentoinnista ja jälkikäteisestä ilmoittamisesta. Turvallisuus ja perusoikeudet eivät ole vastakohtia. Perustuslaki turvaa oikeuden turvallisuuteen. Uusien toimivaltuuksien tulee olla laillisia, välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja valvottuja. Esityksen vaikutukset riippuvat osittain käytettävissä olevista resursseista. Keskusrikospoliisille arvioidaan tarvittavan 30 henkilötyövuoden lisäys. Vuodelle 27 poliisille esitetään 6,6 miljoonan euron lisämäärärahaa. Vuodesta 28 alkaen pysyväksi lisärahoitustarpeeksi arvioidaan vähintään 4,2 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi on turvattava suojelupoliisin tekninen suorituskyky ja tiedusteluvalvontavaltuutetun riippumaton valvonta. Arvoisa puhemies! Kannatan tätä hallituksen esitystä. Samalla edellytän, että uudistuksen henkilöstöstä, teknologiasta, koulutuksesta ja valvonnasta huolehditaan pysyvästi. [Puhemies koputtaa] Laki antaa toimivallan. Riittävät resurssit tekevät siitä todellisen suorituskyvyn. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Rikollisuus kehittyy koko ajan. Se kansainvälistyy, digitalisoituu ja muuttuu entistä järjestäytyneemmäksi. Rikolliset käyttävät salattuja viestintäjärjestelmiä, virtuaalivaluuttoja, anonyymejä verkkopalveluita ja uusia teknologioita tavalla, joka tekee viranomaisten työstä vuosi vuodelta vaikeampaa. Siksi pidän tätä hallituksen esitystä erittäin tärkeänä. Poliisin pitää pystyä toimimaan ennen kuin rikollinen toiminta on ehtinyt aiheuttaa vahinkoa. Nykyinen lainsäädäntö, jossa viranomaisen täytyy odottaa konkreettisen rikoksen valmistelun etenemistä riittävän pitkälle ennen kuin toimintaan voidaan kunnolla puuttua, ei vastaa tämän päivän todellisuutta. Jos rikollisverkosto suunnittelee väkivallantekoa, rahanpesua, huumekauppaa tai muuta vakavaa rikollisuutta, meidän ei pidä ajatella, että poliisin täytyy odottaa rikoksen tapahtuvan, jotta siihen voidaan tehokkaasti puuttua. Ennaltaestäminen on tehokkainta rikostorjuntaa, ja siksi viranomaisilla pitää olla vähintään yhtä hyvät työkalut kuin rikollisilla. Tällä hetkellä rikolliset ovat monessa asiassa vähintään askeleen edellä. Teknologia ja tekoäly antavat rikollisille mahdollisuuksia, joita vielä muutama vuosi sitten ei ollut olemassa. Kansainväliset rikollisverkostot toimivat yli rajojen, kun taas viranomaisen toimintavaltuudet ovat sidottuja lakiin. Esityksessä ehdotettu uhkaperusteinen rikostiedustelu on tässä keskeinen uudistus. Poliisin pitää voida muodostaa riittävän hyvä tilannekuva vakavasta rikollisuudesta jo ennen kuin yksittäinen rikos voidaan yksilöidä. Tämä ei tarkoita sitä, että poliisille annettaisiin rajattomat valtuudet, vaan toimivaltuuksien käytölle pitää olla selkeät edellytykset ja asianmukainen valvonta, kuten Suomessa on. Arvoisa puhemies! Meidän tehtävämme tässä salissa on huolehtia siitä, että poliisi pystyy jatkossakin turvaamaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä ennaltaehkäisemään rikoksia ja puuttumaan etupainotteisesti jo suunnittelussa oleviin vakaviin rikoksiin. Rikollisuuden kehittyessä hurjaa vauhtia lainsäädäntö ei saa jäädä paikalleen. Siksi pidän tätä esitystä erittäin tärkeänä Suomen rikostorjunnan vahvistamisessa. Kiitos, ministeri Rantanen.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa rouva ministeri, tämä esitys rikostiedustelulainsäädännöksi on pitkään odotettu suunnanmuutos, jossa poliisille viimeinkin annetaan tarvittavat työkalut torjua rikollisuutta ennen kuin veri virtaa ja luodit viuhuvat. Poliisin toimintalogiikassa siirrytään tällaisesta vanhanaikaisesta — tai ei pelkästään vanhanaikaisesta, vaan vähän jälkeenjääneestä — rikosten jälkiselvittelystä nykyaikaiseen uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Tämä nykytilanne on ollut aika kestämätön, jos näin uskallan sanoa. Poliisin on pitänyt odottaa kädet sidottuina — siis silleen kuvaannollisesti sidottuina — että rikollisverkoston suunnitelmat etenevät riittävän pitkälle ennen kuin pakkokeinoihin on voitu tarttua, ja se on nykytilanteessa hölmöläisen hommaa. Kun järjestäytynyt rikollisuus, katujengit ja etenkin vielä tämä digitaalinen rikollisuus kolmantena kehittyvät koko ajan niin suurella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä, niin sen tähden pitää mennä sinne edelle. Poliisi ei voi tässä tilanteessa seurata tilannetta pelkästään vierestä ja odottaa, että jotain tapahtuu. Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa lahden yli naapuriin, Ruotsin suuntaan, jotta voidaan nähdä, mitä tapahtuu, jos silmiä liian pitkään ummistetaan tai koetetaan katsoa sormien välistä. Ruotsin jengikehitys ja sieltä meille rantautuva rikollisuus on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun rikollisrakenteiden annetaan pitkän aikaa juurtua yhteiskuntaan. Sekä Ruotsin viranomaiset että ministerit ja muut poliitikot ovat varoittaneet meitä ihan julkisestikin jo, että toimikaa ennen kuin on liian myöhäistä. Suomen strategia ei voi olla pelkästään tulipalojen sammuttaminen, vaan niitten syttymisen estäminen. Tämä esitys ei anna suojaa edes kaikkein härskeimmille rikollisille työtavoille. Siihen tarvitaan vielä lisää työkaluja. Ruotsista tiedetään, että jengit käyttävät tietoisesti hyväkseen alle 15-vuotiaita lapsia, koska heillä ei ole rikosoikeudellista vastuuta. No, tämän esityksen myötä rikollisorganisaatiot eivät saa tiedustelusuojaa käyttämällä lapsia juoksupoikinaan. Tietyissä tilanteissa nämä rikostiedustelukeinot voidaan kohdistaa myös alaikäiseen, mikäli oikein tämän esityksen tutkailin. Tässä myös suojataan suomalaista yhteiskuntaa, oikeusvaltiota ja kansalaisten, meidän ihan kaikkien, turvallisuutta, kun tätä lainsäädäntöä viedään eteenpäin. Toivotaan, että valiokunnassa käsittely menee nopeasti. Kannatan lämpimästi ja vielä kerran kiitän.

Arvoisa puhemies! Poliisin tehtävät ovat muuttuneet erityisesti järjestäytyneen ja kansainvälisen rikollisuuden yleistymisen myötä. Siksi myös poliisilain on nyt muututtava. Poliisien ja muiden viranomaisten toimintavaltuuksia on päivitetty jo lukuisin eri tavoin, mutta työ jatkuu edelleen. Nyt on vuorossa tiedustelun tehostaminen. Lakiin lisätään uusi luku, jossa säädetään rikostiedustelun keinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Lisäksi salaisia tiedonhankintakeinoja käsittelevään lukuun tulee rikostorjuntaa vahvistavia muutoksia. Nämä muutokset ovat tärkeä painotus ennakoivaan työhön: poliisi ei voi ainoastaan reagoida jo tehtyihin rikoksiin, vaan sen on pystyttävä puuttumaan jo pelkkään vakavan rikoksen uhkaan, ennen kuin jotain kamalaa pääsee tapahtumaan. Ruotsissa peli on jo pitkälti menetetty, koska rikollisten rakenteet ja vaikutukset ovat jo niin laajoja. Suomessa vastaavaa kehitystä pyritään nyt näilläkin keinoilla estämään, ennen kuin se vakiintuu tännekin. Poliisille annettavan rikostiedusteluoikeuden kohde tulee tietysti olemaan tarkasti rajattu. Mitään valvontayhteiskuntaa tänne ei tietenkään olla luomassa, vaan kyse on oltava vakavasti turvallisuutta uhkaavasta rikoksen uhasta. Arvoisa puhemies! Poliisin työ on muuttunut yhä haastavammaksi. He kohtaavat jatkuvasti huumeiden vaikutuksen alaisuudessa olevia sekä terä- tai ampuma-asein varustautuneita rikollisia, ja monet heistä ovat ulkomaalaisia, joiden kanssa ei pysty kommunikoimaan suomeksi. Siksi myös poliisien resursseista ja toimintavaltuuksista on pidettävä huolta vaikeassakin taloustilanteessa, koska he kannattelevat katujemme ja kotiemme rauhaa. — Kiitos ministeri Rantaselle tästä hyvästä esityksestä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallitusohjelmaan perustuva esitys poliisin uhkaperusteista rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle järjestykselle. Hallitus torjuu voimakkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta. Lainsäädännön on vastattava turvallisuusympäristön muutokseen. Muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden kehitys sekä jengirikollisuus ja niihin kytkeytyvät erilaiset vakavan rikollisuuden muodot ovat vakavia uhkia yhteiskunnan ja yksilöiden turvallisuudelle. Näistä uhkista tulee pystyä hankkimaan tietoa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa, jotta niitä pystytään myös torjumaan tehokkaasti ennalta. Hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen suomalaisten turvallisuuden lisäämiseksi. Hallitus varmistaa, että poliisilaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla. Poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan valmistelemalla ja ottamalla käyttöön rikostiedustelun mahdollistava lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman puuttumisen muun muassa vakavaan jengi‑ ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi poliisilakia siten, että siihen lisättäisiin uusi luku, jossa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Myös poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan lukuun ehdotetaan muutoksia. Poliisilakiin ehdotetaan myös lisättäviksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan tiedon haussa ja tallentamisessa. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi useita muita lakeja. Arvoisa puhemies! Toimintaympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Esitetty sääntely parantaa mahdollisuuksia torjua ennalta sellaisia yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvia vakavimpia uhkia, jotka toteutuessaan ilmenisivät vakavana rikollisuutena. Vakavan rikollisuuden uhat olisivat laissa määriteltyjä rikostiedustelun kohteita, jotka uhkaavat esimerkiksi suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä, oikeusvaltion perustoimintoja tai laajamittaisesti yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Jotta uhkia voidaan torjua, niistä tarvitaan tietoa. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa on kyse juuri rikollisuuden muodostamiin uhkiin liittyvän tiedon hankkimisesta ja hankitun tiedon käsittelystä. Poliisi ei voi tällä hetkellä kohdistaa tiedonhankintaa tietojohtoisesti esimerkiksi sellaisiin tunnettujen vakavan rikollisuuden organisaatioiden avainhenkilöihin, joihin vaikuttaminen olisi rikostorjunnallisesti tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta. Poliisi voi nykysääntelyn puitteissa kohdistaa tiedonhankintaa vain henkilöihin, jotka liittyvät konkreettisiin yksittäisiin estettäviin, paljastettaviin tai selvitettäviin rikoksiin. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa esimerkiksi henkilöihin, jotka toimivat rikollisorganisaatiossa johtajina, mahdollistajina tai muutoin rikollisen toiminnan keskiössä. Tämä luonnollisesti edesauttaisi rikollisorganisaation muodostaman vakavan uhkan torjumista. Toissijaisesti tiedonhankintaa voitaisiin kohdistaa ryhmiin, kuten juuri rikollisryhmiin. Viimesijaisesti rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa henkilöihin, joihin kohdistuvalla tiedonhankinnalla voidaan henkilön lausumien, käyttäytymisen tai erityisten olosuhteiden johdosta erittäin pätevin perustein olettaa saatavan vakavan rikollisuuden muodostamia uhkia koskevaa tärkeää tietoa. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelun toteuttaminen esitetään keskitettäväksi keskusrikospoliisille. Poliisilaitokset voisivat tukea rikostiedustelutyötä ja toteuttaa siihen liittyviä toimenpiteitä keskusrikospoliisin johdolla ja ohjauksessa. Esityksen mukaisia rikostiedustelukeinoja ovat suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Sääntely perustuisi siis menetelmällisesti ja määritelmällisesti poliisilaissa jo valmiiksi olemassa oleviin ja säädettyihin rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi käytettäviin salaisiin tiedonhankintakeinoihin. Uudessa luvussa niiden käyttöedellytyksistä säädettäisiin rikoksen estämistä ja paljastamista koskevista edellytyksistä poikkeavalla tavalla. Esitys ei sisällä luottamuksellisen viestin suojaan tai kotirauhan suojaan kohdistuvia tiedonhankintakeinoja, mutta tällaiset tiedonhankintakeinot tehostaisivat nyt tehtävän esityksen mukaista uhkaperusteista rikostiedustelua. Eduskunnan käsittelyssä oleva perustuslain muutos mahdollistaisi mainittujen keinojen käyttöönotosta säätämisen erikseen ja siten hyödyntämisen rikostiedustelussa. Kyseiseen perustuslain muutokseen kytkeytyvät toimivaltuusehdotukset tullaan antamaan myöhemmin tänä syksynä tätä esitystä täydentävänä esityksenä. Rikostiedusteluun ei ehdoteta tietoliikennetiedustelutoimivaltuuksia eikä massaluonteista tiedustelua mahdollistavia toimivaltuuksia. Arvoisa puhemies! Poliisi käyttäisi rikostiedustelukeinoilla saatua tietoa vakavan rikollisuuden muodostamien uhkien torjumiseksi. Tässä tarkoituksessa tietoa voitaisiin tietyin edellytyksin luovuttaa myös muulle viranomaiselle, jolla on toimivalta uhkan torjumiseksi tarvittavan kyseisen viranomaisen tehtäviin perustuvan toimenpiteen toteuttamiseksi. Lisäksi tietoa voitaisiin luovuttaa muille esitutkintaviranomaisille toiminnan suuntaamiseksi, rikoksen estämiseksi ja tiettyjen lähtökohtaisesti törkeiden rikosten selvittämiseksi. Myös tiedon luovuttaminen sotilas‑ ja siviilitiedusteluviranomaisille maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi olisi tietyin edellytyksin sallittua. Riittävän koordinaation varmistamiseksi esitetään lisäksi säädettäväksi tiedustelutoiminnan yhteensovittamisesta keskusrikospoliisin, suojelupoliisin, sotilastiedusteluviranomaisen ja muun viranomaisen virkamiesten työturvallisuuden varmistamiseksi, salaisessa tiedonhankinnassa käytettävien taktisten ja teknisten menetelmien ja suunnitelmien paljastumisen estämiseksi sekä viranomaisten tehtävien asianmukaisen toteuttamisen turvaamiseksi. Uhkaperusteisesta rikostiedustelusta säädettäisiin siis poliisilain uudessa 5 b luvussa. Poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan 5 lukuun esitettävät muutokset osaltaan vahvistaisivat poliisin rikostorjuntaa. Esitetyt muutokset ovat osin tarpeellisia myös uhkaperusteisen rikostiedustelun kannalta. Poliisilakiin esitetään myös lisättäväksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan, poliisin tehtävien kannalta tarpeellisen tiedon haussa ja tallentamisessa. Näiden keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista kohteista, joissa myydään laittomia aineita tai esineitä tai joiden tarkoituksena on muu vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelulainsäädännön valmistelussa on lähdetty siitä, että merkittäviin toimivaltuuksiin kytketään riittävät oikeusturvatakeet sekä ulkopuolinen tehokas valvonta. Esityksessä ehdotetaankin laajennettavaksi tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain soveltamisalaa niin, että tiedusteluvalvontavaltuutettu suorittaisi laillisuusvalvontaa keskusrikospoliisin uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Uusien toimivaltuuksien toimeenpano edellyttää luonnollisesti myös asianmukaista koulutusta. Ehdotuksella pyritään saattamaan poliisin rikostorjuntatoimivaltuudet toimintaympäristössä jo tapahtuneiden sekä käynnissä olevien muutosten edellyttämälle tasolle, mikä puoltaa sääntelyn voimaantuloa mahdollisimman pian. Toisaalta kyse on uudentyyppisestä toimivaltuussääntelystä, mikä edellyttää muun muassa uhkaperusteisen rikostiedustelutoiminnan organisointia, koulutusta sekä tietojärjestelmämuutoksia ennen lain voimaantuloa. Nämä lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2027. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! ”Eläimet ovat puolustuskyvyttömiä eivätkä voi suojella itse itseään. Siksi se on meidän ihmisten tehtävä. Eläimiä pahoinpitelevät tai muuten kaltoinkohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä, ja eläinten hyvinvointi pitää siksi varmistaa riittävän pitkillä eläintenpitokielloilla ja riittävän ankarilla rangaistuksilla kiellon rikkojille.” Näin sanoi oikeusministeri Leena Meri tiedotteessaan, jossa ilmoitettiin tämän käsittelyssä olevan hallituksen esityksen etenemisestä eduskuntaan. Näihin ministerin sanoihin on helppo yhtyä. Hallituksen esityksen myötä eläintenpitokiellon käyttöä lisätään ja kiellosta tulee selkeä pääsääntö eläinsuojelurikoksissa. Vähimmäiskesto pitenee kolmeen vuoteen perusmuotoisessa rikoksessa ja viiteen vuoteen törkeässä rikoksessa. Vähimmäiskeston pidentymisen lisäksi myös rangaistukset kiellon rikkomisesta kovenevat. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomisesta voidaan tuomita jopa vuodeksi vankeuteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä uudistuksia. Olemme valitettavan usein saaneet kuulla ja nähdä näitä tapauksia, joissa kodin lemmikit tai tuotantoeläimet — nautakarja, hevoset, kissat, koirat, lampaat ja monet muut — kokevat kaltoinkohtelua, laiminlyöntejä ja jopa järkyttävää väkivaltaa. Syitä näihin kaltoinkohteluihin on monia. Syynä voi olla taloudellisen hyödyn tavoittelu. Syynä voi olla myös terveydellinen, henkinen tai taloudellinen romahdus, joskus riitaisan avioeron kosto, joskus pelkkä välinpitämättömyys tai sairas mieli, jossa joku saa tyydytystä viattomien eläinten kiduttamisesta. Toivottavaa olisikin, että myös kansalaisten ilmoituskynnys viranomaisille olisi matalampi, kun he näkevät eläinten huonoa kohtelua tai siitä herää aito huoli. Arvoisa puhemies! Esityksen myötä saadaan siis paremmin puututtua eläintenpitokiellon rikkojiin, kun heille tulee kunnollinen rangaistus. Kiellon määräajan pidentäminen tulee myös vähentämään eläinten kohtaamaa epäinhimillistä kohtelua. Kannatan lämpimästi ministeri Meren erinomaista esitystä, jonka on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2027. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eläimiä pitää suojella huonolta kohtelulta, ja yhteiskunnalla pitää olla keinot estää eläinsuojelurikoksen uusiminen. Pidän tätä lakiesitystä hyvänä ja kannatan sen hyväksymistä. Eläintenpitokielto on eläinten suojelemisessa tärkeä keino. Ei ole hyväksyttävää, että eläintä vakavasti kaltoin kohdellut henkilö voi liian nopeasti palata eläintenpitoon. On hyvä, että eläintenpitokieltojen käyttöä vahvistetaan. Perusmuotoiseen eläinsuojelurikokseen syyllistyneelle määrättäisiin jatkossa pääsääntöisesti kielto, ja kieltojen vähimmäiskesto pitenee. Törkeissä eläinsuojelurikoksissa vähimmäiskesto olisi viisi vuotta. Pidän tärkeänä myös sitä, että kiellon rikkomiseen puututaan nykyistä tehokkaammin. Kielto ei saa jäädä vain paperille, vaan sen rikkomisesta pitää seurata todellinen sanktio. Samalla viranomaisilla täytyy olla riittävät mahdollisuudet valvoa kieltojen noudattamista ja vaihtaa tietoa keskenään. Arvoisa puhemies! Lähtökohta on yksinkertainen: jos ihminen ei pysty huolehtimaan eläimestä tai kohtelee sitä julmasti, häneltä on otettava pois oikeus pitää eläimiä. Eläimillä ei ole mahdollisuutta puolustaa itseään, joten meidän ihmisten on tehtävä se. Siksi eläintensuojelun pitää näkyä myös lainsäädännössä ja sen tehokkaassa toimeenpanossa. Kiitos tästä esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on eläinten hyvinvoinnin kannalta historiallinen ja jämäkkä teko eläintensuojelun puolesta. Kuten oikeusministeri Leena Meri — joka muuten on monessa yhteydessä kunnostautunut eläinten oikeuksien vankkana puolestapuhujana — on todennut, eläimet ovat puolustuskyvyttömiä ja ne eivät voi suojella itse itseään, vaan se on meidän ihmisten tehtävä. Eläimiä kaltoin kohtelevat ihmiset eivät yksinkertaisesti ansaitse pitää eläimiä. Näin on ministeri Meri todennut, ja tässäkin istunnossa edustaja Sarkomaa tätä jo aiemmin siteerasi. Tämä uudistus iskee suoraan ongelman ytimeen. Ensinnäkin rangaistukset kovenevat. Eläintenpitokielto määrätään jatkossa lähes poikkeuksetta jo perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta. Sen vähimmäiskesto kolminkertaistetaan yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, ja törkeässä rikoksessa minimikielto on sitten se viisi vuotta. Nykyisin näitä kieltoja on ollut lähes mahdotonta valvoa, kun on ollut tämä kotirauha ja sen piiri. Nyt korjataan tätä rangaistusasteikkoa niin, että poliisille annetaan kotietsintäoikeus, kun eläintenpitokiellon rikkomista epäillään. Kiinnijäämisriski kasvaa ratkaisevasti, eikä eläimiä enää piilotella viranomaisilta olohuoneissa. Tämä uudistus, niin kuin ministeri Meri tuossa jo aiemmin totesi, ei alun perin ollut hallitusohjelmassa, mutta sinnikkäiden, asiaansa uskovien edustajien ja etenkin ministerin itsensä toimesta, heidän aloitteestaan ja tahdonvoimallaan, tämä tosiaan viime vuonna saatiin mukaan. Sitten oppositiosta, erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton suunnalta — joita muuten nyt ei näy salissa yhtään, vaikka heille ikään kuin tärkeää asiaa täällä käsitellään, ei näy kiinnostavan — on vuosien aikana kuultu paljon puhetta ja kauniita korulauseita eläinten oikeuksista, mutta silloin, kun he itse viime kaudella istuivat hallituksessa, he eivät saaneet aikaiseksi yhtikäs mitään eläintenpitokieltojen tehostamiseksi tai rangaistusten koventamiseksi, ja nyt tosiaan eivät ole täällä salissa edes kiittämässä tätä hallitusta, joka asian panee kuntoon. No, samoin on totta — oppositiosta sentään edustaja Kallio hienosti istuu paikalla ja osallistuu keskusteluun — että nämä ongelmat, joita, edustaja Kallio, kuvasitte lihakarjataloudessa ja jotka viljelijöitä koskettavat, ovat täysin totta, ja pitää valiokuntakäsittelyssäkin kiinnittää huomiota siihen, että tilanne tältä osin ei sitten siinä pahene karjankasvattajien osalta. Mutta nämä ongelmat, mitä te kuvasitte, ovat sellaisia, mitä on ollut. Niitä oli olemassa viime kaudella. Keskustalla oli asiasta vastaava ministeri sitä edellisellä kaudella, kun keskusta oli hallituksessa. Nämä kaikki samat ongelmat olivat olemassa jo silloin, ja niitä ei silloinkaan laitettu kuntoon. Teot ratkaisevat, eivät tyhjät puheet tai mielikuvat. Tämä hallitus tekee sen, minkä edelliset jättivät tekemättä. — Kiitokset.

Arvoisa puhemies! Eläimiä on kohdeltava hyvin, joten jatkossa laiminlyönneistä seuraa tiukempi rangaistus. Minkä vihreät tekemättä jättää, sen perussuomalaiset edestään löytää ja korjaa. Vihreät kyllä puhuvat paljon eläinten puolustamisesta ja ovat ehdottaneet jopa toimeentulotuen, eli ihmisen viimeiseksi hätäoljenkorreksi tarkoitetun, muiden veronmaksajien pussista maksettavan tuen, myöntämistä eläinlääkärilaskuihin, mutta hallituksessa ollessaan eivät he silti saaneet perustavanlaatuisiakaan eläinten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia korjattua. Sen sijaan perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri toimii eikä vain puhu ja on antanut eduskunnalle nyt esityksen, jolla eläinten oikeuksia saadaan parannettua. Jatkossa perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta seuraa aina eläintenpitokielto, ellei ole painavia syitä jättää kieltoa määräämättä. Aikaisemmin näin on ollut vasta törkeän rikoksen kohdalla. Samalla kieltojen vähimmäiskestoja pidennetään: Perusmuotoisesta rikoksesta seuraa jatkossa kolmen vuoden eläintenpitokielto, kun se on ollut vain yksi vuosi. Törkeän rikoksen jälkeen kielto on jatkossa vähintään viisi vuotta. Aiemmin maksimirangaistus on ollut pelkät sakot. Nyt lakia tiukennetaan niin, että rangaistuksena voi olla enintään vuosi vankeutta. Eläintenpitokiellon noudattamisen valvominen on ollut vaikeaa, koska kotirauhan suoja on niin vahva. Perustuslakivaliokunnan linja on ollut, että jos kyseessä on rikos, josta voi saada vain sakkorangaistuksen, ei se riitä perusteeksi tehdä tarkastusta kotirauhan piirissä oleviin tiloihin. Nyt kun enimmäisrangaistus kiristetään vankeusrangaistukseksi, mahdollistuu myös kieltojen parempi valvonta. Toisaalta lakiin lisätään myös ihmisten oikeusturvaa parantava mahdollisuus kumota eläintenpitokielto tarvittaessa. Arvoisa puhemies! Väkivaltaisesti eläimiä kohtaan käyttäytyminen osoittaa selkeää empatiakyvyttömyyttä. Tutkimustieto osoittaa myös, että eläimiä pahoinpidelleet kohdistavat herkemmin väkivaltaa myös ihmistä kohtaan. Hyvinvointivaltion ja inhimillisen käyttäytymisen periaatteisiin kuuluu sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Siksi tällä kaudella myöskään eläinten oikeuksia ei olla unohdettu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ihmiset, jotka kohtelevat eläimiä kaltoin, eivät ansaitse pitää eläimiä. Kuten ministeri tuossa sanoi, eläimet ovat puolustuskyvyttömiä eivätkä voi suojella itseään. Se on meidän ihmisten tehtävä, se on eduskunnan tehtävä. Lämpimästi toivotan tervetulleeksi tämän lakiesityksen. Se on kannatettava. Esityksen arvioidaan lisäävän eläinten hyvinvointia tehostamalla eläintenpitokiellon vaikuttavuutta ja laajentamalla sen käyttöä eläinsuojelurikosasioiden yhteydessä. Tavoitteena on todellakin varmistaa eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua koskevien päämäärien toteutuminen. On tärkeää, että lainsäädäntöä nyt uudistetaan, kuten ministeri sanoi, on tärkeää, että eläintenpitokiellon vaikuttavuutta turvaamistoimenpiteenä pidentämällä kiellon vähimmäiskestoa siis vahvistetaan ja myöskin sitten torjutaan eläinsuojelurikollisuutta. Mielestäni on erittäin perusteltua siirtää eläintenpitokiellon rikkomista koskeva rangaistussääntö rikoslakiin. Samalla enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin vuosi vankeutta, kun tällä hetkellä kiellon rikkomisesta rangaistaan vain sakolla. Näin rangaistusasteikko vastaisi paremmin teon moitittavuutta ottaen huomioon myös eläinten hyvinvoinnin kasvava merkitys ja suojelun tarve, kuten ministeri tuossa omin sanoin hyvin totesi lakiesityksen sisällöstä. Arvoisa puhemies! Pidän perusteltuna vahvistaa eläinten hyvinvointia nykyistä pidemmillä eläintenpitokielloilla, kiellon rikkojille määrättävillä riittävän ankarilla rangaistuksilla sekä paremmilla valvontamahdollisuuksilla. Sekä tosiasiallinen että koettu kiinnijäämisriski tunnistetaan yleisesti merkittäväksi tekijäksi rikollisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyssä. Koska eläintenpitokiellon valvonnalla on suuri merkitys molempien riskityyppien kannalta, on valvonnan tehokkuuden varmistaminen erityisen tärkeää. Tällä hetkellä pitokiellon noudattamisen valvominen on hyvin haastavaa kotirauhalla suojattujen tilojen osalta. Esitetyn rangaistusasteikon muutoksen johdosta jatkossa on mahdollista toimittaa kotietsintä tapauksissa, joissa on syytä epäillä eläintenpitokiellon rikkomista. Tällä hetkellä se valvonta jää sinne kotioven ulkopuolelle. Nykyisen järjestelmän valvonnan puutteita on kritisoitu pitkään ja aiheesta. Eduskunnan eläinsuojeluryhmä on ollut tässä aktiivinen. Eläinsuojelujärjestöt ja asiantuntijat ovat arvostelleet eläintenpitokieltoa ikään kuin paperitiikeriksi, koska sen valvonta on todellakin pysähtynyt siihen kotirauhan suojaan. Koska rikkomisesta on tähän asti selvinnyt vain sakolla, viranomaisilla ei ole ollut oikeutta tehdä kotietsintöjä, ei edes silloin, kun on ollut perusteltu syy epäillä tällaista tapahtuneen. Tämä tehottomuus on todellakin jättänyt eläimet alttiiksi jatkuvalle kaltoinkohtelulle, minkä vuoksi nyt esitettävät tiukennukset ovat olleet pitkään odotettuja ja täysin välttämättömiä. Kiitokset siitä, että nämä nyt on tuotu pääministeri Orpon hallituksen ja ahkeran ministeri Meren toimesta tänne eduskuntaan. Vaikka kotietsinnän mahdollisuus ei yksin takaa valvonnan tehokkuutta, se varmastikin edesauttaa erityisesti seura- ja lemmikkieläimiä koskevien kieltojen valvontaa ja näiden eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Pidän tätä lakiesitystä kokonaisuudessaan perusteltuna ja haluan todeta, että eläinten hyvä kohtelu on yksi sivistysyhteiskunnan tunnusmerkeistä ja eläinten kaltoinkohtelua ei voi koskaan hyväksyä. Eläimistä huolen pitäminen on meidän ihmisten vastuulla. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä salissa säädettiin joitakin vuosia sitten uusi eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö. Tuo laki edusti monessa suhteessa uudenlaista ajattelutapaa, jossa eläinten hyvinvoinnille ja hyvälle kohtelulle annetaan yhä painavampaa ja myös oikeudellista merkitystä. Selvää kuitenkin on, ja tietysti oli jo tuolloin, etteivät ongelmat ratkaise itseään näin helpolla. Eläinsuojelurikollisuutta ja muita eläinten hyvinvointia vahingoittavia tekoja esiintyy edelleen, eikä näihin tilanteisiin voida aina puuttua riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä meillä on mediasta lukea pahoinpitelyistä, pentutehtailusta, erittäin julmasta kohtelusta. Tällä esityksellä muutettaisiin eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Eläintenpitokiellon määräämistä lisättäisiin niin sanottujen perusmuotoisten eläinsuojelurikosten yhteydessä siten, että kiellon määrääminen säädettäisiin lähtökohdaksi, josta voidaan poiketa vain painavista ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle merkityksellisistä syistä. Lähtökohta siis on, että eläintenpitokielto on määrättävä. Muutoksella lisättäisiin eläintenpitokiellon käyttöä eläinsuojelurikosten yhteydessä, eli taustalla on aina tuomio ja sitten siihen liittyvä eläintenpitokielto. Samalla perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävien kieltojen vähimmäiskestoa korotettaisiin nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Törkeiden eläinsuojelurikosten kohdalla vähimmäiskestoksi säädettäisiin viisi vuotta. Eläintenpitokiellon rikkominen puolestaan säädettäisiin nykyistä ankarammin rangaistavaksi siten, että teosta voitaisiin tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tällä hetkellä tämä on ollut pelkästään sakolla tuomittava. Rangaistusasteikon kiristämisen seurauksena eläintenpitokieltoja voidaan valvoa myös kotirauhan piirissä. Nämä muutokset johtaisivat eläintenpitokiellon tehostumiseen ja sen vaikuttavuuden lisääntymiseen turvaamistoimenpiteenä. Esitykseen sisältyy myös uutena lainsäädäntönä mahdollisuus muuttaa eläintenpitokieltoa tai kumota se tietyin edellytyksin. Tällainen ei ole nykylain mukaan mahdollista, vaikka vaaran eläinten hyvinvoinnin vahingoittamisesta ei enää voitaisi perustellusti katsoa olevan käsillä. Tästä pidennyksestä on ollut julkisuudessa keskustelua jonkun verran, että mitäs nyt sitten, kun se pitenee ja on olemassa ihmisiä, joiden elämäntilanne muuttuu. Tämä kumoaminen on sellainen tapa, että kun eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä esitetään tuntuvasti kiristettäväksi, on perusteltua, että rajoituksia voidaan hellittää silloin, kun vaara eläinten hyvinvoinnille on todistetusti poistunut. Koska taustalla näissä asioissa on kuitenkin eläinsuojelurikos tai muunlainen vakava teko, on perusteltua, että kiellon pitäisi olla voimassa tietty vähimmäisaika ennen kuin muuttaminen tai kumoaminen olisi mahdollista. Tähän uuteen menettelyyn liittyen tehtäisiin myös eräitä lähinnä teknisluonteisia lainsäädäntömuutoksia eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin sekä eläintenpitokieltorekisteristä annettuun lakiin. Kirjasimme kesällä 23 hallitusohjelmaan, että hallitus selvittää eläinsuojelurikosten rangaistuksia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä arvioi mahdollisuudet pidentää eläintenpitokieltoja. Syksyllä 25, noin vuosi sitten, hallitus totesi riihikirjaukseen, että me toteutamme tämän muistion mukaisen lainsäädännön, ja tämä esitys perustuu siihen. Kiitän hallituspuolueita siitä, että saimme tuon kirjauksen viime syksynä, että tämä todella nyt edistyy tällä hallituskaudella. Lainsäädäntöhankkeesta saadussa lausuntopalautteessa esitykseen sisältyviä ehdotuksia on laajalti kannatettu. Eläintenpitokiellon määräämisperusteiden muuttaminen kiellon käyttöä lisäävällä tavalla, vähimmäiskeston pidentäminen sekä kiellon rikkomisen ankarampi rangaistavuus koettiin perustelluksi eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Myös menettely kiellon muuttamiseen tai kumoamiseen koettiin yleisesti tarpeelliseksi. Toki kritiikkiäkin on paikoin esitetty. Nykykäytäntö eläintenpitokiellon määräämisessä ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa nykyisenkään lainsäädännön ja lainsäätäjän tahtoa. Esimerkiksi arviomuistion tekemisen yhteydessä havaittiin, että tuomioistuimet ovat määränneet kuuden kuukauden pituisia eläintenpitokieltoja, vaikka nykyinen laki edellyttää vähintään vuoden pituista eläintenpitokieltoa. Arvoisa puhemies! Eläimiin kohdistetuissa rikoksissa sekä hoidon tai hyvän kohtelun laiminlyönneissä on kyse teoista, jotka kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eläimiin. Ne ovat täysin ihmisen armoilla. Eläin ei voi itse valvoa oikeuksiaan eikä viedä kaltoinkohtelijaansa käräjille. Se on meidän ihmisten tehtävä. Eläinten hyvinvoinnin varmistaminen ja kunnioittava kohtelu ovat jokaisen velvollisuus. Siksi meidänkin on täällä nyt yhdessä huolehdittava siitä, että suojaa ja oikeutta tarvitsevat myös saavat sitä. Toivon asialle pikaista käsittelyä eduskunnassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turvapaikkahakemusten tehtailu ja valituskierrokset sekä ulkomaalaisten tekemät rikokset ovat vakava ja kasvava ongelma paitsi suomalaisten turvallisuudelle myös oikeuslaitoksen kuormittumiselle. Vuosina 2000—2025 ulkomaalaisasiat ovat muodostaneet jopa puolet korkeimman hallinto-oikeuden asiakaskunnasta. On aivan käsittämätön vääryys suomalaisia kohtaan, että näin suuri osa yhteiskunnallisista resursseista kuluu aivan muuhun kuin suomalaisten asioiden hoitamiseen. Siksi nyt laajennetaan korkeimman hallinto-oikeuden kahden jäsenen kokoonpanon käyttöä kaikkiin ulkomaalaisoikeudellisiin asioihin, kuten turvapaikkapäätösten valituksiin. Tämä vähentää ulkomaalaisten tapauksiin tarvittavia resursseja ja nopeuttaa asioiden käsittelyä. Arvoisa puhemies! Veronmaksajien rahojen käytön tulee olla vastuullista, tehokasta ja vaikuttavaa. Nyt annettu lakiesitys on yksi hyvä esimerkki siitä, miten monin eri tavoin tehostamme julkisten rahojen käyttöä. Tämä on juuri oikea linja. Kiitos siitä oikeusministeri Merelle.

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta. Ensinnäkin Orpon hallitus edistää nyt laajalla toimenpidepaketilla suomalaisen puolustus‑ ja turvallisuusalan yritysten ja teknologian menestymistä niin kotimaan kuin maailmankin markkinoilla. On erittäin laaja tämä toimenpidevalikko kotimaahan kohdistettavista puolustushankinnoista ja ‑investoinneista aina sitten Naton erilaisiin hankintakoalitioihin. On vienninedistämismatkoja Aasiaan, mitä on taas tulossa syksyllä, ja laaja kattaus muuta. Euroopassa ja maailmalla puolustustarvikemarkkina kasvaa tällä hetkellä huimaa vauhtia, ja näihin kasvumarkkinoihin meidän kannattaa päästä kiinni. Se talouskasvu tuo sitten tietysti työllisyyttä ja hyvinvointia Suomeen. Mutta samaan aikaan pitää muistaa, että vientivalvonnalla pyritään rajoittamaan sitä, että nämä aseet eivät päädy myöskään vääriin käsiin. Maailmalla tarvitaan sen takia myös tämmöinen kontrollimekanismi. Tässä esityksessä kevennetään hallintotaakkaa, sujuvoitetaan luvitusta. Yrityskenttä on tähän tyytyväinen, näin on ainakin ilmaistu lausunnoissa ja virkamiespuheenvuoroissa, joten en näe sellaisia mörköjä, mitä tässä alussa ehkä tuli esiin, vaan tässä on pääosin tarkoitus, että se on vastuullista vientiä, mutta sitä sujuvoitetaan ja niin, että pystytään raportoimaan myös tarkkaan jälkikäteen, miten vienti on tapahtunut, ja että kirjanpito täsmää. Eli kaikin puolin kokonaisuus on tasapainoinen, ja sitten valiokunnissa katsotaan vielä yksityiskohdat tämän osalta selviksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Nyt käsittelemme puolustustarvikkeita ja niiden vientiä. Puolustustarvikkeet ovat tosiaan tärkeitä meille, ja Suomelle on myös vienti äärettömän tärkeää. Jo talouden takia me tarvitaan sitä vientiä. Oli ilo kuulla, että hallinnosta ehkä vähän karsitaan — tuossa puheenvuorossa kävi ilmi, että hallintokuluista on tulossa karsintaa — mutta tämä vientiasia on hyvä. Kuitenkin meillä on osaamista puolustustarvikkeiden tekemiseen, ja turvallisuus on tärkeintä, mitä voidaan kansalaisille taata. Totta kai meidän pitää varmistaa, että meille itsellemme riittää näitä tarvikkeita, mutta vienti on todella järkevää. Ihannetila olisi se, että ei olisi niitä sotia eikä tarvittaisi puolustustarvikkeita yhtään missään maailmassa, mutta on ihan varma, että meidän aikanamme emme tule koskaan näkemään semmoista tilannetta. Sota koskettaa, ja hyvin lähellä Suomeakin koskettaa tämä sotatila, mikä täällä on maailmassa. Todellakin on tärkeätä, että puolustuksesta pidetään huolta. Turvallisuus on varmasti ensi vaalien iso teema, ja mikäpäs muu se on tärkeämpää. Jos ei ole turvallisuutta, niin ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos edustaja Karille ja monille muille, jotka ovat täällä rakentavia puheenvuoroja käyttäneet. Tämä on myöskin yksi meidän strateginen yhteinen viesti tämän talon ulkopuolelle, että turvallisuudesta pidetään tässäkin huolta. [Mika Kari: Kyllä!] Minä itse uskon vahvasti siihen, että nyt ensi kevättä kohti mennessä kaksi keskeistä teemaa tässä salissa tulevat olemaan talous ja turvallisuus. Tässä lakiesityksessähän nämä yhdistyvät vahvasti toisiinsa. Niin kuin hyvin tiedetään, tällä hetkellä panostetaan, resursoidaan yhä enemmän puolustuksen suorituskykyjen kasvattamiseen, ja me ollaan Suomessa siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä on vahva puolustus- ja teknologiateollisuus. Niin kuin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja edustaja Autto toi hyvin esille, se tarkoittaa parhaimmillaan merkittäviä puolustustuloja meille Suomeen. Kaikki se, miten me pystymme järkevällä tavalla sujuvoittamaan tätä vientiä, suomalaisia yrityksiä, heidän menestymisen edellytyksiä — kiitos myös ministerille siitä aktiivisesta vientitoiminnasta muihin Nato-maihin, muille globaaleille markkinoille — on aivan avainasemassa, kun edistetään suomalaista osaamista ja ratkaisuja. Uskon samalla, että tämä teknologian kiihtyvä kehitys myöskin vähän haastaa meidät. Nimittäin jos oikein katsoo mutkat oikoen, niin voisi jo tänä päivänä kysyä, mikä teknologia ei ole kaksoiskäyttöteknologiaa, mikä teknologia on puolustusteknologiaa ja mikä ei. Me ollaan siirtymässä yhä enemmän maailmaan, jossa nimenomaan teknologiset kysymykset, innovaatiot ovat aivan keskeisiä tässä turvallisuuskeskustelussa ja sitä kautta viennissä, kun puhutaan vaikka kvanttiteknologiasta tai avaruusteknologiasta. Joka tapauksessa lämpimästi kannatan tätä esitystä, ja tällä tavalla me edistetään sekä suomalaista talouskasvua että suomalaisten turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Täytyypä sanoa, että on mukava aloittaa eduskunnan syyskautta salityöskentelynkin puolella, kun kehumme toinen toisiamme, hallitus- ja oppositiopuoli. Molemmat osaavat antaa toisilleen arvostuksen. Erityisesti pidin edustaja Heinosen ja edustaja Kiurun puheen lopustakin, siitä, että nähdään esimerkiksi aseiden ja puolustustarvikkeiden vienti, vientivalvonta, vienti yleensäkin, vaalikausien yli menevänä toimintona, koska kotimaisen puolustustarviketeollisuuden vientiedellytykset tulee turvata mutta samaan aikaan pitää turvata myös meille tuotujen puolustustarvikkeiden huolto, päivitys ja niin edelleen. Ne ovat vuosikymmenienkin projekteja, eri asejärjestelmät jopa 30—40 vuotta, joten sopimuksetkin pitää tehdä sillä aikajaksolla. Mutta ettei ihan pelkiksi onnitteluiksi ja kiitoksiksi menisi, niin täytyy sanoa, että kyllä hämmästelin ensimmäisen puheenvuoron käyttäneen PS-edustajan puheenvuoroa. Tältä osin täytyy sanoa, että itselleni tuli ihan semmoinen olo, että tässä täytyykin tämän asian osalta lähteä hallitusta tukemaan, jos hallituksen sisältä sitä tukea ei tule. Esitys on sinänsä oikein hyvä, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi, valiokunnan kokouksessa sitten vielä tarkemmin perehdymme asiantuntijakuulemisen kautta tähän kokonaisuuteen. Jotkin asiat jo tässä esityksessä ehkä herättävät pieniä kysymyksiä, muun muassa se, miten suomalainen viranomainen voi ulkomailla valvoa aseviennin toteutumista kohdemaassa. Siihen taisi olla joku asiantuntijakommenttikin hallituksen valmistelun puolella, oltiin hieman samaa kyselty. Mutta yleisesti on tärkeää varmistaa tätä, että meidän vienti seuraa tätä pohjoismaista tapaa toimia puolustustarvikkeiden viennin osalta ja tukee meidän kotimaista puolustusteollisuuttamme ja täyttää YK:n asettamat tavoitteet sille, että sotaa käyville maille olemme näiden asioiden kohdalla huomattavasti nihkeämpiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ajantasaistetaan ja päivitetään voimassa olevaa lakia, ja sille kaikki tuki. Kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa mainitsi, käsittelemme sen tietysti huolella. Vaikka se lähtökohtaisesti on kannatettava, niin toki perehdymme ja kuulemme asiantuntijoita. Tässä yhteydessä haluan kiittää ministeriä ja kaikkia asiaan vaikuttaneita, jotka ovat esimerkiksi vieneet eteenpäin yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä, kun tällä viikolla kuulimme tästä Himars-huoltoyhteistyösopimuksesta. Juuri näin näitä asioita pitää läheisten liittolaisten kanssa hoitaa. Sitten mitä tulee tähän vientiin ja tuontiin puolustustarvikkeiden osalta, niin nämä ovat pitkäaikaisia sopimuksia, jotka tietysti ymmärrettävästi joissakin tapauksissa voivat herättää suuria tunteita, mutta on muistettava, että juoksutusajat näitten sopimusten osalta ovat pitkiä — voidaan puhua viidestä vuodesta, kymmenestä vuodesta tai jopa vuosikymmenistä, kun hankintoja tehdään — ja pitää olla varmuus siitä, että varaosia tulee, ohjelmistoja tulee, huoltoa tulee, kaikkea siihen liittyvää, mitä vientiin tai tuontiin kuuluu, ja silloin ei voi olla niin, että sopimuksia lähdetään milloin mistäkin syystä muuttamaan, ovat ne sitten ideologisia syitä tai jotain muuta. Silloin pitää katsoa laajempaa kokonaisuutta ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa nimenomaan siitä turvallisuusnäkökulmasta, joka on meille pienenä maana aivan olennainen. Kuten presidentti Koivisto aikanaan sanoi, pienen maan tehtävä on selviytyä. Sillä on pakko mennä eteenpäin ja yrittää parhaansa.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Meillä on käsittelyssä laki puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain muuttamisesta. Minun mielestäni nämä lakimuutokset vievät tätä hyvään suuntaan, ja se ehkä antaa meidän kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle pikkaisen paremman kyvyn viedä esimerkiksi tämmöinen mallikappale tai semmoinen eteenpäin. Mutta sitten se, mistä minä haluaisin pikkusen myöskin kritisoida: Tästä kyllä puolustusministerille asiaa en ole kritisoinut, hän tosin tietää sen, ja minäkin tiedän sen, että tämä on ehkä enemmän ulkoministeriön alainen asia, että mikä on puolustustarvike. Onko semmoinen metallinpala puolustustarvike? Jos on suojausteräksestä leikattu levynpala, vaikka nyt tällainen A-nelosen muotoinen metallinpala, [Puhuja näyttää kädessään A4-kokoista paperia] niin voiko tätä sitten viedä Israeliin? Jos se on suojausteräksestä leikattu... Mielestäni siinä on kyllä jonkinlaista ideologiaa, että sellaisen vienti Suomesta esimerkiksi Israeliin on tällä hetkellä mahdotonta. Eli tämä ei ole kyllä vielä minkäänlainen puolustustarvike, tämä on mielestäni vain metallinpala. Jonkinlaista pientä kohtuullisuutta olisi syytä olla tässä, koska se kuitenkin vahvistaa meidän omaa taloutta, meidän maamme taloutta, ja antaa työtä Suomeen, jos ja kun tällaisia metallilevyn paloja Israel haluaisi Suomesta ostaa. Se, että niitä sitten käytetään johonkin miehistönkuljetusajoneuvoon ja hitsataan siellä kiinni, niin silloin siitä kokonaisuudesta tulee puolustustarvike.... En tiedä. Turha minun on puolustusministerille tätä puhua. Pitäisi varmaan puhua sille ulkoministerille tai ulkoministeriön virkamiehille, jos he sen Suomen edun tunnistaisivat ja antaisivat viedä metallinpaloja Israeliin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitos paljon ministeri Häkkäselle tältäkin osin hallituksen ohjelman hyvästä eteenpäin viemisestä. On todella tärkeää, että samalla kun Suomi panostaa voimakkaasti omaan puolustukseensa, niin suomalaisella osaamisella voidaan myös vastata siihen tarpeeseen, jota myös muilla liittolaismaillamme on panostaa puolustukseen, ja siten pystymme Suomessa puolustusmenojen ohella puhumaan myös puolustustuloista, joita saamme sitä kautta, että muut maat tekevät valtavia satsauksia, ja suomalainen vientiteollisuus sillä korkealla osaamisella, jota meillä on, pystyy siihen vastaamaan. On siis tärkeää, että vientivalvontalainsäädäntö on kunnossa. Tämän lain sisällön osalta voin, puhemies, yhtyä täysin esimerkiksi siihen puheenvuoroon, jonka edustaja Heinonen tuossa edellä käytti, niin voimme säästää sen osalta yhteistä aikaa. Ehkä totean vain juuri sen, että on tärkeää, että on yhteiset eurooppalaiset pelisäännöt, jotta eurooppalaiset toimijat ovat reilussa kilpailutilanteessa tässä. Vakuutan koko puolustusvaliokunnan puolesta, että tulemme osaltamme tietysti hyvin tähän hallituksen esitykseen perehtymään ja sen asiallisesti ja ripeästi mutta perusteellisesti käsittelemään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille asian esittelystä. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Puolustustarvikkeiden viennistä annettu laki on vuodelta 2012. Sen jälkeen Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut perustavasti. Suomi on liittynyt Natoon, ja kansainvälinen puolustusyhteistyö on tiivistynyt. Samalla suomalaisen puolustusteollisuuden vienti on kasvanut nopeasti. Vuonna 2025 toteutuneen puolustustarvikeviennin arvo nousi ennätykselliseen noin 702 miljoonaan euroon. Siksi lainsäädännön on vastattava sekä kasvaneen viennin että uuden turvallisuusympäristön vaatimuksiin. Hallituksen esitys tekee juuri tämän. Esitys selkeyttää lain soveltamista Nato-yhteistyössä, EU:n sotilasrakenteisiin liittyvässä toiminnassa, Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa sekä kansainvälistä apua koskevissa päätöksissä. Päällekkäistä lupamenettelyä ei tarvita, jos asiasta on jo tehty erillinen lain mukainen valtiollinen päätös. Uusi yleinen vientilupa keventää menettelyä tarkoin rajatuissa tilanteissa ja vain sellaisiin maihin, joihin suuntautuva vienti ei edellytä erillistä ulko- ja turvallisuuspoliittista arviota. Se soveltuisi esimerkiksi väliaikaiseen esittely-, arviointi-, huolto- ja korjausvientiin. Luvan käyttäminen edellyttää rekisteröitymistä. Kyse ei siis ole valvonnasta luopumisesta vaan valvonnan kohdentamisesta sinne, missä riskit ovat suurimmat. Samalla valvontaa aidosti vahvistetaan. Luvan myöntämisen edellytykseksi lisätään, ettei vienti saa vaarantaa Suomen kansainvälistä puolustuskykyä. Viejän on tunnettava vastaanottaja ja loppukäyttäjä. Suuremmilta yrityksiltä voidaan edellyttää vastuullisuusohjelmaa, ja kirjanpitovelvollisuutta laajennetaan. Tullille annetaan toimivalta tehdä viennin jälkeisiä tarkastuksia loppukäyttäjätodistuksen sekä kohdevaltion suostumuksen rajoissa. Tämä parantaa mahdollisuuksia torjua materiaalin päätymistä väärälle taholle, pakotteiden kiertämistä ja lupaehtojen rikkomista. Esitys huomioi myös modernin sodankäynnin. Valtioneuvoston yleisistunnon toimivaltaan tuodaan merkittävät elektronisten järjestelmien, ohjelmistojen ja teknologian viennit. Korkean teknologian kohdalla voidaan pyytää Puolustusvoimien lausunto siitä, voiko vienti vaarantaa kansallista puolustuskykyämme tai Suomen turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Vientivalvonnan pitää olla yhtä aikaa tehokasta, vastuullista ja sujuvaa. Kansainväliset velvoitteet, ihmisoikeudet ja humanitäärinen oikeus säilyvät lupaharkinnan ytimessä. Turhaa hallintoa vähennetään, mutta todellisiin riskeihin puututaan aiempaa vahvemmin. Valiokuntakäsittelyssä on vielä varmistettava, että puolustusministeriöllä, Poliisihallituksella ja Tullilla on uudistuksen toimeenpanoon riittävät käytännön resurssit. Toimivaltuus on vaikuttava vain, jos sitä voidaan myös käyttää. Tämä on Suomen turvallisuutta vahvistava ja kotimaisen puolustusteollisuuden toimintakykyä tukeva uudistus. Kannatan hallituksen esitystä. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies, hyvä puolustusministeri, edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Haluan kiittää puolustusministeriä tämän lainsäädännön eduskuntaan tuomisesta. Kyse on siis puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain muuttamisesta, eli päivitämme lakia vastaamaan maamme Nato-jäsenyyttä ja kansainvälisiä velvoitteita. Esityksessä siis muutetaan puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon ja kauttakulkuun liittyviä säännöksiä, ja tavoitteena on ajantasaistaa lainsäädäntöämme vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä, tiivistynyttä kansainvälistä puolustusyhteistyötä sekä Suomen Nato-jäsenyyttä. Lakiin lisätään uutena lupatyyppinä yleinen vientilupa, joka yksinkertaistaisi erityisesti ei-kaupallisiin ja väliaikaisiin vientitilanteisiin liittyvää lupamenettelyä. Myös valvontaa tehostettaisiin tarkentamalla puolustustarvikkeiden viejille asetettavia vaatimuksia ja kirjanpitovelvoitteita. Lisäksi mahdollistettaisiin myös viennin jälkeiset tarkastukset, ja tiettyjen teknologioiden kohdalla luotaisiin puolustushallinnon sisäinen vapautusmenettely. Meidän hallituksen tavoite ja uskoisin, että aika laajasti tässä salissa — ei ehkä ihan kaikkien, mutta aika laajasti — yhteinen näkemys on ollut se, että meidän kannattaa myös puolustusteollisuudessa ja tällaisessa korkeassa teknologiassa hakea sellaisia asemia maailmassa, että me olemme mielenkiintoinen ja kiinnostava kumppani, ja sitäkin tällä haetaan. Vuonna 2024 puolustusministeriöhän myönsi puolustustarvikkeiden pysyville vieneille ja siirroille yhteensä 432 vientilupaa yhteensä 52 maahan. Viime vuonna myönnettiin lupia vielä enempi, 479. Puolustustarvikkeiden vienti kasvoi 241 prosenttia. Näiden myönnettyjen pysyvien vienti- ja siirtolupien yhteenlaskettu arvo oli viime vuonna 930 miljoonaa euroa ja vuonna 2024 itse asiassa 1,4 miljardia euroa. Viime vuoden arvo on siis toiseksi suurin arvo koskaan. Alueellisesti tarkasteltuna eniten lupia myönnettiin Euroopan alueelle, missä näkyy tämä meidän syvenevä Euroopan puolustusyhteistyö. Euroopan alueelle myönnettiin yhteensä 395 lupaa, jotka vastasivat siis 90 prosentista myönnettyjen lupien kokonaisarvosta. Varsinaiset viennit toteutuvat lähtökohtaisesti muutaman seuraavan vuoden aikana vientiluvan myöntämisestä, eli näin aina näissä kaupat sitten toteutuvat. Maittain tarkasteltuna arvollisesti eniten lupia myönnettiin Tanskaan, Ruotsiin ja Espanjaan, ja näissä näkyy merkittävällä tavalla tämä syvenevä pohjoismainen mutta myös eurooppalainen puolustusyhteistyö. Meiltä löytyy Suomesta lukuisia hienoja yrityksiä, jotka ovat viime vuosina vahvistuneet merkittävällä tavalla. Voisi mainita esimerkiksi Patrian, josta on erittäin monesti tullut myönteisiä uutisia eri puolilta Eurooppaa, ja tietysti Sakon merkittävänä toimijana, kuten myös Forssassa toimivan CPE Productionin, joka toimittaa tällä hetkellä suojakypäriä, suojaliivejä ja muita eri puolille maailmaa. Meillä on siis korkeaa osaamista, puhumattakaan sitten avaruusosaamisesta, droneteknologiasta ja monesta muusta, missä olemme ottaneet merkittäviä askelia eteenpäin. Itse pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että näissä lupakysymyksissä meillä on Euroopassa yhtenevät lupakäytänteet. Olen tästä käyttänyt aiempien hallituksien aikana lukuisia puheenvuoroja. Silloin meillä oli toisenlainen lupamenettely. Emme antaneet lupia niille maille, joihin monet muut Euroopan maat antoivat, ja se tarkoitti sitä, että Suomesta ulosliputettiin merkittävä määrä erilaisia tuotantoja. On tärkeää, että Euroopassa toimitaan samoilla pelisäännöillä. [Pauli Kiuru: Kyllä!] Erittäin tärkeää on myös se, että me olemme luotettava kumppani näissä kysymyksissä. Kun esimerkiksi Sanna Marinin hallitus päätti ostaa Daavidin linko ‑järjestelmän, niin totta kai — kiitos siitä Marinin hallitukselle: usein syytetään, ettemme koskaan kiitä Marinin hallitusta, mutta kyllä me kiitämme silloin, kun on aihetta, [Mika Kari: Oikein!] ja Daavidin lingosta on — me odotimme silloin, että myös huolto toimii tulevina vuosina, vuosikymmeninä. Ne ovat isoja päätöksiä, isoja sitoutumisia. Ja samalla lailla, kun me teimme päätöksen — kiitos siitäkin Marinin hallitukselle, nyt tämä menee ihan mahdottomaksi kiittelemiseksi — F-35-hävittäjistä, niin siinäkin sitouduimme siihen, että me haluamme myös vakavimmalla hetkellä, että näiden hävittäjien huolto ja ylläpito toimivat. Tätä myös odottavat tietysti maat, joiden kanssa me teemme kauppaa tai suomalaiset yritykset tekevät kauppaa. Arvoisa puhemies! Pidän tätä lainsäädäntöä tervetulleena ja hyvänä. Meidän pitää olla luotettava kumppani niin niissä tilanteissa, kun Suomeen hankitaan meidän puolustustamme vahvistavaa materiaalia, kuin myös niissä tilanteissa, kun Suomesta ulkomaille myydään.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt tuli, ehkä voisi sanoa, erikoinen tai mielenkiintoinen puheenvuoro. Mikä tämä hallituksen linja tässä nyt on? Näin voimakkaasti ei ole perussuomalaisten riveistä hyökätty kokoomusta ja pääministeripuoluetta vastaan. Onko tämä laki nyt yhdessä käsitelty, ja seisovatko perussuomalaiset tässä mukana? Onko tässä jotain epäselvää? Voisitteko, puolustusministeri, nyt vastata, mikä se prosessi on ollut? Pitääkö meidän eduskunnassa olla huolissamme siitä, että puolustusministeriön ja Puolustusvoimien hallinnonalaa koskien hallituksen sisäiset riidat näkyvät jo tässä salissa? [Mika Karin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Puolustustarvikkeiden vientiä koskevaa lakia päivitetään vastaamaan nykyaikaa. Valitettavasti tässä esityksessä on eräs erittäin huolestuttava piirre: siinä on jostain syystä lähdetty vasemmistolaiselle ideologiselle linjalle. [Vasemmalta: Hienoa!] Lakiesityksen mukaan ”Puolustusteollisuuden yritysten vastuu ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumisesta on nähty viime vuosina yhä olennaisemmaksi erityisesti kansainvälisessä vienti‑ ja asevalvontakeskustelussa.” Valvonnan osalta todetaan seuraavasti: ”Vientivalvonnassa on tärkeää tunnistaa, milloin viennissä olisi mahdollinen kansainvälisen tai humanitaarisen oikeuden loukkaamisen riski.” Ja edelleen sanotaan: ”Vaara ihmisoikeusloukkauksista tai humanitaarisen oikeuden rikkomisesta velvoittaa vientiluvan epäämiseen.” Nyt kun tällaisia lakimuutoksia näköjään kokoomusvetoisessa ministeriössä tehdään, on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeää, ettei tässä lähdetä juuri sille linjalle, josta selväsanaisesti irtisanouduttiin silloin, kun käsiteltiin kansalaisaloitetta puolustushankintojen sääntelystä humanitäärisin perustein. Israel on Suomelle äärimmäisen tärkeä puolustustarvikekumppani. Toki sieltä tuodaan enemmän puolustustarvikkeita Suomeen kuin Suomesta viedään sinne, mutta näinkin päin kauppaa käydään. Suomi saa siitä kipeästi tarvitsemiaan tuloja ja vahvistaa maidemme hyviä välejä. Nyt kun tällaisia perusteita ollaan sittenkin näköjään viemässä osaksi lupaprosesseja, niin on varmistettava, ettei vientiä Israeliin rajoiteta ideologisin ja vääristellyin perustein. Esimerkiksi mitkään YK:n päätöslauselmat ja syytöskirjeet eivät saa vaikuttaa vientilupien myöntämiseen, koska on vuosikymmeniä ollut päivänselvää, että YK ja kansainvälinen yhteisö ovat ottaneet Israelin silmätikukseen eivätkä tunnusta sen oikeutta puolustaa kansalaisiaan ja sen turvallisuutta joka puolelta jatkuvasti hyökkääviltä terroristeilta. Arvoisa puhemies! Suomen uusima puolustusyhteistyösopimus Israelin kanssa on tehty vuoteen 2034 saakka. Nyt on varmistettava, etteivät tällaiset epämääräisesti muotoillut vientivalvontavaatimukset pysty vaikuttamaan tämän yhteistyön jatkumiseen ja kehittämiseen tulevaisuudessa. — Kiitos. [Jouni Ovaska pyytää vastauspuheenvuoroa — Johannes Koskinen: Vasemmiston puheenvuoro! — Timo Heinosen välihuuto]

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi puolustustarvikkeiden viennistä annettua lakia. Uudistuksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmakirjaus. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Nykyinen laki on ollut voimassa jo vuodesta 2012 lähtien, eikä sitä ole sen jälkeen merkittävästi uudistettu. Turvallisuusympäristö taas on muuttunut olennaisesti. Kansallinen puolustusyhteistyö on tiivistynyt, ja Suomen Nato-jäsenyys on tuonut mukanaan uusia tarpeita myös vientivalvonnan sääntelyyn. Samalla Orpon hallitus on ottanut yhdeksi päätavoitteekseen puolustusteollisuuden kotimaisen tuotannon ja arvon kasvattamisen maailmanmarkkinoilla. Esityksessä tarkennetaan puolustustarvikkeen määritelmää ja lain soveltamisalaa. Lisäksi käyttöön ehdotetaan uutta yleistä vientilupaa, jonka tarkoituksena on sujuvoittaa erityisesti väliaikaisiin ja ei-kaupallisiin vientitilanteisiin liittyviä lupamenettelyjä. Samaan aikaan myös vientivalvontaa vahvistetaan. Viejille asetettavia velvollisuuksia täsmennetään, kirjanpitoa ja valvontamenettelyjä kehitetään ja viranomaisille annetaan mahdollisuus toteuttaa viennin jälkeisiä tarkastuksia. Tavoitteena on varmistaa, että Suomen vientivalvonta pysyy johdonmukaisena ja luotettavana myös muuttuneessa toimintaympäristössä. Esityksessä tehdään lisäksi eräitä päätöksentekoa koskevia muutoksia puolustusministeriön ja valtioneuvoston yleisistunnon väliseen työnjakoon sekä joukko teknisiä ja kielellisiä tarkistuksia lainsäädäntöön. Kokonaisuutena kyse on lainsäädännön ajantasaistamisesta. Tavoitteena on yhtäältä sujuvoittaa lupamenettelyjä ja toisaalta varmistaa, että vientivalvonta säilyy tehokkaana ja Suomi täyttää kansainväliset velvoitteensa myös jatkossa. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. helmikuuta 2027.

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan myös osaltani kiittää Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaa, presidentti Väyrystä ja varapuheenjohtajaa, edustaja Bergiä erinomaisesti johdetusta Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan työstä ja myöskin tämän kertomuksen esittelystä. Se on ollut erinomaisen kattavaa. Pohjoismaisen yhteistyön merkitys viime aikoina on erinomaisesti korostunut muuttuneessa maailmantilanteessa. Niin turvallisuus kuin varautuminen alueella sekä kulttuurin roolin edistäminen pohjoismaisessa yhteistyössä korostuvat. Kokonaisturvallisuus on yksi teema, tavoite, joka entisestään vahvistaa Pohjoismaiden kriisinkestävyyttä ja edistää kokonaisvaltaista sekä laaja-alaista varautumista erilaisiin siviilikriiseihin ja hybridiuhkiin. Erityisesti Pohjoismaiden arktisilla alueilla ja Itämeren ympäristössä on tärkeää panostaa infrastruktuuriin: rautateihin, satamiin, lentokenttiin, jotka mahdollistavat logistisesti eheän verkoston. Viime vuonnahan Suomi ja Ahvenanmaa toimivat Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana. Viime vuonna korostettiin yhtenäisiä ja vahvoja Pohjoismaita, joissa lasten ja nuorten hyvinvointi ja oikeuksien edistäminen, kokonaisturvallisuus ja siviilivalmius eritoten nousivat keskiöön, kuten myös Pohjoismaiden kilpailukyvyn parantaminen. Rajakysymyksissä on tärkeää entisestään edistää pohjoismaista yhteistyötä, poistaa alueellista integraatiota hidastavia esteitä ja edistää niiden purkamista rajaesteneuvoston mandaattia entisestään vahvistamalla. Pohjoismaisen rajaestetyön resursoinnin ja työn jatkuvuuden on jatkossakin hyvä olla Pohjoismaiden neuvoston työn keskiössä.

Arvoisa herra puhemies! Olen toiminut Pohjoismaiden neuvostossa vuodesta 2011 saakka, tosin neljä vuotta olin varajäsenenä, mutta kuitenkin aika pitkään. Silloin joskus noin 15 vuotta sitten joku saattoi vielä sanoa, että vmp, mutta tällä vuosikymmenellä niin ei enää kukaan sano, ja yhteistyön merkitys on vain vahvistunut, vähintään siitä syystä, että ollaan kaikki nykyään Naton jäseniä. Nämä ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat tulleet myös keskusteluun Pohjoismaiden neuvostossa, kun ne aikaisemmin olivat lähinnä haram, että niitä ei paljon käsitelty siellä. Tätä Ruotsin puheenjohtajuuskautta leimasi keskustelu tämän Helsingin sopimukseen liittyvän päivityksen vaikutuksista, kuten varapresidentti Berg tuossa edellä kertoi, ja etenkin näitten itsehallintoalueitten tulevasta asemasta. Kävi myös niin, että Grönlanti yhtenä näistä itsehallintoalueista nousi osaksi jopa maailmanpolitiikkaa ja keskustelua. Edustaja Kokko — joka poistui jo salista — tuossa aikaisemmin kiinnitti huomiota ja osui naulan kantaan itse asiassa sellaisessa asiassa, josta itsekin olen vähän kantanut huolta, eli nämä Pohjoismaiden neuvoston suositukset ja se, kuinka vähälle huomiolle ne jäävät tässä meidän eduskuntatyössä. En itsekään lähellekään kaikkia niitä suosituksia, mitä sieltä tulee, todellakaan kannata, mutta toivoisin sitä, että ne saisivat jonkunnäköistä suurempaa painoarvoa täällä meidän valiokunnissa eikä pelkästään merkittäisi niitä aina tiedoksi. Niistä on kuitenkin osa jopa melkein hyviäkin. En pitkitä tätä keskustelua nyt pidempään, että ehkä kenties joku muukin vielä ehtisi puhumaan, mutta omalta osaltani tähän loppuun haluan kiittää paitsi meidän sihteeristöä, josta osa istuu tuolla lehterillä, erityisesti Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaa, presidentti Väyrystä ja varapresidentti, varapuheenjohtaja Kim Bergiä. Väyrysen ja Kimin viitoittamalla tiellä on hyvä kulkea. [Naurua — Ben Zyskowicz: Kuulostaa hyvältä yhteistyöltä!]

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomusta käsitellessä on hyvä pysähtyä sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen äärelle: miksi pohjoismainen yhteistyö on juuri nyt tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin? Vastaus on minusta hyvin selvä: Maailma ympärillämme on muuttunut. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Itämeren turvallisuustilanne, kasvavat hybridiuhat ja epävarmuus kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat muuttaneet myös meidän käsitystämme turvallisuudesta. Tässä tilanteessa Pohjoismaiden merkitys Suomelle on kasvanut. Pohjoismaat ovat meille läheisimmät kansainväliset yhteistyökumppanit. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä olemme myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tiiviimmin yhdessä kuin koskaan aiemmin. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole vain sitä, kuinka monta panssarivaunua meillä on tai kuinka paljon Puolustusvoimien suorituskykyä pystymme rakentamaan. Turvallisuus on myös sitä, että yhteiskunta toimii kriisissä, että meillä on ruokaa ja energiaa, että tietoliikenneyhteydet toimivat, että kriittinen infrastruktuuri on suojattu, että terveydenhuolto toimii, että ihmisillä on luottamus yhteiskuntaan ja toisiinsa ja että kansalaiset pystyvät tunnistamaan väärän tiedon ja vaikuttamisyritykset. Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä Suomen ja Ahvenanmaan vuoden 2026 puheenjohtajuusohjelmaa, jonka keskiössä on pohjoismainen kokonaisturvallisuus. Minusta juuri on tämä asia, jossa Pohjoismaat voivat näyttää esimerkkiä koko Euroopalle. Meillä on vahvat demokraattiset instituutiot, korkea yhteiskunnallinen luottamus ja pitkät perinteet yhteistyössä. Näitä vahvuuksia meidän pitää nyt käyttää hyväksi. Arvoisa puhemies! Kokonaisturvallisuuteen kuuluu myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Yhteiskunta, jossa ihmiset kokevat tulevaisuutensa epävarmaksi, jossa eriarvoisuus kasvaa ja jossa luottamus yhteiskuntaan rapautuu, on myös turvallisuuden kannalta heikompi. Siksi meidän on ymmärrettävä turvallisuus laajana kokonaisuutena. Puolustuskyky on välttämätön, mutta yhtä välttämätöntä on pitää huolta siitä yhteiskunnasta, jota puolustamme. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä viesteistä, jonka voimme pohjoismaisesta yhteistyöstä tuoda myös tähän eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen ehkä tärkein viesti on se, että turvallisuus ei enää ole vain puolustus- tai ulkopolitiikkaa eikä sitä rakenneta yksin. Pohjoismaissa turvallisuutta tarkastellaan yhä vahvemmin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, jossa puolustuksen rinnalla korostuvat huoltovarmuus, rakennettu ympäristö, terveysturvallisuus, varautuminen, kyberturvallisuus ja kansalaisten kriisinkestävyys. Näin kuuluukin olla. Arvoisa puhemies! Erityisen merkittävää on, että Pohjoismaat ovat alkaneet rakentaa turvallisuutta entistä tiiviimmän yhteistyön kautta. Kertomuksessa korostuvat Nordefco-yhteistyö, Nato-jäsenyyden tuomat mahdollisuudet sekä yhteinen varautuminen kriiseihin. Keskeisiä teemoja olivat sotilaallinen liikkuvuus, huoltovarmuus, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen, meriturvallisuus ja kyky torjua hybridi- ja kyberuhkia. Pohjoisen Suomen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että kertomuksessa nostetaan esiin arktinen alue, Pohjois-Atlantti ja Itämeri. Näiden alueiden turvallisuus ja logistiikka eivät ole vain alueellisia kysymyksiä vaan koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeisiä. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa korostetaan myös sitä, että kokonaisturvallisuus rakentuu yhteiskunnan sisältä. Henkinen kriisinkestävyys, koulutus, kulttuuri, medialukutaito ja demokratian toimivuus ovat tärkeä osa turvallisuutta. Tämä on tärkeä viesti aikana, jolloin informaatiovaikuttaminen ja yhteiskunnan polarisoituminen ovat osa nykyaikaisia turvallisuusuhkia. Tästä myös Suomi on puhunut omalla puheenjohtajuuskaudellaan tänä vuonna. Tavoite yhteisestä pohjoismaisesta visiosta yhteisen kokonaisturvallisuuden vahvistamisesta on merkittävä. Arvoisa puhemies! Pohjoismaat ovat pieniä valtioita, mutta yhdessä ne muodostavat vahvan alueen, jonka turvallisuus perustuu luottamukseen, yhteistyöhön ja yhteisiin arvoihin. Juuri näitä vahvuuksia meidän on edelleen vahvistettava. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hyvin seikkaperäisen kertomuksen valtuuskuntamme työstä Pohjoismaiden neuvostossa. Kuten arvostettu kollegani Muuramesta, valtuuskuntamme puheenjohtaja Väyrynen totesi hyvin, nimenomaan kokonaisturvallisuus on ollut nyt kestävä teema pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat nykyään Naton jäseniä, kolme Pohjoismaata on Euroopan unionissa ja kaksi sen ulkopuolistakin maata hyvin lähellä, joten tämä toisaalta myös kyllä tiivistää tätä pohjoismaista yhteistyötä erittäin hyvin. Ehkä ainakin itselleni semmoinen erittäin konkreettinen ja merkityksellinen turvallisuutta takaava hanke Pohjoismaissa on ollut nämä yhteiset liikennehankkeet ja ennen kaikkea ne puolustuskäytävät, mistä on keskusteltu: kuinka hyvin Norjan satamista Ruotsin lävitse Suomen itärajalle tarpeen tullen pystytään siirtämään kalustoa, joukkoja, varusteita. Tämä on siinä mielessä hyvä, että Pohjoismaiden neuvostossa on otettu nämä rajaesteet, mitä muun muassa tähän toimintaan liittyy, joita valtuuskunnan puheenjohtaja hyvin kuvasi. Sehän, kuinka paljon näitä Pohjoismaiden neuvostossa käytyjä keskusteluita, tehtyjä aloitteita saadaan jalkautettua, riippuu ainoastaan siitä, mitenkä tämä talo ja me kaikki 200 kansanedustajaa kokonaisuudessaan otamme ne huomioon. Olen itse ollut, kuten muutamat muutkin meidän valtuuskuntamme jäsenet, liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuultavana Pohjoismaiden neuvoston näkökulmista asioihin. Tietysti toivoisi, että vahvemmin otettaisiin poliittisessa päätöksenteossa huomioon ne keskustelut ja esitykset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa tehdään. Ei pelkästään Suomen eduskunnassa vaan kaikissa muissa Pohjoismaissa tämä varmasti veisi pohjoismaista yhteistyötä entistä vahvemmin eteenpäin. Lopuksi täytyy yhtyä siihen harmitukseen, minkä puheenjohtajakin esitti nimenomaan tästä kansainvälisten toimielinten tietynlaisesta vähättelystä, mitä nyt on valitettavasti viime aikoina ollut, kun eduskunnan työjärjestystä on suunniteltu. Ei pelkästään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, vaan tiedän myös, että Euroopan neuvoston kohdalla oli valitettavaa päällekkäisyyttä istuntojen kanssa, kun maanantaitakin otettiin kesällä istuntokäyttöön. Toivoisin, että tähän panostettaisiin entistä vahvemmin, niin että tällaista ei tulisi tapahtumaan, koska kyllä itsekin katson, että nimenomaan parlamenttien kansainvälinen toiminta on erittäin arvokasta ulkopolitiikkaa, joka laajentaa meidän ylimmän valtiojohtomme työtä myös täällä parlamenttien tasolla.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Euroopassa soditaan, geopoliittiset jännitteet kasvavat ja samalla demokraattisia instituutioita haastetaan. Varautuminen ja kokonaisturvallisuus ovatkin ymmärrettävästi nousseet pohjoismaisen yhteistyön keskiöön. Juuri tällaisina aikoina pohjoismaisen yhteistyön merkitys korostuu. Olemme läheisiä kumppaneita, joita yhdistävät yhteiset arvot ja vahva keskinäinen luottamus. Siksi meille on luonnollista yhdistää voimamme myös tuleviin haasteisiin varautuessamme. Demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kestävyys ovat yhteisiä arvojamme. Näitä puolustaen varmistamme sen, että Pohjolassa on myös jatkossa hyvä elää, tehdä työtä ja rakentaa tulevaisuutta. Viime vuonna Suomi ja Ahvenanmaa johtivat Pohjoismaiden ministerineuvostoa ohjelmalla ”yhtenäinen ja vahva Pohjola”, jonka keskeisiä teemoja olivat yhteiskunta, turvallisuus, siviilivalmius ja resilienssi. Tänä vuonna puolestaan johdamme parlamentaarista yhteistyötä Pohjoismaiden neuvostossa. Puheenjohtajuusvuoden kohokohta on lokakuussa eduskunnassa järjestettävä Pohjoismaiden neuvoston täysistunto. Tänään käsittelyssämme kuitenkin on Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan vuoden 2025 toimintakertomus. Valtuuskunnan puheenjohtajana on ollut ilo seurata jäsentemme aktiivista osallistumista ja sitoutumista Pohjoismaiden neuvoston työhön niin puheenjohtajistossa, valiokunnissa kuin täysistunnoissakin. Tämän merkitys on korostunut entisestään, kun saamme tänä vuonna johtaa työtä Pohjoismaiden neuvostossa. Haluankin kiittää valtuuskunnan jäseniä erinomaisesta ja rakentavasta yhteistyöstä. Erityiskiitos valtuuskuntamme varapuheenjohtajalle, edustaja Bergille, jonka kanssa on aidosti ilo tehdä tätä työtä. Kansallisesti valtuuskunta on käynyt rakentavaa keskustelua useiden ministereiden kanssa Pohjoismaiden yhteistyön ajankohtaisista teemoista. Tästä kiitos myös ministereille. Lisäksi yhteistyömme viranomaisten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa on hyvää ja toimivaa. Vuonna 2025 Pohjoismaiden neuvostoa veti Ruotsi, jonka puheenjohtajuusohjelma rakentui yhteenkuuluvuuden, konkreettisen pohjoismaisen hyödyn ja rajaesteiden poistamisen ympärille. Taustalla oli ajatus muuttuneesta turvallisuusympäristöstä ja tarpeesta kyetä toimimaan entistä tiiviimmin yhdessä kansalaisten arjen turvaamiseksi. Nämä painotukset näkyivät vahvasti myös Helsingissä keväällä järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston teemaistunnossa, jonka aiheena oli pohjoismaisen turvallisuuden ja varautumisen uusi aika. Keskusteluissa korostuivat yhteinen varautuminen, huoltovarmuus, kyberturvallisuus ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen sekä ennen kaikkea kykymme vastata yhdessä erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin. Pääpuhujana toiminut tasavallan presidentti Alexander Stubb muistutti pohjoismaisen yhteistyön perusarvoista: demokratiasta, oikeusvaltiosta, luottamuksesta ja ihmisoikeuksista. Myös lokakuussa Tukholmassa järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston täysistunnossa keskustelujen keskiössä olivat Ruotsin puheenjohtajuusohjelman teemat turvallisuus, varautuminen ja pohjoismainen yhteenkuuluvuus. Istunnon pääpuhuja, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti Pohjoismaiden merkitystä turvallisuuden, kriisinkestävyyden ja demokraattisten arvojen vahvistajana Euroopassa. Turvallisuus- ja puolustuskysymykset, Ukrainan tukeminen sekä Pohjoismaiden tiivistyvä yhteistyö olivat vahvasti esillä myös pohjoismaisten pääministereiden, ulkoministerien ja puolustusministerien keskusteluissa. Kansainväliset sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset näkyvät aiempaa vahvemmin Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja arktisen alueen kasvanut merkitys ovat muuttaneet turvallisuusympäristöämme. Tämä on luonut tarpeen tiivistää yhteistyötä niin Pohjoismaissa kuin laajemminkin lähialueilla. Neuvosto on ilmaissut yksimielisesti ja toistuvasti tukensa myös Grönlannille ja Tanskalle sekä näiden kiistattomalle oikeudelle päättää omasta tulevaisuudestaan. Aktiivinen yhteistyö Baltian maiden, Itämeren alueen parlamentaaristen toimijoiden, Euroopan neuvoston sekä arktisen alueen yhteistyöelinten kanssa jatkui tiiviinä. Pohjoismaiden neuvoston kansainvälisessä työssä painotettiin demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamista. Arvoisa puhemies! Rajaesteiden poistaminen ja kansalaisten arkea helpottavat ratkaisut ovat yksi Pohjoismaiden yhteistyön keskeisistä tehtävistä. Vaikka pohjoismainen integraatio perustuu vapaaseen liikkuvuuteen, erilaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja tekniset esteet sekä hieman yllättäen digitalisaatio vaikeuttavat edelleen kansalaisten ja yritysten toimintaa yli rajojen. Viime vuonna Pohjoismaiden neuvosto kiinnitti erityistä huomiota näiden esteiden tunnistamiseen ja poistamiseen. Keskeisiä kysymyksiä olivat muun muassa verotus, digitaalinen tunnistautuminen, sähköiset ajokortit, terveydenhuollon tietojenvaihto, lääkkeiden saatavuus rajat ylittävässä tilanteessa sekä rajatyöntekijöiden kohtaamat haasteet. Rajaesteitä tarkasteltiin myös uudesta näkökulmasta: mikä on niiden vaikutus yhteiskuntien toimintakykyyn kriisitilanteessa. Samalla vahvistettiin rajaestetyötä ja Suomen kansallinen rajaesteverkosto käynnistettiin uudelleen, jotta eri viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteistyö voisi jatkua tehokkaasti. Helsingin sopimuksen päivittäminen on ollut viime vuosien keskeisiä Pohjoismaiden yhteistyön kysymyksiä. Vuonna 1962 allekirjoitettu sopimus muodostaa pohjoismaisen yhteistyön perustan, mutta muuttuva maailma on nostanut esiin tarpeita arvioida sen sisältöä uudelleen. Pohjoismaiden neuvosto on esittänyt sopimuksen päivittämistä nykyistä vahvemmin vastaamaan tätä päivää. Päivitystä toivottiin yksimielisesti muun muassa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, varautumisen, yhteiskuntaturvallisuuden ja rajaesteiden osalta. Samalla esille nostettiin Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin aseman vahvistaminen poliittisessa yhteistyössämme. Neuvoston suositusten pohjalta hallitukset asettivatkin tänä vuonna komitean tarkastelemaan nimenomaan itsehallintoalueiden asemaa Helsingin sopimuksessa. Pohjoismaiden neuvosto on tukenut komitean asettamista mutta samalla korostanut, että tarkastelun tulisi ulottua kaikkiin neuvoston ehdottamiin uudistusteemoihin, jotka ministerineuvosto on toistaiseksi jättänyt ottamatta käsittelyyn. Seuraamme komitean työskentelyn etenemistä mielenkiinnolla. Valtuuskunnan viime vuoden toiminnan keskiössä oli Suomen tulevaan Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuusvuoteen valmistautuminen. Valmistelutyö käynnistettiin jo vuoden 2024 puolella, mutta vuonna 2025 siitä tuli valtuuskunnan keskeinen tehtävä. Työvaliokunta kokoontui useita kertoja ja laati yhdessä Ahvenanmaan kanssa puheenjohtajuusohjelman, joka hyväksyttiin Pohjoismaiden neuvoston täysistunnossa Tukholmassa lokakuussa. Puheenjohtajuusohjelman otsikkona on ”Pohjoismainen kokonaisturvallisuus”. Sen lähtökohta on ajatus siitä, että turvallisuus ei ole vain puolustusta vaan kokonaisuus, joka rakentuu yhteiskunnan toimivuudesta kaikilla sen sektoreilla ja toimialoilla. Lisäksi tavoitteenamme on laatia yhteispohjoismainen kokonaisturvallisuuden visio, joka vahvistaisi Pohjoismaiden yhteistä strategista suuntaa tulevaisuuden kriiseihin varautumisessa. Puheenjohtajuusohjelmassa korostamme myös pohjoismaisen yhteistyön kansallista jalkauttamista. Pyrimme vahvistamaan yhteyttä Pohjoismaiden neuvoston työn ja kansallisten parlamenttien välillä sekä tekemään pohjoismaista yhteistyötä näkyvämmäksi kansalaisten arjessa. Kansainväliset valtuuskunnat ovat tärkeä osa parlamentaarista työtä. Viime aikoina on ilmennyt harmillisia päällekkäisyyksiä eduskuntatyön ja kansainvälisten velvoitteiden välillä. Tämä on aiheuttanut turhan paljon viime hetken tempoilua ainakin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan työskentelyyn. Valtuuskunnan puheenjohtajana toivonkin asetettavan entistä tarkempaa huomiota sille, että kansainvälisen työn arvostuksesta ja sitoumuksista pidetään kiinni myös parlamentaarisella tasolla. Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö vastaa uuden ajan haasteisiin. Suomella on tässä yhteistyössä tärkeä ja aktiivinen rooli. Yhteistyömme vahvuus on aina perustunut luottamukseen. Luotamme toisiimme etenkin haastavina aikoina. Yhteiskuntamme ovat vakaita, ja demokraattiset instituutiomme luovat kestävän perustan yhteistyöllemme. Luottamuksen ilmapiiri heijastuu myös kansalaisiin. SuomiAreenan ja Pohjoismaiden ministerineuvoston toteuttaman kyselyn keväällä julkistetut tulokset välittivät vahvan viestin: pohjoismaalaiset luottavat enemmän Pohjoismaihin yhdessä kuin yhteenkään yksittäiseen Pohjolan maahan, edes omaansa. Yhdessä siis olemme todellakin vahvempia. Yhteistyössä on vielä kuitenkin syvennettävää, ja se kannattaakin nyt hyödyntää kaikella potentiaalillaan. Lopuksi haluan vielä kertaalleen kiittää Suomen Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäseniä ja varajäseniä sitoutuneesta ja aktiivisesta työstänne. Odotan innolla sitä, että pääsemme isännöimään Pohjoismaiden neuvoston täysistuntoa eduskunnassa lokakuussa sekä viemään puheenjohtajuusohjelmamme tavoitteet maaliin yhdessä pohjoismaisten kumppaneidemme kanssa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaikka ilmastotavoitteissa ja koko päästövähennystouhussa ei ole yhtään mitään järkeä, olemme loukussa kansainvälisten sitoumusten ja Marinin vihervasemmistohallituksen, jossa on keskusta ollut mukana, säätämien vaatimusten kanssa. Vuoden 2026 ilmastokertomuksen luku 3 listaa nämä Suomea sitovat ilmastotavoitteet. Niistä kaikista Suomen tulisi ehdottomasti irtaantua pikimmiten, koska ne ovat suomalaisille haitallisia, kalliita ja ilmastollekin täysin turhia ja tehottomia. Ensimmäinen ja pahin on Pariisin ilmastosopimus eli sitova kansainvälinen sopimus pysäyttää koko maapallon lämpeneminen. Tämä on aivan hulluuden huipentuma. Ihminen ei voi sitä tehdä. On hyvä huomioida, että Pariisin sopimuksen ovat allekirjoittaneet käytännössä kaikki valtiot, myös kaikki Aasian ja Afrikan maat, joiden päästöt kasvavat edelleen jatkuvasti. Millään näillä ilmastotoimilla ei ole mitään vaikutusta globaaliin ilmastoon, mutta kun nyt valitettavasti suurin osa täälläkin olevista päättäjistä tähän ideologiaan uskoo, niin siitäkin uskomuksesta käsin Suomen on täysin turhaa ja järjetöntä jatkaa mitään ilmastotoimia, ennen kuin nämä muut isot päästömaat ovat päässeet samoihin lukuihin Suomen kanssa, mikä ei siis tietenkään koskaan tule toteutumaan. Lisäksi Pariisin sopimuksessa on toinenkin Suomelle haitallinen puoli: ilmastosopimuksen osapuolena Suomi on sitoutunut rahoittamaan ei vain omia vaan myös kehitysmaiden ilmastotoimia. Hukkaan ovat menneet nekin rahat, pois suomalaisilta tarvitsevilta. Pariisin ilmastosopimuksesta irtaantuminen olisi helppoa, kuten Amerikan presidentti Trump on osoittanut, jos sille vain saataisiin täällä eduskunnassa enemmistön kannatus. Toinen sitoumus on Marinin hallituksen — keskusta mukana — säätämä ilmastolaki, joka tietenkin tulisi välittömästi perua ja kumota. Siihen kirjattu vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite on täysin epärealistinen ja reippaasti EU:nkin tavoitetta kireämpi. Ammumme silläkin omaan nilkkaamme, ja kilpailukykymme kärsii. Kolmas kertomuksessa listattu sitoumus on EU:n taakanjakoasetus. EU on siis asettanut jäsenmailleen vuosittaiset pienenevät päästökiintiöt ja vahtii niiden noudattamista. Tästä vaatimuksesta on valitettavasti vaikea päästä eroon, jos emme pääse eroon koko EU:sta, mitä minä kyllä todellakin kannatan, ja toivon, että tässäkin asiassa silmät aukeavat ja päästään EU:n hulluudesta eroon. Neljäntenä kohtana on maankäyttösektorin oma ilmastosuunnitelma, joka siis perustuu ilmastolakiin ja EU:n vaatimuksiin. Maankäyttösektoriin sisältyvät esimerkiksi metsät, pellot ja suot. Suomi on Euroopan metsäisin maa, joten on täysin naurettavaa vaatia meitä vähentämään hakkuita ja olemaan hyödyntämättä niitä elintärkeitä luonnonvaroja, joita maallamme on ja teollisuutemme ja huoltovarmuutemme vaatii, mukaan lukien turve. Arvoisa puhemies! Siinäpä kerrakseen vaatimuksia, joista kaikista pitäisi päästä eroon. Onneksi edes nyt perussuomalaisten kaudella hallitusohjelmaan kirjattiin, ettei tämä hallitus omilla ilmastotoimillaan heikennä yritysten kilpailukykyä tai lisää arjen kustannuksia. Ilman tätä kirjausta olisimmekin aivan mahdottomassa suossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä nostaa havainnon siitä, että kun edustaja Lyly totesi puheenvuorossaan, että suomalaista asukasta kohden, henkeä kohden laskettavat päästöt ovat hieman korkeammalla kuin EU:ssa keskimäärin, niin sillekin voi olla syitä, joista ensimmäinen on se, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja toinen syy on se, että Suomi on myös aika kylmä maa. Nämä kannattaa pitää mielessä. Mietitään tätä asiaa vaikka sähköautojen, hybridiautojen kannalta. Tietysti ne kehittyvät koko ajan, mutta tiedetään, että akkujen kestävyys, ajoaika niillä akuilla, se, kuinka monta kilometriä pääsee eteenpäin, on suoraan kiinni siitä, mikä se ulkolämpötila on. Jos on miinus 20 astetta pakkasta, niin käypä aika nopeasti niin — etenkin pikkusen vanhemman sukupolven autoissa, joissa ei ole vaikka akun esilämmitystä ynnä muuta — että se toimintasäde tippuu aika paljon, itse asiassa merkittävästi. Näin ollen, kun suomalaisen tarkan markan ihminen menee autokaupoille, hän osaa laskea nämä yksi plus yksi, että mikä on se ajoneuvo, mikä toimii siinä omassa arjessa. Näin ollen: Ajatellaan, että ihminen asuu Espanjassa jossain asutuskeskuksessa, jossa kaikki palvelut ovat suhteellisen lähellä ja siellä on suhteellisen lämmin ympäri vuoden. Se vähän vanhemmankin sukupolven sähköauto itse asiassa ajaa asiansa vallan hyvin sen ihmisen päivittäisessä arjessa. Sitten taas jos verrataan suomalaiseen: Otetaan esimerkkihenkilö Jorma, tämmöinen remonttireiska, joka menee esimerkiksi työmaalle 50 kilometrin päähän, siis päivittäinen ajomatka 100 kilometriä kesät talvet. Jokainen ymmärtää, että siinä kohtaa semmoinen vanhemman sukupolven sähköauto ei välttämättä ole optimaalinen ratkaisu siihen omaan arkeen. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta se aiheuttaa myös sen, että tavallaan siinä sen autokannan uusiutuminen ei ole niin yksinkertainen ja nopea prosessi. Puhumattakaan sitten siitä, kun mennään raskaan liikenteen puolelle, jossa ne etäisyydet ovat vielä huomattavasti pidempiä kuin Keski-Euroopassa, kun otetaan huomioon Suomen sijainti käytännössä logistisena saarena. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, mitkä vaikuttavat myös tieliikenteen päästöihin. Sitten lyhyesti totean sen, minkä olen todennut useaan kertaan — muun muassa Kuuntelija-podcastissa — mitä tulee jakeluvelvoitteeseen. Siis sinällään en vastusta jakeluvelvoitteen kaltaista mekanismia, koska siinä on se etu, että se vähentää meidän riippuvuutta globaaleista kriiseistä. Mutta ongelma, mikä siinä on, on se, että tällä hetkelläkin se velvoitesekoite, mitä siihen laitetaan, on huomattavasti kalliimpaa kuin raakaöljy. Jos meillä nyt vedettäisiin jakeluvelvoite nollaan, niin tässäkin tilanteessa se laskisi hintaa. Tämä on se perusongelma, että mikä siinä on niin vaikeata, että me ei tässä maassa saada sitä velvoitetta edullisemmaksi. Vastaus ei ole, että nostetaan velvoitetta vain Suomessa, jolloin hinta lähtee laskuun. En usko, että Suomen kysyntä siihen ihan vielä riittää. Periaatteessa se on ideana kaunis ja hyvä huoltovarmuusnäkökulmastakin, mutta ongelma tulee siinä kustannuksessa, mikä se on, ja se on tällä hetkellä liian korkea. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jos joku vielä kaipasi lisää perusteluja sille, minkä takia ilmastokriisi pitää ottaa vakavasti ja Suomenkin pitää terhakoitua sen torjunnassa, niin tämä kesä niitä todella tarjosi. Euroopan metsäpaloissa tuhoutui satojatuhansia hehtaareja, ja niitten alta evakuoitiin satojatuhansia ihmisiä. Euroopan toistuvat äärihelteet tänä keväänä ovat tappaneet arviolta yli 35 000 ihmistä, ja nyt tuoreen arvion mukaan yksin näitten helteiden vaikutus Euroopan talouteen saattaa olla suuruusluokkaa 180 miljardia euroa. Se vastaa suunnilleen prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta ja myös suunnilleen koko Euroopan vuotuista kasvua. Eli yksin näitten helteiden takia on saatettu menettää koko tämän vuoden kasvun verran. Kun sitten on arvioitu, mikä rooli ihmisen aiheuttamalla ilmaston kuumenemisella näiden nyt tänä kesänä havaittujen äärihelteiden ja metsäpalojen kanssa on, niin viesti on hyvin selvä: jos nyt kesällä koetun kaltainen äärihelle olisi osunut 50 vuotta sitten, arvioidaan, että se olisi toteutunut noin 3,5 astetta viileämpänä, ja totta kai 3,5 astetta viileämpi helle olisi aiheuttanut paljon vähemmän tuhoja. Metsäpaloista taas on arvioitu, että Lounais-Ranskan alueella ihmisen aiheuttama ilmaston kuumeneminen on tehnyt niihin johtaneista olosuhteista yli tuplasti niin todennäköisiä kuin ennen ihmisen aiheuttamaa ilmaston kuumenemista, ja Keski-Espanjan alueella nämä olot ovat muuttuneet jopa noin 20 kertaa todennäköisemmiksi. Tämä on tietysti vasta esimakua. Se on nähty tähänastisella kuumenemisella, ja jos ilmaston kuumenemista ei saada kuriin, niin paljon, paljon pahempaa on vielä luvassa. Tässä puheenvuorossa halusin palata kollegoiden hyviin puheenvuoroihin ja tukea monia niissä esitettyjä ajatuksia. Edustaja Hänninen useampaan otteeseen toi esiin sen, että ilmastotoimet ovat myös turvallisuustekoja, ja sehän on juuri näin. Ilmaston kuumeneminen johtaa yhteiskunnassa moniin sellaisiin haittoihin ja vahinkoihin, jotka myös heikentävät meidän turvallisuutta joko suoraan tai välillisesti, ja sen takia ilmastotyö on myös meidän oman kokonaisturvallisuutemme vahvistamista. Edustaja Kallio puhui hyvin siitä haastavasta tilanteesta, jonka edessä suomalaiset maanviljelijät ovat. Kannattavuus on ollut jo pitkään heikkoa ja nyt viime aikoina vielä muun muassa energian kohonneiden hintojen ja lannoitteiden kohonneiden hintojen takia vielä pahemmin koetuksella. Meidän täytyy hakea sellaiset ratkaisut kestävään, ilmastoa säästävään maatalouteen, jotka tukevat meidän kotimaista ruuantuotantoamme ja viljelijöiden jaksamista ja kannattavuutta. Edustaja Bergbom puhui hyvin siitä, että Suomen keskeisin voimavara on teknologinen osaaminen. Katson, että Suomi voi vaikuttaa maailmanlaajuisesti monellakin tavalla, mutta koska meillä on todella niin paljon teknologista aivan maailmanluokan osaamista ja meillä on niin monta yritystä, jotka kehittävät näistä ilmastoratkaisuja maailmanmarkkinoille, niin siinä meidän kädenjälki voi todella olla huomattavan suuri ja paljon tämän pienen kansakunnan kokoa suurempi. Edustaja Bergbom esitti myös hyvän kysymyksen siitä, kuka maksaa. Itse toivoisin, että ilmastokeskustelussa päästäisiinkin enemmän pohtimaan sitä, miten ilmastopolitiikkaa voidaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla, eikä väitellä siitä, pitääkö sitä ilmastopolitiikkaa harrastaa ja ilmastotekoja tehdä. Vihreissä olemme yrittäneet toistuvasti esittää sellaisia ratkaisuja, joilla me pystymme yhtä aikaa vähentämään päästöjä reippaasti ja pitämään kaikki suomalaiset mukana, on sitten kyse maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvista ihmisistä, jotka tarvitsevat omassa arjessaan autoa, tai pienituloisista ihmisistä, joille pienetkin lisäkustannukset voivat olla hyvin ratkaisevia. Toivoisin, että tähän keskusteluun voisimme käyttää enemmänkin välillä aikaa. Useassakin puheenvuorossa kollegat pohdiskelivat sitä, minkälaisia epävarmuuksia liittyy nielulaskentaan ja minkä takia Ruotsissa on niin paljon parempi nielutilanne ainakin lukujen perusteella. No, ilahduttavasti hallituksen oma ilmastovuosikertomus viittaa hallituksen itse tilaamaan selvitykseen, jossa myös tähän kysymykseen on pyritty ainakin osittain vastaamaan. Jos eivät kaikki kollegat ehtineet ihan koko ilmastovuosikertomusta lukea, niin lainaan tähän loppuun vielä sieltä otetta. Vuosikertomuksessa todetaan, että tammikuussa 26 julkaistu HILE-hankkeen, siis hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi, raportti korostaa, että Suomen metsien hiilinielulaskenta on epävarmuuksista huolimatta tällä hetkellä paras käytettävissä oleva väline ilmastotoimien suunnitteluun ja kohdentamiseen. Selvitys vahvistaa, että kasvihuonekaasuinventaario on toteutettu asianmukaisesti ja kansainvälisten ohjeiden mukaisesti. Analyysi tuo esiin myös sen, että mallintamiseen perustuva hiilinielulaskenta on Suomen olosuhteissa perusteltua ja vertailukelpoista muiden maiden, kuten Ruotsin, käyttämiin menetelmiin. Suomessa ei esimerkiksi ole saatavilla samanlaisia aikasarjoja maaperän mittauksissa kuin Ruotsissa. Eli hallituspuolueiden edustajien huoliin hallitus on jo hyvin vastannut, ja tuen myös sitä hallituksen lisäsatsausta hiilinielulaskennan kehittämiseen. Koska siihen on tosiaan liittynyt merkittäviä epävarmuuksia, niin on syytä niitä epävarmuuksia pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vähentämään ja laskentaa kehittämään, jotta päätöksenteko voi todella perustua mahdollisimman kattavaan ja ajantasaiseen tietoon.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jälleen kerran käynnissä tämmöinen itseruoskinnan suomenmestaruuskilpailut siitä, kuinka Suomi tekee liian vähän ilmastotoimia ja kuinka tämä hallitus on suorastaan pahuuden ilmentymä, kun se on päättänyt laskea muun muassa polttoaineveroja tällä hallituskaudella. Se toden totta on poikkeuksellista Suomen lähihistoriassa, joka tuntee eri hallituskausilta lähinnä polttoaineveron korotuksia, mutta mitäpä muuta sitä vasemmalta voisi odottaakaan. Ilmastonmuutos, Suomen rooli siinä: Jos ajatellaan nyt positiivisen kautta, niin kyllä se ihan keskeisin voimavara, mitä meillä tässä maassa on, liittyy suomalaiseen teknologiseen osaamiseen ja sitä kautta niihin tuotteisiin, niihin tavaroihin, mitä tästä maasta viedään ulkomaille. Ymmärtääkseni nimenomaan ilmastovuosikertomuksessakin nostetaan esiin, että itse asiassa suomalaisella teknologialla noin niin kuin globaalisti pystytään laskemaan päästöjä. Ja tämä on se asia, jonka puolesta kyllä olen valmis liputtamaan. Ylpeänä puolustan sitä, että maailmalle voidaan viedä suomalaisia innovaatioita ja teknologioita, jotka esimerkiksi laskevat lähipäästöjä kaupungeissa, tehtaissa ja näin poispäin, joilla on sitten välittömiä vaikutuksia paikallisväestöön, heidän hyvinvointiinsa ja näin poispäin. Se on iloinen asia. Mutta sitten siitä, kuinka nopeasti haluamme olla hiilineutraaleja, arvoisa rouva puhemies, on kyllä käytävä vakava keskustelu. Nimittäin minun on henkilökohtaisesti kovin vaikea uskoa, että me suomalaiset päättäjät olisimme keksineet jotain niin viisasta ja fiksua, että me näemme sen kilpailuvalttina, että olemme toden totta yhtenä maailman ensimmäisenä maana hiilineutraali. Siis jos Suomella on 2035-tavoite, niin muistutetaan taas mieliin, että Euroopan unionilla, joka tekee siis todella tiukkaa ilmastopolitiikkaa muun muassa ennallistamisasetusten kautta — joka maksaa Suomelle muuten arvioiden mukaan 1,2 miljardia euroa, valtiolle noin miljardin vuodessa vuoteen 2050 mennessä joka vuosi — se on 2050, Ruotsilla 2045, Saksalla 2045, Britannialla 2050, Kanadalla 2050, Kiinalla 2060. Yhdysvalloista puhumattakaan, joka jälleen kerran Pariisin ilmastosopimuksesta lähti. Näin. Eli tavallaan se, mikä on se hinta, että me saamme olla hiilineutraaleja 2035, on tietenkin olennainen kysymys, ja se, kuka sen maksaa. Kuka sen maksaa? Maksaako sen se hyvätuloinen suomalainen, joka asuu kaukolämmön piirissä pääkaupunkiseudulla ja ajaa sähköautolla töihin? Maksaako? Maksaako se maaseudulla sitä dieselautoa käyttävä, omakotitalossa öljylämmitystä käyttävä vanhempi herrasmies sen laskun siitä hiilineutraalista maailmasta, vai maksaako sen koulussa suomalainen nuori — joka joutuu syömään sitä kasvisruokaa, mitä hän ei haluaisi syödä, koska se ei kerta kaikkiaan maistu hyvältä — sillä, että häneltä viedään jo liharuoatkin pöydästä ilmastonmuutoksen nimissä? Käykö siinä itse asiassa niin, että me ajetaan tieten tahtoen suomalainen metsäteollisuus alas, jonka arvonlisäykseen kuitenkin Suomen talous hyvin pitkälti edelleen perustuu, joskaan ei enää niin paljon kuin ennen mutta edelleen merkittävä, yli 10 miljardin euron arvonlisäys kokonaisuudessaan meidän maassa, tuhansia ja tuhansia työpaikkoja? Meillä on satojatuhansia metsänomistajia. Metsäteollisuus ajetaan siis alas. Halutaanko me ajaa sitten vielä suomalainen ruuantuotanto alas — siis nyt puhun lihatuotannosta ynnä muusta — tai tuhota sen kustannuskilpailukyky ilmastonmuutoksen nimissä, kun muut Euroopan maat nauravat meille ja jatkavat omia toimiansa? Se on paitsi huoltovarmuuden kannalta myös ihan yleisen järjen käytön kannalta todennäköisesti erittäin huono idea. Eli korostan: Uskon niihin teknologisiin ratkaisuihin, joita tässä maassa kehittävät suomalaiset huippuyritykset. Hienoja innovaatioita, viedään niitä, käytetään niitä, otetaan ne käyttöön, mutta ei laiteta sitä laskua suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle metsäteollisuudelle, suomalaiselle maataloudelle, jotta voidaan sitten poseerata joissain ilmastopöydissä. Tässä on monia kysymyksiä, mitkä heräävät tästä ylipäätänsä. Ensinnäkin nyt vaikka Suomen päästöt ja Suomen metsien hiilinielut. Kyllä se nyt on vähän naurettavaa, että kun me mennään rajan yli Ruotsiin, niin siellä yhtäkkiä metsät sitovatkin paljon paremmin hiilidioksidia kuin Suomessa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mehän tiedetään ilmiselvästi, että kysymys on eri laskentamalleista [Kaisa Garedew: Just näin!] ja Ruotsi on valinnut itsellensä paremmat laskentamallit. Kiitos hallituksen, tähänkin nyt puututaan ja selvitetään, mikä näissä Suomen malleissa on vikana. Siis summa summarum: toivon, että poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta otetaan tosiasiat huomioon, arvioidaan ja tuodaan esiin rehellisesti ne kustannukset, joita niistä aiheutuu suomalaiselle veronmaksajalle, ja ennen kaikkea ei kiilusilmäisesti pyritä olemaan maailman ensimmäisenä ottamatta huomioon sitä, mikä se kustannus on tavalliselle suomalaiselle veronmaksajalle ja Suomen valtiolle. Esitänpä sellaisen veikkauksen, että seuraava hallitus joutuu toteamaan, että Suomi ei tule olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Mutta leikitään yhdessä vielä vähän aikaa, että se on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Eilen YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi ilmastoraporttinsa, ja sen johtopäätös on karu. Tieteellisesti uskottavaa polkua lämpötilan nousun pysäyttämiseen alle kriittisen 1,5 asteen ei enää ole. Tämä raja tullaan ylittämään, ja nykyisillä politiikkatoimilla maailma on matkalla noin 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen viivytelty vuosi ja jokainen asteen kymmenys kasvattavat riskejä ja tekevät ilmastokriisin hillitsemisen vaikeammaksi. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Suuntaa voidaan muuttaa, mutta se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa siitä, että Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Tänään me käsitellään vuoden 2026 ilmastovuosikertomusta, joka kertoo vuoden 25 päästötilanteesta. Tällä ilmastovuosikertomuksella on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Se kertoo eduskunnalle ja myös kaikille kansalaisille, miten Suomi on onnistunut ilmastotoimissaan suhteessa asetettuihin tavoitteihin eli riittävätkö hallituksen päättämät ilmastotoimet hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä, kuten lakiin on kirjattu. No, tämän kertomuksen viesti tosiaan on sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna: hallituksen toimet eivät riitä, hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää vaikuttavia lisätoimia. Vuosi toisensa jälkeen Orpon hallitus on saanut tämän saman viestin, ja vuosi toisensa jälkeen se on vastannut täysin riittämättömillä keinoilla. Kuten täällä ministeri aiemmin esitteli ja vuosikertomuksesta toki käy ilmi, niin päästöt kyllä vähenivät viime vuonna. Merkittävin lasku tapahtui päästökauppasektorilla, jonka toimintaan hallituksen päätökset suoraan eivät niin suuresti vaikuta. Tietenkin nyt täytyy todella toivoa, että tätä päästökauppaa ei lähdetä EU:ssa vesittämään, kun se on meillä tutkitusti ja tiedetysti tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Taakanjakosektorilla laskua selittää ennen kaikkea liikenne, mutta sen osalta on tosiaan syytä muistaa, että hallitus itse on kääntänyt vastuuttomalla polttoaineveropolitiikallaan ja ‑veronkevennyksillä liikenteen päästöt nousuun eli päätösperusteisesti saanut päästöt nousemaan ja nyt sitten siitä taas laskemaan. Eli hyvin tempoilevaa on ollut tämä hallituksen ilmastopolitiikka liikenteen osalta, ja sillä tavalla ei olla päästy eteenpäin niin paljon kuin olisi pitänyt. No, tässä edustaja Kallio edellä nosti maatalouden päästöt, ja itsekin nostin ne tuossa debatissa. Siellä debatissa käytiin keskustelua myös tästä maatalouden päästöjen laskennasta. Toki on tärkeää, että päästölaskenta on tarkkaa ja sitä tarkennetaan. Tässä edustaja Kallio viittasi siihen, että toimintaympäristön pitäisi olla selkeä, ja tästäkin olen täysin samaa mieltä. Mutta ajattelen, että meidän on pystyttävä viemään maatalouden kestävyysmurrosta eteenpäin nimenomaan pitkäjänteisesti ja selkeästi ohjaamalla tukia ja kannusteita esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan tuotannon lisäämiseen Suomessa, jotta me voidaan sitä kotimaista ruuantuotantoa ja huoltovarmuutta tältäkin osin vahvistaa, samoin uudistavaa viljelyä, hiilensidontaa. Tätä työtä on tärkeätä tehdä hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Moni viljelijä näitä toimia jo tekeekin, ja ainakin itse olen huomannut, että myös mediassa on nostettu näitä positiivisia esimerkkejä siitä, miten näillä sektoreilla voidaan edetä. Edelleen keskeinen ongelma on maankäyttösektori, joka on muuttunut nielun sijasta päästölähteeksi. On suuri pettymys, että Orpon hallitus ei ole kaudellaan esittänyt uskottavia keinoja nielujen vahvistamiseksi. Yksittäisenä esimerkkinä nostan tämän kosteikkoviljelyn, koska on jäänyt mieleen, että sille hallitus suorastaan naureskeli tässäkin salissa ja leikkasi ensi töikseen rahoituksen kokonaan pois, ja nyt se kautensa lopuksi sitten esittää, että seuraava hallitus ottaisi kosteikkoviljelyn tuen ohjelmaansa. Eli tässäkin on nyt sitten vetkutettu neljä vuotta tämän asian kanssa. Arvoisa puhemies! Lisää vaikuttavia ilmastotoimia tarvitaan, ja keinovalikoima on kyllä tiedossa. Vihreät ovat tähän mennessä ainoa puolue, joka on julkaissut oman kokonaispaketin siitä, miten tämä vuoden 2035 hiilineutraalius on edelleen saavutettavissa, ja se on saavutettavissa kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkkeinä siellä ovat ympäristölle haitallisista yritystuista luopuminen, se, että helpotetaan uusiutuvan energian investointeja, edistetään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, vauhditetaan liikenteen sähköistymistä, vahvistetaan maankäyttösektorin hiilinieluja hakkuutasoja maltillistamalla ja vetetään turvemaita. Keinoja kyllä on, niitä on syytä nyt ottaa käyttöön. Haluan vielä muistuttaa tähän loppuun, että ilmastolain 16 § ei ole suositus vaan velvoite, eli valtioneuvoston on päätettävä lisätoimista, jos tavoitteita ei saavuteta. Nyt Orpon hallitus ei näin ole tehnyt. Valitettavasti tämä viimeinen budjettiriihikin osoitti, että hallitus sysää taloudellisen ja luontovelan ohella myös ilmastovelan nyt seuraavalle hallituskaudelle ja kasvattaa sitä painetta sitten sinne tilanteessa, jossa jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä ja jossa meillä ei todellakaan olisi ollut varaa hukata neljää vuotta ilmastotoimien kanssa vetkutteluun.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on aihe, joka kuuluu sarjaan, että tuskin kukaan muuttaa mielipidettään, niin että keskityn, kun täällä on hyvin harvoin mahdollisuus puhua maa- ja metsätaloudesta, ja sanon joitain asioita siihen liittyen. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon hallituksen ruokapoliittisessa selonteossa kansallisesta ruokastrategiasta todetaan seuraava: ”Ilmastonmuutos pahentaa ravinnepäästöjen hallinnan haasteita. Lämpenevät talvet, lisääntyneet talvi- ja kevätsateet sekä rankkasateiden yleistyminen kiihdyttävät ravinteiden huuhtoutumista. Kun routa ei enää sido maaperää aiempaan tapaan, ravinteet kulkeutuvat helpommin vesistöihin. Äärisääilmiöt voivat myös heikentää pellon rakennetta ja lisätä lietevalumien riskiä, mikä vaikeuttaa vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta.” Elikkä tämä on siis hallituksen selonteosta. Edelleen siinä selonteossa on kohtia maatalouteen liittyen. Taustaksi vielä se, että useinhan tämä keskustelu maatalouden osalta kiertyy tähän kotieläintuotantoon, ja tässä on joitain poimintoja tästä selonteosta. Siellä on luku 3.2.2, Ruuantuotannon jatkuvuus turvataan: ”Suomi hyödyntää ja edelleen kehittää pohjoisia vahvuuksiaan, kuten nurmipohjaista kotieläintaloutta.” Sitten on luku 3.3, Strateginen päämäärä: Luonnon kantokyky, ja sieltä Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat, Kasvihuonekaasupäästöt: ”Turvepeltojen päästöjen vähentäminen viljelymenetelmiä kartoittamalla ja kehittämällä sekä poistamalla tai vettämällä viljelykäytöstä ei-aktiivisessa käytössä olevia peltoja, kotieläinten päästöjen vähentäminen muun muassa lannan käsittelyä kehittämällä, lannoituksen päästöjen vähentäminen täsmäviljelymenetelmillä ja kivennäismaapeltojen hiiltä sitovien viljelymenetelmien edistäminen, uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisen tukeminen maatalouden kasvihuonekaasu- ja ilmanlaatupäästöjen vähentämiseksi.” Edelleen, tänään hyväksytyssä ympäristövaliokunnan lausunnossa ruokapoliittisesta selonteosta todetaan: ”Maatalouden ja ruuan visiota koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, että vahva ja kilpailukykyinen ruuantuotanto tulee nähdä osana Euroopan unionin strategista autonomiaa ja maatalouden tulevaisuuden elinehto on maataloustuotannon kannattavuus. Kasvipohjaisen valkuaistuotannon ohella valiokunta korostaa kotieläintuotannon merkitystä huoltovarmuudelle. Maaseutupoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, ettei vallitsevissa olosuhteissa ja toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen puuttuessa ole perusteltua irtautua pelto- ja puutarhapohjaisesta ruuantuotannosta. Ilmastonmuutoksen myötä suotuisat olosuhteet ruuantuotannolle painottuvat pohjoiseen ja nurmeen perustuvan kotieläintuotannon merkitys ruokaturvalle on tärkeä.” Ja edelleen: ”Ilmasto- ja ympäristötoimet eivät kuitenkaan ole irrallisia maatalouden kannattavuudesta. Ilman maatilojen kykyä investoida tuotannon kehittämiseen ei synny päästövähennyksiä, hiilensidontaa, ravinnekiertoa tai luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ratkaisuja. Kaiken kaikkiaan valiokunta korostaa, että kotimaisen ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristökestävyyttä tulee tarkastella globaalissa kontekstissa. Kotimaisen tuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta ei pidä heikentää suhteessa muihin ruuantuottajamaihin.” Arvoisa puhemies! Oleellista erityisesti maankäyttösektorilla on varsinkin maa- ja metsätalouden osalta luoda selkeä toimintaympäristö, jossa ne voivat tehdä tarvittavia mutta kohtuudessa pysyviä ympäristötekoja. Tällainen toimintaympäristö toteutuu, kun kaikki toimijat tietävät, mitä heiltä vaaditaan, heille annetaan välineet ja resurssit vastata näihin vaatimuksiin. Tämän jälkeen toimijoille annetaan työrauha ja sovitussa ajassa arvioidaan, miten toimenpiteet ovat toteutuneet ja vaikuttaneet. Tämän pohjalta tehdään tarvittavia muutoksia eli uusia päätöksiä — hyvin harvoin täällä salissa käytävä keskustelu edistää tämäntyyppistä toimintamallia — ja mikä tärkeintä, missään kohtaa ei käytetä turhaa energiaa syyllisten etsimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Se ei edistä kenenkään intressejä. Arvoisa puhemies! Yksi usein toistuva viesti on, etteivät maatalouden ilmastopäästöt ole vähentyneet. Kuten kaikessa kehittämisessä, viimeisten yksikköjen saavuttaminen on kaikista vaikeinta. Ne ovat usein myös kalleimpia, ja tulokset näkyvät hitaasti. Olisi myös hyvä ymmärtää, ettei toistuva negatiivinen uutisointi ja kommentointi edesauta maatalouden ilmastotyötä, kuten ei edistä mitään muutakaan asiaa. Kuka muistaa, milloin valtakunnan mediassa, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa tai dokumenteissa on käsitelty maataloutta eli suomalaisen ruuan tuottamista myönteisessä näkökulmassa, metsätaloudesta puhumattakaan? Keskeinen kysymys maatalouden ilmastotyössä on, miten maatalouden heikkoa kannattavuutta saadaan parannettua. Ilman rahaa ei ole mahdollista tehdä ilmastotekoja. Maatalouden alas ajaminen ei ole ilmastoteko. Asiantuntijat ovat todenneet, että maatalouden 90 prosentin päästövähennystavoitteet ovat erittäin tiukkoja ja vaikea saavuttaa ilman tuotannon vähentämistä. Ruuantuottamisen vähentäminen olisi väärä toimenpide ruokaturvan, huoltovarmuuden sekä kokonaisturvallisuuden kannalta. Niin EU:ssa kuin myös Suomessa on päinvastoin lisättävä omavaraisuutta myös ja erityisesti tuotantopanosten osalta lannoitteista kasvinsuojeluaineisiin. Se kaikista pahiten uhanalainen ryhmä ovat nuoret viljelijät, joita on liian vähän läpi Euroopan. Arvoisa puhemies! Maatalouden päätehtävä on ruuan tuottaminen, ja se on turvattava kaikissa olosuhteissa koko EU:n alueella mutta myös koko Suomessa, varsinkin tässä tilanteessa, jossa sodan uhka on koko Euroopan yllä Venäjän toimesta ja Yhdysvaltojen harjoittama politiikka uhkaa koko maailman vakautta ja turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomusta tarkastellaan usein päästöjen, tavoitteiden ja ilmastopolitiikan näkökulmasta. Yhä enemmän sitä on kuitenkin syytä tarkastella myös turvallisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutos ei ole pelkästään ympäristökysymys, vaan se vaikuttaa huoltovarmuuteen, energiaturvallisuuteen, rakennetun ympäristömme kestävyyteen ja samalla koko yhteiskunnan kriisinsietokykyyn. Suomessa olemme jo nähneet, kuinka sääilmiöt, vaihtelevat talviolosuhteet, metsäpaloriskit ja tulvat aiheuttavat uusia haasteita niin viranomaisille, elinkeinoille kuin kansalaisille. Kun yhteiskunnan on pystyttävä toimimaan kaikissa olosuhteissa, on ilmastonmuutokseen sopeutuminen myös varautumista tuleviin turvallisuusuhkiin ja vahvistaa kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva ilmastovuosikertomus osoittaa samalla, että päästöjen vähentäminen ja energiantuotannon uudistaminen eivät ole vain ilmastotekoja, ne ovat myös turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Mitä omavaraisempi Suomi on energian suhteen ja mitä monipuolisempi energiantuotantomme on, sitä vähemmän olemme alttiita ulkoisille häiriöille ja kansainvälisille kriiseille. Energiaturvallisuus, puhtaat kotimaiset energialähteet ja toimivat sähköverkot ovat nykyisin tärkeä osa kansallista turvallisuutta siinä, missä monet perinteisemmätkin turvallisuusratkaisut. Ilmasto- ja turvallisuuspolitiikka eivät siis ole toisistaan erillisiä kokonaisuuksia, vaan ne tukevat toisiaan. Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että siirtymä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa toteutetaan tavalla, joka vahvistaa myös alueiden elinvoimaa, huoltovarmuutta ja kansalaisten luottamusta. Turvallinen yhteiskunta syntyy siitä, että ihmiset kokevat muutosten olevan hallittuja, oikeudenmukaisia ja ennakoitavia. Siksi ilmastovuosikertomuksen keskeinen viesti ei ole ainoastaan se, kuinka paljon päästöt ovat kehittyneet, vaan myös se, kuinka hyvin Suomi rakentaa kestävyyttä tulevaisuuden kriisejä vastaan. Ilmastotyö on parhaimmillaan samalla turvallisuustyötä, huoltovarmuustyötä ja varautumistyötä. Tätä kohti meidän on jatkossakin pyrittävä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässähän on nyt aivan kuin sokerina pohjalla mahdollisuus keskustella valmistelemastani lakialoitteesta, jonka myös muutamat kansanedustajat ovat täällä allekirjoittaneet. Tässähän on siis kyseessä ehdotus, jolla pyrittäisiin suitsimaan tällaista sinänsä vakavaa ongelmaa, jonka moni vuokranantaja on tullut kohtaamaan. Eli valitettavasti näistä erilaisista järjestyshäiriöistä, häiriökäyttäytymisestä, joita vuokralaisten taholta, asunnon vuokranneiden taholta ilmenee, ei saada riittävästi ja riittävän helposti tietoa sen kyseisen asunnon omistajalle. Tässä on tietysti monia kysymyksiä ja monenlaisia oikeuksia, joihinka tällä lakialoitteella ja näillä muutoksilla pyritään tarttumaan. Ensinnäkin on tietysti kotirauha, joka on ihan perustuslainkin suojaama oikeus, ja toisekseen kotirauhan lisäksi oman asuinympäristön turvallisuus tietysti on ihan keskeinen asia. Valitettavasti nämä erilaiset häiriökäyttäytymisen muodot, päihteiden käyttö, väkivalta tai sillä uhkailu, ovat lisääntyneet viime vuosina, ja tämähän heijastuu sitten varsinkin isommissa taloyhtiöissä naapureidenkin kokemaan turvallisuudentunteeseen. Kun katsotaan lainsäädännön nykytilaa, niin vuokranantajalla tai sitten taloyhtiöllä on varsin rajalliset keinot puuttua asukkaiden häiriökäyttäytymiseen. Huolimatta näistä aika vakavistakin tilanteista, joissa esimerkiksi vuokralainen tai muut asunnossa hänen kanssaan oleskelevat toistuvasti kohdistavat uhkailua tai jopa väkivaltaa naapurustoonsa, on taloyhtiöllä ja asunnon omistajalla, vuokranantajalla, aika rajalliset keinot puuttua asukkaiden aiheuttamaan häiriökäyttäytymiseen. Niin kuin tiedämme, häätöprosessi voi kestää kuukausia, ja sen aloittamiseen tarvitaan hyvin vahvat todisteet. Tämä on tietysti ihan oikein, että meillä lainsäädännössä on pyritty vuokralaisen asemaa eri tavoin turvaamaan. Meillä aikanaan, vuosikymmeniä sitten, viime vuosisadalla vuokralaisen asema oli aika huono, ja sitä sitten tässä huoneenvuokralaissa pyrittiin monin tavoin turvaamaan, mutta ei se voi olla ihan niinkään, että se suoja on niin vahva, että sillä sitten suojataan sitä väärinkäyttäytyvää, häiriökäyttäytyvää vuokralaista. Tällainen valitettavasti on tilanne. Yksi keskeinen ongelmakohta, johonka tällä ehdotuksella nyt sitten voitaisiin tarttua ja joka voitaisiin korjata, on se, että poliisin hälytystehtävät, jotka kohdistuvat tähän asuntoon, esimerkiksi näissä häiriötilanteissa, eivät nykyisin tule sen asunnon omistajan, sen kiinteistön omistajan, vuokranantajan tai sitten sitä hallinnoivan asunto-osakeyhtiön tietoon. Välttämättä vuokranantaja ei ollenkaan saa tietoa, vaikka hänen asunnossaan olisi useammankin kerran poliisi käynyt syystä tai toisesta. Yleensä sinne nyt ei kovin heppoisesta syystä mennä. Mikäli vuokranantaja saa tästä poliisin järjestyshäiriön vuoksi tekemästä käynnistä muuta kautta tiedon, joutuu vuokranantaja usein keräämään tämän häädön toteuttamiseksi todistusaineistoa muuta kautta, kun sitä tietoa ei poliisilta saa, esimerkiksi haastattelemalla näitä muita naapureita, jotka kärsivät tästä jatkuvasta häiriökäyttäytymisestä. Usein on sellaistakin tullut vastaan, on raportoitu tilanteita, että nämä naapurit olivat aika haluttomia todistamaan oikeusprosessissa oman turvallisuutensa vuoksi, koska he pelkäävät. Näin vakavia tilanteita on tullut, kun tässä kyseisessä asunnossa häiriköivä asukas on uhkaillut näitä naapureitaan. No, kun tässä lakialoitetta viime keväänä rustasin, niin silloinhan hallitus oli juuri antanut asunto-osakeyhtiölakia ja huoneenvuokralain muutosta koskevat hallituksen esitykset. Nyt viimeisen tiedon mukaan nämä hallituksen esitykset on jo käsitelty, mutta yhtä kaikki, näillä muutoksilla minun mielestäni pystyttäisiin ratkomaan näitä hankalia tilanteita, joissa ensinnäkin saataisiin se häiriökäyttäytyminen loppumaan, häätö toteutettua tehokkaammin ja nopeammin, ja sillä suojattaisiin monia oikeuksia, joista tietysti keskeisimmät ovat, niin kuin sanoin, oikeus kotirauhaan ja oikeus turvalliseen ympäristöön, mutta myöskin omaisuudensuoja, yksityisen omaisuuden suoja. Kieltämättä vuokranantaja omistaessaan ja vuokratessaan sen kiinteistön on oikeutettu myöskin sitten sitä omaa omaisuuttaan käyttämään ja suojelemaan tällaisesta ikävästä tilanteesta huolimatta. Siksipä tässä lakialoitteessa nyt esitetäänkin, että huoneenvuokralakiin ja asunto-osakeyhtiölakiin lisättäisiin säännökset, joilla vuokranantaja tai asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö saisi oikeuden saada ja käsitellä poliisiviranomaisen tietoja omassa hallussaan olevasta huoneistosta ja sinne kohdistuneista hälytystehtävistä ja käynneistä. — Kiitos, puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni valiokunnassa käytiin varsin laaja ja perusteellinen keskustelu ja selvitys siitä, mikä olisi paras malli ja mitä tässä olisi järkevää tehdä. Itse asiassa tässä asiassa ainakin omasta mielestäni varsin usein jopa oppositio—hallitus-rajat ylittyivät siinä yhteisessä näkemyksessä siitä, mikä seuraavaksi olisi järkevää ja miten tässä asiassa olisi hyvä edetä. Nimittäin se hankaluus tulee siitä nykytilanteesta, joka on se, että meillä on vankiloissa varsin paljon täysin kouluttamattomia työntekijöitä, ja se ei missään nimessä voi olla tilanne, jota tavoitellaan tulevaisuudessa tai lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan meillä on iso tarve saada lisää työntekijöitä, koska vankimäärä on kasvanut. Vankimäärän kasvua tosin en ihan täysin laita kriminaalipolitiikan piikkiin. Siellä on myöskin erityisesti maahanmuuttoon liittyviä asioita, ja jokainen voi tilastoista katsoa, mistä se vankimäärän kasvu johtuu. Mutta toki tässä on omat haasteensa. Ihannetilanne olisi omasta mielestäni erityisesti se, että niin rikosseuraamusalalta kuin vaikkapa Rajavartiolaitoksesta ja poliisista kaikki opiskelijat opiskelisivat samassa laitoksessa ja tulisivat yhdenvertaisesti sieltä samoilla tiedoilla ulos, mutta tässä tilanteessa tämä opiskelijamalli on ymmärrettävä, jotta päästään tämän vaikean kauden yli. Erityisesti tässä varmaan on haasteena se tasalaatuisuus, johon ainakin itse sain vastaukseksi sen, että pääosin näistä keskeisistä sisällöistä, kuten vaikkapa voimankäytöstä, jatkossakin huolehtivat RSKK:n omat kouluttajat, jotta jokainen valmistuva olisi sitten ikään kuin samoilla tiedoilla liikkeellä. Mutta sitten minä itse kyllä näkisin, että tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeää, että tämä oma oppilaitos kehittyy ja että opiskelijat pääsevät myöskin keskenään samaan oppilaitokseen ryhmäytymään ja hakemaan sitä yhtenäistä mallia myöskin vartijoiden koulutukseen, jotta ei tulisi sitä riskiä siitä, että eri vankiloissa koulutetaan eri tavalla ja ei ikään kuin näe koko maan käytäntöjä, sitä, mitkä olisivat parhaat käytännöt kussakin laitoksessa ja kussakin vankilassa. Mutta uskon, että tällä mallilla päästään nyt tämän vaikean kauden yli. Tässä pitää muistaa se, että tämä ei kuitenkaan koske kauhean laajaa oppilasjoukkoa. Ymmärtääkseni se oli joitakin kymmeniä, mitä tällä maksimissaan voitaisiin saada uusia valmiita työntekijöitä, ja se on tässä tarpeessa varsin pieni määrä. Sinänsä tämä ei ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta se on yksi pieni lisä tähän kokonaisuuteen tässä vaikeassa tilanteessa. Vielä haluan painottaa sitä, että oppisopimusmalliinhan soveltuvat vain ne opiskelijat ja työntekijät, jotka ovat jo siellä vankiloissa töissä ja joilla on soveltuva pohjakoulutus, josta on hyötyä tässä vartijan ammatissa, ja tästä pitää tarkkaan pitää kiinni.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin herätti paljon keskustelua ja huolta asiantuntijoissa, ja lakivaliokunnassa sitä käsittelimme varsin perinpohjaisesti ja vielä pyysimme lausunnon sivistysvaliokunnalta, koska kyse on koulutusjärjestelmän keskeisestä osasta ja vanginvartijoiden koulutuksesta, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa ja jossa on tärkeätä, että meillä olisi sekä riittävästi ihmisiä tekemässä sitä työtä että sitten myöskin semmoinen koulutusjärjestelmä, joka tukee työtä. Tässä valitettavasti näitä ongelmia ei kuitenkaan suurimmilta osin korjattu, ja tässä tuon esiin muutamia keskeisiä haasteita, joita tähän esitykseen liittyy. Ensinnäkin on niin, että henkilöstöpula on aika merkittävä ja resurssivaje on aika merkittävä, ja tämä on ikään kuin tällainen purkka-, laastariratkaisu, joka tietyiltä osin myöskin kaventaa koulutuksen laatua, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu, etenkään siinä tilanteessa, kun tiedetään, että monessa maassa myöskin vanginvartijoiden koulutusta ja alan koulutusta ikään kuin enemmän parannetaan, sinne tuodaan lisää koulutusta. Nyt Suomessa haluttiin luoda tällainen mahdollisuus työssäoppimiseen ylitäysissä vankiloissa — jonka myöskin vanginvartijoiden liitto omassa lausunnossaan koki hyvin ongelmalliseksi — sen sijaan, että oltaisiin tähän nykyiseen järjestelmään luotu lisää mahdollisuuksia ja viety sitä eteenpäin. Tässä tietysti myös organisatoriset haasteet nousivat esiin, koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttaminen ja koulutuksesta ja opintosisällöistä päättäminen hyvin keskitetysti tämän hallituksen esityksen mukaan — hyvin poikkeuksellinen malli, jossa hyvin paljon päätösvaltaa viedään hyvin kapeille hartioille, pahimmassa tapauksessa ja monilta osin ihan yhden henkilön taakse, vaikka toki sitten esittelyt tekee laajempi porukka ihmisiä. Me tässä omassa hylkäysesityksessämme toimme esiin, että tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistehtävä pitäisi säilyttää myös tällä alalla. On todella erikoinen osa tätä esitystä, että tutkimus- ja koulutusvelvollisuuksia kavennetaan sen sijaan, että niitä vahvistettaisiin. Tästä oli myös jopa äänestys, jossa sitten hallituspuolueidenkin rivit hieman hajosivat, kun halusimme edistää sitä, että myöskin jatkossa varmistetaan se, että tarpeelliset pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Jostain syystä tämmöisiä koulutusjärjestelmiä, joita meillä muutamia Suomessa on, hyvin erillisiä, ei nyt hallitus katsonut sitten tältä osin sellaisiksi, että olisi kannattanut siellä erityisesti panostaa tutkimukseen ja koulutuksen laatuun. Mutta toivottavasti nyt sitten käytännössä näitä tehtäviä voidaan kuitenkin näissä puitteissa mahdollisimman hyvin tehdä. Tässähän nyt myöskin keskeytyy tämä vakiintunut koulutusyhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa ilman mitään korvaavaa ratkaisua, mikä ei useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ollut kestävä ratkaisu. Ikään kuin ilman mitään suunnitelmaa katkaistaan tämmöinen koulutusyhteistyö ja sitten ajatellaan, että ehkä se jollain ostopalvelulla onnistuu. Totta kai meillä täytyy olla sitä koulutuksellista ja tutkimuksellista osaamista myös siellä, missä tätä koulutusta järjestetään, ja sen lisäksi sitten vahvat tutkimusyhteistyöt. Tähän kohdistui paljon huolia asiantuntijoiden osalta. Eli siinä mielessä esitys on hyvin harmillinen, ja monilta osin lopputuloskin, kun tässä oli kuitenkin mahdollisuuksia myös tehdä niitä parannuksia, joilla me oltaisiin tätä koulutusjärjestelmää voitu vahvistaa. Asiaa käsiteltiin ja siitä kuultiin laajasti, mutta sitten tässä kävi kuten meidän suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä hyvin usein käy: hallitus sitten kuitenkin haluaa viedä omat esityksensä täältä eduskunnasta läpi ilman, että sitten itse asiassa se eduskunnan kuitenkin usein hyvin huolellinen työ voisi tuottaa sitä tulosta, jota se parhaimmillaan tuottaa. Totta kai tämä on mielestäni huolestuttava suunta. Kuitenkin eduskunnan tehtävänä on myös kuulla näitä asiantuntijoita ja sitten myöskin käyttää omaakin harkintaa siinä, että jos ilmeisiä ongelmia tulee esiin, niin niitä pyritään korjaamaan. Tämä vankimäärän voimakas kasvu on myös tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurausta, ja on aivan selvää, että tämä jatkuva kasvu on vaikeuttanut vankiloiden työtä ja heikentänyt niin henkilöstön kuin vankien kokemaa turvallisuutta ja myöskin tuottaa toki turvallisuusuhkia, heikentää myös vankien hyvinvointia ja sitten myöskin sitä jatkomahdollisuutta yhteiskunnan osana elämisessä. Ja tiedetään, että tähän kohdistuu myös yhä enemmän uhkia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, jolloin meidän on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että myöskin se koulutus on kunnossa eikä sitä riskiä oteta, niin kuin tässä nyt otetaan, että sitten osa siitä koulutuksesta halutaan viedä henkilöille, jotka tekevät sitä työtään ja myöskin ovat kovilla jo nykyisellään. On hyvin epäselvää — ja kävi myös tässä käsittelyssä selväksi, kuinka epäselvältä se vaikuttaa — kuinka siellä olisi aikaa sitten työssäoppimisen ohjaukseen näillä resursseilla. Siinäkin mielessä tämä on riski myös turvallisuuden kannalta, jos pahimmat arviot sitten toteutuvat. Tämä on totta kai herättänyt myös tältä osin paljon huolta niissä tahoissa, jotka sitä työtä tekevät ja tietävät sen nykyisen toiminnan. Sitten pitäisin vielä lopuksi tärkeänä myös sitä, että me mietittäisiin sitä koulutusjärjestelmää osana kansainvälistä tutkimusta ja muuta koulutusta, eikä niin, että näin keskeinen julkinen tehtävä eriytyy liiaksi niihin toimintakulttuureihin, joita esimerkiksi nyt tässä tapauksessa eri vankiloissa on. Sekään ei voi olla tavoitteena, että sitten tavallaan jätetään hyvin paljon sinne toiminnan harteille, jolloin siellä myös ne hyvät ja samalla huonot käytännöt uhkaavat siirtyä näille tuleville vanginvartijoille. Tämä ei voi olla koulutusjärjestelmän pohja, vaan siinä pitää olla kuitenkin se yhteinen tutkimuspohja, tutkimustieto, yhteiset käytännöt ja pätevä henkilökunta, joka antaa sitä koulutusta. Tässä oli huolta myös etäopintojen osalta siitä, miten ne pystytään järjestämään [Puhemies koputtaa] ja miten etäopinnot sitten käytännössä [Puhemies koputtaa] tukevat vanginvartijoiden koulutusta.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitoksen työ on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä turvatehtävistä. Sen on pidettävä huolta siitä, että rangaistukset pannaan täytäntöön lain ja tuomion mukaan, mutta myös siitä, että vankiloissa pysyy järjestys ja että henkilöstö voi tehdä työnsä turvallisin mielin. Tänä päivänä vankiloissa eletään tilanteessa, jossa väkeä, asiakkaita, on aiempaa enemmän ja tilat ovat monin paikoin täynnä. Kun vankiloissa on tiukkaa, turvallisuus korostuu kaikessa toiminnassa. Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia, jotka selkeyttävät johtamista ja arjen työnjakoa. Kun jokainen tietää, kuka vastaa mistäkin, myös turvallisuus paranee. Arvoisa puhemies! On myös todettava, että rikosseuraamusala tarvitsee paljon uusia työntekijöitä. Vartijoiden tarve kasvaa, mutta koulutus ei ole pysynyt mukana. Siksi on tärkeää, että alan tutkintoa voidaan jatkossa suorittaa myös työn ohessa. Se auttaa meitä saamaan lisää osaavia ihmisiä valvonta- ja ohjaustehtäviin, sellaisiin tehtäviin, joissa ei riitä pelkkä yleinen koulutus vaan tarvitaan rikosseuraamusalan omaa erityistä osaamista. Tämä tuo joustavuutta arkeen. Lisäksi se tuo kaivattua selkeyttä siihen, miten palveluja voidaan hankkia esimerkiksi päihdekuntoutukseen tai vankien arkitaitojen vahvistamiseen. Tätä tehdään jo nyt, mutta lainsäädäntö ei ole ollut kaikilta osin ajan tasalla. Jatkossa varmistetaan, että jokainen ulkopuolinen toimija toimii viranomaisten ohjauksessa, noudattaa salassapitoa ja tekee työnsä tavalla, joka tukee turvallista arkea vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamuksissa. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ei ole vain hallinnollinen uudistus. Sen ydintä on turvallisuus. Kokonaisuudessa keskeistä on turvallisempi työympäristö henkilöstölle, turvallisempi arki vangeille ja loppujen lopuksi turvallisempi maa meille kaikille. Siksi pidän esityksen tavoitteita oikeina ja perusteltuina. Lakivaliokunnassa tämä esitys on nyt huolellisesti käsitelty, ja siihen on tehty tarpeellisia muutoksia. On totta, että rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistuksen vaikutuksia on nyt seurattava tiiviisti ja mahdollisiin ongelmiin on vielä puututtava välittömästi. Vain siten rakennamme vahvaa Rikosseuraamuslaitosta ja turvallisempaa arkea suomalaisten koteihin. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Hyvä puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys auktorisoiduista teollisoikeusasiamiehistä annetun lain muuttamisesta. Auktorisoidut teollisoikeusasiamiehet ovat patentti-, tavaramerkki- tai mallioikeusasiamiehiä, jotka ovat läpäisseet teollisoikeuslautakunnan järjestämän auktorisointitutkinnon, jonka ammattinimike on lailla suojattu. Auktorisoidut teollisoikeusasiamiehet avustavat ja edustavat asiakkaitaan eli yrityksiä ja keksijöitä teollisoikeuksien, patenttien, tavaramerkkien ja mallioikeuksien suojaamisessa ja puolustamisessa. Teollisoikeusasiamiehet pyrkivät siis varmistamaan, että heidän asiakkaidensa henkinen omaisuus on juridisesti suojattu kilpailijoilta. Auktorisointi on laatutae, ja auktorisoidut asiamiehet ovat lakisääteisen valvontajärjestelmän piirissä. Myös auktorisoimaton toimija voi kuitenkin edustaa asiakkaita. Patentti- ja rekisterihallituksen yhteydessä toimii teollisoikeusasiamieslautakunta, joka vastaa auktorisointiin ja valvontamenettelyyn liittyvistä tehtävistä. Esityksessä ehdotetaan määräaikaisesta teollisoikeusasiamiesten auktorisoinnista luopumista ja auktorisoinnin muuttamista olemaan voimassa toistaiseksi. Ehdotus vähentää viranomaisten työmäärää, yksinkertaistaa sääntelyä ja tukee elinkeinovapauden toteutumista. Ehdotuksen mukaan auktorisointi voitaisiin palauttaa asiamiehen pyynnöstä myös siinä tapauksessa, että asiamies on itse pyytänyt auktorisoinnin poistamista. Ehdotus vähentää hallinnollista rasitetta. Valittaminen kaikista kyseisen lain kattamista markkinaoikeuden päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen säädettäisiin KHO:n valituslupaa edellyttäväksi. Näin yhdenmukaistettaisiin kaikki lain kattamat valitusasiat valitusluvan varaisiksi. Lähtökohtaisesti valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallintotuomioistuimen päätöksistä edellyttää valitusluvan myöntämistä. Ehdotus nopeuttaisi asioiden käsittelyä KHO:ssa ja vapauttaisi resursseja niiden asioiden käsittelyyn, joiden voidaan olettaa sisältävän merkittäviä puutteita. Ehdotus on säädöshuoltoa ja vähentää hallinnollista rasitetta. Lain sisältämät vanhentuneet viittaukset hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Ehdotus on osa säädöshuoltoa. Asiamieheltä perittävä vuosittainen 250 euron valvontamaksu nostettaisiin 300 euroon. Ehdotus vastaa indeksikorotusta ja parantaisi lautakunnan kustannusvastaavuutta. Valvontamaksua ei ole lautakunnan yli 10-vuotisen voimassaolon aikana korotettu kertaakaan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kuten muutamakin edustaja nosti esiin, niin tänä päivänä mineraalit ovat tietysti kiinteä osa teollisuuspolitiikkaa, mutta ne ovat osa turvallisuuspolitiikkaa, kokonaisturvallisuutta. Tässä asetelmassa täytyy miettiä erilaisia riippuvuuksia, ja mineraalialalla — puhutaan sitten louhinnasta tai kaivostoiminnasta tai jalostuksesta tai erilaisesta mineraaliteknologiasta, liikkuvista työkoneista — Suomi on siinä asemassa, että enemmän on ehkä kysymys siitä, miten muilla on riippuvuutta meistä. Eli se ei ole pelkästään nyt toiseen suuntaan, vaan meillä on tässä yhteydessä paljon tarjottavana. Tämä on yksi niistä tärkeistä strategisista sektoreista ja myös osaltaan pääsylippu moniin kansainvälisiin kumppanuusverkostoihin ja liittoumiin, koska meitä kohtaan kohdistuu kiinnostusta. Itse tässä esityksessä, joka nyt on käsittelyssä, keskeinen ympäristön tulokulma on nimenomaan kiertotalouden vahvistaminen, eli tämä on sinänsä positiivinen asia ympäristön näkökulmasta. Mitä tulee näihin tarkkoihin lukuihin, niin nehän tietysti riippuvat niistä itse metalleista, siis puhutaanko perusmetalleista vai arvometalleista, strategisista mineraaleista, teollisista kaivannaisista, harvinaisista maametalleista. Suomella on kyllä aika iso tarjouma näistä maaperässä: nikkeliä tai kobolttia perusmetalleissa ja kultaa, hopeaa arvometalleissa. Meiltä löytyy myös erilaisia harvinaisia maametalleja. Meillä löytyy erilaisia teollisuusmetalleja, esimerkiksi platinaryhmän metalleja, platina, palladium, taitaa olla jonkun verran rodiumiakin ja niin edespäin. Meillä on aika laaja kattaus. Sitten meillä on paljon jalostusosaamista ja kyvykkyyttä, teollista jalostuskapasiteettia, eli se ei ole pelkästään se raaka-aine vaan nimenomaan sen jalostus korkeimman lisäarvon tuotteeksi. Tärkeä on tämä arvoketju aina sieltä etsinnästä kaivostoimintaan ja jalostukseksi, ja sitten on myös teknologiaa ja valmistusta näistä mineraaleista. Tarkat prosenttimäärät pitää tietysti katsoa segmenteittäin, mutta sanoisin, että Euroopassa, EU:ssa Suomi ja Ruotsi ovat ne isot kaivosmaat. Jos ajattelen ylipäätänsä kaivostoimintaa, niin isoja toimijoita ovat esimerkiksi Kanada, Australia ja sitten tietyillä segmenteillä Kiina on hyvin vahva, varsinkin harvinaisissa maametalleissa, sitten Venäjä, Etelä-Afrikka hallitsevat tiettyjä metalleja. Tässä päällimmäiset huomiot. Kiitos, hyvät edustajat.

Arvoisa herra puhemies! Oli, voi sanoa, etuoikeus olla vetämässä keskustan kaivoslinjauksen päivitystyötä tuossa viime keväänä. Tässä hallituksen esityksessä on joitain kohtia, joita myös siinä käsitellään, ja käyn sitä hieman läpi. Muutenhan tämä esitys on varsin selkeä. Arvoisa puhemies! Tosiaan kansainvälinen geopoliittinen tilanne on kiihdyttänyt kilpailua mineraalivaroista. Energiamurros, sähköistyminen ja puolustusteollisuus kasvattavat metallien kysyntää, ja Suomi on noussut EU:n omavaraisuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi. Näiden mineraalien tarpeen strateginen merkitys asettaa Suomelle poikkeuksellisen suuren vastuun myös ympäristöstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Suomen kallioperässä on merkittäviä määriä akkuteollisuuden ja elektroniikan tarvitsemia metalleja, joiden louhinta tapahtuu usein vesistöisillä alueilla, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia kaivostoiminnalle. Puhdas, monimuotoinen luonto ja vesistöt ovat rikkauksia, joita on vaalittava koko mineraaliketjussa. Suomen houkuttelevuus investointikohteena on saanut rinnalleen vaatimuksen paikallisesta hyväksynnästä. Vuonna 2023 uudistettu kaivoslaki on askel oikeaan suuntaan, sillä se vahvistaa kuntien ja asukkaiden päätösvaltaa. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua. Kaivostoiminta on Suomessa osa laajempaa mineraaliklusteria, joka kattaa koko arvoketjun malminetsinnästä metallien jalostukseen sekä kaivos- ja louhintateknologian valmistukseen. Suomen mineraaliklusterin suurin kasvupotentiaali on louhinnan lisäksi kiertotaloudessa ja jatkojalostuksessa. Akkuarvoketjulla on merkittävä rooli Suomen taloudessa sekä suoraan että välillisesti. Sen kokonaistuotos kerrannaisvaikutuksineen on ollut kymmeniä miljardeja euroja, ja se työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä eri toimialoilla. Mineraaliklusteri tuottaa myös vientituloja ja tukee teollisuuden huoltovarmuutta, mikä korostuu geopoliittisesti epävarmoina aikoina. Kasvava globaalin metallikysynnän trendi luo alalle pitkän aikavälin kasvunäkymiä. Suomen on oltava maa, joka ei ainoastaan tuota ja jalosta raaka-aineita vaan näyttää maailmalle, miten ne tuotetaan luontoa ja ihmistä kunnioittaen. Arvoisa puhemies! Kaivostoiminnan ja koko arvoketjun tulee perustua resurssitehokkuuteen sekä kiertotalouden mukaisiin toimintamalleihin, joissa jätteiden synty minimoidaan, sivuvirrat hyödynnetään ja lopputuotteet kierrätetään. Nämä tulee huomioida sekä toiminnassa olevilla kaivoksilla että vanhojen, jo lopettaneiden kaivosten osalta. Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen ja kiertotalouden lisääminen edellyttää kattavasti kerättyä tietopohjaa jätteen taloudellisesta arvosta ja hyödyntämismahdollisuuksista. Tietoa tarvitaan kiertotaloutta tukevan markkinan tarpeisiin sekä hyödyntämisasteen määrittämiseen. Suomen tulee osallistua myös kansainväliseen tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön. Sen tulee tukea suomalaisen osaamisen ja teknologian hyödyntämistä sivuvirtamateriaalien käsittelyssä kotimaassa mutta myös viennissä. Kaivannaishankkeilla tulee olla velvoite laatia osana kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa kiertotalousselvitys, jossa selvitetään kaivannaisjätteiden hyödyntämis- ja raaka-ainepotentiaalia koskevat toimet kaivannaistoiminnan koko elinkaaren ajan. Kaivettuja maa-ainesjätteitä koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää niin, että se tukee kiertotaloutta. Sivuvirtojen taloudellisia hyödyntämismahdollisuuksia tulee edistää elinkaarianalyysillä neitseellisen ja uudelleenkäytettävän kiviaineksen ympäristövaikutuksista. Tarvitaan myös logistisia ratkaisuja sivukiven hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Kiertotalouden edistäminen edellyttää osaamisen ja tutkimuksen lisäämistä. Tarvitaan myös viranomaisia ja toiminnanharjoittajia tukevaa kaivosten sivukivi- ja rikastushiekan hyödyntämisen ohjeistusta. Kiertotalous tulee ulottaa koko mineraaliketjuun, kuten akkuihin ja niiden uusiokäyttöön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään lakiesitystä, jossa kyse on ennen kaikkea Suomen ja Euroopan turvallisuudesta, huoltovarmuudesta sekä strategisesta riippumattomuudesta. Tämä lakiesitys käsittelee EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevaa asetusta ja luo meille kansalliset rakenteet asetuksen toimeenpanolle ja valvonnalle. Tämä on tärkeää, sillä vain meillä Suomessa voimme tietää, mikä on meille tärkeää ja hyväksi. Arvoisa puhemies! Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka haavoittuvia kansainväliset toimitusketjut voivat olla. Energia, puolustusteollisuus, tietoliikenneverkot, akkuteknologiat ja puhtaan siirtymän ratkaisut tarvitsevat harvinaisia metalleja ja muita kriittisiä raaka-aineita. Jos niiden saatavuus häiriintyy, vaikutukset ulottuvat tänä päivänä nopeasti koko yhteiskuntaan. Siksi kriittiset raaka-aineet eivät ole enää vain teollisuuspolitiikkaa vaan myös turvallisuuspolitiikkaa. Tämän esityksen tavoitteena on varmistaa, että Suomi pystyy toteuttamaan EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen velvoitteet. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset nimettäisiin, markkinavalvontaa vahvistettaisiin ja viranomaisille annettaisiin tarvittavat toimivaltuudet valvoa asetuksen noudattamista. Lisäksi säädettäisiin kansallisesta etsintäohjelmasta sekä käytöstä poistettuja kaivannaisjätealueita koskevasta tietokannasta. Nämä ovat hyvin kannatettavia ja tarpeellisia muutoksia. Arvoisa puhemies! Turvallisuuden näkökulmasta erityisen merkittävää on se, että esitys tukee raaka-ainehuollon pitkäjänteistä varmistamista. Samalla se auttaa tunnistamaan myös kaivannaisjätteisiin sitoutuneita kriittisiä raaka-aineita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia. Tämä on osa kiertotaloutta mutta myös osa huoltovarmuutta. Jokainen Suomessa tunnistettu ja vastuullisesti hyödynnettävä kriittinen raaka-aine vähentää riippuvuuttamme ulkopuolisista toimittajista ja lisää koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Pohjoisen Suomen näkökulmasta tällä on erityinen merkitys. Monia Euroopan kannalta keskeisiä mineraalivarastoja sijaitsee juuri Suomessa. Oikein toteutettuna niiden hyödyntäminen voi vahvistaa alueellista elinvoimaa, tuoda investointeja ja lisätä työpaikkoja. Isossa kuvassa tämä vahvistaa koko Euroopan strategista omavaraisuutta. Samalla on tärkeää huolehtia kotimaisesta ympäristöstä, paikallisista yhteisöistä ja siitä, että toiminta tapahtuu vastuullisesti kestävällä tavalla. Arvoisa puhemies! Kriittisten raaka-aineiden saatavuus vaikuttaa puolustusteollisuuteen, energiantuotantoon, sähköistymiseen ja digitaaliseen infrastruktuuriin. Ilman niitä emme pysty rakentamaan niitä ratkaisuja, joihin tulevaisuuden turvallisuus ja kilpailukyky perustuvat. Siksi pidän tärkeänä, että Suomi huolehtii omalta osaltaan kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta, toimitusketjujen toimivuudesta ja niiden valvonnasta, kuten tällä esityksellä tavoitellaan. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisten velvoitteiden toimeenpanosta ja valvonnasta. Lisäksi muutettaisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia, Geologian tutkimuskeskuksesta annettua lakia, ympäristönsuojelulakia ja maa-aineslakia. EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva asetus astui voimaan 23. toukokuuta 2024. Asetuksen tavoitteena on muun muassa parantaa kriittisiin raaka-aineisiin liittyvää seurantaa ja vähentää niihin liittyviä toimitusriskejä sekä varmistaa näiden raaka-aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla ja ympäristönsuojelun korkea taso kiertotaloutta ja vastuullisuutta edistämällä. Asetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, mutta, kuten EU-asetukset usein, se edellyttää eräiltä osin täydentävää kansallista sääntelyä, kuten toimivaltaisesta viranomaisesta säätämistä. Eräitä asetuksen vaatimuksia on jo aiemmilla lainsäädännön muutoksilla kansallisesti pantu täytäntöön. Tämä hallituksen esitys täydentää asetuksen täytäntöönpanoa. Nyt esitetyillä uudella lailla ja lakien muutoksilla määrättäisiin useita asetuksen kansallisen täytäntöönpanon edellyttämiä toimivaltaisia viranomaisia, joista ei vielä ole säädetty kansallisesti. Kriittisten raaka-aineiden asetuksessa esimerkiksi asetetaan suoraan vaatimuksia eräille niin kutsuttuja kestomagneetteja sisältäville tuotteille. Tuotteiden vaatimukset koskevat muun muassa niiden merkintää tavalla, joka edistää tuotteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden kierrätystä. Vaikka vaatimukset tulevat suoraan EU-asetuksesta, kansallisesti on määritettävä se viranomainen, joka valvoo näiden tuotteiden markkinoille saattamista. Tässä esityksessä tämä kestomagneetteja sisältävien tuotteiden markkinavalvonta esitetään hajautettavan Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon ja muihin viranomaisiin, jotka valvovat kyseisiä tuotteita jo nykyisellään muista lähtökohdista. Asetus edellyttää jäsenvaltioita myös laatimaan tietokannan käytöstä poistetuista kaivannaisjätealueista sekä laatimaan niin kutsutun kansallisen mineraalien etsintäohjelman. Kansallisella etsintäohjelmalla tarkoitetaan yleistä kansallisen tai alueellisen tason etsintää esimerkiksi laatimalla ennustekarttoja mahdollisista mineraalipotentiaalisista alueista. Kaivannaisjätetietokantaan puolestaan on merkittävä maamme käytöstä poistetut kaivannaisjätealueet ja niihin liittyviä eräitä tarkempia tietoja. Näin pyritään parantamaan tietoa kiertotaloushankkeiden kannalta mielenkiintoisista käytöstä poistetuista jätealueista. Näistä tehtävistä vastaavaksi viranomaiseksi esitetään Geologian tutkimuskeskusta GTK:ta, jonka tehtäväalaan niiden on katsottu sopivan hyvin. Lisäksi asetus vaatii jäsenvaltioita laatimaan kriittisten raaka-aineiden kierrätyksen edistämiseen tähtäävän ohjelman. Ohjelmassa tulee olla toimenpiteitä muun muassa resurssitehokkuuden ja teknologisen kehityksen edistämiseksi, jätteen synnyn ehkäisemiseksi sekä kriittisiä raaka-aineita sisältävien tuotteiden uudelleenkäytön, korjauksen, keräyksen, lajittelun ja kierrätyksen lisäämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriötä esitetään ohjelmasta vastaavaksi viranomaiseksi. Asetuksen täytäntöönpanosta on myös raportoitava. Työ- ja elinkeinoministeriö esitetään määrättäväksi raportoinnista vastaavaksi viranomaiseksi. Edellä tarkoitettujen viranomaistehtävien määräämisen lisäksi säädettäisiin hallinnon sujuvan toiminnan varmistamiseksi tarpeellisista teknisistä säännöksistä. Lisäksi säädettäisiin informatiivisesti tiettyjen toiminnanharjoittajien velvoitteesta laatia alustava taloudellinen arviointitutkimus kaivannaisjätteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaalista asetuksen mukaisesti. Velvoite tulee suoraan EU-asetuksesta, mutta informatiivisella sääntelyllä voidaan parantaa toiminnanharjoittajien tietoisuutta niitä koskevasta asetuksen velvoitteesta. Raaka-aineasetus jättää jäsenvaltioille vain vähän kansallista liikkumavaraa. Tällä hallituksen esityksellä pyritään asetuksen tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen täytäntöönpanoon sekä elinkeinotoiminnan harjoittajiin ja viranomaisiin kohdistuvan hallinnollisen taakan minimointiin. Lakien esitetään tulevan voimaan 1. marraskuuta 2026.

Arvoisa puhemies! Ehkä nyt ensimmäiseksi kysymykseen hiilinieluista ja laskelmista. Moni edustaja kysyi niistä. Meillä todellakin on käynnissä hanke, jolla pyrimme parantamaan tätä tietopohjaa. Saamme ennakkotietoja, ensimmäisiä tietoja loppuvuodesta tämän vuoden aikana. Tähän hallitus on panostanut merkittävästi, koska haluamme saada tietoa paitsi toimien vaikuttavuudesta myös niistä epävarmuuksista, joista tällä hetkellä meillä käytössä olevat mallinnukset ja mittaukset eivät vielä tarpeeksi meille tuota tietoa. Tämä on tärkeää myös sen vuoksi, että voimme myös EU-tasolla paremmin vertailla eri maiden tilannetta, ja tätä viestiä olemme tietenkin vieneet myös sinne Euroopan tasolle. Mutta ei suinkaan ole niin, että hallitus ei toimisi tai tekisi mitään. Tässä esittelypuheenvuorossani luettelin, kuinka paljon toimia teemme vaikkapa metsien hiilinielujen kasvattamiseksi. Kyllä näistäkin todennäköisesti saamme jo toivottavasti ensi vuoden aikana joitakin vaikutuksia, mutta kuten varmaan kaikki täällä tietävät, etenkin ilmastopolitiikkaan perehtyneet henkilöt, niin etenkin tämä maankäyttösektorin puoli on usein aika hidasvaikutteinen, ja sen vuoksi on vaikea sanoa myöskään sitä, milloin täsmällisesti ne tulokset näkyvät. Kuitenkin työtä me teemme. Ja kuten täällä todettiin, EU:n päästökauppa on keskeinen ilmastopolitiikan keino, ja sitähän me olemme puolustaneet kyllä erittäin vahvasti Euroopassa. Toivomme myös tietysti, että tähän lähtevät muut maat mukaan. Enemmänkin voisi kysyä, eivätkö muut maat siellä, missä näitä helteitä koettiin, ole heränneet siihen tilanteeseen, että ilmastonmuutoksella on vaikutusta Keski-Eurooppaan, Etelä-Eurooppaan, sillä kyllä Suomi on ollut tässä nimenomaan siinä rintamassa, joka pitää päästökauppaa keskeisenä ohjauskeinona, jolla ohjataan investoinnit sinne vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Ja mehän näemme nyt, että se toimii Suomessa. Se houkuttelee meille investointeja, jotka ovat sen perässä, että täällä on paljon puhdasta energiaa tarjolla. Se on meidän keskeinen kilpailukykytekijämme, ja sen vuoksi tästä haluamme myös pitää kiinni. Siitä haluavat myös meidän yrityksemme pitää kiinni. Älkää siis vähätelkö sitä työtä, mitä me teemme tuolla kansainvälisillä kentillä. Sitten tämä hiilinielukysymys. Palaan vielä siihen. Tämä on kaksijakoinen siinä mielessä, että meillä on nämä omat hiilineutraalisuustavoitteemme, mutta sitten meillä on totta kai myös nämä EU:n ilmastotavoitteet. Siinä tämä LULUCF-asetus on jaettu nyt kahteen osaan, ja siinä tämä ensimmäinen vertailukausi, josta valtaosa oli muuten edellisen hallituksen aikana, on mielestäni aika hyvä saavutus, jos me pystymme sen tosiasian, että kun meillä puuntuonti loppui Venäjältä ja täällä hakkuut sitä myöden lisääntyivät, ja sen viestin välittämään ja korjaamaan niitä laskelmia siltä osin, että me vältämme ne kustannukset. Tämä hallitus ei olisi siihen voinut vaikuttaa sen enempää kuin edellinenkään hallitus, ja se toimi, mitä edellinen hallitus teki, se, että puuntuonti loppui, oli mielestäni täysin oikea. Emme me halua Venäjän sotakassaa rahoittaa edes ilmastopolitiikan varjolla. Sitten muutama ihan konkreettinen kysymys tuli. Sähköautojen akusta olen käynyt keskustelua niin Lupa- ja valvontaviraston kuin sitten sähköautojen akkuja korvaavien henkilöiden kanssa, ja on selvää, että osittain tästä on syntynyt hieman ylitulkintoja, turhaakin pelkoa siitä, että akkuja ei voisi korjata. Sekin on selvää, että tämä akkuasetus on EU:n suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, mutta sitä kysymystä, joka tässä on nyt kaikista keskeisin — se, missä vaiheessa nämä sähköakut, joita on käytetty, määritellään jätteeksi — pitää vielä täsmentää, jotta ei kävisi niin, että joudutaan sitten ikään kuin uudelleen valmistamisen kautta ja ympäristöluvituksen kautta menemään uudelleen valmistamaan ja korjaamaan. Tämä on työn alla, ja keskustelut jatkuvat, jotta ohjeistukset ovat selvät ja sellaiset, että sähköautojen akkuja voidaan korjata edullisesti ja helposti myös tulevaisuudessa. Sitten tästä ilmastovuosikertomuksesta, siitä, miten usein se tehdään. No, mielestäni tätä kannattaa nyt kaikkien puolueiden varmasti pohtia. Sitten kun mennään tuleviin hallitusneuvotteluihin, pohditaan sitä, onko tämä kerran vuodessa hyvä, onko muutenkin näitä ilmastopolitiikan suunnitelmia hieman liikaa. Itse ajattelisin, että olisi hienoa, että päästäisiin tämmöiseen kokonaisvaltaisempaan arviointiin, eikä niin, että meillä on tämä ilmastovuosikertomus, sitten meillä on maankäyttösektorin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma, sitten meillä on tämä energia- ja ilmastostrategia, joka on oikeastaan ainoa [Puhemies koputtaa] ei-lakisääteinen, joka kokoaa sitten yhteen kaiken, mitä hallitus tekee, kaikki sektorit. Tämä on hieman monimutkaista kaikille ja varsinkin varmasti kansalaisille seurata, koska ihan näin ministerinäkin siinä on kyllä seuraamista, kun tässä on näin monta erillistä suunnitelmaa, [Puhemies koputtaa] joita sitten myös eri määräajoin päivitetään. Mielelläni vielä vähän aikaa puhuisin, mutta nyt puhemies koputtaa, ja kiitän keskustelusta. .

Arvoisa puhemies! Miksi ei ole kansallinen hätätila? Me olemme lukeneet, kuinka tänäkin kesänä kymmeniätuhansia ihmisiä on kuollut kuumuuteen pelkästään Euroopassa. Miksi tämä ei aiheuta mitään poliittista reaktiota? Jos ihmisiä kuolisi kymmeniätuhansia johonkin turvallisuusuhkaan, niin siihen reagoitaisiin, ja ilmastokriisi on myös turvallisuusuhka. mutta se on hyvin epäoikeudenmukainen sellainen. Kuumuus ei kohtele tasa-arvoisesti, kun ikäihmisten tai lasten tai sairaiden on vaikea selvitä näistä äärisäistä tai kun osa voi vaihtaa maisemaa samalla, kun toiset jäävät tekemään töitä sietämättömissä olosuhteissa. Tämän todellisuuden hallitus edelleen jättää huomiotta. tehdään turpeen kunnianpalautusta, lisätään päästöjä, jopa kannustetaan suurempiin hakkuisiin. Ministeri, kysyn: ovatko nämä tämänkään kesän uutiset mitenkään muuttaneet hallituksen prioriteetteja?

Kiitos, arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva ilmastovuosikertomus osoittaa samalla, että päästöjen vähentäminen ja energiatuotannon uudistaminen eivät ole vain ilmastotekoja, ne ovat myös turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Mitä omavaraisempi Suomi on energian suhteen ja mitä monipuolisempi energiatuotantomme on, sitä vähemmän olemme alttiita ulkoisille häiriöille ja kansainvälisille kriiseille. Energiaturvallisuus, puhtaat kotimaiset energialähteet ja toimivat sähköverkot ovat nykyisin osa kansallista turvallisuutta siinä, missä monet perinteisemmätkin turvallisuusratkaisut. Ilmasto- ja turvallisuuspolitiikka eivät siis ole toisistaan erillisiä kokonaisuuksia, vaan ne tukevat toisiaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin yksi promille. Suomen päästöt ovat laskeneet. Siksi ilmastotoimien pitää olla Suomen kannalta järkeviä, eivätkä ne saa nostaa kansalaisten arjen kustannuksia tai ajaa tuotantoa, työpaikkoja ja investointeja ulkomaille. Maatalous tuottaa ruokaa ja ylläpitää huoltovarmuutta. Ilmastotoimien pitää tukea viljelijöiden työtä ja maatalouden kannattavuutta. Suomalaisen ruuan tuotantoedellytykset on turvattava, eikä ilmastopolitiikka saa lisätä viljelijöiden kustannuksia. Metsienhoidossa on vahvistettava kasvua ja hiilinieluja ilman, että metsätalouden toimintaedellytyksiä heikennetään. Energiassa on turvattava huoltovarmuus. Turpeella on merkitystä kotimaisena ja säästä riippumattomana energialähteenä sekä varautumisessa. Turve on kotimainen luonnonvara, joka on hyödynnettävä. Liikenteessä biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöönottoa tulee edistää eri liikennemuotojen tarpeisiin. Suomen kansan ja kotimaamme edun tulee olla aina ensin kaikessa päätöksenteossa, ja tämä on jokaisen edustajan muistettava.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme aina painottaneet, että Suomi menestyy ja kasvaa työnteolla ja yrittämisellä. Kasvua ei synny esimerkiksi sosialistien ehdottamalla puolustusveroksi naamioidulla himoverotuksella, jolla pyritään varastamaan duunareiden työn hedelmät. Kun taloutta pannaan kuntoon, ei tarvita uusia veroja, vaan on tehtävä ensisijaisesti sopeutuksia, ja ne on kohdistettava valtion toissijaiseen toimintaan. Näin tämä hallitus on tehnytkin. Säästöjä tehdään muun muassa hallintoon, kehitysapuun, järjestöihin ja suorastaan surkeita tuloksia tuottaneisiin kotouttamispalveluihin. Riihipäätöksissä on mielestäni erityisen ilahduttavaa veronkevennysten kohdistuminen pieni- ja keskituloisiin. Työnteko kannattaa jatkossa paremmin. Tällä vaalikaudella kokonaisveroaste laskee. Suunta on oikea, sillä korkea veroaste on ollut Suomen menestymisen este aiemmin. Arvoisa pääministeri, kysynkin: miten arvioisitte tälle hallituksen toimien vauhdittamalle talouskasvulle käyvän, jos vasemmistopuolueet pääsisivät uudestaan valtaan duunarin tilipussin tyhjentävän veropolitiikkansa kanssa? [Välihuutoja — Suna Kymäläinen: Säästä, Jani, tuo Lappeenrantaan puolen vuoden päästä!]

Arvoisa puhemies! Se nyt vaan on niin, että edelleenkin se talouden kasvu, se, että Suomi menestyy... [Naurua] — ja minä en edelleenkään ymmärrä, mikä siinä naurattaa, kun se on se, mitä me ollaan kai kaikki kaivattu — ...on se tie siihen, että me pystymme pitämään huolta palveluista ja ihmisistä tässä maassa ja turvallisuudesta. Siellä teidän kotipiirissänne taitaa talous kasvaa nopeiten Suomessa, ainakin nopeimmassa päässä, [Mika Riipi: Ja työttömyys myös!] ja työtä on tarjolla. [Mika Riipi: Ja työttömyys kasvaa!] — Joo, mutta on myöskin työtä tarjolla. — Se on se ainut tie. Se on ainut tie. Täällä salissa oppositio oli hyvin laajasti sitä mieltä keväällä, että mitään hyvää ei ole missään, kaikki on menetetty. Minä olen tänään istunut keskustelupöydässä, jossa oli eri alojen huippuasiantuntijoita Suomessa, ja se viesti on positiivinen, [Timo Harakka: Etelärannassa! — Naurua] erityisen positiivinen. Se on sitä eri teollisuudenaloilla. Meillä on toivoa meriteollisuudessa, teknologiateollisuudessa, kvanttilaskennassa, lääkealalla, monilla, monilla muilla aloilla, ja he uskovat tulevaan. Uskotaan mekin. Annetaan niille ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä vailla työtä, aidosti toivoa, että tätä kautta se kääntyy. [Puhemies koputtaa] Ei ole oikotietä, meidän maa on ollut niin syvällä, mutta se on mahdollista.

Arvoisa herra puhemies! Sotilastiedustelusta annettu laki tuli voimaan 1.6.2019, ja tämä tiedustelulainsäädännön kokonaisuus on toiminut tarkoitetulla tavalla. Lainsäädännön myötä uhkiin liittyvän tilannekuvan voidaan katsoa parantuneen jopa merkittävästi, ja kuitenkin toiminnan käynnistyminen, teknologia ja globaalin toimintaympäristön muutos ovat tuoneet esiin muutostarpeita, joita ei ole pystytty voimassa olevan lain yhteydessä tunnistamaan. Tässä esityksessä on lukuisia muutoksia. Siinä esitetään muutettavaksi sotilastiedustelusta annettua lakia, puolustusvoimista annettua lakia, rajavartiolakia ja rikoslakia sekä viittä muuta lakia. Hallituksen esityksen tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kannatettavia, mutta esitys on käytävä huolellisesti läpi valiokuntakäsittelyn aikana myös perustuslakivaliokunnassa, jotta tätä sitten voidaan siellä syynätä perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Kun tiedustelulainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2019, maailma oli hyvin erilainen kuin tänään. Sen jälkeen olemme nähneet Venäjän raakalaismaisen hyökkäyksen Ukrainaan, Suomen liittymisen Natoon, kyberuhkien kasvun sekä laaja-alaisen vaikuttamisen yleistymisen. Siksi tämän esityksen lähtökohta on selkeä: tiedusteluviranomaisten toimintakyvyn on pysyttävä muuttuvan toimintaympäristön mukana. Haluamme vahvistaa Suomen kykyä havaita ja tunnistaa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tiedustelun tärkein tehtävä ei ole reagoida jo tapahtuneeseen vaan tuottaa ennakkovaroitus siitä, mitä on tapahtumassa. Ennakointi on se asia, missä tiedustelun tulee olla edellä. Juuri ennakkovaroitus antaa valtiolle mahdollisuuden varautua, tehdä oikeita päätöksiä ajoissa ja suojata yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutoksia erityisesti tietoliikennetiedusteluun. Käytännössä tarkoituksena on mahdollistaa tiedustelun aiempaa tarkempi kohdentaminen. Teknologian kehitys on muuttanut tapaa, jolla viestintä ja tiedonsiirto tapahtuvat. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhkat liikkuvat yhä useammin tietoverkoissa, eivätkä perinteiset toimintamallit enää aina niitä kykene tunnistamaan. Samalla säädetään myös uudesta tietojärjestelmätiedustelun toimivaltuudesta. Sen avulla voitaisiin hankkia tietoa Suomessa sijaitsevista tietojärjestelmistä silloin, kun niitä käytetään sotilaalliseen toimintaan tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan. Tämä on vastaus siihen todellisuuteen, jossa tietojärjestelmät, viestintäverkot ja digitaalinen ympäristö ovat nousseet keskeiseksi osaksi turvallisuusympäristöämme. Arvoisa puhemies! Suomi on osa Natoa ja läntistä turvallisuusyhteisöä, mutta se ei poista tarvetta huolehtia omasta kansallisesta tiedustelukyvystämme, päinvastoin. Mitä monimutkaisemmaksi toimintaympäristö muuttuu, sitä tärkeämpää on se, että Suomi kykenee muodostamaan oman tilannekuvansa ja tuottamaan omat ennakkovaroituksensa päätöksenteon tueksi. On samalla tärkeää korostaa, että tiedustelutoiminta ei ole rajoittamatonta. Sotilastiedustelulainsäädäntöön sisältyy vahvoja oikeusturva- ja valvontamekanismeja. Siksi toiminta perustuu jatkossakin perusoikeuksien kunnioittamiseen, suhteellisuusperiaatteeseen, vähemmän haitan periaatteeseen sekä riippumattomaan laillisuusvalvontaan. Tiedustelutoiminnan tehokkuuden ja oikeusvaltion vaatimusten on kuljettava käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on ennen kaikkea kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Sen tavoitteena on varmistaa, että Suomi kykenee tunnistamaan vakoilun, hybridivaikuttamisen, kyberuhat ja sotilaalliset riskit ajoissa sekä suojaamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja muuttuvassa maailmassa. Juuri tätä me pienenä valtiona kansainvälisessä maailmassa nyt tarvitsemme. Turvallisuus rakentuu ennakoinnista, tilannekuvasta ja kyvystä toimia ennen kuin riski toteutuu. Juuri tätä kykyä nyt vahvistetaan. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkelaitoksella on suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen merkittävä tehtävä. Kela huolehtii Suomen sosiaaliturvaan kuuluvien ihmisten perusturvasta erilaisissa elämäntilanteissa. Kelan vastuulla ovat muun muassa lapsiperheiden tuet, sairausvakuutus, kuntoutus, työttömän perusturva, perustoimeentulotuki, asumistuki, opintotuki, vammaisetuudet ja vähimmäiseläkkeet. Kyse on siis palveluista ja etuuksista, jotka koskettavat tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista jossakin elämänvaiheessa. Kelan toiminta-ajatuksena on ”elämässä mukana — muutoksissa tukena”. Sen mukaisesti Kelan tehtävänä on turvata väestön toimeentuloa sekä edistää terveyttä ja itsenäistä selviytymistä. Arvoisa puhemies! Kela toimii eduskunnan valvonnassa. Eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua valvovat Kelan hallintoa ja toimintaa kiinnittäen huomiota muun muassa toiminnan lainmukaisuuteen sekä palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Vuonna 2025 valtuutetut kokoontuivat yleiskokoukseen 11 kertaa. Myös työvaliokunta kokoontui 11 kertaa. Valtuutetut seuraavat säännöllisesti Kelan taloutta ja toimintaa. Pääjohtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellään muun muassa Kelan ja etuusjärjestelmien rahoitusta, toimintakuluja, etuushakemusten läpimenoaikoja, palvelukanavien käyttöä sekä henkilöstön tilannetta. Vuoteen 2025 mahtui useita merkittäviä kokonaisuuksia. Yksi niistä oli Kansaneläkelaitoksesta annetun lain uudistaminen. Valtuutetut antoivat lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta. Muutokset koskivat muun muassa Kelan hallituksen kokoonpanoa, avustavien tukitehtävien mahdollista siirtämistä yksityisille toimijoille sekä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuden laajentamista Kelaan. Valtuutetut kannattivat esitettyjä muutoksia yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Hallituksen kokoonpanoa koskevassa ehdotuksessa ei saavutettu yksimielisyyttä, vaikka suuri enemmistö kannatti muutosta. Lainmuutokset tulivat voimaan tämän vuoden tammikuussa. Arvoisa puhemies! Valtuutetut seurasivat vuoden aikana myös lääkekorvausmenojen kehitystä. Vuoden 2023 alusta lääkäreillä on ollut velvollisuus määrätä keskenään vertailukelpoisista biologisista lääkkeistä edullisinta valmistetta. Kelan tehtävä on ohjata ja valvoa velvoitteen toteutumista. Valtuutetuille esitettiin vuonna 2025 muutoksen vaikutuksia lääkkeiden määräämiseen ja korvausmenoihin. Keskustelua jatkettiin myös siitä, millä muilla keinoilla lääkekorvausmenoja voitaisiin hillitä mahdollisimman vaikuttavasti siten, ettei säästöä tehtäisi kansalaisten kustannuksella. Valtuutetut käsittelivät myös vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluja. Kelan aiemmin täsmentämä ohjeistus oli herättänyt runsaasti palautetta palvelujen käyttäjiltä, ja ohjeistusta tarkennettiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella. Tämä osoittaa hyvin, kuinka tärkeää on seurata päätösten käytännön vaikutuksia. Sosiaaliturvassa kyse ei ole vain järjestelmistä ja säädöksistä ja euroista. Päätösten vaikutukset näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Arvoisa puhemies! Yksi valtuutettujen seuraamista merkittävistä kokonaisuuksista on ollut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden hankinta. Kela käynnisti hankinnan valmistelun viime vuonna, ja asiaan palattiin tämän vuoden helmikuussa puheterapeuteilta saadun runsaan palautteen vuoksi. Valtuutetut ovat useaan otteeseen katsoneet, että rekisteröitymismenettelyä tulisi laajentaa myös terapioihin. Tämä kuitenkin edellyttää lainsäädännön muuttamista, ja tämä työ on käynnissä. Kelan toimintaa uudistetaan voimakkaasti myös digitalisaation kautta. Vuonna 2020 käynnistettiin Eepos-ohjelma. Se on monivuotinen strateginen kehittämisohjelma, jossa uudistetaan etuuskäsittelyn toimintatapoja, alustoja ja tietojärjestelmäpalveluja. Tavoitteena on parempi asiakaskokemus ja sujuvampi etuuskäsittely. Eepos ei kuitenkaan ole vain tietojärjestelmähanke. Sen onnistuminen edellyttää myös lainsäädännön uudistamista. Etuusjärjestelmän käsitteiden ja kriteerien selkeyttämisen lisäksi on tarkasteltava automatisoinnin lainsäädännöllisiä esteitä, tiedoksisaantioikeuksia, tietojen ristiin käyttöä sekä tekoälyn hyödyntämistä. Kyse on mittavasta uudistuksesta. Sen onnistumisesta on huolehdittava, ja valtuutetut seuraavatkin ohjelman etenemistä tiiviisti. Arvoisa puhemies! Myös turvallisuuskysymykset olivat valtuutettujen seurannassa. Valtuutetut olivat jo syksyllä 2024 kiinnittäneet huomiota siihen, ettei turvallisuusselvityslain nykyinen sanamuoto mahdollista riittävän kattavasti perusmuotoisten henkilöturvallisuusselvitysten tekemistä Kelan henkilöstöstä. Valtuutetut toimittivat asiasta kannanoton oikeusministeriölle. Viime vuoden syksyllä saadussa vastauksessa oikeusministeri totesi tunnistaneensa tarpeen turvallisuusselvityslain uudistamiseen. Tätä asiaa on tärkeää viedä eteenpäin. Kela käsittelee valtavan määrän kansalaisten arkaluontoisia tietoja, joten toiminnan turvallisuudesta ja luotettavuudesta ei voida tinkiä. Arvoisa puhemies! Vuoden loppupuolella Kela oli poikkeuksellisen voimakkaan julkisen keskustelun kohteena. Keskustelu alkoi lähityön lisäämistä koskevasta linjauksesta ja laajeni Kelan johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin. Valtuutetut käsittelivät asiaa marraskuun yleiskokouksessa ja järjestivät lisäksi ylimääräisen yleiskokouksen, jotta pääjohtajalla oli mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tilanteesta. Valtuutetut korostivat tuolloin työrauhan merkitystä. Kelan on voitava keskittyä perustehtäväänsä ja samalla tehdä tarvittavat sisäiset korjaavat toimenpiteet. Erityisen tärkeänä valtuutetut pitivät henkilöstön luottamuksen ja hyvän työilmapiirin palauttamista. Tämä on edelleen tärkeä viesti. Kelan kaltaisen organisaation toiminta perustuu viime kädessä osaavaan ja motivoituneeseen henkilöstöön. Vuoden 2025 lopussa Kelassa työskenteli 8 156 henkilöä. Henkilöstön määrä väheni 45 henkilöllä edellisvuodesta ja pieneni suunnitelmallisesti jo kolmatta vuotta. Samaan aikaan Kelaan kohdistui huomattavia säästöpaineita. Hallitus päätti keväällä 2025 leikata Kelan valtionrahoitusta kertaluontoisesti 50 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi Kelalle oli jo aiemmin asetettu 45 miljoonan euron toimintakuluihin kohdistuva säästövelvoite vuosille 25—27. Kela joutuu siis samanaikaisesti uudistumaan, tehostamaan toimintaansa ja huolehtimaan siitä, etteivät palvelut heikkene. Arvoisa puhemies! Mittakaavasta kertoo se, että Kela maksoi vuonna 2025 etuuksia yhteensä 17,5 miljardia euroa. Kasvua edellisvuodesta oli 1,1 prosenttia. Kelan toimintakulut ja tuotot olivat 628,6 miljoonaa euroa, mikä vastasi noin kolmea prosenttia etuusrahastojen kokonaiskuluista. Moniin etuuksiin tehtiin vuoden aikana muutoksia. Samalla Kela valmistautui uusiin merkittäviin sosiaaliturvan uudistuksiin, kuten toimeentulotuen uudistukseen ja yleistukeen. Kaiken tämän keskellä on muistettava, kenelle Kela työtään tekee, eli asiakkaalle. Viime vuoden asiakastyytyväisyys kertoo monelta osin onnistumisesta. Palvelupisteiden asiakkaat antoivat palveluille keskimäärin arvosanan 9,1 asteikolla 0—10. Puhelinpalvelujen arvosana oli 9 ja puhelinajanvarauksen 9,3. Myös sähköisen asioinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Kelan verkkosivuilla asioitiin vuoden aikana kymmeniä miljoonia kertoja, OmaKelassa tunnistautuneena 47,1 miljoonaa kertaa ja OmaKannassa yli 40,6 miljoonaa kertaa. Hakemuksista jo 84 prosenttia toimitettiin sähköisesti. Digitalisaation edetessä on kuitenkin pidettävä huolta myös niistä ihmisistä, joille sähköinen asiointi on vaikeaa tai mahdotonta. Hyvän sosiaaliturvan tunnusmerkki on, että palvelu on saavutettavissa myös silloin, kun ihminen tarvitsee henkilökohtaisesti apua. Arvoisa puhemies! Viime vuosi oli Kelalle todella vaativa. Sosiaaliturva muuttui, talouteen kohdistui säästöpaineita, henkilöstömäärä pieneni, ja samanaikaisesti valmisteltiin suuria tietojärjestelmä- ja toimintatapauudistuksia. Lisäksi Kela joutui loppuvuodesta tosiaan tämän voimakkaan julkisen keskustelun keskelle. Tästä kokonaisuudesta huolimatta Kela pystyi hoitamaan perustehtävänsä hyvin, ja valtuutetut ovat olleet tyytyväisiä työhön. Valtuutettujen näkökulmasta tulevina vuosina on erityisen tärkeää varmistaa kolme asiaa: Kelan palvelujen saatavuus ja laatu, henkilöstön työhyvinvointi sekä suurten uudistusten hallittu ja taloudellisesti vastuullinen toteuttaminen. Säästöä ja tehokkuutta tarvitaan, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei Kelan perustehtävä vaarannu. Sosiaaliturvan toimeenpanon on oltava sujuvaa, oikeudenmukaista ja asiakkaalle ymmärrettävää. Kelan valtuutetut vahvistivat 28. huhtikuuta 2026 vuoden 2025 tilinpäätöksiä ja myönsivät Kelan hallitukselle vastuuvapauden. Kelan hoitaman sosiaaliturvan mittavista muutoksista, säästöistä ja toiminnan sopeuttamisesta huolimatta voidaan kokonaisuutena todeta, että Kela suoriutui tehtävistään vuonna 2025 erinomaisesti. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea Kelan henkilöstölle, joka on tehnyt työnsä vaativassa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Kiitos myös Kelan valtuutetuille työstänne ja koko meidän henkilöstölle tällä puolella. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos palautteesta. Alun perin nämä tiedustelulait tehtiin vahvalla parlamentaarisella yksituumaisuudella, ja uskon, että tämä sama kehityspiirre pystytään pitämään myös tämän syksyn eri hankkeissa. Tässähän on nyt kyse puolustusministeriön tiedustelulainsäädännön kehittämiskokonaisuuden ensimmäisestä vaiheesta, ja sitten myöhemmin tulee vielä kakkosvaihe, johon liittyvät sitten nämä perustuslain muutostarpeet. Se on myös yhtä painava ja merkityksellinen kokonaisuus kuin tämä. Sen voi sanoa, että maailma on muuttunut jo erittäin voimakkaasti siitä kymmenen vuoden takaisesta, jolloin aikanaan itse olin oikeusministerin roolissa tekemässä näitä perustuslakimuutoksia liittyen näihin siviili- ja sotilastiedustelun perussäännöksiin. Nyt maailman muutos on merkittävästi voimistunut siihen suuntaan, että vihamieliset toimijat ovat yhä röyhkeämpiä, vaarallisempia, ja teknologia on mullistunut kymmenessä vuodessa. Nämä kaikki johtavat siihen, että Suomi joutuu itse asiassa päivittämään sääntelyä, resursseja ja toimivaltuuksia todennäköisesti kiihtyvällä tahdilla tulevina vuosina. Eli sellaiseen parlamentaariseen vuoropuheluun, johon me on totuttu, joka kestää hyvin pitkään, ei välttämättä aina ole aikaa, mutta silti pitää pystyä tämä vuoropuhelu pitämään mahdollisimman tehokkaana. Tiedustelujärjestelmän pitää toimia ensinnäkin kokonaisuutena, jotta me saadaan tarkkaa tietoa, mitä vihamieliset toimijat suunnittelevat tai pahimmassa tapauksessa aikovat tehdä Suomelle tai liittokunnalle, ja näitähän he suojaavat mahdollisimman tehokkaasti. Jos meillä ei ole parasta mahdollista tekniikkaa ja resursseja ja lainsäädännön toimivaltuuksia, niin me ei päästä kiinni niihin ennen kuin on myöhäistä. Sen takia nyt useissa näissä lakihankkeissa, joita tulee tässä vaiheessa ja vähän myöhemmin syksyllä eteen, kaikissa joudutaan hyvin tarkkaan miettimään, miten turvallisuus ja oikeusvaltioperiaatteet yhdistetään tasapainoiseen kokonaisuuteen. Kummassakaan ei saa olla kiilusilmäinen, siis vain yhden asian toitottaja. Tässä me olemme pyrkineet nyt rakentamaan juuri sellaisen paketin, että me annetaan vielä vahvemmat toimivaltuudet meidän tiedusteluviranomaisille, mutta niitä valvotaan tehokkaasti. Pitää olla luvitukset, pitää olla hyvin tarkka kohdennus erilaisten tiedustelumenetelmien käytössä, ja sitä kautta voidaan antaa vähän järeämmät työkalut mutta kovemmalla valvonnalla. Tämä on se hyvä suomalainen tapa toimia todennäköisesti myöhemmissäkin kovan turvallisuuden uudistuksissa.

Arvoisa herra puhemies! Me SDP:ssä todella pidämme tärkeänä sitä, että Suomen kansallisesta turvallisuudesta huolehditaan pitkäjänteisesti ja tehokkaasti. Sen, että meillä on oltava riittävä kyky torjua erilaisia uhkia, kuten kollega tässä edellä mainitsi — vakoilua, hybridivaikuttamista, terrorismia sekä myöskin sotilaallisia uhkia — on oltava perusedellytys. Tässä työssähän myös kansainvälisellä tiedusteluyhteistyöllä, mukaan lukien Nato-yhteistyöllä, on merkittävä rooli. Hallituksen esityksen tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Samalla on kuitenkin muistettava se, että on välttämätöntä, että esitys käydään valiokuntakäsittelyssä huolellisesti läpi myös perustuslakivaliokunnassa. Muutoksilla on vaikutuksia perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin, joten säätelyn on oltava oikeasuhtaista, täsmällistä ja tarkkarajaista. Turvallisuutta on vahvistettava tavalla, joka samalla kunnioittaa oikeusvaltion keskeisiä periaatteita.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut vauhdilla, ja meidän on siksi varauduttava vakoiluun, kyberuhkiin, hybridivaikuttamiseen ja sotilaallisiin uhkiin. Tästä syystä myös tiedustelulainsäädännön on pysyttävä ajan tasalla. Vuonna 2019 voimaan tullut sotilastiedustelulaki on toiminut pääosin hyvin ja parantanut Suomen tilannekuvaa. Nyt teknologiauhkien muuttuessa lainsäädäntöä on tarpeen päivittää. Esityksessä on paljon kannatettavaa. Tietoliikennetiedustelua kohdennetaan tarkemmin, ja tietojärjestelmätiedustelu vahvistaa viranomaisten kykyä torjua vakavia turvallisuusuhkia. Yksi periaate on silti pidettävä kirkkaana mielessä: turvallisuutta ei pidä rakentaa perusoikeuksien kustannuksella. Mitä vahvemmista toimivaltuuksista säädetään, sitä vahvempaa pitää olla myös niiden valvonta. Suhtaudun kyllä esityksen tavoitteisiin myönteisesti, mutta muutokset on käsiteltävä huolella. Suomen on pystyttävä puolustamaan itseään myös digitaalisessa maailmassa ja tietenkin oikeusvaltiota kunnioittaen.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitokset myös ministerille tämän asian esittelypuheenvuorosta. On tosissaan ihan tärkeää, että tässä hyvin nopeastikin muuttuvassa toimintaympäristössä pidetään huolta siitä, että meidän lainsäädäntömme on aidosti ajantasainen. Tätähän itse asiassa eduskuntakin on tiedustelulainsäädännön osalta aika painokkaastikin edellyttänyt, että seurataan sen toimivuutta ja vaikutuksia ja nimenomaan näitä mahdollisia muutostarpeita. Täällä on jo painotettu ja tuotu esille se, että kyllähän meillä Suomessa täytyy ihan aidosti olla kyky torjua myös näitä uhkia, jotka tässä ajassa ihan todellisia ovat, mutta tässä nimenomaan nämä lainsäädännön tarvittavat muutokset ovat aivan keskeisiä. Kuten tässä hallituksen esityksessä kuitenkin itsessäänkin todetaan, tällä esityksellä on myös vaikutuksia, jotka ulottuvat ihan näihin perustuslaillisiin oikeuksiinkin. Siitä syystä on arvokasta, että jo tässä lainvalmisteluvaiheessa näihin asioihin on kiinnitetty erityistä huomiota, [Puhemies koputtaa] mutta tärkeää on siitä huolimatta, että käsittely on perusteellista niin puolustusvaliokunnassa kuin muissakin substanssivaliokunnissa.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on ennen kaikkea kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Sen tavoitteena on varmistaa, että Suomi kykenee tunnistamaan vakoilun, hybridivaikuttamisen, kyberuhat ja sotilaalliset riskit ajoissa sekä suojaamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja muuttuvassa maailmassa. Juuri tätä me pienenä valtiona kansainvälisessä maailmassa nyt tarvitsemme. Turvallisuus rakentuu ennakoinnista, tilannekuvasta ja kyvystä toimia ennen kuin riski toteutuu. Juuri tätä kykyä nyt vahvistetaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun 2019 sotilastiedustelulait hyväksyttiin ja saatettiin voimaan, paljon on tosiaan muuttunut. Venäjä on laajentanut sotaansa Ukrainassa, teknologia kehittynyt, tekoäly, Suomen Nato-jäsenyys — mitä vaatimuksia se asettaa meidän tiedusteluyhteistyölle läntisten liittolaistemme kanssa? On hyvä, että nyt nämä mahdolliset puutteet, mitä sotilastiedustelulaissa on, kyetään korjaamaan, jotta kansallinen turvallisuus pystytään vahvistamaan. On selvää, että varmasti kansalaisissa se, kun puhutaan tiedusteluvaltuuksien laajentamisesta, herättää tietysti huolta, ja siksi meidän tulee pitää huoli siitä, että nyt nämä muutokset käsitellään asianmukaisesti ja erittäin perusteellisesti ja myös julkisuudessa käytävä keskustelu säilyy tältä osin asianmukaisena. Suomi on vahva oikeusvaltio, ja siksi on valitettavaa, että autoritaariset maat kykenevät käyttämään meidän järjestelmässämme olevia porsaanreikiä erittäin tehokkaasti hyödyksi ja tavallaan käyttämään meidän lainsäädäntöämme itseämme vastaan. Toivottavasti nyt, kun nämä päivitykset saadaan voimaan, kykenemme olemaan etunojassa näihin uhkiin vastatessamme.

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva esitys sotilastiedustelun lainsäädännön päivittämisestä parantaa kykyä havaita Suomeen kohdistuvia uhkia paremmin. Tavoitteena pitää olla mahdollisimman ajankohtainen tieto siitä, mitä Suomen turvallisuuteen vaikuttavassa toimintaympäristössä tapahtuu. Tietoliikennetiedustelu on osoittautunut tässä merkittäväksi. Haluan nostaa tässä esiin datakeskuksiin liittyvät kansalliset turvallisuuden haasteet. Suojelupoliisi ja turvallisuusviranomaiset ovat nostaneet esiin useita datakeskuksiin liittyviä riskejä, jotka kytkeytyvät muun muassa geopoliittisiin jännitteisiin, omistajuuteen ja sähköverkon kestävyyteen. Pidän erittäin tärkeänä, että turvallisuusviranomaisten toimintaedellytyksistä pidetään kaikin tavoin kiinni ja tunnistetaan riskit sekä toimintakyky nopeasti turvallisuustilanteen niin edellyttäessä. Tämä esitys on erittäin kannatettava.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että puhumme tiedustelusta, koska silloin me puhumme kansallisen turvallisuuden strategisesta kyvykkyydestä. Niin kuin täällä on tullut hyvin esille, meidän turvallisuus ei rakennu vain sille, että me kykenemme vastaamaan uhkaan. Meidän on kyettävä havaitsemaan uhka, ymmärtämään se ja mahdollisuuksien mukaan ennakoimaan. On aivan totta, että teknologinen kehitys tällä hetkellä maailmassa on kovinta kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana, ja tiedustelussa teknologinen jälkeenjääneisyys muuttuu nopeasti turvallisuusvajeeksi. Tämä kehitys, kuten tiedetään, ei odota lainsäätäjää. Siksi myöskään turvallisuuslainsäädäntö ei saa jäädä teknologisen kehityksen vangiksi. Nyt me parannamme — kiitos ministerille hyvästä esityksestä — ennakkovaroituskykyä, ja kannatan lämpimästi lainsäädännön nopeaa voimaansaattamista.

Arvoisa herra puhemies! On todella välttämätöntä, että tiedustelulainsäädäntö saatetaan ajan tasalle tässä meidän ajassamme, mitä me elämme tällä hetkellä, kun tekoäly painaa päälle ja yhä nopeampia tietojärjestelmiä kehitetään niin, että se, mikä tapahtui ennen päivässä, tapahtuu nyt muutamassa millisekunnissa. Tiedusteluvälineet tuolla verkoissa ovat kehittyneet valtavasti. Senhän me jokainen olemme nähneet vaikka nyt asioidessamme pankkisivuilla, miten paljon varmenteita on lisätty. Elikkä keinot tutkia toisten tietoja tuolla verkossa ovat nopeasti kehittyneet. Tämän takia meidän pitää saada lainsäädäntö ajan tasalle ja ennen kaikkea katsoa — puolustusministeri varmaan tämän asian takia unettomia öitäkin on viettänyt — miten me pysymme ajan tasalla. Me emme saa tässä asiassa olla myöhässä. Meidän pitää olla mieluumminkin vähän etukäteen viisaita siinä, miten me puolustamme isänmaatamme ja myös tietoverkkojen kautta saamme oikean tiedon. Naton kautta totta kai saamme, mutta eduskunnalla on hyvin tärkeä rooli siinä, että pidämme täällä lainsäädännön ajan tasalla. Jos siinä epäonnistumme, niin sehän johtaa hyvin äkkiä siihen, että meitä käytetään hyväksi, kuten tietoverkoissa on tapana. Esimerkiksi vaikka virusten torjunta: jokainen tietää, että omalla tietokoneella tai puhelimella virustorjunnan pitää olla ajan tasalla, muuten ei tule hyvä. [Puhemies koputtaa] Tässä pitää meidän eduskunnassa olla hyvin ajan tasalla ja ennen kaikkea seurata aikaa joka päivä hyvin tarkasti.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusasiat ovat tärkeitä ja puhuttavat meitä niin oikealta kuin vasemmalta. Tiedustelulait tulivat tosiaan voimaan vuonna 19, ja sitä ennen, ennen vuosia 15—19, lakia valmisteltiin. Sain toimia vuosina 19—23 tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajana myös saattaen tätä lainsäädännön työtä — silloin oppositiosta käsin kylläkin — jotta saatiin hyvät tiedustelulait, ja jo tuolloin tuli selväksi se, että jossain vaiheessa tulee päivittämisen tarvetta. Nyt on sen aika. Rajavartiolaitoksen omat toiveet: Rajavartiolaitos toivoi jo aikaisemmin näitä toimivaltuuksia. Nyt ministeri ohjeistaa ne alisteisiksi puolustushallinnolle — varmaankin ihan perusteltua. Mutta valiokunnassa tullaan kuulemaan tarkemmin näistä asioista ja ottamaan vasta sen jälkeen kantaa. Haluan myös tuoda esiin sen, kuinka tärkeää on, että valtioneuvoston jäsenet asiallisesti keskustelevat tiedustelulainsäädäntöön liittyvistä asioista, ovat ne sitten suojelupoliisin hallinnollista asemaa tai tämän kyseessä olevan asian osalta. Se ei ole pelkästään valtioneuvoston uskottavuuden kannalta tärkeää, vaan se on meidän tiedusteluviranomaisten ja maakuvan kannalta keskeistä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevalla lakiesityksellä hallitus varmistaa, että tiedustelutoimivaltuudet vastaavat teknologiseen kehitykseen ja turvallisuusympäristön muutokseen. Lailla mahdollistetaan muun muassa tiedustelu laite- ja järjestelmäketjuihin sekä viestin sisältöön kohdistuvien hakuehtojen käyttö tiedustelutoiminnassa. Sotilastiedustelusta annetun lain tietoliikennetiedustelua koskevaa säätelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietoliikennetiedustelussa kyetään paremmin määrittämään hakuehtoja tietoliikennetiedustelun tarkemmaksi kohdentamiseksi. Arvoisa puhemies! Sotilastiedustelujärjestelmää kehitetään niin, että se mahdollistaa kaikissa tilanteissa ennakkovaroituksen ja valtionjohdon tukemisen sekä syvän ja suunnitelmallisen tulenkäytön ilman viivettä. Laki sallii myös liittokunnan tuen hyödyntämisen. Kansallisen järjestelmän yhteensopivuutta liittolaisten järjestelmien kanssa parannetaan. Kykyä käyttää tiedustelumenetelmiä monipuolisesti normaali- ja poikkeusoloissa kehitetään, missä tällä lakiesityksellä on oma tärkeä roolinsa.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristön muutos, teknologinen kehitys ja Nato-jäsenyys ovat osoittaneet, että vuonna 2019 voimaan tullutta sotilastiedustelulakia on päivitettävä. Hallituksen esitys parantaa tiedustelun kohdentamista, vahvistaa viranomaisten yhteistyötä ja antaa mahdollisuuden puuttua vakavaan kyber- ja drooniuhkaan, joka aiheutetaan Suomen ulkopuolella olevalla tietojärjestelmällä tai sen kautta. Tarkempi kohdentaminen vähentää samalla sivullisten ja tehtävän kannalta tarpeettoman tiedon käsittelyä. Kyse ei ole avoimesta valtakirjasta. Toimivaltuuksien käytön on oltava kansainvälisen oikeuden mukaista, oikeasuhtaista ja tilapäistä. Syvälle perusoikeuksiin puuttuvista menetelmistä päättää tuomioistuin, ja toimintaa valvoo riippumaton tiedusteluvalvontavaltuutettu. Vuosikymmenten kokemukseni turvallisuusviranomaisten tehtävistä on osoittanut sen, että tieto on saatava ennen kuin uhka toteutuu. Turvallisuutta rakennetaan ennakoimalla ja estämällä vahingot ajoissa. Pidän tätä esitystä tarpeellisena, ja kannatan sen etenemistä perusteelliseen valiokuntakäsittelyyn. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tehokas tiedustelukoneisto on yksi tärkeä turvallisuuden pilari, ja se, että se toimii, vaan korostuu tässä ajassa. On tietysti tärkeätä, että meidän lainsäädäntö heijastaa teknologista ja toimintaympäristön muutosta ja elää siinä suhteessa ajassa. Samalla on niin, että kun tiedusteluvaltuudet tarkoittavat usein herkkiin perusoikeuksiin koskemista, niin silloin näidenkin lakien — olkoon kuinka huolellisesti kirjoitettuja tahansa — käsittelyn myös tässä talossa täytyy olla hyvin huolellista ja perusteellista. Meidän täytyy tiedostaa, että tehdään hyviä valintoja sen suhteen, että meillä on tehokas tiedustelukoneisto, joka kuitenkin toimii tasapainoisen lainsäädännön puitteissa oikein. Sen lisäksi tässä valvontapuolessa, jonka ministerikin mainitsi, täytyy sitten huolehtia, että valvonnan resursointi ja järjestäminen ovat asianmukaisia. Nämä 2019 voimaan tulleet lait ovat hyvä pohja tälle, ja on hyvä, että niitä pystytään järjestelmällisesti myös kehittämään. Se on, sanoisin, välttämätöntä tässä ajassa. Nostan itsekin tämän supo- tai siviilipuolen: Lähinnä totean sen, että on hyvä, jos ja kun nyt selvitetään sitä asiaa, tätä organisointia, mutta on hirveän tärkeätä, että siinä on myös sitten dialogia, jotta sotilas- ja siviilitiedustelun yhteispeli, tämä puoli, pelittää, niin että sitä tarkastelua ei tehdä ikään kuin kuplassa jonain laatikkoleikkinä, [Puhemies koputtaa] vaan katsotaan tätä meidän tiedustelukoneistoa ja tiedustelukulttuuria siinä yhteydessä laajasti.

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeriä tämän lain esittelystä. Tämähän on tärkeää jatkumoa 2019 säädettyyn sotilastiedustelulakiin, joka tehtiin Sipilän hallituskauden aikana, ja nyt sitten näitä tarpeita, mitä on tämän lain täydennykseen, tämän esityksen myötä tehdään. Tämä on perusteltu esitys. Oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa tarvitaan. On myös hyvä, että puolustusvaliokunta on ollut tietoinen, että näitä lainsäädäntötarpeita on. Tämä tulee hyvin perustellusti tähän syksyyn, ja sitä päästään yhdessä viemään eteenpäin. Uskon, että tämä on aika lailla riidaton, kun sitä eteenpäin viedään. Herra puhemies! Se, mistä olen huolissani, on se, kun tuli tietoon tämä niin sanottu suposelvitys ja ensimmäiset reaktiot olivat siitä, että pääministeri ja sisäministeri lähtivät riitelemään julkisuudessa keskenään siitä, ollaanko tällaista selvitystä edes tekemässä ja kuka on ollut tietoinen tästäkin. Tällaista ei saisi kyllä meidän kaltaisessa pienessä maassa olla. On se kumma homma, jos ei puhelinyhteys toimi keskeisten ministereitten välillä. [Puhemies koputtaa] Tällaiseen pitää tehdä kyllä hallituksessa muutos.

Arvoisa puhemies! Tosiaan Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pysyvästi, ja Venäjän pitkäaikainen uhka, hybridivaikuttaminen, kyberuhkat ja Nato-ystävyytemme asettavat myös sotilastiedustelulle aivan uudenlaisia vaatimuksia. Siksi meidän onkin kuunneltava hyvin herkällä korvalla niitä viranomaisia, jotka vastaavat turvallisuudestamme käytännössä. Lainsäädännön on annettava heille ajantasaiset ja riittävät työkalut näiden tehtävien hoitamiseen. Tosiaan 2019 voimaan tullut sotilastiedustelulaki oli jo merkittävä uudistus, mutta maailma ja teknologia ovat sen jälkeen muuttuneet nopeasti. Suomen turvallisuutta ei voida rakentaa sen varaan, että reagoimme vasta tapahtuneeseen. Meidän pitää nähdä uhat ajoissa ja varautua niihin ja tarvittaessa estää niiden toteutuminen. Turvallisuudestamme vastaavilla viranomaisilla pitääkin olla siihen tarvittava tieto ja yhteistyökyky ja ennen kaikkea riittävät työkalut. Siksi tosiaan toivonkin, että kaikki nämä asiaa edistävät lainsäädäntöesitykset tästä salista ulos lähtevät. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos puolustusministeri Häkkäselle tämän asian esittelystä. Meidän täytyy tehdä kaikki ne tarvittavat toimet, mitä meidän turvallisuuden takaaminen vaatii ja edellyttää. Tämän esityksen taustallahan on 2019 voimaan tullut tiedustelulainsäädäntö ja sen soveltamisen aikana tunnistetut lainsäädäntömme kehittämistarpeet. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämän lainsäädännön ympärille ei voi jäädä sellaisia kuplia, joissa voidaan toimia esimerkiksi yksityisen asunnon sisällä ilman, että meillä on mahdollisuus näissä tilanteissa toimia sotilastiedustelunkin osalta. Pysyväluonteinen asuminen, joka tässä nousee nyt esille ja jota halutaan ratkoa, on tämänkaltainen, vähän kuin turvahuone näille toimijoille. Meillä on akuutit Saksan tapahtumat nyt tällä hetkellä päällä, ja monet muut. Pidän tärkeänä, että tämä asia saataisiin nyt käsiteltyä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille hyvästä ja perusteellisesta esityksestä. Niin kuin totesitte, turvallisuusympäristö on muuttunut, ja muun muassa vuoden 22 tapahtumat ja tietysti Nato-jäsenyytemme ovat sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tähän kokonaisuuteen. 2019, kun nämä tiedustelulait sotilastiedustelusta ja siviilitiedustelusta tulivat voimaan, vaikka se oli laaja paketti, kyllähän jo tiedettiin siinä vaiheessa, että laajaan pakettiin liittyy tarkentamistarpeita, kun saadaan kokemusta siitä, miten yksityiskohdat toimivat. On tärkeätä, että valtiojohto saa ajantasaista tietoa ennakoivasti päätöksenteon tueksi. Se on ihan keskeinen edellytys tässä turvallisuusympäristössä. Nostitte esille nämä datakeskukset, ja liikaan luottavaisuuteen tai naivismiin siinä suhteessa ei meillä ole syytä, vaikka niihin tietysti liittyy paljon positiivisiakin piirteitä. Otan vain yhtenä esimerkkinä kiinalaisen TikTokin, jota pidän kognitiivisen sodankäynnin työkaluna ja välineenä, jota kiinalaiset eivät edes itselleen siinä muodossa salli, mutta sallivat sitä kyllä käytettävän länsimaissa niin, että algoritmi koukuttaa ja ohjelma kerää ihmisistä maksimaalisen määrän tietoa, jota voidaan sitten kiinalaisessa toiminnassa ja tiedustelutoiminnassa käyttää hyväksi. Mainitsitte myös nämä perusoikeudet, ihmisoikeudet ja valvonnan. Niistä pitää tietysti aina pitää kiinni, kun tiedustelun kanssa ollaan tekemisissä. Se on se toinen puoli siitä. Toisella puolella on turvallisuus, joka määritellään perustuslaissa, mutta tietysti samalla tavalla nämä ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat siellä perustuslaissa mukana. Valvonta on moniportaista, ja niin sen pitää ollakin, ja parlamentaarinen valvonta on vain yksi osa tätä kokonaisuutta, mitä esimerkiksi tiedusteluvalvontavaliokunta tekee. Sen lisäksi on tiedusteluvalvontavaltuutettu, luvitus Helsingin käräjäoikeudessa, ministeriöiden sisäinen valvonta ja näin poispäin. — Kiitos esittelystä.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina heikentynyt merkittävästi. Toimintaympäristö muuttuu nopeasti sekä osin ennakoimattomasti. Erityisesti Venäjän toimintatapojen kehitys, teknologian hyödyntäminen sekä laaja-alainen vaikuttaminen Euroopassa ja Suomea kohtaan asettavat tiedustelujärjestelmällemme uusia vaatimuksia. Samalla Venäjän valmistelema sotilaallisen läsnäolon vahvistaminen Suomen lähialueilla korostaa tarvetta ylläpitää ja kehittää kansallista tilannekuvaamme. Suomella on pitkä ja vahva perinne Venäjä-seurannassa ja sotilastiedustelussa. Vuosikymmenten aikana rakennettu tiedonhankintakyky on ollut keskeinen osa kansallista turvallisuutta. Tämän kyvykkyyden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät kuitenkin jatkuvaa kehittämistä. Tiedon määrä kasvaa jatkuvasti, ja samalla päätöksenteon tueksi tarvitsemme yhä nopeampaa, tarkempaa ja paremmin analysoitua tietoa. Digitalisoituneessa toimintaympäristössä kriisit, konfliktit ja muut turvallisuuteen vaikuttavat tapahtumat ovat aiempaa näkyvämpiä, [Hälinää — Puhemies koputtaa] mutta samalla niiden ennakointi on usein vaikeampaa. Tämän vuoksi tiedonkäsittelyn nopeus, olennaisen tiedon tunnistaminen ja laadukas analyysi korostuvat. On selvää, että tulevaisuuden tiedustelutoiminta edellyttää uuden teknologian, kuten tekoälyn sekä muiden kehittyvien teknologioiden, laajaa hyödyntämistä. Vuonna 2019 voimaan tulleet tiedustelulait paransivat merkittävästi viranomaisten mahdollisuuksia seurata ja ennakoida turvallisuusympäristössä tapahtuvia muutoksia. Käytännön kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet myös tarpeita lainsäädännön tarkentamiseen ja päivittämiseen. Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen tavoitteena onkin parantaa sotilastiedusteluviranomaisten toimintaedellytyksiä samalla kun perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta huolehditaan asianmukaisesti. Esityksessä ehdotetaan muutoksia erityisesti tietoliikennetiedustelua koskevaan sääntelyyn. Käytännön kokemusten perusteella tietoliikennetiedustelu on osoittautunut oikein toteutettuna hyvin tarkasti kohdennetuksi tiedonhankintamenetelmäksi. Saatujen kokemusten valossa kohdentamista voidaan kuitenkin edelleen kehittää, jotta tiedonhankinta olisi aiempaa tehokkaampaa ja samalla yksityisyydensuoja huomioitaisiin mahdollisimman hyvin. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan muun muassa mahdollisuuksia tarkentaa tiedustelun kohdentamista sekä käsitellä teknisiä tietoja nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Tietoliikennetiedusteluun liittyvien muutosten yhteydessä on tärkeää korostaa, että tiedustelun keskeinen kohde on toiminta, ei yksittäinen henkilö. Ylimääräinen tieto hävitetään lain edellyttämällä tavalla, ja toimintaa valvotaan tarkasti. Historiatietojen käyttöä koskevat ehdotukset liittyvät ennen kaikkea tekniseen analyysiin ja tiedustelun tarkempaan kohdentamiseen. Tavoitteena on siten myös vahvistaa yksityisyydensuojaa vähentämällä tarpeettomien tietojen käsittelyä. Arvoisa puhemies! Keskeinen osa suomalaista tiedustelujärjestelmää on tehokas, riippumaton ja monikerroksinen valvonta. Tiedustelutoiminnan valvontajärjestelmä on kuluneiden vuosien aikana osoittanut toimivuutensa oikeusturvan takaajana. Tiedusteluvalvontavaltuutetun suorittama ennakollinen, reaaliaikainen ja jälkikäteinen valvonta sekä viranomaisten vahva laillisuuskulttuuri muodostavat yhdessä perustan vastuulliselle tiedustelutoiminnalle. Esityksessä ehdotetaan myös Rajavartiolaitokselle oikeutta osallistua tietyin edellytyksin sotilastiedustelun toteuttamiseen sotilastiedusteluviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa. Suomen rajaturvallisuuden ja maanpuolustuksen näkökulmasta Rajavartiolaitoksen toimialueella on merkittävä strateginen merkitys, minkä vuoksi viranomaisten yhteistyön kehittäminen on perusteltua. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä on lisäksi välttämätöntä arvioida keinoja vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen. Euroopassa on laajasti tunnistettu tarve kehittää kykyä suojata yhteiskuntia sellaiselta vaikuttamiselta, joka jää sotilaallisen voimankäytön kynnyksen alapuolelle mutta voi silti aiheuttaa merkittävää haittaa turvallisuudelle. Suomen on osana eurooppalaista arvoyhteisöä ja Naton jäsenenä kyettävä vastaamaan tällaisiin uhkiin tehokkaasti ja oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen. Esityksessä huomioidaan myös toimintaympäristön teknologinen kehitys. Suomeen rakennettavat datakeskukset ovat pääsääntöisesti myönteinen asia, mutta samalla on tunnistettava niihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat. Sotilastiedusteluviranomaisilla tulee olla riittävät mahdollisuudet hankkia tietoa sellaisesta valtiollisesta toiminnasta, joka voisi hyödyntää Suomen alueella sijaitsevaa infrastruktuuria Suomen tai sen liittolaisten vahingoksi. Arvoisa puhemies! Kyse on tärkeästä esityksestä Suomen turvallisuuden ja tiedustelukyvyn kehittämiseksi. Esityksellä pyritään varmistamaan, että sotilastiedustelu kykenee muuttuneessa turvallisuusympäristössä tuottamaan päätöksenteon tueksi oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa sekä ennakoimaan Suomeen kohdistuvia uhkia. Samalla huolehditaan siitä, että tiedustelutoiminnan tehokkuus, oikeusturva sekä perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Esitettyjen lakimuutosten tavoitteena on vahvistaa Suomen turvallisuutta nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja turvata viranomaisten kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eerolan puheenvuoroon olisin kommentoinut kahdella tavalla: Ensimmäinen koskee sitä, että hän toi esille sen, että on ollut aika pitkään tietyt asiat tällä kymmenen listalla, jotka ovat olleet ongelmia, ja vanhustenhuolto on ollut yksi niistä. Toisaalta kun näin on ollut vanhustenhuollon osalta, niin eikö sen vuoksi juuri lisätty hoitajamitoitusta, että niistä ongelmista päästäisiin eroon? Sen vuoksi tuntuukin aika oudolta, että juuri kun se oli saatu nostettua siihen tasolle, jolla paremmin turvattaisiin vanhusten huoltoa ja hoitoa, niin se laskettiin, ja taas meillä on se sama ongelma täällä esillä. Ja täällä henkilöstömitoituksesta on erikseen vielä raportoitu, mitä ne laskemisen vaikutukset ovat olleet: työn kuormittavuus on kasvanut henkilöstön osalta, hoidon laatu on heikentynyt, ulkoilu- ja viriketoiminnassa on isoja puutteita, asukkaiden turvallisuudessa on ollut ongelmia riittämättömän henkilöstön määrän johdosta, itsemääräämisoikeus sillä tavalla, että henkilöstövoimavarojen riittämättömyys ei ole hyväksyttävä peruste, kun wc-käyntejä ja muita vastaavia ei ole pystytty hoitamaan, suun terveydenhuolto on jäänyt heikoksi, ja saattohoidossa on täälläkin esiin tulleita ongelmia, että henkilöstöä ei ole ollut riittävästi siellä. Eli näihin juurikohtiin ne tekevät kädet olisivat tässä olleet tarpeellisia, ja nyt tämä hallitus on nimenomaan pienentänyt sen hoitajamitoituksen, joka tässä on ollut yhtenä keskiössä, niin että oltaisiin tätä vanhusten osalta pystytty korjaamaan. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän vielä huomiota noitten osalta siihen, mistä alueilta näitä kanteluja on tullut: Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat täällä kaksi pääryhmää, joista erityisen paljon tulee. Ne yksistään ovat 2 200 kantelua aiheuttaneet, ja poliisi on siinä välissä vajaalla 960:llä, eli siinä mielessä kyllä nämä meidän keskeiset, turvallisuus ja sosiaaliturva ja hoito, ovat saaneet tässä kanteluita osakseen, ja siinä mielessä on hyvä, että oikeusasiamies on näitä hyvin pystynyt käsittelemään ja suhteellisen nopeassa aikataulussa saanut niistä ratkaisuja aikaiseksi. Erityisesti toivoisin, että niitä tarkastuskäyntejä pystyttäisiin resurssien puitteissa lisäämään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 nostaa esiin vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niitä ei pidä vähätellä. Samalla on kuitenkin syytä katsoa myös sitä, mitä näille ongelmille on tällä hallituskaudella jo tehty. Kertomuksessa todetaan, että monet ongelmat ovat rakenteellisia ja toistuvat vuodesta toiseen. Ne eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana, ja samaan aikaan on myös tällä hallituskaudella saatu tehtyä monia hyviä lainsäädäntömuutoksia, jotka helpottavat kertomuksessa esiin tuotujen puutteiden ratkaisua. Arvoisa puhemies! Nostan ensimmäisenä esiin koulut ja lapset. Olen itse toiminut koulupoliisina ja nähnyt käytännössä, mitä tapahtuu, kun koulun työrauha katoaa ja kiusaamiseen tai väkivaltaan ei puututa ajoissa. Turvallisen koulun pitää olla lapselle arkipäivää. Oikeusasiamies nostaa kertomuksessaan esiin puutteet turvallisessa opiskeluympäristössä, erityisesti kiusaamisen ja väkivallan. Tässä hallitus on vienyt asioita oikeaan suuntaan. Oppimisen tuen uudistus vahvistaa oppilaiden mahdollisuuksia saada apua ajoissa. Mobiililaitteiden käytön rajoittaminen puolestaan vahvistaa työrauhaa, vähentää kiusaamista, lisää turvallisuutta kouluissa sekä lisää sosiaalisia kontakteja. Tämän olen myös itse saanut huomata, kun olen lainsäädäntöuudistuksen jälkeen käynyt kotikaupungissani Oulussa kouluvierailuilla. Välituntien puheensorina on iloa korville, kun aiemmin saatettiin käytävällä istua tuppisuina älylaite kasvojen edessä. Positiivista palautetta tästä kännyköiden rajoittamisesta on tullut niin opettajilta kuin oppilailtakin. Myös peruskouluun tällä kaudella laitetut lisämiljoonat ovat tarpeen. Meidän pitää pystyä varmistamaan, että jokainen lapsi oppii perustaidot ja saa tarvitsemansa tuen. Jos koulussa ei opita lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eikä siellä ole työrauhaa, ongelmat näkyvät myöhemmin paljon suurempina. Perusopetusta vahvistamalla halutaan vähentää myös koulupudokkaitten määrää toisella asteella ja vahvistaa selviytymistä toisen asteen opinnoista. Haluan vielä lisätä lainsäädännöllisten korjausten ja peruskoulussa tehtävän työn lisäksi vanhempien vastuun ja velvollisuuden huolehtia lapsensa kasvatuksesta. Sitä ei voi ylikorostaa, koska kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, ei koululla tai viranomaisilla. Tätä tulee edelleen korostaa. Sosiaalista mediaa tänäkin kesänä seuranneena olen nähnyt eri poliisilaitosten viestejä ja kehotuksia vanhemmille: hakekaa lapsenne pois. Nämä nuoret ovat päihtymyksen vuoksi aiheuttaneet häiriötä ja olleet kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia on lastensuojelu. Oikeusasiamies nostaa esiin lastensuojelun resurssi- ja henkilöstöpulan. Tämä ongelma ei ole uusi. Siksi on hyvä, että hallitus on uudistanut ja uudistamassa myös lastensuojelulakia. Lastensuojelussa pitää päästä tilanteeseen, jossa lapsi saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, ja viranomaisilla on oltava tarvittavat oikeudet. Sijoitusyksiköt tarvitsevat myös työkaluja ja resursseja kasvatustyöhön. Viime vuosina on korostettu enemmän lasten oikeuksia. Koulupoliisina näin, kuinka tärkeää on poliisin ja koulun yhteistyö. Poliisin pitää päästä puuttumaan ongelmiin ajoissa. Tämä on myös lastensuojelua. Tarvitsemme riittävät ja selkeät toimivaltuudet. Ei voi olla niin, että viranomainen tietää ongelmista mutta kädet ovat sidotut. Tässäkin asiassa lainsäädäntö on viranomaisten välisen tiedonsiirron osalta edennyt tällä hallituskaudella. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa nostetaan esiin myös oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja muut oikeusturvan ongelmat. Riita-, rikos- ja hakemusprosessien sujuvoittaminen on tärkeää, ja on hyvä, että niitä on kehitetty. Oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, jos päätöstä joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Myös digitalisaatioon liittyvät ongelmat on syytä ottaa vakavasti. Sähköinen asiointi helpottaa ihmisten elämää, mutta se ei saa samalla sulkea osaa ihmisistä palveluiden ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, joiden tarpeet on syytä huomioida lainsäädännössä paremmin, kun digitalisaatio etenee. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa on paljon asioita, jotka vaativat edelleen työtä. Vanhustenhoito, terveyspalveluiden saatavuus, vankiloiden tilanne ja monet muut asiat on otettava vakavasti. Mutta yhtä tärkeää on tunnistaa se, mikä on jo mennyt eteenpäin. Tämä hallitus on monessa kertomuksessa esiin nostetussa asiassa jo tarttunut ongelmiin. Lastensuojelulakia on uudistettu, oppimisen tukea on vahvistettu, peruskouluun on lisätty resursseja, koulujen työrauhaa on parannettu, oikeusprosesseja on lähdetty sujuvoittamaan. Suunta on oikea, vaikka työtä on vielä paljon. Turvallinen koulu, toimiva lastensuojelu, inhimillinen vanhuus ja riittävät viranomaisten toimivaltuudet ovat asioita, joista ei ole varaa tinkiä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensiksi on todettava, että on todella arvokasta, että eduskunnan syyskausi alkaa keskustelulla ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tämä oikeusasiamiehen kertomus antaa meille varsin kattavan kuvan ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ennen kaikkea tietysti yhteiskunnan epäkohdista. Samalla se antaa vakavan viestin, ja näistä on käytetty täällä ansiokkaita puheenvuoroja. Tartun minäkin nyt muutamaan. Suomessa lapsen oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti eikä lastensuojelu kykene kaikilta osin vastaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten tarpeisiin. Oikeusasiamies nostaa puutteet lasten oikeuksien toteutumisessa kymmenen merkittävimmän perus- ja ihmisoikeusongelman joukkoon Suomessa. Erityisen huolestuttavaa on, että lastensuojelun yleinen resurssipula, pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmat ja suuri henkilöstön vaihtuvuus heikentävät palvelujen laatua ja jatkuvuutta. Lapsen oikeuksien kannalta vakavimpia ongelmia ovat palvelujen yhteensovittamisen puutteet. Kertomuksesta käy hyvin ilmi, että lastensuojelun, lastenpsykiatrian, koulun ja muiden palvelujen yhteistyö ei toimi riittävällä tavalla. Seuraukset ovat raskaita. Lapsen oireilu voi pahentua, hoito viivästyä ja jopa jäädä kokonaan toteutumatta. Sen inhimillinen hinta on kova. Erityisen huolestuttava on kaikkein vaikeimmin oireilevien lasten tilanne. Oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteisestä palvelurakenteesta ovat puuttuneet vielä viime vuonna tarkoituksenmukaiset sijoituspaikat niille lapsille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti sekä vahvaa sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Näiden lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan riittävästi sen enempää lastenkodeissa kuin sairaaloissakaan. Myös sijaishuoltopaikoista on ollut puutetta. Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset voivat joutua odottamaan jopa kuukausia, ehkä jopa vuoden, päästäkseen heille soveltuvaan sijaishuoltoon tai erityisen huolenpidon jaksolle. Lastensuojelulakiin tämän kertomuksen jälkeen tehdyt muutokset eivät itsessään auta, jos hyvinvointialueiden resursseja ei turvata. Arvoisa puhemies! Huolta herättävää on myös se, että huostaan otettujen lasten yhteydenpitoa läheisiinsä rajoitetaan toisinaan ilman lain edellyttämiä menettelyjä ja että lasten oikeusturva ei aina toteudu päätöksenteossa. Lapsille ei aina ole esimerkiksi laadittu asiakassuunnitelmia, päätöksiä on jätetty tekemättä, tai niitä on perusteltu puutteellisesti. Oikeusasiamies korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän keskeistä merkitystä. Sijoitettu lapsi tarvitsee aikuisen, joka tuntee hänen tilanteensa, valvoo hänen etuaan ja kuulee häntä, ja lapsen tulee tietää oikeuksistaan esimerkiksi tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti. Lapsen oikeuksien toteutuminen ei saa riippua asuinpaikasta, palvelujärjestelmän sattumanvaraisuudesta tai hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, riittävään suojeluun, oikea-aikaiseen hoitoon ja aidosti toimiviin palveluihin — ja varsinkin silloin, kun yhteiskunta on ottanut lapsen huostaan. Tämä kertomus osoittaa, että lastensuojelu tarvitsee lisää koulutettuja työntekijöitä, parempaa yhteistyötä palvelujen välillä ja riittäviä resursseja. Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että myös vanhustenhuollossa on vakavia puutteita. Täällä onkin käytetty siitä aivan erinomaisia puheenvuoroja, ja on selvää, että henkilöstömitoituksen alentaminen viime vuoden alussa on heikentänyt monin paikoin hoidon laatua. Se on lisännyt henkilöstön kuormitusta ja vaarantanut iäkkäiden ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Useissa hoivayksiköissä henkilöstön määrää vähennettiin suoraan lain sallimaan minimiin ilman, että asukkaiden todellista hoidon ja avun tarvetta arvioitiin uudelleen. Asukkaat siis olivat samoja, mutta heidän toimintakykynsä ei ollut parantunut, ja silti henkilöstöä oli vähemmän. Tämä on vastoin vanhuspalvelulain perusajatusta, jonka mukaan henkilöstömitoituksen tulee perustua asukkaiden tarpeisiin. Hoitajat kertovat, ettei aika riitä aina edes perushoitoon. Asukkaiden ulkoilu, viriketoiminta ja inhimillinen kohtaaminen ovat vähentyneet. Joissakin tilanteissa henkilökuntaa ei ollut riittävästi auttamaan asukkaita edes vuoteesta ylös päivän aikana. Henkilöstön vähäisyys voi johtaa myös tarpeettomaan rajoittamiseen ja itsemääräämisoikeuden kaventumiseen. Mitoituksissa ei ole kyse henkilöstöpolitiikasta tai taloudesta vaan ihmisarvosta ja perusoikeuksista. Oikeusasiamies muistuttaa, että riittämätön henkilöstö vaarantaa vanhusten turvallisuutta sekä heidän oikeutensa laadultaan hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Suomessa jokaisella ikääntyneellä ihmisellä on oikeus huolenpitoon, turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen, niin ikäihmisillä kuin lapsilla. Siksi oikeusasiamiehen havaintoihin on suhtauduttava suurella vakavuudella. Hoitajamitoituksen vaikutuksia on arvioitava avoimesti ja suuntaa korjattava niin, että perusoikeudet toteutuvat koko maassa. Meille kansanedustajille tämä kertomus on arvokas kuvaus näistä epäkohdista, joihin meidän tässä talossa ja aivan erityisesti nyt tietysti tänään alkavassa budjettiriihessä on tartuttava.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus viime vuodelta on erittäin hyvä koonti julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta, miten siinä on onnistuttu ja miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa toimii. Siinä mielessä se, että on tämmöinen suvereeni, itsenäinen virkahenkilö, joka arvioi tätä toimintaa, on kyllä erittäin hyvä. Siinä, miten julkinen hallinto toimii, on myös se, miten meidän politiikka on tehnyt oikeita valintoja. Se näkyy myöskin tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Itseäni tässä erityisesti havahdutti tämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka täällä on koottuna tuotu meidän eteen. Siinä mielessä siellä on niitä kohtia, joissa voidaan arvioida kyllä hyvin sitä, miten tämä tilanne Suomessa oikeasti on ja mihin meidän resursseja on ohjattu ja mistä niitä on otettu pois. Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa on nostettu tähän ensimmäisenä, ja siellä nimenomaan on palvelujen laatu, hoitajien työaika ei ole riittänyt ja asiakkaiden hoivan tarpeeseen nähden on ollut riittämätöntä ja niin poispäin. Eli siellä on ihan perusasioita, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toinen asia on ollut täällä puutteita lastensuojelun toteutumisessa, ja täällä nimenomaan on voimavarojen puutteesta, ja erityisesti pätevien työntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus ovat olleet täällä keskiössä. Kolmantena vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet. Siellä osallistumismahdollisuudet eivät toteudu, ja toimitilojen esteettömyyttä ja kaikkea digitaalista asiointien vaikeutta on siellä esillä. Neljäntenä Maahanmuuttoviraston pitkät käsittelyajat, ja täällä on selkeästi, että ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Viidentenä vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat, ja keskeisenä ongelmana on Rikosseuraamuslaitoksen niin sanottu yliasutus, eli vankeja ja tutkintavankeja on enemmän kuin vankiloissa on heille paikkoja. Kuudentena terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet. Hoitoon ei pääse, ja tässä näkyy tämä hoitotakuun kahden viikon pidentäminen kolmeen kuukauteen. Se on täällä suoraan esillä. Seitsemäntenä opiskeluympäristön turvallisuudessa ja koulutuksen yhdenvertaisuudessa on puutteita, eli kuinka lapset ja nuoret kokevat koulussa tilanteen. Siellä on kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ja tämän tyyppisiä ongelmia. Kahdeksantena oikeusprosessien pitkä kesto ja oikeuslaitoksen rakenteellisen riippumattomuuden puutteet. Eli pitkään vievät meidän oikeuskäsittelyt, ja ne ovat myöskin oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntien kulujen osalta ongelmallisia. Sitten yhdeksäntenä hyvän hallinnon ja julkisuuden toteutuminen ei sillä tavalla toteudu kuin me ollaan täällä lainsäädännössä sitä ajateltu. Ja kymmenentenä perus- ja ihmisoikeuksien ennalta ehkäisyssä ja hyvittämisessä on puutteita. Kun näitä otsikoita katsotaan, niin kyllä voi kysyä, kuinka meillä hallinto toimii ja kuinka me ollaan resursseja täällä ohjattu näitten asioitten osalle. Siinä mielessä voin sanoa, että oikeusasiamies on tuonut tässä nytten meille semmoisen listan, jota täällä sitten jatkokäsittelyssä valiokunnissa tulee nostaa esiin, miten näitä asioita ratkaistaan ja mitkä ovat olleet niitten ongelmien juurisyitä, koska niitä meidän täällä täytyy kaivaa esiin. Sillä tavalla sitten voimme kehittää jatkossa toimintoja. Minusta tämä lista on sellainen, että voimme sanoa, että emme ole oikein onnistuneet näitten asioitten hoitamisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu, että tietosuojavaltuutetun kertomuskin on turvallisuuspolitiikan kovinta ydintä nykyään. Datasuvereniteetti on kysymys, joka on aivan keskeinen osa Euroopan strategista autonomiaa. On monia kansalliseen turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen asti olevia ulottuvuuksia, jotka ovat kiinni siitä, millä tavoin sitä dataa, jota meistä tuolla digitaalisessa ympäristössä on, käsitellään. Onkin tärkeää, että ei vain Suomi vaan Suomi osana Euroopan unionia huolehtii siitä, että meillä todella on sellainen datasuvereniteetti, että paitsi että meillä on oma datamme suojassa siltä osin kuin haluamme sen suojattuna pitää, meillä myös on aina erilaisiin palveluihin vaihtoehtoja tarjolla niin, että emme jää minkään yksittäisen toimijan tai yksittäisen maan toimijoiden varaan. Arvoisa puhemies! Kun ollaan lähetekeskustelussa tätä asiaa nyt valiokunnalle evästämässä, niin valiokunnassa varmaan on hyödyllistä pohtia tämän datasuvereniteettikysymyksen ohella sitä, miten tietosuoja ja toisaalta valtavalla vauhdilla kehittyvä tekoäly toimivat käsi kädessä, miten varmistetaan, että tietosuojasta ei tule järkevän toiminnan estettä, niin kuin ehkä toisaalta tietosuojasta on voinut joskus täällä reaalimaailmassa tulla, mutta toisaalta, miten varmistetaan samaan aikaan edellä jo kuvaamani datasuvereniteetti ja tietosuojan toteutuminen, jotta ne hyvät yhteiskunnallisen luottamuksen ulottuvuudet, joita vaikkapa edustaja Hänninen omassa mainiossa puheenvuorossaan kuvasi, toteutuvat. Eli miten huolehditaan siitä tasapainosta, että suomalaiset ja ylipäätään ehkä eurooppalaiset yritykset tässä kovassa kilpajuoksussa, jossa olemme suhteessa vaikkapa yhdysvaltalaisiin tai kiinalaisiin, intialaisiin yrityksiin, voivat käyttää niitä kaikkein parhaita uuden teknologian mahdollistamia työkaluja mutta samalla toimien niin, että tietosuoja oikealla tavalla toteutuu? Siinä on kyllä valiokunnalle pohdinnan paikka tässä ajassa.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on myös sitä, että ihmiset voivat luottaa omien tietojensa pysyvän turvassa ja käyttää digitaalisia palveluja ilman pelkoa väärinkäytöksistä. Tietosuojavaltuutetun toimiston toimintakertomus 2025 korostaa, että tietosuoja on olennainen osa kokonaisturvallisuutta ja demokratian toimintakykyä. Se on työtä, joka ansaitsee meiltä kiitoksen. Tämä kertomus osoittaa, että turvallisuuden rakentaminen vaatii myös vahvaa tietosuojaa, toimivia viranomaisia ja jatkuvaa valppautta muuttuvassa digitaalisessa ympäristössä. Arvoisa puhemies! Toimintaympäristömme on muuttunut voimakkaasti. Tekoäly yleistyy nopeasti, yhteiskunnan digitalisaatio etenee, ja geopoliittinen tilanne vaikuttaa yhä enemmän myös tietosuojaan ja tiedonsiirtoihin. Myös henkilötietojamme kysytään meiltä yhä useammin. Tässä kertomuksessa osoitetaan meille arvokas kysymys siitä, kuka hallitsee tietoja ja kenellä on pääsy niihin. Tämä on nykyään ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen kysymys. Tästä meille kertoo myös se, että kertomuksessa käsitellään tapauksia, joissa henkilötietoja on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle tai joissa on jouduttu arvioimaan kansainvälisten teknologiayritysten toimintaa. Nämä havainnot osoittavat, että tietosuoja ei ole enää pelkästään yksityisyydensuojaa koskeva kysymys. Se liittyy kansalliseen turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja yhteiskunnan kykyyn säilyttää päätösvalta omista tiedoistaan. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on se, että tietoturvaloukkausten määrä jatkaa kasvuaan. Vuonna 2025 tietosuojavaltuutetulle ilmoitettiin yli 7 300 tietoturvaloukkausta. Muuttuva toimintaympäristö ja kasvava vireille tulevien asioiden määrä haastavat meitä tässä hetkessä, kun valtiomme toimii niukkuudessa. Turva, suoja ja luottamus ovat yhteiskuntamme kulmakiviä. Toisena kertomuksessaan tietosuojavaltuutetun toimisto on kiinnittänyt erityistä huomiota viranomaisten kasvaviin tiedonsaantioikeuksiin. Rikollisuuden torjunta ja turvallisuuden vahvistaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Tärkeää kuitenkin on, että toimivaltuuksien laajentaminen on tarkkarajaista, välttämätöntä ja oikeasuhtaista. Turvallisuuden ja perusoikeuksien välillä on löydettävä kestävä tasapaino. Arvoisa puhemies! Vahva tietosuoja ei ole turvallisuuden este vaan sen edellytys. Kansalaiset luottavat viranomaisiin, yrityksiin ja digitaalisiin palveluihin vain silloin, kun he voivat luottaa siihen, että heidän tietojaan käsitellään turvallisesti ja lainmukaisesti. Tämä luottamus on yksi Suomen tärkeimmistä turvallisuusvahvuuksista. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisat edustajat! Kiitos hyvästä keskustelusta ja hyvistä huomioista. Tosiaan tämä pankkivaltuuston kertomus on tämmöinen oikea runsaudensarvi, josta voi saada monia näkökulmia. Juuri näin, niin kuin tässä monessa puheenvuorossa todettiin: Nyt Suomen talous — itse asiassa jo hiukan pitempään, kun vasta hetken aikaa sitten tultiin — on saanut vetoapua kansainväliseltä taloudelta. Tietysti se, mitä tässä varmasti nyt sitten kiivaasti odotetaan, on se, milloin tämä heijastuu työllisyyteen. Nythän todella tilanne on ollut se, että jos vuoden 2024 syksystä bkt on ollut kasvussa mutta edelleen työllisyydessä poiketaan euroalueesta, niin kyllähän se pistää miettimään, mikä tässä oikein on. Toivotaan, että kun lisää tietoa ja dataa saadaan, niin tähänkin jonakin päivänä selitys saadaan. Yksi asia, jonka kävin tuossa puheessa läpi, on se, että varmasti on niin, että meillä taitaa olla Viron ohella eniten sidottu kotitalouksien mutta myös yritysten luottoja vaihtuviin korkoihin, mikä tarkoittaa sitä, että tämä erittäin nopea rahapolitiikan kiristyminen välittyy nopeammin, ja sitten on myös tämä turvallisuusympäristö tässä tekijänä. Mutta sitten todella se, mihin edustaja Lyly kiinnitti huomiota, on tämä asuntomarkkinoiden tilanne, ja tämä on todella poikkeavaa. Tämä poikkeaa muusta euroalueesta lähes yhtä paljon, ehkä enemmänkin, kuin nämä meidän työllisyysluvut. Jos katsoo vielä, niin oikeastaan kaikkialla euroalueella asuntojen hinnat lähtivät nousuun suurin piirtein vuoden 2015 jälkeen samaan aikaan, ja vaikka pelkästään pääkaupunkiseutuunkin verrataan, niin euroalueella tämä asuntojen hintojen nousu oli itse asiassa vielä nopeampaa kuin Suomessa. Tämän jälkeen sitten sodan alettua tämä tasaantui, ja muualla euroalueella sitä kesti toista vuotta, noin pari vuotta, ja sen jälkeen se lähti taas kasvuun, ja meillä on nyt tämmöinen yksi historian pisimmistä kausista asuntojen hintojen laskussa. Totta kai sillä täytyy olla vaikutusta, niin kuin tuossa kävin läpi. Me tiedetään jo nyt, että sillä on vaikutus kotitalouksien varallisuuskokemukseen ja sitä kautta kulutukseen. Sillä on vaikutus ikään kuin näihin ihmisten omarahoitusosuuksiin, vakuusarvoihin, jotka voivat luoda lukkoa sinne asuntomarkkinoille. Sitten totta kai tällä kaikella on tietenkin vaikutus rakentamiseen. Niin kauan kuin asuntomarkkinoilla tilanne on tämä, että huomenna on edullisempaa kuin tänään, niin silloinhan monella kuluttajalla on ihan loogista lykätä sitä asunnonhankintaa. [Puhemies koputtaa] Näin se hintaero repeää, ja sen takia uudet hankkeet eivät oikein tahdo käynnistyä. Tähän tarvitsisimme todella käännettä aikaiseksi, jotta tämä luottamus heijastuisi kotimarkkinoille ja sitä kautta työllisyyteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos pankkivaltuuston puheenjohtajalle kertomuksen esittelystä ja kiitos koko eduskunnan pankkivaltuustolle kattavasta kertomuksesta. Kertomusvuonna maailma on totisesti Suomen näkökulmasta ollut melkoisessa myllerryksessä. Onkin todella ilahduttavaa, että vaikka elämme näin vaikeita aikoja, niin suomalaisten luottamus Suomen talouteen on selvästi vahvistunut, Suomen talouskasvu on lähtenyt voimakkaasti liikkeelle, vienti vetää. Kun kotitalouksien kulutuskin saadaan sille tasolle, jonka ostovoima mahdollistaa, niin meillä myös työllisyyden käänne tulee Suomessa olemaan mitä ilmeisin. Nämä ovat kaikki hyviä uutisia. Mutta se, että Suomen talous vahvistuu, ei poista sitä tosiasiaa, että maailma ympärillämme on melkoisessa myllerryksessä. Tämän vuoksi tässä kertomuksessakin aivan hyvin esiin tuotu digitaalinen euro on tietysti tärkeä kysymys meille, niin suomalaisille kuin laajemmin eurooppalaisille, jotta voimme tavoitella sellaista avointa strategista autonomiaa, jossa meillä on valinnanmahdollisuuksia. Kaikissa tilanteissa on myöskin omissa käsissämme se, millä tavoin maksuliikenne Euroopassa hoidetaan. Tämän digitaalisen euron kehittämisen myötä varmasti on kutkuttava ajatus myös se, että aiempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina tärkeä käteisen käyttö vähenisi, mutta tuo lienee nyt, kun lähetekeskustelussa ollaan, juuri sen kaltainen asia, jonka toivoisi valiokunnassa sitten nousevan keskeiseksi kysymykseksi: millä tavoin löydetään se oikea tasapaino siinä, kun yhä isompi osa pankkiasioinnista ja rahaliikenteestä on digitaalista — digieuro tulee myöskin paitsi vahvistamaan tätä avointa strategista autonomiaa meille eurooppalaisille myös tekemään entistä vaivattomampaa digitaalisesta maksuliikenteestä ja ylipäätään rahahuollosta — ja kuinka varaudutaan niihin tilanteisiin, joita esimerkiksi edustaja Strandman mielestäni hyvässä puheenvuorossaan nosti esiin, että voi tulla aivan tällaisia normaaliolojen häiriöitä, kuten vaikkapa sähkökatkoja, jotka haastavat todella koko digitaalisen maksuliikenteen, puhumattakaan siitä, että joku meille vihamielinen taho pyrkii tahallaan aiheuttamaan vaikkapa sähköjärjestelmän lamaantumista tai esimerkiksi kyberhyökkäyksien kautta lamaannuttamaan koko maksujärjestelmän? Elikkä tässä mielessä tätä tasapainoa digitaalisuuden ja toisaalta sitten huoltovarmuuden turvaavan käteisen välillä varmasti valiokunnassa on hyvä pohtia.

Puhemies, hyvät edustajakollegat! Vuotta 2025 eli pankkivaltuuston kertomusvuotta leimasivat poikkeuksellinen epävarmuus sekä geopolitiikan ja kauppapolitiikan jännitteet. Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkui, ja kansainvälisen talouden toimintaympäristö muuttui aiempaa vaikeammin ennakoitavaksi. Euroalueen kasvu jäi hitaaksi, ja myöskin Suomen talouskehitys oli vaimeaa. Inflaatio euroalueella vakautui vuoden aikana lähelle EKP:n kahden prosentin tavoitetta. Koko vuoden inflaatio oli 2,1 prosenttia. Energian hintojen lasku hidasti hintojen nousua, vaikka palveluinflaatio pysyi muuta inflaatiota nopeampana. Inflaation hidastuminen mahdollisti rahapolitiikan keventämisen, ja EKP laskikin talletuskoron ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kahteen prosenttiin ja piti sen tällä tasolla loppuvuoden kertomusvuotena. Vuonna 25 valmistuneessa rahapolitiikan strategia-arviossa EKP:n neuvosto piti ennallaan symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Samalla korostettiin valmiutta reagoida riittävästi, jos inflaatio poikkeaa tavoitteesta olennaisesti kumpaan suuntaan tahansa. Rahapolitiikan toimintaympäristö on kuitenkin ollut myöskin myrskyisenä. Geopoliittiset rakenteet ovat kolhiintuneet ja poliittinen epävarmuus kasvanut. Yhdysvaltojen tempoileva tullipolitiikka on vaikeuttanut vientiyritysten toimintaa ja heiluttanut dollarin kurssia. Ukrainan sota on ylläpitänyt jatkuvaa turvallisuuteen liittyvää epävarmuutta. Yhdysvaltain dollari reservivaluuttana on kokenut kolhuja. Siihen ovat vaikuttaneet erityisesti Yhdysvaltojen kasvanut budjettialijäämä ja USA:n toimintaan sisältyvä poliittinen riski. Kun dollari on reservivaluutta, Yhdysvallat on nauttinut alhaisista valtionlainojen koroista. Näiltä markkinoilta ei kuitenkaan voi olla suurta pakoa, koska mitkään muut valtionlainamarkkinat eivät kooltaan yllä lähellekään Yhdysvaltojen markkinoita eivätkä pystyisi absorboimaan valtavaa sijoitusmäärää. Pakoa onkin ollut enimmäkseen kultaan. Rahapolitiikka on onnistunut luovimaan tässä ympäristössä hyvin. Välitön seuraus epävarmuudesta kuitenkin on ollut se, että rahapolitiikassa ei ole pystytty viestimään tulevia askelia vaan on sitouduttu päätöksenteossa hetken tilanteeseen. Myös rahoitusvakaus on pitänyt tässä myrskyssä. Pankkijärjestelmän tila on hyvä, ja se pystyy kestämään kolhuja. Sen sijaan kotitalouksien asema on hankala. Vaikka reaalitulot ovat jo kasvaneet, monilla riski joutua työttömäksi on edelleen ollut suuri, etenkin kertomusvuotena. Tulevaan tulokehitykseen liittyy monia epävarmuuksia. Julkisen talouden heikko tila vaikuttaa myös sekin kotitalouksiin. Valtion budjetin edessä oleva tasapainottaminen osuu eri tavalla eri kotitalouksiin, ja kotitaloudet varautuvat tähän säästämisellä. Asuntovarallisuuden arvo on laskenut. Nämä kaikki epävarmuudet ovat ylläpitäneet poikkeuksellisen korkeaa säästämisastetta, ja sen kääntöpuolena kotitalouksien kulutus ei ole kasvanut vuosiin kertomusvuoden loppuun mennessä. Tästä on vaikea nähdä nopeaa tietä ulos ilman tuntuvaa positiivista muutosta tulevaisuudenodotuksissa. Odotusten on puolestaan vaikea muuttua ilman selkeää epävarmuuden hälventymistä. Arvoisat kollegat, puhemies! Pankkivaltuustossa seurasimme rahapolitiikan välittymistä, kotitalouksien velanhoitokykyä ja rahoituksen saatavuutta. Vaihtuvakorkoisten lainojen suuri osuus välittää markkinakorkojen muutokset Suomeen nopeasti. Korkojen lasku helpotti velallisten asemaa, mutta kotitaloudet ja yritykset ovat edelleen varovaisia lainanotossa ja investoinneissa. Suomen rahoitusjärjestelmä säilyi vakaana kertomusvuonna. Pankkisektorin vakavaraisuus, likviditeetti ja maksuvalmius olivat vahvoja, eikä järjestelmän toimintakyky heikentynyt tietoverkkohäiriöistä huolimatta. Riskit eivät kuitenkaan ole poistuneet. Kiinteistömarkkinoiden vaikeudet, kyberuhat ja rahoitusmarkkinoiden nopeat muutokset edellyttävät edelleen hyvää varautumista ja tietenkin riittäviä pääomapuskureita. Maksamisen turvallisuus ja toimintavarmuus olivat kertomusvuonna keskeisiä kysymyksiä. Suomen Pankki edisti pikamaksamisen käyttöönottoa ja osallistui digitaalisen euron valmisteluun. Digitaalisen euron tavoitteena on vahvistaa Euroopan digitaalista itsemääräämisoikeutta sähköisessä vähittäismaksamisessa. Samalla uudet maksamisen muodot, kryptovarat, stablecoinit, edellyttävät huolellista riskiarviota. Pankkivaltuuston kertomuksen erityisteemassa tarkastellaan näitä muutoksia sekä verkko- ja mobiilimaksamisen tulevaisuutta. Arvoisat kollegat! Pankkivaltuusto arvioi, että Finanssivalvonta on hoitanut jatkuvasti muuttuvaa tehtäväkenttäänsä tehokkaasti ja kustannuskehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Valvonnan tarve ei ole vähentynyt. Uudet teknologiat, maksamiseen liittyvät petokset, rahanpesun ja pakotteiden kiertämisen riskit sekä kiinteistömarkkinoiden ongelmat syventävät valvonnan vaatimuksia. Samalla valvonnassa on otettava huomioon sääntelyn sivuvaikutukset rahoituksen ja peruspankkipalveluiden saatavuuteen. Pankkivaltuusto kehottaa Finanssivalvontaa tarkastelemaan, miten lainanottajiin kohdistuvat makrovakausvälineet, kuten enimmäisluototussuhde ja siihen liittyvä poikkeamiskatto, kohdentuvat erilaisiin kotitalouksiin. Lisäksi Finanssivalvonnan tulee seurata vuokra-asuntokiinteistöjen omistusjärjestelyjen ja arvostustasojen vaikutusta rahoitusvakauteen sekä avoimien kiinteistörahastojen toimintaan. Finanssivalvonnan tulee myös vaikuttaa siihen, ettei sääntely aiheettomasti vaikeuta pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuutta, sekä käyttää toimivaltaansa pankkihuijausten torjunnan tehostamiseksi. Suomen Pankin toiminnallinen tulos kertomusvuonna oli 215 miljoonaa euroa tappiolla. Tappio katettiin purkamalla reaaliarvovarausta, joten tilinpäätöksen tulos on nolla, eikä myöskään vuodelta 25 jaeta voittoa. Tappion keskeinen syy, kuten aikaisempina vuosina olenkin täällä jo avannut, on se, että osto-ohjelmissa hankitut pitkäaikaiset ja matalatuottoiset arvopaperit tuottivat vähän jos ollenkaan, samaan aikaan kun keskuspankkitalletuksille maksettiin korkeampaa korkoa kuin mitä osto-ohjelmassa saaduista arvopapereista saatiin. Eli tästä syntyivät tappiot, ja ohjauskorkojen lasku kertomusvuonna kyllä pienensi korkokuluja ja siten supisti tappioita. Suomen Pankki varautui korkean korkokatteen vuosina tuleviin tappioihin kasvattamalla varauksia, ja vuoden 25 tappion kattaminen pienensi riskipuskureita, mutta pankin pääoma varauksineen edelleen riittää myös hyvin harvinaisiin tappioihin varautumiseen. Kun rahapoliittiset arvopaperiomistukset erääntyvät ja tase pienenee, rakenteellinen korkoriski supistuu. Toki se näkyy, niin kuin olemme saaneet viime aikoina paljon lukea, sitten taas valtion velanhoitomenojen kasvamisena. Keskuspankin ensisijainen tehtävä ei olekaan voiton tuottaminen, vaan hintavakauden ylläpitäminen sekä rahoitus- ja maksujärjestelmän vakauden tukeminen. Näiden tehtävien hoitaminen aiheuttaa ajoittain taloudellisia kustannuksia. Vuoden 25 perusteella voidaankin arvioida, että rahapolitiikan keskeinen tavoite saavutettiin, inflaatio vakautui kahden prosentin tuntumaan kertomusvuotena. Geopoliittisen epävarmuuden sävyttämä toimintaympäristö taitaa koetella jatkossakin rahapolitiikkaa, rahoitusvalvontaa ja maksujärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Tämä nykyinen eduskunta on säätänyt Suomeen uuden saamelaiskäräjälain, ja nyt tämä uuden lain mukainen saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 onkin ensimmäinen tämän uuden lain mukainen kertomus, joka eduskunnan käsittelyyn tulee. Tämä saamelaiskäräjien kertomus eduskunnalle on laaja ja varmasti tärkeä katsaus siitä, miten saamelaiskäräjät näkevät saamelaisten aseman Suomessa. Kaiken kaikkiaanhan tämä lakiuudistus oli varsin merkittävä kokonaisuus. Sitä on monien hallitusten aikana tehty, ja nyt sitten tämän pääministeri Orpon hallituksen aikana se viimein tehtiin tavalla, joka myös saamelaiskäräjiä tyydytti. Lakiuudistuksen ympärillä on käyty tietysti kiivasta keskustelua siitä, onko uusi laki lopulta saamelaistenkaan etu siinä mielessä, että se pystyy parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan perustuslain tarkoittaman kulttuuri-itsehallinnon, jossa tärkeää on tietysti se, että kielet ja kulttuuri säilyvät tuleville sukupolville. Tässä mielessä on tietysti erittäin tärkeää tarkastella sitä, millä tavoin Lapissa, joka eittämättä tällä hetkellä on Suomen kasvumaakuntien ehdoton kärki — kun tuossa viime viikolla julkaistiin liikevaihtojen kasvuluvut pk-yritysten osalta, niin Lappihan oli siinä maakunnittaisessa vertailussa aivan omilla luvuillaan — onnistutaan sitten kanavoimaan tämä myönteinen talouskehitys Lapissa sellaiseksi kestäväksi kasvuksi, että se todella hyödyttää myös saamelaisten kotiseutualuetta ja koko laajaa Lapinmaata niin, että se mahdollistaa sen, että saamenkielisiä lapsia olisi mahdollisimman paljon niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin sitten myös jatkamassa perinteisiä elinkeinoja ja siirtämässä kieltä ja kulttuuria taas edelleen tuleville sukupolville siellä Lapin selkosilla. Tässä mielessä, kun saamelaiskäräjät ovat saaneet uuden lainsäädännön myötä merkittävää toimivaltaa ja selvästi myös tässä kertomuksessa huomaamme, että tulevat tuota toimivaltaansa käyttämään, on sitten eduskunnan käsissä, kuinka hyvin näihin tarpeisiin vastataan. Toivottavasti vastataan siltä osin kuin siellä paljon erilaisia perusteltuja toiveita on. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että esimerkiksi tämä elinkeinojen kehittyminen tuo myös niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä ole asioista samaa mieltä saamelaiskäräjien kanssa, niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä edes ole edustettuina saamelaiskäräjillä, ja muulle alueen paikalliselle väestölle yhtä lailla mahdollisuuden harjoittaa perustuslain turvaamia oikeuksiaan, kuten vaikkapa elinkeinovapautta. Lapin elinkeinojen kehitys kuitenkin vaikuttaa olevan tällä hetkellä koko isänmaan kannalta tärkeä kysymys. Sieltä tulee sellaisia vientituloja, joita Suomi nyt tällä hetkellä kipeästi kaipaa. Tässä mielessä siis on tärkeää, että kun saamelaiskäräjien rooli on vahvistunut, nyt koko eduskunta sitten mahdollisimman hyvin ja laajasti perehtyy siihen työhön, jota saamelaiskäräjät tekevät. Muun muassa tähän kertomukseen liittyen nyt sitten on kiitettävää, että täällä salissakin on nyt monia kollegoja aiheesta keskustelemassa. Arvoisa puhemies! Ehkä aivan viimeisenä konkreettisena asiana tähän keskusteluun nostaisin esille turvallisuuden, joka tietenkin tällä hetkellä on koko Euroopankin kohtaloa määrittävä kysymys tilanteessa, jossa sota Euroopassa jatkuu ja yleinen turvallisuustilanne maanosassamme on heikentynyt. Suomenkin turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti. Toki meidän osalta voidaan myös nähdä positiivisia kehityskulkuja, kun olemme nyt sotilaallisesti liittoutuneita. Puolustusvoimien toiminta, harjoitukset, infrastruktuuri ja kansainvälinen yhteistyö kaiken kaikkiaan tulevat lisääntymään tuolla pohjoisessa, ja on hirveän tärkeää, että eduskunta kiinnittää myös huomiota siihen, että tähän toimintaan liittyen kaikki menisi niin saamelaiskäräjien näkökulmasta kuin paikallisten ihmisten näkökulmasta muutenkin mahdollisimman kestävästi. Turvallisuuden vahvistaminen Lapissa on koko Suomen etu, ja samoin on pohjoisen ihmisten etu, että Suomen puolustus on mahdollisimman vahvaa. Arvoisa puhemies! Tässä joitakin ajatuksia näin keskustelun avaukseksi.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudessa ei ole kysymys ainoastaan maamme rajojen puolustamisesta vaan myös siitä, että yhteiskunnan eri yhteisöt, kielet, kulttuurit ja elinkeinot säilyvät elinvoimaisina muuttuvissa olosuhteissa. Meidän yhteiskuntamme sivistyksen mitta on siinä, kuinka huolehdimme heikoimmistamme, kansalaiskulttuureistamme ja kotimaisesta elinvoimastamme. Nyt lähetekeskustelussa oleva saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 osoittaa, että huoltovarmuus ja turvallisuus eivät synny ainoastaan varastoista tai viranomaisten toimista. Ne syntyvät siitä, että koko Suomen elinvoima säilyy vahvana, ja tästä erityisesti pohjoisen alueiden merkitys korostuu. Maa- ja metsätalous, porotalous, kalastus, kaivannaiset sekä muu luonnonvaroihin perustuva elinkeinotoiminta ovat osa kansallista huoltovarmuutta ja Suomen kriisinkestävyyttä. Ne ovat konkreettinen osa elinvoimaamme pohjoisessa Suomessa. Arvoisa puhemies! Elämme ajassa, jolloin turvallisuuttamme haastavat useat ristiriitaisuudet. Samalla turvallisuus ja elinvoima kulkevat vahvasti käsi kädessä. Kun alueella on asutusta, yritystoimintaa, sopuisa ympäristö ja elinkeinoja, vahvistuvat samalla myös rajaturvallisuus, huoltovarmuus ja koko maan puolustuksellinen kestävyys. Harvaan asutuille alueille kohdistuvien päätösten vaikutuksia on siksi arvioitava myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Pohjoisen Suomen asema on muuttuneessa turvallisuusympäristössä entistä merkittävämpi. Kasvava sotilaallinen yhteistyö, liikenteen ja logistiikan merkitys sekä Puolustusvoimien toimintakyky edellyttävät toimivia tie-, rata- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä vahvaa paikallista elinkeinorakennetta. Kuten kertomuksesta voimme huomata, on yksi merkittäviä haasteitamme edessämme, kun tämän päivän turvallisuuden vaatimukset ja perinteiset elinkeinot kohtaavat pohjoisessa Suomessa. Huoltovarmuus ei ole vain varautumista poikkeusoloihin vaan myös sitä, että yhteiskunta toimii normaalisti joka ainoa päivä. Arvoisa puhemies! Tämän saamelaiskäräjien kertomuksen keskeinen viesti on, että turvallisuus rakentuu koko maassa. Siksi meidän on turvattava perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset, huolehdittava pohjoisen saavutettavuudesta ja vahvistettava niitä rakenteita, joihin Suomen huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja puolustuskyky myös tulevaisuudessa perustuvat. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudesta puhuttaessa puolustus, rajaturvallisuus ja viranomaisten valmius toimia kriiseissä ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeä osa turvallisuutta on se, että ihmiset voivat luottaa yhteiskuntaan, viranomaisiin ja siihen, että heidän oikeutensa toteutuvat. Juuri tästä näkökulmasta eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 on tärkeä. Se muistuttaa meitä siitä, että kokonaisturvallisuus rakentuu myös oikeusvaltiosta. Jos ihminen ei saa tarvitsemaansa palvelua, jos käsittelyajat venyvät kohtuuttomiksi tai jos viranomaispäätöksiä ei tehdä lain edellyttämällä tavalla, luottamus yhteiskuntaan heikkenee. Siihen meillä ei ole varaa. [Tuomas Kettunen: Ei edes Itä-Suomessa!] Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksen keskeinen viesti on, että perusoikeuksien toteutumisesta on pidettävä huolta myös silloin, kun julkinen hallinto toimii vahvan paineen alla. Oikeusvaltion vahvuus mitataan juuri vaikeina aikoina. Silloin nähdään, pystyykö järjestelmä huolehtimaan ihmisistä yhdenvertaisesti ja lainmukaisesti. Erityisen tärkeää on huolehtia heistä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Ikääntyneet, lapset, vammaiset henkilöt sekä erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat ihmiset eivät saa joutua tilanteeseen, jossa oikeuksien toteutuminen riippuu asuinpaikasta, resursseista tai kyvystä vaatia niitä itse. [Tuomas Kettunen: Myös Itä-Suomessa!] Oikeusasiamiehen työ muistuttaa meitä siitä, että turvallinen yhteiskunta ei synny vain suojelemalla rajoja. Se syntyy myös siitä, että jokainen voi luottaa tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Kertomuksesta nousevat esille digitaalisen yhteiskunnan haasteet. Sähköiset palvelut helpottavat asiointia ja tekevät hallinnosta tehokkaampaa. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kukaan jää palveluiden ulkopuolelle. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että meistä jokainen suomalainen voi käyttää oikeuksiaan ja saada tarvitsemansa palvelut. Tämä näkökulma korostuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla. [Tuomas Kettunen: Myös itäisessä Suomessa!] — Myös Itä-Suomessa. — Meidän on pidettävä huolta siitä, että perusoikeudet toteutuvat samalla tavalla niin Pohjois-Suomessa, Itä-Suomessa kuin etelän kasvukeskuksissa. Pitkät välimatkat eivät saa muodostua esteeksi oikeusturvalle tai hyvälle hallinnolle. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus ei ole vain arvio viranomaisten toiminnasta. Se on myös viesti meille lainsäätäjille. Meidän vastuullamme on huolehtia siitä, että säätämämme lait ovat käytännössä toteutettavissa, että viranomaisilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen ja että oikeusvaltion perusta säilyy vahvana myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Haluan kiittää oikeusasiamiestä ja hänen toimistoaan tärkeästä työstä. Hyvät edustajat, Nyt on meidän vuoromme tehdä työmme hyvin ja huolehtia. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Ensin vielä muutama vastauksen tapainen, ja sen jälkeen vähän yhteenvetoa: Ensinnäkin tähän Tampereen areenan vertaukseen täytyy sanoa se, että siinähän kokoluokan ja julkisen tuen määrä oli merkittävästi suurempi kuin mitä tässä esitettiin. Se, mitä tällä haettiin, oli se, että me saadaan nimenomaan yksityinen raha liikkeelle kustantamaan tämän suuren hankkeen. Siinä mielessä tämä päätös puolustaa tässäkin suhteessa paikkaansa. Kuitenkin tässä oli se, että Tampereellakin demaritkin näkivät tämän tyyppisen hankkeen hyvin perusteltuna. Mutta ehkä kuitenkin voisi sen verran vetää yhteen siitä, että kun olen kuunnellut tätä, niin harvoissa puheenvuoroissa on itse areenahanketta tai jonkinlaisen areenan rakentamista kukaan täällä vastustanut. Jos yritettäisiin hakea niitä yhteisiä näkemyksiä, niin se varmasti on aika pitkälle tämän salin näkemys, että pääkaupunkiseutu ja Suomi ansaitsisivat tällaisen areenan. Nyt kun me ollaan luomassa prosessi, kun näitä hankkeita on tullut siis 15 kuukauden aikana lisää, niin se antaa mahdollisuuden nyt rakentaa sellaisen menetelmän, jota siis ei ole tällä hetkellä olemassa, että ei tarvita erikoismenettelyjä, vaan kaikki tietävät, miten näille suurille hankkeille voi rahoitusta valtiolta hakea, vielä järjestelmällisemmin, vielä selkeämmillä ohjeilla. Minusta tämä on siis hyvä asia, että näin nyt päädytään tekemään. No, sitten tähän prosessiin: Edustaja Koskela, joka on ollut siis suurimman osan päivästä jossain muualla, taas kysyi tästä, miten tämä on mennyt, ja minä vielä kerran haluan sen toistaa, että tämä päätös oli ehdollinen ja se tehtiin kasvuriihessä, jonka tehtävänä oli löytää sekä lyhyemmän että pitkän aikavälin kasvu- ja työllisyystoimia siinä talouden tilanteessa, missä Suomi oli keväällä 25: ei tietoakaan talouden kasvusta. Kaikkialta haettiin ideoita siitä, mistä kasvua saadaan aikaan, oppositioltakin kysyttiin, ja yksi suuri huolenaihe oli rakennusalan tilanne. Garden-hankkeessa oli potentiaalia ja hankkeen näkemys siitä, että he saavat sen liikkeelle tämän vuoden aikana. Me annoimme siihen mahdollisuuden, ehdollisen rahoituksen, jos sillä olisi saatu tämä yksityinen rahoitus aikaan, mutta hanke ei ole siinä onnistunut. Se oli kokeilemisen väärtti, mutta he eivät ole siinä onnistuneet. Nyt hallitus tosiaan katsoi nopeutetussa aikataulussa... Edustaja Kurvinen, se ei ollut Paluu tulevaisuuteen eikä Menneisyyden vangit, vaan kyse oli siitä, että me katsoimme nyt, kun tämä keskustelu on käynyt niin kiivaana, nopeutetummassa aikataulussa sen, mikä on päätöksenteon pohja, ja totesimme, että hanke ei ole siinä kunnossa eikä olisi muuttunut kuukauden tai puolentoista aikana, joten totesimme sen jo ennen tätä eduskunnan käsittelyä, jotta asia on selvä, että meillä ei ole edellytyksiä tehdä tätä päätöstä tämän vuoden budjettiprosessin aikana eli tämän hallituskauden aikana. Mielestäni se olisi hyvä tuoda tietoon eduskunnalle. Vielä ehkä edustaja Koskelalle totean, että se sitaatti oli vastaus opposition juuri tekemään epäluottamuslauseeseen, oli se sitten onnistunut tai epäonnistunut, mutta se oli oppositiolle vastine. [Pia Lohikoski: Se ei mitenkään sopinut tilanteeseen, ei mitenkään!] Mutta sitten: Ymmärrämmekö sen, että suomalaisilla on vaikea ymmärtää sitä, jos samaan aikaan säästetään ja sitten käytetään rahaa muualle? Ymmärrän. Haluan jälleen kerran ja vielä kerran toistaa sen, että nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Julkisen sektorin velkaantuminen ja menotaso ovat niin korkeita, että säästöjä on jouduttu tekemään ja joudutaan tekemään ensi vaalikaudella lisää riippumatta hallituksen kokoonpanosta, mutta samaan aikaan pitää saada aikaan kasvua ja työllisyyttä Suomeen, ja sitä kasvuriihessä on haettu. Ja kun nyt alkavat toimimaankin ne keinot, mitä hallitus on määrätietoisesti vienyt eteenpäin, niin tämä oli yksi niistä, millä haettiin kasvulle toimia, ja kun se on investointi, se on kertaluonteinen. Minä ymmärrän sen, että ihmisillä on tätä vaikea hahmottaa, ja minä toivoisin, niin kuin edustaja Zyskowicz hyvässä puheenvuorossaan, että me kaikki, riippumatta siitä, onko hallituksessa tai oppositiossa, myöskin selventäisimme suomalaisille näiden eroa. Mutta, hyvät edustajat, minä haluan vielä vakuuttaa sen, että tähän päätökseen ei vaikuttanut se, kuka sitä ajoi. Hallitus teki päätöksen puhtaasti talouden kasvun, työllisyyden eli suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi myöskin tulevaisuudessa. Meillä ei ole ollut mitään muita motiiveja tässä työssä. Suomalaiset voivat luottaa siihen, mitä tämäkin keskustelu osoittaa, että Suomessa päätökset tehdään asiallisesti, ja jos jokin epäilyttää, niin sitten kokoonnutaan vaikka keskellä kesää niitä asioita puimaan. Tämä keskustelu on ollut tärkeä. Haluan kiittää siitä. On taidettu käyttää 181 puheenvuoroa. Olette tehneet kymmeniä kysymyksiä. Osaa on toistettu, mutta toisto on tärkeää, ja joka ainoaan kysymykseen on vastattu. [Vasemmalta: Ei ole vastattu!] — On vastattu, ja uskon, että tämä on ollut tarpeen. En epäile, etteikö keskustelu jatkuisi, mutta toivon, että tämä on selkeyttänyt tilannetta. Haluan vielä kerran kiittää kaikkia tästä kokoontumisesta ja tästä keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Jos alkuun tästä Vantaan hankkeesta: Vuonna 2025 syksyllä Suomen Kuvalehti kirjoitti pitkän, seikkaperäisen jutun Vantaan hankkeen tilanteesta. Ainakin siinä vaiheessa se herätti lukuisissa vantaalaisissa päättäjissä, muun muassa sosiaalidemokraattistaustaisissa päättäjissä, kysymyksiä. Hankkeen rahoituksesta emme tiedä vieläkään ihan hirveästi. En ehkä pitäisi myöskään täysin vertailukelpoisina hankkeita, joista toinen sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa ja toinen Kehä kolmosen ulkopuolella lentoradan kaarella, jossa lähivaikutusalue on huomattavasti pienempi. Eli en ehkä näitä kahta laittaisi vierekkäin. Yleisesti tähän keskusteluun: Itse en pidä politiikassa sellaisesta piirteestä, että vihjaillaan toisten poliitikkojen motiiveilla, vihjaillaan korruptiolla ja vihjaillaan valehtelulla. Minusta ne ovat semmoisia asioita, jotka eivät kuulu tähän saliin eivätkä kuulu politiikkaan myöskään. Olisi tärkeätä, että pysytään tosiasioissa ja argumentoidaan asia-argumentein näitä kysymyksiä. Täällä on tänään herätetty erikoista keskustelua vaalirahoituksesta. Tässä salissa varmaan kaikille vaalirahoitus on suunnilleen tuttua. Vaalirahoitus Suomessa ei ole vastikkeellista, eli sellainen henkilö, joka pyytää jotain vastikkeellista vaalirahoitusta vastaan, syyllistyy lahjonnan yritykseen. Se on kiellettyä. Suomessa on ehdokasvetoinen vaalijärjestelmä. Jos me halutaan, että täällä talossa istuu muitakin kuin rikkaita tai somejulkkiksia, niin me tarvitaan vaalirahoitusjärjestelmä, joka on legitiimi. Meillä on Suomessa pitkät perinteet siitä, miten eri tahoilta vaalirahoitetaan poliitikkoja odottamatta palveluksia, vaan tukeakseen demokratiaa. Ainakin itse puolustan sitä, että vaalirahoituksen pitää olla läpinäkyvää, mutta myös sitä, että älkäämme me itse luoko kuvaa, että siinä on jotain hähmäistä tai että pitäisi odottaa joitain vastapalveluksia vaalirahoittajilta, ei missään nimessä. Toinen kysymys on se, että täällä on vihjailtu erinäisten alojen tai toimialojen suosimisesta. Erityisesti tämä kaupanala jäi pohdituttamaan. Kuka ihme on sellainen poliitikko, joka haluaa suosia kahta Suomen suurta kauppaketjua? En itse ainakaan tunne yhtään sellaista, ehkä S-ryhmän hallinnossa istuvat pois lukien, jos hekään. Kauppaan liittyvät päätökset tässä maassa liittyvät kuluttajiin mitä suurimmalta osin. Täällä on varmaan viitattu apteekkiin ja alkoholiin, ja nämähän ovat kuluttajavetoisia päätöksiä. En usko, että kenelläkään on ollut mielessä kaupan suurliikkeiden suosiminen. [Johannes Koskisen välihuuto] Mitä tulee terveysalan etuihin, niin Terveystalo ilmoitti viime viikolla laskevansa tulosohjeistusta loppuvuodelle heikon kysynnän vuoksi, ja tiedetään myös, että vuokralääkäribisnes tässä maassa on romahtanut. Kyllä siellä terveysalalla odotetaan ennemmin sitä, että lainsäädäntö kiristyy ja tulee velvoitteita, jotka pakottavat ostamaan palveluita yksityiseltä alalta. Myös syytökset korruptiosta ovat melkoisen kovia. Korruptio on siis vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi, ja kyllä sellainen vihjailu ja syytökset ovat erittäin kovia syytöksiä. Ministeriöissä ja päätöksenteon alla käy kaikenlaisia karvalakkilähetystöjä. Varmasti tässäkin salissa jokaista on tavannut erinäköisiä lobbareita, on arrogantteja ja tökeröitä ja on hyviä ja kohteliaita. Eihän nyt kukaan meistä ota lobbarin agendaa sellaisenaan, vaan jokaisen poliitikon vastuulla on itse käydä se harkinta ja kantaa vastuu päätöksestään. Eli toivon, että keskustelu pysyy asioissa ja asiallisena. Tämä prosessi ei ole ollut täydellinen. Siinä on ollut paljonkin virheitä, ja on hyvä, että se arvioidaan nyt uudelleen ja saadaan sitten jatkossa näille hankkeille läpinäkyvämmät ja paremmat prosessit.

Arvoisa puhemies! Avoimuus ja hyvä hallinto sekä veronmaksajien varojen harkittu käyttö ovat oikeusvaltion kulmakiviä, ja on erinomaista, että Suomessa on näin toimivat sekä demokraattiset että juridiset prosessit muun muassa vaalirahoituksen seuraamiseen ja päätösten syntymiseen. Kun tässä huoneessa on tänään ollut aika paljon kertaamista niin kysymysten kuin ratkaisujen osalta, niin kerrataanpa myöskin omassa puheenvuorossani, mitä tässä oikeasti tapahtui. Hallitus teki lukuisten muiden kasvu-, työllisyys- ja talouspäätösten osana tapahtuma- ja urheiluteollisuudelle erittäin merkittävän ratkaisun, ja se on ollut ehdollinen. Täällä on myös kysytty paljon siitä, mitä se ehdollisuus tarkoittaa. No, se tarkoittaa juuri sitä, mikä on nyt käynyt toteen, että valmistelu on jatkunut, niin virkatasolla kuin poliittinen arviointi on jatkunut, yhtään euroa ei ole siirtynyt, ja nyt ollaan uudelleen arvioitu tilannetta. Tämä ehdollisuus ei myöskään ole tarkoittanut sitä, että se olisi poissulkeva muista hankkeista. Aivan varmasti tulevaisuudessakin Suomessa tarvitaan julkista tukea hyville urheilu-, liikunta-, viihde- ja elinkeinopoliittisille hankkeille, ja tässä on kyse yhdestä hankkeesta, jota helsinkiläiset päättäjät ovat laajasti itse edistäneet, yhdestä Helsingin vakiintuneiden urheiluseurojen omasta hankkeesta. Nyt sitten, kun keskustelu on herännyt, hallitus on poikkeuksellisen laajasti antanut kaikki tiedot. Mitään salattavaa ei ole ollut. Pääministeri on itse viestinyt asiasta tiedotteilla, muodollisilla asiakirjoilla, haastatteluilla sekä printissä että televisiossa, sosiaalisessa mediassa ja nyt tuntitolkulla kaupan päälle täällä eduskunnassa. Kaikki informaatio on julkaistu, kaikkiin kysymyksiin on vastattu useaan otteeseen. Moitittavuus tässä prosessissa liittyy lobbareiden toimintaan, ei hallituksen toimintaan, mutta eivät tietenkään poliittiset päättäjät ole siitä vastuussa, millä tavalla lobbarit jonkun hankkeen osalta käyttäytyvät tai mitä ilmoituksia he jättävät tekemättä. Tästä huolimatta oppositio on jatkanut vihjailua asiattomasta toiminnasta ja puhunut myöskin aika ristiriitaisesti sen suhteen, että periaatteessa hyvä hanke, periaatteessa tarvitaan kansainvälisen tason tapahtumakeskus Helsinkiin, ja helsinkiläiset päättäjät itse ovat edistäneet tätä asiaa muun muassa kaupunginvaltuustossa, mutta jotenkin tulee olo, että tässä ovat nyt olleet väärät henkilöt asiaa edistämässä. Tästä tulee voimakas olo häikäilemättömästä oppositiopolitikoinnista joillekin kuulijoille varmasti. [Pia Lohikoski: Miksi te annatte väärää tietoa Helsingin kaupunginvaltuustosta?] On ilmiselvää, että Suomessa on tärkeää edistää investointeja, kaikenlaisia investointeja. Ennen kaikkea me tarvitsemme yksityisiä investointeja, mutta monessa tapauksessa on hyödyllistä, perusteltua ja järkevää vivuttaa julkisella tuella investointeja eteenpäin, varsinkin kun on kyse niinkin yleishyödyllisestä toiminnasta kuin kulttuurista ja urheilusta. Arvoisa puhemies! On tärkeää käydä läpi vielä yksi erityispiirre tässä keskustelussa, ja se on tämä Valmet Automotiven omistajuusjärjestely, joka on erittäin tärkeä puolustusteollinen ja elinkeinopoliittinen ratkaisu. Se liittyy kiinteästi ei pelkästään Suomen vaan koko Euroopan turvallisuuteen. Tällä omistusjärjestelyllä parannettiin huoltovarmuutta, puolustusteollista kapasiteettia, pelastettiin tuhansia työpaikkoja Uudessakaupungissa ja saatiin kiinalaiset ulos yhdestä meidän strategisesta yrityksestämme. On surullista ja myöskin täysin epäuskottavaa, että tähän päätökseen olisi liittynyt jotain moitittavaa. Oikeuskansleri on se taho, joka selvittää tähän liittyvät juridiset ja muut reunaehdot, mutta tämä politisoiminen on mielestäni varsin kyseenalaista. Ja kun täällä on paljon puhuttu luottamuksesta ja sen luomisesta, mikä on kaikkien meidän poliitikkojen päätehtäviä, niin joku raja pitäisi opposition politikoinnillakin olla. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että Helsinki Garden käsitellään avoimesti. Samalla on hyvä todeta, että hankkeelle ei ole annettu euroakaan eikä olisi annettu ilman huolellista virkamiesvalmistelua. Koska täällä on nyt oikeastaan Helsinki Gardeniin liittyen kaikkiin kysymyksiin jo saatu vastaukset ainakin minun ymmärrykseni mukaan, niin ajattelin tuoda omia näkemyksiäni poliitikon työhön etenkin, kun täällä on puhuttu paljon prosesseista, lobbauksesta, valtion roolista investoinneissa ja virkamiesvalmistelusta. Olen äärimmäisen ylpeä työstäni ja siitä, että saan rakentaa vahvempaa Suomea ja ennen kaikkea puolustaa omaa aluettani ja sen asukkaita, ja siksi toivon, että tämä puheenvuoroni kasvattaa luottamusta meitä kaikkia edustajia kohtaan. Tähän työhön kuuluu lobbaaminen ja vaikuttaminen. Ilman niitä poliitikko ei välttämättä saisi riittävällä tavalla viestejä eri kohteista, jotka ovat tärkeimpiä saada kuntoon. Eikä se vaikuttaminen ole aina mitään organisoitua, se voi olla vaikka keskustelua kaupan hyllyjen välissä, viestin saamista ja sen eteenpäinviemistä. Viestin viemisessä tulee esiin myös politiikka eli se, mitkä kohteista ovat minun tai minun puolueeni mielestä Suomelle tärkeimpiä, siis eteenpäinviemisen arvoisia. Tämä on sitä poliittista harkintaa, mitä äänestäjätkin kai toivovat. He äänestävät tänne Arkadianmäelle niitä ihmisiä, joiden kokevat olevan oikeita tekemään heitä koskevia päätöksiä, siis edustuksellista demokratiaa. Virkamiesvalmistelun rooli tässä työssä luonnollisesti on tärkeä, mutta päätöksen tekee ja vastuun kantaa poliitikko. Arvoisa puhemies! Tunnustan, että olen itsekin ollut vaikuttamisen kohteena ja sen tekijänä. Siksi ajattelin ottaa omalta edustajauraltani muutaman esimerkin, joissa yhdistyvät lobbaus, virkamiesvalmistelu ja poliittinen harkinta, ja koska täällä on hieman menty muissakin puheenvuoroissa aiheen ohi, niin saattaa sitä esiintyä omassakin puheessani. Aikoinaan Sipilän hallitus keskustalaisen ministeri Rehulan johdolla päätti antaa Kouvolan Ratamokeskuksen yöpäivystykselle vain määräaikaisen poikkeusluvan vuosille 2018—2024. Siis virkamiesvalmistelun kautta syntyi poliittinen päätös. Seurannut Sanna Marinin hallitus päätti poliittisesti olla ottamatta tähän asiaan kantaa ja päätti siten olla korjaamatta tätä poikkeuslupaa pysyväksi. Kääntäen siis vastusti kouvolalaisten oikeutta pysyvään yöpäivystykseen, kun heidän oma hallituskautensa on päättynyt. Orpon hallituksen alkutaipaleella virkamiestyöryhmä laati selvityksen, jonka mukaan Ratamokeskuksen yöpäivystys piti lopettaa ja Kotkan—Kymenlaakson keskussairaala ehdotettiin myöhemmässä vaiheessa supistettavaksi. Siis virkamiesselvitys esitti näin toimittavan. Tämä heiltä hyväksyttäköön, mutta tässä huomaa sen todellisuuden, josta tänäänkin on täällä keskusteltu ja asiaa pyöritelty. Toistan siis itseäni: virkamiesvalmistelu on tärkeää, mutta poliitikot tekevät päätökset ja kantavat niistä vastuun. Vaikka joku voi Orpon hallituksen prosessia tässä yöpäivystysasiassa kritisoida, lopputulos oli, että Kymenlaakson keskussairaala jatkaa toimintaansa ja Ratamon yöpäivystys sai pysyvän toimintaluvan. Lobbauksen roolia päätökseen voidaan vain arvailla, mutta lujaa se oli. Tätä on politiikka: valintoja, välillä vaikeita, välillä helppoja, välillä vastoin virkamiesnäkemystä. [Jouni Ovaskan välihuuto] Otan toisen, vastaavanlaisen esimerkin poliitikkojen roolista omalla työurallani. Marinin hallitus eli SDP ja keskusta pääroolissa äänestivät useana vuonna Kymenlaakson valtatie 15:n määrärahoja vastaan. He siis poliittisesti totesivat, että itäisen Suomen kannalta yksi keskeisimmistä vientiä mahdollistavista väylistä ei tarvinnut parantamista. Tämä oli heidän poliittinen valintansa. Tämä investointi ei heidän mielestään ollut niin tärkeä, että sille olisi kannattanut ohjata määrärahoja. Oppositiosta käsin jouduin tätä viime kaudella vain arvailemaan, miksi. Yleisesti voi todeta, että investoinnit, kuten esimerkiksi tiehankkeet, ovat hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa on virkamiespohjalta laskea vaikutus- ja hyötyarvioita. Mitä tuottaa, että vientimme pärjää tämän tien kunnostamisen ansiosta paremmin, tai mitä tuottaa, että Pohjois-Kymenlaaksosta pääsee turvallisemmin ja nopeammin keskussairaalaan? Arvoisa puhemies! Olen tavannut edustajavuosieni aikoina satoja alueeni yrityksiä ja yrittäjiä. He ovat lobanneet minua, kertoneet siis omaa tarinaansa esimerkiksi tämän tien merkityksestä heidän yritystoiminnalleen. Olen ollut hyvinvointialueen, kaupunkien, elinkeinoyhtiöiden lobattavana asiasta, kuunnellut, [Puhemies koputtaa] lisännyt omaa tietomäärääni ja lobannut asiaa eteenpäin, vaikuttanut, kuten oletan äänestäjienkin toivovan. Ja oletan, että näin me kaikki tässä salissa toimimme. Toisin kuin Marinin hallitus, Orpon hallitus päätti, että rahat tielle myönnetään. Tämä oli poliittinen päätös, joka perustui siihen uskoon, [Puhemies koputtaa] että elinkeinoelämä tarvitsee tien kunnostuksen, [Anne Kalmari: Voisiko kertoa tieasioista jossain muualla?] että kymenlaaksolaiset ansaitsevat turvallisen tien sotepalveluiden ääreen. Vaikutusarvioista huolimatta tai niiden takia. [Puhemies koputtaa] Tulevaisuus näyttää, miten arviot osuivat. [Puhemies: Edustaja Kaunisto, nyt aika on loppunut!] Arvoisa puhemies, lopetan tähän. Asiat pitää käsitellä avoimesti. Virkamiestyötä pitää arvostaa. Vaikutusarvioita on vaikea tehdä. Lopulta poliitikkojen tehtävä on päättää. [Puhemies: Edustaja Kaunisto! Aika on nyt käytetty!] Helsinki ja laajemmin myös Suomi hyötyisivät suuren kulttuuri- ja urheiluareenan rakentamisesta Suomeen. Valitettavasti sen aika ei ollut vielä. [Puhemies: Edustaja Kaunisto!] — Anteeksi, herra puhemies, minulla olisi yksi lause jäänyt. [Puhemies: Aika on nyt käytetty!] — Sitten totean, että lopetan tähän. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sananvapaus ja erilaiset näkökulmat kuuluvat toki demokratiaan. Minun mielestäni on hyvä, että me olemme täällä tänään keskustelemassa, kun avoimuuden hengessä mennään. Mutta toisaalta täytyy sanoa, että viime viikkojen keskustelua mediassa — sekä virallisessa että epävirallisessa — seuranneena ei voi välttyä ajatukselta, että mittasuhteet ovat keskustelussa ajoittain kadonneet. Nyt kun olemme täällä lähes seitsemän tuntia tätä asiaa käyneet läpi, niin olen kyllä miettinyt, mitä se monesti mainittu tavallinen suomalainen tässä hetkessä miettii, ja luulenpa, että miettii kolmea asiaa. Ensinnäkin sitä, että tuskinpa olisimme täällä, jos ensi vuoden keväänä ei olisi eduskuntavaaleja. Kyllä tästä paistaa vahvasti politiikka läpi, ja veikkaanpa, että oppositiolla on jo vahva suunnitelma siihen, miten tämä keskustelu jatkuu tämän päivän jälkeen. [Välihuutoja vasemmalta] Toinen asia, mitä luulen, että se suomalainen miettii, on se, että hyvä, että avoimesti kansanedustajat ja ministerit keskustelevat siitä, miten julkisesti verovaroja käytetään. Minun mielestäni se, kuten on tullut täällä tänään esille, että hallitus on valinnut avoimuuden linjan, on aivan oikea, se, että me avoimesti näistä asioista keskustelemme. Kuten pääministeri on useaan kertaan vastauspuheenvuoroissaan todennut, niin julkisen rahan käytöstä saa ja pitääkin aina kysyä. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, menettelytapojen näkyviä. Ja kyllä poliittisten päättäjien, kuten kaikki me tiedämme, pitää myös vastata vaikeisiin kysymyksiin, eikä tästä saa tinkiä milliäkään. Sen takia minun mielestäni myös se valtioneuvoston tiedonanto siitä, että jatkossa valmistellaan entistä selkeämpää ja läpinäkyvämpää mallia siihen, miten suuria ja kansallisesti merkittäviä hankkeita arvioidaan, on erittäin hyvä asia. Ja se kolmas asia: Ainakin minulle, kuten täälläkin on monesti tullut tänään esille, politiikan ehkä tärkeimpiä sanoja, jollei tärkein, on sana ”luottamus”. Siitä on puhuttu varmasti jokaisen puolueen toimesta tänään. Uskon, että me kaikki myöskin jaamme huolen siitä, että edelleenkin mielipidetutkimusten mukaan kansalaisten luottamus meihin poliitikkoihin on aika alhaalla. Se on luonnollisesti meidän yhteinen tehtävämme, että me politiikan arvostusta suomalaisessa luottamusyhteiskunnassa kykenemme vahvistamaan. Ja kyllä siinä on jokaisella vastuu: hallituksella, pääministerillä, kansanedustajalla, mutta on myöskin oppositiolla. Totta kai pitää haastaa, se kuuluu sananvapauteen ja demokratiaan, mutta minun mielestäni kuitenkaan asialliseen keskusteluun ja luottamuksen rakentamiseen ei liity tarkoituksellinen vihjailu, syylliseksi julistaminen tai ajoittain jopa julkinen ajojahti. Sanoisin tämän aivan samalla tavalla, jos itse olisin opposition kansanedustaja. [Aki Lindén: No sehän aika koittaa kyllä!] Samalla, niin kuin täällä on puhuttu, meidän pitää myöskin puhua kasvusta. Kyllä me tarvitsemme niitä investointeja. Toki se areena voi tulla Espooseenkin, edustaja Lindén, mutta veronmaksajien rahoista on pidettävä tarkasti huolta. Kyllä minä toivon, että kun tämä keskustelu ei tähän todennäköisesti jää, niin emme jatkossa kilpaile siitä, kuka esittää kovimman syytöksen, vaan siitä, kuka pystyy tuomaan tosiasioita esille ja ei revi erimielisyyksiä railoiksi. Kuten tiedämme, kun maailman uutisia luemme, niin kyllä me sellaista yhtenäisyyttä tarvitsemme, sillä turvallisuuspoliittisesti meillä saattaa olla aika haastavat vuodet edessä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olemme kokoontuneet näin heinäkuussa vakavan asian ääreen. Kiitän puhemiestä, että hän kutsui eduskunnan koolle keskustelemaan Garden Helsingin valtiontuesta, ja pääministeriä kiitän tästä tiedonannosta. SDP on ollut muun opposition kanssa eturintamassa vaatimassa selvitystä hallitukselta 35 miljoonan euron valtiontuesta ja pääministeri Orpon roolista tuen myöntämisessä. Kokoomus omassa ryhmäpuheenvuorossaan yritti silmänkääntötemppua. Helsinki varmasti koko maan veturina tarvitsee hallinsa, ja sen tarpeellisuutta ei kiistetä. Emme kuitenkaan tulleet tänään tänne keskustelemaan hallihankkeen tarpeellisuudesta vaan salailusta valtiontuen ympärillä. Erikoista on ollut se, että tämän hankkeen ympärillä on vallinnut radiohiljaisuus. Vaikka tavallisesti poliitikot yrittävät kerätä irtopisteitä edistämistään hankkeista, ei tälle hankkeelle ei tahtonut löytyä äitiä tai isää, vaan vaikenemisen muuri nousi kuin seinä vastaan eikä kukaan halunnut tunnustaa omistajuutta asiaan. Kun veronmaksajien rahoja käytetään ylipäänsä yhtään mihinkään, tulee päätöksenteon olla läpinäkyvää ja avointa ja hakuprosessien kunnossa ja kaikkien tiedossa tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Asiat ovat politiikassa usein sitä, miltä ne näyttävät. Samaan aikaan kun liikuntapaikoilta on valtakunnassa leikattu, yhdelle hankkeelle löytyi rahaa kymmeniä miljoonia euroja ohituskaistalta, kun vähän runtataan ja junaillaan. Asiat yleensä etenevät virkavalmistelun kautta poliittiseen päätöksentekoon, mutta tässä tehtiin päinvastoin. Pääministeri Orpon sanoin tehtiin poliittinen linjaus ja asia lähti sitten virkavalmisteluun. Kun tätä hanketta ja sen taustalla hääriviä henkilöitä tarkastelee, ei voi välttyä ajatukselta, että annetulle vaalirahalle saa kokoomuksessa vastinetta. Hankkeen taustalla olevat henkilöt ovat avokätisesti rahoittaneet sekä pääministeriä itseään että kokoomusta puolueena. Myöskin yhteisesti sovitut pelisäännöt, että lobbausrekisteriin merkitään vaikuttaminen, ovat vaipuneet unholaan, ja avoimuusrekisteriin ei ole merkitty tarvittavia tietoja. On paikallaan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on oma-aloitteisesti tarttunut asiaan ja selvittää tätä kysymystä. Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä yhteydessä syynätään myös omistus- ja rahoitusjärjestelyjä koskien Automotivea. Siihen laitettiin 120 miljoonaa euroa, joista 35 miljoonaa euroa uutta pääomaa. Hallitus perusteli tätä teollisuuden turvaamisella Suomessa, autoteollisuuden ahdingon helpottamisella sekä huoltovarmuuskysymyksillä ja puolustusteollisuuden tarpeilla. Sattumaa tai ei, sama vaalirahoittaja häärii tämänkin hankkeen takana 20 prosentin osuudella, joten yhdyn Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Voutilaisen näkemykseen siitä, että tässä pääministeri olisi mahdollisesti ollut jäävi. Siteeraan suoraan Voutilaista: ”Hallintolain perusteella, jos yksittäisen asian käsittelyssä asianosaisena tai välittömänä hyödynsaajana on vaalirahoittaja, niin silloin tulee tulla heräte siitä, että ministerin pitää tehdä esteellisyysarviointi.” Tätä koskevat hallintolain 27 ja 28 §:t, niin sanottu yleisjääviys, sekä ministereiden osalta valtioneuvostosta annetun lain 17 a §. Summa summarum: vaalirahoitus ei itsessään tee jääviä, mutta pitäisi tehdä arviointi ja sen nojalla arvioida, kumpaan vaaka kallistuu. Kysynkin, pääministeri Orpo: oletteko te omalta kohdaltanne tehnyt tämän arvioinnin? Jos esteellisyys myöhemmin todetaan, niin seuraava kysymys: voidaanko pääministerin todeta toimineen huolimattomasti vai onko kyseessä tahallisuus tai törkeä huolimattomuus? Juristina pääministerin asemassa olisin jäävännyt varovaisuusperiaatteen nojalla itseni. On hyvä, että myös oikeuskansleri on tarttunut toimeen ja ryhtynyt selvittämään asiaa. Harmillista vain, että aikataulullisista syistä meillä ei luottamusäänestyksessä ole vielä käytettävissä kumpaakaan, ei VTT:n tai OKAn selvitystä. Se, että hallitus eilen päätyi perumaan hallihankkeen rahoituksen, ei muuta sitä seikkaa, että nämä asiat on selvitettävä juurta jaksaen.

Herra puhemies! Nyt ihan ensimmäiseksi sanon, kun pääministeri saapui takaisin paikalle — ja tässä on nyt moneen kertaan kysytty sitä, että mihin te ette ole vastannut — että se kysymys, mihin te ette ole vastannut, on: mistä tämä päätös tuli hallituksen pöytään? Sitä me olemme täällä kerta toisensa jälkeen kysyneet, ja tähän te ette ole vielä vastannut. No, onhan tämä hallituksen toiminta kaiken kaikkiaan tämän päivän keskustelun perusteella harvinaisen epäloogista, tai ehkä se voi ollakin varsin loogista, kun tällaisia avustuksia voidaan jakaa samaan aikaan, kun Suomessa lapsiperheköyhyys kasvaa, työttömyysluvut, jotka tänään saatiin, ovat olleet eritoten aivan järkyttävät, 330 000 työtöntä, yli 31 000 enemmän kuin vuosi sitten, ja työllisyysvaikutuksilla sitten näitä hankkeita puolustellaan. No, tässä on nyt nähty tätä hallituksen ja varsinkin perussuomalaisten työmoraalia tänään, se on täällä näkynyt. Perussuomalaiset itsessään eivät myöskään voi pestä käsiään tästä koko kokonaisuudesta. Te olette hallituksessa, ja te varsin hyvin tiesitte, ainakin siellä ministeriryhmässä, mitä tapahtuu. Sen takia se, että tässä neppaillaan prosesseilla tai sillä, mitä kukakin on tehnyt tai mitä pitäisi tulevaisuudessa tehdä, ei poista sitä tosiasiaa, että perussuomalaiset ovat tämänkin hankkeen alun perin siunanneet. Nyt kun mediassa alkoi paine kasvaa, niin kaikki vetävät paniikkijarrutuksen päälle. Tänään on puhuttu paljon myös siitä, että on poikkeuksellista, että eduskunta täällä kokoontuu. Se on poikkeuksellista, mutta kyllä demokratiassa keskustelua täytyy voida käydä myös kesällä, jos siihen tarvetta on, ja siitä olen varsin tyytyväinen, että täällä tänään ollaan ja keskustellaan. Se, että salissa on myös puhuttu sirkuksesta ja kesäteatterista, kertoo minusta kyllä siitä, kuinka paljon tätä työtä arvostetaan — jos tätä nimitetään sirkukseksi ja kesäteatteriksi. Mutta ehkä me sitten näemme sen tulevaisuudessa ja tulevissa vaaleissa, siinä, mikä lopputulos on. No, sitten ihan viimeiseksi on pakko ottaa vielä pieni kannanotto tähän vaalirahakeskusteluun. En muista, että yhtäkään hallia olisi edes suunniteltu rakennettavan SAK:n rahalla. Ei ole mikään salaisuus, että ammattiyhdistysliikkeellä ja sosiaalidemokraattisella liikkeellä on 120 vuoden yhteinen historia. Se historia on tässä maassa tehnyt sopimusyhteiskunnan, sillä on saatu paremmat työolot, sillä on lisätty työturvallisuutta, sillä ollaan parannettu sosiaalietuuksia niin työntekijöille, lapsille kuin nuorille, ja sitä ei todellakaan tarvitse piilotella eikä hävetä. Mutta sen sijaan Pro Markkinatalous on jo nyt ilmoittanut seuraaviin vaaleihin 2,3 miljoonan tuen kokoomukselle ja heille sopiville puolueille — 2,3 miljoonaa. Ihan tässä hihasta voin ravistaa, [Puhemies koputtaa] että tuskinpa tällaisia rahoja SAK:sta irtoaa.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käytävän keskustelun ytimessä ei ole Helsinki Garden yksittäisenä investointihankkeena. Väittely siitä, onko sen kaltaisille tapahtuma-areenoille Suomessa tarvetta, vie huomion pois vakavasta ydinkysymyksestä, siitä, miten Suomessa käytetään poliittista julkista valtaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten ja millä perusteella hallitus päätyi tukemaan hanketta. Pääministeri kysyi juuri, mitkä ovat avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi seuraavat: Mikä viranomainen on vastannut asian valmistelusta? Kuka asian esitteli hallituksen kehysriihessä? Millaisia asiakirjoja hallituksella oli käytössään päätöstä tehdessä? Mihin ja minkä tahon tekemiin laskelmiin hankkeen vaikuttavuusarvioinnit, mukaan lukien arviot hankkeen työllisyysvaikutuksista, perustuivat? Tämä on ihan relevantti kysymys erityisesti, kun hanketta on perusteltu nimenomaan kasvutoimena. Oikeuskanslerin tavoin monet suomalaiset odottavat vastauksia näihin kysymyksiin, kuten myös moni täällä eduskunnassa, ja on hyvä, että niihin tullaan pikaisella aikataululla vastaamaan. Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu siihen, että julkisessa päätöksenteossa asioiden valmistelulla on ennalta säädetty järjestys. Tämän tietävät kaikki kunnallispolitiikassa toimineet, sen tietävät kaikki valtakunnan politiikassa toimineet. Täällä asiat valmistellaan ministeriöissä virkavastuulla. Vaikutukset arvioidaan tai ainakin tulisi arvioida perusteellisesti. Virkamiehet tekevät työnsä. Päätöksenteko on avointa, riippumatonta, ja perustelut kestävät päivänvalon. Juuri tästä syystä Suomi on ollut maa, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, ettei ratkaisuja tehdä suljettujen ovien takana yksittäisiä intressiryhmiä suosien. Kun tämä luottamus horjuu, kansalaiset eivät lopulta enää kysy, mitä on päätetty, vaan keitä varten asioista on päätetty. Tällä kuluneella hallituskaudella tätä on joutunut pohtimaan harmillisen monta kertaa. On selvää, että eri tahot harjoittavat edunvalvontaa, eikä siinä ole mitään väärää, mutta on haitallista, jos sen seurauksena lopulta hämärtyy raja siitä, ketkä päätöksistä lopulta eniten hyötyvät ja miksi niitä todellisuudessa tehdään. On aivan aiheellista kysyä, oliko esimerkiksi alkoholilainsäädännön muutosten taustalla todella suomalaisten etu, yhteinen hyvä, vai lopulta ensi sijassa kaupan alan etu ja intressit. Arvoisa puhemies! Käymme tätä keskustelua täällä eduskunnassa, koska Helsinki Gardenin kohdalla virallinen valmistelu on ohitettu, normaalit menettelyt sivuutettu ja ratkaisuja valmisteltu tavalla, jota adjektiivi hähmäinen kuvaa osuvasti. Erilaisia kytköksiä on suorastaan kiusallisen paljon. Tämä on syy, miksi myös juuri tällaisesta menettelystä syntyy mielikuva kaverikapitalismista, ja sitä suomalaiset eivät voi sietää. Arvoisa puhemies! Pääministeri kantaa erityisen vastuun siitä, että valtioneuvoston vallankäyttö on avointa, hyvän hallintotavan mukaista, viime kädessä lainmukaista. Hän myös vastaa siitä, että koko hallituksen toiminta vahvistaa eikä murenna kansalaisten luottamusta edustukselliseen demokratiaan. On aivan pakko todeta, että kaikkien ministeri Rydmanin tempausten jälkeen alkaen STEA-avustusten kriteereistä sosiaalialan tutkimusrahoitukseen ja lopulta esimerkiksi UKK-instituuttiin tilanne ei aivan hallinnassa ole. Nyt kyse on siitä, että jos asianmukaiset valmistelukanavat voidaan sivuuttaa, syntyy epäilys, että toiset pääsevät sisään takaovesta samalla, kun muut odottavat vuoroaan etuovella. Se on demokratialle vaarallista, koska se romuttaa pohjaa kansalaisten luottamukselta ja toiminnan hyväksyttävyydeltä. Ajatus siitä, että poliittinen tahto voi syrjäyttää ne menettelytavat, joiden tarkoitus on nimenomaan suojata avoimuutta, yhdenvertaisuutta, riippumattomuutta ja parlamentaarista päätöksentekoa, ei ole yksinkertaisesti hyväksyttävissä. Arvoisa puhemies! Nyt käytävää keskustelua Helsinki Garden -sopasta ei kuitenkaan voi rajata koskemaan vain pääministeriä, sillä myös valtiovarainministeri Riikka Purra on keskeinen vastuuhenkilö tässä vyyhdessä. Tosiasia on, että hän on poliittisen valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä hyväksynyt rahoituksen myöntämisen ja itse menettelyn. Hänen puolustuksensa julkisuudessa on ollut, ettei hän ole vastaanottanut lobbareita. Mutta hänen oma ministeriönsä on sitten sitäkin enemmän, ja ministerin on ollut pakko olla tietoinen tavasta, jolla päätöksentekoa on valmisteltu, ettei hanketta ole puoltanut OKM saati valtiovarainministeriö, ettei kunnollisia vaikuttavuusarviointeja ole. Olennainen kysymys Purralle onkin, missä vaiheessa hän muutti kantansa. Oliko menettely hyväksyttävissä päätöstä tehdessä, ja se muuttui ongelmalliseksi vasta, kun asiasta nousi julkinen kohu? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus on runtannut tällä kaudella erinäisiä asioita. Hallitus on runtannut toteuttamalla esimerkiksi EK:n toivelistan työelämäheikennyksistä. Samoin hallitus on runtannut leikkaamalla työttömiltä ja pienituloisilta lisäten merkittävästi köyhyyttä maassamme tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Hallitus on runtannut ja leikannut sotepalveluista, ja tämän runttauksen alle jäivät esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautiset päivystykset. Nyt viimeisin runttaus oli ohi virkavalmistelun 35 miljoonan euron tuki Helsingin hallihankkeelle tilanteessa, jossa hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion huonolla taloustilanteella. Arvoisa hallitus, miten koette, luottaako Suomen kansa tapaanne toimia runttaamalla ja junttaamalla tilanteessa, jossa moni pienituloinen miettii päivittäin, miten saada ruokaa pöytään? Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhemiehen kutsusta tänään poikkeuksellisesti kesken istuntotauon keskustelemassa suurta kohua herättäneestä hallihankkeesta. Tämän koko kohun keskellä on herännyt ensinnäkin kysymys siitä, miten virallinen valmistelu on edennyt, ja toiseksi, kohteleeko valtio kaikkia Suomen alueita yhdenvertaisesti. Kun selkeitä, avoimia ja ennakolta tiedossa olevia kriteerejä ei ole, tulee selväksi, että hallituksen päätös hallihankkeessa perustuu suoraan sanottuna runttaukseen ja junailuun eikä tasapuolisiin pelisääntöihin. On myös huomionarvoista, että hallitus itse myöntää tiedonannossaan, ettei valtiontuen ehtoja ollut valmisteltu puoliväliriihessä. Ensin tehtiin poliittinen päätös rahasta, vasta sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pelisääntöjä. Tällainen järjestys ei vahvista luottamusta julkisen vallan toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kilpailukyky ei synny vain yhdestä maailmanluokan areenasta, se syntyy siitä, että koko maa voi kehittyä. Jos valtiolla on mahdollisuus käyttää kymmeniä miljoonia euroja yksittäiseen hankkeeseen, on voitava perustella, miksi juuri tämä hanke palvelee koko Suomea paremmin kuin vaihtoehtoiset investoinnit muualla maassa. Meidän tulee rakentaa Suomea, jossa myös maakuntakeskuksilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on mahdollisuus menestyä ja saada valtion tukea tasapuolisin perustein. Siksi tarvitaan valtakunnalliset, läpinäkyvät ja yhdenvertaiset kriteerit kaikille suurille investoinneille. Suomen menestys rakentuu koko maan menestyksestä, ei siitä, että pääkaupunki saa erityisaseman muiden kustannuksella. Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kansalaiset eivät tällaista hallituksen kymmenien miljoonien eurojen junttaus- ja runttausjakoa ymmärrä tilanteessa, jossa köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Luottamus hallitusta kohtaan ymmärrettävästi joutuu jälleen koetukselle. Haluan vielä lopuksi todeta seuraavaa: Hallitus ottaa tänäkin vuonna reippaasti uutta velkaa. Velkarahaa pitää käyttää ensisijaisesti uusien lisätulojen saamiseen, ja nämä lisätulot pitäisi saada esimerkiksi vientituloista, koska vientitulot kasvattavat käytettävissämme olevia rahoja. Muut hankkeet ovat taskusta toiseen siirtoja. Puolustusmenot ovat toki suuressa merkityksessä lainanotossa, mutta niidenkin myötä voimme saada vientituloja. Pääministeri kertoi seuraavaksi käynnistyvän selvityksen siitä, millaiselle areenalle Suomessa olisi tarvetta. Meidän pikimmiten tulee tehdä toimia, millä tavoin vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Näitä ovat esimerkiksi teiden ja rautateiden peruskorjaukset, ja varsinkin Itä-Suomessa näille on huutava tarve. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rahaa ei ole, paitsi silloin, kun kokoomuksen vaalirahoittajat ja hyvät veljet pyytävät. Silloin runtataan ja junaillaan ja rahat löytyvät virkavalmistelun kielteisestä kannasta huolimatta. Pääministeri Orpo on täällä toistellut, että kokoomuksen vaalirahalla, näillä kokoomusta lähellä olevilla henkilöillä ja mystisellä hallirahapäätöksellä ei olisi mitään tekemistä keskenään. Suorastaan sattumalta hallitus on päätynyt ilman selkeää prosessia tukemaan hallihanketta, jonka taustalla ovat kokoomuksen kaverit. Tässä on kyse siitä, että ei valitettavasti näytä uskottavalta, että aivan täysin sattumalta kokoomuksen suuri vaalirahoittaja puuhaa tätä hanketta ja valtion rahat sitten löytyvät täysin mystisellä tavalla tiskin alta. Arvoisa puhemies! Tänään on käynyt hyvin selväksi, että hallituspuolueiden edustajat yrittävät ohjata keskustelua aivan kaikkialle muualle, paitsi itse tähän asiaan. Samalla hallituspuolueet ovat luoneet kuvan, että mieluummin syytellään edellistä hallitusta kuin puolustetaan omaa. Eikö siellä uskalleta keskustella ihan oman hallituksen päätöksistä? Edelleenkään ei olla saatu esimerkiksi vastauksia siihen, miten tämä nimenomainen päätös on tehty. Arvoisa puhemies! Tässä ei myöskään ole kyse siitä, onko tämä halli tai joku muu vastaava hanke tarpeellinen. Ei ole esimerkiksi lainkaan asiallista rinnastaa täysin normaaleissa prosesseissa edenneitä paikallisia kaavapäätöksiä tällaiseen suhmurointiin, eikä tässä ole kyse siitä, tarvitaanko investointeja tai onko investointeja mielekästä verrata pysyviin menoihin. Tässä on kyse siitä, että ihmisille on syntynyt täysin perusteltu aihe epäillä, että poliittisia päätöksiä voi ostaa vaalirahoituksella, eikä hallitus ole onnistunut osoittamaan tätä epäilyä vääräksi. Täysin yksinkertainen kysymys on, miten tämä asia on päätynyt riihen päätökseksi kielteisestä virkakannasta huolimatta ja mikä on ollut Jan Vapaavuoren ja Ilpo Kokkilan rooli tämän päätöksen syntymisessä. Kokoomus on juuri se taho, joka on halunnut lisätä vaalirahoituksen anonymiteettiä ja jonka ehdokkaiden vaalibudjetit myös ovat maan suurimpia. Arvoisa puhemies! Ei ole ollenkaan tavallista myöskään se, että eduskunta kutsutaan kesän istuntotauon aikana koolle. Myös oikeuskansleri on esittänyt näitä samoja kysymyksiä kuin mitä me täällä esitämme koskien muun muassa tätä kokoomuksen vaalirahoittajien roolia päätöksessä. Minusta on hyvin, hyvin vakavaa, jos näihin kaikkiin kysymyksiin ei saada perusteellista vastausta. Sen toistelu, että täällä ei ole mitään nähtävää, kuten tänään tässä salissa on toisteltu, ei ole mikään oikea vastaus. Tarvitaan konkretiaa. En voi olla myöskään sanomatta sitä itsestäänselvyyttä, että julkisen rahan käyttö on aina arvovalintojen tulos. Ihmiset ymmärtävät kyllä investointien tarpeellisuuden, ja ihmiset ymmärtävät jopa sen, että menoja on karsittava, mutta tilanteessa, jossa ihmiset ovat hyvin kipeästi saaneet tuntea hallituksen leikkaukset omassa arjessaan ja sen, että sakset heiluvat, kun ministerit hymyilevät, olisi kohtuullista, että tällaiselle rahoituspäätökselle olisi asiallinen ja läpinäkyvä prosessi. Muuten näyttää siltä, että rahaa ei ole, paitsi kokoomuksen vaalirahoittajille ja hyville veljille.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kyllä me suhtaudumme tähän asiaan vakavasti, siksi me täällä olemme. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä jokaisesta veroeurosta saa ja pitää Suomessa vaatia perustelut, ja hyvä pääministeri on aina valmis vastaamaan, ja niin hän on vastannut. Kun tässä talossa olen aika monta vuotta ollut ja tätä keskustelua olen tässä nyt kuunnellut, niin alkaa olla sellainen tunne, kun katselen tätä salia, että taitaapa olla jo kaikkiin kysymyksiin vastattu, jos ei kahta kertaa, niin vähän useammin. Ja niin täytyy ollakin, kertaus on opintojen äiti. Oli hyvä, että pääministerimme Petteri Orpo pyysi kutsumaan eduskunnan koolle, jotta saamme tämän asian täysin selväksi. Puhemies! Muutama asia vielä tähän keskusteluun. Haluan alleviivata sitä, että Garden Helsingin ehdollista tukea koskeva poliittinen päätös tehtiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi, ja siinä ei ole mitään salattavaa. Mutta koska tämä hanke on viivästynyt ja rahoitus on epäselvä, hallitus päätti siitä luopua. Mutta haluan alleviivata sitä, että kasvun ja kansainvälisten tapahtumien tavoitteista ei luovuta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. On hyvä meidän kaikkien huomata se, että aina kun suuri tapahtuma päätetään järjestää maamme rajojen ulkopuolella, mukana valuvat myös tapahtumat, matkailijat, työpaikat ja verotulot. Kokoomukselle on aivan selvää, että on Suomen etu, että saamme tänne kansainvälisen, maailman mittaluokan areenan, jossa voidaan järjestää kansainvälisiä urheilu- ja kulttuuritapahtumia. Puhemies! Olen helsinkiläisten kansanedustaja ja toimin myöskin Helsingin kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, ja haluan sanoa sen, että Helsingin kaupunginvaltuustossa hyväksyimme Helsinki Gardenin mahdollistavan asemakaavan selvällä enemmistöllä. Tukemassa yhteistä tavoitetta oli myöskin valtuutettuja sosiaalidemokraateista, vihreistä ja vasemmistoliitosta. Näin on tehty, ja se oli tärkeä päätös. Haluan nyt kysyä opposition edustajilta — täällä on paljon helsinkiläisiä, mutta ajattelen, että kun puhutaan pääkaupungista, se on meidän yhteinen pääkaupunkimme, Helsinki on monella tavalla kasvun veturi: olettehan te valmiita myöskin jatkossa tekemään työtä, edistämään niitä toimia, joita me tarvitsemme kansainvälisen tason tapahtuma-areenan saamiseksi mieluusti Helsinkiin? Itse haluan katsoa jo tulevaisuuteen ja löytää tähänkin asiaan ratkaisuja. Sehän on tässä keskustelussa ollut yksi osa, mutta näin kun halutaan kasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia maahamme, niin tämä on tärkeä kysymys. Haluan kiittää myöskin pääministeriä ja hallitusta. On toivoa tuovaa se, että hallitus käynnisti selvitystyön, jonka tavoitteena todellakin on Garden Helsinki -mittaluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellyt selkeät väylät. Tällaista väyläähän tarkkaan ottaen ei ole ollut, ja tässä myöskin sitten Orpon hallitus mahdollisuuksien mukaan ja toivottavasti onnistuu myöskin siinä, että korjataan tämä epäkohta, että tällaista ei aikaisemmin ole ollut, niin kuin pääministeri puheenvuorossaan totesi. Pidän tärkeänä, että yhteinen pääkaupunkimme Helsinki voisi kilpailla suurista tapahtumista tasavertaisesti muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien kanssa, ja siksi mielestäni Helsinki tarvitsee nykyaikaisen suuren tapahtuma-areenan. Siinä täytyy ottaa askelia, ja se on sitten tulevien vuosien tilanne, miten tässä edetään, mutta tämän tässä halusin sanoa vielä helsinkiläisenä päättäjänä ääneen. Puhemies! Kokoomus puolustaa sitä ja tekee työtä sen eteen, että Suomeen kannattaa rakentaa ja investoida, että Suomen ei todellakaan tarvitse olla aina se perää pitävä Pohjoismaa, olipa kysymys sitten työelämästä, sosiaali- ja terveyspalveluista, tapahtumista tai taloudesta. Päätän puheenvuoroni siihen, että sanon, että pääministeri Orpo ja koko hallitus nauttivat vahvaa luottamustani. Kiitos työstänne.

Arvoisa puhemies! Koska kokoomuksen edustajat täällä ovat levittäneet jatkuvasti väärää tietoa Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksistä, niin pakko on kerrata helsinkiläisenä kansanedustajana. Helsinkiläiset päättäjät eivät ole valtuustossa tukeneet Garden Helsinki ‑hanketta. Valtuusto on ainoastaan hyväksynyt kaavan ja tontinluovutusehdot. Tontinluovutusehtojen yhteydessä valtuusto hyväksyi vuonna 2024 vasemmistoliiton apulaispormestari Arhinmäen lisäesityksen, että ennen mahdollisia ehdollisia tonttikauppoja pitää hankkeen rahoitus ja omistus julkaista. Valtuusto hyväksyi äänestyksessä tämän vasemmistoliiton esittämän ehdon, mutta — kiinnostavaa kyllä — kokoomus, perussuomalaiset ja RKP vastustivat tätä esitystä. Mutta on siis täysin harhaanjohtavaa väittää, että Helsingin kaupunginvaltuusto olisi kannattanut Garden Helsinki ‑hanketta. Lähes kaikki kansanedustajat ovat tai ovat ainakin tällä hetkellä valtuutettuja, ja jokainen tietää, että kaava ja tontinluovutusehdot vain mahdollistavat, mutta ne eivät ole kannanotto minkään hankkeen puolesta, [Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä] oli kysymys asuintalosta, tehdashallista, kaupasta tai monitoimiareenasta, joten lopettakaa, kokoomus, myös tämä spinnaus. Se on luokatonta. Arvoisa puhemies! Minusta on yllättävää, että täällä edelleen pääministeri Orpo ja kokoomuslaiset antavat ymmärtää, että Garden Helsinki olisi kannattava hanke, kun median ansiokkaan työn seurauksena on käynyt täysin ilmi, miten tämä ei itse asiassa lainkaan pidä paikkaansa ja että myös hankkeen lobbaajat ovat antaneet vaikutusarvioista virheellistä tietoa esimerkiksi juuri Helsingin kaupunginvaltuustolle. Sen takia on esimerkiksi erittäin hyvä, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma on antanut Kuntalehdelle haastattelun, että Helsingin kaupunginhallitus saisi heti syksyn ensimmäisessä kokouksessa tilannepäivityksen Garden Helsinki ‑hankkeen todellisesta tilanteesta. Arvoisa puhemies! Jos kokoomus nyt haluaa puhua Uniperista eli spinnata Uniperille, niin kannattaa muistaa, kuka oli sen takana: kokoomus ja Jan Vapaavuori. Vapaavuori toimi sähköverkoista vastaavana ministerinä, kun Caruna myytiin. Vasemmistoliitto vastusti kauppaa ja jätti asiasta eriävän mielipiteen. Orpo oli valtiovarainministerinä, kun Fortum näillä Carunan rahoilla osti Uniperin. Silloin täällä eduskunnassa vasemmistoliitto ja vihreät vastustivat Uniper-kauppaa, eli se siitä Uniperista. Kokoomus, teidän spinnaus tästä Uniperista on pelkästään todella noloa, kun ette uskalla rehdisti puolustaa pääministeri Orpon, kokoomuksen ja koko hallituksen toimintaa Garden Helsinki ‑päätöksentekoon liittyen. Arvoisa puhemies! Vielä vaalirahoituksesta muutama sana. Kannatan lämpimästi edustaja Hopsun lakialoitetta näistä pakollisista ennakkoilmoituksista, ja toivon, että jokainen sen allekirjoittaa. Tiedän, että vasemmistoliiton ja vihreiden ehdokkaille on kaikissa vaaleissa ollut kunnia-asia tehdä ennakkoilmoitus aina, ja siitä itse asiassa kilpaillaankin, kumpi puolue on ensimmäisenä valmis niitten ennakkoilmoitusten kanssa. Mutta sen lisäksi olen tehnyt itse lakialoitteen siitä, että kaikkiin vaaleihin tarvittaisiin myös kampanjarahoituksen suhteen vaalikatto. Tällä hetkellä vaalirahoitus vaikuttaa ihan liian paljon siihen, mitä mahdollisuuksia ehdokkaalla on tulla valituksi. Sitten vielä lopuksi korruptiosta. Sen olemassaolo ei välttämättä edellytä, että se olisi rikosoikeudellista, rangaistavaa korruptiota, esimerkiksi lahjuksen ottamista. Tästä on itse asiassa todella hyvä ketju Helsingin Sanomien toimittajan Salla Vuorikosken osalta Threadsissä, ja suosittelen, että luette sen. Nimenomaan rakenteellista korruptiota voi tapahtua myös silloin, kun se ei ole rikosoikeudellisesti tuomittavaa, ja hän sanoo, että itse asiassa tämä Garden Helsinki ‑keissi täyttää rakenteellisen korruption tunnusmerkit. Ja lopuksi, pääministeri Orpo, sydämeen sattui, kun siteerasitte Akseli Koskelaa aivan käsittämättömässä yhteydessä. Katsoin tämän elokuvan sattumoisin viime viikolla, [Puhemies koputtaa] ja on pakko sanoa, että nyt kun toivottavasti kesäloma koittaa, niin lukekaa se kirja, pääministeri Orpo. [Petteri Orpo: Monta kertaa luettu!] On myös niin, arvoisa puhemies, että pääministeriä sitoo perustuslaki [Puhemies koputtaa] — valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta. Eli se siitä luottamuksesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama sana myös omasta puolestani tuosta Valmet Automotivesta. Elikkä tämä valmistelu ja kaikki keskustelut näihin Valmet Automotiven ja myös Ioncorin tilanteisiin liittyen on käyty virkatasolla omistajaohjauksen, TEMin, Tesin, FMG:n ja Finnveran kesken. Siinä on ollut mukana myös ulkopuolisia taloudellisia ja juridisia neuvonantajia. Valmet Automotive oli Tesin portfolioyhtiö, ja tämä kokonaisratkaisu, joka käsitti sekä VA:n että Ioncorin, rahoitettiin Tesin taseesta, ei valtion suoralla budjettirahoituksella. Tämä järjestely oli aika monimutkainen, mutta jos lyhyesti vetää, niin VNK ja Pontos ostivat samoin ehdoin nämä kiinalaisen CATLin osakkeet, ja valtio osti samoin ehdoin Varman ja Pontoksen kanssa Ioncorin osakkeet Valmet Automotivelta, ja näin taattiin tämän järjestelyn markkinaehtoisuus. Tämä on tässä olennaista. Tässä ovat jo tulleet nämä työllisyysvaikutukset, teollisuuspoliittiset vaikutukset ja totta kai nämä puolustusteollisuuden uudet mahdollisuudet. Olisi ollut konkurssi edessä ilman tätä järjestelyä. Se on fakta. Olisi ollut konkurssi edessä. Tätä järjestelyä ollaan myös käyty läpi tuossa omistajaohjauksen parlamentaarisessa neuvottelukunnassa viime syksyllä, ja olen pyytänyt virkamiehiä käymään sen nyt vielä uudelleen läpi kertauksena tässä ensimmäisessä syksyn kokouksessa, ja toivon, että sinne myös tulee edustajia joka puolueesta. Näin ei ole aina ollut. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Korruption keskeisinä riskialueina Suomessa pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja, maankäyttöä ja kaavoitusta, poliittista päätöksentekoa sekä puolue- ja vaalirahoitusta. Näin todetaan korruption vastaisessa strategiassa, joka laadittiin ensi kertaa viime hallituskaudella ja jota Orpon hallitus on jatkanut. Nämä esiin nostetut riskit ovat kaikki läsnä, kun puhutaan Garden Helsinki -hankkeesta. Kaverihallin päätöksenteon ympärillä on sellaista hähmäisyyttä, joka vaatii eduskunnan yhteistä keskustelua. Tai kuten puhemies koolle kutsumista harkitessaan totesi: ”kyse on korruptioepäilystä, veronmaksajien rahojen kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta asiaan liittyvissä keskusteluissa”. Eduskuntaa ei siis ole kutsuttu koolle keskustelemaan siitä, pitääkö Garden Helsinki -hanketta tukea vai ei, vaan keskustelemaan päätöksenteon avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Kokoomus on tottunut junailemaan ja runttaamaan isojen poikien kesken tilataksissa. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että pääministeri ei vielä tänäänkään näe mitään poikkeavaa siinä tavassa, miten hallitus päätti tukea kaverihallia ohituskaistalla hähmäisin perusteluin ja ohi virkavalmistelun. Päinvastoin pääministeri on moneen kertaan todennut, että hänestä kyse on aivan normaalista prosessista, maan tavasta, eikä hän ole kokenut toimineensa millään tavalla väärin tai kyseenalaisesti. Eikä kyse ole pelkästään pääministeristä. Koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet siunasivat runttauksen ja suhmuroinnin. Se, mitä hallituskumppanit ovat saaneet vastalahjaksi, ei ole ainakaan vielä tullut julkisuuteen. Se kuitenkin on selvää, että viimeinenkin SMP:n perintö perussuomalaisissa on kadonnut. Siinä, missä Veikko Vennamo jahtasi rötösherroja ja hyvä veli -kerhoja, perussuomalaiset antavat tänään tällaiselle toiminnalle tukensa. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat tänään valinneet taktiikakseen hyökkäyksen. Se on tunnetusti paras puolustus. Se ei edelleenkään näe mitään ongelmaa omassa toiminnassaan. Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, emmekä ole saaneet niihin vastauksia. Jäämme odottamaan oikeuskanslerin selvitystä. Me emme edes olisi täällä tänään keskustelemassa, jos pääministeri olisi saanut valita. Kun asia tuli julkisuuteen median ansiokkaan kaivelun ansiosta, niin pääministeri yritti ensin vaieta asian kuoliaaksi katoamalla medialta, sitten heitettiin pussin alle hankkeen lobbari Vapaavuori. Vielä muutama päivä sitten asiassa ei ollut pääministerin mielestä mitään poikkeavaa. Kyllä se oli julkinen paine ja suomalaisten osoittama vahva epäluottamus, mikä pakotti pääministerin taipumaan avoimuuteen, ei suinkaan valitsemaan sitä. Mutta hyvä edes niin. Arvoisa puhemies! Toivon, että me jokainen tässä salissa ymmärrämme, kuinka tärkeää on säilyttää kansalaisten luottamus päätöksentekoon. Se vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena hallituksen päättämässä korruption vastaisessa strategiassa nostetaan läpinäkyvyyden lisääminen kaikessa päätöksenteossa. Esiin nostetaan muun muassa hankintojen ja vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Toivon, että tämän päivän keskustelun myötä maan tapa muuttuu, mutta valitettavasti tästä keskustelusta on jäänyt sellainen kuva, että edelleenkään hallitus ei näe siinä mitään väärää vaan puolustaa toimintaansa, eikä hallitus näy ymmärtävän, kuinka sen toiminta on romuttanut kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on tehtävä työtä paremman hallinnon edistämiseksi, rakenteellisen korruption kitkemiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen askel olisi muuttaa vaalirahoituslakia niin, että ilmoitusvelvollisuutta kiristetään. Vihreät ovat jättäneet tänään asiasta lakialoitteen, ja toivon, että se saa tuen koko eduskunnalta. Toivon myös, että hallitus itsekin ymmärtää sen ja ryhtyy konkreettisesti edistämään itse hyväksymänsä korruption vastaisen ohjelman toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Jokainen esitetty kysymys on oikeutettu, arvokas ja tarpeellinen. Jokainen esitetty ja vastattu kysymys lisää ja vahvistaa avoimuutta. Turvallisuus rakentuu luottamuksesta, ja vain läpinäkyvästi ja avoimesti keskustelemalla voimme lujittaa luottamusta ja rakentaa turvallista Suomea. Siksi olemme tänään tänne kokoontuneet. Emme siksi, että keskustelisimme yksittäisestä hallihankkeesta, vaan kolmesta erityisestä syystä: luottamuksesta, vastuullisuudesta ja tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Tässä ajassa on ymmärrettävä, että mahdolliset tukipäätökset herättävät paljon kysymyksiä ja keskustelua. Kansalta on pyydetty malttia, ymmärrystä ja joustamista, kun kovia ja vaativia sopeutuksia on jouduttu tekemään. Ymmärrän sen, kuinka kohtuuttomalta ja väärältä voi tuntua näiden sopeutusten keskellä lukea uutisia tällaisista päätöksistä, kuinka paljon kysymyksiä se jättää mieliimme. Siksi hallitus valitsi avoimuuden. Me valitsimme vastata kutsuun keskustella aiheesta, ja valtioneuvosto teki kovasti töitä, jotta tämä keskustelu voidaan käydä jo tänään. Juuri tästä toiminnasta tiedämme olevamme todellisessa oikeusvaltiossa. Päätöksistä tulee saada kysyä, kysymyksiin tulee vastata avoimesti, ja riippumattoman tahon on tutkittava asia huolella ja rauhassa. Siksi oikeuskanslerikin tekee juuri tällä hetkellä töitä. Vahvan ja välittävän Suomen etu on toimiva oikeusjärjestelmä. Arvoisa puhemies! Kysymysten seassa olemme kuulleet moniakin väitteitä Garden Helsinki -hankkeesta. Totuus on, että aiemman tukipäätöksen perusteet olivat selvät. Ne olivat avoimia, julkisia ja linjassa aiemmin tukea saaneiden areenahankkeiden kanssa. Keväällä 2025, reilu vuosi sitten, päätimme osana erillistä valtion investointiohjelmaa hankkeen ehdollisesta tuesta, jonka tarkoituksena oli helpottaa rakennusalan ahdinkoa, parantaa Suomen kilpailukykyä kansainvälisistä suurtapahtumista ja saada pääkaupunkimme kautta koko Suomeen elinvoimaa, matkailua ja kasvavia verotuloja. Eilisessä istunnossaan valtioneuvosto päätti, että poliittista tukea Garden Helsinki ‑hankkeelle ei enää ole, koska hankkeen sisältö on muuttunut, aikataulu viivästynyt ja hallihankkeiden kilpailutilanne on tänä päivänä toinen. Meille on alusta asti ollut tärkeintä se, että Suomi menestyy ja Suomeen syntyy kasvua. Siksi tämä päätös oli vastuullinen. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että pelkkä tavoite ei avaa yhtäkään ovea — ei ole avannut ennen eikä avaa tulevaisuudessakaan. Arvoisa puhemies! Lopulta tässä asiassa on kyse tulevaisuudesta. Suuret investoinnit tuovat elinvoimaa pitkään, vaikka se ei heti ensimmäisinä vuosina näkyisikään kaupungin kassassa. Suomeen on saatava kasvua ja kansainvälisiä suurtapahtumia. Siksi kevään 2025 kasvuriihessä ollut tavoitteemme ei ole muuttunut. On hyvä, että nyt käynnistämme vielä tämän hallituksen aikana selvitystyön tämän kokoluokan hankkeiden tukemisesta tulevaisuudessa. Kun tuen hakemiselle on yhdenmukainen ja selkeä väylä sekä kriteeristö, voidaan suunnitteilla olevia hankkeita verrata avoimesti Suomessa ja koko Suomen parhaaksi. Siksi tässä asiassa ei ole huolta eikä syytä epäilylle. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Orpo ja työministeri Marttinen, te puolustatte täällä Valmet Automotiven pelastamista ja kysytte meiltä, että emmekö me olisi pelastaneet. No eihän kyse ole siitä, etteikö Uuttakaupunkia olisi saanut tai pitänyt pelastaa. Kysymys on siitä, miten osapuolet hyötyivät tästä järjestelystä. Heitänkin kysymyksen teille, pääministeri Orpo ja ministeri Marttinen, ja kysymys kuuluu: Miksi järjestelyssä päätettiin mitätöidä Tesin antaman hybridilainan korot 15 miljoonan edestä? Tämähän johti siihen, että vuoden 2025 annissa osakkeita merkittiin alle kolmasosan hinnalla verrattuna tilanteeseen, että korkoja ei olisi mitätöity. Tämän tappion kärsivät veronmaksajat, eli Tesi, ja hyötyjänä oli Pontos. Miksi päädyitte tähän Pontokselle edulliseen järjestelyyn, kun muitakin vaihtoehtoja varmasti oli? [Krista Kiuru: Tuo on tosi tärkeä kysymys!]

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan tästä edellä olevasta kysymyksestä on hyvä jatkaa. Tämä case Garden Helsinki ‑tarina muuttuu koko ajan omituisemmaksi ja vastaukset keskenään ristiriitaisemmiksi, ja nyt voidaan lisätä listaan myös teot, jotka johtavat ristiriitaiseen tulemaan. Täällä edustaja Koprakin puheenvuorossaan puolusti kovin tätä Garden-hanketta. Investointeja toki tarvitaan, mutta minäkin yhdyn siihen kysymykseen, että kun, pääministeri, te olette monesti sanonut, että kaikki on tehty oikein ja taiteen sääntöjen mukaisesti ja hanke tuo kasvua ja työllisyyttä ja mitään ei ole tehty väärin vaan asiallisesti, niin miten tässä näin kävi, että nyt te sitten perutte tämän hankkeen, jonka piti työllisyyttä ja muuta tuoda. Ja tosiaan toistan tämän kysymyksen, että kun sähköpostilla pyydetään 30:tä miljoonaa runttailemalla tai junailemalla, mitä sanaa halutaan käyttääkään, niin miten se lopputulos sitten siellä teidän päätöspöydällänne olikin 35 miljoonaa euroa.

Arvoisa rouva puhemies! On tosiaan kriittisen tärkeää käydä läpi tämä Valmet Automotiven operaatio. Siinähän teollisuuspolitiikan lisäksi oli kyse aivan keskeisestä Suomen turvallisuuteen ja Euroopankin puolustusteolliseen kapasiteettiin liittyvästä ratkaisusta. Sillä järjestelyllä pelastettiin työpaikkoja, pelastettiin kilpailukykyistä yritystoimintaa, saatiin kiinalaiset ulos ja vahvistettiin Euroopan kykyä puolustautua ja puolustaa niitä demokraattisia arvoja, joita me kaikki tässäkin salissa kiivaasti haluamme edistää ympäri maailman. Se, että tietyt tahot politisoivat täysin tuulesta temmatuilla epäilyksen heitoilla näin keskeistä kysymystä, on valitettavaa ja surullista, ja toivon, että sillä polulla ei enää mikään puolue jatka.

Arvoisa rouva puhemies! On todella ison kiitoksen paikka hallitukselle, että Uudenkaupungin autotehdas, sen työpaikat ja tuo moderni linjasto pelastettiin, koska tässä maailmanajassa, jossa — niin hullulta kuin se tuntuu, että joudutaan alkaa takomaan auroja aseiksi — Suomen puolustusteollisuus on nyt nousemassa maamme talouden uuden nousun aivan keskeiseksi osa-alueeksi. Se paitsi vahvistaa suoraan omaa puolustustamme myös varmistaa maamme huoltovarmuutta ja luo myös meille talouden kasvuun toivoa. Tässä mielessä on todella erikoista, että oppositio on näin voimakkaasti myös tämän asian yhdistänyt sitten yhdistelemällä itse asiassa kaikenlaisia toisiinsa täysin kuulumattomia palasia tällaiseksi ikään kuin epäilysten sumuverhoksi, jonka varjossa sitten esitetään todella voimakkaita syytöksiä hallituksen toimintaa kohtaan. Pääministeri on ollut koko tämän keskustelun ajan aivan avoin niin eduskunnan suuntaan kuin julkisuuden suuntaan. Tässä ei ole [Puhemies koputtaa] tapahtunut mitään senkaltaista, miksi meidän pitäisi olla täällä koolla, [Puhemies: Aika!] mutta arvostan kyllä puhemiestä siitä, että olemme koolla, koska kun esitetään vakavia syytöksiä, niin on tärkeää, että nämä käydään yhdessä läpi.

Arvoisa rouva puhemies! Liikuntapaikkarakentamisen rahat tässä ainakin edustajat Skinnari ja Kurvinen ovat ottaneet esiin. Täytyy muistuttaa, että tällaisia merkittäviä kansallisia hankkeita ei ole rahoitettu liikuntapaikkarakentamisen avustuksista. Ne ovat aina erillisiä, isoja hankkeita. Näin oli Hartwall-areena, Olympiastadion ja Nokia-areena Tampereella. Mutta kun näihin liittyy kysymyksiä ja epäselvyyttä, niin on aivan hyvä, että nyt tehdään selkeät askelmerkit, miten tämä jatkossa toimii, jotta kaikki voivat olla mukana. Se, mitä tähän mennessä on tehty, on ehdollista. Yhtään euroa ei ole vielä liikkunut yhtään mihinkään. Sitten tästä Uudenkaupungin autotehtaasta: Kysyn sieltä vasemmalta laidalta: Miten se olisi pitänyt hoitaa, että enimmillään 3 000 ihmisen työpaikka olisi voitu estää menemästä konkurssiin, että ne työpaikat voidaan säilyttää, jotta saadaan verotuloa ja sitä kautta hyvinvointia tähän yhteiskuntaan? Olisiko pitänyt jättää kiinalaiset sinne puolustusteollisuuden ytimeen?

Arvoisa puhemies! Kiitos lisäajasta. — Voiko luottaa? Kyllä voi luottaa. Se on aivan selvä. Edelleen seison niiden sanojeni takana, että tässä ei perimmiltään ole tehty mitään väärää. Kerta toisensa jälkeen tämä keskustelu kiertyy siihen, miksi valmistelu on ohitettu, ja kerta toisensa jälkeen vastaan, että ehdollisuus on se sana, koska me teimme poliittisen linjapäätöksen. Niitä tehdään esimerkiksi hallitusohjelmaneuvotteluissa lukuisia, kun eri puolueet tuovat sinne omia ajatuksiaan. Niin on tehty aina, ja niin tehdään jatkossa. Sieltä käynnistyi valmistelu, ja tämäkin oli virkavalmistelussa, ja kun olisi ollut päätöksenteon aika, niin se olisi perustunut virkapohjalta tehtyihin muistioihin ja päätösesityksiin. Näin politiikka toimii, ja siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. [Vasemmalta: Kuka sitä valmistelee?] Sitten vielä tästä prosessista. Minä olen sanonut alusta lähtien — no, tämä nyt kokoomuksen puheenjohtajana tai ryhmänvetäjänä — että kyllä, tämä oli kokoomuksen neuvottelutavoitteita. Näinhän se aina toimii. Puolueilla on erilaisia tavoitteita, niistä neuvotellaan ja päätetään yhdessä. Kannan vastuun, siitä ei ole kahta kysymystäkään. [Vasemmalta: Kantavatko muut?] Täällä edustaja Mäkynen sanoi, että olen viikkokausia ollut piilossa medialta. No, se nyt ei pidä ainakaan paikkaansa. Joitakin päiviä oli, etten vastannut, mutta kun en minä ehdi vastaamaan jokaiseen opposition kysymykseen enkä jokaiseen median pyyntöön. Olen antanut lukuisia haastatteluja, olen ollut A-studiossa, olen antanut kirjallisia vastauksia. Olen ollut sen kannalla, että kokoonnutaan tänne. Ja miksi kokoonnuimme? Minä sanoin alusta lähtien, että olen aina eduskunnan käytettävissä, ja kun eduskunta ja oppositiopuolueet, kaikki yhdessä, viime viikolla pyysivät, niin samana päivänä keskusteltuani puhemiehen kanssa totesin, että kutsutaan eduskunta koolle, annan tiedonannon. Ei tässä ollut jälleen mitään ihmeellistä, tässäkään asiassa. Olen valmis tähän keskusteluun, eikä ole salattavaa. [Oikealta: Väärin sammutettu!] Sitten tähän päätökseen. Harmi, että edustaja Biaudet lähti, kun hän kysyi perumisesta tai jäädyttämisestä tämän osalta. Siis edelleenkin toivon, että Garden-hanke jonain päivänä toteutuu — se olisi hieno pääkaupunkiseudulle — tai joku näistä nyt liikkeellä olevista hankkeista. [Ben Zyskowicz: Tulisi työtä ja toimeentuloa!] Mutta tällä hallituksella ei ollut enää edellytyksiä tällä aikataululla ja siitä johtuen, missä vaiheessa hanke on, tehdä enää näitä päätöksiä. Siksi me teimme tämän poliittisen linjauksen, mikä on faktoihin perustuvaa, että tämä ei ole enää mahdollista. Hanke on vielä niin kesken. Mitä sitten tulee näihin syytöksiin, kun edelleenkin vaalirahoituksesta, suhmuroinnista ja korruptiosta puhutaan, niin on erittäin hyvä, että oikeuskansleri sen tutkii. Oikeuskansleri tutkii, kun sitä häntä pyydetään tekemään, ja kanteluita on tehty ihan samalla tavalla kuin viime hallituksen aikana ja sitä edellisten hallitusten aikana ovat kansalaiset tehneet kanteluita, joita oikeuskansleri tutkii. Se ei itsessään tarkoita, että on tapahtunut jotain väärin. Siksi tuen tätä prosessia ja annan avoimesti kaiken tiedon, mitä kansleri haluaa. Edustaja Lindtman nosti esille tämän, että vastuuministeri ei tiennyt, miten päätös syntyi. Sitä ehkä selittää se, jos ette tarkastanut, että ministeri Poutala ei ollut silloin vielä ministeri, ja hän vastasi varmasti omasta näkökulmastaan. [Antti Lindtman: Ei edellinenkään tiennyt!] Hetki. — Sitten minä haluan vielä kommentoida lyhyesti tätä Valmet Automotivea. Mistä siinä oli kyse? Siinä oli kyse siitä, että tuhannet työpaikat olivat vaakalaudalla välittömästi, jos siellä olisi tullut konkurssi. Tämähän tuli täysin puhtaasta virkavalmistelusta, elinkeinoministerin ja omistajaohjausministerin esittelystä, ratkaisu, jolla se pelastettiin konkurssilta, nämä työpaikat pelastettiin ja samalla luotiin pohja sille, että sinne voidaan lähteä rakentamaan puolustusteollisuutta. Siksi olivat tärkeitä myöskin ne omistusjärjestelyt. Meillä, hallituksella ja minulla, oli vain ja ainoastaan Suomen valtion, veronmaksajien ja niiden työntekijöiden etu mielessä. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Sen lisäksi arvioin itse, että en ole esteellinen sen päätöksenteon yhteydessä. On erikoista, jos te kyseenalaistatte tämän päätöksen. Se on todella erikoista. Lopuksi ehkä haluan vain sanoa sen, että kun tässä nyt luottamuksen perään on kyselty, niin lainaan Täällä Pohjantähden alla ‑teoksen Akseli Koskelaa, joka sanoi, että minä en ole heiltä luottamustani saanut, joten en voi sitä myöskään menettää. [Välihuutoja — Naurua]

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelua kuunnellessa hieman hämmentää se, että kun pääministeri ja hallituspuolue toteavat, että Garden-hanketta, sen investointipäätöstä, on hoidettu asianmukaisesti, taitavasti ja oikein koko rahoitusprosessin ajan, niin miksi eduskunta on nyt kutsuttu koolle poikkeuksellisesti kesken kesätauon. Yleensä sille on nimittäin painavat perusteet. Miksi hallitus on päättänyt antaa tiedonannon asiasta, jos kaikki on mennyt oikein, asiallisesti ja oikeudenmukaisesti? Jokainenhan tietää, että ei hallitus anna tämmöistä tiedonantoa, jos ei ole jotakin ongelmaa tai erityistä tarvetta keskeyttää valtiopäivät. Eli minusta tässä on ristiriita, mitä kyllä puolustaa se, kun edustaja Kaikkonen täällä esitti kysymyksiä, jotka vaativat vielä vastauksia. On todella valitettavaa, että tämä prosessi on kyllä heikentänyt luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Ja kun tämä Garden-investointi, jonka hallitus päätti nyt perua, oli yksi kärkihankkeista investointiriihessä, niin herää kysymys, ovatko kaikki muutkin investointihankkeet tai kasvuhankkeet [Puhemies koputtaa] yhtä vahvalla pohjalla. Ne kannattaa tarkistaa.

Arvoisa puhemies! Tuolta hallituksen ryhmistä näyttää valitun tällainen ammu joka suuntaan -taktiikka, lännenelokuvista tuttu, että räiskitään sitten varmuuden vuoksi joka suuntaan ja asiaan liittymättömiin kysymyksiin. Sen verran on hyvä muistuttaa, että tämä Uniperiin sijoittaminen, kun lähdettiin siihen riskisijoittamiseen venäläiseen kaasuun, tapahtui kokoomuksen ollessa hallituksessa ja merkittävät investoinnit myöskin perussuomalaisten ollessa hallituksessa, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] ja niiden seurauksena sitten oltiin siinä riskitilanteessa maailmanmarkkinoiden muuttuessa Venäjän hyökkäyssodan myötä. Oleellistahan tuossa hallituksen vastauksessa oli se, että todetaan tämä, että valtiolta tai ainakin hallitukselta on puuttunut selkeä ja läpinäkyvä polku tämän kokoluokan hankkeiden tukemiseen. On selvää, että mitä isompi valtion menokohde on, sitä tarkempaa pitäisi olla kaikentyyppisten valmisteluvaiheiden ja selvitysten, joihinka sitten se päätös tehdään. Valitettavasti näin ei tällä hetkellä monien muidenkaan sektorien osalta ole kysymys, [Puhemies koputtaa] viittaan vaikkapa puolustushankintojen salassapitoluonteen takia ongelmalliseen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että valtioneuvosto antaa tiedonannon, jotta eduskunta saa läpinäkyvästi haluamansa tiedot Garden Helsinki ‑hankkeen päätöksenteosta. Julkisen rahan käyttöä pitää voida arvioida kriittisesti. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, valmistelun läpinäkyvää ja päättäjien valmiita vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. Se on demokratian perusta. Mutta samalla on syytä pitää mittasuhteet mukana. Tänään eduskunta ei kokoonnu siksi, että valtion rahaa olisi kadonnut, ei siksi, että Garden Helsingille olisi maksettu euroakaan, eikä siksi, että päätös olisi jo toteutettu, vaan kokoonnumme keskustelemaan keväällä 25 tehdystä ehdollisesta investointivarauksesta — ehdollisesta investointivarauksesta. Kysymysten esittäminen on politiikkaa parhaimmillaan, vihjailu, syylliseksi julistaminen ja ajojahti eivät ole. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee investointeja, työpaikkoja, matkailua ja kansainvälisiä tapahtumia. Siksi hallitus on tehnyt riihissään talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi lukuisia investointeja ja toimenpiteitä, joilla vauhditetaan uutta kasvua. Hallituksen mittavassa investointiohjelmassa tuetaan laajasti erilaisia investointeja kaikkialla Suomessa, liittyen myös muun muassa huoltovarmuuteen ja liikenneinfrastruktuuriin. Garden Helsinki ‑hankkeen ehdollinen tukipäätös oli yksi näistä monista toimista, joilla talouskasvua on pyritty vauhdittamaan. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtioneuvosto käynnistää selvitystyön, jonka tavoitteena on, että suuren kokoluokan hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään selkeät menettelyt ja kriteerit. Garden Helsinki ‑hankkeeseen liittyvässä julkisessa keskustelussa kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että on puuttunut polku ja prosessi erittäin suuren kokoluokan rakennushankkeiden tukemiseen. [Timo Harakka: Ei puutu!] Sitä ei ole tällä hetkellä, eikä sitä ole ollut myöskään aiempien hallitusten aikana. [Timo Harakka: Kyllä oli!] Liikuntapaikkahankkeet tulee käsitellä läpinäkyvästi ja yhdenvertaisen menettelyn kautta. On tärkeää, että tässä yhteydessä selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on, millaisia vastaavia esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys tarjoaa hyvän pohjan hallitusneuvotteluihin ja tulevaisuutta ajatellen. Suurten urheilutapahtumien ohella tarvitsemme suomalaisille lisää liikuntapaikkoja. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että seuraavalla hallituskaudella tulisi toteuttaa liikuntapaikkarakentamisen korjauspaketti. Hyvät olosuhteet luovat pohjan liikunnalliselle elämäntavalle, paikallisille urheiluseuroille ja menestyvälle urheilulle ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Taloudellisesti tiukkana aikana tässä työssä tulee yhä vahvemmin hyödyntää yhteistyötä ja EU-rahoitusta. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Poutalan vastuualueella onkin parhaillaan käynnissä selvitys, miten EU-rahoitusta voidaan hyödyntää entistä paremmin liikuntapaikkarakentamisessa. Arvoisa puhemies! On hyvä edelleen muistaa, että Helsinki Garden ‑hankkeessa kyse oli ehdollisesta tukipäätöksestä — euroakaan veronmaksajien rahaa ei ole maksettu. Garden Helsinki ‑hankkeen uudelleenarvioinnille oli siis selkeä tarve, kun hanke on viivästynyt ja pienentynyt, rahoitustilanne on auki ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. Siksi valtioneuvostossa eilen tehty päätös olla tukematta hanketta oli oikea. Mitään uutta ei ole siinä, että oppositio pyrkii kritisoimaan hallitusta etenkin vaalien lähestyessä. Osa epäilyistä ja syytöksistä on ollut vakavia. Siksi onkin oikein hyvä, että oikeuskansleri ja Valtiontalouden tarkastusvirasto selvittävät osiltaan päätöksentekoprosessia ja siihen liittynyttä vaikuttamistyötä. Arvoisa puhemies! Suomi ei nouse syyttelyllä eikä jakolinjoja syventämällä. Suomi on aikanaan noussut ja tulee myös tulevaisuudessa nousemaan työllä ja yhteishengellä. Toivon, että puoluerajat ylittäen keskittäisimme voimavaramme ongelmien ja syyttelyn sijaan ratkaisujen ja kasvutoimien etsimiseen yhdessä. Pääministeri Orpolla on KD:n eduskuntaryhmän luottamus. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut: Työttömyys pahenee, hoitoon ei pääse ja rahat eivät meinaa riittää. Usko parempaan tulevaisuuteen horjuu. Tämä ei ole sitä, mitä hallituspuolueet lupasivat kolme vuotta sitten vaaleissa: Piti tulla satatuhatta uutta työpaikkaa. Piti lopettaa velaksi eläminen. Asiat ovat kuitenkin menneet koko ajan vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Tuoreen kansalaiskyselyn mukaan yli puolet suomalaisista katsoo hallituksen epäonnistuneen omassa tehtävässään. Hallitus on epäonnistunut myös moraalisesti. Kun olisi pitänyt rakentaa, on revitty. Kun olisi pitänyt yhdistää, on lietsottu vastakkainasettelua poikkeuksellisen rumia sanoja käyttäen. Kun olisi pitänyt lisätä luottamusta, on kylvetty epäluottamusta mediaan, tutkijoihin, oikeuslaitokseen, kansalaisyhteiskuntaan, muutamia mainitakseni. Kun olisi pitänyt pitää kaikki mukana, on Suomi jaettu kahtia. Päätösten piti perustua tutkittuun tietoon ja huolellisiin vaikutusarviointeihin, mutta niille on kuitenkin viitattu kintaalla. Edellä kuvatun hallituspolitiikan tulokset ovat nähtävissä. Suomessa ovat kasvaneet vain työttömyys, konkurssit, ihmisten toivottomuus ja epätasa-arvo. Herra puhemies! Pääministeri kertoi eilen, että Garden Helsingillä ei ole enää poliittista tukea hallituksessa eikä tukipäätös ole enää voimassa. Saimme eilen käsiimme myös puheena olevan valtioneuvoston lyhyen tiedonannon. Se ei vastaa lainkaan avoimena velloviin kysymyksiin. Tiedonannossa viitataan pääministerin tilaamaan Risto Murron työryhmän raporttiin, mutta Risto Murron raportissa ei esitetty lainkaan mitään tukea yksittäiselle rakennushankkeelle, Garden Helsingistä puhumattakaan. Niin ikään hallitus on käynnistämässä selvityksen, jonka päämääränä on luoda polku ja kriteeristö isojen hallihankkeiden tukemiseen. Selvitys valmistuu kuulemma vaalien jälkeen, keväällä 2027. Mutta eilen on tullut ilmi, että tällainen samanlainen selvitys on jo valmistunut vuonna 2023, kolme vuotta sitten. Tämän selvityksen tilasi henkilö nimeltä Petteri Orpo, kun hän oli valtiovarainministerinä, eli kysymysten määrä on tämän tiedonannon jälkeen vain lisääntynyt. Keskustan mielestä tässä on tapahtunut niin, että housut kintuissa yllätetty hallitus teki vain sen, mitä oli nyt pakko tehdä: sutaistiin lyhyt tiedonanto, suoristettiin hallituspuolueiden rivit, ja yritetään jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. [Vasemmalta: Kyllä! Juuri näin!] Tässä taisi käydä niin, että pääministeri ja hänen puolueensa vedettiin muiden hallituskumppaneiden toimesta kölin alta. Tämä asettaa kyseenalaiseksi koko pääministerin johtajuuden ja pakottaa kysymään: onko pääministeri tietoinen, ja jos on tietoinen, niin mistä hän oikein on tietoinen? [Naurua vasemmalta] Garden Helsingin tukipäätöksen peruminen ei kuitenkaan poista tarvetta perata läpi kaikkea jo tapahtunutta. Kysymys on avoimuudesta, hyvästä hallinnosta ja oikeudenmukaisuudesta. Garden Helsingin tapaus on valitettava peilikuva kokoomuksen ja perussuomalaisten toimintatavasta vetää hallitusta. Kysehän ei ole tässä siitä, pitääkö Helsinkiä kehittää vai ei. Totta kai pitää kehittää. Helsinki on meidän yhteinen pääkaupunkimme, ja koko Suomi tarvitsee Helsinkiä. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Kysymys ei myöskään ole siitä, tarvitseeko Suomi isoja, kansainvälisen mittaluokan tapahtumapaikkoja urheilun ja kulttuurin suurtapahtumille. Aivan ehdottomasti tarvitaan tällaisia paikkoja. Entisenä tiede- ja kulttuuriministerinä kannatan voimakkaasti kulttuuri- ja tapahtuma-alan yrittäjyyttä ja yritystoimintaa. Kyse tässä on nimenomaan puhemiestä lainatakseni, sitaatti puhemies Halla-aholta, ”korruptioepäilyistä, veronmaksajien rahojen kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta”. [Vasemmalta: Juuri näin!] Kuinka yhdelle hankkeelle ilmaantui tässä taloudellisessa tilanteessa yli kolmekymmentä miljoonaa euroa kuin tyhjästä, kun muut hankkeet jäivät ilman ja liikuntapaikkojen rahoitusta muuten leikataan? [Vasemmalta: Juuri näin!] Edes pääministeri ei ole osannut selkeästi kertoa, kuinka hanke päätyi hallituksen pöytään. Pääministeri ei eilen suostunut kertomaan sitäkään, kuka hallituspuolueiden puheenjohtajista ehdotti hankkeen perumista. Keskusta katsoo, että luottamus yhteisten asioiden hoitoon lähtee siitä, että päätökset valmistellaan huolella, niiden vaikutukset arvioidaan ja että ne ovat oikeudenmukaisia. Hallituksen Garden Helsinki -päätöksestä uupuvat kaikki nämä kriteerit. Pääministeripuolue kokoomusta pyydettiin runttaamaan ja junailemaan myönteinen tukipäätös. Jos se näyttää runttaamiselta ja junailemiselta, jos se kuulostaa runttaamiselta ja junailemiselta, se todennäköisesti on ollut runttaamista ja junailemista. Yritystukia ei voi jakaa sillä perusteella, onko yrityksen lobbarina oma puolueystävä. Arvoisa herra puhemies! Poliittisesti päävastuun kaikesta tapahtuneesta kantavat pääministeri ja kokoomus. Hallituksen huhtikuussa 2025 tekemä Garden Helsinki -päätös kuitenkin oli hallituksen yhteinen. Perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit eivät voi paeta vastuutaan tästä. Kokonaan avaamatta on vielä se, mitä kukin hallituspuolue Garden Helsingin vaihtokaupassa sai. Mitä perussuomalaiset saivat? Mikä oli kristillisdemokraattien palkinto? Entä RKP? Nyt olisi totuuden hetki. Herra puhemies! Garden Helsingissä on kyse jo pääministerin ja hallituksen toimintakyvystä ja uskottavuudesta. Tässä turvallisuus- ja taloustilanteessa ei kerta kaikkiaan ole varaa siihen, että Suomi ajelehtii jatkuvasti hallituksen itse leipomista kohuista toiseen. Hallitus rapauttaa luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmäämme. Maa tarvitse oikeudentuntonsa pitävän hallituksen. Mitä vakavammat ajat ovat, sitä enemmän Suomen johtamisella pitää rakentaa luottamusta ja tulevaisuudenuskoa sekä käyttäytyä asiallisesti. Myös näissä hallitus on epäonnistunut liki täydellisesti. Keskustan mielestä suomalaiset ansaitsevat parempaa. Siksi kannatan edustaja Johannes Koskisen epäluottamuslause-esitystä hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei ole tänään kokoontunut siksi, että 35 miljoonaa euroa olisi kadonnut, nimittäin yhtään euroa ei ole liikkunut. Totuus on paljon tylsempi ja rehellisempi. Keskustelemme nyt heinäkuussa 2026 päätöksestä, joka on tehty keväällä 2025. Olemme koolla siksi, että päätöksestä on herännyt kysymyksiä, ja pääministeri Petteri Orpo on valinnut avoimuuden. Hän on halunnut tulla eduskunnan eteen ja avata päätöksen perusteet. On hyvä, että asia käsitellään tänään perusteellisesti ja avoimesti. Julkisen rahan käyttöä saa ja pitää vahtia tarkasti. Me olemme valmiita vastaamaan ja perustelemaan. Garden Helsingin ehdollista tukea koskeva poliittinen päätös tehtiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Siinä ei ole mitään salattavaa. Suomen pitää pystyä houkuttelemaan suuria urheilu- ja kulttuuritapahtumia sekä kilpailemaan niistä muiden maiden kanssa. Sen tavoitteen takana me seisomme ylpeästi edelleen. Arvoisa puhemies! Kasvu syntyy työmailla, tehtaissa, yrityksissä ja siinä, että joku uskaltaa sijoittaa Suomeen. Siksi hallitus on päättänyt lähes viiden miljardin euron investointiohjelmasta. Sillä korjataan teitä, ratoja ja siltoja kaikkialla Suomessa. Sillä irrotetaan Suomi hiilestä ja nostetaan rakennusalaa siitä kuopasta, jossa se on syvimmillään ollut vuosikymmeniin. Tätä myös oppositio on vaatinut. Se on vaatinut hallitukselta kasvutoimia, investointeja ja rakennusalan pelastamista, mutta kun hallitus tekee päätöksiä näiden tavoitteiden eteen, oppositio löytääkin niistä pelkkää epäiltävää. Ehdollinen tuki Garden Helsingille oli yksi pieni osa tätä valtavaa kokonaisuutta. Sitä varten ei päätetty uudesta velasta, sitä varten ei päätetty uusista leikkauksista. Oppositio ei tuolloin vastustanut hanketta sanallakaan, mutta ei saivarrella siitä. Miksi tämä päätös tehtiin? Koska me haluamme, että kun maailman suurimmat artistit, arvokisat ja valtavat tapahtumat etsivät paikkaa Pohjolasta, vastaus voisi vihdoin olla Helsinki, ei Tukholma, ei Kööpenhamina, ei Tallinna, sillä joka kerta, kun suuri tapahtuma päätetään järjestää Suomen sijaan rajojemme ulkopuolella, mukana valuvat myös matkailijat, työpaikat ja verotulot. Se oli koko päätöksen ydin: työtä rakennusalalle juuri silloin, kun ala sitä kipeimmin tarvitsee, ja pysyvää vetovoimaa Suomelle vuosikymmeniksi eteenpäin. Arvoisa puhemies! Valtio ei ole maksanut Garden-hankkeelle euroakaan, koska päätös tuesta oli ehdollinen. Hallitus valitsi avoimuuden, koska mitään salattavaa ei ole. Pääministeri Orpo on vastannut kysymyksiin kirjallisesti, pääministeri Orpo on vastannut kysymyksiin suullisesti. Hän on pyytänyt puhemiestä kutsumaan koko eduskunnan koolle, jotta hän voi seisoa tämän salin edessä vastaamassa avoimesti kysymyksiin. Asiakirjat ovat kaikkien nähtävillä, ja oikeuskansleri selvittää päätöksen lainopilliset kysymykset. Pääministeri on itse pyytänyt oikeuskansleria selvittämään asiaa mahdollisimman pian. Hallitus, jolla olisi jotain peiteltävää, ei toivottaisi tällaista tarkastelua tervetulleeksi — me toivotamme. Näin oikeusvaltiossa kuuluukin toimia. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin toimista kanneltiin viime kaudella oikeuskanslerille yli 200 kertaa. [Oikealta: Oho!] Kokoomus toi hankkeen neuvotteluun sen sisällön vuoksi: vauhdittamaan rakennusalaa ja tuomaan Suomeen tapahtumia, jotka tekevät maasta elävämmän. Arvoisa puhemies! Jos jollakulla tässä salissa on näyttöä muusta, nyt on aika esittää se, ja jos ei ole, on aika lopettaa vihjailut ja kertoa ääneen, mistä syytätte ja mihin syytöksenne perustuu. Muuten kyse ei ole tosiasioista vaan vaalipelistä suomalaisten luottamuksen kustannuksella. Keskellä kauneinta kesää täällä levitetään silmänkääntötemppuna savuverhoa, jolla pyritään peittämään sitä tosiasiaa, ettei oppositiolla ole mitään uskottavia vaihtoehtoja Suomen kasvun, työllisyyden tai talouden vahvistamiseksi. [Välihuutoja oikealta — Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Avoimuutta on syytä vaatia myös oppositiolta. Kansa nimittäin ihmettelee, miksi sosiaalidemokraatit ovat tukeneet areenahanketta Helsingin päätöksenteossa, mutta sama areena muuttui valtakunnan vaarallisimmaksi hankkeeksi vasta silloin, kun kokoomusjohtoinen hallitus päätti sitä edistää. Kaiken huippu on se, että oppositio vaati eduskuntaa koolle hankkeesta, johon ei ole laitettu euroakaan suomalaisten rahaa kiinni. Missä oli huoli silloin, kun Uniperissa katosi miljardeittain veronmaksajien rahaa? [Välihuutoja] Silloinen pääministeri jatkoi lomaansa, ja keskustalainen puhemies arvioi, ettei koollekutsumisen kynnys täyttynyt, ja kyseessä olivat Suomen taloushistorian suurimmat tappiot. Siinä, että hallitus yhdessä tekee poliittisen valinnan investoinnista koko Suomen eduksi avoimesti ja perustellusti, ei ole mitään hämärää. Se on demokratiaa. Arvoisa puhemies! Suomi tunnetaan maailmalla avoimesta päätöksenteosta ja hallinnosta. Se on asia, josta ei tule tinkiä piiruakaan. Hähmäisyydelle tai epämääräisyydelle ei tule jatkossakaan antaa jalansijaa. Garden Helsingille ei ole enää poliittista tukea, koska hanke on viivästynyt, sen rahoitus on epäselvä ja hallihankkeiden tilanne on muuttunut. Tämä olisi tullut esiin myös normaalissa käsittelyprosessissa syksyllä. Mutta tavoite ei ole muuttunut mihinkään: Suomi tarvitsee tapahtumia, Suomi tarvitsee kulttuuria, Suomi tarvitsee rakentamista, Suomi tarvitsee vetovoimaa myös tulevaisuudessa. Siksi on hyvä, että hallitus laittaa pääministerin johdolla käyntiin työn, jossa määritellään yhdenmukaiset ja selkeät säännöt ja kriteerit, jotta vastaavat hankkeet voivat hakea valtiolta tukea. Kokoomus puolustaa sitä, että Suomeen kannattaa rakentaa ja investoida, että Suomen ei tarvitse olla aina se perää pitävä Pohjoismaa, joka katsoo vierestä, kun muut porskuttavat edellä, olipa kyse työelämästä, tapahtumista tai taloudesta. Me seisomme pääministerin ja hänen hallituksensa takana, koska jonkun on uskallettava tehdä päätöksiä Suomen kasvun, työpaikkojen, turvallisuuden ja paremman huomisen puolesta. Ja nyt talous kasvaa, kiitos Orpon hallituksen toimien — ne tehoavat. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kanta on selvä: pääministeri Petteri Orpo ja hallitus nauttivat täyttä luottamustamme. Suomi ansaitsee hallituksen, joka uskaltaa tehdä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle tiedonannon hallituksen puoliväliriihen Garden Helsinki ‑hanketta koskevasta ehdollisesta tukipäätöksestä ja Suomen kulttuuri- ja liikuntapaikkarakentamisesta. On poikkeuksellista, että eduskunta kutsutaan kesken istuntotauon käsittelemään tämänkaltaista tiedonantoa. Julkinen keskustelu aiheesta on osoittanut, että on tarpeen, että eduskunta saa järjestäytyneesti oikeat ja tarkat tiedot siitä, mistä tässä ehdollisessa tukipäätöksessä on kysymys ja mistä siinä ei ole kysymys. Pääministerinä olen aina eduskunnan käytettävissä. Palaan ensin tilanteeseen, jossa hallitus kokoontui puoliväliriiheensä keväällä 25. Julkisen talouden vakavan tilanteen vuoksi hallitus oli joutunut tekemään lukuisia vaikeita säästöpäätöksiä. Talouskasvu ei ollut käynnistynyt. Niin hallituksessa kuin tässä salissa oli vahva näkemys siitä, että yksin säästämällä Suomi ei nouse. Tarvittiin vielä uusia kasvua vauhdittavia ratkaisuja. Ideoita pyydettiin laajasti yhteiskunnasta. Puoliväliriihi oli kasvuriihi. Kasvupaketti pohjautui pitkälti Risto Murron työryhmän esityksiin. Tämän lisäksi hallitus päätti muista kasvua ja työllisyyttä tukevista hankkeista. Pyrimme myös löytämään hankkeita, joilla voisi vauhdittaa rakennusalaa. Tässä kokonaisuudessa hallitus teki poliittisen päätöksen ehdollisesta valtionavustuksesta Garden Helsinki -hankkeelle. Garden Helsinki on lähes 20 000 hengen urheilu- ja tapahtuma-areena. Iso hanke toisi paitsi työtä rakennusaikana myös vetovoimaa pääkaupungille vuosikymmeniksi eteenpäin. Poliittisia päätöksiä tekee mandaatillaan jokainen hallitus. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen ehdollisesta tuesta on käyty laajaa julkista keskustelua. Huolia on noussut muun muassa siitä, onko hallihankkeita kohdeltu tasapuolisesti, onko hallituksen päätös perustunut riittäviin vaikutusarviointeihin ja onko hanketta lobattu avoimesti. Hallituksen päätös ei ole ollut sidoksissa siihen, kuka tai ketkä työskentelevät hankkeessa. Vaikuttaminen ja vuoropuhelu kuuluvat poliittiseen päätöksentekoon. Suomessa on käytössä avoimuusrekisteri, jotta vaikuttamistyö poliitikkoja kohtaan olisi läpinäkyvää. Vastuu avoimuusrekisterin kirjauksista on aina vaikuttamistyötä harjoittavalla taholla. Jälkikäteen on käynyt ilmi, että Garden Helsinki -hankkeen edustajat eivät ilmoittaneet vaikuttamistyötä avoimuusrekisteriin. Siksi pidän tarpeellisena, että VTV kampaa hankeyhtiön toiminnan tältä osin tarkasti läpi. Hallituspuolueet tekivät tukipäätöksen yhdessä. Tavoitteemme oli vain ja ainoastaan saada Suomeen kasvua, työllisyyttä ja vetovoimaa. Keskustelun toinen päälinja on ollut se, toimiko hallitus päätöstä tehdessään oikein. Pidän hallituksen päätöksentekoon sekä minun toimintaani kohdistuvia epäilyjä vakavina. Siksi pidän tärkeänä, että oikeuskansleri selvittää tehdyt kantelut joutuisasti. On myös esitetty, että vaalirahoituksella olisi ollut vaikutusta hallituksen suhtautumiseen hankkeeseen. Ei pidä paikkaansa. Olen ja olemme toimineet vaalirahoituslain edellyttämällä tavalla. Olemme toimineet avoimesti ja luovuttaneet päätökseen liittyvät materiaalit julkisuuteen. Olen avannut päätöstä ja sen taustoja lukuisissa haastatteluissa ja erikseen kirjallisella lausunnolla. Lisäksi on keskusteltu siitä, miten hallitus tiukassa taloudellisessa tilanteessa osoitti 35 miljoonaa euroa areenahankkeelle. Ehdollisen valtionavustuksen tarkoituksena oli parantaa hankkeen mahdollisuuksia saada muu rahoitus kuntoon ja hanke käynnistymään. Garden Helsinkiä piti päästä rakentamaan tänä vuonna. Euroakaan tukea ei olisi maksettu ennen hankkeen toteutumista. Päätös hankkeen ehdollisesta tuesta on osa hallituksen investointiohjelmaa, joka on noin 4,7 miljardia euroa. Sillä tuetaan muun muassa investointeja huoltovarmuuteen, hiilestä irtaantumiseen sekä liikenneinfrastruktuurin peruskorjaukseen ja investointien kehittämiseen kaikkialla Suomessa. Investointiohjelma rahoitetaan valtion omaisuutta hyödyntämällä, eli investoinnit eivät lisää velkaantumista tai vaadi uusia säästöjä. Oppositio on tarkoitushakuisesti laittanut vastakkain hallituksen pysyviä menosäästöjä ja kertaluontoisia kasvuinvestointeja. On suomalaisten harhaan johtamista esittää, että perumalla yhden vuoden kertaluonteinen kasvuinvestointi voitaisiin välttää menosäästö toisaalla. Kasvuinvestointeja tehdään, jotta talous kasvaisi eikä olisi painetta tehdä niin raskaita säästöjä. Tässä salissa on vaadittu useasti valtion taseen laittamista töihin. Tästä on nyt kyse. Arvoisa puhemies! Palaan vielä puoliväliriiheen. Garden Helsinki -hankkeen toimijat olivat hakeneet valtiolta joko suoraa tukea tai valtiontakausta vieraalle pääomalle. Hanke toimitti valtiovarainministeriölle vapaamuotoisen hakemuksen valtiontakauksesta syksyllä 24. Valtiovarainministeriö suhtautui areenahankkeisiin kriittisesti ja nosti esiin erityisesti valtiontakaukseen liittyen useita huolia. Se ilmoitti hankkeelle kielteisestä kannastaan valtiontakaukseen loppuvuodesta 24. Puoliväliriihessä esityksiä tekivät niin valtiovarainministeriö, muut ministeriöt kuin hallituspuolueetkin. Hankkeen nostamiseen riihessä oli perusteltu syy: positiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset. Kivistön hanke, johon Garden Helsinkiä on verrattu, oli puoliväliriihen aikaan täysin erilaisessa tilanteessa kuin nyt. [Kimmo Kiljunen: Paljon pidemmällä!] Hallituksella ei ollut puoliväliriihessä Kivistön hankkeesta vastaavaa tietoa kuin Garden Helsingistä. Gardenista oli jätetty valtiontakaushakemus, jossa käytiin hankkeen yksityiskohtia ja taloudellisia edellytyksiä kattavasti läpi. Vaikka valtiontakausta ei myönnetty, oli hallituksella hakemuksen yhteydessä annetut tiedot käytettävissä. Hallihankkeet eivät puoliväliriihessä siis kilpailleet keskenään. Neuvotteluissa haettiin sopu, jonka hallituspuolueiden puheenjohtajat ja koko hallitus hyväksyivät. Päätöksistä tiedotettiin julkisen talouden suunnitelman hyväksymisen jälkeen. Puoliväliriihessä hallitus päätti, että valtio varautuu ehdollisesti rahoittamaan Garden Helsinki -hankeen monitoimiareenan ja jäähallin osuutta kymmenen prosentin suoralla tuella eli 35 miljoonalla eurolla. Täsmällisemmät ehdollisuuden kriteerit jätettiin virkakunnan jatkovalmisteluun. Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -hankkeen suunnitelmia on päivitetty puoliväliriihen päätöksen jälkeen. Hanke on viivästynyt, sen rahoitus on epäselvä, ja hallihankkeiden kilpailutilanne on muuttunut. On selvä, että hallitus olisi arvioinut päätöstään uudelleen. Näin oli tarkoitus syksyn ensimmäisessä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehdä. Selvää on myös se, että tukipäätöksen yllä on varjo, jota avoimuus ei ole hälventänyt. Siksi hallitus on päättänyt, että ehdolliselle tukipäätökselle vuoden 25 puoliväliriihestä ei ole enää tukea. Garden Helsinkiä vastaavat hankkeet ovat edenneet harvoin ilman valtion tukea. Erittäin suuria, kansallisesti merkittäviä hankkeita ei pystytä rahoittamaan liikuntapaikkarakentamisen valtionavustuksista. [Vasemmalta: Joita on myös leikattu!] Siksi niitä käsitellään omina erillisinä kokonaisuuksinaan. On Suomen ja suomalaisten etu, että saamme kansainvälisiä urheilu- ja kulttuuritapahtumia noin 20 000:n yleisökapasiteetin areenalla. Meidän on pystyttävä kilpailemaan muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden pääkaupunkien kanssa. Tässä valossa Garden on edelleen erittäin tärkeä hanke. Valtiolta on puuttunut selkeä ja läpinäkyvä polku tämän kokoluokan hankkeiden tukemiseen. Siksi valtioneuvosto käynnistää nyt selvitystyön, jonka tavoitteena on se, että vastaavien hankkeiden valtiontuen hakemiselle määritellään yhdenmukainen ja selkeä väylä sekä kriteeristö. Ja samalla selvitetään, millainen kapasiteettitarve Suomessa on ison kokoluokan tapahtumapaikalle, millaisia kansainvälisiä esimerkkejä Suomen lähialueilla on ja millaisia hankkeita Suomessa on parhaillaan suunnitteilla. Selvitys valmistuu keväällä 27 ja on käytettävissä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. [Arto Satonen: Erittäin hyvä! Eiköhän tämä ole tällä selvä!]

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Vuoden toinen lisätalousarvio sisältää tarpeellisia panostuksia nuorten työllistymiseen, pitkäaikaistyöttömien osaamiseen sekä turvallisuuden vahvistamiseen, ja on hyvä, että näihin haasteisiin nyt haetaan ratkaisuja. Samalla on todettava, että tilanne työmarkkinoilla on vakava. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on jo yli 40 000. Jokaisen luvun takana on nuori, joka yrittää löytää paikkansa työelämässä ja rakentaa uskoa omaan tulevaisuuteen. Siksi on perusteltua kysyä, miksi näihin ongelmiin tartutaan vasta nyt, kun työttömyys on päässyt kasvamaan näin korkeaksi. Siksi tarvitsemme nykyisiä toimia vahvemman kokonaisuuden, jossa panostetaan työllistymiseen, koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen. Nuoren ei pitäisi joutua lähettämään kymmeniä hakemuksia ilman yhtäkään mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Mitä pidempään nuori jää työn ja koulutuksen ulkopuolelle, sitä suuremmaksi kasvaa riski ongelmien kasaantumisesta. Siksi nuorten työllisyyteen on panostettava nyt, kun voimme vielä avata ovia tulevaisuuteen, eikä vasta sitten, kun niiden sulkeutuminen on tullut yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi. Kannatan Joona Räsäsen tekemiä ehdotuksia.