Mikkonen Krista

Arvoisa puhemies! Todellakin on hyvä katsoa muihin maihinkin silloin, kun tehdään näitä omia kriteereitä. Tanskassa tilanne varmaan on jo se, että kun sinne on tullut niin paljon datakeskuksia ja se on tavallaan huomattavasti edellä meitä, niin siellä katsotaan, että niitä on jo riittävä määrä, ja sen takia ne ovat siellä viimeisessä luokassa. Olen ihan samaa mieltä, että meidän pitää uskaltaa ja kyetä laittamaan ehtoja, koska kyllä muuten tilanne menee helposti siihen, että meitä hyväksikäytetään siinä mielessä, että datakeskukset vievät meidän verkon kapasiteetin ja uusiutuvan energian. Sitten meille jäävät tulematta sentyyppiset investoinnit, jotka toisivat paljon enemmän työpaikkoja, joilla me saataisiin meidän vihreää siirtymää edistettyä. Sen takia nämä ehdot ovat minusta ihan oleellinen kysymys, ei vain nyt liittyen tähän sähköntuotantoon ja joustoihin, vaan kyllä myös niihin ehtoihin, mitkä liittyvät ympäristöön. Haitat tulee kompensoida, ja haittoja pitää tietysti minimoida mahdollisimman paljon. Minusta yksi oleellinen kysymys on se, että se hukkalämpö, joka sieltä syntyy, todellakin saadaan järkevään käyttöön ja silläkin sitten korvataan sitä nykyistä fossiilista tai polttoon perustuvaa lämpötuotantoa. Sen takia nyt on oikeastaan viimeinen hetki asetella näitä ehtoja, jotta me päästään kuskin paikalle tässä datakeskusbuumissa. Myös on oleellista, että kun meillä on ainakin nyt vielä toistaiseksi niin, että se on kunta, joka sijoittamispaikassa on isossa roolissa, ja totta kai kaavoitus on kunnan monopolissa, niin kyllä kuntapäättäjienkin pitäisi uskaltaa laittaa ehtoja: laittaa ehtoja ekologisesta kompensaatiosta, laittaa ehtoja esimerkiksi puurakentamisesta tai jostain tämmöisestä, niin että varmistetaan, että sitten, jos datakeskus alueelle tulee, niin siinä todella myös huomioidaan ekologista kestävyyttä ja myös esimerkiksi ehtoja siihen sijoittumiseen niin, että hukkalämpö todellakin saadaan hyödynnettyä. Tietysti haaste on se, että kun kunta tietysti siitä saa myös paljon taloudellista hyötyä kiinteistöveron kautta, niin on houkuttelevaa saada näitä investointeja, varsinkin jos ei sitten muun tyyppisiä investointeja ole saatavilla. Siinä nyt tulee tavallaan yksi ristiriita valtion ja kuntien välille, ja tähän pitäisi myös kyetä yhdessä löytämään ratkaisuja, jotta kokonaiskestävyys säilyy. Ei voi olla niin, että kunnat katsovat vain kapeasti omasta näkökulmastaan, vaan tässä pitää pystyä katsomaan myös kokonaisetua. Mutta se on ilahduttavaa, että selvästi nyt on tässäkin talossa ymmärretty, että näitä sääntöjä pitää uskaltaa laittaa, ja toivotaan todella, että hallitus tässä pystyy nopeasti etenemään.

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä tähän, että tässä on ollut hyvää, analyyttista keskustelua, ja todellakin me tarvittaisiin sääntöjen luomista näille datakeskusinvestoinneille. Yksi haastehan tässä tietysti on se, että nyt kunnat ovat niitä, jotka tekevät päätöksiä siitä, mihin nämä sijoitetaan, kun sitten taas esimerkiksi sähköverkon kannalta vaikutukset ovat laajempia koko maahan, ja myös se, että nämä eivät välttämättä tavallaan taas sijoitu nyt ollenkaan sellaisiin paikkoihin, missä sitä hukkalämpöä voitaisiin hyödyntää. Tässä tulee monia tämmöisiä ongelmia, joita pitäisi pystyä paljon, paljon paremmin yhteensovittamaan. Sen takia kyllä todellakin tarvittaisiin tämmöinen jonkunlainen datakeskuksiin liittyvä strategia ja selkeitä reunaehtoja ja prioriteetteja näille hankkeille — tosin ei vain prioriteetteja liittyen datakeskukseen, vaan prioriteetteja siihen, minkä tyyppisiä uusia investointihankkeita, vihreän siirtymän hankkeita, ylipäätänsä otetaan sinne verkkoon ja missä järjestyksessä. Tanskahan on tällaista priorisointia tehnyt. Siellä sähkönkäyttäjät on laitettu neljään luokkaan, ja siinä ensimmäisenä ovat tämmöiset normikuluttajat, ja sitten ovat muut käyttäjät, sitten ovat energiavarannot, ja datakeskukset ovat itse asiassa siellä viimeisenä. Minä ajattelen, että kun katsoo sitä keskustelua, mitä käydään Euroopassa tai mitä käydään Yhdysvalloissa liittyen nyt tähän datakeskusbuumiin, niin meidän todellakin on syytä katsoa sinne tarkkaan ja välttää niitä virheitä, mitä siellä on tehty, kun tilanne on monin paikoin nyt päässyt jopa hallitsemattomaksi. Mutta tosiaan oli hienoa täällä kyselytunnilla kuulla, että hallitus on vihdoin herännyt tähän ja on valmis nyt sitten tekemään näitä esityksiä, ja toivon todella, että tähän haasteeseen nyt tartutaan hyvin vikkelästi. Yksi haastehan on myös se, että todellakin meidän kantaverkko on jo nyt monin paikoin tukossa. Tietysti tuolla Itä-Suomessa meidän pitäisi pystyä sitä vahvistamaan, ja siihen liittyen tietysti suunnitelmia on jo olemassakin, mutta sitten kun samanaikaisesti tämä sähkönkulutus kasvaa näin voimakkaasti, mitä nyt ennusteet ovat, niin tietysti haaste tulee myös siinä, miten sitä verkkoa pystytään rakentamaan. Sitten ehkä on hyvä mennä myös niihin juurisyihin. Kyllähän tietysti tämä tekoäly on yksi syy siihen, miksi näitä datakeskuksia tarvitaan, ja se kuluttaa valtavasti sähköä. Sen takia ajattelen, että meidän pitäisi myös miettiä, mihin sitä tekoälyä käytetään. Esimerkiksi meidän laitteissa on automaattiasetuksena, että siellä hakutoiminnoissa tai vaikka joittenkin kuvien suhteen tulee kaikenlaista animaatiota ihan pyytämättäkin. Minusta tällaisistakin asioista pitäisi miettiä, että kuluttaja oikeasti valitsisi, [Puhemies koputtaa] milloin esimerkiksi tekoälyä hyödyntää, eikä niin, että se olisi jotenkin automaattisesti meillä kaikissa laitteissa oletuksena.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tämä esitys ympäristörikosten tiukentamisesta on nyt täällä eduskunnassa. Kiitos siitä ministerille. On helppo kyllä yhtyä myös noihin huomioihin, mitä edustaja Elo tuossa omassa puheenvuorossaan mainitsi. Jos puhutaan tämmöisistä monikansallisista isoista yrityksistä, niin erityisesti tämä katto 40 miljoonaa, joka on asetettu yhteisösakolle, on hyvin vähäinen heidän mittapuullaan, ja siinä mielessä ajattelen, että sitä olisi syytä vielä tarkastella. Todellakaan ympäristörikokset eivät ole vähäisiä, ja niiden seuraukset voivat olla hyvin vakavia niin luonnolle kuin ihmisille ja monesti myös hyvin pitkäkestoisia, jopa peruuttamattomia. Monet ympäristörikokset tuovat myös merkittävää taloudellista hyötyä tekijöilleen, kun he eivät noudata esimerkiksi jätelainsäädäntöä tai muuta lainsäädäntöä siten kuin kuuluisi tehdä. Siinä mielessä on tärkeää, että todellakin näihin ympäristörikoksiin puututaan. Lainsäädäntö on yksi väline, ja on hyvä, että siihen tulee nyt tiukennusta, mutta todellakin yhtä oleellista on se, että on resursseja toisaalta valvonnalla ja toisaalta sitten myös sillä koko ketjulla poliisista syyttäjälle ja tuomioistuimelle, että nämä rikoksentekijät todellakin saadaan kiinni ja kuriin niin, että he joutuvat rikosvastuuseen. Resurssien lisäksi myös tämä osaamistaso ja viranomaisten yhteistyö on sellainen, mihin on tärkeää kiinnittää huomiota. Nyt todellakin tämä lainsäädäntö tulee EU:n uudesta ympäristörikosdirektiivistä ja tietysti niin ollen koskee kaikkia EU-maita, mutta tämän lisäksi tarvittaisiin myös kansainvälinen laki, joka tekisi luonnontuhonnasta eli ecocidesta suoraan kansainvälisen rikoksen. Luonnontuhonnallahan tarkoitetaan tällaisia laajoja ja vakavia ympäristötuhoja, kuten vaikka suuria öljyvuotoja, sademetsien laajaa tuhoamista tai sodan aikaisia ekologisia tuhoja. Olisin kysynyt ministeriltä, kun tiedän, että tämä ecocide-keskustelu on kansainvälisillä kentillä varsin vilkasta ja monet maat haluavat edistää sitä ja myös Pohjoismaiden neuvostossa on tähän liittyvä suositus, että Pohjoismaat olisivat tässä aktiivisia: millaista keskustelua tästä ecocidesta, luonnontuhonnan viemisestä kansainväliseen lakiin käydään, jos ministeri on tästä tietoinen?

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri tuossa edellä totesi, että jo 20 vuotta on puhuttu maatalouden kannattavuudesta, ja näinhän se on. Itsekin muistan tässä talossa yli kymmenen vuotta olleena monet kerrat nämä samat keskustelut. Sen takia olisikin tärkeää, että pystyisimme puuttumaan nimenomaan niihin rakenteisiin, joilla varmistamme kannattavuuden tulevaisuudessa. Yksi kysymys on tietysti tämä kaupan valta ja se, kuinka paljon tuottajalle jää, mutta toinen kysymys on myös se, miten me varmistamme maatalouden kestävyysmurroksen: miten me varmistamme hyvän kasvukunnon, miten me varmistamme luonnon monimuotoisuuden, pölyttäjät, vesien riittävyyden ja niin edelleen? Sen takia toivoisin hallitukselta enemmän toimia tämän kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi, sillä monet viljelijät haluavat tehdä enemmän toimia, mutta tällä hetkellä meidän tukipolitiikkamme ei ohjaa siihen, ja se ei ole oikein. Viljelijät kuitenkin arjessaan jo kärsivät ilmastokriisin tuomista haitoista — sään ääri-ilmiöistä, kuivuudesta, rankkasateista — ja myös tuotantopanosten hintojen äkillisistä heilahteluista, jotka johtuvat ilmastokriisistä.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät emme ole onnistuneet varmistamaan, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla, tulevista sukupolvista puhumattakaan, olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Olemme tehneet päätöksiä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia emme ole miettineet ja joista emme ole välittäneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monen tämän päivän lasten ja nuorten on vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa. Nuorisobarometrissä vuonna 2024 näimme suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon romahduksen. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt kuva 14-vuotiaasta pohjoissaamelaisesta Piretistä, jonka kyltissä luki: ”Teidän päätökset, meidän tuho.” Hän oli huolissaan poronhoidon tulevaisuudesta talvien muututtua arvaamattomiksi ilmaston kuumentumisen myötä. Sitten vuoden 2024 jälkeen nuorten tulevaisuudenusko on vain heikentynyt. Viime vuoden tulosten mukaan jo puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Syy siihen, että emme kykene päätöksissämme huomioimaan tulevia sukupolvia ja huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on itsekäs. Monilla päätöksillä varastamme tulevaisuudelta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Kyse ei ole siitä, emmekö olisi jo pitkään tienneet, että esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, luonnonvarojen ylikulutus, alkuperäisen luonnon tuhoaminen muun maan käytön alta, vesiin, ilmaan ja maahan päästetyt kemikaalit muuttavat ympäristöä niin, että tulevien sukupolvien elämänmahdollisuudet heikkenevät. Tiedeyhteisö on varoittanut asiasta jo pitkään. Saman ovat tehneet järjestöt YK:sta alkaen. Myös kansalaiset ja nuoret itse ovat vaatineet päätöksiä, jotka mahtuvat planeetan asettamiin reunaehtoihin. Ja kun pelkkä puhe ei ole auttanut, ovat nuoret ja lapset haastaneet valtioita oikeuteen siitä, etteivät ne pysty suojelemaan heitä. Kuusi vuotta sitten kuusi portugalilaista lasta ja nuorta haastoi Euroopan valtiot oikeuteen, koska ne olivat laiminlyöneet toimet ilmastokriisin torjumiseksi. Sen jälkeen ilmasto-oikeudenkäyntejä on nähty enemmänkin, myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on herättävä. Nykyinen tapa, jolla teemme päätöksiä lyhyellä aikavälillä unohtaen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, ei ole kestävä. Meidän on kyettävä osoittamaan johtajuutta. Äänestäjien pelossa ei pidä laiminlyödä lastemme ja nuortemme tulevaisuutta. Tämä kaikkien eduskuntapuolueiden yhdessä tekemä lakialoite on keino tuoda ylisukupolvinen näkökulma päätöksenteon pohjaksi. Toisin kuin joissain muissa maissa, meillä Suomessa ei tulevien sukupolvien oikeuksia ole kirjattu perustuslakiin. Mielestäni se tulisi tehdä, mutta ennen sitä on tärkeää saada lainsäädäntöön velvoite huomioida tulevat sukupolvet poliittisissa suunnitelmissa ja seurannassa, lainsäädännössä ja sen valmistelussa sekä tulevaisuuden ennakoinnissa, mitä nyt käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa valmistelleet tätä lakiehdotusta yhdessä kaikkien puolueiden kesken. Haluan kiittää kaikkia kollegoita tulevaisuusvaliokunnassa sekä tietenkin niitä 125:tä edustajaa, jotka ovat allekirjoittaneet lakialoitteen. Erikseen haluan kiittää tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, Timo Harakkaa, joka toimi primus motorina tämän lakialoitteen valmistelussa. Aloite on myös hyvä esimerkki siitä, että tässä talossa kyetään yhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, meidän vastuullamme on varmistaa lastemme ja nuortemme sekä tulevien sukupolvien mahdollisuus hyvään elämään yhteisellä planeetallamme. Mikä voisi olla tärkeämpi tehtävä? Siksi meidän on kyettävä nykyistä kauaskantoisempaan päätöksentekoon. Toki siihen pitäisi pystyä myös ilman asiaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulokset eivät sen suhteen kuitenkaan mairittele, ja siksi mielestäni on syytä viedä velvoite päätöksenteon ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta lainsäädäntöön. Se on omalta osaltaan lupaus nuorillemme, että me välitämme heidän tulevaisuudestaan.

Arvoisa puhemies! Tosiaan meillä on nyt käsittelyssä tämä kansalaisaloite liittyen siihen, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi ja poistettaisiin päästökaupan piiristä. Sinänsä minusta on hyvä, että meillä on tämä kansalaisaloitejärjestelmä, ja minusta on hyvä, että kansalaiset voivat nostaa niitä asioita tänne poliittiseen keskusteluun, mitä kokevat tärkeiksi, ja on tietysti meidän tehtävämme täällä eduskunnassa nämä käsitellä. Tämä kansalaisaloitehan keräsi nimensä täyteen viime toukokuussa, ja se on nyt täällä salissa jo. Toivoisin tietysti, että muutkin kansalaisaloitteet olisi tämä hallitus yhtä ripeästi tuonut tänne saliin käsiteltäväksi. Siellä on edelleen käsittelemättä sellaisia kansalaisaloitteita, jotka ovat yli kaksi vuotta vanhoja, ja nyt tietysti kun vaalikausi lähestyy loppuaan, vaarana on, että niitä ei ehditä käsitellä, ja nehän raukeavat siinä kohtaa, kun vaalikausi päättyy. Pidän tosi valitettavana tämän kansalaisaloiteinstituution näkökulmasta sitä, että kun kansalaiset jonkun asian haluavat keskusteluun nostaa ja muuttaa lainsäädäntöä ja keräävät valtavat määrät nimiä, niin sitten täällä talossa viivytellään niin, että tietyt kansalaisaloitteet eivät ehdi käsittelyyn. Tämä aloite on nyt tullut pikavauhtia, mutta tosiaan myös ne, jotka siellä vielä jumittavat, tulisi tänne saliin tuoda. No, sitten itse tästä aloitteesta. Todellakin tässä haluttaisiin, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi. No, on tietysti ihan totta, että turve pikkuhiljaa uusiutuu, mutta kun puhutaan uusiutuvasta energiasta, niin silloin tietysti puhutaan sellaisesta uusiutumistahdista, joka on ei nyt välttämättä sukupolven aikana, mutta sanotaan nyt vaikka ihmisiän aikana. Elikkä jos me verrataan tätä nyt puuhun, joka on uusiutuvaa, niin silloin on tietysti ihan erilainen mittakaava kuin turpeessa, kun turpeen uusiutumisessa puhutaan kuitenkin tuhansista vuosista. Sitten tietysti usein kun tästä turpeen uusiutuvuudesta puhutaan ja sitä kovasti halutaan ajaa, verrataan Ruotsiin. On tietysti hyvä muistaa, että myöskään Ruotsin lainsäädännössä turvetta ei luokitella uusiutuvaksi vaan se on ikään kuin tämmöinen välimuoto uusiutuvan ja fossiilisen energian välissä. Toki Ruotsiin vertaaminen siinäkään mielessä turpeen käytön osalta ei ihan toimi, että turpeen käyttö Ruotsissa on hyvin pienimuotoista Suomeen verrattuna. Verrokkimaista oikeastaan ainoa, missä turvetta käytetään samalla intensiteetillä kuin Suomessa, on Irlanti, ja Irlannissahan parlamentti teki päätöksen turpeen teollisen käytön kiellosta jo vuonna 2022. Meillä Suomessahan turpeen energiakäyttö ei ole kielletty, vaikka tässä keskustelussa joku on tällaistakin antanut ymmärtää, vaan kyllä sitä voi käyttää, mutta energiayhtiöt eivät käytä, koska se on niin kallista. No, se kallius tulee tietysti osittain siitä päästökaupasta, minkä piiriin se kuuluu, ja ihan oikeutetusti sinne kuuluu, koska todellakin ne turpeenpolton päästöt ovat erittäin merkittävät. [Hannu Hoskonen: Pienemmät kuin puulla!] Se, että puu ei ole siellä, johtuu tietysti juuri tästä, että puu sitten uusiutuu, mutta kyllä tietysti on ihan hyvä kysymys, minkä verran meidän energiantuotantoa ylipäätänsä kannattaa perustaa tähän polttoon, koska ne päästöt aina polttamisesta ovat merkittävät. Sitten toinen vaatimus, mikä tässä kansalaisaloitteessa on, on todellakin se, että tämä pitäisi päästökaupan piiristä poistaa. No, ensinnäkään sitähän ei voi kansallisesti tehdä, vaikka kansalaisaloitteessa näin toivottaisiin. Se, että me sitten kansainvälisesti EU:ssa tai sitten YK:ssa ajettaisiin sitä, mihin se määrittely siellä perustuu, ei tietenkään vastaa sitä tilannetta, mitä siitä energiakäytöstä päästöjä aiheutuu. Siinä mielessä on aivan perusteltua, että se on siellä päästökaupan piirissä. Itse asiassa tällä hetkellähän me kansallisesti nimenomaisesti kohdellaan turvetta kevyemmin kuin muita energiatuotteita, eli turpeelle on kansallisesti jo annettu ikään kuin alennusta verrattuna muihin energiatuotteisiin, ja siltikään se ei ole energiayhtiöiden näkökulmasta kannattavaa eivätkä he sitä käytä, vaikka se todellakin mahdollista olisi. Täällä on puhuttu sitten myös siitä, että missä määrin turpeennostolla on erilaisia ympäristövaikutuksia. No, me tiedämme tämän historian todellakin. Meillä on turvesuot pitkälti ojitettu, toisaalta puuntuotantoa ajatellen, jotka eivät kyllä kaikki onnistuneet, mutta myös turvetuotantoalueitahan on ollut aiemmin merkittävä määrä, ja kyllä edelleen tänä päivänä ne vaikutukset, mitä siinä on ollut vesistöihin, ovat näkyvissä. Elikkä ne vanhat synnit ovat edelleen siellä meidän vesistöissä, ja edelleen me joudumme julkisella rahalla aika paljon satsaamaan siihen, että me teemme tätä vesistönhoitotyötä. On hyvä sinänsä, että vesistönsuojelussakin on kehitytty, mutta tietysti on hyvä muistaa, että näinä päivinä, kun erityisesti erilaiset rankkasateet ovat entistä yleisempiä, välttämättä nämä vesistöjärjestelmät eivät ole toimivia, kun vesi valuu niiden yli ja siinä sitten humuspitoista vettä valuu vesistöihin ja aiheuttaa muun muassa tummumista. Todellakin en tätä kansalaisaloitetta kannata, juuri sen takia, että tämä energiakäyttö, jota tässä halutaan lisätä, aiheuttaa niin ilmastopäästöjä kuin vesistövaikutuksia, kun myös se suoluonto on meillä erittäin uhanalainen. Meidän suoluontotyypeistähän iso osa, yli puolet, on uhanalaisia, ja kehitys on ollut koko ajan vain heikkenemään päin. Siinäkään mielessä ei ole mitään syytä lisätä painetta suoluontoa kohden. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus on kansainvälisesti uniikki instituutio, joka samaan aikaan turvaa eri taustoista olevien lasten ja nuorten taideharrastuksen ja mahdollistaa ammattiuralle suuntautumisen. On tärkeää, että sitä uudistetaan tämän päivän tarpeisiin. Samaan aikaan tulee varoa sitä, ettei rikota sitä, mikä jo toimii. On hyvä, että tämä lakiesitys on tuotu tähän saliin, sillä todellakin on pitkä aika siitä, kun lakia viimeksi uudistettiin, ja todellakin se on tärkeää tuoda tähän päivään. Taiteen perusopetusta annetaan yhdeksällä eri taiteenalalla, joista määrällisesti erottuu musiikin opetus ylivertaisesti suosituimpana. Nykyisin noin 90 prosenttia valtionosuuksissa huomioiduista opetustunneista kohdentuu musiikkioppilaitoksille. Nyt tätä uudistusta tehtäessä tulisi löytää tasapaino kaikkien taiteenalojen tasapuolisen kohtelun välillä ja eri taiteenalojen erityispiirteiden huomioinnissa. Samalla on hyvä huomioida se, että tilanne ei muodostu kohtuuttomaksi nimenomaan musiikkiopetukselle, joka tällä hetkellä on kaikkein suosituinta. On huomioitava, että esimerkiksi yksilöopetukselle on edelleen tarvetta, jos haluamme, että kaikilla taiteenaloilla on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Ja tässä myös eri taidemuodot eroavat toisistaan sen suhteen, minkä verran yksilöopetusta on syytä olla tarjolla, ja tämä tulisi paremmin huomioida myös rahoituksessa. Tämä uudistus sinänsä on otettu hyvin vastaan, mutta huolihan on se, että rahoitus ei tule nyt käsi kädessä tämän lakiuudistuksen kanssa. Oli laskettu, että tämä lakimuutos vaatisi 10 miljoonan rahoituslisäyksen, mutta sitähän tuossa hallituksen budjettiesityksessä ei ole. Kannan myös huolta tästä alueellisuudesta, jota edustaja Anna-Kristiina Mikkonen tuossa edellä hyvin otti esille. Meillä on paljon alueita, joilla lasten määrä ja nuorten määrä laskevat ja silti taiteen perusopetukselle on tarvetta, ja tämä saavutettavuus kaikkialla Suomessa tulisi varmistaa. Siksi, kun tämä lakiesitys menee nyt sivistysvaliokuntaan käsittelyyn, on tärkeää, että nimenomaan näihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Arvoisa puhemies! Suomen Pankin pääjohtaja totesi, että hallitus pitää ensi vuonna välivuoden talouden sopeuttamisesta. No, ilmastopolitiikassa hallitus on pitänyt välivuosia koko tämän kauden ajan siitä huolimatta, että ilmastokriisin vaikutukset maksavat koko ajan enemmän ja ilmastotoimissa viivytteleminen johtaa siihen, että arjen kustannukset tulevat koko ajan kalliimmiksi. Tässä kertomuksessa todetaan ja ministerikin totesi, että meidän murheenkryynimme on maankäyttösektori. Näin se on ollut jo pitkään, ja sen takia viime hallitus viime toimikseen teki maankäyttösektorin pelastuspaketin. Mutta tämä hallitus ensi töikseen kumosi nuo päätökset, ja nyt on tulossa joitakin päätöksiä, mutta tähän asti on todellakin istuttu vain käsien päällä, vaikka ongelma on ollut tiedossa. Päästökauppasektorilla päästöt ovat vähentyneet, kiitos EU:n päästökaupan. Kysynkin ja ihmettelen, miksi Suomi on nyt sitten kannattamassa sitä, että EU:n päästökauppaa höllennetään, vaikka meidän elinkeinoelämämme todellakin toivoisi, että se säilyisi yhtä tiukkana, [Puhemies koputtaa] koska se on ollut heidän etunsa.

Arvoisa puhemies! Korruption keskeisinä riskialueina Suomessa pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja, maankäyttöä ja kaavoitusta, poliittista päätöksentekoa sekä puolue- ja vaalirahoitusta. Näin todetaan korruption vastaisessa strategiassa, joka laadittiin ensi kertaa viime hallituskaudella ja jota Orpon hallitus on jatkanut. Nämä esiin nostetut riskit ovat kaikki läsnä, kun puhutaan Garden Helsinki -hankkeesta. Kaverihallin päätöksenteon ympärillä on sellaista hähmäisyyttä, joka vaatii eduskunnan yhteistä keskustelua. Tai kuten puhemies koolle kutsumista harkitessaan totesi: ”kyse on korruptioepäilystä, veronmaksajien rahojen kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta asiaan liittyvissä keskusteluissa”. Eduskuntaa ei siis ole kutsuttu koolle keskustelemaan siitä, pitääkö Garden Helsinki -hanketta tukea vai ei, vaan keskustelemaan päätöksenteon avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Kokoomus on tottunut junailemaan ja runttaamaan isojen poikien kesken tilataksissa. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että pääministeri ei vielä tänäänkään näe mitään poikkeavaa siinä tavassa, miten hallitus päätti tukea kaverihallia ohituskaistalla hähmäisin perusteluin ja ohi virkavalmistelun. Päinvastoin pääministeri on moneen kertaan todennut, että hänestä kyse on aivan normaalista prosessista, maan tavasta, eikä hän ole kokenut toimineensa millään tavalla väärin tai kyseenalaisesti. Eikä kyse ole pelkästään pääministeristä. Koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet siunasivat runttauksen ja suhmuroinnin. Se, mitä hallituskumppanit ovat saaneet vastalahjaksi, ei ole ainakaan vielä tullut julkisuuteen. Se kuitenkin on selvää, että viimeinenkin SMP:n perintö perussuomalaisissa on kadonnut. Siinä, missä Veikko Vennamo jahtasi rötösherroja ja hyvä veli -kerhoja, perussuomalaiset antavat tänään tällaiselle toiminnalle tukensa. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat tänään valinneet taktiikakseen hyökkäyksen. Se on tunnetusti paras puolustus. Se ei edelleenkään näe mitään ongelmaa omassa toiminnassaan. Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, emmekä ole saaneet niihin vastauksia. Jäämme odottamaan oikeuskanslerin selvitystä. Me emme edes olisi täällä tänään keskustelemassa, jos pääministeri olisi saanut valita. Kun asia tuli julkisuuteen median ansiokkaan kaivelun ansiosta, niin pääministeri yritti ensin vaieta asian kuoliaaksi katoamalla medialta, sitten heitettiin pussin alle hankkeen lobbari Vapaavuori. Vielä muutama päivä sitten asiassa ei ollut pääministerin mielestä mitään poikkeavaa. Kyllä se oli julkinen paine ja suomalaisten osoittama vahva epäluottamus, mikä pakotti pääministerin taipumaan avoimuuteen, ei suinkaan valitsemaan sitä. Mutta hyvä edes niin. Arvoisa puhemies! Toivon, että me jokainen tässä salissa ymmärrämme, kuinka tärkeää on säilyttää kansalaisten luottamus päätöksentekoon. Se vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena hallituksen päättämässä korruption vastaisessa strategiassa nostetaan läpinäkyvyyden lisääminen kaikessa päätöksenteossa. Esiin nostetaan muun muassa hankintojen ja vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Toivon, että tämän päivän keskustelun myötä maan tapa muuttuu, mutta valitettavasti tästä keskustelusta on jäänyt sellainen kuva, että edelleenkään hallitus ei näe siinä mitään väärää vaan puolustaa toimintaansa, eikä hallitus näy ymmärtävän, kuinka sen toiminta on romuttanut kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on tehtävä työtä paremman hallinnon edistämiseksi, rakenteellisen korruption kitkemiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen askel olisi muuttaa vaalirahoituslakia niin, että ilmoitusvelvollisuutta kiristetään. Vihreät ovat jättäneet tänään asiasta lakialoitteen, ja toivon, että se saa tuen koko eduskunnalta. Toivon myös, että hallitus itsekin ymmärtää sen ja ryhtyy konkreettisesti edistämään itse hyväksymänsä korruption vastaisen ohjelman toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kannatan tuossa aiemmin edustaja Saara Hyrkön esittelemää vastalausetta numero 3 ja kannatan sitä, että lisätalousarvio hyväksytään tuon vastalauseen mukaisena.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tukea ei kuitenkaan pidä rakentaa tavalla, joka lisää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tämän esityksen ongelmana on, että tuki kohdistuu polttoöljyn käyttöön. Käytännössä kyse on siten fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen ja omavaraisuuden lisäämiseen. Esitystä perustellaan määräaikaisena ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvänä toimena. Todellisuudessa tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeusperusteilla kymmenen viime vuoden aikana. Tietysti sinänsä se tuki on ollut perusteltua, koska on ollut erilaisia kriisitilanteita, jolloin meillä on pitänyt olla joku väline, jolla tukea maataloustuottajia, mutta ongelma on se, että tämä on ollut se väline, jota on käytetty, elikkä ollaan nimenomaan käytetty tätä energiaveron palautusta välineenä, jolloin se tuki on mennyt fossiilisen polttoaineen tukemiseen ja fossiilisen riippuvuuden lisäämiseen. Itse asiassa tässä esityksessä itsessäänkin todetaan se, että tästä syntyy se ongelma, että toistuvasti käytettynä tällainen tuki ei enää näyttäydy aidosti kertaluontoisena kriisitoimena, ja se luo maatalouden toimijoille odotuksen siitä, että polttoaineiden hinnan noustessa energiaveron palautusta korotetaan myös tulevaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa investointipäätöksiin ja vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä pois fossiilisista polttoaineista. Näistä syistä emme pidä tätä esitystä tarkoituksenmukaisena. Maataloutta on perusteltua tukea, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttöön sidottu lisäpalautus ei ole kestävä tapa vastata alan kannattavuuskriisiin. Sen sijaan tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Tukea tulisi kohdentaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, sähköistymiseen, biokaasuun ja muihin ratkaisuihin, jotka vähentävät tilojen energiakustannuksia pysyvästi ja tukevat samalla ilmastotavoitteita sekä omavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita sekä niihin liittyviä muita investointeja. Hallituksen esityksellä selkeytetään Suomen talousvyöhykkeen kiinteistö- ja tuloverotusta sekä saatetaan merituulivoimaloiden verorasitus yhdenmukaisemmaksi maatuulivoimaloiden verotuksen kanssa. Tämä tavoite on kannatettava. Nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen ratkaisu, jossa valtion jako-osuus Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta olisi 80 prosenttia ja kuntien osuus 20 prosenttia, on perusteltu. Sen sijaan käsittelyn edetessä täällä eduskunnassa tätä jako-osuutta muutettiin niin, että kunnan osuus on 30 prosenttia ja valtion 70. Sitä perusteltiin sillä, että kuntaan aiheutuu haittoja ja tämä suurempi vero-osuus ikään kuin korvaisi näitä. Tässähän peilataan ikään kuin maatuulivoimaan tämän osalta, mutta jos mietitään maatuulivoimaa ja merituulivoimaa, niin näitähän ei voi samalla tavalla verrata, sillä nämä merituulivoimalat sijoittuvat Suomen talousvyöhykkeelle, joka on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen esimerkiksi kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä kuin kunnan omalla alueella toteutettaviin hankkeisiin. Sen takia katsomme kyllä, että olisi ihan perusteltua pitää tämä hallituksen esityksen mukainen vero-osuusjako, elikkä niin, että valtion osuus olisi se 80 prosenttia ja kunnan 20 prosenttia. Todellakin se tavallaan verrannollisuus maatuulivoimaan on hyvin erilainen, koska maatuulivoima todellakin vaikuttaa ihan eri tavalla siihen kuntaan, kunnan alueeseen ja myös kunnan tehtäviin liittyen nyt vaikka infraan tai alueiden käyttöön ja yhdyskuntarakentamiseen, kuin sitten tämä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima, koska tämä talousvyöhyke on todellakin kansainvälinen, kuntien alueen ulkopuolinen merialue. Sen sijaan valtiolla siellä on sekä vallankäyttöoikeuksia että velvollisuuksia ja tehtäviä, ja siinäkin mielessä se, että tuo valtion osuus todellakin säilytettäisiin siinä 80 prosentissa, olisi todellakin ollut perusteltua, kuten oli tämä hallituksen alkuperäinen esitys, mutta sitä nyt sitten valiokuntakäsittelyssä muutettiin. No, sitten ehkä laajemminkin tästä merituulivoimasta ja tuulivoimasta kaiken kaikkiaan: Kyllähän nyt tämänkin muutoksen jälkeen maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää eroja, joita olisi syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Hallituksen esityksen lausuntopalautteessa on tuotu esiin sekä verotuksen yhdenmukaistamisen ja selkeyttämisen tarve että merituulivoiman rakennuskustannuksiin, tekniseen kehitykseen ja verorasitukseen liittyviä näkökohtia. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Mielestämme merituulivoiman edistämisen ei tule perustua pelkästään yksittäisiin lainsäädäntömuutoksiin, vaan Suomeen tarvittaisiin kansallinen merituulivoimavisio. Sen tulisi koota yhteen merituulivoiman tavoitteet, luvituksen ja merialuesuunnittelun kehittäminen, sähköverkon ja muun infran tarpeet, investointiympäristön ennakoitavuus sekä verotuksen pitkäjänteinen tarkastelu.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Todellakin meillä on lähes 80 000 nuorta vailla työtä, ja se on se iso yhteinen ongelmamme. Tässä keskustelussa on tullut selvästi esille se, että hallitus heräsi aivan liian myöhään tähän nuorten työttömyyteen. Kuten monissa puheenvuoroissa on todettu, heikon talouden aikana erityisesti nuorten työttömyys kasvaa, ja näinhän on käynyt nytkin. Sen takia on valitettavaa, että ne keinot, mitä hallitus on tuonut — tämä seteli, joka todellakin kaipaa korjaamista, sillä se ei ole nyt toimiva, tai ne pilotit, mistä tänään kuultiin, että ovat tulossa — tulevat vasta nyt, kun tämä työ olisi pitänyt aloittaa jo paljon aiemmin. Me kaikki tiedämme, että ensimmäinen työpaikka on äärimmäisen tärkeä, ja nyt meillä on aivan liian paljon nuoria, jotka ovat sitä ilman. Hallituksella on kyllä keinoja. Yksi keino, mitä vihreät ovat ehdottaneet, on se, että laitetaan nuorten palkkaaminen yritystukien ehdoksi, tai se, että käytetään omistajaohjausta työkaluna nuorten harjoittelu‑ ja oppisopimuspaikkojen lisäämisessä. [Puhemies koputtaa] Nyt pääministeri on vain vedonnut yrityksiin, mutta käyttäkää myös näitä täsmäkeinoja, millä voimme varmistaa sitä, [Puhemies koputtaa] että nuoret saavat työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, kun kolme vuotta sitten tässä salissa viimeksi puhuttiin valkoposkihanhista ja oli kansalaisaloite, jossa ehdotettiin, että ne siirretään metsästyslakiin riistalinnuiksi, niin ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto kannattivat sitä, kaikki muut vastustivat. No, viime kaudella yritettiin etsiä sitten luonnonsuojelulain puitteissa ratkaisua, koska näen kyllä, että tämä siirto on ihan perusteltu. Esimerkiksi valkoposkihanhi on hyvin elinvoimainen, ja ne vahingot, mitä Itä-Suomeen aiheutuu, ovat aivan todellisia. Mutta täällä on nyt semmoinen harha siitä, että tämä suojametsästys poistaisi muiden keinojen tarpeen. Tarvitaan edelleen esimerkiksi lintupeltoja, tarvitaan myös karkotusta erityisesti keväisin, koska osa maanviljelijöistä ei halua, että jatkossakaan keväisin ammutaan heidän maillaan lintuja. Sen lisäksi tämä esitys ei ole kyllä tasapainoinen, niin kuin ministeri sanoi. Se, että saa ampua viisi lintua Etelä-Suomen pellolla sillä perusteella, että Itä-Suomessa ne aiheuttavat vahinkoja, on aivan perusteetonta. Virossa ja Ruotsissa, jossa suojametsästys on käytössä, on alueellisesti rajattu, millä alueilla sitä voi tehdä, ja näin pitäisi olla Suomessakin. Niillä alueilla, missä vahingot ovat merkittäviä, tämä voi olla perusteltua, mutta ei näin laajasti, [Puhemies koputtaa] että kaikkialla maassa saa ampua pelloilla, jos on viisi valkoposkihanhea.

Arvoisa puhemies! Talousarviot peilaavat aina hallituksen arvoja, ja tietysti tällä vaalikaudella kaikki nämä hallituksen talousarviot ja tämä lisätalousarviokaan eivät tee poikkeusta. [Sanna Antikainen: Turvallisuus etusijalla, toisin kuin teillä!] Rahaa on rikkaille, on fossiilisille tukia, on turpeelle, mutta sitä ei löydy köyhyyden torjuntaan, kansanterveyteen tai koulutukseen. On ymmärrettävää, että tänä aikana täytyy puolustukseen satsata, mutta haaste on se, miten me pystymme turvaamaan myös muut tarpeet, ja siksi vihreät ovat ehdottaneet puolustusveroa yhdeksi työkaluksi sen varmistamiseksi. Nostan tästä lisätalousarviosta tuon Metsähallituksen tuloutustavoitteen nostamisen, jota tehdään nyt kolmatta tai neljättä kertaa tällä vaalikaudella, ja se kyllä johtaa liiallisiin hakkuihin valtion metsissä. Samaan aikaan suomalaiset ihmettelevät, kuinka valtion metsien retkeilypalveluita vähennetään. Itse asiassa ehdotankin, voisiko yksi keino nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi olla se, mikä tehtiin kaudella 2012—2014, jolloin Metsähallitukseen palkattiin nuoria [Puhemies koputtaa] Luontopalveluihin, niin sinne opastukseen kuin rakenteiden [Puhemies koputtaa] ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Olin tässä talossa, kun Sipilän hallituksen taksilain merkittävät muutokset tehtiin, ja en niitä kannattanut. On hyvä, että nyt jo viime hallitus korjasi ja tämä hallitus korjaa tuolloin tehtyjä virheitä. Tuolloin, siis Sipilän hallituksen aikana, perussuomalaiset ja kokoomushan kannattivat sitä lakiesitystä, ja siinä mielessä ehkä sekin on hyvä tässä ääneen sanoa. Todella hyvä, että tätä nyt korjataan, ja on tärkeää, että tähän saadaan näitä muutoksia, jotta taksialan luottamusta voidaan lisätä, jotta nimenomaan voidaan varmistaa turvalliset taksimatkat ihan kaikille ja myös sitä osaamista kuljettajille, jos mietitään vaikka erityisryhmiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta taksin mittarivaatimus ja värillisten kilpien vaatimus, jotka tähän on tuotu: Kuten edustaja Harjanne tuossa edellä kertoi, valiokunnassakaan tätä asiaa käsitellessä ei noussut esiin, että nämä olisivat juuri niitä tarpeellisia toimia vaan päinvastoin. Esimerkiksi talousvaliokunta on varoittanut siitä, että tämän myötä saatavuus voi heikentyä ja hinnat nousta, koska tämä vaikeuttaa alalle pääsyä, etenkin pienten yrittäjien alalle pääsyä, ja lisää byrokratiaa. Todellakin yksi haitta, joka tuosta aikoinaan tehdystä taksilain muutoksesta myös syntyi, oli se, että käytännössä kaupunkien ulkopuolella on hyvin vaikea saada taksia. Taksien saatavuus on heikentynyt merkittävästi, jos mennään isojen kaupunkien ulkopuolelle. Siinä mielessä sitä, kun nyt sitten vaikeutetaan esimerkiksi alalle pääsyä tai sitä, että meillä voisi olla osa-aikaisesti tai muun ammatin sivussa taksiyrittäjänä toimijuutta, nyt nämä vaatimukset, mitä liittyy näihin mittareihin ja värillisiin kilpiin, heikentävät. Siinä mielessä muutoin tämä esitys on mielestämme hyvä mutta nämä vaatimukset eivät ole tarpeellisia. Siksi kannatankin tuota aiemmin edustaja Harjanteen tekemää vastalauseen mukaista ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Otin nyt vielä tämän puheenvuoron kertoakseni edustaja Savolalle, että kyllä vihreät ovat kunnissa tehneet aika paljonkin sentyyppisiä aloitteita, että esimerkiksi lähiruokaa suositaan, luomuruokaa suositaan, nimenomaan niin, että saisimme sitä paikallista ruokaa käytettyä ja sillä tavalla tuettua myös aluetaloutta. Emme ole samassa kunnassa, niin että tämä kaikki ei varmasti kantaudu sitten edustaja Savolan korviin sinne Ähtäriin asti, mutta tämmöisiä aloitteita olemme tehneet. Ja kyllä, olemme myös kannattaneet sitä, että eläinperäinen ruoka puolitettaisiin. Se on ihan terveyssuositusten mukaista, ja siinäkin sitten voisimme varmistaa, että käytämme enemmän kotimaisia kasviksia. Itse asiassa myös esimerkiksi kotimaista järvikalaa tulisi suosia paljon enempi joukkoruokailuissa, kouluissa ja päiväkodeissa, kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Näin haluamme edistää sitä kotimaista tuotantoa. Kun tässä todettiin, että se on tuottajalta pois, niin kyllä me näemme, että ruuantuottajia ovat myös ne vihannesten ja kasvisten tuottajat eivätkä ainoastaan lihantuottajat.

Arvoisa puhemies! Täällä kyseltiin sitä, mikä on vihreiden kanta eläintuotantoon. No, tietysti ihan selvää on se, että meidän täytyy globaalisti ja myös Suomessa eläintuotantoa vähentää. Jos me mietitään, että maapallon maa-alasta 70—80 prosenttia on eläintuotannon käytössä, siis joko eläintuotannon rehuja varten tai laidunmaina, niin on ihan selvää, että jos katsotaan luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta, näin ei voi olla. Eikä näin voi myöskään olla, jos mietitään yhtään ympäristövaikutuksia noin laajemminkin. Mutta sen sijaan me haluamme, niin kuin edustaja Elo tuossa kertoi, sinänsä kotimaista kasvituotantoa lisätä, jalostusastetta nostaa ja niin edelleen, ja kyllä me näemme, että sen lihantuotannon, joka jää, tulisi tuottaa kotimaista laadukasta lihaa. Sen takia olemme edistäneet vahvasti esimerkiksi luomutuotantoa. Toisaalta esimerkiksi haluaisimme tällaisen hyvinvointiperusteisen haittamaksun sellaisille tuontituotteille, joiden tuotantotavat ovat heikompia kuin mitä suomalaisten eläinten hyvinvointilaki määrää. Haluaisimme todellakin, että voimme olla varmoja, että se liha, mikä sitten käytetään, on laadukkaasti tuotettu, on mahdollistettu eläinten lajinomainen käyttäytyminen ja me emme tuo tänne maan rajojen ulkopuolelta sentyyppistä lihaa, joka olisi heikommin tuotettu kuin mitä meidän oma lainsäädäntö vaatii. Sen lisäksi olemme hyvin vahvasti ajaneet esimerkiksi sitä, että luonnonlaitumia pystyttäisiin käyttämään nykyistä paremmin, sillä valitettavasti Ruokaviraston tulkinnat ovat olleet sellaisia, että hyvin monet tuottajat, joilla ovat olleet luonnonlaitumet käytössä, ovat joutuneet lopettamaan, koska tukien määrä on merkittävästi pienentynyt. Se on tietysti näiden tuottajien kannalta hyvin valitettavaa, se on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin valitettavaa. Luonnonlaitumet ovat myös eläimille hyvin terveellinen ympäristö, koska esimerkiksi sorkkaeläimet pystyvät siellä epätasaisella alustalla kulkiessaan vahvistamaan sorkkiaan ja esimerkiksi sorkkatauteja on vähempi. Kyllä meillä on paljon sellaisia näkemyksiä, miten me saamme eläintuotannosta kestävämpää. Niin kuin tässä tuli, me ajattelemme myös niin, että Suomen kannattaa tietysti myös tässä asiassa siihen laatuun panostaa, ei tuotantomääriin vaan laatuun. Myös viennin näkökulmasta katsomme, että jos me halutaan viedä eläinperäisiä tuotteita, niin siinäkin kannattaa laatuun ja hyvinvointiin panostaa. Ja todellakin näemme, että siellä kasviproteiinipuolella on paljon mahdollisuuksia esimerkiksi viennin osalta.

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä on todella valitettava päätös, mitä hallitus on nyt tekemässä. Eläinten hyvinvointilakia uusittiin viime kaudella, ja sitä uudistustyötä tehtiin todella pitkään. Se aina siirtyi ja siirtyi aiemmilta hallituksilta, ja silloin saatiin siihen parannuksia. Tämä porsaiden kastraatiokielto oli yksi näistä, ja todellakin siihen annettiin hyvin pitkä siirtymäaika. Siis se olisi tulossa voimaan vasta 2035, joten esimerkiksi sianlihan tuottajilla olisi paljon aikaa sopeutua tähän muutokseen, ja sen takiahan myös tutkimustyötä on paljon käynnissä siitä, millaisia nämä vaihtoehdot ovat. On todella valitettavaa, että nyt sitten tässä vaiheessa tästä kiellosta ollaan peruuttamassa. Täällä on tullut keskustelussa esiin, että suomalaisessa siantuotannossa porsaat saavat pitää saparonsa, ja tämä on todella hieno asia. Itse ajattelen niin, että se, että meillä olisi vielä tämä kastraatiokielto tulossa, veisi eteenpäin meitä nimenomaan semmoisena esimerkkinä, että meillä sianliha olisi sitten siinä mielessä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta paremmin tuotettua kuin joissain muissa maissa. Me voisimme tavallaan mieluumminkin miettiä, että se voisi olla se meidän vientivalttimme, jos tässä halutaan sianlihan vientiä edistää. Mutta ei, nyt mennään taaksepäin, ja näyttää todella siltä, että esimerkiksi Tanska, joka on valtava sianlihan vientimaa, on nyt ottamassa 2030 tämän kastraatiokiellon käyttöön. En ihmettele sitä, koska kuluttajat nimenomaan haluavat varmistaa sen, että eläimet eivät joudu kärsimään turhaa kipua, myöskään tuotantoeläimet. Tämähän on hyvin kivulias operaatio, ja todella, jos noita lain lausuntoja asiantuntijoilta lukee, niin se tulee hyvin selväksi. Eli sitä ei tarvitse tässä pohtia, vaikka täällä toisenlaisiakin ajatuksia on esitetty ja verrattu esimerkiksi lemmikkien kastraatioon. Mutta se on aivan eri asia. Lemmikit kastroidaan eläinlääkärin toimesta anestesiassa, kun porsaat taas kastroidaan... No, tulevaisuudessa onneksi kipulääkkeen turvin, mutta aivan eri tilanne. Sitten täällä on vedottu suomalaisen tuotannon omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen. On totta, että sianlihaa meillä tuotetaan enemmän kuin käytetään, mutta sitten jos me katsotaan niitä sianlihan tuotannon tuotantopanoksia, niin me emme ole valitettavasti millään tavalla omavaraisia, ja siinä mielessä tämä argumentti huoltovarmuudestakin vähän ontuu. Siat syövät kyllä viljaa, joka kotimaisesti on tuotettu, mutta sitten kun puhutaan soijasta, jota tarvitaan siankasvatuksessa, puhutaan lannoitteista, puhutaan energiasta, lääkinnällisistä tuotteista tai esimerkiksi sianjalostuksesta, niin tässä me olemme täysin riippuvaisia, tai hyvin riippuvaisia, monin kohdin ulkomaisesta tuotantopanostuksesta, niin että tämä omavaraisuusargumenttikaan ei tässä päde.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on usein semmoinen käsitys, että me olisimme varsin edistyksellisiä esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin suhteen, mutta näinhän ei todellisuudessa ole. Mutta tämä on kyllä historiallista, että nyt eläinten hyvinvoinnissa halutaan pakittaa. Yleensä olemme menneet eteenpäin, välillä varsin pienin askelin, mutta kuitenkin olemme menneet eteenpäin, ja sitä myötä, kun myös tutkimustieto lisääntyy ja me tiedämme, miten eläimet kokevat kipua, olemme halunneet tehdä parannuksia. Mutta tässä todellakin nyt pakitetaan siitä kastraatiokiellosta, mikä viime kaudella tehtiin ja mille annettiin hyvin pitkä siirtymäaika, jotta myös tuottajat siihen hyvin voisivat sopeutua. Kyllä minua hämmästyttää, kun samaan aikaan Tanska, joka on sianlihan suurmaa ja josta 90 prosenttia sianlihasta menee vientiin, on ilmoittanut, että he haluavat luopua tästä porsaiden kastraatiosta juuri sen takia, että se aiheuttaa niin paljon kipua ja myöskään kuluttajat eivät sitä halua, että nyt Suomessa ollaan tästä pakittamassa. Tämä on häpeällistä.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Hallituksen ilmastotekojahan on odotettu nyt koko kausi, ja aina kun niitten perään on kyselty, on sanottu, että sitten näissä ilmastosuunnitelmissa — energia- ja ilmastosuunnitelmassa, pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa ja muissa ilmastosuunnitelmissa — nämä tullaan kertomaan. No, nyt meillä on todellakin käsittelyssä... [Puhelin soi] — Ahaa, sen voi varmaan viedä tuonne ulkopuolelle. Kiitos. — Nyt meillä todellakin on käsittelyssä tämä energia- ja ilmastosuunnitelma ja itse asiassa huomenna sitten tämä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma. Täytyy sanoa, että odottelu on siinä mielessä kyllä ollut turhaa tai ei ole ollut kannattavaa odotella, koska näissä suunnitelmissa ei nyt todellakaan ole näitä toimia, mitä tarvittaisiin. Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategian päivitys on pettymys, sillä se ei kuvaa sitä selkeää polkua ja askelmerkkejä, mitä tarvittaisiin, jotta me saavutettaisiin ilmastotavoitteet, vaan se on kokoelma poliittisesti värittyneitä toimenpiteitä, joista erimielinen hallitus on saavuttanut jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Tähän strategiaan ei liity kustannus—vaikuttavuus-vertailua, tai siinä ei ole arviota saatavista hyödyistä. Selonteossa liitteenä oleva päästövelan korjausohjelma on irrallaan strategiasta, eikä siihen edes viitata strategiaa koskevassa tekstissä, vaikka päästövelan korjausohjelma on ollut se yksi työkalu, mistä hallitus on kertonut, että siinä nyt sitten kerrotaan, miten varmistetaan, että pääsemme ilmastolain mukaiseen hiilineutraalisuustavoitteeseen 2035. Nyt kuilu ilmastolain mukaisen tavoitteen ja tämän politiikkaskenaarion välillä on 34 megatonnia, elikkä niin paljon toimia tarvittaisiin lisää, ja valitettavasti näissä suunnitelmissa niitä ei nähdä. Hiilineutraalisuustavoite on mahdollista saavuttaa kansantalouden näkökulmasta tasapainoisesti jopa sitä kasvattaen, mutta tämä strategia ei kuitenkaan osoita suuntaa eikä tahtotilaa kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää tulevaisuutta, jossa päästövähennystoimien ja puhdistuvan teollisuuden myötä syntyy työtä ja hyvinvointia. Hallituksen haparointi ilmastopolitiikan linjassa ei myöskään ole kotimaisten vahvasti ilmastotavoitteisiin sitoutuneiden yritysten etu. Poukkoileva ja epäjohdonmukainen politiikka lisää investointiriskiä, se viivästyttää investointeja, nostaa rahoituskustannuksia ja heikentää Suomen houkuttelevuutta suhteessa muihin EU-maihin. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää fossiilisten ja prosessiperäisten päästöjen tehostettua alasajoa päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla sekä toimia luonnon ja teknologisten nielujen voimistamiseksi niin, että Suomi on hiilineutraali 2035 ja negatiivisilla päästöillä pian sen jälkeen. Päästökauppahan sinänsä on toimiva järjestelmä, ja kiitos EU:n, että meilläkin päästöt sitä kautta ovat vähentyneet. Ongelmallisimmat kohdathan ovat tällä hetkellä taakanjako- ja erityisesti maankäyttösektori. Taakanjakosektorin päästöjen osalta avainasemassa on liikenteen päästöjen sekä työkoneiden ja erillislämmityksen päästöjen vähentäminen. Tässä strategiassa todellakaan ei linjata riittävästi toimia päästövähennyksen saamiseksi, ja niillekin toimille, mitä tässä todetaan, ei ole osoitettu riittävää rahoitusta. Ilmastotavoitteeseen pääsy vaatisi tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja. Ne tästä puuttuvat, ja näitä ohjauskeinoja pitäisi suunnata erityisesti maankäyttö-, liikenne- ja työkonesektoreille. Hallitus korostaa taloudellista tiukkuutta ja kuria, mutta valitettavasti tämä ei näy millään tavalla ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, vaan päinvastoin se on hyvin höveliä. Saastuttajalle maksetaan edelleenkin, fossiilisten tukia on lisätty ja fossiilisten hintaa alennettu, ja sitten julkisella rahalla vielä siivotaan sotkut. Kyllä taloudellisia ohjauskeinoja ehdottomasti pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään myös taakanjako- ja maankäyttösektorilla, koska kokemukset nimenomaan päästökauppasektorilta näyttävät sen, että kun hiilellä on hinta, niin se vähentää päästöjä. Todellakin energiasektorilla olemme hyvin onnistuneet päästöjä vähentämään, mutta valitettavasti maankäyttösektorilla on menty aivan toiseen suuntaan, ja sen takia energiasektorin hyvä työ on valunut hukkaan, jos katsotaan kokonaistavoitetta. Ehdottomasti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää. Kun maankäyttösektorista on puhuttu, niin hallitus usein haluaa muistuttaa siitä, että nielujen romahdushan kävi jo viime kaudella, ja se on totta. Silloinhan loppukaudella hiilinielujen pelastuspaketti luotiin, mutta nyt tämä hallitus ei ole tehnyt minkäänlaisia toimia maankäyttösektorin vahvistamiseksi — päinvastoin ensi töikseen [Puhemies koputtaa] se peruutti jo päätetyistä toimista. Sen takia maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulisi päivittää, koska on ihan selvää, että tämän muutoksen myötä nykyinen suunnitelma ei ole enää ajantasainen. Tässä lopuksi, puheenjohtaja, vielä haluan esittää hyväksyttäväksi seuraavan kannanoton, joka on vihreiden ja SD:n yhteinen, elikkä vastalauseen numero 1 kannanottoehdotuksen, jossa on kaksi kohtaa. Toisessa edellytetään sitä, että kansallinen energia- ja ilmastostrategia päivitetään vastaamaan EU:n 2030 tavoitteita ja kansallista 2035 ilmastotavoitetta siten, että strategia kohdentuu selkeästi energiantuotannon ilmastovaikutuksiin sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseen kustannustehokkaasti. Ja kohta 2: ”Eduskunta edellyttää, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on päivitettävä viipymättä maankäyttösektorin toimenpiteiden vahvistamiseksi.”

Arvoisa puhemies! Täällä salissa onkin aikataulu mennyt niin nopeasti eteenpäin, että meinasin myöhästyä tästä keskustelusta, mutta onneksi vielä ehdin mukaan. Ensinnäkin tämä tulevaisuusvaliokunnan mietintö — siis itsekin olen tulevaisuusvaliokunnan jäsen, ja siksi nimenomaisestikin haluan tästä käyttää puheenvuoron — on mielestäni kyllä hyvin ansiokas. Ehkä valiokunnan puheenjohtaja tässä alussa on tätä jo avannutkin, mutta itse pidin paljon siitä toimintatavasta, että me ensin kuultiin vähän laajemmin ja sitten valittiin muutama teema, joihin perehdyttiin paremmin. Ajattelen, että nämä teemat, jotka valittiin, jotka olivat siis tulevaisuusajattelu, muuttuvan maailmanjärjestyksen erilaiset totuudet, tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet, arktinen problematiikka, monihyötyiset ympäristöratkaisut, vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus sekä ekokriisin vaikutukset pitkällä aikavälillä, ovat kyllä aivan olennaisia, jos me mietitään tulevaisuusajattelua ja mietitään maailmaa 25+ vuoden päähän. Todellakin siinä skenaariossa, mitä tässä pohjana oli, se selonteko, minkä valtioneuvosto oli antanut, näemme, että tässä ajassa on paljon epävakautta. Meillä on erilaisia geopoliittisia kriisejä, ja tavallaan tasapaino geopolitiikassa on muuttumassa. Teknologian muutokset etenevät vauhdilla, ja sitä kautta tulee paljon muutoksia. Nämä kaikki myös monella tavalla vaikuttavat erilaisiin valtarakenteisiin, ja ne eivät välttämättä ole enää edes valtioita, jotka ovat niitä, joilla valtaa on, vaan nimenomaan näitä teknojättejä. Mutta sitten samanaikaisesti meillä on edelleen vain tämä yksi planeetta. Täällä meidän pitää toimia, ja meidän pitää toimia tämän planeetan kantokyvyn rajoissa. Näinhän me ei olla toimittu. Tällä hetkellä seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty, ja esimerkiksi meidän ilmastojärjestelmämme on rikki niin, että me täällä pohditaan, miten tämä ilmaston kuumeneminen vaikuttaa: tuoko se meille lämpöä lisää tänne pohjoiseen, vai käykö niin, että kun tämä järjestelmä menee rikki, me ollaankin sitten täällä nykyistä paljon kylmemmissä olosuhteissa? Sen takia ajattelen sitä, että kun me tässä jatkotyöstössä nimenomaan otettiin esille monta ympäristöön liittyvää teemaa, niin se oli oikea valinta, koska tästä meidän pallon kestävyydestä meidän pitää huolehtia, koska meillä ei muuta ole kuin tämä yksi maapallo. Kun katsotaan — katsottiinkin jo — näitä skenaarioita ja myös niissä olevia ympäristökriisejä, mitkä ovat koko aika käynnissä, ja nyt tietysti tässä meidän mietinnössä näitä teemoja, niin kyllähän se tulevaisuuskuva on varsin synkkä ja haasteellinen. Samaan aikaan tietysti on hyvä muistaa, että tulevaisuushan ei vain tapahdu vaan tulevaisuus tehdään. Sillä on valtavasti väliä, miten me valmistaudumme tulevaisuuteen, miten me tehdään tänä päivänä niitä päätöksiä, jotka turvaavat meille hyvän tulevaisuuden. Tietysti päätöksenteossa haaste on aina myös erilaiset polkuriippuvuudet, elikkä jos ollaan joku polku otettu, niin siitä on hyvin vaikea muuttaa suuntaa, vaikka huomaisimmekin, että olemme väärällä polulla, ja niitä riippuvaisuuksia on todella vaikea purkaa. Sen takia itse ajattelen, että tämmöinen tulevaisuustyö ja ennakointityö on äärimmäisen tärkeää. Meidän pitäisi pystyä nykyistä paljon, paljon paremmin myös hyödyntämään sitä päätöksenteossa, ja senkin takia tässä mietinnössä on nostettu kehittämisehdotuksia, mutta myös sitä konkreettista vaikuttavuutta siihen, on se sitten valtioneuvoston työtä tai eri ministeriöiden työtä, pitäisi pystyä paljon, paljon enemmän parantamaan. Oli oikeastaan aika valitettavaakin kuulemisissa kuulla se, kun kysyimme sitä, miten tulevaisuusvaliokunnan aiemmin aikaisemmissa tulevaisuusselonteoissa esittämät lausumat on otettu huomioon, että osassa ministeriöistä ei ollut oikeastaan yhtään mitään tietoa, että tällaisia lausumia on edes ollut tai että ne jotenkin vaikuttaisivat heidän työhönsä. Kyllä minä ajattelen, että kun meillä on Suomessa tätä ennakointityötä ja meillä on tulevaisuusvaliokunta, yksi maailman ensimmäisiä, niin meidän pitäisi pystyä nykyistä paremmin sitä hyödyntämään. Nämä ehdotukset, mitä tähän mietintöön on nostettu myös tavallaan tämän työn parantamiseksi ja sen läpileikkaavuudeksi, ovat yksi tärkeä asia lähtien juuri myös siitä, että näiden kahden tulevaisuusselonteon, jotka vaalikaudessa tehdään, järjestystä muuttamalla ollaan paljon paremmassa tilanteessa. Toivon todella, että nämä lausumat otetaan nyt vakavasti ja tätä muutosta saadaan. Sitten todellakin tähän lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että meidän täytyy pystyä ratkaisemaan nämä ekokriisit, koska ilman sitä meillä ei ole hyvää tulevaisuutta. Jo ne nuoret ja ne lapset, jotka tänä päivänä täällä elävät kanssamme, tulevat sen konkreettisesti näkemään, puhumattakaan sitten tulevista, vielä syntymättömistä sukupolvista. Siksi meidän täytyy ehdottomasti vauhdittaa sitä ympäristö‑ ja luontotyötä, mitä niin Suomen kuin myös kansainvälisesti pitää saada eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan kiittää tämän kansalaisaloitteen tekijöitä. Tämä on todella tärkeä aloite, ja olen iloinen siitä, että eduskunnassa tätä on käsitelty ja mekin tänään tästä aiheesta keskustelemme. Todellakin nykyisen lainsäädännön puitteissa eläinten voidaan katsoa olevan suojeltuja esineitä, joita ihminen voi omistaa, ostaa ja myydä, mutta eläin ei todellakaan ole esine. Eläimet ovat tuntevia ja älykkäitä eliöitä, ja mitä enemmän tutkimme, sen enemmän me tiedämme sen, kuinka eläimet ovat todellakin jotakin muuta kuin esineitä. Tietysti tämän tiedon pohjalta olisi myös hyvä päivittää lainsäädäntöä niin, että myös perustuslakiin otettaisiin eläinten oikeudet. Tässä on ollut keskustelua siitä, onko perustuslaki se oikea paikka vai tulisiko sen olla vain normaalissa lainsäädännössä, mutta kyllä minä ajattelen niin, että myös perustuslakia on syytä päivittää aika ajoin ja tuoda sinne myös nyt esimerkiksi nämä eläinten oikeudet, kun me tiedämme ja meidän tietomme myös lisääntyy siitä, että on ihan perusteltua, että näin tehtäisiin. Tietenkään sitä ei voi tehdä hutikoiden ja yhtäkkiä, vaan se vaatii perusteellisen selvityksen, ja sitähän tässä vastalauseessakin nimenomaan korostetaan ja esitetään, että tällainen selvitys tehtäisiin. Kun katsoo asiantuntijalausuntoja, niin itse asiassa nämä lausunnot sisältävät historiallisen vahvaa tukea sille, että eläinten asemaa on tarpeen vahvistaa nimenomaan perustuslain tasolla. Useat asiantuntijat nostavat sen esille. Esimerkiksi eläinlääketieteen tohtori, eläinlääkäri ja kliininen opettaja Kirsi Swan toteaa: ”Eläinten oikeuksien kirjaaminen perustuslakiin varmistaa, että eläinten hyvinvointi otetaan huomioon johdonmukaisesti kaikessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä eikä eläinten oikeuksia voida ohittaa muiden intressien vuoksi”. Professori Niko Soininen toteaa: ”Kokonaisuutena arvioiden eläinten perusoikeuksia koskeva kansalaisaloite sisältää merkittäviä oikeudellisia ehdotuksia yhden aikamme suurimman kriisin, luontokadon, hillintään. Se ottaa myös eläinten itseisarvon ja oikeussuojatarpeen asian vaatimalla vakavuudella. Ongelman mittakaavaan ja vakavuuteen nähden perustuslain muutos olisi nähdäkseni oikeasuhtainen.” Myös monet muut asiantuntijat päätyivät tähän samaan ja todellakin nimenomaan sitä kautta, että se tehtäisiin tämän selvityksen jälkeen, ei niin kuin tässä itse aloitteessa suoraan todettiin, vaan nimenomaan tämän selvityksen kautta, kuten vastalausekin toteaa. Me tiedämme, että myös osana kansainvälistä kehitystä eläinten oikeudet on monessa maassa otettu vahvemmin esille nimenomaan perustuslain tasolla, ja esimerkiksi myös Euroopan unionin perussopimuksessa eläinten oikeudet ovat on esillä. Sen takia tietysti myös näiden kansainvälisen kehityksen ja EU-oikeuden myötä olisi hyvin perusteltua, että myös Suomen perustuslakiin ne tuotaisiin, eikä siihen todellakaan ole mitään periaatteellista estettä. Ehkä vielä tästä keskustelusta: Ajattelen niin, että mitä enemmän me tiedämme ja tiedämme myös siitä tavasta, miten me ihmiset kohtelemme muita eliöitä tällä maapallolla, sitä enemmän olisi syytäkin vahvistaa eläinten oikeuksia. Jonkun verranhan on keskustelua käyty myös siitä, pitäisikö myös ympäristöllä olla tämmöinen vahvempi perustuslaillinen oikeus. Siellähän on tietysti se oikeus hyvään ympäristöön, mutta sitäkin katsotaan ikään kuin ihmisen kautta, niin että ihmisellä tulee olla oikeus hyvään ympäristöön. Mutta pitäisikö ympäristöllä olla oikeus? Meillähän on tämmöisiä perinteisiä kansoja, joissa esimerkiksi koetaan, että joella pitäisi olla oikeus. Olen ymmärtänyt, että itse asiassa tämä on jossain myös tuotu lainsäädäntöön, ja jos mietitään vaikka meidän vesien tilaa, niin tämä ei olisi ollenkaan huono asia. Ehkä haluan tässä sanoa edustaja Kiljuselle, joka nosti minusta hyvin esille sen, että ihmisellä tulisi olla vastuu huolehtia luomakunnasta: Me olemme itse asiassa hyvin huonosti tässä onnistuneet, kun päinvastoin me elämme yli maapallon kantokyvyn ja yhdeksästä planetaarisesta rajasta jo seitsemän on ylitettykin. Todellakin meidän pitäisi ottaa vahvempi vastuu. Ehkä sen verran haluan kuitenkin tätä edustaja Kiljusen käsitystä tästä evoluutioteoriasta korjata, että hänellä on vähän virheellinen käsitys siitä, että evoluutio menisi niin, että vahvimmat pärjäävät, [Kimmo Kiljunen: Sopeutuvimmat!] vaan sopeutuvimmat pärjäävät, ja se on eri asia. Valitettavasti tämä käsitys ”vahvimmat pärjäävät” elää aika lailla omaa elämäänsä, ja itse asiassa sen perusteella oikeutetaan monenlaista sellaista, mikä ei todellakaan tule evoluutioteoriasta, vaan se on se sopeutumiskyky, ja siihen itse asiassa monella lajilla kuuluu myös kyky yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Todellakin tämän ekologisen kompensaation velvoittavuus olisi semmoinen konkreettinen keino, millä me vauhditettaisiin myös näitä luonnonarvomarkkinoita, ja pidän todella tärkeänä, että niin maanomistajilla kuin metsänomistajilla on muitakin keinoja saada sitä ansaintaa kuin pelkät hakkuutulot, ja sen takia myös nämä hiilimarkkinat, mitä tässä nostettiin esille, ovat erittäin tervetulleita. Todellakin edustaja Pitko tuossa jo oikaisikin näitä erikoisia väitteitä, mitä täällä sanotaan, että vihreät kieltäisivät hakkuut. Me haluaisimme totta kai, että me huolehdimme puhutaan sitten metsäluonnosta tai ylipäätänsä meidän suomalaisesta luonnosta niin, että se käyttö on myös kestävää ja vastuullista ja ei aiheuta lisää haittoja. Itse asiassa tämä lieventämishierarkia, joka tähän lainsäädäntöönkin muuttuu tai on osana sitä, on nimenomaan oleellinen osa ympäristösääntelyä, niin että me varmistamme, että haittoja vältetään. Kun puhutaan tästä ennallistamissuunnitelmasta, minkä teknistä toteuttamista tämä lakimuutos osittain koskee, niin siinähän myös tämä heikentämiskielto on keskiössä. [Puhemies koputtaa] Elikkä meidän pitäisi varmistaa, että emme tee uutta haittaa, jotta ei tule uutta ennallistettavaa.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ympäristö- ja ilmastoministeriä tämän lain tuomisesta tähän saliin. Nimenomaan se, että me pystymme laajentamaan sitä joukkoa, joka tekee työtä suomalaisen luonnon monimuotoisuuden eteen, on todella tärkeää. Tässä luodaan nyt hyvä keino siihen, ja on tärkeää, että meillä on selkeät säännöt siihen, kuinka tulee toimia, jotta varmistamme, että todellakin nämä teot ovat lisäisiä. Sen takia itse ajattelen, että vielä tätä lainsäädäntöä olisi ehkä hyvä tarkentaa niin, että varmentaisimme, että nämä tehtävät luontoteot rekisteröidään, jotta varmistetaan, että niitä ei käytetä useampaan kertaan. Myös tämä pysyvyyskysymys on semmoinen, joka on noussut esiin: miten varmistamme, että todellakin nämä teot ovat myös pysyviä. Myös ehkä pohdin, voisiko ajatella, että tätä suojeluhyvityksen määritelmää voitaisiin laajentaa — se jää tässä varsin kapeaksi — jotta voitaisiin tehdä näitä toimia myös muualla kuin uhanalaisissa luontotyypeissä.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edustaja Heikkisen lopputoiveisiin siitä, miten tämä tulisi hoitaa: todellakin ottaa tämä ensisijaisuusjärjestys, että luontainen kalatie olisi se ykkönen, ja oikeastaan sen pitäisi olla se velvoittava ja muiden vaihtoehtojen todellakin vain hätätapauksissa käyttöön otettavia. Edustaja Heikkinen nosti esille sen, että viime hallituksessa tätä asiaa ei saatu maaliin, ja se on ihan totta, eikä saatu sitä edelliselläkään hallituksella. Tämähän on projekti, joka on itse asiassa kestänyt aivan liian kauan. Se ei todellakaan viime hallituksessa jäänyt vihreistä kiinni, että tämä olisi edistynyt. Yksi ongelma oli se, että ne asiantuntijat oikeusministeriössä, jotka tätä asiaa osaisivat tehdä, olivat samoja, jotka puursivat myös lunastuslain parissa, ja sen takia tietysti tällä hallituskaudellakin tämä tulee vasta nyt pöydälle, vaikka tämän olisi voinut heti hoitaa, varsinkin kun tässä on ollut työryhmätyö jo pitkään käynnissä. Sieltä tuli selvät sävelet, ja siellä oli myös tämä lunastusoikeus, jotta voitaisiin tarvittaessa lunastaa, mutta valitettavasti tästä esityksestä se on nyt tippunut. [Puhemies koputtaa] Ja kannatan lämpimästi tätä edustaja Heikkisen nostamaa aiheuttaja maksaa ‑periaatetta. [Puhemies koputtaa] Se tästä jää nyt uupumaan.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on kyllä todellakin pettymys. Hallitusohjelmaan on itse kirjoitettu, että nykyaikaiset kalatalousvelvoitteet toteutetaan myös pienten patojen osalta, ja nyt tämä esitys on semmoinen, että eihän tätä vaadita. Kalatiestrategia on jo vuodelta 2012, ja siinä todetaan, että nämä luonnonmukaiset vaellusyhteydet ja luonnon kierto ovat ne, mitkä pitäisi saada toimimaan, ja se edellyttää tietenkin näitä kalatalousesteiden purkamisia. Ministeri tässä mainitsi, että tähän ei edes tule sitä aikatauluvelvoitetta, että näitä ruvettaisiin systemaattisesti päivittämään, ja näitä tapauksia tulee esille ehkä kolme tai neljä vuodessa. Elikkä toisin sanoen menee noin 40—50 vuotta, kun edes nämä nollavelvoitelaitokset, pienet voimalaitokset, saadaan tässä asiassa hoidettua kuntoon. Kyllä se hallitusohjelman lupaus vaelluskalojen elvyttämisestä ja virtavesiluonnon elvyttämisestä on todellakin vain sanoja paperilla, jos edes tätä asiaa ei hallitus nyt kykene hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä edellisissä puheenvuoroissa on tullut esille, sinänsä arkistolain päivittäminen nykypäivän tarpeisiin on varsin tarpeellista ja kannatettavaa, mutta erityisesti huoli on siitä, miten varmistetaan, että myös jatkossa arkistot ovat saavutettavia. Tätä esitystä perustellaan sillä, että digitaaliset aineistot korvaavat ne perinteiset aineistot, mutta me tiedämme, että digitaalisuus on monella tapaa vielä kesken ja niitä aineistoja ei ole digitaalisesti saavutettavissa. Toisaalta me tiedämme myös, että esimerkiksi historiantutkimukseen liittyen tai historian opiskelijoiden koulutukseen liittyen on äärimmäisen tärkeätä, että pääsee aidosti myös niihin arkistoihin. Sen takia ovat hyvin kannatettavia tämä vastalause ja tämä vastalauseen pykälämuutosehdotus, jossa nimenomaisesti halutaan nostaa esille se, että asiakirjojen saatavuuden varmistaminen on äärimmäisen tärkeätä. Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa opetetaan historiaa, ja kyllä siellä ollaan äärimmäisen huolestuneita tilanteesta, joka on nyt johtamassa siihen, että tätä Kansallisarkiston toimipisteverkostoa supistetaan merkittävästi. Joensuusta on arkisto näillä tiedoin lähtemässä pois. Aineistot ovat siirtymässä sekä Joensuusta että muualtakin Mikkeliin, ja siellä olevia toimitiloja taas täytyy laajentaa tämän takia, mikä on mielestäni vähän erikoista, etenkin kun me tiedämme, miten tärkeät nuo aineistot ovat Joensuussa Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden kannalta. Haluankin tässä keskustelussa lainata Itä-Suomen yliopiston tutkijoita, jotka ovat olleet todellakin hyvin huolissaan erityisesti opiskelijoiden ja tutkijoiden työn jatkomahdollisuudesta. He ovat kirjoittaneet tästä Kansallisarkiston muutoksesta seuraavasti: ”Arkistot ovat historiantutkijoiden tutkimusympäristöjä. Niissä keskeinen tutkimustapa on fyysisten aineistojen lukeminen ja analysoiminen osana arkistokokonaisuutta. Usein aineistoa käydään läpi valtava määrä, josta tutkimukseen päätyy vain pieni osa. Digitaalinen toimittaminen perustuu yksittäisiin aineistoihin, mikä on useimmiten täysin riittämätöntä.” ”Opiskelijoille tilanne on erityisen vaikea. Toimipisteen sulkeutuessa joensuulaiset historian ja arkistoalan opiskelijat menettävät konkreettisen kosketuksen siihen kansalliseen kulttuuriperintöön, joka heidän tulisi alojensa tulevina asiantuntijoina hallita.” ”Alueellinen eriarvoistuminen kasvaa, kun eri yliopistoissa historiaa opiskelevilla on erilaiset mahdollisuudet kasvaa oman alansa asiantuntijoiksi. Tilannetta voisi verrata siihen, että jossakin yliopistossa luonnontieteitä opetettaisiin ilman laboratorioita tai lääketiedettä ilman opetussairaalaa.” Siis tilannetta voi verrata nyt jatkossa — jos nämä arkistot katoavat näiltä yliopistopaikkakunnilta, joilla historiaa ja arkistotiedettä opetetaan — siihen, että joissakin yliopistoissa luonnontieteitä opetettaisiin ilman laboratorioita ja lääketiedettä ilman opetussairaalaa. En usko, että kukaan meistä tässä salissa ajattelisi, että tämä olisi mahdollista. Sen sijaan kuitenkin nyt katsotaan, että on mahdollista tinkiä arkistoiden saavutettavuudesta, ja todellakin sitten jatkossa opiskelijat joutuisivat opiskelemaan niin, että ne fyysiset arkistot, jotka ovat hyvin konkreettisia ja tärkeitä siinä opetuksessa ja myös tutkimuksessa, katoavat. No, sitten jatkan hieman lainausta: ”Tilanne uhkaa myös ohjata opinnäytetöitä ja väitöskirjoja tutkimukseen, johon tarvittavat aineistot ovat helpommin saatavilla. Esimerkiksi paikallinen ja alueellinen sosiaalihistoriallinen tutkimus käytännössä loppuu, kun aineistokokonaisuudet siirretään tavoittamattomiin.” Elikkä tässä käytännössä myös vaikutetaan tieteen vapauteen, kun vaikeutetaan sitä tutkimusta ja tavallaan se materiaalin saavutettavuus ohjaa siihen, mitä tutkitaan. Pidän tätä hyvin huolestuttavana. Toki tämä Kansallisarkiston toimipisteverkosto on myös rahakysymys, ja sen takia tietysti sinänsä tällä lainsäädännöllä ei nyt tätä päätöstä olla tekemässä, mutta tämä tärkeä lisäys, mikä vastalauseessa on, siitä, että tämä saavutettavuus jatkossakin varmistettaisiin, tukisi sitä, että tästä verkostosta todellakin pidetään huolta ja se pidetään asianmukaisena niin, että se palvelee historiantutkijoita ja opiskelijoita.

Arvoisa puhemies! Äärioikeistolaisen Sinimustan Liikkeen marssijat pahoinpitelivät vappuna nuoren naisen Tampereella. Videotallenteet näyttävät, kuinka väkivallatonta vastamielenosoittajaa lyötiin ja potkittiin päähän tavalla, joka olisi pahimmillaan voinut johtaa kuolemaan. Myös muihin vastamielenosoittajiin sekä sivullisiin kohdistui väkivaltaa. Sisä-Suomen poliisilaitoksen ensikommentti oli, että poliisi on onnistuneesti estänyt yhteenotot ja turvannut mielenosoitukset. Median ja aktivistien tilanteesta kuvaamat videotallenteet osoittavat, ettei tämä arvio ollut onnistunut. Poliisi on sittemmin asianmukaisesti aloittanut esitutkinnan väkivallantekoon liittyen. Pääministeri Orpo, te olette vaatinut tarkkaa selvitystä tapahtumista. Näin tulisikin tehdä. Epäselvyys tapahtuneesta on ilmeinen. Sen sijaan sisäministeri Rantanen on vain ihmetellyt, mitä poliisi teki tilanteessa väärin. Mielestäni on selvää, että poliisi ei onnistunut tehtävässään turvaamaan vastamielenosoittajien ja sivullisten turvallisuutta. Kysynkin sisäministeri Rantaselta: tuomitsetteko te [Puhemies koputtaa] Tampereen vappumarssilla tapahtuneen väkivallan, ja käynnistättekö selvityksen [Puhemies koputtaa] poliisin toiminnasta?

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on surullista jatkoa hallituksen maahanmuuttajia kyykyttävälle politiikalle. Se tuo myös hyvin esiin hallituksen maahanmuuttopolitiikan ristiriitaisuuden. Jo tehtyjä muutoksia on läpi linjan perusteltu paremmalla kotoutumisella ja kotoutumiseen kannustamisella, mutta nyt myös kotoutumiseen ollaan kohdistamassa varsin mittavia leikkauksia. Tässä esityksessä muutetaan lakia siten, että kotoutumiskoulutus järjestettäisiin jatkossa työvoimakoulutuksena. Kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisvastuuta ja rahoitusta ehdotetaan siirrettäväksi työvoimaviranomaisille osaksi kuntien yleiskatteellista rahoitusta. Nykyisin kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta ovat järjestäneet vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kansalaisopistot, valtionrahoituksen turvin. Tämä esitys tarkoittaa noin 47 miljoonan euron leikkausta kotoutukseen. Esitys heikentää yhdenvertaisuutta monella tapaa, mikä itse esityksessäkin tunnistetaan. Esityksessä sanotaan: ”Voi vaikuttaa yhdenvertaisuutta heikentävästi muun muassa koulutusten yhdenvertaiseen saatavuuteen eri puolilla Suomea.” ”Kunnat itse päättävät, minkä verran ne osoittavat rahoitusta työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen ja lukutaitokoulutuksen toteuttamiseen, joten on myös mahdollista, että joissakin kunnissa koulutuksen saatavuus olisi heikkoa.” Jo tällä hetkellä on ollut ongelma, että kielikoulutukseen ei pääse, ja uudistus uhkaa vain syventää tätä ongelmaa entisestään. Samoin esityksessä todetaan: ”Maahanmuuttajien tuomat kulut kunnille voivat vähenevän rahoituksen tilanteessa nostattaa vastakkainasettelua kunnallisissa päätöksentekoelimissä ja kansalaisten keskuudessa, millä voi olla yhdenvertaisuutta heikentäviä ja hyviä väestösuhteita haastavia vaikutuksia.” On pakko kysyä, onko vastakkainasettelun lisääminen jopa hallituksen tahto. Ainakin perussuomalaiset näkevät maahanmuuton ongelmana kaikkiin vallitseviin haasteisiin, ja se, että väestösuhteita halutaan heikentää ja vastakkainasettelua lisätä, tietenkin palvelee tätä ajattelua. Nyt jatkossa yli 40-vuotiaiden mahdollisuudet oppia perustaitoja heikkenevät merkittävästi, jos aikuisten perusopetuksen omaehtoisen opiskelun tukemiselle työttömyysetuudella asetetaan ehdotettu 40 vuoden ikäraja. Käytännössä tällä esityksellä kuntien tehtäviä ollaan jälleen lisäämässä samalla, kun rahoitusta leikataan. Uudistus uhkaa myös lukuisia vapaan sivistystyön oppilaitoksia samoin kuin satoja opetusalan työpaikkoja. Esityksen seurauksena voi olla koulutusverkon supistuminen, työpaikkojen väheneminen ja myös muun vapaan sivistystyön koulutustarjonnan väheneminen eri alueilla. Esimerkiksi omassa maakunnassani Pohjois-Karjalassa se tarkoittaa niin Kiteen kansanopiston kuin myös Lieksan kristillisen opiston mahdollisuuksia järjestää kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta, vaikka niiden toiminta on ollut tuloksellista ja ne ovat voineet toteuttaa koulutuksen nimenomaisesti lähellä koulutusta tarvitsevia lisäten myös näiden ihmisten integroitumista lähiyhteisöön. Tämän lain käsittelyn yhteydessä olemme tässä salissa kuulleet valitettavia puheenvuoroja, joissa ei ymmärretä sitä, että kotouttaminen vaatii resursseja — se vaatii sitä, että koulutukseen päästään. Se, että vaaditaan kielitaitoa, on hyvä asia, mutta jos kielikoulutusta ei ole tarjolla, niin on hyvin vaikea saada tuota opetusta, ja nyt tällä esityksellä edelleen heikennetään ihmisten pääsyä kotoutumiskoulutukseen ja kielikoulutukseen, mikä on varsin valitettavaa ja aivan väärä suunta siinä, miten meidän tulisi pystyä entistä paremmin integroimaan muualta muuttaneita tänne osaksi meidän yhteiskuntaamme.

Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspolitiikasta täydentää sitä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, jonka hyväksyimme tässä salissa vain kaksi vuotta sitten. Se kertoo hyvin siitä, kuinka maailma todellakin on nopeassa muutoksessa. Siitä kertoo myös se, kuinka tässä 24-sivuisessa selonteossa sanat ”muutos” ja ”muuttuminen” esiintyvät 24 kertaa, siis jokaisella sivulla, ja lisäksi sen päälle puhutaan ”murroksesta” kahdeksan kertaa. Valitettavasti ei ole näkyvissä, että tämä muutos ja murros hellittäisi. Päinvastoin toimintaympäristön epävarmuudet jatkuvat myös tulevaisuudessa. Selontekoon on nostettu Euroopan turvallisuustilanteeseen vaikuttavat Venäjän pitkäkestoinen uhka, Ukraina Euroopan turvallisuuden avainkysymyksenä ja sota Iranissa. Näiden lisäksi myös Palestiinan tuhoaminen, pommitukset Etelä-Libanonissa, sodat Sudanissa ja Syyriassa sekä lukuisat muut sodat ja konfliktit ympäri maailmaa heijastuvat kaikki niin Eurooppaan kuin kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän toimivuuteen. Maailmanlaajuinen turvallisuus- ja demokratiatilanne on heikentymässä. Nykyhetkessä on monia historiasta tuttuja huolestuttavia kehityskulkuja: demokratian rapautumista, autoritäärisyyden vahvistumista ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän murenemista. Erityisesti suurvaltojen, kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen, toiminta haastaa liberaalia demokratiaa ja kansainvälisiä sopimuksia. Aiemmin luotettavana ja vakaana kumppanina pidetty Yhdysvallat ei enää ole sitä. Sen sijaan olemme tilanteessa, että aamuisin herätessä saa jännittää, mitä Yhdysvaltojen presidentti on sanonut tai tehnyt meidän yön aikana ja kuinka tämä heijastuu koko maailmanpolitiikkaan ja turvallisuuteen. Ei olekaan ihme, että kyselyissä suomalaiset luottavat yhä vähemmän Yhdysvaltoihin, kun taas ulkopoliittisen johdon luotto on edelleen yllättävänkin vahvaa. Euroopan ja EU:n rooli korostuu tilanteessa, jossa Yhdysvallat on muuttunut epävarmemmaksi liittolaiseksi. Tarvitaan Euroopan vahvempaa puolustuksellista itsenäisyyttä ja tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä. Tässä Suomen tulee olla aktiivinen. Arvoisa puhemies! Sotilaalliset turvallisuusuhat ovat palanneet politiikan areenalle aivan eri tavalla kuin ennen. Samalla myös ei-sotilaalliset turvallisuusuhat, kuten ilmastokriisi ja luontokato, käyvät koko ajan konkreettisemmiksi. Meidän pitää pystyä torjumaan kaikkia näitä uhkia samanaikaisesti. Globaaleita kriisejä, ovat ne sitten sotilaallisia kriisejä tai ekokriisejä, torjutaan parhaiten yhteistyöllä. Siksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja monenkeskeisen yhteistyön vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää. Helppoa se ei ole tässä ajassa, mutta pienelle maalle se on paras turva, ja siksi Suomen tulee sitä aktiivisesti edistää. Samanaikaisesti on tärkeää vahvistaa niin eurooppalaista kuin pohjoismaista yhteistyötä. Pohjoismaisen yhteistyön entistä suurempi merkitys on nostettu selontekoon. Samanaikaisesti hallitus on kuitenkin suhtautunut varsin nuivasti Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston työn pohjana olevan Helsingin sopimuksen uudistamiseen. Tämä ihmetyttää. Tuota sopimusta on viimeksi muutettu 1995, eikä se enää vastaa tämän päivän toimintaympäristöön. Selonteossa esitetään poliittinen sitoumus, ettei Suomi aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana ja ettei Suomesta tule ydinasevaltiota. Vihreille tämä poliittinen sitoumus ei ole riittävä, sillä poliittinen sitoumus on aivan liian helppo muuttaa kulloisenkin hallituksen tahdon mukaan. Ydinaseiden maahantuomisen, valmistamisen ja hallussapidon osalta rajoitusten tulee säilyä edelleen lain tasolla. Lopuksi haluan vielä painottaa sitä, miten sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan kaikkialla maailmassa — Ukrainassa, Gazassa, Iranissa, Sudanissa — tulee tutkia ja niihin syyllistyneet tulee saattaa vastuuseen. Tulkintoja odottaessa kansainvälisen yhteisön on luotava riittävää painetta vääryyksien lopettamiseksi. Tämä on meidän sukupolvemme aika kantaa vastuuta.

Arvoisa puheenjohtaja! Minä haluan kanssa ihan ensin kiittää tämän aloitteen tekijöitä. Minusta aloitteen tekijät ovat onnistuneet nostamaan todella ison ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olleet myös hyvin aktiivisia koko tämän aloitteen ajan, niin nimienkeruun ajan kuin myös sen jälkeenkin, tänne eduskunnan suuntaan. Niin kuin me ollaan tänäänkin näistä keskusteluista kuultu, tämä todellakin on saanut hyvin laajan kannatuksen yli puoluerajojen, ja kiitos myös talousvaliokunnalle tästä hyvästä mietinnöstä, missä on tunnistettu todellakin nämä ongelmat ja annetaan hyvin vahva viesti hallitukselle, että näihin tulee puuttua. Tässä on aikaisemmissa puheenvuoroissa tietysti jo paljon käsitelty tätä itse ongelmaa. En rupea toistamaan niitä monia asioita, mitä tässä on nostettu, mutta todellakin ajattelen, että myös sen takia tämä aloite on saanut niin laajan tuen ja on ymmärretty tämä ongelman vakavuus, koska tässä on niin monta haitallista asiaa, mitä tämä krääsäkauppa tuo tullessaan. Se on tietysti ympäristölle hyvin kuormittavaa. Se on aivan turhaa luonnonvarojen kulutusta, koska ne tuotteet todellakin ovat lyhytkestoisia, ne hajoavat ja niiden kierrättäminen on aivan mahdotonta. Se sotkee myös meidän kierrätysjärjestelmää täällä Suomessa, kun nämä tuotteet esimerkiksi sisältävät erilaisia myrkyllisiä aineita ja me ei saada niitä sinne kierrätysjärjestelmään mukaan. Tätä materiaalia ei voi hyötykäyttää. Nämä myös ovat tämmöisiä vapaamatkustajia tässä meidän tuottajavastuussa, koska näiden kiinalaisten krääsäkauppojen tuotteiden kauppaajat eivät maksa sitä tuottajavastuukierrätysmaksua, mitä meidän kotimaisista tai vaikka EU:sta tulevista tuotteista maksetaan. Sitten todellakin tämä kuluttajaturvallisuusasia. Nämä eivät ole samoja tuotteita, vaikka ne näyttävät samoilta tuotteilta, mitä myydään kaupoissa. Niin kuin tässä on tullut hyviä esimerkkejä, tässä ovat kollegat nostaneet niitä esille, todellakin niitä vaarallisia aineita, raskasmetalleja näissä on, ja sähköiskujen, palovammojen ja tulipalojen riski on ihan todellinen, ja näitä on tapahtunut näitä tuotteita käytettäessä. Sen takia nämä ovat myös vaarallisia tuotteita, ja näistä pitäisi päästä eroon. Sitten tietysti se, mitä tämä aiheuttaa meidän reilulle kilpailullemme. Näillä tuotteilla aiheutetaan epäreilu kilpailutilanne niille rehellisille yrittäjille tai tuotteiden tuottajille, jotka tekevät tuotteensa lainsäädännön mukaisesti, turvallisuusvaatimusten mukaisesti, ympäristövaatimusten mukaisesti. Kaupan liitto on arvioinut, että kun vuonna 24 näistä verkkokauppaostoksista veroja kerättiin vain 29,4 miljoonaa euroa, niin jos ne vastaavat tuotteet olisi ostettu kotimaasta, verokertymä olisi ollut 324 miljoonaa. Työpaikkojen menetysarvio on noin 8 000 työpaikkaa. Nämä alustathan myös huijaavat meidän verottajaa. Ne eivät tilitä näitä arvonlisäveroja täysimääräisesti, niin kuin niiden pitäisi, vaan ne ilmoittavat alemman hinnan siinä kohtaa, kun ne tilitykset tekevät meidän verottajalle, ja sitä kautta myös menetämme merkittävästi verotuloja. No, mikä sitten ratkaisuksi? On hyvä, että EU-toimia todellakin on nyt tulossa. Tämä tullittomuus alle 150 euron tuotteilta on poistunut, ja siihen tulee tämä viiden euron hinta, sekä kiinteä tulli että tämä käsittelymaksu. Tietysti jos nämä paketit ovat keskimäärin viiden euron arvoisia, niin kyllähän se tuplaa sen hinnan. Mutta minä olen kanssa sitä mieltä, että tämmöinen kansallinen käsittelymaksu olisi ihan pätevä lisä, mitä meidän kannattaisi ottaa käyttöön. Tullin johtaja Sami Rakshithan on ehdottanut, että pitäisi palata askel taaksepäin siinä, että nyt kun nämä paketti kerrallaan maahan tuodaan tänne, niin näitä lähetyksiä ei pysty millään tavalla valvomaan. Mutta jos mentäisiin se askel taaksepäin ja ihan perinteiseen maahantuontiin palattaisiin, niin silloin esimerkiksi valvonta olisi mahdollista, ja silloin jos sieltä löytyisi joku tuote, joka ei ole turvallinen, se voitaisiin vetää pois markkinoilta. Mutta nythän näin ei voi tehdä, koska nämä todellakin tulevat tänne paketti kerrallaan. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen halpaverkkokaupankäynti pitäisi ihan kokonaan lopettaa, koska siinä on niin paljon näitä ongelmia, mitä tässä nousi esiin. No, todellakin minusta, niin kuin tässä alussa totesin, tämä on saanut laajan yhteisen tuen tässä eduskunnassa ja on hienoa, että ministeri Marttinen tämän työryhmän kokosi, mutta valitettavasti, kuten tässä edellä edustaja Kaarisalo sanoi, kyllähän siinä työryhmän raportissa ennemminkin kerrottiin, miksi on mahdotonta tehdä asioita, kuin että oikeasti niihin kunnolla tartuttaisiin. Toivon todella, että tämä hallitus vielä tarttuisi. Siinähän nyt jatkotyöstä todettiin, että halutaan vielä tehdä, mutta tosiaan tuossa kehysriihessä ainoa kirjaus asiasta oli, että torjutaan kolmansien maiden verkkokauppaa elikkä tätä temutusta ja sen ongelmia vahvassa yhteistyössä muiden EU-jäsenmaiden kanssa. No, se on tärkeää. Myös EU-tasolla pitää toimia, ja näitä pieniä muutoksia siellä on saatukin aikaan, ja pitää toimia vielä vahvemmin. Mutta mielestäni meidän pitäisi myös kansallisesti toimia vahvemmin ja todellakin myös tätä kansallista lainsäädäntöä aidosti kehittää. Sen takia tietysti tämä valiokunnan mietinnön ensimmäinen lausuma, jossa tätä edellytetään, on todella tärkeä, ja toivon, että hallitus ottaa tämän tosissaan ja rupeaa myös miettimään niitä kansallisia keinoja tämän ongelman selättämiseksi.

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan ensin haluan todeta sen, kun tässä on aika monta kertaa tänään kerrottu, miten paljon hallitus on panostanut lapsiperheisiin — myös edustaja Garedew äsken siitä kertoi — että minusta se on tosi hieno asia, minusta on hyvä asia, että hallitus on panostanut lapsiperheisiin, tehnyt lisää monia lapsiperheille arjen tuloissa näkyviä uudistuksia, koska on tietysti hyvä, että me saisimme lisää lapsiperheitä ja ihmiset uskaltaisivat tehdä lapsia. Mutta valitettavasti näissä puheenvuoroissa on aina jäänyt kertomatta se, että hallitus on myös leikannut lapsiperheiltä: työttömien lasten perheiltä. Hallitus on leikannut työttömyyskorvauksen lapsikorotuksen, joka tarkoittaa noin 150—285 euroa kuukaudessa tulonvähennystä työttömille lapsiperheille. Kun hallituksen leikkauksilla 31 000 uutta lasta joutuu köyhyyteen, niin olisin toivonut, että hallitus näistäkin lapsiperheistä pitäisi huolta, mutta todellakin lapsiperheidenkin osalta tilanne on sellainen, että ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on unohdettu, mikä on minusta valitettavaa, vaikka sinänsä on hyvä, että lapsiperheisiin on panostettu, mutta todellakaan ei kaikkiin lapsiperheisiin. Alun perin minua uuden puheenvuoron kannusti ottamaan tuo sosiaaliministeri Grahn-Laasosen äskeinen puheenvuoro, joka vahvisti vain sitä, että hallitus todellakin on hyvin vieraantunut ihmisten arjesta eikä välitä päätöstensä vaikutuksista köyhiin. Ministeri puolusti suojaosan leikkaamista sillä, että hallitus haluaa kannustaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Pakko kysyä, että eikö hallitus todellakaan ole huomannut, että niitä kokoaikaisia työpaikkoja ei ole tällä hetkellä tarjolla, hallituksen laskennalliset työpaikat kun ovat jääneet vain numeroiksi paperille. Sen sijaan suojaosan leikkaus ei tällä hetkellä kannusta ottamaan vastaan sitä lyhyttä työpätkää, joka olisi tarjolla. Kuten aiemmassa puheenvuorossa sanoin, niin tämä näkyy jo. Näin kertoi esimerkiksi Pohjois-Karjalan työllisyysalueen väki, kun tapasin heitä viime kuussa. Ministeri perusteli suojaosan poistoa myös sillä, että suojaosa luo kannusteloukun aina siihen kohtaan, mihin se sijoitetaan. Näin on, mutta ihmettelen kyllä sitä, eikö hallitus näe eroa siinä, sijoittuuko tuo kohta nollan vai 300 euron kohdalle, sillä vaikka ministerin tuloille 300 euroa kuulostaa vähäiseltä, niin köyhälle se on iso raha. Ministeri myös kertoi, että suojaosan poisto oli säästötoimi. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, miksi hallitus halusi säästää juuri siitä. Eikö tosiaan muita vaihtoehtoja ollut 56 miljoonalle, vaikkapa vähän pienempi veronalennus kaikkein hyvätuloisimmille? Niin — nämä ovat niitä arvovalintoja, joista hallitukset tunnetaan. Orpon hallituksen arvovalinnoissa köyhillä ei ole sijaa. Totta on se, mitä ministeri sanoi, että suojaosan palautus ei sinänsä tuo uusia työpaikkoja. Mutta se kannustaa työtöntä ottamaan pienenkin työn vastaan. Se vähentää köyhyyttä, kun työtön voi itse tienata edes vähäsen. Se pitää ihmisen työn syrjässä kiinni niin, että ehkä talouden piristyessä siitä voi syntyä kokopäiväinen työpaikka. — Ja suojaosan poisto lisää harmaata taloutta. Pahoin pelkäänkin, että tuo 50 miljoonan euron suojaosan säästö ei pitkällä tähtäimellä ole säästöä lainkaan.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sitä laiskemmalta hän näyttää. Tämän päivän keskustelu ja sosiaaliministerin vastauspuheenvuoro osoittavat erinomaisen konkreettisesti, että hallitus katsoo työtöntä hyvin kaukaa kertoessaan, kuinka pienipalkkaisten herätessä työhön työtön jää naapuriin nukkumaan. Hallitus on omilla päätöksillään sekä lisännyt että syventänyt köyhyyttä. En tiedä, eikö hallitus itse ymmärrä tekemiensä päätösten vaikutuksia vai eikö se vain välitä. Hallituksen rajut leikkaukset sosiaaliturvaan ovat kasautuneet samoille perheille, minkä vuoksi yli 30 000 uutta lasta tippuu köyhyyteen. Koska hallitus ei selvästikään ymmärrä, mitä köyhyys tarkoittaa, niin lainaan Pelastakaa Lapset ry:n keräämiä ajatuksia köyhyydessä eläviltä lapsilta ja nuorilta heidän omin sanoin: ”Ihan perseestä nähdä äiti murehtimassa joka päivä rahatilanteesta, ja usein ollaan yhdessä mietitty, mistä saataisiin lisää rahaa ruokaan, lääkkeisiin, yms. Mitään ei saa apua, vaikka ollaan yritetty.” ”Raha on tiukalla. Yllättävä autohuolto maksoi yli 600 euroa. Siinä meni yli kuukauden rahat. Nyt säästetään milloin mistäkin. Äiti tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä yhtä aikaa, jotta rahat riittää mun ja siskon harrastuksiin ja elämisiin.” ”Ahdistaa ja stressaa. Pienestä asti miettinyt, miten auttaa vanhempaa.” ”Rahaa ei tunnu riittävän enää mihinkään. Jouduin lopettaa harrastukseni ja luovuttaa unelmasta uuden harrastuksen aloittamisesta. Opiskelijoihin liittyvien tukileikkauksien takia mun opintotukea myös vähennettiin usealla kymmenellä eurolla, joka on vaikuttanut siihen, että ei ole varaa ostaa uusia vaatteita hajonneiden tilalle edes kirpputorilta.” ”Välillä jääkaapissa ei ole ruokaa, ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, esim. uusiin vaatteisiin. Joskus ei ole edes varaa ostaa sampoota, hoitoainetta tai vartalosaippuaa.” ”Stressaa. En halua ostaa mitään itselle mukavia juttuja, esim. vaatteita, välipalaa koulun jälkeen, laadukkaampia hygieniatuotteita omalla rahallani, koska en ikinä tiedä, milloin saatan joutua tarvitsemaan rahaa johonkin muuhun, tai jos äitin tarvitsee lainata rahaa, niin ruokaostoksiin. Minun rahat koostuu siis opintotuesta. Ihan syvältähän se on elää tällä tavalla.” ”Olen vasta teini-ikäinen. Minun ei kuuluisi joutua miettimään sitä, onko minulla varaa ostaa lääkkeitä tässä kuussa.” Arvoisa puhemies! Tapasin jokunen aika sitten joensuulaisia työttömiä. He etsivät ahkerasti töitä, mutta kun niitä ei ole. He olivat myös huolissaan koventuneesta ilmapiiristä ja siitä, kuinka työttömiä leimataan laiskoiksi ja työtä vältteleviksi. Tänään tässä salissa valitettavasti näin on myös tehty. Tapaamani joensuulaiset työttömät myös ihmettelivät, miksi hallituksella on köyhille vain keppiä, kun rikkaita kannustetaan porkkanoilla. Tätä ihmettelen minäkin. Suojaosien poisto on tästä konkreettinen esimerkki. Se vähentää kannusteita ottaa lyhytaikaista työtä vastaan, ja tämä näkyy jo. Suojaosien poisto on johtanut Pohjois-Karjalassa siihen, että lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on vähentynyt. Kyse on myös siitä, että arjen talous menee helposti sekaisin pienestäkin työpätkästä, kun tuet leikkautuvat heti mutta lisäansio tulee tilille vasta myöhemmin. Hallituksen mielestä on ihan ok, että työttömältä leikkautuu jokaisesta ansaitusta eurosta 50 senttiä alle 300 euron tuloista. Sen sijaan hallituksen mielestä on suuri vääryys, että 100 tonnin tuloilla marginaalivero on 50 prosenttia. Myös esimerkiksi toimeentulolain muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä, on työnnetty työllisyyspalvelujen asiakkaiksi, vaikka heillä ei ole todellisia työnsaantimahdollisuuksia, ja näin heidän tulonsa leikkaantuvat. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tämä on tarkoittanut tuhatta ihmistä. He tarvitsisivat aivan muita palveluita. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille asunnottomuuden. Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä asunnottomuuden eteen, ja vuodesta 2012 asti hallituksesta riippumatta olemme onnistuneet vähentämään asunnottomuutta, mutta nyt Orpon hallituksen vahtivuorolla asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Asunnottomiksi on joutunut myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Heidän tapauksessaan yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä asumiseen, ja tämä johtuu hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista, siis leikkauksista asumistukeen ja työttömyysturvaan, samanaikaisesti, kun arjen kulut ovat kasvaneet. Toinen asunnottomuutta lisännyt tekijä on asumisneuvonnan vähentyminen. Ministeri Multala kertoi äsken, että se johtuu soteuudistuksesta ja kunnista, mutta hän unohti kertoa, että hallitus leikkasi asumisneuvonnan määrärahat puoleen.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää yhdenvertaisuusvaltuutettua tästä hyvästä ja laajasta ja kattavasta kertomuksesta. Se on äärimmäisen tärkeä kuvaus siitä, miten kykenemme toteuttamaan erityisesti EU:n syrjintädirektiiviä ja muutoinkin yhdenvertaisuuden toteutumista tässä maassa. Kuten tästä kertomuksesta voimme huomata, valitettavasti yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevien syrjintäyhteydenottojen määrä on jatkanut kasvuaan. Viime vuonna ilmoituksia tuli yli 2 700. Suurin osa näistä yhteydenotoista koskee syrjintä- ja yhdenvertaisuusasioita, mutta lisäksi tulee tieto- ja aineistopyyntöjä sekä yhteydenottoja liittyen valtuutetun erityistehtäviin koskien ulkomaalaisten oikeuksia ja asemaa, maasta poistumisen valvontaa sekä ihmiskaupparaportointia ja naisiin kohdistuvan väkivallan raportointia. Yhteydenottojen kasvu kertoo paitsi tarpeesta yhdenvertaisuusvaltuutetun kaltaiselle matalan kynnyksen oikeussuojaelimelle myös siitä, että valtuutettuun luotetaan, se tunnetaan ja sen asema on vakiintunut. Eri syrjintäperusteisia yhteydenottoja tuli eniten vammaisuuteen liittyen, liki 600, ja toiseksi eniten liittyen alkuperään, reilu 300. Työelämää koskevia syrjintäyhteydenottoja oli myös liki 600. Ne ovat liittyneet muun muassa ikäsyrjintään rekrytoinnissa, työsuhteen päättämiseen, työoloihin ja kohteluun työpaikalla sekä vammaisille henkilöille tehtäviin kohtuullisiin mukautuksiin. Sotepalveluihin liittyen tuli yli 400 yhteydenottoa, ja esille nousivat erityisesti vammaisten ja sairaiden henkilöiden palvelut ja etuudet, esteettömyys ja saavutettavuus sekä haavoittuvassa ja suuressa tuen tarpeessa olevien ihmisten asiat. Kertomuksessa todetaan, että viime vuosina rasismi on näkynyt yhä etenevissä määrin myös julkisessa keskustelussa ja politiikassa, ja valitettavasti näin todellakin on. Alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät, kiusaamista koskevat yhteydenotot näyttävät lisääntyneen koulutuksessa ja kasvatuksessa. Tätä voi osin selittää yleisesti viime vuosina Suomessa ja globaalisti koventunut asenneilmapiiri suhteessa moninaisuuteen ja tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen. Suomessa naisvihan, rasismin, luokkasyrjinnän sekä vammaisten ihmisten, sateenkaariväen ja alkuperäiskansojen syrjinnän juuret ovat syvällä yhteiskunnassa, mikä näkyy vaikeutena käsitellä ongelmia ja tunnistaa niiden historiallisuus sekä taipumuksena kieltää ne. Syrjinnän purkaminen vaatii risteävän moniperustaisuuden, erilaisten tarpeiden, historian ja valtasuhteiden ymmärtämistä. Syrjintäyhteydenottojen kasvu yhdenvertaisuusvaltuutetulle osoittaa osaltaan, että perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa täysimääräisesti ja yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii aktiivisia toimia. Valitettavasti hallitus on omilla toimillaan heikentänyt yhdenvertaisuuden toteuttamista muun muassa poistamalla varhaiskasvatuksesta velvollisuuden toimipaikkakohtaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen, vaikka tutkimukset osoittavat, että lapset kokevat jo pienenä syrjintää ja varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta tulisi vahvistaa. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat normalisoineet rasismia toistuvilla rasistisilla ulostuloillaan läpi hallituskauden. [Mauri Peltokangas: Aika paksua tekstiä, edustaja!] Hallituksen rasismikohujen seurauksena syntyneen rasismin vastaisen toimenpideohjelman tavoitteista oli helmikuuhun mennessä saavutettu sitä koskevan väliraportin mukaan ainoastaan yhdeksän 62 toimenpiteestä. Eilen vietettiin romanien kansallispäivää. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa todetaan romanien kohtaavan syrjintää erilaisissa palveluissa hyvin laajasti. Romaneita on kieltäydytty palvelemasta, heihin on kohdistettu etnistä profilointia, ja työntekijöitä on ohjeistettu palvelemaan romaneja syrjivällä tavalla. Hallituksen rasismin vastaisen toimenpideohjelman romaneita koskevista toimista yhtäkään ei ole vielä toteutettu. Kertomus sisältää laajan joukon suosituksia. Toivon todellakin, että nämä suositukset otetaan vakavasti ja pystyisimme rakentamaan tästä maasta yhdenvertaisempaa paikkaa, jossa kaikilla on hyvä elää riippumatta taustasta, alkuperästä, mahdollisesta vammasta tai muusta ominaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Sika on huomattavan älykäs eläin, ja sitä pidetään usein älykkäämpänä kuin koiraa. Tutkimusten mukaan sian älykkyysosamäärä on verrattavissa 3—5-vuotiaan lapsen tasoon. Siat oppivat nopeasti ja kykenevät ratkaisemaan monimutkaisia tehtäviä. Ne oppivat esimerkiksi käyttämään ohjainta pelatakseen videopelejä, joissa ne ohjaavat kohdistinta kärsällään. Siat ovat tunnepitoisia ja sosiaalisia, ja niillä on erinomaisen pitkä muisti. Mutta hallitukselle sika on vain lihaa. Sen tämä käsissä oleva lakiesitys paljastaa, sillä toisin kuin lain nimi, laki eläinten hyvinvoinnista, hallitus ei ole tällä esityksellä parantamassa sikojen hyvinvointia vaan heikentämässä sitä. Tällä esityksellä halutaan perua viime kaudella päätetty porsaiden kastraatiokielto, jonka piti tulla voimaan vuonna 2035 eli hyvin pitkän siirtymäajan jälkeen. No, mitä tuo kirurginen kastraatio sitten tarkoittaa? Se on hyvin kivulias toimenpide, joka tehdään pienille, muutaman päivän ikäisille poikapuolisille porsaille eli karjuporsaille. Siinä porsaan iho viilletään auki, kivekset vedetään ulos ihoviillosta ja siemenjohtimet katkaistaan. Tämä toimenpide tehdään Suomessa vuosittain noin 850 000 karjuporsaalle. Kastrointi aiheuttaa vakavan kudosvaurion ja voimakkaan kivun, joka jatkuu tulehdusreaktion vuoksi vielä päiviä kastraation jälkeen. Kipu aiheuttaa porsaalle kärsimystä ja monenlaista muuta hyvinvointihaittaa. Se rasittaa elimistöä, lisää tulehdusriskiä, tuottaa negatiivisia tunteita ja häiritsee unta. Nuorena koettu kipu on haitallista eläimen kehitykselle ja voi herkistää kivun kokemuksille myös myöhemmin elämässä. Kastroitujen porsaiden kuolleisuus on myös suurempi kuin kastroimattomilla. Lain perustelumuistiossakin mainittujen seikkojen nojalla kirurgisen kastraation kiellon kumoaminen perustuisi puhtaasti lihateollisuuden ja viennin tarpeisiin eikä palvelisi eläinten hyvinvoinnin etua. Tämä todetaan suoraan hallituksen esityksessä, ja mediasta olemme saaneet lukea, kuinka aggressiivisesti lihateollisuus lobbasi kastraatiokiellon poistamista. Kastraatio on porsaille erittäin kivulias ja stressaava kokemus. Vaikka laissa vaadittu kivunlievityksen ja paikallispuudutuksen tavoitteena on lievittää tätä kärsimystä, ne eivät sitä kokonaan poista. Kastraatiossa poikaporsaiden kivekset poistetaan siksi, että tuotettuun lihaan ei jäisi hajua, jonka katsotaan haittaavan sianlihan vientiä etenkin Aasiaan ja Yhdysvaltoihin. Toisin kuin täällä aiemmin annettiin ymmärtää, sianlihaa voidaan tuottaa ja laajasti myös tuotetaan ilman kastraatiota. On totta, että Suomi oli ensimmäinen maa, jossa on päätetty kastraatiokielto. Sen sijaan, että olisimme ylpeitä tästä eläinten hyvinvointia edistävästä päätöksestä, hallitus on sitä nyt perumassa, sillä jos katsotaan eurooppalaisia maita, niin vaikka kastraatiota ei ole vielä muissa maissa kielletty, niin käytännössä monissa maissa merkittäviä osuuksia sioista kasvatetaan ilman kastraatiota. Siksi väitteet siitä, että tällainen liha ei olisi kelvollista, ovat varsin erikoisia. Esimerkiksi Espanjassa lähes 80 prosenttia sioista kasvatetaan ilman kastraatiota, Alankomaissa 70 prosenttia, ja Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Portugalissa kirurginen kastraatio ei ole ollut laajemmin käytössä lainkaan. Nykyisessä laissa Suomen kastraatiokielto olisi tullut voimaan 2035. Luulenpa, että ennen tuota vuotta kiellosta on päättänyt useampi maa, sillä kuluttajille eläinten hyvinvointi on koko ajan yhä tärkeämpää. Ihmiset eivät halua, että eläimille aiheutetaan turhaa kärsimystä, mitä porsaiden kastraatio on. Ei olekaan ihme, että tämän lakiesityksen lausunnonantajista valtaosa vastusti kastraatiokiellon poistamista. Eläinsuojelujärjestöjen lisäksi sitä vastustivat erityisesti tahot, jotka käytännössä ovat tekemisissä eläinten hyvinvoinnin kanssa, kuten Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto sekä Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, ja eläinten hyvinvointia tutkivat tahot, kuten Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Luonnonvarakeskus ja sen Eläinten hyvinvointikeskus. Samoin esitystä vastustivat kaikki aluehallintovirastot, jotka valvovat eläinten hyvinvointia. Tässä keskustelussa on noussut esiin kastraation tarve suomalaisen huoltovarmuuden ja omavaraisuuden turvaamiseksi. On hyvä muistaa, että vaikka esimerkiksi sianlihantuotannossa omavaraisuusasteemme on suuri, niin todellisuudessa sen vaatimissa tuotantopanoksissa omavaraisuusaste on varsin heikko, kuten eläintuotannon tuotantopanoksissa muutoinkin, mikä näkyy esimerkiksi tällä hetkellä siinä, että lannoitteita ei saada maahan ja alalla on haasteita sen kanssa. Ja kun puhutaan kriisitilanteesta, niin uskonpa, että siinä kohdin porsaiden ja siantuotannon vaatimat rehut, jotka ovat ihmisravinnoksi kelpaavia pääosin, käytettäisiin pikemminkin ihmisten ruokkimiseen kuin sikojen kasvattamiseen.

Arvoisa puhemies! Todellakin on helppo yhtyä tuohon edelliseen, edustaja Lylyn puheenvuoroon siinä, että meidän pitäisi pikemminkin miettiä niitä todellisia ongelmia, miten me pystymme koulutustasoa nostamaan, sillä valitettavasti korkeakoulutettujen osuus on Suomessa laskenut, ja me emme ole pääsemässä niihin tavoitteisiin, mitä olemme asettaneet. Nämä tavoitteet ovat tietysti sen takia tärkeitä, että me tiedämme, että koulutus on se avain menestykseen, jos ajatellaan yhteiskuntaa, tai jos ajatellaan yksilöä, se tuo varmuutta myös siihen työn saamiseen. Niinpä tämän yhden opiskeluoikeuden säännösten kaltaisten keinojen sijasta pitäisi purkaa niitä esteitä, jotka korkeakoulutuksen tiellä monesti ovat. Nämä liittyvät esimerkiksi oppimisen ongelmiin, taloudelliseen tilanteeseen, epävarmuuteen omasta suunnasta ja hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Mutta valitettavasti hallitus on esimerkiksi kasvattanut entisestään opintotuen lainapainotteisuutta tänä aikana, jolloin opintolainat ovat muutenkin kasvaneet merkittävästi. Tietysti tämmöiset isot lainat tässä epävarmassa maailmassa ovat este kouluttautua etenkin niille, joilla ei ole vahvoja taloudellisia turvaverkkoja lähipiirissä. Todellakin tätä esitystä nyt perustellaan sillä, että tämä vähentäisi koulutuksen kasautumista ja tätä kautta nyt vapautuisi sitten näitä korkeakoulupaikkoja niin, että pääsisimme tuohon 50 prosentin tavoitteeseen, mutta kyllähän tämä ongelma, että joillakin on useampia opiskeluoikeuksia, ei ole se perussyy siihen, miksi emme ole tuohon 50 prosentin tavoitteeseen oikein pääsemässä. Siis puhutaan vain alle kolmesta prosentista opiskelijoista, joilla on useita opinto-oikeuksia, ja näihinkin ratkaisuihin liittyvät lukuisat erilaiset elämäntilanteet ja työllistymiseen liittyvät arviot. Tänä aikana, kun nuoret ovat varsin ahdistuneita koulutusvalinnoista tulevan työuran kannalta, nyt luodaan lisää paineita tällä uudella hallinnollisella mekanismilla, joka nuorten epävarmuutta lisää. Päinvastoin pitäisi miettiä sellaisia ratkaisuja, jolloin nuorena tehdyt ratkaisut eivät tuntuisi yhtä lopullisilta, sillä jo nykyisin moni nuori pitää välivuosia, koska he haluavat saada opinto-oikeuden juuri varmasti oikeaan koulutusohjelmaan. Tämä lisää sitä, että ikään kuin virheitä ei voi tehdä, vaikka tiedämme, että tässä ajassa, joka muuttuu kiihtyvää vauhtia, entistä enemmän pitäisi luoda pikemminkin joustavuutta siihen, että pystyy opiskelemaan ja tarvittaessa opiskelemaan vaikka parikin tutkintoa. En näe koulutuksen kasaantumista sillä tavalla niin suurena ongelmana, mitä tämän esityksen perusteella siitä luodaan, kun tiedämme, että me tarvitsisimme entistä enemmän osaavaa ja koulutettua väkeä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt erikoisella tavalla annettu ymmärtää, että lakiesitys olisi jotenkin parannus eläinten hyvinvointiin. Tässähän heikennetään sitä kastraatiokieltoa, joka viime kaudella tehtiin ja jolle annettiin hyvin pitkä siirtymäaika, niin että varmasti tuottajat olisivat voineet siihen sopeutua. Täytyy muistaa, että sika on hyvin älykäs eläin. Sitä pidetään koiraa älykkäämpänä ja arvioidaan, että sen älykkyysosamäärä on verrattavissa 3—5-vuotiaan lapsen älykkyyteen. Silti hallitus näkee sian pelkästään lihana, ja se on todella valitettavaa. Me usein väitetään täällä, että Suomi on erityisen edistyksellinen esimerkiksi eläinten hyvinvointiasioissa, mutta emme me ole, ja tällä lainsäädännöllä me otamme vielä takapakkia, mikä on mielestäni häpeällistä. Kuten tässä on tullut esiin, valtava määrä lausunnonantajista totesi, että tämä lakiesitys on huono, se heikentää merkittävästi eläinten hyvinvointia. Suomen Eläinlääkäriliitto, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Eläinten hyvinvointikeskus ja Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, [Puhemies koputtaa] kaikki nämä tahot, vastustavat tätä lakiesitystä. Miksi ihmeessä tätä viedään eteenpäin?

Arvoisa puhemies! Todellakin näiden käsittelyssä olevien lakimuutosten tarkoituksena on selkeyttää ja täsmentää kansallista sääntelyä erityisesti liittyen pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin. Tämän sääntelyn taustalla on EU:n tuomioistuimen ratkaisu, jossa tuomioistuin täsmensi EU:n lintudirektiivin tulkintaa. Mutta aivan kuten tästä lausuntopalautteesta voimme lukea, niin useat tahot toteavat, että EU-tuomioistuimen Voore Mets ‑ratkaisussa kielletään yksiselitteisesti kaikki hakkuut lintujen pesimäaikaan lintudirektiivin vastaisina, ja tähän nähden nämä ehdotetut muutokset metsälakiin eivät ole lintudirektiivin mukaisia. No, mitä tähän metsälakiin sitten ehdotetaan? Siihen ehdotetaan uutta 10 c §:ää: Sen ensimmäisen momentin mukaan ennen puunkorjuuta metsän hakkaajan tulee arvioida käsittelyalueen linnusto ja on tehtävä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joilla estetään haitat uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien lisääntymiselle tai muutoin haitat niille. No, tämän momentin ongelma on, että ensinnäkin tämä arviointivelvoitteen asettaminen metsänomistajalle tai metsän hakkaajalle on oikeusturvan näkökulmasta melko kohtuuton, sillä tässä lainsäädännössä ei kerrota, miten tämä arviointi tulisi toteuttaa. Vaatii aikamoista asiantuntemusta arvioida, mitkä vaikutukset hakkuulla on pesintään, koska niitä pesiäkin on varsin vaikea havaita siellä luonnossa, jollei ole kokenut lintuasiantuntija. Toisekseen tässä lainsäädännössä ei kerrota lainkaan, mitä nämä ennaltaehkäisevät toimet ovat ja mitä niillä tarkoitetaan. Myös tämän lainkohdan valvonta ja tämän arviointivelvoitteen toteuttamisen dokumentointi jäävät varsin heikoiksi, ja siinä mielessä herää kysymys, miten tätä nyt ensinnäkin edes aiotaan toteuttaa ja miten sitä pystytään valvomaan. Tässä toisessa momentissa sitten kielletään puunkorjuu rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä pohjoisessa Suomessa 1.5.—31.7. ja muualla Suomessa 15.4.—15.7. Tämähän on sinänsä hyvin selkeä rajoite, ja se on hyvä, mutta valitettavasti nämä esitetyt rajoitukset ovat siltä osin riittämättömiä, että tässä on otettu vain hyvin harvat metsätyypit mukaan ja itse asiassa näiden ulkopuolelle jää paljon enemmän pesiä kuin mitä nyt suojan piiriin tällä rajoituksella pääsee. Siksi olisikin ihan välttämätöntä, että näitä luontotyyppejä lisättäisiin merkittävästi, jos sitten hakkuita ei kokonaan kielletä tässä esitettynä aikana, mikä olisi tietysti se kaikkein paras ratkaisu. Vähintäänkin tähän pitäisi lisätä rehevät sekapuustoiset metsät, kuten tuoreet ja lehtomaiset sekametsät, ja myös nämä FSC-sertifikaatin mukaiset rajoitukset, kuten kansainvälisesti, kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja ‑kosteikkojen läheisyydet. Maakotkan, merikotkan, sääksen, kanahaukan, hiirihaukan ja mehiläishaukan pesien läheisyydessä toteutettavat hakkuut tulisi kieltää, samoin kuin tiedossa olevilla metson soidinpaikoilla ei pitäisi tehdä hakkuita näinä aikoina. Sitten tässä kolmannessa momentissa todetaan, että pesintäaikana olisi säästettävä edellisen puusukupolven isot haavat, kolopuut sekä pysty‑ ja maalahopuut. No, tämä on tietysti sinänsä hyvä, että nämä säästetään, mutta nämä pitäisi säästää aina, ei ainoastaan pesintäaikaisissa hakkuissa, koska tiedämme, että ne ovat tietysti monimuotoisuuden kannalta merkittäviä, mutta tiedämme myös, että esimerkiksi kolopuut ja isot haavat ovat nimenomaisesti niitä pesintäpaikkoja, joita linnut vuodesta toiseen käyttävät pesinään. Hallituksen ajatus ilmeisesti on, että nämä metsälain vaatimukset arvioinnista ja ennaltaehkäisevistä toimista poistaisivat sen teon tahallisuuden. Kuitenkin EU:n tuomioistuimen Voore Mets ‑tuomiossa on nimenomaisesti tarkennettu tämän tahallisuuden koskevan myös sellaista toimintaa, jossa hyväksytään kielletyn seuraamuksen mahdollisuus — eli tässä lintudirektiivin kyseessä ollessa lintujen pyydystämisen, tappamisen ja häirinnän taikka niiden pesien ja munien tuhoamisen ja vahingoittamisen mahdollisuus, siis jo se, että siihen on mahdollisuus, vaikka se ei olisi toiminnan tarkoitus. Tämä mahdollisuushan metsähakkuita tehdessä pesimäaikoina on aina läsnä. Tässä esityksessä ongelmallisia ovat myös nämä muutokset, mitä halutaan tehdä luonnonsuojelulakiin, sillä tämän luonnostellun metsälain uuden 10 c §:n 4 momentin mukaan metsän hoitamisen ja käyttämisen yhteydessä tapahtuvaa lintulajin yksilön tappamista tai häiritsemistä taikka lintujen pesien ja munien vahingoittamista ei pidettäisi luonnonsuojelulain 70 §:ssä tarkoitettuna tahallisena tekona, jos metsän hoitamisen ja käyttämisen yhteydessä on noudatettu tuon metsälain 10 c §:n aikaisempia momentteja. Tällaista viittausta lakiinhan ei ole mahdollista tehdä, koska sillä kavennettaisiin tosiasiallisesti luonnonsuojelulain mainitussa pykälässä lintudirektiivin velvoitteiden toimeenpanoa. Lisäksi viittaus olisi sisällöllisesti harhaanjohtava, koska tällä luonnostellulla säännöksellä ei voitaisi varmistua siitä, että metsänhoidossa ei EU-tuomioistuimen Voore Mets ‑ratkaisussa edellytetyllä tavalla tahallisesti tapettaisi lintuja tai tuhottaisi pesiä. Niin ikään myöskään tämä muutosesitys luonnonsuojelulain 82 §:ään ei ole kannatettava, sillä sen esityksen mukainen häirintäkielto ei jatkossa koskisi pääasiassa muita kuin harvalukuisia ja uhanalaisia lintulajeja siltä osin kuin häirintä aiheutuisi maa‑ ja metsätalouden sivuvaikutuksena. Tämähän on selkeä löyhennys nykyiseen lainsäädäntöön, ja se on myös hyvin vaikeaselkoinen. On hankala arvioida, milloin tällaista häirintää tapahtuisi. Siltä osin näyttää siltä, että tämän lain kohdalla on taas tapahtumassa se, että tänne saliin tuodaan lakiesitys, jonka voi olettaa olevan EU:n lainsäädännön vastainen, ja jos arvata saa, niin luulen, että tästäkin lainsäädännöstä varmasti tullaan vielä valittamaan, jos tämä tällaisenaan aiotaan laittaa täytäntöön.

Arvoisa puhemies! Tämän lainsäädännön tarkoituksena on todellakin selkeyttää ja tuoda tuo EU:n tuomioistuimen Voore Mets ‑päätös käytäntöön. Mutta valitettavasti tässä taitaa käydä nyt taas niin, että tämä lainsäädäntö, mitä esitetään, jää EU-lainsäädännön vastaiseksi, koska tuossa tuomioistuimen päätöksessähän hyvin selkeästi todetaan, että yksittäisenkin linnun, munan tai pesän vahingoittaminen on lintudirektiivin vastaista myös silloin, kun se ei ole sen toiminnan varsinainen tarkoitus, vaan se kuitenkin saattaa syntyä metsän hakkuiden osalta. Pidän tätä lakiesitystä sellaisena, että siinä on myös monia muita hankalia kohtia. Esimerkiksi sitä arviointivelvoitetta, mikä metsänomistajille asetetaan, ei ole selkeästi määritetty, eikä myöskään näitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, ja metsänomistajan oikeusturvan kannalta tämä lainsäädäntö jää hyvin epämääräiseksi. Tässä on paljon myös yksittäisiä kohtia, mitä tulisi muuttaa, jos ajatellaan, että tällä paremmin vastattaisiin tähän lintudirektiiviin, mutta tietysti kaikkein selkeintä olisi, [Puhemies koputtaa] jos nämä pesimäaikaiset hakkuut kiellettäisiin kokonaan.

Arvoisa puhemies! Luovan alan tekijät ovat nyt jo hankalassa asemassa, kun digitaaliset alustat ovat muuttaneet ansaintalogiikkaa ja heidän tulonsa ovat romahtaneet. Kun tiedämme, että nimenomaan tekijänoikeus on luovan talouden perusta, niin on huolehdittava, että tekijänoikeuksista saadaan oikeudenmukainen korvaus eikä se nyt tekoälyn myötä katoa. Luovan alan tekijöiden ja kuluttajien on molempien voitava tietää, mikä on tekoälyn tuottamaa ja kenen teoksia on käytetty tekoälymallien kouluttamisessa. Selkeät merkinnät ja läpinäkyvyys vahvistaisivat myös kuluttajien oikeuksia. Myös luovien alojen tekijöiden neuvotteluasemaa on vahvistettava, sillä yksittäinen taiteilija tai luovan alan freelancer ei pärjää yksin globaaleille teknologiayhtiöille. Yleinen tekijänoikeuksien suojan vahvistaminen, nykyistä kattavammat tekijänoikeuskorvaukset ja esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöjen asiavaltuus auttaisivat luovan alan tekijöitä puuttumaan epäkohtiin kollektiivisesti. Toivon, että näitä voimme viedä yhdessä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Pienelle kielialueelle kulttuuri ei ole luksustuote. Kulttuurin avulla voimme asemoida itsemme osaksi ympäröivää maailmaa. Se on katkelma radiossa soivaa lyriikkaa tai lause kirjassa, joka osuu juuri suomeksi tai ruotsiksi sellaiseen kohtaan, johon mikään käännös ei yllä. Siksi tekoälystä puhuttaessa emme puhu vain teknologiasta. Puhumme siitä, säilyykö meidän oma äänemme. Puhumme siitä, hukkuuko pieni kieli suurten kielialueiden massaan ja tekoälyn luomiin keskiarvoihin. Puhumme siitä, onko suomalaisella näyttelijällä, muusikolla tai kirjailijalla oikeutta omiin kasvoihinsa, omaan ääneensä ja omaan työhönsä. Vihreät ajattelevat, että teknologian pitää palvella ihmistä, ei päinvastoin. Siksi tarvitsemme selkeät merkinnät tekoälysisällölle, oikeudenmukaiset korvaukset teosten käytöstä ja suojan digitaalisia jäljitelmiä vastaan. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että tässä maassa kuuluu jatkossakin aito, elävä ja monimuotoinen ihmisen ääni, ja siksi tekoälyn sääntelyn tulee olla kunnossa.

Arvoisa puhemies! Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on puolitoista prosenttia, elikkä ne väitteet, joista tässä on kerrottu, että se olisi Euroopassa merkittävä, eivät pidä paikkaansa. Suomessa tämä osuus on jopa suurempi kuin muissa Euroopan maissa, eli tämä on energian käytön osalta varsin mitätön osuus, ja hyvä niin, koska ne päästöt ovat niin suuret. Täällä toivottiin myös, että päästökerrointa muutettaisiin. [Juha Mäenpään välihuuto] No, eihän sitä voi muuttaa, kun se perustuu niihin todellisiin päästöihin. Uusiutuvasta puhuttiin. Turve uusiutuu noin kolmetuhatta vuotta. Jos me mietitään, mitä toimia meidän pitää tehdä vaikka ilmaston hyväksi, niin kolmetuhatta vuotta on todellakin liian pitkä aika sitä miettiä. Odotinkin, milloin tämä tarinalegenda tästä arvasta täällä nousee esiin, se, että arvalla olisi päätetty, onko turve uusiutuva vai ei. Ei sitä arvalla tai ilman arpaa voi Suomi päättää, se on ihan YK:n määrittelemä. [Markku Eestilä: Kyllä se arvalla päätettiin!] Sitten on nostettu huoltovarmuus esille. Ymmärrän tämän näkökulman, mutta todellisuudessahan turve ei ole mitenkään erityisen hyvä [Puhemies koputtaa] huoltovarmuuspolttoaine, koska se varastoidessakin hajoaa ja energiamäärä siinä vähenee ja sen turpeen nosto on hyvin sääriippuvaista. [Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkansa!] Ei voi sataa, [Puhemies koputtaa] ja myös pitkä kuivuus aiheuttaa tulipalovaaran.

Arvoisa puhemies! Todellakin täällä on liikuttu älyllisesti varsin harmaalla alueella. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sama jatkuu!] Tässä aloitteessa ei ollenkaan nosteta esiin niitä turpeen haitallisia puolia. Kun turvetta poltetaan energiaksi, niin todellakin ne päästöt ovat kivihiilen päästöjen luokkaa. Sen lisäksi turpeennosto aiheuttaa valtavasti vesistöpäästöjä, ja se on pilannut jo monet mökkijärvet. Asbestiakin käytettiin aikoinaan, mutta kun ymmärrettiin sen vaarallisuus, niin se lopetettiin. On totta, että kuivikekäytössä ja kasvualustana turve on ollut hyvä alusta, mutta siihenkin koko ajan etsitään vaihtoehtoja. [Keskeltä: Ei löydy!] Tässä on vedottu paljon eurooppalaisen ruuantuotannon varmistamiseen. On hyvä muistaa, että myös muualla Euroopassa käytetään muita kasvualustoja ja tehdään myös paljon työtä niiden etsimiseksi, niin että turpeesta voidaan kokonaan luopua. Minusta on älyllisesti epärehellistä myös antaa turvetuottajille sellainen kuva, että tämä ala olisi jotenkin merkittävä tulevaisuuden ala, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä on!] kun me tiedämme, [Puhemies koputtaa] että päinvastoin turpeen käyttö on loppumassa.

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät jo. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä taloudellisia vahinkoja ja inhimillisiä kärsimyksiä. Meidän luonnonjärjestelmät uhkaavat mennä rikki. On ennustettu, että jos esimerkiksi pohjoinen merivirtajärjestelmä hajoaa, niin se tarkoittaa meille Siperian olosuhteita. Me emme voi sulkea silmiämme siltä, mitä tapahtuu, mutta valitettavasti tuntuu siltä, että tässä salissa aika moni sulkee silmänsä. Myös näissä hallituksen suunnitelmissa, mitä meillä on käsissämme, on suljettu silmät siltä, että meidän täytyy tehdä niitä päästövähennyksiä ihan jokaisella sektorilla samalla, kun huolehditaan nieluista, mutta valitettavasti näillä suunnitelmilla siihen ei päästä, että torjuisimme aidosti ilmastokriisiä. Me kaikki tiedämme, että meidän elämämme tällä planeetalla ei ole planeetan asettamissa rajoissa, ja siksi meidän täytyy vähentää päästöjä, meidän täytyy hillitä luonnonvarojen käyttöä, meidän täytyy hillitä kulutusta, meidän täytyy tehdä se kestävästi. Keinoja on. Niitä ei kyllä löydy näistä suunnitelmista, mutta niitä todellakin on, ja toivon todella, että Suomella on halua niihin tarttua.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan nämä ministereiden vastaukset kertoivat sen, että te ette ole ymmärtäneet Itä-Suomen tilannetta. On hyvä, totta kai, että mietitään koko Suomen kehittämistä, mutta kyllä Itä-Suomi on kohdannut nyt iskun sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäyssota alkoi ja rajat ovat olleet kiinni, ja jo aiemminkin Itä-Suomen bruttokansantuote on ollut alempi kuin esimerkiksi Länsi-Suomen. Sen takia Itä-Suomeen tarvitaan nyt erityisiä toimenpiteitä. Se on koko maan etu, että Itä-Suomen elinvoimaa kehitetään. No, nyt me kuulimme, että hallituksen, joka on laskenut sen varaan, että EU:sta saadaan erityistukea Itä-Suomen kehittämiseen, tavoitteessa ei olla onnistuttu, mutta sen sijaan te olette onnistuneet siirtämään Itä-Suomeen jo osoitettuja EU:n aluekehitysrahoja muualle Suomeen, vaikka niitä entistä kipeämmin tarvittaisiin siellä. Ja nyt kuulimme, että teillä ei ole halua tarttua tähän erityistalousaluekysymykseenkään, vaikka se olisi tärkeää. Ettekö te ymmärrä, että nyt erityisesti meidän täytyy panostaa [Puhemies koputtaa] Itä-Suomen elinvoimaan kaikin mahdollisin tavoin?

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että tulen nyt vielä kuitenkin pitämään yhden puheenvuoron tästä asiasta, koska tämä on todella tärkeä. Vaikka todellakaan täällä ei hallituspuolueiden edustajia ole enää pitkään aikaan salissa ollut kuulemassa, niin pöytäkirjoista toivottavasti sitten lukevat näitä puheenvuoroja, koska mielestäni tässä keskustelussa on tuotu esille hyvin paljon ja konkreettisesti niitä huolia, mitä tähän lainsäädäntöön liittyy. Kerroin tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani yhden konkreettisen esimerkin Pohjois-Karjalasta ja ajattelin, että kerron vielä toisen, koska nimenomaisesti tämä lainsäädäntö tulee vaikuttamaan ihmisiin, ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä tätä kilpailutilannetta ei aidosti ole, ne vaikutukset ovat todellakin merkittäviä. Tämä esimerkkini on Siun työterveys, joka on Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen ja alueen yhdeksän kunnan omistama työterveyspalveluita tarjoava yhtiö. Nyt sitten jos tämä lakiesitys menee tällaisenaan läpi ja tämä kymmenen prosentin omistusvaade siinä on, se tarkoittaa sitä, että Pohjois-Karjalan yrittäjien palvelut heikkenevät ja työterveyspalvelut lakkaavat maakunnan pieniltä paikkakunnilta ja keskittyvät Joensuuhun ja vain muutamaan muuhun alueen isoon keskukseen. Tällä hetkellä Siun työterveys toimii Joensuun lisäksi lukuisissa muissa kunnissa, ja nyt sitten jos tämä lakiesitys menee läpi, se tarkoittaa sitä, että jatkossa enintään viisi omistajakuntaa voi jatkaa palvelujen ostamista nykyisten yhdeksän kunnan sijaan. Silloin tietysti muutokset omistajuuksissa vaikuttaisivat väistämättä siihen, että Siun työterveyden palvelupisteet vähenisivät ja se työterveyspalvelu, jonka se nyt tuottaa alueen 1 700 yritykselle, joista suurin osa on pienyrityksiä ja maanviljelijöitä, katoaisi. Todellakin tässä on tullut hyvin esille myös se, että tämä esitys puuttuu myös perustuslain mukaiseen kuntien itsehallinto-oikeuteen, ja sitä onkin käsiteltävä erityisesti eri kunnissa asuvien suomalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Sellaista tilannetta, jossa kunnan ei ole mahdollista järjestää toimintaansa kuntalaisten toivomalla tavalla, ei saa syntyä. Mutta valitettavasti hallituksella nyt tuntuu olevan tarve säätää tätä erittäin monimutkaista lainsäädäntöä uskomattomalla ja myöskin täysin tarpeettomalla kiireellä. Tämänkin esityksen valmistelemiseen oikeuskansleri joutui puuttumaan viime hetkillä. Tämä kiire tulee kostautumaan kunnissa, jotka joutuvat nopealla aikataululla kattamaan jopa 600 miljoonan euron muutoskustannuksia, ja olisikin välttämätöntä vähintäänkin muuttaa tätä esitystä siten, että kunnille taattaisiin riittävä siirtymäaika muutosten hallittuun toteuttamiseen. Arvoisa puhemies! Julkiset palvelut ovat paitsi taloudellinen myös ekologinen kysymys, ja haluan tämän kulman tuoda vielä tähän keskusteluun, sillä tämänhetkinen hallitus laiminlyö mahdollisuudet tukea paitsi päästövähennystyötä myös luontovaikutusten vähentämistä julkisten hankintojen kautta, ja tässä lainsäädännössä ei ole esitetty riittäviä toimia siihen. Julkiset hankinnat ja investoinnit vastaavat noin kolmasosaa Suomen kulutusperusteisesti lasketuista päästöistä eli hiilijalanjäljestä, ja päästövähennyspotentiaalia siis olisi merkittävästi, jos siihen haluttaisiin puuttua myös hankintojen avulla. Samoin hankintojen luontovaikutukset ovat mittavia, ja niitä voitaisiin hillitä esimerkiksi vahvistamalla luontokriteereitä julkisissa kilpailutuksissa. No, hyväksi onneksemme EU korjaa näitäkin ongelmia Suomen puolesta, sillä valmistelussa olevissa direktiivimuutoksissa myös ekologisia näkökulmia otetaan ennakkotietojen mukaan aiempaa paremmin huomioon. Toivottavaa olisi, että Suomi vaikuttaisi EU:ssa asian valmisteluun ja pyrkisi varmistamaan EU-tasolla mahdollisimman kunnianhimoisia ympäristökriteerejä. Julkisilla hankinnoilla voidaan myös luoda kysyntää luonto- ja ilmastopositiivisille ratkaisuille, joiden käynnistämisessä on tällä hallituksella ollut merkittäviä vaikeuksia. Siksi tämän lainsäädännön osalta tässä hankintalain muutoksessa olisi pitänyt vahvemmin luoda säännöksiä siitä, että tätä ympäristönäkökulmaa ja hankintojen vastuullisuutta olisi merkittävästi lisätty.